Rauman seudun kuntienlasten ja nuorten

RAUMAN SEUDUN KUNTIEN LASTEN JA NUORTEN
HYVINVOINTISELONTEKO 2002

SAATTEEKSI
Kuntien tulevaisuusbarometrissa kuntien päättäjät ja asiantuntijat kirjasivat vuonna 2000 kuntien
tulevaisuuden kolmeksi tärkeimmäksi menestystekijäksi toimivan seutuyhteistyön, kansainvälisen
verkottumisen sekä kolmannen sektorin ja kunnan välisen yhteistyön. Käsillä oleva Rauman seudun
lapsipoliittiseen ohjelmatyöhön liittyvä hyvinvointiselonteko toteuttaa seutuyhteistyötä sekä
kolmannen sektorin ja kunnan välistä yhteistyötä.
Rauman seudun kuntien seutuyhteistyötä toteuttavat Euran, Eurajoen, Kiukaisten, Kodisjoen, Köyliön,
Lapin, Rauman ja Säkylän kunnat. Näiden kuntien valtuustot hyväksyivät seututoiminnan
organisaation sekä toimintaa linjaavan seutustrategian vuonna 2001. Rauman seutuyhteistyössä
ylintä päätösvaltaa käyttää seutuneuvosto, joka koostuu kunnanhallitusten puheenjohtajista. Seutuneuvosto
teki päätöksen lapsipoliittisen ohjelmatyön aloittamisesta Rauman seudulla. Tämä
hanke on osa Rauman seudun aluekeskuksen kehittämisohjelmaa ja se toteutetaan vuosina
2002-2003.
Lapsipoliittinen ohjelmatyö jakaantuu kahteen vaiheeseen. Ensin tuotetaan tilastotietoihin, tutkimuksiin
ja lasten omiin kokemuksiin pohjautuva lasten ja nuorten hyvinvointiselonteko. Selonteko
sisältää sekä kuntakohtaista että seudullista tietoa lasten hyvinvoinnista ja lisäksi vertailua muun
Suomen tilanteeseen. Selonteko perustuu pääosin Stakesin Kouluterveyskyselyihin sekä kunnista
ja Tilastokeskuksesta saatuihin tilastotietoihin. Lisäksi Turun yliopiston Rauman opettajankoulutuslaitoksen
luokanopettajaopiskelijat Inka-Riina Mäkelä ja Taina Polvi ovat selvittäneet selontekoa
varten ala-asteikäisten lasten kokemuksia hyvinvoinnistaan. Projektin ensimmäinen vaihe on
päätöksessään, kun tämä seudullinen hyvinvointiselonteko on nyt valmistunut.
Hankkeen toisessa vaiheessa työstetään hyvinvointiselonteon pohjalta varsinainen lapsipoliittinen
ohjelma, jonka sisältönä ovat lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseen liittyvät tavoitteet, toimenpiteet,
vastuutahot ja aikataulut. Lapsipoliittinen ohjelma pyrkii edistämään lasten oikeuksien
toteutumista ja lasten ja nuorten hyvinvointia ja nostaa esiin lapsen näkökulman kuntasuunnitteluun.
Ohjelma koskee alle 18-vuotiaita lapsia ja nuoria.
Koska tämänlaatuinen seudullinen lapsipoliittinen ohjelmatyö on ensimmäinen Suomessa, seudullinen
ohjausryhmä tarpoo työssään umpihankeen luoden uusia latuja. Kunnat ovat nimenneet ohjausryhmään
seuraavat edustajat:
Lappi: Anja Hämäläinen, vapaa-ajan sihteeri, ohjausryhmän puheenjohtaja
Säkylä: Anja Jokitulppo, sosiaalijohtaja
Kiukainen: Eeva Kuusisto, vt. sosiaalijohtaja, 31.7.2002 asti
Sirpa Parkkila, sosiaalijohtaja, 1.8. 2002 alkaen
Eura: Heikki Rautiainen, sosiaalijohtaja
Rauma: Outi Sinkkilä-Salmi, päivähoidon osastopäällikkö
Johanna Talo, projektipäällikkö, ohjausryhmän sihteeri
Tuulia Vaihevuo, projektisihteeri
Köyliö: Ritva Vainio, vs. sosiaalijohtaja 31.5.2002 asti
Satu Puotiniemi, vs. sosiaalijohtaja 1.-30.6.2002
Pirjo Mattila, perusturvajohtaja, 1.8.2002 alkaen
Eurajoki: Timo Valtanen, erityisopettaja
Kodisjoki: Miso Vuori, sosiaalilautakunnan varajäsen (31.5.2002 asti)
2

Hyvinvointiselonteon kokoamisesta on pääosin vastannut projektisihteeri Tuulia Vaihevuo projektipäällikön
ja ohjausryhmän antamien evästysten pohjalta.
Kokemukset toteutuneesta kuntien yhteistyöstä ovat olleet voittopuolisesti myönteisiä. Saadut
tilastot valottavat lasten ja nuorten hyvinvointia kahdeksan kunnan alueella. Kuntavertailut ovat
mielenkiintoisia ja useissa kohdin jopa yllättäviä. Selonteon valmistelussa on ollut myös ongelmia
liittyen kuntiin osoitettujen tilastopyyntöjen ajankohtiin sekä aikatauluihin.
On mielenkiintoista nähdä, miten ensi kesänä projektin päättyessä arvioidaan työn onnistumista.
Miten pystytään arvioimaan sitä lisäarvoa, jota seudullisuus on työhön tuonut ja miten saavutukset
innostavat jatkamaan yhteistyötä. Seutuyhteistyön on todettu olevan muutoksen johtamista, jonka
keskeisenä iskulauseena on, että tunnistamisen sijaan tulevaisuus tulee tehdä. Seudullisessa lapsipoliittisessa
ohjelmatyössä on siirrytty sanoista tekoihin. On lähdetty muutoksen tielle.
Työ jatkuu tästä eteenpäin sekä seudullisessa ohjausryhmässä että kuntien nimeämissä omissa
ohjausryhmissä. Tavoitteena on hyvinvointiselonteon pohjalta saada aikaan Rauman seudun kuntien
lapsipoliittinen ohjelma, jossa on sekä seudullinen osio että kahdeksan kunnan omat lapsipoliittiset
ohjelmat. Selonteosta nousee varmasti sekä yhteisiä seudullisia kehittämisalueita, -
hankkeita että jokaiseen kuntaan omannäköinen ohjelma lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi.
Projektin johtajan ominaisuudessa kiitän jokaista, joka on ollut edistämässä tämän selonteon valmistumista
ja ollut arjen kiireissä valmis antamaan aikaansa hankalienkin tilastojen kokoamisessa.
Suurimmat kiitokset kuuluvat projektisihteerille, Tuulia Vaihevuolle, joka nyt saa kannettavakseen
projektipäällikön vastuun nykyisen päällikön Johanna Talon siirtyessä vauvalomalle marraskuun
alussa.
Selonteko on valmis ja työ lapsipoliittisten ohjelmien valmistamiseksi voi alkaa. Kuntien ohjausryhmät
voivat kääriä hihansa, koska niiden todellinen työnteko alkaa nyt. Onnea lukumatkalle!
Raumalla 22.10.2002
Outi Sinkkilä-Salmi
päivähoidon osastopäällikkö, projektin johtaja
3

Sisällys
1. HYVINVOINTISELONTEON TAUSTAA.............................................................................................. 8
2. HYVINVOINTI JA SEN MITTAAMINEN ............................................................................................ 10
3. LASTEN HYVINVOINTI JA LAPSITUTKIMUS.................................................................................. 11
3.1. HUOLI LASTEN JA NUORTEN HYVINVOINNISTA..................................................................... 12
3.2. LAPSI- JA LAPSUUSTUTKIMUS ................................................................................................ 12
3.3. LASTEN NÄKYMÄTTÖMYYS HYVINVOINTITUTKIMUKSESSA................................................. 13
3.4. HYVINVOINTI LAPSILÄHTÖISESTÄ NÄKÖKULMASTA............................................................. 15
4. HYVINVOINTISELONTEON TOTEUTTAMINEN............................................................................... 17
5. TAUSTATIETOA RAUMAN SEUDUN KUNNISTA ........................................................................... 19
5.1. SIJAINTI, PINTA-ALAT JA ASUKASTIHEYDET.......................................................................... 19
5.2. VÄKILUVUN KEHITYS ............................................................................................................... 21
5.3. MUUTTOLIIKE ........................................................................................................................... 22
5.4. SYNTYVYYS.............................................................................................................................. 23
A. LASTEN JA NUORTEN HYVINVOINTIIN VAIKUTTAVAT TEKIJÄT...........................26
6. VÄESTÖ JA ELINOLOT ................................................................................................................... 26
6.1. LASTEN OSUUS VÄESTÖSTÄ.................................................................................................. 26
6.1.1. 0-6-vuotiaiden osuus väestöstä........................................................................................... 26
6.1.2. 7-14 -vuotiaiden osuus väestöstä......................................................................................... 27
6.1.3. 15-24 -vuotiaiden osuus väestöstä....................................................................................... 28
6.1.4. Alle 18-vuotiaiden osuus väestöstä...................................................................................... 29
6.2. LASTEN PERHEET.................................................................................................................... 31
6.2.1. Lapsiperheiden osuus kaikista perheistä.............................................................................. 31
6.2.2. Kahden ja yhden huoltajan perheet...................................................................................... 32
6.2.3. Perheen koko ...................................................................................................................... 33
6.3. LASTEN JA LAPSIPERHEIDEN ELINTASO JA ELINOLOT......................................................... 34
6.3.1. Väestön koulutustaso.......................................................................................................... 34
6.3.2. Työllisyystilanne .................................................................................................................. 36
6.3.3. Toimeentulo......................................................................................................................... 38
6.3.4. Asumisen taso .................................................................................................................... 42
4

7. TÄRKEÄT AIKUISET JA VANHEMMUUS........................................................................................ 45
7.1. TÄRKEIDEN AIKUISTEN TAVOITETTAVUUS ............................................................................ 45
7.2. PERHEEN YHTEINEN AIKA....................................................................................................... 45
7.3. VANHEMPIEN TIETOISUUS LASTEN VAPAA-AJAN KÄYTÖSTÄ .............................................. 46
7.4. VANHEMPIEN TUPAKOINTI ...................................................................................................... 47
8. ELINYMPÄRISTÖ............................................................................................................................. 48
8.1. KOTI JA ASUINALUE ................................................................................................................. 48
8.2. KOTONA VIIHTYMINEN............................................................................................................. 50
8.3. KOULUSSA VIIHTYMINEN......................................................................................................... 50
9. VAIKUTUSMAHDOLLISUUDET....................................................................................................... 52
B. LASTEN JA NUORTEN HYVINVOINNIN ILMENEMINEN................................................54
10. TERVEYS ....................................................................................................................................... 54
10.1. KOETTU TERVEYS.................................................................................................................. 54
10.2. MASENTUNEISUUS ................................................................................................................ 55
10.3. OIREILU................................................................................................................................... 56
10.3.1. Päänsärky ......................................................................................................................... 56
10.3.2. Niska- ja hartiakivut............................................................................................................ 57
10.3.3. Vähintään kaksi oiretta päivittäin........................................................................................ 58
10.4. YLI- JA ALIPAINOISUUS .......................................................................................................... 59
11. ELÄMÄNHALLINTA ....................................................................................................................... 62
11.1. KOULUKIUSAAMINEN............................................................................................................. 62
11.1.1. Kiusatut ............................................................................................................................. 62
11.1.2. Kiusaajat............................................................................................................................ 63
11.2. PELOT JA YKSINÄISYYS......................................................................................................... 64
11.3. KOULUPOISSAOLOT .............................................................................................................. 65
11.3.1. Sairauspoissaolot .............................................................................................................. 65
11.3.2. Lintsauspoissaolot ............................................................................................................. 66
11.3.3. Kaikki poissaolot................................................................................................................ 67
11.4. KOULUNKÄYNNIN SUJUMINEN JA OPISKELUVAIKEUDET................................................... 68
11.4.1. Koulutyön määrä................................................................................................................ 68
11.4.2. Opiskeluvaikeudet ............................................................................................................. 69
11.4.3. Avun saanti........................................................................................................................ 70
11.4.4. Koulunkäynnin sujuminen .................................................................................................. 71
5

11.5. KOULUN TYÖOLOT................................................................................................................. 72
11.5.1. Työilmapiiri ........................................................................................................................ 72
11.5.2. Kuulluksi tuleminen............................................................................................................ 72
11.5.3. Fyysiset työolot.................................................................................................................. 73
11.6. TOVERISUHTEET.................................................................................................................... 74
11.6.1. Kaveripiiri........................................................................................................................... 74
11.6.2. Ystävät .............................................................................................................................. 76
11.7. TULEVAISUUTEEN SUHTAUTUMINEN................................................................................... 77
11.8. RIKOLLISUUS.......................................................................................................................... 78
11.8.1. Omaisuusrikokset .............................................................................................................. 79
11.8.2. Henkirikokset..................................................................................................................... 79
11.8.3. Huumausainerikokset ........................................................................................................ 80
12. ELÄMÄNTAVAT............................................................................................................................. 82
12.1. HARRASTUKSET..................................................................................................................... 82
12.2. PÄIHTEIDEN KÄYTTÖ ............................................................................................................. 83
12.2.1. Tupakointi.......................................................................................................................... 83
12.2.2. Alkoholin käyttö.................................................................................................................. 84
12.2.3. Huumeiden käyttö.............................................................................................................. 86
12.3. RUOKAILU............................................................................................................................... 87
12.4. LEPO ....................................................................................................................................... 87
C. LASTEN JA NUORTEN HYVINVOINTIIN VAIKUTTAVISTA TEKIJÖISTÄ
HUOLEHTIMINEN................................................................................................................................89
13. PALVELUJÄRJESTELMÄN TOIMIVUUS ....................................................................................... 90
13.1. RESURSOINTI JA SAATAVUUS .............................................................................................. 90
13.1.1. Lasten päivähoito............................................................................................................... 90
13.1.2. Lapsiperheiden kotipalvelu................................................................................................. 96
13.1.3. Lastenneuvolapalvelut ....................................................................................................... 98
13.1.4. Kouluterveydenhuolto ........................................................................................................ 99
13.1.5. Perusopetus .................................................................................................................... 101
13.1.6. Koulutuksen ulkopuolelle jääneet..................................................................................... 108
13.2. PALVELUJEN KÄYTTÖ.......................................................................................................... 109
13.2.1. Kasvatus- ja perheneuvolapalvelut................................................................................... 109
13.2.2. Koulukuraattorit ja –psykologit ......................................................................................... 110
13.2.3. Avohuollon tukitoimenpiteet ............................................................................................. 112
13.2.4. Kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset.................................................................................... 113
13.2.5. Lasten- ja nuorisopsykiatrian asiakkaat............................................................................ 114
6

13.2.6. Rikos- ja riita-asioiden sovittelu........................................................................................ 116
14. HARRASTUSTEN TARJONTA..................................................................................................... 118
14.1. KOULULAISTEN AAMU- JA ILTAPÄIVÄKERHOT................................................................... 118
14.2. KOULUJEN MUUT KERHOT .................................................................................................. 119
14.3. KULTTUURITARJONTA LAPSILLE JA NUORILLE ................................................................. 120
14.4. NUORISOTOIMEN PALVELUT............................................................................................... 122
14.5. LIIKUNTATOIMEN PALVELUT ............................................................................................... 124
14.6. SEURAKUNTIEN TOIMINTA LAPSILLE, NUORILLE JA LAPSIPERHEILLE............................ 126
15. HENKILÖSTÖN VOIMAVARAT.................................................................................................... 128
15.1. LASTEN KANSSA TYÖSKENTELEVIEN SAIRAUSPOISSAOLOT.......................................... 128
LÄHTEET.................................................................................................................................................129
LIITTEET
7

1. HYVINVOINTISELONTEON TAUSTAA
YK:n lapsen oikeuksien sopimus sisältää lapsen ihmisoikeuksia koskevat yleisperiaatteet. Suomi
ratifioi sopimuksen kesällä 1991. Sopimuksen artiklojen mukaan lapsella on oikeus suojeluun,
huolenpitoon ja turvalliseen lapsuuteen (protection), oikeus osallisuuteen yhteiskunnan voimavaroista
(provision) ja oikeus osallistua itseään koskevaan ja yhteiskunnalliseen päätöksentekoon
kehitystasonsa mukaisesti (participation).
Suomen Kuntaliitto julkaisi vuoden 2000 alussa oman lapsipoliittisen ohjelmansa Eläköön lapset –
lapsipolitiikan suunta. Ennen tätä ei lapsipoliittista ohjelmaa ole valtakunnan tasoisena strategiana
laadittu. Samassa yhteydessä Kuntaliitto suositti kuntia laatimaan omat selontekonsa lasten ja
nuorten hyvinvoinnista, ja laatimaan selonteon pohjalta valtuuston hyväksyttäväksi paikallisen
lasten ja nuorten hyvinvointiohjelman tai lapsipoliittisen ohjelman. Lapsipoliittinen ohjelma on lapsilähtöinen,
kokonaisvaltainen ja konkreettinen tavoite- ja toimintaohjelma, joka pyrkii edistämään
lasten oikeuksien toteutumista ja lasten ja nuorten hyvinvointia. Lapsipoliittinen ohjelma nostaa
esiin lapsen näkökulman kuntasuunnitteluun ja sen aihepiiriin kuuluvat kaikki yhteiskunnalliset
päätökset ja linjaukset sekä käytännön toimet, joilla vaikutetaan lasten ja nuorten yhteiskunnalliseen
asemaan, oikeuksiin sekä hyvinvointiin tänä päivänä ja tulevaisuudessa. Ohjelma ja sen
pohjaksi tehtävä lasten hyvinvoinnin ja palveluiden kartoitus antavat laaja-alaista tietoa kunnan
päätöksenteon pohjaksi ja ideoita toimenpiteiden eteenpäinviemiseksi. Lapsipoliittinen ohjelma
antaa myös kuntalaisille tietoa kunnan lapsiasioiden hoidosta. Kuntaliiton mukaan ainakin 60 kuntaa
Suomessa valmistelee lapsipoliittisia ohjelmia ja yli kolmessakymmenessä kunnassa ohjelma
on jo valmiina. Lapsipoliittisessa ohjelmassa lapsella tarkoitetaan alaikäistä eli alle 18-vuotiasta
lasta.
Rauman seutuneuvoston päätöksellä Rauman seudulle laaditaan lapsipoliittinen ohjelma kuntien
yhteistyönä. Rauman seudun kuntiin kuuluvat Eura, Eurajoki, Kiukainen, Kodisjoki, Köyliö, Lappi,
Rauma ja Säkylä. Perusteluja seudun yhteisen lapsipoliittisen ohjelman tekemiseen oli useita.
Lapsipoliittisen ohjelman laatiminen oli ollut samanaikaisesti esillä useissa Rauman seudun kunnissa.
Koska lapsipoliittisen ohjelman laadinta on pitkäkestoinen, asiantuntemusta ja resursseja
vaativa prosessi, voimien yhdistäminen ohjelmatyössä nähtiin järkeväksi ratkaisuksi. Rauman
seudun kunnat ovat myös maantieteellisesti lähellä toisiaan ja kunnilla on jo nyt useita yhteisiä
palveluja. Rauman seudun kuntien lapsipoliittinen hanke on luultavasti ensimmäinen seudullinen
hanke Suomessa. Tähän asti kunnat ovat työstäneet ohjelmia yksinään.
8

Seutuistumisessa on kysymys ihmisten arjen ja yritysten toimintojen jäsentymisestä yksittäistä
kuntaa laajemmalla alueella eli seudulla. Muuttoliike, väestörakenteen muutos, alueellinen työttömyys
sekä palvelujen laatu- ja tehokkuusvaatimukset edellyttävät niin väestönkasvu- kuin väestönmenetysseuduillakin
uudenlaisia keinoja selviytyä muutoksista ja sopeutua uuteen toimintaympäristöön.
Tämä lapsipoliittisen ohjelman taustaksi ja tueksi laadittu lasten hyvinvointiselonteko on siis osa
projektia, jonka tavoitteena on laatia seudun kunnille lapsipoliittinen ohjelma. Rauman seudun
kunnista Lappi on jo aiemmin kartoittanut lasten ja nuorten hyvinvointia ja laatinut lasten ja nuorten
hyvinvointiohjelman (Lapin lasten ja nuorten hyvinvointi 2000). Lisäksi Raumalla on tehty tutkimus
lapsiperheiden voimavaroista ja hyvinvoinnista (Talo 2001).
Hyvinvointiselonteon tarkoituksena on luoda kokonaiskuva alle 18-vuotiaiden lasten elinoloista ja
hyvinvoinnista eri elämänalueilla Rauman seudun kunnissa. Aluksi luodaan katsaus hyvinvoinnin
käsitteeseen ja sen mittaamiseen sekä lasten hyvinvoinnin tutkimiseen. Tämän jälkeen esitellään,
miten hyvinvointiselonteko on toteutettu. Sen jälkeen esitellään taustatietoja Rauman seudun kunnista.
Varsinainen selonteko-osio jakautuu kolmeen osaan. A-osiossa tarkastellaan lasten ja nuorten
hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä, kuten väestöä ja elinoloja. B-osiossa tarkastelun kohteena on
itse lasten ja nuorten hyvinvoinnin ilmeneminen (terveys, elämänhallinta, elämäntavat). Viimeisessä
C-osiossa selvitellään, miten lasten ja nuorten hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä huolehditaan
Rauman seudun kunnissa.
9

2. HYVINVOINTI JA SEN MITTAAMINEN
Hyvinvointi on yleisesti käytetty käsite, josta varmasti jokaisella ihmisellä on hieman erilainen käsitys
ja mielikuva. Hyvinvointi onkin hyvin vaikeasti määriteltävissä ja määritelmiä on useita. Niissä
on osittain samoja, osittain erilaisia painotuksia. Toiset määritelmät ja teoriat korostavat enemmän
resursseja eli voimavaroja, toiset taas tarpeita. Myös objektiivisten seikkojen ja subjektiivisesti
koetun mielihyvän painotukset vaihtelevat. Selvää on kuitenkin se, että hyvinvointi on käsitteenä
positiivinen ja se liittyy erilaisiin hyviin asioihin. Ilmeisesti on kuitenkin helpompi päästä yksimielisyyteen
huonoista elinoloista, koska hyvinvointia lähestytään ja määritellään usein sen vastakohdan,
pahoinvoinnin kautta. Pahoinvointia kuvataan yleensä syrjäytymisen ja köyhyyden käsitteiden
avulla. (Karisto 1984, 8-31.)
Pohjoismaisessa traditiossa hyvinvointia on yleensä mitattu indikaattoreilla, joita kutsutaan elintasoksi
tai elinoloiksi. Elintaso- tai elinolotutkimuksen hyvinvointikäsitys perustuu pitkälti voimavaroihin.
Tällöin hyvinvointi määräytyy niiden yksilön käytettävissä olevien voimavarojen perusteella,
joiden avulla hän voi kontrolloida ja tietoisesti ohjata elinolojaan. Hyvinvoinnin osatekijöiden valinta
vaihtelee suuresti maasta ja tutkimuksesta toiseen. Osatekijöihin sisältyy yleensä kuitenkin seuraavia
asioita: perhesuhteet ja kotitalouden rakenne, tulonjako, koulutus, työllisyys ja työolot,
asuminen ja vapaa-aika, sosiaaliset suhteet, poliittiset toimintamahdollisuudet, sosiaalinen liikkuvuus,
turvallisuus ja terveys. (Strandell 1995, 5.)
Voimavaroja painottavaa lähestymistapaa kutsutaan usein myös ”objektiiviseksi” lähestymistavaksi,
millä viitataan siihen, että hyvinvoinnin osatekijät on ikään kuin puhdistettu ihmisten omista subjektiivisista
arvioinneista. Strandellin (1995, 5) mielestä olisi kuitenkin osuvampaa puhua esimerkiksi
ulkoisista tekijöistä objektiivisten sijaan, koska ne ovat jossain määrin mielivaltaisesti valittuja.
Pohjoismaisesti ehkä tunnetuin teoreettinen hyvinvointimalli on Erik Allardtin luoma malli. Allardt
on kehittänyt hyvinvoinnin käsitettä elämänlaadun suuntaan, jolloin se kattaa myös monia ihmisten
välisiin sosiaalisiin suhteisiin sekä itsensä toteuttamiseen liittyviä ulottuvuuksia ja tarpeita ja painottaa
sekä subjektiivisia että objektiivisia tekijöitä. (Karisto, Takala & Haapola 1988, 8.)
Allardt (1976, 50) erottaa hyvinvoinnissa kolme eri osa-aluetta: having (elinolot, elintaso), loving
(perhe- ystävyys- ja yhteisyyssuhteet) ja being (itsensä toteuttaminen, arvonanto, korvaamattomuus,
poliittiset resurssit, ”mielenkiintoinen tekeminen”). Kattavan kuvan saamiseksi hyvinvoinnin
tasosta on Allardtin mukaan yhdistettävä sekä objektiivisia että subjektiivisia tietoja. Objektiiviset
10

indikaattorit kuvaavat ulkoisia olosuhteita, kuten esimerkiksi asumisväljyys, terveys ja tulotaso.
Objektiivinen tieto perustuu tilastoihin, tutkimuksiin ja havaintoihin ja muodostaa hyvinvoinnin mittaamisen
kehyksen, mutta ei kuitenkaan sinällään kerro hyvinvoinnista kokijan omasta näkökulmasta.
Subjektiiviset indikaattorit puolestaan mittaavat ihmisten tyytyväisyyttä tai tyytymättömyyttä,
kuten esimerkiksi onnellisuutta ja onnettomuutta. Subjektiivinen tieto perustuu henkilön omaan
käsitykseen hyvinvoinnistaan. (Allardt 1996.) Tässä Rauman seudun kuntien lasten ja nuorten
hyvinvointiselonteossa on yhdistetty kattavan kuvan saamiseksi sekä objektiivista että subjektiivista
tietoa hyvinvoinnista.
3. LASTEN HYVINVOINTI JA LAPSITUTKIMUS
11

3.1. HUOLI LASTEN JA NUORTEN HYVINVOINNISTA
1990-luvun laman seuraukset ovat näkyneet lähes kaikkialla, mutta erityisesti lama koetteli lapsiperheitä.
Laman seurauksena lapsiperheiden, erityisesti pienten lasten ja yksinhuoltajaperheiden
toimeentulo heikkeni ja niille kohdistetut palvelut huononivat: päiväkotien ja koulujen ryhmäkoot
suurenivat ja palveluja vähennettiin muun muassa ehkäisevästä terveydenhuollosta, kotipalvelusta
ja harrastustoiminnasta. Kokonaisuudessaan lapsiperheiden taloudellinen asema heikentyi laman
myötä muita väestöryhmiä enemmän. (Salmi, Huttunen & Yli-Pietilä 1996, 13.)
Vaikka talous kääntyi Suomessa viime vuosikymmenen puolenvälin jälkeen nousuun ja lama on
ajallisesti kaukana takana päin, laman seuraukset eivät ole kadonneet. Nousukaudella tuloerot
alkoivat kasvaa. Ne joilla oli oikeanlaista omaisuutta rikastuivat nopeasti ja työssäkäyvien asema
parani tai vähintäänkin pysyi ennallaan. Sen sijaan työttömien ja erityisesti pitkäaikaistyöttömien
taloudellinen ja sosiaalinen ahdinko syveni. Myös lapsiperheiden arki on muuttunut ankarammaksi
1990-luvulta lähtien. Pätkätyöt, epätyypilliset ja pitkät työajat, lapsiperheiden tulokehitys, työttömyys,
asumisen kallistuminen sekä tulonsiirtojen ailahtelevuus ja niukentuminen ovat koetelleet
nimenomaan nuoria lapsiperheitä. (Järventie & Sauli 2001, 7-8.)
Lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnista ja samalla myös pahoinvoinnista onkin keskusteltu
julkisuudessa viime vuosina paljon. Lasten ja nuorten tilanteesta kuuluu yhä enemmän huolestuneita
ääniä. Suomalaisessa yhteiskunnassa on käyty vilkkaammin kuin vuosiin keskustelua
lasten syrjäytymisestä, pahoinvoinnista, päihteiden ja huumeiden käytöstä, kouluviihtymättömyydestä
ja masentuneisuudesta sekä lastensuojelun ja mielenterveyspalveluiden lisääntyneestä tarpeesta.
(Bardy & Salmi & Heino, 2001, 13-14.) Myös huoli lasten syrjäytymisestä on yleistynyt
1990-luvun lopulta lähtien. Aikaisemmin syrjäytyminen on perinteisesti ymmärretty aikuisväestöä
koskevana sosiaalisena ongelmana, jossa keskeisenä ongelmana on pidetty ennen kaikkea pitkäaikaistyöttömyyttä.
(Katso esim. Järventie 2000, Kuula 2000, Pölkki 2001.)
1990-luvun lopulta lähtien on julkaistu paljon lasten ja lapsiperheiden hyvinvointia ja pahoinvointia
kuvaavia tietoja. Stakesin tutkimuksen (Bardy, Salmi & Heino 2001) mukaan kolmasosa lapsista
voi oikein hyvin ja osa heistä saattaa elää jopa parempaa lapsuutta kuin lapset koskaan ennen.
Pienehkölle mutta laajenevalle joukolle sen sijaan kasautuu vakavia ongelmia. Tutkimuksen mukaan
jopa neljännes tai peräti kolmannes suomalaislapsista ei voi hyvin.
3.2. LAPSI- JA LAPSUUSTUTKIMUS
Lasten hyvinvointia on siis viime aikoina alettu tutkia yhä enemmän, mutta mitä sitten tutkitaan,
kun tutkitaan lasten hyvinvointia ja mitä tutkimustietoa lapsista ja lapsuudesta on olemassa? Irmeli
12

Järventien (2000, 135) mukaan lapsitutkimuksen keskeinen kohde on ollut lapsen kehitys ja kasvu
aikuiseksi. Lapsuuden tutkimuksen kohde sen sijaan on lapset yhteiskunnan rakenteissa.
Pedagoginen mielenkiinto lapsuuteen on kaukaista perua, sillä aikuisilla on aina ollut tarve sosiaalistaa
lapset luomiinsa uomiin. Lääketieteessä on pitkät lapsitutkimuksen perinteet, ja myös psykologisena
ilmiönä lapsuus on saanut uusia ulottuvuuksia ja merkityksiä. (Alanen & Bardy 1990, 9.)
Yhteiskuntatieteissä, esimerkiksi sosiologisessa tutkimusperinteessä, lapset ja lapsuus on yleensä
jätetty vaille huomiota. Tutkimus on aikuislähtöistä eli lasten nähdään olevan pieniä ja riippuvaisia
joistakin muista, heitä suuremmista ja vahvemmista, yleensä heidän ympärillään olevista aikuisista.
Lapsia on käsitelty epäsuorasti ja yleensä lasten instituutioilta, esimerkiksi kouluilta ja päiväkodeilta
ja lasten huoltajilta, koottua tietoa on käytetty edustamaan lapsia ja lapsuutta. (Alanen 1998,
126-127.) Koska lapsella ei ole samoja älyllisiä, emotionaalisia ja fyysisiä kykyjä kuin aikuisilla,
aikuisuutta pidetään luonnollisena lapsuuden päätepysäkkinä. Aikuisuutta pidetään siis enemmänkin
lopputilana ja lapsuutta prosessina, pyrkimyksenä aikuisuuteen. (Kiili 1998, 10.)
Yksi yleinen ja suosittu tapa tutkia lapsia ja lapsuutta on sosialisaationäkökulman kautta tapahtuva
tutkimus, jossa näkökulma on lapsen yhteiskuntaan sosiaalistumisessa. Sosialisaatiomalli olettaa
lasten olevan epätäydellisiä, ei vielä valmiita yhteiskunnan jäseniä. Mallissa oletetaan lasten vasta
aikuisuuden myötä saavuttavan tarvittavat taidot ja tiedot, jolloin heitä voidaan pitää täysivaltaisina
kansalaisina. Lapsilähtöisesti katsottuna lapsuus ei kuitenkaan ole ainoastaan valmistautumista
aikuisuuteen ja elämään yhteiskunnassa, vaan lapsuus on jo elämää. (Alanen 1998, 128-129.)
Aikuisten mielipiteet, ajatukset ja toimintamallit eivät kuitenkaan ole täysin samanlaisia lasten ja
nuorten intressien kanssa edes silloin, kun kyse on heidän omista vanhemmistaan. Sosiaalisesti
peritty ja sisäistetty malli siitä, että lapset ovat ensisijaisesti osa perhettä, hämärtää monia lapsia
ja nuoria koskevia asioita perhekeskeisen ajatusmallin taakse. (Kiili 1998, 11.)
3.3. LASTEN NÄKYMÄTTÖMYYS HYVINVOINTITUTKIMUKSESSA
Hyvinvointitutkimus on perinteisesti keskittynyt kuvaamaan hyvinvointivaltion rakenteita, heikkouksia,
vahvuuksia, ihmisten arkielämää ja sen sujuvuutta sekä siihen liittyviä ilmiöitä. Tutkimus on
usein toteutettu suurina kyselyinä kerättyä tietoa hyväksi käyttäen. Lapsia hyvinvointitutkimus ei
13

juurikaan ole koskettanut, sillä riippumatta tutkimusmetodeista, lapsi on hyvinvointitutkimuksessa
ollut ja on yhä edelleenkin kadoksissa. (Kiili 1998, 12.)
Lapset on määritelty hyvinvointivaltion jäseninä usein siis aikuisten näkemysten ja kokemusten
perusteella unohtaen, että he ovat itsessään aktiivisia subjekteja ja yhteiskunnan tärkeitä jäseniä.
Esimerkiksi perhepolitiikka, kuten lapsilisät tai vanhempien hoitovapaat liitetään yleensä hyvin
kiinteästi lapsuuteen. Perhe nähdään olennaisimpana välittäjäyksikkönä lapsuuden ja yhteiskunnan
välillä. Tosiasiassa perhepolitiikka kohdistuu kuitenkin pääosin aikuisiin, sen avulla pyritään
luomaan edellytyksiä vanhemmuudelle ja vastaamaan vanhempien taloudellisiin, sosiaalisiin ja
ajankäyttöön liittyviin ongelmiin. (Alanen & Bardy 1990, 87.)
Lapset ovat aktiivisen seurannan ja arvioinnin kohteena ja tältä pohjalta heidän elämässään saatetaan
tehdä hyvinkin pitkälle tulevaisuuteen vaikuttavia päätöksiä. Tiedon runsaudesta huolimatta
on todettu, että esimerkiksi lastensuojelussa ja neuvolatoiminnassa itse lapset ovat näkymättömiä.
Palveluista ja järjestelmistä kerättävä tieto kertoo välillisesti lasten oloista yleisellä ja keskimääräisellä
tasolla, mutta kovinkaan syvälle tämä tieto ei kuitenkaan ulotu. Nykyisellään lapsista kerättävä
tieto on hyvin pitkälle saatu ”sivutuotteena”. Usein tieto kerätään varsinaisesti perheisiin ja aikuisiin
liittyvistä asioista ja lapset pääsevät mukaan, koska heidän elämänsä kytkeytyy perheen ja
aikuisten elämään. (Strandell 1995, 11-14.)
Lasten hyvinvoinnista ei siis ole selvää kuvaa. Mitä sitten lasten hyvinvointi on ja mitä siitä tiedetään?
Jos asiaa tarkastellaan lasten subjektiivisesta näkökulmasta ja lasten omien kokemusten
kautta, niin hyvinvointitutkimus ei kerro paljoakaan. Harriet Strandellin (1995, 8) mukaan lasten
oloista ei ole juuri keskusteltu hyvinvoinnin ja elinolojen käsittein. Lapsia pidetään usein perheen
ja yhteiskunnan voimavarojen vastaanottajina eikä heidän nähdä ohjailevan elinolojaan saamiensa
voimavarojen kautta. Lasten suhde hyvinvoinnin voimavaroihin ei ole yhtä suora kuin aikuisten.
Vaikkakin lapset ovat riippuvaisia samoista voimavaroista kuin aikuisetkin, se ei kuitenkaan tarkoita
etteikö lapsilla voisi olla omaa suhdetta niihin. Esimerkiksi päivähoito ja koulu ovat lasten ”työpaikkoja”
ja siten heidän elämässään aikuisten tavoin vuorottelevat vapaa-aika ja työaika, joka
usein jää huomaamatta, koska nämä elinolot ovat lapsille ominaisia eivätkä siten kosketa aikuisia.
(Kiili 1998, 15.)
Kuten jo edellä tuli ilmi, lapsista saadaan paljon tietoa ”sivutuotteena”. Vakiintunut tapa tuottaa
lapsia koskevaa tilastotietoa on luokitella heidät mm. vanhempien tulojen, ammatin, asumistason,
koulutuksen ja siviilisäädyn mukaan. Aikuisia vertaillaan keskenään, ja siinä määrin kuin heillä on
lapsia, myös näiden välille saadaan syntymään samanlaisia eroja kuin aikuisten välille. Tällaisten
tutkimusten välittämä tieto lasten elinoloista on epäsuoraa ja yleensä vähemmän kattavaa ja osu-
14

vaa kuin lasten itse antama tieto. Lapsista siis sinänsä kyllä on tutkimuksissa tietoa, mutta niistä
puuttuu tieto lapsen omasta suhteesta kuvattavaan asiaan. (Strandell 1995, 11.)
Tietoa lapsista saadaan myös sellaisista yhteyksistä, joissa lapset ovat erilaisten aikuisryhmien
työn, arvioinnin ja diagnosoinnin kohteena: hoivan, neuvonnan ja lastensuojelullisten toimenpiteiden
kohteena, päivähoidossa, oppilaina ja potilaina. Lapsuus on muita elämänvaiheita laajemmin
erilaisten ammattilaisten ympäröimä vaihe. Lapsuuteen liittyvistä instituutioista, kuten päivähoidosta,
koulusta ja lastensuojelulaitoksista sekä lapsiperheisiin kohdistuvista julkisista palveluista kuten
neuvoloista ja avohuollosta tuotetaan paljonkin tilastopohjaista tietoa. Myös tämä tieto on kuitenkin
enemmänkin välillistä kuin suoraa. Se kertoo enemmän niistä yhteyksistä, joissa lapset viettävät
suuren osan valveillaoloajastaan, kuin lasten oloista niissä. (Strandell 1995, 11-14.)
Sen lisäksi, että lapsista saatava tieto tulee yleensä sivutuotteena ja on enemmänkin välillistä kuin
suoraa, niin tavat lähestyä lasten elinoloja painottuvat yleensä negatiivisen tarkastelutavan puolelle.
Ilmeisesti on helpompi määritellä huonot elinolot ja päästä niistä yksimielisyyteen. Lasten terveyden
ja elämänlaadun tutkijat ovat todenneet, että alan tutkimus on rajoittunut pitkälti puutteisiin
ja erilaisiin riskitekijöihin. (Strandell 1995, 17.)
Myös lasten sosiaalisesta hyvinvoinnista puhuttaessa näkökulma avautuu helpommin hyvinvoinnin
puutteita kuvaavien asioiden kautta: poikkeamien, kehityshäiriöiden, riskien ja uhkien kautta. Lastensuojelullinen
ajattelutapa saa katseen kohdistumaan juuri näihin. Monet lapsia koskettavat palvelut
on suunnattu lasten ongelmien ja riskien toteamiseen ja seulomiseen, jolloin lapsista saatu
tieto ja muodostunut näkemys ovat vahvasti ongelmapainotteisia. (Strandell, 1995, 17.)
Katja Forssénin (1997, 18-19) mielestä tavoitteena tulisikin olla se, että tilastollisten aineistojen
välittämä kuva lasten hyvinvoinnin ulottuvuuksista laajenisi ja syvenisi siten, että negatiivisten tekijöiden
(esim. sairastavuus) lisäksi saataisiin myös tavallista käyttäytymistä (esim. harrastukset,
sosiaalinen kanssakäyminen) ja käyttäytymisessä tapahtuneita muutoksia kuvaavia tietoja entistä
kattavammin. Lasten hyvinvointia kuvaavien indikaattorien tulisi siis kuvata lapsen kehityksen negatiivisia
ja positiivisia puolia entistä tasapuolisemmin.
3.4. HYVINVOINTI LAPSILÄHTÖISESTÄ NÄKÖKULMASTA
Suomessa on siis viime vuosina havahduttu huomaamaan, kuinka vähän lasten elämästä ja hyvinvoinnista
on tietoa saatavana. Lyhyessä ajassa on tehty paljon uusia ja mielenkiintoisia avauksia
lapsitutkimuksessa ja lapsista käytävässä yhteiskunnallisessa keskustelussa (Strandell 1995,
15

