markkinoita toden teolla. Solaris 10 tuo raskaan sarjan ...

GPS-autonavigaattorit: koeajossa uuden tekniikan kartanlukijat

WWW.TIETOKONE.FI TIETOTEKNOLOGIAN ASIANTUNTIJA ■ 7-8/2005 ■ HINTA 6,90€

digijärkkärit

BISNESTÄ

AVOIMELLA

KOODILLA

ELÄMÄÄ

VERKKOPELIEN

MAAILMASSA

VERTAILU: WEB-

SELAILU KURIIN

YRITYSVERKOSSA

PAL.VKO 200533

6 414888 284188

05007

828418-05-07

TESTI: ALASTI

INTERNETISSÄ

SOLARIS 10

HAASTAA

LINUXIN

Hannu Järvinen

hannu.jarvinen@tietokone.fi

”Pelikonsolit ovat

toistaiseksi pysyneet

hyvin lestissään.”

4 TIETOKONE kesä-heinäkuu 2005

päätoimittajalta

Peliviihdettä ja viihdepeliä

■ Tietokonepelaaminen ei ole enää asiaan vihkiytyneiden salatiedettä, vaan

massojen huvi. Viimeistään Blizzardin World of Warcraft -rooliseikkailu on

tuonut pelit sellaisiinkin koteihin ja jopa työpaikkoihin, joissa ei pelaamisesta

aiemmin tiedetty mitään. Tyypillinen pelaajakaan ei enää aikoihin ole ollut

kokiksella ja sipseillä elävä väkivaltaviihteen suurkuluttaja, vaan ihan tavallinen

ihminen, yhä useammin myös aikuinen.

Pelien vaikutukset ei rajoitu pelaajien ajankäyttöön ja unenpuutteeseen.

Viihdeteollisuudessa tietokonepeli on noussut oheistuotteesta pääasiaksi ja tietotekniikassa

pelien vaatimukset määräävät monen perustekniikan kehityksen

tahdin. Tehokkaimmat massatuotantopiirit otetaan ensimmäiseksi käyttöön

pelikonsoleissa, ja uusimmat mallinnustekniikat hyödynnetään viimeiseen

asti pelien suunnittelussa.

Verkko- ja konsolipelien ansiosta peliteollisuus on päässyt piratismin suhteen

vähemmällä kuin esimerkiksi elokuva- ja musiikkiala. Konsolipelien kopiointi

on kohtalaisen hankalaa ja uusimpien verkkopelien pelaaminen ilmaiseksi

käytännössä mahdotonta. Myös suljetut tekniikat kuten Sonyn uuden

PSP-taskukonsolin pieni optinen UMD-levy auttavat pitämään laittoman

kopioinnin aisoissa ja varmistamaan pelifirmojen liikevaihdon kasvun.

Pelikonsolit ovat toistaiseksi pysyneet hyvin lestissään eli niiden pääasiallinen

käyttö on selkeästi pelaaminen. Tähän pitäisi kaiken järjen mukaan tuleman

muutoksia. Digitaalisen konvergenssin eli yhdentymisen myötä viihdeelektroniikkalaitteet

kytkeytyvät internetiin, televisio-ohjelmaa ja dataa välitetään

yhdellä ja samalla laitteella, käyttöliittymät siirtyvät televisioruudulle ja

digitaalinen sisältö voidaan hakea miltä tahansa muistivälineeltä. Samalla kilpailu

olohuoneen kuninkuudesta kovenee.

Perinteisen pc:n mahdollisuudet nousta viihteen keskuslaitteeksi massamarkkinoilla

ovat vähäiset. Liian epävakaa ja liikaa osaamista edellyttävä järjestelmä

sekä monimutkainen ja hidas käyttöliittymä eivät kelpaa arkiseen viihdekäyttöön

muille kuin tietotekniikan asiantuntijoille ja harrastajille. Toisaalta

heillä konvergenssi on juuri pc:n ansiosta edennyt pisimmälle.

Viihdelaitteiden markkinoilla taas on aivan liian paljon erilaisia epäyhteensopivia

tekniikoita ja laitestandardeja, jotta sieltä voisi lähiaikoina ilmaantua

yhtä kaikkeen sopivaa ratkaisua. Jokaista laitetta ohjataan omalla logiikallaan

ja kaukosäätimellään. Lopputuloksena on helposti palvelinräkkiä

muistuttava laitehylly, jota vain harva kaipaa kotiinsa.

Dvd-asemalla, tehokkaalla näytönohjaimella, kiintolevyllä ja ethernet-yhteydellä

varustettu pelikonsoli sen sijaan voisi helposti venyä paljon muuhunkin

kuin pelaamiseen. Esimerkiksi Microsoftin seuraava Xbox-versio ei

tuntuisi ensinkään mahdottomalta alustalta vaikkapa Windows Media Centerille,

jota nyt kaupitellaan vain pc:lle. Vastaavasti kahdeksanytimisen Cellsuperprosessorin

vauhdittamalla PS3-laitteella voisi varmasti ajaa muutakin

kuin Playstation-pelejä.

TK

■ ■ ■

Rahaa avoimella

koodilla

40

44

46

50

OHJELMISTOT

Linuxin myötä noussut avoimen lähdekoodin aalto

ravistelee ohjelmistoliiketoiminnan perusteita. Kerromme,

kuinka liiketoiminta onnistuu avoimella alustalla.

Solaris avautuu

Solariksen uusi versio haastaa

Linuxin sen omilla aseilla.

INTERNET

Verkkopelaaminen

Laajakaistayhteys muuttaa tietokonepelaamisen

yksinäisestä nyhräämisestä

sosiaaliseksi toiminnaksi.

TESTI

Tiikeri ponnahtaa häkistään

Testissä Mac-käyttöjärjestelmän

uusin versio, Mac Os X 10.4 Tiger.

Mitä uutta tiikeri tuo?


52

56

72

MARKKINAKATSAUS

Web-sivut hotelliin

Kerromme, miten valitaan oikea

majoitusliike www-sivustolle.

TIETOTURVA

Alasti verkossa

Kuinka tarpeellinen palomuuri todella

on? Lue, kuinka kävi suojatta verkkoon

liitetylle testikoneellemme.

MOBIILI

7-8 •2005

Digikamerat

kovaan käyttöön

30 Digijärjestelmäkameroiden edullisin luokka soveltuu jo

ammattimaiseen käyttöön. Vertailemme uudet ja tehokkaat

järjestelmäpaketit.

60

Verkon käyttö

kuriin

Testaamme eri vaihtoehdot asiattoman

web-liikenteen kuristamiseen yrityksessä.

Turvallista mobiiliviestintää

Tetra-verkot on suunniteltu viranomaisten

turvalliseen viestintään. Kuka verkkoja

käyttää ja kuinka ne toimivat?

20

22

24

69

11

12

13

14

17

sisältö

AJANKOHTAISTA

Tallennuspotti kasvaa hitaasti

Linux-into kovimmillaan suuryrityksissä

Uutta tekniikkaa langattomaan laajakaistaan

Pentium D tuplana kotiin

Nero haluaa eroon polttajan maineesta

PIKAKOKEET

76 Gps-navigaattori opastaa autoilijaa

•Garmin Streetpilot c320

79

80

81

82

84

86

87

88

27

39

71

83

ENSITUNTUMA

Microsoft Visual Studio 2005 Beta 2

Visual Studion uusi versio sisältää työkaluja

myös web- ja tietokantaohjelmointiin.

VAIKUTTAJA

Mikael Jungner

”Kaksisuuntaisuuden tuovissa

teknologioissa mhp on edelleen

ykkösvaihtoehto.”

TULEVAISUUDEN TIETOTEKNIIKKA

Videotuotanto kevenee

Digitaalinen av-tuotanto onnistuu jo kevyellä

kameralla ja kannettavalla tietokoneella.

KYTKENTÖJÄ

Laitteet vastaan ohjelmat

Erillislaitteet haastavat perinteiset konesalien

yleiskäyttöiset tietokoneet ja niiden ohjelmat.

•Magellan Roadmate 300

•Mio 269 Digiwalker

•Navman iCN 510 Premium Edition

Symantec Live State Recovery 3.0

Canon HF-DC1

Zyxel Zywall P1, HP ep9012

Steinberg Nuendo 3, Fuji Finepix F10

Samsung Syncmaster 920T

Nokia Wireless Keyboard SU-8W

TEHOKÄYTTÄJÄN VINKIT

Kadonneen tiedoston palautus

Office-tiedostot turvaan

Hyvät kysymykset

www.tietokone.fi

KOLUMNIT

Petteri Järvinen, Blogimania

Osmo A. Wiio, Missä vika?

Antti Aromaa, Tiedon kaatopaikka

Tero Lehto, Tekstiviesteistä voi oppia paljon

VAKIOT

4 Pääkirjoitus, 8 Lukijalta, 90 Luettua & katsottua,

91 Vapaalla, 92 Uudet tuotteet, 94 Paavo

97 Mediatiedot ja palvelukortti, 98 Ensi numerossa

Tietokone, lukijalta, PL 2,

00040 Sanoma Magazines

toimitus@tietokone.fi

Tietokone.fi:n

softakuvaukset

■ Olisiko mahdollista tehdä sellainen

tiedustelu, jossa kysyttäisiin

Tietokoneen nettikäyttäjiltä,

olisivatko he halukkaita

maksamaan siitä, että heillä olisi

mahdollisuus lukea ohjelmien

kuvaukset? Esimerkiksi lähettämällä

tekstiviestin johonkin numeroon

saisi mahdollisuuden

nähdä tiedot kuukauden ajan.

Sopiva hinta voisi olla esimerkiksi

2 euroa. Itse olen kaivannut

tätä mahdollisuutta sen jälkeen,

kun ohjelmakuvauksia eivät ole

saaneet muut kuin Tietokoneen

tilaajat.

Jouni Hakanen

Kiitoksia ehdotuksesta. Tutkimme

erilaisia mahdollisuuksia sisällön

myymiseen verkossa. Tekstiviestimaksaminen

on yksi mahdollinen

ratkaisu.

Toimitus

Tietokone Mobitpalvelusta

■ Onko tulossa Mobit-sovellusta

Pocketpc-laitteille? Kyselee

Qtek 9090:n omistaja.

Olli Snellman

■ Tietokone Mobit nopeasti

myös Saunalahden käyttäjille.

Vai onko kohtapuolin kenties

tulossa?

Mathias Tallberg

Tietokone Mobit lanseerattiin ensin

Series 60 -alustalle, koska se on

ylivoimaisesti käytetyin mobiilialusta

Suomessa tällä hetkellä.

Seuraamme nyt esimerkiksi palvelun

käyttäjämäärien kehitystä

ja saamaamme palautetta, ja


Vaihtoehtoja Wordille: testissä ilmaiset tekstinkäsittelyohjelmat

WWW.TIETOKONE.FI TIETOTEKNOLOGIAN ASIANTUNTIJA ■ 6/2005 ■ HINTA 6,90€

näytönohjaimet

PCI Express tuo kaivattua lisävauhtia.

Vertailussa uuden tekniikan

grafiikkakortit.

VIRUKSET

ISKEVÄT

KÄNNYKKÄÄN

EDULLISEMPAA

LANGATTOMUUTTA

WLAN-KYTKIMELLÄ

TIEDON LOUHINTA

JALOSTAA

ASIAKASTIEDON

VERTAILU:

PIENVERKON

VARMISTUSRATKAISUT

TALOYHTIÖN

NETTIYHTEYDET

HANKINTA

KUSTANNUKSET

TEKNIIKAT

pohdimme sen pohjalta jatkokehitystä.

Tällä hetkellä Tietokone Mobit

toimii Elisan, Dna Finlandin ja

Telia-Soneran liittymillä, mutta

neuvottelemme myös muiden

operaattoreiden kanssa parhaillaan.

Emme kuitenkaan voi luvata

näiden osalta vielä aikatauluja

tai muita yksityiskohtia.

Tero Lehto

Minne katosi isp-tutka?

■ Ei ainakaan minulle näy tietokone.fi:n

isp-tutka enää missään.

Onko palvelu lopetettu vai väliaikaisesti

vain telakalla?

Tommi Koivula

Kaikki hyvä loppuu aikanaan.

Niin myös isp-tutka.

Isp-tutkan käyttö oli vähäistä ja

ylläpito työlästä, eikä järjestelmä

siltikään pystynyt kuvaamaan

kuin hyvin pienen osan laajakaistaliittymien

tilasta.

Vähäistä suosiota voi selittää

esimerkiksi se, että laajakaistaliittymissä

on muitakin osa-alueita

kuin nopeus. Esimerkiksi liittymän

toimitusaika ja vakaus saattavat

kiinnostaa kuluttajia enemmän.

Myös nopeus vaihtelee operaattoreilla

alueellisesti, kun taas

tutkassa oli lukuja vain yhdestä

Helsingin paikallispisteestä.

Tulevaisuus näyttää, mitä palveluita

tulee tutkan tilalle. Ideoita

uusille palveluille otetaan vastaan.

Jaakko Mattila, ylläpito

Tero Lehto, web-toimittaja

▲▲▲

■ ■ ■

Tarkennuksia Suseen,

osa 2

■ Kiitos, kun vastasitte edelliseen

kirjeeseeni. Minua jäi kuitenkin

ihmetyttämään muutama

asia.

Mainitsitte, että Susen 9.2 version

dvd-imagen voi imuroida

netistä. Näin minunkin mielestäni,

mutta tuon netin iso-imagen

koko on vain 3,2 Gt. Minun

dvd:lläni jo 64-bittinen hakemisto

on kooltaan 2,8 Gt ja koko

dvd:n koko 7,5 Gt.

Onko kyseessä todella sama

dvd? Sisältääko se myös tuon 64bittisen

version, ja onko siihen

paketoitu todellakin kaikki samat

ohjelmat? Ohjelmat toki voi

hakea netistä jälkikäteenkin,

mutta miten on sen jälkeen automaattipäivitysten

laita? Kun

vertailussa kuitenkin puhuttiin

myös ylläpidosta ja helppokäyttöisyydestä,

eikö asia ole mainitsemisen

arvoinen? Onko muiden

vertailtavien tuotteiden

kohdalla menetelty samoin? Toki

Linuxista saa myös vaikeasti

ylläpidettävän asennuksen tehtyä,

jos haluaa, mutta miksi vaivautua,

sillä markkinoilla on jo

sellainen ja melkein kaikilla on

varmaan siitä myös kokemuksia

ja se ei ole Linux.

Risto Vuorinen

Novell jakaa Suse 9.2 -paketoinnista

kahta dvd-levykuvaa. 32ja

64-bittiset versiot on erotettu

toisistaan. Tämä on järkevää,

sillä vain harva käyttäjä tarvitsee

molempia versioita. Kaupassa

myytävissä paketeissa on molemmat

versiot, sillä isomman

tietomäärän sovittaminen prässätylle

dvd-levylle ei lisää kustannuksia.

Kolmigigaisen tiedoston kopiointi

netistä vie vauhdikkaillakin

laajakaistayhteyksillä tuntitolkulla

aikaa. Automaattiset päivitykset

toimivat Yast-hallintaohjelman

kautta siinä missä ostoversiokin.

Koska 64-bittinen Suse

on käännetty erikseen Athlon 64 -

suorittimille lähes koko paketin

laajuudelta, ovat tiedostot ostolevylläsi

kahteen kertaan.

lukijalta

9.3-versioon voi tutustua livepaketoinnin

avulla. Tarjolla on

kaksi 1,5-gigaista levykuvaa, 64ja

32-bittisille alustoille suunnattuine

versioineen.

Panu Mäntylahti

Dvd-r-levyjen

pinnoitteesta

■ Minua kiinnostaa Tietokoneen

numerossa 2/2005 ollut

suuri dvd-r -levyjen testi. Onko

teillä minkäänlaista listaa testatuista

levyistä, mikä pinnoite

niissä on? Olen yrittänyt etsiä

kulta- tai hopeapintaisia levyjä,

mutta huonolla menestyksellä.

Artikkelista ei käynyt ilmi, millä

pinnalla mikäkin levy on.

Tommi Hakala

Kaipaamaasi listaa ei testin yhteydessä

kerätty. Dvd- ja cd-aihioiden

heijastavat metallikerrokset

koostuvat useimmiten alumiinista,

kullasta, hopeasta tai sopivasta

hopeayhdisteestä. Levyn kirjoituspuolen

väri ei ilmaise suoraan

heijastuskerroksen materiaalia,

vaan lopullinen väri riippuu

heijastuskerroksen lisäksi kirjoitukseen

käytetystä orgaanisesta

väriaineesta.

Esimerkiksi kullanväristen levyjen

heijastuskerros on kirkas, minkä

vuoksi heijastuskerroksen väri

suoraan tulee näkyviin. Vihreissä

levyissä heijastuskerros on kultainen,

mutta sinisen väriainekerroksen

vuoksi levy näyttää vihreältä.

Hopea- tai alumiinipinnoitteisten

levyjen lopullinen väri

voi väriainekerroksesta riippuen

olla sinivihreä tai syvän sininen.

Aivan suoraa lakia levyn värin ja

heijastuskerros/väriaine-yhdistelmän

välille ei kuitenkaan voida

muodostaa.

Henri Kuokka

Oikaisu

■ Numeron 6/2005 jutun Linux

langattomasti verkkoon (s. 78)

kirjoittajan nimi oli virheellinen.

Oikea kirjoittaja on Tapio

Loponen.

TK

12 IBM etsii uutta

13 Kaistaa ilman lankaa

14 Tuplaydin kotiinkin

15 Palvelupaketti puhelimeen

16 Varaudu it-rikoksiin

17 Nero nostaa profiiliaan

ajankohtaista

■ ■ ■

Tallennuspotti kasvaa hitaasti

Kamppailu maailman noin 63 miljardin dollarin

tallennusmarkkinoilla jatkuu kiihkeänä. HP

vastaa kilpailijoiden kovaan haasteeseen laajentamalla

tallennustuotteidensa valikoimaa.

ARI SAARELAINEN – LONTOO

Uudet tuotteet ja palvelut kuvastavat

HP:n uskoa siihen,

että nyt ostajat vaativat tallennusjärjestelmän

helppoa hallittavuutta,

skaalautuvuutta ja

konsolidointia.

”Laajennuksemme tarjoavat

juuri sitä, mitä asiakkaat haluavat.

Enterprise Virtual Array

eli EVA-levytallennusjärjestelmä

on planeetan yksinkertaisin”,

HP Storageworksin

EMEA-johtaja Neal Clapper

hehkutti uutuuksien eurooppalaisessajulkistustilaisuudessa

toukokuussa.

”Uskomme grid-strategiaan

ja skaalautuvuuteen. Asiakkaat

haluavat kasvua ilman rajoja,

ja tähän tarpeeseen me tarjoamme

myös ohjelmistot, joilla

voi hallita heterogeenisiä järjestelmiä”,

Clapper kertoi.

Paineet kasvussa

Uudet tuotteet myös paikkaavat

kilpailijoihin verrattuna

tuotevalikoimaan jääneitä vajeita.

Storageworks-yksikölle

on kasautunut paineita myös

heikkojen tulosten takia, sillä

toukokuisen neljännesvuosikatsauksen

mukaan yksikön

liikevaihto heikkeni kuusi prosenttia

viime vuoden jaksoon

verrattuna.

Koko tallennusalan pulmana

on, että voittomarginaalit

kuihtuvat samalla, kun myyty

tallennustila kasvaa lähes eksponentiaalisesti.

”Tallennusmarkkinat ainakin

EMEA-alueella kasvavat

kovin hitaasti. Kolme toimijaa,

HP, EMC ja Netapp, ovat kuitenkin

suoriutuneet keskimääräistä

paremmin”, IDC:n analyytikko

Claus Egge arvioi julkistustilaisuudessa.

Eggen mukaan kasvu on nyt

heikointa järeimmässä high

end -sarjassa. Parhaan menekin

hän uskoo olevan pk-yrityksissä,

joissa on riittävästi

osaamista ja kasvava tallennustarve.

HP Storageworksin EMEAalueen

strategisen liiketoiminnan

suunnittelija Debbie

Young vakuuttaa, että tilanne

HP Storageworksin Enterprise Virtual

Array 8000 -tallennusjärjestelmä

lupaa entistä lyhyempiä vasteaikoja.

Ari Saarelainen

HP Storageworksin EMEA-johtaja Neal Clapper korosti tiedon elinkaaren

hallinnan tärkeyttä.

ei herätä huolta. ”Osuutemme

on yhä kasvussa, ja olemme toimittaneet

enemmän EVA-järjestelmiä

kuin koskaan ennen.”

Eurooppa on HP:lle merkittävä,

ja yhtiö menestyy vanhalla

mantereella erityisen hyvin.

Täällä yhtiö on säilyttänyt

markkinajohtajuuden san- ja

ulkoisissa levyjärjestelmissä,

kun koko maailmassa EMC

on kirinyt ohitse. EMEA-alue

tuottaa HP:lle lähes puolet tallennuksen

liikevaihdosta.

Datasta rahaksi

Storageworksin julkistukset

liittyvät liiketoiminnan jatkuvuuteen

ja korkeaan käytettävyyteen.

Neal Clapper korostaa

myös HP:n ILM-ratkaisun eli

informaation elinkaarren hallinnan

arvoa yrityksille.

”ILM:llä yritykset voivat jalostaa

uutta bisnestä analysoimalla

tallennettua dataa. Se

tarjoaa yrityksille mahdollisuuden

nousta kilpailijoidensa

yläpuolelle”, Clapper luonnehti

palvelua.

Storageworksin laajentuvassa

Ari Saarelainen

valikoimassa kokonaan uutta

on esimerkiksi Enterprise File

Services (EFS) -palvelinklusteri,

joka on HP:n ensimmäinen

tuote enterprise-tason nasverkkoihin.

EFS:ään nivoutuu

muun muassa Wan Accelerator,

jonka väitetään pudottavan

vasteajat hitaampien yhteyksien

takana oleviin toimipaikkoihin

jopa sadasosaan. Järeän

EVA-perheen kolme uutuusmallia

4000, 6000 ja 8000 puolestaan

ovat HP:n mukaan

markkinoiden kokonaiskustannuksiltaan

edullisin levytallennusjärjestelmä.

Nauhakirjastoissa merkittävä

parannus on virtuaalikirjastojärjestelmä,

jolla voi helposti

luoda virtuaalisia nauhoja

nopeaa tiedon palauttamista

ja varmuuskopiointia varten.

Sähköpostiarkistojen käyttöä

helpottaa ratkaisu, jolla yksittäisen

sähköpostiviestin voi

löytää jopa sekunneissa miljoonien

joukosta.

Osa uusista tuotteista ja palveluista

on saatavilla heti, osa

vasta kesäkuun puolivälissä. TK

kesä-heinäkuu 2005 TIETOKONE 11

ajankohtaista

■ ■ ■

Google keksi

portaalin uudelleen

Google on esitellyt personoitavan

portaalin, joka kerää yhteen

Googlen omia palveluita, kuten

Gmail-websähköpostin, Googlen

uutishakukoneen sekä sää- ja

pörssikurssitietojen tapaisia perinteisiä

palveluja. Käyttäjä voi

personoida sivuilleen itseään

kiinnostavan kokonaisuuden. Perinteiset

portaalit yrittävät yleensä

pitää käyttäjät sivustoillaan

mahdollisimman, mutta Googlen

edustaja toteaa suorasukaisesti,

että palvelun filosofia on saada

käyttäjät pois sen sivuilta muihin

palveluihin, josta he saavat haluavansa

informaation.

Applella palovaarallisia

akkuja

Apple vetää 128 000 Powerbook-

ja Ibook-akkua pois kuluttajilta

mittavassa vaihto-ohjelmassa.

Kyseessä on jälleen akkujen

mahdollisesti aiheuttama

palovaara. Vaihto koskee 12-tuumaista

Ibook G4:a, Powerbook

G4:a ja 15-tuumaista Powerbook

G4-koneita, mutta vain tiettyjä

sarjanumeroita. Vialliset akut on

valmistanut LG Chem Etelä-Koreassa.

Lithium-ioniakkuja myytiin

lokakuusta 2004 toukokuuhun

2005. Tähän mennessä on

löytynyt kuusi tapausta, jossa akku

on aiheuttanut vaaratilanteen.

Sairaalarobotit

hoitotyössä

Puolitoistametriset Sisar Mary ja

Tohtori Robbie ovat langattoman

tekniikan RP6-sairaalarobotteja,

jotka auttavat potilaiden hoidossa

ja tutkimuksissa Lontoon St Maryn

sairaalassa. Lääkärit käyttävät

RP6:robotteja kauko-ohjaimen välityksellä

ja voivat tarkastaa potilaan

niiden kameran välityksellä.

Samalla potilas näkee robotin

näytöltä oman lääkärinsä. Potilaat

keskustelevat robottien kanssa

kaksisuuntaisesti ja voivat tehdä

kysymyksiä sekä pyytää robotilta

luettavakseen esimerkiksi

röntgen-kokeiden tuloksia.


IBM investoi tallennukseen

HANNU JÄRVINEN

Trendin mukaisesti myös IBM hakee palveluliiketoiminnastaan

suuria kasvulukuja ja kannattavuutta,

mutta samalla yhtiö sijoittaa huomattavan

paljon rahaa ja resursseja perustekniikoiden

kehitykseen. Vanhan tekniikan uudessa soveltamisessa

myyntimiehet puhuvat mielellään innovaatioista,

mutta todelliset uudet keksinnöt syntyvät

edelleen enimmäkseen kehityslaboratorioissa.

IBM:n tutkimuksen ja kehityksen vuosibudjetti

on noin viisi miljardia dollaria eli reilut neljä

miljardia euroa, ja sitä kuluttaa noin 3000 työntekijää

kahdeksassa tutkimuskeskuksessa. Yksi tärkeistä

päämääristä on tietokoneiden tehostaminen,

johon yhtiö uskoo päästävän yhtäältä rinnakkaistuksen

ja toisaalta miniatyrisoinnin kautta.

Edellistä edustavat muun muassa Austinissa

kehitettävät uudet prosessoriarkkitehtuurit, jälkimmäistä

esimerkiksi Zürichissä tutkittavat hiilinanoputket

eli fulleriinit.

Tutkimustyö poikii paitsi loputtomasti patentteja,

myös uusia tuotteita. Powerpc-prosessoriarkkitehtuuri

saa tänä vuonna rinnalleen uuden

Cell-prosessorin, jonka ensimmäinen sovellus on

näillä näkymin Sonyn loppuvuodesta markkinoille

tuleva PS3-pelikonsoli. Myös Microsoftin

hiljattain esitelty Xbox 360 -konsoli luottaa IBM:n

Pingviini etenee

suuryrityksissä

ARI KARKIMO

Vaikka Linuxin läpimurtoa on odotettu vuosia,

on sen polulla vielä melkoisesti esteitä. ”Sertifioinnit

ja tukipalvelujen lisääntynyt tarjontaa

ovat lisänneet Linuxin uskottavuutta suuryrityksissä,

mutta kotikäyttäjiltä ja pienyrityksiltä vaaditaan

yhä paljon omaa aktiivisuutta”, Suomen

Linux-käyttäjien yhdistyksen puheenjohtaja Arto

Teräs kuvailee tilannetta.

Teräs selvitteli Linux-käytön tilannetta toukokuussa

HP:n Linux Forumissa pitämässään katsauksessa.

”Kun Linux-harrastaja lähtee tietokoneostoksille,

hän joutuu itse selvittämään, tukevatko

laitteet Linuxia. Pienyrittäjä puolestaan näkee

kauppaan mennessään koneessa tarran, jossa

valmistaja suosittelee Windows XP:tä, joten hän

tuskin Linuxia valitsee.”

Teräksen mukaan kunnissa ja valtionhallinnossa

kiinnostus avoimen koodin ohjelmistoihin on

suuri, ei vähiten taloudellisista syistä. ”Monella taholla

tehdään selvityksiä ja kokeiluita. Suurimpia

esteitä siirtymälle ovat osaajien ja suomennosten

puute sekä se, että muutos on aina vaikeaa.”

HP vakuutteli foorumin osallistujille sitoutumistaan

ja kiinnostustaan avoimen koodin ohjelmistoihin

useammallakin suulla. Pääpuhujaksi oli

Tehosiruille on kysyntää

erityisesti pelimaailmassa.

Kuvassa kolmenPowerpc-prosessorin

vauhdittama uusi

Xbox 360 -konsoli.

siruihin: sitä vauhdittaa

peräti kolme 3,2 gigahertsinPowerpc-prosessoria.

IBM itse kutsuu Celliä

”yhden sirun superkoneeksi”,

mitä se kieltämättä

ainakin teknisten

tietojen perusteella

muistuttaakin. Prosessorissa

on 64-bittinen Power-ydin, joka ohjaa ja valvoo

kahdeksan muun prosessorin toimintaa. Paperilla

suorituskykyarvot näyttävät huimilta: 256

gigaflopsia eli miljardia liukulukuoperaatiota sekunnissa

4 gigahertsin kellotaajuudella. Valmistaja

lupaa uuden prosessorinsa olevan myös vähävirtainen

ja hyvin skaalautuva.

Todellisiin superkoneisiin on toki vielä matkaa.

Muun muassa proteiinien ja ydinkokeiden mallintamiseen

sopiva Blue Gene -superkone laskee

jo peräti 77 teraflopsin nopeudella eli noin 300

kertaa niin nopeasti kuin Cell.

TK

Arto Teräs

Suomen Linuxkäyttäjien

yhdistyksestä

myöntää, että

pingviinillä on

vielä edessään

liukas polku.

hankittu yhtiön Linux-ohjelmasta vastaava teknologiajohtaja

Bdale Garbee.

”Linux on vahvasti kuvioissa niin talon sisäisessä

käytössä kuin tuotteissakin. Kaikki HP.llä käyttävät

Linuxia päivittäin muun muassa webiä, sähköposteja

ja pikaviestintä tarvitessaan. Olemme

monin tavoin sitoutuneet Linuxiin ja avoimen

koodin projekteihin, meillä on muun muassa 6500

koulutettua Linux-asmmattilaista”, Garbee kertoo.

HP:n Linux Forum keräsi Helsingin Messukeskukseen

yli 400 it-alan asiantuntijaa ja päättäjää.

Se oli osa HP:n EMEA-alueella järjestämää, helmikuussa

alkanutta ja 20 maata kattavaa Linuxkiertuetta.

Järjestelyissä olivat mukana monet

merkittävät Linux-toimijat kuten Redhat, Novell,

Oracle ja Nordicmind.

TK

Kuva: Microsoft

Ari Karkimo

Ari Karkimo

Flash-ofdm pyrkii

langattomaan

laajakaistakisaan

KARI HAAKANA

Nmt-käytöstä vapautuneelle 450 MHz:n taajuudelle

olisi ottajia. Liikenneministeriöltä

toimilupaa taajuusalueelle on hakenut seitsemän

yrittäjää, joista luvan saaja olisi tarkoitus saada

selville ennen juhannusta.

Valtiovallan puolelta taajuuden täyttävää tekniikkaa

ei ole rajattu. Käytännössä taajuudesta ja

toimiluvasta kilpailee kaksi tekniikkaa, cdma450

ja lyhennehirviö Flash-ofdm (fast low-latency

access with seamless handoff – orthogonal frequency

division multiplexing)

Cdma450 on lähinnä umts-tekniikan kanssa

kilpaileva kolmannen sukupolven matkaviestintekniikka.

Flash-ofdm taas on mobiilikäyttöön

tarkoitettu laajakaistatekniikka. Näin asian näkee

ainakin Flash-ofdm-tekniikkaa valmistavan Flarionin

Euroopan markkinointijohtaja Joe Barrett.

Langattoman laajakaistan tulevaisuutena

rummutettua wimax-tekniikkaa Barrett taas pitää

niche-ratkaisuna, joka ei sovellu mobiilikäyttöön.

”Eikä markkinoilla vielä ole wimax-laitteitakaan.

Lisäksi wimax vaatii vielä runsaasti testaamista

operaattoreilta”, Barrett heittää.

Laajakaistabisnes ei kestäisi

vaihtorulettia

Capgeminin

Jarmo Nykänen

neuvoo

laajakaistaoperaattoreita

kilpailemaan

asiakkaista

palveluilla, ei

hinnoilla.

ARI KARKIMO

Tiukka hintakilpailu

ja asiakkaiden

matala kynnys

operaattorinvaihdolle

ovat ajaneet

mobiilioperaattorit

ahtaalle. Laajakaistan

tarjoajille vastaava

kehitys olisi

turmiollista, alan

näkymiä luodanneen

konsulttiyhtiö

Capgeminin myyntijohtaja

Jarmo Nykänen

varoittaa.

”Vuotuinen asiakasvaihtuvuus on nyt noin 20

prosenttia, jos se nousee lähellekään mobiilimarkkinan

noin 40 prosentin tasoa, keskimääräinen laajakaista-asiakas

tuottaa pahimmillaan operaattorille

satojen eurojen tappiot”, Nykänen sanoo.

Capgeminin selvityksen mukaan laajakaistabisnes

on jo nyt heikosti kannattavaa tai jopa tappiolista.

Kun liittymän kytkentä maksaa noin 150

Flash-ofdm-tekniikkaa

käyttäviä verkkokortteja

valmistaa

Flarionin itsensä lisäksi Siemens.

Flash-ofdm sen sijaan olisi Barrettin mukaan jo

kypsää tekniikkaa. Laajoja käyttötestejä tekniikalla

ovat jo tehneet Nextel ja T-Mobile. Suomessa

vastaavia kokeiluja ei vielä ole ollut, mutta 450

MHz:n toimilupaa anonut Saunalahti on kertonut

havittelevansa toimilupaa juuri Flash-ofdmverkkoa

varten. Kaupallisessa käytössä olevia

verkkoja maailmalla on vasta yksi Yhdysvalloissa.

Toisen verkon on tarkoitus nousta Eurooppaan

vielä tänä vuonna.

Flash-ofdm-verkon nopeus olisi Prosessorilehden

haastatteleman Saunalahden liiketoimintajohtajan

Panu Lehden mukaan puolesta megabitistä

yhteen megabittiin. Saunalahden ideana on

toteuttaa lähes sadan prosentin verkkopeitto haja-asutusalueille

noin 400 tukiaseman avulla. Tukiasemat

pystyttäisiin asentamaan nykyisiin gsmtukiasemien

mastoihin.

Flarionin tekniikkaan perustuvia verkkokortteja

ja modeemeja ei vielä ole sankoin joukoin markkinoilla.

Yhtiön omien korttien lisäksi ainut valmistaja

tällä hetkellä on Siemens, mutta Barrett uskoo

valmistajia tulevan lisää jo vuoden kuluessa. TK

euroa ja asiakkaan hankinta sekä suhteen ylläpito

noin 200 euroa, mobiililiittymistä tuttu vaihtoruletti

johtaisi katastrofiin.

Laajakaistamarkkinat ovat kypsymässä, joten

uusia asiakkaita joudutaan houkuttelemaan kilpailijoilta.

Capgemini suosittelee, että operaattorit

ryhtyisivät muualla Euroopassa hyväksi koettuun

tapaan etsimään kilpailukeinoja muualta

kuin hinnasta.

Siellä kehitetään ja markkinoidaan paketteja,

joissa asiakas saa operaattorilta sekä laajakaistayhteyden,

halvat internet-puhelut että televisiopalvelut.

Samaan pakettiin ollaan usein nivomassa

myös mobiilipuhetta.

”Kokonaisuuksia tarjoamalla on asiakasvaihtuvuuden

todettu pienenevän jopa 50 prosenttia,

mikä parantaa kannattavuutta merkittävästi. Pakettien

on havaittu lisäävän myös lisäävän myyntiä

sekä kasvattavan liittymäkohtaista liikevaihtoa”,

Jarmo Nykänen kertoo.

Capgemini uskoo, että niin sanotut triple-play -

palvelut, joissa puheliikenne ja tv-tarjonta yhdistetään

laajakaistaliittymään, lisääntyvät Suomessakin.

Nyt tällaisia kokonaisuuksia tarjoavat muun

muassa Maxinet, HTV ja Kuopion Puhelin. TK

ajankohtaista

■ ■ ■

Tiikerin Dashboard

kiinnostaa

Mac OS X 10.4 Tiger -käyttöjärjestelmän

Dashboard-ohjelmisto

on saanut nopeasti suuren suosion.

Dashboardin widgettejä eli

miniohjelmia tai ”vempaimia” on

ilmestynyt lyhyessä ajassa useita

satoja kappaleita. Mahdollisuus

luoda suhteellisen yksinkertaisesti

omia vempaimia ja jakaa niitä

Mac-käyttäjille tuntuu olevan suosiossa.

Osa vempaimista on hyödyllisiä,

kuten erilaiset laskimet,

sanakirjat tai aikatauluvempaimet.

Osa on täysin hyödyttömiä,

kuten esimerkiksi vempain, joka

simuloi auton kojelaudalla tanssivaa

hulahula-tyttö-lelua.

HP pyrkii

pelimarkkinoille

HP aikoo tunkeutua pelikonsolien

markkinoille yhdistämällä

perinteisen pc-koneen ja pelikonsolin.

Yhtiö on myös avannut internetissä

HP Games -portaalin,

joka tuo kuluttajien ladattavaksi

yli sata tietokonepeliä. Tavallisista

pc-koneista poiketen HP Games

PC Console -ominaisuuksilla

varustetut tietokoneet ovat nykyisten

pelikonsolien ja pelikäyttöön

modifioitujen pöytäkoneiden

kaltaisia. HP:n mukaan tarkoitus

on houkutella erityisesti

satunnaisia pelaajia, joille pelipalvelun

käyttö on helpompaa

kuin pelien ostaminen kaupasta.

Valtio köllähtää

Patjalle

Valtiovarainministeriö ja Valtioneuvoston

kanslia ulkoistavat

käyttäjätukensa ja noin sadan

valtioneuvoston järjestelmissä

käytettävän palvelimen käytettävyyspalvelut

Fujitsulle. Fujitsun

Patja-toimintamallin pohjalta

räätälöity palvelusopimus solmittiin

valtioneuvoston tietohallintoyksikön

kanssa. Yksikkö tuottaa

tietohallintopalvelut Valtiovarainministeriölle

jaValtioneuvoston

kanslialle sekä lisäksi yhteiskäyttöisiä

valtioneuvoston järjestelmiä

ja infrastruktuuria koskevat

palvelut kaikille ministeriöille.


ajankohtaista

■ ■ ■

Suupohja

seutuverkottuu

Suupohjan nopean seutuverkon

rakennustyöt alkoivat toukokuussa.

Monipalveluverkko yhdistää

alueen viisi kuntakeskusta sekä

niiden yli 40 kylää. Siinä data,

internet-yhteys, puheliikenne,

liikkuva kuva ja digi-tv kulkevat

saman verkon kautta. Seutuverkon

avulla tuotetaan uusia kunnallisia

palveluja verkossa esimerkiksi

vanhustenhuoltoon,

opetus- ja kulttuuritoimeen sekä

sen uskotaan luovan alueen yrittäjille

kilpailukykyä. Monipalveluverkon

ratkaisut yhdistävät internetin

perusteknologiaa suljetun

yritysverkon turvallisuuteen.

Star Wars karkasi

heti nettiin

Uunituore Star Wars: Episodi III

- Sithin kosto levisi heti sen avajaisnäytöksien

aikaan nettiin vertaisverkoissa

jaeltavaksi Hollywoodin

elokuvatuottajien suureksi

harmiksi. Ainakin kahta versiota

teatterissa esitettävästä leffasta

oli tarjolla Bittorrent-tiedostonjakoina.

Reutersin mukaan toinen

versioista oli jo vertaisverkkojakelussa

ennen ensimmäistäkään

teatteriesitystä, mikä antaa

aihetta epäillä leffakopion vuotaneen

suoraan elokuvateollisuudesta

eikä niinkään teatterissa

esitettävän elokuvan salakopioinnista.

Piratismi laskussa

Piratismin määrä tuntuu olevan

laskussa, mutta sen ohjelmistoteollisuudelle

aiheuttamat tappiot

kasvavat. Näihin tuloksiin

päädyttiin tuoreessa piratismitutkimuksessa,

jonka ohjelmistovalmistajien

etujärjestö BSA on teettänyt

IDC-tutkimusyhtiöllä. Vuoden

2004 piratismitaso oli laskenut

Emea-alueella kahdella prosenttiyksiköllä

edellisvuodesta,

mutta on yhä 39 prosenttia. Tutkimuksessa

päätellään, että ohjelmistoteollisuudelle

aiheutuvat

tappiot olisivat 12,4 miljardia euroa,

2,4 miljardia enemmän kuin

edellisenä vuonna.


Pentium tulee tuplana digikotiin

TONI STUBIN

Intel on viime aikoina panostanut runsaasti

uuden suoritintekniikan tuomiseen

toimistoista ja palvelinhuoneista kuluttajien

olohuoneisiin. Uusi Pentium D

-prosessori on Intelin pelinavaus kuluttajakäyttöön

suunnattujen kaksiydinprosessorien

markkinoilla. Hieman aikaisemmin

kauppojen hyllyille ehti peli- ja muuhun tehokäyttöön

suunnattu Pentium Extreme Edition 840.

Molemmille prosessoreille on yhteistä kahden

megatavun L2-välimuisti (megatavu per prosessoriydin),

800 megahertsin järjestelmäväylä sekä

3,2 gigahertsin huippukellotaajuus. Extreme Edition

tukee myös hypersäikeistystä eli hyperthreading-tekniikkaa,

mutta Pentium D:ssä tätä ominaisuutta

ei ole.

Uudet prosessorit vaativat uuden piirisarjan.

Extreme Edition toimii yhdessä Intel 955X

Express -piirisarjan kanssa. Pentium D:n kumppanina

on Intel 945G Express, josta on tarjolla

myös ilman integroitua GMA 950 -grafiikkapiiriä

toimitettava 945P.

945-piirisarjan teknisiin ominaisuuksiin kuuluu

muun muassa tuki kahdeksankanavaiselle äänentoistolle,

pci express -väylätekniikalle, kaksikanavaiselle

667 megahertsin ddr2-muistille,

OLLI-PEKKA KOMONEN – TUKHOLMA

Vastikään 25-vuotissyntymäpäiviään viettänyt

Iomega on kasvanut laaja-alaiseksi tallennustarpeiden

täyttäjäksi. Kymmenvuotiaan Zip-levyn

jälkeen yritys on tuonut markkinoille erilaisia digiajan

ratkaisuja vaihtelevalla menestyksellä. Vuosituhannen

alun harhailujen jälkeen fokus on

kristallisoitunut puhtaasti tallennustuotteisiin.

Vahva digitaalisen median konvergenssi ei ole

jäänyt yrityksen johdossa vaille huomiota, ja Iomega

aikookin hankkia kasvua seuraavaksi konttoreiden

sijasta olohuoneesta.

Iomegan Euroopan myyntijohtaja Romain

Cholat uskoo keskitetyn tallennuksen lyövän läpi

kodeissa viimeistään ensi vuonna. ”Tällä hetkellä

monet ajattelevat nas-laitteita pelkästään yrityskäyttöön

suunnattuina. Meillä on tarjota hyvin

pienikokoinen ja hiljainen wlan-yhteydellä varustettu

laite, jonka kapasiteettia voi vielä laajentaa

usb-liitännän kautta myöhemmin. Uskon että tämänkaltaisia

laitteita hankitaan koteihin, ja niihin

tallennetaan elokuvia, musiikkia ja valokuvia. Sen

jälkeen sisältö on käytettävissä missä tahansa tietokoneessa,

olohuoneessa, työhuoneessa tai vaikka

lastenhuoneessa. Toivomme että myös elokuvayhtiöt

ymmärtävät mikä potentiaali kotien digitalisoitumisessa

piilee. En pidä mahdottomana

ajatusta että esimerkiksi ‘kotinassin’ ostaja saisi

Pentium Extreme Edition 840 tarjoaa kahden ytimen

säikeistettyä huippusuorituskykyä esimerkiksi pelaajille.

Pentium D -versio on varsin samankaltainen, mutta

siitä puuttuvat hyperthreading-ominaisuudet

Matrix storage -tekniikalle ja kolmen gigabitin serial

ata II -kiintolevyliitännälle.

Intel markkinoi uutta suoritintekniikkaansa

kotien viihdekeskusten sydämeksi. Yrityksen näkemyksen

mukaan monen ytimen prosessori

mahdollistaa sen, että yhdeltä pc:ltä voidaan reitittää

vaikkapa ääntä, kuvaa ja pelejä samaan aikaan

eri huoneisiin. Kun ydinperhe ennen kokoontui

aterian jälkeen yhdessä television ääreen,

uudessa digikodissa jokainen puuhailee omiaan

suljettujen ovien takana.

Intel uskoo vahvasti kahden suoritinytimen

tekniikan vauhdikkaaseen yleistymiseen. Yrityksen

teknologia-asiantuntijan Tommy Rydendahlin

mielestä tuplaytimistä tulee uusien pc:iden vakio-ominaisuus

vuoden loppuun mennessä. TK

Myös Iomega haluaa olohuoneeseen

Romain Cholat

uskoo, että tallennusratkaisut

saavat sijansa

kodeissakin.

laitteen mukana

kupongin

jolla voisi ladata

kymmenen

elokuvaa ilmaiseksi.”

Myös viime

vuonna esitelty

Rev-tekniikka on siirtymässä varmistusratkaisusta

kotikäyttöön. ”Haluamme ehdottomasti tehdä

Revistä standarditallennustekniikan – jopa käytetymmän

kuin Zip on. Tällä hetkellä Rev on käytössä

korvaamassa nauhoja nauha-asemissa, sekä

eräässä nas-tuotteessamme. Neuvottelemme kuitenkin

koko ajan erilaisista sopimuksista esimerkiksi

pc-valmistajien kanssa, ja yritämme saada

teknologiaa ujutettua myös perinteisen pc-maailman

ulkopuolelle.”

Sopisiko Rev-levy siis esimerkiksi digitv-virittimen

tallennusmediaksi? ”Ehdottomasti, tämänkaltaisia

ratkaisuja tulemme näkemään markkinoilla

hyvin pian.”

TK

Kuva: Intel

Kuva: Iomega

Tero Lehto

Nokia Enterprise Summit

Älypuhelimet it-osaston hallintaan

Fujitsu Servicen telepalveluiden johtaja Juha Korsimaa

esitteli Nokian kanssa ratkaisua yritysten älypuhelinten

tuomiseksi osaksi it-infraa.

TERO LEHTO – BERLIINI

Nokia järjesti toista kertaa Enterprise Summit

-tapahtuman, jossa se esitteli asiakkailleen ja

kumppaneilleen yritysten langattomia tuotteita ja

visioita. Tarjolla oli monia kiinnostavia esimerkkejä

siitä, miten yritykset ovat uudistaneet liiketoimintansa

prosesseja tai parantaneet asiakaspalveluaan

työntekijöiden ja tietojärjestelmien paremmalla

tavoitettavuudella.

Nokia esitteli itse Ventures-organisaationsa eli

yrityshautomonsa kehittämän ratkaisun, jolla yritysten

älypuhelimet saadaan it-osaston hallintaan.

Nimellä Nokia Local Business Connectivity Solution

tarkoittaa sitä, että kun työntekijä tuo bluetooth-

tai wlan-puhelimensa tukiaseman lähetty-

Puhelin ja palvelut paketoitiin

ARI KARKIMO

Elisa on tuonut markkinoille uuden matkapuhelinkonseptin,

jossa Nokian 3230 -puhelimeen

on paketoitu palveluiden käyttöä helpottava

käyttöliittymä. Mobi-valikko tarjoaa hyöty- ja

viihdepalvelut sekä puhelimen tärkeimmät ominaisuudet

käyttöön yhdellä napin painalluksella.

Palvelut ovat puhelimessa tietokoneen työpöydän

lailla aina käyttövalmiina ja palveluasetukset

on esiasennettu. Valikon ansioista internetistä

tuttujen palvelujen, kuten hakukoneen ja sähköpostin

käyttö helpottuu. Sen avulla voi myös lukea

esimerkiksi päivän uutisia, Elisa.net-portaalia

ja tv:n ja radion ohjelmatietoja.

”Päätelaitekehitys on avannut mahdollisuuksia

kehittää uudenlaisia mobiilipalveluiden käyttöä

helpottavia käyttöliittymiä. Elisa Mobi on esimerkki

siitä, miten operaattori voi räätälöidä puhelimen

laitevalmistajan kanssa siten, että palveluiden

käyttäminen on entistä helpompaa”, johtaja

Pasi Lehmus Elisasta sanoo.

Mobin mukana tuodaan tarjolla myös uusi

ville, se tunnistetaan imei-koodin ja mac-osoitteen

perusteella, tarkistetaan käyttöoikeudet ja

päästetään verkkoon. Järjestelmän kautta laitteeseen

voidaan työntää esimerkiksi uusimmat kalenterit

ja sähköpostit, tiedotteet tai tietoturvaohjelman

päivitykset.

Ratkaisua esitteli ensimmäisenä ulkoistuspalveluita

tarjoava Fujitsu Services Suomesta. Sen

telepalveluiden johtaja Juha Korsimaa kertoi, että

tekniikalla voidaan ottaa päätelaite etähallintaan,

ja palauttaa esimerkiksi kadonneet tai pieleen

menneet asetukset sekä opastaa käyttäjää

teknisen ongelman kanssa siirtymättä fyysisesti

paikalle.

Korsimaa sanoikin, etteivät älypuhelimet ole

enää villejä ja vapaita, vaan it-osaston hallittavissa

siinä missä kannettavat tietokoneetkin. Korsimaa

myös lupaili, että yrityksen lähiverkon hyödyntäminen

tuo yrityksille säästöjä tietoliikennekuluissa,

kun tietoa ei haeta paikallisverkossa ilmateitse

operaattorin kautta.

Nokian mobiiliratkaisujen johtaja Scott Cooper

ennusti avauspuheessaan, että yritysten älypuhelinten

ykkössovelluksena pysyy sähköposti.

Cooperin mukaan mobiilisähköpostin kehityskaari

muistuttaa pc:n vastaavaa: ”Nyt mobiilisähköpostissa

ollaan samassa vaiheessa kuin pcmaailmassa

vuonna 1992, joten tulevina vuosina

edetään nopeasti kohti massamarkkinoita.” Nokia

arvioi, että lähivuosina jo 30 prosenttia yritysten

työntekijöistä voi lukea sähköpostia mo-

TK

biililaitteellaan.

”Mobi ei ole

kytkykauppaa,

koska se ei sido

käyttäjää

tiettyyn verkkoon.

