PIDETÄÄN YHTEYTTÄ - Rengas
PIDETÄÄN YHTEYTTÄ - Rengas
PIDETÄÄN YHTEYTTÄ - Rengas
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
tässä lehdessä / in dieser AusgAbe<br />
2 | w 20 0<br />
”Ein bisschen Physik und etwas mehr Theologie“,<br />
so beschreibt die neue Pfarrerin für Ostdeutschland ihre ursprüngliche<br />
Ausbildung. Viele kennen Päivi Lukkari aus ihrer Zeit als Jugendreferentin<br />
des ZfkA – oder von einem ihrer vielen Seminare. Was sie in ihrer<br />
Freizeit liest und welche Visionen sie für die neue Aufgabe hat, erfahren<br />
Sie auf S. 6 und 7.<br />
„Siihen meni ihan turhaan 900 markkaa.”<br />
Näin totesi Terttu Schubert 1960, kun uusi kesähattu ei tehnytkään nuoreen<br />
itäsaksalaiseen kirjeenvaihtokaveriin toivottua vaikutusta. Ilman hattuakin<br />
Tertun ja Peterin romanssi kuitenkin kehittyi suotuisasti. Lue lisää<br />
melkein muurin pituisesta elämästä DDR:ssä sivulta 12 lähtien.<br />
Mitä vain voi oppia liikkuen.<br />
Tämä on suomalaisen Muuvit-liikuntaseikkailun lähtökohta ja tavoite.<br />
Suomalaisissa kouluissa jo kymmenen vuoden ajan menestyneen Nuori<br />
Suomi ry:n liikuntaseikkailun pohjalta kehitetty kansainvälinen versio<br />
„Muuvit Adventure“ aloittaa maailmanvalloituksensa 17.11. Saksasta<br />
(s. 15).<br />
Jotta joku pikkutyttö Namibiassa pääsee koulutielle,<br />
leipovat, kokkaavat, kutovat ja askartelevat monen suomalaisen seurakunnan<br />
talkoolaiset. Sivulla 16 Frankfurtin seurakunnan aktiivit kertovat,<br />
mikä heitä motivoi osallistumaan lähetystyöhön vuodesta toiseen.<br />
Jos haluat kantaa kortesi kekoon, löydät lisätietoja sivulta 61.<br />
„Es ist grausam anzugucken,<br />
… wenn die Leijonat im Finale der olympischen Winterspiele gegen<br />
Schweden verliert.“ So die Erfahrung von Max Friedrich. Was er auf der<br />
finnischen gymnasialen Oberstufe erlebte – und warum seine Haare jetzt<br />
immer gut durchgeschüttelt sind, erzählt er auf Seite 18.<br />
6<br />
12<br />
15<br />
16<br />
18
40<br />
48<br />
AjAnkohtAistA nyt /Aktuelles<br />
tunturimessu<br />
Lasse Heikkilän tunturimessu sijoittuu sekä teksteiltään että äänimaisemaltaan<br />
pohjoiseen. Messun elementit löytyvät tunturien keroilta. Meditatiivinen<br />
tunnelma purkautuu välillä villiksi elämän ja sen Luojan<br />
ylistykseksi. Tunturimessuun voi osallistua Düsseldorfissa, lisätietoja sivulla<br />
40.<br />
Die Sami - ein indigenes Volk in Europa<br />
In Zusammenarbeit mit der finnischen Gemeinde im Ruhrgebiet laden<br />
die Deutsch-Finnische Gesellschaft NRW und Auslandsgesellschaft NRW<br />
zum Lapplandtag nach Dortmund ein. Im Programm Vorträge, Filme,<br />
leckeres Essen und ein Konzert. Weitere Informationen auf Seite 48 und<br />
unter www.lapplandtag.dfgnrw.de.<br />
AikuiStEN JAtkoriPPikoulu<br />
20.11. klo 12-15 Tuomaan tuvassa Hannoverissa<br />
Aikuisten jatkorippikoulussa pohditaan, mitä usko oikein on. Mitä on elämä?<br />
Liittyvätkö nämä kaksi yhteen?<br />
Aikuisella on jo aivan eri lailla elämänkokemusta kuin viisitoistakesäisellä rippikoululaisella.<br />
Uskonkysymyksetkin näyttäytyvät uudessa valossa, kun niitä peilaa oman elämän tapahtumia<br />
vasten.<br />
Kuka on vastuussa maailmasta? Mitä merkitsee johdatus – tahdotonta alistumista Kaikkivaltiaan<br />
käsittämättömään tahtoonko? Vai aikuista vastuunottoa omista ratkaisuista, Jumalan<br />
rakastavan katseen alla? Pohdimme yhdessä kristinuskon keskeisiä sisältöjä omien elämänkokemustemme<br />
valossa – riemullista yhdessäoloa, laulamista ja hiljentymistä unohtamatta.<br />
Jokaisella on annettavaa, jokainen voi saada jotain. Anna Jumalan yllättää!<br />
w 20 0<br />
|
MONINAINEN<br />
Suosittu 30+ jatkuu edelleen!<br />
Aika on - aikaa on ??? !!! ...<br />
Aika on saapua ja aika lähteä<br />
Aika on hiljaisuudella ja aikansa laululla<br />
Aika on syödä ja aika on nukkua<br />
Aika on leikata paperia ja aika liimata palaset<br />
Aika on kuunnella ja aika puhua itse<br />
Aika on olla yhdessä ja aika on kulkea yksin<br />
Aikaa on.<br />
Oletko koskaan ajatellut...<br />
... minkä väristä on kivien heittely?<br />
... lepäisitkö mieluummin veden äärellä vai vuoren huipulla?<br />
... kuunteletko musiikkia vai hiljaisuutta, jos saat itse valita?<br />
... onko tie päämäärä?<br />
... voiko keskeneräinen olla valmis?<br />
... nytkö jo?<br />
Tekniset tiedot:<br />
- 28.-30.1.2011. Aloitus pe klo 18 ja päätös su klo 13:30.<br />
- Paikka: Augustinerkloster Erfurt. Majoitus 2-hengen huoneissa.<br />
- Hinta 110 € / hlö (sis. majoituksen, täysihoidon, ohjelman)<br />
- Mukana myös Sanna Kiviluoto ja Päivi Lukkari<br />
- Ilmoittautuminen 14.12. mennessä netissä www.rengas.de > yleinen tapahtumakalenteri<br />
- Lisätiedot Sannalta 0151-57119137 tai sannakiviluoto@gmail.com<br />
