Journalismi kritiikin vuosikirja

katrik

Journalismi kritiikin vuosikirja

faktojen tuottamista uutisankoista (KUUTTI & MANNINEN) kuin nettikielen siirtymisestä

journalistisiin teksteihin (HAARA). Journalististen innovaatioiden kehittämisessä

ja käyttöönotossa suomalainen media näyttää sen sijaan ottaneen varovaisen

kannan (JÄRVENTAUS). Murrosvaiheesta aiheutuneisiin taloudellisiin vaikeuksiin

on vastattu irtisanomisilla ja lehtien supistamisilla (HONKONEN).

Vuonna 2012 toimituksellista henkilökuntaa karsivat esimerkiksi Turun Sanomat,

Kauppalehti ja Sanoma Kaupunkilehdet. Kehitys sai Viestintäalan ammattiliitot

ottamaan marraskuussa kantaa tilanteeseen varsin selväsanaisesti: turhien irtisanomisten

sijaan ”lehtien olisi keskityttävä sähköisen median murroksessa uusien

tuotteiden ideoimiseen ja investointeihin, tai muutoin koko tiedonvälitys on vaarassa.”

(esim. hs.fi 14.11.2012.) Mediataloja on yritetty herätellä samaan aiemminkin

(esim. Vehkoo 2011), mutta ehkäpä liittojen jyrähdys tuottaa tällä kertaa tulosta.

Sosiaalinen media on omalta osaltaan vaikuttanut myös toimituskäytäntöjen

muuttumiseen. Vallan vahtikoira on muuttunut keskustelunherättäjäksi (KARVO-

NEN; VÄLIVERRONEN), kuten nähtiin vuoden vaihteessa Umayya Abu-Hannan

rasismia käsitelleen kirjoituksen (HS 30.12.2012) jälkimainingeissa. Sen sijaan,

että toimituksissa olisi tartuttu rasismiin aiheena, päädyttiin uutisoinnissa aluksi

harhateille. Näkyvimmin Helsingin Sanomissa julkaistua Abu-Hannan artikkelia

nousi vastustamaan Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin (iltasanomat.fi

31.12.2012), jonka Abu-Hannaa kritisoineen kommenttikirjoituksen jälkeen päästiin

uutisoimaan kirjoitusten sosiaalisessa mediassa saamasta huomiosta (iltasanomat.fi

2.1.2013; iltasanomat.fi 3.1.2013). Helsingin Sanomissa alkuperäisen artikkelin

rasismikritiikiltä puolestaan vietiin pohja artikkeleilla, joissa todisteltiin myös

Hollannissa olevan rasismia (HS 2.1.2013; HS 3.1.2013).

Voimme varmasti kaikki olla yhtä mieltä siitä, että keskustelun herättäminen

kannattaa. Abu-Hannan artikkeli nousi nopeasti Helsingin Sanomien verkkosivujen

vuoden luetuimmaksi jutuksi (hs.fi 2.1.2013) ja sekä alkuperäistä artikkelia että

Ulla Appelsinin vastinetta jaettiin verkossa ahkerasti (iltasanomat.fi 3.1.2013). Klikkausten

perusteella molemmat lehdet olivatkin varmasti tyytyväisiä (KOPONEN &

LEPPÄNEN). Lopulta uutisoinnissakin päästiin lähemmäs asian ydintä (esim. HS

4.1.2013; yle.fi 3.1.2013; yle.fi 6.1.2013). Mediassa esiintyi myös journalismikriittisiä

puheenvuoroja (esim. iltalehti.fi 3.1.2013), joissa lukijoita heräteltiin kiinnittämään

huomiota Abu-Hannan alkuperäiseen teesiin: Suomi ei ole tasa-arvoinen

maa etniseltä taustaltaan erilaisille ihmisille. Ensimmäisinä päivinä lukijan ymmärrys

suomalaisen rasismin tilasta ei kuitenkaan kasvanut. Sen jälkeenkin uutisointi

keskittyi lähinnä käynnistyneeseen rasismikeskusteluun sen sijaan, että toimittajat

olisivat etsineet omia juttuaiheita. Ainakin itse olisin medioiden kuluttajana ollut

kiinnostuneempi esimerkiksi jutusta, jossa toimittaja olisi penkonut rasismin ja

rasistisen käyttäytymisen historiaa Suomessa. Vaikka muutamissa jutuissa kysyttiin

rasismista maahanmuuttajataustaisilta henkilöiltä (esim. HS 5.1.2013; aamulehti.fi

5.1.2013), olisi mediassa ollut enemmän tilaa myös maan eri osissa asuvien

maahanmuuttajien kokemuksille.

5 journalismikritiikin vuosikirja 2013

More magazines by this user
Similar magazines