Peruspalvelut Lapissa 2010 (pdf 3,9 Mt) - Aluehallintovirastot

avi.fi

Peruspalvelut Lapissa 2010 (pdf 3,9 Mt) - Aluehallintovirastot

Peruspalvelut Lapissa 2010

Lapin aluehallintovirasto

2/2011 Lapin aluehallintoviraston julkaisuja


Julkaisija:

Lapin aluehallintovirasto

Julkaisun nimi:

Peruspalvelut Lapissa 2010

Lapin aluehallintoviraston julkaisuja 2/2011

ISSN 1799-0378 (PDF)

Rovaniemi 2011

Yhteistyökumppanien tunnukset:


Lapin aluehallintovirasto

Julkaisuja 2/2011

Tekijät

Peruspalvelujen arviointiryhmä

Puheenjohtaja opetustoimen ylitarkastaja

Elisa Suutala

Julkaisun nimi

Peruspalvelut Lapissa 2010, Lapin aluehallintovirasto

Julkaisuaika

17.5.2011

Toimeksiantaja(t)

Lapin aluehallintovirasto

Toimielimen asettamispäivä

4.1.2010

Tiivistelmä

Peruspalvelujen arviointi on aluehallintoviraston lakisääteinen tehtävä, joka toteutetaan yhteistyössä

elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) kanssa. Peruspalveluilla

tarkoitetaan lähinnä sellaisia palveluja, jotka koskevat suurta määrää ihmisiä, vaikuttavat kansalaisten

jokapäiväiseen elämään ja joiden puuttuminen aiheuttaa merkittäviä ongelmia. Valtio

ja kunnat rahoittavat nämä palvelut yhteisesti, vaikka palvelujen järjestäminen on pääsääntöisesti

kuntien tehtävä. Vuotta 2010 koskevan arvioinnin kohteena on hallinnon toimivuuteen,

turvallisuuteen, osaamiseen, hyvinvointiin, liikennepalveluihin ja kuluttajan asemaan liittyviä

arviointikohteita. Lisäksi poikkihallinnollisena arviointikohteena on käsitelty paikallista turvallisuusyhteistyötä.

Valtion aluehallintoa ohjaavat ministeriöt ja keskushallinnon virastot määrittelevät

vuosittaiset arviointikohteet. Arvioinnin avulla saatuja tuloksia hyödynnetään muun muassa

säädösvalmistelussa, valtakunnallisessa päätöksenteossa ja taloussuunnittelussa.

Peruspalveluja arvioidaan kansalaisten tasa-arvon näkökulmasta. Lähtökohtana on palvelujen

alueellisen saatavuuden, kattavuuden ja tarjonnan arviointi sekä yhteiskunnan rakennemuutoksen

seuranta. Arvioinnissa käytetään hyväksi uusimpia saatavissa olevia tilastotietoja sekä

yksittäisiä kyselyjä eri toimijoille. Tähän kokonaisuuteen aluehallintoviraston ja elinkeino-,

liikenne- ja ympäristökeskuksen asiantuntijat tuovat lisäarvona alueellisen asiantuntemuksensa.

Tuloksissa verrataan Lapin tilannetta koko maahan sekä vertaillaan Lapin seutukuntia ja kuntia

keskenään. Arvioinnissa käytetään soveltuvin osin karttaesittämistä.

Lapin toimintaympäristö poikkeaa hyvin paljon Manner-Suomesta. Suuri pinta-ala, pitkät etäisyydet,

harva asutus ja toisaalta väestön keskittyminen kaupunkeihin ja taajamiin aiheuttavat

suuria haasteita palvelujen järjestämiselle. Monessa tapauksessa myös vähäiset henkilöresurssit

vaikeuttavat palvelujen järjestämistä. Erot kuntien ja seutukuntien välillä ovat Lapissa suuria.

Erityisesti maaseutumaisten kuntien asukkaiden peruspalvelujen tasa-arvoiseen saatavuuteen

on kiinnitettävä tulevaisuudessa erityistä huomiota, kun yhteiskunnan hallinto- ja palvelurakenne

on monin tavoin muuttumassa.

Asiasanat

Lappi, peruspalvelut, arviointi

ISSN (painettu) ISBN (painettu) ISSN (verkkojulkaisu)

1799-0378

Kokonaissivumäärä

131

Julkaisija

Lapin aluehallintovirasto

Kieli

Suomi

ISBN (verkkojulkaisu)

Hinta

Paino

Edita Prima Oy, Helsinki 2011


Sisällysluettelo

Kuvailulehti .........................................................................................................3

Lukijalle ...............................................................................................................6

Arvioinnin keskeiset tulokset ............................................................................7

1. Toimeksianto ja työn organisointi ...........................................................12

2. Toimintaympäristö ....................................................................................14

2.1. Toiminta-alue .................................................................................... 14

2.2. Väestö- ja asutusrakenne ................................................................ 15

2.3. Elinkeinot ja työpaikat ...................................................................... 18

2.4. Työllisyys, työttömyys ja huoltosuhde ............................................. 19

2.5. Kuntatalous ..................................................................................... 20

2.6. Teemana hallinto- ja palvelurakenneuudistuksen

vaikutusten seuranta ........................................................................ 22

3. Hallinnon toimivuus ..................................................................................24

3.1. Yhteispalvelun kattavuus .................................................................... 24

4. Turvallisuus ..............................................................................................30

4.1. Poliisitoimi ....................................................................................... 30

4.1.1. Ennalta estävä toiminta ........................................................ 30

4.1.2. Nopean avun saanti ............................................................. 33

4.1.3. Tutkintapalvelut .................................................................... 38

4.1.4. Poliisipalvelujen saatavuus .................................................. 43

4.2. Pelastustoimi .................................................................................... 45

4.2.1. Ennalta ehkäisevä toiminta .............................................. 45

4.2.2. Nopean avun saanti ............................................................. 49

4.2.3. Väestönsuojelun palvelut ..................................................... 52

4 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010


5. Osaaminen ................................................................................................55

5.1. Opetustoimi ...................................................................................... 55

5.1.1. Perusopetuksen alueellinen saatavuus ............................... 55

5.1.2. Toisen asteen koulutuksen alueellinen saavutettavuus ........ 65

5.2. Nuorisotoimi ..................................................................................... 76

5.2.1. Nuorisolain 8 §:n edellyttämä nuorten osallistuminen ja

kuuleminen kunnissa ............................................................ 76

5.3. Liikuntatoimi ..................................................................................... 84

5.3.1. Käyttövuoropolitiikan vaikutukset liikuntapaikkojen tasa-

arvoiseen saavutettavuuteen ............................................... 84

6. Hyvinvointi .................................................................................................91

6.1. Lastensuojelulain toimeenpanon toteutuminen ............................... 91

7. Liikennepalvelut ........................................................................................98

7.1. Joukkoliikenteen muutokset EY:n palvelusopimusasetuksen (PSA)

ja joukkoliikennelain voimaantulon jälkeen (3.12.2009) ................... 98

8. Kuluttajan asema ....................................................................................102

8.1. Talous- ja velkaneuvonnan saatavuus .......................................... 102

8.2. Eläinlääkintähuolto ......................................................................... 108

8.2.1. Eläinlääkintähuollon valvonnan saatavuus ......................... 108

8.2.2. Kunnallisten eläinlääkäripalvelujen saatavuus ....................114

8.3. Elintarvikevalvonta ..........................................................................118

8.3.1 Riskeihin perustuvan suunnitelmallisen

elintarvikevalvonnan saatavuus ..........................................118

9. Poikkihallinnollinen arviointikohde .......................................................123

9.1. Paikallinen turvallisuusyhteistyö .................................................... 123

Kuva- ja taulukkoluettelo ...............................................................................128

5


Lukijalle

Aluehallintovirastojen tehtävänä on peruspalvelujen saatavuuden ja laadun arviointi alueillaan. Aluehallintovirastojen

yhdessä laatima valtakunnallinen arviointiraportti on luettavissa osoitteesta: http://www.

avi.fi/fi/virastot/pohjoissuomenavi/Ajankohtaista/julkaisut/Documents/2011/AVI%20peruspalvelut%20

2010LR.pdf. Valtakunnallinen raportti oli pohjana Lapin vuoden 2010 arvioinnissa. Lapin raportissa on

kaikkiaan 19 arviointikohdetta, joista jokaisesta on esitetty toimenpide-ehdotuksia tilannetta parantamaan.

Arvioinnin keskeinen teema on ollut hallinto- ja palvelurakenteen muutos. Lapissa Paras-hanke on

johtanut muutoksiin lähinnä ammattikorkeakoulutuksen ja toisen asteen ammatillisen opetuksen hallintorakenteessa.

Pohjois- ja Itä-Lapin alueen jätehuollon yhteinen organisaatio on myös vahvistanut kyseisen

toimialan palvelurakennetta. Sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenteissa sen sijaan ei ole tapahtunut myönteistä

kehittymistä, vaan kaikki yhteistoiminta-alueen perustamiset ovat kaatuneet nojaten puitelain poikkeuspykälään

(kuntakeskusten väli enemmän kuin 40 km) tai muihin erimielisyyksiin. Ympäristöterveydenhuollon

yhteistoiminta-alueiden muodostaminen ei myöskään ole edennyt edellytetyssä aikataulussa ja

todennäköistä onkin, että yhteistoiminta-alueet tullaan määräämään valtioneuvoston päätöksellä.

Lapin sisäinen muuttoliike on jatkunut. Väestö ja palvelut keskittyvät entistä selvemmin kuntakeskuksiin

sekä monilta osin seutukunta- ja aluekeskuksiin. Hyvinvointipalvelujen saavutettavuusongelmat

kasvavat entisestään vähenevän väestön alueilla ja eri alueilla asuvien ihmisten eriarvoisuus palvelujen

saavutettavuuden suhteen kasvaa. Tämä kehityssuunta ei muutu nyt tiedossa olevilla resursseilla ja keinoilla.

Aluehallintovirasto haluaa kehittää peruspalvelujen arviointijärjestelmää siten, että siitä muodostuu

hyvinvointipalvelujen kehittämisen yhteistyömuoto ja -väline aluehallintoviraston, kuntien ja muiden

hyvinvointipalvelujen tuottajien välille. Lapin aluehallintovirasto käyttää näitä arviointeja muun työnsä

tukena ja perusteena muita kehittämistoimenpiteitä suunniteltaessa.

Toivomuksemme on, että arvioinnin kohteena olleet tahot perehtyvät raporttiin ja antavat palautetta

yhteiseksi hyväksi.

Ylijohtaja Timo E. Korva

6 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010


Arvioinnin keskeiset tulokset

HALLINNON TOIMIVUUS

Yhteispalvelun kattavuus

Valtion paikallishallinnon toimialueet ovat muuttuneet

ja laajentuneet merkittävästi. Paikallispalvelujen

saavutettavuus on Lapissa pysynyt hyvänä. Kunnista

vain Keminmaassa ja Simossa ei ole tarjolla valtion

paikallisviranomaisen tai Kansaneläkelaitoksen palvelua.

Väestöstä noin 80 prosenttia asuu enintään 20

kilometrin etäisyydellä Kansaneläkelaitoksen toimistosta,

työ- ja elinkeinotoimistojen ja poliisin lupahallinnon

palveluista. Verohallinnon palveluverkosto

ei ole aivan yhtä kattava, mutta verotoimistoilla on

muita valtion viranomaisia enemmän sähköistä asiointia.

Lapissa on yhteispalvelupisteet Pelkosenniemellä

ja Utsjoella. Kunnat toimivat yhteispalvelusopimuksen

toimeksisaajina, ja palveluja tarjoavat

Kansaneläkelaitos, työ- ja elinkeinotoimistot, poliisin

lupahallinto sekä Utsjoella myös maistraatti. Palvelut

tarjotaan useimmiten yhteispalvelumääritteen

mukaisina vakiopalveluina ajanvarauksella. Yhteispalvelupisteissä

on asiakkaiden käytössä asiakaspäätteitä.

Molemmissa pisteissä on käytössä myös

apudiaari.

Julkisen hallinnon palvelujen laadun ja kokoaikaisen

saatavuuden turvaamiseksi on tehtävä laajaa

yhteistyötä alueellisesti ja paikallisesti. Yhteispalvelupisteiden

palveluvalikoiman on katettava määritellyt

vakiopalvelut, ja sähköisten palvelujen saanti on

taattava tulevissa yhteispalvelupisteissä. Valtion paikallishallinnon

rakenteellisissa muutoksissa ja asiakaspalvelurakenteen

kehittämisessä yhteispalvelu on

yksi mahdollinen palvelupaikka viranomaisen oman

toimipaikan rinnalla.

TURVALLISUUS

Poliisitoimi

Vuosi 2010 oli poliisin uuden hallintorakenteen ensimmäinen

toimintavuosi. Vuonna 2009 toimintansa

aloittivat uudet, selvästi aiempaa suuremmat poliisilaitokset

ja vuoden 2010 alussa toimintansa aloitti

Poliisihallitus. Uusien toimintojen käynnistäminen,

toimintakulttuurien luominen ja normaalitoiminnan

ylläpitäminen olivat vuodelle leimaa antavia. Vuoden

2010 arvioinnin kantavana teemana onkin hallintorakenneuudistusten

vaikutusten arviointi.

Poliisitoimen arviointikohteina olivat ennalta

estävä toiminta, nopean avun saanti, tutkinnan palvelutaso

sekä poliisipalvelujen saavutettavuus.

Koko maakunnan alueella perheväkivaltahälytysten

määrä on vähentynyt. Hälytysten määrän kehityksen

hajonta kuntien välillä on erittäin suuri. Perheväkivaltaan

puuttuvat projektit ja muut sosiaali- ja

terveystoimen palvelut on saatava toimimaan seudullisesti

tai muutoin kuntien yhteistyönä siten, että palvelujen

saatavuus voidaan varmistaa myös pienemmissä

kunnissa.

Hälytystehtävien toimintavalmiusaika heikentyi

Lapissa hieman vuodesta 2008. Kuntien väliset erot

olivat varsin suuria. Nopean avun saantia on tehostettava

harvaan asutuilla alueilla käyttäen erilaisia

yhteistoimintamuotoja viranomaisten kesken.

Rikosten tutkinta-aikaa on kyetty 2000-luvulla

lyhentämään merkittävästi, mutta vuoteen 2008 verrattuna

keskimääräinen tutkinta-aika jatkui Lapissa

11 vuorokaudella. Rikosten selvitysaste on kehittynyt

erittäin myönteisesti. Poliisin hallintorakenneuudistuksen

eräs keskeisistä tavoitteista oli esitutkintaprosessien

yhtenäistäminen ja kehittäminen ja siinä

näytetään onnistuneen.

Poliisin palveluverkosto on Lapissa varsin kattava

ja sijaitsee toiminnallisesti siellä, missä ihmiset

muutoinkin hoitavat asiointinsa. Palvelujen fyysiseen

saavutettavuuteen ei ole tarvetta tehdä muutoksia

– sen sijaan sähköistä asiointia ja lupapalvelusalkun

käyttöä on tehostettava.

Pelastustoimi

Pelastustoimen haasteena on kehittää ennaltaehkäisevää

toimintaansa niin, että onnettomuuksien määrä

edelleen vähenee. Erityistä huomiota tulee kiinnittää

7


sosiaali- ja terveysviranomaisten kanssa tehtävään

yhteistyöhön parannettaessa vanhusten ja erityisryhmien

asumisen turvallisuutta.

Pelastustoimen hälytysten määrä vuonna 2010

on Lapissa pysytellyt edellisen vuoden tasolla. Hälytystehtävien

osalta suurimman haasteen aiheuttaa

automaattisten paloilmoittimien kautta saatujen

aiheettomien palohälytysten suuri määrä. Aiheettomat

palohälytykset kuormittavat turhaan palokuntia

ja alentavat pelastustoimen valmiutta. On tärkeää,

että aiheettomien paloilmoitusten määrä saadaan

vähenemään.

Myrskyn, tulvan, epidemian, säteilyonnettomuuden

tai muun vastaavan tapahtuman seurauksena

voi kunnassa syntyä tarve majoittaa ja huoltaa suurehkoja

väkijoukkoja. Lapin kunnissa ei ole varattuna

riittävästi suojatiloja tällaisten tilanteiden varalle. On

tärkeää, että kunnat varmistavat sen, että häiriötilanteiden

varalta niillä on olemassa riittävä majoittamis-

ja huoltovalmius.

OSAAMINEN

Opetustoimi

Perusopetuksen alueellista saavutettavuutta on

arvioitu yhtäjaksoisesti vuodesta 2004 alkaen. Arvioitavana

olivat myös peruskoululaisten kuljetusmatkat,

joita on seurattu vuodesta 2006 alkaen.

Kouluverkkoa joudutaan sopeuttamaan edelleen

oppilasmäärien muutokseen. Kyläkoulujen lakkauttamisen

ja opetuksen keskittymisen arvioidaan

jatkuvan niin Lapissa kuin koko maassa. Yläkouluikäisten

määrä vähenee Lapissa edelleen vuoteen

2025 saakka, kun taas alakouluikäisten määrä lähtee

nousuun jo vuodesta 2015 alkaen. Kuntien ja seutukuntien

väliset erot ovat suuria. Koulujen keskikoko

on kasvanut. Keskikoko on kuitenkin pienempi kuin

maassa keskimäärin ja yli puolessa Lapin peruskouluista

on alle sata oppilasta.

Kuljetettavien oppilaiden määrä on Lapissa

vähentynyt vuoteen 2009 verrattuna 400 oppilaalla.

Vain muutama yksittäinen oppilas on kunnan järjestämässä

majoituksessa vuosittain. Lähes 80 prosentilla

kuljetusoppilaista koulumatka yhteen suuntaan

on enintään 20 kilometriä. Pisimmät koulumatkat

8 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010

ovat kuitenkin jopa 80–90 kilometriä yhteen suuntaan.

Koulumatka-aika ylittyy 42 oppilaalla ainakin

kerran viikossa. Ylityksiä on Lapissa eniten Manner-

Suomeen verrattuna. Pääasiallisin syy ylityksille on

yhteiskuljetuksesta johtuva odotus.

Kunnan kouluverkko on pyrittävä säilyttämään

sellaisena, että ainakin vuosiluokkien 1–6 oppilaat

voivat käydä koulua kotoa käsin ja esiopetuspalvelut

ovat kohtuullisesti kaikkien oppilaiden saavutettavissa.

Kuntien on suunniteltava niiden raja-alueilla

asuvien lasten opetuspalvelujen järjestäminen kuntarajat

unohtaen.

Toisen asteen koulutuksen alueellinen saatavuus

oli arviointikohteena neljännen kerran.

Peruskoulun päättävä 16-vuotiaiden ikäluokka

pienenee Lapissa noin viidenneksen kuluvan vuosikymmenen

aikana, minkä jälkeen ikäluokka Tilastokeskuksen

väestöennusteen mukaan vakiintuu noin

1 900 nuoreen. Nuorten ikäluokkien voimakas pieneneminen

uhkaa johtaa erityisesti lukiokoulutuksen

tarjonnan supistumiseen väkiluvultaan pienimmissä

kunnissa.

Vuonna 2010 lukiokoulutusta oli tarjolla alle 10

kilometrin etäisyydellä asuinpaikasta 78 prosentille

ja alle 30 kilometrin etäisyydellä 93 prosentille Lapin

16-vuotiaista nuorista. Kolme ammatillista koulutusalaa

oli tarjolla alle 10 kilometrin etäisyydellä 64

prosentille ja enintään 30 kilometrin etäisyydellä 74

prosentille Lapin 16-vuotiaiden ikäluokasta.

Keväällä 2010 peruskoulun päättäneestä ikäluokasta

noin 40 prosenttia suuntautui lukiokoulutukseen

ja 44 prosenttia ammatilliseen koulutukseen.

Niin sanotun ammattilukion aloitti noin 10 prosenttia

nuorista. Ainoastaan 31 (1,3 %) peruskoulun päättäneistä

nuorista ei jatkanut opiskelua missään koulutuksessa

eikä ollut työssä.

Ammatillisen koulutuksen ja pienten lukioiden

toimintaedellytykset on varmistettava muuttamalla

rahoituslainsäädäntöä siten, että harvaan asutuilla

seuduilla sijaitsevien ammatillisen koulutuksen opetuspisteiden

ja lukioiden keskimääräistä korkeammat

kustannukset tulevat otetuksi huomioon valtionosuutta

määrättäessä.


Nuorisotoimi

Lapissa on hyvät edellytykset nuorisolain 8 §:n edellyttämälle

nuorten osallistumiselle ja kuulemiselle.

Kaikissa kunnissa on mahdollisuus käyttää Aloitekanava.fi

-palvelua, joka sisältää sekä aloite- että

kuulemisjärjestelmän. Nuorten vaikuttajaryhmiä ja

nuorisotalotoimikuntia puuttuu joistakin kunnista,

mutta niitäkin on enemmän kuin Manner-Suomessa

keskimäärin. Lapissa on kyse enemmänkin siitä, että

nuorten osallistumis- ja kuulemisjärjestelmistä on

tiedotettava nuorille paremmin ja ne on otettava aktiivisempaan

käyttöön.

Nuorten osallistuminen ja kuuleminen ei ole

vielä koko kunnan asia. Nuoret voivat vaikuttaa

ennen kaikkea nuorisotoimeen ja kouluun liittyviin

asioihin, mutta mahdollisuudet vaikuttaa nuorisopolitiikkaan

laajemmin arvioidaan heikoiksi. Nuorten

vaikuttajaryhmät toivovat aitoa kuulemista ja korostavat,

että nuorten mielipiteet pitää ottaa huomioon

päätöksiä tehtäessä.

Nuorten osallistumis- ja kuulemismahdollisuuksien

edistäminen on kirjattava kunnan johtosääntöön,

kuntastrategiaan ja vastaaviin asiakirjoihin. Osallistumis-

ja kuulemismahdollisuuksia on myös arvioitava

säännöllisesti. Nuorten osallistumiseen ja kuulemiseen

liittyvää koulutusta on tarjottava kunnan eri

hallintokuntien henkilöstölle, luottamushenkilöille ja

nuorille. Nuorille suunnattua tiedotusta on lisättävä

ja tiedotuksessa on hyödynnettävä monipuolisesti eri

kanavia.

Liikuntatoimi

Liikuntatoimen arviointikohteena oli käyttövuoropolitiikan

vaikutus liikuntapaikkojen tasa-arvoiseen

saavutettavuuteen.

Käyttövuoropolitiikalla tarkoitetaan joko virallisesti

hyväksyttyjä tai vakiintuneen, pitkäaikaisen

käytännön mukaisia liikuntapaikkojen käyttövuorojen

jakoperusteita ja näiden vahvistamista koskevaa

päätöksentekoprosessia sekä määriteltyjen tavoitteiden

toteutumisen seurantaa. Arvioinnissa tarkasteltiin

kunnan omien liikuntapaikkojen käyttövuoroja

sekä kunnan hallinnassa olevia, esimerkiksi yksityiseltä

halliyhtiöltä tai kuntosaliyrittäjältä vuokrattuja

vakiokäyttövuoroja. Liikuntapaikkojen käyttövuo-

rojen kysyntä vaihteli huomattavasti liikuntapaikoittain.

Kaikista suurin kysyntä oli liikuntasaleista ja

-halleista ja toiseksi suurin jäähalleista.

Liikuntatoimen viranhaltija päätti lähes puolessa

Lapin kunnista liikuntapaikkojen käyttövuoroista.

Vain neljässä kunnassa Lapissa oli laadittu liikuntaasioista

vastaavan lautakunnan virallisesti hyväksymät

liikuntapaikkojen käyttövuorojen jakoperusteet.

Lasten ja nuorten liikunnan edistäminen oli tärkein

huomioonotettava tekijä käyttövuorojen jaossa. Kuitenkin

vain kolmannes kunnista seurasi tavoitteiden

toteutumista. Puolessa kunnista tiloja on riittävästi,

mutta noin kolmasosassa kuntia ongelmana pidettiin

vuorojen vähäisyyttä kysyntään verrattuna.

Kunnan on laadittava kirjalliset käyttövuorojen

jakoperusteet, jotka hyväksytään virallisesti esimerkiksi

liikuntalautakunnassa tai vastaavassa toimielimessä.

Jakoperusteiden on perustuttava liikuntatointa

ohjaavaan strategiaan. Kunnan on seurattava käyttövuoropolitiikan

tavoitteiden toteutumista ja tarvittaessa

muutettava tavoitteita.

HYVINVOINTI

Lastensuojelulain toimeenpanon

toteutuminen

Lastensuojelulaissa säädetään lastensuojeluasian käsittelyn

määräajoista. Käsittelyn viivytyksettömyys

ja määräajat ovat ehdottomia ja ne ovat osa asiakkaiden

oikeusturvaa ja erityisesti lapsen oikeutta erityiseen

suojeluun. Lain tarkoituksena on turvata mahdollisimman

oikea-aikainen ja tarkoituksenmukainen

apu ja tuki lapselle ja tämän perheelle.

Lapin kunnissa ei lastensuojelulain määräaikoja

pystytä aina noudattamaan. Noin 75 prosenttia

Lapin kunnista käsittelee kuitenkin kaikki lastensuojeluasiat

pääsääntöisesti määräajassa. Käsittelyaikojen

ylittyminen johtuu useimmiten kuntien riittämättömistä

henkilö- ja talousresursseista, mutta myös

vaikeista ja paljon selvitystyötä edellyttävistä tapauksista.

Päätöksenteko vaikeutuu ja viivästyy erityisesti

silloin, kun kunnassa ei ole riittävästi kelpoisuusvaatimukset

täyttäviä sosiaalityöntekijöitä.

Lisäksi lastensuojelutarpeen selvitystyömallit ovat

vielä paikoin vakiintumattomia. Lastensuojeluasian

9


selvitystyön organisoimistavalla tai selvityksen laajuudella

ei kuitenkaan näytä olevan vaikutusta määräaikojen

noudattamiseen.

Kuntien on tehostettava lastensuojeluasioiden

käsittelyä ja noudatettava ehdottomia määräaikoja.

Lisäksi lastensuojelutarpeen selvitykset tulee tehdä

tarvittavassa laajuudessa. Kuntien on varmistettava

riittävät resurssit lastensuojelutyöhön ja ryhdyttävä

tarvittaviin toimenpiteisiin kelpoisuusvaatimukset

täyttävien sosiaalityöntekijöiden saatavuuden ja

pysyvyyden parantamiseksi. Kunnan lasten ja nuorten

hyvinvointisuunnitelma toimii kunnan lastensuojelutyötä

ohjaavana suunnitelmana, kun siihen

kirjataan kunnassa esiintyvä lastensuojelun tarve,

käytettävissä olevat palvelut, resurssitarpeet ja se

otetaan huomioon kunnan talousarviota ja -suunnitelmaa

laadittaessa.

LIIKENNEPALVELUT

Joukkoliikenteen muutokset EY:n

palvelusopimusasetuksen (PSA) ja

joukkoliikennelain (869/3.12.2009)

voimaantulon jälkeen

Joukkoliikenteen toimintaympäristössä on lyhyessä

ajassa tapahtunut merkittäviä muutoksia. Linja-autoliikenteen

harjoittamista koskeva lainsäädäntö sekä

seutu-, kaupunki- ja työmatkalippusopimukset on

uudistettu. Joukkoliikenteen palvelutaso on Lapissa

edelleen kohtuullisen hyvä, koska PSA:n ja uuden

joukkoliikennelain voimaan tulo ei Lapissa aiheuttanut

joukkoliikenteen lakkautuksia. Vuoden 2010

aikana siirtymäajan liikennöintisopimuksiin tehtiin

jonkin verran asiakaslähtöisyyttä ja kustannustehokkuutta

parantavia muutoksia. Muuhun maahan verrattuna

lakkautuksia oli varsin vähän. Kaikkiaan lakkautettiin

kolme vuoroa, joista kaksi korvautui hyvin

aikataulullisesti lähellä olevilla vuoroilla. Ainoastaan

yhden vuoron lakkautus heikensi joukkoliikenteen

palvelutasoa.

Joukkoliikennelaissa säädettyjen menettelytapojen

ei voida osoittaa olevan syynä siirtymäajan liikennöintisopimusten

mukaisten vuorojen päättymiseen.

Uuden lain vaikutukset tulevat näkyviin vasta

10 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010

siirtymäajan loppupuolella. Lakiin liittyvien erimielisyyksien

vuoksi linja-autoalalla tulevaisuus on

epäselvä ja siirtymäajan vuoksi odottava. Joukkoliikennelain

vaikutuksia olemassa oleviin joukkoliikennepalveluihin

on tarkasteltava myöhemmin, kun

laki on ollut pidempään voimassa.

Vuosina 2005–2010 Tilastokeskuksen laatima

linja-autoliikenteen kustannusindeksi kohosi 18,8

prosenttia. Vastaavalla jaksolla valtion talousarviossa

liikenteen ostoihin osoitetut määrärahat eivät

kasvaneet juuri lainkaan. Kustannusten kasvaessa

ja määrärahojen pysyessä samalla tasolla tai vähentyessä

joudutaan liikennettä karsimaan, koska suhteessa

entistä pienemmillä määrärahoilla voidaan

ostaa entistä vähemmän liikennettä.

Kuntien vastuu joukkoliikennepalveluista ja

joukkoliikennettä koskevat tehtävät ovat lisääntyneet,

mutta siirtyvien tehtävien mukana ei vastaavasti

ole siirretty resursseja niiden hoitamiseksi. ELY-keskuksille

ja kunnille on osoitettava lisää määrärahoja

peruspalvelutasoisen liikenteen ostamiseen ja henkilöresursseja

tehtävien hoitamiseen.

KULUTTAJAN ASEMA

Talous- ja velkaneuvonnan saatavuus

Talous- ja velkaneuvonnan jonotusajat ovat Lapissa

keskimäärin lyhyempiä kuin koko maassa. Neuvontayksiköiden

puhelinneuvonta- ja ajanvarausajat ovat

Lapin aluehallintoviraston alueen yksiköissä tavoitteen

mukaiset ja aikoja on riittävästi.

Lapissa kuntarahoituksen osuus talous- ja velkaneuvontapalvelujen

tarjonnassa on muuta maata

suurempi. Valtion rahoituksen epävakaisuus ja riittämättömyys

heikentää palvelun tarjontaa ja toiminnan

kehittämistä.

Pikavippien ja kulutusluottojen myötä pääsy

lakisääteiseen velkajärjestelyyn on vaikeutunut.

Talous- ja velkaneuvontajärjestelmää odottaa

uudelleen organisointi. Mikäli Velkajärjestelytyöryhmän

ehdotus toteutuu, ollaan talous- ja velkaneuvonalle

siirtämässä uusia tehtäviä.


Eläinlääkintähuolto

Kaikissa eläinlääkintähuollon valvontayksiköissä

ei ole riittävästi eläinlääkäreitä eläinten terveyden

ja hyvinvoinnin valvontaan. Eläinlääkäreillä ei ole

tarpeeksi aikaa tehdä tarkastuksia eikä paneutua

kohteiden suunnitelmalliseen valvontaan. Valvontojen

etenemisen seuranta on vaikeaa, koska käytössä

oleva Elite-tietojärjestelmä toimii lähinnä tietojen

tallennusvälineenä. Lisäksi järjestelmässä olevat tiedot

ovat osin puutteellisia, koska kunnat eivät pysty

käyttämään Elite-järjestelmää.

Nautaterveydenhuoltoon kuuluvien tilojen

osuus on kasvanut voimakkaasti, mutta terveydenhuolto-ohjelma

ei toteudu tavoitteiden mukaisesti.

Eläinlääkäripäivystyksen järjestäminen ei kaikilla

alueilla täytä eläinlääkintähuoltolain asettamia

vaatimuksia. Keskitettyä puhelinpäivystystä ei ole

saatu kattavaksi.

Kuntien on varattava riittävästi eläinlääkäreitä

valvontatehtäviin ja eriytettävä valvontatehtävät

muista eläinlääkärin tehtävistä. Tarvittaessa on

perustettava uusia valvontatehtäviin painottuvia virkoja

alueilla, joilla näin ei vielä ole tehty.

Nautaterveydenhuoltoa on kehitettävä sellaiseksi,

että eläinten omistajat motivoituvat sitoutumaan

eläinterveydenhuoltosuunnitelman toteuttamiseen

Elintarvikevalvonta

Kunnallinen elintarvikevalvonta ei nykyvoimavaroin

toteudu suunnitellusti eikä pysty varmistamaan

elintarviketurvallisuutta tasavertaisesti kuluttajille.

Suunniteltu elintarvikevalvonta jää toteutumatta joka

toisessa valvontayksikössä.

Suunnitelmallinen elintarvikevalvonta ei toteu du

vielä täydessä laajuudessaan eikä täysin riskiperustei-

sena. Suunnitelmallisten tarkastusten toteutuminen on

todellisuudessa heikompaa kuin nyt saatujen tulosten

perusteella näyttää olevan, mikä johtuu henkilöstövoimavarojen

puutteesta ja tiedonkeruun epätarkkuudesta.

Toisaalta osa lakisääteisesti suunnitelmallisen

valvonnan piiriin kuuluvista tarkastuksia tehdään

vielä ei-suunnitelmallisina.

Elintarvikevalvontayksiköiden työaikaa ovat

vieneet yhteistoiminta-alueiden muodostaminen ja

toiminnan käynnistäminen sekä muut ympäristöterveydenhuollon

piiriin kuuluvat tehtävät kuten terveydensuojelu-,

tupakka- ja kuluttajaturvallisuusvalvonta.

POIKKIHALLINNOLLINEN

ARVIOINTIKOHDE

Paikallinen turvallisuusyhteistyö

Turvallisuuden ymmärtäminen osaksi hyvinvointia

on merkittävä muutos monessa Lapin kunnassa.

Lapin 18 kunnassa on sisäisen turvallisuuden

ohjelman tavoitteiden mukainen turvallisuussuunnitelma.

Suunnitelmien sisällöissä otetaan laajasti

huomioon kuntalaisten arjen turvallisuuteen liittyviä

asioita. Syrjäytymisen ehkäisy, yleinen järjestys

ja liikenneturvallisuus ovat esillä kaikissa suunnitelmissa.

Poliisilaitokset ovat nimenneet Lapin kuntien

turvallisuussuunnittelutyöryhmiin poliisin edustajat.

Poliisi painottaa työtään lähisuhdeväkivaltaan, nuoriin,

häiriökäyttäytymiseen, lähi- ja koulupoliisitoimintaan

sekä yhteistyöhön sosiaalitoimen kanssa.

Poliisin, pelastustoimen ja kuntien on toimittava

suunnitelmallisessa ja säännöllisessä yhteistyössä

kunnan turvallisuustyön toteuttamisessa.

11


1. Toimeksianto ja työn organisointi

Peruspalvelujen arviointi on lakisääteistä

toimintaa

Aluehallintoviraston tehtävänä on aluehallintovirastosta

annetun lain (896/21.11.2009) 4 §:n mukaan

peruspalvelujen alueellisen saatavuuden arviointi.

Aluehallintovirastot seuraavat, valvovat ja arvioivat

peruspalvelujen saatavuuden lain mukaista ja yhdenvertaista

toteutumista. Vastaava tehtävä kuului

aiemmin lääninhallituksille vuosina 1996–2008. Lakisääteistä

arviointi on ollut vuodesta 2000 lähtien.

Peruspalvelujen arviointia ohjaavat omilla toimialoillaan

asianomaiset ministeriöt ja keskushallinnon

virastot. Kuntien peruspalvelujen arviointi liittyy

kuntalain mukaiseen peruspalveluohjelmamenettelyyn.

Aluehallintoviraston peruspalvelujen alueellisen

saatavuuden arviointi tuottaa osaltaan aineistoa

tähän prosessiin.

Peruspalveluilla tarkoitetaan sellaisia hyvinvointipalveluja,

joiden on perustuslain mukaan

oltava kaikkien kansalaisten yhdenvertaisesti saatavilla.

Peruspalveluiksi määritellään palvelut, jotka

koskevat suurta määrää ihmisiä ja vaikuttavat kansalaisten

jokapäiväiseen elämään ja joiden puuttuminen

aiheuttaa merkittäviä ongelmia. Peruspalveluja

ovat myös erityisryhmien palvelut, vaikka ne eivät

koskisikaan suurta määrää ihmisiä.

Julkisen vallan ja valtion tehtävänä on luoda

riittävät edellytykset peruspalvelujen tuottamiselle.

Valtio ja kunnat rahoittavat peruspalvelut yhteisesti,

vaikka palvelujen järjestäminen on pääsääntöisesti

kuntien tehtävä. Suuri osa peruspalveluista kuuluu

kuntien valtionosuusjärjestelmän piiriin. Julkisen

sektorin tilivelvollisuus kansalaisia kohtaan edellyttää,

että kansalaisille annetaan tietoa siitä, mitä verorahoituksella

on tuotettu.

Vuoden 2010 arvioinnin toteutus

Valtionvarainministeriö määritteli vuoden 2010 peruspalvelujen

arviointia varten hallinnonaloittaiset arviointikohteet

(VM:n kirjeet 1.9.2010 ja 15.10.2010,

VM/1702/00.02.07/2010). Arvioinninkohteet valittiin

yhteistyössä aluehallintovirastoja ohjaavien

viranomaisten ja Suomen Kuntaliiton kanssa. Arvi-

12 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010

ointikohteista sovitaan hallinnonaloittaisissa tulossopimuksissa

ja ne sisältyvät aluehallintovirastojen peruspalvelujen

usean vuoden arviointisuunnitelmaan,

joka päivitetään vuosittain. Lapin arviointiraporttiin

ei sisälly kirjastotoimen arviointikohde ”Maakuntakirjastotoiminta

osana kirjastotoimen kehittämistä”,

koska alueella on vain yksi maakuntakirjasto. Sen

sijaan kirjastotoimen osuus löytyy valtakunnallisesta

arviointiraportista. Valtakunnallinen peruspalvelujen

alueellisen saatavuuden arviointiraportti laadittiin tällä

arviointikierroksella ensimmäistä kertaa ajallisesti

ennen aluehallintovirastojen alueellisia arviointiraportteja

ja ainoastaan sähköisenä. Se julkaistiin ja luovutettiin

kunta- ja hallintoministerille 16.3.2011. Tällä

menettelyllä pyritään saamaan arviointitieto mukaan

keskushallinnon suunnittelu- ja päätöksentekosykliin.

Peruspalvelujen arvioinnin teemana vuonna

2010 oli hallinto- ja palvelurakenteiden muutosten

vaikutus peruspalvelujen saatavuuteen. Teemaa tarkasteltiin

kaikissa niissä arviointikohteissa, joissa

sen sisällyttäminen arviointiin oli mahdollista.

Vuoden 2010 peruspalvelujen arvioinnissa arviointikokonaisuuksia

ja arviointikohteita olivat:

Hallinnon toimivuus Yhteispalvelun kattavuus

Turvallisuus Poliisitoimi: ennalta estävä toiminta,

nopean avun saanti, tutkintapalvelut ja poliisipalvelujen

saatavuus. Pelastustoimi: ennalta ehkäisevä toiminta,

nopean avun saanti ja väestösuojelun palvelut.

Osaaminen Opetustoimi: perusopetuksen alueellinen

saatavuus ja toisen asteen alueellinen saavutettavuus.

Nuorisotoimi: nuorisolain 8 §:n edellyttämä

nuorten osallistuminen ja kuuleminen kunnissa. Liikuntatoimi:

käyttövuoropolitiikan vaikutukset liikuntapaikkojen

tasa-arvoiseen saavutettavuuteen.

Hyvinvointi Lastensuojelulain toimeenpanon toteutuminen.

Liikennepalvelut Joukkoliikenteen muutokset palvelusopimusasetuksen

(PSA) ja joukkoliikennelain

voimaantulon jälkeen (3.12.2009).


Kuluttajan asema Talous- ja velkaneuvonnan saatavuus.

Eläinlääkintähuolto: eläinlääkintähuollon

valvonnan saatavuus ja kunnallisten eläinlääkäripalvelujen

saatavuus. Elintarvikevalvonta: valvonnan

saatavuus.

Poikkihallinnollinen arviointikohde Paikallinen

turvallisuusyhteistyö.

Nuoriso- ja liikuntatoimen sekä liikennepalvelujen

arvioinnit tehtiin Lapin elinkeino-, liikenne-

ja ympäristökeskuksessa ja poliisitoimen arvioinnin

teki Pohjois-Suomen aluehallintovirasto. Hyvinvoinnin

arvioinnin suoritti koko maassa Terveyden

ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja kukin aluehallintovirasto

täydensi analysointia alueellisella näkemyksellä

omissa arviointiraporteissaan.

Arvioinnin tekijät

Peruspalvelujen arviointityöstä vastaa Lapin aluehallintoviraston

johtoryhmä ja arviointityötä koordinoi

Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualueen

opetustoimen tiimi:

• opetustoimen ylitarkastaja Elisa Suutala (koordinaattori)

• erikoissuunnittelija Marjatta Tarkiainen

• erikoissuunnittelija Aune Kina

Oman toimialansa arvioinnin ovat toteuttaneet:

• ylitarkastaja Paula Leppänoro-Jomppanen, hallinnon

toimivuus, Lapin AVI

• ylitarkastaja Konsta Korhonen, poliisitoimi, Pohjois-Suomen

aluehallintovirasto

• johtaja Jari Aalto ja pelastusylitarkastaja Seppo

Lehto, pelastustoimi ja poikkihallinnollinen arviointikohde,

Lapin AVI

• opetustoimen ylitarkastaja Elisa Suutala, erikoissuunnittelija

Marjatta Tarkiainen ja erikoissuunnittelija

Aune Kina, opetustoimi, Lapin AVI

• suunnittelija Marja Hanni ja sivistystoimentarkastaja

Seija Kähkönen, nuorisotoimi, Lapin ELYkeskus

• erikoissuunnittelija Marjatta Huhtala, liikuntatoimi,

Lapin ELY-keskus

• sosiaalihuollon ylitarkastaja Sari Husa ja erikoissuunnittelija

Pirjo-Liisa Suorsa, Lapin AVI

• ylitarkastaja Raimo Rajamäki ja valmiustarkastaja

Heikki Hirttiö, liikennepalvelut, Lapin ELYkeskus

• ylitarkastaja Juha Lämsä, talous- ja velkaneuvonta,

Lapin AVI

• läänineläinlääkäri Pirkko Pirinen, eläinlääkintähuolto,

Lapin AVI

• ympäristöterveydenhuollon ylitarkastaja Matti

Mattas, elintarvikevalvonta, Lapin AVI

Paikkatiedon vastuuhenkilöinä ovat toimineet

ja karttojen teosta vastanneet erikoissuunnittelijat

Aune Kina, Marjatta Tarkiainen ja Pirjo-Liisa

Suorsa. Raportin graafisesta suunnittelusta ja taitosta

on vastannut Edita Prima Oy.

13


2. Toimintaympäristö

2.1. Toiminta-alue

Lapin aluehallintoviraston toimialueena on Lapin

maakunta, joka sijaitsee Pohjoiskalotilla ja Barentsin

alueella. Alue rajoittuu idässä Ve näjään, pohjoisessa

Norjaan ja lännessä Ruotsiin. Kansainvälisyys

on luonteva osa Lapin arkea, mikä johtuu sijainnista

ja vilkkaasta matkailusta. Lapin pinta-ala on 98 985

km 2 . Lappi on pinta-alaltaan Suomen maakunnista

suurin ja kattaa 29 prosenttia koko maan pinta-alasta.

Etäi syydet sekä maakunnan sisällä että valtakunnan

keskuksiin ovat pitkät.

Lapin maakuntaan kuuluu 21 kuntaa, joista kaupunkeja

on neljä: Rovaniemi, Kemi, Tornio ja Kemijärvi.

Kuntien määrä väheni viimeksi 1.1.2006, kun

Rovaniemen kaupunki ja Rovaniemen maalaiskunta

yhdistyivät. Tilastollisen kuntaryhmit telyn mukaan

kaupunki maisia kuntia ovat Kemi, Rovaniemi ja Tornio,

taajaan asuttuja kuntia Kemijärvi, Ke minmaa ja

Sodankylä ja maaseutumaisia loput 15 kuntaa. Seutukuntia

on kuusi. Kuvassa 2.1.1. on esitetty Lapin

kunnat ja seutukunnat.

Seutukunta (kuntien määrä)

Rovaniemi (2)

Kemi-Tornio (5)

Torniolaakso (2)

Itä-Lappi (5)

Tunturi-Lappi (4)

Pohjois-Lappi (3)

Lähde: Lapin aluehallintovirasto

Enontekiö

14 299 as.

Muonio

Kittilä

Kolari

Utsjoki

Sodankylä

Savukoski

Salla

Pello

Kemijärvi

Rovaniemi

8 711 as.

Ylitornio 64 427 as.

Tornio Tervola

Posio

60 556 as.

Keminmaa

Simo

Kemi

Ranua

14 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010

Inari

16 854 as.

18 641 as.

Pelkosenniemi

Kaupunki

Kuva 2.1.1. Lapin kunnat ja seutukunnat vuonna 2010.

Paikallispoliisia koskeva toimialueuudistus tuli

voimaan 1.1.2009, jolloin maahan muodostettiin

24 poliisilaitosta. Sitä ennen niitä oli ollut 90. Lappiin

tuli aikaisemman 10 kihlakunnan poliisilaitoksen

tilalle kaksi poliisilaitosta: Lapin ja Peräpohjolan

poliisilaitokset. Kansalaisen näkökulmasta uudistus

ei aiheuttanut juurikaan muutosta.

Lapin poliisilaitos muodostettiin Inarin-Utsjoen,

Koillis-Lapin, Ranuan-Posion, Rovaniemen

ja Sodankylän kihlakunnan poliisilaitoksista. Lapin

poliisilaitoksen pääpoliisiasema on Rovaniemellä

ja poliisiasemat Inarissa, Kemijärvellä, Ranualla ja

Sodankylässä. Palvelupisteet ovat Posiolla, Sallassa,

Savukoskella ja Utsjoella. Peräpohjolan poliisilaitos

muodostettiin Kemin, Kittilän, Käsivarren, Tornion

ja Tornionlaakson kihlakunnan poliisilaitoksista.

Poliisilaitoksen pääpoliisiasema on Torniossa

ja poliisiasemat Kemissä, Kittilässä, Muoniossa ja

Ylitorniolla. Palvelupisteet ovat Enontekiöllä, Kolarissa

ja Pellossa.

Väkiluvun muutos, %

(kuntien määrä)

0,0 - 6,3 (2)

-10,0 - -0,1 (7)

-15,0 - -10,1 (6)

-17,6 - -15,1 (6)

Lappi -3,1 %

Koko maa +3,7 %

Lähde: Tilastokeskus

Kuva 2.2.1. Väkiluvun muutos Lapin kunnissa vuodesta 2000

vuoteen 2010.


2.2. Väestö- ja asutusrakenne

Lapin väkiluku on ollut aleneva vuodesta 1993 lähtien.

Vuosina 1993–2010 Lappi menetti väestöstään

lähes 19 500 henkeä eli 9,6 prosenttia. Eniten väkeä

menettivät syrjäiset maaseutualueet ja erityisesti Itä-

Lapin ja Torniolaakson seutukunnat, joiden väestö

väheni tuona aikana yli neljänneksen. Pahimmat väestökatovuodet

ajoittuivat 1990-luvun lopulle ja vuosituhannen

alkuun, jolloin väestö väheni 2 300–2 600

hengellä vuosittain. Väestön väheneminen on kuitenkin

hidastunut ja vuonna 2010 vähennys oli 260

asukasta. (Taulukko 2.2.1.). Vuodesta 2000 vuoteen

2010 väkiluku väheni Lapissa kaikkiaan 4,3 prosenttia

ja oli vuoden 2010 lopussa 183 488 hen keä (Kuva

2.2.1.). Lapin väkimäärä oli 3,4 prosent tia koko maan

väes töstä.

Viimeisimmän Tilastokeskuksen väestöennusteen

mukaan Lapin asukasmäärä vähenee lähivuosina

selvästi aiempaa maltillisemmin. Väki vähenisi vuo-

Taulukko 2.2.1. Lapin läänin kuntien väkilukutietoja vuosina 2009−2020.

Kunta

Väkiluku

31.12.2009

Väkiluku

31.12.2010

31.12.2015,

ennuste

teen 2015 ja alkaisi sen jälkeen taas kasvaa. Vuonna

2020 väestöä olisi kuitenkin noin 950 henkeä vähemmän

kuin oli vuonna 2010 (Taulukko 2.2.1).

Lapin vuosikymmeniä jatkuneeseen väestökatoon

on ollut syynä syntyvyyden nopea lasku ja erityisesti

muuttoliik e. Vielä 1990-luvun alkuvuosina

Lapissa syntyi vuosittain noin 2 500 lasta, kun vuonna

2010 syntyneitä oli 1 913. Syntyneiden määrä on kuitenkin

jo toista vuotta peräkkäin suurempi kuin kuolleiden

määrä, joten luonnollista väestönkasvua Lappiin

saatiin myös vuonna 2010. Vähiten lapsia syntyi Pelkosenniemellä

(2), Savukoskella (13) ja Pellossa (16).

Väestön muuttotase on ollut lähes kaikissa

Lapin kunnissa vuosittain negatiivinen. Pahin vuosi

oli 1998, jolloin maakunnasta poismuuttaneita oli

2 766 henkeä. Muuttotase on parantunut vuosituhannen

vaihteen tilanteesta selvästi, mutta on edelleen

negatiivinen. Vuoden 2009 kokonaisnettomuutto

oli 251 henkeä ja Tilastokeskuksen ennakkotiedon

31.12.2020,

ennuste

Muutos

2010–2015 lkm

Muutos

2010–2020 lkm

Enontekiö 1882 1876 1887 1893 11 17

Inari 6863 6778 6520 6438 -258 -340

Kemi 22580 22537 22258 22205 -279 -332

Kemijärvi 8519 8418 7522 6971 -896 -1447

Keminmaa 8606 8573 8559 8595 -14 22

Kittilä 6115 6183 6276 6451 93 268

Kolari 3854 3839 3887 3937 48 98

Muonio 2377 2401 2282 2265 -119 -136

Pelkosenniemi 1025 1008 914 872 -94 -136

Pello 4021 3980 3557 3312 -423 -668

Posio 3945 3874 3666 3502 -208 -372

Ranua 4407 4337 3993 3774 -344 -563

Rovaniemi 59848 60090 62461 64263 2371 4173

Salla 4231 4162 3828 3589 -334 -573

Savukoski 1181 1179 1100 1053 -79 -126

Simo 3496 3489 3411 3361 -78 -128

Sodankylä 8801 8779 8210 7901 -569 -878

Tervola 3462 3444 3271 3170 -173 -274

Tornio 22426 22513 22968 23351 455 838

Utsjoki 1302 1297 1308 1335 11 38

Ylitornio 4807 4731 4459 4284 -272 -447

Lapin lääni 183748 183488 182337 182522 -1151 -966

Koko maa 5351427 5375276 5508728 5635938 133452 260662

Lähde: Tilastokeskus

15


mukaan vuoden 2010 kokonaismuutos tulee olemaan

-324 henkeä tappiollinen. Muuttotase oli jonkin verran

positiivinen ainoastaan seitsemässä Lapin kunnassa.

(Kuva 2.2.2.)

Lappi, Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu ovat maan

ainoat maakunnat, joissa asuu enemmän miehiä kuin

naisia. Lapissa naisenemmistöisiä kuntia ovat vain

Ro vaniemi ja Kemi.

Väestön keski-ikä oli Lapissa vuonna 2010

hieman korkeampi kuin keskimäärin koko maassa.

Lapissa se oli 42,4 vuotta ja koko maassa 40,9 vuotta.

Tilastokeskuksen ennusteen mukaan myös tulevina

vuosina ikääntynyttä väestöä on Lapissa koko maata

enemmän (Taulukko 2.2.2).

Vuosia jatkunut syntyvyyden lasku ja nuoren

väestön poismuutto ovat vaikuttaneet epäedullisesti

alueen väestörakenteeseen. Vuonna 2010 vain

neljässä Lapin kunnassa (Keminmaa, Ranua, Rovaniemi,

Tornio) oli 0−14-vuotiaiden osuus väestöstä

suurempi kuin yli 64-vuotiaiden osuus (Kuva 2.2.3.).

Lapin väestön yhtenä erityispiirteenä on Euroopan

ainoa alkuperäiskansa, saamelaiset. Saamelaiskäräjien

vuonna 2007 keräämien tietojen mukaan

Suomessa on noin 9 350 saamelaista. Saamelaisten

kotiseutualueeseen kuuluvat Enontekiön, Inarin ja

Utsjoen kunnat sekä Sodan kylän kunnan pohjoisosa.

-350 -300 -250 -200 -150 -100 -50 0 50 100

Lähde: Tilastokeskus

Kuva 2.2.2. Muuttotase Lapin kunnissa vuoden 2010 ennakkotiedon mukaan.

16 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010

Taulukko 2.2.2. Väestön ikärakenne Lapissa ja koko maassa

vuosina 2009−2010 ja ennuste vuosille 2015 ja 2020.

Lappi

0–14 v % 15–64 v % yli 64 v % N

2009 15,6 65,9 18,5 183748

2010 15,5 65,6 18,9 183488

2015 15,6 61,8 22,6 182337

2020 16,1 58,2 25,7 182522

Koko maa

2009 16,6 66,4 17,0 5351427

2010 16,5 66,0 17,5 5375276

2015 16,5 62,8 20,7 5508728

2020 16,6 60,5 22,9 5635938

Lähde: Tilastokeskus

Kotiseutualueella asuu noin 3 600 saa melaista. Suomen

saamelaisista noin 62 prosenttia asuu kuitenkin

saamelaisalueen ulkopuolella. Ainoa saamelaisenemmistöinen

kunta on Utsjoki, jossa saamelaisten osuus

kunnan väestöstä on 60 prosenttia. Maahanmuuttajia

Lapissa oli vuonna 2009 kaikkiaan 2 900 henkeä.

Heistä Euroopasta tuli 1 709, Aasiasta 813, Afrikasta

235, Amerikasta 75 ja Oseaniasta 13 henkeä.

Lapin väestön koulutustaso on alhaisempi

kuin keskimäärin koko maassa. Vuonna 2009 Lapin

15 vuotta täyttäneestä väestöstä oli 65,2 prosenttia

suorittanut peruskoulun jälkeen tutkinnon lukiossa,

Kittilä

Muonio

Rovaniemi

Kolari

Tornio

Savukoski

Tervola

Pelkosenniemi

Enontekiö

Simo

Pello

Salla

Utsjoki

Kemijärvi

Sodankylä

Keminmaa

Posio

Kemi

Ylitornio

Ranua

Inari

Lappi


ammatillisessa koulutuksessa, ammattikorkeakoulussa

tai yliopistossa, kun koko maassa tutkinnon

suorittaneita oli 66,2 prosenttia. Tilanne on kuitenkin

parantunut, sillä yli 60 prosentin osuuteen pääsi

Lapin 21 kunnasta kaksitoista, kun edellisenä vuonna

tähän ylsi yhdeksän kuntaa. Vähiten pelkän perusasteen

koulutuksen varassa olevia oli Rovaniemellä,

Keminmaassa ja Torniossa. Lapissa on koko maahan

verrattuna suhteellisesti enemmän keskiasteen tutkinnon

suorittaneita ja vähemmän korkea-asteen tutkinnon

suorittaneita.

Asutusrakenne

Lappi on erittäin harvaan asuttua aluetta. Keskimääräinen

väestötiheys on vain kaksi asukasta neliökilometriä

kohti, kun koko maassa neliökilometrillä on

18 asukasta. Erityisesti alueen poh jois- ja itäosissa sijaitsee

laajoja asumattomia alueita. Toisaalta Lapissa

on myös selkeitä väestökeskittymiä, joista suurimmat

Pelkosenniemi

Salla

Pello

Kemijärvi

Savukoski

Posio

Kolari

Enontekiö

Ylitornio

Inari

Sodankylä

Kemi

Utsjoki

Muonio

Lappi

Kittilä

Tervola

Koko maa

Rovaniemi

Simo

Tornio

Keminmaa

Ranua

Kuva 2.2.3. Väestön ikärakenne Lapissa kunnittain ja koko maassa 31.12.2010.

ovat Rovaniemen ja Kemi−Tornion kaupunkiseudut,

joissa asuu kaksi kolmasosaa alueen väestöstä. (Kuva

2.2.4.) Väestön keskittyminen kaupunkeihin ja niiden

läheisyydessä sijaitseville alueille sekä kuntakeskuksiin

on jatkunut tasaisesti. Vuonna 2000 taajama-aste,

eli taajamissa asuvan väestön osuus koko väestöstä,

oli Lapissa 74 prosenttia ja vuoden 2009 lopussa jo

76 prosenttia. Selvimmin keskittyminen näkyi Tervolassa.

(Taulukko 2.2.3.)

Väestön keskittymiskehitys jatkuu Lapissa

hyvin todennäköisesti tulevina vuosina, vaikka

päinvastaistakin kehitystä on tapahtunut joissakin

kunnissa (Taulukko 2.2.3.). Rovaniemi muodostaa

kuitenkin vetovoimaisen keskittymän ja Ruotsin

rajanaapurina sijaitsevan Kemi−Tornion alueen

asema on vahva. Lisäksi väestöä keskittynee muutamiin

muihin elinvoimaisiin taajamiin ja erityisesti

(suuriin) matkailukeskuksiin. Toisaalta täysin asumattomien

alueiden määrä lisääntyy.

0% 20% 40% 60% 80% 100%

0-14 vuotiaat 15-64 vuotiaat yli 64 vuotiaat

17


Taulukko 2.2.3. Lapin kuntien taajama-asteen kehitys Lapissa 2000-luvulla.

Kunta 2000 2005 2009

18 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010

Muutos

2000–2009

2.3. Elinkeinot ja työpaikat

Muutos

2005–2009

Enontekiö 43,5 43,5 43,7 0,2 0,2

Inari 60,7 61,5 61,9 1,1 0,4

Kemi 99,2 98,9 99,0 -0,2 0,1

Kemijärvi 69,1 69,4 69,3 0,2 -0,1

Keminmaa 83,8 84,6 85,0 1,2 0,4

Kittilä 52,2 54,9 54,3 2,1 -0,6

Kolari 45,2 49,4 49,9 4,7 0,5

Muonio 51,4 52,1 53,7 2,3 1,6

Pelkosenniemi 45,5 45,8 43,8 -1,8 -2,1

Pello 51,5 52,8 54,5 3,0 1,7

Posio 37,7 39,8 40,1 2,4 0,3

Ranua 44,7 48,2 47,4 2,8 -0,8

Rovaniemi 86,9 87,7 87,7 0,8 0,0

Salla 42,1 41,5 42,7 0,6 1,2

Savukoski 40,8 41,2 41,9 1,1 0,7

Simo 60,3 64,2 63,5 3,3 -0,7

Sodankylä 57,5 60,7 61,7 4,2 1,0

Tervola 41,1 48,2 49,0 8,0 0,8

Tornio 86,5 87,5 88,0 1,5 0,5

Utsjoki 25,1 27,3 26,8 1,6 -0,5

Ylitornio 53,4 44,3 45,9 -7,5 1,6

Lapin lääni 73,9 75,4 76,1 2,2 0,7

Koko maa 83,1 84,3 84,4 1,3 0,1

Lähde: Tilastokeskus

Väestön määrä

neliökilometrin ruuduissa

31.12.2009

40 - 4 910 (575)

30 - 40 (154)

20 - 30 (327)

10 - 20 (845)

1 - 10 (4394)

Lähde: Tilastokeskus

Kuva 2.2.4. Lapin väestö neliökilometrin ruuduissa 31.12.2009

(tumma väri kuvaa suurta väestötiheyttä eli väestön keskittymistä).

0

km

50

Tilastokeskuksen työssäkäynnin viimeisin lopullinen

vuositilasto on vuodelta 2008, jolloin Lapissa

oli 71 449 työssäkäyvää henkilöä (Taulukko 2.3.1.).

Lappi menetti 1990-luvun alun lamavuosina huomattavan

osan työpaikoistaan. Vaikka työpaikkojen

määrä on 1990-luvun puolenvälin jälkeen hitaasti lisääntynyt,

oli työpaikkoja vuonna 2008 noin 13 600

vähemmän kuin vuonna 1990. Työpaikat keskittyvät

Rovaniemen ja Kemi-Tornion seutukuntiin. Näillä

alueilla asuu 68 prosenttia Lapin väestöstä ja niissä

sijaitsee 70 prosenttia työpaikoista. Vuonna 2008

Rova niemen seudun 26 200 työpaikasta 81 prosenttia

oli yksityisen ja julkisen sektorin palvelutyöpaikkoja.

Teollisuustyöpaikat puolestaan keskittyivät Kemi–

Tornion seutukuntaan, kun taas Tunturi-Lapissa yksityiset

palvelut työllistävät eniten.


Koko maan elinkeinorakenteesta Lappi poikkeaa

siten, että al ku tuotanto ja julkinen sektori työllistävät

enemmän ja teollisuus sekä yksityinen sektori

vähem män kuin koko maassa keskimäärin (Taulukko

2.3.1.). Julkisen sekto rin, erityisesti valtion, työpaikkojen

määrä on Lapissa kuitenkin vähentynyt jatkuvasti.

Tällä hetkellä jo 57 prosenttia Lapin palkansaajista

työskentelee yksityisellä sektorilla. Vastaava

koko maan luku on 66 prosenttia.

Julkisella sektorilla työskentelee 43 prosenttia

palkansaajista (koko maassa 34 %) ja lisäksi itsenäisinä

yrittäjinä toimii 12 prosenttia (koko maassa

10 %). Omaleimaisin Lapin alkutuotan non elinkeinoista

on porotalous, joka alueen pohjoisosissa

työllistää väkeä metsätalouden ohella.

Lapin työikäisen väestön vähenemisen takia maakunnassa

tällä hetkellä asuva väestö ei riitä täyttämään

tulevia työvoimatarpeita. Eläkkeelle siirtyvien määrän

ja työmarkkinoille tulevan uuden ikäluokan ero kasvaa

ja kilpailu osaavasta työvoimasta tulee kiristy-

Taulukko 2.3.1. Työpaikat (alueella työssäkäyvät) toimialan

mukaan (%) Lapissa ja koko maassa vuonna 2008.

Toimiala Lappi Koko maa

Maa-, metsä- ja kalatalous 5,5 3,7

Kaivostoiminta; Sähkö-, kaasu ja lämpöhuolto;

Vesi-, viemäri- ja jätehuolto

2,3 1,2

Teollisuus 11,8 16,1

Rakentaminen 6,2 6,6

Tukku- ja vähittäiskauppa; Kuljetus

ja varastointi; Majoitus- ja ravitsemistoiminta

21,6 21,8

Informaatio ja viestintä 1,7 3,7

Rahoitus- ja vakuutustoiminta 1,1 2

Kiinteistöalan toiminta 1,0 0,9

Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen

toiminta; Hallinto- ja tukipalvelutoiminta

Julkinen hallinto ja maanpuolustus;

Pakollinen sosiaalivakuutus.; Koulutus;

Terveys- ja sosiaalipalvelut

10,4 11,3

32,0 27,4

Muut palvelut 5,1 4,6

Toimiala tuntematon 1,3 0,8

Yhteensä, % 100 100

Työpaikat yhteensä, lkm 71449 2377181

Lähde: Tilastokeskus

mään. Elinkeinoelämän kehittyminen, elinkeinorakenteen

muutokset ja muuttoliike määrittävät sen, kuinka

suureksi ero lappilaisen työvoiman tarjonnan ja kysynnän

välillä tulee kasvamaan. Työvoiman saatavuus voi

muodostua elinkeinojen kehittymisen esteeksi ja työvoiman

vajausta voi olla myös julkisella sektorilla.

Saatavuusongelmia on jo ajoittain ollut sosiaali- ja terveydenhuollon

ammateissa, rakennus- ja metallialan

sekä matkailualan tehtävissä. Koulutetun henkilöstön

saatavuus on vaikeaa erityisesti niillä aloilla, joiden

koulutusta ei ole Lapissa. Saatavuusongelmat korostuvat

maaseutukunnissa erityisosaamista vaativissa tehtävissä.

Yhtenä ratkaisuna mahdolliseen työvoimapulaan

pidetään Etelä-Suomesta Lappiin suuntautuvaa

lappilaislähtöisen väestön paluumuuttoa.

2.4. Työllisyys, työttömyys ja

huoltosuhde

Vuoden 2010 aikana talouden taantuma alkoi hellittää

niin Lapissa kuin koko maassa. Työttömyyden

kehitys kääntyi Lapissa aikaisempaa positiivisemmaksi

alkuvuoden 2010 aikana ja oli koko vuoden

parempi kuin koko maassa. Lomautusten määrä väheni

ja työttömiä työnhakijoita oli lomautetut mukaan

lukien 650 vähemmän kuin edellisenä vuonna.

