Mantykotilainen 2 - Oulun Seudun Mäntykoti ry
12.06.2013 • Views
Share Embed Flag

Mantykotilainen 2 - Oulun Seudun Mäntykoti ry

Mantykotilainen 2 - Oulun Seudun Mäntykoti ry

Mantykotilainen 2 - Oulun Seudun Mäntykoti ry

SHOW MORE
SHOW LESS
ePAPER READ
DOWNLOAD ePAPER
mantykoti.fi

Create successful ePaper yourself

Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.

START NOW

<strong>Mäntykoti</strong>lainen<br />

13. vuosikerta No. 2/2009<br />

Rauhallista Joulua

2 MÄNTYKOTILAINEN<br />

Sisällys<br />

<strong>Mäntykoti</strong>laiset ........................................................................................................ 3<br />

Dementoivat sairaudet ja niiden hoito ....................................................................4<br />

Kuolemaa lähestyvän vanhuksen hyvä hoito .......................................................14<br />

Johtaminen kolmannella sektorilla .......................................................................17<br />

Työssä On Hyvä Olla –projekti ..............................................................................18<br />

Monikulttuurinen <strong>Mäntykoti</strong> .................................................................................18<br />

Uudet työntekijät esittäytyvät ................................................................................19<br />

Vastaava toimittaja: Marja-Leena Timonen puh. 044 5504 801<br />

Painopaikka: <strong>Oulun</strong> Konttori, Painatuskeskus<br />

Painos: 100 kpl

<strong>Mäntykoti</strong>laiset<br />

MÄNTYKOTILAINEN 3<br />

Joulun odotus on virallisesti alkanut ensimmäisestä adventtisunnuntaista, joulukadut on avattu<br />

ja kyntteliköt nostettu esiin. Kauneimpia joululauluja lauletaan ja lapset lähettävät kirjeitä<br />

ja kortteja joulupukille. Useimmille meistä joulun odotus tuo mieleen lämpimiä muistoja<br />

lapsuudesta.<br />

Työntäyteisen vuoden merkittäviä asioita palvelutoiminnan osalta ovat olleet muun muassa<br />

Koskenkodin piha-alueen peruskorjaus ja kotihoidon kysynnän lisääntyminen. Yleishyödyllisen<br />

toiminnan osalta keskeisinä mieleen tulevat kaksi kehittämisprojektia sekä jäsentoiminnan<br />

aktivoituminen. Savuttomaan <strong>Mäntykoti</strong>in siirtyminen 1.1.2010 on vaatinut työtä kuluneen<br />

vuoden aikana.<br />

Koskenkodin sadevesijärjestelmä ja piha-alueen korjaus sekä sisäpuoliset työt suunnitelmista<br />

toteutukseen kestivät käytännössä koko vuoden. Asiakkaiden evakkoaika kesti vain kuukauden.<br />

Viimeinen vaihe eli valaistus valmistui marraskuussa. Kodinomaisen Koskenkodin peruskorjaustyö<br />

jatkaa tilojen käyttöikää, mutta asiakasmäärän lisäämistä toistaiseksi ei ole näköpiirissä.<br />

Kotihoidon taloudelliselle toiminnalle kulunut vuosi on ollut haaste. Käynnit pitkien matkojen<br />

päähän aiheuttivat hinnoitteluperusteiden tarkistuksen kesken vuoden. Toimenpide osoittautui<br />

oikeaksi ja mahdollistaa näillä näkymin myös toiminnan kehittämisen ja laajentamisen. Palveluseteliasiakkaat<br />

ovat myös löytämässä joustavan ja ammattitaitoisen henkilökuntamme palvelut.<br />

Kehittämistyötä kuluneen vuoden aikana on tehty kahden projektin puitteissa. Työssä On hyvä<br />

Olla (TOHO)-projektin kautta työllistyi monia uutta työuraa hakevia yhdistyksen lisäksi myös<br />

muihin palvelukoteihin. Projektiyhteistyö Kotoutuminen vanhustyöhön-projektin kanssa mahdollisti<br />

monen maahanmuuttajataustaisen, alan opintoihin hakeutuvan mahdollisuuden harjoitella<br />

suomen kieltä. Vastaavasti työntekijöillämme oli mahdollisuus opetella venäjän aakkosia.<br />

Monikulttuurisuus on työyhteisön rikkaus, joka toivottavasti vahvistaa asemaamme tulevina<br />

vuosina, jolloin suurten ikäluokkien siirtyminen pois työelämästä nopeutuu ja osaavasta, ammattitaitoisesta<br />

työvoimasta kilpaillaan.<br />

Yleishyödyllinen toiminta on vilkastunut entisestään. Runsas vapaaehtoisten joukko on tukenut<br />

asiakkaitamme Mäntykodissa ja Koskenkodissa. Lisäksi tukihenkilöiden käynnit kotona<br />

asuvien luona lisääntyivät. Yksilöllinen tukihenkilö yksinäisyyttä tuntevan kotona asuvan<br />

luona on osoittautunut tarpeelliseksi ja toiminta kehittämistä vaativaksi.<br />

Jäsentoiminnan vilkastumista osoitti vuosien jälkeen käynnistynyt käsityö- ja askartelupiiri,<br />

jonka tuotteet valmistetaan kierrätysmateriaaleista. Mäntykodin runopiiri jatkuu samoin kuin<br />

tutustuminen etnisten ruokien valmistamiseen ja uusiin makuelämyksiin. Suunnitelmissa ollut<br />

matalankynnyksen <strong>ry</strong>hmätoiminta ei toteutunut.<br />

Hyvät asukkaat, omaiset, henkilökunta, luottamushenkilöt ja vapaaehtoiset.<br />

Kiitän teitä kaikkia kuluneen vuoden hyvästä yhteistyöstä.<br />

Toivon, että voitte virittäytyä jouluun, jolloin voitta nauttia joulumusiikista,<br />

kynttilöistä, yhdessäolosta ja joulurauhasta.<br />

Mäntykodissa 30.11.2009<br />

Marja-Leena Timonen<br />

johtaja

4 MÄNTYKOTILAINEN<br />

Nina Kerttula<br />

sairaanhoitaja, JET, tiimivastaava<br />

Dementoivat sairaudet ja<br />

Normaali ikääntyminen<br />

Normaalisti ikääntyvällä ihmisellä joustavuus, uusien<br />

asioiden käsittelyn nopeus ja tehokkuus sekä muistin<br />

kuormituskyky heikkenevät jonkin verran. Elämänkokemuksen<br />

ja aiempien tietojen ja taitojen varassa tapahtuva<br />

ajattelu kuitenkin säilyy. Yksilöiden väliset erot<br />

ovat kuitenkin suuria (Aejmelaeus, Kan, Katajisto &<br />

Pohjola. 2007, 219.)<br />

Keskushermoston toiminta hidastuu iän myötä ja aiheuttaa<br />

myös muistitoimintojen hidastumista. Eräissä<br />

aivojen osissa kuten otsa- ja ohimolohkojen tietyillä<br />

alueilla tapahtuu ikääntyessä muutoksia, mikä selittää<br />

osaltaan lieväasteisia muistin muutoksia. Muistin toimintaa<br />

edistävästi vaikuttavia tekijöitä ovat aktiivisuus,<br />

uudet kokemukset, hyvä motivaatio, myönteiset asenteet,<br />

positiivinen mieliala, terveys, hyvä kunto, liikunta, virkeä<br />

olo, riittävä uni sekä hyvä ravinto. Muistia heikentää<br />

passiivisuus, ärsykkeetön ympäristö, muistin vähäinen<br />

käyttö, motivaation puute, kielteiset asenteet, sairaudet,<br />

huono kunto, liikunnan puute, väsymys, unettomuus sekä<br />

heikko ravinto (Suutama 2008, 195.)<br />

Normaaliin ikääntymiseen kuuluu selkeitä muutoksia<br />

muistissa ja ne ovat yksilöllisiä. Ne liittyvät lähinnä asioiden<br />

mieleen painamiseen ja mieleen palauttamiseen.<br />

Ikääntyessä asioiden mieleen painaminen tapahtuu hitaammin<br />

sekä asioiden mieleen palauttaminen vaikeutuu<br />

aivotyöskentelyn hidastuessa. Muistin käyttö hidastuu<br />

oma-aloitteisuutta ja ponnistelua vaativissa toimissa<br />

myös, koska ikääntyminen vaikuttaa aloitteellisuutta ja<br />

ponnistelua vaativiin toimiin (Huovinen 2004, 23.)<br />

Normaalissa ikääntymisessä todettavat kognitiiviset<br />

(muistin ja tiedon käsittelyn) muutokset ovat vähäisiä<br />

ja normaali vanhus on oppimiskykyinen. Kognitiiviset<br />

muutokset eivät aiheuta toiminnallisesti tai sosiaalisesti<br />

merkittävää haittaa. Normaalissa vanhenemisessa tapahtuu<br />

lievää heikentymistä uuden oppimisen tehokkuudessa<br />

ja älyllisen toiminnan nopeudessa. Sekä lievää heikentymistä<br />

joustavuutta vaativassa päättelyssä ja muistin<br />

kuormituskyvyssä (Huovinen 2004, 40 – 41.)<br />

niiden hoito<br />

Muistihäiriöt ja dementia<br />

Dementia ei ole sairaus vaan oireyhtymä. Siihen liittyy<br />

muistihäiriön lisäksi laajempi henkisen toiminnan ja<br />

muiden korkeampien aivotoimintojen heikentyminen. Se<br />

rajoittaa henkilön itsenäistä selviytymistä. Dementia voi<br />

olla ohimenevä, etenevä tai pysyvä sairaus ja sen aiheuttajana<br />

voi olla useita etiologioita ja toisistaan poikkeavia<br />

aivomuutoksia (Erkinjuntti 2006, 94.)<br />

Dementia tarkoittaa elimellisestä syystä johtuvaa laajaalaista<br />

henkisten toimintojen heikentymistä. Tavallisimmin<br />

elimellisenä syynä on aivoja vaurioittava sairaus<br />

tai vamma. Dementoivan sairauden ensimmäinen oire<br />

on yleensä muistihäiriö ja muita keskeisiä oireita ovat<br />

muistin, päättelyn ja toiminnanohjauksen häiriöt. Usein<br />

siihen liittyy myös afasiaa eli kielellistä häiriötä, kuten<br />

oikeiden sanojen löytämisen vaikeutta. Sekä agnosiaa eli<br />

hahmottamisen vaikeutta, minkä vuoksi potilas voi esim.<br />

eksyä helposti. Apraksian eli kätevyyden heikkeneminen<br />

voi aiheuttaa esim. pukeutumisen vaikeutta (Sulkava &<br />

Eloniemi-Sulkava 2008, 82.)<br />

Muistioireita aiheuttavia dementoivia sairauksia ovat<br />

Alzheimerin ja Lewyn kappale- tauti sekä verisuoniperäinen<br />

dementia. Muistioire voi liittyä etenevään sairauteen<br />

esim. Alzheimerin tautiin, tai kyseessä voi olla pysyvä<br />

jälkitila kuten aivovammassa. Muistioire voi olla myös<br />

ohimenevä ja hoidettavissa. Hoidettavien muistioireiden<br />

syitä ovat esim. masennus, hyvälaatuinen kasvain,<br />

B 12-vitamiinin puutos tai kilpirauhassairaus. Hyvälaatuinen<br />

kasvain kallon sisällä voidaan leikata iäkkäiltäkin<br />

potilailta ja oireet lievittyvät tai jopa katoavat. B 12<br />

– vitamiinin puutoksessa potilas on hidastunut, hänellä<br />

on muistihäiriöitä, sekavuutta ja monesti masennusoireitakin,<br />

jolloin korvaushoito annetaan pistoksina (Aejmelaeus<br />

ym. 2007, 219 ja Sulkava & Eloniemi-Sulkava<br />

2008, 97.)<br />

Normaalipaineinen hydfokefalia (NPH) on parannettavissa<br />

oleva muistisairaus. Muita muistisairauksia ovat<br />

frontotemporaalinen degeneraatio, Huntingtonin tauti<br />

ja Creutzfeldt - Jakobin tauti. Myös Parkinsonin tautiin<br />

liittyy dementiaa. Jatkuva runsas alkoholinkäyttö muiden<br />

altistavien tekijöiden kanssa saattaa johtaa alkoholidementiaan.<br />

Frontotemporaalinen degeneraatio on yleisnimitys<br />

<strong>ry</strong>hmälle oireyhtymiä, joille on ominaista aivojen<br />

otsalohkojen toiminnan heikkeneminen ja sitä johtuva<br />

oireisto (Sulkava & Eloniemi-Sulkava 2008, 97 - 98 ja<br />

Rinne 2006, 169.)

