FOLIUM CLASSICUM 70 / 12.9.2006 (pdf, 460 kt) - Helsinki.fi

helsinki.fi

FOLIUM CLASSICUM 70 / 12.9.2006 (pdf, 460 kt) - Helsinki.fi

FOLIUM

CLASSICUM

70 / 12.9.2006


2

Tässä numerossa:

Puheenjohtajan tervehdys

Nykylatinan sanakirja, Lexicon

Hodiernae Latinitatis

Humanistista tutkimusta netissä

Jatko-opiskelijoiden tutkimusaiheita,

osa 3

Uutta kirjallisuutta (kevät – syksy

2006)

KFY:n kirjapalkinnot

Anneli Luhtala 3

Tuomo Pekkanen ja Reijo

Pitkäranta

Kalle Korhonen 7

koonnut Matias Buchholz 16

” 18

Syksyn 2006 tapahtumia ” 19

Kannen kuva: Naksoslaisten sfinksi Delfoin museossa (Laura Patrikainen)

FOLIUM CLASSICUM, Klassillis-filologisen yhdistyksen jäsenlehti, ilmestyy kaksi kertaa vuodessa

lukukausien alussa sekä painetussa muodossa että sähköisesti yhdistyksen kotisivuilla. Päätoimittaja: dos.

Anneli Luhtala; toimitussihteeri: FM Matias Buchholz.

KLASSILLIS-FILOLOGINEN YHDISTYS (KFY) on tieteellinen seura, jonka tarkoitus on ”herättää

ja ylläpitää harrastusta antiikin kulttuuria kohtaan, edistää sitä koskevaa tieteellistä tutkimusta ja olla

yhdyssiteenä tämän alan tutkijain ja harrastajain kesken. Tätä varten yhdistys järjestää esitelmä- ja

keskustelutilaisuuksia, harjoittaa julkaisutoimintaa ja edistää muillakin samanlaatuisilla tavoilla antiikin

tutkimista tai tuntemista”.

TOIMIHENKILÖT. Yhdistyksen puheenjohtajana toimii dos. Anneli Luhtala (anneli.luhtala [ätmerkki]

helsinki.fi), varapuheenjohtajana dos. Antero Tammisto (antero.tammisto [ät-merkki]

ide.inet.fi) ja sihteerinä/rahastonhoitajana FM Matias Buchholz (matias.buchholz [ät-merkki]

helsinki.fi). Yhdistyksen postiosoite on Klassillisen filologian laitos, PL 4, 00014 Helsingin yliopisto.

YHDISTYKSEEN VOI LIITTYÄ maksamalla jäsenmaksun tilille Sampo 800014-70979064

(viitenumero 1009) ja lähettämällä osoitetietonsa sihteerille. Vuonna 2006 varsinainen jäsenmaksu on 20

euroa, opiskelijamaksu 5 euroa.

Yhdistyksen KOTISIVUT: www.helsinki.fi/hum/kla/kfy

3

9


Puheenjohtajan tervehdys

Anneli Luhtala

Syyskuu on taas tuonut mukanaan uudet ja

vanhat opiskelijat. Latinan pääaineopinnot

Helsingin yliopistossa aloittaa tänä vuonna

kymmenen opiskelijaa ja kreikan opinnot

kaksi (yhteinen kiintiömmehän on 12).

Nykyisen käytännön mukaisesti sisäänottoaineessa

on suoritettava vähintään perusopinnot,

joten sisäänotetut opiskelijat tulevat

tosiaan opiskelemaan laitoksellamme.

Aikaisemmin osallistuminen jonkin oppiaineen

pääsykokeeseen saattoi toimia vain

väylänä päästä opiskelemaan jotain aivan

muuta. Nykyinen käytäntö tuntuu tarkoituksenmukaisemmalta.

Latinan suosio muuna kuin pääaineena

on ilahduttavan tasaista. Yleisille alkeiskursseille

osallistuu vuosittain noin satakunta

vapaaehtoista opiskelijaa. Uudessa

tutkintojärjestelmässä pakollista latinan

alkeiden opiskelu on humanistisessa tiedekunnassa

enää vain espanjan opiskelijoille.

Uudet professorit

Suomen Rooman Instituutin johtajana

ollessaan Mika Kajava nimitettiin Helsingin

yliopiston Kreikan kielen ja kirjallisuuden

professoriksi. Kajava on nyt palannut

Roomasta hoitamaan professorin virkaansa

ja pitää virkaanastujaisluennon 22.11.

(tarkempi aika ilmoitetaan myöhemmin).

Tervetuloa takaisin ja onnea ja menestystä

oppiaineelle! Seuraavassa numerossa

saammekin jo onnitella uutta Klassillisen

filologian professoria Turun yliopistossa.

Hyvää alkanutta lämmintä ja kaunista

syksyä kaikille jäsenille!

Nykylatinan sanakirja, Lexicon Hodiernae Latinitatis

Tuomo Pekkasen ja Reijo Pitkärannan ”Nykylatinan sanakirja suomi-latina-suomi, Lexicon Hodiernae

Latinitatis Finno-Latino-Finnicum” (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1034) julkistettiin

19.1.2006. Julkistamistilaisuudessa pitämissään alustuksissa tekijät eivät kerro ainoastaan sanakirjan

taustoista, vaan valottavat myös nykylatinan asemaa Suomessa yleisemmin sekä selostavat latinalaisten

uudissanojen luomisessa käytettyjä periaatteita. Folium Classicum tarjoaa tässä alustukset niidenkin

luettaviksi, jotka eivät itse voineet olla tilaisuudessa paikalla.

Tuomo Pekkanen

Nykylatinan sanakirja on saanut alkunsa

Suomen Yleisradion latinankielisistä uutisista

(Nuntii Latini). SKS on julkaissut

uutistekstit kymmenen vuoden ajalta

viidessä volyymissä: Nuntii Latini I–V,

1992–1999. Näiden yhteinen laajuus on

1331 sivua. Kussakin osassa on latinalaissuomalais-englantilainen

sanasto, johon

sisältyvät ne uutisissa käytetyt sanat, joita ei

ole Suomessa aikaisemmin julkaistuissa

sanakirjoissa. Sen jälkeen kun uutiset

vuonna 1998 tulivat internetiin, ei tekstejä

eikä sanastoja enää ole julkaistu kirjoina.

Uutissanaston julkaiseminen erillisenä

sanakirjana oli 1990-luvulta lähtien suunnitelmana,

joka nyt on toteutunut. Uutisia

toimitetaan edelleen, ja melkein joka viikko

tulee käyttöön uusia latinan ilmaisuja.

3


4

Viime viikkoina keskeinen uutisaihe on

ollut lintuinfluenssa, grippa aviaria eli morbus

aviarius, jonka aiheuttaa virus H5N1.

Voinee liioittelematta sanoa, että

latinasta on modernien tiedotusvälineiden

avulla tullut viime vuosikymmeninä

kansainvälisempi kuin koskaan ennen yli

2500 vuotta jatkuneen historiansa aikana.

Antiikin latinankielinen kirjallisuus ja

huomattava osa keskiaikaisista teksteistä on

luettavissa internetissä osoitteessa

(http://www.thelatinlibrary.com). Eri maiden

latinistit toimivat yhteistyössä latinankielisissä

yhdistyksissä, seminaareissa,

kokouksissa ja kongresseissa sekä etenkin

sähköpostin välityksellä. YLEn Nuntii

Latini -sivuihin sisältyy kirjeenvaihtoosasto,

Colloquia Latina, jolla on käyty

latinaksi vilkasta mielipiteenvaihtoa erilaisista,

etenkin latinan kieleen ja kulttuurin

liittyvistä asioista. Osastoon oli 17.1.2006

mennessä lähetetty 4.210 kirjoitusta, joista

suosituimmalla oli ollut 17.848 lukijaa.

YLEn Nuntii Latini tunnetaan kautta

maailman, sillä palautepostia on saatu

kaikilta mantereilta lähes sadasta eri maasta.

Hakukone Googlen latinankieliset sivut

antavat (19.1.) Nuntii Latini -haussa 92.700

linkkiä. Mukana näissä ovat paitsi YLEn

Nuntii Latini myös Bremenin radion ja

Vatikaanin samannimiset lähetykset.

Edelliset ovat pääasiassa paikallisuutisia ja

niitä toimitetaan vain kerran kuussa,

jälkimmäiset sisältävät uskonnollisia, katolista

kirkkoa koskevia asioita. Suurin osa

mainituista 92.700 linkistä koskee YLEn

lähetyksiä.