Työllisyysaste, eli alueella asuvien työllisten osuus

15−64-vuotiaasta väestöstä, nousi Tilastokeskuksen

työvoimatutkimuksen mukaan Lapissa vuoden 2010

kolmannella neljänneksellä 62,2 prosenttiin, kun se

edellisenä vuonna oli 60,5 prosenttia. Koko maan

työllisyysaste oli kuitenkin edelleen Lappia selvästi

parempi, 68,9 prosenttia ja Lapin työttömyysaste

Pohjois-Karjalan jälkeen maan toiseksi korkein. Alueellisesti

vaikein tilanne oli Itä-Lapin seutukunnan

alueella, jossa 18 prosenttia työvoimasta oli työttömänä.

(Kuva 2.4.1.)

Taloudellinen huoltosuhde, eli kuinka monta

työvoiman ulkopuolella olevaa ja työtöntä on yhtä

työllistä kohden, on Lapissa parantunut. Vuonna

1995 taloudellinen huoltosuhde oli 2,06 ja vuoden

2009 ennakkotiedon mukaan se oli 1,65. Taloudellinen

huoltosuhde oli kuitenkin edelleen Lapissa oleellisesti

huonompi kuin keskimäärin koko maassa.

Koko maassa eniten ei-työllisiä suhteessa työllisiin

oli Torniolaakson ja Itä-Lapin seutukunnissa. Väestöllisessä

(demografisessa) huoltosuhteessa, eli lap-

19


Työttömyysaste, %

Lappi 13,7 %

Koko maa 10,0 %

Lähde: Lapin ELY-keskus

sien ja eläkeikäisten suhteessa työikäisiin, viime vuosina

tapahtuneet muutokset ovat koko maakunnan

tasolla olleet vähäisiä. Samalla kun 0−14-vuotiaiden

määrä on vähentynyt, on yli 64-vuotiaiden määrä

lisääntynyt. Suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle

tilanne tulee selvästi heikkenemään. (Taulukko 2.4.1.)

2.5. Kuntatalous

18,0 - 21,1 (4)

15,0 - 17,9 (5)

12,0 - 14,9 (8)

alle 12 (4)

Kuva 2.4.1. Lapin läänin kuntien työttömyysasteet vuonna 2010.

Vuoden 2009 tilinpäätöstietojen mukaan Lapin kuntien

taloustilanne keskimäärin heikkeni hieman edellisestä

vuodesta. Vuosikate laski 11 kunnassa ja jäi

negatiiviseksi kahdessa kunnassa. Kuitenkin Lapin

kuntien taloudellinen tilanne oli parempi kuin keskimäärin

koko maassa, sillä vaikka asukasta kohden

vuosikate laski koko Lapissa keskimäärin 12 euroa,

ylitti se edelleen koko maan keskiarvon. Kattamatonta

alijäämää oli viidellä kunnalla, kun edellisenä

vuonna kuntia oli yhdeksän. Alle 50 prosentin omavaraisuusaste

oli seitsemällä ja yli 70 prosentin kahdella

kunnalla. Koko Lapin tilanne oli kuitenkin keskimäärin

asukasta kohden 166 euroa ylijäämäinen,

kun edellisenä vuonna ylijäämä oli vain kolme euroa.

20 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010

Taulukko 2.4.1. Lapin kuntien taloudellinen huoltosuhde

(työvoiman ulkopuolella olevien ja työttömien määrä

yhtä työllistä kohden) 2008−2009 ja väestöllinen huoltosuhde

(alle 15-vuotiaiden ja yli 64-vuotiaiden määrä yhtä

15−64-vuotiasta kohden) vuosina 2002 ja 2009 sekä ennuste

vuosille 2015 ja 2030.

Taloudellinenhuoltosuhde

Demografinen huoltosuhde

Kunta 2008 2009 2008 2009 2010 2015 2030

Enontekiö 1,67 1,78 0,44 0,46 0,48 0,63 0,99

Inari 1,39 1,46 0,45 0,46 0,47 0,57 0,88

Kemi 1,67 1,87 0,50 0,51 0,52 0,63 0,84

Kemijärvi 2,08 2,11 0,62 0,62 0,64 0,83 1,28

Keminmaa 1,42 1,53 0,52 0,54 0,55 0,67 0,92

Kittilä 1,22 1,29 0,52 0,51 0,50 0,58 0,75

Kolari 1,36 1,51 0,50 0,49 0,48 0,63 0,86

Muonio 1,39 1,42 0,54 0,54 0,54 0,65 0,87

Pelkosenniemi 1,83 1,87 0,54 0,55 0,53 0,83 1,33

Pello 2,08 2,15 0,63 0,62 0,63 0,83 1,31

Posio 1,91 1,98 0,58 0,58 0,59 0,77 1,21

Ranua 2,15 2,22 0,65 0,65 0,66 0,72 1,09

Rovaniemi 1,38 1,45 0,47 0,47 0,47 0,54 0,71

Salla 2,19 2,34 0,63 0,64 0,64 0,81 1,26

Savukoski 1,70 1,78 0,55 0,54 0,57 0,74 1,26

Simo 1,80 1,93 0,63 0,63 0,64 0,79 1,05

Sodankylä 1,53 1,58 0,51 0,51 0,52 0,64 1,04

Tervola 1,98 2,07 0,73 0,74 0,74 0,77 1,03

Tornio 1,47 1,59 0,51 0,50 0,51 0,61 0,77

Utsjoki 1,45 1,68 0,52 0,56 0,58 0,69 1,06

Ylitornio 2,07 2,26 0,67 0,66 0,68 0,76 1,10

Lapin lääni 1,55 1,65 0,52 0,52 0,52 0,62 0,84

Koko maa 1,24 1,35 0,50 0,50 0,51 0,59 0,73

Lähde: Tilastokeskus

Lapin kunnat olivat edelleen keskimääräistä

velkaantuneempia, vaikka ero koko maahan kaventui

vuoden aikana selvästi. Lapin kunnilla oli lainaa

noin 1 960 euroa asukasta kohden, kun koko maassa

kuntien vastaava luku oli noin 1 840 euroa. Vuonna

2008 ero koko maahan oli 341 euroa, mutta vuonna

2009 enää 123 euroa asukasta kohden. Kolmessatoista

Lapin kunnassa lainakanta asukasta kohden laski edellisestä

vuodesta, Posiolla yli 1 200 euroa. Neljän kunnan

lainakanta oli ylitti 3 000 euroa. (Taulukko 2.5.1.)

Työ- ja elinkeinoministeriön ja Suomen Kuntaliiton

aluebarometrin mukaan kuntien yleiset kehitysnäkymät

kohentuivat vuoden 2010 aikana ja olivat


Taulukko 2.5.1. Lapin kuntien taloustietoja.

Kunta

Tulo-

veroprosentti

2011

Vero-

tulot

2009

€/as.

Valtion-

osuudet

2009

€/as.

Lainakanta

2009

€/as.

Vuosikate

2009

€/as.

Enontekiö 20,50 2671 3682 2549 650

Inari 19,00 3034 2386 2540 490

Kemi 20,75 3416 1524 3850 297

Kemijärvi 20,00 3475 1462 1686 519

Keminmaa 20,50 3086 2371 2929 379

Kittilä 19,00 3109 2391 2288 374

Kolari 20,00 3035 3049 3162 416

Muonio 20,50 3027 2574 2578 673

Pelkosenniemi 20,50 3964 2986 3666 1329

Pello 20,25 2582 3300 2766 -131

Posio 20,50 2338 3088 558 486

Ranua 19,25 2034 4212 1277 254

Rovaniemi 20,00 3122 1261 1970 246

Salla 19,50 2448 3822 1059 322

Savukoski 20,25 3132 3108 1232 274

Simo 20,75 2822 2300 2236 119

Sodankylä 19,50 3059 2260 1585 447

Tervola 19,50 2893 2911 1381 514

Tornio 20,00 3237 1516 1713 782

Utsjoki 20,75 2833 3591 3696 -177

Ylitornio 19,25 2303 3089 389 631

Lappi 20,04 3072 1959 1962 355

Koko maa 19,17 3291 1291 1839 340

Lähteet: Suomen Kuntaliitto, Tilastokeskus

velanottoa lukuun ottamatta kääntyneet positiivisiksi.

Lapin kehitysnäkymät olivat maan parhaimpia. Tämä

johtui siitä, että verotulot olivat kasvussa ja velanotto

oli Lapissa muita maakuntia varovaisempaa, vaikka

velanottoon joudutaankin turvautumaan edelleen.

Työllisyys oli kehittymässä suotuisaan suuntaan ja

investointinäkymät olivat kohentuneet. Muuta maata

hankalammaksi päättäjät kokivat työvoiman saatavuuden

terveydenhuollon, sosiaalitoimen ja opetustoimen

tehtäviin.

Vuoden 2010 alustavien tilinpäätösarvioiden

mukaan Lapin kuntien taloustilanne näyttäisi parantuneen

vuodesta 2009 ja kuntien keskimääräisen

vuosikatteen arvioidaan nousevan 454 euroon. Lapin

kuntien lainakanta laskisi hieman ja olisi ennakkotiedon

mukaan 1 954 euroa asukasta kohden. Kaikkien

Manner-Suomen kuntien lainakanta sen sijaan nousisi

2 005 euroon. Negatiivisen vuosikatteen kuntia ei

Lapissa enää olisi.

Vuodelle 2011 tuloveroprosenttia korotti

Lapissa kaksi kuntaa: Kemijärvi ja Utsjoki ja laski

kaksi kuntaa: Keminmaa ja Pelkosenniemi. Lapin

kuntien keskimääräinen tuloveroprosentti vuodelle

2011 on lähes sama kuin vuonna 2010. Se on edelleen

korkeampi kuin koko maassa, mutta ero on kaventunut

alle yhteen prosenttiyksikköön. (Taulukko 2.5.1.)

Valtaosa kunnallisista kustannuksista koostuu

koulutuksen ja terveydenhuollon ja sosiaalitoimen

menoista. Näiden menojen suuruus vaihtelee voimakkaasti

maan eri osissa. Toimialojen painotukset

ovat erilaiset johtuen kuntien väestörakenteesta, asutusrakenteesta,

palvelujen tarpeesta ja niiden toteuttamistavasta.

Valikoiva muuttoliike voimistaa edelleen

näitä alueellisia eroja. Viime vuosien aikana

valtaosa kunnista on säästöpaineista johtuen joutunut

tarkastelemaan tai tinkimään palvelutuotannostaan

opetustoimessa sekä terveydenhuollossa ja sosiaalitoimessa.

Tilanne ei helpottune jatkossakaan, koska

ikääntyvän väestön määrä kasvaa Suomessa lähivuosien

aikana nopeammin kuin useimmissa muissa

maissa. Ikääntymisen vaikutukset ulottuvat yhteiskunnan

kaikille sektoreille.

Vuonna 2009 opetustoimen nettokustannukset

olivat Lapissa ja koko maassa keskimäärin 1 026

euroa asukasta kohden, missä oli kasvua edelliseen

vuoteen Lapissa seitsemän ja koko maassa 26 euroa.

Kuntien välillä on kustannuksissa suuria eroja. Suurin

nettokustannus asukasta kohden oli Kemijärvellä

ja pienin Kemissä. (Kuva 2.5.1.)

Sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset

asukasta kohden vuonna 2009 olivat Lapissa keskimäärin

3 174 ja koko maassa 3 021 euroa, missä

oli kasvua edelliseen vuoteen Lapissa 144 ja koko

maassa 129 euroa. Sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset

sisältävät lasten päivähoidon, perusterveydenhuollon,

erikoissairaanhoidon ja muut kustannukset

(esimerkiksi vanhusten ja vammaisten

laitos- ja muut palvelut). Myös näissä kustannuksissa

oli kuntien välillä huomattavia eroja. Suurin nettokustannus

asukasta kohden Lapissa ja koko maassa

oli Utsjoella. Lapin alhaisin luku oli Muoniossa.

(Kuva 2.5.2.)

Lapin kuntien taloutta helpottaa vuodesta 2010

lähtien poikkeuksellisen harvan asutuksen kunnille

kohdennettu valtionosuusjärjestelmän muutos, jolla

21


Euroa/asukas

(kuntien määrä)

717 - 999 (5)

1 000 - 1 199 (6)

1 200 - 1 399 (6)

1 400 - 1 651 (4)

Lappi 1 026 €/asukas

Koko maa 1 026 €/asukas

Lähde: Tilastokeskus

Kuva 2.5.1. Opetustoimen nettokustannukset kunnittain Lapissa

vuonna 2009.

12 Lapin kunnalle tuli pysyvä lisä säännöllisiin valtionapuihin.

Vuonna 2011 tätä valtionosuutta tulee

yhteensä noin 18 miljoonaa euroa. Utsjoen kunnan

taloustilannetta auttaa lisäksi 800 000 euron harkinnanvarainen

valtionosuuden korotus, jonka valtioneuvosto

myönsi hakemuksesta kunnalle joulukuussa

2010, kun katsoi Utsjoen olevan poikkeuksellisten

tai tilapäisten kunnallistaloudellisten vaikeuksien

vuoksi lisätyn taloudellisen tuen tarpeessa. Utsjoki

oli ainut tuen saaja Lapissa.

Väestön keskittyminen ja tulojen vähentyminen

keskusten ulkopuolisissa kunnissa vaikeuttavat pienimpien

kuntien mahdollisuuksia vastata peruspalveluista

alueillaan. Lapissa pitkät etäisyydet ja harva

asutus tuovat palvelujen järjestämiselle ja kuntien

yhteistyön toteuttamiselle muusta maasta poikkeavat

haasteet.

2.6. Teemana hallinto- ja palvelu-

rakenneuudistuksen vaikutusten

seuranta

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta (Paras-hanke)

annettu laki (169/2007) tuli voimaan helmikuussa

2007 ja tulee olla voimassa vuoden 2012 loppuun

22 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010

Euroa/asukas

(kuntien määrä)

2 764 - 3 099 (5)

3 100 - 3 299 (4)

3 300 - 3 599 (6)

3 600 - 3 999 (4)

4 000 - 4 192 (2)

Lappi 3 174 €/asukas

Koko maa 3 021 €/asukas

Lähde: Tilastokeskus

Kuva 2.5.2. Sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset kunnittain

Lapissa vuonna 2009.

saakka, johon mennessä lain edellyttämien kunta- ja

palvelurakenteen muutosten tulee valmistua. Uudistuksen

tavoitteena on turvata jokaiselle perustuslain

mukainen oikeus yhdenvertaisiin ja riittäviin peruspalveluihin

kunta- ja palvelurakennetta kehittämällä.

Peruslähtökohtana on, että kaikkien kuntien tulee

kyetä järjestämään asukkailleen samat peruspalvelut.

Käytännössä kunnan toimintaympäristö ja olosuhdetekijät

osaltaan vaikuttavat siihen, minkä tasoisina

palvelut kyetään järjestämään. Kuntaliitosten ja

yhteistyön lisäämisen lisäksi laki korostaa myös toimintatapojen

uudistamista tuottavuuden lisäämiseksi,

joten kunnat voivat tehdä tuottavuuden parantamistoimenpiteitä

ilman kuntaliitosta tai yhteistoimintaalueiden

perustamista.

Marraskuussa 2009 valtioneuvosto antoi eduskunnalle

selonteon uudistuksen etenemisestä ja puitelain

tavoitteiden toteutumisesta. Eduskunta hyväksyi

selonteon 4.6.2010 ja antoi tukensa Paras-uudistuksen

sovitulle etenemiselle. Samalla eduskunta edellytti,

että hallitus huolehtii valtion ja kuntien tietojärjestelmien

yhteentoimivuuden kehittämisestä.

Uudistus tuleekin jatkossa painottumaan tuottavuuden

ja toimintojen tehostamiseen. Keväällä 2011

eduskunta muutti kunta- ja palvelurakenneuudistuk-


sesta annettua lakia ja lakiin otettiin säännökset valtioneuvoston

toimivallasta velvoittaa kunnat yhteistoimintaan

sosiaali- ja terveydenhuollossa, jos kunnat

eivät oma-aloitteisesti ole muodostaneet lain edellyttämää

väestöpohjaa joko perustamalla palveluja varten

kuntien yhteistoiminta-alueen tai tekemällä kuntaliitoksen.

Valtioneuvosto päättää näissä tapauksissa

väestöpohjavaatimukset täyttävän yhteistoimintaalueen

perustamisesta ja siihen kuuluvista kunnista

tai kunnan liittämisestä jo perustettuun yhteistoiminta-alueeseen.

Lakiin lisättiin myös sosiaali- ja

terveydenhuollon eheyttä vahvistavat säännökset,

joiden mukaan yhteistoiminta-alueelle tulee siirtää

perusterveydenhuollon lisäksi myös sosiaalihuollon

tehtävät kokonaisuutena. Edellä esitetystä poiketen

yhteistoiminta-alueeseen kuuluva kunta voisi kuitenkin

jatkossakin huolehtia lasten päivähoitoon sekä

lasten kotihoitoon ja yksityisen kodinhoidon tukeen

liittyvistä tehtävistä. Kuntien ja yhteistoiminta-alueiden

tulee täyttää laissa edellytetyt väestöpohjat

vuoden 2013 alusta. Laissa perusterveydenhuollon

lisäksi siirrettäväksi edellytetyt sosiaalihuollon palvelut

tulee siirtää yhteistoiminta-alueille viimeistään

vuodesta 2015 alkaen.

Paras-uudistuksen tähänastiset vaikutukset

näkyvät erityisesti hallinnollisten rakenteiden kehittämisessä

eikä uudistus ole vielä vahvasti edennyt

palvelujen kehittämiseen. Lapissa kunta- ja palvelurakenneuudistus

on edennyt hitaasti. Kuntien yhdistymisiä

ei ole tapahtunut eivätkä sairaanhoitopiirien

yhdistymiset ja seutukunnittaiset sosiaali- ja terveyspiirihankkeet

ole edenneet. Meri-Lapin viiden kunnan

yhdistyminen suurkunnaksi kariutui alkuvuodesta

2011 neljän kunnan vastustukseen. Paras-hankkeen

tavoitteita on toteuttanut selvimmin Kemi-Tornion

ammattikorkeakoulun kuntayhtymän ja Länsi-Lapin

koulutuskuntayhtymän yhdistyminen Kemi-Tornionlaakson

koulutuskuntayhtymä Lappiaksi sekä

Sodankylän toisen asteen ammatillisen koulutuksen

yhdistyminen Rovaniemen koulutuskuntayhtymään

vuoden 2007 alussa. Kansalaisopistoja on yhdistynyt

seudullisiksi opistoiksi Keminmaassa (Keminmaa,

Simo, Tervola) ja Kittilässä (Enontekiö, Kittilä,

Sodankylä). Samoin kirjastoja on seudullistettu.

Vuonna 2009 aloitti Pelkosenniemen, Savukosken

ja Sodankylän ja vuoden 2011 alusta Pellon ja Ylitornion

yhteinen seutukirjasto. Seutukirjaston perustamista

on selvitetty myös Kemi–Tornion alueella.

Palvelurakennetavoitetta on edistänyt myös vuoden

2006 alusta perustettu ja 1.4.2007 laajentunut Lapin

jätehuolto kuntayhtymä, jolla turvataan Lapin pohjois-

ja itäosien harvaanasutuimpien alueiden jätteiden

keräily ja käsittely.

Tietolähteet

Laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta (169/2007).

Aluebarometri 2011 – Regionbarometern 2011. Helsinki,

työ- ja elinkeinoministeriö. Työ- ja elinkeinoministeriön

julkaisuja 1/2011.

Alueelliset talousnäkymät syksyllä 2010. Helsinki, työ- ja

elinkeinoministeriö. Alueelliset talousnäkymät 2/2010.

Alueelliset talousnäkymät keväällä 2011. Helsinki, työ- ja

elinkeinoministeriö. Alueelliset talousnäkymät 1/2011.

Lapin maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelma 2011–

2012. Rovaniemi, Lapin liitto. Valmistunut 11.10.2010.

www.ely-keskus.fi (Lapin elinkeino-, liikenne- ja

ympäristökeskus).

www.kunnat.net (Suomen Kuntaliitto).

www.lapinliitto.fi (Lapin liitto).

www.minedu.fi (opetusministeriö- ja kulttuuriministeriö).

www.samediggi.fi (Saamelaiskäräjät).

www.tilastokeskus.fi (Tilastokeskus).

www.vm.fi (valtiovarainministeriö).

23


3. Hallinnon toimivuus

3.1. Yhteispalvelun kattavuus

Johtopäätökset

Valtion paikallishallinnon keskeisiä toimijoita ovat työ- ja elinkeinotoimistot, poliisilaitokset, verotoimistot,

maistraatti sekä Kansaneläkelaitos. Virastojen toimialueet ovat muuttuneet ja laajentuneet merkittävästi.

Paikallispalvelujen saavutettavuus on pysynyt hyvänä, sillä yli 78 prosenttia väestöstä asuu

enintään 20 kilometrin etäisyydellä palvelupaikoista. Palvelujen tarjonnassa ja saavutettavuudessa ei ole

vuodesta 2002 vuoteen 2010 tapahtunut merkittäviä muutoksia. Paikallishallinnon toimipaikkaverkko

on varsin tiheä, sillä kunnista vain Keminmaassa ja Simossa ei ole tarjolla valtion paikallisviranomaisen

tai Kansaneläkelaitoksen palvelua. Kaikkiaan 13 kunnassa on neljän ja 18 kunnassa kolmen toimijan

palvelupiste. Kaikesta asioinnista yhä suurempi osa toteutuu verkko- ja puhelinpalveluina ja palvelupisteissä

käynti vähenee.

Lapissa on yhteispalvelupisteet Pelkosenniemellä ja Utsjoella. Kunnat toimivat yhteispalvelusopimuksen

toimeksisaajina, ja palveluja tarjoavat Kansaneläkelaitos, työ- ja elinkeinotoimistot, poliisin lupahallinto

ja maistraatti. Palvelut tarjotaan useimmiten yhteispalvelumääritteen mukaisina vakiopalveluina

ajanvarauksella. Yhteispalvelupisteissä on asiakkaiden käytössä asiakaspäätteitä. Molemmissa

pisteissä on käytössä apudiaari.

Toimenpide-ehdotukset

Julkisen hallinnon palveluja tarjoavien toimijoiden on tehtävä laajaa yhteistyötä alueellisesti ja paikallisesti

palvelujen laadun ja kokoaikaisen saatavuuden turvaamiseksi.

Yhteispalvelupisteiden palveluvalikoiman on katettava määritellyt vakiopalvelut, ja sähköisten palvelujen

saanti on taattava tulevissa yhteispalvelupisteissä joko omatoimisena tai tuettuna palveluna.

Valtion paikallishallinnon rakenteellisissa muutoksissa ja asiakaspalvelurakenteen kehittämisessä yhteispalvelu

on yksi mahdollinen palvelupaikka viranomaisen oman toimipaikan rinnalla.

24 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010


Arviointiasetelma

Johdanto

Arviointikriteerit Arviointikysymykset Arviointimittarit

Tarjonta Kuinka monta yhteispalvelupistettä

Lapissa on ja missä ne

sijaitsevat?

Minkä hallinnonalojen palveluja

yhteispalvelupisteet tarjoavat ja

millä tavoin?

Miten keskeiset palveluntuottajat

tarjoavat palveluja yhteispalvelupisteissä?

Kuinka monta asiakaspäätettä

yhteispalvelupisteissä on?

Kuinka moni yhteispalvelupiste

käyttää apudiaaria?

Kuinka monessa yhteispalvelupisteessä

tehdään muuta

palveluyhteistyötä?

Saavutettavuus Kuinka suuri osa väestöstä asuu

enintään 20 km:n etäisyydellä

Kelan palvelujen, poliisin lupapalvelujen,

TE-toimistojen sekä

verotoimistojen palvelupisteistä

tai yhteispalvelupisteistä?

Aluehallintoviraston tehtävänä oli arvioida yhteispalvelun

kattavuutta ja valtion paikallishallinnon keskeisten

palvelujen saatavuutta. Arviointia on tehty

vuodesta 2002 lähtien.

Viranomaisten sopima yhteinen asiakaspalvelu

perustuu lakiin julkisen hallinnon yhteispalvelusta

(223/2007). Yhteispalvelun tavoitteena on, että julkisen

hallinnon yhteistyöllä turvataan asiakaspalvelun

saatavuus asiakaslähtöisesti ja lisätään toiminnan

tehokkuutta. Yhteispalveluna voidaan hoitaa valtion

ja kunnan viranomaiselle sekä Kansaneläkelaitokselle

kuuluvia avustavia asiakaspalvelutehtäviä.

Useimmiten yhteispalvelun isäntänä toimii kunta.

Yhteispalvelua kehitetään valtiovarainministeriön

johdolla paikallishallinnon ja palvelujen yhteistyöryhmässä,

jossa ovat edustettuina poliisihallinto,

verohallinto, maistraatti, työ- ja elinkeinohallinto,

maakunnan liitot, aluehallintovirastot, Suomen Kuntaliitto

sekä henkilöstöjärjestöt. Valtion aluehallinto-

Yhteispalvelupisteiden määrä ja

sijainti

Asiantuntijapalvelujen tarjonta

Yhteispalvelupisteiden toimijat

Asiantuntijapalvelujen tarjonta

a) oma virkailija paikalla b)

ajanvarauksella c) etäyhteys

asiantuntijaan

Palvelun taso a) täydet palvelut

b) laajempi kuin vakiopalvelut c)

vakiopalvelut d) vähemmän kuin

vakiopalvelut

Asiakaspäätteiden määrä yhteispalvelupisteissä

Palvelutavoitteet/

hyvä palvelutaso

Kunnassa on yhteispalvelupiste

tai paikallishallinnon keskeiset

palvelut ovat muutoin saatavilla

Yhteispalvelupisteessä on

tarjolla vähintään vakiopalveluvalikoima

Jokaisessa yhteispalvelupisteessä

on vähintään yksi asiakaspääte

varusteineen (tulostin ja

skanneri)

Apudiaarin käyttö Apudiaari on käytössä kaikissa

yhteispalvelupisteissä

Lukumäärä

Enintään 20 km:n etäisyydellä

Kelan palvelujen, poliisin lupapalvelujen,

TE-toimistojen sekä

verotoimistojen palvelupaikoista

tai yhteispalvelupisteistä asuvien

osuus väestöstä

Enintään 20 km:n etäisyydellä

asuu vähintään yhtä suuri osa

väestöstä kuin vuonna 2009

uudistuksessa yhteispalvelun alueellinen edistäminen

siirtyi lääninhallituksilta maakuntien liitoille.

Valtiovarainministeriö asetti yhteispalvelun laajentamiseksi

vuoden 2008 joulukuussa hankkeen,

joka päättyi toukokuussa 2010. Hanke teki useita

esityksiä yhteispalvelun kehittämiseksi. Ehdotukset

koskivat etäpalvelun käyttöönottoa, paikallishallinnon

ja -palvelujen yhteistyöryhmän tehtäviä, yhteispalvelupisteiden

rekisteröintivelvolli suutta sekä

niiden rahoitusta ja kustannusten korvaa misen perusteita.

Osa ehdotuksista on jo toteutumassa ja osa

suunnitteluvaiheessa. Merkittävä linjaus oli valtakunnallinen

sopimus siitä, että kunnat toimivat koollekutsujina

paikallisissa yhteispalveluneuvotteluissa.

Valtion talousarvioon otettiin harkinnanvarainen valtionavustus

kunnalle tai kuntayhtymälle yhteispalvelupisteen

perustamista varten.

Osana yhteispalveluhanketta pilotoitiin palvelujen

tarjoamista etäpalveluna video- ja verkko-

25


neuvottelujen kautta. Perinteisten palvelukanavien:

käyntiasioinnin, puhelinpalvelun, postipalvelun sekä

Internet- ja sähköpostipalvelun rinnalle ollaan kehittämässä

asiantuntijapalvelujen tarjoamista etäpalveluna.

Yhteispalvelun etäpalvelukonseptin kehittäminen

on osa Sähköisen asioinnin ja demokratian

vauhdittamisohjelmaa (SADe). Ohjelman tavoitteena

on, että kansalaisten ja yritysten sähköinen asiointi

kattaa vuoteen 2013 mennessä kaikki keskeiset

palvelut.

Tämän arvioinnin aineistona käytettiin valtion

paikallishallinnon keskeisten toimijoiden Internetsivuja

ja Yhteispalvelu.fi -sivuston tietoja sekä tarkistettiin

tietoja suoraan toimijoilta. Lisäksi arvioinnissa

käytettiin sitä tietoa, jota aluehallintovirastossa

ja lääninhallituksessa on kertynyt yhteispalvelun

kehittämistyön yhteydessä. Tuloksia on verrattu vuosien

2002 ja 2009 arvioinnin tuloksiin. Valtion hallinnon

paikallista saatavuutta arvioitiin tarkastelemalla,

kuinka suuri osa väestöstä asuu enintään 20 kilometrin

etäisyydellä palvelupaikasta.

Hallinto- ja palvelurakenneuudistuksen

vaikutusten seuranta

Lapissa ei ole tapahtunut kuntaliitoksia vuoden 2006

Rovaniemen kaupungin ja maalaiskunnan yhdistymisen

jälkeen. Sen sijaan valtion aluehallinnossa

on tapahtunut merkittäviä muutoksia. Vuoden

2010 alussa aikai sempien lääninhallitusten, työ- ja

elinkeinokes kusten, ympäristökeskusten, ympäristölupavirastojen,

työsuojelupiirien ja tiepiirien tehtävät

koottiin aluehallin tovirastoihin ja elinkeino-, liikenne-

ja ympä ristökeskuksiin. Lapissa toimivat Lapin

aluehallintovirasto ja Lapin elinkeino-, liikenne- ja

ympä ristökeskus. Valtion paikallisviranomaisten

ja Kansaneläkelaitoksen toimialueet ovat Lapissa

laajentuneet merkittävästi 2000-luvulla. Virastojen

määrä on vähentynyt, mutta toimipaikkojen määrä

on pysynyt lähes ennallaan.

26 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010

Aluehallinnon muutoksien yhteydessä vuoden

2010 alussa yhteispalvelun edistämisen alueellinen

vastuu siirtyi maakunnan lii toille ja aluehallintoviraston

tehtäviksi tulivat valtion palveluntuottajien palveluyhteistyön

tukeminen sekä yhteispalvelun arviointi

osana peruspalvelujen arviointia ja yhteispalvelurekisterin

ylläpito ja kehittäminen. Aluehallintovirastojen

ja elinkeino-, liikenne- ja ym päristökeskusten

palvelut ovat toistaiseksi olleet har vinaisia yhteispalvelupisteiden

palveluvalikoimassa.

Lähitulevaisuuden näkymät

Yhteispalvelua koskeva lainsää däntö muuttui helmikuussa

2011 (1096/2010). Yhteispalvelua koskevaan

lakiin on lisätty säännös, jonka mukaan valtiovarainministeriö

johtaa yhteispalvelun valtakunnallista

kehittämistä ja sovittaa yhteen viranomaisten toimenpiteitä.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto vastaa

yhteispalvelusopimusten rekisteristä. Lain mukaan

yhteispalvelu sopimuksen toimeksisaajalla on velvollisuus

ilmoit taa aluehallintovirastolle yhteispalvelusopimuksen

tekemisestä, muuttamisesta ja päättymisestä.

Muutos parantaa yhteispalve luverkostosta

kerättävän tiedon laatua ja tukee yh teispalvelun

suunnittelu- ja arviointityötä.

Valtioneuvoston kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta

tekemän selonteon linjauksen mukaan

yhteispal velua kehitetään voimakkaasti siten, että

vuoden 2011 loppuun mennessä jokaisessa kunnassa

on yhteis palvelupiste, ellei palveluja muuten ole saatavilla.

Lapissa valtion aluehallinto on laajentanut toimialueitaan,

mutta paikallispalveluverkko on edelleen

kattava ja kansalaisten suhteellisen hyvin

saavutettavissa. Viranomaisten tarjoamat palvelukanavat

ovat monipuolistuneet ja sähköisiä palveluja

on otettu laajasti käyttöön. Verkko- ja puhelinpalvelujen

ja etäpalvelun kehittäminen vähentää fyysisten

palvelupisteiden tarvetta, mutta ei sitä kuitenkaan

kokonaan poista.


Kuinka monta yhteispalvelupistettä Lapissa

on ja minkä toimijoiden palveluja niissä on

ja miten palvelut tarjotaan?

Lapissa oli vuoden 2010 lopussa kaksi

yhteispalvelupistettä. Vakiopalvelut tarjottiin

pääosin ajanvarauksella.

Yhteispalvelupisteiden toimeksisaajina toimivat

Lapissa Pelkosenniemen ja Utsjoen kunnat. Sekä

Pelkosenniemen että Utsjoen yhteispalvelupisteissä

palveluja tarjosivat Kansaneläkelaitos, työ- ja elinkeinotoimisto

sekä poliisin lupahallinto. Utsjoen yhteispalvelupisteestä

sai lisäksi maistraatin palveluja.

Keskeiset julkishallinnon asiakaspalveluja tuottavat

viranomaiset ovat määritelleet hallinnonaloittain

yhteispalveluna annettavat vakiopalvelut. Kansaneläkelaitos

ja poliisilaitos tarjosivat sekä Pelkosenniemen

että Utsjoen yhteispalvelupisteessä vakiopalvelut

ajanvarauksella. Työ- ja elinkeinotoimistot tarjosivat

vakiopalvelut molemmissa yhteispalvelupisteissä,

mutta Utsjoella oma virkailija oli paikalla ainoastaan

kolmena päivänä viikossa. Maistraatti tarjosi Utsjoella

vakiopalvelut ajanvarauksella. Pelkosenniemen

kunta tarjosi yhteispalvelupisteessä vakiopalvelut ja

Utsjoki vähemmän kuin vakiopalvelut.

Kuinka monta asiakaspäätettä

yhteispalvelupisteissä on ja kuinka moni

yhteispalvelupiste käyttää apudiaaria?

Yhteispalvelupisteissä oli käytössä asiakaspäätteet

ja apudiaari.

Pelkosenniemen yhteispalvelupisteessä oli asiakkaiden

käytössä kaksi Internet-asiakaspäätettä ja yksi

muu asiakaspääte. Utsjoen yhteispalvelupisteessä oli

yksi Internet-asiakaspääte. Molemmat yhteispalvelupisteet

käyttivät asianhallinnan tietokantaa, apudiaaria.

Kuinka monessa yhteispalvelupisteessä

tehdään muuta palveluyhteistyötä?

Kahdessa yhteispalvelupisteessä oli

palveluyhteistyösopimus eri viranomaisten kesken.

Lapin yhteispalvelupisteissä ei ollut tarjolla muiden

kuin viranomaisten palveluja.

Taulukko 3.1.1. Valtion paikallisviranomaisten ja Kansaneläkelaitoksen toimipaikkojen määrä Lapissa vuosina 2002 ja 2010.

Viranomainen

Viraston

päätoimipaikkoja

Viraston

muita toimipaikkoja Yhteensä

2002 2010 muutos 2002 2010 muutos 2002 2010 muutos

Poliisilaitokset 10 2 -8 10 16 6 20 18 -2

TE-toimistot 19 6 -13 0 12 12 19 19 0

Verotoimistot 6 2 -4 8 12 4 14 14 0

Maistraatit 3 1 -2 0 4 4 3 5 2

Ulosottovirastot 10 2 -8 0 13 13 10 15 5

Syyttäjävirastot 10 1 -9 1 2 1 11 3 -8

Kansaneläkelaitos

vakuutuspiirejä 6 2 -4 0 6 2 -4

toimistoja 16 15 -1 5 4 -1 21 19 -2

Vuonna 2002 kihlakunnanvirastot: poliisi, ulosotto, syyttäjä ja maistraatti

Lähde: Lapin aluehallintovirasto.

27


Kuinka suuri osa väestöstä asuu enintään

20 kilometrin säteellä Kelan palvelujen,

poliisin lupapalvelujen, TE-toimistojen

sekä verotoimistojen palvelupisteistä tai

yhteispalvelupisteistä?

Lapin väestöstä 78,4 prosenttia asui enintään 20

kilometrin etäisyydellä valtion paikallishallinnon

keskeisistä palveluista.

Valtion paikallisviranomaisten ja Kansaneläkelaitoksen

toimialueet laajentuivat 2000-luvulla. Virastojen

määrä väheni, mutta toimipaikkojen määrä pysyi

lähes ennallaan syyttäjälaitosta lukuun ottamatta.

Lapin kymmenestä poliisilaitoksesta muodostettiin

vuoden 2009 alusta kaksi poliisilaitosta, Lapin ja Peräpohjolan

poliisilaitokset. Pääpoliisiasemien lisäksi

maakunnassa toimii kahdeksan poliisiasemaa ja

kahdeksan palvelupistettä. (Taulukko 3.1.1. ja Kuva

3.1.1.)

Valtion paikallisviranomaisten

ja Kansaneläkelaitoksen

palvelupisteet (kuntien lkm)

Kela (19)

Poliisi (18)

TE-toimisto (19)

Verotoimisto (14)

Lähde: Lapin aluehallintovirasto

Kuva 3.1.1. Valtion paikallisviranomaisten ja Kansaneläkelaitoksen

palvelupisteet kunnittain Lapissa vuonna 2010.

28 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010

Työvoimatoimistot muutettiin vuoden 2009

alusta lukien työ- ja elinkeinotoimistoiksi. Lapissa

toimi kuusi seudullista työvoimatoimistoa: Rovaniemi,

Itä-Lappi, Meri-Lappi, Tunturi-Lappi, Pohjois-Lappi

ja Torniolaakso. Lisäksi alueella toimi

kaksi työvoiman palvelukeskusta, Rovaniemellä ja

Meri-Lapissa.

Pohjois-Suomen verovirastoon kuuluvat Rovaniemen

ja Pohjois-Lapin verotoimistot yhdistyivät

Lapin verotoimistoksi, ja maakunnassa on nyt kaksi

verotoimistoa. Lapin ja Meri-Lapin verotoimistoilla

oli toimipisteitä yhteensä 14 kunnassa. Lapin maistraatilla

oli yksiköt Rovaniemellä, Kemissä ja Kittilässä

sekä puhelinpalveluyksikkö Kemijärvellä.

Lapin syyttäjävirasto toimi koko maakunnan kattavana

virastona ja ulosotto Lapin ja Länsi-Pohjan

ulosottovirastona.

Kansaneläkelaitoksen pohjoisten vakuutuspiirien

yhdistämistä jatkettiin siten, että vuoden 2010

alussa vakuutuspiirejä oli kaksi: Lapin ja Meri-Lapin

vakuutuspiirit. Vuoden 2011 alusta vakuutuspiirit

yhdistettiin yhdeksi Lapin vakuutuspiiriksi. Kansaneläkelaitoksen

toimistoja ja muita palvelupisteitä oli

edelleen 19 kunnassa.

Vuoden 2010 ja edellisvuosien arvioinneissa

selvitettiin, kuinka suuri osuus maakunnan väestöstä

asui enintään 20 kilometrin etäisyydellä valtion

keskeisistä paikallishallinnon palvelupaikoista tai

yhteispalvelupisteistä. Lapin väestöstä 78,4 prosenttia

asui enintään 20 kilometrin etäisyydellä palvelupaikoista,

kun koko maassa vastaava prosenttiluku

oli 95,1. Vuonna 2002 vastaava saavutettavuusluku

oli 82,2 prosenttia.

Kansaneläkelaitoksen ja työ- ja elinkeinotoimistojen

palvelut olivat hyvin saatavissa, koska kaikissa

alueen kunnissa Keminmaata ja Simoa lukuun

ottamatta oli joko oma palvelupiste tai yhteispalvelupiste.

Väestöstä noin 80 prosenttia asui enintään 20

kilometrin etäisyydellä Kansaneläkelaitoksen toimistosta,

työ- ja elinkeinotoimistojen ja poliisin lupahallinnon

palveluista. (Kuva 3.1.2.)

Verohallinnon palveluverkosto ei ollut aivan

yhtä kattava. Kuntia, joissa ei ollut verotoimiston

toimipistettä oli seitsemän: Enontekiö, Keminmaa,


Kela

TE-toimisto

Poliisi

Verovirasto

0 20 40 60 80 100

Osuus väestöstä, %

2010

2002

Kolari, Pelkosenniemi, Savukoski, Simo ja Utsjoki.

Väestöstä 76,5 prosenttia asui enintään 20 kilometrin

päässä verohallinnon fyysisestä palvelupisteestä.

Sähköisen asioinnin osuus kaikesta asioinnista

on verotoimistoilla selkeästi muita valtion viranomaisia

merkittävämpää. Verohallinnon kaikesta asioinnista

tapahtuu sähköisesti 80 prosenttia, poliisilaitoksissa

10 prosenttia ja TE-keskuksissa yhdeksän

prosenttia. Verkko- ja puhelinpalveluun ohjautuu jatkuvasti

yhä suurempi osa asioinnista ja palvelupisteissä

käynti vähenee.

Kuva 3.1.2. Enintään 20 km:n etäisyydellä valtion palvelupisteistä ja

yhteispalvelupisteistä asuvien osuus Lapin väestöstä vuosina 2002 ja

2010.

Arvioinnin tekijä

Ylitarkastaja, FM Paula Leppänoro-Jomppanen, puhelin

040 835 6873, paula.leppanoro-jomppanen(at)avi.fi

Tietolähteet

Laki alueiden kehittämisestä (1651/2009), maakunnan

liittojen yhteispalvelutehtävät.

Laki julkisen hallinnon yhteispalvelusta (223/2007).

Laki julkisen hallinnon yhteispalvelusta annetun lain

muuttamisesta (1096/2010).

Aluehallintovirastojen keskeiset arviot peruspalvelujen

tilasta 2010. Oulu, Pohjois-Suomen aluehallintovirasto.

Pohjois-Suomen aluehallintoviraston julkaisuja 5/2011

(verkkojulkaisu).

Lapin aluehallintoviraston peruspalvelujen

arviointiraportti vuodelta 2002. Rovaniemi, Lapin

aluehallintovirasto. Lapin aluehallintoviraston julkaisu

2003:2.

Lapin aluehallintoviraston peruspalvelujen

arviointiraportti vuodelta 2009. Rovaniemi, Lapin

aluehallintovirasto. Lapin aluehallintoviraston

verkkojulkaisu 2010:1.

29


4. Turvallisuus

4.1. Poliisitoimi

Hallinto- ja palvelurakenneuudistuksen

vaikutusten seuranta

Vuosi 2010 oli poliisin uuden hallintorakenteen ensimmäinen

toimintavuosi. Vuonna 2009 toimintansa

aloittivat uudet, selvästi aiempaa suuremmat poliisilaitokset

ja vuoden 2010 alussa toimintansa aloitti

Poliisihallitus. Uusien toimintojen käynnistäminen,

toimintakulttuurien luominen ja normaalitoiminnan

ylläpitäminen olivat vuodelle leimaa antavia. Vuoden

2010 arvioinnin kantavana teemana onkin hallintorakenneuudistusten

vaikutusten arviointi. Näin ollen

vertailuvuotena käytetään vuotta 2008, joka oli viimeinen

aiemman organisaatiorakenteen vuosi

Lapissa on kaksi poliisilaitosta ja 21 kuntaa.

Poliisin palvelujen arvioinnin tarkastelutasona on

kunta, koska kahden poliisilaitoksen välistä vertailua

ei nähty mielekkäänä. Poliisitoimen arviointikoh-

4.1.1. Ennalta estävä toiminta

Johtopäätökset

Arviointikriteerit Arviointikysymykset Indikaattorit

Väkivallan vähentyminen Onko läheisväkivalta ml. perheväkivalta

vähentynyt vuosina

2008–2010?

30 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010

teina ovat ennalta ehkäisevä toiminta, nopean avun

saanti, tutkinnan palvelutaso sekä poliisipalvelujen

saatavuus. Ennalta ehkäisevää toimintaa mitataan

poliisin tietoon tulleiden perhe- ja läheisväkivaltailmoitusten

määrällä. Nopean avun saannin mittareina

käytetään poliisin toimintavalmiusaikaa kiireellisissä

ja viipymättä hoidettavissa hälytystehtävissä sekä

näiden hälytystehtävien määrän kehitystä. Tutkintapalveluja

arvioidaan rikoslakirikosten tutkinta-ajalla

ja selvitysasteella. Poliisipalvelujen saavutettavuutta

arvioidaan laskennallisen enintään 20 kilometrin

etäisyyden päässä poliisin kiinteästä toimipisteestä

asuvien henkilöiden osuudella kunnan koko väestöstä.

Tällä vastataan lähinnä lupapalvelujen saavutettavuuden

arviointiin.

Koko maakunnan alueella perheväkivaltahälytysten määrä on vähentynyt. Hälytysten määrän kehityksen

hajonta kuntien välillä on erittäin suuri.

Toimenpide-ehdotukset

Perheväkivaltaan puuttuvat projektit ja muut sosiaali- ja terveystoimen palvelut on saatava toimimaan

seudullisesti tai muutoin kuntien yhteistyönä siten, että palvelujen saatavuus voidaan varmistaa myös

pienemmissä kunnissa.

Arviointiasetelma

Poliisin tietoon tulleet perheväkivaltahälytykset

Palvelutavoitteet/

hyvä palvelutaso

Väkivallan vähentyminen

sisäisen turvallisuuden ohjelman

mukaisesti


Johdanto

Ennalta estävä toiminta on poliisin tärkeimpiä tehtäviä.

Tämä korostuu esimerkiksi tuoreessa lähipoliisitoiminnan

strategiassa vuodelta 2010. Paikallisessa

poliisitoiminnassa tulee korostaa ennalta estävää toimintasisältöä

suhteessa reaktiiviseen työhön. Perheväkivallan

yhteydessä tämä tarkoittaa sitä, että siinä

vaiheessa, kun asia tulee poliisin tietoon, on pyrittävä

myös poliisin keinoin ohjaamaan asiakasta tilannetta

korjaavien palvelujen pariin. Erityisesti perheväkivalta

on rikollisuuden muoto, joka pysyy pitkään

piilorikollisuutena ja tekijä erittäin todennäköisesti

uusii rikoksensa. Ennalta ehkäisyn kannalta on poliisin

ja asiakkaiden edun mukaista toimia siten, että

palveluntuottajilla on tarjolla alueella perheväkivallan

vastaista toimintaa.

Kunta

2008

lkm

2009

lkm

2010

lkm

Poliisitoimen yhtenä arviointikohteena oli väkivallan

vähentyminen ja ennalta estävä toiminta.

Ennalta estävää toimintaa mitataan poliisin tietoon tulleiden

perhe- ja läheisväkivaltailmoitusten määrällä.

Lähitulevaisuuden näkymät

Lievät pahoinpitelyt siirtyivät vuoden 2011 alusta virallisen

syytteen alaisiksi silloin, kun ne kohdistuvat

alaikäiseen, tekijälle läheiseen henkilöön tai henkilöön,

joka suorittaa työtehtäviään. Tämä muutos parantaa

uhrien asemaa ja osoittaa entistä selvemmin,

ettei lieväkään väkivalta ole hyväksyttävää. Poliisin

kannalta tämä tarkoittaa sitä, että lähitulevaisuudessa

poliisin tietoon tulleet perheväkivaltatapaukset tulevat

lisääntymään ainakin rikosten määrällä mitattuna.

2008–2010

muutos, lkm

2008–2010

muutos, %

Muonio 4 10 1 -3 -75,0

Tervola 19 15 6 -13 -68,4

Enontekiö 4 7 2 -2 -50,0

Pelkosenniemi 9 9 5 -4 -44,4

Kittilä 42 33 24 -18 -42,9

Savukoski 8 7 5 -3 -37,5

Keminmaa 34 28 22 -12 -35,3

Ylitornio 32 29 24 -8 -25,0

Simo 13 19 11 -2 -15,4

Ranua 21 23 18 -3 -14,3

Sodankylä 32 46 28 -4 -12,5

Posio 30 26 27 -3 -10,0

Rovaniemi 349 398 347 -2 -0,6

Inari 41 42 41 0 0,0

Utsjoki 4 1 4 0 0,0

Kolari 18 26 18 0 0,0

Kemi 145 172 157 12 8,3

Tornio 94 98 106 12 12,8

Pello 14 17 19 5 35,7

Kemijärvi 37 56 51 14 37,8

Salla 20 27 32 12 60,0

Lappi 970 1089 948 -22 -2,3

Koko maa 18963 19786 19463 500 2,6

Lähde: Poliisin tulostietojärjestelmä

Taulukko 4.1.1.1.

Perheväkivaltatehtävien

lukumäärä Lapissa

ja koko maassa vuosina

2008–2010.

31


Onko perheväkivalta vähentynyt vuosina

2008–2010?

Perheväkivalta väheni Lapissa, mutta kuntien

väliset erot olivat suuria.

Perheväkivallan määrää arvioitiin poliisin tehtävämäärien

perusteella. Kotihälytysten eräs alalaji on

perheväkivaltatehtävä. Hätäkeskus määrittää tehtävälajin

pääosin ilmoittajan antamien ennakkotietojen

perusteella.

Vuosina 2008–2010 perheväkivaltatapaukset

lisääntyivät koko maassa 2,6 prosenttia, mutta

Lapissa ne vähenivät runsaat kaksi prosenttia. Rovaniemellä

määrä pysyi jokseenkin vuoden 2008

tasolla, Kemissä ja Torniossa sen sijaan oli selvää

lisääntymistä. (Taulukko 4.1.1.1.) Kansallisten uhritutkimusten

mukaan parisuhdeväkivalta on lievässä

laskussa. Samoin poliisin turvallisuustutkimusten

mukaan perheväkivallan uhriksi joutuminen on har-

Kunta

2008

%

2009

%

2010

%

32 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010

2008–2010

muutos, lkm

2008–2010

muutos, %

Muonio 16,9 42,4 4,2 -12,7 -75,1

Tervola 53,5 43,2 17,3 -36,2 -67,6

Enontekiö 20,4 36,6 10,6 -9,7 -47,8

Kittilä 70,4 54,6 39,2 -31,1 -44,2

Pelkosenniemi 84,7 86,0 48,8 -35,9 -42,4

Keminmaa 39,0 32,4 25,6 -13,5 -34,5

Savukoski 64,3 57,6 42,3 -22,0 -34,2

Ylitornio 64,7 59,8 49,9 -14,8 -22,9

Simo 36,2 53,6 31,5 -4,8 -13,2

Ranua 46,5 51,9 40,8 -5,7 -12,2

Sodankylä 35,6 51,8 31,8 -3,8 -10,7

Posio 73,4 64,7 68,4 -5,0 -6,8

Rovaniemi 59,3 67,1 58,0 -1,3 -2,3

Kolari 47,4 67,4 46,7 -0,7 -1,5

Inari 59,0 61,2 59,7 0,8 1,3

Utsjoki 30,0 7,6 30,7 0,8 2,5

Kemi 64,0 76,1 69,5 5,6 8,7

Tornio 42,0 43,6 47,3 5,3 12,5

Pello 33,2 41,3 47,3 14,0 42,3

Kemijärvi 41,7 64,7 59,9 18,2 43,7

Salla 45,8 62,7 75,6 29,8 65,0

Lappi 52,7 59,4 51,6 -1,1 -2,0

Koko maa 35,8 37,1 36,4 0,6 1,6

Lähde: Poliisin tulostietojärjestelmä

vinaistunut kuluneen vuosikymmenen jälkipuolella.

Perheväkivallan aiheuttamat tehtävät mitä ilmeisimmin

lisääntyivät ilmoituskynnyksen laskun takia,

minkä vuoksi aiemmin näkymättömissä ollut ilmiö

on tullut paremmin näkyväksi ja yhteiskunnan puuttuminen

siihen on mahdollistunut.

Asukaslukuun suhteutettuna perheväkivalta oli

Lapissa selvästi koko maan tasoa yleisempää. Kun

vuonna 2010 poliisille tuli koko maassa 36,4 perheväkivaltahälytystä

10 000 asukasta kohden, oli arvo

Lapissa 51,6. Kuntien väliset erot olivat suuria. Esimerkiksi

Inarissa perheväkivalta oli noin kaksi kertaa

yleisempää kuin Utsjoella tai Sallassa seitsemän kertaa

yleisempää kuin Enontekiöllä. Lapin suurimpien

kuntien väliset erot olivat myös varsin suuret. (Taulukko

4.1.1.2.)

Kuvassa 4.1.1.1. huomiota herättää se, että perheväkivallan

esiintyminen vaihteli suuresti kunnittain.

Pienimpien kuntien noususuunnassa ole-

Taulukko 4.1.1.2.

Perheväkivaltatehtävien

lukumäärä 10 000

asukasta kohden Lapissa

ja koko maassa

vuosina 2008–2010.


vat luvut kertovat mitä todennäköisimmin tapausten

paremmasta esilletulosta. Maaseudulla on ollut korkea

ilmoituskynnys perheen sisäisestä väkivallasta.

Asiasta ei ole haluttu kertoa poliisille, muille viranomaisille

tai ylipäätään ulkopuolisille. Pienemmissä

yhteisöissä ”kulissien ylläpito” on ollut tärkeämpää

kuin kaupungeissa. Kaupungeissa on oletettavasti

paremmat mahdollisuudet sosiaali- ja terveystoimen

palvelujen ja erilaisten väkivallan vähentämiseen

tähtäävien projektien kautta saada apua perheväkivaltaongelmiin.

4.1.2. Nopean avun saanti

Johtopäätökset

Hälytystehtävien toimintavalmiusaika on heikentynyt Lapissa hieman vuodesta 2008. Kuntien väliset

erot ovat varsin suuria.

Toimenpide-ehdotukset

Nopean avun saantia on tehostettava harvaan asutuilla alueilla käyttäen erilaisia yhteistoimintamuotoja

viranomaisten kesken. Näitä ovat esimerkiksi yhteinen tilannekuva, lähimmän partion periaate, ensivastetoiminta,

yhteispartiointi ja yhteistoiminta vaativissa ja erityistilanteissa sekä kaluston ja tilojen

yhteiskäyttö.

Arviointiasetelma

Kuva 4.1.1.1. Perheväkivaltatehtävien

määrän muutos (%) kunnittain

Lapissa vuosina 2008–2010.

Perheväkivaltahälytysten määrän

muutos kunnittain 2008-2010 (%)

12,8 - 60,0 (3)

0,1 - 12,7 (5)

-14,2 - 0 (4)

-37,4 - -14,3 (4)

-75,0 - -37,5 (5)

Arviointikriteerit Arviointikysymykset Indikaattorit

Miten hoidettiin kiireelliset hälytystehtävät

Tapahtuiko nopean avun

saannissa muutoksia vuosina

2008–2010?

Hälytyspalvelujen kysyntä Tapahtuiko hälytyspalvelujen

kysynnässä muutoksia vuosina

2008–2010?

# Kemi Kemi Kemi

Kemi Kemi Kemi Kemi Kemi Kemi Kemi Kemi Kemi Kemi Kemi Kemi Kemi Kemi

Toimintavalmiusaika AB-hälytystehtävissä

tehtäväluokissa 0–4

Kiireellisesti ja viipymättä

hoidettavien (AB) hoidettavien

hälytystehtävien määrä

############ Oulu

Oulu Oulu Oulu Oulu Oulu Oulu Oulu

############# Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi

Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi

Palvelutavoitteet/

hyvä palvelutaso

Toimintavalmiusaikojen

vertailu vuoteen 2008. Hyvä

palvelutaso on vuoden 2008

toimintavalmius ajan parantuminen

erityisesti vuonna 2010

Hälytystehtävämäärien vertailu

vuoteen 2008. Hyvä palvelutaso

on tehtävämäärien pienentyminen

erityisesti vuonna 2010

33


Johdanto

Vuoden 2010 peruspalvelujen arvioinnissa poliisin

toimintaa arvioitiin myös nopean avun saannin

näkökulmasta. Nopean avun saannin mittareina

käytetään poliisin toimintavalmiusaikaa

kiireellisissä ja viipymättä hoidettavissa hälytystehtävissä

sekä näiden hälytystehtävien määrän kehitystä.

Lähitulevaisuuden näkymät

Väestön siirtyessä kaupunkeihin ja taajamiin syrjäkylät

ja harvaan asutut seudut autioituvat. Poliisin

resurssien käytössä tämä tarkoittaa sitä, että kysyntä

taajamissa kasvaa ja taajamien ulkopuolella laskee.

Kun kansalaisille halutaan tarjota mahdollisimman

hyvät palvelut, on voimavarat järkevää kohdentaa

sinne, missä tehtävämäärät ovat suurimmat.

Kunta

2008

min

2009

min

2010

min

34 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010

2008–2010

muutos, min

2008–2010

muutos, %

Tervola 42,5 43,4 33,9 -8,6 -20,2

Ylitornio 44,0 37,9 35,4 -8,6 -19,5

Simo 29,9 34,2 26,9 -3,0 -10,1

Kolari 55,8 49,0 51,4 -4,4 -7,8

Rovaniemi 16,6 15,7 15,5 -1,2 -7,1

Tornio 17,6 16,4 16,6 -1,0 -5,6

Pelkosenniemi 56,5 51,5 53,5 -3,1 -5,4

Keminmaa 21,6 21,1 20,7 -0,8 -3,9

Kittilä 36,4 36,2 35,4 -1,0 -2,6

Inari 26,0 26,7 25,3 -0,6 -2,4

Sodankylä 25,2 24,8 24,8 -0,4 -1,5

Savukoski 76,6 83,7 76,6 0,0 0,0

Salla 55,9 53,8 56,1 0,3 0,5

Kemi 14,8 15,7 15,0 0,3 1,7

Posio 38,0 40,6 40,3 2,3 6,0

Kemijärvi 23,4 23,9 25,2 1,8 7,8

Muonio 46,1 46,1 51,6 5,5 11,9

Ranua 37,2 38,9 42,2 5,0 13,4

Pello 44,7 43,4 54,9 10,2 22,9

Enontekiö 64,9 82,9 93,8 28,9 44,5

Utsjoki 63,9 90,8 114,1 50,1 78,5

Lappi 21,3 21,2 22,0 1,1 5,1

Koko maa 22,2 22,5 22,6 0,4 2,0

Lähde: Poliisin tulostietojärjestelmä

Tapahtuiko nopean avun saannissa

muutoksia vuosina 2008–2010?

Koko maakunnan tasolla toimintavalmius

heikentyi – hajonta kuntien välillä oli suurta.

A-kiireellisyysluokkaan kuuluva tehtävä on hoidettava

välittömästi eikä sitä saa laittaa odotukselle ilman

perusteltua syytä. A-kiireellisyysluokan tehtävä keskeyttää

vähemmän kiireellisen tehtävän, jos tehtävä

on toiminnallisesti sellaisessa vaiheessa, että sen keskeyttäminen

on mahdollista.

B-kiireellisyysluokat tehtävät hoidetaan viipymättä,

mutta ne voidaan tarvittaessa priorisoida laittamalla

ne odotukselle tai keskeyttämällä.

Taulukko 4.1.2.1.

Kiireellisten ja viipymättä

hoidettavien

hälytystehtävien keskimääräinentoimintavalmiusaika

(min) Lapissa

ja koko maassa vuosina

2008–2010.


C-kiireellisyysluokan tehtävä ei edellytä välittömiä

toimia, mutta se on hoidettava toiminnallisesti sopivana

ajankohtana tai asiakkaan kanssa erikseen sovittuna

ajankohtana.

Tehtäväluokat on määritelty sen mukaan liittyykö

hälytystehtävään ihmishengen, henkilön tai omaisuuden

suojaamista. (Taulukko 4.1.2.1.)

Tehtävälajien pääluokat ovat:

0- Hengen ja terveyden suojaan kohdistuvat tehtävät

1- Omaisuuden suojaan kohdistuvat tehtävät

2- Liikenneonnettomuudesta tai liikenteestä johtuvat

tehtävät

3- Yksilön suojaan kohdistuvat tehtävät

4- Onnettomuudet tai vaaralliset tilanteet

5- Erityistehtävät

6- Perus- ja valvontatehtävät sekä ennalta ehkäisevä

toiminta

Hälytystehtävien toimintavalmiusajan

muutos kunnittain 2008-2010 (minuuttia)

5,50 - 50,15 (3)

0,28 - 5,49 (4)

-0,62 - 0,27 (4)

-1,17 - -0,63 (5)

-8,61 - -1,18 (5)

# Kemi Kemi Kemi Kemi Kemi Kemi Kemi Kemi Kemi Kemi

Kemi Kemi Kemi Kemi Kemi Kemi Kemi Kemi Kemi Kemi Kemi Kemi

################# Oulu Oulu Oulu Oulu Oulu Oulu Oulu Oulu Oulu

Oulu Oulu Oulu Oulu

######################## Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi

Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi

Kuva 4.1.2.1. Hälytystehtävien toimintavalmiusajan muutos

(min) kunnittain Lapissa vuosina 2008–2010.

0

Tehtävälajipääluokkiin 0–4 kuuluvista tehtävistä

käytetään yhteistä nimitystä hälytystehtävä.

Tässä arvioinnissa nopean avun saantia tarkastellaan

AB-kiireellisyysluokkien tehtävien toimintavalmiusajalla.

Tehtävät on rajattu koskemaan lajeja 0–4 ja

tehtävistä on poistettu niin sanotut ilmoitinlaitetehtävät.

Toimintavalmiusaika lasketaan lisäksi ainoastaan

sellaisille tehtäville, jotka on annettu partioille

eli niin sanotuille oma-aloitteisille tehtäville ei lasketa

aikaa. Tässä arvioinnissa toimintavalmiusaika

on laskettu hätäkeskuksen puhelimeen vastaamisesta

siihen kunnes poliisi on tehtäväpaikalla valmiina hoitamaan

tehtävää. Toimintavalmiusaikaan sisältyy siis

pieni osa toisen viranomaisen hoitamaa tehtäväaikaa.

Toimintavalmiusajat kertovat poliisilaitoksen

toimintaympäristöstä. Jos poliisilaitoksen alueella

on selvät väestökeskittymät, niin hälytystoiminta on

helpompi järjestää kuin sellaisilla alueilla, joissa asutus

on hajanaista ja välimatkat taajamien välillä pitkiä.

Esimerkiksi Lapin poliisilaitoksen alueella huolimatta

laajasta alueesta poliisin toimintavalmiusaika

oli selvästi parempi kuin koko maassa keskimäärin

(Taulukko 4.1.2.1.) (vuonna 2010 koko maa noin 23

minuuttia). Merkittävänä syynä tähän oli asutuksen ja

hälytystehtävien keskittyminen ensisijaisesti Rovaniemelle

ja kaupungin alueellakin keskustan tienoille

(Kuva 4.1.2.1.). Toki Lapin syrjäseuduilla poliisin,

kuten muidenkin viranomaisten, paikalle saapumista

saa pahimmillaan odotella tuntikausia, mutta onneksi

näitä tapauksia on vähän.

Harvaan asuttujen alueiden sisäisen turvallisuuden

kysymyksiä on pohdittu sisäministeriön asettamassa

HARVA-työryhmässä. Viranomaisyhteistyön

muotoja ja sisältöjä kehittämällä pyritään parantamaan

operatiivisen toiminnan toteuttamisedellytyksiä.

Raportissa on lueteltu useita suosituksia toimintatavoista,

joita on jo menestyksellisesti testattu

osana kokeiluhanketta.

35


Kunta

2008

lkm

2009

lkm

Tapahtuiko hälytyspalvelujen kysynnässä

muutoksia vuosina 2008–2010?

Hälytystehtävien määrä laski hieman, myös

kunnittaiset erot muutoksissa olivat varsin

maltillisia.

Hälytyspalvelujen kysyntää arvioitiin AB-kiireellisyysluokan

ja 0–4 tehtäväluokkien tehtävämäärän

perusteella. Tehtävistä otettiin pois automaattisten

ilmoitinlaitteiden tekemät ilmoitukset. Koko maassa

tehtävämäärä laski vuoteen 2008 verrattuna runsaan

prosentin. Myös Lapissa tehtävämäärä väheni hieman.

Lapin hälytystehtävistä kaksi kolmasosaa oli

Rovaniemen, Tornion ja Kemin hälytystehtäviä.

