25.02.2013 Views

Tuhkimosta oman elämän haltijaksi - Suomen Valkonauhaliitto

Tuhkimosta oman elämän haltijaksi - Suomen Valkonauhaliitto

Tuhkimosta oman elämän haltijaksi - Suomen Valkonauhaliitto

SHOW MORE
SHOW LESS

Create successful ePaper yourself

Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.

Valkonauha 2/2012<br />

<strong>Tuhkimosta</strong> <strong>oman</strong><br />

<strong>elämän</strong> <strong>haltijaksi</strong><br />

s. 15<br />

IHMISTÄ ETSIVÄ ENKELI s. 30<br />

Valkonauha Suomessa: vastuuta sinusta ja minusta vuodesta 1896


Valkonauha 2/2012<br />

Julkaisija: <strong>Suomen</strong> <strong>Valkonauhaliitto</strong><br />

Toimituksen osoite:<br />

Liisankatu 27 A 3, 00170 Helsinki<br />

puh. 091351 268<br />

www.suomenvalkonauhaliitto.fi<br />

etunimi.sukunimi@suomenvalkonauhaliitto.fi<br />

Päätoimittaja: Irmeli Kaipainen<br />

Toimitussihteeri: Irja Eskelinen<br />

Toimituskunta: Pirkko Laakso, Anna-Mari<br />

Laine, Marja Kariluoto, Tuulikki Perho,<br />

Helena Sipilä<br />

Taitto: Anne Tervahauta / Kuvitella<br />

Lehti ilmestyy 4 numerona<br />

Tilaushinta 15 euroa vsk<br />

Painopaikka: Tammerprint Oy, Tampere<br />

ISSN-L 0355-7219, ISSN 0355-7219 (painettu)<br />

ISSN 2242-0045 (verkkojulkaisu)<br />

Kannen kuvat: Anne Tervahauta<br />

Puheenjohtaja<br />

Toiminnanjohtaja Irmeli Kaipainen<br />

Varapuheenjohtajat<br />

Terveydenhoitaja Hannele Jalkanen<br />

Pankkivirkailija (eläk.) Tuulikki Perho<br />

Pääsihteeri<br />

Pastori Irja Eskelinen<br />

Toimistosihteeri<br />

Nina Hurtamo<br />

2 Valkonauha<br />

SISÄLTÖ<br />

Pääkirjoitus 3<br />

Kevättä naisten talossa 4<br />

Opinnollista kumppanuutta 5<br />

Katseen armo<br />

Juhlahumua – 10 vuotta ihmeitä<br />

7<br />

Ronald McDonald talolla 8<br />

Yhteisöllisyys on voimaa 10<br />

Kestävä kehitys ja elintapavalinnat 12<br />

<strong>Tuhkimosta</strong> <strong>oman</strong> <strong>elämän</strong> <strong>haltijaksi</strong> 15<br />

Päihteet perheenrikkojana 16<br />

Carl Larsson – koti päivän puolella 18<br />

Kirjaviisaat<br />

Koulutettu mentor kulkee vierellä<br />

23<br />

<strong>elämän</strong> ylämäessa 26<br />

Ihmistä etsivä enkeli 30<br />

Tapahtumia 34<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Valkonauhaliitto</strong> – Förbundet Vita Bandet i Finland r.y.<br />

Liitto on vuonna 1905 perustettu kristillisyhteiskunnallinen naisjärjestö, joka toimii<br />

yksilöiden, perheiden ja yhteiskunnan hyväksi. Liitto on jäsenenä World´s W<strong>oman</strong>´s<br />

Christian Temperance Unionissa. Liitto ottaa vastaan testamentteja ja lahjoituksia.<br />

Pankkiyhteys: Sampo IBAN:FI98 8000 1100 0623 23<br />

Liiton ylläpitämät<br />

Valkonauhan Kotipesä Helsingissä<br />

Liisankatu 27 A 3, 00170 Helsinki<br />

puh. 091351 268<br />

Opiskelijakoti Helsingissä<br />

Snellmaninkatu 27 D 18, 00170 Helsinki<br />

SuurHelsingin Valkonauha ry:n ylläpitämä<br />

Liisankoti<br />

Lepolantie 49, 00660 Helsinki


Hyvät lukijat<br />

Äitienpäivän lähestyessä ajatukset<br />

ovat usein vanhemmuudessa ja<br />

arkipäivän hyvinvoinnissa. Vanhemmuuteen<br />

liittyy paljon iloa, onnea ja<br />

<strong>elämän</strong> myönteisyyttä. Välillä vanhemmuus<br />

aiheuttaa epävarmuutta – koko ajan<br />

tulee vastaan asioita, joihin ei ehkä osata<br />

varautua. Perheiden ja lapsien tavanomaista<br />

suuremmat vaikeudet voivat rajoittaa<br />

vanhemman kykyä huolehtia vanhemmuuden<br />

tehtävistä arjen keskellä.<br />

Vanhemman tunteet<br />

ja jaksaminen heijastuvat<br />

lapseen ja lapsen<br />

ongelmat vaikuttavat<br />

vanhempaan. Voimakkaatkielteiset<br />

tunteet kuten<br />

riittämättömyys,<br />

syyllisyys, häpeä,<br />

alakuloisuus ja<br />

katkeruus voivat<br />

viedä tilaa positiivisilta<br />

tunteilta.<br />

Maaliskuun lopulla<br />

oli Kuopiossa, Itä-<strong>Suomen</strong><br />

yliopistossa, valtakunnalliset<br />

sosiologipäivät ”Onnen<br />

päivät”. Tämänvuotisessa konferenssissa<br />

tarkasteltiin, mistä ihmisen onni ja hyvinvointi<br />

koostuvat arkipäivän elämässä<br />

ja voidaanko onnellisuutta lisätä julkisen<br />

vallan keinoin. Päivillä luennoi ulkomaisia<br />

ja kotimaisia asiantuntijoita. Lisäksi<br />

siellä kokoontui työryhmiä, joissa pureuduttiin<br />

mm. arjen hyvinvointiin, yhteiskunnan<br />

valtarakenteisiin, työelämään,<br />

terveyteen ja sosiaalisiin riskeihin tulevaisuuden<br />

epävarmuudessa. Sosiaalisena<br />

riskinä voidaan ymmärtää esimerkiksi<br />

Pääkirjoitus<br />

sukupolvelta toiselle kasautuvat kuormat,<br />

köyhyys- ja työllisyysriskit, ekologiset ja<br />

maahanmuuttajien kohtaamat ja erilaisista<br />

riippuvuuksista lähtevät riskit.<br />

Hyvinvointivaltiojärjestelmä, lait, sosiaalipoliittiset<br />

tulonsiirrot, sosiaalipalvelut<br />

jne. muodostavat tukirakenteita ja<br />

-verkostoja. Nämä eivät aina riitä turvaamaan<br />

perheiden selviytymistä. <strong>Suomen</strong><br />

Valkonauhaliitolla on tärkeä rooli<br />

olla tukemassa omalta osaltaan<br />

perheiden jaksamista ja vanhemmuutta.<br />

Onnellisuuden kokeminen<br />

on hyvin<br />

henkilökohtainen<br />

ja persoonallisuuteenkin<br />

liittyvä<br />

asia. Vanhemmuus<br />

tuo uusia mahdollisuuksia<br />

– vanhempana<br />

voi aina<br />

kehittyä. Vanhemman<br />

kasvuun kuuluu<br />

vaikeistakin tunteista<br />

selviytyminen eteenpäin,<br />

<strong>oman</strong> epätäydellisyyden hyväksyminen,<br />

välillä itsensä armahtaminenkin.<br />

Arkeen ja myös juhlaan tarvitaan<br />

armoa, anteeksiantoa ja rakkautta.<br />

Onnellista kotia eivät rakenna täydelliset<br />

ihmiset, vaan vajavaiset, jotka voivat kokea<br />

Jumalan armon auringon lämmittävän<br />

sydäntään. Armon tuomaa siunausta<br />

me kaikki tarvitsemme. Tähän lämpöön<br />

voimme jättäytyä niin äitienpäivänä kuin<br />

jokaisena päivänä tulevana kesänä.<br />

HANNELE JALKANEN<br />

varapuheenjohtaja<br />

Valkonauha 3


Aino-kampaaja laittoi kampaukset.<br />

Sitten päästiin silityspuuhiin.<br />

Päivän päätteeksi maistui ruoka.<br />

4 Valkonauha<br />

TALVEN 2011–2012 TAPAHTUMIA<br />

Kevättä<br />

naisten talossa<br />

Aurinko paistaa sisään<br />

Liisankodin<br />

ikkunoista ja saa<br />

naisissa aikaan ikiaikaisen<br />

innon tehdä kaunista kevääksi.<br />

Ensimmäisenä kutsuimme<br />

paikalle Aino-kampaajan,<br />

joka teki niin ihania ja veistoksellisia<br />

kampauksia, että innostuimme<br />

ottamaan sarjan poseerauskuvia uusien<br />

hiustyylien saajista.<br />

Minä olen ihme,<br />

suuri ihme,<br />

ja kiitän sinua siitä.<br />

Ihmeellisiä ovat<br />

sinun tekosi,<br />

minä tiedän sen.<br />

Ps. 139:14<br />

Seuraavaksi oli vuorossa kodin kaunistaminen. Yhteistuumin<br />

päätimme hankkia alakerran oleskelu- ja<br />

ruokailutilaan uudet verhot ja pöytäliinat. Koko porukan<br />

voimin mittasimme, ompelimme ja silitimme verhot,<br />

asettelimme ne paikoilleen ja vaihdoimme pöytiin<br />

uudet liinat ja somisteet. Päivä kului nopeasti yhteisen<br />

työn touhussa, eikä hauskempaa puuhaa olisi voinut<br />

järjestämälläkään järjestää. Siinä oli yhdessä tekemisen<br />

iloa, naisten yhteyttä ja voimaa!<br />

Puutarhuri Tuomo Salovuori on tuonut Vihreä Veräjä<br />

-hankkeen mukana Liisankotiin tänäkin vuonna kasvien<br />

kevättä, kasvun ihmettä. Olemme kylväneet ruukkuihin<br />

vesikrassin ja auringonkukan siemeniä ja istuttaneet<br />

liljoja. Narsissit ja krookukset ovat pärjäilleet pihalla<br />

lumesta ja pakkasesta huolimatta.<br />

Kevät on innostanut myös liikkumaan. Joka-aamuisen<br />

jumppahetken ja kävelyretkien lisäksi aloitamme<br />

nuoren tanssijan Sofi a Uuksulaisen johdolla tanssiliikuntaryhmän.<br />

Musiikiksi ensimmäiseen koreografi aan<br />

Liisankodin naiset valitsivat Jari Sillanpään ”Oot täydellinen”.<br />

Kevät herättää tekemään ja tuntemaan. Tekemistä ja<br />

tunteita on Liisankodissakin riittänyt koko sillä kirjolla,<br />

minkä kuusitoista erilaista naista, kuusitoista erilaista<br />

<strong>elämän</strong>tarinaa tuottaa. Jokainen meistä, ja teistä on<br />

ihana ihme juuri sellaisena kuin on.<br />

MARIA MELLBERG<br />

Liisankodin johtaja


Opinnollista kumppanuutta<br />

Mitä se oikein tarkoittaa,<br />

kun Valkonauhankoulutustilaisuuksien<br />

ohjelmien lopussa<br />

lukee ”Agricola-opintokeskus”<br />

toisena järjestäjänä? Voi olla,<br />

ettei tunnu tutulta eikä herätä<br />

mielikuvia paljon mistään.<br />

Muutamia nimenvaihdoksia<br />

läpikäynyt Agricola-opintokeskus<br />

on Kirkkopalvelut<br />

ry:n ylläpitämä opintokeskus.<br />

Suomessa on 11 opintokeskusta,<br />

joiden taustalla on suuri<br />

joukko erilaisia kansalaisjärjestöjä,<br />

puolueita ja ammattiliittoja<br />

ja Agricola-opintokeskus<br />

on näistä yksi. Se tukee<br />

erityisesti kristillisten järjestöjen<br />

ja luterilaisten seurakuntien<br />

koulutus- ja opintotoimintaa<br />

sekä opintoryhmiä.<br />

Opintokeskukset ovat vapaan<br />

sivistystyön oppilaitoksia.<br />

Niillä ei ole tiettyä koulurakennusta,<br />

vaan opintokes-<br />

kusten kurssit ja opintokerhot<br />

pidetään siellä, missä ihmiset<br />

ovat: järjestöissä, kurssikeskuksissa<br />

tai vaikkapa ihmisten<br />

kotona. Opintokeskusten<br />

kurssit eivät johda tutkintoon,<br />

vaan ihmiset opiskelevat niillä<br />

kehittääkseen omaa tai järjestönsä<br />

osaamista. Opintokeskusten<br />

koulutukseen osallistuu<br />

vuodessa yli 200 000<br />

ihmistä. Opintokeskuksia rahoittaa<br />

Opetus- ja kulttuuriministeriö<br />

ja näin ollen myös<br />

esimerkiksi Valkonauhan<br />

koulutukset saavat Agricolaopintokeskuksen<br />

kautta tukea<br />

valtiolta.<br />

Mistä tulemme?<br />

Kirkkopalvelujen koulutustoiminnalla<br />

on oma pitkä historiansa,<br />

joka kulkee <strong>Suomen</strong><br />

Kirkon Sisälähetysseuran ja<br />

<strong>Suomen</strong> kirkon seurakunta-<br />

toiminnan keskusliiton historian<br />

lomassa ja liittyy Sisälähetysseuran<br />

osalta paljolti<br />

diakonian koulutukseen. Agricola-opiston<br />

nimeen liittyy<br />

Pääsihteeri Irja Eskelisen lisäys:<br />

<strong>Suomen</strong> Valkonauhaliiton<br />

järjestämät yhteistyökurssit<br />

ovat 28 vuoden ajan kulkeneet<br />

kurssisihteeri Satu Helmisen<br />

käsien kautta. Satu siirtyy<br />

elokuussa viettämään ansaittuja<br />

vapaita vuosia. Paikallisyhdistysten<br />

väki ja liiton<br />

toimisto lähettää lämpimät<br />

kiitokset Sadulle ystävällisestä,<br />

ihmisläheisestä ja ammattitaitoisesta<br />

palvelusta. Toivottavasti<br />

yhteytemme voisi jatkua<br />

jotain muuta kautta, vaikka<br />

tämä ”työyhteys” siirtyykin nyt<br />

toisille kasvoille.<br />

Vas. opintokerhosihteeri Arja Kaunisto ja 28 vuotta Valkonauhaakin palvellut kurssisihteeri Satu Helminen.<br />