15). Lapsilähtöisessä yhteiskunnallisessa tutkimuksessa lapsuutta ei enää nähdä pelkästään prosessina
kohti aikuisuutta. Myös lapsipolitiikan keskeisenä lähtökohtana on lapsen autonomia. Lasta
pidetään itsenäisenä subjektina, jolla on lähtökohtaisesti samat oikeudet kuin aikuisillakin. Lapsuus
nähdään itsenäisenä elämänvaiheena, joka on sinällään arvokasta eikä ainoastaan kasvamista
aikuisuuteen. (Lastensuojelusta kohti lapsipolitiikkaa, 1995.)
Lapsista halutaan saada uudenlaista tietoa. Kiinnostus on monipuolistunut ja myös aktiivisia, luovia,
sosiaalisia, osaavia ja tuottavia puolia on alettu painottaa, samoin voimavaroja. Lapsen tarkasteleminen
toimivana yksilönä ei ole missään nimessä vaihtoehto sille, että häntä pidetään suojeltavana
yksilönä. Lasten oman aktiivisuuden korostaminen ei siis sulje pois sitä, että lapsi tarvitsee
suojelua. (Strandell, 1995, 15.)
Uudet näkökulmat ja pyrkimykset eivät ole kuitenkaan suuremmassa määrin päässeet vaikuttamaan
tilastopohjaiseen tai muuhun kattavaan tiedonkeruuseen kuin vasta aivan viime aikoina.
Tästä esimerkkinä on se, että vasta vuonna 2000 ilmestyi Tilastokeskukselta ensimmäinen lapsia
kuvaava tilastollinen kokoomajulkaisu Suomalainen lapsi (ks. Kartovaara & Sauli 2000). Julkaisussa
alle 18-vuotias lapsi on tarkastelun keskipisteenä. Tilastot on laadittu mahdollisimman systemaattisesti
lapsen näkökulmasta. Lapsi on aina tämän julkaisun tilastotietojen yksikkö, ei siis
perhe, vanhemmat, asunto tai koulu.
Vuonna 1995 Stakesissa asetettiin työryhmä valmistelemaan lasten ja nuorten elinolojen ja terveyden
väestötasoisen seurannan tutkimus- ja kehittämishanketta. Vuonna 1997 Stakes käynnistikin
lasten ja nuorten hyvinvoinnin selontekohankkeen, jossa tavoitteeksi asetettiin lasten ja nuorten
hyvinvoinnin edistäminen, indikaattorien luominen ja lasten ja nuorten palvelujärjestelmän kuvaus.
Tämän jälkeen on parina viime vuotena ilmestynyt melko paljon lasten ja nuorten hyvinvointia
kuvaavia alueellisia raportteja, (ks. esim. Laakso Kirsti: Jyväskylän lasten ja nuorten hyvinvointiselonteko
2000; Turun lasten ja nuorten hyvinvointiselonteko 2000). Hyvinvointiselontekojen lisääntymiseen
on vaikuttanut myös Kuntaliiton vuonna 2000 julkistama lapsipoliittinen ohjelma,
jonka yhteydessä Kuntaliitto suositti kuntia laatimaan omat selontekonsa lasten ja nuorten hyvinvoinnista
ja laatimaan selonteon pohjalta paikallisen lapsipoliittisen ohjelman.
Erilaisten lapsilähtöisten tilastojen laatimisen lisäksi on viime vuosina entistä enemmän alettu puhumaan
siitä, miten lasten ja nuorten oma ääni saataisiin laaja-alaisemmin kuuluviin. Lapsia ja
nuoria halutaan kuulla yhä enemmän ja heidän ajatuksiinsa halutaan ottaa kantaa niin poliittisella
kuin myös arkipäiväisellä tasolla. Esimerkkejä lasten ja nuorten vaikuttamisesta yhteiskunnallisiin
asioihin löytyy jo muualta Euroopasta, esimerkiksi Norjasta, jossa erään Porsgrunnin kunnan lapsilla
ja nuorilla on jo useiden vuosien ajan ollut mahdollisuus esittää omaa lähiympäristöään kos-
16

kevia parannusehdotuksia ja monet heidän aloitteistaan on jo toteutettukin. Kokeilu on osoittanut,
että lasten ja nuorten järjestelmällinen osallistuminen toimii myös käytännössä. Kyseisessä kunnassa
kokemukset ovat osoittaneet, että jo ensimmäisellä luokalla lapset pystyvät ajamaan etujaan
paljon paremmin kuin aikuiset luulevat. (Willamo & Väyrynen 2001, 3.)
Jyväskylän seudulla alkoi vuoden 1998 alussa lasten ja nuorten hyvinvointi indikaattorien kehittämishanke
(ks. Kiili 1998), jonka pyrkimyksenä oli uuden, lapsilähtöisen hyvinvointitutkimuksen
kehittäminen sekä lasten kokemuksien esiin nostaminen. Tämän kehittämishankkeen tarkoituksena
oli päästä irti hyvinvointitutkimuksen aikuislähtöisyydestä sekä lasten hyvinvointia koskevan
tiedon toissijaisuudesta niin tutkimuksessa kuin myös käytännön työskentelytavoissa lasten kanssa.
Projektissa kehiteltyjen hyvinvoinnin indikaattorien avulla onkin selvitelty lasten omia näkemyksiä
hyvinvoinnistaan ja lapset ja nuoret on pyritty nostamaan oman hyvinvointinsa asiantuntijoiksi.
Kiilin (1998, 16) mukaan onkin otettava entistä enemmän huomioon, että lapset ja nuoret
kykenevät tuomaan esiin omat intressinsä ja mielipiteensä. Kiilin kokemusten mukaan jo viisivuotiailla
lapsilla on selkeä kokemus omaa elämäänsä määrittävistä tekijöistä.
4. HYVINVOINTISELONTEON TOTEUTTAMINEN
Hyvinvointiselonteon tarkoituksena oli saada laaja-alaista tietoa Rauman seudun kuntien alle 18-
vuotiaiden lasten elinoloista ja hyvinvoinnista sekä sitä tukevista palveluista. Rauman seudun kuntien
lasten ja nuorten hyvinvointiselonteko perustuu Stakesin laatimaan lasten ja nuorten hyvinvointi-indikaattorisuositukseen.
Tilastojen kerääminen aloitettiin toukokuussa 2002 ja se jatkui aina
17

saman vuoden lokakuuhun asti. Tiedot on kerätty pääsääntöisesti viimeiseltä viideltä vuodelta
(1997-2001), tosin kaikkia tilastoja ei ollut mahdollista saada näin pitkältä ajanjaksolta.
Stakesin indikaattorisuosituksen mukaisia tietoja on kerätty useista eri lähteistä. Tilastokeskuksen
eri tietokannoista on saatu muun muassa väestö- ja elinolotilastoja, esimerkiksi perhetilastoja,
väestöennustetilastoja, muuttotilastoja, työllisyystilastoja, toimeentulotilastoja ja koulutustilastoja.
Työllisyystilastoja on saatu Tilastokeskuksen lisäksi Työministeriöstä. Tilastoja on saatu myös
Kelalta ja Stakesista. Näiden tilastotietojen osalta vertailutietona on käytetty koko maata koskevia
tietoja. Hyvinvointiselontekoon on kerätty tietoa hyvin paljon myös suoraan kunnista, muun muassa
sosiaali-, koulu-, terveys-, liikunta-, nuoriso-, ja kulttuuritoimesta.
Hyvinvointiselonteon yhtenä keskeisenä tietolähteenä on toiminut Stakesin toteuttamat Kouluterveyskyselyt.
Kouluterveyskyselyn tarkoituksena on tuottaa valtakunnallisesti vertailukelpoisella
menetelmällä alueille, kunnille ja kouluille tietoa nuorten terveydestä, terveystottumuksista ja koulukokemuksista.
Tiedot kerätään joka toinen vuosi opettajan ohjaamalla luokkakyselyllä, jotka tehdään
kunnan peruskoulujen kaikilla 8. ja 9. luokilla sekä lukioiden 1. ja 2. luokilla. Kyselyyn vastataan
nimettömänä ja oppilaille korostetaan tiedon luottamuksellisuutta. Koska kyselyt tehdään
pääosin samalla lomakkeella, samaan aikaan vuodesta ja samalla menetelmällä, saadaan kunnasta
kahden vuoden välein vertailukelpoista tietoa koululaisista. Eura on osallistunut Kouluterveyskyselyyn
vuonna 2001, Kiukainen vuosina 1999 ja 2001 ja Eurajoki, Köyliö, Rauma ja Säkylä
vuosina 1997, 1999 ja 2001. Kodisjoella ja Lapissa ei ole omaa ylä-astetta, vaan oppilaat käyvät
yläasteen Raumalla ja ovat siis Kouluterveyskyselyn osalta mukana Rauman tilastoissa. Kouluterveyskyselyn
tuloksia saatiin lasten ja nuorten hyvinvointiselontekoon Kouluterveyskyselyn kuntakohtaisista
raporteista sekä Nettinuori-tietokannasta. Kuntakohtaisissa raporteissa vertailukohteena
on Satakunnan tilanne. Samaa vertailukohdetta on käytetty Rauman seudun kuntien lasten ja
nuorten hyvinvointiselonteossa. Taulukossa 1 on esitetty Kouluterveyskyselyyn osallistuneiden
oppilaiden lukumäärät kunnittain. Köyliön osalta huomattavaa on se, että vuonna 2001 Kouluterveyskyselyyn
vastanneiden lukumäärä oli niin pieni (58 oppilasta), että yksi vastaaja muodosti
lähes kaksi prosenttiyksikköä prosenttijakaumasta. Tämän vuoksi muutoksiin on vuoden 2001
osalta suhtauduttava varauksella. Tässä hyvinvointiselonteossa on käytetty Stakesin indikaattorien
mukaisesti 8. ja 9. luokkalaisten Kouluterveyskyselyn vastauksia.
TAULUKKO 1. Kouluterveyskyselyyn osallistuneiden oppilaiden lukumäärät vuosina 1997, 1999
ja 2001
1997 1999 2001
18

Eura - - 209
Eurajoki 156 159 116
Kiukainen - 87 73
Köyliö 76 66 58
Rauma 1006 1003 885
Säkylä 146 129 110
Hyvinvointiselontekoa varten Rauman opettajankoulutuslaitoksen luokanopettajaopiskelijat Inka-
Riina Mäkelä ja Taina Polvi tekivät gradutyönään hyvinvointikyselyn viidesluokkalaisille oppilaille.
Viidesluokkalaisten hyvinvointikysely pohjautui Johanna Kiilin (1998) kehittämiin lasten ja nuorten
kokeman hyvinvoinnin indikaattoreihin. Tutkimus liitettiin selontekoon, koska Kouluterveyskysely ei
kosketa ala-asteikäisiä lapsia ja heidän hyvinvoinnistaan on vain vähän subjektiivista tietoa. Tutkimus
suoritettiin kolmella eri paikkakunnalla; Raumalla, Eurajoella ja Köyliössä. Raumalta tutkimukseen
osallistui kaksi koulua, Eurajoelta ja Köyliöstä yksi kummastakin. Tutkimukseen osallistui
yhteensä 69 oppilasta (taulukko 2). Viidesluokkalaiset täyttivät kyselylomakkeen (liite 1) koulullaan
pääsääntöisesti yhden oppitunnin aikana. Ennen lomakkeen täyttöä tutkijat huolehtivat tutkimuksen
ja lomakkeen täyttämisen informoinnin lapsille. Oppilaille korostettiin tietojen luottamuksellisuutta
ja kyselylomakkeet palautettiin nimettöminä suoraan tutkijoille. Tutkimusaineiston keruu
ajoittui huhti- ja toukokuun vaihteeseen 2002.
TAULUKKO 2. Viidesluokkalaisten hyvinvointikyselyyn osallistuneiden oppilaiden lukumäärät
Osallistuneita
Eurajoki 22
Köyliö 14
Rauma 33
Yhteensä 69
5. TAUSTATIETOA RAUMAN SEUDUN KUNNISTA
5.1. SIJAINTI, PINTA-ALAT JA ASUKASTIHEYDET
Rauman seudun kuntiin kuuluvat Eura, Eurajoki, Kiukainen, Kodisjoki, Köyliö, Lappi, Rauma ja
Säkylä. Kunnat sijaitsevat Länsi-Suomen läänissä, Satakunnan maakunnassa. Kunnista Eura,
Eurajoki, Kiukainen, Kodisjoki, Lappi ja Rauma kuuluvat Rauman seutukuntaan. Köyliö ja Säkylä
19

puolestaan kuuluvat Kaakkois-Satakunnan seutukuntaan. Kaikki kahdeksan kuntaa kuuluvat
Rauman talousalueeseen, jonka keskus on Rauma. Seudun kunnista Rauma on kaupunki, Eura
taajan asuttu kunta ja muut maaseutumaisia kuntia.
Kuntien pinta-alat ja asukastiheydet on esitetty taulukossa 3. Rauman seudun kunnista maapintaalaltaan
suurin kunta on Eura (431 km2) ja pienin Kodisjoki (40 km2). Tiheimmin asuttu kunta on
Rauma (149,3 as/ km2) ja harvimmin asuttu puolestaan Köyliö (12, as/ km2).
TAULUKKO 3. Rauman seudun kuntien maapinta-alat ja asukastiheydet vuonna 2001
Maapinta-ala (km2)
Asukastiheys (as. / km2)
Eura 431 21,8
Eurajoki 343 16,9
Kiukainen 150 23,1
Kodisjoki 40 13,1
Köyliö 246 12,1
Lappi 213 15,3
Rauma 248 149,3
20

Säkylä 161 31,1
Lähde: Kuntien Internet-sivut.
5.2. VÄKILUVUN KEHITYS
Rauman seudun kunnissa oli vuonna 2001 yhteensä 67 482 asukasta. Seudun kuntien väestönkehitys
on viime vuosien aikana ollut samanlainen kuin muillakin kasvukeskuksiin kuulumattomilla
kunnilla. Väestön ikärakenne vanhenee ja kuntien asukasluku vähenee. Taulukossa 4 on kuvattu
Rauman seudun kuntien väkiluvun kehitystä viimeisen viiden vuoden (1997-2001) ajalta. Kaikissa
Rauman seudun kunnissa on lähes poikkeuksetta väkiluku vähentynyt joka vuosi viimeisen viiden
vuoden aikana. Kaiken kaikkiaan Rauman seudun kuntien väkiluku on vähentynyt viimeisen viiden
vuoden aikana 1834:llä asukkaalla.
TAULUKKO 4. Rauman seudun kuntien väkiluvun kehitys vuosina 1997-2001
1997 1998 1999 2000 2001
Eura 9 635 9 589 9 524 9 453 9 420
Eurajoki 6 087 6 028 5 929 5 910 5 791
Kiukainen 3 685 3 629 3 597 3 504 3 463
Kodisjoki 537 525 527 518 528
Köyliö 3 128 3 069 3 067 3 010 2 967
Lappi 3 354 3 316 3 312 3 293 3 269
Rauma 37 654 37 642 37 418 37 190 37 030
Säkylä 5 236 5 258 5 195 5 108 5 014
Rauman seutu yht. 69 316 69 056 68 569 67 986 67 482
Lähde: Tilastokeskus/ Altika/ Väkiluku.
Tilastokeskuksen väestöennusteiden mukaan Rauman seudun kuntien väkiluku tulee seuraavien
vuosien ja vuosikymmenien aikana edelleen vähenemään. Väestöennuste on demografinen trendilaskelma,
joka perustuu viime vuosien tietoihin syntyvyyden, kuolleisuuden ja muuttoliikkeen
kehityksestä. Väestöennusteen mukaan Rauman seudun kuntien väkiluku tulee vähenemään
vuoden 2001 määrästä vuoteen 2030 kaiken kaikkiaan lähes 7000:lla hengellä. Ennusteen mukaan
Rauman seudun kunnista ainoastaan Kodisjoen väkiluku kasvaa jonkin verran seuraavien
vuosikymmenien aikana (taulukko 5).
21

TAULUKKO 5. Rauman seudun kuntien väestöennuste vuosille 2010, 2020 ja 2030
2010 2020 2030
Eura 9 159 8 900 8 620
Eurajoki 5 654 5 499 5 338
Kiukainen 3 262 3 114 3 008
Kodisjoki 533 547 549
Köyliö 2 766 2 581 2 449
Lappi 3 124 3 048 2 956
Rauma 35 552 34 364 33 041
Säkylä 4 846 4 690 4 557
Rauman seutu yht. 64 896 62 743 60 518
Lähde: Tilastokeskus/ Altika/ Väestöennuste.
5.3. MUUTTOLIIKE
Taulukossa 6 on esitetty kuntien nettomuutto vuosina 1997-2001. Nettomuutto lasketaan siten,
että kuntaan muuttaneiden lukumäärästä vähennetään kunnasta pois muuttaneiden lukumäärä.
Nettomuutto on siis positiivinen, jos kuntaan on muuttanut enemmän ihmisiä kuin kunnasta on
muuttanut pois.
Lähes kaikki Rauman seudun kunnat ovat joitakin poikkeusvuosia lukuun ottamatta olleet viimeisen
viiden vuoden ajan muuttotappiokuntia. Kodisjoella on kunnan nettomuutto ollut positiivinen
vuosina 1997 ja 2001, Köyliössä ja Lapissa vuonna 1999 ja Säkylässä vuosina 1997 ja 1998. Koko
maassa nettomuutto on ollut viimeisen viiden vuoden ajan positiivinen eli Suomeen on muuttanut
enemmän ihmisiä kuin mitä täältä on muuttanut pois.
TAULUKKO 6. Kuntien nettomuutto (henkilöiden lukumäärä) vuosina 1997-2001
1997 1998 1999 2000 2001
Eura -30 -80 -47 -55 -32
Eurajoki -62 -63 -98 -17 -101
Kiukainen -2 -38 -12 -17 -27
Kodisjoki 5 -8 -4 -11 7
Köyliö -9 -46 16 -41 -25
22

Lappi -7 -37 5 -16 -21
Rauma -343 -97 -274 -258 -185
Säkylä 16 21 -64 -87 -99
Koko maa 3 710 3 375 2 778 2 584 5 802
Lähde: Tilastokeskus/ Kaupunki- ja seutuindikaattorit/ Väestö.
Taulukossa 7 tarkastellaan 0-14-vuotiaiden lasten nettomuuttoa. Tilaston mukaan seudun kunnista
ainoastaan Raumalla on viimeisen viiden vuoden aikana 0-14-vuotiaiden nettomuutto ollut joka
vuosi negatiivinen. Sen sijaan muissa kunnissa kyseisen ikäluokan muuttotappio ei ole ollut näin
selvää, vaan nettomuutto on vaihdellut vuosittain ollen välillä positiivinen ja välillä negatiivinen.
TAULUKKO 7. 0-14-vuotiaiden nettomuutto (henkilöiden lukumäärä) vuosina 1997-2001
1997 1998 1999 2000 2001
Eura 8 -16 9 9 -3
Eurajoki -12 6 -9 -1 -13
Kiukainen 17 4 10 14 -1
Kodisjoki -3 7 7 -3 2
Köyliö -3 4 15 -5 -1
Lappi 17 -2 9 1 15
Rauma -56 -10 -31 -63 -46
Säkylä 11 17 -12 -16 -9
Koko maa 1 163 969 939 901 1 451
Lähde: Tilastokeskus/ Kaupunki- ja seutuindikaattorit/ Väestö.
5.4. SYNTYVYYS
Syntyneiden lasten määrä on vähentynyt Rauman seudun kunnissa viimeisen viiden vuoden aikana
yhteensä 70:llä lapsella. Kuitenkin ainoastaan Raumalla syntyneiden määrä on laskenut tasaisesti
joka vuosi, kun taas muissa kunnissa syntyneiden määrässä on ollut vuosittaisia vaihteluja ja
syntyneiden määrä on välillä jopa lisääntynyt (taulukko 8).
TAULUKKO 8. Syntyneiden lasten määrä kunnittain vuosina 1997-2001
23

1997 1998 1999 2000 2001
Eura 112 109 95 93 107
Eurajoki 61 62 55 67 42
Kiukainen 26 28 36 29 31
Kodisjoki 6 6 9 6 6
Köyliö 25 28 29 25 29
Lappi 32 30 33 40 28
Rauma 402 395 376 367 344
Säkylä 45 41 62 37 52
Rauman seutu yht. 709 699 695 664 639
Lähde: Tilastokeskus/ Altika / syntyneet.
Myös syntyneiden lasten määrä tulee Tilastokeskuksen väestöennusteiden mukaan laskemaan
edelleen tulevina vuosikymmeninä (taulukko 9). Kun vuonna 2001 Rauman seudulla syntyi 639
lasta, niin väestöennusteiden mukaan vuonna 2030 syntyvien lasten määrä on enää 517. Syntyvyyden
laskussa on tosin kuntien välillä huomattavia eroja. Ennusteen mukaan esimerkiksi Eurajoella
syntyy vuonna 2010 enemmän lapsia kuin vuonna 2001. Samoin Eurajoella ja Kodisjoella
tulee vuonna 2030 syntymään suunnilleen yhtä monta lasta kuin vuonna 2001.
TAULUKKO 9. Ennuste syntyvien lasten lukumäärästä vuosille 2010, 2020 ja 2030
2010 2020 2030
Eura 82 80 74
Eurajoki 51 47 43
Kiukainen 29 28 26
Kodisjoki 6 7 6
Köyliö 21 20 18
Lappi 29 27 25
24

Rauma 339 323 292
Säkylä 39 37 33
Rauman seutu yht. 596 569 517
Lähde: Tilastokeskus/ Altika/ Väestöennuste.
25

A. LASTEN JA NUORTEN HYVINVOINTIIN
VAIKUTTAVAT TEKIJÄT
6. VÄESTÖ JA ELINOLOT
6.1. LASTEN OSUUS VÄESTÖSTÄ
6.1.1. 0-6-vuotiaiden osuus väestöstä
Pienten, alle kouluikäisten lasten (0-6 v.) osuus väestöstä on ollut hienoisessa laskussa viimeisen
viiden vuoden aikana Rauman seudun kunnissa kuten koko maassakin. Ainoastaan Kodisjoella ja
26

Lapissa 0-6-vuotiaiden lasten osuus väestöstä on hieman noussut viime vuosina. Eniten alle kouluikäisten
osuus väestöstä on laskenut vuodesta 1997 vuoteen 2001 Säkylässä (7,7 % ? 6,6 %).
Rauman seudun kunnista pienin alle kouluikäisten osuus väestöstä vuonna 2001 oli juuri Säkylässä
(6,6 %) ja suurin Lapissa, Kodisjoella ja Eurassa (kussakin 8,1 %). Koko maassa 0-6-
vuotiaiden osuus väestöstä oli vuonna 2001 7,9 prosenttia (kuvio 1).
KUVIO 1. 0-6-vuotiaiden osuus (%) väestöstä vuosina 1997-2001
20
%
15
10
5
1997
1998
1999
2000
2001
0
Eura Eurajoki Kiukainen Kodisjoki Köyliö Lappi Rauma Säkylä Koko maa
1997 8,5 9,0 7,6 6,1 7,8 7,8 7,8 7,7 8,7
1998 8,4 9,0 7,5 7,0 7,7 7,7 7,7 7,4 8,5
1999 8,3 8,6 7,3 8,0 7,7 7,8 7,5 7,4 8,3
2000 8,2 8,6 7,2 7,1 7,8 7,9 7,3 6,6 8,1
2001 8,1 8,0 6,8 8,1 7,5 8,1 7,0 6,6 7,9
Lähde: Tilastokeskus/ Kaupunki- ja seutuindikaattorit/ Väestö.
6.1.2. 7-14 -vuotiaiden osuus väestöstä
Kouluikäisten lasten (7-14-v.) osuus väestöstä on viimeisen viiden vuoden ajan ollut koko maassa
tasaisesti 10 prosenttia (kuvio 2). Rauman seudulla ikäluokan osuus on ollut suunnilleen samansuuruinen.
Seudun kunnista Kiukaisissa, Köyliössä ja Kodisjoella kouluikäisten lasten osuus väestöstä
on hieman kasvanut. Muissa kunnissa kouluikäisten lasten osuus on ollut hienoisessa laskussa.
Eniten kyseisen ikäluokan suhteellinen osuus väestöstä on laskenut Lapissa (11,4 % ?
10,3 %). Vuonna 2001 pienin kouluikäisten lasten osuus koko väestöstä oli Raumalla (8,9 %) ja
suurin Eurajoella (10,6 %)
27

KUVIO 2. 7-14-vuotiaiden osuus (%) väestöstä kunnittain vuosina 1997-2001
20
%
15
10
5
1997
1998
1999
2000
2001
0
Eura Eurajoki Kiukainen Kodisjoki Köyliö Lappi Rauma Säkylä Koko maa
1997 9,7 10,8 9,7 9,1 9,1 11,4 9,3 10,8 10,0
1998 9,6 10,6 9,4 9,3 9,4 11,1 9,1 10,7 10,0
1999 9,6 10,6 10,0 10,1 9,6 10,3 9,0 10,4 10,0
2000 9,6 10,4 9,8 10,8 9,4 10,4 8,9 10,6 10,0
2001 9,6 10,6 10,1 9,8 9,7 10,3 8,9 10,5 10,0
Lähde: Tilastokeskus/ Kaupunki- ja seutuindikaattorit/ Väestö.
6.1.3. 15-24 -vuotiaiden osuus väestöstä
15-24-vuotiaiden osuus väestöstä on pysynyt maassamme viimeisen viiden vuoden ajan suunnilleen
samana (12,5 % ? 12,8 %) (kuvio 3). Rauman seudun kunnissa kyseisen ikäluokan osuus
väestöstä on sen sijaan laskenut viime vuosien aikana. Eniten 15-24-vuotiaiden suhteellinen
osuus on laskenut Kodisjoella (16,2 % ? 11,6 %). Myös Köyliössä ja Säkylässä ikäluokan osuus
väestöstä on laskenut viiden viime vuoden aikana yli prosenttiyksikön. Vuonna 2001 15-24-
vuotiaita oli suhteessa eniten Raumalla (13,4 %) ja vähiten Köyliössä (10,1 %).
KUVIO 3. 15-24-vuotiaiden osuus (%) väestöstä kunnittain vuosina 1997-2001
20
15
10
1997
1998
1999
2000
2001
5
0
Eura Eurajoki Kiukainen Kodisjoki Köyliö Lappi Rauma Säkylä Koko maa
1997 11,7 12,2 10,8 16,2 11,3 12,3 13,5 12,5 12,5
1998 11,7 12,2 10,9 14,5 10,5 12,1 13,8 12,8 12,7
1999 11,5 12,1 10,5 12,7 10,4 12,7 13,7 12,712 12,8
2000 11,2 11,7 10,8 11,8 10,1 12 13,6 12 12,7
2001 11,1 11,3 10,3 11,6 10,1 11,6 13,4 11,4 12,6
28

Lähde: Tilastokeskus/ Kaupunki- ja seutuindikaattorit/ Väestö.
6.1.4. Alle 18-vuotiaiden osuus väestöstä
Alle 18-vuotiaiden määrä laski Rauman seudulla yhteensä 1209:llä hengellä vuodesta 1997 vuoteen
2001. Ainoastaan Kodisjoella kyseisen ikäluokan koko on pysynyt lähes ennallaan viimeisen
viiden vuoden aikana. Alle 18-vuotiaiden lasten ja nuorten suhteellinen osuus väestöstä on Rauman
seudun kunnissa vähenemässä, mikä heijastaa ikärakenteen jatkuvaa vanhenemista. Tilanne
on samanlainen koko maassa.
Rauman seudun kunnista ainoastaan Kodisjoella alle 18-vuotiaiden osuus koko väestöstä on viimeisen
viiden vuoden aikana hieman kasvanut. Köyliössä puolestaan kyseisen ikäluokan osuus
väestöstä on pysynyt tarkastelujaksolla lähes muuttumattomana. Eniten alle 18-vuotiaiden osuus
väestöstä on laskenut vuosien 1997 ja 2001 välillä Säkylässä, Eurajoella ja Raumalla. Lapissa ja
Eurajoella alle 18-vuotiaiden osuus väestöstä oli vuonna 2001 suurempi kuin koko maassa keskimäärin
(kuvio 4).
KUVIO 4. Alle 18-vuotiaiden osuus (%) väestöstä kunnittain vuosina 1997-2001
50
40
%
30
20
10
1997
1998
1999
2000
2001
0
Eura Eurajoki Kiukainen Kodisjoki Köyliö Lappi Rauma Säkylä Koko maa
1997 22,1 24 20,8 20,7 20,7 23,9 21,1 22,8 22,5
1998 21,9 24 20,9 21 20,8 23,4 20,8 22,6 22,3
1999 21,7 23,7 21,3 22,2 20,9 23,2 20,5 22,1 22,2
2000 21,6 23,3 21,1 21,8 20,4 22,9 20,1 21,4 21,9
2001 21,5 22,4 20,5 21,4 20,7 22,9 19,7 21,1 21,7
Lähde: Tilastokeskus/ Altika/ Väkiluku.
29

Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan alle 18-vuotiaiden suhteellinen osuus koko väestöstä
tulee edelleen laskemaan tulevina vuosina ja vuosikymmeninä Rauman seudulla samoin kuin
muualla maassa (kuvio 5). Vain Kodisjoella alle 18-vuotiaiden osuus väestöstä kasvaa hieman
tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. Ennusteen mukaan alle 18-vuotiaiden osuus väestöstä koko
maassa on vuonna 2030 18,4 prosenttia, kun se vuonna 2001 oli siis 21,7. Köyliössä, Säkylässä
ja Raumalla alle 18-vuotiaiden osuuden väestöstä ennakoidaan tulevina vuosikymmeninä olevan
alle maan keskiarvon. Sen sijaan Eurassa, Eurajoella, Kiukaisissa, Kodisjoella ja Lapissa kyseisen
ikäluokan osuus väestöstä on korkeampi kuin maassa keskimäärin. Väestöennusteen mukaan
vuonna 2030 Rauman seudun kunnista alhaisin alle 18-vuotiaiden osuus väestöstä on Raumalla
(16,9%) ja korkein Kodisjoella (21,7 %). Kun Rauman seudun kunnissa vuonna 2001 oli yhteensä
13 854 alle 18-vuotiasta, niin väestöennusteen mukaan vuonna 2010 ikäluokan koko on 12 257,
vuonna 2020 11 219 ja vuonna 2030 enää 10 712 henkeä.
KUVIO 5. Väestöennuste, alle 18-vuotiaiden osuus (%) väestöstä vuosina 2010, 2020 ja 2030
50
40
%
30
20
2010
2020
2030
10
0
Eura Eurajoki Kiukainen Kodisjoki Köyliö Lappi Rauma Säkylä Koko maa
2010 20,5 20,8 19,5 21,2 18,1 21,4 18,0 18,5 19,9
2020 19,0 19,1 19,3 22,5 17,0 20,5 17,1 17,6 18,9
2030 18,8 18,8 19,5 21,7 17,0 20,2 16,9 17,3 18,4
Lähde: Tilastokeskus/ Altika/ Väestöennuste.
30

6.2. LASTEN PERHEET
Perheiden muuttuvaa rakennetta kuvaavat lapsiperheiden ja yksinhuoltajaperheiden suhteelliset
osuudet. Lapsiperheellä tarkoitetaan siis perhettä, jossa kotona asuu vähintään yksi alle 18-
vuotias lapsi. Lapsi kuuluu siihen perheeseen, jonka kanssa hän asuu vakinaisesti. Yksinhuoltajaperheessä
toinen vanhemmista asuu yksin lapsen tai lapsien kanssa.
6.2.1. Lapsiperheiden osuus kaikista perheistä
Lapsiperheiden määrä on viimeisen viiden vuoden aikana vähentynyt koko maassa ja niin myös
Rauman seudun kunnissa. Samoin lapsiperheiden osuus kaikista perheistä on laskenut. Kun koko
maassa vuonna 1997 kaikista perheistä lapsiperheitä oli 45,4 prosenttia, niin vuonna 2001 vastaava
osuus oli 43,0 prosenttia (kuvio 6). Vastaavana ajankohtana suhteellisesti eniten lapsiperheiden
osuus on Rauman seudulla laskenut Eurajoella (45,5 % ? 40,8 %) ja Säkylässä (43,8 %
? 39,2 %), ja vähiten puolestaan Kiukaisissa (38,6 % ? 37,9 %). Vuonna 2001 suhteellisesti eniten
lapsiperheitä oli Lapissa (42,9 % ) ja vähiten Kiukaisissa ja Köyliössä (37,9 %). Vuonna 2001
kaikissa seudun kunnissa lapsiperheiden osuus kaikista perheistä oli pienempi kuin koko maassa
keskimäärin.
KUVIO 6. Lapsiperheiden osuus (%) kaikista perheistä v. 1997-2001
100
80
%
60
40
20
1997
1998
1999
2000
2001
0
Eura Eurajoki Kiukainen Kodisjoki Köyliö Lappi Rauma Säkylä Koko maa
1997 42,4 45,5 38,6 43,8 39,0 44,8 43,1 43,8 45,4
1998 42,2 44,4 38,9 43,8 39,0 43,9 42,5 42,9 44,9
1999 41,5 43,4 39,1 42,8 38,6 43,8 41,7 41,3 44,3
2000 41,2 42,4 39,1 42,2 37,4 43,3 40,7 40,1 43,7
2001 41,3 40,8 37,9 39,9 37,9 42,9 39,7 39,2 43,0
Lähde: Tilastokeskus/ Altika/ Väestötilastot.
31