Muistioireiden tutkimukset<br />

Muistihäiriön syy täytyy aina selvittää. Osa dementiaan<br />

johtavista syistä voidaan jopa kokonaan parantaa,<br />

jos ne huomataan riittävän ajoissa, kuten kilpirauhasen<br />

vajaatoiminta. Jos dementian syyksi paljastuu etenevä<br />

aivosairaus, niin silloin kuitenkin oireita voidaan useimmiten<br />

lievittää ja potilaan suorituskykyä ja elämänlaatua<br />

parantaa. Diagnostiikassa on erittäin tärkeää huolellisten<br />

esitietojen ottaminen. On tärkeää, että potilas ja omainen<br />

haastatellaan yhdessä ja erikseen, jotta saadaan mahdollisimman<br />

objektiivinen kuva (Alhainen 2001, 25.)<br />

Haastattelussa selvitetään potilaan suorituskykyä nyt ja<br />

ennen sairastumista sekä muistioireen laatua ja vaikeusastetta.<br />

Myös liitännäisoireet selvitetään kuten kielelliset<br />

häiriöt sekä mahdolliset käyttäytymiseen liittyvät oireet.<br />

Potilaalta tiedustellaan myös muita mahdollisia neurologisia<br />

oireita, kuten lihasnykäyksiä, tajunnanhäiriötä tai<br />

muutoksia kävelyssä. Esitietohaastattelussa kartoitetaan<br />

potilaan yleinen toimintakyky. Siinä kerätään myös tiedot<br />

potilaan aiemmista sairauksista, lääkityksestä ja mahdollisista<br />

muista hoidoista. On tärkeää selvittää myös lähisukulaisten<br />

sairaudet (Alhainen 2001, 25 – 26.)<br />

Tutkimukseen kuuluu myös suppea muistin ja muiden<br />

korkeampien aivotoimintojen kartoittaminen. Tähän<br />

tarkoitukseen soveltuu hyvin MMSE – testi. Testeissä<br />

testataan mm. aika- ja paikkaorientaatio, uusien asioiden<br />

oppiminen, mieleen palauttaminen, hahmotuskyky,<br />

kielelliset toiminnot, tarkkaavuus ja keskittyminen. Siinä<br />

testataan myös ongelmanratkaisu- ja päättelykykyä.<br />

Myös laajempi CERAD – testisarja on käytössä, mikä<br />

paljastaa herkemmin lähimuistin häiriön jo varhaisessa<br />

vaiheessa (Alhainen 2001, 26.)<br />

Muistihäiriöpotilaan tutkimisessa on tärkeää tehdä yleistutkimus<br />

ja tutkia varsinkin sydän ja verenkiertoelimistö.<br />

On myös tärkeää tehdä suppea neurologinen tutkimus,<br />

jossa kiinnitetään huomiota erityisesti mahdollisiin puolieroihin<br />

aivohermojen ja raajojen toiminnoissa sekä jännevenytysheijasteissa.<br />

Huomiota tulee kiinnittää myös<br />

mahdollisiin lihasnykäyksiin, primitiiviheijasteisiin ja<br />

Parkinsonin taudin kaltaisiin löydöksiin, kuten raajojen<br />

jäykkyyteen ja lepovapinaan (Alhainen 2001, 26 – 27.)<br />

Verikokeissa selvitetään mahdolliset yleissairaudet, tulehdussairaudet,<br />

tartuntataudit ja puutostaudit, koska ne<br />

voivat johtaa hoitamattomina muistihäiriöihin ja jopa<br />

dementiaan. Otettavia laboratoriokokeita ovat PVK, K,<br />

Na, Ca, f-b-gluc, Krea, ALAT, TSH, B12-vitamiini sekä<br />

tarvittaessa otetaan vielä esim. thorax-rtg, ekg ja selkäydinneste.<br />

Perustutkimuksia ei voida ajatella täydelliseksi<br />

ilman aivojen kuvantamista. Aivot kuvataan joko tietokonekerroskuvauksella<br />

(TT) tai magneettikuvauksella<br />

(MK). Näillä voidaan selvittää mahdolliset rakenteelliset<br />

aivomuutokset, jotka voidaan hoitaa esim. kirurgisesti<br />

ja parhaimmillaan estää jopa potilaan dementoituminen<br />

(Alhainen 2001, 27.)<br />

Kaikki perustutkimukset voidaan tehdä periaatteessa terveyskeskuksessa.<br />

Jos perustutkimuksista ei löydy korjat-<br />

MÄNTYKOTILAINEN 5<br />

tavaa syytä, on lääkärin syytä ohjata potilas erikoissairaanhoitoon<br />

joko neurologin tai geriatrin vastaanotolle<br />

lisäselvityksiä varten. Erikoissairaanhoidossa potilaalle<br />

tehdään laaja neuropsykologinen tutkimus, joka antaa<br />

tarkan kuvan mahdollisesti aivotoiminnoissa tapahtuneista<br />

muutoksista. Joskus käytetään myös selkäydinnestetutkimusta,<br />

isotooppikuvauksia, tai aivosähkötutkimusta<br />

lisätutkimuksena erityisesti jos on syytä epäillä jotain<br />

muuta kuin Alzheimerin tautia (Alhainen 2001, 28.)<br />

Alzheimerin tauti<br />

Suomessa noin 70 prosentilla dementoituneista on Alzheimerin<br />

tauti. Tärkein vaaratekijä sairastua Alzheimerin<br />

tautiin on korkea ikä. Sairastumisriskiä lisäävät myös aivovammat,<br />

hoitamaton verenpaine, veren suuri kolesterolipitoisuus<br />

ja metabolinen oireyhtymä. Myös vähäinen<br />

fyysinen ja henkinen aktiivisuus lisäävät sairastumisriskiä.<br />

Alle 2 prosentilla väestöstä tauti on perinnöllinen<br />

ja oireet ilmenevät jo 40 – 50 – vuotiaana (Aejmelaeus<br />

ym. 2007, 220.)<br />

Alzheimerin tauti on aivojen rappeumasairaus, joka<br />

etenee hitaasti ja tasaisesti. Mitä vanhemmaksi ihminen<br />

elää, sitä suurempi riski hänellä on sairastua tautiin. Alzheimerin<br />

taudin ensimmäisiä oireita on vaikea tunnistaa,<br />

joten on vaikea tietää milloin sairaus alkaa. Taudin kesto<br />

on keskimäärin 10 vuotta. Mutta se voi vaihdellakin viidestä<br />

jopa 20 vuoteen (Huovinen 2004, 76-77.)

6 MÄNTYKOTILAINEN<br />

Alzheimerin taudin taustalla on paikallinen vaurio älylliselle<br />

toimintakyvylle tärkeillä aivoalueille ja sen vaikutuksesta<br />

aivojen normaali toiminta häiriintyy, solujen<br />

väliset yhteydet vähenevät ja solut kuolevat. Ensimmäiset<br />

aivomuutokset havaitaan ohimolohkojen sisäosissa.<br />

Nämä alueet säätelevät uusien asioiden ja tapahtumien<br />

oppimista. Taudin edetessä vaurioita syntyy myös otsa-<br />

ja päälaenlohkoihin, jolloin muut oireet lisääntyvät (Aejmelaeus<br />

ym. 2007, 220.)<br />

Alzheimerin tauti eli AT on tyypillisin vaihein etenevä<br />

aivosairaus, jonka oireet aiheutuvat tiettyjen aivoalueiden<br />

vaurioista. Tauti etenee hitaasti ja tasaisesti. Alzheimerin<br />

voidaan jakaa viiteen eri vaiheeseen. Ne ovat<br />

oireeton eli prekliininen vaihe, varhainen AT, lievä AT:n<br />

dementia, keskivaikea ja vaikea AT:n dementia (Pirttilä<br />

& Erkinjuntti 2006, 126 – 127 ja 130.)<br />

Alzheimerin taudin oireet<br />

Alzheimerin tauti alkaa yleensä lievillä muistihäiriöillä<br />

kuten mieleen painamisen vaikeuksilla. Kun tauti etenee,<br />

niin potilaan lähimuisti heikkenee ja hän ei muista<br />

enää muutamaa minuuttia aiemmin tapahtuneita asioita.<br />

Ajantaju alkaa hävitä ja sen jälkeen paikantaju. Puheessa<br />

sanat alkavat olla hakusessa ja potilas käyttää kiertoilmaisuja.<br />

Monimutkaista motorista taitoa vaativat<br />

toiminnot kuten pukeutuminen ja ruoanlaitto alkavat<br />

vaikeutua. Potilaan sairaudentunto heikkenee tai häviää<br />

kokonaan (Sulkava & Eloniemi-Sulkava 2008, 86.)<br />

Potilas saattaa vakuuttaa olevansa kykenevä huolehtimaan<br />

kaikista asioistaan vaikka todellisuudessa hänellä<br />

on suuria vaikeuksia selviytyä käytännön elämästä. Jos<br />

läheisten antamia esitietoja ei ole käytettävissä lääkärillä<br />

saattaa lääkäri arvioida potilaan selviytymisen liian<br />

hyväksi, koska sosiaalisen keskustelun taidot säilyvät<br />

usein hyvin Alzheimerin tautia sairastavalla. Lääkärillä<br />

diagnostiikan tekoa helpottaa kognitiivisia kykyjä mittaavat<br />

testit, kuten MMSE (Sulkava & Eloniemi-Sulkava<br />

2008, 86.)<br />

Taudin alkuvaiheessa useat potilaat saattavat laihtua riittävästä<br />

ravinnosta huolimatta. Syömisen unohtaminen<br />

on yksi syy tähän. Tehostetulla ravitsemuksella voidaan<br />

estää liiallista laihtumista ja aliravitsemuksen syntyä.<br />

Osalla potilasta ilmenee jäykkyyttä, hitautta ja etukumara<br />

asentoa 3 - 5 vuoden kulutta taudin alkamisesta. Motorisia<br />

oireita voidaan ehkäistä ja vähentää säännöllisellä<br />

liikunnalla ja fysioterapialla. Pakkoinkontinessia esiintyy<br />

ja vähitellen täydellinen virtsan pidätyskyvyttömyys<br />

ja myöhemmin ulosteen (Sulkava & Eloniemi-Sulkava<br />

2008, 86 - 87.)<br />

Kävelykyky häviää keskimäärin noin 5 – 8 vuoden kuluttua<br />

oireiden alkamisesta ja potilas joutuu vuodepotilaaksi.<br />

Tätä voidaan kuitenkin ehkäistä huolehtimalla säännöllisestä<br />

kävelyttämisestä, venyttelystä ja liikeratojen<br />

ylläpitämisestä. (Sulkava & Eloniemi-Sulkava 2008, 87.)<br />

Naisilla tauti yleensä kestää pari vuotta pidempään kuin<br />

miehillä. Keskimäärin 10 – 12 vuoden sairastamisen<br />

jälkeen seuraa kuolema. Yleensä tavallisin kuolinsyy<br />

Alzheimerin tautia sairastavalla on aspiraatiosta johtuva<br />

keuhkokuume (Sulkava & Eloniemi-Sulkava 2008, 87.)<br />

Lähimenneisyyden asioiden palauttaminen mieleen on<br />

epävarmaa ja potilas eksyy helposti vieraassa ympäristössä.<br />

Tämä saattaa johtaa siihen, että potilaat eristäytyvät<br />

helposti, koska kotoa poistuminen on hankalaa.<br />

Oireiden ilmeneminen ja eteneminen on kuitenkin aina<br />

hyvin yksilöllistä (Aejmelaeus ym. 2007, 220.)<br />

Keskivaikeassa Alzheimerin taudissa oireet etenevät.<br />

Kyselytaipumus lisääntyy, potilas ei ole orientoitunut<br />

aikaan ja eksyy myös tutussa ympäristössä. Kyky käyttää<br />

tavallisia esineitä heikkenee sekä hahmottamisvaikeudet<br />

vaikeuttavat esineiden ja ihmisten tunnistamista. Selviytyäkseen<br />

päivittäisistä toimista kuten pukeutumisesta<br />

potilas tarvitsee vähintäänkin sanallista ohjausta. Taudin<br />

edetessä toimintakyky heikkenee voimakkaasti ja avun<br />

tarve lisääntyy. Ensin tarvitaan apua pukeutumisessa,<br />

sitten peseytymisessä, sitten wc:ssä käynnissä ja lopuksi<br />

myös syömisessä.<br />

(Aejmelaeus ym. 2007, 220 - 221.)<br />

Lievässä Alzheimerin taudissa sanojen nimeäminen ja<br />

löytäminen vaikeutuvat, toiminnanohjaus ja prosessointi<br />

hidastuvat sekä sujuvuus ja aloitekyky heikkenevät.<br />

Kognitiivisten toimintojen muutokset vaikeuttavat<br />

suoriutumista monimutkaisissa toiminnoissa. Potilaalle<br />

tulee ongelmia taloudellisten asioiden hoidossa, rahankäytössä<br />

ja vieraassa ympäristössä liikkumisessa (Pirttilä<br />

& Erkinjuntti 2006, 132.)<br />

Keskivaikeassa ja vaikeassa AT:ssä selviytyminen<br />

arkielämässä heikkene, psyykkisten toimintojen<br />

säätely muuttuu sekä ilmaantuu käyttäytymisen<br />

muutoksia. Osalle potilaista kehittyy jähmeyttä, ilmeettömyyttä<br />

ja hidasta kävelyä. Vaikeassa dementiassa<br />

tulee myös esille turpa-, tarttumis- ja imemisheijasteita<br />

(Pirttilä & Erkinjuntti 2006, 132.)

