siika_tutuksi_ja_ruokapoytaan_web.pdf

solart.fi
  • No tags were found...

SIIKA TUTUKSI JA

RUOKAPÖYTÄÄN

Siikaopas


SISÄLLYSLUETTELO

1. Johdanto 3

2. Siika lajina, merialueen siikakannat ja niiden tila 4

2.1. Yleistä siiasta 4

2.1.1. Vaellussiika 4

2.2.1. Karisiika 6

2.2.2. Suistosiika 7

3. Siian kalastus ja merkitys ammattikalastukselle 8

3.1. Siian merkitys ammattikalastukselle 8

3.2. Siian kalastus 9

3.2.1. Vaellussiian kalastus 9

3.2.2. Karisiian kalastus Perämerellä 9

3.2.3. Onko siian kalastus kestävää 10

4. Siikakantojen hoito 14

4.1. Kesänvanhojen siikojen istutukset 14

4.2. Mädin haudonta ja vastakuoriutuneiden siikojen istutukset 14

4.3. Vaellussiian lisääntymisalueiden kunnostukset 16

5. Siian käyttö ja kulutus 17

5.1. Mitä siikaa syömme? 17

5.2. Siian kulutus ja käyttötavat 18

6. Siikareseptejä 19

6.1 Grillattua siikaa ja spelttisalaattia 19

6.2. Välimeren siikaa 21

6.3. Yrteillä kuorrutetut kalafileet 22

6.4. Yrttisiikaa uunissa 23

EU INVESTOI KESTÄVÄÄN KALATALOUTEEN

2

SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI


1. Johdanto

Siika on Suomen rannikkoalueen tärkeimpiä saalislajeja.

Erityisesti Pohjanlahden rannikkokalastukselle siika

on elintärkeä laji, sillä siikasaalis muodostaa pääosan

alueen rannikkokalastuksen saaliin arvosta. Siika on

jäänyt merkityksestään huolimatta pitkään julkisessa

keskustelussa ja tutkimuksessa muiden lohikalalajien

varjoon. Myöskään siian kalastuksen säätelyyn ei ole

kiinnitetty ilmeisestä tarpeesta huolimatta lainkaan

huomiota.

Asiassa tapahtui jyrkkä käänne vuonna 2012, kun

ympäristöjärjestö WWF siirsi kuluttajan kalaoppaassaan

vaellussiian ns. punaiselle listalle, eli vältettävien

kalalajien joukkoon. Toimenpiteellä oli välittömät

seuraukset siikamarkkinoille. Kaksi merkittävintä

kauppaketjua lopetti vaellussiian ostamisen, minkä

seurauksena siian kysyntä ja hinta suorastaan romahtivat.

Valitettavasti vaikutukset eivät rajoittuneet vain

vaellussiikaan, vaan yhtälailla myös kasvatettu siika,

sisävesien siika ja Perämeren karisiika kärsivät tapahtumaketjun

vaikutuksista.

Maa- ja metsätalousministeriö reagoi tilanteeseen asettamalla

laajapohjaisen siikatyöryhmän, joka sai mietintönsä

valmiiksi kevättalvella 2013. Työryhmä antoi

joukon suosituksia, joista tärkeimmät olivat kalastuksen

säätelytoimet sekä laaja tutkimusohjelma. Saavutetun

kompromissin myötävaikutuksella ostoboikotti

purkaantui ja myös WWF siirsi siian vältettävistä lajeista

harkiten käytettäväksi.

Prosessi osoitti, kuinka voimakkaasti ympäristötietoisuus

ohjaa nykyisellään kalankulutusta. Samalla

se osoitti myös kuinka siika mielletään kuluttajien

SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI

silmissä yksiulotteisesti vain yleisnimellä siika, vaikka

itse asiassa siika on monimuotoisimpia kalalajejamme.

Maassamme on kymmeniä eri siikakantoja, joiden tila

vaihtelee voimakkaasti. Joukossa on erittäin heikossa

tilassa olevia kantoja, mutta toisaalta vahvoja luonnonkantoja

ja istutuksista peräisin olevia kantoja, joita

olisi mahdollista hyödyntää nykyistä voimakkaammin.

Siian markkinahäiriöt koskettivat erityisen pahoin

Perämeren rannikon kalastusta ja siksi Perämeren rannikon

kalatalousryhmä katsoi tarpeelliseksi tuottaa

siikaan liittyvää kansantajuista tietoa, jotta jatkossa

vältyttäisiin vuoden 2012 kaltaisilta tilanteilta. Tämän

johdosta aloitettiin ”Siika tutuksi ja ruokapöytään”-hanke,

jota hallinnoi Rieska-Leader ry. Hankkeen

yksi keskeinen osa on selvitys, jossa kuvataan

maamme merialueen siikakannat ja niiden tila, siian

merkitys ammattikalastukselle ja kalastustavat, kalastuksen

kestävyys, siikakantojen hyödyntämisen ongelmat

ja siian käyttö kalanjalostusteollisuudessa sekä

kotitalouksissa. Koska nykyisen tiedon mukaan Suomenlahden

siikasaaliit ovat peräisin istutuksista, keskitytään

selvityksessä lähinnä Pohjanlahden siikaan.

Tämän selvityksen tavoitteena on tuottaa tietoa, jonka

pohjalta pystytään tuottamaan materiaalia niin

kuluttajien kuin kalastuksen harrastajien tietämyksen

lisäämiseksi. Perimmäisenä tavoitteena on lisätä siian

arvostusta niin suojeltavana eläinlajina kuin arvokkaana

luonnonvaranakin. Hyvin hoidetut ja kestävästi

hyödynnetyt siikakannat ovat niin kalastajien, ympäristöjärjestöjen,

kalakaupan kuin kalan kuluttajienkin

yhteinen tavoite.

3


2. Siika lajina, merialueen

siikakannat ja niiden tila

2.1 Yleistä siiasta

Lohikaloihin kuuluva siika (Goregonus lavaretus) on

eräs monimuotoisempia Suomessa tavattavia kalalajeja.

Siiasta erotetaan ainakin kuusi eri muotoa, pohjasiika,

karisiika, vaellussiika, järvisiika, planktonsiika

ja tuppisiika. Merialueella esiintyy vähintään kahta eri

siikamuotoa: jokiin kutemaan vaeltavaa vaellussiikaa

ja hidaskasvuisempaa merikutuista karisiikaa. Lisäksi

tutkimuksissa on löydetty ns. suistosiikakantoja, jotka

poikkeavat niin karisiiasta kuin vaellussiiastakin.

Ulkoisesti kaikki siikamuodot muistuttavat toisiaan

ja niiden tunnistaminen ulkomuodon perusteella on

mahdotonta.

Perinteinen tapa erottaa eri siikamuodot on laskea kiduskaarien

sisäreunassa olevien siivilähampaiden lukumäärä.

Siivilähammasmäärä karisiialla on keskimäärin

26, vaihtelu yleensä 21 - 30, vaellussiialla vastaavasti

keskimäärin 29 ja vaihtelu 25 - 33. Koska siivilähammasluvut

menevät osin päällekkäin ei samankokoisia

vaellus- ja karisiikayksilöitä ole aina mahdollista erottaa

toisistaan pelkästään siivilähampaiden lukumäärän

perusteella, vaan rinnalle tarvitaan kalan iän ja kasvun

määrittäminen, esimerkiksi suomunäytettä tutkimalla.

Kaikki siikamuodot ovat geneettisesti varsin lähellä

toisiaan, mutta karisiian ja vaellussiian erottaminen on

mahdollista myös geenitutkimuksella.

2.1.1 Vaellussiika

Vaellussiika nousee jokiin syksyllä ja mäti hautoutuu

talven yli joen pohjalla. Kutupaikat ovat tyypillisesti lisääntymisjokien

alimpien koskien alaosissa, mutta tästä

on myös poikkeuksia, esimerkiksi Torniojoen niin

kutsuttu kesäsiikakanta nousee jokeen useita kymmeniä

kilometrejä.

Siian poikanen kuoriutuu keväällä veden lämmetessä.

Kuoriutumisaika ajoittuu yleensä toukokuun alkupuolelle.

