IBD-opas Lääkehoito - Crohn ja Colitis ry.

crohnjacolitis.fi

IBD-opas Lääkehoito - Crohn ja Colitis ry.

IBD-opas

(IBD = Infl ammatory Bowel Disease = Tulehdukselliset suolistosairaudet

Lääkehoito

1


Crohnin tauti ja colitis ulcerosa eli haavainen

paksusuolitulehdus ovat tulehduksellisia

suolistosairauksia. Sairauksista

käytetään yleisesti myös lyhyempää yhteisnimitystä

IBD (Infl ammatory Bowel

Disease). IBD:hen ei ole parantavaa lääkehoitoa.

Hoidolla voidaan vähentää sairauden

aiheuttamia oireita ja komplikaatioita.

Hoidon tavoitteena on tautien oireettomuus

ja komplikaatioiden ja taudin

uusiutumisen estäminen.

Tautien ensisijaisena hoitomuotona on

lääkehoito. Lääkkeen valinta riippuu ennen

kaikkea sairauden sijainnista, laajuudesta

ja vaikeusasteesta. Sairauden tyyppi,

eli onko kyseessä Crohnin tauti vai

haavainen paksusuolitulehdus, vaikuttaa

myös lääkevalintaan. Pääpiirteittäin näiden

kahden taudin hoito pohjautuu samoihin

lääkkeisiin. Lääkehoidolla on

tärkeä merkitys potilaan elämänlaadun

parantamiselle.

IBD:n lääkityksen suurimpana haasteena

on ollut löytää vaikuttava ja samalla

sivuvaikutuksiltaan siedettävä lääkitys.

Osa nykyisin käytettävissä olevasta lääkehoidosta

on hyvin siedettyä mutta

osin heikkotehoista. Käytettävissä oleva

tehokas lääkehoito saattaa taas aiheuttaa

hankalia haittavaikutuksia. Lisäksi kehitettyjen

uusien lääkkeiden hintataso on

suhteellisen korkea.

Lääkehoito voidaan jakaa

remission eli oireettoman tautijakson

ylläpitohoitoon ja

aktiivisen tautijakson rauhoittamiseen

eli remission saavuttamiseen (,josta lääkärit

puhuvat myös remission induktiona

tai remission induktiohoitona).

Hoidossa käytetyt lääkkeet ovat:

5-aminosalisyylihappovalmisteet eli

5-ASA-valmisteet

sulfasalatsiini, josta käytetään myös

nimeä salatsosulfapyriidi

kortikosteroidit eli tutummalta nimeltään

kortisonit

antibiootit

immunomoduloivat eli immuunivasteeseen

vaikuttavat lääkkeet, joita ovat

immunosuppressiiviset lääkkeet eli

solunsalpaajat

sekä muut immuunivasteeseen vaikuttavat

lääkkeet, joita kutsutaan myös

biologisiksi lääkkeiksi.

IBD ja Lääkehoito-oppaan tavoitteena on

esitellä käytössä oleva lääkitys Crohnin

tautiin ja haavaiseen paksusuolitulehdukseen

mahdollisimman selkeästi ja yksinkertaisesti

Sinulle, joka olet saanut oireisiisi

diagnoosin tulehduksellisesta suolistosairaudesta.

Oppaan avulla pyritään

tukemaan Sinua muuttuneessa elämäntilanteessasi.

IBD:hen sairastuu Suomessa

vuosittain noin 1900 ihmistä, joten et ole

yksin asiasi kanssa.

Jo vuosia IBD:n kanssa eläneiden kokemus

on, että taudin hyväksyminen on

sitä helpompaa, mitä enemmän kokee

ymmärtävänsä sairautta ja sen ilmenemismuotoa

omassa kehossa. Lääketieteelliset

termit voivat olla aluksi outoja, ja pelottaviakin.

Tässä oppaassa, kuten muissakin

Crohn ja Colitis ry:n julkaisemissa oppaissa

on pyritty antamaan lääketieteellisille

termeille myös kansankielisemmät

selitykset ymmärtämisen ja sisäistämisen

helpottamiseksi. Oppaassa edetään lääke

kerrallaan. Lääkkeen yleistietojen jälkeen

kerrotaan omissa kappaleissaan niiden

käytöstä kummankin taudin kohdalla.

5-ASA-VALMISTEET JA

SULFASALATSIINI

5-aminosalisyylihappovalmisteet eli

5-ASA-valmisteet ovat hyvin siedettyjä ja

niitä voidaan käyttää isoinakin annoksina.

Niiden teho suolistotulehduksen hoidossa

perustuu paikalliseen vaikutukseen

suolen limakalvossa. Vaikutuksen kannalta

olennaista on lääkkeen suuri pitoisuus

sairaalla limakalvolla.

5-ASA-valmisteista ovat käytössä mesalatsiini

(kauppanimiä: Pentasa, Asacol)

ja olsalatsiini (kauppanimi: Dipentum).