Varhaisen AT:n tunnusomaisia oireita ovat asiakokonaisuuksien<br />

oppimisen vaikeutuminen, uusien nimien muistamisen<br />

työläys ja vieraan kielen hallitsemisen vaikeus.<br />

Oireina ovat myös hidastuminen ja epävarmuus työssä<br />

sekä vaikeudet erityisesti vaativissa ja uusissa tilanteissa.<br />

Harrastusten ja tapahtumien seuraaminen vähenee ja<br />

stressioireet lisääntyvät kuten uupumus ja alavire (Pirttilä<br />

& Erkinjuntti 2006, 134.)<br />

Lievässä AT:ssä kaupassa käydään monta kertaa, koska<br />

osa tavaroista unohtuu aina. Potilaalta ei onnistu uusien<br />

lääkeohjeiden opettelu, vastaanottoajat saattavat unohtua,<br />

puhelinkeskustelut ja sopimuksen omaisten kanssa<br />

pyyhkiytyvät mielestä. Samojen asioiden toistaminen ja<br />

kysely on päivittäistä. Asioiden aikajärjestys sekaantuu<br />

ja muistivihjeistä on vain vähän hyötyä mieleen palauttamisessa<br />

(Pirttilä & Erkinjuntti 2006, 136.)<br />

Lievässä AT:ssä tyypillisimpiä käytösoireita ovat masennus,<br />

lisääntynyt ärtyvyys, apatia ja tunne-elämän latistuminen.<br />

Osalla on käy-tösoireena myös lisääntyvää<br />

epäluuloisuutta ja paranoidista ajattelua. Hyvin tyypillisiä<br />

ovat varastamisepäluulot ja mustasukkaisuus. Toimintakyky<br />

on heikentynyt monimutkaisissa päivittäisissä<br />

toiminnoissa kuten ruoanvalmistuksessa, rahankäytössä<br />

ja lääkityksessä huolehtimisessa. Myös ajokyky ja oikeudellinen<br />

toimintakyky alkavat heiketä. Useat potilaat<br />

laihtuvat, vaikka ravitsemustila olisikin hyvä. Yleensä<br />

lievää Alzheimerin tautia sairastava tarvitsee jo päivittäistä<br />

ohjausta, mutta selviytyy yleensä vielä yksin kotona<br />

(Pirttilä & Erkinjuntti 2006, 136 - 137.)<br />

Keksivaikeassa AT:ssä sairaudentunto on heikentynyt<br />

ja potilas enää tunnista omia vaikeuksiaan. Tavarat ovat<br />

koko ajan hukassa, koska lähimuisti on jo heikko. Keskittymiskyky<br />

on heikkoa ja keskusteluun osallistuminen<br />

vaikeutuu. Orientaatiovaikeudet lisääntyvät huomattavasti<br />

sekä potilaalle tulee hahmottamisvaikeuksia, jolloin<br />

tutut kasvotkin on vaikea tunnistaa. Kätevyyden vaikeus<br />

lisääntyy ja kyky käyttää välineitä huononee, mikä<br />

vaikuttaa mm. pukeutumiseen ja ruoan valmistukseen.<br />

Oikeustoimi- ja testamenttikelpoisuus ovat myös rajoittuneet<br />

(Pirttilä & Erkinjuntti 2006, 138.)<br />

Keskivaikeassa AT:ssä käytösoireet lisääntyvät. Hahmotushäiriöistä<br />

johtuvat kasvojentunnistamisvaikeudet<br />

saattavat johtaa mm. siihen, että potilas seurustelee<br />

oman peilikuvan kanssa tai aviopuoliso onkin vieras<br />

ihminen. Potilaalla saattaa ilmetä ajassa taaksepäin siirtymistä<br />

mikä johtaa siihen, että omaa asuntoa ei tunnisteta<br />

enää kodiksi vaan potilas pyrkii lähtemään ”omaan<br />

kotiin”. Hahmotushäiriöiden ja päättelykyvyn heikkouden<br />

vuoksi televisiossa esitettävä asian potilas voi<br />

tulkita tapatuvaksi omassa huoneessa. Harhaluuloisuus<br />

on yleisintä keskivaikeassa dementiassa, jolloin kadotetut<br />

tavarat on varastettu ja oma puoliso on vaihdettu.<br />

Lisääntynyt epävarmuus ja pelko yksinjäämisestä saattavat<br />

johtavat siihen, että potilas takertuu omaiseen ja<br />

kävelee jatkuvasti hänen perässään. Tätä käytösoireitta<br />

kutsutaan myös varjostukseksi. Hyvin yleisiä ovat myös<br />

masennus ja pelkotilat (Pirttilä & Erkinjuntti 2006, 138.)<br />

MÄNTYKOTILAINEN 7<br />

Keskivaikeassa Alzheimerin taudissa lisäsairaudet, sopimaton<br />

lääkitys ja ympäristön muutokset aiheuttavat<br />

herkästi sekavuustiloja. Apatia lisääntyy herkästi, jolloin<br />

päivät kuluvat sängyssä maaten tai tuolissa istuen.<br />

Vaikean dementian lähestyessä psykomotorinen levottomuus<br />

lisääntyy sekä sisäinen uni-valve<strong>ry</strong>tmi häviää aiheuttaen<br />

päivätorkkuja ja yövalvomisia. Usein myös alkaa<br />

esiintyä auringonlaskuilmiötä eli illansuussa ilmaantuvaa<br />

levottomuutta (Pirttilä & Erkinjuntti 2006, 138.)<br />

Keskivaikeassa AT:ssä toimintakyky on selkeästi alentunut<br />

ja potilas tarvitsee päivittäistä valvontaa ja apua.<br />

Yksin asuminen ei ole enää mahdollista, koska potilas<br />

tarvitsee valvontaa keskimäärin saman verran kuin 5 – 7<br />

– vuotias lapsi. Kävely ja tasapainoheijaste heikkenevät.<br />

Osalla potilasta esiintyy jähmeyttä, hitautta ja kasvojen<br />

ilmeettömyyttä. Paratonia yleistyy, mikä tarkoittaa raajan<br />

jähmeyttä ja liikkeen vastustusta (Pirttilä & Erkinjuntti<br />

2006, 138.)<br />

Vaikeassa Alzheimerin taudissa muisti toimii enää satunnaisesti.<br />

Kielellisten vaikeuksien vuoksi puheen tuotto<br />

ja ymmärtäminen on vähäistä. Orientaatio ja keskittymiskyky<br />

ovat heikkoja ja hahmottaminen ja kätevyys<br />

ovat vaikeasti häiriintyneet. Lähes kaikilla esiintyy käytösoireita<br />

ja apatiaa. Vastustelu ja levoton vaeltelu ovat<br />

yleisiä. Masennusta esiintyy edelleen, mutta yleensä se<br />

ilmenee ahdistuneisuutena ja levottomana käyttäytymisenä<br />

(Pirttilä & Erkinjuntti 2006, 138.)<br />

Vaikeassa AT:ssä potilas on kaikissa perustoiminnoissa<br />

ohjattava tai konkreettisesti autettava. Avun tarve ja<br />

valvonta on samanlaista kuin 2 – 4 – vuotiaalla lapsella.<br />

Potilasta ei voi enää jättää yksin kotiin. Kävelyhäiriöt<br />

lisääntyvät jonka vuoksi lisääntyvät myös kaatuilutaipumukset.<br />

Primaariheijasteet tulevat esille, jonka vuoksi<br />

potilas saattaa esim. tarrata ovenkahvasta kiinni kykenemättä<br />

irrottamaan otettaan. Osalla potilaista esiintyy<br />

säpsähtelyä ja raajojen nytkähtelyä sekä epileptisiä kohtauksia<br />

(Pirttilä & Erkinjuntti 2006, 139.)<br />

Alzheimerin taudin loppuvaiheessa potilaalla on vain<br />

harvoja ilmaisuja ja hänen raajansa jäykistyvät. Potilas<br />

menettää kävelykykynsä, hänellä ei ole enää pidätyskykyä<br />

ja häntä pitää syöttää. Nielemiskyky on taito, mikä<br />

säilyy pitkään (Pirttilä & Erkinjuntti 2006, 139.)

