SUOMALAINEN

SUOMALAINEN 

VUOSIJULKAISU 

TOIMITTANUT ' 

INKERIN LIITTO 1937

kertooaidin iloinen laulu! 

Aiti tietaa: pienokaisen tulevaisuus on tur- 

vattu ja poika varttuu mieheksi vanhempien 

tyon tukemana, vielapa siinakin tapauksessa, 

etta isan tyo katkeaisi kesken. 

S A LAM AN henkivakuutus on tuonut moneen 

kotiin kaltiin elaman aarteen —turvan ja rauhan. 

KESKINAINEN HENKIVAKUUTUSYHTIO 

SALAMA 

Vakavarainen - suuri - edullinen - puhtaasti suomalainen. 

Ulkomaanmatka sailyy 

muistossa koko elaman 

ajan. 

Merimatkat ovat halpoja matkoja 

Tiedustelkaa kesaku I kuvuoroiuetteloja. 

SUOMEN HOYRYLAiVA OSAKEYHTIO 

i 

E H DOTTOM ASTI 

KESTAVAN 

pohjan saa taloutenne 

vasta riittavan ja kyllin 

monipuolisen vakuutusturvan 

kautta, eli niilla 

PALO-, TAPATURMA-, 

MERI-, AUTO-, MUR- 

TO-, ifETSA-, VAS- 

TUU-, LASI- 

y.m. vakuutuksilla, joita 

myontavat vakuutusyhtiot 

POHJOLA 

ja 

KULLERVO 

Rannekelloja, Kihiasormuksia ja Hopeaesineita 

my/mme edullisin hinnoin 

VELJEKSET SUN DQ VIST HK,MIKONK7

IX 

TOIMITTANEET 

VAINO SALMINEN ja JUUSO MUSTONEN 

Kansikuvan sommittanut taiteiltja JORMA GALLEN-KALLELA 

VAINO SALMINEN: 

S U O M A L A I N E N 

x 

I 9 

X 

im 

X 

INKERINLIITON 

Vl:s VU OS IJ U LKAISU 

SUOMI - INKERI 

Usein nakee suomalaista Inkeria verrattavan 

muihin Venajan siirtolaisalueisiin. 

Onhan Neuvosto-Veriajalla uscita 

vierasper ai sia kansallisuu ksia, jotka 

ovat sailyttaneet onian kielensa, kansal- 

Jisuutensa ja kulttuurinsa. Esimerkiksi 

saksalaiset ja ruoisalaiset sisa-Venajalla. 

Ja hekhi ovat joutuneet samanlaisen 

sorron alaisiksi kuiii Inkerin suonialaiset. 

Eika heidankaiin auttamisekseen 

ole voitii sanottavasti mitaan tehda. 

Mutta talloin ei oteta huomioon, etta 

Inkeriii snomalaisten oikens asiiiiiaalaansa 

ja kaiisallisuutensa sailyttamiseen 

on aivaii toisenlainen knin inniden 

siirtolaisten. Nuo siirtolaiset ovat nienneet 

toimeentnloiisa ja onnensa etsijoiksi 

vieraaseen niaahan inyohaisinii 

aikoina, ja lie o\at olleet vieraita tnlokkaita 

niinkuin aikoinaan n.s. metsasuomalaiset 

Ruotsissa. 

Aivaii toisin on Inkerin suonialaisten. 

He ovat asnmansa alueen alkupcraisia 

asukkaita ja venalaiset mybhaisia tunkeilijoita. 

Stioinen suku on asuttauut ja 

vallannut viljelykselJe Suomenlahden 

etelapuolen jo ennen kuin venalaisista 

mitaan tiedettiin nailla maanaarilla. Tosin 

voidaan Aâittaii, etta luterinuskoiset 

savakot ja ayramoiset siirtyivat heimolaistensa 

vatjalaisten ja inkeroisten keskuuteen 

vasta 1600-luvulla. Mutta on 

otettava huomioon, etta Inkeri silloin 

kuului Ruotsi—Suomeen. He eivat siis 

siirtyneet vieraan valiakunnan alneelle. 

vaan omalle alueelle, joka pitkallisten 

sotien johdosta oli osittain autioitunut. 

Heita ei siis voida rinnastaa sellaisiin 

siirtolaisiin, jotka ovat tunkeutuneet onnelHsempien 

olojen etsijo'ina vieraan 

valtakunnan ja vieraan heiinon raaille. 

Inkerin suomalaisilla siis on kiistaton

INKERI 

oikeus maahansa eika sita tsaarivalta 

koskaan kieltanytkaan. Suotiinhan heille. 

kun orjuudenaika lakkasi, oikeus sailyttaa 

omat seurakuntansa, jotka saivat 

aivan vapaasti toimia. Ei ole esimerkkia 

siita, etta yksikaan luterilainen kirkko 

silloin olisi suljettu. Ja olihan suomalaisilla 

oma seminaarinsakin, joka aina 

vuodesta 1863 valmisti Kolppanassa suomalaiset 

kansakoulunopettajat ja seurakuntien 

lukkari-urkurit. 

Tsaarivaltaa syytetaan kansallisesta 

sorrosta. Mutta scllaisesta ei voi puhua 

ennen Nikolai II aikoja — eika silloinkaan 

koskettu seurakunnallisiin oloihin. 

Ei ole yhtaan esimerkkia siita, etta Inker 

in suomalainen olisi karkoitettu Siperiaan 

uskonsa tai suomalaisuutensa 

vuoksi. 

Kaikki tama osoittaa, etta Inkerin 

kansalla silloin tunnustettiin olevan oikeus 

maahansa. Kunhan se vain ei toiminut 

tsaarivaltaa vastaan, sai se elaa 

hiljaisesti omissa oloissaan. 

Mutta miten toisenlaisiksi olot muuttuivat 

bolshcvikien paastya valtaan! Ei 

saata kukaan kieltaa, etta Inkerin suomalaisia 

sorretaan pahemmin kuin 

muita Venajan asukkaita kansallisuutensa 

ja uskontonsa vuoksi — samoin 

kuin ukrainalaisia ja Kaukaasian lieimoja 

siksi, etteivat ne ole venalaisia. In- 

kerin suomalaisia on karkoitettu ja tuhottu 

suhteellisesti suurempi maara 

kuin mitaan Venajan vierasta heimoa. 

Syyna on kieltamatta se, etta he asuvat 

Suomen rajan laheisyydessa. Kansalliskiihkoinen 

bolshevikivaltu tali too, etta 

Suomen rajoilla Suomeiilalidelta Jaamerelle 

on asuva yksinomaan ummikkovenalaisia. 

Suomi on siis muuttunut 

heille kiroukseksi ja Tarton rauhassa 

annetut lupaukset veriseksi ivaksi. 

Onpa Suomessa sellaisi akin kansalaispiireja, 

jotka vaittavat, etta me vain 

pahennamme Inkerin ja tuonpuoleiseii 

Karjalan oloja tuomalla julkisuuteen 

siella tapahtuvat tuhotyot, Heille sopii 

huomauttaa: Onko kukaan iiiin yksinkertainen, 

etta uskoo sorron lakkaavan, 

jos me siitii vaikenemme tai suorastaan 

ylistamme jarkyttavaa murhenaytelmaa? 

Toiset vaittavat, etta me vaarannamme 

oman asemamme ja sydamellisen 

ystavalliset valimme itaiseen naapuriin 

tuomalla julki sen harjoittamat tihutyot. 

Minkalainen on se ihminen, joka tahtoo 

sailyttaa ystavalliset valit henkiloon, 

joka on tuhonnut ja edelleen tuhoo 

hanen veljiaan ja sisariaan ? Lahes kahdentuhannen 

vuoden takaa hanesta kaikuvat 

sanat: Suunantamisella sina ihmisenpojan 

petat!

S. R. BJORKSTEN: 

I N K E R I 

KARJALAN JA INKERIN KYSYMYKSET 

KANSAINVALISEN OIKEUDEN 

VALOSSA 

Karjalan ja Inkerin kysymykset ovat oikcu- 

delliselta kannalta erittain kiintoisia. Inkerin 

kysymyksen oikea ymmartaminen edellyttaa, 

etta ensiksi on paasty jotenkin selville Karjalan 

kysymyksen juriidisisia ongelniista. Mo- 

lemmat piihcenaolevat kysymykset sisaltyvat 

siihen laajaan ja polttavaan prableemaan, jota 

sanotaan vahemmistokysymykseksi. 

V:n 1919 Aimuksen vapaustaistehm epa~ 

onnistuttna vain Repolan ja Porajarven kun- 

nat jaiviit Suomen viralliseen suojeluun, ja 

viela elokuun 13. p. 1920 Suomen ja Venajan 

valilla allekirjoitetim aseleposopimuksen mu- 

kaaii mainitut kunnat pysyivat Suomen soti- 

laallisessa hallussa. vaikka samalla lausuttiin, 

etta sopimuksessa maarattya demarkaatiovii- 

vaa ("demarkatsionilinjaa") ei ollut pideftava 

Suomen ja Venajan valisena vastaisena valta- 

kunnan rajana. Tartossa lokakuun 14. p. 1920 

solmitun lopullisen rauhansopimuksen 10. ar- 

tiklassa Suomi sitoutui poistamaan sotajouk- 

konsa naista kunnista, "jotka palauteiaan Ve- 

najan valtaknnnan yhteyteen ja liitetaan Ar- 

kang'elin ja Aunuksen kuvernemcnttien karja- 

laisen viieston muodostamaan ja kansallista 

itsemaariiamisoikeutta nauttivaan J ta-Karja- 

lan autonomiseen alueeseen". 11 artikla maa- 

riia ne ehdot, joilla Repolan ja Porajarven kun- 

nat liitettiin Ita-Karjalaan; nama ehdot olivat: 

1) taydellinen rauhansopimuksen 35. artiklan 

mukainen amnestia eli joukkoarmahdus kun- 

tien asukkaille; 2) kaksivuotinen miliisijarjes- 

telma paikallisen jarjestyksen pitoa varten; 

3} kunticn asiikkaille taataan omistusoikeus 

irtaimeen omaisuuteensa seka oikeus vapaasti 

kayttaa omistamiaan tai viljelemiaan tiluksia 

ja mmita hallussaan olevaa kiinteata omai- 

suutta Itii-Karjalan autonomisella alueella voi- 

massa olevien lakien rajoissa; 4) kuntien asiik- 

kaille myo'nnettiin oikeus vuoden kuluessa 

rauhansopimuksen voimaantulosta siirtya pois 

Venajalta. 5. kohiaa ei tarvitse ottaa huomioon. 

Tarton rauhansopimuksen allekirjoittamis- 

tilaisuudessa Venajan valhmskunta antoi nelja 

eri ilmoitusta ja Suomen valtmiskunta yhden. 

Ensimmiiinen Venajan valtuuskimnan ilmoi- 

tus koskee Itti-Karjalan itsehallintoa. Sen mu- 

kaan Arkangelin ja Aunuksen karjalainen 

vaestb nauttii kansallista itscmaara'amisoikeut- 

ta (1. kohta); sen asuma Ita-Karjala muoclostaa 

sisaasioissa autonomisen alueen, joka federaatioperusteilla 

("federatsioniperiisteilla") kuu- 

luu Venajan valtakuntaan (2. kohta). Aiitono- 

mista aluetta koskevat asiat ratkaisee kansan- 

edustnslaitos, jonka paikallinen vaesto on va- 

linnut ja jolla on itseverotusoikeus alueen tar- 

peita varten. oikeus antaa asetuksia, jotka kos- 

kevat paikallisia tarpeita, sekii jarjestaa si- 

saista hallintoa koskevat asiat (3. kohta). Pai- 

kallinen kieli on hallinnon Jainsaada'nnon ja 

kansanvalistiiksen kielena (4. kohta). Ita-Kar- 

jalan autonomisella alueella on oikeus jarjes- 

taa taloudellisen elaman omien paikallisten 

tarpeittensa mukaan ja sopusoinnussa tasaval-

I N K E RI 

Ian yleisen talousjarjestclman kanssa (5. koh- 

ta). llmoituksessa saadelaan lopulta miliisi- 

jarjestehnasta (6. kohta). 

On syytti oikeudelliselta kannalta tarkem- 

miii valaista tassa selostettuja maarayksia. 

Niissa puhutaan kansallisesta itsemaaraa- 

misoikeudesta. Ttillaisella oikcudella larkoi- 

letaan jossain valiiossa asuvalle vieraalle kan- 

salle myonnettya oikeutta ratkaista oina koh- 

talonsa. Lahinna ajatellaan sita mahdolli- 

suutta, etta kyseessa olcva kansa saa, jos ha- 

luaa, itsenaistya taikka liittya johonkin toi- 

seen valtioon, mutta kansallisella itsemaaraa- 

misoike udcl la sa ate I aa n my oskin ym m a rta a 

oikeutta vain itseliallinnon, autonomian naut- 

timiseen: Itsemaaraamisperiaatetta ajoivat 

ymparysvallat maailmansodan aikana, ja tti- 

man pcriaatteen niukaisesti saanneltiin Euro- 

pan oloja sodari paatyttya. Kansallisen itse- 

ma'araaniisoikeuden nimessa VenLijii joulu- 

kuussa 1917—tammikuussa 1918 lunmisii Suo- 

nien itseniiisyyden. 

Ita-Karjalan tapauksessa ei ole kysymyk- 

sessii oikeutta itsenaistymiseen, vaan ainoas- 

taan oikeus paikalliseeu autonomiaan. Paikal- 

lisen autouomian luonne ilmenee siita, etta Ita- 

Karjalan tnlee fedcraatioperustcella kuulua 

Venajan valtakuntaan. Federatiivisella niuo- 

dostumalla tarkoitetaan tavallisesti joko valtio- 

liittoa tai liittovaltiota. Yaltioliitto on useiden 

itsenaisten valtioiden yhtyma, jokci itse ei ole 

valtio. LiittovalJio on taas useiden autonomis- 

ten cli riippuvaisten valtioiden yhtymii, joka 

itse on taysivaltainen valtio. Venajan valtnus- 

kunnan ihnoituksessa lienee tarkoitettu liitto- 

valtion tapaista jiirjesfelmaa. 

Tarton rauhansopimus ja Venajan valtuus- 

kunnan ensinimainen ilmoitus sisaltavat vii- 

licmmistb'siiojaa. Vahemmistosuoja sanalla on 

kaksi eri merkitysta. Laajenipimerkityksisenii 

Vahemmistosuoja kasittaa optio- eli valintaoi- 

keudcn ja poissiirtymisoikcuden, kansaniianes- 

tyksen ja suppeampiincrkityksiscn valiemrais- 

iosuojan. Optio- eli valintaoikeus tulee kysy- 

4 

mykseen paaasiallisesti silloin, kun alue jou- 

tuu toiscn valtion haltuun; tassa tapauksessa 

luovuietun alueen asukkaille myonnetaan oi- 

keus maaraajassa valita entinen kansalaisuii- 

tensa. Valintaoikeuteen sisaltyy oikeus tai pi- 

kemmin pakko siirtya pois alueelta. Nykyiian 

poissiirtymisoikens esiintyy aniharvoin valin- 

taoikeudesta riippuniatta. Tiillaisen poitkeus- 

tapauksen tarjoaa Tarton rauhansopimuksen 

11. artikla Repolan ja Porajiirven kuntien 

asukkaiden hyviiksi. Kansantianestysta on 

kansainvalisen elaman alalla toisinaan. varsiiikin 

maailmansodan jalkeen, kaytetty, kun 

maaraalueen vaesion on sallittu ilmaista, mi- 

hin valtioon se tahtoo kuulua. Kansanaanes- 

tyksia on ni.m. toimeenpantu Tla-Sleesiassa ja 

Pohjois-Slesvigissa. 

Suppeampimerkityksisona valiemmistosuoja 

sisaltaa, etta jokin kansa tai muunlainen ryh- 

ma claa vahemmistona valtiossa ja eit'a sille 

hankitaan jonkinlaincn oikenssuoja. Maail- 

mansodan jiilkeiset vtihemmistosopimukseL 

joiden esikuvana on Puolan kanssa kesakuun 

28. p. 1919 tehty sopimus, toteuttavat vahem- 

mistosuojan siten, etta niiden mukaan kaikki 

valtion asukkaat ovat turvatut heng'en ja va- 

pauden puolcsta ja nauttivat uskonnonvapaut- 

ia, etta kaikki sen kansalaiset ovat yhden- 

vertaiset, ettii kielivahemmistbon kuuluvat ja- 

senet saavat tuomioistuimissa kayttaa omaa 

kieltaiin, seka etta vahcmmistot voivat perus- 

taa opetus- ja inuunlaisia laitoksia. Sita paitsi 

vanemniistosopimukset takaavat opetuksen 

kansakonluissa vahemmiston kielclla siellii. 

missa kielivahemmistoa on suhteellisen paljon. 

seka tunnustavat vahemmistoillc osuuden val- 

tion tiii kunn.an tulo- ja menoarvioissa opetuk- 

sellisiin, uskonnollisiin ja hyvaiitekevaisyys- 

tarkoituksiin myonnettyiliin maartirahoihin 

niihden. Vain poikkeustapauksissa vahem- 

mistb'sop.imukset tunnustavat valiemmisto- 

viiestolle varsinaista itseliallintaa, jonka no- 

jalla se esiintyy kokonaisuutena. Talla kan- 

nalia ovat kumminkin Tarton rauHansopimus

ja Venajan valtuuskunnan ensimmainen ilmoi- 

tus. Ita-Karjalan karjalaiselle vaesfolle tun- 

nustetaan laaja autonomia. 

Ita-Karjalan asemaa koskevat maiiriiykset 

on laadiltu niin varovaisesti. etteiviit ne esta 

Veniijaa Itii-Karjalassa toteuttamasta sosialis- 

tis-taloudellista ohjelmaansa. 

Snomcn ja Venajan kesken on Ita-Karjalan 

vnoksi syntynyt riita. jonka yksiTyisia vai- 

heita ei ole aihctta tassa larkemmin sclittiiii. 

Kiinnitimime liuomiota vain ninutamiin peri- 

aatteellisiin seikkoihin. Suonien taholta esite- 

tyn syytteen, etta Venaja ei ole tayitanyt 

sitoumuksiaan. on Veuajii koettanui torjua 

kalidciilaisin vaittein, 

Ensinimtiiseksi Venaja on yrittanyt todisiaa. 

etieivat Tarton ranhansopiniiis ja Venajan val- 

tiiusknnnan ensimmainen ilmoitns muka sisal- 

lakaiin initaKn Venajiia oikeudellisesti sitovia 

maarayksiii. On viitattn Tarton raiihansopi- 

mnksen suoinen-, ruotsin- ja Tenajankielisissii 

teksteissii kaytettyiliin verbimiiotoiliin, jotka 

Venajiin kannan imikaan vain tarkoittavat jo- 

iakin toteamista. eivatka velvoitusta. Taliiin 

voidaan vastata, ettei pulieenaolevia verLi- 

muotoja saa tulkita niin kiiin Venaja edellyt- 

taii seka etta ranskankiclinen teksti, joka, 

vaikka se syntyi vasta myb'hemmin, on tiiysin 

todistusvoimainen. riidatlomasti kumoaa tal- 

laisen tulkirman. Venajti on niinikaan nojan- 

tnnnl siirien. etta Itii-Karjalaa koskevat tar- 

kemniat niaariiykset on sisallytetty ilmoihik- 

seen. joka ei voi olla sitova. Tama todiste on 

helposti torjuttavissa. Ilmoifus on yksi niista 

snpisuomalaisista sanoista. joita kaytetiian 

deklaraatio sanan sijasia. Deklaraatio voi olla 

oikendellisesti taysin merkitykseton jnlki- 

lansuma. Se voi olla yksipuolineii toimi, joka 

saa aikaan maiiratyn oikeusvaifcutuksen (esim. 

sopininksen irtisanominen, sodan julistami- 

nen). Se voi olla yksipnolinen toimi, joka oi- 

kendellisesii sitoo sen aniajaa: nain on varsin- 

kin asianlaita silloin, kun deklaraatio tiiyden- 

taa jofakin sopimusta, taydentaii sopimnksessa 

I N K E R I 

olevaa maaraystii. Deklaraatio voi myb'skin 

olla varsinainen sopiiniis. Ita-Karjalan asemaa 

koskeva ilmoitus on sellainen deklaraatio, joka 

taydentaa sopiraukscssa olevaa maiiraysta, tar- 

kemmin sanoeii. Tarton rauhansopimiiksen 10. 

artiklaa. Tastii saatetaan paatella, etta se ei 

ole vain pclkkii julkilausuma, vaan etta se on 

oikendellisesii sitova. 

Toiseksi on Venajan puolelta vaitetty, etta 

Ita-Karjalan vaestblle on mybnnetty sellainen 

itsehallinto kuin Tarton rauliansopinms tar- 

koittaa. Venaja niiyttaa voivan viitata siihen, 

etta kesakuussa J920, jiiuri ennen Suomen ja 

Venajan rauliannenvottelujen alkamista Tar- 

tossa, oli pcrustettu Karjalan tyovaen koni- 

muni sekii etta heinakiiussa 1923 tasta muo- 

dostettiin Karjalan autonominen sosialistiiicn 

neuvostotasavalta, joka knnlnu Venajan fede- 

ratiiviseen sosialistiseen ncuvostotasavaltaan, 

joka taas on yksi Sosialististen Neuvostotasa- 

valtain Liiton yhdestatoista osasta (naiden 

osien hiknmaiira oli alkuaan nelja, w. 1925 

—1929 kuusi ja vv. 1929—1936 seitseman). 

Sitiipaitsi Venaja nayttaa voivau nojautua 

siihen, etta Itii-Karjalassa, niinkuin muualla- 

kin NeuATostoliitossa, on voimassa n.s. neu- 

vostojarjestelma, joka on taysin kansanval- 

tainen. Mntta kaikki nama ovat vain teko- 

syitii. Veniijalla vallitsee koyhalistbn dikta- 

tiiuri, joka oikeastaan on vain pienen ryh- 

miin, jopa yhden miehen diptatuuri ja joka 

esiintyy sortovaltana, ja tamii sortovalta ei 

ole millaan tavoin Tarton rauliansopiniuk- 

sen ja Venaja n valtuuskunnan ensimmaisen 

ilmoituksen miikainen. 

Itii-Karjalan riilaa kasiteltiin ensin siina 

Suomen—Venajan kcskuskomiteassa, joka toi- 

nii Tarton ranliansopimuksen 37. artiklan no- 

jalla (komitea lakkaiitettiin syksylla 1922), 

mutta kun ei mihinkaan tiilokseen paiisty., 

kaantyi Suomi Kansainliiton puoleen. Useiden 

vaiheiden jalkeen kansainliiton nenvosto 

pyysi pysyvalta kansainviiliselta tuomioistui- 

melta lausuntoa siitii, olivatko I arton rauhau-

INKER! 

sopimuksen 10. ja 11 artiklat ja Venajan val- 

tuuskunnan ensimmaincn ilmoitus oikeudelli- 

scsti velvoittavia. Pysyva kansainvaliiien tuo- 

mioistuin kieltaytyi antamasta mitaan lausun- 

toa, pcrustellen kantaansa silla seikalla, etta 

Vcnaja oli vastustanut asian kasittelemista 

kansainliitossa ja tuomioistuimessa. Tata pe- 

rustelua vastaan voidaan tehda vakavia liuo- 

mautuksia. mutta emme talido tahan asiaaii 

sen enempaa kajota. Karjalan kysymyksen 

kasittcleminen paattyi yleiskokouksen syksylla 

1923 tekemaan paatoslauselmaaii, jossa kau- 

niisti sanottiin, ettei liitto kyennyt mitaan 

aikaansaamaan Siiomen hyvaksi. 

Inkerista Tarton rauhansopimus itse ei si- 

salla mitaan ja "Tarton rauhankonfcrenssissa 

pidetyt poytakirjat puhuvat hyvin vahan fn~ 

kerista, mutta siitii huolimatta kaytiin taman. 

maakunnan asemasta pitkiii neuvottelu ja. joi- 

den tuloksena oli rauhansopimuksen allekir- 

joittamistilaisuudcssa annettu toincn Venajan 

va'tuuskuniian ilmoitus. Taman ilmoituksen 

mukaan Pietarin kuvernementin suomalainen 

viiesto iiauttii taydellisesti kaikkia niita oi- 

keiiksia ja etuja, jotka Venajan lait myonta- 

vat vahemmistb'kansallisuuksille. Tama tar- 

koittaa erityisesti sita, ettii kyseessa olevalla 

vahemmistolla on oikeus valtakunnan lakien 

ja asetusten rajoissa vapaasti jiirjestaii kan- 

sanvalistustoimi. kunnallineu ja kuntainâli- 

nen hallinto sekii paikallinen oikeudenkaytto; 

oikens ryhtya kaikkiin tarpeellisiin yhteisiin 

toimenpitcisiin taloadellisen asemansa kohot- 

tamiseksi; oikeus toteuttaa edellamainittuja 

tarkoituksia tarpeellisten edustus- ja toimeen- 

panoelinten avulla, joita ylcisin varoin riitta- 

vasti tuetaan voimassa olevan lainsaadiinnoTi 

mukaisesti; oikeus kansanvalistustoimessaan 

seka muissakin sisaasioissaan kayttaii paikal- 

lisen vaeston kielta. 

Inkerin tapauksessa on kysymyksessa sellai- 

nen vahemmistosuoja, joka on puettu itse- 

hallinnon muotooii. Inkerin suomalaiselle viie.s- 

tolle myonneity itsehallinto ei kuitenkaan oie 

yhta laaja kuiu Ita~Karjalalle myonnetty, 

vaan se on ptiaasiallisesti kunnallinen ja kun- 

tainvalinen. 

Vaikka Inkeria koskeva ilmoitus toisin kuin 

Ita-Karjalaa koskeva ci taydennii mitaan Tar- 

ton rauhansopimuksen maaraysta, saatctaan 

sita silti pitaa oikeudelliscsti velvoittavana. Tal- 

laisen kasityksen puolesta puhuu kaksi seik- 

kaa: ensiksi se seikka, etta ilmoitus oli pit- 

kien neuvottelujen tulos, mika asianhaara on 

vaikeasti selitettavissa, jos taytyy olettaa, etta 

se oli tarkoitettu pelkaksi, oikeudellista merki- 

tystii vailla olevaksi julkilausumaksi; toiseksi 

se seikka. etta ilmoitus annettiin ennen rauhan- 

sopimuksen aflekirjoittamista. Luonnollinen 

on se tulkinta, etta ilmoitusten antaminen oli 

rauhansopimuksen allekirjoittamisen ehtona, 

mika ehdottamasti viittaa siihen, etta ne ovat 

oikeudellisesti sitovia. 

Yleisesti tunnettu on, miteii Lnkerilaisia on 

kohdeltu Venajan taholta. Heita on vainottu, 

heita on karkoitettu kaukaisiin Neuvostoliiton 

osiin. hcidan uskontoaan on sorrettu. Ja sel- 

laista 011 voinut ja saanut tapahtua kahdeimel- 

lakymmenennella vuosisadalla, jolloin kult- 

tuuri on monessa suhteessa kehittynyt kor- 

kealle tasolle. Mutta kulttuurin nousu on ollut 

ulkonainen, teknillinen; se ei ole paassyt vai- 

kuttamaan ihmisten siveelliseen olemukseeen. 

Tama tosiseikka selittaa, miten on mahdol- 

lista, etta meidan paivinamme oikeufta ja oi- 

keudenmukaisuutta haikailemattb'masti ja 

kyynillisesti poljetaan ja rikotaan seka etta 

jtdmuus saa esteettomasti raivota. Ei ole 

ihme, etta moni joutuu synkkaan epiitoivoon, 

jossa him ei enaa nae mitaan valoa ja pelas- 

lusta. Minulla on kuitenkin se vakaumus, etta 

on olemassa sivcellinen maailmanjarjestys, 

joka palkitsee hyvan ja rankaisee pahan. 

Niin ei aiaa tapahdu tassa elamassa, mutta 

maalliseri elaman takana on iankaikkisuus.

KEIJO LOIMU: 

INKERIN ASIA JA ULKOMAINEN 

MIELIPIDE 

"Ei meilla nyt ole pysyvaista kotia, kun oman tuvan 

oven kiinni painoimme. Laksimme kotonta kuin 

viimeisen kerran. Nama ajat kaikki meidan on nahtava. 

Emme vui paiviamme paeta minnekaan." 

Edellaolevat sanat on kirjoittarmt eras inkerilainen, 

joka viime kesan karkoitusten yhteydessa joutui 

jattamaan kotinsa ja uusissa raskaissa olosuhteissa 

elamaa aloittamaan. Ne kuvastavat erinomaisesti sita 

kohtaloa, joka viime aikoina on vaikkynyt koko Inkerin 

kansan edessa ja jalleen viime kesana kokonaisten 

pitajien kohdalta toteutumalla kirjoitti uuden 

turmavuoden Inkerin kansan historiaan. Naita tapauksia 

ja karkoituksia ajatellessa tuntuvat neuvostojohtajien 

samanaikaisesti esittamat "kauniit" kuvauksct 

johdonmukaisesti toteutetusta demokratiasta 

samaten. kuin uuden neuvostoperustuslain maaraykset 

henkilokohtaisesta oikeusturvasta ja kansallisuussorron 

kategorisesta kieltamisesta suorastaan rienaukselta! 

Entista ihneiscmmalta nayttaa, etta neuvostojohtajien 

tarkoituksena on koko Inkerin suomalaisen 

vaeston havittammen. Ja tassa havitystyossa 

katsovat bolsevikit tarpeelliseksi kayttaa kaikkein 

vakivaltaisimpia muotoja, silia epailematta ovat he 

tsaarinajan historiasta todenneet, ettei mahtavan keisarikunnan 

suuren paakaupungin vaikutus kyennyt 

venalaistamaan inkerilaisia, ja oma kokemus on bolsevikeille 

opcttanut inkerilaisten vainoista piittaamattoman 

uskontonsa sailyttamisen. Mutta Turkestanin 

puuvillakentat, Hiipinan kaivokset tai Tserepovetsin 

kurjat kolhoosit ovat osoittautuneet tehokkaiksi, ellei 

ehka aikaansaamaan venalaistymista niin ainakin lopettamaan 

suomalaisuuden ! Jonkinlaisella jannityksella 

on saattanut odottaa, eiko neuvostopropaganda 

viimeaikaisen tehokkuutensa kautena kayttaisi hyvakseen 

myos inkerilaisia esittaessaan eurooppalaiselle 

yleisolle vahemmistokansallisuuksiensa erinomaisia 

oloja ja niiden "kansallisen" kutttuurin kukoistusta. 