Aiemmin luultiin, että vastakuoriutunut

siian poikanen ajautuu virtausten mukana suoraan

mereen, mutta viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet,

että ainakin osa vastakuoriutuneista siioista jää

jokeen kuoriutumisen jälkeen ja vaeltaa mereen vasta

4

SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI


Kudulle nousevaa siikaa pyydetään lipolla jokien alimmista koskista

kesällä. Tornio- ja Simojoella tehdyissä tutkimuksissa

siian poikasen vaellus on alkanut jokiveden lämmettyä

15 asteeseen ja vaelluksen huippu on ajoittunut kesäkuun

lopulta heinäkuun alkupuolelle.

Vaellussiian vaelluskäyttäytymisessä on ilmeisesti kanta-

tai yksilökohtaisia eroja, jotka tunnetaan huonosti,

mutta tutkimuksissa on havaittu, että osalla siioista

vaellus ulottuu hyvinkin kauas lisääntymisjoesta. Esimerkiksi

Kemijokeen istutettuja värimerkittyjä siikoja

on saatu saaliiksi Ahvenanmaalta, toisaalta tiedetään

että osa Perämeren jokien vaellussiioista syönnöstää

Perämeren karikoilla, kasvaen selvästi hitaammin kuin

etelämmäksi vaeltavat yksilöt. Vaellussiika kutee ensimmäisen

kerran 3 - 5 vuotiaana, koirassiiat tulevat

kudulle nuorempana kuin mätikalat.

SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI

Vaellussiika käyttää ravintonaan alkuvaiheessa planktonia

kuten muutkin siiat, mutta siirtyy myöhemmin

käyttämään ravintonaan eläinravintoa, kuten äyriäisiä,

pohjaeläimiä, kalan mätiä ja poikasia. Erityisesti silakan

mädillä ja poikasilla on todennäköisesti iso merkitys

siian ravinnossa, siksi Pohjanlahden kalastajat

etsivät keväällä silakan kutualueita siian tavoittamiseksi.

Vaellussiian kasvu vaihtelee syönnösalueen mukaan

huomattavasti. Tyypillisesti jokeen kutemaan nouseva

siika on pituudeltaan 40 – 50 cm pituinen. Siika kasvaa

kuitenkin huomattavasti tätä suuremmaksi, 2 - 4

kg yksilöt eivät ole enää nykyisin mitenkään harvinaisia

ja suurimmillaan vaellussiika voi saavuttaa yli 5 kg

painon.

Vaellussiikakannat ovat kärsineet muiden vaelluskalojen

tavoin vesistörakentamisesta, vesien likaantumisesta

ja ylikalastuksesta. Voimalaitosten rakentaminen

on tuhonnut valtaosan siian merkittävistä lisääntymi-

5


salueista. Luontaisia vaellussiikakantoja on Suomessa

jäljellä hyvin vähän, merkittävimpänä Tornionjoen

siikakanta. Luonnonvarainen vaellussiika onkin luokiteltu

erittäin uhanalaiseksi lajiksi. Toisaalta velvoiteistutukset

ja kalavesien haltijoiden tekemät istutukset

ylläpitävät kalastettavia siikakantoja. Pohjanlahdelle

istutetaan vuosittain yli 4 miljoonaa kesänvanhaa vaellussiikaa

ja kymmeniä miljoonia vastakuoriutuneita

siian poikasia. Näillä istutuksilla on pystytty ylläpitämään

vahvoja jokeen nousevia siikakantoja erityisesti

monissa Perämereen laskevissa joissa.

2.1.2 Karisiika

Karisiika kutee syksyllä. Kutu ajoittuu pääosin lokakuun

jälkimäiselle puoliskolle, mutta voi kalastajien

havaintojen mukaan venyä jopa pitkälle marraskuun

puolelle. Karisiika kutee sora- ja kivipohjaisille matalikoille,

tyypillinen kutusyvyys lienee 1-3 metriä.

Poikaset kuoriutuvat jäiden lähdettyä toukokuussa ja

kuoriuduttuaan poikaset hakeutuvat hyvin matalille

hiekka- ja sorapohjaisille alueille, jossa ne oleskelevat

alkukesän, käyttäen ravinnokseen planktonia.

24 - 27 cm. Karisiika voi kuitenkin saavuttaa sukukypsyyden

myös huomattavasti pienempänä. Jopa 18

cm pituisissa karisiioissa tavataan sukukypsiä yksilöitä,

tosin pienimmät sukukypsät yksilöt saattavat olla muikun

ja siian risteymiä.

Karisiikakantojen tilanne on hyvin kaksijakoinen. Karisiikaa

on ilmeisesti aiemmin esiintynyt koko Suomen

rannikolla, mutta eteläisemmillä merialueilla karisiikakannat

ovat heikentyneet ympäristöolosuhteiden

vuoksi. Tutkimusten mukaan karisiian lisääntyminen

on heikkoa Selkämeren rannikolla, ja esimerkiksi Saaristomeren

karisiian, saaristosiian, kantoja tuetaan

istutuksin. Pohjanlahden eteläosien, Saaristomeren ja

Suomenlahden siikasaalis muodostuukin lähes yksinomaan

vaellussiiasta, ja karisiialla on lähinnä paikallista

merkitystä.

Sen sijaan Perämerellä on vahvat luontaiset karisiikakannat,

joilla on huomattava merkitys alueen kalastukselle.

Koko Perämeren siikasaaliista karisiian

osuus on 30 - 40 % ja erityisesti Pohjois-Pohjanmaan

rannikolla vielä tätäkin korkeampi. Tutkimusten mu-

Karisiika on vaellussiiasta poiketen melko paikallinen

kalalaji, pisimmät merkintätutkimuksissa havaitut

vaellukset ovat vain noin 20 km merkintäpaikasta. Karisiika

liikkuu merialueella ravintotilanteen ja veden

lämpötilan mukaan. Keväällä siikaa esiintyy hyvinkin

matalissa vesissä, mutta kevään edetessä ja veden lämpötilan

noustessa siika etääntyy ulommas rannikolta ja

hyvin lämpimän veden aikana siika voi painua hyvinkin

syvälle, keskikesän helteillä karisiikaa kalastetaan

jopa yli 20 metrin syvyydestä. Karisiika käyttää ravintonaan

pohjaeläimiä, kuten katkoja ja kotiloita. Myös

muiden kalojen mäti, erityisesti silakan mäti, on tärkeä

ravintokohde.

6

Karisiika on hidaskasvuisempi kuin vaellussiika ja

kasvu riippuu voimakkaasti elinympäristöstä. Saaristomeren

karisiika, ns. saaristosiika, voi saavuttaa jopa

useamman kilon painon, mutta yleisesti ottaen karisiika

jää selvästi vaellussiikaa pienemmäksi. Itämeren

vahvimman karisiikakannan, Perämeren karisiian,

paino kalastuskoossa on 100 - 150 grammaa ja pituus

SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI

Varhaisessa poikasvaiheessa siikoja esiintyy monentyyppisillä

rannoilla matalassa vedessä, suojaisimpia

lahtia lukuun ottamatta. Tärkeimmät poikastuotantoalueet

sijaitsevat kuitenkin Perämeren

laaja-alaisilla matalilla hiekkarannoilla.


kaan karisiika lisääntyy laajoilla alueilla Perämeren

rannikolla, eikä kannan heikkenemisestä ole mitään

viitteitä. Perämeren karisiikakannat ovat ilmeisesti täysin

luonnonvaraisia, koska tiettävästi karisiikaa ei ole

koskaan istutettu Perämerelle.

2.1.3 Suistosiika

Suistosiikakantoja on tavattu erityisesti Merenkurkun

alueelta, tunnetuin lienee Maalaxin siikakanta. Näitä

siikakantoja on tutkittu vähän, mutta tiedetään että

siika kutee kivi- ja sorapohjaisille alueille, joissa meriveden

virtaus pitää pohjat puhtaana. Suistosiika kasvaa

selvästi nopeammin kuin Pohjanlahden karisiika,

suurimmat saaliiksi jääneet yksilöt ovat painaneet yli

1 500 grammaa. Suistosiian asema muutenkin monimuotoisessa

siikamuotojen ryhmässä on epäselvä,

mutta vallalla oleva käsitys lienee, että suistosiikakannat

ovat eriytyneitä karisiikakantoja, jotka ehkä

elinalueensa paremman ravintotilanteen tai hieman

erilaisen vaelluskäyttäytymisen vuoksi kasvavat tavanomaista

karisiikaa nopeammin.

