siika_tutuksi_ja_ruokapoytaan_web.pdf
- No tags were found...
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
SIIKA TUTUKSI JA<br />
RUOKAPÖYTÄÄN<br />
Siikaopas
SISÄLLYSLUETTELO<br />
1. Johdanto 3<br />
2. Siika lajina, merialueen <strong>siika</strong>kannat <strong>ja</strong> niiden tila 4<br />
2.1. Yleistä siiasta 4<br />
2.1.1. Vaellus<strong>siika</strong> 4<br />
2.2.1. Kari<strong>siika</strong> 6<br />
2.2.2. Suisto<strong>siika</strong> 7<br />
3. Siian kalastus <strong>ja</strong> merkitys ammattikalastukselle 8<br />
3.1. Siian merkitys ammattikalastukselle 8<br />
3.2. Siian kalastus 9<br />
3.2.1. Vaellussiian kalastus 9<br />
3.2.2. Karisiian kalastus Perämerellä 9<br />
3.2.3. Onko siian kalastus kestävää 10<br />
4. Siikakantojen hoito 14<br />
4.1. Kesänvanhojen siikojen istutukset 14<br />
4.2. Mädin haudonta <strong>ja</strong> vastakuoriutuneiden siikojen istutukset 14<br />
4.3. Vaellussiian lisääntymisalueiden kunnostukset 16<br />
5. Siian käyttö <strong>ja</strong> kulutus 17<br />
5.1. Mitä <strong>siika</strong>a syömme? 17<br />
5.2. Siian kulutus <strong>ja</strong> käyttötavat 18<br />
6. Siikareseptejä 19<br />
6.1 Grillattua <strong>siika</strong>a <strong>ja</strong> spelttisalaattia 19<br />
6.2. Välimeren <strong>siika</strong>a 21<br />
6.3. Yrteillä kuorrutetut kalafileet 22<br />
6.4. Yrtti<strong>siika</strong>a uunissa 23<br />
EU INVESTOI KESTÄVÄÄN KALATALOUTEEN<br />
2<br />
SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI
1. Johdanto<br />
Siika on Suomen rannikkoalueen tärkeimpiä saalislaje<strong>ja</strong>.<br />
Erityisesti Poh<strong>ja</strong>nlahden rannikkokalastukselle <strong>siika</strong><br />
on elintärkeä laji, sillä <strong>siika</strong>saalis muodostaa pääosan<br />
alueen rannikkokalastuksen saaliin arvosta. Siika on<br />
jäänyt merkityksestään huolimatta pitkään julkisessa<br />
keskustelussa <strong>ja</strong> tutkimuksessa muiden lohikalalajien<br />
varjoon. Myöskään siian kalastuksen säätelyyn ei ole<br />
kiinnitetty ilmeisestä tarpeesta huolimatta lainkaan<br />
huomiota.<br />
Asiassa tapahtui jyrkkä käänne vuonna 2012, kun<br />
ympäristöjärjestö WWF siirsi kulutta<strong>ja</strong>n kalaoppaassaan<br />
vaellussiian ns. punaiselle listalle, eli vältettävien<br />
kalalajien joukkoon. Toimenpiteellä oli välittömät<br />
seuraukset <strong>siika</strong>markkinoille. Kaksi merkittävintä<br />
kauppaketjua lopetti vaellussiian ostamisen, minkä<br />
seurauksena siian kysyntä <strong>ja</strong> hinta suorastaan romahtivat.<br />
Valitettavasti vaikutukset eivät rajoittuneet vain<br />
vaellus<strong>siika</strong>an, vaan yhtälailla myös kasvatettu <strong>siika</strong>,<br />
sisävesien <strong>siika</strong> <strong>ja</strong> Perämeren kari<strong>siika</strong> kärsivät tapahtumaketjun<br />
vaikutuksista.<br />
Maa- <strong>ja</strong> metsätalousministeriö reagoi tilanteeseen asettamalla<br />
laa<strong>ja</strong>poh<strong>ja</strong>isen <strong>siika</strong>työryhmän, joka sai mietintönsä<br />
valmiiksi kevättalvella 2013. Työryhmä antoi<br />
joukon suosituksia, joista tärkeimmät olivat kalastuksen<br />
säätelytoimet sekä laa<strong>ja</strong> tutkimusohjelma. Saavutetun<br />
kompromissin myötävaikutuksella ostoboikotti<br />
purkaantui <strong>ja</strong> myös WWF siirsi siian vältettävistä lajeista<br />
harkiten käytettäväksi.<br />
Prosessi osoitti, kuinka voimakkaasti ympäristötietoisuus<br />
oh<strong>ja</strong>a nykyisellään kalankulutusta. Samalla<br />
se osoitti myös kuinka <strong>siika</strong> mielletään kuluttajien<br />
SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI<br />
silmissä yksiulotteisesti vain yleisnimellä <strong>siika</strong>, vaikka<br />
itse asiassa <strong>siika</strong> on monimuotoisimpia kalalaje<strong>ja</strong>mme.<br />
Maassamme on kymmeniä eri <strong>siika</strong>kanto<strong>ja</strong>, joiden tila<br />
vaihtelee voimakkaasti. Joukossa on erittäin heikossa<br />
tilassa olevia kanto<strong>ja</strong>, mutta toisaalta vahvo<strong>ja</strong> luonnonkanto<strong>ja</strong><br />
<strong>ja</strong> is<strong>tutuksi</strong>sta peräisin olevia kanto<strong>ja</strong>, joita<br />
olisi mahdollista hyödyntää nykyistä voimakkaammin.<br />
Siian markkinahäiriöt koskettivat erityisen pahoin<br />
Perämeren rannikon kalastusta <strong>ja</strong> siksi Perämeren rannikon<br />
kalatalousryhmä katsoi tarpeelliseksi tuottaa<br />
<strong>siika</strong>an liittyvää kansantajuista tietoa, jotta <strong>ja</strong>tkossa<br />
vältyttäisiin vuoden 2012 kaltaisilta tilanteilta. Tämän<br />
johdosta aloitettiin ”Siika <strong>tutuksi</strong> <strong>ja</strong> ruokapöytään”-hanke,<br />
jota hallinnoi Rieska-Leader ry. Hankkeen<br />
yksi keskeinen osa on selvitys, jossa kuvataan<br />
maamme merialueen <strong>siika</strong>kannat <strong>ja</strong> niiden tila, siian<br />
merkitys ammattikalastukselle <strong>ja</strong> kalastustavat, kalastuksen<br />
kestävyys, <strong>siika</strong>kantojen hyödyntämisen ongelmat<br />
<strong>ja</strong> siian käyttö kalan<strong>ja</strong>lostusteollisuudessa sekä<br />
kotitalouksissa. Koska nykyisen tiedon mukaan Suomenlahden<br />
<strong>siika</strong>saaliit ovat peräisin is<strong>tutuksi</strong>sta, keskitytään<br />
selvityksessä lähinnä Poh<strong>ja</strong>nlahden <strong>siika</strong>an.<br />
Tämän selvityksen tavoitteena on tuottaa tietoa, jonka<br />
poh<strong>ja</strong>lta pystytään tuottamaan materiaalia niin<br />
kuluttajien kuin kalastuksen harrastajien tietämyksen<br />
lisäämiseksi. Perimmäisenä tavoitteena on lisätä siian<br />
arvostusta niin suojeltavana eläinlajina kuin arvokkaana<br />
luonnonvaranakin. Hyvin hoidetut <strong>ja</strong> kestävästi<br />
hyödynnetyt <strong>siika</strong>kannat ovat niin kalastajien, ympäristöjärjestöjen,<br />
kalakaupan kuin kalan kuluttajienkin<br />
yhteinen tavoite.<br />
3
2. Siika lajina, merialueen<br />
<strong>siika</strong>kannat <strong>ja</strong> niiden tila<br />
2.1 Yleistä siiasta<br />
Lohikaloihin kuuluva <strong>siika</strong> (Goregonus lavaretus) on<br />
eräs monimuotoisempia Suomessa tavattavia kalalaje<strong>ja</strong>.<br />
Siiasta erotetaan ainakin kuusi eri muotoa, poh<strong>ja</strong><strong>siika</strong>,<br />
kari<strong>siika</strong>, vaellus<strong>siika</strong>, järvi<strong>siika</strong>, plankton<strong>siika</strong><br />
<strong>ja</strong> tuppi<strong>siika</strong>. Merialueella esiintyy vähintään kahta eri<br />
<strong>siika</strong>muotoa: jokiin kutemaan vaeltavaa vaellus<strong>siika</strong>a<br />
<strong>ja</strong> hidaskasvuisempaa merikutuista kari<strong>siika</strong>a. Lisäksi<br />
tutkimuksissa on löydetty ns. suisto<strong>siika</strong>kanto<strong>ja</strong>, jotka<br />
poikkeavat niin karisiiasta kuin vaellussiiastakin.<br />
Ulkoisesti kaikki <strong>siika</strong>muodot muistuttavat toisiaan<br />
<strong>ja</strong> niiden tunnistaminen ulkomuodon perusteella on<br />
mahdotonta.<br />
Perinteinen tapa erottaa eri <strong>siika</strong>muodot on laskea kiduskaarien<br />
sisäreunassa olevien siivilähampaiden lukumäärä.<br />
Siivilähammasmäärä karisiialla on keskimäärin<br />
26, vaihtelu yleensä 21 - 30, vaellussiialla vastaavasti<br />
keskimäärin 29 <strong>ja</strong> vaihtelu 25 - 33. Koska siivilähammasluvut<br />
menevät osin päällekkäin ei samankokoisia<br />
vaellus- <strong>ja</strong> kari<strong>siika</strong>yksilöitä ole aina mahdollista erottaa<br />
toisistaan pelkästään siivilähampaiden lukumäärän<br />
perusteella, vaan rinnalle tarvitaan kalan iän <strong>ja</strong> kasvun<br />
määrittäminen, esimerkiksi suomunäytettä tutkimalla.<br />
Kaikki <strong>siika</strong>muodot ovat geneettisesti varsin lähellä<br />
toisiaan, mutta karisiian <strong>ja</strong> vaellussiian erottaminen on<br />
mahdollista myös geenitutkimuksella.<br />
2.1.1 Vaellus<strong>siika</strong><br />
Vaellus<strong>siika</strong> nousee jokiin syksyllä <strong>ja</strong> mäti hautoutuu<br />
