siika_tutuksi_ja_ruokapoytaan_web.pdf

SIIKA TUTUKSI JA
RUOKAPÖYTÄÄN
Siikaopas

SISÄLLYSLUETTELO
1. Johdanto 3
2. Siika lajina, merialueen siikakannat ja niiden tila 4
2.1. Yleistä siiasta 4
2.1.1. Vaellussiika 4
2.2.1. Karisiika 6
2.2.2. Suistosiika 7
3. Siian kalastus ja merkitys ammattikalastukselle 8
3.1. Siian merkitys ammattikalastukselle 8
3.2. Siian kalastus 9
3.2.1. Vaellussiian kalastus 9
3.2.2. Karisiian kalastus Perämerellä 9
3.2.3. Onko siian kalastus kestävää 10
4. Siikakantojen hoito 14
4.1. Kesänvanhojen siikojen istutukset 14
4.2. Mädin haudonta ja vastakuoriutuneiden siikojen istutukset 14
4.3. Vaellussiian lisääntymisalueiden kunnostukset 16
5. Siian käyttö ja kulutus 17
5.1. Mitä siikaa syömme? 17
5.2. Siian kulutus ja käyttötavat 18
6. Siikareseptejä 19
6.1 Grillattua siikaa ja spelttisalaattia 19
6.2. Välimeren siikaa 21
6.3. Yrteillä kuorrutetut kalafileet 22
6.4. Yrttisiikaa uunissa 23
EU INVESTOI KESTÄVÄÄN KALATALOUTEEN
2
SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI

1. Johdanto
Siika on Suomen rannikkoalueen tärkeimpiä saalislajeja.
Erityisesti Pohjanlahden rannikkokalastukselle siika
on elintärkeä laji, sillä siikasaalis muodostaa pääosan
alueen rannikkokalastuksen saaliin arvosta. Siika on
jäänyt merkityksestään huolimatta pitkään julkisessa
keskustelussa ja tutkimuksessa muiden lohikalalajien
varjoon. Myöskään siian kalastuksen säätelyyn ei ole
kiinnitetty ilmeisestä tarpeesta huolimatta lainkaan
huomiota.
Asiassa tapahtui jyrkkä käänne vuonna 2012, kun
ympäristöjärjestö WWF siirsi kuluttajan kalaoppaassaan
vaellussiian ns. punaiselle listalle, eli vältettävien
kalalajien joukkoon. Toimenpiteellä oli välittömät
seuraukset siikamarkkinoille. Kaksi merkittävintä
kauppaketjua lopetti vaellussiian ostamisen, minkä
seurauksena siian kysyntä ja hinta suorastaan romahtivat.
Valitettavasti vaikutukset eivät rajoittuneet vain
vaellussiikaan, vaan yhtälailla myös kasvatettu siika,
sisävesien siika ja Perämeren karisiika kärsivät tapahtumaketjun
vaikutuksista.
Maa- ja metsätalousministeriö reagoi tilanteeseen asettamalla
laajapohjaisen siikatyöryhmän, joka sai mietintönsä
valmiiksi kevättalvella 2013. Työryhmä antoi
joukon suosituksia, joista tärkeimmät olivat kalastuksen
säätelytoimet sekä laaja tutkimusohjelma. Saavutetun
kompromissin myötävaikutuksella ostoboikotti
purkaantui ja myös WWF siirsi siian vältettävistä lajeista
harkiten käytettäväksi.
Prosessi osoitti, kuinka voimakkaasti ympäristötietoisuus
ohjaa nykyisellään kalankulutusta. Samalla
se osoitti myös kuinka siika mielletään kuluttajien
SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI
silmissä yksiulotteisesti vain yleisnimellä siika, vaikka
itse asiassa siika on monimuotoisimpia kalalajejamme.
Maassamme on kymmeniä eri siikakantoja, joiden tila
vaihtelee voimakkaasti. Joukossa on erittäin heikossa
tilassa olevia kantoja, mutta toisaalta vahvoja luonnonkantoja
ja istutuksista peräisin olevia kantoja, joita
olisi mahdollista hyödyntää nykyistä voimakkaammin.
Siian markkinahäiriöt koskettivat erityisen pahoin
Perämeren rannikon kalastusta ja siksi Perämeren rannikon
kalatalousryhmä katsoi tarpeelliseksi tuottaa
siikaan liittyvää kansantajuista tietoa, jotta jatkossa
vältyttäisiin vuoden 2012 kaltaisilta tilanteilta. Tämän
johdosta aloitettiin ”Siika tutuksi ja ruokapöytään”-hanke,
jota hallinnoi Rieska-Leader ry. Hankkeen
yksi keskeinen osa on selvitys, jossa kuvataan
maamme merialueen siikakannat ja niiden tila, siian
merkitys ammattikalastukselle ja kalastustavat, kalastuksen
kestävyys, siikakantojen hyödyntämisen ongelmat
ja siian käyttö kalanjalostusteollisuudessa sekä
kotitalouksissa. Koska nykyisen tiedon mukaan Suomenlahden
siikasaaliit ovat peräisin istutuksista, keskitytään
selvityksessä lähinnä Pohjanlahden siikaan.
Tämän selvityksen tavoitteena on tuottaa tietoa, jonka
pohjalta pystytään tuottamaan materiaalia niin
kuluttajien kuin kalastuksen harrastajien tietämyksen
lisäämiseksi. Perimmäisenä tavoitteena on lisätä siian
arvostusta niin suojeltavana eläinlajina kuin arvokkaana
luonnonvaranakin. Hyvin hoidetut ja kestävästi
hyödynnetyt siikakannat ovat niin kalastajien, ympäristöjärjestöjen,
kalakaupan kuin kalan kuluttajienkin
yhteinen tavoite.
3

2. Siika lajina, merialueen
siikakannat ja niiden tila
2.1 Yleistä siiasta
Lohikaloihin kuuluva siika (Goregonus lavaretus) on
eräs monimuotoisempia Suomessa tavattavia kalalajeja.
Siiasta erotetaan ainakin kuusi eri muotoa, pohjasiika,
karisiika, vaellussiika, järvisiika, planktonsiika
ja tuppisiika. Merialueella esiintyy vähintään kahta eri
siikamuotoa: jokiin kutemaan vaeltavaa vaellussiikaa
ja hidaskasvuisempaa merikutuista karisiikaa. Lisäksi
tutkimuksissa on löydetty ns. suistosiikakantoja, jotka
poikkeavat niin karisiiasta kuin vaellussiiastakin.
Ulkoisesti kaikki siikamuodot muistuttavat toisiaan
ja niiden tunnistaminen ulkomuodon perusteella on
mahdotonta.
Perinteinen tapa erottaa eri siikamuodot on laskea kiduskaarien
sisäreunassa olevien siivilähampaiden lukumäärä.
Siivilähammasmäärä karisiialla on keskimäärin
26, vaihtelu yleensä 21 - 30, vaellussiialla vastaavasti
keskimäärin 29 ja vaihtelu 25 - 33. Koska siivilähammasluvut
menevät osin päällekkäin ei samankokoisia
vaellus- ja karisiikayksilöitä ole aina mahdollista erottaa
toisistaan pelkästään siivilähampaiden lukumäärän
perusteella, vaan rinnalle tarvitaan kalan iän ja kasvun
määrittäminen, esimerkiksi suomunäytettä tutkimalla.
Kaikki siikamuodot ovat geneettisesti varsin lähellä
toisiaan, mutta karisiian ja vaellussiian erottaminen on
mahdollista myös geenitutkimuksella.
2.1.1 Vaellussiika
Vaellussiika nousee jokiin syksyllä ja mäti hautoutuu
talven yli joen pohjalla. Kutupaikat ovat tyypillisesti lisääntymisjokien
alimpien koskien alaosissa, mutta tästä
on myös poikkeuksia, esimerkiksi Torniojoen niin
kutsuttu kesäsiikakanta nousee jokeen useita kymmeniä
kilometrejä.
Siian poikanen kuoriutuu keväällä veden lämmetessä.
Kuoriutumisaika ajoittuu yleensä toukokuun alkupuolelle.
Aiemmin luultiin, että vastakuoriutunut
siian poikanen ajautuu virtausten mukana suoraan
mereen, mutta viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet,
että ainakin osa vastakuoriutuneista siioista jää
jokeen kuoriutumisen jälkeen ja vaeltaa mereen vasta
4
SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI

Kudulle nousevaa siikaa pyydetään lipolla jokien alimmista koskista
kesällä. Tornio- ja Simojoella tehdyissä tutkimuksissa
siian poikasen vaellus on alkanut jokiveden lämmettyä
15 asteeseen ja vaelluksen huippu on ajoittunut kesäkuun
lopulta heinäkuun alkupuolelle.
Vaellussiian vaelluskäyttäytymisessä on ilmeisesti kanta-
tai yksilökohtaisia eroja, jotka tunnetaan huonosti,
mutta tutkimuksissa on havaittu, että osalla siioista
vaellus ulottuu hyvinkin kauas lisääntymisjoesta. Esimerkiksi
Kemijokeen istutettuja värimerkittyjä siikoja
on saatu saaliiksi Ahvenanmaalta, toisaalta tiedetään
että osa Perämeren jokien vaellussiioista syönnöstää
Perämeren karikoilla, kasvaen selvästi hitaammin kuin
etelämmäksi vaeltavat yksilöt. Vaellussiika kutee ensimmäisen
kerran 3 - 5 vuotiaana, koirassiiat tulevat
kudulle nuorempana kuin mätikalat.
SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI
Vaellussiika käyttää ravintonaan alkuvaiheessa planktonia
kuten muutkin siiat, mutta siirtyy myöhemmin
käyttämään ravintonaan eläinravintoa, kuten äyriäisiä,
pohjaeläimiä, kalan mätiä ja poikasia. Erityisesti silakan
mädillä ja poikasilla on todennäköisesti iso merkitys
siian ravinnossa, siksi Pohjanlahden kalastajat
etsivät keväällä silakan kutualueita siian tavoittamiseksi.
Vaellussiian kasvu vaihtelee syönnösalueen mukaan
huomattavasti. Tyypillisesti jokeen kutemaan nouseva
siika on pituudeltaan 40 – 50 cm pituinen. Siika kasvaa
kuitenkin huomattavasti tätä suuremmaksi, 2 - 4
kg yksilöt eivät ole enää nykyisin mitenkään harvinaisia
ja suurimmillaan vaellussiika voi saavuttaa yli 5 kg
painon.
Vaellussiikakannat ovat kärsineet muiden vaelluskalojen
tavoin vesistörakentamisesta, vesien likaantumisesta
ja ylikalastuksesta. Voimalaitosten rakentaminen
on tuhonnut valtaosan siian merkittävistä lisääntymi-
5

salueista. Luontaisia vaellussiikakantoja on Suomessa
jäljellä hyvin vähän, merkittävimpänä Tornionjoen
siikakanta. Luonnonvarainen vaellussiika onkin luokiteltu
erittäin uhanalaiseksi lajiksi. Toisaalta velvoiteistutukset
ja kalavesien haltijoiden tekemät istutukset
ylläpitävät kalastettavia siikakantoja. Pohjanlahdelle
istutetaan vuosittain yli 4 miljoonaa kesänvanhaa vaellussiikaa
ja kymmeniä miljoonia vastakuoriutuneita
siian poikasia. Näillä istutuksilla on pystytty ylläpitämään
vahvoja jokeen nousevia siikakantoja erityisesti
monissa Perämereen laskevissa joissa.
2.1.2 Karisiika
Karisiika kutee syksyllä. Kutu ajoittuu pääosin lokakuun
jälkimäiselle puoliskolle, mutta voi kalastajien
havaintojen mukaan venyä jopa pitkälle marraskuun
puolelle. Karisiika kutee sora- ja kivipohjaisille matalikoille,
tyypillinen kutusyvyys lienee 1-3 metriä.
Poikaset kuoriutuvat jäiden lähdettyä toukokuussa ja
kuoriuduttuaan poikaset hakeutuvat hyvin matalille
hiekka- ja sorapohjaisille alueille, jossa ne oleskelevat
alkukesän, käyttäen ravinnokseen planktonia.
24 - 27 cm. Karisiika voi kuitenkin saavuttaa sukukypsyyden
myös huomattavasti pienempänä. Jopa 18
cm pituisissa karisiioissa tavataan sukukypsiä yksilöitä,
tosin pienimmät sukukypsät yksilöt saattavat olla muikun
ja siian risteymiä.
Karisiikakantojen tilanne on hyvin kaksijakoinen. Karisiikaa
on ilmeisesti aiemmin esiintynyt koko Suomen
rannikolla, mutta eteläisemmillä merialueilla karisiikakannat
ovat heikentyneet ympäristöolosuhteiden
vuoksi. Tutkimusten mukaan karisiian lisääntyminen
on heikkoa Selkämeren rannikolla, ja esimerkiksi Saaristomeren
karisiian, saaristosiian, kantoja tuetaan
istutuksin. Pohjanlahden eteläosien, Saaristomeren ja
Suomenlahden siikasaalis muodostuukin lähes yksinomaan
vaellussiiasta, ja karisiialla on lähinnä paikallista
merkitystä.
Sen sijaan Perämerellä on vahvat luontaiset karisiikakannat,
joilla on huomattava merkitys alueen kalastukselle.
Koko Perämeren siikasaaliista karisiian
osuus on 30 - 40 % ja erityisesti Pohjois-Pohjanmaan
rannikolla vielä tätäkin korkeampi. Tutkimusten mu-
Karisiika on vaellussiiasta poiketen melko paikallinen
kalalaji, pisimmät merkintätutkimuksissa havaitut
vaellukset ovat vain noin 20 km merkintäpaikasta. Karisiika
liikkuu merialueella ravintotilanteen ja veden
lämpötilan mukaan. Keväällä siikaa esiintyy hyvinkin
matalissa vesissä, mutta kevään edetessä ja veden lämpötilan
noustessa siika etääntyy ulommas rannikolta ja
hyvin lämpimän veden aikana siika voi painua hyvinkin
syvälle, keskikesän helteillä karisiikaa kalastetaan
jopa yli 20 metrin syvyydestä. Karisiika käyttää ravintonaan
pohjaeläimiä, kuten katkoja ja kotiloita. Myös
muiden kalojen mäti, erityisesti silakan mäti, on tärkeä
ravintokohde.
6
Karisiika on hidaskasvuisempi kuin vaellussiika ja
kasvu riippuu voimakkaasti elinympäristöstä. Saaristomeren
karisiika, ns. saaristosiika, voi saavuttaa jopa
useamman kilon painon, mutta yleisesti ottaen karisiika
jää selvästi vaellussiikaa pienemmäksi. Itämeren
vahvimman karisiikakannan, Perämeren karisiian,
paino kalastuskoossa on 100 - 150 grammaa ja pituus
SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI
Varhaisessa poikasvaiheessa siikoja esiintyy monentyyppisillä
rannoilla matalassa vedessä, suojaisimpia
lahtia lukuun ottamatta. Tärkeimmät poikastuotantoalueet
sijaitsevat kuitenkin Perämeren
laaja-alaisilla matalilla hiekkarannoilla.

kaan karisiika lisääntyy laajoilla alueilla Perämeren
rannikolla, eikä kannan heikkenemisestä ole mitään
viitteitä. Perämeren karisiikakannat ovat ilmeisesti täysin
luonnonvaraisia, koska tiettävästi karisiikaa ei ole
koskaan istutettu Perämerelle.
2.1.3 Suistosiika
Suistosiikakantoja on tavattu erityisesti Merenkurkun
alueelta, tunnetuin lienee Maalaxin siikakanta. Näitä
siikakantoja on tutkittu vähän, mutta tiedetään että
siika kutee kivi- ja sorapohjaisille alueille, joissa meriveden
virtaus pitää pohjat puhtaana. Suistosiika kasvaa
selvästi nopeammin kuin Pohjanlahden karisiika,
suurimmat saaliiksi jääneet yksilöt ovat painaneet yli
1 500 grammaa. Suistosiian asema muutenkin monimuotoisessa
siikamuotojen ryhmässä on epäselvä,
mutta vallalla oleva käsitys lienee, että suistosiikakannat
ovat eriytyneitä karisiikakantoja, jotka ehkä
elinalueensa paremman ravintotilanteen tai hieman
erilaisen vaelluskäyttäytymisen vuoksi kasvavat tavanomaista
karisiikaa nopeammin.
Koska suistosiikakantojen perusbiologiaa, kuten vaelluskäyttäytymistä
ja levinneisyysaluetta, ei tunneta,
on asia arvailujen varassa. Kalastukselle suistosiian
merkitys on kokonaisuudessaan hyvin vähäinen ja sitä
kalastetaan maantieteellisesti suppeilla alueilla. Siksi
tuonnempana siian kalastusta koskevassa osiossa käsitellään
vaellussiian ja Perämeren karisiian kalastusta,
joista merialueen siikasaalis lähes kokonaisuudessaan
muodostuu.
SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI
7