Rovaniemellä tehtävämäärä lisääntyi viidellä prosentilla,

Kemissä määrä puolestaan laski kuudella ja Tor-

2010

lkm

36 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010

2008–2010

muutos, lkm

2008–2010

muutos, %

Pello 508 455 412 -96 -18,9

Salla 569 523 493 -76 -13,4

Sodankylä 1466 1327 1295 -171 -11,7

Ylitornio 738 788 656 -82 -11,1

Inari 1370 1262 1231 -139 -10,1

Kemi 5434 5400 5093 -341 -6,3

Kolari 633 633 595 -38 -6,0

Posio 578 581 545 -33 -5,7

Utsjoki 121 117 116 -5 -4,1

Tornio 3773 3722 3721 -52 -1,4

Muonio 274 280 271 -3 -1,1

Simo 525 476 527 2 0,4

Kittilä 1177 1163 1186 9 0,8

Keminmaa 996 1069 1004 8 0,8

Pelkosenniemi 152 150 156 4 2,6

Enontekiö 253 267 261 8 3,2

Rovaniemi 11175 11530 11725 550 4,9

Kemijärvi 1404 1425 1485 81 5,8

Tervola 382 414 406 24 6,3

Ranua 639 638 770 131 20,5

Savukoski 97 138 125 28 28,9

Lappi 32264 32358 32073 -191 -0,6

Koko maa 710120 685056 702026 -8094 -1,1

Lähde: Poliisin tulostietojärjestelmä

Taulukko 4.1.2.2.

Kiireellisten ja viipymättä

hoidettavien hälytystehtävien

lukumäärä

Lapissa ja koko maassa

vuosina 2008–2010.

niossa runsaalla prosentilla (Taulukko 4.1.2.2). Tornio

ja Kemi ovat pinta-alaltaan erittäin pieniä koko

maakunnan tai Rovaniemen pinta-alaan verrattuna, ja

toimintaympäristöt ovat siten hyvin erilaiset.

Koko Lapin väestömäärään suhteutettuna hälytystehtäviä

oli vuonna 2010 eniten Kemissä – yli

kaksinkertaisesti Utsjokeen ja Pelloon verrattuna.

Selvästi maakunnan keskimääräistä tasoa korkeammat

arvot olivat myös Rovaniemellä ja Kittilässä.

Turismin aiheuttama vaikutus hälytystehtävämäärään

ei ole aivan yksiselitteinen. Kittilässä Levin vaikutus

todennäköisesti näkyi myös tilastoissa. Sen

sijaan Kolari (Ylläs) tai Inari (Saariselkä) eivät nouseet

samalla tavoin esiin. Savukoskella, Ranualla ja

Kemijärvellä asukaslukuun suhteutettujen hälytystehtävien

määrä kasvoi selvästi – Pellossa, Sallassa

ja Sodankylässä määrä sen sijaan laski yhtä selvästi.

(Taulukko 4.1.2.3).


Kunta

2008

lkm

2009

lkm

2010

lkm

2008–2010

muutos, lkm

2008–2010

muutos, %

Pello 1204,9 1106,0 1024,6 -180,3 -15,0

Salla 1303,8 1214,0 1165,2 -138,6 -10,6

Sodankylä 1632,2 1495,7 1471,4 -160,7 -9,8

Inari 1970,1 1838,0 1793,7 -176,4 -9,0

Ylitornio 1493,0 1625,7 1364,7 -128,3 -8,6

Kolari 1667,5 1639,9 1543,9 -123,7 -7,4

Kemi 2397,1 2390,0 2255,5 -141,6 -5,9

Posio 1414,2 1445,3 1381,5 -32,7 -2,3

Utsjoki 906,4 885,0 890,9 --15,4 -1,7

Muonio 1159,5 1186,4 1140,1 -19,5 -1,7

Kittilä 1972,5 1925,8 1939,5 -33,0 -1,7

Tornio 1686,4 1655,2 1659,2 -27,2 -1,6

Keminmaa 1143,3 1237,8 1166,6 23,4 2,0

Simo 1463,2 1342,4 1507,4 44,2 3,0

Rovaniemi 1899,7 1942,6 1959,1 59,4 3,1

Pelkosenniemi 1429,9 1434,0 1522,0 92,0 6,4

Enontekiö 1287,5 1394,3 1386,8 99,3 7,7

Tervola 1076,1 1191,0 1172,7 96,7 9,0

Kemijärvi 1580,7 1645,9 1743,2 162,4 10,3

Ranua 1416,2 1440,8 1747,2 331,0 23,4

Savukoski 779,7 1134,9 1058,4 278,7 35,7

Lappi 1749,8 1758,9 1745,5 -4,3 -0,2

Koko maa 1339,7 1286,2 1311,8 -27,9 -2,1

Lähde: Poliisin tulostietojärjestelmä

Taulukko 4.1.2.3.

Kiireellisten ja viipymättä

hoidettavien

hälytystehtävien lukumäärä

10 000 asukasta

kohden Lapissa ja

koko maassa vuosina

2008–2010.

37


4.1.3. Tutkintapalvelut

Johtopäätökset

Rikosten tutkinta-aikaa on kyetty 2000-luvulla lyhentämään merkittävästi, mutta vuoteen 2008 verrattuna

keskimääräinen tutkinta-aika jatkui Lapissa 11 vuorokaudella. Keskimääräinen rikoslakirikosten (pl.

liikennerikokset) tutkinta-aika oli 112 vuorokautta vuonna 2010.

Rikosten selvitysaste on kehittynyt erittäin myönteisesti. Poliisin hallintorakenneuudistuksen eräs keskeisistä

tavoitteista oli esitutkintaprosessien yhtenäistäminen ja kehittäminen ja siinä näytetään onnistuneen.

Toimenpide-ehdotukset

Esitutkintaprosessiin liittyviä prosesseja on edelleen kehitettävä. Erityistä huomiota on kiinnitettävä

syyttäjäyhteistyöhön, rikosten esikäsittelytoimintaan sekä nuorten tekemien rikosten tutkintaan. Syyttäjän

kanssa tehtävää yhteistyötä on käytettävä hyväksi, jotta tutkintaprosessia voidaan ennakoida ja edetä

suunnitelmallisesti.

Hyväksi havaittujen toimintamallien kehittämistä on jatkettava. Poliisilaitosten johdon on seurattava

systemaattisesti tutkintayksiköidensä tulosta ja tutkintaprosessin laatua sekä puututtava aktiivisesti havaittuihin

poikkeamiin. Rikostutkintaa ja -torjuntaa on kehitettävä tietojohtoisen poliisitoiminnan periaatteiden

mukaisesti.

Arviointiasetelma

Johdanto

Arviointikriteerit Arviointikysymykset Indikaattorit

Rikosten määrällinen kehitys Miten rikoslakirikosten (pl. liikennerikokset)

määrä on muuttunut

vuosina 2008–2010?

Rikosten tutkinta-aika Onko rikosten tutkinta-ajassa

tapahtunut muutoksia vuosina

2008–2010?

Rikosten selvitysaste Onko rikosten selvitysaste muuttunut

vuosina 2008–2010?

Poliisin tutkintapalveluja arvioitiin rikoslakirikosten

tutkinta-ajalla ja selvitysasteella. Rikoslakirikoksilla

tarkoitetaan vankeusuhan sisältäviä rikoksia, jotka

voidaan edelleen jaotella muun muassa omaisuusrikoksiin,

henkeen ja terveyteen kohdistuviin rikoksiin,

liikennerikoksiin sekä huumerikoksiin. Kun

arvioidaan poliisin palvelukykyä, yleisesti käytetty

rajaus on rikoslakirikokset vähennettynä liikenne-

38 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010

Rikoslakirikosten lukumäärä

Poliisin tutkinta-aika (rikoslakirikosten

pl. liikennerikokset,

tutkinta-aika vrk)

Rikosten selvitystaso (rikoslakirikosten

pl. liikennerikokset

selvitysprosentti)

Palvelutavoitteet /

hyvä palvelutaso

Hyvä palvelutaso on tutkintaaikojen

lyhentyminen vuoden

2008 tasosta.

Hyvä palvelutaso on selvitysasteen

paraneminen vuoden 2008

tasosta.

rikoksilla. Perusteena tälle on, että liikennerikokset

ovat pääsääntöisesti selviä jo valmiiksi.

Lähitulevaisuuden näkymät

Erityisesti väkivaltarikollisuuden määrä laski merkittävästi

vuosien 2008 ja 2010 välillä (-6,0 %).

Omaisuusrikoksia poliisin tietoon tuli Lapissa vuon-


na 2010 sen sijaan neljä prosenttia enemmän kuin

vuonna 2008. Omaisuusrikollisuudessa määrät ovat

kuitenkin pysyneet jokseenkin samalla tasolla koko

2000-luvun. Poliisi on pystynyt tehostamaan toimintaansa

rikosten selvittämisessä. Koska suuri osa tästä

perustuu uusiin toimintamenetelmiin, on syytä uskoa

että toiminta jatkuu tehokkaana myös tulevaisuudessa.

Huumerikosten määrä lähes kaksinkertaistui

vuosien 2008 ja 2010 välillä, törkeiden huumausainerikosten

määrä kolminkertaistui. Vaikka huumausainerikollisuuden

torjuntaan ei ole käytetty juurikaan

aiempaa enempää resursseja, on rikollisuutta siis

kyetty paljastamaan merkittävästi enemmän. Rikostorjunnan

painotusten tulee olla tulevina vuosina sellaisia,

joilla pystytään jatkamaan sekä väkivalta- että

omaisuusrikosten määrän aleneva kehitys.

Rikoslakirikosten (pl.liikennerikokset)

määrän muutos kunnittain 2008-2010 (%)

18,4 - 84,9 (4)

6,4 - 18,3 (4)

-2,7 - 6,3 (4)

-14,3 - -2,8 (3)

-32,2 - -14,4 (6)

# Kemi Kemi Kemi Kemi Kemi Kemi Kemi Kemi Kemi

Kemi Kemi Kemi

############# Oulu Oulu Oulu Oulu Oulu Oulu Oulu Oulu

Oulu Oulu

############# Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi

Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi Rovaniemi

Kuva 4.1.3.1. Rikoslakirikosten (pl.liikennerikokset) määrän

muutos (%) kunnittain Lapissa vuosina 2008–2010.

0

Miten rikoslakirikosten (pl. liikennerikokset)

määrä on muuttunut vuosina 2008–2010?

Rikoslakirikosten määrä kasvoi Lapissa.

Vuonna 2010 poliisin tietoon tuli Lapissa yhteensä

10 521 rikoslakirikosta (pl. liikennerikokset). Määrä

kasvoi runsaalla 600 rikoksella eli kuudella prosentilla

vuoteen 2008 verrattuna. Koko maassa samaan aikaan

rikosten määrä sen sijaan laski kolme prosenttia. Pellossa

ja Kolarissa määrä laski lähes kolmanneksen, Savukoskella

ja Pelkosenniemellä kehitys oli puolestaan

päinvastainen. (Taulukko 4.1.3.1. ja Kuva 4.1.3.1.)

Rikosten tutkinta-ajan ja selvitysasteen tarkastelu

kuntatasolla on ongelmallista. Poliisihan ei lähtökohtaisesti

toimi kunnittain eikä myöskään rikostutkintaa

ole jaoteltu alueen kuntien mukaisesti, vaan

yleisesti lyhytkestoiseen ja vaativampaan, pitkäkestoiseen

tutkintaan. Näin ollen sekä tutkinta-aika että

selvitysaste kuvaavat kunnittain ehkä ennemminkin

sitä, kuinka rikokset jakautuvat näiden kesken.

Lapissa kuitenkin rikostutkinta on hajautettu osin

etäisyyksistä johtuen useampiin toimipisteisiin, joilla

on ns. aluevastuu. Näin ollen kunnittainen vertailu on

mahdollista ja oikeutettuakin.

Asukaslukuun suhteutettuna kunnittainen järjestys

säilyi lähes samana (Taulukko 4.1.3.2.). Poliisiasemien

sijoituskuntien ja muiden kuntien välillä

ei ollut eroa rikosmäärissä. Kun tarkastellaan kaikkia

poliisille ilmoitettuja rikoksia, Lapissa oli kasvua

vuodesta 2008 lähes 15 prosenttia. Tämä johtui

pääosin liikennerikkomusten määrän kasvusta. Liikennerikkomusten

määrän kasvu puolestaan selittyy

automaattisen liikennevalvonnan tiukentuneella

puuttumiskynnyksellä.

Onko rikosten tutkinta-ajassa tapahtunut

muutoksia vuosina 2008–2010?

Keskimääräinen tutkinta-aika piteni 11

vuorokaudella.

Rikostorjunnassa, joka sisältää muun muassa rikosten

ennaltaehkäisyn ja tapahtuneiden rikosten esitutkinnan,

painotetaan suunnitelmallisuutta, pakkokeinojen

tarkoituksenmukaista ja tehokasta käyttöä

39


Kunta

2008

lkm

2009

lkm

2010

lkm

40 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010

2008–2010

muutos, lkm

2008–2010

muutos, %

Pello 112 95 76 -36 -32,1

Kolari 174 168 124 -50 -28,7

Utsjoki 60 60 46 -14 -23,3

Kittilä 360 377 290 -70 -19,4

Inari 339 332 282 -57 -16,8

Ranua 180 208 154 -26 -14,4

Muonio 62 72 56 -6 -9,7

Sodankylä 326 225 297 -29 -8.9

Tervola 118 101 111 -7 -5,9

Kemi 2145 2294 2086 -59 -2,8

Enontekiö 61 66 61 0 0,0

Posio 126 151 133 7 5,6

Simo 108 150 114 6 5,6

Keminmaa 378 465 402 24 6,3

Tornio 1200 1347 1361 161 13,4

Salla 100 132 115 15 15,0

Kemijärvi 393 378 458 65 16,5

Rovaniemi 3458 3999 4092 634 18,3

Ylitornio 139 205 165 26 18,7

Savukoski 24 49 37 13 54,2

Pelkosenniemi 33 71 61 28 84,8

Lappi 9896 10945 10521 625 6,3

Koko maa 350836 346891 340657 -10179 -2,9

Lähde: Poliisin tulostietojärjestelmä

Kunta

2008

lkm

2009

lkm

2010

lkm

2008–2010

muutos, lkm

2008–2010

muutos, %

Kolari 458 435 322 -137 -29,8

Pello 266 231 189 -77 -28,9

Kittilä 603 624 474 -129 -21,4

Utsjoki 449 454 353 -96 -21,4

Inari 487 484 411 -77 -15,7

Ranua 399 470 349 -49 -12,4

Muonio 262 305 236 -27 -10,2

Sodankylä 363 254 337 -25 -7,0

Tervola 332 291 321 -12 -3,5

Kemi 946 1015 924 -22 -2,4

Enontekiö 310 345 324 14 4,4

Keminmaa 434 538 467 33 7,7

Simo 301 423 326 25 8,3

Posio 308 376 337 29 9,4

Tornio 536 599 607 71 13,1

Rovaniemi 588 674 684 96 16,3

Salla 229 306 272 43 18,6

Kemijärvi 442 437 538 95 21,5

Ylitornio 281 423 343 62 22,1

Savukoski 193 403 313 120 62,4

Pelkosenniemi 310 679 595 285 91,7

Lappi 537 595 573 36 6,7

Koko maa 671 660 646 -25 -3,7

Lähde: Poliisin tulostietojärjestelmä

Taulukko 4.1.3.1.

Rikoslakirikosten

(pl.liikennerikokset)

lukumäärä Lapissa ja

koko maassa vuosina

2008–2010.

Taulukko 4.1.3.2.

Rikoslakirikosten

(pl.liikennerikokset)

lukumäärä 10 000

asukasta kohden ja

koko maassa Lapissa

vuosina 2008–2010.


sekä rikoksentekijöiden kattavaa rekisteröintiä. Tietojohtoisen

poliisitoiminnan periaatteita noudattaen

ja analysoitua tietoa hyväksi käyttäen voimavaroja

kohdennetaan tehokkaimmalla tavalla. Rikostorjunnan

vaikuttavuutta parannetaan tehostamalla toimintaa

ja lisäämällä yhteistoimintaa.

Tutkinta-aika on se aika, joka kuluu esitutkinnan

aloituspäivästä siihen saakka, kunnes

rikos on saatu selvitettyä ja tutkinta päätetään.

Tutkinta-aika ulotettiin koskemaan vain

rikoslakirikoksia, joista oli vähennetty liikennerikokset.

Perusteluna tällä on se, että näin saadaan kuvattua

poliisin tosiasiallisen rikostutkinnan suorituskykyä.

Liikennerikokset ovat pääsääntöisesti valmiiksi selviä.

Vuoteen 2008 verrattuna rikoslakirikosten keskimääräinen

tutkinta-aika piteni Lapissa 11 vuorokaudella

– hieman koko maan kehitystä enemmän. Eniten

tutkinta-aika jatkui Muoniossa, Pelkosenniemellä

ja Ranualla. Keskimääräinen tutkinta-aika oli vuonna

2010 kuitenkin pisin Savukoskella. Posiolla ja Sallassa

kehitys oli erityisen selvästi myönteinen. Ensin

mainitussa rikokset tutkittiin vuonna 2010 keskimäärin

60 ja jälkimmäisessä 68 vuorokautta lyhemmässä

ajassa kuin vuonna 2008. Valtakunnallista keskiarvoa

nopeammin tapahtuneet rikokset selvitettiin Posion

ohella myös Pellossa ja Keminmaalla. Pienemmissä

kunnissa vuosittainen vaihtelu voi olla suurta johtuen

tutkittavaksi tulevien juttujen laadusta ja määrästä.

Muutama yksittäinen pitkäkestoinen tutkinta voi vaikuttaa

kunnan keskimääräiseen tutkinta-aikaan paljonkin,

koska juttuja on vähän. (Taulukko 4.1.3.3.)

Onko rikosten selvitysaste muuttunut

vuosina 2008–2010?

Rikosten selvitystaso parani Lapissa selvästi

vuoteen 2008 verrattuna.

Rikosten selvitystaso lasketaan siten, että tiettynä

aikana selvitettyjen rikosten määrä suhteutetaan samana

aikana tietoon tulleiden rikosten määrään. Tarkastellut

rikokset olivat rikoslakirikoksia, joista oli

poistettu liikennerikokset, kuten tutkinta-ajan arvioinnissakin.

Lapissa rikosten keskimääräinen selvitysaste

parani selvästi vuoteen 2008 verrattuna. Kehitys oli

samansuuntainen koko maan tilanteen kanssa. Kunnittainen

vaihtelu oli paitsi suhteessa toisiinsa myös

eri vuosina erittäin suurta. Esimerkiksi Sallan kunnan

alueella tapahtuneista rikoksista selvitettiin

vuonna 2010 lähes 90 prosenttia – noin 20 prosenttia

vuotta 2008 paremmin. Savukoskella puolestaan

vuonna 2008 selvitysaste oli myös lähes 90 prosenttia,

mutta vuonna 2010 noin 17 prosenttia heikompi.

Samalla tavoin kuin tutkinta-ajassa, myös rikosten

selvitysaste vaihteli pienemmissä kunnissa vuosittain

merkittävästi johtuen tutkittavaksi tulevien juttujen

laadusta ja määrästä. Isomman rikoskokonaisuuden

selvittäminen voi jonakin vuonna kohottaa selvitystasoa

huomattavasti, kun rikosten kokonaismäärä on

pieni. Merkittävää hallintorakenneuudistuksen toiminnallisten

vaikutusten kannalta on, että rikosten

selvitysasteen hajonta on pienentynyt selvästi. (Taulukko

4.1.3.4.)

41


Kunta

2008

vrk

2009

vrk

2010

vrk

42 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010

2008–2010

muutos, vrk

2008–2010

muutos, %

Posio 131 100 70 -60 -46,3

Salla 216 175 148 -68 -31,5

Keminmaa 107 102 85 -22 -20,9

Pello 79 126 65 -14 -17,7

Kolari 167 162 141 -26 -15,4

Kemi 101 117 95 -5 -5,4

Kittilä 122 100 116 -5 -4,5

Tornio 96 93 95 -2 -1,6

Kemijärvi 102 82 102 1 0,5

Inari 96 117 107 11 11,8

Rovaniemi 92 111 113 21 22,8

Tervola 113 192 145 32 28,3

Ylitornio 138 142 197 59 42,4

Sodankylä 110 137 156 47 42,6

Simo 82 102 126 44 53,8

Savukoski 161 30 252 91 56,7

Enontekiö 86 68 135 49 57,3

Utsjoki 104 170 181 76 73,3

Ranua 71 74 145 74 104,6

Pelkosenniemi 73 80 172 98 134,4

Muonio 44 66 180 135 306,2

Lappi 101 110 112 11 10,7

Koko maa 79 86 88 9 11,4

Lähde: Poliisin tulostietojärjestelmä

Kunta

2008

%

2009

%

2010

%

2008–2010

muutos,

%-yksikköä

2008–2010

muutos, %

Keminmaa 56,1 48,8 42,8 -13,3 -23,7

Utsjoki 58,3 95,0 45,7 -12,7 -21,7

Ranua 63,9 104,8 51,3 -12,6 -19,7

Savukoski 87,5 44,9 73,0 -14,5 -16,6

Tornio 58,1 57,2 51,4 -6,7 -11,5

Posio 75,4 72,8 67,7 -7,7 -10,2

Kemijärvi 49,6 56,9 47,6 -2.0 -4,1

Enontekiö 49,2 54,5 49,2 0,0 0,0

Tervola 50,8 51,5 51,4 0,5 1,0

Inari 52,8 63,3 56,0 3,2 6,1

Rovaniemi 45,7 45,5 49,1 3,4 7,3

Kemi 47,0 51,9 52,8 5,8 12,3

Muonio 51,6 34,7 58,9 7,3 14,2

Salla 75,0 44,7 89,6 14,6 19,4

Kittilä 49,4 44,8 59,7 10,2 20,7

Sodankylä 62,9 65,3 77,1 14,2 22,6

Ylitornio 57,6 64,9 71,5 14,0 24,3

Kolari 36,2 67,3 56,5 20,2 55,9

Pello 42,9 62,1 67,1 24,2 56,6

Simo 34,3 47,3 55,3 21,0 61,3

Pelkosenniemi 33,3 32,4 70,5 37,2 111,5

Lappi 50,1 52,3 52,7 2,6 5,2

Koko maa 49,3 50,4 52,8 3,4 7,0

Lähde: Poliisin tulostietojärjestelmä

Taulukko 4.1.3.3.

Rikoslakirikosten

(pl.liikennerikokset)

tutkinta-aika (vrk)

Lapissa ja koko

maassa vuosina

2008–2010.

Taulukko 4.1.3.4.

Rikoslakirikosten (pl.

liikennerikokset) selvitysaste

(%) Lapissa

vuosina 2008–2010.


4.1.4. Poliisipalvelujen saatavuus

Johtopäätökset

Poliisin palveluverkosto on Lapissa varsin kattava ja sijaitsee toiminnallisesti siellä, missä ihmiset muutoinkin

hoitavat asiointinsa.

Toimenpide-ehdotukset

Palvelujen fyysiseen saavutettavuuteen ei ole tarvetta tehdä muutoksia – sen sijaan sähköistä asiointia ja

lupapalvelusalkun käyttöä on tehostettava.

Arviointiasetelma

Arviointikriteerit Arviointikysymykset Indikaattorit

Poliisin palvelujen saatavuus Onko poliisin palvelujen saatavuudessa

tapahtunut muutoksia

Lapissa vuosina 2008–2010?

Johdanto

Poliisin palvelujen saatavuutta arvioitiin fyysisellä

saavutettavuudella. Paikannettujen poliisin toimipisteiden

(ei yhteispalvelupisteitä) ympärille luotiin

säteeltään 20 kilometrin kehät ja laskettiin kehien

sisällä asuvien henkilöiden osuus kunnan koko väestöstä.

Tarkastelun mukainen fyysinen saavutettavuus

koskee ensisijaisesti lupapalveluja, sillä rikostorjunta

ja erityisesti hälytystehtävien hoitaminen edellyttävät

läsnäoloa aivan eri intensiteetillä. Lupapalveluissa

kiinteiden toimipisteiden ohella poliisin palveluja

tarjotaan lupapalvelusalkkujen avulla esimerkiksi

yhteispalvelupisteissä. Nämä ovat periaatteessa täydellisiä

lupapalvelujen myöntämiseen tarkoitettuja,

mukana kannettavia työpisteitä tulostimineen ja

skannereineen.

Lähitulevaisuuden näkymät

Tulevaisuudessa sähköinen asiointi tulee tasa-arvoistamaan

lupapalveluja. Siihen saakka nykyinen

toimipaikkaverkosto on riittävä. Kansalaiset ovat

esimerkiksi vuoden 2009 turvallisuustutkimuksessa

ilmaisseet mielipiteenään, että tärkeämpää kuin

Poliisin toimipisteiden fyysinen

saavutettavuus (20 km etäisyys)

Palvelutavoitteet/

hyvä palvelutaso

Saavutettavuuden ja palvelutason

parantuminen vuodesta

2008

toimipaikan läheinen sijainti on se, kuinka sujuvaa

palvelu toimipaikassa on. Sisällön toimivuuteen ja

käytettävyyteen on kiinnitettävä erityistä huomiota

myös siinä vaiheessa kuin lupapalveluja siirretään

verkkomaailmaan.

Onko poliisin palvelujen saatavuudessa

tapahtunut muutoksia Lapissa vuosina

2008–2010?

Poliisin fyysiset toimipisteet olivat hyvin

saavutettavissa. Tämän lisäksi sähköisellä

asioinnilla ja lupapalvelusalkuilla saatavuus

parani entisestään.

Poliisin toimipisteitä oli Lapissa väestöön nähden

varsin kattavasti. Enintään 20 kilometrin etäisyydellä

poliisin toimipisteestä asui vuonna 2010 noin 80

prosenttia Lapin asukkaista (koko maa noin 90 %).

Osuus ei ole muuttunut vuodesta 2008. Ainoastaan

Tervolassa ei yksikään henkilö asunut alle 20 kilometrin

etäisyydellä poliisin toimipisteestä. Haja-

43


asutusalueella poliisi hoitaa lupapalvelutehtäviä

erityisten siirrettävien lupapalvelusalkkujen avulla,

eikä Tervolassa ole lupapalvelusalkkua käytössä.

Lupapalvelusalkkuihin on yleensä yhdistetty myös

ajanvaraus etukäteen. Suurin osa luvista hankitaan

kuitenkin poliisilaitosten keskuspaikoista, koska

kaupungeissa ovat tarjolla muutkin arkielämälle tarpeelliset

palvelut.

Lapin kummankin poliisilaitoksen pinta-ala on

erittäin suuri. Poiketen muusta maasta Lapissa toimipaikoilla

on hyvin keskeinen merkitys hälytyspalvelujen

tuottamisessa. Esimerkiksi Ivalo on niin

kaukana muista poliisin toimipaikoista, että sinne on

ollut pakko sijoittaa riittävä määrä poliisimiehiä Ivalon

ja Utsjoen hälytysvalmiuden turvaamiseksi. Toimipisteet

ovat myös niin kaukana toisistaan, ettei

tukipartion saanti ole monestikaan mielekästä. Työvuoron

aloittaminen ja lopettaminen sijoittuu useimmiten

suurempiin taajamiin. Poliisipartiot liikkuvat

työvuoronsa ajan toiminta-alueella ja suorittavat

tehtäviä lähimmän partion periaatteella. Poliisipartioiden

sijaintia pyritään suunnittelemaan ennakkoon

oletettavan kysynnän mukaan. Lisäksi toteutetaan

erilaisia teemaluonteisia valvontajaksoja. Hälytyspalvelujen

tuottamiseen osallistuvat mahdollisuuksiensa

mukaan myös Liikkuvan poliisin partiot.

Kuvan 4.1.4.1. perusteella näyttää siltä, että

toimipaikat ovat asiointia varten parhaiten tarjolla

Kemi-Tornion alueella. Mitä pohjoisemmaksi mennään,

sitä heikommalta tilanne vaikuttaa. Työssäkäynti-

ja asiointiliikenteen vaikutukset kysyntään

saattavat vaihdella merkittävästikin.

Arvioinnin tekijä

Ylitarkastaja, FM Konsta Korhonen,

puhelin 071 87 81810, konsta.korhonen(at)poliisi.fi

44 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010

Enintään 20 kilometrin etäisyydellä

poliisin toimipisteestä asuvat

kunnittain v. 2010 (%)

89,8 - 99,6 (3)

78,8 - 89,7 (4)

65,4 - 78,7 (4)

46,8 - 65,3 (5)

0,39 - 46,7 (4)

Ei lainkaan (0)

# Kemi

Kemi Kemi

####### Oulu Oulu Oulu

Oulu Oulu Oulu

####### Rovaniemi

Rovaniemi

Rovaniemi

Rovaniemi

Rovaniemi

Rovaniemi

Rovaniemi

Rovaniemi

Kuva 4.1.4.1. Enintään 20 kilometrin etäisyydellä poliisin toimipisteestä

asuvien osuus (%) kunnan väestöstä Lapissa vuonna

2010.

Tietolähteet

Lähipoliisitoiminnan strategia. Lähipoliisitoiminnan ja

turvallisuusyhteistyön kehittämisen strategiset linjaukset

ja tavoitteet 2010. Poliisihallituksen julkaisusarja 1/2010.

Operatiivisen yhteistyön kehittäminen harvaan asutuilla

alueilla. Työryhmän raportti tammikuu 2011. Ei julkaistu.

Poliisin lääninjohtojen toteuttamat

turvallisuustutkimukset 2003, 2006 ja 2009.

Poliisin tulostietojärjestelmä.

Suomi - Euroopan turvallisin maa? Tutkimus

suomalaisten turvallisuuskäsityksistä. Poliisin ylijohdon

julkaisusarja 7/2009.

0


4.2. Pelastustoimi

4.2.1. Ennalta ehkäisevä toiminta

Johtopäätökset

Lapin pelastuslaitos tuottaa pelastustoimen ennaltaehkäisevän toiminnan palveluja kaikille Lapin kunnille.

Lapissa pelastustoimen valistuksen ja neuvonnan tulos on lähellä valtakunnan keskiarvoa. Valistustyön

valtakunnallinen tulostavoite saavutetaan kuudessa kunnassa. Valistustilaisuuksista suurin osa

käsittelee onnettomuuksien ehkäisyä ja toimintaa häiriötilanteissa. Pelastustoimen järjestämien valistus-

ja neuvontatilaisuuksien määrässä ei ole tapahtunut merkittävää muutosta edellisiin vuosiin verrattuna.

Erityiskohteiden palotarkastukset on suoritettu täysimääräisesti 15 kunnassa ja lähes täysimääräisesti

muissa kuudessa kunnassa. Asuinrakennusten vuosittaisesta tarkastustavoitteesta toteutuu neljäsosa.

Toimenpide-ehdotukset

Lapin pelastuslaitoksen on edelleen jatkettava laaja-alaista onnettomuuksien ennaltaehkäisytyötä ja uusien

toimintamallien kehittämistä.

Kuntien sosiaali- ja terveysviranomaisten ja pelastuslaitoksen on sovittava toimintamallista, jonka avulla

huolehditaan erityisryhmien asumisen paloturvallisuudesta.

Arviointiasetelma

Arviointikriteerit Arviointikysymykset Indikaattorit

Turvallisuuteen liittyvien neuvontapalvelujen

ja valistuksen

saatavuus ja saavutettavuus

Kuinka paljon pelastuslaitos on

tuottanut turvallisuuteen liittyvää

valistusta?

Palotarkastusten toteutuminen Onko palotarkastukset tehty

tavoitteiden mukaisesti?

Johdanto

Pelastustoimen lakisääteisenä tehtävänä on tulipalojen

ja muiden onnettomuuksien ehkäisy, pelastustoiminta

ja väestönsuojelu. Onnettomuuksia ehkäisevän

työn tavoitteena on onnettomuuksien ja niiden aiheuttamien

vahinkojen vähentäminen. Tavoitteeseen pyritään

väestön turvallisuustietoisuuden ja -osaamisen

lisäämisen sekä valvonnan keinoin. Pelastustoimen

tulee lisäksi toimia yhteiskunnassa asiantuntijana

niissä yhteyksissä, joissa onnettomuuksiin voidaan

Pelastustoimen valistustilaisuuksien

ja valistusta saaneen

väestön määrä sekä muutos

edellisestä vuodesta

Tehtyjen tarkastusten määrän

suhde tavoitteisiin

Palvelutavoitteet/

hyvä palvelutaso

Valistusta ja neuvontaa annetaan

20 %:lle väestöstä

Erityiskohteet tarkastetaan

vuosittain

Muut kohteet on tarkastettu

palvelutasopäätöksessä määritellyllä

tavalla

vaikuttaa ennalta. Tapahtuneen onnettomuuden aiheuttamien

vahinkojen laajuuteen voidaan lisäksi vaikuttaa

tehokkaalla pelastustoiminnalla. Merkittävänä

onnettomuuksia ja niiden seurauksia ehkäisevänä

osatekijänä on omatoimisuuden parantuminen onnettomuustilanteisiin

varautumisessa. Omatoimisen turvallisuustyön

merkitys korostuu erityisesti alueilla,

joilla onnettomuuskohteen saavuttamiseen hälytetyllä

avulla kuluu paljon aikaa.

45


Pelastustoimeen kuuluvista onnettomuuksien

ennaltaehkäisyn palveluista peruspalvelujen arvioinnin

kohteena oli palotarkastusten sekä valistus- ja

neuvontatoiminnan toteutuminen. Tarkastelussa keskityttiin

pääosin vuoden 2010 toteumaan ja tilanteen

kehitykseen edeltäneisiin vuosiin verrattuna. Peruspalvelujen

arvioinnissa käytetty hyvän palvelutason

määrittely perustuu pelastustoimen lainsäädäntöön ja

valtakunnallisiin tulostavoitteisiin.

Arvioinnissa käytetyt tiedot perustuvat pelastustoimen

resurssi- ja onnettomuustietokantaan

(PRONTO). PRONTO-tietokannasta kerättyjen tietojen

luotettavuus ja vertailtavuus on sidoksissa tapaan,

jolla pelastuslaitos kirjaa aluettaan ja toimintaansa

koskevat tiedot järjestelmään. Vaikka tilanne on parantunut,

ovat tilastotiedot osin epätäydellisiä ja paikoin

tietoja on syötetty tietokantaan ilmeisen väärin.

Hallinto- ja palvelurakenneuudistuksen

vaikutusten seuranta

Valtion aluehallinnon uudistuksella ei pelastustoimen

osalta ollut sellaista vaikutusta, joka välittyisi

pelastustoimen peruspalvelujen saajalle. Aluehallinnon

uudistus ja mahdollinen pelastuslain uudistus

mahdollistavat kuitenkin pelastustoimea valvovan

aluehallintoviranomaisen keskittymisen nykyistä tavoitteellisemmin

palvelutason valvontaan ja raportointiin.

Tällä olisi vaikutusta palvelujen tasapuoliseen

tuottamiseen.

Lähitulevaisuuden näkymät

Pelastustoimen keskeisenä haasteena tulee edelleen

olemaan ennaltaehkäisevän toiminnan tehostaminen.

Mikäli pelastustoimen henkilöresurssit tulevat entisestään

vähenemään, on uusien yhteistoimintaa hyödyntävien

toimintamallien kehittäminen ensiarvoisen

tärkeää. Turvallinen elinympäristö, häiriöttömästi toimivat

palvelut ja työpaikkojen turvallisuus ovat kaikkien

yhteinen, ei ainoastaan pelastuslaitoksen, tavoite.

Pelastuslain uudistamisen yhteydessä suunnitellut

merkittävät muutokset, jotka koskevat sekä turvallista

rakennuksesta poistumista että pelastustoimen

valvonnan toteuttamista, tulevat toteutuessaan

tukemaan tätä kehityssuuntaa. Palotarkastustoiminnan

uudistamisen myötä pelastustoimen valvontaa

46 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010

kohdistetaan entistä enemmän tarvearvioinnin kautta.

Tässä yhteydessä korostuu myös pelastustoimen palvelutasoa

valvovan valtion rooli; todellisten uhkien

havaitseminen, toimenpiteiden perusteltu kohdistaminen

ja niiden vaikuttavuuden mittaaminen nousee

tällöin entistä suurempaan osaan palvelujen tasapuolisen

tuottamisen näkökulmasta.

Pelastuslain uudistaminen tulee vaikuttamaan

merkittävästi pelastustoimen palotarkastustyön

toteuttamiseen. Tarkastusten kohdentamiseksi

ja jaksottamiseksi pelastuslaitokset tulevat laatimaan

valvontasuunnitelmat, jotka perustuvat kohdetyyppikohtaiseen

uhka-arviointiin ja yksittäisen

kohteen turvallisuustason arviointiin. Suunnitelmat

valvonnan toteuttamiseksi tullaan tekemään valtakunnallisesti

yhtenevin perustein. Palotarkastusten

lukumäärät eivät todennäköisesti tule merkittävästi

muuttumaan nykyisestä.

Onnettomuusriskien havaitsemiseksi tarvitaan

paitsi kehittymässä olevaa todennäköisyystarkastelua

ja tapahtuneista onnettomuuksista saatuun tietoon

perustuvaa turvallisuuden tilannekuvaa, myös

järjestelmällistä viranomaisten välistä yhteistyötä.

Pelastustoimen keskeinen tietotarve tulee koskemaan

erityisryhmien asumista ja muiden sellaisten onnettomuusriskejä

aiheuttavien kohteiden muodostumista,

jotka eivät tule esille pelastustoimen riskiaineiston

perustana olevista tietokannoista.

Kuinka paljon pelastuslaitos on tuottanut

turvallisuuteen liittyvää valistusta?

Valtakunnallisen valistus- ja neuvontatyön

määrällinen tavoite saavutettiin Lapissa kuudessa

kunnassa. Kuntien välillä oli suuria eroja.

Valistuksen ja neuvonnan tavoitteena on turvallisuustietoutta

ja osaamista lisäämällä vaikuttaa myönteisesti

asenteisiin sekä toimintatapoihin vaara- ja onnettomuustilanteissa.

Pelastustoimelle on asetettu

erääksi vuoden 2010 tulostavoitteeksi antaa valistusta

ja neuvontaa 20 prosentille väestöstä. Pelastustoimen

valistus- ja neuvontatyö tavoitti Lapin pelastuslaitoksen

tilastoimien tietojen mukaan noin 13 prosenttia

väestöstä. Lapissa pelastustoimen valistuksen ja neuvonnan

tulos oli lähellä valtakunnallista keskiarvoa,


Pelastustoimen valistuksen ja neuvonnan

tavoittama osuus alueen asukasmäärästä (%)

20 - 25 (6)

15 - 19 (2)

10 - 14 (8)

7 - 9 (2)

< 7 (3)

Lapin ka. 13

Valtakunnan ka. 15

Lähde: PRONTO-tietokanta

Kuva 4.2.1.1. Pelastustoimen valistuksen ja neuvonnan tavoitettavuus

(%) pelastustoimen alueen asukasmäärästä Lapissa

vuonna 2010.

sillä koko maassa pelastustoimen valistus- ja neuvonta

tavoitti pelastuslaitosten tilastoimien tietojen

mukaan 15 prosenttia väestöstä. Valistusta saaneiden

määrä kasvoi Lapissa vuodesta 2009 yli neljä prosenttiyksikköä.

(Kuva 4.2.1.1)

Valistuksen ja neuvonnan määrässä on ollut pitkään

suuria sekä pelastustoimen alueiden että kuntien

välisiä eroja myös siinä, kuinka voimakkaasti väestön

tavoittamiseen panostetaan. Lapin pelastuslaitos,

joka kattaa kaikki Lapin kunnat, on järjestänyt toimikautensa

aikana paljon valistustilaisuuksia. Kuitenkin

erot yksittäisten kuntien välillä olivat Lapissakin

huomattavan suuria. (Kuva 4.2.1.2.)

Lapin pelastuslaitoksen järjestämien valistustilaisuuksien

määrä oli vuosina 2009 ja 2010 lähes

sama, noin 430 tilaisuutta. Lukumääräisesti eniten

Pelastustoimen järjestämien

valistus- ja neuvontatilaisuuksien

määrä 1000 asukasta kohden (kpl)

4,0 - 4,9 (6)

3,0 - 3,9 (6)

2,0 - 2,9 (5)

1,0 - 1,9 (4)

Lapin ka. 2,0

Valtakunnan ka. 2,3

Lähde: PRONTO-tietokanta

Kuva 4.2.1.2. Pelastustoimen järjestämien valistus- ja neuvontatilaisuuksien

määrä (kpl) 1000 asukasta kohden Lapissa vuonna

2010.

valistus- ja neuvontatilaisuuksia järjestettiin Rovaniemellä

ja Sodankylässä ja vähiten Pelkosenniemellä,

Kittilässä ja Savukoskella.

Lapin pelastuslaitoksen järjestämien valistus-

ja neuvontatilaisuuksien aiheet jakautuivat siten, että

onnettomuuksien ennaltaehkäisyä käsiteltiin 36 prosentissa

ja toimintaa hätätilanteissa 35 prosentissa

koulutustilaisuuksista. Pääasiassa nuorille suunnattujen

kampanjoiden osuus oli 12 prosenttia (Nou

Hätä, 112-päivä ja Tulipysäkki). Valistustilaisuuksien

aiheiden painotus oli hyvä ja tuki ennalta ehkäisevän

työn tavoitteita.

Lapin pelastuslaitos onnistui erityisesti nuorille

suunnatun Nou Hätä -kilpailun toteuttamisessa

yhteistyössä koulujen kanssa. Lapin maakunnallisiin

kilpailuihin osallistui vuosittain noin 200 koululaista

47


15 kunnan alueelta. Lapin joukkue, Napapiirin yläaste

Rovaniemeltä, voitti kansallisen kilpailun vuosina

2007 ja 2009. Vuonna 2010 Lapin joukkue oli

kolmannella sijalla.

Onko palotarkastukset tehty tavoitteiden

mukaisesti?

Lapissa tarkastettiin vuonna 2010 lähes kaikki

erityiskohteet. Tarkastusten määrä lisääntyi jonkin

verran. Asuinrakennuksista ja muista harvemmin

tarkastettavista kohteista tarkastettiin neljännes

suunnitellusta määrästä.

Lakisääteiset palotarkastukset olivat pelastustoimen

onnettomuuksien ehkäisykeinoista perinteisimpiä.

Rakennuksen teknisten olosuhteiden valvonnan rinnalla

palotarkastustyö oli luonteeltaan enenevässä

määrin valistavaa ja turvallisuuskulttuuria edistävää

Kerran vuodessa tarkastettavien kohteiden

palotarkastusprosentti

100 (15)

90 - 99 (6)

Lapin ka. 99

Valtakunnan ka. 85

Lähde: PRONTO-tietokanta

Kuva 4.2.1.3. Kerran vuodessa tarkastettavien kohteiden palotarkastusprosentti

Lapissa vuonna 2010.

48 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010

toimintaa, joka keskittyi tarkastettavan kohteen omiin

turvallisuutta parantaviin ja ylläpitäviin valmiuksiin.

Palotarkastuskohteet jaetaan pääsääntöisesti

vuosittain tarkastettaviin, niin kutsuttuihin erityiskohteisiin,

sekä asuinrakennuksiin ja niihin rinnastettaviin

kohteisiin. Erityiskohteessa henkilöille, omaisuudelle

ja ympäristölle aiheutuvan vaaran katsotaan

olevan tavanomaista suurempi, minkä vuoksi näihin

kohteisiin on kohdistettu turvallisuutta lisääviä velvoitteita,

kuten pelastussuunnitelmien laadintaa ja

vuosittaisia palotarkastuksia. Koulut, sairaalat, kauppakeskukset,

majoitustilat ja teollisuuslaitokset ovat

esimerkkejä kohteista, jotka pelastuslaitoksen tulee

tarkastaa vuosittain. Erityiskohteita on Suomessa

noin 40 000. Näistä lähes puolet on kokoontumis-

ja liiketiloiksi luokiteltavia kohteita. Lapissa erityiskohteita

vuonna 2010 oli 2 036 kappaletta.

Lapin pelastuslaitos tarkasti viime vuonna 99

prosenttia erityiskohteista. Tilanne parani edeltäneestä

vuodesta yhden prosenttiyksikön. Erot erityiskohteiden

palotarkastusprosentissa kuntien välillä

olivat pieniä. Lapissa 15 kunnassa tehtiin kaikkiin

erityiskohteisiin palotarkastus vuoden 2010 kuluessa.

Niissä kunnissa, joissa tarkastusprosentti jäi

alle sadan, tarkastamattomia erityiskohteita oli 1–13

kappaletta. (Kuva 4.2.1.3.)

Asuinrakennusten tarkastusvälistä päättää

pelastuslaitos palvelutasopäätöksessään. Palotarkastusväli

on porrastettu kohteen riskitasosta mukaan

2–10 vuodeksi. Tavallisimmin tarkastus on suunniteltu

tehtävän kymmenen vuoden välein. Vuosittaisesta

tavoitteesta toteutui Lapissa noin neljäsosa.


4.2.2. Nopean avun saanti

Johtopäätökset

Pelastustehtävien määrä pysyi Lapissa lähes ennallaan verrattuna edelliseen vuoteen. Eniten hälytyksiä

aiheuttavat automaattisten paloilmailmaisimien tarkastus- ja varmistustehtävät sekä liikenneonnettomuudet.

Automaattisten paloilmoituslaitosten varmistus- ja tarkastustehtävien määrä kasvoi eniten

edellisvuoteen verrattuna. Eniten väheni maastopalojen määrä.

Pelastustoimi tavoittaa onnettomuuskohteet keskimäärin riskialueiden edellyttämissä toimintavalmiusajoissa.

Eniten toimintavalmiusajan ylityksiä tapahtui I riskialueen hälytystehtävissä Kemin, Rovaniemen

ja Tornion keskusta-alueilla.

Toimenpide-ehdotukset

Pelastustoimen on edelleen kehitettävä menetelmiä automaattisten paloilmoituslaitosten virheellisten

hälytysten määrän vähentämiseksi.

Pelastustoimen on edelleen kehitettävä PRONTO -tietojärjestelmää siten, että sieltä saadaan asianmukaista

ja luotettavaa materiaalia arvioitaessa nopean avun saatavuutta eri riskialueilla.

Arviointiasetelma

Arviointikriteerit Arviointikysymykset Indikaattorit

Hälytyspalvelujen kysyntä Onko pelastustoimen hälytyspalvelujen

kysynnässä tapahtunut

muutoksia?

Hälytyspalvelujen saatavuus Onko pelastustoimen hälytyspalvelujen

saatavuudessa

tapahtunut muutoksia?

Johdanto

Pelastustoimen palvelujen saatavuuden tason määrittelee

pelastusalan lainsäädäntö, minkä lisäksi tavoitteita

on asetettu pelastustoimen valtakunnallisin

tulostavoittein. Palvelujen alueellinen saatavuus ja

taso määritellään yksityiskohtaisemmin pelastustoimen

alueen palvelutasopäätöksessä, joka laaditaan

yhteistyössä alueen kuntien kanssa. Pelastuslaitoksen

tuottamien onnettomuuksien ehkäisyn, pelastustoiminnan

ja väestönsuojelun palvelujen tason ja

kohdentamisen tulee perustua alueen tunnistettuihin

ja arvioituihin onnettomuusuhkiin.

Pelastustoimen tuottamasta nopeasta avusta

käytetään nimitystä pelastustoiminta. Pelastustoi-

Hälytystehtävien lukumäärä ja

jakautuminen

Toimintavalmiusajan muutos ja

suhde palvelutavoitteisiin

Palvelutavoitteet/

hyvä palvelutaso

Hälytystehtävien lukumäärä

vähenee pelastustoimen TTS:n

mukaisesti

Vahvuus 1+3 saavutetaan

kohteen riskialueen mukaisessa

toimintavalmiusajassa

minnan suunnitteluperusteena ja usein hyvän palvelutason

määritelmänä käytetään sisäasiainministeriön

antamia ohjeita toimintavalmiudesta ja palvelutasopäätöksistä,

jotka tulkitsevat lainsäädännön osoittamaa

velvoitetta pelastustoiminnan voimavarojen

suuntaamisesta alueen onnettomuusuhkien mukaisesti.

Vuotta 2010 koskevan peruspalvelujen arvioinnin

kohteena oli pelastustoiminnan osalta nopean

avun kysyntä ja saatavuus, joita arvioitiin tarkastelemalla

pelastustoimen hälytystehtäviä ja toimintavalmiusaikaa

sekä niissä tapahtunutta muutosta.

49


Lähitulevaisuuden näkymät

Pelastustoimen palvelutaso perustuu tällä hetkellä

pääosin usean vuoden välein laadittuun riskianalyysiin,

jossa tilanne esitetään stabiilina. Todellisten onnettomuusriskien

havaitsemiseksi tullaan kuitenkin

staattisen riskiaineiston lisäksi tarvitsemaan reaaliaikaista

turvallisuuden tilannekuvan seurantaa.

Turvallisuuspalveluja tuottavien viranomaisten

tulee kyetä havaitsemaan kehityssuunnat ja muuttuvat

tarpeet ja muokkaamaan toimintaansa nykyistä

joustavammin. Palvelujen tarve vaihtelee ja kehittyy

vuodenajan, kuukauden, viikonpäivän ja vuorokaudenajan

sekä kunnan ja sen osan mukaan. Meneillään

oleva toimintavalmiusohjeen uudistaminen liittyy

juuri riskikohteen tunnistamiseen ja tapahtuneeseen

onnettomuuteen vastaamiseen liittyvien määreiden

tarkoituksenmukaisuusarviointiin.

Henkilöstön saatavuusongelmat liittyvät palvelujen

tuottamiseen ja niiden tarpeiden mukaiseen

kohdentamiseen. Henkilöstövoimavarojen puute

Pelastustoimen hälytystehtävien määrän muutos (%)

vuonna 2010 verrattuna vuoteen 2009

> 20 (2)

10 - 20 (2)

Pelastustoimen hälytystehtävien määrän muutos (%)

0 - 9 (4)

vuonna 2010 verrattuna vuoteen 2009

< 0 (13)

> 20 (2)

10 - 20 (2)

0 - 9 (4)

Lapin < ka. 0 -0,7(13)

Valtakunnan ka. 11

Lapin ka. -0,7

Valtakunnan Lähde: PRONTO-tietokanta

ka. 11

Kuva 4.2.2.1. Pelastustoimen Lähde: PRONTO-tietokanta hälytystehtävien määrän muutos

(%) Lapissa vuonna 2010 verrattuna vuoteen 2009. Määrissä ei

ole huomioitu ensivastetehtäviä.

50 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010

ilmenee erityisesti harvaanasutuilla alueilla, kun

väestön ikääntyessä ja nuorten poismuuton myötä

pelastustoimella on kasvavia vaikeuksia rekrytoida

riittävästi uutta nuorta sivutoimista henkilöstöä. Paikoin

henkilöstön saatavuuteen liittyvät ongelmat

kohdistuvat tiettyyn vuorokaudenaikaan, mikä riittää

estämään painopisteajattelun toteuttamista palvelujen

tuottamisessa.

Tässä tilanteessa ratkaisuja onnettomuuksien

ehkäisemiseksi ja niiden vaikutusten rajoittamiseksi

tulee hakea paitsi paikallisten voimavarojen

yhdistämisestä ja harkitusta sijoittamisesta, myös

yhteistyöstä viranomaisten ja kolmannen sektorin

kesken. Tämän vuoksi pelastustoimen tulee säilyä

voimakkaana toimijana paikallisessa turvallisuusyhteistyössä,

mikä tarjoaa työkalun turvallisuuteen

liittyvien haasteiden ratkaisemiseen paikallisesti,

vallitsevan tarpeen mukaan ja saatavilla olevia voimavaroja

yhteisesti hyödyntäen.

Onko pelastustoimen hälytyspalvelujen

kysynnässä tapahtunut muutoksia?

Lapissa pelastustoimen hälytystehtävien määrä

väheni hieman edelliseen vuoteen verrattuna.

Vuonna 2010 pelastustoimen hälytystehtäviä oli 27

vähemmän kuin vuonna 2009. Tehtävämäärät vähenivät

13 Lapin kunnassa. Suurimmassa osassa kuntia

hälytysmäärän muutos edelliseen vuoteen verrattuna

oli hyvin pieni. Savukoskella ja Sodankylässä hälytystehtävien

määrä lisääntyi yli 20 prosenttia. Eniten hälytystehtäviä

oli Rovaniemen kaupungissa, ja hälytystehtävien

määrä lisääntyi edellisestä vuodesta 27:llä.

Vuonna 2010 hälytystehtävien lukumäärä

lisääntyi kaikilla muilla Suomen pelastustoimen alueilla

paitsi Lapissa. Koko maassa hälytystehtävien

määrä lisääntyi keskimäärin 11 prosenttiyksikköä

edellisestä vuodesta. (Kuva 4.2.2.1. ja Kuva 4.2.2.2.)

Vuonna 2010 eniten Lapin palokuntia työllistivät

automaattisten paloilmoittimien tarkastus- ja varmistustehtävät.

Huolestuttavaa oli se, että näiden tehtävien

määrä kasvoi 16 prosenttiyksikköä edellisestä

vuodesta. Valtakunnallisen selvityksen mukaan 98

prosenttia automaattisten paloilmoittimien tarkastus-

ja varmistustehtävistä oli aiheettomia.


Pelastustoimen hälytystehtävien määrä (kpl)

1000 asukasta kohden

> 17,0 (17)

15,0 - 16,9 (2)

< 14,9 (2)

Lapin ka. 20,0

Valtakunnan ka. 15,7

Lähde: PRONTO-tietokanta

Kuva 4.2.2.2. Pelastustoimen hälytystehtävien lukumäärä (kpl)

1000 asukasta kohden Lapissa vuonna 2010. Määrissä ei ole

huomioitu ensivastetehtäviä.

Liikenneonnettomuuksien määrä kasvoi edelleen,

ja kasvua vuodesta 2009 oli kuusi prosenttiyksikköä.

Eniten liikenneonnettomuuksia tapahtui

Rovaniemellä ja Torniossa. Maastopalojen määrä

puolestaan väheni vuodesta 2009 lähes puolella.

Syynä tähän oli se, että kesä 2009 oli erittäin vähäsateinen,

kun taas vuoden 2010 kesän sademäärä oli

normaali.

Onko pelastustoimen hälytyspalvelujen

saatavuudessa tapahtunut muutoksia?

Lapissa palokunta saapui onnettomuuspaikalle

aiempaa nopeammin.

Lapin pelastuslaitoksen toimintavalmiusajat lyhenivät

I ja II riskialueilla ja alittivat kansallisen toimintavalmiusaikavaatimuksen

kaikilla riskialueilla. Eniten

toimintavalmiusajan ylityksiä oli Lapin kaupunkien

keskusta-alueella tapahtuvissa hälytyksissä, vaikka

niiden osalta ylitysprosentti vähentyi edellisestä vuodesta

kahdeksan prosenttiyksikköä.

Pelastustoiminnan toimintavalmiuden suunnittelu

perustuu alueen jakamiseen maantieteellisiin

riskialueisiin sisäasiainministeriön antaman toimintavalmiusohjeen

mukaisesti. Riskialueiden määrittelyperusteen

yleisimpänä vaihtoehtona käytetään

rakennetun kerrosalan sekä asukkaiden ja tapahtuneiden

liikenneonnettomuuksien määrää, joiden

lisääntyessä myös alueen onnettomuusriskien mahdollisuus

on arvioitu kasvavan. Sisäasiainministeriön

antama palvelutasoa koskeva ohje suosittelee kuitenkin

riskialueiden määrittelyssä tapahtuneiden onnettomuuksien

tilastollista tarkastelua.

Riskialueet jaetaan neljään luokkaan. I riskialueella,

jossa onnettomuuksien todennäköisyyden

on arvioitu olevan suurin, tulee pelastuslaitoksen

pyrkiä saavuttamaan onnettomuuskohde kuudessa

minuutissa saamastaan hälytyksestä. II riskialueella

tavoite on 10 minuuttia ja III riskialueella 20 minuuttia.

IV riskialueella toimintavalmiusaikatavoitetta ei

ole erikseen määritelty.

Pelastustoimen valtakunnallisen palvelutavoitteen

mukaan ensimmäisen pelastusyksikön on

kiireellisessä pelastustehtävässä saavutettava riskialueille

I–III sijoittuva onnettomuuskohde 90

prosentissa tapauksissa riskialueen edellyttämässä

toimintavalmiusajassa. Tässä arvioinnissa toimintavalmiusajan

toteutumista tarkasteltiin ensimmäisen

yksikön sijaan henkilövahvuudella 1+3, sillä toimintavalmiusohje

suosittelee pelastusyksikölle tällaista

vähimmäisvahvuutta. Näin tarkasteltuna Lapin pelastuslaitos

ei onnistunut tavoitteessa I ja II riskialueen

osalta. III riskialueella palvelutavoite täyttyi. (Taulukko

4.2.2.1.)

Lähes kaikilla pelastuslaitoksilla oli vaikeuksia

toimintavalmiusaikatavoitteiden saavuttamisessa.

Kolme pelastuslaitosta koko maassa onnistui tavoitteessaan

I riskialueen osalta ja II riskialueen tavoitteen

saavutti kuusi pelastuslaitosta. Riskialueella III

pelastuslaitokset saavuttivat 90 prosentin tavoitteenkin

selvästi. Lapin toimintavalmiusajat olivat lähellä

muun Suomen toimintavalmiusaikoja.

Toimintavalmiusajan arviointia tulee laajentaa

koskemaan aikaa, joka kuluu onnettomuuden tapahtu-

51


mahetkestä avun saapumiseen ja alkamiseen. Tällöin

tarkasteluun tulee ottaa mukaan kaikki tapahtumaketjuun

liittyvät tekijät, kuten tapahtuman havaitseminen,

hätäkeskuksen toiminta sekä avun lähtö ja

toiminnan aloittaminen. Onnettomuuden maantie-

Taulukko 4.2.2.1. Toimintavalmiuden ylitykset riskialueittain Lapissa vuosina 2009–2010

Vuosi

Hälytysten

lkm

4.2.3. Väestönsuojelun palvelut

Johtopäätökset

Lapissa ei ole väestönsuojapaikkoja koko väestölle. Väestönsuojapaikat sijoittuvat kuntien keskustaajamiin

ja suurin osa niistä on Rovaniemellä, Kemissä, Torniossa ja Kemijärvellä. Lapissa, kuten muuallakin

Suomessa, väestönsuojia ei juuri ole kaupunkeja ympäröivillä pientaloalueilla eikä ollenkaan

maaseudulla.

Syy väestönsuojien vähäiseen määrään Lapissa johtuu siitä, että varsinkaan maaseutumaisissa kunnissa

ei ole ollut sellaisia rakennushankkeita, jotka olisivat vaatineet väestönsuojan rakentamista.

Väestön suojaamisen keinot normaaliolojen onnettomuus- ja muissa vaaratilanteissa ovat ensisijaisesti

suojautuminen asuin- tai muihin sisätiloihin sekä evakuointi. Poikkeusoloissa väestö varaudutaan riskiarvioiden

ja uhkatilanteiden mukaisesti suojaamaan olemassa oleviin väestönsuojiin, mahdollisimman

hyvän suojan antaviin sisätiloihin tai evakuointien avulla.

Lapissa normaaliolojen aikana tarve sisälle suojautumisesta voi johtua säteilyonnettomuudesta tai vaarallisen

aineen onnettomuudesta. Molemmissa tilanteissa sisälle suojautuminen ja koneellisen ilmanvaihdon

sulkeminen voivat antaa riittävän suojan. Edellisiä riskejä suurempi todennäköisyys kuitenkin

on talviaikana tapahtuvan sähkönjakeluhäiriön, vesiepidemian, evakuoinnin tai muun vastaavan tapahtuman

aiheuttama tarve kokoontumistilalle.

Toimenpide-ehdotukset

I riskialue II riskialue III riskialue

Ylitysten

lkm

Ylitykset

%

Hälytysten

lkm

Lapin kuntien on valmisteltava väestönsuojatilat normaaliajan häiriötilanteiden varalle. Häiriötilanteita

voivat olla säteilyonnettomuus, laaja vesiepidemia, talvella tapahtuva sähkönjakeluhäiriö, myrsky tai

muu sellainen tapahtuma, jonka seurauksena kunnan tulee majoittaa ja turvata suuri väkimäärä.

Suojatiloiksi varataan lähinnä koulu- tai vastaavia kiinteistöjä, joissa on laitoskeittiöt, riittävät sosiaaliset

tilat ja koneellinen ilmanvaihto. Ilmanvaihtolaitteet varustetaan ionisoivaa säteilyä suodattavilla suodattimilla

ja rakennusten sähkönsaanti turvataan ulkopuolisella sähkönsyöttöliittymällä. Suojatilahanke

on toteutettava osana Lapin valmiussuunnittelua, yhteistyössä kuntien, Lapin pelastuslaitoksen ja Lapin

aluehallintoviraston kesken.

52 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010

Ylitysten

lkm

Ylitykset

%

Hälytysten

lkm

Ylitysten

lkm

2009 312 114 37 632 124 20 397 22 6

2010 372 107 29 623 110 18 490 26 5

Lähde: PRONTO-tietokanta

teellisellä sijainnilla on vaikutuksensa; harvaan asutulla

alueella esimerkiksi tulipalon havaitsemiseen ja

siitä ilmoittamiseen kuluva aika on pidempi, minkä

vuoksi vahingot ovat usein tiheään asuttua aluetta

suuremmat.

Ylitykset

%


Arviointiasetelma

Arviointikriteerit Arviointikysymykset Indikaattorit

Väestönsuojelun taso Onko väestönsuojapaikkoja

riittävästi?

Johdanto

Geneven yleissopimuksen ja sen lisäpöytäkirjojen

mukaan väestönsuojelulla tarkoitetaan humanitääristen

tehtävien suorittamista, joiden tarkoituksena

on siviiliväestön suojelu vihollisuuksien ja onnettomuuksien

vaikutuksilta sekä välittömien edellytysten

luominen eloonjäämiselle. Väestönsuojeluun varautuminen

on keskeinen osa normaaliolojen häiriötilanteiden

ja poikkeusolojen valmiussuunnittelua. Alueen

pelastustoimi laatii yhteistyössä alueen kuntien kanssa

väestön suojaamista koskevat suunnitelmat sekä

huolehtii oman organisaationsa valmiudesta väestönsuojelutehtäviin

ja omatoimisen varautumisen organisoimisesta

poikkeusolojen varalle.

Väestönsuojien rakentaminen on keskeinen osa

väestönsuojelua. Suojien rakentamisvelvollisuus ja

periaatteet rakennuskohtaisten väestönsuojien rakentamiselle

sekä uudisrakentamisen että muutos- ja

korjausrakentamisen yhteydessä on määritelty pelastuslainsäädännössä.

Aluehallintovirasto voi tietyin

perustein myöntää yksittäistapauksessa vapautuksen

väestönsuojan rakentamisvelvollisuudesta. Sisäasianministeriö

on määritellyt niin kutsutut suojelukohdekunnat,

joilla tarkoitetaan kuntaa tai sen osaa,

jolla on arvioitu olevan erityisen suuri todennäköisyys

joutua aseellisessa kriisissä asevaikutusten kohteeksi,

ja jossa tämän vuoksi väestönsuojelu toteutetaan

tehokkaammin kuin muualla esimerkiksi yleisin

ja painekestoltaan suuremmin väestönsuojin. Koko

maassa suojelukohdekuntia oli vuonna 2010 noin 50.

Lapissa niitä ovat Kemi, Tornio ja Rovaniemi keskusta-alueittensa

osalta.

Väestönsuojalla tarkoitetaan tilaa, joka on

rakennettu antamaan suojaa myrkyllisiltä aineilta,

säteilyltä, sortumilta ja asevaikutuksilta. Väestönsuojat

voivat olla rakenteeltaan esimerkiksi teräsbetonisia

tai kalliosuojia ja ne jaetaan käyttötarkoituksen

mukaisesti kiinteistökohtaisiin väestönsuojiin, yhteisväestönsuojiin

ja yleisiin väestönsuojiin. Yhteisvä-

Väestönsuojapaikkojen määrä

suhteessa asukaslukuun

Palvelutavoitteet/

hyvä palvelutaso

Koko väestöllä on asuinpaikkansa

riskejä vastaava suojautumismahdollisuus.

estönsuojalla tarkoitetaan useampien kiinteistöjen

käytössä olevaa suojaa, joka on tarkoitettu näiden

kiinteistöjen asukkaiden tai työntekijöiden käyttöön.

Yleisellä väestönsuojalla tarkoitetaan puolestaan

kunnan rakentamia ja yleensä suojelukohteissa sijaitsevia

suojia alueella asuvia, työskenteleviä ja oleskelevia

henkilöitä varten.

Vuotta 2010 koskevassa peruspalvelujen arvioinnissa

arviointikohteena olivat väestönsuojapaikkojen

riittävyys. Väestönsuojapaikkojen määrää selvitettiin

pelastuslaitosten PRONTO-järjestelmään

kirjaamien tietojen avulla. Paikkamäärää on tarkasteltu

edellisen kerran keväällä 2008 peruspalvelujen

arviointiraportin yhteydessä.