NAISTEN SEMINAARI 50+<br />
Sanat hukassa ja kieli solmussa? Näin voi käydä, kun on asunut vuosikymmeniä Saksassa<br />
ja oma äidinkieli alkaa ruostua. Seminaarissa puhumme suomea ”kuin silloin ennen” ja<br />
yritämme elvyttää ja opetella uusia ilmaisutapoja.<br />
Paikka: Haus Hainstein, Eisenach www.hainstein.de<br />
Aika: 28.-30.1.2011<br />
Osallistumismaksu: € 135,- (kahden hengen huone) ja € 165,- (yhden hengen huone)<br />
Mukana seminaarissa Suomesta kielentuntija ja –opettaja Anja Keipi ja pastori Helena<br />
Eckhoff.<br />
Ilmoittautumiset 10.12.2010 mennessä netissä<br />
www.rengas.de > yleinen tapahtumakalenteri<br />
| w 20 0<br />
Kuvat/Fotos: Yuri Arcurs - Fotolia.com; Franz Pfluegl - Fotolia.com
uuden hAAsteen edessä<br />
Päivi Lukkari aloittaa 1.11. itäisen alueen<br />
pappina. Hänet on vihitty papiksi Kuopiossa<br />
vuonna 2000 ja hän on toiminut vuosina 1998-<br />
2008 SKTK:n nuorisosihteerinä. Vuoden 2007<br />
elokuusta alkaen hän työskenteli 6 kuukauden<br />
ajan Saksan pohjoisen alueen määräaikaisena<br />
siirtolaispappina. Marraskuusta 2008 Päivi<br />
Lukkari on työskennellyt Berliinissä toimivan<br />
von Cansteinsche Bibelanstaltin interaktiivisen<br />
raamattunäyttelyn työntekijänä.<br />
Kuka olet?<br />
Päivi Lukkari. Suomalainen – nainen – vaimo ja<br />
äiti – pappi – tytär – ystävä.<br />
Ketä perheeseesi kuuluu?<br />
Mies, kolme lasta, kaksi undulaattia ja kaksi pupua.<br />
Epälukuinen määrä villakoiria ja hämähäkkejä.<br />
En tosin tiedä, haluanko laskea viimeksi<br />
mainittuja perheenjäseniksi.<br />
Mitä olet tähän mennessä tehnyt?<br />
Elänyt kahdessa maassa. Opiskellut hyvin lyhyesti<br />
fysiikkaa, pidemmästi teologiaa, jonkin verran<br />
bibliodraamaa ja elämänmittaisesti ihmissuhdetaitoja.<br />
Tutkinut Raamattua yksin ja erilaisissa<br />
ryhmissä. Pitänyt jumalanpalveluksia, kastanut ja<br />
vihkinyt, vetänyt rippikouluja. Keskustellut ihmisten<br />
kanssa mukavista ja ikävistä asioista.<br />
Miksi olet pappi?<br />
Teologiaa lähdin aikoinani opiskelemaan siksi,<br />
että halusin ottaa selvää, mistä Raamatussa oikeastaan<br />
on kysymys.<br />
Mutta miksi pappi?<br />
Haluan edelleen selvittää, mistä Raamatussa oikein<br />
on kysymys. Mutta etsin vastausta myös jatkokysymykselle:<br />
Mitä hyötyä Raamatusta on ihmisille?<br />
Tai toisin: Miten löydämme armollisen<br />
Jumalan?<br />
Mitä teet vapaa-aikanasi?<br />
Määrittele vapaa-aika... Hoidan lapsia, laitan<br />
ruokaa ja siivoan. Luen ja neulon.<br />
| w 20 0<br />
Mitä luet?<br />
Vähän mielialan mukaan. Mankellia melkein millä<br />
mielellä tahansa. Yksittäisiä suosikkeja ovat<br />
Leena Lehtolaisen ”Jonakin onnellisena päivänä”<br />
ja Khaled Hosseinin ”Drachenläufer”.<br />
Mitä haluat uudessa tehtävässäsi itäisen alueen<br />
pappina toteuttaa?<br />
Haluan etsiä yhdessä alueeni ihmisten kanssa sellaisia<br />
jumalanpalveluselämän muotoja, jotka puhuttelevat<br />
niin paljon, että jumalanpalvelukseen<br />
ja sen yhteydessä mahdollisesti tapahtuvaan toimintaan<br />
on hyvä lähteä. Haluan tukea perheitä ja<br />
etsiä yhdessä heidän kanssaan sellaisia seurakunnallisen<br />
työn muotoja, jotka tukevat parisuhdetta<br />
ja vanhemmuutta ja tarjoavat lapsille ja nuorille<br />
turvallisen kasvualustan ja mielekästä, mielenkiintoista<br />
tekemistä. Haluan olla mukana luomassa<br />
tukiverkostoja ikääntyville ihmisille, pyrkiä<br />
osaltani estämään syrjäytymistä. Haluan innostaa<br />
kaiken ikäisiä ihmisiä lukemaan Raamattua<br />
ja ammentamaan siitä voimaa, iloa ja tukea tähän<br />
ja tulevaan elämään.<br />
Olet toiminut aiemmin SKTK:n nuorisosihteerinä.<br />
Miten arvioit nuorten roolia suomalaisyhteisössä<br />
silloin ja nyt?<br />
Vaikea kysymys. Riparilaisten ja nuorisotyöhön<br />
osallistuvien määrä on laskenut huimasti sitten<br />
vuoden 1998. Silti: vaikka heitä oli silloin niin paljon,<br />
rippikoululaiset tai muutkaan nuoret eivät<br />
juurikaan näkyneet suomalaisyhteisön toiminnassa.<br />
Näkisin, että sekä nuorisotyö että muu seurakuntatyö<br />
on suuren haasteen edessä: etsimme toiminnalle<br />
uudenlaisia konsepteja. Ajattelen, että<br />
aikuisille, nuorille ja lapsille suunnattua toimintaa<br />
tulisi kehittää käsi kädessä. Toki eri-ikäiset<br />
tarvitsevat myös aivan omannäköisiä tapahtumia<br />
ja ryhmiä. Silti ajattelen, että seurakunnan perustoiminnan<br />
– jumalanpalvelus, sakramentit ja sielunhoito<br />
– pitäisi olla sellaista, että kaikenikäiset<br />
voisivat kokea sen itselleen tärkeäksi ja puhuttelevaksi.<br />
Ja että vastavuoroisesti kaikki erilaiset<br />
ryhmät ja ihmiset ovat vastuussa seurakunnasta.<br />
Haluaisin rohkaista nuoria kantamaan korttaan<br />
yhdessä muiden kanssa.<br />
Kiitos, Päivi, siunausta uuteen tehtävääsi!