Roomalainen kirjailija Petronius

mainitsee Trimalkion pidoissa (46,6)

opettajan, joka opetti enemmän kuin tiesi,

plus docebat quam sciebat. Viime vuosikymmeninä

on latinan opetuksessa yhä

enemmän korostettu sitä, että latinaakaan ei

voi kunnolla opettaa eikä oppia, ellei sitä

lukemisen ja kääntämisen lisäksi myös

puhuta, kuunnella ja kirjoiteta. Tämä on

lisännyt Yleisradion latinankielisten lähe-

tysten suosiota maailmalla. Tiedämme, että

ne ovat latinan oppimateriaalina useiden

maiden kouluissa ja yliopistoissa ja niihin

laaditaan tuoreeltaan kommentaareja,

sanastoja ja ajankohtaista kuvitusta. Esim.

15.1.2006 lähetetyt uutiset ovat jo ehtineet

saada perusteelliset kommentaarinsa ja

hienon kuvituksen Frankfurt am Mainissa

sijaitsevan Heinrich-von-Gagern-Gymnasiumin

nettisivuilla (http://www.hvgg.de).

Vuoden 1999 jälkipuoliskolla, kun

Suomi oli Euroopan unionin puheenjohtajana,

latinankielisten uutisten

toimittajat julkaisivat Ulkoministeriön

toimeksiannosta latinankielisiä viikkokatsauksia

(Conspectus rerum Latinus), jotka

ovat edelleen luettavissa internetissä

(http://presidency.finland.fi/news.html).

Nykylatinan sanakirjassa on mukana näihin

katsauksiin sisältyvää uutta sanastoa. Kun

Suomesta tulee kuluvan vuoden jälkipuoliskolla

toistamiseen EU:n puheenjohtaja,

latinakielisiä viikkokatsauksia

jatketaan.

Yksinomaan antiikin kirjallisissa

lähteissä tavataan 92.052 latinan sanaa.

Näihin on lisättävä myöhempinä vuosisatoina

eri tavoin latinaan syntyneet uudet

sanat, joiden määrää kukaan ei ole voinut

laskea. Siksi mikään sanakirja ei voi olla

täydellinen, vaan aina on kyse valikoimasta,

jonka tekijät ovat oman harkintansa ja

tarkoitusperiensä mukaan laatineet.

Kun Nykylatinan sanakirja, Lexicon

Hodiernae Latinitatis, julkaistaan tänään

tammikuun 19. päivänä, Pyhän Henrikin

muistopäivänä, on samalla muistettava, että

teos jatkaa Pyhän Henrikin aikana

maassamme alkanutta latinankielistä

kulttuuriperinnettä. SKS julkaisi viime

vuonna (2005) Tuomas Heikkilän perusteellisen

tutkimuksen latinankielisestä

Pyhän Henrikin legendasta, joka on

Suomen vanhin säilynyt kirjallinen teksti.

Toissavuonna (2004) ilmestyi SKS:n

toimittamana Reijo Pitkärannan teos

Suomen kirkkojen latina, äskettäin (SKST


1043) uusi nelikielinen editio Daniel

Jusleniuksen latinankielisestä opinnäytteestä

Aboa vetus et nova, Vanha ja uusi Turku.

Olemme kiitollisia siitä, että SKS on

julkaisutoiminnassaan pieteetillä vaalinut

maamme latinalaista perinnettä.

Reijo Pitkäranta

Uudella Nykylatinan sanakirjalla (Lexicon

hodiernae Latinitatis) on siinä mielessä

erikoissanakirjan luonne, että siitä puuttuvat

kaikkein tavallisimmat suomen kielen

hakusanat. Syynä on se, että ne on jo

käsitelty muutama vuosi sitten laaditussa

Suomi-latina-suomi -sanakirjassa (WSOY),

johon sisältyy 17.000 suomen kielen

perussanaa. Oli alusta alkaen selvää, ettei

näitä kannattanut Nykylatinan sanakirjassa

enää toistaa, vaan tarkoitus oli ottaa

mukaan kymmenisen tuhatta uutta sanaa.

Kun tämä aie on nyt toteutunut, lopputulos

on se, että kumpaakin sanakirjaa yhdessä

käyttämällä löytää latinankielisen vastineen

noin 27.000 suomen sanalle. Sanastoa on

otettu kaikkiaan noin 50 erikoisalalta, kuten

kirjan alussa olevasta lyhenneluettelosta käy

ilmi. Tämä lisää aineiston monipuolisuutta.

Toisaalta erikoissanastoa ei ole liikaa, koska

kyseessä on yleissanakirja, johon on

sisällytetty tavallisimpia esimerkkejä eri

aloilta.

Monille nykykielen ilmaisuille löytyy

vastine antiikin latinasta: piirtokirjoituksissa

tavattu tatula (CIL IX,1666) on diminutiivimuoto

sanasta tata ’isä’, joten sitä on

käytetty Nykylatinan sanakirjassa lasten

kieleen kuuluvan ’isukki’-sanan vastineena.

Samaa päätettä voi soveltaa erilaisiin ’leikki’

-alkuisiin sanoihin. Niinpä ’leikkimökki’sanan

vastineeksi on valittu domuncula, joka

tavataan Vitruviuksella (6,7,4) merkityksessä

’pieni talo’. Sitten pari toisenlaista

esimerkkiä: termi ’edustustila’ vaikuttaa

kovin modernilta, mutta sitä vastaa

myöhäislatinassa käytetty salutatorium

(Cassiod. hist. 9,30) ’paikka, jossa vaihde-

taan tervehdyksiä’. ’Makupalat’ on latinaksi

ablegmina (Paul.Fest. 21,7): sana tarkoittaa

oikeastaan valittuja paloja, sillä kyse on

niistä uhrieläinten osista, joita pidettiin

parhaina uhraamista varten.

Latinankielinen terminologia on

yleistä mm. oikeustieteessä, lääketieteessä ja

luonnontieteissä kuten eläinten ja kasvien

tieteellisissä nimissä. Silti näitä usein varsin

tarpeellisia termejä ei tahdo löytyä latinan

sanakirjoista, koska nämä ovat perinteisesti

keskittyneet vain antiikin ajan latinaan.

Nykylatinan sanakirjassa tätä puutetta on

sikäli korjattu, että myös noiden alojen

sanastoa on otettu jonkin verran mukaan.

Oikeustieteen alan sanasto (n. 250 sanaa)

on valittu yhteistyössä oikeuslingvistiikan

professori Heikki Mattilan kanssa, jonka

asiantuntemusta olemme voineet käyttää

hyväksemme. Kolme esimerkkiä: ’perintövero’

tributum pro hereditate, ’tuottamus’ culpa,

’vastakanne’ reconventio.

Kansalaisten mielestä latina on nimenomaan

lääkäreiden kieli, koska potilaat

näkevät sitä resepteissä ja diagnooseissa.

Niinpä on paikallaan, että uuteen sanakirjaan

on sisällytetty jonkin verran myös

tavallisia lääketieteen ilmaisuja. Tässähän

nimenomaan latina-suomi -osasto voi olla

monille sanakirjan käyttäjille hyödyllisempi

heidän etsiessään suomenkielistä nimeä

latinankieliselle sairaudelleen. Kirjasta löytyy

mm. ’keuhkoputkentulehdus’ bronchitis,

’nivelreuma’ arthritis rheumatica, ’paniikkikohtaus’

casus panicus. Selvää kuitenkin on,

että lääketieteen terminologia on niin

moninaista ja erikoistunutta, että se vaatii

oman erikoissanakirjansa.

Kasvien nimien kohdalla periaatteena

on ollut, että huomioon otetaan vain

kasvisukuja, mutta ei lajinimiä. Niinpä

mukana on esim. ’nätkelmä’ lathyrus, mutta

ei ’niittynätkelmä’. Toisaalta kasvupaikkaa

tarkoittavat lajinimien merkitykset esitetään

omina hakusanoinaan: ’niityllä kasvava’

pratensis, ’metsässä kasvava’ silvestris,

’pellolla kasvava’ arvensis. Linnuista mukana

5


6

on mm. ’kuhankeittäjä’ oriolus, ’leppälintu’

phoenicurus ja ’töyhtöhyyppä’ vanellus.

Uutuuden viehätystä kirjaan on

haluttu lisätä ottamalla mukaan valikoima

ns. vuoden sanoja. Uusimmat esimerkit

ovat vuosilta 2004–2005. Yksi näistä on

Euroopan yliopistojen viimeisimmän tutkinnonuudistuksen

luoma termi ’opintopiste’,

jonka vastineeksi on annettu punctum

studiorum. Neologismeihin kuuluu myös

ilmaus ’monivärjäys’, jolla tarkoitetaan

hiusten värjäämistä samalla kertaa useammalla

värillä. Tämä on latinaksi tinctura

capillorum multicolor (kaikki sanat ovat

ennestään tuttuja, mutta niiden kombinaatio

on uusi). Uudissana ’petoturismi’

tarkoittaa matkailua, jonka aikana on

mahdollisuus tarkkailla suurpetoja. Ilmaisu

on käännetty yhdyssanalla ferispicium

(’petojen tarkkailu’), jonka analogiamallina

on käytetty latinan vanhaa sanaa auspicium <

avispicium ’lintujen tarkkailu’.