3. Siian kalastus ja
merkitys ammattikalastukselle
3.1 Siian merkitys
ammattikalastukselle
Siika on ammattikalastukselle erittäin merkityksellinen
saalislaji. Merialueen ammattikalastajien siikasaaliin
arvo oli vuonna 2013 noin 2,7 miljoonaa euroa,
joka oli viitisen prosenttia koko ammattikalastuksen
saaliin arvosta. Vaikka siian osuus saaliin arvosta tuntuu
äkkiseltään pieneltä, on syytä muistaa, että valtaosa
Suomen merialueen ammattikalastuksen saaliista
muodostuu silakkasaaliista, jonka arvo on yli 34 miljoonaa
euroa, eli runsaat 70 % merialueen ammattikalastuksen
saaliin arvosta.
Silakkasaaliista valtaosa kalastetaan avomeritroolareilla,
kun taas siika kalastetaan kokonaan rannikkokalastajien
toimesta. Oikeisiin uomiin siian merkitys asettuukin,
kun siikasaalista ja saaliin arvoa vertaa muihin
merkittäviin rannikkokalastuksen saalislajeihin, kuten
ahveneen, kuhaan ja loheen. Siikasaaliin arvo on kolminkertainen
lohisaaliin arvoon verrattuna ja liki 40
% suurempi kuin ahven- tai kuhasaaliin arvo. Erityisen
suuri merkitys siikasaaliilla on Pohjanlahden rannikkokalastukselle.
Selkämeren, Merenkurkun ja Perämeren
siikasaalis muodostaa noin 80 % koko Suomen
rannikon siikasaaliista ja siika on alueen ylivertaisesti
tärkein saalislaji, alueen rannikkokalastuksen selkäranka.
8
SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI

3.2 Siian kalastus
rajallisesti. Lisäksi tehokkain rysäkalastussesonki on
verrattain lyhyt, vain pari kuukautta kesässä.
3.2.1 Vaellussiian
kalastus
Valtaosa vaellussiikasaaliista kalastetaan pohjaverkoilla.
Siikaa kalastetaan meressä koko vaelluskierron ajan,
niin syönnösalueilta, vaelluksen aikana, kuin lisääntymisjokien
suualueilta. Hyvin suuri osa siikasaaliista
muodostuu syönnösalueella tapahtuvan pohjaverkkokalastuksen
saaliista. Siikaa tavoitellaan esimerkiksi
silakan kutualueiden liepeiltä, joihin sitä kertyy herkuttelemaan
silakan mädillä. Verkkokalastuksen osuus
merialueen kokonaissiikasaaliista on noin 90 % ja
tämä saalisosuus kalastetaan likimain kokonaan pohjaverkoilla.
Syönnösalueilla tapahtuva kalastus on ollut vaellussiialle
monen muun vaelluskalalajin tapaan hyvin vahingollista.
Siian kalastuksessa käytettyjen verkkojen
silmäkoot laskivat hyvin voimakkaasti 1980-luvun
lopulta alkaen, mikä pienensi kalastetun siian keskikokoa
ja näkyi myös jokiin vaeltavan siian vähenemisenä
ja siian keskikoon pienentymisenä. Tutkimusten
mukaan vaellussiikaa ei tulisi kalastaa tiheämmillä
kuin solmuväliltään 45 mm verkoilla. Tämä tavoite
toteutuu tällä hetkellä ainoastaan Suomenlahdella ja
Perämeren pohjoisosissa. Muualla merialueella vaellussiikaa
kalastetaan keskenkasvuisena, joskin tilanne
on kalastuksen yleisen vähentymisen myötä hieman
helpottanut.
Toinen merkittävä siiankalastusmuoto on rysäkalastus,
jonka osuus siikasaaliista on hieman alle 10 %. Siian
kalastuksessa käytettiin aiemmin isoja avoperärysiä,
mutta hyljekannan lisääntymisen myötä kalastuksen
painopiste siirtyy hiljalleen hieman pienempiin, hylkeiltä
suojattuihin pyydyksiin. Rysäkalastus kohdistuu
ensisijaisesti joko kutuvaelluksella olevaan tai joesta keväällä
palaavaan kalaan, tosin joiltakin alueilta saaliiksi
saadaan myös syönnöksellä olevaa kalaa. Nykylaajuinen
rysäkalastus ei näyttäisi olevan ongelma vaellussiikakannoille.
Rysäsaaliin osuus vaellussiikasaaliista on
verrattain vähäinen ja hyviä rysäpaikkoja on meressä
SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI
Aiemmin siikaa kalastettiin runsaasti myös ajoverkoilla
ja pintaan ankkuroiduilla pintaverkoilla. Näistä kalastusmuodoista
ajoverkkokalastus on nykyään kokonaan
kielletty koko Itämeren laajuisesti. Kiellolla suojellaan
Itämeren pyöriäiskantaa. Jo ennen kieltoa ajoverkkojen
ja edelleen sallittujen pintaverkkojen käyttö väheni
siikakantojen heikentyessä. Lisäksi syyskesällä tapahtuva
pintaverkkokalastus, kuten muukin verkkokalastus,
on myös altis lisääntyneen hyljekannan aiheuttamille
vahingoille.
Kaikkiaan vaellussiian kalastusta olisi mahdollista järkeistää
nykyisestä huomattavasti. Verkkokalastuksen
silmäkokosäätelyä tulisi tiukentaa erityisesti Merenkurkun
alueella, suosia säätelypäätöksissä rysäkalastusta
ja siirtää vaellussiian kalastuksen painopistettä
lähemmäs jokisuistoja, joissa kalastusta pystyttäisiin
suuntamaan tehokkaammin istutettuihin siikoihin.
Toisaalta on syytä muistaa, että niin ammatti-, kuin
kotitarvekalastuksen pyyntiponnistuksen yleinen
vähentyminen pienentää suoraan siian kalastuskuolleisuutta,
joka on jo tällä hetkellä nähtävissä siikakantojen
hienoisena elpymisenä. Edellä esitettyjen
kalastusmuotojen lisäksi siikaa saadaan jonkin verran
troolikalastuksen ja Perämereltä myös talvinuottakalastuksen
sivusaaliina, mutta näiden kalastusmuotojen
osuus saaliista on hyvin alhainen.
3.2.2 Karisiian kalastus
Perämerellä
Perämeren Karisiikaa kalastetaan pääasiassa pohjaverkoilla,
joiden solmuväli on 27 - 30 mm. Perämeren
eteläosissa käytetään myös solmuväliltään 33 - 35 mm
verkkoja. Karisiian kalastuksen ydinalueella, eli Keskija
Pohjois-Pohjanmaan rannikolla, kalastus näyttäisi
kohdentuvan toivotulla tavalla. Seuranta-aineiston
mukaan karisiika ehtii sukukypsäksi ennen päätymistään
kalastuksen saaliiksi ja vaellussiikaa tulee sivusaaliiksi
vain hyvin vähäisiä määriä. Tilastojen valossa
9

