Tuhkimosta oman elämän haltijaksi - Suomen Valkonauhaliitto
Tuhkimosta oman elämän haltijaksi - Suomen Valkonauhaliitto
Tuhkimosta oman elämän haltijaksi - Suomen Valkonauhaliitto
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Valkonauha 2/2012<br />
<strong>Tuhkimosta</strong> <strong>oman</strong><br />
<strong>elämän</strong> <strong>haltijaksi</strong><br />
s. 15<br />
IHMISTÄ ETSIVÄ ENKELI s. 30<br />
Valkonauha Suomessa: vastuuta sinusta ja minusta vuodesta 1896
Valkonauha 2/2012<br />
Julkaisija: <strong>Suomen</strong> <strong>Valkonauhaliitto</strong><br />
Toimituksen osoite:<br />
Liisankatu 27 A 3, 00170 Helsinki<br />
puh. 091351 268<br />
www.suomenvalkonauhaliitto.fi<br />
etunimi.sukunimi@suomenvalkonauhaliitto.fi<br />
Päätoimittaja: Irmeli Kaipainen<br />
Toimitussihteeri: Irja Eskelinen<br />
Toimituskunta: Pirkko Laakso, Anna-Mari<br />
Laine, Marja Kariluoto, Tuulikki Perho,<br />
Helena Sipilä<br />
Taitto: Anne Tervahauta / Kuvitella<br />
Lehti ilmestyy 4 numerona<br />
Tilaushinta 15 euroa vsk<br />
Painopaikka: Tammerprint Oy, Tampere<br />
ISSN-L 0355-7219, ISSN 0355-7219 (painettu)<br />
ISSN 2242-0045 (verkkojulkaisu)<br />
Kannen kuvat: Anne Tervahauta<br />
Puheenjohtaja<br />
Toiminnanjohtaja Irmeli Kaipainen<br />
Varapuheenjohtajat<br />
Terveydenhoitaja Hannele Jalkanen<br />
Pankkivirkailija (eläk.) Tuulikki Perho<br />
Pääsihteeri<br />
Pastori Irja Eskelinen<br />
Toimistosihteeri<br />
Nina Hurtamo<br />
2 Valkonauha<br />
SISÄLTÖ<br />
Pääkirjoitus 3<br />
Kevättä naisten talossa 4<br />
Opinnollista kumppanuutta 5<br />
Katseen armo<br />
Juhlahumua – 10 vuotta ihmeitä<br />
7<br />
Ronald McDonald talolla 8<br />
Yhteisöllisyys on voimaa 10<br />
Kestävä kehitys ja elintapavalinnat 12<br />
<strong>Tuhkimosta</strong> <strong>oman</strong> <strong>elämän</strong> <strong>haltijaksi</strong> 15<br />
Päihteet perheenrikkojana 16<br />
Carl Larsson – koti päivän puolella 18<br />
Kirjaviisaat<br />
Koulutettu mentor kulkee vierellä<br />
23<br />
<strong>elämän</strong> ylämäessa 26<br />
Ihmistä etsivä enkeli 30<br />
Tapahtumia 34<br />
<strong>Suomen</strong> <strong>Valkonauhaliitto</strong> – Förbundet Vita Bandet i Finland r.y.<br />
Liitto on vuonna 1905 perustettu kristillisyhteiskunnallinen naisjärjestö, joka toimii<br />
yksilöiden, perheiden ja yhteiskunnan hyväksi. Liitto on jäsenenä World´s W<strong>oman</strong>´s<br />
Christian Temperance Unionissa. Liitto ottaa vastaan testamentteja ja lahjoituksia.<br />
Pankkiyhteys: Sampo IBAN:FI98 8000 1100 0623 23<br />
Liiton ylläpitämät<br />
Valkonauhan Kotipesä Helsingissä<br />
Liisankatu 27 A 3, 00170 Helsinki<br />
puh. 091351 268<br />
Opiskelijakoti Helsingissä<br />
Snellmaninkatu 27 D 18, 00170 Helsinki<br />
SuurHelsingin Valkonauha ry:n ylläpitämä<br />
Liisankoti<br />
Lepolantie 49, 00660 Helsinki
Hyvät lukijat<br />
Äitienpäivän lähestyessä ajatukset<br />
ovat usein vanhemmuudessa ja<br />
arkipäivän hyvinvoinnissa. Vanhemmuuteen<br />
liittyy paljon iloa, onnea ja<br />
<strong>elämän</strong> myönteisyyttä. Välillä vanhemmuus<br />
aiheuttaa epävarmuutta – koko ajan<br />
tulee vastaan asioita, joihin ei ehkä osata<br />
varautua. Perheiden ja lapsien tavanomaista<br />
suuremmat vaikeudet voivat rajoittaa<br />
vanhemman kykyä huolehtia vanhemmuuden<br />
tehtävistä arjen keskellä.<br />
Vanhemman tunteet<br />
ja jaksaminen heijastuvat<br />
lapseen ja lapsen<br />
ongelmat vaikuttavat<br />
vanhempaan. Voimakkaatkielteiset<br />
tunteet kuten<br />
riittämättömyys,<br />
syyllisyys, häpeä,<br />
alakuloisuus ja<br />
katkeruus voivat<br />
viedä tilaa positiivisilta<br />
tunteilta.<br />
Maaliskuun lopulla<br />
oli Kuopiossa, Itä-<strong>Suomen</strong><br />
yliopistossa, valtakunnalliset<br />
sosiologipäivät ”Onnen<br />
päivät”. Tämänvuotisessa konferenssissa<br />
tarkasteltiin, mistä ihmisen onni ja hyvinvointi<br />
koostuvat arkipäivän elämässä<br />
ja voidaanko onnellisuutta lisätä julkisen<br />
vallan keinoin. Päivillä luennoi ulkomaisia<br />
ja kotimaisia asiantuntijoita. Lisäksi<br />
siellä kokoontui työryhmiä, joissa pureuduttiin<br />
mm. arjen hyvinvointiin, yhteiskunnan<br />
valtarakenteisiin, työelämään,<br />
terveyteen ja sosiaalisiin riskeihin tulevaisuuden<br />
epävarmuudessa. Sosiaalisena<br />
riskinä voidaan ymmärtää esimerkiksi<br />
Pääkirjoitus<br />
sukupolvelta toiselle kasautuvat kuormat,<br />
köyhyys- ja työllisyysriskit, ekologiset ja<br />
maahanmuuttajien kohtaamat ja erilaisista<br />
riippuvuuksista lähtevät riskit.<br />
Hyvinvointivaltiojärjestelmä, lait, sosiaalipoliittiset<br />
tulonsiirrot, sosiaalipalvelut<br />
jne. muodostavat tukirakenteita ja<br />
-verkostoja. Nämä eivät aina riitä turvaamaan<br />
perheiden selviytymistä. <strong>Suomen</strong><br />
Valkonauhaliitolla on tärkeä rooli<br />
olla tukemassa omalta osaltaan<br />
perheiden jaksamista ja vanhemmuutta.<br />
Onnellisuuden kokeminen<br />
on hyvin<br />
henkilökohtainen<br />
ja persoonallisuuteenkin<br />
liittyvä<br />
asia. Vanhemmuus<br />
tuo uusia mahdollisuuksia<br />
– vanhempana<br />
voi aina<br />
kehittyä. Vanhemman<br />
kasvuun kuuluu<br />
vaikeistakin tunteista<br />
selviytyminen eteenpäin,<br />
<strong>oman</strong> epätäydellisyyden hyväksyminen,<br />
välillä itsensä armahtaminenkin.<br />
Arkeen ja myös juhlaan tarvitaan<br />
armoa, anteeksiantoa ja rakkautta.<br />
Onnellista kotia eivät rakenna täydelliset<br />
ihmiset, vaan vajavaiset, jotka voivat kokea<br />
Jumalan armon auringon lämmittävän<br />
sydäntään. Armon tuomaa siunausta<br />
me kaikki tarvitsemme. Tähän lämpöön<br />
voimme jättäytyä niin äitienpäivänä kuin<br />
jokaisena päivänä tulevana kesänä.<br />
HANNELE JALKANEN<br />
varapuheenjohtaja<br />
Valkonauha 3
Aino-kampaaja laittoi kampaukset.<br />
Sitten päästiin silityspuuhiin.<br />
Päivän päätteeksi maistui ruoka.<br />
4 Valkonauha<br />
TALVEN 2011–2012 TAPAHTUMIA<br />
Kevättä<br />
naisten talossa<br />
Aurinko paistaa sisään<br />
Liisankodin<br />
ikkunoista ja saa<br />
naisissa aikaan ikiaikaisen<br />
innon tehdä kaunista kevääksi.<br />
Ensimmäisenä kutsuimme<br />
paikalle Aino-kampaajan,<br />
joka teki niin ihania ja veistoksellisia<br />
kampauksia, että innostuimme<br />
ottamaan sarjan poseerauskuvia uusien<br />
hiustyylien saajista.<br />
Minä olen ihme,<br />
suuri ihme,<br />
ja kiitän sinua siitä.<br />
Ihmeellisiä ovat<br />
sinun tekosi,<br />
minä tiedän sen.<br />
Ps. 139:14<br />
Seuraavaksi oli vuorossa kodin kaunistaminen. Yhteistuumin<br />
päätimme hankkia alakerran oleskelu- ja<br />
ruokailutilaan uudet verhot ja pöytäliinat. Koko porukan<br />
voimin mittasimme, ompelimme ja silitimme verhot,<br />
asettelimme ne paikoilleen ja vaihdoimme pöytiin<br />
uudet liinat ja somisteet. Päivä kului nopeasti yhteisen<br />
työn touhussa, eikä hauskempaa puuhaa olisi voinut<br />
järjestämälläkään järjestää. Siinä oli yhdessä tekemisen<br />
iloa, naisten yhteyttä ja voimaa!<br />
Puutarhuri Tuomo Salovuori on tuonut Vihreä Veräjä<br />
-hankkeen mukana Liisankotiin tänäkin vuonna kasvien<br />
kevättä, kasvun ihmettä. Olemme kylväneet ruukkuihin<br />
vesikrassin ja auringonkukan siemeniä ja istuttaneet<br />
liljoja. Narsissit ja krookukset ovat pärjäilleet pihalla<br />
lumesta ja pakkasesta huolimatta.<br />
Kevät on innostanut myös liikkumaan. Joka-aamuisen<br />
jumppahetken ja kävelyretkien lisäksi aloitamme<br />
nuoren tanssijan Sofi a Uuksulaisen johdolla tanssiliikuntaryhmän.<br />
Musiikiksi ensimmäiseen koreografi aan<br />
Liisankodin naiset valitsivat Jari Sillanpään ”Oot täydellinen”.<br />
Kevät herättää tekemään ja tuntemaan. Tekemistä ja<br />
tunteita on Liisankodissakin riittänyt koko sillä kirjolla,<br />
minkä kuusitoista erilaista naista, kuusitoista erilaista<br />
<strong>elämän</strong>tarinaa tuottaa. Jokainen meistä, ja teistä on<br />
ihana ihme juuri sellaisena kuin on.<br />
MARIA MELLBERG<br />
Liisankodin johtaja
Opinnollista kumppanuutta<br />
Mitä se oikein tarkoittaa,<br />
kun Valkonauhankoulutustilaisuuksien<br />
ohjelmien lopussa<br />
lukee ”Agricola-opintokeskus”<br />
toisena järjestäjänä? Voi olla,<br />
ettei tunnu tutulta eikä herätä<br />
mielikuvia paljon mistään.<br />
Muutamia nimenvaihdoksia<br />
läpikäynyt Agricola-opintokeskus<br />
on Kirkkopalvelut<br />
ry:n ylläpitämä opintokeskus.<br />
Suomessa on 11 opintokeskusta,<br />
joiden taustalla on suuri<br />
joukko erilaisia kansalaisjärjestöjä,<br />
puolueita ja ammattiliittoja<br />
ja Agricola-opintokeskus<br />
on näistä yksi. Se tukee<br />
erityisesti kristillisten järjestöjen<br />
ja luterilaisten seurakuntien<br />
koulutus- ja opintotoimintaa<br />
sekä opintoryhmiä.<br />
Opintokeskukset ovat vapaan<br />
sivistystyön oppilaitoksia.<br />
Niillä ei ole tiettyä koulurakennusta,<br />
vaan opintokes-<br />
kusten kurssit ja opintokerhot<br />
pidetään siellä, missä ihmiset<br />
ovat: järjestöissä, kurssikeskuksissa<br />
tai vaikkapa ihmisten<br />
kotona. Opintokeskusten<br />
kurssit eivät johda tutkintoon,<br />
vaan ihmiset opiskelevat niillä<br />
kehittääkseen omaa tai järjestönsä<br />
osaamista. Opintokeskusten<br />
koulutukseen osallistuu<br />
vuodessa yli 200 000<br />
ihmistä. Opintokeskuksia rahoittaa<br />
Opetus- ja kulttuuriministeriö<br />
ja näin ollen myös<br />
esimerkiksi Valkonauhan<br />
koulutukset saavat Agricolaopintokeskuksen<br />
kautta tukea<br />
valtiolta.<br />
Mistä tulemme?<br />
Kirkkopalvelujen koulutustoiminnalla<br />
on oma pitkä historiansa,<br />
joka kulkee <strong>Suomen</strong><br />
Kirkon Sisälähetysseuran ja<br />
<strong>Suomen</strong> kirkon seurakunta-<br />
toiminnan keskusliiton historian<br />
lomassa ja liittyy Sisälähetysseuran<br />
osalta paljolti<br />
diakonian koulutukseen. Agricola-opiston<br />
nimeen liittyy<br />
Pääsihteeri Irja Eskelisen lisäys:<br />
<strong>Suomen</strong> Valkonauhaliiton<br />
järjestämät yhteistyökurssit<br />
ovat 28 vuoden ajan kulkeneet<br />
kurssisihteeri Satu Helmisen<br />
käsien kautta. Satu siirtyy<br />
elokuussa viettämään ansaittuja<br />
vapaita vuosia. Paikallisyhdistysten<br />
väki ja liiton<br />
toimisto lähettää lämpimät<br />
kiitokset Sadulle ystävällisestä,<br />
ihmisläheisestä ja ammattitaitoisesta<br />
palvelusta. Toivottavasti<br />
yhteytemme voisi jatkua<br />
jotain muuta kautta, vaikka<br />
tämä ”työyhteys” siirtyykin nyt<br />
toisille kasvoille.<br />
Vas. opintokerhosihteeri Arja Kaunisto ja 28 vuotta Valkonauhaakin palvellut kurssisihteeri Satu Helminen.<br />
Valkonauha 5
taas kiinnostavalla tavalla toinen<br />
historian juonne. Vuonna<br />
1932 perustettu Agricolaseuran<br />
opintotoiminta siirtyi<br />
1950 Sisälähetysseuralle ja<br />
muodostettiin ”Kirkon opintokeskus”.<br />
Keskus hoiti opintokerhoja<br />
ja luentotoimintaa,<br />
järjesti raamattukoulutusta<br />
ja opintomatkatoimintaa.<br />
Monipolvisten vaiheiden<br />
kautta opintotoiminta siirtyi<br />
1970-luvun puolivälissä <strong>Suomen</strong><br />
Kirkon Seurakuntatoiminnan<br />
Keskusliitolle (SKSK).<br />
Harri Heino valittiin 1974 ensimmäiseksiopintosihteeriksi<br />
ja hänen seuraajakseen tuli<br />
vuonna 1978 Heikki Toivola.<br />
Toivolan tehtäväksi tuli<br />
opintokeskuksen perustaminen<br />
SKSK:n yhteyteen. Kristillinen<br />
opintokeskus perustettiinkin<br />
vuonna 1981 ja se<br />
alkoi hoitaa valtionapurahoitteisia<br />
opintokerhoja ja luentotoimintaa.<br />
1990-luvun alussa<br />
järjestelmä vaihtui suoritusperusteiseksivaltionapujärjestelmäksi.<br />
SKSK:n perinteisiin tehtäviin<br />
olivat kuuluneet jo varhainluottamushenkilökoulutus<br />
ja seurakuntien taloudellis-hallinnollisellehenkilökunnalle<br />
suunnattu koulutus.<br />
Näistä perinteisistä<br />
koulutuksen aloista koulutustoiminta<br />
laajeni ja kehittyi<br />
edelleen 1970- ja 1980-luvuilla.<br />
Kristillisen Opintokeskuksen<br />
opintotoiminta ja SKSK:n<br />
koulutustoiminta integroituivat<br />
1990-luvun alussa ja Kristillisestä<br />
Opintokeskuksesta<br />
tuli osa SKSK:ta. Opintokeskus<br />
on ekumeeninen ja opintojärjestöjen<br />
joukossa on mm.<br />
ortodoksisen kirkon piirissä<br />
6 Valkonauha<br />
toimivia järjestöjä. Nimeä on<br />