Sanakirjan viimeinen osa koostuu

maantieteellisistä nimistä, joita on tuhatkunta

alkaen Aachenista ja päättyen

Öölantiin. Minulta kysyttiin taannoin

slavistien maailmankongressin pitopaikan

Ljubljanan latinankielistä nimeä, se kun piti

painaa kongressiohjelmaan. Nyt tämänkin

nimen (Labacum) voi katsoa uudesta

sanakirjasta tarvitsematta kysellä keneltäkään

mitään. Maiden, kaupunkien, jokien ja

vuorten nimiä on poimittu kaikilta mantereilta

maan ääriin saakka.

Mihin Nykylatinan sanakirjaa sitten

tarvitaan? Tähän voisi vastata, että sitä

tarvitaan vastaamaan ympäröivän yhteiskunnan

haasteisiin. Hiljattain kolmen

päivän aikana tiedusteltiin kolmen suomenkielisen

ilmaisun latinankielistä vastinetta.

Ensimmäinen kysymys tuli Valkealasta:

latinaksi piti ilmaista ’Nuorten nikkarointityöpaja’,

jotta latinankielinen teksti

voitaisiin kaivertaa juhlallisesti tuon

verstaan kylttiin. Ainekset vastaukseen

Officina iuvenum lignaria löytyivät aiemmista

sanakirjoista. Toinen kysymys koski sanaa

’hitti’. Tämän vastine melodia popularis

esiintyy nyt ilmestyneessä Nykylatinan

sanakirjassa. Kolmas sana, jota samassa

yhteydessä kysyttiin, oli ’DVD-levy’. Sen

latinankielinen vastine voisi olla discus

versatilis digitalis, joskaan tätä ei löydy vielä

mistään latinan sanakirjasta. Esimerkki

osoittaa, että uusia sanoja syntyy koko ajan,

ja ne kaikki ovat ilmaistavissa myös

latinaksi.

Valtioneuvoston kanslian aloitteesta internetissä

julkaistaan Suomen EU-puheenjohtajakauden

aikana 2006 viikoittain latinankieliset verkkouutiset

Conspectus rerum Latinus, joissa käsitellään

puheenjohtajakauteen liittyviä asioita. Tekstit

löytyvät osoitteesta http://www.eu2006.fi. Ensimmäiset

kaksi viikkokatsausta ilmestyivät heinäkuussa.

Lähetykset jatkuvat keskiviikosta 6.9.2006

alkaen joka viikko joulukuun loppuun toimittajina

Tuomo Pekkanen ja Reijo Pitkäranta.


Humanistista tutkimusta netissä *

Kalle Korhonen

Tietoverkon myötä tietotekniikkaa hyödyntävän

humanistisen tutkimuksen mahdollisuudet

ovat aidosti parantumassa, ja teknologiaan

usein liittyneestä epärealistisesta

hypetyksestä ollaan pääsemässä eroon.

Lisäksi tutkijat ovat oppineet käyttämään

hyödyksi verkkotieteen rahavirtoja.

Britit e-tieteilevät

Iso-Britanniassa tilannetta parantaa Arts

and Humanities Research Council (AHRC),

joka perustettiin 2004. Se on rahoittajaorganisaatio,

joka jakaa vuosittain apurahoina

n. 150 milj. euroa. Viime vuosina

AHRC on lisännyt yhteistyötä insinööritieteiden

ja fysikaalisten tieteiden tutkimusneuvoston

kanssa (Engineering and

Physical Sciences Research Council,

EPSRC). Lisäksi mukana kuvioissa on

tärkeä tietoteknisen infrastruktuurin rahoittaja,

JISC (Joint Information Systems

Committee) – AHRC itse ei rahoita

infrastruktuuria.

Pitkänimisten organisaatioiden yhteistyöstä

on aivan konkreettista hyötyä. Juuri

nyt on käynnissä haku, jolla humanististen

alojen e-tiede-projektit (e-science) voivat

hankkia rahoitusta. 1 Kyse on siitä, että

yhteistyötä ja aineistoja jaetaan tietoverkon

kautta (näin muodostuu aineistojen kehikko,

eli grid). Projektien täytyy joko kehittää

uusia välineitä humanistisen tutkimuksen

käyttöön, tai saada aikaan merkittäviä

tutkimustuloksia käyttämällä e-tiede-tekno-

* Verkko-osoitteiden toimivuus on testattu

5.9.2006.

1 National e-Science programme for Arts and

Humanities Research, hakuilmoitus: http://www.

ahrc.ac.uk/news/news_pr/2006/national_e-scien

ce_programme_for_arts_humanities_research.asp.

UK e-Science Programme: http://www.rcuk.ac.uk

/escience.

logiaa.

Jos tämä kuulostaa pahalta, se johtuu

siitä, että hyviä termejä ei vielä suomeksi

ole. Mainitut asiathan ovat aivan todellisia –

näin toimitaan jo ainakin monissa luonnontieteissä.

Uusien rahoitusmuotojen avulla

yritetään myös luoda parempaa yhteisöllisyyttä

eri projektien välille. Hankkeista

kun ei aina kerrota edes saman alan tutkijoille.

Ongelmana on lisäksi se, että erilaiset

tietokannat eivät keskustele keskenään –

tyypillinen aineisto on multimediatietokanta.

Siksi kehitetään mahdollisuuksia

integroida eri projekteissa luotua dataa.

Kaikille meistä ovat myös tuttuja projektit,

jotka lyhytaikaisen rahoituksen vuoksi ovat

jääneet nettiin jotenkin vajavaisina roikkumaan.

Projekteja halutaan nyt tukea

paremmin, ettei näin kävisi. Ja muutenkin

AHRC:n ja EPSRC:n yhteistyö yrittää

yllyttää humanisteja ja tietokonetieteilijöitä

yhteistyöhön.

AHRC ja EPSRC ovat jo alkaneet

tukea yhdessä eräitä projekteja. Käynnistymässä

olevista antiikin dokumenttien

tutkimuksen kannalta erityisen kiinnostavalta

vaikuttaa Charles Crowtherin johdolla

toteutettava projekti A virtual workspace for

the study of ancient documents. 2 Siinä kehitetään

antiikin dokumenttien tutkijalle sopivaa

työtilaa verkkoon. Myös hankehakemukseen

kannattaa tutustua. 3 Entä mikä on The

Hunt for Submarines in Classical Art? 4

Suomessa ei ole samanlaisia organisaatioita,

mutta lähtisivätköhän esimerkiksi

Kulttuurirahasto ja TEKES samanlaiseen

yhteistyöhön? Akatemiakin on jakanut yli-

2

http://bvreh.humanities.ox.ac.uk/news/e-

Science_Demonstrator

3

http://bvreh.humanities.ox.ac.uk/files/EPSRC_

Proposal_web.doc

4

http://ahds.ac.uk/visualarts/projects/submarines

7


opistoille infrastruktuurirahoitusta. Virtuaaliseen

tutkimusympäristöön liittyy myös

Helsingin yliopistossa vuonna 2007 OPM:n

rahoituksella käynnistyvä suurehko projekti

työnimeltään “Tieteellisten aineistojen

verkkopalvelu”, joka on keskustakampuksen

tiedekuntien yhteinen. Se käsittää sekä

tutkimusaineistojen digitointia ja verkkokäyttöä

että avoimen tieteellisen julkaisutoiminnan

tukemista. Lisätietoja projektista

saa tämän jutun kirjoittajalta.

Digitaaliset editiot

Papyrologiseen ja epigraafiseen editointityöhön

digitaalisessa ympäristössä ollaan

kehittämässä uusia menetelmiä. Tämän

kirjoittaja on mukana EpiDoc-kehitystyössä,

jolla luodaan kestävämpiä menetelmiä

kivipuolelle. EpiDoc perustuu TEI:n

(Text Encoding Initiative) piirissä luotuun

xml-koodaukseen. 5 HY:n klassillisen filologian

laitokselle, joka ei ole lainkaan

merkityksetön antiikin dokumenttien julkaisemisen

keskus, uusiin digitaalisiin editointimenetelmiin

perehtymisestä olisi varmasti

hyötyä – näin pääsee myös vaikuttamaan

niiden kehitykseen.

Yhdysvalloissa National Endowment

for the Humanities (NEH) on myös äskettäin

ilmoittanut, että se alkaa suosia TEIpohjaisia

editiohankkeita. 6 Asiasta Stoablogissa

kertonut Ross Scaife ilmoitti samana

päivänä, että NEH ryhtyy rahoittamaan

EDUCE-projektia (Enhanced Digital Unwrapping

for Conservation and Exploration),

jossa pyritään siirtämään digitaaliseen

muotoon hauraita tekstejä, esimerkiksi

papyrusrullia. 7

Näistä ja muista projekteista saa tietoa

myös Digital Classicist -nettisivuilta. 8 Digi-

5

http://epidoc.sourceforge.net; http://www.teic.org.