Siinä on

kaikki, mitä

laki kytkykauppakiellon

aikana sallii”,

Pasi Lehmus

toteaa.

kiinteähintainendatapaketti-vaihtoehto

Elisa

Prodata 10,

joka sisältää

10 megatavua datasiirtoa kuukaudessa ja maksaa

6,10 euroa. Paketin puitteissa pystyy hyvinkin

hoitelemaan jonkin verran sähköpostia, uutisten

lukua tai Google-hakuja, mutta esimerkiksi tv:n

uutisvideoilla kolahtaa pää katosta läpi heti alkuunsa.

Rajan ylitys tuo laskuun lisää samat 6,10

euroa aina 10 megan välein.

TK

Ari Karkimo

ajankohtaista

■ ■ ■

Pentium 4:ssä

turva-aukko

Tietoturvan pahimpiin kuulunut

pelko on tavallaan täyttynyt, kun

kanadalainen 23-vuotias opiskelija

on löytänyt Intelin Pentium 4 -

prosessorista turva-aukon. Haavoittuvuus

antaisi rikollisille jopa

mahdollisuuden varastaa salasanoja,

mutta Intel tyynnyttelee

kohua vakuuttamalla, että hyperthreading-toiminnosta

löytynyt

haavoittuvuus ei tuo merkittävää

riskiä käyttäjille. Hyökkäyksessä

palvelimelle asennetaan pieni vakoiluprosessi,

joka hypersäikeistyksen

ansiosta jakaa prosessorin

L2-tason välimuistin opensslsalakirjoitusprosessin

kanssa.

Kuuba loikkaa

Linuxiin

Kuuban valtio aikoo hylätä Windowsin

ja siirtää julkisen sektorin

käyttämään Linux-käyttöjärjestelmää.

Valtion informaatioteknologian

viraston johtaja Roberto del

Puerto kertoo, että käytössä on

jo noin 1 500 Linux-tietokonetta.

Del Puerton mukaan virasto työskentelee

parasta aikaa lakiteknisten

seikkojen parista, jotka

täytyy selvittää ennen kuin Windowsista

voidaan luopua. Hän ei

kertonut tarkemmin hankkeen aikataulusta,

koosta tai esimerkiksi

siitä mihin Linux-versioon Kuuba

on päätynyt. Linuxiin siirtyminen

kuitenkin tehdään vähittäin

eikä kertahankkeena.

Operaattorit sopivat

kiistansa

Matkapuhelinverkkojen yhteenliittämismaksuista

viime kuukausina

äänekkäästi peistä taittaneet

Sonera, Elisa ja Finnet ovat

päässeet asiassa sopuun. Esimerkiksi

Telia-Sonera maksaa

muille korvauksia lähes 50 miljoonaa

euroa, ja jatkossa yhteenliittämismaksut

halpenevat

parikymmentä prosenttia. Operaattorit

ovat myös vetäneet takaisin

kaikki oikeustoimet toisiaan

vastaan asian tiimoilta. Yhteenliittämismaksuillatarkoitetaan

maksuja, jotka verkko-operaattori

perii toisen operaattorin

verkosta tulevien puhelujen yhdistämisestä

tai välittämisestä.


ajankohtaista

■ ■ ■

VTT:ltä digi-tvlähetyksiä

VTT kokeilee kaupallisia digitelevisiolähetyksiä

Otaniemessä ja

Pirkanmaalla opetus- ja tutkimustarkoituksessa.

Tutkimuksen

avulla halutaan selvittää, mitkä

alueelliset, esimerkiksi asuinkuntaa

koskevat palvelut sekä ohjelmat

ovat kuluttajia kiinnostavia

ja sopivat juuri television kautta

tarjottaviksi. VTT rakentaa kesän

2005 aikana digitaalisen television

koelähetysverkon Pirkanmaalle.

Otaniemessä toiminta

painottuu tekniikan kehittämiseen

ja digitelevision kokeiluun

opetuksessa.

Tietokoneita

panttivankeina

Yhdysvalloissa on törmätty tapauksiin,

jossa automaattinen

nettihyökkäys salakirjoittaa tietokoneen

työtiedostoja, ja kiristää

omistajalta 200 dollarin lunnaita

tietojen pelastamiseksi. Hyökkäys

käynnistyy, jos pahaa aavistamaton

käyttäjä onnistutaan

houkuttelemaan hyökkääjän nettisivuille.

Uhrikoneelle yritetään

päästä Microsoftin Internet

Explorer -selaimen turva-aukon

kautta. Jos selainta ei ole paikattu,

sivuilta voidaan ladata koneelle

Trojan.Pgpcoder -troijalaisohjelma,

joka aloittaa tihutyöt.

Netscape loi

turvaseulan

Toukokuussa julkaistun Netscape-nettiselaimen

paluu alkoi noloissa

merkeissä. Vain vuorokausi

julkaisun jälkeen erityisesti tietoturvan

avulla markkinoidusta

”turvaselaimesta” jouduttiin korjaamaan

44 turva-aukkoa, joista

monet olivat kriittisiä. Netscape

8 -selain perustuu Firefox-selaimeen,

josta oli juuri löydetty lukuisia

turva-aukkoja. Firefoxista

ehdittiin jo ennen Netscapen julkaisua

tuoda uusi korjattu 1.0.4versio,

mutta sitä ei päivitetty

vielä kehitteillä olevan Netscapen

koodiin. Netscape korjasi

virheensä nopeasti, mutta turvaselaimen

maine on jo kolhuilla.

Ari Karkimo


Imac G5 sai lisäpotkua

TAPIO SALMINEN

Apple on päivittänyt alun perin koti- ja oppilaitoskäyttöön

suunnattua Imac G5 -tuotelinjaansa

entistä vauhdikkaammaksi ja monipuolisemmaksi.

Samalla entistä kotikonetta on ajateltu

uusiksi myös pienyritysten kannalta, sillä Imac G5

on houkutellut myös ammattikäyttäjiä.

Ulkoisesti mikään ei ole muuttunut, mutta sisällä

on paljon muutoksia. Prosessoriksi on nyt

tarjolla 1,8 tai 2,0 gigahertsin G5-suoritin. Kaikissa

koneissa edullisinta 17-tuumaista versiota

myöten on nyt myös vakiona puoli gigatavua

muistia, joten erillinen muistipäivitys ei enää ole

heti tarpeen. Osasyyllinen vakiomuistimäärän

kasvattamiseen saattaa olla koneissa vakiona oleva

uusi Mac OS X 10.4 Tiger, joka syö hiukan

edeltäjäänsä enemmän muistia.

Suorituskykyä vauhdittaa myös nopeammaksi

päivitetty näytönohjain. Kaikissa malleissa on vakiona

Atin Radeon 9600, joka on varustettu pelaamiseen

ja vaativampaan käyttöön kohtalaisesti

riittävällä 128 megatavun muistilla. Entisissä

malleissa oli 64 megatavua näyttömuistia.

Kaikissa Imac G5-malleissa edullisimmasta kalleimpaan

on nyt vakiona yhdysrakenteinen Airport

Extreme -verkkokortti ja bluetooth. Näin

Tietoturvarikos ei saa yllättää

ARI KARKIMO

Aku Hilve korostaa,

että

tietotekniikkarikoksiinvarautuminen

on osa

normaalia

tietoturvatyötä.

Helsingissä tehtiin poliisille viime vuonna ilmoitus

63 tietotekniikkarikoksesta, joiden kirjo

ulottui luvattomasta tietojärjestelmien käytöstä

petokseen. ”Kunnollinen tietoturvatyö auttaa

varautumaan tietotekniikkarikoksiin”, Helsingin

poliisin tietoturvapäällikkö Aku Hilve tähdentää.

Hän muistuttaa, että varautumisessa kyse on paljosta

muustakin kuin teknologiasta.

”Tekniikan lisäksi tietoturvatyötä on yhtä lailla

menettelytavoista sopiminen ja käyttöoikeuksien

tarkoituksenmukainen rajaaminen. Riskienhallintakaan

ei tietoturva-asioissa ole aina kunnollis-

Uusien Imac G5:n

tekniikkaa on

hiottu monelta

kantilta.

käyttäjän ei enää tarvitse miettiä Imacia ostaessaan,

olisiko bluetooth mahdollisesti tarpeen joskus

tulevaisuudessa.

Myös kiintolevyjen kapasiteetti on kasvanut.

Kahdessa edullisemmassa mallissa on vakiona 160

gigatavun serial-ata-levy, 20-tuumaisessa lippulaivassa

250-gigatavuinen. Tilalle voi valita suurimmillaan

peräti 400 gigatavun levyn.

Dvd-kirjoittava Superdrive-asema on niin ikään

päivitetty uuteen versioon. Se tukee nyt sekä plusettä

miinuslevyjen polttoa r- ja rw-muodoissa. Lisäksi

uusille kaksikerroksisille levyille kirjoittaminen

on vihdoin mahdollista.

Uudet Imac G5 -koneet ovat jo myynnissä, ja

hinta on edeltäjiä edullisempi. 20-tuumaisen huippumallin

hinta on 1 849 euroa, edullisimman 17tuumaisen

koneen saa omakseen 1 329 eurolla. TK

Kuva: Apple

ta”, Hilve toteaa.

”Riskien todennäköisyys ja taloudelliset vaikutukset

pitää selvittää, sen jälkeen niitä voi pienentää,

poistaa tai siirtää vakuutusyhtiölle. Riskejä

on monenlaisia, uhattuna voi olla tiedon

saatavuus, eheys ja luottamuksellisuus. Ne voivat

kohdistua verkkoihin, palvelimiin tai palveluihin”,

hän luettelee.

Varautumisen perustana on se, että suojataan

verkko ja palvelimet sekä huolehditaan ylläpidosta

ja päivityksistä. Varmuuskopiointi on hoidettava

arvioitujen riskien mukaisesti.

Käytön valvonnan on oltava kunnossa, jotta tiedetään

kuka tekee ja mitä. Vastuut pitää määritellä

selkeästi ja vastuuhenkilöt on nimettävä.

”Dokumentointi on tärkeää. Tietomurtojen

selvittämisessä auttaa lokitietojen mahdollisimman

laaja kerääminen. Tutkinnan kannalta on

myös tärkeää, että palvelinten kellonajat ovat oikeellisia”,

Aku Hilve sanoo.

Hilveen mukaan ensimmäinen tehtävä, kun

epäillään jotain hämärää tapahtuneen, on varmistua

ensin, ettei kyse ole tietoliikennehäiriöstä

tai muusta viasta.

”Jos yhä näyttää, että ollaan tekemisissä rikoksen

kanssa, kaikki todisteet pitää ottaa talteen.

Sitten on nimettävä yhteyshenkilö ja myös varattava

henkilöresursseja tapahtuneen selvittämiseen.

Tämän jälkeen otetaan yhteys poliisiin”,

hän opastaa.

TK

Identiteeteistä pidettävä huolta

ARI SAARELAINEN

Identiteetin hallinta nousee vauhdilla uudeksi italan

miljardibisnekseksi. Kehityksessä näkyy,

että väärien identiteettien käyttäminen ja identiteettivarkaudet

ovat Yhdysvalloissa nopeimmin

kasvava rikollisuuden laji, joka aiheuttaa 12 miljardin

dollarin liiketoimintatappiot vuodessa.

Sähköisessä asioinnissa täytyy heti tietää, kuka

ovella kolkuttaa. Sitä varten tarvitaan tehokkaita

portinvartijoita, jotka tarkistavat, millä asioilla tulija

on, mihin hänellä on pääsy ja mitä hän siellä

saa tehdä.

”Identiteettien hallinnan markkinoiden arvo on

yli 5,8 miljardia dollaria, ja Metagroupin mukaan

osuutemme on 28 prosenttia”, Sunin identiteettien

hallinnan johtaja Kirk Brown sanoo.

Sun on käyttäjäprovisioinnin globaali markkinajohtaja.

Yhtiö julkisti alkuvuodesta kattavan,

neliportaisen kokonaisuuden käyttäjäprovisiointia

varten. Access Manager, Identity Manager, Directory

Server ja Identity Auditor hoitavat käyttäjätunnistuksen,

valtuutuksen ja itse sisäänpääsyn

sekä käyttäjärekisterin hallinnan.

Sunin teknologialla voi saumattomasti virtualisoida

erityyppisiä rekistereitä. Brownin mukaan

kilpailijoilla ei ole vastaavaa pakettia sekaympäristöihin,

ja asennuksista 80 prosenttia onkin teh-

Nero osaa muutakin kuin polttaa

ARI KARKIMO

Yksi Nero poltti

Rooman, toinen

levyjä. Patrick

Peeters

muistuttaa, että

yhtiössä

osataan muutakin.

Cd- ja dvd-polttosoftastaan parhaiten tunnettu

ohjelmistotalo Nero pyrkii tarmokkaasti kohentamaan

otettaan pohjoismaisista markkinoista.

Samalla se haluaa monipuolistaa ilmettään:

”On epäoikeudenmukaista leimata meidät vain

polttosoftan valmistajaksi”, myyntijohtaja Patrick

Peeters harmittelee.

”Nero 6 ei ole vain poltto-ohjelma, se multimediapaketti,

jolla voi tehdä kaiken tarpeellisen.

Työpöydillä on aivan turhaa kuvakkeita videoiden,

valokuvien ja audion käsittelyyn ja toistamiseen,

kaikkeen tuohon pääsee käsiksi yhdestä Ne-

Kirk Brown

esittelee Sunin

ratkaisua

identiteettien

hallintaan.

ty muihin kuin Sun-ympäristöihin.

Sunin Suomen-yksikön practice manager Mikko

Soirola kertoo, että Suomessa identiteettien

hallinnan tarpeeseen törmätään jatkuvasti.

”Julkishallinnossakin halutaan siirtää palveluja

verkkoon. Esimerkiksi Imatralla on alkamassa

nettilääkärikokeilu, ja sitä ennen pitää varmistua

siitä, ettei potilaskertomuksia ja muuta arkaluontoista

informaatiota välity vääriin käsiin”, Soirola

valottaa.

Identiteettien hallinnan ratkaisujen käyttäminen

tuottaa myös rahallista hyötyä. ”Kun hallinta

on kunnossa, liiketoimintaa voidaan automatisoida.

Saadaan paremmin rasvattu kone”, Soirola

kuvailee.

TK

ro-kuvakkeesta”, Peeters kehuu.

Oma osuutensa suppeaan Nero-mielikuvaan on

sillä, että täyden kattauksen saa vain ostamalla ohjelman

sellaisenaan. Suurin osa Nero-käyttäjistä

on saanut sovelluksen joko tallentavan aseman tai

tietokoneen kylkiäisenä. Näiden oem-versioiden

laajuus vaihtelee, mutta täyttä tarjontaa niissä ei

koskaan ole.

Kappaleissa laskettuna oem-versiot hallitsevat

Nero-kauppaa, niitä on peräti 95 prosenttia myydyistä.

Nero on poltto-ohjelmien ykkönen, lähimmät

haastajat ovat Roxio ja Pinnacle. Pitkän päälle

Peeters arvelee Microsoftin olevan kovin kilpailija.

”Windowsin Longhornin on luvattu sisältävän

paljon sellaista mitä me teemme. Vaikka Microsoftin

tuotteet ovatkin aina myöhässä, alan kultainen

sääntö on, ettei sen kanssa kannata kilpailua.

Ehkäpä sitten on etsittävä elintilaa niistä aukoista,

jotka Longhorn jättää.”

Aikaisemmin Ahead-nimellä toiminut Nero

etsii liiketoimintaa myös uudenlaisilla tuotteilla.

Se myy myös kehittämäänsä Mpeg4-standardiin

pohjautuvaa Nero Digital -pakkauskoodekkia, joka

pakkaa niin videota kuin audiotakin.

Toinen päänavaus on voip-puheluratkaisu Sipps,

jota ei myydä paketoituna vaan oem-tuotteena esimerkiksi

pc:n tai web-kameran mukana. Sen uskotaan

leviävän myös operaattoreiden kautta. TK

Ari Saarelainen

ajankohtaista

■ ■ ■

UUTISHUONEESTA

ARI KARKIMO

Laajakaistakisaa

■ Konsulttiyhtiö Capgemini on

tutkaillut Suomen laajakaistamarkkinoiden

tilaa ja heristää varoittavasti

etusormeaan. Alan

kannattavuus on kuulemma niin

heikko, että kunnian kukko ei

kohta laula. Ei ainakaan, jos

asiakkaiden sieluista käydään kilpailemaan

verissä päin toinen

toistaan alhaisemmilla hinnoilla.

Kilpailuun pitäisi sen sijaan

käydä palveluilla. Capgeminiläiset

tarjoavat malliksi manner-Euroopassa

hyväksi havaittua triple

playta: laajakaistaliittymän kanssa

samaan pakettiin nivotaan

nettipuhelut ja tv-ohjelmat.

Entäpä, kun kaikki tarjoavat

samanlaista triple play -pakettia?

Sitten varmaan kilpaillaan taas

hinnoilla. Voi olla, että minulta jäi

jotakin ymmärtämättä, mutta eipä

olisi ensimmäinen kerta.

Minulle laajakaistapalveluksi

riittää nopea, luotettava ja halpa

väylä nettiin. Lankapuhelinta tulee

enää harvoin käytettyä – kyllä

ne sukulaiset soittavat minulle,

jos en itse soita. Ja jos eivät, niin

kyllä joku savoa vääntävä lehtitilauksen

kaupustelija soittaa.

Televisiolupa varmaan pitäisi

maksaa joka tapauksessa, vaikka

ohjelmatarjonta on sellaista, ettei

parempaa ajanvietettä ole vaikea

keksiä. Vielä lisää turhia ohjelmia

tarjolle? Ei kiitos.

Heti Capgeminin selvityksen

jälkeen kuultiin, että Saunalahti

pyrkii tarjoamaan halvempaa laajakaistaa

entistä laajemmalle alueelle.

Mutta menkääpäs kysymään,

pystyykö se suodattamaan

roskapostit postiosoitteesta, josta

on kuukausimaksuja makseltu jo

lähes kymmenen vuotta. Yhdestä

laatikosta se ei onnistu edes rahalla,

kahdesta kuvetta kaivamalla.

Google kyllä suodattaa

roskat pois ilmaisesta Gmailistaankin

ihan maksutta.

Onnea laajentumispyrkimyksille,

sitä tarvitaan! TK


■■■LAAJAKAISTASEURANTA

TERO LEHTO

Uutta tekniikkaa ja nopeuspäivityksiä

Toukokuun lopulla ei nähty juuri hintamuutoksia

suurimpien operaattoreiden pääkaupunkiseudun

tai suurimpien kaupunkien hinnoissa. Edullisimmat

tilaajaliittymät ovat laskeneet alle 20

euron kuukausitaksaan.

Merkittävimmät hinta- ja

nopeusmuutokset seuranta-alueella

olivat HTV:n

3M-liittymän muuttaminen

kuuteen megabittiin. Vanha nopeusluokka

jäi samalla hinnastosta

pois. HTV myös poisti

10M-liittymänsä hinnastosta

kokonaan.

Sonera taas nosti osan kaapeli-tv-liittymistään

neljästä megabitistä

kahdeksaan megabittiin.

Myös muutaman hitaamman

portaan nopeusluokka

nousi. Muutokset koskivat palvelun

laajinta saatavuusaluetta.

Adsl2-tekniikkaa testataan

Isot operaattorit ovat kertoneet

jo pilottihankkeistaan adsl2- ja

adls2+-tekniikoilla, joilla adslliittymien

nopeudet

sisäänpäin saadaan LABS

yli 10 tai jopa yli 20

megabittiin sekun-

40

nissa. Toistaiseksi 35

tekniikka on osoittautunutepävar-

30

maksi, eikä sitä siksi 25

käytetä laajasti etenkään

suurissa kaupungeissa.

Uuden adsl2- ja

adsl2+-standardin

20

LABS

euroa

50

45

40

35

30

25

20

Elisa 2M

49 48 48,5

DNA 2M

euroa

2 MBPS -LIITTYMIEN HINNAT KESÄKUUSSA

Saunalahti 2M

24,9

Welho 2M


päätelaitteiden kanssa on ollut

yhteensopivuusongelmia operaattoreiden

dslam-yksiköiden

kanssa. Ongelmien odotetaan

korjaantuvan vielä tänä vuonna,

ja onneksi adsl-verkkopäätteet

ovat yleensä helposti päivitettävissä

web-pohjaisen käyttöliittymän

kautta.

Uutta tekniikkaa on viety

kuitenkin tuotantoon asti, näkyvimmin

Saunalahti omilla

runkoverkon (Saunaverkon)

saatavuusalueillaan. Tuoreimpana

esimerkkinä Vakka-Suomen

puhelin kertoi aloittavansa

adsl2+-liittymien toimitukset

Uudenkaupungin ympäristössä.

69 euron kuukausimaksua

vastaan tarjotaan enintään 25

megabitin kaistaa sisäänpäin.

500 KBPS -LIITTYMIEN HINNAT KESÄKUUSSA

23,9

46 46

28

41,9

Telia-Sonera 2M

Go Home 2M

25 23,9 23,9

Elisa 512

Saunalahti 512

DNA 512

Welho 525

Telia-Sonera 512

Go Home 512

47

Netsonic 2M

44,8

Maxinetti 2M

Myös Päijät-Hämeen puhelin

kertoi tuovansa markkinoille

adsl2+-liittymät enintään 16 megabitin

teoreettisella tiedonsiirtonopeudella

sisäänpäin. Operaattori

kertoo asentaneensa uuden

tekniikan kanssa yhteensopivat

keskuksensa isoimpiin taajamiin,

kuten Heinolaan, Lahteen, Orimattilaan

ja Sysmään.

Pullonkaulat muualla

Nyt uutta liittymää hankkivan ei

kannata välttämättä enää ostaa

vanhanmallista adsl-päätettä,

jos muuten löytää vaatimuksia

vastaavan laitteen, koska adsl2päätelaitteidenkin

hinnat ovat

laskeneet reilusti alle 100 euroon.

Moni kahdeksan megabitin

tai ”täyden kaistan” liittymän

ostaja on ainakin nettikeskusteluiden

perusteella joutunut pettymään

odotettua alhaisempiin

nopeuksiin. Liittymien nimellisnopeuksien

kasvaessa lähelle ja

yli 10 megabittiin kasvaa myös

ulkoisten pullonkaulojen riski,

sillä verkon tukos tulee todennäköisesti

vastaan jossain ulkomaanliikenteen

solmussa. TK

Laajakaistaliittymien hintakehitys 2–6/2005

helmikuu maaliskuu huhtikuu toukokuu kesäkuu

Elisa ADSL

256k/256k 19,9 19,9 19,9 19,9 19,9

512k/512k 24,9 24,9 24,9 24,9 24,9

1M/512k 36 36 36 36 36

2M/512k 49 49 49 49 49

4M/512k ** ** ** ** **

8M/1M 59 59 59 59 59

Finnet (DNA Finland, pk-seutu)

256k/256k 19,9 19,9 19,9 19,9 19,9

512k/512k 23,9 23,9 23,9 23,9 23,9

1M/512k 37 37 37 37 37

2M/512k 48 48 48 48 48

4M/512k ** ** ** ** **

8M/1M (*1 48 48 48 48 48

Saunalahti ADSL (Saunaverkko, pk-seutu)

256k/256k 19,5 19,5 19,5 19,5 19,5

512k/512k 24 24 24 24 24

768k/768k 30 30 30 30 30

1M/768k 36 36 36 36 36

2M/768k 42 42 42 42 42

8M/1M (full-rate) 45 45 45 45 45

12M/1M (adsl2 full-rate)

HTV Welho

55 55 55 55 55

Welho 275 / 100k 19,9 19,9 19,9 19,9 19,9

Welho 525 / 200k 25 25 25 25 25

Welho 1M / 300k 36 36 36 36 36

Welho 2M / 400k 46 46 46 46 46

Welho 3M / 500k 55 55 55 55

Welho 6M / 500k

Telia-Sonera ADSL

55

256k/256k 19,9 19,9 19,9 19,9 19,9

512k/512k 23,9 23,9 23,9 23,9 23,9

1M/512k 35 35 35 35 35

2M/512k 46 46 46 46 46

8M/1M

Telia-Sonera Kaapeli-tv

58 58 58 58 58

256k/256k 19,9 19,9 19,9 19,9

300k/256k 19,9

512k/256k 25 25 25 25

700k/256k 25

1M/256k 29 29 29 29 29

2M/256k 38 38 38 38 38

8M/1M 58 58 58 58 58

8M/512k

Netsonic Prolink+A18 ADSL

46 46 46 46 46

1M/512k 39 39 39 39 39

2M/512k 47 47 47 47 47

4M/640k * 57 57 57 57 57

8M/1M

Maxinetti Multi Lite

61 61 61 61 61

512k/512k 31,9

2M/512k 44,8 44,8 44,8

8M/1M 56,9 56,9 56,9

*1 Saatavuus rajoitettu, ** Ei saatavissa

Pääkaupunkiseudulla 512 kilobitin laajakaistayhteyteen pääsee kiinni noin

25 euron kuukausimaksulla. Taulukossa ei ole huomioitu mahdollisia avaus-,

asennus- ja laitekustannuksia.

■■■ ENSITUNTUMA

PANU MÄNTYLAHTI

Microsoft Visual Studio 2005 Beta 2

Ohjelmantekijä

uusiutuu

Microsoftin Whidbey-koodinimellä kutsuttu Visual

Studio 2005 tuo paljon uutta etenkin Windowsohjelmoijan

työkalupakkiin. Perinteisen sovelluskehityksen

lisäksi paketissa on työkaluja web- ja

tietokantaohjelmointiin. Visual Studion ulkoasua on sipaistu kevyesti modernimpaan suuntaan.

Visual Studio 2005 on saatavilla

useina eri versioina.

Opettelu- ja harrastuskäyttöön

suunnatuissa Express edition

-kokoonpanoissa on yhdestä

kolmeen kieltä. Yksikkötestauksen

ja koodianalyysin välineet sisältyvät

vain järeimpään Team

System -versioon. Muita versioita

ovat Standard ja Pro.

Ulkoasultaan Visual Studio

muistuttaa edelleen varsin paljon

vanhempia 6.0- ja .net 2003

-versiota. Käyttöliittymää on

ehostettu automaattitäydennyksen

ja kelluvien valikoiden

osalta. Palettien pudottamista

paikoilleen helpotetaan ponnahduskuvakkeella,

joka näyttää

pudotuskohdan asemoinnin.

Automaattitäydennys tuntee

uusia tiedostoja, ja tuki kattaa

myös html:n. Tarjolla olevat

vaihtoehdot valitaan projektiin

liitettyjen otsikkotiedostojen

perusteella. Editorissa on sisäänrakennettuvirhekooditulkki,

jonka avulla Windows-api:n

palauttaman numeerisen virhekoodin

selitetekstin voi tarkistaa

näppärästi.

Virheitä etsimässä

Virheenjäljittimeen (debugger)

on lisätty karamellitoimintoja:

tulosteet ilmestyvät pikkuikkunaan

hitaasti, merkki kerrallaan.

Keskeytyskohtiin (breakpoint)

voi liittää toimintoja kuten

viestejä tai makrojen suorituksia

sekä laskureita, joiden

avulla voidaan reagoida tiettyyn

käyntikertaan. Poikkeusten

sieppaamista voidaan lisäksi

kontrolloida virheenjäljittimes-


sä. Myös koodin tarkastelu virheenjäljittimessä

on tehostunut,

sillä useimpien tietorakenteiden

sisältöä voi tarkastella

suoraan koodinäytössä olevien

työkaluvihjeiden avulla.

Web-kehittäjien tarpeita varten

versio tukee asp.net 2.0 -rajapinnan

mahdollisuuksia ja

kontrolleja. Code behind -toiminnon

avulla aspx-sivuille yhdistetään

sekä dokumentin

koodi että rakenne, jolloin Visual

Web Developerin tuottamista

vb/cs-tiedostoista päästään

eroon.

Kääntäjät tukevat monisuoritinympäristöjä,

joten laajojen

projektien moduuleja voi

kääntää rinnakkain eri suorittimilla.

Myös kääntäminen 64bittisille

x86-suorittimille onnistuu.

Refaktorointi ei toimi J#tai

C++ -koodissa, mutta C#- ja

Visual Basic -kielien osalta se on

mahdollista.

Helppoa Windows-kehitystä

Windows Forms -ohjelmistokehys

(framework) on suunniteltu

helpottamaan graafisten

Windows-sovellusten ohjel-

mointia. Visual Studio 2005 tukee

kehyksen 2.0 -versiota, ja

myös .net on päivitetty 2.0 -versioon.

Mfc-luokkien ja Windows

Forms -sovellusten yhteistoimintaa

on helpotettu, ja

C++:n stl-mallikirjastosta on

tehty clr-virtuaalikoneelle sopiva

versio.

Managed Extensions for

C++ on vanhentunut, ja tilalle

ovat tulleet clr-virtuaalikoneen

tarjoamat palvelut. Uusia

muuttujatyyppejä varten syntaksia

sekoitetaan lisäämällä

hattu- ja prosenttimerkeille

uusi merkitys. Niillä viitataan

automaattisen roskankeruun

piiriin kuuluvaan muistiin luotuihin

rakenteisiin.

C++ -kieltä on laajennettu läjällä

uusia avainsanoja. Uudistuksien

varjopuolena on standardinmukaisen

C++ -ohjelmoinnin

vaikeutuminen, sillä

Whidbeyn laajennukset ovat

houkuttelevan käyttökelpoisia.

Visual Basic ja C# ovat saaneet

tuen yleisille tietotyypeille

(generics), joiden avulla yleiskäyttöinen

tietorakenne voidaan

sitoa yksittäiseen tieto-

Visual Studion

mukana asennetaan

myös

.net 2.0 -kirjastontestiversio,

joten

tuotantoympäristössäuutuutta

ei kannata

testata.

tyyppiin. Vb.net-kieleen lisätyt

nimiavaruudet toimivat samaan

tapaan kuin C++ -kielessä, eli

niiden avulla voidaan rajoittaa

päällekkäisyyksiä ja moniselitteisyyksiä

objektien nimeämisessä.

Visual Basiciin on lisätty operaattorien

ylikuormitus.

Napsauta ja asenna

Click Once -tekniikka helpottaa

sovellusten jakelua työasemiin.

Web-sivulle voidaan

liittää helposti sovellus, jonka

voi asentaa yhdellä hiiren napsautuksella.

Järjestelmä toimii

clr-ympäristön hiekkalaatikossa,

joka valvoo turvallisuutta

Javan hiekkalaatikon tapaan.

Click Once -ohjelmat voidaan

myös määrätä päivittymään

automaattisesti sisäänrakennetulla

kontrollilla.

Kääntämistä hallitsemaan on

tarjolla uusi Msbuild-sovellus,

jonka konfiguraatiotiedostot

ovat xml-muodossa. Ratkaisun

esikuvaksi on helppo tunnistaa

Java-alustan Ant. Tietokantavälineissä

on tuki vielä julkaisemattomalle

Yukonille, eli SQL

Server 2005 -relaatiokannalle.

Visual Studio 2005 beta 2 sisältää

runsaasti uusia ominaisuuksia,

joiden pääpaino kohdistuu

ohjelmointikieliin, kääntäjiin

ja kirjastoihin sekä ohjelmistokehyksiin.

Visual Studion

varsin toimivaan käyttöliittymään

on tehty vain pikkuparannuksia.

Uudet toiminnallisuudet

helpottavat ohjelmointia,

mutta sitovat niitä hyödyntävät

sovellukset entistä tiukemmin

Windows-alustaan.

TK

■■■VAIKUTTAJA

TEKSTI: ANTTI J. LAGUS • KUVAT: TIMO SIMPANEN

Mikael Jungner

Monipuolisuuden takuumies


Yleisradion toimitusjohtajan Mikael Jungnerin mukaan

ei riitä, että teknologiat ja väylät ovat kunnossa,

vaan YLEn tärkein rooli on tuottaa sisältöä. YLE

myös tuo uusia vaihtoehtoja Suomeen.

■ Yleisradio on jatkossa entistäkin

riippuvaisempi lupamaksuista,

koska kaupallisten toimijoiden

toimilupamaksu poistuu

lähivuosina kokonaan. Lupamaksut

nousevat vastaavasti

noin 3 – 4 prosenttia vuosittain

vuoteen 2010 asti.

Jungnerin mielestä lupamaksu

on edelleen hyvä diili. Noin

50 sentillä

päivässä saa

kymmeniä

tunteja televisiota,

radiota ja

lisäksi internet-sisältöä.

Hänen mukaansa Yleisradio

myös tuottaa ohjelmia

tehokkaammin

kuin muut pohjoismaiset

yleisradioyhtiöt.

”Kustannukset per

tuotettu tunti ovat

Suomessa edullisemmat.

Myös

toisella mittarilla

eli laadulla

arvioiden

Yleisradion

tilanne on hyvä.Yleisradiota

pidetään

riippumattomana,

luo-

■ KUKA?

Mikael Jungner

Ikä 40 vuotta

Perhe Avioliitossa, yksi lapsi

Koulutus 1997, oikeustieteen lisensiaatti

Työura

2005 – Yleisradio, toimitusjohtaja

2002 – 2004 Microsoft, tietoyhteiskuntasuhteiden johtaja

2000 – 2002 Pääministerin poliittinen erityisavustaja

1999 – 2000 Oikeusministerin erityisavustaja

1997 – 1999 Hallintoministerin erityisavustaja

1996 – 1997 SDP:n eduskuntaryhmä, lainsäädäntösihteeri

1995 – 1997 Lakiaisaintoimisto Jungner

1995 – 1996 Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta, assistentti

Harrastukset sukeltaminen, tietokonepelit, elokuvat

tettavana, monipuolisena ja laadukkaana”,

Jungner luettelee.

YLE ehkäisee USA:n

tv-painajaisen

”Siitä huolimatta, että yleisöjen

segmentoitumista on havaittavissa,

lähes 100 prosenttia suomalaisista

viettää tätä nykyä

viikossa vähintään kaksi tuntia

Ylen ohjelmien parissa”, Jungner

sanoo.

Yleisradion tehtävä on Jungnerin

mukaan huolehtia siitä,

ettei kaikilta kanavilta tule

pelkkää tietokilpailuviihdettä.

Toisaalta Suomessa myös kaupalliset

kanavat ovat eriytyneet

niin, että MTV3:n ja Nelosen

ohjelmaprofiili on erilainen.

”On vaikea sanoa, miten tässä

käy. Toivottavasti Suomessa

ei tapahdu Yhdysvaltain kaltaista

painajaista, jossa 60 – 70

kanavaa lähettää lähes pelkkää

samaa”, Jungner sanoo.

Yleisradiokin seuraa ohjelmien

suosiota katsojatutkimuksin,

mutta YLEllä on Jungnerin mukaan

pidempi pinna lopettamisen

suhteen kuin kaupallisilla

kanavilla, joilla päätös voidaan

tehdä nopeastikin.

Teknisellä puolella ohjelmatuotannossa

ollaan menossa

kohti nauhattomuutta.Digitaalisuuden

ja nauhattomuuden

edut

tulevat Jungnerin

mukaan todella

esiin siinä vaiheessa,

kun siihen päästään

läpi koko tuotannon.

Nauhojen

kanssa töiden teko

on huomattavasti

aikaa vievempää

kuin se, että koko

tuotanto on saatavissa digitaalisessa

muodossa. Muun muassa

haku helpottuu.

It-maailman kolme trendiä

Jungner näkee it-maailmassa

kolme trendiä. Ensimmäinen on

kaikkien laitteiden yhteentoimivuus

ja niiden tulo olohuoneisiin.

Kodin mediakeskuksessa

tosin vielä riittää kehitettävää,

ennen kuin siihen asetetut toiveet

todella toteutuvat.

Toinen on ihmisten halu

tuntea historiansa. Aika moni

haluaisi Jungnerin mukaan, että

kuvausryhmä seuraisi omaa

elämää alusta alkaen. Ihmiset

haluavat kerätä elämästään valokuvia,

videoita, lempitelevisiosarjoja

ja –musiikkia.

Kolmantena trendinä Jungner

mainitsee liikkuvuuden ja

esittele Nokian prototyyppilaitetta,

jolla näkyy pienikokoiselta

tarkalta kuvaruudulta

televisio-ohjelmia. Laitteeseen

tulee broadcast-signaalina digi-tv-lähetystä,

joka ei käytä

UMTS-verkkoa. Näin sen kuukausimaksu

tulee olemaan ehkä

”Kaksisuuntaisuuden

tuovissa

teknologioissa

mhp on edelleen

ykkösvaihtoehto.”

vain kymmenisen euroa, jolla

televisiota voi katsoa niin paljon

kuin haluaa.

Mobiili-tv laittaa

telkkarin liikkeelle

Mobiili-tv:n pilotissa on Helsingin

seudulla 500 päätelaitetta.

Palvelua kehittävät muun muassa

Yleisradio, Nokia, operaattorit,

MTV3 ja Sanoma wsoy.

Käytetyn tekniikan ansiosta saadaan

tehokkaasti pakatuksi jopa

30 kanavaa.

”Mobiili-tv:n ansiosta ihmiset

eivät ole niin sidottuja kotiinsa,

vaan voivat esimerkiksi

bussissa tai junassa seurata uuti-

”Maailma on pullollaan

fiksuja ajatuksia. Sen

sijaan, että niitä koettaisi

itse keksiä, niitä

voi myös alleviivailla

kirjoista ja lehdistä”,

Mikael Jungner sanoo.

sia tai sarjaohjelmia”,

Jungner sanoo.

Mobiili-tv:ssä interaktiivisuus

saadaan

toteutetuksi helpommin

telepalveluin

kuin kotilaitteissa.

Digitelevisioon 2000luvun

alussa ladatut

kaksisuuntaisuuden tekniset

odotukset eivät ole Jungnerin

mukaan täyttyneet. Toisaalta

ihmiset ovat hankkineet mhpdigibokseja

aika vähän.

”Kaksisuuntaisuus kyllä tulee.

Kaksisuuntaisuuden tuovissa

teknologioissa mhp on edelleen

ykkösvaihtoehto. Se on aika

laajasti käytössä Euroopassa ja

se on myös avoin. Uskoisin, että

2007 – 2010 se alkaa olla laajojen

kansanjoukkojen käytössä”,

Jungner sanoo.

Digitaalisuus säästää 10

miljoonaa euroa vuodessa

”YLEn 400 miljoonan euron liikevaihdosta

tappio on 50 miljoonan

euron luokkaa vuodessa.

Digitointi ja eläkkeet eivät yksin

riitä, vaan asioita on tehtävä tehokkaammin.

Täällä on käynnissä

paljon kehittämishankkeita,

joilla haetaan säästöjä”, Jungner

kertoo.

Väki tulee vähenemään YLEssä

eläkkeelle siirtymisen kautta,

mutta on myös työtehtäviä, joita

tarvitaan edelleen. Eläköityiminen

tuo kuitenkin liikkumavaraa

YLEn talouteen. Myös

digimaailmaan siirtyminen tuo

merkittävät säästöt – vuositasolla

kymmenen miljoonaa euroa.

YLEllä on myös uusia rahareikiä.

Jungnerin mukaan esimerkiksi

kotimaiseen draamaan

on päätetty panostaa enemmän.

Uudet palvelut, kuten arkistojen

avaaminen, vaativat myös

resursseja.

”On vaativa paletti, että

pysymme tietoyhteiskuntakehityksen

ja mediakehityksen

eturintamassa ja samaan aikaan

voimme tasapainottaa talouden.

Talouden tasapainottaminen ei

saa johtaa siihen, että emme

ole mukana tässä kehityksessä”,

Jungner linjaa.

Tietoyhteiskunta tarkoittaa

Jungnerin mielestä viime kädessä,

että ihmisten on mahdollisimman

helppo päästä käsiksi

siihen sisältöön, jota he haluavat

– olipa tämä sisältö sitten

viihdettä, elokuvia, urheilua tai

tietoa.

Digiradio tulee

hitaammin kuin digi-tv

Digiradio ei ole edistynyt samalla

tavalla kuin digitaalitelevisio,

koska useimpiin radioihin ei voi

liittää digiboksin kaltaista lisälaitetta

vaan joudutaan ostamaan

uusi radio. Digiradio oli Jungerin

mukaan kokeilu, joka on nyt

tehty ja osaamista on saatu. Tulokset

olivat, että jos digiradiosta

olisi haluttu edetä, siitä olisi pitänyt

tehdä valtakunnallinen. Tällä

hetkellä se ei ole realistista, mutta

jatkossa varmastikin kyllä.

Digiradion aikataulu riippuu

paljon siitä, miten kaupalliset

toimijat etenevät. Digiradio

pitää Jungnerin mielestä tehdä

samanlaisena kansallisena

hankkeena kuin digi-tv. Hän ei

osaa sanoa, milloin se tapahtuu,

mutta yksi merkkipaalu on uusien

toimilupien myöntäminen.

Tallennearkistojen avaamista

on YLEssä selvitetty jo jonkin

aikaa. Toteutus on vielä auki,

sillä asiaan liittyy paljon käytän-

MIKAEL JUNGNER ■■■

nön kysymyksiä tekniikasta ja

hinnoittelusta tekijänoikeuksiin.

Nykyään tekijänoikeudet otetaan

huomioon jo ohjelmien tekovaiheessa,

mutta vanhan aineiston

tekijänoikeuksien haltijoita voi

olla hankalaa jopa löytää.

Helppous ja osaaminen

tietoyhteiskunnan teemoja

Tietoyhteiskuntasuhteiden johtajana

Microsoftilla ennen Yleisradiota

toiminut Jungner on sitä

mieltä, että aiempi työ antoi maailmanluokan

mittakaavan kuvan

asioihin. Myös it-puolella sisältö

alkaa olla ykkönen. Siellä puhutaan

hänen mukaansa enemmän

sisällöstä kuin tekniikasta.

”Helppous ja osaaminen ovat

myös suuria teemoja. Jos kansalaiset

oppisivat käyttämään tietoyhteiskunnan

palveluita, siitä

syntyisi huomattavaa säästöä ja

elämänlaadun parannusta. Perusidea

on pitää asiat yksinkertaisina

ja saada monimutkaistenkin

tuotteiden yksikköhinta

alhaiseksi laajojen markkinoiden

ansiosta”, Jungner sanoo.

YLE on tässä suhteessa Jungnerin

mielestä pidemmällä kuin

Microsoft, sillä televisio on helppokäyttöinen

väline, joka on lähes

kaikilla, mutta vain puolella

suomalaisista on tietokone.

”Olen koonnut kolmisen

tietokonetta itse. Syy, miksi lopetin,

oli se, että poltin yhden

prosessorin. Laitoin puhdasta

hopeatahnaa prosessorin ja

jäähdyttäjäsiilin väliin laskeakseni

lämpötilaa. Poistin näpelöinnissä

syntyneen eristävän

rasvakerroksen kynsilakan

poistoaineella, mutta kävi niin,

että tyttöystäväni kynsilakassa

oli jonkin verran eristävää öljyä,

joka poltti prosessorin saman

tien”, Jungner kertoo.

Jungnerin mukaan aiemmin

kannatti koota koneet itse, sillä

valmiiksi kootuissa koneissa ei

ollut uusimpia komponentteja.

Siinä pääsi jopa puolesta vuodesta

vuoteen kehityksen edelle.

Se tuli myös halvemmaksi. TK

■ MIKÄ?

Yleisradio toimittaa ohjelmia ja sisältöä televisioon, radioon ja internetiin.

Yleisradion toiminnan keskeiset arvot ovat suomalaisuus, luotettavuus,

riippumattomuus, monipuolisuus ja korkea laatu. Näitä arvoja YLE

toteuttaa 3 600 henkilön voimin.


■■■TULEVAISUUDEN TIETOTEKNIIKKA

JANI ROSTI

Digivideotuotanto

muuttuu

pientuottajan

taivaaksi

Ammattimainen videotuotanto elää voimakasta

murrosvaihetta digitaalisen videon ansiosta.

Pientuottaja voi pärjätä pelkällä kannettavalla

tietokoneella, välijohdolla ja dv-kameralla.

igitaaliset videokamerat ovat

Dmuutamassa vuodessa korvanneet

kokonaan analogiset

kilpailijat kuluttajamarkkinoilta.

Häähumun ja lasten juhlahetket

voi tallentaa biteiksi jo

muutaman sadan euron ostoksella.

Kotikäyttäjän lisäksi digitaalisen

videon kehittyminen

vaikuttaa merkittävästi myös

ammattimaisen videotuotannon

parissa.

Uutisointiin tai tapahtumien

tunnelmakuvien välittämiseen

■ CASE


videoitse ei vaadita enää paljon.

Kun kannettavienkin tietokoneiden

tehot riittävät mennen

tullen normaaliin videoeditointiin,

kulkee selkärepun kokoisessa

kuvauslaukussa helposti mukana

pienen tuotantoyhtiön koko

kalusto. Video on maailmalla

jo muutaman tunnin sisällä

kuvaamisesta, oltiinpa sitten kotitoimistolla

tai maakunnan

tangokarnevaaleilla.

Siksi digitaalisen videon murroksessa

ei ole niinkään merkit-

Digivideo Nelosen tv-uutisten työkaluna

Nelosen uutistoimitus on erinomainen

esimerkki siitä, mitä digitaalinen

video ammattikäytössä

tarkoittaa. Kanavaa perustettaessa

vuonna 1997 kaikki päästiin

suunnittelemaan täysin puhtaalta

pöydältä.

Tuotantotekniikan päällikön

Petteri Ryynäsen mukaan digitaalisuus

näkyy uutistuotannossa entistä

nopeammassa ja joustavammassa

työskentelyssä. ”Kaikki materiaali

on yhteisellä keskuspalvelimella,

ja se on sieltä erittäin nopea

työstää kohti valmista uutista.”

Tulevaisuudessa nopeuden

kannalta olennaista olisi Ryynäsen

mukaan päästä eroon lopuistakin

videotuotannon pullonkauloina

olevista työvaiheista.

”Kuvatun materiaalin tallentaminen

nauhan sijasta tiedostomuotoisena

muistikortille tai optiselle

levylle nopeuttaa kuvauksen ja

digitoinnin välistä työvaihetta, Ryynänen

sanoo ja jatkaa: ”Osin samaan

ongelmaan liittyen esimerkiksi

uutistoimisto Reuters lähettää

tulevaisuudessa uutismateriaalia

maailmalta toimituksiin videovirran

sijasta tiedostomuotoisena.”

Yhtenä konkreettisena kehitysaskeleena

Ryynänen mainitsee

satelliitti- ja etäyhteyksien jatkuvan

paranemisen. Myös digitaalisten

kuluttajakameroiden tulo markkinoille

näkyy Ryynäsen mukaan

käytännön uutistyössä.

”Laadun puolesta amatöörikaluston

tuottama video on digitaalisuuden

myötä entistä käyttökelpoisempaa,

ja sen merkitys uutisoinnista

tulee varmasti koko ajan

kasvamaan”, Ryynänen ennustaa.

”Esimerkiksi Aasian tsunami-katastrofin

alkuvaiheessa huomattava

osa kuvamateriaalista pohjautui

amatöörikuvaajien materiaaliin.

Digitaalinen video on helpottanut

merkittävästi etenkin tuotannon

editointivaihetta. Työskentelyyn

riittää keveimmillään

kannettava tietokone.

tävästi kyse uudesta tekniikasta,

vaan tuotantovaiheen dramaattisestayksinkertaistumisesta.

Muutos on suoraan verrattavissa

siihen, mitä digikameroiden

rynniminen markkinoille teki

perinteiselle filmikuvaamiselle.

Kotikäyttäjiä kiinnostavat laitteiston

edulliset hinnat ja am-

Petteri Ryynänen

(vas.) ja Teemu

Järvinen.

Harrastajakaluston

myötä kameroita

on nykyisin

aina paikalla

siellä missä

tapahtuu,

Ryynänen toteaa.

Nelosen uutisten järjestelmävastaavan

Teemu Järvisen mukaan

ulkopuolisen digitaalisen kuvamateriaalin

käyttö aiheuttaa

myös täysin uudenlaisia haasteita.

”Suurin ongelma nyt ja tulevaisuudessa

ovat lukuisat eri kuvaformaatit

ja siirrettävien videoiden

koodekit,” Järvinen summaa.

Suurimmiksi tulevaisuuden

haasteiksi Ryynänen ja Järvinen

summaavat juuri eri formaatit. ”Eri

koodekit, tekniikat ja kuvasuhteet

mattilaisia tuotannon nopeutuminen.

Pientuotannolla kysyntää

Edulliselle, joustavasti eri medioihin

jaettavalle pientuotan-

tarkoittavat jatkuvaa tarvetta

muunnoksille eri formaattien välillä

niin päivittäistä työtä kuin arkistointiakin

varten”, Järvinen selvittää.

”Vaarana on, että konversiot

osittain syövät sitä nopeutta, joka

digitaalisuudella on saavutettu.

Vaikka uusista tekniikoista on uutistuotannossa

kiistaton hyöty, ei

etenkään siirtymäaika näyttäisi

olevan täysin ongelmaton”, Ryynänen

summaa.

JANI ROSTI

■ TEKNIIKKA

Open source -videoeditointia

Videotuotanto muuttuu entistä

edullisemmaksi avoimen ohjelmakoodin

tarjonnalla. Linuxille

kehitetyn Cinelerra -nimisen editointiohjelman

avulla pääsee videotyöskentelyn

pariin täysin ilmaiseksi.

Cinelerra pystyy jopa

pienimuotoiseen ammattilaistuotantoon.

6-kanavaisen äänen

ja hdtv-teräväpiirtoformaatin lisäksi

ohjelma osaa hyödyntää

nolle on kysyntää enemmän

kuin koskaan aiemmin.

Lähetysaikaa valtakunnallisilla

tv-kanavilla ei riitä kaikille halukkaille.

Esimerkiksi urheilu- ja

tapahtumasponsoroinnissa liikkuvat

kuitenkin merkittävät rahasummat,

joiden vastineeksi

halutaan näkyvyyttä myös niissä

lajeissa, jotka eivät joka kodin lähetystaajuuksille

pääse.

Tästä syystä kaiken keskipisteeksi

muodostuu internet.

Edullinen ja vapaa julkaisukanava

on täydellinen lisä keventyneen

digituotannon jatkoksi, ja

mahdollistaa taloudellisesti täysin

uusia toimintamalleja.