Valkonauha 5


taas kiinnostavalla tavalla toinen<br />

historian juonne. Vuonna<br />

1932 perustettu Agricolaseuran<br />

opintotoiminta siirtyi<br />

1950 Sisälähetysseuralle ja<br />

muodostettiin ”Kirkon opintokeskus”.<br />

Keskus hoiti opintokerhoja<br />

ja luentotoimintaa,<br />

järjesti raamattukoulutusta<br />

ja opintomatkatoimintaa.<br />

Monipolvisten vaiheiden<br />

kautta opintotoiminta siirtyi<br />

1970-luvun puolivälissä <strong>Suomen</strong><br />

Kirkon Seurakuntatoiminnan<br />

Keskusliitolle (SKSK).<br />

Harri Heino valittiin 1974 ensimmäiseksiopintosihteeriksi<br />

ja hänen seuraajakseen tuli<br />

vuonna 1978 Heikki Toivola.<br />

Toivolan tehtäväksi tuli<br />

opintokeskuksen perustaminen<br />

SKSK:n yhteyteen. Kristillinen<br />

opintokeskus perustettiinkin<br />

vuonna 1981 ja se<br />

alkoi hoitaa valtionapurahoitteisia<br />

opintokerhoja ja luentotoimintaa.<br />

1990-luvun alussa<br />

järjestelmä vaihtui suoritusperusteiseksivaltionapujärjestelmäksi.<br />

SKSK:n perinteisiin tehtäviin<br />

olivat kuuluneet jo varhainluottamushenkilökoulutus<br />

ja seurakuntien taloudellis-hallinnollisellehenkilökunnalle<br />

suunnattu koulutus.<br />

Näistä perinteisistä<br />

koulutuksen aloista koulutustoiminta<br />

laajeni ja kehittyi<br />

edelleen 1970- ja 1980-luvuilla.<br />

Kristillisen Opintokeskuksen<br />

opintotoiminta ja SKSK:n<br />

koulutustoiminta integroituivat<br />

1990-luvun alussa ja Kristillisestä<br />

Opintokeskuksesta<br />

tuli osa SKSK:ta. Opintokeskus<br />

on ekumeeninen ja opintojärjestöjen<br />

joukossa on mm.<br />

ortodoksisen kirkon piirissä<br />

6 Valkonauha<br />

toimivia järjestöjä. Nimeä on<br />

muuteltu sitten Kirkkopalvelujen<br />

Opintokeskuksen kauttaAgricola-opintokeskukseksi<br />

– ja palattu tässä mielessä<br />

juurille 1930-luvulle. Agricola-opintokeskus<br />

toimii osana<br />

Koulutuskeskus Agricolaa.<br />

Entäs nyt?<br />

Tällä hetkellä Opintokeskus<br />

toimii yhteistyössä monenlaisten<br />

kristillisten ja kirkollisten<br />

– myös ortodoksisten – järjestöjen<br />

sekä luterilaisten seurakuntien<br />

ja pienempien kirkkokuntien<br />

kanssa. Valtaosa aihepiireistä<br />

liittyy teologiaan tai<br />

Raamattuun, mutta joukossa<br />

on paljon suomen kieltä, kasvatustyötä,<br />

kuvataidetta, sosiaalialaa<br />

ja monenlaista muuta<br />

kiinnostavaa. Opintokerhoissa<br />

opiskellaan erityisesti Raamattua<br />

tai lauletaan kuorossa.<br />

Näitä tunteja syntyy yhteensä<br />

vuosittain noin 24 000 ja kerhoja<br />

pidetään saman verran.<br />

Osallistujia on yhteensä kymmeniä<br />

tuhansia.<br />

Valkonauhan kanssa toimimme<br />

aktiivisesti yhdessä.<br />

Monet hyvät ja laadukkaat<br />

koulutukset on järjestetty<br />

tällä tavoin jäsenten ja muiden<br />

kiinnostuneiden hyväksi.<br />

Valkonauhan koulutuksen<br />

piirissä on kaikenikäisiä naisia<br />

ja miehiä monista <strong>elämän</strong>piireistä<br />

ja olen varma, että<br />

toiminnan avulla on saatu aikaan<br />

poikkeuksellisen paljon<br />

hyvää.<br />

Opintokeskukset ovat olleet<br />

aikaansa edellä jo syntyessään.<br />

Kun monet muut oppilaitokset<br />

kamppailevat kalliiden<br />

seinien ylläpidon kans-<br />

sa, meillä on taivas kattona ja<br />

kumppanit tukena. Voimme<br />

toimia koko <strong>Suomen</strong> alueella<br />

ja viedä koulutusta sinne, missä<br />

sitä tarvitaan ja missä osallistujat<br />

ovat.<br />

Tulevaisuuden myllerryksessä<br />

Koulutuksen resurssien väheneminen<br />

valtiontalouden supistuksissa<br />

koskettaa tietysti<br />

myös opintokeskuksia. Valtion<br />

rahoitus väheni jo kuluvana<br />

vuonna – eikä taida uusi<br />

vuosikaan helpotusta tähän<br />

tuoda. Tästä huolimatta uskon,<br />

että opintokeskusten toiminta<br />

mieluummin laajenee<br />

kuin supistuu. Voimme tehdä<br />

niin paljon hyvää niin vähällä<br />

– opintokeskusten rahoituksen<br />

tuella tehdään yhteensä<br />

noin 300 000 tuntia<br />

kaikenlaista koulutusta ja oppimistoimintaakansalaisjärjestöissä,<br />

joten vastinetta kyllä<br />

rahalle tulee. Koulutukseen ja<br />

ryhmiin pääsevät nekin, jotka<br />

eivät voi maksaa paljon. Monet<br />

ovat saaneet apua, innostusta,<br />

ystäviä ja iloa elämään<br />

näiden koulutusten ja ryhmien<br />

kautta. Tervetuloa mukaan!<br />

SATU KANTOLA<br />

koulutusjohtaja<br />

Agricola-opintokeskus,<br />

Koulutuskeskus Agricola


KATSEEN ARMO<br />

”Minun sieluni ylistää Herran suuruutta,<br />

minun henkeni riemuitsee Jumalasta,<br />

Vapahtajastani,<br />

sillä hän on luonut katseensa vähäiseen<br />

palvelijaansa.” (Luuk. 1:46-48)<br />

Valtava on se kokemus, kun tulee nähdyksi!<br />

Tämän tunsi Pyhä Maria, Herran<br />

äiti. Hänen sielunsa puhkesi ylistämään<br />

Herran suuruutta, koska Jumala oli<br />

”luonut katseensa” Mariaan, vähäiseen palvelijaansa.<br />

Marian kiitosvirttä ja katseen merkitystä<br />

sopii mietiskellä Valkonauha-lehden äitienpäivänumerossa.<br />

Ihminen kaipaa toisen kasvoja kehdosta<br />

hautaan. Vauvalle katse on elinehto. Äidin<br />

huomiota pyytää lapsi monine asioineen: ”äiti,<br />

äiti..” Toisen katsetta kaipaa niin näennäisesti<br />

katseita väistelevä nuori kuin sovintoa toivova<br />

aikuinen. Sairaalan vuodeosastolla mitkään<br />

tuliaiset eivät voi korvata toisen kasvojen tuomaa<br />

lohdutusta ja iloa.<br />

Katse voi joskus tuntua syyttävältä. Ihmisinä<br />

etsimme kuitenkin ennen kaikkea hyväksyvää,<br />

rohkaisevaa, lohduttavaa katsetta.<br />

Vanhassa synnintunnustuksessakin rukoillaan<br />

Kristusta: ”Katso puoleeni laupeutesi silmin,<br />

niin kuin sinä katsoit Pietariin, kun hän<br />

oli kieltänyt sinut, ja niin kuin sinä katsoit syntiseen<br />

naiseen fariseuksen kodissa ja ryöväriin<br />

ristinpuussa.”<br />

Tänä äitienpäivänä ajattelen kaikkia äitejä.<br />

Heidän huolenpidostaan kasvaa uusi elämä.<br />

Aivan erityisesti ajattelen niitä naisia, jotka<br />

elävät vaikeassa ihmissuhteessa tai yksinäisyydessä,<br />

jota eivät itselleen ole valinneet. Heitä,<br />

jotka saavat osakseen liian harvoin rohkaisevan<br />

katseen, ja jotka eivät omalla katseellaan<br />

aina jaksa tukea toista niin kuin tahtoisivat.<br />

Naisia, jotka väsyvät huolista, kiireestä ja <strong>elämän</strong><br />

epävarmuudesta.<br />

Maria, Herran äiti, näyttää tietä äideille ja<br />

isille, lapsellisille ja lapsettomille. Maria nostaa<br />

katseensa meihin ja Jumalaan. Marian ylistysvirsi<br />

ei keskity <strong>oman</strong> itseen ja omiin saavutuk-<br />

siin, vaan Jumalan suuriin tekoihin. Jumala<br />

on nimenomaan verbien, teonsanojen, Jumala:<br />

hän osoittaa laupeutensa, ruokkii nälkäiset<br />

ja pitää huolen palvelijastaan. Hän syöksee vallan<br />

pitäjät alas ja korottaa alhaiset ylös. Hän on<br />

ihmisen puoleen katsova Jumala.<br />

Ihmisinä kaipaamme Jumalan armahtavaa<br />

ja vapauttavaa katsetta. Ehkä juuri siksi Jumala<br />

syntyi ihmiseksi, jolla on todelliset kasvot.<br />

Kristuksessa Jumala katsoo ihmiseen, antaa<br />

tehtävän ja <strong>elämän</strong> mielen. Ihmisen paras vastaus<br />

Jumalan katseeseen – Marian esimerkin<br />

mukaisesti – on kiitos ja tehtävään suostuminen.<br />

Meidät on kutsuttu ylistämään Jumalan<br />

hyviä tekoja ja palvelemaan toisiamme.<br />

Näillä sanoilla haluan tervehtiä Valkonauha-lehden<br />

lukijoita ja ilmaista syvän kunnioitukseni<br />

sille palvelustyölle, jolla <strong>Suomen</strong> <strong>Valkonauhaliitto</strong><br />

on jo vuosien ajan tukenut naisten<br />

ja lasten hyvää ja raitista elämää. Samalla<br />

haluan rukoilla, että Jumala siunaisi Valkonauhaliiton<br />

työtä ja kääntäisi kasvonsa<br />

jokaisen tämän lehden lukijan puoleen.<br />

Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua.<br />

Herra kirkastakoon kasvonsa sinulle ja<br />

olkoon sinulle armollinen.<br />

Herra kääntäköön katseensa sinun puoleesi<br />

ja antakoon sinulle rauhan.<br />

Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.<br />

Aamen.<br />

JARI JOLKKONEN<br />

Kuopion piispa<br />

Valkonauha 7


Ronald haastattelee Talon vapaaehtoisia. Vas. Heidi Vähänikkilä ja Johanna Karivalo.<br />

Juhlahumua<br />

– 10 vuotta ihmeitä Ronald McDonald talolla<br />

Yli 90 500 yöpymisvuorokautta,majoittuneita<br />

perheitä lähemmäs<br />

4700, kukin tarina ainutlaatuinen.<br />

Tässä kaikessa lyhykäisyydessään<br />

tärkeät syyt,<br />

jotka keräsivät aurinkoisena<br />

keskiviikkona 14.3.2012 lähes<br />

sata ihmistä juhlimaan Ronald<br />

McDonald Talon 10-vuotisjuhlia.<br />

Vanhan sanonnan mukaan<br />

kuva kertoo enemmän kuin<br />

tuhat sanaa. Talolla asuvien<br />

perheiden kasvoilta pystyy samalla<br />

tavalla lukemaan sen<br />

hiljaisen kiitoksen, jonka he<br />

antavat yhtäkkisesti hyvinkin<br />

vaikeaan tilanteeseen joudut-<br />

8 Valkonauha<br />

tuaan saadessaan majoittua<br />

kodinomaisessa ympäristössä.<br />

Arjen pienet asiat – kunnollinen<br />

sänky, ruoanlaittomahdollisuus,<br />

pyykinpesukone,<br />

nettiyhteys pankkiyhteyksien<br />

käyttämiseen ja sähköpostin<br />

lukemiseen – ovat tarpeen<br />

usein pitkäaikaiseksi venähtävillä<br />

visiiteillä.<br />

Tärkeintä Talossa on kuitenkin<br />

läheisyys. Niin sairaalaan<br />

kuin muihin perheisiin.<br />

Tutkimusten mukaan vanhempien<br />

läsnäololla on suuri<br />

vaikutus lapsen paranemiseen<br />

ja hyvinvointiin ja tästä syystä<br />

kävelymatkan päässä Lastenklinikasta<br />

sijaitseva Talo on<br />

omiaan tukemaan koko perheen<br />

hyvinvointia. 10-vuotisjuhlassa<br />

oli aistittavissa käsin<br />

kosketeltavasti juuri tämä läheisyys,<br />

joka tekee Talosta ainutlaatuisen.<br />

Juhlassa oli mukana kattava<br />

kirjo Lastentalosäätiön ja<br />

itse Talon toiminnassa vuosien<br />

varrella mukana olleita<br />

henkilöitä, Talossa juhlapäivänä<br />

majoittuneita perheitä<br />

sekä säätiön yhteistyökumppaneita<br />

Kympin Lapset ry:stä,<br />

Sydänlapset ja -aikuiset ry:stä<br />

sekä HYKS Lastenklinikalta<br />

ja Lastenlinnasta. Erikoisvieraina<br />

juhliin oli kutsuttu ensimmäisenä<br />

vuonna 2002 ma-


joittuneet kaksi perhettä. Kuten<br />

monet lukijat varmasti<br />

ovat hu<strong>oman</strong>neet, on <strong>Suomen</strong><br />

<strong>Valkonauhaliitto</strong> ollut mukana<br />

Talon toiminnassa vuodesta<br />

2003 lähtien tarjoten muun<br />

muassa perheiden mukana<br />

Talossa majoittuville sairaan<br />

lapsen sisaruksille askartelu-<br />

ja musiikkikerhotoimintaa.<br />

Näitä kerhoja ohjaavat käsityönopettaja<br />

Anja Huhtasaari<br />

ja musiikinopettaja Taru Koivisto.<br />

”Yhteistyö <strong>Suomen</strong> Valkonauhaliiton<br />

kanssa on ollut<br />

meille todella merkityksellistä”,<br />

kertoi Talon päivittäisestä<br />

toiminnasta vastaava Johanna<br />

Serlachius.<br />

Hienon päivän jälkeen on<br />

aika palata arkeen. Puhelin<br />

soi, faksilla tulee uusia majoitushakemuksiasairaalasta,<br />

toiset perheet tulevat ja toiset<br />

lähtevät. Kevät on kiireistä<br />

aikaa, alkamassa on kolmesta<br />

suuresta hirsitalosta koostuvan<br />

kokonaisuuden suuri<br />

kunnostusprojekti – seuraavat<br />

kuukaudet tullaan viettämään<br />

ulkomaalausurakan keskellä.<br />

Lisää kuulumisia Talosta<br />

jälleen myöhemmin kesällä,<br />

tervetuloa myös vierailemaan<br />

sivuillamme osoitteessa<br />

www.rml.fi.<br />

Ihmeitä ei tapahdu – niitä<br />

tehdään!<br />

HEIDI VÄHÄNIKKILÄ<br />

Klaus Thomasson, Marja Salokangas, Heli Ryhänen, Johanna<br />

Serlachius ja Leena Lehtovaara.<br />

Talon emäntä Johanna Serlachius ottaa vastaan lahjaa.<br />

Ronald ja Petri Tuovinen, Seija Savolainen ja Ella Savolainen.<br />

Valkonauha 9


10 Valkonauha<br />

Yhteisöllisyys on voimaa<br />

Olen jälkikäteen hämmästellyt sitä<br />

harrastusten rikkautta, jota 60-luvun<br />

lapsuuteni kyläyhteisössä oli<br />

tarjolla. Talvella järjestettiin lapsille hiihtokilpailuja<br />

ja luistelukoulua ja kesällä<br />

yleisurheilukilpailuja, jalkapalloa sekä uimakouluja.<br />

Sunnuntaisin lapset kokoontuivat<br />

pyhäkouluun ja viikolla oli poika-<br />

ja tyttökerhoja. Lisäksi osallistuin tanhukerhoon,<br />

marttatyttöihin ja myös runonlausuntaa<br />

esitin useissa eri tilaisuuksissa.<br />

Nuorisoseuran ylläpitämä näytelmäharrastus<br />

veti joukkoihinsa niin lapsia kuin<br />

aikuisia.<br />

Harrastustoimintaa eivät järjestäneet<br />

kunnan tai valtion virkamiehet, vaan kylällä<br />

asuvat äidit ja isät. Tämän ajan lähiöissä<br />

unelmoitu ja peräänkuulutettu yhteisöllisyys,<br />

vapaaehtoistoiminta lasten ja<br />

nuorten parissa oli arkipäivän ylellisyyttä<br />

ja itsestäänselvyyttä lapsuuteni kyläyhteisössä.<br />

Samalla toteutui se, että kylän väki<br />

– niin aikuiset kuin lapset tunsivat toisensa.<br />

Kansainvälistyvässä maailmassa paikallisuuden<br />

ja yhteisöllisyyden vastapaino<br />

on noussut uuteen arvoonsa. Niin lapselle<br />

kuin aikuiselle on tärkeää kuulua läheisten<br />

ja turvallisten ihmisten yhteisöön<br />

ja rikastuttaa yhteiselämää kansalaistoiminnan<br />

keinoin.<br />

Arvokasvatus luo turvallisuutta<br />

Hyvässäkään taloudellisessa tilanteessa<br />

viranomaiset eivät voi vastata hyvinvoinnista<br />

ilman kansalaistoiminnan tukea.<br />

Hyvinvointi syntyy pohjimmiltaan<br />

ihmisten luontaisissa sosiaalisissa verkostoissa,<br />

ennen muuta perheessä ja kansalaisyhteiskunnassa<br />

julkisen sektorin tukemana.<br />

Tällaisen lähimmäisyyden ja yhteisöllisyyden<br />

oivaltaminen on voimavara,<br />

joka meidän tulisi uudelleen Suomessa<br />

löytää. Me tarvitsemme toisiamme ja jokaisella<br />

meistä on jotain annettavaa.<br />

Yhteisöllisyys luo myös turvallisuutta.<br />

Turvallisuudesta vastaavana ministerinä<br />

iloitsen siitä turvallisuustyöstä, jota ne<br />

tahot tekevät, jotka toimivat hyvien <strong>elämän</strong>arvojen<br />

opettajina. Yhteisen vastuun<br />

uudelleen oivaltaminen edellyttää nimittäin<br />

arvokasvatusta. Tällaista työtä tekee<br />

myös <strong>Suomen</strong> <strong>Valkonauhaliitto</strong> edistäessään<br />

