Järvenpään Seudun Invalidit ry - Tietotaitotalkoot

Retki
Muonioon
Alli Järvisen matkaraportti 47
jäsenen ja ystävän retkestä. 13.-
21.8.94
Lapin laajoille laduille,
kauas korpeen Kerokaidan
joukko Järvenpään jutasi,
viritteli väki vakaa.
Hääri Huke huoltajana,
iloisesti johti tokkaa.
Autojonossa taitava
Jouko tiellä turvallinen
1100 taittui tietä
matkaa myllerrettiin paljon.
Perillä paikka kotoisa
Kolokairan kaunis korpi.
Mökkiä monia siellä,
sopukoita lupaavia.
Rentoa rauhaa yöunet,
Lapin lumon poreilua.
Pallaksella tuntui tuoksu,
Taivaskeron huipun hetki.
Hyvyys osa onnekkaiden,
kykenevien koitosta.
Kertyi kosolti kuvia,
maisemasta muistettavaa.
Kirkossa kuunteli osa,
siirtyivät ehtoolliselle.
Autolla noustiin Leville,
korkeutta kiivettiinpä.
Annettiin auringon armo,
täyttymys kaipuu vuosille,
vaelluksiin unelmien.
Seisot äärellä erämaan,
maan karun, villin ja loiton.
Näet metsän tumman vihreyden,
kuulet tuulien iskujen soivan.
Olet silloin liki Jumalaa,
olet lähellä ikuisuutta.
Olostunturilla retkellä
4 km metsätöntä mäkeä
tarkoitti tietenkin totta.
Lapin loitsuksi luotu maa.
Tulos: 12 km mäkistä metsää
liikettä lujaa lakeuden.
Huiput lumiset laajoina,
Norjan tunturit taajoina.
Poreilua koskien kuohun,
vaahto valkea vuolaana.
Kalamajalle matkattiin,
kohti tupaa pompittiin.
Mättäät mainiosti muistissa,
pompinta paras pehmeillä.
Naapurissa näyttäydyttiin,
reitillä Ruotsin retkeiltiin.
Piipahdettiin Pajalassa,
kaupoissa katseltiin tovin.
Pulppuaa kiitos kaikesta,
sykki sydämestä sanat:
päivä päivältä pulpahti.
Hetki hetkeltä runsautta,
virtaa elämän terapia,
olomme oivasti roimaa.
Kuvata on vaikea sitä,
saatu viikolla mitä.
Osannut en ennen matkaa,
aikaisemmin ajatella,
kuinka kertyisi hyvyyttä,
mieli roihuaisi retkellä.
Maisemia tunsin toki,
Itä-Lapin ihmeellisiä.
Invalidit toki tunsin,
tiesin ystäviksi monet.
Lisää kertyi läheisiä,
karttui ystävien joukko.
Toive tosiaan aivoissa,
mukana mataa mielessä:
Kanssanne kerta toinenkin
luokse erämaan eheyden,
”kotiin” Kelokairan soppeen.