talven yli joen poh<strong>ja</strong>lla. Kutupaikat ovat tyypillisesti lisääntymisjokien<br />
alimpien koskien alaosissa, mutta tästä<br />
on myös poikkeuksia, esimerkiksi Torniojoen niin<br />
kutsuttu kesä<strong>siika</strong>kanta nousee jokeen useita kymmeniä<br />
kilometrejä.<br />
Siian poikanen kuoriutuu keväällä veden lämmetessä.<br />
Kuoriutumisaika ajoittuu yleensä toukokuun alkupuolelle.<br />
Aiemmin luultiin, että vastakuoriutunut<br />
siian poikanen a<strong>ja</strong>utuu virtausten mukana suoraan<br />
mereen, mutta viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet,<br />
että ainakin osa vastakuoriutuneista siioista jää<br />
jokeen kuoriutumisen jälkeen <strong>ja</strong> vaeltaa mereen vasta<br />
4<br />
SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI
Kudulle nousevaa <strong>siika</strong>a pyydetään lipolla jokien alimmista koskista<br />
kesällä. Tornio- <strong>ja</strong> Simojoella tehdyissä tutkimuksissa<br />
siian poikasen vaellus on alkanut jokiveden lämmettyä<br />
15 asteeseen <strong>ja</strong> vaelluksen huippu on ajoittunut kesäkuun<br />
lopulta heinäkuun alkupuolelle.<br />
Vaellussiian vaelluskäyttäytymisessä on ilmeisesti kanta-<br />
tai yksilökohtaisia ero<strong>ja</strong>, jotka tunnetaan huonosti,<br />
mutta tutkimuksissa on havaittu, että osalla siioista<br />
vaellus ulottuu hyvinkin kauas lisääntymisjoesta. Esimerkiksi<br />
Kemijokeen istutettu<strong>ja</strong> värimerkittyjä siiko<strong>ja</strong><br />
on saatu saaliiksi Ahvenanmaalta, toisaalta tiedetään<br />
että osa Perämeren jokien vaellussiioista syönnöstää<br />
Perämeren karikoilla, kasvaen selvästi hitaammin kuin<br />
etelämmäksi vaeltavat yksilöt. Vaellus<strong>siika</strong> kutee ensimmäisen<br />
kerran 3 - 5 vuotiaana, koirassiiat tulevat<br />
kudulle nuorempana kuin mätikalat.<br />
SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI<br />
Vaellus<strong>siika</strong> käyttää ravintonaan alkuvaiheessa planktonia<br />
kuten muutkin siiat, mutta siirtyy myöhemmin<br />
käyttämään ravintonaan eläinravintoa, kuten äyriäisiä,<br />
poh<strong>ja</strong>eläimiä, kalan mätiä <strong>ja</strong> poikasia. Erityisesti silakan<br />
mädillä <strong>ja</strong> poikasilla on todennäköisesti iso merkitys<br />
siian ravinnossa, siksi Poh<strong>ja</strong>nlahden kalasta<strong>ja</strong>t<br />
etsivät keväällä silakan kutualueita siian tavoittamiseksi.<br />
Vaellussiian kasvu vaihtelee syönnösalueen mukaan<br />
huomattavasti. Tyypillisesti jokeen kutemaan nouseva<br />
<strong>siika</strong> on pituudeltaan 40 – 50 cm pituinen. Siika kasvaa<br />
kuitenkin huomattavasti tätä suuremmaksi, 2 - 4<br />
kg yksilöt eivät ole enää nykyisin mitenkään harvinaisia<br />
<strong>ja</strong> suurimmillaan vaellus<strong>siika</strong> voi saavuttaa yli 5 kg<br />
painon.<br />
Vaellus<strong>siika</strong>kannat ovat kärsineet muiden vaelluskalojen<br />
tavoin vesistörakentamisesta, vesien likaantumisesta<br />
<strong>ja</strong> ylikalastuksesta. Voimalaitosten rakentaminen<br />
on tuhonnut valtaosan siian merkittävistä lisääntymi-<br />
5
salueista. Luontaisia vaellus<strong>siika</strong>kanto<strong>ja</strong> on Suomessa<br />
jäljellä hyvin vähän, merkittävimpänä Tornionjoen<br />
<strong>siika</strong>kanta. Luonnonvarainen vaellus<strong>siika</strong> onkin luokiteltu<br />
erittäin uhanalaiseksi lajiksi. Toisaalta velvoiteistutukset<br />
<strong>ja</strong> kalavesien haltijoiden tekemät istutukset<br />
ylläpitävät kalastettavia <strong>siika</strong>kanto<strong>ja</strong>. Poh<strong>ja</strong>nlahdelle<br />
istutetaan vuosittain yli 4 miljoonaa kesänvanhaa vaellus<strong>siika</strong>a<br />
<strong>ja</strong> kymmeniä miljoonia vastakuoriutuneita<br />
siian poikasia. Näillä is<strong>tutuksi</strong>lla on pystytty ylläpitämään<br />
vahvo<strong>ja</strong> jokeen nousevia <strong>siika</strong>kanto<strong>ja</strong> erityisesti<br />
monissa Perämereen laskevissa joissa.<br />
2.1.2 Kari<strong>siika</strong><br />
Kari<strong>siika</strong> kutee syksyllä. Kutu ajoittuu pääosin lokakuun<br />
jälkimäiselle puoliskolle, mutta voi kalastajien<br />
havaintojen mukaan venyä jopa pitkälle marraskuun<br />
puolelle. Kari<strong>siika</strong> kutee sora- <strong>ja</strong> kivipoh<strong>ja</strong>isille matalikoille,<br />
tyypillinen kutusyvyys lienee 1-3 metriä.<br />
Poikaset kuoriutuvat jäiden lähdettyä toukokuussa <strong>ja</strong><br />
kuoriuduttuaan poikaset hakeutuvat hyvin matalille<br />
hiekka- <strong>ja</strong> sorapoh<strong>ja</strong>isille alueille, jossa ne oleskelevat<br />
alkukesän, käyttäen ravinnokseen planktonia.<br />
24 - 27 cm. Kari<strong>siika</strong> voi kuitenkin saavuttaa sukukypsyyden<br />
myös huomattavasti pienempänä. Jopa 18<br />
cm pituisissa karisiioissa tavataan sukukypsiä yksilöitä,<br />
tosin pienimmät sukukypsät yksilöt saattavat olla muikun<br />
<strong>ja</strong> siian risteymiä.<br />
Kari<strong>siika</strong>kantojen tilanne on hyvin kaksi<strong>ja</strong>koinen. Kari<strong>siika</strong>a<br />
on ilmeisesti aiemmin esiintynyt koko Suomen<br />
rannikolla, mutta eteläisemmillä merialueilla kari<strong>siika</strong>kannat<br />
ovat heikentyneet ympäristöolosuhteiden<br />
vuoksi. Tutkimusten mukaan karisiian lisääntyminen<br />
on heikkoa Selkämeren rannikolla, <strong>ja</strong> esimerkiksi Saaristomeren<br />
karisiian, saaristosiian, kanto<strong>ja</strong> tuetaan<br />
is<strong>tutuksi</strong>n. Poh<strong>ja</strong>nlahden eteläosien, Saaristomeren <strong>ja</strong><br />
Suomenlahden <strong>siika</strong>saalis muodostuukin lähes yksinomaan<br />
vaellussiiasta, <strong>ja</strong> karisiialla on lähinnä paikallista<br />
merkitystä.<br />
Sen si<strong>ja</strong>an Perämerellä on vahvat luontaiset kari<strong>siika</strong>kannat,<br />
joilla on huomattava merkitys alueen kalastukselle.<br />
Koko Perämeren <strong>siika</strong>saaliista karisiian<br />
osuus on 30 - 40 % <strong>ja</strong> erityisesti Pohjois-Poh<strong>ja</strong>nmaan<br />
rannikolla vielä tätäkin korkeampi. Tutkimusten mu-<br />
Kari<strong>siika</strong> on vaellussiiasta poiketen melko paikallinen<br />
kalalaji, pisimmät merkintätutkimuksissa havaitut<br />
vaellukset ovat vain noin 20 km merkintäpaikasta. Kari<strong>siika</strong><br />
liikkuu merialueella ravintotilanteen <strong>ja</strong> veden<br />
lämpötilan mukaan. Keväällä <strong>siika</strong>a esiintyy hyvinkin<br />
matalissa vesissä, mutta kevään edetessä <strong>ja</strong> veden lämpötilan<br />
noustessa <strong>siika</strong> etääntyy ulommas rannikolta <strong>ja</strong><br />
hyvin lämpimän veden aikana <strong>siika</strong> voi painua hyvinkin<br />
syvälle, keskikesän helteillä kari<strong>siika</strong>a kalastetaan<br />
jopa yli 20 metrin syvyydestä. Kari<strong>siika</strong> käyttää ravintonaan<br />
poh<strong>ja</strong>eläimiä, kuten katko<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> kotiloita. Myös<br />
muiden kalojen mäti, erityisesti silakan mäti, on tärkeä<br />
ravintokohde.<br />
6<br />
Kari<strong>siika</strong> on hidaskasvuisempi kuin vaellus<strong>siika</strong> <strong>ja</strong><br />
kasvu riippuu voimakkaasti elinympäristöstä. Saaristomeren<br />
kari<strong>siika</strong>, ns. saaristo<strong>siika</strong>, voi saavuttaa jopa<br />
useamman kilon painon, mutta yleisesti ottaen kari<strong>siika</strong><br />
jää selvästi vaellus<strong>siika</strong>a pienemmäksi. Itämeren<br />
vahvimman kari<strong>siika</strong>kannan, Perämeren karisiian,<br />
paino kalastuskoossa on 100 - 150 grammaa <strong>ja</strong> pituus<br />
SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI<br />
Varhaisessa poikasvaiheessa siiko<strong>ja</strong> esiintyy monentyyppisillä<br />
rannoilla matalassa vedessä, suo<strong>ja</strong>isimpia<br />
lahtia lukuun ottamatta. Tärkeimmät poikastuotantoalueet<br />
si<strong>ja</strong>itsevat kuitenkin Perämeren<br />
laa<strong>ja</strong>-alaisilla matalilla hiekkarannoilla.
