Journalismi kritiikin vuosikirja
Journalismi kritiikin vuosikirja
Journalismi kritiikin vuosikirja
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
journalismi<strong>kritiikin</strong> <strong>vuosikirja</strong> 2013<br />
96<br />
Näihin kysymyksiin voidaan etsiä vastauksia uuden käytännöllisen objektiivisuuskäsityksen<br />
avulla, jota tarkastelen tässä artikkelissa Muhammed-videon uutisoinnin<br />
avulla.<br />
Objektiivisuus 1.0: tiedollinen kriisi<br />
<strong>Journalismi</strong>n perinteinen tiedollinen ohjenuora on ollut objektiivisuus, joka journalismin<br />
lyhyessä historiassa on ymmärretty eri tavoin (ks. esim. Kaplan 2010). Suomessa<br />
objektiivisuuskäsitystä kehiteltiin joukkotiedotuksen tiedolliseksi ihanteeksi<br />
1980-luvulla (Hemànus & Tervonen 1986; 1980; Tervonen 1986). Myös arvojen<br />
objektiivisuutta korostanut käsitys pyrki ”ilmiöiden taakse [todellisuuden] ’olemukseen’”<br />
(Niiniluoto 1990, 71). Tosiasiallinen, eli objektiivinen, journalistinen raportti<br />
vastasi todellisuudessa vallitsevia asiantiloja, kuten tieteessä: tiedon tuli koskea<br />
kohteitaan riippumatta tiedollisten toimijoiden subjektiivisista ominaisuuksista –<br />
mielipiteistä ja tulkinnoista.<br />
Perinteinen objektiivisuuskäsitys edellyttää, että muslimien raivosta puhuva<br />
journalismi tarkoittaa todella maailman kaikkien muslimien suuttuneen videosta.<br />
Valtaosa muslimeista ei ollut kuitenkaan nähnyt videota, eikä kukaan englannin<br />
kieltä taitamaton voinut ymmärtää heinäkuussa 2012 YouTubeen ladattua videota<br />
ennen syyskuun arabiankielistä versiota.<br />
Objektiivisuuden käsittäminen todellisuudessa vallitsevan asiantilan ja sitä<br />
esittävän journalistisen väitteen vastaavuutena toimii toki tarkkuuden kriteerinä:<br />
nimet, päivämäärät ja paikat halutaan oikein. Erimielisyyksiä ei ollut sellaisista tosiasioista<br />
kuin Bengasin kuolonuhrien määrä, videon olemassaolo tai mielenosoitukset<br />
eri maissa. Ongelmalliseksi tämä objektiivisuuskäsitys muuttuu, kun journalistista<br />
raporttia tai todellisuuden tapahtumaa tarkastellaan kokonaisuudessaan. Tulkinta<br />
astuu mukaan jo määriteltäessä, mikä on tapahtuma. Tapahtuman rajaaminen<br />
tapahtumaksi ei ole myöskään ainoa tulkintaa vaativa toimi: valintoja ja hylkäämistä<br />
sekä tapahtumien yhteenkietomista ja selittämistä tarvitaan tiedollisen prosessin<br />
alusta loppuun. Toisaalta mistään tapahtumasta ei voi kertoa koko totuutta inhimillisissä<br />
ja journalismin rajoissa.<br />
Tulkinnallisuus ja ”vihan paluun” kaltainen arvottaminen käyvät kolumneissa,<br />
blogeissa ja pääkirjoituksissa, mutta ne eivät sovi perinteisen objektiivisuuden<br />
mukaiseen uutisjournalismiin. Sekaannusta aiheuttaa journalismityyppien eroavaisuuksien<br />
lisäksi perinteisen objektiivisuuden liittäminen journalismin eri aspekteihin.<br />
Onko objektiivisuus 1) journalistin ominaisuus, 2) journalistisen tuotteen, eli<br />
esityksen, ominaisuus vai 3) journalistisen tiedonhankintamenetelmän ominaisuus?<br />
On joka tapauksessa kyseenalaista, nouseeko totuus esiin YouTube-videon tekijöiden<br />
ja mieltään osoittavien muslimien välistä ilman journalistin aktiivista tulkinnallista<br />
panosta, voiko uutisteksti tai -kuva kertoa kaikkia olennaisia tosiasioita<br />
ja miten tiedot tapahtumista on hankittu, kun journalismilla ei ole tieteen tavoin<br />
metodologiaa.
Change language