Lähitulevaisuuden näkymät

Väestön suojaamisen strategia ja uudistuva pelastuslainsäädäntö

tulevat vaikuttamaan varautumisen

järjestelyihin ja vastuunjakoon. Väestön suojaamisen

perusteena tulee kuitenkin myös tulevaisuudessa olemaan

tarve ylläpitää jatkuvaa valmiutta väestön suojaamiseen

onnettomuuksien ja vaaratilanteiden varalta.

Väestönsuojien rakentamista koskevat säädökset

tultaneen uudistamaan pelastuslain uudistamisen

yhteydessä. Hallituksen esityksessä pelastuslaiksi

esitetään muutettavaksi esimerkiksi väestönsuojien

rakentamisvelvoitteen perusteena olevat kerrosalamäärät.

Ehdotuksen mukaisesti 600 neliömetrin raja

suojan rakentamisvelvoitteen syntymiselle nostettaisiin

1 200 ja tuotanto-, varasto- ja kokoontumisrakennusten

osalta 1 500 neliömetriin. Peruskorjattavien

vanhojen rakennusten väestönsuojien rakentamisvelvollisuudesta

luovuttaisiin ja tilalle osoitettaisiin olemassa

olevan suojan kunnostamisvelvoite muutos- ja

korjausrakentamisen yhteydessä. Vuosittain rakennettavien

suojien määrän on näin arvioitu vähenevän

puolella. Myös suojelukohdekunnan käsitteestä tultaisiin

lainmuutoksen yhteydessä luopumaan.

53


Onko väestönsuojapaikkoja riittävästi?

Lapissa ei ole väestönsuojapaikkoja koko väestölle.

Lapissa väestönsuojapaikkoja on 57 prosentille Lapin

pysyvästä väestöstä. Väestönsuojat sijaitsevat

pääasiassa kaupunkien ja kuntien keskustaajamissa.

Eniten väestönsuojia asukasta kohden on Kemijärven

kaupungissa, missä väestönsuojapaikkoja on

enemmän kuin kaupungissa asukkaita. Kemissä ja

Rovaniemellä väestönsuojapaikkoja on liki 90 ja Torniossa

65 prosentille asukkaista. Yhdeksässä Lapin

kunnassa väestönsuojapaikkoja on enintään 10 prosentille

kunnan asukkaista. (Kuva 4.2.3.1.)

Arvioinnissa tarkasteltiin väestönsuojapaikkojen

riittävyyttä ainoastaan kunnissa vakituisesti

asuville henkilöille. Lapissa matkailusesonkien

kausivaihtelut aiheuttavat varsinkin suurimmissa

tunturikeskuskunnissa suuria asukasmäärän vaihteluita.

Sesonkiaikana, maalis-huhtikuussa, näiden

kuntien asukasluku saattaa jopa kaksinkertaistua.

Kemijärvi

Kemi

Rovaniemi

Tornio

Kolari

Muonio

Keminmaa

Sodankylä

Inari

Kittilä

Pelkosenniemi

Ylitornio

Salla

Posio

Ranua

Enontekiö

Pello

Savukoski

Simo

Tervola

Utsjoki

Lappi

Lähde: Lapin pelastustoimen perustiedosto

54 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010

Arviointiryhmä

Johtaja Jari Aalto, puhelin 040 520 0486,

jari.aalto(at)avi.fi

Pelastusylitarkastaja Seppo Lehto, puhelin 0400 695 093,

seppo.lehto(at)avi.fi

Tietolähteet

Pelastuslaki (468/2003).

Valtioneuvoston asetus pelastustoimesta (787/2003).

Pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustietokanta

(PRONTO). Arvioinnissa on käytetty 31.1.2011–30.3.2011

poimittuja tietoja.

Aluehallintovirastojen keskeiset arviot peruspalvelujen

tilasta 2009. Valtiovarainministeriön julkaisuja 26/2010.

Ohje alueen pelastustoimen palvelutasopäätöksen

sisällöstä ja rakenteesta, sisäasiainministeriö 6.6.2008.

Toimintavalmiusohje A:71, 2003, sisäasiainministeriön

pelastusosaston julkaisuja, sarja A.

Väestön suojaamisen strategia 30.11.2007.

Sisäasiainministeriön pelastusosasto.

0–10 11–20 21–30 31–40 41–50 51–60 61–70 71–80 81–90

% % % % % % % % %

Kuva 4.2.3.1. Lapin väestönsuojapaikat suhteessa asukaslukuun Lapissa vuonna 2010.


5. Osaaminen

5.1. Opetustoimi

5.1.1. Perusopetuksen alueellinen saatavuus

Johtopäätökset

Lapin aluehallintoviraston alueella on kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta (PARAS-hanke) vuonna

2007 annetun lain jälkeen yhdistetty tai lakkautettu 19 vuosiluokkien 1–6 koulua ja lakkautusten ennakoidaan

edelleen jatkuvan. Samalla lisääntyy yhtenäisten peruskoulujen ja sellaisten kuntien määrä,

joissa on vain yksi peruskoulu. Peruskoulujen lakkauttamisista huolimatta perusopetuksen alueellisessa

saavutettavuudessa ei ole keskimäärin tapahtunut heikentymistä. Laajassa maakunnassa saavutettavuus

on Manner-Suomeen verrattuna selvästi huonompi.

Eri kunnissa perusopetuksen oppilaat eivät kuitenkaan ole saavutettavuudessa tasa-arvoisessa asemassa,

sillä kuntakohtaiset erot ovat suuria ja näyttävät edelleen suurenevan, kun oppilasmäärä vähenee edelleen

osassa Lapin kuntia ja seutukuntia.

Lapin peruskoululaisista on 28 prosenttia koulukuljetuksessa. Kuljetusoppilaiden määrässä on suuria

eroja kuntien välillä. Lähes 80 prosentilla peruskoululaisista koulumatka on kuitenkin enintään 20 kilometriä

yhteen suuntaan, vaikka keskimäärin kuljetusmatkat ovat pidentyneet. Yli 50 kilometrin koulumatka

yhteen suuntaan on 90 peruskoululaisella.

Lainvastaisia koulumatkajärjestelyjä on Lapissa eniten verrattuna maan muihin alueisiin. Säännösten

vastainen koulumatka-aika odotuksineen on joka päivä 12 oppilaalla ja ainakin kerran viikossa 30 oppilaalla.

Lähellä ylitystä jokaisena koulupäivänä koulumatka on 63 peruskoululaisella.

Toimenpide-ehdotukset

Kunnan kouluverkko on pyrittävä säilyttämään sellaisena, että ainakin vuosiluokkien 1–6 oppilaat voivat

käydä koulua kotoa käsin ja esiopetuspalvelut ovat kohtuullisesti kaikkien oppilaiden saavutettavissa.

Kuntien on suunniteltava niiden raja-alueilla asuvien lasten opetuspalvelujen järjestäminen kuntarajat

unohtaen.

Koulukuljetukset on järjestettävä siten, että perusopetuslaissa säädetyt enimmäisajat eivät ylity. Kuljetukset

ja oppilaiden työjärjestykset on pyrittävä suunnittelemaan niin, että oppilaalle jäisi päivittäisen

koulunkäynnin lisäksi riittävästi aikaa myös lepoon, virkistykseen ja harrastuksiin. Koulussa jaksamista

on tuettava esimerkiksi välipalojen avulla. Kuntien on aktiivisesti tarjottava maksutonta täysihoitoa ja

majoitusta vaihtoehtona niille oppilaille, joilla lakisääteinen koulumatka-aika ylittyy joka päivä.

Kunnissa on edelleen jatkettava erilaisten sähköisten mallien kehittämistä lähiopetuksen tueksi. Erityisesti

verkko-opetuspalvelujen osa-aikaisen käytön mahdollisuutta on harkittava silloin, kun oppilaan

koulumatka-aika on hyvin pitkä.

55


Arviointiasetelma

Arviointikriteerit Arviointikysymykset Indikaattorit

Perusopetuksen alueellinen

saatavuus

Oppilaiden koulumatka- ja majoitusjärjestelyjen

toimivuus

Johdanto

Mitä muutoksia perusopetuksen

saavutettavuudessa on tapahtunut

viime vuosina?

Miten perusopetuksen koulujen

ja oppilaiden määrä on muuttunut?

Miten ikäluokkien on ennustettu

muuttuvan?

Miten kuntien kouluverkon arvioidaan

muuttuvan?

Millaisia vaikutuksia kunta- ja

palvelurakenteen uudistamishankkeella

on ja on ollut

kuntanne kouluverkkoon esi- ja

perusopetuksen oppilaiden

kannalta?

Mitä muutoksia esi- ja perusopetuksen

kuljetusoppilaiden ja

majoitettujen oppilaiden määrissä

on tapahtunut?

Kuinka pitkiä ovat kuljetusoppilaiden

koulumatkat?

Kuinka monella esi- ja perusopetuksen

kuljetusoppilaalla

koulumatka-aika odotuksineen

ylittää säännösten mukaisen

rajan tai on lähellä sitä?

Mitkä ovat syitä matka-aikojen

ylityksille?

Tehtävänä oli arvioida perusopetuksen alueellista

saatavuutta ja siinä tapahtuneita muutoksia edellisiin

vuosiin verrattuna. Saatavuutta arvioitiin maantieteellisenä

saavutettavuutena. Saavutettavuuden

lisäksi arvioitiin kuljetuksessa olevien esi- ja perusopetuksen

oppilaiden koulumatka-aikojen säädöstenmukaisuutta.

Perusopetuksen alueellista saavutettavuutta

arvioitiin ensimmäisen kerran vuonna 2002

ja vuodesta 2004 lähtien arviointi on tehty vuosittain.

Peruskoululaisten koulumatka-aikojen säädöstenmukaisuutta

on selvitetty vuodesta 2005 alkaen.

Maksuton perusopetus on Suomen perustuslain

(731/1999) määrittämä perusoikeus ja julkisen val-

56 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010

Koulusta 5 km:n etäisyydellä

asuvien 7–12- ja 13–15-vuotiaiden

osuus ko. ikäluokasta

ja muutos. Tarkasteluvuodet

2008–2010.

Koulujen lukumäärä ja oppilasmäärät

ja muutos. Tarkasteluvuodet

2008–2010.

Ikäluokkien ennustettu koko ja

muutos 2010–2025.

Kuntien määrä, joilla päätökset

lakkautettavista, yhdistettävistä

ja perustettavista kouluista

vuosille 2011–2015, ko. koulujen

lukumäärä. Kuntien opetustoimen

edustajien arvio muutoksista

vuoden 2015 loppuun

mennessä.

Kuntien opetustoimen edustajien

arviot vaikutuksista hankkeen

aikana 2007–2012.

Kuljetus- ja majoitusoppilaiden

määrä ja osuus sekä muutos.

Tarkasteluvuodet 2008–2010.

Koulukuljetuksessa olevien

oppilaiden määrä koulumatkan

pituuden mukaan.

Oppilaiden määrä, joilla on

ylityksiä tai joilla lähellä ylittyä

ja muutos. Tarkasteluvuodet

2008–2010.

Syyt luokiteltuina.

Palvelutavoitteet/

hyvä palvelutaso

Saavutettavuus on säilynyt

edellisvuosien tasolla tai

parantunut.

Oppilaat voivat käydä koulua

kohtuullisen matkan päässä

kotoa niin, että perusopetuslain

säännökset toteutuvat. Oppilaille

on tarvittaessa tarjolla laadukas

oppilaskoti tai vastaava majoitusjärjestely.

Perusopetuslain 32 §:n mukaiset

enimmäisajat eivät ylity (1–6

vuosiluokat 2,5 tuntia, 7–9 vuosiluokat

ja erityisopetus 3 tuntia).

lan on turvattava jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus

opetuksen saamiseen kykyjensä ja erityistarpeidensa

mukaisesti. Perusopetuslaki (628/1998) velvoittaa

kunnan järjestämään perusopetusta alueellaan

asuville oppivelvollisuusikäisille. Kunta voi järjestää

palvelut itse, yhdessä muiden kuntien kanssa tai

hankkia ne muulta koulutuksen järjestäjältä. Kunnat

päättävät itsenäisesti kouluverkostaan. Opetus kunnassa

tulee kuitenkin järjestää siten, että oppilaiden

matkat ovat asutuksen, koulujen ja muiden opetuksen

järjestämispaikkojen sijainti sekä liikenneyhteydet

huomioon ottaen mahdollisimman turvallisia ja

lyhyitä. Perusopetuslain mukaan oppilaan päivittäinen

koulumatka odotuksineen saa kestää enintään


kaksi ja puoli tuntia. Jos oppilas on lukuvuoden alkaessa

täyttänyt 13 vuotta, saa koulumatka kestää enintään

kolme tuntia. Jos oppilaan kuljetusta ei voida

järjestää säädetyllä tavalla, on oppilaalla oikeus maksuttomaan

majoitukseen ja täysihoitoon.

Keskeisissä koulutuspoliittisissa strategia-asiakirjoissa

ja viimeisimmissä hallitusohjelmissa on

korostettu esi- ja perusopetuksen säilymistä lähipalveluna.

Niin hallitusohjelmassa kuin valtioneuvoston

Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämisohjelmassa

2007–2012 painotetaan koulu- ja oppilaitosverkon

sopeuttamista pienentyviin ikäluokkiin turvaten kuitenkin

koulutuksen saatavuus maan kaikissa osissa.

Arviointiaineistona käytettiin Tilastokeskuksen

koulu- ja väestötietoja sekä kuljetusoppilaiden määrää

koskevia tietoja. Kunnille tehtiin syksyllä 2010

kysely, jolla selvitettiin kuljetusoppilaiden koulumatkaan

käytettävän ajan säädöstenmukaisuutta, kuntien

kouluverkkoa koskevia päätöksiä ja suunnitelmia

sekä arvioita kunta- ja palvelurakenneuudistuksen

vaikutuksista kouluverkkoon. Lisäksi selvitettiin kuljetusoppilaiden

koulumatkojen pituudet. Kaikki kunnat

vastasivat kyselyyn.

Alueellista saavutettavuutta arvioitiin käyttämällä

karttamenetelmää. Menetelmällä kuvattiin kuntakohtaisesti

laskien, kuinka suuri osuus 7–12-vuotiaiden

ikäluokasta asui enintään viiden kilometrin

etäisyydellä vuosiluokkien 1–6 koulusta ja kuinka

suuri osuus 13 –15-vuotiaiden ikäluokasta vastaavasti

vuosiluokkien 7–9 koulusta. Vuosiluokkien 1–9 koulut

sisältyivät saavutettavuuslaskelmaan molemmissa

ryhmissä. Kuntien ylläpitämien koulujen lisäksi laskelmassa

olivat mukana yksityiskoulut ja valtion koulut.

Laskelmassa eivät olleet mukana peruskouluasteen

erityiskoulut. Käytetty laskentatapa ottaa mukaan

kunnan rajojen sisällä olevat 7–12- ja 13 –15-vuotiaat,

mutta ei erottele toisessa kunnassa koulua käyviä tai

kotiopetuksessa olevia oppilaita.

Hallinto- ja palvelurakenneuudistuksen

vaikutusten seuranta

Helmikuussa 2007 voimaan tulleen kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta

annetun lain (169/2007) tavoitteena

on turvata laadukkaat ja helposti kansalaisten

saatavilla olevat palvelut myös tilanteessa, jossa väestön

ikärakenteen muutokset ja alueelliset muutokset

ovat suuria. Kunta- ja palvelurakenteiden kehittäminen

nähdään keskeisenä edellytyksenä myös esi- ja

perusopetuksen turvaamisessa. Puitelaki on osaltaan

vaikuttanut siihen, että kunnissa on käyty keskustelua

ja tehty suunnitelmia opetuspalvelujen järjestämisestä

tulevaisuudessa, kun toimintaympäristö on muuttumassa

pienenevien ikäluokkien sekä maakunnan ja

koko maan sisäisen muuttoliikkeen takia.

Seitsemän kuntaa ennakoi vuoden 2007 elokuussa

antamassaan selvityksessä Lapin maakuntaliitolle

Paras-hankkeen vaikutuksista, että peruskouluverkko

tulee harvenemaan ja viidessä kunnassa

olisi vain yksi peruskoulu vuonna 2013. Kehitys

onkin ollut tämän suuntainen. Vuodesta 2007 alkaen

Lapista on vähentynyt 19 peruskoulua. Kouluverkon

muutoksissa on nähtävissä viitteitä siitä, että esiopetuksen

ja luokkien 1–6 opetus siirtyy kuntien keskustaajamiin

niin kuin vuosiluokkien 7–9 opetus jo pääosin

on. On kuitenkin vaikea sanoa, olisiko kehitys

pienenevien ikäluokkien takia ollut joka tapauksessa

sama ilman Paras-hankettakin.

Lähitulevaisuuden näkymät

Lapin perusopetuksen kouluverkko on muuttunut viime

vuosien aikana merkittävästi. Tilastokeskuksen

väestöennusteen mukaan Lapin läänin perusopetuksen

ikäluokat pienenevät edelleen lähivuodet, minkä

vuoksi kunnat joutuvat tarkastelemaan kouluverkkosuunnitelmiaan

pitkällä aikajänteellä. Lapsiperheet

näyttävät keskittyvän siten, että jo tällä hetkellä peruskoululaisista

57 prosenttia asuu Lapin kaupunkimaisissa

kunnissa: Kemissä, Rovaniemellä ja Torniossa,

ja vain alle 30 prosenttia maaseutukunnissa.

Harvaan asuttujen kuntien peruskoululaisten tilanne

on vaarassa erilaistua merkittävästi verrattuna Lapin

kaupunkikuntiin ja muuhun Suomeen.

Lapissa keskeisiä perusopetuksen haasteita ovat

toisaalta lapsi- ja nuorisoikäluokkien alueellisesti

epätasainen kehitys ja toisaalta monen Lapin kunnan

vaikea taloudellinen tilanne. Erityisiä lasten ja

nuorten asuinkunnasta johtuvia hyvinvoinnin riskitekijöitä

ovat kouluverkon harveneminen, koulumatkojen

pidentyminen, koulurakennusten heikkenevä

kunto ja oppilashuoltopalvelujen riittämättömyys.

Maaseudulla pitkistä koulumatkoista aiheutuva rasitus

sekä harrastusten ja ikätovereitten vähäisyys voivat

myös vaikuttaa oppilaiden hyvinvointiin.

57


Tulevaisuuden uskoa Lappiin luo Opetus- ja

kulttuuriministeriön tulevaisuuskatsaus Osaava ja

luova Suomi (2010). Siinä ministeriö ilmoittaa, että

perusopetuksen lainsäädäntöä tullaan täsmentämään

palvelujen yhdenvertaisuuden turvaamiseksi. Tavoitteena

on, että perusopetus säilyy lähipalveluna ja

kaikki oppilaat saavat hyvän ja laadukkaan koulutuksen

ja opintoja tukevat palvelut riippumatta asuin-

ja opiskelupaikasta.

Mitä muutoksia perusopetuksen

alueellisessa saavutettavuudessa

on tapahtunut vuosiin 2008 ja 2009

verrattuna?

Saavutettavuus pysyi alaluokkalaisilla ennallaan

ja parani hieman yläluokkalaisilla, mutta kuntien

väliset erot olivat suuria.

Vuonna 2010 Lapissa keskimäärin 87 prosenttia 1–6

luokkalaisista ja 73 prosenttia 7–9 luokkalaisista asui

enintään viiden kilometrin etäisyydellä peruskoulusta

(Kuvat 5.1.1.1. ja 5.1.1.2.). Manner-Suomeen verrattuna

saavutettavuus oli Lapissa selvästi heikompi:

alakoululaisten osalta ero oli kuusi ja yläkoululaisten

osalta seitsemän prosenttiyksikköä. Tilanne on pysynyt

kuitenkin seurantavuodet vakaana niin Lapissa

kuin Manner-Suomessa. Perusopetuksen keskimääräinen

saavutettavuus ei ole muuttunut, mikä johtuu

toisaalta perusopetusikäisten määrän vähenemisestä

ja toisaalta siitä, että lapsiperheet keskittyvät entistä

enemmän kaupunkeihin ja taajamiin.

Kuntien ja seutukuntien väliset erot perusopetuksen

saavutettavuudessa olivat kuitenkin edelleen

suuria. Neljässä kunnassa (Kemi, Rovaniemi, Tornio

ja Keminmaa) saavutettavuus oli 7–12-vuotiaiden

ikäryhmässä yli 90 prosenttia. Nämä ovat Lapin

tiheimmin asuttuja kuntia. Heikoin saavutettavuus

alaluokkien oppilailla oli Itä-Lapin kunnissa: Savukoskella,

Pelkosenniemellä ja Sallassa, joissa vain

puolet tai alle puolet oppilaista asui enintään viiden

kilometrin etäisyydellä peruskoulusta. (Kuva 5.1.1.1.

ja Taulukko 5.1.1.1)

Ikäryhmässä 13–15-vuotiaat yli 90 prosentin saavutettavuuteen

yllettiin edelleen vain Kemissä. Rovaniemellä

ja Keminmaassa saavutettavuus oli hyvä ja

58 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010

Perusopetuksen

vuosiluokkien

1-6 koulujen

saavutettavuus (%)

vuonna 2010

87 - (4)

80 - 86 (3)

70 - 79 (6)

60 - 69 (5)

alle 60 (3)

1-6 lk koulu (83)

1-9 lk koulu (32)

Lähde: Lapin aluehallintovirasto

Lappi 87 %

Manner-Suomi 93 %

Kuva 5.1.1.1. 7–12-vuotiaiden perusopetuksen saavutettavuus

Lapissa vuonna 2010.

Perusopetuksen

vuosiluokkien

7-9 koulujen

saavutettavuus (%)

vuonna 2010

73 - (4)

60 - 72 (4)

50 - 59 (2)

40 - 49 (9)

alle 40 (2)

7-9 lk koulu (9)

1-9 lk koulu (30)

Lähde: Lapin aluehallintovirasto

Lappi 73 %

Manner-Suomi 80 %

0

km

50

0 50

km

Kuva 5.1.1.2. 13–15-vuotiaiden perusopetuksen saavutettavuus

Lapissa vuonna 2010.


Seutukunta

7–12-vuotiaat, % 13–15-vuotiaat, % Muutos 2008/2010

2008 2009 2010 2008 2009 2010 7–12 v 13–15 v

Itä-Lapin 67 68 65 57 57 59 -2 2

Kemijärvi 84 84 78 72 77 78 -6 6

Pelkosenniemi 50 50 51 42 46 55 1 13

Salla 58 60 64 47 47 49 6 2

Savukoski 40 42 42 33 32 32 2 -1

Posio 51 54 53 44 40 41 2 -3

Kemi-Tornion 91 91 91 77 76 76 0 -1

Kemi 99 99 99 99 99 99 0 0

Tornio 92 92 92 70 69 68 0 -2

Keminmaa 92 93 92 82 81 82 0 0

Simo 62 64 63 27 28 28 1 1

Tervola 76 73 71 45 47 45 -5 0

Pohjois-Lapin 79 82 83 63 64 66 4 3

Sodankylä 80 83 85 63 65 65 5 2

Inari 78 81 81 64 66 70 3 6

Utsjoki 70 78 71 53 42 48 1 -5

Rovaniemen 92 92 92 82 82 82 0 0

Rovaniemi 94 94 94 85 85 86 0 1

Ranua 73 71 71 53 49 48 -2 -5

Torniolaakson 71 70 69 49 49 48 -2 -1

Pello 77 75 72 55 53 51 -5 -4

Ylitornio 67 66 66 44 46 45 -1 1

Tunturi-Lapin 71 71 71 43 45 48 0 5

Enontekiö 75 81 80 40 42 45 5 5

Kittilä 76 74 75 43 46 46 -1 3

Kolari 69 66 63 37 40 43 -6 6

Muonio 57 60 62 53 53 60 5 7

Lappi 86,2 86,6 86,5 71,7 71,9 72,5 0,3 0,8

Manner-Suomi 93,1 93,2 93,1 79,8 80,1 79,7 0,0 -0,1

Lähde: Lapin aluehallintovirasto

yli Manner-Suomen tason, kun taas Savukoskella ja

Simossa vain alle kolmasosa yläasteikäisistä asui enintään

viiden kilometrin etäisyydellä peruskoulusta. Seutukunnista

heikoin saavutettavuus tässä ikäryhmässä

oli Tunturi-Lapin ja Torniolaakson seutukunnissa,

joissa se oli alle 50 prosenttia. (Taulukko 5.1.1.1.)

Saavutettavuuden alueelliset erot vuodesta 2008

vuoteen 2010 näkyvät selvimmin 7–12-vuotiaiden

ikäryhmässä, jossa vain Kemi-Tornion, Rovaniemen

ja Tunturi-Lapin tilanne säilyi samana. Itä-Lapissa

ja Torniolaaksossa tilanne huononi ja Pohjois-Lapin

tilanne parani. Seitsemässä kunnassa saavutettavuus

heikkeni. Kemijärven, Kolarin ja Pellon saavutettavuuden

heikkenemistä selittää tuona aikana tehdyt

useat koulun lakkautukset. Ikäryhmässä 13–15-vuotiaat

saavutettavuus keskimäärin joko parani selvästi

Taulukko 5.1.1.1.

Viiden kilometrin etäisyydellä

koulusta asuvien

peruskouluikäisten osuus

kunnittain ja seutukunnittain

Lapissa vuosina

2008, 2009 ja 2010.

tai pysyi ennallaan muissa seutukunnissa paitsi Torniolaaksossa

ja Kemi-Tornion alueella, joissa saavutettavuus

huononi. (Taulukko 5.1.1.1.)

Miten perusopetuksen koulujen ja

oppilaiden määrä on muuttunut viime

vuosina?

Koulujen määrä on edelleen vähentynyt ja

koulujen keskikoko on kasvanut. Keskikoko on

pienempi kuin maassa keskimäärin ja yli puolessa

Lapin peruskouluista on alle sata oppilasta.

Lapissa oli vuonna 2010 ilman neljää erityiskoulua

121 peruskoulua (Taulukot 5.1.1.2. ja 5.1.1.3.).

Manner-Suomen suomenkielisistä peruskouluista

59


Taulukko 5.1.1.2. Perusopetuksen luokkien 1–6 koulut oppilasmäärän mukaan Lapissa vuosina 2005–2010.

Vuosi

(2 558) Lapin peruskoulujen osuus oli 4,7 prosenttia.

Perusopetusikäisten väheneminen on viime vuosina

näkynyt erityisesti vuosiluokkien 1–6 peruskoulujen

lakkauttamisena tai yhdistymisenä toiseen kouluun.

Vuonna 2008 Lapissa lakkasi kuusi ja vuonna 2009

neljä koulua. Lapin peruskoulujen määrä on vähentynyt

2000-luvulla 101 koululla. Muutos johtuu joko

siitä, että koulu on todella lakannut ja oppilaan koulupaikka

on muuttunut tai koulu on hallinnollisesti

yhdistynyt toiseen kouluun, vaikka oppilaan koulupaikka

ei ole muuttunut mitenkään, tai on perustettu

yhtenäinen peruskoulu (1–9 vuosiluokkien koulu)

yhdistämällä alaluokkien ja yläluokkien opetus.

Opetus on päättynyt erityisesti monissa maaseudun

pikkukouluissa. Oppilasmäärän vähenemisen

vaikutukset 7–9 vuosiluokkien kouluihin ovat olleet

vähäisempiä, koska nämä koulut ovat yleensä olleet

oppilasmäärältään suurempia kuin vuosiluokkien

1–6 opetusta antavat koulut. Vain kaupunkikunnissa

on enemmän kuin yksi yläkoulu. Yhtenäisiä peruskouluja

on perustettu joko hallinnollisen ja opetussuunnitelmallisen

yhtenäisyyden kehittämiseksi tai

opetuksen saavutettavuuden parantamiseksi. Lapissa

yhtenäisiä peruskouluja perustettiin ensin niillä alueilla,

joissa perusopetuksen ikäluokka oli pieni. Sittemmin

yhtenäiset peruskoulut ovat yleistyneet

1–6 luokan kouluja koulun oppilasmäärän mukaan

–9 10–20 21–30 31–40 41–49 50–99 100–299 300–499 500–

2010 1 12 12 12 2 16 20 7 0 82

2009 1 13 16 5 8 14 21 8 0 86

2008 2 13 16 10 7 12 24 8 0 92

2005 1 14 16 15 11 19 26 9 0 111

Muutos 2008–2010 -1 -1 -4 2 -5 4 -4 -1 0 -10

Muutos 2005–2010 0 -2 -4 -3 -9 -3 -6 -2 0 -29

Lähde: Lapin aluehallintovirasto

Taulukko 5.1.1.3. Perusopetuksen luokkien 7–9 ja 1–9 koulut oppilasmäärän mukaan Lapissa vuosina 2005–2010.

Vuosi

60 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010

myös kuntakeskuksissa. Näitä peruskouluja oli lukuvuonna

2010–2011 yhteensä 29 ja yksityinen steinerkoulu

mukaan lukien 30. Vuodesta 2008 on perustettu

kolme uutta yhtenäistä peruskoulua. Koulujen

vähenemisestä johtuen peruskoulujen keskikoko on

kasvanut, ja se oli nyt 143 oppilasta. Koko maassa

peruskoulujen keskikoko oli selvästi suurempi (185

oppilasta). Yli puolessa Lapin peruskouluista on alle

sata oppilasta ja näistä 44 koulussa on alle 50 oppilasta.

(Taulukot 5.1.1.2. ja 5.1.1.3.) Lapin 1–6 luokan

kouluista oli 47 prosenttia alle 50 oppilaan kouluja,

kun Manner-Suomessa niitä oli 30 prosenttia.

Miten ikäluokkien on ennustettu

muuttuvan?

Kouluja

yht.

7–9 luokan kouluja koulun oppilasmäärän mukaan 1–9 luokan kouluja koulun oppilasmäärän mukaan

alle 50 50–99

100–

299

300–

499 500–

Kouluja

yht. alle 50 50–99

100–

299

300–

499 500–

2010 0 1 4 2 2 9 5 6 13 3 3 30

2009 0 2 4 3 2 11 7 2 13 3 3 28

2008 0 0 8 2 3 13 6 2 12 4 3 27

2005 1 1 12 4 1 19 6 2 7 8 1 24

Muutos 2008–2010 0 1 -4 0 -1 -4 -1 4 1 -1 0 3

Muutos 2005–2010 -1 0 -8 -2 1 -10 -1 4 6 -5 2 6

Lähde: Lapin aluehallintovirasto

Kouluja

yht.

Yläkouluikäisten määrä vähenee Lapissa edelleen

vuoteen 2025 saakka, kun taas alakouluikäisten

määrä lähtee nousuun jo vuodesta 2015 ja lähenee

Manner-Suomen muutoksen tasoa vuonna 2025.

Kuntien ja seutukuntien väliset erot ovat suuria.

Lapissa oli lukuvuonna 2010–2011 yhteensä 17 872

peruskoululaista. Vuodesta 2008 oppilasmäärä väheni

1 115 oppilaalla ja vuodesta 2009 yhteensä 572 op-


Seutukunta

7–12-vuotiaiden ikäluokat Muutos 2010–2025

2010* 2015 2020 2025 lkm %

Itä-Lappi 841 734 706 696 -145 -17

Kemi–Tornio 3931 4129 4290 4348 417 11

Pohjois-Lappi 963 795 778 782 -181 -19

Rovaniemi 4259 4441 4806 4943 684 16

Torniolaakso 447 348 346 350 -97 -22

Tunturi-Lappi 778 832 877 929 151 19

Lappi 11219 11279 11803 12048 829 7

Manner-Suomi 343775 357803 372631 380624 36849 11

Seutukunta

13–15-vuotiaiden ikäluokat Muutos 2010–2025

2010* 2015 2020 2025 lkm %

Itä-Lappi 567 450 376 375 -192 -34

Kemi–Tornio 2084 2020 2079 2165 81 4

Pohjois-Lappi 544 432 401 389 -155 -28

Rovaniemi 2303 2209 2277 2459 156 7

Torniolaakso 290 211 162 176 -114 -39

Tunturi-Lappi 470 369 426 451 -19 -4

Lappi 6258 5691 5721 6015 -243 -4

Manner-Suomi 185371 173259 181765 188891 3520 2

*) Oppilasmäärä 20.9.2010 ilman esioppilaita ja lisäoppilaita

Lähde: Tilastokeskus

pilaalla. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan

yläkouluikäisten määrä vähenee Lapissa edelleen

vuoteen 2025, kun taas alakouluikäisten määrä lähtee

nousuun jo vuodesta 2015, ja lähenee Manner-Suomen

muutoksen tasoa vuonna 2025. Oppilasmäärän

vähennys on suurinta Torniolaakson, Pohjois-Lapin

ja Itä-Lapin seutukunnissa, kun taas Kemi–Tornion

ja Rovaniemen seuduilla oppilasmäärä kasvaa. Suhteellisesti

eniten alakouluikäisten määrä kasvaisi

Tunturi-Lapissa. (Taulukko 5.1.1.4.)

Miten kuntien kouluverkon arvioidaan

muuttuvan?

Kouluverkkoa joudutaan sopeuttamaan edelleen

oppilasmäärien muutokseen. Kyläkoulujen

lakkauttamisen ja opetuksen keskittymisen

arvioidaan jatkuvan niin Lapissa kuin koko maassa.

Lapin neljässä kunnassa (Enontekiö, Pello, Posio ja

Ylitornio) on valtuuston päätös kouluverkon karsimisesta

vuoteen 2015 mennessä. Suunnitelmien toteutuminen

merkitsisi ainakin seitsemän 1–6 luokan

koulun lakkauttamista. Uusia peruskouluja Lappiin

ei ole suunnitteilla.

Taulukko 5.1.1.4.

Lapin perusopetusikäisten

määrä seutukunnittain

vuonna 2010 ja ennuste

vuosina 2011–2025.

Sivistysjohtajat arvioivat niissäkin kunnissa,

joissa kouluverkon karsimisesta ei ole tehty valtuuston

päätöstä, että muutoksia kouluverkkoon tulee

joka tapauksessa tapahtumaan lähimmän viiden vuoden

aikana. Muutokset olisivat koulujen lakkauttamisia

ja yhdistymisiä. Lakkautusten seurauksena vuoteen

2015 mennessä esimerkiksi Pelloon ja Posiolle

jäisi vain yksi peruskoulu, joka sijaitsisi kuntakeskuksessa.

Viidessä kunnassa opetustoimen edustajat

katsoivat, että kouluverkko pysyy nykyisellään lähivuodet.

Viisi kuntaa ei vastannut kysymykseen.

Millaisia vaikutuksia kunta- ja palvelu-

rakenteen uudistamishankkeella on ja

on ollut kunnan kouluverkkoon esi- ja

perusopetuksen oppilaiden kannalta?

Oppilaiden kannalta vaikutukset ovat olleet

vähäisiä.

Kahdentoista Lapin kunnan sivistysjohtajan mukaan

kunta- ja palvelurakenteen uudistushankkeella

(2007–2012) ei ole ollut toistaiseksi mitään vaikutusta

oppilaiden kannalta. Neljä kuntaa ilmoitti vaikutuksina

koulujen lakkautukset ja koulumatkojen

61


pidentymiset osalla oppilaista, naapuriyhteistyön

kärsimisen kuntien rajalla sijaitsevien koulujen lakkautusten

takia sekä lisääntyneen halun hoitaa kouluverkkoasiat

itsenäisesti välittämättä naapurikunnista.

Positiivisina vaikutuksina mainittiin kerhotoiminnan

monipuolistuminen ja opiskeluolosuhteiden parantuminen

joissakin aineissa.

Mitä muutoksia esi- ja perusopetuksen

kuljetusoppilaiden ja majoitettujen

oppilaiden määrissä on tapahtunut vuosiin

2008 ja 2009 verrattuna?

Kuljetettavien oppilaiden määrä väheni Lapissa

400 oppilaalla. Vain muutama yksittäinen oppilas

oli kunnan järjestämässä majoituksessa vuosittain.

Koulukuljetuksessa oli Lapissa lukuvuoden 2010

2011 alussa noin 5 000 oppilasta, ja kuljetusedun

piirissä oli siten 28 prosenttia kaikista peruskoulun

oppilaista, lähes joka neljäs oppilas. Vuosiin 2008

ja 2009 verrattuna osuus on pysynyt lähes samana.

Kunnittain kuljetettavien osuus vaihteli enimmillään

Simon 58 prosentista vähimmillään Kemin noin 14

prosenttiin. Kaikkiaan kuljetettavien peruskoulu-

Vuosiluokat

Kuljetettavien oppilaiden koulumatkan pituus Kuljetettavat yhteensä

– 5 km

Yli

5–10

km

Yli

10–20

km

Yli

20–50

km

Yli

50–80

km

62 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010

laisten kokonaismäärä väheni vuoteen 2009 verrattuna

noin 400 oppilaalla, mikä johtuu peruskoulun

kokonaisoppilasmäärän vähenemisestä. Koulujen

lakkauttamisella ei näytä olevan lisäävää vaikutusta

kuljetusoppilaiden määrään, koska suuri osa lakkautettujen

koulujen oppilaista on ollut kuljetuksessa jo

entisessä koulussaan. Kuljetusmatkat ovat kuitenkin

pidentyneet.

Esiopetuksen 1 842 oppilaasta kuljetuksessa

oli 396 oppilasta, 21 prosenttia. Osuus on pysynyt

samana viime vuodet. Manner-Suomessa esiopetuksen

kuljetusoppilaita oli vähemmän, noin seitsemän

prosenttia. Lapin kaikista kuljetettavista oppilaista

oli erityisopetuksen oppilaita 11 prosenttia (Taulukko

5.1.1.5.) ja kaikista erityisoppilaista kuljetuksessa oli

lähes puolet (48 %). Manner-Suomessa kuljetusedun

piirissä oli erityisoppilaista 45 prosenttia.

Majoitettuja oppilaita ei juuri ole. Ainoastaan

Savukoskella on ollut kunnan järjestämässä majoituksessa

kahdesta neljään peruskouluikäistä vuosina

2008–2010. Manner-Suomessa majoitusoppilaita oli

vuoden 2010 syksyllä yhteensä 520, joista suurin osa

oli 11-vuotisen oppivelvollisuuden piiriin kuuluvia

sisäoppilaitoksiin majoitettuja erityisoppilaita.

Yli

80–100

km

Lukuvuosi

2010

2011

Lukuvuosi

2009–

2010

Esiopetus* 58 37 65 31 1 0 192 185

Yleisopetus 54 37 63 29 1 0 184 173

Erityisopetus 4 0 2 2 0 0 8 12

Vuosiluokat 1–6 788 838 590 387 17 0 2620 2810

Yleisopetus 646 777 530 346 14 0 2313 2513

Erityisopetus 142 61 60 41 3 307 297

Vuosiluokat 7–9 47 586 824 658 68 4 2187 2423

Yleisopetus 22 522 753 580 61 2 1940 2130

Erityisopetus 25 64 71 78 7 2 247 293

Lappi lv. 2010–2011 893 1461 1479 1076 86 4 4999

Yleisopetus 722 1336 1346 955 76 2 4436

Erityisopetus 171 125 133 121 10 2 563

Lappi lv. 2009–2010 934 1677 1783 1213 108 3 5418

Yleisopetus 719 1550 1356 1094 92 2 4816

Erityisopetus 215 127 127 119 13 1 602

* koulujen esiopetus

Lähde: Lapin aluehallintovirasto

Taulukko 5.1.1.5.

Kuljetettavien oppilaiden

koulumatkat Lapissa

lukuvuosina 2010–2011 ja

2009–2010.


Kuinka pitkiä ovat kuljetusoppilaiden

koulumatkat?

Lähes 80 prosentilla kuljetusoppilaista koulumatka

yhteen suuntaan oli enintään 20 kilometriä.

Pisimmät koulumatkat olivat jopa 80–90 kilometriä

yhteen suuntaan.

Yleisesti on olemassa käsitys, että Lapissa oppilaiden

koulumatkat ovat hyvin pitkiä. Joillakin oppilailla

näin onkin. Lähes 80 prosentilla kuljetusoppilaista

koulumatka yhteen suuntaan oli kuitenkin

lukuvuonna 2010–2011 enintään 20 kilometriä ja

ainoastaan neljän peruskoulun oppilaan päivittäinen

yhdensuuntainen koulumatka oli pitempi kuin 80

kilometriä. Pisin koulumatka oli yhden yläluokkalaisen

95 kilometrin yhdensuuntainen koulumatka.

Alaluokilla pisin koulumatka oli tasan 80 kilometriä

ja erityisopetuksessa 82 kilometriä kahdella oppilaalla.

Kaikkiaan 90 oppilaan koulumatkan pituus

ylitti 50 kilometriä yhteen suuntaa. Edellisenä vuonna

näitä yli 50 kilometristä koulumatkaa kulkevia

oppilaita oli 21 enemmän. (Taulukko 5.1.1.5).

Erityisopetuksen ja esiopetuksen oppilaita kuljetettiin

yleisesti jo alle viiden kilometrin matkoista,

alaluokilla yleisin kuljetusmatka oli yli viisi–10 kilometriä,

ja yläluokilla oli eniten niitä oppilaita, joilla

koulumatka oli yli 10–20 kilometriä yhteen suuntaan.

Alle viiden kilometrin koulumatkasta kuljetettavien

osuus kaikista kuljetettavista lisääntyi edellisestä

lukuvuodesta vajaan prosenttiyksikön. (Taulukko

5.1.1.5.) Lapissa alle viiden kilometrin koulumatkoille

kuljetuksen sai harvempi oppilas kuin Manner-

Suomessa keskimäärin.

Kuinka monella esi- ja perusopetuksen

kuljetusoppilaalla koulumatka-aika

odotuksineen ylitti tai oli lähellä ylittää

säädösten mukaisen enimmäisajan ja mitkä

olivat ylitysten pääasialliset syyt?

Koulumatka-aika ylittyi 42 oppilaalla ainakin

kerran viikossa ja pääasiallisin syy ylityksille oli

yhteiskuljetuksesta johtuva odotus.

Muuhun maahan verrattuna enimmäisaikojen ylitykset

olivat yleisimpiä Lapissa. Koulumatka-aika ylittyi

joka päivä 12 oppilaalla. Lisäksi ainakin yhtenä

päivänä viikossa aika ylittyi 30 oppilaalla. Ylitysten

kokonaismäärä lisääntyi edellisestä lukuvuodesta

Taulukko 5.1.1.6. Lapin peruskoulujen kuljetusedun saavat oppilaat, joiden kuljetus- ja odotusaika ylittää lain salliman ajan

vuonna 2010.

Kunta

Esiopetus-oppilaat,

joilla yli 2,5 tuntia

joka päivä

ainakin

yhtenä

päivänä joka päivä

Luokkien 1–6 oppilaat,

joilla yli 2,5 tuntia

ainakin

yhtenä

päivänä joka päivä

Luokkien 7–9 oppilaat

ja lisäop, joilla yli 3

tuntia

ainakin

yhtenä

päivänä joka päivä

Erityisopetukseen

otetut ja siirretyt, joilla

yli 3 tuntia

ainakin

yhtenä

päivänä

Oppilas-

määrä yht.

Enontekiö 2 2

Inari 0

Kemijärvi 1 1

Kittilä 7 3 10

Kolari 2 2

Ranua 3 3

Rovaniemi 6 1 7

Salla 2 2 4

Savukoski 2 4 2 1 9

Sodankylä 1 1

Tervola 3 3

Lappi 0 2 2 24 7 3 3 1 42

lv. 2009-2010 0 1 3 20 9 1 3 2 39

lv. 2008-2009 0 1 2 35 9 4 2 1 54

Lähde: Lapin aluehallintovirasto

63


kolmella oppilaalla, mutta oli selvästi alempi kuin

lukuvuonna 2008–2009. Säännösten vastaiset koulumatka-ajat

keskittyivät kolmeen pinta-alaltaan laajaan

kuntaan, joissa ylityksistä oli yli 60 prosenttia.

Kaikkiaan ylityksiä oli 11 kunnassa, kun niitä edellisenä

lukuvuonna oli yhdeksässä kunnassa. (Taulukko

5.1.1.6.)

Pääasiallisin syy ylityksille oli yhteiskuljetuksesta

johtuva odotus. Kunnissa on kuitenkin pyritty

löytämään yhdessä huoltajien kanssa sopivia ratkaisuja

niiden oppilaiden kuljetusjärjestelyihin, joilla

matka-aika ylittyy. Esimerkiksi Savukoskella oli kuljetusta

odottaville oppilaille järjestetty kerhotoimintaa,

johon oppilaat mielellään osallistuvat.

Yhteiskuljetuksen odotuksen lisäksi syitä olivat

hankalat liikenneolosuhteet tai ongelmallinen

kuljetusreitti, joukkoliikenteen aikataulut tai huoltaja

oli valinnut muun kuin ensisijaisen lähikoulun.

Muutamassa tapauksessa syyksi mainittiin oppiainevalinnasta

johtuva kuljetusjärjestely tai oppilas kävi

koulua toisessa kunnassa. Lähes kaikki syyt olivat

sellaisia, joihin vaikuttamista sivistystoimenjohtajat

pitivät koulutuksen järjestäjän keinoin vaikeana tai

mahdottomana. Esimerkiksi Kittilässä oli tarjottu

oppilaille ja heidän huoltajilleen mahdollisuutta

majoittua asuntolassa, jossa olisi myös valvoja.

Huoltajat eivät kuitenkaan nähneet kodin ulkopuolista

majoitusta yli kolmen tunnin koulumatka-aikaa

parempana vaihtoehtona. Kittilässä oli myös tarjottu

Raattaman kylän oppilaille mahdollisuutta käydä

koulua Kittilän sijasta Muoniossa, jossa koulu olisi

lähempänä. Huoltajat eivät ole kuitenkaan halunneet

käyttää tätä vaihtoehtoa. Lapissa huoltajat kokevat

”tottuneensa näihin olosuhteisiin”, vaikka ovat huolissaan

pitkien koulumatkojen aiheuttamasta rasituksesta.

Lähelle lakisääteistä ylärajaa (2–2,5 tuntia tai

2,5–3 tuntia) kului matka- ja odotusaikaa joka päivä

63 esiopetuksen ja perusopetuksen oppilaalla. Määrä

väheni edellisestä lukuvuodesta lähes puolella. Ainakin

kerran viikossa lähelle lakisääteistä ylärajaa aikaa

kului lisäksi 41 oppilaalla. Näiden määrä lisääntyi

edellisestä lukuvuodesta 10 oppilaalla.

64 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010

Arviointiryhmä

Opetustoimen ylitarkastaja, FM Elisa Suutala,

puhelin 040 578 0262, elisa.suutala(at)avi.fi

Erikoissuunnittelija, KM Marjatta Tarkiainen,

puhelin 040 730 1899, marjatta.tarkiainen(at)avi.fi

Tietolähteet

Laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta (169/2007).

Perusopetuslaki (628/1998).

Suomen perustuslaki (731/1999).

Kysely kuntien opetustoimenjohtajille, lokakuu 2010,

vastausprosentti 100.

Aluehallintovirastojen keskeiset arviot peruspalvelujen

tilasta 2010. Oulu, Pohjois-Suomen aluehallintovirasto.

Pohjois-Suomen aluehallintoviraston julkaisuja 5/2011

(verkkojulkaisu).

Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma 2007–

2012. Helsinki, opetusministeriö. Opetusministeriön

julkaisuja 9/2008.

Lapin aluehallintoviraston peruspalvelujen

arviointiraportti vuodelta 2009. Rovaniemi, Lapin

aluehallintovirasto. Lapin aluehallintoviraston

verkkojulkaisu 2010:1.

Lapin läänin peruspalvelujen arviointiraportti

vuodelta 2008. Rovaniemi, Lapin lääninhallitus. Lapin

lääninhallituksen julkaisusarja 2009:1.

Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmän raportit

2008–2010. Helsinki, Opetushallitus.

Opetus- ja kulttuuriministeriön toiminta- ja

taloussuunnitelma 2012–2015. Helsinki,

opetusministeriö. Opetus- ja kulttuuriministeriön

julkaisuja 2011:1.

Osaava ja luova Suomi. Opetus- ja kulttuuriministeriön

tulevaisuuskatsaus. Helsinki, opetusministeriö. Opetus- ja

kulttuuriministeriön julkaisuja 2010:15.

Peruskoulutilastot 2008, 2009 ja 2010. Helsinki,

Tilastokeskus.

Pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen

hallitusohjelma, 19.4.2007.

Valtioneuvoston selonteko kunta- ja

palvelurakenneuudistuksesta. Helsinki,

valtiovarainministeriö. Marraskuu 2009.

Valtioneuvoston tiedonanto eduskunnalle 22.6.2010

nimitetyn pääministeri Mari Kiviniemen hallituksen

ohjelmasta.

Väestöennuste iän mukaan 2009–2040. Helsinki,

Tilastokeskus 2009.

Väestöruutuaineisto LOv2009 (31.12.2009). Helsinki,

Tilastokeskus 2010.


5.1.2. Toisen asteen koulutuksen alueellinen saavutettavuus

Johtopäätökset

Muutokset toisen asteen koulutuksen saavutettavuudessa ovat Lapissa keskimäärin pieniä vuosina

2007–2010. Lapin kuuden seutukunnan väliset erot ovat kuitenkin erittäin suuria. Maaseutumaisten

kuntien nuorten koulutusmahdollisuudet ovat sekä Lapin että Manner-Suomen kaupunkikuntiin verrattuna

heikommat.

Toisen asteen ammatillisen koulutuksen opetuspiste puuttuu seitsemästä kunnasta ja useissa opetuspisteissä

on tarjolla vain yhden tai kahden koulutusalan koulutusta. Kolmen koulutusalan saavutettavuudessa

ylletään Manner-Suomen tasolle vain Lapin kaupunkikunnissa ja Keminmaan kunnassa. Ammatillisen

koulutuksen suosio on jonkin verran suurempaa kuin kiinnostus lukiokoulutukseen. Lapissa noin

kymmenesosa peruskoulun hakuvuonna päättävistä aloittaa opiskelun niin sanotussa ammattilukiossa.

Lukiokoulutusta on tarjolla Pelkosenniemeä lukuun ottamatta jokaisessa kunnassa. Nuorten ikäluokkien

voimakas pieneneminen uhkaa kuitenkin johtaa lukiokoulutuksen tarjonnan supistumiseen väkiluvultaan

pienimmissä kunnissa.

Toimenpide-ehdotukset

Ammatillisen koulutuksen ja pienten lukioiden toimintaedellytykset on varmistettava muuttamalla rahoituslainsäädäntöä

siten, että harvaan asutuilla seuduilla sijaitsevien ammatillisen koulutuksen opetuspisteiden

ja lukioiden keskimääräistä korkeammat kustannukset tulevat otetuksi huomioon valtionosuutta

määrättäessä.

Kuntien on lukioverkkoratkaisuja harkitessaan otettava huomioon, että lukion lakkauttaminen vaikeuttaa

myös laadukkaan perusopetuksen järjestämistä, koska pienissä kunnissa näillä koulumuodoilla on

yhteisiä opettajia.

Opetus- ja kulttuuriministeriön on toisen asteen ammatillisen koulutuksen aloituspaikkojen mitoituksesta

päättäessään otettava huomioon myös aikaisempina vuosina peruskoulun päättäneiden runsas hakeutuminen

koulutukseen.

Koulutuksen järjestäjien on suunnattava koulutusta joustavasti työelämän tarpeiden mukaan ja tarjottava

koulutusta eri puolilla Lappia sijaitsevissa opetuspisteissä sekä kehitettävä edelleen verkko-opetusta

opiskelun tueksi.

Julkisen liikenteen toimivuus on varmistettava erityisesti haja-asutusalueilla, jotta koulutuksen saavutettavuus

voidaan turvata. Ammatillisen koulutuksen järjestäjien on tarjottava tasokkaita asuntolapalveluja

kodin ulkopuolella asuville opiskelijoille, koska hyvät asuntolaolosuhteet osaltaan ennalta ehkäisevät

nuorten syrjäytymistä.

65


Arviointiasetelma

Arviointikriteerit Arviointikysymykset Indikaattorit

Saavutettavuus Millä etäisyydellä alueen 16-vuotiaille

on tarjolla lukiokoulutusta?

Millä etäisyydellä alueen 16-vuotiaille

on tarjolla ammatillista

koulutusta?

Millä etäisyydellä alueen 16-vuotiaille

on tarjolla ammatillista

koulutusta vähintään kolmella eri

koulutusalalla?

Kuinka moni yhteishaussa hakenut

ja sijoittunut on päättänyt

perusopetuksen hakuvuonna ja

kuinka moni tätä aiemmin?

Suuntautuvuus Kuinka suuri osuus peruskoulun

päättäneistä on aloittanut

opiskelun lukiossa ja kuinka

suuri osuus ammatillisessa

koulutuksessa ja kuinka moni jäi

tutkintoon johtavan koulutuksen

ulkopuolelle?

Liikkuvuus Kuinka moni lappilainen toisen

asteen opiskelija on aloittanut

opiskelun Lapin ulkopuolella ja

kuinka monta opiskelijaa muista

maakunnista on tullut opiskelemaan

Lappiin?

66 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010

Enintään 10 ja 30 km:n sekä yli

30 km:n etäisyydellä lähimmästä

lukiosta asuvien 16-vuotiaiden

osuus seutukunnittain ja kunnittain

vuonna 2010 ja muutos

vuodesta 2007.

Enintään 10 ja 30 km:n sekä yli

30 km:n etäisyydellä lähimmästä

ammatillisen oppilaitoksen opetuspisteestä

asuvien 16-vuotiaiden

osuus seutukunnittain

ja kunnittain vuonna 2010 ja

muutos vuodesta 2007.

Niiden 16-vuotiaiden osuus,

joille on tarjolla vähintään kolme

ammatillisen koulutuksen koulutusalaa

10 ja 30 km:n sekä yli 30

km:n etäisyydellä seutukunnittain

ja kunnittain vuonna 2010 ja

muutos vuodesta 2007.

Yhteishaussa lukioon ja ammatilliseen

koulutukseen hakeneiden

ja sijoittuneiden määrät

eriteltyinä välittömästi perusopetuksesta

hakeneisiin ja aiemmin

perusopetuksen päättäneisiin

vuosina 2008–2010.

Lukiossa ja ammatillisessa

koulutuksessa aloittaneiden

16-vuotiaiden osuus ja tutkintoon

johtavan koulutuksen

ulkopuolelle jääneiden määrä

vuonna 2010.

Omassa asuinmaakunnassa ja

muualla aloittaneet opiskelijat

sekä muualta tulleiden uusien

opiskelijoiden määrä lukiossa ja

ammatillisessa koulutuksessa

vuosina 2008–2010.

*Palvelutavoitteita ei ollut johdettavissa säädöksistä eikä koulutuspoliittisista linjauksista.

Johdanto

Aluehallintoviraston tehtävänä oli arvioida toisen

asteen koulutuksen alueellista saavutettavuutta. Arviointi

koski lukiokoulutusta ja nuorten toisen asteen

ammatillisiin perustutkintoihin johtavaa koulutusta.

Arvioinnissa eivät olleet mukana ammatilliset erityisoppilaitokset.

Toisen asteen koulutuksen saavutettavuuden

arvioinnit sisältyivät myös vuosien

2007–2009 peruspalvelujen alueelliseen arviointiin.

Lapissa toisen asteen koulutusta arvioitiin ensimmäisen

kerran vuonna 2006, jolloin siitä julkaistiin erillisraportti.

Palvelutavoitteet/

hyvä palvelutaso*

Saavutettavuus on säilynyt edellisvuosien

tasolla tai parantunut.

Saavutettavuus on säilynyt edellisvuosien

tasolla tai parantunut.

Saavutettavuus on säilynyt edellisvuosien

tasolla tai parantunut.

Suomen perustuslain (731/1999) mukaan julkisen

vallan on turvattava jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus

saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa

mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta ja kehittää

itseään varattomuuden sitä estämättä.

Lukiolain (629/1998) ja ammatillisesta koulutuksesta

annetun lain (630/1998) mukaan opetus-

ja kulttuuriministeriö myöntää koulutuksen järjestämisluvan.

Koulutustarjonnasta päättää koulutuksen

järjestäjä vuosittain koulutustehtävänsä mukaisesti.


Laki koulumatkatuesta (48/1997) määrittelee, että

tukea voidaan myöntää vähintään 10 kilometrin ja

enintään 100 kilometrin matkalle. Toisen asteen koulutuksen

järjestäjällä ei ole velvollisuutta järjestää

opiskelijoille kuljetusta eikä majoitusta, mutta hajaasutusalueilla

asuntolatoiminta on tavallista.

Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa

vuosille 2007–2012 sekä viimeisissä hallitusohjelmissa

asetettiin tavoitteeksi perusopetuksen

jälkeisen koulutuspaikan turvaaminen koko ikäluokalle.

Edellä mainituissa asiakirjoissa kirjattiin myös

tavoitteeksi ammatillisen koulutuksen aloituspaikkojen

lisääminen. Opetus- ja kulttuuriministeriö lisäsi

koulutuksen järjestämislupiin koko maahan vuosille

2008–2010 kaikkiaan noin 11 200 opiskelijapaikkaa.

Toisen asteen koulutuksessa pyritään siihen,

että väestön koulutustasossa ei ole huomattavia

alueellisia eroja ja että mahdollisimman moni suorittaa

peruskoulun jälkeisen tutkinnon. Koulutuspoliittisissa

asiakirjoissa pidetään edelleen tavoitteena

opiskeluaikojen lyhentämistä ja koulutuksen läpäisyn

tehostamista.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun

lain (169/2007) viidennen pykälän mukaan kunnan

tai yhteistoiminta-alueen, jolla on ammatillisesta

koulutuksesta annetun lain (630/1998) mukainen

ammatillisen peruskoulutuksen järjestämislupa, asukasmäärän

on oltava vähintään noin 50 000. Laki

ohjaa vain koulutuksen hallinnointia, mutta ei koulutustarjonnan

järjestämistä.

Arviointiaineistona käytettiin Tilastokeskuksesta

hankittua ruututietokantaa, aluehallintovirastojen

ylläpitämiä opetuspisteiden koulutustarjonta- ja

paikkatietoja sekä Opetushallituksen Kouluta-järjestelmän

yhteishaun raportointipalvelua. Maantieteellistä

saavutettavuutta arvioitiin mittaamalla

peruskoulun päättävän ikäluokan eli 16-vuotiaiden

asuinpaikan etäisyys toisen asteen opetuspisteisiin.

Mittaaminen tehtiin muodostamalla jokaisen opetuspisteen

ympärille pyöreät 10 ja 30 kilometrin säteiset

puskurit ja niiden sisään sijoittuneiden nuorten lukumäärää

verrattiin 16-vuotiaiden ikäluokkaan. Nuorten

asuinpaikan ja opetuspisteen välinen etäisyys laskettiin

suorina etäisyyksinä, jolloin todellinen matka

oli jonkin verran pitempi.

Alueellista saavutettavuutta arvioitiin tarkastelemalla

kuinka suurelle osalle alueen 16-vuotiaista

oli tarjolla lukiokoulutusta sekä ammatillista koulutusta

yhdellä ja vähintään kolmella koulutusalalla

enintään 10 kilometrin ja 30 kilometrin etäisyydellä

nuoren asuinpaikasta.

Hallinto- ja palvelurakenneuudistuksen

vaikutusten seuranta

Kunta- ja palvelurakenneuudistusta koskeva puitelaki

tuli voimaan vuonna 2007 ja on voimassa vuoden

2012 loppuun saakka. Lapin toisen asteen oppilaitosverkko

on säilynyt tähän saakka ennallaan ja toisen

asteen koulutuksen järjestämisessä tapahtuneet

muutokset toteutuivat jo ennen Paras-hankkeen alkamista.

Tämän vuoksi on vaikea sanoa, olisiko

toisen asteen koulutuksen hallinnossa tapahtunut

keskittyminen toteutunut myös ilman Paras-hanketta.

Uudistuksen tavoitteet toteutuivat selvimmin

Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun kuntayhtymän

ja Länsi-Lapin koulutuskuntayhtymän yhdistyttyä

Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappiaksi

sekä Sodankylän toisen asteen ammatillisen

koulutuksen yhdistyttyä Rovaniemen koulutuskuntayhtymään

vuoden 2007 alussa. Näiden kahden

suuren koulutuskuntayhtymän alueilla asukasmäärä

oli suurempi kuin lain edellyttämä 50 000 asukkaan

väestöpohja ja niiden toiminta kattaa pääosan Lapin

ammatillisesta koulutuksesta.

Lapissa pitkät etäisyydet, harva asutus ja saamelaisten

kotiseutualue tuovat palvelujen järjestämiselle

ja kuntien yhteistyön toteuttamiselle muusta

maasta poikkeavat haasteet. Tämän vuoksi Lapissa

on muutamia koulutuksen järjestäjiä, joiden väestöpohja

on pienempi kuin 50 000 asukasta. Kemijärven

kaupunki on ainoa itsenäisesti ammatillisen koulutuksen

tarjontaa ylläpitävä kunta Lapissa. Siellä

ammattiopisto ja ammatillinen aikuiskoulutuskeskus

yhdistyivät vuoden 2009 alusta Itä-Lapin ammattiopistoksi.

Saamelaisten kotiseutualueella toisen asteen

ammatillisen koulutuksen järjestämisestä vastaa valtion

ylläpitämä Saamelaisalueen koulutuskeskus.

Edellä mainittujen lisäksi Lapissa kolmella kansanopistolla

on ammatillisen peruskoulutuksen järjes-

67


tämislupa ja oululaisella Ammattiopisto Luovilla on

ammatillista erityisopetusta alueella.

Lukioiden määrä on viime vuosina vähentynyt

neljällä, kun Pelkosenniemen lukion lisäksi lakkautettiin

Kemin aikuislukio sekä yksi lukio Rovaniemellä

ja Torniossa. Myös nämä oppilaitosten lakkauttamiset

tapahtuivat ennen PARAS-hankkeen alkua.

Lähitulevaisuuden näkymät

Vuonna 2010 peruskoulun päättäneiden 16-vuotiaiden

ikäluokka oli 2 369 nuorta. Heille oli tarjolla

toisen asteen aloituspaikkoja kaikkiaan 3 971. Opetus-

ja kulttuuriministeriö lisäsi Lappiin vuosille

2008–2010 yhteensä 273 opiskelijapaikkaa. Suoraan

peruskoulusta toisen asteen koulutukseen hakeneille

oli siten tarjolla noin puolitoista aloituspaikkaa

jokaista hakijaa kohden. Aikaisemmin peruskoulun

päättäneitä nuoria ja aikuisia haki paljon erityisesti

ammatilliseen koulutukseen. Lapissa näitä hakijoita

oli kaikista hakijoista yli puolet (52 %). Tämän

vuoksi ministeriön olisikin ammatillisen koulutuksen

mitoituksesta päättäessään otettava huomioon

hakuvuotta aikaisempina vuosina peruskoulun päättäneiden

runsas hakeutuminen nuorten ammatilliseen

koulutukseen sekä turvattava rahoituksellaan

tutkintoa vailla oleville mahdollisuus toisen asteen

ammatillisen tutkinnon suorittamiseen. Myös ammatin

vaihtajille olisi oltava tarjolla koulutuspaikkoja

työelämän ja elämäntilanteen muuttuessa. Näin varmistetaan

koulutetun työvoiman riittävyys, turvataan

ammatillisen aikuiskoulutuksen saavutettavuus koko

maakunnassa ja ennalta ehkäistään syrjäytymistä.

Seutukunta

16-vuotiaiden ikäluokat Muutos

2010–2020

2010* lkm 2015 lkm 2020 lkm

%

Kemi-Tornio 765 680 682 -10,8

Itä-Lappi 217 149 141 -35,0

Torniolaakso 116 78 68 -41,4

Pohjois-Lappi 224 171 127 -43,3

Rovaniemi 882 734 749 -15,1

Tunturi-Lappi 165 126 142 -13,9

Lappi 2369 1938 1909 -19,4

Manner-Suomi 65795 59477 60385 -8,2

*Ikäluokka 31.12.2009

Lähde: Tilastokeskus

68 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010

Lukioiden opiskelijamäärät ovat viime vuosina

nuorten ikäluokkien pienenemisen seurauksena laskeneet,

samalla kun kiinnostus lukio-opintoja kohtaan

on vähentynyt. Pienten kuntien lukioiden opiskelijamääriin

on vaikuttanut myös nuorten hakeutuminen

oman kunnan ulkopuolelle, esimerkiksi Rovaniemen

kaupungin lukioihin. Vuosina 2007–2010 Rovaniemen

lukioihin tuli muista Lapin kunnista 80–180

opiskelijaa. Useissa Lapin pienissä lukioissa opiskelijamäärä

laski vuosina 2000–2010 noin kolmanneksen.