kaan kari<strong>siika</strong> lisääntyy laajoilla alueilla Perämeren<br />
rannikolla, eikä kannan heikkenemisestä ole mitään<br />
viitteitä. Perämeren kari<strong>siika</strong>kannat ovat ilmeisesti täysin<br />
luonnonvaraisia, koska tiettävästi kari<strong>siika</strong>a ei ole<br />
koskaan istutettu Perämerelle.<br />
2.1.3 Suisto<strong>siika</strong><br />
Suisto<strong>siika</strong>kanto<strong>ja</strong> on tavattu erityisesti Merenkurkun<br />
alueelta, tunnetuin lienee Maalaxin <strong>siika</strong>kanta. Näitä<br />
<strong>siika</strong>kanto<strong>ja</strong> on tutkittu vähän, mutta tiedetään että<br />
<strong>siika</strong> kutee kivi- <strong>ja</strong> sorapoh<strong>ja</strong>isille alueille, joissa meriveden<br />
virtaus pitää poh<strong>ja</strong>t puhtaana. Suisto<strong>siika</strong> kasvaa<br />
selvästi nopeammin kuin Poh<strong>ja</strong>nlahden kari<strong>siika</strong>,<br />
suurimmat saaliiksi jääneet yksilöt ovat painaneet yli<br />
1 500 grammaa. Suistosiian asema muutenkin monimuotoisessa<br />
<strong>siika</strong>muotojen ryhmässä on epäselvä,<br />
mutta vallalla oleva käsitys lienee, että suisto<strong>siika</strong>kannat<br />
ovat eriytyneitä kari<strong>siika</strong>kanto<strong>ja</strong>, jotka ehkä<br />
elinalueensa paremman ravintotilanteen tai hieman<br />
erilaisen vaelluskäyttäytymisen vuoksi kasvavat tavanomaista<br />
kari<strong>siika</strong>a nopeammin.<br />
Koska suisto<strong>siika</strong>kantojen perusbiologiaa, kuten vaelluskäyttäytymistä<br />
<strong>ja</strong> levinneisyysaluetta, ei tunneta,<br />
on asia arvailujen varassa. Kalastukselle suistosiian<br />
merkitys on kokonaisuudessaan hyvin vähäinen <strong>ja</strong> sitä<br />
kalastetaan maantieteellisesti suppeilla alueilla. Siksi<br />
tuonnempana siian kalastusta koskevassa osiossa käsitellään<br />
vaellussiian <strong>ja</strong> Perämeren karisiian kalastusta,<br />
joista merialueen <strong>siika</strong>saalis lähes kokonaisuudessaan<br />
muodostuu.<br />
SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI<br />
7
3. Siian kalastus <strong>ja</strong><br />
merkitys ammattikalastukselle<br />
3.1 Siian merkitys<br />
ammattikalastukselle<br />
Siika on ammattikalastukselle erittäin merkityksellinen<br />
saalislaji. Merialueen ammattikalastajien <strong>siika</strong>saaliin<br />
arvo oli vuonna 2013 noin 2,7 miljoonaa euroa,<br />
joka oli viitisen prosenttia koko ammattikalastuksen<br />
saaliin arvosta. Vaikka siian osuus saaliin arvosta tuntuu<br />
äkkiseltään pieneltä, on syytä muistaa, että valtaosa<br />
Suomen merialueen ammattikalastuksen saaliista<br />
muodostuu silakkasaaliista, jonka arvo on yli 34 miljoonaa<br />
euroa, eli runsaat 70 % merialueen ammattikalastuksen<br />
saaliin arvosta.<br />
Silakkasaaliista valtaosa kalastetaan avomeritroolareilla,<br />
kun taas <strong>siika</strong> kalastetaan kokonaan rannikkokalastajien<br />
toimesta. Oikeisiin uomiin siian merkitys asettuukin,<br />
kun <strong>siika</strong>saalista <strong>ja</strong> saaliin arvoa vertaa muihin<br />
merkittäviin rannikkokalastuksen saalislajeihin, kuten<br />
ahveneen, kuhaan <strong>ja</strong> loheen. Siikasaaliin arvo on kolminkertainen<br />
lohisaaliin arvoon verrattuna <strong>ja</strong> liki 40<br />
% suurempi kuin ahven- tai kuhasaaliin arvo. Erityisen<br />
suuri merkitys <strong>siika</strong>saaliilla on Poh<strong>ja</strong>nlahden rannikkokalastukselle.<br />
Selkämeren, Merenkurkun <strong>ja</strong> Perämeren<br />
<strong>siika</strong>saalis muodostaa noin 80 % koko Suomen<br />
rannikon <strong>siika</strong>saaliista <strong>ja</strong> <strong>siika</strong> on alueen ylivertaisesti<br />
tärkein saalislaji, alueen rannikkokalastuksen selkäranka.<br />
8<br />
SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI
3.2 Siian kalastus<br />
ra<strong>ja</strong>llisesti. Lisäksi tehokkain rysäkalastussesonki on<br />
verrattain lyhyt, vain pari kuukautta kesässä.<br />
3.2.1 Vaellussiian<br />
kalastus<br />
Valtaosa vaellus<strong>siika</strong>saaliista kalastetaan poh<strong>ja</strong>verkoilla.<br />
Siikaa kalastetaan meressä koko vaelluskierron a<strong>ja</strong>n,<br />
niin syönnösalueilta, vaelluksen aikana, kuin lisääntymisjokien<br />
suualueilta. Hyvin suuri osa <strong>siika</strong>saaliista<br />
muodostuu syönnösalueella tapahtuvan poh<strong>ja</strong>verkkokalastuksen<br />
saaliista. Siikaa tavoitellaan esimerkiksi<br />
silakan kutualueiden liepeiltä, joihin sitä kertyy herkuttelemaan<br />
silakan mädillä. Verkkokalastuksen osuus<br />
merialueen kokonais<strong>siika</strong>saaliista on noin 90 % <strong>ja</strong><br />
tämä saalisosuus kalastetaan likimain kokonaan poh<strong>ja</strong>verkoilla.<br />
Syönnösalueilla tapahtuva kalastus on ollut vaellussiialle<br />
monen muun vaelluskalalajin tapaan hyvin vahingollista.<br />
Siian kalastuksessa käytettyjen verkkojen<br />
silmäkoot laskivat hyvin voimakkaasti 1980-luvun<br />
lopulta alkaen, mikä pienensi kalastetun siian keskikokoa<br />
<strong>ja</strong> näkyi myös jokiin vaeltavan siian vähenemisenä<br />
<strong>ja</strong> siian keskikoon pienentymisenä. Tutkimusten<br />
mukaan vaellus<strong>siika</strong>a ei tulisi kalastaa tiheämmillä<br />
kuin solmuväliltään 45 mm verkoilla. Tämä tavoite<br />
toteutuu tällä hetkellä ainoastaan Suomenlahdella <strong>ja</strong><br />
Perämeren pohjoisosissa. Muualla merialueella vaellus<strong>siika</strong>a<br />
kalastetaan keskenkasvuisena, joskin tilanne<br />
on kalastuksen yleisen vähentymisen myötä hieman<br />
helpottanut.<br />
Toinen merkittävä siiankalastusmuoto on rysäkalastus,<br />
jonka osuus <strong>siika</strong>saaliista on hieman alle 10 %. Siian<br />
kalastuksessa käytettiin aiemmin iso<strong>ja</strong> avoperärysiä,<br />
mutta hyljekannan lisääntymisen myötä kalastuksen<br />
painopiste siirtyy hil<strong>ja</strong>lleen hieman pienempiin, hylkeiltä<br />
suo<strong>ja</strong>ttuihin pyydyksiin. Rysäkalastus kohdistuu<br />
ensisi<strong>ja</strong>isesti joko kutuvaelluksella olevaan tai joesta keväällä<br />
palaavaan kalaan, tosin joiltakin alueilta saaliiksi<br />
saadaan myös syönnöksellä olevaa kalaa. Nykylaajuinen<br />
rysäkalastus ei näyttäisi olevan ongelma vaellus<strong>siika</strong>kannoille.<br />
Rysäsaaliin osuus vaellus<strong>siika</strong>saaliista on<br />
verrattain vähäinen <strong>ja</strong> hyviä rysäpaikko<strong>ja</strong> on meressä<br />
SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI<br />
Aiemmin <strong>siika</strong>a kalastettiin runsaasti myös ajoverkoilla<br />
<strong>ja</strong> pintaan ankkuroiduilla pintaverkoilla. Näistä kalastusmuodoista<br />
ajoverkkokalastus on nykyään kokonaan<br />
kielletty koko Itämeren laajuisesti. Kiellolla suojellaan<br />
Itämeren pyöriäiskantaa. Jo ennen kieltoa ajoverkkojen<br />
<strong>ja</strong> edelleen sallittujen pintaverkkojen käyttö väheni<br />
<strong>siika</strong>kantojen heikentyessä. Lisäksi syyskesällä tapahtuva<br />
pintaverkkokalastus, kuten muukin verkkokalastus,<br />
on myös altis lisääntyneen hyljekannan aiheuttamille<br />
vahingoille.<br />
Kaikkiaan vaellussiian kalastusta olisi mahdollista järkeistää<br />
nykyisestä huomattavasti. Verkkokalastuksen<br />
silmäkokosäätelyä tulisi tiukentaa erityisesti Merenkurkun<br />
alueella, suosia säätelypäätöksissä rysäkalastusta<br />
<strong>ja</strong> siirtää vaellussiian kalastuksen painopistettä<br />
lähemmäs jokisuisto<strong>ja</strong>, joissa kalastusta pystyttäisiin<br />
suuntamaan tehokkaammin istutettuihin siikoihin.<br />
Toisaalta on syytä muistaa, että niin ammatti-, kuin<br />
kotitarvekalastuksen pyyntiponnistuksen yleinen<br />
vähentyminen pienentää suoraan siian kalastuskuolleisuutta,<br />
joka on jo tällä hetkellä nähtävissä <strong>siika</strong>kantojen<br />
hienoisena elpymisenä. Edellä esitettyjen<br />
kalastusmuotojen lisäksi <strong>siika</strong>a saadaan jonkin verran<br />
troolikalastuksen <strong>ja</strong> Perämereltä myös talvinuottakalastuksen<br />
sivusaaliina, mutta näiden kalastusmuotojen<br />
osuus saaliista on hyvin alhainen.<br />
3.2.2 Karisiian kalastus<br />
Perämerellä<br />
Perämeren Kari<strong>siika</strong>a kalastetaan pääasiassa poh<strong>ja</strong>verkoilla,<br />
joiden solmuväli on 27 - 30 mm. Perämeren<br />
eteläosissa käytetään myös solmuväliltään 33 - 35 mm<br />
verkko<strong>ja</strong>. Karisiian kalastuksen ydinalueella, eli Keski<strong>ja</strong><br />
Pohjois-Poh<strong>ja</strong>nmaan rannikolla, kalastus näyttäisi<br />
kohdentuvan toivotulla tavalla. Seuranta-aineiston<br />