Koska suistosiikakantojen perusbiologiaa, kuten vaelluskäyttäytymistä

ja levinneisyysaluetta, ei tunneta,

on asia arvailujen varassa. Kalastukselle suistosiian

merkitys on kokonaisuudessaan hyvin vähäinen ja sitä

kalastetaan maantieteellisesti suppeilla alueilla. Siksi

tuonnempana siian kalastusta koskevassa osiossa käsitellään

vaellussiian ja Perämeren karisiian kalastusta,

joista merialueen siikasaalis lähes kokonaisuudessaan

muodostuu.

SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI

7


3. Siian kalastus ja

merkitys ammattikalastukselle

3.1 Siian merkitys

ammattikalastukselle

Siika on ammattikalastukselle erittäin merkityksellinen

saalislaji. Merialueen ammattikalastajien siikasaaliin

arvo oli vuonna 2013 noin 2,7 miljoonaa euroa,

joka oli viitisen prosenttia koko ammattikalastuksen

saaliin arvosta. Vaikka siian osuus saaliin arvosta tuntuu

äkkiseltään pieneltä, on syytä muistaa, että valtaosa

Suomen merialueen ammattikalastuksen saaliista

muodostuu silakkasaaliista, jonka arvo on yli 34 miljoonaa

euroa, eli runsaat 70 % merialueen ammattikalastuksen

saaliin arvosta.

Silakkasaaliista valtaosa kalastetaan avomeritroolareilla,

kun taas siika kalastetaan kokonaan rannikkokalastajien

toimesta. Oikeisiin uomiin siian merkitys asettuukin,

kun siikasaalista ja saaliin arvoa vertaa muihin

merkittäviin rannikkokalastuksen saalislajeihin, kuten

ahveneen, kuhaan ja loheen. Siikasaaliin arvo on kolminkertainen

lohisaaliin arvoon verrattuna ja liki 40

% suurempi kuin ahven- tai kuhasaaliin arvo. Erityisen

suuri merkitys siikasaaliilla on Pohjanlahden rannikkokalastukselle.

Selkämeren, Merenkurkun ja Perämeren

siikasaalis muodostaa noin 80 % koko Suomen

rannikon siikasaaliista ja siika on alueen ylivertaisesti

tärkein saalislaji, alueen rannikkokalastuksen selkäranka.

8

SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI


3.2 Siian kalastus

rajallisesti. Lisäksi tehokkain rysäkalastussesonki on

verrattain lyhyt, vain pari kuukautta kesässä.

3.2.1 Vaellussiian

kalastus

Valtaosa vaellussiikasaaliista kalastetaan pohjaverkoilla.

Siikaa kalastetaan meressä koko vaelluskierron ajan,

niin syönnösalueilta, vaelluksen aikana, kuin lisääntymisjokien

suualueilta. Hyvin suuri osa siikasaaliista

muodostuu syönnösalueella tapahtuvan pohjaverkkokalastuksen

saaliista. Siikaa tavoitellaan esimerkiksi

silakan kutualueiden liepeiltä, joihin sitä kertyy herkuttelemaan

silakan mädillä. Verkkokalastuksen osuus

merialueen kokonaissiikasaaliista on noin 90 % ja

tämä saalisosuus kalastetaan likimain kokonaan pohjaverkoilla.

Syönnösalueilla tapahtuva kalastus on ollut vaellussiialle

monen muun vaelluskalalajin tapaan hyvin vahingollista.

Siian kalastuksessa käytettyjen verkkojen

silmäkoot laskivat hyvin voimakkaasti 1980-luvun

lopulta alkaen, mikä pienensi kalastetun siian keskikokoa

ja näkyi myös jokiin vaeltavan siian vähenemisenä

ja siian keskikoon pienentymisenä. Tutkimusten

mukaan vaellussiikaa ei tulisi kalastaa tiheämmillä

kuin solmuväliltään 45 mm verkoilla. Tämä tavoite

toteutuu tällä hetkellä ainoastaan Suomenlahdella ja

Perämeren pohjoisosissa. Muualla merialueella vaellussiikaa

kalastetaan keskenkasvuisena, joskin tilanne

on kalastuksen yleisen vähentymisen myötä hieman

helpottanut.

Toinen merkittävä siiankalastusmuoto on rysäkalastus,

jonka osuus siikasaaliista on hieman alle 10 %. Siian

kalastuksessa käytettiin aiemmin isoja avoperärysiä,

mutta hyljekannan lisääntymisen myötä kalastuksen

painopiste siirtyy hiljalleen hieman pienempiin, hylkeiltä

suojattuihin pyydyksiin. Rysäkalastus kohdistuu

ensisijaisesti joko kutuvaelluksella olevaan tai joesta keväällä

palaavaan kalaan, tosin joiltakin alueilta saaliiksi

saadaan myös syönnöksellä olevaa kalaa. Nykylaajuinen

rysäkalastus ei näyttäisi olevan ongelma vaellussiikakannoille.

Rysäsaaliin osuus vaellussiikasaaliista on

verrattain vähäinen ja hyviä rysäpaikkoja on meressä

SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI

Aiemmin siikaa kalastettiin runsaasti myös ajoverkoilla

ja pintaan ankkuroiduilla pintaverkoilla. Näistä kalastusmuodoista

ajoverkkokalastus on nykyään kokonaan

kielletty koko Itämeren laajuisesti. Kiellolla suojellaan

Itämeren pyöriäiskantaa. Jo ennen kieltoa ajoverkkojen

ja edelleen sallittujen pintaverkkojen käyttö väheni

siikakantojen heikentyessä. Lisäksi syyskesällä tapahtuva

pintaverkkokalastus, kuten muukin verkkokalastus,

on myös altis lisääntyneen hyljekannan aiheuttamille

vahingoille.

Kaikkiaan vaellussiian kalastusta olisi mahdollista järkeistää

nykyisestä huomattavasti. Verkkokalastuksen

silmäkokosäätelyä tulisi tiukentaa erityisesti Merenkurkun

alueella, suosia säätelypäätöksissä rysäkalastusta

ja siirtää vaellussiian kalastuksen painopistettä

lähemmäs jokisuistoja, joissa kalastusta pystyttäisiin

suuntamaan tehokkaammin istutettuihin siikoihin.

Toisaalta on syytä muistaa, että niin ammatti-, kuin

kotitarvekalastuksen pyyntiponnistuksen yleinen

vähentyminen pienentää suoraan siian kalastuskuolleisuutta,

joka on jo tällä hetkellä nähtävissä siikakantojen

hienoisena elpymisenä. Edellä esitettyjen

kalastusmuotojen lisäksi siikaa saadaan jonkin verran

troolikalastuksen ja Perämereltä myös talvinuottakalastuksen

sivusaaliina, mutta näiden kalastusmuotojen

osuus saaliista on hyvin alhainen.

3.2.2 Karisiian kalastus

Perämerellä

Perämeren Karisiikaa kalastetaan pääasiassa pohjaverkoilla,

joiden solmuväli on 27 - 30 mm. Perämeren

eteläosissa käytetään myös solmuväliltään 33 - 35 mm

verkkoja. Karisiian kalastuksen ydinalueella, eli Keskija

Pohjois-Pohjanmaan rannikolla, kalastus näyttäisi

kohdentuvan toivotulla tavalla. Seuranta-aineiston

mukaan karisiika ehtii sukukypsäksi ennen päätymistään

kalastuksen saaliiksi ja vaellussiikaa tulee sivusaaliiksi

vain hyvin vähäisiä määriä. Tilastojen valossa

9


10

karisiian verkkokalastuksessa ei tule merkittäviä määriä

muutakaan ei toivottua sivusaaliista, kuten meritaimenia,

mutta tässä voi olla alueellista vaihtelua ja asia

kaipaa lisäselvityksiä. Kokkolan eteläpuolisen Perämeren

karisiian kalastuksen saaliskoostumus tunnetaan

heikosti ja myös tämä asia kaipaa lisäselvitystä.

Karisiikaa kalastetaan keväisin jäiden lähdettyä rannan

tuntumasta, mutta hyvin nopeasti kalastus siirtyy

ulommas rannikolta. Ensimmäinen merkittävä

kalastussesonki on silakan kutuaika, jolloin karisiikaa

kertyy isoina parvina syömään silakan mätiä. Silakan

kutu kestää Perämerellä pitkään. Ensimmäiset kutuparvet

kutevat usein rannikon tuntumassa jo toukokuun

puolella ja viimeiset ulkomeren matalikoilla

vasta heinäkuun jälkimäisellä puoliskolla. Silakan

kutualueet myös vaihtelevat hieman keväästä toiseen.

