KIRKON KAUHAJOKI-HANKE

Kuva 2: SUOJELUSENKELI
Tuskaa. Tuskaa. Mihin tämän tunteen voi laittaa? Jokainen tuskan
kokija joutuu pohtimaan, mitä tuskalle voi? Onko se lupa huutaa
ulos? Tai onko se edes mahdollista? Voiko sen kirjoittaa tai maalata
paperille? Miten tuskasta voi sanoa jotenkin ulos niin, että toinen
voi siihen edes vähän liittyä. Ajatus helvetistä maan päällä on ahdistava.
Miksi! Miksi mulle voi tehdä näin? Ei vastausta. Miksi-kysymys
on ehkä kaikkein tavallisin kysymys ison järkytyksen tapahduttua.
Se on myös tärkeä kysymys. Sitä ei saa leimata turhaksi tai sanoa,
että näin ei voi kysyä. Onhan se melko selvää, että järki hakee vastauksia.
Vastauksia myös on, vaikka tässä lauseessa sanotaankin,
että vastauksia ei kuulu. On ihan oikein sanoa, että ei saa vastauksia.
Paraskin vastaus tuntuu vain osittaiselta. Ei mikään yksin voi
selittää. Tämä esimerkkilauseen kysymys ei kysy pelkästään miksi
asiat tapahtuivat, vaan menee syvemmälle ihmisyyteen ja elämään.
Tässä miksi kysyy myös kuka? Kuka ohjaa ja tekee? Onko Jumalaa
edes olemassa?
Mitä enemmän taisteli, sitä vaikeampaa oli. Onko tämän kommentin
takana sama mielikuva, kuin kalalla koukussa tai verkossa.
Pyydys tai ansa kiristyy yhä tiukemmaksi, vaikka tarkoitus on ravistautua
tai riuhtaista itsensä irti. Juuri silloin vihlaisee ja ote kiristyy.
Taistelun helpottamisen kokemus liittyy joskus jonkinlaiseen
antautumiseen. Tämä koukku ei irtoa. Toisaalta siimakin on poikki
tai sitä on tosi pitkästi. Kalavertaus ei ehkä olekaan toimiva, kun
elämä näyttää yhä mahdolliselta. Silloin kun ei tarvitse koko ajan
taistella, voi levätä välillä, vaikka muistot vaivaavat yhä. ”Taistelutahto
hiipumassa, koska olen oppinut hyväksymään, että näin voi
minullekin käydä.” Väsymys voi olla joskus levollistakin väsymistä.
Voiko uupuminen olla aavistus paremmasta taistelun keskellä.
Ajatusmaailma ”velloi”, ei saanut kiinni. Onko vellomisen vastakohta
tyyni tai rauhallinen? Voiko ajatusmaailma olla koskaan
aivan tyyni tai tarvitseeko olla? Miten pahalta tuntuu, kun koko
maailma velloo ja miten aallot tyyntyvät?
Olenko minä paha/huono ihminen? Kysymys syystä ja seurauksesta
ei jätä rauhaan. Onko kauhun takana sittenkin jokin Jumalan
koulu tai rangaistus. Kärsimyksen keskellä on pakotettu kysymään,
että johtuuko tämä minusta. Olenko omalla pahuudellani vetänyt
tämän kauhun itse itseni ja läheisteni päälle? Toisaalta on oikea
havainto, että ei tämän kohdanneet ole yhtään se pahempia, kuin
ihmiset muutenkaan ovat. Päin vastoinkin voi hyvin ajatella. Aivan
kelvollisia ja lainkuuliaisia kansalaisia, kuten kirjoittaja toteaa. Jostakin
muusta on kyse. Ei Jumala näytä tässä maailmassa heittävän
122 123