Nain ei kuitenkaan ole tapahtunut huolimatta siita, 

etta useimmat muut suomensukuiset kansat, kar- 

INKERI 

jalaiset, komit, lappalaiset( !) ym. ovat saaneet esittaa 

"kauniin osansa" eurooppalaisella foorumilla. 

Nahtavasti on neuvostojohto maarannyt Inkerin ja 

inkerilaisten olemassaolon pysymaan tuntemattomana 

niiden. neuvottelupoytien aaressa, joissa neuvostodiplomaatit 

todistavat bolsevikkien ennennakemattoman 

humaanisesta suhtautumisesta vahemmistokansallisuuksiinsa! 

On kuitenkin ilahduttavaa todeta, etta tama toive 

inkerilaisten ja heidan kohtalonsa tuntemattomuudesta 

ei ole toteutunut. Voitaneenkin hyvalla syylla sanoa, 

etta juuri ulkomaisten piirien inkerilaisia kohtaan 

osoittama kiistamaton myotatunto on ainoa valopilkku 

Inkerin kansan viimeaikaisella jarkyttavien 

karsimysten taipaleella. 

Vuoden 1931 laajat karkoitukset Inkerissa herattivat 

sivistyneessa maailmassa vastalauseitten myrskyn, 

ja tata saataneenkin kiittaa siita, etta inkerilaiset 

saivat senjalkeen jonkun aikaa olla suhteellisen 

rauhassa. Kun karkoitukset kevaalla 1935 alkoivat 

uudelleen ja viime vuonna saavuttivat jalleen uhkaavan 

laajuuden, esittivat lukuisat Inkerin ystavat eri 

maissa vastalauseensa tallaisen epainhimillisen menettelyn 

johdosta vedoten ennen kaikkea yleisiin inhimillisyyden 

lakeihin. Kuten aikaisemminkin, ovat 

tallakin kerralla erikoisesti kirkolliset piirit osoittaneet 

syvaa myotatuntoa inkeriiaisia uskonveljiaan 

kohtaan. Niinpa syyskuun alussa Visbyssa pidetyssa 

pohjoismaisessa pappienkokouksessa oli Inkerin asia 

laajasti esilla ja pastori Kuortin esitelman avulla saivat 

kokouksen osanottajat todellisen ja omakohtaisen 

kokemukseen perustuvan kuvan vainosta, jonka alaiseksi 

Inkerin kirkko on bolsevikkivallan aikana joutunut. 

Mutta kirkollisten piirien reagointi ei ole rajoittunut 

vain myotatunnon vakuutuksiin, silla esim. 

Hollannissa toimiva uskonnollinen veljeysliitto (Entente 

fraternelle Internationale pour la defense centre 

le bolchevisme sur le terrain moral et religieux) lahetti 

14. 9. 1936 kansainliiton paasihteerille kirjel-

INKERI 

man, jossa Inkerin tapauksiin viitaten pyydctaan 

kansainliittoa ryhtymaan toimenpitcisiin, jotta ainakin 

kansainliiton jasenvaltiot pakotettaisiin noudattamaan 

liiton perustuskirjassa juhlallisesti vakuutettuja 

periaatteita. Kirjelmassa sanotaan mm.: "Korostaaksemme 

vain sita, mika koskee suorastaan tiskontoa, 

alleviivaamme ennen kaikkea, etta melkein 

kaikki taman syvasti uskonnolliseii kansan kirkot 

ovat suljetut tai muutetut toisia tarkoituksia palvelemaan, 

etta niiden papit ovat karsineet vakivaltaisen 

kuoleman tai joutuneet pakkotyoleircihin, etta uskonnon 

opettaminen lapsille on kokonaan kielletty ja etta 

rauhalliset uskovaiset kaikenlaisin verukkein, usein 

jopa ilman syyn varjoakaan karkoitetaan Siperiaan. 

Neuvostoviranomaisten tarkoitus on selva: suomalaista 

alkuperaa olevat Neuvosto-Venajan kansalaiset 

halutaan yksinkertaisesti havittaa ja heita vainotaan 

niin itsepintaisesti juuri sentahden, etta heidat tunnetaan 

syvasti hurskaaksi kansaksi, joka crikoisesti 

on kiintynyt isainsa uskontoon." — Mainittakoon 

lisaksi, etta myos Unkarin luterilaisen kirkon piirissa 

on Inkerin karkoituksiin kiinnJtetty huomiota. Merkillepantavaa 

myos on, etta Vatikaanin lehti "Osservatore 

Romana" saannb'llisesti on seurannut Inkerin 

tapauksia myotatunnolla. 

Myotatunto inkerilaisia kohtaan ei ole kuitenkaan 

rajoittunut suinkaan kirkollisiin piireihin, vaan on se 

ilmennyt melkein kaikki en Eeuroopan maiden sano- 

8 

Kaukolan jarvi. 

malehdistossa. Kun tarkastelee eri lehtien viime vuoden 

karkoituksista julkaisemia artikkeleita, voi havaita 

niiden humaniteetin nimissa tuomitsevan neuvostoviranomaisten 

inkerilaisiin kohdJstaman vainon, 

jonka ainoana syyna nayttaa olevan heidan. uskontonsa 

ja suomalainen kansallisuutensa. Varsin useat 

lehdet toteavat edelleen, etta asia koskee lahinna Suomea, 

jolla Tart on rauhansopinuiksessa inkerilaisten 

suhteen annettujen lupausten turvin on oikeusperusteet 

tukenaan asian ajamisessa. Etsiessaan todellisia 

syita inkerilaisten karkoituksiin viittaa ulkomainen 

lehdisto miltei poikkeuksetta Neuvostoliiton luoteeseen 

suuntautuvaan ekspansiopyrkimykseen seka sita 

tarkoittaviin varusteluihin Suomen rajalla Inkerissa 

ja Ita-Karjalassa. — Jonkinlaisen kasityksen antamiseksi 

ulkomaisen mielipiteen suhtautumisesta Inkerin 

asiaan esitamme seuraavassa joitakin lyhyita 

lainauksia muutamien ulkomaisten lehtien asiaa koskevista 

lausunnoista. 

"Dagens Nyheter" (Tukholma), 26- 7. 1936: 

"Voimme toisin sanoen nahda sen hammastyttavan 

naytelman. etta maailman voimakkain sotilasvalta ja 

samalla valtio, jolla on ankarammin toimivat valtioelimet 

kuin ehka missaan muualla Euroopassa, pitaa 

sietamattomana vaarana pienta, nykyisin alle 140,000 

sielun jaavaa kansanjaannosta. Vaestoa, jonka kansallisia 

oikeuksia kielellisessa ja sivistyksellisessa 

suhteessa venalaiset vallanpitajat muuten ovat juhlallisesti 

luvanneet erikoisesti kunnioittaa, ensin rauhan-

sopimuksessa Suomen kamsa ja sitten lukuisia kertoja 

julkisissa deklaratioissa. Ja kysyy itseltaan. onko 

tassa vain haikailematon, leppymaton kommunistinen 

jyra, joka vastustamattomasti kulkee yli kaikkien 

esteiden ja jolle muutama kymmenentuhat tuhoutunutta 

elamaa ei saa merkita mitaan kokonaisuuden 

edun ollessa kyseessa — niika sinansa on 

kauhistuttava kuva — tahi joutuuko nakemaan tuloksen 

tyrannien heikkoudesta ja arkuudesta: tyranni 

rietaa, ettei hanella ole mitaan keinoja voittaa ihmisia 

puolelleen, ban voi vain musertaa ne, eika hanella 

ole varaa osoittaa jalomielisyytta. Sita ei tahtoisi 

ajatella uudcsta Yenajasta, mutta inita muutakaan 

voi taman mielettoman epainhimillisyvden edessa ?" 

"Journal des Debats'' (Pariisi), 2. n. 1936: 

"Bolsevikien silmissa inkerilaisilla on ollut kuiteiikin 

kaksikin vikaa. silla he ovat uskonnollisia ja toiseksi 

asettavat yksityisomistuksen agraarikbrnmunismin 

edelle ja siita syysta tuo kansallisuuden oikeuksien 

kunnioitus on vaihtunut raita kiihkeimmaksi vainoksi: 

nykyisin on Tnkerin 32 luterilaisessa seurakunnassa 

ainoastaan kaksi pappia, nelja suntiota ja yksi 

lukkari; koululaitos on, varsinkin vahan yli viiosi 

sitten, mtiutettu kiihdytetyn venalaistamistyon valikappaleeksi; 

maatalouden kollektivisoimista on siella 

vuodesta 1928 lahtien totentettu yha kasvavalla raakuudella. 

Lopuksi. vuodesta 1931 lahtien, neuvostohallitus 

on ryhtynyt jarjestelmallisesti juurittamaan 

pois ja havittamaan itse inkerilaista vaestoakin: harkavaunuihin 

sullottuina kokonaisten kylieu asukkaat 

on lahctetty pois kuolemaan kurjuuteen ja pakkaseen 

ensin Hiipinan (Kuollan niemimaalla) kaivoksiin. 

sitten aina Siperian tundroille seka kaukoitaan saakka. 

— Jospa inkenlaisten esi'merkki, Georgian takakaukaasialaisten 

esimerkin jalkeen, voisi olla opetukseksi 

Pyreneitten takaisille ja saisi heidat vakuutetuiksi, 

etta Keuvostoliitossa kansallisuuksien itsemaaraamisoikeus 

on kaikista valtiosaannoista huolimatta 

pysynyt Stalinin oikeutena kayttaa hyvakseen 

kansoja." 

"Bund Ab. Blatt" (Bern), IT. 8. 1936: 

"Mutta vaikkapa niin ei olisikaan (tarkoitetaan 

epainhimillisia oloja. joihin karkoitetut ovat joutuneet), 

vaan olisi kysymys terveelHsista ja hedelmallisista 

uutisviljelysaloista eika palkka ja huolto antaisi 

aihetta valttuksiin. niin myos naissa olosuhteissa 

olisi tama "siirtaminen" kuitenkin mittaamatonta 

ankaruutta, silla riistaahan se ihmisilta korkeimman 

ja kauneimman. mita he oinistavat —• kodin. -— —- 

On varmaa, etta suomalai'sen vaeston karkoittaminen 

ja sen korvaaminen venalaisilla talonpoikaissotureilla 

muodostaa osan luoteis-Venajan vantstusohjelmasta. 

etta taalla riistetaan rauhaa rakastava ja rauhalHnen 

kansa irti ikivanhasta maastaan, koska Eurooppa ei 

kykene loytamaan rauhaa ja kaikki ihmisyvden jalot 

liikkeet ovat kuolleet pelkoon ja epaluuloihin." 

I X K E R I 

"Neues Wiener Abend Blatt" (Wien), 17.8,1936: 

"— Oikeiden tietojen saaiiti esim. Tnkerin kysymyksesta 

on Neuvostoliiton kansainliiton jaseneksi 

tulon jalkeen ollut varsin vaikeata, silla demokraattisten 

maiden lehdisto nayttaa saaneen viittauksen 

olia arvostelematta neuvostolaisia oloja. Vain jotkut 

riippumattomat lehdet ovat tasta huolimatta rohjcnneet 

avoimesti esittaa totuuden Neuvosto-Venajasta". 

-— Selostettuaan taman jalkeen laajasti Inkerin 

karkoituksia lehti jatkaa: "Talla pienella 160,000 ihmisen 

kansalla ei ole mitaan itsenaisyys- tai liittymis 

(Anschluss) toiveita. Se ei ole mitaan muuta vaatinut 

kuin saada rauhassa \-iljeIla isilta perittya maata. 

Kun se ei saa tata luonnostaanlankeavaa oikeutta, 

johtuu tama siita, etta Venaja tarvitsee heidan, maatansa 

tukikohdaksi tunkeutumista varten Suomeen ja 

pohjois-Skandinaaviaan." 

"Borzen Zeitung" (Berlin), 15. 8. 1936: 

"Kuvaavaa neuvostopolitiikan nykyisille tarkoituksille 

on myos tosiasia, etta karkoitetut inkerilaiset 

ovat melkein poikkeuksetta ollect uskonnoltaan evankeelis-luterilaisia. 

Leningradin alueen suomalaisista 

on n. 90 % protestantteja. Evankeelinen kirkko on 

maarannvt heidan uskonnollisen ja sivistyksellisen 

asennoitumisensa ja tehiiyt heidat vastustuskykyisiksi 

venalaisen ympariston vaikutusten suhteen. Neuvostojen 

uskonnonvastainen politiikka kaantyi senvuoksi 

luonnollisesti erikoisen ankarana heita vastaan. 

Nykyaan on Inkerin 32 seurakunnalla enaa vain 2 

kirkkoherraa, 4 seurakunnanhoitajaa ja yksi lukkari. 

Vuosittain suljetaan yha uusia kirkkoja . — Bolsevikien 

uudet pakkotoimenpiteet suomalaisia inkerilaisia 

vastaan antavat ainutlaatuisefl kuvan eraan kansan 

kansallisista oikeuksista, oikeuksista. joita Neuvostoliitto 

ei ole taannut vain eraassa Suomen kanssa 

tekemassaan sopimuksessa, vaan jotka myos neuvostovaltiosaanto 

nimenomaan tunniUstaa. Tama oikeudenloukkaus 

tapahtun hetkella, jolloin Xeuvostoliitto 

ulkomailla pvrkil aikaansaamaan kasityksen, etta se 

'demokraattisen valtJosaantonsa perusteella olisi 

'maailman vapaamielisin maa'." 

Yllaesitettyjen tapaisia lausuntoja voisi jatkaa miltei 

loputtomiin, silla niita on esiintynyt lukuisasti 

myos Tanskan, Norjan, Eestin, Puolan, Unkarin. 

Italian. Belgian, Hollannin. Englannin ja Irlannin 

lehdistossa. Tuttistuessaan eri maiden lehtien lausuntoihin 

Inkerin asiasta tulee vakuuttuneeksi siita, 

etteivat niiden myotamielista kannanottoa ofe ratkaisseet 

valtiolliset. poliittiset tai puoluenakokannat. vaan 

lansieurooppalainen valveutunut kasitys humaniteetin 

alkeellisimmista vaatimuksista. Enemman kuin 

toivottavaa olisi, etta tama suunta Inkerin asian suhteen 

eurooppalaisessa lehdistossa ja yleisessa nu'elipiteessa 

edelleen sailyisi ja etta Inkerin ystavain yhteiset 

ponnistukset saattaisivat aikaansaada jonkin 

parannuksen inkerilaisten nykyiseen kohtaloon.

1 X K E R I 

SAIMA HARMAJA: 

Inkerin rajalla 

Reki ajaa haiki kylien, 

lahestywme lakkaamatta itdd. 

Onto pelko luinoissaan sna pitdd. 

Mitd inietit, katse tuimneten? 

Silmin ndet sodat kcstetyt, 

cldt julman taistehm ja kauhim, 

paon, rydstdn, hdipalon, saulmu, 

jok' on ndmd metsdl kiertdnyt. 

Ndet heimos vdkevdmmdn alianadntyvdn 

— ja sentddn nostat pddn: 

La-nsi Itdd vastaan scistessddn 

inilloinkaan ei kuole kuolemalla. 

Sa-ilyy, ken ei itscdnsa kielld. 

Tuhat kertaa- itd kipunoi 

yli Inkerin, z'aan yhd sielld 

pnhdas Vdindindisen kieli soi — 

Silloiu hanc/en alta kohoaa 

jotain, jost' et silnidds kddntdd saata: 

raja yli seudun kohoaa 

synkentden varjollansa inaata. 

Hengdhtdmdttd sa ndet sen. 

Kipedsti halki- kylien 

raja hionnoton ja vddrd leikkaa, 

Idpi veljies sen ranta leikkaa. 

Kosket piikkejd sen kddettas, 

ja ne pistdvdt sun syddntas. 

Pysdhdy ja itke, vaeltaja! 

Omaa hcintoasi silpoo raja. 

Inkerista asti Uraaliin 

litkaan: valtavana sielld 

Icpdd maa, mi kohtalonsa ticlld 

peittynyt on pihiin verisiin. 

Vuosisadan hclinastaan se meihin 

kitoicmaa ja I'ihaa nhoaa. 

Mikd sitoi Snomen heimon teihin? 

Mikd johtaa sua, Tuska-n maaf 

Mittaamattoinan ja pyhan ajan 

zuvisten sa viivyt hiona rajan. 

Tapahtukoon tahtos, Isd ineiddn. 

TULKOON VALTAKUNTAS, 

ISA MEIDAN, 

—- — Ritsko satiiinuu. Jdllecn Iduttd 

kohti, 

si-nne, inissd viime valo Hohti, 

kddntyy rcki, ltd ybhon jdd. 

Simut Vcnaj'dltd lewdd.. 

Piikkilankain varjo lepdd tielld. 

Mi-ten hepo kotiin ki-iruhtaa! 

Yksinaiset tulet tuikkii sielld, 

jonne kdttd ojentaa et saa. 

Nosta kasvos! Hiljaa syttyvdt 

kaikki taivaan kattniit kynttildt. 

Tiirtkimattomana ndamme yhd 

taivaan kirjoitukscti loistavan. 

Yli Euroopan ja Aasian 

I'dlkchti sen tdhtikieli pyhd. 

Kirkas tdhti! Helta sdteitasi 

heihin, joiden pddlld Herran kdsi 

pawalld ja yoUd raskas on. 

Aitta heita, jo'dla raskas on.

MARTTI HAAVIO: 

I N K E R I 

INKERIN MUINAISESTA USKONNOSTA 

JA PALVONNASTA 

Ryhtyessani esittelemaan eraita piirteita inkerilaisten 

muinaisesta uskonnosta ja palvonnasta minun 

on jo heti aluksi sanottava, etta aineistoni on mahdollisimman 

epatasaista. Inkerissa vaeltaneet tiedemiehet 

ovat vain poikkeustapauksissa kiinnittaneet 

huomiota tahan tarkeaan Inkerin henkisen elaman 

puoleen. Inkerissa liikkuneet kansankulttuurintutkijat 

ovat olleet paaasiassa runonkeraajia, jotka ovat 

tulevaisuudelle pelastaneet lahinna Inkerin verrattomat 

runoaartect. 

Ita-Inkerista on mytologisia tietoja keratty jo 11. v. 

1820, jolloin mundan nimelta tuntematon Inkerin 

lukkari pani muistiin arvokkaan kokoelman tarinoita, 

taikoja ja uskomuksia, jota aineistoa sitten. A. J. Sjogren 

on kayttanyt hyvakseen. Eraat runonkeraajat 

ovat niinikaan panneet muistiin joitakin tilapaisia 

huomioitaan; tarkcin heista on Vihtori Alava. Yarta 

\-asten mytologiaa ja juhlatapoja talteen ottamassa 

liikkui aikoinaan Inkerissa amanuenssi /. Lukkarinen. 

Parhaiten tutkittu Inkerin henkisen kansankulttuurin 

alue on haatavat, josta ansio tulec prof. Vii'mo 

Sahniselle. — Minirlla oli kesalla v. 1936 Viron-Inkeriin 

tekemallani lyhyella matkalla tilaisnus havaita, 

mi ten suunnattoman rikas Inkerin muinainen henkinen 

kulttuuri on ollut, ja mita arvaamattomia arvoja 

paitsi tutkimus jaa, kun varsinainen Inkeri nyt on 

tntkimiikselle suljettu maa. 

Ensimmaincn tieto, mika minulla on Inkerin muinaisesta 

uskonnosta on v:lta 1637 —• tieto on siis kolmesataa 

vuotta vanha. Silloin kasiteltiin Nevanlinnassa 

erasta Inkereelta kotoisin olevaa Levoska Lempoista 

vastaan nostettua oikeusjuttmi. Inkerinmaan 

tuomiokirjoissa, joita noilta ajoilta sailytetaan Riiassa, 

mainitaan jutnn yhteydessa, etta Liivinmaan, Iiikerin 

ja Karjalan entiselle kenraalikuvernoorille Juhana 

Skyttelle kuuluvan Tuuterin lehdoissa toimitettiin 

uhreja ja palvottiin polkkyja ja kivia. Vaikka 

maininta on stereotyyppinen — satnantapaislsta pyhista 

lehdoista puhuu paavi Gregorius IX :n Perugiasta 

v. 12^9 Tuomas piispalle lahettama kaskykirje, 

tai Henrik Lattilaisen historia tai arkkipiispa Makariuksen 

kirje tsaari Ivan Vasiljevitsille v. 1534 — 

ovat tiedot epailematta oikelta. Myohemmalta ajalta. 

i8oo-luvim alusta. on olemassa tietoja uhrilehdoista. 

Niinpa Liissilan seurakunnassa oli muudan katajia 

kasvava kukkula, joka oli ympari aidattu. Katajikon 

keskella oli muita korkeampi kataja, jonka junrelle 

victim kaikki uutineii: ensimmaiset jyvat, lehman ja 

myoskin vaimojen ensimmainen maito. Juhlapaivina 

katajan juurelle tuotiin olutta, viinaa ja ruokaa. Tama 

pyha lehto hakattiin niaahan noi v. 1/70 — havit- 

11

INKER! 

tajat olivat kirkkoherra Branstaka ja lukkari Abr. 

Fris. Mielenkiintoinen tleto on samalta ajalta Sere- 

•betasta. Siella sijaitsi korkea metsisto, jota nimitettiin 

Uckolaksi. Paikka oli niin pyha, ettei lehteakaan 

uskallettu puista ottaa. Lehtoon vietiin myoskin uutiset 

lehmista. vaimoista ja hedelmista; joka vuosi Pietarin 

aamuna piti jokaisen vieda sinne suuri kivt tai 

kolnie pienempaa kivea — n. v. 1/90, jolloin rovasti 

Castegren havitti sen — oli raunio kasvanut kahden 

suuren tuvan korkuiseksi. Mainitaan nimenomaan. 

etta seka inkerikot etta osa suomalaisia palveli tata 

metsikkoa. — Huomiota kiinnittaa viimeksimainitussa 

ennen kaikkea nimi Uckola, joka panee miettiniaan, 

olisiko Ukko-jumalalla mitaan tekemista taman 

palvontapaikan kanssa. Ukkosen jyrina ja Ukon 

kaari ovat Lansi-Inkerissa kylla tuttuja. /. Ldnkclan 

matkakertomuksessa seka Tbrneroosin ja Tallqz'istm 

matkakertomuksessa mainitaan epamaaraisesti inkeroisten 

palvelevan pyhia puita ja kivia; mainitseepa 

Lankela inkeroisten salaa kokoontuvan metsaan tai 

muualle yksinaiseen paikkaan jonkun kiven tai puun 

luokse juhliaan viettamaan (Suomi 1859. s. 275; 

Suomi 1860, s. 156). Hyvin mielenkiintoinen on viime 

kesana saatu tieto Viron Inkerista. Siella sijaitsee 

Rosonan varrella Vaikylassa ns. Hiienmaki, todellinen 

paikallistarinain keskus. Hiienmaella eli Hiitcessa 

on suuri tammen kanto. jonne on viety villoja 

verhaksi. s.o. uhriksi, jotta lampaat menestyisivat 

eivatka hukkuisi ojaan; jotta niita.. kuten sanottiin, 

"hiit-olaiset eivat ottaisi". Myoskin kerrotaan, etta 

Hiienmaessa hiitolaiset huutelivat, ja saadakseen olla 

rauhassa niilta. kylalaiset veivat vuoreen syomista ja 

juomista; viela viisi vuotta sitten sinne oli annettu 

verhaksi punaisia voita. 

On tunnettu, etta pyhat paikat voivat joutua myohemmassa 

kansanmuistissa kaikenlaatuisten yliluonnollisten 

olentojen temmellyspaikaksi. Asken mainitulla 

Hiienmaella voidaan nahda esim. naisia, joilla 

on pitka huntu, outoja, rakattavia lintuja jne. Hiientnaesta 

saattaa saapua juhannustulille hevosilla ajaeii 

pikkaraista hiien kansaa, rahi-asa eli vakea. Mutta 

yleisirnmin oletetaan, etta Hiienmaessa--asuu "juoksevaa 

eli lentavaa kansaa", joka eksyttelee ihmisia. 

Hiienvaki, josta paljon kerrotaan Lansi-Inkerissa, 

ei kuitenkaan asusta yksinomaan Hiienmaessa. Painvastoin 

sita saatetaan kohdata milloin missakin. nimenomaan 

yksinaisilla metsaseuduilla. Ne huutelevat 

kulkijoille: "Hei!" jolloin toinen vastaa: "Heei!" 

Ne lisaantyvat jopa siina maarin, etta koko seutu ka- 

12 

jahtelee niiden huudoista. Lopulta koko metsa aivan 

kihisee noista pienista olennoista. Lienee mahclollista 

selittaa tassa kuvattu tapaus metsaan cksyneen tuskaisiksi 

harhakuvitelmiksi ja kuulohallusinatioiksi. 

joilla tietenkin kuitenkin on traditionaalinen pobja. 

Yleisemmin kuitenkin mainitaan, etta eksyttajana 

on iiictsanha-ltia. Metsan haltia saattaa. viekoitella 

marjamatkalla kulkevan naisen eksyksiin kehoitellen 

banta: "Korjaa viel!" uudistelbn yba viekoittelevammin 

kehoitustaan, kunnes vaeltaja ei enaa loyda 

kotiseuduilleen. V'aikka ban on rampinyt suoseutujen 

kautta, ei ban ole ensinkaan kastmiut. Suomessahan 

kerrotaan. ettei sadekaan vaikuta metsanpeittoon joiituneeseen. 

Haltiamaailma on Inkerissa suunnilleen sama kuin 

Lansi-Suomessa. Minim on tassa tehtava varauma: 

mikali se on tunnettu. Metsanhaltia voi olla toisaalta 

mies, toisaalta nainen. Se saattaa esiintya suurena, 

metsan puita pitempana. valkovaatteisena miebena. 

Mutta se saattaa olla myoskin nainen, joka kuitenkin 

miehen hanet tavoittaessa osoittautuu kasvottomaksi: 

kasvojen tilalla on vain paljas ratti. Edellinen metsanbaltia-tyyppi 

on Suomessa, nimenomaan sen itaosissa 

tavallinen, jalkimmainen taas muistuttaa Skandinaviassa 

ja Lansi-Suomessa selattinta metsanbaltiaa. 

Edellisesta on. kertonut kreikkalaiskatolinen. jalkimmaisesta 

luterilainen. Metsanhaltia saattaa olla 

myoskin jonkin tutun Jhmisen nakoinen -— Ita-Inkerissa 

mainitaan miespuolinen metsanhaltia; kerrotaan 

tarina. jonka mukaan mies kutsuu metsanhaltian 

ruoalle luokseen ja pettaa hanet lahtemaan syomatta 

pois. Tarina muistuttaa meilla yleisia Matti- ja pirutarinoita, 

joissa paholainen joutuu petetyksi — on 

muistettava, etta itaishnmassa Suomessa metsanbaltialla 

ja paholaisella tuskin onkaan mitaan eroa. Mutta 

itaisimmassa Inkerissa, Markkovassa, kerrotaan, miten 

pahanilkinen metsanhaltia kaarneerja roikkuen 

peloittaa hevosia suohon, sortaa lehmia jne.. josta niita 

ei saa pois nittut kuin etevimmat taikurit. Tassa kohtaa 

meita kolmannentyyppinen metsanhaltia. 

"Toisella puolella Nevanijokea", kertoo F. A. Saxback, 

jonka matkakertomuksesta viimeksimainittu tieto 

metsanhaltiasta on otettu, ''Markkovan seurakunnassa 

tiettiin myos paljon jutella veenhaltiasta, kuinka 

se veti elaimia ja ihmisia alas asuntoonsa". Vesihaltiainen, 

niinkuin Lansi-Inkerissa sanotaan. nayttaytyy 

ennen onnettomuustapauksia. Se saattaa olla 

ulkoasultaan naisen kaltainen, jolla on suuret rinnat; 

se kampaa pitkia hiuksiaan kahden kaden; joskus silla 

on yllaan valkeat vaatteet. Se istuu kivella, lautalla 

tai vesihaolla. mutta nahdessaan ihmisen se akkia

hyppaa veteen. jolloin laineet hypahtavat korkealle. 

Jonkin ajan kuluttua tasta naysta joku hukkuu, talo 

palaa jne. Se saattaa olla myoskin miehen muotoinen. 

Kun sen upottama ihminen lovdetaan. on silla jalassa 

sormen merkit. Meressa oleskelevaa vedenhaltiaa nimitetaaii 

merenhaltiaksi; joessa oleskelee jokiainuid, 

jolla lapsia peloitellaan, mutta joka toisinaan nayttaytyykin 

yrittaen vetaa ihmisia jokeen. Ita-Inkerissa 

tunnetaan myoskin ndkki, josta vanha kertomus 

tietaa: "Mina olin pieni poika. Kuulin wauhan miehen 

puhuwan : Colppanan Kirkolta on T wirsta Suon 

risalla eli keskella on yxi Sywa jarwi. Sinne manijt 

he kalaa pyytamaan. Tstu weden haldia eli Nacki, 

haon paalla ja harja paatans. Pitkat hiukset liki canda 

paata ulottuit. Nannat, rinnat Suuret napan asti 

rippuit." Erityisesti mainittakoon viela rantakylissa 

tuttu nuotiahattm, joka asustaa nuottakodassa; kerrotaan, 

etta se on naispuolinen, silla on korvarenkaat 

korvissa ja sapana paassa. 

Nuottahaltiasta voimme siirtya saunahaliiuan; on 

syyta mainita, etta vedenhaltia ja saunanhaltia toisinaan 

Lansi-Inkerissa samastetaan. Saunanhaltia kasitetaan 

ihmisenkaltaJseksi: sita pelataan ja kammotaan, 

ja monia kertomuksia on sen suorittamista ilkitoista. 

Talonhallia, inajanhaltia, kotihalt'ms, inaahaltias, 

k&tiniekka, rilhenhaltia -—• siina aihepiiri, jonka selvittaminen 

inkerilasella alueella on monimutkainen 

tehtava; siksi paljon erilaista ainesta sisaltyy niihin 

nuiistiinpanoihin, joita tasta haltiasta on. On mielenkiintoista 

todeta, etta Lansi-Inkerissa on paljon tietoja 

riihenhaltiasta. Uskomukset ja memoraatit siita 

muistuttavat suuresti Lansi- ja Etela-Suomen, tarkemmin 

sanoen Yarsinais-Suomen. Satakunnan ja 

Lansi-Uudenmaan uskomuksia ja memoraatteja — 

mutta poikkeavat jyrkasti ita-.Suomen tyypeista, mikali 

ita-Suomessa yleensakaan tama maanviljelysmiljoon 

haltia on tuttu. Riihenhaltia esiintyy ensiksikin 

jonkinmoisena kanhuolentona; se karkoittaa riihessa 

luvattomasti nukkuvan, juopuneen jne. Se pui 

riihessa itsekseen — samaa kerrotaan monesti Varsinais-Suomesta. 