Silakan kutuparvien ja sitä kautta karisiian löytäminen

vaatiikin kalastajilta malttia ja kalan käyttäytymisen

tuntemusta.

Keskikesällä karisiikaa saadaan hyvin vaihdellen ja saaliissa

on suurta alueellista vaihtelua. Siian voi tavoittaa

ulkomeren matalikoiden reunoilta syönnökseltä tai

hellettä paosta syvänteistä. Syksyä kohti siika kertyy

taas lähemmäs rannikkoa ja varsinainen karisiian kalastuksen

huippusesonki on syys-lokakuussa, eli juuri

ennen kutuaikaa ja kutuaikana.

Kutuajan merkitystä kalastukselle korostaa karisiian

arvokas ja herkullinen mäti, joka parantaa kalastuksen

tuottoa huomattavasti. Kutuaika oli aiemmin aivan

ylivertaisesti tärkein karisiian kalastusaika ja on edelleen

erittäin merkittävä, mutta runsastunut hyljekanta

on heikentänyt syyskalastuksen edellytyksiä. Harmaahylje

ja Perämerellä erittäin runsaana esiintyvä Itämeren

norppa saapuvat rannikon tuntumaan syksyllä

vesien viilettyä ja kalastajien verkot ovat täysin suojattomia

hylkeitä vastaan.

SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI

Karisiikaa on aiemmin kalastettu Perämeren rannikolta

joiltakin alueilta myös rysillä. Kalastus on tapahtunut

vaajarysillä alkukeväästä jäiden lähdettyä ja

myöhään syksyllä. Tämä kalastusmuoto oli lähes tyystin

hävinnyt, mutta aivan viime vuosina karisiian rysäkalastus

on virinnyt uudestaan. Tähän on ollut syynä

verkkokalastuksen alttius hylkeille ja toisaalta Perämeren

rannikon ahvenkantojen parantuminen. Karisiikaa

ja ahventa saadaan saaliiksi hyvin samantyyppisillä rysillä,

koska molemmat lajit liikkuvat pääasiassa pohjan

tuntumassa, eivätkä mielellään nouse pinnan läheisyydessä

olevaan rysän perään.

Rysäkalastuksen kehittämisessä oleellisessa roolissa on

myös pyydystekniikan kehitys. Perämerellä on kokeiltu

pohjalta pyytävää, hylkeiltä suojattua ns. flexirysää

karisiian ja ahvenen pyynnissä ja tulokset ovat erittäin

lupaavia. Pyydys on osoittanut tehonsa karisiian ja ahvenen

kalastuksessa ja toisaalta pyydys on erittäin valikoiva.

Esimerkiksi lohta, meritaimenta ja vaellussiikaa

ei saada rysällä juurikaan saaliiksi.

Rysäpyynnin kehittäminen on oletettavasti avainasemassa

karisiikakantojen hyödyntämiseksi tulevaisuudeksi.

Verkkokalastus kärsii voimakkaasti hylkeistä ja

on vaikea nähdä, että nykyisen kalastajasukupolven

jälkeen aloittaisi uusia verkkokalastajia. Avomeren

verkkokalastus vaatii isot investoinnit alukseen ja

muuhun kalustoon, mikä tekee siitä nykyisellä kulurakenteella

heikosti kannattavaa.

3.2.3 Onko siian

kalastus kestävää?

Kuten edellä käy hyvin ilmi, on siika monimuotoinen

kalalaji ja siksi otsikon kysymykseen on vaikeaa vastata

kattavasti. Merialueen siikakanta koostuu useista eri

siikakannoista, joista osa on istutettuja, osaa tuetaan

istutuksin ja osa kokonaan luonnonvaraisia. Pääosa

merialueen siikasaaliista on vaellussiikaa, joka on luokiteltu

edelleen erittäin uhanalaiseksi.

Uhanalaiseksi luokittelu perustuu siihen, että luonnontilaisia

siikakantoja on jäljellä hyvin vähän ja niiden

kannat ovat heikentyneet. Toisaalta siikaistutukset

tuottavat kohtalaisen hyvin saalista ja istutusten tuotto

olisi järkevää korjata tehokkaasti talteen. Pääosa merialueen

siikasaaliista onkin todennäköisesti peräisin

istutuksista, mutta ongelmana on kalastuksen kohdentaminen

istutettuun kalaan. Lisäksi täytyy muistaa,

että kalastuksen kestävyys on aina laaja kysymys,


jota arvioitaessa on pystyttävä huomioimaan myös

kalastuksen vaikutus kohdelajin ohella koko muuhun

vesiluontoon.

Siian kalastusta tarkasteltaessa on erityisesti huomioitava

äärimmäisen uhanalainen meritaimen. Valitettavasti

alamittaisia meritaimenia päätyy siian kalastuksen

sivusaaliiksi huomattavia määriä ja tämän kysymyksen

ratkaiseminen tulee olemaan jatkossa yksi haasteellisimpia

siian kalastuksen säätelyyn liittyviä kysymyksiä.

Siian kalastuksen ongelmat kiteytyvät pitkälti pohjaverkkokalastuksen

ympärille. Siika kalastetaan liian

pienisilmäisillä verkoilla, minkä johdosta siika ei ehdi

lisääntymään ennen saaliiksi päätymistä. Negatiivinen

kehitys alkoi jo 1980 - 1990 luvun taitteessa, eikä siihen

pystytty puuttumaan millään tavalla ennen kuin

vasta aivan viime vuosina.

Merialueen siian kalastukseen saatiin vuonna 2013

pitkään kaivattu säätely- ja hoito-ohjelma, johon on

kirjattu laajat tavoitteet mm. siiankalastuksen säätelylle,

tutkimukselle ja elinalueiden kunnostuksella.

Samaan aikaan valmistellussa uudessa kalastuslaissa

ollaan asettamassa varsin tiukkoja säätelytoimenpiteitä

vapaa-ajan kalastajien verkkokalastukselle.

Asetetut säätelytoimenpiteet ovat oikeansuuntaisia,

mutta nykytiedon valossa riittämättömiä. Kalastusasetuksessa

vaellussiian kalastuksessa käytettävien verkkojen

solmuväli on säädetty 43 mm, mikä on yksinään

riittämätön toimenpide. Parempaan säätelyyn päästäisiin

mikäli vaellussiika kalastetaan solmuväliltään 45

- 50 mm verkoilla.

Asetetun säätelyn suurin epäkohta on kuitenkin Merenkurkun

alueen siiankalastuksen vapauttaminen

käytännössä kokonaan säätelystä, eli alueella saa edelleen

käyttää solmuväliltään 40 mm verkkoa kaikessa

kalastuksessa. Tämä on erittäin vakava puute, koska

valtaosa Perämereen laskevien jokien vaellussiiasta

syönnöstää alueella tai vaeltaa alueen kautta jossakin

vaiheessa elämäänsä. Toivottavasti käynnissä olevat

tutkimukset tuovat tarkempaa tietoa Merenkurkun

siikasaaliin rakenteesta ja kalastuksen säätely saadaan

myös Merenkurkun alueella asianmukaiselle tasolle.

Merikutuisten siikakantojen tila on erittäin heikko

koko Suomen merialueella Perämerta lukuun ottamatta,

mutta ilmeisesti heikkoihin kantoihin kohdistuva

SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI

11


kalastus on hyvin vähäistä. Perämeren karisiian kalastus

on kestävällä tasolla ja kalastusta olisi jopa mahdollista

lisätä nykyisestä. Myös ei-toivotun sivusaaliin

osalta karisiian kalastuksen tilanne on varsin hyvä.

Tilastojen mukaan vaellussiian osuus Perämeren karisiian

kalastuksen saaliista on vähäinen, eikä karisiian

kalastus myöskään uhkaa laajasti meritaimenkantoja.

Toki näiltä osin kaivataan hieman tarkempaa tutkimusta,

koska tiedossa on, että karisiikaa kalastetaan

erityisesti keväällä jäiden lähdön jälkeen hyvin matalista

vesistä ja todennäköisesti tässä kalastuksessa saaliiksi

päätyy myös pieniä taimenia.

Pääosa karisiiasta kalastetaan edelleen verkoilla, mutta

viime vuosina Perämeren rannikolla on tehty kokeiluja

rysäpyydysten käytössä ja tulokset ovat lupaavia.

Erityisesti pohjan läheisyydessä pyytävä ns. flexirysä

on osoittautunut tehokkaaksi ahvenen ja karisiian kalastuksessa.