Mesalatsiini voi vähentää tulehdusta sekä

ohut- että paksusuolessa, olsalatsiini vain

paksusuolessa. Oireisessa vaiheessa niitä

otetaan 2-4 g/vrk. Ylläpitohoidossa voi

pienempikin annos riittää. Lääkkeistä

on olemassa myös peräpuikkovalmisteet

ja peräruiskeet, joita käytetään paikallishoidossa

akuutissa vaiheessa yleensä 1–2

kertaa vrk:ssa. Puikkoja voidaan käyttää

myös jatkuvana estolääkityksenä 2–3 kertaa

viikossa. Paikallishoitoon 5-ASA soveltuu

hyvin ja sillä saadaankin paikallisia

kortosonihoitoja vastaava tai parempi

teho ilman merkittäviä haittavaikutuksia.

Hoitomuodon valinta suun kautta annosteltavien

lääkkeiden ja paikallishoidon

välillä riippuu siitä mihin suolistosairaus

paikallistuu. Jos tauti käsittää koko paksusuolen,

on suun kautta annettava hoito

luonnollinen valinta. Jos tauti esiintyy

ainoastaan peräsuolen alueella tai paksusuolen

loppuosassa, saattaa paikallishoito

olla riittävän tehokas. Suun kautta otettavaa

lääkitystä sekä paikallishoitoa voidaan

käyttää samanaikaisesti.

2 3


5-ASA-valmisteet ovat yleensä hyvin siedettyjä

ja vaikeat haittavaikutukset ovat

hyvin harvinaisia. Ihottumia, päänsärkyä,

huimausta ja ripulioireiden pahenemista

esiintyy. Harvinaisia haittoja ovat haimatulehdus,

sydänlihastulehdus ja maksavauriot.

Yksittäisiä munuaisvaurioita on

kuvattu, eikä niiden kehittyminen näytä

riippuvan annoksesta. 5-ASA-hoidon aikana

on verenkuvan ja maksaentsyymien

lisäksi syytä seurata munuaisten toimintaa.

5-ASA-valmisteita voidaan käyttää normaalein

annoksin myös raskauden ja

imetyksen aikana.

Sulfasalatsiini (kauppanimiä: Sulfasalazin

medac, Salazopyrin) sisältää sulfapyriidiiniin

liitettyä 5-ASA:a, joten myös

sulfasalatsiinissa tärkein suolitulehdukseen

vaikuttava aine on 5-ASA. Valmisteen

sulfa-osa ”vie” lääkkeen ruuansulatuksessa

paksusuoleen asti ja 5-ASA-osa paran-

taa tulehdusta. Näin ollen sulfasalatsiini

vähentää tulehdusta paksusuolessa. Lääke

tehoaa myös niveloireisiin, joten niille

potilaille, joilla sairaus oireilee nivelkipuina,

sulfasalatsiini on luonnollinen valinta.

Sulfasalatsiinin maksimiannos on 6-8

g/vrk (12-16 tablettia) ja ylläpitoannos

vähintään 2 g/vrk (4 tablettia).

Sulfasalatsiinilla on sulfavalmisteille tyypillisiä

haittavaikutuksia. Niistä vaikeimpia

ovat verenkuvan muutokset ja allergiset

reaktiot. Ripuli saattaa myös pahentua.

Maksaan ja munuaisiin kohdistuvat haitat

ovat harvinaisia. Hoidon aikana suositellaan

seurattavaksi verenkuvaa ja maksaentsyymejä.

Sulfasalatsiinin käyttöön liittyy

annoksesta riippuvia haittavaikutuksia

kuten vatsavaivoja, pahoinvointia, huimausta

ja päänsärkyä. Siksi annosta kannattaa

lisätä vähitellen ja käyttää suolistoliukoisia

tabletteja. Sulfasalatsiini häiritsee siittiöiden

muodostusta, joka kuitenkin norma-

lisoituu, kun lääke lopetetaan. Potilaista

15–30 prosenttia ei pysty käyttämään sulfasalatsiinia

sen haittavaikutusten vuoksi.

Noin 80 prosenttia heistä sietää kuitenkin

5-ASA-valmisteita.

5-ASA-valmisteet ja sulfasalatsiini

Crohnin taudin hoidossa

5-ASA:a ja sulfasalatsiinia on jo pitkään

käytetty lääkkeinä lievän ja keskivaikean

Crohnin taudin aktiivivaiheen hoidossa.

5-ASA:n hyöty on Crohnin taudin hoidossa

paljon huonommin osoitettu kuin

haavaisen paksusuolitulehduksen hoidossa,

mutta lievissä tautimuodoissa sitä käytetään

Crohnin aktiivivaiheen hoidossa

annoksilla 3–4g/vrk.