Riihi on toisinaan haltian tiella ja 

s« pitaa 'siirtaa, koska riihessa mikaan ei menesty. Se 

esiintyy joskus suuririntaisena naisena viekoittelemassa 

riihessa nukkujaa — tassa on varsin yleisesti haltiamaailmassa 

esiintyva eroottinen momenta. Kun se 

poistuu riihesta, riihi jonkin ajan kukittua palaa. 

Kotihaltia tai tani'ashaltia ei "suvaitse", niinkuin 

sanotaan. kaikenlaista karvaa elaimessa: jotta karja 

menestyisi, on pakko noudattaa haltian mielta. Tassa 

on meilla piirre, joka on yleinen Suomen itaosissa. 

mutta tuntematon lansiosissa. Kotihaltia voi esiintya 

KE8JIN TOIL© 

M E RKITSEE 

RAKE-KIERTOKAYNTIA! 

I X K E R I 

Osastcillainme rakeniiusaineiia, mattoja, inatkalarvikkeila, 

\iirejii, tapetieja, lasi-ja posliiniteoksia, 

leikkikaluja, talouslavaroila, tyiikaluja seka urhcilu-, 

relkeily-, jiietsaslysviilineHa. Kahvio ja lupakkakioski. 

R A K E-R A V J iN T O L A on maiinerniaisen maineen saa- 

Miilaciut I Ik. ravintola. 

Helsinki Erottaja Pull. 23 911 vaihdc 

Sivuliikkcitii cri ]iuolil!a kaapunkia 

••^ RAKE 

naisena, lapsena, sotaherrana jne., mutta myoskin 

erilaisten elainten hahmossa. Mieshaltia on naishaltiaa 

onnekkaampi. 

Ita-Inkerissa nimitettiin jo sata vuotta sitten talonhaltiaa 

tontuksi. "Tontun sanovat olevan, jolla pita 

oleman waan yxi Silma. Missa talossa Se asuu ja on 

perheen miehen cansa vstawydessa, nijn rickaxi teke 

sen talon, wan cuin wihastu eli suuttu. Nijn hawitta. 

ja teke koyhaxi, mane pois, Tondun Sanowat asuwan 

enimmiten nij sa paikoisa, miss lumalatoinda 

menoa pidetan, Hovin rijhisa. ja autiosa huonesa." 

Mainittakoon. etta yksisilmaista tonttna tavataan nykyisin 

Suomessa vain Varsinais-Suomessa, Satakunnassa 

ja Lansi-Uudellamaalla. 

Suomessa tunnettua maraa eli painajaista vastaa 

lansi-Inkerissa venalaisperaineii domovikka; se ajaa 

hevoseii selassa, niin etta h'evonen on kuin hulluna; 

sita karkoittamaan haetaan jopa kreikkalaiskatolinen 

pappi. Painajaista sanotaan myoskin Inmoojaksi. 

3- 

Jattilaisista en Inkerista ole loytanyt muuta jalkea 

kuin tunnetussa Killi- ja Nalle-tarinan muunnoksessa. 

Uolo-jattilaineii rakentaa Tallinnaan Olevisten 

kirkkoa. jonka tornin pitaisi ulottua taivaaseen asti. 

Uolon pitaisi saada palkakseen viisi tynnyria kultaa. 

Mutta jos jattilaisen nimi tulisi tietoon, ei palkkaa 

tarvitsisi suorittaa. Jattilaisen vaimo liekuttaa lastaan : 

Aa, aa, amman lasta, 

napakuoren naisen lasta. 

Kolmioista. viissylista. 

Uolo tekkoo kirkkoo, 

siit saamme pal jo rahhaa. 

Nain jai palkkio suorittamatta ja jattilaincn kuoli. 

Paholaisella, joka, niinkuin tiedamme. kaikissa 

maissa on hyvin moniniminen, on Inkerissa mm. seuraavat 

nimet: kilka, tonttu, palm, vihamics, Ukanend, 

kcnnojalka, lantisimmassa Inkerissa myoskin vanha- 

13

INKER! 

pakana, mika on lainattu viron kiclesta. Hanen vakinaincn 

asuinpaikkansa on tietenkin oadussa, mtlla 

nimella kreikkalaiskatoliset niin Inkerissa kuin Karjalassakin 

nmiittavat helvettia. Mutta hart nayttaytyy 

niaan paalla varsin usein; jopa sanotaan hanen tulevan 

ikkunan taakse niinkin mitattomasta syysta kuin 

siita, etta joku tarayttclee syodessaan veista poytaan. 

Ukkosilmalla nahdaan ukkosen tavoittavan pahaa 

miesta. kilkaa, joka pakenee suureen korpeen pakoon 

-— samantapainen taru on tuttu esim. Skandinaviasta. 

vaikka talloin metsanhaltiaan sovellettuna. Paholainen 

esiintyy kuitenkin inkerilaisissa tarinoissa 

useimmiten jonkinmoiscna pedagogisena peloittimena: 

se tanssittaa juoppoa, menee syntisen ruumiiseen, 

huknttaa niiehen, saikyttelee kortmpelaajia jne. 

Siita, eroaa jyrkasti se tontti eli kilka, jonka mies surkeasti 

pettaa, ja joka suomalaisessa sadustossa kuuluu 

ylei'simpiin hahmoihin. 

Paholaisen vaihtamaksi sanotaan Inkerissa lasta. 

joka on tavalla tai toisella epamuodostunut, "tarah 

tanyt". 

Suuri osa inkerilaisten ylilnonnoliisista olennoista 

kuulun tavalla tai toisella vainajain yhteyteen. Minim 

on kultenkin tassa yhteydessa tarpeetonta yksityiskohtaisesti 

kasitella tata laajaa aluetta. jossa kotouakulkijat 

ja kitininat vallitsevat, jossa sotakahuuf kohtaavat 

jne.. koska aiheesta on olemassa J. T.ukkarisen 

kirjoittama tntkielma. 

14 

maki Uihclla sotilaskaitpitnkia. 

4- 

Aug. Ahlqvist vaittaa matkakertomuksessaan. ettei 

Inkerissa ole loitsurunoutta; hanen kasityksensa mukaan 

Inkerin luonnon mataluus oli ihmisenkin luonnon 

mataloittanut ja vienontarmt niin. ettei siina ollut 

intoa, haltiaa, mika loihtiessa on tarpeen. Tosiasia 

on, etteivat keraajat koko Inkerin alueelta ole 

saaneet talteen kuin noin 1,000 loksutoisintoa. Tama 

ei kuitenkaan merkitse muuta kuin sita, etta keruu 

Inkerissa tassa suhteessa on heikosti suoritettu. 

Joukko suuria tietajia. jotka kayttelivat loitsuja. 

on siella kuitenkin tavattu. Niinpa runonkeraaja O. 

Groididstroem tapasi Johorkka-nimisen kuuluisan 

Tioidan ja V. Porkka tutustui \aariiojaHa Vasselinoitaau, 

jonka luvut eivat olleet ihmeellisia, mutta 

joka parannettaviin vaikutti suggestiivisin keinoin. 

tuijottavine silmineen, hampaita kiristellen ja uhkaavasti 

lausuillen loitsujaaii. V. Salininen tapasi "v. 1906 

kuuluisan tietajan Goreo-baban. Viime kesana keskustelin 

kolmena paivana Vaikylassa Matrona Passinimisen 

kylan tietajan kanssa, joka taisi seka loitsuja 

etta muita parannuskeinoja. Hanella oli mm. apakasi, 

jolla han kykeni tauteja parantamaan. Taman 

apukaden lian oli saanut loytamalla pelloii syrjasta 

pienia. valkoisia matoja sisaltavan pesan ja rikkomalla 

sen. 

Inkerissa niniitetaan tietajaa varsin erilaisilla nimilla 

hanen tyotapansa mukaan: han voi olla tietdja.

toppori, sopottaja, noito tai venalaisittain sanottuna 

koltuna. Toppori kylvettaa lapsia, auttaa elaimia siunatcn; 

sopottaja puhuu suoloihin jne. 

Noito tai 'tietaja — mita sanaa haluamme kayttaa 

— nayttaa Inkerissa cnnen aikaan olleen maaratylla 

tavalla puettu: Vyotermaalla kerrotaan, etta ne hoy- 

Wt, jotka karisevat kangasta kudottaessa kangaspuiclen 

alle, kootaan ja kehrataan seka kudotaan paidaksi; 

kun mennaan noitumaan, kaytetaan tata paitaa. 

Xoidan ammatti nayttaa perinnaiselta; ainakin 

pitaa noidan antaa noitumuksensa s.o. noitapussinsa 

kuollessaan jollekin. Kerrottiinpa kesana Vanhassakylassa. 

miten muudan noita kuolinvuoteellaan kutsui 

ko'ko suvun kokoon ja taritsi tietojaan. Mutta 

aika oli jo niin uudenaikahien, ettei kukaan tiedoista 

valittanyt. Silloin ban pyysi viemaan itsensa kylatielle. 

Han aukaisi suunsa ja lausui: "Lasken ulos, 

etta toiselle ihmiselle puuttuu." Saatuaan laskea noitahertgen 

ulos ban kuoli. Noidat voivat, niin kerrotaan 

Soikkolassa. kulkea kissana, koirana jne. 

On olemassa joukko tarinoita noitien suorittamista 

teoista. Siten kertoo Sa.vback itaisimniasta Inkerista, 

miten muudan lappalainen ja toinen tietaja 

paattivat kostaa eraalle papille hanen julmuutensa 

kansaa kohtaan. Tie yrittivat tehda papiu vahamieliseksi 

tai surmata hanet. ''He kokivat ensin nostaa 

veenhaltiaa hanen paalle, niin kolmen paivan perasta 

se tuli sanomaan ei menevansakaan pappia vastaan. 

Kokivat sitten nostaa metsan Haitian, mutta kavi samaten. 

Kokivat nostaa kirkkomaasta haltiaa, vaan ei 

kukaan ottanut tvoksensa pappia vahingoittaa." Tassa 

meita kohtaa suomalaisissa loitsuissa yleinen kasitys 

tietajan mahdista, joka ulottuu haltioihin. Haltioitten 

ohella vaitetaan noidan voivau loihtia esiin 

petoja. Niinpa Yanhassakylassa Viron Inkerissa kaksi 

kilpailevaa noitaa ehkaisi toistensa ulospaasyn loihlimalla 

oven eteen toinen suden. toinen karhun. Samaisessa 

Vanhassakylassa muudan suomalainen 

osasi. niinkuin kerrotaan, "hunttii teha". Han laati suden 

lampaan nahasta ja viiden kopeekan rahalla hieroi 

sille silmat. Kenen paalle han vihastui, sen kimppttun 

han lahetti tallaisen tekosuden. Yleisimpia kertomuksia 

on se, jossa kerrotaan. miten "hamasniecka" 

—— niin Kolppanassa •—• panee hiton puhemiehen 

rekeen istumaan : reki tulee niin raskaaksi. etta 

hyva hevonen vasyy. Pajulassa kerrotaan noidan 

asettavan opetettavan hevosen selkaan Jordanin, joka 

lienee sekin jonkinmoinen painajainen. 

Kokonaisen laajan tarinapiirin muoclostavat kertomukset 

siita. miten noita tekee, noituw haavaen susiksi 

eli hunteiksi. Xoiditttu sulhanen tai morsian 

I X K E R I 

Osaatko taikoa rahaa! 

Taikaa ei enaan tarvita, 

silla korko taikoo 

saastetyn rahan. 

Jokainen markka 

kasvaa korkoa yotpaivat 

ja lisaa saastajan 

paaomaa. Ala 

jiita huomiseksi, niinka 

tanaiin voit tchda : 

A-uaa Osuuskassassa s'dastotili itsellesi 

ja perheesi jasemlle! Turvaa 

sdastopaaoman avulla tnlcvaisuutcsi! 

Osuuskassa niaksaa saastajille korkeimman 

koron — 4f/c. Se sailyttaa 

tarkoin pankkisalaisuudet ja kayttaa 

varansa paikkakunnan hyvaksi. 

OSUUSKASSA 

on maaseudun saastajien lahin 

ja paras talletuspankki. 

OSUUSKASSOJEN KESKUSLAINARAHASTO 

Maamme 1230 osuuskassan keskuspankki 

Helsinki, Arkadiankatu 23 Puh. 40041 

TAMPEREEN 

NAULATEHDAS OY 

TAMPERE 

SUOSITTELEE 

TUOTTEITAAN 

15

I NT K E R I 

saattaa tulla aterioivilta tabusniekoilta eli hevospairaenilta 

pyytamaan ruokaa; hanella on ihmisen liiukset. 

Jos veitsen ja sen karkeen pistetyn leivan antaa 

sudelle, muuttuu susi jalleen ihmiseksi. 

Tassa eiintyvat noitien suorittamat tyot ovat siis 

pahoja toita. Ja samaan kuuluu viela "saunaa-mincn", 

jota alituisesti varotaan. Sannaamisen voi suorittaa 

kuka pahansuopa lahimmainen hyvansa. Vierasta lasta 

voi pahantahtoinen nainen sanata; elaimen lypsyn 

voi toinen ihminen havittaa samiaamalla. Sannaamista 

vastaan lehman sarviin ripustetaan jonkin sisaan 

kaarittyna elohopeaa jne. Tytto voidaan tchda, 

noitua siten. etta veaajan alle, josta hanen pitaisi 

kulkea, pannaan vaatteen sisaan kaarittyna kaikcnlaista 

torkya — ban tulee mielipuoleksi. 

Erikoisen paljon tietoja on noidista, jotka hankkivat 

dmaisuuteensa lisia lahimniaistensa kustannuksella- 

Nimenomaan Jyrin, Petron ja juhannuksen vastaisena 

yona noidat ovat Hikkeella. Silloin on asth'ot, 

s.o. akeet pantava maata, ettei naapuri veisi leipaonnea; 

laavan ikkunaan on pantava itffafka, patakoukku, 

etteivat pahat emannat saisi kayda maitoa lypsamassa; 

verajan alle on pantava suuri neula. jonka 

sihnassa on lanka, jolloin voi saada selvan siita, ovatko 

noidat eli tietajat kayneet luvattomilla askareillaan. 

—- Tallainen emanta voidaan nahcla juhannusyona 

alastomana kirntiamassa itselleen voionnea. 

Ita-Tnkerista kerrotaan : 

Tata hiillutta sanotan wiela Inseren nnal'a olevan : 

se emanda, joka halaja paljon voita, ja on vahan lehmia, 

rjsu itzens alasti hajalla hiuxet, otta kirnun 

reisjins walin johannexen yonna. Muutama aatto 

yonna aja kirnuns cansa ratzain ja manna cansa kirnu. 

— ijuutama jallen sanowat. etta coko Johannexen 

yon kirnua ja pese Maito astioita. Muutamallen 

sanowat: Para kanda maito maito ja woita saapi 

oiwallisesti. 

Tassa itainkerilaisessa tiedossa mainittu para kuuluu 

suorastaan Inkerin mytologian suosikkihahmoihin. 

Se nahdaan jos jonkinmofsena: tulirattaana, punaisen 

tynnyrin nakoisena jne. Joku on havainnut. etta 

silla on edessa suurempi osa, kuin paa, mutta takana 

silla on kapeampi osa, hanta. jonka ymparilla on 

lahtia; sininen kupahus menee seinaa myoten; se voi 

olla janiksen muotoinen, koiran muotoinen. jonka 

hannasta tippuvat tulikipinat. Se kay noutamassa tavaraa, 

ohraa, ruista, maitoa, pytyn voita, olutta, jne. 

Se, joka oli tehnyt ristin tavaroihin, valtti sen kaynnit. 

Sen kulun \-oi raskas nainen pysahdyttaa, jos 

hanen esiHinansa nauha leikataan salaa poikki. Paran 

synnyttamisesta on erilaisia kertotnuksia. Kullan kylassa 

kerrottiin. etta se tehtiin puusta ja vaatteesta 

16 

ihmisen nakoiseksi — stiu, sihnat ja korvat. Tania 

nukke viedaan sitten metsaan. salaiseen paikkaan istumaan. 

Tekija kay ripilla, ottaa pieneen, pulloon 

suustaan rippiviinia ja anastaa myoskin oylatin. Xe 

jaetaan kolmeen osaan ja kolmena perattaisena torstaiyona 

ruokitaan paraa viinilla ja leivalla. Se tulee 

tekijansa mukaua kotiin. sita ruokitaan ja se on valmis 

omistajansa palvelukseen. Toisaalta mainitaan 

sen syntyneen kukon munasta. iluudan mielenkiintoinen 

tieto on siita, kuinka eras mies, nimelta mainittu, 

metsasta loysi linnun, johon hanen, sielunsa 

asettui; kun mies oli kuolemaisillaan. lintu kuihtui ja 

miehen kuoieman edella se hajosi lastukasaksi. Xiinkuiii 

prof. Harva on tutkimuksessaan parasta osoittanut, 

para itse asiassa on omistajansa, noidan. sielu. 

Noita, erinomattain sellainen, ioka elaissaaii mi 

''rickomif lahimrnaistensa elaimia. kay kuoltuaan 

kotona. Siksi hanen kantapaahansa hanen kuoltuami 

])annaan nuppineula. Arain kerrotaan Keski-Inkerista. 

Xiinkuiii naemme on tama "Schadenzauber"-kulttuuri 

Inkerissa varsin kehittynytta ja monipuolista. 

Xaapnrimaassa, Virossa, se tri Oscar Loonts^n kasityksen 

mukaan on muodostunut niin vallitsevaksi 

siksi, etta maa on elanyt orjuudessa, etta koyhyys ja 

alituinen painostus on ollut ikaankuin painamassa ihmisten 

mielta ja johdattanut heita toivomaan elamalta 

enemman kuin taysin puhtain keinoin on saavtitettavissa. 

En voi sanoa, onko Loontsin ajatuksen 

juoksti oikea ; minusta pikemmin nayttaa siita. etta 

tassa meita kohtaa itamerensuomalaisille kansoille 

yleinen, hieman synkea, varsin primitiivinen, epaileniatta 

kaukaisilta ajoilta periytyva henkisen kulttuurin 

muoto. kulttuurin. joka sitkeasti on sailyiiyt tassakin 

vahemman kauniis?a muodossaan nykisille 

paiville. 

^lainitsin alussa. etta ninienomaan Inkerin muinaiseen 

uskontoon ja palvontaan liittyvat kansanmuistot 

ovat tutkimukselta jaaneet sttureksi osaksi 

talteen ottamatta silloin. kun siihen viela oli mahdollisuudet. 

Tutkija, joka tyoskentelee edella selostamieni 

asiain parissa, joutuu hetki hetkelta ikaankuin 

ymmalle : aukot ovat kerrassaan huutavia. Niita voidaan 

tosin tayttaa jossakin maarin Viron Inkerissa, 

jossa muutama sata inkerilaista edelleen osaa kertoa 

muinaisuudestaan — ja kasitykseni onkin. etta suomalaisten 

tutkijain pyha velvolli'suus on pelastaa sielta 

se, mika viela pelastettavissa on. Mutta tutkimuksenkin 

kannalta ovat Keski-Inkeri ja Ita- ja Pohjois- 

Inkeri nyt suuren hiljaisuuden maita. eramaita, joita 

yaeltavat kansantarujen personoidut lienget: Xalka, 

Rutto ja Kauhu.

V. VATANEX: 

'MAAILMAN DEMOKRAATTISIN 

VALTIOSAANTO" 

- MAAILMAN EPADEMOKKAATTISIN 

NeiiYOstojen kahdeksannen yleisen, yliniaarai-sen 

koiigrrssin valivistaessa Neiivostoliiton nndeii 

valtiosaaniibn. neuvostolehdisto julisti niaailmalle. 

etta nyt tosiaaii oli aikaansaatu maailiiiaii kalideksas 

ilime, jouka veroista ei ole viela koskaan valtiollisessa 

eUimassa nlihty missaan maassa. Oli 

valmistimut maailmaii demokraattisin valtiosaanto 

. jonka piti nyt neuvostoelaman kaytaxuaossa 

taata ja lurvata kaikki ne "ihairnn, varakkaau ja 

onuellisen ' elaman saavntukset. joista erimuotoinen 

bolshevistineii propaganda on ioitottanut 

niaailmalle koko viisivuotissuuiuiitelniien kauden. 

A ahinko vain, etta tavaUisea porvarillisen, demokraatlisen 

maau kaiisalaiuen joutun kerettilaisim 

ajatiiksiin taman valtiopaiinnon niiiotoakin 

tutkiessaaii. seu kaytantoon sovellntuksen niahdolli-suuksista 

piiliuniattakaaii. Sen suorastaaii kaimopuheisten 

vapanksien takiuijulistustcn lomasta 

pilkistaa naet esiin niin vankkoja "varauksia". 

ettei iioidcn '"vapauksieii" niyontamisesta koniinnnistiselle 

iieiivostosysteemille. proletariaatin diktatnurille 

ja sen kcskitctylle. itsevaltaisesti hallitnllc 

Jienvostovaltioile ole mitaan vaaraa, vaikka 

tosiaankin annettaisiin "sanan muultua lihaksi". 

l.s. noideii periaattcitleri totentna n.s. nenvostodemokratiaii 

fcaytannossa — mistii demokratiasta 

ainakin nykyisellaan kaikkien karsiiitojen, puhdistusten" 

ja tTiholaisjiTttujen lulvaii kcskellii ei 

ole knmniinkaan viela harmainta aavistusiakaan. 

Piihiimme iisc valtiosaiiiinoji pykalin tahtomatta 

lemmata vaitteitanimc tuulesla. Mielenkiinto kohdisliiu 

tiiiloin ei'ikoisesti kaliteen seikkaan. niiltii 

iamii uusi valtiosiianto iiayttiia ensiksikin tavalliseu 

nenvostokansalaisen ja toiseksi neuvostovallan 

ei-venalaisten kansallisuuksien vapauksieii nakbkulmasla. 

Mutta knmpikin asia erikseen. 

Ensiksi voisimme kcntics parliaitcn ryht\'a tarkastelemaan 

tiitii valtiosaantb'a Neiivostoliiton kaiisallisnnskysymyksien 

iiakbkulniasta, koska sitii 

ticta luomme valittbniasti sardalla kjiTan itse neuvostovaltion 

rakeutcesta. Heti alnksi hnoinantettakoon 

tiiiloin. ettei uusi valtiosaanto ole tnonnt 

mitaan ibmeellisia muutoksia niiiiin oloiliin, jotka 

vahvistcttiin jo vnoden 1923 Hittovaltiosiiannbssa. 

lama valtiosaanto jo loi iiimittain sen nionimiitkaisen 

federatiivisen valtiosysteemin, jonka piti 

totenttaa kaytannbssa leninistista kansallisiuispolitiikkaa 

ja sen tTinnnksia "muocloiltaan kaiisaU 

lisesta. miitta sisalloltaan sosialistisesta" iieuvosto- 

Torikmtppaa Pietorissa.. 

I N K E R I 

kidttnnrista. Tiimii jarjestelma merkitsikin silloin 

muodolliscsti ja asiallisestikin aika pitkalle .inenc- 

îa myonnytyksiii lahiniain puolet Neiivostoliiton 

vaestostii kiisittavien ei-venalaisten kansallisanksien 

pyrkimyksille, joita iieuvostohallitns ei uskonut 

voivansa tukalidnttaa aseellisesta voitostaan 

luioliinatta. Vallankumonksen ensi vuodet 1917— 

1921 olivat kouriintuiitiivasti osoittancct iiaiden 

kansallisten liikkeiden voimaii, jota tsaarinvallan 

pitkaaikaineu huikea kaiisallisuussortokaaii ei 

ollut pystynyt lamanttainaan, niin etta koko tsaarieii 

cntinen valtapiiri niiytti vallaiiknmonksen 

pulijcttna liajoavan kausallisiiji perustckijoihinsii. 

Naideii iienvostohallitukscii mybiin> tysteii pohjalla 

syiityi se seitseman liittotasavallan seka Uiknisieu 

niiiiin kunluvien toisasteisten antononiisten 

tasavaltojen. alueiden ja piirien jarjestelma, 

joka viela on uudeiikin valtiosaiiniibn inakaaa 

iSeiivostoliiton valtiolliscna rimkona. Uuden valtiosaaiinon 

13. pykiilassa tiiina liittovaltioperusta 

lansntaan jnlki ja samalla Inetellaan sen iiykyiset 

cnsiastciset osat. Mutta heti tuota luetteloa tarkastaessa 

ja vertaillessa eiitiseeii joutuu toteamaaii 

yhta ja toista. jonka polijaksi on ensin liinkan 

selitettiiva n.s. leninistisen kansallisnnspolitiikan 

todellista oleniusta, scllaisena kuiii sc on 

varsinkin viimc viiosina kaytannossii ilmennyt. 

Tuo vuodeii 1923 valtiosaannbssa valivistetiu 

liittovaltioja'rjestelma nayttaa ciisi silmiiykselUi 

aivan toivottonian ja tarkoituksettonum sekavalta 

eriastcisine fcdcratiivisiiie tasavaltoineen, autoiioniisine 

tasavaltoineen. aliieineen j.n.e. Mutta kni- 

17

I N K E R I 

teiikin silla on yksi hyviii tarkea ominaisuus, nimittain 

sc sellaisenaan palvelec erittiiin liyvin bol~ 

shevikien kansallisimspolitiikan kaksiiiaisia teita. 

Emieii uutia valtiosaautoii kiuihii ensiasteisiin n.s. 

liittotasavaltoihin seitseman "osavaltiota'7. joista 

iiscimpiiii sitapaitsi vielii sisaltyi erimiisia autononiisia 

tasavaltoja ja alueita, joita tamim iasta 

hiotiin liyviii auliisti milloiii millakin suuunalla 

NeuYQstoliittoa, jopa kaiisallisunksiile, joiclen olemassaolosta 

maailma ei aikaisciiimin tietanyt yhtaaii 

mitaan! 

Tuo merkillinen into kaiisallisnuksien luomisessa 

paljaslaakin pnnaisen Moskovan taktiikan 

yhdcu siiunnan kaiisjillisiiuskysymyksessa. Ukraiiia 

oli pari vuotta itsenainen cleraokraaltinen tasavalta, 

ennenkuin boishevikit sen valloittivat, sainoiii 

paasivat Kaiikaasian iiiaatkin riippnmattonviksi, 

vahaksi aikaa. Olipa Pohjois-Kaukaasian, 

Azerbeid shan in, Georgian ja Armenian kasittava 

Kankaasiaii liittovaltiokin, joka kuiteiikiii 

hajosi toukokuussa 1918, jolloiu nuo paaosat 

liihtiviit kukin taysin riippumattomina omille teilleen 

— ja myoskin yksitellen jontuivat bolshevikieii 

saaliiksi. Pohjois-Kaiikaasian boishevikit 

sieppasivat ensiksi, sitten Azerbeidzhaiiin ja Armenian 

A'uodeii 1920 kuluessa ja Georgian keviialla 

1921. Sen jiilkeen niuodosteftiiri kolmesta viimemainiiusta 

nndeii federatiiviseD jarjestelman 

pnitteissa Taka-Kankaasiaii Iiittota«avalta, joiika 

piiakanpnnkiiia oli Tiflis. Mutta liittovaltioajatit.s 

ei lopuksi iiayttiinytkaan niin edtdliselta bolshovikieii 

pyrkiniyksiMe kniii olisi luiillnt. silla Kankaasiassa 

itsessaiin ajatus sen eri kaiisojen yhteistoiminnasta 

kansallisiinksien tasa-arvoisniKlen 

pohjalla alkoi ilmeisesti voittaa maa-alaa. Pimaisol 

la Moskovalla oli syytii pelata. etta liittovaltio 

merkitsisi lopuksi kansallisnuksicn yhteisriiitamaa 

veiialaisyytta ja yHpaansa iieuvostohallitusta vastaan. 

Siksipii Taka-Kaukaasiaii liittotasavallan 

kansakomissaarien neuvoston pnheenjohtaja Agabekov 

viime vuonna yleisliittolaisessa neiivostojen 

kongressissa pnhnikin dcsentrali.satioii pnolesta 

Taka-Kaukaasiassa vaatieii liittofasiivallan hajoittamista 

paaosiiiisa. 'jotta tehtiiisiin oikeutta muillc 

lasavalloille'. 

Agabekovin piihe oli tietenkin valinistelna sille. 

mita nudcn valtiosaannon yhteydessa Inleman 

piti. Taka-Kankaasian liittovaltio on tosiaankin 

hajoitettu ja Georgia, Azerbeidshan seka Armenia 

korotettn ensiasteisiksi liittotasavalloiksi \'eiuijan, 

CJkrain.au ja mniden rinnalle. Mutta jo pitkan 

aikaa oli tamau liajoita ja hallitse-politiikan 

viiineisimmaii ilmeniiyksen eticllii tapahtniint 

jimri Kankaasiassa paljon sellaista, joka osoitti 

pnnaiscn Moskovan paamaaria samalla kansailisnnspolitiikan 

rintamalla. Ylssinpa turkinkieltii 

pnhnvieii niassojcn piirista on "loydetty" yahitellen 

nseita niisia 7 kansallisuuksia", joilJe 011 luotu 

oma kirjakielensii online aakkostoiiiceii. Yhteineii 

aakkostokaan t-i neiivostovallan piirissa asnville 

tnrkkilaisille kaiisoille saa tulla kvsvnivkseen inis- 

18 

siian tapanksessa siita huolimatta, etta niurteet 

ovat toisilleen varsin labisnkniset. Turkestanilainen 

ynimartaa Krimin tataaria. taina taas A oJgan 

tnrkkilaista tai azeri-titrkkilaista vaivattomasti 

j.ii.e. Mutta heidai pakotetaan kirjoittamaaii eri 

tavoiii, kayttamaaii erilaisia nierkkejii yhtalaisissa 

tapauksissa, ettei vain piiiisisi syiitymaan tuollaista 

kielellistakin yhteisriiitamaa! Ja mima 

kielialneet" ovat sitten moiiieii aiitonomisten 

aluekleii j.n.c. iimodostamispohjaiia, niin etta tuollaiset 

siiuTemmat kansallisnusalneet saadaan pilkotnksi 

tarkemmin. Tuskinpa erehdylaaii otoksuttacssa, 

ettii Aumiksen mnrteen. n.s. Karjalan kieleii 

viljelyvimnia Neuvosto-Karjalaii julkaisuissa 

palvelce myoskin saniaa tarkoitnsta — viiesfon 

suomenheimoisten osien eristamista Suomesta ja 

sen kielesta seka kulttunrista, samalla kun kiclecn 

solntetaan niin paljon slaavilaisia tai kommunistiskaiisainvalisiii 

sanoja, ettei kohta fcielessa ole jimri 

mnuta karjalyistakaaii kniii eriiKt taivutnsmnodot. 

Paamaarana on '"kansallirien" kieli. jota piihutaan 

aivaii veiialaisin sanoin. 

Tama divide et impera-linja on nndessa valtiosaannossa 

hyvin joho'onninkaineu ja selva. kun 

sita tarkastellaan linden jaon pnitteissa. lalloin 

ei ole ainoastaan kysymys Kankaasiasta, vaaii sc 

pitaii paikkaiisa kaikkiin mitihinkin Neuvostoliiton 

ei-venaiaisiin osiiii iiahden. hsimerkiksi kirgiisit 

on jaettn nyt kahteeii ensiastciseen liittotasavaltaan, 

Kasakstaniiii ja Kirgisistaiiiin. jotka 

ovat myoskin saaiieet "yleniiykseii', niin etta 

naitii ensiasteisia tasavaltoja on nyt 11. Mutta 

myoskin Uzbekistaniiii kniiluva Karakalpaakkien 

tasavalta on kirgiisiviieston asunia ja heitii on lisiiksi 

miiissakin laheisissa tasavalloissa ja autonomisilla 

alueilla. Ja itse Venajiiii liittotasavallaa 

yKteydessa olevien tasavaltojcn sekii aiitonomisten 

alneiden liikna on lisatty suuresti. Siinii on siis 

kovasti snosittii kansallisunsliikkeita, kuten bolshcvistinen 

propaganda lictysti jnlistaa iilkomailla. 

Mutta todeliisiins onkin jo aikalailla toiiieu. 

Moskova ei tallii naeniuiisella vapaamielisyv'defla 

ainoastaan hajoita ja liallitse, vaaii myoskin 

Injittaa venalaisyydeii painoa itse liittosysteemissa. 

Siltako varalta. etta joskns pitaisi ryhtyii 

tosiaan toteuttamaan "neuvostodemokratiaa'' ja 

aiitaa tosiasiassa jotakin sisalioa noille federalismiii 

muodoille? Mutta siina tapauksessahan joutnisivat 

venalisyyden edut liittojiirjestelmassa vaa- 

I'aan. Ensin knitenkin mainitsemme l\hy"esti taman 

rakenteeji sellaisena kuin se nudessa valtiosaaiiiiossii 

on hahmoiteltu. 

Neuvostoliiito on siis noidcn useampiasteisten 

monien tasavaltojeii ja antonomisten alueiden yhteenliittyiiia, 

jonka keskus on Moskovassa. Valliosiiiinndn 

30. pykalan inukaan sen ylin elin on 

SNTL:n korkein neuvosto, joka kokoontun kahdesti 

vnodessa ja asettiia puhemiehiston hoitamaaii 

naitii tehtaviii istnntojeii viiliaikoina. Samoin 

tama ncnvosto asettaa myoskin toimcenpaTio-

vallan korkeimman hoitajan, nimittain liiton kansankomissaaiien 

neuvoston. Korkeimman neuvoston 

muodosiaa kaksi kamaria. nimittaiii liittonenvosto, 

joka asetetaan ''yleisliittolaisesti". yksi edustaja 

kntakiii 300.000 asnkasta kohti noista federaalisista 

rajoista riippumatta, ja joka siis oil taydelleen 

keskusvallaii hallittavana liittovaltiojaosta 

huolimatta. Sen kanssa tasa-arvoiiien on sitten 

kansallisiruksien neuvosto, johon jokaincii us. liittotasavalta 

lahettaa 25 edustajaa. antoiiominen 

tasavalta 11. autoiiominen ahie 5 ja autonomiiieii 

piirikimta 1 etlnstajan. K\ nyt Veiiajan liittotasavallassa 

on linden .systecmiii mukaan 17 tallaista 

autoiiomista tasavallaa. 25 ahietta ja 5 piirikuntaa, 

niin siten 011 taattu venalaiscllc ainekselle 

ehdoton yliote kansallisuuksieii iieuvostolle, varsiukiii 

knn itsc iieuvostonalliiuksen viiestopoliiiikka 

talitaii inahdollisimman sunrteii sille mie- 

Inisten vahcimnistojen luoiniseen noihin autonomisiiu 

yksikkiiihin. Ajatcltakooii vain csimerkiksi 

Karjalaii iieuvostotasavallan vaeslosnhteissa tapahtimeita 

immtoksia. 

Mutta iiiina punaisen Moskovan keskusvallaii ja 

\enalaisyyden ylioiteen hyvaksi iiain "jalleenvakuutettu" 

fcdei'alismi on sitapaitsi kokonaisuudessaan 

kaylauiiossa miuitlnnnt ylia eneminan pelkiiksi 

niuocloksi. silla nenvostotasavallan kansallisnuspolitiikan 

toisena paatehtavana on ollut osavaltioiden" 

ilschallinnon jatknva rajoitus moskovalaisen 

scntralisniin nierkeissa. Niinpa esinierkiksi 

Lkrainaii neuvostotasavalta. jolla aluksi oli 

jopa osuutensa liiton yhteisestii olkomaisesia eclustuksestakin, 

menctti nama oikeutensa yhdeii toi~ 

.sensa jiilkeeii. \altiosaanloa mmittaiiiattakin talons- 

ja pnolnepolitiikan kiaytoato tarjosi riittaviisti 

kcinoja keskitykselle, joka ylitti A'ahitellen 

kaikki federalismm raja-aidat eriioten kunlnisan 

Skrypnikiii jutun jalkeen v. 1933. Llkopolitiikka. 

sotalaitos, rahajarjestelma, ulkoinaankauppa. Moskovasta 

johdettu teollisnus- sekii niaatalonspolitiikka 

valtasivat alan toiseiisa jalkeen paikalliselta 

itsehallinnolta. jolle lopnksi jai liyviii valian 

it.senaisiii tclitavia: piiiiasiassa paikallisen varainkayton, 

opetnslaitoksen jne. hoidossa, ylipaansa 

asioita. jotka nuiissa maissa knnliivat osaksi knnnallisplle, 

osaksi taascn Jaani- tai maakvmtahalliiijiollc. 

Sitapaitsi ovat Moskovan asianomaisei liittokomissariaatil 

valvonect naillakiii aloilla "iasavaltojen" 

vaslaavien kansankoiiiissariaattien toiiniiitaa 

pienimpia yksityiskohtia myiiten ja ohjanneet 

sita itsevaltaisesti. Muistettakoou ainoastaaii vcnajaiikielen 

tnomineii kaikkialla opctusolijeliitissa 

kcskeiseksi, Ukrainan tiecleakatcmiaii, liistoriantntkimuksen, 

opcttajien valmistuslaitosten yni. 

kohtalo sekii snimnattoniat Skrypnikin aikana ja 

sita ennen vapaampicii tuiilten piihaltaessa julkaistnn 

ukrainalaisen kirjallisnuden autodafeat, 

joissa tiihottiin kirjallisnntta satoja vannnlastcja 

- ei poltettu. vaan Jiihetcttiiii paperitehtaisiin 

raaka-aineeksi! 

On mielenkiintoista lavkastella tatii kehitvsta 

IXKERI 

Pankkiasioidenne hoiiajaksi 

Pohjoismaiden Yhdyspankki 

Moan vanhin liikepankki. Yli seitsemankymmenen 

vuoden kokemus. Uudenaikainen 

tekniilinen jarjestely. Seitsemankymmentd 

haarakonttoria ympari mania. Omat 

varat Smk. 450.000.000. 

SKOHASTA 

SAA 

Sieitii saa — koska se on maan sum-in 

erikoisliike alallaan. 

Ja sielta saa edullisesii. Sen tietiivat 

ne, jotka ostavat Skohasta. 

Tulkaa tieclustamaan, kun tarvitsette urheiluviiliiieitii 

tai ampuniatarvikkeita. 

HELSINKI. Kaivokatn 6, 

Jokainen hintaluokka laatutavaraa! 

SILKKI-, VILLA-, SAMETTI- 

KAN KAITA 

SUURI VAL1KOIMA 

ITAM Al N EN S I LK K I- J A 

K A N G A STA VA RALi I K E 

CITY-KAUPPAKUJA 13-14 

19

1 N K E R I 

linden valtiosaamibii polijalla. Valtiosaanuon 

1.4. pykaliissa iiiaaritellaiin uimenomaaii Moskovaii 

keskiisvallan toinafivaltuudet, joihin kuuluu: a) liiton 

edustaminen kansainvalisissii suhtoissa. sopim 

listen solniiminen nuiidcn valtioiden kanssa .ja 

niiden ratifiointi; h) sodan ja rauhun kysymykset; 

c) uusien tasavaltojen liittaminen SXTLrooii; 

cl) SNTL:ii perustuslain taytaiitboiipanoii valvoiita 

ja liittotasavaltojcn perustuslakien ylideimiukaisiuiclen 

turvaamincn SNTL:n perustuslain kaiissa; 

e) liittotasavaltojen valisteii rajojen. muiitosten 

vah vis tarn in en; f) liittotasavalloissa iiusion alncpiirieii 

ja alueideii seka uusien autoiioinisteii tasavaltojeii 

inuodostarnisen vahvistamineii; g) SNTL;n 

piiolustuksen jarjcstaminen ja SNTLni kaikkien 

aseel listen voimien johtaniinen: h) ulkoniaankanppa 

valtion monopoolin polijalla; i) Taltioii 

tiirvalKsiuulen suojelemincn (tsheka); j) SNTL:ii 

kaiisantaloussuumiitelman saataminen; k) SNTL:n 

yh.tena.isen valtion tulo- ja meiioarvioii seka mybskiii 

liiton, tasavaltojen ja paikallisten tulo- ja 

menoarvioiden laatimista varten kcrtyvien verojen 

ja tulojeii vahvistaminen: I) pankkieu, teoJlisiius- 

ja maafaloiislaitosten seka. mybskin kauppalaitosleii 

hallinta. "rnikiili iiiilla on yJeisIiittolaiiien 

merkitys"; m) liikenne- ja yhteyslaitosten hallinta; 

n) raha- ja luottojarjestehiian jolito; o) omaisuuden 

vakuiitukseii jarjcstaminen valtion toiiuesta; 

p) lainoista piiattamincn ja laiiiojen myontaminen; 

r) maankayttoii seka myoskin luonnonrikkauksien, 

metsien ja vesieii hyvaksikayttoii koskcvien 

paapernsteiden sailtamineii; s) kaiisantaloudcn 

yhtciiaisen tilastonpidoii jarjestiimmen: 

t) paapcTiisteidcn saataminen valistustyon ja terveydenhoicloii 

aloilla; u) tyolaiiisaadannnon pcriisteiden 

saataminen; v) oikeuslaitosta ja oikeudenkayntijarjestystii 

koskeva lainsaadanto: siviilija 

rikoslait; y) lait liittokaiisalaisundesta, lait 

ulkomaalaisten oikeuksista: a) yleisliittolaisesta 

amiicstiasta paattamiiien. 

Siina tuli kulutettua aakkoset loppuun o:ta lukiuinottamatta, 

mutta eipa jaaiiyt eniiii Ineteltavaakaan. 

Ja mikali jotakin viela vahingossa olisi 

tuon lncttclon ulkopuolelle unohtunut, siihen saadaan 

kyll-a ulotetuksi tuo varaus: "mikali niilla on 

ylcisliittolaineii merkitys '. Sellainen merkitysniin 

voldaan antaa kaikelle, jollei kaytannossa, niin 

periaatteelliselta tai vielii joltakin muulta kaiinalta. 

Liiton kcskuselimet maariiavat siis toiminnan 

pcrusteet kaikilla elamaiialoilla ja niistli perusteista 

ei ole poikkeaniista. Liittoliallitnkseii komissariaatit 

taas pitaviit hnolta siitii, ettii kaytaiiiiossii 

kaikki tapahtuu miidcii pevusteideii iiuikaisesti. 

Yaltiosaannbssa tosin hietellaan myoliemmiii 

koko joukko asioita, jotka kuuluvat itsehallinnollisteii 

kokonaisnuksieii toimivaltaaii — nimittain 

yksityiskohdissaaii. niin sanoakseni "paikallisina' 

asioina - - mutta on hnomattava, cttii kaikilla 

alollla Moskovaii keskuskomissariaatit valvovat 

seka ohjaavat tarkoiii tasavaltojen hallituseliiiten 

tyb'ta. Se jaii lopuksi kaytiiniibssa saniantapai- 

20 

seksi kuiii mnissa maissa kumiallisten ja maakuiinallisteii 

itschallintojeii tai tavallisten hallintoelinten 

tyo — oil pa monissa maissa noilla paikallisilla 

hallintoeliniilla laajempikiii liikkumisvapaiis 

kuin Nenvostoliiton kaiisallisilla tasavalloilla". 

Ukrainan diktaattorin Postyslieviii sckii Valko- 

\enajaii itsevaltiaan Gigalon knkistnmincii, sarnoin 

kuin esimerkiksi GyllingijD poistaminen Petroskoista, 

osoittaa pnolcstatin. ettii Moskovalla on 

vielii muitakin keinoja tahtonsa toteultamiseksi: 

kaikkivaltiaaii puoluekoneiston kaiiavat. Moskova 

asettaa kaikkialle uskollisiaan. karsii "kansailisen 

tartuuiiaii" saaneita aincksia pois saaliniattb'masti, 

epailee moiiasti jo etukiitccn, cnneiikuin aihetta 

runsaammin ilmcneekaiii), ylipaansii pitiia kaikeii 

epiiiltaviiiikiii separatismiliengen sekii kansailisen 

vastustuksen unjeiTettniia. Jolleivat puolue-elimot 

sittcii toimi kylliii tarmokkaasti Moskovaii ja venalaisyyden 

hyvaksi, vaihdetaan micsta. Unsi 

lunta lakaisee paremmin kuin vanha, sanolaan, ja 

luutien vaihtamiseen puolnefconeisto tarjoaa rajattomat 

malidollisiiudet. 

Tamil viimeinen tic yhteniiisen taloiispolitiikaii 

ohella oiikiii kaikkein tehokkain iNcuvostoliiton 

yhdistaja ja samalla mybskin venalaisen vaiknluksen 

valivistaja kautta liiton koko aliieen. Neuvosloliitto 

OTI muuttumassa tai oleniiaisesti miiuttuniitkin 

keskitetyksi valtiokapitalistiseksi sotilasvaltioksi. 

joka edustaa venalaista "kansallisbolsKevismia" 

\allankumouksen eraanlaisena vakantumistiiloksena 

ainakin toistaiseksi. Vliotc on ratkaisevasti 

siirtynyt siviileiltii sotilaille, piioluccn vanhoilta 

bolshevikeilta ja tshekaltakiii Staliiiin ja 

sotilaspiirien kiisiin. Mutta millainen on sitten 

kansalaison asema tiissii uiidessa valtiossa. jonka 

valtiosaanto on "maailmaii demokraattisiii". 

J. KORTE 

TAPETTI-JA MATTOLIIKE 

KLUUVIKATU N:o 2 - PUHEL. 21 597, 27043 fa 24110 

HEDELMAT ja HERKUT 

aina tuore na HOK:sta! 

SIIRTOMAATAVARA- 

MYYMXLXT

Demokraattisia vapanksia julistetaankiii valtiosaannbn 

pykalissa pitkin linjaa. 1 htalainen aaiiioikcus 

kaikillc sekii kanpimgcissa eitii maalla, ei 

siis eiiaa initaaii proletariaalin valtiollisia cika 

liioin muilakaan syiitypcrasta johtuvia ctnoikeuksia. 

"Lnokattomassa vhteiskunnassa ' massaii jokainen 

atoomi julistetaan tasa-arvoiseksi. Salainen 

aanestys. kansalaisoikeuksien takaainiiieii perustnslaissa 

jne. — siis tosiaan demokraattisia 111110toja. 

Mutta valtiosaantb on tassakin kohdin nerokkaasti 

laadittn. se kumoaa toisaalla, mita toisella 

kadella on aiitaimt. Joskin massan kaikki 

atoomit ovat tasavertaisia ja sen oikeudet tnimustetaan. 

niin tuo tuiimistus tapahtmi neuvostovaltioii 

puitteissa. Ja aeuvostovaltio on sosialistinen 

sekii diktatoorinen alusta loppuun. 

Niiiipii heti ensi pykalissa iapaammekin ensimmaisen 

kansalaisvapauksien rajoituksen: valtio on 

kaiken omistaja. pienta hyvin rajoitettna ja endollista 

yksityisen oniistus tai paremminkin nantinlaoikciidcn 

piiria lukuunottamatta. Valtio omistaa 

kaikki tnotantoviilineet ja tuotteetkin, so yksin 

harjoittaa elinkeinoja ja kaikki ovat Tain sosialistisen 

yhteiskmman palkkalaisia tavalla tai toisella. 

Ei ole siis yksityisen omistusoikeiideii punt-teen 

lisaksi myb'skaaii yksityisen talonsaloitteen eika 

yritteliaisyydcn vapautta. Ja jo valtiosaannb'ii 

1. pykalan maaritelma "tyolaisten ja talonpoikieii 

sosialistisesta yaltiosta' rajoittaa sinaiisa kansalaisen 

katsomuspiii'ia. Ncuvostosysteemi ei hy- 

\aksy munta Iciiin leninismin, kaiken muun se karsii 

pois, mitaan muita poliittisia katsomnksia ei 

snyaita. Ja mitii taasen valtiollisten Tapanksien 

kayttb'on tulee. riittaa vain viittans valtiosiiannon 

141. pykalaaii. Kahdessa edellisessa pykalassa pnhutaan 

kylla salaisista ja valittbmista vaaleista, 

nnitta 141. pykalii asettaa lieti oleiinaisen rajoitiikseii 

:"Oikeiis asettaa ehdokkaita taataan tybtiitekevien 

yliteisknnnallisille jarjestbille ja yhdistyksille: 

kommnnistisille piiolnejarjestbille, ammattiliitoille. 

osnnsknnnillc, miorisoliitto jarjestbille, 

sivistysylidistyksillc". Siina on siis prolctariaatiii 

diktatnurin otc laillistettuna, loppnim 

saakka ulotettuna. sihia ylidella kynanvedolla hiivi-tetiia.il 

edeUisten pykalien takaamat vapaudet. 

Silla olisilran malidotonta ajatellakaan, etta niio 

koniniimisiipnohieen hallitsemat ja systeemiii 

kontrolloimat jiirjestbt, joissa muita katsoiimksia 

ei suvaita ainakaan jidkisesti ja jolidossa, voisivat 

asettaa miTTinlaisia kuiii valtasysteeniille mielnisia 

ehdokkaita. Tai jos kaikesta huolimatta asetettaisiiii, 

pitiiisi '"valtioii turvallisiuidcii" kaikkialle 

iilottnva valvoiita huolta siitii. etteivat sellaisct 

ilmibt paasisi toistuniaan tai ainakaan saavuttainaaii 

systeemille vaarallisia mittoja. Siinii maailman 

epatlemokraattisiraman valtiosaannbn todelliueu 

vdiji. 

INKERI 

QiltL 45 i/iaa 

jotka POIIJA-YIITIO on kuolemantapaiisten 

johdosta snorittanut, ovat 

lievittaneet hata'a ja puutetta tuhan- 

sissa Suomen kodeissa. 

Jokaisen miehcn koti tulee hata'a ja 

puutetta vastaan linnoitetuksi, kun 

mies on ottanut POHJA-YHTIOSTA 

hengelleen riittavan h e n k i v a- 

k u u t u k s e n. 

KESKINAINEN HENKIVAKUUTUSYHTIO 

UUSI 

IHJA 

pukeutumiskulttuurimme 

historiaan — 

-LAATU 

TIKLAS 

VALM ISTEE7! 

ST AD IO N-pukimiemine 

valmistuksessa olemme 

aloittaneei uuden, merkitsevau 

vaiheen: Eraiden 

laampukimiemme saavuttama 

crikoinen suosio on saanut telltaamme 

varustamaan maariityt valmisteensa 

yleison ostojeii 

helpottamiseksi erikoistunnuksella 

-- T I K L A S-merkilla. 

I I lxL/\ kuten kaikkicn STADION-valmisteiden 

hinnasta lankeaa osa STADION-rahasioiniiie 

kariutiaraisen hyvaksi. Ne merkitsevat 

Tuillc kestavimpia, kuosikkaimpia pukuja, 

piiallystakkeja, paitoja j.n.e., joiden kehitta'miii;ksi 

tchlaaiiime uliraa eniten aikaa ja huolta 

— edullisimpia suomalaisia iaalupiikitnia! 

LASSILA & 

PAITATEHDAS 

21

Kyldkuva l}oh jois-lnkcrista. 

I N K K R 1 

23

INKERI 

T. J. TOIKKA: 

MAAMIESSEURAT JA OSUUSTOP 

MINTA INKERISSA vv. 1900-18 

Yhteistoiininta taloudellisella alalla Inkerin suomalaisen 

talonpoikaisvaeston keskuudessa paasi alkuun 

vuosisatarame alkuvuosina. Alkusysays saatiin epailematia 

rajan talta puolen, silla olihan taalla samaan 

aikaan kaynnissa voimakas heratystyo takalaisen maataviljelevan 

vaeston nostattamiseksi yhteistoimintaan 

toimeentulonsa parantamiseksi. Pellervo-Seuran uraa 

uurtavasta tyosta taalla kulkeutui tieto Pellervo-lehden 

valityksella myoskin Inkeriin ja kohtasi sieila 

myotamielisen vastaanoton. Ennenpltkaa olivatkin tulokset 

nakyvissa. Maamiesseuratoiminta samoin kuin 

osmistoiminta saivat siella nopeasti kannattajia. Inkerin 

suomalaisen vaeston kunniaksi onkin mainittava, 

etta se ensimmaisena oivalsi yhtei-stoiminnan merkityksen. 

silla ensimmaiset maamiesseurat ja ensiminaiset 

erinimiset osuuskunnat Pietarin laanissa perustettiin 

suomalaisen vaeston aloitteesta. Venalaiset seurasivat, 

rnikali ollenkaan seurasivat, vasta myohemmin 

perassa, 

Seuraavan esityksen tarkoituksena 0:1 selostaa lyhykaisesti 

maamiesseura- ja osnnstoimintaa Inkerissa 

enneii Venajan vallankumousta. Koska tarkoitnkseen 

on kaytettavissa vain eraita sangen puutteellisia ja hajanaisia 

tilastotietoja, on taman kirjoittajan taytynyt 

monta asiaa esittaa vain omien muistikuviensa perusteella. 

Luklja suonee senvtioksi kirjoittajalle anteeksi. 

jos esitys ei joka suhteessa vastaa hanen muistiinsa 

jaanytta rauistikuvaa. 

Maamiesseuratoiminta. 

Maamiesseuratoiininnalla oli Inkerissa mita parhaimmat 

edellytykset. Olihan stiomalainen vaesto 

mclkein ioo-prosenttisesti maanviljelijavaestoa, joka 

kynsin hainpain pysyi kiinni kotiturpeessaan, olipa 

tama kuinka pieni tahansa. Kun tilat olivat paaasiassa 

pientiloja, ei kansan varallisunssuhteissakaan ollut 

huomattavanipia eroavaisnnksia. Kaikkien edut ja 

pyrkimykset olivat nainollen likipitaen samat. Vaikka 

kansan toimeentulo vuosisatarame alussa olikin jo 

inelko tyydyttava. oli maatalous kuitenkin viela sangen 

alkccllisella kannalla. Koko talondenhoito kaipasi 

kipeasti iradistnksia ja parannuksia. Pienet pellot oli 

saatava antamaan entista parempia satoja. samoin kuin 

24 

karja runsaammin lypsamaan. Hyvat neuvot ja ohjeet 

olivat senvuoksi tarpeen. Kuii maamiesseuratoiminta 

lupasi juuri tassa kohclen apua, saikin se Inkerissa 

suosiolHsen vastaanoton. 

Ensimmaiset inkerilaisct maamiesseurat perustettiin 

vv. 1904—05. Kun innostus asiaan oli suuri, synt>i 

niita vahitellen joka pitajaan, muutamiin useampiakin. 

Jokainen valistuneempi isanta piti kunnia-asianaan 

kuulua maamiesseuraan. Alussa sujuikin kaikki hyvin. 

Maamiesseuran kokouksissa ja luentotilaisuuksissa 

kaytiin ahkerasti, sielta saatua maatalouskirjallisuutta 

luettiin hartaasti, opittiin uusia viljelystapoja, 

tutustuttiin apulannoitteisiin, rylidyttiin viljeleniaan 

heinaa, juurikasveja j.n.e. Useat maamiesseurat rylityivat 

hankkimaan jaseiiilleeii kunnolHsta kylvosiementa, 

apulannoitteita. maatalouskoneita ja -tyokaluja, 

vakirehuja y.m. maataloustarvikkeita. Isompta 

maatalouskoneita, kuten puima- ja niittokoneita hankittiin 

yhteisvoimin ja lainattiin niita pienta maksua 

vastaan jasenten kaytettavaksi. 

Maamiesseurojen tuloksellinen toiminta ja nienestyminen 

oli kuitenkin taysin riippuvaineu niista miehista, 

jotka olivat maamiesseurojen johdossa. Suurimmalta 

osalta olivat nama johtomiehet tavallisia 

kansanmiehia, jotka asiaan innostuneina, eteenpain 

pvrkivina koettivat parhaansa mukaan toimia yhteisen 

asian hyvaksi. Ketaan heista erikseen mainitsematta, 

mutt a ainoatakaan heista silti unohtamatta, heille 

kuuluu kiitos siita uraauurtavasta ja uhrautuvasta 

tyosta, jota he aikanaan tekivat pienen kansansa hyvaksi. 

Vaikka maamiesseuratyo myohempina vuosina 

ei enaa ollutkaan nun voimaperaista kuin alussa, vaikka 

jotkut alkuvuosina perustetut seurat lopettivat sopivien 

johtohenkiloiden puutteessa kokonaankin toimintansa, 

ei alkuunpantu tyo jaanyt nakyvia tuloksia 

tuottamatta. Yksi ja toinen isanta ryhtyi innokkaasti 

totcuttamaan maamiesseuran avulla saamiaan neuvoja 

omassa taloudessaan ja kun kokeilujen tulokset olivat 

hyvia, sai heidan eshnerkkinsa naapnritkin tekemaan 

vastaavia uudistuksia ja parannuksia omassa taloudessaan. 

Nain levisi utisi tieto ja taito vahitellen naapurista 

naapuriin. kylasta toiseen. 

Maamiesseuratyota Inkerissa vaikeutti suuresti se 

seikka, etta eri maamiesseurojen kesken ei ollut juuri

INKERIN SUOMALAISET 

niinkaartlaista yhtei'stoimintaa, eika yhdistavaa sidetta, 

joten tyo muodostui hajanaiseksi. Tosin piirihallitukset, 

samoinkuin laaninhaflitus pitivat myohemmiii 

palveluksessaan useitakin agronomeja ja konsulentteja, 

joiden yhtena tehtavana m.m. oli maamiesseuratyon 

ohjaaminen ja avustaminen, mutta kun nama 

neuvojat oli vat paria poikkeusta lukuunottamatta 

ummikkovenalaisia virkamiehia, ei heidan tyostaan 

suomalaiscn vaeston keskuudessa ollut laheskaan sita 

h}^6tya, kuin jos he neuvontatyossaan olisivat voineet 

kayttaa kansan omaa kielta. Kansa vieroksui heita 

kun ei taysin ymmartanyt heidan vieraskielisia neuvojaan. 

Tarkempia tilastotietoja maamiesseuratoiminnasta 

Inkerissa ei valitettavasti ole olemassa, Tosin v. 1913 

koetti silloinen Kansalais-Kalenterin toimitus kerata 

tallaista tilastoa kalenterissa julkaistavakseen, mutta 

tamakin yritys epaonnistui, silla tiedusteluihin saatiin 

enemman tai vahemman puutteellinen vastaus vain 12 

maamiesseuralta, vaikka seuroja oli silloin toiminnassa 

17. Naista maamiesseuroista voimme tassa esittaa vain 

taulussa I ole vat tiedot. 

Osiiuskassatoii i t-inta. 

Maamiesseuratoiminnan yhtena tarkoitusperana oli 

tarpeellisten uudistusten ja perusparanmisten aikaan- 

Osutiskaufiat Inkerissii w. 1900-—19 r8. 

Maamiesseuran nimi ja 

totipsikka 

Anolanmmseura, Inkere 

Haapakank. » Toksova 

Kelton » Keltto 

Korkeamaan » Iêmpaala 

Kuivaisien » >j 

Kupanitsan » Kupanitsa 

Ivcmpaalan » T.enipaala 

Matoksin » Vnole 

Mujan » Markkova 

Raapyvan » Raapyva 

Sunkuran » flietamaki 

Tyro« » Tyro 

Valkeasaaren » Valkeasaari 

Vartiamaeii » Ijempaala 

Toksovan » Toksova 

Tuutarin » Tiiutari 

Kolppanan » Kolppana 

Taulu I. 

iyo9 

1907 

Perustamisviiosi 

1904 

1910 

1906 

1908 

1896 

1906 

1911 

1905 

1906 

1913 

— — 

— 

— 

— 

K$ C-l 

P 

I* . 

>-s > 

JasenmaksuRTil. 

I N K E R I 

Seuran esimies 

44 T. Poyhonen 

144 - ô S. Kiiski 

52 i — M. Ruottii 

64 j P. Upiainen 

^3 — 5« M. Tirraiien 

55 — 5« ? 

14 i - — ? 

60 — ^5 

68 — 50 

? 

? 

109 J 

p 

3° — 50 A Jamalaineii 

? ? ? 

— — 

S. Joronen 

J. Paussu 

— — S. Lensu 

— 

— A. Toivokkainen 

— — P. Fintie 

saaminen inkerilaisen talonpojan talouteen seka taman 

talouden hoitotapoihin. Talloin tuli heti ratkaistavaksi 

kysymys, mista saadaan tahan tarvittava 

paaoma ? Omat saastot olivat yleensa pienet, niikali 

niita ollenkaan oli. Yksityisilta lainanantajilta otelut 

25

K E R I 

lainat tulivat liian kalliiksi. sen tuli yksi ja toinen isauta 

kokemuksestaan tietamaaii. Avuksi tuli talloiu yhteistoiminta 

osimskassan muodossa. 

Sama epakohta, joka oli rasittamassa maamiesseuratoimintaa, 

nim. kykenevien tyontekijain ja yhdenniukaisen 

johdon puute, havaittiin ennenpitkaa myos 

osuuskassatoiminnassa. Viimcksimaimtulla oli lisaksi 

niuitakin vaikeuksia voitettavanaan. Pahimpana rasituksena 

kassoilla lienee ehka ollttt niiden epaitsenaisyys, 

silla ne olivat lain mukaan alistetut Veiiajan valtionpankin 

ankaraan valvontaan, samalla kuu valtionpankki 

ne myos paaasiassa rahoitti. Pankin mvontama 

luotto oli lisaksi suhteellisen kallista. Esim. v. 1912 oil 

valtionpankin antolainauskorko 6%, sen ottolatnauskoron 

ollessa samanaikaisesti vain 3 %. Olisi iiainollen 

luullut osuuskassojen saaneen varakkaammilta 

jasemltaan riitta.va.sti talletuksia, joista ne maksoivat 

korkoa 5—£%. mutta nain ei kaynyt. Tallcttajia loytyi 

vahan, mutta lainanottajia monin kerroin enemman 

huolimatta siita, vaikka osuuskassojen antolainauskorko 

oli suhteellisen korkea, tavallisimmin 8— 

12 °/o. Vain varakkaimmat osuuskassat pystyivat lainaamaan 

6 % korolla. 

Osuusmaksuii suuruus vaihteli inkerilaisissa osuuskassoissa 

10—-50 rnplaan ja sen maksuaika 3—25 

vuoteen! 

V. 1912 oli Inkerissa toiminnassa 15 osuuskassaa. 

Xaista osuuskassoista 011 samalta vuodelta kaytettavissamme 

seuraavat tiedot: 

Taiilu 2. 

Osuuskassan 

nimi 

Matoksin 

Toksovan 

T.cnipaalan 

Kuivaisin 

Vartiamaeii 

Kelton 

Tyron 

Skxioritsau 

Tmitarin 

Kupauitsan 

Hatsinan 

Valkeasaaren 

Korkeamaan 

Raapyvan 

Parkalan 

S^ 

S=2 

618 

4i5 

494 

500 

400 

344 

323 

4^7 

187 

555 

435 

— 

— 

— 

lainal 

Rpl 

Jascnten 

40.000 

26.211 

23.000 

30.000 

18.000 

14.709 

14.690 

19.982 

4.790 

19.050 

'3-°97 

— 

__ 

— 

lallet. 

Rpl. 

18.500 

— 

=e c 

33 

=?« 

p 

350 

1 38 

800 

Esimies 

S. Rautaneii 

J. Haikoiien 

• — 

Op. Aleksejeff 

i .000 M. Tirranen 

— 500 J. Paussu 

8-615 334 Op. J. Haiini 

2.961 — M. Leppanen 

65 J. Kampas 

90 Op. A. Savolainen 

4.802 — J. Kekki 

2.077 4M 'Op. A. Vesikko 

— — S. Joroneu 

— — Op. Schukoff 

_ — — 

— 

— 

— 

Maidowftyyntioswuskimnat. 

Karjataloustuotteiden sijoitus oli suurimmassa osassa 

Inkeria sangen helppoa. Paras ja keskeisin maidon 

26 

myyntipaikka oli tietysti Pietarin kaupuuki. Kesaisin 

olivat lisaksi lukuisat Pietaria ymparoivat huvilaasutnsseudut 

erinomaisia maidonkuluttajia. Yieisena 

tapana oli, etta maidou myynnin hoitivat inkerilaiset 

emaniiat itse henkilokohtaisesti, kuljettaen maidon 

pan tai useamman kerran viikossa joko hevosella tai 

junalla Pietariin tai lahimpaaii huvilakaupunkiin ja 

jakoivat sen siella pienissa erissa suoraan yksityistalouksiin 

eli "paikkoihin", kuten he niita nimittivat. 

Suuremmat karjanomistajat ja n.s. maitokauppiaat 

myivat maidon tavallisesti joillekin suurkuluttajille tai 

jalleenmyyjille. Olipa joillakin Pohjois-Inkeriii simrimmilla 

maitokauppiailla omia maitomyymaloitakin 

Pietarissa. 

Jarkiperaisesti harjoitettuna kannattikiii karjanhoito 

Inkerissa hyvin. Yanhanaikaineii maidontnyyntitapa. 

t.s. etta kukin talons erikseen kuljetti myytavaksi 

liikenevan maidon itse myyntipaikkoihin, oli ktiitenkin 

paljon aikaa ja kustannuksia vaativa. Nain oli 

asianlaita etenkin seuduilla, jotka olivat kauempaa 

asutuskeskuksista ja rautateista. Tallaisten syrjaseutujen 

karjanomistajat huomasivatkin ennenpitkaan 

taman epakohclan ja ryhtyivat yhdessa tuumimaan, 

miten maidonniyyntikustannuksia voisivat pienentaa. 

Nain sytityi maidonmyyntiosuuskuntia, joita v. 1912 

oli Inkerissa kaikkiaan 8. Naista oli 4 osnuskuntaa 

Tsarskoje Selon. 3 Pietarhovin ja i osuiiskunta 

Lyyssin piirissa. 

Maidonmyyntiosuuskunnista on kaytettavissamme 

vain seuraavat tiedot: 

Tan hi ?. 

Osuuskunnun nimi 

Ja kotipaikka 

Lehtoin, Vuole. . . . 1911 

Limkkasiii, Vcnjoki » 

Vohkauan, Spank- 

Raapisien, Kolp- 

Taakelin, Kolppana 

Spankkovaii, 

Spankkova .... 

Rospeekan, Hieta- 

Jamalaisin, Hietainaki 

Perust. 

vuosi 

» 

» 

» 

Jasenia 

Lehmaluku 

40 

70 

23 

15 

? 

97 25°— 750 

83 

Maidon 

paivatuotanto 

litraa 

600 — noo 

45 I25— 250 

43 200— 300 

-fjsw *'•«>§ 

*j" 

 

P 

10.880 

8.327 

3-870 

920 

1.631 

Maid on 

myyntipaikka 

Pietari 

» 

Hatsina 

Kuten edellisesta huomataan, olivat maidonmyyntiosuuskuniiat 

pienia, jasenet vain I—3 lehmaa omistavia 

pienviljelijoita. 

» 

»

Osuuskaupat. 

Ensimmaiset osuuskaupat perustettiin Inkeriin v. 

1908. Silloin niita syntyikin kokonaista 18. Seuraava 

vuosi oli yhta antoisa, silla osuuskauppojen luku 

lisaantyi 2O:lla. V. 1910 tapahtui pysahdys, silla kaytettavissa 

olevien tietojen mukaan alotti silloin toimintansa 

ainoastaan yksi uusi osuuskauppa. Vv. 1911 

—]2 perustettiin taas 21 uutta kauppaa, joten v. 1912 

paattyessa oli Inkerissa kaikkiaan 60 osuomalaista 

osuus kauppaa. 

Seuraavina ja erikoisestikin ensmimaisina sotavuosina. 

jolloin Venajan valtiovallan elintarvesaannostely 

asetti osuuskaupat osittain edulliscmpaan asemaan 

kuin muut liikkeet, jatkui osuuskauppojen lukumaaran 

kasvu sangen nopeasti, niin etta v. 1917 syksylla 

oli Inkerissa jo n. 120 osuuskauppaa, joissa jasenenemmiston 

muodostivat stiomalaiset. 

Minkalaisia nama sotavuosina perustetut osuuskaupat 

oli vat, minkalaisilla tuloksilla ne toimivat, siita ei 

valitettavasti ole kavtettavissamme minkaanlaisia 

tilastotietoja. Ainakin vrsta 1916 alkaen useimmat 

naista olivat melkein yksinomaan saannostelynalaisten 

elimarvikkeiden jakelupaikkoja ja sitakin vain silloin, 

kun elintarvikkeita saatiin. Miiun kulutnstavaran 

myynti sitpistui vahiin. koska kaikista tavaroista oli 

suuri puute koko valtakunnassa. Kun koko maan liikc-elama 

oli sodan vuoksi sekaisin, eivat ostiuskaupatkaan 

voineet toiniia hairioitta. Osuuskauppojen jasenniaara 

kylla kasvoi paiva paivalta, mutta myynti 

tavaranpuutteen vuoksi laski auttaniattomasti. Tavaran 

puute y.m. hafriot pakottivatkin lopulta monen 

osuuskatipan sulkemaan ovensa. 

Ainoa nykypaivina sailynyt tilasto Inkerin suomalaisisra 

osuuskaupoista on peraisin v. 1912. Tosin sekin 

on monessa suhteessa vajavainen ja puutteellinen. 

mutta antaa se kuitenkin edes jonkinlaisen kuvan inkerilaisista 

osuuskaupoista mainitulta vuodelta. Tilaston 

kerasi aikanaan Kansalais-Kalenteria toimitus ja 

jnJkaisi sen kalenterissaan v. 1914. Tilasto koskee 54 

osuuskauppaa ja voidaan siita poimia tahan seuraavat 

tiednt. seurakunnittain yhdistettyina ; 

Inkerilaiset osuuskaupat olivat yleensa pienia, yksimyymalaisia 

kauppoja. Kuten edellisista numeroista 

huomataan. oli jasenmaara keskimaarin vain n. 50 ja 

vuosimyynti n. 15.000 ruplaa kauppaa kohden. Poikkeuksia 

tietysti oli. Esim. Valkeasaaren toisen osuuskaupan 

myynti v. 1912 oli yli 52,000 rpl ja toisen n. 

35.000 rpl. Suurimpia oli myos Lehtoin Ok, Vuoleella, 

jonka jasenmaara v. 1912 oli 122 ja myynti 44,000 

rpl. Yleensa olivat Pohjois-Inkerin osuuskaupat eliu- 

Keltto 

Seurakunta 

T.ahti (kyla) 

Taitlu 4. 

, 3 

i o 3 

- a« 

E as 

°i" 

3 

7 

7 

12 

4 

4 

6 

i - 

i 

i 

Yhteensa 34 

MO 

'37 

373 

300 

Yhteinen 

jasenmiiiirii 

47« 

225 

148 

^44 

373 

68 

50 

36 

148 

67 

I N K E R I 

Myyntiv. 1912 Rpl. 

keski- 

Yliteensa 

maarin 

kauppaa 

kohden 

87.640 

36.800 

110.788 

87.170 

180.32^ 

56.110 

33-135 

37-213 

57-530 

21.803 

7-521 

10.858 

3I-523 

30-379 

2.745 ; 818.792 

43.820 

12,266 

15.827 

^-453 

15.027 

14.025 

16.567 

9-303 

9.588 

10.901 

7-521 

10.858 

15.761 

5°-370 

15-163 

voimaisempia ja varakkaampia. Siella niita oli myos 

eniten, silla edellamainituista 54 kaupasta oli Pohjois-Inkerissa, 

siis Xevajoen pohjoispuolella 33. 

Koska kirjanpito eri osuuskaupoissa oli liyvin erilainen. 

ei kaytettavissa olevien puutteellisten tilastomimeroick'n 

perusteella voida esittaa tarkkoja yhdistelmia 

osuuskauppojen omaisuus- ja tulostaseista. 

Seuraavat tilastonumerot voitaneen kuitenkin mainita. 

Osuuspddomaa oli eclellamainituilla 54 osuuskaupalla 

v. 1912 yhteensa n. 30,000 rpl eli keskimaarin 

550 rpl kauppaa kohden. Mtiista omista paaomista ei 

ole kaytettavissa tietoja. 

Tavaravamstojen, kiinteimistojcn ja kalustojen seka 

saatavien yhteinen kirjanpitoarvo oli v. 1912 paattyessa 

151,6/1 rpl eli keskimaarin u. 3.000 rpl. osuuskauppaa 

kohden. 

Vieraita paaomia, ktiteu velkoja myyjille, lainoja ja 

maksamattomia kuluja oli 56,521 rpl eli keskimaarin 

n. 1,095 rpl kauppaa kohden ja n. / % vuosimyynnista. 

Liikekulut, siis palkat ja muut kuhit, tekivat samana 

vuonna yhteensa 55,665 rpl eli keskimaarin 1.046 

rpl kauppaa kohden ja n. 7 % myynnista. 

Vtwsiylijddnid oli v. 1912 yhteensa 37,920 rpl eli 

4,6 % myynnista, tehden osuuskauppaa kohden keskimaarin 

729 rpl. Mikali tilastorfumerot ovat oikeat, 

on tata tulosta pidettava erittain hyvana. 

Inkerin suomalaisten osuuskauppojen toimintaa 

vaikeutti suuresti patevan johdon ja pystyvien toimihenkiloiden 

puute. Osuuskauppojen johtokunnat olivat 

kokoonpannut parhaasta paasta yksinkertaisista 

27

INKERI 

kansanmiehista, joilta luonnollisesti puuttui kaupallinen 

asiantuntemus, vaikka he parhaansa tekivatkin. 

Osuuskauppojen hoitajat olivat samoiii tavallisia oppimattomia 

kansan riveista lahteneita miehia ja naisia, 

jotka vasta tybhbn ryhdyttyaan saivat oppia omin 

neuvoin kaikki kauppamiehen tehtavat. Samoin oli 

kirjanpito monessa kaupassa alkeellisella kannalla, 

koska kirjanpitotaitoisia henkilbita oli vahan. Siella, 

missa paikkakunnan kansakoulunopettaja, lukkari tai 

mini oppia saanut henkilo hoiti osuuskaupan kirjanpidon, 

siella olivat asiat paremmassa kunnossa ja luloksetkin 

sen mukaiset. Mutta kun vaatimukset olivat 

tavalHsesti pieuet. oltiin ostmskauppoihin yleensa tyytyvaisia 

ja kaytettiin niita uskollisesti. 

Inkerilaiset osuuskaupat olivat paaasiassa elintarvike- 

ja taloustavarakauppoja, joissa muun tavaran 

myytiti oli suhteellisen pienta. Poikkeuksia tietysti 

oli. Tavarat tuotettiin melkein poikkeuksetta Pietarista. 

Vasta mybhemmin, sota-aikana, jolloin syntyi 

osuuskauppojen yhtymia ja elintarvikckauppa muuttui 

sota-ajan saannostelyn vuoksi jakelukaupaksi, saatiin 

erinaisia ruoka- ja rehutavaroita, simenviljaa y.m. 

mybs nailta osuuskauppojen yhtymilta ja scmstvoilta. 

Yhteistoiminta eri osuuskauppojen kesken, jota oli 

kaivattu jo useita vuosia, paasi alkuun vasta sotavuosina. 

Silloin sjTntyi useitakin osuuskauppojen yhtymia 

eli liittoja (sojus). joitten tarkoituksena oli hankkia 

jasenosuuskaupoilleen tavaraa ja harjoittaa liikkeenhoidollista 

nenvontaa. Vaikka melkein kaikkien naiden 

liittojen perustajina ja kantajasenina olivat suomalaiset 

osuuskaupat, joutuivat ne ennenpitkaa venaiaJsten 

kasiin, koska viimeksimainitut saivat niissa 

)4ivallan suurernman lukumaaransa perusteella. Tasta 

syysta vetaytyivatkin suomalaiset osuuskaupat niista 

vahitellen pois. Vasta v. 1917 vallankumous heratti 

uudelleen henkiin yleisinkerilaisen, puhtaasti stiomalaisen 

osuuskauppojen keskusliikkeen perustamisajatuksen. 

Niinpa syntyikin v. 1917 lopulla Inkerin suomalaisten 

osuuskauppojen Keskusosuusliike "Aitta", 

josta piti tulla sen perustajien suunnitelmien mukaan 

seka osuuskanppaliikkeen etta myos suomalaiskansallisen 

valistust\-6n tuki ja turva. "Aitan" tyo aloitettiinkin 

valoisin toivein, yli 100 suomalaista osuuskauppaa 

liittyi heti sen jaseneksi, tavaran hankinta 

saatiin sota-ajan vaikeuksista huolimatta hyvaan alkuun, 

osuuskauppojen neuvonta- ja ohjaustyo samoin, 

tilastoja kerattiin, suunnitelmia laadittiin kovalla 

kiireella ja innolla, mutta aika loppui kesken. 

Sama hyokyaalto — bolshevismi -—, joka hautasi alleen 

kaiken mnunkin, havitti myoskin nuoren Keskusosuusliike 

Aitan r.l. Vahan toista vuotta toimit- 

28 

suurenmoiset! 

Raikkaan pehmeita, 

buosik 

kaita ja kesta 

via ovat HKK 

merkklset iha 

nat alusvaat 

teet. 

HELSINGIN 

KUTOMO JA KRAVATTI OY 

OSUUSLIIKE 

\RINA R.L 

Oulun seudun puolueeton osuusliike. 

Jasenmaara 3400. 

Vuosimyynti yli 20 milj. mk. 

Saastdkassatalletukset 4 milj. mk. 

Ruoka- ja Sekatavara-, Liha- 

ja Leipam/ymaloita, Kangas- 

ja Jalkineosastot, 

RAVINTOLA 

LEIPOMO 

MAKKARATEHDAS

AARO TYNELL: 

URHEILU SOPH KAIKILLE 

Xykypaivan monista vapaista harrastuksista on urheilutoiminta 

eniten nakyvissa. Sen kanssa joudumme joka paiva 

kosketuksiin. Sanomalehdet kertovat laajasti ja innostavasti 

urheilim eri alojen tapahtumista, radio levittaa nopeasti 

tiedot tarkeiinniista. otteluista kautta maailman, ja 

kaikkialla varsinkin nuorerapi vaki keskustelee samasta aiheesta. 

Se kiinnostaa nuorempia ja vanhempia •— se on niita 

harvoja harrastuksia, joissa eri ikakaudet tapaavat toisensa. 

Noin kolmessa vuosikymmenessa on urheilutoiminta maassamme 

kasvanut pienesta vaatimattomasta alusta voimakkaaksi 

koko kansaa kiinnostavaksi Inkkeeksi. Jos urheilurimamanmie 

jatkuvasti laajence samalla vauhdilla kuin viime 

vuosikj-mmenina, niin piati koittaa aika, jolloin koko kansa 

muodossa tai toisessa osallistmi varsinaiseen urheilutoiinintaan. 

Kansaminc urheiluharrastuksella on juurensa syvalla maassa. 

Xiinpa jo Kalevala kertoo ihmeeUisista urheilusaavutuksista. 

Juoksu, hiihto, uinti ja mickkailu olivat miesten mieliusimpja 

kisailulajeja. Myoskin AleksJs Kivi kuvailee tcoksissaan 

nuorten miesten kilpaleikkeja ja voimainkoetuksia. 

tuaan valtasivat sen taalta Suomesta tulleet punaiset 

ja Pietarin mustat voimat. Sainan tuhon omaksi joutuivat 

yksi toisensa perasta myos Inkerin suomalaiset 

osuuskaupat, sanioin kuin koko Inkerin kansa. 

I N K E R I 

Useimmat nykyisista urheilulajeistamme ovat naista vanhoista 

kansaiileikeista muodostuneet, toiset taas ovat ulkomailta 

tanne tuodut. 

Urheilusta on sen harrastajalle nionenlaista hydtya ja iloa. 

Jokapaivaiscn tydn lomassa haluaa jokainen meista jonkinlaista 

vaihtelua ja virkistysta. Sita antaa nrheilu runsain 

mitoin, Nykyaiin, kun urheilumuotoja on runsaasti, loytaa 

jokainen itselleen sopivat lajit, joita sitten voi kautta vuoden 

harjoittaa. 

Kun tarkastamme scllaisia urheikilajeja, jotka sopivat kaikille 

ikakausillc seka lisaksi tytoille ja pojille, niin havaitsemme, 

etta niitakin on runsaasti. Talviset urheilumuodot 

kijnnostavat meita kaikkia. Pienirnma't tyytyvat 

kelkkamakiin ja potkurilla liikkumiseen, mutta varttuneemmat 

ottavat suksensa tai luistimensa ja etsivat avarampia 

aloja reippaille urheiluharjoituksilleen. Punaisin poskin 

ja terveytta uhkuen he nailta retkilta palaavat. Varsinkiti 

hiihto riayttaa kaikkia kiinnostavan. Kika se ihme olekaan. 

Antaahan hiihtomatka meiile jokai'selle uusia voimia. 

Raikkaassa ulfcoilmassa oleminen jo sinansa on terveydellemme 

valttaniatonta, ja kun siihen yhtyy miellyttava ponnistelu 

vaihtelevassa maastossa, kehittavat nama hiihtomatkat seka 

lihastoammc etta sisaelimiamme, Kun hiihtovalineet •— sukset 

ja sauvat — yleensa ovat verrattain huokcat ja kestavat 

nionen vuoden kayton, niin sekin tavallaan atittaa hiihtourhcihm 

vleiseksi tulemista. 

^ 

29

INKERI 

Kevat on urheilutoiniinnankin alalla vilkasta aikaa. Kun 

maantiet niin paljon kuivuvat, etta niilla voi kunnollisesti 

knlkea, alkaa retkeily jalkaisin ja pyorilla. Jalkaisin suoriteluilla 

retkilla on oma viehatyksensa, mutta pyb'raretkista 

varsinkin pojat enemman pitavat. Xailla matkoilla oppivat 

he tuntemaan kotiseutunsa ja sen lahiympariston. Kevaalla 

on hyva myoskhi harjoittaa suunnistamista, joka viime vuosina 

on niin yleiseksi tullut. Siita on harrastajalleen seka 

huvia etta hyotya, ja sen merkitys maanpuoltistuskannalta 

katsoen on huomattava. 

Kesaurheilulajeja ovat kenttiiurheilu, innti ja pallopelit. 

Xailla kaikilla on vankat kannattajajoukot. Kenttaurheilua 

harjoittavia seuroja on maassamme kaikkialla, ja harjoituksia 

seka kilpailuja pidetaan kesan aikana melkempa joka kylassa. 

Yleensa kenttaurheilulajit sopivat pojille ja miehille, 

ja ainoastaan pari niista •—• lyhyeii matkan juoksut ja hypyt 

— naisille. Kasvuiassa oleville pojille eivat pitkaii matkan 

ratajuoksut ja erikoisen suurta kestavyytta kysyvat urheilunmodot 

ole sopivia. Ktin kenttaurheilulajeja on niin runsaasti, 

voi niista helposti valita kolme tai viisi, joista muodostetaan 

sopivia otteluryhmia. Kolmiotteluksi sopii esim. 

ioo m juoksu. pituushyppy ja kuulantyonto, viisiotteluksi 

100 m juoksu, kuulantyonto, kiekonheitto, pituushyppy ja 

korkeushyppy. Jcs ottelulajeja eri vuosina vaihdellaan, tulevat 

ottelut kiintoisemmiksi. 

Pallopelien kausi alkaa jo toukokuussa. Silloin rientiivat 

pojat ja tytot pesiipalloa pelaamaan. Sc sopii kaikillc ikakausille, 

mutta erikoisen suurella innostuksella ovat pikkupojat 

siihen kiintyneet. Jo 8—9 vuotiaista voivat he pesapalloa 

pelata. Pelin saannot tuntuvat ensin hiukan vaikcilta, mutta 

parin harjoituspelin jalkeen ne pelaajille selviavat. Varttunemmat 

pojat — varsinkin kaupunkilaispojat, — ryhtyvat 

13—14 vuotiaina mielutimmin pelaamaan jalkapalloa. Se on 

reipasta ja innostavaa peliii, ja sita pelataan maailmassa 

enemman kuin mitaan muuta joukkuepelia. 

Hauskimpiin urhcilumuotoihin kuuluu uinti. Kun tuhansien 

jarviemme vddet kesakuussa lampiavat, ricntaii jokainen 

mielellaan uimaan ja auringonkylpyja ottamaan. ^Tilpo!sessa 

vedessa oleminen on miellyttavaa ja virkistaa, ja kun siihen 

30 

viela lisataan uimisen ilo, muodostuvat uintimatkat kesan 

hauskimmiksi tapauksiksi. Maassamme joka vuosi" sattuvat 

lukuisat htikkumistapaukset osoittavat, etta uimataito kansan 

keskuudessa ei viela ole yleinen. Uimaseurat ja monet muut 

yhtymat tekevat jatkuvasti tyota uimataidon levittamiseksi, 

ja eraissa kouluissakin opetetaan uimataidon alkeet lapsille, 

mutta jarjestelmalHsta uintiopetusta ei kaikille lapsille viela 

anneta. Sentahden tulisi jokaisen isan ja aidin pitaa huoli 

siita, etta lapset jo 7—9 vuotiaina saavat ohjausta uinnissa. 

Edellamainittujen. ulkona suoritettavien urheilulajien 1Jsaksi 

harjoitetaan meilla myoskin sisaurhei'lua — voimistelua, 

painia ja nyrkkeilya. Naista voimistelu sopii kaikillc. 

kun taas paini ja nyrkkeily ovat varttuiieempieri nuorukaisten 

ja miesten lajcja. 

Meille kullekin sopivia urheilumuotoja on siis runsaasti 

ja kymmenettuliannet niita harjoittavatkin. Mutta viela 

useammat ovat toistaiseksi syrjassa tasta iloa ja reipasta 

mielta tuovasta toiminnasta. Heidatkin on saatava urlieilemaan. 

Tyota urheiluharrastuksen levittamiseksi tehdaan 

kautta maan. Urheiluseurat toimivat varttuneemman vaen 

ja nuorison keskuudessa ja koulut levittavat urheiiun siementa 

muun hyvan kylvon ohella lasten keskuuteen. Pojat 

ja tytot suorittavat kouluissa urheilumcrkkikokeita, ja nom 

50,000 lasta saa vuosittain kauniin urheilumcrkin rintaansa. 

Xain leviaa urheihiharrastus vahitellen koko kansaan. 

Terveella pohjalla olevasta urheilutoiminnasta on koko 

kansalle hyotya. Mutta urheilussakin voidaan menna liiallisuuteen. 

Sentahden onkin urheilu otettava cnemmiin leikin 

kuin vakavan tyon kannalta. Sen taytyy kyeta lisaamaan 

voimiamme ja antaman nieille elamaniloa. Kilpailujen voittaminen 

ja palkintojen saaminen ei saa muodostua paaniaaraksi, 

johon pyritaan, siila kilpailutoiminta on vain valikappale 

urheiluharrastuksen levittamistyossa. 

Erittain huomattava asema on urheilulla maanpuolustustyossa. 

Sentahden onkin urheilu kiinteasti otettu puohistuslaitoksemme 

ohjelmaan. Hiihto, uinti ja suunnistaminen ovat 

maanpuolustuksen kannalta katsoen tarkeimmat urheilulajimme. 

Niita tulisi kaikkien harjoittaa ja harrastusta niihin levittaa.

INKERIN LIITTO 1936 

I. Alkiisatutt. 

Kuluvana vuonna Inkerin Liitto tayttaa 15 vtiotta. 

Aloite suomalaisen, Inkerin asiaa ajavan jarjeston 

penistamisesta tehtim Inkerin pakolaisten edustajakokouksessa 

Raudussa helmikuun 19 paivana 1922. 

Sita ennen oli asiaa ajettu pontevasti pakolaisten aanenkannattajassa 

'Inkerin Sanoraissa". Mainitussa 

edustajakokouksessa hyvaksyttiin yksimielisesti seuraava 

paatoslauselma: "Inkerin pakolaisten edustajakokous 

yhtyy mielihyvalla ja yksimielisesti kannattaniaan 

aloitetta Inkerin avustusjarjeston aikaansaamiseksi. 

Inkerin pakolaisjoukko on taysin kokenut ja 

kokemuksin todennut molemmat: seka sen, kuinka 

vahan Inkeria Suoniessa tunnetaan ja tiedetaan. seka 

sen. kuinka onto sen Suomelle laheisinta laheisin heimo 

on viela yhati Suomen kansalle, ja myos sen, 

kuinka kaunis, pelastava ja suurimerkityksellinen on 

itsenaisen Suomen kansan apu avuttomalle Inkerille. 

Kokous rohkenee edustamansa kansanjoukon nimessa 

toivoa syclamellisimmin ja hartaimmin, etta mielenkiinto 

Inkeria kohtaan olisi Suomessa kasvava, etta 

ne siteet, jotka nain ankeina ahdistuksen ja Inkerin 

murheiden paivina ovat solmiutuneet, vain lujitttusivat 

vastaisuudessa, Itijittuisivat niin kulttuuriyhteyden 

kuin kaikenlaisen yhteenkuuluvaisuustunteen 

versomisen ja nousun kautta. Tata Suomen ja Inkerin 

yhteysasiaa ajamaan Inottaa kokous Inkerin avustusjarjeston 

muodostuvan. Se yhtyj' taydellisesti kannattamaan 

Hoitokunnan aloitetta asiassa ja pyytaa 

sita vastaisnudessa samaan stnintaan toimintaa jatkamaan. 

toivoen tuon Inkerille niin kalliin jarjeston 

kohdakkoin muodostuvan." 

Tama pakolaisten harras toivoraus pian toteutuikin. 

Kesakuun 8 p :na pidettiin Helsingissa ensimmainen 

Inkerin Liiton perustamista koskeva neuvottelukokous, 

jossa paatettiin perustaa mainittu liitto ja asetettiin 

sita varten valiaikamen toimiknnta. Syyskuun 

25 p :na pidettiin Uudessa Yliop]>ilastalossa liiton perustava 

kokous, jossa hyvaksyttiin liiton saannot ja 

valittiin vakinainen johtokunta. Syyskuun 25 paivana 

1922 aloitti Inkerin Liitto siis varsinainen toimintansa. 

Inkerin Liitto perustettiin aikana, jolloin heimotyon 

alalla vallitsi toivorikas mieliala, jolloin uskottiin kansanime 

laajoissa piireissa Inkerinkin kysymyksen saavan 

kohdakkoin oikeudenmukaisen ratkaisun ja vuo- 

INKERI 

sisatoja orjaniesta kantaneen Kullervon heimon paasevan 

vapaasti kehittatnaan kansailista kulttuuriaan. 

Suomen itsenaistymisen jalkeen ja pakolaisten saapuessa 

maahan alettiin kiinnittaa huomiota myoskin 

Inkeriin. Sita ennen tunnettiin Inkeria sangen vahan. 

Monet suomalaiset kuvittelivat sen olevan jossain kaukana 

merten takana pitaen sen vaestoa kieleltaan ja 

mieleltaan puoiivenalaisena ja uskonnoltaan kreikkalaiskatolisena. 

Kuinka inonet Inkerin pakolaiset alkuvuosina 

saivatkaan vastata kysymykseen, mita kielta 

Inkerissa puhutaan! Harvoin muistettiin Tnkeria edes 

heimojuhlissa. Juhlapnhujat muistivat aina kiinnittaa 

lennokkaissa puheissaan kuulijain huomiota Karjalaan. 

Lansipohjaan ja Ruijaan, mutta Inker! jai monasti 

mainitsematta. Ja kuitenkin suonialainen Inkeri 

on rikastuttanut kansankulttuuriamme kalevalaisilla 

runoiUaan enemman kuin inikaan muu heimoalue. 

Olihan maailman kuuluisin runolaulaja Larin Paraske 

myoskin kotoisin Inkerista. 

Ennen vallankumousta kansallinen sivistystyo Inkerissa 

oli paassyt jo hyvaan alkuun. Luterilainen 

kirkko. Kolppanan seminaari ja kansakoululaitos oKvat 

kyntanect syvan vaon Inkerin kansalliselle tyovainiolle. 

Suomalaiset laulut kaikuivat iltamissa kansanjuhlissa 

ja laulujuhlissa. TaloudelHset riennot kehittyivat 

nopeaan, raittius- ja osutistoiminta-aate oli saanut 

paljon kannatusta. 

Kaikkeen tahan tahtoi Inkerin Liitto kuluneina 

vuosina kiinnittaa Suomen kansan huomiota. Tassa 

suhteessa liiton tyo ei ole ollutkaan turhaa. Maassamme 

ei h'ene talla hetkella niin matalaa majaa, jossa ei 

tiedettaisi kertoa yhta ja toista Inkerista. Etenkm Inkerin 

viimeiset hatavuodet ovat hankkineet sille monta 

lamminta ja harrasta ystavaa. Monelle emamaan suomalaiselle 

sorrettu Inkeri on tullut entista lahemmaksl 

ja rakkaammaksi. 

Mutta liiton tyo ei ole rajoittunut tahan. Voimiensa 

mukaisesti se on tahtonut levittaa tietoja Inkerista 

myoskin maamme rajojen ulkopuolelle. Inkerin nykyinen 

hata tunnetaan jo useissa 1'Zuroopan sivistysmaissa. 

Sita todistavat parhaiten lukuisat ulkomaisten 

sanomalehtien kirjoitukset ja eri jarjestojen toiinenpiteet 

Inkerin kysymyksen ratkaisemiseksi. Onpa tehty 

yrityksia saattaa Inkerin asia kansainliiton ratkaistavaksi. 

31

I N K E R I 

On luonnollista, etta kaiken tamaii ohella Inkerin 

Liitto on kalkin keinoin tahtonut avustaa maassamme 

oleskelevia Inkerin pakolaisia ja tukea heidan valistuspyrkimyksiaan. 

Pakolaisvuosien aikana opillista sivistystyb'ta 

saaneiden Inkerin suomalaisten lukumaara 

on hnomattavasti Hsaantynyt. Lukuisat opiskelijat 

saavat jatkuvasti avustuksia Inkerin Liitolta. 

Inkerin tulevaisuus nayttaa talia hetkella synkalta 

eika kukaan voi sanoa, mita uusi paiva tuo kovaa kokeneelle 

Inkerille. Monet rajapitajat ovat jo autioituneet, 

ja suuri osa Inkerin kansasta on viety kaukaisille 

pakkotyomaille, joissa he sortuvat aarimmaiseen 

puutteeseen ja kurjuuteen. Jos koskaan, niin juuri nyt 

on tehtava tyota Inkerin hadan lieventamiseksi. Sita 

on tehtava puhtaasti ihmisyys- ja kulttuurikysymyksen 

mcrkeissa. Vain siten saavutamrae toivottuja 

tuloksia. 

Tassa mielessa aloittaa Inkerin Liitto toisen 15vuotistaipaleensa 

kiittaen saamastaan tuesta ja kamiatuksesta 

seka toivoen edelleenkin saavansa myotatuntoa 

lukuisten jasentensa ja heimoystavain taholta. 

2. Vuosikokous. 

Inkerin Liiton neljastoista vuosikokous pidettiin 

Helsingissa hotelli Tornissa maaliskuun 22 paivana 

1936. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti 

liiton puheenjohtaja prof. Vaino Salminen ja 

sihteeriksi kutsuttiin opettaja Juuso Mustonen. Pb'ytakirjan 

tarkastajiksi valittiin tri K. A. Jamalainen ja 

maisteri Lauri Jaakkimamen. Kun oli todettu kokouksen 

laillisuus, omistettiin hiljainen hetki kuoleman 

kautta johtokunnasta poistuneen ev.luutnantti 

Elja Rihtniemen muistolle. 

Kun sihteeri oli lukenut liiton vuosikertomuksen, 

esitti rahastonhoitaja agronoomi T. J. Toikka tilikertomuksen 

ja tilintarkastajien lausunnon. Johtoktmnan 

poissa ollessa ja pankkiylitarkastaja Hann-es Saarisen 

johtaessa puhetta myonnettiin tilivelvollisille 

taysi tili- ja vastuuvapaus vuodelta 1935. Niinikaan 

muistutuksitta hyvaksyttiin johtokunnan esittama ta- 

Jousarvio vuodelle 1936. Sen jalkeen hyvaksyttiin jasenmaksut 

vuodelle 1936: vakinaisille jasenille kerta 

kaikkiaan 250 mk., vuosijasenille 25 ink. ja yhteisoille 

100 mk. vuodessa. 

Taman jalkeen toimitettiin saantojen edellyttamat 

vaalit. Liiton ja johtokunnan puheenjohtajaksi valittiin 

yksimielisesti prof. Vaino Sahninen, erovuorossa 

olleet esitt.neuvos Esko Heilimo ja kapteeni /. Tirranen 

valittiin uudelleen seka ev.luutnantti Elja Rihtniemen 

tilalle valittiin johtokunnan vakitiaiseksi ja- 

32 

seneksi tri Aarne Voile. Johtokunnan varajaseneksi valittiin 

pankkiylitarkastaja Hannes Saarinen. Vakinaisiksi 

tilintarkastajiksi valittiin maisteri A. E. Lehto 

ja hallitussihteeri Antti Inkinen ja varajaseniksi tarkastaja 

/. Vesa seka maisteri Helli Suominen. 

Kuluneena toimintakautena johtokunta oli kokoontunut 

8 kertaa, ja kokouksissa kasiteltyjen asiain lukumaara 

on ollut 57. 

j. Johtokunta. 

Liiton johtokuntaan kuluneena toimintakautena 

ovat kuuluneet: Prof. Vaino Sahninen, puhcenjohta.jaiia, 

esitt.neuvos Esko Heilimo, varapuheenjohtajana, 

johtokunnan vakinaisina jasenina maisteri K. 

Tynni, kapteeni /. Tirranen, tohtori Aarne Valle, 

agronoomi T. J. Toikka ja maisteri Lauri Jaakkiniaineii; 

varajasenina tohtori E. A. fatmalainen, pankkiylitarkastaja 

Hannes Saarinen ja opettaja Ohja Oinola. 

Liiton sihteerina on toiminut opettaja Juuso 

M-ustonen. 

4. Toiwnsto. 

Liiton toimisto on edelleen ollut sihteerin asunnoii 

yhteydessa Dagmarinkadun varrella talossa N :o 12. 

Toimiston johtajana on ollut liiton sihteeri. Toimistoapulaisina 

ovat toimineet eri aikoina neidit Irja Pakasz-uo, 

Hilkka Laitinen, Lea Saario ja Sylvia Bergman. 

Liiton paaasiamiehena ja julkaisujen myyjana 

on ollut herra V. Grana-th. 

Liiton toimisto on ollut avoinna klo 10—15. Sihteerin 

vastaanottoaika on ollut klo 17—18. 

5. Inkeripropaganda. 

Inkerin asian ja Inkerin hadan lieventaminen 011 

edelleen ollut Inkerin Liiton tarkeimpana tehtavana, 

johon kuluneena toimintakautena on kiinnitetty erikoista 

huomiota. 

Tarkeimpana toimintamuotona tassa tehtavassa on 

ollut julkinen sana. Maaliskuussa ilmestyi liiton oma 

julkaisu "Suomalainen Inkeri", jossa on ollut useita 

Inkeria ja Inkerin asiaa koskevia kirjoituksia. Julkaisua 

jaettiin ilmaiseksi kaikille liiton jasenille ja loput 

m\ytinn Inkerin asian kannattajille. 

Liiton aanenkannattajana on edelleen ollut Ita- 

Karjalan Komitean kustantama viikkolehti "Vapaa 

Karjala ja Inkeri". Siina on edelleen erikoinen Inkeri-osasto, 

jonka toimittamisesta on Inkerin Liiton 

valtuuttamana huolehtinut opettaja M. Kalviainen.

Tassa lehdessa julkaistaan myoskin kaikki Inkerin 

pakolaisjarjestojen toimintaa koskevat uutiset ja tiedonannot, 

jot en se on samalla myoskin pakolaisten 

yhteinen aanenkannattaja. 

Kun viime huhtikuussa bolshevikien toiniesta ryhdyttiin 

tyhjentamaan Pohjois-Inkerin pitajia suomalaisesta 

vaestosta, sai liitto niista ensiii tiedot ja toimitti 

niita luknisille maamme sanomalehdille seka nlkomaille. 

Naitten tietojen perusteella liiton sihteeri 

toiniitti vihkosen "Xykypaivien Inkeri", jota jaettiin 

liiton jasenille seka sanomalehdille ja yksityisille henkildille. 

Inkerin luterilaisen kirkon toimintaaii on edelleen 

kiinnitetty huomiota ja sihteerin toimesta laadittiin 

yhtena'inen selostus "Inkerin kirkon karsimysten tie", 

jota niinikaan levitettiin eri tahoille maata seka eraille 

nlkomaiden lehdille. 

Kun viime vuonna Kuotsissa jul-kaistiin Inkerin 

pakolaisen Aatami Kuortin kirja "Pappina, pakkotyossa 

ja pakolaisena". luovutti liitto kustantajalle 

useita Inkeriaiheisia kuvia ja karttoja. Mainittu julkaisu 

on herattanyt stiurta huomiota Ruotsissa ja se 

on huomattavalla tavalla edistanyt Inkerin asian tuntemusta 

Skandinavian maissa. 

Tavanmukaincn Inkerin kesajuhla vietettiin viime 

vuonna Koivistolla heinakuun 25 ja 26 p :na. Ohjelmansa 

puolesta juhla oli erikoisen onnistunnt ja sen 

rahallinen tuloskin oli huomattava. 

Erikoisen huomattavalla tavalla Inkerin tuntemnsta 

ovat edistaneet Inkeriaaheiset luennot. joita liiton toimesta 

pidettiin Viipurissa, Ensossa, Turussa ja Helsingissa. 

• Luennot aloitettiin huhtikuun 18 paivana 

ja paatettiin marraskuun 22 p :na. I,nennoitsijoina 

ovat olleet professorit A. M. Tallgren, A. R. Cederberg 

ja S. K. Bjorksten. dosentti IVIartti Haavio seka 

maisterit K. Tynni ja Niilo Elo. Luentojen aiheina 

ovat olleet: Miten Tnkerista tuli Venajan maakunta ja 

miten Inkeri sailytti suomalaisen kansallisuutensa, 

maaorjtmden aikaiset olot Inkcrissa, "Viimeisen ponnitnksen" 

historiallinen tausta, Inkerin kivikautinen 

asutus ja sen kulttuuri, Inkerin vatjalaisten ja hikerikkojen 

asutus ennen pakanuuden ajan loppua, mista 

Inkeri on saanut suomalaisen vaestonsa. Inkerin muinaiskulttuuri, 

Inkeri Ruotsin vallan aikana, Inkerinmaan 

aseraa. luonto ja asukkaat. Inkerinmaa sotanayttamona 

ja Inkerin kysymys kansainvalisen oikeiiden 

valossa. 

Muista liiton aloitteista mainittakoon Inkerin kirjan, 

kirkkojulkaisun ja Inkerin vapaustaistelujen muistojulkaisun 

toi'mittaminen. Kahta edellista julkaisua 

varten liitto on asettanut jo tomikunnat, ja on toivot- 

INKERI 

tavaa. etta ensi vuonna voidaan ryhtya jo varsinaiseen 

toimitustyohon. 

6. Toiminta Inkerin pakolaisten hyvaksi. 

Inkerin pakolaisten avustamiseen ja heidan valistuspyrkimyksiensa 

tukemiseen on liitto jatkuvasti 

kiinnittanyt huomiotaan ja tehnyt voitavansa pakolaisten 

aseman para n tarn iseksi. 

Entiseen tapaan on jaettu avustuksia varattomille 

Inkerin jâkolaisopiskelijoille. Opiskeluavustuksia jaetaan 

seuraavan liiton johtokunnan hyvaksyma'n ohjcsaannon 

mukaan: 

T. Opiskeluavustusta koskeva anomus on osoitetta- 

\ Tnkerin Liiton johtokminalle. Anomukseen on liitettava 

asianmukaisesti taytetty kyselykaavake seka 

koulun johtajan antama todistus. Lukukauden paatyttya 

on avustusta saaneen opiskclijan lahetettava Inkerin 

Liitolle oikeaksi todistettn jaljennos lukukausitodistuksesta. 

2. Opiskeluavustuksia jaetaan vain niille pakolais- 

I N K E R I 

on hankittu 3 kiertopalkintoa, joista kilpaillaan yleisurheilussa. 

hiihdossa ja ampumisessa. Lisaksi on hankittu 

kiertopalkinto ampumisessa Helsingin inkerilaisten 

suojeluskiintalaisten kesken. Siita kilpaillaan kevaalla 

ja syksylla. Kesaj uhlan yhteydessa kilpaillaan 

5-ottelussa, talvella hiihdossa ja maalis—kesakuussa 

ampumisessa. Yiime vuonna voittivat kiertopalkinnot 

seuraavat paikallisosastot: Viipurin p.o. 5-ottelussa, 

Kotkan p.o. hiihdossa ja Yiipurin p.o. ampumisessa. 

Inkerin Liiton aloitteesta vapautti Helsingin kirkkovaltuusto 

Helsingissa asuvat Inkerin pakolaiset kirkollismaksujen 

suorittamisesta. Kun pastorinkansliaan 

lahetetty luettelo pakolaisista on jo vanhentunut 

ja sen jalkeen paakaupunkiin saapuu vuosittain tiusia 

pakolaisia. on nyttemmin kirkkokonttori paattanyt vapauttaa 

mainituista maksuista vain ne uudet pakolaiset, 

jotka esittavat Inkerin Liiton toimistosta henkilollisyystodtstuksen. 

Tallaisia todistuksia on edelleen 

annettu useille pakolaisille. 

Liiton toimesta on edelleen annettu lukuisille pakolaisille 

henkilotodistuksia. suosituksia tyb'paikan 

saantia varten, avustettu Suomen kansalaisoikeuksieu 

hankkimisessa seka jaettu avustuksia tyottomille pakolaisille 

ja puutteeseen joutuneille pakolaisperheille. 

7. Inkcrinarkisto. 

Inkerin Liiton hallussa olevaa Inkerin arkistoa on 

edelleen kartutettu hankkimalla uusia julkaisuja, aikakauslehtia, 

valokuvia. karttoja y.m. Eraita julkaisuja 

on saapunut arkistoon myoskin ulkomailta. Arkistossa 

on m.m. korttiluettelo maassamme bleskelevista Inkerin 

pakolaisista, Inkerin vapaustaisteluja koskeva ainehisto, 

eri hehnojarjcstojen vuosikertomukset, julkaisut 

seka useita tuhansia Inkeri ja heimotyota koskevia 

sanomalehtileikkeleita, jotka on jarjestetty asianmukaisesti 

eri laatikkoihin. Tilanahtauden vuoksi on 

heratetty kysymys osan arkiston siirtamisesta Yaltionarkistoon, 

mutta toistaiseksi aloitetta erinaisista svista 

ei ole viela pantu taytantoon. 

Kun tiettavasti useilla yksityisilla henkiloilla on hallussaan 

arvokasta ainehistoa Inkerin menneisyydesta 

seka vapaustaisteluista, olisi suotavaa, etta kaikki tama 

historiallinen ainehisto liitettaisiin viipymatta Inkerin 

arkistoon, jolla vastaisuudessa tulee olemaan 

erikoisen suuri merkitys Inkerin menneitten ja nykyisten 

vaiheiden tutkitnisessa. Talla tavoin saataisiin 

vahitellen jarjestaa Inkerin museo. jota jo nykypaivina 

kaivataan. 

34 

V a r a t: 

8. Liiton rural. Ouiciisuusfase S1/ [2 1&- 

Rahaa kateista 2.585: 21 

pankkitililia 37-953^5 40.539: 

Rahastoja: 

5 -i • ii o t iss 'iitis tysniJia^sto: 

Rahaa pankissa 52,406:07 

Arvopapereita 33.676: — 

5Q-z'iioiis shristysrahaslo: 

Kahaa pankissa 24.543:86 

Ajrvopapereita 8,604: 

Kalustoa 8.030: 

V e 1 a t: 

p. Loppumnat. 

Mk. 176,642:99 

Mk. 176,642: 99 

Edella on esitetty vain paapiirteet Inkerin Liiton 

monipuolisesta toiminnasta. Ne osoittavat, etta liiton 

toiminta on edelleen menestyksellisesti jatkunut. 

Liitto on toJminut taydessa yhteisymmarryksessa Inkerilaisten 

yhdistyksen. heimojarjestojen ja isanmaallisten 

yhdistysten kanssa. Sisapoliittisista riitaisuuksista 

huolimatta liitto on saanut ymmartamysta ja tukea 

kaikkien kansalaispiirien taholta. Kaikki tama 

osoittaa, etta liitolla on mahdollisuuksia edelleenkin 

toimia sorretun ja karsivan Tnkerin hyvaksi ja maassamme 

oleskelevien Inkerin pakolaisten avustamiseksi. 

Joskin Inkerin taivaalla viime aikoina on noussut entista 

synkempia pilvia ja sen tulevaisuus nayttaa epatoivoiselta, 

siita huoliinata aloittaa Inkerin Liitto rohkein 

mielin kuudennentoista toimintavuotensa siina 

lujassa uskossa, etta orjuutetulle Inkerille mahdollisiminan 

pian koittaisi vapaudenhetki ja kirkastuisi 

uusi, valoisampi huomen. 

Helsingissa. maaliskuussa 1937. 

fmtso Mustonen.

LEEVI VTROLAINEN: 

Syyspaiva synkka iltaan verkkaaii kay. 

Jo yonkin varjot maata hyvailevat, 

Kulkijaa kolme tiella, muit Vi iiiiy. 

Kuin o'iset aavehet lie ctenevat. 

Kay selvemmiiksi oineii niiky (uo. 

Huomaan: on siinii aiti kanssa lasten. 

Matkalla iiiihin yksinaiset nuo 

Heneviit kulkijat niiin yotii vasten? 

OTI saavuttn jo maarapaikkahan: 

he saivat suojan yota ollaksensa. 

Vaan yossii matkalaisten vaipuvan 

naen mii viela maahan polvillensa. 

''Tatvahan Isii! Meita siunaa Sa 

ja isaii! Kuule lastes" rukoiikset!" 

Noin kaikuu ensin lapsenaanella, 

kuuluvat sitten aidin huokaukset: 

"Oi Jnmalani! Ohjannut oot Sa 

niun elamiiani lapsuudes(a asti. 

Vaikka en tietasi iiyt ymmarra, 

niin johdossasi pysyn luottavasti. 

Sii tiediit, kuinka kasi sortajan 

on ineilta kodin, perhcen hajoittanut. 

On rakkaimpamme vanki vainoojan. 

Sa meida't tanne olet johdattanut. 

Tiedathan, synkka orvon polku on. 

Siis valaise Sii tictii kulkeissamme! 

Sun turvaas' etsii joukko turvatoii 

ja pyytaii: siunaa myoskin rakkaintamme!" 

On kauan (nosta. Takaa vuosien 

nousevai mieleen hetket lapsunsajan. 

Smireks' ue saavat tnen heikkojen, 

fodeksi innr heel listen lohdiittajan. 

JAAKKO KEMPPAISEN 

RAATALINLIIKE 

OULU. ASEMAKATU9, 

I N K E R 1 

Sa&nn&nisesti kuin a/anratas 

r/entaa my&s ihtnise/amcr/ 

Voimmeko fietaa, mila 

tulevaisuus fuo tullessaan? 

Tulevaisuus on meille tietamaton, mutta kohtalon 

tuomat vauriot voimme torjua. Aikanaan 

otettu, riittavan suuri henkivakuutus on 

oman vanhuutemme ja kotimme talevaisuaden 

tuki, johon voimme luottaa. 

K A LEV A myontdci Teille fciman furvan 

henkivakuutuksen muodossa. 

KESKI^NENVAKUOTUSVHT 

KESKUS- 

PAPERIKAUPPA 

HELSINKI 

ALCKS ' 

Paakaupangin vanhimpia, suiirimpia ja 

parluiiton ârnstettuja erikoisliikkeita. 

Suomalainen ja suomalaisten 

paperikauppa. 

35

T N K E R I 

J. A. SAVOLAINEN: 

INKERIN LIITOLLE 

(Kirjoittajan pyynnosta julkaisemrne seuraavan Inkerilaisten Yhdistyksen puheenjohtajan, insinoori J. A. Savolaisen 

kirjoituksen.) 

Pohjois-Inkerin Hoitokunnan poytakirjoista kay selville, 

etta Hoitokunta kokouksessaan 27/8 1922 valitsi edustajansa 

Inkerin Liiton perustavaan kokoukseen ja etta Hoitokunta 

seuraavassa kokouksessaan 6/10 yaatti "yksimielisesti lausua 

tervehdyksensa askettain muodostuneelle Inkerin Liitolle ja 

toivottaa menestysta sen tyolle". Mainittujen paivien valisena 

aikana eli tarkemmin sanoen syyskuun 25 p :na paatettiin 

siis pemstaa erikoinen jarjesto. jonka tehtavaksi tuli Inkerin 

asian ajaminen ja Inkeriin kohdistuvan suomalaisen valistustyon 

tekeminen. 

Suomen vapaussodan paatyttyii sulkeutui myoskin Suomen 

ja Venajan valinen raja. Tasta huolimatta alkoi Inkcrista 

saapua Suomeen runsaasti pakolaisia, joitten oli jatettava kotinsa 

ja kontunsa voidakseen pelastaa henkensa. Taman johdosta 

oli tiialla olevien inkerilaisten ryhdyttava kiireellisiin 

toimenpiteisiin pakolaisten vastaanottamiseksi, majoittamiseksi 

ja rmian hankkimiseksi heille. Tammikuussa 1919 muodostettiin 

Inkerin valiaikainen hoitokunta. joka heti ryhtyi 

mainittuja kysvmyksiii jarjestelemaan. Suomen silloiselta 

hallitukselta saatiin lupa kuljettaa raj an yli tulleet pakolaisct 

Viroon, jonka valiaikaisen hallituksen kanssa maaliskuun 26 

p :na telidyn sopiniuksen mukaan inkerilaiset - asekuntoiset 

miehet saivat luvan tulla "rajan yli Viron puolelle molemminpuoleisen 

yhteisen valvonnan alia". Viron hallittts suostui 

antamaan joukoiile asunnon, ruuan, vaatetuksen. aseistuksen 

seka tilaisuuden jarjestaytymiseen ja aseharjoituksJin ollen 

se oikeutcttu kayttamaan joukkoja rintamantakaiseen ja vahtipalvelukseen 

seka kaikkeen toimintaan Inkerin suunnalla 

olevalla rintamalla ja Inkerissa. 

Jo talloin. mutta viela selvemmin kavi myohemmin selville 

se, mita kansanrunoilija Jaakko Ratkkonen sanoo August 

Oksaselle vuonna 1867 lahettamassaan runossa: 

"Voi, sa veli veljyeni, 

voi oma emoni poikka! 

Kuinka yllyt ylpeaksi, 

mista mi el en moisen loysit, 

haeskelit harvinaisen! 

Kun sa oman Inkerisi 

aivan halvaksi asetit!" 

Hallitusten erilainen suhtautuminen asiaan on kuitenkin 

hyvin ymrnarrettavissii ja selitettavissa. Suomessa ei ollut 

minkaanlaista jarjestoa, joka olisi pitanyt huolta Inkerin asian 

tunnetuksitekemisesta. Taman tehtavan on Inkerin Liitto ottanut 

suorittaaksecn. Tehtava ei sellaisenaan ollut mikaan 

helppo eika kadenkaanteessa suoritettu. Se on vaatinut maaratietoista 

tyota ja sitkeata ponnistelua, innostusta asiaan ja 

suurta uhrautuvaisuutta niilta henkiloilta, jotka ovat ottaneet 

Liiton paamaarat syodamenasiakseen. Tallaisista henkiloista 

mainittakoon ennen kaikkea professori ja rouva Salnn'nen, 

joille tassa annettakoon Inkerin pakolaisten puolesta 

mita parhain kiitos Liiton tayttaessa kohta 15 vuotta. Vankan 

kalevalaisen miehen ja lampiman heimoystavan ollessa 

peramisessa on Inkerin Liitto onnellisesti selvinnyt alkutai- 

36 

paleensa vaikeuksista ja kareista, varttunut lapsesta kunnon 

nuorukaiseksi. 

Professori Salmineu voi si melkein laulaa, kuten Vainiimoinen: 

"V'aan kuitenki, kaikitenki. 

Laun hiihin laulajoillc, 

Laun hiihin, latvan taitoin, 

oksat karsin, tien osoitin; 

Siitapa nyt tie menevi, 

Ura uusi urkenevi." 

Mutta Inkerin Liitto ja Inkerin pakolaiset varmasti yksimiclisina 

vastasivat Herra Professorille, etta laulu olisi ennenaikainen, 

koska Liitolla on viela pitka matka nuorukaisesta 

miehuuden ikaan, milla taipaleella se tarvitsec tukea ja 

turvaa edelleenkin. 

Inkerin Liiton toiminta on jo kuluneena 15-vuotiskautena 

Tunnetteko 

Inkeri, a? 

Inkerin Liitolta saatavana: 

1. Antti Tiittanen: Inkeri. Ylois?ilmiiys 

5. Juuso Mustonen: Inkerin suomalaiset 

seurakunnat ynna liitteena Inkerin 

4. Juuso Mustonen: Inkerin asutus- ja 

5. Juuso Mustonen: Inkerin heimokartta 

6. Juuso Mustonen: Inkerin Lauluja 1 ... 

7. Juuso Mustonen: Inkerin orjantappn- 

8. Inkeri, Inkerin Liiton 10-vuotisjttl- 

9. S n o m a 1 a i n e n Inker i. Inkerin 

10. S n o m a 1 a i n e n T n k e r i. Inkerin 

Liiton vnosijnlkaisnt 1954 — 1957 ... a 

11. Tnkerin vaakn.na-ailieisia rintamerk- 

12. Tnkerin pienoislippuja nictullijalus- 

15. hike rin pienoislippujapmijahisioineen 

17. Juuso Mustonen: Luettelo Tnkeriaihei- 

18. Vaino Salminen ja Kaarina Salminen: 

Tnkerin miiinaisnmot ja rnnonlaulajat 

19. Juuso Mustonen: Tnkerin kirkon kar- 

20. Juuso Mustonen: Inkerin Lauluja. II. 

S: — 

10: — 

50: — 

20: — 

4: — 

10: — 

10: — 

30: — 

50: — 

100: — 

20: — 

1: — 

1: — 

2; 

5: — 

5: — 

4: —

A. METIAINEN: 

Mies mietteiss&nsa, melsatiela kulkee, 

liiin, polo, miirjoina on ajan melskeisen, 

nain yksinai&yyde&ta hakee rauhaa, 

min larjola ooi ehka korpi k&ukainen. 

Ei leliiiunliset ooi silii tuoda, 

ei me] it uutla kiinnetta saa elamaan; 

ei iotta (arkoila nyt suurel puheet. 

jos (ohiulia lie niissa oflnt ennenkimn. 

Paa painitu syniian oikapaiden oaraan 

ja lijhH kalse kaukna jota.in hapuroi, 

Han tutkii ela.ma.nsa, arnoilnsta 

ja sijijiH, mi kit sydameen taas tusk-un loi. 

On hiillii perlie, onnellinen koti, 

on ijjfi ja yksilollisyyden napaus; 

se puoli elama&ta. nyt ei puina, 

uaan jos fain toisaalla on mielen alidistus. 

orpouden tunleen ahdistama 

mien parka taalla Itengenturuan kijllii saa, 

mui haltii puuttuu joiain, oarsin pal join 

on atlastettu lapsuuskoti, si/ 

Tita ompi ijsliiolinime surun aihe, 

naa raskaat mnislot mielen tasapainon vie 

Sit' ymmiirra ei rinUimaiden lapsei, 

on heille iuntemaion pakolaisen He. 

Niiti monet jar'kytt&o&t Ji,elket kaipuun 

ja aarettomMn. kaihon tunteen seurassa 

han viettiiii saa, ne sieiun ranJian riistati 

ja kukaan ja ei mikaHn sitli sooita, 

osoittautunut erittain tulokselliseksi. Tilanne on nj't aivan 

foisealaatuinen ku;n se oli silloin, kun pakolaiskysymys tuli Suomessa 

paivajarjcstykseen. On hyvin luultavaa, etta tyo tulee 

yha niaariiperaisemniaksi ja etta se tulee kyntaniaan yha syveminan 

vaon Suomen kansan sydameen alkavaUa uudella 

toimintakaiidella, jolluin on tarkoitus saada Liiton ja pakolaisjarjeston 

yhteistoiminta malidollisimman laheiseksi ja 

tiiviiksi. 

KiitolKsena siita suuriarvoisesta tyosta, minka Inkcrin Liitto 

on tehnyt pakolaisten ja Inkerin asian hyvaksi. toivottaa 

pakolaisjarjesto kaikkien jasenteiisa puolesta Liiton tyolle 

edelleen runsainta menestysta ja Korkeimman siunausta. 