mukaan kari<strong>siika</strong> ehtii sukukypsäksi ennen päätymistään<br />
kalastuksen saaliiksi <strong>ja</strong> vaellus<strong>siika</strong>a tulee sivusaaliiksi<br />
vain hyvin vähäisiä määriä. Tilastojen valossa<br />
9
10<br />
karisiian verkkokalastuksessa ei tule merkittäviä määriä<br />
muutakaan ei toivottua sivusaaliista, kuten meritaimenia,<br />
mutta tässä voi olla alueellista vaihtelua <strong>ja</strong> asia<br />
kaipaa lisäselvityksiä. Kokkolan eteläpuolisen Perämeren<br />
karisiian kalastuksen saaliskoostumus tunnetaan<br />
heikosti <strong>ja</strong> myös tämä asia kaipaa lisäselvitystä.<br />
Kari<strong>siika</strong>a kalastetaan keväisin jäiden lähdettyä rannan<br />
tuntumasta, mutta hyvin nopeasti kalastus siirtyy<br />
ulommas rannikolta. Ensimmäinen merkittävä<br />
kalastussesonki on silakan kutuaika, jolloin kari<strong>siika</strong>a<br />
kertyy isoina parvina syömään silakan mätiä. Silakan<br />
kutu kestää Perämerellä pitkään. Ensimmäiset kutuparvet<br />
kutevat usein rannikon tuntumassa jo toukokuun<br />
puolella <strong>ja</strong> viimeiset ulkomeren matalikoilla<br />
vasta heinäkuun jälkimäisellä puoliskolla. Silakan<br />
kutualueet myös vaihtelevat hieman keväästä toiseen.<br />
Silakan kutuparvien <strong>ja</strong> sitä kautta karisiian löytäminen<br />
vaatiikin kalastajilta malttia <strong>ja</strong> kalan käyttäytymisen<br />
tuntemusta.<br />
Keskikesällä kari<strong>siika</strong>a saadaan hyvin vaihdellen <strong>ja</strong> saaliissa<br />
on suurta alueellista vaihtelua. Siian voi tavoittaa<br />
ulkomeren matalikoiden reunoilta syönnökseltä tai<br />
hellettä paosta syvänteistä. Syksyä kohti <strong>siika</strong> kertyy<br />
taas lähemmäs rannikkoa <strong>ja</strong> varsinainen karisiian kalastuksen<br />
huippusesonki on syys-lokakuussa, eli juuri<br />
ennen kutuaikaa <strong>ja</strong> kutuaikana.<br />
Kutua<strong>ja</strong>n merkitystä kalastukselle korostaa karisiian<br />
arvokas <strong>ja</strong> herkullinen mäti, joka parantaa kalastuksen<br />
tuottoa huomattavasti. Kutuaika oli aiemmin aivan<br />
ylivertaisesti tärkein karisiian kalastusaika <strong>ja</strong> on edelleen<br />
erittäin merkittävä, mutta runsastunut hyljekanta<br />
on heikentänyt syyskalastuksen edellytyksiä. Harmaahylje<br />
<strong>ja</strong> Perämerellä erittäin runsaana esiintyvä Itämeren<br />
norppa saapuvat rannikon tuntumaan syksyllä<br />
vesien viilettyä <strong>ja</strong> kalastajien verkot ovat täysin suo<strong>ja</strong>ttomia<br />
hylkeitä vastaan.<br />
SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI<br />
Kari<strong>siika</strong>a on aiemmin kalastettu Perämeren rannikolta<br />
joiltakin alueilta myös rysillä. Kalastus on tapahtunut<br />
vaa<strong>ja</strong>rysillä alkukeväästä jäiden lähdettyä <strong>ja</strong><br />
myöhään syksyllä. Tämä kalastusmuoto oli lähes tyystin<br />
hävinnyt, mutta aivan viime vuosina karisiian rysäkalastus<br />
on virinnyt uudestaan. Tähän on ollut syynä<br />
verkkokalastuksen alttius hylkeille <strong>ja</strong> toisaalta Perämeren<br />
rannikon ahvenkantojen parantuminen. Kari<strong>siika</strong>a<br />
<strong>ja</strong> ahventa saadaan saaliiksi hyvin samantyyppisillä rysillä,<br />
koska molemmat lajit liikkuvat pääasiassa poh<strong>ja</strong>n<br />
tuntumassa, eivätkä mielellään nouse pinnan läheisyydessä<br />
olevaan rysän perään.<br />
Rysäkalastuksen kehittämisessä oleellisessa roolissa on<br />
myös pyydystekniikan kehitys. Perämerellä on kokeiltu<br />
poh<strong>ja</strong>lta pyytävää, hylkeiltä suo<strong>ja</strong>ttua ns. flexirysää<br />
karisiian <strong>ja</strong> ahvenen pyynnissä <strong>ja</strong> tulokset ovat erittäin<br />
lupaavia. Pyydys on osoittanut tehonsa karisiian <strong>ja</strong> ahvenen<br />
kalastuksessa <strong>ja</strong> toisaalta pyydys on erittäin valikoiva.<br />
Esimerkiksi lohta, meritaimenta <strong>ja</strong> vaellus<strong>siika</strong>a<br />
ei saada rysällä juurikaan saaliiksi.<br />
Rysäpyynnin kehittäminen on oletettavasti avainasemassa<br />
kari<strong>siika</strong>kantojen hyödyntämiseksi tulevaisuudeksi.<br />
Verkkokalastus kärsii voimakkaasti hylkeistä <strong>ja</strong><br />
on vaikea nähdä, että nykyisen kalasta<strong>ja</strong>sukupolven<br />
jälkeen aloittaisi uusia verkkokalastajia. Avomeren<br />
verkkokalastus vaatii isot investoinnit alukseen <strong>ja</strong><br />
muuhun kalustoon, mikä tekee siitä nykyisellä kulurakenteella<br />
heikosti kannattavaa.<br />
3.2.3 Onko siian<br />
kalastus kestävää?<br />
Kuten edellä käy hyvin ilmi, on <strong>siika</strong> monimuotoinen<br />
kalalaji <strong>ja</strong> siksi otsikon kysymykseen on vaikeaa vastata<br />
kattavasti. Merialueen <strong>siika</strong>kanta koostuu useista eri<br />
<strong>siika</strong>kannoista, joista osa on istutettu<strong>ja</strong>, osaa tuetaan<br />
is<strong>tutuksi</strong>n <strong>ja</strong> osa kokonaan luonnonvaraisia. Pääosa<br />
merialueen <strong>siika</strong>saaliista on vaellus<strong>siika</strong>a, joka on luokiteltu<br />
edelleen erittäin uhanalaiseksi.<br />
Uhanalaiseksi luokittelu perustuu siihen, että luonnontilaisia<br />
<strong>siika</strong>kanto<strong>ja</strong> on jäljellä hyvin vähän <strong>ja</strong> niiden<br />
kannat ovat heikentyneet. Toisaalta <strong>siika</strong>istutukset<br />
tuottavat kohtalaisen hyvin saalista <strong>ja</strong> istutusten tuotto<br />
olisi järkevää kor<strong>ja</strong>ta tehokkaasti talteen. Pääosa merialueen<br />
<strong>siika</strong>saaliista onkin todennäköisesti peräisin<br />
is<strong>tutuksi</strong>sta, mutta ongelmana on kalastuksen kohdentaminen<br />
istutettuun kalaan. Lisäksi täytyy muistaa,<br />
että kalastuksen kestävyys on aina laa<strong>ja</strong> kysymys,
jota arvioitaessa on pystyttävä huomioimaan myös<br />
kalastuksen vaikutus kohdelajin ohella koko muuhun<br />
vesiluontoon.<br />
Siian kalastusta tarkasteltaessa on erityisesti huomioitava<br />
äärimmäisen uhanalainen meritaimen. Valitettavasti<br />
alamittaisia meritaimenia päätyy siian kalastuksen<br />
sivusaaliiksi huomattavia määriä <strong>ja</strong> tämän kysymyksen<br />
ratkaiseminen tulee olemaan <strong>ja</strong>tkossa yksi haasteellisimpia<br />
siian kalastuksen säätelyyn liittyviä kysymyksiä.<br />
Siian kalastuksen ongelmat kiteytyvät pitkälti poh<strong>ja</strong>verkkokalastuksen<br />
ympärille. Siika kalastetaan liian<br />
pienisilmäisillä verkoilla, minkä johdosta <strong>siika</strong> ei ehdi<br />
lisääntymään ennen saaliiksi päätymistä. Negatiivinen<br />
kehitys alkoi jo 1980 - 1990 luvun taitteessa, eikä siihen<br />
pystytty puuttumaan millään tavalla ennen kuin<br />
vasta aivan viime vuosina.<br />
Merialueen siian kalastukseen saatiin vuonna 2013<br />
pitkään kaivattu säätely- <strong>ja</strong> hoito-ohjelma, johon on<br />
kir<strong>ja</strong>ttu laa<strong>ja</strong>t tavoitteet mm. siiankalastuksen säätelylle,<br />
tutkimukselle <strong>ja</strong> elinalueiden kunnostuksella.<br />
Samaan aikaan valmistellussa uudessa kalastuslaissa<br />
ollaan asettamassa varsin tiukko<strong>ja</strong> säätelytoimenpiteitä<br />
vapaa-a<strong>ja</strong>n kalastajien verkkokalastukselle.<br />
Asetetut säätelytoimenpiteet ovat oikeansuuntaisia,<br />
mutta nykytiedon valossa riittämättömiä. Kalastusasetuksessa<br />
vaellussiian kalastuksessa käytettävien verkkojen<br />
solmuväli on säädetty 43 mm, mikä on yksinään<br />
riittämätön toimenpide. Parempaan säätelyyn päästäisiin<br />
mikäli vaellus<strong>siika</strong> kalastetaan solmuväliltään 45<br />
- 50 mm verkoilla.<br />
Asetetun säätelyn suurin epäkohta on kuitenkin Merenkurkun<br />
alueen siiankalastuksen vapauttaminen<br />
käytännössä kokonaan säätelystä, eli alueella saa edelleen<br />
käyttää solmuväliltään 40 mm verkkoa kaikessa<br />
kalastuksessa. Tämä on erittäin vakava puute, koska<br />
valtaosa Perämereen laskevien jokien vaellussiiasta<br />
syönnöstää alueella tai vaeltaa alueen kautta jossakin<br />
vaiheessa elämäänsä. Toivottavasti käynnissä olevat<br />
tutkimukset tuovat tarkempaa tietoa Merenkurkun<br />
<strong>siika</strong>saaliin rakenteesta <strong>ja</strong> kalastuksen säätely saadaan<br />
myös Merenkurkun alueella asianmukaiselle tasolle.<br />
Merikutuisten <strong>siika</strong>kantojen tila on erittäin heikko<br />
koko Suomen merialueella Perämerta lukuun ottamatta,<br />
mutta ilmeisesti heikkoihin kantoihin kohdistuva<br />
SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI<br />
11
kalastus on hyvin vähäistä. Perämeren karisiian kalastus<br />
on kestävällä tasolla <strong>ja</strong> kalastusta olisi jopa mahdollista<br />