10
karisiian verkkokalastuksessa ei tule merkittäviä määriä
muutakaan ei toivottua sivusaaliista, kuten meritaimenia,
mutta tässä voi olla alueellista vaihtelua ja asia
kaipaa lisäselvityksiä. Kokkolan eteläpuolisen Perämeren
karisiian kalastuksen saaliskoostumus tunnetaan
heikosti ja myös tämä asia kaipaa lisäselvitystä.
Karisiikaa kalastetaan keväisin jäiden lähdettyä rannan
tuntumasta, mutta hyvin nopeasti kalastus siirtyy
ulommas rannikolta. Ensimmäinen merkittävä
kalastussesonki on silakan kutuaika, jolloin karisiikaa
kertyy isoina parvina syömään silakan mätiä. Silakan
kutu kestää Perämerellä pitkään. Ensimmäiset kutuparvet
kutevat usein rannikon tuntumassa jo toukokuun
puolella ja viimeiset ulkomeren matalikoilla
vasta heinäkuun jälkimäisellä puoliskolla. Silakan
kutualueet myös vaihtelevat hieman keväästä toiseen.
Silakan kutuparvien ja sitä kautta karisiian löytäminen
vaatiikin kalastajilta malttia ja kalan käyttäytymisen
tuntemusta.
Keskikesällä karisiikaa saadaan hyvin vaihdellen ja saaliissa
on suurta alueellista vaihtelua. Siian voi tavoittaa
ulkomeren matalikoiden reunoilta syönnökseltä tai
hellettä paosta syvänteistä. Syksyä kohti siika kertyy
taas lähemmäs rannikkoa ja varsinainen karisiian kalastuksen
huippusesonki on syys-lokakuussa, eli juuri
ennen kutuaikaa ja kutuaikana.
Kutuajan merkitystä kalastukselle korostaa karisiian
arvokas ja herkullinen mäti, joka parantaa kalastuksen
tuottoa huomattavasti. Kutuaika oli aiemmin aivan
ylivertaisesti tärkein karisiian kalastusaika ja on edelleen
erittäin merkittävä, mutta runsastunut hyljekanta
on heikentänyt syyskalastuksen edellytyksiä. Harmaahylje
ja Perämerellä erittäin runsaana esiintyvä Itämeren
norppa saapuvat rannikon tuntumaan syksyllä
vesien viilettyä ja kalastajien verkot ovat täysin suojattomia
hylkeitä vastaan.
SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI
Karisiikaa on aiemmin kalastettu Perämeren rannikolta
joiltakin alueilta myös rysillä. Kalastus on tapahtunut
vaajarysillä alkukeväästä jäiden lähdettyä ja
myöhään syksyllä. Tämä kalastusmuoto oli lähes tyystin
hävinnyt, mutta aivan viime vuosina karisiian rysäkalastus
on virinnyt uudestaan. Tähän on ollut syynä
verkkokalastuksen alttius hylkeille ja toisaalta Perämeren
rannikon ahvenkantojen parantuminen. Karisiikaa
ja ahventa saadaan saaliiksi hyvin samantyyppisillä rysillä,
koska molemmat lajit liikkuvat pääasiassa pohjan
tuntumassa, eivätkä mielellään nouse pinnan läheisyydessä
olevaan rysän perään.
Rysäkalastuksen kehittämisessä oleellisessa roolissa on
myös pyydystekniikan kehitys. Perämerellä on kokeiltu
pohjalta pyytävää, hylkeiltä suojattua ns. flexirysää
karisiian ja ahvenen pyynnissä ja tulokset ovat erittäin
lupaavia. Pyydys on osoittanut tehonsa karisiian ja ahvenen
kalastuksessa ja toisaalta pyydys on erittäin valikoiva.
Esimerkiksi lohta, meritaimenta ja vaellussiikaa
ei saada rysällä juurikaan saaliiksi.
Rysäpyynnin kehittäminen on oletettavasti avainasemassa
karisiikakantojen hyödyntämiseksi tulevaisuudeksi.
Verkkokalastus kärsii voimakkaasti hylkeistä ja
on vaikea nähdä, että nykyisen kalastajasukupolven
jälkeen aloittaisi uusia verkkokalastajia. Avomeren
verkkokalastus vaatii isot investoinnit alukseen ja
muuhun kalustoon, mikä tekee siitä nykyisellä kulurakenteella
heikosti kannattavaa.
3.2.3 Onko siian
kalastus kestävää?
Kuten edellä käy hyvin ilmi, on siika monimuotoinen
kalalaji ja siksi otsikon kysymykseen on vaikeaa vastata
kattavasti. Merialueen siikakanta koostuu useista eri
siikakannoista, joista osa on istutettuja, osaa tuetaan
istutuksin ja osa kokonaan luonnonvaraisia. Pääosa
merialueen siikasaaliista on vaellussiikaa, joka on luokiteltu
edelleen erittäin uhanalaiseksi.
Uhanalaiseksi luokittelu perustuu siihen, että luonnontilaisia
siikakantoja on jäljellä hyvin vähän ja niiden
kannat ovat heikentyneet. Toisaalta siikaistutukset
tuottavat kohtalaisen hyvin saalista ja istutusten tuotto
olisi järkevää korjata tehokkaasti talteen. Pääosa merialueen
siikasaaliista onkin todennäköisesti peräisin
istutuksista, mutta ongelmana on kalastuksen kohdentaminen
istutettuun kalaan. Lisäksi täytyy muistaa,
että kalastuksen kestävyys on aina laaja kysymys,

jota arvioitaessa on pystyttävä huomioimaan myös
kalastuksen vaikutus kohdelajin ohella koko muuhun
vesiluontoon.
Siian kalastusta tarkasteltaessa on erityisesti huomioitava
äärimmäisen uhanalainen meritaimen. Valitettavasti
alamittaisia meritaimenia päätyy siian kalastuksen
sivusaaliiksi huomattavia määriä ja tämän kysymyksen
ratkaiseminen tulee olemaan jatkossa yksi haasteellisimpia
siian kalastuksen säätelyyn liittyviä kysymyksiä.
Siian kalastuksen ongelmat kiteytyvät pitkälti pohjaverkkokalastuksen
ympärille. Siika kalastetaan liian
pienisilmäisillä verkoilla, minkä johdosta siika ei ehdi
lisääntymään ennen saaliiksi päätymistä. Negatiivinen
kehitys alkoi jo 1980 - 1990 luvun taitteessa, eikä siihen
pystytty puuttumaan millään tavalla ennen kuin
vasta aivan viime vuosina.
Merialueen siian kalastukseen saatiin vuonna 2013
pitkään kaivattu säätely- ja hoito-ohjelma, johon on
kirjattu laajat tavoitteet mm. siiankalastuksen säätelylle,
tutkimukselle ja elinalueiden kunnostuksella.
Samaan aikaan valmistellussa uudessa kalastuslaissa
ollaan asettamassa varsin tiukkoja säätelytoimenpiteitä
vapaa-ajan kalastajien verkkokalastukselle.
Asetetut säätelytoimenpiteet ovat oikeansuuntaisia,
mutta nykytiedon valossa riittämättömiä. Kalastusasetuksessa
vaellussiian kalastuksessa käytettävien verkkojen
solmuväli on säädetty 43 mm, mikä on yksinään
riittämätön toimenpide. Parempaan säätelyyn päästäisiin
mikäli vaellussiika kalastetaan solmuväliltään 45
- 50 mm verkoilla.
Asetetun säätelyn suurin epäkohta on kuitenkin Merenkurkun
alueen siiankalastuksen vapauttaminen
käytännössä kokonaan säätelystä, eli alueella saa edelleen
käyttää solmuväliltään 40 mm verkkoa kaikessa
kalastuksessa. Tämä on erittäin vakava puute, koska
valtaosa Perämereen laskevien jokien vaellussiiasta
syönnöstää alueella tai vaeltaa alueen kautta jossakin
vaiheessa elämäänsä. Toivottavasti käynnissä olevat
tutkimukset tuovat tarkempaa tietoa Merenkurkun
siikasaaliin rakenteesta ja kalastuksen säätely saadaan
myös Merenkurkun alueella asianmukaiselle tasolle.
Merikutuisten siikakantojen tila on erittäin heikko
koko Suomen merialueella Perämerta lukuun ottamatta,
mutta ilmeisesti heikkoihin kantoihin kohdistuva
SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI
11