Yksittäisen, muutaman megatavun

videon siirto katsojalle

ei palveluntarjoajalle maksa

enää kuin murto-osan siitä, mitä

kyseisen kontaktin hinta mainostajalle

on. Yksi esimerkki

tästä on laajakaista- ja mobiiliasiakkaista

kilpailevat operaattorit,

jotka pyrkivät lisäämään palvelujensa

houkuttelevuutta videopohjaisella

erikoistarjonnalla.

Www-video pienentää

odotuksia

Webbikäytössä erot ammattikaluston

ja kuluttajakameroiden

välillä tasoittuvat entisestään.

Kun videota joka tapauksessa

pakataan ja pienennetään alkuperäisestä,

vähenee alkuperäisen

laadun merkitys – ja siten myös

paineet investoida tuotantokustannuksia

nostavaan high end

-kalustoon.

Edullisempaa tuotantoa ajatellen

on merkittävää sekin, että

www-videoita kulutetaan nykyisellään

muun surffauksen lomassa,

ja niiden asema mediana

on kuvagallerioiden ja passiivi-

usean erillisen koneen renderöintifarmeja

antamaan lisäpotkua

tuotantoon.

Käytössä on lukuisia työkaluja

kuvan korjaamiseen ja käsittelyyn,

ja avoimen rajapinnan

kautta toiminnallisuuksia voi lisätä

saatavilla olevin laajennuksin.

Ehdottomasti tutustumisen

arvoinen ohjelma löytyy osoitteesta

heroinewarrior.com/

index.php3

sesti katsottavan viihteen välimaastossa.

Leikkeiden suorastaan

oletetaan olevan tiiviitä ja lyhyitä,

mikä on edullista, nopeaa

tuotantoa ajatellen ideaalitilanne.

Kohti massamediaa

Internetissä jaettavaksi sisällöksi

näyttäisivät muodostuvan yhä

vahvemmin rinnakkaiset tuotannot,

joilla peitetään sitä tarjontaa,

jota valtakunnalliset mediat

eivät kata. Pienemmät urheilutapahtumat,

harrastukset

ja matkailu löytävät internetin

kautta yleisönsä, kun digitaalisen

tuotannon ansiosta video myös

pystytään toimittamaan perille

taloudellisesti kannattavasti.

Mainostajia kiinnostavan

suuren näkyvyyden ehtona olisi

kuitenkin päästä aktiivisesta sisällön

hakemisesta siihen, että

tarjonta valuisi näkyville nimenomaan

ilman jatkuvaa

klikkailua – passiivisen katsomisen

ehdoilla.

Varteenotettava väline tuotantojen

esiin tuomiseen onkin

esimerkiksi bannerimainonta,

jossa mainostaja tarjoaisi nettisivun

kulmassa napin painalluksesta

käynnistyvää videovirtaa.

Surffaajan pääasiallinen huomio

olisi edelleen sivun pääasiallisessa

sisällössä, mutta mielenkiintoinen

tarjonta houkuttelisi

katsomaan ohimennen

myös videota – ja siinä sivussa

sekaan upotettuja mainoksia.

Kun video ei enää kilpailisi

ajasta muun surffauksen kanssa,

se nousisi lähemmäs kohti passiivisesti

kulutettavaa massamediaa

radion tai monitorin vieressä

päällä olevan tv:n tapaan. Eikä

sen jälkeen puhuttaisi enää

pientuotannoista.

TK

Kuva: VTT

DIGIVIDEO KAIKILLE ■■■

Silmää tarkempi konenäkö

Yhä pienempien

teknisten osien

laadun tarkastamiseen

ja biotekniikan

pisaroiden havainnointiinihmisen

näkökyky on

riittämätön. VTT on

kehittänyt konenäkötekniikkaa,

jonka

avulla voidaan tutkia

0,1 millimetrin

kokoisia osia kahta

kameraa käyttäen.

Konenäöllä saadaan esiin mikro-osan lohkeamat, naarmut ja pinnoitevirheet.

Pisaroista konenäkö paljastaa niiden muodon ja koon.

Tekniikalla helpotetaan myös pienten osien vaatimaa steriiliä käsittelyä.

VTT:n järjestelmä määrittää aluksi osan tai pisaran paikan, sillä

mikrokokoiset osat ovat käytännössä irti alustastaan pinnan epätasaisuuden,

elektrostaattisten voimien, pölyn tai kapillaari-ilmiön

vuoksi.

Paikan määrityksen jälkeen kaksi mikroskooppia tarkistaa osan samanaikaisesti

kahdelta eri suunnalta. Tulevaisuudessa järjestelmissä

toimivat ohjatusti mikromanipulaattori ja -annostelija sekä mikroskoopit

ja valaisimet.

Golf-pallolle identiteetti

Tuleeko viheriöllä kinaa siitä, kenen

se pallo on, joka on lähinnä

lippua? Harmittaako,

jos pallo on pelattavissa,

muttei löydy heinikosta?

Golf on perinteistään

tiukasti kiinni pitävä

liikuntamuoto, muttei

välty tietotekniikan soluttautumiselta.

Tulevana kesänä

kentillä voidaan nähdä yhdysvaltalaisen

Radar golfin palloja, jotka löytyvät

niiden lähettämän rfid-signaalin perusteella.

Pallon etsimiseen käytetään tutkaa, joka tunnistaa identifioidut pallot

jopa 30 metrin etäisyydeltä. Paikannin piippaa, kun se on suunnattu

palloon. Näytössä näkyvän signaalin voimakkuusmittarin avulla

voidaan suuntia palloa kohti. Paikannin maksaa 249 dollaria ja pallot

vajaa kolme euroa kappale, mutta nehän eivät enää katoa.

Sadan vuoden akkukesto

Rochesterin yliopistossa on kehitetty tehokas ja pitkään kestävä ydinenergialla

toimiva paristo. Betabatt-niminen yritys on aloittamassa niiden

valmistamisen ja lupaa ensimmäisten versioiden tarjoavan 0,4

milliwatin tehon kuutiosenttiä kohden. Pariston käyttöiäksi on laskettu

12–20 vuotta, mutta jopa yli sata vuotta on mahdollista.

Pitkää käyttöikää tarvitaan laitteissa, joissa pariston vaihtaminen

on hankalaa, esimerkiksi meren alla, avaruudessa tai ihmisen sisällä.

Paristot valmistetaan samalla tekniikalla kuin mikroprosessorit, joten

teholähde voidaan myös sisällyttää mikroprosessoriin tai memstoimilaitteeseen.

Tulevaisuudessa yhtenä sovellusmahdollisuutena on

älykäs pöly.

Radioaktiivisena aineena käytetään tritium-kaasua, joka on vedyn

raskain isotooppi, Sen ytimessä olevista kahdesta neutronista toinen

hajoaa beta-säteilyksi ja protoniksi. Tuloksena on pysyvä helium-3atomi

ja elektroni, joka kaapataan valokennon tapaan toimivaan piielementtiin.

Aiemmin elektronit on kaapattu tasomaiselle piilevylle. Rochesterissa

on kehitetty menetelmä tehdä pinnasta erittäin huokoinen, jolloin

elektroneja vastaanottava pinta-ala on 160-kertainen. Tämä antaa

paristolle sen korkean hyötysuhteen.

KIM LEIDENIUS

Kuva: Radar


petteri järvinen

Diplomi-insinööri Petteri Järvinen on tietokirjailija ja tutkija.

Blogimania

”Kotimatkalla tulimme kotipitsan kautta. Mukaan

tarttui neljä pitsaa, kaksi puolentoista litran kokista ja

kaksi pringles-purkkia. Nyt tuhottuani kolmasosan

satsista, olo on hieman raukea.”

Lainaus on eräästä kotimaisesta blogista eli nettipäiväkirjasta.

Niitä syntyy parhaillaan kuin sieniä sateella.

Bloggaaminen on muotia ja sitä hypetetään aivan

kuten kotisivuja kymmenen vuotta sitten.

Moderni tekniikka tekee kirjoittamisen ja julkaisun

luvattoman helpoksi. Siitä ei kuitenkaan ole

apua, ellei ole mitään sanottavaa.

”Antakaa anteeksi haukotteluni tekstin lomassa”,

pyytää alussa lainattu bloggaaja itsekin.

Mikä kumman blogi?

Blogi on ylläpitäjänsä säännöllisesti päivittämä wwwsivu,

jonka sisältö koostuu lyhyehköistä henkilökohtaisista

merkinnöistä ja ajatuksista. Merkintöjä voi

linkittää keskenään, niihin voi lisätä kuvia tai muuta

multimediaa ja sivulla vierailleet lukijat voivat kommentoida

niitä.

Viimeistä ominaisuutta lukuun ottamatta kuvaus

ei juurikaan poikkea perinteisistä www-sivuista. Onkin

vaikea nähdä, mikä on synnyttänyt nykyisen blogimanian,

kun kaikki sen elementit ovat olleet käytössä

jo kymmenen vuotta.

Onko kyse vain siitä, että ala tarvitsee muutaman

vuoden välein uuden hypetyskohteen? Kotisivut ovat

out, bloggaus on in.

Päiväkirjablogit ovat yleensä tylsiä. Ketä ulkopuolista

kiinnostaa kokiksen ostot, tenttiin valmistautumiseen

liittyvä jännitys tai kuvaukset viikonlopun

bailauksista? Aikana, jolloin jokainen haluaa

julkkikseksi, blogi on jokahenkilön huomiotaloutta,

eräänlaista tee-se-itse tosi-tv:tä.

Jotain merkillistä on siinä, että samalla kun monet

ovat huolissaan yksityisyydestään ja vastustavat lokitietojen

keräämistä, toiset (ja jopa samat) vuodattavat

henkilökohtaiset ajatuksensa ja tapahtumansa

kuvien kera kaikkien katsottaviksi.

Narsismin ja fobioiden ottaessa mittaa toisistaan

ensin mainittu voittaa.

Vaihtoehto valtamedialle?

Olisi väärin tyrmätä blogit tosi-tv-kirjoittajien vuoksi.

Monissa blogeissa on ilahduttavan elävää, värikästä

kieltä. Jostain syystä toimittaja on monen nuoren toiveammatti.

Ehkä meissä kaikissa asuu pieni journalisti,

joka vain odottaa tilaisuutta astua ulos kaapista?

Kaikilla ei ole mahdollisuutta kirjoittaa kolumneja

tai yleisönosastokirjoituksia lehtiin. Silloin blogi on

kaivattu ovi.

Yhdysvalloissa blogeista on tullut todellinen ilmiö.

Sikäläisessä blogosfäärissä on paljon ammattilaisten ylläpitämiä,

omaan työhön liittyviä journalistisia bloge-

ja, joiden anti on korkealuokkaista ja tarjoaa todellisen

vaihtoehdon maan hömpähtävälle tiedonvälitykselle.

Muistettakoon kuitenkin, ettei pelkkä julkaisu vielä

tee mediaa. Vasta yleisö tuo merkityksen ja antaa

mahdollisuuden vaikuttaa johonkin oikeasti. Jos jokainen

nettikäyttäjä perustaa oman blogin, kenelle

jää enää aikaa tai kiinnostusta lukea toisten blogeja?

Amerikkalaisen kyselyn mukaan blogeja kirjoittavien

nettikäyttäjien määrä nousi tammi-maaliskuussa

seitsemästä prosentista yhdeksään. Samaan aikaan

blogeja lukevien käyttäjien määrä laski samaiset

kaksi prosenttiyksikköä 25:een.

Nähtäväksi jää, kuinka pitkään nyt innostuneet

bloggaajat jaksavat kirjoittaa päiväkirjaansa. Nettiin

unohdetuista, vuosia päivittämättä olleista kotisivuista

päätellen ei kovin pitkään.

Toivottavasti parhaat blogit vakiinnuttavat asemansa

ja keräävät yhä suuremman yleisön, samalla

kun muut kuihtuvat pois.

Sen jälkeen oikeastaan mikään ei olekaan muuttunut.

Bloggaajasta ministeriksi?

Blogit toimivat hyvin tiedon ja ajatusten välittämisessä,

mutta bisnestä ne eivät ole – ei, vaikka Business

Week -lehti nosti blogit toukokuun alussa kansikuvajutuksi

ja uhosi, että ”blogs will change your business”.

Vaikka yritykset nyt perustavat omia blogejaan,

niitä ei mitenkään voi pitää yhtä mullistavana kuin

www-sivuja aikanaan.

Pikemminkin päinvastoin: leipätyönsä ohessa blogeja

pitävät henkilöt saattavat kilpailla työnantajansa

kanssa tai huomaamattaan paljastaa työhönsä liittyviä

salaisuuksia. Blogeista seurannut kielteinen julkisuus

on jo tuonut potkuja työntekijöille.

Nuorten päiväkirjablogeihin liittyy toinenkin vaara:

ne tulevat tarjoamaan tulevaisuuden oikeille toimittajille

runsaasti materiaalia.

Jos Jorma Ollila, Tanja Karpela tai Tarja Halonen

olisivat pitäneet opiskeluaikoinaan blogia, mitä kaikkea

mielenkiintoista niistä nyt löytyisikään! Esimerkiksi

nykyisen presidentin nuoruuden aikainen toiminta

Setassa tai Karpelan missivuoden ajatukset

kiinnostaisivat nyt niin toimittajia kuin äänestäjiäkin.

Lehdet arkistoivat valokuvia mahdollista tulevaa

käyttöä varten. Ehkä niiden kannattaisi kerätä myös

blogeja? Ja vaikkeivät keräisikään, kerran nettiin laitettu

teksti on kenen tahansa kaivettavissa vuosienkin

päästä.

Tämän päivän bloggaajien kannattaa muistaa, että

aikanaan heistä saattaa tulla pääjohtajia, ministereitä

tai presidenttejä, ja silloin heidän tänään tekemiä merkintöjä

luetaan julkisuudessa suurennuslasin kanssa.

Seisotko päiväkirjasi takana vielä 20 vuoden päästäkin?

TK

”Narsismin ja

fobioiden

ottaessa mittaa

toisistaan ensin

mainittu voittaa.”


■■■VERTAILU

TEKSTI JA TESTIT: JUKKA TIKKANEN • KUVAT: TIMO SIMPANEN

Kamera

J ärjestelmäkameralla

on aina ollut vahva

maine muiden kameroiden joukossa. Se

erottaa vakavat harrastajat näppäilijöistä

ja ammattilaiset amatööreistä. Laadulla ja

ominaisuuksilla on tietysti myös hintansa.

Laadukkaimpien järjestelmäkameroiden

hintataso saa asiaan vihkiytymättömän

vaativalle

harrastajalle

Mukana vertailussa:

• Canon EOS 350D

• Nikon D70S

• Olympus E-300

• Pentax *ist DS

haukkomaan henkeään.

Vaihdettavat objektiivit, loistava peilietsin,

runsaat ja monipuoliset lisävarusteet sekä

pitkä käyttöikä ovat kuitenkin vahvoja

valtteja, kun ollaan hankkimassa laatukameraa

vaativaan käyttöön.

Järjestelmäkamera ei ole kaikkien kuvaa-

jien ja näppäilijöiden kamera. Monipuolisuudesta

ja joustavuudesta sekä moduulirakenteisuudesta

johtuen sekä hinta, koko että

painokin nousevat monien mielestä turhan

suuriksi.

Osittain samoista syistä vaativa ja kunnianhimoinen

kuvaaja valitsee nimen-

Monipuolisuuteensa nähden kohtuuhintaiset digitaaliset

järjestelmäkamerat kiinnostavat niin

yrityksiä kuin kuluttajiakin. Hyvän peruspaketin

saa samalla rahalla, joka pari

vuotta sitten piti maksaa paremmasta

kompaktikamerasta.

omaan sen työkalukseen.

Vertailun laitteet edustavat

tunnettujen valmistajienjärjestelmäkameravalikoimanedullisimpia

malleja, joten aivanhuippuodotuksia

ne eivät täytä. Eikä

näin ole syytä olettaakaan.

Vertailukameroiden valmistajista

Canonilla ja Nikonilla

on tuoteohjelmassaan myös

useita vaihtoehtoisia digirunkomalleja,

siinä missä Olympuksen ja Pentaxin

mallistossa on vertailuhetkellä vain yksi

kalliimpi runkovaihtoehto.

Edullista laajennettavuutta

Filmin valtakaudella edullisten järjestelmäkameroiden

hintataso laski kiitettävän lähelle

tavallisen kotikuvaajan kukkaronnyörien

avautumiskynnystä. Aivan samoille lukemille

ei vielä digiajan järjestelmien hinnoissa

olla päästy, mutta uusimman suku-

polven laitteet ovat ominaisuuksiinsa nähden

joka tapauksessa yllättävän edullisia.

Halvimmat järjestelmäkamerarungon ja

peruszoomin muodostamat paketit maksavat

alle tuhat euroa. Parhaimmillaan saa tähän

hintaan tarjouksena rungon ja kahden

objektiivin paketin. Tämä on jo niin edullinen

hinta, että se asettaa kalleimman hintaryhmän

kompaktikamerat ahtaalle.

Järjestelmäkameran olennaisin ero jopa

ulottuvalla objektiivilla varustettuihin kompaktikameroihin

piilee loistavassa peilietsimessä

sekä mahdollisuudessa käyttää lukuisia

vaihto-objektiiveja ja lisävälineitä.

Laadukasta kameraa havittelevaa kiehtoo

järjestelmäkamerassa myös sen tarjoama

mahdollisuus aloittaa edullisella peruspaketilla

ja pikku hiljaa päivittää ja laajentaa järjestelmää

yhä laajemmaksi ja laadukkaammaksi.

Tämä sopii mainiosti myös kameroiden

valmistajille, sillä peruspaketin myynnin

myötä kuvaaja saadaan pysyväisasiakkaaksi

oman merkin piiriin.

Merkkiuskollisuus onkin yksi järjestel-

DIGIJÄRKKÄRIT ■■■

30 TIETOKONE kesä-heinäkuu 2005 kesä-heinäkuu 2005 TIETOKONE 31

Canon

Nikon

Olympus

Pentax

Kuva: Olympus

■■■VERTAILU

Useihin järjestelmäkameroihinkin

on saatavana paineenkestävä

vedenalaiskotelo. Kuvassa Olympus

E-sarjan kotelo PT-E01.

mäkamerakaupan avainilmiöitä

– aivan samaan tapaan kuin autokaupankin

piirissä. Useimmi-

■ TEKNIIKKA

Vanhaa ja uutta

Digijärjestelmäkameran perustekniikka

on perin samanlainen kuin

lähes satavuotiaan yksisilmäisen

pienpeilikameran.

Olennaisin ero muutamien vuosien

takaisiin järjestelmäkameroihin

verrattuna on se, että kuvat tallennetaan

filmin asemesta kuvailmaisimen

kautta kuvamuistiin.

Kehitystä on toki tapahtunut

myös muilta osin, mutta tämä olisi

tapahtunut siinäkin tapauksessa,

että kuvat edelleenkin tallennettaisiin

filmille. Esimerkiksi kehittyneitä

integroituja piirejä on

käytetty laatukameroissa jo muutaman

kymmenen vuoden ajan.

Valotukseen, etäisyyden mittaukseen

ja moniin muihin seikkoihin

liittyvä automatiikka ei sekään

ole aivan tuoretta, vaan johdonmukaisen

ja jopa vuosikymmeniä

kestäneen kehitystyön tulos.

Digijärjestelmäkameran kohdalla

viiden viimeisen vuoden kehitys

on kuitenkin ollut ratkaisevaa.

Suhteellisen lyhyessä ajassa

hieman kömpelösti toimivasta,

vaatimattomalla kuvailmaisimella

varustetusta kalliista laitteesta on

tullut arkipäiväinen kuluttajatuote.

Kennolta muistiin

Digitaalisen järjestelmäkameran

ytimen muodostaa kuvailmaisin

sekä kuvadatan käsittelyyn käytetty,

juuri tähän tarkoitukseen kehitetty

suoritin.

Kuvailmaisin koostuu mil-

Canonin cmos-kuvailmaisimet

edustavat yhtiön tuotekehittelyn

huippua.


ten vain pettymys tai pitempiaikainentyytymättömyys

ajaa asiakkaan

toisen tuotemerkin

helmaan.

Iso hintahaitari

Järjestelmäkameralaitteistonmoduulirakenteisuuden

vuoksi

on vaikeata suoralta kädeltä

sanoa, mikä on koko laitteiston

hinta. Jo yhden laitemerkin

tuotteista voidaan koota useita

eri hintaisia kokonaisuuksia.

Jonkinlaista pohjaa hinta-arvioille

voi kuitenkin antaa

muutaman esimerkkilaitteiston

kasaaminen.

Otetaanpa esimerkiksi tun-

Canonin

tehokkainta

Digic II

-suoritinta

käytetään valmistajan

laadukkaimmissa malleissa.

joonista mikrolinssein varustetuista

yksittäisistä kennoista, joiden

edessä on joko punainen, vihreä

tai sininen värisuodatin. Miljoonien

yksittäisten kennojen (pikselien)

muodostama komposiittivärikuva

tallentuu kuvamuistiin.

Kuvailmaisimia on käytännössä

kahta päätyyppiä. Ccd-kennot

ovat yleisimpiä, mutta esimerkiksi

Canon käyttää monissa kameroissaan

cmos-kennoja. Myös Nikon

käyttää kalliimpien ammattilaismallien

ilmaisimina hieman saman

tyyppisiä kennoja kuin Canon.

Kennon tyyppi ei vielä sinällään

kerro totuutta kameran kuvanlaadusta.

Kummallakin kennotyypillä

saadaan aikaan teknisesti korkealaatuisia

kuvia. Tosin cmos-kennon

eräänä parhaana piirteenä pidetään

sen keskimääräistä parempia

kohinaominaisuuksia.

Koska nykyisten tavallistenkin

järjestelmäkameroiden kuvailmaisinten

tarkkuus lähestyy kym-

Kuva: Canon

nettu valmistaja, jonka laitevalikoima

on riittävän kattava.

Kootaan laitevalikoimista kolme

toiminnallisesti samankaltaista

järjestelmää, jotka edustavat

edullista, keskihintaista ja huippulaitteistoa.

Pentaxin salamalaiteponnahtaa

ylemmäs

kamerasta. Tämä

kasvattaa

välähdysputken

ja objektiivin

etäisyyttä, mikä

vähentää punasilmäongelmaa.

Kuva: Canon

menen megapikselin luokkaa,

asettaa tämä suuret vaatimukset

kameran suorittimelle. Käsiteltävän

informaation määrä on valtava

ja kuvainformaation käsittelyn

ja muokkauksen ohella suoritin

hoitaa myös monia muita kameran

toiminnan kannalta keskeisiä mittaus-

ja säätötoimia.

Niinpä jokainen valmistaja pyrkii

kehittämään tai kehityttämään

entistä parempia ja suosituskykyisempiä

suorittimia. Ne valmistajat,

jotka suunnittelevat ja valmistavat

itse suorittimensa, ovat hienoisessa

etulyöntiasemassa muihin verrattuna.

Optiikan osuus

Pelkkä kuvailmaisin ja suoritin eivät

yksinään luo yhtään ainutta kuvaa.

Kuvanmuodostukseen tarvitaan

aina objektiivi tai jokin muu

optinen järjestelmä.

Digiajan objektiivit joutuvat koville,

sillä perinteistä kinofilmiruutua

pienikokoisemmat kuvailmaisimet

asettavat niiden erottelukyvylle entistä

tiukemmat vaatimukset.

Onneksi ajanmukainen

optinen valmistustekniikka

on tuonut mukanaan jatkuvasti

uusia keinoja optisen

laadun parantamiseksi ja valmistuskustannustenpitämiseksi

kurissa.

Uudet lasilaadut, kehittyneet

valmistusmenetelmät, hieno-optii-

Esimerkkijärjestelmämme

muodostuvat rungosta, kolmesta

objektiivista ja erillisestä

salamalaitteesta. Objektiiveina

ovat yleiszoom, lähikuvausobjektiivi

ja telezoom.

Aloittelijan laitteisto koostuu

kan keinot sekä muovi- ja lasilinssien

yhdistely yhdessä monikalvopäällystysten

kanssa, on edesauttanut

uuden sukupolven objektiivien

synnyttämisessä. Niinpä nykyisten

objektiivien hinta-laatusuhdetta

voidaan pitää keskimäärin

erinomaisena.

On kuitenkin tehtävä selvä ero

kuluttajain käyttöön tarkoitettujen

ja huippuluokan ammattiobjektiivien

välillä. Niillä ei todellisuudessa

ole juurikaan muuta yhteistä

kuin polttovälin kaltaiset fyysiset

perusominaisuudet.

Kolminaisuus kunnossa

Vasta kun nämä kolme keskeistä

osatekijää: Kuvailmaisin, suoritin,

ja objektiivi ovat laadultaan riittäviä

ja vielä toisiinsa sovitettuja, voidaan

odottaa kuvien olevan tekniseltä

laadultaan moitteettomia.

Kun tähän liitetään oikean valotuksen,

valkotasapainon säädön ja

kohteen lähestymisen sekä kuvaustilanteen

hallintaan liittyvät monet

seikat, voidaan vain todeta että kyseessä

on aikamoinen tekniikan ja

ilmaisun synteesi.

11-kertaisen zoomausalueen

omaava ammattitason objektiivi.

Kuva: Canon

Olympus E-300 -kameran läpileikkauskuva.

Kamera muistuttaa monessa

suhteessa muita vertailun

laitteita. Poikkeavan etsinjärjestelmän

vuoksi kamerasta kuitenkin

puuttuu peilikameroille tyypillinen

kyhmy.

amatöörirungon lisäksi edullisesta

peruszoomista, lyhytpolttovälisestä

makro-objektiivista

ja edullisesta telezoomista sekä

salamalaitteesta. Tällaisen paketin

kokonaishinta asettuu

noin 2000 euron tietämiin.

Vaativan harrastajan laitteisto

koostuu puoliammattilaisrungosta,

laadukkaasta yleiszoomista,pidempipolttovälisestä

lähikuvausobjektiivista sekä

laadukkaasta telezoomista ja

tehokkaammasta salamalaitteesta.

Tämän paketin hinta

nousee yli 4000 euron.

Huippuluokan ammattilaiskalustoon

valitaan laadukas kamerarunko,

huippuluokan valovoimainen

peruszoom, lähikuvaukseen

tarkoitettu zoom

sekä valovoimainen vaativiin

tehtäviin kelpaava telezoom.

Kokonaisuuden kruunaa valmistajan

tehokkain salamalaite.

Ammattilaispaketin hinnan

kohdalla näppäilijän kannattaa

jo istua alas, sillä laadultaan ja

ominaisuuksiltaan tinkimättö-

Olympuksessa ei ole säätöarvojen ja

asetusten ilmaisemiseksi lainkaan

erillistä nestekidepaneelia. Asetukset

näkyvät kameran näytön info-tilassa.

Kuva: Olympus

män laitteiston kokonaishinta

kipuaa 10 000 euroon.

Laadun mielikuvia

Usein kysytään mikä erottaa

kalliit merkkikamerat toisistaan,

mutta aivan yksiselitteistä

vastausta ei ole. Tarjolla on

useita laadukkaita ja hyvämaineisia

laitemerkkejä, joiden välillä

on toki eroja, mutta näiden

merkityksestä voidaankin keskustella

sangen pitkään.

On selvää, että ammattilaisten

eniten suosimat merkit kuten

Canon ja Nikon ovat rakentaneet

maineensa suurimmalta

osin laadun ja kestävyyden varaan.

Tämähän ei tietenkään

tarkoita, että monet muut perinteiset

ja tunnetut merkit olisivat

olennaisesti huonompia.

Joillakin markkina-alueilla

myös monet muut perinteiset

merkit, kuten esimerkiksi Leica,

Minolta, Olympus ja Pentax

ovat aina kuuluneet kuvaajien

suosikkeihin.

Kyse on myös mielikuvista.

Kun kerran ammattilaiset suosivat

tiettyjä merkkejä, tämän perusteella

muodostuu helposti

mielikuva, että näiden laitteiden

käyttäminen takaisi automaattisesti

paremmat kuvat.

Näinhän ei luonnollisestikaan

ole. Taitava kuvaaja, olipa

hän sitten harrastaja tai ammattilainen,

saa erinomaisia kuvia

aikaan myös vähemmän tunnetuilla

tai vaatimattomammilla

laitteilla.

Hyvien kuvien takana on

useimmiten paljon taitoa ja tekniikkaa,

mutta aina myös näkemystä

ja ideoita. Pelkät laitteet

eivät yksinään takaa onnistunutta

lopputulosta.

Järkevä rakenne

Kompaktikameroista poiketen

järjestelmäkameroiden runkojen

ydin on poikkeuksetta metallia.

Kameroiden rungon

muodostaa teräs- tai magnesiumvalukehikko,

jonka päälle

on valettu tai kiinnitetty komposiittirakenteinen

varsinainen

runko. Tällä tavoin saavutetaan

kevyt, kestävä ja tuotantokustannuksiltaan

kohtuuhintainen

rakenne.

■ MARKKINAT

Objektiiveja

joka lähtöön

Suurimmilla järjestelmävalmistajilla,

kuten

Canonilla ja Nikonilla

on valmistusohjelmassaan

useita rinnakkaisia

objektiivisarjoja.

Tyypillisesti saman objektiivityypin

tapaa kolmessahinta-laatuluokassa.

Edullisin objektiiviluokka

on tarkoitettu

pääasiassa näppäilijöiden

ja aloittelevien harrastajien

käyttöön. Hintahaarukka

on näissä tyypillisesti

100–500 euroa. Näiden perusobjetiivien

laatu riittää mainiosti,

jos kuvista teetetään tai tulostetaan

vain kohtuullisen kokoisia

vedoksia.

Vaativampaan käyttöön, kuten

vakaville harrastajille ja puoliammattilaisille

tarkoitettujen

objektiivien hintataso on selvästi

korkeampi. Valtaosa näistä sijoittuu

noin 500–1000 euron välille.

Tämän ryhmän objektiivien

tuottama kuvanlaatu kelpaa jo

sangen vaativaan käyttöön, esimerkiksi

kohtuullisessa koossa

painettavaksi.

Kaikkein kalleimman ja laadukkaimman

hintaluokan muodostavat

erittäin valovoimaiset, tai

rakenteeltaan ja polttoväliltään tavanomaisesta

poikkeavat objektiivit.

Valovoimaiset pitkät zoomit,

erikoisobjektiivit ja mahtavat telet

kuuluvat tähän ryhmään.

Tämän objektiiviryhmän kohdalla

hinta on perin suhteellinen

käsite, sillä objektiivin tyypistä ja

käyttötarkoituksesta riippuen se

saattaa olla mitä tahansa

1000–10000 euron väliltä.


Vertailukameroiden etsimet

rajaavat todellisesta kuva-alasta

pois noin viitisen prosenttia. Digitaalikamerassa

voisi hyvin olla

sataprosenttinen etsin, sillä kuvasta

ei enää jälkikäteen rajaudu

mitään pois, kuten negatiivien

tai diapositiivien kohdalla.

Tarkemman rajauksen näyttävän

etsinjärjestelmän valmistaminen

tulisi varmaankin kalliimmaksi,

siksi tällaiset etsimet ovat

vain huippuammattilaitteissa.

Valikoima objektiiveja, mukana

muun muassa Olympuksen isompi

zoom sekä Canonin 10–22 millin

laajakulmazoom. Joukkoa täydentää

kookas pitkäpolttovälinen

zoom sekä kiinteäpolttovälinen

laajakulmaobjektiivi.

Kaikkein eksoottisimmat ja

kookkaimmat maksavat vielä tätäkin

enemmän.

Vertailukameroiden valmistajien

objektiivivalikoiman laajuudesta

kertonee se, että Canonilla

on tarjolla kuutisenkymmentä

objektiivia ja Nikonin ohjelmassa

on yli 80 objektiivia, kun mukaan

lasketaan myös käsitarkenteiset

mallit.

Pentaxillakin on kinofilmi- ja

digirunkoihin sopivia objektiiveja

ohjelmassaan lähes 30 erilaista

ja melko tuoreen Olympus E-sarjan

objektiivien lukumäärä on sekin

jo yhdeksän kappaletta.

Edellä mainittujen ohella järjestelmäkameroihin

on lisäksi

saatavana laaja valikoima kolmansien

valmistajien tuottamia

objektiiveja. Sigma, Tamron ja

Tokina lienevät näistä tunnetuimpia.


■■■VERTAILU

■ MITTAUKSET

LABS

LABS

Canon

Nikon

Pentax

Olympus

Kuvan laatu on tärkein

SARJAKUVAUSNOPEUS parempi

0 2 4 6 8 10 12 14

Raw-kuvia / 10 s

Sarjakuvausnopeus mitattiin kuvaamalla vakio-olosuhteissa raw-kuvia nopealle

muistikortille. Tulokset laskettiin kymmenen sekunnin aikana tallentuneiden

ruutujen määrän perusteella.

KOHINAKÄYRÄ

LABS

7

6

5

4

%

3

2

1

0

Testasimme digijärjestelmäkameroita

todellisin käyttö- ja kuvaustestein

sekä kuvaamalla testitauluja

ja -värikarttoja.

Testikarttojen ja -taulujen kuvaamisella

selvitettiin kameroiden

kokonaistoistokykyä objektiiveineen

muun muassa erottelukyvyn,

värintoiston ja kohinatason suhteen.

Käytännön kuvaustestein varmennettiin

testitaulujen kuvaamisella

ja kuvatiedostojen analysoimisella

saadut tulokset.

Kuvanlaadun arvosana on laskettu

kohinan, väripoikkeaman,

erottelukyvyn ja värintoiston perusteella.

Myös kuvien valotus on

vaikuttanut arvosanaan.

Kohinan suhteen Canon ja Nikon

sijoittuvat kärkeen ja Pentax

hieman niiden jälkeen. Olympus

osoittautui kohinan suhteen havaittavasti

muuta joukkoa vaatimattomammaksi.

Väripoikkeama pysyi Canonin

kohdalla erinomaisesti kurissa,

mutta muidenkin kohdalla sen suuruus

osoittautui kohtalaisen hyväksi.

Erottelukykyyn vaikuttaa kuvailmaisimen

ohella luonnollisesti

myös objektiivi. Tämän suhteen Nikon

veti selkeästi pisimmän korren,

mutta Canon ja Olympus seuraavat

lähituntumassa. Ainoas-


Olympus

Pentax

Nikon

Canon

200 400 800 1600

ISO-asetus

Kameroiden kohinaominaisuudet on testattiin ja analysoitiin Imatest-ohjelman

avulla. Lopputuloksen laskemisen ja esittämisen pohjana on käytetty

kohinan osuutta kokonaissignaalissa. Alle kahden prosentin tasolla kohina

on käytännössä olematonta, mutta kasvaa kahden ja kolmen prosentin välillä

havaittavaksi. Yli kolmen prosentin tasolla kohina on jo selvästi havaittavaa

ja yli neljän prosentin tasolla häiritsevän suuri.

taan Pentaxin kohdalla kokonaiserottelukyky

osoittautui vain

tyydyttäväksi.

Värintoiston suhteen Canon, Nikon

ja Olympus osoittautuivat sangen

neutraaleiksi. Pentaxin värikylläisyys

osoittautui hieman muuta

kolmikkoa korostetummaksi.

Valotuksen suhteen erot eri kameroiden

välillä osoittautuivat pieniksi.

Joissakin hankalissa valaistusolosuhteissa

Canon

ja Nikon

tuottivat hiemantarkemmanvalotustuloksen

kuin

HINTA/LAATU

LABS

arvosana

10

9

8

7

6

5

4

0 200 400 600 800 1000 1200 1400 1600

hinta, euroa

Hinta-laatusuhteeltaan parhaat laitteet sijoittuvat kuvassa vasemmalle

ylös.

Olympus ja Pentax. Näillä oli taipumusta

lievän ylivalotuksen

suuntaan.

Käytettävyys arvioitiin kameran

säätimien ja painikkeiden sijoittelusta

ja käytöstä sekä keskeisten

säätöjen tekemisestä syntyneiden

kokemusten perusteella.

On toki hyväksyttävä, että nämä

ovat osittain makuasioita. Jonkun

mielestä hyvin toimiva ja sijoitettu

säädin on jonkun toisen mielestä

todella hankalakäyttöinen.

Ominaisuudet pisteytettiin kameroiden,

erityisesti runkojen säätöominaisuuksien

laajuuden ja

käytettävyyden perusteella. Erot kameroiden

välillä ovat melko pieniä,

mutta Canon ja Nikon nousevat

tässäkin suhteessa aavistuksen

Canon

Olympus

Pentax

Nikon

Olympuksen ja Pentaxin edelle.

Varustelun arvosanaa nostavat

peruspakettiin kuuluvat oheiset,

kuten objektiivin (objektiivien)

ominaisuudet, ohjelmistopaketin

koostumus sekä lisävarusteet.

Canon saa hieman Nikonia ja

Pentaxia paremman arvosanan

poikkeuksellisen runsaan ja monipuolisen

ohjelmistopakettinsa ansiosta.

Olympuksen muita korkeamman

arvosanan taustalla

taas on rungon ja kahden objektiivin

muodostama runsas kokonaispaketti.

Laajennettavuus on arvioitu

melko suoraviivaisesti valmistajan

tarjoaman kokonaisjärjestelmän

ja lisälaitevalikoiman laajuuden

perusteella.

Painoarvo Nikon Canon Olympus Pentax

Kuvan laatu 30 % 9 8 7 7

Käytettävyys 20 % 9 8 8 8

Ominaisuudet 20 % 9 9 8 8

Varustelu 15 % 8 9 10 8

Laajennettavuus 15 % 10 10 8 9

Arvosana 100 % 8,7 9,0 8,0 7,9

Ominaisuudet on pisteytetty asteikolla 4–10. Hinta ei vaikuta pisteytykseen.

Canon Nikon

Tikkanen

Jukka Kuvat:

Kameroiden

värintoisto peruskorjattunakuvaohjelmassa.

Canonin ja

Nikonin värintoisto

on sangenluonnollinen.Olympuksenvärintoisto

on aavistuk-

Olympus Pentax

senkeskitasoavaimeampi ja Pentaxin

hieman muita

korostetumpi

ja kylläisempi.

■ RATKAISUT

Tietokone ohjaa kuvausta

Digitaalisen järjestelmäkameran

myötä tietotekniikka on hiipinyt entistä

lähemmäs valokuvaajia. Kukaan

digitaalikuvausta työkseen

harjoittava ei voi täysin välttää tietokoneen

käyttöä ja kuvien muokkaamista

kuvaohjelmien avulla.

Erityisesti raw-muotoon tallennetut

kuvat vaativat käytännössä

aina ”kehityksen”, eli käsittelyn

raw-kuvien tuonti- ja muokkausohjelman

avulla. Raw-kuvaan kuvatieto

on tallentunut suoraan kennolta

siirtyneessä raakamuodossa.

Etuna on se, että kuvaaja voi tehdä

kuviin hyvin laajoja säätöjä ja

muokkauksia jälkikäteen.

Tietotekniikka tuo valokuvaamiseen

myös aivan uusia käytännön

ulottuvuuksia. Yksi tyypillinen digiajan

ilmiö on usb-kaapelilla tietokoneeseen

liitetyn kameran käyttä-

Sama kohde kuvattuna samasta pisteestä

Pentaxin zoomin 16 millin

laajakulma-asetuksella ja Nikonin

zoomin 70 millin teleasetuksella.

Laajakulma-asetus vastaa kinokameran

24-millistä ja teleasetus 105millistä.

Canonin ja Nikonin etsinkuva

on aavistuksen kirkkaampi

kuin Olympuksessa ja Pentaxissa,

mutta etsinkuvat poikkeavat

sävyltään, joten erojen havaitseminen

on jopa rinnakkain vertailemalla

melko vaikeata.

Pentax on joukon ainoa kamera,

jossa on oikea pentaprisma.

Pentaxin etsinkuva onkin

kilpailijoihin verrattuna aavistuksen

terävämpi ja kontrastikkaampi.

Canonissa ja Nikonissa on

peilien avulla toteutettu niin

kutsuttu pentapeilietsin. Olym-

Kuva: Jukka Tikkanen

minen tietokoneen ohjaamana. Tähän

tarvittava ohjelma kuuluu jopa

joidenkin edullisten järjestelmäkameroiden

perusvarustukseen.

Kuvadata voidaan ohjata tallentumaan

muistikortin asemesta

suoraan tietokoneen kiintolevylle.

Otettu kuva voidaan välittömästi

avata suuressa koossa näyttöruutuun

tarkasteltavaksi. Myös halutut

korjaukset esimerkiksi valotukseen

ja väritasapainoon voidaan

tehdä suoraan tietokoneesta kameraan

koskematta.

Tällainen työskentely on omiaan

helpottamaan ja järkeistämään

esimerkiksi studiotyöskentelyä

tai muuta työtä, jossa on

etua siitä että kameran toimintoja

voidaan ohjata muualta kuin kamerasta.

Ilman tietokonetta kamera voi-

puksessa on muista poiketen

niin kutsuttu porropeilietsin,

minkä ansiosta kameran päällä

ei ole lainkaan peilikameroille

tyypillistä etsinkyhmyä.

Kaikissa kameroissa on yhdysrakenteinen,

kameran päälle si-

Nikonin sähköinen lankalaukaisin

sallii kameran

laukaisemisen kameraa

täräyttämättä.

daan laukaista joko

langallisella tai langattomallakaukolaukaisimella.

Varsinkin

langaton infrapunakauko-ohjain

on oiva

vastine vanhanaikaisellelankalaukaisimelle.

Järjestelmäkamerain monipuolisuus

ja modulaarisuus käy

mainiosti ilmi siitä tosiseikasta, että

kaikista kameroista juuri tämä

tyyppi sopii parhaiten teknistieteelliseen

työskentelyyn.

Miltei kaikissa niissä tilanteissa,

joissa kamera täytyy liittää

osaksi jotakin muuta optista ko-

Canonin erikseen myytävän 10—22 millin zoomin laajakulmaisin

asetus vastaa kinokamera 16-millistä laajakulmaa.

Tämä on jo niin huikea laajakulma että pienikin kameran

kallistus ylöspäin saa pystylinjat ”kaatumaan”.


joitettu esiin ponnahtava salamalaite.

Tämä takaa säälliset salamakuvat,

mutta salamoiden teho

on sangen vaatimaton. Ohjelukuna

on kaikilla muilla 11 (metreillä

laskettuna, ISO 100) paitsi

Canonilla, jonka ohjeluku on 13.


konaisuutta, on järjestelmäkamera

paras vaihtoehto.

Sopivin mekaanisin ja mekaanis-optisin

sovittein järjestelmärunko

on helposti liitettävissä esimerkiksi

mikroskooppiin, tähtikaukoputkeen

tai vaikkapa ihmisten

sisikunnan kuvaamiseen tarkoitettuihin

laitteisiin.

Olympus-paketin pidemmän zoomin pisin polttoväliasetus

vastaa perinteisen kinokameran 300-millistä

teleobjektiivia. Niinpä sen avulla on jo mahdollista

lähestyä myös eläviä luontokohteita.

Näiden salamalaitteiden teho

riittää hyvin vain muutamien

metrien etäisyydelle. Suurempaa

salamatehoa kaivattaessa on

hankittava kameran lisävarusteluistiin

kiinnitettävä tehokkaampi

lisäsalama.




■■■VERTAILU

■ TEKNIIKKA

Salamat ja automatiikka

Vaativammassa käytössä ja hankalissa

valaistusolosuhteissa tarvitaan

avuksi salamalaitetta. Kameran

omasta pikkusalamasta ei

useimmiten ole kuin apuvaloksi.

Järjestelmäkameroiden kanssa

käytettäviä erillisiä salamalaitteita

kutsutaan usein järjestelmäsalamalaitteiksi.

Syynä tähän on se, että

salamalaitteiden oma mittausja

säätöautomatiikka kytkeytyy

osaksi kamerarungon valonmittaus-

ja valotusautomatiikkaa.

Tällainen saumaton yhteistoiminta

takaa sen, että kohde va-

Zoomilla pärjää pitkälle

Järjestelmäpakettien peruszoomit

edustavat valmistajiensa

objektiivivalikoiman edullisinta

ryhmää. Tämänhän sanoo jo

objektiivien hintakin. Pakettien

noin tuhannen euron hinnasta

objektiivi haukkaa muutaman

sadan euron verran.

Edullisen hinnan vaikutus

näkyy objektiivin mekaanisessa

rakenteessa ja muun muassa

niiden valovoimassa. Objektiivirungon

päämateriaalina on

monissa tapauksissa komposiittimateriaali.

Objektiivien

valovoima on vain kohtalainen,

yhtään hyvä- tai huippuvalovoimaista

laitetta ei kuulu

joukkoon.

Edullisen hinnan takana on

myös se, että yksikään vertailun

zoomeista ei ole tarkoitettu

kattamaan täyttä kinofilmiruudun

alaa. Kaikki objektiivit

on suunniteltu filmiruutua

pienikokoisemmalle kuvailmaisimelle.

Täyden ruudun

kattavat, vastaavilla polttoväliominaisuuksilla

varustetut objektiivit

olisivat jo selkeästi

kalliimpia.

Objektiivien polttovälialue

kattaa hyvin kaivatuimman alueen

laajakulmasta pikkuteleen.

Kaikkien muiden zoomauskerroin

on kolmen luokkaa, mutta

Nikonin objektiivin miltei nelinkertainen

zoomausalue on

joukon laajin.

Jos kuitenkin otetaan huomioon

Olympuksen kahden

zoomin peruspaketti, vie tämä

kirkkaasti voiton, sillä ne yhdessä

kattavat kinokameran


lottuu oikein, vaikka se valotettaisiin

osaksi vallitsevan valon,

osaksi salamavalon avulla. Tällainen

kahden valotyypin yhdistäminen

tuottaakin useimmiten luonnollisimman

ja uskottavimman

vaikutelman.

Automaattisalamalaitteiden valotusautomatiikka

perustuu useimmiten

filmin tai kennon pinnasta

heijastuvan valon mittaamiseen.

Hieman yksinkertaistaen salamalaite

syttyy ja lähettää valoaan,

kunnes sitä on heijastunut kohteesta

sopiva määrä takaisin, jon-

polttovälialueen 28 millistä aina

300 milliin. Yhdistelmän zoomauskerroin

on miltei 11-kertainen.

Vertailukameroiden zoo-

ka jälkeen välähdysputki sammutetaan.

Kaikki tämä tapahtuu sekunnin

kymmenestuhannesosien

aikana.

Filmin- ja kuvailmaisimen pinnan

erilaisesta heijastavuudesta

johtuen laadukkaat filmikameran

kanssa käytettäviksi tarkoitetut

salamat eivät toimi tyydyttävästi,

kun ne kytketään digirunkoon.

Kuvailmaisimen pinnan heijastavuuseroista

johtuen on viisasta

hankkia kamerarungon kanssa saman

merkkinen salamalaite. Toisen

valmistajan sinänsä laadukas

mien lähikuvausominaisuudet

ovat kohtalaiset, sillä pisimmällä

polttoväliasetuksella päästään

kuvaamaan noin postikortin

kokoinen alue. Todella vaikut-

Speedlite 580EX on Canonin

järjestelmäsalamavalikoiman

huippumalli.

Kuva: Canon

ja monipuolinen salama ei välttämättä

toimi parhaimmalla tavalla

oman kamerarungon kanssa.

tavia lähikuvia kaipaavan on

kuitenkin syytä hankkia käyttöönsä

erityisesti lähikuvaukseen

tarkoitettu mikro- tai

makro-objektiivi.

Canon Nikon Olympus Pentax

Malli EOS 350D D70S E-300 *ist DS

Hinta (runko + peruszoom) 1 000 € 1 300 € 1000 €* 1 000 €

Valmistaja Canon Nikon Olympus Pentax

Http:// www.canon-europe.com www.nikon.com www.olympus.com www.pentaxeurope.com

Lisätietoja Canon Oy Nikon Suomen toimisto Olympus Finland Oy Perkko Oy

Puhelin 010 54420 (09) 566 0060 (09) 875 810 (09) 478 0500

Http:// www.canon.fi www.nikon.fi www.olympus.fi www.perkko.fi

VALOKUVAUSOMINAISUUDET

Vakiozoomin polttovälialue ja valovoima 18 – 55 mm, f/3,5 – 5,6 18 – 70 mm, f/3,5 – 4,5 14 – 45 mm, f/3,5 – 5,6* 16 – 45 mm, f/4

Vastaavuus kinokoossa 29 – 88 mm 27 – 105 mm 28 – 90 mm 24 – 68 mm

Zoomauskerroin 3 3,9 3,2 2,8

Objektiivin kiinnitys Canon EF/EFS-bajonetti Nikon-bajonetti 4/3" -bajonetti Pentax-KAF -bajonetti

Etsimen rakenne ja näyttöala Pentapeili, 95 % Pentapeili, 95 % Porropeilietsin, 95 % Pentaprisma, 95 %

Yhdysrakenteinen salama, teho (iso 100) ●, 13 ●, 11 ●, 11 ●, 11

Suljinajat sekuntia 30 – 1/4000, B 30 – 1/8000, B 60 – 1/4000, B 30 – 1/4000, B

Sarjakuvausnopeus (kuvaa sekunnissa) 3 3 2,5 2,8

Valotustavat Auto, P, A, T, M Auto, P, A, T, M Auto, P, A, T, M Auto, P, A, T, M

Valotusohjelmia 5 7 5 + 14 7

Käyttäjän omia asetusvaihtoehtoja 9 25 4 18

Valotushaarukointi ● ● ● ●

Valkotasapainon haarukointi ● ● ● O

Valkotasapainon mittaus ja käsisäätö ● ● ● ●

Kohinanvaimennus O valinnainen valinnainen valinnainen

Tarkennuspisteiden lukumäärä/valinnaisuus 7/kuvaajan valittavissa 5/kuvaajan valittavissa 3/kuvaajan valittavissa 11/kuvaajan valittavissa

DIGITAALIOMINAISUUDET

Ccd-elementin koko (mm) 22.2 x 14,8 (cmos) 23,7 x 15,6 (ccd) 17,3 x 13 (ccd) 23,5 x 15,6 (ccd)

Tehollinen pikselimäärä (megapikseliä) 8,0 6,1 8,0 6,1

Polttovälikerroin (kinokameraan verrattuna) 1,6 1,5 2,0 1,5

Paras kuvatarkkuus 3456 x 2304 3008 x 2000 3264 x 2448 3008 x 2000

Kuvasuhde 3:2 3:2 4:3 3:2

Tft-ruudun halkaisija (tuumaa/mm) 1,8 / 46 2,0 / 51 1,8 / 46 2,0 / 51

Herkkyysasetus (asa/iso) 100 – 1600, Auto 200 – 1600, Auto 100 – 400 (1600/3200), Auto 200 – 3200, Auto

Tiedostoformaatit jpeg, raw + jpeg jpeg, raw jpeg, tiff, raw jpeg, raw

Kuvamuisti Compact flash I ja II Compact flash I ja II Compact flash I ja II Sd / Mmc

Pictbridge-suoratulostus ● ● ● ●

Paristot/akut Litiumioniakku NB2-LH Litiumioniakku EN-EL3 Litiumioniakku BLM-1 AA-koon akut ja paristot

tai CR-V3 -litiumparistot

Akun jännite / kapasiteetti 7,4 V / 720 mAh 7,4 V / 1500 mAh 7,2 V / 1500 mAh paristot

Rungon koko mm (l x k x s) 127 x 94 x 64 140 x 111 x 78 146 x 87 x 68 125 x 93 x 66

Rungon ja peruszoomin yhteispaino 730 g 1135 g 980 g 830 g

MUUTA

Väriavaruusvaihtoehdot sRGB, Adobe RGB sRGB, Adobe RGB sRGB, Adobe RGB sRGB, Adobe RGB

Muuta Asentotunnistin Kuvan kääntö katseltaessa

Ohjelmat Canon Zoom Browser Nikon View Olympus Master Pentax Photo Browser

Arcsoft Photostudio 5.5 Pentax Photo Laboratory

Digital Photo Professional

Huomautuksia Lisäakkukahvan kanssa Lisäparistopitimen kanssa *Peruspaketin hintaan kuuvoidaan

käyttää myös AA- voidaan akun asemesta luu myös 40–150 mm,

koon akkuja tai paristoja. käyttää 3 kpl CR2- f/3,5 – 4,5 Zoom. Objektiivi

Suomenkielinen litiumparistoa. vastaa 80 – 300 mm:n

käyttövalikko. kinokamerazoomia.