Lukiokoulutuksessa tulevaisuuden haasteena

onkin koulutustarjonnan säilyminen niissä kunnissa,

joissa opiskelijamäärät ovat hyvin pieniä. Alle 30

opiskelijan lukioita on tällä hetkellä Lapissa kolme

(Savukoski, Utsjoki ja Enontekiö). Lisäksi kymmenen

muuta Lapin lukiota on alle sadan opiskelijan

oppilaitoksia.

Yksi syy lukioon hakevien määrän vähenemiseen

on ollut ammatillisen ja lukiokoulutuksen yhdistämisen,

niin sanotun ammattilukion suosion kasvu.

Kahden tai kolmen tutkinnon suorittamisen aloitti

syksyllä 2010 kaikkiaan 236 nuorta, mikä oli kaikista

hakuvuonna peruskoulun päättäneistä noin 10 prosenttia.

Tämä on poikkeuksellisen suuri lukumäärä

Manner-Suomeen verrattuna. Ennakoitavissa on, että

tämä koulutusmalli säilyttää asemansa ja monipuolistaa

toisen asteen koulutustarjontaa.

Peruskoulun päättävä 16-vuotiaiden ikäluokka

pienenee Lapissa noin viidenneksen kuluvan vuosikymmenen

aikana, minkä jälkeen ikäluokka Tilastokeskuksen

väestöennusteen mukaan vakiintuu noin 1

900 nuoreen. (Taulukko 5.1.2.1.)

Taulukko 5.1.2.1.

Toisen asteen koulutuksen

aloittava ikäluokka

vuosina 2010–2020 (lkm)

ja muutos (%) vuodesta

2010.


Ikäluokan kehityksessä seutukuntien väliset

erot ovat suuria. Pohjois-Lapissa ja Torniolaaksossa

peruskoulun päättävän ikäluokan koko pienenee yli

40 prosenttia, kun taas Kemi–Torniossa pieneneminen

jää noin kymmenesosaan. Toisen asteen koulutuksen

saavutettavuuden kannalta kehitys on huolestuttava.

Vaarana on, että toisen asteen koulutuksen

tarjonta supistuu merkittävästi osassa Lappia.

Tällainen kehitys vinouttaisi seutukuntien väestörakennetta

ja jouduttaisi edelleen joidenkin alueiden

näivettymistä. Työvoiman saatavuus vaikeutuu

tulevina vuosina erityisesti ikärakenteeltaan vanhenevilla

alueilla. Haasteena tulee olemaan myös nuorten

toiveiden mukaisen kysynnän ja elinkeinoelämän

alueellisten koulutustarpeiden ennakoiminen. Koulutustarjonnan

turvaamiseksi tarvitaan edelleen uusia

toimenpiteitä sekä toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa

että lukiokoulutuksessa.

Millä etäisyydellä alueen 16-vuotialle on

tarjolla lukiokoulutusta?

Vuonna 2010 lukiokoulutusta oli tarjolla alle 10

kilometrin etäisyydellä asuinpaikasta 78 prosentille

ja alle 30 kilometrin etäisyydellä 93 prosentille

Lapin 16-vuotiaista nuorista.

Lapissa lukion saavutettavuus oli vuonna 2010 hieman

parempi kuin kolme vuotta aiemmin. Yli 30

Taulukko 5.1.2.2. Lukiosta enintään 10, 30 tai yli 30 kilometrin etäisyydellä asuneiden 16-vuotiaiden osuus (%) ikäluokasta

Seutukunta

Enintään 10 km:n etäisyydellä

lukiosta asuneet

2010

%

Muutos

2007–2010

%-yksikköä

Enintään 30 km:n etäisyydellä

lukiosta asuneet

2010

%

Muutos

2007–2010

%-yksikköä

Yli 30 km:n etäisyydellä

lukiosta asuneet

2010

%

Muutos

2007–2010

%-yksikköä

16-vuotiaiden

ikäluokka

Kemi–Tornio 86.7 -0,1 98,7 -0,2 1,3 +0,2 765

Itä-Lappi 60,8 +4,0 88,0 +1,6 12,0 -1,6 217

Torniolaakso 60,3 +1,6 88,8 -0,2 11,2 +0,2 116

Pohjois-Lappi 64,7 -4,5 80,4 -0,8 19,6 +0,8 224

Rovaniemi 85,4 +0,2 95,4 0 4,6 0 882

Tunturi-Lappi 52,1 +1,6 86,7 +3,9 13,3 -3,9 165

Lappi 78,0 +0,6 93,4 +0,3 6,6 -0,3 2369

Manner-Suomi 85,9 +0,9 98,3 +0,1 1,7 -0,1 65795

Lähde: Tilastokeskus

kilometrin etäisyys lukioon oli seitsemällä prosentilla

ikäluokasta eli 156 nuorella. Saavutettavuus jäi

enintään 10 kilometrin etäisyydellä mitattuna kahdeksan

prosenttiyksikköä ja enintään 30 kilometrin

etäisyydellä mitattuna viisi prosenttiyksikköä alle

Manner-Suomen keskimääräisen tason. Erot saavutettavuudessa

vaihtelivat merkittävästi kunnittain ja

seutukunnittain. (Taulukko 5.1.2.2.)

Tarkasteluajanjaksona lukion keskimääräinen

saavutettavuus parantui hiukan sekä Lapissa että

Manner-Suomessa molemmilla matkoilla mitattuna.

Lapissa parantuminen ei johtunut lukioverkon

muutoksista, vaan 16-vuotiaiden nuorten asuinpaikkojen

erilaisesta sijainnista verrattuna vuoteen

2007. Seutukuntakohtaisessa tarkastelussa lukion

saavutettavuus vaihteli paljon. Lapin kuudesta seutukunnasta

Kemi-Torniossa ylitettiin Manner-Suomen

keskimääräinen taso molemmilla matkoilla ja

Rovaniemellä saavutettavuus oli sitä lähellä. Lapin

muissa seutukunnissa saavutettavuus jäi Manner-

Suomen keskimääräistä tasoa huomattavasti heikommaksi.

Kuntien välillä lukion saavutettavuus vaihteli

vielä enemmän kuin seutukuntakohtaisessa tarkastelussa.

(Kuvat 5.1.2.1. ja 5.1.2.2.). Esimerkiksi Utsjoella

vain 14 prosenttia ikäluokasta asui alle 10 kilometrin

etäisyydellä lähimmästä lukiosta, kun taas

Kemissä vastaava prosenttiluku oli 99.

69


Lappi 78,0 %

Manner-Suomi 85,9 %

Enintään 10 km:n etäisyydellä

lukiosta asuvien 16-vuotiaiden

osuus ikäluokasta (%)

Yli 90 (2)

51 - 90 (11)

10 - 50 (7)

Alle 10 (1)

Lukio

0 50

km

Kuva 5.1.2.1. Lukiokoulutuksen saavutettavuus kunnittain enintään

10 kilometrin etäisyydellä lukiosta Lapissa vuonna 2010

(lähde: Lapin aluehallintovirasto).

Enintään 10 km:n etäisyydellä

ammatillisen oppilaitoksen

opetuspisteestä

asuneet

Millä etäisyydellä alueen 16-vuotiaille on

tarjolla ammatillista koulutusta?

Vuonna 2010 ammatillista koulutusta oli tarjolla

enintään 10 kilometrin etäisyydellä asuinpaikasta

74 prosentille ja enintään 30 kilometrin

etäisyydellä 90 prosentille Lapin 16-vuotiaiden

ikäluokasta.

Tarkasteluajanjaksona myös Lapin ammatillisen koulutuksen

saavutettavuus parantui hieman sekä alle 10

kilometrin etäisyydellä että alle 30 kilometrin etäi-

70 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010

Lappi 93,4 %

Manner-Suomi 98,3 %

Enintään 30 km:n etäisyydellä

lukiosta asuvien 16-vuotiaiden

osuus ikäluokasta (%)

Yli 90 (10)

50 - 90 (9)

Alle 50 (2)

Lukio

0 50

km

Kuva 5.1.2.2. Lukiokoulutuksen saavutettavuus kunnittain enintään

30 kilometrin etäisyydellä lukiosta Lapissa vuonna 2010

(lähde: Lapin aluehallintovirasto).

Taulukko 5.1.2.3. Ammatillisen oppilaitoksen opetuspisteestä enintään 10, 30 tai yli 30 kilometrin etäisyydellä asuneiden

16-vuotiaiden osuus (%) ikäluokasta Lapin seutukunnissa vuonna 2010 ja muutos (%-yksikköä) vuodesta 2007.

Enintään 30 km:n etäisyydellä

ammatillisen oppilaitoksen

opetuspisteestä

asuneet

Yli 30 km:n etäisyydellä

ammatillisen oppilaitoksen

opetuspisteestä asuneet

Muutos

Muutos

Muutos 16-vuotiai-

2010 2007–2010 2010 2007–2010 2010 2007–2010 den

Seutukunta

% %-yksikköä % %-yksikköä % %-yksikköä ikäluokka

Kemi–Tornio 84,7 +0,7 98,7 -0,2 1,3 +0,2 765

Itä-Lappi 37,3 +2,1 47,5 +0,5 52,5 -0,5 217

Torniolaakso 58,6 +2,5 88,8 -0,9 11,2 +0,9 116

Pohjois-Lappi 71,4 -1,4 87,1 +3,1 12,9 -3,1 224

Rovaniemi 81,2 +5,4 95,4 +8,7 4,6 -8,7 882

Tunturi-Lappi 47,3 +2,5 78,2 +3,7 21,8 -3,7 165

Lappi 73,9 +2,8 89,7 +3,5 10,3 -3,5 2369

Manner-Suomi 77,5 +0,1 95,7 -0,2 4,3 +0,2 65795

Lähde: Tilastokeskus

syydellä mitattuna. Seutukunnittain saavutettavuus

vaihteli huomattavan paljon (Taulukko 5.1.2.3.). Yli

30 kilometrin etäisyys ammatillisen oppilaitoksen

opetuspisteeseen oli 243 nuorella eli 10 prosentilla

ikäluokasta.

Lapin seitsemässä kunnassa ei ollut lainkaan

tarjolla ammatillista koulutusta alle 30 kilometrin

etäisyydellä 16-vuotiaiden asuinpaikasta. Samalla

etäisyydellä mitattuna puolessa Lapin kunnista saavutettavuus

kuitenkin ylitti 90 prosenttia. (Kuvat

5.1.2.3. ja 5.1.2.4.)


Seutukunta

Lappi 73,9 %

Manner-Suomi 77,5 %

Enintään 10 km:n etäisyydellä

ammatillisista oppilaitoksista

asuvien 16-vuotiaiden osuus

ikäluokasta (%)

Yli 90 (2)

51 - 90 (9)

10 - 50 (3)

Alle 10 (7)

Ammatillinen oppilaitos

tai sen sivuopetuspiste

Taulukko 5.1.2.4. Niiden 16-vuotiaiden osuudet (%) ikäluokasta, joille oli tarjolla vähintään kolmen koulutusalan koulutusta

enintään 10, 30 tai yli 30 kilometrin etäisyydellä ammatillisen oppilaitoksen opetuspisteestä Lapin seutukunnissa vuonna

2010 ja muutos (%-yksikköä) vuodesta 2007.

Enintään 10 km:n etäisyydellä

ammatillisen oppilaitoksen

opetuspisteestä

asuneet, joille oli tarjolla

vähintään kolmen

koulutusalan koulutusta

2010

%

Muutos

2007–2010

%-yksikköä

Millä etäisyydellä alueen 16-vuotiaille

on tarjolla toisen asteen ammatillista

koulutusta vähintään kolmella eri

koulutusalalla?

Vuonna 2010 kolme ammatillista koulutusalaa

oli tarjolla alle 10 kilometrin etäisyydellä 64

prosentille ja enintään 30 kilometrin etäisyydellä

74 prosentille Lapin 16-vuotiaiden ikäluokasta.

Ammatillisen koulutuksen saavutettavuus edellyttää

hyvän maantieteellisen sijainnin lisäksi valittavaksi

Enintään 30 km:n etäisyydellä

ammatillisen oppilaitoksen

opetuspisteestä

asuneet, joille oli tarjolla

vähintään kolmen

koulutusalan koulutusta

2010

%

Muutos

2007–2010

%-yksikköä

Yli 30 km:n etäisyydellä

ammatillisen oppilaitoksen

opetuspisteestä asuneet,

joille oli tarjolla vähintään

kolmen koulutusalan koulutusta

2010

%

Muutos

2007–2010

%-yksikköä

16-vuotiaiden

ikäluokka

Kemi–Tornio 80,4 +1,0 92,8 +0,8 7,2 -0,8 765

Itä-Lappi 37,3 +2,1 47,5 +0,5 52,5 -0,5 217

Torniolaakso 0 0 0 0 100 0 116

Pohjois-Lappi 64,3 +25,9 79,9 +33,5 20,1 -33,5 224

Rovaniemi 76,2 +0,9 87,4 +1,2 12,6 -1,2 882

Tunturi-Lappi 0 0 0 0 100 0 165

Lappi 63,8 +4,4 74,4 +5,2 25,6 -5,2 2369

Manner-Suomi 68,6 +1,1 91,3 -0,7 8,7 +0,7 65795

Lähde: Tilastokeskus

0 50

km

Kuva 5.1.2.3. Ammatillisen koulutuksen saavutettavuus kunnittain

enintään 10 kilometrin etäisyydellä opetuspisteestä Lapissa

vuonna 2010 (lähde: Lapin aluehallintovirasto).

Lappi 89,7 %

Manner-Suomi 95,7 %

Enintään 30 km:n etäisyydellä

ammatillisista oppilaitoksista

asuvien 16-vuotiaiden osuus

ikäluokasta (%)

Yli 90 (11)

10 - 90 (3)

Alle 10 (7)

Ammatillinen oppilaitos

tai sen sivuopetuspiste

0 50

km

Kuva 5.1.2.4. Ammatillisen koulutuksen saavutettavuus kunnittain

enintään 30 kilometrin etäisyydellä opetuspisteestä Lapissa

vuonna 2010 (lähde: Lapin aluehallintovirasto).

riittävän monta koulutusalavaihtoehtoa. Kolme ammatillista

koulutusalaa tarjoaa kohtuullisesti vaihtoehtoja

alan valintaan. Lapissa vähintään kolmen

ammatillisen koulutusalan saavutettavuus parantui

vuosina 2007─2010 enintään 10 kilometrin etäisyydellä

mitattuna keskimäärin neljä prosenttiyksikköä

ja enintään 30 kilometrin etäisyydellä mitattuna viisi

prosenttiyksikköä. Neljänneksellä ikäluokasta ei

ollut kuitenkaan mahdollista saavuttaa ammatillista

kolmen koulutusalan koulutusta alle 30 kilometrin

etäisyydellä asuinpaikastaan.

71


Lappi 63,8 %

Manner-Suomi 68,6 %

Enintään 10 km:n etäisyydellä

ammatillisista oppilaitoksista

asuvien 16-vuotiaiden osuus

ikäluokasta (%)

Yli 90 (2)

50 - 90 (5)

Alle 50 (14)

Ammatillinen oppilaitos

tai sen sivuopetuspiste

0 50

km

Kuva 5.1.2.5. Ammatillisen koulutuksen saavutettavuus kunnittain

vähintään kolmella koulutusalalla enintään 10 kilometrin

etäisyydellä opetuspisteestä Lapissa vuonna 2010 (lähde: Lapin

aluehallintovirasto).

Vähintään kolmen koulutusalan koulutuksen

saavutettavuus oli Lapissa selvästi huonompi kuin

Manner-Suomessa, sillä saavutettavuus oli alle 10

kilometrin etäisyydellä viisi ja alle 30 kilometrin

etäisyydellä peräti 17 prosenttiyksikköä Manner-

Suomen keskimääräistä tasoa heikompi. (Taulukko

5.1.2.4.)

Torniolaaksossa ja Tunturi-Lapissa yhdellekään

peruskoulun päättävälle nuorelle ei ollut tarjolla kolmen

koulutusalan koulutusta edes alle 30 kilometrin

etäisyydellä ja Itä-Lapissakin sitä oli tarjolla alle

puolelle ikäluokasta. Pohjois-Lapin merkittävä saavutettavuuden

parantuminen selittyy Saamelaisalueen

koulutuskeskuksen kolmen eri opetuspisteen

vuosittaisista koulutusalojen tarjonnan määrien vaihteluista.

Vuonna 2007 Ivalon opetuspisteessä oli tarjolla

kaksi koulutusalaa, mutta kolme vuotta myöhemmin

koulutusaloja oli tarjolla neljä.

Suuria kuntakohtaisia eroja kuvaa se, että Lapin

12 kunnassa ei ollut lainkaan tarjolla ammatillista

kolmen koulutusalan koulutusta enintään 30 kilometrin

etäisyydellä 16-vuotiaiden asuinpaikasta. Toisaalta

samalla etäisyydellä mitattuna viidessä kunnassa

saavutettavuus oli yli 96 prosenttia. (Kuvat

5.1.2.5., 5.1.2.6. ja 5.1.2.7.)

72 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010

Lappi 74,4 %

Manner-Suomi 91,3 %

Enintään 30 km:n etäisyydellä

ammatillisista oppilaitoksista

asuvien 16-vuotiaiden osuus

ikäluokasta (%)

Yli 90 (5)

51 - 90 (3)

10 - 50 (1)

Alle 10 (12)

Ammatillinen oppilaitos

tai sen sivuopetuspiste

0 50

km

Kuva 5.1.2.6. Ammatillisen koulutuksen saavutettavuus kunnittain

vähintään kolmella koulutusalalla enintään 30 kilometrin

etäisyydellä opetuspisteestä Lapissa vuonna 2010 (lähde: Lapin

aluehallintovirasto).

0 50

km

Koulutusalat

Humanistinen ja kasvatusala

Kulttuuriala

Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala

Luonnontieteiden ala

Tekniikan ja liikenteen ala

Luonnonvara- ja ympäristöala

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala

Matkailu-, ravitsemis- ja talousala

Kuva 5.1.2.7. Ammatillisen koulutuksen koulutustarjonta kunnittain

Lapissa vuonna 2010 (lähde: Lapin aluehallintovirasto).


Taulukko 5.1.2.5. Hakuvuonna ja aiemmin peruskoulun päättäneiden hakeminen ja sijoittuminen lukioon ja ammatilliseen

koulutukseen Lapissa vuosina 2008–2010.

Vuosi

Kuinka moni yhteishaussa hakenut ja

sijoittunut on päättänyt perusopetuksen

hakuvuonna ja kuinka moni tätä aiemmin?

Lukioon haki ja sijoittui pääasiassa hakuvuonna

peruskoulun päättäneitä opiskelijoita.

Ammatilliseen koulutukseen hakijoista sen

sijaan yli puolet oli suorittanut peruskoulunsa

aikaisempina vuosina, mutta heistä vain alle

puolet sai opiskelupaikan. Suoraan peruskoulusta

ammatilliseen koulutukseen hakeneista

opiskelupaikan sai 84 prosenttia.

Lapissa vuonna 2010 toisen asteen koulutukseen

välittömästi peruskoulusta haki 2 365 nuorta. Koulutukseen

hakeutumisaktiivisuus oli erittäin hyvä.

Lapissa sekä aiemmin peruskoulun suorittaneet että

hakuvuonna peruskoulun päättäneet hakijat saivat

ammatillisen koulutuksen opiskelupaikan hiukan helpommin,

mutta lukiopaikan hiukan harvemmin kuin

Manner-Suomessa keskimäärin. Lapissa sekä lukioon

että ammatilliseen koulutukseen pääsy vaikeutui

edellisiin vuosiin verrattuna. (Taulukko 5.1.2.5.)

Tiedot perustuvat Opetushallituksen Koulutaraportointipalveluun,

johon koulutuksen järjestäjät

itse tallentavat opiskelupaikan vastaanottamista koskevat

tiedot. Tietojärjestelmässä on kuitenkin puuttuvien

tallennusten vuoksi epätarkkuutta. Lisäksi tietoja

vääristää se, että sama hakija voi ottaa vastaan

useamman kuin yhden koulutuspaikan. Edellä mainittujen

syiden vuoksi taulukon 5.1.2.5. tiedot eivät

Hakuvuonna peruskoulut päättäneet Aiemmin peruskoulut päättäneet

Lukioon

haki

lkm

Paikan

vastaanotti

%

Ammatilliseen

haki

lkm

Paikan

vastaanotti

%

Lukioon

haki

lkm

Paikan

vastaanotti

%

Ammatilliseen

haki

lkm

Paikan

vastaanotti

%

Lappi 2008 1005 79,4 1458 79,9 32 40,6 1063 51,3

Lappi 2009 905 86,9 1464 84,9 30 36,7 1329 52,1

Lappi 2010 910 78,4 1455 83,5 32 37,5 1548 47,0

Manner-Suomi 2008 33340 88,8 33363 82,9 718 51,4 23444 47,7

Manner-Suomi 2009 32531 89,6 32856 84,8 819 52,7 29412 48,9

Manner-Suomi 2010 32325 85,2 33380 82,9 935 48,4 37262 43,8

Lähde: Opetushallitus

anna lopullista tietoa toisen asteen koulutukseen

sijoittumisesta eivätkä ole yhtäpitäviä muun muassa

Lapin aluehallintoviraston oman sijoittumisseurannan

kanssa, joka tehtiin yhteistyössä koulutuksen järjestäjien

kanssa.

Kuinka suuri osuus hakuvuonna

peruskoulun päättäneistä aloitti lukiossa

ja kuinka suuri osuus ammatillisessa

koulutuksessa ja kuinka moni jäi tutkintoon

johtavan koulutuksen ulkopuolelle?

Keväällä 2010 peruskoulun päättäneestä

ikäluokasta noin 40 prosenttia suuntautui

lukiokoulutukseen ja 44 prosenttia ammatilliseen

koulutukseen. Ainoastaan 31 nuorta (1,3 %)

peruskoulun päättäneistä ei jatkanut opiskelua

missään koulutuksessa eikä ollut työssä.

Lapin aluehallintoviraston seurannan mukaan hakuvuonna

peruskoulun päättäneiden ikäluokasta lukiokoulutukseen

sijoittui 40 prosenttia, ammatilliseen

koulutukseen 44 prosenttia ja lisäksi niin sanottuun

ammattilukioon sijoittui noin 10 prosenttia. Tutkintotavoitteisen

koulutuksen ulkopuolelle jäi noin kuusi

prosenttia ikäluokasta. ”Ammattilukion” kolmen

tutkinnon suorittajat tilastoidaan Opetushallituksen

raportointipalvelussa ammatilliseen koulutukseen

hakeneiksi. Jos heidät laskettaisiin lukiolaisiksi,

näyttäisi lukiokoulutus edelleen hiukan suositummalta

kuin ammatillinen koulutus.

73


Taulukko 5.1.2.6. Lapin ulkopuolelle menneiden ja Lapin ulkopuolelta tulleiden opiskelijoiden osuus (%) kaikista toisen asteen

oppilaitoksissa opiskelleista Lapissa vuosina 2008–2010.

Vuosi

Omalla

alueella

aloittaneet

lkm

Lapin aluehallintovirasto on selvittänyt vuosittain

peruskoulun päättäneiden sijoittumista jatkoopintoihin

peruskoulun päättämisvuoden syksyllä.

Selvitys on antanut tietoa peruskoulun päättäneiden

sijoittumisesta myös muuhun kuin tutkintoon

johtavaan koulutukseen. Nämä nuoret jatkavat joko

peruskoulun lisäopetusluokalla, kansanopistossa,

vammaisten valmentavassa ja kuntouttavassa koulutuksessa

tai oppisopimuskoulutuksessa. Vain hyvin

pieni joukko ei jatkanut opiskelua tai heidän tilanteestaan

ei saatu tietoa. Tällaisia nuoria on vuodesta

2005 alkaen ollut Lapissa vuosittain noin 30.

Kuinka moni lappilainen toisen asteen

opiskelija on aloittanut opiskelun Lapin

ulkopuolella ja kuinka monta opiskelijaa

muista maakunnista on tullut opiskelemaan

Lappiin?

Lappiin tuli hiukan enemmän opiskelijoita kuin

täältä lähti muihin maakuntiin.

Vuonna 2010 toisen asteen koulutuksen aloittaneista

lappilaisista 92 prosenttia aloitti opiskelun omassa

asuinmaakunnassaan ja 218 nuorta siirtyi opiskelemaan

Lapin ulkopuolelle. Muista maakunnista Lappiin

tuli opiskelemaan 259 nuorta. Toisen asteen

koulutuksen opiskelijavirta oli siten jonkin verran

positiivinen. (Taulukko 5.1.2.6.)

74 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010

Muualla aloittaneet opiskelijat Muualta tulleet opiskelijat

Muualla

aloittaneet

lkm

Muualla

aloittaneet

%

Eniten Lapista hakeuduttiin muualle tekniikan

ja liikenteen alan, sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan

sekä kulttuurialan opintoihin. Muualta Lappiin tultiin

opiskelemaan aivan samoille koulutusaloille.

Osa peruskoulun päättäneistä hakeutuu koulutukseen

oman maakunnan ulkopuolelle joko henkilökohtaisista

syistä, maantieteellisistä syistä (raja-alueilla) tai

siksi, että haluttua koulutusta ei ole tarjolla omassa

maakunnassa. Syynä voi olla myös se, että hakijat

vertaavat koulumenestyksensä pohjalta koulutukseen

pääsyn todennäköisyyttä oman maakunnan oppilaitoksiin

ja muualle. Näin tapahtuu etenkin silloin kun

aloituspaikkoja on vähän.

Arviointiryhmä

Opetustoimen ylitarkastaja, FM Elisa Suutala,

puhelin 040 578 0262, elisa.suutala(at)avi.fi

Erikoissuunnittelija, HM Aune Kina,

puhelin 040 716 9999, aune.kina(at)avi.fi

Tietolähteet

Laki ammatillisesta koulutuksesta (630/1998).

Laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta (169/2007).

Laki lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen

opiskelijoiden koulumatkatuesta (48/1997).

Lukiolaki (629/1998).

Omalla

alueella

aloittaneet

lkm

Suomen perustuslaki (731/1999).

Muualta

tulleet

lkm

Lukio 2008 774 37 4,6 774 28 3,5

Muualta

tulleet

%

2009 752 45 5,6 752 16 2,1

2010 686 39 5,4 686 15 2,1

Ammatillinen koulutus 2008 1522 188 11,0 1522 173 10,2

2009 1739 196 10,1 1739 212 10,9

2010 1732 179 9,4 1732 244 12,3

Yhteensä 2008 2296 225 8,9 2296 201 8,0

Lähteet: Opetushallitus

2009 2491 241 8,8 2491 228 8,4

2010 2418 218 8,3 2418 259 9,7


Kysely 13.9.2010 Tiedot oppilaitosten toiminnasta

20.9.2010, vastausprosentti 100.

Lapin oppilaitokset lukuvuosi 2009–2010. Rovaniemi,

Lapin aluehallintovirasto.

Ammatillisten oppilaitosten ja lukioiden opetuspisteiden

koordinaatit. Helsinki, Tilastokeskus.

Opetushallituksen ylläpitämä WERA-web-Koulutaraportointitietokanta.

Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma 2007–

2012. Helsinki, opetusministeriö. Opetusministeriön

julkaisuja 2008:9.

Opetusministeriön toiminta ja taloussuunnitelma 2009–

2012.Helsinki, opetusministeriö.

Väestöennuste 2007 iän ja sukupuolen mukaan 2006–

2040. Helsinki, Tilastokeskus.

Väestöruutuaineisto (31.12.2009). Helsinki,

Tilastokeskus.

75


5.2. Nuorisotoimi

5.2.1. Nuorisolain 8 §:n edellyttämä nuorten osallistuminen ja kuuleminen kunnissa

Johtopäätökset

Lapissa on luotu hyvät edellytykset nuorten osallistumiselle ja kuulemiselle. Kaikissa kunnissa on mahdollisuus

käyttää Aloitekanava.fi -palvelua, joka sisältää sekä aloite- että kuulemisjärjestelmän. Nuorten

vaikuttajaryhmiä ja nuorisotalotoimikuntia on enemmän kuin Manner-Suomessa keskimäärin. Monipuolisia

osallistumis- ja kuulemismahdollisuuksia on tarjolla niissä 11 kunnassa, joissa on sekä nuorten

vaikuttajaryhmä, kuulemisjärjestelmä, aloitekanava että nuorisotalotoimikunta.

Nuoret ovat voineet vaikuttaa ennen kaikkea nuorisotoimeen ja kouluun liittyviin asioihin, mutta mahdollisuudet

vaikuttaa nuorisopolitiikkaan laajemmin arvioidaan heikoksi. Nuoria kuullaan kunnissa

vaihtelevasti. Nuorten vaikuttajaryhmät toivovat aitoa kuulemista ja korostavat, että nuorten kuuleminenkaan

ei vielä riitä, vaan nuorten mielipiteet pitää oikeasti ottaa huomioon päätöksiä tehtäessä. Kunnan

nuorisotoimen viranhaltijat toivovat nuorilta enemmän kiinnostusta ja aktiivisuutta vaikuttamiseen.

Nuorten osallistumis- ja kuulemismahdollisuudet otetaan huomioon useimpien kuntien lastensuojelulain

mukaisessa lasten ja nuorten hyvinvointia koskevassa suunnitelmassa, mutta kuntastrategioissa ja

johtosäännöissä mahdollisuudet jäävät huomioimatta. Harvoissa kunnissa arvioidaan nuorten osallistumis-

ja kuulemismahdollisuuksia.

Sekä viranhaltijat että nuorten vaikuttajaryhmät kaipaavat lisää nuorille suunnattua tiedotusta samoin

kuin nuorten osallistumiseen ja kuulemiseen liittyvää koulutusta. Molemmat ryhmät arvioivat kunnan

tiedottamisen ja nuorille suunnatun koulutuksen vastaavan nuorten tarpeita korkeintaan tyydyttävästi.

Koulutusta tarvitaan lisää myös kunnan henkilöstölle ja luottamushenkilöille.

Toimenpide-ehdotukset

Kuntaan on perustettava säännöllisesti toimiva nuorten vaikuttajaryhmä, mikäli sitä ei vielä ole tai sen

toiminta on hiipunut. Vaikuttajaryhmällä on oltava todellisia mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa

kunnalliseen päätöksentekoon. Kunnan on osoitettava vaikuttajaryhmälle riittävät toimintaresurssit.

Kunnissa olevista nuorten osallistumis- ja kuulemisjärjestelmistä on tiedotettava nuorille paremmin ja

ne on otettava aktiivisempaan käyttöön. Erityisesti aloitekanavien toimivuutta on parannettava. Nuorille

on annettava palautetta heidän tekemistään aloitteista.

Nuorten osallistumis- ja kuulemismahdollisuuksien edistäminen on kirjattava kunnan johtosääntöön,

kuntastrategiaan ja vastaaviin asiakirjoihin. Nuorten osallistumis- ja kuulemismahdollisuuksia on myös

arvioitava säännöllisesti. Arviointiin on otettava mukaan kunnan johto ja muu henkilöstö, luottamushenkilöt

ja nuoret.

Nuorten osallistumiseen ja kuulemiseen liittyvää koulutusta on tarjottava kunnan eri hallintokuntien

henkilöstölle, luottamushenkilöille ja nuorille. Nuorten koulutusta on laajennettava niin, että se saavuttaa

muutkin nuoret kuin vaikuttajaryhmien edustajat. Nuorille suunnattua tiedotusta on lisättävä ja

tiedotuksessa on hyödynnettävä monipuolisesti eri kanavia.

76 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010


Arviointiasetelma

Arviointikriteerit

Nuorten osallistumis- ja

kuulemisjärjestelmien

kattavuus

Nuorten osallistumis- ja

kuulemisjärjestelmien

tarjonta

Nuorten vaikuttajaryhmien

kokoonpano

Nuorten osallistumis- ja

kuulemisjärjestelmien

vaikuttavuus

Nuorten osallistumis- ja

kuulemismahdollisuuksien

edistäminen

Arviointi–

kysymykset Mittarit Palvelutasotavoitteet/ hyvä palvelutaso

Onko nuorille luotu

kattavasti osallistumis-

ja kuulemisjärjestelmiä?

Tarjotaanko kunnissa

nuorille monipuolisia

osallistumis- ja

kuulemismahdollisuuksia?

Minkälaisia vaikuttajaryhmiä

toimii

kunnissa?

Miten ja millaisiin

asioihin nuoret

ovat vaikuttaneet

kunnissa?

Edistetäänkö

kunnissa nuorten

osallistumis- ja

kuulemis-

mahdollisuuksia?

Kuntien määrä, joissa on

• vaikuttajaryhmä

• kuulemisjärjestelmä

• aloitekanava

• nuorisotalotoimikunta tai vastaava

• muutos vuodesta 2007

Kunnassa on

• vaikuttajaryhmä

• kuulemisjärjestelmä

• aloitekanava sekä

• nuorisotalotoimikunta tai vastaava

• muutos vuodesta 2007

• Ympäristöt, joissa lapset ja nuoret

voivat kunnassa osallistua heitä

koskevaan päätöksentekoon ja tulla

kuulluksi

• Vaikuttajaryhmien jäsenten määrä

• Vaikuttajaryhmien jäsenten sukupuoli-

ja ikäjakauma

• Vaikuttajaryhmien jäsenten valintaperuste

• Vaikuttajaryhmien toiminnan perusta

• Vaikuttajaryhmien toiminnan tarkoitus

• Vaikuttajaryhmien toimintaan varattu

määräraha

• Vaikuttajaryhmien toiminnalle luodut

edellytykset

• Vaikuttajaryhmien tekemien aloitteiden

määrä

• Toteutuneiden aloitteiden määrä

• Nuorten kuulemisjärjestelmien ja

aloitekanavien toimivuus

• Nuorten osallistumisen ja kuulemisen

toteutuminen nuorisotaloilla

• Nuorten mahdollisuus päättää nuorisotalojen

määrärahoista

• Asiat, joihin nuoret ovat voineet

kunnassa vaikuttaa

• Nuorten osallistumis- ja kuulemismahdollisuuksien

edistämisen

huomioiminen kunnan strategioissa

• Nuorten osallistumis- ja kuulemismahdollisuuksien

arviointi

• Nuoria koskevasta päätöksenteosta

tiedottaminen

• Kunnan henkilöstön, luottamushenkilöiden

sekä nuorten koulutus

• Vaikuttajaryhmien aikuisen tuki

* Lähde: Valtioneuvoston 13.12.2007 hyväksymä hallituksen lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma

Vuoden 2010 loppuun mennessä kaikissa kunnissa

on käytössä 5−17-vuotiaiden vaikuttamis-

ja kuulemisjärjestelmä.*

Tilanne on hyvä, jos nuorille on tarjolla monipuolisia

osallistumis- ja kuulemismahdollisuuksia.

Tilanne on parantunut vuodesta 2007.

Tilanne on hyvä, jos nuorten osallistumis- ja

kuulemisjärjestelmät ovat käytössä ja nuorilla

on niiden kautta mahdollisuus vaikuttaa nuoria

koskeviin asioihin sekä osallistua nuorisotyötä ja

-politiikkaa koskevien asioiden käsittelyyn.

Tilanne on hyvä, jos nuorten osallistumis- ja kuulemismahdollisuuksien

edistäminen on huomioitu

kunnan strategioissa ja osallistumis- ja kuulemismahdollisuuksia

arvioidaan säännöllisesti.

Tilanne on hyvä, jos kunta tiedottaa monipuolisesti

nuorille heitä koskevasta päätöksenteosta

ja tiedottaminen vastaa nuorten tarpeita.

Tilanne on hyvä, jos kunnan henkilöstöä ja luottamushenkilöitä

on koulutettu nuorten osallistumis-

ja kuulemismahdollisuuksien edistämiseen.

Tilanne on hyvä, jos nuorille on järjestetty osallistumiseen

ja kuulemiseen liittyvää koulutusta ja

koulutus vastaa nuorten tarpeita.

Tilanne on hyvä, jos nuorten vaikuttajaryhmien

toiminnassa mukana olevat aikuiset tukevat

ryhmän toimintaa.

77


Johdanto

Nuorisotoimen arviointikohteena oli vuonna 2006

voimaan tulleen nuorisolain 8 §:n edellyttämä nuorten

osallistuminen ja kuuleminen kunnissa. Nuorisolain

mukaan nuorille tulee järjestää mahdollisuus

osallistua paikallista ja alueellista nuorisotyötä ja

-politiikkaa koskevien asioiden käsittelyyn. Lisäksi

nuoria on kuultava heitä koskevissa asioissa. Laissa

nuorilla tarkoitetaan alle 29-vuotiaita. Tässä raportissa

on kuitenkin tarkasteltu pääasiassa alle 18-vuotiaiden

osallistumis- ja kuulemismahdollisuuksia.

Vuonna 1989 hyväksytyn YK:n lapsen oikeuksien

sopimuksen 12. artiklassa taataan alle 18-vuotiaalle

oikeus ilmaista näkemyksensä kaikissa häntä

koskevissa asioissa. Osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet

otetaan huomioon myös perustuslaissa

(731/1999), jonka mukaan lapsia on kohdeltava

tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada

vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.

Lisäksi julkista valtaa velvoitetaan edistämään

yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen

toimintaan ja vaikuttaa henkilöä itseään

koskevaan päätöksentekoon. Kuntalaki (365/1995)

määrittelee puolestaan kuntalaisten yleiset osallistumis-

ja vaikuttamismahdollisuudet.

Perusopetuslain (628/1998) mukaan koululla

voi olla sen oppilaista muodostuva oppilaskunta.

Opiskelijoiden osallistumisesta ja kuulemisesta säädetään

vastaavasti lukiolaissa (629/1998) ja laissa

ammatillisesta koulutuksesta (630/1998). Lasten ja

nuorten osallistumisesta ja kuulemisesta säädetään

myös vuoden 2008 alusta voimaan tulleessa lastensuojelulaissa

(417/2007).

Matti Vanhasen II hallituksen lasten, nuorten ja

perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelman yhtenä

tehtävänä on ollut lisätä lasten ja nuorten osallistumista

ja kuulemista sekä lasten oikeuksista tiedottamista.

Perustan politiikkaohjelmalle on luonut valtioneuvoston

vuonna 2007 hyväksymä hallituksen

lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma.

Tutkija Tomi Kiilakosken (2007, 13–14) mukaan

osallisuus on oikeus omaan identiteettiin ja arvokkuuteen

osana perhettä (tai sitä muistuttavaa yksikköä),

ryhmää, yhteisöä, yhteiskuntaa tai ekosysteemiä.

Se on vastuun kantamista omasta itsestä, toisista

78 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010

ihmisistä ja koko yhteisön toimintakyvystä. Vastuun

kantaminen edellyttää myös vastuun saamista. Keskeistä

nuorille on myös todellisen vaikuttamisen ja

itse toimimisen mahdollisuuden kokeminen (Gretschel

2009a, 148).

Tässä arvioinnissa kuvataan nuorten osallistumisen

kaarta kunnallisessa päätöksenteossa, tiedonsaannista

osallistumis- ja kuulemisjärjestelmien olemassaoloon

sekä niiden vaikuttavuuden arviointiin.

Nuorten osallistumisjärjestelmällä tarkoitetaan tässä

arvioinnissa systemaattista tapaa tai tapoja, joilla

kunnassa on tarjottu nuorille mahdollisuus osallistua

nuorisotyötä ja -politiikkaa koskevien asioiden

käsittelyyn. Nuorisopolitiikalla tarkoitetaan laajasti

alle 29-vuotiaiden kasvu- ja elinolojen parantamista.

Tärkeitä osallistumisen ja vaikuttamisen kanavia

ovat nuorisovaltuustot ja vastaavat vaikuttajaryhmät,

oppilaskunnat sekä nuorisotalotoimikunnat ja vastaavat

nuorisotaloilla toimivat ryhmät.

Kuulemisjärjestelmällä tarkoitetaan tässä arvioinnissa

systemaattista tapaa tai tapoja, joilla kunnassa

kuullaan nuoria heitä koskevissa asioissa. Kuuleminen

voi tapahtua muun muassa lautakunta- tai

valtuustoedustuksen, yhteisten keskustelutilaisuuksien,

lausuntojen pyytämisen tai verkossa tapahtuvan

kuulemisen kautta. Aloitejärjestelmällä tarkoitetaan

tässä arvioinnissa järjestelmällistä tapaa, jolla erityisesti

nuoret voivat tehdä ehdotuksia jonkin asian

muuttamiseksi tai parantamiseksi. Aloitejärjestelmä

voi rakentua esimerkiksi verkkopohjaisesta aloitekanavasta

ja/tai nuorille suunnatusta aloite- tai palautelaatikosta.

Arviointia varten laadittiin kysely kuntien nuorisoasioista

vastaaville viranhaltijoille. Arviointiin

haluttiin saada mukaan myös palvelujen käyttäjien

näkökulma ja näin ollen vastaava kysely toteutettiin

myös nuorten vaikuttajaryhmille. Kyselyt toteutettiin

valtakunnallisena nuorisotoimen tehtäviä

hoitavien elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten

sekä Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry:n

ja Suomen Nuorisovaltuustojen Liitto – Nuva ry:n

yhteistyönä verkkolomakkeilla. Nuorten vaikuttajaryhmille

kysely toimitettiin viranhaltijoiden välityksellä.

Viranhaltijoille suunnattuun kyselyyn vastasivat

kaikki Lapin 21 kuntaa. Lapin kunnissa toimivilta

16 nuorten vaikuttajaryhmältä saatiin 13 vastausta.


Nuorten toivottiin vastaavan nimenomaan ryhmänä.

Kahdessa tapauksessa vastaajana oli vain yksi henkilö,

muissa vastaamiseen osallistui 2–25 vaikuttajaryhmän

jäsentä.

Hallinto- ja palvelurakenneuudistuksen

vaikutusten seuranta

Kuntakentässä tapahtuvat muutokset heijastuvat

myös nuoriin. Kuntaliitoksia ei Lapissa ole vuoden

2006 jälkeen ollut, mutta muita muutoksia tapahtuu

koko ajan. Esimerkiksi sosiaali- ja terveyshuollon

palvelujen organisointi tai kouluverkon muuttuminen

vaikuttavat nuorten palveluihin. Myös näistä

muutoksista on tärkeää tiedottaa palvelujen käyttäjiä

sekä ottaa heidän mielipiteensä huomioon päätöksentekoprosesseissa.

Lähitulevaisuuden näkymät

Nuorten osallistumis- ja kuulemisjärjestelmien kehittämisessä

on ollut tukena vahva lainsäädäntö. Nuorille

on luotu sekä suoria että edustuksellisia osallistumisen

muotoja, vaikkakin edustukselliset muodot

ovat olleet enemmistönä. Nuorten osallistumis- ja

kuulemisjärjestelmiä on usein laadittu aikuislähtöisesti

ylhäältä alaspäin. Tulevaisuudessa tulee entistä

enemmän rakentaa nuorista lähteviä ja nuorten omaa

toimintaa aktivoivia ja tukevia osallistumisen ja

vaikuttamisen muotoja (Feldmann-Wojtachnia ym.

2010, 69–70).

Kansainvälisen ICCS 2009 -tutkimuksen

mukaan (Suoninen ym. 2010) suomalaiset kahdeksasluokkalaiset

katsoivat, että heidän ikäisensä voivat

vaikuttaa tärkeiksi kokemiensa ongelmien ratkaisuun

nimenomaan hyödyntämällä Internet- tai

ystävyysverkostoja. Nuorista hieman yli 60 prosenttia

katsoi, et tä verkostojen avulla voi vaikuttaa

paljon tai ainakin jossain määrin. Yksi tulevaisuuden

haasteista onkin, miten esimerkiksi sosiaalisen

median avulla pystytään aktivoimaan ja tukemaan

nuoria osallistumaan ja vaikuttamaan. Verkossa toimivien

järjestelmien etuna on, etteivät ne ole sidottuja

aikaan eivätkä paikkaan. Tämä on erityisen tärkeää

Lapin kaltaisella harvaan asutulla ja pitkien

etäisyyksien alueella. Silti on aina muistettava kasvokkain

kohtaamisen tärkeys.

Onko nuorille luotu kattavasti osallistumis-

ja kuulemisjärjestelmiä?

Jokaisessa Lapin kunnassa oli nuorten aloite- ja

kuulemisjärjestelmä, mutta vaikuttajaryhmiä ja

nuorisotalotoimikuntia vielä puuttui.

Valtakunnallisesti ajatellen osallistumis- ja kuulemisjärjestelmien

kattavuus oli Lapissa hyvä vuonna

2010. Sekä vaikuttajaryhmiä, kuulemisjärjestelmiä,

aloitekanavia että nuorisotalotoimikuntia oli enemmän

kuin Manner-Suomessa keskimäärin.

Lapin 21 kunnasta 16:ssa toimi nuorten vaikuttajaryhmä.

Kahteen kuntaan ei ollut vaikuttajaryhmää

ollenkaan perustettu. Kolmeen kuntaan vaikuttajaryhmä

oli aikanaan perustettu, mutta sen toiminta

oli lakannut. Oppilaskunnat ja oppilasyhdistykset

rajattiin vaikuttajaryhmien ulkopuolelle, samoin

nuorisotalojen talotoimikunnat.

Aloitekanava.fi -palvelu oli jokaisessa Lapin

kunnassa. Koska palveluun liittyy myös nuorten

kuulemiseen tarkoitettu Kunta kysyy -osio, jokaisessa

Lapin kunnassa oli olemassa vähintään yksi

nuorten kuulemisjärjestelmä. Nuorisotalotoimikunta

oli 16 Lapin kunnassa. Viime vuosina oli perustettu

useita nuorisotalotoimikuntia, sillä vuonna 2007 sellainen

oli olemassa vain 11 kunnassa. Vuoteen 2007

verrattuna ainoastaan vaikuttajaryhmien määrä oli

Lapissa vähentynyt. Aloitekanava oli jo tuolloin olemassa

jokaisessa Lapin kunnassa, mutta kuulemisjärjestelmä

puuttui vielä kahdesta kunnasta.

Tarjotaanko kunnissa nuorille monipuolisia

osallistumis- ja kuulemismahdollisuuksia?

Kunnat olivat kehittäneet nuorten osallistumis-

ja kuulemismahdollisuuksia, mutta nuorten

mielipiteet jäivät usein ottamatta huomioon.

Lapin kunnista yli puolella oli sekä nuorten vaikuttajaryhmä,

kuulemisjärjestelmä, aloitekanava että

nuorisotalotoimikunta. Lapissa tilanne oli valtakunnallista

parempi, sillä vastaava osuus oli Manner-

Suomessa 40 prosenttia. Vuoteen 2007 verrattuna

tilanne ei Lapissa ollut muuttunut, kun taas valtakunnallisesti

tilanne oli hieman parantunut.

79


Taulukko 5.2.1.1. Nuorten kuulemisen tavat viranhaltijoiden

ja nuorten vaikuttajaryhmien mukaan Lapin kunnissa

vuonna 2010.

Kuulemisen tapa

Viran-

haltijat

n=21

Nuorten

vaikuttajaryhmät

n=13

Nuorten vaikuttajaryhmän kuuleminen

15 9

Nuorten vaikuttajaryhmältä pyydetyt

lausunnot 13 8

Oppilaskuntien hallituksen kuuleminen

13 6

Aloitekanava.fi -palvelun Kunta

kysyy -osio 12 7

Lapsi- ja nuorisojärjestöjen kuuleminen

9 6

Nuorten vaikuttajaryhmän edustus

lautakunnassa tai valtuustossa 8 7

Opiskelijakuntien hallitusten

kuuleminen (lukiot ja ammatilliset

oppilaitokset) 8 5

Oppilaskuntien hallituksilta pyydetyt

lausunnot 7 5

Opiskelijakuntien hallituksilta pyydetyt

lausunnot 4 3

Lapsi- ja nuorisojärjestöiltä pyydetyt

lausunnot 3 2

Lähde: Kysely kuntien nuorisoasioista vastaaville viranhaltijoille ja nuorten

vaikuttajaryhmille 2010.

Nuorten kuuleminen voi tapahtua monin eri

tavoin. Lähes kaikissa Lapin kunnissa oli käytössä

useampi kuin yksi tapa kuulla nuoria. Yleisimmät

tavat olivat nuorten vaikuttajaryhmän kuuleminen ja

siltä pyydetyt lausunnot. (Taulukko 5.2.1.1.)

Nuoret voivat osallistua heitä koskevaan päätöksentekoon

ja tulla kuulluksi parhaiten nuorisotaloilla

sekä yläkouluissa ja lukioissa. Viranhaltijoista

yli puolet arvioi, että nuorten mahdollisuus osallistua

paikallista ja alueellista nuorisotyötä ja -politiikkaa

koskevien asioiden käsittelyyn oli hyvä. Nuorten vaikuttajaryhmät

kokivat tilanteen vielä hieman parempana.

Tilanne oli samantyyppinen koko maassa.

Tässä on kuitenkin hyvä ottaa huomioon, että kyselyyn

vastanneet nuoret ovat itse aktiivisia ja näin

todennäköisesti keskimääräistä tietoisempia omista

mahdollisuuksistaan.

Viranhaltijat toivoivat nuorten olevan aktiivisempia

vaikuttajia ja kaipasivat keinoja nuorten

innostamiseen. Myös pari nuorten vaikuttajaryhmää

80 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010

toivoi nuorilta enemmän aktiivisuutta. Yhtä mieltä

oltiin siitä, että nuorten ja päättäjien välistä keskustelua

pitää lisätä. Pidettiin myös tärkeänä tiedottaa

nuorille vaikuttamisen mahdollisuuksista. Yksi nuorten

vaikuttajaryhmä esitti, että päättäjät voisivat vierailla

kouluilla, nuorisotiloilla tai muissa nuorten

suosimissa paikoissa. Nuorten vaikuttajaryhmät toivoivat,

että nuoria kuullaan enemmän ja ennen kaikkea

nuorten mielipiteet otetaan paremmin huomioon

päätöksiä tehtäessä. Tämä asia ilmaistiin myös siten,

että nuorten ajatuksia ehkä kuunnellaankin, mutta

päätökset ovat usein nuorille epäedullisia.

Minkälaisia vaikuttajaryhmiä toimii kunnissa?

Nuorten vaikuttajaryhmien jäsenet olivat

13–20 -vuotiaita ja suurin osa heistä oli tyttöjä.

Lapin nuorten vaikuttajaryhmistä seitsemän oli nuorisovaltuustoja,

kuusi nuorisoneuvostoja, kaksi nuorten

edustajistoja ja yksi nuorisoasiain neuvottelukunta.

Kaikki toimivat nuorisovaltuuston tyyppisesti lukuun

ottamatta nuorisoasiain neuvottelukuntaa. Kemin

nuorisoasiain neuvottelukunta oli nuorten ja aikuisten

yhteistyöelin. Vanhimmat Lapin nuorten vaikuttajaryhmät

perustettiin 1990-luvun lopulla ja uusimmat

vuonna 2006. Kahdessa pienimmässä vaikuttajaryhmässä

oli seitsemän jäsentä ja suurimmassa 35. Kaikkiaan

Lapin vaikuttajaryhmissä oli mukana 237 nuorta,

joista oli tyttöjä 62 prosenttia. Tyttöjen osuus oli

suurempi kuin Manner-Suomessa keskimäärin. Vaikuttajaryhmien

jäsenten alaikäraja oli Lapissa yleisimmin

13 vuotta ja yläikäraja 17–20 vuotta.

Lapin nuorten vaikuttajaryhmistä yhdeksän oli

valittu vaaleilla. Vaaleilla valittujen ryhmien osuus

vastasi Manner-Suomen tilannetta. Kuusi Lapin vaikuttajaryhmistä

oli nimetty. Yhteen ryhmään jäsenet

oli osaksi valittu vaaleilla ja osaksi nimetty. Vaikuttajaryhmien

nimeäminen tapahtui monin eri tavoin, ja

nimeäjinä toimivat esimerkiksi kunnanhallitus tai koulujen

oppilaskunnat. Ryhmien toiminta perustui useimmin

lautakunnan päätökseen. (Taulukko 5.2.1.2.)

Nuorten vaikuttajaryhmät toimivat eri tavoin,

vaikka kaikkien yhteinen tavoite oli parantaa nuorten

elinoloja ja vaikutusmahdollisuuksia. Ryhmien

toiminta painottui joko vaikuttamiseen ja edunvalvontaan

tai tapahtumien järjestämiseen. Puolet Lapin


Taulukko 5.2.1.2. Lapin nuorten vaikuttajaryhmien toiminnan

perusta vuonna 2010.

Toiminnan perusta

viranhaltijoista ja lähes puolet nuorten vaikuttajaryhmistä

arvioi, että toiminta oli enemmän edunvalvontaa

kuin tapahtumien järjestämistä. Vain kaksi viranhaltijaa

ja kaksi vaikuttajaryhmää arvioi toiminnan

painottuvan tapahtumien järjestämiseen. Muut arvioivat

toiminnan olevan tasaisesti edunvalvontaa ja

tapahtumien järjestämistä. Lapin vaikuttajaryhmien

toiminta painottui näiden vastausten perusteella

enemmän edunvalvontaan kuin Manner-Suomessa

keskimäärin, ja edunvalvonnan lisääntymistä näytti

myös vertailu vuoteen 2007.

Lapin nuorten vaikuttajaryhmien toimintaan oli

varattu määräraha 12 kunnassa. Tulos oli suhteessa

sama kuin muuallakin Manner-Suomessa. Lapin vaikuttajaryhmien

yhteenlasketut määrärahat olivat hieman

yli 80 000 euroa. Yksittäisen ryhmän määräraha

vaihteli 2 000 eurosta lähes 30 000 euroon. Yleisimmin

määräraha oli pieni, sillä vain neljän ryhmän

määräraha oli yli 3 000 euroa.

Miten ja millaisiin asioihin nuoret ovat

vaikuttaneet kunnissa?

Vaikuttaja-

ryhmien

määrä

n=16

Lautakuntapäätös 6

Kunnanvaltuuston päätös 3

Kunnan johtosääntö 3

Viranhaltijapäätös 3

Kunnanhallituksen päätös 1

Lähde: Kysely kuntien nuorisoasioista vastaaville viranhaltijoille 2010.

Nuoret olivat voineet vaikuttaa lähinnä

nuorisotoimeen ja kouluun liittyviin asioihin.

Viranhaltijoista puolet ja nuorten vaikuttajaryhmistä

vielä suurempi osa koki, että kunnassa oli luotu

vaikuttajaryhmän toiminnalle edellytyksiä hyvin tai

erinomaisesti. Kolme vaikuttajaryhmää arvioi edellytykset

huonoiksi. Viranhaltijat mainitsivat kehittämiskohteeksi

ennen kaikkea nuorten aktivoimisen,

mutta siihen ei viranhaltijoiden aika tuntunut riittävän.

Sekä viranhaltijat että nuorten vaikuttajaryhmät

toivoivat vaikuttajaryhmille omaa määrärahaa tai li-

sää resursseja. Muutamassa nuorten vaikuttajaryhmien

vastauksessa kuulsi epäusko vaikuttamismahdollisuuksiin.

Vaikuttajaryhmä ohitetaan päätöksenteossa

tai vaikka nuorten esittämistä asioista aluksi jopa innostutaan,

ne eivät kuitenkaan etene mihinkään.

Nuorten vaikuttajaryhmät olivat tehneet 30 aloitetta

kuluneen toimintakauden aikana ja näistä 17 oli

toteutunut ryhmän toivomalla tavalla. Yli puolet vaikuttajaryhmistä

koki, ettei heidän ryhmänsä ollut saanut

kunnalta palautetta tekemiinsä aloitteisiin. Sama

tilanne oli koko Manner-Suomessa.

Yli puolet viranhaltijoista arvioi, että nuoria

kuullaan kunnassa tyydyttävästi. Nuorten vaikuttajaryhmien

mukaan Lapin kunnissa nuoria kuullaan

hyvin vaihtelevasti. Suurimmassa osassa kuntia nuorten

vaikuttajaryhmät ja viranhaltijat olivat eri mieltä

siitä, kuinka hyvin nuoria kuullaan. Nuorten vaikuttajaryhmä

saattoi kokea tilanteen huonompana kuin

viranhaltija, mutta aivan yhtä hyvin parempana. Sama

ilmiö tuli esiin muissakin nuorten osallistumista ja

vaikuttamista koskevissa vastauksissa. Toiveet nuorten

kuulemisen kehittämiseksi olivat samansuuntaisia

sekä viranhaltijoiden että nuorten vaikuttajaryhmien

vastauksissa. Nuoria pitää kuulla aidosti eikä

vain muodon vuoksi. Kuuleminen ei myöskään vielä

riitä, vaan kuulemisen jälkeen asioita pitää toteuttaa.

Nuorten ja päättäjien välisiä keskustelutilaisuuksia

toivottiin lisää ja nuoret tarvitsevat myös lisää tietoa

vaikuttamismahdollisuuksista. Yhdessä nuorten vaikuttajaryhmän

vastauksessa sanottiin suoraan, että

suurin osa nuorista ei tiedä, että he voivat vaikuttaa

heitä koskeviin asioihin.

Vain yksi viranhaltija ja yksi nuorten vaikuttajaryhmä

arvioi, että nuorten aloitekanavat toimivat

kunnassa paremmin kuin korkeintaan tyydyttävästi.

Eniten kehittämisen tarvetta koettiin olevan

aloitekanavista tiedottamisessa. Kaksi kolmestatoista

nuorten vaikuttajaryhmästä ei tiennyt, että kunnassa

oli minkäänlaista aloitekanavaa nuorille. Lapin kaikissa

kunnissa on ollut jo vuodesta 2007 mahdollisuus

käyttää verkossa olevaa Aloitekanava.fi -palvelua.

Palvelua ei kuitenkaan ole kaikissa kunnissa

käytetty. Joistakin viranhaltijoiden vastauksista käy

selville, ettei palvelua pidetä toimivana eikä tarpeellisena.

Nuorten vaikuttajaryhmien toiveena oli, että

olisi olemassa monipuolisia aloitejärjestelmiä.

81


Suurin osa viranhaltijoista oli sitä mieltä, että

nuoret voivat vaikuttaa hyvin nuorisotalojen toimintaan.

Nuorisotalotoimikuntia oli perustettu ja vaikka

sellaista ei olisikaan, nuoret vaikuttivat muilla tavoin

talojen toimintaan. Vain kolmella nuorisotalolla nuoret

voivat päättää, miten osa nuorisotalon määrärahoista

käytetään. Muutamassa vastauksessa tuotiin

kuitenkin esiin, että nuoret voivat esittää myös

rahaa vaativia nuorisotalojen toimintaa koskevia toiveita.

Muualla Suomessa oli samantyyppinen tilanne,

sillä osasta nuorisotalojen määrärahoja nuoret voivat

päättää ainoastaan viidenneksessä Manner-Suomen

kunnista. Viranhaltijat pitivät nuorten osallistumisen

ja kuulemisen kehittämiskohteina nuorisotaloilla

nuorten aktivoimista ja tiedottamista vaikuttamisen

mahdollisuuksista. Parissa vastauksessa toivottiin

ammattitaitoista ja vakinaista ohjaajaa nuorisotaloon,

että toimintojen kehittäminen olisi ylipäänsä

mahdollista.

Nuoret olivat voineet vaikuttaa kunnassa lähinnä

nuoriso- ja liikuntatoimeen sekä kouluun liittyviin

asioihin. Vaikuttaa oltiin voitu nuorisotilojen viihtyvyyteen

ja toimintaan, nuorisotoimen järjestämiin

tapahtumiin, liikuntapaikkoihin sekä kouluruokailuun

ja koulun viihtyvyyteen. Mahdollisuudet vaikuttaa

nuorisopolitiikkaan laajemmin olivat vähäiset.

Joissakin kunnissa nuoret olivat voineet vaikuttaa

lapsi- ja nuorisopoliittiseen ohjelmaan tai hyvinvointisuunnitelmaan.

Kahden kunnan vaikuttajaryhmälle

ei tullut mieleen yhtään asiaa, johon kunnan nuoret

olivat voineet vaikuttaa.

Edistetäänkö kunnissa nuorten

osallistumis- ja kuulemismahdollisuuksia?

Nuorille suunnattu tiedottaminen ja osallisuuteen

liittyvä koulutus vastasivat nuorten tarpeita

korkeintaan tyydyttävästi.

Nuorten osallistumis- ja kuulemismahdollisuuksien

edistäminen otettiin huomioon harvojen Lapin

kuntien säännöissä ja strategioissa lukuun ottamatta

lastensuojelulain mukaista lasten ja nuorten hyvinvointia

koskevaa suunnitelmaa (Taulukko 5.2.1.3.).

Tilanne oli Lapissa kuitenkin jonkin verran parempi

kuin koko Manner-Suomessa.

82 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010

Nuorten osallistumis- ja kuulemismahdollisuuksia

arvioitiin säännöllisesti viidessä kunnassa. Luku on

pieni, mutta vastaa koko Manner-Suomen tilannetta.

Arviointia tehtiin toimintakertomuksissa ja suunnitelmissa,

ja arvioinnin tekijöinä mainittiin nuorten vaikuttajaryhmä

tai nuorisotoimen henkilöstö.

Suurin osa sekä viranhaltijoista että nuorten

vaikuttajaryhmistä arvioi kunnan tiedottamisen vastaavan

nuorten tarpeita korkeintaan tyydyttävästi.

Vastaukset olivat samansuuntaisia koko maassa.

Viranhaltijat ja nuorten vaikuttajaryhmät olivat

samaa mieltä siitä, että tavallisin tiedottamisen tapa

oli tiedottaminen kunnan nettisivuilla tai lehdessä.

Sen sijaan yllättävän eri mieltä vastaajaryhmät olivat

siitä, miten hyvin nuorten asioista tiedotetaan nuo-

Taulukko 5.2.1.3. Nuorten osallistumis- ja kuulemismahdollisuuksien

huomiointi Lapin kuntien säännöissä ja

strategioissa vuonna 2010.

Sääntö tai strategia

Kunnat

n=21

Lastensuojelulain mukainen lasten ja nuorten

hyvinvointia koskeva suunnitelma 17

Kuntastrategia 6

Kunnan johtosääntö 4

Nuorten osallistumis- ja kuulemismahdollisuuksia

ei ole huomioitu kunnan säännöissä ja/tai

strategioissa 2

Lähde: Kysely kuntien nuorisoasioista vastaaville viranhaltijoille 2010.

Taulukko 5.2.1.4. Lapin kuntien tavat tiedottaa nuorille heitä

koskevasta päätöksenteosta viranhaltijoiden ja nuorten

vaikuttajaryhmien mukaan vuonna 2010.

Tiedottamisen tapa

Viranhaltijat

n=21

Nuorten

vaikuttajaryhmät

n=13

Kunnan nettisivuilla tai -lehdissä 16 11

Nuorisotalolla 15 4

Nuorisotoimen tai -tiedotuksen nettisivuilla

tai -lehdessä 15 2

Koulujen ilmoitustaululla 14 4

Sanomalehdissä 12 9

Facebookissa tai IRC-galleriassa 8 3

Kunnan ilmoitustaululla 7 3

Kuntamme ei tiedota nuorille heitä

koskevasta päätöksenteosta 1 1

Lähde: Kysely kuntien nuorisoasioista vastaaville viranhaltijoille ja nuorten

vaikuttajaryhmille 2010.


isotoimen omassa ympäristössä nuorisotaloilla ja

nuorisotiedotuksessa. (Taulukko 5.2.1.4.) Tämä ero

oli Lapin vastauksissa suurempi kuin Manner-Suomessa

keskimäärin.

Lapissa useimmat nuorten vaikuttajaryhmät tiedottivat

omasta toiminnastaan muille nuorille nuorisotaloilla

ja koulujen ilmoitustauluilla. Muutamat

ryhmät tiedottivat myös nuorisotoimen tai -tiedotuksen

nettisivuilla, sanomalehdissä ja Facebookissa tai

IRC-galleriassa. Kolme ryhmää mainitsi, että tiedotus

tapahtuu suullisesti nuorelta nuorelle. Kaksi vaikuttajaryhmää

ei tiedottanut ollenkaan muille nuorille

toiminnastaan.

Sekä viranhaltijoiden että nuorten vaikuttajaryhmien

mielestä nuorille tiedottamista pitää olla

enemmän. Varsinkin vaikuttajaryhmät korostivat,

että tiedottamisen pitää tapahtua siellä, missä nuoret

muutenkin toimivat. Sosiaalista mediaa pidettiin

tehokkaana tiedottamisen paikkana. Kouluilla oli

suuri merkitys tiedon jakamisessa.

Lapissa 15 kuntaa koulutti henkilöstöään nuorten

osallistumis- ja kuulemismahdollisuuksien edistämiseen.