6

Ross Scaife, Stoa-blogi 29.8.2006, http://www.

stoa.org/?p=471.

7

http://www.stoa.org/?p=470

8

http://www.digitalclassicist.org

8

tal Classicist perusti kesällä wikin, johon

tutkijat voivat tallentaa tietoa omista projekteistaan.

9 Siellä on myös mm. apuvälineitä

Unicode-konversioon. Toinen hyödyllinen

uudehko wiki on Perseus Development

wiki. 10 Wikit ovat yksi tapa, jolla

tutkijat ja opettajat voivat ottaa netin hyötykäyttöön.

9 http://digitalclassicist.xwiki.com

10 http://devwiki.perseus.tufts.edu/wiki/Main_Page


Jatko-opiskelijoiden tutkimusaiheita, osa 3

Naisen puheen representaatiot kreikkalaisen

ja roomalaisen kirjallisuuden

anekdoottikertomuksissa (Tiina Hiekkalinna,

Klassilliset kielet ja antiikin

kulttuuri, Turun yliopisto)

Jatko-opintoni olen aloittanut Turun yliopistossa

vuonna 2004. Väitöskirjatutkimukseni

aiheena ovat erilaiset naisen

puheen representaatiot (miesten kirjoittamissa)

antiikin kirjallisuuden anekdoottikertomuksissa.

Tutkimuksen kohteena ovat

ne kreikan- ja latinankieliset anekdoottikertomukset,

joissa on jokin naisen lausuma

repliikki tai joissa kuvataan muuten

anekdootin kohteena olevan naisen

puhetta.

Tutkimukseni tarkoituksena on

(1) kerätä naisten puhetta kuvaavien

anekdoottikertomusten kokoelma;

(2) suorittaa vielä toistaiseksi tähän

tarkoitukseen hyödyntämättömän materiaalin

pohjalta analyysi naisen puheen

representaatioista antiikin kirjallisuudessa

(tutkimuksena naisen puheesta se liittyy

tällä hetkellä pinnalla olevaan antiikin

naisen asemaa ja sukupuolen sosiaalisen

muotoutumisen problematiikkaa käsittelevään

tutkimussuuntaukseen);

(3) nostaa esiin anekdoottikertomukset

antiikin kirjallisuuden olennaisena

osana sekä huomioida niiden rooli mielikuvien

välittäjänä.

Erilaiset anekdootit olivat tärkeä osa

antiikin kirjallista ja suullista kulttuuria, ja

niitä esiintyy sekä kreikan- että latinankielisessä

kirjallisuudessa. Anekdoottikertomuksella

tarkoitan mitä tahansa lyhyttä

kertomusta, joka erottuu erilliseksi tarinaksi

tekstin tai puheen seassa. Anekdoottien

tarkoituksena oli usein sekä selventää

puheena olevaa asiaa että toimia sille

argumenttina. Anekdoottikertomuksia löytyy

viimeistään Kreikan klassisen kauden

kirjallisuudesta lähtien, ja niiden suosio

jatkui tämän jälkeen läpi antiikin aina

uudelle ajalle asti. Viimeistään 100-luvulle

eKr. tultaessa ne olivat vakiinnuttaneet

paikkansa myös tärkeänä osana retoriikan

opintojen progymnasmata-harjoituksia. Kirjailijoista

anekdootteja kokosivat tai käyttivät

runsaasti esimerkiksi Valerius Maximus ja

Quintilianus ensimmäisellä vuosisadalla

jKr. sekä Plutarkhos, Aulus Gellius,

Diogenes Laertios, Lukianos, Athenaios,

Filostratos ja Aelianus toisella ja kolmannella

vuosisadalla.

Naisen puhetta omana ilmiönään on

tutkittu kunnolla oikeastaan vasta 1970luvulta

lähtien, vaikka jo antiikin aikana

esimerkiksi Aristoteles ja Cicero kirjoittivat

naisen puheen eroavan miesten puheesta

sekä sisällöltään että äänenkäytöltään. Jälkiä

antiikin naisen puheesta on etsitty käyttäen

tutkimusmetodina erityisesti sosiolingvististä

lähestymistapaa, jossa kiinnitetään

huomiota lähinnä kielen sisällöllisiin ominaisuuksiin

yhdistäen ne puhujan sosiaaliseen

kontekstiin. Muita käytössä olevia

metodeja ovat erilaiset diskurssianalyysit

sekä vertaileva etnografinen tutkimus, jossa

on keskitytty tutkimaan erilaisia verbaaligenrejä

ja niiden esiintymistä. Itse pyrin

tutkimuksessani mahdollisuuksien mukaan

hyödyntämään kaikkia näitä metodeja.

Viimeaikainen antiikin naisen puheen

tutkimus on löytänyt hedelmällistä materiaalia

erityisesti kreikkalaisesta draamasta.

Anekdoottikertomuksia ei tähän tutkimukseen

ole toistaiseksi käytetty. Ne ovat

kuitenkin oivallista lähdemateriaalia oman

erityislaatunsa ansiosta. Samaa anekdoottia

saatettiin siirtää intertekstuaalisesti eteenpäin

useita vuosisatoja melko muuttumattomana,

jolloin sen sisältämä kuvaus

naisen puheesta siirsi myös sen konseptualisoinnin

sellaisenaan seuraaville lukijapolville.

Anekdoottitutkimus, jonka kulta-

9


aikaa on tähän mennessä ollut 1800-luvun

loppu, onkin viime aikoina kokenut

jonkinlaisen uuden kukoistuksen nimenomaan

reseptiotutkimuksen osana.

Keräämäni anekdoottikertomukset

tulen esittämään jaoteltuina sen mukaan,

missä tilanteessa ja missä ympäristössä

naisen puhe esitetään (siis eräänlainen

sosiolingvistinen lajittelu). Tulen tutkimaan

naisten puhetta näissä anekdooteissa

ensinnäkin puhtaasti kielellisistä lähtökohdista

pyrkien löytämään eroja miesten

puheeseen sen leksikaalisista ja morfologisista

piirteistä. Toiseksi pyrin sosiolingvistisistä

lähtökohdista erottelemaan

erilaisia puhetta luonnehtivia piirteitä kuten

huudahduksia, kohteliaita ilmaisuja,

puhuttelusanoja tai käskymuotoja, jotka

liitetään naisten puheeseen. Kolmanneksi

tulen erilaisia diskurssianalyyseja käyttäen

etsimään ne tilanteet, joissa naisen puhetta

pidettiin sopivana, epäsopivana, moraalittomana

jne. Myös antropologiset ja etnografiset

metodit tulevat kyseeseen varsinkin

eri verbaaligenrejen analysoinnissa. Mielenkiintoinen

kysymys on esimerkiksi se,

millaisia suullisia genrejä käytetään kirjoitetussa

tekstissä keinona kuvata naisille

tyypillisiä tai epätyypillisiä puhetyyppejä.

Prokloksen teurgian teoria (Tuomo

Lankila, Historian laitos, Helsingin

yliopisto)

Tutkin Prokloksen teoriaa teurgiasta.

Toisen vuosisadan uudissana teurgia viittasi

– poleemisesti? – teologiaan (jumalapuhe –

jumalateot). Myöhäisantiikin uskonnollisena

käytäntönä teurgia pyrki sielun ”vaunun”

ns. pneumaattisen ruumiin vahvistamiseen,

sielun puhdistamiseen ja sen saattamiseen

yhteyteen jumaluuden kanssa. Teurgiset

rituaalit koostuivat ”sanoin ilmaisemattomista

teoista”, joissa käytettiin materiaalisia

välikappaleita – kiviä, yrttejä,

10

manauksia – jumalallisten voimien salaisina

symboleina.

Perinteisen tulkinnan mukaan Plotinos

edusti ”helleenistä” intellektuaalista

mystisismiä. Sen vastakohtana Prokloksen

kaltaiset ”hieraatikot” avasivat ovet

orientaaliselle irrationalismille. ”... (m)ikä

Plotinokselle oli kokemuksen elävä ilmaisu

näyttää hänelle olevan kirjallista perinnettä”

(E. R. Dodds). ”Plotinos on mystikko,

mutta Proklos näyttää tuntevan vain mystiikan

teorian” (J. M. Rist). Tämän kritiikin

mukaan plotinolaisen rationalismin jättäneet

irrationalistit syyllistyvätkin paradoksaalisesti

ultrarationalismiin yrittäessään

selittää ekstaattiseen henosiksen taustalla

toimivat periaatteet.