Päivi Lukkari on ollut aktiivisesti mukana käynnistämässä ja ohjaamassa SKTK:n monikulttuurisille<br />
pareille toteuttamia Virtaa välillämme –parisuhdekursseja sekä nuorten naisten (30+) seminaareja.<br />
Vor neuen Herausforderungen<br />
”Ich wollte herausfinden, worum es in der Bibel<br />
eigentlich geht”, beschreibt Pfarrerin Päivi Lukkari<br />
ihre anfängliche Motivation zum Theologiestudium.<br />
Sie findet sich in vielen Rollen wieder. Sie<br />
ist eine Frau, Finnin, Ehefrau und Mutter, Freundin,<br />
Tochter – und ab dem 1.11.2010 wird sie unsere<br />
neue Pfarrerin für Ostdeutschland sein. Wenn sie<br />
sich nicht um die Kinder und den Haushalt kümmert,<br />
strickt sie gern oder liest - Henning Mankell,<br />
Leena Lehtolainen oder Khaled Hossein.<br />
Päivi Lukkari wurde im Jahre 2000 in Kuopio<br />
ordiniert. Von 1998-2008 war sie als Jugendreferentin<br />
in der finnischen kirchlichen Arbeit tätig<br />
und vertrat 2007 sechs Monate lang den Pfarrer<br />
für Norddeutschland. Seit November 2008 arbeitete<br />
sie für die von Cansteinsche Bibelanstalt in<br />
Berlin.<br />
Ihre Vision für die neue Aufgabe umreißt<br />
Päivi wie folgt: „Ich möchte zusammen mit den<br />
Menschen in meinem Gebiet Gottesdienstformen<br />
entwickeln, die einen so ansprechen, dass es<br />
wichtig wird, sich am Gottesdienst und an den<br />
daran eventuell anschließenden Aktivitäten zu<br />
beteiligen. Ich möchte für die Familien da sein und<br />
zusammen mit ihnen nach solchen Formen der<br />
Gemeindearbeit suchen, die die Paarbeziehung<br />
und das Eltern-Sein stärken und den Heranwachsenden<br />
Geborgenheit und sinnvolle, ansprechende<br />
Aktivitäten bieten. Ich möchte zum Entstehen von<br />
Netzwerken zur Unterstützung von älteren Menschen<br />
beitragen, damit keiner vereinsamen muss.<br />
Ich möchte alle Altersgruppen für die Bibel begeistern,<br />
damit sie daraus Kraft, Freude und Hilfe für<br />
heute und morgen schöpfen können.“<br />
Die neue Pfarrerin sieht sowohl die Jugendarbeit<br />
als auch die Gemeindearbeit im Allgemeinen<br />
vor großen Herausforderungen: „Obwohl jede<br />
Altersgruppe natürlich auch eigene Aktivitäten<br />
braucht, sollten die tragenden Elemente der Gemeindearbeit<br />
– Gottesdienst, Sakramente und<br />
Seelsorge – so gestaltet werden, dass sie alle Altersgruppen<br />
ansprechen. Ich möchte Jung und Alt<br />
dazu ermutigen, zum Gelingen der Gemeindearbeit<br />
beizutragen.“<br />
Haastattelu/Interview: Ritva Prinz<br />
w 20 0<br />
|
Renkaan tilausmaksu 2011<br />
Suomalaisten seurakuntien jäsenet saavat Renkaan ilmaiseksi. Jäseneksi voi liittyä jokainen<br />
joko netissä (www.rengas.de > etusivu > jäsenyys) tai sivulla 59 olevalla lomakkeella. Jäsenyys<br />
ei velvoita mihinkään. Mikäli et halua liittyä jäseneksi, mutta luet edelleen mielelläsi <strong>Rengas</strong>ta,<br />
pyydämme sinua maksamaan vuoden 2011 tilausmaksun € 25,- tilille:<br />
Zentrum der finnischen kirchlichen Arbeit e.V.,<br />
Evangelische kreditgenossenschaft, konto 619264, BlZ 520 604 10<br />
merkinnällä <strong>Rengas</strong>tilaus 2011 marraskuun 30. päivään mennessä. Muista merkitä selvästi,<br />
että kyse on tilausmaksusta, jotta maksu kirjautuu oikein kirjanpitoomme.<br />
Oheisella tilisiirtolomakkeella voit tukea <strong>Rengas</strong>ta vapaaehtoisella lahjoituksella. Sitä ei siis<br />
ole tarkoitettu tilausmaksun maksamiseen. Kiitos jo etukäteen työmme tukemisesta!<br />
<strong>Rengas</strong>-Abonnement 2011<br />
Die Mitglieder der finnischen Gemeinden in Deutschland erhalten <strong>Rengas</strong> kostenlos. Die<br />
Mitgliedschaft ist an keine Bedingungen geknüpft, jede/r kann Mitglied werden - im Internet<br />
unter (www.rengas.de > Startseite > Mitgliedschaft) oder mit dem Formular auf Seite 59.<br />
Falls Sie nicht Mitglied in einer finnischen Gemeinde werden wollen, aber trotzdem weiterhin<br />
gerne <strong>Rengas</strong> lesen möchten, zahlen Sie bitte € 25,- für Ihr Abonnement bis zum 30. November<br />
auf das oben genannte Konto. Bitte vermerken Sie auf der Überweisung deutlich,<br />
dass es sich um Verwendungszweck <strong>Rengas</strong>-Abo 2011 handelt.<br />
Mit dem beigefügten Überweisungsformular können Sie mit einer freiwilligen Spende <strong>Rengas</strong><br />
unterstützen. Bitte verwenden Sie dieses nicht zur Bezahlung von einem Abonnement.<br />
Besten Dank bereits im Voraus!<br />
| w 20 0
Dresdenin seurakunnan kanssa yhdessä kymmenvuotispäiviään<br />
juhlii Tyko-poika, hänet<br />
nimittäin kastettiin Dresdenin ensimmäisessä<br />
suomalaisessa jumalanpalveluksessa. Tyko<br />
on palannut perheensä kanssa Suomeen, mutta<br />
toisia on tullut tilalle: suomalainen kirkollinen<br />
työ idässä jatkuu.<br />
Seurakunnalle „sosiaalinen tilaus“<br />
Alkuidea seurakunnan<br />
perustamiseen on lähtöisin<br />
idän alueen ensimmäiseltäviralliselta<br />
suomalaispapilta<br />
Maija Jalassilta. Maija<br />
ja Dresdenissä silloin<br />
asunut Pirjo Mäkinen<br />
rummuttelivat koolle<br />
n. kymmenen henkilöä<br />
ja niin perustettiin<br />
7.11.2000 Dresdenin suomalainen<br />
seurakunta.<br />
Pirjo toimi puheenjohtajana<br />
vuoteen 2005 asti,<br />
ja siitä lähtien tehtävässä<br />
on jatkanut Annaliisa<br />
Kühn. Seurakunta kasvoi<br />
