Journalismi kritiikin vuosikirja

Editointi alkaa lehden yleisilmeen suunnittelusta ja ulottuu aina lehden yksittäistä
numeroa ja sen juttuja koskevaan jälkipalautteeseen saakka. Näin ollen editointi
koskee lehden jokaista työvaihetta, ja toimituksessa editoinnista vastaavat
journalistisen työn esimiehet.
Editointi perustuu lehtikonseptiin, joka on nykyaikaisen lehdenteon lähtökohta.
Konsepti tarkoittaa lehden sisältöä ja ulkoasua koskevia valintoja, eli linjauksia.
Töyryn, Rädyn ja Kuisman mukaan ne auttavat toimitusta saavuttamaan tavoitellun
laadun ja halutun kohderyhmän. Samal-
la ne ohjaavat lehden koko työprosessia.
”Mitä harkitumpi konsepti on, sitä huolellisempaa
editointia työprosessin jokaisessa
vaiheessa tarvitaan”, kirjan tekijät
määrittelevät (Töyry ym. 2008, 13).
Konseptointi tarkoittaa sitä, että leh-
den juttuja suunnitellaan jo ennen, kuin toimittaja alkaa etsiä niihin materiaalia.
”Suunnittelu tarkoittaa etukäteen tehtyjä päätöksiä juttutyypistä, jutun tavoitteista,
tekstin pituudesta, sävystä ja kuvituksesta. Editoija myös keskustelee toimittajan
kanssa useita kertoja työprosessin aikana”, kirja opastaa (Töyry ym. 2008, 20).
Suunnittelevan editoinnin yksi olennaisimpia piirteitä on, että editoija toteuttaa
julkaisijan ja päätoimittajan näkemystä. Editoija vastaa lehden suunnittelusta, päättää
aiheista ja vastaa aikatauluista. Lisäksi hän vastaa siitä, miten aiheet käsitellään
sekä valitsee juttutyypin ja kirjoittajat. Editoija on siis kustantajan ja päätoimittajan
valtuutuksella toimiva väliportaan manageri, joka käyttää toimituksessa olennaista
valtaa. Siinä ei ole sinänsä mitään pahaa; toimituksen on toimittava suunnitelmallisesti.
Kyseessä on kuitenkin paljon syvempi ideologinen muutos median työkulttuurissa
ja työprosesseissa, kuin osataan aavistaakaan. Käytännössä editorien ja managerien
vallan kasvattaminen on merkinnyt toimittajan itsenäisen työn väheksymistä.
Kysymys on toimituksellisen vallan jaosta ja hallinnasta sekä yksittäisen toimittajan
luovuuden ja työnhallinnan katoamisesta.
Kohti taylorismia
Mediasta on tullut ylhäältä
ohjattu koneisto, ja toimittajan
suhteellinen merkitys on
ratkaisevasti vähentynyt.
Konseptointiin ja sen pohjalta lähtevään editointiin on ikään kuin sisäänrakennettu
ajatus, että journalismi on mitä tahansa tuotannollista työtä, jota pitää ylhäältäpäin
tarkasti ohjata ja kontrolloida. Tämä on myös Frederick Winslow Taylorin
(1856–1915) kehittämän tieteellisen liikkeenjohdon keskeinen periaate.
Niin kutsuttu taylorismi tarkoittaa työn rationalisoimista tuottavuuden ja tehokkuuden
parantamiseksi (Seeck 2008, 51–64). Sen mukaan työn tekemisen suunnittelu
ja sitä koskeva päätöksenteko pitää erottaa itse tekemisestä. Työ jakautuu siten
johtajien ja työntekijöiden kesken: johtajat suunnittelevat sekä valvovat ja työntekijät
toteuttavat.
53 journalismikritiikin vuosikirja 2013