Aktiivisen Crohnin taudin hoidossa erittäin

suuret sulfasalatsiiniannokset (4–6 g/

vrk) saattavat olla tehokkaita hoidettaessa

lievää tai keskivaikeaa kolonin eli paksusuolen

Crohnin tautia.

Crohnin taudin estohoidossa 5-ASAvalmisteiden

hyödystä saadut tulokset ovat

jonkin verran ristiriitaisia. Ne tehoavat

selvästi heikommin Crohnin taudin estohoidossa

kuin haavaisen paksusuolitulehduksen

estohoidossa. Riittävän tehon saamiseksi

annostuksen tulisi olla 3–4 g/vrk

ja silloinkin uusiutumiset vähenevät vain

noin 20–30 prosenttia vuodessa.

5-ASA-valmisteet ja sulfasalatsiini

haavaisen paksusuolitulehduksen

hoidossa

5-ASA-valmisteita suositellaan ensisijaislääkkeeksi

haavaisen paksusuolitulehduksen

hoidossa.

Lievän tulehduksen hoidossa käytetään

5-ASA-tabletteja annoksella 2–4g/vrk:ssa.

Keskellä ohutsuolta (kuvan vaalea suoliosa),

paksusuolen (kuvan harmaa suoliosa) alku on

oikealla puolella alavatsassa, josta se nousee

kylkiluihin asti päättyen sitten alas peräsuoleen

(peräsuoli kuvassa alhaalla).

Ulseratiivisen proktiitin hoitoon käytetään

5-ASA-peräpuikkoja tai 5-ASAperäruiskeita.

Ulseratiiviseksi proktiitiksi

nimitetään haavaisen paksusuolitulehduksen

sellaista tautimuotoa, jossa tulehdus

esiintyy ainoastaan peräsuolen alueella.

Distaalista koliittia voidaan hoitaa

5-ASA-peräruiskeilla. Distaalisessa koliitissa

tulehduksen aiheuttamat muutokset

esiintyvät peräsuolessa ja paksusuolen

loppuosassa sigman eli vemmelsuolen

alueella.

Kun tauti on rauhoittunut, siirrytään ylläpitohoitoon.

Sulfasalatsiinilla ja 5-ASAvalmisteilla

ei ole todettu olevan eroa

ylläpitohoidon tehossa. Tavallisin ylläpitolääke

on nykyisin 5-ASA. Ylläpitohoito

jatkuu vuosia, usein koko loppuiän.

5-ASA -lääkkeitä ja sulfasalatsiinia saa-

4 5


vien seuranta tapahtuu vähintään kerran

vuodessa. Ainoastaan niissä tilanteissa,

joissa tulehdus on pitkäaikaisesti täysin

lepovaiheessa, voidaan harkita lääkityksen

lopettamista. Päätöksen lääkityksen

lopettamisesta tekee aina lääkäri.

KORTIKOSTEROIDIT ELI KORTISONI

Kortisoni on tehokas tulehduksen hillitsijä.

Lääkkeen annosteluun on kolme

eri tapaa: tablettina tai kapselina suun

kautta, suoraan peräsuoleen annettavana

ruiskeena tai vaahtona, tai tiputuksena

suoraan laskimoon. Lääkkeen teho riippuu

käytettävästä lääkkeestä, antotavasta

sekä annoksen suuruudesta. Hoito kestää

yleensä yhdestä kolmeen kuukautta.

Suun kautta annettavia valmisteita ovat

prednisoni (kauppanimi: Prednison),

prednisoloni (kauppanimiä mm:

Prednisolon, Depo-Medrol, Pred forte),

metyyliprednisoloni (kauppanimiä

mm: Solomet, Medrol, Advantan) ja

budesonidi (kauppanimiä mm: Entocort,

Budenofalk). Tavallisimmin hoidossa käytetään

kehossa laaja-alaisesti eli systeemisesti

vaikuttavaa kortisonia, joka otetaan

suun kautta. Toisiaan vastaavina annoksina

prednisoloni, prednisoni, metyyliprednisoloni

tai hydrokortisoni lievittävät

keskenään yhtä tehokkaasti akuutit

oireet. Alkuannos on yleensä 30–60 mg,

josta annosta lasketaan yhden tai kahden

viikon välein. Vaikeassa tulehduksessa

kortisonihoito voidaan antaa suonen sisäisesti.

Budesonidi on tehokas, paikallisesti

vaikuttava kortisoni. 9 mg budesonidia

vastaa 40 mg prednisonia. Budesonidi

annostellaan enterokapseleissa, jotka on

kehitetty erityisesti Crohnin taudin hoitoon.

Enterokapselista vaikuttava lääke vapautuu

ohutsuolen loppuosassa ja paksusuolen

alkuosassa, kun suolen pH on yli

5,5. Suoleen vapautunut budesonidi vähentää

suolen tulehdusta. Budesonidi

muuttuu maksassa 90-prosenttisesti tehottomaksi

kortikosteroidiksi eli sen sivuvaikutukset

ovat vähäisemmät kuin

tavallisella kortisonilla.