pian n. 40 henkeen.<br />
Pirjo ja Maija saivat luotua<br />
hyvät suhteet isäntäseurakuntaammeJohanneskirchgemeindeen,<br />
pidimme tutustumisiltoja<br />
ja yhteisiä jumalanpalveluksia. Maija jaksoi aina<br />
kannustaa nuorta ja pientä seurakuntaa tekemään<br />
kaikenlaista yhdessä, ja niin sitä tehtiinkin!<br />
Sieltä lienee osaltaan peräisin Dresdenin seurakunnan<br />
reipas identiteetti ja avoimuus.<br />
Syksyllä 2006 saimme pastoriksemme Kai Henttosen,<br />
jonka aikana seurakunnan väkimäärä kipusi<br />
60:een. Järjestimme useita tapahtumia Saksin<br />
Sveitsin kauniissa maisemissa, kehittelimme<br />
yhteistyötä Berliinin seurakunnan kanssa ja aloitimme<br />
keskusteluillat erilaisten teemojen, kuten<br />
arvojen, etiikan ja ympäristön pohjalta. Osan-<br />
kymmenen kynttilää<br />
Dresdenin seurakunta täyttää 10 vuotta<br />
Dresdenin seurakuntakokous 2010<br />
otto tapahtumiin oli vilkasta (olohuoneista loppuivat<br />
tuolit). Väkimäärä täällä idässä kuitenkin<br />
vaihtelee, ja nämä tapahtumat harventuivat. Tässä<br />
yhteydessä syntyi idea perustaa perhekerho.<br />
Perhekerhon suosio yllätti meidät kaikki; pienet<br />
ja suuremmatkin suomea höpöttelevät kansalaiset<br />
tuotiin esiin koloistaan, ja he vanhempineen<br />
täyttivät olohuoneen ja söivät kaikki keksit. Tarvetta<br />
kerholle ilmiselvästi on, vaikka Suomi-kou-<br />
lun perustamiseen ei lapsimäärä riitä.<br />
Monet lapsiperheistämme asuvat täällä vain väliaikaisesti,<br />
eikä heillä välttämättä ole motivaatiota<br />
liittyä seurakunnan jäseniksi vain lyhyeksi ajaksi.<br />
Siten he jäävät jäsentilastojen ulkopuolelle, vaikka<br />
osallistuvatkin toimintaan. Tätä kirjoittaessani<br />
on idän alue ilman omaa vakinaista pappia.<br />
Tyytyväisinä kuitenkin odottelemme, että Päivi<br />
Lukkari marraskuun alussa aloittaa työt, ja voimme<br />
kehitellä taas jotakin uutta.<br />
Tervetuloa!<br />
w 20 0<br />
|
Hartaus ja piknik Maijan kanssa koivujen katveessa<br />
vuonna 2005<br />
Suomalaisen kulttuurin ilosanomaa<br />
Koko seurakunnan olemassaolon ajan Dresdenissä<br />
on järjestetty suomalaisia joulukonsertteja.<br />
Tilaisuus on juurtunut tänne hyvin ja saa nykyään<br />
kirkkosalin täyteen ihmisiä, enimmäkseen<br />
saksalaista kuulijakuntaa. Konsertit alkoivat basso<br />
Johan Tillin myötävaikutuksella, ja useana<br />
vuonna konsertissa esiintyi Dresdenin ja Leipzigin<br />
oopperoiden suomalaislaulajia. Johan Tillin<br />
muutettua täältä kokonaan Suomeen yhdistimme<br />
voimamme Berliinin seurakunnan kanssa, ja<br />
vuodesta 2007 on joululauluja meillekin laulanut<br />
bassobaritoni Esa Ruuttunen, mistä olemme<br />
hyvin iloisia ja kiitollisia. Syntymäpäiviämmekin<br />
juhlimme tänä vuonna joulukonsertin yhteydessä<br />
sunnuntaina 5.12. Tervetuloa!<br />
Olemme vuosien varrella järjestäneet lukuisia<br />
suomalaisten kuorojen konsertteja, kantapöytä<br />
on kokoontunut säännöllisesti, kirjaston hyllyt<br />
ovat täynnä suomalaista lainattavaa, ja naistenpäivän<br />
kunniaksi on järjestetty kulttuuriretkiä<br />
mm. Prahaan, Berliiniin, Leipzigiin ja Görlitziin.<br />
Suomalaiset itsenäisyys-, vappu- ja juhan-<br />
0 | w 20 0<br />
Melontaretki Kain ja Berliinin seurakunnan<br />
kanssa vuonna 2008<br />
nusjuhlat kuuluvat ohjelmalistallemme, samoin<br />
vuosittainen kirpputori Elben rannassa liehuvin<br />
Suomen lipuin, mutta kansainvälisen diakonian<br />
hyväksi. Meillä on lisäksi hyvät suhteet<br />
DFG:n ja Dresdenin Suomen kunniakonsulin<br />
kanssa, saamme siis tiedotettua esim. kulttuuritapahtumista<br />
tehokkaasti näidenkin organisaatioiden<br />
kautta.<br />
Olemme alusta alkaen koettaneet tavoittaa kaikki<br />
alueen suomalaiset ja luoneet kattavan sähköpostilistan,<br />
jolle useimmat tapaamamme suomalaiset<br />
mielellään haluavat mukaan, riippumatta<br />
siitä, kuuluvatko he seurakuntaan vai eivät. Kaikkeen<br />
on kysytty alusta alkaen asianosaisten lupa,<br />
eikä mitään yhteystietoja saa käyttää muuhun<br />
kuin jäsenten keskinäiseen viestintään. Väärinkäytöksiä<br />
ei ainakaan tähän mennessä ole ilmennyt.<br />
Tämä systeemi on osoittautunut tehokkaaksi<br />
tiedonvälityskanavaksi, jota käytetään myös<br />
työntekijöiden etsimiseen (esim. tyypilliset kielenopetus-<br />
sekä tulkkaus- ja opaspalvelut).
Käsikynkkää mennään ja asialliset hommat<br />
hoidetaan<br />
Pienelle seurakunnallemme on alusta asti ollut<br />
selvää palvella koko suomalaista yhteisöä<br />
Dresdenin alueella. Teemme siis – kuten muutkin<br />
Saksan suomalaiset seurakunnat - vapaaehtoistyötä<br />
laajalla rintamalla, emme vain kirkollisten<br />
toimitusten piirissä. Erittäin ilahduttavaa<br />
Dresdenissä on se, että mukana on maailmankatsomukseltaan<br />
erilaisia ihmisiä; kristillinen<br />
usko sinänsä ei meitä välttämättä aina yhdistä,<br />
mutta ei se onneksi erotakaan, toimimme yhteiseksi<br />
hyväksi. Matala kynnys tässä kohden on<br />
arvokas ja vaalimisen arvoinen asia. Suomesta<br />
tulevat vierailijat jaksavat aina uudelleen ihmetellä<br />
ja ihastella Saksan suomalaisten seurakuntaelämän<br />
kirjavuutta.<br />
Vuosi sitten aluepäivillä puhuttiin kovasti Saksan<br />
suomalaisen kirkollisen työn rakenteista,<br />
aluekeskuksista ja pienten seurakuntien kohtalosta.<br />
Pienten työtaakkaa haluttiin ja halutaan<br />