muuteltu sitten Kirkkopalvelujen<br />
Opintokeskuksen kauttaAgricola-opintokeskukseksi<br />
– ja palattu tässä mielessä<br />
juurille 1930-luvulle. Agricola-opintokeskus<br />
toimii osana<br />
Koulutuskeskus Agricolaa.<br />
Entäs nyt?<br />
Tällä hetkellä Opintokeskus<br />
toimii yhteistyössä monenlaisten<br />
kristillisten ja kirkollisten<br />
– myös ortodoksisten – järjestöjen<br />
sekä luterilaisten seurakuntien<br />
ja pienempien kirkkokuntien<br />
kanssa. Valtaosa aihepiireistä<br />
liittyy teologiaan tai<br />
Raamattuun, mutta joukossa<br />
on paljon suomen kieltä, kasvatustyötä,<br />
kuvataidetta, sosiaalialaa<br />
ja monenlaista muuta<br />
kiinnostavaa. Opintokerhoissa<br />
opiskellaan erityisesti Raamattua<br />
tai lauletaan kuorossa.<br />
Näitä tunteja syntyy yhteensä<br />
vuosittain noin 24 000 ja kerhoja<br />
pidetään saman verran.<br />
Osallistujia on yhteensä kymmeniä<br />
tuhansia.<br />
Valkonauhan kanssa toimimme<br />
aktiivisesti yhdessä.<br />
Monet hyvät ja laadukkaat<br />
koulutukset on järjestetty<br />
tällä tavoin jäsenten ja muiden<br />
kiinnostuneiden hyväksi.<br />
Valkonauhan koulutuksen<br />
piirissä on kaikenikäisiä naisia<br />
ja miehiä monista <strong>elämän</strong>piireistä<br />
ja olen varma, että<br />
toiminnan avulla on saatu aikaan<br />
poikkeuksellisen paljon<br />
hyvää.<br />
Opintokeskukset ovat olleet<br />
aikaansa edellä jo syntyessään.<br />
Kun monet muut oppilaitokset<br />
kamppailevat kalliiden<br />
seinien ylläpidon kans-<br />
sa, meillä on taivas kattona ja<br />
kumppanit tukena. Voimme<br />
toimia koko <strong>Suomen</strong> alueella<br />
ja viedä koulutusta sinne, missä<br />
sitä tarvitaan ja missä osallistujat<br />
ovat.<br />
Tulevaisuuden myllerryksessä<br />
Koulutuksen resurssien väheneminen<br />
valtiontalouden supistuksissa<br />
koskettaa tietysti<br />
myös opintokeskuksia. Valtion<br />
rahoitus väheni jo kuluvana<br />
vuonna – eikä taida uusi<br />
vuosikaan helpotusta tähän<br />
tuoda. Tästä huolimatta uskon,<br />
että opintokeskusten toiminta<br />
mieluummin laajenee<br />
kuin supistuu. Voimme tehdä<br />
niin paljon hyvää niin vähällä<br />
– opintokeskusten rahoituksen<br />
tuella tehdään yhteensä<br />
noin 300 000 tuntia<br />
kaikenlaista koulutusta ja oppimistoimintaakansalaisjärjestöissä,<br />
joten vastinetta kyllä<br />
rahalle tulee. Koulutukseen ja<br />
ryhmiin pääsevät nekin, jotka<br />
eivät voi maksaa paljon. Monet<br />
ovat saaneet apua, innostusta,<br />
ystäviä ja iloa elämään<br />
näiden koulutusten ja ryhmien<br />
kautta. Tervetuloa mukaan!<br />
SATU KANTOLA<br />
koulutusjohtaja<br />
Agricola-opintokeskus,<br />
Koulutuskeskus Agricola
KATSEEN ARMO<br />
”Minun sieluni ylistää Herran suuruutta,<br />
minun henkeni riemuitsee Jumalasta,<br />
Vapahtajastani,<br />
sillä hän on luonut katseensa vähäiseen<br />
palvelijaansa.” (Luuk. 1:46-48)<br />
Valtava on se kokemus, kun tulee nähdyksi!<br />
Tämän tunsi Pyhä Maria, Herran<br />
äiti. Hänen sielunsa puhkesi ylistämään<br />
Herran suuruutta, koska Jumala oli<br />
”luonut katseensa” Mariaan, vähäiseen palvelijaansa.<br />
Marian kiitosvirttä ja katseen merkitystä<br />
sopii mietiskellä Valkonauha-lehden äitienpäivänumerossa.<br />
Ihminen kaipaa toisen kasvoja kehdosta<br />
hautaan. Vauvalle katse on elinehto. Äidin<br />
huomiota pyytää lapsi monine asioineen: ”äiti,<br />
äiti..” Toisen katsetta kaipaa niin näennäisesti<br />
katseita väistelevä nuori kuin sovintoa toivova<br />
aikuinen. Sairaalan vuodeosastolla mitkään<br />
tuliaiset eivät voi korvata toisen kasvojen tuomaa<br />
lohdutusta ja iloa.<br />
Katse voi joskus tuntua syyttävältä. Ihmisinä<br />
etsimme kuitenkin ennen kaikkea hyväksyvää,<br />
rohkaisevaa, lohduttavaa katsetta.<br />
Vanhassa synnintunnustuksessakin rukoillaan<br />
Kristusta: ”Katso puoleeni laupeutesi silmin,<br />
niin kuin sinä katsoit Pietariin, kun hän<br />
oli kieltänyt sinut, ja niin kuin sinä katsoit syntiseen<br />
naiseen fariseuksen kodissa ja ryöväriin<br />
ristinpuussa.”<br />
Tänä äitienpäivänä ajattelen kaikkia äitejä.<br />
Heidän huolenpidostaan kasvaa uusi elämä.<br />
Aivan erityisesti ajattelen niitä naisia, jotka<br />
elävät vaikeassa ihmissuhteessa tai yksinäisyydessä,<br />
jota eivät itselleen ole valinneet. Heitä,<br />
jotka saavat osakseen liian harvoin rohkaisevan<br />
katseen, ja jotka eivät omalla katseellaan<br />
aina jaksa tukea toista niin kuin tahtoisivat.<br />
Naisia, jotka väsyvät huolista, kiireestä ja <strong>elämän</strong><br />
epävarmuudesta.<br />
Maria, Herran äiti, näyttää tietä äideille ja<br />
isille, lapsellisille ja lapsettomille. Maria nostaa<br />
katseensa meihin ja Jumalaan. Marian ylistysvirsi<br />
ei keskity <strong>oman</strong> itseen ja omiin saavutuk-<br />
siin, vaan Jumalan suuriin tekoihin. Jumala<br />
on nimenomaan verbien, teonsanojen, Jumala:<br />
hän osoittaa laupeutensa, ruokkii nälkäiset<br />
ja pitää huolen palvelijastaan. Hän syöksee vallan<br />
pitäjät alas ja korottaa alhaiset ylös. Hän on<br />
ihmisen puoleen katsova Jumala.<br />
Ihmisinä kaipaamme Jumalan armahtavaa<br />
ja vapauttavaa katsetta. Ehkä juuri siksi Jumala<br />
syntyi ihmiseksi, jolla on todelliset kasvot.<br />
Kristuksessa Jumala katsoo ihmiseen, antaa<br />
tehtävän ja <strong>elämän</strong> mielen. Ihmisen paras vastaus<br />
Jumalan katseeseen – Marian esimerkin<br />
mukaisesti – on kiitos ja tehtävään suostuminen.<br />
Meidät on kutsuttu ylistämään Jumalan<br />
hyviä tekoja ja palvelemaan toisiamme.<br />
Näillä sanoilla haluan tervehtiä Valkonauha-lehden<br />
lukijoita ja ilmaista syvän kunnioitukseni<br />
sille palvelustyölle, jolla <strong>Suomen</strong> <strong>Valkonauhaliitto</strong><br />
on jo vuosien ajan tukenut naisten<br />
ja lasten hyvää ja raitista elämää. Samalla<br />
haluan rukoilla, että Jumala siunaisi Valkonauhaliiton<br />
työtä ja kääntäisi kasvonsa<br />
jokaisen tämän lehden lukijan puoleen.<br />
Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua.<br />
Herra kirkastakoon kasvonsa sinulle ja<br />
olkoon sinulle armollinen.<br />
Herra kääntäköön katseensa sinun puoleesi<br />
ja antakoon sinulle rauhan.<br />
Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.<br />
Aamen.<br />
JARI JOLKKONEN<br />
Kuopion piispa<br />
Valkonauha 7
Ronald haastattelee Talon vapaaehtoisia. Vas. Heidi Vähänikkilä ja Johanna Karivalo.<br />
Juhlahumua<br />
– 10 vuotta ihmeitä Ronald McDonald talolla<br />
Yli 90 500 yöpymisvuorokautta,majoittuneita<br />
perheitä lähemmäs<br />
4700, kukin tarina ainutlaatuinen.<br />
Tässä kaikessa lyhykäisyydessään<br />
tärkeät syyt,<br />
jotka keräsivät aurinkoisena<br />
keskiviikkona 14.3.2012 lähes<br />
sata ihmistä juhlimaan Ronald<br />
McDonald Talon 10-vuotisjuhlia.<br />
Vanhan sanonnan mukaan<br />
kuva kertoo enemmän kuin<br />
tuhat sanaa. Talolla asuvien<br />
perheiden kasvoilta pystyy samalla<br />
tavalla lukemaan sen<br />
hiljaisen kiitoksen, jonka he<br />
antavat yhtäkkisesti hyvinkin<br />
vaikeaan tilanteeseen joudut-<br />
8 Valkonauha<br />
tuaan saadessaan majoittua<br />
kodinomaisessa ympäristössä.<br />
Arjen pienet asiat – kunnollinen<br />
sänky, ruoanlaittomahdollisuus,<br />
pyykinpesukone,<br />
nettiyhteys pankkiyhteyksien<br />
käyttämiseen ja sähköpostin<br />
lukemiseen – ovat tarpeen<br />
usein pitkäaikaiseksi venähtävillä<br />
visiiteillä.<br />
Tärkeintä Talossa on kuitenkin<br />
läheisyys. Niin sairaalaan<br />
kuin muihin perheisiin.<br />
Tutkimusten mukaan vanhempien<br />
läsnäololla on suuri<br />
vaikutus lapsen paranemiseen<br />
ja hyvinvointiin ja tästä syystä<br />
kävelymatkan päässä Lastenklinikasta<br />
sijaitseva Talo on<br />
omiaan tukemaan koko perheen<br />
hyvinvointia. 10-vuotisjuhlassa<br />
oli aistittavissa käsin<br />
kosketeltavasti juuri tämä läheisyys,<br />
joka tekee Talosta ainutlaatuisen.<br />
Juhlassa oli mukana kattava<br />
kirjo Lastentalosäätiön ja<br />
itse Talon toiminnassa vuosien<br />
varrella mukana olleita<br />
henkilöitä, Talossa juhlapäivänä<br />
majoittuneita perheitä<br />
sekä säätiön yhteistyökumppaneita<br />
Kympin Lapset ry:stä,<br />
Sydänlapset ja -aikuiset ry:stä<br />
sekä HYKS Lastenklinikalta<br />
ja Lastenlinnasta. Erikoisvieraina<br />
juhliin oli kutsuttu ensimmäisenä<br />
vuonna 2002 ma-
joittuneet kaksi perhettä. Kuten<br />
monet lukijat varmasti<br />
ovat hu<strong>oman</strong>neet, on <strong>Suomen</strong><br />
<strong>Valkonauhaliitto</strong> ollut mukana<br />
Talon toiminnassa vuodesta<br />
2003 lähtien tarjoten muun<br />
muassa perheiden mukana<br />
Talossa majoittuville sairaan<br />
lapsen sisaruksille askartelu-<br />
ja musiikkikerhotoimintaa.<br />
Näitä kerhoja ohjaavat käsityönopettaja<br />
Anja Huhtasaari<br />
ja musiikinopettaja Taru Koivisto.<br />
”Yhteistyö <strong>Suomen</strong> Valkonauhaliiton<br />
kanssa on ollut<br />
meille todella merkityksellistä”,<br />
kertoi Talon päivittäisestä<br />
toiminnasta vastaava Johanna<br />
Serlachius.<br />
Hienon päivän jälkeen on<br />
aika palata arkeen. Puhelin<br />
soi, faksilla tulee uusia majoitushakemuksiasairaalasta,<br />
toiset perheet tulevat ja toiset<br />
lähtevät. Kevät on kiireistä<br />
aikaa, alkamassa on kolmesta<br />
suuresta hirsitalosta koostuvan<br />
kokonaisuuden suuri<br />
kunnostusprojekti – seuraavat<br />
kuukaudet tullaan viettämään<br />
ulkomaalausurakan keskellä.<br />
Lisää kuulumisia Talosta<br />
jälleen myöhemmin kesällä,<br />
tervetuloa myös vierailemaan<br />
sivuillamme osoitteessa<br />
www.rml.fi.<br />
Ihmeitä ei tapahdu – niitä<br />
tehdään!<br />
HEIDI VÄHÄNIKKILÄ<br />
Klaus Thomasson, Marja Salokangas, Heli Ryhänen, Johanna<br />
Serlachius ja Leena Lehtovaara.<br />
Talon emäntä Johanna Serlachius ottaa vastaan lahjaa.<br />
Ronald ja Petri Tuovinen, Seija Savolainen ja Ella Savolainen.<br />
Valkonauha 9
10 Valkonauha<br />
Yhteisöllisyys on voimaa<br />
Olen jälkikäteen hämmästellyt sitä<br />
harrastusten rikkautta, jota 60-luvun<br />
lapsuuteni kyläyhteisössä oli<br />
tarjolla. Talvella järjestettiin lapsille hiihtokilpailuja<br />
ja luistelukoulua ja kesällä<br />
yleisurheilukilpailuja, jalkapalloa sekä uimakouluja.<br />
Sunnuntaisin lapset kokoontuivat<br />
pyhäkouluun ja viikolla oli poika-<br />
ja tyttökerhoja. Lisäksi osallistuin tanhukerhoon,<br />
marttatyttöihin ja myös runonlausuntaa<br />
esitin useissa eri tilaisuuksissa.<br />
Nuorisoseuran ylläpitämä näytelmäharrastus<br />
veti joukkoihinsa niin lapsia kuin<br />
aikuisia.<br />
Harrastustoimintaa eivät järjestäneet<br />
kunnan tai valtion virkamiehet, vaan kylällä<br />
asuvat äidit ja isät. Tämän ajan lähiöissä<br />
unelmoitu ja peräänkuulutettu yhteisöllisyys,<br />
vapaaehtoistoiminta lasten ja<br />
nuorten parissa oli arkipäivän ylellisyyttä<br />
ja itsestäänselvyyttä lapsuuteni kyläyhteisössä.<br />
Samalla toteutui se, että kylän väki<br />
– niin aikuiset kuin lapset tunsivat toisensa.<br />
Kansainvälistyvässä maailmassa paikallisuuden<br />
ja yhteisöllisyyden vastapaino<br />
on noussut uuteen arvoonsa. Niin lapselle<br />
kuin aikuiselle on tärkeää kuulua läheisten<br />
ja turvallisten ihmisten yhteisöön<br />
ja rikastuttaa yhteiselämää kansalaistoiminnan<br />
keinoin.<br />
Arvokasvatus luo turvallisuutta<br />
Hyvässäkään taloudellisessa tilanteessa<br />
viranomaiset eivät voi vastata hyvinvoinnista<br />
ilman kansalaistoiminnan tukea.<br />
Hyvinvointi syntyy pohjimmiltaan<br />
ihmisten luontaisissa sosiaalisissa verkostoissa,<br />
ennen muuta perheessä ja kansalaisyhteiskunnassa<br />
julkisen sektorin tukemana.<br />
Tällaisen lähimmäisyyden ja yhteisöllisyyden<br />
oivaltaminen on voimavara,<br />
joka meidän tulisi uudelleen Suomessa<br />
löytää. Me tarvitsemme toisiamme ja jokaisella<br />
meistä on jotain annettavaa.<br />
Yhteisöllisyys luo myös turvallisuutta.<br />
Turvallisuudesta vastaavana ministerinä<br />
iloitsen siitä turvallisuustyöstä, jota ne<br />
tahot tekevät, jotka toimivat hyvien <strong>elämän</strong>arvojen<br />
opettajina. Yhteisen vastuun<br />
uudelleen oivaltaminen edellyttää nimittäin<br />
arvokasvatusta. Tällaista työtä tekee<br />
myös <strong>Suomen</strong> <strong>Valkonauhaliitto</strong> edistäessään<br />