Lyhytaikaisessa käytössä kortisonihoidon

tavalliset haittavaikutukset ovat painon

nousu, mielialan muutokset ja aknen

paheneminen. Verensokeri saattaa nousta

ja seerumin kaliumpitoisuus saattaa laskea,

tarvittaessa niiden pitoisuuksia on

seurattava. Myös silmänpaine voi kohota.

Paras tapa välttää haittavaikutuksia on

vähentää kortisoniannosta mahdollisimman

nopeasti sairauden oireiden lievennyttyä,

aina kuitenkin lääkärin ohjeiden

mukaan. Pitkäaikaista kortisonihoitoa

on vältettävä osteoporoosin vaaran takia.

Lapsilla kortisonihoito hidastaa kasvua.

Kortisonihoitoa käytettäessä on aina

muistettava niiden infektioita pahentava

vaikutus.

Erityisesti nuoret naiset

pelkäävät kortisonista aiheutuvia

kehonmuutoksia.

Lääkityksen aloittaminen

on kuitenkin erittäin tärkeää

taudin kuriin saamiseksi.

Kortisonilääkitys on kuuriluontoista

ja paino palautuu

entisiin lukemiin hiljalleen

lääkityksen päätyttyä.

Lääkityksen aiheuttamia

hetkittäisiä muutoksia ei

pidä pelätä liikaa, sillä kehon

kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin

kannalta lääkehoito on ehdottoman

kannattavaa. Olon parantuessa jaksaa

omasta kehosta myös pitää paremmin

huolta, esimerkiksi liikkua enemmän.

Kortisonin käyttöön liittyy mahdollinen

lisämunuaisten lama ja siksi kortisonilääkitys

on aina lopetettava vähitellen.

Raskausaikana kortisonia voidaan käyttää

tarvittaessa.

Kortisonit Crohnin taudin hoidossa

Kortisoni on aktiivisessa vaiheessa olevan

Crohnin taudin ensisijaishoito. Oireet

helpottuvat yleensä muutaman vuorokauden

aikana ja tauti muuttuu oireettomaksi

noin kuukauden kuluessa. Oireet

rauhoittuvat 60–90 prosenttia potilaista.

Kortisonihoitoon liittyvien haittojen

vuoksi on tutkittu maksassa nopeasti

hajoavan kortikosteroidin, budesonidin

tehoa aktiivisessa Crohnin taudissa prednisoniin

verrattuna. Budesonidin 9 mg/

vrk-annos on oireettoman tautivaiheen

saavuttamisessa lähes yhtä tehokas kuin

prednisoni 40 mg, mutta sillä on vähemmän

haittoja. Tauti rauhoittuu 50–60

prosenttia potilaista noin kahdeksan

viikon kuluessa. Budesonidi soveltuu

kuitenkin vain ohutsuolen loppuosan ja

paksusuolen alkuosan Crohnin taudin

hoitoon.

Budesonidi saattaa olla tehokas myös

lapsilla. Joskin lapsilla kortisonien – myös

budesonidin - on osoitettu hidastavan

kasvunopeutta verrattuna sekä muihin

lapsiin että tilanteeseen ennen lääkityksen

aloittamista.

Kortisonihoito ei estä Crohnin taudin

relapseja eli taudin uusiutumista. Näin

ollen kortisonihoito ei ole tehokas ylläpitohoitomuoto

Crohnin taudissa.

Hoidosta riippuvaiseksi jää ensimmäisen

vuoden kuluessa noin kolmannes potilaista.

Kortisoniriippuvuudella tarkoitetaan

tilannetta, jossa sairauden oireet uusiutuvat

annosta pienennettäessä tai muutaman

viikon kuluessa käytön lopettamisen

jälkeen. Kortisoniresistenttejä on 10–40

prosenttia potilaista. Kortisoniresistentti

on potilas, jonka Crohnin taudin oireet

eivät reagoi kortisonihoitoon.

Kortisoni haavaisen

paksusuolitulehduksen hoidossa

Kortisonia käytetään keskivaikean tai vaikean

haavaisen paksusuolitulehduksen

hoidossa 5-ASA-lääkityksen rinnalla sil-

6 7


Paksusuoli (kuvan harmaa suoliosa)

päättyy peräsuoleen,

peräsuoli kuvassa alhaalla.

loin, kun tauti on aktiivinen ja 5-ASAlääkitys

ei yksin riitä. Kuurin pituus on

tapauksesta riippuen tavallisesti 6–12

viikkoa ja annosta pienennetään vähitellen.

Joskus oireet kuitenkin palaavat, kun

kortisoniannosta pienennetään, jolloin

annosta joudutaan nostamaan uudelleen

ja kuuri pitkittyy.

Distaalisessa koliitissa tai proktiitissa

riittää usein paikallinen kortisoni.