edelleenkin helpottaa antamalle niille mahdollisuus<br />
vähentää byrokratiaa muuttumalla ns.<br />
toimintaryhmiksi. Meilläkin asiasta käytiin keskustelua<br />
puolesta ja vastaan, mutta päädyimme<br />
jatkamaan itsenäisenä seurakuntana ja omalla<br />
nimellä. Karsimme byrokratiaa ihan omin päin:<br />
Kutsumme raadin kokouksen koolle vain silloin,<br />
kun on oikeasti jotain päätettävää, mikä pienessä<br />
seurakunnassa tarkoittaa n. neljä kirkkoraadin<br />
kokousta vuodessa, seurakuntakokous mukaan<br />
lukien. Pidämme kokouspöytäkirjat yksinkertaisina<br />
ja toimintasuunnitelmat ja -kertomukset<br />
lyhyinä ja napakoina. Olemme koettaneet pitää<br />
turhan riitelyn sekä leipomisen minimissään ja<br />
opetelleet sanomaan ulkopuolelta tuleville pyynnöille<br />
myös ”ei”. Tällä jaksaa jo aika pitkälle, mutta<br />
toiveemme tietysti on, että uusia ihmisiä saadaan<br />
raatiin ja toimintaan mukaan.<br />
Näillä eväillä olemme päättäneet jatkaa Dresdenin<br />
seurakuntana, leikillisesti sanottuna, ainakin<br />
hautaan asti - ja ehkä vielä vähän pitemmällekin.<br />
Ikuisen elämän toivossahan tässä eletään.<br />
Annaliisa Kühn<br />
Dresdenin seurakunta suuntaa luottavaisesti uudelle<br />
vuosikymmenelle<br />
Tässä yhteydessä haluan sanoa suurkiitokset<br />
kaikille Dresdenin seurakunnan hyväksi työtä<br />
tekeville ja sitä joskus tehneille: istumme tietokoneella,<br />
kipaisemme pankkiin tai kauppaan,<br />
soittelemme puheluita, järjestämme, sovimme,<br />
kutsumme, keitämme, katamme, tiskaamme,<br />
laskemme, tarkastamme, korjaamme jälkiä,<br />
lastaamme ja puramme... Moni työ jää näkymättömiin<br />
ja unohtuu tunnustusta vaille, siis<br />
KIITOS!<br />
Zum Vormerken: Der Deutsche Evangelische<br />
Kirchentag findet vom 1. bis 5.6.2011 in Dresden<br />
statt.<br />
Dresdenin suomalainen seurakunta<br />
juhlii 10-vuotista taivalta 5.12.<br />
Lue lisää sivulta 28 ja tule mukaan!<br />
Die finnische Gemeinde Dresden feiert<br />
10-jähriges Bestehen am 5.12.<br />
Herzlich willkommen!<br />
(Weitere Informationen auf Seite 28.)<br />
w 20 0<br />
|
suomAlAisenA muurin tAkAnA<br />
Kuka olet ja mistä tulet?<br />
Olen Terttu Schubert, 67-vuotias, ja olen ollut<br />
naimisissa jo 48 vuotta Dresdenissä. Riäväkylä eli<br />
Tampere on syntymäkaupunkini. Aloitin 15-vuotiaana<br />
kirjeenvaihdon yhden saksalaisen opiskelijan<br />
kanssa, tosin englannin kielellä. Näytin ensimmäisen<br />
kirjeeni englannin opettajalle ja pyysin<br />
häntä katsomaan, voinko lähettää kirjeen sellaisena,<br />
vai onko siinä paljon virheitä. Opettaja luki<br />
kirjeen ja sanoi, että se on ihan hyvä. Sitten hän<br />
huomasi osoitteen: „Dresden! Terttu, Dresden on<br />
Itä-Saksan puolella. Älä sinne kirjoita!“ Mutta<br />
minä kirjoitin.<br />
Kirjeenvaihtoamme oli kestänyt kaksi vuotta, kun<br />
tapasimme ensi kerran. Se oli kesällä 1960, jolloin<br />
kirjeenvaihtotoverini pääsi käymään Suomessa.<br />
Olin isän kanssa Peteriä vastassa Helsingin lentokentällä.<br />
Ihmisiä tuli passi- ja tullitarkastusten<br />
2 | w 20 0<br />
läpi halliin, mutta en löytänyt katseellani ketään,<br />
joka olisi vastannut saamiani valokuvia. Odotusta<br />
kesti ja kesti. Lopuksi luukulla seisoi pitkä, laiha<br />
nuorimies, jolla oli iso nenä. Huh, hän se oli. Peter<br />
oli tietysti myös katsellut rajan toiselta puolelta<br />
odotushallin puolelle. Minua hän ei ollut huomioinut<br />
sen pitempään, sillä hän ajatteli: “Ei tuo<br />
vanha hattupäinen nainen ainakaan Terttu ole!“<br />
Odotushalli oli jo melkein tyhjä, kun Peter pääsi<br />
vihdoin rajan yli, joten hän saapui hieman epäillen<br />
luokseni. Jälkeenpäin sain tietää, että Dresdenissä<br />
vain vanhat naiset käyttävät kesällä hattua.<br />
Ja minä kun olin juuri tuota tärkeää tapaamista<br />
varten ostanut itselleni Suomessa silloin muodikkaan<br />
valkoisen kesähatun! Siihen meni ihan turhaan<br />
900 markkaa.<br />
Loman aikana tutustuimme toisiimme, riitelimme<br />
ja - kuinka ollakaan - menimme salakihloihin.<br />
Olin silloin vasta 17-vuotias. Vain vanhempani<br />
tiesivät asiasta. Minullahan oli edessä vielä<br />
kaksi vuotta koulua, ennen kuin pääsin ylioppilaaksi.<br />
Tuohon aikaan ei koululainen saanut<br />
olla kihloissa.<br />
Miten päädyit aikanaan Itä-Saksaan?<br />
Elokuussa 1961 kävin sitten itse tapaamassa Peteriä<br />
Dresdenissä. Kaupungin keskusta oli täynnä<br />
pelottavia mustia raunioita. Dresden ja sen ympäristö<br />
tarjosivat kuitenkin myös paljon kaunista<br />
ja historiallista nähtävää. Tuon lomani aikana<br />
tapahtui maailmanpolitiikassa kummia. Berliinin<br />
muuri rakennettiin 13.8. Emme me tuosta paljoakaan<br />
välittäneet. Koto-Suomessa lehdet kyllä kirjoittivat<br />
mm., että ulkomaalaisia ei päästetä pois<br />
maasta. Minä ainakin pääsin ongelmitta takaisin<br />
Suomeen. Kun olin sitten taas Suomessa, mietin<br />
tuota muuria ja aloin epäillä, voinko asua todella<br />
Dresdenissä. Purin kihlauksemme. Keväällä 1962<br />
aloitimme kirjeenvaihdon uudelleen ja syyskuussa<br />
1962 muutin sitten Dresdeniin ja me menimme<br />
samassa kuussa naimisiin. Peterillä oli ollut suuria<br />
vaikeuksia, ennen kuin hän sai käsiinsä kaikki<br />
tarvittavat paperit avioliittoamme ja ennen kaikkea<br />
minun muuttolupaani varten.