toiminnallaan raittiita <strong>elämän</strong>tapoja,<br />
kristillistä <strong>elämän</strong>katsomusta sekä ohjatessaan<br />
yhteiskunnalliseen vastuuseen.<br />
Hyvät kristilliset arvot kuten rehellisyys,<br />
luotettavuus ja esivallan kunnioittaminen<br />
ovat vielä tänään suomalaisia arvoja.<br />
Tällainen arvomaailma ei ole syntynyt<br />
itsestään eikä se myöskään säily itsestään.<br />
Tarvitaan arvokasvattajia. Vaikka<br />
säätäisimme määrättömästi hyviä lakeja<br />
tai lisäisimme poliiseja ja vartijoita, todellinen<br />
turvallisuus ei lisääntyisi samassa<br />
suhteessa. Toisen henkilön ruumiillisen<br />
ja henkisen koskemattomuuden sekä<br />
omaisuuden kunnioitus, lähimmäisenrakkaus,<br />
ovat välttämättömiä, jotta yhteiskunnassa<br />
säilyy järjestys.<br />
Hyvää äitienpäivää<br />
Vietämme pian äitienpäivää. Lapsuuteeni<br />
liittyy eräs erityinen muisto äidinrakkaudesta<br />
ja kodin arvokasvatuksesta. Lapsuuden<br />
kodissani arvokkain huonekalu<br />
oli puinen, lasiovinen vitriini, joka sisälsi<br />
äidin aarteita: häälahjaksi saadun arabian<br />
kahvikaluston, joiden kupeissa ja aseteissa<br />
oli kullatut reunat, ja muutaman hienon<br />
maljakon sekä koriste-esineitä. Pienenä<br />
koululaisena kerran uhmasin äidin kieltoja<br />
ja keikuin lasivitriinin päällä, jolloin<br />
kävi niin, että koko vitriini kaatui, lasiovet<br />
halkesivat ja sisällä olevat astiat menivät<br />
pirstaleiksi. Vain yksi posliinikermak-
ko jäi ehjäksi. Tilanne oli kaamea, äiti<br />
konttasi lattialla itkien ja lasinpalasia<br />
keräten. Sirpaleiden vierellä seisoen<br />
tajusin, että en pysty millään tavoin<br />
korvaamaan tai korjaamaan tekoani.<br />
Enkä tohtinut edes pyytää anteeksi.<br />
Muutaman tunnin ulkona pakoiltuani<br />
äiti huuteli minut luokseen. Menin<br />
sisään, pyysin anteeksi ja äiti antoi<br />
anteeksi. Olen jälkikäteen ihmetellyt<br />
sitä, että äiti ei ole koskaan minua<br />
muistuttanut tuosta teosta. Häälahjakaluston<br />
menetys varmasti harmitti<br />
häntä pitkään, mutta hän ei sitä kaivellut.<br />
Koin, että olin todellakin saanut<br />
tekoni anteeksi.<br />
Jokaisen elämästä löytyy asioita,<br />
jotka ovat käsittelyssämme särkyneet<br />
ja tiedämme, että meillä ei ole keinoja<br />
tehdä sirpaleista uutta. Olemme epäonnistuneet<br />
vastuun kantamisessa<br />
omasta elämästämme ja toisten elämästä.<br />
Olemme tehneet tekoja, joita<br />
ei saa enää tekemättömiksi. Loukkaavia<br />
sanoja voi yrittää selitellä, mutta<br />
niitä ei saa enää vedettyä takaisin. Koti<br />
voi olla hajonnut, eikä paluuta ehjään<br />
avioliittoon enää ole. Ainoa, mitä<br />
aiheuttamamme tuhon keskellä voi<br />
tehdä, on pyytää anteeksi. Ihmisten<br />
kyky ja halu armahtaa toisiaan on rajallinen.<br />
Jumalan anteeksiantamus on<br />
rajaton.<br />
PÄIVI RÄSÄNEN<br />
sisäasiainministeri<br />
Opin, ettei kiireellinen asia saa<br />
mennä tärkeän asian edelle.<br />
Kiireellistä on kirjoituspöydälläni odottava<br />
paperityö, tapaamiset,<br />
päivittäiset rutiinini.<br />
Tärkeää on uskoni, ystäväni ja<br />
ihmissuhteeni.<br />
(Kay You)<br />
Herra, auta minua muistamaan<br />
mikä on tärkeintä ja mikä voi odottaa.<br />
(Teoksessa Vuosi kanssasi,<br />
Jean Watson)<br />
Valkonauha 11
OUTI TJURIN<br />
KESTÄVÄ KEHITYS<br />
ja elintapavalinnat<br />
Tekeekö ostaminen<br />
onnelliseksi?<br />
Tavaraan ja ostamiseen sidottu<br />
<strong>elämän</strong>tapa rasittaa ja kuluttaa<br />
sekä ihmistä että maapalloa.<br />
Mainonta luo meihin<br />
tyytymättömyyttä, jota vähennämmeshoppailemalla,<br />
kuluttamalla ja etsimällä<br />
omistamiseen liittyviä elä-<br />
myksiä. Tyytymättömyys ei<br />
lopu uuden tavaran saamiseen,<br />
vaan se siirtyy seuraavaan<br />
hankintakohteeseen ja<br />
tavarakierre on loputon. Hankittu<br />
tavara muuttuu rasitteeksi:<br />
sitä pitää huoltaa, varastoida<br />
ja tehdä sille tilaa.<br />
Moni elää kuluttamisensa ehdoilla,<br />
täyttää tilansa tavaralla<br />
ja hankkii sitä koko ajan lisää.<br />
Kuluttamista voi harras-<br />
12 Valkonauha<br />
MICHAL PAŘÍZEK<br />
Gentin keskusta on autoton alue, johon pääsee raitiovaunulla ja polkupyörällä.<br />
Pyöräily on lyhyiden etäisyyksien Belgiassa suosittu liikkumismuoto.<br />
taa loputtomasti, sillä ostettavaa<br />
riittää vauvasta vaariin.<br />
Elämän vastoinkäymiset<br />
ovat vieraannuttaneet minua<br />
vallitsevasta hankinta- ja ku-<br />
lutusyhteiskunnanmallista. Miten on mahdollista, että<br />
kannan säkkitolkulla tavaraa<br />
kirpputorille pari kertaa vuodessa<br />
ja kaapit ovat aina yhtä<br />
Gent oli keskiajalla Euroopan<br />
toiseksi suurin kaupunki. Upea<br />
ja harvinaisen laaja keskiaikainen<br />
keskusta tekee vaikutuksen,<br />
vaikka esitteistä selviää<br />
että se onkin uudelleenrakennettu<br />
vuoden 1913 maailmannäyttelyyn.<br />
Vanha ja uusi keskiaikaisuus<br />
ovat Gentissä sulassa<br />
sovussa ja ihmiset nauttivat<br />
auringonpaisteesta kanavan<br />
varrella.
täynnä? Huomaan lähteväni<br />
kauppaan tai kirppikselle lievittämään<br />
pahaa mieltäni tai<br />
ahdistustani, mutta uuden tavaran<br />
kotiin tuominen ei lievitä<br />
pahaa oloa enää seuraavana<br />
päivänä. Tavaran vähentäminen<br />
on parempi ahdistuslääke<br />
kuin sen lisääminen.<br />
Kestävän kehityksen<br />
intensiiviohjelma<br />
Metropolia Ammattikorkeakoulunsosionomiopiskelijana<br />
pääsin maaliskuussa osallistumaan<br />
Gentissä Belgiassa<br />
10 päivän mittaiseen Erasmus-intensiiviohjelmaan.<br />
SoS! – Social work and sustai-<br />
Lauantaiaamun romutyöpajassa<br />
askartelimme pyöränkumeista ja<br />
vanhoista tuolin rungoista tilataidetta<br />
ja käyttöesineitä. Työryhmämme<br />
sai aikaan kaksitasoisen<br />
yöpöydän, joka on varustettu ripustuskoukuilla.<br />
OUTI TJURIN<br />
nable development -hankkeessa<br />
on mukana kahdeksan Euroopan<br />
maata. Lähtökohtana<br />
on se yhteiskunnallinen muutostarve,<br />
joka on läsnä erityisesti<br />
teollistuneissa maissa tulevien<br />
sukupolvien toimintamahdollisuuksienturvaamiseksi.<br />
Tavoitteena on luoda<br />
ajattelua ja toimintatapoja,<br />
joiden avulla sosiaalialan ammattilaiset<br />
voivat olla tukemassa<br />
kestävää kehitystä.<br />
Opintomatkan aikana<br />
työskentelin kymmenen hengen<br />
pienryhmässä, jossa aiheenamme<br />
oli kestävä kauppa.<br />
Ryhmässäni oli osallistujia<br />
Belgiasta, Ukrainasta,<br />
Azerbaidžanista, Espanjasta,<br />
Saksasta ja Slovakiasta. Pienryhmätyöskentelyn<br />
lisäksi<br />
meillä oli kestävää kehitystä<br />
käsitteleviä luentoja ja vierailuja<br />
paikallisiin yrityksiin ja<br />
yhdistyksiin.<br />
Matkan parasta antia oli<br />
työskentely eri näkökantoja<br />
omaavien ihmisten kanssa.<br />
Tätä tuki pedagoginen valmennusmalli,<br />
jossa opettajat<br />
olivat käytettävissä asiantuntijoina,<br />
mutta me opiskelijat<br />
saimme järjestäytyä kuten itse<br />
halusimme. Itä-Euroopan<br />
osallistujille tällainen suomalaisessakorkeakouluopetuksessa<br />
tavallinen luottamus ja<br />
itsenäisyys oli uusi kokemus<br />
ja ihmetyksen aihe. Kieli- ja<br />
kulttuurieroja sekä valmentajien<br />
että opiskelijoiden kesken<br />
oli monenlaisia, mutta niistä<br />
keskustelu oli kiinnostavaa<br />
ja avartavaa kaikille osallistu-<br />
jille. Paljon yhteistäkin löytyi<br />
tiedostavien ja yhteiskuntakriittisten<br />
sosiaalialan opiskelijoiden<br />
ajattelusta ja näkökulmista.<br />
Mitä jokainen voi tehdä<br />
kestävän kehityksen<br />
edistämiseksi?<br />
Tällä hetkellä me länsimaiden<br />
ihmiset kulutamme luonnonvaroja<br />
ja saastutamme luontoa<br />
sellaista vauhtia, että tarvittaisiin<br />
viisi maapalloa kattamaan<br />
kaikkien maailman ihmisten<br />
samantasoinen kulutus. Tulevien<br />
sukupolvien valinnan<br />
mahdollisuudet tulevat olemaan<br />
rajallisemmat meidän<br />
valintojemme takia. Haluamme<br />
ostaa halvinta mahdollista<br />
tavaraa, vaikka se olisikin<br />
valmistettu epäinhimillisissä<br />
tuotanto-olosuhteissa.<br />
Jokainen voi tehdä pieniä<br />
asioita kestävän kehityksen<br />
edistämiseksi. Aktivismillakin<br />
on paikkansa, mutta aktivistiksi<br />
ei tarvitse ryhtyä jos<br />
haluaa tehdä elämästään kestävämpää.<br />
Aloittaa voi vaikka<br />
tästä:<br />
�Lopeta mainospostin vastaanotto<br />
ja lukeminen. Tarra<br />
postilaatikossa katkaisee kaiken<br />
osoitteett<strong>oman</strong> mainosjakelun.<br />
�Sammuta valot ja sähkölaitteiden<br />
valmiustilat kun ne eivät<br />
ole käytössä.<br />
�Vältä lentämistä. Lentäminen<br />
on kaikista saastuttavin<br />
matkustusmuoto.<br />
Valkonauha 13
�Lainaa, osta käytettynä tai<br />
vuokraa harvoin käyttämäsi<br />
tavarat.<br />
�Kierrätä kaikki kierrätyskelpoinen<br />
tavara.<br />
�Syö lähiruokaa, pidä kasvimaata<br />
ja osta kotimaista.<br />
�Kompostoi.<br />
�Käytä vettä säästeliäästi.<br />
�Osta energiapihejä sähkölaitteita.<br />
�Autoile järkevästi. Kävele<br />
tai pyöräile lyhyet matkat,<br />
käytä julkisia liikennevälineitä<br />
silloin kun voit.<br />
�Kysy myyjältä tuotteen alkuperästä,valmistusoloista,<br />
takuusta ja ympäristöystävällisyydestä,<br />
varsinkin<br />
jos tuotetta markkinoidaan<br />
ekologisena.<br />
�Vie roskat roskikseen ja<br />
poimi toisen heittämä roska<br />
matkallasi.<br />
�Osta pitkäikäisiä, hyvälaatuisia<br />
ja ajattomia tuotteita.<br />
Silloin tuotteiden käyttöikä<br />
pitenee ja jätettä tulee vähemmän.<br />
�Vähennä lihansyöntiä ja lisää<br />
kasviksia ruokavalioosi.<br />
Helpoin tapa vähentää kasvihuonepäästöjä<br />
on vähentää<br />
kokonaisuudessaan liha-<br />
ja maitotuotteiden kulutusta.<br />
�Osta lahjaksi palveluja.<br />
MARJO-RIITTA ROLLAND<br />
sosionomiopiskelija<br />
14 Valkonauha<br />
KIITÄMME<br />
saamastamme tunnustuspalkinnosta<br />
Kuvassa vasemmalta<br />
Marjo-Riitta Rolland<br />
ja Heli Koivulehto<br />
Sylistä elämä alkaa<br />
-ryhmätoiminnasta,<br />
<strong>Suomen</strong> NNKY-liiton<br />
puheenjohtaja Tuuli<br />
Raamat, Henna VuorentoA-klinikkasäätiöstä,<br />
Maarit Andersson<br />
Ensi- ja turvakotien<br />
liitosta sekä<br />
<strong>Suomen</strong> NNKY-liiton<br />
pääsihteeri Pirjo-Liisa<br />
Penttinen.<br />
<strong>Suomen</strong> NNKY-liiton (<strong>Suomen</strong> Nuorten Naisten Kristillisten<br />
Yhdistysten Liitto ry) vuoden 2012 tunnustuspalkinnon<br />
saivat <strong>Suomen</strong> Valkonauhaliiton Sylistä elämä alkaa -ryhmätoiminta<br />
sekä Ensi- ja turvakotien liiton ja A-klinikkasäätiön<br />
Päihdelinkin yhteistyönä toteutettu Äitiryhmä-verkkoyhteisö.<br />
NNKY-tunnustuspalkinnon kohteena on tänä vuonna naisiin<br />
kohdistuvan päihdetyön tukeminen.<br />
<strong>Suomen</strong> NNKY-liitto haluaa tunnustuspalkinnolla nostaa esille<br />
erilaisia päihdetyön toimijoita ja välittää päihde ongelmaisille<br />
äideille viestiä siitä, että apua on tarjolla, ja sitä kannattaa etsiä.<br />
Sylistä elämä alkaa -ryhmätoiminnan tavoitteena on tukea<br />
raskaana olevia ja alle vuoden ikäisten vauvojen päihdeongelmaisia<br />
äitejä löytämään itsestään voimavaroja vanhempana<br />
toimimiseen. Toiminnalla yritetään murtaa sukupolvia kestäviä<br />
negatiivisia ketjuja, löytää vanhemmuuden toimintamalleja<br />
sekä kehittää varhaista vuorovaikutusta. Ryhmätoimintaa on<br />
järjestetty Espoossa ja Mikkelissä.<br />
Äitiryhmä toimii verkossa Päihdelinkin keskustelualueella.<br />
Kolme kuukautta kestävä, keväisin ja syksyisin järjestettävä<br />
Äitiryhmä on ammattilaisohjattu vertaistukiryhmä äideille ja<br />
raskaana oleville naisille, joilla on ongelmia päihteiden käytön<br />
kanssa. Keskusteluryhmä on suljettu, ja käydyt keskustelut ovat<br />
luottamuksellisia. Ryhmän tavoitteena on auttaa äitejä vähentämään<br />
tai lopettamaan päihteiden käyttö kokonaan ja vahvistaa<br />
vanhemmuutta. Verkkoryhmästä saatava ammattilais- ja vertaistuki<br />
auttaa äitejä puhumaan päihteiden käytöstä avoimesti ja<br />
rohkaisee jatkoavun hakemiseen.<br />
NNKY-tunnustuspalkinto jaettiin kymmenennen kerran.<br />
Molemmat tunnustuspalkinnot ovat arvoltaan 2 000 euroa.<br />
Palkinnot luovutettiin Maailman NNKY-päivän brunssilla Helsingissä<br />
24.4.