6.2.2. Kahden ja yhden huoltajan perheet
Viimeisen viiden vuoden ajan koko maassa kahden huoltajan perheiden osuus lapsiperheistä on
ollut hienoisessa laskussa ja samalla yksinhuoltajaperheiden osuus on hieman noussut (kuviot 7
ja 8). Vuonna 2001 koko maassa kaikista lapsiperheistä 80,4 prosenttia oli kahden huoltajan ja
19,6 prosenttia yhden huoltajan perheitä. Rauman seudun kunnissa kahden huoltajan perheiden
osuus on tyypillisesti ollut Raumaa lukuun ottamatta muuta maata suurempi ja yksinhuoltajaperheitä
on puolestaan ollut maan keskiarvoa vähemmän. Osassa seudun kuntia yksinhuoltajaperheiden
osuus on kuitenkin ollut viime vuosina kasvussa.
KUVIO 7. Kahden huoltajan lapsiperheiden osuus (%) kaikista lapsiperheistä v. 1997-2001
100
80
%
60
40
20
1997
1998
1999
2000
2001
0
Eura Eurajoki Kiukainen Kodisjoki Köyliö Lappi Rauma Säkylä Koko maa
1997 85,7 88,5 89,2 90,6 88,8 87,7 81,6 85,8 81,7
1998 85,5 87,4 88,4 92,2 87,3 87,6 81,0 84,4 81,3
1999 85,4 88,4 87,6 89,2 83,7 86,4 81,3 85,5 80,9
2000 84,0 87,4 87,6 87,7 84,9 87,9 81,1 83,6 80,6
2001 84,6 88,1 87,7 87,3 87,0 88,4 80,3 82,9 80,4
Lähde: Tilastokeskus/ Altika/ Perheet.
32

KUVIO 8. Yksinhuoltajaperheiden osuus (%) kaikista lapsiperheistä v. 1997-2001
100
80
%
60
40
20
1997
1998
1999
2000
2001
0
Eura Eurajoki Kiukainen Kodisjoki Köyliö Lappi Rauma Säkylä Koko maa
1997 14,3 11,5 10,8 9,4 11,2 12,3 18,4 14,2 18,3
1998 14,5 12,6 11,6 7,8 12,7 12,4 19,0 15,6 18,7
1999 14,6 11,6 12,4 10,8 16,3 13,6 18,7 14,5 19,1
2000 16,0 12,6 12,4 12,3 15,1 12,1 18,9 16,4 19,4
2001 15,4 11,9 12,3 12,7 13,0 11,6 19,7 17,1 19,6
Lähde: Tilastokeskus/ Altika/ Perheet.
6.2.3. Perheen koko
Kuviossa 9 on esitetty eri kokoisten lapsiperheiden suhteelliset osuudet vuonna 2001. Lasten lukumäärää
perheissä vuosina 1997-2001 on tarkasteltu tarkemmin liitteessä 2 (huom. tilastossa
näkyvät ainoastaan perheen kotona asuvat alle 18-vuotiaat lapset, joten todellisuudessa perheiden
lapsilukumäärä voi olla suurempi). Kaikissa seudun kunnissa kuten myös koko maassa yksilapsiset
perheet ovat yleisimpiä. Suhteessa eniten yksilapsisia perheitä oli vuonna 2001 Kodisjoella
(47,7 %) ja vähiten Lapissa (39,3 %). Lapissa on kolmelapsisia perheitä suhteessa huomattavasti
enemmän kuin muissa seudun kunnissa ja koko maassa keskimäärin. Suuria lapsiperheitä,
joissa on lapsia neljä tai enemmän, on suhteessa eniten Kodisjoella (7,9 %) ja vähiten Raumalla
(2,7 %).
33

KUVIO 9. Eri kokoisten lapsiperheiden suhteelliset osuudet (%) v. 2001
100 %
80 %
60 %
40 %
20 %
0 %
Eura Eurajoki Kiukainen Kodisjoki Köyliö Lappi Rauma Säkylä Koko maa
4 tai enemmän lapsia 6,0 5,0 5,9 7,9 5,0 4,6 2,7 3,9 4,7
3 lasta 15,6 16,2 16,1 7,9 17,6 20,4 12,0 16,4 14,0
2 lasta 36,1 38,8 36,7 36,5 36,2 35,7 38,5 38,0 37,7
1 lapsi 42,3 40,0 41,3 47,7 41,2 39,3 46,8 41,7 43,6
Lähde: Tilastokeskus/ Altika/ Perheet.
6.3. LASTEN JA LAPSIPERHEIDEN ELINTASO JA ELINOLOT
6.3.1. Väestön koulutustaso
Suomessa väestön koulutustaso on noussut hieman viime vuosien aikana. Keskiasteen tutkinnon
suorittaneiden osuus 15 vuotta täyttäneestä väestöstä oli vuonna 1998 koko maassa 35,2 prosenttia
ja vuonna 2000 36,1 prosenttia (kuvio 10). Myös Rauman seudun kunnissa keskiasteen
tutkinnon suorittaneiden osuus on noussut tasaisesti. Suhteessa eniten keskiasteen tutkinnon
suorittaneita oli vuonna 2000 Kodisjoella (39,5 %) ja vähiten Eurassa (32,0 %). Maan keskiarvon
tason yläpuolelle ylsi vuonna 2000 Kodisjoen lisäksi Lappi (36,6 %).
34

KUVIO 10. Keskiasteen tutkinnon suorittaneiden osuus (%) 15-vuotta täyttäneestä väestöstä vuosina
1998-2000
50
40
%
30
20
1998
1999
2000
10
0
Eura Eurajoki Kiukainen Kodisjoki Köyliö Lappi Rauma Säkylä Koko maa
1998 30,8 34,9 32,3 38,5 33,7 34,8 34,6 32,7 35,2
1999 31,0 35,3 32,7 37,7 34,5 35,2 34,9 33,2 35,6
2000 32,0 35,5 33,0 39,5 35,0 36,6 35,4 34,2 36,1
Lähde: Tilastokeskus/ Kaupunki- ja seutuindikaattorit/ Koulutus.
Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus ei ole merkittävästi muuttunut viimeisten vuosien
aikana Suomessa: korkea-asteen tutkinnon on suorittanut noin 23 prosenttia 15 vuotta täyttäneestä
väestöstä (kuvio 11). Seudun kunnista ainoastaan Raumalla korkea-asteen koulutuksen suorittaneiden
osuus yltää koko maan keskiarvon tasolle. Myös Säkylässä korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden
osuus väestöstä on melko lähellä koko maan tasoa. Vuonna 2000 suhteessa vähiten
korkea-asteen tutkinnon suorittaneita oli Kiukaisissa (13,5 %).
KUVIO 11. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus 15-vuotta täyttäneestä väestöstä vuosina
1998-2000
50
40
%
30
20
1998
1999
2000
10
0
Eura Eurajoki Kiukainen Kodisjoki Köyliö Lappi Rauma Säkylä Koko maa
1998 16,5 15,9 13,1 16,2 13,6 14,0 22,7 21,9 22,5
1999 16,8 16,2 13,5 17,4 13,6 14,0 23,0 22,1 22,9
2000 16,9 16,1 13,5 16,7 14,0 13,9 23,2 21,8 23,3
35

Lähde: Tilastokeskus/ Kaupunki- ja seutuindikaattorit/ Koulutus.
6.3.2. Työllisyystilanne
Työttömyysaste on laskenut koko maassa tasaisesti viimeisten vuosien aikana (16,5 % ? 10,3 %)
(kuvio 12). Samoin Rauman seudun kunnissa työttömyys on laskenut tasaisesti viime vuosina
lukuun ottamatta vuotta 1999, jolloin monessa kunnassa työttömyysaste nousi jonkin verran. Työttömyysasteissa
on kuitenkin suuria eroja seudun kuntien välillä. Viimeisen viiden vuoden ajan työttömyysaste
on ollut alhaisin Eurassa, Köyliössä ja Säkylässä, joissa työttömyys on ollut selvästi
harvinaisempaa kuin koko maassa keskimäärin. Muissa seudun kunnissa työttömyysaste on viime
vuosina ollut huomattavasti korkeampi ja lähempänä koko maan tasoa. Vuoden 2002 toukokuussa
suhteessa eniten työttömiä oli Raumalla (13,4 %) ja vähiten Köyliössä (4,8 %).
KUVIO 12. Työttömyysasteet (% työvoimasta) kunnittain vuosina 1997- 5/2002
50
%
40
30
20
10
1997
1998
1999
2000
2001
5/2002
0
Eura Eurajoki Kiukainen Kodisjoki Köyliö Lappi Rauma Säkylä Koko maa
1997 10,9 16,8 16,5 16,8 9,7 16,0 19,5 9,2 16,5
1998 10,2 15,5 15,3 14,6 9,5 15,0 18,0 9,1 15,1
1999 10,1 17,6 14,3 18,2 9,6 17,0 20,6 8,5 14,5
2000 9,1 13,3 13,6 13,0 9,1 13,9 15,7 8,6 12,7
2001 7,6 14,2 11,1 16,4 6,6 12,0 15,2 6,1 12,5
5/2002 5,9 11,5 9,5 11,8 4,8 10,7 13,4 5,5 10,3
Lähde: Työministeriön työttömyystilasto, työllisyyskatsaukset.
36

Nuorisotyöttömien eli alle 25-vuotiaiden työttömyys on vähentynyt seudun kunnissa melko hitaasti
viimeisen viiden vuoden aikana, samoin kuin koko maassa (kuvio 13). Nuorisotyöttömien osuus
kaikista työttömistä on kuitenkin pysynyt seudun kunnissa Raumaa lukuun ottamatta lähes koko
viiden vuoden ajan maan keskiarvon alapuolella. Seudun kunnista viiden vuoden tarkastelujaksolla
korkein nuorisotyöttömien osuus oli vuonna 1997 Kodisjoella, jossa peräti 18,4 prosenttia työttömistä
oli nuoria. Vuonna 2001 suhteessa eniten työttömiä nuoria oli Raumalla (14,2 %) ja vähiten
Kiukaisissa (7,5 %). Samana vuonna nuorisotyöttömien osuus kaikista työttömistä oli koko
maassa 12,3 prosenttia.
KUVIO 13. Nuorisotyöttömien (alle 25-v.) osuus (%) kaikista työttömistä vuosina 1997-2001
50
40
%
30
20
10
1997
1998
1999
2000
2001
0
Eura Eurajoki Kiukainen Kodisjoki Köyliö Lappi Rauma Säkylä Koko maa
1997 11,0 12,4 9,0 18,4 11,9 10,2 14,5 12,0 13,3
1998 10,7 10,8 8,5 9,8 9,9 10,6 13,3 11,4 12,8
1999 10,1 10,8 9,1 10,5 7,9 11,8 14,2 12,3 12,9
2000 11,7 11,3 7,8 10,8 8,2 11,0 14,4 12,6 12,4
2001 9,8 11,4 7,5 8,3 9,9 9,0 14,2 11,4 12,3
Lähde: Tilastokeskus/ Kaupunki- ja seutuindikaattorit/ Työmarkkinat/ Työttömyys.
37

6.3.3. Toimeentulo
Valtionveronalaiset tulot
Kuviossa 14 on kuvattu lapsiperheet tuloluokittain valtionveronalaisten tulojen (€) mukaan vuonna
2000. Rauman seudun kunnissa kuului vuonna 2000 alimpaan tuloluokkaan (valtionveronalaiset
tulot 2-11 999 € vuodessa) eniten lapsiperheitä Raumalla (8,7 % kaikista lapsiperheistä) ja vähiten
Säkylässä (3,9 %). Ylimpään tuloluokkaan puolestaan kuuluu eniten lapsiperheitä Lapissa (12,8
%) ja vähiten Kodisjoella (4,6 %). Kaikissa seudun kunnissa suurin osa lapsiperheistä kuului tuloluokkaan,
jossa perheen valtionveronalaiset tulot ovat 27 000 – 46 999 euroa vuodessa.
KUVIO 14. Lapsiperheet valtionveronalaisten tulojen (€) mukaan tuloluokittain vuonna 2000
100 %
80 %
60 %
40 %
20 %
0 %
Eura Eurajoki Kiukainen Kodisjoki Köyliö Lappi Rauma Säkylä
Tuloton tai tuntematon 0,5 - - - 0,6 0,3 0,2 0,4
Yli 67 000 € 11,3 9,4 7,8 4,6 8,9 12,8 11,3 12,2
47 000-66 999€ 27,4 26,6 21,5 24,6 21,9 25,9 26,1 28,0
27 000-46 999 € 37,6 40,9 43,5 43,1 45,8 41,1 36,5 42,3
12 000-26 999 € 15,7 18,4 22,3 20,0 16,9 15,1 17,2 13,2
2-11 999 € 7,5 4,7 4,9 7,7 5,9 4,8 8,7 3,9
Lähde: Tilastokeskus/ Väestönlaskenta 2000 P04E Perheet ja lapsiperheet 31.12.2000.
Käyttötulot
38

Kuviossa 15 tarkastellaan lapsiperheitä käyttötulojen mukaan. Käyttötulot on laskettu siten, että
perheen valtionveronalaisista tuloista on vähennetty maksetut verot ja alaikäisille lapsille maksetut
elatusmaksut ja lisätty verottomat tulonsiirrot. Kuviosta käy ilmi, että verojen ja tulonsiirtojen jälkeen
yhä suurempi osa lapsiperheistä kuuluu luokkaan, jossa käyttötulot ovat 27 000 – 46 999
euroa vuodessa. Alimpaan tuloluokkaan kuuluvien lapsiperheiden osuus laskee kaikissa kunnissa
verrattaessa edellisen kuvion tilanteeseen, jossa lapsiperheet oli luokiteltu veronalaisten tulojen
mukaan. Myös niiden lapsiperheiden osuus, joiden tulot ovat 67 000 euroa tai enemmän vuodessa,
vähenee verojen ja tulonsiirtojen jälkeen. Seudun kunnista alimpaan tuloluokkaan (käyttötulot
2-11 999 € vuodessa) kuului vuonna 2000 eniten lapsiperheitä Köyliössä (4,9 %) ja vähiten Eurajoella
(1,8 %). Ylimpään tuloluokkaan ( käyttötulot yli 67 000 € vuodessa) puolestaan kuului eniten
lapsiperheitä Säkylässä (3,9 %) ja vähiten Köyliössä (1,2 %).
KUVIO 15. Lapsiperheet käyttötulojen (€) mukaan tuloluokittain vuonna 2000
100 %
80 %
60 %
40 %
Yli 67 000 €
47 000-66 999€
27 000-46 999€
12 000- 26 999€
2-11 999€
20 %
0 %
Eura Eurajoki Kiukainen Kodisjoki Köyliö Lappi Rauma Säkylä
Yli 67 000 € 2,5 2,6 1,8 3,1 1,2 2,3 2,1 3,9
47 000-66 999€ 9,9 8,3 8,0 6,2 9,2 12,6 9,3 9,6
27 000-46 999€ 56,3 58,7 52,9 56,9 54,8 53,1 53,6 61,5
12 000- 26 999€ 28,0 28,6 35,2 29,2 29,9 30,0 31,8 22,1
2-11 999€ 3,3 1,8 2,1 4,6 4,9 2,0 3,2 2,9
Lähde: Tilastokeskus/ Väestönlaskenta 2000 P04E Perheet ja lapsiperheet 31.12.2000.
Toimeentulotuki
39

Toimeentulotuki on muuta toimeentuloturvaa täydentävää yksilökohtaista ja viimesijaista taloudellista
tukea. Se on tarkoitettu tilanteisiin, joissa muut tulot tai varat eivät riitä kohtuullisiin elinkustannuksiin.
Kuviossa 16 on esitetty toimeentulotukea saaneiden lapsiperheiden osuus (%) kaikista toimeentulotukea
saaneista kotitalouksista vuosina 1997-2001. Osasta kuntia ei ollut saatavilla tietoja kaikilta
vuosilta. Koko maassa toimeentulotukea saaneiden lapsiperheiden osuus kaikista toimeentulotukea
saaneista kotitalouksista on viime vuosina laskenut hieman (24,9 % ? 23,9 %). Seudun
kunnista ainoastaan Raumalla toimeentulotukea saaneiden lapsiperheiden osuus suhteessa muihin
kotitalouksiin on pysynyt viimeisen viiden vuoden aikana lähes samana (22-23 %). Muissa
seudun kunnissa vaihtelu on ollut jonkin verran suurempaa vuosittain. Ainoastaan Eurassa ja Lapissa
lapsiperheiden toimeentulotuen tarve on ollut viimeisen kolmen vuoden aikana laskusuunnassa.
Suhteessa eniten toimeentulotukea saaneita lapsiperheitä oli vuonna 2001 Kiukaisissa
(30,8 %) ja vähiten Kodisjoella (11,1 %).
KUVIO 16. Toimeentulotukea saaneiden lapsiperheiden osuus (%) kaikista toimeentulotukea saaneista
kotitalouksista v. 1997-2001
50
40
%
30
20
10
1997
1998
1999
2000
2001
0
Eura Eurajoki Kiukainen Kodisjoki Köyliö Lappi Rauma Säkylä Koko maa
1997 30,0 30,5 24,3 22,7 24,2 24,9
1998 31,0 19,8 29,8 23,0 17,1 24,8
1999 29,0 29,1 30,3 - 32,5 34,6 23,3 18,4 24,2
2000 27,0 33,0 12,5 23,0 31,1 22,1 17,2 23,9
2001 22,0 29,0 30,8 11,1 28,1 21,6 22,1 25,6
Lähde: Kuntien toimeentulotukitilastot, Stakesin toimeentulotukitilastot.
40

Kuviossa 17 on esitetty toimeentulotukea saaneiden lapsiperheiden osuus (%) kaikista lapsiperheistä
vuosina 1997-2001. Osasta kuntia ei ollut saatavilla tietoja kaikilta vuosilta. Koko maassa
toimeentulotukea saaneiden lapsiperheiden osuus kaikista lapsiperheistä on laskenut viime vuosien
aikana tasaisesti (13,6 % ? 10,6 %). Rauman seudun kunnista tilanne on ollut samanlainen
Eurassa, Eurajoella ja Raumalla. Sen sijaan muissa kunnissa osuudet ovat vaihdelleet jonkin verran
vuosittain. Vuonna 2001 suhteessa eniten toimeentulotukea saaneita lapsiperheitä kaikista
lapsiperheistä oli Raumalla (10,5 %) ja vähiten Kodisjoella (1,6 %).
KUVIO 17. Toimeentulotukea saaneiden lapsiperheiden osuus (%) kaikista lapsiperheistä v. 1997-
2001
20
15
%
10
5
1997
1998
1999
2000
2001
0
Eura Eurajoki Kiukainen Kodisjoki Köyliö Lappi Rauma Säkylä Koko maa
1997 10,8 7,2 6,5 13,9 6,3 13,6
1998 10,2 4,6 6,9 11,4 3,0 12,4
1999 12,4 9,0 10,1 - 7,6 9,2 11,1 3,0 11,4
2000 11,0 9,3 1,1 5,2 9,3 9,7 2,9 10,6
2001 9,2 8,2 11,8 1,6 7,7 7,0 10,5 3,7
Lähde: Kuntien toimeentulotukitilastot ja Stakesin toimeentulotukitilastot.
Asumistuki
Asumistuki on pienituloisten perusturvaa. Pienituloinen ruokakunta voi hakea asumistukea asumismenojensa
vähentämiseksi. Tuen määräytymiseen vaikuttavat ruokakunnan asumismenot,
41

asunnon pinta-ala, ikä, lämmitysjärjestelmä ja sijaintikunta, henkilöluku, kuukasitulojen yhteismäärä
ja omaisuus.
Kuviossa 18 on kuvattu asumistukea saaneiden lapsiperheiden osuudet kaikista lapsiperheistä.
Koko maassa asumistukea saaneiden lapsiperheiden osuus on laskenut hieman viime vuosina
(12,9 % ? 11,5 %). Seudun kunnista ainoastaan Kodisjoella ja Raumalla suuntaus on ollut samanlainen
viimeisen kolmen vuoden aikana. Muissa kunnissa asumistukea saaneiden lapsiperheiden
osuudessa on ollut hieman vaihtelua vuosittain. Vuonna 2001 asumistukea saaneiden
lapsiperheiden osuus kaikista lapsiperheistä oli suurin Raumalla (10,1 %) ja pienin Kodisjoella (1,5
%). Huomattavaa on se, että kaikissa seudun kunnissa asumistukea saaneiden lapsiperheiden
osuus kaikista lapsiperheistä oli vuosina 1999-2001 pienempi kuin koko maassa keskimäärin.
KUVIO 18. Asumistukea saaneiden lapsiperheiden osuus (%) kaikista lapsiperheistä v. 1997-2001
20
15
%
10
1999
2000
2001
5
0
Eura Eurajoki Kiukainen Kodisjoki Köyliö Lappi Rauma Säkylä Koko maa
1999 8,3 5,0 6,6 6,2 4,4 3,5 11,5 5,5 12,9
2000 8,6 4,9 5,7 3,1 3,4 3,5 11,2 6,3 12,4
2001 7,3 5,4 5,7 1,5 3,4 3,8 10,1 5,3 11,5
Lähde: Kelan asumistukitilastot.
6.3.4. Asumisen taso
Suomessa erilaisista perhekunnista lapsiperheet asuvat keskimäärin muita ahtaammin. Ahtaimmillaan
suomalaiset asuvat elämänvaiheessa, jossa lapset ovat pieniä, eikä isompaan asuntoon ole
42

vielä varaa. Asunto katsotaan ahtaasti asutuksi, jos siinä asuu enemmän kuin yksi henkilö huonetta
kohti, kun keittiötä ei lasketa huonelukuun. (Näkökulmia lapsipolitiikkaan 1998, 14.)
Viime vuosien aikana ahtaasti asuvien asuntokuntien osuus kaikista asuntokunnista on ollut laskusuunnassa
koko maassa (14,6 % ? 12,7 %) (kuvio 19). Kehitys on ollut samansuuntaista
Rauman seudun kunnissa Kodisjokea lukuun ottamatta. Eurajoella, Kodisjoella ja Lapissa ahtaasti
asuvien asuntokuntien osuus oli vuonna 2000 korkeampi kuin koko maassa keskimäärin. Sen
sijaan Eurassa, Raumalla ja Säkylässä asuttiin samana vuonna maan keskiarvoa väljemmin. Kiukaisissa
ja Köyliössä ahtaasti asuvien asuntokuntien osuus oli suunnilleen koko maan keskiarvon
tasolla.
KUVIO 19. Ahtaasti asuvien asuntokuntien osuus (%) kaikista asuntokunnista v. 1997-2000
50
40
%
30
20
1997
1998
1999
2000
10
0
Eura Eurajoki Kiukainen Kodisjoki Köyliö Lappi Rauma Säkylä Koko maa
1997 11,4 15,6 13,0 13,7 14,1 16,7 11,9 11,9 14,6
1998 11,0 15,1 12,7 12,2 13,3 16,3 11,0 11,7 13,9
1999 10,7 14,1 13,0 14,8 12,9 15,5 10,3 10,7 13,3
2000 10,2 13,3 12,9 15,5 12,5 14,6 9,8 9,8 12,7
Lähde: Tilastokeskus/ Altika/ Asuntokunnat.
Ahtaasti asuvien lapsiasuntokuntien osalta tiedot ovat vuodelta 2000. Vuonna 2000 koko maassa
36,6 prosenttia lapsiperheistä asui ahtaasti (kuvio 20). Seudun kunnista Kiukaisissa, Köyliössä ja
Lapissa ahtaasti asuvia lapsiperheitä oli suhteessa enemmän kuin koko maassa. Sen sijaan Eurassa,
Eurajoella, Kodisjoella ja Raumalla lapsiperheet asuivat väljemmin kuin koko maassa keskimäärin.
Rauman seudun kunnista vuonna 2000 suhteessa eniten ahtaasti asuvia lapsiperheitä
oli Lapissa (39 %) ja vähiten Säkylässä (28,3 %).
43

KUVIO 20. Ahtaasti asuvien lapsiasuntokuntien osuus (%) kaikista lapsiasuntokunnista v. 2000
50
40
30
32,7
35,9
36,8
35,4
38,8
39,0
31,7
28,3
36,6
2000
20
10
0
Eura Eurajoki Kiukainen Kodisjoki Köyliö Lappi Rauma Säkylä Koko maa
Lähde: Tilastokeskus/ Väestönlaskenta 2000 P05D Perheet 31.12.2000.
44

7. TÄRKEÄT AIKUISET JA VANHEMMUUS
7.1. TÄRKEIDEN AIKUISTEN TAVOITETTAVUUS
Viidesluokkalaisten hyvinvointikyselyn mukaan tärkeimpiä aikuisia lapsille ovat äiti, isä, isovanhemmat
sekä aikuiset sisaret. Suurin osa viidesluokkalaisista (82,4 %) ilmoitti, että tärkeät aikuiset
ovat yleensä aina tavoitettavissa (taulukko 10). Kukaan kyselyyn osallistuneista ei ilmoittanut,
että tärkeät aikuiset olisivat harvoin tai eivät koskaan tavoitettavissa.
TAULUKKO 10. Miten usein tärkeät aikuiset ovat tavoitettavissa?
Yleensä aina
Aika usein
Harvoin tai ei koskaan
n % n % n %
Eurajoki n=21 18 85,7 3 14,3 - -
Köyliö n=14 10 71,4 4 28,6 - -
Rauma n=33 28 84,8 5 15,2 - -
Yhteensä n=68 56 82,4 12 17,6 - -
7.2. PERHEEN YHTEINEN AIKA
Suurin osa oppilaista (91,3 %) oli myös sitä mieltä, että heillä on sopivasti yhteistä aikaa vanhempiensa
kanssa (taulukko 11). Suhteessa eniten niitä oppilaita, joilla oli mielestään liian vähän yhteistä
aikaa vanhempiensa kanssa, oli Raumalla: reilu kymmenesosa arvioi itsellään olevan liian
vähän yhteistä aikaa vanhempien kanssa.
45

TAULUKKO 11. Miten paljon sinulla on yhteistä aikaa vanhempiesi kanssa?
Liian paljon
Sopivasti
Liian vähän
n % n % n %
Eurajoki n=22 1 4,5 20 91,0 1 4,5
Köyliö n=14 - - 14 100,0 - -
Rauma n=33 - - 29 87,9 4 12,1
Yhteensä n=69 1 1,4 63 91,3 5 7,2
7.3. VANHEMPIEN TIETOISUUS LASTEN VAPAA-AJAN KÄYTÖSTÄ
Kouluterveyskyselyssä oppilaalta kysyttiin, tietävätkö hänen vanhempansa missä hän viettää perjantai-
ja lauantai-iltansa. Kouluterveyskyselyn mukaan yhä harvemmat vanhemmat tietävät, missä
ja miten nuoriso viettää viikonloppuiltoja. Vuonna 2001 peräti neljä kymmenestä satakuntalaisesta
yläasteikäisestä lapsesta ilmoitti, etteivät vanhemmat tiedä heidän viikonloppuiltojen viettopaikkaansa
(kuvio 21). Kehitys on viime vuosina ollut samansuuntaista kaikissa Rauman seudun
kunnissa. Erityisen jyrkästi vanhempien tietämättömyys lapsen viikonloppuiltojen viettopaikasta on
viimeisimmän tutkimuksen mukaan yleistynyt Köyliössä (21 % ? 45 %) ja Säkylässä (42 % ? 53
%). Sen sijaan Eurajoella, Kiukaisissa ja Raumalla vanhemmat näyttäisivät tietävän koko Satakuntaa
yleisemmin missä lapsi viettää iltansa viikonloppuisin. Näissäkin kunnissa kuitenkin noin
kolmasosa vanhemmista ei tiedä lapsensa olinpaikkaa viikonloppuisin.
KUVIO 21. Vanhemmat eivät tiedä lapsen viikonloppuiltojen viettopaikkaa, % 8. ja 9. luokan oppilaista
60
53
50
40
% 30
20
41
28
28
25
31
36
22 21
45
35
31
29
42
39
36
34
39
1997
1999
2001
10
0
Eura Eurajoki Kiukainen Köyliö Rauma Säkylä Satakunta
46

Lähde: Kouluterveyskyselyn kuntaraportit.
7.4. VANHEMPIEN TUPAKOINTI
Kouluterveyskyselyn mukaan 8. ja 9. luokan oppilaiden vanhempien tupakoinnin yleisyys on pysynyt
viime vuosina Satakunnassa suunnilleen samalla tasolla: kaikkina kyselyvuosina 41-42 prosenttia
ilmoitti ainakin toisen vanhemmistaan tupakoivan (kuvio 22). Rauman seudun kunnista
Eurajoella, Köyliössä, Raumalla ja Säkylässä vanhempien tupakointi on vähentynyt viime vuosina.
Näissä kunnissa ja lisäksi Eurassa vanhempien tupakointi oli vuonna 2001 harvinaisempaa kuin
koko Satakunnassa. Sen sijaan Kiukaisissa vanhempien tupakointi on viimeisimmän tutkimuksen
mukaan yleistynyt. Vuonna 2001 suhteessa eniten tupakoivia vanhempia oli Kiukaisissa (51 %) ja
vähiten Köyliössä (25 %).
KUVIO 22. Ainakin toinen vanhemmista tupakoi, % 8. ja 9. luokan oppilaista
60
50
40
% 30
34
33
40
29
51
44
45
41
43
42
39
40
39
35
32
25
42
41
1997
1999
2001
20
10
0
Eura Eurajoki Kiukainen Köyliö Rauma Säkylä Satakunta
Lähde: Kouluterveyskyselyn kuntaraportit.
47

8. ELINYMPÄRISTÖ
Viidesluokkalaisille tehdyssä hyvinvointikyselyssä oppilaille esitettiin kysymyksiä kodista, kotona
viihtymisestä, omasta asuinalueesta ja koulussa viihtymisestä. Oppilailta kysyttiin myös, mikä lisäisi
heidän viihtyvyyttään kotona ja koulussa.
8.1. KOTI JA ASUINALUE
Tutkimukseen osallistuneista viidesluokkalaisista enemmistö (79,5 %) asuu omakotitalossa. Suhteessa
eniten omakotitalossa asuvia viidesluokkalaisia on Köyliössä. Rivi- tai kerrostalossa asuminen
on yleisintä Raumalla. Suurimmalla osalla oppilaista (89,9 %) on oma huone (taulukot 12
ja 13).
TAULUKKO 12. Millainen on sinun kotisi?
Kerrostalo Rivitalo Omakotitalo
n % n % n %
Eurajoki n=21 - - 3 14,3 18 85,7
Köyliö n=14 - - 1 7,1 13 92,9
Rauma n=33 2 6,1 8 24,2 23 69,7
Yhteensä n=68 2 2,9 12 17,6 54 79,5
TAULUKKO 13. Onko sinulla omaa huonetta?
Kyllä
Ei
n % n %
Eurajoki n=22 20 90,9 2 9,1
48

Köyliö n=14 14 100,0 0 -
Rauma n=33 28 84,8 5 15,2
Yhteensä n=69 62 89,9 7 10,1
Lähes kaikki viidesluokkalaiset (97,1 %) ilmoittivat pitävänsä asuinalueestaan. Ainoastaan kaksi
raumalaista oppilasta ilmoitti, etteivät he pidä asuinalueestaan (taulukko 14).
TAULUKKO 14. Pidätkö asuinalueestasi?
Kyllä
En
n % n %
Eurajoki n=22 22 100,0 - -
Köyliö n=14 14 100,0 - -
Rauma n=33 31 93,9 2 6,1
Yhteensä n=69 67 97,1 2 2,9
Eniten lasten mielestä asuinalueen viihtyvyyteen vaikuttaa sosiaalinen ympäristö (30,2 % vastauksista).
Ystävien lähellä oloa ja hyvien naapurien merkitystä pidettiin tärkeänä asiana:
”Koska on mukavat naapurit ja ne ei valita”, ”kaverit lähellä”, ”koska meillä on omakotitalo,
jonka pihassa saa olla vapaasti ja naapurit on mukavia”, ”Kiva koti, kivat naapurit, mummu ja
pappa asuu lähellä”
Tärkeänä pidettiin myös oman asuinalueen turvallisuutta ja rauhallisuutta (25 % vastauksista):
”Ei rosvoja”, ”Ei mee autoja paljon ja on rauhallista”, ”Vähän liikennettä”
Merkityksellisenä asuinalueen viihtyvyyteen vaikuttavana tekijänä viidesluokkalaiset pitivät myös
asuinalueen sijaintia (16,6 %), toiminnallisuutta (15,6 %) ja esteettisyyttä (12,5 %).
”Pihassa on paljon tekemistä ja lähellä on hyvä kalapaikka”, ”Koska koulu on lähellä, kaverit
lähellä eikä tarvitse mennä harrastuksiin kauas”, ”Tilaa tehdä kaikkea”, ”Siellä on kaunista”
49

Omaan asuinalueeseen tyytymättömyyttä oli perusteltu muun muassa seuraavasti:
”Koska en tunne sieltä pihalta oikein ketään ja muutenkaan en oikein pidä asuinalueestani,
mutta kohta se muuttuu”
8.2. KOTONA VIIHTYMINEN
Hyvinvointikyselyssä lapsilta kysyttiin myös miten he viihtyvät kotonaan. Suurin osa viidesluokkalaisista
viihtyi kotonaan hyvin (84,1 %), eikä yksikään oppilaista vastannut, ettei viihtyisi kotona
ollenkaan (taulukko 15).
TAULUKKO 15. Kuinka viihdyt kotona?
Hyvin
Kohtalaisesti En ollenkaan
n % n % n %
Eurajoki n=22 20 90,9 2 9,1 - -
Köyliö n=14 11 78,6 3 21,4 - -
Rauma n=33 27 81,8 6 18,2 - -
Yhteensä n=69 58 84,1 11 15,9 - -
Oppilaiden viihtymistä kotona lisäisi yleisimmin oma huone tai rauha, kodin sijaintiin tai sosiaalisiin
suhteisiin liittyvä asia tai tietokone/ Playstation/ pelit:
”Oma huone, koska veli ei sähläisi koko ajan ja olisi oma rauha”, ”Kaverit asuisivat lähempänä.
Mummi asuisi luonamme”, ”Useammin koko perhe koossa” ”Uusi Playstation-peli”
Lasten mielestä kodin viihtyvyyttä lisäisivät myös oma televisio tai stereot, sisustus ja kodin ulkoinen
olemus, lelut, lemmikit ja ruoka.
8.3. KOULUSSA VIIHTYMINEN
Lähes kuusi kymmenestä (59,4 %) viidesluokkalaisesta kertoi viihtyvänsä koulussa hyvin ja reilu
kolmasosa (36,2 %) viihtyi koulussa kohtalaisesti. Parhaiten omassa koulussaan viihtyivät eurajokelaiset
oppilaat (taulukko 16).
50

TAULUKKO 16. Miten viihdyt koulussa?
Hyvin
Kohtalaisesti En ollenkaan
n % n % n %
Eurajoki 16 72,7 5 22,7 1 4,5
Köyliö 8 57,1 6 42,9 - -
Rauma 17 51,5 14 42,4 2 6,1
Yhteensä 41 59,4 25 36,2 3 4,3
Kolme oppilasta ilmoitti, ettei viihdy ollenkaan koulussa. Syyksi nämä oppilaat ilmoittivat:
”Täytyy tehdä töitä vaikka ei osaa ja siellä ei saa tehdä mitään hienoa”, ”En oikein tiedä ehkä
siksi koska tympii nousta aikaisin ja tehdä mitä opet haluaa”, ”Tylsää”
Kyselyyn vastanneiden oppilaiden mielestä viihtymistä koulussa parantaisivat pidemmät välitunnit
ja se, että koulussa olisi enemmän sellaisia aineita, joista pitää. Myös kiusaamisen lopettaminen
oli mainittu koulussa viihtyvyyttä lisäävänä tekijänä.
51

9. VAIKUTUSMAHDOLLISUUDET
Hyvinvointikyselyssä viidesluokkalaisilta tiedusteltiin mahdollisuuksista vaikuttaa omiin asioihin.
Kaiken kaikkiaan oppilaat kokivat, että he pystyvät vaikuttamaan omiin asioihinsa eniten vapaaajalla,
toiseksi eniten kotona ja vähiten koulussa (taulukko 17). Noin 64 prosenttia oppilaista koki
voivansa vaikuttaa vapaa-aikana paljon omiin asioihinsa, kun taas koulussa paljon omiin asioihinsa
arvioi voivansa vaikuttaa alle 40 prosenttia kyselyyn osallistuneista. Eri kuntien oppilaiden välillä
oli kuitenkin eroja. Eurajokelaiset oppilaat kokivat, että he voivat vaikuttaa eniten omiin asioihinsa
koulussa, toiseksi eniten kotona ja vähiten vapaa-ajalla. Kyselyyn osallistuneet köyliöläiset oppilaat
puolestaan kokivat, että he voivat vaikuttaa omiin asioihinsa eniten kotona, toiseksi eniten
vapaa-aikana ja vähiten koulussa.
TAULUKKO 17. Kuinka paljon voit vaikuttaa omiin asioihisi?
Koulussa
Eurajoki n=22
Köyliö n=14
Rauma n=32
Yhteensä n=68
Kotona
Eurajoki n=22
Köyliö n=14
Rauma n=39
Yhteensä n=69
Vapaa-aikana
Eurajoki n=22
Köyliö n=14
Rauma n=33
Yhteensä n=69
Paljon
n %
14 63,6
4 28,6
9 28,1
27 39,7
13 59,1
10 71,4
16 48,5
39 56,5
11 50,0
9 64,3
24 72,7
44 63,8
Kohtalaisesti
n %
6 27,3
10 71,4
17 53,1
33 48,5
9 40,9
4 28,6
16 48,5
29 42,1
11 50,0
5 35,7
9 27,3
25 36,2
Liian vähän
n %
2 9,1
- -
6 18,8
8 11,8
- -
- -
1 3,0
1 1,4
- -
- -
- -
- -
En ollenkaan
n %
- -
- -
- -
- -
- -
- -
- -
- -
- -
- -
- -
- -
52