Distaalisessa koliitissa, jossa tulehdusmuutokset

esiintyvät peräsuolessa ja paksusuolen

loppuosassa, hoitomuotona on

useimmiten hydrokortisoni rektaalivaahtona

eli peräsuoleen annosteltavana vaahtona

ja budenosidi-peräruiske.

Vasemmanpuoleisessa koliitissa tulehdus

ulottuu pernan mutkaan ja laaja-

alaisessa koliitissa maksanalaiseen paksusuolen

mutkaan eli läpi poikittaisen paksusuolen

oikeanpuoleiseen kylkikaareen

asti. Totaalikoliitissa tulehdus on koko

paksusuolen alueella. Näissä laajemmalle

levinneissä tautimuodoissa aktiivisen keskivaikean

tai vaikean tautijakson rauhoittamisessa

ensisijaisena lääkityksenä ovat

kortisonit, tavallisimmin suun kautta

otettuna. Kortisonin teho on varsin hyvä:

noin 50 prosenttia saa hyvän hoitovasteen,

noin 30 prosenttia saa osittaisen

hoitovasteen ja vain 20 prosentilla ei havaita

vaikutusta. Vaikeassa tulehduksessa

kortisonihoito voidaan antaa suonensisäisesti.

Hoitovasteeseen vaikuttaa myös

taudin aktiivisuus. Lääkkeestä ei ole hyötyä

pitkäaikaisessa estohoidossa.

ANTIBIOOTIT

Antibiootteja ei anneta suolistotulehduspotilaille

rutiininomaisesti. Niitä voidaan

käyttää, jos epäillään, että tulehduksessa

on mukana bakteereja. Tällöin aloitetaan

hoito yhdistämällä antibiootti muuhun

lääkitykseen.

Antibiootit Crohnin taudin hoidossa

Crohnin taudissa antibiootteja annetaan

pääasiassa toissijaisena hoitona

yhdistämällä ne osaksi muuta lääkitystä.

Ainoastaan silloin, kun hoidetaan

Crohnin taudissa esiintyviä fi steleitä ja

paiseita, käytetään antibioottihoitoa jo

ensisijaisena hoitona. Käytettävinä antibiootteina

ovat esim. metronidatsoli

(kauppanimiä esim: Trikozol, Zidoval,

Metronidazol actavis, Flagyl) ja siprofl

oksasiini (kauppanimiä esim: Ciproxin,

Ciprofl oxacin, Cipromed).

Antibiootit haavaisen

paksusuolitulehduksen hoidossa

Antibiootteja on kokemusperäisesti käytetty

haavaisen paksusuolitulehduksen

hoidossa muun hoidon lisänä. Kortisoniin

huonosti reagoivan koliitin eli paksusuolitulehduksen

hoidossa siprofl oksasiinista

oli kotimaisessa tutkimuksessa hyötyä

muun hoidon lisänä. Rutiininomainen

antibioottihoito ei ole perusteltua, mutta

vaikeissa tilanteissa, erityisesti epäiltäessä

bakteeritulehduksen aiheuttamia komplikaatioita,

on antibioottihoito tarpeen.

IMMUNOMODULOIVAT LÄÄKKEET

Immuunivasteeseen voidaan vaikuttaa ns.

immunosuppressiivisilla lääkkeillä sekä

muulla immuunivastetta moduloivalla

hoidolla, jota kutsutaan myös biologiseksi

hoidoksi. Immunosuppressiivisia

lääkkeitä ovat solunsalpaajat, joita

ovat atsatiopriini (kauppanimiä mm:

Azamun, Imurel), metotreksaatti (kauppanimiä

mm: Methotrexate Wyeth,

Metoject, Trexan) tai 6-merkaptopuriini

(Kauppanimi esim: Merkaptopurin).

Muita harvoin käytettyjä immonosuppressivisia

lääkkeitä ovat siklosporiini

(kauppanimi esim: Sandimmun neoral),

takrolimuusi (kauppanimiä esim:

Prograf, Protopic) ja mykofenolihappo

(kauppanimi esim: Myfortic). Tällä hetkellä

käytössä olevia ns. biologisia lääkkeitä

ovat infl iksimabi ja adalimumabi.

Immunosuppressiiviset lääkkeet

Solunsalpaajia käytetään, mikäli kortisonihoito

pitkittyy tai ei tehoa sekä

yleensä vaikeahoitoisissa tulehduksellisissa

suolistosairauksissa. Niitä käytetään

myös ylläpitohoitona Crohnin taudissa

ja haavaisessa paksusuolitulehduksessa.

Solunsalpaajahoitoa käytetään jopa vuosia.

Atsatiopriini ja merkaptopuriini ovat

tablettimuotoisia lääkkeitä, metotreksaatti

annostellaan joko tablettina tai injektiona.

