12 •

aikakauslehdet.fi
  • No tags were found...

12 • Lapsen Maailma 12/2004 LM_12-15 26.11.2004 14:55 Sivu 12

LM_12-15 26.11.2004 14:55 Sivu 1212 Lapsen Maailma 12/2004


LM_12-15 26.11.2004 14:55 Sivu 13TEKSTI ULLA-MAIJA LAMMI-KETOJA KUVAT TUIJA LINKOLAtulivat kotiinPeppi ja RosaPikkutyttöjen iloiset äänet täyttävät Lindemanien kodinEspoon Kuurinniityssä. Päivi ja Pekka Lindeman hakivattyttärensä Pepin ja Rosan Kiinasta. Toisinaan perheessä asuumyös vaihto-oppilastyttöjä eri puolilta maailmaa.Päivi ja Pekka Lindeman avioituivat1995, ja lapsi olisi ollut sangen tervetullut.Kun mitään ei tapahtunut, he menivätlapsettomuushoitoihin. Päivi tuli raskaaksi,mutta sai keskenmenon kuudennella kuukaudella.– Tämä oli ensimmäinen koeputkihedelmöitysja sen jälkeen niitä tehtiin vielä neljä.Olemme käyneet läpi kaikki mahdolliset tutkimuksetja lapsettomuushoidot. Raskauteenei löydetty mitään biologisia esteitä.Jossain vaiheessa peli piti sitten viheltääpoikki. Teimme päätöksen, ettemme enääyritä saada lasta ja kävimme myös psyykkisellätasolla läpi asian. Pian tämän jälkeen alkoiviritä ajatus adoptiolapsesta.Oman kotikunnan sosiaaliviranomaiset tekevätkotiselvityksen adoptiolapsen haluaville.Siinä arvioidaan perheen soveltuvuuttaadoptiovanhemmiksi.– Me pääsimme melko nopeassa vauhdissastarttaamaan. On paikkakuntia, joissa täytyyodottaa puolitoista vuotta kotiselvitysprosessinaloittamista. Pienen vauvan vanhemmiksiensimmäisenä mielessä olleestaKolumbiasta olimme jo liian vanhoja, nelikymppisetPäivi ja Pekka kertovat.– Aasialaisessa kulttuurissa arvostetaanikää ja elämänkokemusta. Peppiä odotimmekaksi ja puoli vuotta ja saman verran Rosaa.Oli aikaa läpikäydä omia tunteitaan javalmistautua vanhemmuuteen.Herkkä hetki– Kun lapsesta näki ensimmäisen valokuvan,hän oli heti ”meidän tyttö”, Päivikuvailee.Adoptiolapsen hakumatka Kiinasta kestääkaksi viikkoa. Orpokodin kasvattiäiti luovuttaalapsen hänen uusille vanhemmilleen.Peppi luovutettiin Päiville ja Pekalle hotellihuoneessa.– Kun sai lapsen syliinsä, sisimmässä olivaltava tunnekuohu, oikea tunteiden myllerrys.Me unohdimme antaa asiaankuuluvatlahjatkin kasvatusäidille.Kotiin paluun jälkeen ensimmäinen viikkokuluu lapsen Suomeen tuloon liittyvienkäytännön asioiden järjestelyssä.– Rosa oli kotiin tullessaan hieman sairas,hänellä oli vesirokko ja vatsatauti, Päivikertoo.– Ja varpaan kynsikin lohkennut! Peppilisää.Jo ennen Pepin tuloa perheeseen Päivi jaPekka opiskelivat kiinnostuksen vuoksi kiinankieltä työväenopistossa. Siellä he myöstutustuivat toisiin adoptiovanhempiin.– Adoptioperheet pitävät paljon yhteyttäkeskenään. Kuuden kilometrin säteellä asuuseitsemän perhettä, joissa on yhteensä kymmenenKiinasta haettua lasta. Lapsillammeon siis ”Kiinan-serkkuja”.Viime helmikuussavietimme kaikki yhdessä kiinalaista uuttavuotta.Isosiko Zhao JinKun Peppi oli pieni, Lindemanit kuulivat, ettäSuomeen oli tulossa ensimmäinen kiinalainenvaihto-oppilas.– Sanoimme, että otamme hänet, jos hänon tyttö. Näin Peppi sai ”isonsiskon”, ZhaoJinin. Hän puhui Pepin kanssa suomea,mutta suurimman osan vuotta Päivin ja Pekankanssa englantia, koska englannin taidostaoli hänelle enemmän hyötyä tulevaisuudessa.Zhao Jin ei kuitenkaan ollut ensimmäinenvaihto-oppilas Lindemaneilla, vaan seitsemänvuotta sitten heillä vietti vaihtarivuotensasaksalainen Caroline.– Caroline on käynyt meillä sen jälkeenmonta kertaa ja olemme kirjeenvaihdossa.Hän osaa edelleen hyvin suomea.Vaihto-oppilaat ovat tulleet LindemaneilleAFS:n kautta. Päivi oli jo nuorena ajatellutollessaan Saksassa kielikurssilla, että voisi aikuisenaitsekin majoittaa nuoria ihmisiä. Kokovuoden viipyvien vaihtareitten lisäksiheillä on ollut kuukauden ja viikon mittaisia”lyhytvaihtoja”.– Meillä on ollut tyttöjä Italiasta, Itävallasta,Japanista ja Amerikasta.Viikon vaihtari onsellainen, joka viettää vaihtarivuottaan jossainmuualla päin Suomea, esimerkiksi Pohjanmaalla,ja tulee sitten viikoksi tutustumaanpääkaupunkiseutuun.Tyttöjä Lindemaneilla on ollut siksi, koska,koska Päivi on enemmän kotona.– Kun olen kotona lasten kanssa, on oikeapiristysruiske, kun 16-vuotias tyttö tulee esimerkiksiItaliasta kuukaudeksi elämäänkanssamme.Vaihtariperheistä on Suomessa suuri pula.Sellaiseksi ryhtymiseen ei vaadita mitään erikoista.– Paitsi sitä, että on kiinnostunut siitä nuorestaihmisestä ja valmis viettämään hänenkanssaan yhteistä aikaa.– Teini-ikäisillä menointo vuoden aikanalisääntyy. On oltava valmis myös kohtaa-Lapsen Maailma 12/2004 13