● = Kyllä O = Ei

Eroja

käytettävyydessä

Kaikissa vertailun kamerapaketeissa

ovat

perusominaisuudet

varsin hyvin kohdallaan.

Erityisesti Olympuksen

ja Pentaxin kohdalla

on panostettu tavanomaistaenemmän

käytön helppouteen

ja ne toimivat

hyvin myös

”tähtää ja laukaise” -

periaatteella.

Canon ja Nikon tarjoavat

hieman kahta muuta

paremman käytettävyyden, sillä

niiden säätöihin ja asetusvaihtoehtoihin

pääsee helpommin käsiksi.

Nämä ominaisuudet vetoavat

ennen kaikkea niihin kuvaajiin,

jotka haluavat itse valita

kuvausasetukset.

Yleinen periaate on se, että

useimmin kaivatut säädöt, kuten

valotuksen hienosäätö, valkotasapainoasetukset,iso-herkkyysasetukset

ja salaman toimintatapa

ovat helposti valittavissa

omista painikkeistaan tai

selkeiden säädinten avulla.

Harvemmin kaivatut toiminnot,

muun muassa valotuksen

tai valkotasapainon haarukointi

sekä terävöinti- ja värikorjailuasetukset

on useimmiten

tehtävä valikon kautta.

Säädettävyyden suhteen pi-

Canon EOS 350D

Pienikokoinen ja mustanpuhuva

EOS 350D on

hyvin menestyneen EOS 300D:n

seuraajamalli. Suurempi kennon

tarkkuus, pienempi fyysinen koko

ja helpompi käsiteltävyys ovat

päällimmäisiä parannuksia.

Järjestelmäkamerarungoksi

350D on kiitettävän kevyt ja pieni-

Canoniin on erikseen

saatavana lisäakkukahva, joka sallii

joko kahden akun tai AA-koon paristosarjan

käyttämisen kameran virransyöttöön.

Kahva parantaa myös

kameran käsiteltävyyttä erityisesti

kuvattaessa pystykuvia.

simmän korren vetää Nikon,

jonka kintereillä Canon ja Pentax

seuraavat sangen tiiviisti.

Olympuksestakin löytyy käytännössä

kaikki samat säätöominaisuudet

kuin muistakin,

mutta niiden tekeminen on hieman

työläämpää.

Kameran koko on aina makuasia.

Toiset pitävät reilun kokoisesta

ja toiset taas arvostavat

pientä kokoa. Kameroiden äärimmäiset

kokoerot ovat kohtalaisen

suuret. Kun ottaa käteensä

suurikokoisimman Nikonin

tai pienimmän Canonin, on koko-

ja painoero merkittävä.

Pientä kameraa on helpompi

kokoinen. Jopa niin pieni,

että suurikätinen saattaa

kokea sen turhankin

kouraanhukkuvaksi.

Lisävarusteena

myytävä akkukahva

on tässä avuksi.

Kahva helpottaa kameran

käsittelyä, pystykuvien

ottamista sekä

tarjoaa mahdollisuuden

käyttää kahta akkua tai kuutta AAkoon

akkua tai paristoa.

Ominaisuuksiensa puolesta kamera

jättää sangen vähän toivottavaa,

joskin kameraan tarttuminen

vie peukalon kovin helposti yksittäis-,

sarjakuva- ja vitkalaukai-

kuljetella ja jopa pidellä, mutta

toisaalta suurempi koko ja paino

tuovat mukanaan lisää massaa ja

näin ollen myös vakautta kuvaamiseen.

Minkä valitsisin?

Kokonaisuutena joukon laitteiden

välillä on suhteellisen vähän

eroja. Lisäksi osa eroista on

puhtaasti maku- ja mieltymyskysymyksiä.

Jos kuvaajalla on

tapana käyttää kameraa automaattiasetuksin

ilman suurempia

käsisäätöjä tai korjailuja,

ovat kaikki kamerat käytännössä

yhtä helppokäyttöisiä.

Jos taas kokeneen ja vaativan

kuvaajan tapaan halutaan itse

vaikuttaa valotukseen ja asetuksiin

erilaisin hienosäädöin, alkavat

erot eri kameroiden välillä

käydä ilmeisen selviksi.

Tuntumaltaan, samoin kuin

kooltaan ja painoltaankin Nikon

on vertailujoukon vakuuttavin

laite. Kalleimman hintansa vastapainoksi

se tarjoaa myös ammattimaisimman

vaikutelman.

Myös Olympus on reilun kokoinen

kamera, joskin se on sel-

■ Nikon D70S

Hyvin suunniteltu Nikon on monipuolinen väline jopa puoliammattilaisen

tarpeisiin. Kameran käytettävyys on erinomainen ja järjestelmän

laajennettavuus erittäin hyvä. Pakettiin kuuluva objektiivi on

vertailujoukossa kiistattomasti paras.

Arvosana

8,7

+ Kuvanlaatu, sarjakuvaus, ohjelmat

– Vahinkopainallukset

sinpainikkeelle. Tämä saattaa hetkeksi

sotkea kameran toiminnan.

Kamerapaketin mukana seuraava

peruszoom on edullisesta

hinnastaan ja vaatimattomasta ulkonäöstään

huolimatta laadukas

objektiivi. Se ei tietenkään edusta

aivan huippua, mutta riittää mainiosti

peruskäyttäjän tarpeisiin.

Kokonaisuutena EOS 350D:n

kuvanlaatu on hyvä ja Canonille

tyypilliseen tapaan värintoisto on

miellyttävä ja luonnollinen.

Canonin mukana seuraava ohjelmisto

on poikkeuksellisen runsas

ja laadukas. Se käsittää monien

osaohjelmien ohella laadukkaan

Digital photo professional -kuva-


västi Nikonia kevyempi. Se on

kuitenkin muita selvemmin

suunnattu sellaiselle käyttäjälle,

joka kernaasti luottaa automatiikkaan

ja jättää hienosäädöt

muiden murheiksi.

Joukon pienikokoisemmat

kamerat, Canon ja Pentax sijoittuvat

näiden kahden välimaastoon.

Canon tarjoaa Nikonin

veroiset säätöominaisuudet aavistuksen

hankalammin käytettävässä

paketissa.

Pentax puolestaan on helppokäyttöisyyden

ilmentymä.

Sen säätöjen ja asetusten muuttaminen

on hieman Canonia

kankeampaa, mutta selkeästi

Olympusta sujuvampaa.

Kuvanlaadun suhteen erot

kameroiden välillä ovat suhteellisen

pieniä, erityisesti jos kuvia

ei tulosteta tai vedosteta poikkeuksellisen

suureen kokoon.

On syytä ottaa huomioon, että

objektiivin vaikutus kuvanlaatuun

on melko suuri. Jos edullisen

perusobjektiivin tilalle hankitaan

huippuluokan ammattiobjektiivi,

paranee kuvanlaatu

havaittavasti.

TK

ohjelman sekä kameran kauko-ohjaukseen

tarvittavan ohjelman.

Kokonaisuutena Canon EOS

350D antaa itsestään hyvin positiivisen

vaikutelman. Helppokäyttöinen,

pienikokoinen ja edullinen

kamera sopii mitä mainioimmin ensimmäiseksi

digitaaliseksi järjestelmäkameraksi.

■ Canon EOS 350D

Hinta: 1000 €

Valmistaja: Canon,

www.canon-europe.com

Lisätietoja: Canon, puh. 010 544 20,

www.canon.fi

Lyhyesti: Pienikokoinen, kevyt ja monipuolinen,

kahdeksan megapikselin kuvailmaisimella

ja 18–55 millin zoomilla

varustettu järjestelmäkamera.


■■■VERTAILU

Nikon D70S

Nikon on objektiiveineen vertailujoukon

kookkain ja painavin laite.

Sen koko ja paino eivät toki ole

poikkeuksellisen suuret, mutta

esimerkiksi Canonin rinnalla se

tuntuu eri painoluokan laitteelta.

Olympus E-300

Kookas Olympus on hyvin

muotoiltu ja kokoisekseen yllättävän

helposti pideltävä ja käsiteltävä

kamera. E-300 on myös

sangen helppokäyttöinen, joskin

muutamat ajoittain kaivatut toiminnot

on kätketty valikoiden alle.

Pentax *ist DS

Pentax jakaa yhdessä

Canonin kanssa

joukon pienikokoisimman ja keveimmän

kameran sijan. Kamerassa

on satsattu helppokäyttöisyyteen,

sillä säätimien ja painikkeiden

määrä on saatu pidetyksi kiitettävän


Monille ostajille tämä tosin

saattaa olla positiivinen

argumentti.

Nikonin käsiteltävyys

on esimerkillisen

hyvä, sillä jokaista

olennaista säädettävää

seikkaa varten on

oma säätimensä. Kaksi

yleissäätöpyörää tekee

rinnakkaisten säätöjen tekemisen

todella helpoksi.

Kokemattoman käyttäjän mielestä

Nikon saattaa vaikuttaa kovin

tekniseltä ja nippeleiden täyttämältä

laitteelta. D70S ei olekaan

aivan omiaan aloittelijan kameraksi,

vaan puhuttelee pikemmin-

Kamera on mitä ilmeisimmin

suunnattu helppokäyttöisyyttä

arvostavalle käyttäjälle.

Ohjelma-automatiikalla tai

aiheohjelmia käytettäessä

kuvaaminen on sujuvaa

ja helppoa.

Olympus poikkeaa koko

muusta joukosta kuvailmaisimensa4:3-kuvasuhteen

puolesta. Tämä tuottaa

selvästi neliömäisemmän kuvan

kuin vertailun muut, kinofilmiruudun

kuvasuhteen 3:2 omaavat laitteet.

Se, kummasta pitää enemmän,

on makuseikka, mutta 4:3kuva

on lähempänä klassisen tai-

pienenä. Useimmin kaivatut säätötoiminnot

löytyvät kuitenkin nopeasti

ja vaivattomasti yhden

funktiopainikkeen avulla.

Olympuksen tavoin

myös Pentax vetoaa

helppokäyttöistä järjestelmäkameraakaipaavaan

kuvaajaan. Se on

parhaimmillaan täysautomatiikan

tai aiheohjelmien

varassa käytettynä.

Tarjolla on kuitenkin luonnollisesti

koko säätö- ja kuvaustapavaihtoehtojen

kirjo.

Pentaxin objektiivi poikkeaa

muusta joukosta siinä suhteessa,

että se on peruszoomiksi poik-

Arvosana

9,0

+ Kuvanlaatu, käytettävyys, objektiivi

– Paino

kin edistynyttä harrastajaa tai vaativaa

kuvaajaa.

Akun tilalla voidaan virtalähteenä

käyttää erikseen saatavan lisäosan

avulla kolmea pitkäikäistä

litiumparistoa. Paristosarja onkin

hyvä vakuutus virransaantiin myös

matkaolosuhteissa.

Nikonin objektiivi on koko vertailujoukon

ulottuvin ja laadukkain.

Se edustaa selvästi astetta korkeampaa

laatuluokkaa kuin vertailun

muut peruszoomit. Myös sen

zoomauskerroin on muita suurempi.

Moni käyttäjä ei varmaan pitkään aikaan

kaipaakaan lisäobjektiiveja.

D70S:n kuvanlaatu on hyvä,

joskin värintoistossa se häviää aa-

Arvosana

8,0

+ Objektiivipaketti, ergonomia

– Kohina, käsitarkennus, sarjakuvaus

dekäsityksen mukaista kultaisen

leikkauksen kuvasuhdetta.

Olympuksen suurimmat heikkoudet

liittyvät muita kameroita häiritsevämpään

kohinaan sekä joukon

alhaisimpaan sarjakuvausnopeuteen.

Myös objektiivin käsitarkennus

on sähköisenä muuta joukkoa tunnottomampi

ja epämääräisempi.

E-300:n kuvien terävyys on samaa

hyvää tasoa Canonin kanssa

ja sen ehdottomana vahvuutena

on muita täydellisempi kahden hyvän

objektiivin paketti. Nämä kattavat

yhdessä todella runsaan alueen,

joten harva kaivanneekaan

enää lisäobjektiiveja.

Arvosana

7,9

keuksellisen laajakulmainen. Objektiivin

polttoväli vastaa noin

24–68 mm:n kinokameraobjektiivia.

Moni kuvaaja onkin viehtynyt

näin laajakulmaiseen objektiiviin.

Valitettavasti muutoin mainio

objektiivi on toisaalta myös Pentaxin

heikko kohta, sillä sen terävyystoisto

on koko joukon vaatimattomin.

Toistoa ei ehkä voi luonnehtia

heikoksi, mutta muihin nähden

se on vain tyydyttävää luokkaa.

Pentaxin kohina-arvot ovat kohtalaisen

hyvät, miltei Canonin ja Nikonin

tasoa. Kameran värintoisto

on sangen lämmin ja kylläinen, mitä

seikkaa moni harrastaja saattaa

jopa pitää erinomaisena. Täysin

vistuksen Canonille. Kuvien terävyys

sen sijaan on vertailujoukon

parhain. Kohinaominaisuuksissa

se jakaa Canonin kanssa vertailun

ykköspaikan.

Nikon on kokonaisuudessaan

vertailujoukon laadukkain ja monipuolisin,

mutta samalla myös joukon

kallein kamera.

■ Nikon D70S

Hinta: 1300 €

Valmistaja: Nikon, www.nikon.com

Lisätietoja: Nikon Suomi,

puh. (09) 566 0060, www.nikon.fi

Lyhyesti: Puoliammattimainen, kuuden

megapikselin kennolla ja 18–70 millin

zoomilla varustettu laadukas järjestelmäkamera.

Automaattisena käytettynä

Olympus on helppokäyttöinen ja

mukava, sekä kokonaisuudessaan

poikkeuksellisen edullinen digijärjestelmä.

Kahden objektiivin paketti

tässä hintaluokassa on vahva

valtti.

■ Olympus E-300

Hinta: 1000 €

Valmistaja: Olympus,

www.olympus.com

Lisätietoja: Olympus Finland,

puh. (09) 8758 1105, www.olympus.fi

Lyhyesti: Kookas ja kohtuuhintainen,

kahdeksan megapikselin kennolla ja

kahdella zoom-objektiivilla varustettu digijärjestelmäpaketti.

+ Helppokäyttöisyys, etsin, laajakulmainen zoom

– Terävyystoisto

neutraali väriskaala on monen

mielestä hieman lattea ja vaimea.

*ist DS on pienikokoinen ja selkeä

digijärjestelmäkamera, joka

takaa hyvän lähtökohdan järjestelmän

käyttöön perehtymiseen. Laite

on myös ilahduttavan helppokäyttöinen,

mikä viehättänee runsaita

nippeleitä vieroksuvaa kuvaajaa.

■ Pentax *ist DS

Hinta: 1000 €

Valmistaja: Pentax,

www.pentaxeurope.com

Lisätietoja: Perkko,

puh. (09) 478 0500, www.perkko.fi

Lyhyesti: Pienikokoinen ja helppokäyttöinen,

kuuden megapikselin kennolla ja

16—45 millin zoomilla varustettu järjestelmäkamera.

osmo a. wiio

Missä vika?

Tietokoneet nopeutuvat, kuva paranee ja laitteiden

luotettavuuskin tuntuu lisääntyvän. Jälkimmäisestä

voidaan tietysti esittää erilaisia mielipiteitä, mutta

pitkään mukana ollut näkee kyllä siinäkin kehitystä.

Useimmilla heistä on kokemuksia laitteiden pettämisestä.

Muistan ajat, jolloin kiintolevyt vahingoittuivat

pienistäkin kolhaisuista tai sormista koneeseen välittynyt

staattinen varaus pysäytti toiminnan. Korpuilla

olevat tiedot olivat tietysti magneettikentissä ainaisen

katoamisen vaarassa. Voisin kertoa moniakin

tarinoita tärkeiden tiedostojen katoamisesta, kun

pöydällä oli sakset. Monasti ilmeistä syytä katoamiseen

ei löytynyt lainkaan, jostain vain oli riittävä

magneettikenttä ulottunut levynpintaan, esimerkiksi

liikuttaessa liian lähellä näyttölaitetta. Kiintolevyt

kaatuvat edelleen, mutta harvemmin.

Kone, korjaa itsesi!

Kalifornian ja Stanfordin yliopistojen yhteisen tutkijaryhmän

mukaan vain 15 prosenttia raportoiduista

vioista johtuu laitteista, 34 prosenttia ohjelmista ja 51

prosenttia käyttäjästä (Scientific American kesäkuu

2003, s. 44). Viat voivat saada hyvin kalliita seurauksia,

jos esimerkiksi tehtaan koneet pysähtyvät tai

tuottavat viallista tavaraa tai erilaiset turvajärjestelmät

eivät toimi.

Tämän kolumnin aihe kumpusi siitä, että tunti sitten

tietokoneeni ilmoitti, ettei noin kuukausi sitten

kirjoittamani ja varmistamani cd-levy ole lainkaan

alustettu! Onneksi tiedot olivat vielä kiintolevyllä.

Muutama viikko sitten melko uusi emolevy lopetti

toiminnan. Kun mitään elektroniikkaa ei enää korjata,

oli ainoa vaihtoehto ostaa uusi emo, joka palautti

toimintakyvyn entisillä osilla. Emon vikaantuminen

kuitenkin tuhosi tallentamattomia tekstejä.

Jos siis saisi lausua toivomuksen vakavasti otettavasta

kotitietokoneen parannuksesta, niin en liene

ainoa, joka kaipaa itse itsensä korjaavaa tietokonetta.

Ajatus ei suinkaan ole uusi, vaan moista tekniikkaa

on pitkään käytetty ainakin kriittisissä palvelinjärjestelmissä,

avaruusohjelmissa ja ilmeisesti myös sotilaselektroniikassa.

Tekniikalla on ihan oma nimikin,

eli ROC, recovery-oriented computing.

Tarkoituksena on siis palauttaa toimintakyky, ei

niinkään korjata varsinaisia vikoja. Oletetaanpa sellainen

tilanne, että koneessani on kolme muistikampaa

ja kesken työskentelyn yksi menee rikki. Koneen

käyttöjärjestelmään kuuluu tarkkailija, joka

valvoo toimintoja. Se huomaa muistivian ja päättelee,

että kolmesta muistikammasta kaksi vielä toimii.

Ohjelma sulkee viallisen muistin pois häiritsemästä

ja jatkaa työskentelyä pienemmällä muistilla. Käyt-

täjä saa tiedon tilanteesta ja voi sitten korvata viallisen

muistin.

Toistetta

Huomasitte varmaan äskeisessä päättelyssä mahdollisen

virheen? Miten kone voi suorittaa korjauksen,

jos vika estää koneen toiminnan? Kyseessä ei siis voi

olla pelkkä sovellusratkaisu, itse koneessa pitää olla

sisäinen varakone, joka toimii joka tapauksessa. Varakone

olisi siis jonkinlainen huoltaja, joka tavallaan

ulkopuolelta puuttuu pääkoneen toimintoihin.

Nykyisillä monitoimisilla piireillä tämä ei liene mikään

erityinen ongelma, tarvitaan erillinen virtalähde

ja muutama piiri. Uudentyyppiset monen ytimen

suorittimet saattavat ehkä ottaa vastuulleen myös

näitä huoltotehtäviä. Tehtävä ei ole kuitenkaan yksinkertainen,

vaan varakoneen lisäksi tarvitaan hyvin

tehokas huolto-ohjelma.

Shannonin matemaattisesta informaatioteoriasta

(1948) on lähtöisin käsite redundancy, jonka käänsin

1968 suomen sanaksi toiste. Sillä tarkoitetaan saman

asian ylijäämätietoa. Esimerkiksi luonnollinen kieli

on toisteista, sillä sitä voidaan suuresti karsia ilman,

että merkitys kokonaan katoaa. Toisteen vähentämiseen

pohjautuvat myös useat pakkausohjelmat.

Tekniikassa toisteisuus (redundant) tarkoittaa varajärjestelmiä,

jotka voivat korvata viallisen toiminnon.

Suurissa tietokonejärjestelmissä onkin yleensä

tätä toisteisuutta, kuten useita samanlaisia tietokoneita

rinnakkain. Tiedän, että tätä ”redundanssia”

kehitetään tärkeitä tietojärjestelmiä varten. Minä kaipaan

toistetekniikkaa myös tavallisiin kotikoneisiin.

Pehmo ja käyttäjä käsi kädessä

Laiteviat eivät kuitenkaan ole suurimpia ongelmia,

joskin esiintyessään ehkä tuhoisimpia. Peräti 85

prosenttia vioista johtuu käyttäjistä ja sovelluksista.

Niputan käyttäjät ja sovellukset yhteen, sillä toinen

johtuu toisesta. Vuosikausien arvostelusta huolimatta

käyttöjärjestelmän ja sovelluksien tuotannossa

näyttää toimintojen jatkuva lisääminen (featurism)

olevan tärkeämpää kuin käyttöliittymän inhimillisyys

ja käytön helppous.

Esimerkiksi Microsoftin Word-teksturissa on arvioiden

mukaan 80–90 prosenttia turhaa. Ahkerana

kirjoittajana minäkin käytän vain 10–15 prosenttia

sen toiminnoista. Loppu rasittaa ja hidastaa koneeni

toimintaa. Osien karsiminen on hankalaa ja automaattiset

päivitykset tyrkyttävät puuttuville osille

turhia korjauksia. Useita vuosia sitten toivoin näillä

palstoilla modulaarisia sovelluksia, jotka sallisivat

tiettyihin tarkoituksiin yksinkertaistettuja versioita.

Ei ole näkynyt!

TK

Viestinnän emeritusprofessori Osmo A. Wiio

on tunnettu tietotekniikan popularisoija.

”En liene ainoa,

joka kaipaa itse

itsensä korjaavaa

tietokonetta.”


■■■RAPORTTI

ANTTI J. LAGUS • ALOITUSKUVITUS: MINNA AHO


Näin

tehdään

rahaa

avoimella

koodilla

Avointen ohjelmistojen

yleistyminen muuttaa

ohjelmistoalan ansaintamalleja.

Lisenssitulojen

sijasta yritykset tienaavat

palveluilla.

Avointen ohjelmistojen ohjelmistopino

on kasvanut

reilusti keskiosastaan eli niin

kutsuttujen infrastruktuuriohjelmistojen

kohdalta. Pinon alaosan

ohjelmistot, muun muassa

web-palvelimet, ovat olleet jo

pitkään laajassa käytössä.

Ohjelmistopinon yläpää, bisnessovellukset,

eivät vielä ole

avautuneet avoimelle lähdekoodille.

Sieltä puuttuvat menestystarinat,

jotka helpottaisivat itpäättäjien

päätöksentekoa.

Suomalaisen ohjelmistotalon

Nemeinin osakas Henri Bergius

näkee, että asiakkaat maksavat

samalla tavalla, olipa kyse

avoimista tai muista ohjelmistoista.

Avoimissa ohjelmistoissa

ansaintalogiikka perustuu palveluihin,

jotka voivat olla asennusta,

kehitystä tai sovellustukea.

Näistä maksetaan myös

suljetuissa ohjelmistoissa, mutta

avoimissa ohjelmistoissa ei peritä

lisenssimaksuja.

Lisäksi avointen ohjelmistojen

maailmassa voidaan periä

sovellusvuokria niin kutsutusta

asp- eli sovellusvuokrauspalvelusta.

Näin hankkivat osan tuloistaan

hosting-yritykset, jotka

käyttävät ja tarjoavat avoimia

sovelluksia, jotka ovat puolestaan

Nemeinin kaltaisten yritysten

tekemiä.

Lisenssibisnes on kuollut,

palvelubisnes tulee

Intomielisimmät voivat jopa sanoa,

että lisenssibisnes on kuollut

ja palvelubisnes ottaa sen

paikan. Bisnesmallin muuttuminen

merkitsee, että asiakkaan

ymmärtäminen ja palvelu korostuvat.

Tämä sopii hyvin Ohjelmistoyrittäjien

yhdistyksen

puheenjohtajan, Cubical Solutionsin

Mika Leivon mielestä

hyvin Suomeenkin, vaikka Suomea

onkin moitittu puuttuvasta

palvelukulttuurista. Täällä ei

hänen mukaansa hössötetä

vaan asiantuntijapalvelut toimitetaan

luontevasti.

Leivo jakaa avoimen ohjelmiston

toimijat kolmeen luokkaan.

Toiset rakentavat avointen

ohjelmistojen päälle ohjelmistoja,

joita myydään tavalliseen tapaan.

Toiset suuntautuvat tukeen

ja kolmas ryhmä on tuotetalo,

joka jättää koko tuotteensa

■ MARKKINAT

Ei vielä bisnessovelluksiin

Tutkimusjohtaja Nikos Drakos

tutkimusyritys Gartnerilta on seurannut

avointen ohjelmistojen kehitystä

yli kymmenen vuotta. Hänen

mukaansa avointen ohjelmistojen

määrää on vaikea arvioida

yhdellä mittatikulla. Suuntaa voi

sen sijaan hakea useista eri lähteistä.

”Useimmat isot organisaatiot

käyttävät avoimia ohjelmistoja

joissakin sovelluksissaan, vaikkeivät

itse sitä tietäisikään. Monissa

infrastruktuuri- ja sisällönhallintasovelluksissa

on open source

-komponentteja”, Drakos sanoo.

Levinneisyyttä voi Drakosin

mukaan arvioida esimerkiksi tarkastelemallaApache-web-palvelimen

käyttöä, joka on löytänyt tiensä

30 prosenttiin ns. Fortune

250 -yrityksestä. Myös Linuxin

kasvava markkinaosuus palvelinkäyttöjärjestelmänä

antaa viitteitä

avointen ohjelmistojen lisääntymisestä.

Nea Gustafsson

”Suljettujen ohjelmistojen toimittajat

joutuvat kaiken aikaa keksimään

yhä nopeammin ja tehokkaammin lisäarvoja”,

Novellin Suomen maajohtaja

Kim Aaltonen sanoo.

Drakos pitää mielenkiintoisena

kehitystä, jossa erilaisia avoimia

ohjelmistoja pakataan valmiiksi

paketeiksi, joihin on myös tukea

tarjolla. Hänen mielestään myös

avointen ohjelmistojen nousu bisnessovelluksiin

on kiintoisa vaihtoehto,

mutta ohjelmat eivät ole

vielä tarpeeksi kypsiä.

Avoimiinkin

sisältyy riskejä

Myöskään avointa sovelluskehitystä

tekevistä yrityksistä ei Drakosin

mukaan ole tilastoja. Hänen

mukaansa tyypillinen yritys on

pieni, siinä on alle tusinan verran

työntekijöitä ja sen liikevaihto jää

alle viiden miljoonan dollarin.

Pääomasijoittajat ovat tehneet

ensimmäiset sijoituskierrokset joidenkin

yritysten kanssa.

Yksi Drakosilta eniten kysyttyjä

kysymyksiä on, mitä uusia riskejä

liittyy avoimiin ohjelmistoihin. Takuut

ja vastuut ovat yrityksille tär-

AVOIMEN KOODIN BISNES ■■■

avoimeksi. Kolmannessa mallissa

raha tulee erikoisehtoisten lisenssien

myynnistä tai asiantuntijapalveluista.

Kolmannen ryhmän täysi

avoimuus on Leivon mukaan

vielä harvinaista. Hän arvioi, että

neljä viidestä ohjelmistotalosta

käyttää avoimia ohjelmistoja

tuotteen tai tuotekehityksen

osana. Myös Cubical Solutions

toimii niin, että osa sen tuotteista

perustuu avoimiin ohjelmistoihin.

Yritys toimiikin

open source -yhteisön ota jotain

– anna jotain periaatteen mukaan.

”Open source siirtää ohjelmistoalan

bisnesmallia yksittäisten

lisenssien myynnistä

käyttöönoton, tuen tai neuvonnan

myyntiin. Se myös vääntää

bisnesmallia kohti sovellusvuokrausta”,

Leivo sanoo.

Pinossa ylöspäin

Novell Finlandin maajohtajan

Kim Aaltosen mukaan avointen

ohjelmistojen pinossa on noustu

kaiken aikaa korkeammille tasoille.

Matalan lisäarvon tuotteissa

kuten web-palvelimissa avoi-

keitä asioita. Drakos neuvoo yrityksiä

aloittamaan tekemällä selvän

linjauksen, käytetäänkö vai eikö

yrityksessä käytetä avoimia

ohjelmistoja.

Suomessa ehkä

kymmenen prosenttia

Myös teknologiajohtamisen professori

Heli Koski Helsingin kauppakorkeakouluun

liiketoiminnan

teknologian laitokselta on sitä

mieltä, että suomalaisten avointa

ohjelmistokehitystä tekevien yritysten

määrää hankala arvioida.

Hän on tänä keväänä tehnyt tutkimusta

ohjelmistoyrityksistä, joissa

590 kyselyn saaneesta yrityksestä

174 vastasi.

Vastanneista 73 kertoi tekevänsä

avointen ohjelmistojen ohjelmistokehitystä.

Kun Suomessa

on 2 100 ohjelmistoyritystä, merkitsisi

tämä, että 3,5 prosenttia tekee

töitä avoimen ohjelmistojen

parissa.

met ohjelmistot ovat jo lyöneet

läpi. Myös keskitason tuotteet,

kuten sovelluspalvelimet ja gridtuotteet

alkavat olla riittävän hyviä

laajaankin yrityskäyttöön.

”Pinossa on noustu ylöspäin

ja päästy paketoinnissa monimutkaisempiin

tuotteisiin. Tämä

on kilpajuoksua avointen ja

suljettujen ohjelmistojen välillä,

jossa suljettujen ohjelmistojen

toimittajat joutuvat kaiken aikaa

keksimään yhä nopeammin ja

tehokkaammin lisäarvoja, joita

ei ole saatavissa avoimista tuotteista”,

Aaltonen sanoo.

”Kun asiakas maksaa siitä

mitä tarvitsee, on helppo päätellä,

että esimerkiksi web-palveimissa

ei kannata maksaa, kun

Apachen saa avoimena ohjelmistona.

Sen sijaan en ole varma,

käykö koskaan niin, että laajojatoiminnanohjausohjelmistoja

saisi näin”, Aaltonen arvelee.

Toiminnanohjauksessa kyse

ei ole niinkään ohjelmistojen

teknologisesta laadusta, jossa

avoin yhteisö pystyy huippusuorituksiin,

kuin erilaisten liiketoimintaprosessienhahmottamisesta.

”Ainakin tämän verran yrityksistä

harrastaa avoimien ohjelmistojen

kehitystä. Jos osuus lasketaan

kyselyn saaneista 590 yrityksestä,

prosenttiosuus nousee yli

kymmeneen, mikä on mielestäni

yllättävän paljon”, Koski sanoo.

Koski muistuttaa, että tutkimuksissa

pitää ottaa huomioon

sellainen vääristymän mahdollisuus,

että siihen vastaavat ne yritykset,

joita asia kiinnostaa tai joille

se on ajankohtainen.

”Kun arvioidaan sitä, kuinka

paljon on avointa koodia tarjoavia

yrityksiä, pitää samalla arvioida

myös sitä, minkälainen lisenssikäytäntö

valitaan. Liiketoimintamalli

vaikuttaa yrityksen kannattavuuteen”,

Koski arvioi.

Neljännes yrityksistä tuottaa

pääasiassa kaupallisia ohjelmistoja

ja kymmenesosa vain

avoimella lisenssillä. Samaa tuotetta

myy niin sanotulla kaksoislisensoinnilla

neljä prosenttia.


■■■RAPORTTI

”Eri alojen vertikaaliprosesesseja

tuntevat kovapalkkaiset

konsultit eivät koodaa vapaa-aikanaan

netissä. Nähtäväksi jääkin,

syntyvätkö bisnestyökalut

jatkossakin suljetussa yhteisössä”,

Aaltonen päättelee.

Ketsuppi-ilmiö alkaa toimia

IBM:n Pohjoismaista ja Baltian

alueesta vastaava Linux-johtaja

Odd Bakkengen kertoo, että

vielä pari vuotta sitten yritykset

eivät uskaltaneet panostaa avoimen

lähdekoodin ohjelmistoihin.

Myös Bakkengenin mukaan

avointen ohjelmistojen pino on

■ TEKNIIKKA

Avoin lähdekoodi ei ole niin avointa

kuin usein luullaan, ja avoimuuttakin

on montaa eri lajia. Yleinen

harhaluulo on se, että avoimen ohjelmakehityksen

sovelluksien lähdekoodia

voidaan vapaasti kierrättää

ja yhdistellä muihin ohjelmiin.

Näin ei kuitenkaan ole.

Lähtökohtaisesti tekijällä on aina

oikeus omaan koodiinsa.

Avoimuus perustuukin lisenssiin eli

tietynlaiseen sopimukseen, jossa

tekijän oikeuksia siirretään käyttäjille.

Avoimen ohjelmakehityksen

kisenssiasioita selventämään perustettiin

vuonna 1998 OSI (Open

source initiative, www.opensource.org/licenses).

Se on tähän

mennessä hyväksynyt yli 60 lisenssiä,

eivätkä ne yleensä ole yhteensopivia

keskenään.

Lopputulos on se, että yhdellä lisenssillä

tehtyä avointa koodia ei

yleensä voikaan käyttää toisessa

avoimen koodin ohjelmassa. Tätä

epäyhteensopivuutta käytetään

toisinaan tietoisestikin hyväksi. Esimerkiksi

Sun Microsystemsin avaamasta

Solaris 10 -käyttöjärjestelmästä

ei erilaisen lisenssin vuoksi

voi ottaa lähdekoodia ja siirtää si-


kasvanut voimakkaasti ja niitä

käytetään myös muissa tehtävissä

kuin pinon alakerroksissa.

IBM toimii avointen ohjelmistojen

kehityksessä monella

rintamalla. Se on luovuttanut

omia ohjelmistojaan yhteisön

Lisenssit rajoittavat avoimuutta

Avoimen koodin lisenssit

tä vaikkapa kilpailijaan Linuxiin.

Kehittäjien ja yritysten keskuudesta

on tullut voimakkaita toiveita

lisenssien määrän karsimiseksi,

mutta tämä on vaikeaa. Lisenssien

takana olevat ideologiat

kun herättävät suuria tunteita,

varsinkin vapauden ja kaupallisten

tekijöiden välinen kädenvääntö.

Copyright vastaan

copyleft

Lisenssit voidaan jakaa kahteen

perusryhmää. Ensimmäiseen kuuluu

open source -lisensseistä tunnetuin

ja suosituin, gpl (Gnu general

public license). Sen kehitti

Free software foundationin

Richard Stallman. Hän harmistui

kovasti siitä, että lupauksia lähdekoodin

avoimuudesta alettiinkin

myöhemmin vetää takaisin, jolloin

kokonaisia sovellusten osia pitikin

yhtäkkiä kirjoittaa uudelleen.

Ratkaisu oli innovatiivinen gpl,

jossa tekijänoikeudet valjastetaan

suojaamaan koodin vapaus ja

avoimuus pitkälle tulevaisuuteen.

Lisenssin mukaan paitsi itse koodi,

myös kaikki sen pohjalta kehitetyt

jatkotuotteet on pakko jul-

Lisenssimuoto Vapaa Vapaa Avoin Koodin Tiukka Sanktiot

jakelu käyttö lähdekoodi avoimuuden avoimuuden ohjelmistosuojelu

suojelu patenteista

Shareware ● O O O O O

Freeware ● ● O O O O

BSD-lisenssi ● ● ● O O O

LGPL-lisenssi ● ● ● ● O O

GPL-2-lisenssi ● ● ● ● ● O

GPL-3-lisenssi ● ● ● ● ● ?

● = Kyllä O = Ei

Avoimuus ja lähdekoodin vapaus merkitsevät eri ihmisille eri asioita, mikä

näkyy avoimen koodin lisenssien eroissa. Linuxista tuttu gpl on yksi tiukimmista

ja se suojelee koodin ja sen johdannaisten avoimuutta erittäin

voimakkaasti.

”Kovapalkkaiset konsultit

eivät koodaa

vapaa-aikanaan netissä.”

käyttöön ja se myös kehittää

edelleen ohjelmistojaan avoimeen

ympäristöön. IBM:n

open source -kehitystä koordinoi

yrityksen Austinissa Texasissa

sijaitseva keskus 600 hengen

voimin.

Teknillisen korkeakoulun tutkija

Mikko Välimäki neuvoo selvittämään

lisenssiasiat huolellisesti,

jos tarkoituksena on käyttää open

source komponentteja tuotteissa.

kaista avoimina samalla lisenssillä,

eikä niistä saa koskaan periä lisenssimaksuja.

Jatkuvan avoimuuden

vaatimusta ei voi kiertää,

esimerkiksi linkittäminen suljettuihin

ohjelmakirjastoihin on kiellettyä.

Konseptista käytetään nimeä

copyleft, eli se on täydellinen vastakohta

perinteisille tekijänoikeuksille

(copyright).

Linus Torvalds päätti julkaista

Linuxin gpl-lisenssillä. Siksi kaikki

Linux-jakelut julkaistaan aina

myös ilmaisena versiona lähdekoodeineen

ja muutoksineen.

Gpl-3 hyökkää

patentteja vastaan

Lähivuosina valmistuvassa gpl:n

kolmannessa versiossa tavoitteena

on estää jopa ohjelmistopatenttien

vaikutus koodin avoimuuteen.

”Monet yritykset käyttävät ohjelmissaan

joitakin avoimeen koodiin

perustuvia osia. Jos yhtiö haastaisi

jonkun oikeuteen ohjelmistopatenteista,

se menettäisi käyttöoikeuden

käyttämiinsä open source

-komponentteihin, ja joutuisi ohjelmoimaan

ne itse uudelleen”, selittää

Teknillisen korkeakoulun tutkija

Mikko Välimäki, joka on teh-

IBM:n kumppaneina toimivat

ohjelmistotalot ovat Bakkengenin

mukaan siirtymässä

avointen ohjelmistojen tekemiseen.

Hänen ketsuppi-ilmiöksi

nimittämänsä odottelu on saavuttamassa

purskahdusvaiheen.

Ketsuppi-ilmiöllä hän tarkoittaa

tilannetta, jossa osapuolet odottelevat,

mitä toiset tekevät, aivan

kuin ylösalaisin käännetty ketsuppipullo

antaa odottaa sitä,

että kastike alkaa herua.

Nyt kun ketsuppipullon suu

on auki, ohjelmistotoimittajat

ovat alkaneet toimia. Bakkengen

on nähnyt muutoksen alkavan

nyt väitöskirjan open source -lisensoinnista.

Vaatimus saattaisi

johtaa tilanteeseen, jossa suuret

ohjelmistotalot eivät enää voisi uhkailla

toisia ohjelmapatenteilla.

Gpl:lle on tehty hieman löyhempiä

serkkuja. Esimerkiksi Gnu

lesser general public license (lgpl)

ja varsinkin Mozilla public license

(mpl) antavat enemmän liikkumavaraa

suljettujen ja jopa patentoitujen

osien käytössä, mutta ne

suojelevat silti tehokkaasti lähdekoodin

vapautta.

Vapaa koodi vai

vapaa käyttö?

Toinen näkökulma avoimeen lähdekoodiin

on se, että koodi on täysin

vapaata silloin kun käyttäjät

saavat tehdä sillä mitä haluavat.

Koodia saa vapaasti muutella,

myydä ja siitä saa myös tehdä suljetun

ohjelman. Ehkäpä kuuluisimmat

esimerkit tästä näkemyksestä

ovat Bsd- ja Mit-lisenssit.

Käyttäjä saa tehdä lähdekoodilla ja

ohjelmalla melkeinpä mitä vain,

kunhan muistaa lisätä maininnan

sen alkuperästä ja tekijästä.

Peruslinjojen lisäksi OSI:n 60 lisenssiin

mahtuu monenlaisia motiiveja

ja erikoisuuksia. Jopa Nokian

nimellä löytyy Nokia open

source license eli nokos. Jotkin uudet

lisenssit parantavat merkittävästi

käyttäjän asemaa. Esimerkiksi

CA julkaisi raskaan Ingres-tietokantansa

uudella ca-tosl-lisenssillä.

Siinä luvataan, että koodin

tekijänoikeudet ja patenttiasiat

ovat kunnossa. Näin käyttäjät

ovat suojassa Linux-SCO-kiistojen

tapaisilta ongelmilta.

SAMULI KOTILAINEN

viime vuonna. Esimerkiksi keskisuuret

toiminnanohjaustalot

Intentia, IBS ja Hansa siirtävät

sovelluksiaan Linuxiin.

Tuotteita viidenneksen

työmäärällä

Myös Suse Linuxin viime vuonna

hankkinut Novell on voimakkaasti

sitoutunut open source

-maailmaan. Novellin Suomen

maajohtaja Kim Aaltonen kertoo,

että yritys osallistuu avoimen ohjelmistoyhteisön

eri tavoin.

”Osan projekteista olemme itse

laittaneet liikkeelle ja olemme

niissä projektinomistajina. Näihin

olemme myös rekrytoineet

ihmisiä. Osassa olemme mukana

kehittäjinä. Näin syntyy laadukkaita

tuotteita, jotka istahtavat

johonkin rooliin meidän jakelussamme”,

Aaltonen kuvailee.

Aaltonen vertaa avoimen ohjelmistoprojektin

työmäärää

siihen, että ohjelmisto kehitettäisiin

täysin omin voimin ja

päätyy arvioon, että avoimessa

mallissa päästään 20 prosentilla

siitä työmäärästä, mitä tarvittaisiin,

jos kaikki tehtäisiin itse.

Näin saadaan hänen mukaansa

parempia ja laajempia kokonaisuuksia,

jotka ovat myös luotettavampia.

Suuret riippumattomat ohjelmistokehittäjät,

niin kutsutut

isv:t (independent software

vendor) ovat Aaltosen mukaan

hyvin mukana kehityksessä ja lähes

kaikki seuraavat kehitystä.

Suomalaisistakin ohjelmistoyrityksistä

suuri osa osallistuu toimintaan,

jos ei yritystasolla,

niin työntekijöiden harrastuksesta.

Näin työntekijät kehittävät

myös ammatillista osaamistaan.

COSS toimii

verkostosolmuna

Suomalaisten open source -yritysten

osaamisesta kantaa huolta

Commercial Open Source

Software, COSS, joka on johtaja

Petri Räsäsen mukaan

avointa lähdekoodia hyödyntävien

yritysten palvelukeskus ja

verkostosolmu. COSS pyrkii

kehittämään yritysten liiketoimintaa

ja tarjoaa niille erilaisia

kehityspalveluita.

COSS auttaa yrityksiä myös

vienninedistämisessä. Esimer-

”Kaikki tulot tulevat tehdystä työstä.

Tämä on selkänahkauppaa”, ohjelmistoyritys

Nemeinin osakas Henri

Bergius sanoo.

Nea Gustafsson

kiksi toukokuussa se vieraili

muutaman yrityksen kanssa

New Yorkin Linux Worldissa.

Vaikka internet onkin tärkeä

kanava, se ei Räsäsen mukaan

korvaa inhimillisiä kontakteja.

COSS on puuhaamassa Suomeen

omaa Linux World -tapahtumaa,

joka keskittyisi erityisesti

sulautettuihin järjestelmiin.

Suomessa on Räsäsen

mukaan tällä alalla kiinnostavaa

osaamista Nokian lisäksi myös

koneenrakennuksessa ja automaatioteknologiassa.

Herätys on parempi kuin

silmien ummistaminen

COSS pyrkii vastaamaan avointen

ohjelmistojen ohjelmistoliiketoimintaan

tuomiin muutoksiin

myös herättelemällä yrityksiä.

Huonoin vaihtoehto on Räsäsen

mukaan ummistaa silmänsä

kehitykseltä ja olla kuin

koko asiaa ei olisikaan.

”Kun asiaa katsotaan silmiin,

tunnistetaan sen tuomat mahdollisuudet

ja riskit. Avoimiin

ohjelmistoihin sisältyvät samat

riskit kuin muuhunkin ohjelmistokehittämiseen

ja -käyt-

töön. Lisäksi avoimessa lähdekoodissa

on kehittäjäyhteisöön

liittyvät riskinsä, joita ei pystytä

perinteisin menetelmin haistelemaan”,

Räsänen sanoo.

”Yritysten hakiessa kestäviä

ansaintamalleja ne tuovat tarjontaan

erilaisia komponentteja

ja siirtyvät perinteisestä järjestelmäintegraatiostakoulutukseen,

konsultaatioon ja sovellusvuokraukseen.

Näin palvelutarjonnasta

syntyy erilaisia yhdistelmiä”,

Räsänen sanoo.

Kehityskustannukset

jakoon

”Avoimen ohjelmistokehityksen

etu on siinä, että voimme jakaa

kehityskustannukset muiden

vastaavien organisaatioiden

kanssa. Kunkin projektin

tuotekehitysinvestoinnin maksaa

se asiakas, jolle uusi osio tulee,

mutta asiakaskin hyötyy

siitä, että saa käyttöönsä laajemman

kokonaisuuden”, Bergius

luonnehtii.

Nemeinin tuotteistossa on

kaksi linjaa. Toinen perustuu 90luvun

loppupuolella kehitetylle

Midgard-julkaisujärjestelmälle ja

toinen alun perin ohjelmistotaloille

kehitettyyn Open Psa -toiminnanohjausjärjestelmään.

Midgard on hyvin levinnyt

eri puolille maailmaa. Käyttäjiä

on eri maiden puolustusvoimista

Uuden Seelannin julkiseen

hallintoon. Projektienhallintakin

on kehittynyt sitä mukaa

kun siihen on lisätty uusia

moduuleita. Bergius mainitsee,

että esimerkiksi eräälle asiakkaalle

kehitetty tuntikirjaus on

nyt liitettävissä sovellukseen.

Yhteisössä merkittävä

markkinointikanava

Open source -yhteisö on Bergiuksen

mukaan merkittävä

markkinointikanava. Sieltä löydetään,

ladataan ja aletaan käyttää

uusia ohjelmistoja. Jos käyt-

”Avoimessa lähdekoodissa

on kehittäjäyhteisöön

liittyvät riskinsä.”

AVOIMEN KOODIN BISNES ■■■

täjille tulee ohjelmaan liittyviä

ajatuksia tai kehitystarpeita,

Nemeiniin otetaan yhteyttä ja

pyydetään tekemään tarvittavat

lisäykset.

”Pienelle suomalaiselle softatalolle

olisi hankalaa rakentaa

isoa markkinointikoneistoa,

mutta asiakaskin hyötyy mallista.

Harva organisaatio pitää kilpailuvalttina

sovellusta, jota kukaan

muu ei saa käyttää. Yhteisössä

tuotekehityskulut jäävät

pieniksi”, Bergius sanoo.

”Kaikki tulot tulevat tehdystä

työstä. Tämä on selkänahkauppaa”,

ohjelmistoyritys Nemeinin

osakas Henri Bergius sanoo.

Selkänahan myynnillä Nemein

on onnistunut tekemään

voitollista tulosta ja laajentamaan

asiakaskuntaansa niin, että

sen ohjelmia käytetään tätä

nykyä ympäri maailman. Markkinointikanavana

toimivassa

internetissä Nemein ylläpitää

näkyvyyttään julkaisemalla materiaalia

ja vastaamalla verkon

kautta tuleviin kysymyksiin.

Patenttidirektiivi

huolestuttaa

”Olemme seuranneet huolestuneinaohjelmistopatentoinnista

EU:ssa käytävää keskustelua.

Patentit suosivat isoja yrityksiä

ja estävät pieniltä markkinoille

pääsyn. EU:ssa on

kummallisinta se, että suositaan

yhdysvaltalaisia ohjelmistoyrityksiä,

joilla on omat patenttiportfolionsa”.

Bergius järkeilee, että ainut

järkevä tapa toimia jatkossa on

siirtää toiminta muualle, jos EU

ottaa käyttöön ohjelmistopatentoinnin.

Nemein on avannut

toimiston Georgiassa. Ensisijaisena

syynä ei ole varautuminen

patenttiuhkaan vaan tarkoitus

on kokeilla, miten Suomessa

kehitetty open source -malli

saadaan juurrutetuksi toisenlaiseen

markkinaan.

Georgiasta Nemein ei Bergiuksen

mukaan myöskään hae

halpoja kehitysresursseja. Sen

sijaan siellä myydään ohjelmistoja

paikallisin voimin. Keväällä

avattu toimipiste oli toukokuun

puoliväliin mennessä saanut jo

kolme asiakasta, mukaan lukien

Georgian isoimman pankin. TK


■■■OHJELMISTOT

SAMULI KOTILAINEN

Sun Microsystemsin

uusi Solarisversio

hämmentää

käyttöjärjestelmämarkkinoita

toden

teolla. Solaris 10

tuo raskaan sarjan

ominaisuudet niin

kymmenien prosessorientehopalvelimiin

kuin edullisimpiinCeleronkannettaviinkin.