lisätä nykyisestä. Myös ei-toivotun sivusaaliin<br />
osalta karisiian kalastuksen tilanne on varsin hyvä.<br />
Tilastojen mukaan vaellussiian osuus Perämeren karisiian<br />
kalastuksen saaliista on vähäinen, eikä karisiian<br />
kalastus myöskään uhkaa laa<strong>ja</strong>sti meritaimenkanto<strong>ja</strong>.<br />
Toki näiltä osin kaivataan hieman tarkempaa tutkimusta,<br />
koska tiedossa on, että kari<strong>siika</strong>a kalastetaan<br />
erityisesti keväällä jäiden lähdön jälkeen hyvin matalista<br />
vesistä <strong>ja</strong> todennäköisesti tässä kalastuksessa saaliiksi<br />
päätyy myös pieniä taimenia.<br />
Pääosa karisiiasta kalastetaan edelleen verkoilla, mutta<br />
viime vuosina Perämeren rannikolla on tehty kokeilu<strong>ja</strong><br />
rysäpyydysten käytössä <strong>ja</strong> tulokset ovat lupaavia.<br />
Erityisesti poh<strong>ja</strong>n läheisyydessä pyytävä ns. flexirysä<br />
on osoittautunut tehokkaaksi ahvenen <strong>ja</strong> karisiian kalastuksessa.<br />
Se on myös hyvin valikoiva, eli vaellus<strong>siika</strong>a,<br />
taimenta <strong>ja</strong> lohta päätyy hyvin vähän saaliiksi <strong>ja</strong><br />
taimenet sekä lohet pystytään vapauttamaan elävänä<br />
takaisin mereen. Olisikin toivottavaa että alkukesän<br />
karisiian kalastuksessa siirryttäisiin entistä enemmän<br />
rysäkalastukseen verkkokalastuksen si<strong>ja</strong>sta.<br />
Vaikka siian kalastuksessa on edelleen ongelmia, on<br />
asiassa tapahtunut paljon edistystä viimeisten vuosien<br />
aikana. Osin myönteinen kehitys johtuu suoraan<br />
merialueen kalastuksen vähenemisestä <strong>ja</strong> kalastuksessa<br />
tapahtuneista muutoksista. Ammattikalastus on<br />
vähentynyt kalastajien ikääntymisen myötä <strong>ja</strong> myös<br />
vapaa-a<strong>ja</strong>n verkkokalastus on vähentynyt huomattavasti<br />
<strong>ja</strong> kehitys näyttäisi edelleen <strong>ja</strong>tkuvan samansuuntaisena.<br />
Lisäksi merialueen lisääntynyt hyljekanta on<br />
rajoittanut tehokkaasti erityisesti myöhään syksyllä<br />
tapahtuvaa verkkokalastusta.<br />
Myös säätelytoimenpiteet on aloitettu. Tärkeintä kuitenkin<br />
on että <strong>siika</strong>kantojen heikko tila on tiedostettu<br />
<strong>ja</strong> kantojen hoitoa edistetään laa<strong>ja</strong>poh<strong>ja</strong>isen yhteistyön<br />
avulla, missä ovat mukana niin viranomaisten, kalatalousjärjestöjen,<br />
ympäristöjärjestöjen kuin kalakaupankin<br />
edustus. Tämä takaa sen, että <strong>siika</strong>kantojen tilaa<br />
seurataan <strong>ja</strong> säätelytoimenpiteitä pystyttään tarvittaessa<br />
tiukentamaan tarpeen mukaan.<br />
Ympäristöjärjestö WWF on reagoinut asiaan <strong>ja</strong> siirtänyt<br />
merialueen <strong>siika</strong>kannat kalaoppaassaan vältettävistä<br />
kalalajeista harkiten käytettävien kalalajien<br />
joukkoon. Siian kalastus ei ole edelleenkään kaikilta<br />
osin kestävällä tasolla, mutta toisaalta <strong>siika</strong>kannat eivät<br />
ole välittömän sukupuuttouhan alla <strong>ja</strong> <strong>siika</strong>kannat<br />
kehittyvät tällä hetkellä myönteisesti. Lisäksi kasvanut<br />
tietoisuus <strong>siika</strong>kantojen tilasta <strong>ja</strong> siian merkityksestä<br />
on osaltaan takaamassa, ettei <strong>siika</strong>a kalasteta enää ”vahingossa”<br />
sukupuuton partaalle. Tästä johtuen kulut-<br />
12<br />
SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI
ta<strong>ja</strong> voi tällä hetkellä syödä kalastettua <strong>siika</strong>a hyvillä<br />
mielin <strong>ja</strong> erityisesti Perämeren karisiian kulutusta olisi<br />
mahdollista lisätä nykyisestä.<br />
Samaan aikaan on kuitenkin muistettava <strong>ja</strong>tkaa aloitettua<br />
työtä siiankalastuksen säätelyn saattamiseksi<br />
kokonaisuudessaan asianmukaiselle tasolle. Siian kalastuksen<br />
säätelyn vaikutukset ovat monitahoisia <strong>ja</strong><br />
vaikuttavat luonnonkantojen tilaan <strong>ja</strong> mahdollistavat<br />
myös <strong>siika</strong>kantojen palauttamisen kunnostettuihin<br />
vesiin. Hyvä siiankalastuksen säätely lisää suoraan<br />
<strong>siika</strong>saalista kalastuksen kohdistuessa täysikasvuiseen<br />
kalaan, mikä parantaa niin luonnonkantojen kuin<br />
<strong>siika</strong>istutusten kilomääräistä tuottoa. Täysikokoinen<br />
vaellus<strong>siika</strong> on myös kalakaupan <strong>ja</strong> kulutta<strong>ja</strong>n mieleen.<br />
Tehokkaasta <strong>ja</strong> oikein kohdistetusta kalastuksen säätelystä<br />
hyötyvät siis kaikki osapuolet <strong>ja</strong> mikä tärkeintä,<br />
suurin hyötyjä on luonnon <strong>siika</strong>. Rannikkokalastuksen<br />
arvokkain saalislaji ansaitsee huolenpitomme!<br />
SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI<br />
13
4. Siikakantojen hoito<br />
14<br />
4.1 Kesänvanhojen<br />
siikojen istutukset<br />
Keskeisin <strong>siika</strong>kantojen hoitomuoto Suomessa on<br />
ollut viimeisten vuosikymmenten aikana 1-kesäisten<br />
siikojen istutukset. Merialueelle istutetaan vuosittain<br />
noin 10 miljoonaa kesän vanhaa <strong>siika</strong>a, joista hyvin<br />
suuri osa tehdään Perämereen laskevien jokien suistoihin<br />
velvoiteis<strong>tutuksi</strong>na.<br />
Pääosa <strong>siika</strong>istukkaista tuotetaan ns. luonnonravintolammikoissa,<br />
joihin <strong>siika</strong> istutetaan hyvin pian kuoriutumisen<br />
jälkeen keväällä. Siika saa kasvaa lammikossa<br />
rauhassa kesän yli <strong>ja</strong> saavuttaa yleensä syksyyn mennessä<br />
9 - 11 cm pituuden <strong>ja</strong> 5 - 10 gramman painon.<br />
Syksyllä veden jäähdyttyä alle 10 asteen lämpötilaan<br />
siiat kerätään lammikoista joko pyytämällä tarkoitukseen<br />
suunnitellulla rysillä, eli poikaspauneteilla tai<br />
lammikon alakanavaan rakennetulla kerääjällä, johon<br />
kalat johdetaan juoksuttamalla lammikon vedenpintaa<br />
alemmas.<br />
Luonnonravintolammikkoviljelyn ohella <strong>siika</strong>a on<br />
kasvatettu jonkin verran muiden lohikalojen tapaan<br />
kalanviljelylaitoksissa rehuruokinnassa, mutta ainakin<br />
toistaiseksi luonnonravintolammikkokasvatus on säilyttänyt<br />
asemansa tärkeimpänä menetelmänä. Jatkossa<br />
rehukasvatuksella voi olla kuitenkin nykyistä suurempi<br />
merkitys siian viljelyssä. Hyviä luonnonravintolammikoita<br />
on ra<strong>ja</strong>llisesti, uusia ei juurikaan rakenneta <strong>ja</strong><br />
vanho<strong>ja</strong> lammikoita poistuu käytöstä esimerkiksi lammikoiden<br />
köyhtymisen, lupa-asioiden tai rakenteiden<br />
rapistumisen myötä.<br />
Toisaalta luonnonravintolammikkoviljelyllä on laitosviljelyyn<br />
verrattuna paljon hyviä puolia; poikaset tottuvat<br />
luonnonravinnon käyttöön, olosuhteiden vaihteluun<br />
<strong>ja</strong> oppivat myös varomaan peto<strong>ja</strong>, kuten kalaa<br />
syöviä lintu<strong>ja</strong>, toisin kuin viljelylaitoksen staattisissa<br />
olosuhteissa. Siksi <strong>siika</strong>is<strong>tutuksi</strong>ssa pitäisi siirtyä rehupoikasen<br />
käyttöön hyvin harkiten, <strong>ja</strong> asia edellyttää<br />
varmasti myös lisätutkimusta.<br />
SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI<br />
Siikaistutusten tuotto on tutkimusten valossa varsin<br />
hyvällä tasolla <strong>ja</strong> <strong>siika</strong>istutukset ovat taloudellisesti<br />
kannattavia. Vaellus<strong>siika</strong>istutusten tuloksellisuutta on<br />
tutkittu Perämerellä, missä <strong>siika</strong>istutusten on todettu<br />
tuottavan 27 – 117 kilon saaliin / 1 000 istukasta.<br />
Parhaiten tuottivat Perämeren eteläosiin tehdyt istutukset<br />
<strong>ja</strong> tulokset heikkenivät hieman pohjoista kohti<br />
mennessä.<br />
Kalanis<strong>tutuksi</strong>lle tyypilliseen tapaan istutustuloksissa<br />
on suuria heitto<strong>ja</strong> istutusvuosien <strong>ja</strong> istutuspaikkojen<br />
välillä. Tutkimuksissa on myös todettu, että suurin<br />
osa istutetuista siioista kalastetaan keskenkasvuisena,<br />
liian tiheillä verkoilla. Tähän epäkohtaan puuttumalla<br />
<strong>siika</strong>istutukset voisivat tuottaa vielä huomattavasti nykyisiä<br />
parempia tuloksia.<br />
4.2 Mädin haudonta <strong>ja</strong><br />
vastakuoriutuneiden<br />
siikojen istutukset<br />
Vastakuoriutuneiden siikojen istutukset on vanha<br />
kalavedenhoitomuoto, esimerkiksi Oulujoella vastakuoriutuneita<br />
siiko<strong>ja</strong> on istutettu yhtä<strong>ja</strong>ksoisesti<br />
1950-luvulta lähtien. Pitkälle 1970-luvun loppupuolelle<br />
saakka mädin haudonta <strong>ja</strong> vastakuoriutuneen<br />