LM_12-15 26.11.2004 14:55 Sivu 14maan ne ongelmat, joita murrosikäisetkäyvät läpi. Murrosikäisillä on samat ongelmatriippumatta siitä, mistä maastahe tulevat.Päivi toimii neljättä vuotta vaihto-oppilaittentukihenkilönä. Jokaisella vaihtarillaon tukena perheen ulkopuolinenhenkilö, jolle voi jutella esimerkiksi sellaisistaasioista, joista ei ehkä omassavaihtariperheessä syystä tai toisesta voipuhua.– Tänä talvena toimin ecuadorilaisentytön tukihenkilönä.Vaihto-oppilaan tullessa perheeseenpelisäännöt tehdään heti selviksi. Luottamussyntyy miltei saman tien.– Siihen tarvitaan vain se, että molemmatosapuolet toimivat rehellisestija reilusti toisiaan kohtaan, Pekkasanoo.Luonteva vaihtoehtoPäivi ja Pekka Lindemanille vaihto-oppilaatja adoptiolapset maailmalta ovatolleet luonteva vaihtoehto. Molemmatovat tehneet maailmalla töitä, Päivi matkailualallaja Pekka kansainvälisessäkiinteistöpalvelualan firmassa. Myöslapsettomuudesta puhuminen on ollutheille aina luonnollista.– Usein, kun alkaa puhua lapsettomuudesta,saa huomata, että ympäristössäon paljon muitakin saman asiankanssa kamppailevia, Pekka on huomannut.– Sellaisille, jotka miettivät adoptiotavaihtoehtona, haluamme sanoa, ettäaloittakaa jo tänään, huomenna voi ollajo myöhäistä. Itsekin olisimme voineetlähteä vielä aikaisemmin tähän prosessiin.Jo ennen Peppiä harkitsimmeadoptiohankkeen aloittamista, muttasilloin halusimme jättää asian vielä hetkeksimietinnän alle. Kun päätimme, ettälapsi on tervetullut perheeseemme,kului seitsemän vuotta ennen kuin Peppituli kotiin.Adoption ei tulisi olla mikäänviimeinen vaihtoehto.Lindemanit sanovat kohdanneensatähän mennessä vain positiivista asennoitumista.– Mutta tavallaan meidän tulee valmistautuamyös suvaitsemattomuuteen.Vaikka yhteiskunnassamme erilaisuudenhyväksyminen on lisääntynyt,se ei poista suvaitsemattomuutta kokonaan.Tänä syksynä Peppi on aloittanutenglanninkielisen leikkikoulun.– Syön siellä lounasta. Syön ihan itekaikki ruuat. Siellä on neljä tätiä ja yksisetä. Minä puhun heille suomea ja hepuhuvat minulle englantia. Mutta kyllähe ummartavat suomea, Peppi kertoo.Pöydän toiselta puolelta pikkusisko Rosaseuraa häntä ihailevin katsein.– Aika hyvää pullaa, Peppi sanoo sittenhaukatessaan uunituoreesta viineristä. Kansainvälien adoptio:Helsingin kaupungin sosiaalivirastonperheasiaintoimisto,www.hel.fi/sosv/palvelut/perhe/adoptiotai (09) 3104 3447,Interpedia, www.interpedia.fi/tai (06) 320 9710,Pelastakaa lapset ry, www.pela.fi,(09) 4135 5400,Yhteiset Lapsemme ry,www.yhteisetlapsemme.fitai (09) 260 0446Lindemanien kokemus on positiivinen, mutta he ovatvalmistautuneet myös suvaitsemattomuuteen.14 Lapsen Maailma 12/2004

More magazines by this user
Similar magazines