Lähes kaikki koulutukset järjesti Lapin

elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Muuta kunnan

henkilöstöä ja luottamushenkilöitä koulutettiin

varsin vähän. Suurin osa kunnista oli järjestänyt nuorille

osallistumiseen ja kuulemiseen liittyvää koulutusta,

mutta nuorten vaikuttajaryhmät kokivat, että

koulutusta ei ollut järjestetty. Sekä viranhaltijoiden

että nuorten vaikuttajaryhmien mielestä nuorille järjestetty

koulutus vastasi nuorten tarpeita huonosti

tai korkeintaan tyydyttävästi. Nuorten vaikuttajaryhmät

pitivät tärkeänä, että koulutusta ylipäänsä

järjestetään. Koulutusta voitaisiin järjestää esimerkiksi

yhteiskuntaopin tunnilla. Viranhaltijoiden mielestä

nuorille suunnattua koulutusta pitää järjestää

säännöllisemmin. Sekä viranhaltijat että nuorten

vaikuttajaryhmät pitivät tärkeänä laajentaa koulutus

koskemaan esimerkiksi oppilaskuntien jäseniä.

Nykyisellään koulutus tavoittaa lähinnä nuorten vaikuttajaryhmien

edustajat.

Nuorten vaikuttajaryhmät kokivat, että toiminnassa

mukana oleva aikuinen tuki ryhmän toimintaa.

Viranhaltijat toivoivat ohjaajille ennen kaikkea

enemmän aikaa nuorten aktivoimiseen.

Arviointiryhmä

Suunnittelija, KM Marja Hanni, puhelin 040 169 7363,

marja.hanni(at)ely-keskus.fi

Sivistystoimentarkastaja, HTM Seija Kähkönen,

puhelin 0400 891 241, seija.kahkonen(at)ely-keskus.fi

Tietolähteet

Kuntalaki (365/1995).

Laki ammatillisesta koulutuksesta (630/1998).

Lastensuojelulaki (417/2007).

Lukiolaki (629/1998).

Nuorisolaki (72/2006).

Perusopetuslaki (628/1998).

Perustuslaki (731/1999).

YK:n lapsen oikeuksien sopimus.

Pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen lasten,

nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelma

5.12.2007.

Valtioneuvoston 13.12.2007 hyväksymä hallituksen lapsi-

ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma.

Webropol-kysely. Manner-Suomen kunnat,

nuorisoasioista vastaavat viranhaltijat ja nuorten

vaikuttajaryhmät loka-marraskuu 2010.

Feldmann-Wojtachnia, Eva & Gretschel, Anu &

Helmisaari, Vappu & Kiilakoski, Tomi & Matthies,

Aila-Leena & Meinhold-Henschel, Sigrid & Roth,

Roland & Tasanko, Pia 2010. Youth participation in

Finland and in Germany - Status analysis and data

based re commendations. The Finnish Youth Research

Society & Bertelsmann Stiftung. http://www.cap.lmu.de/

download/2010/youth-participation.pdf.

Gretschel, Anu 2009a. Yhteenveto nuorten

vaikutusmahdollisuuksien kehittämisen tulevaisuuden

haasteista. Teoksessa Gretschel, Anu (toim.) Nuorten

vaikutusmahdollisuuksien arviointi. Helsinki: Suomen

Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry, 147–149.

Kiilakoski, Tomi 2007. Johdanto. Teoksessa Gretschel,

Anu & Kiilakoski, Tomi (toim.) Lasten ja nuorten

kunta. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura,

julkaisuja 77, 8–20.

Suoninen, Annikka & Kupari, Pekka & Törmäkangas

Kari 2010. Nuorten yhteiskunnalliset tiedot,

osallistuminen ja asenteet. Kansainvälisen ICCS 2009

-tutkimuksen päätulokset. Jyväskylä: Koulutuksen

tutkimuslaitos.

83


5.3. Liikuntatoimi

5.3.1. Käyttövuoropolitiikan vaikutukset liikuntapaikkojen tasa-arvoiseen saavutettavuuteen

Johtopäätökset

Alle puolessa Lapin kunnista on joko virallisesti hyväksytyt, kirjalliset liikuntapaikkojen jakoperusteet

tai muuten pitkäaikainen vakiintunut jakokäytäntö.

Kuntien käyttövuoropolitiikan tärkein tavoite ja painopiste on lasten ja nuorten liikunnan edistäminen.

Kuitenkin vain kolmannes kunnista seuraa tavoitteiden toteutumista. Itsearviointia tekevät kunnat kokevat,

että tavoitteet ovat toteutuneet hyvin.

Puolessa Lapin kunnista ei ole ongelmia liikuntapaikkojen käyttövuorojen jaossa, mutta kolmanneksessa

kunnista vuoroja on liian vähän.

Toimenpide-ehdotukset

Kunnan on laadittava kirjalliset käyttövuorojen jakoperusteet, jotka hyväksytään virallisesti esimerkiksi

liikuntalautakunnassa tai vastaavassa toimielimessä. Jakoperusteiden on perustuttava liikuntatointa ohjaavaan

strategiaan.

Kunnan on käytettävä virallisesti hyväksyttyjä jakoperusteita kaikkiin kunnan omiin ja hallinnoimiinsa

liikuntapaikkoihin riippumatta siitä, mikä hallintokunta käyttövuorot jakaa. Myös koulujen yhteydessä

oleviin liikuntasaleihin ja -halleihin on käytettävä samoja jakoperusteita.

Kunnan on seurattava käyttövuoropolitiikan tavoitteiden toteutumista ja tarvittaessa muutettava tavoitteita.

Arviointiasetelma

Arviointikriteeri Arviointikysymykset Indikaattorit

Kunnallisten liikuntapaikkojen

käyttövuoropolitiikka ja sen

vaikutukset liikuntapaikkojen

tasa-arvoiseen saatavuuteen

Miten kunnassa päätetään liikuntapaikkojen

käyttövuoroista?

Mitkä ovat käyttövuoropolitiikan

tavoitteet ja painopisteet?

Seurataanko kunnassa käyttövuoropolitiikan

tavoitteiden ja painopisteiden

toteutumista?

Onko kunta- ja palvelurakenneuudistuksella

sekä muilla toimintaympäristön

muutoksilla vaikutusta

käyttövuoropolitiikkaan?

84 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010

Niiden kuntien lukumäärä,

joissa on virallinen päätös

jakoperusteista ja käyttövuorojen

jakajasta

Niiden kuntien lukumäärä,

joissa on määritellyt käyttövuoropolitiikan

tavoitteet ja

painopisteet ja kuntalaisia

kuullaan jakoperusteista

Niiden kuntien lukumäärä, joissa

on vakiintunut käyttövuoropolitiikan

seurantajärjestelmä

Muutosten huomioon ottaminen

käyttövuoropolitiikassa

Palvelutavoitteet/

hyvä palvelutaso

Kunnassa on virallisesti hyväksytty

liikuntapaikkojen käyttövuoropolitiikka

Kunnan liikuntapaikkojen käyttövuoropolitiikan

tavoitteet ja

painopisteet toteutuvat

Käyttövuoropolitiikan toteutumista

seurataan

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen

vaikutukset on otettu

huomioon käyttövuoropolitiikassa


Johdanto

Liikuntatoimen arviointikohteena vuonna 2010 oli

käyttövuoropolitiikan vaikutus liikuntapaikkojen

tasa-arvoiseen saavutettavuuteen. Käyttövuoropolitiikalla

tarkoitetaan tässä arvioinnissa virallisesti

hyväksyttyjä kirjallisia liikuntapaikkojen käyttövuorojen

jakoperusteita tai vakiintuneen, pitkäaikaisen

käytännön mukaisia jakoperusteita sekä näiden

vahvistamista koskevaa päätöksentekoprosessia ja

määriteltyjen tavoitteiden toteutumisen seurantaa.

Arvioinnissa tarkasteltiin kunnan omien liikuntapaikkojen

käyttövuoroja sekä kunnan hallinnassa

olevia, esimerkiksi yksityiseltä halliyhtiöltä tai

kuntosaliyrittäjältä vuokrattuja vakiokäyttövuoroja.

Käyttövuorojen jakamiseen liittyviä valtakunnallisia

palvelutavoitteita ei ole määritelty lainsäädännössä.

Palvelutavoitteet muodostettiin arviointiryhmän asiantuntemukseen

ja aiheeseen liittyviin suosituksiin ja

valtakunnallisiin linjauksiin perustuen.

Kuntien tehtävänä on edistää kuntalaisten hyvinvointia

ja terveyttä (kuntalaki 365/1995). Liikunta on

kunnan hyvinvointipolitiikan väline ja sillä on merkittävä

rooli kuntalaisten toimintakyvyn ja terveyden

ylläpidossa. Liikuntalain (1054/1998) mukaan kunnan

tulee luoda edellytyksiä kuntalaisten liikunnalle

kehittämällä paikallista ja alueellista yhteistyötä sekä

terveyttä edistävää liikuntaa, tukemalla kansalaistoimintaa,

tarjoamalla liikuntapaikkoja sekä järjestämällä

liikuntaa ottaen huomioon myös erityisryhmät.

Liikuntalain asettamien tavoitteiden toteutumista

paikallistasolla tuetaan resurssi- ja informaatio-ohjauksella.

Lain tarkoituksena on lisäksi edistää liikunnan

avulla tasa-arvoa ja suvaitsevaisuutta sekä tukea

kulttuurien moninaisuutta ja ympäristön kestävää

kehitystä.

Vuonna 2010 julkistettiin valtakunnalliset suositukset

liikunnan edistämiseksi kunnissa (sosiaali- ja

terveysministeriö, esitteitä 2010:3). Tavoitteena suosituksissa

on kunta, jossa kuntalaiset liikkuvat terveytensä

kannalta riittävästi ja jossa liikunta tarjoaa

kuntalaisille mahdollisuuksia yhdessä tekemiseen ja

yhteisöllisyyteen. Kuntalaisten liikuntakäyttäytymiseen

vaikuttavat useat eri tekijät ja kunnalla on mahdollisuus

tukea kuntalaisten liikuntakäyttäytymistä

monin eri keinoin. Kuntalaisten liikuntakäyttäytymiseen

vaikuttavat sekä liikuntapaikkatarjonta että eri

ryhmien mahdollisuudet niiden käyttämiseen.

Liikunnan toimiala on muuttunut ja laajentunut

kilpaurheilusta kaikkien väestöryhmien terveyttä

edistävään liikuntaan ja arkipäivän fyysiseen aktiivisuuteen.

Kuntalaisten liikuntakäyttäytymisen ja liikuntapaikkojen

käytön seuranta toimii kuntien strategiatyön

tukena, ja vastaavasti virallisesti hyväksytyt

käyttövuorojen jakoperusteet auttavat jalkauttamaan

strategioiden hyvinvointilinjauksia käytäntöön. Kansalaisten

alueellisen tasa-arvon näkökulmasta liikuntapaikkatarjonta

vaikuttaa merkittävästi liikunnan

harrastusmahdollisuuksiin. Perusliikuntapaikkoja

kunnissa ovat esimerkiksi koulujen liikuntasalit,

uimahallit ja ulkokentät. Käyttövuoropolitiikan näkökulmasta

eniten merkitystä on kysytyimmillä perusliikuntapaikoilla.

Paikallisesti määritetty ja hyväksytty rakennettujen

liikuntapaikkojen käyttöpolitiikka on kuntapäättäjille

ja viranhaltijoille väline kunnassa valittujen

hyvinvointi- ja liikuntapoliittisten linjausten

tukemiseen ja edistämiseen. Kuntaliiton Liikuntaseurat

sisäliikuntatilojen käyttäjinä - tutkimuksessa

(1997) seurat arvioivat kunnallisia liikuntatiloja ja

niiden käyttöä laadullisesta näkökulmasta. Tyytyväisimpiä

seurat olivat tuolloin hinta-laatusuhteeseen,

huonoimman arvosanan kysytyistä piirteistä saivat

tilojen jakoperusteet. Tämän vuoksi on tärkeää, että

jakoperusteet ovat mahdollisimman selkeät ja avoimesti

kaikkien tiedossa.

Kuntien liikuntapaikkojen käyttövuoropolitiikan

arviointi perustui kuntien liikuntatoimesta vastaavien

viranhaltijoiden arvioon. Arviointiaineisto

kerättiin kunnilta verkkokyselynä marraskuussa

2010.

Lähitulevaisuuden näkymät

Arkipäivän aktiivisuus ja työn fyysinen kuormittavuus

on vähentynyt, ja esimerkiksi istumisen määrä

on lisääntynyt. Fyysisen kunnon ja toimintakyvyn

ylläpitäminen vaatii aiempaa enemmän omaa aktiivisuutta

ja liikunnan harrastamisen mahdollisuuksia

kaikille väestöryhmille. Tämä aiheuttaa ongelmia

liikuntapaikkojen käyttövuorojen riittävyyteen ja

tasa-arvoiseen saavutettavuuteen. Myös lajikirjon

laajeneminen lisää liikuntapaikkojen käyttövuorojen

tarvetta, kun useat lajit ovat kilpailemassa samoista

liikuntatiloista. Uudet lajit vaativat entistä isompia ti-

85


Kuva 5.3.1.1.

Syyt miksi kunnilla ei ollut

virallisesti hyväksyttyä käyttövuorojen

jakoperustetta Lapissa

vuonna 2010.

loja, joita on vähän käytössä. Lisäksi monessa ulkona

varsinaisesti harrastettavassa lajissa voidaan tarvita

sisäliikuntatiloja oheis- ja taitoharjoitteluun. Ulkokentät

kaupungeissa ja kuntataajamissa ovat muuttumassa

tekonurmipintaisiksi, mikä lisää kentän käyttövuoroja.

Vaikka suomalaiset harrastavat liikuntaa

kansainvälisesti tarkasteltuna varsin aktiivisesti, on

liikunnan lisääminen edelleen kansanterveydellisestä

näkökulmasta erittäin tärkeää kaikissa ikäryhmissä.

Lapissa väestörakenteen muutos aiheuttaa paineita

liikuntapaikkojen käyttöön. Yli 65-vuotiaiden

osuus väestöstä kasvaa voimakkaasti, ja myös alueelliset

erot väestön ikärakenteessa tulevat kasvamaan.

Liikuntapaikkojen rakentamisessa ja peruskorjaamisessa

tulee korostumaan esteettömyys sekä tilojen

muunneltavuus eri käyttäjäryhmien ja liikuntamuotojen

tarpeisiin. Omatoimisen liikunnan ja erilaisissa

ei-rekisteröityneissä ryhmissä tapahtuvan liikunnan

harrastamisen lisääntyminen voi lisätä tarvetta kuntien

käyttövuoropolitiikan uudistamiselle ja eri toimialojen

hallinnassa olevien tilojen tehostetummalle

yhteiskäytölle.

Miten kunnassa päätetään liikuntapaikkojen

käyttövuoroista?

Liikuntatoimen viranhaltija päätti lähes puolessa

Lapin kunnista liikuntapaikkojen käyttövuoroista.

Vain neljässä kunnassa Lapissa oli laadittu

liikunta-asioista vastaavan lautakunnan virallisesti

hyväksymät liikuntapaikkojen käyttövuorojen

jakoperusteet.

86 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010

Käyttövuoroja tarjolla riittävästi (5 kuntaa)

On virallinen jakoperuste (4 kuntaa)

Viranhaltija jakaa vuorot (3 kuntaa)

Ei tarvetta virallisille jakoperusteille

(3 kuntaa)

Vakiintunut käytäntö vuorojen

jaossa (2 kuntaa)

Jokin muu syy (2 kuntaa)

Kunta ei vastannut (2 kuntaa)

Kuntien liikuntapaikkojen käyttövuorot jaettiin vakiintuneen

käytännön perusteella joko viranhaltijan

päätöksellä tai kunnalla oli laadittuna kirjalliset käyttövuorojen

jakoperusteet. Virallisesti hyväksytyllä

jakoperusteella tarkoitettiin esimerkiksi kunnanhallituksen,

-valtuuston tai liikunta-asioista vastaavan

lautakunnan hyväksymää käyttövuorojen jakoperustetta.

Keminmaa, Pelkosenniemi, Rovaniemi ja

Salla olivat laatineet virallisesti hyväksytyt liikuntapaikkojen

käyttövuorojen jakoperusteet. Virallisesti

hyväksytyt jakoperusteet edistävät käyttövuorojen

jakopäätösten johdonmukaisuutta, läpinäkyvyyttä

sekä pitkäjänteisyyttä. Yleisin peruste kirjallisten jakoperusteiden

puuttumiseen oli se, että käyttövuoroja

oli tarjolla riittävästi. Toiseksi yleisin peruste oli,

että viranhaltija jakaa vuorot ja virallisille jakoperusteille

ei ollut tarvetta. (Kuva 5.3.1.1.) Arvioinnissa ei

selvitetty syitä, miksi kunnilla ei ollut tarvetta laatia

erillisiä jakoperusteita.

Keminmaassa ja Rovaniemellä virallisesti

hyväksytyt jakoperusteet koskivat kaikkia kunnan

hallinnoimia liikuntapaikkojen käyttövuoroja. Sallassa

jakoperusteet eivät koskeneet koulujen liikunta-

ja kuntosaleja. Koulujen liikuntasalien käyttövuorojen

jakaminen oli koulutoimen tai rehtorin vastuulla,

ja näin ollen vuorojen jakamisessa saattoi olla muista

liikuntapaikoista poikkeava käytäntö.

Lapissa liikunta-asioista vastaava lautakunta

hyväksyi kirjalliset käyttövuorojen jakoperusteet

selvästi harvemmin kuin koko maassa, sillä Lapissa

jakoperusteet oli hyväksytty vain noin 20 prosentissa

kunnista, kun vastaava prosenttiluku koko maassa oli


Tekninen toimi

Liikuntapaikan

omistaja

Joku muu

kunnan taho

Koulun

rehtori/johtaja

0 20 40 60 80

Kilpaurheilu

Liikuntaseurat etusijalla

Terveys- ja kuntoliikunta

Oman kunnan ryhmät / kansalaisopisto

Jokin muu

Erityisryhmät ja ikäihmiset

Tasa-arvo/tasapuolisuus

Laajat käyttäjäryhmät/ hyvä käyttöaste

Lapset ja nuoret

0 5 10 15 20 25 30 35

%

Koko maa

Lappi

Koko maa

Kuva 5.3.1.4. Liikuntapaikkojen käyttövuorojen jaossa huomioon otettavat tekijät liikuntapaikoittain Lapissa vuonna 2010.

Ulkokentät Lasten ja nuorten liikunta

Uimahallit

Jäähallit

Isot

liikuntasalit

Koulujen

liikuntasali

Lappi

0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% 90% 100%

Kuva 5.3.1.2.

Käyttövuorojen jakamisesta

päättävät tahot Lapissa ja

koko maassa vuonna 2010.

Kuva 5.3.1.3.

Käyttövuorojen jaon liikuntapoliittisia

tavoitteita Lapissa

ja koko maassa vuonna

2010.

Lajiliiton laatima etuoikeusjärjestys

Aikuisten harrasteliikunta

Liikuntaseura

Kunnan liikuntatoiminta

Toiminnan laajuus

Liikuntatoimintaa järjestävät yhdistykset

Erityisryhmät ja ikäihmiset

Kilpailutoiminnan taso

87


82. Vajaassa puolessa Lapin kunnista käyttövuorojen

jakaja vahvistettiin hallinto- tai johtosäännössä ja

kolmanneksessa päätös tehtiin lautakunnassa.

Liikuntatoimen viranhaltija päätti käyttövuorojen

jakamisesta lähes puolessa Lapin kunnista, kun

koko maassa viranhaltija päätti jakamisesta kahdessa

kolmanneksessa kunnista. Kymmenessä Lapin kunnassa

päätöksenteko oli jaettu usealle eri taholle.

(Kuva 5.3.1.2.)

Lapissa ja kuten koko maassakin valtaosassa

kunnista vuorojen hakijat pääsivät vaikuttamaan liikuntapaikkojen

käyttövuorojen jakamiseen. Ainoastaan

kymmenessä prosentissa kunnista tätä mahdollisuutta

ei ollut. Lapin kuntien liikuntatoimi

neuvotteli käyttövuorojen jaosta hakijoiden kanssa

muuta maata useammin, koska hakijoita oli lukumääräisesti

vähemmän kuin koko maassa.

Mitkä ovat käyttövuoropolitiikan tavoitteet ja

painopisteet?

Lasten ja nuorten liikunnan edistäminen oli

käyttövuoropolitiikan tärkein tavoite ja painopiste

sekä Lapissa että koko maassa.

Arvioinnissa selvitettiin, miten liikuntapaikkojen

käyttövuorojen jakamisella pystyttiin vaikuttamaan

kuntalaisten liikunnan harrastamiseen ja mitkä olivat

käyttövuorojen jaon keskeisimpiä liikuntapoliittisia

tavoitteita. Tavoitteet olivat joko käyttäjäryhmä- tai

arvoperusteisia. Lasten ja nuorten liikunnan edistäminen

oli noin kolmanneksessa kunnista keskeisin

liikuntapoliittinen tavoite, jota kuntien käyttövuorojen

jakamisella pyrittiin edistämään. Lapissa toiseksi

merkittävin tavoite oli laajojen käyttäjäryhmien liikunnan

edistäminen, kun taas koko maassa toiseksi

merkittävin tavoite oli tasa-arvo ja tasapuolisuus.

(Kuva 5.3.1.3.) Lapissa viisi kuntaa ilmoitti, että liikuntapoliittiset

tavoitteet perustuivat kunta-, hyvinvointi-

tai liikuntastrategiaan.

Käyttövuoroja jaettaessa joudutaan priorisoimaan

eri käyttäjäryhmiä ja lajeja. Kuntien mukaan

merkittävimpiä liikuntapaikkojen käyttövuorojen

jaossa huomioon otettavia tekijöitä liikuntapaikoittain

olivat lasten ja nuorten liikunta liikuntasaleissa

88 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010

ja -halleissa sekä uimahalleissa. Jäähallien ja ulkokenttien

merkittävin tekijä oli lajiliittojen etuoikeusjärjestys.

(Kuva 5.3.1.4.) Koko maassa uimahallien

merkittävimmät käyttäjäryhmät olivat ikäihmiset ja

erityisryhmät. Lapissa uimahalleja ja jäähalleja ei

ollut kaikissa kunnissa, mikä vaikutti tuloksiin.

On tärkeää, että lasten ja nuorten liikuntaa pyritään

edistämään käyttövuoropolitiikalla, sillä Liikuntapaikkapalvelut

ja kansalaisten tasa-arvo seurantatutkimuksen

1999-2009 mukaan rakennettujen

liikuntapaikkojen suurin käyttäjäryhmä olivat lapset

ja nuoret sekä kilpaurheilutoiminnassa mukana

olevat nuoret aikuiset. Lasten ja nuorten liian myöhäiset

tai aikaiset käyttövuorot erityisesti arkipäivinä

voivat hankaloittaa liikuntaharrastusta sekä

koko perheen sitoutumista liikuntaharrastukseen.

Seurataanko kunnassa

käyttövuoropolitiikan tavoitteiden ja

painopisteiden toteutumista?

Lapissa käyttövuoropolitiikan tavoitteiden ja

painopisteiden toteutumista seurasi kolmannes ja

koko maassa lähes puolet niistä kunnista, joissa

käyttövuoropolitiikka oli määritelty virallisesti.

Kunnissa yleisin tapa seurata liikuntapaikkojen käyttöä

oli seurata, mitkä ryhmät vuoroja käyttivät. Toiseksi

yleisimmin seurattiin vuorojen kävijämääriä.

Lisäksi kunnat keräsivät käyttäjäpalautetta (Kuva

5.3.1.5.) Käytön seuranta oli samanlaista sekä Lapissa

että koko maassa.

Käyttövuoropolitiikan tavoitteiden ja painopisteiden

toteutumista seurasi kolmannes niistä kunnista,

joissa käyttövuoropolitiikka oli määritelty virallisesti.

Koko maassa toteutumista seurasi lähes puolet kunnista,

mutta Lapissa seuranta oli vähäisempää.

Koko maassa tavoitteet toteutuivat hyvin 70

prosentissa kunnista ja muissa tyydyttävästi. Lapissa

kysymykseen vastasi vain seitsemän kuntaa, joista

kuudessa tavoitteiden toteutumista pidettiin hyvänä.

Vastaamatta jättämisen syynä saattoi olla se, että

tavoitteita ja painopisteitä ei ollut määritelty tai että

toteutumisen ja painopisteiden arviointi koettiin hankalaksi.


Ulkoliikuntapaikka

Uimahalli

Jäähalli

Liikuntasali/-halli

Lapin liikuntapaikkojen käyttövuorojen jaossa

ongelmana pidettiin vuorojen vähäisyyttä kysyntään

nähden noin kolmanneksessa kunnista. Puolessa

kunnista todettiin tiloja olevan riittävästi eikä ongelmia

ollut.

Liikuntapaikkojen käyttövuorojen kysyntä

vaihteli huomattavasti liikuntapaikoittain. Kaikista

suurin kysyntä oli liikuntasaleista ja -halleista ja toiseksi

suurin jäähalleista. Lapista poiketen muualla

maassa toiseksi suurinta kysyntä oli ulkoliikuntapaikoista.

(Kuva 5.3.1.6.) Liikuntasalit ja -hallit ovat

laajojen käyttäjäryhmien liikuntapaikkoja, joissa voi

harrastaa eri liikuntalajeja, ja näin ollen ne palvelevat

myös useita liikuntaseuroja ja käyttäjäryhmiä.

Lisäksi suurien liikuntahallien kysyntä on lisääntynyt

viime vuosina.

Seurataan vuorojen käyttäjiä (41 %)

Seurataan vuorojen käyttäjämääriä (34 %)

Kerätään palautetta (16 %)

Ei seurata (9 %)

0 20 40 60 80

%

Koko maa

Lappi

Kuva 5.3.1.5.

Liikuntapaikkojen käytön

seurantatavat Lapissa vuonna

2010.

Kuva 5.3.1.6.

Liikuntapaikkojen käyttövuorojen

kysyntä Lapissa ja koko

maassa vuonna 2010.

Onko kunta- ja palvelurakenneuudistuksella

sekä muilla toimintaympäristön muutoksilla

vaikutusta käyttövuoropolitiikkaan?

Lapissa kunta- ja palvelurakenneuudistuksella ei

ollut vaikutuksia käyttövuoropolitiikkaan.

Lapissa liikuntatoimen käyttövuoroihin vaikuttavana

vähäisenä muutoksena oli sivukylien koulujen liikuntatilojen

poisjäänti kuntalaisten käytöstä koulun

lakkauttamisen tai myynnin takia.

Käyttövuoropolitiikkaan oli tulossa muutoksia

vain kolmessa Lapin kunnassa. Muutostarvetta aiheuttivat

uudet liikuntalajit, väestön ikärakenteenmuutos

ja organisoitumattomat liikuntaryhmät. Lapissa ei

ollut tulossa muutoksia liikuntapaikkojen käyttövuorojen

jakoperusteisiin.

89


Arvioinnin tekijä

Erikoissuunnittelija Marjatta Huhtala,

puhelin 0400 232 278, marjatta.huhtala(at)ely-keskus.fi

Tietolähteet

Liikuntalaki (1054/1998).

Laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta (169/2007).

Sähköpostikysely kuntien liikuntatoimesta vastaaville

virkamiehille, marraskuu 2010, vastausprosentti 100.

90 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010

Koski Pasi & Varis Minna, Liikuntaseurat

sisäliikuntatilojen käyttäjinä, Suomen Kuntaliitto,

Helsinki, 1997.

Kunta liikuttajana, Tutkimus liikunnan tilasta, tiloista ja

tulevaisuudesta, Suomen Kuntaliitto, Helsinki, 1997.

Suositukset liikunnan edistämiseksi kunnissa. Sosiaali- ja

terveysministeriö, esitteitä 2010:3.


6. Hyvinvointi

6.1. Lastensuojelulain toimeenpanon toteutuminen

Johtopäätökset

Lastensuojelulain määräaikoja ei pystytä aina Lapissa noudattamaan, vaikka kunnat ovat monin tavoin

pyrkineet tehostamaan lastensuojeluasioiden käsittelyä. Noin 75 prosenttia Lapin kunnista käsittelee

kaikki lastensuojeluasiat pääsääntöisesti määräajassa.

Käsittelyaikojen ylittyminen johtuu kuntien riittämättömistä henkilö- ja talousresursseista. Päätöksenteko

vaikeutuu ja viivästyy erityisesti silloin, kun kunnassa ei ole riittävästi kelpoisuusvaatimukset täyttäviä

sosiaalityöntekijöitä. Lastensuojelutarpeen selvitystyömallit ovat vielä paikoin vakiintumattomia.

Selvitystyön organisoimistavalla tai tehdyn selvityksen laajuudella ei kuitenkaan näytä olevan vaikutusta

määräaikojen noudattamiseen.

Valtaosa vuoden 2010 lastensuojeluilmoituksista tulee viranomaisilta. Suurin yksittäinen ilmoittajataho

on poliisi. Seuraavaksi eniten ilmoituksia tulee sosiaalihuollon, terveydenhuollon ja koulun toimijoilta.

Yksityisistä toimijoista eniten ilmoituksia tulee ehkä yllättävästi asianosaisilta itseltään. Lastensuojeluilmoitusten

määrä ovat vakiintumassa vuoden 2009 tasolle. Valtakunnallisesti tai alueellisesti ei ole tietoa

siitä, mihin konkreettisiin toimenpiteisiin lastensuojeluilmoitusten perusteella kunnissa on ryhdytty.

Toimenpide-ehdotukset

Kuntien on tehostettava lastensuojeluasioiden käsittelyä ja noudatettava lainmukaisia ehdottomia määräaikoja.

Käsittelyaikojen nopeuttamisesta huolimatta lastensuojelutarpeen selvitykset on tehtävä tarvittavassa

laajuudessa.

Kuntien on varmistettava riittävät resurssit lastensuojelutyöhön. Kuntien on ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin

lainmukaiset kelpoisuusvaatimukset täyttävien sosiaalityöntekijöiden saatavuuden ja pysyvyyden

parantamiseksi.

Lastensuojelutyössä painopistettä on siirrettävä korjaavasta ennakolliseen ja ennaltaehkäisevään lastensuojelutyöhön.

Kunnan lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma on laadittava siten, että se tosiasiallisesti

ohjaa kunnan lastensuojelutyötä ja siihen kirjataan kunnassa esiintyvä lastensuojelun tarve,

käytettävissä olevat palvelut ja resurssitarpeet. Suunnitelma on otettava huomioon kunnan talousarviota

ja -suunnitelmaa laadittaessa.

91


Arviointiasetelma

Arviointikriteerit Arviointikysymykset Indikaattorit

Lastensuojelulain toimeenpanon

arviointi

Johdanto

Kuinka paljon vuonna 2010 on

tehty lastensuojeluilmoituksia?

Miten lastensuojeluasioiden

käsittelyn määräajat toteutuvat?

Mihin toimenpiteisiin on ilmoitusten

perusteella ryhdytty?

Lastensuojelulaki (417/2007) tuli voimaan 1. tammikuuta

2008. Sen mukaan kunnan on huolehdittava

siitä, että lastensuojelua järjestetään sisällöltään

ja laajuudeltaan sellaisena kuin kunnassa esiintyvä

tarve edellyttää. Uutena asiana laissa säädetään lastensuojeluasian

käsittelyn määräajoista. Laissa säädetyt

käsittelyn viivytyksettömyys ja määräajat ovat

ehdottomia ja ne ovat osa asiakkaiden oikeusturvaa

ja erityisesti lapsen oikeutta erityiseen suojeluun.

Lastensuojeluasia tulee vireille hakemuksesta,

lastensuojeluilmoituksella, pyyntönä lastensuojelutarpeen

arvioimiseksi tai kun lastensuojelun sosiaalityöntekijä

tai muu lastensuojelun työntekijä saa

muutoin tietää mahdollisesta lastensuojelutarpeessa

olevasta lapsesta. Lastensuojeluilmoitus voi olla myös

ennakollinen ja koskea vielä syntymätöntä lasta.

Lastensuojeluasian vireille tulon jälkeen sosiaalityöntekijän

tai muun lastensuojelun työntekijän on

arvioitava välittömästi lapsen mahdollinen kiireellinen

lastensuojelun tarve. Lisäksi sosiaalityöntekijän

on viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä ilmoituksen

tai vastaavan yhteydenoton vastaanottamisesta

ratkaistava, ryhdytäänkö lastensuojelutarpeen selvityksen

tekemiseen vai onko ilmoitus selvästi luonteeltaan

sellainen, ettei se johda toimenpiteisiin.

Lastensuojelun asiakkuus alkaa, mikäli ilmoituksen

tai vastaavan perusteella päätetään ryhtyä joko

kiireellisiin lastensuojelutoimenpiteisiin tai lastensuojelutarpeen

selvitykseen. Tässä tilanteessa myös

nimetään lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä.

92 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010

Lastensuojeluilmoitusten määrä

eriteltynä ilmoituksen tekijän mukaan

(eri viranomaiset, yksityiset

henkilöt, vanhemmat ym.)

Käsittelyajat

Lastensuojeluilmoitusten ja

lastensuojelutarpeen selvitysten

määrien välinen suhde vuonna

2009

Palvelutavoitteet/

hyvä palvelutaso

Lastensuojeluilmoitukset on

käsiteltävä seitsemän vuorokauden

ja lastensuojeluselvitykset

tehtävä kolmen kuukauden

määräajassa

Mikäli ilmoitus ei ole selvästi luonteeltaan sellainen,

ettei se johda toimenpiteisiin eikä se ole tilapäistä

ohjausta ja neuvontaa, on lapsen asioista vastaavan

sosiaalityöntekijän tehtävä selvitys lapsen tilanteesta.

Selvityksessä on arvioitava lapsen olosuhteita, huoltajien

tai muiden lapsen hoidosta ja kasvatuksesta

vastaavien henkilöiden mahdollisuutta huolehtia lapsen

hoidosta ja kasvatuksesta sekä lastensuojelutoimenpiteiden

tarvetta. Selvityksen painopisteen tulee

olla arkielämän olosuhteissa sekä riskien ja selviytymistä

tukevien tekijöiden tarkastelussa. Selvitys on

tehtävä ilman aiheetonta viivytystä ja sen on valmistuttava

viimeistään kolmen kuukauden kuluessa lastensuojeluasian

vireille tulosta.

Selvityksen perusteella sosiaalityöntekijä arvioi

lapsen ja perheen lastensuojelutoimenpiteiden tarpeen.

Tavoitteena on, että tarvittavat tukitoimet voidaan

kohdentaa oikein ja ne vastaavat lapsen ja perheen

tarpeita. Mikäli selvityksessä todetaan, ettei

tarvetta lastensuojelutoimenpiteisiin ole, lapsen lastensuojeluasiakkuus

päättyy. Jos asiakkuus selvityksen

perusteella jatkuu, lapselle tulee tehdä asiakassuunnitelma.

Suunnitelmaan kirjataan ne olosuhteet

ja asiat, joihin pyritään vaikuttamaan, lapsen ja hänen

perheensä tuen tarve, palvelut ja muut tukitoimet,

joilla tuen tarpeeseen pyritään vastaamaan, sekä arvioitu

aika, jonka kuluessa tavoitteet pyritään toteuttamaan.

Kunnan velvollisuus on järjestää ne lapsen

kehityksen ja terveyden kannalta välttämättömät

sosiaalihuollon palvelut, jotka sosiaalityöntekijä on

arvioinut tarpeellisiksi lapsen tai vanhemman asiakassuunnitelmassa.


Aluehallintoviraston tehtävänä oli arvioida

uuden lastensuojelulain toimeenpanon toteutumista

vuonna 2010. Lastensuojelun määräaikojen osalta

arviointiaineistona käytettiin sekä Sosiaali- ja terveysalan

lupa- ja valvontaviraston huhtikuussa 2010

toteuttamaa kyselyä että aluehallintoviraston maaliskuussa

2010 toteuttamaa kyselyä. Valtakunnalliseen

kyselyyn vastasi yhteensä 19 Lapin kuntaa ja sen

tulokset on raportoitu maakunnittain vuoden 2009

valtakunnallisessa peruspalvelujen arviointiraportissa.

Lapin aluehallintoviraston kyselyyn vastasivat

kaikki alueen kunnat. Kun lastensuojelulain mukaisia

käsittelyaikoja selvitettiin vuoden 2010 aikana

sekä valtakunnallisesti että alueellisesti, ei erillisen

selvityksen tekemistä pidetty enää mielekkäänä.

Lastensuojeluilmoitusten osalta arviointiaineistona

käytettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen

keräämiä valtakunnallisia lastensuojelutilastoja

vuosilta 2008 ja 2009. Valtakunnallisissa

tilastoissa ei kuitenkaan ole tietoja ilmoittajatahoista.

Näiltä osin hyödynnettiin Lapin aluehallintoviraston

vuonna 2011 tekemää kyselyä, jossa kunnat ilmoittivat

joko arviona (%) tai lukumäärällisesti sen, kuka

lastensuojeluilmoituksen tai vastaavan yhteydenoton

takana oli. Valtakunnallista tilastotietoa siitä, mihin

toimenpiteisiin lastensuojeluilmoitusten perusteella

on ryhdytty, ei ole käytettävissä. Arviointiaineistona

käytettiin Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston

huhtikuussa 2010 toteuttamaa kyselyä. Lastensuojelutarpeen

selvitystyön organisoinnista ja selvitysten

laajuudesta aluehallintovirasto teki erillisen

kysely kunnille maaliskuussa 2011. Kyselyyn vastasivat

kaikki alueen kunnat. Kuntaliitto, STM ja THL

toteuttivat vuonna 2010 toisen valtakunnallisen kyselyn

(Lastensuojelukysely), johon vastasi vain seitsemän

kuntaa Lapista. Kyselyn tuloksia voidaan tässä

arvioinnissa käyttää vain vähän.

Lähitulevaisuuden näkymät

Lastensuojelulaissa säädettyjen määräaikojen tarkoituksena

on turvata mahdollisimman oikea-aikainen

ja tarkoituksenmukainen apu ja tuki lapselle ja tämän

perheelle. Ensisijaisena tavoitteena on lapsen edun

parempi toteutuminen siten, että asioita selvitetään

riittävän aikaisessa vaiheessa ja kyllin nopeasti myös

sellaisissa tilanteissa, joissa kiireellisyyden tarve ei

ole ilmeinen. Lastensuojelulaissa edellytetään lapsen

asioista vastaavan henkilön olevan sosiaalityönteki-

jän kelpoisuuden omaava henkilö. Sosiaalityöntekijöiden

määrän tai kelpoisuuden vajaukset vaikuttavat

välittömästi lastensuojelutyöhön esimerkiksi siten,

että lastensuojelutoimenpiteisiin ei ryhdytä tai niitä

on vähän. Kelpoisista sosiaalityöntekijöistä on pulaa

koko valtakunnassa, sillä kaikista sosiaalityöntekijöistä

vain 81 prosenttia täyttää kelpoisuusehdot.

Koko maan tilanteeseen verrattuna Lapin sosiaalityöntekijätilanne

on hyvä, vaikka Sosiaali- ja

terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelmassa

(2000–2003) esitetyt henkilöstön minimisuositusten

tavoitteet (jokaista 2000 asukasta kohden työskentelee

vähintään yksi sosiaalityöntekijä) eivät toteudu

kaikissa kunnissa. Tulevaisuuden haasteena onkin

sosiaalityön käytössä olevien vähäisten asiakastyön

voimavarojen riittävyys.

Sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen Kuntaliitto

ovat valmistelleet yhteistyössä eri toimijoiden

kanssa ehdotuksen lastensuojelun kansallisiksi laatusuosituksiksi.

Laatusuositusten keskeisinä näkökohtina

ovat nykyiseen lastensuojelulakiin sisältyvät

näkemykset lastensuojelun laadusta, suunnitelmallisuudesta

ja vaikuttavuudesta. Suositukset täsmentävät

ja täydentävät lakiin sisältyviä vaatimuksia.

Ne sisältävät ajatuksia osaamisen vahvistamisesta,

toimintaedellytyksistä, moniammatillisesta yhteistyöstä

ja yhteistyömalleista sekä konsultaatiomahdollisuudesta.

Toteutuessaan ehdotukset varmistavat

oikea-aikaisen palvelujen saatavuuden, mahdollistavat

ennaltaehkäisevän lastensuojelun ja edistävät sen

kustannustehokasta toteutumista. Suositusten käyttöönotto

edellyttää kuntasektorilta uusia työntekijöitä,

töiden uudelleen järjestämistä (mahdollisuus

keskittyä lastensuojelutyöhön), ja ennen muuta lastensuojelutyön

painopisteen tietoista kohdentamista

korjaavasta työstä ennaltaehkäisevään työhön.

Kuinka paljon vuonna 2010 on tehty

lastensuojeluilmoituksia?

Vuonna 2010 lastensuojeluilmoituksia tehtiin

vajaat 2000 kappaletta.

Valtakunnallisten tilastojen mukaan lastensuojeluilmoitusten

määrä väheni Lapin alueella hieman vuonna

2009 verrattuna vuoteen 2008. Lapin aluehallintoviraston

kyselyn mukaan ilmoitusten määrä vakiintui

93


Ilmoittaja

Kaupunkimaiset

kunnat

Ilmoitusten

määrä

Osuus

kaikista

%

Taajaan-asutut

kunnat

Ilmoitusten

määrä

Osuus

kaikista

%

vuonna 2010 vuoden 2009 tasolle. Vuonna 2009

Lapissa tehtiin virallisen tilaston mukaan yhteensä

1959 lastensuojeluilmoitusta, mikä oli 13 ilmoitusta

vähemmän kuin edellisenä vuonna. Ilmoitukset koskivat

1515 lasta, joiden määrä nousi edelliseen vuoteen

verrattuna 44:llä. Molempina vuosina tehtiin 1,3

lastensuojeluilmoitusta yhtä lasta kohden. Vuonna

2009 eniten ilmoituksia kohdentui 13–17 -vuotiaisiin

lapsiin.

Uudessa lastensuojelulaissa korostettiin eri

viranomaisten ja muiden toimijoiden velvollisuutta

tehdä lastensuojeluilmoitus. Lisäksi laissa laajennettiin

ilmoitusvelvollisten piiriä. Lastensuojelun

työntekijöille suunnatun selvityksen (2008) mukaan

aikaisempaa enemmän lastensuojeluilmoituksia tehneitä

toimijoita olivat poliisi, koulujen oppilashuolto

ja lasta lähellä olevat tahot kuten tuttavat, sukulaiset,

naapurit sekä muut kanssaihmiset ja hätäkeskukset.

Seurakuntien ja uskonnollisten yhdyskuntien tekemät

ilmoitukset lisääntyivät vähiten.

94 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010

Maaseutumaiset

kunnat Yhteensä

Ilmoitusten

määrä

Osuus

kaikista

%

Ilmoitusten

määrä

Osuus

kaikista

%

Itse 103 8 5 2 9 2 117 6

Omainen 62 5 27 10 51 11 140 7

Muu yksityinen 43 4 16 6 59 12 118 6

Yksityinen

yhteensä 208 17 48 18 119 25 375 19

Sosiaalihuolto 151 12 17 6 42 9 210 11

Terveydenhuolto

117 10 15 6 53 11 185 9

Poliisi 340 28 110 41 125 26 575 29

Hätäkeskus 11 1 1 0 12 3 24 1

Koulu 88 7 27 10 70 15 185 9

Päivähoito 22 2 2 1 19 4 43 2

Muu viran-

omainen 44 4 36 13 6 1 86 4

Seurakunta/

uskonnollinen

yhdyskunta 7 1 0 0 5 1 12 1

Viranomaiset

yhteensä 780 64 208 77 332 70 1320 67

Muu 227 19 13 5 23 5 263 13

Ilmoitusten

kokonaismäärä 1215 269 474 1958

Lähde: Lapin aluehallintoviraston kuntakysely 3/2011

Taulukko 6.1.1.

Lastensuojeluilmoitukset

tekijän ja kuntatyypin

mukaan Lapissa vuonna

2010.

Lapissa 67 prosenttia vuoden 2010 lastensuojeluilmoituksista

tuli viranomaisilta. Yksityisten henkilöiden

tekemien ilmoitusten osuus oli 19 prosenttia.

(Taulukko 6.1.1.) On huomattava, että esitetyt ilmoitusten

lukumäärät ovat vielä tässä vaiheessa alustavia.

Viranomaisista suurin yksittäinen ilmoittajataho

oli poliisi, jonka tekemiä ilmoituksia oli yli 30

prosenttia kaikista ilmoituksista. Seuraavaksi eniten

ilmoituksia tuli sosiaalihuollon toimijoilta ja yhtä

paljon terveydenhuollon ja koulun toimijoilta. Päivähoidosta

ilmoituksia tehtiin vajaa kolme prosenttia

tehdyistä ilmoituksista. Seurakuntien tai uskonnollisten

yhdyskuntien lastensuojeluilmoitusten osuus

oli alle prosentin kaikista ilmoituksista. (Taulukko

6.1.1.)

Yksityisten henkilöiden tekemistä ilmoituksista

asianosaisten itsensä tekemiä oli noin seitsemän prosenttia.

Huoltajien ja omaisten tai muiden yksityisten

henkilöiden tekemiä ilmoituksia oli noin kahdeksan


prosenttia kaikista ilmoituksista. Aluehallintoviraston

kyselystä ei käynyt ilmi, tekevätkö eri ilmoittajatahot

aikaisempaa enemmän vai vähemmän lastensuojeluilmoituksia.

Ilmoittajatahon osalta vertailukohtana käytettiin

valtakunnallisessa peruspalvelujen arvioinnissa

(2010) käytettyä materiaalia kuusikkokuntien (Suomen

kuuden suurimman kaupungin) tiedosta. Myös

kuusikkokunnissa eniten ilmoituksia tuli poliisilta.

Sosiaalitoimen ja terveydenhuollon toimijoiden

osuudet olivat lähellä Lapin lukuja ja erot olivat pieniä.

Huoltajat ja omaiset tekivät kuusikkokunnissa

enemmän ilmoituksia kuin Lapissa.

Lapissa viranomaiset olivat aktiivisia toimijoita

huolimatta siitä, oliko kyse kaupungista, taajaan

asutusta tai maaseutumaisesta kunnasta. Sen sijaan

maaseutumaisissa kunnissa yksityishenkilöt tekivät

eniten ilmoituksia. Ero selittynee muun muassa

sillä, että sosiaaliset verkostot ovat maaseutumaisissa

kunnissa tiheämmät kuin kaupungeissa. Erot voivat

myös perustua siihen, että ilmoittajatahon rekisteröinti

ei ole systemaattista, rekisteröinnin tarkkuudessa

on eroja tai se voi olla hankalaa.

Miten lastensuojeluasioiden käsittelyn

määräajat toteutuvat?

Noin 75 prosenttia Lapin kunnista käsitteli kaikki

lastensuojeluasiat pääsääntöisesti määräajassa.

Lapin kunnista noin 75 prosenttia arvioi ratkaisevansa

kaikki lastensuojeluilmoitukset lain edellyttämässä

seitsemän arkipäivän määräajassa ja tekevänsä

kaikki lastensuojelutarpeen selvitykset lain edellyttämässä

kolmen kuukauden määräajassa. Loput

arvioivat käsittelyajan ylittyvän siksi, että ratkaisu

ilmoituksesta tai vastaavasta yhteydenotosta tehtiin

8–20 vuorokauden kuluessa, ja selvitys valmistui 3–6

kuukauden kuluessa.

Yleisimpinä syinä määräaikojen ylittymiseen

pidettiin pitkäaikaista tai vain loma-aikoina esiintyvää

resurssipulaa, töiden kasautumista tai heikkoa

töiden organisointia sekä asiakkaan tai viranomaisverkoston

tavoitettavuuteen liittyviä vaikeuksia.

Erot ilmoitetuissa käsittelyajoissa johtunevat siitä,

Taulukko 6.1.2. Lastensuojelutarpeen selvityksen käsittelyaika

kuntatyypin mukaan Lapissa vuonna 2010.

Kuntaryhmä

Kaupunkimaiset

kunnat

Taajaanasutut

kunnat

Maaseutumaiset

kunnat

Selvitysten

osuus, joissa

käsittelyaika 3 kk

kuluessa kaikista

selvityksistä %

Aikarajan ylittäneiden

selvitysten

osuus %

67 33

51 49

70 30

Yhteensä 66 34

Lähde: Valviran kysely 2010

Taulukko 6.1.3. Lastensuojelutarpeen selvityksen organisointi

ja aikarajojen toteutuminen Lapissa vuonna 2010.

Organisointitapa

Kuntien selvitykset

3 kk kuluessa

% vastanneista

kunnista

Kuntien selvitykset

yli 3 kk

% vastanneista

kunnista

Keskitetty malli

(n=6) 17 83

Hajautettu malli

(n=14) 14 86

Lähde: Lapin aluehallintoviraston kuntakysely 3 /2011

että kunnat ovat ilmoittaneet joko käsitelleensä asiat

määräajassa tai pääsääntöisesti käsitelleensä asiat

määräajassa. Kun lastensuojelutarpeen selvitysten

aikarajojen toteutuminen esitetään samalla tavoin

valtakunnallisen peruspalvelujen arvioinnin kanssa,

voidaan havaita eroja kuntatyypin mukaan (Taulukko

6.1.2.).

Lapin kaupunkimaisissa ja taajaan asutuissa

kunnissa kolmasosa lastensuojelutarpeen selvitysten

määräajoista ylittyi. Taajaan asutuissa kunnissa vain

noin puolet selvityksistä tehtiin määräajassa. Ylitykset

eivät kuitenkaan olleet suuria kaikissa kunnissa.

Erot voivat yksinkertaisesti johtua siitä, että lastensuojeluilmoituksissa

ja niiden perusteella tehtävissä

selvityksissä oli määrällisesti suuria eroja.

Hajautettu malli oli lastensuojelutarpeen selvityksen

ensisijaisin organisointitapa Lapin kunnissa.

Tässä mallissa jokainen lastensuojelussa työskentelevä

hoitaa vastuualueellaan esille tulevat selvitystarpeet

tai työ jaetaan työtilanteen mukaisesti eri

95


Taulukko 6.1.4. Lastensuojelutarpeen selvityksen laajuus

ja aikarajojen toteutuminen Lapissa vuonna 2010.

Selvityksen

laajuus

Kuntien selvitykset

3 kk kuluessa

% vastanneista

kunnista

Kuntien selvitykset

yli 3 kk

% vastanneista

kunnista

Suppea (n=7) 14 86

Laaja (n=10) 20 80

Lähde: Lapin aluehallintoviraston kuntakysely 3 /2011

työntekijöille. Vain pieni osa kunnista oli keskittänyt

selvitystyön tekemisen. Keskitetyssä mallissa

työ keskitetään jollekin tietylle taholle, kuten erityiselle

tiimille, työryhmälle tai kunnan lastensuojeluyksikköön.

Viisi kuntaa ilmoitti ensisijaisen selvityksen

tekemisen kuuluvan lastensuojelun päivystävälle

sosiaalityöntekijälle, joka hoitaa esille tulleet selvitystarpeet.

Hajautettu malli oli keskitettyä organisointimallia

yleisempi myös valtakunnallisen Lastensuojelukyselyn

mukaan. (Taulukko 6.1.3.)

Selvitystyön organisointitavalla ei ollut juurikaan

merkitystä lastensuojeluselvitysten määräaikojen

noudattamiseen. Hajautettua mallia käyttävissä

kunnissa selvitystyön valmistuminen määräajassa

vaihteli 0–100 prosenttiin, kun taas keskitettyä mallia

käyttävissä kunnissa vastaava hajonta oli 33–100

prosenttia.

Lapin kunnissa ei ollut yhtä yksittäistä mallia

selvitystyön tekemiselle. Kaikissa kunnissa oli käytössä

sekä suppea että laaja malli rinnakkain. Laajassa

mallissa käytetään useampaa kuin yhtä tapaa

selvittää tilannetta, esimerkiksi lasta ja mahdollisesti

vanhempia tavataan sekä erikseen että yhdessä yhden

tai useamman kerran, minkä lisäksi tehdään tarvittaessa

kotikäynti. Suppeassa mallissa lastensuojelun

työntekijät tapaavat vain perhettä yhdessä yhden kerran.

Kaupunkimaisista kunnista enemmistö käytti

ensisijaisesti niin sanottua laajaa mallia. Taajaan asutuissa

kunnissa käytössä olivat sekä laaja että suppea

malli. Maaseutumaisista kunnista enemmistö käytti

laajaa mallia. Selvitysprosessin toteuttamistavalla ei

ollut vaikutusta lastensuojelun määräaikojen noudattamiseen.

Puolet aikarajoista toteutui määräajassa,

olipa kyse laajasta tai suppeasta käsittelytavasta.

(Taulukko 6.1.4.)

96 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010

Mihin toimenpiteisiin ilmoitusten perusteella

on ryhdytty?

Lähes puolet lastensuojeluilmoituksista tai vastaavista

yhteydenotoista johti lastensuojelutarpeen selvityksen

tekemiseen.

Ei ole olemassa valtakunnallista tilastotietoa siitä,

mihin toimenpiteisiin lastensuojeluilmoitusten perusteella

on ryhdytty. Valtakunnallisen kyselyn mukaan

vuoden 2009 aikana lähes puolet lastensuojeluilmoituksista

tai vastaavista yhteydenotoista päätyi

lastensuojelutarpeen selvityksen tekemiseen. Lapissa

tehtiin vajaa 900 lastensuojelutarpeen selvitystä,

joista yli 600 lapsen kohdalla päädyttiin siihen, ettei

tarvetta lastensuojelutoimenpiteisiin ole. Näiden lasten

lastensuojeluasiakkuus päättyi lastensuojelutarpeen

selvityksen tekemiseen.

Lapissa lapsella ja tämän perheellä oli lastensuojeluilmoituksen

perusteella noin 15 prosentin

todennäköisyys päätyä lastensuojeluasiakkaaksi.

Valtakunnallisessa vertailussa Lapin luku on noin

viisi prosenttiyksikköä pienempi, mutta silti samaa

suuruusluokkaa kuin koko maassa keskimäärin.

Lastensuojeluilmoitusten ja lastensuojelutarpeen

selvitysten määrien välinen suhde vaihteli paljon

Lapin kunnissa vuonna 2009. Kahdessa kunnassa

ilmoituksia ja selvityksiä oli yhtä paljon. Seitsemässä

kunnassa ilmoituksia oli yli kolmin-, nelin- tai viisinkertainen

määrä selvityksiin nähden ja kolmessa

kunnassa niitä oli yli kuusinkertainen määrä. Huomio

kiinnittyi muun muassa tilanteisiin, joissa ilmoitusten

ja selvitysten määrät olivat kaukana toisistaan, ne

olivat identtiset tai selvitysten ja asiakkuuden määrät

olivat täsmälleen samat. Tämän vuoksi havaintojen

tulkinta oli vaikeaa. Todennäköisesti osa ilmoituksista

koski lapsia, jotka jo olivat lastensuojelun asiakkaita.

Näistä lapsista erillistä lastensuojelutarpeen

selvitystä ei enää tarvinnut tehdä, vaan asia oli hoidettavissa

esimerkiksi asiakassuunnitelman uudelleen

arvioinnilla ja suuntaamisella. Osa ilmoituksista

lienee sellaisia, jotka eivät edellyttäneet selvityksen

tekemistä. Lisäksi samasta lapsesta voitiin tehdä

useita ilmoituksia tai tiedot olivat joiltakin osin virheellisiä.


Kuntien väliset erot selittynevät yhtäältä sillä,

että kunnissa oli tietoteknisiä vaikeuksia ilmoitusten

rekisteröinnissä. Toisaalta käytänteet selvitysten

tekemiselle erosivat toisistaan ja ennen muuta kirjaamiskäytänteet

olivat vielä paikka paikoin muotoutumassa.

Tilanne oli tämä, vaikka lastensuojelulaki

tuli voimaan jo 1. tammikuuta 2008 ja kunnat olivat

voineet varautua sen mukanaan tuomiin muutoksiin.

Erot selittynevät myös sillä, miten lastensuojelu

on kunnissa tosiasiallisesti resursoitu suhteessa kuntien

muuhun sosiaalihuollon tehtäväkenttään. Näihin

seikkoihin arviointiaineistosta ei löytynyt vastauksia.

Arviointiryhmä:

Sosiaalihuollon ylitarkastaja, KL Sari Husa,

puhelin 040 488 0676, sari.husa(at)avi.fi

Erikoissuunnittelija, FM Pirjo-Liisa Suorsa,

puhelin 0400 689 0700, pirjo-liisa.suorsa(at)avi.fi

Tietolähteet:

Lastensuojelulaki 417/2007.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston

(Valvira) kysely lastensuojelun määräaikojen

noudattamisesta 2010, Webropol-kysely, huhtikuu 2010,

Lapin alueen vastausprosentti 90 %Lastensuojelukysely.

Lastensuojelun aineisto, osio 4. Kuntaliitton, Sosiaali-

ja terveysministeriön ja Terveyden ja hyvinvoinnin

laitoksen kysely lakisääteisten lasten ja nuorten

hyvinvointisuunnitelmien tilasta ja lastensuojelusta 2010,

Lapin alueen vastausprosentti 30 %.

Lapin aluehallintoviraston kysely lastensuojeluasioiden

käsittelyaikojen toteutumisesta 2010 Lapin kunnille,

maaliskuu 2010, vastausprosentti 100 %.

Lapin aluehallintoviraston lastensuojelun kysely 2011

Lapin kunnille (3/2011), vastausprosentti 100 %.

Aluehallintovirastojen keskeiset arviot peruspalvelujen

tilasta 2010. Aluehallintovirastojen suorittama

toimialansa peruspalvelujen arviointi. Valtakunnallinen

raportti. Pohjois-Suomen aluehallintoviraston julkaisuja

2011, 187–193. www.avi.fi/fi/virastot/pohjoissuomenavi/

ajankohtaista/julkaisut/sivut/default.aspx.

Kemppainen, T., Kostamo-Pääkkö, K., Niskala, A.,

Ojaniemi, P. ja Vesterinen, K. 2010. Sosiaalityön

vaikuttavuuden arvioinnin ensiaskeleet Lapista. Tutkimus

sosiaalitoimistojen työn vaikuttavuudesta. Pohjois-

Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen julkaisuja 32.

Lastensuojelutilasto 2008, Tilastoraportti 19/2009, THL.

Lastensuojelutilasto 2009, Tilastoraportti 29/2010, THL.

Lastensuojelulain toteutuminen. Elokuu 2008.

Lastensuojelun Keskusliitto ja Sosiaalialan

korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia.

97


7. Liikennepalvelut

7.1. Joukkoliikenteen muutokset EY:n palvelusopimusasetuksen (PSA) ja

joukkoliikennelain voimaantulon jälkeen (3.12.2009)

Johtopäätökset

Joukkoliikenteen palvelutaso on Lapissa edelleen kohtuullisen hyvä, koska PSA:n ja uuden joukkoliikennelain

(869/2009) voimaan tulo ei Lapissa aiheuttanut joukkoliikenteen lakkautuksia. Joukkoliikennelaissa

säädettyjen menettelytapojen ei voida osoittaa olevan syynä siirtymäajan liikennöintisopimusten

mukaisten vuorojen päättymiseen. Uuden lain vaikutukset tulevat näkyviin vasta siirtymäajan

loppupuolella vuoden 2014 aikana. Lakiin liittyvien erimielisyyksien vuoksi linja-autoalalla tulevaisuus

on epäselvä ja tilanne odottava.

Valtakunnalliseen liikennelupajärjestelmään (VALLU-järjestelmä) tallennetuissa tiedoissa on puutteita.

Palvelutarjonnan muutosten todentaminen on ongelmallista, koska kuntien hankkimat avoimet joukkoliikennepalvelut

pääosin puuttuvat valtakunnallisesta rekisteristä. Puuttuvat tiedot heikentävät asiakasinformaation

luotettavuutta.

Kuntien vastuu joukkoliikennepalveluista ja joukkoliikennettä koskevat tehtävät ovat lisääntyneet uusien

säädösten seurauksena, mutta kasvavien tehtävien mukana ei vastaavasti ole siirretty resursseja

niiden hoitamiseksi.

Toimenpide-ehdotukset

Joukkoliikennelain vaikutuksia olemassa oleviin joukkoliikennepalveluihin on tarkasteltava myöhemmin,

kun laki on ollut pidempään voimassa.

ELY-keskuksille ja kunnille on osoitettava lisää määrärahoja peruspalvelutasoisen liikenteen ostamiseen

ja henkilöresursseja tehtävien hoitamiseen.

Kuntien liikennetiedot on tallennettava VALLU-järjestelmään, jolloin viranomaisten yhteistyö ja asiakasinformaatio

paranevat. Liikenne- ja viestintäministeriön/Liikenneviraston on tarjottava kunnille riittävä

määrä koulutusta ja tukea VALLU-järjestelmän käytössä, hankerahoitusta kuljetusten järjestämistä

ja suunnittelua varten sekä koulutusta ja ohjausta kuntien viranomaisille yhdessä ELY-keskusten kanssa.

Arviointiasetelma

Arviointikriteerit Arviointikysymykset Indikaattorit

Vuorotarjonta Mitä vaikutuksia palvelusopimusasetuksen

ja joukkoliikennelain

voimaantulolla on ollut joukkoliikenteen

vuorotarjontaan?

98 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010

Palvelutavoitteet/

hyvä palvelutaso

Vuorojen määrän muutokset Vuorojen määrä on säilynyt

ennallaan tai lisääntynyt


Johdanto

Joukkoliikenteen toimintaympäristössä on suhteellisen

lyhyessä ajassa tapahtunut merkittäviä muutoksia.

Linja-autoliikenteen harjoittamista koskeva

lainsäädäntö sekä seutu-, kaupunki- ja työmatkalippusopimukset

on uudistettu. Lisäksi joukkoliikenteen

toimivaltaiset viranomaiset ovat osittain muuttuneet

ja niiden määrä on kasvanut.

Uusi joukkoliikennelaki (869/2009) astui voimaan

3.12.2009. Samalla kumoutui vuodelta 1991

peräisin oleva laki luvanvaraisesta henkilöliikenteestä

tiellä (343/1991), jäljempänä henkilöliikennelaki).

Joukkoliikennelain myötä toteutettiin vuosia

valmisteltu henkilöliikennelainsäädännön kokonaisuudistus,

jonka tavoitteena oli erottaa eri liikennemuotoja

(joukkoliikenne, taksiliikenne ja sairaankuljetus)

ohjaava lainsäädäntö omiin säädöksiinsä.

Keskeisiä muutoksia vanhaan lainsäädäntöön verrattuna

olivat liikenteen järjestämistapojen muuttuminen,

uudenlaiset hankintamenettelyt sekä joukkoliikenteen

toimivaltaisten viranomaisten määrän

lisääntyminen. Uuden joukkoliikennelain myötä siirrytään

vaiheittain, erillisen siirtymäajan kuluessa,

entisestä lupaperusteisesta joukkoliikennejärjestelmästä

kohti kilpailutetumpaa järjestelmää.

Lainsäädännön uudistumisen seurauksena myös

seutu-, kaupunki- ja työmatkalippusopimukset oli

muutettava, sillä yhteiskunnan tukea ei voitu enää

maksaa lipputuotteille samoin perustein kuin aikaisemmin.

Asiakkaille muutos ei käytännössä näkynyt.

Lippujen hinnanalentamiseen liittyvät korvausmenettelyt

sen sijaan muuttuivat: seutu- ja työmatkalippujen

hintavelvoitteista liikenteenharjoittajien kanssa sopii

pääsääntöisesti ELY-keskus, kun taas kaupunkilippujen

hintavelvoitteista liikennöitsijöiden kanssa sopivat

joukkoliikennelaissa määritellyt joukkoliikenteen toimivaltaiset

kunnalliset viranomaiset (jäljempänä kunnalliset

viranomaiset). Lapissa tällaisia kunnallisia

viranomaisia ovat Rovaniemen ja Kemin kaupungit.

Henkilöliikennelainsäädännön kokonaisuudistuksen

lisäksi joukkoliikennelain säätämisen taustalla

oli Euroopan yhteisön palvelusopimusasetus

(EY 1370/2007, jäljempänä PSA), jossa säädetään,

millä tavoin viranomainen voi puuttua markkinoihin

ja järjestää asukkaille parempia joukkoliikennepalveluja

kuin muutoin markkinaehtoisesti syntyisi.