8 MÄNTYKOTILAINEN<br />

Alzheimerin taudin tutkimukset<br />

Laboratoriokokeet ovat taudissa normaalit. Kuvantatutkimuksissa<br />

nähdään usein aivojen surkastumista ohimo- ja<br />

päälaenlohkojen alueilla. Kuitenkin kuvantatutkimuksen<br />

normaali tulos ei sulje täysin pois Alzheimerin taudin<br />

mahdollisuutta. Neuropsykologisissa tutkimuksissa todetaan<br />

potilaan kognitiivisten oireiden luonne ja laajaalaisuus.<br />

Erityistä merkkiainetta taudille ei ole vielä<br />

löydetty vaan diagnostiikka perustuu paljolti muiden<br />

sairauksien poissulkemiseen (Sulkava & Eloniemi-Sulkava<br />

2008, 87.)<br />

Varhaisen Alzheimerin taudin neuropsykologisissa tutkimuksissa<br />

voidaan todeta selvää heikkenemistä erityisesti<br />

kielellisen muistin tehtävissä, kuten loogisen kertomuksen<br />

tai sanalistan mieleen palautuksessa. Tutkimuksiin<br />

hakeudutaan yleensä läheisen tai muun ulkopuolisen<br />

aloitteesta. Haastattelussa potilas kuvaa muistivaikeuksia<br />

olevan vähän tai pyrkii vähättelemään niitä. Lievässä<br />

AT:ssä magneettikuvauksessa on nähtävissä selviä atrofisia<br />

muutoksia tietyissä aivojen osa-alueissa. Lääkärin<br />

vastaanotolla ollessa tyypillistä potilaalle on ns. päänkääntöoire.<br />

Eli asiaa kysyttäessä potilas kääntää vaivihkaa<br />

päänsä mukana olevan omaisen puoleen odottaen<br />

tältä vastausta kysymykseen. Tässä sairauden vaiheessa<br />

yleensä muistihäiriöt myönnetään. (Pirttilä & Erkinjuntti<br />

2006, 130, 132 ja 134 - 136)<br />

Alzheimerin taudin hoito<br />

Alzheimerin taudissa asetyylikoliinia välittäjäaineena<br />

käyttävien hermosolujen toiminta häiriintyy. Lääkitys<br />

estää välittäjäaineen hajoamista ja näin ollen helpottaa<br />

solujen välistä viestintää. Lääkehoito vaikuttaa älylliseen<br />

toimintakykyyn ja yleistilaan sekä parantaa päivittäistä<br />

toimintakykyä. Lääkehoito ei kuitenkaan vielä tänä<br />

päivänä vaikuta taudin etenemiseen. Lääkehoidolla on<br />

myös lieventävä vaikutus käytösoireisiin (Aejmelaeus<br />

ym. 2007, 221.)<br />

Lievää ja keskivaikeaa Alzheimerin tautia hoidetaan<br />

lääkkeillä. Hoidossa käytetään kolinergisesti vaikuttavia<br />

lääkkeitä eli asetyylikoliiniesteraasin estäijiä (AKE).<br />

Lääkkeen vaikutuksesta potilas aktivoituu ja toimintakyky<br />

kohenee 30 – 40 prosentissa tapauksista. Näin potilaan<br />

edellytykset selvitä kotihoidossa paranevat (Sulkava &<br />

Eloniemi-Sulkava 2008, 89.)<br />

Haittavaikutuksena lääkkeillä voi olla pahoinvointia,<br />

oksentelua ja ripulia. Tämän vuoksi lääke aloitetaan<br />

pienellä annoksella nostaen annosta hitaasti. On tärkeää,<br />

että lääkettä ei oteta tyhjään vatsaan ja näin vältytään<br />

mahasuolikanavan ärsytysoireilta. Lääkkeiden<br />

vaikuttavia aineita ovat donepetsiili (Aricept ®, Doneration<br />

®) ja galantamiini (Reminyl ®) sekä rivastigmiini<br />

(Exelon ®), josta on olemassa myös laastari<br />

valmiste. Donepetsiilin yhteiskäyttö ei ole suotavaa<br />

ketokonatsolin (esim. Nizoral shampoo) ja fluoksetiinin<br />

(Seronil ®) kanssa, koska ne voivat estää donepetsiilin<br />

hajoamista. Karpamatsepiini (mm. Tegretol ®) ja alkoholi<br />

voivat taas puolestaan laskea pitoisuuksia. (Sulka-<br />

va & Eloniemi-Sulkava 2008, 89 ja Käypähoito 2009)<br />

Keskivaikeassa ja vaikeassa Alzheimerin taudissa käytetään<br />

memantiinia (Ebixa ®), joka on glutamaattivälittäjäaineen<br />

vastavaikuttaja. Sitä voidaan käyttää yksin<br />

tai yhdessä AKE -lääkkeiden kanssa, kun AKE –valmisteen<br />

teho alkaa hiipua. Osalle potilasta memantiini voi<br />

aiheuttaa liiallista aktivoitumista (Sulkava & Eloniemi-<br />

Sulkava 2008, 89.)<br />

Tulevaisuudessa on tulossa käyttöön lääkkeitä, jotka<br />

estävät amyloidin kertymistä aivoihin. Näillä lääkkeillä<br />

voitaisiin hidastaa, pysäyttää tai jopa estä Alzheimerin<br />

tauti. Tutkimustulosten perusteella uskotaan, että 2010<br />

–luvulla löytyy keinot Alzheimerin taudin laajamittaiseen<br />

ennaltaehkäisyyn (Sulkava & Eloniemi-Sulkava<br />

2008, 89 - 90.)<br />

Verisuoniperäinen eli<br />

vaskulaarinen dementia<br />

Dementiapotilaista 15 prosenttia kärsii verisuoniperäisestä<br />

(vaskulaarisesta) dementiasta. Se on seurasta erityyppisten<br />

verenkierron häiriöiden aiheuttamista aivokudoksen<br />

vaurioista. Usein tauti vaurioittaa aivojen syvien osien<br />

pieniä valtimoita, jolloin hapenpuute saa aikaan pieniä<br />

vaurioita myös aivojen syviin osiin (Sulkava & Eloniemi-Sulkava<br />

2008, 90 ja Aejmelaeus ym. 2007, 222.)<br />

Vaskulaarinen dementia on joukko oireyhtymiä, joiden

syynä ovat erityyppiset aivoverenkiertohäiriöt ja muutokset<br />

aivoissa. Aivoverenkiertohäiriöt johtuvat suurten<br />

tai pienten aivoverisuonten tai sydämen sairauksista.<br />

Myös aivohalvauksen jälkeen todettava dementiaoire on<br />

yleinen. Vaaratekijöitä sairastua vaskulaariseen dementiaan<br />

ovat korkea ikä, matala koulutaso sekä verisuonisairauksien<br />

vaaratekijät kuten verenpainetauti, korkea<br />

kolesteroli, diabetes jne. (Huovinen 2004, 108 - 110.)<br />

Vaskulaarinen dementia voidaan jakaa useaan eri alatyyppiin<br />

riippuen vaurion sijainnin tai syntymekanismin<br />

perusteella. Päätyyppejä kuitenkin ovat kortikaalinen ja<br />

subkortikaalinen vaskulaarinen dementia. Subkortikaalinen<br />

muoto eli aivokuorenalainen muoto on yleisin. Tässä<br />

muodossa aivojen syvien osien pienet valtimot ahtautuvat<br />

ja tukkeutuvat. Tästä aiheutuu pieniä vaurioita aivojen<br />

syviin osiin sekä valkean aivoaineen hapenpuutteesta<br />

johtuvia vaurioita. Kortikaalisesta muodosta puhutaan,<br />

kun vaskulaarinen dementia painottuu aivokuorelle.<br />

Tällöin tukoksia muodostuu aivojen päävaltimoiden<br />

haaroihin, jotka voivat olla paikallisia eli trombeja tai<br />

sydämestä lähtöisin olevia hyytymiä eli emboluksia.<br />

Seurauksena tästä on aivoinfarkteja, jotka tulevat pääosin<br />

aivokuorelle. Yksittäinen aivoinfarkti tärkeällä aivoalueella<br />

saattaa aiheuttaa dementian. Myös harvinaiset<br />

verisuonitulehdukset ja perinnölliset tautimuodot voivat<br />

aiheuttaa dementiaa (Huovinen 2004, 109 - 110.)<br />

Vaskulaarisen dementian sairauden kesto vaihtelee yksilöittäin,<br />

keskimääräinen aika on 7 – 8 vuotta. Vaskulaarista<br />

dementiaa sairastavan välittömiä kuolinsyitä ovat<br />

yleensä keuhkokuume ja sydän- ja aivoinfarktit. Verisuoniperäisen<br />

dementian riskitekijöitä ovat verenpainetauti,<br />

sydämen <strong>ry</strong>tmihäiriöt (erityisesti eteisvärinä) ja diabetes.<br />

Vaikka riskitekijät olisivatkin hallinnassa, saattaa vaskulaarinen<br />

dementia kuitenkin edetä. Tämä dementian<br />

muoto kulkee usein suvuittain, koska sairaudelle altistavat<br />

tekijät ovat periytyviä (Sulkava & Eloniemi-Sulkava<br />

2008, 90 - 91.)<br />

Harvinainen vaskulaarisen dementian muoto on periytyvä<br />

CADASIL-oireyhtymä. Siinä oireet alkavat<br />

jo 20 – 30 vuoden ikäisenä. Oireina on pienet aivohalvaukset<br />

ja hankalat migreenikohtaukset. Dementia<br />

kehittyy kuitenkin vasta 50. ikävuoden jälkeen.<br />

Taudin aiheuttaa kromosomin mutaatio, joka voidaan<br />

määrittää DNA-näytteestä (Sulkava 2001, 78.)<br />

Vaskulaarisen dementian oireet<br />

Vaskulaarinen dementia etenee yleensä portaittain, välillä<br />

se pysähtyy ja vointi voi jopa kohentua. Välillä taas tulee<br />

äkillisiä pahenemisvaiheita ja sekavuustiloja. Osa älyllisistä<br />

toiminnoista saattaa säilyä pitkään kun taas osa voi<br />

olla vaikeasti heikentyneitä jo sairauden alkuvaiheessa.<br />

Muistin ongelmaa tulee kaikille sairastuneille, mutta<br />

ne eivät ole läheskään yhtä vaikeita kuin Alzheimerin<br />

taudissa ja muistivinkeistä on pitkän apua (Huovinen<br />

2004, 111 – 112.)<br />

MÄNTYKOTILAINEN 9<br />

Muistioiretta selvempi yleinen piirre on häiriö oman<br />

toiminnan ohjaamisessa. Sitä ilmenee m. suunnitelmallisuudessa,<br />

kokonaisuuksien jäsentämisessä, järjestelmällisyydessä<br />

sekä käsitteellisessä ajattelussa. Yksinkertaisesti<br />

vain asiat eivät hoidu eteenpäin. Kävelyvaikeudet<br />

ovat yleisiä, kävely on haara-asennoltaan leveähköä ja<br />

askeleet lyhyitä ja köpöttäviä. Pelkkä liikkeelle lähtö<br />

on hankalaa eikä käveleminen suju yhtä automaattisesti<br />

kuin ennen. Tuntuu kuin kävelemisen taito olisi unohtunut.<br />

Vähitellen käveleminen muuttuu hiihtämiseksi, jalat<br />

eivät juuri nouse alustaltaan. Usealla potilaalla todetaan<br />

lieviä halvausoireita ja yleistä raajojen kömpelyyttä<br />

(Huovinen 2004, 112.)<br />

Kaksoiskuvat ja näkökenttähäiriöt saattavat olla myös oireita<br />

joillakin potilailla. Virtsaamisen vaikeuksia saattaa<br />

myös ilmetä ilman selittävää urologista sairautta. Tällöin<br />

virtsaamisen tarve saattaa tihentyä tai pidätyskyky voi<br />

heikentyä (Huovinen 2004, 112.)<br />

Subkortikaalisessa muodossa yleistä on toimintojen kaikkinainen<br />

hitaus, jähmeys ja ohjauksen vaikeus. Muistioire<br />

on vähäisempää, oppiminen tehotonta, unohtaminen<br />

vähäisempää, tunnistava muisti säilyy ja vihjeet auttavat<br />

muistamisessa. Kävelyvaikeudet ja puheen puuroutuminen<br />

ovat tyypillisiä oireita. Vaivihkainen taudin alku on<br />

yleistä ja oireet etenevät tasaisemmin (Huovinen 2004,<br />

113.)<br />

Kortikaalisessa muodossa taas korostuvat useat neurologiset<br />

oireet kuten toispuolinen halvaus ja siihen liittyvä<br />

kävelyhäiriö, näkökenttäpuutokset ja kielelliset vaikeudet.<br />

Puhuminen ja ymmärtäminen vaikeutuvat sekä<br />

hahmottamisessa on häiriöitä. Yleensä alku on nopea<br />

ja oireet pahenevat vaiheittain (Huovinen 2004, 113.)<br />

Taudin alkuvaiheessa yleisiä oireita ovat yöllinen sekavuus,<br />

masennus ja kävelyvaikeudet. Potilailla ei heikkene<br />

sairaudentuntu, muisti ja uuden oppiminen niin selvästi<br />

kuin Alzheimerin taudissa. Usein todetaan neuropsykologisia<br />

erityishäiriötä kuten afasiaa, apraksiaa ja agnosiaa.<br />

Potilailla esiintyy myös aivoverenkiertohäiriöihin<br />

liittyvää rigiditeettiä ja spastisuutta. Kävely voi olla leveäraiteista<br />

ja töpöttelevää (Sulkava & Eloniemi-Sulkava<br />

2008, 90.)<br />

Käytösoireita on vaskulaarisessa dementiassa enemmän<br />

kuin Alzheimerin taudissa. Potilaat myös laihtuvat, mutta<br />

eivät yhtä paljon kuin Alzheimerin taudissa. Liikuntakyky<br />

heikkenee nopeampaa ja voi olla, että potilas menettää<br />

kävelykykynsä jo suhteellisen varhaisessa vaiheessa.<br />

(Sulkava & Eloniemi-Sulkava 2008, 90.)<br />

Liikuntakyvyn menetys voi johtaa siihen, että potilas<br />

joutuu vuodepotilaaksi jo suhteellisen varhaisessa vaiheessa<br />

sairautta. Sydän- ja aivoinfarktit sekä keuhkokuume<br />

ovat yleisiä kuolinsyitä. Taudin kesto vaihtelee<br />

hyvin yksilöllisesti, mutta keskimäärin se on 7 – 8 vuotta<br />

(Sulkava 2001, 78.)