siian istutukset olivat ainoa <strong>siika</strong>kantojen hoitomuoto,<br />
mutta luonnonravintolammikkoviljelyn yleistyminen<br />
vähensi vk-is<strong>tutuksi</strong>a voimakkaasti <strong>ja</strong> tämä <strong>siika</strong>kantojen<br />
hoitomuoto olikin lähes täysin unohduksissa,<br />
kunnes sitä lähdettiin voimakkaasti elvyttämään Perämeren<br />
rannikolla 1990-luvun alkupuolella.<br />
Kokemukset ovat olleet hyvin myönteisiä <strong>ja</strong> istutusten<br />
avulla on saatu luotua nousevat <strong>siika</strong>kannat useisiin<br />
entisiin vaellus<strong>siika</strong>jokiin. Viime vuosina vastakuoriutuneita<br />
siiko<strong>ja</strong> on istutettu Perämereen laskeviin jokiin
noin 40 miljoonaa kpl vuodessa.<br />
Vastakuoriutuneiden siikojen istuttaminen perustuu<br />
siian luontaisen vaelluskierron hyödyntämiseen. Syksyllä<br />
jokeen nouseva <strong>siika</strong> pyydetään lipolla, rysällä tai<br />
verkolla <strong>ja</strong> sumputetaan odottamaan kutuaikaa. Mädin<br />
kypsyttyä emosiiat lypsetään <strong>ja</strong> mäti hedelmöitetään,<br />
minkä jälkeen mädin annetaan turvota harsosuppilossa<br />
yön yli, jonka jälkeen mäti laitetaan lasisuppiloon,<br />
jossa mätiä haudotaan talven yli. Haudonnan aikana<br />
mätiä pidetään suppilon virtausta säätelemällä hil<strong>ja</strong>isessa<br />
liikkeessä, jotta mätijyvät saavat happea <strong>ja</strong> veden<br />
mukana tulevat roskat tms. epäpuhtaudet <strong>ja</strong> kuolleet<br />
mätijyvät kuoriutuneiden pääsevät lajitoverien nousemaan tapaan. suppilon pinnalle, josta<br />
ne voi poimia pois lappoletkun avulla.<br />
Emokalojen pyytämiseen, mädin hautomiseen <strong>ja</strong> vastakuoriutuneiden<br />
poikasten hautomiseen perustuva<br />
<strong>siika</strong>kantojen hoito on monella tapaa perusteltu <strong>siika</strong>kantojen<br />
hoitomuoto.<br />
myös puhdistetaan aika ajoin har<strong>ja</strong>amalla suppiloiden sisäpinto<strong>ja</strong> varren päähän asetetulla linnun <br />
siipisulalla. Siian poikaset kuoriutuvat keväällä vapun aikaan, minkä jälkeen poikaset istutetaan välittömästi <br />
siihen jokeen, josta mäti on hankittu. Näin istutetut siian poikaset <strong>ja</strong>tkavat elämäänsä luonnossa <br />
Useimmissa entisissä vaellus<strong>siika</strong>joissa <strong>siika</strong>kantojen<br />
lisääntymisen pullonkaula liittyy kutualueiden tuhoutumiseen<br />
<strong>ja</strong>/tai jokiveden heikkoon laatuun. Tässä<br />
menetelmässä puututaan ainoastaan tähän ihmisen<br />
rikkomaan vaiheeseen siian elinkierrossa, mutta muuten<br />
<strong>siika</strong> saa vaeltaa <strong>ja</strong> kasvaa luonnon siian tavoin.<br />
Samoin parhaimmillaan is<strong>tutuksi</strong>ssa käytetään ainoastaan<br />
ko. jokeen nousseista emokaloista lypsettyä mätiä.<br />
Vastakuoriutuneiden siikojen istuttaminen on siis<br />
Emokalojen pyytämiseen, mädin hautomiseen <strong>ja</strong> vastakuoriutuneiden poikasten hautomiseen perustuva <br />
erittäin luonnonmukaisen <strong>siika</strong>kantojen hoitomuoto,<br />
<strong>siika</strong>kantojen hoito on monella tapaa perusteltu <strong>siika</strong>kantojen hoitomuoto. Useimmissa entisissä <br />
Haudonnan aikana suppiloita myös puhdistetaan joka altistaa istutetut siiat voimakkaalle luonnonvalinnalle.<br />
Myös hoitomuodon tulokset ovat olleet myön-<br />
vaellus<strong>siika</strong>joissa <strong>siika</strong>kantojen lisääntymisen pullonkaula liittyy kutualueiden tuhoutumiseen <strong>ja</strong>/tai <br />
aika ajoin har<strong>ja</strong>amalla suppiloiden sisäpinto<strong>ja</strong> varren<br />
päähän<br />
jokiveden<br />
asetetulla<br />
heikkoon<br />
linnun<br />
laatuun.<br />
siipisulalla.<br />
Tässä menetelmässä<br />
Siian poikaset<br />
puututaan<br />
teisiä,<br />
ainoastaan<br />
josta ohessa<br />
tähän<br />
esimerkkinä<br />
ihmisen rikkomaan<br />
Perämeren<br />
<br />
keskiosiin<br />
kuoriutuvat vaiheeseen keväällä siian elinkierrossa, vapun aikaan, mutta minkä muuten jälkeen <strong>siika</strong> poi-kaset parhaimmillaan istutetaan välittömästi is<strong>tutuksi</strong>ssa siihen käytetään jokeen, ainoastaan josta mäti ko. jokeen nousseista emokaloista lypsettyä mätiä. <br />
saa vaeltaa laskevan <strong>ja</strong> kasvaa Pyhäjoen luonnon <strong>siika</strong>kannan siian tavoin. kehitys. Samoin <br />
on Vastakuoriutuneiden hankittu. Näin istutetut siikojen siian istuttaminen poikaset <strong>ja</strong>tkavat on siis elämäänsä<br />
altistaa luonnossa istutetut siiat kuoriutuneiden voimakkaalle lajitoverien luonnonvalinnalle. tapaan. Myös omat hoitomuodon heikkoutensa. tulokset Yksi suurimpia ovat olleet ongelmia myönteisiä, on se, <br />
erittäin Vastakuoriutuneiden luonnonmukaisen <strong>siika</strong>kantojen siikojen is<strong>tutuksi</strong>ssa hoitomuoto, on myös joka <br />
josta ohessa esimerkkinä Perämeren keskiosiin laskevan Pyhäjoen <strong>siika</strong>kannan kehitys. <br />
250<br />
200<br />
150<br />
100<br />
50<br />
0<br />
95 96 97 98 99 00 01 02 03 04 05 06 07 08 09 10 11 12 12 14<br />
Pyhäjoen mädinhankinnan tulos (litraa) siian mädin haudonnan uudelleen käynnistämisen jälkeen <br />
Pyhäjoen mädinhankinnan tulos (litraa) siian mädin haudonnan uudelleen käynnistämisen jälkeen.<br />
Vastakuoriutuneiden siikojen is<strong>tutuksi</strong>ssa on myös omat heikkoutensa. Yksi suurimpia ongelmia on se, että <br />
istutusten tulosten seuraaminen on erittäin hankalaa. Vastakuoriutuneiden poikasten merkitseminen on <br />
vaikeaa <strong>ja</strong> vaikka nykyisin merkitseminen SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN onkin periaatteessa JA mahdollista, TUTUKSI on merkittyjen poikasten <br />
löytäminen merisaaliin valtavasta massasta hyvin haasteellista <strong>ja</strong> kallista. Vastakuoriutuneen siian <br />
istutustulokset perustuvat lähinnä kokemusperäiseen tietoon <strong>ja</strong> tilastoihin, koska varsinaista tutkimustietoa <br />
15
että istutusten tulosten seuraaminen on erittäin hankalaa.<br />
Vastakuoriutuneiden poikasten merkitseminen<br />
on vaikeaa <strong>ja</strong> vaikka nykyisin merkitseminen onkin<br />
periaatteessa mahdollista, on merkittyjen poikasten<br />
löytäminen merisaaliin valtavasta massasta hyvin haasteellista<br />
<strong>ja</strong> kallista. Vastakuoriutuneen siian istutustulokset<br />
perustuvat lähinnä kokemusperäiseen tietoon <strong>ja</strong><br />
tilastoihin, koska varsinaista tutkimustietoa on vaikea<br />
saada.<br />
Toinen merkittävä vastakuoriutuneiden siikojen istuttamista<br />
rajoittava asia on emokalapyynti kaikkine<br />
siihen liittyvine ongelmineen. Syystulvat <strong>ja</strong> muut<br />
poikkeukselliset olosuhteet voivat pilata mädinhankintapyynnin<br />
kokonaan jonkun joen osalta. Emokalapyynti<br />
pitää myös osata mitoittaa todellisen tarpeen<br />
mukaan. Pyynnin pitää olla oikein mitoitettua niin,<br />
että sillä päästään riittäviin tuloksiin, mutta toisaalta<br />
tehdään niin vähän vahinkoa esimerkiksi muille vaelluskalalajeille<br />
kuin mahdollista <strong>ja</strong> jätetään myös tilaa<br />
mahdolliselle siian luonnontuotannolle, jos joessa on<br />
siihen edellytykset.<br />
Kalaveden hoidossa tulisi aina tavoitella luontaisesti<br />
lisääntyviä kalakanto<strong>ja</strong>. Vaellussiian lisääntymisalueet<br />
ovat isoilta osin niin heikossa kunnossa, että puhtaaseen<br />
luonnontuotantoon siirtyminen ei ole mahdollista<br />
nopealla aikajänteellä. Vaellussiian mädin haudonnan<br />
<strong>ja</strong> vastakuoriutuneiden siikojen istuttamisen<br />
avulla jokien nousevat <strong>siika</strong>kannat pystytään ylläpitämään,<br />
mikä parantaa jokien kalataloudellista arvoa,<br />
tuo saalista merialueen kalastuksella, mutta myös ylläpitää<br />
jokiin nousevia vaellus<strong>siika</strong>kanto<strong>ja</strong>. Tämä mahdollistaa<br />
myös luonnontuotannon käynnistymisen<br />
joessa, jos olosuhteet joessa kor<strong>ja</strong>antuvat.<br />
4.3 Vaellussiian<br />
lisääntymisalueiden<br />
kunnostukset<br />
Vaellus<strong>siika</strong> on valitettavasti jäänyt lohen <strong>ja</strong> taimenen<br />
varjoon vesistökunnostuksissa, mutta erityisesti ruopattujen<br />
jokien alimpien koskiosuuksien kunnostaminen<br />
hyödyttää todennäköisesti jossakin määrin myös<br />
vaellussiian luontaista lisääntymistä.<br />
Rakennetuissa joissa vaellussiian lisääntymisalueiden<br />
palauttaminen on vaikeaa, koska usein vesistöjen<br />
jäljellä olevat koskiosuudet ovat kaukana ylävirrassa<br />
<strong>ja</strong> <strong>siika</strong> ei nouse kovin ylhäälle jokeen. Lisäksi nykytiedon<br />
valossa <strong>siika</strong> nousee kalateistä heikosti <strong>ja</strong> siksi<br />