Se on myös hyvin valikoiva, eli vaellussiikaa,

taimenta ja lohta päätyy hyvin vähän saaliiksi ja

taimenet sekä lohet pystytään vapauttamaan elävänä

takaisin mereen. Olisikin toivottavaa että alkukesän

karisiian kalastuksessa siirryttäisiin entistä enemmän

rysäkalastukseen verkkokalastuksen sijasta.

Vaikka siian kalastuksessa on edelleen ongelmia, on

asiassa tapahtunut paljon edistystä viimeisten vuosien

aikana. Osin myönteinen kehitys johtuu suoraan

merialueen kalastuksen vähenemisestä ja kalastuksessa

tapahtuneista muutoksista. Ammattikalastus on

vähentynyt kalastajien ikääntymisen myötä ja myös

vapaa-ajan verkkokalastus on vähentynyt huomattavasti

ja kehitys näyttäisi edelleen jatkuvan samansuuntaisena.

Lisäksi merialueen lisääntynyt hyljekanta on

rajoittanut tehokkaasti erityisesti myöhään syksyllä

tapahtuvaa verkkokalastusta.

Myös säätelytoimenpiteet on aloitettu. Tärkeintä kuitenkin

on että siikakantojen heikko tila on tiedostettu

ja kantojen hoitoa edistetään laajapohjaisen yhteistyön

avulla, missä ovat mukana niin viranomaisten, kalatalousjärjestöjen,

ympäristöjärjestöjen kuin kalakaupankin

edustus. Tämä takaa sen, että siikakantojen tilaa

seurataan ja säätelytoimenpiteitä pystyttään tarvittaessa

tiukentamaan tarpeen mukaan.

Ympäristöjärjestö WWF on reagoinut asiaan ja siirtänyt

merialueen siikakannat kalaoppaassaan vältettävistä

kalalajeista harkiten käytettävien kalalajien

joukkoon. Siian kalastus ei ole edelleenkään kaikilta

osin kestävällä tasolla, mutta toisaalta siikakannat eivät

ole välittömän sukupuuttouhan alla ja siikakannat

kehittyvät tällä hetkellä myönteisesti. Lisäksi kasvanut

tietoisuus siikakantojen tilasta ja siian merkityksestä

on osaltaan takaamassa, ettei siikaa kalasteta enää ”vahingossa”

sukupuuton partaalle. Tästä johtuen kulut-

12

SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI


taja voi tällä hetkellä syödä kalastettua siikaa hyvillä

mielin ja erityisesti Perämeren karisiian kulutusta olisi

mahdollista lisätä nykyisestä.

Samaan aikaan on kuitenkin muistettava jatkaa aloitettua

työtä siiankalastuksen säätelyn saattamiseksi

kokonaisuudessaan asianmukaiselle tasolle. Siian kalastuksen

säätelyn vaikutukset ovat monitahoisia ja

vaikuttavat luonnonkantojen tilaan ja mahdollistavat

myös siikakantojen palauttamisen kunnostettuihin

vesiin. Hyvä siiankalastuksen säätely lisää suoraan

siikasaalista kalastuksen kohdistuessa täysikasvuiseen

kalaan, mikä parantaa niin luonnonkantojen kuin

siikaistutusten kilomääräistä tuottoa. Täysikokoinen

vaellussiika on myös kalakaupan ja kuluttajan mieleen.

Tehokkaasta ja oikein kohdistetusta kalastuksen säätelystä

hyötyvät siis kaikki osapuolet ja mikä tärkeintä,

suurin hyötyjä on luonnon siika. Rannikkokalastuksen

arvokkain saalislaji ansaitsee huolenpitomme!

SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI

13


4. Siikakantojen hoito

14

4.1 Kesänvanhojen

siikojen istutukset

Keskeisin siikakantojen hoitomuoto Suomessa on

ollut viimeisten vuosikymmenten aikana 1-kesäisten

siikojen istutukset. Merialueelle istutetaan vuosittain

noin 10 miljoonaa kesän vanhaa siikaa, joista hyvin

suuri osa tehdään Perämereen laskevien jokien suistoihin

velvoiteistutuksina.

Pääosa siikaistukkaista tuotetaan ns. luonnonravintolammikoissa,

joihin siika istutetaan hyvin pian kuoriutumisen

jälkeen keväällä. Siika saa kasvaa lammikossa

rauhassa kesän yli ja saavuttaa yleensä syksyyn mennessä

9 - 11 cm pituuden ja 5 - 10 gramman painon.

Syksyllä veden jäähdyttyä alle 10 asteen lämpötilaan

siiat kerätään lammikoista joko pyytämällä tarkoitukseen

suunnitellulla rysillä, eli poikaspauneteilla tai

lammikon alakanavaan rakennetulla kerääjällä, johon

kalat johdetaan juoksuttamalla lammikon vedenpintaa

alemmas.

Luonnonravintolammikkoviljelyn ohella siikaa on

kasvatettu jonkin verran muiden lohikalojen tapaan

kalanviljelylaitoksissa rehuruokinnassa, mutta ainakin

toistaiseksi luonnonravintolammikkokasvatus on säilyttänyt

asemansa tärkeimpänä menetelmänä. Jatkossa

rehukasvatuksella voi olla kuitenkin nykyistä suurempi

merkitys siian viljelyssä. Hyviä luonnonravintolammikoita

on rajallisesti, uusia ei juurikaan rakenneta ja

vanhoja lammikoita poistuu käytöstä esimerkiksi lammikoiden

köyhtymisen, lupa-asioiden tai rakenteiden

rapistumisen myötä.

Toisaalta luonnonravintolammikkoviljelyllä on laitosviljelyyn

verrattuna paljon hyviä puolia; poikaset tottuvat

luonnonravinnon käyttöön, olosuhteiden vaihteluun

ja oppivat myös varomaan petoja, kuten kalaa

syöviä lintuja, toisin kuin viljelylaitoksen staattisissa

olosuhteissa. Siksi siikaistutuksissa pitäisi siirtyä rehupoikasen

käyttöön hyvin harkiten, ja asia edellyttää

varmasti myös lisätutkimusta.

SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI

Siikaistutusten tuotto on tutkimusten valossa varsin

hyvällä tasolla ja siikaistutukset ovat taloudellisesti

kannattavia. Vaellussiikaistutusten tuloksellisuutta on

tutkittu Perämerellä, missä siikaistutusten on todettu

tuottavan 27 – 117 kilon saaliin / 1 000 istukasta.

Parhaiten tuottivat Perämeren eteläosiin tehdyt istutukset

ja tulokset heikkenivät hieman pohjoista kohti

mennessä.

Kalanistutuksille tyypilliseen tapaan istutustuloksissa

on suuria heittoja istutusvuosien ja istutuspaikkojen

välillä. Tutkimuksissa on myös todettu, että suurin

osa istutetuista siioista kalastetaan keskenkasvuisena,

liian tiheillä verkoilla. Tähän epäkohtaan puuttumalla

siikaistutukset voisivat tuottaa vielä huomattavasti nykyisiä

parempia tuloksia.

4.2 Mädin haudonta ja

vastakuoriutuneiden

siikojen istutukset

Vastakuoriutuneiden siikojen istutukset on vanha

kalavedenhoitomuoto, esimerkiksi Oulujoella vastakuoriutuneita

siikoja on istutettu yhtäjaksoisesti

1950-luvulta lähtien. Pitkälle 1970-luvun loppupuolelle

saakka mädin haudonta ja vastakuoriutuneen

siian istutukset olivat ainoa siikakantojen hoitomuoto,

mutta luonnonravintolammikkoviljelyn yleistyminen

vähensi vk-istutuksia voimakkaasti ja tämä siikakantojen

hoitomuoto olikin lähes täysin unohduksissa,

kunnes sitä lähdettiin voimakkaasti elvyttämään Perämeren

rannikolla 1990-luvun alkupuolella.

Kokemukset ovat olleet hyvin myönteisiä ja istutusten

avulla on saatu luotua nousevat siikakannat useisiin

entisiin vaellussiikajokiin. Viime vuosina vastakuoriutuneita

siikoja on istutettu Perämereen laskeviin jokiin


noin 40 miljoonaa kpl vuodessa.