Minkälaista oli elää suomalaisena „rautaesiripun<br />
takana“?<br />
Jälkeenpäin olen saanut tietää, että minulla oli<br />
onnea. En joutunut tullessani minkäänlaiseen ulkomaalaisten<br />
vastaanottokotiin, jossa vierasmaalaista<br />
„tutkittiin“ viikkoja ja kuukausia. Sain heti<br />
työpaikan erään tehtaan konttorista. Työn ohella<br />
suoritin ulkomaalaisille järjestettyjä saksan kursseja<br />
Dresdenin teknillisessä korkeakoulussa. Minulla<br />
on Suomessa suoritettu yo-merkonomin tutkinto<br />
ja Dresdenissä opiskelin neljä vuotta työn<br />
ohella finanssitaloutta. Olin kolmena päivänä viikossa<br />
töissä, yhtenä päivänä koulussa ja yksi päivä<br />
oli vapaata, jotta sain kotona opiskella ja tehdä<br />
läksyjä. Koko viikolta sain kuitenkin täyden palkan.<br />
Idän puolella muuten naiset ja yksinhuoltajaisät<br />
saivat vuosilomansa lisäksi kerran kuussa<br />
palkallisen vapaapäivän, ns. kotitalouspäivän.<br />
Vuonna 1977 työelämäni muuttui täysin. Sain<br />
kääntäjän paikan dresdeniläisestä kustannusliikkeestä<br />
ja samalla kaksi suomalaista työtoveria.<br />
Ennen vuotta 1977 matkustin kotimaahani<br />
tyttäreni kanssa vain joka toinen vuosi. Tytär on<br />
syntynyt Suomessa v. 1964, mutta hän ei saanut<br />
silloin Suomen kansalaisuutta, vaikka niin luulin.<br />
Olimme olleet 15 vuotta naimisissa, ennen kuin<br />
myös mieheni pääsi vihdoinkin Suomeen. Nuo 15<br />
ensimmäistä avioliittovuotta olivat todella raskasta<br />
aikaa perheellemme. Suomalaisten sukulaisten<br />
oli vaikea ymmärtää, miksi mieheni ei päässyt<br />
käymään Suomessa.<br />
Jo vuodesta 1963 lähtien toimin varsinaisen työni<br />
ohella myös tulkkina aina Saksojen yhdistymiseen<br />
asti. Koska idän puolella oli niin vähän suomalaisia,<br />
tulkin tehtäviä tuli aika usein. Oli helppo saada<br />
työpaikalta vapaata, kun tulkkia tarvitsevan<br />
firman puoluejohtaja sanoi mahtisanansa. Opetin<br />
myös suomea Volkshochschulessa Dresdenissä<br />
ja Pirnassa. Elämä Dresdenissä oli kaikin puolin<br />
turvallista, työttömyys oli meille tuntematon<br />
sana. Lastenhoito järjestyi hyvin. Minua kohtaan<br />
on oltu täällä aina ystävällisiä ja ihmiset ovat olleet<br />
kiinnostuneita Suomesta.<br />
Oliko teillä mitään suomalaista<br />
(seurakunta)toimintaa silloin?<br />
Seurakuntatoimintaa ei ollut. Täällä idän puolella<br />
oli vain vähän suomalaisia, Dresdenissä meitä oli<br />
1960-luvun alkupuolella vain kolme, myöhemmin<br />
4-5 henkeä. Me kyllä pidimme yhteyttä toisiimme.<br />
Dresdenin suomalainen seurakunta perustettiin<br />
vasta 7.11.2000. Olen sen perustajajäsen ja ollut<br />
myös kirkkoraadin jäsen alusta alkaen.<br />
Miltä tuntui, kun Berliinin muuri sortui?<br />
Jo koko kesä ja syksy 1989 olivat jännittäviä aikoja.<br />
Katselimme kiinnostuneina TV-uutisia. Joka<br />
päivä tapahtui jotakin ennenkuulumatonta. Kunnes<br />
sitten muuri aukeni. Oli vaikea uskoa, että<br />
kaikki tuo, mitä näimme ja kuulimme TV:stä,<br />
oli todella totta. Olin Dresdenissä, kun Berliinin<br />
muuri rakennettiin, ja nyt näin, miten se muuri<br />
sortui. Tuo tunne oli valtava… ei sitä voi sanoin<br />
kuvailla.<br />
Miten Saksojen yhdistyminen on vaikuttanut<br />
elämääsi?<br />
Aluksi elämä tuntui hyvin epävarmalta, tuotantolaitoksia<br />
suljettiin, työpaikat menivät, ja monien<br />
firmojen johtotehtävät annettiin länsisaksalaisille.<br />
Minäkin menetin vuoden 1990 lopulla työpaikkani,<br />
sillä kustantamo lopetettiin. Työskentelin sen<br />
jälkeen vielä kaksi vuotta samoissa tiloissa yhden<br />
päivälehden toimituksessa, kunnes sain lopputilin.<br />
Kaupat olivat yhtäkkiä täynnä kaikenlaista<br />
tavaraa ja matkatoimistoja ilmaantui joka puolelle<br />
kaupunkia. Ihmiset pääsivät vihdoinkin matkustamaan,<br />
minne halusivat. Mutta jos sinulla ei<br />
ole työpaikkaa, millä sitten matkustat? Mieheni ja<br />
minä olemme jo eläkeläisiä, ja olemme täysin tyytyväisiä<br />
nykyiseen elämäämme. Saksojen yhdistyminen<br />
tuli meille ainakin hyvään aikaan.<br />
Onko Saksasta tullut tällä välin todella yksi<br />
kansa?<br />
Menee varmaan vielä toiset kaksikymmentä vuotta,<br />
ennen kuin Saksa on yksi kansa.<br />
Haastattelu: Ritva Prinz<br />
w 20 0<br />
|
ihAnAt nAiset<br />
Saksanmaalla<br />
Saksassa asuu yli 13 000 suomalaista,<br />
heistä valtaosa on<br />
naisia. Tässä haastattelusarjassa<br />
tutustumme Saksassa<br />
asuviin eri-ikäisiin suomalaisnaisiin<br />
ja heidän ajatuksiinsa<br />
suomalaisuudesta ja saksalaisuudesta.<br />
Jos tunnet naisen, joka on haastattelun<br />
arvoinen, ja jonka ajatuksia<br />
haluaisit muidenkin<br />
lukevan, niin annathan toimitukselle<br />
vinkin.<br />
Kuka olet?<br />
Anne Puustelli Frankfurtista.<br />
Milloin tulit ensimmäisen kerran Saksaan?<br />
Reilut kaksi vuotta sitten huhtikuussa.<br />
Miten tulit lähteneeksi Saksaan? Miksi juuri<br />
tänne?<br />
Miehen työn perässä muutettiin koko perhe. Minulla<br />
oli henkilökohtainen tutkijakoulurahoitus,<br />
joten työni ei ollut paikkaan sidottu. Lapset eivät<br />
olleet vielä kouluikäisiä, joten ajankohta oli sopiva.<br />
Lapset sopeutuivat nopeasti päiväkotiin ja oppivat<br />
saksan kielen.<br />
Mitkä olivat ensivaikutelmasi Saksasta tänne<br />
muuttaessasi?<br />
En kokenut isoa kulttuurishokkia, mielestäni Saksa<br />
ei radikaalisti eroa Suomesta. Tosin olen asunut<br />
Hong Kongissa ja ehkä vertaan liikaa siihen. Byrokratia<br />
tuntui vähän kiemuraisemmalta kuin Suomessa,<br />
alussa jouduimme juoksemaan virastosta<br />
toiseen. Kielitaidon puute hankaloitti asioimista,<br />
miehen yläastesaksalla asioita hoidimme.<br />
Kerro jokin alkuaikojen kommellus?<br />
Menimme Ikeaan ostamaan vaatekaappeja ja<br />