TUHKIMOSTA<br />
<strong>oman</strong> <strong>elämän</strong> <strong>haltijaksi</strong><br />
Pohjois-Karjalassa Tohmajärvellä<br />
toimiva Hoitokoti<br />
Tuhkimo tarjoaa<br />
kuntouttavaa laitoshoitoa eriikäisille<br />
päihderiippuvaisille<br />
(alkoholi, lääkkeet, huumeet)<br />
naisille. Erityisesti naisten tarpeisiin<br />
suunniteltu kuntoutusohjelma<br />
mahdollistaa vaikeistakin<br />
asioista puhumisen<br />
ja täydellisen keskittymisen<br />
omaan kuntoutumiseen ilman<br />
häiriötekijöitä.<br />
Vuodesta 2002 toiminut<br />
Hoitokoti Tuhkimo eroaa yhdellä<br />
tavalla merkittävästi<br />
muista päihdekuntoutuslaitoksista.<br />
Sen asiakkaina on vain ja<br />
ainoastaan naisia ja koko kuntoutusohjelma<br />
on suunniteltu<br />
naisten tarpeisiin.<br />
Tuhkimoon tulijoista 62<br />
prosenttia on kokenut elämässään<br />
jonkinlaista väkivaltaa.<br />
Suurin osa on parisuhdeväkivaltaa,<br />
jossa mies on ollut<br />
pahoinpitelijä. Asiakkaista 42<br />
prosenttia on käytetty seksu-<br />
aalisesti hyväksi ja 13 prosenttia<br />
on insestin uhreja.<br />
Tuhkimossa on asiakaspaikkoja<br />
14, joista kahta voidaan<br />
käyttää katkaisuhoitoon<br />
ja kahta jatkokuntoutukseen.<br />
Kuntoutujat tulevat Tuhkimoon<br />
eri puolilta Suomea<br />
pääosin A-klinikoiden tai so-<br />
Hoitokoti Tuhkimon kodikas huone.<br />
siaalitoimen kautta. Kuntoutukseen<br />
voi hakeutua myös itse<br />
maksavana.<br />
Kuntoutusjaksot jakautuvat<br />
kolmeen eri osaan: katkaisuhoitoon,<br />
peruskuntoutukseen<br />
ja jatkokuntoutukseen.<br />
Katkaisuhoidon tavoitteena<br />
on päihdekierteen katkaisu,<br />
Valkonauha 15
vieroitusoireiden hoito ja asiakkaan<br />
motivoituminen päihderiippuvuuden<br />
hoitamiseen,<br />
katkaisuhoidosta siirrytään<br />
yleensä peruskuntoutukseen.<br />
Peruskuntoutuksen päiväohjelmaan<br />
sisältyy muun muassa<br />
yhteisöryhmiä, henkilökohtaisia<br />
keskusteluja, luentoja,<br />
luovaa toimintaa, liikuntaa,<br />
tutustumista itsehoitoryhmiin,<br />
tilojen siisteydestä<br />
huolehditaan yhteisvastuullisesti.<br />
Päiväohjelma on tiivis,<br />
Tuhkimo ei ole lepokoti, vaan<br />
<strong>oman</strong> kuntoutumisen eteen<br />
on tehtävä työtä. Tavoitteena<br />
on täysin päihteetön <strong>elämän</strong>tapa.<br />
Jatkokuntoutus on suunnattu<br />
sellaisille asiakkaille,<br />
joilla on selkeästi ongelmia<br />
päihteettömän arjen hal-<br />
Päihteet perheenrikkojana<br />
Tämän päivän yhteiskunnassa<br />
suhtaudutaan<br />
myönteisesti päihteiden<br />
käyttöön. Alkoholi kuuluu arkipäivään.<br />
Voi jopa ajatella,<br />
että juomattomuus on poikkeuksellista.<br />
Päihderiippuvuus kehittyy<br />
pikkuhiljaa. Päihteillä tarkoitetaan<br />
alkoholia, lääkkeitä<br />
ja huumeita. Aluksi päihteitä<br />
otetaan mielihyvää tuottamaan,<br />
vapauttamaan sekä<br />
antamaan rohkeutta. Käytön<br />
jatkuessa toleranssi kasvaa ja<br />
alkaa ilmentyä hermostuneisuutta,<br />
levottomuutta ja masennusta<br />
sekä unettomuutta.<br />
Tarvitaan enemmän päihdettä<br />
16 Valkonauha<br />
linnassa.Jatkokuntoutuksessa keskitytään enemmän arjen<br />
hallintaan ja siihen, mihin<br />
juuri kyseinen henkilö tarvitsee<br />
apua. Näitä voivat olla esimerkiksi<br />
kodinhoito, itsestään<br />
ja asioistaan huolehtiminen ja<br />
rahankäyttö.<br />
Asiakkailla on myös mahdollisuussielunhoitokeskusteluihin<br />
sekä vaihtoehtoisiin<br />
hoitomuotoihin kuten: 5-pisteen<br />
korva-akupunktio, Fatuoli<br />
sekä turvesauna. Kuntoutusjakson<br />
aikana asiakkailla<br />
on mahdollisuus omakustanteisiin<br />
kampaamo- ja<br />
hierontapalveluihin.<br />
Viikonloput Tuhkimossa<br />
on varattu vapaa-aikaan, sunnuntaisin<br />
voivat läheiset käydä<br />
vierailulla.<br />
rentoutuakseen. Päästäkseen<br />
pois näistä olotiloista lähdetään<br />
hankkimaan unilääkettä,<br />
rauhoittavia ja muita mielialalääkkeitä.<br />
Naiset hakevat<br />
ensin apua masennukseen ja<br />
unettomuuteen, eivät lisääntyneeseen<br />
alkoholin käyttöön.<br />
Päihdeongelmaisten naisten<br />
määrä on jatkuvasti kasvussa<br />
iästä riippumatta.<br />
Sekakäyttö (alkoholi ja lääkkeet<br />
yhdessä) on yleistä naisilla,<br />
pelkästään alkoholiriippuvaisia<br />
on vähemmän. Syyllisyys<br />
ja häpeä omasta juomisesta<br />
aiheuttavat salailua ja<br />
valehtelua. Naisille päihteiden<br />
käyttö aiheuttaa suurempaa<br />
Seurantatutkimusten perusteella<br />
n. 40% kaikista kuntoutuksen<br />
läpi käyneistä saavuttavat<br />
päihteettömyyden,<br />
pitkillä kuntoutusjaksoilla<br />
perus- + jatkokuntoutus (6-<br />
12kk) toipumisprosentti on<br />
85%.<br />
ANNE-MARI MYLLER<br />
vastaava päihdeohjaaja<br />
Lisätietoja:<br />
Hoitokoti Tuhkimo<br />
Asemantie 40<br />
82600 TOHMAJÄRVI<br />
Puh. 040-708 3939<br />
Fax. 013-739 550<br />
toimisto@hoitokotituhkimo.fi<br />
www.hoitokotituhkimo.fi<br />
häpeää kuin miehille. Vieläkin<br />
tämän päivän yhteiskunnassa<br />
naisten päihteiden käyttöön<br />
suhtaudutaan kielteisemmin<br />
kuin miesten.<br />
Alkoholismi on koko perheen<br />
sairaus. Perhe mahdollistaa<br />
salailun. Jokainen tietää, mutta<br />
kukaan ei ota asiaa puheeksi.<br />
Perheenjäsenet alkavat valehdella<br />
juovan puolesta esim.<br />
työpaikalle, läheisille ja sukulaisille.<br />
Ja jos asia otetaan puheeksi,<br />
niin kielto on ensimmäinen<br />
reaktio. Sen kieltävät<br />
niin juova kuin muukin perhe.<br />
Jopa työyhteisössä asiaa<br />
peitellään. Päihteiden käytön<br />
mahdollistaa monesti lähei
nen, jolla ei ole tietoa päihderiippuvuuden<br />
synnystä. Kun<br />
ei ymmärretä mistä on kysymys,<br />
ei mielletä ongelmaa sairaudeksi,<br />
vaan se mieluummin<br />
salataan. Ja kun ei tiedetä<br />
miten voisi auttaa, helposti<br />
otetaan vastuu päihteiden<br />
käyttäjän asioista. Apua tarvitsevat<br />
myös läheiset.<br />
Naisten päihteiden käyttö<br />
aiheuttaa lapselle enemmän<br />
haittaa kuin isän päihteiden<br />
käyttö. Jos mies juo, niin<br />
nainen kyllä pystyy huolehtimaan<br />
perheestä. Vielä tänäkin<br />
päivänä useimmiten nainen<br />
hoitaa lapset. On esimerkiksi<br />
yksinhuoltajaäitejä, joiden<br />
päihteiden käyttö tapahtuu<br />
kotona. Hän juo yksin ja<br />
salaa. Juomisen jatkuessa perheen<br />
laiminlyönti näkyy epärehellisyytenä,<br />
lupausten pettämisenä<br />
ja puhumattomuutena.<br />
Välinpitämättömyyden<br />
lisääntyessä ei jaksa huolehtia<br />
perheen hyvinvoinnista,<br />
esim. siisteydestä ja hygieniasta.<br />
Myös omasta itsestä huolehtiminen<br />
laiminlyödään.<br />
Lasten turvattomuus lisääntyy<br />
ja he alkavat oireilla<br />
eri tavoin (mm. yökastelu,<br />
aggressiivisuus, kiukuttelu,<br />
kouluvaikeudet). Päihdeongelmaisessa<br />
perheessä<br />
lapsilta puuttuvat rajat. Ei pi-<br />
Vas. Saara Ketolainen ja Raija Lindberg.<br />
detä säännöistä eikä rutiineista<br />
kiinni. Lapset alkavat kantaa<br />
vastuuta aikuisten asioista:<br />
he hoitavat kauppa-asioita,<br />
huolehtivat itsestään ja toisistaan.<br />
Ja ihmetellään mikä äidillä<br />
on. He selittävät ja valehtelevat<br />
kaiken olevan hyvin.<br />
Sosiaaliset suhteet kärsivät,<br />
kun ei voi tuoda kavereita kotiin.<br />
Väsymys ja levottomuus<br />
lisääntyvät.<br />
Mitä pitemmälle riippuvuus<br />
etenee, sitä tärkeämmäksi<br />
päihde tulee käyttäjälle. Päihteidenkäytön<br />
jatkuessa myös<br />
moraali muuttuu. Vastuuttomuus<br />
lisääntyy joka ilmenee<br />
esim. pettämisenä ja epärehellisyytenä.<br />
Ei pystytä seksuaaliseen<br />
kanssakäymiseen ilman<br />
päihdettä. Päihdeseura muuttuu<br />
ja hakeudutaan enemmän<br />
käyttävien seuraan. Kaikki ihmissuhteet<br />
kärsivät.<br />
Liiallinen, jatkuva päihteiden<br />
käyttö muuttaa persoonallisuutta.<br />
Itsehillinnän puuttues-<br />
sa aggressiivisuus tulee esille.<br />
Se ilmenee henkisenä ja fyysisenä<br />
väkivaltana ja kohdistuu<br />
helposti lapsiin ja mieheen.<br />
Naisten keskuudessa väkivalta<br />
on kasvanut ja siitä on alettu<br />
puhua enemmän.<br />
Naisten päihderiippuvuus<br />
on monimuotoinen ja laaja-alainen<br />
sairaus. Se koskettaa<br />
niin yksilöä kuin yhteisöä.<br />
Päihderiippuvuuden hoito<br />
kannattaa aina, mutta tänä<br />
päivänä hoitoon panostetaan<br />
ihan liian vähän. Intensiivisellä,<br />
tarpeeksi pitkällä hoidolla<br />
on saatu hyviä tuloksia.<br />
Hoitokoti Tuhkimon hoitoohjelma<br />
on suunniteltu naisille<br />
ja sillä on saatu kestäviä tuloksia.<br />
RAIJA LINDBERG,<br />
toimitusjohtaja, sosiaaliohjaaja<br />
SAARA KETOLAINEN,<br />
päihde- ja seksuaaliterapeutti<br />
Valkonauha 17
Carl Larsson -näyttely Hyvän <strong>elämän</strong> jäljillä oli avoinna Helsingin Ateneumissa 10.2.–29.4.<br />
Carl Larsson<br />
– koti päivän puolella<br />
”Carl Larssonin ´Åt solsidan´on<br />
ilmiö, jota kukaan ei hevin unohda”,<br />
sanotaan samannimisessä<br />
kuvateoksessa. Nämä ”onnelliset<br />
ihmiset”, jollaisiksi Larsson itsensä<br />
ja perheensä koki, kiinnostavat<br />
meitä yhä.<br />
”Kun astut tämän talon kynnyksen<br />
yli, olet onnellisten ihmisten parissa.<br />
Muuten täällä ei ole mitään<br />
merkillistä, paitsi itse mökki.”<br />
Carl Larsson syntyi vuonna 1853<br />
Tukholmassa. Carlin vanhemmat<br />
ylläpitivät Carlin lapsuudessa raittiusravintolaa.<br />
Se oli siihen aikaankin aika<br />
ainutlaatuinen liikeidea, joka osoittautui<br />
myös hieman epäonniseksi. Carlin<br />
vanhemmat joutuivat luopumaan yrityksestä<br />
ja perhe joutui suuriin vaikeuksiin.<br />
Samoihin aikoihin Carlin isä lähti omille<br />
teilleen ja jätti pienen perheen <strong>oman</strong> onnensa<br />
nojaan. Äidillä ei ollut paljon vaihtoehtoja<br />
ja hänestä tuli pyykkäri. Tuohon<br />
aikaan ja vielä paljon senkin jälkeen<br />
pyykkärin työ oli erittäin raskasta työtä.<br />
Aikanaan isä palasi perheensä luo, mutta<br />
se aiheutti äidille vain lisää työtä. Carl<br />
aloitti koulutiensä pientenlastenkoulussa,<br />
mutta siirtyi sittemmin ilmaiseen köyhäinkouluun<br />
Skeppargatanille. Opettajilla<br />
oli Carlille suuri merkitys. ”Alati opettaja<br />
torui mua, ei ollut toista yhtä hakattua.<br />
Vaan sitten ykskaks: Nero!? olla mah-<br />
18 Valkonauha<br />
LARS DAHLSTRÖM<br />
Brita, kissa ja voileipä /<br />
(1898) Börjesonska samlingen, Tällberg.<br />
doin kun nähtiin, kuinka maalata mä tahdoin.”<br />
Kun Carlin lahjat huomattiin, pääsi<br />
hän aloittamaan Taideakatemian ´Alkeiskoulussa´.<br />
Keväällä 1869 Carl sai palkintorahan,<br />
jonka turvin hän saattoi päästä<br />
oppilaaksi Vapaiden taiteiden Akatemiaan.<br />
Hän kyllä itse koki nuo vuodet hieman<br />
”tappavina”. Kuten hän itse muistelee:<br />
”Kaksi vuotta parhaasta iästäni pelkkiä<br />
antiikkipäitä, pääasiana niiden hieno<br />
varjostaminen – tyylistä tai suuruudesta ei<br />
saa pienintäkään käsitystä tai aavistusta.”<br />
Eräs tulevista merkkitapahtumista Carl<br />
Larssonin taiteilijan uralla oli päästä kuvittamaan<br />
H.C. Andersenin satujen ruotsalainen<br />