Vastakuoriutuneiden siikojen istuttaminen perustuu

siian luontaisen vaelluskierron hyödyntämiseen. Syksyllä

jokeen nouseva siika pyydetään lipolla, rysällä tai

verkolla ja sumputetaan odottamaan kutuaikaa. Mädin

kypsyttyä emosiiat lypsetään ja mäti hedelmöitetään,

minkä jälkeen mädin annetaan turvota harsosuppilossa

yön yli, jonka jälkeen mäti laitetaan lasisuppiloon,

jossa mätiä haudotaan talven yli. Haudonnan aikana

mätiä pidetään suppilon virtausta säätelemällä hiljaisessa

liikkeessä, jotta mätijyvät saavat happea ja veden

mukana tulevat roskat tms. epäpuhtaudet ja kuolleet

mätijyvät kuoriutuneiden pääsevät lajitoverien nousemaan tapaan. suppilon pinnalle, josta

ne voi poimia pois lappoletkun avulla.

Emokalojen pyytämiseen, mädin hautomiseen ja vastakuoriutuneiden

poikasten hautomiseen perustuva

siikakantojen hoito on monella tapaa perusteltu siikakantojen

hoitomuoto.

myös puhdistetaan aika ajoin harjaamalla suppiloiden sisäpintoja varren päähän asetetulla linnun

siipisulalla. Siian poikaset kuoriutuvat keväällä vapun aikaan, minkä jälkeen poikaset istutetaan välittömästi

siihen jokeen, josta mäti on hankittu. Näin istutetut siian poikaset jatkavat elämäänsä luonnossa

Useimmissa entisissä vaellussiikajoissa siikakantojen

lisääntymisen pullonkaula liittyy kutualueiden tuhoutumiseen

ja/tai jokiveden heikkoon laatuun. Tässä

menetelmässä puututaan ainoastaan tähän ihmisen

rikkomaan vaiheeseen siian elinkierrossa, mutta muuten

siika saa vaeltaa ja kasvaa luonnon siian tavoin.

Samoin parhaimmillaan istutuksissa käytetään ainoastaan

ko. jokeen nousseista emokaloista lypsettyä mätiä.

Vastakuoriutuneiden siikojen istuttaminen on siis

Emokalojen pyytämiseen, mädin hautomiseen ja vastakuoriutuneiden poikasten hautomiseen perustuva

erittäin luonnonmukaisen siikakantojen hoitomuoto,

siikakantojen hoito on monella tapaa perusteltu siikakantojen hoitomuoto. Useimmissa entisissä

Haudonnan aikana suppiloita myös puhdistetaan joka altistaa istutetut siiat voimakkaalle luonnonvalinnalle.

Myös hoitomuodon tulokset ovat olleet myön-

vaellussiikajoissa siikakantojen lisääntymisen pullonkaula liittyy kutualueiden tuhoutumiseen ja/tai

aika ajoin harjaamalla suppiloiden sisäpintoja varren

päähän

jokiveden

asetetulla

heikkoon

linnun

laatuun.

siipisulalla.

Tässä menetelmässä

Siian poikaset

puututaan

teisiä,

ainoastaan

josta ohessa

tähän

esimerkkinä

ihmisen rikkomaan

Perämeren


keskiosiin

kuoriutuvat vaiheeseen keväällä siian elinkierrossa, vapun aikaan, mutta minkä muuten jälkeen siika poi-kaset parhaimmillaan istutetaan välittömästi istutuksissa siihen käytetään jokeen, ainoastaan josta mäti ko. jokeen nousseista emokaloista lypsettyä mätiä.

saa vaeltaa laskevan ja kasvaa Pyhäjoen luonnon siikakannan siian tavoin. kehitys. Samoin

on Vastakuoriutuneiden hankittu. Näin istutetut siikojen siian istuttaminen poikaset jatkavat on siis elämäänsä

altistaa luonnossa istutetut siiat kuoriutuneiden voimakkaalle lajitoverien luonnonvalinnalle. tapaan. Myös omat hoitomuodon heikkoutensa. tulokset Yksi suurimpia ovat olleet ongelmia myönteisiä, on se,

erittäin Vastakuoriutuneiden luonnonmukaisen siikakantojen siikojen istutuksissa hoitomuoto, on myös joka

josta ohessa esimerkkinä Perämeren keskiosiin laskevan Pyhäjoen siikakannan kehitys.

250

200

150

100

50

0

95 96 97 98 99 00 01 02 03 04 05 06 07 08 09 10 11 12 12 14

Pyhäjoen mädinhankinnan tulos (litraa) siian mädin haudonnan uudelleen käynnistämisen jälkeen

Pyhäjoen mädinhankinnan tulos (litraa) siian mädin haudonnan uudelleen käynnistämisen jälkeen.

Vastakuoriutuneiden siikojen istutuksissa on myös omat heikkoutensa. Yksi suurimpia ongelmia on se, että

istutusten tulosten seuraaminen on erittäin hankalaa. Vastakuoriutuneiden poikasten merkitseminen on

vaikeaa ja vaikka nykyisin merkitseminen SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN onkin periaatteessa JA mahdollista, TUTUKSI on merkittyjen poikasten

löytäminen merisaaliin valtavasta massasta hyvin haasteellista ja kallista. Vastakuoriutuneen siian

istutustulokset perustuvat lähinnä kokemusperäiseen tietoon ja tilastoihin, koska varsinaista tutkimustietoa

15


että istutusten tulosten seuraaminen on erittäin hankalaa.

Vastakuoriutuneiden poikasten merkitseminen

on vaikeaa ja vaikka nykyisin merkitseminen onkin

periaatteessa mahdollista, on merkittyjen poikasten

löytäminen merisaaliin valtavasta massasta hyvin haasteellista

ja kallista. Vastakuoriutuneen siian istutustulokset

perustuvat lähinnä kokemusperäiseen tietoon ja

tilastoihin, koska varsinaista tutkimustietoa on vaikea

saada.

Toinen merkittävä vastakuoriutuneiden siikojen istuttamista

rajoittava asia on emokalapyynti kaikkine

siihen liittyvine ongelmineen. Syystulvat ja muut

poikkeukselliset olosuhteet voivat pilata mädinhankintapyynnin

kokonaan jonkun joen osalta. Emokalapyynti

pitää myös osata mitoittaa todellisen tarpeen

mukaan. Pyynnin pitää olla oikein mitoitettua niin,

että sillä päästään riittäviin tuloksiin, mutta toisaalta

tehdään niin vähän vahinkoa esimerkiksi muille vaelluskalalajeille

kuin mahdollista ja jätetään myös tilaa

mahdolliselle siian luonnontuotannolle, jos joessa on

siihen edellytykset.

Kalaveden hoidossa tulisi aina tavoitella luontaisesti

lisääntyviä kalakantoja. Vaellussiian lisääntymisalueet

ovat isoilta osin niin heikossa kunnossa, että puhtaaseen

luonnontuotantoon siirtyminen ei ole mahdollista

nopealla aikajänteellä. Vaellussiian mädin haudonnan

ja vastakuoriutuneiden siikojen istuttamisen

avulla jokien nousevat siikakannat pystytään ylläpitämään,

mikä parantaa jokien kalataloudellista arvoa,

tuo saalista merialueen kalastuksella, mutta myös ylläpitää

jokiin nousevia vaellussiikakantoja. Tämä mahdollistaa

myös luonnontuotannon käynnistymisen

joessa, jos olosuhteet joessa korjaantuvat.

4.3 Vaellussiian

lisääntymisalueiden

kunnostukset

Vaellussiika on valitettavasti jäänyt lohen ja taimenen

varjoon vesistökunnostuksissa, mutta erityisesti ruopattujen

jokien alimpien koskiosuuksien kunnostaminen

hyödyttää todennäköisesti jossakin määrin myös

vaellussiian luontaista lisääntymistä.

Rakennetuissa joissa vaellussiian lisääntymisalueiden

palauttaminen on vaikeaa, koska usein vesistöjen

jäljellä olevat koskiosuudet ovat kaukana ylävirrassa

ja siika ei nouse kovin ylhäälle jokeen. Lisäksi nykytiedon

valossa siika nousee kalateistä heikosti ja siksi

kokonaan luonnonvaraisten siikakantojen palauttaminen

rakennettuihin jokiin on haasteellista.

On kuitenkin ilmeistä, että jonkinasteista luonnontuotantoa

tapahtuu myös rakennettujen jokien alajuoksulla

ja olisikin tutkimisen arvoista, että pystyisikö

tätä tehostamaan esimerkiksi rakentamalla kutusorakkoja

alimpien voimalaitosten alapuolelle. Samoin

esimerkiksi kuivilleen jääneiden uomien pitäminen

vesitettynä voisi tarjota siialle uusia lisääntymisalueita.

