Erik Norman Svendsen Hallgrimskirken, Reykjavik ... - Pohjola-Norden

kanssa. Hänestä oli ratkaisevaa, että tilaa löytyisi myös sopimattomille ja
huomaamattomille, sairaille ja eri tavoin heikoille. Hänen tuomisensa oli uutta viiniä
uusissa leileissä.
”Eivät terveet tarvitse lääkäriä, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan kunnon ihmisiä,
vaan syntisiä”, Jeesus sanoo tämän päivän evankeliumissa, joka kertoo Jeesuksen
käynnistä verokantaja Leevin kotona, jossa hän istui samassa pöydässä veronkantajien ja
syntisten kanssa. Syntinen on käsite, jota ihannoimme aivan liian kevyin perustein, aivan
kuin se olisi kunniamaininta. Sanomme olevamme syntisiä Herramme edessä, aivan kuin
se tekisi meistä jotenkin erinomaisia Jumalan silmissä. Mutta se on pelkkää syntisyyden
romantisoimista, jossa veronkantajana tai syntisenä oleminen on itsessään suositus.
Ainoa syy, miksi Jeesus seurusteli veronkantajien ja syntisten kanssa oli se, ettei kukaan
muu halunnut. Heitä halveksittiin, eikä aivan syyttä. Veronkantajat olivat myös
maanpettureita ja täysin häpeämättömiä maanmiestensä taloudellisessa hyödyntämisessä,
ja ne, jotka elivät avoimesti synnissä, olivat varmaankin yhtä epäluotettavia ja
luotaantyöntäviä kuin tämän päivän narkomaanit ja alkoholistit. Jeesus näki heidät
kuitenkin toisin. Ei sen vuoksi, että hän rakasti heidän syntejään, vaan koska hän rakasti
ihmisiä. Sen vuoksi hän ei kysele ansioiden vaan tarpeiden perään. ”Eivät terveet tarvitse
lääkäriä, vaan sairaat.” Tuona päivänä Leevin talossa Jeesus näytti toteen sanoin ja teoin
Jumalan rajattoman rakkauden. Sen ainoan, joka voi uudistaa ja muuttaa syntisen.
Kirjanoppineista tämä ei ollut ainoastaan ennenkuulumatonta, se oli suoranaista hulluutta.
Heistä veronkantajat ja syntiset oli helppo erottaa joukosta ja heti sen perään eristää,
ainakin hyvästä seurasta. Mutta Jeesus on, kuten aina, näkemyksissään syntisyydestä
radikaalimpi. Synti ei ole ensisijassa liitoksissa ulkoiseen toimintaan, vaan pikemminkin se
liittyy meidän perustavanlaatuiseen suhteeseemme Jumalaan. Syntiä on se, että etsimme
Jumalan sijasta itseämme ja että kuuntelemme itseämme Jumalan sijasta ja että sen takia
ajattelemme aina ensimmäiseksi ja viimeiseksi itseämme emmekä läheisiämme. Eli kaikki
se meissä, joka sanoo ”minä”.
Sana synti, joka tuli tanskan kieleen kristinuskon myötä, tarkoitti oikeastaan
epäonnistumista tavoitteessaan. Ja niinhän tapahtuu joka kerta, kun elämässään aloittaa
sanalla ”minä” Jumalan tai lähimmäisen sijasta. Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, niin kuin
lähimmäistäsi ja itseäsi. Näin Jeesus kiteyttää, kuten tunnettua, suuren rakkauden
sanoman. Tätä sanomaa vastaan me jatkuvasti kapinoimme ja teemme syntiä. Sen vuoksi
myös me olemme eräänlaisia veronkantajia ja syntisiä, joiden on rukoiltava syntien
anteeksisaamista.
Jeesuksen sanoihin terveistä, jotka eivät usko tarvitsevansa lääkäriä, ja vanhurskaista,
jotka eivät usko tarvitsevansa anteeksiantoa, eivätkä sen vuoksi voi tervehtyä tai saada
syntejään anteeksi, on piilotettu aimo annos ironiaa. Itse hän rukoili vihollisiensa ja
vainoojiensa puolesta sekä oli veronkantajien ja syntisten ystävä. Eräs heistä oli Leevi,
Alfeuksen poika. Jeesus pyysi häntä opetuslapsekseen, ja kun Leevi hämmästyneenä ja
3