Joukkoliikenteen järjestämistä koskeva kansallinen

lainsäädäntö uudistettiin PSA:n mukaiseksi, koska

henkilöliikennelain mukaisten linjaliikennelupa-

ja lipputukijärjestelmien tulkittiin olevan sellaisenaan

PSA:n vastaisia. Joukkoliikennelain mukaisten

uusien liikenteen hankintamenettelyjen voimaantuloa

edeltää siirtymäaika, joka vaihtelee maan eri

osissa. Siirtymäaika mahdollistaa joukkoliikennejärjestelmän

vaiheittaisen ja hallitun muutoksen. Joukkoliikennelain

astuessa voimaan linjaliikenneluvat

muutettiin liikennöitsijän halutessa siirtymäajan

liikennöintisopimuksiksi. Niiden voimassaoloajat

riippuvat alkuperäisten linjaliikennelupien voimassaoloajoista

ja maantieteellisistä rajoista, mutta sopimukset

ovat voimassa enintään 2.12.2019 asti.

Liikennepalvelujen arviointikohteena tässä arvioinnissa

olivat joukkoliikenteen muutokset PSA:n ja

joukkoliikennelain voimaantulon jälkeen 3.12.2009.

Arvioinnin lähteinä on edellä mainittujen säädösten

lisäksi käytetty valtioneuvoston asetusta joukkoliikenteen

valtionavustuksista (275/2010). Liikenteen määriä

koskevat tiedot ovat peräisin Valtakunnallisesta

liikennelupajärjestelmästä (VALLU). Kustannuskehitystä

arvioitaessa lähteenä ovat olleet Tilastokeskuksen

julkaisema linja-autoliikenteen kustannusindeksi

sekä valtion talousarvioesitykset. Lisäksi arvioinnin

lähteinä käytettiin liikenne- ja viestintäministeriön

päätöksiä ja ohjeita sekä Joukkoliikenteen määrärahan

käyttötarve ja kohdentaminen -raporttia (Liikenneviraston

tutkimuksia ja selvityksiä 27/2010).

Hallinto- ja palvelurakenneuudistusten ja

joukkoliikennelain yhteisvaikutus

Joukkoliikennelaissa on annettu liikennelupiin ja

liikennöintisopimuksiin liittyvää toimivaltaa ELYkeskuksille

ja joillekin kunnallisille viranomaisille.

ELY-keskusten toimivalta voi ulottua toisen ELYkeskuksen

tai kunnallisen viranomaisen alueelle,

mutta kunnalliset viranomaiset ovat pääsääntöisesti

toimivaltaisia vain oman alueensa sisäisessä liikenteessä.

Kunnalliset viranomaiset voivat olla yksittäisiä

kuntia tai kuntayhtymiä, tai ne voivat toimia

myös isäntäkuntamallin mukaisesti. Tällöin määritelty

isäntäkunta hoitaa joukkoliikenteeseen liittyviä

tehtäviä myös muiden lähiseudun kuntien alueella.

Kaikilla kunnilla on kuntalain nojalla oikeus järjestää

kuljetuspalveluja alueensa asukkaille.

Hallinto- ja palvelurakenneuudistus on vaikuttanut

toimivaltaisiin viranomaisiin kahdella tavalla:

yhtäältä viranomaisten määrä on lisääntynyt ja toi-

99


saalta viranomaisten toimialueet ovat muuttuneet.

Entisiin lääninhallituksiin verrattuna ELY-keskusten

toimialueet ovat Lappia lukuun ottamatta pienemmät.

Lapissa Rovaniemen ja Kemin kaupungit ovat

toimivaltaisia viranomaisia. Uuden lain vuoksi voimassa

olevien ostosopimusten päätyttyä Lapin ELYkeskus

ei voi velvoittaa kokonaan toisen toimivaltaisen

viranomaisen, Rovaniemen kaupungin alueella

olevaa runkoliikennettä jatkumaan eikä hankkia sitä.

Vastuu näiden liikennepalvelujen hankinnasta jää

Rovaniemen kaupungille. Valtionavustusasetusta on

kuitenkin muutettu siten, että toimivaltaiselle viranomaiselle

voidaan myöntää 50 prosenttia valtionapua

muuhunkin liikenteeseen kuin kaupunkimaiseen paikallisliikenteeseen.

Lähitulevaisuuden näkymät

Viime vuosien aikana linja-autoliikenteen liikennöintikustannukset

ovat kasvaneet. Vuosina 2005–2010

Tilastokeskuksen laatima linja-autoliikenteen kustannusindeksi

kohosi 18,8 prosenttia. Kustannusnousun

seurauksena liikennöitsijät ovat lakkauttaneet

kannattamattomaksi muuttunutta, aiemmin itsekannattavaa

liikennettä. Lapissa lakkautukset ovat toistaiseksi

olleet varsin vähäisiä. Valtion talousarviossa

liikenteen ostoihin osoitetut määrärahat kasvoivat

hieman vuosina 2006–2009, mutta vuoden 2010 talousarvioesityksessä

määrärahoja leikattiin. Kustannusten

kasvaessa ja määrärahojen pysyessä samalla

tasolla tai laskiessa joudutaan liikennettä karsimaan,

koska suhteessa entistä pienemmillä määrärahoilla

voidaan ostaa entistä vähemmän liikennettä.

Vuodesta 2010 alkaen valtion talousarvion

eri momenteilla olleita joukkoliikennemäärärahoja

on yhdistetty samalle momentille. Talousarvion

momenttien yhdistämisen seurauksena ELY-keskukset

voivat kohdentaa rahoituksen tärkeimmiksi näkemiinsä

kohteisiin ja siten tavoitella parasta mahdollista

vaikuttavuutta. Kukin ELY-keskus määrittelee

itse, kuinka paljon rahoitusta kohdistetaan markkinaehtoista

liikennettä täydentävän liikenteen ostamiseen,

kuntien liikenneostojen tukemiseen, lippujen

asiakashintojen subventoimiseen tai eri kehityshankkeiden

rahoittamiseen.

Jatkossa liikennettä voi edelleen siirtyä valtiolta

kunnallisten viranomaisten toimivaltaan. Toimivaltaiseksi

viranomaiseksi ryhtymistä harkitaan Kemi–

100 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010

Tornion seutukunnassa. Liikenteen siirtyminen valtiolta

kunnallisille viranomaisille uhkaa pirstoa

joukkoliikenneverkon pieniin kokonaisuuksiin. Kun

useita viranomaisia järjestää liikennettä samoilla alueilla,

voi kokonaisuuksien hahmottaminen vaikeutua

ja vaarana on tärkeiden yhteyksien katkeaminen tai

päällekkäisen liikenteen hankinta. Toisaalta seudun

yhteinen joukkoliikenneviranomainen voi tukea seudullisen

yhdyskuntasuunnittelun ratkaisuja. Viranomaisten

yhteistyön merkitys korostuukin tulevaisuudessa.

Yhtenäisen joukkoliikenneverkon hahmottamista

helpottaa, jos kaikkien toimivaltaisten

viranomaisten liikennetiedot tallennetaan samaan

järjestelmään. ELY-keskusten käyttämään VALLUjärjestelmään

on tarkoitus antaa käyttöoikeudet

myös kunnallisille viranomaisille. Ajantasaisen tiedon

avulla viranomaisten välistä yhteistyötä voidaan

tehostaa ja samalla voidaan tuottaa yleisesti saatavilla

olevaa, kattavaa matkustajainformaatiota.

Toimivaltaisten viranomaisten on määriteltävä

alueensa joukkoliikenteen palvelutaso vuoden 2011

loppuun mennessä. Lapissa alueellisen runkoliikenteen

palvelutaso tullaan määrittelemään tiesuunnittain

eri matkatyyppien osalta. Pääosin näin menetellään

myös kunnissa. Tavoitteena on löytää uusia

ratkaisuja, joiden avulla kuntien kuljetustarpeita voidaan

hoitaa alueellisena runkoliikenteenä ja toisaalta

kytkeä kuntien kuljetuksia runkoliikenteen syöttöyhteyksiksi.

Kunnat voivat myös halutessaan esittää

ELY-keskukselle palvelutason nostoa nykyisestä,

mikäli ne sitoutuvat osallistumaan palvelutason nostosta

aiheutuviin kustannuksiin.

Mitä vaikutuksia PSA:n ja joukkoliikennelain

voimaan tulolla on ollut joukkoliikenteen

vuorotarjontaan Lapissa vuonna 2010?

PSA:n ja joukkoliikennelain voimaan tulo

ei Lapissa vaikuttanut joukkoliikenteen

vuorotarjontaan. Lakkautukset johtuivat liikenteen

kannattamattomuudesta.

Vuoden 2010 aikana siirtymäajan liikennöintisopimuksiin

tehtiin kuitenkin jonkin verran asiakaslähtöisyyttä

ja kustannustehokkuutta parantavia muutoksia,

jotka olisi tehty muutoinkin. Liikenteen uudelleen-


Taulukko 7.1.1. Vuoden 2010 aikana päättyneet ELY-keskusten siirtymäajan sopimusten vuorot.

AVI-alue

ELYkeskus

järjestelyllä saatiin lyhyitä kunnan sisäisiä koululaiskuljetuksia

hoidettua pitkillä runkoliikennevuoroilla.

Muuhun maahan verrattuna vuorojen lakkautushakemuksia

oli varsin vähän. Kaikkiaan lakkautettiin

kolme vuoroa, joista kaksi korvautui hyvin aikataulullisesti

lähellä olevilla vuoroilla. Ainoastaan yhden

vuoron lakkautus heikensi joukkoliikenteen palvelutasoa.

Lakkautettu vuoro Pello-Kemi toimi pikajunan

liityntäliikenteenä. Uuteen joukkoliikennelakiin liittyvien

erimielisyyksien vuoksi tulevaisuus linja-autoalalla

on epäselvä ja siirtymäajan vuoksi odottava.

Taulukossa 7.1.1. on esitetty aluehallintovirastoalueittain

vuonna 2010 ELY-keskusten toimivallassa

olleiden vuorojen kokonaismäärä sekä päättyneiden

vuorojen määrä ja pituus. Lapin osuus

vuoden 2010 aikana koko maassa päättyneistä vuoroista

oli vain 0,6 prosenttia ja päättyneiden vuorojen

pituudesta 1,6 prosenttia.

Arviointiryhmä

Vuoroja

voimassa

31.12.2010

Sellaisenaanpäättyneet

Ylitarkastaja, YM Raimo Rajamäki,

puhelin 040 488 0565, raimo.a.rajamaki(at)ely-keskus.fi

Valmiustarkastaja, DI Heikki Hirttiö,

puhelin 40 488 0561, heikki.hirttio(at)ely-keskus.fi

Vuoden 2010 aikana päättyneiden

ELY-keskuksen vuorojen määrä

ELY-keskuksen

korvaamat

Ostoliikennesopimus

Yksinoikeussopimus

Yht.

Tietolähteet

Joukkoliikennelaki (869/2009).

Vuoden 2010 aikana päättyneiden ELY-

keskuksen vuorojen pituus (km/vuosi)

Sellaisenaanpäättyneet

ELY-keskuksen

korvaamat

Ostoliikennesopimus

Laki luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä (343/1991,

kumottu).

Valtioneuvoston asetus joukkoliikenteen

valtionavustuksista (275/2010).

Yksinoikeussopimus

Etelä-Suomi Uusimaa 2 836 101 7 0 108 459 197 36 869 0 496 066

Etelä-Suomi

Lounais-

Suomi

Länsi- ja

Sisä-Suomi

Länsi- ja

Sisä-Suomi

Länsi- ja

Sisä-Suomi

Itä-Suomi

Pohjois-

Suomi

Kaakkois-

Suomi 396 15 8 3 26 329 029 60 348 20 404 409 781

Varsinais-

Suomi 2 979 65 0 4 69 537 863 0 17 667 555 530

Pirkanmaa

2 326 136 0 0 136 272 164 0 0 272 164

Keski-

Suomi 816 4 0 0 4 17 108 0 0 17 108

Etelä-

Pohjanmaa

647 4 0 0 4 35 420 0 0 35 420

Pohjois-

Savo 1 219 50 0 2 52 560 964 0 18 894 579 858

Pohjois-

Pohjanmaa

1 947 24 64 0 88 116 350 438 299 0 554 649

Lappi Lappi 441 2 1 0 3 10 904 37 250 0 48 154

Koko maa 13 607 401 80 9 490 2 338 999 572 766 56 965 2 968 730

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus rautateiden

ja maanteiden julkisista henkilöliikennepalveluista sekä

neuvoston asetusten (ETY 1191/69) ja (ETY 1107/70)

kumoamisesta (EY 1370/2007).

Valtakunnallinen liikennelupajärjestelmä (VALLU).

Joukkoliikenteen määrärahan käyttötarve ja

kohdentaminen, Liikenneviraston tutkimuksia ja

selvityksiä 27/2010.

Julkisen liikenteen peruspalvelutaso, LVM:n julkaisuja

7/2005.

Linja-autoliikenteen kustannusindeksi (joulukuu 2010),

Tilastokeskus.

LVM:n päätös LVM/2546/01/2010 vuoden 2011

määrärahakiintiöistä, 20.1.2011.

LVM:n kirje 1518/79/2009 joukkoliikenteen lippujen

hintavelvoitteiden korvaamisesta tulevaisuudessa,

31.8.2010.

Yht.

101


8. Kuluttajan asema

8.1. Talous- ja velkaneuvonnan saatavuus

Johtopäätökset

Talous- ja velkaneuvontapalvelujen saatavuus on Lapin aluehallintoviraston alueella vuonna 2010 valtion

talousarviossa asetetun enintään 60 päivän tavoitteellisen jonotusajan mukaista, lukuun ottamatta Rovaniemeä,

jossa tavoiteaika ylittyy 52 päivällä. Rovaniemen tilanne on kuitenkin parantumassa, kun tammikuussa

2011 Rovaniemen kaupunki on päättänyt perustaa toisen päätoimisen velkaneuvojan toimen.

Talous- ja velkaneuvonnan jonotusajat ovat Lapissa keskimäärin lyhyempiä kuin koko maassa. Neuvontayksiköiden

puhelinneuvonta- ja ajanvarausajat ovat kaikissa Lapin aluehallintoviraston alueen ja

myös koko maan yksiköissä tavoitteen mukaiset ja aikoja on riittävästi.

Neuvonta-alueet ovat erilaisia väestöpohjansa, pinta-alansa ja asiakasmääränsä osalta. Asiakasmäärät

ovat suurimpia Rovaniemen, Kemin ja Tornion neuvontayksiköissä ja näissä yksiköissä ovat myös pisimmät

jonotusajat.

Valtion rahoituksen epävakaisuus on suuri ongelma niin Lapin, kuin myös Manner-Suomen alueella.

Rahoituksen riittämättömyys heikentää palvelun tarjontaa ja toiminnan kehittämistä.

Toimenpide-ehdotukset

Tulevassa hallitusohjelmassa on tehtävä tarkemmat valtakunnalliset linjaukset talous- ja velkaneuvontajärjestelmän

uudelleen organisoimisessa.

Aluehallintovirastojen on laadittava yhdessä Kuluttajaviraston kanssa talous- ja velkaneuvontaa koskeva

toimintastrategia lähivuosille.

Aluehallintoviraston ja kuntien edustajien on tarkoituksenmukaista yhdessä miettiä toimintatapoja, joilla

voidaan tukea velallisten elämänhallinnan parantamista ja ehkäistä syrjäytymistä. Aluehallintoviraston

on tiivistettävä yhteistyötään talous- ja velkaneuvojien kanssa.

On aiheellista selvittää millä keinoilla kuntarahoituksen osuutta pystytään Lapin alueella alentamaan.

Mikäli talous- ja velkaneuvontatoiminta jatkuu nykymuotoisena, on aluehallintovirastojen neuvoteltava

kuntien kanssa kevyemmästä organisoinnista. Uudelleenorganisoinnissa on pyrittävä riittävän suuriin

alueisiin, joissa toimii vähintään kaksi neuvojaa. On aiheellista pohtia Kemin ja Tornion neuvontaalueiden

yhdistämistä. Alueelle saataisiin näin kaksi päätoimista velkaneuvojaa eivätkä loma-ajat enää

olisi asiakaspalvelussa ongelmana. Uusi alue olisi asukasluvultaan jonkin verran Rovaniemen neuvonta-aluetta

suurempi.

Mikäli velkajärjestelytyöryhmän 8.3.2011 antaman ehdotuksen mukaisesti talous- ja velkaneuvonnalle

siirretään uusia tehtäviä, on talous- ja velkaneuvontaan rekrytoitava lisää nykyisen kaltaista ammattitaitoista

henkilökuntaa.

102 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010


Arviointiasetelma

Arviointikriteerit Arviointikysymykset Arviointimittarit

Saatavuus Onko uusien asiakkaiden jonotusaika

tavoitteen mukainen?

Tavoitettavuus Ovatko neuvontyksiköiden ajanvarausajat

riittävät?

Riittävyys Onko neuvontapalveluja tasapuolisesti

saatavissa kaikkialla

Lapin alueella?

Toimivuus Tukeeko nykyinen toiminnan

organisoituminen talous- ja neuvontapalvelujen

saatavuutta?

Johdanto

Turvaako valtion korvaus riittävän

talous- ja velkaneuvontapalvelujen

saannin alueilla?

Talous- ja velkaneuvonnasta annetun lain (713/2000)

mukaan talous- ja velkaneuvonnan yleinen johto, ohjaus

ja valvonta kuuluvat Kuluttajavirastolle ja aluehallintovirastot

vastaavat siitä, että talous- ja velkaneuvontaa

on riittävästi saatavissa viraston toimialueella.

Talous- ja velkaneuvontapalvelu järjestetään

ensisijaisesti siten, että kunta tekee aluehallintoviraston

kanssa kuntalain toisessa pykälässä tarkoitetun

sopimuksen, jossa se sitoutuu huolehtimaan talous-

ja velkaneuvontapalvelujen järjestämisestä kunnassa

asuville henkilöille. Aluehallintovirasto ja kunnat

voivat sopia, että kunta huolehtii tehtävästä yhden tai

useamman kunnan puolesta.

Kunta voi järjestää talous- ja velkaneuvontapalvelun

perustamalla sitä varten yhden tai useamman

viran tai työsopimussuhteisen tehtävän. Virka tai tehtävä

voi olla osa-aikainen. Virka tai tehtävä voidaan

kunnassa yhdistää toiseen virkaan tai tehtävään, jollei

yhdistäminen vaikuta tehtävien asianmukaiseen hoitamiseen.

Virka tai tehtävä voidaan perustaa myös

kuntien yhteiseksi. Kunta voi huolehtia talous- ja

velkaneuvontapalveluista myös hankkimalla ne tehtävien

hoitamiseen sopivalta palvelun tuottajalta. Jos

kunta ei kuulu minkään edellä mainitun sopimuksen

piiriin, aluehallintoviraston on hankittava palvelut

tehtävien hoitamiseen sopivalta palvelun tuottajalta.

Jonotusajat ja niiden yksiköiden

määrä, joilla jonotusaika ylittää

60 vrk

Palvelutavoitteet/

hyvä palvelutaso

Jonotusaika ei yli 60 vrk (toiminnallinen

tuloksellisuus valtion

talousarviossa)

Ajanvaraustuntien määrä/viikko Vähintään kaksi tuntia/viikko

Neuvonta-alueen asukkaat/neuvoja

(htv)

Neuvontayksiköiden määrä/

asukasmäärä, talous- ja velkaneuvojien

käsitykset nykyisestä

järjestelmästä

Valtion ja kuntarahoituksen

osuus kustannuksista, henkilötyövuoden

hinta

Asukkaita 40 000/neuvoja tai

vähemmän (valtionvarainvaliokunta

VaVM 37/2001 vp.)

Talous- ja velkaneuvontapalvelujen järjestämisestä

maksetaan korvaus valtion varoista niiden

perusteiden mukaan, jotka kauppa- ja teollisuusministeriö

Kuluttajaviraston esityksestä vahvistaa.

Korvaus määrätään siten, että se vastaa palvelun

tarkoituksenmukaisesta tuottamisesta aiheutuvia

kustannuksia

Talous- ja velkaneuvonnan toteuttamiseen

vaikuttavat täten lainsäädäntö, valtion korvausmäärärahojen

suuruus ja kuntien vapaaehtoinen

rahoitusosuus. Aluehallintovirastot jakavat valtionkorvauksen,

ja ne voivat käyttää harkintavaltaa osaan

valtionkorvauksesta.

Talous- ja velkaneuvonnan arviointi vuodelta

2010 painottuu palvelujen saatavuuteen, mutta arvioinnissa

sivutaan myös palvelutuotannon organisointia

ja rahoitusta. Arvioinnissa on hyödynnetty

Kuluttajaviraston ylläpitämiä toiminnan suoriteseurannan

ja varojen käytön tietokantoja. Lisäksi

on käytetty julkisia väestötietokantoja. Syventävät

osiot on kerätty aluehallintovirastojen talous- ja velkaneuvojille

alkuvuonna 2011 tehdystä kyselytutkimuksesta.

103


Hallinto- ja palvelurakenneuudistusten

vaikutusten seuranta

Yleisesti voidaan sanoa, etteivät kuntien hallinnolliset

yhdistymiset tai palvelutuotannon tehostamiset

ole toistaiseksi vaikuttaneet talous- ja velkaneuvontapalvelujen

saatavuuteen. Talous- ja velkaneuvonnan

ohjaus- ja johtamisjärjestelmään kaavaillut

muutokset ovat herättäneet kaikkien asianosaisten

tahojen mielenkiintoa. Talous- ja velkaneuvontajärjestelmää

on arvioitu selvitysmiehen toimesta (Rissanen

2009). Nykyisessä laissa velallisen maksuvaralaskelmat

ovat olleet monimutkaisia ja vaatineet niin

talous- ja velkaneuvojien resursseja kuin aiheuttaneet

yhteiskunnalle kustannuksia ulkopuolisille selvittäjille

maksettuina palkkioina. Rissasen selvityksen

mukaan olisikin syytä arvioida, onko talous- ja velkaneuvojilla

enemmän mahdollisuuksia laatia maksuohjelmaehdotuksia

ja samalla tukea kokonaisvaltaisemmin

velkajärjestelyvelallisia.

Lähitulevaisuuden näkymät

Talous- ja velkaneuvontatoiminnan odotettiin

1990-luvun laman jälkeen käyvän vähitellen tarpeettomaksi.

Kulunut vuosikymmen on kuitenkin

osoittanut, että talous- ja velkaneuvonnan tarve ei ole

loppunut, sillä yhteiskunta on muuttunut. Kuluttajille

tarjottavan luototuksen määrät ja keinot ovat monipuolistuneet

ja samalla kuluttajien riskit luotto- ja

kulutusyhteiskunnassa ovat kasvaneet. Epävakaisuus

työmarkkinoilla, syrjäytyminen ja markkinoinnin

tehokkuus vaikuttavat taloudellisesti riskialttiissa

asemassa olevien kansalaisten vaikeuksien lisääntymiseen.

Yllättävät muutokset terveydentilassa tai

työskentelymahdollisuuksissa vaikuttavat yksilön

talouteen, sosiaaliseen elämään ja henkiseen tasapainoon.

Monissa talouden hallinnan kuntoutusvaiheissa

pyritään vahvistamaan paitsi yksilön taloudenpidon

hallintakykyä myös yleensä elämän hallintaa.

Yksityishenkilöiden velkaongelmien korjaamiseen

tarvitaan erityyppisiä keinoja. Usein jo pelkästään

neuvonta, ohjaus ja velkatilanteen selvittely voivat

riittää siihen, että velallinen kykenee selvittämään

taloudellista tilannettaan.

Talous- ja velkaneuvonnan asiakkailla velan

määrä on vähentynyt, mutta velkasuhteet lisääntyneet

aikaisemmasta. Koko maan alueella pikavippien

ja kulutusluottojen myötä pääsy lakisääteiseen vel-

104 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010

kajärjestelyyn on vaikeutunut ja vähentynyt. Samanaikaisesti

muiden järjestelykeinojen, vapaaehtoisten

velkasovintojen ja järjestelyluottojen takaushakemusten

tarve on lisääntynyt. Vapaaehtoiset sovinnot

velkojen järjestelykeinoina ovat talous- ja velkaneuvontayksiköille

työläitä ja runsaasti aikaa vieviä.

Talous- ja velkaneuvojien mukaan yksityishenkilön

velkajärjestely soveltuukin velkaongelmien ratkaisukeinoksi

vain puolelle kaikista asiakkaista. Valkaman

mukaan velkajärjestelyä hakevista asiakkaista

yli puolella pääosa veloista koostui kulutusluotoista,

vipeistä ja maksamattomista laskuista ja joka kuudennella

asiakkaalla velat olivat peräisin päättyneestä

yritystoiminasta. Asiakaskunnassa ja heidän

tilanteissaan jatkuvasti tapahtuvat muutokset vaativat

tiivistä työskentelyä eri yhteistyötahojen kanssa.

Uudistuva velkajärjestelylaki ja tuleva hallitusohjelma

vaikuttavat siihen, millä tavoin ja millaisella

aikataululla talous- ja velkaneuvontajärjestelmää

lähdetään muuttamaan. Velkajärjestelytyöryhmän

8.3.2011 antaman ehdotuksen mukaan talous- ja velkaneuvonnalle

ollaan siirtämässä maksuohjelmien

laadinta niissäkin tapauksissa, joissa nykyään käräjäoikeus

antaa määräyksen ulkopuoliselle, juridisen

koulutuksen saaneelle selvittäjälle.

Onko uusien talous- ja velkaneuvonnan

asiakkaiden jonotusaika tavoitteen

mukainen?

Talous- ja velkaneuvonnan jonotusajat ylittivät 60

päivän tavoitteen yhdessä Lapin yksikössä.

Lapin 15 talous- ja velkaneuvonnan toimipaikoista

vain Rovaniemen yksikössä jonotusaika ylitti 60

päivän tavoiteajan selvästi, ja Rovaniemen neuvonta-alueen

tilanne oli vuoden 2010 lopulla hälyttävä.

Muissa Lapin alueen yksiköissä jonotuksen tavoiteaika

alittui selkeästi. (Taulukko 8.1.1., Kuva 8.1.1.)

Helmikuussa 2011 Rovaniemelle palkattiin kuitenkin

toinen kokopäiväinen velkaneuvoja, joten tilanne kehittynee

siellä jo vuoden 2011 aikana vaadittavalle

tasolle.

Lapin alueella keskimääräinen jonotusaika

talous- ja velkaneuvontaan oli 37 päivää, kun se oli


Neuvonta-alue

koko maassa 46 päivää. Koko maan 126 velka- ja

talousneuvontatoimipisteistä tavoiteaika ylittyi 12

yksikössä, alle kymmenessä prosentissa.

Ovatko talous- ja velkaneuvontayksiköiden

ajanvarausajat riittävät?

Keskimääräinen jonotusaika, pv

31.12.2009 31.12.2010 31.12.2010 31.12.2010

Muonio, Enontekiö 0 0 0 0

Inari 0 21 28 25

Kemi 62 44 53 45

Kemijärvi 14 14 14 14

Rovaniemi 87 91 0 112

Sodankylä, Utsjoki,

Kittilä

120 14 14 30

Tornio 35 69 0 32

Lähde: Kuluttajavirasto

Toimipaikat

Päätoimipaikka (7)

Päivystyspiste (8)

Jonotusaika päivinä

101 - - 200 (2) (1)

0 - 60 (19) (muut alueet)

_______ Neuvonta-alueraja

Enontekiö

Muonio

Ylitornio

Tornio Tervola

Keminmaa

Simo

Rovaniemi

Kuva 8.1.1. Talous- ja velkaneuvonta-alueiden toimipaikat ja jonotusajat

31.12.2010, pv

Puhelinneuvonta- ja ajanvarausajat olivat normien

mukaiset kaikissa yksiköissä niin Lapissa kuin

koko maassa. Vähimmäistavoitteena pidetään, että

ajanvaraukseen varataan viikossa vähintään kaksi

tuntia.

Lapissa oli suhteellisesti enemmän varausaikoja kuin

koko maassa (Taulukko 8.1.2.). Selitys löytyy vähäisemmistä

asiakasmääristä, joten ei ole suurta tarvetta

rajoittaa vastaanottoaikoja. Lapissa talous- ja velka-

Kolari

Pello

Kemi

Kittilä

Sodankylä

Ranua

Utsjoki

Inari

Pelkosenniemi

Kemijärvi

Savukoski

Posio

Salla

Taulukko 8.1.1.

Asiakkaiden jonotusajat

Lapin alueella 31.12.2009

ja eri ajankohtina vuonna

2010.

Taulukko 8.1.2. Talous- ja neuvontayksiköiden puhelinneuvonta-

ja ajanvarausaikojen jakaantuminen (%)

Lapissa ja koko maassa 31.12.2010.

Tuntia/viikko Lappi, % Koko maa, %

21–40 57 36

10–20 0 16

6–9 14 32

2,5–5 29 16

Yhteensä 100 100

neuvontapalvelun jonot muodostuivat pääasiallisesti

vapaasti, ainoina määräävinä tekijöinä olivat rajallinen

ajanvarausaika ja tietty määrä uusia asiakkaita

viikossa neuvojaa kohti.

Lapissa hoidettiin talous- ja velkaneuvontaa

puhelimitse enemmän kuin muualla Suomessa.

Lapissa kyselyyn vastanneet talous- ja velkaneuvojat

olivat kaikki sitä mieltä, että täysin puhelinneuvonnalla

hoidetaan 25 prosenttia asiakkaista, kun

taas koko maassa 92 prosenttia neuvojista ilmoitti,

että korkeintaan 20 prosenttia hoituu puhelinneuvonnalla.

Puolet vastaajista kertoi lähettävänsä tapaamisajan

varanneille vahvistuksen varatusta ajasta.

Kolme neljästä lähetti postitse tai sähköpostitse listan

asiapapereista, jotka asiakkaalla tuli olla mukana

ensikäynnillä.

105


Lääni

Asukkaita

31.12.2009

Päätoimipaikkoja,

lkm

Sivutoimipaikkoja,

lkm

Henkilökunnan lomien aikana asiakas sai neuvontayksiköstä

riippuen tiedon neuvonnan poikkeusjärjestelyistä

joko järjestävän tahon puhelinvaihteesta,

yksikön puhelinvastaajasta tai kunnan

Internet-sivuilta. Monet yksiköt pitivät yksikkönsä

kiinni loma-ajat eikä neuvontaa tällöin järjestetty

muulla tavoin. Oli myös yksiköitä, joissa kiireelliset

tapaukset kuitenkin pyrittiin hoitamaan lomien

aikana erillisjärjestelyin.

Onko talous- ja velkaneuvontapalveluja

tasapuolisesti saatavissa kaikkialla Lapin

alueella?

Lapissa talous- ja velkaneuvontapalveluja oli tasapuolisesti

saatavissa.

Vuonna 2009 talous- ja velkaneuvontajärjestelmää

arvioinut selvitysmies Rissanen määritteli toimivan

yksikön neuvontavahvuudeksi kaksi neuvojaa ja

avustajan. Talous- ja velkaneuvonnan saatavuuden

yhtenä mittarina on pidetty asukasmäärää suhteessa

talous- ja velkaneuvonnan henkilömäärään (asukkaat/htv).

Talous- ja velkaneuvontalain valmisteluvaiheessa

arvioitiin, että palveluille saadaan riittävä

alueellinen kattavuus, kun noin 56 000 asukasta kohti

on yksi kokopäivätoiminen neuvoja. Eduskunnan

valtiovarainvaliokunta otti vuoden 2002 budjettiperusteluissa

kannan, että tarvittava henkilöstömäärä

on yksi neuvoja ja yksi avustava henkilö noin 40 000

asukasta kohden.

Manner-Suomessa päästiin vuonna 2009 tavoitteen

mukaiseen tilanteeseen, sillä talous- ja velkaneuvonta-alueilla

oli keskimäärin 35 866 asukasta

henkilötyövuotta kohden.

Päivystyspisteitä,

lkm

106 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010

Toimipisteitä

yhteensä

Asukkaita/

toimipiste

Etelä-Suomi 2 209 276 20 0 5 25 88 371

Länsi-Suomi 1 886 213 20 5 35 60 31 437

Itä-Suomi 569 712 5 1 1 7 81 387

Oulun lääni 474 744 4 2 12 18 26 375

Lapin lääni 183 748 7 0 8 15 12 250

Ahvenanmaa 27 734 1 0 0 1 27 734

Yhteensä 5 351 427 57 8 61 126 42 472

Lähde: Aluehallintovirastot

Taulukko 8.1.3.

Talous- ja velkaneuvonnan

toimipisteet Suomessa

alueittain vuonna

2009.

Manner-Suomeen verrattuna Lapissa tilanne oli

hyvä, sillä Lapin alueella oli vain 31 250 asukasta

neuvontahenkilötyövuotta kohden vuonna 2009.

Vuonna 2010 tilanne oli edelleen parantunut, sillä

vastaava luku on enää 24 177 asukasta.

Tukeeko nykyinen toiminnan

organisoituminen talous- ja

velkaneuvontapalvelujen saatavuutta?

Lapissa talous- ja velkaneuvontapalveluja oli riittävästi

saatavilla.

Aluehallintovirastot ja niitä ennen lääninhallitukset

huolehtivat siitä, että maassa on talous- ja velkaneuvontapalvelua

riittävästi saatavilla ja kaikki kunnat

kuuluvat johonkin neuvonta-alueeseen. Sopimuskunnat

määrittelevät yhteistyösopimuksissaan naapurikuntien

kanssa sivu- ja päivystyspisteet. Vuonna

2010 talous- ja velkaneuvonta-alueita oli Manner-

Suomessa yhteensä 56, joista kunnallisia oli 49 ja

yksityisiä seitsemän. Lisäksi neuvontatoiminnassa

oli mukana kahdeksan sivupistettä ja 61 osa-aikaista

päivystys-vastaanottopistettä. Lapin alueella oli seitsemän

päätoimipaikkaa ja kahdeksan päivystys-vastaanottopistettä.

(Taulukko 8.1.3., Kuva 8.1.1.)

Taulukon 8.1.3. mukaan palveluverkosto oli

asukasta kohden määriteltynä tihein Lapin alueella ja

heikoin Etelä- ja Itä-Suomen alueilla.

Puolet Lapin alueen neuvojista oli tyytyväisiä

nykyisiin järjestelyihin. Monet Manner-Suomen ja

myös osa Lapin alueen neuvojista pitivät työ- ja elinkeinoministeriön

sijasta oikeusministeriötä oikeampana

johtavana, ohjaavana ja neuvovana ministe-


iönä. Niin Manner-Suomessa kuin myös osassa

Lapin aluetta tuotiin esille toivomus aluehallintovirastojen

aktiivisemmasta ohjauksesta.

On pidettävä huolta siitä, että koko Lapin alueella

saadaan palveluja tasapuolisesti ja yhdenvertaisesti.

Ohjausketjua (ministeriö-keskusvirasto-aluehallintovirasto)

on vahvistettava.

Turvaako valtion korvaus riittävän talous- ja

velkaneuvontapalvelujen saannin alueilla?

Pelkällä valtion korvauksella ei

pystytty turvaamaan riittävää talous- ja

velkaneuvontapalvelujen saantia Lapin alueella.

Vuonna 2009 valtion korvaus kattoi Manner-Suomessa

keskimäärin 73 prosenttia talous- ja velkaneuvonnan

kustannuksista. Kuntarahoituksen osuus

Manner-Suomen alueella oli keskimäärin 26 prosenttia.

Lapin alueella tilanne oli heikoin, sillä kuntarahoituksen

osuus oli keskimäärin 41 prosenttia.

Kemissä se oli 52, Kemijärvellä 53 ja Rovaniemellä

vuosien 2007–2010 aikana 37–43 prosenttia.

Talous- ja velkaneuvontapalvelujen järjestämisestä

maksettava valtion korvaus määräytyy ministeriön

vahvistamien perusteiden mukaan siten, että

se vastaa palvelun tuottamisesta aiheutuvia tarkoituksenmukaisia

menoja. Talous- ja velkaneuvontalakia

valmisteltaessa lähdettiin siitä, että valtion tulee

korvata palvelujen tuottajille toiminnasta aiheutuneet

kustannukset. Tästä tavoitteesta on Lapin alueella

jääty selvästi.

Talous- ja velkaneuvontatoiminnan valtion korvaukset

on vuodesta 2001 lähtien jaettu lääneille ja

neuvonta-alueille suurimmaksi osaksi asukasluvun

mukaisessa suhteessa. Peruskorvaus 139 812 euroa

(0,76 euroa/asukas) meni vuonna 2010 neuvontayksiköille

ministeriön päätöksellä asukasluvun mukaisesti.

Aluehallintovirasto jakoi Lapin alueelle vuodelle

2010 myönnetyn lisäkorvauksen (31 188 euroa)

ja ylimääräisen lisäkorvauksen (34 539 euroa) neuvonta-alueille

tarveharkinnan perusteella.

Koko maassa vuonna 2009 talous- ja velkaneuvonnan

henkilötyövuoden hinta oli 53 109 euroa ja

Lapissa 56 170 euroa. Lapissa oli käytössä 5,9 henkilötyövuotta

ja valtion varoin pystyttiin kattamaan

3,4 henkilötyövuotta.

Arvioinnin tekijä

Ylitarkastaja, VT Juha Lämsä, puhelin 040 758 5337,

juha.lamsa(at)avi.fi

Tietolähteet

Talous- ja velkaneuvontalaki (713/2000).

Työ- ja elinkeinoministeriön asetus (91/2009) talous- ja

velkaneuvontapalvelun tuottajille 2009 maksettavan

korvauksen perusteista, 18.2.2009.

Työ- ja elinkeinoministeriön talous- ja

velkaneuvontapalvelun tuottajille 2009 maksettavan

korvauksen perusteista annetun asetuksen (91/2009)

muuttaminen, 3.6.2009.

Kysely talous- ja velkaneuvojille koskien vuotta 2010,

tammi-helmikuu 2011 (vastausprosentti Lapissa 50).

Kuluttajaviraston talous- ja velkaneuvontatoiminnan

suoritetietokanta vuodelta 2009 ja osaksi 2010.

Kuluttajaviraston varainkäytön seurantatietokannat

vuosilta 2001–2009.

Tilastokeskus, Väestötietokannat, http://pxweb2.stat.fi/

database/StatFin/vrm/vaerak/vaerak_fi.asp, helmikuu

2011.

Talous- ja velkaneuvonnan arviointi, Työ- ja

elinkeinoministeriön julkaisuja 8/2009, tekijä OTT Kirsti

Rissanen.

Niemi, Marja-Leena, Velkajärjestelylaki muutosten

näkökulmasta, teoksessa Talous- ja velkaneuvonta

2010, Taina Ketola ja Riikka Laurell (toim.), Helsingin

yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia,

Helsinki 2010 (s. 50–64).

Valkama, Elina, Talous- ja velkaneuvonnan asiakaskunta

2010 – Velkajärjestely tuomioistuimessa vai muu apu?

Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, verkkokatsauksia

18/2011, julkaisu OPTL:n kotisivuilla http//www.

optula,om.fi.

107


8.2. Eläinlääkintähuolto

8.2.1. Eläinlääkintähuollon valvonnan saatavuus

Johtopäätökset

Kaikissa eläinlääkintähuollon valvontayksiköissä ei ole riittävästi eläinlääkäreitä eläinten terveyden ja

hyvinvoinnin valvontaan.

Valvonnan tavoitteiden saavuttaminen edellyttää jatkossa myös aluehallintoviraston tarkempaa kuntien

eläinsuojeluviranomaisten toiminnan seurantaa ja ohjausta

Aluehallintoviraston on kuitenkin vaikea seurata kuntien tekemää valvontaa, koska kunnilla ei ole käyttö-

eikä tallennusoikeutta käytössä olevaan Elite-tietojärjestelmään.

Toimenpide-ehdotukset

Kuntien on varattava riittävästi eläinlääkäreitä valvontatehtäviin eriyttämällä valvontatehtävät muista

eläinlääkärin tehtävistä. Tarvittaessa on perustettava uusia valvontatehtäviin painottuvia virkoja alueilla,

joilla näin ei vielä ole tehty. Kuntien on organisoitava työt siten, että kunnan eläinlääkärit eivät valvo

sellaisia kohteita, joihin heillä on kiinteä asiakassuhde. Valvontaeläinlääkärin virkojen perustaminen

parantaisi osaltaan myös kunnan elintarvikevalvonnan toteutumista.

Eläinlääkintähuollossa on kiinnitettävä huomiota siihen, että eläinlääkäreiden työolosuhteet ovat kunnossa

ja virat ja sijaisuudet saadaan täytettyä.

Elite-tietojärjestelmää on kehitettävä sellaiseen muotoon, että se voidaan ottaa käyttöön kaikissa kunnissa

ja kunnat voivat itse tallentaa järjestelmään omat valvontatietonsa. Järjestelmästä on saatava tieto

kohteiden tarkastustarpeesta ja raportti tiloista, joilla uusintatarkastus tulee tehdä.

Arviointiasetelma

Arviointikriteerit Arviointikysymykset Indikaattorit

Riskiperusteisuuden ja lainsäädännön

edellyttämän suunnitelmallisen

valvonnan henkilöresurssien

riittävyys

Onko yhteistoiminta-alueella

riittävästi eläinlääkäreitä suunnitelmalliseen

eläinten terveyden

valvontaan?

Onko yhteistoiminta-alueella

riittävästi eläinlääkäreitä suunnitelmalliseen

ja epäilyyn perustuvaan

eläinsuojeluvalvontaan?

108 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010

1) Vesiviljelylaitosten tarkastusten

kattavuus

2) TSE-tautien terveysvalvontaohjelman

kattavuus ja toteutuminen

3) Maedi-Visna terveysvalvontaohjelman

kattavuus ja toteutuminen

1) Tarkastusten kattavuus suunnitelmallisessa

valvonnassa

2) Eläinsuojelutarkastusten jälkivalvonnan

loppuunsaattaminen

Palvelutavoitteet/

hyvä palvelutaso

Valvontaresurssit riittävät

suunnitellun valvonnan toteuttamiseen.

Yli 90% säännöllisen valvonnan

piiriin kuuluvista kohteista on

tarkastettu.

Yli 90 % kiellon tai määräyksen

saaneista tarkastuskohteista

on määräajan umpeutumisen

jälkeen tarkastettu uudelleen.


Johdanto

Kunnan eläinlääkintähuolto on osa kansanterveyslain

(66/1972) ensimmäisessä pykälässä määriteltyä

ympäristöterveydenhuoltoa. Se jakaantuu eläinlääkäripalvelujen

ja valvontapalvelujen tuottamiseen.

Eläinlääkäripalvelu eläinlääkärin vastaanottoineen ja

maatilakäynteineen on usein tutumpi ja näkyvämpi

palvelumuoto kuin valvontatehtävät. Kunnaneläinlääkärien

tekemällä valvontatyöllä on kuitenkin yhä

tärkeämpi yhteiskunnallinen merkitys. Valvontaan

kuuluu eläinten terveyden valvonta ja tarttuvien tautien

vastustus, eläinten hyvinvoinnin eli eläinsuojelun

valvonta sekä eläinperäisten elintarvikkeiden valvonta

erityisesti alkutuotannossa ja tietyissä liha-alan

laitoksissa. Valvonta kohdistuu eläimiin, mutta sillä

on kansanterveydellinen merkitys, sillä valvontatyössä

torjutaan eläimistä ihmisiin tarttuvien tautien

leviämistä sekä edistetään elintarviketurvallisuutta.

Eläinlääkintähuoltoa säätelevät useat lait ja

alemman asteiset säädökset. Merkittävin on eläinlääkintähuoltolaki

(765/2009), jonka tarkoituksena on

varmistaa kuntien järjestämien eläinlääkäripalvelujen

saatavuus ja laatu sekä yksityiseläinlääkäripalvelujen

valvonta. Lisäksi lain tarkoituksena on varmistaa

elintarvikkeiden turvallisuuden sekä eläinten terveyden

ja hyvinvoinnin valvonta. Laki velvoittaa kuntia

järjestämään eläinlääkintähuollon palvelut. Eläinlääkintähuolto

luetaan peruspalveluihin. Eläinlääkintähuoltolain

soveltamisalaan kuuluvasta valvonnasta

säädetään lisäksi elintarvikelaissa (23/2006), eläintautilaissa

(55/1980), helposti leviävien eläintautien vastustamisesta

annetussa laissa (488/1960), eläinsuojelulaissa

(247/1996), eläinten kuljetuksesta annetussa

laissa (1429/2006), eläinten lääkitsemisestä annetussa

laissa (617/1997) ja tilatukijärjestelmän täytäntöönpanosta

annetussa laissa (557/2005).

Tässä arvioinnissa tarkastellaan eläinlääkintähuollon

valvontapalvelujen saatavuutta eläinten terveyden

ja hyvinvoinnin valvonnan osalta Lapin aluehallintoviraston

alueella vuonna 2010. Arvioinnin

tehtävänä oli selvittää, oliko kuntien yhteistoimintaalueilla

tai kunnissa riittävästi eläinlääkäreitä tuottamaan

lakisääteiset valvontapalvelut. Arvioinnissa

käytettävät tiedot kerättiin maa- ja metsätalousministeriön

tietopalvelukeskuksesta (Tike), sen ylläpitämistä

eläinlääkintähuollon Elite-järjestelmästä

ja viranomaistietojärjestelmästä (VTO) sekä Lapin

aluehallintovirastosta. Elite-järjestelmässä käsitellään

eläinlääkintähuollon valvontatehtävistä syntyviä

tietoja. Tiedot tallennetaan järjestelmään pääosin

aluehallintovirastossa. Kunnaneläinlääkäreiden toimittamat

raportit ja päätökset ovat ensiarvoisen tärkeitä

Elite-järjestelmän ajantasaisuuden varmistamiseksi.

Elite-järjestelmästä puuttuvat pääosin kuntien

terveystarkastajien tekemien eläinsuojelutarkastusten

valvontatiedot.

Hallinto- ja palvelurakenneuudistuksen

seuranta

Laki ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueista

(410/2009) tuli voimaan 14.6.2009. Lain mukaan

ympäristöterveydenhuolto tulee järjestää paikallisella

tasolla siten, että kuntien vastuulla olevasta

valvonnasta vastaa yhteistoiminta-alue. Tämän arvioinnin

tarkoituksena oli muodostaa näkemys yhteistoiminta-alueiden

kehittymisestä ja kyvystä tuottaa

eläinlääkintähuollon peruspalveluja. Yhteistoimintaalueiden

muodostumista käsitellään kohdassa 8.3.

Lähitulevaisuuden näkymät

Kotieläintuotannossa tilojen lukumäärä tulee edelleen

vähenemään ja tilakoko kasvamaan. Tämä

vähentää sairaskäyntejä, mutta lisää kotieläinten

terveydenhuollon merkitystä. Terveydenhuoltosuunnitelmien

tekeminen ja terveydenhuollon toteuttaminen

vaatii eläinlääkäriltä aikaa ja sitoutumista terveydenhuollon

tavoitteisiin. Vuonna 2007 Lapissa oli

786 nautatilaa, vuotta myöhemmin 736 nautatilaa,

ja vuonna 2010 nautatiloja oli 661. Lapissa tuotantoeläinten

eläinlääkäripalvelut ovat pääosin kunnaneläinlääkäreiden

vastuulla. Yksityisiä eläinlääkäreitä

toimii lähinnä Rovaniemen seudulla ja Kemi–Tornio

-alueella sijaitsevilla pieneläinvastaanotoilla.

Ympäristöterveydenhuollon yhteistoimintaalueiden

muodostuminen on ollut Lapissa muuta

maata hitaampaa. Laki ympäristöterveydenhuollon

yhteistoiminnasta edellyttää vaatimukset täyttävien

yhteistoiminta-alueiden käynnistämistä viimeistään

1.1.2013, joten yhteistoiminta-alueiden koko kasvaa

huomattavasti jo aivan lähitulevaisuudessa. Päivystysalueiden

kokoa ei voi Lapissa juurikaan kasvattaa,

vaikka valtakunnallisesti päivystysalueiden koko on

kasvamassa.

109


8

7

6

5

4

3

2

1

0

Inari

Kemijärvi

Keminmaa

Muonio

Pello

Rovaniemi

Tervola

Kuva 8.2.1.1. Vesiviljelylaitosten tarkastusten toteutuminen Lapissa vuonna 2010.

Eläinlääkintähuoltolain mukaan kuntien on

laadittava suunnitelma järjestämistään eläinlääkäripalveluista

sekä eläinten terveyden ja hyvinvoinnin

valvonnan järjestämisestä alueellaan. Suunnitelmien

tulee olla valmiina 1.11.2011 mennessä. Riskiin

perustuvan valvonnan kehittyminen tulee suuntaamaan

ja osin keventämään valvontatarvetta lähivuosina.

Onko yhteistoiminta-alueella riittävästi

eläinlääkäreitä suunnitelmalliseen eläinten

terveyden valvontaan?

Suunnitelmalliseen eläinten terveyden valvontaan

ei ollut käytettävissä riittävästi eläinlääkäreitä.

Lapissa vesiviljelylaitosten suunnitelmallinen valvonta

toteutui poikkeuksellisen huonosti vuonna

2010. Vesiviljelylaitoksilla tarkoitetaan tässä arvioinnissa

kalanviljelylaitoksia. Myös lampaiden ja

vuohien pakollisten terveysvalvontaohjelmien toteutuminen

jäi jälkeen tavoitteesta. Eläinlääkäreillä ei

ollut riittävästi aikaa tehdä tarkastuksia eikä paneutua

kohteiden suunnitelmalliseen valvontaan.

Kunnaneläinlääkärit tarkastavat alueellaan sijaitsevat

vesiviljelylaitokset vastustettavien eläintautien

varalta aluehallintoviraston laatiman suunnitelman

mukaisesti 1–2 kertaa vuodessa. Vesiviljelylaitosten

tarkastusten toteutumista selvitettiin vertaamalla

vuonna 2010 tarkastettujen laitosten lukumäärää tarkastettaviksi

määrättyjen laitosten määrään. Lapissa

tarkastettavia laitoksia oli 23, joista tarkastettiin valvontasuunnitelman

mukaisesti vuoden aikana vain

110 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010

laitosten lukumäärä

tarkastettu

suunnitelman

mukaisesti

22 prosenttia. Koko maan tarkastusprosentti oli 73.

(Kuva 8.2.1.1.)

Valvonnan kattavuus oli huono. Valtaosa sellaisista

laitoksista, jotka olisi pitänyt tarkastaa kaksi

kertaa vuodessa, tarkastettiin vain kerran. Osa laitoksista

jäi kokonaan tarkastamatta. Yhteistoiminta-alueilla

ja kunnissa ei ollut riittävästi eläinlääkäreitä valvonnan

suorittamiseen. Osa suunnitelman mukaisista

tarkastuksista jäi tekemättä myös siksi, että kyseisiin

laitoksiin tehtiin tarkastuksia epäillyn eläintaudin

takia eikä suunnitelman mukaista käyntiä katsottu

enää tarpeelliseksi. Myös raportoinnissa oli puutteita.

Osa laitoksista oli saattanut olla tyhjillään tai pelkkinä

kesäkasvattamoina, mutta aluehallintovirastoon

ei toimitettu siitä tietoa. Aluehallintoviraston tekemää

tarkastusten seurantaa vaikeutti myös se, että

useista kunnista tarkastusraportit toimitettiin aluehallintovirastoon

vasta loppuvuonna, jolloin ei enää

ehditty paikata kevään tarkastusten puutteita. Viivästynyt

raportointi selittyy pääosin uuden eläinlääkintähuoltolain

mukanaan tuoman laskutus- ja raportointikäytännön

käynnistymisvaikeuksilla.

Kaikkien tilojen, joilla on yli 20 uuhta (poikineet

naaraslampaat) tai kuttua (poikineet naarasvuohet)

tulee liittyä tarttuvien sienimäisten aivorappeumatautien

(TSE-taudit) sekä Maedi-Visna - tai

CAE-tautien terveysvalvontaohjelmiin. TSE-taudit

ovat prioniproteiinin aiheuttamia parantumattomia

sairauksia, jotka eivät tartu lampaasta ja vuohesta

ihmiseen. Maedi-Visnan ja CAE:n aiheuttaja

on virus, joka aiheuttaa lampaalle (Maedi-Visna)

ja vuohelle (CAE) hitaasti etenevän, mutta paran-


tumattoman taudin. Säädösten perusteella kunnaneläinlääkärin

tulee huolehtia TSE-valvontakäyntien

suorittamisesta. Eläinten omistajalla on sen sijaan

velvollisuus kutsua kunnaneläinlääkäri Maedi-Visna

-ohjelman mukaiselle käynnille.

Terveysvalvontaohjelmien kattavuutta arvioitiin

vertaamalla Elite-rekisterin perusteella ohjelmissa

mukana olevien tilojen lukumäärää siihen tilalukuun,

joka saatiin maa- ja metsätalousministeriön

tietohallintokeskuksesta, ja joiden tuli kuulua TSEtautien

ja Maedi-Visna -tautien terveysvalvontaohjelmiin.

Kattavuutta ei voitu kuitenkaan luotettavasti

arvioida, sillä ilmeni, että Elite-rekisterissä oli huomattava

määrä sellaisia tiloja, joissa todennäköisesti

ei enää ollut lammas- tai vuohituotantoa.

Terveysvalvontaohjelmien toteutumista arvioitiin

vertaamalla niiden tilojen lukumäärää, joiden

valvontaohjelma oli Elite-rekisterin mukaan kunnossa,

sellaisten tilojen määrään, joilla oli yli 20

uuhta kesäkuussa 2010. Vertailulukuna ei käytetty

järjestelmässä olevien sopimusten määrää, koska

osa toimintansa lopettaneista tuottajista ei lähettänyt

viranomaiselle tietoa ohjelmasta eroamisestaan.

TSE-ohjelman mukaisista valvontakäynneistä toteutui

Lapissa 50 ja Maedi-Visna -ohjelman mukaisista

14

12

10

8

6

4

2

0

KEMINMAA-TERVOLA

KITTILÄ

KOLARI

KEMIJÄRVI

PELKOSENNIEMI-SAVUKOSKI

POSIO

ROVANIEMI

SALLA

Kuva 8.2.1.2. Lampaiden ja vuohien terveysvalvontaohjelmien toteutuminen Lapissa 2010.

valvontakäynneistä 68 prosenttia. Koko maassa vastaavat

prosenttiluvut olivat 45 ja 70. Molempien

ohjelmien lakisääteinen vaatimus on, että kaikki valvontaohjelman

edellyttämät toimenpiteet on tehtävä

ajallaan, jolloin toteutumaprosentti on 100.

Lampaiden ja vuohien terveysvalvontaohjelmien

toteutumisen puutteet johtuvat TSE-ohjelman

osalta osittain siitä, että TSE-tarkastus pitää tehdä

vuosittain, mutta Maedi-Visna -tarkastus ja näytteenotto

tehdään pitkään ohjelmassa mukana olleilla

tiloilla kolmen vuoden välein. Tuottajat kutsuvat

eläinlääkärin tilalle Maedi-Visna -ohjelman aikataulun

mukaisesti ja TSE-tarkastus unohtuu. Kaikki kunnaneläinlääkärit

eivät myöskään tehneet tarkastuksia

riittävän aktiivisesti. Maedi-Visna -ohjelman toteutumisen

puutteisiin saattoi vaikuttaa myös joidenkin

tuottajien negatiivinen suhtautuminen valvontaohjelmaan.

Eläimiä vain teuraaksi myyvälle tilalle ei ole

suoraa taloudellista hyötyä ohjelmaan kuulumisesta

ja näin ollen eläinlääkäriä ei välitetä kutsua tekemään

valvontakäyntiä ajallaan. Myös rekisterin päivittämisessä

on ongelmia. Lopettaneista tiloista täytyy saada

tieto järjestelmiin. Eläinten omistajilla ja kuntien

maaseutuelinkeinoviranomaisilla on tässä suhteessa

merkittävä rooli. Valvonnan toteutuminen esitetään

valvontayksiköittäin kuvassa 8.2.1.2.

SIMO

SODANKYLÄN KUNTA

TORNIO

PELLO

Tilojen lukumäärä

Maedi-Visna -

ohjelman toteutuminen

TSE-ohjelman

toteutuminen

111


Onko yhteistoiminta-alueella riittävästi

eläinlääkäreitä suunnitelmalliseen

ja epäilyyn perustuvaan

eläinsuojeluvalvontaan?

Suunnitelmalliseen ja epäilyyn perustuvaan eläinsuojeluvalvontaan

valvontaan ei ollut käytettävissä

riittävästi eläinlääkäreitä.

Eläinsuojeluvalvonnan resurssien riittävyyttä yhteistoiminta-alueilla

arvioitiin tarkastelemalla suunnitelmallisen

eläinsuojeluvalvonnan kattavuutta ja

eläinsuojelutarkastusten jälkivalvonnan loppuun

saattamista.

Suunnitelmallisen eläinsuojeluvalvonnan kattavuutta

arvioitiin vertaamalla alueella olevien eläinsuojelulain

21–24 pykälien mukaisten ilmoituksenvaraisten

kohteiden määrää näihin kohteisiin

suoritettujen valvontakäyntien määrään. Ilmoituksenvaraisia

valvontakohteita ovat luonnonvaraisten

eläinten lihan-, siitoseläinten- ja munien tuotantotarhat,

riistanhoidolliset tarhat sekä ammattimainen tai

muutoin laajassa mitassa tapahtuva seura- ja harrastuseläinten

pito. Ammattimaiseen seura- ja harrastuseläinten

pitoon kuuluvat eläinsuojeluasetuksen

(247/96) 26 pykälässä määritellyt kennelit, hevostallit,

eläinhoitolat sekä kaikki lemmikkieläinkaupat.

Elintarviketurvallisuusviraston ohjauksen mukaisesti

45

40

35

30

25

20

15

10

5

0

Inari

Kemijärvi

Keminmaa-Tervola

Kittilä

Kolari

Muonio-Enontekiö

Pelkosenniemi-Savukoski

112 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010

Pello

Posio

aluehallintovirastot ovat antaneet kunnille pysyvän

ohjeen tarkastaa edellä mainitut kohteet vuosittain.

Jos eläinsuojelutarkastuksessa havaitaan eläinsuojelusäädösten

rikkomista, annetaan eläimen omistajalle

tai haltijalle eläinsuojelulain 42 pykälän nojalla

kielto tai määräys sekä määräaika, johon mennessä

määräystä on noudatettava. Tällaisten tarkastusten

jälkivalvonta on tärkeää eläinsuojelun toteutumisen

varmistamiseksi.

Lapissa oli vuonna 2010 Elite-rekisterin

mukaan 187 ilmoituksenvaraista eläinsuojeluvalvontakohdetta.

Aluehallintoviraston Elite-järjestelmään

kirjaamien tarkastusten perusteella kunnaneläinlääkärit

tarkastivat 17 prosenttia näistä kohteista vähintään

kerran vuoden 2010 aikana (koko maa 11 %).

Koska valvonnan tavoitteena oli tarkastaa 90 prosenttia

kohteista, jäätiin tavoitteesta selvästi. Kuntien

välillä oli eroja, mutta missään kunnassa ei päästy 90

prosentin tavoitteeseen. Eräissä kunnissa ei tarkastettu

vuoden 2010 aikana yhtään ilmoituksenvaraista

kohdetta. Tarkastusten kattavuus kunnittain esitetään

kuvassa 8.2.1.3.

Tärkein syy huonoon tarkastustulokseen oli kuntien

henkilöresurssien niukkuus. Kiireelliset epäilyyn

perustuvat eläinsuojelutapaukset hoidetaan nopeasti,

mutta ilman epäilyä tehtäville tarkastuksille ei aina

löydy aikaa. Toinen syy huonoon tulokseen voi olla se,

Rovaniemi

Salla

Simo

Sodankylä

Tornio

Kuva 8.2.1.3. Eläinsuojelutarkastusten kattavuus ilmoituksenvaraisissa kohteissa Lapissa vuonna 2010.

Ylitornio

takastuskohteiden

lukumäärä

tarkastettu


8

7

6

5

4

3

2

1

0

Inari

Kemijärvi

Keminmaa-Tervola

Kittilä

Kolari

Muonio-Enontekiö

Pelkosenniemi-Savukoski

Pello

Posio

Rovaniemi

Salla

Simo

Sodankylä

Tornio

Ylitornio

että kunnan terveystarkastajien valvontatiedot ammattimaisten

eläintenpitäjien tarkastuksista eivät tule aluehallintovirastoon

eivätkä Elite-järjestelmään. Puutteita

on myös valvontakohderekisterissä, sillä toimijat eivät

aina ilmoita toiminnan lopettamisesta aluehallintovirastoon.

Valvonnan tavoitteeseen (90 % kohteista tarkastettu)

nähden huono tulos edellyttää toimenpiteitä

sekä kunnissa että aluehallintovirastossa.

Lapissa vuonna 2010 kunnaneläinlääkäreiden

tekemien uusintatarkastusten määrä oli 59 prosenttia

(koko maa 51 %) niistä epäilyn perusteella tehdyistä

eläinsuojelutarkastuksista, joissa annettiin päätös eli

määräys tai kielto. Tavoite oli, että yli 90 prosenttia

Eläinsuojelupäätösten

(42 §) lukumäärä

Uusintatarkastusten

lukumäärä

Kuva 8.2.1.4. Eläinsuojelutarkastusten jälkivalvonnan loppuunsaattaminen Lapissa vuonna 2010.

kiellon tai määräyksen saaneista tarkastuskohteista

käydään tarkastamassa uudelleen korjaustoimenpiteisiin

annetun määräajan umpeutumisen jälkeen.

(Kuva 8.2.1.4.) Kaikissa valvontayksiköissä ei tehty

yhtään uusintatarkastusta, vaikka eläinsuojelulain 42

pykälän mukaisia määräyksiä oli annettu.

Eläinsuojeluvalvontaan ei arvioinnin perusteella

ollut riittävästi resursseja. Uusi lainsäädäntö

velvoittaa kunnat laatimaan vuoden 2011 syksyllä

eläinlääkintähuollon suunnitelmat, joissa on osoitettava

riittävät voimavarat niin eläintauti- kuin eläinsuojeluvalvontaan.

113


8.2.2. Kunnallisten eläinlääkäripalvelujen saatavuus

Johtopäätökset

Nautaterveydenhuoltoon kuuluvien tilojen osuus on kasvanut voimakkaasti, mutta terveydenhuoltoohjelma

ei toteudu tavoitteiden mukaisesti.

Eläinlääkäripäivystyksen järjestäminen ei kaikilla alueilla täytä eläinlääkintähuoltolain asettamia vaatimuksia.

Keskitettyä puhelinpäivystystä ei ole saatu kattavaksi.

Toimenpide-ehdotukset

Kunnaneläinlääkäreiden on erikoistuttava entistä enemmän ja varattava aikaa suunnitelmallisten terveydenhuoltokäyntien

tekemiseen.

Nautaterveydenhuoltoa on kehitettävä suuntaan, joka motivoi omistajaa sitoutumaan eläinterveydenhuoltosuunnitelman

toteuttamiseen ja kutsumaan eläinlääkärin ohjelman edellyttämälle käynnille.

Naseva -järjestelmän ylläpitäjien on tarjottava eläinlääkäreille koulutusta nautaterveydenhuollosta ja

sen suunnitelmallisesta suorittamisesta. Eläinlääkäreiden terveydenhuollon koulutusta on lisättävä myös

niin, että kunnaneläinlääkärit saavat lisäkoulutusta suurten eläinyksiköiden terveydenhuoltotyöhön

Arviointiasetelma

Arviointikriteerit Arviointikysymykset Indikaattorit

Uuden eläinlääkintähuoltolain

toteutuminen

Onko nautatilojen terveydenhuollon

palveluja saatavissa

kysyntää vastaavasti?

Onko päivystys järjestetty

valvontayksiköiden yhteistoimintana

yhtä tai useampaa

seutu- tai maakuntaa vastaavalla

päivystysalueella?

Onko päivyystysalueella eriytetty

pieneläinpäivystys?

Onko päivystysalueella keskitetty

yhteydenottopalvelu?

114 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010

1) Terveydenhuolto-sopimuksen

solmineiden nautatilojen osuus

kaikista valvontayksikön alueella

olevista nautatiloista

2) Terveydenhuoltokäyntien

määrä verrattuna sopimustilojen

määrään

Päivystysalueiden lukumäärä

ja koko suhteessa seutu- ja

maakuntiin

Eriytetyn pieneläinpäivystyksen

kattavuus

Keskitetyn yhteydenottopalvelun

kattavuus

Palvelutavoitteet/

hyvä palvelutaso

Terveydenhuoltopalvelujen tasaarvoinen

saavutettavuus

Päivystysalueen koko on

vähintään yhden seutukunnan

kokoinen

Päivystysalueella toimii eriytetty

pieneläinpäivystys

Keskitetty yhteydenottopalvelu

on toiminnassa päivystysalueella


Johdanto

Eläinlääkintähuoltolaki (765/2009) edellyttää, että

kunta järjestää alueellaan peruseläinlääkäripalvelut

ja kiireellisen eläinlääkärinavun. Peruseläinlääkäripalveluihin

kuuluu myös elintarviketuotantoa

varten pidettävien hyötyeläinten terveydenhuolto.