kalastus on hyvin vähäistä. Perämeren karisiian kalastus
on kestävällä tasolla ja kalastusta olisi jopa mahdollista
lisätä nykyisestä. Myös ei-toivotun sivusaaliin
osalta karisiian kalastuksen tilanne on varsin hyvä.
Tilastojen mukaan vaellussiian osuus Perämeren karisiian
kalastuksen saaliista on vähäinen, eikä karisiian
kalastus myöskään uhkaa laajasti meritaimenkantoja.
Toki näiltä osin kaivataan hieman tarkempaa tutkimusta,
koska tiedossa on, että karisiikaa kalastetaan
erityisesti keväällä jäiden lähdön jälkeen hyvin matalista
vesistä ja todennäköisesti tässä kalastuksessa saaliiksi
päätyy myös pieniä taimenia.
Pääosa karisiiasta kalastetaan edelleen verkoilla, mutta
viime vuosina Perämeren rannikolla on tehty kokeiluja
rysäpyydysten käytössä ja tulokset ovat lupaavia.
Erityisesti pohjan läheisyydessä pyytävä ns. flexirysä
on osoittautunut tehokkaaksi ahvenen ja karisiian kalastuksessa.
Se on myös hyvin valikoiva, eli vaellussiikaa,
taimenta ja lohta päätyy hyvin vähän saaliiksi ja
taimenet sekä lohet pystytään vapauttamaan elävänä
takaisin mereen. Olisikin toivottavaa että alkukesän
karisiian kalastuksessa siirryttäisiin entistä enemmän
rysäkalastukseen verkkokalastuksen sijasta.
Vaikka siian kalastuksessa on edelleen ongelmia, on
asiassa tapahtunut paljon edistystä viimeisten vuosien
aikana. Osin myönteinen kehitys johtuu suoraan
merialueen kalastuksen vähenemisestä ja kalastuksessa
tapahtuneista muutoksista. Ammattikalastus on
vähentynyt kalastajien ikääntymisen myötä ja myös
vapaa-ajan verkkokalastus on vähentynyt huomattavasti
ja kehitys näyttäisi edelleen jatkuvan samansuuntaisena.
Lisäksi merialueen lisääntynyt hyljekanta on
rajoittanut tehokkaasti erityisesti myöhään syksyllä
tapahtuvaa verkkokalastusta.
Myös säätelytoimenpiteet on aloitettu. Tärkeintä kuitenkin
on että siikakantojen heikko tila on tiedostettu
ja kantojen hoitoa edistetään laajapohjaisen yhteistyön
avulla, missä ovat mukana niin viranomaisten, kalatalousjärjestöjen,
ympäristöjärjestöjen kuin kalakaupankin
edustus. Tämä takaa sen, että siikakantojen tilaa
seurataan ja säätelytoimenpiteitä pystyttään tarvittaessa
tiukentamaan tarpeen mukaan.
Ympäristöjärjestö WWF on reagoinut asiaan ja siirtänyt
merialueen siikakannat kalaoppaassaan vältettävistä
kalalajeista harkiten käytettävien kalalajien
joukkoon. Siian kalastus ei ole edelleenkään kaikilta
osin kestävällä tasolla, mutta toisaalta siikakannat eivät
ole välittömän sukupuuttouhan alla ja siikakannat
kehittyvät tällä hetkellä myönteisesti. Lisäksi kasvanut
tietoisuus siikakantojen tilasta ja siian merkityksestä
on osaltaan takaamassa, ettei siikaa kalasteta enää ”vahingossa”
sukupuuton partaalle. Tästä johtuen kulut-
12
SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI

taja voi tällä hetkellä syödä kalastettua siikaa hyvillä
mielin ja erityisesti Perämeren karisiian kulutusta olisi
mahdollista lisätä nykyisestä.
Samaan aikaan on kuitenkin muistettava jatkaa aloitettua
työtä siiankalastuksen säätelyn saattamiseksi
kokonaisuudessaan asianmukaiselle tasolle. Siian kalastuksen
säätelyn vaikutukset ovat monitahoisia ja
vaikuttavat luonnonkantojen tilaan ja mahdollistavat
myös siikakantojen palauttamisen kunnostettuihin
vesiin. Hyvä siiankalastuksen säätely lisää suoraan
siikasaalista kalastuksen kohdistuessa täysikasvuiseen
kalaan, mikä parantaa niin luonnonkantojen kuin
siikaistutusten kilomääräistä tuottoa. Täysikokoinen
vaellussiika on myös kalakaupan ja kuluttajan mieleen.
Tehokkaasta ja oikein kohdistetusta kalastuksen säätelystä
hyötyvät siis kaikki osapuolet ja mikä tärkeintä,
suurin hyötyjä on luonnon siika. Rannikkokalastuksen
arvokkain saalislaji ansaitsee huolenpitomme!
SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI
13

4. Siikakantojen hoito
14
4.1 Kesänvanhojen
siikojen istutukset
Keskeisin siikakantojen hoitomuoto Suomessa on
ollut viimeisten vuosikymmenten aikana 1-kesäisten
siikojen istutukset. Merialueelle istutetaan vuosittain
noin 10 miljoonaa kesän vanhaa siikaa, joista hyvin
suuri osa tehdään Perämereen laskevien jokien suistoihin
velvoiteistutuksina.
Pääosa siikaistukkaista tuotetaan ns. luonnonravintolammikoissa,
joihin siika istutetaan hyvin pian kuoriutumisen
jälkeen keväällä. Siika saa kasvaa lammikossa
rauhassa kesän yli ja saavuttaa yleensä syksyyn mennessä
9 - 11 cm pituuden ja 5 - 10 gramman painon.
Syksyllä veden jäähdyttyä alle 10 asteen lämpötilaan
siiat kerätään lammikoista joko pyytämällä tarkoitukseen
suunnitellulla rysillä, eli poikaspauneteilla tai
lammikon alakanavaan rakennetulla kerääjällä, johon
kalat johdetaan juoksuttamalla lammikon vedenpintaa
alemmas.
Luonnonravintolammikkoviljelyn ohella siikaa on
kasvatettu jonkin verran muiden lohikalojen tapaan
kalanviljelylaitoksissa rehuruokinnassa, mutta ainakin
toistaiseksi luonnonravintolammikkokasvatus on säilyttänyt
asemansa tärkeimpänä menetelmänä. Jatkossa
rehukasvatuksella voi olla kuitenkin nykyistä suurempi
merkitys siian viljelyssä. Hyviä luonnonravintolammikoita
on rajallisesti, uusia ei juurikaan rakenneta ja
vanhoja lammikoita poistuu käytöstä esimerkiksi lammikoiden
köyhtymisen, lupa-asioiden tai rakenteiden
rapistumisen myötä.
Toisaalta luonnonravintolammikkoviljelyllä on laitosviljelyyn
verrattuna paljon hyviä puolia; poikaset tottuvat
luonnonravinnon käyttöön, olosuhteiden vaihteluun
ja oppivat myös varomaan petoja, kuten kalaa
syöviä lintuja, toisin kuin viljelylaitoksen staattisissa
olosuhteissa. Siksi siikaistutuksissa pitäisi siirtyä rehupoikasen
käyttöön hyvin harkiten, ja asia edellyttää
varmasti myös lisätutkimusta.
SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI
Siikaistutusten tuotto on tutkimusten valossa varsin
hyvällä tasolla ja siikaistutukset ovat taloudellisesti
kannattavia. Vaellussiikaistutusten tuloksellisuutta on
tutkittu Perämerellä, missä siikaistutusten on todettu
tuottavan 27 – 117 kilon saaliin / 1 000 istukasta.
Parhaiten tuottivat Perämeren eteläosiin tehdyt istutukset
ja tulokset heikkenivät hieman pohjoista kohti
mennessä.
Kalanistutuksille tyypilliseen tapaan istutustuloksissa
on suuria heittoja istutusvuosien ja istutuspaikkojen
välillä. Tutkimuksissa on myös todettu, että suurin
osa istutetuista siioista kalastetaan keskenkasvuisena,
liian tiheillä verkoilla. Tähän epäkohtaan puuttumalla
siikaistutukset voisivat tuottaa vielä huomattavasti nykyisiä
parempia tuloksia.
4.2 Mädin haudonta ja
vastakuoriutuneiden
siikojen istutukset
Vastakuoriutuneiden siikojen istutukset on vanha
kalavedenhoitomuoto, esimerkiksi Oulujoella vastakuoriutuneita
siikoja on istutettu yhtäjaksoisesti
1950-luvulta lähtien. Pitkälle 1970-luvun loppupuolelle
saakka mädin haudonta ja vastakuoriutuneen
siian istutukset olivat ainoa siikakantojen hoitomuoto,
mutta luonnonravintolammikkoviljelyn yleistyminen
vähensi vk-istutuksia voimakkaasti ja tämä siikakantojen
hoitomuoto olikin lähes täysin unohduksissa,
kunnes sitä lähdettiin voimakkaasti elvyttämään Perämeren
rannikolla 1990-luvun alkupuolella.
Kokemukset ovat olleet hyvin myönteisiä ja istutusten
avulla on saatu luotua nousevat siikakannat useisiin
entisiin vaellussiikajokiin. Viime vuosina vastakuoriutuneita
siikoja on istutettu Perämereen laskeviin jokiin