kokonaan luonnonvaraisten <strong>siika</strong>kantojen palauttaminen<br />
rakennettuihin jokiin on haasteellista.<br />
On kuitenkin ilmeistä, että jonkinasteista luonnontuotantoa<br />
tapahtuu myös rakennettujen jokien alajuoksulla<br />
<strong>ja</strong> olisikin tutkimisen arvoista, että pystyisikö<br />
tätä tehostamaan esimerkiksi rakentamalla kutusorakko<strong>ja</strong><br />
alimpien voimalaitosten alapuolelle. Samoin<br />
esimerkiksi kuivilleen jääneiden uomien pitäminen<br />
vesitettynä voisi tarjota siialle uusia lisääntymisalueita.<br />
Useissa joissa siian lisääntymistä rajoittaa heikko vedenlaatu.<br />
Kuormitetuissa jokivesissä vedenlaatu on<br />
heikoimmillaan juuri joen alaosalla, eli siian lisääntymisalueilla.<br />
Tälle ongelmalle on nopealla aikajänteellä<br />
mahdotonta tehdä mitään, eli asian kor<strong>ja</strong>aminen vaatii<br />
pitkäjänteistä vesiensuojelutyötä, jossa olisi kiinnitettävä<br />
erityistä huomiota maankäsittelyn käytäntöihin.<br />
Maa- <strong>ja</strong> metsätalouden sekä turvetuotannon päästöjen<br />
vähentäminen on avainasemassa jokivesien veden laadun<br />
parantamisessa.<br />
Vaellussiian lisääntymisalueiden kunnostuksiin liittyvää<br />
tutkimusta ei ole siis käytännössä tehty maassamme<br />
lainkaan, mutta asiaan tulee toivottavasti muutos<br />
lähivuosina. Siian hoito-ohjelmaan on kir<strong>ja</strong>ttu useita<br />
asiaan liittyviä tavoitteita <strong>ja</strong> siian nykyisten lisääntymisalueiden<br />
kartoittaminen on jo aloitettu.<br />
Heikko taloussuhdanne aiheuttaa kuitenkin epävarmuutta<br />
hankkeiden etenemiselle, koska Luonnonvarakeskuksen<br />
kalantutkimus on muun valtion organisaation<br />
lailla leikkausten kohteena. Olisi kuitenkin<br />
toivottavaa, että tärkeään kohteeseen löytyy riittävä<br />
rahoitus, jotta hankkeita pystyttäisiin viemään eteenpäin.<br />
16<br />
SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI
5. Siian käyttö <strong>ja</strong> kulutus<br />
5.1 Mitä <strong>siika</strong>a me<br />
syömme?<br />
Suomeen tuodusta siiasta pääosa on Kanadasta tuotua<br />
pakastettua silli<strong>siika</strong>a, joka käytetään pääasiassa lämminsavustuksen<br />
raaka-aineeksi. Kanadalainen <strong>siika</strong> on<br />
ollut jo pitkään tärkeä kotimaisen kalansavustusteollisuuden<br />
osalta raaka-aineen varmojen lähde. lukujen Varsin selvittäminen suuri osa kaupassa on <br />
Tilastoihin Kulutta<strong>ja</strong>lle liittyy myytävä epävarmuustekijöitä. <strong>siika</strong> koostuu kotimaisesta Erityisesti tuontikalan kalastetusta<br />
mutta <strong>ja</strong> kasvatetusta tullin tilastojen kalasta, mutta <strong>ja</strong> Luonnonvarakeskuksen <strong>siika</strong>a myös myytävästä tilastojen savustetusta mukaan siiasta Suomen onkin markkinoilla valmistettu tuon-<br />
oli <br />
haasteellista,<br />
vuonna<br />
tuodaan<br />
2012 <br />
Suomeen,<br />
<strong>siika</strong>a yhteensä<br />
lähinnä<br />
2<br />
Kanadasta<br />
651 tuhatta<br />
<strong>ja</strong> välillä<br />
kiloa.<br />
pieniä<br />
Tästä määrästä<br />
tikalasta.<br />
merialueella<br />
Erityisesti suurikokoinen,<br />
kalastetun kalan<br />
vakuumiin<br />
osuus<br />
pakattu<br />
savustettu <strong>siika</strong> on lähes aina kanadalaista alkupe-<br />
oli <br />
määriä myös Yhdysvalloista. Lisäksi Ruotsissa kalastettua<br />
<strong>siika</strong>a tuodaan pieniä määriä Suomeen. Erityisesti rää. Kotimainen viljelty <strong>siika</strong> on pääosin hyvälaatuista<br />
neljännes <strong>ja</strong> yhteensä Suomessa tuotetun siian osuus (merialueen <strong>ja</strong> sisävesien kalastus, vesiviljely) noin 75 <br />
%. <br />
Merenkurkun seudulla <strong>ja</strong> Perämeren pohjukassa Ruotsin<br />
puolella kalastettua <strong>siika</strong>a päätyy Suomen markki-<br />
Kotimaista viljeltyä <strong>siika</strong>a myydään tuoreena perattu-<br />
<strong>ja</strong> erinomainen raaka-aine monenlaiseen <strong>ja</strong>lostukseen.<br />
Suomeen tuodusta siiasta pääosa on Kanadasta tuotua pakastettua silli<strong>siika</strong>a, joka käytetään pääasiassa <br />
noille.<br />
na <strong>ja</strong> fileenä, mutta sitä käytetään myös monipuolisesti<br />
lämminsavustuksen raaka-‐aineeksi. Kanadalainen <strong>siika</strong> on ollut <strong>ja</strong>lostuksessa, jo pitkään niin tärkeä lämmin- kotimaisen kuin kylmäsavuna kuin<br />
kalansavustusteollisuuden Tilastoihin liittyy epävarmuustekijöitä. raaka-‐aineen lähde. Erityisesti Varsin suuri myös osa graavikalana. kaupassa myytävästä savustetusta siiasta <br />
onkin tuontikalan valmistettu osalta tuontikalasta. varmojen Erityisesti lukujen selvittäminen suurikokoinen, vakuumiin pakattu savustettu <strong>siika</strong> on lähes aina <br />
kanadalaista on haasteellista, alkuperää. mutta Kotimainen tullin tilastojen viljelty <strong>ja</strong> <strong>siika</strong> Luonnonvarakeskuksen<br />
<strong>ja</strong>lostukseen. tilastojen Kotimaista mukaan Suomen viljeltyä markki-<br />
<strong>siika</strong>a myydään tuoreena, joko perattuna fileenä tai <strong>ja</strong> fileenä, perattuna. mutta Perämeren sitä <br />
pääosin Merialueelta hyvälaatuista kalastetusta <strong>ja</strong> erinomainen vaellussiiasta raaka-‐aine valtaosa myy-<br />
monenlaiseen<br />
noilla oli vuonna 2012 <strong>siika</strong>a yhteensä 2 651 tuhatta kari<strong>siika</strong>a taas myydään runsaasti myös <strong>ja</strong>lostettuna.<br />
käytetään myös monipuolisesti <strong>ja</strong>lostuksessa, niin lämmin-‐ kuin kylmäsavuna kuin myös graavikalana. <br />
kiloa. Tästä määrästä merialueella kalastetun kalan Erityisen hyvin pienikokoinen kari<strong>siika</strong> sopii savustettavaksi,<br />
tuoreena, hiillostettavaksi joko fileenä tai tai perattuna. annoskalaksi Perämeren ravintola-<br />
<br />
Merialueelta osuus oli kalastetusta neljännes <strong>ja</strong> vaellussiiasta yhteensä Suomessa valtaosa tuotetun myydään <br />
siian osuus (merialueen <strong>ja</strong> sisävesien kalastus, vesiviljely)<br />
noin 75 %.<br />
käyttöön.<br />
kari<strong>siika</strong>a taas myydään runsaasti myös <strong>ja</strong>lostettuna. Erityisen hyvin pienikokoinen kari<strong>siika</strong> sopii <br />
savustettavaksi, hiillostettavaksi tai annoskalaksi ravintolakäyttöön. <br />
Markkinoilla ollut <strong>siika</strong> lähteittäin vuonna 2012<br />
4 %<br />
25 %<br />
24 %<br />
Tuonti<br />
Vesiviljely<br />
Kalastus, sisävedet<br />
Kalastus, merialue<br />
47 %<br />
SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI<br />
17
5.2 Siian kulutus <strong>ja</strong><br />
käyttötavat<br />
Siika nauttii suurta suosiota suomalaisten kuluttajien<br />
keskuudessa <strong>ja</strong> siksi onkin varsin yllättävää, että siian<br />
suosio on lähes yksinomaan suomalainen ilmiö. Esimerkiksi<br />
naapurimaassamme Ruotsissa kotitaloudet<br />
käyttävät <strong>siika</strong>a hyvin vähän <strong>ja</strong> koko Euroopan laajuisesti<br />
tarkastellen siian arvostus <strong>ja</strong> kulutus on Suomessa<br />
erittäin korkealla tasolla. Suomen lisäksi <strong>siika</strong>a kulutetaan<br />
pieniä määriä lähinnä Saksan eteläosissa <strong>ja</strong> Sveitsissä,<br />
mutta Suomessa <strong>siika</strong> on kaikkein korkeimmalle<br />
arvostettu<strong>ja</strong> ruokakalo<strong>ja</strong>.<br />
Siika on monipuolinen ruokakala, josta on mahdollista<br />
valmistaa monenlaisia kalaruokia, mutta miedonmakuisena<br />
kalalajina <strong>siika</strong> on parhaimmillaan<br />
kalaruuissa, joissa käytetään mausteita hyvin kohtuullisesti.<br />
Siian perinteiset käyttötavat savu-, graavi-,<br />
hiillos- <strong>ja</strong> keittokalana ovat edelleen voimissaan, mutta<br />
yhtä lailla <strong>siika</strong> sopii esimerkiksi sushin raaka-aineeksi.<br />
Kiitos kotimaisen kalanviljelyn, <strong>siika</strong>a on nykyään<br />
tarjolla ympäri vuoden kauppojen kalatiskeissä, mikä<br />
on ollut omiaan vain lisäämään kotitalouksien kiinnostusta<br />
siian hyödyntämiseen. Toisaalta <strong>siika</strong> ei ole<br />
mitenkään halpa kala kaupan tiskissä. Kalastettu <strong>siika</strong><br />
on arvokas sesonkituote <strong>ja</strong> myös kasvatetun siian<br />
tuottaminen on selvästi kalliimpaa kuin kirjolohen tai<br />
vaikkapa nor<strong>ja</strong>laisen merilohen tuottaminen. Siksi <strong>siika</strong><br />
säilyttänee tulevaisuudessakin asemansa arvostettuna<br />
herkkuna - jokapäiväistä kulutuskalaa siiasta ei ole<br />
tulossa <strong>ja</strong>tkossakaan.<br />
18<br />
SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI
6. Reseptejä<br />