Solusalpaajien vaikutus alkaa hitaasti

3–6 kuukauden aikana. Hoidon aikana

kortisoniannosta voidaan vähentää tai lopettaa

kokonaan. Atsatiopriinin annos on

2–2,5 mg/kg/vrk ja merkaptopuriinin 1,5

mg/kg/vrk. Koska niiden vaikutus alkaa

hitaasti, hoitoa kannattaa jatkaa ainakin

kolme kuukautta. Atsatiopriinihoidon

kestoa koskevia ohjeita on vaikea antaa.

Hoidon tulee kestää ainakin 2–4 vuotta.

Pitkäänkin jatkuneen hoidon lopettaminen

johtaa usein taudin aktivoitumiseen.

Atsatiopriinia voidaan antaa myös lapsille.

Atsatiopriini-, merkaptopuriini- tai

metotreksaattihoidossa olevien seuranta

tapahtuu 3 kuukauden välein.

Solunsalpaajalääkityksen sivuvaikutuksia

voivat olla pahoinvointi, närästys, allergiset

reaktiot kuten ihottuma ja lämpöily,

valkosoluarvojen lasku, maksa-arvojen oireeton

nousu, luuydindepressio tai joskus

jopa haimatulehdus. Luuydindepressiossa

luuytimen toiminta hidastuu, jolloin

leukosyyttien ja trombosyyttien tuotanto

saattaa laskea ja niiden määrä veressä

vähenee. Haimatulehdus on niin vakava

sivuvaikutus, että hoito on lopetettava.

8 9


Metotreksaatin harvemmin tavattavia

sivuvaikutuksia ovat keuhkomuutokset.

Foolihappo eli folaatti voi vähentää lievempiä

metotreksaatin haittavaikutuksia.

Atsatiopriinia ja merkaptopuriinia voidaan

käyttää myös raskauden ja imetyksen

aikana. Metotreksaatin käyttö sen

sijaan on lopetettava jo raskautta suunniteltaessa

niin tulevan äidin kuin isänkin

osalta, eikä sitä käytetä raskauden tai imetyksen

aikana.

Immunosuppressiivinen lääkitys

Crohnin taudin hoidossa

Potilas voi tarvita immunosuppressiivista

lääkehoitoa, mikäli hän tarvitsee jatkuvasti

kortisonia tai usein toistuvia kortisonikuureja.

Atsatiopriinin on todettu

vähentävän kortisonihoidon tarvetta aktiivisessa

vaiheessa olevan Crohnin taudin

hoidossa. Se on tehokas myös lääkityksellä

saavutetun remission eli oireettoman

tautijakson ylläpitohoidossa. Myös lasten

Crohnin taudin hoidossa atsatiopriini on

tehokas ja auttaa suhteellisen hyvin kortisonista

vieroittamisessa. Vaikutus alkaa

hitaasti ja on nähtävissä vasta 4–6 kuu-

kauden kuluttua hoidon aloittamisesta.

Merkaptopuriinia käytetään, jos atsatiopriini

ei sovi. Atsatiopriini- tai merkaptopuriinihoitoa

jatketaan 3–4 vuoden

ajan, tarvittaessa pidempäänkin riippuen

taudin aktiivisuudesta. Taudin uusiutuminen

on yleistä lääkkeiden lopettamisen

jälkeen.

Atsatiopriini ja merkaptopuriini

ovat osoittautuneet

tehokkaiksi myös fi steleiden

hoidossa ja kuuluvatkin ensilinjan

hoitoon kroonisesti aktiivisessa

fi stuloivassa taudissa.

Hoidoilla on riittävinä annoksina

mahdollista päästä myös

täydelliseen endoskooppiseen

remissioon eli suolimuutosten

täydelliseen paranemiseen.

Metotreksaatti on vaihtoehtoinen

lääke, jos potilas ei

siedä atsatiopriinia tai merkaptopuriinia.

Näyttö sen

tehosta on kuitenkin selvästi heikompi

kuin atsatiopriinin tai merkaptopuriinin.

Sen annostellaan tabletteina suun kautta,

injektiona lihakseen tai ihon alle viikon

välein. Suun kautta otettuna metotreksaatista

on näyttöä vain ylläpitohoidossa.

Myös lapsilla metotreksaattia käytetään

atsatiopriinia korvaavana lääkkeenä.

Siklosporiinia, takrolimuusia ja mykofenolihappoa

voidaan käyttää vaikean,

aktiivisen Crohnin taudin hoidossa sekä

hoitoon reagoimattomien fi steleiden hoidossa,

kun muut lääkkeet ovat tehottomia

tai niitä ei haittavaikutusten vuoksi voida

käyttää. Pitempiaikaisesta siklosporiinilääkityksestä

on todettu olevan hyötyä

vain fi stelipotilaille.