Useissa joissa siian lisääntymistä rajoittaa heikko vedenlaatu.

Kuormitetuissa jokivesissä vedenlaatu on

heikoimmillaan juuri joen alaosalla, eli siian lisääntymisalueilla.

Tälle ongelmalle on nopealla aikajänteellä

mahdotonta tehdä mitään, eli asian korjaaminen vaatii

pitkäjänteistä vesiensuojelutyötä, jossa olisi kiinnitettävä

erityistä huomiota maankäsittelyn käytäntöihin.

Maa- ja metsätalouden sekä turvetuotannon päästöjen

vähentäminen on avainasemassa jokivesien veden laadun

parantamisessa.

Vaellussiian lisääntymisalueiden kunnostuksiin liittyvää

tutkimusta ei ole siis käytännössä tehty maassamme

lainkaan, mutta asiaan tulee toivottavasti muutos

lähivuosina. Siian hoito-ohjelmaan on kirjattu useita

asiaan liittyviä tavoitteita ja siian nykyisten lisääntymisalueiden

kartoittaminen on jo aloitettu.

Heikko taloussuhdanne aiheuttaa kuitenkin epävarmuutta

hankkeiden etenemiselle, koska Luonnonvarakeskuksen

kalantutkimus on muun valtion organisaation

lailla leikkausten kohteena. Olisi kuitenkin

toivottavaa, että tärkeään kohteeseen löytyy riittävä

rahoitus, jotta hankkeita pystyttäisiin viemään eteenpäin.

16

SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI


5. Siian käyttö ja kulutus

5.1 Mitä siikaa me

syömme?

Suomeen tuodusta siiasta pääosa on Kanadasta tuotua

pakastettua sillisiikaa, joka käytetään pääasiassa lämminsavustuksen

raaka-aineeksi. Kanadalainen siika on

ollut jo pitkään tärkeä kotimaisen kalansavustusteollisuuden

osalta raaka-aineen varmojen lähde. lukujen Varsin selvittäminen suuri osa kaupassa on

Tilastoihin Kuluttajalle liittyy myytävä epävarmuustekijöitä. siika koostuu kotimaisesta Erityisesti tuontikalan kalastetusta

mutta ja kasvatetusta tullin tilastojen kalasta, mutta ja Luonnonvarakeskuksen siikaa myös myytävästä tilastojen savustetusta mukaan siiasta Suomen onkin markkinoilla valmistettu tuon-

oli

haasteellista,

vuonna

tuodaan

2012

Suomeen,

siikaa yhteensä

lähinnä

2

Kanadasta

651 tuhatta

ja välillä

kiloa.

pieniä

Tästä määrästä

tikalasta.

merialueella

Erityisesti suurikokoinen,

kalastetun kalan

vakuumiin

osuus

pakattu

savustettu siika on lähes aina kanadalaista alkupe-

oli

määriä myös Yhdysvalloista. Lisäksi Ruotsissa kalastettua

siikaa tuodaan pieniä määriä Suomeen. Erityisesti rää. Kotimainen viljelty siika on pääosin hyvälaatuista

neljännes ja yhteensä Suomessa tuotetun siian osuus (merialueen ja sisävesien kalastus, vesiviljely) noin 75

%.

Merenkurkun seudulla ja Perämeren pohjukassa Ruotsin

puolella kalastettua siikaa päätyy Suomen markki-

Kotimaista viljeltyä siikaa myydään tuoreena perattu-

ja erinomainen raaka-aine monenlaiseen jalostukseen.

Suomeen tuodusta siiasta pääosa on Kanadasta tuotua pakastettua sillisiikaa, joka käytetään pääasiassa

noille.

na ja fileenä, mutta sitä käytetään myös monipuolisesti

lämminsavustuksen raaka-­‐aineeksi. Kanadalainen siika on ollut jalostuksessa, jo pitkään niin tärkeä lämmin- kotimaisen kuin kylmäsavuna kuin

kalansavustusteollisuuden Tilastoihin liittyy epävarmuustekijöitä. raaka-­‐aineen lähde. Erityisesti Varsin suuri myös osa graavikalana. kaupassa myytävästä savustetusta siiasta

onkin tuontikalan valmistettu osalta tuontikalasta. varmojen Erityisesti lukujen selvittäminen suurikokoinen, vakuumiin pakattu savustettu siika on lähes aina

kanadalaista on haasteellista, alkuperää. mutta Kotimainen tullin tilastojen viljelty ja siika Luonnonvarakeskuksen

jalostukseen. tilastojen Kotimaista mukaan Suomen viljeltyä markki-

siikaa myydään tuoreena, joko perattuna fileenä tai ja fileenä, perattuna. mutta Perämeren sitä

pääosin Merialueelta hyvälaatuista kalastetusta ja erinomainen vaellussiiasta raaka-­‐aine valtaosa myy-

monenlaiseen

noilla oli vuonna 2012 siikaa yhteensä 2 651 tuhatta karisiikaa taas myydään runsaasti myös jalostettuna.

käytetään myös monipuolisesti jalostuksessa, niin lämmin-­‐ kuin kylmäsavuna kuin myös graavikalana.

kiloa. Tästä määrästä merialueella kalastetun kalan Erityisen hyvin pienikokoinen karisiika sopii savustettavaksi,

tuoreena, hiillostettavaksi joko fileenä tai tai perattuna. annoskalaksi Perämeren ravintola-


Merialueelta osuus oli kalastetusta neljännes ja vaellussiiasta yhteensä Suomessa valtaosa tuotetun myydään

siian osuus (merialueen ja sisävesien kalastus, vesiviljely)

noin 75 %.

käyttöön.

karisiikaa taas myydään runsaasti myös jalostettuna. Erityisen hyvin pienikokoinen karisiika sopii

savustettavaksi, hiillostettavaksi tai annoskalaksi ravintolakäyttöön.

Markkinoilla ollut siika lähteittäin vuonna 2012

4 %

25 %

24 %

Tuonti

Vesiviljely

Kalastus, sisävedet

Kalastus, merialue

47 %

SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI

17


5.2 Siian kulutus ja

käyttötavat

Siika nauttii suurta suosiota suomalaisten kuluttajien

keskuudessa ja siksi onkin varsin yllättävää, että siian

suosio on lähes yksinomaan suomalainen ilmiö. Esimerkiksi

naapurimaassamme Ruotsissa kotitaloudet

käyttävät siikaa hyvin vähän ja koko Euroopan laajuisesti

tarkastellen siian arvostus ja kulutus on Suomessa

erittäin korkealla tasolla. Suomen lisäksi siikaa kulutetaan

pieniä määriä lähinnä Saksan eteläosissa ja Sveitsissä,

mutta Suomessa siika on kaikkein korkeimmalle

arvostettuja ruokakaloja.

Siika on monipuolinen ruokakala, josta on mahdollista

valmistaa monenlaisia kalaruokia, mutta miedonmakuisena

kalalajina siika on parhaimmillaan

kalaruuissa, joissa käytetään mausteita hyvin kohtuullisesti.

Siian perinteiset käyttötavat savu-, graavi-,

hiillos- ja keittokalana ovat edelleen voimissaan, mutta

yhtä lailla siika sopii esimerkiksi sushin raaka-aineeksi.

Kiitos kotimaisen kalanviljelyn, siikaa on nykyään

tarjolla ympäri vuoden kauppojen kalatiskeissä, mikä

on ollut omiaan vain lisäämään kotitalouksien kiinnostusta

siian hyödyntämiseen. Toisaalta siika ei ole

mitenkään halpa kala kaupan tiskissä. Kalastettu siika

on arvokas sesonkituote ja myös kasvatetun siian

tuottaminen on selvästi kalliimpaa kuin kirjolohen tai

vaikkapa norjalaisen merilohen tuottaminen. Siksi siika

säilyttänee tulevaisuudessakin asemansa arvostettuna

herkkuna - jokapäiväistä kulutuskalaa siiasta ei ole

tulossa jatkossakaan.