paria muuta isoa mööpeliä. Tulimme tiskille yli<br />
500 € ostokset kärryissä, kaivoimme visakorttia<br />
lompsasta. Kassatäti sanoi kuivasti, ettei visa käy.<br />
Rahaa piti lähteä hakemaan, että saimme mööpelit.<br />
| w 20 0<br />
Anne Puustelli palailee perheineen<br />
näinä aikoina takaisin<br />
Suomeen.<br />
Millainen oli Suomi, josta lähdit?<br />
Hyvin samanlainen kuin nyt, ei<br />
Suomi ole kahdessa vuodessa paljon<br />
ehtinyt muuttua. Lama tosin<br />
on iskenyt, lähtiessä se oli vasta alkamassa.<br />
Mitä sinuun on saksalaisuudesta<br />
tarttunut?<br />
Aamuisin haemme sämpylät alakerran<br />
leipomosta, hedelmät ja vihannekset<br />
ostamme torilta. Suomessa<br />
ostimme kaikki ruuat Prismasta tai<br />
S-marketista. Saksan kielikin on vähän<br />
tarttunut, lapsiin enemmän.<br />
Miten suomalaisuus näkyy sinussa?<br />
Ruokarytmi on aikaisempi kuin saksalaisilla. Syön<br />
lounaan mielellään ennen puoltapäivää ja päivällisenkin<br />
aikaisemmin kuin täkäläiset.<br />
Nimeä jokin suomalainen lempilaulusi? Miksi<br />
juuri se?<br />
Kuuntelen paljon Lauluyhtye Rajatonta, heillä on<br />
ihania tulkintoja, esimerkiksi kappaleesta Läksin<br />
minä kesäyönä käymään. Pidän suomalaisista<br />
kansanlauluista.<br />
Mikä on parasta Suomessa?<br />
Kesä, mökkeily, sauna ja uinti. Itikoita en kaipaa.<br />
Talvea ja lunta kaipaan, mutta en kuraa,<br />
loskaa ja pimeyttä.<br />
Mikä on parasta Saksassa?<br />
Hyvin hoidetut puistot ja ulkoilualueet sekä monet<br />
tapahtumat, kuten keskiaikamarkkinat.<br />
Jos et asuisi täällä, niin missä asuisit?<br />
Varmaan Helsingissä töiden takia.<br />
Millainen merkitys suomalaisella seurakunnalla<br />
on sinulle?<br />
Suomalaiset kontaktit ja lasten suomikoulu ovat<br />
tärkeä osa elämää.<br />
Haastattelu Paula Toukonen<br />
Kuva Daniel Kieckhefer
MuuVit<br />
Suomalainen liikuntaseikkailu starttaa Saksassa<br />
Suomalainen koululaitos kerää Pisa-menestyksen ansiosta kehuja maailmalla. Yrittäjät Mika Merikanto<br />
ja Juha Villanen innostuivat kehittämään oppimisen ja hyvinvoinnin yhdistävää palvelua, jota<br />
voisi viedä myös kansainvälisille markkinoille. Pohjaksi otettiin suomalaisissa kouluissa jo kymmenen<br />
vuoden ajan menestynyt Nuori Suomi ry:n liikuntaseikkailu. Siitä kehitetty kansainvälinen versio<br />
„Muuvit Adventure“ aloittaa maailmanvalloituksensa Saksasta.<br />
Suomessa liikuntaseikkailu perustuu liikkumiseen, mutta kansainvälisille markkinoille kokonaisuuteen<br />
on lisätty oppimiseen liittyviä sisältöjä. Tavoitteena on todistaa, että melkein minkä tahansa<br />
oppiaineen opetusta voidaan elävöittää liikunnalla ja pelaamisella. Muuvit-seikkailussa innostetaan<br />
koululaisia keräämään liikuntapisteitä, joiden avulla<br />
luokka pääsee etenemään maailmankartalla uusiin seikkailuihin.<br />
Muuvitia markkinoidaan nyt saksankielisiin maihin. Ensimmäinen<br />
kokeilu Ala-Saksissa oli onnistunut. Seikkailu<br />
onkin herättänyt runsaasti kiinnostusta Saksassa ja Sveitsissä.<br />
Suomen suurlähetystö on mukana järjestämässä kick<br />
off -tilaisuutta Berliinissä 17. marraskuuta.<br />
Lisätietoja: lehdistöneuvos Leo Riski, leo.riski@formin.fi,<br />
030-50503206 sekä www.muuvit.com<br />
AJANkohtAiStA kulttuurikAlENtEriStA<br />
Syksyn konserttikiertueita<br />
2.11.2010 Tuuve Aron ja Leena Parkkisen lukutilaisuus Hampurin yliopistossa<br />
3.11.2010 Esko Laine (kontrabasso) ja Athenäum-kvartetti konsertoivat Berliinin<br />
Filharmonian kamarimusiikkisalissa<br />
4.-9.11.2010 Gröndahl-trio (Salla Savolainen, viulu – Pinja Laine, sello – Roope Gröndahl,<br />
piano) konsertoi Hampurissa, Düsseldorfissa ja Recklinghausenissa<br />
12.11.-29.12.2010 ”PEHMEÄÄ KOVAA SUOMALAISTA. Keramiikkaa, tekstiiliä, puuta,<br />
metallia.“ Juhani Heikkilän, Åsa Hellmanin ja Ulla-Maija Vikmanin yhteisnäyttely<br />
Pohjoismaiden suurlähetystöjen yhteistalossa Berliinissä<br />
20.11.-3.12.2010 ”TURKU LOOKS”. Liisa Jokisen valokuvanäyttely kulttuuripääkaupunkilaisista<br />
Kölnissä (Rathaus)<br />
25.11.-4.2.2011 ”Alice im Wunderland”. Valokuvanäyttely Suomen Saksan-instituutissa<br />
Berliinissä<br />
Lisää kulttuurivinkkejä löydät kulttuurikalenterista<br />
Suomen suurlähetystön ja pääkonsulaatin<br />
verkkosivuilta www.finnland.de.<br />
Kuva: Nuori Suomi ry<br />
Tilaa myös verkkosivuiltamme<br />
ilmainen uutiskirje Suomea koskevista<br />
aiheista, niin pysyt aina ajan tasalla.<br />
w 20 0<br />
|
eindrücke Aus FinnlAnd –<br />
Mein Name ist Max, ich bin 23 Jahre alt und<br />
bin der 1. Vorsitzende des Jugendrats. Doch bevor<br />
ich zu dieser Ehre kam, habe ich in Finnland<br />
gewohnt. Ich dachte mir, als typisch aussehender<br />
Finne mit dunklen Haaren, braunen<br />
Augen und schwarzen Augenbrauen müsste man<br />
mal in Finnland gewohnt haben. Besser gesagt in<br />
Helsinki. Manche werden jetzt sagen: „Helsinki?<br />
Das ist doch gar nicht Finnland! Finnland fängt<br />
doch erst ab Kehä 3 an, wo sich Bär und Elch Guten<br />
Tag sagen und die Finnen den ganzen Sommer<br />
über in ihrem Mökki sitzen!“ Stimmt auch!<br />
Helsinki ist nicht das typische Finnland. Es hat<br />
mir trotzdem sehr gut dort gefallen und die Stadt<br />
ist zu meinem Zuhause geworden.<br />
Bevor ich im Sommer 2004 nach Finnland<br />
ging, habe ich in der Nähe von Kiel gewohnt. Da<br />
kam ich auf die Idee, ein Austauschjahr in Finnland<br />
zu machen, und da mein Opa in Helsinki<br />
wohnte, hatte ich sogar eine Wohnmöglichkeit.<br />
Ich schrieb also eine Mail an die Kulosaaren Yhteiskoulu<br />
in Helsinki und fragte, ob ich nicht für<br />
ein Jahr dort zur Schule gehen könnte.<br />
Die Antwort kam schnell: „Aber natürlich. Du<br />
müsstest nur am 3.8. vorbeikommen und deine<br />