laitos. Hän myös osallistui akatemian<br />
kilpailuun ja voitti kuninkaallisen<br />
mitalin. Aikanaan tulivat Pariisin oppivuodet,<br />
jotka olivat taloudellisesti tiukat<br />
vuodet ja vaikeuksien myötä oli henkinen<br />
kanttikin kireällä. Carl alkoi kuitenkin
ANDREAS NILSSON, MALMÖ KONSTMUSEUM<br />
Omakuva (uudessa ateljeessa) / (1912) Malmö Konstmuseum.<br />
saada tunnustusta taiteilijana ja elämä alkoi<br />
näyttää valoisammalta. Vähiten syynä<br />
ei ollut uusi tuttavuus ja sydämen valittu<br />
Karin Bergöön. Pariskunta avioitui<br />
v. 1883 ja seuraavana vuonna syntyi tytär,<br />
joka sai nimen Suzanne. Neljän päivän<br />
vanhana Suzanne aloitti uransa isänsä<br />
mallina ja pani siten alulle lastenkuvien<br />
sarjan, josta Carl Larssonin nimi tunnetaan<br />
eri puolilla maailmaa.<br />
Perhe asui sekä Ranskassa että Ruotsissa.<br />
Tukholmassa ollessaan Larssonit asuivat<br />
huoneistossa, joka oli ”pieni kuin komero”.<br />
Perheen koko myös kasvoi kaiken aikaa,<br />
liki vuosittain uudella vauvalla. Seuraavina<br />
vuosina Larssonin perheessä tapahtui<br />
paljon. He saivat Karinin isältä,<br />
Adolf Bergööltä, Taalainmaalla Sundbornissa<br />
sijaitsevan vanhan Lilla Hyttnäs -nimisen<br />
rautatehtaan. Siitä tuli mukava kesäasunto.<br />
Mutta mökki oli perheelle liian<br />
pieni ja sitä ruvettiinkin heti laajentamaan<br />
ja muutenkin kohentamaan. Avio-<br />
liiton myötä ei valmistunut ainoastaan<br />
talo vaan syntyivät ne seitsemän lasta, jotka<br />
tekivät Lilla Hyttnäsistä kaikkien tunteman<br />
kodin ”Ett Hem.” Aina kun Larssoneille<br />
tuli perheenlisäystä, rakennettiin<br />
uusi huone.<br />
Jos lasten mallina käyttäminen alkoi Suzannesta,<br />
hän sai olla myöskin jatkon aihe.<br />
Kun Suzanne oli 10-vuotias, C.L. maalasi<br />
hänestä uuden kuvan. Sen sattui näkemään<br />
eräs viihdeohjelmien kirjoittaja,<br />
joka ihastui kuvaan oikopäätä ja tilasi taiteilijalta<br />
samanlaisen. Ja sen kuvan puolestaan<br />
näki Pontus Fürstenberg, joka tilasi<br />
muotokuvat kaikista Larssonin perheen<br />
lapsista. C.L. kuvaa lapsiaan usein<br />
monissa arkipäivän kommelluksissa ja<br />
kodin pikkuaskareissa. Kuvitusten sarja<br />
alkoi oikeastaan sattumalta eräänä sateisena<br />
kesänä, jolloin ei voinut maalata ulkona.<br />
C.L. piirsi poikansa Pontuksen istumassa<br />
perheen häpeänurkassa jonkin<br />
pienen rikkeen vuoksi. Karin suostutte-<br />
Valkonauha 19
li Carlin jatkamaan samasta aihepiiristä;<br />
kuvaamaan perhettä kotoisissa askareissa<br />
ja ulkona luonnossa. Niin Carl sitten teki<br />
akvarellityyppisten piirrosten sarjan, joka<br />
myöhemmin muodosti rungon kirjaan<br />
Ett hem (1899, suom. Kotona 1976).<br />
Keskitalvella vuodenvaihteessa 1900<br />
koko perhe muutti lopullisesti Sundborniin.<br />
Carlin ja Karinin avioliitto oli rakkausliitto.<br />
Lapset ja vanhemmat muodostivat<br />
tunnekylläisen yhteisön. Larssonin<br />
töissään kuvaama miljöö oli todellinen<br />
koti, lämmön ja rakkauden keskittymä.<br />
Kuten hän itse kertoo: ”Ulkona on<br />
niin kauheaa. Nurkissa vinkuu eikä lumi<br />
ole lunta vaan naskaleita, jotka pureutuvat<br />
silmänurkkiin; ihminen itkee ja voihkii ja<br />
20 Valkonauha<br />
Karin Larsson kangaspuiden ääressä.<br />
CARL LARSSON-GÅRDEN, SUNDBORN<br />
peikot hakkaavat kartuilla selkään. Pieni<br />
korttipeli tällaisena iltana, ajatella!” Ulkona<br />
pimeässä oli kylmää – sisällä lämmintä<br />
ja siistiä. Karin ja Carl maalasivat huoneet<br />
eri väreillä. He paneutuivat sisustamiseen,<br />
kodin luomiseen. He entisöivät talon<br />
käyttäen rinnan uutta ja vanhaa. Näin<br />
he osoittivat, että eri aikakausien kauniit<br />
tyylit voivat yhdessä luoda loistavan vaikutelman.<br />
Larssonien tapana oli hankkia<br />
erilaisia huonekaluja ja esineitä halvalla<br />
romukaupoista, jonka jälkeen he maalasivat<br />
ne uudelleen raikkailla väreillä.<br />
Karin somisti talon kauniisti kudotuilla<br />
seinävaatteilla, matoilla, verhoilla ja<br />
tyynyillä. Eteisen puoleiseen oveen Carl<br />
maalasi lapsensa, Esbjörnin kuvan ja kuvan<br />
päälle kirjoitti tekstin: ”Vet du vad –<br />
var god och glad – ”Pikkuinen piltti – ole<br />
iloinen ja kiltti”. Toisen oven päällä lukee<br />
”Guds Fred”, ”Jumalan rauhaa”. Ja kolmannen<br />
oven päällä on teksti: ”Lapset rakastakaa<br />
toisianne, sillä rakkaus on kaikki”.<br />
Tyhjän tuntuiset kohdat hän kirjoi<br />
kukilla ja köynnöksillä. C.L. oli yhtä hyvä<br />
käsityöläinen kuin taiteilijakin. Sundbornissa<br />
Larssonit myös ystävystyivät paikallisten<br />
käsityöläisten kanssa.<br />
Larssonin <strong>elämän</strong>viisaus saattaa nykyihmisessä<br />
herättää hymyilyä, joskin C.L.<br />
<strong>elämän</strong> perusihanteet ovat käypiä tänäkin<br />
päivänä: yksinkertaisuus, luonnollisuus,<br />
inhimillisyys. Mutta yhtä helposti<br />
emme voi enää haaveilla Larssonin antamasta<br />
mallista: perheonnesta, satumaisen<br />
kauniissa talossa luonnon keskellä. Mutta<br />
ei Larssoninkaan elämä ollut särmitöntä,<br />
vailla huolia. Larssonitkin saivat osansa<br />
<strong>elämän</strong> rikkonaisuudesta, sairaudesta,<br />
kuolemasta. Ensimmäinen maailmansota<br />
oli C.L. <strong>elämän</strong>asenteelle eräänlainen katastrofi.<br />
Aivan samoin kuin se oli sitä koko<br />
Euroopalle, eräs aikakausi poistui sen<br />
myötä. Eräs Carlin <strong>elämän</strong> kipupiste oli<br />
suhde omaan isään. Hän maalasi paljon<br />
kuvia vanhemmistaan, sillä hekin olivat
muuttaneet asumaan Sundborniin. Mutta<br />
kun C.L. maalasi kuvia isästään, maalasi<br />
hän isän yleensä taustalle, pois kääntyneenä<br />
tai kumartuneena aivan kuin Carl<br />
ei olisi tuntevinaan häntä. Eräässä maalauksessa<br />
isä tulee polkua auringonkukkien,<br />
särkyneiden sydämien ja neidonkielien<br />
takaa. Hän on jo vanha. Ja hän on yksin.<br />
Hän on kumarassa ja hänen on vaikea<br />
kävellä. C.L. sääli isäänsä, mutta ei<br />
ymmärtänyt häntä. Isän kyvyttömyys ottaa<br />
vastaan vanhemmuus, vastuu, oli ehkä<br />
etäännyttänyt isän ja pojan toisistaan.<br />
Larssonin omaelämäkerrasta ”Jag” ilmenee<br />
hätkähdyttävällä tavalla, että nuoruusvuosien<br />
katkeruus isää kohtaan oli<br />
syöpynyt hänen mieleensä. Elämäkerta<br />
merkitsi ruotsalaiselle lukijakunnalle<br />
aikanaan järkytystä, koska C.L. oli<br />
nähty vain onnellisen, harmonisen ihmisen<br />
ruumiillistumana. Olisi kuitenkin<br />
väärin arvioida C.L. teeskentelijäksi.<br />
Hän ei ollut joko tai -ihminen, pikemminkin<br />
sekä että. Hänen elämäänsä<br />
kuuluivat sekä ilo että suru, myönteiset<br />
ja kielteiset tunteet: <strong>elämän</strong> koko<br />
kirjo. Ehkäpä oli eräänlaista itseterapiaa<br />
se, että hän halusi antaa ulospäin<br />
niin sopusointuisen ja onnellisen vaikutelman.<br />
Hän halusi säästää ympärillään<br />
olevat, läheisimmätkin raskasmielisyydeltään.<br />
Jopa siinä määrin, että<br />
hänellä oli matkalaukku aina pakattuna.<br />
– Pakoa varten, huonojen päivien<br />
tullessa!<br />
C.L. kärsi vuosia riuduttavasta päänsärystä.<br />
Oma<strong>elämän</strong>kerrassaan hän kirjoittaa:”...olen<br />
myös saavuttanut uskon,<br />
että kaikella on tarkoitus, ja hyvä tarkoitus!<br />
Että pahe ja rikos ovat vain hyvän<br />
nurja puoli, kenties peräti sen edellytys...Saatan<br />
elää vielä vuoden tai kaksikymmentä,<br />
se ei pitkälle auta: minul-<br />
la ei ole nykyisin voimia enempää pa-<br />
haan kuin hyväänkään, tästä ajasta<br />
tulee enemmän tai vähemmän arvo-<br />
PER MYREHED<br />
ton, joten jätän nyt saamatt<strong>oman</strong>a mutta<br />
luottavaisena kohtaloni Sinun käsiisi, Isä.<br />
...´Turkkurin luona tavataan, sanoi kettu´.<br />
Mutta minä en pelkää: olen rakastanut.”<br />
Carl Larsson kuoli tammikuussa 1919.<br />
Kuollessaan hän oli 66 vuoden ikäinen.<br />
Koko maailmasta ei mahda helpolla löytyä<br />
toista taiteilijaa, joka olisi maalannut<br />
yhtä paljon kuvia kodistaan ja rakkaistaan.<br />
C.L.:n töitä katsellessa kokee, että<br />
taiteilijalle oli jokainen elonhetki, arkinen<br />
tai juhlava, ikuistamisen arvoinen. Ja<br />
kotona Sundbornin Lilla Hyttnäsissä Carl<br />
Larssonilla oli ympärillään se kaikki. Hänen<br />
<strong>elämän</strong>asenteensa oli utelias ja läm-<br />
Joulupäivän aamuna /<br />
(1894) Stiftelsen Sveriges Allmänna Folkskollärarförening.<br />
Valkonauha 21
JOHANNA RYLANDER, MALMÖ KONSTMUSEUM<br />
Karin rannalla / (1908) Malmö Konstmuseum.<br />
min, ymmärtävä. Hänellä oli onnea saadessaan<br />
rinnalleen Karinin. He muodostivat<br />
yhdessä ainutlaatuisen parin. Nykyiset<br />
perheterapeutit korostavat, että<br />
vanhempien suhde on lapsen koti. C.L. ja<br />
Karin tiesivät sen tai ainakin elivät sen todeksi.<br />
Heidän kotinsa oli talo päivänpuolella.<br />
Se oli koti, josta jäi lukuisia taideteoksia<br />
virkistämään mieliämme. Siihen sisältyi<br />
myös kokonainen ”filosofia”. Lapset<br />
rakastakaa toisianne, sillä rakkaus on<br />
kaikki!<br />
22 Valkonauha<br />
Lilla Hyttnäs on edelleen paikallaan ja se<br />
on nykyisin osittain asuttuna museona.<br />
Lähteet: Carl Larsson: Onnellinen elämä,<br />
1978. Toim. Harriet ja Sven Alfons.<br />
Carl Larsson: Minun perheeni, 1979.<br />
Teksti Lennart Rudström.<br />
Carl Larsson: Sunnuntaikuvia, 1976.<br />
Toim. David Larkin: Kotona – Carl Larssonin<br />
maalauksia, 1976.<br />
IRJA ESKELINEN
Kirjaviisaat<br />
Palstalla lukijat esittelevät<br />
merkitykselliseksi kokemiaan<br />
teoksia.<br />
Kirja, joka tarjoaa aina uusia<br />
elämyksiä<br />
Ensikosketukseni<br />
Kalevalaan<br />
Merkitykselliseksi kokemani<br />
kirja on ilman<br />
muuta Kalevala, suomalaisen<br />
kulttuurin perusteos,<br />
eepos, johon arvostukseni on<br />
säilynyt lapsuudesta asti. Teos on<br />
joka kerta esille otettaessa elämys.<br />
Ensi kosketukseni Kalevalaan sain<br />
koululaisena alaluokilla opettajani lukeman<br />
Lasten Satu Kalevalan myötä. Jännittävä<br />
juoni, seikkailut, erikoinen tunnelma<br />
ja sanat kiehtoivat. Kuuntelun jälkeen<br />
mieluisa kertomusten kuvittaminen<br />
kuului asiaan. Pikkukoululaisen mielessä<br />
Väinämöinen ja uskontotuntien Jumala<br />
muodostuivat samannäköisiksi!<br />
”Oi, Ukko Ylijumala, pilven päällinen<br />
jumala. Tule tänne tarvittaissa, ajattaikse<br />
anottaissa.”<br />
Runojen sankarit osasivat loitsuja,<br />
mutta kääntyivät Ukko Ylijumalan puoleen<br />
ja kertoivat huoliaan Luojalle Kaikkivallalle.<br />
”Tuoltapa aina armot käyvät, turvat<br />
tuttavat tulevat”.<br />
Perheemme viiden sisaruksen toiset<br />
nimet ovat Kalevalasta. Oli mukava ottaa<br />
selvää, missä yhteyksissä nimet Kyllikki,<br />
Tuulikki, Ilmari, Kullervo ja Tapio mainitaan<br />
ja sanojen merkitys. Siinä ohessa<br />
löytyivät sitten muutkin<br />
Kalevalan erisnimet.<br />
Mitä moninaisimmissa<br />
yhteyksissä,<br />
kuten paikan-, katujen-<br />
, puistojen, suuryritysten<br />
jne. nimissä niitä on käytössä.<br />
(Tapiola, Ilmarinen, Sampo, Pohjola,<br />