18

SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI


6. Reseptejä

6.1. Grillattua siikaa ja spelttisalaattia

• 4 pientä siikaa (n. 200 g siikaa/ruokailija tai 1 iso siika n. 800 g – 1 kg)

• 1 sitruuna tai lime

• kourallinen tuoretta timjamia tai rosmariinia

• 2 tuoretta tomaattia

• pieni salaattisipuli (tai keltasipuli)

• ripaus sokeria ja suolaa

Spelttisalaatti

• 200 g speltti-ryynejä

(tai ohrahelmiä)

• 1 l kasvislientä

• 1–2 porkkanaa

• 1 punainen paprika

• 1 pieni keltainen kesäkurpitsa

• 1 varsisellerin varsi

• 3 vartta kevätsipulia

• kourallinen yrttejä

(esim. lehtipersiljaa, minttua

tai ruohosipulia)

Spelttisalaatin marinadi

• 0,5 dl rypsiöljyä

• 2 rkl valkoviinietikkaa

(tai omenaviinietikkaa)

• hienoa merisuolaa

• sokeria

SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI

19


Grillattu siika

Suomusta kokonaiset siiat. Voit myös valita yhden isomman siian joka jaetaan ruokailijoiden kesken.

Tee siikaan muutama kevyt viilto terävällä veitsellä. Mausta siiat suolalla ja pippurilla pinnalta

ja vatsasta. Sivele rypsiöljyä kevyesti kalan pintaan. Laita kalan sisään pari sitrusviipaletta ja

tuoreita yrttejä.

Grillaa siika parilalla molemmin puolin, kunnes nahka on rapean kullanruskeaa ja liha mehukkaan

kypsää. Käytä kalan kääntämisessä apuna isoa metallilastaa. Leikkaa tomaatit neljään osaan

ja poista siemenet. Leikkaa tomaatti pieniksi kuutioiksi.

Hienonna salaattisipuli. Yhdistä tomaatti- ja sipulikuutiot. Mausta seos suolalla, pippurilla ja ripauksella

sokeria, sekoita ja lisää joukkoon vielä pari tippaa rypsiöljyä. Mausta grillatun siian pinta

tomaatti-sipuliseoksella.

Tarjoile grillattu siika spelttisalaatin kanssa. Grillatulle siialle ja spelttisalaatille sopii hyvin myös

raikas kermaviilikastike.

Spelttisalaatti

Kypsennä speltti-ryynit kasvisliemessä pakkauksen ohjeen mukaisesti. Jäähdytä speltit. Pese

ja kuori porkkanat. Leikkaa porkkanat pieniksi kuutioiksi. Kypsennä porkkanakuutiot suolalla

maustetussa vedessä napakan kypsiksi. Valuta ja jäähdytä.

Leikkaa punainen paprika, kesäkurpitsa ja varsiselleri pieniksi kuutioiksi. Hienonna kevätsipuli.

Lisää kaikki vihannekset kypsennetyn speltin joukkoon. Mausta salaatti marinadi-öljyllä, jotta

salaatti saa makua ja ryynit pysyvät irtonaisina. Lisää salaatin joukkoon hienonnettuja tuoreita

yrttejä juuri ennen tarjoilua.

Spelttisalaatin marinadi

Sekoita marinadin ainekset keskenään ja mausta spelttisalaatti marinadilla.

20

SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI


6.2. Välimeren siikaa

• 2-4 kpl siikafileetä (nahaton ja ruodoton

filee, noin 150 g / ruokailija)

• hienoa merisuolaa

• mustapippuria myllystä

• 2 kevätsipulin vartta

• 1 punainen paprika

• 2 luumutomaattia

• 1 dl kalamata-oliiveja

• 4 oksaa tuoretta timjamia

• sitruunan mehua

• oliiviöljyä

Pese vihannekset ja leikkaa ne suupaloiksi. Leikkaa oliivit puoliksi. Levittele vihannekset ja oliivit

uunivuokaan ja mausta oliiviöljyllä suolalla ja pippurilla. Laita timjaminoksia päällimmäiseksi.

Paahda vihanneksia 180 °C-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.

Asettele kalafileet paahdettujen vihannesten päälle. Mausta kalan pinta sitruunan mehulla, suolalla

ja pippurilla. Kypsennä siikaa vihannespedillä 180 °C-asteisessa uunissa noin 5 minuuttia.

Valmista kastike sekoittamalla 0,5 dl oliiviöljyä ja sitruunan mehua, mausteiksi suolaa ja pippuria.

Tarjoile siian lisukkeena oliiviöljykastiketta ja esimerkiksi keitettyjä linssejä.

SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI

21


6.3. Yrteillä kuorrutetut kalafileet (kahdelle)

• 300 g nahattomia kuha-, siikafileitä

• 1–1½ rkl sitruunamehua

• ripaus suolaa

• vähän musta- tai valkopippuria

• 1 dl yrttisilppua (tilliä, persiljaa ja kirveliä)

• 1–2 rkl öljyä

Kaada sitruunamehu lautaselle ja levitä yrtit toiselle lautaselle. Mausta kalat suolalla ja pippurilla.

Kasta kalafileet ensin sitruunamehuun ja kiepsauta sen jälkeen yrteissä ja nosta pannulle.

Kypsennä keskilämmöllä muutama minuutti kummaltakin puolelta. Älä kypsennä ohuita kalafileitä

liian pitkään, ettei kala kuivu. Jos lämpö on liian ärhäkkä, yrtit palavat. (Voit käyttää yrttiseoksessa

myös voimakkaamman makuista yrttiä kuten rakunaa, timjamia tai basilikaa.)

Tarjoa lisäkkeeksi sinihomejuustolla maustettua fenkolia tai höyrytettyä salaattia ja kurkkua. Halkaise

puolikas kurkku, poista siemenosa lusikalla kovertaen ja leikkaa se noin 1 cm:n viipaleiksi.

Huuhdo kerä pehmeälehtistä salaattia ja irrota lehdet. Kiehauta kattilan pohjalla noin 2 cm vettä

tai käytä höyrykattilaa ja lisää kattilaan kurkkuviipaleet ja niiden päälle salaatinlehdet. Höyrytä

2-3 minuuttia eli kunnes salaatti on mennyt kasaan, mutta on edelleen kauniin väristä. Kaada

vesi tarkkaan pois ja mausta suolaripauksella, mustapippurilla ja halutessasi raastetulla sitruunankuorella.

22

SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI


6.4. Yrttisiikaa uunissa (neljälle)

• 2–4 kpl (0,8-1 kg) siikaa

• n. 1 tl suolaa

• 4–6 tuoretta rosmariinin oksaa

• 4–6 tuoretta (sitruuna)timjamin oksaa

• 4–8 tuoretta persiljan vartta

• ½–1 sitruuna

• 3–4 valkosipulinkynttä

• 2–4 rkl hyvää rypsi- tai oliiviöljyä

Suomusta siika ja poista sisälmykset ja kidukset. Huuhdo kala tarvittaessa nopeasti juoksevan

veden alla ja kuivaa talouspaperilla.

Nosta siiat sopivan kokoiseen vuokaan. Ripottele sisälle ja päälle suola. Sujauta osa yrteistä kalojen

sisään ja alle ja jätä osa kalojen päälle. Jos tuoreita yrttejä ei ole, korvaa ne kuivatuilla tai

pakastetuilla yrteillä. Esim. kuivattua rosmariinia ja timjamia riittää noin 2 tl kumpaakin.

Lisää valkosipuli ohuina viipaleina. Leikkaa pesty sitruuna viipaleiksi ja lisää ne ja valkosipulin

viipaleet kalojen sisään ja pinnalle. Pirskota kaloille ja vuokaan öljyä.

Kypsennä 200 asteessa 20-35 minuuttia kalojen koosta riippuen. Kokeile kalan kypsyyttä. Kun

selkäevä irtoaa helposti vetäisemällä, kala on kypsä. Tarjoa lisäkkeeksi esim. höyrytettyä tai vokattua

kurttukaalia tai muita kasviksia ja leipää.

Teksti:

Kuvat:

Reseptit:

Kartta:

Jyrki Oikarinen

Pro Kala, Kaisa-Leena Korhonen, Vesa Pajala, Rainer Kontio

Pro Kala

Intersik -projekti

Tämän oppaan tiedot on hankittu seuraavista lähteistä: Maa- ja metsätalousministeriön siikatyöryhmän mietintö ja

mietinnön tausta-aineisto, Perämeren Kalatalousyhteisöjen Liitto ry:n tilastotietoja, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen

tutkimukset, seuranta-aineistot ja verkkopalvelu, WWF:n kalaopas sekä Intersik-hankkeen tulokset. Lisäksi oppaassa on hyödynnetty

suoraan ammattikalastajilta saatuja tietoja.

SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI

23

More magazines by this user