Nautatilojen terveydenhuoltoa varten on perustettu

Eläintautien torjuntayhdistys ETT ry:n ylläpitämä

valtakunnallinen nautatilojen terveydenhuollon seurantajärjestelmä

Naseva, jonka kattavuutta ja toteutumista

arvioidaan. Ohjelma on kotieläintuottajalle

vapaaehtoinen, mutta kotieläinten hyvinvointituen

yhtenä ehtona on eläinlääkärin kanssa solmittava terveydenhuoltosopimus.

Eläinten hyvinvoinnin tuki on

osa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa

vuosille 2007–2013. Nasevaan kuuluvalla tilalla on

myös helpotuksia teurastamoon lähetettävien tietojen

(ketjuinformaation) toimittamisessa.

Tuotantoeläinten terveydenhuoltopalvelujen

saatavuutta on arvioitu osana kunnallisten eläinlääkintäpalvelujen

saatavuuden arviointia vuodesta

2002 lähtien. Vuonna 2008 arvioitiin eläinterveydenhuollon

kehittymistä kiinnittämällä huomiota terveydenhuoltosopimusten

määrän lisäksi niiden tasoon

sekä terveydenhuoltopalveluiden saatavuuteen.

Eläinlääkintähuoltolain mukaan kunnan on

annettava kiireellistä eläinlääkärinapua virka-aikana

100

90

80

70

60

50

40

30

20

10

0

Enontekiö

Inari

Kemijärvi

Keminmaa

Kuva 8.2.2.1. Nasevan toteutuminen Lapissa vuonna 2010.

Kittilä

Kolari

Muonio

Pelkosenniemi

Pello

Posio

Ranua

Rovaniemi

Salla

ja järjestettävä päivystyspalvelu virka-ajan ulkopuolella

yhteistoiminnassa muiden kuntien kanssa yhtä

tai useampaa seutu- tai maakuntaa vastaavalla päivystysalueella.

Suuria ja pienikokoisia kotieläimiä

varten täytyy olla pääasiassa eri henkilökunta, eli

kyseessä on erillinen pieneläinpäivystys. Eriyttämisvaatimuksesta

voidaan perustellusta syystä poiketa.

Päivystysaluetta varten on järjestettävä keskitetty

palvelu yhteydenottoja varten. Arvioinnissa tarkasteltiin,

toteutuivatko eläinlääkintähuoltolain vaatimukset

kuntien muodostamilla päivystysalueilla.

Onko nautatilojen terveydenhuollon

palveluja saatavissa kysyntää vastaavasti?

Palvelun saatavuudessa oli puutteita, sillä puolet

terveydenhuoltokäynneistä jäi tekemättä. Palvelua

ei ollut saatavissa kysyntää vastaavasti kaikissa

kunnissa.

Nautatilojen terveydenhuollon palveluja arvioitiin

Naseva -järjestelmästä, Maatalouden laskentakeskus

Oy:ltä ja Eläintenpitäjärekisteristä saatujen tietojen

avulla. Ohjelman kattavuutta arvioitiin vertaamalla

ohjelmaan kuuluvien nautatilojen määrää kaikkien

nautatilojen lukumäärään. Terveydenhuollon palvelujen

toteutumista tarkasteltiin kunnittain ja yhteistoiminta-alueittain

selvittämällä kuinka monelle oh-

Savukoski

Simo

Sodankylä

Tervola

Tornio

Utsjoki

Ylitornio

Nautatilojen lkm

Sopimusten lkm

Terveydenhuoltokäynti

tehty

115


jelmaan kuuluvalle nautatilalle tehtiin vuonna 2010

ainakin yksi terveydenhuoltokäynti.

Vuonna 2010 Lapissa oli 661 nautatilaa, joista

Naseva-järjestelmään kuului 40 prosenttia. Koko

maassa vastaava prosenttiluku oli 44. Valvontayksiköissä

(yhteistoiminta-alue tai kunta) järjestelmän

kattavuus vaihteli 90 prosentista yhdeksään prosenttiin.

Kuvassa 8.2.2.1. esitetään nautatilojen lukumäärät

ja Nasevan toteutuminen valvontayksiköittäin.

Kansallisena tavoitteena on ollut saada 70 prosenttia

nautatiloista terveydenhuollon piiriin. Vaikka tavoitteeseen

on Lapissa vielä matkaa, oli tulos jo huomattavasti

parempi kuin vuosina 2007 (7 %) ja 2008

(18 %). Sopimusten voimakkaaseen lisääntymiseen

vaikuttivat erityisesti eläinten hyvinvoinnin tuen

ehdot sekä elintarvikevalvonnan edellyttämien ketjuinformaatiotietojen

toimittaminen teurastamolle.

Näissä molemmissa tila voi hyödyntää kuulumistaan

Naseva-järjestelmään.

Eläinlääkäri teki terveydenhuoltokäynnin

Lapissa kaikkiaan puoleen (koko maa 58 %) Nasevasopimustiloista.

Lapissa valvontayksiköiden väliset

erot käyntimäärissä olivat suuria (0–100 %). Nasevaterveydenhuolto-ohjelma

ei toteutunut riittävän hyvin,

sillä puolet sopimustiloista jäi ilman ainoatakaan terveydenhuoltokäyntiä.

Näillä tiloilla jäi tekemättä vuotuinen

kirjallinen terveydenhuoltokartoitus ja -suunnitelma.

Vapaaehtoisella terveydenhuoltojärjestelmällä

ei ole merkitystä, mikäli siihen ei sitouduta. Ohjelman

toteutumiseen vaikuttaa myös eläinlääkärin aktiivisuus

palvelun tarjoamisessa sekä taito tehdä terveydenhuoltokäyntejä.

Tulosta saattoi heikentää myös se,

että järjestelmässä oli jäljellä myös toimintansa lopettaneiden

tilojen terveydenhuoltosopimuksia.

Onko päivystys järjestetty

valvontayksiköiden yhteistoimintana

yhtä tai useampaa seutu- tai maakuntaa

vastaavalla päivystysalueella?

Kaksi kolmasosaa Lapin eläinlääkäripäivystys-

alueista oli vähintään alueiden kehittämislain

määrittelemän yhden seutukunnan kokoisia.

Eläinlääkintähuoltolaki edellyttää, että päivystysalueen

tulee olla vähintään yhden seutukunnan kokoinen.

Seutukunnalla tarkoitetaan tässä alueiden kehit-

116 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010

Enontekiö

Muonio

Kittilä

Kolari

Ylitornio

Tornio

KeminmaaSimo

Tervola

Kemi

Utsjoki

Inari

Sodankylä

Savukoski

Pelkosenniemi

Pello

Salla

Kemijärvi

Rovaniemi

Ranua

Posio

Kuusamo

Taivalkoski

Kuva 8.2.2.2. Eläinlääkäripäivystysalueet Lapissa vuonna 2010.

tämislain mukaisia seutukuntia. Lain valmistelussa

tavoite oli alun perin vähintään maakunnan kokoisten

päivystysalueiden muodostaminen. Tällä pyrittiin

tehostamaan eläinlääkäripäivystystä, vähentämään

eläinlääkärien päivystyssidonnaisuutta ja luomaan

edellytykset eriytetylle pieneläinpäivystykselle sekä

päivystysalueen keskitetylle yhteydenottopalvelulle.

Päivystyksen järjestämisen tarkasteluajankohdaksi

valittiin 31.12.2010, jolloin lain siirtymäsäännösten

mukaan päivystysalueiden tuli täyttää uudet

vaatimukset. Lapin aluehallintoviraston alue muodostuu

yhdestä maakunnasta, jossa on kuusi seutukuntaa.

Lapissa oli vuoden 2010 lopussa kuusi

päivystysaluetta (Kuva 8.2.2.2.). Näistä neljä oli seutukuntajaon

mukaisia. Posion kunta muodostaa päivystysalueen

Pohjois-Suomen aluehallintoviraston

alueella sijaitsevien Kuusamon ja Taivalkosken kuntien

kanssa. Maakunnallisen päivystysalueen muodostaminen

ei ole Lapissa tarkoituksenmukaista.

Päivystysalueet ovat muodostuneet pitkän kehityksen

seurauksena toiminnan kannalta tarkoituksenmukaisella

tavalla. Päivystyspiirejä muutettaneen

tulevaisuudessa vastaamaan muodostettavia yhteistoiminta-alueita.


Onko päivystysalueella eriytetty

pieneläinpäivystys?

Lapissa ei yhdelläkään päivystysalueella ollut

eriytettyä pieneläinpäivystystä.

Erillinen pieneläinpäivystys oli kunnaneläinlääkärien

arvion perusteella katsottu tarpeelliseksi tai selvittämisen

arvoiseksi vain Kemi–Tornion seutukunnassa

ja Rovaniemen seutukunnassa. Muualla katsottiin

eläinlääkäriresurssien riittävän päivystysaikanakin

pieneläinten hoitamiseen.

Onko päivystysalueella keskitetty

yhteydenottopalvelu?

Eläinlääkintähuoltolain vaatima keskitetty

yhteydenottopalvelu oli käytössä vain yhdellä

päivystysalueella.

Keskitetyllä yhteydenottopalvelulla tarkoitetaan joko

erillistä puhelinpäivystäjää, puheluiden edelleen välittämistä

päivystävälle eläinlääkärille tai teknistä

palvelua, jossa tiettyyn numeroon soittamalla puhelu

välittyy vuorossa olevalle päivystäjälle. Keskitetty

yhteydenottopalvelu oli käytössä yhdellä päivystysalueella

(Rovaniemi–Ranua). Kyseessä oli tekninen

palvelu eikä erillinen puhelinpäivystäjä. Koko

maassa keskitetty yhteydenottopalvelu oli käytössä

25 prosentilla päivystysalueista. Laissa ei ole tästä

palvelusta poikkeusmahdollisuutta. Keskitetyn yhteydenoton

merkitys kasvaa päivystysalueen koon

myötä. Useita päivystyspiirejä käsittävällä päivystysalueella

on vuorossa useita eläinlääkäreitä, jolloin

keskitetystä palvelusta saadaan hyötyä sekä eläinlääkärille

että asiakkaalle.

Arvioinnin tekijä

Läänineläinlääkäri, ELL Pirkko Pirinen,

puhelin 0400 210 186, pirkko.pirinen(at)avi.fi

Tietolähteet

Eläinlääkintähuoltolaki (765/2009).

Eläinsuojelulaki (247/1996).

Eläintautilaki (55/80).

Kansanterveyslaki (66/1972).

Laki alueitten kehittämisestä (1651/2009).

Laki ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueista

(410/2009).

Maa- ja metsätalousministeriön (MMM) asetus Kaloissa,

äyriäisissä ja nilviäisissä esiintyvien eläintautien

vastustamisesta (470/2008).

MMM:n asetus Lampaiden ja vuohien TSE-tautien

vastustamisesta (32/EEO/2006).

MMM:n asetus Lampaiden Maedi-Visnan ja vuohien

CAE:n vastustamisesta (15/EEO/2001).

Elite-tietojärjestelmä.

Eläintenpitäjärekisteri.

Naseva-terveydenhuoltojärjestelmä.

VTO -viranomaistietojärjestelmä.

117


8.3. Elintarvikevalvonta

8.3.1 Riskeihin perustuvan suunnitelmallisen elintarvikevalvonnan saatavuus

Johtopäätökset

Kunnallinen elintarvikevalvonta ei nykyvoimavaroin toteudu suunnitellusti eikä pysty varmistamaan

elintarviketurvallisuutta tasavertaisesti kuluttajille. Suunniteltu elintarvikevalvonta jää toteutumatta Lapissa

joka toisessa valvontayksikössä.

Suunnitelmallinen elintarvikevalvonta ei toteudu vielä täydessä laajuudessaan eikä täysin riskiperusteisena.

Suunnitelmallisten tarkastusten toteutuminen on todellisuudessa heikompaa kuin nyt saatujen tulosten

perusteella näyttää olevan, mikä johtuu henkilöstövoimavarojen puutteesta ja tiedonkeruun epätarkkuudesta.

Toisaalta osa lakisääteisesti suunnitelmallisen valvonnan piiriin kuuluvista tarkastuksia

tehdään vielä ei-suunnitelmallisina.

Elintarvikevalvontayksiköiden työaikaa ovat vieneet yhteistoiminta-alueiden muodostaminen ja toiminnan

käynnistäminen sekä muut ympäristöterveydenhuollon piiriin kuuluvat tehtävät kuten terveydensuojelu-,

tupakka- ja kuluttajaturvallisuusvalvonta.

Toimenpide-ehdotukset

Turvalliset elintarvikkeet kuuluvat jokaisen kuluttajan oikeuksiin. Tämän vuoksi ympäristöterveydenhuollon

yhteistoiminta-alueiden on varattava riittävät henkilövoimavarat riskiperusteisen suunnitelmallisen

elintarvikevalvonnan toteuttamiseen. Elintarvikelain mukaisessa valvontasuunnitelmassa on

todettava henkilövoimavarojen mahdollinen vaje riskiperusteiseen valvonnan tarpeeseen nähden. Lautakunnan

on otettava suunnitelman hyväksyessään vastuu siitä, miten valvontavelvoitteet hoidetaan ja

tilanne korjataan. Voimavarojen käyttöä on tehostettava lisäämällä valvontahenkilöstön erikoistumista.

Aluehallintoviraston on kiinnitettävä edelleen huomiota suunnitelmallisen elintarvikevalvonnan riskiperusteisuuteen,

laajuuteen ja toteutumiseen auditoidessaan kuntien elintarvikevalvonnan vaatimustenmukaisuutta

ja arvioidessaan kuntien elintarvikevalvontasuunnitelmia ja niiden toteutumista.

Kuntien, jotka eivät vielä ole tehneet päätöstä liittymisestä ympäristöterveydenhuollon yhteistoimintaalueeseen

tulee aktiivisesti ryhtyä liittymistä edistäviin toimenpiteisiin asiassa vuoden 2011 aikana.

Arviointiasetelma

Kriteerit Arviointikysymykset Indikaattorit

Riskiperusteisen suunnitelmallisen

elintarvikevalvonnan

saatavuus

Onko yhteistoiminta-alueella

riittävästi henkilövoimavaroja

riskeihin perustuvaan suunnitelmalliseen

elintarvikevalvontaan?

Mikä on ympäristöterveydenhuollon

yhteistoiminta-alueiden

tilanne Lapissa vuonna 2010?

118 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010

1) Valvontayksikön elintarvikevalvontasuunnitelman

toteutuminen

2) Suunnitelmallisten

elintarvikehuoneistotarkastusten

toteutumisaste, %

3) Elintarvikevalvonnan kokonaistyöpanos,

htv

Toiminnassa olevat yhteistoiminta-alueet

Palvelutavoitteet/

hyvä palvelutaso

Valvontayksikön henkilövoimavarat

riittävät suunnitellun elintarvikevalvonnan

toteuttamiseen

sekä ennakoimattomiin elintarvikevalvonnan

tarpeisiin

Lapin ympäristöterveydenhuollon

valvontayksiköt toimivat

viidellä yhteistominta-aluetta

vuonna 2013


Johdanto

Elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvien kansainvälisten

kriisien ja uhkien myötä kuluttajat ovat

entistä kiinnostuneempia ruoan laadusta, turvallisuudesta

ja eri toimijoiden luotettavuudesta. Elintarvikevalvonnan

tarkoituksena on varmistaa kuluttajien

terveydellinen ja taloudellinen turva.

Elintarvikevalvontaa säätelee keskeisesti kansallisen

elintarvikelain (23/2006) lisäksi Euroopan

yhteisön valvonta-asetus (EY 882/2004) ja yleinen

elintarvikeasetus (EY 178/2002). Lainsäädäntö kattaa

kaikki elintarviketuotannon vaiheet alkutuotannosta

kuluttajalle luovuttamiseen saakka. Elintarvikevalvonta

on pääosin ennaltaehkäisevää työtä,

sitä kohdennetaan riskien mukaan ja painopiste on

suunnattu elintarvikealan toimijoiden omavalvonnan

valvontaan. Valvontaviranomaisen tehtävänä on

valvontakeinoin varmistaa elintarviketurvallisuus

”pellolta pöytään”.

Valvontaviranomaisen tehtäviä ovat myös

kuluttajien neuvonta, kuluttajavalitusten käsittely,

ruokamyrkytysepidemiaepäilyjen selvittäminen

sekä tiedottaminen niin kriisi- ja erityistilanteista

kuin myös muun muassa viranomaisen toiminnasta

ja valvonnan tuloksista. Kuluttajat saavat siis kunnallisia

elintarvikevalvontapalveluja sekä välillisesti

että suoraan.

Paikallisen elintarvikevalvonnan järjestäminen

on kunnan tehtävä. Tehtävästä huolehtii kunnan

määräämä lautakunta tai muu monijäseninen toimielin.

Kuntien on laadittava säännöllistä valvontaa

koskeva elintarvikevalvontasuunnitelma ja seurattava

sen toteutumista. Valvontasuunnitelman ja sen

sisältämän kohteiden tarkastussuunnitelman tulee

perustua riskinarviointiin pohjautuvaan valvonnan

tarpeeseen. Riskinarvioinnin tulee noudattaa valtakunnallisessa

elintarvikevalvontaohjelmassa esitettyjä

periaatteita. Hyväksytyn valvontasuunnitelman

mukaisista tarkastuksista peritään kunnan määräämän

taksan mukainen maksu.

Tässä valtiovarainministeriön aluehallintovirastoille

toimeksi antamassa peruspalvelujen arvioinnissa

arvioidaan riskeihin perustuvan suunnitelmallisen

elintarvikevalvonnan saatavuutta.

Arviointikohdetta on täsmennetty Elintarviketur-

vallisuusvirasto Eviran ja aluehallintovirastojen

yhteistyönä. Arviointi perustuu Eviran kunnallisilta

elintarvikevalvontayksiköiltä keräämiin elintarvikevalvonta-

ja tutkimustietoihin (ELTU) vuodelta

2009, elintarvikevalvonnasta monivuotisen kansallisen

valvontasuunnitelman raportointia varten kerättyihin

tietoihin vuodelta 2010 (VASU -raportti) sekä

maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen

(TIKE) ylläpitämän Viranomaistoimijatietojärjestelmän

(VTO) tietoihin.

Hallinto- ja palvelurakenneuudistuksen

vaikutusten seuranta

Kunnallisten ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköiden

toimintaan ovat vaikuttaneet valvonnan

järjestämistä koskevat isot muutokset. Valtioneuvoston

elintarvikevalvonnan kehittämisestä

30.10.2003 antaman periaatepäätöksen tavoitteena

oli muodostaa maahan 50–85 yhteistoiminta-aluetta

kolmessa vuodessa. Yhteistoimintaa aloitettiin muun

muassa ympäristöterveydenhuollon alueellisen yhteistoiminnan

kokeiluhankkeissa (YTAKE ), mutta

asetettuun tavoitteeseen ei päästy. Periaatepäätöksen

tarkistuksen yhteydessä 1.3.2007 aikataulu yhtenäistettiin

kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun

lain (169/2007) mukaiseksi. Kuntien oli otettava

ympäristöterveydenhuolto mukaan puitelain perusteella

annettaviin selvityksiin ja suunnitelmiin.

Ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueita

koskeva laki (410/2009) eli niin sanottu YTA-laki

tuli voimaan 14.6.2009. Kunnassa tai yhteistoimintaalueella

tulee olla käytettävissään vähintään kymmentä

henkilötyövuotta vastaavat henkilöresurssit,

josta voidaan poiketa muun muassa pitkien etäisyyksien

vuoksi. Muodostuvien yhteistoiminta-alueiden

on aloitettava toimintansa viimeistään 1.1.2013. Valtioneuvosto

voi tarvittaessa päättää kunnan kuulumisesta

yhteistoiminta-alueeseen.

Valvonnan seudullistamisen tavoitteena on

muun muassa valvonnan voimavarojen tehokkaamman

käytön, työnjaon ja erikoistumisen avulla turvata

peruspalvelutaso ja taata kuluttajille ja toimijoille

samantasoiset palvelut eri kunnissa. Tämän

arviointiraportin lopussa kuvataan ympäristöterveydenhuollon

yhteistoiminta-alueiden tilannetta

Lapissa vuosina 2010 ja 2011.

119


Lähitulevaisuuden näkymät

Kunnalliseen elintarvikevalvontaan on tulossa useita

merkittäviä muutoksia vuonna 2011, jos hallituksen

esitys elintarvikelain muuttamiseksi toteutuu. Lakimuutosten

tavoitteena on muun muassa vähentää toimijoihin

kohdistuvaa hallinnollista taakkaa elintarvikehuoneistojen

hyväksymismenettelyn muuttuessa

pääosin ilmoitusmenettelyksi. Kuluttajan kannalta

merkittävä muutos on valvonnan avoimuuden lisääminen.

Elintarvikealan toimijat, alkutuotannon toimijoita

lukuun ottamatta, velvoitetaan julkistamaan

elintarvikevalvontaviranomaisen antama tarkastuksesta

kertova asiakirja. Kunnallinen elintarvikevalvonta

tulee näin kuluttajalle näkyvämmäksi, ja kuluttaja

voi tehdä valvontatuloksiin perustuvia valintoja.

Valvonnan avoimuutta lisätään myös julkistamalla

tulokset viranomaisten toiminnan arvioinneista.

Onko yhteistoiminta-alueella riittävästi

henkilövoimavaroja riskeihin perustuvaan

suunnitelmalliseen elintarvikevalvontaan?

Toiminnassa olevilla yhteistoiminta-alueilla oli

riittävästi henkilökuntaa riskeihin perustuvaan

suunnitelmalliseen valvontaan. Yhteistoimintaalueiden

ulkopuolisilla kunnilla oli pulaa

elintarvikevalvonnan henkilövoimavaroissa.

Suunnitelmallisen elintarvikevalvonnan saatavuuden

palvelutasotavoite on, että suunniteltu valvonta

toteutuu ja valvontayksiköiden henkilövoimavarat

riittävät suunnitellun elintarvikevalvonnan

toteuttamiseen sekä ennakoimattomiin elintarvikevalvonnan

tarpeisiin.

Lapin kuudessatoista valvontayksikössä käytettiin

elintarvikevalvontaan yhteensä noin 13 henkilötyövuotta

ja täten valvontayksiköt käyttivät keskimäärin

0,75 henkilötyövuotta elintarvikevalvontaan

vuonna 2009.

Kunnallisten valvontayksiköiden elintarvikevalvonta

toteutui vuonna 2010 täysin suunnitellusti

vain kahdessa valvontayksikössä (valvontasuunnitelma

toteutui yli 90 prosenttisesti) ja pääsään-

120 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010

töisesti kuudessa yksikössä (valvontasuunnitelma

toteutui 70–90 prosenttisesti). Valvonta ei toteutunut

suunnitellusti kahdeksassa valvontayksikössä (suunnitelman

toteutuminen jäi alle 70 prosentin).

Valvontayksiköiden mukaan syynä siihen, ettei

valvontasuunnitelma toteutunut, oli muun muassa

pitkäaikainen vajaus henkilövoimavaroissa ja suunnitelman

epärealistisuus.

Lapissa kunnallisten valvontayksiköiden elintarvikevalvontasuunnitelmissa

oli vuonna 2010

suunnitelmallisia elintarvikehuoneistotarkastuksia

2 220 kpl ja niistä toteutui kaksi kolmasosaa. Kolmessa

valvontayksikössä kriittinen palvelutaso alittui,

kun suunnitelluista tarkastuksista toteutui vain

alle puolet. Hyvään palvelutasoon (toteutumisaste

yli 90 prosenttia) päästiin neljässä valvontayksikössä

ja tyydyttävään palvelutasoon (toteutumisaste

75–90 prosenttia) neljässä yksikössä. Suunnitellut

tarkastukset toteutuivat valtakunnallisesti parhaiten

Lapissa, jossa joka toisessa yksikössä tarkastussuunnitelma

toteutui tyydyttävästi tai hyvin.

Suunnitelmallisten tarkastusten toteutumista

arvioitaessa on otettava huomioon, että valvontayksiköt

ovat voineet henkilövoimavarojen puuttuessa

tehdä riskiperusteisen tarkastussuunnitelman lisäksi

realistisen tarkastussuunnitelman, johon on merkitty

vain ne tarkastukset, jotka käytettävissä olevilla

voimavaroilla on mahdollista toteuttaa. VASUraportissa

yksiköt ovat voineet verrata tarkastusten

toteutumista riskiperusteisen suunnitelman sijaan

realistiseen tarkastussuunnitelmaan. Näin ollen kuntien

tiedot eivät todennäköisesti ole täysin yhteismitallisia,

koska asiaa ei ole kyselyssä tarkennettu.

Kolmasosa elintarvikehuoneistoihin tehdyistä

tarkastuksista oli suunnitelman ulkopuolisia, ja niitä

tehtiin 457 kappaletta vuonna 2010. Näitä tarkastuksia

olivat muun muassa epäilyyn perustuvat tai

elintarvikehuoneistojen hyväksymiseen liittyvät

tarkastukset. Kahdessa yksikössä tehtiin ei-suunnitelmallisia

tarkastuksia enemmän kuin suunnitelmallisia

tarkastuksia. Noin joka toinen elintarvikehuoneisto

tarkastettiin vuoden 2010 aikana.


Mikä on ympäristöterveydenhuollon

yhteistoiminta-alueiden tilanne Lapissa

vuonna 2010?

Yhteistoiminta-alueet ovat muodostuneet valtakunnallisesti

katsottuna kaikkein hitaimmin Lapissa.

Vuonna 2010 Lapissa toimi ainoastaan kaksi yhteistoiminta-aluetta.

Elintarvikevalvonnan seudullistamiskehitystä on kuvattu

aiemmin lääninhallitusten peruspalvelujen arvioinnissa

vuonna 2006. Lapissa oli tuolloin 19 ympäristöterveydenhuollon

valvontayksikköä. Vuonna

2010 niitä oli 16. Lapissa seudullistamisen eteneminen

on ollut hitainta koko maassa. Vuoden 2011

alussa valvontayksiköiden määrä väheni edelleen

neljällä. Tavoitteena on, että Lapissa on vuoden 2013

alussa viisi ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-aluetta.

Enontekiö

Muonio Kittilä

Kolari

Pello

Ylitornio

Tornio

Rovaniemi

Tervola

Keminmaa

Kemi Simo

Utsjoki

Inari

Sodankylä

Ranua

Savukoski

Pelkosenniemi

Kemijärvi

Posio

Salla

Toiminnassa olevat yhteistoiminta-alueet 2010

Yhteistoiminta aloitettu vuoden 2011 alussa

Päätöstä yhteistoiminnasta ei ole tehty

Kuva 8.3.1.1. Ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueiden

YTA-lain vaatimusten täyttyminen vuonna 2010 sekä vuonna

2011 perustetut yhteistoiminta-alueet.

Elintarvikevalvonnan (terveystarkastajien) toimipisteitä,

joissa palvelua oli saatavilla vähintään

kerran viikossa, oli vuonna 2006 yhteensä 19 ja

vuonna 2010 niitä oli 16. Lapissa valvonnan toimipisteiden

määrässä tapahtui siis vain vähäisiä muutoksia.

Kuluttajan kannalta toimipisteiden sijainnilla

on toisaalta nykyään vain vähän merkitystä, koska

valvontahenkilöstö on tavoitettavissa matkapuhelimen

tai sähköpostin välityksellä. Enemmän merkitystä

on valvontahenkilöstön erikoistumisella esimerkiksi

pelkästään elintarvikevalvontaan.

Kuntien tai ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueiden

vuonna 2010 ilmoittamien VTO

-tietojen mukaan yhteistoiminta-alueilla oli ympäristöterveydenhuollon

henkilövoimavaroja yhteensä

56,9 henkilötyövuotta eli keskimäärin 3,5 henkilötyövuotta

valvontayksikköä kohden (neljän valvontayksikön

resurssitietoa ei ollut). Kuvassa 8.3.1.1.

on esitetty YTA-lain vaatimusten täyttyminen Lapin

kunnissa tai yhteistoiminta-alueilla vuonna 2010

siten, kuin ne on aluehallintovirastossa arvioitu, sekä

vuonna 2011 perustetut yhteistoiminta-alueet. Vaatimukset

täyttyivät kaikkiaan kahdella yhteistoimintaalueella

vuonna 2010. Lapissa pitkät etäisyydet sekä

muut syyt, kuten saamen kieli, vaikuttavat yksiköiden

YTA-lain vaatimusten täyttymiseen.

Ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueiden

muodostuminen on edennyt Lapin aluehallintoviraston

alueella hitaasti. Uusien yhteistoiminta-alueiden

muodostamiseksi ympäristöterveydenhuoltoa

hallinnoivien ministeriöiden edustajat tulevat neuvottelemaan

asiasta Itä-Lappiin sekä Tunturi-Lappiin

vuoden 2011 aikana. Tavoitteeseen pääseminen vuoteen

2013 mennessä näyttääkin onnistuvan useimpien

valvontayksiköiden osalta.

Arvioinnin tekijä

Ympäristöterveydenhuollon ylitarkastaja, Matti Mattas,

puhelin 040 731 4648, matti.mattas(at)avi.fi

121


Tietolähteet

Elintarvikelaki (23/2006).

Laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta (169/2007).

Laki ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueesta

(410/2009).

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus

(178/2002) elintarvikelainsäädäntöä koskevista

yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan

elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä

elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä

(EY:n yleinen elintarvikeasetus).

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (882/2004)

rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä

ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden

varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta

(EY:n valvonta-asetus).

Valtioneuvoston asetus kunnan

ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmasta

(665/2006).

Elintarviketurvallisuusviraston kunnallisen

elintarvikevalvonnan ja -tutkimuksen tiedonkeruu 2009.

Elintarviketurvallisuusviraston kunnan

elintarvikevalvonnan ja eläinten terveyden ja

hyvinvoinnin raportointi 2010 (VASU-raportti),

Webropol-kysely, vastausprosentti 96 %.

Viranomaistoimijatietojärjestelmä (VTO), MMM/TIKE.

Kunnallisen elintarvikevalvonnan arviointi vuodelta

2009. Eviran julkaisuja 16/2010.

Lausuntopyyntö luonnoksesta hallituksen esitykseksi

laiksi elintarvikelain muuttamisesta. MMM 22.10.2010.

Lääninhallitusten keskeiset arviot peruspalvelujen tilasta

2006. Sisäasiainministeriön julkaisut 31/2007.

Peruspalvelut Länsi-Suomen läänissä 2006. Länsi-

Suomen lääninhallituksen julkaisu 1/2007.

Valtakunnallinen elintarvikevalvontaohjelma 2009-2010.

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira. Heinäkuu 2008.

Valtioneuvoston periaatepäätös elintarvikevalvonnan

kehittämisestä, MMM Elintarvike- ja terveysosaston

julkaisuja 11/2003.

Valtioneuvoston periaatepäätös 30.10.2003 annetun

elintarvikevalvonnan kehittämistä koskevan

periaatepäätöksen muuttamisesta. MMM, 1.3.2007.

122 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010


9. Poikkihallinnollinen arviointikohde

9.1. Paikallinen turvallisuusyhteistyö

Johtopäätökset

Lapin 18 kunnassa on sisäisen turvallisuuden ohjelman tavoitteiden mukainen turvallisuussuunnitelma.

Suunnitelmien sisällöissä otetaan laajasti huomioon kuntalaisten arjen turvallisuuteen liittyviä asioita

siten, että syrjäytymisen ehkäisy, yleinen järjestys ja liikenneturvallisuus ovat esillä kaikissa suunnitelmissa.

Kuntien turvallisuussuunnitelmien sisällöt ovat kehittyneet yhä laaja-alaisemmiksi kuntalaisen arjen

turvallisuutta käsitteleviksi suunnitelmiksi. Uusissa kuntien turvallisuussuunnitelmissa korostuu ennaltaehkäisevän

toiminnan sekä häiriöttömän toiminnan turvaamisen näkökulma.

Kuntien paikallinen turvallisuusyhteistyö ei ole löytänyt vakiintunutta muotoaan Lapin kunnissa. Jatkossa

tulee kiinnittää huomiota turvallisuussuunnitelmien mukaisen säännöllisen ja tavoitteellisen yhteistyön

käynnistämiseen ja ylläpitämiseen. On tärkeää, että kunnan toimijoiden lisäksi poliisi ja pelastustoimi

ovat aktiivisesti mukana yhteistyössä.

Turvallisuustyö nähdään useassa Lapin kunnassa laaja-alaista yhteistyötä vaativana toimintana,

joka on osa kunnan hyvinvointityötä. Siirtämällä toiminnan painopistettä kalliista korjaavista toimenpiteistä

(laitoshoidot, huostaanotot) ennalta ehkäisevään toimintaan (nuorisotyö, perheapu, työpajatoiminta)

voidaan samanaikaisesti tuottaa asiakkaille tehokkaita ja kunnille kustannuksiltaan edullisempia

palveluja.

Toimenpide-ehdotukset

Kuntien on toimittava turvallisuustyössä ennalta ehkäisevällä tavalla, mikä tuottaa pitkällä aikavälillä

taloudellista säästöä.

Kuntien on kytkettävä ennalta ehkäisevä turvallisuustyö oman toiminnan ja talouden suunnitteluun pysyvänä,

pitkäjänteisenä ja poikkihallinnollisena kehittämiskohteena. Näin toimien kuntien on mahdollista

tehostaa palvelujen vaikuttavuutta ja pienentää muun muassa syrjäytymisestä, kotitapaturmista ja

rikoksista aiheutuvia kustannuksia.

Poliisin, pelastustoimen ja kuntien on toimittava suunnitelmallisessa ja säännöllisessä yhteistyössä kunnan

turvallisuustyön toteuttamisessa.

Poliisin on toteutettava yhteistyössä kunnan viranomaisten kanssa toimintamalli, jonka mukaisesti poliisi

osallistuu kunnassa esille tuleviin akuutteihin, moniammatillista yhteistyötä vaativiin tilanteisiin ja

niiden ennaltaehkäisyyn.

Kuntien on kehitettävä turvallisuusyhteistyötä järjestöjen kanssa ja hyödynnettävä paremmin järjestöjen

osaaminen ja resurssit.

123


Arviointiasetelma

Arviointikriteerit Arviointikysymykset Arviointimittarit

Paikallisen turvallisuussuunnittelun

toteutuminen

Kuinka monella kunnalla on

turvallisuussuunnitelma?

Suunnitelmien kattavuus Mikä on kuntien turvallisuussuunnitelmien

sisältö?

Johdanto

Mitkä ovat poliisin toimenpiteet

turvallisuuden edistämiseksi?

Mitä muutoksia kuntien turvallisuussuunnittelussa

on tapahtunut

vuoden 2009 tilanteeseen

verrattuna?

Paikallisella turvallisuusyhteistyöllä tarkoitetaan

kuntien laajassa yhteistyössä eri viranomaisten, elinkeinoelämän

ja järjestöjen kanssa tekemää turvallisuusyhteistyötä,

jonka tavoitteena on arjen turvallisuuden

parantaminen.

Paikallinen turvallisuustyö liittyy valtioneuvoston

8.5.2008 vahvistaman sisäisen turvallisuuden

ohjelman keskeisiin tavoitteisiin. Hyvä elämä

jokaiselle -ohjelman tavoitteena on, että Suomi on

Euroopan turvallisin maa vuonna 2015. Sisäisen turvallisuuden

ohjelma sisältää 74 toimenpidettä turvallisuuden

ylläpitämiseksi ja parantamiseksi. Toimenpiteet

perustuvat arvioon sisäisen turvallisuuden

tulevista haasteista ja keskeisistä kehittämistarpeista.

Tavoitteita ovat muun muassa syrjäytymisen ehkäisy,

väkivallan vähentäminen, kodin, vapaa-ajan ja liikunnan

turvallisuuden parantaminen sekä maahanmuuttajien

ja etnisten vähemmistöjen turvallisuuden

parantaminen.

Paikallinen turvallisuussuunnittelu on sisäisen

turvallisuuden ohjelman toimeenpanoa kunnissa,

joissa sisäisen turvallisuuden ohjelman kansalliset

tavoitteet sovitetaan yhteen kunnan omien turvallisuustarpeiden

kanssa. Paikallisen turvallisuussuunnittelun

tavoitteena on parantaa turvallisuutta

vähentämällä onnettomuuksien, tapaturmien, rikosten

ja häiriöiden määrää ja lisätä turvallisuuden tunnetta.

Turvallisuussuunnittelusta vastaa kunnan johto

124 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010

Turvallisuussuunnitelmien

lukumäärä

Turvallisuussuunnitelmien sisältö

vastaa sisäisen turvallisuuden

ohjelman tavoitteita

Palvelutavoitteet/

hyvä palvelutaso

Kaikilla kunnilla on ajantasainen

ja hyväksytty turvallisuussuunnitelma

Turvallisuussuunnittelu on

parantunut

yhdessä poliisitoimen ja alueellisen pelastustoimen

kanssa. Yhteistyöhön on suositeltu osallistuvan

viranomaisten lisäksi myös järjestöjen ja elinkeinoelämän

edustajat.

Työ käynnistetään laatimalla paikallinen turvallisuustilanteen

analyysi, joka julkistetaan ja johon

paikalliset asukkaat ja yritykset voivat esittää kommenttejaan.

Tämän jälkeen tehdään turvallisuusohjelma,

joka sisältää tavoitteet paikallisen turvallisuuden

parantamiseksi, käytännön toimenpiteet ja

vastuutahot. Turvallisuussuunnitelma käsitellään

valtuustossa, joka myös seuraa säännöllisesti sen toimeenpanoa.

Turvallisuussuunnitelma tarkistetaan

valtuustokausittain niin, että uusi työnsä aloittava

valtuusto hyväksyy kautensa alussa tarkistetun suunnitelman.

Aluehallintovirastoilla on tärkeä tehtävä poikkihallinnollisen

sisäisen turvallisuuden yhteistyön

edistämisessä sekä paikallisen turvallisuussuunnittelun

ja -työn tukemisessa. Tehtävänä on varmistaa

poikkihallinnollisen sisäisen turvallisuuden yhteistyön

jatkuvuus.

Arvioinnissa käytetyt tiedot perustuvat Pohjois-

Suomen aluehallintoviraston paikallisesta turvallisuusyhteistyöstä

alueille suunnattuun kyselyyn sekä

Lapin aluehallintoviraston tilastotietoihin. Tarkastelussa

oli turvallisuussuunnittelun eteneminen, kattavuus

ja painottuminen.


Hallinto- ja palvelurakenneuudistuksen

vaikutusten seuranta

Aluehallinnon uudistuksen yhteydessä korostettiin

aluehallinnon roolia sisäisen turvallisuuden edistämisessä.

Tämä heijastuu paitsi virastojen yksittäisten

toimialojen tehtäviin, myös virastojen tavoitteisiin ja

poikkihallinnolliseen toimintaan. Uudistuksen yhteydessä

korostettiin maakuntien liittojen merkitystä.

Paikallisen turvallisuussuunnittelun laajentamista

seudulliseksi tai maakunnalliseksi on myös pidetty

esillä. Turvallisuus ja sen edistäminen on asia, jonka

liittäminen maakuntaohjelmiin on perusteltua.

Lähitulevaisuuden näkymät

Tulevaisuudessa yhä merkittävämpi kuntien ja alueiden

menestystekijä on turvallisuus. Turvallinen

asuin- ja toimintaympäristö koetaan jatkossa alueen

asukkaille ja elinkeinoelämälle asiana, jota osataan

vaatia. Asuin- tai toimintaympäristöä arvioitaessa

turvallisuus tulee olemaan eräs keskeisistä valintakriteereistä

terveydenhuollon, opetuksen ja liikenneyhteyksien

rinnalla. Alue, missä esiintyy levottomuutta,

tapahtuu paljon rikoksia tai onnettomuuksia ei ole

houkutteleva vaihtoehto asuin- tai yrityspaikkakunnaksi.

Paikallisen turvallisuusyhteistyön vakiintuessa

kuntien toimintaan, tulee jatkossa voimistumaan

tarve työn vaikuttavuuden arvioimiselle. Rajallisin

voimavaroin toimittaessa tarkoituksenmukaisten toimenpiteiden

valinta tulee olemaan yhä tärkeämpää.

Kuinka monella kunnalla on

turvallisuussuunnitelma?

Lapin 21 kunnasta 18:lla oli ajantasainen,

vahvistettu turvallisuussuunnitelma.

Paikallinen turvallisuussuunnittelu ja sisäisen turvallisuuden

yhteistyö eteni sisäisen turvallisuuden

ohjelman tavoitteiden mukaisesti kaikissa Lapin

kunnissa. Lähes kaikkien kuntien turvallisuussuunnitelmat

vahvistettiin kunnanvaltuustoissa vuoden

2010 aikana.

Savukosken, Sallan ja Tervolan kunnissa, missä

turvallisuussuunnittelutyö oli vielä kesken, suunnit-

telutyö oli kytketty kylien turvallisuussuunnittelun

kehittämiseen. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen

hallinnoiman Taatusti Turvassa–huolehtiva

kyläyhteisö -hankkeessa valmisteltiin sisäisen

turvallisuuden ohjelman tavoitteen edellyttämää

kylien turvallisuussuunnitelman mallia sekä kylien ja

kunnan välisen turvallisuusyhteistyön toimintamallia.

Työtä tehtiin laajassa lappilaisessa yhteistyössä

sekä yhteistyössä sisäasianministeriön kanssa. Näiden

kolmen kunnan turvallisuussuunnitelmat valmistuvat

vuoden 2011 kuluessa.

Mikä on kuntien turvallisuussuunnitelmien

sisältö?

Lapin turvallisuussuunnitelmien keskeisin sisältö

liittyi syrjäytymisen ehkäisyn tehostamiseen ja

turvallisen elinympäristön toteuttamiseen.

Sisäisen turvallisuuden ohjelman tavoitteiden mukaisista

teemoista syrjäytymisen ehkäisy, rikostorjunta,

yleinen järjestys ja liikenneturvallisuus oli käsitelty

jokaisen kunnan turvallisuussuunnitelmassa. Perheväkivalta

ja kouluturvallisuus olivat esillä yli puolessa

suunnitelmista. (Kuva 9.1.1.) Turvallisuussuunnitelmissa

käsiteltiin turvallisuutta laaja-alaisena

kokonaisuutena ja turvallisuustyö oli ymmärretty

poikkihallinnolliseksi toiminnaksi, missä järjestöillä

oli tärkeä rooli.

Toimenpiteiden jalkautuminen ja vaikuttavuus

arvioitiin Pohjois-Suomen aluehallintoviraston suorittamassa

kyselyssä Lapissa hyväksi, mutta turvallisuussuunnittelutyölle

kaivattiin aluehallintoviraston

tukea.

Lapin kunnat olivat ottaneet huomioon turvallisuussuunnitelmissaan

sisäasiainministeriön raportin

esittämät turvallisuussuunnittelun osa-alueet niiltä

osin kuin ne koskivat kyseisen kunnan tarpeita. Turvallisuussuunnitelmaan

valitut toimenpiteet painottuivat

enemmän ennalta ehkäiseviin kuin korjaaviin

toimenpiteisiin. Tämä tukee turvallisuustyön ennaltaehkäisevän

roolin toteutumista. Varhainen puuttuminen

syntyviin ja mahdollisiin myöhempiin ongelmiin

olikin yleisenä periaatteena sisäistetty laajasti.

125


Syrjäytymisen ehkäisy

Rikostorjunta ja yleinen järjestys

Liikenneturvallisuus

Onnettomuudet ja asumisen turvallisuus

Perheväkivalta

Kouluturvallisuus

Vanhusten turvallisuus

Matkailun turvallisuus

Tietoliikenneturvallisuus

Kylien turvallisuus

Kuva 9.1.1. Turvallisuussuunnitelmat teemoittain Lapin kunnissa vuonna 2010

Mitkä ovat poliisin toimenpiteet

turvallisuuden edistämiseksi?

Poliisi painotti työtään lähisuhdeväkivaltaan,

nuoriin, häiriökäyttäytymiseen sekä lähi- ja

koulupoliisitoimintaan.

Poliisi osallistui Lapissa aktiivisesti paikallisen turvallisuussuunnittelun

kehittämiseen ja niissä sovittujen

toimenpiteiden toteuttamiseen sisäisen turvallisuuden

ohjelman toimeenpanosuunnitelman

mukaisesti. Poliisilaitokset olivat nimenneet Lapin

kuntien turvallisuussuunnittelutyöryhmiin poliisin

edustajat.

Väkivaltarikollisuuden vähentämiseksi poliisi

tehosti yhteistyötä erityisesti sosiaalitoimen kanssa

ja yhteistyön painopisteenä olivat perheväkivallan

torjumiseen liittyvät toimenpiteet. Väkivaltarikollisuuden

ennalta estämiseksi tarvittavat toimet ja linjaukset

otettiin huomioon erityisesti poliisin kenttätyön

näkyvässä valvonnassa ja kohdentamisessa.

Poliisi ohjeisti henkilöstönsä tekemään aina

ilmoituksen lastensuojeluviranomaiselle tai päivystävälle

sosiaaliviranomaiselle perheväkivaltatapauksissa

ja nuorten tekemissä rikoksissa. Tavoitteena

oli ennaltaehkäistä lähisuhdeväkivaltaa asettamalla

siihen liittyvien lievien pahoinpitelyjen ja lastensuojeluilmoitusten

ilmoituskynnys mahdollisimman

alhaiseksi. Lisäksi Lapin poliisilaitos hyödynsi poliisilaitoksella

toimivan sosiaalityöntekijän toiminta-

126 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010

0 5 10 15 20

Kuntien lkm

mahdollisuuksia lasten ja nuorten päihteidenkäyttötapauksissa

ja perheväkivaltatilanteissa.

Poliisin näkyvä valvonta oli suunniteltua ja analysoituun

tietoon perustuvaa tietojohtoista poliisitoimintaa.

Toistuviin häiriöihin puututtiin niillä alueilla,

joihin analyysitieto antoi aihetta ja ottaen myös

resurssit huomioon. Häiriökäyttäytymisen vähentämiseksi

poliisi tehosti näkyvää valvontaa kaupunkien

ja kuntien keskustoissa muun muassa ravintoloiden

sulkemisaikana. Tunturikeskuksissa näkyvää

valvontaa tehostettiin sesonkiaikoina. Yleisesti häiriökäyttäytymisen

puuttumiskynnystä alennettiin.

Lähipoliisitoiminta ja koulupoliisitoiminta sekä

siihen liittyvä sidosryhmäyhteistyö vakiinnutettiin

osaksi poliisilaitoksen perustoimintoja. Lapin kouluille

nimettiin omat poliisiyhdyshenkilöt sekä koulupoliisit,

joiden tehtävänä on osallistua koulujen

kanssa tehtävään sidosryhmätyöhön ja vastata kouluille

osoitetusta laillisuuskasvatuksesta.

Mitä muutoksia kuntien

turvallisuussuunnittelussa on tapahtunut

vuoden 2009 tilanteeseen verrattuna?

Turvallisuuden ymmärtäminen osaksi hyvinvointia

oli merkittävin muutos monessa Lapin kunnassa.

Vuoden 2009 kuntien turvallisuussuunnittelutilanteeseen

verrattuna Lapissa tapahtui merkittävää edis-


tymistä. Pyrkimys harvaan asutun maaseudun arjen

turvallisuuden parantamiseen oli nähtävissä kaikkien

kuntien turvallisuussuunnitelmissa. Kuntien uusissa

turvallisuussuunnitelmissa otettiin ensimmäistä kertaa

kylien turvallisuus omaksi aiheekseen viidessä

kunnassa.

Tämä muutos lisäsi kuntien laaja-alaisen turvallisuustyön

vaikuttavuutta ja mahdollisuuksia sektorirajat

ylittävälle yhteistyölle. Kunnissa nähtiin myös

sisäisen turvallisuuden ohjelman tavoitteiden mukainen

ennaltaehkäisevä toiminta mahdollisuutena

vähentää kuntien menoja.

Kylien ja järjestöjen rooli kuntien turvallisuustyössä

vahvistui erityisesti kylien turvallisuussuunnittelua

kehittäneen Lapin ja Koillismaan yhteisen

kylätoiminnan kehittämishankkeen Taatusti

turvassa–huolehtiva kyläyhteisö myötä. Hankkeella

kehitettiin kunnan ja kylän turvallisuussuunnitelman

yhteensopivuutta ja käytännön toimintamalleja kunnan

ja kylien välisen turvallisuusyhteistyön tehostamiseksi.

Hankkeen painopisteenä on ihmisten pärjääminen

omalla asuinalueellaan mahdollisimman

pitkään.

Arviointiryhmä

Pelastusylitarkastaja Seppo Lehto, puhelin 0400 695 093,

seppo.lehto(at)avi.fi

Apulaispoliisipäällikkö Teijo Ojutkangas, Peräpohjolan

poliisilaitos, Tornion pääpoliisiasema

Ylikomisario Arto Pekkala, Lapin poliisilaitos,

Rovaniemen pääpoliisiasema

Tietolähteet

Pohjois-Suomen aluehallintoviraston kysely kunnille

paikallisen turvallisuussuunnittelun tilanteesta ja vaikuttavuudesta,

tammikuu 2011, Lapin vastausprosentti 33.

Aluehallintovirastojen keskeiset arviot peruspalvelujen

tilasta 2009. Helsinki, valtiovarainministeriö.

Valtionvarainministeriön julkaisuja 26/2010.

Aluehallintovirastojen keskeiset arviot peruspalvelujen

tilasta 2010. Oulu, Pohjois-Suomen aluehallintovirasto.

Pohjois-Suomen aluehallintoviraston julkaisuja 5/2011

(verkkojulkaisu).

Paikallisen turvallisuustyön kehittäminen. Helsinki,

sisäasiainministeriö. Sisäasiainministeriön julkaisuja

19/2006.

Turvallinen elämä jokaiselle, Sisäisen turvallisuuden

ohjelma. Helsinki, sisäasiainministeriö.

Sisäasiainministeriön julkaisuja 16/2008.

Turvallisuus harvaan asutuilla alueilla,

Tilanneraportti 2009. Helsinki, sisäasiainministeriö.

Sisäasiainministeriön julkaisuja 20/2009.

127


Kuva- ja taulukkoluettelo

Kuvat

Kuva 2.1.1. Lapin kunnat ja seutukunnat vuonna 2010.

Kuva 2.2.1. Väkiluvun muutos Lapin kunnissa vuodesta 2000 vuoteen 2010.

Kuva 2.2.2. Muuttotase Lapin kunnissa vuoden 2010 ennakkotiedon mukaan.

Kuva 2.2.3. Väestön ikärakenne Lapissa kunnittain ja koko maassa 31.12.2010.

Kuva 2.2.4. Lapin väestö neliökilometrin ruuduissa 31.12.2009 (tumma väri kuvaa suurta väestötiheyttä eli väestön

keskittymistä).

Kuva 2.4.1. Lapin läänin kuntien työttömyysasteet vuonna 2010.

Kuva 2.5.1. Opetustoimen nettokustannukset kunnittain Lapissa vuonna 2009.

Kuva 2.5.2. Sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset kunnittain Lapissa vuonna 2009.

Kuva 3.1.1. Valtion paikallisviranomaisten ja Kansaneläkelaitoksen palvelupisteet kunnittain Lapissa vuonna 2010.

Kuva 3.1.2. Enintään 20 km:n etäisyydellä valtion palvelupisteistä ja yhteispalvelupisteistä asuvien osuus Lapin

väestöstä vuosina 2002 ja 2010.

Kuva 4.1.1.1. Perheväkivaltatehtävien määrän muutos (%) kunnittain Lapissa vuosina 2008–2010.

Kuva 4.1.2.1. Hälytystehtävien toimintavalmiusajan muutos (min) kunnittain Lapissa vuosina 2008–2010.

Kuva 4.1.3.1. Rikoslakirikosten (pl. liikennerikokset) määrän muutos (%) kunnittain Lapissa vuosina 2008–2010.

Kuva 4.1.4.1. Enintään 20 kilometrin etäisyydellä poliisin toimipisteestä asuvien osuus (%) kunnan väestöstä Lapissa

vuonna 2010.

Kuva 4.2.1.1. Pelastustoimen valistuksen ja neuvonnan tavoitettavuus (%) pelastustoimen alueen asukasmäärästä

Lapissa vuonna 2010.

Kuva 4.2.1.2. Pelastustoimen järjestämien valistus- ja neuvontatilaisuuksien määrä (kpl) 1000 asukasta kohden

Lapissa vuonna 2010.

Kuva 4.2.1.3. Kerran vuodessa tarkastettavien kohteiden palotarkastusprosentti Lapissa vuonna 2010.

Kuva 4.2.2.1. Pelastustoimen hälytystehtävien määrän muutos (%) Lapissa vuonna 2010 verrattuna vuoteen 2009.

Määrissä ei ole huomioitu ensivastetehtäviä.

Kuva 4.2.2.2. Pelastustoimen hälytystehtävien lukumäärä (kpl) 1000 asukasta kohden Lapissa vuonna 2010. Määrissä

ei ole huomioitu ensivastetehtäviä.

Kuva 4.2.3.1. Lapin väestönsuojapaikat suhteessa asukaslukuun Lapissa vuonna 2010.

Kuva 5.1.1.1. 7–12-vuotiaiden perusopetuksen saavutettavuus Lapissa vuonna 2010.

Kuva 5.1.1.2. 13–15-vuotiaiden perusopetuksen saavutettavuus Lapissa vuonna 2010.

Kuva 5.1.2.1. Lukiokoulutuksen saavutettavuus kunnittain enintään10 kilometrin etäisyydellä lukiosta Lapissa vuonna

2010.

Kuva 5.1.2.2. Lukiokoulutuksen saavutettavuus kunnittain enintään 30 kilometrin etäisyydellä lukiosta Lapissa vuonna

2010.

Kuva 5.1.2.3. Ammatillisen koulutuksen saavutettavuus kunnittain enintään 10 kilometrin etäisyydellä opetuspisteestä

Lapissa vuonna 2010.

Kuva 5.1.2.4. Ammatillisen koulutuksen saavutettavuus kunnittain enintään 30 kilometrin etäisyydellä opetuspisteestä

Lapissa vuonna 2010.

Kuva 5.1.2.5. Ammatillisen koulutuksen saavutettavuus kunnittain vähintään kolmella koulutusalalla enintään 10

kilometrin etäisyydellä opetuspisteestä Lapissa vuonna 2010.

Kuva 5.1.2.6. Ammatillisen koulutuksen saavutettavuus kunnittain vähintään kolmella koulutusalalla enintään 30

kilometrin etäisyydellä opetuspisteestä Lapissa vuonna 2010.

128 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010


Kuva 5.1.2.7. Ammatillisen koulutuksen koulutustarjonta kunnittain Lapissa vuonna 2010.

Kuva 5.3.1.1. Syyt miksi kunnilla ei ollut virallisesti hyväksyttyä käyttövuorojen jakoperustetta Lapissa vuonna 2010.

Kuva 5.3.1.2. Käyttövuorojen jakamisesta päättävät tahot Lapissa ja koko maassa vuonna 2010.

Kuva 5.3.1.3. Käyttövuorojen jaon liikuntapoliittisia tavoitteita Lapissa ja koko maassa vuonna 2010.

Kuva 5.3.1.4. Liikuntapaikkojen käyttövuorojen jaossa huomioon otettavat tekijät liikuntapaikoittain Lapissa vuonna

2010.

Kuva 5.3.1.5. Liikuntapaikkojen käytön seurantatavat Lapissa vuonna 2010.

Kuva 5.3.1.6. Liikuntapaikkojen käyttövuorojen kysyntä Lapissa ja koko maassa vuonna 2010.

Kuva 8.1.1. Talous- ja velkaneuvonta-alueiden toimipaikat ja jonotusajat 31.12.2010, pv.

Kuva 8.2.1.1. Vesiviljelylaitosten tarkastusten toteutuminen Lapissa vuonna 2010.

Kuva 8.2.1.2. Lampaiden ja vuohien terveysvalvontaohjelmien toteutuminen Lapissa 2010.

Kuva 8.2.1.3. Eläinsuojelutarkastusten kattavuus ilmoituksenvaraisissa kohteissa Lapissa vuonna 2010.

Kuva 8.2.1.4. Eläinsuojelutarkastusten jälkivalvonnan loppuunsaattaminen Lapissa vuonna 2010.

Kuva 8.2.2.1. Nasevan toteutuminen Lapissa vuonna 2010.

Kuva 8.2.2.2. Eläinlääkäripäivystysalueet Lapissa vuonna 2010.

Kuva 8.3.1.1. Ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueiden YTA-lain vaatimusten täyttyminen vuonna 2010

sekä vuonna 2011 perustetut yhteistoiminta-alueet.

Kuva 9.1.1. Turvallisuussuunnitelmat teemoittain Lapin kunnissa vuonna 2010.

Taulukot

Taulukko 2.2.1. Lapin kuntien väkilukutietoja vuosina 2009−2020.

Taulukko 2.2.2. Väestön ikärakenne Lapissa ja koko maassa vuosina 2009−2010 ja ennuste vuosille 2015 ja 2020.

Taulukko 2.2.3. Taajama-asteen kehitys Lapissa 2000-luvulla.

Taulukko 2.3.1. Työpaikat (alueella työssäkäyvät) toimialan mukaan (%) Lapissa ja koko maassa vuonna 2008.

Taulukko 2.4.1. Lapin kuntien taloudellinen huoltosuhde (työvoiman ulkopuolella olevien ja työttömien määrä yhtä

työllistä kohden) 2008−2009 ja väestöllinen huoltosuhde (alle 15-vuotiaiden ja yli 64-vuotiaiden määrä

yhtä 15−64-vuotiasta kohden) vuosina 2008 ja 2009 sekä ennuste vuosille 2015 ja 2030.

Taulukko 2.5.1. Lapin kuntien taloustie toja.

Taulukko 3.1.1. Valtion paikallisviranomaisten ja Kansaneläkelaitoksen toimipaikkojen määrä Lapissa vuosina 2002 ja

2010.

Taulukko 4.1.1.1. Perheväkivaltatehtävien lukumäärä Lapissa ja koko maassa vuosina 2008–2010.

Taulukko 4.1.1.2. Perheväkivaltatehtävien lukumäärä 10 000 asukasta kohden Lapissa ja koko maassa vuosina 2008–

2010.

Taulukko 4.1.2.1. Kiireellisten ja viipymättä hoidettavien hälytystehtävien keskimääräinen toimintavalmiusaika (min)

Lapissa ja koko maassa vuosina 2008–2010.

Taulukko 4.1.2.2. Kiireellisten ja viipymättä hoidettavien hälytystehtävien lukumäärä Lapissa ja koko maassa vuosina

2008–2010.

Taulukko 4.1.2.3. Kiireellisten ja viipymättä hoidettavien hälytystehtävien lukumäärä 10 000 asukasta kohden Lapissa ja

koko maassa vuosina 2008–2010.

Taulukko 4.1.3.1. Rikoslakirikosten (pl.liikennerikokset) lukumäärä Lapissa ja koko maassa vuosina 2008–2010.

Taulukko 4.1.3.2. Rikoslakirikosten (pl.liikennerikokset) lukumäärä 10 000 asukasta kohden Lapissa ja koko maassa

vuosina 2008–2010.

129


Taulukko 4.1.3.3. Rikoslakirikosten (pl.liikennerikokset) tutkinta-aika (vrk) Lapissa ja koko maassa vuosina 2008–2010.

Taulukko 4.1.3.4. Rikoslakirikosten (pl.liikennerikokset) selvitysaste (%) Lapissa ja koko maassa vuosina 2008–2010.

Taulukko 4.2.2.1. Toimintavalmiusaikojen ylitykset riskialueittain Lapissa vuosina 2009–2010.

Taulukko 5.1.1.1. Viiden kilometrin etäisyydellä koulusta asuvien peruskouluikäisten osuus kunnittain ja seutukunnittain

Lapissa vuosina 2008, 2009 ja 2010.

Taulukko 5.1.1.2. Perusopetuksen luokkien 1–6 koulut oppilasmäärän mukaan Lapissa vuosina 2005–2010.

Taulukko 5.1.1.3. Perusopetuksen luokkien 7–9 ja 1–9 koulut oppilasmäärän mukaan Lapissa vuosina 2005–2010.

Taulukko 5.1.1.4. Lapin peruskouluikäisten määrä seutukunnittain vuonna 2010 ja ennuste vuosina 2015–2025.

Taulukko 5.1.1.5. Kuljetettavien oppilaiden koulumatkat Lapissa lukuvuonna 2010–2011 ja 2009–2010.

Taulukko 5.1.1.6. Lapin peruskoulujen kuljetusedun saavat oppilaat, joiden kuljetus- ja odotusaika ylittää lain salliman

ajan vuonna 2010.

Taulukko 5.1.2.1. Toisen asteen koulutuksen aloittava ikäluokka vuosina 2010–2020 (lkm) ja muutos (%) vuodesta 2010.

Taulukko 5.1.2.2. Lukiosta enintään 10, 30 tai yli 30 kilometrin etäisyydellä asuneiden 16-vuotiaiden osuus (%)

ikäluokasta Lapin seutukunnissa vuonna 2010 ja muutos (%-yksikköä) vuodesta 2007.

Taulukko 5.1.2.3. Ammatillisen oppilaitoksen opetuspisteestä enintään 10, 30 tai yli 30 kilometrin etäisyydellä asuneiden

16-vuotiaiden osuus (%) ikäluokasta Lapin seutukunnissa vuonna 2010 ja muutos (%-yksikköä)

vuodesta 2007.

Taulukko 5.1.2.4. Niiden 16-vuotiaiden osuudet (%) ikäluokasta, joille oli tarjolla vähintään kolmen koulutusalan

koulutusta enintään 10, 30 tai yli 30 kilometrin etäisyydellä ammatillisen oppilaitoksen opetuspisteestä

Lapin seutukunnissa vuonna 2010 ja muutos (%-yksikköä) vuodesta 2007.

Taulukko 5.1.2.5. Hakuvuonna ja aiemmin peruskoulun päättäneiden hakeminen ja sijoittuminen lukioon ja ammatilliseen

koulutukseen Lapissa vuosina 2008–2010.

Taulukko 5.1.2.6. Taulukko 7.1.2.6.) Lapin ulkopuolelle menneiden ja Lapin ulkopuolelta tulleiden opiskelijoiden osuus

(%) kaikista toisen asteen oppilaitoksissa opiskelleista Lapissa vuosina 2008–2010.

Taulukko 5.2.1.1. Nuorten kuulemisen tavat viranhaltijoiden ja nuorten vaikuttajaryhmien mukaan Lapin kunnissa vuonna

2010.

Taulukko 5.2.1.2. Lapin nuorten vaikuttajaryhmien toiminnan perusta vuonna 2010.

Taulukko 5.2.1.3. Nuorten osallistumis- ja kuulemismahdollisuuksien huomiointi Lapin kuntien säännöissä ja strategioissa

vuonna 2010.

Taulukko 5.2.1.4. Lapin kuntien tavat tiedottaa nuorille heitä koskevasta päätöksenteosta viranhaltijoiden ja nuorten

vaikuttajaryhmien mukaan vuonna 2010.

Taulukko 6.1.1. Lastensuojeluilmoitukset tekijän ja kuntatyypin mukaan Lapissa vuonna 2010.

Taulukko 6.1.2. Lastensuojelutarpeen selvityksen käsittelyaika kuntatyypin mukaan Lapissa vuonna 2010.

Taulukko 6.1.3. Lastensuojelutarpeen selvityksen organisointi ja aikarajojen toteutuminen Lapissa vuonna 2010.

Taulukko 6.1.4. Lastensuojelutarpeen selvityksen laajuus ja aikarajojen toteutuminen Lapissa vuonna 2010.

Taulukko 7.1.1. Vuoden 2010 aikana päättyneet ELY-keskusten siirtymäajan sopimusten vuorot.

Taulukko 8.1.1. Asiakkaiden jonotusajat Lapin alueella 31.12.2009 ja eri ajankohtina vuonna 2010.

Taulukko 8.1.2. Talous- ja neuvontayksiköiden puhelinneuvonta- ja ajanvarausaikojen jakaantuminen (%) Lapissa ja

koko maassa 31.12.2010.

Taulukko 8.1.3. Talous- ja velkaneuvonnan toimipisteet Suomessa alueittain vuonna 2009.

130 Lapin aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2010


Lapin aluehallintovirasto

Valtakatu 2

PL 8002, 96101 Rovaniemi

puh. 020 636 1010

www.avi.fi/lappi

131