Lemminkäinen, Aino-puku ja Kalevala-korut<br />
…)<br />
Juhla-Kalevalan nostan hyllystäni arvostaen<br />
syliini. Teos omissa käsissäni on<br />
aarre. Jokaisen säkeen olen lukenut monia<br />
kertoja ja ihaillut eepoksen suurenmoista<br />
Akseli Gallen-Kallelan kuvitusta ja sen<br />
selityksiä. Ateneumin Kalevalan 160-vuotisjuhlanäyttelyyn<br />
pari vuotta sitten olisin<br />
”halunnut jäädä vaikka asumaan”.<br />
Omistan myös mm. Hannu Väisäsen modernisti<br />
kuvittaman teoksen. Missä vain<br />
luodaan erilaisia näkökulmia kuvallisesti<br />
teoksesta, ne kiinnostavat. Äidiltäni olen<br />
saanut tunnetuimman runonlaulajan, Larin<br />
Parasken, muistomitalin. Se innostaa<br />
selvittämään hänen ja muiden runonlaulajien<br />
sekä monien teoksen syntymiseen<br />
vaikuttaneiden henkilökuvia.<br />
Ilmestyessään kansalliseepoksemme<br />
sai monilta mailta tunnustuksen, että<br />
Suomi on todella maa kansakuntien joukossa.<br />
Sillä on muinainen historiansa, jo-<br />
Valkonauha 23
ka on kansan suussa säilynyt kertovana<br />
runoelmana sukupolvelta toiselle. Se on<br />
Homerokseen rinnastettava menneiden<br />
aikojen dokumentti ja <strong>Suomen</strong> kansan<br />
painavin anti maailmankirjallisuuteen.<br />
Nyt kirjasta on erikielisiä käännöksiä ainakin<br />
60, ja <strong>Suomen</strong> kansanrunousarkisto<br />
on maailman suurin.<br />
Kalevalan kokoaja<br />
Kansalliseepoksemme kunnioitettu kokoaja<br />
oli Elias Lönnrot (1802–1884).<br />
J.L.Runeberg ja J.V.Snellman olivat hänen<br />
ikätovereitaan ja tunnustettuja suurmiehiä<br />
nyt kaikki kolme. Pitkän <strong>elämän</strong>sä<br />
aikana tuskin on ollut montakaan alaa,<br />
jonne heidän ehtymätön tiedonjanonsa ei<br />
olisi ulottunut. Elias Lönnrot oli ennen<br />
muuta tiedemies, kansanrunouden tutkija,<br />
kerääjä ja kokoaja. Hänen elämäkertansa<br />
kokonaisuudessaan on kiinnostavaa<br />
luettavaa.<br />
1800-luvulle siirryttäessä oli harrastus<br />
kansanrunouteen huomattavan vilkasta.<br />
Jopa tuhansia vuosia sitten syntyneen esivanhempiemme<br />
muistitiedon säilyttämisen<br />
arvo ymmärrettiin kiireelliseksi. Ensimmäisen<br />
runonkeruumatkansa Lönnrot<br />
teki 26-vuotiaana. Parin vuoden perästä<br />
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura<br />
(SKS) myönsi hänelle apurahan keruuta<br />
ja julkaisua varten. Kainuun piirilääkärinä<br />
Lönnrot oli pitkillä tarkastusmatkoillaan<br />
”menevä jaloistaan”. Savon ja Karjalan<br />
harvaan asutut seudut, koko Itä-Suomi,<br />
olivat innostavaa keräilyaluetta. Sieltä<br />
ja eri puolilta Suomea Lönnrot tallensi<br />
luku- ja kirjoitustaidottomilta laulajilta<br />
monen muistin kautta kulkeneita samoja<br />
aiheita sekä asiaa ja henkilöitä täydentäviä<br />
katkelmia. Ne olivat levinneet asutuksen<br />
ja myös Vienan Karjalan laukkukauppiaitten<br />
mukana. Runonlaulajien<br />
nimiä ei mainita, mutta ainakin Vienan<br />
Ontrei Malinen lauloi Sampo-runoa ja<br />
samoin Arhippa Perttunen, joka tunnetaan<br />
Vienan mestarillisena muistinerona<br />
(n. 6000 säettä). Vuokkiniemen naisilta<br />
kuultiin häävirsiä. Kullervo nykyiseen<br />
Kalevalaan löytyi Inkeristä jne. Mitä use-<br />
24 Valkonauha<br />
ampia matkoja Lönnrot teki, sitä laajemmaksi<br />
ja täydellisemmäksi aineisto kasvoi.<br />
Oli mahdollista jo koota myös käsikirjoitukset<br />
Loitsurunoja ja Alku-Kanteletar<br />
-teoksiin.<br />
Vuonna 1829–31 ilmestyi Lönnrotilta<br />
omalla kustannuksella ”Kantele taikka<br />
<strong>Suomen</strong> kansan vanhoja että nykyisempiä<br />
runoja ja lauluja, v. 1833 ”Runokokous<br />
Väinämöisestä ” ja v. 1835 ”Kalewala<br />
taikka wanhoja Karjalan runoja <strong>Suomen</strong><br />
kansan muinoisista ajoista”. Teoksen<br />
esipuheen allekirjoituspäivämäärä oli 28.<br />
helmikuuta. Se on nyt meillä Kalevalan ja<br />
suomalaisen kulttuurin juhlapäivä.<br />
Nykyinen Kalevala valmistui v. 1849 ja<br />
on vielä puolet edellistä laajempi (50 runoa,<br />
228 795 säettä) . Sankarikertomukset<br />
Väinämöisestä, Ilmarisesta ja Lemminkäisestä<br />
sekä Sammon ryöstö tapahtumapaikkoina<br />
Kalevala (oma kansa) ja Pohjola<br />
(vihollinen) muodostavat teoksen rungon.<br />
Kosiomatkoilla on tärkeä osuus. Arvostaen<br />
edeltäjiensä keruutyötä Lönnrot<br />
sommitteli eriaineisista runoista yhtenäisen<br />
kokonaisuuden, <strong>oman</strong> näkemyksensä<br />
eli ”itse loime loitsijaksi, laikahtime laulajaksi”.<br />
Hän valitsi monista samoja henkilöitä<br />
kuvaavista parhaat liittäen sisällyksen<br />
vaatimuksesta julkaisuun loitsuja,<br />
runoja ja esim. kokonaiset häärunot jne.<br />
Kokoojan työ oli käsittämättömän suuri.<br />
Omaa nimeään ei vaatimaton Lönnrot<br />
kirjoittanut eepoksensa kansilehdelle tähdentäen<br />
siten kansan osuutta.<br />
Kalevalan ainutlaatuisessa runokielessä<br />
on sääntönsä ja tunnusmerkkinsä:<br />
��Säkeessä on 8 tavua.<br />
��Lyhyet sanat ovat alussa, pitkät lopussa.<br />
��Tyylikeinoina ovat alkusointu ja moni-ilmeinen<br />
kerto (Vaka vanha Väinämöinen,<br />
tietäjä iänikuinen…)<br />
��Kalevala-mittaa on itsekin mukava kokeilla<br />
kirjoittaa ja tarkistella poljentoa<br />
”Varjele vakainen Luoja”-säveltä hyräillen.<br />
Ensi kertaa Kalevalaa lukevaa kiinnostavat<br />
tapahtumat ja runomuoto. Vähitellen<br />
löytyy entisajan elämään liittyviä yksityiskohtia,<br />
uskomuksia ja samalla nyky-
aikaankin sopivia kasvatus- ja <strong>elämän</strong>arvoja.<br />
Jokaisesta kuvatusta henkilöstä jää<br />
mieleen ihminen, jonka kautta oppii jotakin.<br />
Kullervon elämä selittyy. Ainoa voi<br />
ymmärtää. Voimakkaan Louhen varassa<br />
oli koko Pohjola… Kaikilla on inhimilliset<br />
piirteensä, Väinämöiselläkin. Elämän<br />
oikeat perusarvot saavat sijansa runoissa:<br />
kodin- ja äidinrakkaus, itku, nauru, ilo,<br />
lasten kasvatus, luonnon kauneusarvot…<br />
Häärunoissa morsiamelle ja sulholle neuvotaan<br />
arvossa pidettäviä asioita. Marjatta-runo<br />
johdattaa uuteen aikaan. Väinämöinen<br />
väistyy. Kantele jäi.<br />
”Siin itki ihana nurmi, aho armainen<br />
valitti, kuikutti kukat kanervan.” (suru)<br />
”Lehot leikkiä pitivät, kannot hyppi<br />
kankahalla, tähet löivät leikaria.” (ilo)<br />
Itselleni kauneimpia Kalevalan kohtia<br />
ovat sen syntytarinat, myytit ja Väinämöisen<br />
soitannon kuvaukset. Ihminen on<br />
osa luontoa. Koko luomakunta lumoutuu<br />
kanteleen soiton kuulijaksi. Kalevalan alku-<br />
ja loppusanoja lainataan usein puheissa:<br />
”Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi…”<br />
ja ”Siitäpä nyt tie menevi, ura uusi<br />
urkenevi…” Iloitsen, että työvuosinani<br />
olen saanut käsitellä Kalevalaa innokkaiden<br />
koululaisteni kanssa monin, monin<br />
eri tavoin.<br />
Kalevalan vaikutus eri taiteen lajeihin<br />
Kalevalan vaikutus on jatkunut Kalevalan<br />
ilmestymisajoista lähtien. Erityisen<br />
innostuksen lähteenä Kalevala ja laulumaat<br />
oli 1890-luvulla ns. karelianismin<br />
aikakaudella (Akseli Gallen-Kallela, Jean<br />
Sibelius, Eero Järnefelt, Eino Leino, Juhani<br />
Aho…), mutta edelleen varsinkin teoksen<br />
vuosijuhlien aika nostattaa innostuksen<br />
aaltoja synnyttäen uusia ja uusia kuva-,<br />
sana-, sävel-, tanssi- ja näyttämötaiteen<br />
tekijöitä tuotoksineen. Kalevalaisia<br />
aiheita on myös tekstiilitaiteen koristeaiheina,<br />
koruissa, nykyarkkitehtuurissa<br />
jne. Kun jokin yksityiskohta niissä herättää<br />
kiinnostuksen, on jälleen hienoa ottaa<br />
oma Kalevala-teos luettavaksi ja ymmärtää<br />
tutunomaisista poikkeavia uudelleentulkintoja<br />
ja tutustua tekijöihin.<br />
Turismille on Kalevalan kulttuuriperinteestä<br />
luotu kohteita ennen muuta Pohjois-Karjalaan<br />
ja Kainuuseen. Moni matkailija<br />
on tutustunut Nurmeksen Bomba-taloon<br />
– kuullut kenties siellä Samppa<br />
Uimosta – osallistunut Kuhmon Kalevala-kylän<br />
kierrokseen (= Kalevala Spirit<br />
Elämyspuisto) ja monipuolisesti esittäytyvään<br />
Juminkekoon, jonne on koottu<br />
vaihtuvien näyttelyiden lisäksi lukematon<br />
määrä erikielisiä Kalevala-käännöksiä.<br />
Opastettuja matkoja suunnitellaan<br />
toiveitten mukaisiksi. Kajaani, Joensuu<br />
ja Lönnrot-reitit antavat kokemuksia<br />
elämys- ja erämaamatkailijalle. Kalevalaseura-säätiön,<br />
Kalevalaisten Naisten Liiton<br />
ja Karjalaisten Liiton osuus pitää yllä<br />
kalevalaisia arvoja on huomattava. Niitä<br />
vaalii myös kulttuurivaihto Karjalan tasavallan<br />
ja <strong>Suomen</strong> välillä. Matkailun ja<br />
yritystoiminnan edistämiseksi on todella<br />
monenlaisia kiinnostavia hankkeita koko<br />
Suomessa.<br />
Kalevala kertoo muinaissuomalaisista,<br />
mutta on elinvoimainen ja taiteen laajassa<br />
kentässä jatkuvasti uusia rajattomia<br />
tulkintoja mahdollistava. ”Kukin tekee<br />
siitä kulmasta, mikä on rakas.” (Taiteilija<br />
Kuutti Lavonen TV:ssä omasta työstään)<br />
Kalevala vaikuttaa niin arjessa kuin<br />
juhlassa. Sillä on säilyvä kunnioitettava<br />
arvonsa, josta jokainen suomalainen voi<br />
olla kiitollinen ja ylpeä.<br />
ARJA VUORI<br />
Kirjoittaja on oululainen eläkkeellä oleva<br />
opettaja ja <strong>Suomen</strong> Valkonauhaliiton<br />
hallituksen varajäsen.<br />
Valkonauha 25
CARITA HELLSTEN Koulutettu<br />
MENTOR kulkee<br />
Meistä moni on lukenut terapeutti<br />
Tommy Hellstenin kirjoja. Jo<br />
käsitteeksi muodostunut Virtahepo<br />
olohuoneessa oli niistä ensimmäinen<br />
ja se ilmestyi kaksikymmentä vuotta sitten,<br />
vuonna 1991. Pari vuotta sen jälkeen<br />
Hellsten julkaisi Elämän lapsen.<br />
Kirjoilla alkoi olla lukijoita. Kiihkeä<br />
juppiaika oli juuri päättynyt laman ma-<br />
Terapeutti Tommy Hellsten kehitti mentorkoulutuksen<br />
vastaamaan vuosien varrella havaitsemaansa<br />
henkiseen hätään.<br />
26 Valkonauha<br />
halaskuun. Tavaroiden lisäksi myös ihmisiin<br />
oli ilmaantunut hintalappu. Toisilla<br />
meni hyvin, toisilla huonosti ja kolmansilla<br />
hyvin huonosti. Hellstenille tulvi<br />
avunpyyntöjä.<br />
Hänen kolmas kirjansa vuodelta 1996<br />
on nimeltään Ihminen tavattavissa. Maailmaa<br />
markoissa ja penneissä mittaavat<br />
ihmiset olivat hukanneet jotain oleellista<br />
itsestään ja toisistaan. Hellsten tajusi, että<br />
jos jonkun byroon ovella lukisi kyltissä<br />
sanat ’ihminen tavattavissa’, olisi tuon<br />
oven takana pian silmänkantamattomiin<br />
jonottajia.<br />
Idea hautui kymmenen vuotta. Alati lisääntyvät<br />
avunpyynnöt ruokkivat sitä.<br />
Lama julistettiin loppuneeksi, mutta<br />
hintalaput jäivät. Toisissa oli viisinumeroisia<br />
kuluja ja menetyksiä, toisissa kuusinumeroisia<br />
optioita ja osakkeita. Ihmisen<br />
mitaksi tuli talouskasvu.<br />
Vuonna 2007 Hellsten ja hänen kollegansa<br />
Irene Kristeri ryhtyivät taisteluun<br />
ihmisyyden puolesta uudella aseella. Ensimmäinen<br />
Ihminen tavattavissa -koulutus<br />
alkoi ja sen jälkeen niitä on alkanut<br />
vuosittain.<br />
– Halusimme luoda järjestelmän, jonka<br />