Oppilaiden mukaan he voivat vaikuttaa eniten siihen, mitä vaatteita käyttävät, mitä harrastavat ja
keitä heillä on kavereina. Asioita, joihin oppilaat haluaisivat vaikuttaa enemmän olivat muun muassa
kotiintulo- ja nukkumaanmenoajat, koulunkäyntiin liittyvät asiat (läksyjen teko, koenumerot)
sekä rahan saanti ja kulutus.
B. LASTEN JA NUORTEN HYVINVOINNIN
ILMENEMINEN
53

10. TERVEYS
10.1. KOETTU TERVEYS
Kouluterveyskyselyssä kysyttiin peruskoulun 8. ja 9. luokkalaisten mielipidettä omasta terveydentilastaan.
Kuviossa 23 on esitetty niiden oppilaiden osuudet, joiden mielestä oma terveydentila on
keskinkertainen tai huono.
Kuviosta nähdään, että noin viidennes satakuntalaisista yläasteikäisistä lapsista kokee terveytensä
keskinkertaiseksi tai huonoksi. Rauman seudun kunnista Eurajoella, Köyliössä ja Raumalla
terveytensä keskinkertaiseksi tai huonoksi kokeneiden osuus on viimeisimmän tutkimuksen mukaan
laskenut. Säkylässä sen sijaan terveytensä keskinkertaiseksi tai huonoksi kokeneiden osuus
on ollut kaikkina kyselyvuosina noususuunnassa. Vuonna 2001 suhteessa eniten terveydentilansa
keskinkertaiseksi tai huonoksi kokeneita oppilaita oli Säkylässä (25 %) ja vähiten Köyliössä (17
%).
KUVIO 23. Terveydentilansa keskinkertaiseksi tai huonoksi kokeneet, % 8. ja 9. luokan oppilaista
54

50
40
%
30
20
23
16
24
19
20
20
12
24
17
19
22
18
15
24
25
19
21
21
1997
1999
2001
10
-
Eura Eurajoki Kiukainen Köyliö Rauma Säkylä Satakunta
Lähde: Kouluterveyskyselyn kuntaraportit.
10.2. MASENTUNEISUUS
Kouluterveyskyselyssä oppilaille esitettiin erilaisia mielialan piirteitä käsitteleviä kysymyksiä, joiden
perusteella arvioitiin oppilaiden masentuneisuutta. Mittarina käytettiin kansainvälisesti käytettyä
Beckin 12-osaista mielialakyselyä (BDI, Beck Depression Inventory). Kysymyksistä lasketaan pisteet
ja yhteenlaskettujen pisteiden perusteella arvioidaan masentuneisuutta. Lievä masentuneisuus
ymmärretään usein nuoruuden tavanomaisiksi mielialavaihteluiksi. Keskivaikeata masentuneisuutta
pidetään jo merkittävänä ja vaikean ajatellaan vaativan pikaista tukea. (Rimpelä, Luopa
& Jokela 1998, 13)
Kuten kuviosta 24 voidaan nähdä, keskivaikeasta tai vaikeasta masentuneisuudesta kärsineiden
8. ja 9. luokan oppilaiden osuus on ollut Satakunnassa viime vuosina nousussa (9 % ? 14 %).
Rauman seudun kunnissa tilanne ei ollut aivan yhtä suoraviivainen. Köyliössä, Raumalla ja Säkylässä
masentuneisuus lisääntyi vuodesta 1997 vuoteen 1999, mutta laski jälleen vuonna 2001.
Eniten masentuneisuus lisääntyi vuosien 1997 ja 1999 välillä Köyliössä (8 % ? 17 %). Eurajoella
ja Kiukaisissa keskivaikeaa tai vaikeaa masennusta potevien osuus pysyi kyselyvuosina suunnilleen
samana. Vuonna 2001 suhteellisesti eniten masentuneita oppilaita oli Kiukaisissa (16 %) ja
vähiten Säkylässä (9 %).
55

KUVIO 24. Keskivaikea tai vaikea masentuneisuus, % 8. ja 9. luokan oppilaista
50
40
%
30
20
10
15
13
16 17
15
13 13
12 11
10
8
12
6
12
9
9
13
14
1997
1999
2001
-
Eura Eurajoki Kiukainen Köyliö Rauma Säkylä Satakunta
Lähde: Kouluterveyskyselyn kuntaraportit.
10.3. OIREILU
Kouluterveyskyselyssä 8. ja 9. luokan oppilailta kysyttiin, onko heillä ollut viimeisen puolen vuoden
aikana joitakin seuraavista oireista ja kuinka usein: niska- tai hartiakipuja, selän alaosan kipuja,
jännittyneisyyttä tai hermostuneisuutta, ärtyneisyyttä tai kiukunpuuskia, vaikeuksia päästä
uneen tai heräilemistä öisin, päänsärkyä, väsymystä tai heikotusta, astmaoireita tai allergisen nuhan
oireita.
10.3.1. Päänsärky
Niiden 8. ja 9. luokan oppilaiden osuus, joilla on vähintään kerran viikossa päänsärkyä, on noussut
Satakunnassa vuodesta 1997 vuoteen 2001 tasaisesti (24 % ? 31 %) (kuvio 25). Rauman seudun
kunnista Säkylässä kehitys on ollut samansuuntaista (23 % ? 36 %), vuonna 2001 päänsärystä
kärsi viikoittain vielä useampi oppilas kuin Satakunnassa keskimäärin. Sen sijaan Eurajoella,
Kiukaisissa, Köyliössä ja Raumalla vähintään kerran viikossa päänsärystä kärsivien osuus on viime
vuosina ollut hieman laskussa, tosin Köyliössä päänsärystä kärsiviä oppilaita on ollut kaikkina
kyselyvuosina enemmän kuin Satakunnassa keskimäärin. Eurassa viikoittaisesta päänsärystä
kärsi vuonna 2001 35 prosenttia oppilaista, eli jonkin verran enemmän kuin koko Satakunnassa.
Vuonna 2001 suhteessa eniten päänsärystä kärsiviä oppilaita oli Säkylässä (36 % ) ja vähiten
Kiukaisissa (25 %).
56

KUVIO 25. Päänsärkyä vähintään kerran viikossa, % 8. ja 9. luokan oppilaista
50
%
40
30
20
35
26
29 29
27
25
29
34
33
22
28
27
23
28
36
24
29
31
1997
1999
2001
10
-
Eura Eurajoki Kiukainen Köyliö Rauma Säkylä Satakunta
Lähde: Kouluterveyskysely, Nettinuori –tietokanta.
10.3.2. Niska- ja hartiakivut
Myös niska- ja hartiakivuista kärsivien 8. ja 9. luokan oppilaiden osuus on ollut Satakunnassa viime
vuosina selvässä nousussa (23 % ? 30 %) (kuvio 26). Seudun kunnista suuntaus on ollut
samanlainen Raumalla ja Säkylässä, jälkimmäisessä nousu on ollut erityisen jyrkkä (18 ? 30 %).
Köyliössä puolestaan oppilaiden niska- ja hartiakivut yleistyivät huomattavasti vuosien 1997 ja
1999 välillä (17 ? 29 %), mutta vähenivät hieman sen jälkeen (29 % ? 27 %). Samoin Kiukaisissa
niska- ja hartiakivut vähenivät vuosien 1999 ja 2001 välillä. Eurajoella sen sijaan niska- ja hartiakivuista
kärsivien osuus on ollut viimeisimmän tutkimuksen mukaan kasvussa. Vuonna 2001
suhteessa eniten niska- ja hartiakivuista kärsiviä oppilaita oli Eurajoella (32 %) ja vähiten Kiukaisissa
(21 %).
57

KUVIO 26. Niska- ja hartiakipuja vähintään kerran viikossa, % 8. ja 9. luokan oppilaista
50
40
%
30
20
27
32
27
24 25
21
17
29
27
30 30
28
26
25 25
23
20
18
1997
1999
2001
10
-
Eura Eurajoki Kiukainen Köyliö Rauma Säkylä Satakunta
Lähde: Kouluterveyskyselyn kuntaraportit.
10.3.3. Vähintään kaksi oiretta päivittäin
Vähintään kahdesta edellä mainituista oireesta päivittäin kärsivien 8. ja 9. luokkalaisten osuus on
kasvanut viime vuosina Satakunnassa (kuvio 27). Kun vuonna 1997 vähintään kahdesta oireesta
kärsi päivittäin 12 prosenttia 8. ja 9. luokan oppilaista, niin vuonna 2001 vastaava osuus oli 18
prosenttia. Rauman seudun kunnista Raumalla ja Säkylässä kehitys on ollut samansuuntaista.
Säkylässä erityisen jyrkkä nousu oireilussa tapahtui vuosien 1997-1999 välillä, jolloin vähintään
kahdesta oireesta päivittäin kärsivien määrä nousi lähes 10 prosenttiyksikköä. Köyliössä oireilevien
osuus nousi vuodesta 1997 vuoteen 1999 peräti 11 prosenttiyksikköä, mutta laski sitten vuonna
2001 lähes vuoden 1997 tasolle. Myös Kiukaisissa päivittäisestä oireilusta kärsivien osuus on
ollut viime vuosina laskussa. Eurajoella oireilevien osuus on pysynyt kaikkina kyselyvuosina suunnilleen
samana. Vuonna 2001 vähintään kahdesta oireesta päivittäin kärsivien osuus oli suurin
Eurassa (21 %) ja pienin Köyliössä (12 %).
58

KUVIO 27. Vähintään kaksi oiretta päivittäin, % 8. ja 9. luokan oppilaista
50
40
30
1997
%
20
10
21
13
15
14
22 22
15
11
12
10
12
15
14
16
12
18
16
1999
2001
5
-
Eura Eurajoki Kiukainen Köyliö Rauma Säkylä Satakunta
Lähde: Kouluterveyskyselyn kuntaraportit.
10.4. YLI- JA ALIPAINOISUUS
Kuviossa 28 on esitetty yli- ja alipainoisten viisivuotiaiden osuudet ikäluokasta vuonna 2002. Köyliön
osalta luvut ovat terveydenhoitajan esittämiä arvioita. Säkylän osalta tiedot puuttuvat. Ylipainoisiksi
laskettiin ne viisivuotiaat, joiden paino poikkeaa normaalipainosta vähintään +20 prosenttia.
Alipainoisuuden kriteeri oli puolestaan vähintään –15 prosentin poikkeama normaalipainosta.
Yli- ja alipainoisten viisivuotiaiden osuudet vaihtelevat melko paljon kunnittain. Ylipainoisuus on
kuitenkin ikäluokassa yleisempää kuin alipainoisuus. Ainoastaan Kiukaisissa yli- ja alipainoisia
viisivuotiaita on suhteessa yhtä paljon. Suhteessa eniten ylipainoisia viisivuotiaita on Köyliössä (10
%) ja vähiten Kodisjoella (0 %), samoin alipainoisia on eniten Köyliössä (8 %) ja vähiten Kodisjoella
(0 %).
59

KUVIO 28. Yli- ja alipainoisten viisivuotiaiden osuus (%) ikäluokasta vuonna 2002
2002
15
10
9,5 10,0
%
5,8
8,0
Ylipainoiset
Alipainoiset
5
4,4 4,5
3,4
1,4
2,5
2,5
2,2
2,7
0
- -
Eura Eurajoki Kiukainen Kodisjoki Köyliö Lappi Rauma
Lähde: Terveydenhoitajien kokoamat tilastot.
Kuviossa 29 on esitetty yli- ja alipainoisten 8. luokkalaisten osuudet ikäluokasta lukuvuonna 2001-
2002. Yli- ja alipainoisuuden kriteerit olivat samat kuin viisivuotiailla. Sekä yli- että alipainoisuus
ovat 8. luokkalaisilla oppilailla huomattavasti yleisempiä kuin viisivuotiailla. Myös 8. luokkalaisten
keskuudessa ylipainoisuus on kuitenkin merkittävästi yleisempää kuin alipainoisuus. Lukuvuonna
2001-2002 suhteessa eniten ylipainoisia oppilaita oli Kodisjoella (28,6 %) ja vähiten Lapissa (14,0
%). Alipainoisuus oli samana ajankohtana yleisintä Säkylässä (11,1 %) ja harvinaisinta Kodisjoella
ja Köyliössä, joissa ei ollut yhtään alipainoista 8. luokkalaista.
60

KUVIO 29. Yli- ja alipainoisten 8. luokkalaisten osuus (%) ikäluokasta lukuvuonna 2001-2002
2001-2002
35,0
30,0
28,6
25,0
22,2
22,2
20,3
20,0
16,7
16,2
14,7
15,0
14,0
11,1
9,3
10,0
10,0
5,7
5,9
5,0
2,3
- -
-
Eura Eurajoki Kiukainen Kodisjoki Köyliö Lappi Rauma Säkylä
% Ylipainoiset
Lähde: Terveydenhoitajien kokoamat tilastot.
Alipainoiset
61

11. ELÄMÄNHALLINTA
11.1. KOULUKIUSAAMINEN
Stakesin Kouluterveyskyselyssä kysyttiin 8. ja 9. luokan oppilailta myös koulukiusaamisesta. Kiusaaminen
oli määritelty kyselyssä seuraavasti: ”Kiusaamisella tarkoitetaan sitä, kun toinen oppilas
tai ryhmä oppilaita sanoo tai tekee epämiellyttäviä asioita jollekin oppilaalle. Kiusaamista on myös
se, kun oppilasta kiusoitellaan toistuvasti tavalla, josta hän ei pidä. Kiusaamista ei sen sijaan ole
se, kun kaksi suunnilleen samanvahvuista oppilasta riitelevät.”
11.1.1. Kiusatut
Koulukiusattujen osuus 8. ja 9. luokkalaisista on pysynyt viime vuosina Satakunnassa suunnilleen
samalla tasolla: kiusatuksi joutuu vähintään kerran viikossa noin 6 – 7 prosenttia oppilaista (kuvio
30). Seudun kunnista Eurassa, Kiukaisissa ja Raumalla kiusattujen osuus on viime vuosina noudatellut
Satakunnan keskiarvoa. Köyliössä ja Säkylässä kiusattujen määrä on puolestaan ollut
laskussa. Vuonna 2001 suhteessa eniten koulukiusattuja oppilaita oli Eurajoella (11 %) ja vähiten
Säkylässä (3 %).
KUVIO 30. Koulukiusattuna vähintään kerran viikossa, % 8. ja 9. luokan oppilaista
50
40
%
30
20
1997
1999
2001
10
7
11
12
10
6
7
8
7 7
6 6
5
4
5
5
3
6
6
-
Eura Eurajoki Kiukainen Köyliö Rauma Säkylä Satakunta
Lähde: Kouluterveyskyselyn kuntaraportit.
62

Myös viidesluokkalaisten hyvinvointikyselyssä oppilailta kysyttiin koulukiusaamisesta. Päivittäisen
kiusaamisen kohteeksi joutui reilu neljä prosenttia oppilaista ja silloin tällöin kiusattiin noin neljännestä
(23,5 %) oppilaista (taulukko 18). Suhteessa eniten kiusattuja oppilaita oli Raumalla, missä
yli kolmasosa vastaajista ilmoitti joutuvansa vähintään silloin tällöin kiusaamisen kohteeksi.
TAULUKKO 18. Miten usein sinua kiusataan?
Joka päivä Joka viikko Silloin tällöin Ei koskaan
n % n % n % n %
Eurajoki n=21 1 4,8 - - 4 19,0 16 76,2
Köyliö n=14 1 7,1 - - 2 14,3 11 78,6
Rauma n=33 1 3,0 1 3,0 10 30,3 21 63,6
Yhteensä n=68 3 4,4 1 1,5 16 23,5 48 70,6
11.1.2. Kiusaajat
Kouluterveyskyselyssä kysyttiin myös, kuinka usein vastaaja oli osallistunut muiden oppilaiden
kiusaamiseen kuluneen lukuvuoden aikana. Kiusaajien osuus on pysynyt kaikkina tutkimusvuosina
vakiona Satakunnassa: vähintään kerran viikossa muita oppilaita kiusaa noin seitsemän prosenttia
8. ja 9. luokan oppilaista (kuvio 31). Lähes kaikissa Rauman seudun kunnissa kiusaajien
osuus pysyi kyselyvuosina suunnilleen samalla tasolla. Ainoastaan Köyliössä vuonna 1997 kiusaajien
osuus on ollut merkittävästi keskiarvoa korkeampi, tuolloin 16 prosenttia oppilaista kertoi
kiusaavansa muita vähintään kerran viikossa. Vuonna 2001 Eurassa, Kiukaisissa ja Köyliössä
koulukiusaajien osuus 8. ja 9. luokan oppilaista oli suurempi kuin Satakunnassa keskimäärin.
63

KUVIO 31. Koulukiusaajana vähintään kerran viikossa, % 8. ja 9. luokan oppilaista
50
40
30
1997
%
20
1999
2001
16
10
10
5
5
6
10
10
6
9
7
6
5
3
5
7
7
7
7
-
Eura Eurajoki Kiukainen Köyliö Rauma Säkylä Satakunta
Lähde: Kouluterveyskysely, Nettinuori –tietokanta.
Viidesluokkalaisten hyvinvointitutkimuksessa oppilailta kysyttiin kiusaavatko he muita ihmisiä. Yli
neljännes oppilaista (27,5 %) kertoi kiusaavansa joskus muita, mutta yksikään ei ilmoittanut kiusaavansa
muita ihmisiä usein (taulukko 19). Yleisintä muiden kiusaaminen oli Raumalla, jossa
lähes puolet oppilaista kertoi kiusaavansa muita ihmisiä.
TAULUKKO 19. Kiusaatko sinä muita ihmisiä?
Kiusaan usein Kiusaan joskus En kiusaa ketään
n % n % n %
Eurajoki n=22 - - 2 9,1 20 90,9
Köyliö n=14 - - 2 14,3 12 85,7
Rauma n=33 - - 15 45,5 18 54,5
Yhteensä n=69 - - 19 27,5 50 72,5
11.2. PELOT JA YKSINÄISYYS
Viidesluokkalaisten hyvinvointikyselyssä kartoitettiin, mitä viidesluokkalaiset pelkäävät ja miksi.
Kyselyn mukaan eniten pelkoa viidesluokkalaisten keskuudessa aiheuttivat kuolema, sairaudet ja
onnettomuudet (35 mainintaa), epämääräiset ihmiset (20 mainintaa), pimeät illat, yöt ja metsä (16
64

mainintaa) sekä väkivalta, kiusaaminen ja sota (12 mainintaa). Pelkoa aiheuttivat myös erilaiset
eläimet (8 mainintaa), elokuvat (6 mainintaa) sekä korkeat ja ahtaat paikat (5 mainintaa).
”Läheisen menettäminen, en välttämättä pärjäisi ilma äitiä”, ”Myöhään ulkona liikkumista, jos
joku kännipäinen tyyppi tekee jotain”, ”Pimeää, mielikuvitus alkaa laukata”, ”Uhkailuja, se voi
kääntyä todeksi”
Yli puolet (53,7 %) viidesluokkalaisten hyvinvointikyselyyn osallistuneista oppilaista koki olevansa
silloin tällöin yksinäisiä (taulukko 20). Päivittäistä tai viikoittaista yksinäisyyttä koki alle kymmenesosa
oppilaista. Oppilaita, jotka kokivat että eivät ole koskaan yksinäisiä, oli suhteessa eniten
Raumalla.
TAULUKKO 20. Kuinka usein koet olevasi yksinäinen?
Joka päivä
n %
Joka viikko
n %
Silloin tällöin
n %
Ei koskaan
n %
Eurajoki n=22 1 4,5 1 4,5 13 59,2 7 31,8
Köyliö n=14 - - - - 9 64,3 5 35,7
Rauma n=31 1 3,2 2 6,4 14 45,2 14 45,2
Yhteensä n=67 2 3,0 3 4,5 36 53,7 26 38,8
11.3. KOULUPOISSAOLOT
11.3.1. Sairauspoissaolot
Kouluterveyskyselyssä 8. ja 9. luokan oppilailta kysyttiin kuinka monta kokonaista koulupäivää he
ovat olleet sairauden tai pinnaamisen takia pois koulusta viimeisen 30 päivän aikana. Kyselyn
mukaan sairauden takia vähintään kaksi päivää koulusta poissaolleiden määrä on pysynyt kaikkina
tutkimusvuosina suunnilleen samana Satakunnassa (32-34 %) (kuvio 32). Seudun kunnista
Rauma on noudatellut Satakunnan keskiarvoa. Muissa kunnissa osuudet vaihtelevat melko paljon
vuosittain. Suhteessa eniten sairauspoissaoloja kertyi vuonna 1999 Kiukaisissa (42 %) ja Köyliössä
(38 %) ja vuonna 2001 Säkylässä (43 %) ja Eurajoella (39 %). Satakunnan keskiarvoa selvästi
vähemmän sairauspoissaoloja oli viimeisessä tutkimuksessa Köyliössä (26 %) ja Kiukaisissa (28
%).
65

KUVIO 32. Kuukauden aikana ainakin 2 päivää koulupoissaoloja sairauden takia, % 8. ja 9. luokan
oppilaista
50
%
40
30
20
36
35
26
39
42
28
21
38
26
32
32
31
32
32
43
32
32
34
1997
1999
2001
10
-
Eura Eurajoki Kiukainen Köyliö Rauma Säkylä Satakunta
Lähde: Kouluterveyskyselyn Nettinuori -tietokanta
11.3.2. Lintsauspoissaolot
Myös lintsaamisen takia vähintään kaksi päivää viimeisen kuukauden aikana koulusta poissaolleiden
osuus on pysynyt eri tutkimusajankohtina Satakunnassa lähes samana (11 % ? 13 %) (kuvio
33). Seudun kunnista lintsaaminen näyttäisi olevan yleistymässä Säkylässä (9 % ? 21 %) ja vähenemässä
Eurajoella (19 %? 11 %) ja Kiukaisissa (25 ? 16 %), jonkin verran myös Köyliössä
(9 % ? 5 %). Suhteessa eniten lintsaajia oli vuonna 2001 Säkylässä ja vähiten Köyliössä.
66

KUVIO 33. Kuukauden aikana ainakin 2 päivää koulupoissaoloja lintsauksen takia, % 8. ja 9. luokan
oppilaista
50
40
%
30
20
10
18
19
13
11
25
16
9
11
10
13
9
9
14
21
11
13
12
1997
1999
2001
5
-
Eura Eurajoki Kiukainen Köyliö Rauma Säkylä Satakunta
Lähde: Kouluterveyskyselyn kuntaraportit.
11.3.3. Kaikki poissaolot
Kuviossa 34 on esitetty niiden 8. luokkalaisten oppilaiden osuus ikäluokasta, jotka ovat olleet kuukauden
aikana ainakin kolme päivää poissa koulusta. Vertailukuuksi valittiin huhtikuu. Tilastot on
saatu suoraan kouluista, joista ne pyydettiin vuosilta 1998-2002. Euran ja Rauman osalta tiedot
olivat käytettävissä vain vuodelta 2002. Köyliön osalta tieto puuttuu. Lappilaisten ja kodisjokelaisten
poissaolotiedot sisältyvät Rauman tilastoihin.
Ainoastaan Säkylässä 8. luokkalaisten poissaolot ovat olleet selvässä laskussa viimeisen viiden
vuoden aikana (23,6 % ? 9,3 %) (kuvio 34). Muissa kunnissa poissaoloissa on ollut vuosittain
melko suuria vaihteluja. Seudun kunnista vuonna 2002 suhteessa eniten poissaoloja 8. luokkalaisilla
oli Eurassa (17,9 %) ja vähiten Säkylässä (9,3 %).
67

KUVIO 34. Vähintään kolme päivää kuukauden aikana (huhtikuu) koulusta poissaolleiden 8. luokkalaisten
osuus ikäluokasta v. 1998-2002.
30
%
25
20
15
10
5
0
Eura Eurajoki Kiukainen Rauma Säkylä
1998 19,6 16,1 23,6
1999 9,5 11,4 17,5
2000 18,4 11,3 16,4
2001 18,3 24,2 15,3
2002 17,9 14,3 7,9 9,4 9,3
1998
1999
2000
2001
2002
Lähde: Koulujen poissaolotilastot.
11.4. KOULUNKÄYNNIN SUJUMINEN JA OPISKELUVAIKEUDET
Kouluterveyskyselyssä 8. ja 9. luokan oppilailta kysyttiin koulutyöhön liittyvästä työmäärästä, opiskeluvaikeuksista
sekä avunsaannista koulunkäynnin vaikeuksiin koulusta tai kotoa.
11.4.1. Koulutyön määrä
Tutkimuksen mukaan noin neljä kymmenestä satakuntalaisesta 8. ja 9. luokan oppilaasta pitää
koulutyöhön liittyvää työmäärää liian suurena. Koulutyöhön liittyvää työmäärää liian suurena pitävien
8. ja 9. luokkalaisten osuus on ollut Satakunnassa viime vuosina nousussa (37 % ? 42 %)
(kuvio 35). Rauman seudun kunnista Kiukaisissa, Köyliössä ja Raumalla kehitys on ollut samansuuntaista.
Kiukaisissa ja Köyliössä nousu on ollut erityisen jyrkkä: Kiukaisissa lähes puolet yläasteikäisistä
oppilaista pitää viimeisimmän tutkimuksen mukaan koulutöiden määrää liian suurena.
Eurajoella ja Säkylässä koulutyöhön liittyvä työmäärä väheni vuodesta 1997 vuoteen 1999, mutta
lisääntyi vuosien 1999 ja 2001 välillä. Vähiten kuormittavuutta koulutyöstä koettiin vuonna 2001
Säkylässä (31 %).
68

KUVIO 35. Koulutyöhön liittyvä työmäärä on liian suuri, % 8. ja 9. luokan oppilaista
60
%
50
40
30
48
46 45 45
36 36
36
33
28 28 27
24
34
27
31
42
39
37
1997
1999
2001
20
10
-
Eura Eurajoki Kiukainen Köyliö Rauma Säkylä Satakunta
Lähde: Kouluterveyskyselyn kuntaraportit.
11.4.2. Opiskeluvaikeudet
Vuosina 1999 ja 2001 Kouluterveyskyselyssä 8. ja 9. luokan oppilaille esitettiin kysymyksiä koulunkäynnin
sujumisesta. Kysymys kuului: ” Onko sinulla ollut vaikeuksia seuraavissa asioissa: läksyjen
tekeminen, kokeisiin valmistautuminen, itselleni parhaan opiskelutavan löytäminen, omatoimisuutta
vaativien tehtävien tekeminen, kirjoittamista vaativien tehtävien tekeminen, lukemista
vaativien tehtävien tekeminen, opetuksen seuraaminen oppitunneilla?”
Opiskeluvaikeuksia kokeneiden oppilaiden osuus on pysynyt kyselyvuosina Satakunnassa suunnilleen
samana: noin 40 prosenttia 8. ja 9. luokkalaisista kokee vaikeuksia opiskelussa (kuvio 36).
Rauman seudun kunnissa opiskeluvaikeuksista kärsivien oppilaiden osuudet ovat olleet lähes
samalla tasolla kuin koko Satakunnassa. Ainoastaan Köyliössä opiskeluun liittyvät vaikeudet ovat
olleet jonkin verran yleisempiä kuin Satakunnassa keskimäärin (47 %). Kiukaisissa puolestaan
vuonna 2001 opiskeluvaikeuksista kärsivien osuus oli pienempi kuin Satakunnassa (32 %).
69

KUVIO 36. Opiskeluvaikeuksia, % 8. ja 9. luokan oppilaista
60
50
40
36
47
45
42 42
42
40 40
41 41
39
38
%
30
32
1999
2001
20
10
-
Eura Eurajoki Kiukainen Köyliö Rauma Säkylä Satakunta
Lähde: Kouluterveyskyselyn kuntaraportit.
11.4.3. Avun saanti
Opiskeluvaikeuksiin liittyen kouluterveyskyselyssä selvitettiin mahdollisuuksia saada apua koulusta
tai kotoa koulunkäynnissä ja opiskelussa ilmeneviin ongelmiin. Tulosten mukaan vajaa viidennes
satakuntalaisista 8. ja 9. luokan oppilaista ei saa apua koulunkäynnin ongelmiin kotoa tai koulusta
(kuvio 37). Seudun kunnista vain Säkylä noudattelee Satakunnan keskiarvoa. Kiukaisissa
avun puute kouluvaikeuksiin on lisääntynyt selvästi viime vuosien aikana ( 22 % ? 28 %). Eurajoella
ja Köyliössä sen sijaan asian suhteen on tapahtunut myönteistä kehitystä, sillä molemmissa
kunnissa aikaisempaa harvemmat oppilaat jäivät ilman apua kouluongelmissa. Raumalla ilman
apua jäävien osuus on puolestaan ollut kumpanakin tutkimusvuotena pienempi kuin Satakunnassa
keskimäärin (14 %). Vuonna 2001 suhteellisesti eniten ilman apua kouluongelmissa jäätiin Kiukaisissa
(28 %) ja vähiten Köyliössä (13 %).
70

KUVIO 37. Ei saa apua koulunkäynnin vaikeuksiin, % 8. ja 9. luokan oppilaista
50
40
%
30
20
27
25
18
22
28
25
21
23
19
18
1999
2001
13
14
14
10
-
Eura Eurajoki Kiukainen Köyliö Rauma Säkylä Satakunta
Lähde: Kouluterveyskyselyn kuntaraportit.
11.4.4. Koulunkäynnin sujuminen
Myös viidesluokkalaisten tutkimuksessa selvitettiin oppilaiden koulunkäynnin sujumista. Alaasteikäisillä
oppilailla koulunkäyntiin liittyviä vaikeuksia näyttäisi olevan yläasteikäisiä vähemmän,
sillä yli 70 prosenttia oppilaista ilmoitti koulunkäyntinsä sujuvan hyvin eikä yksikään kokenut, että
koulunkäynti sujuisi huonosti (taulukko 21). Tyytyväisimpiä koulunkäyntinsä sujumiseen olivat köyliöläiset
ja vähiten tyytyväisiä raumalaiset oppilaat.
TAULUKKO 21. Miten koulunkäyntisi sujuu?
Hyvin
Kohtalaisesti Huonosti
n % n % n %
Eurajoki n=22 18 81,8 4 18,2 - -
Köyliö n=14 13 92,9 1 7,1 - -
Rauma n=33 19 57,6 14 42,4 - -
Yhteensä n=69 50 72,5 19 27,5 - -
71

11.5. KOULUN TYÖOLOT
11.5.1. Työilmapiiri
Vuosina 1999 ja 2001 Kouluterveyskyselyssä 8. ja 9. luokkalaisilta kysyttiin koulun työilmapiiristä.
Satakunnassa työilmapiiriongelmia koulussa koki vajaa kolmannes oppilaista molempina vuosina,
tosin osuus oli hieman laskussa (33 % ? 30 %) (kuvio 38). Rauman seudun kunnista Eurajoella,
Kiukaisissa, Köyliössä ja Säkylässä työilmapiiriongelmat lisääntyivät kahdessa vuodessa. Raumalla
koulun työilmapiirissä koetut ongelmat pysyivät lähes ennallaan (27 % ? 26 %). Vuonna 2001
suhteessa eniten koulun työilmapiirissä kokivat ongelmia kiukaislaiset (38 %) ja vähiten köyliöläiset
(21 %) 8. ja 9. luokan oppilaat. Vuonna 2001 Kiukaisten lisäksi Eurajoella ja Säkylässä 8. ja 9.
luokkalaiset kokivat enemmän työilmapiiriongelmia koulussa kuin satakuntalaiset oppilaat keskimäärin.
KUVIO 38. Koulun työilmapiirissä ongelmia, % 8. ja 9. luokan oppilaista
50
%
40
30
20
29
28
33
35
38
18
21
27
26
31
37
33
30
1999
2001
10
-
Eura Eurajoki Kiukainen Köyliö Rauma Säkylä Satakunta
Lähde: Kouluterveyskyselyn kuntaraportit.
11.5.2. Kuulluksi tuleminen
Satakuntalaisista 8. ja 9. luokan oppilaista selvästi yli kolmasosa kokee, ettei tule kuulluksi koulussa
(kuvio 39). Tätäkin yleisempää kuulematta jääminen on seudun kunnista viimeisimmän tutkimuksen
mukaan Kiukaisissa (55 %) ja Säkylässä (49 %). Kiukaisissa, Köyliössä ja Säkylässä koulussa
kuulematta jääminen lisääntyi kahdessa vuodessa, sen sijaan Eurajoella ja Raumalla koke-
72

mukset kuulematta jäämisestä vähenivät. Vuonna 2001 suhteessa vähiten oppilaita, jotka eivät
kokeneet tulevansa kuulluksi koulussa, oli Eurajoella (29 %).
KUVIO 39. Ei koe tulevansa kuulluksi koulussa, % 8. ja 9. luokan oppilaista
60
55
50
49
%
40
30
33
41
29
35
24
31
36
31
32
39
36
1999
2001
20
10
-
Eura Eurajoki Kiukainen Köyliö Rauma Säkylä Satakunta
Lähde: Kouluterveyskyselyn kuntaraportit.
11.5.3. Fyysiset työolot
Kouluterveyskyselyssä oppilailta kysyttiin koulun fyysisiin työoloihin liittyen ”Haittaavatko seuraavat
seikat työskentelyä koulussa: opiskelutilojen ahtaus, melu, valaistus, huono ilma, lämpötila,
likaisuus, epämukavat työtuolit, sosiaalitilat, tapaturmavaara?”
Koulun fyysiset työolot huononivat Satakunnassa vuonna 1999 (52 % ? 64 %), mutta paranivat
sen jälkeen (64 % ? 58 %) (kuvio 40). Seudun kunnista suuntaus on ollut samanlaista Eurajoella,
Kiukaisissa, Köyliössä ja Raumalla. Sen sijaan Säkylässä koulun fyysisissä työoloissa on ollut
selvää kielteistä kehitystä neljän viime vuoden aikana (46 % ? 76 %). Kaiken kaikkiaan koulujen
fyysisten työolojen puutteet ovat hyvin yleisiä Satakunnassa ja myös Rauman seudun kunnissa.
Köyliössä koulun fyysisten työolojen puutteet olivat kaikkina kyselyvuosina vielä huomattavasti
yleisempiä kuin muissa seudun kunnissa ja koko Satakunnassa keskimäärin.
73

KUVIO 40. Koulun fyysisissä työoloissa puutteita, % 8. ja 9. luokan oppilaista
100
80
82
84
79
76
%
60
40
61
63 64
61
58
58
57
55
52
47
46
52
64
58
1997
1999
2001
20
-
Eura Eurajoki Kiukainen Köyliö Rauma Säkylä Satakunta
Lähde: Kouluterveyskyselyn kuntaraportit.
11.6. TOVERISUHTEET
11.6.1. Kaveripiiri
Viidesluokkalaisten hyvinvointikyselyssä oppilailta tiedusteltiin kavereista seuraavia asioita: ”Onko
sinulla kavereita?”, ”Miten tärkeitä kaverit ovat sinulle?”, ”Onko sinulla parasta ystävää?”, ”Asuvatko
kaverit lähellä kotiasi?”, ”Pääsetkö kavereiden luo silloin kun haluat?”, ”Voitko tuoda kavereita
kotiisi?”
Tutkimukseen osallistuneiden viidesluokkalaisten joukossa ei ollut yhtään sellaista oppilasta, jolla
ei olisi ollut kavereita. Suurimmalla osalla (94,2 %) kavereita oli enemmän kuin kolme (taulukko
22).
TAULUKKO 22. Onko sinulla kavereita?
yksi tai ei yhtään kaveria 2-3-kaveria
Enemmän kuin kolme kaveria
n % n % n %
Eurajoki n=22 - - - - 22 100,0
Köyliö n=14 - - - - 14 100,0
Rauma n=33 - - 4 12,9 29 87,9
Yhteensä n=69 - - 4 5,8 65 94,2
74