Viime vuosikymmenien Proklosrenessanssissa

myös hänen suhdettaan

teurgiaan on arvioitu ymmärtävämmin.

Usein on kuitenkin vain Proklos ”pelastettu”

erottamalla hänen katsomuksissaan

oletettu henkistyneempi Plotinoksen mystisismille

sukua oleva ”korkeampi teurgia” ja

magiaa muistuttava ”alempi” kaldealainen

teurgia (A. Sheppard). Proklos olisi siis

teurgian kannattaja vain näennäisesti ja

”oikeasti” täysiverinen Plotinoksen seuraaja.

Tämän tulkinnan kuva Plotinoksen ja

Prokloksen suhteesta uusplatonistisessa

liikkeessä ei ehkä ole täsmällinen. Tämänhetkisen

tutkimusaihetta koskevan ymmärrykseni

perusteella puolustan teesiä Prokloksen

teurgiaa koskevien näkemysten

huomattavasta koherenssista ja yhtenäisyydestä.

Lähtökohtani on tautologinen: ylijärjellinen

on ylijärjellistä. Sen vuoksi sitä

koskevien näkemysten arvoperusteinen

hierarkisointi on turhaa. Sen sijaan M. P.

Lowryn vanhaa valtavirtaa vastaan esittämä

kanta on mielestäni erittäin perusteltu:

”Jamblikhos ja Proklos työstivät ainoastaan

esiin yhtä puolta Plotinoksen filosofiassa,

joka oli hänellä jäänyt implisiittiseksi ... että

nämä filosofit eivät sivuuttaneet ristiriitaa

mystisen yhtymisen ja sen selityksen kanssa


[Plotinoksen järjestelmässä], on tuskin

puute heidän ajattelussaan”.

Jamblikhos ja Proklos pyrkivät pelastamaan

Plotinoksen filosofisen tavoitteen

ratkaisemalla Plotinoksen järjestelmän sisäiset

ristiriidat ja korvaamaan (mielestään)

erityisesti virheellisen Plotinoksen sieluteorian

(mielestään) paremmalla teurgisella

teorialla. Heidän versionsa merkitsi ehkä

uusplatonismin sisäisin kriteerein kehittyneempää

versiota filosofiasta kuin Plotinoksen

alkuperäinen.

Työtäni ohjaa näkemys, jonka mukaan

Proklokselle teurgisessa traditiossa ei ollut

ensisijaista spesifi kaldealainen rituaali, vaan

oppi tunnusmerkeistä. Harmonisoimalla

Kaldean oraakkelien inspiroiman tunnusmerkkiteoriansa

Syrianoksen ”tieteelliseen

teologiaan” – oppi henadeista (henadologia)

– ja teoriaansa sielun ylijärjellisen

tiedostamisen välineistä – (”järjen ja koko

sielun kukka”) – Proklos kykeni selittämään

sekä teurgien rituaalit että Plotinoksen

mystisen kokemuksen samojen periaatteiden

mukaan. Proklokselle kaikessa

entusiastisessa toiminnassa ilmenevät

teurgiset voimat. Prokloksen järjestelmässä

tunnusmerkkioppi ja teoria sielun ylijärjellisistä

voimista ovat luettavissa

toistensa selityksenä. Molemmat perustuvat

henadologiaan ja Prokloksen tärkeimpiin

todellisuutta kauttaaltaan läpäiseviin periaatteisiin

– (”kaikki kaikessa, mutta oikealla

tavalla” ja nykytutkijoiden sanoin kausaation

sirkulaariseen teoriaan, jota Proklos

omassa terminologiasaan kutsuu telesiourgikseksi

pysymisen. kulun ja paluun

triadiksi).

Ateenan ulkomaalaisten asukkaiden

virallinen asema hellenistisellä ajalla

(Maria Niku, Historian laitos, Oulun

yliopisto)

Olen ollut jatko-opiskelijana Oulun yliopistossa

joulukuusta 2001. Pääaineeni on

yleinen historia. Esitarkastusvaiheessa oleva

väitöskirjani The official status of the foreign

residents of Athens, 322 – 120 B.C. tutkii

Ateenan kaupunkivaltion ulkomaalaisten

asukkaiden virallisen aseman kehitystä

klassisen kauden jälkeen, hellenismin kahdella

ensimmäisellä vuosisadalla. Klassisen

kauden metoikkeja on tutkittu suhteellisen

paljon, mutta hellenistisen Ateenan osalta

väitöskirjani on ensimmäinen laaja erityistutkimus

aiheesta. Aihe on tärkeä: Ateenan

ulkomaalaisväestö säilyi huomattavan suurena.

Toiseksi, vaikka Ateena ei hellenistisellä

kaudella ollut entisenlainen poliittinen

ja taloudellinen mahti, siitä tuli yksi

hellenistisen maailman johtavia oppineisuuden

keskuksia. Ulkomaalaisilla oli tässä

keskeinen merkitys (mm. filosofikoulujen

johtajat, jäsenet ja oppilaat). Tulen väittelemään

aiheesta todennäköisimmin loppuvuodesta

2006 tai alkuvuodesta 2007.

Klassisella kaudella ulkomaalaisten

asukkaiden virallista asemaa sääteli ns.

metoikia-järjestelmä. Jokaisen Ateenaan

pysyvästi asettuvan tai (300-luvulla) siellä yli

tietyn ajan viipyvän henkilön tuli rekisteröityä

metoikiksi. Rekisteröitymisen

kautta hänestä tuli vero- ja sotapalvelusvelvollinen.

Metoikkien verovelvollisuuden

erityispiirteenä oli metoikion, erityinen

metoikkivero. Tämä oli poikkeuksellinen

verotusmuoto Ateenassa, koska kansalaiset

eivät maksaneet säännöllisiä, henkilöön

kohdistuvia veroja. Metoikion myös korosti

kansalaisten ja ulkomaalaisten asukkaiden

statuseroa: rangaistus veron maksamatta

jättämisestä oli orjuus, kun taas Ateenan

kansalainen ei voinut joutua orjuutetuksi

missään olosuhteissa. Metoikeilla ei ollut

poliittisia oikeuksia eikä maanomistusoikeutta.

Julkisessa uskonnollisessa elämässä

he eivät saaneet osallistua uhritoimituksiin,

mutta heillä oli rajoitettu

osallistumisoikeus kulkueisiin sekä festivaalien

kilpailuihin. Metoikit saattoivat

vedota Ateenan oikeusistuimiin.

11


Tutkimukseni jakaantuu kolmeen

osaan: 1) velvollisuudet valtiota kohtaan

(vero- ja sotapalvelusvelvollisuus); 2)

oikeudet (maanomistus, kansalaisten ja

ulkomaalaisten avioliitot, julkiset kultit,

oikeudellinen asema); 3) valtion (kansankokouksen)

myöntämät kunnianosoitukset

ja etuoikeudet. Keskeisiä kysymyksiä ovat

seuraavat. Perustuiko ulkomaalaisten asukkaiden

virallinen asema hellenistisellä

kaudella ajanmukaisiin vai pelkästään klassiselta

kaudelta periytyviin säädöksiin ja

virallisiin käytäntöihin? Siten: miten kauan

metoikia-järjestelmä säilyi? Mitkä syyt johtivat

sen katoamiseen? Korvattiinko se

uudella, samalla tavoin kokonaisvaltaisella

järjestelmällä? Mitä muutoksia ja pysyvyyttä

on havaittavissa virallisen aseman kehityksessä

ja mitä syitä oli muutosten takana?

Tärkeimmät lähteeni ovat piirtokirjoitukset,

joita on säilynyt paljon. Näistä

keskeisimmät ovat kansankokouksen

kunniapiirtokirjoitukset. Lisäksi hyödyllisiä

ovat muut viralliset päätökset sekä jotkin

yksityiset piirtokirjoitukset kuten hautapiirtokirjoitukset

ja eri varuskuntiin sijoitettujen

sotilaiden kunnianosoitukset komentajilleen.

Epigrafista lähteistöä täydentävät

Ateenassa hellenistisellä kaudella kirjoitettujen

teosten fragmentit (mm. Filokhoros,

Apollodoros) sekä muualla kuin Ateenassa

ja/tai myöhemmin kirjoitetut, Ateenaa

käsittelevät teokset.

Kreikkalaisen eliitin kuva Kybelen

kultista roomalaisaikaan asti (Marika

Rauhala, Historian laitos, Oulun yliopisto)

Olen ollut jatko-opiskelijana Oulun

yliopistolla vuoden 2005 alusta lähtien.

Antiikin historian väitöskirjatutkimukseni

käsittelee kreikkalaisen eliitin kuvaa

Kybelen kultista roomalaisaikaan asti.