Aurinkoenergiaa

palvelimiin

Vielä pari vuotta sitten yleinen

mielikuva Solariksesta,

niin kuin unix-käyttöjärjestelmistä

yleensäkin, oli tylsä hiljaista

kuolemaa tekevä vanhakantainen

palvelinjärjestelmä,

jonka myynti on tasaisessa laskussa.

Tänä vuonna jakeluun

päässyt Solaris 10 muuttaa käsitykset

tyystin. Ensimmäistä kertaa

Sun panostaa vahvasti Intelin

ja AMD:n x86-rautaan perustuviin

koneisiin ja tuo niille

aivan samat ominaisuudet kuin

raskaille unix-myllyille.

Kaiken huipuksi Solaris päätettiin

vapauttaa avoimen lähdekoodin

ohjelmistoksi. Kuka

tahansa voi ladata ja muunnella

käyttöjärjestelmän lähdekoodia,

eikä käyttöjärjestelmästä

veloiteta jatkossa senttiäkään.

Sanalla sanoen Linux on saanut

palvelinkäyttöön todella kovan

tason kilpailijan.


Avoin lähdekoodi ei itse

asiassa ole Sunille uusi asia, vaan

kyseessä on paremminkin paluu

juurille. Sunin perustajiin kuulunut

Bill Joy oli unixien kantaisän,

avoimesti yliopistoissa

kehitetyn bsd:n eli Berkeley

Software Distributionin takana.

Tälle avoimelle perustalle syntyi

Sun Microsystems ja yhtiön tietokoneiden

käyttöjärjestelmä

Sun OS vuonna 1983. Myöhemmin

käyttöjärjestelmän pohja

uudistettiin, mistä syntyi ensimmäinen

Solaris vuonna 1992.

Unixin viimeinen linnake

Erilaiset unix-käyttöjärjestelmät

ovat olleet melko tuntemattomia

verrattuna Windowsin, Dosin

tai OS/2:n tapaisiin massojen

työkaluihin. Todellisuudessa

unixit ovat jo vuosikymmenten

ajan hallinneet tehotyöasemien

ja varsinkin palvelimien markki-

noita. Aivan viime vuosiin asti

palvelinkaupassa unix-koneita

on myyty useammalla eurolla

kuin Windows-koneita.

Windowsin ja Linuxin kehittymisen

myötä tilanne on nopeasti

muuttunut. Perinteinen

unix-käyttöjärjestelmien kirjo

on harventunut sukupuuton

partaalle. Käytännössä markkinoille

on jäänyt enää kova kolmikko:

Hewlett-Packardin HP-

UX, IBM:n AIX sekä Sunin Solaris.

Eräässä mielessä Sun on

unix-maailman viimeinen tukijalka,

sillä HP ja IBM eivät enää

tuo kovin näkyvästi esille omia

unix-versioitaan.

Sunilla tilanne on toinen, sillä

yhtiön tukijalka on sen omilla

Ultrasparc-suorittimilla pyörivät

raskaat palvelimet, joiden

ainut käyttöjärjestelmä on Solaris.

Windows-koneita Sun ei

myy, eikä Linuxiakaan tuoda

Solaris on jatkossa avoimen

lähdekoodin ohjelma. Ilmaisia

lounaita ei toki ole, ja Sun kerää

tuloja palvelinlaitteista sekä tuki- ja

ylläpitopalveluista.

palvelimiin kovin innokkaasti.

Kevyempään suuntaan on nyt

laajennuttu Solariksen x86-versiossa,

joka toimii aivan tavallisella

Intelin ja AMD:n prosessoriraudallaCeleron-halpaprosessoreista

raskaimpiin Xeoneihin

ja Opteroneihin. Käyttöjärjestelmä

on nyt ilmainen, ja rahat

kerätään Linuxin tapaan laitemyynnillä

ja tukipalveluilla.

Linuxin korvaajaksi

Testasimme Solaris 10:n x86versiota

kahdella pc-koneella,

joista toisessa oli Intelin Pentium-

ja toisessa AMD:n Athlon-prosessori.

Solaris asentui

molempiin mukisematta, joskin

lähinnä palvelinkäyttöön

suunnatussa järjestelmässä ei

ole tukea kaikille uusille näytönohjaimille

tai lisälaitteille.

Solariksen käyttötuntuma on

varsin lähellä Linuxia. Tämä on

luonnollista, sillä graafinen

käyttöliittymä on Gnome, jota

käytetään myös useissa Linuxjakeluissa.

Sovelluspuolelta löytyy

niin ikään tuttuja sovelluksia,

esimerkiksi Sunin Starofficetoimisto-ohjelmapaketti.

Solarista ei ole tarkoitettu tavalliseenperustyöasemakäyttöön,

ja ohjelmatarjonta koostuukin

lähinnä erikoissovelluksista.

Palvelinohjelmissa tilanne

on aivan toinen, sillä Solaris on

lukumäärällä mitattuna suosituin

unix-alusta.

Solariksessa komentokehote

tulee ehkäpä Linuxiakin tutummaksi,

sillä useimmat vaativammat

palvelinominaisuudet

toimivat kokonaan tekstikomennoilla.

Tämä voi tuntua

vanhanaikaiselta, mutta Solaris-ammattilaiselle

komentorivi

on usein helpoin vaihtoehto.

Komennot on helppo kopioida

ohjeiksi muille ylläpitäjille, ja

myös erilaisten skriptien teko on

helpompaa.

Teknistä ilotulitusta

Sun kehuu sijoittaneensa Solaris

10:n kehitykseen noin puoli miljardia

euroa. Jättipanostuksella

on saatu noin 600 uudistusta.

Eräs merkittävimmistä on

käyttöjärjestelmän jakaminen

niin kutsutuiksi Containerosioiksi.

Tekniikka on tuttu

■ CASE

kaikkein järeimmistä tehopalvelimista

tai suurkoneista, joissa

koneen voi jakaa useampaan

erilliseen loogiseen osaan.

Usein palvelinohjelmat on

pakko jakaa omille palvelimilleen,

jotta ne eivät sotkisi toistensa

toimintaa. Uudessa Solariksessa

osiot ovat ohjelmallisia,

mutta täysin erillisiä. Pienenkin

palvelimen voi jakaa vaikkapa

kymmeneksi erilliseksi koneeksi,

joiden saamia resursseja voi

muutella lennossa. Kokeilimme

tekniikkaa yhden prosessorin

testikoneessa, ja näinkin kevyt

mikro saatiin helposti jaettua

useaksi osioksi.

Solarista neljässä sukupolvessa

EQ Online on tullut tunnetuksi

pankki- ja sijoitustoiminnastaan,

jota harjoitetaan pitkälti internetin

välityksellä. Yhtiölle on kertynyt kokemusta

niin Windows- kuin Linuxjärjestelmistäkin,

mutta päätyöjuhta

on Solaris.

Mikä on Solariksen vahvin ominaisuus?

”Solaris on stabiili”, kertoo

järjestelmäasiantuntija Juha

Virtanen. ”Windowsia sai aikaisemmin

olla koko ajan paijaamassa,

jotta se pysyi pystyssä.

Parhaat Solaris-koneet olivat olleet

päällä yhtä mittaa yli kolme vuotta,

kunnes sähköt jouduttiin katkaisemaan

muusta syystä”, Virtanen

kertoo. Hän tosin toteaa, että

Windowsin luotettavuus on parantunut

selvästi NT4:n ajoista.

Hyvin suuri osa unix-hallinnasta tapahtuu edelleen konsoli-ikkunassa tekstikomennoilla.

Tämä on satunnaiselle käyttäjälle hankalaa, mutta raskaassa

palvelinkäytössä se usein helpottaa työtä.

Myös Linuxin luotettavuus on

koettu hyväksi. Solariksella on tietoturvan

puolesta kuitenkin eräs

etu puolellaan. Käyttöjärjestelmä ja

monet sen sovellukset ovat Linuxiin

ja Windowsiin verrattuna harvinaisia,

joten ne pysyvät paremmin

suojassa viruksilta ja hakkereilta.

Vääntöä riittää

Solariksen suorituskykyyn ollaan

erittäin tyytyväisiä. ”Solaris venyy

todella pitkälle”, kehuu Virtanen.

Hän kertoo, että järjestelmä ei lyyhisty

kovimmassakaan kuormassa,

vaan käyttäytyy ennustettavasti.

Tämän vuoksi Solaris ei myöskään

vaadi palvelimelta yhtä paljon ylimääräistä

varatehoa huippukuormien

varalle kuin Windows.

Uuden Solariksen kantava

teema on ollut nopeuden kasvu.

Vanhoille sovelluksille luvataan

parhaimmillaan parinkymmenen

prosentin nopeuslisä. Optimointiin

on myös kehitetty uusi

apuväline, Dtrace. Sen avulla

yritykset voivat melko helposti

tutkia omia sovelluksiaan ja etsiä

pullonkauloja sekä vaikeasti havaittavia

ohjelmavirheitä.

Uusi tekniikka on myös Predictive

Self Healing. Solaris osaa

itse tarkkailla toimintaansa ja jopa

korjata joitakin ongelmia

etukäteen.

Osa Solariksen uutuuksista

julkistetaan vasta myöhemmin.

EQ:n järjestelmäasiantuntija Juha

Virtanen on erittäin tyytyväinen

Solariksen luotettavuuteen.

Solariksen ylläpitoa tekstikomennoilla

Virtanen pitää hyvänä

asiana. Käyttöohjeet voi kirjoittaa

SUN SOLARIS 10 ■■■

Näinä hetkinä on valmistumassa

uudenlainen zfs-tiedostojärjestelmä,

jossa ei käytännössä ole

lainkaan tilarajoituksia.

Varmuus on valttia

Yrityskäytössä Solariksen suurimmat

myyntivaltit saattavat

tulla hieman yllättävistä tekijöistä.

Vuosia sitten Sun muutti Solariksen

sisäistä rakennetta, mikä ei

lainkaan miellyttänyt asiakkaita.

Sun otti onkeensa, ja yhteensopivuudesta

tehtiin kilpailuvaltti.

Solarikselle samoin kuin Sunin

palvelinraudalle on jo yli

seitsemän vuoden ajan taattu

jatkuva binääriyhteensopivuus

taaksepäin, eli nykyiset sovellukset

toimivat varmasti myös

tulevissa järjestelmissä. Tämä

on merkittävä lupaus varsinkin

Intelin ja HP:n Itanium-ongelmien

jälkeen.

Avoimen koodin lisenssiongelmilta

Sun suojautuu omien

sopimustensa ja patenttisalkkunsa

kanssa, ja Solaris-käyttäjille

luvataan täysi oikeussuoja.

Myös tietoturvan puolella Solariksen

maine on vankka.

Pystyykö Sun kilpailemaan

näillä avuilla Linuxiin panostavia

it-jättejä ja Microsoftin Windowsia

vastaan? Solariksen tekniset

ansiot ovat ainakin kiistattomat,

ja hintalappu usein Linuxiakin

edullisempi.

TK

suorina tekstikomentoina, ja

skriptien teko on helppoa. Samoin

etäkäyttö on teksti-ikkunoiden

kautta mutkatonta, eikä siihen

vaadita lisäohjelmia. Tämä on ollut

EQ:lle tärkeää, sillä kehitystyö ja ylläpito

tehdään lähes kokonaan

etäyhteyksien kautta.

Solaris on tunnettu binääriyhteensopivuuden

säilyttämisestä.

”Solaris 10:ssä on muutettu joitakin

perusasioita esimerkiksi palvelujen

käynnistämisessä. Vielä ei tiedetä,

onko tämä hyvä vai huono

asia”, pohtii Virtanen. Yhteensopivuuteen

ollaan kuitenkin tyytyväisiä.

Järjestelmissä pyörii tälläkin

hetkellä sulassa sovussa neljän eri

sukupolven Solaris-versioita Intel-,

AMD- ja Sun Ultrasparc -alustoilla.


■■■INTERNET

KARI A. HINTIKKA

Verkkopelit olohuoneiksi

Verkkopelit ovat nousseet suosituksi

ajanviettotavaksi internetissä. Ne

ovat muuttumassa teininörttien

temmellyskentästä kaiken kansan

huviksi.

Tietokonepelien tekoälyt ovat

nykyään jo varsin kehittyneitä.

Mikään ei kuitenkaan vedä

vertoja toiselle ihmiselle kumppanina

tai vastustajana. Lisäksi

tuhansien ihmisten virtuaalimaailmat

tuntuvat eläviltä yksinpeluuseen

verrattuna. Nettipeleissä

myös tutustuu uusiin ihmisiin

ympäri maailman.

Tampereen yliopiston Hypermedialaboratorio

tutkii parhaillaan

muun muassa verkko-


pelien laajenemista kännyköihin

sekä uudentyyppisiä pelejä, jotka

yhdistävät muita viestintävälineitä

ja fyysistä ympäristöä.

Helpompien pelien myötä

verkkopelaamisesta on tulossa

massojen ajankulua.

”Ilmiötä voisi verrata ircin tai

tv-chattien suosioon”, tutkimusjohtaja

Frans Mäyrä sanoo.

”Viestintä ja toimiminen muiden

ihmisten kanssa on kiinnostavaa,

ja vieläkin hauskempaa, jos sen

voi tehdä mieltä kiehtovissa ja

elämyksellisissä puitteissa.”

Verkkopelit voidaan jakaa

karkeasti kolmeen päätyyppiin

ajankäytön näkökulmasta. Jokaiselle

yksinpelilajille löytyy

verkkovastine.

Nopeimpia ovat kortti- ja

lautapelit sekä ristikot ja arvauspelit.

Entertainment Software

Associationin mukaan näiden

parissa kuluu yli puolet ajasta, ja

niitä pelaavat eniten naiset.

Parikymmentä prosenttia

kohdistuu urheilu-, strategia-,

seikkailu- ja toimintapeleihin.

Tavoitteena on yleensä ylittää

muiden suoritus tai läpäistä yksinkertaisia

haasteita.

Nettipelien ajankäytöllistä

aatelia ovat mmorpg:t (massive

multiplayer online role-playing

game) eli monen käyttäjän tai

niin sanotut massiiviroolipeli-

ympäristöt, jotka imaisevat alle

kymmenen prosenttia pelaajista.

Niissä tuhannet samanaikaiset

pelaajat viettävät aikaansa ja

elävät roolihahmoaan hieman

kuin todellisuudessa: kohtaavat

haasteita, kehittävät hahmojaan

ja oppivat uusia taitoja.

Mmorpg-pelit eroavat yksinpelistä

jo huomattavasti. Pelinsuunnittelijat

ovatkin tiukoilla,

koska pelaajat keksivät ajanviettotapoja,

jotka eivät ole tulleet

suunnittelijoiden mieleenkään.

Esimerkkeinä vaikkapa avioituminen

häineen, mielenosoitukset

kuukausimaksun korotusta

vastaan tai sotilasparaatit, joita

vaaditaan tarkastamaan peliyhtiön

ohjaama hahmo.

Helppo aloittaa

Nettipeleihin pääsee käsiksi

usein eri tavoin. Kortti- ja

puzzle-pelaamiseen riittää usein

www-selain ja pelit ovat pääosin

maksuttomia.

Toiminta- ja strategiapeleihin

tarvitaan yleensä ostettu tietokone-

tai konsolipeli, jossa on verkkotuki.

Itse pelaaminen on usein

maksutonta. Monet mmorpgpelimaailmat

vaativat erillisen

pääteohjelman ja kuukausimaksun.

Lisäksi suosittu harrastus on

lanitus eli pelaajat raahaavat

tietokoneensa samaan paikkaan

ja kytkevät ne toisiinsa lähiverkolla.

Nettipelaaminen ei vaadi

välttämättä edes laajakaistaa.

Perustekniikka on, että palvelin

laskee tosiaikaisesti pelaajien

toimintojen vaikutukset näkymään

ja lähettää jatkuvasti pienen

määrän dataa asiakasohjelmalle,

joka päivittää näkymän.

Tämä mahdollistaa näyttävien

virtuaalimaailmojen pelaamisen

hitaallakin yhteydellä.

Esimerkiksi Blizzardin World

of Warcraftia pyöritetään tuhansilla

palvelimilla. Pelitalojen tekniikasta

tihkuu kuitenkin hyvin

vähän tietoja. Syinä ovat kilpai-

lutekijät sekä pelaajat, jotka yrittävät

jatkuvasti löytää keinoja

pelata ilmaiseksi tai parantaa

hahmoaan laittomin keinoin.

Sadan miljoonan

virtuaalibisnes

Nettipelit ovat viime vuosina lähentyneet

todellisuutta monin

eri tavoin. Pelien ympärille järjestetään

turnauksia, jotka kiertävät

maailmaa formulasirkuksen

tavoin.

Voittajille on luvassa satoja

tuhansia euroja tai urheiluautoja.

Sonyn Everquest II-peli etsii

Qeynosin kuningattaren näköistä

naispelaajaa, jolle on luvassa

mallisopimus.

Verkkopelien ympärille on

kehittynyt laaja vaihdantatalous,

jolla on arvioitu olevan jo

sadan miljoonan dollarin vuosiliikevaihto.

Kun pelihahmo kehittyy,

se saa yhä parempia varusteita,

voi kohdata vaikeampia

haasteita ja perustaa virtuaaliresidenssin.

Monet aloittelevat pelaajat

haluavat maksaa reaalirahalla

virtuaaliesineistä nopeuttaakseen

omaa kehittymistään. Osa

■ KOKEMUKSIA

World of Warcraft – jäähyväiset elämälle

Vuoden kuumin nettipeli on ollut helmikuussa

Euroopassa avattu

mmorpg World of Warcraft, josta jutun

pelikuvat ovat. Se vie pelaajan

ihmisten, örkkien, yöhaltioiden, kääpiöiden

ja muutaman muun rodun

kansoittamaan fantasiamaailmaan.

Vastapooleina maailmassa ovat ihmisten

ja kumppaniensa Alliance sekä

örkkien ja kavereidensa Horde.

Maailma pitää tietysti pelastaa

ja maksaa pahalle palkkansa.

Maksuvälineinä käytetään miekkaa

ja magiaa, muitakaan aseita

unohtamatta.

Aluksi luodaan hahmo, jolle valitaan

rotu ja hahmoluokka – esimerkiksi

ihmismaagi tai örkkisoturi. Tätä

voimakkaalla puhalluksella kaadettavaa

rääpälettä kasvatetaan hankkien

sille pelaamalla entistä parempia

varusteta, kykyjä ja voimia.

Pelissä on joitakin juonikuvioita

ja tarinanpoikasia, mutta pääasiassa

pelaaminen on erilaisten

vastaan tulevien tehtävien suorit-

tamista ja palkkioiden kuittaamista.

Näiden varaan talouttaan ei tarvitse

pystyttää. Hahmoille voi valita

erilaisia ammatteja, joiden

puitteissa valmistetaan sitten

vaikka varusteita tai ruokaa käyttöön

tai myytäväksi.

Kolmenlaisia palvelimia

Pelikokemus määräytyy pitkälti

sen mukaan, minkälaiselle palvelimella

hahmonsa luo.

Normaalipalvelimiksi kutsutaan

Player vs. Environment -palvelimia

(PvE), joissa päävastuksen tarjoavat

tietokoneen ohjaamat hahmot.

Muiden pelaajien kanssa ei

joudu tahtomattaan taistelemaan.

Pelaaja vastaan pelaaja -palvelimilla

(PvP) vahvemman oikeutta

ja muita elämän realiteetteja

voi opettaa tietokoneen ohjaamien

hahmojen lisäksi vastakkaisen

liittokunnan pelaajille.

Fantasiamaailman kutsulle altteimmat

valitsevat roolipelipalveli-

Seikkailijat voivat kokoontua taistelujen

välillä rentoutumaan kylän kapakkaan.

Hahmon taitojen ja varusteiden kohentaminen

ovat olennainen osa World of Warcraftia.

pelaajista on niin kärsimättömiä,

että he haluavat ostaa valmiin

hahmon tiluksineen.

Vuonna 1999 alkoi mmorpgmaailmojen

hahmojen, tavaroiden

ja tonttien laajamittainen

myynti todellisella rahalla Ebayverkkohuutokaupassa.Kehittyneestä

hahmosta saatettiin maksaa

tuhansia euroja, ja pelimaail-

men (RP), jossa pelaaja menee

hahmonsa nahkoihin ja pyrkii sekä

puheillaan että teoillaan olemaan

mahdollisimman aito maagi, taistelija

tai mikä lieneekään. Täällä ei

huudella pelikavereille ”mä meen

kattomaan telkusta salattuja eläimiä,

tuun takas tunnin päästä”. Ei

edes englanniksi.

Saksalaiselle ja ranskalaiselle

kielialueelle on omat palvelimensa,

joissa peli sujuu kokonaisuudessaan

tällä kielellä. Muu Eurooppaa

saa tyytyä englanninkieliseen

pelaamiseen.

Pikkusormi meni ensin

Nettipelit olin mieltänyt pitkään salamannopeilla

reagointikyvyillä

loistavien teininörttien temmellyskentiksi,

joista normaali pelaaja ei

saa muuta kuin pikakuoleman, pahan

mielen ja parhaassa tapauksessa

hieman sääliä osakseen.

Muutenkin on tuntunut, että nettipelien

pelaajakunta on ollut niin

VERKKOPELIT ■■■

man virtuaalirahaa sai ostaa oikeilla

dollareilla.

Uusia ansaintamalleja

California State Universityn

professori Edward Castronova

julkisti muutama vuosi sitten taloudellisen

analyysinsa Everquest-pelistä.

asialleen omistautunutta, ettei

keskivertoa enemmän kokemusta

yksinpeleistä hankkineenakaan

huvittanut hypätä altaan syvään

päähän.

World of Warcraftin ensimmäinen

ennakkokohu meni siis ohi

aistimien leimalla taas uusi nettipeli

-varustettuna. Työkaveri houkutteli

kokeilemaan tammikuussa

ilmaisen beetatestausvaiheen aikana.

Ja se olikin menoa sitten.

Mukana on monen tasoisia pelaajia,

ja peli on tehty helpoksi

omaksua. Joukkoon voi loikata vähäiselläkin

pelikokemuksella, vaativuus

ja haasteellisuus kasvavat

samalla kuin taidotkin.

Halpaa lysti ei toki ole. Blizzard

vie ensin rahojasi runsaat 40 euroa

itse peliin, sen jälkeen noin 12

euroa kuukaudessa. Sekä vapaaaikasi.

Jos et pidä varaasi, myös

elämäsi ja ihmissuhteesi ovat

vaarassa mennä vaihtokaupassa.

ARI KARKIMO


■■■INTERNET

Keskitetty malli

palvelin

Keskitetyssä verkkopelimallissa pelaajat ottavat suoraan yhteyttä pääpalvelimeen,

joka pyörittää peliä kellon ympäri riippumatta siitä, pelaako yksittäinen

pelaaja vai ei.

Norrath-pelimaailman pelaajien

reaalisen kaupankäynnin

vuosiliikevaihto sijoittui

suunnilleen Venäjän ja Bulgarian

väliin väkimäärään suhteutettuna.

Luku vastasi maailman

77. rikkainta valtiota, ja useimpien

maiden kansalaisten kannattaisikin

tuottaa työkseen virtuaaliesineitä

perinteisten ammattien

sijaan.

Aikoinaan esimerkiksi Sony

kielsi pelaajilta ulkopuolisen

vaihdannan vedoten tekijänoikeuksiin.

Sittemmin peliyhtiöt

ovat muuttaneet mieltään.

Virtuaaliesineet ovat nimittäin

hyvä bisnes, kuten Suomesta

kansainvälistynyt Sulakkeen

Habbo Hotel osoittaa. Pelaaminen

on maksutonta, mutta

■ TAUSTAT

Verkkopelit alkoivat Hack-yksinpelistä

UNIX-ympäristöissä 1970luvun

lopulla. Merkkipohjaisessa

seikkailussa pelaaja tunkeutuu

syvälle luoliin miekan ja magian

hengessä.

F. Randall Farmer ja Chip Morningstar

loivat Lucasfilmille 1985

graafisella käyttöliittymällä pelattavan

Habitatin Commodore64:lle

tukenaan Lucasfilm Games. Habitatista

tuli klassikko, kun pelaajat

keksivät usein luovia toimintatapoja,

jotka eivät olleet tulleet ylläpidon

mieleen.

Museja (multi user simulation

environment) alettiin kehittää

1980-luvun alkupuolella, mutta

ne yleistyivät internetissä 1980-luvun

lopulla. Muset ovat merkki-


oman virtuaalihuoneen voi sisustaa

maksullisilla tavaroilla.

Kuukausiveloitus ei ole kovin

hyvää bisnestä. Pelipalvelimet,

ylläpito ja asiakaspalvelu nielevät

suunnattomat määrät rahaa,

ja kulut vain kasvavat uusien pelaajien

myötä.

Verkkopeliyhtiöt kehittävätkin

kuumeisesti uusia ansaintamalleja,

kuten maksulliset erikoispalvelut

ja laajennusosat.

Peleihin sijoitettavat aidot mainokset

ovat nouseva liiketoimintamalli.

”Verkkopelien kehittämisessä

voi menestyä yllättäväkin maa,

kuten Etelä-Korea”, Frans Mäyrä

toteaa. ”Suomessa on teknologiaa

ja kansakunta, joka rakastaa

tekstiviestejä.”

Neljännesvuosisata Hackista Haloon

pohjaisia tiloja eli ne esitetään ja

niissä toimitaan pelkällä tekstillä.

Lajityyppi tunnetaan yleisesti

mudeina (multi user dimensions)

ja suomalaisillakin oli vahva kehityspanos,

kuten Stickmud.

Rick Gates keksi Internet Huntin

1992. Tavoitteena oli löytää internetin

avulla vastaukset annettuihin

kysymyksiin – ennen Googlea.

Kolmiulotteiset toimintapelit

käynnistyivät Wolfenstein 3D:sta,

jonka loi John Carmackin id

software. Yhtiön varsinainen hitti oli

kuitenkin Doom, joka nousi nopeasti

lan-lähiverkkojuhlien suosikiksi.

Kolmiulotteinen vrml-kuvauskieli

mahdollisti 1994 alkaen

käyttäjien itsensä koodaamat vir-

Hajautettu malli

”Uusi, viestinnällinen verkkopelimuoto

voisi ponnistaa

Suomestakin kansainväliseen

menestykseen. Huimat tuotantokustannukset

rajoittavat

mahdollisuuksia tuottaa valtavirtatuotteita.

Toisaalta mobiilipelit

sekä Habbo Hotelin menestys

viittaavat mahdollisuuksiin

perinteisten jakelukanavien

ulkopuolella”, Mäyrä uskoo.

Keski-ikäiset naiset

himopelaajia

Time Warner -konserniin kuuluva

AOL teetti viime vuonna

tutkimuksen verkkopelaajista.

Perusmielikuvan vastaisesti yli

40-vuotiaat naiset olivat ajankäytöllisesti

selkeästi suurin

käyttäjäryhmä.

tuaalimaailmat, mutta massat eivät

niitä ottaneet omikseen.

Alan pitkäikäisin kaupallinen

sovellus on 1997 aloittanut Ultima

Online -roolipelimaailma. Se

on myös saanut mainetta käyttäjien

luovuudella, josta esimerkkinä

alastomien pelaajien mielenosoitukset

tai pelimaailman kuninkaan

salamurha.

Isot pelitalot alkoivat oivaltaa

nettipelaamisen mahdollisuudet.

Verkko-optiosta tuli lähes vakioominaisuus

tietokonepeleissä ja

konsolit seuraavat.

Ultima Onlinen roolipeliominaisuudet

ja Doomin kolmiulotteisuus

loivat pohjan nykyisille

massiiviroolipeleille, kuten World

of Warcraft tai Halo.

pelipalvelin

pääpalvelin

Hajautetussa mallissa pelaajat ottavat ensin yhteyttä pääpalvelimeen, joka

tutkii, mitkä pelipalvelimet ovat tarjolla, ja pelaajien tietokoneet ottavat suoraan

yhteyttä näihin. Osa pelistä voidaan prosessoida pelaajien tietokoneilla.

Verkkopelit ovatkin muuttumassa

julkisiksi olohuoneiksi.

Kokemuksia seikkailuista, voitoista

ja tappioista jaetaan globaalisti

iästä, sukupuolesta tai

varallisuudesta riippumatta.

”Kun mmorpg-pelin ystäville

on mahdollista viestiä kännykällä

bussimatkojen aikana,

niin tyhjätkin hetket kuluvat

helposti verkkopelaamiseen.

Television viihdeohjelmat tai

pokkariviihde voivat jatkossa

osin jäädä nopeasti kehittyvien

verkkopelimaailmojen jalkoihin”,

Frans Mäyrä visioi.

Ala kehittyy nopeasti. Monissa

peleissä voi jo puhua kuulokemikrofonilla.

Puhe lisää merkittävästi

immersiivisyyden eli

ympäröivyyden tunnetta, kun

joukkue huutaa toisilleen radioviestejä

kiihkeässä taistelussa.

Yksi innovatiivinen suuntaus

on verkkopelimaailman ja peerto-peer-

eli vertaisverkkoteknologian

yhdistäminen, kuten Solipsis,

Open Source Metaverse

Project ja Second Life. Niissä

ajatuksena on, että pelaajat voivat

jakaa koneillaan itse tekemiään

lisäympäristöjä, jotka kytkeytyvät

päämaailmaan.

Tekniikkaa kokeiltiin menestyksellisesti

jo 1990-luvun puolivälissä

vrml-kuvauskielellä

(virtual reality modeling language).

Lähestymistapa tuo

William Gibsonin kyberavaruuden

astetta lähemmäksi. Pelinkehittäjät

vertaavatkin innoissaan

muutosta loikkaan

1990-luvun alun Gopher-hakukoneesta

Googleen.

TK

■■■TESTI

TEEMU MASALIN

Mac OS X:n

uusin 10.4-versio

eli Tiikeri

tuo mukanaan

paljon mielenkiintoista

uutta.

Tarjolla on

muun muassa

käyttöjärjestelmään

integroitu

työpöytähaku.

Mac OS X 10.4 Tiger

Tiikeri Macintoshissa

Mac OS X on kehittynyt tasaisella

tahdilla. 10.4 Tiger

on jo viides versio neljä vuotta

sitten ilmestyneestä käyttöjärjestelmästä.

Modulaarinen rakenne

ja Unix-ydintä lukuun ottamatta

nuori ikä helpottaa ja

nopeuttaa kehitystyötä.

Huhtikuun lopussa julkaistu

10.4 on tähän mennessä suurin

päivitys Mac OS X:een. Ensimmäistä

kertaa virallisesti kissapedon

nimellä ja vain dvd:llä

toimitettava paketti sisältää yli

200 uutta ominaisuutta. Asennus-dvd:n

voi toki vaihtaa vielä

cd-versioksi lähettämällä levyn

Applelle ja maksamalla toimituskulut.

Tosin hyvin harvassa

Tiger-yhteensopivassa Macissa

on pelkkä cd- tai cd-rw -asema:

Mac OS X 10.4 ei nimittäin toimi

enää ensimmäisissä Imaceissä

ja Ibook-kannettavissa, sillä

vaatimuksena on firewire-liitäntä

ja 256 megatavua muistia.

Mac OS X on nopeutunut jatkuvasti,

eikä Tiger katkaise perinnettä,

vaan päinvastoin tuo

huomattavan teholisän myös


vanhempiin ja hitaampiin Maceihin.

Finder eli Macintoshin

Explorer toimii Tiikerissä huomattavasti

nopeammin, minkä

lisäksi kone käynnistyy nopeammin

ja tiedostojen kopiointinopeus

on parantunut hieman.

Finder päivittää nyt myös reaaliaikaisesti

muutokset, esimerkiksi

levyllä vapaana olevan tilan

määrän näkee nyt luotettavasti.

Spotlight hakee

tehokkaasti

Tiikerin ehdottomasti

tärkein uutuus on tehokas

ja nopea hakumoottori

Spotlight. Se ei ole

muiden hakutekniikoiden

tavoin erillinen ohjelma

vaan kiinteä osa

käyttöjärjestelmää. Spotlight-hakukenttä

on aina

käytettävissä Mac OS

X:n oikeassa yläreunassa

Spotlight-haku on

erittäin tehokas ja

nopea. Tulokset tulevat

näkyviin heti ja kaikki

ohjelmat voivat

hyödyntää tekniikkaa.

sekä tiedostojen avaus- ja tallennusikkunoissa.

Spotlight on lisäksi

integroitu esimerkiksi

Mac OS X:n Mail-sähköpostiohjelmaan

ja Finderiin.

Spotlightin tehokkuus perustuu

jatkuvasti päivitettävään hakutietokantaan.

Hakutulokset

löytyvät hyvin nopeasti, tuloksia

tulee näkyviin sitä mukaan, kun

hakukenttään kirjoitetaan ja tulokset

tarkentuvat jatkuvasti.

Tiedoston nimen ja sisällön lisäksi

Spotlight hakee tietoa me-

tatiedoista. Tiedostoja voi etsiä

normaalisti näkymättömien

määrityksien, kuten digikuvan

valotusajan tai videoklipin copyright-tiedon

perusteella. Spotlightin

sisältöhaku on myös hyvin

tehokas ja esimerkiksi pdfmuodossa

olevan kartan paikannimet

ovat haettavissa.

Finderissa hakutulokset voidaan

tallentaa jatkuvasti päivittyviksi

kansioiksi, jotka keräävät

hakuehtojen perusteella löydetyt

tiedostot linkkeinä samaan

paikkaan.

Pikkuohjelmat

kojelaudassa

Mac OS X 10.4:n näyttävin uutuus

on Dashboard. Dashboard

on työpöydän päälle laskeutuva

läpinäkyvä kerros, joka on tarkoitettu

widgeteille, eli eräänlaisille

pienille web-sovelluksille

ja html-kielelle ja Javascriptillä

kirjoitetuille mini-ohjelmille.

Dashboardissa voi olla esimerkiksi

osakekurssin näyttö, laskin

ja kalenteri sekä maailmankello.

Widgetit tulevat näkyviin heti,

kun Dashboard aktivoidaan ja

pysyvät muuten taustalla piilossa.

Parempaa pakkausta ja

grafiikkaa

Mac OS X:n multimedia-arkkitehtuuri

perustuu Applen

Quicktimeen, jonka uusi 7.0versio

rakentuu vahvasti uuden

H.264-pakkaustekniikan varaan.

H.264 eli mpeg-4 Part 10

on uusi hyvin tehokas ja skaalautuvavideonpakkaustekniikka,

joka mahdollistaa videon

pakkaamisen entistä tehokkaammin.

H.264 on valittu hddvd-

ja blu-ray-standardien

pohjaksi, minkä lisäksi se on 3gpuhelimien

videostandardi.

Quicktime osaa myös hyödyntää

näytönohjaimen tehoa

uusien Core Image ja Core Video

-tekniikoiden ansiosta. Core

Image on uusi kuvankäsittelyarkkitehtuuri,

joka mahdollistaa

kuvan muokkauksessa käytettyjen

suotimien ja tehosteiden

renderöinnin reaaliajassa nopean

näytönohjaimen avulla.

Mac OS X:n työpöydän piirrossa

hyödynnetään myös näytönohjaimen

voimaa, Tiikerissä

vieläkin tehokkaammin. Microsoft

on kaavaillut Longhorniin

samankaltaista Avalon-grafiikkamoottoria,

Mac OS X:ssä

Quarz Extreme on ollut käytössä

jo 10.2-versiosta lähtien.

Mac OS X:ssä Quicktime on

käyttöjärjestelmätasolla, joten

sitä voidaan hyödyntää kaikissa

ohjelmissa. Hyvä esimerkki tästä

on Tiikerin uusi Ichat AV 3

-videokonferenssi ja -chatohjelma,

joka mahdollistaa H.264:n

ansiosta neljän osallistujan välisen

videoneuvottelun järjestämisen.

Vastaavasti Ichat 3:lla

voi olla yhteensä kymmenen

osallistujaa audiochatissä. Ichat

AV käyttää AOL:n IM-verkkoa

sekä Jabberia, MSN IM:n kanssa

se ei toimi suoraan, mutta pcyhteydet

toimivat AOL:n ohjelman

ja Ichatin välillä.

Uusia ohjelmia

Mac OS X:n mukana tulee

muutama perusohjelma esimerkiksi

internetin käyttöön.

Safari on Tiikerin myötä myös

Dashboard on Tiikerin kojelauta mini-ohjelmille eli widgeteille.

nyt myös rss-selain. Useilla uutissivuilla

olevat rss-lähetykset

voidaan katsoa suoraan Safariselaimella,

joka tunnistaa rss-lähetykset

ja niitä voidaan lisätä

websivujen tavoin suosikeiksi.

Automator on aivan uusi ohjelma,

joka on tarkoitettu normaalisti

käsin tehtäviin toistuvien

työvaiheiden, kuten tiedostojen

uudelleen nimeämisen automatisointiin.

Automatorissa

luodaan skriptejä ilman minkäänlaista

ohjelmointia tai koodin

kirjoittamista. Automatisoidut

työnkulut rakennetaan

legopalikoiden tavoin valitsemalla

suoritettava toiminto valmiista

vaihtoehdosta.

Työnkulku voi olla vaikka

kuinka monimutkainen, esimerkiksi

kansiolliseen kuvia

voidaan lisätä väriprofiili, kuvat

voidaan skaalata ja tallentaa eri

nimillä toiseen kansioon ja vielä

vaikka pakata valmiiksi ziparkistoksi

sähköpostiviestiin.

Työnkulku rakennetaan vetämällä

hiirellä työn vaiheet oikeaan

järjestykseen ja muokkaamalla

vaiheiden asetuksia. Automatisointi

voidaan sitten tal-

MAC OS X 10.4 TIGER ■■■

lentaa ja käyttää aina tarvittaessa

uudelleen.

Windows-yhteensopivuutta

Apple houkuttelee Windowskäyttäjiä

erityisesti edullisen

Mac minin avulla myös Macintosh-käyttäjiksi.

Mac ja pc tulevat

nykyisin hyvin toimeen ja

Apple on edelleen parantanut

yhteensopivuutta Tiikerissä.

Mac OS X tukee Windowsin

smb-verkkojakoa sekä lisäksi

myös smb-kotihakemistoja.

Macin käyttö on vain Windowsia

käyttäneelle lisäksi hieman

helpompaa, sillä asetukset,

kuten taustakuvan vaihtaminen

löytyvät helposti Windows-hakutermien

avulla. Mac OS X:n

kaikki asetukset on koottu Järjestelmäasetukset-ohjelmaan,

jossa

on Spotlightia hyödyntävä hakukenttä,

joka tunnistaa myös

Windowsissa käytetyt termit.

Mac OS X:n kevyt tekstinkäsittelyohjelma

Texturi on myös

jälleen askeleen yhteensopivampi

Word-tiedostojen kanssa.

Texturilla saa auki nyt myös

Wordillä luodut taulukot, mistä

on hyötyä, jos ei halua hankkia

Wordiä tai koko

Office-pakettia.

Officen korvaajaksi

Texturista ei

tietenkään ole ja

Mac OS X:n Mailsähköpostiohjelma

on muuttunut paljon.

Tärkein uutuus

on Spotlight-haku ja

mahdollisuus tallentaa

haut automaattisesti

päivittyviksi

postilaatikoiksi.

Microsoft onkin julkaisemassa

Officeen paremmin Tiikerin

ominaisuuksia hyödyntävän

Service Pack -version pian.

Tietoturvallisuus

Mac OS X on säilynyt tietoturvaongelmilta

suojassa, eikä Tiikerissä

ole ainakaan heikennetty tietoturvatasoa.

Safari-selaimessa

on mahdollista aktivoida yksityisyyttä

suojaava tila päälle, jolloin

selain ei tallenna mitään salasanoja,

välimuisteja tai evästeitä.

Safari varoittaa myös aina, kun

on imuroimassa jotain tiedostoa.

Tiikerissä on lisäksi entistä tehokkaampi

palomuuri, jossa voi

määritellä häive-tilan ja seurata

lokista, onko koneeseen yritetty

murtautua. Mac OS X:ssä on oletuksena

edelleen kaikki tietoliikenneportit

suljettuna.

Kannettavan kanssa matkaava

voi Mac OS X:ssä kryptata

kiintolevyn sisällön tehokkaalla

salauksella, virtuaalimuistia

myöten. Jos kone katoaa, ei

käyttäjän tarvitse ainakaan pelätä

omien tiedostojensa päätyvän

vääriin käsiin.

Onnistunut päivitys

Mac OS X:n kehitys jatkuu hyvässä

vauhdissa ja Tiikeri on hyvin

onnistunut päivitys, joka

tuo paljon työskentelyä helpottavia

ja nopeuttavia uusia ominaisuuksia

ja toimintoja. Nykyisille

Mac OS X -käyttäjille

Tiikeri on helppo valinta, varsinkin

jos ei ole päivittänyt konettaan

aiemmin.

Macintoshin hankintaa

miettiville pc-käyttäjille Mac

OS X:n erinomainen tietoturvallisuus,

helppokäyttöisyys ja

toimivuus Windows-koneiden

kanssa sekä uudet ominaisuudet

tekevät Macista aina vain paremman

vaihtoehdon kotiin

pc:n rinnalle.

■ Mac OS X 10.4 Tiger

Hinta: 129 €, viiden lisenssin

perhepakkaus 199 €

Lisätietoja: Apple Finland,

puh. (09) 476 1500, www.apple.fi

Valmistaja: Apple, www.apple.com

Laitevaatimukset: G3, G4 tai G5, firewireliitäntä,

256 Mt muistia, 3–4 Gt levytilaa.

Lyhyesti: Uusin versio Applen Unix-pohjaisesta

käyttöjärjestelmästä.


■■■MARKKINAKATSAUS

TERO LEHTO • ALOITUSKUVITUS: MINNA AHO

Verkon

majatalot

Jos pienyritys ei itse halua tai pysty

ylläpitämään omaa verkkopalvelinta,

on käännyttävä

web-hotellin puoleen.

Palveluiden kirjo on laaja.

Yrityksen on tunnettava

tarpeensa valintaa tehtäessä.

Pk-yrityksen paineet web-sivujen

kehitykseen ja ylläpitoon

ovat kasvaneet, koska

asiakkaat ovat entistä vaativampia

palveluiden suhteen. Sivulta

odotetaan korkeaa käytettävyyttä,

nopeaa palautekanavaa

sekä usein jo asiointi- ja ostosmahdollisuutta

verkossa.

Pieniltä yrityksiltä taas yleensä

puuttuu osaaminen tällaisten

sivujen toteuttamiseen ja palveluiden

ostamiseen. Sivustojen

teon ja ylläpidon ohella tarvitaan

web-hotelli, joiden valikoimat

ovat liki tuskastuttavan suuria.

Yksinkertainen käyntikorttisivusto

ei aseta erityisvaatimuksia

palveluntarjoajalle. Webhotellien

halvimmissa peruspaketeissakin

on yleensä 10 tai 20

megatavua levytilaa, johon sivut

kuvineen mahtuvat. Laaja sivusto

taas voi vaatia satoja megatavuja

levytilaa ja laajan kirjon lisäpalveluita,

joita kaikki webhotellit

eivät edes tarjoa.

Sähköposti

samassa paketissa

Pienyrityksen on usein helpointa

ottaa yhdeltä palveluntarjo-


ajalta myös sähköpostipalvelut,

sillä

nämä aktivoidaan

yleensä samanaikaisesti

kuin verkkotunnukset

rekisteröidään.

Peruspaketit sisältävät tyypillisesti

viidestä kymmeneen sähköpostiosoitetta.

Sähköpostin lukeminen sähköpostiohjelmalla

edellyttää

imap4- tai pop3-protokollan

tukea. Yritysten web-hotellit tukevat

yleensä molempia. Imap4

on oikea valinta silloin, kun

posteja luetaan useissa paikoissa

ja useilla päätelaitteilla, koska

viestit säilytetään aina oletusarvoisesti

palvelimella.

Asian kääntöpuoli on se, ettei

sähköposti- ja web-palveluita

haluta välttämättä sitoa samaan

palveluun. Yrityksen tarpeiden

kasvaessa tai muuttuessa webhotellin

sähköpostipalvelu ei

välttämättä enää riitä. Hinnoittelun

kannalta on myös selkeää,

jos asiakas tietää, minkä verran

maksaa toisaalta sähköposti- ja

toisaalta web-palvelusta.

Teknisesti sähköpostit ja

web-sivutila voidaan ostaa eri

palveluntarjoajilta, joten ennen

valintaa kannattaa tutustua esimerkiksi

postilaatikoiden määrään,

levytilaan, roskapostisuodatukseen

ja muihin palveluihin.

Nykyisin moni yritys haluaa

myös web-sähköpostin ja mahdollisuuden

lukea sähköpostia

kännykällä, mikä ei vielä kuulu

kaikkien palveluiden ominaisuuksiin.

Verkko-osoite yritykselle

Yllättävän moni pienyritys säästää

vielä verkko-osoitteen hankinnassa,

vaikka esimerkiksi fipäätteinen

osoite maksaa vain

55 euroa. Hienoistakaan sivuista

ei ole iloa, jos potentiaaliset

asiakkaat eivät löydä niitä.

Moni yritys rekisteröi myös

useampia osoitteita. Omaan

toimialaan liittyvä osoite voi

houkutella vieraita esimerkiksi

hakukoneiden kautta enemmän

kuin yrityksen oma nimi. Tätä

varten ei tarvita erillisiä sivustoja,

vaan useampi osoite voidaan

sijoittaa samaan palveluun.

Ulkomaisia verkko-osoitteita,

kuten com-, net- ja org-päätteisiä,

rekisteröidessä kannattaa

huolehtia siitä, että saa itselleen

oikeudet tunnuksen hallintaan.

Helpointa osoitteen hankinta

on jättämällä se palveluntarjoajan

huoleksi, mutta osa palveluntarjoajista

laittaa verkkoosoitteen

hallinnointi-, laskutus-

ja tekniikkayhteystiedoksi

itsensä. Pahimmassa tapauksessa

asiakas ei edes tiedä, että yrityksen

verkkotunnuksen vuosimaksu

saattaa olla maksamatta

ja vaarassa joutua takaisin vapaaksi

riistaksi.

Pieniä web-hotellipalveluita

myös menee ja tulee nopeaan

tahtiin, joten tältäkin kannalta

on turvallista, että asiakkaalla on

aina itsellään mahdollisuus ohjata

sivunsa uuden palveluntarjoajan

nimipalvelimiin.

Sovelluksia palvelimelle

Yrityksen tarpeet kasvavat, kun

nettisivuille halutaan esimerkiksi

ostoskori ja verkkokauppa,

helposti päivitettävä tuotetietokanta,

palaute- ja uutissivuja sekä

muuta niin sanottua dynaamista

sisältöä. Nämä vaativat,

että palvelimella voidaan ajaa

omia skriptejä tai sovelluksia.

Kevyiden nettisivujen sovellustoiminnot

toteutetaan tyypillisesti

palvelinpuolen cgi-sovelluksina

tai skripteinä. Linuxja

Unix-ympäristöissä on muun

muassa perl- ja php-kielten tuki

valmiina, joten ne ovat useimmiten

käytettävissä oletusarvoisesti.

Aivan kaikissa palveluissa

nämä eivät ole käytettävissä, ja

palveluntarjoajien käytännöt

vaihtelevat suuresti sen suhteen,

sallitaanko omien sovellusten

ajaminen ja miten niiden

käytöstä veloitetaan.

Osa web-hotelleista tarjoaa

myös Microsoftin IIS-palvelimella

toimivan palvelun, jossa

voidaan hyödyntää esimerkiksi

asp- ja asp.net-tekniikoita sekä

monia Microsoftin ohjelmistoja

suoraan. Esimerkiksi yksinkertaisen

MS Access -tietokannan

julkaisu verkossa voi onnistua ilman

erityistä tietokantaohjelmoinnin

osaamista. IIS-pohjaiset

palvelut ovat toisaalta yleensä

kalliimpia kuin Linux- ja

Unix-pohjaiset hotellipalvelut.

Pienet palveluntarjoajat ovat

omien sovellusten suhteen melko

joustavia. Osaavat ylläpitäjät

voivat itse virittää ohjelmat ja

skriptit palvelimelle esimerkiksi

■ CASE

Php ja mysql riittävät pitkälle

Web-hotellin valintakriteerit eivät

yleensä ole ensimmäisenä mielessä,

kun pk-yritys tai järjestö haluaa

perustaa verkkosivuston.

Monesti sivustolle sopivan majatalon

tarpeet näkee sivuston tekevä

yhtiö, esimerkiksi helsinkiläinen

Apaja Creative Solutions. Se tekee

www-sivustoja eri tarpeisiin, eikä itse

ylläpidä web-hotellia.

”Staattinen sivusto vaatii aika vähän,

mutta valtaosa asiakkaidemme

saiteista on dynaamisia”, toimitusjohtaja

Henry Lehto aloittaa.

”Siksi aina tulee vastaan se, että

käytettävissä pitää olla php-tulkki

ja tietokanta, yleensä mysql”,

projektipäällikkö Turjo Tuohiniemi

jatkaa. Vielä muutama vuosi sitten

haluttuja cgi-ohjelmia ei hänen mukaansa

enää juuri tarvita.

Kävijäraportit antavat hyödyllistä tietoja sivujen käytöstä ja suosituimmista

sivuista. Kuvassa Webalizerin yksinkertainen perusraportti.

Php-mysql-yhdistelmällä pärjää

pitkälle. Sitä käyttää valtaosa

Apajan asiakkaista.

”Php taipuu hyvin moneen tarpeeseen.

Jokin laajennus tosin on

monesti tarpeen, mutta se ei

yleensä vaadi mitään lisäpalveluja”,

Tuohiniemi sanoo.

Mysql-tietokannan takia ei

kannata pihdata muutamaa euroa,

ja yksi tietokanta yleensä riittää.

Perusedellytysten täytyttyä kasvunvaraksi

tarvitaan vain tarpeeksi

suuri levytila sekä kyllin suuri liikennemääräoikeus.

Kumpaakin

voi tosin helposti ostaa lisää tarpeen

mukaan.

Ylläpitoon ssh ja shell

Päivityksiin ja ylläpitoon täytyy olla

turvallinen ssh sekä shell-oi-

palautelomakkeita ja tietokantapohjaisia

sivuja varten, kun taas

isot palveluntarjoajat saattavat

vaatia sovellusten hyväksyttämistä

heillä ennen kuin sovelluksia

voidaan ajaa palvelimella.

keudet. Itse sivuston

ylläpitoa varten

Apaja tarjoaa

oman sisällönhallintajärjestelmän.