Immunosuppressiivinen lääkitys

haavaisen paksusuolitulehduksen

hoidossa

Atsatiopriinia tai merkaptopuriinia käytetään

silloin, kun joudutaan käyttämään

kortisonikuureja toistuvasti tai jos kortisonin

purkaminen ei onnistu sekä silloin,

jos tauti pysyy aktiivisena kortisonihoidosta

huolimatta. Vaikutus alkaa hitaasti

3–6 kuukauden aikana. Lääkehoitoa

jatketaan yleensä 3–5 vuotta, tarvittaessa

pidempäänkin riippuen

taudin aktiivisuudesta.

Ennen immunosupressiivisen

lääkityksen

aloittamista pitää haavaistapaksusuolitulehdusta

sairastavan kanssa

aina keskustella kirurgisen

hoidon mahdollisuudesta.

Elinsiirtojen yhteydessä

hyljintälääkkeenä

käytettyä siklosporiinia

käytetään joskus suonensisäisenä hoitona

vaikeassa koliitissa eli paksusuolitulehduksessa.

Suonensisäisesti annetulla siklosporiiniannoksella

on steroidiresistentin

eli kortisonihoitoon reagoimattoman tai

kortisonille huonosti reagoivan koliitin

hoidossa saatu merkittäviä hoitotuloksia.

Yleensä lääkettä annostellaan ensin suoneen

päivittäin viikon ajan. Jos hoidolle

saadaan vaste, jatketaan siklosporiinia

suun kautta 2–6 kuukautta ja samaan

aikaan aloitetaan atsatiopriinihoito, jota

jatketaan pitkään. Koska kyseessä on

kortisoniin huonosti tai ei lainkaan reagoinut

tauti, pyritään kortisonihoito lopettamaan.

Biologinen hoito

Uudempina hoitomuotoina ovat ns. biologiset

hoidot. Ne vaikuttavat voimakkaasti

immuunijärjestelmään eli muuntavat

immuunivastetta, joka on yliaktiivinen

IBD:ssä. Biologisten hoitojen vaikutus

perustuu siihen, että pyritään joko

vahvistamaan tulehdusta estäviä sytokiineja

tai hillitsemään tulehdusta edistäviä

sytokiineja vasta-aineilla kuten TNFvasta-aineet.

IBD:n hoidossa on käytössä

tällä hetkellä kaksi TNF:n vasta-ainetta:

infl iksimabi (kauppanimi: Remicade) ja

10 11


adalimumabi (kauppanimi: Humira).

Biologisia lääkkeitä käytetään myös nivelreuman,

vaikean psoriasiksen, nivelpsoriaasin

ja selkärankareuman hoitoon. Ne

ovat IBD-sairauksien tapaan kroonisia

tulehdussairauksia. Infl iksimabi annetaan

hitaana infuusiona eli tiputuksena laskimoon.

Adalimumabi pistetään ihon alle

ja potilas voi suorittaa pistokset itse, kun

on oppinut pistostekniikan.

Infl iksimabi- ja adalimumabihoidon

käytön estää mikä tahansa aktiivinen infektio,

piilevän tuberkuloosin epäily, keskivaikea

tai vaikea sydämen vajaatoiminta,

kontrolloimaton vaikea sydänsairaus,

vaikea munuaisten vajaatoiminta, tiukka

ahtauma suolessa tai epäily syövästä tai

sen esiasteesta, sepsisriski eli riski verenmyrkytyksestä

ja yliherkkyys jollekin

lääkkeen ainesosalle.

Biologisten lääkkeiden välittömiä sivuvaikutuksia

ovat infuusio- ja pistosreaktiot,

hengenahdistus, ihottumat, anafylaktinen

reaktio eli vaikea yliherkkyysreaktio,

pahoinvointi, ripuli ja vatsavaivat.

Vakavat sivuvaikutukset ovat harvinaisia.

Viiveellä tulevia sivuvaikutuksia ovat lisääntynyt

infektioherkkyys, maksa-arvojen

muutokset sekä vasta-aineiden muodostus.

Biologiset lääkkeet

Crohnin taudin hoidossa

Infl iksimabi

Infl iksimabia käytetään ensisijaisesti potilaille,

joille ei ole saatu tyydyttävää hoitovastetta

kortisoni- ja immunosuppressiivisella

hoidolla tai jos niitä ei vaikeiden

haittavaikutusten takia voida käyttää.

Lääkettä käytetään myös niille potilailla,

joilla tautia ei voida hoitaa kirurgisesti ja

potilailla, joilla on tavanomaiselle hoidolle

reagoimaton fi stuloiva tauti. Kaikista

Crohn -potilaista noin kaksi prosenttia

sairastaa erittäin vaikeaa, muulle hoidolle

vastustuskykyistä tautimuotoa, jonka hoitoon

infl iksimabi kuuluu ensisijaisesti.

Ylläpitohoitona infl iksimabia jatketaan,

jos aloitushoidolla saadaan selkeä hoitovaste.