Kurse wählen.“ Das fand ich natürlich super, da<br />
ich, wie es in Deutschland üblich gewesen wäre,<br />
komplizierte Bürokratie erwartet hatte. So ging<br />
es auch in den folgenden Monaten weiter und<br />
schon bald entschied ich mit einem Kumpel, der<br />
auch Austauschschüler aus Deutschland war, bis<br />
zum Abi in Finnland zu bleiben. In dieser Zeit<br />
habe ich die Finnen etwas kennen lernen dürfen<br />
und habe versucht mich anzupassen.<br />
Es wird immer gesagt: „Wie kann man das<br />
aushalten, diese ewige Dunkelheit im Winter!<br />
Da wird man ja depressiv!“ Ich habe das immer<br />
für ein Gerücht gehalten. Doch schon im ersten<br />
Winter änderte sich meine Meinung, oder<br />
besser gesagt im Frühling, als ich merkte, wie<br />
ich von allein zu lächeln begann, als die Sonne<br />
sich wieder zeigte und ich, wie viele andere, bei<br />
10 Grad schon im T-Shirt rumlief und mich natürlich<br />
heftigst erkältete.<br />
| w 20 0<br />
Eine wahre Geschichte<br />
In Sachen Musikgeschmack habe ich mich<br />
zum Schock meiner Eltern auch angepasst/anpassen<br />
müssen und mittlerweile gehe ich, wie jeder<br />
anständige Finne, mindestens einmal im Jahr<br />
auf ein Metalfestival, um die Haare und den Kopf<br />
ordentlich durchzuschütteln. Die Festivalkultur<br />
in Finnland ist sowieso eine Sache für sich. Bei<br />
langen Wintern und kurzen Sommern muss man<br />
halt richtig die Sau raus lassen, solange es warm<br />
ist, und das machen die Finnen auch. Im Sommer<br />
gibt es über 100 Festivals überall in Finnland.<br />
Seitdem ich in Finnland gewohnt habe, weiß<br />
ich auch, was es bedeutet, wenn die Leijonat<br />
(die Eishockeynationalmannschaft) im Finale<br />
der olympischen Winterspiele gegen Schweden<br />
verliert oder bei der Qualifikation ums große<br />
bzw. kleine Finale nach 10 Minuten 6:0 gegen die<br />
USA zurückliegt (es ist grausam anzugucken!).<br />
Etwas, was ich erst in Finnland so richtig kennen<br />
gelernt habe, ist Nationalstolz. In der Schule<br />
mussten wir immer bei der Unabhängigkeitsfeier<br />
und bei der Abientlassung zu Anfang aufstehen<br />
und mit dem Blick der finnischen Flagge<br />
folgen, die in die Halle getragen wurde. Im Hintergrund<br />
lief die Finlandia-Hymne. Zum Schluss<br />
wurde dann das Maamme-laulu gesungen, das<br />
natürlich jeder Finne schon etwa im Alter von<br />
10 Jahren einwandfrei beherrscht. Mit der Zeit<br />
bemerkte ich auch, dass sich in mir eine Art Nationalstolz<br />
entwickelte. Diesen Stolz bemerke<br />
ich auch in vielen anderen Deutsch-Finnen<br />
und das macht es schön, andere<br />
Deutsch-Finnen zu treffen.<br />
Man kann seine finnische Identität<br />
richtig raus lassen und die<br />
anderen verstehen einen vollkommen!<br />
Nun bin ich wieder in<br />
Deutschland, um mal zu gucken,<br />
wie das Leben hier so<br />
ist. Eines weiß ich aber auf jeden<br />
Fall: Irgendwann werde ich<br />
noch mal in Finnland wohnen!<br />
Max Friedrich
ANNELI ENDRES<br />
12.6.1949-18.8.2010<br />
„Von allen Seiten umgibst du mich<br />
und hältst deine Hand über mir.“<br />
Psalm 139,5<br />
Tämän lauseen Anneli Endres oli valinnut kuolinilmoitukseensa sekä lisäksi kuvan pienestä<br />
lapsesta, joka nojautuu sitä piteleviin suuriin turvallisiin käsiin. Annelia kannatteli syvä hengellinen<br />
vakaumus, kuin graniittinen peruskallio, joka oli aivan itsestään selvä.<br />
Suomalaisen seurakunnan elämään Anneli osallistui seurakuntamme alkuajoista lähtien ollen<br />
kirkkoraadin ensimmäisiä jäseniä noin 30 vuotta sitten. Opimme tuntemaan hänet hieman<br />
pidättyväisenä, aina ystävällisenä naisena, joka ei työntänyt itseään koskaan etualalle.<br />
Elämäntyönsä Anneli Endres teki hammaslääkärinä ja perheenäitinä. Opinnot hän oli aloittanut<br />
Turun yliopistossa. Hammaslääkärin loppututkinnon hän suoritti sekä Turussa että<br />
myöhemmin Münchenissä, jonne hän oli muuttanut tutustuttuaan mieheensä Volker Endresiin.<br />
Pariskunta solmi vuonna 1973 avioliiton, ja 1983 syntyi poika Jan. Päätettyään opinnot v.<br />
1976 Münchenissä Anneli halusi työhön, mutta ulkomaalaisena ei tuolloin ollut helppoa saada<br />
oman alan työtä. Anneli työskenteli 10 vuotta assistenttina parin kollegan vastaanotoilla,<br />
kunnes saattoi vuonna 1986 perustaa oman praktiikan.<br />
Annelin vastaanottotilat olivat kodikkaat, avarat, suomalaisen oloiset. Annelin olemuksesta<br />
huokui rauhallisuus ja ystävällisyys, hän oli nopsa ja taitava. Oltiin hyvissä käsissä, hammaslääkärin<br />
pelko hävisi. Anneli oli suosittu, ei vain suomalaisten vaan muidenkin potilaiden<br />
ja myös työtoverien kesken.<br />
Opinnoissaan ja työpaikan saannissa Anneli Endres oli tarvinnut sisua, tuota suomalaista<br />
peräänantamattomuutta ja energiaa, jota hänellä riitti. Mutta vielä enemmän niitä tarvittiin,<br />
kun hänellä v. 2005 todettiin vakava sairaus. Anneli toipui ensimmäisen terapian jälkeen<br />
ja palasi töihin. Sairauden uusiutuessa hänen elämänhalunsa ja päätöksensä käyttää kaikki<br />
hoidot hyväksi oli voimakkaampi kuin sairaudesta annetut ennusteet. Hän tahtoi elää. Hän<br />
tahtoi voittaa sairautensa. Hän taisteli. Anneli oli kuitenkin varautunut myös toisenlaiseen<br />
loppuun. Puoli vuotta sitten hän myi praktiikkansa ja järjesti kaikki käytännön asiansa. Hautajaisensa<br />
hän oli suunnitellut epistolatekstiä ja virsiä myöten. Kutsukortin säe kuvastaa varmaan<br />
hänen viimeisiä tuntojaan: ”Älä pelkää, sillä minä olen sinut lunastanut; minä olen sinut<br />
nimeltäsi kutsunut; sinä olet minun!”<br />
Annelin muistoa kunnioittaen ja ystävää kaivaten<br />
Leena Schön, Salme Schubert, Anna-Leena Schulz<br />
w 20 0<br />
| 2
Change language