Se ja monet vastaavat

järjestelmät

ovat tyypillisesti

vaivattomia käyttää

myös koodaustaidottomalle.

”Ei tarvitse yhtään

osata ohjelmointikieltä, hyvällä

yleissivistyksellä selviää”, Henry

Lehto kertoo.

Apajan omaan palveluun kuuluu,

että tietokantapäivitysten tekoakaan

ei tarvitse osata. ”Asiakkaan

kannalta sivustot ovat kuin

autoja, joiden konepellin alle ei

tarvitse kurkata, kun mekaanikot

WEB-HOTELLIT ■■■

Tämä vie aikaa ja tuo asiakkaalle

kuluja palveluntarjoajan tuntilaskutettavana

työnä.

Läheskään aina sovelluksia ei

tarvitse asentaa itse. Esimerkiksi

lomakkeiden käsittelyä ja sähköpostin

lähettämistä varten on

tyypillisesti palvelimella valmiina

muutamia sovelluksia, jotka

ovat maksutta asiakkaiden käytettävissä.

Näitä kannattaa hyödyntää,

jos osaamista ei ole

omasta takaa.

Liikennemäärällä on väliä

Siinä missä internet-yhteyksillä

on yleensä kiinteä hinta, web-hotellipalveluissa

kaistan käytöstä

veloitetaan yleensä erikseen, jos

tiedonsiirtomäärät ylittävät riittävän

korkeat rajat. Kukkakaupan

nettisivujen tai pienten sivujen

omistajan ei tarvitse huolehtia

rajoista, mutta monimutkaisemmilla

sivuilla liikennerajoitukset

ylittyvät helposti.

Sivujen liikennemäärä vaihtelee

suomalaisissa palveluista

”IIS-pohjaiset palvelut ovat yleensä kalliimpia

kuin Linux- ja Unix-pohjaiset hotellipalvelut.”

Henry Lehto ja Turjo Tuohiniemi.

hoitavat homman”, Lehto luonnehtii.

Ydinasiana kaikissa tapauksissa

Lehto pitää palveluntarjoajan

asiakaspalvelun tasoa. Hänen kokemuksensa

mukaan pienet yritykset

voivat isoilla operaattoreilla

törmätä hitaaseen palveluun.

ARI SAARELAINEN

Ari Saarelainen


■■■MARKKINAKATSAUS

Esimerkkejä web-hotelliasiakkaista

Yritys 1 Yriitys 2 Yritys 3

Sivujen luonne Pienyrityksen esittely Kukkakaupan esittely Kokonaan verkossa

ja verkkokauppa toimiva kauppa ja yritys

Levytila Alle 50 Mt Alle 100 Mt Alle 500 Mt

Sähköpostit 5 imap4-laatikkoa 10 imap4-laatikkoa Ei tarvita

Liikennemäärä Alle 1 Gt/kk Alle 5 Gt/kk Alle 20 Gt/kk

Omat sovellukset Ei ole Oma tilauslomake Oma tilausjärjestelmä,

ostoskori, palautejärjestelmä

ja seurantasovelluksia

Muut toiminnot Web-hotellin tarjoama Access-tietokanta-tilauksille, Mysql-tietokannat: asiak-

palautelomake MS Frontpage-laajennukset kaat, tuotteet ja palvelut

Tukipalvelut Sähköposti Sähköposti ja puhelin Sähköposti ja puhelin

Varmuuskopiot Asiakas hoitaa Web-hotelli hoitaa Web-hotelli hoitaa

Kuukausimaksu Alle 10 €/kk Alle 20 €/kk Alle 100 €/kk

Pientenkin yritysten tarpeet voivat vaihdella suuresti. Taulukossa on arvioitu

kolmen hyvin erityyppisen fiktiivisen yrityksen web-hotellipalvelun tarpeet ja

vaatimukset sekä palvelun hintaluokka kuukausitasolla.

”Kymmenen megatavun paketin

lataaminen jo sata kertaa tuottaa

gigatavun edestä liikennettä.

muutamasta gigatavusta aina

lähes teratavuun kuukaudessa,

joten palvelut skaalautuvat hyvin

erikokoisiin tarpeisiin.

Liikennemäärää on vaikea

arvioida sivujen määrän tai sisällön

perusteella. Esimerkiksi

grafiikoilla, mainoksilla ja tekstillä

täytetyn etusivun koko voi

olla mitä tahansa 50 kilotavusta

useisiin satoihin kilotavuihin.

Vielä vaikkapa 500 kilotavun

Flash-sivukin mahtuu muutamaan

gigatavuun kuukaudessa

yli 2000 kertaa.

Tiedonsiirtotarve kasvaa

yleensä silloin, kun sivuilla on

esimerkiksi isoja ladattavia kuvia

tai muita tiedostoja. Kymmenen

megatavun paketin lataaminen

jo sata kertaa tuottaa gigatavun

edestä liikennettä.

Helppoa sivujen päivitystä

Jos yrityksessä ei ole omasta takaa

sivujen tekemisen ja päivityksen

osaamista, on syytä valita palveluntarjoaja,

joka tarjoaa puoliksi

tai kokonaan automatisoidut

työkalut tähän tarkoitukseen.

Useimpiin palveluihin voidaan

asentaa erillisenä ohjelmistona

julkaisu- ja ylläpitojärjestelmä,

mutta halvemmaksi tulee, jos

palveluntarjoajalla on valmiiksi

tuotteistettu palvelu tätä varten.

Julkaisujärjestelmä perustuu

yleensä tietokantaan ja dynaamiseen

sivurakenteeseen, jol-


loin palvelussa on oltava tietokantaominaisuudet

ja esimerkiksi

asp- tai php-tekniikoiden

tuki käytettävissä.

Yksi puoliksi automatisoitava

työkalu web-sivujen ylläpitoon

on Microsoftin Frontpage-ohjelmisto

ja sen palvelinlaajennus,

jolla sivuja voidaan päivittää ja

ylläpitää wysiwyg-tilassa suoraan

palvelimelle. Päivittäminen

voi sujua helposti, mutta Frontpagen

heikkous on se, että ohjelma

rikkoo helposti sivut koko-

■ MUISTILISTA

Tarkistuksen aiheita

Mieti tarpeet etukäteen

Staattinen yritysesittely ja dynaaminen

verkkokauppasivusto asettavat

aivan erilaiset vaatimukset

palvelulle. Sivujen sisältö, toiminnallisuudet

ja tulevaisuuden laajentamissuunnitelmat

on hyvä listata

kohta kohdalta, ja verrata

vaatimuksia palvelutarjontaan.

Hyvä verkkotunnus on

markkinointia

Sivut löydetään ja tunnistetaan

helpommin, kun domain- eli verkkoosoite

on valittu fiksusti. Verkkoosoitteen

hallintaoikeudet kannattaa

pitää itsellä mahdollisten

epäselvyyksien varalta. Palveluntarjoaja

toimii teknisenä kontaktina.

Miten sivuja ylläpidetään?

Vain harva palvelu tarjoaa vielä

helppokäyttöistä työkalua sivujen

ylläpitoon käyttäjälle, joka ei

■ SANASTO

Web-hotellien termistöä

Web-hotellien hinnastot ja ominaisuusluettelot

tulvivat teknisiä

termejä, jotka eivät kerro ostajalle

välttämättä mitään. Alla on

muutamia termejä selvennettynä.

MS Access, MS Sql, Mysql,

Postgresql

Web-palveluissa hyödynnettäviä

tietokantaohjelmistoja erilaisten

sisältöjen julkaisuun ja ylläpitoon

webissä.

alidomain (sub-domain,

aliverkkotunnus)

Yrityksen verkkotunnuksen alle

tuleva osoite, esimerkiksi alidomain.yritys.fi

domain (verkkotunnus)

Yrityksen sähköposti- ja webosoite

verkossa, esimerkiksi yritys.fi

tai yritys.com

ftp, sftp, scp

Tiedostot voidaan päivittää palvelimelle

tavallisella tai salatulla

ftp-yhteydellä tai salatulla scp-yhteydellä.

Ftp-siirto-ohjelma on

asiakkaan hankittava yleensä itse.

Frontpage-laajennukset

Microsoftin IIS-ympäristössä

yleensä käytettävät laajennukset,

joilla sivuja voidaan päivittää ja

ylläpitää MS Frontpage -ohjelmistolla

helposti.

htaccess ja htpasswd

Linux- ja Unix-palvelinympäristöissä

käytetty tekniikka helppoon

sivujen salasanasuojauksen

toteuttamiseen.

imap4, pop3, smtp

Suosituimmat protokollat sähköpostin

lukemiseen ja lähettämi-

osaa itse tehdä ja päivittää sivuja.

Jos työntekijöiden on voitava itse

päivittää esimerkiksi uutisia ja

muuta sisältöä, on syytä varmistaa

ennen palvelun tilaamista

tarjotaanko tähän valmiit työkalut

tai voidaanko palvelimelle asentaa

tarvittavat ohjelmistot.

Asettavatko sivut erityisvaatimuksia

ohjelmistolle?

Jos yritys haluaa Access-tietokannan

verkkoon tai ylläpitää sivuja

vaikkapa Microsoft Frontpagella,

voi palvelinalustalla olla väliä. Uuteen

web-hotelliin siirtyessä kannattaa

varmistaa sovellusten yhteensopivuus.

Mitä oheispalveluita tarvitaan?

Tyypillisiä pienyrityksen web-hotellin

oheispalveluja ovat työntekijöiden

sähköpostiosoitteet, domain-osoitteiden

hallinta, Unix-

seen erillisellä sähköpostiohjelmalla.

Kävijätilastot

Yleensä html-muotoinen raporttisivu,

jossa ylläpitäjä voi seurata

sivujen kävijämääriä ja muita

tietoja.

asp, asp.net, cgi, coldfusion,

jsp, perl, php, python, tcl

Web-palvelinten tekniikoita dynaamisten

sivujen ja web-sovellusten

toteuttamiseen. Käytettävissä olevat

tekniikat vaihtelevat palvelun

laajuuden ja palvelinympäristön

mukaan. Näillä toteutetaan esimerkiksi

ostoskorit, palautelomakkeet,

yhteydet tietokantoihin ja sivujen

julkaisujärjestelmiin sekä

monet muut toiminnot.

ssi

Palvelimen sisäiset liitokset (server

side includes), joilla voidaan

helposti liittää sivuja tai osia sivuista

toisiinsa.

ssh, ssh2, shell-yhteys

Tekstipohjainen pääteyhteys

palvelimelle esimerkiksi asetusten

virittelyyn, ohjelmien asentamiseen,

sähköpostien lukemiseen

ja muihin ylläpitotehtäviin.

ssl (https)

Salattujen http-yhteyksien tekniikka,

jota suositellaan käytettävän

esimerkiksi verkkokaupoissa

ja muissa toiminnoissa,

joissa asiakas luovuttaa henkilö-

tai maksutietojaan.

webmail

Selaimella käytettävä sähköpostipalvelu.

shell-tunnukset etäyhteyksiä varten

ja sivujen kävijäraportit.

Tukipalvelut

Tarjoaako web-hotelli tukea vain

sähköpostitse vai myös puhelimitse?

Vastaako puhelin vain arkisin

virka-aikana? Neuvonta- ja

tukipalveluille voi tulla nopeasti

tarvetta ensimmäisiä sivuja avatessa

tai vanhoja laajentaessa. Tukipalvelut

eivät välttämättä kuulu

peruspakettiin.

Varmuuskopiot ja vikatilanteet

Mitä tapahtuu, jos web-hotellin

palvelin kaatuu tai levyt rikkoutuvat?

Ovatko varmuuskopiot

asiakkaan vastuulla vai huolehtiiko

palveluntarjoaja niistä? Kuinka

nopeasti vikatilanteet luvataan

korjata ja hyvitetäänkö asiakkaalle

vikatilanteiden vuoksi esimerkiksi

kuukausimaksuja?

WEB-HOTELLIT ■■■

Suomalaisia web-hotelleja

Yritys Active 24 Avaruus.net Capnova Datamappi Devnull Easylinehost Far-m hosting

Palvelu Business Medium 4-avaruus Pronssi Yritys Null05 Gold Far-m B

http:// www.active24.fi www.avaruus.net www.capnova.com www.datamappi.fi www.devnull.fi www.easylinehost.fi www.far-m.com

Levytila (Mt) 50 100 100 500 100 500 200

Hintaan sisältyvä

liikennemäärä (Gt / kk) ei ilmoitettu 2 2 10 5 ei ilmoitettu 2

Käyttäjämäärä ei ilmoitettu 1 2 25 5 50 10

Palvelinympäristö Linux tai Windows Linux Linux tai Windows Linux Linux Linux Linux, Windows ja Unix

Dynaamiset web-sivut asp, cgi, perl, php4, cgi, perl, php4, ssi cgi,, jsp, php4, ssi cgi, perl, php4 cgi, perl, php4 cgi, perl, php4, shtml asp, cgi, perl, php4

coldfusion

Sivujen päivitys ftp, Frontpage ftp ftp, Frontpage ftp ftp, sftp ftp ftp, Frontpage

Kuukausimaksu (€) 23,18 3 9,1-10,1 5,83 7–8 3,95 52-62

Avausmaksu (€) 85,40 - - - - - -

Domainin rekisteröinti sisältyy avausmaksuun laskutetaan erikseen laskutetaan erikseen laskutetaan erikseen laskutetaan erikseen laskutetaan erikseen laskutetaan erikseen

Alidomainit ● ● ● ● ● ● ●

Oheispalvelut

Kävijätilastot ● ● ● ● ● ● ●

Tietokannat odbc Mysql Mysql, Mysql (100 Mt) Mysql Mysql (10 Mt) Interbase, Mysql

Sähköpostilaatikot 15, imap4 ja pop3 10, pop3 2, imap4 ja pop3 20, imap4 ja pop3 5, imap4 ja pop3 1, imap4 ja pop3 -

Webmail ● ● ● ● ● ● ●

Roskaposti- ja virussuodatus O ● O ● ● ● ●

ssh/ssh2-etäyhteydet ● ● ● ● ● ● ●

Salatut http-yhteydet (ssl) ● O ● O ● O ●

Muuta Lomake- ja laskuri- reaaliaikainen varmuusohjelmat

kopiointi, postituslistat

Yritys Kotisivut.com Mediaraffic Nebula Scene Group Sigmatic Webhotelli Netsor Wmhost

Palvelu Classic/Classic Windows Media Hotel II Webhotel asp.net Webhotel Gold Sigmatic 1.0 Sviitti 4 Business Pro

http:// www.kotisivut.com www.mediatraffic.fi www.nebula.fi www.scenegroup.fi www.sigmatic.fi www.netsor.fi www.wmhost.com

Levytila (Mt) 400 100 2048 500 1024 500 2048

Hintaan sisältyvä

liikennemäärä (Gt / kk) 10 15 50 10 20 10 ei ilmoitettu

Käyttäjämäärä 10 99 50 30 20 100 50

Palvelinympäristö Linux ja Windiows Linux Windows Linux Linux Unix Linux

Dynaamiset web-sivut asp, cgi, perl, php4, ssi cgi, perl, php4, ssi asp, php5, ssi cgi, php4 cgi, perl, php4, python, cgi, perl, php4, ssi perl, php4

Sivujen päivitys ftp, Frontpage ftp ftp, Frontpage ftp ftp ftp ftp

Kuukausimaksu (€) 21-23 25 29 8,30-10,0 8,30-10,00 25 18,3

Avausmaksu (€) - - - - - - -

Domainin rekisteröinti laskutetaan erikseen laskutetaan erikseen laskutetaan erikseen laskutetaan erikseen laskutetaan erikseen laskutetaan erikseen laskutetaan erikseen

Alidomainit ● ● ● ● ● ● ●

Oheispalvelut

Kävijätilastot ● ● ● ● ● ● ●

Tietokannat Access, odbc Mysql, Postgresql Mysql, MS Sql Mysql (3 kantaa) Mysql O Mysql

Sähköpostilaatikot 10, imap4 ja pop3 15, imap4 ja pop3 50, imap4 ja pop3 30, imap4 ja pop3 30, imap4 ja pop3 100, imap4 ja pop3 50, imap4 ja pop3

Webmail ● ● ● ● ● ● ●

Roskaposti- ja virussuodatus ● ● ● ● ● ● ●

ssh/ssh2-etäyhteydet O ● O ● ● ● ●

Salatut http-yhteydet (ssl) ● ● ● ● ● ● ●

Muuta sms-yhdyskäytävä postituslistat postituslistat

Suomessa on satoja isoja ja pienempiä web-hotellipalveluiden tarjoajia. Tässä

taulukossa on esimerkkiluontoisesti poimintoja operaattoreista riippumattomista

web-hotellipalveluista, joiden hinnoittelu, peruspalvelut ja oheispalvelut

vaihtelevat. Esimerkiksi oheispalveluista tietokannat ovat joissakin palveluissa

maksullisia, kun taas osassa sähköpostilaatikot kuuluvat hintaan. Tiedot

on kerätty palveluntarjoajien sivuilta 30. toukokuuta mennessä.

”Web-sivun omistajaa kiinnostaa tietää,

kuinka moni sivuilla käy ja mitä kautta

sivuille on löydetty.

naan osaamattomissa käsissä.

Frontpagen palvelinominaisuudet

edellyttävät, että laajennukset

ovat aktivoituina palvelimella.

Tietoja sivujen käytöstä

Jokaista web-sivun omistajaa

kiinnostaa tietää, kuinka moni

sivuilla käy, millaisia koneita ja

selaimia on käytössä ja mitä

kautta sivuille on löydetty. Nämä

ja paljon muuta tietoa tallentuu

aina web-palvelimen lo-

kitiedostoihin. Tiedostot ovat

kuitenkin sekavia tekstilistoja,

joiden käsittely ilman koneellista

apua on työlästä.

Useimmat web-hotellit tarjoavatkin

jo jonkinlaisen työkalun

kävijätietojen seurantaan ja

analysointiin. Yksinkertaisimmillaan

kyse on vain yhden sivun

kevyestä raportista, kun

monipuolisimmillaan sivuista

tarjotaan hyvinkin yksityiskohtaista

tietoa.

Perustason Access- tai Mysql-tietokannasta on tullut useimpien web-hotellipakettien

peruspalvelu. Microsoft Frontpagen avulla yksinkertaisen tietokannan

saa julkaistua verkossa ilman erityistä tietokantaosaamista.

Raporteista on apua sivujen

kehittämisessä, kun omistaja

saa tietää esimerkiksi millaisilla

hakusanoilla sivuille on löydetty

tai mitä tietoa vieraat ovat etsineet.

Web-lokien ja -raporttien

saatavuus kannattaa tarkistaa

ennen palvelun tilaamista. TK

● = Kyllä O = Ei

Etsi ja vertaile

web-hotelleja netissä

Web-hotellien tietoja voi vertailla

myös internetissä:

www.hostingvertailu.org

www.webhotellit.com


■■■TIETOTURVA

TERO LEHTO • PIIRROS: PETRI ROTSTEN

Suuri osa niin kotien

kuin yritystenkin

koneista on edelleen

vailla kriittisiä

päivityksiä ja

tietoturvaohjelmia.

Selvitimme, mitä

tapahtuu Windowskoneelle,

jota ei ole

suojattu tämän päivän

vaatimusten

mukaisesti.

Windowsin tietoturva on

torjunta- ja haittaohjelmien

kehittäjien jatkuva kilpajuoksu.

Kun järjestelmästä löytyy

uusi haavoittuvuus tai sen

kautta päästään muulla tavoin

käsiksi ihmisten tiedostoihin,

on korjauksille aikaa tyypillisesti

päivä tai pari, ennen kuin uutta

hyökkäystapaa hyödynnetään

aktiivisesti.

Vaikka haittaohjelmat ja virukset

nousevat ajoittain jopa

valtakunnan uutisiin, arvioidaan

suuren osan kotikoneista

olevan edelleen täysin päivittämättömiä

tai suojaamattomia.

Ihmiset eivät usko oman koneensa

kiinnostavan rikollisia

tai näe uhkia realistisina.

Haittaohjelmien torjuntaa

käsittelevässä artikkelissamme

(Tietokone 4/2005) totesimme,

että urkintaohjelmia ja muuta

koneen toimintaa haittaavaa

tarttuu tavanomaisessa käytössä

koneeseen satoja, vaikkei erityisesti

vierailisi epämääräisillä sivuilla.

Tutkimme nyt, miten nopeasti

passiivinen kone saastuu.


Suojaton kone

imee ötököitä

Haittaohjelmia

tuutin täydeltä

Haittaohjelmien arviointia vaikeuttaa

se, että ohjelmat sekoittavat

tavalliset evästeet haitallisimpiin

koodinpätkiin. Tämän

takia aloitimme selvityksen jättämällä

päivittämättömän Windows

XP:n verkkoon yksinään

ilman, että koneella surffattiin

tai avattiin itse yhteyksiä minnekään.

Hypoteesi oli, että koneeseen

pyrkisi aktiivisesti

muutamia vihulaisia.

Lopputulos oli kuitenkin aivan

toista suuruusluokkaa. Päivittämätön

mikro kerää urkintaohjelmia,

troijalaisia ja muuta

haittaa useiden kymmenien sovellusten

päivävauhdilla. Verkkoliikenne

pysyi jatkuvasti sadoissa

kilobiteissä sekunnissa eli

käytti koko tyypillisen perustason

laajakaistaliittymän kapasiteetin.

Haittaohjelmat käyttävät hyväkseen

Windows XP:n tunnettuja

haavoittuvuuksia ja muutamia

avoimia portteja. Ohjelmat

etsivät aktiivisesti internetistä

avoimia koneita. Kun yksi ohjelma

pääsee sisään, se yleensä hakee

lisää palikoita seurakseen.

Suojatta verkkoon jätetty

Windows XP -työasema houkutteli

vuorokaudessa muutamia

kymmeniä haittaohjelmia.

Neljän vuorokauden kuluttua

■ NÄKÖKULMA

määrä oli kasvanut useilla kymmenillä.

Esimerkiksi Internet

Explorer -selain availi jo itsekseen

eri web-sivuja, joiden

kautta koneelle pyrki lisää ohjelmia.

Käynnissä olevien prosessien

määrä kasvoi Windowsin

puhtaan asennuksen alle 20

prosessista liki sataan.

Kun tällaisia taudinpesiä kulkeutuu

loman jälkeen kodeista

työpaikan verkkoon, ovat katastrofin

aineet kasassa.

Ensin suojat,

sitten verkkoon

Helpoiten tietoturvan saa ajan

tasalle kaupallisilla tietoturvapaketeilla,

joissa on helppokäyttöinen

käyttöliittymä ja selkeät ohjeet.

Saatavana on kuitenkin

myös ilmaisohjelmia, joilla saa

automaattisesti päivittyvän virustorjunnan

ja ohjelmallisen

palomuurin. Jokin ohjelma

kuitenkin tarvitaan, sillä vanhat

Windowsit houkuttelevat pöpöjä

kuin lomapäivät sadepilviä.

Uuden mikron tai yleensäkin

vasta asennetun Windowsin

hallittu käyttöönotto edellyttää,

ettei koneelle avata pääsyä internetiin,

ennen kuin välttämättömät

valmistelut on tehty.

Tärkeintä on, että käyttöjärjestelmän

mukana tuleva tai erikseen

asennettava ohjelmallinen

Operaattorit kyllästyivät roskaan

Suomessa on viranomaisten arvioiden

mukaan jatkuvasti toistatuhatta

kotitaloutta, joiden koneet

toimivat aktiivisesti esimerkiksi

roskapostia ja viruksia välittävinä

palvelimina. Nämä eivät todennäköisesti

ole tahallisten vahingontekijöiden

tai rikollisten käytössä,

vaan osaamattomien, tietämättömien

ja varomattomien kotikäyttäjien

koneita, joiden omistajat saattavat

samanaikaisesti tuskailla hidastuneen

koneensa kanssa aavistamatta,

mistä ongelma johtuu.

Operaattorit, korkeakoulut,

opiskelija-asuntosäätiöt sekä

muut nettiyhteyksien tarjoajat

ovat joka tapauksessa kyllästyneet

ongelmaan ja ylimääräiseen kuormitukseen,

joten ne ovat aloittamassa

asiakkaiden koneilta tulevan

haittaliikenteen suodatuksen.

Operaattoreilla on tehokkaita raskaan

verkkotason järjestelmiä,

joilla voidaan suodattaa tai estää

kokonaan haittaliikenne.

Jos jokin liittymä kuormittaa

verkkoa selvästi tavallista enemmän,

operaattorit voivat katkaista

yhteyden toistaiseksi. Asiakkaaseen

otetaan yhteyttä ja bitit kulkevat

taas, kun asiakas on saanut

koneensa nettikelpoiseen kuntoon.

Business Manager Mirka Järnefelt

Elisalta vahvistaa, että virukset

ja muut haittaohjelmat

ovat operaattoreille merkittävä

ongelma, johon on puututtu jo jonkin

aikaa. Järvisen mukaan verkosta

suljettuja koneita on ollut

muutamia tuhansia. ”Jos kotikoneelta

tulee paljon tällaista liikennettä,

se suljetaan verkosta.

Asiakkaan avatessa selaimen,

■ VINKKI

Varovaisen käyttäjän muistilistaa

seuraamalla todennäköisesti

onnistutaan estämään haittaohjelmien

luikahtaminen koneelle

ennen päivitysten käyttöönottoa.

Ennen internet-yhteyden

kytkemistä:

Asenna ohjelmallinen palomuuri

tai ota käyttöön käyttöjärjestelmän

oma palomuuri (Windows

2000/XP).

Asenna ilmainen tai kaupallinen

virustorjunta.

Asenna koneen mukana tulleet

tai cd-levyllä saatavat päivitykset,

esimerkiksi Windows XP

Service pack 2.

Kytke mikro internetiin

ja hae heti päivitykset:

Hae kriittiset Windows-päivitykset

osoitteesta www.windowsupdate.com.

Käyttöjärjestelmän automaattiset

tietoturvapäivitykset

palomuuri on käytössä, sillä se

torjuu valtaosan haittaohjelmista

alkuunsa.

Tämän jälkeen koneelle voidaan

avata verkkoyhteys, ja tällöin

välittömästi haetaan kriittiset

päivitykset. Arkipäiväisessä

käytössä Windowsiin ei ole syytä

kirjautua ylläpitäjän (administrator)

käyttöoikeuksilla.

ALASTI VERKOSSA ■■■

Näin päivität koneesi oikein

eteen tulee infosivu, jossa kerrotaan

mitä on tapahtunut ja annetaan

toimenpideohjeet.”

Järvisen mukaan yleensä kyse

on siitä, ettei kotikäyttäjällä ole tietoturvaohjelmaa

lainkaan tai se on

vanhentunut. ”Käyttäjälle opastetaan,

että ohjelman täytyy olla automaattisesti

päivittyvä tai ne täytyy

itse muistaa säännöllisesti tehdä.”

Operaattorin estettävä

haittaliikenne

Ryhmäpäällikkö Arttu Lehmuskallio

Telia-Soneran tietoturvayksiköstä

kertoo, että operaattori suodattaa

roskapostia ja haittasovellusten

liikennettä monellakin tavalla.

Yleensä riittää, että saastunut

kone suljetaan verkosta, ja käyttäjiä

opastetaan päivittämään Windows

sekä asentamaan asianmu-

kertovat tulevista päivityksistä

jatkossa.

Tarkista, että palomuurin ja virustorjunnanautomaattipäivitykset

ovat käytössä. Aja päivitys

heti, koska ohjelman mukana tulevat

virustietokannat ovat jo

vanhentuneet.

Asenna spywaren torjuntaohjelma,

esimerkiksi Microsoft Antispyware,

Ad-aware, Spybot tai

Spy Sweeper. Ohjelmia esiteltiin

tarkemmin Tietokone-lehden numerossa

04/2005. Niitä voi ladata

osoitteesta www.tietokone.fi/softa

sivulta Tietoturva ja

virustorjunta.

Jos et tarvitse ylläpitäjän (administrator)

käyttöoikeuksia, luo

käyttäjätunnukset vain peruskäyttäjän

oikeuksilla. Monet hyötysovellukset

ja pelit eivät suostu

asentumaan tai toimimaan kuin

administrator-tunnuksilla, joten

niitä tarvitaan ajoittain.

Windows XP SP2

korjaa paljon

Windows XP:n toinen korjauspaketti,

Service pack 2, parantaa

ohjelmallista palomuuria niin

paljon, että se torjuisi useimmat

nyt koneelle päässeistä haittaohjelmista.

Microsoftin mukaan yhtiö

on jakanut SP2-pakettia leh-

kaiset tietoturvaohjelmat. Pääsy

sallitaan tällöin esimerkiksi Windows

Updateen ja virustorjuntaohjelmien

päivityssivuille.

Troijalaisten ja muiden hankalien

haavoittuvuuksien tapauksessa

liittymä joudutaan sulkemaan kokonaan.

Lehmuskallio muistuttaa,

että viestintämarkkinalaki velvoittaa

palveluntarjoajan sulkemaan häiriötä

aiheuttavan laitteen verkosta.

Lehmuskallion mukaan Sonera

sulkee noin 200–1000 kotien

laajakaistaliittymää haittaohjelmien

ja virusten takia. Hän arvioi,

että tyypillisesti päivittämätön kone

saastuu muutamasta sekunnista

puoleen tuntiin, joten tilanne

ei voi enää hirveästi huonontua.

Sähköpostin virusviesteissä pahin

kasvupiikki on jo saavutettu, ja laskuakin

on näkyvissä.


■■■TIETOTURVA

tien, uusien koneiden ja muiden

jakelutapojen kautta yli

900 000:een suomenkielisen

käyttöjärjestelmän koneeseen.

Kansainvälisesti arviot SP2-päivityksen

perillemenosta vaihtelevat

25 ja 60 prosentin välillä.

Joidenkin selvitysten mukaan

yritykset ovat siirtyneet SP2:een

kotikäyttäjiä hitaammin, koska

päivityksen hallittu asennus ja

yhteensopivuustestaus ovat

osoittautuneet odotettua hitaammiksi.

Suomenkielisen SP2:n julkistuksen

aikoihin Microsoft kertoi

tavoitteekseen saada päivitys 75

prosenttiin työasemista yhdeksän

kuukauden kuluessa. Yhtiön

mukaan tällä hetkellä näyttää

siltä, että tavoite saavutetaan ja

jopa ylitetään.

Microsoftia on arvosteltu siitä,

ettei päivityksiä anneta enää

piraatti-Windowsien käyttäjille,

mikä taas vaarantaa myös

maksavien asiakkaiden tietoturvan.

Suomen Microsoftin tietoturvajohtaja

Kimmo Bergius

kiistää tämän. Hänen mukaansa

asia on uutisoitu ja tulkittu laajasti

väärin, koska yhtiö tarjoaa

edelleen kaikkiin Windowseihin

automaattipäivitykset, jotka

sisältävät aina korjaukset kriittisiin

haavoittuvuuksiin.

Bergiuksen mukaan piraattikäyttäjiltä

on sen sijaan estetty

pääsy Windows Updateen, koska

siellä tarjotaan huoltopäivitysten

lisäksi myös ajureita,

uusia ominaisuuksia Windowsiin

ja muita maksavien

asiakkaiden etuja.

Vanhat Windowsit heikoilla

Microsoftilla ja tietoturvayhtiöillä

on ohjeet päivitysten

asentamista varten. Peruslähtökohta

on se, että palomuurin on

oltava päällä, ennen kuin koneella

lähdetään edes hakemaan

Windows-päivityksiä, jos halutaan

välttyä haittaohjelmilta.

Hyvä on, jos esimerkiksi XP:n

Service pack 2 voidaan asentaa

cd-levyltä, ennen kuin konetta

kytketään lainkaan verkkoon.

Muiden Windowsien kanssa

tilanne on heikompi, koska ohjelmallista

palomuuria ei käyttöjärjestelmän

mukana ole lainkaan.

Windows 2000:n palo-


Yksi ovelimmista vakoiluohjelmista on Powerscan, joka väittää itse olevansa

haittaohjelmien siivoaja. Todellisuudessa ohjelma kerää ja lähettää nettiin

tietoja koneelta. Ohjelma tuli XP-testikoneeseen täysin omin avuin ilman,

että koneella oli käyty ainoassakaan web-osoitteessa.

muuri taas on hyvin vaikeaselkoinen,

eikä se ole oletuksena

koskaan päällä.

Muiden kuin Windows XP:n

käyttäjien on pakko hankkia jokin

automaattisesti päivittyvä

palomuuri- ja virustorjuntapaketti,

jos mielivät pitää koneensa

suojassa haittaohjelmilta.

Kodeissa edelleen jonkin verran

käytetyt Windows 95, 98 ja Me

on luotu arkkitehtuuriltaan

kymmenen vuotta sitten, jolloin

internetin haittaohjelmista ja

muista uhista ei ollut tietoakaan.

Käyttöjärjestelmät eivät

yksinkertaisesti vastaa tämän

päivän turvavaatimuksia.

Koneesta mehut pois

Sen lisäksi, että haittaohjelmat

vaarantavat oman ja muiden

koneiden tietoturvan, ne laskevat

suorituskykyä merkittävästi.

Testissämme ensimmäisen neljän

päivän aikana koneelle tunkeutuneet

sovellukset kuormittivat

konetta lähes saman verran

■ TESTATTUA

Selvitimme spywaren, troijalaisten ja

muiden haittaohjelmien vaikutusta

Windows XP -koneeseen asentamalla

julkiseen verkkoon täysin

suojaamattoman koneen ilman tietoturvaohjelmia

tai käyttöjärjestelmän

päivityksiä. Testikoneessa oli

XP:n SP1-versio ilman palomuuria.

Liittymä oli Maxinetin adsl.

Kone jätettiin päälle ilman, että

sillä surffattiin tai avattiin yhteyksiä

minnekään. Noin vuorokaudessa

sinne tunkeutui jo kymmeniä

erilaisia haittaohjelmia,

jotka availivat itse Internet Explo-

kuin esimerkiksi jatkuva mp3musiikin

kuuntelu.

Suorituskyvyn menetystä ei

välttämättä huomaa tehokkaalla

koneella, mutta vaikutus tulee

selvästi esille, kun koneella ei samaan

aikaan tehdä muuta.

Windowsin tehtävänhallinnan

mukaan haittaohjelmien suoritinajan

kulutus vaihteli 30–100

prosentin välillä.

Kiinnostava havainto oli, että

kun verkkoyhteys katkaistiin

fyysisesti irrottamalla verkkokaapeli

tai ottamalla verkkokortti

pois käytöstä, ohjelmat lisäsivät

tehoaan. Ne ilmeisesti etsivät

vaihtoehtoisia yhteystapoja. Jokin

sovellus yritti muodostaa

nettiyhteyden vaihtoehtoiseksi

määritetyn matkapuhelimen

bluetooth-soittosarjan kautta.

Tämä kuvastaa sitä, että ohjelmien

kehittäjät ovat hyvin perillä

esimerkiksi kannettavien tietokoneiden

käyttäjistä. Jos nettiin

ei pääse lähiverkon tai laajakaistaliittymän

kautta, voi jokin lan-

Windows XP päivässä huoltokuntoon

rerilla yhteyksiä verkkoon, latailivat

lisää ohjelmia ja vaihtoivat itsensä

selaimen aloitussivuksi.

Noin neljässä päivässä koneella

oli jatkuva useiden satojen

kilobittien liikenne sisään ja ulos

ilman, että koneella tehtiin mitään.

Suoritinta tämä kuormitti

30–100 prosenttia.

Lopuksi koneelle yritettiin

asentaa usealla yrityksellä F-Securen

Internet Security -tietoturvapaketti

ja Microsoftin Windows

XP Service pack 2 -päivitys, mutta

molempien asennus kaatui

gaton yhteys olla määritettynä

toissijaiseksi yhteystavaksi.

Päätön surffailu kostautuu

Kaikkia haittaohjelmia ei voi

välttää millään tietoturvaohjelmilla,

vaan osa jää käyttäjän varovaisuuden

varaan. Jos käyttäjä

hyväksyy asennettavaksi ohjelman

ja avaa sille vielä oikeudet

ohjelmallisessa palomuurissa, ei

mikään pysty estämään vahinkoa.

Tyypillisesti tällainen on itse

asennettu ilmaisohjelma, joka

lupaa netistä ilmaiseksi kuvia, pelejä,

ohjelmia tai muuta kaunista

ja kivaa. Monet p2p-ohjelmat levittävät

mukaan haittaohjelmia

ja luottavat siihen, että käyttäjät

ahneuksissaan asentavat mitä

vain turhia tarkistelematta. Esimerkiksi

suositun Kazaan vertaisverkko-ohjelman

mukana

koneelle tunkeutuu melkoinen

määrä ylimääräisiä sovelluksia.

Web-selaimista eniten haittaohjelmia

vuotaa Windowsiin

Internet Explorerin kautta, joka

on rakennettu kiinteästi käyttöjärjestelmään.

Sen tietoturvaa

voi kohentaa hyödyntämällä

esiasetettuja tietoturvatasoja eli

vyöhykkeitä. Oletustaso medium

riittää silloin, jos koneella

on muuten tietoturva kunnossa,

mutta muussa tapauksessa taso

kannattaa kiristää tiukimmaksi.

Asetuksen kääntöpuoli on se,

että monet nettisivut lakkaavat

toimimasta. Tämän voi kiertää

määrittämällä samoissa asetuksissa

luotetut web-sivut (trusted

sites), joilla annetaan laajemmat

oikeudet.

TK

useista yrityksistä huolimatta. Tähän

ei auttanut, vaikka kone irrotettiin

verkosta.

Testiolosuhteet eivät ole yleistettävissä,

koska operaattorin

käytännöistä ja verkosta riippuu

millaiset haittaohjelmat pääsevät

läpi. Varmaa on, että kotikäyttäjän

päivittämätön Windows-kone

on jopa alle vuorokaudessa

valmis huoltoon, jossa

käyttöjärjestelmä voidaan ehkä

pelastaa siirtämällä kiintolevy

puhtaaseen ympäristöön ja ajamalla

sille virustorjuntaohjelma.

■■■VERTAILU

TEKSTI: PANU MÄNTYLAHTI • TESTIT: TIMO HELENIUS • VALOKUVAT: TIMO SIMPANEN

Surffailun

portinvartijat

Internetin käyttö

työajalla on harvoin

pelkästään töihin

liittyvää. Viihdesurffailu

ja tiedostojen kopiointi

syövät resursseja.

Liikenteen rajoittamiseen

on useita vaihtoehtoja.

Internet-yhteyden käytön rajoittamista

perustellaan usein viidellä eri argumentilla.

Moraalisten syiden takia törkysivujen

selaamista ei pidetä hyväksyttävänä. Laitonta

materiaalia ei yritysverkkoon haluta,

sillä se voi johtaa oikeudellisiin seurauksiin.

Työntekoon tarkoitetun verkkoyhteyden

viihdekäyttöä voidaan pitää työnantajan

resurssien väärinkäyttönä. Verkon aktiivinen

käyttö vapaa-ajan tarpeisiin kuormittaa

yhteyttä. Epämääräiset sivustot ovat myös

tietoturvauhka.

Moraalisyiden ongelmana on törkysisällön

määritteleminen, sillä se on hyvin

kulttuurisidonnaista. Yleismailmallisesti ei

voida sanoa, ovatko La Perlan ja Wolfordin

alusvaatesivustot ruokotonta pornoa vai

60 TIETOKONE kesä-heinäikuu 2005

Mukana vertailussa:

• ISS Proventia Web Filter 2.2

• Puresight Content Filtering 4.6

• Surf Control Web Filter 5.0

• Websense Enterprise 5.5

asiallisia tuote-esittelyjä.

Laittoman materiaalin määrittely on

osin vaikeaa, sillä lainsäädäntö vaihtelee

valtioittain. Esimerkiksi osa Yhdysvalloissa

vapaasti myytävistä urheilupiristeistä on

Suomessa reseptilääkkeitä tai doping-aineita;

Hollannin liberaali kannabispolitiikka on

länsimainen kummajainen.

Työnantajan resurssien väärinkäyttö ja

verkon kuormitus ovat melko suoraviivaisia

tapauksia. Jälkimmäisestä on helppo tehdä

tilastoja koneellisesti, ja väärinkäyttö on

yksinkertaisesti käyttöohjeiden vastaista

toimintaa. Verkon tukkiminen vaikkapa

videoiden kopioinnilla häiritsee muiden

työntekoa ja saattaa luoda erheellisesti kuvan

internet-yhteyden päivitystarpeesta.

Suodattaminen vähentää riskiä pääasiassa

Internet Explorer -selaimeen iskevien haitta-

ja mainossovellusten invaasiosta.

Pulmia myös pikaviestit ja p2p

Verkon käytön rajoittamisen yhteydessä

puhutaan pääasiassa www-sivujen sensuroinnista.

Sen rinnalle on kuitenkin nous-

sut tarve puuttua jutustelu- ja tiedostojen

vaihto-ohjelmien käyttöön. Usein näiden

kontrollointi voikin olla surffauksen suodattamista

tärkeämpää, sillä niiden rajoittaminen

teknisesti on hankalaa.

Vertaisverkko-ohjelmat ruuhkauttavat

helposti nopeankin verkkoyhteyden. Volyymiveloitteisen

yhteyden laskun maksaja

tuskin ilahtuu huomatessaan kustantavansa

musiikki- ja videotiedostojen levittämistä

tuikituntemattomille tahoille. Myöskään

laillisen sisällön, esimerkiksi sen kuuluisan

Linux-levykuvan, tarjoaminen verkkoon

ei ole useimpien yritysten liiketoiminnan

avainalueita.

Pikaviestinten avulla sisäverkkoon voidaan

siirtää epämääräisistä lähteistä oh-

VERKON KÄYTÖN RAJOITTAMINEN ■■■

jelmia ohi ulkoreunan virustarkistuksen.

Jutustelusovelluksien avulla on helppo

kuluttaa huomattavasti työaikaa joutavaan

turinointiin. Useissa yrityksissä kuitenkin

käytetään pikaviestimiä sisäisesti, jolloin ohjelmien

käyttö pitää rajata intranetiin.

Testiryhmän ratkaisuista Websense ja

Surf Control osaavat rajoittaa pikaviesti mien

toimintaa. Vakio-ominaisuudesta ei ole kyse:

Websensessä toiminta vaatii Premium

Groups -laajennuksen ja Surf Controlissa

Enterprise Threat Shield -lisäkkeen.

Ensin selvät säännöt

Oltiin rajoittamisen kriteereistä mitä mieltä

tahansa, verkkoyhteyden maksajalla on

oikeus päättää sen käytöstä. Rajoituksiin

kesä-heinäikuu 2005 TIETOKONE 61

■■■VERTAILU

Protokolla-analysaattorin

toiminta

1) www.pornosivu.com

2) Pääsy

kielletty

3) Sulje

yhteys

tyytymättömät voivat hankkia

sensuroimattoman yhteyden

omilla rahoillaan vaikkapa kotiinsa.

Ensimmäinen askel verkkoyhteyden

käytön rajoittamisessa

on sääntöjen luominen ja niistä

■ NÄKÖKULMA

www-palvelin

Kaikki tahot eivät ole tyytyväisiä

ajatukseen verkkoyhteyksien rajoittamisesta.

Kansalaisoikeuksia

ja sanavapautta kannattavat tahot

pitävät sensurointia sensuroitavaa

materiaalia pahempana asiana.

Sensuurin vastustajat perustelevat

kantaansa viettävän tason

ongelmalla, ja ihmisten oikeudesta

tietää ja keskustella pahoistakin

asioista. Suuren yleisön vastenmieliseksi

kokemien asioiden

kieltämisen varjolla sensuurin piiri

laajenee, ja lopulta rajoitukset

ulottuvatkin totalitaarisesti kaikkeen

vallanpitäjien sopimattomaksi

katsomaan aineistoon. Sisällönsuodatusratkaisuja

valmistavia

yrityksiä on syytetty usein siitä,

että ne sensuroivat toimintaansa

kritisoivia sivustoja.

Sensuurin kiertämiseen ei ole

patenttiratkaisuja. Riittävän ankarasti

toteutetun ratkaisun voi

kiertää ainoastaan murtamalla

järjestelmän, mikä puolestaan on

laitonta. Useimmat suotimet eivät

sensuuripalvelin

Työasema pyytää pornosivua Internetistä (1). Http-pyyntö

välittyy keskittimen avulla sensuuripalvelimelle, joka lähettää

www-palvelimen nimissä vastauksen sivupyyntöön, ja

uudelleenohjaa työaseman pääsyn estämisestä kertovalle

sivulle (2). Samalla www-palvelimelle lähetetään työaseman

nimissä yhteyden katkaisukäsky (3).


tiedottaminen käyttäjille. Usein

pelkkä käyttäjien ohjeistaminen

rajaa ei-toivottuja verkkoaktiviteetteja

tehokkaasti pois tai

työajan ulkopuolelle.

Käyttösääntöjen luomisessa

on määriteltävä sallittu ja kiel-

kuitenkaan ole täysin vedenpitäviä.

Avainsanoihin perustuvat listat on

helppo kiertää Suomessa, sillä

lukuisiin sijamuotoihin taipuva

kielemme on hyvin vaikeaa tulkattavaa

tietokoneelle. Myöskään

markkina-alueen pienen koon

vaikutuksesta sulkulistat eivät ole

alati ajan tasalla.

Mustat listat ovat rajoittuneita.

Uusien sivujen perustaminen on

helppoa, eivätkä suotimet aina

ymmärrä sivujen todellista tarkoitusta.

Vikkelä hakukoneen käyttäjä

pystyykin huijaamaan sensoreita

melko hyvin. Kaikkia vertailuryhmän

tuotteita pystyi kiertämään

aktiivisella Googlen käytöllä. Tämä

vaatii sekä intoa kissa ja hiiri -leikkiin

että pelottomuutta sääntöjen

rikkomisesta seuraavaa rangaistusta

kohtaan.

Erilaiset tunnelointiratkaisut

ja välityspalvelimet muodostavat

kiertotien suodattimien ohitse.

Työasema muodostaa yhteyden välityspalvelimeen

ja siirtää kiellettyä

Palomuuripohjainen suodatus

letty toiminta riittävän tarkasti

epäselvyyksien välttämiseksi.

Esimerkiksi uhkapelien kieltämisen

yhteydessä olisi syytä

tarkentaa, koskeeko kielto myös

Veikkauksen sivustoja vai pelkästään

nettikasinoja.

Kiertotie kiellettyyn sisältöön

Sensuurin kiertotiet sisäverkko

Välityspalvelin

noutaa kiellytyn sivun,

ja palauttaa sen

tunnelia pitkin

sensuroitu

palvelin

välityspalvelin

sisäverkko

Palomuuri sallii http-liikenteen internettiin vain, jos se tulee

sisältöä suodattavalta välityspalvelimelta (sininen reitti.)

Suorat yhteydenotot pysäytetään palomuurissa (punainen

reitti.)

tietoa kiertotietä pitkin. Vastavetona

ohjelmat tuntevat luokan proxy

avoidance, jonka avulla pääsyä

välityspalvelimiin ja niistä kertoviin

sivustoihin voidaan rajoittaa.

Salakirjoituksen käyttö välityspalvelimeen

liikennöitäessä on

askelta tehokkaampi keino, sil-

välityspalvelin

Salattu yhteys

ulkoiselle

välityspalvelimelle

välityspalvelin

Kaikissa ympäristöissä käyttösäännöt

eivät riitä takaamaan

rajoituksia. Käyttäjät joko eivät

ymmärrä tai halua noudattaa

ohjeita. Joissain tapauksissa harhaanjohtavilla

domain-nimillä

ja dns-väärennöksillä voidaan

eksyttää verkon käyttäjä aivan

eri sivustolle, kuin alun perin oli

tämän tavoitteena. Usein harhaanjohtamisen

tarkoituksena

on levittää haittaohjelmia, mutta

kyse voi myös olla liikenteen haalimisesta

omille sivuille. Suodattimet

tuntevat osan hämäävistä

sivustoista ja luokittelevat ne joko

mainoksiksi tai roskapostiin ja

khalastamiseen (phishing).

Voimatoimien valikoima

Käyttöpolitiikan toimeenpano

voimatoimien aulla on mahdollista

useilla eri vaihtoehdoilla.

Rajoittaminen voidaan tehdä

työasemassa ohjelmallisesti, välityspalvelimen

ja palomuurin

avulla, tai verkkoon liitettävän

valmispalvelimen voimin. Kotikutoisia

ratkaisuja voi koostaa

vaikkapa Linuxin ja Squid -välimuistin

avulla.

Lähes kaikissa työasemien

suojaamiseen tarkoitetuissa vi-

Työasema muodostaa

salatun

yhteyden ulkoisellepalvelimelle,

joka noutaa

kielletyn websivun

ja välittää

sen salattuna

työasemalle.

lä muut verkon

jäsenet näkevät

vain päätepisteet.Vastakeinona

on asettaa

palomuuriin

rajoitus salatun

liikenteen käyttämiselle.

Tunnelin

muodostaminen

voidaan sallia

vain ennaltamäärättyihin palveluihin,

kuten partneriyritysten verkkoihin

ja verkkopankkeihin. Salatulle

liikenteelle voidaan myös asettaa

kiintiö. Yhteys suljetaan liikennelaskurin

täytyttyä, ja uuden avaaminen

estetään määräajaksi.

Uutiset

Sähköposti

Pankkipalvelut

Matkustus

Ostokset

Multimedia

Porno

Jutustelu

Verkkopelit

18

17

16

14

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90

Prosenttia työntekijöistä

Suurin osa työntekijöistä käyttää verkkoyhteyttä muuhunkin kuin työtehtäviin.

Uutiset, sähköposti, pankkipalvelut ja ostokset kiinnostavat käyttäjiä eniten.

Muut

39 %

Webwasher

3 %

Symantec 6 %

Työtehtäviin kuulumaton verkon käyttö

Sisällön suodatuksen

markkinaosuudet

Websense

24 %

Surf

Control

19 %

Secure Computing

9 %

Sisällön suodattamisen markkinat

ovat melko hajanaiset. Websensen

osuus on vahva, mutta ero haastajiin

ei ole kovin suuri.

rustorjunta- ja palomuuripaketeissa

on nykyisin lapsilukkotoimintoja.

Www-sivujen selailua

voidaan rajoittaa määräämällä

kielletyt ja sallitut kategoriat

tai avainsanat. Jutustelu- ja tiedostonjako-ohjelmat

voidaan

pysäyttää palomuurin avulla.