Hyvinvointikyselyn mukaan kaverit ovat viidesluokkalaisille tärkeitä, sillä lähes kaikki (98,6 %) ilmoittivat,
että kaverit ovat joko hyvin tärkeitä tai aika tärkeitä (taulukko 23). Ainoastaan yksi kyselyyn
vastanneista oppilaista ilmoitti, että kaverit eivät ole hänelle niin kovin tärkeitä.
TAULUKKO 23. Miten tärkeitä kaverit ovat sinulle?
Hyvin tärkeitä Aika tärkeitä Eivät niin kovin Eivät ollenkaan
n % n %
tärkeitä
n %
tärkeitä
n %
Eurajoki n=22 17 77,3 4 8,2 1 4,5 - -
Köyliö n=14 9 64,3 5 35,7 - - - -
Rauma n=33 24 72,7 9 27,3 - - - -
Yhteensä n=69 50 72,5 18 26,1 1 1,4 - -
Kaverit näyttäisivät useimmiten asuvan lähellä oppilaan kotia: lähes kahdeksan kymmenestä ilmoitti,
että suurin osa tai kaikki kaverit asuvat lähellä kotia. Köyliöläisten viidesluokkalaisten joukossa
oli suhteessa eniten niitä oppilaita, joiden kaverit asuvat kaukana (taulukko 24).
TAULUKKO 24. Asuvatko kaverit lähellä kotiasi?
Kaikki asuvat
lähellä
Suurin osa
asuu lähellä
Suurin osa
asuu kaukana
Kaikki asuvat
kaukana
n % n % n % n %
Eurajoki n=22 4 18,2 15 68,2 3 13,6 - -
Köyliö n=14 - - 9 64,3 5 35,7 - -
Rauma n=33 3 9,1 23 69,7 6 18,2 1 3,0
Yhteensä n=69 7 10,2 47 68,1 14 20,3 1 1,4
Suurin osa tutkimukseen osallistuneista oppilaista (78,3 %) ilmoitti pääsevänsä kavereiden luo
yleensä aina kun haluaa (taulukko 25). Raumalla kavereiden luo päästään muita kuntia yleisemmin,
sillä raumalaisista lähes yhdeksän kymmenestä (87,9 %) kertoi pääsevänsä kavereiden luo
aina kun haluaa. Köyliöläisistä reilu kolmasosa (35,7 %) ja eurajokelaisista reilu neljäsosa (27,3
%) pääsi kavereiden luo joskus.
75

TAULUKKO 25. Pääsetkö kavereiden luo silloin kun haluat?
Yleensä aina Joskus
Harvoin
En koskaan
n % n % n % n %
Eurajoki n=22 16 72,7 6 27,3 - - - -
Köyliö n=14 9 64,3 5 35,7 - - - -
Rauma n=33 29 87,9 1 3,0 3 9,1 - -
Yhteensä n=69 54 78,3 12 17,4 3 4,3 - -
Yli 70 prosenttia viidesluokkalaisista voi tuoda yleensä aina kavereitaan kotiin (taulukko 26).
Yleisintä kavereiden kotiin tuominen oli Raumalla ja harvinaisinta Köyliössä.
TAULUKKO 26. Voitko tuoda kavereita kotiisi?
Yleensä aina Joskus
Harvoin tai en
koskaan
n % n % n %
Eurajoki n=22 15 68,2 7 31,8 - -
Köyliö n=14 8 57,1 6 42,9 - -
Rauma n=33 27 81,8 6 18,2 - -
Yhteensä n=69 50 72,5 19 27,5 - -
11.6.2. Ystävät
Reilu kymmenesosalla (11,8 %) tutkimukseen osallistuneista viidesluokkalaisista ei ollut parasta
ystävää (taulukko 27). Nämä oppilaat olivat kaikki Eurajoelta ja Köyliöstä. Kouluterveyskyselyn
mukaan myös yläasteella reilu kymmenesosa oppilaista on vailla läheistä ystävää (kuvio 41).
Raumalla ja Säkylässä ilman läheistä ystävää olevien osuus on suunnilleen samanlainen. Sen
sijaan Eurajoella, Kiukaisissa ja Köyliössä entistä useammat 8. ja 9. luokan oppilaat ovat viimeisimmän
tutkimuksen mukaan vailla läheistä ystävää. Vuonna 2001 suhteellisesti eniten vailla läheistä
ystävää olevia oppilaita oli Köyliössä (22 %) ja vähiten Eurassa (10 %).
76

TAULUKKO 27. Onko sinulla parasta ystävää?
Kyllä
Ei
n % n %
Eurajoki n=22 17 77,3 5 22,7
Köyliö n=13 10 76,9 3 23,1
Rauma n=33 33 100,0 - -
Yhteensä n=68 60 88,2 8 11,8
KUVIO 41. Ei yhtään läheistä ystävää, % 8. ja 9. luokan oppilaista
50
40
30
1997
%
20
19
22
1999
2001
10
10
9
13
8
14
12
9
13
11
12
15
11
10
13
12
11
-
Eura Eurajoki Kiukainen Köyliö Rauma Säkylä Satakunta
Lähde: Kouluterveyskyselyn kuntaraportit.
11.7. TULEVAISUUTEEN SUHTAUTUMINEN
Viidesluokkalaisten hyvinvointikyselyssä oppilailta kysyttiin mikä on heille tulevaisuudessa tärkeää.
Kyselyyn osallistuneista oppilaista 43,5 prosentille tärkein asia tulevaisuudessa on perheen
perustaminen (taulukko 28). Muita tulevaisuudessa tärkeitä asioita oppilaille olivat muun muassa
ammatin hankkiminen, työn löytäminen ja opiskelemaan pääseminen.
77

TAULUKKO 28. Mikä on tulevaisuudessa sinulle tärkeää?
Eurajoki n=22 Köyliö n=14 Rauma n=33 Yhteensä n=69
n % n % n % n %
perheen perustaminen 12 54,6 5 35,7 13 39,4 30 43,5
ammatin hankkiminen 1 4,5 5 35,7 6 18,1 12 17,5
työn löytäminen 3 13,7 2 14,4 5 15,2 10 14,5
kuuluisaksi tuleminen 1 4,5 1 7,1 1 3,0 3 4,3
opiskelemaan pääseminen 4 18,2 1 7,1 5 15,2 10 14,5
jokin muu - - - - 1 3,0 1 1,4
ei mikään 1 4,5 - - 2 6,1 3 4,3
Viidesluokkalaisilta kysyttiin myös, mikä tulevaisuudessa pelottaa. Tulevaisuudessa pelottavimmiksi
asioiksi oppilaat kokivat oman vakavan sairastumisen (28 mainintaa), läheisen ihmisen kuoleman
(28 mainintaa), sodan (19 mainintaa), läheisen ihmisen vakavan sairastumisen (10 mainintaa)
ja työttömäksi joutumisen (10 mainintaa). Kuusi kyselyyn vastanneista oppilaista ilmoitti, että
heitä ei pelota tulevaisuudessa mikään.
11.8. RIKOLLISUUS
Nuorten tekemät rikokset ovat puhuttaneet yhteiskuntaamme viime aikoina. Tilastojen mukaan
nuorten tekemien rikosten kokonaismäärä on kuitenkin pysynyt viimeisten vuosien aikana melko
tasaisena. Tarkasteltaessa nuorten rikoksia on havaittavissa, että varkausrikokset ovat vähentyneet,
mutta pahoinpitelyt ja vahingonteot ovat lisääntyneet. Alle 18-vuotiaiden tekemien henkirikosten
määrä on kasvussa. Huomattava lisääntyminen on tapahtunut huumausainerikoksissa.
Aikuisten väkivaltaisuudesta nuorten väkivaltaisuus poikkeaa siinä, että uhrit ovat usein tekijälle
entuudestaan tuntemattomia. ( Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle lasten ja nuorten
hyvinvoinnista 2002, 33.)
Rikosoikeudellinen vastuu alkaa 15 vuoden iässä. Sitä nuoremmatkin tekevät rikoksia, mutta heidän
tekonsa jäävät rankaisematta. Heitä ei syytetä eikä tuomita tuomioistuimessa. Alle 15-
vuotiaskin joutuu kuitenkin korvaamaan aiheuttamansa vahingon. Tässä esitetään tietoja poliisin
tietoon tulleista rikoksista. Poliisin tietoon tulee alle 15-vuotiaidenkin tekemiksi epäiltyjä rikoksia.
Tuomioistuinten tutkimat rikokset ovat aina 15-vuotiaiden tai sitä vanhempien tekemiä. ( Kartovaara
& Sauli 2000, 191.)
78

11.8.1. Omaisuusrikokset
Kuviossa 42 on esitetty alle 18-vuotiaiden omaisuusrikoksista syyllisiksi epäiltyjen osuus ikäluokasta
vuosina 1997-2001. Ongelmana tässä on se, että tilastoyksikkönä on käytetty rikosta eikä
rikoksen tehnyttä henkilöä. Sama henkilö voi siis olla kirjautunut tilastoon monta kertaa jos hän on
tehnyt useita rikoksia. Rikoksista epäiltyjen osuus ikäluokasta voi täten vääristyä. Sama ongelma
koskee myös henkeen ja terveyteen kohdistuneiden ja huumausainerikosten tilastoja.
Kuviosta 42 käy ilmi, että koko maassa alle 18-vuotiaiden omaisuusrikoksista epäiltyjen osuus
ikäluokasta on pysynyt suunnilleen samana viimeisen viiden vuoden ajan: noin kaksi prosenttia
epäillyistä on alle 18-vuotiaita. Sen sijaan Rauman seudun kunnissa vaihtelua on ollut vuosittain
melko paljon. Suhteessa eniten alaikäisiä omaisuusrikoksista epäiltyjä on ollut vuotta 2001 lukuun
ottamatta Raumalla.
KUVIO 42. Omaisuusrikoksista epäiltyjen alle 18-vuotiaiden osuus (%) ikäluokasta
5,0
4,0
%
3,0
2,0
1,0
1997
1998
1999
2000
2001
-
Eura Eurajoki Kiukainen Kodisjoki Köyliö Lappi Rauma Säkylä Koko maa
1997 2,2 1,9 0,8 - 0,5 0,9 2,6 0,3 2,0
1998 1,3 0,2 1,2 - 0,6 0,5 2,4 0,7 1,8
1999 2,8 0,8 0,8 - - 0,1 2,1 0,2 1,8
2000 1,7 1,1 0,3 - 1,5 0,7 4,0 0,4 2,2
2001 1,0 1,2 4,7 - 0,5 - 1,4 0,9 1,9
Lähde: Tilastokeskus/ Statfin/ Oikeus/ Rikostilastot.
11.8.2. Henkirikokset
Henkeen ja terveyteen kohdistuneista rikoksista epäiltyjen alle 18-vuotiaiden osuus ikäluokasta on
pysynyt koko maassa viimeisen viiden vuoden ajan samalla tasolla (0,3 %) (kuvio 43). Myös näiden
rikosten kohdalla seudun kunnissa on ollut vuosittain hieman vaihtelua. Alle 18-vuotiaiden
henkeen ja terveyteen kohdistuneet rikokset ovat kuitenkin paljon harvinaisempia kuin saman ikä-
79

luokan tekemät omaisuusrikokset. Monessa seudun kunnassa on viimeisen viiden vuoden aikana
ollut useita vuosia, joina ei ole kirjattu yhtään alle 18-vuotiaan tekemää henkirikosta. Poikkeuksen
tekee Köyliö, jossa vuosina 1998-2000 alle 18-vuotiaiden tekemiä henkeen ja terveyteen kohdistuneita
rikoksia on ollut suhteessa huomattavasti enemmän kuin seudun muissa kunnissa ja koko
maassa.
KUVIO 43. Henkeen ja terveyteen kohdistuneista rikoksista epäiltyjen alle 18-vuotiaiden osuus
(%) ikäluokasta
3,0
2,5
%
2,0
1,5
1,0
1997
1998
1999
2000
2001
0,5
-
Eura Eurajoki Kiukainen Kodisjoki Köyliö Lappi Rauma Säkylä Koko maa
1997 0,1 0,5 0,1 - 0,3 0,3 0,5 0,1 0,3
1998 0,2 - - - 1,6 - 0,3 - 0,3
1999 - 0,9 - - 1,7 0,4 0,3 0,4 0,3
2000 0,2 0,4 - - 1,5 - 0,2 - 0,3
2001 0,2 0,4 - - 0,3 - 0,5 - 0,3
Lähde: Tilastokeskus/ Statfin/ Oikeus/ Rikostilastot.
11.8.3. Huumausainerikokset
Taulukosta 29 voidaan nähdä, että alle 18-vuotiaiden tekemät huumausainerikokset ovat melko
harvinaisia. Rikosten määrä on kuitenkin maassamme ollut noususuunnassa lukuun ottamatta
vuotta 2001 jolloin alaikäisten tekemien huumausainerikosten määrä laski. Vuonna 2001 alle 18-
vuotiaat tekivät koko maassa 925 huumausainerikosta, mikä tarkoittaa 0,1 prosenttia ikäluokasta.
Seudun alaikäisiä huumausainerikoksista epäiltyjä on eniten Raumalla. Myös Eurassa alaikäisten
epäiltyjen määrä näyttäsi viimeisimmän tilaston mukaan olevan kasvussa.
80

TAULUKKO 29. Huumausainerikoksista epäiltyjen alle 18-vuotiaiden lukumäärä v. 1997-2001
1997 1998 1999 2000 2001
Eura - 1 - - 6
Eurajoki - - - 1 3
Kiukainen - - - - 1
Kodisjoki - - - - -
Köyliö - - 1 - -
Lappi - - - - -
Rauma 5 8 5 3 12
Säkylä - - - - -
Koko maa 667 798 1005 1292 925
Lähde: Tilastokeskus/ Statfin/ Oikeus/ Rikostilastot.
81

12. ELÄMÄNTAVAT
12.1. HARRASTUKSET
Viidesluokkalaisten hyvinvointikyselyyn vastanneiden oppilaiden tärkeimpiä viikoittaisia harrastuksia
olivat joukkuepelit, liikunta ja urheilu sekä kerhoissa käyminen. Lasten suosimia kerhoja olivat
partio, 4H-kerho, keilakerho ja vapaapalokunta. Noin kolmasosa oppilaista haluaisi harrastaa jotain
mitä ei ole voinut. Suhteessa eniten oppilaita jotka olisivat halunneet harrastaa jotain mihin
heillä ei ole mahdollisuutta, oli Raumalla ja vähiten Köyliössä. Harrastuksia, joita lapsilla ei toiveistaan
huolimatta ollut mahdollisuus harrastaa olivat muun muassa diskotanssi, taitoluistelu, kilpatanssi,
yksinvoimistelu, jalkapallo ja ratsastus. Syitä miksi lapset eivät voineet harrastaa haluamiaan
asioita olivat taloudelliset, terveydelliset ja ajankäyttöön liittyvät syyt sekä opetuksen puuttuminen
ja vanhempien estäminen:
”Ei ole varaa niin moneen harrastukseen”, ”Polvet ei kestä”, ”Aika ei riitä koska uinti
vie kaiken ajan”, ”ei ole opettajaa”, ”äiti ei päästä”
Kouluterveyskyselyssä oppilailta kysyttiin: ”Kuinka usein harrastat urheilua tai liikuntaa vapaaaikanasi
vähintään puolen tunnin ajan?” Kaikkina kyselyvuosina noin kymmenesosa (9-11 %) satakuntalaisista
8. ja 9. luokkalaisista oppilaista ilmoitti harrastavansa liikuntaa harvemmin kuin
kerran viikossa (kuvio 44). Seudun kunnissa tilanne on suunnilleen samanlainen lukuun ottamatta
Kiukaista, jossa liikuntaa harrastamattomien osuus on viime vuosina selvästi kasvanut (12 % ?
17 %). Myös Säkylässä ja Köyliössä liikunnan harrastaminen näyttäisi olevan vähenemässä. Positiivista
kehitystä on sen sijaan havaittavissa Eurajoella, jossa liikuntaa harvemmin kuin kerran viikossa
harrastavien osuus on viimeisimmän tutkimuksen mukaan vähenemässä. Vuonna 2001
aktiivisimmin liikuntaa harrastavat nuoret löytyivät Raumalta.
82

KUVIO 44. Liikunnan harrastusta harvemmin kuin kerran viikossa, % 8. ja 9. luokan oppilaista
50
40
%
30
1997
1999
20
10
13
10
15
11
12
17
7
4
13
6
9
8
11
5
10
9
11
10
2001
-
Eura Eurajoki Kiukainen Köyliö Rauma Säkylä Satakunta
Lähde: Kouluterveyskyselyn kuntaraportit.
12.2. PÄIHTEIDEN KÄYTTÖ
12.2.1. Tupakointi
Tupakoivien nuorten määrä on Suomessa vakiintunut viime vuosina: neljännes suomalaisista nuorista
tupakoi säännöllisesti. Pojat ovat vähentäneet tupakointiaan ja tytöt vastaavasti lisänneet
sitä. Nykytoimenpitein on voitu turvata tilanteen vakiintuminen, mutta ei ole pystytty vähentämään
nuorten tupakointia. Päinvastoin on merkkejä siitä, että nuorten tupakointi on lisääntymässä. Kansainvälisten
vertailujen valossa huolestuttavaa on myös se, että suomalainen nuori aloittaa tupakointikokeilunsa
nuorempana kuin ikätoverit muualla maailmassa. (Valtioneuvoston selonteko
eduskunnalle lasten ja nuorten hyvinvoinnista 2002, 29.)
Kouluterveyskyselyn mukaan 8. ja 9. luokan oppilaiden päivittänen tupakointi on lisääntynyt Satakunnassa:
lähes neljäsosa oppilaista ilmoitti viimeisimmässä tutkimuksessa tupakoivansa päivittäin
(kuvio 45). Suuntaus on ollut samankaltaista Kiukaisissa (22 % ? 24 %), Köyliössä (13 % ?
24 %), Raumalla (20 % ? 24 %) ja Säkylässä (17 % ? 22 %). Eurajoella päivittäin tupakoivien
osuus pieneni vuosien 1999 ja 2001 välillä 25 prosentista 16 prosenttiin ja oli vuonna 2001 selvästi
pienempi kuin Satakunnassa keskimäärin (24 %). Kaikissa muissa kunnissa päivittäin tupakoivien
oppilaiden osuus oli samalla tasolla kuin Satakunnassa keskimäärin.
83

KUVIO 45. Tupakoi päivittäin, % 8. ja 9. luokan oppilaista
50
40
%
30
20
23
18
25
16
22
24
13
24
25
20
24
13
17
22
21 21
24
1997
1999
2001
10
7
-
Eura Eurajoki Kiukainen Köyliö Rauma Säkylä Satakunta
Lähde: Kouluterveyskyselyn kuntaraportit.
12.2.2. Alkoholin käyttö
Rajojen avautumisesta ja kansainvälisistä trendeistä huolimatta suomalaisten nuorten pääasiallinen
päihde on edelleen alkoholi. Myöskään juomatavat eivät ole juuri muuttuneet viimeisten vuosien
aikana. Muihin eurooppalaisiin nuoriin verrattuna suomalaisten nuorten juominen on kuitenkin
huomattavan humalahakuista. Päihteiden käyttöön liittyy niin ikään alkoholin ja pillereiden yleistynyt
sekakäyttö. (Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle lasten ja nuorten hyvinvoinnista 2002,
29-30.)
Vuosina 1999 ja 2001 Kouluterveyskyselyssä 8. ja 9. luokkalaisilta kysyttiin: ”Kuinka usein käytät
alkoholia tosi humalaan asti?” Sitä mikä on tosi humala, ei kyselylomakkeessa määritelty. Yli neljännes
satakuntalaisista yläasteikäisistä nuorista kertoi olevansa tosi humalassa vähintään kerran
kuukaudessa (kuvio 46). Köyliössä ja Säkylässä tosi humalaan juominen lisääntyi kahden vuoden
aikana, ja oli yleisempää kuin Satakunnassa keskimäärin. Myös Eurassa humalahakuinen juominen
oli vuonna 2001 koko Satakuntaa yleisempää. Kiukaisissa sen sijaan tosi humalaan juominen
vähintään kerran kuukaudessa väheni kahden vuoden aikana jonkin verran. Suhteessa vähiten
itsensä tosi humalaan juovia oppilaita oli molempina tutkimusvuosina Raumalla.
84

KUVIO 46. Tosi humalassa vähintään kerran kuukaudessa, % 8. ja 9. luokan oppilaista
50
42
40
35
36
35
%
30
28
29
30
25
25
24
27
27
27
1999
2001
20
10
-
Eura Eurajoki Kiukainen Köyliö Rauma Säkylä Satakunta
Lähde: Kouluterveyskyselyn kuntaraportit.
Vajaa viidennes Satakunnan 8. ja 9. luokkalaisista käyttää Kouluterveyskyselyn mukaan alkoholia
viikoittain (kuvio 47). Viikoittainen alkoholin käyttö on viime vuosina ollut yleistymässä (10 % ? 18
%). Seudun kunnista vain Raumalla nuorten alkoholin käyttö noudattelee Satakunnan keskiarvoa,
sen sijaan muissa kunnissa viikoittainen juominen on yleisempää. Eurajoella, Köyliössä ja Säkylässä
viikoittainen alkoholinkäyttö on yleistynyt jokaisena tutkimusvuotena.
KUVIO 47. Alkoholin käyttöä viikoittain, % 8. ja 9. luokan oppilaista
50
40
%
30
20
22
29
28
28
25
25 25
22
21
18
17
17
16
18
1997
1999
2001
10
11
11
10
-
1
Eura Eurajoki Kiukainen Köyliö Rauma Säkylä Satakunta
Lähde: Kouluterveyskysely: Nettinuori –tietokanta.
85

12.2.3. Huumeiden käyttö
Huumeiden kokeilukäyttö kasvoi maassamme huomattavasti 1990-luvulla, mistä on osoituksena
15-16-vuotiaiden kannabiksen käytön lisääntyminen. Muihin EU-maihin verrattuna huumeiden
käyttö on vielä vähäistä. Nuorten asenteet erityisesti lieviä huumeita kohtaan ovat kuitenkin muuttuneet
selvästi sallivammiksi. Eniten käytetty huumausaine on kannabis. 1990-luvulla alkanut kokeilukäytön
kasvu näyttää taittuneen viimeisten vuosien aikana. Huumeiden ongelmakäyttö saattaa
kuitenkin vielä kasvaa entisestään. Ongelmakäytön huolestuttavia kehityssuuntia ovat ongelmien
kasaantuminen nuorelle ikäluokalle, suonensisäisten huumeiden käytön seurauksena leviävät
infektiotaudit sekä huumausaineista aiheutuva kuolleisuus ja rikollisuus. Amfetamiinien ja opiaattien,
lähinnä heroiinin, ongelmakäyttäjiä on arvioitu olevan Suomessa noin 11 000-14 000.
Näistä noin 40-50 prosenttia on 15-25-vuotiaita nuoria. (Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle
lasten ja nuorten hyvinvoinnista 2002, 30.)
Kouluterveyskyselyssä oppilailta kysyttiin: ”Oletko koskaan kokeillut tai käyttänyt seuraavia aineita:
marihuanaa, hasista, ekstaasia, heroiinia, kokaiinia, amfetamiinia, LSD:tä tai muita vastaavia
huumeita?” Laittomien huumeiden kokeilu näyttäisi olevan hiljalleen yleistymässä Satakunnassa
(5 % ? 9 %) (kuvio 48). Sama suuntaus on seudun kunnista havaittavissa Eurajoella ja Raumalla.
Raumalla laittomien huumeiden kokeilu näyttäisi viimeisimmän tutkimuksen mukaan olevan yleisempää
kuin Satakunnassa yleensä. Säkylässä ja erityisesti Köyliössä huumekokeilut lisääntyivät
huomattavasti vuonna 1999, mutta vähenivät vuonna 2001.
KUVIO 48. Kokeillut laittomia huumeita ainakin kerran, % 8. ja 9. luokan oppilaista
30
25
20
%
15
13
13
1997
1999
2001
10
5
9
2
4
7
8
7
4
6
6
9
2
8
5
5
8
9
-
Eura Eurajoki Kiukainen Köyliö Rauma Säkylä Satakunta
Lähde: Kouluterveyskyselyn kuntaraportit.
86

12.3. RUOKAILU
Satakunnassa vuosina 1999 ja 2001 noin joka kymmenes 8. ja 9. luokkien oppilas ei syönyt kouluruokaa
(kuvio 49). Eurassa, Köyliössä, Raumalla ja Säkylässä kouluruuan syömättä jättäminen oli
kaikkina kyselyvuosina harvinaisempaa kuin koko Satakunnassa. Sen sijaan Kiukaisissa kouluruuan
syömättä jättäminen yleistyi huomattavasti vuonna 2001 ja oli yleisempää kuin samana
vuonna Satakunnassa keskimäärin. Oppilaita, jotka eivät syöneet kouluruokaa oli vuonna 2001
suhteessa eniten Kiukaisissa (11 %) ja vähiten Säkylässä (2 %).
KUVIO 49. Ei syö kouluruokaa, % 8. ja 9. luokan oppilaista
20
15
%
10
5
5
8
6
7
7
11
5
5
5
6
9
9
1997
1999
2001
2
3
3
3
2
1
-
Eura Eurajoki Kiukainen Köyliö Rauma Säkylä Satakunta
Lähde: Kouluterveyskyselyn kuntaraportit.
12.4. LEPO
Kouluterveyskyselyn viimeisimmän tutkimuksen mukaan hyvin epäsäännöllisesti nukkumaan menevien
8. ja 9. luokan oppilaiden osuudessa ei ole tapahtunut muutosta Satakunnassa: reilu kymmenesosalla
oppilaista nukkumaanmenoaika on hyvin epäsäännöllinen (kuvio 50). Euraa ja Säkylää
lukuun ottamatta tilanne on samankaltainen seudun kunnissa. Tosin Köyliössä vuonna 1999
peräti yli viidenneksellä oppilaista oli hyvin epäsäännöllinen nukkumaanmenoaika. Eurassa ja Säkylässä
nuorten epäsäännöllinen nukkumaanmeno oli viimeisimmässä tutkimuksessa yleisempää
kuin Satakunnassa yleensä.
87

KUVIO 50. Hyvin epäsäännöllinen nukkumaanmenoaika, % 8. ja 9. luokan oppilaista
50
40
30
1997
%
20
10
17
16
9
11
9
14
10
22
13
10
11
10
10
8
17
11
14
13
1999
2001
-
Eura Eurajoki Kiukainen Köyliö Rauma Säkylä Satakunta
Lähde: Kouluterveyskyselyn kuntaraportit.
88

C. LASTEN JA NUORTEN HYVINVOINTIIN
VAIKUTTAVISTA TEKIJÖISTÄ
HUOLEHTIMINEN
89

13. PALVELUJÄRJESTELMÄN TOIMIVUUS
13.1. RESURSOINTI JA SAATAVUUS
13.1.1. Lasten päivähoito
Pienten lasten hoitojärjestelyissä tapahtui 1990-luvulla huomattavia muutoksia. Vuodesta 1990
lähtien vanhemmilla on ollut oikeus saada alle kolmevuotiaalle lapselleen joko kunnan järjestämä
päivähoitopaikka tai perhe on voinut valita lasten kotihoidon tuen. Vuodesta 1996 alkaen oikeus
kunnan järjestämään päivähoitopaikkaan laajeni koskemaan kaikkia alle kouluikäisiä lapsia. (Valtioneuvoston
selonteko eduskunnalle lasten ja nuorten hyvinvoinnista 2002, 11.)
Lasten päivähoidon yleistilanne on maassamme hyvä. Päivähoitoa järjestetään kattavasti, henkilöstö
on koulutettua ja tilat pääsääntöisesti tasokkaita. Huolenaiheiksi on noussut päivähoidon
käytännön toteutuminen, muun muassa lapsiryhmien suuruus ja henkilöstön määrän riittävyys
suhteessa lasten määrään, lasten sairastavuus sekä erityisen tuen tarve ja siihen vastaaminen.
Henkilöstömitoituksen toimivuudessa on puutteita eivätkä sijaisjärjestelyt ole riittäviä. Päiväkodeissa
lapsiryhmät ovat usein suuria ja levottomuutta lisää henkilöstön ja lasten vaihtuvuus. (Valtioneuvoston
selonteko eduskunnalle lasten ja nuorten hyvinvoinnista 2002, 12.)
Vuodesta 1993 lähtien päiväkotihoidossa luovuttiin lapsiryhmän koon määrittelystä ja siirryttiin
henkilöstön ja lasten välisen suhdeluvun sääntelyyn. Yhdessä hoidettavien lasten määrää voidaan
muuttaa vapaasti tilanteiden mukaan suhdeluvun toteutuessa. Henkilöstömitoitus on määritelty
sekä päiväkoti- että perhepäivähoidossa.
Päivähoitoasetuksen 6 §:n mukaan päiväkodissa tulee hoito- ja kasvatustehtävissä olla vähintään
yksi henkilö, jolla on tehtävän edellyttämä vähintään koulu- tai opistoasteinen sosiaali- tai terveydenhoitoalan
tai muun alan soveltuva tutkinto enintään seitsemää kokopäivähoidossa olevaa kolme
vuotta täyttänyttä lasta kohden. Enintään neljää alle kolmivuotiasta lasta kohden tulee päiväkodissa
olla vähintään yksi henkilö, jolla on em. kelpoisuus. Osapäivähoidossa yli kolmevuotiaita
lapsia saa olla enintään 13 yhtä sellaista henkilöä kohti, jolla on em. koulutus. Jos päivähoidossa
on yksi tai useampia erityisen hoidon ja kasvatuksen tarpeessa olevia lapsia, on tämä otettava
huomioon hoidettavien lasten lukumäärässä tai hoito- ja kasvatustehtävään osallistuvien henkilöiden
lukumäärässä, jollei päiväkodissa ole tällaista lasta varten erityistä avustajaa. Kunta voi poiketa
säädetystä suhdeluvusta, jos lasten keskimääräiset hoitopäivät ovat jatkuvasti huomattavasti
vähäisemmät kuin toimintapäivät. Poikkeaminen voi tapahtua siten, ettei lapsia ole jatkuvasti yh-
90

täaikaisesti hoidossa enempää kuin kokonaissuhdeluku edellyttää. (Lasten päivähoidon tilannekatsaus
2001, 16.) Yksittäisen lapsiryhmän kokoa ei siis ole säädetty, eikä siihen vaadittavaa aikuisten
määrää. Melko yleisesti tavoitteena on noudattaa käytäntöä, jossa 12 lasta muodostaa alle
kolmivuotiaiden ryhmän ja 21 lasta 3-6-vuotiaiden ryhmän. (Bardy, Salmi & Heino 2001, 74-75.)
Myös Rauman seudun kunnissa pyritään noudattamaan tätä käytäntöä.
Perhepäivähoidossa voi hoitaja samanaikaisesti hoitaa enintään neljää kokopäivähoidossa olevaa
lasta, perhepäivähoitajan omat alle kouluikäiset lapset mukaan luettuina. Näiden lisäksi ryhmässä
voi olla osapäivähoidossa yksi esiopetuksessa oleva tai koulunkäynnin aloittanut lapsi. Perhepäiväkodissa
voi kaksi hoitajaa samanaikaisesti hoitaa enintään kahdeksaa lasta sekä näiden lisäksi
osapäiväisesti kahta esiopetuksessa olevaa tai koulunkäynnin aloittanutta lasta. Erityisistä syistä
ja paikalliset olosuhteet huomioon ottaen kolme hoitajaa voi hoitaa samanaikaisesti enintään kahtatoista
lasta. Kun perhepäiväkodissa hoidetaan yhtä tai useampaa erityisen hoidon ja kasvatuksen
tarpeessa olevaa lasta, tämä tulee ottaa huomioon perhepäiväkodissa samanaikaisesti hoidettavien
lasten lukumäärässä, ellei tällaista lasta varten ole erityistä avustajaa. (Lasten päivähoidon
tilannekatsaus 2001, 16.)
Kaikissa Rauman seudun kunnissa järjestetään perhepäivähoitoa. Eurassa, Kiukaisissa, Lapissa
ja Raumalla osa palveluntuottajista on yksityisiä perhepäivähoitajia. Päiväkoteja on Eurassa, Eurajoella,
Lapissa, Raumalla ja Säkylässä. Päiväkodit ovat pääosin kunnallisia; Eurassa on tällä
hetkellä yksi ja Raumalla neljä yksityistä päiväkotia. Yksityistä hoitoa tuetaan kunnan maksamalla
palvelurahalla Eurassa ja Raumalla. Seudun kunnissa ei ole tilastoitu vuosittain päiväkotien keskimääräisiä
ryhmäkokoja eikä lasten keskimääräisiä lukumääriä ja vaihteluvälejä hoitajaa kohden.
Henkilöstömäärissä on kuitenkin pyritty pysymään edellä mainituissa päivähoitoasetuksen asettamissa
rajoissa.
Päiväkotien käyttöasteet
Kuviossa 51 on esitetty kuntien päiväkotien keskimääräiset käyttöasteet vuosina 1997-2001. Eurajoella
ja Lapissa käyttöasteita ei ole laskettu. Käyttöaste kuvaa lasten todellista läsnäoloa suhteessa
läsnäolevaan kasvatushenkilöstöön. Kuntien päiväkotien keskimääräiset käyttöasteet ovat
viimeisen viiden vuoden aikana vaihdelleet hieman alle 80 prosentin ja 90 prosentin välillä. Lähes
kaikkina vuosina korkeimmat käyttöasteet ovat olleet Raumalla, jossa korkein käyttöaste on ollut
vuonna 1998 (90,0 %).
91

KUVIO 51. Päiväkotien keskimääräiset käyttöasteet kunnittain v. 1997-2001
100
%
80
60
40
20
1997
1998
1999
2000
2001
0
Eura Rauma Säkylä
1997 84,4 83,3 81,0
1998 79,5 90,0 82,3
1999 80,8 88,5 86,8
2000 79,6 87,0 79,5
2001 78,2 83,0 79,3
Lähde: Kuntien päivähoidon tilastot.
Alle kolmevuotiaiden lasten osuus päivähoitolapsista
Kuviossa 52 on esitetty alle kolmevuotiaiden lasten osuus 0-6-vuotiaista päivähoitolapsista. Lapin
ja koko maan osalta tieto oli saatavilla ainoastaan vuodelta 2001. Kodisjoen osalta tiedot puuttuvat
kokonaan. Vuonna 2001 koko maassa oli päivähoidossa 0-6-vuotiaita lapsia yhteensä 194 007
(31.12.2001) ja näistä alle kolmevuotiaita oli 38 512 eli 19,9 prosenttia. (Lasten päivähoidon tilannekatsaus
2001, 13.) Rauman seudun kunnissa alle kolmevuotiaiden lasten osuus päivähoitolapsista
on vaihdellut jonkin verran vuosittain viimeisen viiden vuoden aikana. Ainoastaan Eurassa ja
Eurajoella alle kolmevuotiaiden lasten osuus päivähoitolapsista on laskenut tasaisesti viime vuosina.
Viimeisen viiden vuoden aikana suhteessa eniten alle kolmevuotiaita lapsia päivähoidossa on
ollut vuonna 1997 Köyliössä (32,1 %). Vuonna 2001 suhteessa eniten alle kolmevuotiaita lapsia oli
päivähoidossa Lapissa (23,7 %) ja vähiten Kiukaisissa (14,1 %).
92

KUVIO 52. Alle kolmevuotiaiden osuus 0-6-vuotiaista päivähoitolapsista v. 1997-2001.
50
40
%
30
20
10
1997
1998
1999
2000
2001
0
Eura Eurajoki Kiukainen Köyliö Lappi Rauma Säkylä Koko maa
1997 23,0 21,6 17,4 32,1 16,2 19,5
1998 22,1 23,6 18,2 19,4 17,0 15,2
1999 21,0 18,3 14,0 15,8 16,1 16,0 19,6
2000 17,1 17,2 21,9 17,2 16,5 22,7
2001 15,9 17,2 14,1 20,0 23,7 17,1 18,4 19,9
Lähde: Lasten päivähoidon tilannekatsaus 2001 ja kuntien päivähoidon tilastot.
Osapäivähoito
Kuviossa 53 on esitetty osapäivähoidossa olevien lasten osuus päivähoidossa olevista 0-6-
vuotiaista lapsista vuosina 1997-2001. Lapin osalta tieto oli saatavilla ainoastaan vuodelta 2001 ja
koko maan osalta vuosilta 1999 ja 2001. Kodisjoen tiedot puuttuvat. Kokopäivähoidossa lapsen
hoitoaika saa yleensä jatkua yhtäjaksoisesti enintään kymmenen tuntia vuorokaudessa ja osapäivähoidossa
viisi tuntia. Vuonna 2001 koko maassa osapäivähoidossa oli 26,4 prosenttia päivähoidossa
olevista 0-6-vuotiaista lapsista. Osapäivähoidon osuus on lisääntynyt huomattavasti vuodesta
1999 (15,2 %), mikä on osin esiopetusuudistuksen seurausta. Seudun kunnista osapäivähoidossa
olevien lasten osuus on vuoden 1999 jälkeen noussut selvästi Eurassa (20,1 ? 33,9 %)
Köyliössä (13,7 % ? 40,0 %) ja Raumalla (24,8 ? 32,9 %). Näissä kunnissa oli lapsia osapäivähoidossa
vuonna 2001 suhteessa huomattavasti enemmän kuin koko maassa keskimäärin. Muissa
kunnissa osapäivähoitolasten osuus on vaihdellut jonkin verran vuosittain. Eurajoella osapäivähoidossa
olevien lasten osuus on puolestaan ollut laskusuunnassa. Vuonna 2001 suhteessa
eniten osapäivähoidossa olevia lapsia oli Köyliössä (40,0 %) ja vähiten Säkylässä (19,0 %)
93