toiminnallaan raittiita <strong>elämän</strong>tapoja,<br />

kristillistä <strong>elämän</strong>katsomusta sekä ohjatessaan<br />

yhteiskunnalliseen vastuuseen.<br />

Hyvät kristilliset arvot kuten rehellisyys,<br />

luotettavuus ja esivallan kunnioittaminen<br />

ovat vielä tänään suomalaisia arvoja.<br />

Tällainen arvomaailma ei ole syntynyt<br />

itsestään eikä se myöskään säily itsestään.<br />

Tarvitaan arvokasvattajia. Vaikka<br />

säätäisimme määrättömästi hyviä lakeja<br />

tai lisäisimme poliiseja ja vartijoita, todellinen<br />

turvallisuus ei lisääntyisi samassa<br />

suhteessa. Toisen henkilön ruumiillisen<br />

ja henkisen koskemattomuuden sekä<br />

omaisuuden kunnioitus, lähimmäisenrakkaus,<br />

ovat välttämättömiä, jotta yhteiskunnassa<br />

säilyy järjestys.<br />

Hyvää äitienpäivää<br />

Vietämme pian äitienpäivää. Lapsuuteeni<br />

liittyy eräs erityinen muisto äidinrakkaudesta<br />

ja kodin arvokasvatuksesta. Lapsuuden<br />

kodissani arvokkain huonekalu<br />

oli puinen, lasiovinen vitriini, joka sisälsi<br />

äidin aarteita: häälahjaksi saadun arabian<br />

kahvikaluston, joiden kupeissa ja aseteissa<br />

oli kullatut reunat, ja muutaman hienon<br />

maljakon sekä koriste-esineitä. Pienenä<br />

koululaisena kerran uhmasin äidin kieltoja<br />

ja keikuin lasivitriinin päällä, jolloin<br />

kävi niin, että koko vitriini kaatui, lasiovet<br />

halkesivat ja sisällä olevat astiat menivät<br />

pirstaleiksi. Vain yksi posliinikermak-


ko jäi ehjäksi. Tilanne oli kaamea, äiti<br />

konttasi lattialla itkien ja lasinpalasia<br />

keräten. Sirpaleiden vierellä seisoen<br />

tajusin, että en pysty millään tavoin<br />

korvaamaan tai korjaamaan tekoani.<br />

Enkä tohtinut edes pyytää anteeksi.<br />

Muutaman tunnin ulkona pakoiltuani<br />

äiti huuteli minut luokseen. Menin<br />

sisään, pyysin anteeksi ja äiti antoi<br />

anteeksi. Olen jälkikäteen ihmetellyt<br />

sitä, että äiti ei ole koskaan minua<br />

muistuttanut tuosta teosta. Häälahjakaluston<br />

menetys varmasti harmitti<br />

häntä pitkään, mutta hän ei sitä kaivellut.<br />

Koin, että olin todellakin saanut<br />

tekoni anteeksi.<br />

Jokaisen elämästä löytyy asioita,<br />

jotka ovat käsittelyssämme särkyneet<br />

ja tiedämme, että meillä ei ole keinoja<br />

tehdä sirpaleista uutta. Olemme epäonnistuneet<br />

vastuun kantamisessa<br />

omasta elämästämme ja toisten elämästä.<br />

Olemme tehneet tekoja, joita<br />

ei saa enää tekemättömiksi. Loukkaavia<br />

sanoja voi yrittää selitellä, mutta<br />

niitä ei saa enää vedettyä takaisin. Koti<br />

voi olla hajonnut, eikä paluuta ehjään<br />

avioliittoon enää ole. Ainoa, mitä<br />

aiheuttamamme tuhon keskellä voi<br />

tehdä, on pyytää anteeksi. Ihmisten<br />

kyky ja halu armahtaa toisiaan on rajallinen.<br />

Jumalan anteeksiantamus on<br />

rajaton.<br />

PÄIVI RÄSÄNEN<br />

sisäasiainministeri<br />

Opin, ettei kiireellinen asia saa<br />

mennä tärkeän asian edelle.<br />

Kiireellistä on kirjoituspöydälläni odottava<br />

paperityö, tapaamiset,<br />

päivittäiset rutiinini.<br />

Tärkeää on uskoni, ystäväni ja<br />

ihmissuhteeni.<br />

(Kay You)<br />

Herra, auta minua muistamaan<br />

mikä on tärkeintä ja mikä voi odottaa.<br />

(Teoksessa Vuosi kanssasi,<br />

Jean Watson)<br />

Valkonauha 11


OUTI TJURIN<br />

KESTÄVÄ KEHITYS<br />

ja elintapavalinnat<br />

Tekeekö ostaminen<br />

onnelliseksi?<br />

Tavaraan ja ostamiseen sidottu<br />

<strong>elämän</strong>tapa rasittaa ja kuluttaa<br />

sekä ihmistä että maapalloa.<br />

Mainonta luo meihin<br />

tyytymättömyyttä, jota vähennämmeshoppailemalla,<br />

kuluttamalla ja etsimällä<br />

omistamiseen liittyviä elä-<br />

myksiä. Tyytymättömyys ei<br />

lopu uuden tavaran saamiseen,<br />

vaan se siirtyy seuraavaan<br />

hankintakohteeseen ja<br />

tavarakierre on loputon. Hankittu<br />

tavara muuttuu rasitteeksi:<br />

sitä pitää huoltaa, varastoida<br />

ja tehdä sille tilaa.<br />

Moni elää kuluttamisensa ehdoilla,<br />

täyttää tilansa tavaralla<br />

ja hankkii sitä koko ajan lisää.<br />

Kuluttamista voi harras-<br />

12 Valkonauha<br />

MICHAL PAŘÍZEK<br />

Gentin keskusta on autoton alue, johon pääsee raitiovaunulla ja polkupyörällä.<br />

Pyöräily on lyhyiden etäisyyksien Belgiassa suosittu liikkumismuoto.<br />

taa loputtomasti, sillä ostettavaa<br />

riittää vauvasta vaariin.<br />

Elämän vastoinkäymiset<br />

ovat vieraannuttaneet minua<br />

vallitsevasta hankinta- ja ku-<br />

lutusyhteiskunnanmallista. Miten on mahdollista, että<br />

kannan säkkitolkulla tavaraa<br />

kirpputorille pari kertaa vuodessa<br />

ja kaapit ovat aina yhtä<br />

Gent oli keskiajalla Euroopan<br />

toiseksi suurin kaupunki. Upea<br />

ja harvinaisen laaja keskiaikainen<br />

keskusta tekee vaikutuksen,<br />

vaikka esitteistä selviää<br />

että se onkin uudelleenrakennettu<br />

vuoden 1913 maailmannäyttelyyn.<br />

Vanha ja uusi keskiaikaisuus<br />

ovat Gentissä sulassa<br />

sovussa ja ihmiset nauttivat<br />

auringonpaisteesta kanavan<br />

varrella.


täynnä? Huomaan lähteväni<br />

kauppaan tai kirppikselle lievittämään<br />

pahaa mieltäni tai<br />

ahdistustani, mutta uuden tavaran<br />

kotiin tuominen ei lievitä<br />

pahaa oloa enää seuraavana<br />

päivänä. Tavaran vähentäminen<br />

on parempi ahdistuslääke<br />

kuin sen lisääminen.<br />

Kestävän kehityksen<br />

intensiiviohjelma<br />

Metropolia Ammattikorkeakoulunsosionomiopiskelijana<br />

pääsin maaliskuussa osallistumaan<br />

Gentissä Belgiassa<br />

10 päivän mittaiseen Erasmus-intensiiviohjelmaan.<br />

SoS! – Social work and sustai-<br />

Lauantaiaamun romutyöpajassa<br />

askartelimme pyöränkumeista ja<br />

vanhoista tuolin rungoista tilataidetta<br />

ja käyttöesineitä. Työryhmämme<br />

sai aikaan kaksitasoisen<br />

yöpöydän, joka on varustettu ripustuskoukuilla.<br />

OUTI TJURIN<br />

nable development -hankkeessa<br />

on mukana kahdeksan Euroopan<br />

maata. Lähtökohtana<br />

on se yhteiskunnallinen muutostarve,<br />

joka on läsnä erityisesti<br />

teollistuneissa maissa tulevien<br />

sukupolvien toimintamahdollisuuksienturvaamiseksi.<br />

Tavoitteena on luoda<br />

ajattelua ja toimintatapoja,<br />

joiden avulla sosiaalialan ammattilaiset<br />

voivat olla tukemassa<br />

kestävää kehitystä.<br />

Opintomatkan aikana<br />

työskentelin kymmenen hengen<br />

pienryhmässä, jossa aiheenamme<br />

oli kestävä kauppa.<br />

Ryhmässäni oli osallistujia<br />

Belgiasta, Ukrainasta,<br />

Azerbaidžanista, Espanjasta,<br />

Saksasta ja Slovakiasta. Pienryhmätyöskentelyn<br />

lisäksi<br />

meillä oli kestävää kehitystä<br />

käsitteleviä luentoja ja vierailuja<br />

paikallisiin yrityksiin ja<br />

yhdistyksiin.<br />

Matkan parasta antia oli<br />

työskentely eri näkökantoja<br />

omaavien ihmisten kanssa.<br />

Tätä tuki pedagoginen valmennusmalli,<br />

jossa opettajat<br />

olivat käytettävissä asiantuntijoina,<br />

mutta me opiskelijat<br />

saimme järjestäytyä kuten itse<br />

halusimme. Itä-Euroopan<br />

osallistujille tällainen suomalaisessakorkeakouluopetuksessa<br />

tavallinen luottamus ja<br />

itsenäisyys oli uusi kokemus<br />

ja ihmetyksen aihe. Kieli- ja<br />

kulttuurieroja sekä valmentajien<br />

että opiskelijoiden kesken<br />

oli monenlaisia, mutta niistä<br />

keskustelu oli kiinnostavaa<br />

ja avartavaa kaikille osallistu-<br />

jille. Paljon yhteistäkin löytyi<br />

tiedostavien ja yhteiskuntakriittisten<br />

sosiaalialan opiskelijoiden<br />

ajattelusta ja näkökulmista.<br />

Mitä jokainen voi tehdä<br />

kestävän kehityksen<br />

edistämiseksi?<br />

Tällä hetkellä me länsimaiden<br />

ihmiset kulutamme luonnonvaroja<br />

ja saastutamme luontoa<br />

sellaista vauhtia, että tarvittaisiin<br />

viisi maapalloa kattamaan<br />

kaikkien maailman ihmisten<br />

samantasoinen kulutus. Tulevien<br />

sukupolvien valinnan<br />

mahdollisuudet tulevat olemaan<br />

rajallisemmat meidän<br />

valintojemme takia. Haluamme<br />

ostaa halvinta mahdollista<br />

tavaraa, vaikka se olisikin<br />

valmistettu epäinhimillisissä<br />

tuotanto-olosuhteissa.<br />

Jokainen voi tehdä pieniä<br />

asioita kestävän kehityksen<br />

edistämiseksi. Aktivismillakin<br />

on paikkansa, mutta aktivistiksi<br />

ei tarvitse ryhtyä jos<br />

haluaa tehdä elämästään kestävämpää.<br />

Aloittaa voi vaikka<br />

tästä:<br />

�Lopeta mainospostin vastaanotto<br />

ja lukeminen. Tarra<br />

postilaatikossa katkaisee kaiken<br />

osoitteett<strong>oman</strong> mainosjakelun.<br />

�Sammuta valot ja sähkölaitteiden<br />

valmiustilat kun ne eivät<br />

ole käytössä.<br />

�Vältä lentämistä. Lentäminen<br />

on kaikista saastuttavin<br />

matkustusmuoto.<br />

Valkonauha 13


�Lainaa, osta käytettynä tai<br />

vuokraa harvoin käyttämäsi<br />

tavarat.<br />

�Kierrätä kaikki kierrätyskelpoinen<br />

tavara.<br />

�Syö lähiruokaa, pidä kasvimaata<br />

ja osta kotimaista.<br />

�Kompostoi.<br />

�Käytä vettä säästeliäästi.<br />

�Osta energiapihejä sähkölaitteita.<br />

�Autoile järkevästi. Kävele<br />

tai pyöräile lyhyet matkat,<br />

käytä julkisia liikennevälineitä<br />

silloin kun voit.<br />

�Kysy myyjältä tuotteen alkuperästä,valmistusoloista,<br />

takuusta ja ympäristöystävällisyydestä,<br />

varsinkin<br />

jos tuotetta markkinoidaan<br />

ekologisena.<br />

�Vie roskat roskikseen ja<br />

poimi toisen heittämä roska<br />

matkallasi.<br />

�Osta pitkäikäisiä, hyvälaatuisia<br />

ja ajattomia tuotteita.<br />

Silloin tuotteiden käyttöikä<br />

pitenee ja jätettä tulee vähemmän.<br />

�Vähennä lihansyöntiä ja lisää<br />

kasviksia ruokavalioosi.<br />

Helpoin tapa vähentää kasvihuonepäästöjä<br />

on vähentää<br />

kokonaisuudessaan liha-<br />

ja maitotuotteiden kulutusta.<br />

�Osta lahjaksi palveluja.<br />

MARJO-RIITTA ROLLAND<br />

sosionomiopiskelija<br />

14 Valkonauha<br />

KIITÄMME<br />

saamastamme tunnustuspalkinnosta<br />

Kuvassa vasemmalta<br />

Marjo-Riitta Rolland<br />

ja Heli Koivulehto<br />

Sylistä elämä alkaa<br />

-ryhmätoiminnasta,<br />

<strong>Suomen</strong> NNKY-liiton<br />

puheenjohtaja Tuuli<br />

Raamat, Henna VuorentoA-klinikkasäätiöstä,<br />

Maarit Andersson<br />

Ensi- ja turvakotien<br />

liitosta sekä<br />

<strong>Suomen</strong> NNKY-liiton<br />

pääsihteeri Pirjo-Liisa<br />

Penttinen.<br />

<strong>Suomen</strong> NNKY-liiton (<strong>Suomen</strong> Nuorten Naisten Kristillisten<br />