Työasematason ratkaisujen

haasteena ovat sopivien estopolitiikkojen

jakelu ja suodatustehokkuuden

seuranta. Paikallisesti

asennetun ohjelman

kiertämiseen on myös useita

keinoja.

Monissa edullisissakin palomuurilaitteissa

on mahdollisuus

suodattaa www-sivupyyntöjä.

Toiminto voi raakata sisältöä

valmistajan oman mustan listan

perusteella, avainsanoilla tai

kolmannen osapuolen palvelun

Lähde: IDC, Websense 2004.

52

56

58

61

avulla. Mustat listat toimivat

kohtuullisen hyvin, mutta vedenpitäviä

ne eivät ole. Uusia

sivustoja voi perustaa parilla

hiirenheilautuksella. Tekoälyt

ovat niin primitiivisiä, ettei

suodattamispäätöstä voi jättää

niiden harteille.

Vertailujoukon sisällönrajoittimet

sijoitetaan lähelle verkon

ulkoreunaa. Ne asennetaan

sisäverkon välityspalvelimeen

(proxy), tai sen eteen. Kiellettyjen

kategorioiden sivupyynnöt

pysäytetään. Suora, välityspalvelimen

ja sensuurin kiertävä

liikennöinti internetiin kielletään

palomuurisäännöillä.

Websense ja Surf Control

toimivat protokolla-analysaattoreina.

Ne seuraavat verkkoliikennettä

reaaliaikaisesti ja

sieppaavat niin http- kuin vertaisverkkoliikenteenkin.

Jos sopimatonta

liikennettä havaitaan,

ohjelmat pysäyttävät liikenteen

lähettämällä sekä asiakkaalle

että palvelimelle väärennetyn

yhteyden katkaisukehoituksen.

Amerikan mallia

Yksinkertaiset pakettisuodatukseen

perustuvat palomuurit

eivät osaa pysäyttää vertaisverkkoja

tai jutusteluohjelmia, sillä

useimmat ohjelmat on laadittu

varta vasten muurien

murto mielessä.

Sovellustason

eli layer 7-tason

protokolla-analyysiin

taipuvat palo-


81

Meneekö lapsi

pesuveden mukana,

jos kategorioita

on liian vähän?

Puresightin

niukkuutta.

Lähde: IDC, Websense 2004.

■ RATKAISUT

Tee-se-itse-suodatus

Kaikkiin käytönrajoitusta suunnitteleviin

yrityksiin erillisratkaisu

ei sovi esimerkiksi oman ylläpito-osaamisen

puutteen vuoksi.

Valmiita palveluratkaisuja on

tarjolla niin ispeiltä kuin muilta

ratkaisutoimittajilta.

Vapaita toteutuksia verkon

sensurointiin on olemassa gnuhengessä.

Tarjolla on useita vaihtoehtoja

osaavalle käyttäjälle.

Kaikki ratkaisut vaativat aikaa

ja osaamista, joten valmiiksi

tuotteistettujen vaihtoehtojen

haastajiksi ilmaisratkaisuista ei

välttämättä ole.

Yleisin tapa www-sivujen sensurointiin

on monille eri alustoille

saatavissa olevan Squid -välimuistin

käyttö. Squid itsessään

kykenee rajoittamaan sivujen

käyttöä käyttöoikeuslistojen (acl,

access control list) avulla. Listoilla

voidaan suodattaa kohteita

tunnettujen osoitteiden tai vaikka

säännöllisten lausekkeiden

avulla. Käytännössä Squid-suodatus

tarvitsee mustan listan,

sillä avainsanoilla suodatustehokkuus

ei ole kovin suuri.

Ilmaisia mustia listoja ei juuri

ole tarjolla, sillä luotettavan

listan ylläpito vaatii aikaa, vaivaa

ja omistautumista. Koska

internetissä on tarjolla yllin kyllin

hyvinkin epämiellyttävää materiaalia,

ei ole ihme, että vapaaehtoisvoimin

luodut listat ovat vajavaisia.

Nettisaastan penkominen

on raskasta, joten korvauksetta

harva viitsii sitä tehdä. Vertailun

välityspalvelin

sisäverkko

Suodatettava liikenne pakotetaan kulkemaan

välityspalvelimen kautta. Laite sijoitetaan

sisäverkkoon. Palomuurin säännöillä

estetään työasemia liikennöimästä suoraan

internettiin.

vuoksi ilmaisessa Squidguardin

listassa on yli 100 000 osoitetta,

kun Websensellä niitä on yli neljä

miljoonaa.

Kaikkien vertaisverkkojen

torjuminen ei onnistu perus-Linuxilla

sellaisenaan, sillä Linuxin

käyttämä Netfilter- tai Iptablespalomuuri

ei osaa sovellustason

analyysiä. Vaihtoehtoja on kaksi:

Palomuuria laajennetaan sovelluskerrosta

tukevaksi tai verkkoon

asennetaan ids-palvelu. Tunnetuin

avoimen koodin ids-järjestelmä

on Snort, jonka avulla voi tunnistaa

ja pysäyttää eri vertaisverkkoohjelmia

ja pikaviestimiä.

Kuten kaupallistenkin ratkaisujen

tapauksessa, salakirjoitus

ja uudet sovellukset mahdollistavat

suojausten kiertämisen ainakin

siksi aikaa, kunnes havaintojärjestelmien

kehittäjät ja verkon

ylläpitäjät huomaavat tavallisesta

poikkeavaa liikennettä.

Squid-välimuistiin perustuvia

ratkaisuja www-sivujen

suodattamiseksi:

www.squidguard.org

dansguardian.org

www.safesquid.com

Musta lista suodattamiseen:

www.urlblacklist.com

www.squidgurad.org/blacklist

Vertaisverkkosovellusten

suodattaminen Linuxilla:

www.ipp2p.org

l7-filter.sourceforge.net

www.snort.org

sourceforge.net/projects/

iptables-p2p


■■■VERTAILU

■ MITTAUKSET

LABS

Suodattimet koetuksella

Sisällönrajoittimien kokeilu suoritettiin

Tietokoneen testilaboratoriossa.

Kukin sovellus asennettiin

omaan segmenttiinsä niin, etteivät

suotimet häirinneet toisiaan.

Järjestelmien vaikutusta verkon

suorituskykyyn ei vertailtu, sillä

ratkaisujen alustavaatimukset

eivät ole yhteneväisiä. Puresight

vaatii alustakseen välityspalvelimen

tai palomuurisovelluksen,

muut eivät. Tämän vuoksi suotimien

ja alustasovelluksen vaikutusta

suorituskykyyn on työlästä

erottaa toisistaan. Useimmissa tapauksissa

internet-yhteyden rajat

tulevat vastaan paljon ennen nykylaitteistoon

asennetun sisällön-

muurit osaavat

pysäyttää nämä

ohjelmat, sillä

ne ymmärtävät

ohjelmien liikennettä.Sensurointisovellukset

jaottelevat websivustojen

sisällöt eri luokkiin.

Tavallisesti tarjolla on ainakin

seksiä, huumeita, väkivaltaa, vihaa,

uhkapelejä, työnhakua ja

viihdettä. Rajoittunein kategorisointi

on Puresightissä, jonka

luokittelu koostuu vain kymmenestä

ryhmästä. Proventiassa,

Surf Controlissa ja Websensessä

on kymmeniä hierarkisia

luokkia.

Mustien listojen sisällöt ovat

valmistajakohtaisia salaisuuksia.

Listojen ilmoitettu laajuus liikkuu

tuotteesta riippuen parista

miljoonasta lähes kahteenkymmeneen

miljoonaan osoitteeseen.

Vääristä kategorioista voi

ilmoittaa valmistajalle muuta-


suotimen suorituskyvyn kattoa.

Suodatuksen tehokkuutta kokeiltiin

käsityönä. Www-rajoitusten

kieltämään sisältöön pääsi käsiksi

kaikkien ratkaisujen suojista

ahkeralla hakukoneiden käytöllä.

Internetin dynaamisen luonteen

takia ainoa vedenpitävä tapa

sisällönrajoitukseen on vain ennaltamäärättyjen

resurssien salliminen.

Painopiste

joustavuudessa

Tuotteiden arvioinnissa päähuomio

kiinnitettiin web-suodatusominaisuuksiin.

Arvosanaa

korottivat joustavat mahdollisuu-

Painoarvo Websense Surf Control ISS Proventia Puresight

Web-suodatusominaisuudet

35 % 9 9 8 6

Muut ominaisuudet 20 % 9 8 7 7

Raportointi 20 % 9 9 8 7

Käyttöönotto 10 % 8 7 7 7

Ylläpito 15 % 8 7 8 7

Arvosana 100 % 8,8 8,3 7,7 6,7

Ominaisuudet on pisteytetty asteikolla 4–10. Arvosana on laskettu painotettuna

keskiarvona. Tuotteen hinta ei ole vaikuttanut sen saamiin pisteisiin.

Websense

kertoo käyttäjien

kiinnostuskohteet.

malla hiirenheilautuksella. Kaikissa

sovelluksissa ylläpito voi

määrätä listoihin poikkeuksia ja

lisärajoituksia.

Tuotteiden amerikkalaisen

alkuperän näkee kategorioista

ja dokumentaation viittauksista

kalliisiin oikeudenkäynteihin.

Vahvasti politisoituneet ja

runsaasti kiistoja herättäneet

abortti- ja huumeaiheet ovat

näkyvästi esillä.

Pahimmat torantuottajat on

Websensessä hajautettu neutraalien,

kannattajien ja vastustajien

ryhmiin. Surf Control

puolestaan lokeroi abortin sukupuolivalistuksen

alaisuuteen,

kun Proventiassa raskauden

LABS

HINTA/LAATU LAITTEET

arvosana

10

9

8

7

6

5

4

0 1000 2000 3000 4000 5000

hinta, euroa

Hinta-laatusuhteeltaan parhaat ohjelmat sijoittuvat vasemmalle ylös.

Hintatietona on käytetty sadan käyttäjän lisenssin hintaa.

det sisällön luokkajakoon ja kyky

rajoitusten kiertämiseen sala sanan

tai kiintiön perusteella.

Muut ominaisuudet sisältävät

huijaussivujen ja mainosten

sekä tiedostonjako- ja jutustelusovellusten

käytön rajoittamisen

toiminnot sekä kaistanhallinnan

toiminnot.

Raportoinnin pisteet on annettu

hallinta- ja raportointityökalujen

käyttöliittymän tehokkuuden

ja työkalujen ominaisuuksien

mukaan. Arvosanaa korottivat

keskeyttäminen sijoittuu lääketieteen

alle. Puresight ei lokeroi

raskauden keskeyttämistä lainkaan.

Hienojakoisuus tulee tarpeeseen,

sillä muutoin mielekkään

suodatuspolitiikan laatiminen

muuttuu haastavaksi. Esimerkiksi

Puresightin kanta nakuilun

suodattamiseen on yksioikoinen:

Adult-kategoriaan luokitellaan

yhtä lailla uimapukukuvastot

kuin huoria välittävät

sutenöörisivustotkin.

Kun pääsy

resurssiin estetään,

käyttäjä

saa ilmoituksensensuroinnista.

Surf

Controlin

ilmoitus on

Proventiassa

kiellettyjen

sivujen käytön voi

sallia erikseen

pyydettävällä

luvalla.

Puresight

Websense

Surf Control

ISS Proventia

valmiit mallipohjat ja mahdollisuudet

suorittaa tiedon louhintaa

lokeista.

Käyttöönotto on pisteytetty järjestelmän

asennuksen ja perustason

suodatuspolitiikan luonnin ja

voimaansaattamisen vaatiman

työmäärän perusteella.

Ylläpidon arvosana kertoo toimivaan

järjestelmään tehtävien

muutosten aikaansaamisen vaatimuksista

ja hallintakäyttöliittymän

ominaisuuksista.

Bit Torrentin

käyttökiellosta

kerrotaan Windowsin

Messenger -palvelun

avulla.

tylyin, sillä se koostuu pelkästä

pääsy kielletty -ilmoituksesta.

Websense, Puresight ja Proventia

kertovat myös kieltoperusteen

ja tarjoavat käyttäjälle linkin

väärästä kiellosta kertomiselle.

Websensen ja Proventian

käyttäjät voivat kiertää rajoitukset

tapauskohtaisesti salasanan

avulla, tai viihdekiintiön avulla.

Laki ja lokit

Pelkkä rajoituspolitiikka ja tekninen

kieltojärjestelmä eivät

Websensen hallintasovellus vaatii runsaasti ruututilaa.

riitä tehokkaan rajoittamisen

toteuttamiseen. Verkon tilannetta

on kyettävä seuraamaan.

Ovatko käyttäjät kiinnostuneet

rajoitetusta materiaalista tai

yritetäänkö suojauksia kiertää

aktiivisesti? Miten hyvin rajoitukset

suodattavat liikennettä?

Onko suodatuksella mitään vaikutusta?

Kysymyksiin vastaaminen

vaatii suodatusjärjestelmältä

riittävät lokitoiminnot.

Käytön seuraaminen tapahtuu

rajoitusjärjestelmien lokien

avulla. Sensuurisovellukset kirjaavat

tietokantaan joko kaikki

pyynnöt tai ainoastaan pääsynestot.

Lokien avulla voidaan

muodostaa hyvinkin kattava kuva

yksittäisen käyttäjän toimista,

sillä kaikki vertailujoukon

järjestelmät kykenevät tunnistamaan

käyttäjät. Tunnistuskeinoja

ovat sisäisten käyttäjälistojen


ohella mac- ja ip-osoitteet sekä

hakemistopalvelut aina nt -toimialueista

Active Directoryyn

ja ldap-protokollaa tukeviin järjestelmiin.

Koska lokit muodostavat

henkilörekisterin, on ylläpidon

tiedotettava sen olemassaolosta

käyttäjille, ja huolehdittava

järjestelmän asiallisesta suojauksesta.

Lokitietoja ei myöskään

saa käyttää muuhun kuin

käyttäjille ilmoitettuun tarkoi-

tukseen. Lisätietoja rekisterinpitäjän

velvoitteista saa tietosuojavaltuutetulta

(www.tietosuoja.

fi). Surf Controlissa on erillinen

Privacy Edition -toimitila, jonka

käyttöönotto riisuu automaattisesti

lokeista tunnistetiedot.

Parhaat raportointiominaisuudet

ovat Websensessä ja Surf

Controlissa. Valmiita raporttipohjia

on niin liikenteen luokittelulle

kuin mahdollisille riskeillekin.

Myös arviot vapaa-ajan

Surf Controlin huomio herpaantuu ajoittain, sillä jotkut kielletyt sivut avautuvat

osittain.

Tuote ISS Proventia Web Filter 2.2 Puresight Content Filtering 4.6 Surf Control Web Filter 5.0 Websense Enterprise 5.5 Smart Filter

Valmistaja Internet Security Systems Pure Sight Surf Control Websense Secure Computing

http:// www.iss.net www.puresight.com www.surfcontrol.com www.websense.com www.securecomputing.com

Maahantuoja Securesoft Oy, Nordic Lan & Wan Securesoft Oy Pc protech, Oy Surfin Ab Securesoft Oy Pointsec Finland Oy

Puhelin (09) 4765 0680 / (09) 4243 5555 (09) 4765 0680 020 730 3060 / 044 367 3674 (09) 4765 0680 (09) 565 7670

http://

Hinta

www.securesoft.fi www.lanwan.fi www.securesoft.fi www.pcprotech.fi www.surfinsecurity.com www.securesoft.fi www.pointsec.fi

25 käyttäjää 1 342 € O 1 537 € O O

50 käyttäjää 2 074 € 1 458 € 2 050 € 1 605 € 1 289 €

100 käyttäjää 3 050 € 2 430 € 3 490 € 2 674 € 2 085 €

Ylläpito / vuosi

Alustat

100 % 35 % 25 % 100 % 100 %

Windows 2000 ● O ● ● ●

Windows 2003 ● O ● ● ●

Microsoft Proxy Server O ● ● ● ●

Microsoft ISA Server ● ● ● ● ●

Check Point FW-1 O ● ● ● ●

Cisco CE O O ● ● ●

Bluecoat O O ● ● ●

Squid O ● O ● ●

Novell Bordermanager O O ● O O

Nokia IPSO O O O ● O

Inktomi

Ryhmät

O O O ● O

Active Directory ● ● ● ● ●

Edirectory ● ● ● ● ●

LDAP

Suodatukset

● ● O ● ●

Www-sivustojen kategoriat 58 10 45 89 62

Protokollat O O ● ● ●

VBS O O O ● O

Java Applet O O O ● O

Ponnahdusikkunat O O O ● ●

Mainokset O O O ● O

Evästeet O O Enterprise Threat Shield ● O

Streaming Media O O Enterprise Threat Shield Premium Group ●

Pikaviestimet O O Enterprise Threat Shield Premium Group ●

Haittaohjelmat, osoiteharhautukset O O Enterprise Threat Shield Premium Group O

P2P O O Enterprise Threat Shield Premium Group O

Muuta Enterprise Threat Shield hinnat: Premium Group hinnat: Ratkaisutoimittajina myös

25 käyttäjää 1 922€, 50 käyttäjää 534 €, Forte Netservices Oy ja

50 käyttäjää 2 562€,

100 käyttäjää 4 362€.

100 käyttäjää 1 070 €. ATEA Finland Oy

Smart Filter -ohjelmisto ei ollut mukana vertailussa, vaan sitä kokeiltiin vaihtoehtona esitellyn Bluecoat-välityspalvelimen lisävarusteena.

● = Kyllä O = Ei


■■■VERTAILU

■ VAIHTOEHTO

Sinitakki portsariksi

Valmispalvelimena verkkoon asennettavan

suodatusratkaisun etuja

ovat helppo käyttöönotto ja tuotteistettu

kokonaisuus. Bluecoat SG

400 on yhden yksikön korkuinen

laite, joka on mitoitettu 150 käyttäjän

tai 2 Mbit/s symmetrisen

internet-liittymän tarpeisiin.

Bluecoatin välityspalvelimessa

on kaksi kuparista 100 Mbit/s ethernet-liitintä,

joten sen voi asentaa

useimpiin verkkoihin suoraan.

Laitteen voi kytkeä joko läpikulkutilaan

tai yksittäislaitteeksi. Ensinmainitussa

tilassa kaikki liikenne

kulkee fyysisesti laitteen lävitse.

Jälkimmäisessä vaihtoehdossa

Bluecoatille ohjataan vain haluttu

liikenne esimerkiksi välityspalvelin-

tai palomuuripolitiikan avulla.

Ominaisuuksiltaan SG 400 on

varsin monipuolinen laite. Se voi

toimia ssl-yhteyksien päätepisteenä,

suorittaa kaistanhallintaa eri

protokollille, suodattaa selailuliikenteestä

mainos- ja ponnahdus-

käytön tuomista kustannuksista,

suodattamisen säästämästä

työajasta sekä siirrettyjen tietomäärien

luokittelut syntyvät

kaksikon välineillä nopeasti.

Puresightin selainpohjainen

käyttöliittymä on joukon kömpelöin.

Raporttien tarkastelu

vaatii liikkumista edes takaisin

html-lomakesivuilla, ja kaikki

asetukset nollaantuvat siirtymien

välillä. Puresightin ja Proventian

raporttien tietosisältö

ISS Proventia Web Filter

2.2

Tietoturvatuotteita valmistavan

ISS:n Proventia-perheeseen kuuluvaa

sisällönsuodatinta kutsutaan


ikkunoita ja haittaohjelmia.

Java- ja active

x -komponentit voidaan

myös raakata

pois.

Sisällön suodattamisen

tarpeita ajatellen valmistajan

oman mustan listan lisäksi

laitteeseen voi asentaa Websensen,

Smartfilterin, Surf Controlin,

Intersafen tai Proventian listat.

Kokeilimme laitetta Smartfilterin

suodattimella. Asentaminen oli

helppoa, mutta suodatuspolitiikan

luominen ei ensin ollut aivan intuitiivista.

Toimintalogiikan selviämisen

jälkeen rajoitusten luonti oli

suoraviivaista.

Microsoftin, Yahoon ja AOL:n

pikaviestimien tuen avulla ohjelmia

voidaan kontrolloida tehokkaasti.

Multimedian kuljetukseen

tarkoitetut protokollat (streaming

protocol) voidaan joko kuristaa

tai rajata pois kokonaan. Perusversiossa

tuetaan quicktimea,

rajoittuu perustasolle, eikä niissä

ole mahdollisuuksia pureutua

syvälle havaintoihin.

Sopivimman sisällönrajoittimen

valinta vaatii tarpeiden

kartoitusta ja myös käyttäjien

kuulemista. Mikäli vaatimukset

painottuvat www-suodatukseen,

kaikki tuotteet ovat kelpo

ratkaisuja. Laajennettuina Websense

ja Surf Control ovat vaihtoehtoja

myös vertaisverkkojen

ja jutustelun torppaamiseen.

Surf Controlin

tapaan yksinkertaisesti

Web Filteriksi.

Suodattaminen

voidaan

toteuttaa

kolmella eri

tavalla. Internettiinsuunnatut

pyynnöt

voidaan ohjata välityspalvelimen

kautta icap-protokollalla suodattimelle,

Proventia voidaan integroida

suoraan välityspalvelimeen tai

Proventiaa voidaan käyttää sellaisenaan

välityspalvelimena.

Suodattaminen perustuu mus-

mms- ja rtsp-protokollia. Sisällön

voi ohjata myös virustarkistukseen.

Erikoisuutena Bluecoat osaa välittää

kertaalleen puhtaaksi havaitun

tiedoston käyttäjille välimuististaan

kierrättämättä sitä uudestaan virustarkistuksen

kautta.

Käyttäjien hallinta voidaan tehdä

sisäisesti tai olemassaolevien

järjestelmien avulla. SG 400 tukee

NT-toimialueita, ldap-, Radius-, Active

Directory-, edirectory- ja Sun

One -hakemistopalveluja.

Bluecoatin hallintaan voi

käyttää ssh-yhteyttä tai selainta.

Käyttöliittymä perustuu java-sovelmiin,

joiden käyttäminen on melko

hidasta. Vastapainona sovelmien

avulla toteutetun käyttöliittymän

toiminnallisuudet ovat www-sivuja

Suodatustehokkuus on kaikilla

ratkaisuilla vähintään kohtuullinen,

vaikkei yksikään ole

Modulaarinen Websense Enterprise on monipuolinen ja hyvin toimiva

ratkaisu verkon käytön rajoittamiseen. Raportointitoiminnot ovat

kattavat, ja tuotteen hallintasovellus on joustava.

Arvosana + Käyttöliittymä

7,7 – Vain www-suodatus, suppeat raportit

tan listan lisäksi tekoälyyn. Proventian

sisällön analysointitekniikka

käyttää bayesiläisiä todennäköisyysmalleja

sekä merkkien tunnistusta

arvioidakseen sisällön tyypin.

Sisältökategorioita alaluokkineen

on hieman alle 60. Rajoitettuihin

kategorioihin pääsyyn voidaan

määritellä poikkeuksia passlock

-toiminnon avulla, jonka avulla tietyt

käyttäjät voivat kiertää eston.

Proventian hallintaliittymä on

yksittäinen Windowsin mmc-hallintaliittymän

oloinen sovellus.

Kaikki säädöt ja raporttitoiminnot

on koottu samaan sovellukseen.

Käyttöliittymä on toteutettu selkeästi

ja sulavasti. Järjestelmän

monipuolisemmat ja joustavammat.

Raportointiominaisuudet ovat

hyvät.

Bluecoat SG 400 on kattava

kokonaisratkaisu internet -yhteyden

hallintaan. Monipuolisten

ominaisuuksien vastapainoksi kokoonpano

on hintavahko vaihtoehto

pienten ja keskisuurten yritysten

verkon vartijaksi.

■ Bluecoat SG 400

Hinta: Blue Coat Proxy SG 400-0

(50–200 käyttäjälle), noin 4300 €

Valmistaja: Blue Coat Systems,

www.bluecoat.com

Lisätietoja: Securesoft Oy,

(09) 4765 0680, www.securesoft.fi

Lyhyesti: Valmispalvelin sisällön

suodattamiseen. Tukee useiden

valmistajien suodatuslistoja.

täysin vedenpitävä. Sopivan suodatuspolitiikan

määrittely on välineen

valintaa tärkeämpää. TK

■ Websense Enterprise 5.5

heikkouksina ovat raporttien vähäisyys

Websenseen ja Surf Controliin

verrattuna sekä kykenemättömyys

vertaisverkkojen ja jutustelusovellusten

käytön rajoittamiseen.

■ ISS Proventia Web Filter

2.2

Hinta: 3 050 € (100 käyttäjää)

Valmistaja: Internet Security Systems,

www.iss.net


www.securesoft.fi, p. (09) 4765 0680,

Nordic Lan & Wan, www.lanwan.fi,

p (09) 4243 5555

Lyhyesti: Tavanomainen web-sisällönsuodatin

tekoälyn ja sulkulistan voimin.

Puresight Content

Filtering 4.6

Vertailujoukossa ainoana Puresight

vaatii alustakseen joko

Surf Control Web Filter

5.0

Aiemmin Super Scout -nimellä tunnetun

suodatusohjelman nimi on

vaihdettu Web Filteriksi. Yrityksen

tuoteperhe sisältää www-suoda-

Websense Enterprise

5.5

Protokolla-analysaattorina toimiva

Websense on vertailujoukon monipuolisin

tuote. Valmistajan sivulta

vä li tys palvelimen tai

pa lomuurin. Tuettujen

ratkaisujen joukko on

suppeahko, mutta tarjolla

on myös Fedora Core

2 -Linuxin varaan koostettu

referenssitoteutus.

Testikäytössä Puresightin

alustana käytettiin Microsoftin

ISA Server 2004

-palomuuria.

Puresightin hallinta

tapahtuu yksinomaan selaimella.

Perlillä toteutettu muutamia

ponnahdusikkunoita hyödyntävä

käyttöliittymä on keveähkö.

Valikot koostuvat päätasoista ja

muutamista kategoriakohtaisista

tuksenohella välineitä

roskapostien

ruotimiseen,

vertaisverkkojen,pikaviestinten

ja

vakoiluohjelmienrajoittamiseen.

Surf Controlin

järjestelmä asennetaan Websensen

tapaan protokolla-analysaattoriksi

lähelle verkon ulkoreunaa.

Asiattoman liikenteen pysäyttäminen

tapahtuu väärennettyjen

katkaisusanomien luonnilla.

Vertaisverkkoihin ja pikaviesti-

saatavilla

olevassa

esittelyversiossa

on

runsaasti

lisäosia,

joiden lisääminen

perusversioon nostaa

kokonaisratkaisun hintaa.

Websensen perusversio suodattaa

ainoastaan www-sivuja.

Premium Groups -laajennuksen

avulla voidaan rajoittaa vertaisverkkojen

ja jutustelusovellusten


Arvosana + Helppokäyttöinen

6,7 – Käyttöliittymä, niukat kategoriat, vain web-suodatus

alaosioista. Liittymässä käytetään

sekaisin laajennettavia puurakenteita

ja välilehtiä.

Musta lista ei ole Puresightin

suodatuksen ytimenä, vaan järjestelmä

nojaa tekoälyyn. Ylläpito voi

parantaa osumatarkkuutta mustan

tai valkean listan lisäämisellä.

Järjestelmällä voi myös rajoittaa

tiedostojen kopiointia. Toiminta

perustuu tietyn tiedostopäätteen

kieltämiseen, joten varsinaiseksi

kaistanhallinnaksi toimintaa ei voi

kutsua.

Kokonaisuutena Puresight vaikuttaa

kotitekoiselta ratkaisulta.

Suodatuskategorioiden vähyys

rajoittaa järkevän käyttöpolitiikan

Arvosana + Raportointi, laajennusmahdollisuudet

8,3 – Käyttöliittymä

miin Surf Controlin perustuote ei

pure. Niiden torjunnan voi toteuttaa

Enterprise Threat Shield -laajennusosalla.

ETS-agentti asennetaan

valvottaviin työasemiin, joissa

se seuraa käyttäjien suorittamia

sovelluksia ja pakottaa politiikan

noudattamiseen.

Surf Controlin raportit luodaan

oletusarvoisesti pdf-muotoon. Siistit

ja selkeät raportit ovat vakuuttavan

näköisiä. Valmiita raporttipohjia

on kymmeniä. Havaintoihin

on mahdollista tutustua lähemmin

kerran vuorokaudessa ajetun analyysin

jälkeen.

Tuotteen heikkoutena on käyttöliittymän

hajanaisuus. Järjestelmän

Arvosana + Monipuolinen, laajennettavuus

8,8 – Hajanainen käyttöliittymä

käyttämistä. Laajennus lisää suotimeen

myös tuen huijaus- ja ajantapposivustojen

ruotimiselle. Surf

Controlin tapaan Websense tukee

agenttisovellusta, jolla voidaan rajoittaa

sovellusten suorittamista

työasemissa.

Websensen dokumentaatio

edustaa testijoukon asiallisinta

päätä neutraalin sävynsä ansiosta.

Raportointijärjestelmä tarjoaa

monipuoliset välineet havainnollisten

diagrammien ja taulukoiden

luomiseksi. Tarjolla on niin suodatustehokkuutta

kuin järjestelmän

synnyttämää säästöä tietoliikenteessä

ja työajassa.

Hallintajärjestelmä jakaantuu

rakentamista. Raporttien tietosisältö

on riittävä, mutta kyselyjen

luonti järjestelmän omilla välineillä

on kömpelöä. Muista ratkaisuista

poiketen lokitiedot tallennetaan

vapaan koodin hankkeena kehitettyyn

Mysql -tietokantaan.

■ Puresight Content Filtering

4.6


Valmistaja: Pure Sight,

www.puresight.com


www.securesoft.fi, p. (09) 4765 0680

Lyhyesti: Tekoälyyn luottava

web-suodatin.

hallinta vaatii niin Java-sovelmia,

tavallisia selainikkunoita kuin perinteisiä

Windows-sovelluksiakin.

Kokonaiskuvan muodostumisen

jälkeenkin järjestelmän asetusten

muokkaaminen tuottaa hämmennystä,

sillä yksittäisen toiminnon

etsiminen voi vaatia paljon aikaa.

■ Surf Control Web Filter 5.0


Valmistaja: Surf Control,

www.surfcontrol.com

Lisätietoja: Pc protech, www.pcprotech.

fi, p. 020 730 3060, Oy Surfin Ab,

www.surfinsecurity.com,

p. 044 367 3674

Lyhyesti: Monipuolinen suodatinsovellus

monikäyttöisiin verkkoihin.

kolmeen osaan. Sääntöjen luonti

tapahtuu graafisella työkalulla ja

raporttien luonti omalla välineellään.

Lisäksi suotimen toimintaa

voi seurata selainpohjaisella ratkaisuilla.

Kokonaisuus on selkeämpi

kuin Surf Controlissa, muttei

yhtä hyvä kuin Proventiassa.

■ Websense Enterprise 5.5


Valmistaja: Websense,

www.websense.com


www.securesoft.fi, p. (09) 4765 0680

Lyhyesti: Erinomaisilla raportointivälineillä

varustettu sisällönsuodatin.


■ ■ ■

Laitteita vai ohjelmia?

Yrityksen konehuoneesta, erityisesti

sen laitekehikosta tulevat ensimmäiseksi

mieleen palvelimet, massamuistiyksiköt

ja runkokytkimet, joilla sovellukset

ajetaan ja tiedot säilytetään

ja siirretään.

Samaan kehikkoon on kuitenkin ilmaantunut

myös paljon erikoistuneita

laitteita, joiden moninaisuutta on

vaikea kuvata yhdellä sanalla. Palomuuri

tai kuormantasain pakataan

mielellään omaan yhden yksikön korkuiseen

laitteeseensa, jota kuvaamaan

on aina niin täsmälliseen englannin

kieleen vakiintunut termi ”appliance”.

Termin sanakirjakäännös on banaalisti

”laite” tai ”koje”. ”Home appliance”

on suomeksikin kodinkone,

mutta tietoteknisille laitteille vastaavaa

yksiselitteistä termiä ei ole, ehkä

siksi, että ”tietokone” on jo varattu.

Puhutaanpa siis tällä kertaa ”erillislaitteista”.

Palvelimen rooli kutistuu

Tietotekniikka on usein kehittynyt siten,

että uudet ideat ja konseptit ohjelmoidaan

ja testataan ensin yleiskäyttöisillä

tietokoneilla, joille on saatavana

laajin valikoima sovelluskehitysvälineitä.

Aikaa myöten hyödyllisimmiksi

osoittautuneet rutiinit eriytyvät itsenäisiksi

moduuleikseen, jotka siirretään

syrjään kuormittamasta varsinaisia

sovelluksia ajavaa suoritinta.

Esimerkiksi moderni pc:n lähiverkkosovitin

tai näytönohjain ajaa pitkät

pätkät ohjelmakoodia, joka takavuosina

majaili laajennuskortin ajurilla

tai käyttöjärjestelmän kirjastossa.

Lisäkorteilta laitemoduulit ovat

komponenttien pienentyessä ja integrointiasteen

kasvaessa siirtyneet lopulta

pc:n emolevylle tai jopa prosessorin

piirisarjalle.

Verkon konehuoneessa tilanne on

toinen. Vaikka palvelinten komponenteissa

toteutuu sama kehityskulku

kuin työasemienkin, se ei ole

johtanut palvelinten roolin laajenemiseen,

pikemminkin päinvastoin.

Esimerkiksi massamuistit ovat siirtyneet

itsenäisiksi yksiköikseen, joihin

palvelimet pitävät yhteyttä joko lähiverkon

tai erityisen tallennusverkon

avulla. Sama pätee ohjelmakoodiin,

jonka suorittaminen siirtyy enenevässä

määrin palvelimista erillislaitteisiin.

Palomuurit tiennäyttäjinä

1990-luvulla suurin osa palomuureista

toimi sovelluksina yleiskäyttöisissä

tietokoneissa, joiden käyttöjärjestelmänä

oli useimmiten jokin

Unixin versio. Palomuurin ylläpito

vaati syvällistä asiantuntemusta sekä

käyttöjärjestelmästä että tcp/ip-liikenteestä

ja tarjosi järjestelmän ylläpitäjälle

näytön paikan guruluokassa.

Moni yritys ulkoisti tehtävän suosiolla

jollekin kovamaineiselle tietoturva-

PERTTI HÄMÄLÄINEN • PIIRROS: MARIKA SLADE

Ohjelmistotalojen veristä kilpailua vähemmälle huomiolle on jäänyt

laite- ja ohjelmistopohjaisten ratkaisujen välinen kisa, jossa rauta

on voittamassa softan.

alan palveluyritykselle.

Palomuurivastaavan haasteena ei

ollut vain toimivan ja aukottoman

säännöstön luominen, vaan myös palomuurisovelluksen

alustan tietoturvasta

huolehtiminen. Käyttöjärjestelmän

turvallinen konfigurointi ja ohjelmistopaikkauksien

pitäminen ajan

tasalla vaativat tarkkaa työtä ja asiantuntemusta.

Valmistajien kannalta vaikeasti ylläpidettävä

ympäristö tarkoitti usein

huonosti myyvää tuotetta. Varsinkin

internetiin joukolla kytkeytyvät pienyritykset

olivat palomuurivalmistajille

ongelmallisia asiakkaita. Ratkaisu

löytyi valmiiksi asennetuista erillislaitteista.

Markkinoille alkoi tulvia erityisiä

palomuurilaitteita, joihin asennetun

palomuuriohjelmiston alustana sykki

”kovennettu” versio käyttöjärjestelmästä.

Kovennus merkitsi muun

muassa tunnettujen tietoturva-aukkojen

tukkimista sekä tarpeettomien

prosessien ja palveluiden poistamista.

”Vaikeasti

ylläpidettävä

ympäristö

tarkoitti usein

huonosti

myyvää

tuotetta.”


kytkentöjä

kytkentöjä ■

”Laitteista on

helpompi

periä

rasvaisia

hintoja kuin

ohjelmalisensseistä.”

Valmistajan tarjoaman tuen tarve

pieneni, kun epävakaan ympäristön

aiheuttamat ongelmat poistuivat palomuuriohjelmalta.

Kun laitteen

omistaja pääsi muuttamaan vain perusasetuksia

ja kirjoittamaan sääntöjä,

tietoturvankin taso parani.

Vähäinen ei myöskään ollut etu,

jonka stabiili ohjelmistokoonpano ja

asetusten joukko tarjosi ohjelmiston

ylläpidolle. Microsoftia pienemmilläkin

resursseilla varustettu ohjelmistotalo

pystyy nyt lähettämään toimivat

päivityspaketit laitteille, joiden varusohjelmia

käyttäjät eivät pääse peukaloimaan.

Tietoturvaa ilman

erikoisosaamista

Erillislaitteisiin viedyt palomuuriohjelmat

saivat pian seuraa muista verkon

reunalle sopivista turvatoiminnoista.

Palvelunestohyökkäysten torjunta,

vpn-ohjelmistot, virustorjunta

ja muu sisällönsuodatus sopivat hyvin

samaan laitteistoon. Tänään monen

pienyrityksenkin internet-yhteyttä

vahtii varsinainen tietoturvan monitoimilaite.

Tietoturvatuotteiden valmistajat

huomasivat pian, että malli sopi myös

monien sellaisten ohjelmistojen

markkinointiin, joita olisi muuten

vaikea saada kaupaksi.

Esimerkiksi sähköpostipalvelimeen

asennettava virustutka sopii suurelle

yritykselle, jolla on palkkalistoillaan

sähköpostisovellusten ja palvelinkäyttöjärjestelmien

asiantuntijoita. Keskisuuri

yritys asentaa mieluummin sähköpostin

suodatuksen verkon reunal-


■ ■ LAITTEITA VAI OHJELMIA?

Tietoturvan erillislaitteiden markkinat

Muut 40,9%

Check Point 2,9%

Symantec 4%

Juniper 10,6%

Cisco 27,8%

Nokia 13,9%

Tietoturvan erillislaitteiden myynti Euroopassa kasvaa noin 30 % vuodessa. Viime vuoden

viimeisellä neljänneksellä kaksi viidesosaa 140 miljoonan euron kokonaismarkkinasta oli

hyvin pienten valmistajien hallussa.

Lähde: IDC, 2005

le erillislaitteeseen, jolloin postipalvelimen

kuormituksesta ei tarvitse kantaa

huolta. Samalla tavalla ja usein samalla

laitteellakin hoituu kätevästi

myös roskapostin torjunta.

Erillislaite joka lähtöön

Tietoturva-alan menestys on houkuttanut

runsaasti seuraajia. Erillislaitteista

on tullut mitä hedelmällisin

uusien ohjelmistoideoiden ja -ratkaisujen

koemarkkinointikenttä.

Markkinoinnin kannalta malli on

kätevä, koska ihminen ostaa mieluiten

kouriintuntuvia tuotteita. It-toiminnoista

vastaavan on helpompi

esitellä toimitusjohtajalle kehikkoon

asennettua tunkeilijoiden torjuntakonetta

kuin samaan tehtävään tarkoitettuja

agentteja, jotka lymyävät

palvelimissa ja reitittimissä.

SSL-kiihdytinten tai kuormantasaajien

myyminen palvelinten tai reitittimien

lisätoiminnoiksi on paljon vaativampaa

kuin verkkoon kytkettävän

erillislaitteen kauppaaminen. ”Mitään

jo asennettua ei tarvitse muuttaa” on

it-myyntineuvottelijalle samaa kuin

oven väliin työnnetty kengänkärki

kiertävälle pölynimurikauppiaalle.

Laitteista on myös helpompi periä

rasvaisia hintoja kuin ohjelmalisensseistä.

Niinpä tarjolla onkin jatkuvasti kasvava

joukko erillislaitteita mitä mielikuvituksellisimpiin

tarpeisiin. Löytääkö

xml-muotoinen data verkossasi

perille liian hitaasti? Hanki xmlkiihdytinlaite.

Haluatko indeksoida

tallennusverkostasi varmistusnauhoille

siirtyvän tiedon? Tähänkin

löytyy erillislaite.

Haluatko keskittää salauspalvelut,

avainten hallinnan tai vahvan käyttäjäntunnistuksen

verkossasi? Usko

tehtävät erillislaitteille. Etkö löydä tietoja

yrityksesi verkosta? Jopa Googlen

saa erillislaitteena. Onko palvelinten

suorituskyky kohdallaan? Kytke verkkoon

passiivinen erillislaite monitoroimaan

liikennettä ja etsimään yli- ja

alikuormitetut sovelluspalvelimet.

Ei mikään viisastenkivi

Kun erillislaitteista on tullut valtavirtaa,

alkaa olla aika kyseenalaistaa konseptin

yleispätevyys. Lopputuloksenahan

yrityksen laitekehikossa makaa

metrikaupalla erilaisia laitteita, joiden

käyttöasteen tai kustannustehokkuuden

mittaamiseen ei yleensä uhrata

ajatustakaan.

Erillistarpeisiin hankittujen laitteiden

suorituskyky ja kapasiteetti saattaa

vaihdella valtavasti. Mitä mahdollisuuksia

erillislaitteen tehostamiseen

on? Onko laitteen mukana saadulla

ohjelmistolla lisenssi, joka voitaisiin

siirtää tehokkaampaan malliin, vai

onko ohjelmisto ostettava aina uudelleen

laitetta päivitettäessä?

Tietokantoja ja jopa valmissovelluksia

myydään erillislaitteisiin paketoituina.

Käyttäjäkohtaiset lisenssit ja

asiakaskohtaiset räätälöinnit eivät tosin

oikein sovellu erillislaitemalliin,

jonka yksi perusidea on mahdollisimman

pitkälle vakioidun laitteisto- ja

ohjelmistopaketin massajakelu.

Erillislaitteen rakentaminen standardin

pc-palvelimen ja Linuxin varaan

on helppoa. Kynnys markkinoille

onkin matala, mikä näkyy pienten -

ja yleensä lyhytikäisten - valmistajien

lukuisuutena. Laitteen elinkaarikustannuksissa

hintaetu laatuun panostavien

valmistajien tuotteisiin nähden

on kuitenkin melko merkityksetön.

Moni erillislaite jää helposti tarpeettomaksi,

kun jokin uusi ratkaisu

ottaa sen tehtävät hoitaakseen. Esimerkiksi

erillislaitteella toteutetut salaus-

ja suodatustoiminnot saattavat

sisältyä reitittimen seuraavaan ohjelmaversioon,

mutta erillislaitetta ei

voi siirtää muuhun käyttöön yleiskäyttöisten

tietokoneiden tapaan.

Erillislaitteilla on paikkansa. Niiden

hankinta ei kuitenkaan ole erilliskysymys,

vaan yritysverkko on aina

nähtävä ja suunniteltava kokonaisuutena.

TK

antti aromaa

Tiedon kaatopaikka

Kaikissa tietokoneita käyttävissä yhteisöissä lähestytään

samaa ongelmaa suunnasta jos toisestakin – dataa

kertyy liikaa. Digitaalisen tallentamisen helppous

ja näennäinen halpuus pahentavat tilannetta hurjalla

vauhdilla. Jo muutaman hengen yrityksissä tuskaillaan

satojen gigatavujen tai jopa teratavun tietomassojen

tallennuksen ja varmistuksen parissa.

Tiedon tai pikemminkin datan kerääminen on

tyypillistä tietokoneille. Tietokannoissa riiputetaan

mukana yrityksen koko historia sovelluksen käyttöönotosta

alkaen, käyttäjät säilövät kaikki vanhat

tarjouskirjeet ja muut dokumentit tunnollisesti ainakin

kahteen paikkaan ja sähköpostit säästetään

viimeistä nigerialaiskirjettä myöden visusti. Kaiken

kukkuraksi tiedon käytöstä kirjoitetaan lokia ”ikuisesti”

säilytettäväksi.

Tieto luokkiin

Parhaassa tapauksessa tieto saadaan hallintaan jo ennen

sen syntymistä ja ympäristön perustamista. Ennen

ensimmäisen oikean käyttäjän kirjautumista on

rakennettu säännöt syntyvän tiedon tallennuspaikoista,

luokittelusta, poistamisesta ja vastuullisesta

omistajasta. Luokittelussa on hyvä erotella sovellusten

tietokantoihin kirjoittama data käyttäjien luomista

tiedostoina tallennetuista dokumenteista. Sähköpostit

voidaan käsitellä erillisenä kokonaisuutena.

Tallennettavan datamäärän hallintaan saaminen

perustuu luokitukseen, käyttäjien ohjeistamiseen ja

ohjeiden tunnolliseen noudattamiseen. Luokittelun

avulla taataan jo ennen tiedon syntyä sen käyttöoikeudet

ja elinkaari. Ohjeiden tekeminen ja noudattaminen

on usein hankalaa ja tuntuu turhalta, mutta

jo viiden vuoden kuluttua vaivan palkka on maksettu

moneen kertaan. Mitä yksinkertaisempi luokittelu

on, sitä todennäköisemmin luokitukset tehdään

oikein ja tietovarastot pysyvät hallussa. Sama pätee

myös luokitukseen sidottuihin käyttöoikeuksiin.

Monessa yhteydessä ongelmaksi koetaan tarvittavien

tietoluokkien moninaisuus. Moninaisiin

luokkiin johtaa useimmiten halu rajoittaa tietojen

käyttöoikeuksia. Ratkaisu on parhaassa tapauksessa

toimintatapojen oikaiseminen sallivaan suuntaa aina,

kun se on lainsäädännön ja jo tehtyjen sopimusten

valossa mahdollista. Yksinkertainen luokitus

on helppo rakentaa, ylläpitää, muuttaa ja tarkastaa

automaattisesti.

Valmiissa organisaatiossa muutoksiin kuluu paljon

aikaa paitsi organisaation, myös suuren työmäärän

takia – ennen luokittelua pitää selvittää tietovarastojen

nykyinen tila ja suunnitelman valmistuttua muo-

kata myös vanha tieto uuden luokittelun mukaiseksi.

Pahimmillaan päätöksiä voi joutua tekemään tiedosto

kerrallaan, mikä johtaa huikeaan työmäärään

jo muutaman gigatavun tietovarastossa. Tässäkin

yksinkertainen luokittelu puoltaa paikkaansa.

Lopuksi avaruuteen

Luokitteluun tarvittava ajatus tiedon elinkaaresta on

tallennustilan ja kustannusten säästämisen kannalta

olennainen osa. Jo dataa levylle kirjoitettaessa pitää

tietää, koska se poistetaan. Vaatimus poistamisesta

viimeisen käyttöpäivän jälkeen on vieras useimmille

tallennusjärjestelmille. Käyttämättömän tai harvoin

käytetyn tiedon siirtämistä hitaammille ja edullisemmille

tallennusmedioille on tehty jo kauan sitten automaattisesti.

Valmista ominaisuutta tiedoston poistamiseksi

ennalta määrättynä päivänä ei ainakaan toistaiseksi

kaupata käyttöjärjestelmien perusominaisuutena.

Oletuksen mukaan kaikki tieto tallennetaan iäksi

ja samalla täytetään kaikki mahdollinen tallennustila.

Automaattista poistamista vaikeuttaa myös se,

että samankin dokumentin eri versioilla saattaa olla

erilainen elinkaari. Valmis ja hyväksytty versio säilytetään

toistaiseksi, esiversiot voidaan poistaa jo

vuoden kuluttua tai kuukausi viimeisen muokkauksen

jälkeen.

Antti Aromaa toimii it-konsulttina Beveric Oy:ssä erikoisaloinaan

verkkoinfrastrukstuuri, tietoliikenne ja tietoturva.

Odotuksesta apua

Tallennusohjelmistojen valmistajat kehuvat kilpaa

kukin omaa järjestelmäänsä tiedon elinkaaren hallinnassa.

Painopiste on monesti yhdysvaltalaisen lainsäädännön

vaatimusten täyttäminen. Tekniikka on

alkutaipaleellaan ja sopii rakenteisen tiedon hallintaan.

Tällaisen tiedon elinkaarta on helppo hallita,

koska tiedon ominaisuuksia kirjataan muistiin sen

syntyessä. Käyttäjien luoman rakenteettoman dokumenttimassan,

internetistä imuroitujen kuva- ja äänitiedostojen

ja muun tiedostosaastan hallintaan ei

valmista automaatiota ole olemassa.

Tuotteiden seuraava sukupolvi tullee sopimaan

paremmin myös pienten ja keskisuurten tieto-ongelmaisten

avuksi. Ensimmäiset amerikkalaisen

mitan mukaan keskisuuren yrityksen ratkaisut on

jo julkaistu. Suomalaisen yrityksen näkökulmasta

paras tapa lienee vielä yhden tuotesukupolven odottaminen.

Automaatioon perustuvaa järjestelmää odotellessa

on hyvä aika suunnitella tarvittavaa luokittelua ja

maisemoida nykyistä tiedon kaatopaikkaa toimivampaan

kuntoon.

TK

”Sähköpostit

säästetään

viimeistä

nigerialaiskirjettä

myöden.”


■■■MOBIILI

PERTTI HÄMÄLÄINEN • ALOITUSKUVA: TIMO SIMPANEN • PIIRROKSET: MINNA AHO

Gsm on liian

epävarma ja

rajoittunut tekniikka

yhteiskunnan

peruskoneiston

pystyssä pitämiseen.

Luotettavan vaihtoehdon

tarjoaa Tetra.


Viranomaisten

turvaverkko

Viranomaisverkkojen suosikkiteknologia,

Tetra, täyttää

tänä vuonna kymmenen

vuotta, sillä ETSI (European

Telecommunications Standards

Institute) julkaisi Tetran ilmarajapintastandardin

vuonna 1995.

Tetran iäksi voidaan laskea

myös viisitoista vuotta, sillä ensimmäiset

ehdotukset standardin

pohjaksi esitettiin jo vuonna

1990. Euroopan komissio ja ET-

SI olivat käynnistäneet työn vaativaan

ammattikäyttöön tarkoitettujen

langattomien verkkojen

kehittämisestä jo vuonna 1988.

Pääasiallinen sovelluskohde

olivat niin sanotut pss-verkot

(public safety and security) eli

julkisen vallan turvallisuusverkot.

Turvallisuus tarkoittaa tässä

kahta asiaa: toisaalta verkolle

itselleen asetetaan korkeat luotettavuus-

ja turvallisuusvaati-

mukset, toisaalta verkkojen soveltamiskohteet

kattavat erityisesti

turva-alan tarpeet. Sotilaat,

poliisit sekä palo- ja pelastustoimi

ovat pss-verkkojen

tyyppikäyttäjiä.