KUVIO 53. Osapäivähoidossa olevien lasten osuus päivähoidossa olevista 0-6-vuotiaista lapsista
v. 1997-2001
50
40
%
30
20
10
1997
1998
1999
2000
2001
0
Eura Eurajoki Kiukainen Köyliö Lappi Rauma Säkylä Koko maa
1997 17,1 28,9 10,9 8,2 32,2 15,0
1998 18,9 38,5 19,2 12,0 26,8 16,1
1999 20,1 35,4 19,4 13,7 24,8 20,7 15,2
2000 18,1 23,7 25,0 33,3 34,6 16,7
2001 33,9 22,4 21,7 40,0 35,1 32,9 19,0 26,4
Lähde: Lasten päivähoidon tilannekatsaus 2001 ja kuntien päivähoidon tilastot.
Vuorohoito
Sosiaali- ja terveysministeriön Lasten päivähoidon tilannekatsauksen mukaan 95 prosenttia kunnista
järjestää vuorohoitoa eli hoitoa iltaisin, öisin ja viikonloppuisin. Kaikissa keskisuurissa ja suurissa
kunnissa järjestetään vuorohoitoa. Pienistä kunnista 22 ei järjestä vuorohoitoa. Niistä kunnista,
joissa vuorohoitoa ei järjestetä, oli kuitenkin kuudessa kunnassa vuorohoidon tarvetta. Lisäksi
niissä kunnissa, joissa vuorohoitoa järjestetään, oli 32 prosentissa vajetta vuorohoitopaikoista. Iltayö-
ja viikonloppuhoidon riittävyys vaihtelee kunnan koon mukaan. Suurissa kunnissa oli vajetta
vuorohoidosta, kun taas pienissä kunnissa sitä pystyttiin pääasiassa järjestämään riittävästi. Eniten
tarvetta on iltahoidosta (81 prosentissa kunnista.) (Lasten päivähoidon tilannekatsaus 2001,
21-22.)
Kuviossa 54 on esitetty vuorohoidossa olevien lasten osuus 0-6-vuotiaista päivähoitolapsista vuosina
1997-2001. Lapin osalta tieto oli saatavissa vain vuodelta 2001 ja koko maan osalta vuosilta
1997 ja 2001. Kodisjoen tiedot puuttuvat kokonaan. Vuonna 2001 kunnan järjestämän vuorohoidon
piirissä oli maassamme 13 523 lasta eli noin 7 prosenttia päivähoidossa olevista 0-6-
vuotiaista lapsista. Vuonna 1997 vuorohoidossa oli noin yhdeksän prosenttia päivähoidossa olevista
lapsista, joten tilastollisesti vuorohoidon tarve ei näyttäisi lisääntyneen. Kuitenkin noin 69
prosenttia kunnista arvioi, että vuorohoidon tarve lisääntyy paljon tai jonkin verran lähivuosien aikana
(Lasten päivähoidon tilannekatsaus 2001, 21). Vuorohoidossa olevien lasten osuus päivähoitolapsista
on lisääntynyt viimeisen viiden vuoden aikana lähes kaikissa Rauman seudun kunnissa.
94

Vuonna 2001 ainoastaan Kiukaisissa vuorohoidossa olevien lasten osuus päivähoitolapsista oli
pienempi kuin vuonna 1997. Vuonna 2001 suhteessa eniten lapsia oli vuorohoidossa Eurassa
(16,5 %) ja vähiten Lapissa (4,1 %). Vuonna 2001 Eurassa ja Säkylässä oli suhteessa enemmän
lapsia vuorohoidossa kuin koko maassa keskimäärin.
KUVIO 54. Vuorohoidossa olevien lasten osuus 0-6-vuotiaista päivähoitolapsista v. 1997-2001
30
25
%
20
15
10
1997
1998
1999
2000
2001
5
0
Eura Eurajoki Kiukainen Köyliö Lappi Rauma Säkylä Koko maa
1997 10,9 1,0 7,6 3,8 5,0 9,7 9,0
1998 16,0 5,3 6,1 0,9 5,0 9,8
1999 16,0 8,0 6,5 4,2 4,8 10,3
2000 16,0 8,1 6,3 2,2 6,3 10,6
2001 16,5 6,3 6,5 7,1 4,1 7,3 11,7 7,0
Lähde: Lasten päivähoidon tilannekatsaus 2001 ja kuntien päivähoidon tilastot.
Erityispäivähoito
Erityispäivähoito on erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevien lasten päivähoitoa. Se perustuu päivähoidon
yleisille kasvatustavoitteille sekä päivähoidosta annettuun lakiin ja asetukseen. Erityispäivähoito
on myös osa vammaisten lasten kuntoutustoiminnan kokonaisuutta sekä esiopetuksessa
olevan erityistukea tarvitsevan lapsen erityisopetusta. Lisäksi erityispäivähoito on yksi lastensuojelun
tukitoimi. Erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevan lapsen kuntoutuksen yhteensovittamiseksi
laaditaan kuntoutussuunnitelma yhteistyössä lapsen vanhempien ja tarpeen mukaan kunnan
muun sosiaalihuollon, terveydenhuollon sekä koulutoimen kanssa. (Laki lasten päivähoidosta L 7a
§).
Erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevien lasten määrän on arvioitu lisääntyneen päivähoidossa.
Monissa kunnissa ei ole pystytty järjestämään päivähoidossa oleville lapsille heidän tarvitsemiaan
tukitoimia. Varsinkin erityislastentarhanopettajien, puheterapeuttien ja psykologien palveluista on
pulaa. (Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle lasten ja nuorten hyvinvoinnista 2002, 12.) Kuviossa
55 on esitetty päivähoidossa olevien erityislasten osuus 0-6 –vuotiaista päivähoitolapsista
95

vuosina 1997-2001. Kaikista kunnista tietoa ei ollut saatavilla viideltä vuodelta. Kodisjoen osalta
tiedot puuttuvat. Vuonna 2001 koko maassa päivähoidon piirissä oli 11 677 (n. 6 %) alle kouluikäistä
erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevaa lasta, joille on ohjattu tukitoimia. Rauman seudun
kuntien erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevien lasten osuuksia päivähoitolapsista on vaikea
verrata, koska monesta kunnasta tieto oli saatavilla vain yhdeltä vuodelta. Lisäksi tilastointi vaihtelee
jonkin verran kunnittain. Euran, Kiukaisten ja Rauman muita kuntia korkeammat luvut selittyvät
ainakin osittain sillä, että tilastossa on mukana diagnosoitujen, kuntoutuksessa olevien lasten lisäksi
seurannassa olevat lapset, joilla on todettu olevan erityistuen tarvetta.
KUVIO 55. Erityislasten osuus (%) päivähoitolapsista v. 1997-2001
20
%
15
10
5
1997
1998
1999
2000
2001
0
Eura Eurajoki Kiukainen Köyliö Lappi Rauma Säkylä Koko maa
1997 4,0 7,7 - 7,5
1998 9,1 5,1 -
1999 11,1 5,4 - 5,6
2000 8,9 5,2 - 11,5 4,5
2001 8,1 1,7 5,4 1,2 2,1 14,9 7,3 6,0
Lähde: Lasten päivähoidon tilannekatsaus 2001 ja kuntien päivähoidon tilastot.
13.1.2. Lapsiperheiden kotipalvelu
Kotipalvelu on asumiseen, henkilökohtaiseen hoivaan ja huolenpitoon, lasten hoitoon ja kasvatukseen
sekä muuhun tavanomaiseen ja totunnaiseen elämään kuuluvien tehtävien ja toimintojen
suorittamista tai niissä avustamista (Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle lasten ja nuorten
hyvinvoinnista 2002, 14.)
Kotipalvelu on alunperin tarkoitettu lapsiperheille, mutta nykyisin se on suunnattu entistä enemmän
vanhustenhuoltoon. 1980-luvun lopulta alkaen lapsiperheiden on ollut yhä vaikeampaa saada
kunnallisia kotipalveluja. 1990-luvulla lapsiperheiden kotipalvelujen vähentäminen johti siihen, että
perhe sai kotipalvelua vasta kun tilanne oli erittäin kriisiytynyt. Kun vielä 1990-luvun alussa lähes
96

60 000 lapsiperhettä sai kunnallista kotihoidon apua, niin vuonna 1999 sitä sai enää noin 20 000
lapsiperhettä. Kun 1990-luvun alussa kaikkeen lapsiperheiden kotipalvelun kysyntään ei kyetty
vastaamaan, eikä sen tarpeen ole osoitettu vähentyneen, on tilanne ratkaisevasti huonontunut.
Kunnat ovat viime vuosina kohdentaneet kotipalveluja vain erittäin vaikeissa tilanteissa oleville,
ensisijaisesti lastensuojelun asiakasperheille. Samalla kotipalvelun tehtävä lapsiperheiden ongelmatilanteita
ehkäisevänä, varhaisvaiheen tukijärjestelmänä on poistumassa. Järjestöt ovat tuottaneet
ja tulleet tarjoamaan kotipalvelua lapsiperheille, mutta niitä ei ole kyetty tuomaan kaikkiin
kuntiin. On jopa kuntia, joissa ei enää lainkaan tarjota kunnallista kotiapua lapsiperheille. (Bardy,
Salmi & Heino 2001, 68.)
Kuten muualla Suomessa, myös Rauman seudun kunnissa kodinhoitajat ovat nykyisin pääosin
vanhustyössä ja kotipalvelua saaneiden lapsiperheiden osuus on hyvin pieni (kuvio 56). Lähes
kaikissa kunnissa kotiapua saaneiden lapsiperheiden osuus on ollut viime vuosina laskusuunnassa.
Ainoastaan Köyliössä kotiapua saaneiden osuus on pysynyt viimeisen viiden vuoden ajan
melko samana. Kaikissa kunnissa kotipalvelua saavat ensisijaisesti lastensuojelu- ja kriisiperheet.
Seudun kunnista Eurassa ja Lapissa kotiapua saa myös lapsen sairastuessa, muissa kunnissa
resurssien mukaan, yleensä kuitenkin varsin harvoin. Vuonna 2001 parhaiten kotiapua saatiin
lapsiperheisiin Eurassa ja heikoimmin Raumalla. Raumalla tosin lastensuojeluperheet ovat saaneet
apua myös MLL:n ja perhetukikeskuksen perhetyön kautta, joiden tekemä työ ei näy tilastossa.
KUVIO 56. Kotipalvelua saaneiden lapsiperheiden osuus kaikista lapsiperheistä v. 1997-2001
20
%
15
10
5
1997
1998
1999
2000
2001
0
Eura Eurajoki Kiukainen Kodisjoki Köyliö Lappi Rauma Säkylä
1997 6,6 2,8 - 2,3 3,4 2,3
1998 5,8 2,9 - 2,0 1,2 0,6 2,2
1999 3,2 3,3 1,3 - 2,3 1,7 0,2 6,1
2000 2,3 2,1 2,1 - 1,8 2,5 0,2 2,1
2001 3,1 1,6 1,3 - 2,2 1,6 0,2 1,2
Lähde: Kuntien tilastot.
97

13.1.3. Lastenneuvolapalvelut
Lastenneuvolan tehtävänä on ylläpitää ja edistää pienten lasten perheiden terveyttä ja hyvinvointia.
Neuvolatyössä painottuu yhä enemmän vanhemmuuden tukeminen sekä lapsen ja koko perheen
psykososiaalisen hyvinvoinnin edistäminen. Neuvolaverkosto on kattava ja perheet käyttävät
sen palveluja lähes sataprosenttisesti. Lapsen terveen kasvun ja kehityksen tukemisessa ja seurannassa
neuvolalla on merkittävä rooli. Lastenneuvolakäynnit vähentyivät 1990-luvun aikana,
vaikka käyntien vähenemisessä huomioitaisiin lasten määrän väheneminen. Samaan aikaan joidenkin
lapsiperheiden olosuhteet ovat huonontuneet ja hyvinvoinnin riskit ja uhat kasvaneet. Vanhempien
vaikea tilanne heijastuu lasten kasvuolosuhteisiin ja tällöin myös neuvolapalvelujen pitäisi
pystyä antamaan tavanomaista enemmän aikaa ja tukea. ( Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle
lasten ja nuorten hyvinvoinnista 2002, 16-17.) Stakesin suosituksen mukaan lastenneuvolassa
yhtä kokopäivätoimista terveydenhoitajaa kohden tulisi olla korkeintaan 550 lasta. Seuraavassa
on tarkasteltu kunnittain lastenneuvolan asiakkaiden määrää terveydenhoitajaa kohti Rauman
seudulla.
Eura. Eurassa lastenneuvola-asiakkaiden määrää yhtä terveydenhoitajaa kohden on vaikea arvioida,
silla terveydenhoitajat toimivat väestövastuuperiaatteella ja hoitajilla on useita osa-alueita, eli
yksikään terveydenhoitaja ei työskentele pelkästään lastenneuvola-asiakkaiden kanssa. Vuonna
2001 Eurassa oli lapsia neuvolan kirjoilla yhteensä 910. Terveydenhoitajien arvioiden mukaan
heillä oli yhteensä työaikaa lastenneuvola-asiakkaille 66 tuntia viikossa.
Eurajoki. Eurajoella oli vuonna 2001 lastenneuvolan kirjoilla 503 lasta. Eurajoella lastenneuvolatyötä
tekee kaksi terveydenhoitajaa, mutta heidän työajastaan noin puolet on äitiysneuvolatyöskentelyä.
Sen lisäksi he tekevät myös kouluterveydenhoitajan tehtäviä.
Kiukainen. Kiukaisissa oli lastenneuvolan kirjoilla 234 lasta vuonna 2001. Kiukaisissa lastenneuvolatyötä
tekee kaksi terveydenhoitajaa, joista toisen työajasta puolet ja toisen työajasta kolmasosa
on lastenneuvolatyötä. Tämän lisäksi heidän tehtäviin kuuluu muun muassa kouluterveydenhoitoa,
kotisairaanhoitoa ja äitiysneuvolatyötä.
Kodisjoki. Kodisjoella oli vuonna 2001 lastenneuvolan kirjoilla 35 lasta. Kodisjoella on yksi terveydenhoitaja
jonka työtehtäviin kuuluvat lastenneuvolan lisäksi myös kouluterveydenhoito, äitiysneuvola,
lääkärinvastaanotolla työskentely sekä kotisairaanhoito.
98

Köyliö. Köyliössä oli vuonna 2001 lastenneuvolan kirjoilla noin 230 lasta. Lastenneuvolatyö kuuluu
yhdelle terveydenhoitajalle, jonka työajasta puolet on lastenneuvolatyöskentelyä ja toinen puoli
kotisairaanhoitoa.
Lappi. Lapissa oli vuonna 2001 lastenneuvolan kirjoilla 262 lasta. Lapissa lastenneuvolatyössä on
yksi terveydenhoitaja, jonka työajasta noin puolet on lastenneuvolatyötä ja puolet kouluterveydenhoitoa.
Rauma. Raumalla oli vuonna 2001 lastenneuvolan kirjoilla 2733 lasta. Lastenneuvolatyötä tekee
kokopäiväisesti neljä terveydenhoitajaa. Lisäksi Raumalla on viisi terveydenhoitajaa, joiden työajasta
noin puolet on lastenneuvolatyötä ja puolet esimerkiksi kouluterveydenhoitoa tai äitiysneuvolatyötä.
Säkylä. Säkylässä oli vuonna 2001 lastenneuvolan kirjoilla 350 alle kouluikäistä lasta. Lastenneuvolassa
on yksi terveydenhoitaja joka tekee lastenneuvolatyön lisäksi noin kolme tuntia viikossa
kouluterveydenhoitajan työtä.
13.1.4. Kouluterveydenhuolto
Kunnilla on kansanterveyslain mukainen velvollisuus järjestää kouluterveydenhuolto peruskoulun,
lukion ja ammatillisten oppilaitosten oppilaille. Kouluterveydenhuolto jatkaa neuvolassa alkanutta
lapsen terveyden seuraamista. Tavoitteena on oppilaan terveyden edistäminen ja terveiden elämäntapojen
tukeminen. (Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle lasten ja nuorten hyvinvoinnista
2002, 18.) Kouluterveydenhuollon työntekijöitä ovat kouluterveydenhoitaja ja koululääkäri, jotka
toimivat työparina yhteistyössä koulun muun henkilöstön kanssa. He vastaavat yhdessä kouluterveydenhuollon
kehittämisestä ja toteuttamisesta kouluissaan kunnan kouluterveydenhuollon
suunnitelman ja koulun opetussuunnitelman mukaisesti. (Kouluterveydenhuolto 2002, 31.)
Stakes on antanut suosituksia kouluterveydenhuoltoon suunnatuista voimavaroista. Kouluterveydenhuollon
järjestelyihin vaikuttavat koulun rakenne, koko ja muut voimavarat sekä kunnan koko
ja taajama-aste. Suosituksen mukaan kouluterveydenhuollon toteuttamiseksi tarvitaan henkilöstöä
seuraavasti: kokopäiväistä kouluterveydenhoitajaa kohden saisi olla 600, korkeintaan 700 oppilasta
tai 140 oppilasta/ viikkotyöpäivä. Kouluterveydenhoitajan toimiessa useammalla koululla oppilaita
tulee olla tätä vähemmän, koska matkoihin, yhteistyöhön, oppilashuoltotyöhön ja muihin järjestelyihin
kuluu aikaa. Kun koulussa on yli 800 oppilasta, psykososiaalisen tuen tarve lisääntyy ja
näin suurissa kouluissa tulisi olla kaksi päätoimista terveydenhoitajaa. Suosituksen mukaan koulu-
99

terveydenhoitajan tulisi olla koulussaan keskimäärin ainakin seitsemän tuntia viikossa 100 oppilasta
kohden. (Kouluterveydenhuolto 2002, 32.)
Eura. Eurassa oppilaiden määrää yhtä terveydenhoitajaa kohden on vaikea arvioida väestövastuusta
johtuen, koska yhtään ns. kokopäivätoimista terveydenhoitajaa ei kouluterveydenhuollossa
ole. Vuonna 2001 Eurassa oli 725 1.-6. luokan oppilasta ja heitä kohden kouluterveydenhoitajilla
työtunteja yhteensä 30 viikossa. Yläasteella ja lukiossa oli vuonna 2001 oppilaita yhteensä 505 ja
heitä kohden terveydenhoitajalla työaikaa neljä päivää viikossa. Kouluaikoina terveydenhoitajilla ei
ole ollut ulkopuolista sijaista, vaan terveydenhoitajat ovat lomittaneet toisiaan. Tämän vuoksi lomien
aikoina kouluterveydenhuollossa ei ole käytettävissä edes näitä viikkotunteja. Koululääkärillä
on Eurassa ala-asteilla yhteensä 48 työtuntia vuodessa ja yläasteella ja lukiossa yhteensä kaksi
tuntia viikossa.
Eurajoki, Kodisjoki, Lappi ja Rauma. Rauman kansanterveystyön kuntayhtymään kuuluvat Eurajoki,
Kodisjoki, Lappi ja Rauma. Koululaisia kuntayhtymän alueella on yhteensä 6266. Heitä on
hoitamassa 7,5 terveydenhoitajaa, eli keskimäärin yhtä terveydenhoitajaa kohti on 835 koululaista.
Käytännössä työmäärä ei kuitenkaan jakaannu laskennallisen luvun mukaan. Ala-asteiden suuren
määrän vuoksi yhdellä terveydenhoitajalla voi olla 4-6 ala-astetta. Osalla terveydenhoitajista on
koulujen lisäksi jokin muu työalue, esimerkiksi lastenneuvola tai äitiysneuvola. Vuonna 2001 kuntayhtymän
yläasteilla käytettiin keskimäärin 7,5 tuntia viikossa 100 oppilasta kohden, mutta vastaava
luku lukioissa oli ainoastaan 2,1 tuntia viikossa. Ala-asteilta vastaavaa lukua ei ole laskettu.
Kiukainen. Kiukaisissa on kolme ala-astetta, yläaste ja lukio. Kolmella ala-asteella on oppilaita
yhteensä 255. Kolmea koulua hoitaa kaksi terveydenhoitajaa, joilla on yhteensä kolmella koululla
käytettävissä työaikaa noin puolitoista päivää viikossa. Yläasteella ja lukiossa oppilaita on yhteensä
206 ja yksi yhteinen kouluterveydenhoitaja, jolla on työaikaa kouluilla yhteensä noin kaksi päivää
viikossa. Terveydenhoitajille kuuluu koulussa tehtävän työn lisäksi muun muassa lastenneuvolatyötä
ja kotisairaanhoitoa.
Köyliö. Köyliössä on kolme ala-astetta ja yläaste, joissa oli lukuvuonna 2001-2002 yhteensä 316
oppilasta. Kouluilla on yksi yhteinen terveydenhoitaja, joka ei ole kuitenkaan kokopäivätoimisesti
kouluterveydenhuollossa, vaan hänen työaikaansa kuuluu noin 50 prosenttia kouluterveydenhuoltoa.
Lääkäri tekee vuosittain terveystarkastukset 1. 5. ja 9. luokkalaisille, mutta muuten hän ei ole
kouluilla. Työaikaa näihin terveystarkastuksiin kuluu noin 40 tuntia lukuvuodessa.
Säkylä. Säkylässä oli vuonna 2001 yhdeksän koulua, joissa oppilaita yhteensä 782. Säkylässä
on yksi kokopäiväinen kouluterveydenhoitaja, jonka alaisuuteen kuuluu kaksi ala-astetta, yksi eri-
100

tyiskoulu, yläaste ja lukio, joissa on oppilaita yhteensä 582. Lisäksi kouluterveydenhuollossa on
kaksi osapäiväistä terveydenhoitajaa, joista toisella on kolmella ala-asteella yhteensä 150 oppilasta,
joita kohden hänellä on noin 9 tuntia viikossa työaikaa. Toinen osapäiväinen terveydenhoitaja
hoitaa yhtä 50 oppilaan koulua, jossa hänellä on työaikaa noin kolme tuntia viikossa. Säkylässä
koululääkärin tehtäviä tekee yksi lääkäri yhteensä noin kolme tuntia viikossa. Hänelle kuuluvat
kaikki Säkylän yhdeksän koulua.
13.1.5. Perusopetus
Opetusryhmien koko
Opetustoimen lainsäädännössä ei ole yksityiskohtaisia säädöksiä perusopetusryhmien koosta,
vaan perusopetusryhmien koko on opetuksen järjestäjien harkinnan alaisuudessa. Opetusryhmät
tulee kuitenkin muodostaa siten, että opetuksessa voidaan saavuttaa opetussuunnitelmassa asetetut
tavoitteet. Opetusryhmät muodostetaan vuosiluokittain. Jos opetuksen tarkoituksenmukainen
järjestäminen sitä edellyttää, eri vuosiluokkien sekä esi- ja lisäopetuksen oppilaita voidaan kuitenkin
opettaa samassa opetusryhmässä tai antaa opetusta yhdessä muun koulun tai oppilaitoksen
oppilaiden kanssa. (Perusopetusasetus, 1. luku 2 §.) Rauman seudun kaikissa kunnissa on alaasteilla
eri vuosiluokkien yhdysluokkia.
Kuviossa 57 on esitetty Rauman seudun kuntien keskimääräiset perusopetusryhmien koot 1.-6.
vuosiluokilla (Kodisjoen osalta tiedot puuttuvat). Perusopetusryhmien keskikoot ovat pysyneet
Rauman seudun kunnissa melko samankokoisina viimeisen viiden lukuvuoden aikana. Lukuvuonna
2001-2002 suurimmat ryhmäkoot olivat Raumalla (keskimäärin 22 oppilasta/ perusopetusryhmä)
ja pienimmät Lapissa (keskimäärin 15 oppilasta / perusopetusryhmä).
101

KUVIO 57. Perusopetusryhmien keskikoko, 1.-6. luokat lukuvuosina 1997-1998 – 2001-2002
25
20
Oppilaiden lkm
15
10
5
0
Eura Eurajoki Kiukainen Köyliö Lappi Rauma Säkylä
1997-1998 20 18 18 20 14 23 17
1998-1999 20 18 20 20 14 23 17
1999-2000 21 18 21 21 14 23 17
2000-2001 21 18 19 20 13 23 16
2001-2002 20 19 20 19 15 22 17
Lähde: Kuntien opetustoimen tilastot.
Taulukossa 30 on esitetty perusopetusryhmien kokojen vaihteluvälit kunnittain 1. – 6. luokilla lukuvuosina
1997-1998 – 2001-2002. Kodisjoen osalta tieto on saatu vain viimeisimmältä lukuvuodelta.
Perusopetusryhmien kokojen vaihteluväli kertoo sen, mikä on kunnan sisällä pienin oppilaiden
lukumäärä perusopetusryhmässä ja toisaalta suurin oppilaiden lukumäärä perusopetusryhmässä.
Seudun kunnissa vaihteluvälit ovat melko suuria, eli perusopetusryhmien koot vaihtelevat melko
paljon kuntien sisällä. Viiden viime lukuvuoden tarkastelujaksolla suurin ryhmäkokojen vaihteluväli
oli lukuvuonna 2000-2001 Eurassa (7-32). Lukuvuonna 2001-2002 perusopetusryhmien koon
vaihteluvälit olivat suurimpia Säkylässä (7-31 oppilasta/ perusopetusryhmä) ja Raumalla (8-32
oppilasta/ perusopetusryhmä).
TAULUKKO 30. Perusopetusryhmien kokojen vaihteluvälit 1.-6. luokat lukuvuosina 1997-1998 –
2001-2002
1997-1998 1998-1999 1999-2000 2000-2001 2001-2002
Eura 6-26 8-26 7-28 7-32 9-27
Eurajoki 11-27 10-26 7-29 6-26 9-30
Kiukainen 11-25 15-25 16-29 17-28 14-28
Kodisjoki 3-18
Köyliö 10-28 10-28 11-27 8-28 8-28
Lappi 4-28 6-28 6-27 8-28 7-28
Rauma 10-32 9-32 10-34 12-31 8-32
Säkylä 9-26 8-25 8-28 11-32 7-31
Lähde: Kuntien opetustoimen tilastot.
102

Myös vuosiluokilla 7-10 perusopetusryhmien keskikoot ovat pysyneet melko samankokoisina viimeisen
viiden lukuvuoden aikana Rauman seudun kunnissa (kuvio 58). Ainoastaan Säkylässä
perusopetusryhmien keskikoko on pienentynyt viime vuosina. Eniten oppilaita perusopetusryhmässä
oli lukuvuonna 2001-2002 Eurassa ja Raumalla (keskimäärin 20) ja vähiten Säkylässä
(keskimäärin 14 oppilasta). Lapissa ja Kodisjoella ei ole omaa yläastetta.
KUVIO 58. Perusopetusryhmien keskikoko, 7.-10. luokat lukuvuosina 1997-1998 – 2001-2002.
30
25
Oppilaiden lkm
20
15
10
5
0
Eura Eurajoki Kiukainen Köyliö Rauma Säkylä
1997-1998 19 18 17 13 20 19
1998-1999 20 18 18 14 20 18
1999-2000 21 18 17 16 21 16
2000-2001 21 17 18 15 20 15
2001-2002 20 18 18 15 20 14
Lähde: Kuntien opetustoimen tilastot.
Vuosiluokilla 7-10 perusopetusryhmien kokojen vaihteluvälit ovat huomattavasti pienemmät kuin
vuosiluokilla 1-6 (taulukko 31). Viimeisen viiden lukuvuoden tarkastelujaksolla suurin perusopetusryhmien
koon vaihteluväli oli lukuvuonna 2000-2001 Eurajoella, jossa pienin ryhmäkoko oli 12 ja
suurin 22 vuosiluokilla 7-10. Myös lukuvuonna 2001-2002 suurin ryhmäkokojen vaihteluväli oli
Eurajoella (14-22). Rauman osalta tietoja ei ollut saatavilla.
TAULUKKO 31. Perusopetusryhmien kokojen vaihteluvälit, 7.-10. luokat lukuvuosina 1997-1998 –
2001-2002.
1997-1998 1998-1999 1999-2000 2000-2001 2001-2002
Eura 17-22 16-22 18-23 17-23 17-23
Eurajoki 16-20 13-22 14-23 12-22 14-22
Kiukainen 17-18 17-18 17-18 17-18 17-18
Köyliö 11-16 11-17 15-17 13-17 13-18
Säkylä 16-23 15-23 14-21 13-16 12-16
Lähde: Kuntien opetustoimen tilastot.
103

Tuntikehys perusopetuksessa
Tuntikehyksellä tarkoitetaan sitä tuntimäärää, jolla opetus järjestetään oppilaille koulussa. Tuntikehysindeksi
puolestaan kertoo, kuinka paljon opetusta järjestetään vuosiviikkotunteina yhtä kunnan
peruskoulun oppilasta kohden. Rauman seudun kunnissa tuntikehysindeksi on pienentynyt
viimeisen viiden lukuvuoden aikana Raumaa ja Säkylää lukuun ottamatta (kuvio 59). Viimeisen
viiden lukuvuoden tarkastelujaksolla kaikkina lukuvuosina vähiten opetusaikaa oppilasta kohti on
ollut Eurajoella ja eniten Lapissa.
KUVIO 59. Tuntikehysindeksi perusopetuksessa (tuntimäärä/ oppilas perusopetuksessa) lukuvuosina
1997-1998 – 2001-2002.
3
2,5
2
1,5
1
1997-1998
1998-1999
1999-2000
2000-2001
2001-2002
0,5
0
Eura Eurajoki Kiukainen Köyliö Lappi Rauma Säkylä
1997-1998 1,70 1,56 1,81 1,92 2,50 1,66 1,82
1998-1999 1,70 1,54 1,65 1,98 2,30 1,59 1,81
1999-2000 1,59 1,51 1,59 1,86 2,30 1,58 1,82
2000-2001 1,62 1,50 1,62 1,90 2,40 1,62 1,82
2001-2002 1,68 1,44 1,62 1,84 2,10 1,63 1,87
Lähde: Kuntien opetustoimen tilastot.
Tukiopetus
Tukiopetus on varsinaisten luokkatuntien ulkopuolella ja niiden lisäksi annettavaa opetusta oppilaille,
jotka ovat jääneet jälkeen tilapäisten oppimis- tai opiskeluvaikeuksien vuoksi tai tarvitsevat
muutoin erityistä tukea (Arajärvi & Aalto-Setälä 1993, 70). Tukiopetusindeksi kertoo kuinka paljon
tunteja on osoitettu tukiopetustunneiksi vuosiviikkotunteina yhtä kunnan peruskoulun oppilasta
kohden. Kuviossa 60 on esitetty Rauman seudun kuntien perusopetuksen tukitunti-indeksit viimeisen
viiden lukuvuoden ajalta. Kiukaisissa ja Lapissa ei määrätä erikseen kiintiöitä tukiopetukseen,
vaan koulu irrottaa kokonaistuntikehyksestä tukiopetukseen sen minkä luulee tarvitsevansa. Kodisjoella
tukiopetusta annetaan tarvittaessa. Tukiopetusindeksi on pysynyt Rauman seudun kunnissa
viimeisen viiden lukuvuoden ajan lähes muuttumattomana. Tukiopetustunneiksi osoitettujen
vuosiviikkotuntien määrä oppilasta kohden on ollut viime vuosien aikana lähes sama kaikissa kun-
104

nissa. Ainoastaan Eurajoella on tukitunneiksi osoitettuja tunteja ollut oppilasta kohden hieman
enemmän kuin muissa kunnissa.
KUVIO 60. Tukiopetusindeksi (tukiopetustuntien määrä/ oppilas perusopetuksessa) lukuvuosina
1997-1998 - 2001-2002
0,1
0,08
0,06
0,04
1997-1998
1998-1999
1999-2000
2000-2001
2001-2001
0,02
0
Eura Eurajoki Köyliö Rauma Säkylä
1997-1998 0,02 0,04 0,01 0,01 0,01
1998-1999 0,02 0,04 0,01 0,01 0,01
1999-2000 0,02 0,07 0,02 0,01 0,02
2000-2001 0,02 0,06 0,02 0,01 0,01
2001-2001 0,02 0,06 0,01 0,02 0,01
Lähde: Kuntien opetustoimen tilastot.
Puhe- luki- ja kirjoitusopetus
Osa-aikaista erityisopetusta annetaan peruskouluasetuksen 40 §:n mukaisesti oppilaalle, jolla on
lieviä oppimis- tai sopeutumisvaikeuksia. Vaikeuden tulee olla sellainen, ettei oppilasta ole tarkoituksenmukaista
siirtää erityisluokalle joko vamman lievyyden tai kunnan erityisopetuksen tarkoituksenmukaisen
järjestämisen takia. Tätä opetusta tulee järjestää ensisijaisesti erityisopettajan
antamana. Luokanopettaja tai asianomaisen aineen opettaja voi antaa opetusta, mutta tällöin on
oppilaan edun takia yleensä edellytettävä, että opettaja on saanut koulutusta vamman hoitamiseksi.
Osa-aikaista erityisopetusta annetaan tavallisimmin puhe- lukemis- ja kirjoitushäiriöisille, mutta
sen alaa ei ole rajattu näihin. Osa-aikaista erityisopetusta voidaan käyttää kaikkien oppilaan oppimis-
ja sopeutumisvaikeuksien lievittämiseen ja poistamiseen. (Arajärvi & Aalto-Setälä 1993, 86.)
Rauman seudun kuntien hyvinvointiselontekoa varten selvitettiin seudun kuntien ala-asteikäisille
sekä esiopetusikäisille annettavan puhe-, luki- ja kirjoitusopetuksen tämänhetkiset resurssit ja tarpeet.
Eura. Eurassa on yksi kokopäivätoiminen erityisopettaja, jolla on käytettävissä yhteensä 26 viikkotuntia
kolmella ala-asteella ja kaksi osapäiväistä erityisopettajaa, joista toisella on käytettävissä
105

kahdeksan viikkotuntia yhdellä ala-asteella ja toisella yhteensä viisi viikkotuntia kahdella alaasteella.
Yhteensä erityisopettajilla on siis käytettävissä 39 viikkotuntia kuudella ala-asteella. Syksyllä
2002 erityisopetusta saa yhteensä 154 oppilasta, joista 72 oppilasta saa lukiopetusta, 56
oppilasta puheopetusta ja 26 oppilasta lisäopetusta muun muassa matematiikassa ja vieraissa
kielissä. Syksyllä 2002 puheterapeutti on antanut puheopetusta esikoululaisille kahdessa esiopetusryhmässä
yhteensä noin viidelletoista lapselle.
Eurajoki. Eurajoella on yksi kiertävä erityisopettaja, jonka alueeseen kuuluu seitsemän ala-astetta
ja yksi päiväkoti. Opettajalla on käytössä kouluilla ja päiväkodissa yhteensä 28 viikkotuntia, joista
noin kahdeksan puheopetukseen ja loput luki- ja kirjoitusopetukseen sekä matematiikan ja kielten
tukiopetukseen. Puhe- ja lukiopetusta annetaan erityisesti esikouluikäisille ja 1.-2. luokan oppilaille,
mutta tarvittaessa myös vanhemmille lapsille. Lukuvuonna 2001-2002 erityisopettaja antoi opetusta
esikouluikäiset mukaan lukien noin sadalle lapselle.
Kiukainen. Kiukaisissa ei ole kiertävää erityisopettajaa, joka antaisi puhe- luki- ja kirjoitusopetusta,
vaan siellä on kaksi erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden klinikkaa: toinen yläasteella ja toinen
ala-asteella. Ala-asteen klinikalla on yksi erityisopettaja ja hänellä on opetukseen käytössä 27
viikkotuntia. Klinikalla annetaan puhe- luki- ja kirjoitusopetuksen lisäksi myös tukiopetusta esimerkiksi
matematiikassa ja kielissä. Oppilaat siirretään klinikalle omasta koulustaan tarvittavaksi ajaksi.
Klinikalla annetaan opetusta noin 30 oppilaalle lukuvuodessa. Esiopetuksessa ei anneta puheopetusta
eikä sen tarpeesta ole tarkkaa tietoa.
Kodisjoki. Kodisjoella puheopetusta antaa kiertävä erityisopettaja, joka on yhteinen Lapin ja
Rauman kanssa. Puheopetusta on annettu keskimäärin neljä tuntia viikossa. Opetustunteja on
ollut riittävästi, ja puheopetusta on pystytty antamaan tarpeen mukaan.
Köyliö. Köyliössä on yksi kiertävä luki- ja puheopetusta antava erityisopettaja, jonka piiriin kuuluu
kolme ala-astetta. Erityisopettajalla on käytössä puhe- ja lukiopetukseen kolmella koululla yhteensä
13 viikkotuntia, joista kaksi tuntia on mahdollista irrottaa esiopetuksen oppilaita varten. Luki- ja
puheopetusta annetaan Köyliössä erityisesti 1.-3. luokan oppilaille, mutta myös vanhemmille oppilaille
tarpeen vaatiessa. Lukuvuonna 2001-2002 puheopetusta sai 10 oppilasta ja lukiopetusta
noin 20-25 oppilasta. Luki- ja puheopetusta on pystytty antamaan kaikille sitä tarvitseville.
Lappi. Lapissa puhe- ja lukiopetusta antaa yksi erityisopettaja, joka on yhteinen Kodisjoen ja
Rauman kanssa. Kolmella koululla on luki- ja puheopetustunteja käytössä yhteensä noin 10 tuntia
viikossa. Syksyllä 2002 puhe- ja lukiopetuksessa on 45 oppilasta, joista 28 puheoppilaita ja 17
lukioppilaita. Esikoulusta puheopetuksessa on kaksi lasta, opetuksen tarvitsijoita olisi lisäksi yh-
106