noin 40 miljoonaa kpl vuodessa.
Vastakuoriutuneiden siikojen istuttaminen perustuu
siian luontaisen vaelluskierron hyödyntämiseen. Syksyllä
jokeen nouseva siika pyydetään lipolla, rysällä tai
verkolla ja sumputetaan odottamaan kutuaikaa. Mädin
kypsyttyä emosiiat lypsetään ja mäti hedelmöitetään,
minkä jälkeen mädin annetaan turvota harsosuppilossa
yön yli, jonka jälkeen mäti laitetaan lasisuppiloon,
jossa mätiä haudotaan talven yli. Haudonnan aikana
mätiä pidetään suppilon virtausta säätelemällä hiljaisessa
liikkeessä, jotta mätijyvät saavat happea ja veden
mukana tulevat roskat tms. epäpuhtaudet ja kuolleet
mätijyvät kuoriutuneiden pääsevät lajitoverien nousemaan tapaan. suppilon pinnalle, josta
ne voi poimia pois lappoletkun avulla.
Emokalojen pyytämiseen, mädin hautomiseen ja vastakuoriutuneiden
poikasten hautomiseen perustuva
siikakantojen hoito on monella tapaa perusteltu siikakantojen
hoitomuoto.
myös puhdistetaan aika ajoin harjaamalla suppiloiden sisäpintoja varren päähän asetetulla linnun
siipisulalla. Siian poikaset kuoriutuvat keväällä vapun aikaan, minkä jälkeen poikaset istutetaan välittömästi
siihen jokeen, josta mäti on hankittu. Näin istutetut siian poikaset jatkavat elämäänsä luonnossa
Useimmissa entisissä vaellussiikajoissa siikakantojen
lisääntymisen pullonkaula liittyy kutualueiden tuhoutumiseen
ja/tai jokiveden heikkoon laatuun. Tässä
menetelmässä puututaan ainoastaan tähän ihmisen
rikkomaan vaiheeseen siian elinkierrossa, mutta muuten
siika saa vaeltaa ja kasvaa luonnon siian tavoin.
Samoin parhaimmillaan istutuksissa käytetään ainoastaan
ko. jokeen nousseista emokaloista lypsettyä mätiä.
Vastakuoriutuneiden siikojen istuttaminen on siis
Emokalojen pyytämiseen, mädin hautomiseen ja vastakuoriutuneiden poikasten hautomiseen perustuva
erittäin luonnonmukaisen siikakantojen hoitomuoto,
siikakantojen hoito on monella tapaa perusteltu siikakantojen hoitomuoto. Useimmissa entisissä
Haudonnan aikana suppiloita myös puhdistetaan joka altistaa istutetut siiat voimakkaalle luonnonvalinnalle.
Myös hoitomuodon tulokset ovat olleet myön-
vaellussiikajoissa siikakantojen lisääntymisen pullonkaula liittyy kutualueiden tuhoutumiseen ja/tai
aika ajoin harjaamalla suppiloiden sisäpintoja varren
päähän
jokiveden
asetetulla
heikkoon
linnun
laatuun.
siipisulalla.
Tässä menetelmässä
Siian poikaset
puututaan
teisiä,
ainoastaan
josta ohessa
tähän
esimerkkinä
ihmisen rikkomaan
Perämeren
keskiosiin
kuoriutuvat vaiheeseen keväällä siian elinkierrossa, vapun aikaan, mutta minkä muuten jälkeen siika poi-kaset parhaimmillaan istutetaan välittömästi istutuksissa siihen käytetään jokeen, ainoastaan josta mäti ko. jokeen nousseista emokaloista lypsettyä mätiä.
saa vaeltaa laskevan ja kasvaa Pyhäjoen luonnon siikakannan siian tavoin. kehitys. Samoin
on Vastakuoriutuneiden hankittu. Näin istutetut siikojen siian istuttaminen poikaset jatkavat on siis elämäänsä
altistaa luonnossa istutetut siiat kuoriutuneiden voimakkaalle lajitoverien luonnonvalinnalle. tapaan. Myös omat hoitomuodon heikkoutensa. tulokset Yksi suurimpia ovat olleet ongelmia myönteisiä, on se,
erittäin Vastakuoriutuneiden luonnonmukaisen siikakantojen siikojen istutuksissa hoitomuoto, on myös joka
josta ohessa esimerkkinä Perämeren keskiosiin laskevan Pyhäjoen siikakannan kehitys.
250
200
150
100
50
0
95 96 97 98 99 00 01 02 03 04 05 06 07 08 09 10 11 12 12 14
Pyhäjoen mädinhankinnan tulos (litraa) siian mädin haudonnan uudelleen käynnistämisen jälkeen
Pyhäjoen mädinhankinnan tulos (litraa) siian mädin haudonnan uudelleen käynnistämisen jälkeen.
Vastakuoriutuneiden siikojen istutuksissa on myös omat heikkoutensa. Yksi suurimpia ongelmia on se, että
istutusten tulosten seuraaminen on erittäin hankalaa. Vastakuoriutuneiden poikasten merkitseminen on
vaikeaa ja vaikka nykyisin merkitseminen SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN onkin periaatteessa JA mahdollista, TUTUKSI on merkittyjen poikasten
löytäminen merisaaliin valtavasta massasta hyvin haasteellista ja kallista. Vastakuoriutuneen siian
istutustulokset perustuvat lähinnä kokemusperäiseen tietoon ja tilastoihin, koska varsinaista tutkimustietoa
15

että istutusten tulosten seuraaminen on erittäin hankalaa.
Vastakuoriutuneiden poikasten merkitseminen
on vaikeaa ja vaikka nykyisin merkitseminen onkin
periaatteessa mahdollista, on merkittyjen poikasten
löytäminen merisaaliin valtavasta massasta hyvin haasteellista
ja kallista. Vastakuoriutuneen siian istutustulokset
perustuvat lähinnä kokemusperäiseen tietoon ja
tilastoihin, koska varsinaista tutkimustietoa on vaikea
saada.
Toinen merkittävä vastakuoriutuneiden siikojen istuttamista
rajoittava asia on emokalapyynti kaikkine
siihen liittyvine ongelmineen. Syystulvat ja muut
poikkeukselliset olosuhteet voivat pilata mädinhankintapyynnin
kokonaan jonkun joen osalta. Emokalapyynti
pitää myös osata mitoittaa todellisen tarpeen
mukaan. Pyynnin pitää olla oikein mitoitettua niin,
että sillä päästään riittäviin tuloksiin, mutta toisaalta
tehdään niin vähän vahinkoa esimerkiksi muille vaelluskalalajeille
kuin mahdollista ja jätetään myös tilaa
mahdolliselle siian luonnontuotannolle, jos joessa on
siihen edellytykset.
Kalaveden hoidossa tulisi aina tavoitella luontaisesti
lisääntyviä kalakantoja. Vaellussiian lisääntymisalueet
ovat isoilta osin niin heikossa kunnossa, että puhtaaseen
luonnontuotantoon siirtyminen ei ole mahdollista
nopealla aikajänteellä. Vaellussiian mädin haudonnan
ja vastakuoriutuneiden siikojen istuttamisen
avulla jokien nousevat siikakannat pystytään ylläpitämään,
mikä parantaa jokien kalataloudellista arvoa,
tuo saalista merialueen kalastuksella, mutta myös ylläpitää
jokiin nousevia vaellussiikakantoja. Tämä mahdollistaa
myös luonnontuotannon käynnistymisen
joessa, jos olosuhteet joessa korjaantuvat.
4.3 Vaellussiian
lisääntymisalueiden
kunnostukset
Vaellussiika on valitettavasti jäänyt lohen ja taimenen
varjoon vesistökunnostuksissa, mutta erityisesti ruopattujen
jokien alimpien koskiosuuksien kunnostaminen
hyödyttää todennäköisesti jossakin määrin myös
vaellussiian luontaista lisääntymistä.
Rakennetuissa joissa vaellussiian lisääntymisalueiden
palauttaminen on vaikeaa, koska usein vesistöjen
jäljellä olevat koskiosuudet ovat kaukana ylävirrassa
ja siika ei nouse kovin ylhäälle jokeen. Lisäksi nykytiedon
valossa siika nousee kalateistä heikosti ja siksi
kokonaan luonnonvaraisten siikakantojen palauttaminen
rakennettuihin jokiin on haasteellista.
On kuitenkin ilmeistä, että jonkinasteista luonnontuotantoa
tapahtuu myös rakennettujen jokien alajuoksulla
ja olisikin tutkimisen arvoista, että pystyisikö
tätä tehostamaan esimerkiksi rakentamalla kutusorakkoja
alimpien voimalaitosten alapuolelle. Samoin
esimerkiksi kuivilleen jääneiden uomien pitäminen
vesitettynä voisi tarjota siialle uusia lisääntymisalueita.
Useissa joissa siian lisääntymistä rajoittaa heikko vedenlaatu.
Kuormitetuissa jokivesissä vedenlaatu on
heikoimmillaan juuri joen alaosalla, eli siian lisääntymisalueilla.
Tälle ongelmalle on nopealla aikajänteellä
mahdotonta tehdä mitään, eli asian korjaaminen vaatii
pitkäjänteistä vesiensuojelutyötä, jossa olisi kiinnitettävä
erityistä huomiota maankäsittelyn käytäntöihin.
Maa- ja metsätalouden sekä turvetuotannon päästöjen
vähentäminen on avainasemassa jokivesien veden laadun
parantamisessa.
Vaellussiian lisääntymisalueiden kunnostuksiin liittyvää
tutkimusta ei ole siis käytännössä tehty maassamme
lainkaan, mutta asiaan tulee toivottavasti muutos
lähivuosina. Siian hoito-ohjelmaan on kirjattu useita
asiaan liittyviä tavoitteita ja siian nykyisten lisääntymisalueiden
kartoittaminen on jo aloitettu.
Heikko taloussuhdanne aiheuttaa kuitenkin epävarmuutta
hankkeiden etenemiselle, koska Luonnonvarakeskuksen
kalantutkimus on muun valtion organisaation
lailla leikkausten kohteena. Olisi kuitenkin
toivottavaa, että tärkeään kohteeseen löytyy riittävä
rahoitus, jotta hankkeita pystyttäisiin viemään eteenpäin.
16
SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI

5. Siian käyttö ja kulutus
5.1 Mitä siikaa me
syömme?
Suomeen tuodusta siiasta pääosa on Kanadasta tuotua
pakastettua sillisiikaa, joka käytetään pääasiassa lämminsavustuksen
raaka-aineeksi. Kanadalainen siika on
ollut jo pitkään tärkeä kotimaisen kalansavustusteollisuuden
osalta raaka-aineen varmojen lähde. lukujen Varsin selvittäminen suuri osa kaupassa on
Tilastoihin Kuluttajalle liittyy myytävä epävarmuustekijöitä. siika koostuu kotimaisesta Erityisesti tuontikalan kalastetusta
mutta ja kasvatetusta tullin tilastojen kalasta, mutta ja Luonnonvarakeskuksen siikaa myös myytävästä tilastojen savustetusta mukaan siiasta Suomen onkin markkinoilla valmistettu tuon-
oli
haasteellista,
vuonna
tuodaan
2012
Suomeen,
siikaa yhteensä
lähinnä
2
Kanadasta
651 tuhatta
ja välillä
kiloa.
pieniä
Tästä määrästä
tikalasta.
merialueella
Erityisesti suurikokoinen,
kalastetun kalan
vakuumiin
osuus
pakattu
savustettu siika on lähes aina kanadalaista alkupe-
oli
määriä myös Yhdysvalloista. Lisäksi Ruotsissa kalastettua
siikaa tuodaan pieniä määriä Suomeen. Erityisesti rää. Kotimainen viljelty siika on pääosin hyvälaatuista
neljännes ja yhteensä Suomessa tuotetun siian osuus (merialueen ja sisävesien kalastus, vesiviljely) noin 75
%.
Merenkurkun seudulla ja Perämeren pohjukassa Ruotsin
puolella kalastettua siikaa päätyy Suomen markki-
Kotimaista viljeltyä siikaa myydään tuoreena perattu-
ja erinomainen raaka-aine monenlaiseen jalostukseen.
Suomeen tuodusta siiasta pääosa on Kanadasta tuotua pakastettua sillisiikaa, joka käytetään pääasiassa
noille.
na ja fileenä, mutta sitä käytetään myös monipuolisesti
lämminsavustuksen raaka-­‐aineeksi. Kanadalainen siika on ollut jalostuksessa, jo pitkään niin tärkeä lämmin- kotimaisen kuin kylmäsavuna kuin
kalansavustusteollisuuden Tilastoihin liittyy epävarmuustekijöitä. raaka-­‐aineen lähde. Erityisesti Varsin suuri myös osa graavikalana. kaupassa myytävästä savustetusta siiasta
onkin tuontikalan valmistettu osalta tuontikalasta. varmojen Erityisesti lukujen selvittäminen suurikokoinen, vakuumiin pakattu savustettu siika on lähes aina
kanadalaista on haasteellista, alkuperää. mutta Kotimainen tullin tilastojen viljelty ja siika Luonnonvarakeskuksen
jalostukseen. tilastojen Kotimaista mukaan Suomen viljeltyä markki-
siikaa myydään tuoreena, joko perattuna fileenä tai ja fileenä, perattuna. mutta Perämeren sitä
pääosin Merialueelta hyvälaatuista kalastetusta ja erinomainen vaellussiiasta raaka-­‐aine valtaosa myy-
monenlaiseen
noilla oli vuonna 2012 siikaa yhteensä 2 651 tuhatta karisiikaa taas myydään runsaasti myös jalostettuna.
käytetään myös monipuolisesti jalostuksessa, niin lämmin-­‐ kuin kylmäsavuna kuin myös graavikalana.
kiloa. Tästä määrästä merialueella kalastetun kalan Erityisen hyvin pienikokoinen karisiika sopii savustettavaksi,
tuoreena, hiillostettavaksi joko fileenä tai tai perattuna. annoskalaksi Perämeren ravintola-
Merialueelta osuus oli kalastetusta neljännes ja vaellussiiasta yhteensä Suomessa valtaosa tuotetun myydään
siian osuus (merialueen ja sisävesien kalastus, vesiviljely)
noin 75 %.
käyttöön.
karisiikaa taas myydään runsaasti myös jalostettuna. Erityisen hyvin pienikokoinen karisiika sopii
savustettavaksi, hiillostettavaksi tai annoskalaksi ravintolakäyttöön.
Markkinoilla ollut siika lähteittäin vuonna 2012
4 %
25 %
24 %
Tuonti
Vesiviljely
Kalastus, sisävedet
Kalastus, merialue
47 %
SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI
17

5.2 Siian kulutus ja
käyttötavat
Siika nauttii suurta suosiota suomalaisten kuluttajien
keskuudessa ja siksi onkin varsin yllättävää, että siian
suosio on lähes yksinomaan suomalainen ilmiö. Esimerkiksi
naapurimaassamme Ruotsissa kotitaloudet
käyttävät siikaa hyvin vähän ja koko Euroopan laajuisesti
tarkastellen siian arvostus ja kulutus on Suomessa
erittäin korkealla tasolla. Suomen lisäksi siikaa kulutetaan
pieniä määriä lähinnä Saksan eteläosissa ja Sveitsissä,
mutta Suomessa siika on kaikkein korkeimmalle
arvostettuja ruokakaloja.
Siika on monipuolinen ruokakala, josta on mahdollista
valmistaa monenlaisia kalaruokia, mutta miedonmakuisena
kalalajina siika on parhaimmillaan
kalaruuissa, joissa käytetään mausteita hyvin kohtuullisesti.
Siian perinteiset käyttötavat savu-, graavi-,
hiillos- ja keittokalana ovat edelleen voimissaan, mutta
yhtä lailla siika sopii esimerkiksi sushin raaka-aineeksi.
Kiitos kotimaisen kalanviljelyn, siikaa on nykyään
tarjolla ympäri vuoden kauppojen kalatiskeissä, mikä
on ollut omiaan vain lisäämään kotitalouksien kiinnostusta
siian hyödyntämiseen. Toisaalta siika ei ole
mitenkään halpa kala kaupan tiskissä. Kalastettu siika
on arvokas sesonkituote ja myös kasvatetun siian
tuottaminen on selvästi kalliimpaa kuin kirjolohen tai
vaikkapa norjalaisen merilohen tuottaminen. Siksi siika
säilyttänee tulevaisuudessakin asemansa arvostettuna
herkkuna - jokapäiväistä kulutuskalaa siiasta ei ole
tulossa jatkossakaan.
18
SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI

6. Reseptejä
6.1. Grillattua siikaa ja spelttisalaattia
• 4 pientä siikaa (n. 200 g siikaa/ruokailija tai 1 iso siika n. 800 g – 1 kg)
• 1 sitruuna tai lime
• kourallinen tuoretta timjamia tai rosmariinia
• 2 tuoretta tomaattia
• pieni salaattisipuli (tai keltasipuli)
• ripaus sokeria ja suolaa
Spelttisalaatti
• 200 g speltti-ryynejä
(tai ohrahelmiä)
• 1 l kasvislientä
• 1–2 porkkanaa
• 1 punainen paprika
• 1 pieni keltainen kesäkurpitsa
• 1 varsisellerin varsi
• 3 vartta kevätsipulia
• kourallinen yrttejä
(esim. lehtipersiljaa, minttua
tai ruohosipulia)
Spelttisalaatin marinadi
• 0,5 dl rypsiöljyä
• 2 rkl valkoviinietikkaa
(tai omenaviinietikkaa)
• hienoa merisuolaa
• sokeria
SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI
19

Grillattu siika
Suomusta kokonaiset siiat. Voit myös valita yhden isomman siian joka jaetaan ruokailijoiden kesken.
Tee siikaan muutama kevyt viilto terävällä veitsellä. Mausta siiat suolalla ja pippurilla pinnalta
ja vatsasta. Sivele rypsiöljyä kevyesti kalan pintaan. Laita kalan sisään pari sitrusviipaletta ja
tuoreita yrttejä.
Grillaa siika parilalla molemmin puolin, kunnes nahka on rapean kullanruskeaa ja liha mehukkaan
kypsää. Käytä kalan kääntämisessä apuna isoa metallilastaa. Leikkaa tomaatit neljään osaan
ja poista siemenet. Leikkaa tomaatti pieniksi kuutioiksi.
Hienonna salaattisipuli. Yhdistä tomaatti- ja sipulikuutiot. Mausta seos suolalla, pippurilla ja ripauksella
sokeria, sekoita ja lisää joukkoon vielä pari tippaa rypsiöljyä. Mausta grillatun siian pinta
tomaatti-sipuliseoksella.
Tarjoile grillattu siika spelttisalaatin kanssa. Grillatulle siialle ja spelttisalaatille sopii hyvin myös
raikas kermaviilikastike.
Spelttisalaatti
Kypsennä speltti-ryynit kasvisliemessä pakkauksen ohjeen mukaisesti. Jäähdytä speltit. Pese
ja kuori porkkanat. Leikkaa porkkanat pieniksi kuutioiksi. Kypsennä porkkanakuutiot suolalla
maustetussa vedessä napakan kypsiksi. Valuta ja jäähdytä.
Leikkaa punainen paprika, kesäkurpitsa ja varsiselleri pieniksi kuutioiksi. Hienonna kevätsipuli.
Lisää kaikki vihannekset kypsennetyn speltin joukkoon. Mausta salaatti marinadi-öljyllä, jotta
salaatti saa makua ja ryynit pysyvät irtonaisina. Lisää salaatin joukkoon hienonnettuja tuoreita
yrttejä juuri ennen tarjoilua.
Spelttisalaatin marinadi
Sekoita marinadin ainekset keskenään ja mausta spelttisalaatti marinadilla.
20
SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI

6.2. Välimeren siikaa
• 2-4 kpl siikafileetä (nahaton ja ruodoton
filee, noin 150 g / ruokailija)
• hienoa merisuolaa
• mustapippuria myllystä
• 2 kevätsipulin vartta
• 1 punainen paprika
• 2 luumutomaattia
• 1 dl kalamata-oliiveja
• 4 oksaa tuoretta timjamia
• sitruunan mehua
• oliiviöljyä
Pese vihannekset ja leikkaa ne suupaloiksi. Leikkaa oliivit puoliksi. Levittele vihannekset ja oliivit
uunivuokaan ja mausta oliiviöljyllä suolalla ja pippurilla. Laita timjaminoksia päällimmäiseksi.
Paahda vihanneksia 180 °C-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.
Asettele kalafileet paahdettujen vihannesten päälle. Mausta kalan pinta sitruunan mehulla, suolalla
ja pippurilla. Kypsennä siikaa vihannespedillä 180 °C-asteisessa uunissa noin 5 minuuttia.
Valmista kastike sekoittamalla 0,5 dl oliiviöljyä ja sitruunan mehua, mausteiksi suolaa ja pippuria.
Tarjoile siian lisukkeena oliiviöljykastiketta ja esimerkiksi keitettyjä linssejä.
SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI
21

6.3. Yrteillä kuorrutetut kalafileet (kahdelle)
• 300 g nahattomia kuha-, siikafileitä
• 1–1½ rkl sitruunamehua
• ripaus suolaa
• vähän musta- tai valkopippuria
• 1 dl yrttisilppua (tilliä, persiljaa ja kirveliä)
• 1–2 rkl öljyä
Kaada sitruunamehu lautaselle ja levitä yrtit toiselle lautaselle. Mausta kalat suolalla ja pippurilla.
Kasta kalafileet ensin sitruunamehuun ja kiepsauta sen jälkeen yrteissä ja nosta pannulle.
Kypsennä keskilämmöllä muutama minuutti kummaltakin puolelta. Älä kypsennä ohuita kalafileitä
liian pitkään, ettei kala kuivu. Jos lämpö on liian ärhäkkä, yrtit palavat. (Voit käyttää yrttiseoksessa
myös voimakkaamman makuista yrttiä kuten rakunaa, timjamia tai basilikaa.)
Tarjoa lisäkkeeksi sinihomejuustolla maustettua fenkolia tai höyrytettyä salaattia ja kurkkua. Halkaise
puolikas kurkku, poista siemenosa lusikalla kovertaen ja leikkaa se noin 1 cm:n viipaleiksi.
Huuhdo kerä pehmeälehtistä salaattia ja irrota lehdet. Kiehauta kattilan pohjalla noin 2 cm vettä
tai käytä höyrykattilaa ja lisää kattilaan kurkkuviipaleet ja niiden päälle salaatinlehdet. Höyrytä
2-3 minuuttia eli kunnes salaatti on mennyt kasaan, mutta on edelleen kauniin väristä. Kaada
vesi tarkkaan pois ja mausta suolaripauksella, mustapippurilla ja halutessasi raastetulla sitruunankuorella.
22
SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI

6.4. Yrttisiikaa uunissa (neljälle)
• 2–4 kpl (0,8-1 kg) siikaa
• n. 1 tl suolaa
• 4–6 tuoretta rosmariinin oksaa
• 4–6 tuoretta (sitruuna)timjamin oksaa
• 4–8 tuoretta persiljan vartta
• ½–1 sitruuna
• 3–4 valkosipulinkynttä
• 2–4 rkl hyvää rypsi- tai oliiviöljyä
Suomusta siika ja poista sisälmykset ja kidukset. Huuhdo kala tarvittaessa nopeasti juoksevan
veden alla ja kuivaa talouspaperilla.
Nosta siiat sopivan kokoiseen vuokaan. Ripottele sisälle ja päälle suola. Sujauta osa yrteistä kalojen
sisään ja alle ja jätä osa kalojen päälle. Jos tuoreita yrttejä ei ole, korvaa ne kuivatuilla tai
pakastetuilla yrteillä. Esim. kuivattua rosmariinia ja timjamia riittää noin 2 tl kumpaakin.
Lisää valkosipuli ohuina viipaleina. Leikkaa pesty sitruuna viipaleiksi ja lisää ne ja valkosipulin
viipaleet kalojen sisään ja pinnalle. Pirskota kaloille ja vuokaan öljyä.
Kypsennä 200 asteessa 20-35 minuuttia kalojen koosta riippuen. Kokeile kalan kypsyyttä. Kun
selkäevä irtoaa helposti vetäisemällä, kala on kypsä. Tarjoa lisäkkeeksi esim. höyrytettyä tai vokattua
kurttukaalia tai muita kasviksia ja leipää.
Teksti:
Kuvat:
Reseptit:
Kartta:
Jyrki Oikarinen
Pro Kala, Kaisa-Leena Korhonen, Vesa Pajala, Rainer Kontio
Pro Kala
Intersik -projekti
Tämän oppaan tiedot on hankittu seuraavista lähteistä: Maa- ja metsätalousministeriön siikatyöryhmän mietintö ja
mietinnön tausta-aineisto, Perämeren Kalatalousyhteisöjen Liitto ry:n tilastotietoja, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen
tutkimukset, seuranta-aineistot ja verkkopalvelu, WWF:n kalaopas sekä Intersik-hankkeen tulokset. Lisäksi oppaassa on hyödynnetty
suoraan ammattikalastajilta saatuja tietoja.
SIIKA RUOKAPÖYTÄÄN JA TUTUKSI
23