Kybele oli antiikin mahtava äitijumalatar,

jonka palvonta levisi kreikkalaisen

12

kulttuuripiirin pariin Vähästä-Aasiasta

arkaaisella ajalla. Kybele ei suinkaan ollut

ainoa kreikkalaisten omaksuma itämainen

jumaluus, mutta hänen sulautumisensa

helleenien jumalmaailmaan osoittautui

ongelmalliseksi; myös jumalattaren palvontaan

kuuluvat hurmokselliset menot erottuivat

perinteisestä kreikkalaisesta uskonnonharjoittamisesta.

Voidaankin sanoa, että

kreikkalaiset kokivat Kybelen ulkopuoliseksi

jumaluudeksi ja hänen palvontamenonsa

sekä palvojansa vieraiksi.

Tarkoituksenani on historiallisen

kuvatutkimuksen myötä tuoda uusi näkökulma

Kybelen kultin tutkimiseen. Aikaisempi

tutkimus on keskittynyt kultin

todellisuuteen, jota on yritetty rekonstruoida

käyttäen apuna antiikin kirjallisuuden

sisältämiä viittauksia. Kuvatutkimusmetodi

sen sijaan kohdistaa päähuomion kuvan

luoneeseen kulttuuriin. Näin ollen tutkimukseni

tarkoituksena ei ole suodattaa

lähteistä objektiivisia tosiasioita kuvan

kohteesta eli Kybelen kultista ja sen

todellisuudesta, vaan tarkastella sitä, miten

tuo todellisuus on heijastunut antiikin

kreikkalaiseen kulttuuriin, joka tarkastelee

sitä omasta maailmankuvastaan käsin.

Toisin sanoen kiinnostukseni kohteena on

kreikkalaisten tapa suhtautua toiseuteen.

Samalla arvioin Kybelen kulttiin kohdistuneiden

asenteiden perusteella kreikkalaisen

kulttuurin suvaitsevaisuutta yleensä.

Lähtöhypoteesinani on, että kreikkalaisen

maailman kokemat ulkoiset ja sisäiset kriisit

400-luvulla eKr. sekä kreikkalaisen maailman

murros siirryttäessä hellenistiselle ajalle

noin 330 eKr. vaikuttivat merkittävästi

kulttuurin avoimuuteen ja suvaitsevaisuuteen.

Tutkimukseni osallistuu kansainvälisestikin

hyvin ajankohtaiseen keskusteluun

identiteettien rakentumisesta ja toiseuden

määrittelystä. Viime vuosina on julkaistu

lukuisia tutkimuksia, jotka pureutuvat

kulttuurien kohtaamisen tematiikkaan,

etenkin liittyen globalisaation tuomiin


konflikteihin. Nykyaikaisen länsimaisen

kulttuurin ymmärtäminen edellyttää kuitenkin

antiikin kreikkalais-roomalaisessa maailmassa

vallinneiden asenteiden ja käsitysten

tuntemista. Erityisesti monet kuvien

muodostamisen mallit ja yleiskäsitykset

juontavat juurensa antiikin kirjallisuuteen, ja

siten kreikkalais-roomalaiseen antiikkiin

kohdistuva historiallinen kuvatutkimus lisää

ymmärrystämme paitsi antiikin kulttuurien

suhtautumisesta toiseuteen myös nykyaikaan

asti ulottuvasta toiseuden kuvaamisen

traditiosta.

Väitöskirjani tavoitteena on selvittää

kuvatutkimuksen metodia käyttäen, mikä

oli kreikkalaisen sivistyneen eliitin kuva

Kybelen kultista, miten kuva oli muodostettu

ja miksi se oli kyseisenlainen.

Keskeisenä tarkasteluni kohteena ovat

myös kuvassa ajan mittaan tapahtuneet

muutokset sekä niitä selittävät poliittiset,

yhteiskunnalliset, taloudelliset ja ideologiset

tekijät. Muutosten havaitsemiseksi on

perusteltua tutkia kuvan kehitystä pitkällä

aikavälillä; etenkin 300-luvun loppuun eKr.

ajoittuva siirtymä itsenäisten kaupunkivaltioiden

muodostamasta yhteiskunnasta

hellenistisen ajan kosmopoliittiseen maailmanvaltaan

muodostaa tutkimukseni kannalta

mielenkiintoisen taitekohdan. Loogisena

päätepisteenä tutkimukselleni on

puolestaan kreikkalaisalueiden siirtyminen

Rooman vallan alle, mikä muodostaa kuvan

tulkinnalle uuden, aiemmasta poikkeavan

kulttuurikontekstin.

Lähdeaineistoni koostuu kreikankielisistä

Kybeleä, hänen palvojiaan tai

palvontamenojaan käsittelevistä kirjallisista

maininnoista arkaaiselta ajalta hellenistisen

kauden loppuun asti (noin 550–30 eKr.).

Tutkimukseni pääpaino on kirjallisuudessa,

mutta hyödynnän myös epigrafista ja

arkeologista materiaalia niiltä osin, kun ne

tarjoavat tutkimukseni kannalta oleellista

tietoa. Koska historian varhaisina kausina

kansalla ei juuri ollut äänitorvia, edustavat

kirjallisuuteen heijastuneet kuvat pitkälti

sivistyneen eliitin näkemyksiä. Tässä

yhteydessä tarkoitan eliitillä sekä kirjallisesti

sivistynyttä intellektuaalista eliittiä että

korkeinta poliittista valtaa käyttäviä ryhmiä.

Nämä kaksi ryhmää olivat antiikin

Kreikassa tiiviissä vuorovaikutussuhteessa

keskenään, sikäli kun eroa kirjalliseen ja

poliittiseen eliittiin edes voidaan tehdä.

Tutkimukseni pureutuu siis nimenomaan

yhteiskunnan yläkerrosten asenteisiin sekä

toisaalta siihen, kuinka he mahdollisesti

pyrkivät ohjailemaan kansan näkemyksiä

käyttäen välineinään etenkin draamaa ja

puhetaitoa.

Joulukuussa 2004 arvosanalla laudatur

hyväksytty pro gradu -tutkielmani muodostaa

pohjan väitöskirjani ensimmäiselle

pääluvulle, joka keskittyy kuvan tarkasteluun

arkaaisella ja klassisella kaudella.

Toisessa pääluvussa käsittelen sitä, millaiseksi

kuva muotoutui hellenistisellä kaudella.

Työskentelen tällä hetkellä Suomen

Kulttuurirahaston Eeva Rauhankallion

rahastosta myöntämän apurahan turvin.

Olen myös mukana akatemiatutkija Maijastina

Kahloksen johtamassa tutkimushankkeessa

Toiseus roomalaisessa maailmassa

200–500 -luvuilla j.a.a., joka saa rahoitusta

Suomen Akatemialta.

Ammattitanssijat roomalaisajan Egyptissä

(Marjaana Vesterinen, Klassillisen

filologian laitos, Helsingin yliopisto)

Väitöskirjani aiheena ovat ammattitanssijat

roomalaisajan Egyptissä, 1. vuosisadalta 4.

vuosisadan alkuun. Tutkimuksen kohteena

ovat sellaiset tanssijat, jotka voidaan

määritellä ammattilaisiksi, ja näitä tanssijoita

tarkastellaan heidän sosiaalisen ja taloudellisen

asemansa kautta. Tutkimuksen

voisi luokitella useammallakin tavalla. Se

liittyy kiinteästi tanssin historian alaan, ja

antiikintutkimuksen puolella sen voi liittää

erityisesti sosiaalihistoriaan. Keskeisenä

tutkimusmateriaalina on kirjoitettu läh-

13


teistö, mutta myös kuvamateriaali on

merkittävä tutkimuksen kannalta. Materiaalinsa

puolesta tutkimus on perustutkimusta.

Kirjoitetut lähteet muodostuvat sekä

kirjallisista että ns. dokumentaarisista

lähteistä. Näistä jälkimmäiset ovat aiheen

kannalta huomattavimmat. Kreikankielinen

papyrusdokumentaatio tarjoaa ainutlaatuista

tietoa tanssijoiden ja muiden

ammattiesiintyjien työhön ja arkeen liittyen;

egyptin- ja latinankielinen aineisto ei

juurikaan valota tutkimukseen liittyviä

kysymyksiä, sillä näiden kielten kirjallinen

käyttö rajautui toisaalle. Kreikankieliset

lähteet antavat viitteitä esiintyjien ammattitaidon

hankintaan, heidän perhesuhteisiinsa,

asuinpaikkoihinsa ja jossain

määrin sosiaaliseen asemaansa. Taloudelliset

seikat ovat kuitenkin keskeisin

tiedollinen anti papyrusten kohdalla.

Muutamissa tapauksissa voidaan arvioida

yksittäisen tanssijan palkka ja verrata sitä

esimerkiksi muusikon palkkaan samalta

ajalta. Aineiston perusteella voidaan sanoa

mm. että esiintyjien palkkataso oli selkeästi

parempi kuin muiden palkattujen työntekijöiden

palkka ja että tanssijat saattoivat

olla keskimäärin paremmin palkattuja kuin

muusikot.