avulla ihminen voisi kasvaa omaan<br />
identiteettiinsä ja löytää taas <strong>elämän</strong>ilon,<br />
Hellsten kuvaa.<br />
Mikä tämän kaikkialle levittäytyvän hädän<br />
ja pahoinvoinnin ihmisissä sitten aiheuttaa?<br />
Miltei kaikilla on kaksi maasturia<br />
pihassa ja ellei niitä, niin jokin kottero<br />
kumminkin. Jääkaapissa on ruokaa ja<br />
olohuoneessa televisio, jonka nähdessään
vierellä <strong>elämän</strong> ylämäessä<br />
mummovainaa pyörtyisi. Eivätkö ne riitä<br />
onneen?<br />
Hellstenin mukaan eivät, sillä aineellinen<br />
hyvinvointi ei korvaa läheistä ihmisyhteisöä,<br />
ihmiselle ominaista moraalin<br />
tunnetta ja arvojen kunnioitusta. Ja kaikki<br />
ne ovat valumassa markkinamiesten<br />
kaivamaan mustaan aukkoon, pohjattomaan<br />
arvotyhjiöön. Rahan perässä muurahaisina<br />
vaeltavat ihmiset ovat kadottaneet<br />
kosketuksen satojen kilometrien päähän<br />
jääneeseen sukuunsa, josta vanhat ihmiset<br />
on siivottu palvelutaloihin, pois silmistä.<br />
– Ihmisellä on tarve liittyä nimenomaan<br />
biologisesti omaan heimoonsa ja<br />
sukuunsa. Niitä ei pinnallisesti ja sirpaleisesti<br />
viestivä sosiaalinen media voi milloinkaan<br />
korvata, Hellsten sanoo.<br />
Henkisen avun kentässä mentor sijoittuu<br />
valmentajan ja terapeutin väliin.<br />
– Sana mentor tulee kreikan kielestä ja<br />
merkitsee vierellä kulkijaa, Hellsten sanoo.<br />
Onnekkaalla on ystäviä kulkemassa<br />
vierellä. Ystävyyssuhdetta rasittaa kuitenkin<br />
tunneside. Kun ystävä kertoo murheistaan,<br />
tulee helposti tarjonneeksi sellaisia<br />
lohdun sanoja, joita arvelee ystävän<br />
haluavan kuulla. Peilistä katsoo silloin takaisin<br />
vääristynyt kuva.<br />
Mentor heijastaa asiakkaan tunteet takaisin<br />
lähetetyn kaltaisina. Silloin asiakas<br />
voi tarkastella niitä kliinisesti, omasta itsestään<br />
irronneina. Huoleksi ja rakkaudeksi<br />
kuvitellun tunteen sijasta näkyviin<br />
voi pyörähtääkin viha, väsymys tai pelko.<br />
Mentor pysähtyy tarkastelemaan niitä yhdessä<br />
ihmisen kanssa ja antaa tilaa asioil-<br />
le, joille ei ole foorumia arkipäivän kahvipöytäkeskusteluissa.<br />
Vastavalmistuneilla mentoreilla on takanaan<br />
vaiheita, joissa he itse olisivat mielellään<br />
ottaneet vastaan mentorin apua.<br />
Kirsi-Marja Niemisen elämässä kaikki<br />
vaikeudet avioerosta omaan sairastumiseen<br />
tuntuivat kaatuvan päälle yhtäaikaa.<br />
Hän kävi ensin terapeutilla ja kuuli sitten<br />
mentor-koulutuksesta ystävältään.<br />
Mervi Antti-Poika kertoo, että lapsuudessa<br />
opitut selviytymiskeinot tukevat<br />
harvoin aikuisen hyvinvointia vaan kääntyvät<br />
itseään vastaan. Niin kävi myös hänelle.<br />
– Löysin avun terapiasta ja sitä kautta<br />
heräsi mielenkiinto kouluttautua alalle itse,<br />
samaa suositteli terapeuttikin.<br />
Sirpa Ihalmo myöntää olleensa aina<br />
täydellisyyteen pyrkivä toisten miellyttäjä.<br />
Menestyvä mutta ainaiseen suorittamiseen<br />
väsynyt bisnesnainen löysi Hellstenin<br />
kirjoista itsensä, kutsun hitaampaan<br />
ja totuudellisempaan elämään ja<br />
päätti syventää osaamistaan mentoriksi.<br />
Alkoholistin vaikutuspiirissä eläneeseen<br />
Ritva Sairaseen mentor-meininki kolahti<br />
kertaheitolla.<br />
– Tajusin, että tätä sieluni kaipaa.<br />
Nelivuotinen mentor-koulutus jakautuu<br />
kahteen osaan. Ensimmäiset kaksi<br />
vuotta opiskelija opettelee tuntemaan itseään<br />
ja omia selviytymiskeinojaan. Vuodet<br />
olivat kaikille rankkoja, sillä ei ole<br />
helppoa katsoa itseään rehellisesti ja selittelemättä.<br />
– Ajattelin olevani hullu. Ensin olen<br />
koko <strong>elämän</strong>i piiloutunut erilaisten rooli-<br />
Valkonauha 27
ANU YLIMÄKI<br />
Nelivuotisen mentor-koulutuksen aikana Sirpa Ihalmo, Ritva Sairanen, Mervi Antti-Poika ja<br />
Kirsi-Marja Nieminen ovat kääntäneet itsestään ja toisistaan esiin kaikki kivet.<br />
en taakse, ollut kiltti ja miellyttävä ja sitten<br />
maksan siitä, että saan paljastaa roolit<br />
välillä aika tuskallisella tavalla, Ihalmo<br />
muistelee.<br />
– Miljoonallakaan en myisi, mutta eurollakaan<br />
en ostaisi lisää, Antti-Poika tiivistää.<br />
Ongelman ydin on siinä, että aikuisena<br />
ihminen kohtelee itseään siten, kuin häntä<br />
itseään on kohdeltu lapsena. Liian suuren<br />
vastuun kantamiseen tottunut alkoholistiperheen<br />
lapsi haalii aikuisena kaikki<br />
maailman taakat itselleen. Loistavalla<br />
todistuksella vanhempiensa hyväksynnän<br />
viimein saanut huhkii yökaudet ylitöitä<br />
pomon kehuja kerjäten. Taakankantajan<br />
ja valesankarin lisäksi kaupan kassajonossa<br />
vuorottelevat omat tarpeensa<br />
kuolettaneet näkymättömät lapset, naurattajina<br />
vaikeista tilanteista selvinneet ja<br />
räyhäävät ongelmalapset.<br />
Meitä aikuisuuteen seuranneet puolustusmekanismit<br />
ovat sinänsä tarpeelli-<br />
28 Valkonauha<br />
sia, mutta tiedostamattomina ne saattavat<br />
kuljettaa meidät vaarallisille poluille.<br />
Työnark<strong>oman</strong>iaan ja muihin riippuvuuksiin,<br />
haitallisiin ihmissuhteisiin, mielenterveyden<br />
horjumiseen, <strong>elämän</strong> pakoiluun.<br />
Sitä paitsi käsittelemättömät asiat<br />
siirtyvät sukupolvelta toiselle, esimerkiksi<br />
sota vaikuttaa perhedynamiikoissa<br />
edelleen.<br />
– Nuorten olisi hyvä käsitellä tunne<strong>elämän</strong>sä<br />
ennen lasten tekemistä, Sairanen<br />
sanoo.<br />
Kahden jälkimmäisen koulutusvuotensa<br />
aikana mentor oppii kohtaamaan toisen<br />
ihmisen, kuuntelemaan häntä ja olemaan<br />
läsnä. Kuuntelemalla ja kysymällä mentor<br />
johdattelee asiakasta löytämään itsestään<br />
tarvittavat voimavarat. Niitä löytyy aina<br />
ja jokaiselta, vaikka joskus ne voivat olla<br />
melkoisen hötön alla.<br />
Nykymaailmalle ominainen asiakasryhmä<br />
ovat täydelliset ihmiset. Medi-
an myötävaikutuksella he ovat luoneet itsestään<br />
illuusion, johon kuuluu hieno työ,<br />
harrastusten paljous, trimmattu kroppa,<br />
virheetön viinien tuntemus ja kulinaristiset<br />
kokeilut tyylikkään kodin ranskalaisvaikutteisessa<br />
keittiössä.<br />
Oman sisimmän kuunteluun ei ole aikaa<br />
ja olo on oudon uupunut kaikista terveyden<br />
hyväksi tehdyistä ponnisteluista huolimatta.<br />
– Sisäiset taakat, selvittämätön tunneelämä<br />
ja menneisyys aiheuttavat uupumusta.<br />
Väsymys lähtee lepäämällä, mutta<br />
uupumukseen tarvitaan useimmiten apua,<br />
Sairanen kiteyttää.<br />
Oman raskaan prosessinsa kokeneen<br />
mentorin kanssa <strong>elämän</strong> kipupisteitä on<br />
turvallista tarkastella ja tulla vihdoin nähdyksi<br />
sellaisena kuin on.<br />
Asiakkaiden prosessit kestävät muutamista<br />
tapaamiskerroista moneen vuoteen.<br />
Sopiva tahti on kerran viikossa.<br />
– Vastaanotolla keskustellaan kerrallaan<br />
kolme varttia. Valtaosa asioiden käsittelystä<br />
tapahtuu ihmisen omassa mielessä tapaamiskertojen<br />
välillä, Antti-Poika muistuttaa.<br />
Mentor on varteenotettava vaihtoehto<br />
myös työpaikan ilmapiiriongelmia työstettäessä.<br />
Nekin johtuvat usein eri osapuolten<br />
sisäistä taakoista, selvittämättömistä väleistä<br />
menneisyyden kanssa.<br />
– Kun ihminen saa pöyhittyä käsittelemättömiä<br />
tunteitaan ja löytää <strong>oman</strong> aidon<br />
itsensä, hän tavoittaa myös kadonneen<br />
ilon, Nieminen vakuuttaa.<br />
ANU YLIMÄKI<br />
FAKTAT MENTOREISTA<br />
Lisätietoja netistä osoitteesta www.ihminentavattavissa.fi .<br />
Mentoreiden yhteystiedot:<br />
Mervi Antti-Poika 040 580 2716, mervi.antti-poika@kolumbus.fi<br />
Sirpa Ihalmo 040 733 5466, sirpa.ihalmo@pp.inet.fi<br />
Kirsi-Marja Nieminen 044 377 4787, kirsikka59@gmail.com<br />
Ritva Sairanen 045 3268715, ritva.sairanen@luukku.com<br />
��Mentoreiden koulutus on alkanut<br />
2007.<br />
��Kaksi ensimmäistä ryhmää on valmistunut,<br />
neljä ryhmää opiskelee<br />
parhaillaan.<br />
��Kouluttajina toimivat terapeutit<br />
Irene Kristeri, Mathias Hellsten ja<br />
Tarja Kovero.<br />
��Koulutuksen suunnittelijoina<br />
toimivat Irene Kristeri, Mathias<br />
Hellsten ja Tommy Hellsten.<br />
��Vaikutteita amerikkalaisesta terapiaperinteestä.<br />
��Nelivuotisen koulutuksen kaksi<br />
ensimmäistä vuotta mentor-valmennettava<br />
käy läpi omaa tunneelämäänsä.<br />
Näin läsnäolon esteet<br />
poistuvat.<br />
��Kahden jälkimmäisen vuoden<br />
aikana tuleva mentor oppii kuuntelemaan<br />
toista ihmistä.<br />
��Mentorit työskentelevät omissa<br />
tiloissaan tai Mentorumeissa, joita<br />
on tällä hetkellä kaksi. Molemmat<br />
sijaitsevat Helsingissä.<br />
��Tavoitteena on, että kymmenen<br />
vuoden kuluttua Mentorumeja olisi<br />
useita eri puolilla Suomea.<br />
Valkonauha 29
30 Valkonauha<br />
”Ihmistä etsivä enkeli”<br />
– Sohvi Kela tarjoaa taide-elämyksiä<br />
myös muistisairaiden arkeen<br />
Taiteilija Sohvi Kela (Edith Sofia)<br />
syntyi 2.5.1929 Selkoskylässä Suomussalmella.<br />
Sohvin kotikylä oli<br />
tuolloin varsinainen erämaakylä, sillä lähimmälle<br />
maantielle oli matkaa lähes 20<br />
kilometriä. Lapsuus oli kuitenkin monin<br />
tavoin rikasta aikaa. Perheessä oli 11 lasta<br />
ja suurperheessä oli aina lähellä joku<br />
rakas ja turvallinen ihminen kun tarvitsi<br />
ilolleen tai murheelleen jakajaa. Sohvilla<br />
oli lapsesta asti voimakas tarve purkaa<br />
tunnetilojaan piirtämällä. Piirroksissa<br />
oli yleensä mukana huumoria ja mielikuvitusta<br />
sekä aineksia perhepiirissä kerrotuista<br />
tarinoista.<br />
Sohvin itsenäinen elämä alkoi<br />
17-vuotiaana kun hän<br />
lähti Kainuun Osuusliikkeen<br />
Piispajärven myymäläänharjoittelijaksi.<br />
Ahkerana ja opinhaluisena<br />
nuorena<br />
naisena Sohvi hakeutui<br />
saman tien osuuskauppakoulunkaksivuotiseenmyymälänhoitajakoulutukseen.<br />
Koulutus toteutettiin<br />
etäopiskeluna ja siihen<br />
kuului myös kahden kuukauden<br />
tenttijakso Helsingissä.<br />
Myymälänhoitajaksi valmistuttuaan<br />
Sohvi pyrki Helsingin Myynti- ja mainoskouluun,<br />
jonka ovet avautuivat hänelle<br />
1954. Ensimmäinen työpaikka somis-<br />
tajana oli Tampereella Tavaratalo Otrassa.<br />
Näihin aikoihin Sohvi myös avioitui<br />
agrologi Hannu Uusitalon kanssa ja perheen<br />
poika Ilkka Tapio syntyi 1959. Tavaratalolla<br />
oli oma palsta Tamperelainenlehdessä<br />
ja sen myötä Sohvista tuli palstan<br />
vakiopakinoitsija. Sohvi myös opiskeli<br />
kuvataidetta Gunnar Pohjolan oppilaana<br />
ja opiskeli vielä lisää Markkinointi-instituutissa<br />
ja valmistui 1965 mainoshoitajaksi.<br />
Pian sen jälkeen perhe muutti Vaasaan<br />
ja Sohvi siirtyi Tikano Oy:n mainos-<br />
ja tiedotuspäälliköksi. Yrityksellä oli<br />
kenkäkauppoja eri puolilla maata. Sen jälkeen<br />
Sohvia odotti vielä uusi ura Matkatoimisto<br />
Lomamatkan tiedotus-<br />
ja pr-tehtävissä.<br />
Sohvi Kela toimiiSodankylässä<br />
monissa<br />
vapaaehtoistehtävissä.<br />
Kun Sohvi ja Hannu<br />
jäivät eläkkeelle, muuttivat<br />
he takaisin pohjoiseen Sodankylään.<br />
Näihin aikoihin Hannu antoi<br />
konkreettisen vinkin ostamalla Sohville<br />
maalaustelineen, siveltimet ja öljyvärilaa-
tikot. Nyt oli Sohvin elämässä alkamassa<br />
uudella tavalla taiteen aika. Tyylilajiksi<br />
vakiintui jotenkin sisäsyntyisesti, vaistonvaraisesti<br />
naivismi. Työ taiteen parissa<br />
on antanut Sohville uuden <strong>elämän</strong>. Sen<br />
myötä hän on saattanut tutustua syvemmin<br />
itseensä, muistoihinsa ja elämäänsä.<br />
Taide on ollut myös voimanlähde vaikeuksia<br />
kohdattaessa.<br />
Sohvi Kela korostaa taiteen hoitavaa ja<br />
parantavaa merkitystä. Hannu-puolison<br />
sairastuminen Alzheimerin tautiin tutustutti<br />
Sohvin erilaisiin hoitoympäristöihin.<br />
Laitoshoitopaikoissa hänen huomionsa<br />
kiinnittyi pelkistettyyn ja virikkeettömään<br />
ympäristöön, josta puuttui<br />
taiteiden mahdollistama kokonaisvaltainen<br />
ihmisen hoitaminen. Toiminnan ihmisenä<br />
Sohvi alkoi systemaattisesti työskennellä,<br />
jotta ihminen voisi sairastuttuaankin<br />
ja erityisesti silloin nauttia parantavista<br />
taidekokemuksista.<br />
Sohvi lähti mukaan suunnittelutiimiin<br />
kun Sodankylään<br />
alettiin suunnitella<br />
Nutukasta, dementiakotia.<br />
Hänen tehtäviinsä kuuluivat<br />
väri- ja taidevalinnat. Sohvi<br />
tietää kokemuksista, että<br />
myös vaikeasti muistisairas<br />
pystyy nauttimaan taideelämyksistä<br />
ja siksi on tärkeää,<br />
että huolehditaan elämysten<br />
saatavuudesta myös<br />
silloin kun ihminen ei itse osaa tai jaksa<br />
sellaista pyytää. Sohvi on saanut muutkin<br />
taiteilijat innostumaan asiasta ja nyt dementia-kodissa<br />
on korkeatasoinen taidekokoelma<br />
asukkaidensa ilona.<br />
SOHVI KELA<br />
Sohvi Kelan töillä on<br />
merkitykselliset nimet<br />
kuten ”Ihmistä etsivä<br />
enkeli”.<br />
Sohvi on tehnyt yhteistyötä myös koulujen<br />
kanssa. Tuloksena syntyivät lasten<br />
piirtämistä töistä kehystetyt kauniit taulut,<br />
jotka luovutettiin pienryhmäkodin<br />
asukkaille. Myös kulttuuritiistait ovat<br />
Sohvin ideoima hanke, jossa järjestetään<br />
kuukausittain Hannuksenkartanon palvelutalolla<br />
monipuolista kulttuuritarjontaa.<br />
Sohvi muistuttaa päättäjiä ja kuntalaisia<br />
itsestäänselvyydestä: Iäkkäät ovat<br />
kunnan asukkaita ja siten myös heillä on<br />
oikeus nauttia kulttuuritarjonnasta.<br />
Sohvin lapsuuden kodissa oli myös musiikilla<br />
tärkeä rooli <strong>elämän</strong> voimavarojen<br />
vahvistajana. Lauluryhmä Satunnaiset<br />
on ryhmä eläkkeellä olevia sodankylälaisiä,<br />
jotka käyvät hoitokodissa laulamassa<br />
Valkonauha 31
SOHVI KELA<br />
asukkaiden kanssa. Toimintaa ohjaa eläkkeellä<br />
oleva musiikinopettaja ja Sohvi on<br />
yksi ryhmän jäsenistä. Musiikki on tunnetusti<br />
toiminnan muoto, josta muistisairas<br />
pystyy nauttimaan vielä sairauden<br />
myöhäisessäkin vaiheessa.<br />
Sohvi on tärkeiden asioiden puolesta puhuja.<br />
Hänen töillään on merkitykselliset<br />
nimet kuten ”Ihmistä etsivä enkeli”. Monesti<br />
me olemme eksyksissä kaiken huolen<br />
ja hulinan keskellä. Silloin olisi hyvä<br />
pysähtyä perusasioiden äärelle. Lääketieteen<br />
kehittyminen tuo lisää elinvuosia,<br />
mutta meistä kaikista riippuu onko<br />
32 Valkonauha<br />
lisääntyvissä elinvuosissa todellista elämää.<br />
Varsinkin kaiken aikaa lisääntyvät<br />
muistisairaudet ovat haastava paikka sekä<br />
yksilöille että terveydenhuollolle. Muistisairaanakin<br />
arjen tulisi olla mielekästä,<br />
johon kuuluu erilaisia tunteita, kohtaamisia<br />
läheisten kanssa ja taide-elämyksiä<br />
kaikissa muodoissaan.<br />
IRJA ESKELINEN<br />
Lähde:<br />
Anu Uimaniemi: Sohvi Kelan<br />
tarinoita siveltimellä. 2009.
SOHVI KELA<br />
YKSITOISTA MEITÄ OLI<br />
Yksitoista lasta meitä oli,<br />
yksitoista lasta äitini<br />
ruokki rinnoillaan,<br />
pesi ja paimensi.<br />
Heleällä äänellään<br />
uneen tuuditti.<br />
Öljylampun tuikkeessa<br />
veljeni luki kirjaa,<br />
toiset kuuntelivat<br />
puhdetöitä tehden.<br />
Verkon paikkaamista,<br />
hevosen valjaiden korjaamista,<br />
naiset kehräten, kartaten,<br />
minä veljeni tekemillä<br />
puuporoilla leikkien.<br />
Yöksi levitettiin olkimökkänät<br />
lattialle,<br />
pääpuolen korokkeeksi<br />
polsterin alle suuri koivuhalko.<br />
Kelpasi siinä nukkua.<br />
Ulkona narisi pakkanen<br />
ja oli pimeää, mutta<br />
tulenloimu uunista<br />
valaisi ja lämmitti.<br />
Kuulin äidin ja isän<br />
keskustelevan hiljaisella äänellä.<br />
Huolta huomisesta:<br />
riittävätkö heinät karjalle kesään<br />
saakka?<br />
Minä ryömin peiton alle ja rukoilin:<br />
”Siunaa Herra heinät, että ne riittäisivät.”<br />
Ja aina ne riittivät.<br />
Mirjami Kelan runokirjasta<br />
”Särkynyt saviruukku”<br />
Mirjami Kela on Sohvi Kelan sisar. Mirjami<br />
asuu ja vaikuttaa nykyisin Lohjalla. Mirjami on<br />
ollut Rauman ja Lohjan kaupunginteattereissa<br />
harrastajanäyttelijänä ja on Lohjalla mukana<br />
edelleen monissa kulttuurihankkeissa ohjaten<br />
mm. vanhusten laulukuoroa ja näytelmäpiiriä.<br />
Valkonauha 33
SUOMEN VALKONAUHALIITON KEVÄTKOKOUS TURUSSA 14.4.2012<br />
�Aiemmista vuosista poiketen<br />
emme kokoontuneet<br />
kevätkokoukseemme Helsinkiin<br />
keskustoimistoon vaan lähdimme<br />
pitämään kokousta Turun Valkonauhan<br />
vieraana. Kokouspaikaksi<br />
turkulaiset olivat valinneet Turun<br />
seudun Omaishoitokeskuksen.<br />
Lähes 40 eri puolilta maata<br />
saapunutta valkonauhasisarta<br />
pääsi näin tutustumaan paitsi<br />
Valkonauhaan myös Omaishoitokeskuksen<br />
toimintaan, josta<br />
meille kertoili Turun Valkonauhan<br />
sihteeri Tarja Ekholm. Turkulaiset<br />
Lähes 40 eri puolilta<br />
maata saapunutta valkonauhasisartapääsi<br />
tutustumaan paitsi<br />
Turun Valkonauhaan<br />
myös Omaishoitokeskuksen<br />
toimintaan,<br />
josta meille kertoili Turun<br />
Valkonauhan sihteeri<br />
Tarja Ekholm.<br />
34 Valkonauha<br />
järjestivät kokousväelle keittolounaan<br />
ja opastetun kaupunkikierroksen,<br />
jonka opasti Aiju von<br />
Schöneman kerrassaan ihastuttavasti.<br />
Liiton puheenjohtaja Irmeli<br />
Kaipainen lausui avaussanoissaan<br />
muun muassa seuraavaa:<br />
Turusta puhuttaessa tulee<br />
ensimmäisenä mieleen historia<br />
ja kulttuuri. Pitkän historiansa<br />
aikana Turku on ollut näyttämönä<br />
useissa tapahtumissa, jotka ovat<br />
vaikuttaneet laajalti koko <strong>Suomen</strong><br />
historiaan. Vuonna 2011 Turku oli<br />
Euroopan kulttuuripääkaupunki<br />
yhdessä Tallinnan kanssa.<br />
Turku on myös <strong>Suomen</strong><br />
virallinen joulukaupunki ja<br />
kaikille tuttu joulurauhan<br />
julistus tapahtuu Turussa.<br />
Saimme kuulla myöhemmin<br />
kiertoajelulla<br />
enemmänkin Turun<br />
historiasta.<br />
Tietenkin oma lukunsa on<br />
ns. turkulaisuus. Leikkimielisen<br />
turkulaisen sanonnan mukaan<br />
turkulaiseksi ei voi tulla vaan<br />
turkulaiseksi synnytään ja ainoastaan<br />
Heidekenin synnytyssairaalassa,<br />
joka kylläkin on lakkautettu<br />
vuonna 1996.<br />
Myös Turun murre on omaa<br />
luokkaansa. Näin kevättulvien aikaan<br />
sopinee kertoa pieni tarina.<br />
Aurajoki tulvi ja Turun katuosasto<br />
laittoi varoitustaulun<br />
veden katkaiseman tien päähän.<br />
Siitä huolimatta kulman takaa<br />
ilmestyi auto ja ajoi suoraan<br />
syvään veteen. Poliisi hämmästeli:<br />
”Ettekö nähneet varoitustaulua?”<br />
”Varoitustauluako? Mutta siinähän<br />
luki TUL VAA!”<br />
Kiitän Turun valkonauhasisaria<br />
tämän kokouksen järjestelyistä ja<br />
siitä, että sanoitte meille TUL VAA!
DAVID LALL<br />
Mistä on hyvät tyypit tehty?<br />
Lisää laatua ja <strong>elämän</strong> mieltä itsetuntemuksen avulla<br />
Seminaari järjestetään keskiviikkona 15.8. 2012 klo 18–20 Uuraisilla<br />
Marjoniemen vanhassa pappilassa osoitteessa Marjoniementie 91,<br />
41230 Uurainen.<br />
Kouluttajana ja teemaan opastajana toimii työnohjaaja, itsetuntemuskouluttaja,<br />
lastentarhanopettaja Seija Taivainen.<br />
Ilmoittautumiset ja tiedustelut elokuun alusta alkaen p. 09-1351 268<br />
toimistoaikana tai ��������������������������������������.<br />
Vapaa pääsy.<br />
�����������������������������������������������������������������������<br />
�����������������������������������������������<br />
Tervetuloa mukaan iloiselle löytöretkelle!<br />
INTIAN VALKONAUHA<br />
kokoontui vuosikokoukseensa<br />
14.–16.4.2012 Bhopalissa<br />
keskisessä Intiassa.<br />
DAVID LALL<br />
Valkonauha 35
T<br />
odennäköisesti juuri ensimmäinen<br />
hymy vanhemman ja lapsen välillä<br />
on se hetki, jona saamme todistaa<br />
persoonallisuuden syntymän. Kaikki muut<br />
elämämme kohtaamiset –yhteisymmärryksen<br />
katseet, huomaamattomat saman aallonpituuden<br />
vahvistavat nyökkäykset –juontavat<br />
juurensa ensimmäisestä kerrasta, jolloin itse<br />
näimme yhtä aikaa kuin meidät nähtiin. Se ihmissuhde<br />
loi meidät, ja samanlaisista ihmissuhteista<br />
me elämme. Minuutemme saa muodon<br />
kohtaamisissa. Me elämme kohtaamisista.<br />
Sananparsia on monia: ”Ei ole minää ilman sinää”,<br />
sanovat fi losofi t. ”ihminen ei ole saari”,<br />
kirjoittaa John Donne.<br />
H erra, sinä olet minut tutkinut,<br />
sinä tunnet minut.<br />
Missä olenkin, minne menenkin,<br />
sen sinä tiedät,<br />
jo kaukaa sinä näet aikeeni.<br />
Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut,<br />
perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni.<br />
Kielelläni ei ole yhtäkään sanaa,<br />
jota sinä, Herra, et tuntisi.<br />
Sinä suojaat minua edestä ja takaa,<br />
sinä lasket kätesi minun päälleni.<br />
Sinä tiedät kaiken. Se on ihmeellistä, siihen<br />
ei ymmärrykseni yllä.<br />
Ajattelen erilaisia kasvoja: vanhusten, jotka<br />
istuvat ostoskeskuksen edustan penkeillä juttelemassa,<br />
huolestuneiden ihmisten, jotka keskustelevat<br />
hiljaa sairaalan odotushuoneessa,<br />
rakastuneitten, jotka säteilevät toisilleen. Vielä<br />
enemmän ajattelen tyhjiä kasvoja, niiden, jotka<br />
ovat lakanneet toivomasta, että joku kääntyisi<br />
heidän puoleensa – sammuneita silmiä, jotka<br />
katselevat ympärilleen löytääkseen ihmisen,<br />
keskustelukumppanin. Kaikkien unelmana on,<br />
että joku näkisi meidät, se on perustarve.<br />
OWE WIKSTRÖM<br />
teoksessa Vasta rakkaus antaa merkityksen,<br />
2011 (Kirjapaja)<br />
M<br />
inne voisin mennä sinun henkesi<br />
ulottuvilta,<br />
minne voisin paeta sinun edestäsi?<br />
Vaikka nousisin taivaaseen,<br />
sinä olet siellä,<br />
vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan,<br />
sielläkin sinä olet.<br />
Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin<br />
tai muuttaisin merten taa,<br />
sielläkin sinä minua ohjaat,<br />
talutat väkevällä kädelläsi.<br />
Vaikka sanoisin: ”Nyt olen pimeyden kätköissä,<br />
yö peittää päivän valon”,<br />
sinulle ei pimeys ole pimeää, vaan yö on sinulle<br />
kuin päivänpaiste, pimeys kuin kirkas valo.<br />
(PSALMISTA 139)