deksän. Opetus keskittyy 1.-3. luokan oppilaisiin. Päiväkodissa on erityislastentarhanopettaja, joka
toistaiseksi pystyy auttamaan päivähoitolapsia, mutta aika ei riitä esikoululaisille. Erityisopettajan
arvion mukaan Lappi työllistäisi yksinään yhden erityisopettajan, joten lisäresurssit olisivat tarpeen.
Rauma. Raumalla ala-asteikäisten puhe- ja lukiopetuksesta vastaa tällä hetkellä viisi kokopäiväistä
erityisopettajaa (lisäksi yksi Lapin ja Kodisjoen kanssa yhteinen opettaja, joka antaa opetusta
myös Raumalla). Opettajat ovat kiertäviä eli yhdellä opettajalla on hoidettavanaan useampia kouluja.
Viikkotunteja opettajilla on lukuvuonna 2002-2003 käytettävissä yhteensä 120 (lukuvuonna
2001-2002 104 viikkotuntia ja yksi opettaja vähemmän). Lisäyksestä huolimatta määrä ei ole vieläkään
riittävä. Lukuvuonna 2001-2002 osa-aikaista erityisopetusta sai Raumalla noin 400 oppilasta.
Opetusta tarvitsevia oppilaita on kuitenkin enemmän. Lisäksi opettaja tapaa oppilaita liian harvoin.
Tarvittaisiin siis intensiivisempää opetusta. Lisäresursseja tarvittaisiin puhe-, luki- ja kirjoitusopetuksen
lisäksi muun muassa matematiikan ja vieraiden kielten oppimisvaikeuksiin. Raumalla
on kaksi kiertävää erityislastentarhanopettajaa, jotka molemmat työskentelevät 40 prosenttia
työajastaan esikouluikäisten kanssa. Molemmilla on noin 30 seurannassa olevaa lasta, joille annetaan
muun muassa puheopetusta.
Säkylä. Säkylässä on yksi kiertävä lukiopetusta antava erityisopettaja, jonka alueeseen kuuluu
kuusi ala-astetta. Opetukseen on käytettävissä 23 viikkotuntia. Lukiopetusta saa noin 40-50 oppilasta
vuosittain, mutta tarve olisi jonkin verran suurempi. Lukiopettaja on pyrkinyt antamaan jonkin
verran myös puheopetusta. Oppilaat ovat usein moniongelmaisia ja tarvitsisivat enemmän tukea.
Arvion mukaan Säkylässä puheopetukseen tarvittaisiin kokopäiväinen erityisopettaja. Puheopetusta
on annettu liian vähän ja sumaa on kertynyt purettavaksi. Ongelmana on erityisopettajien puute.
Säkylässä ei ole päiväkodeissa eikä esiopetuksessa kiertävää erityisopettajaa, joka antaisi puheopetuksessa.
Puheopetuksen tarvetta esiopetuksessa on kuitenkin tänä syksynä kartoitettu. Esiopetuksessa
on yhteensä 38 lasta ja heistä 11 lapsella on jonkinasteinen luki- tai puhehäiriö. Tieto
perustuu opettajien tekemään oppilaiden tarkkailuun ja seurantaan.
Erityisopetus
Perusopetuslain 4. luvun 17 §:n mukaan oppilaalle, jolla on lieviä oppimis- tai sopeutumisvaikeuksia,
on oikeus saada erityisopetusta muun opetuksen ohessa. Jos oppilaalle ei vammaisuuden,
sairauden, kehityksessä viivästymisen tai tunne-elämän häiriön taikka muun niihin verrattavan
syyn vuoksi voida antaa opetusta muuten, tulee oppilas ottaa tai siirtää erityisopetukseen. Erityisopetus
järjestetään mahdollisuuksien mukaan muun opetuksen yhteydessä taikka muutoin erityis-
107

luokalla tai muussa soveltuvassa paikassa. Oppilaalle tulee laatia henkilökohtainen opetuksen
järjestämistä koskeva suunnitelma.
Kuviossa 61 on esitetty kuntien erityisopetusindeksit viideltä viime lukuvuodelta. Tarkastelussa
ovat mukana vain ne kunnat, joissa on erityiskouluja, eli Eura, Rauma ja Säkylä. Kiukaislaiset,
kodisjokelaiset, köyliöläiset ja lappilaiset erityisopetukseen siirretyt oppilaat käyvät koulua muiden
kuntien erityiskouluissa. Eurajoella erityisopetus on järjestetty siten, että sekä ala-asteella että
yläasteella on yksi laaja-alaisesti toimiva erityisopettaja, joka opettaa erillisessä pienryhmässä
erityisopetusta tarvitsevia oppilaita. Erityisopetusindeksi on viime vuosina pienentynyt jonkin verran
Säkylässä, kun Eurassa ja Raumalla erityisopetusindeksi on puolestaan hieman suurentunut.
Lukuvuonna 2001-2002 eniten erityisopetusta annettiin oppilasta kohden Raumalla ja vähiten Säkylässä.
KUVIO 61. Erityisopetusindeksi (erityisopetustuntien määrä/ oppilas) lukuvuosina 1997-1998 –
2001-2001
5
4
3
2
1997-98
1998-99
1999-00
2000-01
2001-02
1
0
Eura Rauma Säkylä
1997-98 3,71 3,82 4,60
1998-99 3,70 3,71 3,28
1999-00 3,64 4,15 3,29
2000-01 3,88 3,66 3,38
2001-02 3,98 4,14 3,15
Lähde: kuntien opetustoimen tilastot.
13.1.6. Koulutuksen ulkopuolelle jääneet
Nuorisoasiain neuvottelukunnan teettämää Nuorisobarometria (2001) varten haastateltiin 1800 15-
29-vuotiasta nuorta. Nuorisobarometri on kuvaus nuorten asenteista, arvoista, tulevaisuuden odotuksista
ja suhtautumisesta yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Nuorisobarometrin 2001 tulokset
vahvistavat kuvaa siitä, että nuoret arvostavat koulutusta ja uskovat sen parantavan heidän työn-
108

saantimahdollisuuksiaan. Valtaosa nuorista jatkaa opintojaan peruskoulun ja lukion jälkeen.
Vuonna 1999 peruskoulun päättäneistä 55 prosenttia siirtyi lukioon, 35 prosenttia ammatilliseen
koulutukseen ja kolme prosenttia jatkoi opintojaan peruskoulun 10. luokalla. Noin seitsemän prosenttia
ei jatkanut missään koulutuksessa. (Nuorisobarometri 2001, 8-9.) Rauman seudun kunnissa
tilastot peruskoulun päättäneiden jatko-opinnoista ovat osittain puutteellisia. Olemassa olevien
tilastojen mukaan koulutuksen ulkopuolelle jääviä on seudun kunnissa korkeintaan muutamia vuosittain
eli huomattavasti vähemmän kuin mitä Nuorisobarometrin tulokset koko maan osalta osoittavat.
13.2. PALVELUJEN KÄYTTÖ
13.2.1. Kasvatus- ja perheneuvolapalvelut
Kasvatus- ja perheneuvolan tavoitteena on luoda edellytykset lasten turvallisille kasvuoloille, lisätä
perheiden ja perheenjäsenten toimintakykyä ja psykososiaalista hyvinvointia sekä poistaa niitä
haittaavia esteitä. Kasvatus- ja perheneuvonta toimii usein yhteistyössä muun perheasioiden sovittelun,
koulun oppilashuollon sekä myös lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta neuvottelevien
tahojen kanssa. (Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle lasten ja nuorten hyvinvoinnista 2002,
17.)
1990-luvulla purettiin useita kasvatus- ja perheneuvolakuntayhtymiä. Samassa yhteydessä henkilökunnan
määrä väheni yhdeksällä prosentilla. Neuvoloiden jonot kasvoivat ja odotusajat pitenivät.
Vuosien 1991-1997 välillä asiakasperheiden määrä kasvoi 38 prosenttia, asiakkaiden määrä 40
prosenttia ja asiakaskäyntien määrä 46 prosenttia. Vuonna 1997 palvelupisteitä oli yhteensä 127,
tällä hetkellä niitä on 131. Valtaosa kasvatus- ja perheneuvoloista on yhden kunnan omistamia ja
toiminnallisesti itsenäisiä. Kuntayhtymän omistuksessa on joka viides neuvola. Hieman useampi
kuin joka viides neuvola toimii jonkin muun sosiaali- ja terveydenhuollon yksikön yhteydessä. (Valtioneuvoston
selonteko eduskunnalle lasten ja nuorten hyvinvoinnista 2002, 17.) Perheneuvolan
palveluja voivat käyttää lapset, nuoret, perheet ja eri yhteistyötahot, kuten sosiaalitoimi, koulut ja
terveystoimi. Perheneuvola antaa asiantuntija-apua lasten kasvatukseen ihmissuhteisiin ja perheelämään
liittyvissä asioissa.
Pyhäjärviseudun perheneuvola Eurassa vastaa kasvatus- ja perheneuvolapalveluista Euran, Köyliön
ja Säkylän kuntien alueella. Kiukaislaisten käytössä puolestaan on Harjavallan seudun terveydenhuollon
kuntayhtymän perheneuvola. Perheneuvoloiden asiakastilastoinnit poikkeavat toisistaan,
minkä vuoksi ne eivät ole vertailukelpoisia keskenään. Vuonna 2001 Pyhäjärviseudun per-
109

heneuvolassa oli asiakkaana 86 euralaista, 28 säkyläläistä ja yhdeksän köyliöläistä perhettä, joissa
oli vähintään yksi alle 18-vuotias lapsi. Samana vuonna perheneuvolan palveluja Harjavallan
terveysasemalla käytti 11 kiukaislaista lasta, joista suurin osa oli kouluikäisiä tai nuorempia.
Raumalla, Eurajoella, Lapissa ja Kodisjoella ei ole varsinaista kasvatus- ja perheneuvolaa. Rauman
lastenpsykiatrian poliklinikka, joka antaa oman alansa erityistason avohoidon palveluja, antaa
kuitenkin näiden neljän kunnan alueella myös perheneuvolapalveluja. Näitä palveluja ei kuitenkaan
ole tilastoitu erikseen, koska perheneuvolapalvelut lomittuvat usein muiden palvelujen kanssa
yhteen (vrt. kuvio 64 s. 113, Lasten- ja nuorisopsykiatrian poliklinikoiden asiakkaat).
13.2.2. Koulukuraattorit ja –psykologit
Koulupsykologi- ja kuraattoritoiminnasta säädetään lastensuojelulaissa. Sen mukaan kunnan tulee
järjestää riittävästi tukea ja apua oppilaalle ja tämän perheelle koulunkäynnin vaikeuksien lievittämiseksi
ja ehkäisemiseksi. Tätä tehtävää varten kunnassa voi olla koulukuraattorin ja koulupsykologin
virkoja. Kunta voi myös järjestää palvelut muutoin ottaen huomioon kunnan koon ja kunnassa
olevat muut psykologien ja sosiaalityön palvelut. (Kouluterveydenhuolto 2002, 110.)
Suomessa 1990-luvun alussa vallinnut vaikea lama vaikutti myös koulupsykologi- ja koulukuraattoripalveluiden
kehittymiseen. 1980-luvun lopulla pidettiin tavoiteltavana yhtä kuraattorin tai psykologin
virkaa tuhatta oppilasta kohti. Tämä tavoite toteutui 1990-luvun alkupuolella ainoastaan
eräissä Uudenmaan läänin kunnissa. Tuolloin tavoitteena pidettiin myös, että koulupsykologin ja
kuraattorin palvelut olisi tullut saada mieluimmin omasta koulusta kuin sen ulkopuolelta. Näin työllä
olisi ollut enemmän ennaltaehkäisevän työn luonne. Psykososiaaliset palvelut puuttuvat kuitenkin
edelleen monista kunnista. Suomen Psykologiliiton mukaan koulupsykologi- ja kuraattoripalveluja
on tällä hetkellä jokseenkin riittävästi vain pääkaupunkiseudulla. Koulukuraattoreita, jotka tekevät
päätoimisesti koulutyötä on maassamme noin 250 ja vastaavasti koulutyötä tekeviä koulupsykologeja
noin 150. Vajaa 90 prosenttia koulupsykologin ja vajaa 80 prosenttia koulukuraattorin
viroista sijoittuu eteläiseen osaan maata. (Oppilaan hyvinvointi ja oppilashuolto 2002, 32-33.)
Koulupsykologin työn tavoitteena on tukea opettajia ja kouluyhteisöä oppimis- ja sopeutumisvaikeuksien
ennaltaehkäisemisessä ja vähentämisessä sekä oppilaan kehitystason ja yksilöllisten
edellytysten huomioon ottamisessa opetuksessa. Koulupsykologin puoleen voivat kääntyä koulun
oppilaat, heidän huoltajansa ja opettajat erilaisissa koulunkäyntiä koskevissa kysymyksissä. Näitä
voivat olla muun muassa oppilaan tunne-elämään, käytökseen, sosiaalisiin suhteisiin ja oppimisvaikeuksiin
liittyvät vaikeudet. Koulupsykologin tehtävänä on tutkia, ohjata ja tukea oppimisvaike-
110

uksissa ja tarvittaessa valmistella oppilaiden siirtämistä erityis- tai yleisopetukseen. Koulupsykologi
ohjaa oppilaan tarpeen mukaan jatkotutkimuksiin ja –hoitoon ja tekee yhteistyötä muiden viranomaisten
kanssa. (Kouluterveydenhuolto 2002, 110.)
Seudun kunnista Eurajoella on yksi psykologi, jonka työajasta 60 prosenttia on koulupsykologin
työtä. Lukuvuonna 2001-2002 koulupsykologilla oli asiakkaana 52 oppilasta. Käyntikertojen määrät
vaihtelivat asiakkaiden keskuudessa jonkin verran, mutta useimmilla asiakaskäyntejä oli yhteensä
4-5. Muutaman oppilaat ovat käyneet psykologin vastaanotolla säännöllisesti kerran viikossa
koko lukuvuoden ajan.
Raumalla on kolme koulupsykologia. Rauman koulupsykologeista yksi toimii Rauman lisäksi Kodisjoen
ja Lapin koulupsykologina. Lukuvuonna 2001-2002 kolmella koulupsykologilla oli yhteensä
221 oppilasta asiakkaana. Lukuun sisältyvät raumalaiset, lappilaiset ja kodisjokelaiset oppilaat.
Asiakaskäyntien kokonaismääriä ei ole kirjattu. Keskimäärin käyntejä on ollut 5-6 asiakkaana olevaa
oppilasta kohden, muutamat ovat käyneet säännöllisesti viikoittain koko lukuvuoden ajan.
Eurajoella, Kodisjoella, Lapissa ja Raumalla koulupsykologien lisäksi psykologien palveluja antavat
Rauman kansanterveystyön kuntayhtymän psykologit sekä Rauman lastenpsykiatrian poliklinikka.
Eurajoella psykologin palveluja saa myös sosiaalitoimen kautta. Eurassa, Säkylässä, Köyliössä
ja Kiukaisissa ei ole koulupsykologeja, vaan näissä kunnissa psykologin palveluja antavat
terveyskeskuspsykologit sekä perheneuvolat.
Koulukuraattorin työ on osa koulun oppilashuoltoa ja koulukuraattori vastaa koulun sosiaalityöstä.
Koulun sosiaalityössä korostuu oppilaiden ja heidän perheidensä ongelmien tunnistaminen,
itsenäisen selviytymisen arviointi ja tukeminen sekä vanhemmuuden tukeminen. Koulukuraattorin
ydinaluetta on oppilaiden sosiaalisen kasvun ja toimintakyvyn tukeminen ja kehittäminen. Koulukuraattorin
työssä korostuu myös lasten ja nuorten oikeusturvasta huolehtiminen. Koulukuraattori
vastaa yhdessä kouluterveydenhuollon ja koulun muun henkilöstön kanssa koulun päihdetyöstä.
(Kouluterveydenhuolto 2002, 111.)
Koulukuraattorin työn tavoitteena on oppilaiden sosiaalisen hyvinvoinnin, myönteisen kokonaiskehityksen
ja koulunkäynnin tukeminen sekä sosiaalisten näkökohtien tuominen koko kouluyhteisön
hyvinvoinnin edistämiseen. Koulukuraattori toimii tiiviissä yhteistyössä oppilaan, vanhempien,
opettajan, rehtorin ja muun oppilashuoltohenkilöstön kanssa. Koulussa kuraattorin työskentelymuotoja
ovat yksilö-, perhe-, ryhmä- ja luokkatyö. Kuraattori tekee yhteistyötä muiden viranomaisten
kanssa ja ohjaa oppilaan tarvittaessa jatkotutkimuksiin ja –hoitoon. (Kouluterveydenhuolto
2002, 111.)
111

Seudun kunnista ainoastaan Raumalla on yksi koulukuraattori. Lisäksi Säkylässä yksi sosiaalityöntekijä
tekee puolet työajastaan koulukuraattorin tehtäviä. Taulukossa 32 on esitetty koulukuraattorin
asiakkaiden lukumäärät Raumalla ja Säkylässä lukuvuosina 1997-98 – 2001-02. Säkylässä
koulukuraattorin asiakkaina on myös köyliöläisiä oppilaita, jotka käyvät lukiota Säkylässä.
TAULUKKO 32. Koulukuraattorin asiakkaiden lukumäärät lukuvuosina 1997-1998 – 2001-2002
1997-1998 1998-1999 1999-2000 2000-2001 2001-2002
Rauma 65 68 55 67 59
Säkylä 13 33 28 22 32
Lähde: Koulukuraattorien tilastot.
13.2.3. Avohuollon tukitoimenpiteet
Kunta on velvollinen järjestämään avohuollon tukitoimia kaikille lapsille ja nuorille, joiden terveys
tai kehitys on vaarantunut. Tarkoitus on ennaltaehkäistä ongelmien syntyä ja niiden kasautumista,
järjestää tarvittavaa apua, tukea, hoitoa ja kontrollia perheiden selviytymisen sekä lasten ja nuorten
terveyden, kasvun ja kehityksen tueksi. Avohuollon tukitoimet käsittävät lapsen tai nuoren tukiasumisen,
toimeentulon, koulunkäynnin ja harrastustoiminnan turvaamisen sekä muut tarpeen
vaatimat tukitoimet. Avohuollon tukitoimiin kuuluvat myös perheen tuki ja kuntoutus. Avohuollon
tukitoimena voidaan järjestää lisäksi perhehoitoa ja laitoshuoltoa yhdessä vanhemman tai huoltajan
kanssa tai 12 vuotta täyttäneelle lapselle yksinään. (Bardy, Salmi & Heino 2001, 90.)
Sosiaalitoimen lastensuojelun avohuollon asiakkaana olevien lasten osuus alle 18-vuotiaista on
lisääntynyt koko maassa viimeisen viiden vuoden aikana: vuonna 1997 avohuollon asiakkaana oli
3,1 prosenttia (35 984 lasta) ja vuonna 2001 jo 4,4 prosenttia (49 610 lasta) kaikista alaikäisistä
lapsista (kuvio 62). Myös lähes kaikissa Rauman seudun kunnissa avohuollon piirissä olevien lasten
osuus on ollut nousussa viime vuosina. Eurassa ja Raumalla on viimeisen viiden vuoden ajan
ollut suhteessa enemmän lapsia avohuollon tukitoimien kohteena kuin koko maassa keskimäärin.
112

KUVIO 62. Avohuollon tukitoimenpiteiden piirissä olleiden alle 18-vuotiaiden osuus ikäluokasta v.
1997-2001 (Tieto puuttuu Kiukaisten osalta vuodelta 1997.)
10
8
%
6
4
2
1997
1998
1999
2000
2001
0
Eura Eurajoki Kiukainen Kodisjoki Köyliö Lappi Rauma Säkylä Koko maa
1997 4,5 1,9 1,8 2,6 2,4 3,8 1,3 3,1
1998 3,9 1,9 2,0 - 2,2 1,4 4,1 3,6 3,4
1999 5,0 2,7 1,7 - 3,6 2,2 5,7 2,9 3,8
2000 5,0 2,0 3,5 0,9 2,9 1,7 6,0 2,6 4,3
2001 5,5 2,5 4,7 - 2,9 2,3 6,8 4,1 4,4
Lähde: Stakes/ Lastensuojelu 2001 –tiedonantajapalaute 11/2002.
13.2.4. Kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset
Puhuttaessa sijoitetuista lapsista tarkoitetaan sosiaalilautakunnan päätöksellä kodin ulkopuolelle
joko avohuollon tukitoimena, huostaanottona tai jälkihuoltona sijoitettuja lapsia ja nuoria (Lastensuojelu
2001 – tiedonantajapalaute 11/2002). Kodin ulkopuolelle sijoittamisen yleisimpiä syitä ovat
vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmat, jotka usein johtavat lapsen hoidon laiminlyöntiin
tai perheväkivaltaan. Nykyään yhä useampi sijoitus perustuu lapsen oirehtimiseen, joka näkyy
kouluvaikeuksina, rikollisuutena tai huumeiden käyttönä. (Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle
lasten ja nuorten hyvinvoinnista 2002, 14.)
Koko maassa kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten lukumäärä on noussut viimeisen viiden vuoden
aikana merkittävästi: vuonna 1997 kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia oli koko maassa 11764 ja
vuonna 2001 jo 13453 (1,2 % alle 18-vuotiaista) (kuvio 63). Rauman seudun kunnista ainoastaan
Kiukaisissa kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten osuus on noussut jonkin verran viimeisen viiden
vuoden aikana (0,5 ? 1,1 %). Muissa kunnissa kyseinen osuus on pysynyt suunnilleen samalla
tasolla.
113

KUVIO 63. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten osuus alle 18-vuotiasta v. 1997-2001
5
4
%
3
2
1
1997
1998
1999
2000
2001
0
Eura Eurajoki Kiukainen Kodisjoki Köyliö Lappi Rauma Säkylä Koko maa
1997 0,6 0,3 0,5 0,9 0,2 0,5 1,0 0,3 1,0
1998 0,6 0,3 0,7 0,9 - 0,7 1,0 0,3 1,0
1999 0,8 0,1 0,7 0,9 0,3 0,4 0,9 0,2 1,1
2000 0,8 0,2 1,1 0,9 0,5 0,4 1,1 0,4 1,1
2001 0,8 0,2 1,1 - 0,3 0,4 1,0 0,3 1,2
Lähde: Stakes/ Lastensuojelu 2001 –tiedonantajapalaute 11/2002.
13.2.5. Lasten- ja nuorisopsykiatrian asiakkaat
Väestötutkimusten mukaan lasten psyykkiset oireet ovat lisääntyneet Suomessa. Vakavia psyykkisiä
häiriöitä on noin neljällä prosentilla ja keskivaikeita häiriöitä noin 17 prosentilla 8-9 vuotiaista
lapsista. Kaikista häiriintyneistä lapsista arvioidaan hoidossa olevan yksi kuudesta ja vakavasti
häiriintyneistä lapsista noin 40 prosenttia. Jokin psyykkinen häiriö on joidenkin arvioiden mukaan
havaittavissa noin joka viidennellä. (Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle lasten ja nuorten
hyvinvoinnista 2002, 19.)
Kuviossa 64 on esitetty lasten- ja nuorisopsykiatrian poliklinikkojen asiakkaiden osuus ikäluokasta
(alle 18-vuotiaista) vuosina 1997-2001. Lasten- ja nuorisopsykiatrian poliklinikkojen asiakkaiden
osuus ikäluokasta on viime vuosien aikana ollut nousussa Eurassa (0,3 ? 1,0 %), Raumalla (1,2
? 1,7 %) ja Säkylässä (0,3 ? 1,4 %), jossa lisäystä on ollut eniten. Eurajoella alle 18-vuotiaiden
psykiatrian poliklinikkojen asiakkaiden osuus ikäluokasta on puolestaan laskenut viime vuosina
(1,3 ? 0,5 %), samoin viimeisimmän tilaston mukaan Kiukaisissa (1,4 ? 0,7 %). Muissa kunnissa
osuudet ovat pysyneet viime vuosina suunnilleen samalla tasolla. Vuonna 2001 suhteessa eniten
lasten- ja nuorisopsykiatrian poliklinikkojen asiakkaita oli Raumalla (1,7 %) ja vähiten Eurajoella
(0,5 %).
114

KUVIO 64. Lasten- ja nuorisopsykiatrian poliklinikkojen asiakkaiden osuus ikäluokasta (alle 18-
vuotiaista) v. 1997-2001
5
4
%
3
2
1
1997
1998
1999
2000
2001
0
Eura Eurajoki Kiukainen Kodisjoki Köyliö Lappi Rauma Säkylä
1997 0,3 1,3 0,8 1,8 0,6 1,1 1,2 0,3
1998 0,4 0,6 0,7 - 0,2 1,0 1,2 0,8
1999 0,6 0,8 1,3 0,9 0,8 0,7 1,2 0,9
2000 0,8 0,7 1,4 0,9 0,8 0,7 1,5 1,4
2001 1,0 0,5 0,7 0,9 0,8 0,9 1,7 1,4
Lähde: Satakunnan sairaanhoitopiirin tilastot.
Lasten- ja nuorisopsykiatrian vuodeosastojen asiakkaiden osuus ikäluokasta on noussut viime
vuosina hieman Eurassa (0,1 ? 0,4 %), Köyliössä (0,3 ? 0,5 %), Säkylässä (0,2 ? 0,4) ja viimeisimmän
tilaston mukaan myös Eurajoella (0,1 ? 0,3 %), tosin nousut ovat olleet hyvin pieniä (kuvio
65). Muissa seudun kunnissa ei vuodeosastojen asiakkaiden osuuksissa ole tapahtunut muutoksia.
115

KUVIO 65. Lasten- ja nuorisopsykiatrian vuodeosaston asiakkaiden osuus ikäluokasta (alle 18-
vuotiaista) v. 1997-2001
2
%
1,5
1
0,5
1997
1998
1999
2000
2001
0
Eura Eurajoki Kiukainen Kodisjoki Köyliö Lappi Rauma Säkylä
1997 0,1 0,1 0,3 - 0,2 0,4 0,1 0,2
1998 0,2 - 0,4 - - - 0,2 0,2
1999 0,3 0,1 0,1 - 0,2 - 0,2 0,3
2000 0,3 0,1 0,1 - 0,3 0,1 0,2 0,3
2001 0,4 0,3 0,1 - 0,5 - 0,2 0,4
Lähde: Satakunnan sairaanhoitopiirin tilastot.
13.2.6. Rikos- ja riita-asioiden sovittelu
Rikosten sovittelun tarkoituksena on löytää vaihtoehtoja rikosten aiheuttamien ristiriitatilanteiden
selvittämiseksi ja ratkaisemiseksi. Sovitteluun ryhtyminen edellyttää asianomistajarikosta. Aloitteen
sovittelusta voi tehdä rikosasiaan osalliseksi joutunut lapsi tai nuori sekä alaikäisen lapsen
vanhemmat. Kunnissa toteutetaan rikos- ja riita-asioiden sovittelua, mutta toiminta ei tällä hetkellä
kata vielä kaikkia kuntia. Tavoitteena on koko maan kattava järjestelmä, jonka sisältö mahdollisesti
säädettäisiin lailla. (Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle lasten ja nuorten hyvinvoinnista
2002, 34.) Rauman seudun kunnista rikos- ja riita-asioiden sovittelukäytäntö on käytössä Eurassa,
Eurajoella, Kiukaisissa (syksystä 2001 lähtien) Lapissa ja Raumalla. Näiden kuntien osalta rikosja
riita-asioiden sovittelut hoitaa Rauman Seudun Nuorisoasema.
Taulukossa 33 on esitetty rikosten sovitteluun tulleiden alle 18-vuotiaiden lukumäärät kunnittain
vuosilta 1997-2001. Rikosten sovitteluun tulleita tapauksia on vain muutamia vuosittain. Raumallakin,
jossa tapauksia on ollut useampia vuosittain, rikosten sovitteluun tulleiden alle 18-vuotiaiden
lukumäärä on laskenut viime vuosina.
116

TAULUKKO 33. Rikosten sovittelu, alle 18-vuotiaiden lukumäärä v. 1997-2001
1997 1998 1999 2000 2001
Eura 2 - - - -
Eurajoki 3 - - - -
Kiukainen - - - - 1
Lappi - - - 1 1
Rauma 10 5 9 4 4
Lähde: Rauman Seudun Nuorisoaseman tilastot, kuntien tilastot.
117

14. HARRASTUSTEN TARJONTA
14.1. KOULULAISTEN AAMU- JA ILTAPÄIVÄKERHOT
Laki lasten päivähoidosta edellyttää hoidon järjestämistä myös koulunsa aloittaneille lapsille lapsen
sitä tarvitessa. Palvelujen tarjonta perustuu kuitenkin kunnan tarveharkintaan. Kunnat supistivat
koululaisten iltapäivätoiminta 1990-luvun kuluessa. Kunnan järjestämän päivähoidon lisäksi
aamu- ja iltapäivätoimintaa kunnissa tuottavat erilaiset järjestöt ja muut lapsen kasvua tukevat
yhteisöt. Tuottajien monipuolisuus näkyy toiminnan suurina eroina ja perittävien maksujen vaihteluna
kunnissa. Aamu- ja iltapäivähoidon kysyntä ylittää nykyisen tarjonnan. (Valtioneuvoston selonteko
eduskunnalle lasten ja nuorten hyvinvoinnista 2002, 13.) Opetusministeriö asetti syksyllä
2001 työryhmän laatimaan ehdotuksen valtioneuvoston periaatepäätökseksi aamu- ja iltapäivätoiminnan
järjestämisestä. Työryhmä ehdottaa, että kaikille peruskoulun 1. ja 2. luokan oppilaille
tulisi taata subjektiivinen oikeus kuntien järjestämään aamu- ja iltapäivätoimintaan. Ehdotukseen
liittyy Suomen Kuntaliiton edustajan eriävä mielipide. Kuntaliiton edustajan mukaan kunnilla ei ole
voimavaroja tässä taloudellisessa tilanteessa toteuttaa koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa
työryhmän esittämässä muodossa. (Koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestäminen 2002.)
Seuraavassa on lyhyesti kuvattu Rauman seudun kuntien koululaisten iltapäiväkerhojen toimintaa
ja saatavuutta.
Eura. Eurassa koulutoimi järjestää aamu- ja iltapäiväkerhotoimintaa Kauttuan Jukolassa. Osallistujia
on ollut noin 30. Kirkonkylässä aamu- ja iltapäivähoidosta vastaa Euran seurakunta. Syksyllä
2002 koululaisia on ollut seurakunnan iltapäiväkerhossa keskimäärin 13, aamupäiväkerhossa
osallistujia on ollut 3-7. Länsi-Eurassa pienillä koululaisilla on tarpeen mukaan mahdollisuus päästä
koulupäivän jälkeen hoitoon päiväkotiin.
Eurajoki. Eurajoella toimii kolme koululaisten aamu- ja iltapäiväkerhoa. Keskustan alueella yhdistysten
(MLL ja 4H) järjestämä aamu- ja iltapäiväkerho kokoontuu Kaharin nuorisotalolla. Kerho on
tarkoitettu 1.-2. luokan oppilaille ja osallistujia on noin 20. Huhdan Ylisenpään kyläyhdistys järjestää
1.-2. luokan oppilaille iltapäiväkerhoa Huhdan koululla. Osallistujia on vajaa 10. Rikantilan kyläyhdistyksen
iltapäiväkerho on tarkoitettu 1.-6. luokan oppilaille. Lisäksi Eurajoella on muutamia
koululaisia iltapäivisin ryhmäperhepäivähoidossa ja perhepäivähoidossa.
Kiukainen. Kiukaisissa ei järjestetä iltapäiväkerhoja koululaisille. Niille muutamalle (5-6), jotka
ovat tarvinneet iltapäivähoitoa, on järjestynyt hoitopaikka sosiaalitoimen ryhmäperhepäiväkodeissa.
118

Kodisjoki. Lukuvuonna 2002-2003 Kodisjoella kunta järjestää 1.-2. luokan oppilaille iltapäiväkerhoa.
Kerho kokoontuu kerran viikossa ja osallistujia on noin kymmenen.
Köyliö. Köyliössä ei järjestetä iltapäiväkerhoja koululaisille. 1. luokan oppilaat pääsevät päivähoitoon
koulun jälkeen jos on tarvetta. Kaikki halukkaat ovat aina saaneet hoitopaikan iltapäiviksi,
tosin käyttö on ollut hyvin vähäistä, ainoastaan muutama lapsi vuosittain.
Lappi. Lapissa sosiaalitoimi järjestää 1.-2. luokan oppilaille aamu- ja iltapäiväkerhoa viitenä päivänä
viikossa. Kerhossa on kirjoilla noin 20-30 lasta.
Rauma. Raumalla toimii lukuvuonna 2002-2003 yhteensä 15 koululaisten iltapäiväkerhoa. Aamutoimintaa
ei ole yhdessäkään kerhossa. Kerhoista kuusi on kaupungin järjestämiä, neljä seurakunnan,
yksi Mannerheimin Lastensuojeluliiton, yksi Rauman seudun 4H-yhdistyksen, yksi Rauman
normaalikoulun, yksi Sorkan kyläkouluyhdistyksen ja yksi päiväkoti Sakkeuksen järjestämä.
1.-2. luokan oppilaille tarkoitetut iltapäiväkerhot tavoittavat yhteensä noin 300 lasta. Niillä alueilla
joilla ei ole järjestetty koululaisten iltapäivätoimintaa, muutamia lapsia on ollut aamu- ja iltapäivisin
perhepäivähoidossa.
Säkylä. Säkylässä seurakunta järjestää keskustan alueella 1. ja 2. luokan oppilaille iltapäiväkerhoa
viitenä päivänä viikossa. Lukuvuonna 2001-2002 toimintaan osallistui 22 koululaista. Lisäksi
Sydänmaan ja Pyhäjoen alueilla on päiväkerhoryhmät, joihin 1.-2. luokan oppilaat voivat mennä
koulun jälkeen. Koululaisia on näissä kerhoissa ollut noin viisi. Lisäksi joitain lapsia on ollut iltapäivisin
perhepäivähoidossa.
14.2. KOULUJEN MUUT KERHOT
Koulujen oppilaskerhotoiminta on Rauman seudun kunnissa melko vähäistä. Eurassa alaasteikäisille
on kaksi musiikkikerhoa ja kaksi liikuntakerhoa sekä ohjelmakerhoja. Yläasteella on
kaksi liikuntakerhoa ja tukioppilaskerho. Eurajoella kouluissa on musiikki-, liikunta-, ja ATK-kerhoja
sekä tukioppilaskerho. Kiukaisissa kouluissa ei ole ollenkaan oppilaskerhotoimintaa. Kodisjoella
on lukuvuonna 2002-2003 kaksi ala-asteikäisille tarkoitettua kerhoa. Köyliössä oli lukuvuonna
2001-2002 kerhoja seuraavissa aineissa: musiikki, liikunta, luova toiminta, tekninen työ, luontokerho
ja atk-kerho. Lapissa on lukuvuonna 2002-2003 yksi musiikkikerho. Raumalla oli lukuvuonna
2001-2002 ala-asteikäisille musiikkikerhoja ja monitoimikerho ja 7.-9. luokilla tekstiilityökerhoja,
119