Dokumentaarinen lähteistö ei kuitenkaan

ota kantaa siihen, miten tanssijoihin

suhtauduttiin yhteiskunnassa. Tätä puolta

valottavat erityisesti kirjalliset lähteet: mitä

ja miten tanssijoista kirjoitettiin tuon ajan

oppineiston teksteissä. Kriittinen ja

moralistinen ääni kohdentui suuressa

määrin siihen, että tanssija esiintyy julkisesti

ja palkattuna ja tällä tavoin asettaa

vartalonsa taloudelliseksi hyödykkeeksi.

Tässä valossa on helppo ymmärtää, miksi

tanssijat ja prostituoidut liitettiin kiinteästi

yhteen ja miestanssijoihin liitettiin naisiin

tyypillisesti identifioituja ulkonäkö- ja

käyttäytymismalleja. On kuitenkin tärkeää

pitää mielessä, että antiikin kirjallisuus

kuvaa aikansa maailmaa omasta perspek-

14

tiivistään, jossa tietyt kirjalliset traditiot

olivat voimissaan ja jonka toimijat edustavat

kapeaa yhteiskunnallista sektoria.

Kuvallinen materiaali liittyy toisinaan

samaan viitekehykseen kuin kirjallisuus.

Tästä esimerkkinä voi mainita Niiliin ja

Egyptiin keskittyvät maisemakuvaukset,

joilla koristettiin roomalaisia varakkaita

talouksia. Ne edustavat tässä mielessä

roomalaista käsitystä Egyptistä ja mielenkiintoisella

tavalla toistavat kirjallisuudessa

esitettyjä viittauksia egyptiläisten juhlintaan,

tanssiin ja musiikkiin.

Kirjallisuus ja edellä mainittu esimerkki

kuva-aineistosta eivät luonnollisesti

ole erillään ”muusta maailmasta”. Egyptiläinen

kirjallinen ja kuvallinen aineisto –

papyrukset ja paikalliset esineet tanssikuvauksineen

– kertovat tanssin ja musiikin

keskeisyydestä tilanteissa, jotka todennäköisesti

ovat osa hedelmällisyyteen

liittyvää juhlintaa. Nämä ovat juuri niitä

tilanteita, joita Niilin maisemakuvauksissakin

kuvataan tanssin kontekstina.

Tutkimus liittyy prof. Jaakko Frösénin

johtaman ja Suomen Akatemian rahoittaman

huippuyksikön, ”Ancient Greek

Written Sources”, toimintaan. Opinnäytteeksi

se valmistuu Helsingin yliopiston

Kreikan kielen ja kirjallisuuden oppiaineeseen.

Egyptinkielisten notaarien kreikan kieli

ptolemaiolaisajan Egyptissä (Marja

Vierros, Klassillisen filologian laitos,

Helsingin yliopisto)

Tutkimuksessani selvitän ptolemaiolaisen

ajan Egyptissä toimineiden, kreikankielisiä

dokumentteja kirjoittaneiden virkamiesten

kreikan kielen käyttöä. Kreikasta oli tullut

Egyptin virallinen kieli Aleksanteri Suuren

valloituksen myötä ja Ptolemaiosten kuningashuoneen

tultua valtaan. Kreikan

kielen valta-asema ei ollut kuitenkaan suvereeni;

yksityisiä sopimuksia ja asiakirjoja


laadittiin kreikan ohella myös egyptin kielen

silloisella muodolla, demoottisella egyptillä.

Materiaalinani ovat Pathyriteen läänistä,

Theban alueelta Ylä-Egyptistä, löydetyt

papyrukselle kirjoitetut agoranomos-asiakirjat,

jotka sijoittuvat ajallisesti toiselle ja ensimmäiselle

vuosisadalle eaa. Näitä agoranomosasiakirjoja

on noin 140. Theban alue edustaa

ptolemaiolaisen valtakunnan äärialuetta,

jonne kovin monet kreikkalaiset siirtolaiset

eivät olleet muuttaneet. Pathyrikseen perustettiin

kuitenkin sotilastukikohta 2. vuosisadalla.

Kreikankielisen hallinnon piirissä

työskenteli siis myös alkuperäisväestöä ja

tämä politiikka on tuottanut mielenkiintoisia

kielellisiä tuloksia. Myös tutkimani

agoranomokset, julkiset notaarit, jotka kirjoittivat

kreikankielisiä dokumentteja, olivat

egyptiläisiä ainakin Pathyriteen läänissä,

vaikka he käyttivät kreikkalaisia tai kreikkalaistettuja

nimiä toimiessaan virkatehtävissään.

Tämän Ylä-Egyptissä sijaitsevan läänin

virkamiesten kieltä ei ole aiemmin

tutkittu systemaattisesti.

Materiaalini koostuu jo julkaistuista

papyrusdokumenteista. Tutkimusta kuitenkin

jossain määrin hankaloittaa se, että

Pathyriteen alueen papyrukset on julkaistu

hyvin hajallaan, koska ne kuuluvat eri

kokoelmiin ympäri maailmaa. Julkaisut on

näin ollen myös tehty eri aikoina ja

vaihtelevilla tyyleillä, eivätkä kaikki julkaisut

sisällä valokuvia papyruksista.

Tutkimus jakautuu kahteen osaan.

Sosiaalihistoriallisella tasolla selvitän egyptiläisten

toimintaa ja tehtäviä hellenistisen

Egyptin kreikankielisessä hallinnossa, eli

tutkin kieliympäristöä, jossa agoranomokset

toimivat, ja sitä mikä vaikutti dokumenttien

kielen valintaan. Pathyriksen materiaali

koostuu perhearkistoista, joissa on lähes

yhtä paljon sekä kreikaksi että egyptiksi

kirjoitettuja asiakirjoja. Lingvistinen analyysi

materiaalista on tutkimuksen pääosa;

äidinkieleltään egyptiläisten virkamiesten

kreikka kertoo kaksikielisyydestä, toisen

kielen oppimis- ja kulumismekanismeista ja

kielikontaktivaikutuksesta. Sosiaalihistoriallinen

tutkimusosa eli kieliyhteisön tunteminen

mahdollisimman suuressa laajuudessa

on tärkeää, sillä kahdentuhannen

vuoden takaa meille on säilynyt vain hyvin

fragmentaarinen osa tutkittujen henkilöiden

kielikompetenssista. Tutkin, niiltä osin kuin

mahdollista, kuinka paljon kielen käyttöön

on vaikuttanut työskentelytapa (fraasit,

formulat ja mallit) ja kuinka paljon epätäydellinen

kreikan kielen oppiminen tai

käytön puutteesta ja egyptinkielisestä ympäristöstä

johtuva kielen kuluminen tai

menetys. Tiettyjen muotojen käytön kriteerinä

on saattanut toimia se, mikä riittää

asiakirjan sisällön ymmärtämiseen. Sen

sijaan normatiivisen kieliopin mukainen

kreikan kielen käyttö ei ole aina ollut edes

tavoitteena. Notaari Hermiaan dokumenteissa

on lisäksi nähtävissä, että tarpeen

vaatiessa hän osasi käyttää kreikkalaisia

taivutusmuotoja aivan oikein, vaikka muulloin

hän ei niin välittäisi sijamuodoista.

Asianhan tekee mielenkiintoiseksi sekin,

että kreikka ja egypti ovat keskenään hyvin

erilaisia kieliä; jolloin ensimmäisen kielen

vaikutusten voi odottaa olevan helpommin

tunnistettavia, jos toista kieltä ei osata

täydellisesti. Se, miten ja missä notaarit

oppivat kreikan, on epäselvää; toivottavasti

tutkimus valottaa myös tätä kysymystä.

Olen aloittanut jatko-opiskelijana Helsingin

yliopiston klassillisen filologian laitoksella

vuonna 2001, jolloin olin myös

tutkijana Suomen Akatemian huippuyksikössä

“Antiikin ja keskiajan kreikankieliset

asiakirjat, arkistot ja kirjastot”. Tein väitöskirjatutkimusta

Emil Aaltosen Säätiön apurahalla

vuoden (2002-2003) ja toisen vuoden

(2005-2006). Välissä hoidin kaksi vuotta

Antiikin kielten ja kulttuurin lehtoraatin

viransijaisuutta Oulun yliopistossa. Nyt

saan nauttia klassillisen filologian laitoksen

ja huippuyksikön tutkijakoulutettavan paikasta.

Väitöskirja valmistunee 2009.