Tetra on digitaalinen radioverkko,

joka on tarkoitettu

korvaamaan vaativassa käytössä

aikaisemmat, analogisen radion

sovellukset kuten lyhytaaltopuhelimet.

Se soveltuu viranomaiskäytön

ohella myös yksityisten

organisaatioiden omien,

suljettujen verkkojen rakentamiseen.

Tekniikoista puhuttaessa

erotetaankin pmr- (professional/private

mobile radio) ja

pamr-verkot (public access mobile

radio)

Tetra-verkkoja on Nokian

Professional mobile radio -yksikön

tiedotuspäällikkö Tiina

Saariston arvion mukaan noin

420 kappaletta 60 eri maassa.

Suomessa valtion ja kuntien

turvallisuudesta vastaavien viranomaisten

käytössä on Tetraan

pohjautuva Virve-verkko

(www.virve.com). 20 000 käyttäjää

kerännyttä verkkoa operoi

valtion kokonaan omistama

■ MARKKINAT

Tetra ja Tetrapol

Tetraa kehitettäessä ranskalaisen

ilmailu-, avaruus- ja puolustusalan

yrityksen Matran

ehdotus, Tetra-12, hävisi standardointityöryhmänäänestyksissä.

Matra ei kuitenkaan

luopunut tekniikkansa kehittämisestä,

vaan toi sen markkinoille

Tetrapol-nimellä tarjoten

sitä ensisijaisesti poliisisovelluksiin.

Tetrapol on menestynyt

kohtalaisesti, ja maanlaajuisia

viranomaisverkkoja on rakennettu

sen varaan viidessä Keski-

ja Etelä-Euroopan maassa.

Tekniikka ei ole Tetran kanssa

yhteensopivaa; se perustuu

taajuusjakolimitykseen aikajakolimityksen

sijasta, ja yhden

kanavan leveys on 12,5 kilohertsiä

Tetran 25:n sijaan.

EU:n viranomaisverkkojen

Tetra-verkon rakenne

Mobiili

datapäätelaite

Etäkonsoli

yhteensopivuudesta ei

ole toivoa ainakaan lähitulevaisuudessa.

Suomalaisten kannalta

Tetrapolin tekevät

mielenkiintoiseksi ajankohtaiset

tapahtumat.

Matra, josta sittemmin

tuli ranskalais-saksalais-espanjalaisenyritysfuusion

jälkeen

EADS (European Aeronautic

Defence and

Space Company), ilmoitti

nimittäin huhtikuun

alussa aikovansa

ostaa Nokialta tämän

Tetra-liiketoiminnan.

Eräänä julkilausuttuna syynä

oli halu laajentaa yrityksen

tarjontaa viranomaisverkkojen

puolella Tetrapolista myös

Tetraan. Tetra oli ehkä No-

3

Tukiasema

Yhdyskäytävä

Ohjain

Puhelinverkko / isdn

Puhelinvaihde / julkinen dataverkko

1

2

Tukiasema

Tukiasema

kialle lopulta liian pientä bisnestä,

mutta Tetrapol oli jättämässä

EADS:ää sivuraiteelle.

TETRA-VERKOT ■■■

Tetraverkko

5 6

8

”Gsm-verkko on suunniteltu kahden välisiin

puheluihin, Tetra on tarkoitettu

johtamisvälineeksi työyhteisön ja

ryhmän käyttöön.

4

Standardoidut rajapinnat

1. Verkon ilmarajapinta

2. Päätelaitteiden välinen

ilmarajapinta

3. Oheislaiterajapinta

4. Ihmisen ja päätelaitteen

välinen rajapinta

5. Etäkonsolirajapinta

6. Verkonhallintarajapinta

7. Järjestelmien välinen rajapinta

8. Yhdyskäytävä ulkoisiin

verkkoihin

Järjestelmien

Verkonhallinta

välinen

7

rajapinta Tetra-verkko

Suomen Erillisverkot Oy

(www.everkot.fi). Lisäksi muun

muassa puolustusvoimilla ja

Helsingin Energialla on omia

Tetra-verkkojaan.

Puhe edelleen pääsovellus

Kun gsm-verkko on suunniteltu

kahden yksilön välisiin puheluihin,

Tetra on tarkoitettu johta-

Viranomaisverkkoja ei ole vielä läheskään kaikissa Euroopan maissa.

Alueellisia Tetra-verkkoja kun

on syntynyt jo yhtiön kotimarkkinamaihinkin.

Lähde: Tetra MoU 11/2004


Lähde: ETSI

Kuva: Nokia

■■■MOBIILI

misvälineeksi työyhteisön ja

ryhmän käyttöön. Kahdenväliset

puhelut onnistuvat toki

myös Tetra-puhelimilla, ja niillä

on pääsy perinteiseen julkiseen

lankapuhelin- ja matkaviestinverkkoihin.

Leimallista Tetra-puhelimille

ovat kuitenkin vuorosuuntaiset

puhelut ja lyhytaaltopuhelimista

tutun tangentin eli ptt-näppäimen

(push-to-talk) käyttö. Puheenvuoron

haluava käyttäjä pitää

tätä näppäintä alas painettuna

oman puheensa ajan, muun

ajan puhelimesta kuuluu keskustelukumppanin

tai -kumppaneiden

ääni.

Tyypillinen sovellus on työnjohdon

tai päivystäjän yhteydenpito

työntekijöihin ja ohjeiden

sekä tiedotteiden anto kentälle.

Esimerkiksi poliisin ko-

■ CASE

Suomen ensimmäinen yksityinen

Tetra-verkko on Helsingin Energian

Helennet. Päätös oman verkon rakentamisesta

tehtiin jo 1997, kertoo

tiimipäällikkö Miia Pakkanen.

Tetra-teknologian puolesta

puhui muun muassa käyttövarmuus,

energian saantihan on turvattava

kaikissa tilanteissa.

Helennetissä on 13 tukiasemaa,

kaikki Helsingin kaupungin

alueella. Verkko toimii 410–430

megahertsin taajuusalueella eli yhteentörmäystä

380–400 megahertsin

aluetta käyttävän Virven

kanssa ei tule. Tetralla päästään

toistimilla ja vuotavan kaapelin tekniikalla

helposti myös maanalaisiin

tiloihin kuten kallioon louhittuihin hiilivarastoihin,

selvittää Pakkanen.

Helennetissä on tällä hetkellä

noin 1300 käyttäjää ja kapasiteettia

riittäisi nykykalustolla

10 000 käyttäjään asti. Verkko

tuotteistettiin vuonna 2001, ja yhtiö

myy sen palveluita Helsingissä,


Salauksen

ansiosta

tietokantojen

tietoa voidaan

avata liikkuville

partioille.

mentokeskus voi pitää yhteyttä

partioihin ja saada kenttämiesten

raporteista tarkan kuvan tilanteen

kehittymisestä. Nopeasti

muuttuvia tilanteita varten

uusien ryhmien muodostaminen

käy helposti lennossa.

Tällainen toiminta vaatii puhelujen

nopeaa yhdistämistä.

Kun gsm-puhelun yhdistyminen

kestää yleensä sekunteja,

Tetrassa kytkentäaika on alle

puoli sekuntia, tyypillisesti

alle kolmesataa millisekuntia.

Gsm:ssä jokainen

käyttäjä varaa tukiasemalle

asti oman

radiokanavansa,

kun taas Tetran

ryhmäpuheluissa

kaikki käyttävät

samaa kanavaa. Tetra

Tetra-palveluita Helsingin Energialta

Etelä-Vantaalla ja Itä-Espoossa.

Ensimmäisiä ulkoisia asiakkaita

olivat Helsingin Pelastuslaitos ja

kaupungin liikennelaitoksen metro.

HelenNetin palveluita voi ostaa

vuokraamalla käyttöönsä valmiiksi

asetettuja päätelaitteita oman,

suljetun ryhmän käyttöön. Kiinteä

kuukausimaksu on 36 euroa kuussa

per käyttäjä. Hintaan sisältyy rajattomasti

Tetra-puheluita ja -viestejä,

mutta liikenne ulkoisiin verkkoihin

maksaa erikseen.

”Lupaava käyttäjäryhmä ovat

suurten yleisötapahtumien järjestäjät”,

kertoo Pakkanen. Gsmverkkohan

tukkeutuu usein massatapahtumien

aikana. Uusin sopimus

on solmittu MM 2005 -ki-

Kuva: Nokia

”Leimallista Tetra-puhelimille ovat

vuorosuuntaiset puhelut ja

lyhytaaltopuhelimista tutun

tangentin käyttö.”

käyttää muutenkin radiotieresursseja

gsm:ää tehokkaammin,

sillä yhden kanavan kaistanleveys

on vain 25 kilohertsiä

gsm:n 200 kilohertsin sijasta.

Datakin siirtyy

Kaiken tiedon ei tarvitse kulkea

puheena. Erilaisia rutiinitilan-

saorganisaation kanssa. Elokuussa

pidettävien urheilukisojen toimitsijat

ja järjestysmiehet saavat

käyttöönsä Tetra-puhelimet.

Julkinen liikenne

siirtää dataa

Helsingin Energia käyttää Tetraa lähinnä

puheen siirtämiseen, mutta

yhtiön asiakas Helsingin kaupungin

liikennelaitos siirtää verkossa

myös paljon dataa.

Varikkopäällikkö Timo Puisto

Helsingin bussiliikenne Oy:stä kertoo,

että järjestelmässä ovat mukana sekä

HKL:n raitiovaunut että bussit.

Päätelaitteina käytetään Sepuran

valmistamia ajoneuvopuhelimia, joita

on asennettu 466 kappaletta.

Ajoneuvolaitteissa on mukana

gps-paikannus, jonka avulla liikenteenohjaus

näkee esimerkiksi

raitiovaunujen jonoutumisen ruuhka-aikoina.

Ensimmäisenä olevan

ratikan kuski voidaan tällöin määrätä

jättämään matkustajansa py-

teita varten voidaan ohjelmoida

vakiomuotoisia tilaviestejä, joiden

lähettäminen käy nopeasti.

Esimerkiksi työvuoroon ilmoittautuminen

sekä lounaalle lähdöstä

tai työvuoron päättämisestä

kertominen käy nappia

painamalla. Standardoituja tilaviestejä

ovat muun muassa soittopyyntö

ja hätäviesti.

Myös itse kirjoitetut tekstiviestit

ovat Tetrassa mahdollisia.

Nekin kulkevat gsm:n tekstiviestejänopeammin.

Kuva- ja

videoviestit

ovat sen sijaantulollaan

vasta

standardoin-

Tetran virallisessa ilmeessä värit ovat uusinta uutta ja

kuvaviestit vasta tulossa.

säkille ja pyytää näitä siirtymään

seuraavaan, jolloin kuormitus vaunujen

kesken tasaantuu.

Liikennelaitoksen kannalta Tetran

tarjoamat ryhmät ovat tärkeä

toiminto, selvittää Puisto. Esimerkiksi

bussit muodostavat oman

taustaryhmänsä, raitiovaunut

omansa. Sen lisäksi kukin linja

muodostaa oman linjaryhmänsä.

Dynaamisen ryhmän voivat muodostaa

esimerkiksi tilausajoon

kiinnitetyt bussit. Tällaisten ryhmien

kuljettajille tai matkustajille

tulee usein yhteisiä kuulutuksia.

Puhesovelluksessa liikennelaitoksen

vaatimukset poikkeavat tavanomaisesta.

Koska kuljettajan

kädet ja jalat ovat ajon aikana varatut,

on tangentin painelu hankalaa.

Sen tähden HKL:llä onkin tehty

sovellus, jolla liikenteenohjaaja

voi hoitaa puheenvuoron siirron

keskustelun kuluessa. Kuljettajan

tarvitsee vain lähettää yhteyden

avauspyyntö tilaviestinä.

Kuva: Nokia

nin alla olevan Tetra2:n myötä.

Varsinainen datasiirto ei ollut

tärkeimpiä asioita Tetraa

suunniteltaessa, mutta piirikytkentäistä

dataa kulkee yhdellä

aikavälillä 2400, 4800 tai 7200

bittiä sekunnissa. Tetra-päätelaitteisiin

kuuluu yleensä liitäntä

esimerkiksi matkamikroa

varten.

Myös ip-pohjainen pakettidata

ja wap-palvelut ovat nyttemmin

käytettävissä. Suuremmat

datanopeudet ovatkin kärkipäässä

Tetra2-standardoinnin

asialistalla. Neljää aikaväliä käyttämällä

kaavaillaan päästävän eri

moduloinneilla 36:sta jopa

115:een kilobittiin sekunnissa.

Luotettavuus

avainasemassa

Koska Tetra-verkon pitää toimia

myös kriisitilanteissa, toiminnan

luotettavuuteen ja turvallisuuteen

on kiinnitetty erityistä

huomiota.

Mikäli Tetra-verkko syystä

tai toisesta halvautuisi, jokainen

tukiasema pystyy toimimaan itsenäisesti

välittäen puheluita

omalla peittoalueellaan. Jos tu-

Hätätilassa Tetrapuhelu

voi purkaa

ruuhkaa tieltään.

kiasema putoaa pois pelistä, yksittäiset

Tetra-puhelimet pystyvät

viestimään suoraan keskenään;

ominaisuutta kutsutaan

nimellä suorakanavatoiminta eli

direct mode operation (dmo).

Tetra-verkossa päätelaitteet

ja keskukset autentikoivat toinen

toisensa. Verkkoon ei pääse

ulkopuolisia, eikä puhelimella

saa vahingossa yhteyttä vieraaseen

verkkoon.

Turvallista tiedonsiirtoa

Gsm:ssä tärkein tunnistettava

on käyttäjä, joka tunnistetaan

sim-kortin avulla. Tetraan simtoiminnallisuus

on luvassa vasta

kakkosversiossa, mutta se tulee

korkeamman turvatasovaatimuksen

takia poikkeamaan

gsm:n sim-järjestelmästä.

Nyky-Tetrassa tilaajan iden-

Tetra- ja gsm-tekniikoiden vertailua

Toiminto Tetra GSM

Taajuuskaista minimi 25 kHz 200 kHz

Kaksisuuntaiset puhelut ● ●

Vuorosuuntaiset pikapuhelut ● (Vain PoC)

Puhelun muodostusaika Alle 0,5 s Jopa 3 s

Prioriteetit ja altapurkavat puhelut ● O

Ryhmäpuhelu ● Vain gsm-r tai PoC

Ilmateitse ohjelmoitavat puheryhmät ● O

Päivystystoiminnot Kehittyneet Gsm-r:ssä rajoitetut

Hätäkutsu ryhmälle tai päivystäjälle ● O

Yleislähetys ● Gsm-r

Autentikointi Sekä verkko että päätelaite Rajoitetusti

Käyttäjän tunnistus sim-kortilla O ●

Viranomaisille varattu salausalgoritmi ● O

Päästä-päähän salaus ● O standardissa

Kadonneen päätelaitteen väliaikainen poisto käytöstä ● Harvoin tarjottu

Tukiasema toimii ilman verkkoa ● O

Suorakanavatoiminta (dmo) ● O

112-puhelu yleiseen hätänumeroon ● ●

Puhelun jonotus ● Gsm-r

Statusviestit ● O

Tekstiviestit ● ●

Ip-pakettidata ● ●

Wap-tuki ● ●

Mms-tuki O ●

● = Kyllä O = Ei

Lähde: Nokia 2004

Kuva: Suomen erillisverkot

titeetti ohjelmoidaan suoraan

päätelaitteisiin niitä käyttöönotettaessa.

Ajatuksena on,

että puhelimen haltija on ennemmin

toimija kuin yksilö;

vastuu siirtyy päätelaitteen mukana

viestikapulan tavoin henkilöltä

toiselle esimerkiksi työvuoron

vaihtuessa.

Elintärkeät puhelut on saatava

perille vaikka verkko olisi ruuhkainen.

Gsm:ssä tämä ei yleensä

ole lainkaan mahdollista, niin

kuin itse kukin massatapahtumiin

osallistunut hyvin tietää.

Tetrassa on mahdollisuus puhe-

Eri pelastusorganisaatioiden

yhteistoiminta on helpompaa, kun

viestintäkalusto on yhtenevää.

”Tetra-puhelimen haltija on ennemmin toimija

kuin yksilö; vastuu siirtyy työvuoron vaihtuessa

päätelaitteen mukana viestikapulan tavoin.”

luiden priorisointiin, jonka äärimmäinen

ilmentymä on niin

sanotut altapurkavat puheenvuorot

ja puhelut. Nämä katkaisevat

käynnissä olevia vähemmän

tärkeitä yhteyksiä tieltään.

Gsm:ssäkin on tarjolla puhelimen

ja tukiaseman välinen liikenteen

salaus, jonka operaattori

voi halutessaan ottaa käyttöön.

Tetrassa puhelut salataan

päästä päähän, ja käytetyt salausmenetelmät

täyttävät viranomaisvaatimukset.

Salaukseen

voidaan käyttää aes- tai idea-algoritmeja.

Jos käyttäjä joutuu vaaratilanteeseen,

hän voi lähettää hätäkutsun

komentokeskukseen.

TETRA-VERKOT ■■■

Päivystäjä voi myös kuunnella

hänen puhelintaan koska hyvänsä

tilanteen kartoittamiseksi,

jos on aihetta epäillä ongelmia.

Jos puhelin katoaa tai se varastetaan,

se voidaan kytkeä tilapäisesti

pois toiminnasta.

Tetra vastaan gsm

Suomen Virve-verkkoa ryhdyttiin

rakentamaan jo vuonna

1998. Vaikka meillä lähdettiin

varhain liikkeelle, Tetra ei ole ollut

mitenkään itsestään selvä

valinta viranomaisverkkoihin.

Pääasiallisena kilpailijana

ovat tietysti kuluttajille ja yrityksille

suunnatut gsm- ja 3gteknologiat.

Vaikka näistä ei

löydykään sisäänrakennettuina

monia Tetran kilpailuvaltteja,

halvemmat laitehinnat, kevyemmät

puhelimet, parempi

akun kesto ja monipuolisemmat

toiminnot ovat vahvoja

myyntiargumentteja. Lisäksi

monia Tetran piirteitä, kuten

päästä päähän ulottuva salaus,

voidaan toteuttaa myös rakentamalla

muihin tekniikoihin

standardin ulkopuolisia lisätoimintoja.

Ennen Tetran tuloa markkinoille

kehitettiin gsm:stä erityisesti

rautatietoimialan käyttöön

gsm-r-versio. Se tarjoaa asci-nimellä

(advanced speech call

items) tunnetun osajoukon

Tetran toiminnallisuudesta, esimerkiksi

ryhmäkutsut ja puhelujen

läpimenon varmistamiseen

liittyviä menettelyjä. Se ei

kuitenkaan täytä viranomaisverkoille

asetettuja vaatimuksia

luotettavuuden ja turvallisuuden

osalta.

2000-luvun alkuvuosina

tehtiin monissa maissa selvityksiä

eri teknologioiden kustannuksista

viranomaisverkoissa.

Useimmiten lopputulos oli sama:

Tetran edut painavat vaakakupissa

enemmän kuin kaupallisempien

tekniikoiden näennäinen

edullisuus.

Esimerkiksi Gartner Groupin

Norjan valtiolle vuonna

2002 tekemän selvityksen mukaan

Tetran luotettavuuteen

pääseminen tulisi gsm:ää soveltamalla

todennäköisesti kalliimmaksi

ja lopputulos olisi

epävarmempi.

TK


76 Garmin Streetpilot c320

Magellan Roadmate 300

Mio 269 Digiwalker

Navman iCN 510 Premium Edition

PETTERI JÄRVINEN KUVAT: PETTERI

JÄRVINEN JA TAPIO SALMINEN

Navigaattoreita on myyty arvoautojen

lisävarusteina liki

kymmenen vuoden ajan.

Vasta nyt tekniikka on kehittynyt

niin paljon, että kartalla varustettu

navigaattori mahtuu

myös taskuun eikä enää maksa

kohtuuttomasti.

Meidän suomalaisten kannalta

tärkein uudistus on se, että

vihdoin myös kotomaan tiet

on saatu digitoitua laitteiden

muistiin. Tekniikan ansiosta tänä

kesänä huonoinkaan suunnistaja

ei enää pysty eksymään.

Opastus puheella

Valitsimme testiin neljä autokäyttöön

sopivaa laitetta, jotka

antavat puhuttuja ajo-ohjeita ja

kulkevat tarvittaessa helposti

vaikka taskussa. Yhtä lukuun ottamatta

testatut laitteet toimivat

myös akun varassa, joten niistä

on iloa käveltäessä turistina vieraassa

kaupungissa. Laite hyödyttää

myös pyöräilijää tai sienimetsässä

samoilevaa.

Navigointilaite peittoaa kirkkaasti

perinteisen puoliso- kartta

-yhdistelmän. Laite tietää sijainnin

muutaman metrin tarkkuudella,

joten se ei ole koskaan

eksyksissä. Korkeiden talojen

katveessa signaali saattaa kuitenkin

tilapäisesti kadota. Silloin

asiaa voi auttaa ulkoantennilla.

Ajo-ohjeet valittuun kohtee-


s.78

s.78

seen näytetään joko nuolina

kartalla tai puhuttuna äänenä.

Ääniopasteet on nauhoitettu

oikeasta puheesta, joten ne

kuulostavat yllättävän hyviltä.

Testaamistamme laitteista

Garmin puhuu jopa suomea,

muissa on tyytyminen englannin

kieleen. Varsinkin lapsi-

pikakokeet

■ ■ ■

LABS

Navigaattori pitää tiellä

Vanhan sanonnan mukaan kartta pitää oikealla tiellä. Kartat ovat

kuitenkin saamassa kovan kilpailijan gps-navigaattorista,

joka paikantaa täsmälliset koordinaatit satelliittien

avulla ja näyttää sijainnin sähköisellä kartalla.

Mukana testissä:

• Garmin Streetpilot

c320

• Magellan Roadmate

300

• Mio 269 Digiwalker

• Navman iCN 510

Premium Edition

matkustajia puhuva auto huvittaa

suuresti.

Hotelliin tai ravintolaan

Toisin kuin ihminen, laite ei ikinä

väsy tai hermostu. Jos ajaja

jättää ohjeet huomiotta tai

kääntyy vahingossa väärään

suuntaan, navigaattori laskee

pikimmiten uuden reitin ja jatkaa

uusilla ajo-ohjeilla – aina

yhtä kärsivällisesti.

Suunnistuksen ohella navigaattoreissa

on hyödyllisiä lisätoimintoja.

Ne ennustavat perilletuloajan

ja näyttävät nopeuden

täsmälleen oikein, mikä paljastaa

auton nopeusmittarin virheen.

Kaikissa testilaitteissa oli

myös tietokanta nähtävyyksistä,

hotelleista, huoltoasemista ja

muista hyödyllisistä kohteista,

joiden luo laite opastaa napin

painalluksella. Ajaja voi pyytää

nopeinta tai lyhintä reittiä. Lisäksi

voidaan suosia tai välttää

moottoriteitä.

Ergonomia koetuksella

Autonavigaattorin tärkein ominaisuus

on helppokäyttöisyys.

Perinteinen tietokone olisi tien

päällä liian hidas ja kömpelö.

Garmin StreetPilot c320 Magellan RoadMate 300 Mio DigiWalker 269 Navman iCN 510

Hinta 770 € 948 € 695 € 765 €

Valmistaja Garmin Magellan Mio Technology Navman

http:// www.garmin.com www.magellangps.com/en www.mio-tech.be www.navman.com

Lisätietoja NavCor Oy Normark Suomi Oy TMV-Team Oy Arwidson Oy

Puhelin 019 33 201 014 820 711 0400 666900 09 88 711

http:// www.navsystems.fi www.normark.fi www.tmv.fi www.arwidson.fi

Perusversion sis. kartat Koko Eurooppa cd:llä,

kortilla Pohjoismaat

Pohjois+Itä-Eurooppa Länsi-Eurooppa koko Eurooppa

Lisäkartat (Eur.maat) Malli c330, jossa koko

Eurooppa valmiina 970 €

129 €

Puheopastuksen kieli suomi englanti englanti * tulossa suomi

Käyttöliittymän kieli suomi englanti englanti * suomi (esiversio)

Karttanäyttö 2D/3D 2D 2D/3D 2D/3D

Usb-liitäntä ● ● ● ●

Sisäinen akku ● O ● ●

Liitäntä ulk. antennille ● ● ● O

Kynäohjain O O ● ●

Kosketusnäyttö ● ● ● ●

Painikekäyttöliittymä O ● ● ●

Muisti SD-kortti SD-kortti + sisäinen kiintolevy SD/MMC-kortti + 2,5 Gt

sisäinen kiintolevy

SD/MMC-kortti

Muuta automaattinen yökytkentä asetukset kolmelle eri kuljettajalle mp3-soitin, kauko-ohjain kauko-ohjain (Premiumversiossa,

895 €)

*syksyllä suomeksi

● = Kyllä O = Ei

79 Symantec Live State Recovery 3.0

Canon HF-DC1

80 Zyxel Zywall P1

HP ep9012

Helppokäyttöisyyttä korostaakseen

valmistajat lupaavat, että

laite on käyttövalmis kaupasta

ostettaessa. Kartat on ladattu,

asetukset tehty ja jopa akut ladattu

valmiiksi. Ei muuta kuin

menoksi.

Autokäyttö ja laitteiden pieni

koko tuottaa suuria ergonomisia

haasteita. Pienehkö näyttö erottuu

huonosti päivänvalossa eikä

pienen kaiuttimen ääni kuulu

aina riittävän selkeästi.

Meluisessa ympäristössä on

hyötyä kuulokkeista. Ajaja saa

opastuksen suoraan korvaansa,

eikä nuorison musiikinkuuntelu

häiritse.

Kaikkia testattuja laitteita voi

ohjata sormella tökkimällä,

vaikka osoitteen kirjoittaminen

vaatiikin täsmällisyyttä. Kahdessa

laitteessa käytetty kynäohjain

pitää näytön siistinä, vaikka

sormet tahriintuisivatkin kesän

autolomalla jäätelöön.

Tuulilasin alle

Navigaattori sijoitetaan autossa

käytön ajaksi kojelaudalle tai

kiinnitetään imukupilla tuulilasiin.

Virta otetaan savukkeensytyttimestä.

Akkukäyttöisyydestä

on etua, mikäli matkapuhelimen

laturi on jo vallannut sytyt-

s.79

s.80

timen paikan itselleen.

Navmanin ja Mion

malleissa on langaton

kaukosäädin. Siitä on

hyötyä ainakin isossa

matkailuautossa, jossa tuulilasi

on kaukana kuljettajasta.

Navigaattori saadaan kiinni

tuulilasiin, jossa gps näkee signaalin

parhaiten.

Testilaitteissa panostus helppokäyttöisyyteen

näkyi siinä,

että kiinnostava tieto gps-satelliittien

näkyvyydestä ja signaalivoimakkuudesta

jätettiin yleensä

kertomatta.

Apua, kartta loppuu!

Testissä laitteet osoittivat hyödyllisyytensä.

Jokaisesta oli

suurta apua oikean osoitteen

löytämisessä. Eri laitteiden

käyttö rinnakkain osoitti joitakin

eroja reitityksessä, mutta

kaikki veivät kuitenkin perille.

Kartat sisältävät nykyään

myös tiedot katunumeroista,

joten parhaassa tapauksessa ne

opastavat ajajan suoraan halu-

Navigaattori löytyy nykyään jo tavallisten

perheautojenkin lisävarustelistalta.

Hinta on kuitenkin kova,

esimerkiksi Toyotan hinnastossa

laite maksaa 3400–4600 euroa.

Yhdysrakenteisessa navigaattorissa

on monia etuja. Näyttöruutu

on iso ja upotettu kiinteästi kojelautaan.

Navigaattorin ruudulta voi

ohjata radiota, ilmastointia ja muita

hienouksia. Lisäksi laite on yhteydessä

matkamittariin, joten se

pystyy seuraamaan liikkumista

myös gps-signaalin katketessa

esimerkiksi tunnelissa tai korkeiden

81 Steinberg Nuendo 3

Fuji Finepix F10

82 Samsung Syncmaster 920T

Nokia Wireless Keyboard SU-8W

tun talon eteen.

Yhtä lukuun ottamatta laitteet

osaavat näyttää perinteisen

kartan ohella myös näkymän

lintuperspektiivistä. Silloin ajosuunta

ja ympäristö on helppo

hahmottaa.

Mikään testatuista laitteista ei

ollut erehtymätön. Ne saattoivat

neuvoa kääntymään risteyksestä,

jota ei ollutkaan, tai rakennustöiden

vuoksi tilapäisesti

kiellettyyn ajosuuntaan. Viime

kädessä vastuu ajamisesta on

aina auton kuljettajalla.

Imukuppiteline

kiinnittää

navigaattorin

tuulilasiin. KuvassaNavmanin

teline, joka

onkin testinonnistunein.

Laite on

helppo irrottaa

telineestä

taskuun, kun

autosta poistutaan.

talojen välissä. Eikä kojelautaan

upotettua laitetta voi varastaa.

Eduista huolimatta navigaattorit

eivät ole kovin suosittuja edes

Yhdysvalloissa, missä niiden hinta

on parin tuhannen dollarin luokkaa

ja tieverkko paljon mutkikkaampi

kuin meillä. Jos auto

hankitaan vain kodin ja työpaikan

väliseen ajoon tutuilla teillä, ei navigaattorista

kannata maksaa.

Itsenäinen navigaattori on autovalmistajan

omaa mallia edullisempi

ja taskuun laitettuna se

opastaa perille sinnekin, mihin au-

s.81

Erillislaite vai autovalmistajan oma malli?

s.82

Magellanin ja Mion kartastot

ulottuivat vain Pirkanmaan tasolle.

Siitä pohjoiseen laitteet

näyttivät vain valkoista. Testin

aikana Garmin ja Navman navigoivat

ongelmitta myös Jyväskylässä.

Lisää kattavuutta

Kaikkiin laitteisiin luvataan päivityksenä

koko Suomen kattava

kartasto. Sen tarkkuus ei silti

välttämättä ole sama koko Suomessa,

joten itseä kiinnostavien

alueiden tarkkuus kannattaa

varmistaa myyjältä ennen laitteen

hankkimista.

Ennen navigaattori vaati cdaseman,

jonka levyltä karttatietoa

luettiin. Nyt aineisto mahtuu

yhdelle 512 megatavun muistikortille.

Vain Magellan käyttää

pientä sisäistä kiintolevyä.

tolla ei pääse. Lisäksi erillislaitteita

on helpompi päivittää. On tapauksia,

joissa autovalmistajan

omaan laitteeseen ei ole enää julkaistu

karttapäivityksiä tai lainkaan

Suomen karttoja. Ja jos auto

menee vaihtoon, tai käytetään

lomamatkalla vuokrattua autoa,

tuttu erillislaite palvelee silloinkin.

Erillislaitteen voi ottaa sisälle kotiin

reittipisteiden ohjelmointia tai

karttojen latausta varten. Turvallisuutta

parantaa se, että kojelaudan

päällä oleva pienikokoinen laite on

suoraan kuljettajan näkökentässä.


➜

pikakokeet

■ ■ ■

Garmin Streetpilot c320

Streetpilot täyttää parhaiten testin

vaatimuksen helppokäyttöisestä

autonavigaattorista. Karttanäyttö

on havainnollinen ja käyttöliittymä

toimintoineen ryhmän selkein.

Puheääni on erittäin selkeä,

ja kahden kaiuttimen ansiosta

myös riittävän voimakas.

Ainoana laitteena Streetpilot

opastaa selvällä suomella, ja

myös käyttöliittymä on suomeksi.

Näppäimistössä ei ole

lainkaan ääkkösiä, ne korvataan

a- ja o-kirjaimilla osoitetta syötettäessä.

Muotoilunsa ansiosta laitteen

voi sijoittaa kojelaudan

päälle jopa ilman telinettä. Toisaalta

paksu ja kulmikas laite on

hankala taskussa. Akkukesto on

erinomainen. Näyttö tarjoaa

juuri sopivasti informaatiota.

Streetpilotin opastus on

muita yksinkertaisempaa. Se

olettaa, että ajaja pysyy oikealla

reitillä kun ohje on kerran annettu.

Antenni on upotettu piirilevylle,

joten se hukkaa signaalin

kilpailijoita helpommin.

Näppäränä yksityiskohtana

Streetpilot siirtyy automaattisesti

yönäyttöön auringon laskettua.

Käyttöliittymässä on muutama

kömpelö yksityiskohta, kuten

tarve kertoa maa aina osoitteen

yhteydessä. Osoite kysytään

jenkkityyliin talon numero ensin.

Kartta on kuitenkin laaja ja

sisältää myös Oulun ja Rovaniemen

kaupungit.

■ Garmin Streetpilot c320

Hinta: 770 €

Lisätietoja: Navcor, (019) 332 01,

www.navcor.fi

Valmistaja: Garmin, www.garmin.com

Lyhyesti: Näppärä ja kompakti laite, jossa

selkeät valikot ja toiminnot. Antaa ajoohjeet

selvällä suomella, joskin ohjeet

ovat muita ylimalkaisemmat. Sisäinen antenni

hukkaa kuitenkin signaalin helposti

kaupunkialueella.


Magellan Roadmate

300

Magellan Roadmate 300:n kohdetietokanta

on testin laajin ja sisältää

ainoana esimerkiksi hotellien

puhelinnumerot. Niistä

matkaaja voi jo tien päällä tarkistaa,

onko huoneita vapaina.

Roadmaten näyttö on kooltaan

ja kirkkaudeltaan vertailun

paras. Karttanäyttö on perinteinen

2D-toteutus ja jokseenkin

askeettinen, mutta ajaa asiansa.

Näytöllä on juuri sopivasti tietoa

selkeässä muodossa. Havainnollisuutta

lisäävät opasteisiin

liittyvät äänimerkit.

Ison näytön kääntöpuolena

on muita isompi koko. Akkujen

puute estää käyttämästä laitetta

muualla kuin autossa, mutta

kotona tapahtuvaa reittisuunnittelua

varten on oma verkkomuuntaja.

Käyttöliittymä koostuu 8suuntaisesta

ohjaimesta ja seitsemästä

painikkeesta. Tuntuma

on epämääräinen, ja laitteessa on

epäkäytännöllisiä ratkaisuja. Vasempaan

reunaan sijoitettu virtakytkin

on huonossa paikassa ja

sitä tulee painettua vahingossa.

Savukkeensytyttimeen menevä

johto on liian lyhyt ja autoteline

kömpelö. Sisäinen kiintolevy pitää

ajoittain häiritsevää ääntä.

Testiin saatu laite edusti vielä

esisarjaa, ja siksi sen kartta

loppui Pirkanmaan pohjoisreunalle.

Myyntilaitteisiin on

luvassa Etelä-Pohjanmaa, Keski-

Suomi ja Etelä-Karjala. Vuoden

lopussa valmistuu myös koko

Suomen kartasto.

■ Magellan Roadmate

300

Hinta: 948 €

Lisätietoja: Normark Suomi,

(014) 820 711, www.normark.fi

Valmistaja: Thales Navigation,

www.thalesnavigation.com

Lyhyesti: Isokokoinen laite, jossa vertailun

paras näyttö ja laaja kohdetietokanta.

Antaa hyvät ja selkeät ajo-ohjeet. Ei toimi

akuilla. Esiversiossa kartta kattaa vain

eteläisimmän Suomen.

Mio 269 Digiwalker

Nimensä mukaisesti Mio Digiwalker

on tarkoitettu muuhunkin

kuin autolla liikkumiseen.

Luonnossa retkeilevää ilahduttaa

yhdysrakenteinen mp3-soitin.

Digiwalker rakentuu Windowsia

käyttävän pda-laitteen

varaan. Vaikka pda-ominaisuudet

on pyritty piilottamaan,

Windowsin valintaikkunoista ei

voi erehtyä. Myös käyttöliittymä

on liian tietokonemainen matkakäyttöön.

Tietokonejuurista kertoo

myös muita hitaampi käynnistyminen

ja akun lyhyt kestoikä.

Ensimmäinen varoitus saadaan

jo 1,5 tunnin ajon jälkeen. Siitä

piittaamatta laite kestää nelisen

tuntia käyttöä. Testijakson aikana

laite meni myös kahdesti

täysin jumiin.

Digiwalkerin näyttö on tietokonemaisesti

täynnä yksityiskohtaista

dataa ja toimintoja.

Auto- ja kenttäkäytössä yhdistelmä

toimii huonosti. Asiaa

pahentaa vielä pahasti heijasteleva

ja riittämättömästi valaistu

näyttö. Ajo-opastus on kuitenkin

hyvää tasoa. Kartta näyttää

automaattisesti myös lähiseudun

nähtävyydet, huoltoasemat

ja muut kiinnostavat kohteet.

Äänenlaatu on pienen kaiuttimen

vuoksi vaatimaton.

Testissä olleen esiversion

Skandinaavia-niminen kartta

sisältää Suomesta vain eteläiset

alueet.

■ Mio 269 Digiwalker

Hinta: 695 €

Lisätietoja: TMV-team, (06) 8311 200,

www.tmv.fi

Valmistaja: Mio Technology,

www.mio-tech.be

Lyhyesti: Monipuolinen navigaattori, joka

on tarkoitettu myös polkupyörä- ja retkeilykäyttöön.

Himmeä ja kiiltelevä näyttö

vaikeuttaa kuitenkin lukemista. Tietokonemainen

käyttöliittymä on hankala tien

päällä.

Navman iCN 510

Premium Edition

Navman on testiryhmän pienikokoisin

laite. Gps-antenni taittuu

laitteen alle, jolloin se kulkee

helposti vaikka rintataskussa.

Laitteessa on kynäohjaus, mikä

onkin tarpeen, sillä kirjainpainikkeet

eivät tahdo osua sormien

alle. Nelisuuntaohjain on

liian herkkä.

Näytön pinta kiiltää ikävästi,

mikä vaikeuttaa käyttöä kirkkaassa

valossa. Hämärässä näyttö

toimii mainiosti. Pienen kaiuttimen

ääni on hiljainen.

Käytössä Navman osoittautui

kartaltaan ja reititykseltään parhaaksi,

joskaan kartta ei vielä kata

pohjoista Suomea. Myös ajoohjeet

olivat erinomaiset. Reititystä

voi myös säätää muita tarkemmin

liukusäätimillä. Karttanäytöllä

on turhan paljon tavaraa,

mikä vaikeuttaa kokonaiskuvan

saamista varsinkin lintuperspektiiviä

käytettäessä.

Ajon aikana näyttöön saa ajosuunnan,

nopeuden, etäisyyden,

arvioidun saapumisajan ja muuta

hyödyllistä tietoa. Myös gpstietojen

näyttö on vertailun laajin.

Navmanin heikkouksia on

olematon tietokanta. Esimerkiksi

hotelleja on koko Suomesta

vain 19, ja ravintolahaku

näyttää nollaa. Niin ikään talojen

numerointi on toteutettu

vain joillakin teillä.

Näitä ongelmia on luvattu

parantaa seuraavalla ohjelmistopäivityksellä.

Samassa yhteydessä

tulee tarjolle myös suomenkielinen

puheopastus.

■ Navman iCN 510

Premium Edition

Hinta: 895 €

Lisätietoja: Arwidson, (09) 887 11,

www.arwidson.fi

Valmistaja: Navman, www.navman.com

Lyhyesti: Näppärän kokoinen laite, joka

kulkee vaikka taskussa. Nykyversiossa

suppea kohdetietokanta ja monista kaduista

puuttuvat talonumerot vähentävät

käyttökelpoisuutta.

pikakokeet

■ ■ ■

SYMANTEC LIVE STATE RECOVERY 3.0

Nauhatonta varmistusta

Live State Recovery -tuoteperhe

tuo pc-koneiden

kloonamisesta tutun levykuva-

eli image-tekniikan uudelle

alueelle tiedon varmistamiseen.

Ensi kuulemalta ajatus voi vaikuttaa

epäkäytännölliseltä, mutta

muutamilla innovaatioilla on

päästy useimpien sudenkuoppien

ohi.

Tuote on perua Symantecin

ostaman Powerquestin V2i Protector

-ohjelmasta. Tietokoneen

kiintolevystä otetaan levykuva,

johon tallentuu suoraan koko

levyn sisältö. Aikaa tähän kuluu

yleensä reilusti vähemmän kuin

nauhalle varmistettaessa.

Suurin hyöty syntyy jatkuvassa

käytössä, sillä varmistusohjelma

tallentaa yleensä vain

levykuvan muuttuneet tiedot.

Varmistus onnistuu hitaassakin

Pikkuisten kompaktikameroiden

oma yhdysrakenteinen

salama on sekä valon

määrän että laadun puolesta

usein sangen onneton. Pienestä

pistemäisestä valonlähteestä

suoraan kasvoihin kohdistuva

valo ei myöskään ole omiaan

mairittelemaan kenenkään kasvonpiirteitä.

Isommissa kameroissa on

useimmiten lisävarusteluisti, johon

voidaan kiinnittää erillinen

lisäsalama tuomaan enemmän

ja paremmin suunnattua valoa.

Pikkukameroista tällainen kuitenkin

puuttuu.

Canon pyrkii helpottamaan

omien pikkukameroidensa käyttäjien

elämää näppärällä lisäsalamalla.

HF-DC1 on kohtalaisen

pienikokoinen salamalaite, joka

yhdistetään kameraan kiinnityskiskon

avulla. Alumiinikisko

kiinnitetään kameran pohjan

jalustakierteeseen mukana tulevalla

ruuvilla, ja toisella ruuvilla

koneessa yleensä muutamissa

minuuteissa. Levylle tapahtuvassa

varmistuksessa ilmeinen

etu on myös se, että operaation

saa täysin automaattiseksi.

Palautus helppoa

Perinteisiä image-ohjelmia, kuten

Symantecin omaa Ghostia,

on voinut periaatteessa käyttää

aikaisemminkin varmistamiseen.

Käytännössä harva on tähän kuitenkaan

ryhtynyt. Palautuksista

kun suurin osa liittyy yksittäisiin

tiedostoihin, jotka käyttäjä on

erehdyksessä tuhonnut. Kokonaisen

levyosion palauttaminen

aiheuttaisi tällaisessa tapauksessa

enemmän riesaa kuin hyötyä.

Live State Recoveryn kenties

fiksuin osa onkin Backup Image

Browser -ohjelma, jolla voi

katsella levykuvien sisältöä ja

CANON HF-DC1

Näppärä lisävälkky

kiinnitetään salama kiskon

toiseen päähän.

Lisäsalaman ohjeluku on

18 (metreille, ISO 100), eli

siinä on tehoa miltei tuplasti

taskukameroiden omiin salamalaitteisiin

verrattuna.

Virtansa salama saa yhdestä

kuuden voltin litiumparistosta.

Orjana, vaan ei orpona

Kameran ja salaman välillä ei

ole tavanomaista elektronista

kontaktia, vaan lisäsalama

toimii orjasalamana. Toisin sanoen

kameran oman salaman

välähtäminen laukaisee myös

lisäsalaman. Tämän ansiosta lisäsalama

voidaan sijoittaa myös

täysin irti kamerasta ja suunnata

kohteeseen aivan toisesta

kulmasta. Ratkaisu lisää olennaisesti

salaman käytettävyyttä.

Kameraan kiinnitettynä lisäsalama

tarjoaa paljon perussalamaa

paremman valotehon.

Symantec on tehnyt perinteisestä levykuvatekniikasta varmistukseen soveltuvan

version, joka kilpailee nauhavarmistuksen kanssa.

palautella tiedostoja vaikka yksi

kerrallaan. Toinen vaihtoehto

on purkaa levykuva suoraan

omaksi osiokseen kiintolevylle,

josta tarpeellisia tiedostoja on

helppo noukkia talteen.

Yritysverkkoon tarjotaan

Advanced Server -versiota, jolla

voi hoitaa koko verkon palvelimien

ja työasemien päivitykset

keskitetysti. Työasemien agenttiohjelman

voi etäasentaa hallintaohjelmasta.

Tietokantojen

tapaisten hankalasti varmistettavien

sovellusten yhteydessä

joudutaan käyttämään Micro-

Canonin HF-DC1-lisäsalama

kiinnitetään kiskon avulla kameraan.

Kuvassa isäntälaitteena on

Powershot A510.

Myös valon suunta on kuvattavan

kohteen kannalta edullisempi.

Salama voidaan myös kiinnittää

kiskoon pienen kuulanivelen

avulla. Tämä ratkaisu sallii

lisäsalaman suuntaamisen kohteeseen

epäsuorasti, esimerkiksi

seinän tai katon kautta. Viitseliäs

harrastaja saa yhden tai kahden

tällaisen lisäsalaman avulla

paljon lisää mahdollisuuksia

valaistuksen järjestämiseen.

Vaikka HF-DC1 on valmistet-

softin Volume Shadow Copy

-tekniikkaa, jolloin sovelluksista

saadaan talteen eheä versio.

SAMULI KOTILAINEN

■ Symantec Live State

Recovery 3.0

Hinta: noin 1350 € (Advanced Server),

1000 € (Standard Server),

100 € (Desktop)

Lisätietoja: Symantec Finland,

010 2177 000, www.symantec.fi

Valmistaja: Symantec,

www.symantec.com

Lyhyesti: Levykuviin perustuva helppokäyttöinen

varmistusohjelmisto, jonka

etuihin kuuluu varmistuksen nopeus.

tu Canon-kameroita ajatellen, ei

ole teoriassa mitään estettä sille,

etteikö sitä voisi käyttää myös

useimpien muiden valmistajien

kameroiden kanssa.

JUKKA TIKKANEN

■ Canon HF-DC1

Hinta: 106 €

Lisätietoja: Canon, 010 54420,

www.canon.fi

Valmistaja: Canon,

www.canon-europe.com

Lyhyesti: Kätevä ja pienikokoinen johdoton

lisäsalama pikkukameroiden salamatehon

ja -ominaisuuksien parantamiseen.


pikakokeet

■ ■ ■

ZYXEL ZYWALL P1

Palomuuri povitaskuun

Zyxelin yhdistetyn Zywall P1

-palomuurin ja vpn-laitteen

tarkoitus on helpottaa pääsyä

yrityksen järjestelmiin ja parantaa

tietoturvaa matkakäytössä.

Vaikka saman asian voisi periaatteessa

hoitaa kannettavaan

tietokoneeseen asennettavilla

palomuuri- ja vpn-ohjelmilla,

rautaratkaisun etuna on käytön

varmuus ja luotettavuus. Laite

säädetään valmiiksi kerran, ja

sen jälkeen matkamikron yhteyksien

pitäisi toimia varmasti

mistä päin maailmaa hyvänsä.

Käyttäjän kannettavan tietokoneen

nettiselaimeen pitää

asettaa linkki matkapalomuurin

web-käyttöliittymään. Salatun

vpn-yhteyden yrityksen omaan

verkkoon saa auki käyttäjätunnuksella

ja salasanalla.

Varsinaisia asetuksia halli-


taan erillisellä salasanalla suojatulla

sivulla. Näin ylläpitäjä

voi olla varma, etteivät käyttäjät

vahingossa itse sotke asetuksia.

Hallintaliittymä on selkeä ja toimiva,

ja asetusten säätäminen

on melko mutkatonta.

Isot ominaisuudet

pienissä kuorissa

Valmistajan mukaan laite on

tekniikaltaan täsmälleen sama

kuin Zyxelin normaalikokoiset

peruspalomuurit. Tämä näkyy

myös suorituskyvyssä. Salatun

vpn-liikenteen läpäisyksi luvataan

30 megabittiä sekunnissa,

mikä on moninkertaisesti enemmän

kuin matkakäytössä yleensä

tarvitaan. Palomuurin läpäisy on

80 megabittiä sekunnissa.

Yhdistetty ratkaisu näkyy siinä,

ettei laitteen koko ole aivan

HP EP9012

Kotiteatteri yhdessä

paketissa

HP:n uusi ep9000-projektorisarja

perustuu varsin

rohkeaan ideaan, sillä siinä on

yhdistetty yksiin kuoriin projektori,

dvd-soitin ja myös tukeva

äänentoisto. Peruskaiuttimet

on rakennettu projektorin takaosaan,

ja bassokaiuttimelle

on löytynyt sopiva kotelo jalustasta.

Kokonaisuus toimii hyvin.

Testaamallamme ep9012-yhdistelmäprojektorilla

olohuoneesta

saa kertaheitolla kotiteatterin,

eikä johdotuksista tarvitse

muistaa kuin virtajohto. Äänentoisto

on lähtökohtaan nähden

hämmästyttävän hyvä, ja jopa

bassotoisto on laadukas. Kaiken

lisäksi ääni tuntuu kuuluvan

laitteen sijasta valkokankaalta

melkeinpä riippumatta siitä,

missä katsoja istuu.

Vaikka kyseessä on yhdistelmälaite,

mukana on onneksi

erinomainen valikoima liitän-

töjä ulkomaailmaan. Kuvaa saa

välitettyä projektorille komponentti-,

komposiitti-, dvi- ja svideo-liitännän

avulla. Jos laitteen

omat kaiuttimet eivät riitä,

ääntä saa ulos myös digitaalisen

5.1- tai analogisen stereoliitännän

kautta. Lisäksi laitteessa on

liitännät kuulokkeille ja äänen

sisääntulolle.

Futuristista muotoilulinjaa

jatkava kaukosäädin on toimiva,

ja asetusten säätäminen valikkojen

avulla onnistuu kohtuullisella

vaivalla.

Kompromisseilta ei vältytä

Yhdistelmärakenne on kätevä,

mutta laitteessa on muuten jouduttu

tekemään kompromisseja.

Projektori on luonnollisesti

suurikokoinen, kun saman kuoren

sisälle täytyy mahtua myös

soitin ja äänentoistojärjestelmä.

Painoakin kertyy kymmenen

kilogrammaa.

niin pieni, kuin mihin

nykytekniikalla päästäisiin.

Onneksi painoa ei ole enempää

kuin 130 grammaa. Matkakäytössä

laitetta voi kuljettaa tyylikkäissä

nahkakansissa.

Palomuuri voi ottaa virran

joko omasta virtalähteestään

tai tietokoneen usb-liitännästä.

Pieni riskitekijä on tosin se, että

molemmat eivät saa olla yhtä

aikaa kytkettyinä. Laite ei myöskään

tue langattomia wlan-verkkoja.

Molemmat puutteet korjattaneen

tulevissa laiteversioissa.

Zywall P1:n hinta on korkeahko,

mutta yritys voi hankkia vaikka-

Kokoa on jonkin verran saatu

häivyt

markkinoita toden teolla. Solaris 10 tuo raskaan sarjan ...

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles