Barentsin alueen uusiutuvat rakenteet - Työ- ja elinkeinoministeriö

Maaherra, FT Eino Siuruainen 

Oulu 2010

BARENTSIN ALUEEN UUSIUTUVAT RAKENTEET 

SUOMALAISTEN YRITYSTEN TOIMINTAMAHDOLLISUUKSISTA 

LUOTEIS-VENÄJÄLLÄ 

Maaherra, FT Eino Siuruainen 

3

4 Maaherra, FT Eino Siuruainen | BARENTSIN ALUEEN UUSIUTUVAT RAKENTEET

1. ESIPUHE 

Työ- ja elinkeinoministeriö on osoittanut allekirjoittaneen tehtäväksi selvittää suomalaisten yritysten 

mahdollisuuksia sijoittua Venäjällä ja erityisesti Barentsin alueella avautuviin suuriin työkohteisiin. Kyseessä 

ovat kaasu- ja öljyesiintymien käyttöön otto ja niiden aikaansaamat mittavat kerrannaishankkeet 

metalliteollisuudessa, rakennustoiminnassa, kuljetusjärjestelmien toteuttamisessa sekä eri alojen palvelutuotannossa. 

Tämän ohella Barentsin alueella kaivosteollisuus ja tuotteiden jalostaminen sekä kuljetukset 

avaavat suuria työkohteita. Taloudellisen aktiivisuuden siirtyminen kohti pohjoista, jopa Jäämeren 

mannerjalustan esiintymiin tapahtuu aikana, jolloin ilmaston lämpeneminen sulattaa jo useamman vuoden 

jääkerrostumia. Beringin salmen kautta on avautumassa Koillisväylän kuljetusreitti Euroopan ja Aasian 

välille. 

Barentsin alueen taloudellinen aktiivisuus ajoittuu Venäjän talouden varsin voimakkaaseen kasvuun, 

joskin hankkeita on viivästyttänyt vuosien 2008 - 2009 talouslama ja sen aiheuttama kysynnän tilapäinen 

hiljentyminen sekä sijoitustoiminnan tason lasku suunniteltuihin investointeihin. Taloudessa on havaittavissa 

elpymisen merkkejä, mutta lamaa edeltänyttä tasoa ei ole vielä saavutettu. Barentsin alueella 

käynnistettävät suuret kaasu- ja öljyhankkeet toteutetaan vaativissa arktisissa olosuhteissa, mikä edellyttää 

pääomia, teknologiaa ja korkeaa osaamista. Olosuhteet ja pääomien kysyntä saattavat avata Venäjän 

strategisten luonnonvarojen monopolia ulkomaisille yrityksille. Samaa keskustelua käydään myös Koillisväylän 

kuljetusreitin avaamisesta ulkomaisille sijoittajille. Barentsin alueesta ilman häiriöitä on kehittymässä 

strategisesti aiempaa syvällisemmän kansainvälisen talousyhteistyön kokonaisuus. Napajäätikön 

sulamisen eteneminen avaa toimeliaisuutta myös Kanadan ja Yhdysvaltojen kanssa. 

Pohjoismaista Norja on aktiivisimmin mukana Barentsin arktisen alueen hankkeissa. Kahdenvälisissä 

suhteissa Norja ja Venäjä ovat jakaneet mannerjalustan kiistanalaisen vyöhykkeen, edistäneet vapaakauppaa 

ja viisumivapautta sekä valmistelleet yhdessä Ranskan kanssa suurimman hankkeen, Shtokmanin kaasukentän 

käyttöön ottoa. Lopullinen päätös hankkeen toteuttamisesta aiotaan tehdä maaliskuussa 2011. 

Tämän päätöksen odotetaan olevan lähtölaukaus suurten rakennushankkeiden käynnistymiselle. Norja ja 

Venäjä valmistelevat Koillisväylän satamien huolinta- ja liikekeskuksia omilla rannikoillaan. Venäjä alkaa 

kehittää Arkangelin ja Nenetsian itäpuolista Siperiaa Murmanskin II Arktisessa foorumissa lokakuussa 

2010 hyväksytyn Arktisen strategian mukaisesti. 

Tämän selvityksen tavoitteena on löytää keinoja suomalaisen yritystoiminnan sijoittumismahdollisuuksille 

Barentsin alueella käynnistettäviin hankkeisiin. Vaikka Venäjä on Suomen kolmen tärkeimmän 

kauppakumppanin joukossa ja suomalaiset yritykset ovat vahvasti Venäjän markkinoilla, investoineet ja 

työllistävät 50 000 venäläistä, Barentsin alueen uusissa hankkeissa Suomi on heikosti mukana. Selvityksessä 

tarkastellaan myös Venäjän pohjoisten alueiden ja koko federaation muitakin liiketoimintamahdollisuuksia. 

Monet niistä näyttävät jopa todennäköisemmiltä kuin merellinen kaasun ja öljyn tuotanto oheisrakentamisineen, 

lukuun ottamatta telakkateollisuutta ja eräitä alihankintoja. Uudessa tilanteessa Suomen 

talouselämä haluaa osallistua aktiivisesti Venäjän ja koko Barentsin alueen tarjolla oleviin hankkeisiin. 

Suomella ja Suomen talouselämällä ovat vuosisataiset suhteet laajaan ja taloudeltaan sekä kulttuuriltaan 

monipuoliseen Venäjään. Selvitystyön aikana Venäjän ministeriöt, Barentsin tasavaltojen päämiehet ja 

läänien maaherrat korostivat maidemme välisiä pitkiä ja hyviä suhteita. Venäjän talouden kehitykseen 

Suomelta toivottiin saatavan hyväksi koettuja malleja tuotantoon, palveluihin, kulttuuriin sekä Euroopan 

unionin ja Venäjän väliseen yhteistyöhön. Suomen ja Venäjän kahdenvälistä yhteistyötä pidetään tärkeänä. 

Oulussa 20. päivänä joulukuuta 2010 

Eino Siuruainen 

Maaherra, FT, selvitysmies 

5


SISÄLLYSLUETTELO 

1. Esipuhe .................................................................................................5 

2. Tiivistelmä .............................................................................................8 

3. Johdanto .............................................................................................12 

4. Selvitystoimeksianto ............................................................................16 

5. Selvityksen rajoituksia .........................................................................17 

6. Suomalaisia yrityksiä Venäjällä ...........................................................22 

7. Välittäjäorganisaatiot ...........................................................................26 

8. Selvitystyön käynnistyminen ...............................................................31 

9. Sotshi ja liikuntarakentaminen ............................................................33 

10. Venäjän federaatio ..............................................................................35 

11. Venäjä ja venäläisyys ..........................................................................39 

12. Barentsin hallintoalueet ja yhteistyö ....................................................46 

13. Murmanskin lääni ................................................................................57 

14. Karjalan tasavalta ................................................................................69 

15. Arkangelin lääni ...................................................................................91 

16. Nenetsian autonominen alue ............................................................104 

17. Komin tasavalta .................................................................................109 

18. Vologdan lääni ...................................................................................114 

19. Barentsin hallintoalueiden vertailua ..................................................118 

20. Venäjän markkinat, suomalaiset yritykset ja 

välittäjäorganisaatiot sekä ilmastonmuutos ......................................120 

21. Yhteenveto selvitystyön kysymyksiin ................................................121 

22. Ehdotus suomalaisten pk-yritysten etenemiseksi 

Barentsin markkinoille .......................................................................129 

23. Selvitysmiehen loppupohdinta ..........................................................133 

24. Lähdeluettelo .....................................................................................136 

25. Kuvaluettelo ......................................................................................137 

26. Liitteet ..............................................................................................139 

7

2. TIIVISTELMÄ 

Ruotsi-Suomen ja Venäjän välistä sekä Barentsin alueen sisäistä kauppaa käytiin keskiajalta lähtien 

Arkangelin, Vienan Kemin, Oulun, Tornion ja muilla markkinoilla. Jäämeren rannikon asukkaat, 

”pomorit” möivät turkiksia, riistaa, kalaa ja muita tuotteita Iso-Britanniaan, Skotlantiin, Hollantiin 

sekä välittivät kauppakumppaniensa tuotteita sisämaahan. Pietari Suuri kohotti Arkangelin 

1600-luvun lopussa Venäjän ensimmäiseksi merisatamaksi ulkomaailmaan. Merimahdin kehitys 

hiipui länsimyönteisen tsaarin perustaessa Pietarin ja Petroskoin kaupungit vuonna 1703. Pietarin 

ja Moskovan vahvistuessa Barentsin alue jäi syrjään Venäjän taloudessa. Arkangeliin jäi mahtivaiheesta 

kerrostuma läntistä kulttuuria. 

Neuvostoliiton perustaminen käynnisti Barentsin alueen sotilaallisen varustelun. Murmansk perustettiin 

1916 sota-, kalastus- ja kaivostuotannon satamaksi. Sodan aikana kaupunki toimi Jäämeren 

laivaston ja sukellusveneiden tukikohtana sekä liittoutuneiden huoltokeskuksena. Arkangeli oli 

siviilien evakuointikeskuksena. Kylmänsodan aikana Barentsin alueen varustelu kiihtyi. Murmansk 

muodosti merivoimien keskuksen, Severodvinsk rakensi ja huolsi ydinkäyttöisiä sukellusveneitä, 

Novaja Zemlja oli ydinkoealue ja Plezedsk avaruustutkimuksen keskus. Komista kohti Siperiaa 

avautuivat karkotettujen ja rangaistusvankien kaivos- ja työleirit. Kaivokset ja teollisuus toivat alkuperäiskansojen 

keskuuteen pääväestöä. Karjalan sai kokea raskaasti 1930-luvun terrorin ja Vologdaan 

Stalin keskitti teollisuutta. Barentsin alue oli laajasti suljettu, alueet määrätty rooleihinsa ja 

rajaseutuja vartioitiin tiukasti. 

Maksaessaan 300 milj. kultadollarin sotakorvauksia Neuvostoliitolle, Suomi oppi tuntemaan entisen 

vihollisen tarpeita ja ajattelutapaa. Kylmänsodan aikana Suomi kävi Neuvostoliiton kanssa 

aktiivista tavaranvaihtokauppa; toi energiaa ja raaka-aineita ja vei kulutustavaroita sekä rakensi 

voimaloita, metsäkombinaatteja ja Kostamuksen kaivoskaupungin. Kaupankäynnistä sovittiin korkealla 

tasolla ja hyvillä henkilökohtaisilla suhteilla. Rajat olivat tiukasti vartioituja ja kauppasuhteet 

hoidettiin päämiestasolla. Norjan, Ruotsin ja Suomen välillä sen sijaan toimi vanha kalottiyhteistyö. 

Kauppasuhteissaan Suomi integroitui länteen, mutta jatkoi totuttua idänkauppaa. Muutoksen 

tilanteeseen toi Neuvostoliiton hajoaminen. Suomi ja muutoksen jälkeinen Venäjä totesivat YYAsopimuksen 

rauenneeksi ja solmivat 1992 uuden valtiosopimuksen, jossa annettiin oikeus hallintoalueiden 

suoraan kanssakäymiseen. 

Vuoden 1993 Kirkkoniemen julistuksessa Barentsin alueen valtiot linjasivat pohjoisten alueidensa 

yhteistyön. Perustetut yhteistyöorganisaatiot alkoivat tunnustella pohjoisten läänien yhteistyötä. 

Suomi käynnisti Venäjän lähialueyhteistyön. Poliittinen tilanne lientyi ja taloudellinen yhteistyö 

vilkastui. Suomen yrittäjien alkuinnostus pian hiipui Venäjän talouden vaikeuksiin ja olojen epävakauteen. 

Myöhemmin talous on vakiintumassa ja yhteistyö on muotoutunut tavanomaisiksi kauppasuhteiksi. 

Tällä hetkellä Venäjä on Saksan ja Ruotsin ohella Suomen tärkeimpiä kauppakumppaneita. Venäjällä 

toimii nykyisellään noin 600 suomalaisyritystä, jotka työllistävät noin 50 000 venäläistä. 

Yrityksistä noin 100 on investoinut Venäjälle 6.5 miljardin euron arvosta. Tärkeimpiä kohdealueita 

ovat Pietari, Moskova ja muut kasvualueet, myös Uralin takana. Parhaiten ovat sijoittuneet suuret 

teollisuus- ja kauppaketjut sekä rakennusala. Pienet ja keskisuuret yritykset ovat päässeet hitaammin 

mukaan. Pääsy Venäjän suuriin investointikohteisiin on ollut vielä vähäistä. Suuret investoinnit 

käynnistynevät lähitulevaisuudessa pohjoisessa Barentsin alueella. Tämä antaa mahdollisuuksia 

myös suomalaisille yrityksille integroitua Venäjän kasvaville markkinoille. Venäjän talouskehitys 


iippuu edelleen öljyn, maakaasun, malmijalosteiden viennistä sekä ulkomaisista investoinneista. 

Suotuisien vientisuhdanteiden turvin Venäjä maksoi ulkomaanvelkansa ja kasvatti vaurauttaan. 

Neuvostoliiton hajoaminen johti tärkeiden raaka-ainealueiden itsenäistymiseen ja epävakauteen 

Kaukasiassa. Taloutta ylläpitävän viennin turvaaminen edellyttää uusien tuotantoalueiden avaamista. 

Venäjän luonnonvarojen käyttö suuntautuu nyt pohjoiseen, erityisesti Barentsin alueelle. Samaan 

aikaan ajoittuu ilmaston lämpeneminen, poliittinen lientyminen ja Koillisväylän avautuminen sulan 

Golf-virran jatkeelta Aasiaan. 

Barentsin alueella avautuu uusiutuva näkymä tulevaisuuteen. Kaasun ja öljyntuotantoa avataan 

Jäämeren mannerjalustalla ja ikiroudan rannikoilla, kaivostoiminta vilkastuu kaikissa alueen valtioissa 

ja Koillisväylä otetaan kuljetuskäyttöön. Nykynäkymällä Barentsin alueen lähiajan investointisuunnitelmat 

ylittävät 100 miljardia euroa. Suunnitelmien toteuttaminen kohdistuu erityisesti 

Venäjän ja Norjan kehitykseen, mutta vaikuttaa Suomen ja Ruotsin pohjoisosiin. Ilmaston lämpeneminen 

ja taloudellinen yhteistyö aktivoivat koko sirkumpolaarista vyöhykettä. Kanadan ja USA:n 

ohella Kiina osoittaa kasvavaa mielenkiintoa alueeseen. Vuosien 2008 - 2009 lama on hidastanut 

investointeja ja sijoittajat odottavat suurten hankkeiden käynnistymistä. Vuoden 2010 kuluessa parhaimmilla 

alueilla aletaan saavuttaa taloudessa lamaa edeltänyt taso. Hitaan kasvun alueilla sen 

sijaan investoinnit ovat siirtyneet ja sosiaalibudjettien kattaminen tuottaa vaikeuksia. 

Shtokmanin kaasun käyttöönotosta aiotaan päättää maaliskuussa 2011. Sen 600 - 800 rakennusurakkaa 

aiotaan sopia vuoden 2011 loppuun mennessä. Samalla käynnistyvät rannikon suuret 

satama- ja logistiikkahankkeet sekä runsaat kerrannaisinvestoinnit. Barentsin alueella Norja on järjestelmällisesti 

pyrkinyt tiiviiseen Venäjä-kumppanuuteen. Suomi ja Ruotsi sen sijaan ovat jääneet 

taka-alalle. Tähän vaikuttaa myös Venäjän ja Norjan liittoutuminen Koillisväylän logistisen järjestelmän 

rakentamiseen. Venäjä on avaamassa energiamonopolejaan kansainvälisille yrityksille. 

Hankkeissa tarvitaan ulkomaisia investointeja, huipputeknologiaa, alan osaamista ja vastuunkantajia 

mahdollisten ongelmien sattuessa. Vaativan arktisen hankekokonaisuuden valmistelu on viivästynyt 

aiotusta. On mahdollista, että hankkeet vieläkin lykkääntyvät. 

Tämä selvitys paneutuu suomalaisten yritysten mahdollisuuksiin osallistua Barentsin alueella 

ja laajemminkin Venäjällä avautuviin työkohteisiin, tavaravientiin ja palvelutuotantoon. Tilannetta 

arvioidaan neljästä näkökulmasta: 

1. mitä mahdollisuuksia Barentsin alueella avautuu, 

2. miten halukkaita ja valmiita suomalaiset yritykset ovat hakeutumaan Venäjälle, 

3. miten välittäjäorganisaatiot voivat helpottaa hakeutumista ja 

4. mitä Koillisväylän avautuminen vaikuttaa Barentsin alueen kehitykseen? 

Suomalaisten yritysten kannalta ongelmana on tiedon saanti Venäjällä avautuvista mahdollisuuksista. 

Ennakoivan ja reaaliaikaisen tiedon saanti markkinoista, avautuvista hankkeista ja kysynnästä 

on välttämätön edellytys yrityksille valmistauduttaessa tarjouskilpailuihin tai pääsyyn sovittamaan 

yhteen eri tekijöitä hankekokonaisuuksissa. Ongelman tunnistavat suomalaiset ja venäläiset osapuolet. 

Selvityksessä on myös venäläisten ehdotuksia tilanteen parantamiseksi. 

Selvitys osittaa, että Venäjän markkinoille ovat tehokkaimmin sijoittuneet teollisuuden, kaupan 

ja rakennustoiminnan sekä palvelujen suomalaiset ketjut. Sen sijaan pk-yritysten pääsy Venäjän 

markkinoille on ollut hidasta. Yritysten valmiudet eivät ole riittävät, pääomia ei ole käytettävissä ja 

yksittäin yritykset ovat hankkeiden kokoon ja riskeihin nähden liian pieniä. Nykyisellään ne eivät 

ole päässeet, jopa korkeasta osaamisestaan huolimatta, suurten toimijain alihankkijoiksi. Tilanteen 

korjaamiseksi tarvitaan panostuksia yrittäjiltä itseltään, yritysten yhteistyöltä, yrittäjäjärjestöiltä 

sekä kouluttajilta, rahoitukselta ja muilta välittäjäorganisaatioilta. Yhteistyön kokonaisstrategia 

9

tulee ottaa vaikuttajatahojen yhteiseen käsittelyyn. 

Välittäjäorganisaatioiden tulee auttaa suomalaisyrityksiä, mikäli niillä näyttää olevan mahdollisuuksia 

menestyä Venäjän markkinoilla. Organisaatioiden tulee tunnistaa avautuvat mahdollisuudet, 

tehostaa tiedonvälitystä, kohdentaa neuvontaa ja koulutusta sekä muodostaa rahoitusmekanismeja 

tarkoitukseen osoitetuista resursseista. Toimijain on tiivistettävä yhteistyötään tavalla, joka rohkaisee 

yrityksiä, kohottaa niiden osaamistasoa sekä auttaa vaikeimpien kehitysvaiheiden yli. Yrittäjällä 

ja yrityksellä itsellään pitää olla tahtotila ja markkinoille menemisen halu sekä suunnitelmallisuus 

menestymiseen ilman jatkuvaa tukea. Suomen vapaata tiedettä ja koulutusta ei Venäjä-yhteistyö 

paljoakaan kiinnosta. Kieli-, kulttuuri- ja asennemuuri on korkea. Se johtuu myös Neuvostoliiton 

jättämästä perinnöstä Venäjän yliopistoihin. Tuloksellinen yhteistyö maiden välillä edellyttää radikaalia 

muutosta. Venäläisillä on nyt aiempaa laajempi tieteen vapaus, mutta teorioita tulisi oppia 

soveltamaan käytäntöön. Suomalaisilla on kielimuuri ja helpompi sopeutua oloihin muualla kuin 

Venäjällä. Yhteistyön onnistuminen edellyttää asennemuutosta ja esteiden raivaamista. 

Koillisväylän avautuminen muuttaa globaalia kuljetuslogistiikkaa, lyhentää Euroopan ja Aasia 

välistä kuljetusetäisyyttä sekä siirtää sisämaan kuljetuksia Atlantin ja Jäämeren rannikon satamiin. 

Tämä lisää kilpailua valtamerten logistiikan ja sisäsatamien välillä. Kuljetusten suuntaaminen 

vaikuttaa logistiikan ohella asutuksen sijoittumiseen ja elinkeinoihin. Barentsin alueella Suomi ja 

Ruotsi joutuvat tässä löytämään omat yhteistyötavat Norjan ja Venäjän kanssa. Kyseeseen tulevat 

erityisesti laajentuvan kaivostoiminnan sekä metalli- ja metsäteollisuuden jalostus- ja kuljetusjärjestelmät. 

Selvitys osittaa tässä vaiheessa suomalaisten rajallisia mahdollisuuksia toimia kaasu- 

ja öljyhankkeiden pääurakoitsijoina. Mahdollisten alihankintojen lisäksi Barentsin alue tarjoaa 

muussa teollisuudessa, rakentamisessa, infrastruktuurin uudistamisessa ja palveluissa kiinnostavia 

kohteista suomalaisille yrityksille. Kaikki tasavaltojen päämiehet, maaherrat ja Moskovan ministerit 

toivottavat yritykset tervetulleiksi neuvottelemaan, toteuttamaan hankkeita ja tuomaan investointeja. 

Monet Venäjän alueet pitävät Suomea kehitystavoitteidensa mallimaana. 

Murmanskin läänin pääasialliset hankkeet liittyvät kaasu-, öljy- ja kaivosteollisuuteen, merenkulkuun, 

kalastukseen sekä rakentamiseen ja palvelutuotantoon. Arkangelin lääni tarjoaa yhteistyökumppanuutta 

metsä- ja puuteollisuudessa, kaivostoiminnassa, metalliteollisuudessa, meriteknologiassa, 

yliopistoyhteistyössä ja matkailussa. Nenetsian yritysaloja ovat öljy- ja kaasuteollisuus, 

palvelut, alkuperäiskansan tarpeet ja ympäristönsuojelu. Karjalan tasavallan yhteistyöehdotukset 

ovat monipuolisimmat ja kohdentuvat pääasiallisesti metsä- ja puuteollisuuteen, bioraaka-aineisiin 

pohjautuvaan lämmön ja sähköntuotantoon sekä kaukolämpöjärjestelmien rakentamiseen ja matkailun 

kehittämiseen. Yhteistyöehdotuksissa on keskeisessä asemassa teknologioiden uudistaminen 

ja uusien tuotteiden kehittäminen osaamisperustaa laajentamalla. 

Komin tasavallassa yhteistyöehdotukset kohdistuvat lähinnä kaivostoimintaan, metsä- ja metalliteollisuuteen 

sekä suomalais-ugrilaisen kulttuurin säilyttämiseen ja sen tuotteistamiseen matkailussa. 

Vologda on kehittynyt alue, jossa metsä-, metalli- ja elintarviketeollisuuden ohella halutaan 

kehittää bioenergian tuotantoa ja käyttöä, maataloutta, erityisesti perunanviljelyä sekä korkean 

teknologian aloja. Federaatiotasolla yhteistyöaloiksi esitetään metsä- ja meriteollisuutta, laivanrakennusta, 

puutalotuotantoa sekä uusien teknologioiden ja materiaalien soveltamista oleviin ja uusiin 

tuotteisiin. Nanoteknologiaa halutaan kehittää uusiin ja monipuolisiin tarkoituksiin. 

Lähinaapurissa Venäjällä on kasvava ja monipuolistuva talous. Selvityksen perusteella se näyttää 

kuitenkin olevan entistä etäämpänä suomalaisen yritysten näkökulmasta. Varsinkin pk-yritysten 

suhtautumiseen vaikuttavat tulli- ja rajaongelmat, byrokratia, korruption pelko, lainsäädännön 

puutteet ja tulkinnat, sekava tarkastustoimi, mafia ja huonot liikenneyhteydet sekä investointivaatimukset. 

Tilanne on monilta osin parantumassa. Talouden kasvualueilla markkinat mukautuvat 


kansainväliseen käytäntöön ja köyhemmillä alueilla hallinnoilla on halu kehittää yritysten toimintaolosuhteita 

entistä luotettavammiksi. Neuvottelut WTO:n mahdollisesta jäsenyydestä ovat jo nyt 

selkiinnyttäneet tilannetta. 

Selvitykseen on sisällytetty Venäjän historiaa, tietoja federaation rakenteesta, venäläisyydestä 

sekä venäläisten ajattelu- ja toimintatavoista. Yrityksissä on hyvä olla tietoa asioista, joita toinen 

osapuoli arvostaa. Suomen harjoittama lähialueyhteistyö on kasvattanut positiivista ilmapiiriä myös 

liiketoiminnalle. Suuri maa tasapainottelee mahdollisuuksien ja ongelmien keskellä, mutta valittu 

suunta näyttää nyt selvältä. Venäjän alueilla usein todetaan: ”Suomi on meille läheinen mallimaa, 

josta meidän on syytä ottaa oppia. Siinä toivomme teidän olevan aktiivisesti mukana”. Tilaisuuteen 

nyt kannattaa tarttua tutustumalla Venäjällä ja Barentsin alueella oleviin mahdollisuuksiin. Niiden 

selkeä, tarkka ja aikataulut pitävä kirjaaminen on mahdotonta, koska tilanne elää jatkuvasti suuren 

maan monien muuttujien ohjaamana. Työ ei koostu yksinomaan hankeluetteloista ja alueiden yrittäjistä 

sähköpostiosoitteineen. Työssä pyritään avaamaan kokonaistilannetta Venäjällä, mikä tekee 

selvitykseen sisällytetyt hankeluettelot paremmin ymmärrettäviksi. 

11

3. JOHDANTO 

Kuva 1. Willem Barentsin kartta Pohjoisnapa-alueesta. Julkaistu 

J.van Lindschoten toimesta Haagissa 1599. Lainaus julkaisusta 

The Barents Euro-Arctic Region. Helsinki 1996 

Suomen maantieteellinen sijainti Venäjän rajamaana on kiinnittänyt maiden välisen kanssakäymisen 

historian kaikkiin vaiheisiin. Kuvassa 1. esitetään tutkimusmatkailija William Barentsin 

maantieteellinen käsitys Pohjoisnapa-alueesta vuonna 1599. Kartta on laadittu neljä vuotta myöhemmin 

Ruotsi-Suomen ja Venäjän välisen rajan vedosta lähes nykyiselle paikalleen. Ruotsinvallan 

aikana raja muuttui suomalaisasutuksen leviämisen ja maiden välisen sotaonnen vaihtuessa. 

Täyssinän rauhassa 1595 mainittu raja vedettiin Virolahdelta Jäämereen pääsääntöisesti nykyisen 

rajan tienoille. Uudenkaupungin rauhassa 1721 Ruotsi menetti Venäjälle nk. Vanhan Suomen, joka 

myöhemmin liitettiin vuoden 1809 Haminan rauhan jälkeen 1812 autonomiseen Suomeen. Suomen 

ollessa Venäjän autonomisena hallintoalueena (1809 - 1917) emämaan ja Suomen taloussuhteet 

olivat varsin vilkkaat. Pietarin kysyntä ulottui Kainuuseen saakka. Se kohdistui työvoimaan, 

tuotteisiin ja palveluihin. 

Rautatieyhteyden valmistuminen Ouluun v. 1886 helpotti Pohjois-Suomen tuotteiden vientiä 

Pietariin. Aiemmin tavara kuljetettiin ensin hevosilla Hämeenlinnaan. Pohjanlahden rannikolta Oulusta 

oli vilkas kauppayhteys ”Ryssänrannantietä” Kuusamon kautta Vienan Kemiin ja Arkangeliin 

(Koutaniemi 1999). Tämä oli tärkeä kauppayhteys Pohjanlahden rannikolta Barentsin alueelle. Oulun, 

Tornion, Vienan Kemin ja Arkangelin markkinoilla käytiin kauppaa naapurimaiden kesken turkiksilla, 

kalalla, riistalla, jopa kaukaisilla siirtomaatavaroilla. Vaikeina nälkävuosina 1860-luvulla 

Pohjanmaalta mentiin Jäämerelle kalaan ja Vienantien kautta saatiin ajoittain viljaa. Muutto Jääme- 


en rannikolle kasvatti vieläkin oman kielen ja kulttuurin omaavaa Norjan kveeni-vähemmistöä. 

Autonomian aikana vallitsivat vilkkaat yhteydet itärajan yli, huolimatta raja- ja tullimuodollisuuksista. 

Rajapitäjistä johti lukuisia polkuja Venäjälle, mitkä yhteydet pitivät yllä asukkaiden 

normaalia arkielämää. Vienan Karjalan suuntaan oli sukuyhteyksiä ja kasvava kiinnostus kielen 

sekä kulttuurin tutkimukseen. Vienan Karjalan kansan runousperinteestä piirilääkäri Elias Lönnrot 

kokosi Kalevalan ja Kantelettaren. Toisaalta Karjalasta suuntautui Suomeen laukkukauppa, 

joka parhaimmillaan merkitsi yli 3 000 kauppiaan liikkumista Suomen maaseudulla keskenään 

jakamissaan kauppapiireissä. Lainsuojaa vailla olleeseen laukkukauppaan suhtauduttiin Suomessa 

myötämielisesti, sillä se oli lisäkeino maaseudun pientavarahuoltoon. Laukkukauppiaat olivat 

kylissä pidettyjä vieraita ja viestintuojia. Rajantakaisen Karjalan miesväellä ei talvikausina vallinneen 

talousjärjestelmän vuoksi ollut muutakaan elantoa, kuin lähteä Suomeen kaupantekoon. 

Maaorjuutta lievempi mir-järjestelmä sääteli maan ja metsän käyttöä, mikä ei Vienassa innostanut 

ja mahdollistanut kehittämään kannattavaa maataloutta. Kylän pellot jaettiin määrävuosin miesluvun 

perusteella, olivatpa miehet raivanneet peltoa tai eivät. Lisäksi suurten erämaiden keskellä 

puunkäyttöoikeudet olivat tiukasti rajoitetut. 

Sortokausina 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa kaupankäynti hiljeni. Lukuisat laukkukauppiaat 

jäivät pysyvästi kauppiaiksi Suomeen, mikä vahvisti puutteellista maakauppaa. Venäjän 

vallankumous toi Suomeen valkopakolaisia ja kommunistinen Neuvostoliitto otti vastaan Suomen 

punapakolaisia. Neuvostoliitto sulki rajan vuonna 1922 ja kaupankäynti sekä muu yhteydenpito 

alueiden ja kansalaisten välillä päättyi. Suomen ja Neuvostoliiton kauppa siirtyi keskushallintojen 

väliseksi tavaranvaihdoksi ja taloudelliseksi yhteistyöksi laadittujen pöytäkirjojen mukaan. Viralliset 

valtuuskunnat ja yhteistyöelimet neuvottelivat tavaranvaihtopöytäkirjojen sisällöt. 

Yhteisarvoltaan noin 300 miljoonan kultadollarin sotakorvaukset mukauttivat pakonomaisesti 

suomalaista tuotantoa vastaamaan Neuvostoliiton korvauspöytäkirjoissa määrittämää ”kysyntää”. 

Vaikka kyse oli raskaasta pakosta tuottaa tavaraa naapurin määrittämien vaatimusten mukaan, 

muodostui samalla perusta molempien osapuolten ja tuotantojen väliselle tuntemukselle. Sotakorvauksista 

siirryttiin 1950-luvulla säännönmukaisiin kauppaneuvotteluihin, joissa valtuuskuntien 

välillä päätettiin seuraavan kauden tavaranvaihdosta. Suomi toi energiaa ja raaka-aineita sekä vei 

teollisuustuotteita ja kulutustavaroita. Aikakauteen liittyivät myös suuret rakennushankkeet, joita 

suomalaiset toteuttivat mm. voimalaitosten, metsäkombinaattien ja kaivosyhdyskuntien muodossa. 

Yksi suurimmista hankkeista oli Kostamuksen kaivoskombinaatin ja kaupungin rakentaminen 

vuosina 1975 - 1980. Suomen puolelta valtionjohto osallistui aktiivisesti neuvotteluihin ja kauppapolitiikkaan 

sekä valmisteli yritysten kanssa uusia hankeavauksia. 

Kostamuksen rakentaminen Finnstroi Oy:n johdolla oli malli, jossa pystyttiin kokoamaan osaaminen 

ja voimavarat suureen hankkeeseen. Aluksi Kainuun maakunta määrätietoisesti kuvitteli, 

että hankkeeseen riittävät maakunnan omat voimavarat. Käytäntö kuitenkin osoitti, että todellinen 

osaaminen piti koota verkostomaisesti koko maasta, jopa ulkomailta. Suurten hankkeiden rakenne 

Venäjällä noudattaa edelleenkin Kostamuksen kaivoskombinaatin toteutustapaa. Hankkeet koostuvat 

osa-urakoista, alihankinnoista ja ammattityövoiman sekä tavaratuotannon rekrytoinnista. 

Edelleen olisi muistettava, että osaamista vaativat hankkeet eivät ole poliittisesta järjestelmästä 

juurikaan riippuvaisia. 

Toteuttamistapa Venäjällä muistuttaa paljon neuvostoaikaista, mikä pitäisi ymmärtää ja siihen 

myös tottua. Julkisen hallinnon palvelutuotanto on puutteellista, mitä on totuttu korvaamaan yritysten 

aputalouksien palvelutuotannolla. Heikoimmat alueet tarvitsevat investointeja palvelurakentamiseen 

ja verotuloja, jotta sosiaalibudjetit saadaan katetuiksi. Venäjän vahvoilla kasvualueilla sen 

sijaan pelisäännöt tulevat enemmän avoimesta markkinataloudesta. Verotuloja kertyy investointei- 

13

hin ja kansalaisten peruspalvelujen turvaamiseen. Federaatio kerää osan alueiden tuotoista ja jakaa 

harkinnan mukaan tukea alueille. 

Neuvostoliiton hajoaminen johti kriisiin ja lamautti kaupan sekä jätti suuret saatavat myös Suomelle. 

Venäjän olojen hieman vakiintuessa ja öljyn, kaasun sekä metallien vientihintojen kohotessa 

maa maksoi ulkomaiset velkansa ja kokosi kansallista rahastoa. Kaupankäynti vilkastui ja talouden 

kasvu kokoluokassaan oli ripeää. Suomalaiset yritykset ovat vaihtelevasti mukana Venäjän uusilla 

markkinoilla. Suuret yritykset toimivat mm. energia-, metalli-, teknologia-, rakennus-, elintarvike- 

ja kaupanaloilla sekä kaivostoiminnassa ja palvelutuotannossa. Huolimatta tulli-, raja-, verotus- ja 

oikeuskäytännöistä sekä monimutkaisesta byrokratiasta ja korruptiosta, yritysten määrä ja kaupan 

volyymi ovat kasvaneet. Pienten ja keskisuurten sekä aloittavien yritysten mukaan pääsy ja menestyminen 

Venäjän markkinoilla on suuria selvästi vaikeampaa. Kollektiivisen talousjärjestelmän 

jälkeen maan oma pk-yrittäjyys sekä sen edellyttämät raaka-aine- ja markkinointijärjestelmät ovat 

vasta kehittymässä. 

Moskovassa, Pietarissa ja muilla nopean kasvun alueilla kilpailu on kova ja mukana olo edellyttää 

suuria volyymejä, tiivistä yhteistyötä keskenään tai yhteistyötä suurten yritysten kanssa. Pienillä 

paikkakunnilla hankkeita käynnistyy hitaasti, ne usein edellyttävät investointeja ja tuettuina päätyvät 

usein venäläisten yritysten toteuttamiksi. Mitä pienemmistä alueista on kyse, sen vähemmän 

hankkeet etenevät markkinaehtoisesti. Pienillä, vähävaraisilla paikkakunnilla hallintojen merkitys 

hankkeiden toteuttamisessa on suuri, mutta samalla niiden hyväksyntä suojaa hankkeiden onnistumista 

ja yritystoiminnan jatkuvuutta. 

Suomen mittakaavassa suuret yritykset omaavat laajempaa kokemusta ulkomaankaupasta, henkilökunta 

on monialaisempaa, kielitaitoisempaa ja yrityksillä on mahdollisuuksia myös ottaa ainakin 

jossain määrin riskejä. Pienet ja keskisuuret yritykset sen sijaan ovat usein aloittavia ja mahdollisuudet 

suuntautua Venäjän moni-ilmeisesti vaativille markkinoille ovat merkittävästi rajoitetummat. 

On käynyt myös ilmi, että suomalaiset välittäjätahot, mm. neuvonta, rahoitus, lainoitus ja yrittäjien 

koulutus eivät nykyisellään kohdistu yrittäjien tarpeisiin parhaalla tavalla. Monilla alkavilla 

teknologia- tai muilla selvästi menestymisen edellytykset omaavilla yrityksillä ei tukia hakiessaan 

ole osoitettavissa vielä hyviä tulosvuosia, joita tuista päättäjät yksioikoisesti edellyttävät. Suomen 

taloudellinen tilanne, yritysten lisäämis- ja uudistumistarve ja kotimarkkinain pienuus edellyttävät 

kuitenkin tavara- ja palveluvientiä. Suomen talous tarvitsee kipeästi kasvua, uusia yrityksiä ja vientimarkkinoita. 

Kansallisen järjestelmän on tämä ymmärrettävä, mutta yrittäjät ja yritykset itse ovat 

vastuussa toimistaan ja päättävät, pyrkivätkö ne Venäjän markkinoille tai eivät. 

Luoteis-Euroopan lähialueilla on suunnitteilla ja käynnistymässä suuria energia-, kaivos-, teollisuus-, 

rakennus-, infrastruktuuri- ja logistiikan sekä palvelutuotannon hankkeita, joihin suomalaiset 

yritykset pyrkivät, mutta eivät ole viime aikoina vielä vahvasti mukana. Barentsin alueella käynnistynee 

useita suuria hankkeita, mm. mannerjalustan kaasu- ja öljytuotanto sekä niiden edellyttämät 

laitteet ja rakenteet, kuljetusjärjestelmät sekä palvelutuotanto. Pohjoisella alueella avataan lukuisia 

kaivoksia, uudistetaan ja lisätään teollisuutta, rakennetaan biopolttoaine-perusteista energiantuotantoa, 

lisätään asuntotuotantoa, parannetaan energiatehokkuutta ja ihmisten arkielämää. Lapin 

kauppakamarin laskelmien mukaan lähiaikojen investointien kokonaisarvo ylittää 100 miljardin 

euron arvon (Liite 1 ). Barentsin alueen hankkeisiin myös suomalaiset yritykset asettavat suuria 

toiveita ja pyrkivät mukaan toteuttamaan niitä. Hankeselvityksiä on tehty ja organisaatioita on perustettu, 

mutta tulokset ovat vielä vaatimattomia. 

Pohjoisella alueella alkaa uudistuva kehitysvaihe, joka perustuu käyttämättömien luonnonvarojen 

hyödyntämiseen, aiempaa korkeampaan osaamiseen, uusiin materiaaleihin, kehittyneempään 

teknologiaan, myönteiseen ympäristötietoisuuteen ja rajat ylittävään yhteistyöhön. Tähän suoma- 


lainen tuotantoelämä, teknologia, koulutus ja palvelut tarjoavat omat yhteistyövaihtoehtonsa. Ilmaston 

lämpeneminen sulattaa pohjoisen napaseudun jäätiköitä, väljentää sulavesireittejä ja pidentää 

esteetöntä purjehduskautta. Muutos on käynnistänyt pohjoisten merien käytön uuden logistisen 

suunnittelun ja tarpeisiin suunnatun laivanvarustuksen. Tavoitteena on avata mannertenväliset 

pohjoiset liikennereitit, jotka onnistuessaan muuttavat merenkulun logistiikkaa tehokkaammaksi ja 

yksikkökustannuksiltaan halvemmaksi. Talouselämään haetaan tehokkuutta uudistumisen, osaamisen, 

teknologian ja suuruuden ekonomian avulla. 

Koillisväylän avautuminen saattaa muuttaa sisämaan kuljetusreittejä kohti valtamerien satamia, 

jo nimettyjä ”hubeja”. Taloudellinen aktiivisuus tulee lisääntymään mannerten pohjoisreunoilla, 

mikä muuttaa herkkää luontoa ja vaikuttaa alueella asuvien pääväestöjen ja alkuperäiskansojen 

elinkeinoihin ja elinoloihin. Barentsin rannikkoalue ja etelämpänä sijaitsevalla taiga-vyöhyke ovat 

muutosten alaisena. Kokonaisuuden hahmottaminen on tärkeää, jotta yritystoiminta tunnistaisi 

hankkeet, saisi niistä tietoa ja osaisi kohottaa valmiuksiaan niiden toteuttamiseen. Suomalaiset 

yritykset ovat vielä jääneet pääosin uusiutuvan Barentsin alueen hankkeiden ulkopuolelle. Suomalaisten 

mukaan pääsy voi parhaiten avautua tutkimusyhteistyön, koulutuksen ja käytännön sovellutusten 

kautta. Meno uusiin haasteisiin edellyttää osaamista, innostusta ja halua tehdä uutta. Tapana 

on liikaa odottaa, milloin suuret kaasukentät avataan, mitä päätöstä pidetään lähtölaukauksena. 

Mikäli Shtokmanin kaasukentän käynnistyminen tapahtuu maaliskuussa 2011, useimmat suururakkaan 

aikovat yritykset ovat jo nyt auttamattomasti myöhässä. Eri syistä, joita selvityksessä käsitellään, 

Barentsin alueella ja laajemminkin Venäjällä olleet mahdollisuudet ovat jääneet käyttämättä. 

Sanonta ”Venäjä on lähellä, mutta sittenkin niin kaukana ja näyttää loittonevan entisestään” pitää 

nyky-Suomessa paikkansa. 

Kuvattuun tilanteeseen viitaten ja uusien mahdollisuuksien avautuessa, Työ- ja elinkeinoministeriö 

ministeri Mauri Pekkarisen ja kansliapäällikkö Erkki Virtasen päätöksellä osoitti maaherra, 

FT Eino Siuruaisen tehtäväksi selvittää suomalaisen yritystoiminnan mahdollisuuksia osallistua 

Barentsin alueella käynnissä olevien ja käynnistyvien hankkeiden toteuttamiseen. Erityisasiantuntijatehtävä 

on osa-aikainen (n. 20 % työajasta) ja kestää kahdeksan ja puoli kuukautta. 

15

4. SELVITYSTOIMEKSIANTO 

”Työ ja elinkeinoministeriö on kutsunut maaherra Eino Siuruaisen Venäjän pohjoisen 

arktisen alueen, erityisesti Luoteis-Venäjän erityisasiantuntijaksi ajalle 16.4. – 

31.12.2010. 

Alueilla on valmisteilla useita merkittäviä suurinvestointihankkeita, jotka tarjoavat tulevaisuudessa 

myös suomalaiselle osaamiselle ja yritystoiminnalle huomattavia mahdollisuuksia. Näiden 

oikea-aikainen ja täysimääräinen hyödyntäminen edellyttää tarkkaa tietoa hankkeiden sisällöistä 

ja aikatauluista. Tarvittavan tiedon saanti vaatii laajaa asiantuntemusta ja tiivistä yhteydenpitoa 

Luoteis-Venäjän hallintoon ja muihin keskeisiin toimijoihin. Mahdollisuuksien hyödyntämiseksi ja 

muuttamiseksi liiketoiminnaksi tarvitaan kansallista valmistautumista ja tarvittavien toimenpiteiden 

suunnittelemista. 

Siuruaisen tehtävänä on kartoittaa Venäjän pohjoisten arktisten alueiden tulevat investointihankkeet, 

niiden aikataulut ja tarvittavat kansalliset toimet, jotta suomalainen elinkeinoelämä voisi 

hyödyntää hankkeiden antamia mahdollisuuksia täysipainoisesti. Tehtävä edellyttää aktiivista yhteistyötä 

ja tiedon välittämistä hallinnon ja elinkeinoelämän välillä. Siuruainen laatii toimeksiantonsa 

tuloksista kirjallisen raportin. Raportin tulee olla työ- ja elinkeinoministeriön käytettävissä 

31.12.2010 mennessä. Raportin laatimiseen tarvittavista asiantuntijasihteerin palveluista sovitaan 

erikseen.” 

Työ- ja elinkeinoministeriö asetti 27.4.2010 työryhmän tukemaan 

selvitysmies Siuruaisen työtä. 

Työryhmän kokoonpano: 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

Teollisuusneuvos Severi Keinälä, TEM, pj. , 

neuvotteleva virkamies Raila Kehälinna, TEM, 

aluekehitysjohtaja Janne Antikainen, TEM, 

ylitarkastaja Mari Hakkarainen, TEM, 

teollisuusneuvos Riku Huttunen, TEM, 

ylitarkastaja Petri Haapalainen, TEM, 

johtaja Matti Rasimus, Finpro, 

johtaja Timo Pietikäinen, Finnvera, 

johtaja Pirkko Saarela, Lapin ELY-keskus, 

ulkoasiainneuvos Hannu Halinen, ulkoasiainministeriö ja 

kansainvälisten asiain sihteeri Tuija Maanoja, liikenne- ja viestintäministeriö. 

Työryhmän toimikausi on 1.5.2010 – 31.12.2010. Työryhmän työskentelytapa on 

verkostomainen. Työryhmä on kokoontunut hankkeen aikana neljä kertaa. 


5. SELVITYSTEHTÄVÄN RAJOITUKSIA 

Selvitystehtävä on laaja ja monitahoinen kokonaisuus. Huolimatta talousmaantieteilijän koulutuksesta, 

Oulun yliopiston Thule-instituutin johtamisesta sekä noin 20 vuoden yhteistyöstä Barentsin 

hallintoalueiden kanssa, työn laajuus ja aikapula jättävät työn harmillisen pinnalliseksi. Noin 

20 %:n työaikavaraus kahdeksan ja puolen kuukauden ajaksi ei ole ollut riittävä, varsinkin kun työ 

ajoittui Suomen ja Venäjän lomakausiin. Aikavarauksesta huolimatta työtä on tehty kokoaikaisesti 

niin paljon kuin on mahdollista. Työssä ei ole ollut käytettävissä aputyövoimaa, lukuun ottamatta 

Venäjän matkoilla tulkkina ja matkojen järjestelijänä toiminutta historioitsija ja yrittäjä Valeri Zhukia. 

Hän on kotoisin Karjalan tasavallan Säämäjärveltä ja asuu perheineen Suomessa. Koko perhe 

omaa kahden maan kansalaisuudet. Herra Zhukin asiantuntemus ja vapaaehtoinen, vain matkat 

korvannut työpanos, on ollut selvityksen kannalta merkittävä. 

Selvitystyö ajoittui myös Venäjää 2008 – 2009 kohdanneeseen talouslamaan, joka johti alueet 

jyrkkiin saneeraustoimiin, investointien jyrkkään pudotukseen ja useimpien hankepäätösten lykkäämiseen 

epämääräiseen tulevaisuuteen. Selvityshetkellä lama on hieman hellittänyt, mutta tilanne ei 

ole palautunut ennalleen. Pyydettäessä uusia investointisuunnitelmia tai käynnistettäviä hankkeita, 

käytettäväksi luovutettiin usein aiempia listoja, sillä suunnitellut hankkeet eivät olleet realisoituneet. 

Myös kaasuyhtiö Gazprom ja öljy-yhtiö Rusoil sekä monet muut yritykset ja hallinnon tasot 

ovat siirtäneet hankkeitaan tulevaisuuteen investointien puutteessa ja myöhemmin mainittavista 

syistä. Suurien kaasuhankkeiden toteuttamiseen liittyy epävarmuutta todellisesta valmiudesta, monopoliaseman 

avaamistarpeesta ja ulkomaisten investointien mukaantulosta kantamaan vastuuta 

kylmissä ja muutoinkin vaativissa oloissa käynnistettävään tuotantoon. Meksikonlahden öljyturma 

on pannut tarkistamaan suunnitelmia ja varmistamaan vaativien hankkeiden onnistumista. 

Barentsin alueella Shtokmanin käynnistämispäätöstä on siirretty maaliskuuhun 2011. Kyseisen 

päätöksen taakse jumittuivat myös valmistelevat hankkeet, sillä samaan aikaan käynnistettiin keskustelut 

Jamalin alueen kaasuhankkeiden avaamisesta. Sijoittajat odottivat suurta päätöstä, eikä 

heitä liiemmin ole kiinnostanut investoinnit Barentsin alueen laman koettelemiin konventionaalisiin 

kohteisiin, maatalouteen, metsä- tai metalliteollisuuteen. Kaivostoiminta ja rakennusteollisuus 

ovat jossain määrin kiinnostaneet investoijia. Lukuisat investoijat odottavat Venäjän olojen vakiintumista 

ja valmistelussa olevaa päätöstä Venäjän liittymisestä Maailman kauppajärjestön WTO:n 

jäseneksi. Neljä vuosikymmentä hiertänyt epävarmuus Barentsin alueen mannerjalustan ”harmaan 

vyöhykkeen” jaosta Venäjän ja Norjan välillä johti ratkaisuun syyskuussa 2010, mikä selkiinnytti 

alueen epämääräistä tilannetta. Parhaillaan tutkijat selvittävät tektonista rakennetta Venäjän ja Kanadan 

välillä, jotta mannerjalustan omistussuhteet voitaisiin määrittää. 

Venäjän 89 hallintoalueen suunnitelmiin epävarmuutta / tukea on lisännyt Moskovan keskushallinnon 

vahvistunut ote. Alueita koskevia ukaaseja ja muita määräyksiä tulee jatkuvasti ja aluejohtojen 

sekä hallintojen onnistumista tehtävissään seurataan tarkasti. Tämä näkyy selvimmin viimeaikaisista 

aluejohdon vaihdoksista ja varoituksista talouden heikon tilanteen hallintakyvyssä. 

Barents Observerin tiedon mukaan pääministeri Putin on syyttänyt aluehallintoja tehottomasta varojen 

käytöstä väittäen, että 450 miljardia ruplaa on hukattu ”taivaan tuuliin” ilman tuloksia. Hänen 

mukaansa holtittomimmin varoja ovat käyttäneet juuri useat Barentsin alueen hallinnot. 

Aluejohtojen vaihdot ovat hankaloittaneet työtä. Selvityksen Karjalan osuus perustuu pääosin 

tasavallan päämies Sergei Katanandovin aikaisiin päämiehen hallinnon suunnitelmiin. Toki uuden 

päämiehen, tohtori Andrei Nelidovin henkilökohtaiset alkulinjaukset ovat selvityksessä mukana. 

17

Murmanskin uusi maaherra Dmitri Dmitrienko on muuttanut monia edeltäjänsä Yuri Jevdokimovin 

linjauksia. Arkangelin ja Murmanskin maaherrat saivat ainakin tilapäisesti ratkaistuksi kiistat Shtokmanin 

mahdollisesti tuomien hyötyjen jakamisesta alueiden kesken. Tyytymättömät kansalaiset 

ovat tehneet aloitteita Arkangelin maaherran erottamiseksi. Neljän kuukauden sisällä Arkangelin 

kaupunginjohtaja on vaihtunut kolme kertaa. Norja ja Venäjä ovat edistyneet nopeasti yhteisissä 

hankkeissaan, joten päivittäiset päätökset avaavat uusia tilanteita Barentsin alueen kokonaisuudessa. 

Moskovan ukaasi vaativan 13,5 %:n energiatehokkuusohjelman toteuttamisesta ja suunnitelmien 

laatimisesta vuoden 2010 loppuun mennessä on muuttanut suunnitelmia ja investointien aikatauluja. 

Paikallisen energian käyttö ja lämmitysjärjestelmien uudistaminen kohoavat edelleen prioriteettilistoilla. 

Asutuskeskuksissa vaaditaan puhtaan veden saantia ja ympäristölainsäädäntö edellyttää 

jätevesien puhdistusta ja kiinteiden jätteiden lajittelua sekä lainmukaisia kaatopaikkoja. Suomalaisen 

osaamisen ja yritysten kannalta vaatimukset avaavat hyviä mahdollisuuksia yritystoiminnalle. 

Parhaillaan valmistellaan Sotshissa suomalaisten yritysten ryhtymistä uudistamaan olympiakaupungin 

lämmöntuotanto ja -jakelujärjestelmää. Onnistuessaan hanke sisältää yli 20 lämpövoimalayksikön 

ja noin 400 km:n siirtojärjestelmän rakentamista. 

Edistyminen WTO:n jäsenneuvotteluissa vaikutti puutulleihin ja yhdenmukaistaa positiivisella 

tavalla Venäjän luotettavuutta kauppakumppanina. Muutokset vaikuttavat hallinnoissa ja yrityksissä 

tehtyihin suunnitelmiin. Työn alkuvaiheessa puutullien alentamiseen oli jyrkän kielteinen 

kanta. Tasavaltojen päämiehet ja läänien maaherrat hallintoineen kertovat auliisti suunnitelmistaan 

ja tavoitteistaan, mutta yritysjohtajat harvoin ilmaiset tulevia suunnitelmiaan. Venäjän markkinat 

ovat turbulenssissa, jossa sijoittajat odottavat parempia aikoja ja aluehallinnot yrittävät kehittää 

talouksia sekä kattaa useimmiten vajaaksi jääviä sosiaalibudjetteja. Talouden ongelmat ja lukuisat 

muut syvällä ”muhivat” syyt nostattavat myös mielenilmauksia, joista mainittakoon keväällä 2010 

Arkangelin ja lähikaupunkien lääkärien demonstraatio terveydenhuollon paremman varustamisen 

ja kunnollisten työolojen puolesta. He vaativat myös nuorten alan koulutuksen tehostamista ja vapaan 

lääkäriliiton perustamista. 

Kaikilla tasoilla odotetaan toipumista lamasta ja kasvavia koti- ja ulkomaisia sijoituksia sekä 

investointeja. Karjalan päämies, tohtori Andrei Nelidov patisteli jopa omaa hallintoaan hankkimaan 

investointeja sektoreilleen, jotta verotulot riittäisivät kattamaan sosiaalibudjetin vajetta. Lisäksi 

useimmat Neuvostoliiton aikaiset rakenteet vanhentuvat, ovat energiatehottomia, ympäristöään 

saastuttavia ja teknologialtaan kilpailukyvyttömiä. Venäjä joutuu alueillaan uudistamaan vanhaa ja 

luomaan uutta, nykyistä kilpailukykyisempää. Virkakoneistoista, yrityksistä ja työvoimasta pitäisi 

saada federaation menestykseen nykyistä parempaa tulosta. Vaihtoehtojen määrittämisen vaikeus 

tuo epävarmuutta myös investointien suunnitteluun. Selvitykseen on mahdotonta rakentaa tavoitteena 

olleita aluekohtaisia investointiprofiileja luotettavalla tavalla. 

Tiedonsaanti yrityksiltä ja hallinnoilta on hankalaa, koska hankeratkaisut perustuvat pitkällisiin 

neuvotteluihin. Lopullinen päätös yleensä kohdistuu venäläisiin yrityksiin tai ulkomaisiin, jotka 

tuovat hankkeeseen tai muihin tarpeisiin investointeja. Venäläisessä hankesuunnittelussa pitää olla 

varhain mukana. Useimmiten päätösvalta juontaa juurensa aluehallinnosta tai suurissa hankkeissa 

myös keskushallinnosta. Tämän vuoksi tässä työssä on lähdetty tarkastelemaan aikatauluissaan siirtyneiden 

hankeluetteloiden ohella mahdollisuuksien mukaan hallintojen sekä alue- ja elinkeinokehittäjien 

ajankohtaisia suunnitelmia. Parhainta tietoa on tullut suorissa neuvotteluissa ministeriöiden 

ja aluejohtajien kanssa. Pelkät investointitoiveet ilman todellisen tilanteen avaamista eivät anna 

riittävää informaatiota ymmärtää Venäjän markkinoita. Samojen kohteiden suunnitelmien välillä 

saattaa vallita suuria eroja ja poikkeamia toteuttamisen aikatauluissa. Monet suuret hankkeet ovat 

suunnitelmissa, mutta niiden toteuttaminen odottaa vielä suotuisia olosuhteita. 


Selvityksen ongelmana on tilastojen saatavuus ja niiden ikä, sillä tiedot perustuvat usein vuoden 

2002 väestönlaskentaan. Juuri päättyneen väestönlaskennan tuloksia ei selvityksessä ole vielä käytettävissä. 

Kieli ja sen tulkinnat osaltaan ovat aiheuttaneet epämääräisyyttä. Monia tietoja on ollut 

saatavissa ainoastaan venäjänkielellä. Aluehallinnoista tietojen saatavuus on vaihdellut suuresti, 

mutta yleensä maaherran johdolla käydyissä keskusteluissa sektorijohtajat ovat saaneet velvoitteen 

kertoa tulevista hankkeista. Monet tiedot perustuvat aluehallintojen raportointiin keskushallinnolle, 

mikä saattaa poiketa reaalitilanteesta ”toiveiden tai selitysten ” suuntiin. Näitä poikkeamia on mahdoton 

tässä yhteydessä tarkistaa. 

Selvitystoimeksiannossa asetettuja tavoitteita on pyritty mahdollisuuksien mukaan toteuttamaan. 

Venäjän koko yhteiskunta on kaikilta osin muutoksessa, jossa väliin tulevilla arvaamattomilla tekijöillä 

on suuri vaikutus suunnitelmiin ja niiden toteuttamiseen. Se ei yksinomaan johdu taloustilanteesta, 

vaan yhteiskunnan koko olemuksesta. Suunnitelmallisuus, johtajuus sekä toteuttamistapa 

poikkeavat meillä totutusta. Useissa hankkeissa toteutuu vanha venäläinen sanonta ”Hevosen valjastaminen 

vie kauan, mutta sen jälkeen ajetaan lujaa”. Toteuttamistapaa ilmentää toinen sanalasku: 

”Kun eteen tulee kuoppa, kiinalainen täyttää sen huolellisesti päästäkseen yli, mutta venäläinen 

yrittää vain hypätä”! Hankkeiden ”valjastus” vie nyt paljon aikaa ja ongelmista yritetään selviytyä 

”hyppäämällä”, joskus lahjonnalla, korruptiolla ja muilla epämääräisillä keinoilla. 

Talouden rakenteissa ja alueiden välillä on suuria eroja. Moskovassa ja Pietarissa sekä muissa 

vaurastuneissa pääkeskuksissa perivenäläiset pelisäännöt ovat kansainvälistyneet. Sen sijaan pienillä 

paikkakunnilla, yritettäessä tulla toimeen resurssipulassa, perinteillä ja hallinnon ohjauksella 

on suuri merkitys. Barentsin hallintoalueet kuuluvat pääsääntöisesti viimeksi mainittuun maaherra- 

ja tasavallan päämies-vetoiseen kategoriaan. Edellisestä ryhmästä on vaikea saada hanketietoja ja 

jälkimmäisessä talouden tilanne ja keskushallinnon uudet määräykset muuttavat jatkuvasti suunnitelmia. 

Monista ongelmista huolimatta suomalainen elinkeinoelämä on vahvasti venäjän markkinoilla 

ja Venäjä on Suomen kolmen suurimman kauppakumppanin joukossa. Taloudellisella yhteistyöllä 

ovat vahvat perinteet ja uudet mahdollisuudet ovat avautumassa. Kaikilla hallintoalueilla 

suomalaiset yritykset on toivotettu lämpimästi tervetulleiksi osallistumaan alueiden hankkeisiin. 

Positiivinen ”ovi” on auki, josta halukkaiden kannattaa käydä sisään, ainakin tutustumismielessä. 

5.1. SELVITYKSEN PÄÄKYSYMYKSET 

Selvitystyö kohdistuu Barentsin alueen ja laajemminkin Venäjän kehitykseen. Sen ohella tarkastellaan 

suomalaisten yritysten ja yrittäjien valmiutta ja tahtotilaa osallistua Venäjän markkinoille. 

Useimmiten innostusta on ja Venäjän markkinoille menosta puhutaan, mutta ainakin pk-yritysten 

osallistuminen on toistaiseksi laimeaa. Tilanteen tutkimiseen ei ole tässä yhteydessä tarpeesta huolimatta 

mahdollisuutta. Samalla tavalla pinnallisen tiedon varaan jää suomalaisten välittäjäorganisaatioiden 

toimintatapojen ja tuloksellisuuden seuranta. Tilannearviot suomalaisten aktiivisuudesta, 

halukkuudesta ja toimintojen oikeaan osuvuudesta perustuvat saatavissa oleviin selvityksiin, 

keskusteluihin ja yrittäjien antamiin palautteisiin. Suomalaisen osapuolen tilannearviot jäävät yrittäjien 

ja organisaatioiden itsensä sekä julkishallinnon osalta niitä ohjaavien tahojen varaan. Työn 

pääpaino on toimeksiannon mukaan Barentsin alueen venäläisten hallintoalueiden tarjoamien mahdollisuuksien 

selvittämisessä. Lisäksi selvityksessä käsitellään ilmaston lämpenemisen vaikutuksia 

Barentsin alueen ja koko arktisen rannikon luonnonvarojen käyttöön ja logistiikkaan. Aikataulun 

rajallisuuden vuoksi selvitys pyrkii antamaan vastauksia seuraaviin kysymyksiin: 

1. 

MITKÄ OVAT BARENTSIN ALUEEN JA VENÄJÄN KEHITYSNÄKYMÄT JA INVES- 

TOINTIHANKKEET, JOIHIN SUOMALAISET YRITYKSET VOISIVAT OSALLISTUA? 

19

2. 

3. 

ONKO SUOMALAISILLA YRITYKSILLÄ HALUA JA VALMIUKSIA OSALLISTUA VENÄ- 

JÄN MARKKINOILLE? 

MITEN SUOMEN YRITYSTOIMINTAA EDISTÄVÄT JA TUKEVAT VÄLITTÄJÄORGA- 

NISAATIOT ONNISTUVAT TUKIESSAAN YRITYSTEN HAKEUTUMISTA VENÄJÄN 

MARKKINOILLE? 

4. MITEN ILMASTON MUUTOS VAIKUTTAA BARENTSIN ALUEEN LOGISTIIKKAAN JA 

ELINKEINOELÄMÄÄN? 

Selvityksen pääosa koostuu Barentsin hallintoalueiden elinkeinotoimintojen ja hankkeiden kuvauksesta 

ja kehityksen ennakoinnista. Jokainen alue tarvitsisi huomattavasti syvällisemmän tarkastelun, 

mutta lyhyt sivutoiminen tehtävä jättää tämänkin pinnalliseen katsaukseen. Aineistot 

perustuvat lähinnä saatuihin paikallisiin tietoihin sekä keskusteluihin alueiden johtajien, hallintojen 

ja yrittäjien kanssa. Alueiden kehitystä on myös seurattu eri organisaatioiden tiedotteista. Syvään 

kirjallisuuden tutkintaan tässä yhteydessä ei ole ollut mahdollisuutta. Toimeksiannon mukaan kultakin 

alueelta on pyritty saamaan mahdollisimman todellisia tietoja meneillään olevista ja lähitulevaisuuden 

investoinneista. Monet niistä ovat toiveita ja suunnitelmia, joiden toteutuminen ottaa 

aikaansa. 

Selvityksen toisena tehtävänä on antaa tietoa suomalaisten yritysten halusta ja mahdollisuuksista 

osallistua Barentsin alueen ja Venäjän markkinoihin ja niiden erilaisiin rakenteisiin. Tehtävänä ei 

ole houkutella suomalaisia yrityksiä Venäjälle, vaan antaa yrityksille tietoa mahdollisuuksista ja toimintatavoista. 

Keskeinen tavoite on rohkaista yrityksiä perehtymään markkina-alueena Venäjään, 

sen talouteen, kehitysnäkymiin, kieleen ja kulttuuriin sekä halutessaan luoda yhteyksiä mahdollisuuksien 

tunnistamiseksi. Selvityksen alkuun annetaan rohkaisevaa esimerkkitietoa suomalaistenyritysten 

toiminnasta Venäjällä. Markkinat kasvavat, investoinnit yleistyvät ja ulkomaalaisten 

osuus Venäjän markkinoilla tulee kasvamaan, varsinkin, jos ensi vuonna Venäjä liittyy WTO:n 

jäseneksi, kuten nyt oletetaan. 

Kolmantena sisältökokonaisuutena tarkastellaan suomalaisia välittäjäorganisaatioita, joiden tulisi 

lisätä yritystoiminnan valmiuksia osallistua Barentsin ja Venäjän markkinoille. Tukevat organisaatiot 

ovat pääasiassa työ- ja elinkeinoministeriön tulosohjauksessa, joten pääpainoa työssä ei ole 

asetettu kyseisten toimijain työtapoihin ja periaatteisiin. Niitä ministeriö voi halutessaan ohjeistaa 

ja toteuttaa tarvittavia muutoksia. Kaksi ensimmäistä selvitystavoitetta saattavat tuloksillaan avata 

myös kussakin organisaatiossa omaehtoisen arvioinnin. Tarpeellista olisi myös tarkastella Venäjän 

yritystoimintaa edistäviä organisaatioita, mutta niistä saa tietoa kauppa- ja teollisuusministeriön 

1995 valmistuneesta toimijaluettelosta ”Verkot Venäjän vesille”. Muiden ministeriöiden on osaltaan 

syytä selvittää oman tulosohjauksensa ajantasaisuutta erityisesti pk-yritysten onnistumiseen 

Barentsin alueen hankkeiden toteuttamisessa. Kauppakamarit ja yrittäjäjärjestöt voivat arvioida jäsentensä 

kanssa toimintatapoja. Kansalaisjärjestöt, kuten Suomi-Venäjä seura, vaikuttavat osaltaan 

suomalaisten yritysten ja tuotteiden sekä palvelujen tunnettavuuteen ja pääsyyn uusille markkinoille. 

Medialla on merkittävä asema kansallisen asenteen muovaajana myös yritysten näkökulmasta. 

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan olisi työssään syvennyttävä Suomen ja Venäjän välisen taloudellisen 

yhteistyön koko prosessiin. Valtion tahtotilan tulisi tukea nykyistä selkeämmin tieteellistä 

yhteistyötä, koulutusta, kauppaa ja yritystoimintaa Venäjän suuntaan. Norjasta kannattaa ottaa 

esimerkkiä. 

Ilmaston muutos sulattaa jo useampivuotista napajäätikköä, mikä vaikuttaa meriliikenteeseen 

arktisella alueella. Venäjän taloudellinen aktiivisuus kasvaa Barentsin ja Siperian rannikkoseuduilla. 

Kyseessä on sekä logistiikan että tuotantorakenteiden uudistuminen. Koillisväylän avautumisella 

on suoria vaikutuksia Luoteis-Euroopan ihmistoimintaan ja maailmantalouteen. Euroopan ja Aasi- 


an välinen kuljetusyhteys lyhenee ja kustannukset alenevat. Norja ja Venäjä etenevät yhteistyössään 

suunnitelmallisesti. Myös Kiina tuntee mielenkiintoa arktisen alueen uusiin mahdollisuuksiin. 

Yhteistyö arktisella alueella lievittää idän ja lännen vastakohtaisuutta, mutta saattaa myös johtaa 

sotilasliittoutumien strategiseen varustautumiseen. Logistisessa kokonaisuudessa on syytä tarkastella 

Suomen ja Ruotsin asemaa ilman maayhteyttä Jäämerelle sekä sisämerien satamien kehitystä 

uusissa suunnitelmissa. Tarkastelussa paneudutaan myös arktisen alueen ympäristökysymyksiin ja 

alkuperäiskansojen asemaan. 

21

6. SUOMALAISIA YRITYKSIÄ VENÄJÄLLÄ 

Elinkeinoelämän keskusliiton mukaan (Laukkanen 2010) suomalaisia yrityksiä toimii Venäjällä 

noin 600. Yritykset ovat investoineet alueelle noin kuuden miljardin euron arvosta. Tärkeimpiä 

maantieteellisiä kohteita ovat Luoteis-Venäjä, Pietari mukaan luettuna ja Moskova. Suomalaiset 

yritykset työllistävät nykyisellään Venäjällä noin 50 000 henkilöä. Luvut ovat suuria verrattuna 

venäläisten vastaaviin investointeihin tai työllisyysvaikutuksiin Suomessa. Vaikka laman ja muiden 

syiden johdosta Suomen vienti laski vuonna 2009 peräti 47 %, oli Venäjä edelleen kolmanneksi 

suurin vientimaa Saksan ja Ruotsin jälkeen. Suomen pääasialliset vientituotteet ovat investointihyödykkeitä, 

joiden kysyntä laman ja BKT:n laskun johdosta väheni. Samoin vähentyivät investoinnit 

17 %:a vuoden 2008 tasosta, jotka kokonaisuudessaan olivat 20 % Venäjän bruttokansantuotteesta. 

Venäjän aluekehitysministerin mukaan federaation investointitason tulisi olla 30 % BKT:stä, jotta 

Venäjä kehittyisi suotuisasti. Venäjän osuus Suomen kokonaisviennistä laski vuodessa 11.6 %:sta 

9 %:iin. Vastaavana kautena tuonti supistui 31 %. On huomattava, että tilastoihin sisältyvät myös 

autojen jälleenviennit. Vienti on tuontia monipuolisempaa. Tuontitavaroita ovat mm. öljy, kaasu ja 

metallit sekä puutavara, jonka tuonti putosi tulliongelmien vuoksi alle puoleen. Viisumien myöntäminen 

oli edelleen vilkasta, lähes 750 000:n tasolla. Suomeen suuntautuvat matkailu on edelleen 

vahvassa kasvussa. 

Suomalaisista yrityksistä noin sata on toteuttanut investointeja Venäjällä. Ne ovat kohdistuneet 

lähinnä sähkön ja lämmöntuotantoon, metsä- ja puunjalostusteollisuuteen, telekommunikaatioon, 

elintarviketeollisuuteen, kustantamiseen, painamiseen, rakennusteollisuuteen sekä tukku- ja vähittäiskauppaan. 

Moskovan ja Luoteis-Venäjän ohella investointisuunnitelmia on muun muassa Tverin, 

Tsuvashian, Kalugan, Kostroman, Marin, Nizhni Novgorodin, Permin, Rostovin , Sverdlovskin, 

Tsheljabinskin ja Tjumenin alueille. Lamasta huolimatta investointeja on jatkettu, eikä yksikään 

merkittävä suomalainen toimija ei ole viime aikoina vetäytynyt Venäjän markkinoilta. Seuraavassa 

luetellaan eräitä esimerkkejä suomalaisten yritysten toiminnasta Venäjällä. Osa tiedoista perustuu 

käytyihin keskusteluihin. 

Merkittävin suomalaisinvestointi viime aikoina on ollut Fortumin 2.5 miljardin. euron investointi 

Uralilla toimivaan TGC-10-sähköyhtiöön. Lisäksi Fortumilla on muitakin investointeja. Neste 

Oil omistaa 35 huoltoasemaa Leningradin ja Pietarin alueilla. Metso Oyj. on merkittävä metallialan 

tuotteiden valmistaja ja toimittaja. Yhteistyö mm. Petroskoin valtionyliopiston kanssa on ollut tuloksellista. 

Nokia Oyj:n jalkautumista Venäjällä on odotettu hartaasti, mutta yhteistyötä on mm. 

edellä mainitun yliopiston kanssa. 

Metsäteollisuuden osalta UPM-Kymmenellä, Stora Ensolla, Metsäliitolla ja Honkarakenteella 

on sahatoimintaa, aaltopahvituotantoa sekä vaneri- ja viiluteollisuutta. UPM suunnittelee sellutehtaan 

rakentamista yhteistyössä terästehdas Severstalin kanssa ehkä Vologdan alueelle tai Syvärin 

rannalle. Metsä-Tissue avasi 2008 pehmopaperitehtaan Moskovan seudulla ja Polarcup valmistaa 

alueella paperiastioita. Lisäksi Pöyry omistaa pietarilaisen metsäalan suunnitteluyhtiön ja osallistuu 

muutoinkin asiantuntijatahona monissa hankkeissa. 

Kemianteollisuuden alalla Nokian Renkaat avasi vuonna 2005 rengastuotannon Leningradin alueella 

ja on jatkanut edelleen investointejaan. Rakennusaine- ja tarviketeollisuuden alalla Karelia- 

Upofloor tuottaa parketteja Kalugan alueella, Kiilto Oy rakentaa laastituotantoa ja tasoitetehdasta 

Kalugaan ja tuottaa Moskovan alueella liimaa. Ahlström tekee lasihuopaa Tverissä. Rautaruukin 

omistama tehdas Kalugassa toimii teräsrakentajana, Tikkurila tuottaa maaleja monilla paikkakun- 


nilla ja Lujabetoni sekä Lohja Rudus valmistavat betonia Pietarissa. 

PKC-Group on toiminut autonjohdinsarjojen kokoonpanijana Kostamuksessa yli kymmenen 

vuoden ajan. Alkuna oli muhoslainen pieni firma Karha-Kos Oy, joka omistajamuutoksen kautta 

laajeni ja otti toiseksi tuotannonalakseen elektroniikan. Tällä hetkellä tehdas työllistää noin 1 200 

venäläistä työntekijää. Asuntopulan vuoksi työvoimaa kuljetetaan lähiseudulta linja-autoilla Borovoista 

saakka. Kostamuksen alueella toimii Ecofoster-yritys, joka tuottaa ympäristöalan tuotteita. 

Kostamuksesta on muodostunut tuotantorakenteeltaan ja toiminnaltaan Venäjän ehkä länsimaisin 

teollisuuskaupunki. 

Telia Sonera Oyj. omistaa lähes puolet Venäjän kolmanneksi suurimmasta matkapuhelinoperaattori 

MegaFonista. Tieto-yhtiö omistaa Pietarissa ja Moskovassa toimivan T&T Telecomin, joka on 

tietoliikennekommunikaattoreiden palveluihin erikoistunut IT- ja konsulttiyritys. Kustannusalalla 

on useita toimijoita, joista mainittakoon mm. SanomaWSOY, joka omistaa lehtikustantamon ja 

useita lehtiä. Samaan konserniin kuuluva Rautakirja on avannut kioskeja Venäjällä Samaraan saakka 

sekä omistaa lehdenjakeluyhtiön ja kioskikauppaan keskittyneen yhtiön. 

Stockmann Oyj omistaa viisi tavarataloa sekä useita myymälöitä Moskovassa ja Pietarissa. Uusin 

tavaratalo avattiin marraskuussa Pietarissa. Liikehuoneisto on oma, joten aiemmin koettuja ongelmia 

vuokrasuhteissa ei tule. Kokoluokaltaan kahdeksankerroksinen liiketalo vastaa Helsingin 

pääliiketilaa Mannerheimintiellä. Kesko omistaa kahdeksan K-rautamyymälää Pietarissa. Samoin 

SOK on avannut neljännen Prisma-tavaratalon Pietarissa, missä ovat myös Siwa ja Vepsäläinen. 

SOK omistaa Pietarissa kolme hotellia. Elintarvikealalla toimivat mm. Fazer Leipomot, joiden 

tuotteiden markkinaosuus Pietarissa on noin 30 %. Lisäksi toimintaa on Moskovassa ja Tverissä. 

Venäjällä toimivat myös Atria, Valio ja Paulig merkittävällä liiketoimintaosuudella. 

Useimmilla Suomessa toimivilla pohjoismaisilla pankeilla on tytärpankki tai edustusto Venäjällä. 

Nordean tytärpankki OAO Nordea Bank toimii lähes kahdessakymmenessä kaupungissa ympäri 

Venäjää. Pankilla on oma leasingyhtiö Nordea Leasing LLC. Pankki palvelee yritys-, yksityis- 

ja venäläisiä asiakkaita. (http://www.nordea.ru). Tässä yhteydessä Finnveran pyynnöstä annetaan 

yrittäjille myös heidän osoittamiaan yhteystietoja. 

Useimmat pohjoismaiset pankit palvelevat Venäjällä vain yritysasiakkaita. Niistä tässä yhteydessä 

mainittakoon mm. Swedbankin tytärpankki OAO Swedbank (http://www.swedbank.ru/). 

SEB:in venäläinen tytärpankki OAO SEBbank (http://www.sebbank.ru/). Handelsbankenilla on 

tytärpankki Svenska Handelsbanken Russia ja konttorit Moskovassa ja Pietarissa (http://www. 

handesbanken.ru/ ja http://www.handelsbanken.se/). Sampopankin Venäjällä toimiva sisarpankki 

on ZAO Danske Bank, jolla on konttorit Pietarissa ja Moskovassa. Pohjola Pankki Oyj:llä 

on edustusto Pietarissa. Pohjola Pankin ja muun OP-ryhmän yritysasiakkaita Venäjällä palvelee 

itävaltalaislähtöinen Raiffeisen Bank. Suomen valtion omistamalla Finnvera Oyj:llä on edustusto 

Pietarissa. Lisäksi investointipankki Evil Groupin osakkuusyhtiöllä Avanko Capitalilla on toimistot 

Pietarissa ja Moskovassa. Vahinkovakuutusyhtiö IF on myös etabloitunut Venäjälle ja omistaa 

SOAO Region – nimisen venäläisen vakuutusyhtiön. 

Elinkeinoelämän keskusliitto on koonnut arvioita Venäjästä yritysten toimintaympäristönä. 

Laukkasen mukaan (Venäjän aika 2/2010) suurimpana kaupanteon esteenä ovat useimmiten asiakkaan 

rahoitusongelmat. Kysyntä ei ole noussut sille tasolle, jolla sen voisi olettaa olevan. Varsinkin 

talouskriisin aikana on kertynyt patoutunutta kysyntää, joka tilaisuuden tullen purkautuu. Tämä 

on havaittavissa lähes kaikilla aloilla, sillä useimmat rakenteet on uusittava niiden tehottomuuden, 

energiatehottomuuden, ikääntymisen tai peräti rikkoutumisen johdosta. Vaatimus koskee tuotantoa, 

infrastruktuuria, palveluja ja lähes koko yhteiskuntaa. Tämänkin selvityksen eräs ydinkysymyksiä 

23

on vesi-, lämpö- ja jätehuollon kehittäminen sekä energiatehokkaiden rakennusten tuotanto ja entisten 

korjaus. 

Venäjän ongelmana on palkkatyötä tekevän vauraan keskiluokan suhteellisen pieni osuus koko 

väestöstä. Uuden pk-yritystoiminnan käynnistyminen on ollut hidasta muilla kuin kaupan sekä ravintolapalvelujen 

aloilla. Väestö on tottunut tekemään työtään suurissa kollektiiveissa, prikaateissa 

ja kolhooseissa. Pk-yrityksille ei ole syntynyt vielä raaka-aineiden, työvoiman kouluttamisen eikä 

tuotteiden jakelun logistiikkaa. Tämä osaltaan aiheuttaa ongelmia myös maataloudessa ja tuotteiden 

jalostuksessa. Venäjän aluejohtajat ovat olleet hyvin kiinnostuneita suomalaisesta osuustoiminnasta, 

joka eri alojen neuvontatyön ohella voisi hyvin soveltua yritystoimintaan monilla aloilla. 

Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) asiantuntijain mukaan toimintaympäristössä tapahtuneita 

muutoksia ovat esimerkiksi kaupan ja investointien esteiden kasvu on hiipunut, tulliliitosta on epävarmuutta, 

mutta sillä ei ole suurta merkitystä kauppaan. Työlupamenettelyä on helpotettu, tuotantoteknologian 

ja -komponenttien tulleja ei ole lupauksesta huolimatta poistettu, EU:n normien 

ja standardien käyttöön on aiempaa myönteisempi suhtautuminen ja modernisaatio, innovaatiot 

ja viisumivapaus ovat Venäjän prioriteetteja. EU:n komission raportin mukaan kaupan esteet ovat 

Venäjällä kansainvälisen vertailun mukaan suuret, mutta uudistuksia on tapahtunut viime aikoina. 

Byrokratia ja korruptio ovat tunnetusti edelleen hankalia. Muina haasteina EK näkee: 1. tariffit, 

menettelyt, arvonmääritys, harmaa tuonti ja sähköisen tullauksen hidas eteneminen, 2. tuoteturvallisuus- 

ja muu regulaatio sekä sertifiointi, 3. yritystointaan ja investointeihin liittyvä byrokratia ja 

tarkastukset sekä infrastruktuurin puutteet, 4. venäläisten yritysten suosinta julkisissa hankinnoissa 

ja 5. viisumi- ja työlupien hankinta. 

Suomen kansainväliseen kauppaan tottuneet eri alojen suuret yritykset ovat hakeutuneet Venäjän 

markkinoille. Yrityksillä on siihen tarvittavaa osaamista, kasvuhalua, riskinottokykyä ja kansainvälisen 

toiminnan, myös Venäjän tuntemusta. Markkinoiden avautuminen 1990-luvun muutoksen 

aikaan innoitti myös pk-yrityksiä kokeilemaan uutta mahdollisuutta, mutta useimmat niistä ovat 

palanneet kotimaahan. Venäjä ei ollut niille usein kuviteltu ”Klondyke” mennä vuolemaan helppoa 

kultaa. Paikallinen väestö suhtautui tulijoihin epäilevästi, jopa kielteisesti, varsinkin jos toiminnassa 

käytettiin alueen luonnonvaroja ja aloittavilla yrittäjillä ei ollut kykyä ja paikallista tukea osoittaa 

toiminnan hyödyllisyyttä muutoksen kurimuksessa eläneelle väestölle. Lopettaneen kollektiivin jälkeen 

ulkomainen yrittäjä saatettiin kokea hyötyjänä ja keinottelijana. Suomalainen tuli ”tyhjiöön”, 

jonka täyttöä myös venäläiset eri keinoin havittelivat, mutta alkuun heillä ei ollut kykyä, taitoa ja 

kokemusta sekä pääomia tyhjiön valtaukseen. 

Onnistuneena esimerkkinä voidaan pitää Kostamuksen PKC Group - yritystä, joka toi työmateriaalin 

Suomesta ja tarjosi hyvin palkattua työtä Kostamuksen kaivoskombinaatin työvoiman 

puolisoille, koulutti heidät ja ei käyttänyt hyväkseen alueen luonnonvaroja. Lisäksi yritys löysi 

erinomaisesti motivoituneen venäläisen johtajan, joka tunsi maansa olot ja yritystoiminnan lukuisat 

karikot. Venäjän talouden ongelmat 1990-luvun lopulla ja kahden viime vuoden talouskriisi ovat 

rajoittaneet myös suomalaisten yritysten mahdollisuuksia. Talouden elpyminen ja Venäjällä tapahtuvat 

uudistukset avaavat selvityksessä saadun käsityksen mukaan uuden kehitysvaiheen. Tosin 

Dostojevskin jo sata vuotta sitten lausutun mukaan ”suuri laiva ui syvällä ja kääntyy hitaasti”. 

Huolimatta suomalaisten yritysten mukana olosta Venäjän markkinoilla, useat tahot arvioivat, 

että Suomen ja suomalaisten arjen venäjätuntemus ja -kiinnostus on kaventunut ja hiipumassa. Yrittäjät 

puhuvat Venäjän markkinoille menosta, mutta toimenpiteen edellyttämää maan ja markkinoiden 

tuntemusta, puhumattakaan kielitaidosta ei kohenneta. Suomessa ei varsinkaan pk-yritystasolla 

perehdytä, mitkä ovat Venäjän eri alueiden ja alojen nykyiset ja lähitulevaisuuden keskeisimmät 

toimialat, joilla tarvitaan kilpailukykyistä osaamista ja tuotantoa. Barentsin alueen investointi- 


hakkeisiin yritykset voisivat luoda kokoonpanoja, joilla ne olisivat tunnettuja, kysyttyjä ja menestyisivät 

tarjouspyynnöissä. Suomen elinkeinoelämään vaikuttavien välittäjäorganisaatioiden, 

diplomatian, rahoituksen, viennin edistämisen, koulutus, tutkija- ja oppilasvaihdosta vastaavien ja 

muiden edistäjien on tarpeellista arvioida tuloksellisuuttaan. Vastaako venäjäyhteistyössä nykyinen 

toimintamalli kansakunnan, yritysten ja talouselämän tarpeita? Tehdäänkö Suomessa kaikki mahdollinen 

yritysten pääsemiseksi Venäjän kasvaville markkinoille? Norjan ja Venäjän viimeaikainen 

yhteistoiminta on ollut mallikasta, huolimatta Venäjän liiketoiminnan tilapäistä häirintää mm. Murmanskin 

norjalaisten omistamassa hotellissa. 

Tässä yhteydessä on syytä tarkastella myös venäläisten turistien merkitystä Suomen matkailussa 

(MEK 2009). Käytettävissä olevat tiedot perustuvat vuoden 2008 tilastoihin. Kyseisenä vuonna 

Suomessa kävi 2.3 miljoonaa Venäjältä saapunutta matkustajaa. Huolimatta talouden taantumasta 

määrä kasvoi 13 % edellisvuodesta. Keski-iältään tulijat olivat 39-vuotiaita ja kumpaakin sukupuolta 

oli kutakuinkin yhtä paljon. Yli puolella matkan tarkoituksena oli vapaa-ajan vietto ja vain 

11 % ilmoitti syyksi työmatkan. Päiväkäyntejä oli 67 % ja neljännes matkailijoista majoittui Suomessa 

1-3 yötä. Koko vuoden Venäjältä tulleiden matkailijain yöpymisiä laskettiin olleen noin 3.2 

miljoonaa. 

Rahankäytön kokonaissummaksi on laskettu noin 595 milj. €. Päivää kohden vierailijat käyttivät 

keskimäärin noin 107 € ja käyntikertaa kohti 255 €. Noin kolmannes matkoista suuntautui Kaakkois-Suomeen, 

järvialueelle ja Kainuuseen, viidennes vieraili Helsingin seudulla. Vuonna 2010 

viisumihakemusten määrä on voimakkaassa kasvussa. Keskustelu viisumivapauden kokeiluista ja 

osittaisesta toteuttamisesta on yhä ajankohtaisempi. Samalla tulisi helpottaa ostosmatkailun rajoituksia, 

mikäli aiotaan edistää rajan yli tapahtuvaa normaalia kanssakäymistä. Jos ongelmia syntyy, 

aiempaan käytäntöön valikoivasti tai kokonaan on mahdollista palata. Norja ja Venäjä sopivat marraskuussa 

2010 alueellisesti rajoitetusta viisumivapaudesta välisellä rajallaan. 

25

7. VÄLITTÄJÄORGANISAATIOT 

Suomalaiseen periaatteeseen on kuulunut julkisen hallinnon tuki elinkeinoelämän ja väestön 

yleisten elinolojen edistämisessä. Valtio kustantaa koulutusta, terveydenhuoltoa, yhteiskunnan infrastruktuuria, 

kuljetuksia, satamien talviliikennettä ja lukuisia muita järjestelmiä, joilla on vaikutusta 

elinkeinojen toimintaedellytyksiin. Tukijärjestelmät olivat laajimmillaan 1950 - 60-luvuilla 

kehitetyssä aluepolitiikassa ja sen monipuolisessa lainsäädännössä. Maa jaettiin tukialueisiin, 

joissa valittujen kriteerien perusteella porrastettiin käytetyt tuet. EU:n jäsenyydessä aluepoliittinen 

lainsäädäntö on muuntunut yhteisön hyväksymään ohjelmapolitiikkaan ja tukijärjestelmiin. Yritysten 

kilpailu markkinoilla perustuu mahdollisimman suureen yhdenvertaisuuteen ja tasaveroiseen 

asemaan. EU ja valtiot käyttävät edelleen instrumentteja, joiden tavoitteena on edistää yrittäjyyttä, 

työllisyyttä, yleistä kehitystä ja kansainvälistymistä. Keinot ovat sekä välittömiä että välillisiä. 

Suomen valtiohallinnossa talouselämän ja yritystoiminnan Venäjä-yhteistyön edistäminen jakautuu 

nykyisellään pääsääntöisesti kahden ministeriön vastuualueisiin. Ulkoministeriö on perinteisesti 

johtanut Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen käynnistettyä lähialueyhteistyötä, jossa Suomi 

kohdensi toimenpiteensä ulkoministeriön johdolla Venäjän puoleisten raja-alueiden kehittämiseen 

osoittamalla rahoitusta useimpien ministeriöiden toimialoille. Tyypillistä oli maatalouden tukeminen 

ja maatalousneuvonta, terveydenhuollon edistäminen ja tarttuvien tautien ehkäisy, turvallisuusyhteistyön 

kehittäminen, logististen yhteyksien parantaminen, koulutus- ja työvoimahankkeiden 

toteuttaminen ja ympäristöongelmien hallinta. Lähialueyhteistyö on avannut avoimen yhteistyön 

raja-alueiden kesken ja luonut perustaa normaalin, tasaveroisen yritystoiminnan edellytyksille 

Lähialueyhteistyötä toteuttivat aluksi lääninhallitukset yhteistyötahoineen ja myöhemmin maakuntien 

liitot, joiden tehtäväksi on muotoutunut myös EU-kehitysohjelmien hallinnointi. Ohjelmien 

kustannuksiin osallistuvat Suomen ja Venäjän organisaatiot myös Barentsin alueyhteistyön puitteissa. 

Lääninhallitukset ja nyt valtion aluehallintovirastot (AVI) toteuttavat toimialansa lähialue- ja 

kansainvälisiä tehtäviä. Aluehallinnon tehtäväjaossa vuoden 2010 alussa työ- ja elinkeinoministeriöstä 

muodostui alueellisine elinkeino-, työvoima ja ympäristökeskuksineen (ELY) merkittävä 

venäjäyhteistyön organisaatio. Entisistä lääninhallituksista sinne siirrettiin mm. logistiikkaan, ammatilliseen 

koulutukseen ja kulttuuripolitiikkaan liittyviä tehtäviä. Aluehallintouudistus aiheuttaa 

nyt sekavuutta tehtävien hoidossa. Venäläiset jatkuvasti tiedustelevat, mikä hallinto ja virkamies 

korvaavat nyt aiemmin yhteistyökumppanina olleen lääninhallituksen ja sen johtajan maaherran. 

Nyt yhteistyössä useat suomalaiset alueorganisaatiot vuoronperään todistelevat olevansa entisen 

lääninhallituksen ja maaherran tehtävien perillisiä. 

Lähialueyhteistyö on parantanut kummankin maan kansalaisten elinolojen, yritystoiminnan ja 

ihmisten välistä tuntemusta. Toiminnasta on tullut paljon kiitosta, sillä se on kohdistunut viranomaisilta 

ja kansalaisilta toisilleen ilman voiton tavoittelua. Viranomaiset ja muut toimijat ovat 

tehneet pyyteetöntä työtä, joka on ollut molemmin puolin rakentavaa. Alussa työn sisältönä oli 

myös monipuolinen sosiaaliapu, mutta se toteutettiin vapaaehtoistyönä kansalaiskeräysperiaatteella. 

Viranomaiset organisoivat kirja-, vaate-, ja muita keräyksiä sairaaloihin, kirjastoihin, lastenkoteihin 

ja vanhuksille. Humanitäärisen avun perille toimittamisessa oli tullin kanssa usein suuria 

ongelmia, varsinkin jos viedyn tavaran arvo oli tavanomaista lahjaa korkeampi. Humanitäärinen ja 

ystävien välinen toiminta jatkuu nyt kansalaisjärjestöjen ja kansalaisten välillä. Avustaminen muuttuu 

vähitellen normaaliksi kanssakäymiseksi ja liiketoiminnaksi. Myös pk-yritystoiminta yleistyy 

ja saa tavanomaiset toimintaedellytykset, kunhan Venäjän vastaava yrittäjätaso laajenee. Tilannetta 

helpottaisi nykyisten viisumi-, raja-, tulli-, verotus-, lupa- ja byrokratia- sekä korruptio-ongelmien 


korjaaminen WTO:n jäsenyydessä, jossa on tapahtumassa edistystä. 

Työ- ja elinkeinoministeriössä Venäjä-toiminnot ovat innovaatio-osaston vastuulla. INNO:n vastuulla 

ovat konsernin Venäjä-toimintojen tulostavoitteet ja seuranta. Kansainvälistymistoimijoita 

ovat lyhenteinä Finpro, SVKK, MEK, IIF, Tekes, FinNode, VTT, FINTRA ja Finnvera ja oma 

alueorganisaatio. Tavoitteena on kehittää kansainvälistymispalveluja ja innovaatioverkostojen yhteistyötä. 

Tavoitteena on sijoittaa TEM-toimijat yhteisiin tiloihin ja ensisijaisesti ulkoministeriön 

edustustojen yhteyteen. Työ- ja elinkeinoministeriön venäjätoimintojen tiekartasta (Paavola 2009) 

löytyvät venäjätoimintojen tarkemmat suunnitelmat. Venäjällä toimivien ja kyseiseen toimintaan 

valtionapuja myöntävien organisaatioiden toiminnan yhteisarviointi on selvitystyön aikana osoittautunut 

ilmeisen tarpeelliseksi. 

Finpro on maailmanlaajuisesti toimiva, suomalaisten yritysten kansainvälistä menestystä edistävä 

asiantuntijaorganisaatio. Finpro on suomalaisten yritysten vuonna 1919 perustama rekisteröity 

yhdistys, jonka jäseninä on noin 550 suomalaista yritystä, Elinkeinoelämän Keskusliitto sekä Suomen 

Yrittäjät. Finpron kansainvälinen verkosto on yhdistelmä suomalaisen yrityskentän, eri toimialojen 

ja paikallisten, kuten Venäjän markkinoiden asiantuntemusta. Finpron yli 350 asiantuntijasta 

työskentelee 58 toimipisteessä 47 maassa. Venäjällä Finprolla on kolme toimistoa, Moskovassa, 

Pietarissa ja Murmanskissa, joissa työskentelee yli 20 kansainvälistä asiantuntijaa. Kaikissa näissä 

toimipisteissä on paikallisia, venäjänkieltä taitavia henkilöitä, joilla on vahva asiantuntemus Venäjän 

markkinoiden erityispiirteistä. Murmanskin toimiston resursseja vahvistettiin syksyllä 2010 ja 

siellä työskentelee kokopäiväisesti paikallinen asiantuntija yritysten apuna ja hänen lisäkseen puolipäiväinen 

suomalainen, venäjänkielinen kansainvälistymisasiantuntija. Suomessa Finprolla on 10 

aluetoimistoa, joista uusin on avattu Rovaniemelle ja se osaltaan tukee yrityksiä Barentsin alueen 

liiketoimintamahdollisuuksien kartoittamisessa. 

Toinen tärkeä toimija yritysten kehittämisessä ja kansainvälistämisessä on Finnvera, joka tarjoaa 

erilaisia rahoitusratkaisuja kansainvälistyville suomalaisyrityksille. Finnverasta on mahdollista 

saada vieraan pääoman ehtoista rahoitusta mm. yrityksen kehittämiseen, ulkomaisen tytär- tai osakkuusyrityksen 

perustamiseen, jatkoinvestointeihin tai käyttöpääomaan, viennin käyttöpääomaan 

sekä vientisaatavien vakuuttamiseen. Suomalaisia Venäjä-riippuvaisia pk-yritysasiakkaita Finnveralla 

on yli 300 kpl. Venäjä-vastuut vienninrahoituksessa ovat noin 1,15 mrd. euroa (8/2010). Pkyritysten 

etabloitumiseen liittyviä Venäjä-hankkeita Finnvera on rahoittanut noin 70-80 kohdetta. 

Finnveran kautta suomalaisyritysten on mahdollista hakea hankevalmistelutukea, jolla tuetaan Venäjän 

lähialueille etabloitumista suunnittelevia suomalaisia pk-yrityksiä.Tukea voi hakea kolmessa 

vaiheessa: 

1. 

2. 

3. 

alustavaan hankeselvitykseen 

varsinaiseen hankeselvitykseen ja liiketoimintasuunnitelman laatimiseen sekä 

investointivaiheen koulutus- ja asiantuntijakuluihin. 

Tuen suuruus on 50 % hankkeen kustannuksista, kuitenkin korkeintaan 60 000 €/ hankevaihe. 

Hanketukea on myönnetty tähän mennessä yli 160 lähialuehankkeeseen, joista hankkeista Barentsin 

alueelle on kuitenkin kohdistunut vain murto-osa. Tähän saakka ylivoimaisesti suurin osa 

hankkeista on kohdistunut Pietarin ja Leningradin oblastin alueelle. Ulkoministeriön hankevalmistelutuki 

edesauttaa oleellisesti lähialueelle etabloituvien suomalaisten pk-yritysten sekä näiden 

rahoittajien riskienhallintaa, koska tuen avulla on mahdollista tehdä ennakolta riittävät selvitykset 

eduista ja riskeistä. Liitteessä 4. esitetään rahoittajat, jotka voivat rahoittaa suomalaisyrittäjien 

hankkeita Barentsin alueella. 

Finnveran strategiset päämäärät vuoteen 2014 ovat: huolehtia elinkelpoisten yritysten rahoi- 

27

tuksesta, yritysten perustamisen avustamisesta (n. 3500 /v.), edistää uusiutuvan energian käyttöä 

ja tuottavuuden parantamista, rahoittaa kasvavaa ja kansainvälistä toimintaa, tukea viennin edistämistä, 

sijoittaa innovatiiviseen toimintaan sekä tukea kilpailukykyisten työyhteisöjen kehittämistä. 

Nykyinen kotimaan rahoitustaso on 3.1 mrd. €, vientikauppojen rahoitus 9.9 mrd. €, asiakkaita on 

29 000 ja henkilöstöä 400. Edellisten ohella Tekes on merkittävä yritystoiminnan edistäjä, rahoittaja 

ja kansainvälistäjä. 

Barentsin alueen hankkeisiin osallistuminen edellyttää yhteistä toimijain koordinaatiota ja kokonaistoimintamallia 

(VTT, Tekes, Finpro, Finnvera ja FINTRA). Tiekartan suosituksista Barentsin 

hakkeista tiedon saanti ei ainakaan tällä hetkellä toimi. Tiekartan muutkin ehdotukset arjen 

yritystoiminnassa jäävät pääsääntöisesti paperille. Selvityksen alueanalyysin jälkeen pyritään 

mallintamaan välittäjäorganisaatioiden toimintaa tiedon saannista lopulliseen suorittamiseen sekä 

pyysyvään tiedon kulkuun. Tiekartasta puuttuvat ehdotukset siitä, miten suomalaisten yritysten 

valmiuksia parannetaan ja työvoimaa koulutetaan kykeneviksi kilpailemaan venäjähankkeista, vrt. 

mm. Kostamuksen rakentamiseen valmistautumista. Selvitystehtävä on osoittanut, että erityisesti 

suomalaisten pk-yritysten laimea mukana olo Venäjän ja Barentsin markkinoilla ei selity yhdellä 

eikä kahdellakaan ilmiöllä. Kyseessä on kokonaisuus, joka vaatii syvällistä perehtymistä eri tekijöihin 

sekä niiden taustasyihin. 

Suomen Yrittäjät ja maakunnalliset yrittäjäjärjestöt toimivat yrittäjien edunvalvontajärjestöinä. 

Yrittäjien keskuudessa haikaillaan Venäjän hankkeisiin hakeutumisesta, mutta pk-yritysten määrä 

ainakin Pohjois-Suomesta Venäjän markkinoilla on erittäin vähäinen. Suomen yrittäjät toteuttivat 

helmikuussa 2010 suuren venäjäyrittäjyysseminaarin, mutta sen tuloksia ei ainakaan tämän selvityksen 

yhteydessä ole tullut tietoon. Monien muiden projektien ja seminaarien vaikutus arjen 

tilanteeseen on ollut varsin laiha. Pohjois-Pohjanmaan yrittäjät r.y. teki jäsenkuntansa keskuudessa 

laajan (3 314 yritystä) kansainvälistymiskyselyn keväällä 2010. Vastausprosentti jäi 10 %:iin, mikä 

tulos saattaa osoittaa vähäistä kiinnostus yleensä kansainvälistymiseen. 

Selvityksessä pk-yritysten pääsuuntana olivat Pohjoismaat tai muu Eurooppa (68 %). Venäjälle 

suuntautuvaa yhteistyötä oli tai oli ollut 22 %:lla vastanneista yrityksistä. Toimialoittain Venäjälle 

suuntautuvat yritykset jakautuivat tasaisesti kaupan, rakennustoiminnan ja teollisuuden kesken. 

Vaikka selvitykseen kuului myös Oulun seutu, vastanneista yksikään IT-alan yritys ei ollut hakeutumassa 

Venäjän markkinoille. Kiinnostuksensa Venäjän suuntaan ilmaisi kuitenkin 41.5 % kyselyyn 

vastanneista. Venäjän alueista Barentsin alue kiinnosti eniten (80 %) ja jakautui tasan Karjalan ja 

Kostamuksen sekä Kalottialueen kesken. Valtaosa vastanneista ei ollut käyttänyt julkisia palveluja 

kansainvälistymistiedon hankintaan. Yrityskoon kasvaessa myös kansainvälistymispalvelujen 

käyttö yleistyy. Yritykset, joilla on kansainvälistä toimintaa, ovat käyttäneet palveluja, mutta yritykset, 

joilla on halukkuutta, eivät ole käyttäneet palveluja. 

Suurin toive kansainvälistymisessä kohdistuu rahoitukseen, yhteistyökumppanin löytämiseen 

ja kohdemaan asiantuntijapalveluihin. Suurin toive kaikissa yritysryhmissä kohdistuu yhteistyökumppanin 

löytämiseen ja rahoitukseen. Suurimpana esteenä kansainvälistymisessä on yritysten 

pienuus, rahoitus ja partnerin puute. Yritykset luottavat edistäjinä eniten kohdemaassa asuviin suomalaisiin 

ja vientirenkaisiin. Kansainvälistyneet yritykset toimivat useimmiten vientirenkaissa ja 

markkinointiyhteistyöverkostoissa. Vaikka kyse on 332 yrityksen vastauksista, voidaan niistä hahmottaa 

kansainvälistymisen toiveita, rakenteita ja käytäntöjä laajemminkin. (Pohjois-Pohjanmaan 

Yrittäjät 2010). 

Pohjois-Pohjanmaan yrittäjäjärjestö antoi vastauksina selvitysmiehen kyselyyn mm. seuraavaa. 

”Pohjois-Suomen venäjävientiä kohdistetaan liikaa Barentsin alueelle, missä mahdollisuudet ovat 

heikot. Pitää mennä sinne missä on kysyntää: Moskovaan, Pietariin ja entisiin Neuvostoliiton mai- 


hin, kuten Kazakstaniin. Venäjän kauppaa tehdään tuttujen ja ystävien kanssa. Maaherran jälkeen 

pitää löytää ”keulahahmo” valtakunnan ja alueellisella tasolla joka luo kontakteja. Rahoitus on suurin 

este venäjäkaupan kehittymisessä. Rahoitusinstrumentit tarvitaan kontaktien luomiseen, sillä 

liikevaihdon saamiseen menee 1-3 vuotta”. Yrittäjien mielestä markkinoille pääsemiseksi tarvitaan 

”välirahoitusmuoto”. Muut länsimaat saavat huomattavan kilpailuedun rahoituksen osalta, koska 

järjestelmä Suomessa tuki-, vakuus- ja riskimenetelmien osalta on liian rajallinen suhteessa kilpailijamaihin”. 

Kyselyssä Keskuskauppakamari ilmoitti, että sillä ei ole mitään erityistä meneillään Barentsin 

alueella, mutta tarjosivat palvelujaan, jos niitä joku kysyy. Oulun kauppakamari ja sen yrittäjätapaaminen 

kantoi huolta, että Suomella ei ole meriyhteyttä Jäämerelle. Esitettiin kysymyksiä, voisiko 

Norjalta tai Venäjältä vuokrata aluetta rannikolta. Vastausta ei siihen kuitenkaan löydetty, mitä alueella 

käytännössä tehtäisiin. Pikemminkin pohdittiin sitä, miten päästäisiin tehokkaaseen yhteistyöhön 

Venäjän ja Norjan toimijoiden kanssa. Riittävän aikainen tiedonsaanti Barentsin hankkeista oli 

yrittäjien huolena. Lisäksi huolena on rahoituksen saaminen hyvinkin innovatiivisille, menestyville 

yrityksille. Yrittäjien kertoman mukaan rahoitus on evätty mm. Tekesin arvioinnissa, jonka perustana 

mainittiin: ”rahoitusta ei voi myöntää, kun yrityksellä ei ole riittävää jo saavutettua liikevoittoa”. 

Kyse on vasta perustetusta innovatiivisesta teknologia-alan yrityksestä, jossa kehitysnäkymät ovat 

lupaavat Murmanskin alueella jo tehtyjen kauppojen perusteella. 

Finpron mukaan public-private-toimijana Finpro on osa työ- ja elinkeinoministeriön konsernia 

ja toimii tiiviissä yhteistyössä suomalaisen innovaatioekosysteemin toimijoiden, kuten ELY-keskusten, 

Tekesin ja ulkoministeriön kanssa. Finpro palvelee yrityksiä auttamaan niitä olemaan oikeilla 

markkinoilla oikeaan aikaan kilpailukykyisillä tuotteilla, palveluilla ja konseptilla tarjoamalla 

konsulttipalveluja, markkinatietoa ja avaamalla yrityksille uusia liiketoimintamahdollisuuksia. 

Finpron vahva toimiala- ja kohdemarkkinaosaaminen, ennakointitoiminta ja kansainvälistymisprosessin 

asiantuntemus tukevat ja vauhdittavat suomalaisyritysten kansainvälisen liiketoiminnan ja 

kilpailukyvyn kehittämisessä. Finpro on yritysten tukena kansainvälistymisen kaikissa vaiheissa: 

kasvun suunnittelussa, markkinoille menon valmistelussa, etabloitumisessa valituille markkinoille 

ja markkina-aseman parantamisessa. Koulutusorganisaatiot pitäisi saada mukaan suunnitteluun 

sekä toteuttajien koulutukseen. Mukana pitäisi olla myös venäläinen osapuoli, mikäli kyse on sinne 

suuntautuvasta yritysyhteistyöstä”. FINTRA:n venäläiset harjoittelijat ovat saaneet harjoitteluyrityksistä 

suurta kiitosta. Osalla vajaan viikon harjoittelu johti pysyvään yhteyteen ja liiketoiminnan 

kehittämiseen. 

Lapin kauppakamari on aktiivisesti seurannut kehitystä ja koonnut laajan luettelon yleisesti tunnetuista 

Barentsin alueen investointisuunnitelmista, joiden yhteissumma kohoaa yli sadan miljardin 

euron (Liite 1.). Kauppakamari on toimittanut tähän selvitykseen hyödyllistä tietoa, jota on myös 

raportin liitteinä (Rautajoki 2010). Lapista ei nyt ole juurikaan aktiivista yritystoimintaa Barentsin 

alueella. Oulun ja Lapin toimijat ovat perustaneet Barentskeskus – Finland:in edistämään yritysten 

pääsyä suuriin hankkeisiin, mutta tuloksista ei ole vielä tietoa. Raahen seudun metalliteollisuus 

”Steel Done Group” tekee alihankintatöitä Barentsin alueen telakoille. Oulun kauppakamarin 

kanssa toimiva ”Barents Group”-yhteistyöryhmä on perustanut yhteistoimintaa Barentsin kohteissa 

ja pyrkinyt välittämään yrityksiä kyseisille markkinoille. 

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus näkee SWOT-analyysissään (Berg 2010) alueensa yritysten 

venäjäyhteistyön heikkouksina mm. ”osaavan henkilöstön ja rahoituksen puute, yritystason suhteiden 

vähäisyys, rajallinen kielitaito, asenteet ja skandinaavinen kaupankäyntitapa, suomalaisen 

kustannustason korkeus, pk-yritysten resurssien ja intressien soveltumattomuus suuriin kokonaisuuksiin, 

ulkomaiset sopimuspartnerit, pk-yritystä puhuttelevan viestin löytäminen: miten päästään 

mukaan ja kuka luo yrittäjälle konkretian?” ELY-keskus toteutti kyseisen analyysin selvitysmiehen 

29

pyynnöstä. ELY-keskuksen asiantuntijaryhmä näki yrittäjien Barentsin alueelle menossa ja venäjätoiminnassa 

enemmän kielteisiä kuin myönteisiä valmiuksia. Selvitystyön aikana ELY-keskuksessa 

on käynnistetty muutamia konkreettisia hankkeita saadun tiedon perustalle. 

Yliopistot, tutkimuslaitokset ja ammattikorkeakoulut ovat talouselämän menestyksessä keskeisiä 

välittäjäorganisaatioita. Yliopistojen aktiivinen suunta ainakaan volyymillä mitattuna ei ole 

ollut Venäjä. Akateemiset vaihtosuhteet ovat olleet kaikilla tasoilla laimeat. Syinä ovat mm. Suomen 

yliopistojen humboltilainen perinne, pitkään suljettu raja, neuvostoaikainen tiede- ja teknologiayhteistyön 

malli, Neuvostoliiton aiempi tutkijain rajallinen vapaus sekä yhteisen kielen puute. 

Barentsin alue on ehkä nykyisellään poikkeus, sillä Barentsin alueen yliopistojen kiinteä yhteistyö 

on muotoutumassa. Venäjän aluehallintojen kannanotoissa elinkeinoelämän kehittämiseksi yliopistojen 

ohella myös ammattikorkeakoulun ja ammatillisen koulutuksen merkitystä yhteistyössä on 

korostettu. Samoin perusopetuksen yhteisten kielien ja kulttuurien opiskelua ja oppilasvaihtoa pidetään 

tärkeänä. Yhteisyrityksiä on vaikea synnyttää, elleivät partnerit tunne, eivätkä tiedä toisiaan 

ja toistensa taustoja. 

Keväällä 2005 Oulun ja Lapin yliopistot käynnistivät Barents Cross Border University (BCBU) - 

hankkeen. Akateemisten yliopistojen yhteistyö ulottuu Barentsin alueelta myös Kanadaan ja Grönlantiin. 

Hankkeessa on käynnistetty useita yhteisiä maisteriohjelmia, kuten vertaileva sosiaalityö, 

Barentsin alueen ympäristötekniikka, terveys ja hyvinvointi sekä globaalit tietojärjestelmäratkaisut. 

Lisäksi BCBU:n rehtorikokous on tehnyt päätöksen juridiikan maisteriohjelman kehittämisestä. 

Jokaiselle ohjelmalle on määrätty vastuuyliopisto ja tavoitteena on kouluttaa yli rajojen pohjoisia 

oloja tuntevia ammattihenkilöitä. Parhaillaan selvitetään, mitä aloja elinkeinoelämän kehitys edellyttää 

Barentsin alueella ja tulisiko laatia yhteinen koulutus- ja tutkimusstrategia tarkoitusta varten? 

Selvityksen tulokset tukevat hyvin perustellusti mainitun yhteistyön käynnistämistä. Alueiden välistä 

yhteistyötä ja ymmärtämystä edistää jo vuosia toiminut Barentsin alueen kirkkojen piispojen 

johdolla toteutettu yhteistyö. 

Suomalaisille yrityksille hyödyllinen selvitys kansainvälistyvän liiketoiminnan käynnistämiseen 

ja yhteydenpitoon sekä hyödyllisen tiedon saantiin on kauppa ja teollisuusministeriön tutkimus 

13/2006 ”Verkot Venäjän vesille – Venäjän kaupan tietolähteitä”. Teokseen kannattaa tutustua, sillä 

siinä esitetään myös venäläisiä toimintaorganisaatioita, mm. yrittäjäjärjestöjä, kauppakamarilaitosta 

ja ”Oporaa”, jota suomalaiset yritykset pitävät mm. Pietarissa hyvänä yhteistyökumppanina. Tässä 

yhteydessä ei ole mahdollista käsitellä kokoomateosta tarkemmin ja siinä lueteltuja suomalaisia 

ja venäläisiä välittäjäorganisaatioita. 

Muina lähteinä voidaan mainita ”Elinkeinopainotteinen Barents-strategia, Venäjä”, ”Russia: All 

89 Regions, Trade and Investment Guide, 2004”, ”Venäjä, yhteiskunta ja hallinto 1995”, Valtioneuvoston 

kanslia 7/2010: Suomen arktinen strategia ja tohtori Yrjö Myllylän tutkimukset Barentsin 

alueelta. Julistusten, ohjelmien ja strategioiden soveltaminen käytäntöön yrittäjien arjen tasolla on 

toteutettava. Suomi tarvitsee yhteistyössä osaavia henkilöitä, jotka yhdessä venäläisten ja suomalaisten 

yritysten kanssa valmistelevat käytännön osallistumista ja yhteistyötä. Yrittäjät tarvitsevat 

asiantuntevaa kumppanuutta, ennen kuin ne voivat hakeutua kyselemään nykyisin tarjolla olevia 

välittäjäorganisaatioiden palveluja. Muutamilla aloilla Suomen yrittäjät tarvitsevat onnistuneita 

”läpimurtoja” Venäjän markkinoilla. 


8. SELVITYSTYÖN KÄYNNISTYMINEN 

Barentsin alueen selvitystyö käynnistyi 8.-9.4.2010 Helsingissä pidetyssä Venäjän federaation 

teollisuus- ja kauppaministeri Viktor Borisovits Hristenkon ja hänen asiantuntijadelegaation sekä 

työ- ja elinkeinoministeri Mauri Pekkarisen ja suomalaisten asiantuntijain välisessä keskustelussa. 

Venäjän puolelta edustettuina olivat ministerin korkeatasoiset asiantuntijat ja avustajat mm. metsä- 

ja kevyen teollisuuden-, meriteollisuuden, metalliteollisuuden sekä logistiikan aloilta. Lisäksi mukana 

olivat ministeriön kansainvälisten asian keskeiset henkilöt. Suomen puolelta neuvotteluihin ja 

vierailuun osallistuvat vastaavien toimialojen sekä ministeriön korkeatasoiset edustajat. Selvitysmies 

osallistui myös keskusteluihin. 

Ministeritapaamisessa käsiteltiin Suomen ja Venäjän välisen kaupan tilannetta, elinkeinopolitiikkaa, 

investointiyhteistyön kehittämistä, laivanrakennusyhteistyötä, metsäteollisuuden investointien 

edellytyksiä ja Venäjän suurhankkeita sekä Suomen yritystoiminnan mahdollisuuksia osallistua 

käynnistyviin suurhankkeisiin. Suomen metsäteollisuudesta keskusteluihin osallistuivat jo Venäjällä 

toimivien suurimpien yhtiöiden edustajat. Suurhankkeiden tilanteesta ja suomalaisten mahdollisuuksista 

keskustelivat Suomen puolelta mm. Sofi Oy:n, Finpro ry:n edustajat sekä selvitysmies. 

Laivanrakennusyhteistyön mahdollisuuksista Suomen osalta neuvottelivat STX Suomen Telakan 

ja Aker Arctic Technology Oy:n edustajat. Vierailukohteina olivat alan tuotantolaitokset ja niiden 

toiminta sekä tulevaisuuden suunnitelmat. 

Metsäteollisuuden osalta käsiteltiin raakapuun tuontitilannetta ja tullimaksujen vaikutusta metsäteollisuuden 

kehitykseen ja yhteistyöhön. Suomalaiset yritykset esittelivät omat suunnitelmansa 

venäjäyhteistyön suuntaan. Ne sisälsivät tähän mennessä saatuja kokemuksia puun tuonnista, sen 

supistumisesta sekä mekaanisen metsäteollisuuden yhteistyökokemuksista Venäjän eri alueilla. 

Esillä oli metsän käytön kokonaisketju kylvö- ja istutustyöstä puunkorjuuseen sekä sen logistisiin 

ongelmiin. Metsäautoteiden rakentaminen ja kuljetuslogistiikan edistäminen on olennainen ongelma 

myös Venäjän omalle metsäteollisuudelle. Venäjällä on valmistunut koko federaation Metsästrategia, 

joka on suomalaisten käytettävissä. Samanlaista suomalaista suunnitelmaa myös venäläiset 

halusivat käyttöönsä. Ministeri Hristenko toivoi, että asiantuntijat kävisivät läpi molemmat suunnitelmat 

ja samalla katsottaisiin suunnitelmien ”risteyskohdat”, joissa ovat alan parhaat tämän hetken 

yhteistyömahdollisuudet. 

Venäjällä halutaan yhteistyötä Suomen kanssa ja samalla nostetaan metsätalouden ja sen tuotannon 

arvoa elinkeinona ja kansantaloudessa. Ministeri toivoi, että ”asetutaan välillä toistemme rooleihin 

ja mietitään kummankin tahon kansalliset intressit”. Edelleen hän pohti, onko jotakin mennyt 

pieleen, sillä ”metsäalalla suomalaisten pitäisi olla venäläisten parhaita yhteistyökumppaneita”. 

Metsäteollisuuden alan keskusteluja on selvitysmiehen toimesta myöhemmin jatkettu kahteen otteeseen 

Moskovan ministeriössä sekä alueiden hallintojen kanssa, erityisesti Arkangelin aluehallinnossa. 

Murmanskia ja Nenetsiaa lukuun ottamatta metsävarojen käytön kokonaisuus on keskeisellä 

sijalla kaikkien Barentsin aluehallintojen taloudessa. Perinteisten tuotteiden rinnalla suunnitelmat 

kohdistuvat uuden teknologian käyttöönottoon, rakennustuotannon käyttämiin jalosteisiin, huonekaluihin, 

puumassan käyttöön biopolttoaineena ja metsäluonnon merkitykseen matkailussa. Koko 

federaation metsänjalostuksen keskeisiä ehdotuksia yhteistyöksi ovat rakennuslevytehtaat, erikoisvanerien 

tuotantoyksiköt, polttoainepellettitehtaat ja jätepuusta valmistettavat nykyistä halvemmat 

rakennuslevyt. Venäjän metsäasiantuntijat kokevat, että parhainta puuraaka-ainetta on hukattu toissijaisiin 

tarkoituksiin. Omakotitalojen ja puukerrostalojen rakentaminen yhteistyössä ovat keskeisinä 

tavoitteina. 

31

Laivanrakennusala on Venäjällä voimakkaan kehityksen kohteena. Suomi on tuottanut Neuvostoliiton 

tilauksesta noin 2 000 laivaa erilaisiin tarkoituksiin. Nyt yhteishankinnassa on hiljaista. 

Ministeri Hristenkon mukaan Venäjällä on laivastostrategia vuoteen 2020: Miten merenkulkua 

kehitetään ja minne laivat sijoitetaan maantieteellisesti. Suuntaus on vaativaan meritekniikkaan 

ja monipuolisiin käyttötarkoituksiin. Rakentaminen kohdistuu kaasun- ja öljynporausyksiköihin, 

jääolosuhteisiin soveltuviin tankkereihin, kääntyväpotkurisiin kuljetusjäänmurtajiin ja apualuksiin. 

Käyttöön otetaan uudet teknologiat, uudet materiaalit, niiden yhdistäminen, korkealaatuinen työstö 

sekä teknologian viimeisimmän kehitystulosten käyttäminen itse tuotannossa. 

Laivatuotannossa on ”kolmen pisteen kilpailu”: pohjoinen, Kaukoitä ja länsi. Barentsin alue on 

kohoamassa merenkulun keskukseksi, mikä edellyttää arktisiin oloihin soveltuvaa merikalustoa. 

Pohjoisessa sijaitsee myös Venäjän neljän sotalaivaston vahvin yksikkö lentotukialuksineen ja sukellusveneineen. 

Murmanskin ja Arkangelin alueneuvotteluissa meriteollisuus on ollut vahvasti 

esillä. Severodvinskin telakan tilaukset täyttävät kapasiteetin vuoteen 2018 ja telakalla tarvitaan 

nykyisellään jo noin 2 000 laivanrakentajaa lisää. ”Suomi rakentaa loistoristeilijöitä, Kiina tavanomaisia 

laivoja ja Venäjä on valinnut roolikseen rakentaa aluksia vaativiin erikoisolosuhteisiin”, 

totesi ministeri Hristenko. Suuntana on Pohjoinen Jäämeri, jonka useammankin vuoden jääkerrostumat 

ovat alkaneet sulaa ilmaston lämpenemisen myötä. Koillisväylän liikenne avaa uudet logistiset 

reitit maapallolla. Jäämeren mannerjalustan luonnonvarojen käyttöön ottoon ja Koillisväylän 

kuljetuksiin sekä arktiseen turismiin tarvitaan olosuhteisiin soveltuvaa uutta kalustoa. 

Ministereiden tapaaminen toi vahvasti esille maiden välisen teollisen yhteistyön kohottamismahdollisuuden 

uudelle tasolle. Tämä edellyttää talouskriisin jälkeen suotuisien olosuhteiden luomista 

teollisuudelle ja kaupankäynnille. Uudet yhteistyökohteet on määritettävä eri toimialoilla, 

kehitettävä tutkimus- ja tuotekehitysyhteistyötä ja haettava päätettyjen konkreettisten hankkeiden 

toteuttajat. Hankkeiden jatkotyöstäminen siirrettiin hallitusten talouskomissioon ja eri toimialojen 

yhteistyöelimiin sekä yritysten välisiin neuvotteluihin. Ministeri Hristenkon kutsusta selvitysmies 

jatkoi alan keskusteluja Moskovan teollisuus- ja kauppaministeriössä 23.4.2010 varaministeri Dementievin 

ja Helsingin neuvotteluissa mukana olleiden eri vastuualojen päälliköiden kanssa. Varaministeri 

korosti, että nyt pitää keskittyä muutamille toimialoille konkreettisesti Helsingin neuvottelujen 

mukaisesti. Aloina ovat metsäteollisuus, meriteollisuus, metalliteollisuus, teknologia- ja 

nanoteollisuus sekä niihin liittyvä tutkimus, tuotekehitys ja tuotanto. 


9. SOTSHI JA LIIKUNTARAKENTAMINEN 

Venäjä valmistautuu vuoden 2014 talviolympialaisiin Mustanmeren rannalla sijaitsevassa Sotshissa 

sekä läheisessä vuoristossa ”Grasnaja Poelin” alueella. Olympiakohteen rakentaminen on 

yksi urheiluhistorian suurimmista investoinneista. Selvitysmies on vuosien ajan tehnyt monenlaista 

yhteistyötä Venäjän Rajavartiopalvelun komentajan kenraali Vladimir Pronichevin kanssa. Hänen 

organisaationsa on edelleen kiinnostunut suomalaisten rajavartijain ja poliisin käyttämien virkaasujen 

materiaaleista ja mahdollisten asuhankintojen suuntaamisesta suomalaisille toimittajille. Rajavartiopalvelu 

on myös kiinnostunut suomalaisten yritysten toimittamista navigointijärjestelmistä, 

joista kenraali on käynyt neuvotteluja suomalaisten It-alan yritysten kanssa. Kolmas kiinnostuksen 

kohde on tuuli- ja hybridivoimaloiden käyttömahdollisuus Venäjän raja-asemien ja operaattoreiden 

tukiasemien energiantuottajina. Kyseeseen tulisivat juuri pohjoiset ja itäiset raja-asemat. Hankkeisiin 

liittyvät prosessit ovat meneillään. Hybridivoimalasta on jo kokemuksia, sillä oululainen Kestävän 

Kehityksen kylä – säätiö toimitti kesäkuussa 2010 pienitehoisen hybridivoimalan Karjalan 

tasavallan Venehjärven kylään tuottamaan kylän tarvitseman sähkövirran. Tarpeisiin mitoitettuina 

vastaavat voimalat olisivat käyttökelpoisia missä tahansa syrjäisillä seuduilla. 

Kenraali Vladimir Pronichev on Moskovan Dynamon puheenjohtaja ja hän innostui suomalaisen 

yhteistyön aktivointiin Sotshin rakentamiseen sekä yleensä liikunta- ja vapaa-ajan rakentamisyhteistyöhön 

suomalaisten kanssa. Suomessa paljon vierailleena hän tuntee suomalaista tuotantoa, 

teknologiaa ja työn laatua. Hänen hallintonsa johdolla järjestyivät korkean tason tapaamiset sekä 

Sotshin olympiarakentamisen Venäjän federaation pääorganisaation Olympstroin johdon että Sotshin 

kaupungin johdon kanssa. Neuvotteluissa oli mukana Rajapalvelun strateginen komentaja 

Kenraali Mihail Streha. Neuvottelut olivat perusteelliset ja vastaanotto erittäin myönteinen. Kisapaikan 

rakentaminen ja kaupungin olympiakuntoon saattaminen ovat suuria ponnistuksia sekä 

investointien että aikataulun suhteen. Lisäksi samalla pitää valmistautua paralympiakisojen jälkeiseen 

aikaan, mitä suurilla tila- ja rakenneinvestoinneilla tehdään kisatapahtumien jälkeen. Tilojen 

tulee olla monella tavalla muunneltavia, että ne soveltuvat mahdollisesti perustettavan kansainvälisen 

olympiayliopiston tarkoituksiin ja kasvuun pyrkivän turismin käyttöön. 

Federaation Olympstroi - yhtiön tehtävänä on hankkia yksityisiä ja valtion investointeja toteuttamaan 

XXII talviolympialaisten ja XI paralympialaisten edellyttämiä investointeja Sotshiin rakennettavaan 

ympärivuotiseen urheilu- ja vapaa-ajan keskukseen. Rakennussuunnitelman mukaan 

federaatio luo myönteiset olosuhteet liiketoiminnalle, samalla kun se rahoittaa hankkeen kalleimmat 

kohteet, kuten energiantuotantoyksikön, julkisen infrastruktuurin sekä teiden ja ympäristökohteiden 

rakentamisen. Olympstroi – yhtiö toteuttaa ja hallinnoi urheilupaikkojen rakennuttamisen ja 

kaupungin tarvitsemat uudet ja korjattavat rakenteet, urheilukohteet, valitsee hankkeiden toteuttajat 

ja valvoo kisakohteiden rakentamisen sekä huolehtii kisojen edellyttämistä välinehankinnoista. 

Vuoden 2013 loppuun mennessä alueella on rakennettava 13 urheilukohdetta yhteensä 191 000 

katsojalle. Tiestöä on rakennettava 260 km, joista 62 km vuoristotietä, 105 km rautatietä, 39 tunnelia, 

joiden yhteispituus on 50 km. Lisäksi alueelle on rakennettava siltoja ja monitasoliittymiä 

47 km, 210 km kaasuputkistoa, ainakin 24 lämpö- ja vesilaitosta sekä 24 liikenneympyrää. Työt 

jakautuvat noin 230 erilliseen urakkaan, joista pääosa on allekirjoitettu vuonna 2009. Urakoiden 

toteuttajat ovat pääsääntöisesti venäläisiä yrityksiä tai niiden yhteenliittymiä. Esitellyn ohjelman 

mukaan 235 osaprojektista 207 edellyttää rakentamista ja 28 ovat tapahtumia. Olympstroi vastaa 

38 projektista, federaation laitokset 39 projektista, Krasnodarin alue 61 hankkeesta, investoijat 97 

33

projektista ja elokuussa oli avoimena 13 projektia. Olympstroin varapresidentti Gennady Gubin 

totesi esikuntineen, että hankkeita on vielä avoimena ja urakoiden monipuolisia alihankkijoita edelleen 

tarvitaan. Hän toivoi, että suomalaiset yritykset lähettäisivät liikuntarakentamiseen liittyviä 

ehdotuksia sähköisesti ja ottaisivat yhteyttä, jopa käymällä esittelemässä tuotteitaan ja palveluja. 

Kyseeseen tulevat mm. liikuntatilojen sisustaminen, jäähallien rakentaminen, informaatio- ja tulostauluteknologia 

jne. Asiasta on käynnin jälkeen informoitu TEM:iä ja alan yrityksiä. Sotshissa 

varaudutaan myös joulukuussa 2010 tehdyn päätöksen mukaan vuoden 2018 jalkapallon maailmanmestaruuskisojen 

osaisännyyteen. 

Keskusteluissa Sotshin kaupunginjohtaja Anatoly N. Rykovin kanssa elokuun 2010 lopulla kävi 

ilmi suuri paine, jonka alla kaupunki valmistautuu vuoden 2014 kisoihin. Uudistamismääräykset 

koskevat kaupungin yleisilmeestä viimeisimpiin teknologisiin ratkaisuihin vesi- ja jätehuollossa, 

kaukolämpöjärjestelmissä, majoitustilojen lisäämisessä, palvelujen laajentamisessa ja parantamisessa 

antamaan positiivisen kuvan kaupungista myös olympialaisten jälkeisenä ympärivuotisena 

matkailukohteena. Rajanveto kaupungin ja federaation Olympstroin vastuiden välillä jäi hieman 

epäselväksi, kumpi organisaatio on lopulta vastuussa mistäkin kohteesta sekä millä osuudella Venäjän 

keskushallinto vastaa hankkeiden rahoituksesta. 

Kaupungin tiukka talous näytti aiheuttavan erityistä huolta, mutta johto luotti federaation mukana 

oloon hankkeiden rahoittamisessa. Suomalaiset yritykset toivotettiin tervetulleeksi neuvottelemaan 

ja yhteen sovittamaan hankkeiden toteuttamista sekä niihin investointien saantia. Tätä 

kirjoitettaessa suomalainen taho juuri neuvottelee allekirjoitetun esisopimuksen perustalta Sotshin 

kaupungin kaukolämpöjärjestelmän uudistuksen toteuttamisesta. Kyseessä saattaa olla jopa 20-30 

kattilalaitosta ja lähes 400 kilometriä eristettyjä lämpöputkistoja. Lukuisat muut kaupungin kehittämiseen 

liittyvät hankkeet ovat mahdollisia toteutuskohteita. Molemmissa neuvotteluissa oli esillä 

Sofi Oy ja sen osallistuminen neuvotteluihin jo ennen selvitysmiehen käyntiä. Matkasta informoitiin 

jälkeenpäin myös Sofi Oy:n johtoa. 

Elokuun matkalla Moskovaan selvitysmies neuvotteli kenraali Bronichevin myötävaikutuksesta 

Moskovan Dynamon keskustoimistossa johtaja Cvjatoslav Petryshkon kanssa Venäjän federaation 

liikunta- ja vapaa-ajan keskusten sekä urheilupaikkojen rakentamisesta. Hän oli tietoinen suomalaisten 

liikuntapaikkojen korkeasta tasosta ja soveltuvuudesta ympärivuotiseen urheilu- ja liikuntaharrastukseen. 

Hänen selvityksensä mukaan federaation laajalla alueella on runsaasti varattuja tontteja 

ja jatkuvaa liikuntapaikkarakentamista ulko- ja sisätiloissa. Myöhemmin selvityksessä käy ilmi 

mm. useiden liikuntapaikkojen rakentamisen suunnitelmat Arkangelin läänissä. Joulukuun 2010 

päätöksen mukaan Venäjä saa järjestettäväkseen 2018 jalkapallon maailmanmestaruuskisat, jotka 

jaetaan useille kaupungeille. Tässä on nyt neuvottelujen perusteella erinomainen tilaisuus koota 

suomalainen osaaminen ja mennä toteuttamaan ehdolla olevia urheilukohteita. 

Venäjällä on tavoitteena toteuttaa monipuolisia vapaa-ajankeskuksia, joissa yhdistetään liikunta- 

ja kulttuuriharrastuksia ja jotka tilat ovat helposti muunnettavissa erilaisiin tarkoituksiin. Tilojen 

suunnittelun ja rakentamisen ohella tarvitaan monipuolisia kaluste- ja väline- sekä palvelutuotteita, 

joiden laadusta hän tuntui olevan myös Suomen osalta perillä. Käyty keskustelu innosti suomalaisen 

osaamisen vientiin ja yhteiskumppanuuteen liikunta- ja vapaa-ajan paikkojen toteuttamisessa. 

Samoin kuin olympiarakentamisen ja Sotshin kaupungin rakenteiden uudistamisen osalla Dynamo 

jätti myönteisin kuvan yhteistyöhalukkuudesta. Näihin ”täkyihin” kannattaisi tarttua, selvittää olevat 

mahdollisuudet ja päättää jatkotoimista. Suomalaisia liikuntatilarakentajia on informoitu esiin 

tuulleesta mahdollisuudesta. Fokusoitu urheilu- ja liikuntapaikkarakentaminen voisi olla yksi keskeinen 

yhteistyömuoto suomalaisille yrityksille. Selvitysmies jättää TEM:in käyttöön kaikki eri 

kohteista saamansa yhteystiedot. 


10. VENÄJÄN FEDERAATIO 

Kuva 2. Venäjän federaatioalueet ja hallinnolliset subjektit. Lainaus teoksesta Russia: All 89 

Regions. Trade and Investment Guide, Moscow 2004. 

Suppea katsaus Venäjän federaation kokonaisuuteen johdattaa ymmärtämään Barentsin aluetta 

ja sen merkitystä laajan maan kokonaisuudessa. Venäjän federaatio on maailman suurin valtio, 17 

milj. neliökilometriä, 1.8 kertaa suurempi kuin USA. Suomenlahdelta Tyynenmeren rannikolle on 

matkaa yli 8 000 km ja etelä-pohjoissuunnan ulottuvuus enimmillään on yli 4 000 km. Ural-vuoristo 

jakaa Venäjän Euroopan ja Aasian puoleisiin osiin. Uralia ja federaation vuoristoista kaakkoisosaa 

lukuun ottamatta Venäjä on alavaa, kumpuilevaa tasankoa. Pohjoisen karu podsolimaannos 

vaihtuu etelässä viljavaksi mustanmullan alueeksi. Venäjän maaperän rikkaudet ovat runsaat ja monipuoliset. 

Ilmasto on mantereinen, jolle luontaista on kylmät talvet ja vähäsateiset, kuumat kesät. 

Ilmastovyöhykkeet käsittävät Mustanmeren rannikon subtrooppisesta Jäämeren alueen arktiseen 

ilmastoon. Kasvillisuusvyöhykkeet vastaavasti muuttuvat subtrooppisesta runsaan kasvillisuuden 

alueesta laajaan havumetsävyöhykkeeseen ja vielä pohjoisempana ikiroutaa kattavaan laajaan tundraan. 

Niukkakasvustoiset arot, jopa autiomaat kuuluvat Keski-Venäjän kasvillisuustyyppeihin. 

35

Väestömäärältään Venäjä on maailman valtioista kuudenneksi suurin. Neuvostoliiton hajoaminen 

ja useiden valtioiden itsenäistyminen sekä nykyisen Venäjän negatiivinen väestönkehitys ovat 

vähentäneet neuvostoaikaista väkilukua huomattavasti. Venäjällä asuu nykyisellään ainakin 60 tunnistettavissa 

olevaa etnistä ryhmää, joista venäläisiä on 83 %. Muita kansallisuuksia ovat ukrainalaiset 

(3 %), tataarit (3 %) sekä pienistä vähemmistöistä mm. valkovenäläiset, baskiirit, tsuvassit, 

komit, permiläiset, udmurdit, marit, mordvalaiset, juutalaiset, saksalaiset, armenialaiset ja lukuisat 

alkuperäisvähemmistökansallisuudet. Pääosa väestöstä on ortodokseja, muita uskontoja ovat mm. 

islam, juutalaisuus, roomalaiskatolilaisuus, protestanttisuus ja buddhalaisuus. Virallinen pääkieli 

on venäjä, mutta federaation alueella puhutaan ainakin 140 eri kieltä ja murretta. 

Venäjän asukasluvuksi keskushallinto ilmoitti vuoden 2010 alussa 139 390 205 henkilöä ja kasvuprosentiksi 

– 0.5 %, syntyvyydeksi 11.1 promillea ja kuolleisuudeksi 10.3 promillea. Odotettavissa 

oleva elinikä naisilla on 73.2 vuotta ja miehillä 59.3 vuotta. Väkilukua on alentanut alhaisen 

syntyvyyden ja korkean kuolleisuuden lisäksi voimakas maastamuutto neuvostoajan päätyttyä. 

Nykyhallinto toteuttaa monia toimia väestönkehityksen kääntämiseksi kasvuun. Toimenpiteet ovat 

perhepoliittisia, sosiaalisten olojen kohentamista ja kansalaisten innostamista aiempaa suurempaan 

vastuuseen oman terveydentilan ja kunnon ylläpidosta. Kansanterveyttä on heikentänyt myös 

runsas alkoholin kulutus. Väestön vähentyminen on ollut jopa puoli miljoonaa asukasta vuodessa. 

Suurimpia kaupunkeja ovat Moskova 10.7 milj., Pietari 4.6 milj. ja Novosibirsk 1.4 milj. asukasta. 

Yli miljoonan asukkaan kaupunkeja on kahdeksan. Venäjän työvoima on noin 75.8 milj. henkilöä, 

joista palveluammateissa toimii 58.1 %, teollisuudessa 31.9 % ja maa- ja metsätaloudessa 10 

%. Kansan lukutaitoisuudeksi ilmoitetaan 99.4 %. Tilastotiedot ovat usein arvioita, sillä edellinen 

väestönlaskenta suoritettiin vuonna 2002 ja juuri päättyneen laskennat tulokset ovat vasta käsittelyssä. 

Väestölaskennan tulosten tarkkuuteen asetetaan nytkin epäilyjä jo laskentatavan vuoksi. 

Venäjä on jaettu seitsemään federaation hallintoalueeseen (Kuva 2.), joihin kuuluu yhteensä 

89 hallintoaluetta, subjektia. Ne ovat tasavaltoja, läänejä (”oblast”) , hallintoalueita (”krai” ja 

”okryk”) sekä kaupunkitasavaltoja. Hallintoalueet jakautuvat piireihin ja piirit edelleen kuntiin, 

joita on hiljan perustettu noin 24 000. Tasavalloilla ovat parlamentit ja toimeenpanoelimet, joita 

mm. Karjalan tasavallassa johtaa Venäjän federaation presidentin nimittämä tasavallan päämies. 

Läänejä johtavat maaherrat ja alemmilla hallintotasoilla ovat omat johtajansa. Venäjän aluejohtajat 

valittiin 1990-luvulla vaaleilla, mutta nykyisin heidät nimittää presidentti. Muutoinkin keskushallinnon 

ote alueista on vahvistunut. Tärkeimmät suunnitelmat tulee hyväksyttää keskushallinnossa 

ja useimpien alueiden budjettiriippuvuus federaatiosta on kasvanut. Moskova valvoo vaikeuksissa 

olevien alueiden tilaa ja seuraa investointien kehitystä. Useita päämiehiä ja maaherroja on erotettu. 

Luoteisessa hallintopiirissä viimeisimmät vaihdot ovat tapahtuneet Arkangelissa, Murmanskissa ja 

Karjalan tasavallassa. Keskushallinnon ohjaus ja nimitysvallan käyttö luovat epäjatkuvuutta aluekehityksen, 

investointien ja yritysten kannalta. 

Ulkomaisten toimintaa Venäjällä helpottaa kielitaidon ohella maan historian tuntemus. Suuren 

maan kehitysvaiheet sisältävät vastakohtia, ristiriitoja, erilaisuutta, julmuutta ja orjuutta, mutta venäläisyydessä 

jotakin yhteistä, koossapitävää voimaa ja kohtalonomaista. Dostojevski lausui aikanaan: 

”Me venäläiset olemme nuori kansa; vaikka meillä on ikää tuhat vuotta, niin elämämme on 

juuri alkamassa: Iso alus purjehtii syvässä”. Venäjän kirjallisuuden vanhin tunnettu teos on tuhannen 

vuoden takaa silloisista oloista kertova Nestorin kronikka. Teoksessa kerrotaan, miten 860-luvulla 

alueella asuneet heimot tahtoivat itselleen hallitsijan, joka yhdistäisi hajanaisen väestön kansaksi. 

Heimojen edustajat lähtivät meren taa varjagien eli viikinkien, ”russien” luo pyytämään itselleen 

johtajaa. Pyynnön mukaan Venäjälle tuli kolme veljestä: Rurik Novgorodiin, Sineus Beloozeroon 

ja Truvor Izborskiin. Rurik perusti hovin Kiovaan Dneprin rannalle ja ryhtyi sieltä hallitsemaan 

maata. Rurik kuoli 879 ja häntä seurasi hallitsijana sukulaisensa Oleg, joka muodosti Kiovasta 


”Venäjän kaikkien kaupunkien äidin”. 

Ruhtinas Vladimir Pyhä johti Venäjän kristinuskoon noin vuonna 1000. Ennen kääntymystään 

hän tutustui useisiin uskontoihin, mutta totesi ortodoksisuuden ”sopivan parhaiten” slaavilaiseen 

mentaliteettiin. Jaroslav Viisas (1016-1054) nosti Kiovan kukoistuksen. Kolme hänen pojistaan 

meni naimisiin saksalaisten ja puolalaisten prinsessojen kanssa, kolme tytärtä avioitui kuningattariksi 

Ranskaan, Unkariin ja Norjaan. Hänen aikanaan kehittyi venäläinen lainsäädäntö ”Russkaja 

Pravda”. Nykyvenäjän hallintotapaa verrataan joskus ”Kiovan Venäjään”. Vertauksella tarkoitetaan 

vahvaa keskusjohtoisuutta, keskitettyä nimityspolitiikkaa ja alueiden tarkkaa valvontaa. Kiovan ote 

herpaantui Venäjän sekasortoon vuonna 1125. Kaupungin muodollinen asema pääkaupunkina ja 

metropoliitan istuinpaikkana säilyi, vaikka maa jakautui lukuisiin ruhtinaskuntiin. Vaikka Venäjällä 

alkoi paikallisten ruhtinaiden aika, siitä huolimatta ”Kaikki tiet veivät edelleen Kiovaan, Venäjän 

sivistyksen kehtoon”. 

Kiovan aikaa seurasi pienten ruhtinaskuntien aika ”udelnoje vremja”. Kieli ja uskonto loivat 

yhtenäisyyttä ja avioliitot loivat siteitä ruhtinaskuntien välille. Maa jakautui pieniin perintökuntiin 

”volosteihin”. Jokaiselle ruhtinaskunnalla oli 1200-1300-luvuilla oli oma hallinto ja ruhtinas, hänen 

sotajoukkonsa ”druzina” ja kansankäräjät ”vetze”. Vapaat talonpojat vaivutettiin maaorjuuteen. 

Grossmanin mukaan ”Kulkijalle Venäjän lakeus synnytti vaikutelman sielun laveudesta, hurjuudesta 

ja tahdonvoimasta, mutta yhdeksän vuosisataa: ne olivat mykkä orjuuden retortti”. ”Venäjän 

elämän ja lännen elämän perimmäisten olemusten välille kasvoi piilevä kuilu. Lännen elämää hedelmöitti 

vapauden kasvu, mutta Venäjän kehitystä orjuuden kasvu”. Ruhtinas Jaroslavin aikana 

Novgorodissa toimi historian ainoa kansanvalta; ”vetsen” valinta ja nimitysoikeudet ruhtinaasta 

pormestariin ”posadnikiin” olivat demokraattisia. Asiat ratkaistiin huutoäänestyksellä, johon kansa 

kutsuttiin kirkonkellojen soitolla. Novgorodin ”vetze” oli Venäjän pitkäaikaisin demokratian ilmaus! 

”Novgorodin ”vetze” lakkautettiin Moskovan ruhtinas Iivana III:n (1462-1505) aikana. Hän otti 

arvonimen ”Koko Venäjän Herra” ja toteutti sitä myös käytännössä. Novgorod säilyi tataarivallan 

ulkopuolella, minkä vuoksi aluksi venäläinen vaikutus Barentsin alueelle toteutettiin Novgorodin 

johdolla. 

Tsingiskaanin kokoama tataarien (mongolit) ”Kultainen Orda” (lauma) vuonna 1240 hävitti pääosan 

Venäjän ruhtinaskunnista ja ryösti Puolaa, Unkaria, Bosniaa ja Dalmatiaa. Valloittaja perusti 

hallintokeskuksen Batuun Volgan varrella. Tataarien nöyryytys heikkeni Moskovan ruhtinaskunnan 

vahvistuessa. ”Koko Venäjän Herra” Ruhtinas Iivana III vuonna 1480 kukisti tataarien 240 vuotta 

kestäneen ikeen. Tataarit nöyryyttivät Venäjän kansaa, kantoivat raskaat verot ja jättivät venäläisten 

keskuuteen vahvan veren perinnön. Miehittäjän ylivallan päättyessä ”puhdasveristä isovenäläistä 

oli enää vaikea löytää”. 

Rurikin suku hallitsi Venäjää seitsemän vuosisataa. Viimeinen ”rurukovits” oli tsaari Fjodor, 

Iivana IV ”Julman” poika, joka kuoli vuonna 1598. Sitä seurasi suuri ja verinen sekasorron aika 

”Smutnoje vremja” (1598-1613). Pajari Mihail Romanov valittiin tsaariksi luultavasti Rurikin kaukaisena 

sukulaisena. Suku hallitsi aina Nikolai II:een ja Venäjän vallankumoukseen 1917 saakka. 

Venäjän historiassa on mielenkiintoista havaita, että tsaarien pitkässä ketjussa on ollut ”slavofiileja” 

maan sisäistä ylemmyyttä rakentavia ja ”sabadnikkeja” läntiseen yhteistyöhön suuntautuneita johtajia. 

Viimeksi mainittuihin kuuluivat mm. Pietari Suuri, Elisabet II, Aleksanteri I ja Aleksanteri II, 

jotka tahtoivat kehittää Venäjää käyttämällä läntisiä menetelmiä ja toimia yhteistyössä länsimaiden 

kanssa. Länteen suuntautuessaan keisarikunnalla yleensä meni taloudessaan hyvin. Neuvostoliiton 

hajottua tästäkin näkökulmasta on mielenkiintoista seurata Venäjän nykykehitystä ja sen suuntautumista. 

Keisari Nikolai II aikana pakolliset uudistukset jäivät toteuttamatta ajan vaatimusten 

mukaan. Kansan uudistusvaatimukset ajoivat heikon ja epäilevän keisarin yli kohti vääjäämätöntä 

vallankumousta maaliskuussa ja lokakuussa 1917. 

37

Monirakenteisen vallankumousliikkeen johtoon pääsivät lopulta bolshevikit, jotka lokakuun 

1917 jälkeen perustivat Vladimir Iljivits Leninin johdolla Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton 

(CCCP). Lenin uskoi, että pienille kansoille Sosialistisen Neuvostoliiton reunoilla voidaan antaa 

itsenäisyys, sillä pian ne palaavat epäonnistuneina vapaaehtoisesti sosialismin helmaan. Ajatukseen 

perustuen Suomi sai Leniniltä itsenäisyystunnustuksen vuoden 1917 lopussa. Neuvostoliiton 

historian raskain ja verisin aika oman kansan näkökulmasta oli Generalissimus Josef Stalinin kausi 

(1922 - 1953), johon sisältyi myös II maailmansota. Kauden väitetään vaatineen jopa 26 miljoonan 

sodan ja vainojen uhrin hengen. Presidentti Medvedev käynnistää vuoden 2011 aikana selvityksen 

terrorin ajasta avaamalla vielä suljetut arkistot. Presidentti Mihail Gorbatshov käynnisti muutoksen, 

joka presidentti Boris Jeltsinin aikana sinetöi Neuvostoliiton hajoamisen ja Venäjän palauttamisen 

entisten keisarivallan symbolien alle uutena Venäjänä. 

Monia nykyisiä ilmiöitä, ajattelu- ja toimintatapoja sekä suhtautumista ulkopuolisiin on katsottava 

Venäjän kansan kokeman historian raameissa. Venäjän historian tuntemus avaa myös suomalaisten 

mieliä toimiessaan itäisellä maaperällä. Historian tuntemus on myös vahvuus, kun pohditaan 

yritystoiminnan edellyttämiä ratkaisuja. Historian tuntemus on välttämätöntä yleissivistystä toimittaessa 

vallinneiden olosuhteiden jatkeella. Länsimaihin verrattuna Venäjä on monella tavalla erilainen 

ja pysyy kauan sellaisena, huolimatta pyrkimyksestä modernisoida maata ja väestön elinoloja. 

Historia on lyönyt ihmisiin ja sosiaalisiin verkostoihin sekä toimintatapoihin slaavilaisen leiman, 

joka on ”enemmän geneettinen kuin hankittu ominaisuus”, kuten monet ”darwinismia” tuntevat 

leikkisästi toteavat. 


11. VENÄJÄ JA VENÄLÄISYYS 

Monet kirjailijat ja tutkijat ovat tuotannoissaan pohtineet venäläisyyden olemusta. Essenin mukaan 

venäläisissä on rahtunen samaa ”iäisyyttä”, joka antaa leimansa Kiinalle ja Intialle. Venäläiset 

käyttävät maastaan käsitettä ”Pyhä Venäjä – Svataja Rossija”. Sen pohjana on usko Venäjään ”alkumystiikan” 

ilmentymänä, (vrt. Turgenev, Dostojevski jne.) maana ja kansana, jotka ovat ”maailman 

aamunsarastusta ja asian alkuolemusta lähempänä kuin Euroopan älylliset kansat, joiden kylmältä 

katseelta satuajan unenhohde jo ammoin on väistynyt”. Näin katsotaan venäläisten näkökannalta. 

Länsimaisesta tarkkailijasta Venäjä on aina tuntunut olevan ”puolivalveilla”. Essenin mukaan 

venäläinen ”avosilmin uneksiminen” on lähellä intialaisuutta, mutta poikkeaa kiinalaisuudesta ja 

japanilaisuudesta. Essenin mukaan valveillan uneksimiseen liittyy työtehon aleneminen ja toimintatarmon 

väheneminen. Tästä johtuu tehokkaan organisaation puute ja sen seurauksena köyhyys 

suurten luonnonvarojen keskellä. Henkistä energiaa Venäjällä sen sijaan on erityisen runsaasti, 

mikä ilmenee taiteellisessa luomistyössä. Taiteen lajit kuuluvat venäläiseen arkeen toisin kuin Euroopassa. 

Se pyyhkii olemattomiin eron ”pyhän ja arjen välillä”, mikä on länsimaiselle olemukselle 

niin tyypillistä. Ortodoksisuudella suhtautumiseen lienee syvää merkitystä. 

Venäjän valtiollisessa elämässä on sorrolla ja väkivallalla ollut keskeinen sija. Hyvä hallitus Venäjällä 

on ollut patriarkaalinen, huono hallitus despoottinen. Länsimainen demokratia on ollut täysin 

vieras ilmiö venäläisille. Yksilönvapauden ajatus ei milloinkaan ole juurtunut sinne. Se käsitetään 

lähinnä sisäiseksi, henkistä laatua olevaksi ilmiöksi. Venäjällä on aina ollut pakkoon perustuva 

hallitusjärjestelmä, joka on usein luisunut terrorin ja hirmuvallan asteelle. Venäjän tsaarihallinto oli 

pitkälle viety yritys kytkeä toisiinsa valtiollinen elementti, järjestyksen ja lujuuden vaatimus sekä 

henkinen, uskonnollinen elementti. Hallitsija oli yksinvaltias ja riippumaton, ”itsevaltias Jumalan 

armosta”. Venäjän lukemattomat kansallisuudet, joita alueella asui, olivat yksimielisiä vain yhdestä 

asiasta: ”He kaikki olivat 

tsaarin alamaisia, heidän 

tehtävänsä oli palvella tsaaria 

ja tsaarin tehtävä oli huolehtia 

heistä”! 

Kuva 3. Venäjän federation hallintojärjestelmä. Presidentin hallinto. 

Lainaus teoksesta Venäjä, yhteiskunta ja hallinto 

Essen toteaa: ”Molemmin 

puolin hyödyttävien 

suhteiden muodostuminen 

Venäjän ja Euroopan kansojen 

ja ihmisten kesken 

edellyttää, että jälkimäisten 

taholta oivalletaan, että Venäjä 

on toisenlainen ja Venäjän 

kansa sekä Venäjän 

yhteiskunta ovat olennaisesti 

erilaisia kuin läntinen 

Eurooppa. Tarvitaan suopeaa 

ymmärtämistä, mikä 

edellyttää syvällistä perehtymistä 

venäläisyyteen ja 

heidän oikeuteensa olla erilaisia. 

Mielenkiintoinen ve- 

39

Kuva 4. Venäjän federaation hallintojärjestelmä. Liittokokouksen rakenne ja 

hallituksen puhemiehistö. Lainaus teoksesta Venäjä, yhteiskunta ja hallinto. 

40 Maaherra, FT Eino Siuruainen | BARENTSIN ALUEEN UUSIUTUVAT RAKENTEET 

näläisyyden piirre on helppous 

ottaa vastaan ja sulattaa itseensä 

vieraita vaikutuksia. Koko 

Venäjän historia koostuu ulkomaisten 

vaikutusten aikakausista. 

Omaksumisen suunnan 

ja määrän mitoitti hallitsijan 

oma tahto ja esimerkki. Tämä 

näkyi mm. Pietari Suuren, Elisabeth 

II:n, Aleksanteri I:n ja 

II:n hallintatavasta suhteessa 

ulkomaihin. Piirteitä on luettavissa 

myös nykyisestä johdosta. 

Venäjän ymmärtämys 

alkaa historian tuntemuksesta. 

Tosin venäläinen runoilija 

Fjodor Tjuttsev (1803-1873) 

lausuu runossaan: ” Ei Venäjää 

voi järjellä ymmärtää, ei 

mitoilla mitata, siihen voi vain 

uskoa…”. 

Venäjän hallinto on keskusjohtoinen. 

Perustuslain mukaan 

Venäjän hallinnon muodostaa 

kaksikamarinen kansanedustuslaitos, 

josta alahuone, ”Venäjän 

duuma”, valitaan vaaleilla 

ja ylähuone ”Senaatti” 

nimitetään alueiden edustajista. 

Presidentti on valtion päämies, 

joka toimii Venäjän federation 

suvereniteetin, sen riippumattomuuden 

ja valtiollisen eheyden 

turvaamiseksi sekä valvoo 

valtiovallan elinten sopimusten 

mukaisen toiminnan ja yhteistoiminnan. 

Presidentti määrit- 

telee sisä- ja ulkopolitiikan 

suuntaviivat ja edustaa maataan ulkomailla. Perustuslaissa on presidentille annettu suuret oikeudet 

(Kuva 3.) Vaaleilla valitun hallinnon (duuman ja hallituksen) rinnalla toimii presidentinhallinto, 

joka ulottuu keskushallinnosta myös subjektien tasolle ja valvoo alueellisten toimielinten työtä. 

Venäjän federaation toimeenpanojärjestelmä koostuu hallituksesta ja hallituksen puhemiehistöstä, 

jota johtaa pääministeri. Järjestelmä on monimutkainen ja koostuu poliitikoista ja virkamiehistä. 

Hallitus ja ministeriöt ulottavat toimivaltansa alue-, piiri- ja paikallistasoille (Kuva 4.). 

Merkittävien kehityshankkeiden käynnistäminen tapahtuu usein presidentin ja pääministerin 

tahdonilmaisuista, valmistelu siirtyy ministeriöihin ja duumaan sekä senaattiin ja edelleen toteutus 

subjektien ja paikallishallinnon vastuille. Tärkeimmissä hankkeissa rahoitus perustuu federaation 

hallituksen ja ministeriöiden osallistumiseen. Suomalaisten yritysten kannattaa tarkasti seurata kes-

kushallinnon kannanottoja ja tavoiteasetteluja, sillä ne pian alkavat toimia käytännössä aluetasolla, 

minkä vuoksi yhteydenpito aluehallintoon on tarpeellista. Tavanomainen yritystoiminta on hallinnon 

päätöksistä vähemmän riippuvainen, joskin keskushallinnon yleinen tahtotila on tarpeellista 

tiedostaa. Venäjällä on aikalailla eri asia, tuoko markkinoille haluttuja hyödykkeitä, vai hakkaako 

ja jalostaa federaation metsää vai toteuttaako aluehallinnon kanssa tehdyn sopimuksen mukaan 

paikallista lämpövoimalaa ja lämmön jakeluverkostoa. Jotkut toimialat ovat haluttuja ulkomailta, 

toiset kiinnostavat omia yrittäjiä ja jotkut ovat kansallisesti strategisia, joiden monopoleja ei helposti 

avata. Tilanne muuttuu ainakin osittain WTO:n jäsenyydessä. 

11.1. VENÄJÄN TALOUS 

Esillä oleva selvitys kohdistuu Luoteisen federaatioalueen viiteen Barentsin alueen subjektiin, 

Murmanskin ja Arkangelin lääneihin, Nenetsian autonomiseen alueeseen sekä Karjalan ja Komin 

tasavaltoihin, joiden taloutta ja talouden edellytyksiä tarkastellaan kutakin erikseen. Lisäksi selvitykseen 

sisältyy Vologdan lääni, jota ei varsinaisesti lueta Barentsin aluekokonaisuuteen. Kyseisten 

alueiden tarjoamia mahdollisuuksia tarkastellaan erityisesti Suomen pk-yritysten osallistumisen 

näkökulmasta. Alueen kiinnostavuutta lisäävät monet suuret kehityshankkeet, jotka tulevat 

tarjoamaan merkittäviä vienti- ja yritysyhteistyömahdollisuuksia. Suuret hankkeet nostavat alueen 

nykyisin vaatimatonta painoarvoa ja muodostavat uusiutuvat olosuhteet elinkeinoihin, talouteen ja 

alueen logistiikkaan. 

Huolimatta koko Venäjän merkityksestä Suomen kauppa- ja yhteisyrityskumppanina sekä sijoituskohteena, 

selvitystyön rajauksen vuoksi tarkastellaan sen tarjoamia mahdollisuuksia hyvin 

pinnallisesti. Moskovan ja Pietarin alueet, muut kasvukeskukset, jopa Uralin takana, tarjoavat 

nykyvaiheessa suomalaisille yrityksille Barentsin aluetta merkittävästi suurempia liiketoimintamahdollisuuksia. 

Toisaalta Barentsin alue on lähellä, luonnonolot samantapaiset, alueiden välillä ovat 

pitkäaikaiset yhteistyösuhteet ja alueen luonnonvarojen hyödyntäminen avaa Luoteis-Euroopassa 

uuden kehitysvaiheen. Lisäksi ilmaston muutos nostaa alueen globaalin logistiikan merkittäväksi 

keskukseksi. Suomalaiset yritykset joutuvatkin pohtimaan, hakeutuako Barentsin lähialueelle, 

usein konventionaalisiin kohteisiin, vai pyrkiväkö suurimmille kasvualueille ja uusille tuotannonaloille, 

jotka tarjoavat ehkä suurempia kasvumahdollisuuksia. 

Muutos Neuvostoliiton suunnitelmataloudesta kohti tuntematonta tulevaa merkitsi Venäjän taloudelle 

suurta katastrofia 1990-luvun alussa. Merkittävä osa toiminnoista lamautui. Siirtyminen 

opettelemaan markkinatalouden perusteita johti valtion omaisuuden hallitsemattomaan uusjakoon, 

häiriöön ja kokeiluihin pankki- ja rahoitussektorilla. Muutos halvaannutti logistiikan ja hallinto 

sekä kansa elivät suunnattomassa epävarmuudessa ja tavarapulassa. Alkuun oli käytettävissä rahaa, 

mutta ei ollut tavaraa. Pian tilanne kääntyi. Tavaraa alkoi tulvia kaikilta tahoilta, mutta kansalla ei 

ollut ostovoimaa. Palkkoja ja eläkkeitä ei voitu maksaa ja kollektiiviset talousyksiköt hajosivat. 

Neuvostoliiton perintö jaettiin muutamassa hetkessä hallitsemattomasti, mikä teki toisista rikkaita 

ja toisilta hupeni neuvostoajan toimeentulon turvallinen perustaso. Venäjällä alkoi orientoituminen 

markkinatalouteen ja kansainvälisen kaupan uusiin pelisääntöihin. Vienti romahti ja maa 

vajosi tilaan, jossa sosiaaliavulle oli tarvetta erityisesti syrjäseuduilla. Raskas valtionvelka lankesi 

kaikkiin tärkeimpiin kauppakumppaneihin, Suomi mukaan luettuna. Öljyn, kaasun ja metallienhintojen 

nousun ja viennin turvin maa pääsi muutoksessa jo parempaan asemaan ennen seuraavaa 

talouskriisiä. Barentsin alueella energian ja raaka-aineiden vienti antoi tuloja, mutta oma sisäinen 

talous kamppaili suurissa vaikeuksissa. Työvoima pyrki hakeutumaan vientiteollisuuden dollariperustaiseen 

ketjuun. Jopa yliopistojen professorit hakeutuivat parempipalkkaisiin ja palkan saannin 

41

kannalta turvallisempiin töihin teollisuuteen. 

Vuonna 1998 talouskriisi kärjistyi tärkeimpien vientituotteiden, öljyn ja kaasun hintojen alentumisesta, 

Aasian talouskriisistä, investointien vähentymisestä ja lainansaannin vaikeudesta. Ruplan 

arvo romahti ja velkaantuminen sekä maksurästit kasvoivat. Kriisin jälkeen Venäjän talous elpyi 

energian vientihintojen nousun, ruplan arvon muutoksen ja talouden vakiintumisen johdosta. Talouden 

vuotuinen kasvuprosentti saavutti kansainvälisestikin arvioiden erittäin korkean, jopa 10 %:n 

tason. Kotitalouksien kulutus ja investoinnit kohosivat samoissa lukemissa. Kauppatase oli vahvasti 

ylijäämäinen ja Venäjä pystyi maksamaan velkansa ja kehittämään tuotantoaan sekä nostamaan 

kansalaisten elintasoa. 

Kansainvälinen talouskriisi iski myös Venäjän talouteen syyskuussa 2008. Kriisiä syvensi myös 

Georgian sodan aiheuttama pääomien ulosvienti ja monien suunniteltujen investointihakkeiden 

jäädyttäminen. Kansainvälinen kysyntä hiljeni ja kriisi heikensi tärkeimpien raaka-aineiden kysyntää 

ja alensi vientihintoja. Vuoden 2008 talouskasvu laski jyrkästi 1.1 prosenttiin edellisvuoden 

lähes 10 prosentin vastaavan ajan kasvusta. Pankkikriisiä pyrittiin hillitsemään keskuspankin 

tuella. Samalla keskushallinto käynnisti tukitoimet kriisin hallitsemiseksi. Vuonna 2009 tilanne 

alkoi helpottaa tukitoimien, kansainvälisen kysynnän ja öljynhinnan merkittävän nousun johdosta. 

Kriisin jälkeen Venäjän federaation johto painotti voimakkaasti talouden kehittämisessä uusia innovaatioita, 

talouselämän modernisointia, uudistuvaa energiapolitiikkaa ja tuotantorakenteen monipuolistamisen 

tärkeyttä sekä kansantalouden riippuvuuden vähentämistä öljyn ja kaasun viennistä. 

Talouskriisi vaikutti merkittävästi myös aluetalouksiin. Investoinnit hiipuivat, vienti väheni, hinnat 

laskivat ja sosiaalibudjettien kattaminen kävi yhä hankalammaksi. Barentsin alueella konventionaalinen 

tuotanto kärsii edelleenkin suuresta investointivajeesta, koska sijoittajat odottavat suurten 

kaasu- ja öljyhankkeiden käynnistymistä sekä arvometallien kysynnän kasvua. 

Energian vienti on 2000-luvulla pitänyt yllä Venäjän varsin vahvaa talouskasvua. Öljyntuotantoa 

on pyritty nostamaan ja maailmanmarkkinahinnat ovat olleet maalle suosiolliset. Uusia kaasuesiintymiä 

pyritään avaamaan erityisesti Barentsin alueella. Kaasun käyttö turvaa yli puolet Venäjän 

koko energiantarpeesta, mikä vähentää kotimaassa kivihiilen ja öljyn käyttöä. Ulkomaisten arvioiden 

mukaan öljy- ja kaasusektori tuotti Venäjän kaikista vientituloista yli 60 %, 2007 peräti 64 

%. Ulkomaisista suorista investoinneista kolmannes kohdistui kyseiseen energia-alaan. Venäjä on 

avaamassa mahdollisuuksia myös ulkomaisten yhtiöiden toiminnalle aiemmin tiukasti monopoliasemassa 

pidetylle öljy- ja kaasutuotannolle. Kyse on investointien houkuttelemisesta, teknologisen 

tason uudistamisesta, arktisten tuotantoalueiden avaamisen vaativuudesta ja ympäristövaurioiden 

kansainvälisestä seurannasta. Kaasun ulkomainen kysyntä on tasaantumassa ja hintataso on epävarma, 

mikä jatkaa edelleen talouden epävarmuutta. 

Venäjän merkitystä energiantuotantomaana voidaan luonnehtia seuraavasti: Venäjällä on maailman 

suurimmat kaasuvarat, toiseksi suurimmat kivihiilivarat, kahdeksanneksi suurimmat öljyvarat. 

Lisäksi Venäjä on suurin kaasun tuottaja, toiseksi suurin öljyn viejä ja kolmanneksi suurin energian 

käyttäjä. Tosin viimeksi mainittuun keskushallinto on asettanut selkeän ukaasin energiatehokkuuden 

pikaisesta toteuttamisesta 13,5 prosentin tasolla. Venäjän talouden tiukentuessa alueiden tuotantotuloja 

ohjataan kasvavasti keskushallinnon käyttöön ja alueille kohdennettavat investoinnit 

ovat entistä valikoidumpia. Keskushallinto patistaa alueita itseään hankkimaan koti- ja ulkomaisia 

investointeja. Aluetalouden itselle jäävien resurssien niukkuus alentaa kehitysmahdollisuuksia ja 

vähentää investoijien kiinnostusta, lukuun ottamatta tärkeimpiä vientialoja, öljyä, kaasua ja metalleja. 

Venäjä sai vuoden 2010 ensimmäisellä puoliskolla ulkomaisia investointeja 19 miljardin dollarin 

arvosta, mikä oli kutakuinkin sama määrä kuin vuosi sitten. Vuonna 2008 vastaava arvo oli 


44 mrd. dollaria. Venäjältä ulkomaille sijoitettiin 23 mrd. dollaria. Arvo oli miljardi dollaria vähemmän 

kuin edellisenä vuonna ja 10 mrd. vähemmän kuin vuonna 2008. Ulkomaisista sijoituksista 

kohdistui Venäjällä 37 % tehdasteollisuuteen, 17 % kaivosteollisuuteen ja 15 % kauppaan. Suurin 

sijoittajamaa oli Kypros (23 %), Saksa (16 %), Hollanti (12 %). Suomi oli 7. sijalla 4 %:n osuudella. 

Nokian Renkaiden sijoitus oli Suomen koko arvosta noin puolet, 23 % suuntautui puu- ja 

paperiteollisuuteen. UNCTAD:in arvion mukaan vuosina 2010-2012 Venäjä sijoittuu viiden eniten 

suoria sijoituksia saavan valtion joukkoon yhdessä Kiinan, Intian, Brasilian ja Yhdysvaltojen kanssa. 

Vuosina 2005 – 2009 Venäjä kohosi investointien saajien listalla 15. sijalta 6. sijalle. Venäjän 20 

suurimman yrityksen joukkoon lukeutui vuonna 2009 9 energia-alan yritystä, 4 metalliteollisuusjättiä, 

2 pankkia 2 teleoperaattoria, lisäksi sähköalan yrityksiä ja vähittäiskauppaketju. Öljy-yhtiöiden 

liikevaihto pieneni viime vuonna 7 % ja Gazpromin 9 %, liikevaihto oli 68 mrd. euroa (Suomen 

Pankki 46/2010). 

11.2. YHTESITYÖALOJA FEDERAATIOTASOLLA 

Selvitystyö käynnistyi huhtikuussa 2010 Helsingin ministeritapaamisessa. Ministerit Hristenko 

ja Pekkarinen asiantuntijoineen kävivät läpi Suomen ja Venäjän välisen kaupankäynnin historiaa, 

nykyistä tilannetta ja tulevaisuuden näkymiä. Kummankin osapuolen kanta oli myönteinen kaupan 

ja yhteistyön kehittämiseen konkreettisella tasolla tärkeiksi koetuilla toimialoilla. Samalla ministerit 

sopivat kummankin osapuolen elinkeinopoliittisten suunnitelmien vaihdosta, intressien ristikkäin 

tarkastelusta ja konkreettisten toteuttamiskohteiden löytämisestä. ”Tavoitelistoista tulee siirtyä 

käytännön toteutukseen” oli kummankin osapuolen tavoitteena. Neuvottelujen jälkeen käytännön 

työ siirrettiin sekä maiden välisten asiantuntijaelinten valmisteluun että suoraan asiantuntijain ja 

yrittäjien toteutukseen. Selvitysmiehen tehtäväksi jäi käydä Moskovan keskushallintotasolla jatkoneuvotteluja 

ja siirtyä sen jälkeen tarkastelemaan toimeksiannon mukaisesti Barentsin alueen kehitysnäkymiä 

sekä niiden antamia mahdollisuuksia taloudelliseen ja yritysten väliseen yhteistyöhön. 

Venäjän federaation talouselämälle ovat tärkeitä seuraavat 

suomalaisyhteistyön toimialat: 

1. 

2. 

3. 

Metsäteollisuus kokonaisuudessaan metsänhoidosta puunjalostusteollisuuden monipuolisiin 

tuotteisiin. Taigavyöhykkeen merkitys Barentsin hallintoalueiden taloudessa on 

edelleen keskeisellä sijalla. Uutena suuntana on metsäbiomassan käyttö paikalliseen 

lämmön ja energiantuotantoon. Federaatiotasolla perinteisten puunjalostusteollisuuden 

tuotteiden ohella avautuu suomalaisille yrityksille merkittävästi uusia mahdollisuuksia bioenergian 

osaamisalalla. 

Kaivosteollisuus on Venäjällä edelleen keskeinen toimiala. Barentsin alueen kaikki neljä 

valtiota ovat tällä hetkellä voimakkaan kaivosteollisuuden kynnyksellä (Liite 3.). Kaivoksia 

avataan, jalostusta kehitetään, logistiikkaa valmistellaan ja varaudutaan myös Jäämeren 

uusien logististen järjestelmien tuomiin mahdollisuuksiin. 

Metalliteollisuus on edelleen Venäjän taloudessa keskeinen teollisuuden ala. Neuvostoliiton 

aikaisia tuotantolaitoksia uusitaan ja niiden kannattavuutta parannetaan kilpailukykyisiksi. 

Ongelmallisiksi ovat osoittautuneet yhden tuotantolaitoksen kaupungit, joita laajan 

federaation alueella on noin 300 - 400. Barentsin alueella kaivosteollisuus ja metallien 

jalostus on tärkeässä asemassa. Ongelmana on yleisesti myös muilla toimialoilla pienten 

ja keskisuurten sekä innovatiivisten konepajayritysten vähäisyys. Suomalaiset ovat 

43

4. 

5. 

6. 

7. 

8. 

9. 

mukana alan uudistamisessa. 

Venäjän tämän hetken tärkein ja puhutuin ala on energiateollisuus. Öljyn ja kaasun (Kuvat 

18.ja 19.) tuotanto, käsittely ja siirtojärjestelmät ovat keskeisimpiä Barentsin alueen 

tulevaisuuden tuotannonaloja. Siirtyminen mannerjalustan energiavaroihin edellyttää 

yhteistyötä teknologioissa ja investointien saannissa. Suomeen verrattuna Norjalla on 

hankkeissa etulyöntiasema, mutta uusien esiintymien käyttöönotto tuo alueelle mittavat 

uudet rakennus-, teknologia-, kuljetus-, huolto- ja koulutushankkeet. Samaan aikaan federaation 

keskushallinto patistaa energian säästöön ja energiatehokkuuden merkittävään 

lisäämiseen sekä biopohjaisten raaka-aineiden käyttöön. 

Meriteollisuus on vahvassa nousussa Venäjällä sekä tutkimuksessa että kalustoja välinetuotannossa. 

Koillisväylän avautuminen ja mannerjalustan luonnonrikkauksien käyttöönotto 

sekä arktinen turismi ja meripuolustus ovat lisänneet telakoiden töitä sekä alan 

työvoimapulaa. Jäänmurtajatankkereiden ja ruuma- sekä konttikuljetuksiin soveltuvan 

kaluston tuotanto luo merikuljetusten uuden kalustosukupolven. Ministeri Hristenko esitti 

selkeän kysymyksen: ”Neuvostoliiton aikana teimme suomalaisten kanssa noin 2 000 

laivaa, miksi emme jatka tuotantoa nyt?” 

Suomi-yhteistyössä Venäjää kiinnostavat korkean teknologisen osaamisen käyttö kaikissa 

tuotannoissa ja materiaalien yhdistäminen nykyisissä ja tulevaisuudessa kehitettävissä 

tuotteissa. Nanoteknologiaa naapurimaa pitää tärkeänä tulevan yhteistyön kohteena. 

Viestintäteknologia ja tuotannon automaatio ovat myös tavoitelistoilla. 

Pääministeri Putin on tuonut esiin tarpeen ”siivota” arktista aluetta. Tehtävänä on ”säteilevän 

ydinjätteen” keruu ja käsittely, neuvostoaikaisen rauta- ja tutkimusromun keruu, 

ympäristövaurioiden korjaaminen sekä puhtaan ympäristön turvaaminen luonnolle ja ihmisille. 

Yhdyskunnissa on uudistettava lämmitysjärjestelmiä, turvattava puhtaan veden 

saanti sekä puhdistettava jätevedet ja uudistettava jätehuolto. Ympäristöteknologiayritykset 

ovat jo nyt jalkautuneet Barentsin alueen taloudelliseen yhteistyöhön hyvin lupaavalla 

tavalla. 

Logistiikan rakentaminen ja palvelutuotannon kehittäminen alueiden tarpeisiin ja hyvinvointiyhteiskunnan 

rakentamiseen ovat Venäjällä käydyissä keskusteluissa tulleet vahvasti 

esille. Barentsin alueella toteutetaan luonnonvarojen käyttöön liittyviä logistiikan ja peruspalvelujen 

investointeja. Nenetsiassa Gazprom kustantaa kouluja ja sairaaloita alkuperäisväestön 

tarpeisiin. Etäopetuksen teknologiaa toteutetaan ja Vologdassa halutaan 

kehittää kouluruokailua. 

Maataloutta ja maaseutuneuvontaa pidetään Venäjällä tärkeänä yhteistyönä. Kyseessä 

on maan oman elintarviketuotannon kehittäminen. Tällä hetkellä siemenperunan vienti, 

perunatuotanto, varastointi ja markkinointi ovat kehittyneet liiketoimeksi. Maa- ja metsätalousministeriö 

on juuri tehnyt myönteisiä päätöksiä mm. Karjalan tasavallan maatalousneuvonnan 

käynnistämisestä suomalaisen mallin mukaan. 

10. Matkailu on kasvava toimiala, jolla myös pk-yritykset voivat toimia yhdessä ilman suuria 

investointeja. Hankkeet edellyttävät suunnitelmia ja käytännön toteutusta. 

11. Venäjä ehdottaa yhteistyöksi liikunta- ja vapaa-ajan kohteiden rakentamista. Sotshin 

olympiarakentaminen on toteutumassa, mutta alihankinnoissa on edelleen avoimia 

mahdollisuuksia. Moskovan Dynamon johto on jättänyt yhteistyöpyynnön suomalaisille 


yritykselle osallistua Barentsin alueella toteutettavien liikunta- ja vapaa-ajan kohteiden 

suunnitteluun ja rakentamiseen. Mahdollisuuksia lisää vuoden 2018 jalkapallon maailmanmestaruuskisat. 

Venäjän teollisuus- ja kauppavaraministeri Dementiev totesi huhtikuun 23. päivänä 2010 käydyssä 

neuvottelussa, että maiden välisessä yhteistyössä pitää keskittyä muutamaan konkreettiseen toimialaan 

ja kohteeseen. ”Suunnitelmia ja toivelistoja on hyvä pitää mielessä, mutta käytännön tuloksia 

on saatava aikaan”. Hän määritteli asiantuntijoidensa kanssa seuraavat konkreettiset kohteet: 

1. MERITEOLLISUUS: ajankohtaiset merellisten ja meriolosuhteiden raaka-aineiden käyttöön 

oton ja kuljetusten edellyttämät tuotteet, sisältäen tutkimuksen, koetoiminnan, tuotekehityksen 

ja rakentamisen. Tähän on vahva panostus Jäämeren kaupunkien telakoilla 

ja Arkangelin yliopistossa. 

2. METSÄTEOLLISUUS kokonaisuudessaan siemenestä korjuuseen, teknologia, logistiikka 

ja teolliset lopputuotteet. 

3. TALONRAKENNUSTEOLLISUUS Venäjän asunto-ohjelman toteuttamiseksi, kansalaisten 

elinolojen parantamiseksi ja jokaisen kansalaisen vastuunottamiseksi omasta elinympäristöstään, 

mukaan lukien vastuun energiankäytöstään. 

4. 

UUSIEN INNOVAATIOIDEN KEHITTÄMINEN YHTEISTYÖSSÄ SEKÄ UUSIEN TEK- 

NOLOGIOIDEN SISÄLLYTTÄMINEN YHDESSÄ KOHTEIKSI VALITUILLA TOIMI- 

ALOILLA. 

5. ENERGIATEOLLISUUS: toimiala ei huhtikuussa ollut Moskovan neuvottelussa sillä vahvuudella, 

kuin se on nyt koko Venäjällä ja erityisesti Barentsin alueella. 

Edellä esiin tulleet federaatiotason ja suomalaisten mahdolliset yhteistyöalat ovat yleisiä ja painottuvat 

laajan maan eri alueilla olosuhteiden ja kehitysvaiheiden mukaan. Suomalaisten yritysten 

mukana olo edellyttää kehityksen jatkuvaa seurantaa ja yhteydenpitoa. Mukaan meno edellyttää 

omien valmiuksien kasvattamista, tarvittavan tietotaidon hankkimista sekä suomalaisten välittäjäorganisaatioiden 

toimintaa tiedonkulun, mukaan pääsyn, rahoitusjärjestelmien sekä jatkuvan valmiuden 

ylläpitämisessä. 

45

12. BARENTSIN HALLINTOALUEET JA YHTEISTYÖ 

Kuva 5. Pohjois-Venäjän väestön alueellinen sijoittuminen. (Kauppala 1998). 

Kuvasta 5. havaitaan, että Barentsin alue ja idempänä Siperia ovat harvaan asuttua aluetta. 

Asutuksen määrään ja rakenteeseen ovat ensisijaisesti vaikuttaneet alueen ankara ilmasto ja karu 

luonto sekä mittaamattoman pitkät etäisyydet ilman liikenneyhteyksiä. Kuva 6. osaltaan selittää 

luonnonvarojen käytön ja lähihistorian vaikutukset Barentsin alueen asuttamiseen. Kuvassa 7. esitetään 

Barentsin yhteistyöalueen hallinnollinen aluejako, joka Venäjän osalta ajoittuu pääasiallisesti 

Neuvostoliiton aikaan ja Venäjän uudistumiseen 1990-luvulla. Kartasta havaitaan, millä tavalla 

nykyinen noin 5,5 miljoonan koko väestö jakautuu hallintoalueiden ja niiden keskusten välillä. 

Asutus on keskittynyt Venäjällä suurimpiin kaupunkeihin ja teollisuuskeskuksiin. Neuvostoliiton 

hajoaminen käynnisti väestön poismuuton ja luonnollisen väestön vähentymisen. Talouden epävarmat 

olot ja lisääntymisiässä olevan väestön lähtömuutto alensivat syntyvyyttä. Poliittisen tilanteen 

lientyminen ja neljän valtion pohjoinen yhteistyö alkoivat lisätä väestön uskoa tulevaisuuteen 

varsinkin Venäjällä. Kalotti- ja ”pomorialueen” vanha yhteistyö alkoi löytää uusia muotoja. 

Neuvostoliiton hajoamisen ja Venäjän federaation perustamisen jälkeen Norja on Suomen ja 

Ruotsin ohella ollut aktiivinen Luoteis-Euroopan ja Venäjä-yhteistyön kehittämisessä. Vuoden 

1993 Kirkkoniemen julistus loi perustan uudenlaiselle aktiiviselle yhteistyölle, jonka tavoitteena 

on turvata vakaa ja myönteinen kehitys neljän valtion pohjoisilla alueilla. Norjan ulkoministeri 

Thorvald Stoltenbergin rooli oli tavoitteiden asettamisessa keskeinen. Joulukuussa 2006 Norjan 


Kuva 6. Neuvostoliiton rangaistus- ja karkotusleirit 1929-1953. (Kauppala 1998). 

Kuva 7. Barentsin hallintoalueet ja niiden väestö. Lainaus, kuten kuvassa 1. 

47

hallitus julkisti yhtenäisen pohjoisten alueiden strategiansa. Maantieteellisesti norjalaiset tarkoittivat 

termillä ”Barents” Euroarktisen alueen pohjoista osaa. Poliittisin termein alue on yhtä kuin 

Barentsin alue, jossa ovat osallisina Norjan lisäksi Ruotsi, Suomi ja Venäjä. Asiantuntijat arvioivat, 

että Norjan vireys johtui juuri samaan aikaan aktivoituneesta pohjoisten luonnonvarojen käyttöönotosta 

ja huolesta, miten mannerjalustan kiistanalaiset rajat ratkaistaan. Norjan suunnitelmat 

Snöhvitissä ja näköpiirissä oleva Venäjän Shtokmanin kaasuhankkeen käynnistyminen innoittivat 

Norjaa arktisiin suurhankkeisiin. Venäjän tuolloinen kanta rajoitti hankkeen kotimaiseksi ja käynnistymisen 

viivästyminen latisti Norjan laatimaa yhteistyösuunnitelmaa. 

Pohjoisen strategian kunnianhimoisena tavoitteena oli luoda edellytykset alueen kestävälle kehitykselle 

ja talouden kasvulle. Tavoitteen toteutumiseksi alueelle tulee luoda houkuttelevia ja 

pitkäaikaisia työmahdollisuuksia, hyvät terveyspalvelut, opiskelupaikkoja ja vapaa-ajanviettomahdollisuuksia. 

Ohjelman tärkeimpiä osa-alueita olivat kansainvälinen yhteistyö luonnonvarojen 

hyödyntämisessä, ympäristönsuojelu ja pohjoisten alueiden tutkimus. Norjan tärkeimmät tavoitteet 

oli kirjattu seitsemään kohtaan: 

1. 

2. 

3. 

4. 

5. 

6. 

Käyttää valtaa uskottavalla, johdonmukaisella ja ennalta arvattavalla tavalla. Armeijan, 

poliisin ja muiden viranomaisten vahvalla läsnäololla halutaan viestittävän maan ottavan 

kansalliset ja kansainväliset velvoitteensa vakavasti. Viranomaisyhteistyöllä halutaan lisätä 

vakautta sekä ehkäistä konflikteja ja vakaita oloja on tarkoitus kehittää. 

Olla pohjoisia alueita koskevassa tiedossa kansainvälistä kärkipäätä. Tarkoituksenmukainen 

tieto pohjoisen olosuhteista on edellytyksenä menestykselle alueella. Norjalla on 

jo entuudestaan käytössään asiantuntijuutta pohjoisen öljyteollisuudesta, merenkulusta, 

luonnonvaroista, ympäristönsuojelusta ja muista pohjoisuuteen liittyvistä asioista. Hallitus 

haluaa alleviivata tiedon hankinnan ja ylläpitämisen merkitystä, hallita luonnonvaroja ja 

ympäristöä parhaalla mahdollisella tavalla. Pohjoisille alueille asetetaan korkeat ympäristöstandardit 

ja luonnonvaroja pyritään käyttämään kestävästi. Ympäristöasioihin liittyvää 

tutkimusta ylläpidetään ja erityisesti Huippuvuorten asema yhtenä maailman tärkeimmistä 

erämaa-alueista säilytetään. 

Tarjota hyvät kehykset öljy- ja kaasuteollisuudelle Barentsinmerellä ja parantaa Pohjois- 

Norjan asemaa energia-alalla. Viranomaiset edesauttavat aktiivisesti öljyteollisuuden 

paikallisten projektien syntymistä. Pohjoisten kenttien operaattoreita rohkaistaan järjestämään 

mahdollisuuksia paikallisille alihankkijoille. 

Turvata pohjoisten alkuperäiskansojen elinkeinot, perinteet ja kulttuuri. Hallitus kehittää 

vanhoja ja luo uusia keinoja saamelaiskulttuurin säilyttämiseksi. Alkuperäiskansojen tietämystä 

pohjoisista oloista hyödynnetään. 

Kehittää ihmisten välistä yhteistyötä pohjoisilla alueilla. Terveyspalvelut, koulutus, nuoriso- 

ja vapaaehtoistyö ovat avainasemassa pohjoisten alueiden kehittämisessä. Ihmisten 

kokoontumismahdollisuudet ja osallistuminen yhteisiin tapahtumiin kehittävät yhteenkuuluvaisuutta 

ja yhteisymmärrystä, mikä johtaa rauhallisiin oloihin ja kehitykseen. 

Vahvistaa yhteistyötä Venäjän kanssa. Läheisten kahdenvälisten suhteiden ylläpitäminen 

Venäjän kanssa on tärkeää. Venäjäpolitiikka perustetaan pragmatismiin, yhteisiin intresseihin 

ja yhteistyöhön. (Barentsin alueen uutiset 2/2007). 

Arvioiden mukaan Norjan julistus perustui ensisijaisesti oman valtion pohjoisiin intresseihin, 

työn kohdistamiseen omille alihankkijoille ja kahdenvälisen yhteistyön avaamiseen Venäjän kans- 


sa. Hallituksen asettamat tavoitteet eivät kuitenkaan näkyneet pohjoisen kehityksessä. Norjan ulkoministeriö 

tilasi Statoilin entiseltä toimitusjohtajalta Arve Thorsenilta Barentsin aluetta kuvaavan 

raportin. ”Barents 2020” raportti valmistui syksyllä 2006. Raportissa ehdotettiin ajatus Pomorin 

talousalueen perustamisesta Norjan ja Venäjän raja-alueelle. Raportissa Pomorin alue rajattiin Norjan 

Jarfordinlahdelta Venäjän Petsamonlahdelle. Alueen tarkoituksena olisi tukea maiden öljy- ja 

kaasuyhteistyötä taloudellisen ja teollisen erityisalueen muodossa. Norja on ollut halukas turvaamaan 

roolinsa Venäjän strategisena yhteistyökumppanina ja Pomorin talousalue olisi erinomainen 

keino tavoitteen saavuttamiseksi. 

Norjan suunnitelman mukaan alueelle sijoitettaisiin kaikki ”onshore”- infrastruktuuri ja Barentsin 

alueen kaasun- ja öljyntuotannon tarvitsema logistiikka. Alueelle tulisi rakentaa hyvät kuljetuspalvelut 

ja -yhteydet mahdollistava logistiikkakeskus. Norjan ulkoministeriön käsityksen mukaan 

talousalueen luominen auttaisi huomattavasti Norjan ja Venäjän öljy- ja kaasusektorien yhteistyötä. 

Venäjän viranomaisten suhtautuminen oli alustavasti positiivista. Venäjä ilmaisi kannanottonsa 

Norjan ulkoministeriölle kirjallisesti. Silloinen Murmanskin maaherra Yuri Jevdokimov kannatti 

hanketta, sillä ”perustettava yhteistyöalue antaisi Murmanskille kaupallisen ja älyllisen piristysruiskeen”. 

Vuoden 2006 jälkeen kehitys on osoittanut, että Venäjä on ryhtynyt hoitamaan Barentsin alueen 

suurhankkeita Moskovan keskushallinnosta. Merkittävä edistys saavutettiin syyskuussa 2010, 

jolloin Norja ja Venäjä sopivat 40 vuotta kiistellyn aluevesirajan harmaalla vyöhykkeellä. Maat 

jakoivat 175 000 neliökilometrin alueen keskenään tasan. Lisäksi Shtokmanin kaasuhankkeen toteuttamiseen 

perustetussa yhtiössä Norja on 24 %:n osuudella mukana. Suomen ja Ruotsin osuudesta 

Barentsin alueen hankkeiden yhteistyössä Norja ei mainitse mitään. Norja on edennyt Venäjä-suunnitelmissaan 

johdonmukaisella tavalla käyttämällä rahaa ja tarjoamalla pitkälle meneviä 

yhteistyösuunnitelmia. Ne soveltuvat Venäjän tarpeisiin maan avautuessa saamaan investointeja ja 

tinkiessään tiukasta monopoliasemastaan luonnonvarojen käytössä ja Koillisväylän logistiikassa. 

12.1. KALASTUS 

Jäämeren rannikon asukkaita on aina yhdistänyt merenkulku, kauppa ja kalastus. Kalastus ja 

siihen liittyvät oikeudet ovat olleet myös jatkuvien kiistojen aihe. Murmansk on ollut pohjoisen Venäjän 

tärkein kalastuksen keskus. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen merkittävä määrä venäläisiä 

kalastusaluksia siirtyi operoimaan Norjan satamista. Pelkästään Kirkkoniemen sataman venäläistroolareilla 

työskentelee yli tuhat merimiestä. Alukset ostavat erilaisia palveluja yli 150 miljoonalla 

eurolla vuodessa. Troolarit ajoi pois Muurmanskin kalasataman muutaman vuoden takainen yhtiöittäminen. 

Byrokratia ja kalliit taksat kävivät kestämättömiksi, minkä vuoksi kalastajat etsivät 

sujuvampaa ja edullisempaa palvelua muualta. Toistaiseksi kalastusalukset ovat jääneet Kirkkoniemeen 

Murmanskin kotiin palauttamisen toimenpiteistä huolimatta. 

Venäjän federaation kalastuspalvelu on perustamassa 19 uutta alueellista johtoyksikköä kalastuksen 

valvontaan. Yksi niistä tulee Murmanskiin ja nimeksi tulee ”Barentsin ja Vienanmeren alueellinen 

kalastusvirasto”. Murmanskin satama alistetaan kyseiselle virastolle. Kaikkia kalastusaluksia ei 

haluta takaisin Murmanskissakaan, sillä kilpailu on karsinut pieniä yrityksiä myös Kirkkoniemessä, 

jonka satamaan on jäänyt hylättyjä ruostuvia aluksia, joita tuskin enää voidaan palauttaa aktiiviseen 

merenkäyntiin. Matkailun näkökulmasta ja paikallisten asukkaiden elannon tarpeista Venäjän 

pohjoisen alueen kalastuksen sääntely on rajoittanut paikallisen väestön elinkeinon harjoittamista 

ja päivittäisen ravinnon saantia. 

Huippuvuorten alueella on ollut jatkuvaa kiistaa Venäjän ja Norjan välillä kalastusoikeuksista ja 

49

kalastuksen valvonnasta. Vuosien 2001 - 2007 välisenä aikana Norjan rannikkovartiosto on antanut 

yli tuhat varoituista venäläisille troolareille. Ne ovat kaikuneet ”kuuroille korville” ja Norjan kalateollisuus 

vaatii tehostettuja toimia salakalastuksen lopettamiseksi. Suojelualue perustettiin Norjassa 

vuonna 1917, mutta Huippuvuorten vesillä kalastaa kuitenkin aluksia, joiden kotimaa ei ole 

tunnustanut Norjan suvereniteettia alueella – kuten esimerkiksi venäläiset. Kalastajat Murmanskissa 

ja Arkangelissa väittävät Norjan ottaneen heidät silmätikuikseen ja maan valvontaviranomaiset 

kohtelevat heitä huonosti. He uskovat jopa Norjan rannikkovartioston hakevan yhteenottoja ilman 

syytä ja tietoisesti pidättävän troolarin aina Norjan ja Venäjän välisistä kalastussuhteista kertovan 

uutisen edellä. 

Vaikka venäläistroolareiden väitetty salakalastus Barentsinmerellä näyttää olevan jonkin verran 

laskussa, turskaa uskotaan nousevan silti 56 % yli kiintiöiden. Vuonna 2006 Venäjän väitettiin ylittävän 

kiintiönsä 77 300 tonnilla. Pudotusta edellisvuoteen oli kuitenkin noin kolmannes. Euroopan 

unionin, Norjan ja Venäjän kiinnostus ongelmaa kohtaan lienee vähentämässä kiintiöiden ylityksiä. 

Luvattoman kalan tuontia aiotaan seurata uusilla kontrollisäännöillä, jotka kohdistetaan kalasatamiin 

saapuviin aluksiin. Käytäntöön otetaan velvoite, jonka mukaan saalista vastaanottavan maan 

ja aluksen kotimaan on taattava saaliin laillisuus. Norja pitää uutta järjestelmää kestävänä ja olettaa 

sen lopettavan salakalastuksen. Saman lähtö- ja paluusataman käyttö ja lahjonta saattavat estää 

hyvät aikeet. Norjan kalastus on menestynyt ja merkittävä osa kalasta viedään Venäjän markkinoille. 

Pohjoisten vesien saaliita kohottaa ilmaston lämpeneminen, mikä siirtää turskakantoja kohti 

viileämpiä vesiä Norjan lounaisrannikolta. 

Barentsinmeren Venäjän kalastuksen johto haluaisi vastoin keskushallinnon kantaa laskea myös 

norjalaiset kalatutkijat työskentelemään venäläisten tutkijain ohella Venäjän aluevesillä. Tässäkin 

suhteessa ymmärretään aiempaa paremmin Barentsinmeren ongelmien ja mahdollisuuksien yhteinen 

hallinta. Lokakuussa 2010 Norjalais-venäläinen kalastuskomissio 39. istunnossaan päätti 

kasvattaa Barentsinmeren alueen pääkalalajien pyyntikiintiöitä ”historiallisen korkeiksi”. Barentsinmeren 

turskakiintiötä nostettiin vuodeksi 2011 16 % vuoden 2010 tasosta yhteensä 703 000 tonniin. 

Koljakiintiö tulee olemaan 25 % tätä vuotta korkeampi ja hailin 5.5 % tätä vuotta korkeampi. 

Päätöksissä on noudatettu Kansainvälisen merenantimien käyttökomission suosituksia. 

12.2. LOGISTIIKKA 

Barentsin alueen perinteinen logistiikka (Kuva 8.) on nykytarpeisiin puutteellinen ja tiestön osalta 

hyvin huonokuntoinen. Neuvostoliitto oli keskusjohtoinen suunnitelmatalous, jossa Moskova oli 

logistisen toiminnan ja hallinnon keskus. Kylmän sodan kaudella raja länteen oli suljettu ja tarkasti 

vartioitu. Viralliset asiat hoidettiin pääkaupunkien keskushallintojen suunnitelmien ja tavaranvaihdon 

kautta. Rajanylityspaikat olivat harvalukuiset ja sijaitsivat Kaakkois-Suomessa. Barentsin 

suuntaan kansainvälinen rajanylityspaikka avattiin v.1968 Raja-Jooseppiin, josta huono tieyhteys 

johti Murmanskiin. Vasta 1990-luvun alkupuolella avattiin Kuhmossa Vartiuksen rajanylityspaikka, 

vaikka jo 1970-luvun puolivälissä raja oli valikoivasti avoinna Kostamuksen kaivoskombinaatin 

rakentamisen johdosta. Myöhemmin pohjoisessa ovat avautuneet Salla - Alakurtti ja Kuusamo - 

Suoperä kansainväliselle liikenteelle. Vanhat autonomianaikaiset ja sitäkin vanhemmat tieyhteydet 

olivat rapistuneet tilapäisestä puunkuljetuksesta huolimatta suljetun rajan vuoksi. Suomen tavoin 

myös Ruotsi ja Norja ovat pohjois-eteläsuuntaisia valtioita, joiden pääkaupungit sijaitsevat etelässä 

(Liikenneministeriö 1995). 

Norja poikkeaa muista pohjoismaista pitkänä rannikkovaltiona, jolle pohjoisten luonnonvarojen 

hyödyntäminen ja NATO:n strateginen asema Kuolan niemimaan ”vastapelurina” ovat vahvistaneet 


Kuva 8. Barentsin alueen maantie- ja rautatieverkostot, (Finn Barents 2002) 

Norjan pohjoisosien alueellista kehittämispolitiikkaa ja asuttuna pitämistä. Pohjois-Norjan alueellinen 

kehittämisstrategia on ollut Pohjoismaissa vahvinta. Ruotsilla ei ole valtion maayhteyttä Atlantille 

eikä Jäämerelle. Pohjois-Ruotsin logistinen suuntautuminen on ollut kautta historian etelään ja 

Tukholman kautta maailmalle. Pohjois-Ruotsi ei ole ollut suurten merien kävijöiden eikä turskan 

kalastajien kotiseutua. Sen vuoksi Barentsin alueen yhteistyö on Ruotsin osalta ollut valtioiden välisten 

sopimusten ja ”paperirakenteiden” yhteistyötä. Barentsin alueella Ruotsi on pikemminkin hakeutunut 

Norrbottenin ja Västerbottenin läänien yhteistyössä Karjalan ja Venäjän sisämaan läänien 

suuntaan. Historiallisten yhteyksien puuttuminen todettiin muun muassa keväällä 2010 pidetyssä 

Perämeren kaaren yhteistyökokouksessa Piteåssa. Barentsin strategisissa esityksissään aktiivinen 

Norja ei sisällytä esityksiinsä Ruotsia ja Suomea. Asenne oli selvästi havaittavissa jo Barentsin 

alueen yhteistyön alkuvaiheessa. 

Ruotsiin verrattuna Suomen tilanne Barentsin alueen yhteistyössä historiankin näkökulmasta 

on erilainen. Vaikka Suomella ei ole maayhteyttä Jäämerelle, Suomella oli kuitenkin Tarton rauhasta 

Moskovan rauhaan 1920 - 40 maayhteys Petsamoon, mikä jossain määrin opetti pohjoiseen 

toimintaan. Toisaalta Suomen maantieteellinen asema kautta historian on ollut sijainti Venäjän ja 

Neuvostoliiton naapurina ja 110 vuotta Venäjän autonomisena alueena. Suomalaisilla on sukukansoja 

Venäjällä ja taloudellinen riippuvuus maiden välillä on ollut sotakausia lukuun ottamatta merkittävä. 

Täyssinän rauhan raja 1595 jakoi Karjalassa yhtenäistä kulttuurialuetta kahteen valtioon, 

kuten myös rajankäynti Haminan rauhassa 1809 Suomen ja Ruotsin välillä. Toisen maailmansodan 

jälkeen Suomen ja Neuvostoliiton välillä olivat pakottavat taloussuhteet sotakorvausten maksuna, 

mutta vähitellen tilanne kääntyi neuvostoajan hyödylliseksi ja suunnitelmalliseksi vaihtokaupaksi. 

Suomi oppi toimimaan Neuvostoliiton kanssa, mikä taito on edelleen hyödyksi opittaessa yhteistyöhön 

nykymuotoisen Venäjän kanssa. 

Vuoden 1992 uuden valtiosopimuksen perusteella sallittu suora alueiden välinen yhteistyö oli 

hankalaa kohtuullisten kulkuyhteyksien puuttuessa. Kyse oli alussa sekä fyysisestä että henkisestä 

51

logistiikasta. Kahden, jopa kolmen sukupolven ajan raja oli suljettu ja ennakkoluulot rajan molemmin 

puolin perustuivat sodan traumaattisiin kokemuksiin. Myös Venäjän hallintoalueiden välinen 

yhteistyö oli ollut neuvostoaikana vähäistä, sillä Barentsin alueen ensimmäisten lähialuekokousten 

aikana sikäläiset viranomaiset olivat toisilleen vieraita. Venäjän muutokset ja yhteistyön syveneminen 

kasvattivat toimivaa henkistä logistiikkaa, mutta fyysisiin kulkuyhteyksiin idän ja lännen 

välillä ei juurikaan ole saatu korjausta. Rajantakainen vähäinen tiestö oli huonokuntoista ja julkista 

liikennettä ei ollut lainkaan rajan yli. Viisumi-, tulli-, ja rajamuodollisuudetkin olivat kankeita. 

Vähitellen tilanne alkoi korjaantua Venäjän puoleisen tieverkon kehittyessä. Nykyiselläänkin 

yhteydenpidon ja taloudellisen toiminnan suurimpia esteitä ovat huonot liikenneyhteydet, majoitustilojen 

puute, kielitaidottomuus ja kulttuurien vähäinen tuntemus. Valokaapeliyhteyden saaminen 

rajan yli Kostamukseen vei lähes kymmenen vuotta. Talouden yhteistyö ei voi kehittyä, ellei ole 

nopeita liikenneyhteyksiä, viestiliikennemahdollisuuksia ja nykyaikaisten viestintäteknologioiden 

toimivuus ja yhteensopivuus. Näillä aloilla edistyminen on ollut tarpeeseen nähden kohtuuttoman 

kankeaa ja hidasta. Moskovasta nähtynä luoteisen raja-alueen yhteyksien kehittäminen ei ole ollut 

korkealle priorisoitua. 

Maantieliikenne on pohjoisilla haja-asutusalueilla erittäin tärkeä sekä tavara- että henkilöliikenteen 

osalla. Suomen tieyhteydet Murmanskiin Raja-Joosepin ja Kantalahden kautta ovat parantuneet, 

mutta pitkien etäisyyksien vuoksi yhteydenpito vaatii aikaa ja aiheuttaa kustannuksia. Tie 

Vienan Karjalaan Kuusamo - Suoperän kautta kohtaa suuria vaikeuksia Suoperä - Pääjärvi- tien 

erityisen huonon kunnon vuoksi. Tien parantaminen venäläisten toimesta oli ehtona Suoperän rajaaseman 

EU-rahoitukselle. Tie luvattiin kunnostaa, mutta sitä ei vieläkään ole toteutettu. Toinen ongelma 

liittyy raja-aseman sähköistämiseen, sillä Kuusamon kaupunki lupasi maksaa sähköt viiden 

vuoden ajalta. Sopimus umpeutuu vuoden 2010 lopussa, eikä Venäjän suunnasta ole sähkölinjaa 

raja-asemalle. Rajanylittäjien määrä on kasvussa, ja on oletettavaa, että Kuusamon ja Vienan Karjalan 

matkailijoiden määrä tulee lähi vuosina merkittävästi kasvamaan. Tulevaisuuden yhteistyön 

kannalta pienet käytännön esteet kannattaisi poistaa mahdollisimman pian. Tehtävänsä jättänyt 

Karjalan tasavallan päämies totesi marraskuussa 2010, että ”hän ei hallintokaudellaan pystynyt 

saamaan Moskovaa kiinnostumaan Karjalan pohjoisosien kehittämisestä”. 

Lähialueyhteistyössä alusta lähtien on pyritty kehittämään Barentsin alueiden välisiä logistisia 

yhteyksiä. Vuonna 1995 Oulun lääninhallitus järjesti liikenneseminaarin, johon ottivat osaa lähes 

kaikkia yhteistyöalueet. Teemana oli erityisesti Luoteis-Euroopan toimivan liikennejärjestelmän 

luominen Atlantilta Uralille saakka. Tavoitteena oli rakentaa toimivia itä-länsisuuntaisia maantie- 

ja rautatieyhteyksiä, kehittää satamia, valmistella niiden välistä työnjakoa ja yrittää käynnistää 

alueiden välillä välttämätöntä lentoliikennettä. Suunnitelmissa oli edistää trans-Venäjä- rautatietä 

Perämeren satamista ja vieläkin kauempaa Norjan ja Ruotsin puolelta Karjalan kautta Arkangeliin, 

Komiin ja Permin kautta Vladivostokiin vievään rautatiehen. Suunnitelmista oltiin yksimielisiä 

ja vähitellen toteutus alkoi Karjalassa Kochkoma -Letmozero-radan rakentamisena, jonka käyttö 

valmistuttuaan on jäänyt verrattain vähäiseksi tavaraliikenteeksi (Oulu-Karjala-Arkangeli-Komikäytävä 

1995). Tuohon aikaan toimi lentoliikenne Rovaniemen, Murmanskin ja Arkangelin välillä. 

Samoin Finnair lensi Helsingistä Joensuun kautta Petroskoihin. Myöhemmin lentoliikenne on kuihtunut 

ja Barentsin alueelle lennot ovat olleet mahdollisia ainoastaan Pietarin ja Moskovan kautta. 

Tserepovetsin Severstal-teräsyhtiön kone on lentänyt Helsingistä Petroskoin kautta Vologdaan. 

Lentoliikenteen hiljaiselon jälkeen Barentsin alueen elinkeinojen, erityisesti öljy- ja kaasuteollisuuden 

käynnistyminen ja kasvu sekä pohjoisten seutujen kaivostoiminnan ja matkailun oletettu 

kehitys avaavat uudet tarpeet lentoliikenteen kehittämisessä. Mahdollisuuksia edesauttaa myös lentoyhtiöiden 

kilpailutilanteen muutos, jossa syöttöliikennettä siirtyy yhä enemmän tytäryhtiöiden ja 

alihankkijoiden toteuttamaksi. Markkinoille tulleet pienet toimijat etsivät uutta asiakaskuntaa, joka 


ei kansallisia yhtiöitä ole kiinnostanut. Talouden verkottuminen myös pääkeskusten ulkopuolella 

matkailun ohella mahdollistaa uusien reittien avaamista. Barentsin alueen talouden todellinen elpyminen 

edellyttää toimivaa lentoliikennettä. 

Air Baltic on syksyllä 2010 päättänyt sijoittaa Ouluun pohjoisen lentoliikennekeskuksen (hub), 

josta palvellaan lukuisia Suomen sisäisiä ja ulkomaisia lentokohteita reitti- ja matkailuliikenteessä. 

Seuraavana vaiheena yhtiö ilmoittaa avaavansa Barentsin alueen sisäisiä lentoja mm. Tromssan, 

Murmanskin ja Arkangelin suuntiin. Aeroflotin tytäryhtiön Nord Avian neuvottelussa syyskuussa 

Arkangelissa johto ilmoitti käynnistävänsä kolmesti viikossa tapahtuvat lennot Helsingin ja Murmanskin 

sekä Helsingin ja Arkangelin väleillä. Samalla selvitetään lentojen asiakasmääriä Oulu- 

Murmansk-Arkangeli välillä. Lentojen läntinen päätepiste voisi ulottua myös Norjaan ja Ruotsiin. 

Norwegian Aviation Company suunnittelee avaavansa useita päivittäisiä lentoja Helsingin ja Oslon 

välille, sekä Helsingistä Ouluun ja Rovaniemelle. Lentoyhteyksien avautuminen vilkastuttaisi alueiden 

välisiä talous- ja matkailuyhteyksiä. Kannattavuus edellyttää alkuvaiheessa kunkin alueen 

vahvaa markkinointia ja yhteistyötä varsinkin matkailun alalla. Talouselämän edistymisen kannalta 

kannattaa miettiä myös toiminnan tukemisesta säädösten puitteissa kunkin kohdemaan osalta. Toimiva 

liikenne logististen järjestelmien kaikilla osa-aloilla on edellytys kilpailukykyisen talouden 

kehitykselle ja Barentsin alueen yhteistyölle. 

12.3. KOILLISVÄYLÄ 

Kuva 9. Pohjoinen Jäämeri ja 

jäästä vapautuvat liikennereitit 

Ilmaston lämpeneminen sulattaa jo pohjoisen napa-alueen useita vuosia kerrostunutta jäämassaa 

lisääntyvästi. Arktisten merien kuljetusväylät tulevat uudelleen arviointiin pohjoisten alueiden kuljetusreitteinä. 

Siperian pohjoisrannikkoa seuraava Koillisväylä on viime kesinä ollut kuljetuksille 

aiempaa pidempää kulkukelpoinen (Kuva 9.). Reitti lyhentää matkaa Euroopan satamista Itä-Aasian 

satamiin noin 45 %. Samalla kun luonnonrikkauksien hyödyntäminen on siirtynyt kohti pohjoista, 

kuljetusjärjestelmät helpottunevat uusien, entistä lyhyempien reittien avautuessa. Kesä 2010 

on ollut Koillisväylällä uusien edistysaskelten aikaa. Venäjän ydinkäyttöinen jäänmurtajalaivasto 

”Atomflot” on saanut lisääntyvästi tilauksia Koillisväylän jäänmurtamiseen laivojen saattajina 

vuonna 2011. Atomflotin varustamon mukaan kuljetuskustannukset Koillisväylän kautta eivät ole 

kalliimpia kuin maksut Panaman tai Suezin kanavan kautta. Matka lyhenee, säästöjä syntyy ajassa 

53

ja polttoaine- sekä miehistökustannuksissa. 

Kesä 2010 on ollut reitin käytön monipuolistunutta kokeilun aikaa. Venäjän suurimman yksityisen 

kaasuntuottaja Novatekin tankkeri ”Baltica”:n omistaja toteaa, että lastin kuljettaminen Vienanmereltä 

Aasiaan maksaa 50 US dollaria/tonni. Kustannus on 10 - 15 % halvempi Koillisväylän 

kautta verrattuna aiempiin reitteihin. Baltica kuljetti Koillisväylän kautta 70 000 tonnin lastin elokuussa 

2010 Aasiaan. Kesällä 2010 kulki ensimmäinen ei Venäjän lipun alla purjehtiva laiva ”MV 

Nordic Barents” rautamalmilastissa Koillisväylän läpi Kirkkoniemestä Kiinaan. Laivaa avusti venäläinen 

atomikäyttöinen jäänmurtaja ja laiva sai ensimmäisenä ulkomaisena kulkea Siperian satamasta 

toiseen. Venäjä pitää Koillisväylää monopolinaan, mutta tässäkin saattaa tulla muutos kohti 

kansainvälistä yhteistyötä. Väylämaksut ja palvelut ovat vielä venäläistä monopolia. 

Ilmaston lämpenemisen aiheuttama napajäätiköiden kesäaikainen pienentyminen edetessään 

muuttaa globaalia kuljetuslogistiikkaa, ei ainoastaan merillä, vaan myös mantereilla. Amerikkalaisen 

arvion mukaan pohjoisten rannikkokaupunkien merkitys kasvaa. Niihin suunnataan sisämaan 

kuljetuksia käyttämään mittaluokaltaan suurempia laivoja uusilla kuljetusreiteillä. Tutkijat 

selvittävät Koillisväylän laivareitin syvyyksiä, koska on arvioita, että Koillisväylän paikoittaisen 

mataluuden vuoksi laivakoko rajoittuisi tulevaisuudessa samaan kokoluokkaan kuin Panama ja 

Suez rajoittavat. Maailmantaloudessa varaudutaan nyt kuitenkin suuruuden ekonomiaan ja logistiikan 

tehokkuuteen, mikä saattaa aiheuttaa ongelmia sisämerien pienille satamille, varsinkin jos ne 

ovat merkittävän osan vuodesta jäässä. Lisäksi uusia rajoituksia on tulossa polttoaineiden laatuun 

ja sisämerien kuljetusmääriin ympäristösyistä. Barentsin alueella kaikki merkit viittaavat siihen, 

että Luoteis-Euroopan sulien satamien merkitys kuljetusreitteinä kasvaa sisämerien satamien kustannuksella. 

Venäjä on perustanut yhteistyössä Norjan kanssa Koillisväylän kuljetusten logistiset 

keskukset ”hubit” Kirkkoniemeen, Murmanskiin, Arkangeliin, Naryan-Mariin ja Kamchatkan pääkaupunkiin 

Petro-Pavlovskiin. 

Ensimmäinen iso rahtialus on kulkenut Koillisväylän kautta ilman jäänmurtajaa syyskuussa 

2010. Alus lähti Murmanskista 15.9. ja saapui Shanghaihin 17. päivänä lokakuuta. Norilsk Nickel 

– yhtiön alus kulki Dudinkan sataman kautta. Matka Dudinkasta Shanhaihin kesti 20 vuorokautta, 

kun taas Suezin kanavan ja Euroopan kautta matka Aasiaan kestää 60-65 vuorokautta. Vahvan jääluokan 

alus vei Kiinaan metallia ja kulki dieselillä ja sähköllä. Norilsk Nickelillä on viisi jäänmurtaja-tavara-alusta 

ja yhtiö suunnittelee hankkivansa lisää jääluokan tankkerialuksia turvatakseen 

taloudellisen kannattavuutensa myös tehokkaiden kuljetusten avulla. 

12.4. YMPÄRISTÖKYSYMYKSET 

Vuonna 1997 tehdyn arvioinnin mukaan Jäämereen rajoittuvien Norjan ja Venäjän ympäristöasiat 

ovat lähes päinvastaisissa tiloissa. Norja tähtää päätöksillään tulla yhdeksi maailman ympäristön 

käytön mallimaaksi. Venäjä sen sijaan arvion mukaan uppoaa yhä syvemmälle Neuvostoliitolta 

perittyihin ympäristöongelmiin. Norja ja muut naapurimaat ovat yhteistyön puitteissa osallistuneet 

Venäjän ympäristöhankkeisiin myös taloudellisesti. Ympäristön tilaan on herätty myös Venäjällä, 

sillä arvioiden mukaan Venäjän alueesta on 15 % ekologisessa kriisissä. Jo presidenttikaudellaan 

Vladimir Putin kiirehti maan ympäristölainsäädännön kehittämistä ja ongelmien käytännön ratkaisujen 

toteuttamista. Pääministerinä hän kehotti maata ryhtymään koko arktisen alueen ”suursiivoukseen”. 

Barentsin alueen uutisten (2/2007) mukaan Arkangelin alueen budjettiin vuonna 2003 oli 

varattu ympäristönsuojelutarkoituksiin 33 milj. ruplaa, mutta tarkoitukseen päätyi vain 1,5 milj. 

ruplaa. 

Keskeisin kysymys Norjan ja Venäjän välisessä yhteistyössä on Barentsin meren tila ja tulevai- 


suus. Ilmaston lämpeneminen avaa Koillisväylän liikenteelle, mikä kasvattaa ajojäiden takia riskialttiita 

kuljetuksia. Mannerjalustan lisääntyvä öljyn, kaasun ja muiden luonnonvarojen käyttöönotto 

vaikeissa oloissa kasvattaa ympäristöriskien todennäköisyyttä. Sotilaallinen vahva läsnäolo 

vaikuttaa ympäristöntilaan. Pitkän rannikkoalueen teollisuus- ja asutuskeskusten kasvu, satamien 

toiminta ja yhdyskuntien jätevedet lisäävät aran ympäristön ekologista kuormitusta. Ilman tehokkaita 

toimia Jäämeren asema suhteessa ihmistoimintaan tulee muuttumaan radikaalisti ilmaston 

muutoksen ja taloudellisen aktiviteetin edistyessä. 

Vuoden 1997 suunnitelman mukaan Norja muuntuu Kioton ilmastosopimusta nopeammin vuoteen 

2050 ”hiilineutraaliksi” maaksi kompensoimalla fossiilisten polttoaineiden päästöjä vaihtoehtoisen 

energiamuotojen käytön lisäämisellä. Toimenpiteet kohdistetaan erityisesti öljy- ja 

kaasualalle sekä kuljetus- ja liikennealalle. Tavoite saavutetaan kieltämällä biohajoavien roskien 

kaatopaikat, kieltämällä uusien talojen öljylämmitysjärjestelmät ja siirtymällä vanhoissa taloissa 

öljystä uusiutuviin energiamuotoihin, kasvattamalla energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian 

edistämisen rahastoa, ryhtymällä koordinoituihin toimenpiteisiin bioenergian lisäämiseksi, käynnistämällä 

meriturbiinien kehittämisohjelman ja parantamalla julkista liikennettä sekä lisäämällä 

raideliikennettä. Venäjän kaikissa tämän selvityksen keskusteluissa on keskeisenä yhteistyön mahdollisuutena 

nähty koko laajan maan energiatalouden, kotimaisen biopohjaisen energian lisäämisen, 

lämmitysjärjestelmien uudistamisen, energiatehokkuuden ja kansalaisten sekä yritysten oman 

ympäristön ja energiankäytön vastuun kasvattamisen tarve. Tavoitteisiin liittyviä konkreettisia ehdotuksia 

on selvityksen alueosioissa. 

Murmanskin rannikkoalueella on runsaasti ydinpolttoainetta ja ydinperäistä jätettä sekä toimivissa 

aluksissa että rannikolla lojuvissa hylyissä. Andrejevanlahti on Venäjän laivaston ydinjätteen 

varastointipaikka ja se sijaitsee noin viiden kilometrin päässä Norjan rajasta. Alueella arvioidaan 

olevan varastoituna 21 000 uraanipolttoaine-elementtiä ja 12 000 kuutiota kiinteää ja nestemäistä 

ydinjätettä. Jäte on sijoitettu varastotankkeihin, jotka ajan myötä ovat rapautumassa (tieto v. 1997). 

Alueen ydinonnettomuuden uhkaa pidetään todellisena. Ketjureaktio saattaisi osoittautua uhkaksi 

koko Pohjois-Euroopalle. Vastaavia varastopaikkoja on Venäjällä ainakin Shukutovon niemimaalla 

Vladivostokin lähellä. Venäjän omat asiantuntijat ovat viime aikoina antaneet tilanteesta huolestuneita 

lausuntoja. Alun perin varastoalueen tuli olla tyhjänä vuoteen 2013 mennessä, mutta Murmanskin 

kuvernööri on sittemmin luvannut alueen tyhjentyvän jo vuoteen 2010 mennessä! Norja 

on ollut ja aikoo jatkossakin olla antamassa apuaan ydinjätteiden puhdistuksessa. Myös Suomi on 

osallistunut ongelman ratkaisuun. Venäjä on aikeissa puhdistaa arktisella alueella olevia Neuvostoliiton 

aikaisia romuvarastoja ja muita jäämiä ympäristön tilan parantamiseksi. 

Jäämereltä Suomenlahdelle ulottuva vihreä vyöhyke Suomen ja Venäjän välisen rajan tuntumassa 

on osittain toteutunut. Vyöhykkeellä on tarkoitus suojella luontoalueita ja kehittää tutkimus- ja 

kulttuuriyhteistyötä sekä luoda kattava suojeluverkosto rajan molemmin puolin. Tavoitetta ovat 

edistäneet erityisesti suomalaiset ja venäläiset tiedelaitokset ja luonnonsuojelujärjestöt. Verkosto 

ei nykyisellään ole kattava, mutta pohjoisessa Norja on liittynyt verkostoon. Övre Pasvikin kansallispuisto, 

Venäjän Pasvikin luonnonpuisto ja Suomen Vätsärin erämaa-alue muodostavat laajan 

suojellun luontokokonaisuuden. Etelässä Suomenlahden ympäristössä on suunnitteilla Inkerin 

luonnonpuisto, joka tulisi käsittämään yhdeksän saariryhmää tai niiden osia sekä välisiä vesialueita. 

Tavoitteena on itäisen Suomenlahden suojelualueiden, Inkerin luonnonpuiston ja Suomenlahden 

etelärannalla sijaitsevan Viron Lahemaan kansallispuiston kokonaisuus. 

Karjalan tasavallassa käydään keskustelua Laatokan ainutlaatuisen luonnon osittaisesta suojelusta. 

Samaan aikaan matkailullisista näkökulmista etsitään kohdetta suojellun Nuorusen talviurheilukeskuksen 

korvaamiseksi uudella kohteella. Arkangelin Kenozeron ja monien muiden suojelualueiden 

yhteistyö luo perustan matkailun ja siihen liittyvän yritystoiminnan käynnistämiselle. 

55

Energiahankkeiden rinnalla matkailu on nostettu Barentsin alueen ja koko Venäjän yhteistyön keskeiseksi 

tavoitteeksi. Vuonna 2006 vihreä vyöhyke täydentyi Kalevalan kansallispuiston perustamisella. 

Utajärven Rokua on syksyllä 2010 saanut Suomen ensimmäisenä luontokokonaisuutena 

kansainvälisen geopark-statuksen, mikä lisää luontomatkailuyhteistyötä Kenozeron ja Vodlajärven 

ja muiden kansallispuistojen kanssa. 

EU:n Suomen puheenjohtajuuskaudella EU-Venäjä-ympäristöyhteistyöhön perustettiin oma työryhmä 

biodiversiteetin suojelulle. Vihreän vyöhykkeen kehittäminen on nimetty merkittäväksi tulevaksi 

yhteistyökohteeksi EU:n ja Venäjän federaation välillä. Suomella, Ruotsilla ja Norjalla kullakin 

on ollut kahdenvälisiä luonnonsuojeluhankkeita Luoteis-Venäjällä. Yhteistyön parantamiseksi 

ja koordinoimiseksi perustettiin 1999 Barentsin alueen elinympäristöjen suojelun kontaktifoorumi 

(International Contact Forum on Habitat Conservation in the Barents Region, HCF). HCF:ssä toimiminen 

on oleellinen osa ohjelman luonnonsuojelupuolen kansainvälistä yhteistyötä. Kokouksia 

on pidetty mm. Kuhmossa (2003), Komin tasavallassa (2005) ja Ruotsissa (2007). Kokouksissa on 

keskusteltu ja tehty esityksiä Barentsin alueen luonnonsuojelusta ja suojeluverkoston kehittämisestä. 

Luonto- ja kulttuurimatkailu kokonaisuudessaan on korkealla kaikkien aluehallintojen välisen 

yhteistyön prioriteettilistalla. 


13. MURMANSKIN LÄÄNI 

Kuva 10. Murmanskin 

lääni. Lainaus, 

kuten kuvassa 2. 

Murmanskin lääni käsittää Kuolan niemimaan ja rajoittuu lännessä Norjaan ja Suomeen, etelässä 

Karjalan tasavaltaan idässä Vienanmereen ja pohjoisessa Jäämereen (Kuva 10.). Lähes 40 vuotta 

ollut kiista mannerjalusta harmaasta vyöhykkeestä on ollut kiistana Norjan kanssa, mutta lopullinen 

raja hyväksyttiin syksyllä 2010. Alueella on noin 410 milj. tn. öljyä ja noin 6 triljoonaa kuutiometriä 

kaasua. Venäjän ja Norjan on vielä ratifioitava rajasopimus kummankin maan parlamenteissa. 

Venäjällä keskustellaan 200 mailin talousvyöhykkeen laajentamisesta mannerjalustan ulkoisille 

rajoille. Mannerjalustan jako Kanadan kanssa on edelleen epäselvä. Rajaratkaisun saamiseksi Venäjä 

on symboliikalla osoittanut halunsa nykykäsitystä laajempaan omistukseen Jäämeren pohjasta. 

Vuonna 1997 robotti pystytti Venäjän lipun pohjoisnavan kohdalle merenpohjaan. Venäjä on 

57

Kuva 11. Luoteis-Venäjän öljy- ja kaasuesiintymät. (Kauppala 1998). 

vahvistanut tutkimustaan Lomonosovin harjanteen tektonisesta rakenteesta, jotta saataisiin selville, 

kuinka pitkälle Euraasian tektoniset rakenteet ulottuvat Jäämeren pohjassa. Kuvassa 11. esitetään 

Murmanskin edustan keskeisimmät öljy- ja kaasuesiintymät. 

Murmanskin läänin pinta-ala on 144 900 neliökilometriä, asukkaita alueella on 0,879 miljoonaa 

ja asukastiheys on 6,1 asukasta neliökilometrillä. Väestö on keskittynyt alueen kaupunkeihin (92,2 

%), joista suurimmat ovat Murmansk 361.000 as., Apatiitti 65 500 as., Montsegorsk 53 200 as. 

Severomorsk 51 000 as. ja Kantalahti 42 500 as. Öljyn ja kaasun ohella luonnonvarojen merkittävin 

osa koostuu rautamalmista, nikkelistä, kuparista, mangaanista, sinkistä, fosfaatista, kiilteestä ja 

kalasta. Pääosin napapiirin pohjoispuolella sijaitseva itsenäinen Murmanskin hallintoalue perustettiin 

vuonna 1938 lähinnä sotastrategisista sysitä. Alueen merkitys Venäjän federaatiolle perustuu 

edellisen ohella syviin ympäri vuoden auki oleviin satamiin sekä Kuolan niemimaan ja Jäämeren 

rikkaisiin luonnonvaroihin. 

Alue on tunnettu maailmanlaajuisesti sotilastukikohdistaan ja Murmansk Shipping Companyyrityksen 

kauppalaivastosta, jolla on käytössään maailman ainoa ydinvoimaan perustuva jäänmurtajalaivasto. 

Murmanskin kalatalous ja suurten vientiyritysten värimetallien ja apatiitin tuotanto 

ovat maailmalla tunnettuja. Ennen vallankumousta vuonna 1916 perustettu Murmansk oli pohjoisen 

sotilaallinen päätukikohta ja kalastuksen keskus sekä kaivannaisten päävientisatama. Nykyisellään 

alueen elinkeinorakenne on monipuolistunut ja kaupunki avautuu myös kansainväliseen 

yhteistyöhön. 

Talouden taantuma 2008 - 09 on hiljentänyt myös Murmanskin talouselämää. Vuonna 2009 työttömiä 

oli alueella noin 39 000 (6.8 %). Luoteisen federaatiopiirin alhaisimmat työttömyysasteet 

ovat Pietarissa, Leningradin alueella ja Murmanskissa. Korkeinta työttömyys on Komin tasaval- 


Kuva 12. Venäjän lähialueiden mineraalivarat. Lainaus, kuten kuvassa 1). 

lassa (14,3 %). Murmanskin keskimääräinen ansiotaso oli elokuussa 2009 25 414 ruplaa, mikä on 

7,9 % korkeampi kuin edellisenä vuonna vastaavaan aikaan. Taantuman vuoksi palkkataso kuitenkin 

pidemmällä aikajaksolla aleni. Murmanskin kaupungin keskimääräinen palkkataso oli vuoden 

ensimmäisellä puoliskolla 28 633 ruplaa. Palkkaviivästymät ovat kasvaneet ja olivat suurimmat 

rakennusalalla. 

Murmanskin alueen teollisuustuotanto laski 3 % vuonna 2008 edelliseen vuoteen verrattuna. 

Myös energian kulutus laski alueella 0,6 %. Öljyn ja kaasun ohella Barentsin alueen maaperän 

rikkaudet ovat erityisen suuret (Kuva 12.). Murmanskin alue on riippuvainen kaivos- ja metalliteollisuudesta, 

kuten myös kalastuksesta ja alueelle sijoitetuista armeijan tukikohdista (Kuva 13.). 

Alueen talous on pitkälle viennin varassa. Suomalainen Steel Done Group suunnittelee avaavansa 

toimiston Murmanskiin. Suomalaiset yritykset odottavat Shtokmanin kaasukentän käyttöön oton 

avaavan uusia alihankintoja suomalaisille yrityksille. Murmanskin elinkeinoelämä on selviytynyt 

kohtuullisesti Neuvostoliiton hajoamisen jälkitilanteesta Venäjän sotilaallisen läsnäolon, kalastuksen 

ja kaivostoiminnan turvin. Laman aikana investoinnit ovat laskeneet ja alueella valmistaudutaan 

suurin suunnitelmin ja odotuksin Shtokmanin kaasuntuotannon käynnistymiseen. Suuria odotuksia 

liittyy myös Koillisväylän avaamiin uusiin logistisiin mahdollisuuksiin sekä yhteistyöhön 

Norjan kanssa. 

Murmanskin väestön elinolot olivat venäläisen tutkimuksen mukaan lokakuussa 2010 Barentsin 

hallintoalueiden parhaat. Koko federaation mittakaavassa Murmansk sijoittuu 14. tilalle kaikista 

89 Venäjän hallintoalueista. Arkangeli on sijalla 42., Karjalan tasavalta 55., Nenetsian autonominen 

alue 57. ja Komi sijalla 59. Murmansk sijaitsee Jäämeren äärellä. Sen merkitys kaivannaisten, 

kalastuksen, Venäjän strategian, öljyn ja kaasun vuoksi on merkittävä. Murmanskin alueella ovat 

tiiviit ja rakentavat suhteet naapureihin Norjaan ja Suomeen. Murmansk on ollut aktiivinen myös 

Barentsin Euro-arktisessa yhteistyössä. NATO:n Venäjän läntisenä naapurina Murmansk on saanut 

myös kylmän sodan aikana erityistä huomiota strategisena keskuksena. Arkangeliin verrattuna 

Murmansk on nuori kaupunki, neuvostoajan tuote. Sillä ei ole merkittävää historiaa läntisen kaupan 

keskuksena ja tsaarinajan Venäjän vientisatamana. Sen sijaan Kuola ja Kantalahti ovat vanhoja 

asuinpaikkoja. 

59

Kuva 13. Venäjän lähialueen teollisuuskeskukset. (Finn Barents 2002). 

Murmanskin I talousfoorumissa 2009 Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov korosti, että arktisella 

alueella ei ole ongelmia, joita ei voida ratkaista yhteistyön ja dialogin kautta, olipa kyse poliittisista, 

sotilaallisista tai muista kysymyksistä. Lavrovin mukaan Barentsin Euro-arktisen neuvoston 

lisäksi Arktinen neuvosto muodostaa tärkeimmän yhteistyöfoorumin sirkumpolaarisella alueella. 

Tärkeimpänä Venäjän puheenjohtajuuskauden yhteistyön alana hän piti hallitusten välisessä sopimuksessa 

suuronnettomuuksien ehkäisyä ja pelastustoiminnan tehostamista. Lisäksi Venäjän prioriteettilistalla 

olivat kestävän sosiaalistaloudellisen kehityksen turvaaminen, ympäristönäkökohtien 

korostaminen ja alkuperäiskansojen aseman turvaaminen. Venäjän nykyjohto korostaa arktisen alueen 

mahdollisuuksia ja yhteistyötarpeita. Arktinen alue on Venäjälle strateginen kysymys, jonka 

taakse jää Barentsin Euro-Arktinen yhteistyö (BEAR), varsinkin kun se ei ulotu merialueelle. 

Ruotsi korostaa, että arktinen alue on yhteistyöalue Pohjoismaiden ohella muulle maailmalle. 

Norja korostaa useimmiten norjalaisvenäläistä kahdenvälisen yhteistyön perinnettä. Suomen ulkoministerin 

mielestä Barentsin Euro-arktinen alue ei ole Suomen ulkopolitiikkaa vaan osa sisäpolitiikkaa. 

Murmanskin kuvernööri Dmitri Dmitrienko pitää arktista aluetta kansainvälisten suhteiden 

kuumemittarina ja varoittaa taloudellisen itsekkyyden lisääntymisestä alueella. Hänen mielestään 

arktinen alue tarjoaa mahdollisuuden muodostaa kansainvälisen yhteistyön malli. Venäjän arktinen 

strategia on valmistunut ja se on läpäissyt turvallisuusneuvoston käsittelyn. Taloudellisesta näkökulmasta 

se nojautuu erityisesti kaasuvarojen tulevaan käyttöön ja Koillisväylän avaamiin uusiin 

logistisiin mahdollisuuksiin. Ensimmäisessä talousfoorumissa 2009 Murmanskin aluehallitus solmi 

partner-sopimuksia 30 miljardin ruplan arvosta. Kokouksessa toivottiin myönteisen investointiilmapiirin 

luomista Murmanskin lainsäädäntö- toimeenpanoelimissä. Liitteessä 2. esitetään konferenssin 

aikana esitellyt tärkeimmät hankkeet sijoittajille ja toteuttajille. Liitteessä 1. esitetään Lapin 

kauppakamarin kokoamat koko Barentsin alueen hankkeet kustannusarvioineen. 

Tärkein sopimus solmittiin aluehallituksen ja Gazprom-yhtiön kesken vuosille 2010 - 2015, jossa 

määritellään yrityksen osallistuminen kunnallistekniseen rakentamiseen, kuten vesihuoltoon ja 


viemäröintiin, lämpö- ja sähkönsiirtoverkostojen rakentamiseen, kaasuputki rakennetaan välille 

Murmansk-Volhov sekä maantie Murmanskista Teriberkaan. Sopimuksessa yhtiö määritetään Teriberkan 

asuntorakentamisprojektin tilaajaksi ja investoriksi. Yhtiölle asetetaan velvoitteita mm. 

ympäristönsuojelun ja alueen sosiaalisen kehittämisen osalta. Suomalaisten yritysten on syytä huomata, 

että Venäjän federaation kaasuntuotannon monopoliyhtiö Gazprom allekirjoitti aluehallinnon 

kanssa sopimuksen merkittävistä rakennushankkeista, mikä ei ole yhtiön päätoimialaa. Tämä osoittaa, 

että alihankintayritysten on hyvä päästä alihankintasuhteeseen päätoimijain kanssa. Venäläisessä 

järjestelmässä toimii neuvostoaikainen kokonaisvastuu päätoimialan ohella alueen rakenteesta, 

jopa palveluista. Aluehallinnoilla harvoin on varaa suurten muutosten aiheuttamiin, välttämättömiin 

rakenneinvestointeihin. Nenetsiassa Gazprom rakentaa saman yhtiön toimesta kansalaisten 

peruspalveluja, kuten lastenkoteja, kouluja, sairaaloita ja kulttuuriklubeja. 

Aluehallitus solmi yhteistyösopimuksen Shtokman Development AGn kanssa. Yhtiön ja aluehallituksen 

toiminnan tulee olla molemmin puolin hyödyllistä sekä pitkäaikaista. Infrastruktuurin 

ja sosiaalisen hyvinvoinnin kehittämisen ohella yhtiö informoi säännöllisesti aluehallitusta kaasuhankkeen 

etenemisestä ja infrastruktuurin kehittämissuunnitelmista. Yhtiö on mukana alueen 

koulutustoiminnassa, turvaa Teriberkan asukkaille myös mahdollisuuden perinteisiin elinkeinoihin 

sekä tukee alkuperäiskansoja. Teriberkaan rakennetaan Shtokmanin kaasukentän toimintojen huolto- 

ja raaka-aineiden käsittelykeskus. 

Alihankkijoita valitessaan yhtiön odotetaan päätyvän yrityksiin, jotka on rekisteröity Murmanskin 

alueelle ja jotka myös maksavat veronsa alueelle. Aluehallitus puolestaan lupaa edistää vapaan 

talousvyöhykkeen muodostumista Teriberkan alueelle sekä järjestää tullausmahdollisuudet 

mahdollisimman lähelle hankkeen tarvitsemia tavaratuonnin purkauspaikkoja. Vuoden 2009 talouskonferenssin 

yhteydessä solmittiin OAO Bank VTB Severo-Zapad – ulkomaankauppapankin 

rahoituksesta aluehallituksen sosiaalisiin projekteihin, kansallisiin prioriteettiprojekteihin sekä investointeihin. 

Sopimus Rosselhozbankin kanssa puolestaan avaa 13,5 miljardin ruplan luototuksen 

alueelle. Varoja käytetään mm. Murmanskin alueen maatalousteollisen sektorin kehittämiseen. 

Yhteistyösopimus TransKreditBankin kanssa tuo hankkeisiin mukaan maailmanlaajuisesti operoivien 

liikennöintiyhtiöiden suurimman rahoittajan. Talouskonferenssin päätökset antavat suomalaisille 

yrityksille tuntumaa, kuinka varhain ja miten suurten kohteiden toteuttamisesta päätetään sekä 

yhteen sovitetaan monitahoiset intressit. Niissä investointien rahoitus on käymässä yhä keskeisemmäksi. 

Talousfoorumissa solmittiin yhteistyösopimus kalanjalostusteollisuuteen 3 miljardin ruplan arvosta. 

Aeroflot aktivoi toimintaansa Kuolan niemimaalla ottamalla käyttöön uusia reittejä sekä lisää 

lentoyhteyksiä Moskovaan ja Pietariin. Yhtiö aikoo avata sivutoimiston Murmanskiin ja osallistuu 

Hiipinän ja Murmanskin kenttien kunnostukseen. OAO Alfa – vakuutus puolestaan rakentaa hoitolaitoksen 

Murmanskin alueelle. Aluehallinto solmi lisäksi yhteisymmärryssopimuksen Statoil Hydro 

ASA:n kanssa, jonka mukaan yhtiö osallistuu teollisuuden ja koulutuksen kehittämiseen sekä 

sosiaalisiin projekteihin. Yhtiö tukee myös paikallista itsehallintoa sekä ympäristöturvallisuutta. 

Aluehallinnon yhteistyösopimus Rosneftin kanssa sisältää kuljetusinfrastruktuurin kehittämisen 

ohella öljytuotteiden logistiikkaan liittyviä toimintoja sekä investointeja paikallisiin sosiaalisiin 

projekteihin mm. koulujen kunnostamiseen. Yhtiö osallistuu mahdollisesti myös Murmanskin liikennekeskuksen 

hankkeisiin ja avaa edustuston Murmanskiin. 

Suomalainen Wärtsilä Oyj. avasi merikuljetusalan palvelukeskuksen Murmanskiin. Edustusto 

palvelee kasvavaa määrää paikallisia ja kansainvälisiä aluksia, jotka liikennöivät pohjoisilla merialueilla. 

Valtion ja suuryritysten kumppanuusmallin avulla yritetään löytää ratkaisuja suurinvestointien 

käynnistämiseen. Partner-toteutus on kohdannut myös kritiikkiä Murmanskin alueella. 

Tämä ilmeni mm. liikennekeskusta käsittelevässä talousfoorumin konferenssissa. Valtion partner- 

61

ideologia perustuu sen pohjalle, että yksityinen investori vastaa 40 % hankkeesta ja federaatio 60 

%. Toistaiseksi tämän mallin toimivuudesta ei ole tietoa ja yksityisillä ei ole takeita varmoista 

tuotoista (Finn-Barents 8/2009). Talousfoorumissa allekirjoitettiin kolmikantasopimus Murmanshelfin, 

New Foundlandin ja Kanadan Labradorin kaasuyhtiöiden sekä Subsea UK -yhtiön kesken. 

Kyseessä on pääosin tavaratoimittajien yhteenliittymä, joka tähtää Shtokmanin projektin palveluiden 

ja tavaroiden välittämiseen. 

Shtokmanin kaasukentän 1. vaiheen esittely toteutettiin seminaarissa 14.4.2009. Shtokman Development 

yhtiön silloinen johtaja Juri Komarov kertoi, että Teriberkaan rakennettavan LNG-laitoksen 

aikataulu ei ole muuttunut vuodesta 2014. Kaasuhankkeen ensimmäiset tekniset ja taloudelliset 

kysymykset on määritetty. Hakkeen toteuttamiseen tullaan tarvitsemaan parhain venäläinen ja 

kansainvälinen asiantuntemus. Urakoitsijat ja hankkijat tullaan valitsemaan tarjouskilpailun perusteella. 

Tarjouskilpailu on tarkoitus pitää toukokuussa 2009. Murmanskin suuria hankkeita tullaan 

käsittelemään 15.-17.10.2009 pidettävässä suuressa talousfoorumissa, johon osallistuu noin 800 

henkilöä mm. Venäjältä, Ranskasta, Suomesta, Norjasta ja Ruotsista. Shtokman-hanke on lisännyt 

diplomaattivierailuja Murmanskiin runsaasti. Kaasukentän käyttöönottoon ja sen tarjoamiin 

mahdollisuuksiin tunnetaan maailmalla suurta mielenkiintoa. Tämä suunnitelma on myöhemmin 

muuttunut, kuten jatkossa tullaan huomaamaan. 

13.1. HANKESUUNNITELMIA, HAVAINTOJA JA NÄKEMYKSIÄ 

Kaivosjätti Norilsk Nickel on saanut viidennen oman jäänmurtajan, jotta saa liikkua itsenäisemmin 

arktisilla vesillä. Yhtiö on halunnut saavuttaa itsenäisyyden Venäjän valtiosta ja Murmansk 

Shipping Companyn omistamista ydinjäänmurtajista. Nyt yhtiöllä on viisi omaa jäänmurtajaa, 

joiden avulla yhtiö laskee säästävänsä 30 % kuljetuskustannuksistaan. Norilsk Nikkelin ensimmäinen 

dieseljäänmurtaja rakennettiin Suomessa Aker Finyardsilla ja muut saksalaisilla telakoilla. 

Murmanskin liikennekeskussuunnitelmaan liittyviä hankkeita on listattu vuodesta toiseen. Ne ovat 

pääsääntöisesti siirtyneet odottamaan kaasun tuotannon käynnistämispäätöstä, joka tätä kirjoitettaessa 

on aiottu toteuttaa maaliskuun 2011 loppuun mennessä. Maansiirtotöiden aloitus ajoittui 

vuoden 2009 joulukuuhun. Hankkeeseen liittyy satama-alueen määrittäminen, sataman laajennus 

(kuljetusmäärät ovat tammi-elokuussa 2009 kasvaneet 46 %), sataman laajennuksen suunnittelu, 

liikennekeskuksen alueen rautatien korjaus (39 km), maanteiden korjaus Murmanskin ja Lavnan 

alueilla sekä öljy- ja hiiliterminaalien rakentaminen. Murmanskin sataman laajennus on tarkoitus 

toteuttaa vuoteen 2015 mennessä. Sataman kehittäminen sisältyy valtion liikenneohjelmaan. Vuonna 

2008 rahtiliikenne oli 14,3 milj. tonnia. Laajennuksen kapasiteetti nostetaan 100 miljoonaan 

tonniin vuodessa. 

Barentsin Euro-arktisen alueen yhteistoimintaneuvottelussa määritettiin välttämättömiksi logistisiksi 

uudistuksiksi Murmanskin kansainvälisen liikennekeskuksen perustaminen, Salla - Alakurtti 

–rautatien rakentaminen ja norjalais-venäläisten innovaatioklustereiden synnyttäminen opetuksen 

ja kalastusteollisuuden aloille. Suurhankkeiden ympäristöturvallisuussuunnitelmien laatiminen 

edellytetään suunnittelussa. Tärkeimpänä kohteena Shtokmanin kaasuhankkeen käynnistyminen. 

Hanketta valmisteleva yhtiö on sopinut WWF:n kanssa ympäristön tilaa koskevasta informaatiovaihdosta. 

Shtokmanin toteutuminen loisi OAO Apatit yhtiölle mahdollisuuden laajentaa tuotantoaan, 

sillä yhtiö tarvitsee noin miljardi kuutiota kaasua vuodessa. Apatitilla on suunnitelmia laajentaa 

toimintaansa Kirovskiin. 

Murmanskin kaupallista satamaa kehitetään aiempien suunnitelmien mukaan alueen logistiikan 

liittymäkohtana. Tärkein kohde on johtaja Viktor Morozovin mukaan hiilenkuljetusvaunujen las- 


tauskeskuksen ja pannuhuoneen rakentaminen. Muita kohteita ovat satama-alueen vientitavarakuljetuksille 

suunniteltu ankkurointialueen parannus sekä apatiitin ja kemiallisten lannoitteiden suojakellojen 

perusparannukset. Sataman tavarakuljetusten odotetaan olevan 0,5 milj. tonnia. 

Norjan hallitus on varannut Kirkkoniemen ja Storskogin välisen tien perusparannukseen 34 milj. 

euroa. Samalla hallitus on ehdottanut uuden raja-aseman rakentamista tietöiden yhteydessä. Samalla 

Norjan hallitus on korostanut Ruotsin ja Suomen asemaa omien raja-alueiden teiden kunnossapidossa, 

jota pidetään yhtenä pääkohtana pohjoisten alueiden kuljetusyhteistyössä. 

Alueiden välistä partner-suhdetta halutaan edistää. Norjalaisten ja venäläisten kesken suunnitellaan 

yhteisyrityksen perustamista vedenalaisten vaikeiden olosuhteiden työskentelyä varten. 

Yrityksessä yhdistettäisiin kokemusta ja uutta teknologiaa. Norjalaisten tavoitteena on avata vapaakauppavyöhyke 

Pomorin alueelle, mikä hanke edettyään vaivalloisesti on toteutunut. Pomorin 

vyöhyke sijaitsee Kirkkoniemen ja Petsamon välillä ja sen tarkoitus on helpottaa tullaus- ja viisumikäsittelyjä. 

Alueelle voitaisiin perustaa myös tuotannollista toimintaa. Periaatteessa Venäjä suhtautuu 

myönteisesti vapaakauppavyöhykkeisiin, mutta eteneminen on yleensä hidasta. Tarvittavia 

muutoksia tullaus- ja verolainsäädäntöihin odotetaan. Vuoden 2009 talouskonferenssissa todettiin, 

että Jäämeren alueen mannerjalustan määrittely edistyy suotuisasti, mikä johti syyskuussa 2010 

harmaan vyöhykkeen alueratkaisuun Venäjän ja Norjan välillä. Tutkimuksin valmistaudutaan löytämään 

ratkaisu Venäjän ja Kanadan väliseen omistuskiistaan. 

Murmanskiin suunnitellaan rakennettavan kapasiteetiltaan 18 milj. tn / v. lastauskyvyn käsittävä 

hiilisatama. Satama rakennetaan Lavnaan, Kuolan vuonon länsirannalle. Sataman uskotaan alentavan 

Eurooppaan vientikustannuksia ja tulevan halvemmaksi kuin kustannukset Venäjän toiseksi 

suurimman hiilisataman Kuzbassrazrezugolkin kautta. Lavna Trading Port Companyn johtaja 

Sergei Gropotovin mukaan rakentamiseen liittyvät kaikki asiakirjat ovat valmiina. Rakentaminen 

toteutetaan kolmessa vaiheessa. Projekti aloitetaan vuonna 2012, aluksi 6 miljoonan tonnin kapasiteetille 

ja vaihe valmistuu vuonna 2014. Sataman kautta viennin pääosa suuntautuu EU- alueelle, 

joka käsittää jopa 80 % sataman kapasiteetista. Murmanskin satama käsitteli vuonna 2009 yhteensä 

12,2 milj. tonnia kivihiiltä. 

Murmanskissa on avattu 2010 ydinkäyttöisten jäänmurtajien miehistön täydennyskoulutuksen 

simulaattorikoulutuskeskus. Atomflot ja Rosatom vastaavat yhdessä ydinjäänmurtajien toiminnasta 

ja henkilöstön ammattitaidosta, nyt myös jäänmurtajien kotisataman kaupungissa. Aiemmin erikoiskoulutus 

tapahtui Valtion meriakatemiassa Pietarissa. Laivaston parhaat asiantuntijat koulutetaan 

simulaatiokeskuksen opettajiksi Pietarin ”Admiral Makarov”-akatemiassa. 

Barentsin meren ydinpolttoainejätteen keruuseen on italialaisella telakalla rakennettu erikoisalus, 

jonka pituus on 80 m ja leveys 14 metriä ja uintisyvyys on vain 4 metriä. Kuljetuskapasiteetti on 

720 tonnia käytettyä polttoainetta. Laiva pääsee kaikkiin Kuolan niemimaan satamiin Gramichasta 

Andrejeva - lahdelle ja Saida- lahdelle sekä Severodvinskiin Arkangelissa. Aluksen suunnittelu ja 

toteutus perustuu Venäjän ja Italian yhteistyöhön Murmanskin alueen ydinturvallisuuden edistämiseksi 

käytöstä poistettujen ja nyt toimivien ydinkäyttöisten alusten osalta. 

Heinäkuussa 2010 Venäjän arktisen alueen tutkijat käynnistivät laajan tutkimustyön Venäjän 

mannerjalustan rajojen määrittämiseksi. Norjan jälkeen rajaus on määritettävä erityisesti Kanadan 

kanssa. Tutkimus kohdistuu, kumpaan mantereeseen tektonisesti välinen merenpohja rakentuu. 

Tutkimusalus ”Akademik Fedorov” toimii tutkimuksen pääaluksena. Kyseinen alus oli juuri ennen 

lähtöään uuteen tehtävään Turun telakalla huollettavana ja uuden tutkimusteknologian välineistön, 

mm. kaikuluotainlaitteistojen, asennusta varten. Laiva lähti Arkangelista 100 vuorokauden matkalle 

tutkimaan mannerjalustan reunoja Laptevin mereltä Pohjoisnavalle ja edelleen Wrangelin 

63

saarelle. Venäjän pyrkimyksenä on osoittaa luonnonrikkauksiltaan merkittävän Murmansk – Pohjoisnapa- 

Chukotka – kolmion kuuluvan Venäjälle. Tutkimusmatkaa pidetään venäläisen aluksen 

ja miehistön laajimpana ja merkittävimpänä arktisen alueen tutkimuksena kymmeneen vuoteen. 

Jo saatujen tutkimustulosten perusteella Venäjä aikoo esittää YK:n mannerjalustakomission käsittelyyn 

esityksen, jossa päätettäisiin 1,2 milj. neliökilometrin alue Venäjään kuuluvaksi. Venäjä on 

varannut 1,5 miljardia ruplaa kahteen tutkimusretkeen mannerjalustan omistuksen määrittämiseksi 

vuosina 2010 ja 2011. 

Venäjä panostaa arktisella alueella pohjareliefi- ja jäätutkimuksiin. Viisitoista tutkija ja kaksi koiraa 

perustavat North Pole – 38- tutkimusaseman jäälautalle 600 km Wrangelin saaresta pohjoiseen. 

Tutkijat viipyvät jäälautalla koko vuoden. Lautta on kooltaan 7 km x 12 km ja on 2,5 metristä kolmen 

vuoden jäätä. Tarkoituksena on tutkia merenpohjan reliefiä ja jäätilanteen kehitystä. Edellinen 

tutkimusretki 10 vuotta sitten oli keskeytettävä neljä kuukautta ennen määräaikaa jään hajoamisen 

vuoksi. Ensimmäinen North Pole- 1 - tutkimusretki toteutettiin vuonna 1937. Venäjä osoittaa 35 

milj. euroa arktisiin tutkimuksiin vuositasolla. 

Gazpromin edustajien mukaan yhtiö aikoo käynnistää uusia porauksia ja tuotantoa Petsoran meren 

öljy- ja kaasukentällä. Hanketta on siirretty useita kertoja peräkkäin erinäköisistä syistä. Kenttä 

sijaitsee 50 km:n päässä rannikosta. Alueella oletetaan olevan 83,2 milj. tonnia öljyä, jonka vuotuinen 

tuotanto olisi 6,5 milj. tonnia. Kaksi öljytankkeria on jo suunniteltu projektia varten. Jos hanke 

alkaa optimistisen arvion mukaan 2011, olisi kyseinen Prirazlomnoje – hanke Venäjän ensimmäinen 

offshore- öljyntuotanto arktisella alueella. 

Gazprom-yhtiön presidentti vaihtui heinäkuussa 2010. Taustalla oli erimielisyyksiä Shtokmanin 

kaasun tuotannosta ja jalostuksesta. Presidentti Yuri Komarovin ohella myös muuta johtoa on uudistettu. 

Muutoksella on haluttu lisätä uskoa hankkeeseen ja sijoittajien kiinnostusta investointeihin. 

Erimielisyys johtui Total-yhtiön halusta jalostaa merenpohjan kaasu rannikolla, kun Gazprom näki 

parempana toteuttaa jalostus merellisillä ”platformeilla”. Shtokmanin kaasuesiintymä löydettiin 

1988 600 km:n päässä Murmanskin rannikosta 320 - 340 metrin syvyydessä Jäämeren mannerjalustassa. 

Esiintymä sisältää tutkimusten mukaan 3.8 tcm kaasua ja noin 37 mln kaasukondensaattia. 

Gazprom Dobycha Shelf omistaa sataprosenttisesti esiintymän käyttölisenssin. Operoivana yhtiönä 

toimii Sveitsissä rekisteröity Shtokman Develop Company – yhteisyritys, joka koostuu Gazprom 

51 %, Total 25 % ja Statoil 24 % omistuksista. Kaasu tullaan kuljettamaan sekä putkistoa myöten 

että laivoilla. 

Suunnitelmien mukaan käynnistämispäätös tehdään maaliskuussa 2011 ja toteuttamisen 600 - 800 

urakkaa solmitaan vuoden 2011 loppuun mennessä. Tuotanto on tarkoitus käynnistää vuonna 2016. 

Kaasun jalostuslaitokset satamineen rakennetaan Murmanskista 100 km koilliseen sijaitsevaan Teriberkan 

kylään, josta muodostetaan Shtokmanin toiminnallinen ja logistinen keskus. Hankkeessa 

monin tavoin mukana oleva Arkangelin aluehallinto on hyväksynyt kiistelyn jälkeen suunnitelman, 

jonka mukaan Arkangeli keskittyy hankkeessa laivojen varustamiseen, kuljetuksiin sekä yliopistossaan 

ja muissa oppilaitoksissa arktisen meriosaamisen koulutukseen. Norja on tehnyt koulutukseen 

osallistumissopimuksen Arkangelin yliopiston kanssa. Statoilin toimitusjohtaja Helge Lund tapasi 

Gazpromin edustajat lokakuussa 2010, mikä jälkeen Lund vakuutti, että Shtokmanin kaasuhanke 

pysyy aikataulussaan. Putkilinjan investointipäätökset tehdään maaliskuussa 2011 ja nesteytetyn 

kaasun osalta päätökset pitäisi tehdä vuoden 2011 loppuun mennessä. 

Rinnan Shtokmanin suunnitelmien kanssa Gazprom tähyää Jamalin niemimaan mantereella olevien 

kaasuesiintymien tuotannon laajentamiseen ja jalostamiseen. Alueen tunnetut kaasuvarannot 

ovat ainakin 100 000 miljardia kuutiometriä kaasua, joka on 99 prosenttisesti metaania. Ikiroudan 

alueella tuotanto edellyttää porauksia vaikeissa olosuhteissa, investointien saamista ulkopuolelta 


ja osaavan työvoiman saantia harvaan asutulle nenetsien asuttamalle alkuperäiskansan tundralle. 

Tuotanto edellyttää merkittävän panoksen myös infrastruktuurin rakentamiseen ja palvelujen järjestämiseen. 

Tuotannolla on myös vaikutuksia nenetsien luontaistalouteen. Saadakseen hankkeita 

käyntiin, Venäjä on väljentämässä absoluuttista monopoliasemaa energiavarojen käyttöönotossa ja 

hankkeiden toteuttamisessa. Öljy- ja kaasukokemusta omaavaa Norjaa halutaan aiempaa tiiviimmin 

mukaan Pomori-kulttuurin yhteiseen historiaan vedoten. 

Novatek, Venäjän suurin itsenäinen kaasuntuottaja aikoo aloittaa kaasunporauslautan rakentamisen 

Jamalin niemimaalla vuonna 2012. Rakennustyöt olisivat valmiit 2017 - 2018. Hanke maksaa 

arviolta 18 - 20 miljardia dollaria. Novatek suunnittelee tuottavansa 16 milj. tonnia nesteytettyä 

kaasua vuodessa. Venäjä on maailman suurin energiantuottaja ja suunnittelee tuottavansa biljoona 

kuutiotonnia kaasua vuoteen 2030 mennessä. Novatekin Jamalin Hantsheikojen kaasukentällä sattui 

lokakuussa 2010 räjähdys, jossa kuoli yksi ja loukkaantui 12 henkilöä. 

Murmanskin toisessa talousfoorumissa syys-lokakuun vaihteessa 2010 solmittiin 21 taloudellista 

yhteistyösopimusta Murmanskin kuvernööri Dmitri Dmitrienkon johdolla. Sopimusten yhteisarvo 

on 121 miljardia ruplaa. Maaherra allekirjoitti kaksi merkittävää sopimusta, joiden mukaisesti 

Kuolan lahden rannalle rakennetaan LNG terminaali ja öljyn sekä kaasun jakeluasemat (oil and gas 

supply base) yhteisarvoltaan 10 miljardia ruplaa. Barents Gaz Company kehittää investointiprojektin, 

jonka mukaan toteutetaan alueen rakentaminen, purkuterminaali varastoineen, käsittelyjärjestelmät 

ja LNG laivausjärjestelmät. Toiminnan kapasiteetti on kolme miljoonaa tonnia. Kompleksi 

sijoitetaan Kuolan vuonon itärannalle kymmenen kilometrin päähän Murmanskin kaupungista. 

Lisäksi foorumissa solmittiin sopimus United Shipbuilding Corporationin kanssa uuden huoltojärjestelmän 

rakentamisesta, jonka toiminta palvelee arktisen alueen öljy- ja kaasutuotannon tarpeita. 

Kompleksi käsittää laivojen ankkuroinnin, tavaran lastauksen, varastoinnin, korjaustoimenpiteet ja 

uusien kenttien porausmahdollisuuksien edellyttämien tarvikkeiden järjestämisen. 

Murmanskin vapaatalousalue etenee kolmessa vaiheessa maaherra Dmitri Dmitrienkon mukaan. 

Lokakuussa maaherra kertoi, että Venäjän hallitus on hyväksynyt erikoistalousvyöhykkeen perustamisesta 

Murmanskin satama-alueelle. Hanke on tarkoitus toteuttaa kolmessa vaiheessa, joiden 

vaikutus on lisätä sataman kuljetus- ja käsittelykapasiteetti 100 miljoonaan tonniin vuoteen 2025 

mennessä. Suunnitelma sisältää rautatien rakentamisen Kuolan lahden länsirannalle. Maaherra 

Dmitrienkon mukaan federaation hallituksen päätön on hyvin tärkeä päätös: ” Se antaa lukuisia 

uusia kehitysimpulsseja Murmanskille, läänille ja arktiselle alueelle”. Satama-alueen kehittämisen 

ennakoidaan luovan 3 000 uutta työpaikkaa, aktivoivan alueelle kohdistuvaa investointitoimintaa ja 

tuovan verotuloja yli 40 miljardia ruplaa, kuvernööri ennakoi. Moskova on hyväksynyt lokakuussa 

2010 Murmanskin sataman erityistalousalueen. Hanke etenee suunnitellussa muodossa. 

Venäjän ohella Norjan öljyntuotanto jatkuu aktiivisena. Uusien öljykenttien etsintä on myös 

tuottanut positiivisia tuloksia. Eläkesäätiön varat ovat kasvaneet jo 3 000 miljardiin kruunuun. 

Summa on yli miljoona kruunua norjalaista perhettä kohti. Norjan öljyntuotannon oletetaan olevan 

vuonna 2010 2,2 miljoonaa tynnyriä päivässä. Luku on viisi prosenttia edellisvuotta alhaisempi. 

Sen sijaan kaasun tuotanto on kasvamassa. Sen oletetaan olevan vuonna 2010 noin 105 miljardia 

kuutiometriä. Kaasun osuus koko fossiilisen energian tuotannosta on 45 %. Norja panostaa öljyinvestointeihin 

tänä vuonna 133 miljardia kruunua ja investoinnit kasvavat vuonna 2012. Toiminta 

siirtyy lisääntyvästi mannerjalustalle. Öljyntuotanto kasvattaa merkittävästi alihankintoja ainakin 

kotimaan teollisuudelle. Maan työvoimasta 8 % toimii nyt öljyteollisuuden ketjussa. Teollisuuden 

osuus vahvistuu edelleen Norjan taloudessa, ennakoi öljy- ja energiaministeri Terje Riis-Johansen. 

Norjan tunnettujen fossiilisten energiavarojen oletetaan olevan noin 13.4 miljardia öljyn ekvivalenttitonnia. 

Neljänkymmenen tuotantovuoden jälkeen oletetaan olevan vielä 60 % varoista käytettävissä. 

65

Norjalaisen Hydron uudet löydökset sijaitsevat mm. vuonna 2000 löydetyllä Goljatin kentällä, 

mikä sijaitsee 50 km Snöhvitistä kaakkoon ja 85 km luoteeseen Hammerfestistä. Meren syvyys 

alueella on 320 m ja kentän uskotaan sisältävän noin 250 miljoonaa tynnyriä öljyä. Tuotannon 

pitäisi alkaa vuonna 2014. Investoinnit ovat noin 20 miljardia kruunua. Hydro on tehnyt porauksia 

myös Nucula-nimisellä kentällä, mutta tutkimukset jatkunevat edelleen. Alue on lähellä Snöhvitiä 

ja Goljatia. Mielenkiinto on kohdistunut myös Obelix-nimiseen kenttään. Kohteena ovat lisäksi 

olleet mm. Snöhettan, Isbjörn ja Areniaran kohteet. Uusimpana kohteena on vahvasti esillä Jan 

Mayenin saaren alue. Norjan hallitus esittää 10 milj. kruunua alueen mahdollisen öljyntuotannon 

tutkimiseksi. Tuotannon käynnistäminen edellyttää öljyvarojen tutkimista ja ympäristövaikutusten 

arviointia. Ympäristön vaikutusten arviointi edellyttää tietoa meriolosuhteista, mannerjalustasta, 

lintukannoista ja alueen muusta eliöstöstä. Syyskuussa 2009 poliitikkojen, tiedehenkilöiden ja öljyasiantuntijoiden 

delegaatio kävi tutustumassa jääpeitteisen saaren olosuhteisiin. Jan Mayenin tuotannon 

käynnistäminen on osana Norja lähitulevaisuuden öljyntuotantostrategiaa. 

Venäjän kiinnostus kasvaa Jamalin niemimaan ikiroudan manneralueen öljyn ja kaasun tuotannon 

lisäämiseen. Mantereella tuotannon lisääminen koetaan helpommaksi kuin Shtokmanin kaasukentän 

käynnistäminen. Asiantuntija-arvioiden mukaan kummankin hankkeen samanaikaiseen 

käynnistämiseen eivät Gazpromin resurssit riitä nykyisillä hinnoilla ja ulkopuolisella investointitasolla. 

Saatavissa olevien tietojen mukaan Venäjän öljy- ja kaasuesiintymien porausaktiivisuus on 

laskenut Neuvostoliiton ajoista jyrkästi. Esimerkiksi vielä vuonna 1990 porattiin esiintymiä 17,3 

miljoonaa jalkaa, vuonna 2007 vain 3.9 milj. jalkaa. Parhaillaan Gazprom toteuttaa ohjelmaa, jossa 

alkuperäiskansan nenetsien elinoloja parannetaan rakentamalla uusia asuntoja, kouluja, muita 

palvelulaitoksia sekä tuetaan monipuolisesti alkuperäiskansan omaa kulttuuria. Kehityshankkeella 

pyritään käännyttämään asukkaiden mielipiteet myönteisiksi alueen kaasuhankkeille, vaikkakin ne 

kaventavat nenetsien poronhoidon, metsästyksen ja kalastuksen mahdollisuuksia. Ympäristötietoiset 

asiakkaat maailmalla yhä enemmän suosivat tuotteita, joilla on kestävä ympäristö- ja eettinen 

tausta. Barentsin alueen suuret energiasuunnitelmat saattavat vielä siirtyä aikataulullisesti ja rakenteeltaan. 

Kahden vuoden sisällä ovat kahdet tärkeät vaalit, joihin valmistautuminen saattaa muuttaa 

asetelmia. Vaalien tulokset osaltaan vaikuttavat niiden jälkeisen yhteiskuntapolitiikan toteuttamiseen. 

Liitteissä 1.ja 2. on listattu Murmanskin investointihankkeet vuoteen 2020 perustietoineen ja Lapin 

kauppakamarin listaamat investointitiedot. Yhteystietojen perusteella voi perehtyä laajemmin 

suunniteltuihin hankkeisiin. 

13.2. SOTILAALLINEN KEHITYS 

Venäjä on julkistanut puolustusmenonsa ensimmäistä kertaa historiassa, nyt vuoteen 2013 saakka. 

Maa tulee käyttämään 487 miljardia ruplaa (11,5 miljardia euroa) vuonna 2010 ja lisää kustannuksia 

27,5 miljardiin euroon vuonna 2013. Tutkimuksen ja kehitystyön osuutta vähennetään 

22 %:sta 16 %:iin. Hankinnat kohdistuvat mm. mannertenvälisiin ballistisiin RS -24 ohjuksiin, 

vedenalaisiin ohjuksiin, vedenalaisen laivaston kehittämiseen, arktisen meren toimintoihin sekä 

Mustanmeren laivaston vahvistamiseen. NATO:n komentaja varoittelee ilmaston lämpenemisen, 

Jäämeren jäätikön sulamisen, luonnonvarojen hyödyntämisintensiteetin kasvun ja uuden logistisen 

järjestelmän aiheuttavan kasvavia konflikteja alueella. Tosin Venäjä ja Norja sopivat mannerjalustan 

rajan ja Kanadan kanssa ongelmaan haetan tieteellistä ratkaisua. Kiina on pyrkimässä arktisille 

vesille ja tuntee mielenkiintoa osallistua arktisen alueen suuriin hankkeisiin sekä kuljetusmahdollisuuksiin 

Koillisväylän kautta. Koillisväylän monopolinen valvonta ja Venäjän liikennekeskuksen 

perustaminen Petro-Pavlovskiin Kamchatkalle osoittaa Venäjän tavoitteita. Toisaalta Venäjä ja 


NATO-maa Norja ovat sopineet rakentavansa yhdessä Koillisväylän huoltokeskukset Kirkkoniemestä 

Kamchatkalle. 

Venäjän öljyn ja kaasuntuotannon valtiollistaminen ja muiden toimijain rajoittaminen poistaa 

alueelta terveen kilpailun. Tosin Gazprom joutunee lieventämään monopoliaan ulkomaisten investointien 

saamiseksi. Saattaa hyvinkin olla, että monopolin väljennykset tulevat koskemaan myös 

merikuljetuksia Koillisväylällä. Investointien saamisen ohella Venäjä tarvitsee uusia teknologioita 

ja asiantuntevaa työvoimaa sekä laajempia hartioita ottamaan vastuun luonnonvarojen hyödyntämisen 

onnistumisesta poikkeuksellisen vaikeissa arktisissa olosuhteissa. WTO:n mahdollinen jäsenyys 

ja lähivuosien poliittinen kehitys voivat muuttaa nyt vallitsevaa tilannetta. Uutta asennetta 

osoittaa käynnistetty vuoropuhelu ympäristönsuojelun asioista myös WWF:n kanssa. 

Venäjän Pohjoinen laivasto on toiminnallis-strateginen osa Venäjän laivastoa. Se on nuorin Venäjän 

laivasto-osastoista, perustettu 1933. Laivaston tukikohta on Severomorsk, missä on Kuolan 

toimintojen keskuspaikka. Pohjoinen laivasto on Venäjän laivaston vahvin kokoonpano. Noin kaksi 

kolmasosaa Venäjän ydinkäyttöisestä laivastosta sijaitsee pohjoisessa. Laivasto koostuu mm. ydinsukellusveneistä, 

ydinkäyttöisistä aluksista, lentokoneiden tukialuksista jne. Laivaston lippulaivana 

toimii ydinkäyttöinen, teknisesti pitkälle kehitetty suuri ”Pyotr Veliky”. Vuonna 2008 Venäjän laivasto 

esiintyi vuosien hiljaisuuden jälkeen vahvana maailman kaikilla merillä. Pohjoinen laivasto 

toimi Atlantilla, Välimerellä ja Karibianmerellä. 

Pohjoinen laivasto antaa suuren merkityksen Murmanskin läänille ja Pohjoisen Jäämeren strategiselle 

toiminnalle. Erityisesti kylmän sodan aikana pohjoisella alueella suoritettiin ydinkokeita, 

joiden vaikutukset ulottuivat Neuvostoliiton rajojen ulkopuolelle. Alueella on merkittävä määrä 

tuon aikakauden ydinjätteitä ja muuta ympäristöongelmaa, josta pääministeri Putinkin on kehottanut 

ryhtymään ”arktisen alueen suursiivoukseen”. Alueiden edustajat totesivat Arkangelin konferenssissa, 

että elohopeasaasteen poistamiseen ryhtyminen edellyttää yhteistyötä. Arkangelin 

aloitteesta Kargoporystä muodostettiin keskus, jonne norjalais-venäläisessä yhteistyöhankkeessa 

kootaan elohopeaperäiset alueen saasteet. Projektia toteutetaan ”lastentarhojen, koulujen ja ammatillisten 

instituutioiden yhteistyönä”. 

Maaherra Dmitri Dmitrienko syksyllä 2010: 

Murmanskin alkuvuoden talouskehitystä voidaan pitää kireänä. Useimmat indikaattorit 

osoittavat negatiivista kehitystä. Parhaiten on selviytynyt kaivostoiminta, jonka tuotanto 

elpyy 2008 - 09 lamasta. Samalla lisääntyvät myös kuljetukset. Taloustilanteen parantuminen 

perustuu ulkomaisen kysynnän vahvistumiseen. Metalliteollisuuden elpyminen 

alueella on ollut hidasta, mikä johtuu investointikadosta ja laiteuusintojen vähäisyydestä. 

Rakennustuotanto on perustunut julkisiin hankkeisiin, mutta kehitys oli alkuvuodesta negatiivinen. 

Sama koskee myös kalastuksen volyymiä. Sosiaalisektorin tilanne on kuitenkin 

vakaa. Palkkataso on kasvamassa, kulutuskysyntä on lisääntynyt, mutta työllisyystilanne 

on ILO:n kriteerien mukaan heikentynyt. Tuotannon kasvu oli 5,4 % johtuen kaivostuotannon 

16,1 %:n kasvusta. Koko teollisuustuotanto oli 5.5 % miinuksella. Sähkö- ja kaasuteollisuus 

osoittaa lievää elpymistä. Teollisuuden taso Venäjän keskiarvoon verrattuna oli 94.5 

% (114.3 %). Laivateollisuuden tuotannon lasku oli 44.8 %. Alentumista selittää tuotannon 

kohdistaminen puolustusteollisuuteen (Arkangeli). Alumiinin ja metallituotteiden tuotanto 

kasvoi, mutta nikkelin, kuparin ja koboltin tuotannot laskivat. 

Finanssikriisi vaivaa edelleen Murmanskin alueen investointeja. Alkuvuoden 2010 investointien 

kokonaisarvo oli 10.4 miljardia ruplaa, joka on 42.4 % edelliseen vuoteen verrattuna. 

Kuljetukset kasvoivat sen sijaan 18.6 %. Kalasaaliit olivat edellisen vuoden tasolla, 

67

mutta kausivaihtelut olivat suuret. Myös rakennustuotannon kuukausivaihtelut olivat suuret. 

Alueen vienti kasvoi 48.1 %, mutta tuonti aleni 68.1 %, mikä johtuu metallien viennistä 

ja muun toiminnan supistumisesta. Kausivaihtelut ovat suuria, johtuen osaltaan laman 

aiheuttamista toimintojen pudotuksista. Kulutustavaramarkkinoilla oli havaittavissa lievää 

elpymistä syvimpään lamaan verrattuna. 

Murmanskin alueen väestönkehitys oli alkuvuonna 2010 verrattain stabiili; syntyvyys kohosi 

0.3 promillea ja kuolleisuus hieman laski. Muuttotase oli 4,9 % negatiivinen, -1 836 

henkilöä. Väestön kokonaisvaihtuvuus on kasvanut edelliseen vuoteen verrattuna. Paikallisen 

laskun mukaan työttömiä oli 13 800 henkilöä, mutta kansainvälisen laskentatavan 

mukaan työttömyys on merkittävästi korkeampaa. Edellisvuoteen verrattuna keskipalkka 

nousi alueella hieman yli 20 400 ruplaan kuukaudessa. Keskimääräinen eläketaso on lievästi 

kohonnut ja oli tarkastelujaksolla noin 10 000 ruplaa eläkeläistä kohti. 

Maaherra Dmitri Dmitrienko otti tehtävän vastaan syvässä lamassa, jolloin alueen budjettivaje 

oli suuri. Metalliteollisuus on alueen merkittävin ala; 70-80 % verotuloista tulee 29 

yrityksen osalta, esimerkiksi Kola Metallurgical Company, Fosacro Co. jne. Ulkomainen 

kysyntä ja hintataso vaikuttavat suoraan alueen budjettiin. Ensimmäinen tehtävä on olla 

aiheuttamatta tuotannolle harmia ja toinen tehtävä on auttaa kehitystä. Suurimpana ongelmana 

on pk-yritysten heikko menestys, jonka auttaminen tulee käynnistää. Talouden 

suuria heilahteluja ja ulkoisen kysynnän vaikutuksia siihen on pystyttävä pehmentämään. 

Toinen tehtävä on kehittää toimintaolosuhteita, jotta alueesta tulee houkutteleva yrityksille 

ja investoijille. Sosiaalibudjetin toteuttamisen ohella pitää rakentaa uutta taloudellista kasvua. 

Parhaillaan on meneillään lukuisia neuvotteluja federaatiotason hankkeista ja niiden 

rahoituksesta. Tärkeä tavoite on kehittää pk-yrityksiä kalateollisuudessa ja yksinkertaistaa 

kalastuselinkeinon kotouttamista Norjasta. Merenantimien jalostaminen on kasvanut lähimenneisyydessä 

17 % ja tavoite on kasvattaa sitä 30 - 40 %:a. Kalastajien ja kalateollisuuden 

tulot on saatava heti asianomaisille, sillä kyse on kausituotteesta. Monet alueelle 

pyrkivät jalostajat haluaisivat tulouttaa rahat vasta tulevaisuudessa. Kalatuotteiden kysyntä 

kasvaa nopeasti Venäjällä. 

Kuvernööri suhtautuu myönteisesti ja toiveikkaasti alueen suuriin investointeihin, mm. Shtokmanin 

avaamiseen ja vakuuttaa, että Murmansk on hyvä alue sijoituksille. Töiden käynnistyminen 

rohkaisee uuden sijoitusaallon alueelle. Toinen suuri hanke on kuljetus- ja käsittelylogistiikan 

rakentaminen Kuolan länsiosan rannikolle: kaasun, hiilen, rautarikasteen, 

konttikuljetusten ja muiden käsittelyjärjestelmien uudistaminen ja rakentaminen. Nimeltä 

paljastamattomia investoijia on tiedossa ja yhtiöt valmistelevat suunnitelmiaan. Venäjän 

federaatio osallistuu osaltaan investointihakkeisiin. Sama koskee myös rautateiden ja aseman 

rakentamista. 

Arktinen alue on luonnonrikkauksiensa vuoksi kohoamassa kehityksen ja investointien 

kohteeksi. Murmansk syvänä sulasatamana sekä alueen pääkeskuksena on arktisten toimintojen 

luonnollisin keskus. Maailman talouskriisi ei voi jatkua loputtomiin, vaan kasvu 

käynnistyy ja silloin uusia luonnonvara-alueita otetaan käyttöön. ”Meidän yhteinen tehtävä 

– sekä venäläisten yrittäjien ja naapureittemme muista maista – on tehtävä mahdollisuutemme 

tunnetuiksi ja halutuiksi toteuttaa käytännössä. Tämän vuoksi me järjestämme talousfoorumeja 

ja muita kokouksia, joissa tavoitteista voidaan keskustella ja päättää. Joka 

tapauksessa, vieraat ovat aina tervetulleita Murmanskiin”. 


14. KARJALAN TASAVALTA 

Kuva 14. Karjalan 

tasavalta. (Lainaus, 

kuten kuvassa 2). 

Murmanskin lääniin verrattuna Karjalan tasavallassa ei ole meneillään suuria hankesuunnitelmia, 

lukuun ottamatta Belomorskin, entisen Sorokan, suunnitteilla olevaa syväsatamaa. Sen avulla 

Karjalan tasavalta pyrkii mukaan pohjoisilla merillä näköpiirissä oleviin logistisiin järjestelmiin. 

Sataman sijainti sinällään on edullinen Vienanmeren eli ”Stalinin” kanavan suussa. Karjalan tasavallan 

tilanteen tarkastelu perustuu lähinnä päämiehen hallinnolta saatuihin tietoihin sekä perusteellisiin 

keskusteluihin päämiesten Sergei Katanondovin ja Andrei Nelidovin kanssa. Päämiehen 

vaihtuminen ja syvä lama ovat vaikeuttaneet hankkeiden määritystä. Katsaukseen on sisällytetty 

pieniäkin yritystoimeen liittyviä mahdollisuuksia. 

Karjalan tasavalta perustettiin osista Aunuksen ja Arkangelin läänejä 8.6.1920 nimellä Karjalan 

työkansan kommuuni. Itsenäistymistaistelun epäonnistuttua nimi muutettiin 1923 Karjalan autonomiseksi 

sosialistiseksi neuvostotasavallaksi. Talvisodan jälkeen 31.3.1940 alue nimettiin Karjalais- 

69

suomalaiseksi sosialistiseksi neuvostotasavallaksi. Suomeen viittaava osuus poistettiin 16.7.1958 

ja nimi palautettiin Karjalan autonomiseksi sosialistiseksi neuvostotasavallaksi. Neuvostoliiton hajoamisen 

jälkeen alueesta tuli 13.11.1991 Karjalan tasavalta. Tasavaltaa johtaa tasavallan päämies, 

joka on aluetasavallan korkein virkamies ja toimii nykyisellään myös toimeenpanovallan johtajana 

eli pääministerinä. 

Karjalan tasavalta kuuluu Venäjän federation Luoteiseen piirikuntaan (Kuva 14.). Karjalan tasavallan 

pinta-ala on 180 500 neliökilometriä, eli 1.06 % Venäjän pinta-alasta. Pituutta enimmillään 

tasavallalla on 660 km ja leveyttä 424 km. Lännessä Karjala rajoittuu Suomeen, etelässä Leningradin 

ja Vologdan lääneihin, pohjoisessa Vienanmereen ja Murmanskiin sekä idässä Arkangeliin. 

Suomen vastainen raja on 798 km. Pääkaupungista Petroskoista on matkaa Moskovaan 925 km, 

Pietariin 401 km, Murmanskiin 1050 km ja Helsinkiin 703 km. Karjalan tasavalta on Venäjän subjekteista 

historialtaan ja toiminnaltaan länsimaisin ja muodostaa ”Venäjän eteisen” länteen. 

Karjalan tasavallan väkiluku on jatkuvasti alentunut. Vuoden 2009 alussa asukkaita oli 687 500, 

joista kaupungeissa asui 76,4 %. Lapsia ja nuoria väestöstä oli 15,4 %, työikäisiä 64,5 % ja eläkeläisiä 

20,1 %. Paikallisen laskun mukaan työttömiä oli 2,6 %. Elinikäodote oli 65,5 vuotta ja väestön 

keski-ikä 38,6 vuotta. Tasavallan asukastiheys oli 3.8 asukasta neliökilometrillä. Karjalan tasavalta 

on Venäjän federaation monikansallinen subjekti. Alueella asuu 213 kansallisuuteen kuuluvia 

henkilöitä. Vuoden 2002 väestölaskennan mukaan tasavallassa asui venäläisiä 76.6 %, karjalaisia 

9.2 %, valkovenäläisiä 5.3 %, ukrainalaisia 2.7 %, suomalaisia 2.0 % ja vepsäläisiä 0.7 %. Valtionkielenä 

on venäjä. Kielellisesti karjalaiset ja suomalaiset kamppailevat asemastaan ja muuttoliike 

Suomeen on ollut aktiivista. 

Hallinnollisesti tasavalta koostuu 16 maaseutu- ja kahdesta kaupunkipiiristä (Petroskoi ja Kostamus). 

Tasavaltaan on perustettu 127 kuntaa. Voimassa olevien suunnitelmien mukaan ”tasavallan 

tavoitteena on asukkaiden elämänlaadun parantaminen kestävän ja tasapainoisen talouskehityksen 

ansiosta, kehityspotentiaalin kasvattaminen ja nopeuttaminen sekä yhteistyö Venäjän alueiden ja 

ulkomaiden kanssa”. Tasavallan budjetti (v. 2009 27 miljardia ruplaa) on luonteeltaan sosiaalinen: 

sosiaalipolitiikkaan ja sosiaalilaitoksiin, mukaan lukien koulutus, käytettiin 67 %. Budjetissa kohdistettiin 

1.4 miljardia ruplaa 25 kohdistetun kehittämishankkeen rahoitukseen. Reaalitulot kasvoivat 

3.7 % ja eläkkeet 9.8 %. Kansainvälinen luokitus 2009 nosti Karjalan tasavallan kehitystilan 

”stabiilista” ”positiiviseksi”. Informaatioyhteiskunta-luokituksessa Karjala kohosi 10. tilalta 7. Venäjän 

kaikista 89 subjektista. 

Karjalan pinta-alasta 49 % on metsää, vesistöjä on 25 %. Tasavallassa on 61 000 järveä ja 26 700 

jokea, joiden yhteinen pituus on 83 000 km. Euroopan suurimmat järvet Laatokka ja Ääninen ovat 

osittain Karjalan alueella. Alue sijaitsee Atlantin meri- ja Euraasian mantereisen ilmaston välimaastossa. 

Karjalan tasavallan luonto, kasvillisuus ja eläimistö eivät suuresti poikkea Suomen vastaavista. 

Tasavallan logistinen asema on edullinen EU:n ja Suomen rajanaapurina. Vuonna 1595 Täyssinän 

rauhan raja jakoi yhtenäistä kulttuurialuetta Ruotsiin ja Venäjään. Raja on siirtynyt lukuisten 

rauhansopimusten johdosta. Karjala oli Haminan rauhan (1809) jälkeen Suomen autonomian läheisin 

naapuri. Välillä oli löysästi valvottu raja ja ainakin muodollinen tulli. 

Karjalan tasavallan talous perustuu paikallisten raaka-aineiden (metsät, kaivannaiset, luonnontuotteet) 

jalostamiseen, maatalouteen, matkailuun, palvelujen tuottamiseen ja edulliseen liikennesijaintiin. 

Tasavallan budjetti on kasvanut viime vuosina. Omat verotulot kattavat budjetista noin 73 

%. Vuonna 2009 budjettivaroja käytettiin noin 31 miljardia ruplaa. Tasavallassa toimii noin 19 000 

yritystä, peruspääomasijoitukset kasvoivat 6.7 % (22, 8 miljardia ruplaa) ja keskipalkka oli 16 900 

ruplaa kuukaudessa. Viime vuosien investoinnit ovat kohdistuneet rautamalmin ja puutavaran jalostukseen, 

elintarvikkeiden, sähkölaitteiden ja kuljetusvälineiden tuotantoon, rakentamiseen, lo- 


gistiikkaan, tietotekniikkaan, voimalaitosten kehittämiseen sekä pankkisektoriin. Kansainvälisessä 

kilpailukyvyssä Karjala sijoittuu 38. tilalle federaation subjekteista. Päämiehen hallinnon mukaan 

”Karjalaa voidaan pitää teollisesti kehittyneenä, sijoittajia pääpiirteissään myötäilevänä ja korkean 

investointipotentiaalin alueena”. 

Karjalan teollisuuden pääaloja ovat puunkorjuu, puunjalostus, sellu- ja paperiteollisuus (41,2 %), 

musta metallurgia (18.0 %), sähköntuotanto (14,8 %), koneenrakennus- ja metalliteollisuus, värimetallurgia, 

elintarviketeollisuus (5 – 9 %) kukin. Karjalan metsävarat käsittävät 937,7 milj. kuutiometriä, 

josta havupuuta 370 milj. kuutiometriä. Vuosittainen korjuun määrä voi olla noin 10,6 

milj. kuutiometriä. Karjalan tasavallassa tuotetaan 10 % Venäjän rautamalmista, 23 % paperista, 9 

% selluloosasta, 7,3 % puutavarasta, 3 % sahatavarasta ja 60 % voimapaperisäkeistä. Tärkeimpiä 

teollisuuskeskuksia ovat Petroskoi, Kontupohja, Segeza, Kostamus ja Pitkäranta. 

Tasavallan talous on Murmanskin tavoin vientiorientoitunut, tuotannosta keskimäärin 50 % menee 

vientiin, joillakin aloilla lähes 100 %. Kauppatase oli vuonna 2009 803 milj. dollaria, vienti 

1 041 milj. ja tuonti 238 milj. dollaria. Kolmannes ulkomaankaupasta käsittää kaupankäynti Suomen 

kanssa. Karjalan yhteydet Euroopan maihin ovat vilkkaat ja tasavalta on aktiivisesti mukana 

EU:n ja Barentsin alueen yhteisissä ohjelmissa. Tasavallan tavarankuljetukset olivat vuonna 2009 

20,9 milj. tonnia, joista rautateiden osuus oli 82,9 %. Tasavallan telekommunikaatiomarkkinoilla 

toimii yli 14 vaihtoehtoista operaattoria. Käsipuhelimet toimivat kaikissa piirikeskuksissa ja varsin 

kattavasti Petroskoin seudulla sekä tärkeimpien maanteiden varsilla. Internet-pisteitä oli 2008 

yhteensä 176, joista 135 toimi postitoimistoissa, 30 kulttuurilaitoksissa, mm. kirjastoissa ja 8 kunnallisissa 

laitoksissa. 

Tasavallan elintarvikesektori tuottaa viljaa, naudan ja siipikarjan lihaa, kirjolohta, turkiksia, perunaa, 

vihanneksia ulkona ja kasvihuoneissa, kukkia ja muita tuotteita. Tärkeimmät maatalousyksiköt 

toimivat Kontupohjassa, Äänisenrannan, Prääsän, Aunuksen, Karhumäen ja Sortavalan piireissä. 

Mainituissa hallintopiireissä tuotetaan maa- ja karjataloustuotteista 70 %. Kaikissa maaseutukylissä 

tuotetaan merkittävä osa elintarvikkeista omaan käyttöön sekä kerätään marjoja ja sieniä sekä 

harjoitetaan metsästystä ja kalastusta sallituissa rajoissa. Vuoteen 2012 ulottuvassa suunnitelmassa 

erityistä huomiota kiinnitetään maatalouden kehittämiseen. Luodaan uusia osuuskuntia, uusia tiloja 

ja aktivoidaan maaseudun pienyrittäjyyttä. 

14.1 KANSALAISTEN PERUSPALVELUT 

Karjalan tasavallan koulutussektori on hyvin kehittynyt. Tasavallassa toimii 930 yleissivistävää 

koulutuslaitosta, joista 241 peruskoulua, 20 korkeakoulua sekä 17 maan muissa osissa olevien 

korkeakoulujen filiaalia. Tasavallan budjetista 21 % käytetään opetukseen ja koulutukseen. Valtio 

tukee karjalaisten, suomalaisten ja vepsäläisten omakielistä opetusta ”Etnokulttuuri Karjalassa”ohjelmassa. 

Yli 40 oppilaitosta noudattaa toiminnassaan etnokulttuurisisältöä. Kaikissa kouluissa 

on tietokoneita ja internet-yhteydet. Tasavallassa toimii opetuksen kehityksen informaatiokeskus ja 

18 koulujen välistä metodologista keskusta, jotka tukevat tietokonepalvelujen ylläpitämistä jokaisessa 

yleissivistävässä koulussa. Elinkeinotoiminnan ja ulkomaisten yhteyksien kannalta keskeisin 

yliopisto on monialainen Petroskoin vuonna 1940 perustettu valtionyliopisto, entinen Otto Ville 

Kuusisen yliopisto. 

Karjalassa kansalaisten kuntoa huolletaan tarjoamalla mahdollisuuksien mukaan ilmaista terveydenhuoltoa 

kaikille tarvitseville. Suurta huomiota kiinnitetään terveisiin elämäntapoihin. Vuonna 

71

2009 terveydenhuoltoon käytettiin 21,6 % tasavallan budjetista. Tasavallassa on 332 terveydenhuollon 

laitosta, joista 55 toimii pakollisen terveysvakuutuksen piirissä. Priorisoidun kansallisen 

”Terveys” - hankkeen päätavoitteita ovat terveyslaitosten ajanmukainen varustaminen diagnoosi- 

ja lääkintäkojeilla, korkean teknologian laitteiden hyödyntäminen lääkäreiden toiminnassa, ambulanssien 

uudistaminen ja tautien ennaltaehkäisy. Uusia palveluyksiköitä on avattu verisuonitautien 

ja sydänkirurgiseen hoitoon. Karjalan tasavallan liikunta- ja urheilukasvatus on aktiivista ja 

tulokset näkyvät myös merkittävinä saavutuksina federaatiotason ja kansainvälisissä kilpailuissa. 

Suomalaiset ovat osallistuneet monipuolisesti koulutuksen, terveydenhuollon, sosiaalitoimen ja liikuntayhteistyön 

kehittämiseen. Erityiskohteena on ollut Kostamuksen kaupunki. 

Karjala on ainutlaatuinen luonto- ja kulttuurialue, joka on suomalaisille tuttu yhteisestä kalevalaisesta 

kansanperinteestä. Tunnettua on perinteinen runonlaulu, monipuolinen käsityötaito ja 

kylien omaperäiset kulttuurimuodot. Monipuolinen käsityöperinne koostuu mm. puutöistä, sepäntaidoista, 

keramiikasta, kudonnasta, kirjailuista, puvuista, tuohi- ja nahkatöistä, joiden taitajia edelleenkin 

löytyy tasavallan alueilta. Tasavallan alueella on noin 4 000 kulttuuri-, historia- ja luonnonmuistomerkkiä. 

Niistä merkittävimpiä ovat Kizhin kirkkosaari Äänisellä, Valamon saaristo ja 

munkkiluostari, Uspenskin tuomiokirkko Vienan Kemissä, Uspenskin puukirkko Kontupohjassa, 

Vienan Karjalan runokylät, Vienanmeren ja Äänisenrannan kalliopiirrokset, Kuzova-saaret Vienanmerellä, 

Kivakkakoski ja Paanajärven sekä Vodlajärven kansallispuistot. Puhumattakaan lukuisista 

kirjastoista, museoista ja taidelaitoksista sekä monista teattereista, erityisesti Petroskoissa. Karjalan 

tasavallan luonto, historia ja kulttuuri kokonaisuudessaan muodostavat rikkauden, johon on kerrostunut 

aineksia sijainnista idän ja lännen välissä sekä kahden uskonnon ja kulttuurin vaikutusalueella. 

Karjala on Venäjällä suosittu matkailukohde. 

Monikulttuurisuus ilmenee myös Karjalan alueen uskonnoissa. Tasavallan alueella toimii 18 uskontokunnan 

ja -virtauksen 194 uskonnollista järjestöä. Suurin osa uskovaisista kuuluu kristillisten 

kirkkojen seurakuntiin. Petroskoin hiippakuntaa johtaa Petroskoin ja Karjalan piispa. Karjalan alueella 

toimii ja on elvytetty lukuisia luostareita, kuten Valamon, Vazhjärven, Muromin Uspenskin, 

Paljejärven ja Kemin munkkiluostarit sekä Mitrofanijevskaja erakkomaja. Vuoden 2007 lokakuussa 

solmittiin valtiovallan, paikallisten itsehallintoelinten, yritys- ja liikemaailman sekä kansalaisjärjestöjen 

kesken kanssakäymisen konsepti kehittämään kansalaisyhteiskuntaa Karjalan tasavallassa. 

Kansalaisjärjestöillä on nyt enemmän mahdollisuuksia osallistua valtion harjoittamaan sosiaalipolitiikkaan. 

Valtiovalta, yritykset ja kansalaisjärjestöt voivat kehittää partner-suhteitaan. Karjalan 

päämiehen hallinnon mukaan ”Karjala on kehittyvä alue, jossa edistetään innovatiivisuutta, joka 

luo pohjaa vastuun yhteiskunnalle ja johdonmukaiselle elämän laadun parantamiselle”. 

14.2. KARJALAN TASAVALLAN TALOUSKEHITYS 

Kahden viime vuoden aikana Karjalan tasavalta on joutunut sopeuttamaan talouttaan vuosien 

2008 ja 2009 lamaan ja talouskriisiin. Tämä on edellyttänyt monia ratkaisuja tasavallan sisällä ja 

yhteistyössä federaation keskushallinnon kanssa. Tilanne on madaltanut myös ulkomaisten investointien 

tasoa. Tasavallan talouspolitiikkaa ohjaavat oman hallinnon vahvistamat strategisen suunnittelun 

asiakirjat: Sosiaalistaloudellisen kehityksen strategia vuoteen 2020, Sosiaalistaloudellisen 

kehityksen konsepti vuoteen 2012 ja Sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen ohjelma vuoteen 2010. 

Asiakirjoja uudistetaan ottamalla huomioon Venäjän federaation ohjaus ja muuttuvat olosuhteet 

alueella. Karjalan tasavallan priorisoituja tavoitteita ovat: 

• 

tehokkuuden ja kilpailukyvyn kasvattaminen 


• 

• 

• 

• 

• 

• 

tuotannon modernisointi ja diversifikaatio 

infrastruktuurin kehittäminen 

innovatiivisen toiminnan aktivoiminen 

alueen investointihoukuttavuuden lisääminen 

valtion budjetista toteutettavien sijoitusten hyödyntämisen tehokkuuden lisääminen ja 

luonnon resurssien järkevä hyödyntäminen 

Vuonna 2008 Karjalassa jatkettiin talouspolitiikan priorisoitujen suunnitelmien toteuttamista 

esittämällä Venäjän valtaelimille tasavallan talouskehityksen kannalta keskeisiä tavoitteita. Karjalan 

tasavallan ”etujen suojelemiseksi” Moskovan keskushallintoon lähetettiin päämiehen hallinnon 

toimesta (29.4.2009) seuraavia ehdotuksia: 

• 

• 

• 

• 

taloudellisten erikoisvyöhykkeiden perustamiseksi Karjalan tasavaltaan ja valtakunnallisen 

infrastruktuurin kohteiden rakennuttamiseksi näiden vyöhykkeiden alueelle sekä 

niiden kehityspotentiaalin hyödyntämiseksi tehokkaasti, 

priorisoitujen vuoteen 2020 ulottuvien hankkeiden rahoittamiseksi aluetasavallassa, 

”konseptuaalisia” ehdotuksia Luoteisen federaatiopiirin strategisen pitkän aikavälin sosiaalis-taloudellisen 

kehitysohjelman luomiseksi ja 

ehdotukset optimaalisen tullitariffipolitiikan puitteiden vahvistamiseksi jouduttamaan Karjalan 

tasavallan tuottajain tehokkaampaa toimintaa ja houkuttelemaan sijoittajia. 

Ehdotusten perusteella tasavaltaan ollaan luomassa kahta nopeamman kehityksen priorisoitua 

vyöhykettä, joiden puitteissa on määrä sijoittaa varoja aiempaa enemmän metsäteollisuuskompleksien 

ja matkailun kehittämiseen. Venäjän valtakunnallisen kehityksen hankkeisiin hyväksyttiin ehdotukset 

rautatie- ja sähköverkoston kehittäminen Karjalan tasavallassa. Raakapuun vientitullien 

aiottua toteuttamista saatiin siirretyksi tuonnemmaksi. Puutullikysymys ratkaistiin Venäjän ja EU:n 

neuvottelussa marraskuussa 2010, mikä kohottanee raakapuun vientituloja taloudessa. Tasavallan 

investointipolitiikassa on tehty joitakin myönteisiä muutoksia lakiin ”Investointipolitiikan tukeminen 

valtion taholta Karjalan tasavallassa”. Säännösten mukaan investointihankkeiden toteuttamisen 

kulkua monitoroidaan Karjalan tasavallassa. Rakennuskohteita sijoitetaan aluetasavaltaan 

nojautuen Karjalan tasavallan aluekehityksen pääkaavan suosituksiin. 

Tasavaltaan on perustettu Innovatiivisen infrastruktuurin ohjelma ja Petroskoin yliopistoon Itpuisto, 

Ukko-innovaatiokeskus sekä Venäjän tiedeakatemian Karjalan tiedekeskuksen alainen innovaatio- 

ja teknologiakeskus sekä Karjalan tasavallan businesshautomo. Karjalaan on perustettu 

kymmeniä aktiivisesti innovaatioiden hyödyntämisen alalla toimivia yrityksiä. Pk-yritysten tukemiseksi 

on vahvistettu Karjalan tasavallan laki ”Pk-yrittäjyyden kehittäminen Karjalan tasavallassa” 

Lisäksi on laadittu luonnos pk-yrittäjyyden kehitysohjelmaksi vuoteen 2014. 

Liikenneinfrastruktuuria laajennetaan raaka-aineiden paremman saatavuuden turvaamiseksi ja 

matkailun kehittämiseksi. Karjala laajentaa yhteistyötään Venäjän muiden subjektien kanssa sekä 

tehostaa lähialue- ja kansainvälistä toimintaansa. Karjalan tasavalta laatii toimintaohjelman vaikean 

talous- ja finanssikriisin riskien eliminoimiseksi. Suunnitelman puitteissa toteutetaan 62 hanketta, 

joiden mukaan yritysjohtajien kanssa monitoroidaan selviytymisen strategioita. Suurimpien 

työnantajien kanssa solmitaan selviytymissopimuksia kriisin seurausten voittamiseksi ja sosiaalisten 

tavoitteiden toteutumiseksi. Tasavallassa on vahvistettu strategisesti tärkeiden tuotannonalojen 

luettelo, johon kuuluu yli 200 yritystä. Niille annetaan tukea valtion taholta. Yritystoiminnan ohjaamisessa 

Karjalan tasavallan hallinnolla on mitä keskeisin asema. 

73

Vuonna 2009 talouskehitys ajautui kriisiin. Markkinatilanne huononi, suhdanteet muuttuivat negatiivisiksi, 

energian kuluttajahinta nousi, luottolainojen hinta kallistui, lainojen saannin ehdot kiristyivät 

ja lainavarojen saatavuus muuttui ongelmaksi. Tilanne johti tuotannon tason alenemiseen 

ja tilanteen huononemiseen koko aluetaloudessa. Tasavallan hallitus toteutti suunnitelmallisesti 

toimia sosiaalis-taloudellisen tilanteen pitämiseksi stabiilina, talouspotentiaalin säilyttämiseksi ja 

perustan luomiseksi tulevaa kehitystä varten. Vuonna 2009 siirryttiin harjoittamaan priorisoitua 

talouspolitiikkaa, joka sisälsi suunniteltuja toimia tilanteen hallitsemiseksi yhteistyössä Venäjän 

presidentin Luoteisen federaatiopiirin täysivaltaisen edustajan hallinnon kanssa. Liittokokoukselle 

esitettiin tarpeelliset ehdotukset Karjalan tasavallan kehittämistarpeista. Samalla ohjeistettiin alueen 

virkamiehiä toteuttamaan federaation ja tasavallan omia päätöksiä. Menettely osoittaa Venäjän 

käytännön, kuinka presidentin hallinto valvoo alueilla olevaa kehitystä ja toteuttaa keskushallinnon 

tahtotilaa. 

Toiminnan tuloksena maan hallitus teki päätöksen olla korottamatta toistaiseksi puutullimaksuja. 

Karhumäen tulliasemalle myönnettiin oikeus tullata vientiin menevää puutavaraa. Karjalan tullipiirin 

kaikille tulliasemille myönnettiin oikeus tullata vientiin menevää pitkälle jalostettua puutavaraa. 

Tasavallan suurimpien teollisuusyritysten toiminnan turvaamiseksi ja finanssikriisin seurausten 

voittamiseksi solmittiin v. 2009 14 sopimusta Karjalan tasavallan hallituksen ja tuotantolaitosten 

kesken. Sosiaalisten parner-sopimusten toteutumista seurattiin tarkoin. Tasavallassa toteutettiin 

erillisiä ohjelmia vuori-, metsä- ja maataloustuotantolaitosten kehittämiseksi, investointipolitiikan 

tehostamiseksi, asuntotuotannon lisäämiseksi, tiestön kunnon parantamiseksi ja pk-yrittäjyyden tukemiseksi 

sekä asuin- ja kunnallistalouden modernisoimiseksi. Kriisistä huolimatta panostuksia 

matkailusektorin kehittämiseen jatkettiin ja matkailualan 2009 suunnitteet toteutettiin valtion tuella. 

Venäjän federaatio tuki pk-yritysten rahoitusta ja pk-yritysten luottorahoituksen varmistamiseksi 

luotiin Karjalan tasavallan takuurahasto. 

Karjalan hallitus on edistänyt kilpailun rajoitusten purkamista ja monopolien aseman muuttamista 

palvelujen ja tuotteiden tarjonnan lisääntyessä. Lamasta huolimatta Karjalan hallitus pystyi 

toimillaan pitämään yllä tuotantoa ja palveluja. Toimenpiteet jatkuvat edelleen vuonna 2010. Uusi 

tilanne edellyttää ohjelmien uudistamista tilannetta vastaaviksi. Vuoden 2009 taloudellisten tulosten 

valossa toimenpiteistä huolimatta finassi- ja talouskriisi koetteli tasavallan tuotantoa vakavasti. 

Siitä huolimatta tasavallan päämiehen kanslia raportoi alueen sijoittumisesta 5. sijalle Luoteisen 

piirikunnan alueiden keskuudessa. Keskeisillä tuotannonaloilla taso laski noin viidenneksen, vain 

kuljetusvälineiden ja -kaluston tuotannossa oli kasvua lähes kolmanneksen, nahkatuotteissa peräti 

90 % ja huonekaluissa neljännes vuoteen 2008 verrattuna. Suurten ja keskisuurten yritysten 

toiminnan taloudellinen tulos oli 3.5 miljardia ruplaa miinuksella. Tappiollisia yrityksiä oli aluetasavallassa 

vuonna 2009 49.1 % kaikista yrityksistä. Puuteollisuudessa raakapuun vienti väheni 

merkittävästi, mutta voimapaperia, kartonkia, sanomalehtipaperia ja muita jalosteita vietiin jopa 

enemmän kuin vuonna 2008. 

Puutavaran hakkuumenetelmien uudistaminen osaltaan vaikutti metsäteollisuuden kohtuulliseen 

tulokseen, sillä tuotanto laski vain 11 % v. 2008 verrattuna. Vuokrametsien alihankkijat hakkasivat 

61,5 % koko puunhankinnasta. Lähes 78 % puutavarasta meni sisämarkkinoille. Ulkomaille vietiin 

raakapuuna 1,2 milj. kuutiometriä, vähennys oli 45 %. Vuoden 2009 alussa seisoi kahdeksan 

sahaa ja sahausta jouduttiin supistamaan puoleen. Suurimmat sahat paransivat lamasta huolimatta 

tulostaan vuoden 2009 aikana. Lastulevyjen tuotanto laski 38,5 %, viilun 51.1 % ja ovenkarmien 

20.8 %. Vanerin tuotanto kasvoi 6.6 % ja ikkunankehyksien 35 %. Sellu- ja paperiteollisuus paransi 

laskenutta tuotantoaan vuoden 2009 aikana. Kaivannaisteollisuus supistui käyvissä hinnoissa v. 

2009, Kostamuksen kaivoskombinaatin pellettituotanto oli 8,5 milj. tonnia, mikä oli 9 % edellisvuodentasoa 

vähemmän. 


Aluetasavallassa ollaan toteuttamassa 33 investointihanketta sepelin tuottamiseksi laajemmassa 

mitassa. Vuonna 2009 käynnistyivät hankkeet Mujejärvellä, Suojärvellä ja Prääsän hallintopiireissä. 

Sepeliä tuotettiin yhteensä 9,5 milj. tonnia, 86 % edellisvuoden tasosta. Hautakivilouhinta 

ja nk. blokkikivilouhintaa toteutetaan nykyisellään Äänisenrannan, Pitkärannan, Kemin, Louhen, 

Lahdenpohjan ja Puudosin piireissä. Talouden kuvattu tilanne osoittaa lamanaikaista epävarmuutta, 

johon myös Venäjän federaation presidentin hallinto joutui puuttumaan. Tapahtumien kulku osoittaa, 

miten kriisitilanteessa tuotannonaloja ja teollisia sekä palveluyksiköitä priorisoidaan toiminnan 

jatkumiseksi julkisilla tuilla ja erilaisilla helpotuksilla. Karjalan talouden rakenteessa keskeisellä 

sijalla on kansalaisten elinolojen ylläpitäminen verrattuna muun muassa Moskovan ja Pietarin väestön 

kulutuskysyntään perustuvalla tavanomaisella liiketoiminnalla. 

14.3. TALOUDEN TILANNE TOIMIALOITTAIN 

Karjalan tasavallan kehityksen vahvuutena ovat maantieteellinen sijainti ja hyvät rautatieliikenneyhteydet 

kaikkiin suuntiin sekä tasavallan sisällä. Pääsy Vienanmerelle mahdollistaa telakkateollisuutta, 

satamatoimintaa, kalastusta ja matkailua. Sijainti EU:n ja Suomen rajanaapurina, suuren 

Venäjän läntisenä ”eteisenä” on aikojen kuluessa luonut kiinteitä suhteita ja osaamista ymmärtää 

demokratiaa ja markkinataloutta. Venäläiset pitävät Karjalaa houkuttelevana matkailukohteena kotimaassa. 

Tasavallan alueella on runsaasti hyödyllisiä mineraaleja ja biologisia resursseja. Öljyä 

ja kaasua sen sijaan ei ole, minkä vuoksi Karjalan on kehitettävä talouttaan muiden elinkeinojen 

varaan. Historialliset kohteet vahvistavat Karjalan asemaa idän ja lännen välisenä kulttuurialueena. 

Karjalan tasavallalla on ilmeisen hyvät kehitysnäkymät Venäjän tulevissa muutoksissa, vaikka keskushallinnon 

näkökulmasta sitä ei ole kehitetty merkittävänä talousalueena. 

Karjalan talouden heikkoutena on suuri riippuvuus raaka-aineiden viennistä. Alueen yrittäjäilmapiiri 

on edelleen ongelmallinen, mitä on ylläpitänyt useiden yritysten kokemat monitahoiset pettymykset, 

mm. AssiDomänin (1997-1998) tapauksen jälkeen. Laajalle levinnyt korruptio pahentaa 

ongelmaa. Energiatehokkuus on heikko ja sijoittajilta vaaditaan energiasta usein lisähintaa. Alue 

kärsii negatiivisesta demografiakehityksestä ja aivovienti muille alueilla on vallitsevaa. Mahdollisuuksia 

lisäisi investointikiinnostavuuden parantaminen hyvän käytännön stabiloinnilla, vaikkapa 

Kalugan läänin toimintamallilla. Lupaavimpia sektoreita tutkimuksien mukaan ovat mm. elektroniikka, 

konepajateollisuus, metallin työstö esim. Pietarin autoteollisuudelle, elintarviketeollisuus, 

turistipalvelujen, infrastruktuurin, mukaan lukien lämmitys-, vesihuolto ja jätteiden käsittely sekä 

kiinteistöjen rakentaminen ja huolto. 

Shtokmanin kaasukentän tuotannon siirtoyhteys Nord Stream:iin työllistää ja mahdollistaa kaasun 

käytön tasavallan alueella. Teollisuuden menestystä edistäisi esim. kaasuvoimalan rakentaminen 

tasavaltaan. Murmanskin kuljetusten vahvistuminen voi heijastaa merkittävästi tasavallan läpi 

tapahtuviin kuljetuksiin. Kehityksen uhkia saattavat olla ruplan vahvistuminen suhteessa euroon, 

Venäjän tullimuurien korottaminen, investointi-ilmapiirin pysyminen epämääräisenä ja laman jättämät 

pysyvät jäljet työttömyyteen ja poismuuttoon. Ongelmiin saattavat joutua myös yhden yrityksen 

paikkakunnat, kuten Nadvoisy, Segeza, Kontupohja ja monipuolistumisestaan huolimatta 

Kostamus. 

14.3.1. Innovatiivinen kehittäminen ja teollisuuspolitiikka 

Puhuessaan liittokokoukselle marraskuussa 2009 presidentti Medvedev edellytti maan tuotannonalojen 

ja teknologioiden uudistamista ja modernisointia nopeasti. Karjalan tasavallan sosiaalistaloudellinen 

strategia vuoteen 2020 edellyttää siirtymistä kehityksen innovatiiviseen vaiheeseen 

75

ja innovaatiopanosten lisäämiseen sekä kestävään talouskehitykseen. Priorisoituja tavoitteita ovat 

talouden tehokkuuden ja kilpailukyvyn lisääminen, tuotannon diversifikaatio ja modernisointi, infrastruktuurin 

kehittäminen, innovatiivisen toiminnan aktivointi ja aluetasavallan sijoitushoukuttelevuuden 

lisääminen. Vuonna 2009 tasavallassa sijoitettiin tuotantoteknologioiden uudistamiseen 

lähes kolme miljardia ruplaa, mikä summa käytettiin teknologioiden hankkimiseen aluetasavallan 

ulkopuolelta. Pyrkimys on oman osaamistason kohottamiseen ja omien tuotteiden käyttöön. 

Alan laitoksia ovat mm. EFER Oy. (sammutusrobotit), Progyv (sähkömagneettiset mittauskoneet), 

Karbon-shungit-laitos (shungiitin hyödyntäminen), ”Energoresurs”, ”Petr.Gu-Metso Center 

of Automatic Systems”. Petroskoin yliopiston It-puistoa (300 asiantuntijaa) laajennetaan (120 uutta 

työpaikkaa). Tasavallassa toimii noin 30 korkean teknologian yritystä, joiden tuotteiden arvo oli 

v. 2009 noin 400 milj. ruplaa. Karjalan tasavallan hallitus tukee innovatiivisten yritysten toimintaa 

mm. alue- ja federaation budjetin rahoitustuilla, tukemalla yritysten osallistumista messuja foorumitoimintaan 

ja osallistumalla konferenssien, seminaarien järjestämiseen ja henkilökohtaiseen 

neuvontaan. Venäjän federaation laki no. 217 (2009) teki mahdolliseksi käyttää budjettirahoitusta 

innovatiivisten pienyritysten perustamiseen ja niiden kehittämiseen. Lain mukaan Petroskoin yliopistoon 

perustettiin heti kolme toimialan yritystä. Karjalassa myönnetään, että innovatiivinen 

kehitys on liian hidas tarpeeseen nähden. Kyseessä on koko federaation ongelma, mikä johtuu 

puutteellisesta lainsäädännöstä. Innovatiivinen teknologian käytön modernisointi edellyttää myös 

tieteen ja tutkimuslaitosten sekä tuotantoelämän ja hallinnon nykyistä parempaa yhteistyötä. 

Karjalan tasavalta on joutunut muuttamaan aiemmin suunniteltua yritysten investointipolitiikka 

aiempaa houkuttelevammaksi. Laman aikana Venäjän federaatio antoi 2.2 miljardia ruplaa pehmennysohjelman 

toteuttamiseksi. Tasavalta alkoi myöntää sijoitushankkeille valtiollisia takuita ja 

pankkeja ohjeistettiin korkolainojen myöntämisehtojen muuttamiseksi. Hankkeiden tarjouskilpailut 

pidettiin v. 2009. Hallitus on valmistellut tiedotusjulkaisu ”Investointi Karjala” julkaisun ja 

DVD:n, joissa kerrotaan tarkkoja tietoja Karjalan tarjoamista investointi- ja yrittämisen eduista 

sekä mahdollisuuksista. Tasavalta on avannut internet- palvelun ”Karjalan tasavalta tarjoaa sijoittajille”. 

Sivuilta saa päivitettyä tietoa mm. ”Sijoitustoiminta”-osiosta ja ”Hanke etsii sijoittajia” – 

osiosta. Viimeksi mainitussa osiossa esitellään 30 innovatiivista sijoitushanketta, jotka tarvitsisivat 

lisärahoitusta. Lisätietoja mahdollisuuksista saa osoitteesta http://pedrozavodsk.ru –portaalista. 

Ajankohtaisia Karjalan tasavallan suunniteltuja ja valmisteltuja investointihankkeita ovat mm. 

Belomorskin syväsataman rakentaminen Vienan meren rannikolla (2014), lämpöeristelaattojen tuotanto 

basaltista sekä hedelmä- ja marjajalosteiden tuotanto Petroskoissa, monitoiminäyttelykeskuksen 

rakentaminen Petroskoin kulttuurikeskuksen yhteyteen, Petroskoin vedenpuhdistamon toisen 

vaiheen rakentaminen ja venäläis-suomalainen teknologiakylä ja siihen sijoittuvien ankkuriyritysten 

perustaminen. 

Tasavallan hallitus on valmistellut viime vuonna 25 laitoksen ja yrityksen sijoitushankesuunnitelmia. 

Niistä mainittakoon ”Norit Oy:n” hanke (Puudosin megahanke), EES FSK Oy:n Karjalan 

filiaalin aloite korkeajännitelinjan rakentamiseksi Karjalan alueen kautta Kuolan atomivoimalan ja 

Ondan vesivoimalan välille, Karjalan marja Oy:n suunnitelma rakentaa marjanjalostamo Petroskoin 

tuntumaan, ”Zapkarelles Oy” :n ehdotus rakentaa huonekaluosien ja pellettien tuotantoyksikkö 

Suojärven hallintopiiriin, ”SvedWood Karelia Oy:n” hanke huonekalutehtaan rakennuttamiseksi 

Kostamukseen, ”Kalevala DOK Oy”:n suunnitelmat aloittaa Äänisenrannan hallintopiirissä uusimallisten 

lastulevyjen tuotanto, ”Venäjän rautatiet Oy:n filiaalin – Lokakuun rautateiden Petroskoin 

ratajakson” ehdotus rautatieinfrastruktuurin uudistaminen Karjalan tasavallassa. Vuonna 

2009 solmittiin sijoittajien kanssa muutamia yhteistyösopimuksia, jotka koskivat mm. rautateiden 

korjaamista, Kostamuksen masuunipellettien tuotantoa ja pitkäaikaisesta yhteistyöstä Karjalan hallituksen, 

Petroskoin kaupunkipiirin ja ranskalaisen San Goben Rakennustuotanto Rus Oyj:n kesken. 


Suomesta mukana olleet hankkeet käsittivät kalanviljelyä ja kivi- sekä sepeliteollisuutta (Karjalan 

tasavallan päämiehen kanslia 28.4.2010). 

Teollisuustuotannon ylläpito laman oloissa on vaatinut Karjalan tasavallan hallinnolta suuria 

ponnisteluja. Teollisuuspolitiikka on yrittänyt jouduttaa kriisin vastaisia toimia tuotannon saattamiseksi 

järjestykseen vähentämällä kuluja, energiaa säästävien teknologioiden käyttöön otolla ja 

tuotantokaluston modernisoinnilla. Verotulojen supistumisesta huolimatta hallitus jätti voimaan ne 

verohelpotukset, joita kiinteistöveron osalta oli luvattu yrityksille, jotka tuottavat koneita ja kalustoja 

metsäteollisuuden tarpeisiin ja jotka harjoittavat puunjalostusta sekä tuottavat tarpeellisia puualan 

tuotteita. Verohelpotukset koskivat myös metsänkaatoa harjoittavia yrityksiä, laivanrakennus 

ja -korjaustelakoita sekä vaatteita ja asuja tuottavia ompelimoja. Korkeiden verotariffien vuoksi 

tasavallan hallitus kääntyi federaation hallituksen puoleen, jotta sähkön hintaa pidettäisiin hallitusti 

”aisoissa” vuonna 2010 ja näin autettaisiin epäsuotuisten talousolosuhteiden tuomia suuria ongelmia. 

Toimenpiteet hillitsivät hintojen nousua ja pitivät yllä tuotannon kannattavuutta sekä lievittivät 

joukkotyöttömyyttä. Vuoden 2009 alussa suljettiin 13 tuotantolaitosta (4 654 työntekijää), mutta 

joulukuuhun mennessä vain 6 (181 työntekijää). Vuoden aikana lyhennettyä työaikaa tekeviä ja 

lomautettuja oli 20 % vähemmän kuin tammikuussa. Rautapellettejä, sahatavaraa ja voimapaperisäkkejä 

tuotettiin alkuvuotta merkittävästi enemmän. Tasavallan hallitus on keskeisesti mukana 

normaaliolojen ja erityisesti depressiokausien teollisuuspolitiikassa. 

Karjalan tasavallan metalliteollisuus tuottaa koneita ja laitteita, metallivalmisteita, kuljetusvälineitä, 

elektroniikkaa, sähkötuotteita ja metallien puolijalosteita. Konerakentamisessa, laivanvarustuksessa 

sekä metallien valmistuksessa otetaan käyttöön tuotettua uutta teknologiaa, jonka tuotteita 

viedään myös tasavallan ulkopuolelle. Esimerkiksi Petrozavodskmash Oy sai vuonna 2009 

merkittäviä tilauksia ja ryhtyi tuottamaan uusia tuotenimikkeitä, esimerkiksi korkeapainekattiloita 

lämpövoimaloihin, tuotteita Novovorenezhin atomivoimalaan ja nostolaitteita Norjan tilauksesta 

porauslauttojen ja meriluokan laivojen varustamiseen. Koeluonteisesti valmistettiin myös kontteja 

kiinteiden radioaktiivisten jätteiden pitkäaikaiseen säilyttämiseen. Neuvottelut johtivat myös Rosatom-korporaation 

kolmen vuoden mittaviin tilauksiin atomiteollisuuden tarpeisiin toimitettavan 

kaluston tuottamiseksi. Yhtiön valimo käynnisti sitkeän mangaaniteräksen tuotannon. 

Venäjän teollisuus- ja kauppaministeriö on tehnyt Karjalan ”Traktoritehtaat”-konsernille valtiotason 

tilauksen. Sen puitteissa esiteltiin syyskuussa 2009 Onegan traktoritehtaan osastoissa koottua 

harvesteria. Tehdas siirretään kaupungin keskustasta uudelle tontille ja se ryhtyy tuottamaan 

uusimallisia metsäkoneita. ”Värtsilän metallivalmisteet”-tehdas on uudistanut koneita ja tuottaa 

kahdella linjalla rautalankaa myös vientiin. Telakkateollisuus on kärsinyt käyttövarojen puutteesta. 

Siitä huolimatta Äänisen telakka Oy rakensi vuonna 2009 yhden ”Karelia”-sarjan rahtilaivan ja 

toimitti tilaajalle kaksi meriluokan DCV-33-sarjan rahtilaivaa. Venäjän federaation duumalta on 

pyydetty apua telakan mahdollisuuksien parantamiseksi osallistua Jäämeren uusien kuljetusreittien 

edellyttämän merikaluston tuotantoon. Mikäli tilauksia ei ilmene, telakan tiloja suunnitellaan otettavaksi 

muun teolliseen käyttöön, kunhan investoijia ilmenee. 

Tasavallan päämiehen kanslia toteaa, että suomalainen ”PKC Group Oyj” -konsernin yritykset 

ovat lamasta huolimatta vuonna 2009 työskennelleet tasavallassa ”kunnon veronmaksajina ja työllistäjinä”. 

Kriisiajan järjestelyjä tehtiin Kostamuksen tehtailla yhteistyössä tasavallan hallituksen 

kanssa. Tehdas potee nykyisellään työvoimapulaa, koska Kostamuksessa ei ole asuntoja riittävästi. 

Johdinsarja- ja elektroniikka-alan tuotantolaitoksen noin 1 300 työntekijästä osa kuljetetaan päivittäin 

linja-autolla työhön Borovoista saakka. 

77

Laman aikana työttömiksi jääneitä tasavallan työntekijöitä on jatkokoulutettu ja Karjalan tasavallan 

tullipiirin kanssa on neuvoteltu, että Karjalan yritysten ja sinne tulevien tuotteiden tullausta nopeutettaisiin 

nykyisestään. Ongelmista huolimatta päämiehen kanslia toteaa, että laman aikana teollisuus 

on maksanut rästeittä palkat, verot ja täyttänyt kaikki suunnitellut sosiaaliohjelmat. (KTP:n 

kanslia 6.5.2010). Päämiehen kanslian tiedotteessa todetaan: ”Pienyrittäjyys auttaa melkoisesti 

kamppailussa työttömyyttä vastaan ja luo mahdollisuuksia kansalaisten omatoimisuuden tehostamiselle, 

mikä tehtävä on sangen ajankohtainen etenkin maailmanlaajuisen laman olosuhteissa ja 

suurten yritysten/tuotantolaitosten lakkauttamisvaaran ja joukkotyöttömyyden uhkan kasvaessa/ 

vallitessa. Pk-yrittäjyyden kasvattaminen on Karjalan tasavallan sosiaali- ja talouspolitiikan priorisoituja 

tavoitteita.” 

Maailmanpankki toteutti ensimmäisen valtakunnallisen ”Liiketoiminnan harjoittaminen Venäjällä 

– 2009”-tutkimuksen, jonka tulosten mukaan Karjalan tasavalta on kolmannella sijalla Venäjän 

subjektien joukossa liiketoiminnan harjoittamisen yksinkertaisuuden / mutkattomuuden / vaivattomuuden 

osalta. Pk-yrittäjyys näytteleekin yhä kasvavaa roolia aluetasavallan taloudessa. Karjalan 

tasavallassa toimii yli 4 000 mikroyritystä, 1 272 pienyritystä, yli 50 keskisuurta firmaa ja 16 000 

yksityisyrittäjää. Pk-yrityksissä toimii 30 henkilöä/ 1 000 työikäistä kansalaista. Arvioiden mukaan 

v. 2009 pk-yrityksissä toimi noin 65 000 henkilöä ja mikroyrityksiä lukuun ottamatta niiden liikevaihto 

oli yli 30 miljardia ruplaa. Kasvua edellisvuoteen oli 22 %. 

Karjalan tasavallan hallituksen veropolitiikka yrittäjyyden tukemiseksi tavoitteli vuonna 2009 

pk-yritysten verotaakan keventämistä, niiden omaisuuden varjelemista sekä neuvontatyön ja valtion 

toimista tiedottamisen toteuttamisen sekä valtiollisen rahoitustuen tehostamista. Vuoden 2009 

alusta lähtien tasavallan lainsäädäntöön tehtiin muutoksia, joilla alennettiin pienyritysten verotusta 

voimaan saatetun yksinkertaistetun verotuksen puitteissa. Vuoden 2010 alussa verotusta helpotettiin 

saattamalla koko tasavallan alueelle järjestelmä, jonka puitteissa yksityisyrittäjä tekee mutkattomaksi 

tuloveroilmoituksensa laatimisen hankkimalla tiettyä maksua vastaan patentin / toimiluvan. 

Tuloista on nyt maksettava kaikkien mainittuun ryhmään kuuluvien yrittäjien veroa yksinkertaistetun 

järjestelmän mukaisesti 15 %:n asemesta vain 12,5 %. Kansanomaisia käsityövalmisteita 

tuottavat pienyrittäjät sekä kaupunkien ja taajamien sisäreiteillä toimivien taksien ja bussien kuljettajat 

maksavat veroa työnsä tuloista 5 %. Matkailun, maa- ja karjatalouden, kalanviljelyn, puunjalostuksen, 

taajamien kunnostamisen (puistotyöt) aloilla toimivat pienyritykset maksavat veroa 10 

% tuloista. Pk-yritykset paransivat tämän seurauksena rahatilannettaan ja pystyivät säilyttämään 

työpaikkojen lukumäärän ja toimet ”pönkittivät” alojen toimintamahdollisuuksia. 

Vuonna 2009 hyväksyttiin aluetasavallan ”Pk-yrittäjyys Karjalan tasavallassa vuoteen 2014” – 

tavoiteohjelma. Laadintaan osallistui yrittäjäyhdistyksiä, tutkimuslaitoksia ja tasavallan hallintoelinten 

edustajia. Tavoiteohjelman rahoitukseen on tarkoitus käyttää tasavallan budjetista 115,4 

milj. ruplaa (2009-2014). Vuonna 2009 käytettiin 38,5 milj. ruplaa. Ohjelmaan sisällytettiin kaikki 

VF:n lain no. 209-FZ pk-yrittäjyyden edistämisen tavoitteet. Internettiin on laadittu ajan tasalla 

olevat sivut ”Karjalan tasavallan portaali Pk-yrityksille” – palvelimen toiminta. Web-tiedostosta 

löytyy informaatiojärjestelmä ”Karjalan tasavallan valtion tukea saavat Pk-yritykset”. Hallinto 

järjestää jatkuvasti seminaareja ja tapaamisia Pk-yrityksille ja kannustaa erityisesti toteuttamaan 

innovatiivisia hankkeita. Karjalan hallitus on solminut yhteistyösopimuksen Karjalan tasavallan 

Kauppa- ja teollisuuskamarin ja Karjalan tasavallan yrittäjäliiton kanssa. Tasavallan hallituksen 

alaisuudessa toimii pk-yrittäjyyttä tukeva neuvosto ja toimintaan kannustava hallituskomissio. 

Karjalan tasavallan hallitus perusti huhtikuussa 2009 aluetasavallan Takuurahaston. Siihen sijoitettiin 

tasavallan ja Venäjän budjeteista 118 milj. ruplaa. Tähän mennessä on solmittu partnersopimukset 

kuuden pankin kanssa. Takuurahasto päätti viime vuonna kilpailuttamisen jälkeen 21 

takuusopimusta, yhteensä arvoltaan 18,7 milj. ruplaa. Takuulainojen korkoja voidaan maksaa val- 


tion varoista kannustettaessa yrittäjyyttä. Vuonna 2009 käynnistettiin myös starttirahojen maksaminen 

aloittaville yrityksille. Perustamisvuonna myönnettiin kymmenen starttirahaa mm. yrityksille, 

jotka toimivat maaseutumatkailun, puutalojen ja saunakehikoiden rakentamisen, puunjalostustuotannon, 

kuljetusten ja lasten esikoulukasvatuksen aloilla. (KTPK 28.4.2010). 

14.3.2. Maa- ja metsätalous sekä kaivostoiminta 

Karjalan tasavallan maataloustuotanto, kalastus ja kalanviljely sekä maaseudun pienyrittäjyyden 

kehittäminen ovat talouslaman aikana olleet hallituksen ja federaation talouden tukemaa ja ohjauksessa. 

Neuvostoliiton aikainen rakenne on muuntunut osakeyhtiöpohjaiseksi ja lisääntyvästi myös 

yksittäisten yritysten toteuttamaksi. Tilanteesta on vaikea saada kokonaiskuvaa, sillä tilastointi on 

puutteellista ja väestönlaskenta koko federaation alueella on juuri päättynyt. Tasavallan päämiehen 

kanslian katsauksista voidaan kuitenkin tehdä suuntaa antavia päätelmiä ainakin laman aikaisesta 

kehityksestä. Periaatteena on ollut: ”Alueen elintarviketeollisuuden, maaseutuväestön työllisyyden 

ja pk-yritysten maaseudulla työskentelyn turvaamiseksi Karjalan tasavallan hallitus on harjoittanut 

valtiollista politiikkaa”. Toimenpiteet perustuvat alan suunnitelmiin, jotka on hyväksytty vuoteen 

2012 saakka. Alan laitoksille osoitettiin alueellista ja kansallista tukea vuonna 2009 yhteensä 408,6 

milj. ruplaa, mikä on 10 % edellisvuotta vähemmän. Kehityslinjaa voidaan havainnoida eräillä keskeisillä 

investoinneilla ja toimenpiteillä. Valtion tukiaisia saivat tarkasteluvuonna 58 alan yritystä, 

2 yksityisyrittäjää, 36 farmaritaloutta ja 522 henkilökohtaista aputaloutta. Tietojen mukaan tarkasteluvuonna 

kaikki merkittävät alan yritykset jatkoivat toimintaansa. 

Keskeisinä uudistuksina olivat lypsykarjan rodullinen kehittäminen ja tuotannon tasojen nosto 

sekä ruokinnan ohjaus. Lainoituksella ja avustuksella tuettiin maatalouskoneiden hankintaa ja viljelymenetelmien 

uudistamista. Koneiden ja laitteiden yhteiskäyttöä ja vuokrausta edistettiin. Alavoisiin 

rakennettiin 800 lypsylehmän suurnavetta, Kala-Ranta Oy – yrityksessä rakennettiin 4,5 milj. 

kalanpoikasta tuottava hautomo ja ”Fedorenko” – yrityksessä toteutettiin kalanjalostamo. Kontupohjassa 

käynnistettiin 12 000 sian sikalan rakentaminen ja ”Rokfor Oy” laajentaa kalanviljelyä. 

Yksityiset henkilöt tuottavat asuinpaikoillaan ja kesämökeillään merkittävän määrän vihanneksia, 

marjoja, juureksia, perunaa ja hedelmiä oman käytön ohella myös myyntiin. Kyseisiä tuottajia 

tasavallan alueella arvioidaan olevan noin 700. Kilpailutuksen jälkeen myös näille tuottajille on 

maksettu valtion tukea, mutta vähäisessä määrin. ”Maaseudun sosiaalinen kehitys vuoteen 2012” 

– ohjelmalla on houkuteltu osaavaa nuorisoa jäämään tai muuttamaan maaseudulle. Hankkeen 

puitteissa on rahoitettu uusien asuntojen hankintaa. Toimenpiteet ovat hallituksen mukaan tukeneet 

noin 500 perheen asunto-olojen parantamista. 

Karjalan kalastajat toimivat myös Vienanmerellä ja muillakin valtamerillä. Merikalastussaalis 

oli 2009 yhteensä 58 300 tonnia ja kalastuskiintiöitä Jäämerellä pyytäjien tavoin on nostettu myös 

Karjalan kalastajille. Vienanmeren kalastus kohdistuu lähinnä sillinpyyntiin. Lisäksi kerätään merilevää. 

Karjala tuotti kalajalosteita vuonna 2009 noin 67 tonnia. Meijeri-, mylly- sekä leipomoteollisuus 

ovat lisänneet tuotantoaan, alkoholiteollisuus on supistunut. Makkarateollisuuteen lama on 

vaikuttanut alentavasti raaka-aineiden hintojen kohoamisen ja väestön ostovoiman heikentymisen 

johdosta. Myllytuotteita tuodaan halvempien hintojen johdosta alueen ulkopuolelta ja rehutiivisteiden 

kysyntä on laskenut karjatalousyksiköiden vaikeutuneen taloustilanteen vuoksi. Maatalouden 

kehittäminen on ollut yksi keskeisimmistä lähialueyhteistyön muodoista. Alkuvaiheen koneellistamis- 

ym. tuista ollaan siirtymässä selvittämään tuotannollista ja yrittämiseen liittyvää yhteistoimintaa 

sekä maaseudun ja kotitalouksien neuvontatyötä. Sosiaalisen ajattelun kääntäminen yritystoiminnan 

kehittämiseksi on Karjalan tasavallan maaseudun tulevaisuuden kannalta yksi keskeisimpiä 

tavoitteita. 

79

Metsätalous on Karjalan tasavallan tärkein yksittäinen tuotannonala. Noin puolet tasavallan 

pinta-alasta on metsää, noin 14,9 milj. hehtaaria. Metsien puumäärä on 973,4 milj. kuutiometriä. 

Keskimääräinen vuotuiskasvu on 14,2 milj. kuutiota. Havumetsiä on 88 % ja lehtimetsiä 12 %, 

useimmiten myös muodostaen sekametsiä. Talousmetsien määrää on supistanut lähes kaksi miljoonaa 

hehtaaria kaupunkimetsien ja luonnonsuojelualueiden perustaminen vuoden 2004 jälkeen. 

Tasavallan metsäasiakirjojen perusteella vuotuinen hakkuumäärä ylimmillään on 10,6 milj. kuutiota; 

päätehakkuina 8,9 milj., harvennushakkuina 1,2 milj. ja loput perkaushakkuina. Metsäyhtiöiden 

vuokraamat metsät käsittävät noin 9,5 milj. hehtaaria ja vuosittainen hakkuulupa on noin 7 milj. 

kuutiometriä. Vuonna 2009 solmittiin 90 uutta vuokrasopimusta, jotka kohdistuivat pääsääntöisesti 

puuntuotannon ulkopuolisiin käyttötarkoituksiin, kuten geologisiin tutkimuksiin, liikenneväyliin ja 

asutukseen. Kaikkiaan voimassa oli 363 metsämaiden vuokrasopimusta. 

Metsätaloussektorilla tasavallan hallituksen viimeaikaiset toimenpiteet ovat kohdistuneet lamakauden 

ongelmien torjuntaan. Pyöreän puutavaran vientitullien korotusta on lykätty tuonnemmaksi. 

Puun vientisesonkeja on pyritty tasaamaan ja polttopuun saantia on turvattu. Tasavallan hallitus 

on saanut federaatiolta tukea puunkorjuuseen ja käsittelyyn liittyvien pankkilainojen korkojen kuoletukseen. 

Federaation hallitus on hyväksynyt kaksi Karjalan ehdotusta metsien käytön erityisprojekteiksi: 

”Jääkarhu” ja Kostamuksen rakennusyhtiö Oy:n hankkeet. Edellinen hanke kohdistuu 

Segezan sellu- ja voimapaperitehtaan kehittämiseen ja jälkimmäinen Kostamuksen tehtaan puunjalostuksen 

kehittämiseen ilman jätteitä ympäristöystävällisellä tavalla. 

Vuoden 2009 lopulla ja 2010 alkupuolella metsäsektorin toiminta on hallituksen tiedonantojen 

mukaan alkanut tasaantua lama-ajan jälkeen. (KTPK 7.5.2010). Metsäteollisuus ja siihen liittyvä 

pitkälle kehitetty jalostustoiminta on suomalaisten yritysten kannalta yksi vahvimmista yhteistyön 

sektoreista. Keskeisimpiä toimijoita ovat monikansalliset yhtiöt, jotka toimivat globaalisti ja omaavat 

myös pienyrityksiä laajempaa riskinkantokykyä. Venäjän keskushallinnon mukaan pyöreän 

puutavaran tulleja tullaan korottamaan federaation oman tuotannon ja jalostuksen kehittämiseksi. 

Suunnitelma taipui kuitenkin EU:n neuvotteluissa marraskuussa 2010 kohti kansainvälistä käytäntöä. 

Karjalan tasavallan kaivosteollisuutta ohjaa tällä hetkellä ohjelma ”Maanuumenien hyödyntäminen 

ja Karjalan tasavallan vuoriteollisuuden kehittäminen 2000 - 2010”. Hyödyntämistä ohjataan 

lupamenettelyllä, jota monitoroidaan jatkuvasti. Vuonna 2009 myönnettiin hyödyllisten kaivannaisten 

käyttöä varten 31 lupaa. Monitoroinnin tuloksena peruutettiin 21 toimilupaa ennen määräaikaa 

ja 58 yritykselle lähetettiin varoitukset toimilupien mahdollisesta peruuttamisesta, jos tasavallan 

luonnonvarojen käyttöehtoja yhä rikotaan, kertoo Karjalan päämiehen hallinnon kanslia. 

Luonnonvarojen käyttö edellä raportoidun mukaan on varsin epästabiili, sillä oikeuksien rajoittaminen 

ja lisenssien peruuttaminen on yllättävän suuri yhden vuoden aikana. Toiminnassa ei pyritä 

oman laatujärjestelmän kehittämiseen, vaan lisätään hallinnon kontrollia. 

Kostamuksessa toimiva Karjalan masuunipelletti Oy vaikuttaa vuoriteollisuuden alalla voimakkaimmin 

tasavallan talouteen. Kombinaatti tuottaa neljänneksen koko Venäjän masuunipelleteistä, 

vientiin menee noin 40 %. Kombinaatin pääomistaja on Vologdassa sijaitseva Severstalj-Resurs 

Oy, joka on maailman yksi suurimmista teräksen tuottajista. Kombinaatti on Kostamuksen kaupungin 

suurin työnantaja, mikä on osaltaan vaikuttanut tasavallan toimenpiteisiin alentaa laman aikana 

yhtiön sähkö- ja lämpötariffeja. Tasavallan ja tuotantoyhtiön välisen sopimuksen turvin laman vaikutuksia 

on lievennetty ja tuotannon määrä on pystytty säilyttämään kohtuullisella tasolla. 

Karjalassa toimiva ”Karbon-Shungit Oyj.” kehittää shungiitin jalostamista. Kyseisen mineraalin 

jalostusta tasavallan hallituksen tukemana kehittää myös ”Uralhim”-yhtiö. Tavoitteena on ferrosilikonin 

tuotanto, jota voitaisiin käyttää aluetasavallan vedenpuhdistamoissa. Kaivostoiminnan ohella 


kivenlouhinta ja sepelin tuotanto ovat kehitteillä yritystoiminnaksi. Vuoden aikana on käynnistysvaiheessa 

ollut 33 hanketta, joihin sijoitettiin 3,5 miljardia ruplaa. Neljän tuotantoyksikön perustaminen 

toi noin 400 uutta työpaikkaa. Sepelin kysyntää on vähentänyt rakennusalaa koetteleva 

talouskriisi. Lukuisia muita maa-ainesten käsittely- yhtiöitä on aktivoitumassa tasavallan alueella, 

muun muassa Kostamuksessa, Suojärvellä, Kontupohjassa ja Ruskealassa. Suomalaisille yritykselle 

kohteet voivat tuoda mahdollisuuksia sekä yritystoimintaan että kuljetuksiin. Selvitysmies 

tutustui Ruskealan sepeli- ja kalkkituotantoon, joka saattaa korvata Suomessa ruotsalaisen kalkin 

käyttöä ja työllistää suomalaista kuljetuskalustoa. 

Karjalassa maaperän rikkauksien etsintä on aktiivista. Tietojen mukaan aluetasavallassa on lähes 

800 melko hyvin tutkittua esiintymää, joissa on noin 30 hyödyllistä kaivannaislajia. Uusien kaivosten 

avaaminen riippuu tuotteiden hintakehityksestä, yrittäjistä ja rahoituksen järjestymisestä. 

Tilaston mukaan sepelin tuotantoon soveliasta kallioperää on lähes 500 milj. kuutiometriä, rakennuskiviainesta 

5,5 milj. kuutiometriä, hiekkaa ja soraa 1,8 milj. kuutiometriä ja turvetta 5.7 milj. 

tonnia. Geologien mukaan kaivannaisista tärkeimpiä lähitulevaisuudessa ovat: kulta ( pot. 290 t.), 

platinaryhmän malmit (242 t), nikkeli (200 000 t.), timantit, rautamalmi (635 milj. t.), kromimalmi 

(82 milj. t) ja titaani (5.7 milj. t.). 

Luonnonvarojen hyödyntämistä toteutetaan ”Karjalan tasavallan ympäristö ja luonnonvarat 2004 

- 2010” – tavoiteohjelman ja ”Mineraali- ja raaka-aineresurssit” – alaohjelman puitteissa. Vuonna 

2009 käytettiin näihin tarkoituksiin 2,6 miljoonaa ruplaa. Kaivosteollisuus kokonaisuudessaan tulee 

kohoamaan Barentsin alueen kaikissa valtioissa ja niiden pohjoisilla alueilla erääksi tärkeimmistä 

elinkeinoaloista. Tilanne tarjoaa mahdollisuuksia yhteistyöhön, tutkimuksessa, kaivosalan 

koulutuksessa, itse kaivostoiminnassa kone- ja teknologiahankintoineen, rikasteiden kuljetuksessa, 

jalostuksessa ja kaivostoiminnan logistiikassa sekä ympäristökysymyksissä. 

14.3.4. Energia, vesitalous ja ympäristönsuojelu 

Karjalan tasavallan energiatalouden tavoitteena on energiatasapainon saavuttamien tuotannon ja 

kulutuksen välillä. Tavoitteeseen pyritään modernisoimalla toimivia tuotantolaitoksia ja rakentamalla 

uusia yksiköitä, mm- pieniä vesivoimaloita sekä ottamalla käyttöön energiaa säästävää teknologiaa 

sekä siirtämällä kustannustietoisuutta kuluttajien itsensä vastuulle. Laman vuoksi viime 

vuosina energian käyttö on vähentynyt noin 10 %. Kuluttajaryhmittäin käyttö on jakautunut viime 

aikoina stabiilisti teollisuuden (67 %), kotitalouksien (12 %), maa- ja karjatalouden (0.9 %) ja 

muiden kuluttajien (20.1 %) välillä. Voimalaitosten altaisiin on kerätty vettä, mutta kuivien kesien 

johdosta vesivoiman osuutta ei ole voitu lisätä. Suurkuluttajien energian saantia on varmistettu 

rakentamalla uusia voimalinjoja ja ottamalla käyttöön ”Louhi”-muuntamo. 

Valamon saariston sähkönsaantia on varmistettu Laatokan pohjaan upotetun kaapelin kautta. 

Hallitus on sopinut Nord Gidro Oy:n kanssa uusien tuotantoyksiköiden rakentamisesta ja toimivien 

yksiköiden tuotannon tehostamisesta. Hallituksen antaman tiedon mukaan viime vuonna otettiin 

käyttöön 53 kohdetta ja sähkölinjoja rakennettiin noin 57 km, yhteisteholtaan 3 720 kWa. Karjala 

toteuttaa federaation lain no. 261/2009 energian säästämisen ja tehon lisäämisen konseptia. Se edellyttää 

kulutuksen viranomaisvalvontaa, paikallisten säästöohjelmien laatimista sekä kokonaisvaltaisen 

säästöohjelman valmistamista Petroskoin yliopiston kanssa. Vuoden 2010 loppuun mennessä 

laaditaan pääministeri Putinin ukaasin mukaan 13,5 %:n energiatehokkuuden säästösuunnitelma. 

Suomalaisten yritysten näkökulmasta edellistä merkittävämpää informaatiota antaa tasavallan 

päämiehen kanslia uusien bioenergialla toimivien lämpö- ja sähköntuotantolaitosten rakentaminen. 

Fossiilisten polttoaineiden hintojen nousu ja Karjalan asutuksen rakenne sekä alueen runsaat 

mahdollisuudet biopolttoaineiden käyttöön avaavat uusia lämmön- ja sähköntuotannon mahdolli- 

81

suuksia sekä niiden edellyttämän infrastruktuurin rakentamista. Polttoaineina kyseeseen tulevat 

turve, puuhake, puupelletit ja yhdyskuntajätteet sekä eräissä tapauksissa karjatalouteen yhdistetyt 

biokaasuvoimalat. Karjalan päämies Nelidovin mukaan tämän sektorin toteuttaminen on yksi 

keskeisimpiä yhteistyömuotoja suomalaisten alan yritysten kanssa. Päämies neuvotteli 15 Karjalan 

energia-asiantuntijan kanssa tasavallan hankkeista 29.-30.11.2010 Oulussa. Yhteishankkeiden 

konkreettinen valmistelu jatkuu tammikuussa 2011. 

Tutkimusten mukaan Karjalassa on käytettävissä 5 miljardia kuutiometriä polttoturvevaroja. 

Karjalassa on 2,57 milj. hehtaaria soita, joista arvioidaan turvetuotantoon mahdollisesti otettaviksi 

700 000 ha, mikä merkitsee noin 2 miljardia tonnia polttoturvetta. Tasavallan budjetin ulkopuolisilla 

varoilla on jo valmisteltu turvetuotantoalueita mm. Prääsän, Sortavalan, Aunuksen ja Pitkärannan 

piireissä. Paikallisen energian tuotannosta ja käytöstä ennustetaan muodostuvan tasavallan 

yksi keskeisimmistä teollisuuden aloista. Kehitystä ennustanut ”Rostoprom-Karelia” – yhtymä valmistaa 

tuotantoa Prääsän ja Aunuksen piireissä turvaamaan Aunuksen kaupungin lämpölaitoksen 

polttoainehuollon. 

Moskovalainen ”Malaya Energitika” – yhtiö on toiminut Karjalassa vuodesta 2003 uudistamalla 

ja rakentamalla kattilalaitoksia Värtsilässä, Salmissa ja Kaalamossa sekä Helylässä. Hallituksen 

informaation mukaan suomalainen ”Vapo Oy” on ollut mukana vuodesta 2007. Vuonna 1995 aloitti 

”Karel-Vapo” yhteistyön ja valmistelee nyt turve- ja haketuotantoa Sortavalan ja Lahdenpohjan 

alueilla. Lahdenpohjassa, Pitkärannassa ja Puudosissa on kaupalliseen käyttöön valmistettuja, jo 

aiemmin käytettyjä turvealueita. Paikkakunnilla on saatujen tietojen mukaan myös käyttövalmiuksia 

polttoturpeelle ja puuhakkeelle. Selvitysten mukaan Suojärvellä, Karhumäessä, Kalevalassa ja 

Louhessa voitaisiin siirtyä paikallisten energiavarojen käyttöön rakennettavissa kaukolämpölaitoksissa. 

Karjalan tasavallan uusi päämies, tohtori Andrei Nelidov painotti neuvottelussa 8.10.2010 hyvin 

voimakkaasti kotimaisen energiatuotannon olevan metsäteollisuuden ja matkailun ohella suomalaisen 

yritystoiminnan keskeisin lähitulevaisuuden yhteistyöala Karjalassa. Karjalan tasavallan energiatalouteen 

ja yritystoiminnan uusiin mahdollisuuksiin vaikuttaa tasavallan kautta rakennettava 

kaasuputki, joka johtaa todennäköisesti vuonna 2016 käynnistyvästä Shtokmanin kaasukentästä 

Teriberkan kautta Itämerellä nyt rakennettavaan Nord Stream-putkeen Venäjältä Saksaan. Federaation 

hallitus on määrännyt kaikki aluesubjektit valmistelemaan 13.5 %:n energiansäästöohjelman 

vuoden 2010 loppuun mennessä. Kaasuputken rakentaminen mahdollistaa todennäköisesti kaasun 

saantia Pohjois-Suomen teollisuudelle. 

Venäjällä ympäristönsuojelun ja kansanterveyden näkökulmista vesi- ja jätevesihuolto nousevat 

aiempaa merkittävämpään asemaan suomalaisen yritystoiminnan kannalta. Karjalan tasavallassa 

yli puolet pinta-alasta (53 %) on järvien, jokien, soiden, suometsien ja tekoaltaiden peitossa. Arvioiden 

mukaan vuorokautisen pohjaveden määrä on koko tasavallassa 815 000 kuutiometriä, mikä 

käytettynä riittäisi lähes kaikkien hallintopiirien käyttövedeksi. Nykyisellään teollisuus käyttää 

noin puolet tasavallan käytetystä vedestä, seuraavana ovat kotitaloudet ja kunnallislaitokset, maa- 

ja karjatalous ja kuljetuslaitokset. Vuonna 2008 luonnonlähteistä otettiin vettä 230 milj. kuutiometriä, 

joista pintavesiä 227 milj. kuutiometriä ja pohjavesistä vain 2,7 milj. kuutiota. Pintavesistöihin 

laskettiin 233 milj. kuutiometriä jätevettä, josta puhdistamatta yli 11 milj. kuutiota. Suljetussa kierrossa 

on noin 1,1 milj. kuutiota. 

Karjalan tasavallan alueella on 95 vedenpuhdistamoa, joiden suunniteltu kapasiteetti on 335.5 

milj. kuutiota. Tasavalassa ei ole kuitenkaan varoja niiden maksimaaliseen käyttöön ja kunnossapitoon, 

joten ympäristövaatimukset jäävät täyttymättä. Muutamia vedenpuhdistamoja on suljettu 

tehottomina, jopa vaarallisina. Sellaisia puhdistamoja olivat 1980-luvulla rakennetut pienehköt 


puhdistamot, jotka siirrettiin teollisuus- ja maatalouslaitoksilta kuntien ja kaupunkien omistukseen. 

Edelleenkin tasavallassa on kuusi hallintopiirikeskusta, joiden jätevedet johdetaan suoraan vesistöön 

puhdistamatta. Nämä ovat Kemi, Belomorsk, Karhumäki, Puudos ja Kalevalan sekä Louhen 

taajamat, puhumattakaan pienemmistä asuinyhteisöistä. Kyseisten taajamien osuus koko tasavallan 

jätevedestä on hallituksen ilmoituksen mukaan vain 2 %. Lämmitysjärjestelmien ohella puhtaan 

veden ja jätevesien käsittelyjärjestelmät tulevat olemaan myös päämies Andrei Nelidovin mukaan 

keskeisiä lähitulevaisuuden työkohteita Karjalassa. 

14.3.5. Rakennustoiminta, liikenne ja matkailu 

Karjalan tasavallan taloudessa rakennustoiminta en eräs keskeisimpiä toimialoja. Sosiaalisten, 

taloudellisten ja teknologisten ongelmien ratkaiseminen riippuu suuresti rakennustoiminnasta ja 

investointipolitiikasta. Nykyisellään rakennustoiminnan intensiteetti riippuu suuresti investointien 

saatavuudesta. Rakennus- ja rakennusmateriaalituotannossa toimii tasavallassa noin 450 yritystä. 

Vuonna 2007 erilaisin rahoitusperustein rakennettiin noin 131 400 neliömetriä uutta rakennusalaa, 

mikä oli noin 20 % enemmän kuin edellisenä vuonna. Kokonaispinta-ala sisältää 57 100 neliötä yksityisen 

sektorin tuotantoa. Asuinpinta-alaa on Karjalassa noin 23.3 neliötä asukasta kohti. Tasavallan 

ja federaation hallitusten panostus rakennustuotantoon on kasvanut vuosi vuodelta. Tasavalta 

investoi vuonna 2007 noin 1.4 miljardia ja federaatio noin 113 miljardia ruplaa. 

Julkisista kohteista on viime aikoina valmistunut mm. Karjalan tasavallan Välimiesoikeuden 

rakennus, Petroskoin tiedeakatemian tutkimuskeskus, Petroskoin valtionyliopiston tutkimus- ja 

opetuskeskus, useita tärkeitä tieyhteyksiä, ”Itämeri-Valkeameri” – kanavan korjaus, Karjalan historiallinen 

museo Petroskoissa jne. Tasavallan tavoiteohjelman mukaisia rakennuskohteita valmistui 

vuonna 2007 yhteensä 18. Kohteet käsittivät mm. sairaala-, lämpölaitos-, kauppakeskus- ja ravintolarakennuksia. 

Tasavallan talousministeriön internet-sivustosta voi seurata suunniteltuja, rakenteilla 

olevia ja valmistuneista kohteita. Rakennustoiminta ja alan materiaalituotanto voivat tarjota 

myös suomalaisille merkittämiä yhteistyömahdollisuuksia. Historiallisten kohteiden saneerausten 

vaativa osaaminen on kysyttyä ulkomailta koko Venäjän alueella. Kuolassa Euro Tiivi Oy tuottaa 

ikkunoita Venäjällä korjattaviin arvorakennuksiin. 

Edellä on jo todettu, että Karjalan tasavallan liikenneasema on kansainvälisestikin merkittävä 

laajan Venäjän federaation ja Länsi-Euroopan välillä. Venäjän sisäisessä liikenteessä tasavallan liikenneaseman 

merkitys kasvaa sekä etelä-pohjois- että itä-länsisuuntaisten reittien osalta kaikissa 

liikennemuodoissa. Karjalan tasavallassa on 13 330 kilometriä maantietä. Koko tiestöstä kestopäällystettyä 

on noin 8 000 km. Pohjoinen liikennekäytävä alkaa Permistä ja yhdistää Venäjän 

Eurooppaan. Erityisesti itä-länsisuuntaisten teiden korjaaminen ja uusien rakentamisen joustavan 

ja turvallisen liikenteen mahdollistamiseksi vaatii vielä runsaasti investointeja. Uudistettu tieyhteys 

on valmistunut Arkangelissa Plezedskistä Kargopoliin. 

Lisäksi monet alemman luokan tiet, kuten Kuusamossa Kortesalmen raja-asemalta Pääjärvelle 

edellyttävät pikaista korjaamista. Matkailua on mahdotonta kehittää Vienan kulttuurikylissä, ellei 

tieverkko ole kunnossa. Hoidettu sorapäällysteinen tie on tässä vaiheessa riittävä, kunhan kaivetaan 

puuttuvat ojat. Tien kunnostaminen on välttämätön, koska suomalainen yritysryhmä on aikeissa 

elvyttää Pääjärven metsäkombinaatin monipuoliseksi alan yrityskokonaisuudeksi. Pääjärvestä 

olisikin mahdollisuus kehittää monipuolinen yritys- ja matkailukeskus yhteistyössä Koillismaan ja 

Vienan Karjalan kanssa. Kuusamon lentoasemalle tulee saada pikaviisumien myöntömahdollisuus 

ja Karjalassa suojellun Nuorusen korvaava talviurheilukeskus. Yhteistyö Rukan kanssa mahdollistaisi 

vetovoimaisen matkailukokonaisuuden. 

Kaikissa Luoteis-Venäjän hallintopiireissä myös metsävarojen käyttöön otto edellyttää metsäau- 

83

totieverkoston rakentamista ja kunnossapitoa. Aluesubjekteissa vallitsee raaka-ainepula metsäautoteiden 

puutteen vuoksi. Vesistöjen varsilta puut on korjattu, nyt pitäisi päästä syvemmälle sisämaan 

metsiin. Rautateitä tasavallan alueella on 2 100 km. Tärkeimmät yhteydet ovat Pietariin, Murmanskiin 

ja Helsinkiin. Itä-länsi-suuntaiset tavarankuljetukset edellyttävät nykyistä parempien rautatieyhteyksien 

rakentamista trans-Siperian radasta pohjoisen luonnonvara-alueiden kautta Karjalaan ja 

edelleen Suomen kautta Atlantin rannikkosatamiin. Karjalan tuotantolaitosten tietämys Perämeren 

satamien käyttömahdollisuudesta on vielä puutteellinen. Tiedon lisääntyessä kuljetuksia on jo siirretty 

tukkoisesta Pietarista mm. Kokkolan ja Oulun satamiin autokuljetuksina. 

Toimivuus edellyttää tavaran käsittelyratapihojen rakentamista mm. Vartiuksessa konttiliikenteelle 

ja raideleveyden huomioon ottamista kuljetusten siirtyessä Suomen alueelta Ruotsiin. Lokakuun 

rautateillä on tarkoitus kohtuullisen ajan kuluessa uudistaa ja korjata Karjalan rataverkostoa 

itä-länsi-kuljetuksien vaatimuksia vastaavaksi. Vesiliikenne on Karjalassa tärkeä liikennemuoto. 

Liikennereitit käsittävät yhteensä noin 3 750 km. Lentoliikenteessä Petroskoi on tärkeässä asemassa 

uuden lentoaseman ja kentän uudistettujen lähestymislaitteiden johdosta. On tärkeää, että 

tasavallan pääkaupunki tulee osaksi Barentsin alueen uudistettavaa lentoliikenteen verkostosuunnitelmaa. 

Kostamuksen lentoliikenne on kehittymässä. Yhteistyön kannalta Kostamus on keskeinen 

lentoliikenteen solmukohta tasavallan pohjoisosan ja Suomen kannalta. Kuusamon lentokenttä 

pystyy palvelemaan turistiliikennettä äsken kuvatulle Koillismaa-Vienan Karjala-matkailualueelle 

sekä edelleen Vienanmeren kohteisiin. 

Venäjän federaation alueella on runsaasti mielenkiintoisia luonto- ja kulttuurikohteita, jotka vetävät 

lisääntyvästi puoleensa kotimaisia ja ulkomaisia matkailijoita. Yhä suuremmat matkailijaryhmät 

voivat nyt tutustua Neuvostoliiton aikana suljettuihin alueisiin ja kohteisiin. Samalla tavalla 

venäläisillä on suurempia vapauksia ja varallisuutta tutustua oman maan nähtävyyksiin ja käydä ulkomailla. 

Kehityssuunta antaa mahdollisuuksia matkailulle myös Karjalan tasavallassa. Alueella on 

luontonsa ja kulttuurinsa puolesta edellytyksiä, joita on jo kehitetty ja otettu käyttöön. Lokakuussa 

2010 tasavallan päämies Dr. Andrei Nelidov määritti matkailun suomalaisen yhteistyön näkökulmasta 

kolmen tärkeimmän elinkeinon joukkoon metsäteollisuuden ja paikallisen energiahuollon 

ohella. Matkailuyhteistyötä on valmisteltu myös lähialueyhteistyöhankkeissa ja viranomaisyhteistyössä, 

mm. matkailun turvallisuuden osalta. 

Karjalan tasavallan neljän vuodenajan luonto tarjoaa kausiluonteisia matkailutuotteita vuoden 

ympäri. Pohjolasta haetaan rauhaa, hiljaisuutta, kokemuksia lumesta ja jäästä, ihmisen elinmahdollisuuksiin 

tutustumisesta karun, mutta kauniin luonnon keskellä. Karjalan tasavalta Suomen 

naapurina on idän ja lännen kansojen, kielten, kulttuurien ja uskontojen sekä sotien monipuolinen 

historian ja nykypäivän näyttämö. Matkailun monipuoliset mahdollisuudet oivaltaneena Karjalan 

tasavalta on talouden niukkuudesta huolimatta panostanut matkailun kehittämiseen. Tavoitteena 

on muodostaa tasavallasta ”tehokas ja kilpailukykyinen matkailukompleksi” turistien houkuttelemiseksi. 

Tasavalta toimii ”Matkailun kehittäminen Karjalan tasavallassa vuoteen 2010”-ohjelman 

mukaisesti. 

Mainontaa tehostetaan, osallistutaan kotimaisiin ja ulkomaisiin matkailumessuihin, valmistetaan 

esitteitä ja DVD-tallenteita matkailukohteista, tiedotetaan metsästys- ja kalastusmahdollisuuksista 

sekä muista tulijoita kiinnostavista aktiviteeteista. Hallintopiirejä kannustetaan määrittämään omakulttuurisia 

ja tasavallalle yhteisiä matkailuohjelmia. Osoituksena paikallisuudesta toiminnassa 

on mm. Laatokan alueen Sortavalan hallintopiirin Pellotsaaren ”vihreä pysähdyspaikka”, jonne 

Laatokalla risteilevät turistilaivat voivat pysähtyä pidemmäksi aikaa. Vuonna 2009 suunniteltiin 

55:n matkailuinfrastruktuurikohteen rakentamisen käynnistämistä tai rakennustöiden jatkamista. 

Lama pysäytti monet hankkeet, mutta uudet majoitusliikkeet ovat käynnistäneet toimintansa mm. 

Kemin, Karhumäen, Prääsän, Sortavalan ja Louhen hallintopiireissä. Matkailuinfrastruktuurin ke- 


hittämiseen käytettiin viime vuonna 450 milj. ruplaa. Petroskoin uusi ”Onego-Palace”-hotelli piti 

avata viimeistään tasavallan 90-vuotisjuhlan aikaan kesäkuussa, mutta avaaminen on käynnistynyt 

vaiheittain vuoden 2010 lopulla. Tämän selvityksen tekijä kävi ensimmäiset neuvottelut Karjalan 

tasavallan uuden päämiehen tohtori Andrei Nelidovin kanssa hotellin juuri avatussa ravintolassa 

5.10.2010. 

Virallisen lähialueyhteistyön merkeissä suomalaiset toimijat ovat lukuisia kertoja saaneet tutustua 

Karjalan tasavallan piireihin, matkailukohteisiin, niiden palvelutarjontaan, paikalliseen ruokaan, 

käsitöihin, asukkaiden esittämiin kulttuuriohjelmiin ja elintapoihin. Rajan yli on toteutettu 

kulttuurifoorumeja, kulttuuri- ja taidejunatapahtumia sekä ystävyyden kavalgadeja. Kokemukset 

ovat osoittaneet, että rajan yli tapahtuvalle luonto- ja kulttuurimatkailulle ovat hyvät mahdollisuudet, 

mutta liikkeellepanijat ja yrittäjät vain puuttuvat. Karjalan tasavallan matkailutarjontaan voi 

tutustua monin tavoin valmistetusta informaatiosta. Tässä yhteydessä ei ole tarpeellista kirjoittaa 

matkaopasta, mutta suomalaisille yrityksille ehkä helpoimpia yhteistyön aloja ovat matkailun eri 

muodot yhdessä Karjalan tasavallan yrittäjien ja palvelu- sekä kulttuurikohteiden ylläpitäjien kanssa. 

Matkailun volyymi voi kasvaa vasta turistikohteiden kehittymisen myötä. Vienan Karjalan kylien, 

väestön ja koko kalevalaisen kulttuurin kohtalo riippuu siitä, kehittyykö alueelle toimeentuloa 

antavia työpaikkoja, joihin myös nuoret haluavat tulevaisuudessa jäädä. Neuvostoliiton hajoamisen 

jälkeen monet entiset asukkaat ovat palanneet kyliin, mutta pysyvä asutus on mahdollinen vain 

uuden työn ja toimeentulon turvin. 

14.4. KARJALAN TASAVALLAN EKOLOGINEN TILANNE 

Karjalan tasavallan ympäristön tilan ylläpidossa toteutetaan alueellista ”Karjalan tasavallan ympäristö 

ja luonnonresurssit 2004 - 2010” – tavoiteohjelmaa, jonka puitteissa rahoitetaan valtiollisia 

tilaussopimuksia ja hankkeita vuosittain yli miljoonan ruplan arvosta. Tasavallan ilmatilaa saastuttavat 

eniten sellu- ja paperitehtaat, metallitehtaat ja alan kaivoskombinaatit sekä lämpövoimalat. 

Liikenteen päästöjä lukuun ottamatta eniten ilmansaasteita on Kostamuksessa, Kontupohjassa, 

Petroskoissa, Segezassa, Pitkärannassa ja Nadvoidsan alumiiniteollisuuden taajamassa. Lähes 90 

% ilmansaasteista tulee viidestä teollisuuslaitoksesta: Karjalan masuunipelletti Oy, Kondopoga 

Oy, Segezan sellu- ja paperikombinaatti Oy, Pitkärannan sellutehdas Oy ja SUAL Oy (Nadvoitsan 

alumiinitehdas). Vuonna 2009 päästöjen kokonaismäärä oli 122,2 tuhatta tonnia saasteita, joista 

kiinteää saastetta oli 28,2 tuhatta tonnia. Siirtyminen maakaasun käyttöön on vähentänyt saastekuormitusta 

noin kymmenellä prosentilla. Vaarallisia saatelähteitä lasketaan olevan tasavallassa yli 

8 000, joiden ongelmajätteiden puhdistusaste lienee noin 60 %. 

Tasavallan veden ja jäteveden käyttöä käsitellään selvityksen asianomaisessa kohdassa. Kiinteiden 

talousjätteiden varastointi tapahtuu kaatopaikoilla. Jätteitä ei valitettavasti lajitella, eikä oteta 

mahdollisilta osin uusiokäyttöön tai tehdä ihmisille ja luonnolle vaarattomiksi. Elohopeaa sisältäviä 

jätteitä lähetetään Pietariin ja Tsherepovetsiin käsiteltäväksi. Tasavallassa on melkoinen määrä 

luvattomia kaatopaikkoja, mutta luvallisetkaan eivät vastaa ympäristövaatimuksia. Hallituksen 

antamien tietojen mukaan tasavallassa on rekisterin mukaan 2 166 laitosta, jotka toiminnallaan 

vaikuttavat negatiivisesti ympäristön tilaan. Vuonna 2009 tällaisia laitoksia rekisteröitiin noin 300. 

Laitosten jätemaksuina kerättiin noin 200 miljoonaa ruplaa, millä tuotolla rahoitettiin ympäristönhoidon 

vuosisuunnitelmaa. Hallitus valvoo ja tekee tarkastuksia laitoksiin lakien noudattamiseksi. 

Tehtävään perustetun viraston toimesta tehtiin viime tarkastuksia vuonna yli 2 500 kohteessa. 

Tarkastuksissa todettiin 370 rikkomusta, annettiin 112 varoitusta ja sakkoja kirjoitettiin 2,8 milj. 

ruplan arvosta, joista maksettiin vain vajaa 1.8 miljoonaa. Elinkeinojen ja asuinyhteisöjen ympä- 

85

istörikkomusten tarkastustoimi on raskas, työllistävä ja myös korruptioaltis kokonaisuus, jonka 

uudistaminen päämiehen kanslian mukaan on välttämätöntä. 

Vesihuollon, lämmitysjärjestelmien sekä energiansäästön ohella jätehuollon kehittäminen kokonaisuudessaan 

on koko Venäjällä yksi keskeisimpiä kehittämisen ja tulevan yritystoiminnan aloja. 

Suomalainen osaaminen ja käytäntö mainituilla aloilla ovat korkeatasoisia ja mahdollistavat liiketoiminnan 

käynnistämistä myös venäläisten kanssa yhteistyössä. Kyseeseen voi tulla vahvan osaamisklusterin 

rakentaminen ja siihen toimijoiden kouluttaminen valtioiden ja alueiden sekä yritysten 

välisenä yhteistyönä. 

14.5. HALLINTO, PALVELUT JA KANSAINVÄLINEN YHTEISTYÖ 

Karjalan tasavallan päämiehen kanslian mukaan (31.5.2010) ”Valtiohallinnon uudistaminen Venäjällä 

on niitä tekijöitä, jotka luovat edellytyksiä maan sosiaalistaloudellisen kehityksen vauhdin 

lisäämiselle”. Tämä ajatus on sisällytetty konseptiin, jonka puitteissa hallinnonuudistuksia toteutetaan 

maassa. Ponnistuksia on tähän suuntaan tehty Karjalan tasavallassa mm. seuraavilla aloilla: 

• 

• 

• 

• 

valtionhallinnon antamien palvelujen laatua parannetaan 

valtiohallinnon palvelujen saatavuutta lisätään, sähköisiä palveluja kehitetään palvelutuotannossa 

ja niiden antamista mahdollisuuksista tiedotetaan kansalaisille 

Karjalan tasavallan toimeenpanovallan ja paikallisten itsehallintoelinten toiminnan tehokkuutta 

lisätään, etenkin valvonnassa ja kontrollissa ja 

taistellaan korruptiota vastaan 

Uudistustavoitteiden tarkempi analyysi osoittaa, että byrokraattiset ohjeistukset mm. alueiden 

itsehallintoelinten tehtävistä tulevat entistä työllistävämmiksi. ”Toimeenpanoelinten tehtävät ja tavoitteet 

luetteloidaan, suunnitteilla olevat toimenpiteet luetteloidaan, voimavarat luetteloidaan pohjautuen 

tasavallan finanssisuunnitelmiin ja tähänastisiin tuloksiin”. Karjalan tasavallan päämiehen 

9.11.2009 vahvistaman toimeksiannon mukaan ”perustetaan asiantuntijaryhmä, jonka tehtävänä on 

valmistaa ehdotuksia Karjalan tasavallan toimeenpanovallan elinten toiminnan tehokkuuden arvioinniksi 

ja Karjalan tasavallan toimeenpanovallan elinten ylläpitämiseen käytettävien varojen määrän 

optimoimiseksi”. Uudistuksen puitteissa on vahvistettu koulutuksen, kulttuurin, terveydenhuollon, 

sosiaalisen kehityksen, liikunnan ja urheilun, nuorisopolitiikan, maa- ja metsätalouden, 

rakennustoimen, matkailun ja paloturvallisuuden aloilla valtiollisten palvelujen standardit. 

Paikallisten itsehallintoelinten ja tasavallan keskushallinnon toimeen panevien elinten kanssakäyminen 

on saatu parempaan muotoon, mikä helpottaa asian hoitoa, aluekehitystä, toiminnan 

yhdenmukaistamista ja tulosten monitorointia. Metodia käyttämällä vuoden 2008 toimintaa arvioitaessa, 

parhaimpiin tuloksiin yltivät aikaansaannoksissaan Kostamuksen kaupunki, Petroskoin 

kaupunkipiiri ja Kemin kuntapiiri. Laadittujen säännöstöjen perusteella ohjataan valtiollisten palvelujen 

antamista yrityksille ja henkilöille. Yritysten kannalta on tärkeä 1.5.2009 voimaan tullut 

säädös no. 297-FZ ”Yritysten ja yksityisyrittäjien etujen suojelemisesta valtion- tai kunnanvirkailijain 

tarkastusta suorittaessaan”. Laki on poistamassa liikoja hallinnollisia esteitä yrittäjyyden 

tieltä. Karjalan tasavallan toimeenpanovallan elimet toteuttavat 33 valtiollista valvontatehtävää, 

joita mainittu laki säätelee. Federaatiotasolla kyseinen laki annettiin 26.12.2008. Karjalassa laki 

on otettu käyttöön ohjeistamalla ja tarkkailemalla toimivia viranomaisia ja hallintopiirien elinten 

on valmistauduttava lain edellyttämiin toimiin. Syyttäjävirasto on valmistautunut toimeenpanevien 

elimien tarkastustoimien seuraamiseen vuonna 2010. Lain vaikutusten seuranta osoitti pian, että 

hallintopiirien itsehallinnolliset elimet eivät vielä pystyneet laatimaan hallinnollisia ohjeita tarkastustoimen 

käytännöstä. 


Jo vuosien ajan Oulun lääninhallitus on monialaisesti informoinut Suomessa läänien toteuttamasta 

kansalaisten peruspalvelujen saatavuuden arvioinnista. Karjalan tasavallassa on vuonna 

2009 laadittu alueellinen ohjelma koskien palvelutuotannon monitorointia ja yhteispalvelutuotannon 

järjestämistä. Viimeksi mainittujen yksiköiden tulee tarjota ”yhden luukun” periaatteella valtion 

ja kunnan palveluja, jotta hakijain ei itse tarvitsisi kerätä kaikkia lausuntoja, lupia ja asiakirjoja, 

vaan viranomaiset tekisivät sen virkatyönä. Karjalan tasavallan päämies vaihtui 1.7.2010. Samalla 

uudistettiin tasavallan hallintoa aiempaa yksinkertaisemmaksi ja matalammalle profiilille. Selvitys 

tältä osin jää vaille tietoa käytännön kokemuksista ja uudistuksen merkityksestä erityisesti suomalaisten 

yritysten toimintamahdollisuuksiin Karjalan tasavallassa tohtori Andrei Nelidovin aikana. 

Karjalana tasavallan hallinto on priorisoinut kansainvälisen yhteistyön edistämisessä seuraavat 

tavoitteet: ”Uusien investointien houkutteleminen aluetasavallan kansantalouteen sosiaalistaloudellisen 

kehitysvauhdin jouduttamiseksi, raja- ja tulli-infrastruktuurin kehittäminen, läpikulkuväylähankkeiden 

tunnetuksi tekeminen, aluetasavallan imagon luominen ja investointihoukuttelevuuden 

ylläpitäminen” (KTPH 31.5.2010). Karjala osallistuu Norjan ja Venäjän välisiin hankkeisiin ja laajentaa 

kontaktejaan Barentsin alueella. Vuonna 2009 aluetasavallassa toteutettiin 134 kansainvälistä 

hanketta, joiden kokonaisarvo oli noin 5 milj. euroa. Hankkeita toteutettiin mm. logistiikan, 

uusien teknologioiden soveltamisen, uusien yritysten luomista tavoittelevilla ja matkailun aloilla. 

”Barents-link forum”- hankkeen puitteissa rakennettua Kostamuksen ”Business-keskusta” tarjotaan 

kansainvälisiä yhteyksiä toteuttavien yritysten käyttöön. Karjalan tasavalta on osallistunut 

EU:n ja Venäjän rajat ylittävän EMPI CBC- ohjelman valmisteluun ja käynnistämiseen. Hankkeen 

rahoitukseen osallistuu myös federaatio ja hankkeen kokonaisarvo on 46 milj. ruplaa. Hankkeessa 

kiinnitetään huomiota mm. talouskehitykseen, tehokkaasti ja turvallisesti toimiviin valtionrajoihin, 

ympäristönsuojeluun ja turvallisuuteen, terveydenhuoltoon, kulttuuriin ja koulutukseen, paikallisen 

itsehallinnon kehittämiseen ja kansalaisyhteiskunnan tukemiseen. 

Vuonna 2009 tasavallassa toteutettiin Suomen kanssa kahdenvälisesti 29 hanketta ja yhdessä 

Suomen, Karjalan tasavallan ja Luoteisen hallintopiirin ja muiden alueiden kanssa 25 hanketta. 

Suomen hankkeet perustuvat pääasiassa asiakirjaan ”Venäjän ja Suomen lähialueyhteistyöhankkeiden 

toteuttaminen Karjalan aluetasavallassa vuosina 2008-2011”. Oulun läänin kanssa tasavalta toteutti 

sovittua monialaista yhteistyöaiepöytäkirjaa, josta konkreettisiksi hankkeiksi kohosivat mm. 

matkailun kehittämisen ”Ystävyyskaravaani” ja Petroskoissa myös Suomen valtioneuvoston vahvasti 

tukema konferenssi ”Venäjä ja Suomi monipolaarisessa maailmassa 1809 - 2009”. Venäjän 

puheenjohtajakaudella Karjalassa toteutettiin 22 Barents-hanketta, joiden arvo oli 323 000 euroa. 

Petroskoissa toimii Västerbottenin lääninhallituksen ylläpitämä ”Ruotsalais-karjalainen informatiivinen 

liiketoimintakeskus”. Viime vuonna toteutettiin metsä- ja rakennusteollisuusteknologioiden 

näyttely. Ruotsalaisten kanssa toteutettiin 6 hanketta, yhteensä arvoltaan 404 000 euroa. 

Norjan Tromssan läänin kanssa aluetasavalta toteutti 12 hanketta, arvoltaan 363 000 euroa. Lisäksi 

yhteishankkeita on ollut muiden alueiden kanssa. Hankkeet ovat kohdistuneet mm. tienpitoon, palontorjuntaan, 

matkailuun, koulutukseen, pk-yrittäjyyteen, ja lukuisille kulttuurin aloille. 

Petroskoin yliopisto harjoittaa mittavaa kansainvälistä toimintaa. Kansainvälisessä arviossa 

yliopisto kokonaisuudessaan arvioitiin 20. parhaaksi Venäjän federaation 300 yliopiston joukossa 

ja ensimmäiselle sijalle kriteereissä ”Kansainvälistyminen / kansainvälinen kanssakäyminen”. 

Yliopisto on mukana lukuisissa kansainvälisissä ohjelmissa, Bolognan prosessissa, ”arktinen 

yliopisto”-yhteistyössä, sekä koulutuspalvelujen viennissä. Yliopistossa toimii ”Metso-System Automation” 

– keskus, joka on vuodesta 2002 tuottanut tietokoneohjelmia lukuisien eri toimialojen 

tuotantolaitosten tilauksesta. Tarkastelukaudella yksikössä toimi 68 asiantuntijaa. Nokia Oyj:n tuella 

Petroskoin yliopistoon perustettiin 2008-2009 ”Mobiili- ja langattomien viestintäteknologioiden 

87

ja sovellutusten” - keskus. Yliopistossa toimii myös vahva It-keskus. Karjalan tiedekeskus toteutti 

tarkasteluvuonna 34 kansainvälistä projektia 12 maan asiantuntijain kanssa. Hankkeet kohdistuivat 

mm. Karjalan tasavallan sosiaalis-taloudelliseen kehitykseen, niiden jatkosuunnitelmiin, metsänhoitoon 

ja metsäteollisuuteen, geologiaan ja kaivostoimintaan, liiketoimintaan, markkinointiin, 

sähköisiin prosesseihin ja luonnonsuojeluun. Suomen, Norjan ja Ruotsin viranomaisten kanssa tasavallan 

viranomaiset jatkoivat jo vakiintunutta yhteistyötä. 

14.6. KARJALAIS-SUOMALAISTEN SUHTEIDEN UUSI VAIHE 

Yli yksitoista vuotta Karjalaa johtanut ja karjalais-suomalaisia suhteita myönteisesti kehittänyt 

tasavallan päämies Sergei Katanandov ja merkittävä osa hänen hallinnostaan siirtyivät heinäkuun 

alussa 2010 muihin tehtäviin. Rakennusinsinööri Sergei Katanandov nimitettiin Karjalan tasavallan 

toiseksi edustajaksi Venäjän federaation senaattiin. Senaattorina toimiessaan hän jatkaa edelleen 

Venäjän ja Suomen välistä yhteistyötä (lausunto Oulussa 13.11.2010). Venäjän federaation presidentti 

Dmitri Medvedev nimitti Karjalan tasavallan seuraavaksi päämieheksi pietarilaisen, mutta 

ei Karjalassa ja Suomessakaan tuntemattoman taloustieteiden tohtori (2004) Andrei Nelidovin (s. 

12.6.1957). Pian nimityksensä jälkeen uusi päämies yksinkertaisti tasavallan hallintoa lopettamalla 

muun muassa pääministerin tehtävän. Hän on näin ollen Karjalan tasavallan korkein virkamies ja 

samalla toimeenpanevan elimen puheenjohtaja. Tasavallan uuden päämiehen myötä alkaa myös 

uusi vaihe karjalais-suomalaisissa suhteissa. Seuraavassa referoidaan päämies tohtori Nelidovin 

kanssa käytyjä keskusteluja 4.-5.10.2010 Petroskoissa sekä eräitä muita lähteitä, joista ilmenee 

hänen linjauksiaan tasavallan kehittämisessä ja karjalais-suomalaisissa suhteissa. 

Karjalan tasavallan päämies, tohtori Andrei Nelidov: 

Päämies Nelidov kertoi, että Karjalan tasavallassa halutaan nyt muuttaa tilannetta toden 

teolla paremmaksi eri aloilla. ”Pyrkimyksenämme on, että ihmiset Karjalan tasavallassa 

tulisivat toimeen yhtä hyvin kuin Suomen Karjalassa. Muihin Venäjän alueisiin verrattuna 

Karjalan tasavalta voisi olla luonteeltaan eurooppalaisempi, koska monet sivistysperinteet, 

kulttuuri ja hyvät käytöstavat sekä omaksutut kokemukset ovat säilyneet täällä hyvin”. 

Henkilönä hän antoi aktiivisen, ystävällisen, kumppanuuteen hakeutuvan ja asioihin 

hyvin perehtyneen kuvan. Keskustelussa ilmeni hänen syvällinen perehtyneisyytensä 

talousasioihin sekä vahva tahtotila erityisesti Karjalan talouden kehittämiseen. ”Pidän 

velvollisuutenani tehdä Karjalan tasavallasta paikka, joka on avoin investoinneille, jossa 

investointeja odotetaan. Mutta ei sellaisia investointeja ja investoijia, jotka tulevat tänne 

pilaamaan maamme, järvemme ja jokemme, vaan sellaisia, jotka luovat todellisia yrityksiä 

ja työpaikkoja. Suomalaiset toivotetaan uudistusprosessiin lämpimästi tervetulleiksi”. 

Karjalan tasavallan päämies ilmaisi tukensa kaikelle, missä Karjala voi hyödyntää naapureittensa 

parasta kokemusta. ”Karjalan tasavallan uuden hallituksen yhtenä tärkeimmistä 

tavoitteista tulee olemaan uusien sijoittajien hankkiminen tasavaltaan”. Omia viranhaltijoitaan 

hän opasti: ”Viranhaltijain toimien tuloksista tullaan päättämään sen perusteella, 

kuinka nopeasti ja laadukkaasti käynnistetään uutta liiketoimintaa. Viranomaisten päätehtävänä 

on löytää ja tukea investoijia. Muussa tapauksessa viranomaiset irtisanotaan 

tehtävistään. Uudet tuotantolaitokset tuovat työtä, veronmaksajia, jotta budjetista liikenisi 

enemmän varoja terveydenhuoltoon, tutkimukseen ja opetukseen, tasavallan investointeihin 

ja erilaisia hyvinvointipalveluja tarvitseville.” Edelleen tohtori Nelidov totesi: ”Karjala 

on kaunista seutua, täällä vaalitaan kulttuuria ja hengellisyyttä, jota ollaan menettämäs- 


sä Venäjän suurissa kaupungeissa. Täällä on rehellisiä ihmisiä, jotka elävät minulle tärkeiden 

ja läheisten periaatteiden mukaisesti. Kun puhumme välttämättömyydestä tehdä 

Karjalasta erikoinen alue, tarkoitamme tällä sen eurooppalaistamista”. 

Virallisessa keskustelussa tasavallan päämies tohtori Nelidov kiteytti Suomen ja Karjalan 

tasavallan välisen ajankohtaisen yhteistyön kolmeen keskeisimpään toimialaklusteriin: 

• Metsäteollisuus kokonaisuudessaan kylvösiemenestä metsänhoidon, puunkorjuun, 

kuljetuslogistiikan kautta jalostukseen ja pitkälle kehitettyihin erikoistuotteisiin ja 

vientiin myös maailman markkinoille. 

• Asuinyhteisöjen kehittäminen, 

infrastruktuurin uudistaminen rakentamalla ja korjaamalla 

asuntoja, paikalliseen bioenergiaan pohjautuvien lämmön sekä sähköntuotannon 

rakentaminen verkostoineen, vesihuollon ja jätevesien käsittely sekä kiinteän 

jätteen keruun, lajittelun ja kierrätyksen järjestäminen. 

• Matkailun monipuolinen kehittäminen, 

vaadittavien rakenteiden toteuttaminen, 

majoitus-, ravinto- ja ohjelmapalvelujen toteuttaminen koulutuksineen. Matkailusta 

on kehitettävä työtä ja hyvinvointia luova yrityssektori. 

Metsäteollisuudesta hän totesi yksikantaan: ajat ovat muuttuneet, puutullit tulevat säilymään 

tulevaisuudessa (huomaa tapahtunut muutos!) ja nyt on yhteisten investointien 

aika. Hän luetteli joukon jo nyt toiminnassa olevia Karjalaan suuntautuneita investointeja. 

”Karjala tarvitsee suomalaisten erinomaista kokemusta metsien hoidossa, puunkorjuussa, 

metsäautoteiden rakentamisessa, monipuolisessa jalostamisessa ja tuotteiden markkinoinnissa”. 

Sama yhteistyöntarpeen näkemys on tullut esiin myös muilla Barentsin 

hallintoalueilla sekä Moskovan keskushallinnossa. 

Samalla selkeällä vakuuttavuudella tohtori Nelidov analysoi Venäläisten asuinyhteisöjen 

nykytilaa ja kehittämistarpeita. Koko federaation alueella kyse on mittavasta ohjelmasta, 

jonka perustana on pääministeri Putinin ohjelma asuntojen uustuotannosta, ”yksi 

neliömetri uutta asuinpinta-alaa jokaista Venäjän asukasta kohti vuosittain” = 140 milj. 

neliömetriä vuodessa. Päätavoitteena on asuntojen korjaus energiatehokkaiksi ja asukkaiden 

oman vastuun ottaminen energiankulutuksestaan. Suurten kaupunkien ulkopuolisten 

asuinyhteisöjen lämmöntuotanto halutaan vaihtaa öljystä ja kivihiilestä paikallisiin 

biopolttoaineisiin, turpeeseen, puuhakkeeseen, puuteollisuuden jätteisiin, pelletteihin ja 

kotitalouksien polttoon kelpaavaan jätteeseen. Lämpölaitokset ja kaukolämpöverkostot 

automaatioineen merkitsevät laajan maan alueella mittavaa työtä, joka Nelidovin mielestä 

pitää käynnistää Karjalasta. Hänen mielestään suomalaisilla on tähän sektoriin parhain 

kokemus maailmassa. Perustellusti hän otti esille myös puhtaan veden saannin teollisuuteen, 

laitoksiin sekä kotitalouksiin. Karjalan tasavallan tilanteen tarkastelu myös tässä 

selvityksessä osoittaa, että jätevesien käsittely ja jätehuolto muodostavat energiantuotannon 

ohella mahdollisuuden laajamittaiseen yhteistyöhön. 

Keskustelussa Karjalan päämies käsitteli laajasti Karjalan mahdollisuuksia luonto- ja 

kulttuurimatkailuun pohjoisen luonnon neljänä sesonkiaikana. Hän kannusti ryhtymään 

viipymättä konkreettisiin toimiin yritystoiminnan valmistelussa eri muodoissaan Karjalan 

tasavallan hallinnon, yrittäjien, koulutuslaitosten ja suomalaisten vastaavien toimijoiden 

välillä. Keskustelussa hän voimakkaasti korosti konkreettisia toimia ja käytännön tuloksia. 

Hän ei halunnut tehdä yhteistyöstä pitkiä toivelistoja, vaan käytännön työhön on ryhdyttävä 

siitä, missä tarpeet ja valmiudet ovat suurimmat. 

89

Lyhyen virkakautensa aikana Karjalan tasavalta hänen johdollaan on tuonut esiin runsaasti 

muita tärkeäksi koettuja yhteistyöaloja, joilla tulisi pian päästä tuloksiin. Suomen 

ja Karjalan tasavallan välistä lentoliikennettä on kehitettävä Helsingin ja Petroskoin sekä 

mahdollisesti Lappeenrannan ja Petroskoin välillä. Maiden välillä on liian vähän kansainvälisiä 

rajanylityspaikkoja. Hän nostaa esille Syvänoron - Parikkalan raja-aseman avaamisen 

ja tavoitteen saavuttaa viisumivapaus Venäjän ja EU:n välille. Yhteisyritystoimintaa 

tulisi käynnistää mm. maatalouden ja kalanviljelyn aloilla sekä tuotteiden jalostustoiminnassa. 

Tienrakennukseen Nelidov toivoo suomalaista osaamista, myös metsäautoteihin. 

Koulutus ja kulttuuri ovat päämiehen mielestä myös tärkeitä yhteistyöaloja. Hän kannattaa 

suomenkielisen teatterin toimintaa Petroskoissa ja toivoo siihen mukaan myös suomalaista 

tuotantoa ja tukea. Pian kaksi vuosikymmentä kestänyttä lähialueyhteistyötä 

Nelidov pitää edelleen tärkeänä ja toteaa, että isäntäministeriön vaihto Moskovassa vain 

vahvistaa ja lisää työn arvostusta myös Venäjän puolella. 

Keskustelun lopuksi Karjalan tasavallan uusi päämies tohtori Andrei Nelidov lupasi tukensa 

kaikelle Suomen ja Karjalan tasavallan välillä tehtävälle rehelliselle ja tulokselliselle 

yhteistyölle. Suomalaiset ovat aina tervetulleita Karjalaan! Karjalan päämies yhdessä 

suuren asiantuntijaryhmän kanssa teki virallisen vierailun Pohjois-Suomen aluehallintoalueelle 

(selkeämmin Oulun lääniin) 29.-30.11. 2010, jolloin toteutettiin laaja hallintohenkilöiden 

ja yrittäjien tapaaminen. Mukana olivat AVI,ELY, Oulun kaupunki, maakannanliitot, 

Oulun yliopisto, ammattikorkeakoulu, Euroregion ry.,Oulun kauppakamari ja lukuisia 

yrittäjiä. Vierailun aikana käsiteltiin konkreettisia yhteistyömahdollisuuksia. Yritysneuvotteluja 

jatketaan tammikuussa. 


15. ARKANGELIN LÄÄNI 

15.1. ARKANGELIN LÄÄNI BARENTSIN ALUEEN SUUNNITELMISSA 

Kuva 15. Arkangelin lääni. 

(Lainaus, kuten kuvassa 2). 

Arkangelin lääni sijaitsee Jäämeren ja sen lahden Vienanmeren etelärannalla ja rajoittuu lännessä 

Murmanskiin ja Karjalan tasavaltaan, etelässä Vologdan lääniin ja idässä Komin tasavaltaan (Kuva 

15.). Venäjän historiassa merkittävän ”pomorialueen” sijainti on uudelleen edullinen Koillisväylän 

avautumisen ja Jäämeren mannerjalustan luonnonvarojen käytön vuoksi. Lääni sijaitsee Koillisväylän 

varrella, missä sijaitsee myös lääniin idempänä kuuluva kaasusta ja öljystä rikas Nenetsian 

91

autonominen alue (okryk). Arkangelin lääniin kuuluvat myös Franz Josefin maa ja Novaja Zemlja. 

Lääni käsittää 589 000 neliökilometriä, eli 3,5 % Venäjän federaation pinta-alasta. Väkiluku on 

1,27 miljoonaa asukasta. Venäjän historian ensimmäinen ulkomaailmaan avattu meritie Arkangelin 

kautta on nyttemmin kohoamassa uudelleen Barentsin alueen talouden ja logistiikan merkittäväksi 

keskukseksi. Ennen Arkangelin läänin kokonaistarkastelua on syytä asettaa Arkangelin lääni Murmanskin 

rinnalle ja tehdä arvioita, millä tavalla avautumassa olevat Barentsin ja Jäämeren alueen 

suurhankkeet sekä Koillisväylän avautuminen vaikuttavat läänien väliseen kilpailuun, osallistumiseen 

sekä mahdolliseen työnjakoon. Murmanskin ohella Arkangeli on läheisessä yhteistyössä 

Norjan kanssa. 

Perinteinen ”pomorialueen turskansyöjäväestö” ilman hallintorajoja näyttää löytävän toisensa 

merellisten mahdollisuuksien uudelleen avautuessa Jäämeren tuntumassa. Öljy- ja kaasuvaltio Norja 

on 1990-luvun alusta panostanut voimakkaasti Thorvald Stoltenbergin idean jälkeen Atlantin ja 

Jäämeren rannikoiden ja Pohjoiskalottialueen Venäjä-yhteistyön kehittämiseen. Toki jo sitä ennen 

Norja muihin Pohjoismaihin verrattuna NATO:n jäsenmaana kehitti ja vahvisti Pohjois-Norjan asutusta 

ja talouselämää erityisesti strategisista syistä. Nyt Norjan läsnäolo vahvistuu Jäämeren rannikkoalueiden 

ja mannerjalustan hankkeiden kehittämisessä. Ilmaston lämpeneminen ja luonnonvarojen 

käyttöintensiteetin kohoaminen sekä kaivannaisteollisuuden vahvistuminen ovat Koillisväylän 

avaamisen kynnyksellä yhdistämässä merellisten valtioiden rannikko- ja mannerjalustayhteistyötä. 

Tämän rinnalla Murmansk ja Arkangeli ovat kilpaa esittäneet isännyyttään Jäämeren ja Barentsin 

alueen luonnonrikkauksien käyttöönoton keskuspaikkana. Barentsin alueen talouden pelikenttä 

näyttää siirtyvän taigavyöhykkeeltä tundralle ja siitä edelleen merenalaiselle mannerjalustalle. 

Venäjän kolme pohjoista aluetta Murmansk, Arkangeli ja Nenetsia sekä Norja käynnistivät syyskuussa 

2010 yhteisen suunnitelman Atlantin ja Jäämeren etelärannikon logistisen järjestelmän kehittämiseksi. 

Suunnitelma sisältää pohjoisen kuljetuskäytävän varrelle kehitettävät neljä logistista 

keskusta Norjan Kirkkoniemestä Murmanskin kautta Vienanmeren Arkangeliin ja Nenetsia Naryan- 

Mariin. Jo aiemmin Venäjä on julkistanut suunnitelman Kamchatkan Petro-Pavlovskin kaupungin 

toimimisesta Tyynen valtameren koillisrannikon ”hubina”. Vaikka suunnitelmat ovat vasta alkuvaiheessa, 

alueet ovat sopineet keskenään kohdentaa konkreettisia lähiajan suunnitelmia valittujen 

keskusten kehittämiseen lähimmän kahden- kolmen vuoden aikana. Vuoden 2010 kesällä onnistuneet 

kuljetukset Koillisväylän kautta Aasiaan ovat rohkaisseet Norjaa ja Venäjää lähitulevaisuuden 

suuriin investointeihin. Ne vauhdittuvat edelleen, mikäli maaliskuussa 2011 tehdään päätös Shtokmanin 

kaasukentän avaamisesta ja töiden käynnistymisestä vuoden loppuun mennessä. Innostus 

arktisen yhteistyön lisäämiseen kasvaa myös Kanadassa ja USA:ssa, sillä napajäätikön sulaminen 

avaa koko sirkumpolaarisen yhteistyön talouden ohella myös extreme-matkailulle. Muutos tulee 

vaikuttamaan myös strategiseen varustautumiseen joko yhteistyötä lisäävästi tai kriisejä kasvattamalla. 

Kummatkin ovat mahdollisia. 

Koillisväyläyhteistyön suunnittelukokouksessa olivat hallintojen lisäksi myös Venäjän tullin, 

rajavartioston ja satamapalvelujen edustajat. Norjan puolelta kokoukseen osallistuivat Tromssan, 

Finnmarkenin ja Barentsin sihteeristön edustajat sekä laivanvarustus. Seuraava kokous pidetään 

joulukuussa 2010 joko Kirkkoniemessä tai Arkangelissa. Barents Observerin julkaiseman 

(20.9.2010) kartan mukaan suunniteltu logistinen reitti alkaa Etelä-Norjasta ja jatkuu Nenetsian 

koilliskulmaan saakka. Kartta osoittaa suunnitellun väylän vaikutusalueeseen kuuluvaksi myös sisämaan 

kuljetusten suuntautuminen rannikon satamiin. Ruotsin kohdalla logistinen väylä kartan 

mukaan ulottuu Kölivuoriston yli Pohjanlahden rannikolle Uumajaan saakka. Suomi ja Karjalan tasavalta 

jäävät suunnitelman ulkopuolelle täysin sisämaan alueina. Suomen mukanaolo suunnitellun 

meritien kehittämisessä edellyttää yhteistyömuotojen löytämistä toimivien tahojen ja toteutuksessa 

olevien operaattoreiden kanssa. Olipa kyseessä telakkateollisuus, satamien kehittäminen, logistis- 


ten järjestelmien toimivuus tai käytännön kuljetukset. Uusi meritie toteutuessaan lisää kilpailutilannetta 

suurten merien ja sisämerien satamien välillä. Suomen tulee nyt löytää toimintakanavat ja 

muodot, joilla osaamisemme, teknologiamme ja pohjoisuuden tuntemuksemme on mukana uusissa 

käytännön suunnitelmissa. 

Norjan ja Venäjän ratkaistua neljä vuosikymmentä kestäneen kiistan mannerjalustan ”harmaan 

vyöhykkeen ” omistussuhteesta syyskuussa 2010, Norja on vahvistanut läsnäoloaan Venäjällä perustamalla 

Arkangeliin kunniakonsulaatin. Konsuliksi nimitettiin 15 vuotta Barentsin sihteeristössä 

toiminut Andrey Shalyov. Norjan ulkoministeri Jonas Gahr Störe tutustui syyskuussa monipuolisesti 

Arkangelin toimintoihin ja piti luennon Pohjoisessa Arktisen alueen federaatioyliopistossa, 

johon on yhdistetty Arkangelin aiemmin toimineet, teknillinen, lääketieteellinen ja humanistinen 

Pomorin yliopisto. Laaja liikemiesvaltuuskunta osallistui moniin tapahtumiin ja valmisteli lokakuun 

alussa pidettäviä Norjan päiviä sekä Pyhän Margareetan messuja Arkangelissa. Messuihin 

osallistui Norjan ulkoministerin ohella suuri liikemiesvaltuuskunta ja lukuisa yrityksiä Norjasta ja 

Venäjältä. Uudistuvissa rakenteissa tulisi myös Suomen olla aktiivisesti mukana. Todennäköisin 

osallistumistie olisi löytää tieteen ja teknologian sisällöistä haluttua kumppanuutta sekä meriteollisuuden, 

meripelastuksen sekä ympäristönsuojelun osaamista. Arktinen matkailu saattaa avata 

mahdollisuuksia myös jäävahvistettujen loistoristeilijäin tuotannolle, missä Suomella on erityisosaamista. 

Tämä kysyntä kasvaa ilmeisesti ensin uuden mantereen suunnalta. 

Norjan keskushallinto on useita vuosia työskennellyt kunniakonsulaatin perustamiseksi Arkangeliin. 

Kaupunki on ollut vuosisatoja tärkeä kauppa-alue Norjalle, erityisesti 1800-luvulla. 

Pohjoisen talouden aktivoituessa kaupunki on jälleen kohonnut merkittävään asemaan pohjoisen 

liike-elämän keskuksena. Arkangeli on tärkeä meriteollisuuden, tutkimuksen ja koulutuksen keskus. 

Barentsin alueen informaatiokeskus on lisännyt Norjan ja Venäjän kahdenvälistä yhteistyötä. 

Norjalla on pääkonsulaatti Murmanskissa. Norjan ja Venäjän sopimus syventää edelleen alueiden 

välistä yhteistyötä, jota edistää Norjalais-venäläinen kauppakamari. Kunniakonsulaatin avauksessa 

Norjan ulkoministeri lausui kunniakonsulille: ”Toivomme, että voitte vaikuttaa aktiivisten ja 

läheisten suhteiden kehittämiseen maittemme, liike-elämän, kulttuurin ja Norjan sekä Arkangelin 

välillä”. Pyhän Margaretan messuilla oli lukuisia venäläisiä ja norjalaisia yrityksiä, joiden välillä 

solmittiin useita liikesuhteita. Tällaisia olivat mm. nuorisorikollisuuden ehkäisemiseen, Tromssan, 

Finnmarkenin ja Arkangelin väliseen yhteistyöhön, Tromssan, Bodön ja Arkangelin yliopistojen 

väliseen yhteistyöhön ja Statoilin toimintaan Arkangelissa liittyvät sopimukset. Norjalaisia osallistui 

messuihin yli 200 henkilöä. Oulu on ollut Arkangelin ystävyyskaupunki vuodesta 1993 lähtien. 

Innostuneen alun jälkeen yhteistyö on vaipunut hiljaisuuteen, ainakin liike-elämän kehittämisen 

osalta. 

Norjalainen Nordnorsk Skipskonsult (NSK) on yksi harvoista norjalaisyrityksiä Arkangelissa. 

Yrityksen päätoimialana on laivansuunnittelu, joka työllistää tällä hetkellä 11 insinööriä kiinteistöliiketoiminnan 

ohella. Yrityksen tavoitteena on kehittää Arkangeliin norjalaisten yritysten klusteri, 

sekä edistää hankerahoitusta Arkangelissa. Lisäksi yrityksen tavoitteena on tuottaa hyödyllistä tietoa 

norjalaisille yrityksille Arkangelissa olevista mahdollisuuksista. Monet yritykset aikovat lähiaikoina 

käynnistää liiketoimintaa Pomorin -alueen yli 400 vuotta vanhassa pääkaupungissa. NSK:n 

selvityksen mukaan nyt epäilemättä on hyvä aika kehittää Norjan ja Arkangelin läänin välistä yhteistyötä. 

Talousselvityksessä on useita yhteistyökumppaneita ja Norjan Barents-sihteeristö. Lääninhallitusten 

jälkeen Suomen pohjoiset aluekehityksestä vastaavat maakunnanliitot ovat toimineet 

Barents-yhteistyössä. Tästä osallistumisesta voisi myös Suomen osalta odottaa liiketoimintaa kehittäviä 

tai ainakin rohkaisevia tietoja yrityksille. 

Murmansk ja Arkangeli ovat kiistelleet keskenään, kumpi alue tulee olemaan Shtokmanin kaasutuotannon 

pääasiallinen keskus ja suurenhankkeen varustaja. Heinäkuussa 2010 Arkangeli ilmoit- 

93

ti valmiutensa perustaa tarvittavat elimet ja rakenteet palvelemaan Shtokmanin käynnistämistä. 

Maaherra Ilja Mikhaelchuk julisti hankkeen olevan erityisen tärkeän alueelleen. ”Alueellemme on 

tärkeä luoda hyvät työskentelyolosuhteet projektiin osallistuville ja huollolle. Tarkoitus on perustaa 

oma ministeriö hallintoon tarkoitusta varten. Arkangelilla on vahva tahto myös osallistua yritystensä 

kautta itse rakentamiseen sekä perustaa Novaja Zemljalle tukikohta rakentamisen kuljetuksia ja 

huoltoa varten”(Barents Observer 21.7.2010). 

Vajaata viikkoa myöhemmin Murmanskin maaherra Dmitri Dmitrienko totesi hallinnossaan. ” 

Murmanskin ja Arkangelin välillä ei ole mitään kiistaa siitä, mistä mantereelta huolletaan Shtomanin 

rakentamista sekä käsitellään ja kuljetetaan alueella tuotettu kaasu. Läänien välillä ei ole, eikä 

tule olemaan kilpailua hankkeen toteuttamiseen osallistumisesta. Me toteutamme Venäjän federaation 

hallituksen intressejä pohjoisella alueella”. Samalla hän ilmoitti keskustelleensa Arkangelin 

maaherran kanssa intressien yhteisestä jakamisesta. 

Molemmat alueet asettavat suuret toiveet kehityksensä edistämiseen suurhankkeen edesauttamana. 

Murmansk on lähempänä kaasukenttää, joka sijaitsee noin 600 km:n etäisyydellä rannikosta. 

Arkangelilla ovat kehittyneet laivatelakat ja koulutusinstituutiot. Samalla todettiin, että vaikka Shtokman 

Delelopoment AG:n kaasutuotannon perustamispäätös on kolme vuotta myöhässä ja maailmanmarkkinoilla 

kaasun asema hintoineen on epävarma, hankevalmistelua jatketaan edelleen. 

Heinäkuun lopulla Gazpromin ja Murmanskin hallinnon delegaatio tutustui Teriberkan kylään, joka 

sijaitsee noin 100 km Murmanskista koilliseen. Kylä on ehdolla kaasuhankkeen huoltokeskukseksi, 

”hubiksi”. Maaherran mukaan alueella voidaan tänä vuonna käynnistää koulujen, sairaalan, asuntojen 

ja muun infrastruktuurin rakentaminen. Suunnitelmien mukaan kaasuntuotannon tulisi käynnistyä 

vuonna 2017. 

Lokakuun 8. päivänä 2010 Barents Observer tiedotti, että Murmansk ja Arkangeli ovat sopineet 

yhteistyöstä Shtokmanin kaasukentän toivottujen hyötyjen jakamisesta alueiden kesken. Ratkaisu 

perustuu Murmanskin II talousfoorumin aikana käytyihin keskusteluihin. Sopimuksen perusteella 

Teriberka tulee olemaan kaasukentän rakentamisen logistinen huoltokeskus ja Arkangeli hyötyy 

Severodvinskin telakoiden kanssa saamistaan laivatilauksista ja huoltotehtävistä. Arkangelin yliopisto 

on keskeinen arktisiin toimintoihin asiantuntijoita kouluttava yliopisto, missä norjalaiset 

ovat jo nyt mukana. 

Severodvinskissä toimiva ”Sevmash” - laivatelakka on jo helmikuusta 2010 lähtien tiedottanut, 

että tilauskirjat ovat täynnä vuoteen 2018 saakka, mikä edellyttää jo nyt 1 500 – 2 500 ammattityöntekijän 

lisäystä. Telakka rakentaa parhaillaan lentotukialusta ”Admiral Gorshkov”:ia Intian 

laivastolle. Telakka on rakentanut myös ensimmäisen 4. polven venäläisen sukellusveneen ”Yuri 

Dolgoruky”:n, joka laskettiin vesille 2007. Telakalla on tiettävästi nykyisellään noin 25 000 työntekijää. 

Joulukuussa 2010 tapahtunut Helsingin laivatelakan myynti puoliksi venäläiseen omistukseen 

tulee todennäköisesti siirtämään jäänmurtajien rakentamista myös Suomeen. Tämä ylläpitää 

suomalaista suunnitteluosaamista ja tuo työtä sekä helpottaa paineita tuottaa jäänmurtajia arktisen 

alueen tarpeisiin. Raportin viimeistelyvaiheessa ennakointi kävi toteen. Helsingin telakka sai kahden 

jäävahvisteisen aluksen tilauksen arktista liikennettä varten. 

Venäjä lisää kaikin puolin arktista ja subarktista tietämystä ja osaamista, minkä kehittäminen 

on ollut lamassa Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Venäjän Maantieteellinen seura on antanut 

toimeksi Moskovan valtiollisen yliopiston maantieteen laitokselle käynnistää arktisen alueen uuden 

kartaston laatiminen. Kyseessä on suuri työ, jossa keskeisellä sijalla ovat tektonisten rakenteiden 

ohella alueen luonnonvarat ja erityisesti arktisen alueen riskitekijät. Kartaston toivotaan valmistuvan 

ennen seuraavaa Arktisen foorumin kokousta. Syksyllä tapahtuva Moskovan arktinen kokous 

on kansainvälisesti avoin keskustelu, joka kohdistuu ilmaston muutokseen ja sen vaikutuksiin 


ihmistoimintaan, mahdollisuuksiin luonnon käytössä ja arktisen alueen tasapainoiseen kehittämiseen. 

Venäjä on väljentämässä ulkomaisten investoijien ja yritysten osallistumista alueensa öljy- ja 

kaasuhankkeisiin. Tähän vuoteen mennessä Rosneft ja Gazprom ovat olleet monopoliasemassa 

mannerjalustan öljyn ja kaasun tutkimus- ja tuotantolisenssien saannissa. Maaliskuun lopussa Barents 

Observer (31.3.2010) tiedotti, että Venäjän hallitus on lieventämässä kantaansa ja voi sallia 

mannerjalustan öljyn ja kaasun tutkimista ja poraamista myös muille yhtiöille. Muutoksen tarve 

syntyi ”rahoituksellisista ja teknologisista” syistä. Ulkomaiset yhtiöt voivat saada myös osuuksia 

mannerjalustan kaasuntuotannosta, mutta ne eivät saa ylittää 50 %:ia. Osuuksien hallinta on 

Gazpromin tehtävänä. Rakenne mahdollistaa saada investointeja ja samalla pitää huoli federaation 

omistuksesta. Periaatteessa mannerjalustan tutkimuslupia voidaan antaa kaikille kiinnostuneille 

yhtiöille. 

Lupakäytännön väljentäminen johtuu Venäjän federaation kunnianhimoisesta tavoitteesta tuottaa 

mannerjalustasta vuoteen 2040 mennessä 120 milj. tonnia öljyä ja 270 miljardia kuutiometriä 

kaasua. Jotta tavoite saavutettaisiin, tulisi Venäjän investoida 9.3 triljoonaa ruplaa. Investointitarvetta 

on hyvä verrata vuoden 2008 tilanteeseen, jolloin monopoliyhtiöt investoivat mannerjalustan 

tuotannon valmisteluun vain 56 miljardia ruplaa. Kun valtion kaksi monopoliyhtiötä saivat kaksi 

vuotta sitten ”valkoisen kortin” kohteeseen, tutkimukset ovat hiipuneet. Lisäksi yhtiöiden intresseihin 

ovat tulleet muut kohteet myös mantereella. 

Syyskuussa 2010 Venäjän luonnonvaraministeriö päätti öljyn ja kaasun tutkimus- ja tuotantooikeuksien 

laajentamisesta monopolin ulkopuolisille yhtiöille. Moskovan Arktisen foorumin kokouksissa 

Venäjän federaation luonnonvaraministeriön varaministeri Igor Maydanov totesi: ” Ehdotamme, 

että öljyn ja kaasun tutkimus- ja hyödyntämisoikeuksia myönnettäisiin yhtiöille, myös 

ulkomaalaisille, jotka haluavat tutkia ja investoida. Menettely toisi lisää tietoa mannerjalustan olosuhteista 

ja lieventäisi monopoliyhtiöiden alkuvaiheen riskejä mannerjalustan rikkauksien käyttöön 

otossa”. 

Tavoitteen toteuttamiseen viittaa lokakuun 2010 tieto, että öljy-yhtiö Rosneft olisi kutsunut British 

Petroleumin ja Total-yhtiöiden edustajat keskustelemaan mahdollisesta öljyntuotannon kumppanuudesta 

Venäjällä. Rosneftillä on lukuisia lupia öljykenttiin, myös Barents-, Kara- ja Petsoramerellä. 

Rosneft on aloittanut kyseiset keskustelut BP:n kanssa jo vuonna 2008. Uusi tilanne voi 

vauhdittaa konkreettisiin tuloksiin pääsemistä. Ulkomaisten investointien saaminen vauhdittamaan 

Shtokmanin kaasukentän avaamista johtuu osaltaan sopimuksista toimittaa kaasua Keski-Eurooppaan 

Nord Stream-putken kautta. Yhteysputki rakennetaan Teriberkasta Karjalan tasavallan kautta 

Viipurista Saksaan johtavaan kaasuputkeen. Investoijia houkutellaan mm. Jamalin niemimaan 

energiahankkeisiin viennin täydellisellä verovapaudella. Virallinen tahtotila ulkomaisten mahdollisuuksien 

toteutumisesta osallistua öljy- ja kaasuhankkeiden toteuttamiseen Venäjällä on luonnonvaraministeriön 

kannanoton mukaan pikemmin erikoistapauksiin perustuva kuin avoin käytäntö 

(Barents Observer 22.10.2010). 

Murmanskin II Arktisessa talousfoorumissa kävi ilmi, että Shtokmannin käynnistyminen merkitsee 

noin 600 - 800 rakennusurakan käynnistymistä rakennustöissä. Kaasun käsittelylaitos rakennetaan 

Kuolan niemimaan Teriberkaan, mistä kaasu johdetaan Karjalan kautta rakennettavaa putkea 

myöten Viipuriin. Kuitenkin harvat uskovat, että laitoksen rakentaminen kuuluu hankkeen ensimmäiseen 

vaiheeseen. Shtokmanin kaasuhanke on historian suurin investointi arktisella alueella. 

Konferenssissa korostettiin, että nyt ei saa tehdä virheitä. Sen vuoksi mukana ovat kokeneet yhtiöt 

Länsi-Euroopasta, etenkin Norjasta ja Ranskasta, joilla on kokemusta tuottaa öljyä ja kaasua merenpohjasta 

myös kylmissä olosuhteissa. Samalla todettiin, että tuotantoyhtiö tulee harjoittamaan 

95

avointa ja rehellistä tiedottamista hankkeen edistymisen kaikissa vaiheissa. Yhtiö toteuttaa multimedia 

lehdistökeskuksen, josta nimitettävä toimittaja antaa tietoja yhtiön toiminnasta ja käytännön 

työstä. Yhtiön työmaalle on tarkoitus järjestää lehdistötilaisuuksia hankkeen etenemisestä. Jo nyt 

tietoa hankkeesta saa osoitteesta www.shtokman.ru. 

15.2. TALOUSKRIISIN KÄÄNTYMINEN KOHTI NORMAALIA KEHITYSTÄ 

Kaikki Venäjän luoteisen federatiivisen alueen subjektit ovat kärsineet syvästä finanssi- ja talouskriisistä. 

Tullitilastojen mukaan Luoteisen federaatiopiirin taloustilanne osoittaa selvää elpymistä, 

vaikka edellä kuvatut arktisen alueen suuret hankkeet eivät ole vielä käynnistyneet. Tosin niihin 

asetetut odotukset vauhdittavat monin tavoin varauduttaessa uusiin mahdollisuuksiin. Luoteisen 

tuulipiirin tilastojen mukaan syyskuuhun mennessä ulkomaankaupan arvo alueelta 1-9 kuukausina 

kasvoi edelliseen vuoteen verrattuna 40 % ja oli lähes 69 miljardia dollaria. Tullipiiri tuloutti 

federaation budjettiin tammi-syyskuussa 2010 yhteensä 432,5 miljardia ruplaa, eli joka päivä 

m1,5 miljardia. Arvo on 35 % enemmän kuin edellisen vuoden vastaavana aikana. Alueelta vietiin 

tuotteita 168 maahan. Tärkeimmät vientimaat olivat Hollanti (29 %), Iso-Britannia (8 %), Sveitsi 

(8 %), USA (6 %) ja Saksa (4 %). Alueen vienti perustuu edelleen raaka-aineisiin, kuitenkin on 

havaittavissa muutosta: puuvalmisteiden osuus on 7.3 %, teollisuustuotteiden 8.4 %, tärkeimpänä 

laivanrakennus, metallit ja metallituotteet 21 % ja suurimpana edelleen polttoaineet ja energia 54 

%. Kaupan rakenne riippuu kunkin alueen luontaisesta tuotannosta: Arkangelin, Komin ja Karjalan 

tärkeimmät vientituotteet ovat puu ja puujalosteet, Nenetsian energiatuotteet ja Murmanskin metallit 

ja metallituotteet. 

Luoteis-Venäjän federaatioalueiden tuonti koostui 170 maasta. Suurin tuonnin osuus oli Kiinasta 

(21 %), Saksasta (11 %), USA:sta (11 %), Brasiliasta (8 %) ja Suomesta (4 %). Tuonnista koostui 

teknisistä laitteista 39.5 %, elintarvikkeista 25.7 % ja kemianteollisuuden tuotteista 11.8 %. Arkangelin 

alueen bruttokansantuote laski taantuman aikana 12 %. Vuoden 2010 alkuvuonna se kohosi jo 

8 %. Arkangelin myönteistä kehitystä tukee Nenetsian autonomisen alueen vahva energiantuotanto. 

Varsinaisen läänin alueella useimpien elinkeinoalojen myönteinen kehitys on käynnistynyt. Vaikein 

tilanne oli vuonna 2009, jolloin työvoiman osuus koko väestöstä oli alimmillaan kymmeneen vuoteen. 

Talouden suurimpia aktivoitumissektoreita ovat kaivostoiminta ja rakennusteollisuus, jonka 

kasvu oli Karjalassa 50 %, Nenetsiassa 40 % ja Arkangelissa sekä Komissa 20 %. Kaivosteollisuus 

kasvoi Karjalassa 30 % ja Murmanskissa 15 %. Investoijien kiinnostus alueisiin sen sijaan heikkeni 

entisestään. Myös alueille kohdistuva ulkomainen investointiaktiivisuus hiljeni merkittävästi. 

Tutkimuksessa Karjala on voittaja kaivostoiminnassa (Kostamus) ja rakentamisessa, mutta muiden 

toimintojen osalta ongelmat ovat samat koko Barentsin alueella. 

15.3. ARKANGELIN LÄÄNIN YLEINEN KEHITYS 

Arkangelin lääni on suurin hallintoalue Venäjän Euroopan puoleisessa osassa. Alue käsittää 

590 000 neliökilometriä, mikä on 3.5 % koko federaation pinta-alasta. Arkangelin alueeseen luetaan 

kuuluvaksi Nenetsian autonomisen alueen ohella Novaja Zemljan ja Franz Josefin maa. Erityisesti 

matkailun kannalta on syytä mainita, että historialtaan myös pahamaineinen luostarisaaristo Solovetsk 

kuuluu hallinnollisesti Arkangeliin. Vanhoissa kartoissa alueen nimi on Dvinskaya Zemlya 

(Dvinajoen maa). Tsaari Pietari Suuri avattuaan Arkangelin Venäjän ensimmäiseksi vientisatamaksi 

1600-luvun lopulla, muutti 1708 Arkangelin alueen nimeksi ”Arkhangelsk gubernya” – Arkangelin 

lääni. Vuonna 1937 aluetta alettiin nimittää Arkangelin alueeksi. Nykyisellään käytetään nimitystä 

”Arkhangel oblast”, joka hallintosubjektina tarkoittaa federaation lääniä, jonka hallintoa johtaa Ve- 


näjän presidentin nimittämä maaherra. Nykyisellään lääniä johtaa Sakhan tasavallan pääkaupungin 

Jakutian entinen kaupunginjohtaja maaherra Ilja Mikhalchuk. 

Arkangelin alue on Karjalan ohella Venäjän yksi länsimaisin. Se johtuu historiasta, jonka juuret 

ulottuvat suomensukuiseen alkuperäiskansaan tsuudeihin, jotka puhuivat suomalais-ugrilaista 

kieltä. Vaikka tsuudit myöhemmin ovat täydellisesti sulautuneet venäläisväestöön, nykyisissä 

paikannimissä on lukuisia nykysuomella ymmärrettäviä nimiä, kuten Metsälä, Merilä, Kallio jne. 

Viikingit kutsuivat aluetta Bjarmien maaksi, josta Norjan Hologalandista kotoisin ollut Ottar kertoo 

800-luvulla matkakuvauksissaan. Hänen mukaansa Pohjoisen Dvinajoen suussa oli asumuksia, 

jotka todennäköisesti olivat alkuna Arkangelin kaupungille. Alueen väestön laajoista kauppayhteyksistä 

todistaa vuoden 1989 todennäköisimmin 200-luvulta peräisin oleva löytö, jossa oli lähes 

kaksi kiloa hopeaesineitä ja kolikoita Venäjältä ja naapurialueilta. Ne viittasivat yhteyksistä Kufaniin, 

Britanniaan, Böömiin, Unkariin, Tanskaan, Ruotsiin ja Norjaan. Novgorodilaiset perustivat 

1200-luvulla Arkangeliin Pyhän Mikaelin luostarin. 

Arkangelin alueen ensimmäinen kauppapaikka on sijainnut Kholmagoryssä noin 75 km. Arkangelista 

kaakkoon Dvina ja Pinega-jokien yhtymäkohdassa. Alueella on asutuksen jäänteitä, mutta ne 

ovat vielä tutkimatta. Norjalaiset verottivat 1200-luvulla aluetta, mutta myös Novgorodin kiinnostus 

kohdistui seutuun. Vuonna 1251 solmittu rauhansopimus alueiden välillä rikkoutui pian. Vuonna 

1411 novgorodilaiset hyökkäsivät Pohjois-Norjaan. Kahdeksan vuotta myöhemmin norjalaiset 

hyökkäsivät laivoin ja 500 sotilaan joukoin Vienanmerelle. Norjalaisia nimitettiin ”murmaneiksi” 

ja he hävittivät asutusta ja luostaria. Novgorodin mahdin hiipuessa vallan alueella otti Moskovan 

ruhtinas Iivana III. Norjalaisten nimitykseen” muurmannit ” perustuu alueen nykyinen nimi. 

Iso-Britannia etsi koillisen kautta meritietä Kiinaan 1553 kolmen laivan ja niiden miehistöjen 

avulla. Kaksi laivaa miehistöineen tuhoutui, mutta kolmas saapui Arkangeliin. Ruhtinas Iivana III 

solmi laivaväen kanssa kauppasopimuksen ja salli Britannialle erityisoikeudet Vienanmeren kauppaan, 

mikä johti pian kauppayhtiö ”Company of Merchant Adventurers” perustamiseen. Yhtiö 

lähetti joka vuosi kauppalaivoja Vienanmerelle. Myös hollantilaiset laivat alkoivat 1560-luvulla 

liikkua Valkealla merellä. Vienanmeren kauppaa pitivät yllä 1600-luvulla englantilaiset ja skotit, 

1700-luku oli kaupassa hollantilaisten aikaa. Ruotsin ollessa Itämeren mahtiasemassa, Venäjän oli 

vaikea päästä vapaasti suurille merille. Tämän johdosta voimakkaasti länteen suuntautunut tsaari 

Pietari Suuri (1682-1725) Suuren Pohjan sodan aikana perusti Arkangeliin ensimmäisen vahvan 

meritien Venäjän ja muun maailman välille. 

Vuonna 1693 perustettiin laivatelakka, mikä oli avaus vahvaan laivanrakennus-, sataman kehittämis- 

ja kaupankäynnin aikaan Arkangelin seudulla. Pietarin ja Petroskoin kaupunkien perustaminen 

vuonna 1703 hiljensi pian Arkangelin nousun. Kaupan hiipuminen muutti kehityksen lähiseudun 

markkinoihin perustuvaksi. Historia jätti kuitenkin kaupunkiin ja alueelle kansainvälisen leiman. 

Lokakuun vallankumouksen ja sisällissodan aikana alueella oli 1918 - 1920 anti-bolshevistinen 

Valkoinen armeija joka yhdessä valkokasakoiden kanssa vastustivat kommunismia. Taustavoimana 

toimi Britannian ja USA:n tuki. Toisessa maailmansodassa Arkangeli oli liittoutuneiden tukikohta 

Venäjän huollossa ja seutu toimi myös neuvostosiviilien evakuointipaikkana. 

Arkangelin lääni on luonnoltaan subarktista havumetsää - taigaa ja arktista ikiroudan aluetta. 

Luonto on karua, mutta maaperältään rikasta. Läänin eteläosia peittää havumetsä (39 %), maatalouteen 

käytetään maa-alasta noin 1 %, porolaitumiksi katsotaan 24 % ja loput pinta-alasta on järviä, 

jokia ja suoalueita. Jäämeri leudontaa muutoin kylmää mannerilmastoa, jolle tyypillisiä ovat suuret 

vuodenaikaiset lämpötilan vaihtelut. Joulukuussa valoisa aika on 3,5 tuntia ja kesällä 21 tuntia 40 

minuuttia. Jäämeren rannikkovedet ovat talvella pääosin sulana, mutta Vienanmeren laivaliikenteessä 

tarvitaan talvella jäänmurtajia. 

97

Arkangelin asukasluku nykyisellään on noin 1,26 milj., mikä merkitsee vain 2,2 henkilöä neliökilometrillä. 

Väestöstä 75 % asuu kaupungeissa. Etniseltä taustaltaan väestöstä 94,2 % on venäläisiä, 

2,1 % ukrainalaisia, 0,8 % valkovenäläisiä, 0,6 % nenetsejä ja 0,4 % komeja. Suurimpia kaupunkeja 

ovat vuonna 1583 perustettu pääkaupunki Arkangeli (354 600 as.), laivanrakennukseen ja sukellusveneteollisuuteen 

erikoistunut, osittain suljettu Severodvinsk (195 100 as.), metsäteollisuuden 

keskus Kotlas (72 600 as.) ja lisäksi Koryazhma (42 800 as.) ja Novodvinsk (42 400 as.). Läänin 

keskellä sijaitseva Plezetsk on merkittävä avaruustutkimuksen ja koetoiminnan keskus. Lisäksi alueella 

on erityisesti matkailun kannalta tärkeitä keskuksia, kuten Kargopol ja Pinega. Novaja Zemlja 

on tullut kuuluisaksi lukuisista ydinkokeistaan. Arktiset saaret ovat tärkeitä tutkimustoiminnan tukikohtia. 

Arkangelin luonnonrikkaudet koostuvat laajoista metsistä, rikkaista kaasu- ja öljyesiintymistä 

(Nenetsian alueella), timanttiesiintymistä, metallisista kaivannaisista, kalkista, dolomiitista, 

kipsistä ja rakennuskivestä ja tietenkin meren antimista. Arkangelin alue odottaa Barentsin alueen 

talouden merkittävää piristymistä mannerjalustan kaasun ja avattavien uusien öljykenttien johdosta, 

unohtamatta kehittää alueen muita, nyt lamasta kärsineitä talouden aloja. 

15.4. ARKANGELIN LÄÄNIN TALOUSKEHITYS 2008 – 2009 

Arkangelin alue ei ole välttynyt maailmanlaajuiselta talouskriisiltä. Teollisuustuotanto kääntyi 

laskuun vuonna 2008, investoinnit vähentyivät, pitkäaikaisten lainojen saanti heikkeni ja työttömyysaste 

kohosi rajusti. Aluetalous ajautui vakavaan kriisiin ja oli syvissä rahavaikeuksissa, mikä 

johti mm. julkisen sektorin palkkojen rästeihin. Rosstatin tilastoihin on seuraavassa laskettu mukaan 

myös Nenetsia, jonka öljyn ja kaasun tuotanto hieman parantaa läänin itsensä lukuja. 

Teollisuustuotanto kääntyi laskuun 2008, mutta kaivosteollisuuden elpyminen jo 2009 alkupuolella 

käänsi tilanteen parempaan. Sen sijaan tehdasteollisuuden tuotannon lasku oli yli 14 % miinuksella 

ja energia- ja vesihuollon 4,4 %. Näin ollen teollisuuden pääsektoreiden tilanne vuoden 

2009 aikana oli vaikeassa tilanteessa. Kaivosteollisuuden menestys perustui suurelta osin Nenetsian 

energiantuotantoon. Arkangelin läänissä metsäteollisuus on keskeisin tuotannonala. Raakasellun 

tuotanto laski 2008 yli neljänneksen, jalostetun sellumassan pudotus oli 35,4 %, kartongin 12,3 %, 

paperin 33,1 %, myös painotuotteiden tuotanto putosi merkittävästi. Elintarvikkeiden tuotanto laski 

13 %. Laivatelakoilla sen sijaan on ollut parempi tilanne. Rakennustuotannossa pudotus edelliseen 

vuoteen oli peräti yli 50 %, asuntotuotannossa lasku oli lievempi, eli 17 %. Vähittäiskaupan osuuden 

lasku oli vain 0,9 %, mikä oli federaation 3 %:n laskua pienempi. Tukku- ja vähittäiskaupan yrityksistä 

noin 95 % on yksityisessä omistuksessa. Arkangelissa toimii noin 8 400 vähittäiskauppa, joista 

varsinaisia myymälöitä on yli 7 000, ravintoloita noin 1 500 ja toreja 25, joissa myyntipaikkoja noin 

3 000. Kauppapaikkojen pinta-ala lamasta huolimatta kasvoin 2008 noin 40 000 neliömetriä. 

Tilastojen mukaan Arkangelin kuljetusyritysten kokonaisrahti 2008 oli 21,6 milj. tonnia; vähennystä 

edellisvuoteen oli noin 10 %. Alueella toimii 30 kuljetusyritystä ja yli 2 000 yksityistä 

kuljetusyrittäjää. Vain yhdellä yrityksellä on yli sata rekkaa. Muiden koko vaihtelee 1-20 rekkaautoon. 

Arkangelin alueella toimii noin 1 500 pienyritystä (lukuun ottamatta mikroyrityksiä), jotka 

työllistävät noin 56 000 työntekijää. Toimialoittainen rakenne on: kauppa 27 %, kiinteistöala 14 % 

rakentaminen 15 % ja teollisuus 16 %. Usein yrittäjyys toimii toisena työnä päätyön ohella. Yritysten 

vuosituotto on noin 60 miljardia ruplaa ja investoinnit 100 milj. ruplaa. 

Taantuma pudotti Arkangelissa investointitasoa noin 50 %. Investointien arvo oli yhteensä vuoden 

2009 alkupuolella noin 14.7 miljardia ruplaa. Venäjällä investoinnit laskivat laman aikana noin 

15.6 %. Arkangelin huimaa pudotusta selittää investointien jyrkkä lasku Nenetsian autonomisessa 

piirikunnassa. Suomen yritysten kannalta on hyvä tietää, mihin kohdistuvat uusimmat investoinnin 

laman hieman hellittäessä 1Q/2009, (mukana ei ole Nenetsia): liikenne ja viestintä 2.1 miljardia 


uplaa, tehdasteollisuus 754 miljardia, kaivosteollisuus 466 miljoonaa, maatalous 318 miljoonaa, 

metsäteollisuus 30 miljoonaa ja rakentaminen 13 miljoonaa ruplaa. Hankkeista on syytä mainita 

mm. seuraavat: 

• 

• 

• 

• 

Arkangelin aluehallinto on perustanut työryhmän, jonka tarkoituksena on kiihdyttää Pohjoisen 

meritien ja Venäjän rautatieverkon yhdistämiseen tähtäävää projektia 

Työryhmä valmistelee aikataulua alueen uuden syväsataman sekä Belkomur-rautatien 

rakentamista 

Belkomurin rautatiehanke tulee yhdistämään Arkangelin, Komin tasavallan ja Permin 

yhteyden Siperiaan. Valmistuttuaan se tulee lyhentämään Siperian ja Vienanmeren kuljetusten 

välimatkaa 800 kilometrillä ja näin ollen tehostaa Uralilta ja Siperiasta tulevia 

ja sinne meneviä kuljetuksia. Kyse on pohjoisen kokonaislogistiikan kehityksen uudesta 

vaiheesta. Hankkeen seuranta ja siinä mukana olo voi työnjaon ja erikoistumisen mukaan 

tehostaa kuljetuksia myös Perämeren satamiin ja niistä edelleen Keski-Eurooppaan. 

Lomonosovin timanttikaivoksen toinen vaihe, joka valmistunee vuonna 2015. Sen kokonaisinvestoinnit 

ovat noin 22 miljardia ruplaa. 

Vuoden 2008 1Q:n ulkomaiset investoinnit Arkangelin alueelle olivat noin 125 miljoonaa dollaria. 

Investoinneista peräti 84 % suuntautui Nenetsian autonomiseen piirikuntaan. Itse Arkangelin 

lääniin suuntautui vuonna 2008 vain 0.2 % ulkomailta koko Venäjän alueelle suuntautuneista investoinneista. 

Vuoden 2009 alkupuolella sekin arvo puolittui. Kokonaisviennin arvo Arkangelista 

vuonna 2008 oli 2,4 miljardia dollaria; vastaavasti tuonnin arvo oli 400 miljoonaa dollaria. Kauppavaihto 

kokonaisuudessaan oli 2.8 miljardia dollaria. Pudotus edellisen vuoden 8.8 miljardin dollarin 

tasosta johtuu viennin erittäin jyrkästä laskusta. 

Alueen tavaravienti suuntautuu eniten Hollantiin (23,2 %), Iso-Britanniaan (12,4 %). Rakenne 

johtuu jälleen kerran Nenetsian öljystä ja alueen mineraalituotteista, jotka toimitetaan kyseisten 

maiden kautta edelleen maailman markkinoille. Suomen osuus Arkangelin viennistä on 3.3 %. 

Tuonti Suomeen koostuu mm. koneista, sellusta, puutuotteista ja polttoaineista. Vuosien 2007 ja 

2008 välillä Arkangelin viennin osuus vaihtui jyrkästi metsäalan tuotteista (67 % 2007) mineraalivienniksi 

(kasvu 2008 peräti 319.2 %). Vuonna 2008 metsätuotteiden osuus koko viennistä oli vain 

36 %. Tuonti koostuu pääasiassa koneista ja laitteista (81 %) ja metalleista ja metallivalmisteista 

(8.9 %). Suurimmat tuontimaat ovat Yhdysvallat (14.8 %), Saksa (13.6 %). Suomen osuus tuonnista 

vuonna 2008 oli 6.6 %, mikä käsitti lähinnä koneita ja epäorgaanisen kemian tuotteita. Talouden 

alamäki ei kuitenkaan ole suuresti heijastunut alueen kulutushintojen muutoksiin. 

15.5. JULKINEN SEKTORI JA SOSIAALINEN KEHITYS 

Vuoden 2008 Arkangelin konsolidoidun aluebudjetin tulot olivat 50.82 miljardia ruplaa. Budjettimenot 

olivat kyseisenä ajanjaksona 55.79 miljardia ruplaa; alijäämää jäi 4.3 miljardia ruplaa. 

Vuoden 2009 aikana aluebudjetti on joutunut dramaattisten vähennysten kohteeksi. Alkuperäinen 

verotulo piti olla 34 miljardia ruplaa, mutta tulojen odotettiin jäävän vain 19 miljardiin ruplaan. 

Tilanne johti rajuihin säästötoimiin, jotka kohdistuivat mm. mahdollisuuteen maksaa julkishallinnon 

työntekijäin palkat. Palkkataso 17 027 ruplaa kuukaudessa oli kuitenkin Venäjän keskipalkkaa 

16 078 hieman korkeampi. Palkkataso kasvoi vuoden 2009 alkupuolella 11,6 %. Sikäläisen laskutavan 

mukaan työttömiä oli 2009 yli 19 000, eli 7.0 % työvoimasta, mutta kasvu edellisvuoteen 

verrattuna oli 40 %. Tilanne tullee edelleen pahenemaan erityisesti metsäsektorilla, mm. Pomorjn 

alueella, missä yli puolet asukkaista toimii metsäalalla. Tilanne on kärjistynyt siinä määrin, että pre- 

99

sidentti Dmitri Mejedev on syyttänyt Arkangelin aluetta tehottomuudesta hoitaa kriisin aikaisia toimenpiteitä 

ja torjua työttömyyttä. Arkangeli kuuluukin koko federaation subjekteista tällä hetkellä 

taloudessaan ongelmallisimpien joukkoon. Presidentti Medvedev on uhannut erottaa tehottomasti 

toimivat aluejohtajat. 

Arkangelin alueen sosiaalinen tilanne on edelleen paikoin hyvin heikko ja kriisin myötä mm. 

terveydenhuoltoon suunnatut määrärahat ovat entistä tiukemmassa. Toukokuussa 2009 Arkangelin 

kaupunginsairaalan kirurgit järjestivät protestin, jossa he kritisoivat paikallisen terveydenhuollon 

katastrofaalista tilaa liittyen etenkin sairaalatarvikkeiden heikkoon saatavuuteen. Protestiin osallistui 

kirurgien ohella lääkäreitä myös naapurikaupungeista Severodvinskistä ja Novodvinskistä. 

Uudempien ja laadukkaimpien sairaalatarvikkeiden lisäksi lääkärit peräänkuuluttivat sairaaloiden 

parempia työoloja, korkeampia palkkoja sekä erityisohjelmia nuorten terveydenhuollon ammattilaisten 

kouluttamiseksi sekä alue- että kuntatasolle. Protestiin osallistuneet toivat myös esiin toiveet 

lääkäreiden riippumattoman ammattiliiton perustamisesta. 

Vuoden 2009 maaliskuussa pidettiin aluevaalit, jossa Arkangelille valittiin uudet johtajat. Vaalien 

voittajapuolue oli Yhtenäinen Venäjä, joka sai 51.82 % annetuista äänistä. Maaherra Iliya Mikhalchuk 

jatkaa alueen johtajana. Varakuvernööriksi valittiin Oikeistovoimien liiton entinen johtaja 

Dmitri Taskaev ja Arkangelin alueparlamentin puhemieheksi Yhtenäisen Venäjän Vitali Fortykin. 

Edeltävään aikaan verrattuna aluehallinnon ja kaupungin johdon yhteistyö toimii merkittävästi paremmin. 

Vaalien jälkeen liberaalidemokraattinen puolue vaati vilpillisyyteen vedoten uusien vaalien 

järjestämistä. Vaalin tulos jäi kuitenkin voimaan ilman uusia vaaleja. 

15.6. ELVYTYSTOIMET JA TULEVAISUUDEN NÄKYMÄT 

Maaliskuussa 2009 Arkangelin aluehallinto asetti komission valmistelemaan ehdotuksia alueen 

investointi-ilmapiirin parantamiseksi ja konkreettisten toimenpiteiden käynnistämiseksi taloudellisen 

ja sosiaalisen kehityksen kohottamiseksi. Alueparlamentti hyväksyi alueelle kohdistuvien 

investointien verohuojennuslain. Aluehallinto on pyrkinyt saamaan federaatiotason rahoitusta Belkomur-radan 

rakentamista varten ja Arkangelin syväsataman rakentamiseen. Vuoden 2009 aikana 

nämä hankkeet eivät edistyneet. Alueen viranomaiset ovat kaikin keinoin pyrkineet varmistamaan 

alueen yritysten kehittämisen ja mukana olon Shtokmanin kaasukentän tuoman hyödyn saamiseksi 

alueen toimijoille. 

Tavoite onkin johtanut tulokseen: Venäjän johtava mannerjalustan putkilinjojen urakointiyhtiö 

OAO ”Mezhregiontruboprovodsstroy” ja kanadalainen Bredero Shaw ovat solmineet sopimuksen 

perustaa putkien betonipinnoitetehtaan Arkangelin satamaan. Syvä lama on iskenyt voimakkaasti 

alueen investointien ennakoitavuuteen, mikä vaikuttaa suoraan aluebudjetin tuloihin. Prosessiteollisuus 

ilman öljy- ja kaasusektoria päätyi vuosituloksessaan vahvasti miinukselle. Federaatiotason 

arvelujen mukaan vuosi 2009 päättyy jopa 16,8 prosentin vajeeseen tulojen osalta. Budjetti saattaa 

jäädä lähes puolet vaille normaalivuosien verotulokatteesta. Vuosi 2010 tuskin kovinkaan merkittävästi 

parantaa alueen rahoitustilannetta. Esiintyy myös positiivisia ennusteita maailmanlaajuisesta 

metsäteollisuuden elpymisestä, joka saattaa piristää alueen teollisuutta. On kuitenkin selvää, 

että Arkangelin aluebudjetti menettää noin 1.5 miljardia verotuloja kaivannaisteollisuuden (öljy ja 

kaasu) verotuloista, jotka tammikuusta 2010 siirrettiin suoraan keskushallinnolle. Tämä alentaa 

budjetin tasoa ainakin 15 %. Ottaen huomioon kasvavat sosiaalikustannukset sekä taloudellisen 

kehitystilanteen, vuoden 2010 talouden hallinta asettaa päättäjät hyvin vaikeaan tilanteeseen. 

Vuoden 2009 tulokset osittavat kehityksen suuntaa. Vuoteen 2008 verrattuna kaivostoiminnan 

tulos oli 30-35 % parempi. Muu prosessiteollisuus laahasi edelleen jäljessä 15 - 17 %. Ainoastaan 


joulukuussa tulos oli 20 % parempi. Puunjalostus käsittää prosessiteollisuudesta ja sen työvoimasta 

noin puolet. Puunjalostusteollisuuden arvon pudotus oli 2009 lievempi, eli 7 % edelliseen vuoteen 

(15 %) verrattuna. Arkangelin metsäteollisuus kuitenkin pärjää paremmin kuin ala keskimäärin 

koko Venäjällä. Elintarviketeollisuuden tila näyttää edelleen kohtuullisen hyvältä. Lihan tuotanto 

kasvoi 34 %, maidon tuotanto on stabiili, mutta voin tuotanto kasvoi 22 % ja kalataloustuotteiden 

12 %. Rakennustuotannon arvo putosi alimmilleen viiteen vuoteen, edellisvuodesta pudotus oli 

melkein 50 %. Venäjällä keskimäärin kasvu oli 16 %. Asuntotuotanto supistui koko maassa 6.7 %, 

Arkangelin alueella 25.6 %. 

Öljyn tuotanto kasvoi noin 4.5 miljoonaa tonnia, eli 24 %. Kaasun tuotanto kohosi lähes 100 miljoonaan 

kuutiometriin kuukaudessa, vuotuinen tuotannon kasvu oli 144 milj. kuutiometriä, eli 15 

%. Öljyn ja kaasun tuotanto toteutetaan Nenetsian autonomisella alueella. Arkangelin ja Nenetsian 

yhteiset investoinnin olivat alimmillaan neljään vuoteen. Pudotus oli melkein 50 %. Vuoden lopulla 

alueen omien yritysten investoinnin piristyivät ja saavuttivat melkein lamaa edeltävän tason. 

Vuoden lopulla kuljetusten kokonaismäärä kohosi noin 6 %, mutta rautatiekuljetusten määrä laski 

edelleen 20 % edellisvuoden tasosta. Sataman tavarakuljetukset olivat alimmillaan viiteen vuoteen. 

Hiilen ja massan sekä paperin kuljetukset putosivat vuonna 2009 puoleen edellisvuodesta. Sahatavaran 

vienti sen sijaan kasvoi 22.4 %. Konttikuljetukset vähenivät vain 3.5 %. Arkangelin satamassa 

käsiteltiin lastia yhteensä 1.3 milj. tonnia, vaikka sataman kapasiteetti on 4.5 milj. tonnia. 

Arkangelin väkiluku oli vuonna 2009 1.25 milj. asukasta. Viidessätoista vuodessa väkiluku on 

alentunut 250 000 henkilöä. Vuonna 2009 syntyneiden määrä kohosi 2 % ja kuolleiden määrä väheni 

2.4 %. Solmittujen avioliittojen määrä kasvoi 7.7 %, mutta eronneiden parien määrä kasvoi 

1.7 %. Muuttoliikkeen vaikutus vähensi luonnollisen väestönkasvun positiivisuudesta huolimatta 

Arkangelin väestöä lopputuloksena -7 000 asukasta. Tulotaso pysyi edellisvuoden tasolla, vaikka 

reaalipalkat kasvoivat 11.6 %. Elämäntilanteen kiristyminen kriisin aikana alkaa heijastua ihmisten 

tyytymättömyytenä vallitseviin oloihin, mitä osoitti jo lääkäreiden demonstraatio terveydenhuollon 

vaikeasta tilanteesta. Työttömyys kasvoi edelleen neljänneksellä edellisvuoden määrästä. Kehitys 

osaltaan lisää paineita vähentää edelleen julkisen sektorin työvoimaa, mikä kasvattaa työttömyyttä 

ja heikentää palveluja. Vuoden 2010 alku on tuonut usealle sektorille aiempaa myönteisempiä kehitysnäkymiä, 

jotka osaltaan johtuvat Barentsin alueeseen kohdistuvasta laajemmasta taloudellisesta 

kiinnostuksesta. Myös alueen omien yritysten kehittäminen on piristynyt (Barents Monitoring , 

Arkhangelsk Oblast 2009-2010). 

15.7. ARKANGELIN LÄÄNIN YHTEISTYÖALAT 

Arkangelin maaherra Iliya Mikhalchukin ja hänen varamaaherrojensa kanssa käydyssä neuvottelussa 

Arkangelin aluehallinnossa 18.9.2010 keskusteltiin monipuolisesti Suomen ja Venäjän sekä 

Suomen alueiden että Arkangelin läänin yhteistyöstä. Oulun lääni avasi yhteistyösuhteensa alueelle 

jo 1990-luvun alussa ja Oulun kaupunki päätti yhdessä Arkangelin kaupungin kanssa ystävyyskaupunkisuhteen 

solmimisesta vuonna 1993. Oulun lääni on allekirjoittanut useita yhteistyön 

aiesopimuksia Arkangelin aluehallinnon ja sen johdossa olleiden maaherrojen kanssa. Yhteistyö 

on käsittänyt yliopistojen, kulttuurilaitosten, liikuntakasvatuksen, logistiikan, matkailun ja eräiden 

yritysten välistä yhteistyötä. Karjalaan ja Murmanskiin verrattuna Arkangeli on maantieteellisesti 

etäämpänä ja liikenneyhteyksiltään hankalampi. Lentoyhteyksien lakkaaminen on edelleen vaikeuttanut 

yhteydenpitoa. Lisäksi Arkangelin maaherrat ovat vaihtuneet useasti, mikä on pakottanut aina 

uusiin aloitusneuvotteluihin. Monilla toimialoilla on toteutettu yhteistyöneuvotteluja ja seminaareja. 

Niistä keskeisimpiä ovat olleet yliopistojen välinen yhteistyö, suomenkielen opetus Pomorin 

101

yliopistossa ja puutalotuotanto yritysten välisenä yhteistyönä sekä matkailun kehittäminen. 

Selvitysmies on pohtinut syvällisesti maaherra Mikhalchukin kanssa yhteistyön konkreettista 

prosessia, sen mahdollisuuksia ja ongelmia. Suureksi ongelmaksi koettiin ajankohtaisen tiedon 

puute kummankin alueen osalla. Arkangelissa ja yleensäkään Venäjällä ei aluehallinnoissa tunneta 

suomalaisen yritystoiminnan tasoa ja halukkuutta osallistua Venäjän alueilla oleviin hankkeisiin. 

Toisaalla Suomessa ei tiedetä Venäjän alueiden talouselämän kehitysvaiheesta, investointisuunnitelmista 

ja yritysten osallistumismahdollisuuksista. Lisäksi varsinkin hallintovetoisten hankkeiden 

toteuttaminen edellyttää pitkää yhteensovitusta federaatiotason, aluehallinnon, investoijien ja 

yritysten välillä. Tämä tilanne on yksi suurimpia ongelmia suomalaisten yritysten sijoittumisessa 

Venäjän ”alemman tason” markkinoille. Yrityksille ei mikään taho Venäjän alueilla tunnista uusia 

mahdollisuuksia, välitä niistä tietoa ja saa aikaan suomalaissa yrityksissä reaktiota valmistautua ja 

osallistua hankkeiden valmisteluun sekä toteutukseen. Yritysten mukaan pääsy Barentsin alueelle 

on kutakuinkin mahdotonta, jos tähän tilanteeseen ei saada korjausta. 

Toisaalla venäläinen osapuoli ei tiedä, mistä suomalaista osaamista, teknologiaa ja materiaaleja 

hankitaan. Suomen pk-yritykset eivät pysty yksittäin toimivina hankkimaan tarvittavaa tietoa 

osallistua Venäjän ”monimutkaisille” markkinoille. Suuret yritykset tunnistavat markkinatyhjiöt 

ja osaavat hakeutua niille. Pienten yritysten markkinat sen sijaan ovat usein hallintovetoisia tai 

pienten yritysten on hakeuduttava markkinoille suurten alihankkijoina ja niiden ”vahvojen siipien 

suojassa”. Keskustelun aikana Arkangelin maaherra teki ehdotuksen: ”Meidän on alueiden välillä 

nimitettävä kaksi vastuuhenkilöä, jotka yhdessä seuraavat taloustilannetta, tunnistavat hankkeet ja 

valmistelevat ehdotukset olemalla ainakin kuukauden kummankin osapuolen hallinnoissa vuodessa. 

Nämä henkilöt voivat pitkälle tunnistaa hankkeet, tuotteistaa niitä ja etsiä yhteistyökumppanuuksia 

hankkeiden toteuttamiseen”. Suomen edustus Venäjällä ei aktiivisesti tunnista mahdollisuuksia, 

vaan auttaa yrittäjiä, mikäli organisaatioilta kysytään apua. Arkangelin aluehallinto on useaan otteeseen 

jälkeenpäin tiedustellut: ”Onko suomalainen osapuoli kiinnostunut tällaiseen asiantuntijayhteistyöhön?” 

Tähän selvitysmies ei pysty antamaan vastausta, vaan kannanotto kuuluu lähinnä 

TEM:in ja muiden välittäjäorganisaatioiden tehtäväksi. 

Syyskuun neuvottelua varten Arkangelin aluehallinto oli valmistellut heidän puoleltaan 

seuraavan virallisen listan mahdollisista yhteistyöhankkeista Arkangelin ja Suomen välillä: 

1. Puun syvä jalostus, mm. liimahirsi-, OBS-levy-, lastulevy- ja kovalevytuotanto 

2. Sahojen modernisointi, biopolttoaineiden tuotanto, liimapuuelementtien valmistus pientalorakentamista 

varten Arkangelin sahalla no. 3 

3. Puurakennuskombinaatin (talotehdas) rakentaminen Velskissa 

4. MDF-levytehtaan (kuivapuristus 100 kuutiota vuodessa) Plesetskissä 

5. Automaattisten energiayksikköjen sekä liimapuuelementtitalojen sarjatuotanto Konoshassa 

6. Biopolttoaineen valmistus huonolaatuisesta puusta ja puujätteestä, useita projekteja 

7. Puunkorjuuyrityksen ja pellettitehtaan perustaminen (50 000 tonnia vuodessa) Konoshassa 

8. Puupellettitehtaan rakentaminen Velskissa 

9. Teollisuuspuistoverkoston toteuttaminen Arkangelissa ja Velskissa 

10. Marjojen ja sientenjalostustehtaan perustaminen, pakastus ja säilykkeet 

11. 

Kaupungin ulkopuolelle rakennettavan matkailuhotellin (klubi-hotelli) toteuttaminen Kar- 


gopolissa 

12. Urheilu- ja lomakeskuksen rakentaminen Krasnoborskissa 

13. Vierastaloverkoston rakentaminen Pinezhassa 

14. Lomatukikohdan rakentaminen Mudjugin saarella 

15. Ampumahiihtostadionin ja urheilukylän suunnittelu ja rakentaminen Onegassa 

16. Lisäksi investointipotentiaalia on Arkangelin alueella seuraavilla aloilla: huonekalujen valmistus, 

laivarakentaminen (tankkerit, proomut, kalastuslaivat, hinaajat jne.) 

17. Öljy- ja kaasualan laitteita valmistavan teknologiapuiston perustaminen 

18. Keraamisten rakennusaineiden ja basalttikuidun valmistus 

19. Elintarviketeollisuus (maitotuotteiden ja lihan jalostus, kovien juustojen valmistus jne.) 

20. Kylmän jakeluterminaalin perustaminen Arkangelin satamaan 

Lisätietoja kaikista edellä mainituista hankkeista antaa Arkangelin aluehallinnon apulaiskuvernööri 

A. Dementiev, e-mail: dementiev@dvinaland.ru 

Edellä oleva luettelo Arkangelin aluehallinnon määrittämistä yritystoiminnan yhteistyön hakkeista 

on hyvä esimerkki kaikilla Barentsin hallintoalueilla meneillään olevista tavanomaisista hankkeista, 

jotka etenevät huolimatta suunnitelluista öljy- ja kaasutuotannon suurhankkeista. Suomalaisten 

pk-yritysten halutessaan kannattaa hakeutua Venäjän markkinoille, missä on mahdollisuus 

tutustua hankkeisiin ja löytää ehkä laajempiakin markkinoita. Pienistä hankkeista liikkeellelähtö 

saattaa lisätä uskottavuutta ja johtaa merkittävien hankkeiden alihankkijoiksi tai peräti toteuttajiksi. 

Hankkeisiin mukaan pääsy ja niissä jalansijan saaminen edellyttää suomalaisilta venäjänkaupan 

välittäjäorganisaatiolta aktiivisempaa otetta ja nykyistä kokonaisvaltaisempaa näkemystä sekä tukitoimien 

parempaa yhteensovittamista. Markkinoille pääsyn metodia on hyvä kehittää yhdessä 

venäläisten kanssa. 

103

16. NENETSIAN AUTONOMINEN ALUE 


Kuva 16. Nenetsian autonominen 

alue. (Lainaus, kuten 

kuvassa 2) 

Nenetsian autonominen alue sijaitsee Jäämeren rannikolla Arkangelin läänistä itään (Kuva 16.). 

Hallintoalue perustettiin vuonna 1929. Lokakuussa 1977 alue nimettiin Nenetsian autonomiseksi 

alueeksi. Venäjän federaation perustuslaissa vuonna 1993 alue sai federaation subjektin oikeudet ja 

samalla alue sekä sen väestö määrättiin kuuluvaksi autonomisena osana Arkangelin lääniin. Alueen 

väestön virallinen kieli on venäjä, mutta alkuperäiset vähemmistöt puhuvat yleisesti nenetsiaa ja

Kuva 17. Näkymä Naryan-Marista ( Sozvezdye 9/2010) 

komin kieltä. Pääkaupunki on Naryan-Mar (Kuva 17.). Kyliä alueella on 43. Alueen pinta-ala on 

176 700 km; ulottuvuudet etelä-pohjoissuunnassa on 300 km ja itä-länsisuunnassa noin 1 000 km 

Kanin Nos niemimaalta Ural-vuoristoon. Lännessä alue rajoittuu Arkangelin lääniin ja etelässä 

Komin tasavaltaan. Alueen luonto käsittää pohjoisessa ikiroudan peittämää tundraa ja etelämpänä 

soita, metsää ja vesistöjä. Alueen suurin joki on Komista virtaava Petsora. Alueen vesistöjen kalakannat 

ovat runsaat. Samoin suuret nisäkkäät ovat yleisiä. Metsästys ja kalastus ovatkin poronhoidon 

ohella alkuperäisväestön merkittävät ravinto- ja tulolähteet. Porolaitumet käsittävät 75 %, suot 

6.7 %, vesistöt 5.7 %, metsät ja pensastot 5.5 % ja maatalousmaa 0.2 % pinta-alasta. 

Nenetsian väkiluku on (2006) 42 300 asukasta, joista 64 % asuu kaupungissa. Alueella asuu 75 

kansallisuuteen kuuluvaa väestöä, joista nenetsejä on 17.1 %, komeja 9.5 % ja venäläisiä yli 70 %, 

muut ovat pieniä vähemmistöjä. Alueen kokonaisväkiluku on kasvussa. Vuosituhansien ajan alueen 

alkuperäisväestöt ovat eläneet luonnon ehdoilla ja kehittäneet elinkeinojaan sekä omaperäisiä 

kulttuurejaan. Pääasialliset elinkeinot ovat olleet metsästys, kalastus ja poronhoito. Alkuperäiskansojen 

edustajat osallistuvat alueen päättäviin ja toimeenpaneviin elimiin. Aluehallinnon keskeisinä 

tehtävinä mainitaan alkuperäiskansojen elinkeinojen sekä kulttuurien säilyttäminen ja kehittäminen. 

Taloudellisten ja sosiaalisten olojen kehittämiseksi on erityisiä ohjelmia sekä erillinen budjettirahoitus. 

Viime aikoina alueen luonnonvarojen käytön lisääntyminen, erityisesti kaasun ja öljyn 

tuotanto on herättänyt kasvavaa huolta alkuperäiskansojen asemasta. Tämänkin johdosta Gazbrom 

ja Rosneft ovat investoineet aleen kouluihin, sairaaloihin ja asuntotuotantoon. 

105

Kuva 18. Venäjän öljyesiintymät ja siirtoputkistot. 

(Finn Barents 1997). 

Alueen sisällä liikenneyhteydet perustuvat suuressa määrin ilmakuljetuksiin helikoptereilla. Eritasoista 

tiestöä alueella on vain 233 km sekä luonnossa käytettyjä ajoreittejä noin 1 000 km. Autotietä 

on vain kilometri 1 000 neliökilometriä kohti. Venäjän keskiarvo on 155 - kertainen Nenetsiaan 

verrattuna. Alueen ulkopuoliset yhteydet perustuvat lentoliikenteeseen Naryan-Mariin. Kesäaikana 

vesiliikenne on tärkeä kylien ja tuotantolaitosten huollossa. Öljyn ja kaasun kuljetus putkistoissa 

käynnistettiin 1978, jolloin rakennettiin ensimmäinen 63 km:n pituinen yhteys Vasilkovskoen öljykentältä 

Naryan-Mariin. Tämän jälkeen 50 - 70 cm läpimitaltaan käsittäviä putkistoja on rakennettu 

runsaasti. LUKOIL markkinoi öljyä rakennettujen putkien vientiterminaaleista vuonna 2010 noin 

12-14 miljoonaa tonnia. Kokonaismääräksi eri suunnilta tulevien putkistojen kuljetuskapasiteetiksi 

arvioidaan noin 30 milj. tonnia. Kuvassa 18. ja 19. esitetään Barentsin alueiden muutaman vuoden 

takaiset öljy- ja kaasuputkistot. Kuvassa 19. esitetään Shtokmanin kaasuputken vaihtoehto myös 

Suomen kautta. Myöhemmin kaasuputki on päätetty rakentaa Karjalan tasavallan kautta. Kuvasta 

20. havaitaan Nenetsian alueen suuret öljy- ja kaasuvarat. 

Ensimmäinen laiva tuli Petsoran suistoon vuonna 1860, jonka jälkeen laivaliikenne käynnistyi 

Arkangelista Naryan-Mariin vuonna 1885. Vuonna 1931 rakennettiin Petsoran suistoon ensimmäinen 

puurakenteinen satama palvelemaan Komin alueelta ja alempana Petsoran laaksossa tarvittavia 

kuljetuksia. Nykyisin Naryan-Marin satama on kapasiteetiltaan 500 000 tonnia ja käsittelee lähinnä 

Nenetsian alueen vientiä ja tuontia. Valtameri- ja jokilaivojen huolinta kestää vuodessa noin 135 

- 150 vuorokautta, muun osan vuotta satama on suljettu ankaran talven vuoksi. Nenetsian aluetalous 

perustuu pääasiassa öljyn ja kaasun tuotantoon, rakennustoimintaan ja kauppaan. Keskipalkka 

oli vuonna 2007 peräti 32 820 ruplaa kuukaudessa. Poro- ja maatalouden tulo käsittää vain 1.3 % 

koko talouden tuloista ja koostuu 75 % poronlihan tuotannosta. Metsästyksen ja kalastuksen tuotto 


Kuva 19. Venäjän kaasuesiintymät ja siirtoputkistot. 

(Finn Barents 1997). 

menee pääasiallisesti paikalliseen käyttöön. 

Nenetsian maaperän pääasialliset rikkaudet ovat öljy, kaasu ja lukuisat kaivannaiset, mm. agaatti, 

meripihka, fluoriitti, timantit, kulta ja lukuisat rakennusmineraalit. Öljy- ja kaasu- sekä niiden 

yhteisesiintymiä tunnetaan tällä hetkellä ainakin 80. Esiintymät ovat 850 – 4600 metrin syvyyksissä. 

Nykyisellä tuotannon tasolla tunnettujen öljyvarojen riittävyys alueella on noin 70 vuotta ja 

kaasun osalta arvio tuotantomahdollisuudesta ulottuu jopa 1 000 vuoteen nykytasollaan. Vuoden 

2006 alussa Netnetsian alue tuotti yhtensä noin 70 000 milj. tonnia raakaöljyä. Keskeisiä tuottajia 

olivat LUKOIL-Komi LLC ja Total Exploitation Russie JSC. Öljyn tuotannon rinnalla yhtiöt 

tuottavat kaasua, jonka osuus koko tuotannon kapasiteetista oli noin 41 %. Mantereen öljyn ja 

kaasun tuotannon ohella 12 merimailin päässä 12 metrin syvyydessä Petsoran merellä on lupaavia 

esiintymiä. Aluetta pidetäänkin eräänä lupaavimpana ja helpommin saavutettavana mannerjalustaalueena. 

Alueella oletetaan olevan noin 3.5 milj. tonnia öljyä. Merialueella on lukuisia esiintymiä, 

osa jopa 5 000 metrin syvyydessä. Öljyä kuljetetaan sekä meriteitse että putkia myöten Baltian 

öljyjohtoon. 

Nenetsian luonnonvarojen käyttöön otolla on vaikutuksia ympäristöön ja paikallisten elinkeinojen 

harjoittamiseen. Merkit luonnossa näkyvät kulkuneuvojen jättäminä urina herkästi vioittuvassa 

maastossa, ympäristön pilaantumisena porausjätteiden ja -nesteiden sekä luontoon jääneen öljyn 

vuoksi. Tundralle on jätetty teollista materiaalia ja porausvälineistöä sekä tarpeettomaksi jäänyttä 

huoltokalustoa. Lisääntyvä ilmaliikenne haittaa poronhoitoa ja luonnon eläimistöä sekä kasvillisuutta 

laskeutumispaikoilla. Lisääntyvä liikenne on kasvattanut myös salametsästystä. Porausöljy 

saastuttaa myös pohja- ja pintavesiä sekä kasvillisuutta. Vuonna 1994 tapahtunut Usinskin alueen 

öljyonnettomuus aiheutti kalojen joukkokuoleman. Alueen luontoa puhdistettiin norjalaisten tiede- 

107

Kuva 20. Nenetsian alueen öljy- ja kaasuesiintyvät. (Kauppala 1998). 

miesten kanssa. Alueella työskentelyä varten on laadittu ohjeet, joiden tulisi estää luonnon vaurioitumista 

ja suunnitelmat niin tapahtuessa vahinkojen korjaamiseksi sekä korvaamiseksi. 

Nenetsiaan on perustettu kahdeksan luonnon ja kulttuurin suojelualuetta suojaamaan biodiversiteettiä 

ja säilyttämään perinteisiä kulttuuriarvoja. Niiden kokonaispinta-ala on lähes miljoona 

neliökilometriä, eli 5.3 % hallintoalueen pinta-alasta. Nenetsia toimii nykyisellään aktiivisessa yhteistyössä 

federaation muiden alueiden ja ulkomaiden kanssa. Tärkeimpiä yhteistyöalueita ovat 

Moskova, Pietari, Komi ja Stavropol. Yhteydet sisältävät sekä talouteen että kulttuuriin liittyviä 

muotoja. Barentsin alueen yhteistyöhön Nenetsia on osallistunut jo yli kymmenen vuotta, mikä 

yhteys on lähentänyt aluetta Skandinavian maiden sekä Suomen kanssa. Alueella on vuonna 2007 

solmittu yhteistyösopimus Norjan Rogalandin kanssa. Aluehallinnon päämiehenä on maaherra Valery 

Nikolayevich Patapenko. 

Nenetsit ovat toimineet pitkään sirkumpolaaristen alkuperäiskansojen yhteistyössä. Tämänkin 

johdosta selvitystyön yhteydessä on toivottu, että Barentsin alueen saamelaiset ja muut alueen oloja 

tuntevat alkuperäiskansat osallistuisivat Nenetsian alueen terveydenhuollon, koulutuksen ja sosiaaliolojen 

kehittämiseen sekä kulttuuriyhteistyöhön. Ympäristöongelmien ratkaisussa norjalaiset 

tiedemiehet ovat jo toimineet. Ympäristövaurioiden korjaaminen on toivotun yhteistyön keskeinen 

ala. Arktisen turismin kasvun toivotaan tuovan myös nenetseille työtä ja hyvinvointia perinteisten 

elinkeinojen vääjäämättä heikentyessä. Alueen koulutetut nuoret tarvitsevat uusia ammatteja 

voidakseen elää entisillä kotiseuduillaan. Yhteistyö Suomen saamelaisten kanssa voi välittää kokemuksia 

pitkälle edenneestä akkulturaatiosta ja alkuperäiskansan ja pääväestön rinnakkaiselosta. 

Öljy- ja kaasuteollisuus mahdollistaa alihankintoja myös suomalaisille yrityksille erityisesti teknologian 

ja välinetuotannon sekä rakentamisen sektoreilla. Pääsy suurten tuotantoyhtiöiden alihankkijoiksi 

on Barentsin alueen yhteistyön keskeinen tavoite. Mahdollisuuden selvittäminen tulisi 

käynnistää Suomessa korkeimmalla mahdollisella asiantuntijataholla. 


17. KOMIN TASAVALTA 

Kuva 21. Komin tasavalta. 

(Lainaus, kuten kuvassa 2). 

Venäjän luoteisen hallintoalueen koilliskulmassa sijaitsevaa Ural-vuoriston läntistä alankoa 

asutti aiemmin suomalais-ugrilainen alkuperäiskansa, syrjäänit eli nykyisin komit. Vähitellen1800luvulta 

lähtien venäläinen asutus siirtyi alueelle ja Neuvostoliiton perustamisen jälkeen alueesta 

muodostettiin Komi-Syrjäänien autonominen lääni vuonna 1929. Joulukuussa 1936 alueesta muodostettiin 

Komin autonominen neuvostotasavalta. Nykyisin (1992-) alue on Komin tasavalta pääkaupunkinaan 

Syktyvkar. Komin 1900-luvun asutus perustuu pääasiallisesti satojen tuhansien gulakkien 

ja muiden Neuvostoliitossa epäsuosittujen kansallisuuksien, kansanryhmien, henkilöiden ja 

rangaistusvankien karkotukseen pakkotyöhön tundran lukuisille kaivoksille, taigan metsäleireille, 

rakennustöihin sekä suljetuille vankileireille (Kuva 6. sivu 47). Ensimmäinen kaivos ”Rudnik No 

1” perustettiin pahamaineiseen Vorkutaan. Vankityövoimalla rakennettiin myös Uhtan, Syktyvkarin, 

Petsoran, Intan ja muiden kaupunkien rakennuksia ja pääosa infrastruktuuria. 

109

Vankeuden päättyessä monet joutuivat edelleen jäämään alueen pysyviksi asukkaiksi. Petsorajoen 

ja muiden vesistöjen rannoilla tapaa edelleen kyliä, joissa asuu karkotettuja ja heidän jälkeläisiään. 

Kyliin ei ole tieyhteyttä, vaan huolto toteutetaan kesällä vesiteitse ja talvella helikoptereilla. 

Asukkaat elävät lähes omavaraistaloutta ja hankkivat toimeentulonsa metsästämällä, kalastamalla 

ja käyttämällä muita luonnontuotteita. Kylistä lapset käyvät koulua internaateissa ja nuoret pyrkivät 

hakeutumaan asutuskeskusten tarjoamiin työpaikkoihin. Vierailu leireillä ja mainituissa kylissä 

avaa näkökulman Venäjän/Neuvostoliiton sekä Barentsin alueen historiaan ja väestön kokemuksiin. 

Komin tasavallan (Kuva 21.) väkiluku oli vuoden 2009 alussa 955 700 asukasta. Väestö on 

vähentynyt Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Vuonna 2002 asukkaita oli vielä yli miljoonan. 

Alkuperäiskansan, komien lukumäärä on vähentynyt vuoden 1989 jälkeen noin 40 000 henkilöä. 

Nykyisellään komeja on noin 260 000, eli 25 % asukkaista. Vuonna 1926 venäläisiä alueella oli 

vain 13 700 asukasta, nykyisin 607 000, 60 % koko väestöstä. Komissa asuu lisäksi ukrainalaisia 

6 %, tataareja 1.5 %, valkovenäläisiä 1.4 %. Komien ohella alkuperäiskansoista asuu alueella mm. 

tsuvasseja, atsereja ja nenetsejä. 

Komin tasavalta on pinta-alaltaan 416 800 neliökilometriä. Alueen pisimmät ulottuvuudet lounas 

-koillinen- suunnassa 1 275 km ja luode-kaakko-suunnassa 785 km. Metsät ja pensastot peittävät 

maa-alasta 73 %, suot 10 %, tundra, 9.5 %, maatalousmaa 1.1 % ja vesistöt 1.5 %. Sijainnista 

johtuen talvet ovat pitkät ja kylmät ja kesät lyhyet ja viileät. Muiden Venäjän Barentsin alueiden 

tavoin Komin maaperän rikkaudet ovat suuret. Geologisten arvioiden mukaan alueella on 80 % 

koko Venäjän kvartsista, 50 % titaanista, 30 % bauksiitista, 50 % beryllistä, 4.5 % kivihiilestä ja 

3 % öljystä. Komi on ollut merkittävä hiilen, öljyn ja maakaasun tuottaja vuosikymmeniä. Petsoran 

laakson käyttämättömät hiilivarat ovat edelleen suuret, samoin Timan-Petsoran seudun öljy- ja 

kaasuvarat. Komissa on runsaasti myös turvevaroja. Komin metsävarat ovat noin 3.5 % koko Venäjän 

metsävaroista ja noin 40 % luoteisen federaatiopiirin metsistä. Noin 80 % metsävaroista on 

havupuuta ja niistä hakkuukypsässä vaiheessa yli 70 %. Metsien vuotuinen kasvu on noin 28.5 milj. 

kuutiometriä ja korjuu keskimäärin 26.5 milj. kuutiota vuodessa. Hakkuut keskittyvät nykyisellään 

Komin viiteen hallintopiiriin. 

Teollisuudeltaan Komi on vahva ja raaka-aineistaan, energiastaan ja työvoimastaan omavarainen 

alue. Komin talouden vahvuuksina tunnistetaan seuraavat tekijät: 

1. 

2. 

3. 

4. 

5. 

6. 

7. 

8. 

teollisuuden monipuolisuus, kuten öljyn ja kaasun tuotanto sekä niiden jalostus, metsäteollisuuden 

kaikki keskeiset toimialat, massan ja paperin tuotanto, metalliteollisuus, hiilentuotanto, 

turvetuotanto, koneenrakennus, metallien tuotanto, rakennustoiminta, elintarviketeollisuus, 

liikenne ja palvelut, 

muihin alueisiin verrattuna vahva pk-yritysala, 

investointi-ilmapiirin merkittävä parantuminen ja investointiaktiivisuuden kasvu, varsinkin 

ennen talouslamaa, 

alueen hyvä luottokelpoisuus, 

asuntotuotannon kasvu, 

hallitun lainakannan kasvu, 

tukku- ja vähittäiskaupan kasvu ja 

väestön yleisen tulotason nousu ja sosiaalisten olojen parantuminen 

Teollinen toiminta muodostaa yli kolmanneksen talouden kasvusta. Teollisuudessa työvoimasta 

toimii 22,4 % ja pääomavirroista teollisuusala käsittää lähes kolmanneksen. Teollisuuden sisäl- 


lä öljy- ja kaasuteollisuus muodostaa arvosta yli puolet, metsäteollisuus 24 % ja sähköntuotanto 

oheistoimintoineen 14.2 %. Komin öljy- ja kaasuteollisuus on aktiivisessa vaiheessa. Uusia tutkimuksia 

tehdään, tuotannossa ja jalostuksessa otetaan käyttöön uutta teknologiaa ja kuljetus- sekä 

jakelujärjestelmiä kehitetään. Alueella toimivat useat yhtiöt, joista suurimpana LUKOIL-Komi 

Group. Kaasun pääjalostaja on Gazpromin Uhtassa sijaitseva tytäryhtiö Severgazprom Company. 

Kaasuntuotantoa laajennetaan nykyisestään useilla kentillä. Petsoran laaksossa hiiltä tuotetaan lähinnä 

Vorkutassa, Vorgashorissa ja Intassa. Tuotannon taso on noin 13 miljoonaa tonnia vuodessa. 

Alueen energiatuotannon kokonaiskapasiteetti on 2 284 Mwt ja sähkölinjojen pituus yhteensä 

22 400 km. Komin kaivosteollisuus lisääntyy ja monipuolistuu. 

Puunjalostusteollisuus käsittää noin viidenneksen alueen koko tuotannon arvosta. Paperin tuotannosta 

noin puolet menee vientiin 80 maahan. Puuteollisuuden muut tuotteet koostuvat tavanomaisesta 

sahaustoiminnasta, rakennustarviketuotannosta, vanerista ja huonekaluteollisuudesta. Komi 

sijoittuu logistiikassaan Luoteis-Venäjän järjestelmään ja on pääsääntöisesti riippuvainen yhteyksissään 

federaatiotason päätöksistä. Alemman tieverkoston ja metsäautoteiden kehittämisen tarve 

on suuri. Pääteitä on 15.2 km 1 000 nelikilometriä kohti, rautateitä 4.0 km ja vesiliikenneväyliä 6.7 

km. Öljyputkistoa on 700 km ja kaasuputkistoa 3 600 km. Rakennusalalla toimii noin 700 yritystä, 

joita eniten työllistää asuntotuotanto. Väestö kustantaa itse pääosan asuntotuotannosta, mutta viime 

aikoina tuotantoa on tehostettu myös julkisilla asuntotuotanto-ohjelmilla. 

Karjalan tasavallan tavoin Komissa on kehittynyt pienyritystoiminta. Pk-yritysten lukumäärä 

on noin 5 000, jotka toimivat lähinnä palvelualoilla, kaupassa ja ravintolatoiminnassa. Pienyritystoiminnan 

kasvu jatkuu vilkkaana. Muutamassa vuodessa 2000-luvulla niiden osuus kohosi parista 

prosentista lähes 10 prosenttiin kokonaistuotannossa. Tavoitteena on muodostaa Komiin vahva 

pienyrittäjyyden luova ilmapiiri. Kehittämisen päämääränä on vauhdittaa aluekehitystä hanketoiminnalla, 

lisäämällä investointeja ja parantamalla aluetasavallan houkuttavuutta investointikohteena. 

Ohjelmat koostuvat mm. asunto-olojen parantamisesta, palvelutuotannon lisäämisestä ja tason 

kohottamisesta sekä yrittäjyyden edistämisestä. Ennen lamaa investoinnit lisääntyivät mm. seuraavista 

syistä: Aluelainsäädäntö tukee investointien suojaa, alueella on runsaasti luonnonvaroja, energia 

on ollut halpaa ja työvoiman osaamistaso on korkea. Kansainväliset arviointi- ja luottolaitokset 

kohottivat Komin asemaa omissa luokituksissaan positiivisimpiin luokkiin Venäjällä. Laman vaikutukset 

ovat haitanneet myönteistä kehitystä. 

Komin ulkomaankauppa oli vuonna 2005 arvoltaan 0.78 miljardia dollaria. Kokonaisarvo kasvoi 

ennen lamaa muutamassa vuodessa 12 % ja viennin osuus jopa viidenneksen. Arvo oli ennen 

lamaa Luoteisen hallintopiirin pohjoisten subjektien korkein. Pääasiallisia kauppakumppaneita 

ovat Ukraina, Hollanti, Saksa, Puola, Iso-Britannia, Italia ja Sveitsi. Tuontikaupassa merkittäviä 

maita olivat Suomi, Saksa, Ukraina, Valko-Venäjä, Iso-Britannia ja Tsekin tasavalta. Tärkeimmät 

vientituotteet olivat öljy ja öljytuotteet, hiili, sahateollisuuden tuotteet, massa ja paperi. Tuontitavarat 

käsittivät mm. koneita, laitteita, kemikaaleja, metalleja ja tekstiilejä. Komin talouden kehittämistavoitteet 

perustuvat investointeihin polttoainesektoriin, puuteollisuuteen, kaivostoimintaan, 

kuljetuksiin, rakennustoimintaan ja julkisiin palveluihin. 

Investointien saamista pidetään tärkeänä talouden ja teknologian edistämiseen puuteollisuudessa, 

öljy- ja kaasuteollisuudessa, kaivostoiminnan kaupallistamisessa, logistiikan kehittämisessä 

sekä julkisissa palveluissa. Investointien turvallisuudessa Komin tasavalta korostaa alueensa seuraavia 

ominaisuuksia: 

1. 

2. 

kaikilla ovat yhtäläiset oikeudet investointien suorittamiseen 

Investointihankkeista tiedotetaan avoimesti kaikille 

111

3. 

4. 

5. 

Investointien neuvotteluista ja sopimuksista pidetään kiinni luotettavasti 

Investoijien oikeuksia valvotaan tarkasti 

Investointien perusteista ja oikeuksien ylläpitämisestä säädetään Venäjän federaation 

lainsäädännön ohella Komin tasavallan omassa lainsäädännössä. 

Komin tasavallan väestön koulutustaso on korkea ja aluetasavallan tutkimus ja opetusinstituutioiden 

lukumäärä ja taso väestöön nähden on hyvä. Perus- ja soveltavaa tutkimustyötä tehdään noin 

20 instituutiossa, joissa tutkimustyöntekijöitä on 3 000 henkilöä. Tasavallassa on yli 500 eritasoista 

koulua väestön ikäluokan ja koulutusrakenteen tarpeen mukaan. Tärkeimpiä yliopistoja ovat mm. 

Syktyvkarin yliopisto, Ukhtan tekninen yliopisto ja useat muut alueen omat ja muiden subjektien 

yliopistojen Komin filiaalit. Komin kansallisten kulttuurien monipuolisuus rikastuttaa aluetasavallan 

kulttuurielämää. Tasavallassa toimii viisi ammattiteatteria, musiikkielämä on monipuolista, 

museoita on yli sata, joista osaa yllä pitävät etniset vapaaehtoissäätiöt. Suomalais-ugrilaisuus elää 

voimakkaana Komissa, jonka kulttuurin eri toimialat ovat osallistuneet aktiivisesti Suomi-Venäjäkulttuurifoorumiin. 

Komin tasavallan elpyminen lamasta on ollut hidasta ja kohdannut samanlaisia ongelmia kuin 

muutkin Luoteisen hallintopiirin alueet. Perusteollisuuden tuotannon lasku heijastuu kuljetuksiin ja 

talouden epävarmuus vaikuttaa kansalaisten kulutustasoon. Investoinnit epävarmoille aloille odottavat 

parempaa aikaa ja suuntautuvat pääsääntöisesti varmimpien kohteisiin, kuten öljyn, kaasun ja 

kaivosteollisuuden aloille. Edellisten toimialojen ohella lamasta ovat parhaiten selviytyneet rakennustoiminta 

ja maatalous, joiden vaikutus kokonaisuuteen on metsä- ja metalliteollisuuden rinnalla 

rajallinen. Hiilen tuotannon elpyminen on hidasta myös ilmastopoliittisista syistä. Talouden tila 

vaikuttaa myös väestönkehitykseen. Väestön kokonaismäärä jatkaa laskuaan. Alkuvuonna 2009 

vähentyminen oli -2 800 asukasta, eli 0.3 % vähemmän kuin vuoden alussa. Venäläisen laskutavan 

mukaan työttömiä oli 5 %, eli vajaa 16 000 työtöntä. Talouden tilasta huolimatta palkkataso kohosi 

puolen vuoden aikana 13 % ollen keskimäärin kesäkuussa 2009 21 900 ruplaa kuukaudessa, mutta 

reaalitasolla kustannusten kohotessa ostovoima laski 0.3 %. Komissa uskotaan talouden elpymiseen 

ja asetetaan suuria toiveita tuleviin investointeihin. Kansalaisten kiinnostus yrittäjyydestä voimistaa 

pk-yrityssektorin kasvua lähitulevaisuudessa. 

Suomalais-ugrilainen perinne elää Luoteisen federaatiopiirin alueella voimakkaimmin Komissa. 

Sijainniltaan alue on Karjalaa syrjäisempi, mikä on vaikuttanut kulttuuriperinteen säilymiseen. 

Alue ei ole saanut runsaasti ulkopuolisia vaikutteita, lukuun ottamatta laajaa vankileirien järjestelmää 

ja karkotettuja pakkotyöläisiä. Komit ovat eläneet erillään alueella kasvaneesta neuvostokurijärjestelmästä. 

Useat matkat Komin tasavaltaan sen eri alueille ovat osoittaneet syvää kiinnostusta 

Suomeen ja suomalaisiin. Tavanomaisen kaupankäynnin rinnalla pitkä etäisyys ja huonot kulkuyhteydet 

ovat haitanneet yhteistyön laajentumista. Kulttuuriala on ollut ehkä kaikkein kehittynein 

yhteistyösektori, jossa kansojen sukulaisuus on antanut aiheille perusvireen. Komissa toivotaankin 

nyt: 

1. Suomen ja Komin tasavallan kaupankäynti edelleen vahvistuu jo kehitetyillä molemmille 

hyödyllisillä aloilla 

2. Alueiden välinen yhteistyö vahvistuisi uusilla toimialoilla, joilla pienet ja keskisuuret yritykset 

voisivat yhdistää intressejään ja osaamistaan 

3. Suomalais-ugrilaisuus vahvistuisi yhteydenpidon perusteena erityisesti taide-, käsityö-, 

kirjallisuus-, museo- ja kulttuurimatkailun aloilla. Kyseisten alojen asiantuntijavaihtoa pidetään 

välttämättömänä. 

4. 

Komit toivovat, että Suomi toimisi läntisenä koordinaattorina yhteydenpidossa ja konk- 


5. 

6. 

reettisten toimialojen kehittämisessä suomalais-ugrilaisten sukulaiskansojen keskuudessa 

Komissa tuotiin esille mm. Pudasjärven kaupungin kanssa käynnistyneen yhteistyön laajentaminen 

muidenkin ystävyysalueiden kanssa. Alueystävyyden kautta pääsee helpoimmin 

sisälle konkreettisiin hankkeisiin. 

Komiin pääkaupungin Syktyvkarin läheiseen Syktyfinskin piiriin on suunnitteilla suomalais-ugrilainen 

kulttuurikylä, johon toivotaan suomalaista rakennusta sekä savusaunaa. 

Jalansijan saamiseksi merkittävälle markkina-alueelle hanke on kannatettava. Se voisi 

olla työvoimahallinnon ja koulutuksen yhdistetty työllisyys- ja rakennusprojekti. Barentsin 

alueen lentoyhteyksien parantuminen ja maaliikenteen edistyminen kohottavat Komin 

asemaa taloudellisen ja kulttuuriyhteistyön aloilla parempaan tunnettavuuteen ja saavutettavuuteen. 

113

18. VOLOGDAN LÄÄNI 

Komin tasavallan ohella Vologdan lääni vaikuttaa Suomesta katsottuna hyvin kaukaiselta ja tuntemattomalta. 

Näin ei asia kuitenkaan ole, sillä läänin länsiraja on Karjalan tasavallan itäosassa Äänisen 

rannalla (Kuva 22). Moskovasta Vologdaan on matkaa 500 km. Pohjoisessa lääni rajoittuu Arkangelin 

lääniin. Vologdan liikennesijainti on erittäin edullinen kaikkien liikennemuotojen osalta, 

mikä on vaurastuttanut aluetta erityisesti vesiliikenteen ja itään suuntautuneen kauppatien aikana. 

Luonnoltaan alue on kumpuilevaa tasankoa, joka on soveltunut tuottoisaan maatalouteen. Alueen 


Kuva 22. Vologdan lääni. 

(Lainaus, kuten kuvassa 2).

varhaisesta vauraudesta ovat jäljellä Vologdan Kreml ja lukuisat rikkaiden kauppiaiden perhekirkot 

sekä hyvin menestyneet, laajasti asukkaita työllistäneet sekä elämää ylläpitäneet luostarit. Venäjällä 

luostarilaitos on elpymässä ja useissa niissä käynnistetään myös maataloutta sekä tuotteiden monipuolista 

jalostusta. Vologda on nykyaikainen ja vauras teollisuusalue, jonne neuvostoaikana keskitettiin 

tuotantoa rajaseuduilta. Alue on kuuluisa voistaan, pellavasta ja pitseistä, terästuotannosta, 

kemianteollisuudesta, puujalosteista, kuulalaakereista, optisista välineistä ja matkailusta. Vologda 

on Luoteisen hallintopiirin 4. menestynein alue ja koko federaation talousluokituksessa sijalla 13. 

Alueen kuvernööri Vjatseslav Pozgalev on eräs pitkäaikaisimmista aluejohtajista, toimittuaan aiemmin 

teräskaupunki Tserepovetsin kaupunginjohtajana. 

Vologdan lääni perustettiin 23.9.1937 ja on kooltaan 145 700 neliökilometriä. Asukkaita alueella 

on 1,324 miljoonaa. Väestö kutsuu itseään ”Vologodiaaneiksi – alkuperäisvologdalaisiksi”, varsinaista 

venäläistä väestöä on vajaa yksi prosentti. Vuonna 2009 Vologdan alue tuotti koko Venäjän 

raudasta 16.2 %, teräksestä 16.0 % ja 24 % niiden raaka-aineista, 12.9 % mineraalilannoitteista, 

10.2 % pellavakankaista, 8.5 % lasituotannosta ja 5,2 % metsäteollisuuden tuotteista. Tserepovetsin 

terästehdas on koko federaation suurin ja yksi maailman suurimmista terästuottajista. Teräsyhtiö 

omistaa mm. Kostamuksen kaivoskombinaatin ja sillä on säännöllistä liikennettä harjoittava lentoyhtiö, 

jonka liikennöi Helsingistä Petroskoin kautta isäntäkaupunkiin Tserepovetsiin kolmesti viikossa. 

Tehdas osallistui Rautaruukki Oy:n Raahen terästehtaan rakentamiseen ja käynnistämiseen. 

Raahe on siitä saakka ollut Tserepovetsin ystävyyskaupunki. Läänin pinta-alasta noin 70 % on 

metsää. Monipuolinen metsäteollisuus tarjoaa yhteistyömahdollisuuksia mekaanisessa tuotannossa, 

massa- ja paperiteollisuudessa sekä talo-, rakennuslevy-, pelletti- ja biotuotealoilla. 

Kehittynyt metallien jatkojalostus, kone- ja laitetuotanto yhdistettynä nykyaikaiseen teknologiaan 

luovat hyviä mahdollisuuksia yritystoiminnalle. Kemian- ja lasiteollisuus ovat menestyviä 

aloja, mutta niitä yhteisneuvotteluissa ei ole erikseen nostettu esille yhteistyön kohteina. Sen sijaan 

maatalous ja sen kehittäminen ovat keskeisesti esillä Vologdan yhteistyölistalla suomalaisten yritysten 

kanssa. Siemenperunan vientiä ja vuotuiseen tuotantoon, korjuuseen, varastointiin, pakkaukseen 

ja markkinointiin Vologda on jo vuosia käyttänyt suomalais-hollantilaista menestyvää yritysosaamista. 

Euroopan unionin lakisääteisellä Oulun seudun ”high grade”- alueella Kanta-Peruna 

Oy:n siementuotanto ja viljelypalvelu ovat Vologdassa ja muualla Venäjällä haluttuja. Vuoden 2010 

kuiva kesä aiheutti laajaa katoa Venäjällä, mikä edelleen lisää perunan ja erityisesti siemenperunan 

kysyntää. 

Maatalousneuvonta on haluttua palvelua, jota Pro Agria lisääntyvästi pääsee toteuttamaan Venäjän 

markkinoilla. Vologdan delegaatiot ovat toistuvasti osallistuneet Suomessa pidettyihin eri alojen 

konferensseihin. Vologda tulee osallistumaan Suomessa, Oulussa pidettävään Maailman perunakonferenssiin 

kesällä 2010 ja ennen sitä lääni maaherran johdolla tuo osaston Oulun kansainvälisille 

erämessuille. Alue on osallistunut osastoillaan useamman kerran Suomen maatalousnäyttelyihin, 

erämessuihin ja vuosittain tutustuneet muihin erikoismessuihin. Vologda on monilla aloilla vauras 

ja potentiaalinen vienti- ja tuotanto- sekä palveluyhteistyön alue. Moskovan ja Pietarin kysynnän 

kasvu suuntautuu Vologdan läänin nykyiseen tuotantoon. 

Vologda on pystynyt luomaan luotettavan investointi-ilmapiirin, mikä on vauhdittanut talouden 

ripeää kehitystä. Vuoden 2008 – 2009 lama pudotti kuitenkin Vologdan tuotantoa ja taloutta merkittävästi. 

Elokuun 2009 talouskatsauksen mukaan budjetti heikentyi erityisesti terästeollisuuden 

ongelmien vuoksi. Keskipalkka 16 127 ruplaa jäi jälkeen Venäjän keskitasosta ja työttömyys kohosi 

kansainvälisen arvion mukaan 7.5 %:iin. Severstalin terästehtaan 27 000 henkilön työvoimasta 

irtisanottiin 4 560 henkilöä. Maaherra Pozgalev on julkisuudessa kantanut huolta laajemminkin 

koko Venäjän ongelmasta, joka johtuu yhden tuotantolaitoksen varassa toimivista kaupungeista. 

Laman aikana Vologdan hallinto tarjosi halpaa puutavaraa alueen asukkaille, jotta he voisivat uu- 

115

distaa neuvostoajalta periytyvää puutteellista asuntokantaa. 

Vuoden 2010 aikana talous on alkanut elpyä ja viennin vilkastuminen sekä tuotteiden vientihintojen 

kohoaminen ovat piristäneet taloutta kohti lamaa edeltänyttä tasoa. Alueen investoinnit 

elpyvät ja kasvavat määrällisesti. Merkittäviä sijoittajamaita ovat mm. Bahama, Bahrein, Kypros, 

Turkki ja Tsekin tasavalta. Investointiin kiinnostavuus Vologdan alueelle johtuu Moskovan ja Pietarin 

läheisyydestä, hyvästä logistisesta asemasta, elinkeinoelämän monipuolisuudesta, hyvistä vientiyrityksistä 

ja luotettavasta talouden ilmapiiristä. Alueella on yli 200 teollista investointikohdetta, 

joiden partnereina toimivat mm. suomalaiset, ruotsalaiset, sveitsiläiset, saksalaiset ja amerikkalaiset 

yritykset. Euroopan jälleenrakennuspankki on vahva rahoittaja Vologdan markkinoilla. Uusimpia 

hankkeita ovat mm. Vologdan alueen vesihuollon ja jätevesijärjestelmän kunnostaminen, lämpöhuollon 

parantaminen, energiahuollon hanke Veliki Ustjugissa, joka on Venäjän ”Pakkasukon” kotipaikka. 

Alueen talouselämä ja yritykset järjestävät useita messuja ja osallistuvat kansainvälisille 

messuille. Tarkoituksena on lisätä pk-sektorin osuutta taloudessa. Vuoden 2010 alussa Vologdassa 

toimi yli 6 000 pk-yritystä, jotka työllistivät 73 000 henkilöä. 

Vologdan päävientituote 1700 - 1800-luvuilla oli Euroopassa erityisaseman saanut Vologdan 

voi. Päävientialueina olivat Länsi-Euroopan maat, erityisesti Tanska ja Iso Britannia. Niiden jälkeen 

vientialueina ovat olleet Turkki ja Lähi-itä. Myöhemmin alueen suurteollisuuden tuotteet ovat 

muodostaneet viennin pääosan. Aluehallinnon antamien tietojen mukaan Vologdan alueen yritykset 

ovat liikesuhteissa 105 valtioon. Vuonna 2009 viennin arvo oli 2 950 miljardia dollaria, se oli peräti 

53.7 % edellisvuotta pienempi johtuen hiipuneesta kysynnästä ja päävientituotteiden hintojen 

rajusta laskusta. Tärkeimpiä vientituotteita ovat metallituotteet, kemianteollisuuden tuotteet, puujalosteet, 

konepajateollisuuden tuotteet ja monipuoliset pk-teollisuuden tuotteet. Tuonti oli vastaavan 

aikaan arvoltaan 428,4 miljardia dollaria. Tuonti käsitti metalleja, koneita ja laitteita, kemikaaleja, 

polttoaineita, kaasua ja energiaa sekä puualan tuotteita. Vologdan aluehallinnon internet -sivuilta 

saa hyödyllistä tietoa alueen luonteesta, kehityksestä sekä yhteistyömahdollisuuksista. 

Maaherra Vjatseslav Pozgalevin lausunto selvitysmiehelle henkilökohtaisessa keskustelussa 

Oulussa 7.11.2010 yhteistyön mahdollisuuksista ja sisällöstä: 

”Vologdan alueen talous on elpymässä lähes kahden vuoden lamasta. Tuotanto ja vientihinnat 

ovat kohonneet ja investoinnit lisääntyneet. Talouskehityksessä ja väestön elinoloissa 

pyritään nyt pääsemään lamaa edeltäneelle tasolle. Uudistusten jatkaminen on 

välttämätöntä. Se edellyttää teknologian soveltamisen lisäämistä kaikilla tuotannonaloilla, 

palvelujen parantamista, koulutuksen sisällöllistä uudistamista ja yrittäjyyden vahvistumista”. 

Maaherra Pozgalev ehdotti suomalaiselle osapuolelle mm. seuraavia konkreettisia 

tavoitteita: 

• Koulutusyhteistyön käynnistäminen erityisesti elinkeinoelämän kannalta tärkeillä 

aloilla ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen välillä. Nykyisin opiskelijavaihtoa ei 

juurikaan ole. Tulevien yritysjohtajien tulee oppia tuntemaan toistensa tavoitteet ja 

toimintamallit. 

• Puunjalostusteollisuudessa on edelleen käyttämättömiä mahdollisuuksia. Parhaillaan 

selvitetään massa- ja paperituotannon yhteistyötä, taloteollisuudessa pitää 

edistyä, rakennuslevyjen tuotannossa tarvitaan uusia tuotteita, huonekaluteollisuudessakin 

on mahdollisuuksia. 

Paikallisiin biopohjaisiin luonnonvaroihin 

• perustuvien lämmitysjärjestelmien toteuttaminen 

on Venäjän energiatehokkuuskampanjan vuoksi välttämätöntä. Useim- 


mat paikkakunnat edellyttävät lämpölaitosten rakentamisen ja kaukolämpöverkoston 

toteuttamisen, varustettuna nykyaikaisella toteutus- ja valvontateknologialla. Suomalaiset 

edustavat tässä maailman parhainta osaamista. 

• Maatalousalueena Vologda on erityisen kiinnostunut biopolttoaineiden valmistuksesta 

sekä lämmöntuotantoon että liikennepolttoaineiksi. Tämä tuotannonala on erityisen 

tärkeä. 

• Perunantuotantoyhteistyön jatkaminen siementuotannosta viljelyyn, korjaamiseen 

ja varastointiin liittyvä kokonaispalvelu on jo tähän mennessä toiminut hyvin. Alan 

yhteistyötä tulee edelleen laajentaa. 

• Maatalousneuvonnan ja luonnontuotteiden jalostamisen aloilla tulisi saada aikaan 

uutta yrittäjyyttä myös syrjäisille paikkakunnille. Kokonaisuudessa pitäisi ottaa 

mukaan myös kasvavan matkailun tuomat mahdollisuudet. 

• Kiinteä yhteydenpito alueiden välillä on välttämätöntä”. Tässä maaherra ihmetteli 

suomalaista aluehallinnon uudistusta ja tiedusteli, kenen tai minkä tahon kanssa Vologdan 

aluehallinnon tulisi nyt valmistella mahdollisuuksia yrittäjien ja talouselämän 

yhteistyölle. Hänen hallintoonsa voi konkreettisissa hankkeissa aina ottaa yhteyttä. 

Maaherra Pozgalev näki runsaasti yhteistyömahdollisuuksia palvelutuotannon kehittämisessä. 

Häntä erityisesti kiinnosti kouluruokailun järjestäminen myös Vologdan kouluissa suomalaisen kokemuksen 

opastamana. Kiinnostuksen kohteena ovat myös terveydenhuolto ja sosiaalitoimi koko 

laajuudessaan. 

Lopuksi maaherra Pozgalev esitteli käynnistettyä ”SHEKSNA” -teollisuuspuistohanketta, jonka 

tehtävänä on luoda investointiin ja korkeaan teknologiaan liittyvä tuotannollinen kokonaisuus 

myös ulkomaisille yrityksille, käynnistää tuotantoa ja palveluja Vologdan liikennesijainniltaan 

edullisessa lounaisosassa. Sheksnan alueella risteytyvät kaikki Eurooppa – Aasia - maaliikennejärjestelmät. 

Tavoitteena on keskittää alueelle yhteisten palvelujen piiriin metalli-, puu-, sähkötekniikan-, 

It-alan ja muita moderneja teollisuusyksiköitä, joiden arvioitu yhteinen työpaikkamäärä 

olisi ainakin 5 000. Aluevaraus on noin 400 hehtaaria ja valmistelutyöt on aloitettu vuonna 2006. 

Projekti on toteuttanut jo osan rakennuskannasta ja useita tuotantolaitoksia sekä hallintotiloja 

on toteutunut. Lisätietoja teknologiakeskuksesta voi saada osoitteesta bp@vologda-oblast.ru ja 

ved@vologda-oblast.ru. 

Venäjän federaation alueet ovat yksimielisesti hyväksyneet, että slaavilaisen joulupukin – ”Pakkasukon 

ja tähtitonttujen” kotipaikka on Vologdan koilliskulmassa sijaitseva Viliki Ustjukin pikkukaupunki. 

Pakkasukolle on rakennettu suuri puinen linna johon liittyy läheisen sanatorion hotelli. 

Paikka on merkittävä turistikohde, jonne kansalaiset, erityisesti lapset, kirjoittavat vuosittain uuden 

vuoden juhlan lahjatoiveet. Pakkasukon turistikohde on toteutettu tyylikkäästi puurakentamisena 

ja aitoslaavilaisena kohteena vailla tyhjänpäiväistä muovikrääsää. Pakkasukolla ja Joulupukilla on 

keskinäinen sopimus yhteistyöstä ja heillä on ollut lukuisia yhteisiä esiintymisiä kummankin kotimaissa. 

Kyseinen yhteistyö ja eri aikaan sattuvien juhlallisuuksien yhdistäminen matkailun näkökulmasta 

on Vologdan ja Lapin sekä koko Suomen välillä kehitettävä kokonaisuus. 

117

19. BARENTSIN HALLINTOALUEIDEN VERTAILUA 

Pietaria ja Leningradin lääniä lukuun ottamatta Luoteinen federaatioalue ei maan kokonaisuudessa 

ole ollut taloudellisesti kovin merkittävä. Neuvostoliiton aikana se oli metsäteollisuuden, 

kaivostoiminnan ja muiden luonnonraaka-aineiden alue. Karjalan rajaseutua pikemminkin pyrittiin 

eristämään ja laajat alueet olivat suljettuja myös oman maan kansalaisilta. Alueen työtehtäviin siirrettiin 

väestöä tarpeen mukaan maan muista osista. Murmanskin alue oli tärkeä Jäämeren laivaston 

ja sotilaallisen varustelun tukikohta, kalastuksen keskus sekä mineraalien tuotanto- ja jalostusalue. 

Arkangelissa ja Severodvinskissa toimivat sukellusalusten ja laivojen telakat, Plezedsk oli avaruustutkimuksen 

ja – lentojen keskus sekä Novaja Zemlja ydinkoealue. Sodan aikana Murmansk oli liittoutuneiden 

tärkeä huoltokeskus ja Arkangeli toimi siviilien evakuointikeskuksena. Moskova teki 

Barentsin hallintoalueilla turvallisuuspolitiikan ohella raaka-aineiden talouspolitiikkaa. Nenetsian 

merkitys on kasvanut öljyn ja kaasun vuoksi. Komin rooli oli tuottaa hiiltä, puutavaraa, kaasua ja 

öljyä sekä kaivannaisia pääasiallisesti karkotetun tai tuomitun vankityövoiman avulla. 

Karjalan tasavallan käyttö vallankumouksesta 1990-luvulle on ollut monivaiheinen. Suomen itsenäistyttyä 

Karjala oli epämääräisessä tilassa: itsenäistyäkö, liittyä Suomeen vai sulautua Neuvostotasavaltojen 

liittoon. Monien vaiheiden jälkeen viimeksi mainittu vaihtoehto toteutui. Karjalaissuomalaiseen 

työkansan kommuuniin sijoittui alueen asukkaiden ohella suomalaisia punapakolaisia 

ja loikkareita sekä merkittävä määrä Suomesta USA:han ja Kanadaan muuttaneita siirtolaisia, joiden 

osaamis- ja työpanos sekä hyvät työvälineet nostivat monet metsäkombinaatit koko Neuvostoliiton 

tuloksellisimmiksi. Stalinin vainot ja puhdistukset taannuttivat Karjalan kehitystä. Punaisille suomalaisille 

yritettiin rakentaa merkittävää roolia alueen hallinnossa talvi- ja jatkosodan aikana. Sodan 

jälkeen raja ja sen läheiset seudut olivat suljettuja myös neuvostokansalaisilta. Karjalan talous 

on perustunut pääasiassa puunjalostukseen, kaivostoimintaan, konepajateollisuuteen ja maaseudun 

elinkeinoihin. Vologdan sijainti sisämaassa suosi tuotannon sijoittamista alueelle. Neuvostoliiton 

aikana Vologdan elinkeinot olivat muita tarkasteltavia alueita merkittävästi monipuolisemmat ja 

kehittyneemmät. Aiemmin kauttakulkukaupan vaurastuttama alue kehittyi neuvostoaikana. Se sijaitsi 

lähellä Moskovaa ja riittävän kaukana kylmän sodan rajasta. 

Barentsin alueiden lähihistoria ei ole vaikuttamatta nykypäivään ja tulevaisuuteen. Alueet ovat 

nyt uuden kehityksen kynnyksellä, mikä näyttää siirtävän taloudellista potentiaalia kohti pohjoista. 

Jäämeren mannerjalustan kaasuvarojen käyttöönotto toteutuessaan tuo Murmanskiin ja Arkangeliin 

merkittävän kehityspotentiaalin. Alueen logistista asemaa parantaa Koillisväylän avautuminen 

kesäaikaiseen liikenteeseen. Jäämeren rannikkovyöhykkeen ja mannerjalustan luonnonvarojen 

käyttöönotto, logistiikan tehostuminen sekä tutkimus- ja koulutustoiminnan vilkastuminen avaavat 

Norjan rannikon ja Venäjän pohjoisten hallintoalueiden kehitykselle uuden aikakauden. Valmistelut 

ovat edenneet suopeasti valtioiden välillä. Mannerjalustakiista on ratkaistu ja edellä kerrotut 

muut toimet ovat vauhdittaneet ja yhteen sovittaneet alueiden välisiä intressejä. Itä-länsi-poliittisen 

ilmapiirin lauhtuminen lisää NATO:n ja Venäjän välillä enemmän yhteyttä kuin erimielisyyttä. Karjalan 

tasavallan ja Vologdan kehitys perustuu edellisiä enemmän konventionaalisten elinkeinojen 

kehittämiseen ilman kaasu- tai öljysysäyksiä. Komin tasavallan kehityksessä on edellisten välimaastossa. 

Tuotanto perustuu metsään ja kaivannaisiin, mutta fossiiliset raaka-aineet ovat edelleen 

merkittäviä. 

Mikä ovat Ruotsin ja Suomen yhteistyöalat Barentsin aluekehityksen kokonaisuudessa? Selvityksessä 

ei ole juurikaan paneuduttu Ruotsin pohjoisten läänien rooliin, mutta kokemuksesta ja 

asiakirjoista voidaan sen todeta jääneen Norjaan verrattuna sivustaseuraajaksi. Suomi on kautta 


historian ollut Venäjän naapuri ja 110 vuotta keisarikunnan autonominen alue. Suomalaisilla oli 

pitkä kokemus palvella Pietarin ja Arkangelin alueiden kysyntää ja käydä pienimuotoista kauppaa 

Karjalan kanssa. Nykyisellään Suomen noin 600 yritystä ovat sijoittuneet ja menestyneet Venäjän 

markkinoilla lähinnä Pietarissa ja Moskovassa sekä muilla vahvan talouden kasvun alueilla. Yritystoiminta 

on venäläisestä näkökulmasta ollut tarvittua ja haluttua. Suomalaiset yritykset ovat vielä 

vähäisiä Barentsin hallintoalueilla. 

Selvityksen kuluessa kaikki tavatut Venäjän keskushallinnon ja Barentsin alueiden johtajat sekä 

heidän hallintonsa ovat toivottaneet suomalaiset yritykset tarvetulleiksi Venäjän markkinoille. Suurten 

hankkeiden käynnistyminen ja vaurauden kasvu avaavat uusia mahdollisuuksia teollisuudelle ja 

palvelujen kysynnälle myös Luoteis-Venäjällä. Luoteinen hallintopiiri myös Pietarista pohjoiseen 

elää rakenteiden ja talouden uusiutuvaa aikaa. Jokainen hallintoalue on erilainen sijainniltaan, luonnoltaan, 

resursseiltaan, historialtaan ja mahdollisuuksiltaan. Alueilla ovat erilaiset hallintomallit, 

erilaiset johtajat ja yhteistyökumppanit. Yhteistä niille on kuuluminen osana laajaan Venäjään ja 

sen läpikäymään historiaan. Kaikkiin aluesubjekteihin kohdistuu nyt Moskovan keskushallinnon 

valvova ote ja kehittymiseen asetetut tavoitteet. Jokainen hallintoalue joutuu omista olosuhteistaan 

toteuttamaan talouskehitykseen asetettuja tavoitteita. Merkittävän lisäpanoksen uusiutuviin rakenteisiin 

tuo energia- ja raaka-ainevarojen tehostuva käyttö sekä Koillisväylän avautuminen lyhentämään 

kuljetusmatkoja. Uusi tilanne avaa mahdollisuuksia Suomen taloudelle osallistua lähellä 

kasvaville markkinoille. 

119

20. VENÄJÄN MARKKINAT, SUOMALAISET YRITYKSET 

JA VÄLITTÄJÄORGANISAATIOIT SEKÄ ILMASTON- 

MUUTOS 

Venäjän talouskehitys etenee riippumatta siitä, ovatko suomalaiset yritykset mukana tai eivät. 

Venäjän näkökulmasta Suomi on pieni tekijä kokonaisuudessa, vaikka länsinaapuri on tärkeä kauppakumppani. 

Venäjän ja sen hallintoalueiden talous ja markkinat etenevät omaa tahtiaan. Yhä selvempää 

johtoroolia kehityksessä näyttelee federaation keskushallinto. Federaation monopoliyhtiöt 

toteuttavat eri hallintoalueilla hankkeita, jotka federaation kokonaisuuden kannalta nähdään 

tarpeellisiksi. Toisaalta alueiden federaation tukemana on toteutettava hankkeita, jotka palvelevat 

federaation koossa pysymistä sekä kansalaisten hyvinvoinnin ja talouden kasvun tarpeita. Venäjällä 

ovat omat markkinat ja niiden prioriteettijärjestys, joskin niitä ohjaa ulkomaisten investointien ja 

teknologioiden, jopa työvoiman saanti sekä vaativissa hankkeissa yhteinen vastuunkanto. Historiansa 

mukaisesti Venäjä nykyisinkin tasapainottelee kansallisen talouspolitiikan ja kansainvälisen 

yhteistyön välimaastossa. Edellinen on tärkeä kansallisuuksien kirjon koossa pitämiseksi, mutta 

jälkimäinen saanee lisää jalansijaa kansan vaatiessa kasvavaa hyvinvointia, jonka luomiseen eivät 

nykyiset maan sisäiset voimavarat ja kehitysvauhti riitä. 

Selvityksestä on tärkeä tehdä johtopäätöksiä alussa esitettyyn neljään suomalaisten yritysten 

kannalta olennaiseen kysymykseen. Niiden eteen joutuvat kummankin maan talouskehityksestä 

vastaavat tahot, yrittäjät ja yritykset sekä organisaatiot, joiden tehtävänä on edistää käytännössä 

yritysten hakeutumista ja menestystä rajan molemmilla puolin olevilla markkinoilla. 

1. 

2. 

3. 

4. 

Mitä Venäjän ja Barentsin alueiden taloudessa tapahtuu ja miten suomalaiset yritykset 

voivat saada reaaliaikaista tietoa avautuvista uusista mahdollisuuksista? 

Miten Venäjän markkinoista kiinnostuneiden Suomen yritysten tulisi toimia valmiuden lisäämiseksi 

kasvattaa osuuttaan rajantakaisilla markkinoilla? 

Miten suomalaiset välittäjäorganisaatiot yhdessä ja yhteistyössä venäläisten tahojen 

kanssa voivat edistää yrittäjien pääsyä Venäjän kasvaville markkinoille? 

Miten ilmaston muutos ja muut suuret kehitystekijät saattavat vaikuttaa elinkeinoihin ja 

kuljetuslogistiikkaan? 


21. YHTEENVETO SELVITYSTYÖN KYSYMYKSIIN 

21.1. BARENTSIN ALUEEN KEHITYSNÄKYMÄT JA TIEDONSAANTI 

Suomalaisten yritysten kannalta Venäjän ja Barentsin alueen kehitysnäkymiä on syytä arvioida 

alueellisesta ja rakenteellisesta näkökulmasta. Alueellisesta näkökulmasta Venäjä jakautuu voimakkaan 

ja hitaan kasvun alueisiin. 

1. 

2. 

Talouden voimakkaan kasvun alueisiin kuuluvat Moskova, Pietari ja toistakymmentä 

muuta aluesubjektia. Alueilla on runsaasti väestöä, ostovoimaa ja niihin kohdistetaan 

investointeja. Keskeisiä toimialoja ovat monipuolinen teollisuus, rakennustoiminta, 

kauppa, liikenne ja palvelutuotanto sekä kulttuuri. Yritykset vastaavat asukkaiden sekä 

laajemminkin Venäjän, jopa ulkomaiseen kysyntään. Suomalaiset yritykset tunnistavat 

markkinat, hakeutuvat niille, järjestävät toimintansa ja selviytyvät monitahoisissa 

olosuhteissa. Liiketoiminnan tavat ovat lähempänä normaalia markkinataloutta kuin ”hallintovetoisilla” 

hitaan kasvun paikkakunnilla. 

Suomalaisten yritysten pääosa toimii Venäjän kasvualueilla. Ne ovat integroituneet 

markkinoille rakentamaan, valmistaman tuotteita, käymään kauppaa, suunnittelemaan 

ja tuottamaan muita palveluja. Asiakkaat ovat tottuneet monikansallisten yritysten 

läsnäoloon ja vaativat lisää vaihtoehtoja. Yritysten kapasiteetti riittää myös kohtaamaan 

riskejä ja hoitamaan niitä. Pk-yritysten on ollut hankalampaa löytää mahdollisuuksia 

kasvualueilla. Niiden osuus markkinoilla tulee kasvamaan. Barentsin kaikilla hallintoalueilla 

on esitetty selkeä tavoite tukea kaikin keinoin pienen ja keskisuuren yritystoiminnan 

edistymistä. Selvityksessä ilmeni, että Barentsin alueen hidas talouskehitys suuntaa 

suomalaisten pk-yritysten mielenkiinnon kasvualueille, jopa Uralin taakse. 

Suomalaiset yritykset ovat kiinnostuneita suurista investointihankkeista. Neuvostoliiton 

aikana yrityksillä oli kokemusta suomalaisille tutuilla metsä-, energia-, kaivos-, metalli- ja 

rakennusaloilla. Barentsin alueella käynnistyvät lähitulevaisuudessa suuret kaasu- ja 

öljyhankkeet. Niiden ohella kaivostoiminta on nousussa. Metsäteollisuus pysyy alueen 

vahvana elinkeinona. Osittain siihen liittyy voimakas bioenergian käyttö lämmön ja 

sähköntuotantoon. Talouselämän toimivuus edellyttää logistiikan uudistamista ja Koillisväylän 

avautumisen sekä mannerjalustan kaasun ja öljyn tuotannon edellyttämiä 

rakenteita. Lapin kauppakamarin laskelman mukaan koko Barentsin alueen investointisuunnitelmien 

kokonaisarvo on yli 100 miljardia euroa. Kohteiden toteuttamisen osaurakoista 

on jo päätetty. Päästäkseen mukaan hankkeisiin, suomalaisten on löydettävä 

keinot nykyistä tiiviimpään yhteydenpitoon pää- ja osaurakoitsijain kanssa. 

Kostamuksen kaivoskaupungin rakentaminen koostui yli kahdestasadasta osaurakasta, 

Sotshin olympiarakenteiden ja kaupungin kuntoonpanon sisältyy noin 230 

hanketta. Shtokmanin kaasukentän toteuttamiseen on arvioitu sisältyvän 600-800 

urakkakokonaisuutta. Suurten hankkeiden rinnalla Barentsin kaikilla hallintoalueilla on 

meneillään, valmistelussa ja suunnitelmissa runsaasti erilaisia työkohteita, joihin toivotaan 

suomalaisia yrityksiä, teknologiaa, tuotteita ja palveluja. Urakat ovat kertaluonteisia, 

mutta niiden huoltotehtävät ja kunnossapito voivat tarjota pysyviä yrityssuhteita. 

Kostamuksen valmistuttua useat alihankkijat siirtyivät urakoitsijain mukana seuraaviin 

121

3. 

kohteisiin. Hanke synnytti toimivan työyhteenliittymän. 

Venäläisissä kohteissa toivotaan, jopa edellytetään myös investointeja ja oheispalvelujen 

tuotantoa, varsinkin alueilla, jossa hallinnon sosiaalibudjetilla on vaikea toteuttaa 

paikallisten asukkaiden edellyttämiä peruspalveluja. Murmanskin II Arktisessa konferenssissa 

kritisoitiin hankesisältöjen velvoitteita ja monimutkaisuutta. Mukaan pääsy 

edellyttää yleensä hankeneuvotteluja ”kasvokkain”, jotta lopullisen ratkaisun sisältö ja 

toteuttamismahdollisuudet varmistetaan. Suomalaisten yritysten on kehitettävä järjestelmää, 

joka mahdollistaa pääsyn hankeneuvotteluihin. WTO:n jäsenyys selkiinnyttäisi 

hankkeiden rakennetta ja niiden aitoa kilpailuttamista. Yhteisiin neuvottelupöytiin 

pääsyyn tulee välittäjäorganisaatioiden avata tie. 

Kolmannen kohderakenteen muodostavat Barentsin alueen kaltaiset hallintosubjektit, 

joissa aluehallinnolla on keskeinen ”vetovastuu” paikallisesta kehittämisestä, yritystoiminnan 

luomisesta ja kansalaisten yleisestä hyvinvoinnista. Yleensä nämä alueet ovat 

syrjässä pääkeskuksista ja talouden vahvoista ”virroista”. Resurssiperustana ovat alueen 

kaivannaiset, metsävarat sekä niihin perustuva jalostustoiminta, maatalous, palvelutuotanto 

sekä matkailu. Barentsin alue on pääsääntöisesti kuulunut tähän taloustyyppiin, 

mutta nyt esille nousseet suurhankkeet muuttavat tilannetta erityisesti Jäämeren 

rannan ja mannerjalustan tuntumassa. 

Suurista hankkeista huolimatta pääosa asuinyhteisöistä jää edelleenkin tähän kategoriaan, 

jossa hallinnolla on keskeinen sija aktivoida alueen tuotantoa, työllisyyttä, verotuloja, 

sosiaalibudjetin täyttymistä sekä huolehtia kansalaisten yleisestä hyvinvoinnista. 

Hitaan talouskasvun subjektit ja yhden tuotannonalan paikkakunnat ovat Moskovan 

keskushallinnon kiinteässä seurannassa. Nämä alueet toteuttavat luotettavasti välttämättömiä 

hankkeita, joihin suomalaiset pk-yritykset voivat osallistua. Hyvinä esimerkkeinä 

ovat nyt paikallisen lämmön ja sähkön tuotanto, vesi- ja jätehuolto, asuntotuotanto 

ja kehittyvä pienyritystoiminta. 

Venäjän markkinoille pyrkivän pk-yritystoiminnan ongelmana koetaan reaaliaikaisen tiedon 

puute Barentsin alueen mahdollisuuksista. Esteenä ovat vähäiset kontaktit, normaalien yhteyksien 

niukkuus ja kielitaidon sekä kulttuurin tuntemuksen laimeus. Barentsin alueellakaan ei ole hallintojen 

eikä järjestöjen välillä yrittäjiä välittömästi palvelevaa informaatiota, josta saisi ”nuuhkituksi” 

tai jo valmisteltua tietoa, mitkä ovat mahdollisuudet ja kuinka hankkeisiin pitäisi valmistautua. 

Useimmat yrittäjät ovat tiedosta liian kaukana ja liian yksinään. Arkangelin maaherra tunnisti saman 

ongelman heidän puoleltaan Suomen suuntaan. Hänen mukaansa aluetasoilla pitäisi valtion 

organisaatioissa nimetä pysyvät yhdyshenkilöt poistamaan ongelmaa ja pitämään yllä yhdessä sovittavaa 

informaatiota hallintojen, toteuttajaorganisaatioiden ja yrittäjien välillä. Muutama ministeriötason 

reipasotteinen toimialajohtaja voisi tuntuvasti korjata tilannetta rajan molemmin puolin. 

21.2. VENÄJÄN MARKKINOISTA KIINNOSTUNEIDEN YRITYSTEN 

VALMENTAUTUMINEN 

Jokainen yrittäjä ja yritys itse päättävät menestymisen poluistaan kotimaassa tai ulkomailla. 

Tämä koskee myös hakeutumista tai vientiä Venäjälle ja yhteistyötä venäläisten kanssa Suomessa. 

Tämän selvityksen tarkoituksena ei ole houkutella ketään kyseiseen markkinasuhteeseen, vaan pyr- 


kiä antamaan tietoa rajantakaisista hankkeista Barentsin alueella. Yrittäjällä tai yrityksellä tulee olla 

oma tahto liiketoimintansa suuntaamisesta. Selvityksessä esiin tulleet yrittäjien sekä asiantuntijain 

kokemukset ovat tuoneet esiin valmistautumisen tarpeen pyrittäessä menestymään Venäjän markkinoilla. 

Esiin on tuotu mm. seuraavaa: 

1. 

2. 

3. 

4. 

5. 

6. 

7. 

8. 

Jos mahdollista, ennen liiketoimintaa olisi hyvä perehtyä venäläisyyteen, maan historiaan, 

kieleen, Suomessa asuviin venäläisiin alan ihmisiin sekä luoda kontaktiverkostoa 

omaan toimialaan rajan takana. Oma liiketoimi tulee asemoida markkinoiden reaalitilanteeseen. 

Omaa liiketoimintaa tulee tarkastella rakenteellisesti ja alueellisesti, miten ja 

minkälaisilla alueilla se Venäjän markkinoilla voisi parhaiten menestyä. 

Yrittäjän kannattaa osallistua, jos mahdollista alan näyttelyihin ja messuihin sekä seminaareihin 

venäläisten kanssa molemmissa maissa. Tilanneanalyysit tulee tehdä mm. 

Finpron ja Finnveran kanssa. 

Henkilökohtaisten verkostojen muodostaminen ja yhteydet yrittäjiin sekä alueen asioista 

päättäviin hallintoelimiin ovat eduksi. Omaa yritysideaa tai tuotetta on hyvä esitellä tahoille 

ja henkilöille, jotka päättävät muodollisista asioista ennen liiketoiminnan käynnistämistä. 

Kokeneiden yrittäjien keskuudessa on sanonta ”Ellei sinua ole kukaan vastassa 

lentokentällä tai rautatieasemalla, tai et muutoin kohtaa sovittua vastaanottajaa, tilanne 

ei ole vielä kypsä yrityksen käynnistämiseen Venäjällä”. Tämä pitää ehkä eniten paikkaansa 

kuvatuilla hallintovetoisilla talousalueilla. 

Kuten edellä jo todettiin, Venäjällä aloittavan yrittäjän liikkeelle lähdössä yhteistyö- ja 

alihankintasuhde saattaa olla hyvä alku. 

Suomen pk-yrittäjät joutuvat useimmiten kokoamaan alan laajempaa osaamis- ja asiantuntijakumppanuutta 

valitun hankkeen tai kohteen toteuttamiseen, ollakseen kilpailukykyisiä 

ja jakaakseen mahdollisia riskejä. 

Venäjällä on löydettävissä useita toimialoja, joille Suomessa pk-yritysten yhdessä ja 

suurempienkin yritysten pitäisi luoda tunnettu ja kilpailukykyinen vahvuus, josta myös 

Suomi maailmalla tunnettaisiin. Ihmiset tarvitsevat työtä ja kansantalous kasvua. Maan 

”brändit” eivät ole julistuksia, vaan todellisen osaamisen tuomaa menestystä. Pienen 

maan talous ja sen yritystoiminta tarvitsevat aitoa tunnettavuutta osaamisessaan ja 

kilpailukyvyssään. 

Urheilija harjoittelee menestyäkseen. Samaa sitkeyttä tarvitaan myös menestymiseen 

talouden kiristyvillä markkinoilla. Yrittäjä ei voi rakentaa menestystään muiden vastuulle 

tai jatkuvan julkisen tuen varaan. Tilapäinen katalysaattorituki ja vaikeiden olosuhteiden 

lievittäminen oikein kohdistettuna auttaa ylittämään edessä olevia ”kynnyksiä”. 

123

21.3. VÄLITTÄJÄORGANISAATIOIDEN MERKITYS VENÄJÄ-YHTEISTYÖSSÄ 

Historian vaikutus 

Maantieteellisen aseman vuoksi Suomella ovat pitkät perinteet Venäjän naapuruudessa. Suomi 

joutui olemaan Ruotsin vallan aikana etuvartiona Venäjää vastaan valtiollisesti jakamattomassa 

Pohjolassa. Novgorodin ja myöhemmin Venäjän pyrkimykset levittäytyä ortodoksisen uskonnon ja 

slaavilaisen kieli- ja kansallisuuspolitiikan vahvistamiseksi pohjoisessa, Ruotsin hallitsijat ryhtyivät 

vastatoimiin suomalaisasutuksen levittämiseksi pohjoiseen. Ruotsi oli jo varhain siirtänyt intressejään 

Pähkinäsaaren rauhan (1323) rajan itäpuolelle, mikä osaltaan verotuksen ohella aiheutti 

rauhattomuutta idän ja lännen välillä. Täyssinän rauhassa 1595 vedettiin rajalinja suurin piirtein nykyiselle 

paikalleen. Sen jälkeen raja on vaihdellut sotaonnen mukaan. Suurimmat muutokset olivat 

Haminan rauha 1809, jolloin Suomi siirrettiin Venäjän autonomiaksi ja niin kutsuttu Vanha Suomi 

etelässä liitettiin osaksi Kaakkois-Suomea. Pian Suomen itsenäistyttyä Tarton rauhansopimuksessa 

1920 Suomeen liitettiin Petsamon alue, joka avasi maalle yhteyden Jäämerelle. 1940 solmittu Moskovan 

rauhansopimus ja myöhemmin Pariisin rauha 1946 määrittivät Suomen nykyiset rajat, jossa 

yhteys nyt taloudellisesti aktivoituvalle Jäämerelle menetettiin. 

Vaikka Suomen ja Neuvostoliiton välinen raja suljettiin valtioiden virallista yhteistoimintaa 

lukuun ottamatta vuonna 1922, taloudellinen yhteistyö raskaiden sotakorvausten jälkeen jatkui 

merkittävänä tavaranvaihtona maiden virallisten sopimusten mukaan. Suomi toi energiaa ja raakaaineita 

ja vei kulutustavaroita, teollisuustuotteita ja toteutti suuria rakennuskohteita. Vaihtokauppa 

hiipui Neuvostoliiton hajoamiseen ja Venäjän uudelleen perustamiseen. Suomeen maksettujen velkojen 

rinnalla kauppa alkoi elpyä ja nykyisellään Venäjä on Suomen kolmen tärkeimmän kauppamaan 

joukossa Saksan ja Ruotsin ohella. Selvityksessä on tietoja nykyisestä kaupan rakenteesta ja 

toteutustavasta. Käsillä olevan selvityksen tehtävänä on tarkastella suomalaisen yritystoiminnan 

osallistumismahdollisuuksia erityisesti Barentsin alueella aktivoituvaan talouskehitykseen. Tähän 

vaikuttavat Venäjän omat suunnitelmat, suomalaisten yritysten reaktiot ja Suomen kaupallista toimintaa 

aktivoivien välittäjäorganisaatioiden toiminta sekä myöhemmin tarkasteltavat logistiset 

suunnitelmat ilmastonmuutoksen edetessä. 

Valtion tahtotila 

Suomen ja Venäjän suhteet ovat hyvät ja monipuoliset. Suomi on aktiivisesti mukana myös 

pohjoisia alueita käsittelevissä kansainvälisissä sopimuksissa. Itämerenmaiden kansainvälinen 

yhteistyö etenee monipuolisesti. EU:n jäsenmaana Suomi on korostanut Pohjoisen ulottuvuuden 

merkitystä, joka on vahvistunut myös Norjan ja Venäjän tavoitteissa. Kirkkoniemen julistus 1993 

oli merkittävä edistysaskel pohjoisen yhteistyötavoitteissa. Suomi on laatinut arktisen strategiansa. 

Murmanskin II Arktisessa foorumissa lokakuussa 2010 Venäjä vahvisti oman Arktisen strategian. 

Valtioiden välisellä diplomatialla ja tahtotilalla on suuri merkitys kauppaan ja sen käytännön toteuttamiseen 

yritystasolla myös Barentsin yhteistyöalueella. Miten Suomi asemoituu pohjoiseen 

yhteistyöhön avaamaan mahdollisuuksia yrityksille osallistua hankeneuvotteluihin ja osallistumaan 

vientiin sekä työkohteiden toteuttamiseen. Mikäli ilmaston muutos etenee ja Koillisväylän logistiikka 

vahvistuu, yhteistyömuotojen löytäminen on tärkeää myös Suomen ja Ruotsin pohjoisten 

satamien kannalta. 

Norja ja Venäjä ovat edistyneet alueella ripeästi tavoitteissaan. Mannerjalustan harmaan vyöhykkeen 

jaosta maat sopivat syyskuussa 2010. Samaan aikaan maat kehittivät vapaakauppa-aluettaan, 

sopivat rajoitetusta viisumivapaudesta, Norja nimitti Arkangeliin kunniakonsulin ja pohjoisen 


logistiikan yhteiset suunnitelmat ovat edenneet myönteisesti kohti Koillisväylän käyttöön ottoa. 

Kansainvälinen puolustuksellinen ilmapiiri osoittaa myös lientymistä. Barentsin alueen käytännön 

toiminnoissa Norja valtio on vahvasti mukana myös talouden aktivoinnissa. 

Suomen harjoittama lähialueyhteistyö on saanut Barentsin alueella paljon kiitosta. Kaikilla toimialoilla 

viranomais- ja kansalaisjärjestöjen sekä kansalaisten toteuttama yhteistyö on lujittanut 

naapurialueiden välistä luottamusta ja hyvää tahtoa. Ministeriöiden ja aluehallintoviranomaisten 

lähialueyhteistyö on parhaimmillaan normaalia kanssakäymistä arjen asioissa. Kansalaisjärjestöjen 

toimintaa kannattaa edelleen tukea myös humanitäärisen avun näkökulmasta. On toivottavaa, että 

ministeriöt tulossopimuksissaan sallivat alueviranomaisille nykyistä selkeämmän työnjaon ja puitteissa 

mahdollisuuden alueiden välisten yhteistyömuotojen koordinointiin ja toteuttamiseen. 

Alueviranomaiset ovat ministeriöitä lähempänä käytännön tarpeita ja mahdollisuuksia. Ministeriöiden 

sisällä myös Barentsin alueen olosuhteiden ja mahdollisuuksien tietämystä ja toimintojen 

ohjausta tulisi selkiinnyttää. Seuraavaan hallitusohjelmaan tulisi sisällyttää vahva panostus Suomen 

Venäjä-yhteistyön metodologiseen vahvistamiseen kaikilla toimijatasoilla. Kasvavan markkinan 

yhteishyödyt tulee saada nykyistä paremmin käytännön toiminnaksi. Muutoksen aikana löytyy 

tehtäviä vaikka kokonaiseen ministerisalkkuun. Valtion keskushallinnon tahtotila ja käytännön toimet 

auttavat merkittävästi yritysten hakeutumista ja pääsyä Barentsin alueen markkinoille. 

Alueiden merkitys 

Barentsin alueen ja koko Venäjän yhteistyössä alueiden väliset suhteet ovat tärkeät. Suomen 

aluehallintouudistus särki toimineen mallin. Läänien ja maaherrojen virkojen lakkauttaminen katkaisi 

selkeän valtion aluehallintosuhteen Barentsin alueisiin. Tehtävät jaettiin asiaa tarkemmin pohtimatta 

tästä näkökulmasta kolmeen virastoon, aluehallintovirastoihin (AVI), elinkeino-, työvoima 

ja ympäristökeskuksiin (ELY) sekä kuntien yhteistyöorganisaatioihin maakunnan liittoihin (MKL). 

Nyt aluetasoilla kilpailee Venäjäsuhteiden hoitamisesta ja yhteydenpidosta jopa 40 eri alueorganisaatioita. 

Barentsin alueen tasavaltojen johtajat ja maaherrat ovat ymmällä, keneen Suomen 

lähialueilla he pitävät tasaveroista neuvotteluyhteyttä. Sekava tilanne tulee selvittää seuraavassa 

hallitusohjelmassa, jotta käytännön työ voisi organisoitua järkevällä tavalla. AVI toimii alueen 

yleishallinnon tahona, ELY monipuolisena elinkeinojen ja luonnonvarojen käytön sekä logistiikan 

kehittäjänä. Kuntaperustainen maakunnanliitto toimii aluekehittäjänä, kaavoitusviranomaisena, 

kuntien edunvalvojana ja EU- sekä lähialueyhteistyöohjelmien koordinoijana. Näiden organisaatioiden 

pitää pystyä yhdessä luomaan järjestelmä, jossa myös Barentsin alueen yhteistyö saavuttaa 

selkeän toimintamuodon, jonka Venäjän aluejohdot ymmärtävät. Myös suomalaisen yritystoiminnan 

näkökulmasta tilanne on epämääräinen. 

Rahoitus ja neuvonta 

Selvitystyön lyhyt aika ei antanut mahdollisuutta perehtyä tutkimuksellisesti tai yrittäjien riittävän 

laajan palautteen kautta Suomen julkisen hallinnon järjestämien yrittäjyyttä sekä Venäjä-yhteistyötä 

edistävien sekä tukevien organisaatioiden toimintaan ja tuloksellisuuteen. Puhumattakaan mahdollisuudesta 

perehtyä Venäjän vastaavien tahojen rakenteisiin ja toimintaan. Yrittäjäpalautteessa 

on selkeästi tuotu esille tiedonsaannin vaikeus Barentsin ja Venäjän talouden mahdollisuuksista 

ja ajankohtaisista hankkeista. Ongelma koetaan suurimpana markkinoille pyrkivien pk-yritysten 

keskuudessa. Huolimatta diplomatian eriävästä näkemyksestä, selvitysmies rohkenee toivoa myös 

diplomatialta talouselämäämme ja yritystoimintaamme edistävää informaatiota erityisesti Venäjän 

ajankohtaisista mahdollisuuksista. Yrittäjät toivovat valtion virallisen edustuksen painottavan 

myös taloudellisia tavoitteita. Seuraavassa on Finpron käsitys omasta toiminnastaan. 

125

Finpro kerää aktiivisesti tietoa Venäjällä ja Barentsin alueella käynnistyvistä hankkeista ja investointimahdollisuuksista 

ja tiedottaa sekä jakaa näistä tietoa yrityksille. Yrityskohtaisten toimeksiantojen 

avulla Finpro edistää yritysten osallistumista Barentsin alueen hankkeisiin ja niistä syntyvään 

liiketoimintaan. Barentsin alueen toimintaan liittyy myös käynnissä oleva Finpron toteuttama Expomet-projekti, 

joka kokoaa tietoa öljy- ja kaasuteollisuuden toimialan hankkeista ja liiketoimintamahdollisuuksista, 

joihin suomalaiset voisivat osallistua. 

Finnveralta sekä Tekesiltä muiden rahoittajien ohella odotetaan kokonaisvaltaista näkemystä 

yritysten innovaatio- ja tukipolitiikkaan tavalla, jossa yrittäjän kokonaistilannetta arvioitaisiin yhdessä, 

eikä yksittäisinä, usein eri perustein tehtyinä päätöksinä. Yrittäjät ovat antaneet palautetta, 

että rahoituksen ratkaisija ei todellakaan tunne alan ja yrityksen tilannetta riittävästi päätöksen perustana. 

Työ- ja elinkeinoministeriön ohjaamien välittäjäorganisaatioiden on pohdittava toimintarakenteensa 

yhdessä yrittäjäorganisaatioiden kanssa käytännön tarpeita vastaavaksi. Tätä varten 

voisi olla aiheellista perustaa tilapäinen neuvotteluelin. Matkailun edistämisen kohdalta tilanteen 

arvioinnin tarve on olemassa. Tavoitteet pitäisi sijoittaa Barentsin alueen osalta yksilöityinä ”Venäjä-toiminnan 

tiekarttaan”. Julkisen rahoituksen kohdentamista yritystoiminnan edistämisen rakenteisiin 

tulisi arvioida kokonaisuutena, sillä yhteys OPM:n koulutus- ja kehittämisrahoitukseen on 

ilmeisen kapea. Käytännön yritystoiminnan ja innovatiivisen koulutuksen yhteensovittaminen on 

edelleen puutteellista. OPM:n tulosneuvotteluihin pitäisi kutsua TEM:n edustus. Mikäli tiedonvälitys 

ja tukijärjestelmät toimisivat joustavasti, tähän selvitykseen ei olisi ollut tarvetta. 

Yliopisto- ja ammatillinen koulutus 

Barentsin alueyhteistyössä yrittäjät valittavat tiedon ja valmennuksen puutetta. Suomen yliopistoissa, 

ammattikorkeakouluissa ja muillakin koulutusasteilla kiinnostus Venäjään on melko vähäistä. 

Oppilaitosten vaihtoaktiivisuus ei ole innokasta ja suomalaisissa oppilaitoksissa on verrattain 

vähän naapurimaan koulutettavia. Jos yhteistyössä aiotaan aktivoitua, koulutusorganisaatioissa ja 

kouluttautuvissa pitää tapahtua asennemuutos. Yritykset Venäjällä tarvitsevat Suomen olosuhteita 

ymmärtävää johtoa ja työvoimaa. Yhteinen koulutustausta ja harjoittelujaksot kummassakin maassa 

antavat vasta perustaa aidolle ja tulokselliselle yhteistyölle. On toivottavaa, että professorien 

mielenkiinto kohdistuu myös Barentsin alueen yliopistoja koulutusyhteistyöhön. Tämän ohella 

ammattikorkeakouluilla on suuri merkitys uusien yrittäjien koulutuksessa Barentsin alueen tuleviin 

hankkeisiin. Oppilaitosten Venäjä-verkostoissa olisi mahdollisuuksia jatkuvaan yritysjohtajien 

ja asiantuntijain kouluttamiseen sekä innovatiiviseen yritysten, tuotteiden ja palvelujen kehittämiseen. 

Vologdan kuvernööri kiinnitti koulutusyhteistyön tarpeellisuuteen vakavasti kannanottonsa. 

Ammattikorkeakoulujen monipuolinen ainevalinta mahdollistaa yritysten ja yrittäjien laaja-alaisen 

kehittämisen. Suomessa koulutus ja innostava työelämä vaativat yhtenäisen järjestelmän. Mikäli 

uudistusta ei tapahdu, yrittäjyys ei etene toivotulla tavalla ja korkealle teoreettisesti koulutetun 

työvoiman työttömyys kasvaa vielä nykyisestään. Venäjän kielen ja kulttuurin opinnoista käytävä 

kiista ruotsinkielen rinnalla on rauhoitettava. Suomalaisten on kaksikielisessä maassa osattava 

myös maan toista virallista kieltä kummankin kieliryhmän suunnalta. Venäjän kielen alkeet tulisi 

opettaa mahdollisimman monelle koululaiselle välttävälle tasolle, jotta tarpeen tullen on perusta 

kielellisille jatko-opinnoille matalamman kynnyksen takana. Myös ”pitkän venäjänkielen” opiskeluun 

tulee kannustaa, jotta tutkimus ja muut vaativat yhteistyömuodot onnistuvat Venäjän kanssa. 

Kansalaisjärjestöt 

Välittäjäorganisaatioihin kuuluvat myös ystävyysseurat, kansalaisjärjestöt ja muut vapaaehtoiset 

toimijat. Niillä on merkittävä asema yhteistyön perustan luomisessa kummassakin maassa. Niidenkin 

on uudistettava toimintaansa ajan olosuhteita ja kasvavia vaatimuksia seuraamalla. Venäjän 


kulttuurissa on aina ollut ihmisten välisillä suhteilla suuri merkitys. Jopa virallisten neuvottelujen 

yhteydessä he toteavat: Tähän asiaan on uudelleen palattava neuvottelemalla ”otsakkain”. Venäjän 

historiassa demokraattisten elinten puuttuminen ja hallinnon kaukaisuus on luonut järjestelmän, 

jossa ihmiset turvautuvat omiin selviytymisen verkostoihin ja tilanteen niin vaatiessa kirjelmöintiin 

”tsaareille tai sanomalehtiin”. Vanha sanonta toteaa, että venäläisellä asukkaalla on aina ollut kaksi 

ongelmaa: ”Tsaari on liian kaukana ja Jumala on kohtuuttoman korkealla…”. Tämä mentaliteetti on 

jättänyt ajattelu- ja toimintamallin, joka vaikuttaa nyt ja pitkälle tulevaisuudessa. Monimutkaisessa 

kokonaisuudessa asioista on keskusteltava ja sovittava yhteisen pöydän ääressä ihmisten kesken. 

21.4. ILMASTONMUUTOKSEN VAIKUTUKSET BARENTSIN ALUEEN 

KEHITYKSEEN 

Neuvostoliitolle Barentsin alue ja Siperia olivat sotilaallisen varustautumisen, ydinkokeiden, 

karkotuksien, kaivannaisten ja kalastuksen perifeerinen alue. Tilanteen mukaan ihmisiä siirrettiin 

toteuttamaan mainittuja maatalouden tehtäviä tai eristettiin karkotukseen. Asukkaille rakennettiin 

ikiroudan tuntumaan ajan hengen mukaisia kolosseja, heille maksettiin korkeampaa palkkaa, alennettiin 

eläkeikää ja huolehdittiin etelään suuntautuvista lomista. Neuvostoliiton hajoaminen ja talouden 

ongelmat halvaannuttivat alueen strategista sekä taloudellista merkitystä, mikä johti väestön 

poismuuttoon ja syntyvyyden laskuun. Samalla alkoivat paljastua alueen monet ympäristöongelmat. 

Sotilasstrategian ylläpito ja raaka-aineiden tuotanto olivat muutoksen aikana edelleen tärkeitä. 

Venäjän olojen vakiintuminen ja fossiilisten polttoaineiden hintojen nousu sekä niiden viennin 

kasvu edellyttivät uusien esiintymien käyttöön ottoa pohjoisessa, koska Venäjästä irtaantuneita valtioita 

itsenäistyi ja Kaukasian alueissa ajauduttiin sotatilaan. Venäjän talouden katseet kääntyivät 

kohti pohjoisen rauhallisia luonnonvara-alueita, missä myös Norjan, Ruotsin ja Suomen yhteiset 

kehittämisen intressit kohtasivat. Samaan aikaan maailma havahtui ilmaston lämpenemiseen, mikä 

leudontaa arktisen alueen ankaria olosuhteita. Napajäätikön pienentyminen avaa Golf-virran jatkeella 

Siperiassa kesäaikaisen sulan ja jääolosuhteitaan aiempaa helpomman kulun Aasiaan. Arktisen 

alueen uuteen tilanteeseen ovat heränneet myös Kanada ja Yhdysvallat, joiden välille Euraasian 

kanssa syntyy uudenlaiset meriyhteydet, jopa arktisten merien turismi. Myös Kiina osoittaa lisääntyvää 

mielenkiintoa uutta globaalia ulottuvuutta kohtaan. 

Koillisväylä on avannut uuden logistisen mahdollisuuden Euroopan ja Aasian välillä. Norja ja 

Venäjä ovat sopineet sulan Atlantin väylän jatkumisesta pohjoista rannikkoa noudatellen Beringin 

salmen kautta Tyynelle valtamerelle. Maat ovat nimenneet rannikon huolintakaupungit Kirkkoniemestä 

Kamchatkan Petro Pavlovskiin, josta meritiet avautuvat Aasian merkittäviin kauppasatamiin. 

Uutta kuljetuslogistiikkaa varten suunnitellaan ja rakennetaan monipuolisia jäänmurtaja-aluksia 

sekä aluksia erityisrakenteineen käytettäväksi Jäämeren mannerjalustan kaasun ja öljyntuotantoon 

sekä kuljetuksiin. Arktisten luonnonvarojen käyttöönotto ja uusi logistiikka heijastuvat tällä hetkellä 

Barentsin alueen tuleviin toiveisiin ja käytännön toteutukseen. 

Kaasun ja öljyn ohella kaivosteollisuus, rikastamotoiminta ja metallien valmistus kasvattavat 

alueen potentiaalia. Kalastusta ollaan aktivoimassa ja kalateollisuutta kehitetään. Uudet mahdollisuudet 

heijastuvat myös metsäteollisuuteen ja kaikille elinkeinoaloille. Talouslaman jälkeen useimmilla 

aloilla näkyy jo paluu lamaa edeltäneeseen, jopa kasvavaan kehitykseen. Kuljetusaikojen 

lyhentyminen ja alusten kapasiteetin kasvu sekä tekninen uudistaminen lisäävät kilpailuetua. Rannikon 

”hub”:eille ja jalostus- sekä teollisuuskeskuksille on ennakoitavissa merkittävää kasvua. Samalla 

on kysyttävä, mitä ennakoitu kehitys vaikuttaa asutusrakenteeseen, elinkeinoihin ja sisäme- 

127

ien logistiikalle sekä tavaravirroille tuotantolaitoksista kohti valtamerten kuljetusten ”suuruuden 

ekonomiaa”? 

Suomen kannalta kehitys herättää useita kysymyksiä. Suomella ei ole maayhteyttä Jäämeren 

rannikolle. Tilanne olisi aivan toinen, jos Tarton rauhassa 1920 Suomeen liitetty Petsamo ja Liinahamarin 

satama olisivat edelleen käytettävissä. Jos näin olisi jatkunut, myös Pohjois-Suomen 

aluerakenne olisi ilmeisen erilainen nykyiseen verrattuna. Mikäli Suomi aikoo olla aktiivisesti mukana 

Jäämeren alueen logistiikan kehittämisessä, se voi tapahtua vain Norjan ja Venäjän kautta tai 

molempien kanssa yhdessä. Meriteollisuuden mahdollisuudet ovat käytettävissä ja osin toteutuneet 

Etelä-Suomen telakoilla tai yhteistyönä, kuten jo nyt on tapahtunut Jäämeren rannikolla Wärtsilän 

toimesta. Yhteistyön aikaansaaminen ja toimiminen Barentsin alueella olisi kaikin keinoin turvattava. 

Tässä vaiheessa Barentsin alueen valtioiden keskushallinnot ja yhteistyöelimet tulevat avainasemaan. 

Pohditaanko yhteistyöelimissä muutoksien tuomaa kokonaisuutta kunkin valtion intresseistä, 

vaan onko yhteistyöorganisaatio koossa pitävä kulissi, jonka sisällä valtioiden kahdenvälistä 

yhteistyötä on helpompi syventää vedoten myös muiden läsnäoloon? 

Barentsin alueen kaivostoiminta, metalliteollisuus ja puunjalostus tuottavat volyymiltään suuren 

määrän tuotteita satamiin. Pajalan malmikuljetukset ohjataan aiemmin aiotusta Kemin Ajoksesta 

Narvikin satamaan. Pohjoisen logistista järjestelmää on myös sisäsatamien osalta kehitettävä kilpailukykyiseksi, 

jotta niiden toiminta voidaan myös jatkossa turvata. Suomesta ei ole myöskään 

rautatieyhteyttä Jäämeren äärelle, mikä eristää kuljetusyhteyksiä. Suomen on tiiviisti oltava mukana 

pohjoisen logistiikan kehittämisessä myös itä-länsi-suunnassa, sillä Venäjän ja Aasian kuljetuksia 

siirretään avattaville rataosuuksille talvikausina, jolloin Koillisväylä on jäässä. 

Ruotsi on vieläkin etäämmällä Jäämeren rannikosta, eikä Norjan itsenäistyttyä Ruotsilla ole ollut 

juuri minkäänlaisia yhteyksiä Pomorin rannikolle. Kaikki kaupankäynti ja ulkomaiset yhteydet ovat 

suuntautuneet etelään Tukholman kautta. Myös Kiina tuntee mielenkiintoa Koillisväylän käyttöön 

sekä taloudelliseen yhteistyöhön Barentsin alueella. Suomen on kohdennettava arktista osaamistaan 

asiakirjoista ja konferensseista kohti arjen toimintaa, joka mahdollistaa kansallisen osaamisemme 

soveltamisen tuotteiksi, palveluiksi ja työpaikoiksi, joihin yrityksillämme on osaamista ja 

halua osallistua. Pohjoisten olojen korkean osaamisen soveltaminen käytäntöön on Suomelle mitä 

parhain kansallinen ”brändi”. Valtion on tärkeä toimia niin, että hankkeiden päätöspöydissä istuu 

myös suomalainen neuvotteleva ja päättävä edustus. 


22. EHDOTUS SUOMALAISTEN PK-YRITYSTEN 

ETENEMISEKSI BARENTSIN MARKKINOILLE 

Seuraavassa esitetään yksinkertaistettu pk-yrittäjien kokemuksista ja selvityksen muista tuloksista 

koottu etenemisen polku yritystoiminnan pääsystä mukaan Barentsin ja laajemminkin Venäjän 

markkinoille. 

TIEDON SAANTI BARENTSIN ALUEEN JA VENÄJÄN MARKKINOISTA 

Yrittäjät haluavat saada tietoa Barentsin hallintoalueiden tarjoamista mahdollisuuksista 

omilla toimialoillaan. Useimmiten pk-yritysten johto ja yrittäjät sekä yrittäjäksi aikovat tuntevat 

heikosti Venäjän oloja ja muodostavat mielikuvansa markkinoista kielteisten uutisten 

perusteella. Venäjän aluehallinnoissa ja yrityksissä koetaan sama ongelma Suomen 

suuntaan. Ajallisesti tiedot mahdollisuuksista tulevat liian myöhään. Tiedon välitystä on 

tehostettava valtakunnallisella ja alueellisella tasolla. Ensisijaisessa vastuussa toiminnan 

kehittämisestä ovat julkisin varoin kustannettavat välittäjäorganisaatiot ja yrittäjäjärjestöt. 

SUORAN TIEDON SAANTI BARENTSIN ALUEEN MAHDOLLISUUKSISTA 

Yrittäjät tarvitsevat tietoa konkreettisista hankkeista mahdollisimman nopeasti valmisteluvaiheessa. 

Yrittäjien mielestä tieto mahdollisuuksista tulisi saada vähintään vuosi ennen 

hankkeen käynnistymistä. Valmiuden rakentaminen yrityksissä vaatii aikaa, kouluttautumista 

ja voimavarojen kokoamista. Yritysten aikoessaan Venäjän markkinoille, pitää jatkuvasti 

kohottaa valmiuttaan. Välittäjäorganisaatioita on kehitettävä yritysten valmistautumisen 

tueksi. Vastuutahot ovat samat kuin edellä. Niiden lisäksi alueilla ELY-keskukset 

ja koulutus- sekä kehittämisyksiköt ovat valmiuksien edistäjiä. 

TOIMIALA- JA HANKEKOHTAISTEN KLUSTEREIDEN KOKOAMINEN 

Pk-yritykset ovat usein liian pieniä ja osaamiseltaan yksipuolisia pystyäkseen menemään 

Barentsin markkinoille. Valtakunnallisesti olisi tarpeellista määrittää ne todennäköiset 

toimialat ja hankkeet, joihin suomalaisilla olisivat reaaliset mahdollisuudet osallistua. 

Barentsin alueella niitä on tunnistettavissa. Työ- ja elinkeinoministeriö pystyy yhdessä 

ELY-keskusten kanssa kokoamaan alueellisia klustereita neuvotteluun, hankekilpailuun 

ja toteuttamisen käynnistymiseen. Yrityksillä tulee olla tahtotila yhteistyöhön. 

YHTEYDET VENÄJÄN ALUEHALLINTOIHIN: 

Barentsin aluehallintojen kanssa, vaikkapa kunkin kuuden AVI-viraston alueella on mahdollisuus 

sovittaa yhteen tavoitteita aiepöytäkirjoissa, joiden valmisteluun kummankin 

maan alueiden johtajat ja yritystoiminnassa mukana olevat tahot osallistuvat. Venäjällä 

on tärkeä tietää suomalaisten yritysten yhteistyöhalu ja osaamisen taso hankkeiden 

toteuttamiseen. Alueilla pitää muodostaa osaavia eri alojen yritysten ”iskuryhmiä”, joita 

tiedetään kysyä kohteiden toteuttamiseen. Suuremmilla markkinoilla valtioiden välisten 

yhteistyöelimien sopimusten ohella on tarpeellista osallistua omien alojen messuihin ja 

konferensseihin. Venäjän heikomman talouskehityksen alueilla jatkuva yhteydenpito on 

välttämätöntä. 

129

TUTKIMUKSEN JA KOULUTUKSEN KYTKEMINEN KLUSTEREIHIN 

Yliopistojen ja erityisesti ammattikorkeakoulujen sekä sektoritutkimuslaitosten tulee olla 

mukana valittujen klusterien toteuttamisessa. Ammattikorkeakoulut voisivat valita strategiset 

erikoistumisalansa yhteistyössä alueidensa yrittäjien ja niiden luoman osaamisverkoston 

mukaan. Ammattikorkeakoulussa pitää pystyä luomaan osaamisen innostus, joka 

leviää käytäntöön yritysten kautta. Suomen yliopistojen vähäiseen kiinnostukseen yhteistyöhön 

Venäjän yliopistojen kanssa on kiinnitettävä vakavaa huomiota. Tutkimusyhteistyö 

luo valmiuksia uusiin yrityksiin ja nuorten työllistymiseen. Tutkimuksen, koulutuksen ja 

vaihtosuhteiden kautta syntyy luontevin rakenne konkreettiselle yhteistyölle. 

YHTEISESIINTYMINEN BARENTSIN ALUEEN MESSUILLA JA YRITYSTAPAAMISISSA 

Ilman määrätietoista vaivannäköä esitellä osaamista, tuotteita ja todellista kilpailukykyä 

mikään organisaatio ilman tukea ei selviydy markkinoilla. Tällä hetkellä into Barentsin 

markkinoita kohtaan on vaisua, yhteistyö on heikkoa ja menestys vailla suuria tuloksia. 

Norjan aktiivisuus Murmanskissa ja Arkangelissa voi toimia malliesimerkkinä. Omilla 

asenteillaan ja toimintatavoillaan Suomi ratkaisee, missä määrin yritykset pystyvät etabloitumaan 

Barentsin alueen markkinoille. 

YRITYSTEN HAKEUTUMINEN SUURTEN TOIMIJAIN ALIHANKKIJOIKSI 

Barentsin alueella käynnistyy lähitulevaisuudessa suuri määrä merkittäviä projekteja, 

joissa on satoja osaurakoita. Yritysten tehdessään sopimuksia osaurakoista täytyy tietää 

kokonaisuus, minkä he allekirjoittavat. Pienikin erikoisalan yritys voi saada merkittävän 

aseman osatyön tai tuotteiden kautta. Kostamuksen rakentaminen oli erinomainen esimerkki 

hankintojen kokonaisuudesta, joka säteili kysyntänä myös maan rajojen ulkopuolelle. 

Monet pienyritykset ja osaava työvoima jäivät pääurakoitsijain tehtäviin myös seuraaviin 

työkohteisiin. Vuosien yhteistyö muodosti menestyvän osaamisen kokoonpanon. 

JULKISTEN ORGANISAATIOIDEN ROOLI MENESTYMISEN EDISTÄJINÄ 

Suomessa on poliittinen tahtotila edistää Venäjän kauppaa, maan yrittäjyyttä, työllisyyttä 

ja kansallista menestystä. Tätä varten Suomen valtio sijoittaa yhteisiä verovaroja välittäjäorganisaatioiden 

toimintaan. Niiden tehtävänä on toteuttaa rooliaan juuri mainituissa 

tarkoituksissa. Tämän vuoksi Finpron, Finnveran, Tekesin, VTT:n, MEK:in ja muiden toimijain 

tulee ymmärtää, että niiden ratkaisuilla vaikutetaan yhteisen hyvän syntyyn ja kehitykseen. 

Yksittäinen rahoituspäättäjä, yritystutkija tai ulkomaaedustaja ei ”hakkaa vain 

kiveä, vaan toiminnallaan rakentaa kansallista menestyksen temppeliä”. 

Kiristyneessä kilpailussa jokaiselta on syytä vaatia vahvaa osaamista ja sitoutumista toimillaan 

ja päätöksillään tukemaan yrittäjien – todellisten toimijain menestystä, työllisyyden 

edistämistä ja talouden kasvua. Jokaisen suomalaisen on palkan tehtävästä saadessaan 

toimittava parhaan kykynsä ja taitonsa mukaan isänmaan menestyksen hyväksi. 

Välittäjäorganisaatioiden tiedollinen ja lakeihin sekä ohjeisiin pohjautuva resurssien jako 

on etenkin pk-yritysten kannalta oleellinen onnistuakseen sijoittumaan Venäjän ja Barentsin 

alueen markkinoille. Aito tutustuminen konkreettisiin oloihin myös Barentsin alueella 

on tarpeellista. 


YHTEISTYÖN OPPIMINEN BARENTSIN ALUEELLA 

Suomalaisten yritysten ja niiden henkilöstön pääsy Barentsin alueelle toteuttamaan kilpailtuja 

tai muutoin päätettyjä hankkeita edellyttää paljon myös siellä ololta. Työn jäljen ja 

tulosten tulee olla niin laadukkaita, että vaikeissakin kiistoissa työllistävä osapuoli voi todeta, 

että käsillä olevaa osaamista ei ole syytä menettää. Hyvä työ ja korkea laatu takaavat 

myös jatkossa parhaat menestymisen mahdollisuudet. Suomen pitää tulla tunnetuksi 

todellisena osaajamaana ja hankkeiden käytännön toteuttajana suomalaisille luontaisilla 

osaamisen aloilla. 

YHTEISTYÖN PYSYVÄ JATKAMINEN 

Pääsy Barentsin alueen yhteisiin hankkeisiin antaa mahdollisuuden löytää yhteistyötahoja, 

joiden kanssa saattaa syntyä yrityksiä ja tuotantoa molempiin maihin tai vientiin kolmansiin 

maihin. Samalla uusia partnereita tulisi saada kouluttautumaan läntisin pelisäännöin 

ammattikorkeakoulujen luomiin Venäjä-yhteistyön yrittäjäklinikoihin, joissa tulevista 

partnereista tulee sitoutuneita läntisen yhteistyön osaajia ja johtajia. Ilman aitoa ihmisten 

yhteistyötä rajan yli ja toimeliasta intressien yhdistämistä sekä menestymisen halua on 

vaikea edistää tämän selvityksen perustavoitteita. 

HYVÄKSYNNÄN SAAMINEN PARTNERIEN KESKUUDESSA 

Aito yhteistyö edellyttää hyväksytyksi tulemista ja toisen osapuolen hyväksymistä. Vain 

harvoilla suomalaisilla pk-yrityksillä on tästä kokemusta. Jo aiemmin oli esillä, että Venäjä 

on rakenteeltaan ihmisten verkosto, jossa luottamuksella on keskeinen sija. Sen lunastaminen 

edellyttää yrittäjien polulla paljon osaamista ja paikallisten olojen ymmärtämistä, 

mutta se on mahdollista kun jaksaa nähdä ”positiivista vaivaa”. Läntisenä mallimaana 

Suomea kutsutaan mukaan Venäjän muutokseen. Nyt on kyse tämän ”viennin onnistuvasta 

tuotteistamisesta”. 

SUOMEN ASEMAN VAHVISTAMINEN VENÄJÄN MARKKINOILLA 

Suomi ei ole Venäjän taloudessa erityisasemassa, vaan Venäjä hakee kumppaninsa sieltä, 

mistä edullisimmin voi turvata tarvitsemansa ”hinta-laatu-suhteen” tai muutoin valitsemansa 

kumppanin. Neuvostoliiton ajalta Suomella oli vahva asema, koska maa sai 

sosialistiseen talouteensa vieroksuttuja läntisiä tuotteita ja osaamista ”kylmästä sodasta” 

huolimatta. Suomi oli luotettava ikkuna länteen ja tässä Suomi hallitsi roolinsa hyvin. Nyt 

Venäjä ”kalastaa” kaikilla vesillä, mikä on hyvistä suhteista huolimatta häivyttänyt maamme 

erityisasemaa. 

SUOMEN KESKITTYMINEN TODELLISIIN OSAAMISEN ALOIHIN VENÄJÄN MARKKINOILLA 

Barentsin alueen kansainvälinen yhteistyö osoittaa, että uusimmassa kehitysaallossa 

”turskansyöjät” ovat löytäneet toisensa Norjan ja Venäjän yhteisten hankkeiden muodossa. 

Kaasu, öljy, Koillisväylän logistiikka ja kalastus ovat kuitenkin vain osa totuutta. 

Barentsin laajan alueen arki on kuitenkin paljon muuta, joka on nyt jäänyt suurten hankkeiden 

varjoon. Kaivokset, metallien jalostus, metalliteollisuus, metsät ja niiden jalostus, 

energia paikallisiin tarpeisiin, biopolttoaineet, rakentaminen, palvelutuotanto, matkailu 

sekä kaikkien toimintojen modernisointi ovat edelleen keskeisin osa talouselämää. 

131

Merellinen elementti ei ole Suomen pk-yritysten parhainta osaamista. Se on muilla aloilla, 

joita kaikkia Barentsin aluejohtajat ovat yhteistyömme kohdalta erityisesti korostaneet. 

Näillä toimialoilla on suuria mahdollisuuksia, kunhan Venäjälle menon polut laaditaan 

todellisen kysynnän ja suomalaisen osaamisen perustalle. Kokonaisuuden onnistuminen 

edellyttää nykyistä parempaa tietoa, osaamista, menestymisen halua ja tahtoa näyttää 

vahvasti, että suomalaisella osaamisella on takanaan sisu, mitä kansakunta on tarvinnut 

myös syvimpien kriisien aikana. Nyt kaikki voimavarat voidaan valjastaa positiiviseen, 

rajan yli rakennettavaan yhteiseen menestymiseen. 

VENÄLÄINEN ASENNE SUOMALAISTEN YRITYSTEN ONNISTUMISELLE 

Yritystoimintaa ei voi harjoittaa toisessa maassa väkisin. Suomalaisten yritysten osallistuminen 

edellyttää venäläiseltä osapuolelta sopimusten noudattamista ja yrittäjän toimintaolosuhteiden 

asianmukaista turvaamista. Vastaavaa myös venäläisillä yrityksillä on 

oikeus odottaa toimiessaan Suomessa. Monilta ongelmilta ja yllätyksiltä vältyttäisiin, jos 

Venäjän Maailmankauppajärjestö WTO:n jäsenyys toteutuisi mahdollisimman pian. Yhteiset 

luotettavat pelisäännöt avaavat mahdollisuuksia viisumikäytännön väljentämiselle, 

työlupien selkiinnyttämiselle, verotukselle ja muille molempien maiden taloutta kasvattaville 

sekä kansalaisten hyvinvointia edistäville naapuruussuhteille. Venäjän ja EU:n välillä 

sekä hyvien kahdenvälisten suhteiden syventämiselle Suomen ja Venäjän välillä on nyt 

otollinen aika. Tärkeään asemaan kohoavat suhteet Barentsin eri valtioiden hallintoalueiden 

välillä. Niiden väestön elinoloihin myös tämän selvityksen kohteena oleva Barentsin 

alueen rakenteellinen uudistuminen ensisijaisesti kohdistuu ja vaikuttaa. Luoteis-Euroopan 

talousalueen mahdollisuudet uusiutuvat ja kohoavat aiempaa korkeampaan arvoon. 

Menestyminen globaalissa kilpailussa edellyttää vahvaa rajat ylittävää yhteistyötä. 


23. SELVITYSMIEHEN LOPPUPOHDINTAA 

Lyhytkestoinen selvitystyö, taustaryhmän istunnot ja yli neljä vuosikymmentä jatkunut yhteistyö 

Neuvostoliiton ja Venäjän organisaatioiden sekä ihmisten kanssa sekä venäläisen osapuolen nyt 

antamat tiedot ja palautteet jättävät paljon pohdittavaa. Työn lopussa selvitysmies jättää monta 

avointa kohtaa edelleen käsiteltäviksi tahoille, jotka voivat vaikuttaa Suomen ja Venäjän taloudellisiin 

suhteisiin, tässä tapauksessa Barentsin alueella. Eniten jää vaivaamaan asioihin suhtautumisen 

pinnallisuus, minkä pääsyyt lienevät kokemattomuus, tiedon puute ja syvällisten muutosten 

hallinnan heikkous. Eri tahoilla on käsitys, että asiat on hoidettu parhaalla mahdollisella tavalla, 

vaikka monet asiat pitäisi nyt nähdä ja tehdä eri tavalla. Tulee mieleen vanha venäläinen sanonta: 

”Sammaloituneen kiven alle ei konjakki virtaa”! 

Suomen ja Venäjän naapuruussuhteet ovat hyvät, mikä on tullut esiin pitkän työuran ja selvitystyön 

aikana. Tilanteesta huolimatta suomalaisten Venäjän olojen tuntemus on heikkoa ja pinnallista. 

Taloudelliseen yhteistyöhön meno edellyttää markkinoiden rakenne-erojen, kulttuurin, jopa kielen 

tuntemista. Moskovassa, Pietarissa ja muilla kasvualueilla toimiminen eroaa suuresti pyrkimisestä 

suurten kertaluonteisten hankkeiden toteuttamiseen tai osallistumaan heikon talouden alueiden 

hallintovetoisiin hankkeisiin. Yhteydenpito ja läsnäolo ovat välttämättömiä, sillä Suomella ei ole 

erityisasemaa, vaan Venäjä toimii kaikilla markkinoilla. Mitä enemmän Venäjä integroituu länteen, 

sitä kauemmas Suomella on vaara vieraantua Venäjän markkinoista. 

Selvityksessä mikään taho ei ole riittävästi sitoutunut pohtimaan, miten Suomen pk-yritykset 

saavat tietoa mahdollisuuksista osallistua Venäjän kysyntään, hankkeisiin ja yhteisyrityksiin. Saman 

ongelman tuovat esiin myös Barentsin alueen hallinnot ja yritykset. Osallistumisesta päätöksen 

tekevät yritykset ja yrittäjät itse. Ratkaisu edellyttää kuitenkin todellista tietoa arvioida reaaliset 

mahdollisuudet. Suomen julkisen hallinnon välittäjäorganisaatiot ovat oikeassa todetessaan, että 

niiden rooli on edistää ja helpottaa markkinoille hakeutumista neuvonnan ja tilapäisen tuen turvin. 

Selvitystehtävä asetettiin keskeisesti ratkaisemaan juuri kyseistä ongelmaa. 

Julkinen rahoitustuki auttaa, mutta se ei pysty ratkaisemaan. Vastuuta on pystyttävä löytämään 

syvemmältä ja laajemmalta, koulutuksesta, yrittäjien omista järjestöistä, kauppakamareista ja Suomen 

koko tavasta toimia Venäjän talouden kanssa. Selvitys osoittaa, että venäläiset toivovat Suomen 

talouden yhteistyön kohdistuvan nyt alle kymmeneen keskeisimpään toimialaan. Selvitysmies 

ei ole havainnut osaamisen ja rakenteiden kohdennusta ja Venäjälle menon valmennusta juuri toivotuilla 

toimialoilla. Enemmänkin odotetaan, että kunhan yrittäjä kysyy, niin sitten autetaan. Pienet 

yritykset harvoin pystyvät yksin muodostamaan kilpailukykyisiä klustereita. Kyselyn mukaan ne 

eivät olleet edes käyttäneet palveluja. 

Barentsin alueella käynnistynee vuonna 2011 suuria hankkeita, joista on osittain jo tehty päätöksiä. 

Selvityksestä ilmenee varsin yksityiskohtaisesti, mistä investoinneista ja urakoista oheistoimintoineen 

on päätetty esimerkiksi Murmanskin Arktisissa foorumeissa I ja II. Maaherrat ovat 

kertoneet, minkä ovat voineet liikesalaisuuksilta. Selvitysmiehelle on jäänyt epäselväksi, miten 

suomalaiset yritykset tai niiden edustajat tai muut organisaatiot ovat olleet neuvottelupöydissä. 

Sama kysymys jäi elämään keskustelussa Sotshin Olymstroin kanssa. Kuinka hyvin Gazpromin 

ja Rosneftin valtavat organisaatiot tuntevat suomalaisten yritysten korkeaa tasoa ja toimintahalukkuutta 

suurissa hankkeissa? Suomen yrittäjät tarvitsisivat osaavan, laajasti luotetun ja Venäjällä 

tunnetun sekä hyväksytyn edustajan pysyvästi neuvottelemaan ja luomaan konkreettiset suhteet ja 

tiedonvälityksen yrittäjien tarpeisiin. Barentsin tasavaltojen päämiehet ja maaherrat kysyvät jatkuvasti, 

keneen Suomessa näissä asioissa voimme olla suoraan yhteydessä. Arkangelin ja Vologdan 

133

maaherrat edellyttivät tiedon kulussa ja asioiden organisoinnissa kyseistä luotettavaa toimijaa, mielellään 

ministeriötasolta tai alueelta. 

Myönteisen tulevaisuuden rakentaminen Suomen ja Venäjän taloudellisessa yhteistyössä edellyttää 

yliopistojen ja erityisesti ammattikorkeakoulujen aitoa ja kiinnostunutta yhteistyötä. Se syntyy 

yhteisten tutkimusohjelmien, opettaja- ja oppilasvaihtosuhteiden ja jatkuvan yhteydenpidon kautta. 

Muutaman ammattikorkeakoulun on syytä erikoistua juuri niille aloille, joita Venäjä Suomiyhteistyöltään 

odottaa. Prosessin ytimenä tulisi olla valittujen alojen yritysklusterit, tuotekehys ja molempien 

maiden johtaja- ja työvoimakoulutus. Suomeen tulee saada muutama huikean korkea osaamisen 

klusteri, joka tunnetaan yhtä tai kahta pienyritystä paremmin. Venäjä kehittää parhaillaan 

pk-yrityssektoria monipuolistamaan talouttaan, kasvattamaan tuotantoaan, luomaan työpaikkoja ja 

laajentamaan ongelmallisen pientä veroa maksavaa hyvinvoivaa keskiluokkaa. Kummankin valtion 

talouskasvun ja hyödyn kehittäminen on pitkäjänteinen prosessi, josta Suomessa yksilöidysti ei 

mikään taho näytä kantavan vakavaa huolta. 

Suomalaiset asettavat suuret odotukset Barentsin alueen kaasu- ja öljytuotannon suurille hankkeille. 

Niiden ydintehtäviin suomalaiset tuskin suuresti pääsevät mukaan. Sen sijaan kerrannaistehtävät 

avaavat suuria mahdollisuuksia, mutta niiden saamisen konkretisointi edellyttää pikaisia 

avauksia pääurakoitsijain ja aluehallintojen suuntaan. Tuotteita, työtä ja palveluja on pystyttävä 

myymään pääurakoitsijoille jo ennen suurten sopimusten allekirjoittamista tällä tietämällä vuoden 

2011 aikana. Uudessa hallitusohjelmassa tulee selkeästi määrittää tavoitteet ja toimintatavat niin 

Barentsin alueen suurissa hankkeissa kuin koko Venäjän kaupassa. Kyseisillä asioilla kannattaisi 

täyttää hyvinkin painava ministerinsalkku. 

Kyse on etsikkoajasta sekä Venäjän markkinoilla että Suomen pk-yrityssektorin kehittämisessä. 

Välittömästi suomalaisten yritysten iskukyky on suunnattava tavanomaisten toimialojen yhteistyöhön 

Venäjällä. Kaasu- ja öljyhankkeet sisältävät runsaasti myös yhteiskunnan infrastruktuurin 

kehittämishankkeita, joita yritykset ostavat alihankkijoilta. Barentsin alueella fokus tulisi nyt olla 

meriteollisuudessa, teknologian soveltamisessa, paikallisen lämmön- ja sähköntuotannossa verkostoineen, 

vesi- ja jätehuollossa, metsäteollisuudessa, rakentamisessa, kaivos- ja metalliteollisuudessa 

sekä muilla suomalaisten osaamisen aloilla. Unohtamatta kasvavia palveluja huoltotehtäviä 

sekä matkailua. 

Taloudellisessa yhteistyössään Suomen tulee suhtautua Venäjään kuin mihin tahansa muuhun 

valtioon. Joka maalla ovat omat historiansa, kulttuurinsa, tapansa ja mieltymyksensä. Kuten selvityksessä 

lyhyesti pyritään avaamaan, Venäjä on monella tavalla erilainen ja suurten muutosten alla 

aina elänyt laaja maa. Olojen tunteminen vaatii perehtymistä, mutta samalla se tuo huomattavan 

avauksen monien kulttuurien rikkauteen. Suomella on erinomainen asema käyttää sijaintia ja pitkää 

naapuruutta matkailun kehittämiseen. Vapaa-ajan kasvavalla toimialalla myös useimmat Barentsin 

hallintoalueet ovat nostaneet matkailun keskeiseksi yhteistoiminta-alaksi. Tähän kokonaisuuteen 

liittyy myös alempien leveysasteiden väestön kiinnostus pohjoisia ja arktisia oloja kohtaan. 

Ilmaston lämpeneminen ja taloudellisen aktiviteetin kohoaminen kohti arktisia reuna-alueita lisää 

mahdollisuuksia Suomen matkailun ja vapaa-ajan toimintojen kehittämiseen. Kokonaisuuden kehittämiseen 

tarvittaisiin nykyistä paljon suurempaa innostusta ja tuotekehitystä. Nämäkin asiat ovat 

julkishallinnossa liian pirstaleisina hajallaan eri organisaatioissa. 

Selvitystehtävän neljäs kysymys kohdistui arktisen alueen talouden näkymien kytkeytymiseen 

ilmaston muutokseen, Koillisväylän avautumiseen ja sirkumpolaarisen yhteistyön aktivoitumiseen. 

Sulan Golf-virran jatke tulee Koillisväylän kautta suuntaamaan kuljetuksia Euroopan ja Aasian välillä 

uudella tavalla. Venäjä ja Norja ovat tässäkin yhteistyössä löytäneet vahvasti toisilleen sopivat 

intressit. Lukuisista keskusteluista huolimatta Suomen rooli kyseisessä logistisessa muutoksessa on 


jäänyt avoimeksi. Miten Suomi tulee jakamaan muutoksen aiheuttamia hyötyjä ja haittoja? Miten 

suuntautuvat kuljetukset eri vuodenaikoina ja mikä on pohjoisessa avautuvan meritien suhde sisämerien 

satamien ja valtameren rannikon sekä sisämaan asutuksen ja ihmistoiminnan rakenteisiin? 

Mitä kautta tulevaisuudessa kuljetetaan kansainvälistyneen kaivostoiminnan ja muun teollisuuden 

tuotteet? Suurena kysymyksenä selvityksen jälkeen jää arktisten alueiden käyttöintensiteetin vaikutus 

luonnonekologialle, alkuperäiskansoille ja kansainväliselle sekä valtioiden sisäiselle turvallisuudelle. 

Onko Suomen näiden alojen osaamiselle aktiivista käyttöä? 

Suomalaisten yritysten pääsy Barentsin kasvaville markkinoille on osa suurta kansainvälistä 

muutosta, jonka ymmärtämistä monissa keskusteluissa jäi kaipaamaan. Suomen maantieteellinen 

asema, pitkä ja avoimesti tulkittu historia, selviytyminen sodissa ja korkean sivistystason sekä yhdenvertaisuuden 

saavuttaminen yhtenä maapallon pohjoisimpana hyvinvoivana kansana voi antaa 

kokoansa suuremman vaikutuksen myös Barentsin alueen tulevaan kehitykseen. Suomalaiset 

yritykset niin halutessaan on saatava viisaalla politiikalla ja osuvasti kohdennetun julkisen tuen 

katalysoimina toteuttamaan Luoteis-Euroopan tulevaisuuden rakentamista. Osallistumisen viime 

kädessä ratkaisee yritysten oma kyky ja taito sekä tahtotila. Siihen kasvaminen ei saisi viedä liian 

kauan aikaa talouden, arvojen ja kultturien muutosten kiihtyvässä maailmassa. 

135

24. LÄHDELUETTELO 

Barents Observer com. Uutiskatsaukset vuosilta 2007-2010 

Barents, Willem: Kartta Pohjoisnapa-alueesta, Haag 1599. The Barents Euro Arctic Region. Helsinki 1996 

Berg, Pauli: Luoteis-Venäjän liiketoimintamahdollisuudet. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus 2010 

Business Map of Russia: Regional Supplement to the newspaper ”Ekonomika i Vrenya”. Murmansk 2010 

Elinkeinopoliittinen Barents-strategia. Venäjä, Helsinki 2009 

Finn Barents Group: Aluekatsaus 8/2009 

Finn Barents Group: Karttatuotanto eri vuosilta 

Hallinnon kehittämiskeskus / Valtionvarainministeriö: Venäjä, yhteiskunta ja hallinto. Helsinki 1995 

Karjalan tasavalta: Virallinen Karjala. Karjalan tasavallan valtiovaltaelinten virallinen palvelin. Petroskoi 2007-2010 

Kauppa- ja teollisuusministeriö: Verkot Venäjän vesille, Venäjän kaupan tietolähteitä. Helsinki 2005 

Kauppala, Pekka: The Russian North, Finnish Institute for Russian and East European studies. Helsinki 1998 

Konttinen, Jussi: Arkangeli. Helsinki 2005 

Koutaniemi, Leo: Kolmas tie pohjoiseen. Retkiä Oulusta Ryssänrannalle. Oulu 1999 

Laukkanen, Timo: Venäjän kauppa nousuun. Venäjän aika 2/2010 

Lehtipuu, Markus: Karjala. Keuruu 2001 

Liikenneministeriö: Oulu-Karjala-Arkangeli-Komi Korridori. Oulu 1995 

Matkailun edistämiskeskus: Rajahaastattelututkimus. Tilastokeskus 2009 

Ministry of Foreign Affairs of Finland: Industrial, Logistic and Social Future of the Murmansk Region until 2025. Helsinki 

2008 

Muurmanskin pääkonsulaatin toimipiste: Mediakatsaukset 

Myllylä, Yrjö: Arktinen ja Itämeren kasvualue Suomen intressien polttopisteessä. Työ- ja elinkeinoministeriö, 43/2010. 

Helsinki 

Nenets Autonomous District: General Information about the Region. Naryan-Mar 2010 

Norwegian Barents Secretariat: Barents Monitoring-aluekatsaukset Barentsin hallintoalueilta. Vuodet 2008-2010 

Olympstroy: Guide to Olympic Construction. Sotshi 2010 

Paavola Merja: Venäjä - toimintojen tiekartta, Suositukset. Helsinki 2009 

Pohjois-Pohjanmaan Yrittäjät: Kansainvälistymiskysely, raportti. Oulu 2010 

Rautajoki, Timo. Lapin kauppakamarin Barents-aineistot. Rovaniemi 2010 

Rautio, Vesa and Tykkyläinen, Markku, ed.: Russia`s Northern Regions on the Edge. Helsinki 2008 

Russia: All 89 Regions, Trade and Investment Guide. Moscow 2004 

Russia Complete News. Regional Surway of Barents Regions. 2010 

Russia. Murmansk Region. Possibilities for co-operation. Murmansk 1994 

Russia Overview: Murmansk, Archangel, Komi, Nenets, Karelia, Vologda. 2010 

Smith, Hanna, ed.: Russia and its Foreign Policy. Saarijärvi 2005 

Sozvedzdye Magazin. Murmansk 2010 

Suomen Pankki: Bofit-viikkokatsaukset. Helsinki 2010 

Suomen Pääkonsulaatti: Petroskoi ja toimipiste Murmansk. Uutiskirjeet 2010 

Valtioneuvoston kanslia 7/2010: Suomen Arktinen strategia. Helsinki 2010 

Öljy- ja kaasutyöryhmä: Barentsin alueen uutiset 2/2007 

Keskustelut ja haastattelut: 

Keskustelut asiantuntijain kanssa Moskovan ja Suomen ministeriöissä 2010 

Keskustelut Barentsin hallintoalueiden päämiesten ja maaherrojen sekä heidän hallintojensa kanssa 2010 

Keskustelut Sotshissa kaupunginjohdon ja Olympstroyn johdon kanssa 2010 

Keskustelut Venäjän Rajapalvelun komentajan esikunnassa ja Moskovan Dynamon johdon kanssa 2010 

Lukuisat kuulemistilaisuudet sekä yrittäjätapaamiset selvitystyön aikana 

Lukuisen organisaatioiden tiedotteet ja internet-sivustot 

Julkinen media 


25. KUVALUETTELO 

Kuva 1. Willem Barentsin kartta Pohjoisnapa-alueesta. Julkaistu J.van Lindschoten toimesta Haagissa 1599. 

Lainaus julkaisusta The Barents Euro-Arctic Region. Helsinki 1996 

Kuva 2. Venäjän federaatioalueet ja hallinnolliset subjektit. Lainaus teoksesta Russia: All 89 Regions. 

Trade and Investment Guide, Moscow 2004. 

Kuva 3. Venäjän federation hallintojärjestelmä. Presidentin hallinto. Lainaus teoksesta Venäjä, yhteiskunta ja hallinto 

Kuva 4. Venäjän federaation hallintojärjestelmä. Liittokokouksen rakenne ja hallituksen puhemiehistö. 

Lainaus kuten kuvassa 3. 

Kuva 5. Pohjois-Venäjän väestön alueellinen sijoittuminen. (Kauppala 1998). 

Kuva 6. Neuvostoliiton rangaistus- ja karkotusleirit 1929-1953. (Kauppala 1998). 

Kuva 7. Barentsin hallintoalueet ja niiden väestö. Lainaus, kuten kuvassa 1. 

Kuva 8. Barentsin alueen maantie- ja rautatieverkostot, (Finn Barents 2002) 

Kuva 9. Pohjoinen Jäämeri ja jäästä vapautuvat liikennereitit 

Kuva 10. Murmanskin lääni. Lainaus, kuten kuvassa 2. 

Kuva 11. Luoteis-Venäjän öljy- ja kaasuesiintymät. (Kauppala 1998). 

Kuva 12. Venäjän lähialueiden mineraalivarat. Lainaus, kuten kuvassa 1). 

Kuva 13. Venäjän lähialueen teollisuuskeskukset. (Finn Barents 2002). 

Kuva 14. Karjalan tasavalta. (Lainaus, kuten kuvassa 2). 

Kuva 15. Arkangelin lääni. (Lainaus, kuten kuvassa 2). 

Kuva 16. Nenetsian autonominen alue. (Lainaus, kuten kuvassa 2) 

Kuva 17. Näkymä Naryan-Marista ( Sozvezdye 9/2010) 

Kuva 18. Venäjän öljyesiintymät ja siirtoputkistot. (Finn Barents 1997). 

Kuva 19. Venäjän kaasuesiintymät ja siirtoputkistot. (Finn Barents 1997). 

Kuva 20. Nenetsian alueen öljy- ja kaasuesiintyvät. (Kauppala 1998). 

Kuva 21. Komin tasavalta. (Lainaus, kuten kuvassa 2). 

Kuva 22. Vologdan lääni. (Lainaus, kuten kuvassa 2). 

137


26. LIITTEET 

139

LIITE 1 

POHJOISTEN ALUEIDEN INVESTOINNIT 2010-LUVULLA 

toimitusjohtaja Timo Rautajoki 

puh. 

timo.rautajoki@lapland.chamber.fi 

LAPPI 

Rovaniemi – Kemijärvi- radan sähköistys 30 miljoonaa € 

- Sisältyy hallituksen liikennepoliittiseen ohjelmaan, toteutus vuonna 2011 

Lisätietoja: 

Liikennevirasto, Rautatieosasto 

http://portal.liikennevirasto.fi/sivu/www/fi/rautatie 

tai www.rhk.fi 

Tornio – Kolari- radan peruskorjaus 95 miljoonaa € 

- osittain käynnissä 

- investoinnin suuruus määräytyy Kolarin - Pajalan kaivoshankkeen täsmennyttyä 





Kemin sataman maanpäälliset investoinnit 40 miljoonaa € 

- Euroports/Havator Oy 

- suunnitteluvaiheessa, tarjouspyynnöt valmistumassa 


http://www.euroports.com 

www.havator.com , toimitusjohtaja Jussi Yli-Niemi 

Eteläkeskuksen liikerakentaminen, Rovaniemi 20 miljoonaa € 

- Osuuskauppa Arina – loppuun saattaminen 


http://www.s-kanava.fi/arina , hallintojohtaja Paavo Härö 

Taiteiden talo Korundi, Rovaniemi 10 miljoonaa € 

- valmistuu vuonna 2010 


http://www.rovaniemi.fi/suomeksi/Palveluhakemisto/Kulttuuripalvelut/Korundi.iw3 

Saamelaiskulttuurikeskus, Inari 12 miljoonaa € 

- valmistuu vuonna 2011 


http://www.samediggi.fi/index.php?option=com_content&task=blogcategory&id=162&Itemid=305 

tai http://www.senaatti.com/document.asp?siteID=1&docID=23 

Outokumpu Oy Tornio Works 800 miljoonaa € 

- lykättyjen investointihankkeiden toteuttaminen 

© Timo Rautajoki 


- mm. ferrokromikapasiteetin laajennus, ym 


http://www.outokumpu.com/Pages/AreaPage____44943.aspx 

Kevitsan kaivos, Sodankylä 300 miljoonaa € 

-First Quantum/Kevitsa Mining Oy 

- rakentamispäätös tehty 


http://www.kaivos.fi/kevitsan_kaivos/ 

Kolarin – Pajalan kaivoksen Suomen puoleinen osa 1 miljardi € 

- Northland Resources 

- vaiheet 2-3 

- käynnistyy Tapulivuoman jälkeen 


http://www.northlandresourcesinc.com/s/Home.asp 

Äkäsjoki – Kaunisvaara –rata 120 miljoonaa 

- Banverket/Liikennevirasto, Rautatieosasto 

- YVA käynnistymässä 





http://www.banverket.se/sv/Amnen/Aktuellaprojekt/Projekt/1872/Pajalaprojektet/Nyheter/2010/Gemensam-finansiering-gor-ny-jarnvag-mojlig-i- 

Pajala.aspx 

”Arctic Sea Railway” Rovaniemi – Sodankylä – Ivalo – Kirkenes 1.1 miljardia € 

- ensimmäiset selvitykset tekeillä 


http://img9.custompublish.com/getfile.php/1125109.1619.txtbpcyqvp/0402+0950+Kirkeneskonferan 

sen+Foredrag+Timo+Lohi.pdf?return=www.kirkeneskonferansen.no 

timo.lohi@sodankyla.inet.fi 

Kolarin – Pajalan kaivoksen edellyttämät muut liikenneinvestoinnit 340 miljoonaa € 

- radan sähköistäminen 

- mahdollinen kaksoisraide 

- tarvittavat terminaalit 





Soklin kaivos, Savukoski 600 miljoonaa € 

- Yara Suomi Oy 

- YVA-prosessit meneillään, Itä-Lapin vaihemaakuntakaava 

- selvitysprosessit jatkuvat 


www.yara.fi 

Soklin edellyttämät liikenneinvestoinnit 375 miljoonaa € 

- radan osalta ns. ykkösvaihtoehto valittu 

- odotetaan päätöksiä 


141




Kemin syväväylä (13 m) 70 miljoonaa € 

- myös 14 metrin vaihtoehtoa tutkitaan 


http://portal.liikennevirasto.fi/sivu/www/fi/merenkulku 

http://www.portofkemi.fi/ , satamajohtaja Reijo Viitala 

Kemin biodieseltehdas 400 miljoonaa € 

- Vapo Oy ja Metsäliitto 

- Kemi yksi vaihtoehto neljästä, muut Äänekoski, Ruotsi, Viro 

- YVA meneillään 


http://www.vapo.fi/fin/etusivu/?id=2 

http://www.metsaliitto.fi/ 

Suhangon kaivos, Ranua 500 miljoonaa € 

- North American Palladium 

- hanketta lykätty 


http://www.napalladium.com/pdf/news/2006/2006-10-30-Supc.pdf 

Rovaniemen Mustikkamaan biovoimala 285 miljoonaa € 

- suunnitteluvaiheessa, YVA-prosessi 


http://www.rovaniemenenergia.fi/uutiset&headline=mustikkamaan-biovoimalaitoksen-yva-selostus 

Vt 4, Rovaniemen kohta 50 miljoonaa € 

- seuraavan vaalikauden aikana, aikaisintaan 2012 käynnistyvä hanke 


http://portal.liikennevirasto.fi/sivu/www/fi/tie 

Fennovoima Oy:n Simon ydinvoimala 6 miljardia € 

- lupahakemus jätetty, tulossa hallituksen käsittelyyn todennäköisesti syksyllä 

- toinen sijoitusvaihtoehto Pyhäjoki 


http://www.fennovoima.fi/paikallissivut/simo 

Lapin investoinnit yhteensä 12.1 miljardia € 

POHJOIS-RUOTSI 

Norrbotten: 

LKAB:n kaivosinvestoinnit, Kiiruna-Jällivaara 2.5 miljardia € 

- kaivosten laajennus, uudet kaivokset ja muut investoinnit arviolta 500 €/vuosi 

- työt käynnistetty 


http://www.lkab.com/?openform&id=2DCA 

http://www.lkabframtid.com/ 



Boliden AB Aitikin kaivos 600 miljoonaa € 

- työt käynnissä, loppuun saattaminen 

- kuparikaivoksen laajentaminen 


http://www.boliden.se 

http://www.mining-technology.com/projects/aitik/ 

Northland Resources, Pajalan Tapulivuoman kaivos 417 miljoonaa € 

- valmisteluprosessi meneillään, mm ympäristölupa 

- aiesopimukset kuljetuksista Kemin sataman kautta Bahrainiin 

- ratasuunnitelma YVA-vaiheessa 



http://www.northlandresourcesinc.com/s/Home.asp 

Norrbottenin tuulivoimarakentaminen 5.0 miljardia € 

- 1.100 tuulivoimalaa tunturialueille 


http://www.bd.lst.se/publishedObjects/10000872/vind.pdf 

http://www.nenet.se/ 

Haaparannan radan rakentaminen 350 miljoonaa € 

- Kalix – Haaparanta 

- työt käynnissä, loppuun saattaminen 

- valmistuu 2012 


http://www.banverket.se/sv/Amnen/Aktuella-projekt/Projekt/1869/Haparandabanan.aspx 

Norrbotniabanan –ratahanke 3.0 miljardia € 

- Umeå – Skellefteå – Piteå – Luleå – Kalix 

- toteutusaikataulu avoin, nykyinen hallitus on lykännyt hanketta 

- syksyllä 2010 seuraava arviointiajankohta todennäköisesti vaalien jälkeen 

- sosialidemokraattien mahdollinen vaalivoitto nopeuttanee hanketta 


http://www.norrbotniabanan.nu/ 

E 10 –tien rakentaminen Norrbotten 150 miljoonaa € 

- Eri puolilla lääniä, osa töistä käynnissä 


http://www.vv.se/vagarna/Vagprojekt/Vagprojekt-i-Norrbottens-lan/ 

Piteå Haraholmenin biodieseltehdas 27 miljoonaa € 

- Sveaskogin tytäryhtiö SunPine AB 

- hankkeen käynnistynyt 


http://www.sveaskog.se/en/Press-and-news/Press-releases/2008/Building-start-for-SunPine-pinediesel-factory-in-Pitea/ 

http://www.sunpine.se 

SCA:n investoinnit, Piteå 40 miljoonaa € 

- Munksundin tehtaan koneinvestointi 

- sahainvestointi 


http://www.scacontainerboard.com/en/About-us-Index/Paper-mills/Munksund/ 


143

Arjeplogin autotestausalueen investoinnit 10 miljoonaa € 

- Hotel Silverhatten 

- Colmis AB testauskeskus 

- Tjintokk AB testauskeskus 


http://www.argentis.se 

Norrbotten yhteensä 12.1 miljardia € 

Västerbotten: 

Umeån tavaraterminaali ja matkakeskus 100 miljoonaa € 

- sisältää ratapihan laajennuksen 


http://www.banverket.se/sv/Amnen/Aktuella-projekt/Projekt/1873/Umea-godsbangard.aspx 

Valtatie E 10 Umeån ympäristö 170 miljoonaa € 

- valtatien sisääntuloväylät ja risteysalueet 


http://www.vv.se/Vagarna/Vagprojekt/Vasterbottens-lan-/Umeaprojektet/ 

Umeåjoen vesivoima 200 miljoonaa € 

- modernisointi ja uudisrakentaminen 

- Vattenfall ja EON 


http://www.vattenfall.se/www/vf_se/vf_se/518304omxva/518334vxrxv/518814vxrxe/521004omxva/ 

597860news/index.jsp?pmid=124186&WT.ac=content&WT.ac=content&WT.ac=search_success 

http://www.eon.se/templates/Eon2TextPage.aspx?id=60739&epslanguage=SV 

Västerbottenin tuulivoimahankkeet 4 miljardia € 

- 1.000 tuulivoimalaa tunturiseuduille 


http://www.ac.lst.se/files/YlL5Pvq7.pdf 

http://www.medvind-vb.se/att/Projektbeskrivning%20.pdf 

Sähkönsiirtoverkko 600 miljoonaa € 

- Vattenfall AB Pohjois-Ruotsi 


http://www.vattenfall.se/www/vf_se/vf_se/518304omxva/518334vxrxv/521844vxrax/521904vxrax/6 

30617vxrax86107/index.jsp?WT.ac=content 

Fäbolidenin kaivos, Lycksele 300 miljoonaa € 

- kultakaivos ja muitakin esiintymiä lähialueella 

- Lappland Goldminers AB (Pahtavaaran omistaja) 


http://www.lapplandgoldminers.com/ 

Västerbotten yhteensä 5.37 miljardia € 

Pohjois-Ruotsin investoinnit yhteensä n. 17.5 miljardia € 



POHJOIS-NORJA 

Målselvin-Bardufossin matkailukeskus, Troms fylke 500 miljoonaa € 

- Blånisselandin/Julnisselandin kehittäminen 

- Snowman International airport, Bardufoss 

- laskettelukeskus 

- hotelleja ja mökkejä 


https://www.malselv.kommune.no/Modules/Default.aspx 

http://www.malselvfjellandsby.no 

Torium-ydinvoimalaprototyyppi 550 miljoonaa € 

- Tromsö Kvalsund 

- neljännen sukupolven voimala, vähäinen radioaktiivisuus 

- suunnitteluvaiheessa 


http://www.statkraft.com/energy-sources 

http://web.ift.uib.no/fsem/files/Atomkraft_Jon_Samseth.pdf 

Skibotn – Suomen raja-tien peruskorjaaminen 25 miljoonaa € 

- rakennetaan 38 km 

- alkurahoitus myönnetty 


http://www.vegvesen.no/binary?id=226193 

http://www.vegvesen.no/Fag/Veg+og+gate/Prosjektering+og+bygging/Prosjektering/Vegbygging 


Skibotn – Kolari- ratayhteys 2.7 miljardia € 

- rataselvitys valmistui 2009 

- lisätietoja: 

https://storfjord.custompublish.com/getfile.php/998326.1229.uwesabdxtw/Ishavsbanen+finsk.pdf 

Finnmarkin tieinvestointi 100 miljoonaa € 

- Kautokeino – Karasjoki peruskorjaus 

- Kirkenes – Raja peruskorjaus 

- Paatsjoki – Virtaniemi 



Finnmarkin sähkönsiirtoverkko 420 miljoonaa € 

- Tulevan energiatuotannon, mm. tuulivoiman varalle 


http://www.statnett.no/Documents/Kraftsystemet/Nettutviklingsplaner/Grid%20development%20pla 

n%202008.pdf 

Goljat- öljykentän rakentaminen, Hammerfest 3 miljardia € 

- ENI Norge 

- tarjouspyyntöjä jo vuonna 2010 


http://www.eninorge.no/EniNo.nsf/page/DED71D42177627E0C12574E60040DAF9?OpenDocume 

nt&Lang=norwegian 


145

Lumikki-kaasukentän kakkosvaihe 2 miljardia € 

- Statoil 

- vuosina 2013-2014 päätöksiä jatkosta 


http://www.statoil.com/en/OurOperations/ExplorationProd/ncs/snoehvit/Pages/default.aspx 

Viktoria- kaasukentän koeporaukset, Nordland 200 miljoonaa € 

- TOTAL S.a. 


http://www.offshore-technology.com/projects/victoria-field 

Pohjois-Norjan investoinnit yhteensä n. 9.5 miljardia € 

MURMANSKIN ALUE 

Shtokmanovskojen kaasukenttä 35 miljardia € 

- Shtokman Development AG 

- osakkaina Sevmorneftegaz (Gazprom), Total ja Statoil 

- hankkeen toteuttamista lykätty kolmella vuodella, rakentamispäätös vuoden 2011 lopussa 

- tuotanto alkaa 2016 


http://www.shtokman.ru 

http://www.sevmorneftegaz.ru 

Kuolan atomivoimaloiden kakkosvaihe (KAES-2) 6 miljardia € 

- Polarnye Zori 

- Rosatom 


www.rosatom.ru 

Suuret liikennehankkeet 11 miljardia € 

- Murmanskin sataman liikennekeskus vaiheet 1-5 ovat tämän luettelon liitteenä 

- Kantalahden sataman laajennus ja kapasiteetin kymmenkertaistaminen nykyisestä noin 

miljoonasta tonnista 10 – 11 miljoonaan tonniin 

- JUKAS Holding/TALTEK investment/Barnaul Joint Stock Company 


http://www.portmurmansk.ru/index.phtml?100 

http://business.highbeam.com/company-profiles/info/1239000/barnaul-machine-tool-plant-jointstock-co 

http://www.infomine.com/index/properties/TALTEK_COAL_MINE.html 

http://www.rmg.se/RMDEntities/T/1TALTE.htm 

Murmanskin alueen teollisuusinvestoinnit 5.4 miljardia € 

- Norilsk Nickel, Montshegorsk, Zapoljarnyi 

- JSC Apatit, rikastamoinvestointi, Kirovsk – Apatit 

- UG RUSAL KAZ , alumiinitehdas, Kantalahti 

- Norsk Hydro Aluminium, Teriberka 


http://www.nornik.ru/en/our_products/kola__mmc 

http://www.acron.ru/holding_enterprise_apat_en.html 

http://www.rusal.ru/en/kaz_factory.aspx 

http://www.hydro.com/en/Hydro-websites 



Kaivosinvestoinnit 2.6 miljardia € 

- Norilsk Nickel Gremjakha, titaanikaivos 

- Norilsk Nickel Montshegorsk, kromikaivos 

- Severstal OLKON GOK, rautakaivoksen laajennus, Olenogorsk 

- JSC North Western Phosphorous Company (SZFK), apatiitikaivos, Kirovsk 

- Barrick Gold Company, kulta/platinakaivos, Fedorovo 

- Evrohim Kovdorsky GOK, rauta-fosfaattikaivos, Vuorijärvi – Sallanlatva 

http://www.nornik.ru/en/our_products/kola__mmc 

http://www.severstal.com/eng/businesses/resources/iron_ore_mining/olcon 

http://www.szfk.ru 

http://www.alacrastore.com/company-snapshot/Barrick_Gold_Corporation-1000670 

http://www.barrick.com 

http://www.evrohim.ru/internet/32 

www.arcticbusinessforum.com 

Muut Murmanskin alueen investoinnit 2 miljardia € 

- Kuolan niemimaan sähkönsiirtoverkon uudistaminen 

- Tuulivoimalarakentaminen 

- asunto-ohjelman toteuttaminen 

- tieverkon kunnostaminen 


http://gov.murman.ru 

www.arcticbusinessforum.com 

Murmanskin alueen investoinnit yhteensä 62 miljardia € 

Koko alueen investoinnit yhteensä 101.1 miljardia € 

- offshore 40 miljardia € 

- liikenne 19.4 miljardia € 

- teollisuus 6.7 miljardia € 

- kaivosinvestoinnit 9.8 miljardia € 

- muu energia (ml. sähkönsiirto) 24.8 miljardia € 


147


LIITE 2

LIITE 3 

149

LIITE 4 

MAHDOLLISIA RAHOITTAJIA SUOMALAISYRITYSTEN BARENTS-HANKKEILLE 

1. Finnvera 

Finnveran rahoitustuotteet Venäjän vientiä harjoittaville suomalaisyrityksille 

• suomalaisille vientiyrityksille erilaisia vientitakuita 

• investointitakuu, 

• ostajaluottotakuu, 

• remburssitakuu, 

• luottoriskitakuu, 

• vientisaatavatakuu 

• muut vientitakuut ja -takaukset 

• FV:ssa asiakkaina yli 300 Venäjäriippuvaista pk-yritystä 

• vientiä tai etabloituneita/etabloitumassa 

• FV:n vientitakuuvastuut Venäjällä noin 1,15 mrd € (8/2010) 

Finnveran rahoitustuotteet Venäjälle etabloituville suomalaisyrityksille 

• UM:n hankemääräraha 

• tukea lähialueille etabloitumisen 

• esiselvitykseen, 

• businessplaniin/varsinaiseen hankeselvitykseen sekä 

• henkilöstön kouluttamiseen tai asiantuntijoiden käyttöön 

• 50 % kustannuksista, max. 60.000 € 

• haetaan FV:n kautta, UM päättää 

• myönnetään suomalaiselle emolle 

• Kehittämislaina 

• voidaan myöntää myös kansainvälistymisen valmisteluun 

• korkotuettu 

• emolle 

• kansainvälistymislaina ja – takaus 

• FV:n rahoitusosuus normaalisti max 50 % 

• pitkäaikaista rahoitusta (3-10 vuotta) 

• rahoituksen saaja suomalainen pk-yritys, ei (vielä) tytär 

• rahoituksen kohteena suomalaisen pk-yrityksen ulkomaisen tytär- tai osakkuusyrityksen 

(min 20 % omistus) investoinnit, kehittäminen tai kasvu 

2. Venäjälle etabloituneet Suomessa toimivat pohjoismaiset pankit 

OAO Nordea Bank (ent. Orgresbank) 

• oma leasingyhtiö Nordea Leasing LLC 

• laaja konttoriverkosto, 17 kaupunkia 

• täydenpalvelun pankki 

• yritysasiakkaiden lisäksi yksityisasiakkaita 

• myös puhtaasti venäläisiä asiakkaita 

• käyttää myös paikallisia vakuuksia 

• Petri Loikkanen Chief Financial Officerina Moskovassa 


• 

www.nordea.ru 

OAO Swedbank (ent. OAO Russian Hansabank) 

• oma leasingyhtiö Hansa Leasing vuodesta 2002 

• konttoriverkosto kasvussa, toimii neljässä kaupungissa 

• täydenpalvelun pankki 

• yritysasiakkaita 

• myös puhtaasti venäläisiä asiakkaita, painotus nyt kuitenkin ulkomaisissa 

• käyttää myös paikallisia vakuuksia 

• kv-yrityspankin johtaja Petri Vuorio Pietarissa 

• myös ruotsalaista johtoa 

• www.swedbank.ru 

OAO SEBbank 

• toimii Pietarissa ja Moskovassa 

• ZAO SEB Leasing, jolla sama toimialue ja edustusto Moskovassa 

• palvelee pääosin pohjoismaisia asiakkaita, myös rajoitetusti yksityisrahoitusta 

ulkomaalaisille 

• rahoitus pääosin emon vakuuksilla 

• Petteri Nikkola, Head of Corporate Banking 

• www.sebbank.ru 

Svenska Handelsbanken Russia 

• Moskova ja Pietari 

• vain pohjoismaisia yritysasiakkaita 

• asiakkaana olevalla venäläisyhtiöllä min. 51 % pohjoismainen omistus 

• vakuudet yleensä pohjoismaiselta emolta (=pohjoismaisen 

Handelsbankenin takaus venäläisen tytäryhtiön pohjoismaisen 

emon vakuuksilla) 

• edullinen rahoituksen hinta Venäjän oloissa 

• konservatiivinen rahoittaja 

• maajohtaja Esa Teräväinen Moskovassa 

• konttorinjohtaja Mirjam Sarkki Pietarissa 

• www.handelsbanken.ru, www.handelsbanken.se 

ZAO Danske Bank/Sampopankin sisarpankki 

• Pietari 

• Moskova avataan 1/2011 

• vain pohjoismaisia yritysasiakkaita 

• min 51 % omistusosuus pohjoismaisella yhtiöllä 

• vakuudet usein emon kautta 

• yrityspankinjohtajana Mikko Pitkänen 

Pohjola Pankki Oyj 

• Pietarissa edustusto 

• Raiffeisen Bank –yhteistyö 

• 

edustuston päällikkö Marko Aho 

151

Suomessa toimivat pankit 

• rahoitusta suomalaiselle emolle, ei venäläiselle tyttärelle 

• emoyhtiö kanavoi rahoituksen tytäryhtiölle, vrt. FV:n rahoitus 

Muut pohjoismaiset julkiset rahoittajat 

• Nopef 

• tukea esiselvityksiin, vrt. UM-lähialuehankemääräraha 

• Ib Sonnerstad 

• www.nopef.com 

• Nefco 

• pohjoismainen ympäristörahasto 

• pohjoismainen intressi 

• rahoittaa ympäristöhankkeita lähialueilla 

• Kari Homanen 

• www.nefco.org 

• NIB 

• Pohjoismaiden Investointipankki 

• Isoissa hankkeissa 

• www.nib.int 

• EBRD 

• Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki 

• isoissa hankkeissa 

• Jaakko Henttonen Pietarissa 

• Finnfund 

• opo- ja vpo-ehtoinen rahoitus 

• rahoitusta emolle ja/tai tyttärelle 

• voi käyttää paikallisia vakuuksia 

• rahoitusosuus normaalisti max 1/3 

• 

Teollisuussijoitus 

• Luoteis-Venäjän Rahasto Oy 

• riskirahoittaja, ei vaadi vakuuksia 

• max 400.000 €/hanke 

• kaakkoissuomalaisille ja eteläsavolaisille yrityksille 

• Tea Laitimo, Veli-Matti Kesälahti 

• pääomasijoittajat 

• Capman ym. 

• 

• 

pohjoismaiset vakuutusyhtiöt 

leasing-yhtiöt 

• 

rahoitusyhtiöt 


• Sponda, Evli ja muut kiinteistösijoittajat 

• roolina toimitilojen rahoittaminen, pitkäaikaiset vuokrasopimukset 

vuokralaisille 

• yrityspuistoja suunnitteilla yksityisellä rahoituksella 

• tällöin mahdollista saada toimitiloja markkinahintaan pitkäaikaisella vuokrasopimuksella 

suomalaisille yrityksille 

153

Barentsin alueen uusiutuvat rakenteet - Työ- ja elinkeinoministeriö

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?