KUUSI APOKRYFIKIRJAA - Suomen evankelis-luterilainen kirkko
KUUSI APOKRYFIKIRJAA - Suomen evankelis-luterilainen kirkko
KUUSI APOKRYFIKIRJAA - Suomen evankelis-luterilainen kirkko
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Esipuhe<br />
Vuonna 1992 valmistunut uusi suomalainen raamatunkäännös on<br />
ollut yhdessä suhteessa vaillinainen: ensimmäisen kerran<br />
suomalaisen Raamatun historiassa jäivät Vanhan testamentin<br />
apokryfikirjat eli deuterokanoniset kirjat kääntämättä. Asiaa kyllä<br />
valmisteltiin, mutta taloudellisista syistä hankkeessa ei päästy<br />
mietinnön laatimista pitemmälle.<br />
Toisaalta aikanaan niin luetut apokryfikirjat ovat koko<br />
viime vuosisadan ajan jääneet maassamme vähälle huomiolle.<br />
Vaikka ne suomennettiin uudelleen edellisen, vuoden 1938<br />
<strong>kirkko</strong>raamatun osana, ne ovat sisältyneet vain isoihin<br />
perheraamattuihin tai muihin Raamatun erityispainoksiin.<br />
Apokryfikirjojen asemassa tapahtunut muutos johtui 1800-luvun<br />
julkaisupolitiikasta. Kun Raamatuista oli maassamme suuri<br />
puute, apuun tuli Englannin ja Ulkomaan Raamattuseura, jonka<br />
ansiosta levitykseen saatiin painos toisensa jälkeen. Kustannukset<br />
haluttiin ymmärrettävästi mahdollisimman alhaisiksi, minkä<br />
vuoksi Raamattujen kokoa pienennettiin ja muun muassa<br />
esipuheet, selitykset ja kuvat jätettiin pois. Radikaalein ratkaisu<br />
oli kuitenkin apokryfikirjojen karsiminen; tähän vaikuttivat osin<br />
teologisetkin syyt. Näin alkoi valitettava kehitys, jossa<br />
suomalaiset ikään kuin vieroitettiin apokryfikirjoista.<br />
Eri maissa on viime vuosikymmeninä ollut suuria<br />
raamatunkäännöshankkeita. Kanonisten kirjojen lisäksi on<br />
jokseenkin poikkeuksetta käännetty apokryfikirjatkin. Ne<br />
sisältyvät myös vuonna 1999 valmistuneeseen Raamatun<br />
ruotsinnokseen. Maamme ruotsinkielisissä seurakunnissa<br />
käytetään tätä käännöstä, ja apokryfikirjojen suomentamiseen<br />
onkin muiden syiden lisäksi vienyt myös se, että ruotsin- ja