Yhdistysten Liitto ry) vuoden 2012 tunnustuspalkinnon<br />

saivat <strong>Suomen</strong> Valkonauhaliiton Sylistä elämä alkaa -ryhmätoiminta<br />

sekä Ensi- ja turvakotien liiton ja A-klinikkasäätiön<br />

Päihdelinkin yhteistyönä toteutettu Äitiryhmä-verkkoyhteisö.<br />

NNKY-tunnustuspalkinnon kohteena on tänä vuonna naisiin<br />

kohdistuvan päihdetyön tukeminen.<br />

<strong>Suomen</strong> NNKY-liitto haluaa tunnustuspalkinnolla nostaa esille<br />

erilaisia päihdetyön toimijoita ja välittää päihde ongelmaisille<br />

äideille viestiä siitä, että apua on tarjolla, ja sitä kannattaa etsiä.<br />

Sylistä elämä alkaa -ryhmätoiminnan tavoitteena on tukea<br />

raskaana olevia ja alle vuoden ikäisten vauvojen päihdeongelmaisia<br />

äitejä löytämään itsestään voimavaroja vanhempana<br />

toimimiseen. Toiminnalla yritetään murtaa sukupolvia kestäviä<br />

negatiivisia ketjuja, löytää vanhemmuuden toimintamalleja<br />

sekä kehittää varhaista vuorovaikutusta. Ryhmätoimintaa on<br />

järjestetty Espoossa ja Mikkelissä.<br />

Äitiryhmä toimii verkossa Päihdelinkin keskustelualueella.<br />

Kolme kuukautta kestävä, keväisin ja syksyisin järjestettävä<br />

Äitiryhmä on ammattilaisohjattu vertaistukiryhmä äideille ja<br />

raskaana oleville naisille, joilla on ongelmia päihteiden käytön<br />

kanssa. Keskusteluryhmä on suljettu, ja käydyt keskustelut ovat<br />

luottamuksellisia. Ryhmän tavoitteena on auttaa äitejä vähentämään<br />

tai lopettamaan päihteiden käyttö kokonaan ja vahvistaa<br />

vanhemmuutta. Verkkoryhmästä saatava ammattilais- ja vertaistuki<br />

auttaa äitejä puhumaan päihteiden käytöstä avoimesti ja<br />

rohkaisee jatkoavun hakemiseen.<br />

NNKY-tunnustuspalkinto jaettiin kymmenennen kerran.<br />

Molemmat tunnustuspalkinnot ovat arvoltaan 2 000 euroa.<br />

Palkinnot luovutettiin Maailman NNKY-päivän brunssilla Helsingissä<br />

24.4.


TUHKIMOSTA<br />

<strong>oman</strong> <strong>elämän</strong> <strong>haltijaksi</strong><br />

Pohjois-Karjalassa Tohmajärvellä<br />

toimiva Hoitokoti<br />

Tuhkimo tarjoaa<br />

kuntouttavaa laitoshoitoa eriikäisille<br />

päihderiippuvaisille<br />

(alkoholi, lääkkeet, huumeet)<br />

naisille. Erityisesti naisten tarpeisiin<br />

suunniteltu kuntoutusohjelma<br />

mahdollistaa vaikeistakin<br />

asioista puhumisen<br />

ja täydellisen keskittymisen<br />

omaan kuntoutumiseen ilman<br />

häiriötekijöitä.<br />

Vuodesta 2002 toiminut<br />

Hoitokoti Tuhkimo eroaa yhdellä<br />

tavalla merkittävästi<br />

muista päihdekuntoutuslaitoksista.<br />

Sen asiakkaina on vain ja<br />

ainoastaan naisia ja koko kuntoutusohjelma<br />

on suunniteltu<br />

naisten tarpeisiin.<br />

Tuhkimoon tulijoista 62<br />

prosenttia on kokenut elämässään<br />

jonkinlaista väkivaltaa.<br />

Suurin osa on parisuhdeväkivaltaa,<br />

jossa mies on ollut<br />

pahoinpitelijä. Asiakkaista 42<br />

prosenttia on käytetty seksu-<br />

aalisesti hyväksi ja 13 prosenttia<br />

on insestin uhreja.<br />

Tuhkimossa on asiakaspaikkoja<br />

14, joista kahta voidaan<br />

käyttää katkaisuhoitoon<br />

ja kahta jatkokuntoutukseen.<br />

Kuntoutujat tulevat Tuhkimoon<br />

eri puolilta Suomea<br />

pääosin A-klinikoiden tai so-<br />

Hoitokoti Tuhkimon kodikas huone.<br />

siaalitoimen kautta. Kuntoutukseen<br />

voi hakeutua myös itse<br />

maksavana.<br />

Kuntoutusjaksot jakautuvat<br />

kolmeen eri osaan: katkaisuhoitoon,<br />

peruskuntoutukseen<br />

ja jatkokuntoutukseen.<br />

Katkaisuhoidon tavoitteena<br />

on päihdekierteen katkaisu,<br />

Valkonauha 15


vieroitusoireiden hoito ja asiakkaan<br />

motivoituminen päihderiippuvuuden<br />

hoitamiseen,<br />

katkaisuhoidosta siirrytään<br />

yleensä peruskuntoutukseen.<br />

Peruskuntoutuksen päiväohjelmaan<br />

sisältyy muun muassa<br />

yhteisöryhmiä, henkilökohtaisia<br />

keskusteluja, luentoja,<br />

luovaa toimintaa, liikuntaa,<br />

tutustumista itsehoitoryhmiin,<br />

tilojen siisteydestä<br />

huolehditaan yhteisvastuullisesti.<br />

Päiväohjelma on tiivis,<br />

Tuhkimo ei ole lepokoti, vaan<br />

<strong>oman</strong> kuntoutumisen eteen<br />

on tehtävä työtä. Tavoitteena<br />

on täysin päihteetön <strong>elämän</strong>tapa.<br />

Jatkokuntoutus on suunnattu<br />

sellaisille asiakkaille,<br />

joilla on selkeästi ongelmia<br />

päihteettömän arjen hal-<br />

Päihteet perheenrikkojana<br />

Tämän päivän yhteiskunnassa<br />

suhtaudutaan<br />

myönteisesti päihteiden<br />

käyttöön. Alkoholi kuuluu arkipäivään.<br />

Voi jopa ajatella,<br />

että juomattomuus on poikkeuksellista.<br />

Päihderiippuvuus kehittyy<br />

pikkuhiljaa. Päihteillä tarkoitetaan<br />

alkoholia, lääkkeitä<br />

ja huumeita. Aluksi päihteitä<br />

otetaan mielihyvää tuottamaan,<br />

vapauttamaan sekä<br />

antamaan rohkeutta. Käytön<br />

jatkuessa toleranssi kasvaa ja<br />

alkaa ilmentyä hermostuneisuutta,<br />

levottomuutta ja masennusta<br />

sekä unettomuutta.<br />

Tarvitaan enemmän päihdettä<br />

16 Valkonauha<br />

linnassa.Jatkokuntoutuksessa keskitytään enemmän arjen<br />

hallintaan ja siihen, mihin<br />

juuri kyseinen henkilö tarvitsee<br />

apua. Näitä voivat olla esimerkiksi<br />

kodinhoito, itsestään<br />

ja asioistaan huolehtiminen ja<br />

rahankäyttö.<br />

Asiakkailla on myös mahdollisuussielunhoitokeskusteluihin<br />

sekä vaihtoehtoisiin<br />

hoitomuotoihin kuten: 5-pisteen<br />

korva-akupunktio, Fatuoli<br />

sekä turvesauna. Kuntoutusjakson<br />

aikana asiakkailla<br />

on mahdollisuus omakustanteisiin<br />

kampaamo- ja<br />

hierontapalveluihin.<br />

Viikonloput Tuhkimossa<br />

on varattu vapaa-aikaan, sunnuntaisin<br />

voivat läheiset käydä<br />

vierailulla.<br />

rentoutuakseen. Päästäkseen<br />

pois näistä olotiloista lähdetään<br />

hankkimaan unilääkettä,<br />

rauhoittavia ja muita mielialalääkkeitä.<br />

Naiset hakevat<br />

ensin apua masennukseen ja<br />

unettomuuteen, eivät lisääntyneeseen<br />

alkoholin käyttöön.<br />

Päihdeongelmaisten naisten<br />

määrä on jatkuvasti kasvussa<br />

iästä riippumatta.<br />

Sekakäyttö (alkoholi ja lääkkeet<br />

yhdessä) on yleistä naisilla,<br />

pelkästään alkoholiriippuvaisia<br />

on vähemmän. Syyllisyys<br />

ja häpeä omasta juomisesta<br />

aiheuttavat salailua ja<br />

valehtelua. Naisille päihteiden<br />

käyttö aiheuttaa suurempaa<br />

Seurantatutkimusten perusteella<br />

n. 40% kaikista kuntoutuksen<br />

läpi käyneistä saavuttavat<br />

päihteettömyyden,<br />

pitkillä kuntoutusjaksoilla<br />

perus- + jatkokuntoutus (6-<br />

12kk) toipumisprosentti on<br />

85%.<br />

ANNE-MARI MYLLER<br />

vastaava päihdeohjaaja<br />

Lisätietoja:<br />

Hoitokoti Tuhkimo<br />

Asemantie 40<br />

82600 TOHMAJÄRVI<br />

Puh. 040-708 3939<br />

Fax. 013-739 550<br />

toimisto@hoitokotituhkimo.fi<br />

www.hoitokotituhkimo.fi<br />

häpeää kuin miehille. Vieläkin<br />

tämän päivän yhteiskunnassa<br />

naisten päihteiden käyttöön<br />

suhtaudutaan kielteisemmin<br />

kuin miesten.<br />

Alkoholismi on koko perheen<br />

sairaus. Perhe mahdollistaa<br />

salailun. Jokainen tietää, mutta<br />

kukaan ei ota asiaa puheeksi.<br />

Perheenjäsenet alkavat valehdella<br />

juovan puolesta esim.<br />

työpaikalle, läheisille ja sukulaisille.<br />

Ja jos asia otetaan puheeksi,<br />

niin kielto on ensimmäinen<br />

reaktio. Sen kieltävät<br />

niin juova kuin muukin perhe.<br />

Jopa työyhteisössä asiaa<br />

peitellään. Päihteiden käytön<br />

mahdollistaa monesti lähei


nen, jolla ei ole tietoa päihderiippuvuuden<br />

synnystä. Kun<br />

ei ymmärretä mistä on kysymys,<br />

ei mielletä ongelmaa sairaudeksi,<br />

vaan se mieluummin<br />

salataan. Ja kun ei tiedetä<br />

miten voisi auttaa, helposti<br />

otetaan vastuu päihteiden<br />

käyttäjän asioista. Apua tarvitsevat<br />

myös läheiset.<br />

Naisten päihteiden käyttö<br />

aiheuttaa lapselle enemmän<br />

haittaa kuin isän päihteiden<br />

käyttö. Jos mies juo, niin<br />

nainen kyllä pystyy huolehtimaan<br />

perheestä. Vielä tänäkin<br />

päivänä useimmiten nainen<br />

hoitaa lapset. On esimerkiksi<br />

yksinhuoltajaäitejä, joiden<br />

päihteiden käyttö tapahtuu<br />

kotona. Hän juo yksin ja<br />

salaa. Juomisen jatkuessa perheen<br />

laiminlyönti näkyy epärehellisyytenä,<br />

lupausten pettämisenä<br />

ja puhumattomuutena.<br />

Välinpitämättömyyden<br />

lisääntyessä ei jaksa huolehtia<br />

perheen hyvinvoinnista,<br />

esim. siisteydestä ja hygieniasta.<br />

Myös omasta itsestä huolehtiminen<br />

laiminlyödään.<br />

Lasten turvattomuus lisääntyy<br />

ja he alkavat oireilla<br />

eri tavoin (mm. yökastelu,<br />

aggressiivisuus, kiukuttelu,<br />

kouluvaikeudet). Päihdeongelmaisessa<br />

perheessä<br />

lapsilta puuttuvat rajat. Ei pi-<br />

Vas. Saara Ketolainen ja Raija Lindberg.<br />

detä säännöistä eikä rutiineista<br />

kiinni. Lapset alkavat kantaa<br />

vastuuta aikuisten asioista:<br />

he hoitavat kauppa-asioita,<br />

huolehtivat itsestään ja toisistaan.<br />

Ja ihmetellään mikä äidillä<br />

on. He selittävät ja valehtelevat<br />

kaiken olevan hyvin.<br />

Sosiaaliset suhteet kärsivät,<br />

kun ei voi tuoda kavereita kotiin.<br />

Väsymys ja levottomuus<br />

lisääntyvät.<br />

Mitä pitemmälle riippuvuus<br />

etenee, sitä tärkeämmäksi<br />

päihde tulee käyttäjälle. Päihteidenkäytön<br />

jatkuessa myös<br />

moraali muuttuu. Vastuuttomuus<br />

lisääntyy joka ilmenee<br />

esim. pettämisenä ja epärehellisyytenä.<br />

Ei pystytä seksuaaliseen<br />

kanssakäymiseen ilman<br />

päihdettä. Päihdeseura muuttuu<br />

ja hakeudutaan enemmän<br />

käyttävien seuraan. Kaikki ihmissuhteet<br />

kärsivät.<br />

Liiallinen, jatkuva päihteiden<br />

käyttö muuttaa persoonallisuutta.<br />

Itsehillinnän puuttues-<br />

sa aggressiivisuus tulee esille.<br />

Se ilmenee henkisenä ja fyysisenä<br />

väkivaltana ja kohdistuu<br />

helposti lapsiin ja mieheen.<br />

Naisten keskuudessa väkivalta<br />

on kasvanut ja siitä on alettu<br />

puhua enemmän.<br />

Naisten päihderiippuvuus<br />

on monimuotoinen ja laaja-alainen<br />

sairaus. Se koskettaa<br />

niin yksilöä kuin yhteisöä.<br />

Päihderiippuvuuden hoito<br />

kannattaa aina, mutta tänä<br />

päivänä hoitoon panostetaan<br />

ihan liian vähän. Intensiivisellä,<br />

tarpeeksi pitkällä hoidolla<br />

on saatu hyviä tuloksia.<br />

Hoitokoti Tuhkimon hoitoohjelma<br />

on suunniteltu naisille<br />

ja sillä on saatu kestäviä tuloksia.<br />

RAIJA LINDBERG,<br />

toimitusjohtaja, sosiaaliohjaaja<br />

SAARA KETOLAINEN,<br />

päihde- ja seksuaaliterapeutti<br />

Valkonauha 17


Carl Larsson -näyttely Hyvän <strong>elämän</strong> jäljillä oli avoinna Helsingin Ateneumissa 10.2.–29.4.<br />

Carl Larsson<br />

– koti päivän puolella<br />

”Carl Larssonin ´Åt solsidan´on<br />

ilmiö, jota kukaan ei hevin unohda”,<br />

sanotaan samannimisessä<br />

kuvateoksessa. Nämä ”onnelliset<br />

ihmiset”, jollaisiksi Larsson itsensä<br />

ja perheensä koki, kiinnostavat<br />

meitä yhä.<br />

”Kun astut tämän talon kynnyksen<br />

yli, olet onnellisten ihmisten parissa.<br />

Muuten täällä ei ole mitään<br />

merkillistä, paitsi itse mökki.”<br />

Carl Larsson syntyi vuonna 1853<br />

Tukholmassa. Carlin vanhemmat<br />

ylläpitivät Carlin lapsuudessa raittiusravintolaa.<br />

Se oli siihen aikaankin aika<br />

ainutlaatuinen liikeidea, joka osoittautui<br />

myös hieman epäonniseksi. Carlin<br />

vanhemmat joutuivat luopumaan yrityksestä<br />

ja perhe joutui suuriin vaikeuksiin.<br />

Samoihin aikoihin Carlin isä lähti omille<br />

teilleen ja jätti pienen perheen <strong>oman</strong> onnensa<br />

nojaan. Äidillä ei ollut paljon vaihtoehtoja<br />

ja hänestä tuli pyykkäri. Tuohon<br />

aikaan ja vielä paljon senkin jälkeen<br />

pyykkärin työ oli erittäin raskasta työtä.<br />

Aikanaan isä palasi perheensä luo, mutta<br />

se aiheutti äidille vain lisää työtä. Carl<br />

aloitti koulutiensä pientenlastenkoulussa,<br />

mutta siirtyi sittemmin ilmaiseen köyhäinkouluun<br />

Skeppargatanille. Opettajilla<br />

oli Carlille suuri merkitys. ”Alati opettaja<br />

torui mua, ei ollut toista yhtä hakattua.<br />

Vaan sitten ykskaks: Nero!? olla mah-<br />

18 Valkonauha<br />

LARS DAHLSTRÖM<br />

Brita, kissa ja voileipä /<br />

(1898) Börjesonska samlingen, Tällberg.<br />

doin kun nähtiin, kuinka maalata mä tahdoin.”<br />

Kun Carlin lahjat huomattiin, pääsi<br />

hän aloittamaan Taideakatemian ´Alkeiskoulussa´.<br />

Keväällä 1869 Carl sai palkintorahan,<br />

jonka turvin hän saattoi päästä<br />

oppilaaksi Vapaiden taiteiden Akatemiaan.<br />

Hän kyllä itse koki nuo vuodet hieman<br />

”tappavina”. Kuten hän itse muistelee:<br />

”Kaksi vuotta parhaasta iästäni pelkkiä<br />

antiikkipäitä, pääasiana niiden hieno<br />

varjostaminen – tyylistä tai suuruudesta ei<br />

saa pienintäkään käsitystä tai aavistusta.”<br />

Eräs tulevista merkkitapahtumista Carl<br />

Larssonin taiteilijan uralla oli päästä kuvittamaan<br />

H.C. Andersenin satujen ruotsalainen<br />

laitos. Hän myös osallistui akatemian<br />

kilpailuun ja voitti kuninkaallisen<br />

mitalin. Aikanaan tulivat Pariisin oppivuodet,<br />

jotka olivat taloudellisesti tiukat<br />

vuodet ja vaikeuksien myötä oli henkinen<br />

kanttikin kireällä. Carl alkoi kuitenkin


ANDREAS NILSSON, MALMÖ KONSTMUSEUM<br />

Omakuva (uudessa ateljeessa) / (1912) Malmö Konstmuseum.<br />

saada tunnustusta taiteilijana ja elämä alkoi<br />

näyttää valoisammalta. Vähiten syynä<br />

ei ollut uusi tuttavuus ja sydämen valittu<br />

Karin Bergöön. Pariskunta avioitui<br />

v. 1883 ja seuraavana vuonna syntyi tytär,<br />

joka sai nimen Suzanne. Neljän päivän<br />

vanhana Suzanne aloitti uransa isänsä<br />

mallina ja pani siten alulle lastenkuvien<br />

sarjan, josta Carl Larssonin nimi tunnetaan<br />

eri puolilla maailmaa.<br />

Perhe asui sekä Ranskassa että Ruotsissa.<br />

Tukholmassa ollessaan Larssonit asuivat<br />

huoneistossa, joka oli ”pieni kuin komero”.<br />

Perheen koko myös kasvoi kaiken aikaa,<br />

liki vuosittain uudella vauvalla. Seuraavina<br />

vuosina Larssonin perheessä tapahtui<br />

paljon. He saivat Karinin isältä,<br />

Adolf Bergööltä, Taalainmaalla Sundbornissa<br />

sijaitsevan vanhan Lilla Hyttnäs -nimisen<br />

rautatehtaan. Siitä tuli mukava kesäasunto.<br />

Mutta mökki oli perheelle liian<br />

pieni ja sitä ruvettiinkin heti laajentamaan<br />

ja muutenkin kohentamaan. Avio-<br />

liiton myötä ei valmistunut ainoastaan<br />

talo vaan syntyivät ne seitsemän lasta, jotka<br />

tekivät Lilla Hyttnäsistä kaikkien tunteman<br />

kodin ”Ett Hem.” Aina kun Larssoneille<br />

tuli perheenlisäystä, rakennettiin<br />

uusi huone.<br />

Jos lasten mallina käyttäminen alkoi Suzannesta,<br />

hän sai olla myöskin jatkon aihe.<br />

Kun Suzanne oli 10-vuotias, C.L. maalasi<br />

hänestä uuden kuvan. Sen sattui näkemään<br />

eräs viihdeohjelmien kirjoittaja,<br />

joka ihastui kuvaan oikopäätä ja tilasi taiteilijalta<br />

samanlaisen. Ja sen kuvan puolestaan<br />

näki Pontus Fürstenberg, joka tilasi<br />

muotokuvat kaikista Larssonin perheen<br />

lapsista. C.L. kuvaa lapsiaan usein<br />

monissa arkipäivän kommelluksissa ja<br />

kodin pikkuaskareissa. Kuvitusten sarja<br />

alkoi oikeastaan sattumalta eräänä sateisena<br />

kesänä, jolloin ei voinut maalata ulkona.<br />

C.L. piirsi poikansa Pontuksen istumassa<br />

perheen häpeänurkassa jonkin<br />

pienen rikkeen vuoksi. Karin suostutte-<br />

Valkonauha 19


li Carlin jatkamaan samasta aihepiiristä;<br />

kuvaamaan perhettä kotoisissa askareissa<br />

ja ulkona luonnossa. Niin Carl sitten teki<br />

akvarellityyppisten piirrosten sarjan, joka<br />

myöhemmin muodosti rungon kirjaan<br />

Ett hem (1899, suom. Kotona 1976).<br />

Keskitalvella vuodenvaihteessa 1900<br />

koko perhe muutti lopullisesti Sundborniin.<br />

Carlin ja Karinin avioliitto oli rakkausliitto.<br />

Lapset ja vanhemmat muodostivat<br />

tunnekylläisen yhteisön. Larssonin<br />

töissään kuvaama miljöö oli todellinen<br />

koti, lämmön ja rakkauden keskittymä.<br />

Kuten hän itse kertoo: ”Ulkona on<br />

niin kauheaa. Nurkissa vinkuu eikä lumi<br />

ole lunta vaan naskaleita, jotka pureutuvat<br />

silmänurkkiin; ihminen itkee ja voihkii ja<br />

20 Valkonauha<br />

Karin Larsson kangaspuiden ääressä.<br />

CARL LARSSON-GÅRDEN, SUNDBORN<br />

peikot hakkaavat kartuilla selkään. Pieni<br />

korttipeli tällaisena iltana, ajatella!” Ulkona<br />

pimeässä oli kylmää – sisällä lämmintä<br />

ja siistiä. Karin ja Carl maalasivat huoneet<br />

eri väreillä. He paneutuivat sisustamiseen,<br />

kodin luomiseen. He entisöivät talon<br />

käyttäen rinnan uutta ja vanhaa. Näin<br />

he osoittivat, että eri aikakausien kauniit<br />

tyylit voivat yhdessä luoda loistavan vaikutelman.<br />

Larssonien tapana oli hankkia<br />

erilaisia huonekaluja ja esineitä halvalla<br />

romukaupoista, jonka jälkeen he maalasivat<br />

ne uudelleen raikkailla väreillä.<br />

Karin somisti talon kauniisti kudotuilla<br />

seinävaatteilla, matoilla, verhoilla ja<br />

tyynyillä. Eteisen puoleiseen oveen Carl<br />

maalasi lapsensa, Esbjörnin kuvan ja kuvan<br />

päälle kirjoitti tekstin: ”Vet du vad –<br />

var god och glad – ”Pikkuinen piltti – ole<br />

iloinen ja kiltti”. Toisen oven päällä lukee<br />

”Guds Fred”, ”Jumalan rauhaa”. Ja kolmannen<br />

oven päällä on teksti: ”Lapset rakastakaa<br />

toisianne, sillä rakkaus on kaikki”.<br />

Tyhjän tuntuiset kohdat hän kirjoi<br />

kukilla ja köynnöksillä. C.L. oli yhtä hyvä<br />

käsityöläinen kuin taiteilijakin. Sundbornissa<br />

Larssonit myös ystävystyivät paikallisten<br />

käsityöläisten kanssa.<br />

Larssonin <strong>elämän</strong>viisaus saattaa nykyihmisessä<br />

herättää hymyilyä, joskin C.L.<br />

<strong>elämän</strong> perusihanteet ovat käypiä tänäkin<br />

päivänä: yksinkertaisuus, luonnollisuus,<br />

inhimillisyys. Mutta yhtä helposti<br />

emme voi enää haaveilla Larssonin antamasta<br />

mallista: perheonnesta, satumaisen<br />

kauniissa talossa luonnon keskellä. Mutta<br />

ei Larssoninkaan elämä ollut särmitöntä,<br />

vailla huolia. Larssonitkin saivat osansa<br />

<strong>elämän</strong> rikkonaisuudesta, sairaudesta,<br />

kuolemasta. Ensimmäinen maailmansota<br />

oli C.L. <strong>elämän</strong>asenteelle eräänlainen katastrofi.<br />

Aivan samoin kuin se oli sitä koko<br />

Euroopalle, eräs aikakausi poistui sen<br />

myötä. Eräs Carlin <strong>elämän</strong> kipupiste oli<br />

suhde omaan isään. Hän maalasi paljon<br />

kuvia vanhemmistaan, sillä hekin olivat


muuttaneet asumaan Sundborniin. Mutta<br />

kun C.L. maalasi kuvia isästään, maalasi<br />

hän isän yleensä taustalle, pois kääntyneenä<br />

tai kumartuneena aivan kuin Carl<br />

ei olisi tuntevinaan häntä. Eräässä maalauksessa<br />

isä tulee polkua auringonkukkien,<br />

särkyneiden sydämien ja neidonkielien<br />

takaa. Hän on jo vanha. Ja hän on yksin.<br />

Hän on kumarassa ja hänen on vaikea<br />

kävellä. C.L. sääli isäänsä, mutta ei<br />

ymmärtänyt häntä. Isän kyvyttömyys ottaa<br />

vastaan vanhemmuus, vastuu, oli ehkä<br />

etäännyttänyt isän ja pojan toisistaan.<br />

Larssonin omaelämäkerrasta ”Jag” ilmenee<br />

hätkähdyttävällä tavalla, että nuoruusvuosien<br />

katkeruus isää kohtaan oli<br />

syöpynyt hänen mieleensä. Elämäkerta<br />

merkitsi ruotsalaiselle lukijakunnalle<br />

aikanaan järkytystä, koska C.L. oli<br />

nähty vain onnellisen, harmonisen ihmisen<br />

ruumiillistumana. Olisi kuitenkin<br />

väärin arvioida C.L. teeskentelijäksi.<br />

Hän ei ollut joko tai -ihminen, pikemminkin<br />

sekä että. Hänen elämäänsä<br />

kuuluivat sekä ilo että suru, myönteiset<br />

ja kielteiset tunteet: <strong>elämän</strong> koko<br />

kirjo. Ehkäpä oli eräänlaista itseterapiaa<br />

se, että hän halusi antaa ulospäin<br />

niin sopusointuisen ja onnellisen vaikutelman.<br />

Hän halusi säästää ympärillään<br />

olevat, läheisimmätkin raskasmielisyydeltään.<br />

Jopa siinä määrin, että<br />

hänellä oli matkalaukku aina pakattuna.<br />

– Pakoa varten, huonojen päivien<br />

tullessa!<br />

C.L. kärsi vuosia riuduttavasta päänsärystä.<br />

Oma<strong>elämän</strong>kerrassaan hän kirjoittaa:”...olen<br />

myös saavuttanut uskon,<br />

että kaikella on tarkoitus, ja hyvä tarkoitus!<br />

Että pahe ja rikos ovat vain hyvän<br />

nurja puoli, kenties peräti sen edellytys...Saatan<br />

elää vielä vuoden tai kaksikymmentä,<br />

se ei pitkälle auta: minul-<br />

la ei ole nykyisin voimia enempää pa-<br />

haan kuin hyväänkään, tästä ajasta<br />

tulee enemmän tai vähemmän arvo-<br />

PER MYREHED<br />

ton, joten jätän nyt saamatt<strong>oman</strong>a mutta<br />

luottavaisena kohtaloni Sinun käsiisi, Isä.<br />

...´Turkkurin luona tavataan, sanoi kettu´.<br />

Mutta minä en pelkää: olen rakastanut.”<br />

Carl Larsson kuoli tammikuussa 1919.<br />

Kuollessaan hän oli 66 vuoden ikäinen.<br />

Koko maailmasta ei mahda helpolla löytyä<br />

toista taiteilijaa, joka olisi maalannut<br />

yhtä paljon kuvia kodistaan ja rakkaistaan.<br />

C.L.:n töitä katsellessa kokee, että<br />

taiteilijalle oli jokainen elonhetki, arkinen<br />

tai juhlava, ikuistamisen arvoinen. Ja<br />

kotona Sundbornin Lilla Hyttnäsissä Carl<br />

Larssonilla oli ympärillään se kaikki. Hänen<br />

<strong>elämän</strong>asenteensa oli utelias ja läm-<br />

Joulupäivän aamuna /<br />

(1894) Stiftelsen Sveriges Allmänna Folkskollärarförening.<br />

Valkonauha 21


JOHANNA RYLANDER, MALMÖ KONSTMUSEUM<br />

Karin rannalla / (1908) Malmö Konstmuseum.<br />

min, ymmärtävä. Hänellä oli onnea saadessaan<br />

rinnalleen Karinin. He muodostivat<br />

yhdessä ainutlaatuisen parin. Nykyiset<br />

perheterapeutit korostavat, että<br />

vanhempien suhde on lapsen koti. C.L. ja<br />

Karin tiesivät sen tai ainakin elivät sen todeksi.<br />

Heidän kotinsa oli talo päivänpuolella.<br />

Se oli koti, josta jäi lukuisia taideteoksia<br />

virkistämään mieliämme. Siihen sisältyi<br />

myös kokonainen ”filosofia”. Lapset<br />

rakastakaa toisianne, sillä rakkaus on<br />

kaikki!<br />

22 Valkonauha<br />

Lilla Hyttnäs on edelleen paikallaan ja se<br />

on nykyisin osittain asuttuna museona.<br />

Lähteet: Carl Larsson: Onnellinen elämä,<br />

1978. Toim. Harriet ja Sven Alfons.<br />

Carl Larsson: Minun perheeni, 1979.<br />

Teksti Lennart Rudström.<br />

Carl Larsson: Sunnuntaikuvia, 1976.<br />

Toim. David Larkin: Kotona – Carl Larssonin<br />

maalauksia, 1976.<br />

IRJA ESKELINEN


Kirjaviisaat<br />

Palstalla lukijat esittelevät<br />

merkitykselliseksi kokemiaan<br />

teoksia.<br />

Kirja, joka tarjoaa aina uusia<br />

elämyksiä<br />

Ensikosketukseni<br />

Kalevalaan<br />

Merkitykselliseksi kokemani<br />

kirja on ilman<br />

muuta Kalevala, suomalaisen<br />

kulttuurin perusteos,<br />

eepos, johon arvostukseni on<br />

säilynyt lapsuudesta asti. Teos on<br />

joka kerta esille otettaessa elämys.<br />

Ensi kosketukseni Kalevalaan sain<br />

koululaisena alaluokilla opettajani lukeman<br />

Lasten Satu Kalevalan myötä. Jännittävä<br />

juoni, seikkailut, erikoinen tunnelma<br />

ja sanat kiehtoivat. Kuuntelun jälkeen<br />

mieluisa kertomusten kuvittaminen<br />

kuului asiaan. Pikkukoululaisen mielessä<br />

Väinämöinen ja uskontotuntien Jumala<br />

muodostuivat samannäköisiksi!<br />

”Oi, Ukko Ylijumala, pilven päällinen<br />

jumala. Tule tänne tarvittaissa, ajattaikse<br />

anottaissa.”<br />

Runojen sankarit osasivat loitsuja,<br />

mutta kääntyivät Ukko Ylijumalan puoleen<br />

ja kertoivat huoliaan Luojalle Kaikkivallalle.<br />

”Tuoltapa aina armot käyvät, turvat<br />

tuttavat tulevat”.<br />

Perheemme viiden sisaruksen toiset<br />

nimet ovat Kalevalasta. Oli mukava ottaa<br />

selvää, missä yhteyksissä nimet Kyllikki,<br />

Tuulikki, Ilmari, Kullervo ja Tapio mainitaan<br />

ja sanojen merkitys. Siinä ohessa<br />

löytyivät sitten muutkin<br />

Kalevalan erisnimet.<br />

Mitä moninaisimmissa<br />

yhteyksissä,<br />

kuten paikan-, katujen-<br />

, puistojen, suuryritysten<br />

jne. nimissä niitä on käytössä.<br />

(Tapiola, Ilmarinen, Sampo, Pohjola,<br />

Lemminkäinen, Aino-puku ja Kalevala-korut<br />

…)<br />

Juhla-Kalevalan nostan hyllystäni arvostaen<br />

syliini. Teos omissa käsissäni on<br />

aarre. Jokaisen säkeen olen lukenut monia<br />

kertoja ja ihaillut eepoksen suurenmoista<br />

Akseli Gallen-Kallelan kuvitusta ja sen<br />

selityksiä. Ateneumin Kalevalan 160-vuotisjuhlanäyttelyyn<br />

pari vuotta sitten olisin<br />

”halunnut jäädä vaikka asumaan”.<br />

Omistan myös mm. Hannu Väisäsen modernisti<br />

kuvittaman teoksen. Missä vain<br />

luodaan erilaisia näkökulmia kuvallisesti<br />

teoksesta, ne kiinnostavat. Äidiltäni olen<br />

saanut tunnetuimman runonlaulajan, Larin<br />

Parasken, muistomitalin. Se innostaa<br />

selvittämään hänen ja muiden runonlaulajien<br />

sekä monien teoksen syntymiseen<br />

vaikuttaneiden henkilökuvia.<br />

Ilmestyessään kansalliseepoksemme<br />

sai monilta mailta tunnustuksen, että<br />

Suomi on todella maa kansakuntien joukossa.<br />

Sillä on muinainen historiansa, jo-<br />

Valkonauha 23


ka on kansan suussa säilynyt kertovana<br />

runoelmana sukupolvelta toiselle. Se on<br />

Homerokseen rinnastettava menneiden<br />

aikojen dokumentti ja <strong>Suomen</strong> kansan<br />

painavin anti maailmankirjallisuuteen.<br />

Nyt kirjasta on erikielisiä käännöksiä ainakin<br />

60, ja <strong>Suomen</strong> kansanrunousarkisto<br />

on maailman suurin.<br />

Kalevalan kokoaja<br />

Kansalliseepoksemme kunnioitettu kokoaja<br />

oli Elias Lönnrot (1802–1884).<br />

J.L.Runeberg ja J.V.Snellman olivat hänen<br />

ikätovereitaan ja tunnustettuja suurmiehiä<br />

nyt kaikki kolme. Pitkän <strong>elämän</strong>sä<br />

aikana tuskin on ollut montakaan alaa,<br />

jonne heidän ehtymätön tiedonjanonsa ei<br />

olisi ulottunut. Elias Lönnrot oli ennen<br />

muuta tiedemies, kansanrunouden tutkija,<br />

kerääjä ja kokoaja. Hänen elämäkertansa<br />

kokonaisuudessaan on kiinnostavaa<br />

luettavaa.<br />

1800-luvulle siirryttäessä oli harrastus<br />

kansanrunouteen huomattavan vilkasta.<br />

Jopa tuhansia vuosia sitten syntyneen esivanhempiemme<br />

muistitiedon säilyttämisen<br />

arvo ymmärrettiin kiireelliseksi. Ensimmäisen<br />

runonkeruumatkansa Lönnrot<br />

teki 26-vuotiaana. Parin vuoden perästä<br />

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura<br />

(SKS) myönsi hänelle apurahan keruuta<br />

ja julkaisua varten. Kainuun piirilääkärinä<br />

Lönnrot oli pitkillä tarkastusmatkoillaan<br />

”menevä jaloistaan”. Savon ja Karjalan<br />

harvaan asutut seudut, koko Itä-Suomi,<br />

olivat innostavaa keräilyaluetta. Sieltä<br />

ja eri puolilta Suomea Lönnrot tallensi<br />

luku- ja kirjoitustaidottomilta laulajilta<br />

monen muistin kautta kulkeneita samoja<br />

aiheita sekä asiaa ja henkilöitä täydentäviä<br />

katkelmia. Ne olivat levinneet asutuksen<br />

ja myös Vienan Karjalan laukkukauppiaitten<br />

mukana. Runonlaulajien<br />

nimiä ei mainita, mutta ainakin Vienan<br />

Ontrei Malinen lauloi Sampo-runoa ja<br />

samoin Arhippa Perttunen, joka tunnetaan<br />

Vienan mestarillisena muistinerona<br />

(n. 6000 säettä). Vuokkiniemen naisilta<br />

kuultiin häävirsiä. Kullervo nykyiseen<br />

Kalevalaan löytyi Inkeristä jne. Mitä use-<br />

24 Valkonauha<br />

ampia matkoja Lönnrot teki, sitä laajemmaksi<br />

ja täydellisemmäksi aineisto kasvoi.<br />

Oli mahdollista jo koota myös käsikirjoitukset<br />

Loitsurunoja ja Alku-Kanteletar<br />

-teoksiin.<br />

Vuonna 1829–31 ilmestyi Lönnrotilta<br />

omalla kustannuksella ”Kantele taikka<br />

<strong>Suomen</strong> kansan vanhoja että nykyisempiä<br />

runoja ja lauluja, v. 1833 ”Runokokous<br />

Väinämöisestä ” ja v. 1835 ”Kalewala<br />

taikka wanhoja Karjalan runoja <strong>Suomen</strong><br />

kansan muinoisista ajoista”. Teoksen<br />

esipuheen allekirjoituspäivämäärä oli 28.<br />

helmikuuta. Se on nyt meillä Kalevalan ja<br />

suomalaisen kulttuurin juhlapäivä.<br />

Nykyinen Kalevala valmistui v. 1849 ja<br />

on vielä puolet edellistä laajempi (50 runoa,<br />

228 795 säettä) . Sankarikertomukset<br />

Väinämöisestä, Ilmarisesta ja Lemminkäisestä<br />

sekä Sammon ryöstö tapahtumapaikkoina<br />

Kalevala (oma kansa) ja Pohjola<br />

(vihollinen) muodostavat teoksen rungon.<br />

Kosiomatkoilla on tärkeä osuus. Arvostaen<br />

edeltäjiensä keruutyötä Lönnrot<br />

sommitteli eriaineisista runoista yhtenäisen<br />

kokonaisuuden, <strong>oman</strong> näkemyksensä<br />

eli ”itse loime loitsijaksi, laikahtime laulajaksi”.<br />

Hän valitsi monista samoja henkilöitä<br />

kuvaavista parhaat liittäen sisällyksen<br />

vaatimuksesta julkaisuun loitsuja,<br />

runoja ja esim. kokonaiset häärunot jne.<br />

Kokoojan työ oli käsittämättömän suuri.<br />

Omaa nimeään ei vaatimaton Lönnrot<br />

kirjoittanut eepoksensa kansilehdelle tähdentäen<br />

siten kansan osuutta.<br />

Kalevalan ainutlaatuisessa runokielessä<br />

on sääntönsä ja tunnusmerkkinsä:<br />

��Säkeessä on 8 tavua.<br />

��Lyhyet sanat ovat alussa, pitkät lopussa.<br />

��Tyylikeinoina ovat alkusointu ja moni-ilmeinen<br />

kerto (Vaka vanha Väinämöinen,<br />

tietäjä iänikuinen…)<br />

��Kalevala-mittaa on itsekin mukava kokeilla<br />

kirjoittaa ja tarkistella poljentoa<br />

”Varjele vakainen Luoja”-säveltä hyräillen.<br />

Ensi kertaa Kalevalaa lukevaa kiinnostavat<br />

tapahtumat ja runomuoto. Vähitellen<br />

löytyy entisajan elämään liittyviä yksityiskohtia,<br />

uskomuksia ja samalla nyky-


aikaankin sopivia kasvatus- ja <strong>elämän</strong>arvoja.<br />

Jokaisesta kuvatusta henkilöstä jää<br />

mieleen ihminen, jonka kautta oppii jotakin.<br />

Kullervon elämä selittyy. Ainoa voi<br />

ymmärtää. Voimakkaan Louhen varassa<br />

oli koko Pohjola… Kaikilla on inhimilliset<br />

piirteensä, Väinämöiselläkin. Elämän<br />

oikeat perusarvot saavat sijansa runoissa:<br />

kodin- ja äidinrakkaus, itku, nauru, ilo,<br />

lasten kasvatus, luonnon kauneusarvot…<br />

Häärunoissa morsiamelle ja sulholle neuvotaan<br />

arvossa pidettäviä asioita. Marjatta-runo<br />

johdattaa uuteen aikaan. Väinämöinen<br />

väistyy. Kantele jäi.<br />

”Siin itki ihana nurmi, aho armainen<br />

valitti, kuikutti kukat kanervan.” (suru)<br />

”Lehot leikkiä pitivät, kannot hyppi<br />

kankahalla, tähet löivät leikaria.” (ilo)<br />

Itselleni kauneimpia Kalevalan kohtia<br />

ovat sen syntytarinat, myytit ja Väinämöisen<br />

soitannon kuvaukset. Ihminen on<br />

osa luontoa. Koko luomakunta lumoutuu<br />

kanteleen soiton kuulijaksi. Kalevalan alku-<br />

ja loppusanoja lainataan usein puheissa:<br />

”Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi…”<br />

ja ”Siitäpä nyt tie menevi, ura uusi<br />

urkenevi…” Iloitsen, että työvuosinani<br />

olen saanut käsitellä Kalevalaa innokkaiden<br />

koululaisteni kanssa monin, monin<br />

eri tavoin.<br />

Kalevalan vaikutus eri taiteen lajeihin<br />

Kalevalan vaikutus on jatkunut Kalevalan<br />

ilmestymisajoista lähtien. Erityisen<br />

innostuksen lähteenä Kalevala ja laulumaat<br />

oli 1890-luvulla ns. karelianismin<br />

aikakaudella (Akseli Gallen-Kallela, Jean<br />

Sibelius, Eero Järnefelt, Eino Leino, Juhani<br />

Aho…), mutta edelleen varsinkin teoksen<br />

vuosijuhlien aika nostattaa innostuksen<br />

aaltoja synnyttäen uusia ja uusia kuva-,<br />

sana-, sävel-, tanssi- ja näyttämötaiteen<br />

tekijöitä tuotoksineen. Kalevalaisia<br />

aiheita on myös tekstiilitaiteen koristeaiheina,<br />

koruissa, nykyarkkitehtuurissa<br />

jne. Kun jokin yksityiskohta niissä herättää<br />

kiinnostuksen, on jälleen hienoa ottaa<br />

oma Kalevala-teos luettavaksi ja ymmärtää<br />

tutunomaisista poikkeavia uudelleentulkintoja<br />

ja tutustua tekijöihin.<br />

Turismille on Kalevalan kulttuuriperinteestä<br />

luotu kohteita ennen muuta Pohjois-Karjalaan<br />

ja Kainuuseen. Moni matkailija<br />

on tutustunut Nurmeksen Bomba-taloon<br />

– kuullut kenties siellä Samppa<br />

Uimosta – osallistunut Kuhmon Kalevala-kylän<br />

kierrokseen (= Kalevala Spirit<br />

Elämyspuisto) ja monipuolisesti esittäytyvään<br />

Juminkekoon, jonne on koottu<br />

vaihtuvien näyttelyiden lisäksi lukematon<br />

määrä erikielisiä Kalevala-käännöksiä.<br />

Opastettuja matkoja suunnitellaan<br />

toiveitten mukaisiksi. Kajaani, Joensuu<br />

ja Lönnrot-reitit antavat kokemuksia<br />

elämys- ja erämaamatkailijalle. Kalevalaseura-säätiön,<br />

Kalevalaisten Naisten Liiton<br />

ja Karjalaisten Liiton osuus pitää yllä<br />

kalevalaisia arvoja on huomattava. Niitä<br />

vaalii myös kulttuurivaihto Karjalan tasavallan<br />

ja <strong>Suomen</strong> välillä. Matkailun ja<br />

yritystoiminnan edistämiseksi on todella<br />

monenlaisia kiinnostavia hankkeita koko<br />

Suomessa.<br />

Kalevala kertoo muinaissuomalaisista,<br />

mutta on elinvoimainen ja taiteen laajassa<br />

kentässä jatkuvasti uusia rajattomia<br />

tulkintoja mahdollistava. ”Kukin tekee<br />

siitä kulmasta, mikä on rakas.” (Taiteilija<br />

Kuutti Lavonen TV:ssä omasta työstään)<br />

Kalevala vaikuttaa niin arjessa kuin<br />

juhlassa. Sillä on säilyvä kunnioitettava<br />

arvonsa, josta jokainen suomalainen voi<br />

olla kiitollinen ja ylpeä.<br />

ARJA VUORI<br />

Kirjoittaja on oululainen eläkkeellä oleva<br />

opettaja ja <strong>Suomen</strong> Valkonauhaliiton<br />

hallituksen varajäsen.<br />

Valkonauha 25


CARITA HELLSTEN Koulutettu<br />

MENTOR kulkee<br />

Meistä moni on lukenut terapeutti<br />

Tommy Hellstenin kirjoja. Jo<br />

käsitteeksi muodostunut Virtahepo<br />

olohuoneessa oli niistä ensimmäinen<br />

ja se ilmestyi kaksikymmentä vuotta sitten,<br />

vuonna 1991. Pari vuotta sen jälkeen<br />

Hellsten julkaisi Elämän lapsen.<br />

Kirjoilla alkoi olla lukijoita. Kiihkeä<br />

juppiaika oli juuri päättynyt laman ma-<br />

Terapeutti Tommy Hellsten kehitti mentorkoulutuksen<br />

vastaamaan vuosien varrella havaitsemaansa<br />

henkiseen hätään.<br />

26 Valkonauha<br />

halaskuun. Tavaroiden lisäksi myös ihmisiin<br />

oli ilmaantunut hintalappu. Toisilla<br />

meni hyvin, toisilla huonosti ja kolmansilla<br />

hyvin huonosti. Hellstenille tulvi<br />

avunpyyntöjä.<br />

Hänen kolmas kirjansa vuodelta 1996<br />

on nimeltään Ihminen tavattavissa. Maailmaa<br />

markoissa ja penneissä mittaavat<br />

ihmiset olivat hukanneet jotain oleellista<br />

itsestään ja toisistaan. Hellsten tajusi, että<br />

jos jonkun byroon ovella lukisi kyltissä<br />

sanat ’ihminen tavattavissa’, olisi tuon<br />

oven takana pian silmänkantamattomiin<br />

jonottajia.<br />

Idea hautui kymmenen vuotta. Alati lisääntyvät<br />

avunpyynnöt ruokkivat sitä.<br />

Lama julistettiin loppuneeksi, mutta<br />

hintalaput jäivät. Toisissa oli viisinumeroisia<br />

kuluja ja menetyksiä, toisissa kuusinumeroisia<br />

optioita ja osakkeita. Ihmisen<br />

mitaksi tuli talouskasvu.<br />

Vuonna 2007 Hellsten ja hänen kollegansa<br />

Irene Kristeri ryhtyivät taisteluun<br />

ihmisyyden puolesta uudella aseella. Ensimmäinen<br />

Ihminen tavattavissa -koulutus<br />

alkoi ja sen jälkeen niitä on alkanut<br />

vuosittain.<br />

– Halusimme luoda järjestelmän, jonka<br />

avulla ihminen voisi kasvaa omaan<br />

identiteettiinsä ja löytää taas <strong>elämän</strong>ilon,<br />

Hellsten kuvaa.<br />

Mikä tämän kaikkialle levittäytyvän hädän<br />

ja pahoinvoinnin ihmisissä sitten aiheuttaa?<br />

Miltei kaikilla on kaksi maasturia<br />

pihassa ja ellei niitä, niin jokin kottero<br />

kumminkin. Jääkaapissa on ruokaa ja<br />

olohuoneessa televisio, jonka nähdessään


vierellä <strong>elämän</strong> ylämäessä<br />

mummovainaa pyörtyisi. Eivätkö ne riitä<br />

onneen?<br />

Hellstenin mukaan eivät, sillä aineellinen<br />

hyvinvointi ei korvaa läheistä ihmisyhteisöä,<br />

ihmiselle ominaista moraalin<br />

tunnetta ja arvojen kunnioitusta. Ja kaikki<br />

ne ovat valumassa markkinamiesten<br />

kaivamaan mustaan aukkoon, pohjattomaan<br />

arvotyhjiöön. Rahan perässä muurahaisina<br />

vaeltavat ihmiset ovat kadottaneet<br />

kosketuksen satojen kilometrien päähän<br />

jääneeseen sukuunsa, josta vanhat ihmiset<br />

on siivottu palvelutaloihin, pois silmistä.<br />

– Ihmisellä on tarve liittyä nimenomaan<br />

biologisesti omaan heimoonsa ja<br />

sukuunsa. Niitä ei pinnallisesti ja sirpaleisesti<br />

viestivä sosiaalinen media voi milloinkaan<br />

korvata, Hellsten sanoo.<br />

Henkisen avun kentässä mentor sijoittuu<br />

valmentajan ja terapeutin väliin.<br />

– Sana mentor tulee kreikan kielestä ja<br />

merkitsee vierellä kulkijaa, Hellsten sanoo.<br />

Onnekkaalla on ystäviä kulkemassa<br />

vierellä. Ystävyyssuhdetta rasittaa kuitenkin<br />

tunneside. Kun ystävä kertoo murheistaan,<br />

tulee helposti tarjonneeksi sellaisia<br />

lohdun sanoja, joita arvelee ystävän<br />

haluavan kuulla. Peilistä katsoo silloin takaisin<br />

vääristynyt kuva.<br />

Mentor heijastaa asiakkaan tunteet takaisin<br />

lähetetyn kaltaisina. Silloin asiakas<br />

voi tarkastella niitä kliinisesti, omasta itsestään<br />

irronneina. Huoleksi ja rakkaudeksi<br />

kuvitellun tunteen sijasta näkyviin<br />

voi pyörähtääkin viha, väsymys tai pelko.<br />

Mentor pysähtyy tarkastelemaan niitä yhdessä<br />

ihmisen kanssa ja antaa tilaa asioil-<br />

le, joille ei ole foorumia arkipäivän kahvipöytäkeskusteluissa.<br />

Vastavalmistuneilla mentoreilla on takanaan<br />

vaiheita, joissa he itse olisivat mielellään<br />

ottaneet vastaan mentorin apua.<br />

Kirsi-Marja Niemisen elämässä kaikki<br />

vaikeudet avioerosta omaan sairastumiseen<br />

tuntuivat kaatuvan päälle yhtäaikaa.<br />

Hän kävi ensin terapeutilla ja kuuli sitten<br />

mentor-koulutuksesta ystävältään.<br />

Mervi Antti-Poika kertoo, että lapsuudessa<br />

opitut selviytymiskeinot tukevat<br />

harvoin aikuisen hyvinvointia vaan kääntyvät<br />

itseään vastaan. Niin kävi myös hänelle.<br />

– Löysin avun terapiasta ja sitä kautta<br />

heräsi mielenkiinto kouluttautua alalle itse,<br />

samaa suositteli terapeuttikin.<br />

Sirpa Ihalmo myöntää olleensa aina<br />

täydellisyyteen pyrkivä toisten miellyttäjä.<br />

Menestyvä mutta ainaiseen suorittamiseen<br />

väsynyt bisnesnainen löysi Hellstenin<br />

kirjoista itsensä, kutsun hitaampaan<br />

ja totuudellisempaan elämään ja<br />

päätti syventää osaamistaan mentoriksi.<br />

Alkoholistin vaikutuspiirissä eläneeseen<br />

Ritva Sairaseen mentor-meininki kolahti<br />

kertaheitolla.<br />

– Tajusin, että tätä sieluni kaipaa.<br />

Nelivuotinen mentor-koulutus jakautuu<br />

kahteen osaan. Ensimmäiset kaksi<br />

vuotta opiskelija opettelee tuntemaan itseään<br />

ja omia selviytymiskeinojaan. Vuodet<br />

olivat kaikille rankkoja, sillä ei ole<br />

helppoa katsoa itseään rehellisesti ja selittelemättä.<br />

– Ajattelin olevani hullu. Ensin olen<br />

koko <strong>elämän</strong>i piiloutunut erilaisten rooli-<br />

Valkonauha 27


ANU YLIMÄKI<br />

Nelivuotisen mentor-koulutuksen aikana Sirpa Ihalmo, Ritva Sairanen, Mervi Antti-Poika ja<br />

Kirsi-Marja Nieminen ovat kääntäneet itsestään ja toisistaan esiin kaikki kivet.<br />

en taakse, ollut kiltti ja miellyttävä ja sitten<br />

maksan siitä, että saan paljastaa roolit<br />

välillä aika tuskallisella tavalla, Ihalmo<br />

muistelee.<br />

– Miljoonallakaan en myisi, mutta eurollakaan<br />

en ostaisi lisää, Antti-Poika tiivistää.<br />

Ongelman ydin on siinä, että aikuisena<br />

ihminen kohtelee itseään siten, kuin häntä<br />

itseään on kohdeltu lapsena. Liian suuren<br />

vastuun kantamiseen tottunut alkoholistiperheen<br />

lapsi haalii aikuisena kaikki<br />

maailman taakat itselleen. Loistavalla<br />

todistuksella vanhempiensa hyväksynnän<br />

viimein saanut huhkii yökaudet ylitöitä<br />

pomon kehuja kerjäten. Taakankantajan<br />

ja valesankarin lisäksi kaupan kassajonossa<br />

vuorottelevat omat tarpeensa<br />

kuolettaneet näkymättömät lapset, naurattajina<br />

vaikeista tilanteista selvinneet ja<br />

räyhäävät ongelmalapset.<br />

Meitä aikuisuuteen seuranneet puolustusmekanismit<br />

ovat sinänsä tarpeelli-<br />

28 Valkonauha<br />

sia, mutta tiedostamattomina ne saattavat<br />

kuljettaa meidät vaarallisille poluille.<br />

Työnark<strong>oman</strong>iaan ja muihin riippuvuuksiin,<br />

haitallisiin ihmissuhteisiin, mielenterveyden<br />

horjumiseen, <strong>elämän</strong> pakoiluun.<br />

Sitä paitsi käsittelemättömät asiat<br />

siirtyvät sukupolvelta toiselle, esimerkiksi<br />

sota vaikuttaa perhedynamiikoissa<br />

edelleen.<br />

– Nuorten olisi hyvä käsitellä tunne<strong>elämän</strong>sä<br />

ennen lasten tekemistä, Sairanen<br />

sanoo.<br />

Kahden jälkimmäisen koulutusvuotensa<br />

aikana mentor oppii kohtaamaan toisen<br />

ihmisen, kuuntelemaan häntä ja olemaan<br />

läsnä. Kuuntelemalla ja kysymällä mentor<br />

johdattelee asiakasta löytämään itsestään<br />

tarvittavat voimavarat. Niitä löytyy aina<br />

ja jokaiselta, vaikka joskus ne voivat olla<br />

melkoisen hötön alla.<br />

Nykymaailmalle ominainen asiakasryhmä<br />

ovat täydelliset ihmiset. Medi-


an myötävaikutuksella he ovat luoneet itsestään<br />

illuusion, johon kuuluu hieno työ,<br />

harrastusten paljous, trimmattu kroppa,<br />

virheetön viinien tuntemus ja kulinaristiset<br />

kokeilut tyylikkään kodin ranskalaisvaikutteisessa<br />

keittiössä.<br />

Oman sisimmän kuunteluun ei ole aikaa<br />

ja olo on oudon uupunut kaikista terveyden<br />

hyväksi tehdyistä ponnisteluista huolimatta.<br />

– Sisäiset taakat, selvittämätön tunneelämä<br />

ja menneisyys aiheuttavat uupumusta.<br />

Väsymys lähtee lepäämällä, mutta<br />

uupumukseen tarvitaan useimmiten apua,<br />

Sairanen kiteyttää.<br />

Oman raskaan prosessinsa kokeneen<br />

mentorin kanssa <strong>elämän</strong> kipupisteitä on<br />

turvallista tarkastella ja tulla vihdoin nähdyksi<br />

sellaisena kuin on.<br />

Asiakkaiden prosessit kestävät muutamista<br />

tapaamiskerroista moneen vuoteen.<br />

Sopiva tahti on kerran viikossa.<br />

– Vastaanotolla keskustellaan kerrallaan<br />

kolme varttia. Valtaosa asioiden käsittelystä<br />

tapahtuu ihmisen omassa mielessä tapaamiskertojen<br />

välillä, Antti-Poika muistuttaa.<br />

Mentor on varteenotettava vaihtoehto<br />

myös työpaikan ilmapiiriongelmia työstettäessä.<br />

Nekin johtuvat usein eri osapuolten<br />

sisäistä taakoista, selvittämättömistä väleistä<br />

menneisyyden kanssa.<br />

– Kun ihminen saa pöyhittyä käsittelemättömiä<br />

tunteitaan ja löytää <strong>oman</strong> aidon<br />

itsensä, hän tavoittaa myös kadonneen<br />

ilon, Nieminen vakuuttaa.<br />

ANU YLIMÄKI<br />

FAKTAT MENTOREISTA<br />

Lisätietoja netistä osoitteesta www.ihminentavattavissa.fi .<br />

Mentoreiden yhteystiedot:<br />

Mervi Antti-Poika 040 580 2716, mervi.antti-poika@kolumbus.fi<br />

Sirpa Ihalmo 040 733 5466, sirpa.ihalmo@pp.inet.fi<br />

Kirsi-Marja Nieminen 044 377 4787, kirsikka59@gmail.com<br />

Ritva Sairanen 045 3268715, ritva.sairanen@luukku.com<br />

��Mentoreiden koulutus on alkanut<br />

2007.<br />

��Kaksi ensimmäistä ryhmää on valmistunut,<br />

neljä ryhmää opiskelee<br />

parhaillaan.<br />

��Kouluttajina toimivat terapeutit<br />

Irene Kristeri, Mathias Hellsten ja<br />

Tarja Kovero.<br />

��Koulutuksen suunnittelijoina<br />

toimivat Irene Kristeri, Mathias<br />

Hellsten ja Tommy Hellsten.<br />

��Vaikutteita amerikkalaisesta terapiaperinteestä.<br />

��Nelivuotisen koulutuksen kaksi<br />

ensimmäistä vuotta mentor-valmennettava<br />

käy läpi omaa tunneelämäänsä.<br />

Näin läsnäolon esteet<br />

poistuvat.<br />

��Kahden jälkimmäisen vuoden<br />

aikana tuleva mentor oppii kuuntelemaan<br />

toista ihmistä.<br />

��Mentorit työskentelevät omissa<br />

tiloissaan tai Mentorumeissa, joita<br />

on tällä hetkellä kaksi. Molemmat<br />

sijaitsevat Helsingissä.<br />

��Tavoitteena on, että kymmenen<br />

vuoden kuluttua Mentorumeja olisi<br />

useita eri puolilla Suomea.<br />

Valkonauha 29


30 Valkonauha<br />

”Ihmistä etsivä enkeli”<br />

– Sohvi Kela tarjoaa taide-elämyksiä<br />

myös muistisairaiden arkeen<br />

Taiteilija Sohvi Kela (Edith Sofia)<br />

syntyi 2.5.1929 Selkoskylässä Suomussalmella.<br />

Sohvin kotikylä oli<br />

tuolloin varsinainen erämaakylä, sillä lähimmälle<br />

maantielle oli matkaa lähes 20<br />

kilometriä. Lapsuus oli kuitenkin monin<br />

tavoin rikasta aikaa. Perheessä oli 11 lasta<br />

ja suurperheessä oli aina lähellä joku<br />

rakas ja turvallinen ihminen kun tarvitsi<br />

ilolleen tai murheelleen jakajaa. Sohvilla<br />

oli lapsesta asti voimakas tarve purkaa<br />

tunnetilojaan piirtämällä. Piirroksissa<br />

oli yleensä mukana huumoria ja mielikuvitusta<br />

sekä aineksia perhepiirissä kerrotuista<br />

tarinoista.<br />

Sohvin itsenäinen elämä alkoi<br />

17-vuotiaana kun hän<br />

lähti Kainuun Osuusliikkeen<br />

Piispajärven myymäläänharjoittelijaksi.<br />

Ahkerana ja opinhaluisena<br />

nuorena<br />

naisena Sohvi hakeutui<br />

saman tien osuuskauppakoulunkaksivuotiseenmyymälänhoitajakoulutukseen.<br />

Koulutus toteutettiin<br />

etäopiskeluna ja siihen<br />

kuului myös kahden kuukauden<br />

tenttijakso Helsingissä.<br />

Myymälänhoitajaksi valmistuttuaan<br />

Sohvi pyrki Helsingin Myynti- ja mainoskouluun,<br />

jonka ovet avautuivat hänelle<br />

1954. Ensimmäinen työpaikka somis-<br />

tajana oli Tampereella Tavaratalo Otrassa.<br />

Näihin aikoihin Sohvi myös avioitui<br />

agrologi Hannu Uusitalon kanssa ja perheen<br />

poika Ilkka Tapio syntyi 1959. Tavaratalolla<br />

oli oma palsta Tamperelainenlehdessä<br />

ja sen myötä Sohvista tuli palstan<br />

vakiopakinoitsija. Sohvi myös opiskeli<br />

kuvataidetta Gunnar Pohjolan oppilaana<br />

ja opiskeli vielä lisää Markkinointi-instituutissa<br />

ja valmistui 1965 mainoshoitajaksi.<br />

Pian sen jälkeen perhe muutti Vaasaan<br />

ja Sohvi siirtyi Tikano Oy:n mainos-<br />

ja tiedotuspäälliköksi. Yrityksellä oli<br />

kenkäkauppoja eri puolilla maata. Sen jälkeen<br />

Sohvia odotti vielä uusi ura Matkatoimisto<br />

Lomamatkan tiedotus-<br />

ja pr-tehtävissä.<br />

Sohvi Kela toimiiSodankylässä<br />

monissa<br />

vapaaehtoistehtävissä.<br />

Kun Sohvi ja Hannu<br />

jäivät eläkkeelle, muuttivat<br />

he takaisin pohjoiseen Sodankylään.<br />

Näihin aikoihin Hannu antoi<br />

konkreettisen vinkin ostamalla Sohville<br />

maalaustelineen, siveltimet ja öljyvärilaa-


tikot. Nyt oli Sohvin elämässä alkamassa<br />

uudella tavalla taiteen aika. Tyylilajiksi<br />

vakiintui jotenkin sisäsyntyisesti, vaistonvaraisesti<br />

naivismi. Työ taiteen parissa<br />

on antanut Sohville uuden <strong>elämän</strong>. Sen<br />

myötä hän on saattanut tutustua syvemmin<br />

itseensä, muistoihinsa ja elämäänsä.<br />

Taide on ollut myös voimanlähde vaikeuksia<br />

kohdattaessa.<br />

Sohvi Kela korostaa taiteen hoitavaa ja<br />

parantavaa merkitystä. Hannu-puolison<br />

sairastuminen Alzheimerin tautiin tutustutti<br />

Sohvin erilaisiin hoitoympäristöihin.<br />

Laitoshoitopaikoissa hänen huomionsa<br />

kiinnittyi pelkistettyyn ja virikkeettömään<br />

ympäristöön, josta puuttui<br />

taiteiden mahdollistama kokonaisvaltainen<br />

ihmisen hoitaminen. Toiminnan ihmisenä<br />

Sohvi alkoi systemaattisesti työskennellä,<br />

jotta ihminen voisi sairastuttuaankin<br />

ja erityisesti silloin nauttia parantavista<br />

taidekokemuksista.<br />

Sohvi lähti mukaan suunnittelutiimiin<br />

kun Sodankylään<br />

alettiin suunnitella<br />

Nutukasta, dementiakotia.<br />

Hänen tehtäviinsä kuuluivat<br />

väri- ja taidevalinnat. Sohvi<br />

tietää kokemuksista, että<br />

myös vaikeasti muistisairas<br />

pystyy nauttimaan taideelämyksistä<br />

ja siksi on tärkeää,<br />

että huolehditaan elämysten<br />

saatavuudesta myös<br />

silloin kun ihminen ei itse osaa tai jaksa<br />

sellaista pyytää. Sohvi on saanut muutkin<br />

taiteilijat innostumaan asiasta ja nyt dementia-kodissa<br />

on korkeatasoinen taidekokoelma<br />

asukkaidensa ilona.<br />

SOHVI KELA<br />

Sohvi Kelan töillä on<br />

merkitykselliset nimet<br />

kuten ”Ihmistä etsivä<br />

enkeli”.<br />

Sohvi on tehnyt yhteistyötä myös koulujen<br />

kanssa. Tuloksena syntyivät lasten<br />

piirtämistä töistä kehystetyt kauniit taulut,<br />

jotka luovutettiin pienryhmäkodin<br />

asukkaille. Myös kulttuuritiistait ovat<br />

Sohvin ideoima hanke, jossa järjestetään<br />

kuukausittain Hannuksenkartanon palvelutalolla<br />

monipuolista kulttuuritarjontaa.<br />

Sohvi muistuttaa päättäjiä ja kuntalaisia<br />

itsestäänselvyydestä: Iäkkäät ovat<br />

kunnan asukkaita ja siten myös heillä on<br />

oikeus nauttia kulttuuritarjonnasta.<br />

Sohvin lapsuuden kodissa oli myös musiikilla<br />

tärkeä rooli <strong>elämän</strong> voimavarojen<br />

vahvistajana. Lauluryhmä Satunnaiset<br />

on ryhmä eläkkeellä olevia sodankylälaisiä,<br />

jotka käyvät hoitokodissa laulamassa<br />

Valkonauha 31


SOHVI KELA<br />

asukkaiden kanssa. Toimintaa ohjaa eläkkeellä<br />

oleva musiikinopettaja ja Sohvi on<br />

yksi ryhmän jäsenistä. Musiikki on tunnetusti<br />

toiminnan muoto, josta muistisairas<br />

pystyy nauttimaan vielä sairauden<br />

myöhäisessäkin vaiheessa.<br />

Sohvi on tärkeiden asioiden puolesta puhuja.<br />

Hänen töillään on merkitykselliset<br />

nimet kuten ”Ihmistä etsivä enkeli”. Monesti<br />

me olemme eksyksissä kaiken huolen<br />

ja hulinan keskellä. Silloin olisi hyvä<br />

pysähtyä perusasioiden äärelle. Lääketieteen<br />

kehittyminen tuo lisää elinvuosia,<br />

mutta meistä kaikista riippuu onko<br />

32 Valkonauha<br />

lisääntyvissä elinvuosissa todellista elämää.<br />

Varsinkin kaiken aikaa lisääntyvät<br />

muistisairaudet ovat haastava paikka sekä<br />

yksilöille että terveydenhuollolle. Muistisairaanakin<br />

arjen tulisi olla mielekästä,<br />

johon kuuluu erilaisia tunteita, kohtaamisia<br />

läheisten kanssa ja taide-elämyksiä<br />

kaikissa muodoissaan.<br />

IRJA ESKELINEN<br />

Lähde:<br />

Anu Uimaniemi: Sohvi Kelan<br />

tarinoita siveltimellä. 2009.


SOHVI KELA<br />

YKSITOISTA MEITÄ OLI<br />

Yksitoista lasta meitä oli,<br />

yksitoista lasta äitini<br />

ruokki rinnoillaan,<br />

pesi ja paimensi.<br />

Heleällä äänellään<br />

uneen tuuditti.<br />

Öljylampun tuikkeessa<br />

veljeni luki kirjaa,<br />

toiset kuuntelivat<br />

puhdetöitä tehden.<br />

Verkon paikkaamista,<br />

hevosen valjaiden korjaamista,<br />

naiset kehräten, kartaten,<br />

minä veljeni tekemillä<br />

puuporoilla leikkien.<br />

Yöksi levitettiin olkimökkänät<br />

lattialle,<br />

pääpuolen korokkeeksi<br />

polsterin alle suuri koivuhalko.<br />

Kelpasi siinä nukkua.<br />

Ulkona narisi pakkanen<br />

ja oli pimeää, mutta<br />

tulenloimu uunista<br />

valaisi ja lämmitti.<br />

Kuulin äidin ja isän<br />

keskustelevan hiljaisella äänellä.<br />

Huolta huomisesta:<br />

riittävätkö heinät karjalle kesään<br />

saakka?<br />

Minä ryömin peiton alle ja rukoilin:<br />

”Siunaa Herra heinät, että ne riittäisivät.”<br />

Ja aina ne riittivät.<br />

Mirjami Kelan runokirjasta<br />

”Särkynyt saviruukku”<br />

Mirjami Kela on Sohvi Kelan sisar. Mirjami<br />

asuu ja vaikuttaa nykyisin Lohjalla. Mirjami on<br />

ollut Rauman ja Lohjan kaupunginteattereissa<br />

harrastajanäyttelijänä ja on Lohjalla mukana<br />

edelleen monissa kulttuurihankkeissa ohjaten<br />

mm. vanhusten laulukuoroa ja näytelmäpiiriä.<br />

Valkonauha 33


SUOMEN VALKONAUHALIITON KEVÄTKOKOUS TURUSSA 14.4.2012<br />

�Aiemmista vuosista poiketen<br />

emme kokoontuneet<br />

kevätkokoukseemme Helsinkiin<br />

keskustoimistoon vaan lähdimme<br />

pitämään kokousta Turun Valkonauhan<br />

vieraana. Kokouspaikaksi<br />

turkulaiset olivat valinneet Turun<br />

seudun Omaishoitokeskuksen.<br />

Lähes 40 eri puolilta maata<br />

saapunutta valkonauhasisarta<br />

pääsi näin tutustumaan paitsi<br />

Valkonauhaan myös Omaishoitokeskuksen<br />

toimintaan, josta<br />

meille kertoili Turun Valkonauhan<br />

sihteeri Tarja Ekholm. Turkulaiset<br />

Lähes 40 eri puolilta<br />

maata saapunutta valkonauhasisartapääsi<br />

tutustumaan paitsi<br />

Turun Valkonauhaan<br />

myös Omaishoitokeskuksen<br />

toimintaan,<br />

josta meille kertoili Turun<br />

Valkonauhan sihteeri<br />

Tarja Ekholm.<br />

34 Valkonauha<br />

järjestivät kokousväelle keittolounaan<br />

ja opastetun kaupunkikierroksen,<br />

jonka opasti Aiju von<br />

Schöneman kerrassaan ihastuttavasti.<br />

Liiton puheenjohtaja Irmeli<br />

Kaipainen lausui avaussanoissaan<br />

muun muassa seuraavaa:<br />

Turusta puhuttaessa tulee<br />

ensimmäisenä mieleen historia<br />

ja kulttuuri. Pitkän historiansa<br />

aikana Turku on ollut näyttämönä<br />

useissa tapahtumissa, jotka ovat<br />

vaikuttaneet laajalti koko <strong>Suomen</strong><br />

historiaan. Vuonna 2011 Turku oli<br />

Euroopan kulttuuripääkaupunki<br />

yhdessä Tallinnan kanssa.<br />

Turku on myös <strong>Suomen</strong><br />

virallinen joulukaupunki ja<br />

kaikille tuttu joulurauhan<br />

julistus tapahtuu Turussa.<br />

Saimme kuulla myöhemmin<br />

kiertoajelulla<br />

enemmänkin Turun<br />

historiasta.<br />

Tietenkin oma lukunsa on<br />

ns. turkulaisuus. Leikkimielisen<br />

turkulaisen sanonnan mukaan<br />

turkulaiseksi ei voi tulla vaan<br />

turkulaiseksi synnytään ja ainoastaan<br />

Heidekenin synnytyssairaalassa,<br />

joka kylläkin on lakkautettu<br />

vuonna 1996.<br />

Myös Turun murre on omaa<br />

luokkaansa. Näin kevättulvien aikaan<br />

sopinee kertoa pieni tarina.<br />

Aurajoki tulvi ja Turun katuosasto<br />

laittoi varoitustaulun<br />

veden katkaiseman tien päähän.<br />

Siitä huolimatta kulman takaa<br />

ilmestyi auto ja ajoi suoraan<br />

syvään veteen. Poliisi hämmästeli:<br />

”Ettekö nähneet varoitustaulua?”<br />

”Varoitustauluako? Mutta siinähän<br />

luki TUL VAA!”<br />

Kiitän Turun valkonauhasisaria<br />

tämän kokouksen järjestelyistä ja<br />

siitä, että sanoitte meille TUL VAA!


DAVID LALL<br />

Mistä on hyvät tyypit tehty?<br />

Lisää laatua ja <strong>elämän</strong> mieltä itsetuntemuksen avulla<br />

Seminaari järjestetään keskiviikkona 15.8. 2012 klo 18–20 Uuraisilla<br />

Marjoniemen vanhassa pappilassa osoitteessa Marjoniementie 91,<br />

41230 Uurainen.<br />

Kouluttajana ja teemaan opastajana toimii työnohjaaja, itsetuntemuskouluttaja,<br />

lastentarhanopettaja Seija Taivainen.<br />

Ilmoittautumiset ja tiedustelut elokuun alusta alkaen p. 09-1351 268<br />

toimistoaikana tai ��������������������������������������.<br />

Vapaa pääsy.<br />

�����������������������������������������������������������������������<br />

�����������������������������������������������<br />

Tervetuloa mukaan iloiselle löytöretkelle!<br />

INTIAN VALKONAUHA<br />

kokoontui vuosikokoukseensa<br />

14.–16.4.2012 Bhopalissa<br />

keskisessä Intiassa.<br />

DAVID LALL<br />

Valkonauha 35


T<br />

odennäköisesti juuri ensimmäinen<br />

hymy vanhemman ja lapsen välillä<br />

on se hetki, jona saamme todistaa<br />

persoonallisuuden syntymän. Kaikki muut<br />

elämämme kohtaamiset –yhteisymmärryksen<br />

katseet, huomaamattomat saman aallonpituuden<br />

vahvistavat nyökkäykset –juontavat<br />

juurensa ensimmäisestä kerrasta, jolloin itse<br />

näimme yhtä aikaa kuin meidät nähtiin. Se ihmissuhde<br />

loi meidät, ja samanlaisista ihmissuhteista<br />

me elämme. Minuutemme saa muodon<br />

kohtaamisissa. Me elämme kohtaamisista.<br />

Sananparsia on monia: ”Ei ole minää ilman sinää”,<br />

sanovat fi losofi t. ”ihminen ei ole saari”,<br />

kirjoittaa John Donne.<br />

H erra, sinä olet minut tutkinut,<br />

sinä tunnet minut.<br />

Missä olenkin, minne menenkin,<br />

sen sinä tiedät,<br />

jo kaukaa sinä näet aikeeni.<br />

Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut,<br />

perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni.<br />

Kielelläni ei ole yhtäkään sanaa,<br />

jota sinä, Herra, et tuntisi.<br />

Sinä suojaat minua edestä ja takaa,<br />

sinä lasket kätesi minun päälleni.<br />

Sinä tiedät kaiken. Se on ihmeellistä, siihen<br />

ei ymmärrykseni yllä.<br />

Ajattelen erilaisia kasvoja: vanhusten, jotka<br />

istuvat ostoskeskuksen edustan penkeillä juttelemassa,<br />

huolestuneiden ihmisten, jotka keskustelevat<br />

hiljaa sairaalan odotushuoneessa,<br />

rakastuneitten, jotka säteilevät toisilleen. Vielä<br />

enemmän ajattelen tyhjiä kasvoja, niiden, jotka<br />

ovat lakanneet toivomasta, että joku kääntyisi<br />

heidän puoleensa – sammuneita silmiä, jotka<br />

katselevat ympärilleen löytääkseen ihmisen,<br />

keskustelukumppanin. Kaikkien unelmana on,<br />

että joku näkisi meidät, se on perustarve.<br />

OWE WIKSTRÖM<br />

teoksessa Vasta rakkaus antaa merkityksen,<br />

2011 (Kirjapaja)<br />

M<br />

inne voisin mennä sinun henkesi<br />

ulottuvilta,<br />

minne voisin paeta sinun edestäsi?<br />

Vaikka nousisin taivaaseen,<br />

sinä olet siellä,<br />

vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan,<br />

sielläkin sinä olet.<br />

Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin<br />

tai muuttaisin merten taa,<br />

sielläkin sinä minua ohjaat,<br />

talutat väkevällä kädelläsi.<br />

Vaikka sanoisin: ”Nyt olen pimeyden kätköissä,<br />

yö peittää päivän valon”,<br />

sinulle ei pimeys ole pimeää, vaan yö on sinulle<br />

kuin päivänpaiste, pimeys kuin kirkas valo.<br />

(PSALMISTA 139)

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!