10 MÄNTYKOTILAINEN<br />

Vaskulaarisen dementian tutkimukset<br />

Vaskulaarisen dementian hoidolle saadaan parhaat lähtökohdat<br />

mahdollisemman varhaisella taudinmäärityksellä<br />

heti ensimmäisten oireiden ilmettyä päivittäistoiminnoissa.<br />

Jatkotutkimuksen ja muistiselvityksen tulee koostua<br />

kokonaisvaltaisesta muistioireen syiden tutkimuksesta.<br />

Se pitää sisällään laajan kliinisen erikoislääkärin tekemän<br />

muistineurologisen tutkimuksen. Lisäksi on otettava<br />

kaikki tarpeelliset laboratorio-, kuvantamis- sekä muut<br />

erityistutkimukset (Huovinen 2004, 113 – 114.)<br />

Aivojen kuvantamistutkimuksessa nähdään yleensä laaja-alainen<br />

valkean aineen vaurio aivokammioiden ympärillä.<br />

Tutkimuksessa voidaan nähdä usein myös merkkejä<br />

pienistä ja suurista aivoinfarkteista. Vaskulaarinen<br />

dementia on helppoa sekoittaa Lewyn kappale-taudin<br />

oireisiin sekä Parkinsonin tauti voi myös muistuttaa alkavaa<br />

vaskulaarista dementiaa. Masennusoireita vaskulaarisessa<br />

dementiassa on enemmän kuin Alzheimerin<br />

taudissa. On erittäin tärkeää, että kun potilas sairastaa<br />

toimintakykyä heikentävää ma-sennusta, niin orgaanisten<br />

syiden mahdollisuus on tärkeä selvittää laboratoriokokein<br />

ja pään kuvantamisella (Sulkava 2001, 78.)<br />

Vaskulaarisen dementian hoito<br />

Hoitolinjana on puuttua vaskulaarisen dementian<br />

syihin ja vaaratekijöihin. Tärkeää on hoitaa jo todettuja<br />

sairauksia. Hoitamalla seuraavia sairauksia,<br />

kuten verenpainetauti, sydämen <strong>ry</strong>tmihäiriö tai<br />

rasva-aineenvaihdunnan häiriöt voidaan vähentää<br />

dementian ilmaantumista (Huovinen 2004, 115.)<br />

Vaskulaarisessa dementiassa on erittäin tärkeä hoitaa<br />

riskitekijöitä kuten verenpainetautia, sydänsairautta, diabetesta<br />

ja rasva-aineenvaihdunnan häiriöitä. Kuitenkin<br />

liian matalaa veranpainetta on hyvä varoa. Vaskulaarista<br />

dementiaa sairastavalle kannattaa aloittaa pienellä<br />

annoksella asetylisalisyylihappolääkitys (Primaspan ®)<br />

(Sulkava & Eloniemi-Sulkava 2008, 92.)<br />

Alzheimerin taudin lääkkeistä saattaa olla hyötyä vaskulaarisen<br />

dementian hoidossa, koska tauti vaurioittaa<br />

usein osaa asetyylikoliinia välittäjäaineena käyttävistä<br />

hermoradoista. Masennus ja ahdistus tulee hoitaa tavanomaisilla<br />

lääkkeillä. Fysioterapialla ja kuntoutuksella on<br />

tärkeä merkitys liikuntakyvyn säilymiselle (Aejmelaeus<br />

ym. 2007, 222 ja Sulkava 2001, 78.)<br />

Oireenmukaisista lääkkeistä kuten propentofylliinistä,<br />

nimodipiinistä (Nimotop®) ja memantiinistä (Ebixa®)<br />

on saatu lupaavia alustavia tuloksia. Tutkimustulokset<br />

viittaavat myös siihen, että koliiniesteraasin estäjien<br />

käytöstä on hyötyä vaskulaarista dementiaa sairastavalle.<br />

Niihin kuuluu galantamiini (Reminyl®). Kuitenkaan mitään<br />

näistä lääkkeistä ei ole toistaiseksi vielä rekisteröity<br />

vaskulaarisen dementian hoitoon (Huovinen 2004, 115.)<br />

Lewyn kappale - tauti<br />

Aivokuoressa ja aivorungossa on hermosolun sisäisiä<br />

jyväsiä, joita kutsutaan Lewyn kappaleiksi. Lewyn kappale<br />

-tauti aiheuttaa muutoksia ainakin dopamiinia ja<br />

asetyylikoliinia välittäjäaineena käyttävissä hermosoluissa.<br />

Välittäjäaineiden määrällinen suhde myös häiriintyy.<br />

Lewy –potilailla esiintyy usein myös Alzeimerin taudin<br />

aivomuutoksia. Lewyn kappale –dementiassa jyväsiä<br />

havaitaan runsaasti aivojen kuorikerroksen alueella sekä<br />

subkortikaalisesti. Lewyn kappaleita esiintyy myös Parkinsonin<br />

tautia sairastavien henkilöiden aivoissa. Lewyn<br />

kappale –taudin puhkeamisen syytä ei tiedetä (Rinne<br />

2006, 163, Aejmelaeus ym. 2007, 222 ja Sulkava &<br />

Eloniemi-Sulkava 2008, 92.)<br />

Lewyn kappale – tauti on kolmanneksi yleisin dementiaa<br />

aiheuttava sairaus ja se alkaa 50 – 80 vuoden iässä.<br />

Sairaus alkaa vähitellen ja sen keston on raportoitu<br />

vaihtelevan 2:sta 12 vuoteen. Mutta on tapauksia, joissa<br />

taudin kesto on ollut jopa yli 30 vuotta (Rinne 2006, 163<br />

ja Sulkava & Eloniemi-Sulkava 2008, 93.)<br />

Lewyn kappale – taudin oireet<br />

Lewyn kappale –taudin tyypilliset oireet voidaan jakaa<br />

kognitiivisiin oireisiin, parkinsonismiin ja psykoottisiin<br />

oireisiin. Kognitiivisia oireita ovat muistin heikkous,<br />

hahmotushäiriöt, kielelliset häiriöt sekä kätevyyden<br />

heikkous. Parkinsonismin oireita ovat esim. lihasjäykkyys,<br />

hypokineesia ja kävelyvaikeudet. Psykoottisia<br />

oireita ovat hallusinaatiot ja harhaluulot (Rinne 2006,<br />

163 – 164.)<br />

Taudin alkuvaiheessa kognitiivisen tason heikentyminen<br />

voi olla suhteellisen lievää. Potilas voi vaikuttaa täysin<br />

normaalilta ollessaan virkeä, mutta väsyneenä hän muistaa<br />

huonosti eikä kykene loogiseen ajatteluun. Oppimiskykyä<br />

ja lähimuistia voi potilaalla olla huomattavasti<br />

jäljellä. Kommunikointi yleensä onnistuu vaivattomasti,<br />

potilaalla on oivalluskykyä ja hän pystyy perustelemaan<br />

asioita loogisesti. Saattaa olla, että potilas vastailee hitaasti,<br />

mutta vastaus tulee kun malttaa odottaa. Yleensä<br />

huumorintaju säilyy loppuun saakka. Taudin edetessä dementiaoireet<br />

lisääntyvät. Potilaan lauseet käyvät lyhyiksi<br />

ja vähitellen loppuvat lähes kokonaan. On kuitenkin<br />

muistettava, että potilaan ymmär<strong>ry</strong>s voi olla normaali,<br />

vaikka sanat ovat hukassa. (Sulkava & Eloniemi-Sulkava<br />

2008, 93 - 94.)<br />

Tautiin liittyy oireiden ja vireystason huomattavaa vaihtelua.<br />

Potilas saattaa olla aamulla täysin selkeä, mutta<br />

iltapäivällä hän voi olla sekava, harhainen ja kyvytön<br />

tunnistamaan läheisiään. Saattaa olla, että hän nukahtaa<br />

kesken kaiken muutamaksi minuutiksi. Lewy -potilaalle<br />

on tyypillistä matala verenpaine, mikä sitten altistaa<br />

vireystason laskulle. Tavallisia oireita on myös masentuneisuus<br />

ja ahdistuneisuus (Sulkava & Eloniemi-Sulkava<br />

2008, 94 - 95.)

Lewy – potilailla on usein näköharhoja. Yleensä ne alkavat<br />

eläväisten, hyvin todentuntuisten unikuvien lyhyenä<br />

jatkumisena potilaan herättyä ja myöhemmin potilas<br />

voi nähdä harhoja myös päiväsaikaan. Harhoille altistaa<br />

usein väsymys ja hämärä. Näköharhat ovat yleensä hyvin<br />

todentuntuisia, yksityiskohtaisia ja värikkäitä. Potilas<br />

voi nähdä esim. tuttuja, jo kuolleita henkilöitä, eläimiä<br />

tai erilaisia esineitä. Voi olla, että potilas uskoo jonkun<br />

henkilön olevan huoneessa ja juttelee harhansa kanssa.<br />

Yleensä harhoista kerrotaan muille ihmisille ja taudin<br />

alkuvaiheessa potilas itsekin ymmärtää näkemiensä<br />

olevan harhoja. Kuuloharhat ja harhaluuloisuus ovat<br />

harvinaisempia oireita. (Sulkava & Eloniemi-Sulkava<br />

2008, 94 - 95.)<br />

Potilaalla saattaa olla selittämättömiä kaatumisia ja pyörtymisiä<br />

ja joskus jopa pidempiäkin tajuttomuuskohtauksia.<br />

Osa kaatumisista selittyy matalalla verenpaineella,<br />

kävelykyvyn heikentymisellä tai tasapainon hallinnan<br />

huonontumisella. Arvellaan, että tajuttomuuksiin liittyy<br />

jonkinlainen välittäjäainemyrsky aivoissa. Esim. korkeakuumeisen<br />

infektion yhteydessä Lewyn kappale – tautia<br />

sairastava voi mennä nopeasti syvästikin tajuttomaksi ja<br />

tajunta voi palata puolen tunnin – tunnin kuluttua (Sulkava<br />

& Eloniemi-Sulkava 2008, 95.)<br />

Melko tavallinen piirre Lewy – potilaalla on aggressiivisuus<br />

tai oikeammin äkkipikaisuus. Potilas saattaa<br />

suuttua silmittömästi pienestäkin vastoinkäymisestä ja<br />

aggressiivisuus ilmenee kiroiluna, huutamisena tai lyömisenä.<br />

Suuttumiselle löytyy yleensä syy, joka saattaa<br />

olla hyvinkin vähäpätöinen. Kuten esim. potilas pyytää<br />

hoitajalta juotavaa ja kun sitä ei heti tuoda potilaalle<br />

hän hermostuu ja lyö. Pitkäkestoisen aggressiivisuuden<br />

taustalta löytyy yleensä pitkäkestoinen syy, kuten jatkuva<br />

kipu tai yleinen huonovointisuus (Sulkava & Eloniemi-<br />

Sulkava 2008, 96.)<br />

Lewyn kappale – taudin tutkimukset<br />

Lewyn kappale –taudin diagnoosi perustuu pääasiallisesti<br />

potilaan oireisiin ja diagnoosiin tarvitaan aina näyttö potilaan<br />

kognitiivisen tason heikentymisestä. Potilaalla on<br />

myös esiinnyttävä vähintään kaksi seuraavista kolmesta<br />

oireesta: 1) spontaani parkinsonismi, kuten jäykkyyttä,<br />

liikkeiden hitautta, kävelyhäiriö tai karkeaa lepovapinaa,<br />

2) vireystason ja oireiden ajoittainen hyvinkin nopea<br />

vaihtelu tai 3) yksityiskohtaiset näköharhat. Edellytyksenä<br />

on myös, että potilas on tutkittu asianmukaisesti,<br />

eikä oireille ole löytynyt muuta syytä. Potilaalle on tehty<br />

perusteelliset muistihäiriöpotilaan tutkimukset, aivojen<br />

kuvantamistutkimus sekä potilaalta on otettu verikokeet<br />

dementiaa aiheuttavien yleissairauksien poissulkemiseksi<br />

(Sulkava & Eloniemi-Sulkava 2008, 92 - 93.)<br />

Näyttää siltä, että käytännössä moni Lewyn kappale – dementiaa<br />

sairastava jää vaille diagnoosia tai usein sairautta<br />

pidetään Alzheimerin tautina, vaskulaarisena dementiana<br />

tai Parkonsonin tautina. Laboratoriotutkimuksista ei ole<br />

apua diagnoosissa. EEG:ssä ja magneettikuvauksissa ei<br />

näy tavanomaisia muutoksia (Rinne 2006, 164 – 165.)<br />

MÄNTYKOTILAINEN 11<br />

Lewyn kappale – taudin hoito<br />

Lewyn kappale – tautiin ei ole parantavaa hoitoa, mutta<br />

useita sen oireita voidaan hoitaa lääkkeillä tai ilman<br />

lääkkeitä. Taudissa on usein hyötyä pienin annoksin käytettävistä<br />

kolinergisesti vaikuttavista Alzheimerin taudin<br />

lääkkeistä. AKE – lääkkeet (Aricept®, Exilon®, Reminyl®)<br />

kirkastavat ajatusta sekä vähentävät käytösoireita<br />

ja harhoja (Sulkava & Eloniemi-Sulkava 2008, 96.)<br />

Oireiden edetessä on vaarana kävelykyvyn heikkeneminen<br />

ja jopa häviäminen. Silloin on kiinnitettävä erityistä<br />

huomiota liikuntakyvyn ylläpitoon ja kuntoutukseen.<br />

Yleensä tarpeen voi olla ajoittain toistuva tai säännöllinen<br />

fysioterapia. Lewy – potilailla on usein paljon henkisiä<br />

kykyjä tallella, niin päivätoiminta aktiviteetteineen<br />

ja kuntouttava lyhytaikaishoito voivat olla hyödyksi (Sulkava<br />

& Eloniemi-Sulkava 2008, 94 ja 97.)<br />

Vireystason vaihteluihin voi auttaa liikunnan lisääminen<br />

ja hyvin ajoitetut lyhyet päiväunet. Matalapaineisille potilaille<br />

voi olla hyötyä verenpaineen nostattamisesta mm.<br />

suolan lisäämisellä. Jos potilaalla on masennusoireita,<br />

voidaan hoitona käyttää uuden polven masennuslääkkeitä<br />

(Sulkava & Eloniemi-Sulkava 2008, 94 - 95.)<br />

Potilaan kärsiessä harhoista, on tärkeää, että hänen kanssa<br />

keskustellaan ja selvitetään harhojen luonne. Voi olla,<br />

että valaistuksen parantaminen ja valoa heijastavien pintojen<br />

poistaminen auttaa. Kun harhat ahdistavat tai häiritsevät<br />

potilasta voidaan turvautua lääkehoitoon. Jos potilaalla<br />

on kuuloharhoja tai harhaluuloisuutta, niin hoito<br />

on samanlaista kuin näköharhojenkin kohdalla. (Sulkava<br />

& Eloniemi-Sulkava 2008, 95.)<br />

Lewy –potilaat ovat usein herkkiä antipsykoottien haittavaikutuksille.<br />

Pienet annokset saattavat jäykistää potilaan<br />

ja vaikuttavat heikentävästi henkiseen ja fyysiseen<br />

toimintakykyyn. Suuremmilla annoksilla on vaarana,<br />

että potilaan kävelykyky häviää ja hän joutuu vuodepotilaaksi.<br />

Vuodepotilaana oleminen altistaa mm. keuhkokuumeelle.<br />

Vältettäviä antipsykootteja ovat haloperidoli<br />

(Serenase®), melperoni (Buronil®, Melpax®) ja levomepromatsiini<br />

(Levozin®, Nozinan®). Jos lääkkeettömät<br />

hoitokeinot eivät riitä, niin voidaan käyttää uusia<br />

epätyypillisiä antipsykootteja pienin annoksin, kuten<br />

risperidonia (Rirsperdal®) tai ketiapiinia (Seroquel®)<br />

(Sulkava & Eloniemi-Sulkava 2008, 95 - 96.)<br />

Lewyn kappale –tautia sairastava aggressiivinen potilaan<br />

hoito on haasteellista. Tärkeintä hoidossa on altistavien<br />

tekijöiden tunnistaminen ja niiden poistaminen.<br />

Tilanteita, joissa potilas helposti hermostuu, on syytä<br />

välttää. Uusia epätyypillisiä antipsykootteja, serotoniinitasoa<br />

nostavia masennuslääkkeitä ja Alzheimerin taudin<br />

lääkkeitä voidaan kokeilla aggression hoidossa. Jos<br />

aggressiivisuus johtuu kivusta, niin silloin sitä tietenkin<br />

hoidetaan kipulääkkein. Myös verenpainetta nostattavista<br />

lääkkeistä on ollut hyötyä (Sulkava & Eloniemi-<br />

Sulkava 2008, 96.)

12 MÄNTYKOTILAINEN<br />

Demenitaan liittyvät käytösoireet<br />

Dementia ei ole vain muistin ja muiden älyllisten toimintojen<br />

rapeutumista, vaan sairauden edetessä muutoksia<br />

näkyy myös dementoituvan käyttäytymisessä ja tunneelämässä.<br />

Näitä mielialan vaihteluja, aggressiivisuutta ja<br />

levottomuutta kutsutaan käytösoireiksi. Käytösoireiden<br />

hoidossa on ensisijaisen tärkeää lääkkeettömät hoidot ja<br />

lääkehoidot vasta toissijaisia. Dementoivien käytösoireet<br />

jaetaan käyttäytymisen oireisiin ja psykologisiin oireisiin<br />

(Aejmelaeus ym. 2007, 232.)<br />

Psykologisia oireita ovat masennus, ahdistuneisuus,<br />

unihäiriöt, aistiharhat, harhaluulot ja virhetulkinnat.<br />

Ne ovat yleisiä lievässä ja keskivaikeassa dementiassa.<br />

Käyttäytymisen oireisiin luetaan kuuluvaksi fyysinen aggressiivisuus,<br />

levottomuus ja kuljeskelu, estoton käyttäytyminen,<br />

huutelu, tavaroiden keräily, katastrofireaktiot,<br />

sundowning ja pakko- sekä toisto-oireet (Aejmelaeus<br />

ym. 2007, 232 – 233.)<br />

Aivojen neurokemiallisten ja –patologisten muutosten<br />

lisäksi fyysiset tekijät, persoonallisuus ja elinympäristö<br />

vaikuttavat käytösoireiden syntyyn. Muistihäiriöt ja<br />

käytösoireet ovat yhteydessä toisiinsa, koska tiedonkäsittelytoimintoja<br />

säätelevät aivoalueet osallistuvat myös<br />

mielialan ja käyttäytymisen säätelyyn. Arvioidessa käytösoireen<br />

syitä, on aina otettava huomioon somaattinen<br />

terveydentila ja käytössä oleva lääkitys (Eloniemi-Sulkava<br />

& Sulkava 2008, 118.)<br />

Muut sairaudet, infektiot ja kipu voivat aiheuttaa ja vaikeuttaa<br />

käytösoireita sekä lääkkeiden sivuvaikutukset ja<br />

haitalliset yhteisvaikutukset. Aiemmat psyykkiset häiriöt<br />

ja persoonallisuushäiriöt altistavat käytösoireiden synnylle<br />

ja vaikuttavat oireiden sisältöön. Käytösoireiden<br />

todennäköisyyttä lisäävät myös ympäristön kireys, kiireisyys,<br />

rauhattomuus, meluisuus ja negatiiviset asenteet.<br />

Koska muistisairas ei kykene kontrolloimaan omaa käyttäytymistään,<br />

saattaa pienikin ärtymys purkautua voimakkaana<br />

aggressiivisen ilmaisuna (Eloniemi-Sulkava<br />

& Sulkava 2008, 118 - 119.)<br />

Aggressioiden hoidossa tärkeää on syyn selvittäminen<br />

ja pyrkimys löytää syyn mukainen hoito. Tilannesidonnaisessa<br />

aggressiossa taas on tärkeä pyrkiä muuttamaan<br />

joko tilannetta tai hoitajan toimintaa ja asennoitumista.<br />

Usein aggressiivisessa käyttäytymisessä joudutaan<br />

turvautumaan lääkehoitoon. Ahdistuneisuus voi ilmetä<br />

levottomuutena tai aggressiivisuutena esim. toistuva<br />

kyseleminen voi olla merkki ahdistuksesta. Lääkkeettömät<br />

keinot ovat taas ahdistuneisuuden hoidossa ensisijaisia.<br />

Näitä keinoja ovat turvallisuuden tunteen vahvistaminen,<br />

tuttujen vaatteiden, tottumusten ja tapojen<br />

käyttäminen, rauhallisuus, kuunteleminen ja aktiivinen<br />

läsnäolo. Myös ympäristön muovaaminen selkeäksi ja<br />

ilmapiiriltään kodikkaaksi lievittää ahdistusta (Aejmelaeus<br />

ym. 2007, 236.)<br />

Katastrofireaktio ilmenee äkillisenä, odottamattomana<br />

tai tilanteeseen nähden liian voimakkaana reaktiona,<br />

hyvin usein aggressiona. Altistavia tekijöitä ovat mm.<br />

turhautuminen kun ei ymmärretä tai ympäristön meluisuus.<br />

Tällaisia tilanteita rauhoittaa luottamusta herättävä<br />

lähestymistapa, turvallisuutta ja välittämistä herättävä<br />

sanaton viestintä, tilanteen valinnasta viestittäminen,<br />

dementoituvan intimiteetistä huolehtiminen sekä dementoituvan<br />

kokemusten kuuleminen ja vakavasti ottaminen<br />

(Aejmelaue ym. 2007, 237.)<br />

Levottomuus dementoituneella voi esiintyä fyysisenä tai<br />

verbaalisena. Fyysinen levottomuus voi ilmetä jatkuvana<br />

kävelynä, harhailuna, hoitajan perässä kulkemisena,<br />

muuna toistuvana kehon liikkeenä tai erilaisena touhuiluna.<br />

Verbaalinen levottomuus tai voi ilmetä toistuvana<br />

kyselemisenä, samojen asioiden hokemisena tai hoitajan<br />

jatkuvana kutsumisena. Levottomuus voi ilmetä myös<br />

toisto-oireina ja tavaroiden keräilynä. Levottomuus voi<br />

myös ilmentää energiaa tai aktiivisuutta ja on keino laukaista<br />

stressiä. Mutta se voi olla myös seurausta fyysisestä<br />

tai henkisestä huonovointisuudesta (Aejmelaeus<br />

ym. 2007, 238.)<br />

Levottomuuden syy pyritään aina selvittämään ja se<br />

vaatii dementoituvan taustaan perehtymistä sekä levottomuuden<br />

esiintyvyyttä. Myös turvallisen tuntuinen<br />

ympäristö on tärkeää levottomuuden hoidossa. Jotta<br />

dementoituva voi purkaa ahdistustaan, on tärkeää, että<br />

hän saa liikkua ja touhuilla vapaasti, kuitenkin fyysisestä<br />

turvallisuudesta on huolehdittava. Touhuilu omien<br />

esineiden ja vaatteiden parissa tuottaa dementoituneella<br />

parhaimmillaan onnistumisen edellytyksiä. On myös<br />

varmistettava, että dementoitunut ei levottomuudellaan<br />

lisää omaa ahdistusta. Dementoituneelle on tärkeä kokea,<br />

että muut hallitsevat tilannetta vaikkei hän itse sitä<br />

hallitsekaan(Aejmelaeus ym. 2007, 238.)<br />

Seksuaaliset käytösoireet ovat ympäristölle hankalia.<br />

Kuitenkaan aina se ei dementoituvan näkökulmasta ole<br />

seksuaalista. Esim. miespotilaan pyytäessä naishoitajaa<br />

sänkyyn se ei välttämättä merkitse hänelle yhdyntää vaan<br />

se saattaa olla merkki läheisyydenkaipuusta. Hoidossa<br />

pitää aina välttää dementoituneen nolaamista sekä on<br />

huolehdittava, ettei käytös loukkaa muita ihmisiä. Jos<br />

se on loukkaavaa tai hyväksikäyttävää, niin tilanteeseen<br />

on aina puututtava (Aejmelaeus ym. 2007, 238 - 239.)

Lähdeluettelo<br />

Ajelmus, R., Kan, S., Katajisto, K-R. & Pohjola, L. 2007.<br />

Erikoistu vanhustyöhön. Helsinki: WSOY.<br />

Alhainen, K. 2001. Dementoivien sairauksien tunnistaminen<br />

ja diagnostiikka. Teoksessa Heimonen, S-L &<br />

Voutilainen, P. (Toim.) Dementoituvan hoitopolku. Helsinki:<br />

Kustannusyhtiö Tammi<br />

Erkinjuntti, T. 2006. Dementian käsite. Teoksessa Erkijuntti,<br />

T., Alhainen, K., Rinne, J. & Soininen, H.<br />

(Toim.) Muistihäiriöt ja dementia. Helsinki: Kustannus<br />

Oy Duodecim<br />

Huovinen, M. (toim.) 2004. Muistihäiriöt. Jyväskylä:<br />

Kustannus Oy Duodecim<br />

Pirttilä, T. & Erkinjuntti, T. 2006. Alzheimerin taudin<br />

kliininen kuva ja diagnoosi. Teoksessa Erkijuntti, T.,<br />

Alhainen, K., Rinne, J. & Soininen, H. (Toim.) Muistihäiriöt<br />

ja dementia. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim<br />

Rinne, J. 2006. Frontotemporaaliset degeneraatiot. Teoksessa<br />

Erkijuntti, T., Alhainen, K., Rinne, J. & Soininen,<br />

H. (Toim.) Muistihäiriöt ja dementia. Helsinki: Kustannus<br />

Oy Duodecim<br />

Rinne, J. 2006. Lewyn kappale – dementia. Teoksessa<br />

Erkijuntti, T., Alhainen, K., Rinne, J. & Soininen, H.<br />

(Toim.) Muistihäiriöt ja dementia. Helsinki: Kustannus<br />

Oy Duodecim<br />

Sulkava, R. 2001. Neurologiset sairaudet. Teoksessa Tilvis,<br />

R, Hervonen, A., Jäntti, P., Lehtonen, A. & Sulkava,<br />

R. (Toim.) Geriatria. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim<br />

MÄNTYKOTILAINEN 13<br />

Sulkava, R. & Eloniemi-Sulkava, U. 2008. Muistisairaudet.<br />

Teoksessa Hartikainen, S. & Lönroos, E. (Toim.) Geriatria<br />

arvioinnista kuntoutukseen. Helsinki: Edita Prima<br />

Suutama, T. Muisti ja oppiminen. 2008. Teoksessa Heikkinen,<br />

E.& Rantanen, T. (Toim.) Gerontologia. Keruu:<br />

Otavan kirjapaino oy.<br />

Internet lähteet<br />

Käypähoito.2009.Donepetsiili.Viitattu27.9.2009. http://<br />

www.kaypahoito.fi/kh/kh_julkaisu.NaytaArtikkeli?p_<br />

artikkeli=nix00517<br />

Sanastoa<br />

Afasia = kielellinen häiriö, joka aiheuttaa puheen<br />

tuottamisen ja ymmärtämisen vaikeuksia<br />

Agnosia = hahmottamisen häiriö, joka aiheuttaa<br />

tunnistamisvaikeuksia<br />

Apraksia = kätevyyden häiriö, joka aiheuttaa<br />

kykenemättömyyttä suoriutua motorisista toiminnoista<br />

Katastrofireaktiot = odottamattomat tilanteeseen<br />

nähden liiallisen voimakkaat reaktiot<br />

Sundowning = iltaa kohden lisääntyvä levottomuus<br />

Rigiditeetti = kankeus, jäykkyys<br />

Spastisuus = jäykkyys, jäykkähalvaus<br />

Hypokineesi = lihasten vajaatoiminta

14 MÄNTYKOTILAINEN<br />

Merja Kocol<br />

sairaanhoitaja, tiimivastaava<br />

Kuolemaa lähestyvän vanhuksen<br />

Määritelmiä<br />

Palliatiivinen hoito= Parantumattomasti sairaiden asiakkaiden<br />

aktiivista kokonaisvaltaista hoitoa, sisältäen<br />

kärsimyksen lievittämisen. Palliatiivinen hoito voi kestää<br />

vuosia. Palliatiivinen hoito on siirtymistä oireita lievittävään<br />

hoitoon.<br />

Saattohoito= Päämääränä on asiakkaan kärsimyksen<br />

lievittäminen. Hyvä perushoito ja oirehoito, valmistaa<br />

lähestyvään kuolemaan. Asiakkaan ja omaisten tukemisen<br />

huomiointi. Saattohoito on kuolevan aktiivista<br />

kokonaishoitoa. Jossa kivun lievitys ja psyykkisten, sosiaalisten<br />

ja hengellisten asioiden käsittely on oleellista.<br />

Saattohoito voi kestää viikkoja tai enintään kuukausia.<br />

Siirtyminen saattohoitoon<br />

Siirtymisestä saattohoitoon päätöksen tekee hoitava lääkäri.<br />

Parantavaa hoitoa sairauteen ei ole ja kuolema on<br />

lähestymässä. Tieto saattohoitopäätöksestä kirjataan potilaskertomukseen,<br />

mitä päätettiin, paikallaolijat, sovitut<br />

jatkotoimenpiteet ja kenelle tulee ilmoittaa päätöksestä.<br />

Saattohoitopäätös antaa mahdollisuuden yhteyden löytämiseen<br />

tärkeiden ihmisten välille.<br />

Saattohoitoon siirtyvällä tulee olla päätöksen tekoon<br />

mahdollisuus osallistua. Saattohoitoon siirtyvän ja hänelle<br />

läheisten ihmisten kanssa tulisi hoitolinjaus tehdä<br />

yhteisymmär<strong>ry</strong>ksessä. Hoidettavana olevan henkilön<br />

itsemääräämisen toteutumista, oireiden lievitystä ja<br />

kuolemaan valmistautumista, voi liian myöhään tehty<br />

saattohoitopäätös haitata. Saattohoitoon siirtyminen<br />

pohjautuu moniammatilliseen yhteistyöhön ja se on lääketieteellinen<br />

päätös.<br />

Kuolevan ihmisen hoitaminen<br />

Kuolemaan liittyvän surutyön lopputuloksena on kuoleman<br />

hyväksyminen ja seesteinen olotila. Kuoleva<br />

ihminen käy lävitse surutyön vaiheet. Surunhoitoa on<br />

sureminen, kootaan yhteen kuolleeseen liittyvät ajatukset<br />

ja tunteet. Kuoleva luo tulevaisuuskuvan kuoleman<br />

jälkeisestä elämästä.<br />

Hoitosuhteessa toisesta välittäminen, perustuu haluun<br />

toimia potilaan parhaaksi. Hoitaja ottaa huomioon potilaan<br />

ajatukset, tunteet ja voimavarat. Saattohoidossa<br />

keskeistä on vuorovaikutus. Hoitaja tukee potilasta<br />

vuorovaikutuksellisin keinoin. Hoitavan henkilön läsnäolo<br />

on hoitosuhteessa merkityksellinen. Se on aitoa<br />

hyvä hoito<br />

kohtaamista potilaan kanssa, ei vain fyysinen läsnäolo.<br />

Emotionaalinen tukeminen on potilaan kuuntelemista ja<br />

myötäelämistä. Tukeminen vaatii henkilöstö resursseja,<br />

aikaa keskustelulle potilaan ja omaisen kanssa. Potilaan<br />

esittämät kysymykset kuolemaan liittyen voi aiheuttaa<br />

ahdistusta. Saattohoidossa on keskeistä ahdistuksen kohtaaminen<br />

ja sietäminen.<br />

Lääkärin tehtävänä on kertoa potilaan luvalla omaisille,<br />

mitä lääketieteellisellä hoidolla on saavutettavissa. Tämä<br />

tulee kirjata potilaan hoitosuunnitelmaan. Hoitamisen<br />

laadun mittareista tärkeimpänä Arkkiatri Pelkonen pitää<br />

sitä, miten kuolevaa kohdellaan. Saattohoidossa keskeinen<br />

käsite on turvallisuus. Potilaan menettäessä voimavaroja,<br />

korostuu toisten ihmisten merkitys turvallisuuden<br />

tunteen ylläpitäjänä.<br />

Fyysisestä hyvinvoinnista huolehtimisessa korostuu kivun<br />

lievittäminen, hengenahdistuksen hoito, ruoansulatuskanavan<br />

oireiden helpottaminen, eritystoiminnan<br />

helpottaminen, ympäristön huomioiminen ja psyykkiset<br />

oireet.<br />

Monissa kuolemaan johtavissa sairauksissa kipu on<br />

yleinen oire esim. sydänsairauksissa 41-77%:lla, keuhkoahtaumataudissa<br />

34-77%:lla ja munuaissairauksissa<br />

47- 50%:lla. Hyvän hoidon perusedellytys on kivun<br />

arviointi. Kipu on usein alihoidettua kuolevalla vanhuspotilaalla.<br />

Syövän aiheuttaman kivun hoidossa opioidit<br />

ovat tehokkaita, mutta ne ovat myös tehokkaita muun<br />

pitkäaikaisen kivun hoidossa esim. vanhuksilla paljon<br />

käytössä oleva laastarimuotoinen fentanyyli. Opioidiin<br />

tulehduskipulääkkeen ja parasetamolin yhdistäminen<br />

saattaa lievittää kipua tehokkaammin. Jos kipu ei ole<br />

kipulääkityksellä hallittavissa, voidaan hoitaa kipusädehoidolla.<br />

tarvittaessa konsultoidaan kipupoliklinikkaa.<br />

kivuliaita oireita voi myös lievittää fysioterapian keinoin.<br />

Oireita voidaan lievittää asentohoidolla, kylmä- ja<br />

lämpöhoidoilla, hieromalla, musiikin kuuntelulla ja rentouttamalla.<br />

Iäkkään kipua hoidettaessa, hänellä voi olla<br />

tarvetta kivun asianmukaiseen arviointiin vaikka sanat<br />

ovat hukassa. Hoitohenkilökunnan ei tule jäädä odottamaan<br />

iäkkään itsensä ottavan kipua esille, vaan kysyttävä<br />

oma-alotteisesti kivusta. kun iäkäs ei kykene viestimään<br />

oireistaan, korostuu havainnoinnin merkitys esim. kasvojen<br />

ilmeet, erityisesti otsan <strong>ry</strong>pistäminen, levottomuus,<br />

ääntely, valitus, huonounisuus, huono ruokahalu, sekavuus,<br />

hikoilu ja hengityksen kiihtyminen.

Saattohoitovaiheessa olevista potilaista tutkimuksen mukaan<br />

kärsii hengenahdistuksesta 45-70% viimeisten viikkojen<br />

aikana. Hitaasti kehittyvään hengenahdistukseen<br />

potilaat usein sopeutuvat. Hengenahdistusta voi aiheuttaa<br />

esim. keuhkojen alueen kasvaimet, keuhkokuume,<br />

keuhkoahtaumatauti, astma ja psyykkiset tekijät. Potilailla<br />

joilla esiintyy hengenahdistusta ja hapenpuutetta<br />

on tarpeen happihoito. Happihoito lievittää lepohengenahdistusta<br />

vähäisessä määrin. Ilmavirtauksesta voi olla<br />

hengenahdistusta lievittävä vaikutus esim. edennyttä<br />

syöpää sairastavilla. Hengenahdistuksen hoidossa on<br />

tärkeää oireenmukainen lääkehoito esim. morfiini, kortisoni,<br />

rauhoittavat lääkkeet, diureetit ja astmalääkkeet.<br />

Hengenahdistuksen helpottamiseksi voidaan käyttää<br />

tuuletinta huoneessa sekä rauhoittamista happihoidon<br />

lisänä. Saattohoidon loppuvaiheessa hengitysvajaus ja<br />

liman eritys on normaali ilmiö.<br />

Ruoansulatuskanavan oireista pahoinvointia esiintyy<br />

jopa 60%:lla parantumattomasti sairailla loppuvaiheessa<br />

ja oksentelua 30%:lla. Pahoinvointia voidaan lievittää<br />

käyttämällä pahoinvointilääkitystä. Syljen tuotannon<br />

vähenemiseen liittyy tunne suun kuivuudesta. Tulee<br />

huolehtia potilaan suun kostuttamisesta esim. keinosylkivalmisteella<br />

ja puhdistamisesta. Elintoiminnot heikkenevät<br />

kuoleman lähestyessä. Janon ja nälän tunteminen<br />

vähenee. Kuivuminen sopeuttaa elimistöä lähestyvään<br />

kuolemaan. Nesteyttämisestä voi olla enemmän haittaa<br />

kuin hyötyä. Pahoinvoinnin ja oksentelun hoidossa tulee<br />

huomioida ummetuksen hoito ja lääkitys tarkistaa.<br />

Tehokkaalla laksatiivilääkityksellä tulee ummetusta<br />

hoitaa. Kun suoli tyhjenee alle kolme kertaa viikossa,<br />

tarkoitetaan harventunutta ulostamista. Ummetuslääk-<br />

MÄNTYKOTILAINEN 15<br />

keet voi aiheuttaa ripulia. Saattohoitopotilailla ripuli on<br />

harvinaisempi oire. Tehokkaita ripulin hoidossa lienevät<br />

ripulilääkkeet.<br />

Psyykkisestä hyvinvoinnista huolehtimisessa korostuu<br />

oireiden tunnistaminen ja hoito sekä potilaalla että omaisella,<br />

läsnäolo ja kiireettömyys ja tarvittaessa sielunhoito.<br />

Vakavan masennuksen esiintyvyys vaihtelee 4,5-58%:lla<br />

syöpäpotilailla. Saattohoitopotilaan masennuksen hoito<br />

on psykoterapiaa tarvittaessa, kekustelua, kuuntelua,<br />

rentoutusta ja mielialalääkitystä. Jos elinaika ennuste<br />

on useita viikkoja, aloitetaan masennuslääkitys. Luonnollinen<br />

reaktio lähestyvään kuolemaan voi olla ahdistuneisuus<br />

ja unettomuus. Ahdistusta voi aiheuttaa esim.<br />

hallitsemattoman kivun ja kuoleman pelko. Potilaan<br />

kärsimystä lisää se, että omaisilla esiintyy samoja tuntemuksia.<br />

Potilaaseen ja omaisiin siirtyy myös henkilökunnan<br />

tuntemukset.<br />

Hyvästä hoitosuhteesta alkaa kuolevan tukeminen. Vuorovaikutuksessa<br />

korostuu sanallinen ja sanaton viestintä.<br />

Hoitosuhde pohjautuu välittämiseen, turvallisuuden tunteen<br />

luomiseen ja jatkuvuuteen. Henkilökunta on läsnä<br />

olevaa ja kiireetöntä. Kytköskohtina yhteyden menettäneeseen<br />

saattohoidettavaan voi olla keinuttelu ja luonnon<br />

äänien kuuntelun mahdollistaminen. Kosketuksessa<br />

potilaan kuolemaan sykkii toisen elämä. Vanhukselle<br />

tieto kuolemasta saattaa olla elämänkaaren päätösvaiheessa<br />

tosiasian toteamista, nuorella elämän pirstoutumista.<br />

Kuolevalle tärkeää toisen ihmisen läheisyys ja<br />

kestävyys rakkaudessa. Se suojaa hylkäämisen tunteelta.

16 MÄNTYKOTILAINEN<br />

Potilas usein toivoo sielunhoitoa turvan etsimisen tueksi<br />

esim. rukoilemista, virsien veisaamista, rippiä, ehtoollista<br />

sekä musiikin kuuntelua. Sielunhoitajan rooliin<br />

joutuu jokainen vuorollaan hoitavan yhteisön jäsen.<br />

Henkilökunnan tehtävä on kuunnella riippumatta elämänkatsomuksesta,<br />

jos potilas haluaa puhua. Henkilökunta<br />

on avainasemassa sairaalapapin yhteyden luomisessa<br />

potilaan kanssa. Saattohoito on myös hengellinen<br />

asia. Sielunhoidollista tehtävää hoitaa pappi ja diakoni,<br />

antaen potilaan oman vakaumuksen mukaista tukea.<br />

Sielunhoitaja on Jumalan läsnäolon sakramentti, tullut<br />

lähelle ja tykö.<br />

Kuoleman tapahduttua<br />

Hyvään saattohoitoon kuuluu vainajan kunnioittaminen<br />

ja omaisten tukeminen. Kuolema peruuttamattomuudessaan<br />

on koskettava ja se tuo surun, mutta se voi olla myös<br />

usein armollinen helpotus. Luonnollinen reaktio läheisen<br />

kuolemaan on suru. Etukäteen henkilökunnan on hyvä<br />

miettiä esim. miten kerrotaan tapahtuneesta, jos omaiset<br />

ei ole ollut kuolinhetkellä paikalla. Omaiselle voidaan<br />

tarjota papin tapaamisen mahdollisuutta tai saattohartauden<br />

järjestämistä henkilökunnan tai omaisen pitämänä.<br />

Hienotunteisuutta tarvitaan vainajan tavaroiden luovuttamisessa.<br />

Hoitoyksikössä tulee olla toimintaohjeet käytännön<br />

toimintaa varten. Asentohoito ja oireiden helpottaminen<br />

on keskeistä viimehetken hoidossa. Kylkiasento ja<br />

pääty lievästi koholla. Suun kostuttaminen. Kuolevaa ei<br />

jätetä yksin ja kerrotaan mitä tehdään. Kuoleman merkkinä<br />

on sydämen toiminnan ja hengityksen loppuminen<br />

ja lihasten veltostuminen. Iholle tulee lautumia.<br />

Moniammatillinen tiimityö<br />

Kuoleva potilas tarvitsee vierelleen tutun hoitotiimin.<br />

Tiimin, joka tuntee elämänhistorian ja tiedostaa tarpeet.<br />

Omahoitajuus mahdollistaa jatkuvuuden toteutumisen ja<br />

tiedon siirron. Omaisen hallinnan tunnetta lisää läheisyys<br />

ja turvallisuus omahoitajan tapaamisten kautta. Vapaaehtoistyöntekijät<br />

voivat avustaa esim. osaston asiakkaita,<br />

niin omahoitajalle jää enemmän aikaa kuolevan potilaan<br />

hoitamiseen ja läsnäoloon. Lääkärin ja hoitohenkilökunnan<br />

suhde kuolemaan, vaikuttaa elämän loppuvaiheen<br />

kohtaamiseen. Kokemuksen myötä nämä valmiudet kehittyvät.<br />

Yksilö ja tiimitasolla tulee lisätä koulutusta ja<br />

työnohjausta. Kuoleman kohtaamiseen liittyvistä asioista<br />

tulee keskustella tiimissä. Lääkärin tulee toimia loppuun<br />

saakka potilaan hoitamisessa ja sekä omaisten ja hoitotiimin<br />

tukena myös potilaan kuoleman jälkeen. Lääkärin<br />

tulee antaa selkeät toimintaohjeet menettelytavoista.<br />

Pysytään sovituissa hoitolinjoissa.<br />

Laitos on siellä asuvalle potilaalle koti. Toivottavaa olisi<br />

ettei häntä siirrettäisi tutusta ympäristöstä muualle kuolemaan,<br />

vieraaseen ympäristöön. Kiire ja riittämätön<br />

henkilöstö voi olla syynä läsnäolon ja huomion puuttumiselle<br />

laitoksessa.<br />

Suomen oman uskonnollisuuden säilyttäminen on kansallisuuskysymys.<br />

Yhteiskunnan eettisissä arvoissa val-<br />

tauskonnon ihanteet, tuo ihmiselle turvallisuutta ja jatkuvuutta.<br />

Uskonnollisiin yhteisöihin kuuluvia ihmisiä<br />

ymmärretään, vakaumukseen tutustumalla. Kuolemaa<br />

lähestyvän hoidossa keskeistä vakaumuksen kunnioittaminen.<br />

Itsemääräämisoikeus ja hoitotahto<br />

Potilaan oikeutta päättää hoidoista ja kieltäytyä hoitotoimenpiteistä<br />

korostaa laki potilaan asemasta ja oikeuksista.<br />

Lääkärin tehtävä on kertoa potilaalle sairaudesta,<br />

hoitovaihtoehdoista ja ennusteesta. Taudinmäärityksen<br />

perusteet, valitun hoidon ja tehtyjen päätösten perusteet<br />

tulee ilmetä potilaskertomukseen tehtävistä merkinnöistä.<br />

Potilaskertomukseen tulee tehdä merkintä myös, jos<br />

potilas kieltäytyy tutkimuksesta ja hoidosta. Jos potilas<br />

haluaa tulevaisuuden varalle ilmaista hoitoa koskevan<br />

tahtonsa, tästä tulee tehdä itsensä varmentama merkintä<br />

potilaskertomukseen tai liitettävä potilaan tahtoa ilmaiseva<br />

asiakirja. Potilaskertomukseen tulee tehdä merkintä<br />

siitä, että potilas on saanut tietoa hänen tahtonsa noudattamisen<br />

vaikutuksista. potilaalla ei usein ole itsemääräämisoikeutta<br />

äkillisessä henkeä uhkaavassa tilanteessa.<br />

Tilanteessa tulee toimia potilaan todennäköisen tahdon<br />

ja edun mukaisesti.<br />

Lähteet:<br />

Ala-Kokko,T., Moisio, T., Kemppainen, M., Majamaa-<br />

Voltti, K., Juustila, H., Remes, M., Juntunen, A. 2002.<br />

Suosituksia elämän loppuvaiheen päätösmenettelystä ja<br />

hoidosta. Pohjois- Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä.<br />

WWW.ppshp.fi<br />

Hartikainen, S., Lönnroos, E. 2008. Geriatria arvioinnista<br />

kuntoutukseen.<br />

Heikkinen, H., Kannel, V., Latvala, E. 2004. Saattohoito.<br />

Haaste moniammatilliselle yhteistyölle.<br />

Kuittinen, O., Seppänen, M-L., Heikkinen, M., Karjalainen,<br />

T., Järvimäki, V. 2002. Saattohoito- ohjeistus.<br />

Pohjois- pohjanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä.<br />

WWW. ppshp.fi<br />

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Palliatiivisen<br />

Lääketieteen yhdistyksen asettama työ<strong>ry</strong>hmä<br />

2008. Käypä hoito. Kuolevan potilaan oireiden hoito.<br />

WWW.kaypahoito.fi<br />

Artikkelin koonnut sairaanhoitaja Merja Kocol

Mettovaara Marja-Liisa<br />

vastaava hoitaja<br />

TtM, sairaanhoitaja<br />

Tiivistelmä<br />

MÄNTYKOTILAINEN 17<br />

Johtaminen kolmannella sektorilla<br />

Johtajan työ ja työssä jaksaminen johtajien itsensä kokemana.<br />

Pro gradu tutkielma: 86 sivua, 4 liitettä<br />

Lokakuu 2009<br />

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata johtamista<br />

kolmannella sektorilla, johtajan työtä ja työssä jaksamista<br />

johtajien itsensä kokemana. Tutkimuksen teoreettisessa<br />

osassa tarkasteltiin kolmatta sektoria sosiaali- ja terveyspalvelujen<br />

tuottajana sekä johtamista kolmannella<br />

sektorilla. Tutkimuksen lähestymistapa oli laadullinen.<br />

Tutkimusaineisto kerättiin kolmannen sektorin johtajilta<br />

(N=8) essee kirjoitelmina syksyn 2008 aikana. Aineisto<br />

analysoitiin sisällönanalyysillä.<br />

Tutkimuksen tuloksista käy ilmi, että johtajan työhön<br />

kolmannella sektorilla vaikuttavat muutokset kolmannen<br />

sektorin johtamisessa, jotka liittyvät organisaatioon,<br />

osaamiseen, toimintaan ja asemaan. Tulevaisuuden<br />

näkymiin kolmannen sektorin johtamisessa vaikuttavat<br />

talous, henkilöstö, asiakkaat ja osaaminen. Haasteita<br />

kolmannen sektorin johtamiseen aiheuttavat työ, henkilöstö,<br />

toiminta, talous ja asiakkaat. Työn hallintaan kolmannen<br />

sektorin johtamisessa vaikuttavat palkitsevuus,<br />

vaatimukset ja vastuut, vaikutusvalta ja osallistuminen.<br />

Koulutuksen tarkoituksenmukaisuus muodostuu koulu-<br />

tuksesta ja kokemuksesta.<br />

Lisäksi tutkimuksen tuloksista käy ilmi, että johtajan<br />

työssä jaksamiseen liittyvät kokemukset kolmannen sektorin<br />

johtamistyössä, jotka jakaantuvat hyvin jaksamiseen<br />

ja raskaaksi kokemiseen. Stressiä aiheuttavat asiat<br />

kolmannen sektorin johtamistyössä liittyvät tulevaisuuteen,<br />

vastuuseen ja kiireeseen. Jaksamista edesauttavat<br />

asiat kolmannen sektorin johtamistyössä muodostuvat<br />

tuesta, yhteistyöstä ja vapaudesta. Johtajien saama tuki<br />

muodostuu työyhteisöstä, hallituksesta, työnohjauksesta<br />

ja yhteistyöstä. Johtajien välinen yhteistyö muodostuu<br />

kolmannen sektorin ja julkisen sektorin yhteistyöstä.<br />

Tutkimuksen tietoa voidaan hyödyntää kehitettäessä<br />

kolmannen sektorin johtamista, johtajien työtä ja työssä<br />

jaksamista sekä johtamiskoulutusta. Tutkimuksen tietoa<br />

voidaan hyödyntää myös mietittäessä tarkoituksenmukaista<br />

ja toimivaa esimiesrakennetta kolmannen sektorin<br />

työyksiköihin.<br />

Avainsanat: kolmas sektori, johtaminen, työssä jaksaminen<br />

<strong>Oulun</strong> <strong>Seudun</strong> <strong>Mäntykoti</strong> <strong>ry</strong>:n hallitus vuonna 2010<br />

Puhakka Katriina hallituksen puheenjohtaja, johto<strong>ry</strong>hmän puheenjohtaja<br />

Jussila Marja hallituksen varapuheenjohtaja, johto<strong>ry</strong>hmän jäsen<br />

Juurikainen Heikki hallituksen jäsen, kiinteistö-/peruskorjaustyö<strong>ry</strong>hmän jäsen<br />

Kainulainen Markku hallituksen jäsen<br />

Kitinoja Ritva hallituksen jäsen<br />

Kuukasjärvi Olavi hallituksen jäsen, kiinteistö-/peruskorjaustyö<strong>ry</strong>hmän puheenjohtaja<br />

Kuokkanen Toivo hallituksen jäsen, kiinteistö-/peruskorjaustyö<strong>ry</strong>hmän jäsen<br />

Pekkarinen Anneli hallituksen jäsen<br />

Ruuska Aino hallituksen jäsen<br />

Turkka Martti hallituksen jäsen

18 MÄNTYKOTILAINEN<br />

TOHO – Työssä On Hyvä Olla<br />

2008 – 2010<br />

Onnistunut rek<strong>ry</strong>tointi vanhustenhuoltoon -projekti<br />

Ikäihmisten ja vanhusten määrä kasvaa voimakkaasti<br />

lähivuosina ja tarvitsemme uusia työntekijöitä vanhustyöhön.<br />

Tilastojen mukaan vuosina 2010 - 2015 jää työelämästä<br />

pois noin 73 000 työntekijää/vuosi.<br />

(Tilasto: Tilastokeskus ja Väestöennuste 2050)<br />

Mäntykodissa lokakuussa 2008 alkanut Työ- ja elinkeinokeskuksen<br />

rahoittama hanke vastaa osaltaan tähän<br />

haasteeseen. Olemme mukana työllistämässä ja kouluttamassa<br />

uusia vanhustyöntekijöitä ja lupautuneet työllistämään<br />

20 henkilöä vuodessa. Projektissa etsitään<br />

vanhustenhoidon alalle soveltuvia ja sitoutuvia työnhakijoita<br />

yhteistyössä Työ- ja elinkeinotoimiston kanssa.<br />

Työsuhteessa oleville työntekijöille järjestetään vanhustenhuoltoon<br />

työpaikkana liittyvää koulutusta sekä<br />

ohjataan hakeutumaan ammatilliseen koulutukseen.<br />

Työnhakijoille järjestetään myös mahdollisuuksia tutustua<br />

vanhustyöhön myös muilla toimenpiteillä mm. työelämäharjoittelun,<br />

-valmennuksen ja –kokeilun avulla.<br />

Kaikki työnhakijat eivät ole työllistyneet tai ole harjoittelussa<br />

Mäntykodissa, vaan osa on vanhustyössä jossain<br />

toisessa kolmannen sektorin työpaikassa.<br />

Vuoden 2009 aikana projektissa on työllistynyt 14 henkilöä<br />

korkeimmalla korotetulla palkkatuella työhön sekä<br />

neljä työntekijää peruspalkkatuella. Lisäksi työelämävalmennuksessa<br />

on ollut 19 henkilöä, joista kahdeksan<br />

Monikulttuurinen <strong>Mäntykoti</strong><br />

Työharjoittelu ja vapaaehtoistyö Mäntykodissa<br />

Minä olen Azie Joice Aisomando. Tulen Kamerunista<br />

Etelä-Afrikasta. Minä haluaisin kirjoittaa miten minun<br />

työharjoittelu ja vapaaehtoistyö meni Mäntykodissa.<br />

Ennen kuin menin <strong>Mäntykoti</strong>in ensimmäisen kerran,<br />

minä luulin, että se voi olla vaikeaa, koska minä olen<br />

musta. Mutta kun minä olin siellä, se oli tosi helppo.<br />

Kaikki meni hyvin ja kaikki ihmiset siellä (lähihoitajat<br />

ja vanhat ihmiset) oli tosi kohtelias minulle ja mukavaa.<br />

Kun minä olin siellä, minä tunsin, että olin sellaisessa<br />

paikassa, jossa minä viihdyn.<br />

Minusta. Äiti ja isa ei ole joka on synnyttänyt, esimerkiksi<br />

minun äidi ja isä ei ole se äidi ja isä, joka on syn-<br />

maahanmuuttajaa. Työkokeilussa on ollut viisi henkilöä<br />

ja kolme on oppisopimusopiskelijoita.<br />

Haasteena projektissa on ollut löytää vanhustyöstä kiinnostuneita<br />

sekä alalle soveltuvia työntekijöitä. Meillä<br />

Mäntykodissa on ollut hyviä työntekijöitä sekä harjoittelijoita,<br />

mutta työnhakijoita olisi voinut käydä haastatteluissa<br />

enemmänkin. Oman haasteensa projektiin toi<br />

myös syksyllä työllistämiseen varattujen määrärahojen<br />

loppuminen, joka vaikeutti ja pitkitti työllistämistä.<br />

Tätä kirjoittaessani ei ole tiedossa ensi vuoden projektirahoitusta,<br />

mutta toivottavasti sitä on myönnetty vielä<br />

ainakin vuodelle 2010.<br />

Kiitos tiimeille, että olette jaksaneet ohjata niin harjoittelijoita<br />

kuin työllistettyjäkin työssään. Palaute ohjauksesta<br />

on ollut positiivista.<br />

Hyvää ja rauhallista joulun aikaa kaikille!<br />

Toivottaa:<br />

Kaija Luukinen<br />

Projektiohjaaja<br />

044 5504 836<br />

kaija.luukinen(at)mantykoti.fi<br />

mantykoti.fi/projektit/toho<br />

nyttänyt minut. Kaikki äidi ja isä täällä Suomessa ovat<br />

minun äidi ja isä ja minä tykään olla heidän kanssa.<br />

Ensun kun minä mietin että olla lähihoitaja vanhusten<br />

kanssa. Se oli tosi hyvää minulle mutta minä pelkäsin<br />

että se ei voi onnistua. Kun minä olin Mäntykodissa viime<br />

talvella, huomasin että jos toivon olemassa jotakin<br />

ja jos olen päättänyt sydämessä että tämä on mitä minä<br />

haluan, niin se on mahdollista.<br />

Minä haluan sanoa kiitos teille Mäntykodissa koska te<br />

olette auttanut minua paljon. Toivon, että kaikki menee<br />

hyvin Elämässäni.<br />

Joice

Olen Jonna Launonen Kempeleestä.<br />

Olen naimisissa ja 19-vuotta vanha.<br />

Valmistuin lähihoitajaksi keväällä 2009, sairaanhoidonja<br />

huolenpidonkoulutusohjelmasta.<br />

Harrastan metsästystä, kalastusta, lenkkeilyä sekä muuten<br />

urheilua. Pidän lähihoitajan työskentelemisestä, muita<br />

ihmisiä auttaen.<br />

MÄNTYKOTILAINEN 19<br />

Uudet työntekijät esittäytyvät<br />

Hei!<br />

Olen Anu Ahosola. Olen asustellut Oulussa noin nelisen<br />

vuotta. Valmistuin vuonna 2008 lähihoitajaksi vammaistyönkoulutusohjelmasta.<br />

Olen työskennellyt kehitys- ja<br />

liikuntavammaisten parissa viime talven. Pari kesää olen<br />

myös tehnyt pitempiä sijaisuuksia hoivalla. Lähellä sydäntäni<br />

on hyvä musiikki ja lenkkeily.<br />

Minä olen Leinosen Pirjo Kiimingistä.<br />

Lähihoitajaksi valmistuin 2008 toukokuussa, suuntautuen<br />

opiskeluissa vanhustyöhön.<br />

Perheeseeni kuuluvat mies, 2 poikaa (7 ja 6 vuotiaat)<br />

sekä koira Saku ja kissa Siiri.<br />

Harrastan ratsastusta omalla suomenhevosellani.<br />

Mäntykodissa aloitin työt 9.11.2009.

Hyvää Uutta Vuotta

logo

products

Resources

Company

Terms of service
Privacy policy
Cookie policy
Cookie settings
Imprint
Change language
Made with love in Switzerland
© 2024 Yumpu.com all rights reserved

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!