6.1. Grillattua <strong>siika</strong>a <strong>ja</strong> spelttisalaattia<br />
• 4 pientä <strong>siika</strong>a (n. 200 g <strong>siika</strong>a/ruokaili<strong>ja</strong> tai 1 iso <strong>siika</strong> n. 800 g – 1 kg)<br />
• 1 sitruuna tai lime<br />
• kourallinen tuoretta tim<strong>ja</strong>mia tai rosmariinia<br />
• 2 tuoretta tomaattia<br />
• pieni salaattisipuli (tai keltasipuli)<br />
• ripaus sokeria <strong>ja</strong> suolaa<br />
Spelttisalaatti<br />
• 200 g speltti-ryynejä<br />
(tai ohrahelmiä)<br />
• 1 l kasvislientä<br />
• 1–2 porkkanaa<br />
• 1 punainen paprika<br />
• 1 pieni keltainen kesäkurpitsa<br />
• 1 varsisellerin varsi<br />
• 3 vartta kevätsipulia<br />
• kourallinen yrttejä<br />
(esim. lehtipersil<strong>ja</strong>a, minttua<br />
tai ruohosipulia)<br />
Spelttisalaatin marinadi<br />
• 0,5 dl rypsiöljyä<br />
• 2 rkl valkoviinietikkaa<br />
(tai omenaviinietikkaa)<br />
• hienoa merisuolaa<br />
• sokeria<br />
SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI<br />
19
Grillattu <strong>siika</strong><br />
Suomusta kokonaiset siiat. Voit myös valita yhden isomman siian joka <strong>ja</strong>etaan ruokailijoiden kesken.<br />
Tee <strong>siika</strong>an muutama kevyt viilto terävällä veitsellä. Mausta siiat suolalla <strong>ja</strong> pippurilla pinnalta<br />
<strong>ja</strong> vatsasta. Sivele rypsiöljyä kevyesti kalan pintaan. Laita kalan sisään pari sitrusviipaletta <strong>ja</strong><br />
tuoreita yrttejä.<br />
Grillaa <strong>siika</strong> parilalla molemmin puolin, kunnes nahka on rapean kullanruskeaa <strong>ja</strong> liha mehukkaan<br />
kypsää. Käytä kalan kääntämisessä apuna isoa metallilastaa. Leikkaa tomaatit neljään osaan<br />
<strong>ja</strong> poista siemenet. Leikkaa tomaatti pieniksi kuutioiksi.<br />
Hienonna salaattisipuli. Yhdistä tomaatti- <strong>ja</strong> sipulikuutiot. Mausta seos suolalla, pippurilla <strong>ja</strong> ripauksella<br />
sokeria, sekoita <strong>ja</strong> lisää joukkoon vielä pari tippaa rypsiöljyä. Mausta grillatun siian pinta<br />
tomaatti-sipuliseoksella.<br />
Tarjoile grillattu <strong>siika</strong> spelttisalaatin kanssa. Grillatulle siialle <strong>ja</strong> spelttisalaatille sopii hyvin myös<br />
raikas kermaviilikastike.<br />
Spelttisalaatti<br />
Kypsennä speltti-ryynit kasvisliemessä pakkauksen ohjeen mukaisesti. Jäähdytä speltit. Pese<br />
<strong>ja</strong> kuori porkkanat. Leikkaa porkkanat pieniksi kuutioiksi. Kypsennä porkkanakuutiot suolalla<br />
maustetussa vedessä napakan kypsiksi. Valuta <strong>ja</strong> jäähdytä.<br />
Leikkaa punainen paprika, kesäkurpitsa <strong>ja</strong> varsiselleri pieniksi kuutioiksi. Hienonna kevätsipuli.<br />
Lisää kaikki vihannekset kypsennetyn speltin joukkoon. Mausta salaatti marinadi-öljyllä, jotta<br />
salaatti saa makua <strong>ja</strong> ryynit pysyvät irtonaisina. Lisää salaatin joukkoon hienonnettu<strong>ja</strong> tuoreita<br />
yrttejä juuri ennen tarjoilua.<br />
Spelttisalaatin marinadi<br />
Sekoita marinadin ainekset keskenään <strong>ja</strong> mausta spelttisalaatti marinadilla.<br />
20<br />
SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI
6.2. Välimeren <strong>siika</strong>a<br />
• 2-4 kpl <strong>siika</strong>fileetä (nahaton <strong>ja</strong> ruodoton<br />
filee, noin 150 g / ruokaili<strong>ja</strong>)<br />
• hienoa merisuolaa<br />
• mustapippuria myllystä<br />
• 2 kevätsipulin vartta<br />
• 1 punainen paprika<br />
• 2 luumutomaattia<br />
• 1 dl kalamata-oliive<strong>ja</strong><br />
• 4 oksaa tuoretta tim<strong>ja</strong>mia<br />
• sitruunan mehua<br />
• oliiviöljyä<br />
Pese vihannekset <strong>ja</strong> leikkaa ne suupaloiksi. Leikkaa oliivit puoliksi. Levittele vihannekset <strong>ja</strong> oliivit<br />
uunivuokaan <strong>ja</strong> mausta oliiviöljyllä suolalla <strong>ja</strong> pippurilla. Laita tim<strong>ja</strong>minoksia päällimmäiseksi.<br />
Paahda vihanneksia 180 °C-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.<br />
Asettele kalafileet paahdettujen vihannesten päälle. Mausta kalan pinta sitruunan mehulla, suolalla<br />
<strong>ja</strong> pippurilla. Kypsennä <strong>siika</strong>a vihannespedillä 180 °C-asteisessa uunissa noin 5 minuuttia.<br />
Valmista kastike sekoittamalla 0,5 dl oliiviöljyä <strong>ja</strong> sitruunan mehua, mausteiksi suolaa <strong>ja</strong> pippuria.<br />
Tarjoile siian lisukkeena oliiviöljykastiketta <strong>ja</strong> esimerkiksi keitettyjä linssejä.<br />
SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI<br />
21
6.3. Yrteillä kuorrutetut kalafileet (kahdelle)<br />
• 300 g nahattomia kuha-, <strong>siika</strong>fileitä<br />
• 1–1½ rkl sitruunamehua<br />
• ripaus suolaa<br />
• vähän musta- tai valkopippuria<br />
• 1 dl yrttisilppua (tilliä, persil<strong>ja</strong>a <strong>ja</strong> kirveliä)<br />
• 1–2 rkl öljyä<br />
Kaada sitruunamehu lautaselle <strong>ja</strong> levitä yrtit toiselle lautaselle. Mausta kalat suolalla <strong>ja</strong> pippurilla.<br />
Kasta kalafileet ensin sitruunamehuun <strong>ja</strong> kiepsauta sen jälkeen yrteissä <strong>ja</strong> nosta pannulle.<br />
Kypsennä keskilämmöllä muutama minuutti kummaltakin puolelta. Älä kypsennä ohuita kalafileitä<br />
liian pitkään, ettei kala kuivu. Jos lämpö on liian ärhäkkä, yrtit palavat. (Voit käyttää yrttiseoksessa<br />
myös voimakkaamman makuista yrttiä kuten rakunaa, tim<strong>ja</strong>mia tai basilikaa.)<br />
Tarjoa lisäkkeeksi sinihomejuustolla maustettua fenkolia tai höyrytettyä salaattia <strong>ja</strong> kurkkua. Halkaise<br />
puolikas kurkku, poista siemenosa lusikalla kovertaen <strong>ja</strong> leikkaa se noin 1 cm:n viipaleiksi.<br />
Huuhdo kerä pehmeälehtistä salaattia <strong>ja</strong> irrota lehdet. Kiehauta kattilan poh<strong>ja</strong>lla noin 2 cm vettä<br />
tai käytä höyrykattilaa <strong>ja</strong> lisää kattilaan kurkkuviipaleet <strong>ja</strong> niiden päälle salaatinlehdet. Höyrytä<br />
2-3 minuuttia eli kunnes salaatti on mennyt kasaan, mutta on edelleen kauniin väristä. Kaada<br />
vesi tarkkaan pois <strong>ja</strong> mausta suolaripauksella, mustapippurilla <strong>ja</strong> halutessasi raastetulla sitruunankuorella.<br />
22<br />
SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI
6.4. Yrtti<strong>siika</strong>a uunissa (neljälle)<br />
• 2–4 kpl (0,8-1 kg) <strong>siika</strong>a<br />
• n. 1 tl suolaa<br />
• 4–6 tuoretta rosmariinin oksaa<br />
• 4–6 tuoretta (sitruuna)tim<strong>ja</strong>min oksaa<br />
• 4–8 tuoretta persil<strong>ja</strong>n vartta<br />
• ½–1 sitruuna<br />
• 3–4 valkosipulinkynttä<br />
• 2–4 rkl hyvää rypsi- tai oliiviöljyä<br />
Suomusta <strong>siika</strong> <strong>ja</strong> poista sisälmykset <strong>ja</strong> kidukset. Huuhdo kala tarvittaessa nopeasti juoksevan<br />
veden alla <strong>ja</strong> kuivaa talouspaperilla.<br />
Nosta siiat sopivan kokoiseen vuokaan. Ripottele sisälle <strong>ja</strong> päälle suola. Su<strong>ja</strong>uta osa yrteistä kalojen<br />
sisään <strong>ja</strong> alle <strong>ja</strong> jätä osa kalojen päälle. Jos tuoreita yrttejä ei ole, korvaa ne kuivatuilla tai<br />
pakastetuilla yrteillä. Esim. kuivattua rosmariinia <strong>ja</strong> tim<strong>ja</strong>mia riittää noin 2 tl kumpaakin.<br />
Lisää valkosipuli ohuina viipaleina. Leikkaa pesty sitruuna viipaleiksi <strong>ja</strong> lisää ne <strong>ja</strong> valkosipulin<br />
viipaleet kalojen sisään <strong>ja</strong> pinnalle. Pirskota kaloille <strong>ja</strong> vuokaan öljyä.<br />
Kypsennä 200 asteessa 20-35 minuuttia kalojen koosta riippuen. Kokeile kalan kypsyyttä. Kun<br />
selkäevä irtoaa helposti vetäisemällä, kala on kypsä. Tarjoa lisäkkeeksi esim. höyrytettyä tai vokattua<br />
kurttukaalia tai muita kasviksia <strong>ja</strong> leipää.<br />
Teksti:<br />
Kuvat:<br />
Reseptit:<br />
Kartta:<br />
Jyrki Oikarinen<br />
Pro Kala, Kaisa-Leena Korhonen, Vesa Pa<strong>ja</strong>la, Rainer Kontio<br />
Pro Kala<br />
Intersik -projekti<br />
Tämän oppaan tiedot on hankittu seuraavista lähteistä: Maa- <strong>ja</strong> metsätalousministeriön <strong>siika</strong>työryhmän mietintö <strong>ja</strong><br />
mietinnön tausta-aineisto, Perämeren Kalatalousyhteisöjen Liitto ry:n tilastotieto<strong>ja</strong>, Riista- <strong>ja</strong> kalatalouden tutkimuslaitoksen<br />
tutkimukset, seuranta-aineistot <strong>ja</strong> verkkopalvelu, WWF:n kalaopas sekä Intersik-hankkeen tulokset. Lisäksi oppaassa on hyödynnetty<br />
suoraan ammattikalastajilta saatu<strong>ja</strong> tieto<strong>ja</strong>.<br />
SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI<br />
23
Change language