K E R I 

Kailcenlnatuisia 

LEIMASIMIA 

valmistaa nopeasti 

KKn leimasintehdas 

Puh. 24690. 

Helsinki, Kirkkokatu 14. 

Luettelo lahetetaan 

pyydettaessa ilmaiseksi. 

Kevtit- ja kes&kangas 

UUTUUKSIA suuret valikoimat 

SILKKr- ja VILLAKANKAITA. 

VISTRAA, alkaen 9:— mtr. 

VERHO- ja HUONEKALUKANKAITA. 

Iso Bobertinkatu tl. Puli. >778(l, 3? 62?. 

37

I X K E R I 

TUUSO MCSTONEN: 

NYKYPAIVIEN INKERI 

Inkerin talonpoikaisvaesto on jo melkein kokonaan 

kollektivisoitu. pakoitettu yhteistalouksiin ja siten 

saatettu uuteen maaorjuuteen. Yhteistalouksiin on 

otettti maat, hevoset, lehmat, lampaat, siat, ajoneuvot 

ja maatalouskalusto, Yksityiseen kayttoon on jatetty 

vain asuinrakennukset ja tarhamaat. Sitapaitsi kollektivistilla 

on oikeus omistaa lehma. sika, laminas ja 

inuutamia kanoja. Yhtcistalonden jasenet suorittavat 

ankaraa urakkatyota. Urakat ovat niin suuria, etta 

niita monasti yhtena paivana on raahdoton suorittaa. 

Jokaisella kollektivistilla on tyokirja, johon tyonjohtaja 

ell brigadiiri mcrkiisce suoritetun tyon mukaan 

yhden tyopaivan. On tapauksia. etta kollektivistin 

taytyy ahertaa pari tai kolmekin paivaa saadakseen 

kirjaansa merkityksi tyopaivan. 

"Stahanovilaisuus'' ell iskurijarjestelma on otettu 

kaytantoon myoskin maatalondcssa. Jokaiseen kollektiviin 

yritetaan hankkia iskureita, joille annctaan 

rahapalkkioita ja Leninin ansiomerkkeja. Iskuruus 

on suurena vitsauksena maataloudessakin ja se rasittaa 

suuresti tyontekijoita ja lamauttaa tyotarmoa 

lisaamalla yha tyonormien suurutitta. 

Syksyisin maataloustuottcista luovutetaan suurin 

osa valtiolle ja loput jaetaan kollektivisteille tyokirjoihin 

nierkittyjen tyopaivien mukaan. Nama osumlet 

ovat yleensa sangen pienia, joskus olemattomiakin. ja 

rahapalkkioita jaetaan vain siina tapauksessa. jos 

yhteistaloudella on ollut kassassa saastcija. Tallainen 

on koko vuoden ankaran tyon palkka. 

Naistakin niukoisla tuloistaan kollektivistien on 

snoritcttava valtiolle veroja. kuten pakollisia henkija 

palovakuutusmaksuja, kulttuuriveroa, lunastettava 

valtion palkinto-obligatioita y.m. Ainoastakin lohma'sta, 

joka inuuten on perheen varsinainen elattaja, 

on luovutettava valtiolle mitatonta korvausta vastaan 

satoja litroja maitoa, jota valtio myy kohtnuttoman 

suuriin hinoihin, samoin lihaa kymmenia kiloja, vaikkci 

minkaanlai-sta elaintakaan olisi. 

Kollektivistien toiniintavapaus on suuresti rajoitettu. 

He eivat voi paasta sivuansiotoihin muulloin 

kuin lepopaivina. mutta silloinkin usein jarjesletaan 

38 

"vapaaehtoisia" metsatoita, tietciita ja talkoita, joihin 

jokaisen kollektivistin on otettava osaa. Talkoita jarjestetaan 

tavallisesti sunnuntaisin ja kirkollisina juhlapaivina, 

ettei kirkkokansalla olisi tilaisuutta ])aa.sta 

kirkkoon siellakaan. niissa kirkot ovat viela avoinna. 

Taman lisaksi on usein milloin niitakin kiireellisia 

toita, kuten kylvo-, kitkemis- ja korjuukamppailuja, 

jolloin arki- ja pyhapaivina on levahiamatta tyoskenneltava. 

Usein paasiaisena jumalanpalveluksen aikana 

on mentava pellolle ensi vakoa kyntainaan. Jos 

kollektivisti jaa pois talkoista tai kamppailuista ja 

menee kirkkoon, ban menettaa viisi tyopaivaa. 

Inkerin kirkollista toimintaa on viime aikoina entisestaan 

suuresti rajoitettu. Seurakunnanhoitajat rekisteroidaan 

vain maarattyihin seurakuntiin ja heilla ei 

ole oiketitta jarjestaa jumalanpah-eluksia toisissa kirkoissa. 

Nain ollcn Inkerissa ei ole enaa mahdollisuutta 

toimeenpanna yleisia kirkkojuhlia. kuten aikaisemmin 

oli laita. A'uonna 1929 oli Inkerissa viela 

kirkollisia laulukuoroja Tuutarissa. Markkovalla, 

Lahdessa, Venjoella, Keltossa. Toksovassa, Lempaalassa 

ja Moloskovitsassa, niutta viime vuosina niitten 

toiminta on kielletty ja useimmat kuorojen jasenet 

karkoitettu. Aikaisemmin oli oikeus erikoisella luvalla 

toimeenpanna kylissa hartauskokouksia, mutta nyt 

niitten pito on ankaras itkielletty. Samoin ei saa enaa 

jarjestaa seurakuntien edustajakokouksia, jot en kirkollisista 

asioista ei voida julkisesti keskustella. 

Inkerin 34 luterilaisesta kirkosta on jo kokonaan 

suljettu 14. Pitkin Suomen rajaa ja Suomenlahtea 

aina Viron rajalle saakka kirkollinen toiminta on 

kokonaan havitetty. Pohjois-Inkerissa on suljettu 

Siestarjoen, Valkeasaaren, Lempaalan, Vuoleen, iliikkulaisten 

ja Toksovan kirkot. Lansi-lnkerissa on suljettu 

7 kirkkoa aiimittain Kronstadtissa. Tyrossa. Serepctassa, 

Kapriossa, Kattilassa. Soikkalassa ja Kosemkinassa. 

Kcski-Inkerissa on suljettu Lissilan 

kirkko. Taman lisaksi on suljettu useita rukousbuoneita, 

niniittain Kosemkinan seurakunnassa 6, Kapriossa 

T, Pabkinalinnassa I ja Pabkinalinnan Runtitebtaalla 

i seka kaikki Luterilaisen TZ. YJidistyksen

INKER1N SUOMALAISET 

SEURAKUNNAT 

7owrr/!.vit7 juuso MUSTQNEK -,. tax 

rtikoushuoneet, nimittain Tuutarissa i, Hieamaella i. 

Keltossa T ja Skuoritsassa i eli yhteensa on suljettu 

13 rukoushuonetta. Xykyaan Inkerissa ei ole avoinna 

enaa yhtaan hiterilaista rukoushuonetta- Suljetut kirkot 

ja rukoushuoneet on muutettu kommunistisiksi 

kerhohuoneiksi, viljansailytyspaikoiksi, otettu sotilastarkoituksiin 

tai jatetty rappeutumaan. 

Kupanitsan, Xovasolkan ja Moloskovitsan seurakuntiin, 

jotka sijaitsevat lantisella raja-alueclla. ei 

enaa paasteta seurakunnanhoitajia, vaikka kirkot siella 

ovaa avoinna. Taman vuoksi kirkollinen toiminta on 

siclla sangen puutteellista. Moloskovitsassa asuva 

saksalaissyntyinen pappi, joka huolehtii niainittujen 

pitajien virolaisten sielunhoidosta, jarjestaa silloin 

talloin myoskin suomalaisia jumalanpalveluksia hyvin 

puutteellisella suomen kielen taidollaan, 

Talla hetkella Tnkerissa on avoinna vicla 20 luterilaista 

kirkkoa, joissa voidaan jarjestaa jumalanpalveluksia. 

Setirakunratyontekiioista on sunri puutc. silla 

jaljella on enaa 6 suomalaista ja yksi saksalais-virolainen 

senrakunnanhoitaja. Heista vain kaksi on saanut 

yliopistollisen sivistyksen. 

S c 1 i t y ks i a : 

I X K E R 1 

Pappien tehtavia seurataan tarkoin ja heidan toiminta 

vapauttaan pyritaan monin kcinoin rajoittatmaan. 

Heidan taytyy kulkea usein jalan pitkia matkoja. 

silla kollektiivitalouksista ei aina saa hevoskyytia. 

He eiva't saa saarnata antikristuksesta ja 

maailmanlopusta, silla siita heidat voidaan vetaa edesvastuuseen. 

Seurakuntalaiset eivat saa jarjestaa kotonaankaan 

hartaustilaisuuksia, silla siita seuraa ankara 

rangaistus. On ollut tapauksia, etta kristittyja raaniatun 

lukemisesta on tuomittu moneksi vuodeksi 

vankeuteen. Tavallisesti ei edes kuolevillc sairaillekaan 

sallita jakaa ehtoollista sairashuoneissa. vankiloista 

puhumattakaan. Sanomattakin on selvaa, etta nuo 

seka yksityisissa etta joukkokarkoituksissa pohjoiseen 

jaiseen Kuollaan, etelaiseen kuumaan Kasakstaniin, 

laajan Siperian eramaihin. Uralin metsiin ja kaivoksiin 

seka kolfckoihin vankikomeroihin y.m. lahetetyt 

monet kymmenet tuhannct suomalaiset ovat jaaneet 

kaikkea sielunhoitoa vaille. 

Uskonnonvastaista taistelua vuosi vtiodelta yha lisataan. 

Taistelevien jnmalattomien liittoja yritetaan 

perustaa maaseutuvaestonkin keskuuteen. Kouluissa

T X K E R I 

uskonnottoman opetuksen sijaan on otettu 

uskonnonvastainen opetus. Neuvostoliiton 

uuden, maailman vapaamielisiirmiaksi mainostetun, 

perustuslairj 124 § :ssa myonnetaan 

uskonnonvastainen, mutta ei suinkaan 

uskonnollisen propagandan harjoittaminen. 

Kirkkoa ja nskontoa vastaan 

kaydaankin julkista taistelua. Siita on 

olemassa useita esimerkkeja. Xiinpa 

"Nuori Kaarti"-nimisessa lehdessa on 

ollut askettain eraan suomalaisen komnitinistin 

A. Aron kirjoitus "Uskomionvastaista 

tyota ei saa jattaa itsevirtauksen 

varaair', jossa lausutaan ni.m. seuraavaa: 

'"Sovettikonstitutiomme antaa uskonnollisen 

vapauden ja uskonnolta on poistettn 

taloudellinen perusta, mutta se ei kuitenkaan 

merkitse sita, etta meidan on jatettava 

uskonnon jatteiden havittaminen itsevirtauksen 

varaan. Uskonto on ooppiumia 

kansalle ja senvuoksi taytyy sita vastaan taistella. 

koskapa se ei edes pyahdy aivojen pimitykseen, vaau 

pyrkii pitamaan kansan aineelHsestikin kurjassa tflassa." 

Uuden viisivtiotissuunnitelman ohjeltnaan kuuluukin, 

etta vuoteen 1938 mennessa on kaikki kirkot 

ja uskonto havitettava neuvostoliitosta. Tata suunuitelmaa 

maaratietoisesti toteutetaankin, kuten aikaisemmin 

on jo mainittu. 

Joukkokarkoitukset, joita vuodesta 1929 lahtien on 

toimeenpantu Inkerissa, ovat tuottaneet suurta tuhoa 

Inkerin kirkolliselle toiminnalle, silla karkoltukseen on 

lahetetty enimmakseen varsinafsta kirkkokansaa. Vuosina 

1929—1931 karkoitettiin Inkerista yhteensa yli 

4.000 suomalaista perhetta, eli n. 18,000 henkea, joiden 

joukossa on ollut huomattava maara lapsia. sairaita 

ja vanhuksia. Huhtikutissa 1935 karkoitettiin 

jalleen 7,000 henkea, joista 4.000 victim Keski- 

Aasiaan ja 3.000 Uralille. Viimeksi kuluvan vuoden 

touko—heinakuun aikana tyhjennettiin Pohjois-Inkerin 

rajapitajien kylat suomalaisesta vaestosta. Talloin 

vakivalloin kuljetettiin n. 20,000 suomalaista "vapaaehtoisina 

siirtolaisina" Pietarin alueen itaisiin osiin, 

jossa heidat sijoitettiin eri piireihin venalaisen vaeston 

keskuuteen. Ottaen huomioon aikaisemmat Joukkokarkoitukset 

ja yksityisteii perheitten vangitsemiset, 

voimme arvoida karkoitettujen lukumaaraii kohoavau 

n. 50,000 henkeen. Karkoitetuista talian mennessa 

on jo suuri osa sortunut nalkaan. tauteihin ynna muuhun 

kurjuuteen. 

Karkoituspaikoilta on saapunut useita kirjcita, 

40 

joissa kuvastuu karkoitettujen hadanalainen ja epatoivoinen 

asema. Julkaisemme niista mtmtamia. 

"Kcski-Aasia, Pahta-Aral, heinakuun 10 f:n'd 1935. 

Kakknat seurakuntalaisetI Karkoitettujen pnolcsta tcrz-cliditnmc 

Teita. MitisU'llcssaiiunc niita hctki'd, jolioin kokooiiiniinuiie 

yfitcisiiu fumalanpaheluksiin kotikirkkooinmc, pyydaiuiHe 

csinikoitslamic, silla olcimnf vaarojcn keskclla. Kashas 

tyo ja hinima- ilmanala heikentdvat voimiamme. Sairaiis lisiiiiutyy, 

micliala maseiiliiit ja synkdltd nayttaci tttlevaisuus. Johfnh-at 

imeleenl sanat; "Avitksi hn-nda ntiinta Jiadiissas'., luinii 

iahdoii aitttaa siiuta". Pyydammc, rakkaat vcljct, kun saattc 

taiuaii kirjeen, muistakaa incild csirukouksissannc yhlcisissd 

juiimlaiipah'clitksissa. Jecsus sanoi: "Mita ikina tc anotte 

isciltci minim nimecni, niin han antaa Tcllle". Johtut niiclccin 

kcrlomus raamafitsta: '"Koska he lakkasii'at rtikoilcinasta, 

Inkkiti se paikka, jossa he koolla olival". Tassa uskossa ja 

ialian toiz'ooii jdaitnnc odottatiiaan Tc'iddn nikouksennc sinnaiista. 

Hyvasti, z'cljet, hyi'dsti, nabcmiin." 

"Kcski-Aasia, P a h t a-A r a I, heindkitun 12 f>:nd 1935. 

Latnpomittari udyttffa tafld iltapitolclla 6j astetta. Euiuistavat 

toman kmtii lopnlla ja elokuu-ssa i-lcla lannnon uonscvan. 

Tamd kuivaa ihniiscn kokonaan. Kldinciii/nic iiialuiollisitudct 

a/kaT'cit kaydd kitrjiksi. Tyoansiot ovat imtdttomat. Pcltotoissd 

ei saa muitta kn'm jokapiih'discn leii'dn, ci kahtakaan 

raplaa patvassH. Ollaan paasty jo niin- pitkdtte nalkakoithtssa, 

cttd itaiset myyvat kHz-ati silkki- jet riHai'aatteitd, kett'd mild 

I'icid on jdljelld. Elawd on pitlma, jonka rafhaisu scli'tdd vasta 

kuoleman jalkecn. Kitka uiadrdsi kofan kohtalomme, kiika 

titomion julisti? Milloin loppuu Babcliit i-ankciis? Hclfomfi 

on Sodoman ja Gomoran tuomiop&iviina. "A!' ajattclc ajall' 

surun, jo Jumala pois hylkas' mun..." Taiilld saa ajciclla 

ylit'd ja toista, vastaitsta vaan ei kiiitlu." 

"Syr-Darja, Pahta-Aral, heinakuun 26 p:nd 1^35. 

Hyva veli! Toh-on omtca nimipdivasi johdosta ja pitkaa 

Head, rauhaa j-a rakkautta, amen kaikkca Jiimalan siitnaitstu

IdiUesi fa aruwa armon Jitmalalta. Eiuicu saarnamiehet peloittelivat 

sanankmUijoita helvetin titlella, joka ei sammit, ma' 

doilla ja innilla pcdoiUa, jotka cii'df kuole. Me, pohjolan 

asukkaat, claen sicIOi kyltn&ssa inaassa, emme osanneet ajaicllakaan, 

etta. maan paaUa on luoiuwllista knumniitla muualakin 

kuin satmassa. Nyt me taa.Ua Aasian aromailla olcmme 

fullest kokcmaan, wild on kitumuus, I'aikka sc el olekaan viel'd 

helvetin tulta. Jos ulkaihiiassa noiisec Idmpo 70 astecscen, 

niin on- slin'd jo kuumnutta. Taalld on skorpioneja., kaarmeita, 

kilplkonnia, on m-alariakarpiisia ynnd niitita inyrkyllisiii cldimid. 

Karpasen ja saiisken pisto on niin myrkyllinen, ett'd 

nahan aUe mnodostitti initkkti, joka syyhyttaessa rupcaa ina-rkiindiiti. 

Kir put oval my 6s vawana. Ta'dlla on monta taiitia 

ia paholiwointia, joista sicllii kotojia ei olhit ka-sitystakaan. 

Kiittakda, Hcrraa fe, kei'd Hiki on annahtanut ja kotiseudtiHe 

j'ditanyi! Tuoucn- viikgte on nntfdnyt jo iiselta scnrakiintalaislamme..." 

Kuten edellisesta on kaynyt ilmi, Inkerin suomalaisen 

vaeston asema talla hetkella on sangen kurja ja 

toivoton. Monet rajapitajat ovat jo kokonaan autioituneet 

ja yli 30 % vaestosta on vakivalloin siirretty 

Neuvostoliiton lukuisille pakkotvomaille ja karkoitusalueille. 

Kaikki tama epainhimillincn sorto ja vakivalta 

tapahtuu sivistyneen Euroopan silmien edcssa, 

eika mistaan ojenneta autta^-aa ja pelastavaa katta 

talle hukkuvalle Suomen kansan sirpaleelle. Joskin 

sekasortoinen ja riitainen Eurooppa ei kyllin voimakkaasti 

voi kohottaa aantansa karsfvan ja sortuvan 

Tnkerin puolesta, niin sita suuremmalla syylla vapaa 

ja itsenainen Suomi ei saa hvljata Inkeria. Siihen 

velvoittaa meita kansamme menneisyys ja tulevaisuus. 

INKERIN PIENIA LIPPDJA 

SAATAVANA INKERIN LITTOLTA 

HOT A 

tuo rauhan 

tuskaiseflekin! 

INKERI 

Jos Teita vaivaa reiimaattinen kipu, hermotai 

jokin muu sarky, ryhtykiia Hotci-hoitoon. 

niin kipunne lievittyvat ja vahitellt'n 

katoavat kokonaan. 

HOTA-linimentti 

ken tuskan ja saryn. 

parantaa padkivun, 

pahoinvoinnin, tuskan 

ja hermostuneisuuden. 

V a 1 111. O y. STAR A b,, Tampere 

I. SAMALETDIN 

Suuri vafikoima 

TAMPERE 

Kauppatori 1, puh. 428 

HELSIN Kl 

Eroctaja 19, puh. 24779 

TURKISTAVAROITA 

O s u u s I i i k e 

ELA R. L. 

Suom-en suurin osuitsliike. 

Liikevaihto v. 1936 yli Stnk 343 mil]'. 

Jdseniiiaard 52.000. 

41

INKERI 

SULO HALTSONEN: 

LASTEN KANSANRUNOUDESTA 

Lasten kansanrunous (folklore) on sana, joka vasta 

viime vuosina on tullut kaytantob'n ulkomailla ja 

jolla tietenkiu tarkoitetaan lasten keskuudessa viljeltya 

kansanrunoutta. Silla ymmarretaan siis seka 

aiktiisten aikoinaan lapsia varten sepittamaa folklorea 

etta lasten parissa sailynytta perinteellista kansanrttnoutta. 

Kansanrunoutemme tutkimuksen taso on tunnetusti 

korkealla, mutta tiedemiehemme eiviitole juuri 

joutaneet kiinnittamaan huomiotaan tahan mielenkiintoiseen 

tutkimusalaan; tosin erikoistutkimuksia, eraita 

sangen kiitettavia ja suuritoisia, on jo suoritettu. 

Yleiskatsauksellisia esityksia puuttuu toistaiseksi. 

Jos lasten folklorea halutaan tutkia, ou pidettava 

mielessa ennen kaikkea kaksi tarkeata tekijaa: lasten 

elama ja lasten psyyke. Jollei naihin ainakin jossakin 

maarin perehdyta, on tuskin mahdollisuutta taysin syventya 

lasten runouteen, silla aikuisen on yleensa vaikeahko 

selviytya sen "lapsellisista" otteista. 

Lasten kansanrunouden keruu on Suomessa verrattain 

nuorta. Porthanin ajoilta emme tapaa muutakuin 

ani harvoja mainintoja lasten folkloresta; tosin hanella 

on tietoja leikeista (sokosta ja hiipasta)1, mutta 

ne saattavat olla aiknisten leikkimia, kuten monet 

muutkin jouluna, paasiaisena, helluntain aikaan ja 

kesalla leikityt leikit. Tallaisia on muuten julkaistu 

ruotsiksi "Abo Nya Tidningar"-lehdessa2. Jakob 

Tengstrom mainitsee min ikaan eraassa kirjoitelmassaan 

suomalaisten leikkeja.3 Z. Topelius vanh. julkaisi 

1823 "loppumattoman lorun" "Ollin mallm", 

jota han sanoi silloin "veisattavan moncssa paikassa 

Pohjan maalla katkyt- ja lastenveistina".4 

Kansanrunoutemme keruun historiasta voidaan 

viela mainita eraita henkiloita, jotka ovat merkinneet 

muistiin joitakm lasten pikkurunoja. Niinpa H. 

G. Porthanin kasikirjoitusten joukosta on hiljattain 

loydetty muutamia laulunpatkia,5 K. Gananderilla on 

eraita katkelmia, A. J. Sjdgrenin papereissa on ainakin 

"Oli ennen onni mainm"-runo ja muuan kehtolaulu6 

ja K. A. Gottlund on koonntit lasten lauluja, 

paimenrunoja ja loruja Savosta vv. 1815—1824 jne. 

Mutta vasta v. 1840 Elias Lonnrot julkaisi Kantelettaressa 

suuren joukon runoja, jotka on laskettava 

lasten folkloreen. Siellahan on kokonaista 32 lastenlaulua 

seka "Lasta tuuvittaessa" esitettyja lauluja 24. 

— Naiden puolesta suurmiehemme puhuu : 

"Jokaisella (runouden) lajilla on oma sulonsa ja kauneutensa, 

min esimerkiksi lastenki lauluilla —. Moni taitaisi niita 

kehnommaksi arvata, kun mita pranttiin toimitettaisi, mutta 

kuitenki ovat ne lapsille niin rakkaat ja kauniit rnielestansa, 

etteivat paljo muita lauluina pidakaan, kun semmoisia heidan 

mielensa ja alynsa rnukaan juoksevia. Se on itseensa 

hammentynyt viisaus, joka lapsille muuta taritseekaan, kun 

minka alyla voivat, taikka joka katsoo sita vesaile sopimat- 

42 

tomaksi, etta tuulen mukaan heiluu sinne tanne, eika asu kun 

taysi puu jaykkana, kankiana. Lapsilla on omat mielensa, 

omat halunsa, omat tyonsa, taitonsa ja laulunsakin, ja sen 

mukaan pitaa kaikkia heihin koskevia arvattaman." ? 

Kansanomaisista leikeista oli huvitettu muinaisuudenttitkija 

H. A. Reinholm,& joka kerasi suuret maarat 

toisintoja eri puolilta Suomea. Vasta hanen jalkeensa 

monet kansantietouden muistiinpanijat ovat 

pitaneet kirjaanpantavina ja sailytettavina lasten 

usein varsin mitattomaksi ja joutavanpaivaiseksi arvioitua 

folklorea. Arkistojemme katkot sisaltavat tallaista 

runoutta huomattavan runsaasti, vaikkaan jarjestelmalUsta 

keruuta ei ole suoritettu tarpeeksi ja 

monipuolisesti. 

Lasten kansanrunouden luokittelu aiheuttaa useita 

vaikeuksia. Usein samaa laulua esitctaan — niinkuin 

aikuistenkin — erilaisissa tilanteissa. Sama laulu voi 

kuulua siis eri ryhmiin. Niinpa erasta laulua on laulettu 

kehtoa heilutettaessa, piirissa, leikkilauluna, nukeilla 

ja yleensakin leikittaessa.9 

Tarkasteltakoon ensiksi kehtola-tihtja, joiden tarkoituksena 

on rauhoittaa katkyessa makaavia plenokaisia 

ja saattaa heidat unten kartanoihin. 

Pikkupalleroisten viihdyttamiseksi on kaikkialla 

maapallon aarilla laulettu naita mita moninaisimpia 

tuutulauluja, joiden sanat, rytmi ja melodia ovat vaikuttaneet 

tyynnyttavasti kehdossa uinaileviin. -— On 

luonnollista, etta lasten oma maailma suruineen, iloineeii, 

toiveineen, leikkeineen ja lemmikkeineen on 

kuvastunut kehtolauluista. Niissa esiintyvat kodin 

kodin ihmiset, elaimet, kissat, koirat, hevoset, kanat 

ja possut. Uni kuvataan usein vanhaksi ukoksi, joka 

kyselee: Onko lasta katkyessa? —- Esimerkiksi ottakaamme 

kaunis soikkolalainen tutitulaulu: 

Nukuta Jumala lasta. 

pyha Maaria makoita. 

sio lapsen si!mat ki'inni, 

kuro lapsen kulrnat kiinni, 

sio silkkiriepusella, 

kuro kultarihtnasella, 

jot mie raisin itse maata. 

saisin tyota tehaksein 

ja kylassa kayaksetn.10 

latkona Inkerista (Narvusista) on muistiinpantu: 

Narvassa napatakseni, 

omenoita ottamassa, 

pahkenia paastamassa.11 

Tahan kehtorunoon laulaja on mahduttanut todella 

katmiita runokuvia: lapsukaisen silmat Jumala kutsutaan 

kuromaan kiinni kultarihmoin ja silkkirievuin 

ja laulaja unen tultua lupaa kayda omenoita ottamassa 

ja pahkenia paastamassa. 

Elaimet esiintyvat ulkomaalaisten tuutulauluissa, 

niin kuin meikalaisissakin. Niinpa saksalaisissa kehtolauluissa 

puhutaan lampaista.

Koprinalainen kehtolaulu hoputtelee taas sikaa: 

Huisso sika metsaan, 

tule talvella kottiin! 

Talvella tapettavaks' 

kesal sinua keitetaan.12 

Kehtolatilujen valittajina polvelta polvelle ovat olleet 

useimmissa tapauksissa aidit ja isoaidit, joskus 

lastenhoitajat ja isatkin. 

Aitien laulamat laulut improvisoitiin monien eri 

psykologisten lakien mukaan. Lastaan keinuttava ajti 

saattoi ajatella menneisyyttaan. ajatukset tahtoivat 

kohdistua nykyisyyteen, mutta ennen kaikkea ne vakisinkin 

suuntautuivat tulevaisuuteen. Aidit mielellaan 

rakeiitelivat unelmissaan lastensa tulevia kohtaloita. 

Nain on syntynyt seuraava kehtolaulu, joka, 

niinktiin monet muut, toivoo pienokaiselle rikkautta, 

parhainta onnea ja hanesta itsestaan tervetta, hyvaa 

tyontekijaa. 

Kautta maan, Vienan Karjalasta Lansi-Suomeen 

asti, on naet laulettu laulua: 

Tuuti lasta tuomariksi, 

kiiku kirjan kantajaksi, 

kiiku linnan vaiihimmaksi. 

paperin piteli j aksi, 

mustan kcngan polkiaksi, 

olutkannun kantajaksi, 

pikarin pjtelijaksi.13 

Pohjois-Ruotsin suomalainen, 

toisinto kuuluu: 

Soudan lastant papiksi, 

viina pikarin pidattajaksi, 

koulu kannon f =r kuorman) kantajaksi, 

silkkihiiivin sitojaksi, 

niustan kengaii polkijaksi, 

verkavaatteen vetajaksi.11 

jukkasjarvelainen, 

Naista toisinnoista voi poimia eraita kultttiuripiirteita, 

jotka viittaavat muinaisiin aikoihin. Lapsesta on 

toivottu tuomaria. Imnanvanhi'nta taikka pappia, jolla 

on hyvat olot: on koreita vaatteita ('silkkihuivi, 

verfcapuktij mustat kengat).15 

Usein kehtolauluja sanotaan vahaisiksi ja niiden 

aiheita moititaan niitattomiksi, ja kuitenkin "on nailya 

yleensa lyhyilla laulelmilla kansatieteellinen, psykologinen, 

joskus myo's historiallinen ja, ennen kaikkea, 

runollinen arvonsa".10 

Kautta Suomen, Karjalan kannasta lukuunottamatta, 

on tuttu kehtolaulu: 

Tuu tun tupakkirulla, 

mistas tiesit tanne tulla? 

Tulin pjtkin Turkutieta, 

hamalaisen harkatieta. 

Mistas meidan portin tiesit? 

Tervaristi, pyora paalla.17 

On selitetty, etta "turuntie" tarkoittaa kauppaticta, 

markkinavaylaa, todennakoisestj Turun ja Hameenlinnan 

valista vanhaa valtamaantieta. .Runon 

syntymaajaksi on arvcltit r6oo-:Iukua myohaisempaa 

aikaa, siis sen jalkeisia vuosia, jolloin tupakka oil till- 

Kit Suomeen.18 

I N K E R I 

Tutkimus on huomauttanut, etta "harvan kansan 

keskuudessa lienee lapsia tuuditettu uneen niin runollisilla 

ja syvavireisilla kehtolaului'lla kuin suomalaisten 

keskuudessa",19 

Kehtolaulut ovat innoittaneet taiteilijoita luomaan 

parhaimpia tuotteitaan; muistakaamme vain Aleksis 

Kiven iki-ihanaa kehtolaulua "Sydameni laulu" taikka 

Jean Sibeliuksen monia verrattomia savellyksia. 