ändikerho, videokuvaus-, koristelu- ja soitinrakennuskerho ja parlamenttikerho. Säkylässä oppilaskerhot
ovat pääasiassa liikunta- ja musiikkikerhoja.
14.3. KULTTUURITARJONTA LAPSILLE JA NUORILLE
Kunnan tehtävänä on edistää, tukea ja järjestää kulttuuritoimintaa kunnassa. Kunnan tehtävänä
on myös järjestää kunnan asukkaille mahdollisuuksia taiteen perusopetukseen sekä harrastusta
tukevaan opetukseen taiteen eri aloilla. (Laki kuntien kulttuuritoiminnasta 728/1992.) Seuraavassa
on esitelty lyhyesti seudun kuntien kulttuuritarjontaa lapsille ja nuorille. Lähes kaikissa seudun
kunnissa kulttuuritoimi järjestää lapsille ja nuorille konsertteja, teatteriesityksiä ja -matkoja. Myös
kansalaisopisto ja monet yhdistykset järjestävät kunnissa lapsille ja nuorille kulttuuritoimintaa.
Eura. Euran kulttuuritoimen keskeisenä painopisteenä ovat lapset ja nuoret. Niinpä suurin osa
tilaisuuksista on suunnattu näille ikäryhmille. Kulttuuritoimi järjestää lapsille ja nuorille säännöllisesti
iltatilaisuuksia, kuten teatteriesityksiä ja konsertteja. Koulut ovat kulttuuritoimen tärkeä yhteistyötaho,
sillä elokuvaesitysten ja koululaiskonserttien lisäksi joka vuosi järjestetään koulujen kulttuuripäivä.
Lapsille järjestetään joka vuosi yhdessä paikallisten järjestöjen kanssa koko kuukauden
kestävä lastenkulttuuritapahtumien sarja Lasten tammikuu sekä helatorstaina Wanhan ajan leikkipäivä.
Musiikin osalta taiteen perusopetuksesta vastaa kulttuuritoimi. Opetus toteutetaan yhdessä
Rauman musiikkiopiston kanssa. Tällä hetkellä musiikkiopiston kirjoilla on 23 euralaista opiskelijaa.
Kuvataiteen osalta lasten ja nuorten perusopetuksesta vastaa kansalaisopisto, joka tarjoaa
taiteen perusopetusryhmien lisäksi mm. kuvataide- ja käsityöopetusta. Kansalaisopistolla on myös
lapsikuororyhmä, eri instrumenttien soiton opetusta ja näytelmäpiiri. Yhdistykset ja yksityiset yrittäjät
tarjoavat Eurassa muun muassa musiikkileikkikoulutoimintaa, lasten kesäteatteritoimintaa sekä
muinaisleirikoulutoimintaa.
Eurajoki. Kunnan kulttuuritoimi järjestää kouluihin erilaisia lastenkonsertteja ja näytelmiä. Kulttuuritoimi
järjestää myös keramiikan alkeisopetusta lapsille. Musiikin perusopetus järjestetään yhteistyössä
Rauman musiikkiopiston kanssa. Eurajoella on useita yhdistyksiä, jotka järjestävät kulttuuria
lapsille ja nuorille. Tarjolla on muun muassa ilmaisullista toimintaa, kesäteatteria, teatterikerho,
kesäleirejä ja teatterimatkoja. Myös koulut järjestävät oppilaille muun muassa teatterimatkoja.
Kansalaisopisto järjestää Eurajoella erilaisia kerhoja lapsille, muun muassa maalausta ja musiikkitunteja.
120

Kiukainen. Kiukaisissa kulttuuritoimi järjestää lapsille ja nuorille muun muassa teatteriesityksiä ja
–matkoja, konsertteja sekä erilaisia kursseja. Kansalaisopisto järjestää lapsille näytelmäpiirejä
sekä musiikinopetusta. 4H-yhdistyksen toimintaan kuuluu muun muassa kädentaitoverstaita.
Kodisjoki. Kodisjoella yhdistykset järjestävät vuosittain jonkin lapsille ja nuorille tarkoitetun teatterimatkan.
Myös koulu järjestää joka vuosi kulttuuritapahtuman. Lisäksi kulttuurilautakunta järjestää
silloin tällöin lapsille kulttuuritapahtumia.
Köyliö. Köyliön kulttuuritoimi järjestää ympäri vuoden teatteri- ja konserttimatkoja lapsille. Lisäksi
kirjastossa ja kouluilla järjestetään vierailevia nukke- tai tanssiteatteriesityksiä kaikenikäisille lapsille
ja nuorille, samoin konsertteja ja runoesityksiä. Lisäksi yhdistykset järjestävät kulttuuritoimintaa
lapsille ja nuorille, muun muassa juhlia, esityksiä ja näyttelyjä. Köyliön kunnalla on Huittisten musiikkiopiston
kanssa sopimus kymmenen köyliöläisen nuoren opiskelupaikasta opistossa. Vuonna
2001 musiikkiopistossa opiskeli seitsemän köyliöläistä oppilasta.
Lappi. Lapissa vapaa-aikatoimi järjestää lapsille tanhukerhoja. Seurakunnalla on oma nuorisokuoro
ja VPK:n soittokunnalla nuorten soittoryhmä. Kansalaisopisto järjestää Lapissa lasten käsityöpajaa
ja lisäksi opistolla on kitarapiiri. Patolampiteatterilla on kesäteatteritoimintaa, jossa on myös
lapsia mukana.
Rauma. Raumalla kaupungin kulttuuritoimi järjestää lapsille toimintaa ympäri vuoden. Vuoden
aikana on kolme varsinaista lasten kulttuuriviikkoa: helmikuussa, Pitsiviikon aikana heinäkuussa ja
marraskuussa, jolloin on runsaasti lasten kulttuuritapahtumia. Varsinaisten kulttuuriviikkojen lisäksi
järjestetään yksittäisiä tapahtumia. Viime vuosina pelkästään lapsille suunnattuja tilaisuuksia on
ollut noin 20-30 vuosittain.
Rauman museossa on syyskuussa Kirstin päivät, jolloin entisajan elämää esitellään 2. ja 5. luokkien
oppilaille. Museo järjestää kesäisin lapsille Vanhan Rauman retkiä ja leirikouluja. Rauman
taidemuseo järjestää vuosittain yhden lapsille suunnatun näyttelyn. Taidemuseossa järjestetään
lapsille myös erilaisia työpajoja. Myös Lönnströmin taidemuseo järjestää lapsille opastusta ja toimintaa.
Rauman kaupunginteatteri pitää ohjelmistossaan joka vuosi yhden lastennäytelmän. Teatteri
on järjestänyt myös ilmaisutaidon kerhoja kouluilla. Musiikkiopiston oppilaista suurin osa on
lapsia ja nuoria ( yhteensä 700 opiskelijaa). Kuvataidekoulussa opiskelee vuosittain noin 150 lasta
ja nuorta, jotka ovat iältään 7-18 -vuotiaita.
Lisäksi Raumalla on erilaisia kulttuuriyhdistyksiä ja –järjestöjä, jotka järjestävät toimintaa lapsille ja
nuorille. Musiikkitoimintaa järjestää muun muassa lapsikuoro Kari ja Kakrut, Rauman poikakuoro,
musiikkiopiston kuorot, seurakunnan lapsikuoro, Rauman poikasoittokunta ja Vermuntilan soittokunta.
Kuvataidetoimintaa järjestävät muun muassa MLL:n kuvataidekerhot, kuvataidekerho Tai-
121

detassu ja Inspira ry. Raumalla toimii useita harrastajateattereita, joiden toiminnassa on mukana
myös lapsia ja nuoria. Raumalla toimii Rauman tanssikoulu ja lisäksi on erilaisia lasten kansantanssiryhmiä.
Kansalaisopisto järjestää kirjoittajapajoja, joiden toiminta on suunnattu lapsille.
Säkylä. Säkylässä kulttuuritoimi järjestää lapsille ja nuorille teatterimatkoja, nukketeatteriesityksiä
ja koululaisille konsertteja. Esimerkiksi konsertteja järjestetään myös yhteistyössä yhdistysten
kanssa. Kirjastossa järjestetään lapsille satutunteja, taidenäyttelyjä sekä lasten töiden näyttelyjä.
Taiteen perusopetusta annetaan Säkylässä musiikin, tanssin ja sanataiteen aloilla. Musiikin perusopetuksesta
vastaa Huittisten musiikkiopisto, tanssin perusopetuksesta Säkylän Naisvoimistelijat
ja sanataiteen perusopetuksesta kulttuurilautakunta. Säkylässä toimii useita musiikkiryhmiä,
joiden toiminnassa on lapsia ja nuoria mukana. Kansalaisopisto järjestää myös lapsille kulttuuritoimintaa,
muun muassa lasten ja nuorten kuvataidepajoja.
14.4. NUORISOTOIMEN PALVELUT
Nuorisotyölain tavoitteena on parantaa nuorten elinoloja ja luoda edellytyksiä nuorisotoiminnalle.
Lain mukaan nuorisotyö kuuluu kunnan toimialaan. Kunta voi tietysti itse päättää, mitä toimenpiteitä
nuorten elinolojen parantaminen vaatii ja miten se nuorisohallintonsa järjestää. (Kurikka 1999,
3.) Seuraavassa on esitelty lyhyesti kunnittain nuorisotoimen palveluja. Euran osalta tiedot puuttuvat.
Lähes kaikissa seudun kunnissa on nuorisotiloja, joissa järjestetään erilaista toimintaa nuorille.
Nuorisotoimi järjestää monissa kunnissa nuorille myös retkiä, leirejä ja muita tapahtumia. Kunnissa
on myös aktiivisesti toimivia nuorisojärjestöjä.
Eurajoki. Eurajoella järjestetään kahdella nuorisotalolla kerran viikossa nuortenilta. Lisäksi Lapijoen
nuorisotalolla on kerran viikossa avoimet ovet 5.-6. -luokkalaisille. Kunnan ja kannatusyhdistyksen
voimin toimiva Walkers-kahvila on avoinna kaksi kertaa viikossa. Nuorisotoimi järjestää
lisäksi muun muassa peli-iltapäiviä, retkiä, kesäleirejä ja muita tapahtumia. Eurajoella on myös
useita yhdistyksiä, jotka toimivat nuorten parissa. Näitä ovat muun muassa partiolippukunta Jokilaakson
Ravut, Mopo- ja mäkiautokerho, Eurajoen nuorisoseura ja 4H-yhdistys. Yhdistykset kokoontuvat
yleensä 1-2 kertaa viikossa. Eurajoelle on perustettu keväällä 2002 nuorisofoorumi, joka
on osa seutukunnallista nuorisofoorumia. Nuorisofoorumi –hankkeen tarkoituksena on lisätä nuorten
osallisuutta ja alueellista yhteistyötä. Foorumi työstää ideoita mm. nuorten päihteiden käytön ja
rikollisuuden vähentämiseksi. Foorumin tarkoituksena on saada myös nuorten viestit päättäjille.
122

Kiukainen. Kiukaisten nuorisotoimi järjestää tapahtumia, koulutusta, toimintaa ja matkoja nuorille.
Kiukaisissa toimii kaksi nuorisotaloa: Vapari ja Kämppä. Vaparilla järjestetään muun muassa
kursseja, kokouksia ja lasten englannin kerhoa. Kämpällä on nuortenilta kaksi kertaa viikossa sekä
4.-6. –luokkalaisille peli-iltapäivä kerran viikossa. Kiukaisissa toimii myös yläasteikäisille tarkoitettu
nuorisokahvila, jossa on ohjattua toimintaa kaksi kertaa viikossa. Vapaa-aikalautakunta tekee
myös yhteistyötä nuorisojärjestöjen kanssa. Yhteistyössä 4H-yhdistyksen kanssa ylläpidetään
muun muassa kädentaitoverstasta, kokkikerhoa ja mopokerhoa. 4H-yhdistyksen lisäksi toimivia
nuorisojärjestöjä Kiukaisissa ovat Nuoret Kotkat ja Kiukaisten ja Panelian VPK:n nuoriso-osastot.
Kodisjoki. VPK:n nuoret kokoontuvat epäsäännöllisesti silloin tällöin, samoin partiossa toimijat.
Säännöllistä toimintaa ei kuitenkaan ole.
Köyliö. Köyliössä on kolme nuorisotilaa, joissa pidetään nuorisoiltoja 1-2 kertaa viikossa. Lisäksi
nuorisotoimi järjestää erilaisia retkiä muun muassa jääkiekko-otteluihin. Nuorisotoimi tekee tiivistä
yhteistyötä nuorisojärjestöjen kanssa ja tukee järjestöjen toimintaa. Toimivia nuorisojärjestöjä Köyliössä
ovat muun muassa partiolippukunta Lallin Partio, 4H-yhdistys sekä vapaapalokuntien nuoriso-osastot.
Lappi. Lapissa nuorisotalo Lappari on avoinna kuutena iltana viikossa. Kävijöitä on noin 20-30
päivittäin. Vapaa-aikatoimi järjestää myös leiritoimintaa; lapsille kesäleirin ja nuorille työleirin. Lapin
VPK:n nuoriso-osasto puolestaan järjestää leirejä ja tapahtumia. Lapin 4H-yhdistys ja partiolippukunta
Narvin Tytöt järjestävät myös lapsille ja nuorille toimintaa. Lappiin perustettiin syksyllä
2001 nuorisofoorumi, joka on osa seutukunnallista nuorisofoorumia. Hankkeen tarkoituksena on
lisätä nuorten osallisuutta ja alueellista yhteistyötä. Foorumi työstää muun muassa ideoita nuorten
päihteiden käytön ja rikollisuuden vähentämiseksi. Foorumin tarkoituksena on myös saada nuorten
viestit päättäjille.
Rauma. Nuorisotoimella on kolme nuorisotilaa, joissa järjestetään avointa nuorisotoimintaa: Uotilan
Sininen Koulu, Sampaanalan nuorisotalo ja Kuovin nuorisotalo. Jokaisella talolla toimii yksi
ohjaaja. Nuorisotoimi on järjestänyt säännöllisesti sekä leiri- että retkitoimintaa. Joka kesä on järjestetty
leirit 7-10 ja 11-14-vuotiaille. Eri vuosina on järjestetty myös muita leirejä, kuten taide- ja
seikkailuleirejä. Retkiä järjestetään moniin kohteisiin. Koko perheelle suunnattuja retkiä on tehty
muun muassa huvipuistoihin ja toimintakeskuksiin. Nuorille on järjestetty muun muassa konserttimatkoja.
Raumalla on toiminut nuorten työpaja vuodesta 1986 alkaen. Raumalla toimivat metalli- puutyö- ja
tekstiiliosastot. Työpaja tarjoaa alle 25-vuotiaille nuorille mahdollisuuden parantaa ammattiosaamistaan
sekä auttaa nuorta rakentamaan tulevaisuuttaan.
123

Raumalla toimii 19 nuorisojärjestöä. Nuorisojärjestöistä suurimpia ovat partioiden lippukunnat,
joita on yhteensä kuusi. Nuorisoseuroja ja muita muun muassa kansantanssia harrastavia seuroja
on yhteensä kuusi. Muita järjestöjä ovat 4H-yhdistys, VPK:n nuoriso-osasto, skeittiseura ja ULME.
Rauman Nuorten Parlamentti perustettiin vuonna 1998. Nykyinen parlamentti on järjestyksessään
kolmas. Parlamenttiin kuuluu 13-18-vuotiaita nuoria yhteensä 18. Parlamentti pyrkii vaikuttamaan
nuorten yleiseen hyvinvointiin. Tavoitteena on ajaa raumalaisen nuorison etuja, edistää sen yleistä
viihtyvyyttä sekä tarjota vapaa-ajanviettomahdollisuuksia. Rauman Nuorten Parlamentti pyrkii
saamaan tietoa nuorilta vaikuttaakseen nuoria koskevissa asioissa ja epäkohdissa. Parlamentti
toimii myös linkkinä nuorten ja kaupungin organisaation välillä siten, että se pyrkii välittämään nuorilta
tulleita ideoita, aloitteita ja toiveita käytännön toimenpiteitä ja päätöksiä tekeville tahoille.
Säkylä. Säkylässä toimii nuorisotoimen ylläpitämä Walkers-kahvila, joka on avoinna kolme kertaa
viikossa. Säkylässä on useita vireitä nuorisojärjestöjä, muun muassa VPK:n nuoriso-osasto, kaksi
partiolippukuntaa, 4H-yhdistys sekä musiikkitoimintaa järjestävä KanalaSound.
Eurassa, Kiukaisissa, Köyliössä ja Säkylässä on käynnistynyt hanke, jonka tavoitteena on suunnitella
toimiva Pyhäjärviseudun nuorisoparlamentti. Nuorisoparlamentista on tarkoitus luoda toimiva
nuorten keskustelu- ja toimintafoorumi, joka ajaa seudun nuorten asioita.
14.5. LIIKUNTATOIMEN PALVELUT
Liikuntalain (1054/1998) keskeisenä tavoitteena on edistää väestön hyvinvointia ja terveyttä sekä
tukea lasten ja nuorten kasvua ja kehitystä liikunnan avulla. Yleisten edellytysten luominen liikunnalle
on valtion ja kuntien tehtävä. Liikunnan järjestämisestä vastaavat pääasiassa liikuntajärjestöt.
Kunnan tulee lain mukaan luoda edellytyksiä kuntalaisten liikunnalle kehittämällä paikallista ja
alueellista yhteistyötä sekä terveyttä edistävää liikuntaa, tukemalla kansalaistoimintaa, tarjoamalla
liikuntapaikkoja sekä järjestämällä liikuntaa ottaen huomioon myös erityisryhmät. Seuraavassa on
esitelty seudun kuntien liikuntatoimen palveluja lyhyesti. Liikuntapaikkoja ei tässä yhteydessä ole
esitelty, vaan lähinnä liikuntatoimen järjestettyä ja ohjattua toimintaa. Lisäksi on mainittu joitain
urheilulajeja, joita kunnassa toimivissa urheiluseuroissa voi harrastaa. Lähes kaikissa kunnissa
liikuntatoimi järjestää lapsille uimakouluja. Useissa kunnissa liikuntatoimi järjestää myös leirejä,
tapahtumia sekä kilpailutoimintaa eri lajeissa.
Eura. Eurassa kunnan liikuntatoimi järjestää lapsille ja nuorille muun muassa kesäisin liikuntaleirejä,
uimakouluja sekä kiertävää liikuntakoulua. Liikuntatoimi on järjestänyt useana vuonna peräkkäin
liikuntakisan ala-asteille. Kilpailutoimintaa liikuntatoimi järjestää hiihdossa, uinnissa, maasto-
124

juoksussa ja yleisurheilussa. Eurassa on paljon erilaisia urheiluseuroja, joissa lapsilla ja nuorilla on
mahdollisuus harrastaa erilaisia joukkuelajeja, kuten esimerkiksi lentopalloa, jalkapalloa, koripalloa
sekä yksilölajeja, muun muassa yleisurheilua, uintia, suunnistusta ja hiihtoa.
Eurajoki. Eurajoella kunnan liikuntatoimi järjestää lapsille ja nuorille kesäisin uimakouluja. Kilpailutoimintaa
järjestetään liikuntatoimen taholta yleisurheilussa, maastojuoksussa, suunnistuksessa
ja hiihdossa. Urheiluseuroissa voi Eurajoella harrastaa muun muassa yleisurheilua, suunnistusta,
tennistä, jääkiekkoa, lentopalloa, keilailua, voimistelua ja jalkapalloa.
Kiukainen. Liikuntatoimi järjestää Kiukaisissa lapsille ja nuorille muun muassa uimakouluja, luistelukouluja
ja jumppakoulua. Kilpailutoimintaa järjestetään esimerkiksi maastojuoksussa ja yleisurheilussa.
Kiukaislaisissa urheiluseuroissa lapsilla ja nuorilla on mahdollisuus harrastaa muun muassa
yleisurheilua, hiihtoa, jumppaa, suunnistusta ja jääkiekkoa.
Kodisjoki. Kodisjoella toimii yksi urheiluseura, joka järjestää lyhyitä liikuntakursseja. Lajeina ovat
muun muassa sähly, pesäpallo, jääkiekko ja yleisurheilu. Säännöllistä toimintaa urheiluseuralla ei
kuitenkaan ole.
Köyliö. Liikuntatoimi järjestää Köyliössä lapsille ja nuorille muun muassa uimakouluja sekä kilpailutoimintaa
yleisurheilussa, suunnistuksessa, hiihdossa ja maastojuoksussa. Köyliössä on yksi
urheiluseura, jossa voi harrastaa hiihtoa, ampumahiihtoa, pesäpalloa, lentopalloa, voimistelua,
yleisurheilua ja suunnistusta.
Lappi. Liikuntatoimi järjestää Lapissa lapsille ja nuorille uimakouluja, koko perheen kuntoliikuntatapahtumia
ja kehitysvammaisten liikuntakerhoa sekä kilpailutoimintaa yleisurheilussa. Kansalaisopisto
järjestää nuorille tanssillista voimistelua. Lappilaisissa urheiluseuroissa voi harrastaa muun
muassa lentopalloa, jalkapalloa, yleisurheilua salibandya ja ratsastusta.
Rauma. Liikuntatoimi järjestää Raumalla lapsille ja nuorille muun muassa uimakouluja ja liikuntaryhmiä.
Raumalla on useita kymmeniä urheiluseuroja, joissa lapsilla ja nuorilla on mahdollisuus
harrastaa muun muassa jalkapalloa, jääkiekkoa, yleisurheilua, voimistelua, kilpatanssia uintia,
suunnistusta, ratsastusta, pyöräilyä, moottoriurheilua ja voimailua.
Säkylä. Liikuntatoimi järjestää Säkylässä lapsille uimakoulua. Säkylässä on useita urheiluseuroja,
joissa voi harrastaa muun muassa jääkiekkoa, salibandya, lentopalloa, taitoluistelua, yleisurheilua,
hiihtoa, suunnistusta, tennistä ja pyöräilyä.
125

14.6. SEURAKUNTIEN TOIMINTA LAPSILLE, NUORILLE JA LAPSIPERHEILLE
Seuraavassa esitellään lyhyesti seurakuntien toimintaa lapsille, nuorille ja lapsiperheille. Kodisjoen
ja Köyliön osalta tiedot puuttuvat. Useimmat seurakunnat järjestävät päiväkerhoja, perhekerhoja,
pyhäkouluja ja nuorille nuorteniltoja. Monissa seurakunnissa järjestetään myös erilaisia retkiä ja
leirejä.
Euran seurakunta. Euran seurakunnan päiväkerhotyö tavoittaa noin sata 4-6-vuotiasta lasta ja
heidän perheensä. Kerhoryhmiä on yhteensä seitsemän. Lisäksi päiväkerhoväki järjestää myös
erillisiä tilaisuuksia lapsiperheille, muun muassa lastenmessun, yöleirin ja päiväkerholaisten kevätkirkon.
Seurakunnassa on tällä hetkellä neljä pyhäkoulua, joissa osallistujia on noin 60. Pyhäkouluista
kaksi on perinteisiä pyhäkouluja, yksi perhepyhäkoulu lapsille ja heidän vanhemmilleen
ja yksi kokkipyhäkoulu. Eurassa seurakunta järjestää myös 1.-2. luokkalaisille tarkoitettua koululaisten
aamu- ja iltapäiväkerhoa. Lisäksi seurakunnalla on perhekerho. Perhemessuja ja perhekirkkoja
pyritään pitämään säännöllisesti.
Eurajoen seurakunta. Eurajoen seurakunnassa on kaksi kerran viikossa kokoontuvaa perhekerhoa.
Perhekerhot on tarkoitettu kaikenikäisille, mutta yleensä niissä käy äitejä lapsineen. 4-5-
vuotiaille lapsille tarkoitettuja päiväkerhoja on kahdeksan. Seurakunta järjestää perheille tarkoitettuja
aamukirkkoja kaksi kertaa vuodessa. Lisäksi keväisin vietetään Perhepäivää. Kaikille alaasteikäisille
tarkoitettuja varhaisnuorten kerhoja seurakunnassa on tällä hetkellä kuusi. Kerhot
kokoontuvat iltapäivisin kerran viikossa tunnin ajan. Kerhojen lisäksi varhaisnuorille järjestetään
kesäisin leirejä. Vuonna 2002 seurakunnassa oli kolme rippikoulua. Rippikoulun jälkeiseen toimintaan
kuuluvat tällä hetkellä nuortenillat kerran viikossa, iltakirkko kerran kuukaudessa, retket ja
leirit, Joulumusikaali –projekti, kerhonohjaajakoulutus sekä isoskoulutus.
Kiukaisten seurakunta. Kiukaisten seurakunnassa on seitsemän 3-5 -vuotiaille tarkoitettua päiväkerhoryhmää.
3-14 -vuotiaille tarkoitettua pyhäkoulu kokoontuu sunnuntaisin. Nuorille tarkoitetut
nuortenillat ja jääkiekkokerho kokoontuvat kerran viikossa. Lisäksi seurakunnassa on varhaisnuorille
ja nuorille tarkoitettu sählykerho. Lapsiperheille tarkoitettu perhekerho kokoontuu kerran
viikossa. Lapsiperheille järjestetään lisäksi lähetys- ja toimintailta kerran kuussa.
Lapin seurakunta. Lapin seurakunnassa on viisi päiväkerhoryhmää: yksi ryhmä 3-vuotiaille lapsille,
kolme ryhmää 4-5-vuotiaille ja yksi ryhmä esikouluikäisille. Pyhäkouluja on kolme ryhmää. Lapsille
ja lapsiperheille tarkoitettu lastenkirkko järjestetään kerran kuukaudessa, perhejumalanpalvelus
neljä kertaa vuodessa. Varhaisnuorille tarkoitetut kerhot kokoontuvat iltapäivisin kerran viikos-
126

sa. Ryhmiä on kolme. Varhaisnuorille on järjestetty myös kokkikerhoa, sählykerhoa ja pienoismallikerhoa.
Kesäisin varhaisnuorille järjestetään leirejä. 15-vuotiaille ja sitä vanhemmille tarkoitetut
nuortenillat sekä raamattupiiri kokoontuvat kerran viikossa. Rippikoulun käyneille on tarjolla myös
isoskoulutusta ja kerhonohjaajakoulutusta, retkiä esimerkiksi gospeltapahtumiin ja leirejä.
Rauman seurakunta. Rauman seurakunnassa on 19 perhekerhoa, eli vanhempi-lapsi –kerhoa,
joissa on yhteensä noin 500 osallistujaa. Perhekerhot kokoontuvat kerran viikossa kaksi tuntia
kerrallaan. 4-6-vuotiaille lapsille tarkoitettuja päiväkerhoja on tällä hetkellä 19 ja niissä osallistujia
yhteensä noin 280. Kerhot kokoontuvat kaksi kertaa viikossa kolme tuntia kerrallaan. Pyhäkouluja
seurakunnassa on tällä hetkellä 15. Seurakunta järjestää myös erilaisia lasten kirkkoja ja tapahtumia
sekä pitää yhteyttä päiväkoteihin. Seurakunnan järjestämiä 1.-3. luokkalaisille tarkoitettuja
iltapäiväkerhoja on viisi ja osallistujia noin 100. Seurakunnassa on varhaisnuorille erilaisia kerhoja,
muun muassa tyttö-, poika-, seka-, liikunta- kokki- ja askartelukerhoja. Varhaisnuorille järjestetään
leirejä koulujen loma-aikoina. Seurakunta järjestää myös yhteisiä leirejä isille ja pojille, äideille ja
tytöille sekä kummileirejä. Lisäksi järjestetään perheretkiä erilaisiin kohteisiin, muun muassa huvipuistoihin,
kylpylöihin sekä maatilamatkailukohteisiin. Seurakunnan tekemä koulutyö tavoittaa jokaisen
7-14 –vuotiaan lapsen. Koulutyöhön kuuluu muun muassa tuntivierailuja, kirkon esittelyä,
leirikouluja ja päivänavauksia.
Seurakunnassa on rippikouluryhmiä noin 15. Rippikoulun käyneille on tarjolla muun muassa isoskoulutusta,
kerhonohjaajakoulutusta, saapaskoulutusta, raamattupiiri sekä erilaisia retkiä, leirejä ja
tapahtumia. Seurakunnan nuorisotyöhön kuuluu myös koulutyö. Jokaisella yläasteella ja ammattikoulussa
on oma koulupastori. Seurakunnan koulutyötä ovat muun muassa päivänavaukset, kirkkohetket,
erilaiset tapahtumat, tuntivierailut, leirikoulut sekä tukioppilastoiminta.
Seurakunta järjestää toimintaa myös Merimajakassa ja Lajotuvalla. Lisäksi seurakunta tekee yhteistyötä
eri tahojen kanssa projekteissa (Poikaprojekti, Aroprojekti ja Raumanmeriprojekti).
Säkylän seurakunta. Säkylän seurakunnassa on viisi päiväkerhoryhmää, joista kahteen on integroitu
iltapäiväkerholaisia. Iltapäiväkerhoja on kaksi, joista toinen kokoontuu viisi kertaa viikossa ja
toinen kerran viikossa. Seurakunnan perhekerho kokoontuu kerran viikossa. Seurakunnassa toimii
myös lapsikuoro. Varhaisnuorten kerhoja on yhdeksän. Tämän lisäksi seurakunta järjestää konsertteja,
tilaisuuksia ja leirejä lapsille, varhaisnuorille ja perheille. Nuorille pidetään yhdessä kunnan
kanssa Walkers –yökahvilaa ja nuorteniltoja. Seurakunta järjestää useita rippikouluja vuosittain.
Nuorille järjestetään myös kerhonohjaajakoulutusta ja isoskoulutusta. Säkylän seurakunnan
yhteydessä toimii myös partiolippukunta.
127

15. HENKILÖSTÖN VOIMAVARAT
15.1. LASTEN KANSSA TYÖSKENTELEVIEN SAIRAUSPOISSAOLOT
Kuviossa 66 on esitetty lasten kanssa työskentelevien peruskoulun opettajien, lukion opettajien ja
lasten päivähoidon henkilöstön keskimääräiset sairauspoissaolot (päivien lukumäärä/ työntekijä)
kunnittain vuonna 2001. Köyliössä, Kodisjoella ja Lapissa ei ole omaa lukiota. Vuonna 2001 lähes
kaikissa Rauman seudun kunnissa eniten poissaoloja oli päivähoidon henkilöstöllä. Eurassa eniten
sairauspoissaoloja oli lukion opettajilla ja Kiukaisissa peruskoulun opettajilla. Eniten poissaoloja
vuonna 2001 oli Eurajoen päivähoitohenkilöstöllä (17,4 päivää/ työntekijä) ja vähiten Kodisjoen
peruskoulun opettajilla (0,3 päivää/ työntekijä).
KUVIO 66. Lasten kanssa työskentelevien keskimääräiset sairauspoissaolot (päivien lukumäärä/
työntekijä) vuonna 2001
2001
20
15
Päivien lkm/ työntekijä
10
5
0
Eura Eurajoki Kiukainen Kodisjoki Köyliö Lappi Rauma Säkylä
Peruskoulun opettajat 9,5 4,1 9,6 0,3 2,7 9,4 9,2 6,6
Lukion opettajat 10,2 3,0 1,5 12,1 14,4
Päivähoidon henkilöstö 7,2 17,4 7,8 - 5,2 10,3 15,9 15,4
Lähde: Kuntien palkanlaskennan tilastot.
Lähteet
Alanen, L. 1998. Lapsena yhteiskunnassa – lapsuus ja sosiologia. Teoksessa: Saksala, E (toim.).
1998. Muutoksen sosiologia. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä.
128

Alanen, L. & Bardy, M. 1990. Lapsuuden aika ja lasten paikka. Tutkimus lapsuudesta yhteiskunnallisena
ilmiönä. Sosiaalihallituksen julkaisuja 12/1990. Valtion painatuskeskus, Helsinki.
Allardt, E. 1976. Hyvinvoinnin ulottuvuuksia. WSOY, Porvoo.
Allardt, E. 1996. Hyvinvointitutkimus ja elämänpolitiikka. Janus 3/1996 (224-240).
Arajärvi, P. & Aalto-Setälä, M. 1993. Koululainsäädännön käsikirja. Painatuskeskus Oy, Helsinki.
Asetus lasten päivähoidosta 239/1973.
Bardy, M. & Salmi, M. & Heino, T. 2001. Mikä lapsiamme uhkaa? Suuntaviivoja 2000-luvun lapsipoliittiseen
keskusteluun. Stakes, raportteja 263/2001. Gummerus Kirjapaino Oy, Saarijärvi.
Eläköön lapset – lapsipolitiikan suunta. Suomen Kuntaliiton lapsipoliittinen ohjelma. 2000. Suomen
Kuntaliitto, Helsinki.
Forssén, K. Miten tutkia lasten hyvinvointia? Hyvinvointikatsaus 4/1997 (18-21). Tilastokeskus.
Järventie, I. 2000. Lasten syrjäytyminen – laiminlyöty alue tutkimuksessa ja politiikassa. Teoksessa:
Heikkilä, M. & Karjalainen, J. (toim). 2000. Köyhyys ja hyvinvointivaltion murros. Tammer-
Paino Oy, Tampere.
Järventie, I. & Sauli, H. (toim.) 2001. Eriarvoinen lapsuus. WSOY, Porvoo.
Karisto, A. 1984. Hyvinvointi ja sairauden ongelma. Kansaneläkelaitoksen julkaisuja M:46. Kansaneläkelaitos,
Helsinki.
Karisto, A & Takala, P. & Haapola, I. 1988. Elintaso, elämäntapa, sosiaalipolitiikka. WSOY, Juva.
Kartovaara, L & Sauli, H. 2000. Suomalainen lapsi. Väestö 2000:7. Tilastokeskus.
Koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestäminen. 2002. Opetusministeriön työryhmien muistioita
29:2002.
Kouluterveydenhuolto 2002. Opas kouluterveydenhuollolle, peruskouluille ja kunnille. Sosiaali- ja
terveysministeriö ja Stakes, oppaita 51.
Kiili, J. 1998. Lapset ja nuoret hyvinvointinsa asiantuntijoina. Raportti hyvinvointi-indikaattoreiden
kehittämisestä. Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksen yhteiskuntapolitiikan
työpapereita no. 105. Jyväskylän yliopistopaino, Jyväskylä.
Kurikka, P. 1999. Perustietoa nuorisotoimesta. Suomen Kuntaliitto. Kuntaliiton painatuskeskus,
Helsinki.
Kuula, R. 2000. Syrjäytymisvaarassa oleva nuori koulun paineessa. Koulu ja nuorten syrjäytyminen.
Joensuun yliopistopaino, Joensuu.
Laakso, Kirsti (toim.). 2000. Lasten ja nuorten hyvinvointiselonteko. Jyväskylän sosiaali- ja terveyspalvelukeskuksen
julkaisuja 6/2000.
Laki kunnan kulttuuritoiminnasta 728/1992.
Laki lasten päivähoidosta 36/1973.
129

Lapin lasten ja nuorten hyvinvointi – tie parempaan huomiseen. 2000.
Lasten päivähoidon tilannekatsaus. Tammikuu 2001. Sosiaali- ja terveysministeriön monisteita
2002:14. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki.
Lastensuojelu 2001-tiedonantajapalaute 11/2002. Stakes.
Lastensuojelusta kohti lapsipolitiikkaa. Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle. 1995. Sosiaali- ja
terveysministeriö 1995:6.
Liikuntalaki 1054/1998.
Nuorisobarometri 2001. Nuorisoasiain neuvottelukunta, Nuora, julkaisuja 21. Kirjapaino RT-Print
OY, Pieksamäki.
Näkökulmia lapsipolitiikkaan. 1998. Suomen Kuntaliitto.
Oppilaan hyvinvointi ja oppilashuolto. 2002. Opetusministeriön työryhmien muistioita 2002:13.
Opetusministeriö.
Orre, S. & Luopa, P. & Hyry-Andersson, M. & Jokela, J. & Rimpelä, M. 2001. Kouluterveyskyselyn
kuntaraportit. Stakes.
Perusopetusasetus 852/1998.
Perusopetuslaki 628/1998.
Pölkki, P. 2001. Oppilaiden syrjäytymisuhkien tunnistaminen ja ehkäisy peruskoulun haasteena.
Teoksessa: Järventie, I. & Sauli, H (toim.). 2001. Eriarvoinen lapsuus. WSOY, Porvoo.
Rimpelä, M. & Luopa, P. & Jokela, J. 1998. Kouluterveyskysely: Terveys ja nuoret Satakunnassa
ja Varsinais-Suomessa. Tutkimus peruskoulujen ja lukioiden oppilaiden terveydestä ja hyvinvoinnista
Turussa huhtikuussa 1996 ja Turun ja Porin läänissä huhtikuussa 1997. Länsi-suomen lääninhallitus.
Salmi, M. & Huttunen, J. & Yli-Pietilä, P. 1996. Lapset ja lama. Stakes, raportteja 197, Helsinki.
Strandell, H. 1995. Mikä on lasten hyvinvointia? Tiedon tarpeen kartoitus. Stakes 25/1995.
Talo, J. 2001. Lapsiperheiden voimavarat ja hyvinvointi Raumalla. Kottippäi-projekti.
Tilastokeskus. Altika -tietokanta/ Asuntokunnat.
Tilastokeskus. Altika –tietokanta/ Perheet.
Tilastokeskus. Altika –tietokanta/ Syntyneet.
Tilastokeskus. Altika –tietokanta/ Väestö ja väestönmuutokset.
Tilastokeskus. Kaupunki- ja seutuindikaattorit/ Koulutus.
Tilastokeskus. Kaupunki- ja seutuindikaattorit/ Työmarkkinat.
Tilastokeskus. Kaupunki- ja seutuindikaattorit/ Väestö.
Tilastokeskus. Statfin/ Oikeus.
130

Tilastokeskus. Väestönlaskenta 2000.
Turun lasten ja nuorten hyvinvointiselonteko 2000. Turun kaupungin sosiaalikeskuksen julkaisuja
nro 2B/ 2000.
Työministeriön työttömyystilasto; Satakunnan työvoima- ja elinkeinokeskuksen työvoimaosasto,
työllisyyskatsaukset.
Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle lasten ja nuorten hyvinvoinnista. 2002. Sosiaali- ja terveysministeriön
julkaisuja 2002:12.
Willamo, M-R. & Väyrynen, O. 2001. Lasten ääni näkyväksi. Lapset ja nuoret hyvinvointinsa asiantuntijoina
Jyväskylässä. Jyväskylän opetussosiaalikeskuksen julkaisusarja 1/2001.
131