15


Uutta kirjallisuutta (kevät – syksy 2006)

Koonnut Matias Buchholz

Kuten viime vuoden kirjallisuusluettelon

yhteydessä jo luvattiin (Folium Classicum

68 / 29.8.2005), luetteloon on nyt lisätty

uusi osio, joka sisältää suomalaistutkijoiden

kirjoittamia, kansainväliselle tutkijayhteisölle

suunnattuja monografioita. Näin

toimitus toivoo pitävänsä lukijat entistä

paremmin ajan tasalla siitä, mitä suomalaisessa

antiikintutkimuksessa kulloinkin on

meneillään. Muistutamme kuitenkin siitä,

että emme voi taata luettelon täydellistä

kattavuutta, vaikka siihen pyrimmekin.

Halutessaan lukijat voivat mielellään auttaa

luettelon parantamisessa ilmoittamalla

mahdollisista puutteista ja/tai tulossa olevista

kirjoista toimitussihteerille.

Antiikin kirjallisuuden suomennoksia

Cato: Herrasmiesmaanviljelijän käsikirja.

Suom. Paavo Castrén. Tammi 9/2006.

Cicero: Puhujasta. Suom. Aulikki Vuola.

Gaudeamus 9/2006.

Demokritos ja Epikuros: Riippumaton nautinto.

Suom. Arto Kivimäki, Tua Korhonen

ja Sampo Vesterinen. Tammi

2006.

Phaedrus: Phaedruksen faabelit. Suom. Tuulikki

Elo. SKS 10/2006.

Sofokles: Elektra ja Trakhiin naiset. Suom.

Tommi Nuopponen. Summa 9/2006.

Tietokirjallisuutta

Paavo Castrén: Pompeijilaisia kohtaloita.

Otava 10/2006. (Pompejin elämästä ja

suomalaisten kaivauksista.)

Adrian Goldsworthy: Rooman puolesta.

Suom. Heikki Tiilikainen. Ajatus

10/2006. (Rooman sotahistoriaa 200luvulta

eKr. 500-luvulle jKr.)

16

Tuomas Heikkilä & Liisa Suvikumpu:

Euroopan kehdossa – 12 avainta myyttien

ja pyhien Roomaan. Kirjapaja. (Matkakirja

Rooman historiaan.)

Tom Holland: Rubikon – Rooman tasavallan

loisto ja rappio. Suom. Pekka Tuomisto.

Karisto 9/2006.

Jaakko Hämeen-Anttila: Mare nostrum –

Länsimaisen kulttuurin juurilla. Otava

9/2006. (Lähi-idän ja Euroopan kulttuurien

vuorovaikutuksesta antiikin

aikana ja keskiajalla.)

Bengt Liljegren: Aleksanteri Suuri. Suom.

Veijo Kiuru. WSOY 9/2006.

Elaine Pagels: Gnostilaiset evankeliumit. Art

House, 10/2006.

Tuomo Pekkanen & Reijo Pitkäranta:

Nykylatinan sanakirja suomi-latina-suomi.

Lexicon Hodiernae Latinitatis Finno-

Latino-Finnicum. SKS 1/2006.

Pekka Tuomisto: Kävelyretkiä antiikin

Roomassa. Tammi 1/2006.

Kaunokirjallisuutta

Jukka M. Heikkilä: Augustuksen kisat.

Karisto 9/2006. (Gladiaattorimiljööhön

sijoittuva historiallinen romaani.)

Conn Iggulden: Keisari – Miekkojen kenttä.

Suom. Ilkka Rekiaro. Otava 6/2006.

(Kolmas osa Caesarin elämästä kertovaa

seikkailusarjaa.)

Steven Saylor: Arpa on heitetty. Suom. Tuula

Saarikoski. Tammi 2/2006. (Caesarin

ja Pompeiuksen valtataistelujen aikaan

sijoittuva dekkari.)

Eric-Emmanuel Schmitt: Pilatuksen evankeliumi.

Suom. Marja Haapio. Like

10/2006. (Fiktiota roomalaisen maaherran

näkökulmasta.)


Lasten ja nuorten kirjoja

Kim Kimselius: Paluu Pompeijiin. Suom.

Sirkka-Liisa Sjöblom. Karisto 6/2006.

(Pikku Ramona aikamatkalla Pompeijissa.)

Lisäyksiä vuoden 2005 luetteloon

Ari Ahola: Aristos. Tammi 2005. (600-luvun

eKr. Korinttiin sijoittuva historiallinen

romaani.)

Jarmo Kiilunen & Raimo Hakola: Alfasta

alkuun. Johdatus Uuden testamentin kreikkaan.

Finn Lectura 2005.

Suomalaistutkijoiden kansainvälisiä monografioita

Pauli Sivonen: Being a Roman Magistrate:

Office-holding and Identity in Late Antique

Gaul. Bibliotheca Historica 101. SKS

2006.

Heikki Solin (toim.): Le epigrafi della Valle di

Comino: Atti del secondo convegno epigrafico

Cominese. Associazione “Genesi” 2006.

Kaius Tuori: Ancient Roman Lawyers and

Modern Legal Ideals: Studies on the Impact

of Contemporary Concerns in the Interpretation

of Ancient Roman Legal History.

Diss. Helsinki, 2006.

17


18

KEVÄÄLLÄ PALKITUT YLIOPPILAAT

Latinan laajemman oppimäärän laudatur

Heini Arjava Helsingin normaalilyseo

Emma Rimpiläinen Ressun lukio, Helsinki

Latinan laajemman oppimäärän eximia cum laude approbatur

Iiro Kampman Tampereen klassillinen lukio

Latinan lyhyen oppimäärän laudatur

Minna Helminen Porin lyseon lukio

Helena Holm Ressun lukio, Helsinki

Krista Honkonen Jyväskylän lyseon lukio

Marianne Kärkkäinen Jyväskylän lyseon lukio

Lasse Pakanen Oulun lyseon lukio

Visa Penttilä Ressun lukio, Helsinki

Helka Sahi Ressun lukio, Helsinki

Anna Salmi Oulun lyseon lukio

Lotta Stenman Ressun lukio, Helsinki

Alex Vidqvist Turun klassikon lukio

Latinan lyhyen oppimäärän eximia cum laude approbatur

Ville Ahti Tampereen klassillinen lukio

Henrik Hammaren Jyväskylän lyseon lukio

Anna-Leena Hautamäki Oulun lyseon lukio

Sari Heikkilä Kauhajoen lukio

Anna Hurmerinta Jyväskylän lyseon lukio

Karoliina Kangaskolkka Porin lyseon lukio

Linda-Lotta Kokko Turun klassikon lukio

Markus Kortesmäki Kauhajoen lukio

Elisa Koskenniemi Turun klassikon lukio

Juho Kujanpää Ressun lukio, Helsinki

Suvi Kähärä Kauhajoen lukio

Teppo Leino Turun klassikon lukio

Emma Leppälä Oulun lyseon lukio

Santtu Mikkonen Jyväskylän lyseon lukio

Noora Näppilä Tampereen klassillinen lukio

Tuomo Paavilainen Ressun lukio, Helsinki

Saara Päiviö Turun klassikon lukio

Anni Salo Itäkeskuksen lukio, Helsinki

Anniina Sohkanen Tampereen klassillinen lukio

Suvi Valsta Ressun lukio, Helsinki

Jori Weltner Tikkurilan lukio, Vantaa

Juho Yksjärvi Jyväskylän lyseon lukio

Saksalainen Latinum

Stefan Richter Deutsche Schule Helsinki

Torsti Schulz Deutsche Schule Helsinki


SYKSYN 2006 TAPAHTUMIA

Keskiviikkona 27.9. klo 18.15 Villa Lanten ystävät ry:n kokouksessa FT

Kalle Korhonen (HY) esitelmöi aiheesta Kreikkalainen Sisilia. Helsingin

yliopiston päärakennus, Unioninkatu 34, auditorio XII.

Tiistaina 3.10. klo 18.15 FM Vesa Vahtikari (HY) esitelmöi

Kadonneista kreikkalaisista tragedioista. Helsingin yliopiston

päärakennus, Fabianinkatu 33, sali 6.

Tiistaina 14.11. klo 18.15 prof. em. J.H.W.G. Liebeschuetz

(Nottingham) esitelmöi otsikolla: Why ”Crisis” is still the Right Word to

Describe the State of the Roman Empire in the 3rd Century. Helsingin

yliopiston päärakennus, Fabianinkatu 33, sali 6.

Tiistaina 28.11. klo 18.15 OTT Kaius Tuori (HY) pitää esitelmän

aiheesta Kunnia ja kosto varhaisessa Roomassa. Helsingin yliopiston

päärakennus, Fabianinkatu 33, sali 6.

TERVETULOA!

Täydellisempi ja ajantasaisempi tapahtumakalenteri löytyy yhdistyksen kotisivuilta

(http://www.helsinki.fi/hum/kla/kfy/).

19

More magazines by this user
Similar magazines