Ulkomaitten taiteiden historiasta voidaan mainita 

esim. nimet Mozart, Goethe ja Schiller. 

Kansanomaisten tuutulaulujen kukkein aika on 

ohi, mutta niiden runollinen kauneus on shrtynyt runoilijoiden 

tuotteihin. Nykyaika on naet alkanut 

selvasti osoittaa, ettei se enaa juuri tarvitse keinutettavaa 

kehtoa eika vanhoja tuutulaulujakaan, silla 

pienokaiset saavat uinailla paikoillaan seisovissa pikkusangyissa. 

Vanha kulttuuri kansanrunon kaikilla 

aloilia nayttaa sammuvan unholaan. 

Siirtykaainme muihin lasten runoihin ja lauluihin, 

joilla lapsia on ikavina hetkina huvitettu. Kun lapsi 

kiipesi vanhemman polvelle, hanelle laulettiin loru, 

jonka mahdollinen alkumuoto Hameessa lienee ollut 

seuraava: 

Huis hummalla kirkkoon, 

Palajarven pappilaan, 

pappilas oli paha koira, 

puri lasta jalkaan, 

laps vietiin tatilaan, 

tati leipo suuren kaakun, 

pani paljon voita paalle. 

silitti sianlihalla, 

kaunistefi kananmunalla.20 

Samantapaisia lauluja on muuallakin Euroopassa. 

Lapsia on huvitettu myoskin erailla sormiluvuilla; 

naita hauskoja loruja on kaikilla Euroopan ja Aa- 

.sian kansoilla, jopa Afrikan mustaihoisilla.21 Ainakin 

Inkerin suomalaiset tuntevat laulun: "Tie kanna 

kakkaraa". Karjalan kannaksella, Valkjarvella, hoetaan: 

Tie kanna kakkaraa, 

tie kanna kakkaraa, 

simaisii, suolaisii, 

maholehman mannisii. 

Toiset lisaavat tahan viola: 

Paa paljo voita paal, 

sipaise sianlihalla, 

kaapase kananmunalla.^ 

Saraoin sormin leikitaan Karjalan kannaksella lukua 

"Harakka huttuu keittaa" taikka Keski-Inkenssa: 

Peipponen pesaa tekoo, vieritti munat veteen, 

vastarakki vaansi inunaa munat kuueksi muruksi, 

vaaraan koivuun, rynkaan kaheksaksi kappaleeksi, 

leppaan. tuo sai, taa sai, 

Tuil tuo hiiri horohanta, taa raukka ilman jai.a 

toinen toil tupakkahanta, 

Tamanlaatuinen runo, jossa harakka tai varis keittaa 

puuroa, tunnetaan kaikkialla Venajalla.24 

Hyvin suosittuja ovat lasten kesken sellaiset laulut 

ja hokemat, jossa kysymykset ja vastaukset kulkevat 

pitkina ketjuna. Ylen tunnettu on loru: 

43

I N K 1£ R I 

Ken soi kesiivoin? 

Hiiri soi kesavoin. 

Missa hiiri ? — Aitan alia. 

Missa aitta? —- Vetehen vieri 

Missa vesi? -— Hiirka joi. jne.Si> 

Monilla kansoilla on samantapaisia ketjukysymyksia. 

Sellaisia on esim. syrjaaneilla, onpa niita afrikkalaisilla 

lapsilla. 

Suurta rakkautta elaimiin ovat lapset tunteneet joka 

sendulla maapallua, usein kaikkein pienimpiiii ja 

halveksittuihin. Suomalaisct lapset ovat vaatineet etanaa 

nayttaniaan "sarvia". Kiuruvedella on sanottu: 

Etana, etana, nayta sarves, 

onko huomenna pouta! *" 

Kautta Suomenniaan tunnetaan bokuja, joita luetaan 

leppakertulle. Tnkerin Soikkolassa kerrottiin 

runonkeraaja V. Alavalle, miten "tiiruliin>linnukkaiselle" 

(eli leppatiiralle) sanottiin: 

Tiiru liiru linnukkain, 

kus puoles siun kottiis, 

sielt, puolta sota tulloo, 

siun paas leikataan, 

kattilassa keitctaan. 

patalohes paistetaan.2' 

Satujenluontoisia runoja lapset ovat suosineet kovin 

innostmiecsti. Inkerissa on laulcttu: 

Hiiri naittoi poikajaan 

karprin tyttaren kalyks, 

rotan pojan puolisoks. 

Kcta hiiihin kutsuttiin? 

Pekan Aappo akkoineen, 

Lampun Pckko lapsineen, 

PetajJi pcrehinneen. 

Mita hais keitettii? 

Saaskcn siivet, saasken saaret. 

peipposcn perapakarat, 

konnikkaisen korvajuuret. 

Loistavat olivat tiaisenkin kutsut: 

Tiainen ohitta keitti, 

vastarakki vetta kantoi, 

punalintu puita pilkkoi, 

kutstii kuren, karen, 

Vielaks lahjoi annettii? 

Hiireu hattu, mykran myssy, 

kesalinnun Hinalakki, 

harakan sinihamonen. 

Mita haissa keitettii? 

Kiisselia keitettii, 

voita silmaa hyorattii, 

minium ulos kyorattii. 

turkkirapi revittii, 

porstuvan nurkkaa peitettii.^8 

tarkoin kutsui tarhapcillon, 

kurki hyppi, karki tanssi, 

tarhapollo pyorahteli. 

Jotcnkin tallaisena runoa on osattii Inkerissa ja 

Karjalan kannaksclla.29 

Suosittuja nayttavat lasten kesken olevan sellaiset 

tarinat, joissa kerrotaan sadunomaisista ja hulhinkurisista 

ihmisista. 

Kunlin vielai kummempia, 

nain viela jmehempia 

HJiraehessa kayessain : 

orih kuusessa makasi, 

oravalla kynnetlih, 

kattilalla leikattih. 

kirvehella keitettih.30 

Runo Hittyy tunnettuun Ison haran runoon, joka 

kertoo tavattoman suurcsta harasta: 

44 

Paivan lenti paaskylintu 

haran sarvien valia, 

hatasesta paahan paasi, 

ktiun juoksi kesa orava 

haran hannan luuta mytiten, 

kesan karppa kaanteli 

yhen kytyen sialla.31 

Isovenalaisten lasten kertovaiset runot kuvaavat, 

miten torakka pilkkoo puita, tikka kantaa vetta, tai 

lamniittaa .saunaa jne. — si'is tassakin elaiinct ovat ihmisten 

askareissa. — Samantapaisia runoja on Kazanin 

laanin venalaisillakin. Tallaisia "nurinkurisia" 

satuja lauloivat muinoin meikalaiset teinit kulkiessaan 

talosta taloon.3" "Hamcen ihmeita" on esitetty licttualaisten 

keskuudessa lasten runoina.33 Saksan vaeltavat 

laulajat ovat kertoneet runoissaan, miten heinasirkka 

nieli kaksi harkaa, myllynkivi lensi ilmassa 

jne. Saksassa tallaista ihmemaata on nimitetty 

'"Schlaraffenlandiksi", josta on runsaasti satuja. — 

Tama runo viittaa siis suomalaisilla ulkolaisiin esikuviin. 

Omalaatuisena, mutta myoskin naapurimaissa favattavana 

runoudenlajina voidaan pitaa nimista ja 

ammateista tehtyja pilkkarunoja. Sellaisista esimerkkina 

mainittakoon inkerilainen runonpatka: 

Risto on risuista tehty, 

paa on tehty paistarista, 

silmat liinan siemenista, 

korvat koivun lehtosista, 

selka koivun konkeloista, 

saaret vaarista pajuisla, 

kylet kuusen oksasista, 

rist kuusen kasuksisla."* 

Jussit. Annat, Marit, Kallet ja Samulit ovat saa 

neet runonsa, usein karkean ja ilkean. — Sellaisia on 

lukuisia esim. naapurimaassa Venajalla. Liettualaisista 

otettakoon esimcrkiksi: 

Juse. velli, vasikanjuoma, 

minii hammennan, 

sina lyot, 

mina ratsastan, 

sina melskaat.88 

"Xaiivi mielikuvitus ja sananapparyys lyo leikkiansa 

usein ajatuksen kustannnksella ja synnyttaa 

toisinaan aivan mieletonta lorua."36 

Leikkiessa tarvitaan Icikkiloruja. Niinpa naattaa 

eli nittaa leikkimaan ryhdyttaessa lapsemme ovat lukeneet 

lorua, joka on hyvin yleinen, mutta kokonaan 

kummallisia sanoja taynna. Kasittamatonta hokua 

lasketellessaan on lukija osoittanut kutakin leikkijaa 

sormellaan. Se kuuluu esim. nain: 

Eppel peppel, 

piirurn paarum puh, 

anike danikc ros, 

vipla vapla vos. 

Sanoista emme loyda minkaanlaista juonia; kuttenkin 

siina lienee alkukielclla ollut jonkinlainen ajatus, 

loru on naet germaaninen :37 

Appel piippel Piren paren pufff 

Rotterdamer — Diren daren duff, 

Aiken Biinken Btickenholt, 

Dat wart mitten diir gespalt. 

Niin ikaan yleisgermaanista alkuperaa on Suomen 

lasten loru: 

Osike tosikc toukel loukel, 

siimake malter kulten kalten, 

tilleris tippus vaakema siimus. 

Numerojarjestykseen liittyy myoskin joukko lasten 

lukuja, sellaisia kuin koprinalainen:

Mika yks, muna kyps, 

mika kaks, keinu laps. 

mJka kolmet, kcnen polvet, 

mika nelja — neula maas; 

mika viis — viskaa pois, 

mika kuus -— tupa uus. 

mika seitseman — seinahirs, 

mika kaheksan — kannen 

paas, 

mika yheksan — ympari 

makkee, 

kymmenais — kynttila kattce.ss 

Jotenkin samanlaisia lukuihin perustuvia hokuja 

on, muilla kansoilla varsin runsaasti. Otettakoon 

naytteeksi virolainen toisinto: 

Yksi, kaksi 

P3'ksl, traksi, 

kuke kannus, 

Eide Anmis, 

Ora okkas, 

Linno nokkas 

kitse minni 

kerno kops.39 

Tata lukua on hoettu piilosilla ollessa. 

Monet lastenlauhiista ovat tosiaankin nykyisin kasittamattomia. 

mutta varmasti voimme aavistaa "nilbin 

katkeytyvan ajatuksia, joita me emme enaa ymm.arra. 

irmtta jotka muuttuisivat aivan selviksi, jos 

me taydelliscsti tuntisimme niidcn sukupolvien maailmankatsomuksen, 

jotka ensi kertaa naita sakeita lauloirat", 

sanoo Yrjo.Hirn.*0 

EsimerkiksJ kelvannee eras leikissa kaytetty loru, 

josta pari toisintoa. toinen Kittilasta. toinen Ja'askesta. 

Sotken savcn, katken kiven, 

tien tiiliii, paikkaan uunin, 

arvaapa kella kulla, 

omassa kourassa, 

pokku tiilin vicressa.11 

Sotken savea, teen tiilia. 

juon viilia, arvaas lautamies, 

kellii kivi on?12 

"Sotken savea, teen tiilia"-sae kuulostaa nykyisin 

jotenkin joutavalta lorulta, mutta se nayttaa viittaavan 

keskiaikaan, jolloin talonpojat saivat linnanrakennusvelvollisuuden 

vuoksi tehda ylen raskasta ja 

ikavaa savityo'ta. Viela uskonpuhdistuksen alussa 

tiilisavi valmistettiin jaloin sotkien, ja sen vuoksi tiilitoihin 

tarvittiin uskomattoman runsaasti paivatoit;i.43 

Kenties nykyinen loru pohjautuu vanhaan tyolauluun, 

jota on laulettu tiiUtoita tehtaessa. 

Tyolaiiliit eivat ymman'ettavasti ole kuuluneet lasten 

kansanrunouteen. Kuitenkin lahan ryhmaan voitaisiin 

laskea lasten laulamat paimoilaulut, vaikkakin 

on muistettava, etta monilla paikkakunnilla -— kutcn 

Tokerissa —- paimenen virka oli aikuisten kasissa. 

Paimenlauluista csitettakoon tassa pari suurimman 

runolanlajan Larin Parasken laulamaa katkelmaa: 

Kule paivii, vicre viikko. 

kule paivii kuuîkhoo, 

viere paiva vitsikkuoo, 

paasta paimenta kottiin, 

vilusta, pahasta saasta., 

vie kottii herran karja. 

oma karja kartanoon, 

vieras karja vitsikkuoo/1 

Mie kuin paimemia olisin. 

mini! ois pillit, miull ois 

torvet, 

kaikellaist ois kanteloiset, 

mie kuuluisin kumosta, 

lielajaisin heinikosta, 

kalajaisin kaislikosta, 

rumajaiain ruuvikosta, 

ei kulta kummoo peity, 

hopiainen heinikkuoo, 

kulta kiiltaa rikosta, 

hopiainen heinikosta.43 

I N K E R I 

Merkkien selifyksid 

Tamii Pauligiii tehtaanmerkki 

kahvipakka nksen 

kyljessa osoittaa,etta 

pakkans sisiiltaa korkealaatuista 

paahdettua kahvia 

•— kultamitaiikalivia. 

Tamankaltainnn paiviiys 

pakkauksen pohjassa 

inerkitsee. ottii telidtis 

takaa kahvin ehdottojaaii 

tuoreuden tuohon 

maarapaivaan asti. 

60 vuotta kehitelty 

DAW LIC IN 

on suosiossa kaikkialfa! 

Lastenrunoutecn voitaisiin laskea kuuluviksi myoskin 

virpoiiiahtviil. Ita-Suoniessa ja Inkerissa on nuorilla, 

useimmiten lapsilla, ollut tapana nousta palmusunnuntaiaamuna 

tavallista aikaisemmin ja koristetnin 

pajunoksin herattaa nukkuvat omaisei tai naapurit 

unesta. Toimitusta on nimitctty virpomiseksi4(; ja 

siihen on liittynyt lukuja, jotka ovat loitsunluonteisia. 

Naytteeksi tallaisista omalaatuisista toivotusluvuista 

otettakoon tiarvusilaisten lasten sanelema toisinto 

: 

Urpaa arpaa, tuoreeks tervceks, 

siul kana, miul rnuna, 

Riihen parvet rikkaaks, 

aitan parvet auttiaaks, 

kuominat kuninkaaks ! 

Tuo lehmalt voi-Iusikka, 

taikinapytylt kakku! 

Viikoks velkaa, aastajaks 

anteeks! 

Mane, tauti, tammikkoo. 

Yli valjan Vaikyllaa, 

tapa sielt Tadjas, toinen 

Tobjas, 

kolnias Kondrad, neljas 

Nesteri, 

viies Filip, kuuvves Kuzina, 

seitsemas sepan Ivan, kaheksas 

Gauril, 

yheksas myliarin Jyr'ki, 

kyminenes kj^lavanernp.47 

Nayttaa muuten silta. etta aikuisten tarkea henkienkarkoitttamistoimitus 

olisi aikojen vieriessa mencttanyt 

merkityksensa ja tapa olisi siirtynyt lasten 

niaailmaan. 

Kaikkein eniten kansatieteilijoidcn, opettajain ja 

rntiidenkin lasten elaman tarkkailijoiden mielta ovat 

kiinnostaneet leikit. Ne hcijastelevat kussakin raaassa 

kansankulttuurin ja elaman kansallisia piirteita ja 

45

T N K E R I 

ovat sailyttanect joukon jalkielanteita, jotka saattavat 

huomattavastikin valaista entisajan elamaa ja siksi 

ovat joutuneet muinaisuuden tutkijain huomioinnin 

kohteeksi. Hyvana esimerkkina pitaisin jo aikaisemmin 

esitettya saeparia "sotken savea, teen tiilia", johon 

on saanrtollisesti liittynyt leikki. —- Useat tiedemiehet 

ovat jaoitelleet leikkeja eri tavoin. Eri lajeista 

mainittakoon tassa vain esim. liikuntaleikit, metsastysleikit, 

alyperaiset eli intellektuaaliset leikit jne. Jaljittelyleikkeibin 

ryhmittyy usein seuraleikkina esitetty 

lauhileikki "Aatamilla on seitseman lasta"; Koprinan 

lapset ovat laulaneet: 

Aadamil ol seitseman kaheksan lasta : 

yhen muorin muotosii, 

kahen vaarin valkosii. 

Ei ne tiije, rnita tekkoot, 

tuota ne tekkoot, tata ne tekkoot 

Aadamin lapset kaikki.16 

Saksalaisilla on leikin nimena "Seitseman Aatamin 

poikaa"49, ranskalaiset ovat sille antaneet nimen 

"Limitation" (Jaljittely). Yksi lapsista tekee talloin 

hullunkurisia nmmiinliikkeita, toiset leikkijb'ista yrittavat 

jaljitella hanta -— ja tama herattaa hilpeytta. 

Samantapainen on eurooppalainen kuvastinleikki. 

Piilosilla eli kuurupeittosilla on leikitty myb'skin 

kautta Euroopan; sita ovat suonialaisetkin lapset pitaneet 

mieluisana leikkinaan. Tallaisesta tilaisuudesta 

on kansanrunoudcllamme loistava dramaattinen 

kuvaus. Siina kerrotaan, miten leikkijat — nimeltaankin 

mainitut -— eivat mitenkaan voineet loytaa 

etsittavaansa: 

Kitkat katkat, pitkat matkat, 

sina ja mina ja Hentun Liisa, 

Puntun Paavo ja Kupparin Jussi, 

Kapakka Lassi ja Myllarin Matti, 

ympari tuvan minut etsittiin, 

ei minua loytanehet — 

mie vaan pankolla makasin.50 

Lapset ja sadut! Miten laheisesti nuo kaksi sanaa 

liittyvatkaan toisiinsa. Kovin mielellaan nykyajankin 

lapset viihtyvat satuja kertoilevan henkilon vieressa 

taikka satukirjan aaressa. Tutkimus on osoittanut, 

miten muinoin satuja kuuntelivat aikuiset naiset 

ja partasuut miehet •— ja yha vielakin lappalaiset 

kertoilevat satuja toisilleen iltakaudet lapeensa. 

Kansanomaisia lasten satuja ci ole viela ehdittypaljon 

tutkia. Aiheeltaan ne ovat jotenkin samoja kmn 

lasten laulutkin; niinpa kertomukset karhusta, ketusta. 

sudesta ja muitt elainsadut ovat olleet hyvin suosittuja. 

Suuri joukko satuja on pukeutunut runomuotoonkin. 

Hyvin usein lasten sadut ovat ns. ketjusatuja, joista 

eraita mciJla on tutkittu.51 Suomalaiset ketjulaulut 

ovat yleensa lasten viihdytyslauluja, mutta ketjurunoa 

tavataan toisinaan loitsunkin muotona.52 

SUOMALAINEN 

LAAKETEHDAS 

46 

Arvoituksia on loydettavissa niin ikaan lasten folkloresta, 

vaikkakin ne yleensa ovat vahaisia ja usein 

vanhemmilta ihmisilta kuultuja, viisasteluihin vivahtavia 

kysymyksia. "Mika se on kaiken mailman viisas 

— puntar", kysytaan Lemilla, ja vastauksena kuuluu 

olevan: "Sehan on se puntar'!" 

Lapset ovat mielellaan kuunnelleet ja laususkelleet 

niita sananparsien tapaisia hokuja, joita on pitanyt 

lausua mahdollisimman nopeasti ja sotkeutumatta -— 

nain on valiin harjoiteltu joiikin maaratyn kirjaimen 

lausumista. Lemilla on tavausharjoitusten aikoihin 

luettu hokua: "Arran kierran ympar' orren, assan 

pistan taskuun"."3 Kautta maan koululaisten kesken 

on tuttu papattelu: "Hatuilan apupapin papupata pankolla 

kiehuu ja kuohuu". 

Ulkomaisessa kirjallisuudessa, erityisesti saksalaisessa 

ja englantilaisessa, on useita tieteellisia tcoksia 

omistettu lasten lauluille ja leikeille; naissa mainitaan 

monesti kulttuurihistoriallisesti huvittavia, jopa tarkeitakin 

piirteita. NJinpa esim. Skotlannissa lapset 

viela tana paivana leikkivat vasallien vihkimisseremonioita. 

On varmaa. etta suomalainenkin tutkimus tuo 

esille joukoin samantapaisia esimerkkeja; ja nain lasten 

folklore on ehka luova valoaan eraisiin kansaticteen 

hamariin ja sekaviin kohtiin. Mutta sita varten 

on viela jatkettava lasten kansanrunouden keruuta, 

jota ei ole viela katsottava loppuunstioritetuksi. 

Ei vain aikuisten. vaan myoskin lasten elama muuttuu 

vahitellen — ja vanhat muistot vaihtuvat uuteen 

elamansisallykseen. 

1 Porihans Skrifter I, s. 32; V, s. 16. " n :ot 18, 26 ja 28 v. 

1789. Kirjoituksen tekijaksi toht. Ma-rtli Haavio on selvittanyt 

Erik Lencqyistin (Leikarit, s. 44—45). 3 Om de fordna 

Finnars sallskapsnojen och tidsfordrif. 1795 (Vitterh.Akad. 

Handl. VIII), s. 284. * Suomen Kansan Vanhat Runot II, 

s- 49—50. E Marttt Haavio, Porthanin kansanrunoiiskokoelmista. 

Virittaja 1933, s. 346—350. " Siiomi III: 15. 7 Kanteletar: 

Alkulause, s. LXIII. s Katso esim. E. Enajarvi-Haavio 

"The Game of Rich and Poor" (FFC n :o roo), 1932, s. 

16. " Venal, laulu pukista (O. A. Kapltsa, Detskij folklor, 

1928, 3.29). 10 SKS: J. Lukkarinen 446. " SKS : V. Porkka 

II 472. M SKVR IV: 4079- 1S Alku-Kanteletar, s. 117. " p. 

Skogmanin mnistiinpano. (Kirjoittaja julkaisstit sen Virittajassa 

1933, s. 109). M Vrt. Vaino Sahninen, Suomalaisten 

muinaisrunojen todelHsuuspohja. Kalcvalas. vuosik. 13, 1933, 

s. 27. ia P. E. Pavolini, Kehtolauluista. Kalevalas. vuosik. 5, 

1925, s. 17. ]7 Tyrvaalta. SKS: M. Ahlstedt 28. 1S Jaakko 

Suomalamen, Muutamia tuutulauluja. Suom. Kansanrunousseminaarin 

julkaisuja I, Helsinki 1909, s. 18—20. V. Tarkiainen, 

Suorn. kirjallisuuden historia, 1934, s. 42. M Katri 

Halmeen rekonstruktio (SKS, F 19). m Kapitsa, s. 57- K 

SKS: Okkola I, 11, s. 514. 2S SKVR IV: 892. M Kapitsa s. 

59. ^ Alku-Kanteletar, s. 132. — Samanlaisia runoja on vatjalaisilla 

ja virolaisilla. (Vaino Solatium, Vatjal. runojen alkup., 

1929, s. 86). M SKS: E. Tikkanen 37. 27 SKVR III: 

4607. M SKS: A. Haltsonen 139. » Ptiii'w Hithtinen (SKS 

F 19). *> SKS: Inha 40. Kenttijarvi. ^ SKS: E. Lonnrot A 

II 5. Uhut. as Kaarle Krohn, Tunnelmarunojen tntkimuksia I, 

1931, s. 295. M A. R. Niemi, Suomal. Tiedeakat. esit. ja poytak. 

1911: I, 5. 25. Sama, Eras liettualaincn lastenluku Suo-

TERESIA L1NDBERG: 

Ma oisin seppeleen laskenut 

sun haudalles, armas, oma. 

mutt' kuinka sen oisin mahtanut, 

kun raja on valilla kova. 

Niin monta on omaista, tuttavaa 

siellii Inkerin nurmen alia. 

En vieda voi seppelekiehkuraa, 

enka koristaa vihannalla. 

Ja monta on nukkunui tiettymiin, 

ei kumpua haudallansa. 

Ja moni, ah moni kaukaisiin 

kaatui seutuiliin tuskassansa. 

Yks' taivas on yllamme kuitenkin 

ja samat tuuloset tuulee. 

Ja sama Herra kerrankin 

meidiin rukouksemme kuulee. 

Nyt muistojen seppeleen kauneimman 

lasken hiljaa jalkaisi jtmreen. 

Ja uskoni ajan paremman 

seka paivaiin pylia'an ja suureen. 

messa. Virittaja 1912, s. i—9. M SKS: Raty 4. K A, R. Niemi, 

Kalevalas. vuosik. 8, 1928, s. 106. ** V. Tarkiainen, 

Suomal. kirjall. historia, s. 45. " Sevcri Nyman (Nuormaa), 

Virittaja 1897, s. 85. as SKVR IV: 3855. » Neus, Estnische 

Volkslieder, s. 416. M Yrjo Him, Leikkia ja taidetta, 1918, 

s. 136, " SKVR XII: i, 2248. •* SKS: L. Lilius 

528. 43 Vaino Voionmaa, Suomal. keskiajan tutkimuksia, s. 

310. " SKVR V: 3: 1079- 43 SKV_R V: 3: 1087. 4B Tarkemmin: 

Uno Holmberg (Harva), Virpominen. Kalevalaseuran 

vuosik. 5, ig25, s. 218-237. 17 SKVR III: 2125. 4* SKVR 

IV: 3852. ia Karl Biicher, Arbeit und Rhytimus. " Alku- 

Kanteletar, s. 122. Vrt. V, Tarkiainen, Viisi Kantelettaren 

runoa. Kalevalaseuran vuosik. I, 1921, s. 109—no. &3 Martfi 

Haavio, Kettenmarchenstudien I—II, 1929—32 (FFC 88 ja 

99). ** E. N. Setata, Sammon arvoitus, 1932, s. 153. M Lemilaiset 

tiedot maist. Veikko Ruoppilan kertomia. 

kuuluu 

I N K E R I 

sala/shyveisiin 

Ota iavaksesi vieda pienimmistakin 

tuloisiasi osa oma lie 

tilillesi pankkiin. 

Siteu luot vahiiellen vank.an 

laloudellisen perustan tulevaisuudellesi. 

Kayta tarkoitukseen jnaairime 

vantiinpia saiistolaitoksia 

S A A S T O P A N K K E J A 

ja niiden keskusrahalaitosta. 

Helsinki • Aleksanterinkatu 46 • Puh. 20361 

KutsujGrtnt? 

kulmakiveksi 

— vicraillenne virkistytseksi, 

itsellennc iloksi 

COLOMBIA-kahvia, voiraakasta 

ja muliea.i! Kun pmantii \a tarjota vierailleett tai J 

kotivaelie taydellisen kahvi- ; 

nantuanon, valitsce ban 

COLO.MBIA-kahvin, 

joka valloittaa Kurooppaa! 

OLOMBIAN KAHVI OY- 

Maiiioskahvilat ja myymalat: 

Aleksanterint. 13 — Keskusk. 4 — Siltasaarenk. 12 

J.eipoinon myymSlat: 

Museok. 15, puh. 47 693 ja Arkadiank. 8, puh. 48 445 

Suosikaa 

ilmoittajiamme! 

Valmistaa tieteen uusimpien saavutusten mukaisia laakeaineita kotien, laakarien ja sairaalain 

tarpeiksi. Orionvalmisteet ovat tarkastettuja, tuoreita ja edullisempia kuin ulkolaiset. 

Kysyka'a niita apteekeista! 

47

INKERI 

Omcr apu paras 

apis. 

Minka taakseen saastaa 

sen edestaan loytaa 

Helsingin Suomalainen Saastiipankki 

Kiuuvikatu 8 • Turuntie 36 

TSma uanha funnettu 

taoaramerfcfcz lakaa juo- 

inan kor kea.ii laadiin. 

V a a s a — Puh. toim. 21 42, 56 89, kontt. 52 89. 

Perustettu 1890 

&ESKINAINEN VAKUUTUSTHTIO 

VARMA 

TAMPERE 

Myontiia cdLillisiminilla ehdoilla 

KIINTEIMISTO-ja 

[ R T A I M I S T O- 

P A L O V -V K U U T U K S I A 

Si.sii.maan vaiirastumista ja taloudellista riippuinattomuutta 

tarrastavana ainoana sisain 

a a n palovakuutnslaitoksena sulkeutiiu A AR- 

MA vastaavalla alucolla asuvain huomionn. 

HARALD SILVO 

Aroma 

48 

TUKKULIIKE 

HELSINKI, IT. TEATTERIKUJA 3 

Herkkumargariini 

on cruscivapaa suomalainen 

laatuvalmisce. 

Uudenmaan Margariinitehdas 

Oy, 

Helsinki. 

lunnetko 

En, muttahanen 

ihastuttava kavefypukunsa 

on 

u usista 

kevatkankaista. 

i hdislynoei 

VillaU'iiiaa! 

OY. H. V. SNELLMAN 

OULU 

Puhelin 2300 ja 2301 

RAUTAKAUPPA. SUOSITELLAAN! 

VELjEKSET SEPP1 & K:NI 

OULU 

Kauppatalo S. I. AHSAN 

Tampere — Keskustori 5 — Puhclin 3767 

TaydellincnKangas-jaTurkisliike. 

Muistakaa lahjoituksillanne 

Inkerin sivistysrahastoa!

PAATDS 

Paahdatteko viela itse kakvinne? Tehkaa siina 

tapauksessa se hyva paatos, etta tasta laktien 

ostatte kalivinne Talmiiksi paahdettuna. Kokeilkaapa 

vain jotakiu S. O. K:n suosituista erikoissekoituksista, 

niin liuomaatte, miten hienona ja 

tayteJaisena kahviii maku ja tuoksu on sailynyt 

niissa. S.O.K:n suurpaahtimo tarjoaa Teille 

seka laatuun etta Iiintaan nahden parnaat edut. 

S. O. K:n paahdettua kahoia 

myyoat kaikki S. O. K:n 

jasenosuuskaupat. 

Juhlina ja arkena 

PAAHDETTtA KAHVIA 

S/6 enemman 

on 

tiiveimmassa muodossa! 

Suomalainen sokeri 

99.98% ravintoa 

100% makeutta 

muuttuu voimaksi kokonaan ja heti. 

SUOMALAISTA SOKERIA!

Kaipaatko jotain pa- 

No, ctanan ta 

evillaa! 

Suuren 

HBIWX 

Bcatfad 

Helsinki 1937 Suomalaisen Kirj alii sun den Seuran Kirjapainon Oy.

SUOMALAINEN

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?