Tavallisesti infl iksimabin kanssa

käytetään immunosuppressiivisia lääkkeitä:

atsatiopriinia, merkaptopuriinia

tai metotreksaattia. Ylläpitohoitoon siirtyminen

edellyttää selkeän hoitovasteen

saamista. Viimeistään vuoden kuluttua

Infl iksimabi annostellaan

suoraan laskimoon.

Humiralääkityksen pistokset voi

suorittaa itse, kunhan on

oppinut pistostekniikan.

ylläpitovaste on syytä kontrolloida

uudelleen ja päättää

mahdollisesta hoidon jatkamisesta.

Tavallisesti Crohnin taudin

ns. tulehduksellisessa muodossa

infl iksimabihoitoja annetaan

kahdeksan viikon välein

ja hoidon teho säilyy yli

puolella potilaista vuoden

ajan. Fistuloivassa sairaudessa

tiputukset annetaan toistettuina

kolmesti kahden ja kuuden viikon

kuluttua ensimmäisestä kerrasta. Tällöin

ne johtavat hoitovasteeseen noin kahdella

kolmesta potilaasta sekä fi stelien

sulkeutumiseen yli puolella hoidetuista.

Hoitovaste on useimmiten ohimenevä,

ellei hoitoa jatketa. Myös fi stuloivassa

taudissa ylläpitohoito annetaan kahdeksan

viikon välein.

Infl iksimabi on tehokas myös lasten

Crohnin taudin hoidossa ainakin lyhyen

aikaa ja auttaa kortisonista vieroittamisessa.

Hyvä teho on saavutettu 8–12 viikon

aikana. Teho häviää lapsillakin yleensä

muutaman viikon kuluttua lääkkeen antamisesta,

minkä vuoksi joudutaan käyttämään

toistuvia infuusioita.

Adalimumabi

Adalimumabi on vaihtoehto infl iksimabille.

Sitä käytetään Crohnpotilailla,

joilla täysimääräinen ja riittävä

kortikosteroidihoito ja/tai immunosuppressiohoito

ei ole saanut aikaan hoitovastetta

sekä potilailla, jotka eivät siedä tällai-

sia hoitoja tai joilla on tällaisille hoidoille

jokin lääketieteellinen vasta-aihe. Lääke

pistetään ihon alle tavallisesti kahden

viikon välein. Adalimumabilääkityksen

kanssa ei välttämättä tarvitse käyttää

immunosuppressiivista lääkitystä: atsatiopriinia,

merkaptopuriinia tai metotreksaattia.

Biologiset lääkkeet haavaisen

paksusuolitulehduksen hoidossa

Infl iksimabi

Pääasiassa Crohnin taudissa käytettyä infl

iksimabia on käytetty myös koliittipotilailla.

Haavaisen paksusuolitulehduksen

infl iksimabihoito sopii ensisijaisesti nuorille

potilaille, joilla on kroonisesti aktiivi

tauti immunosuppressiivisesta hoidosta

huolimatta, tai jos he eivät siedä immunosuppressiivisia

lääkkeitä ja jos taudin

kesto on lyhyt, alle 10 vuotta. Hoidon

aloittaminen edellyttää, että leikkaus ei

ole ajankohtainen. Keskivaikeassa, kroo-

12 13


nisesti aktiivissa paksusuolitulehduksessa

voidaan infl iksimabia käyttää ilman edeltävää

tai samanaikaista kortisonihoitoa.

Infl iksimabia voidaan myös harkita valikoiduilla

potilailla toissijaisena hoitona,

mikäli siklosporiinilla ei saada vastetta.

Hoito annetaan infuusioina kolmesti

kahden ja kuuden viikon kuluttua ensimmäisestä

kerrasta. Jos ensimmäisellä

hoitosarjalla saavutetaan hoitovaste

eli potilaan tulehdus paranee, jatketaan

kahdeksan viikon välein. Samanaikaisesti

käytetään yleensä atsatiopriiniä tai merkaptopuriinia.

Muista TNF-vasta-aineista

(adalimumabi) ei ole toistaiseksi kontrolloituja

tutkimuksia haavaisen paksusuolitulehduksen

hoidossa.

SYTOFEREESIHOITO

Afereesi (Adacolumn) on uusi hoitomuoto,

jota käytetään mm. tulehduksellisten

suolistotautien hoidossa. Potilaan verta

kierrätetään afereesilaitteessa ja verestä

poistetaan ne solut, jotka osallistuvat tulehdusprosessiin.

Hoitoa voidaan käyttää

Crohn- tai koliittipotilailla, jotka eivät ole

reagoineet tavanomaiseen hoitoon. Verta

”puhdistetaan” tunti kerrallaan kerran

viikossa 5–10 kertaa. Kyseisen hoitomuodon

asema on vielä auki tulehduksellisten

suolistosairauksien hoidossa.

Hoidon aikana annetaan veren hyytymistä

estävää lääkettä hepariinia, joten

yliherkkyys hepariinille voi estää afereesihoidon.

Hoidon sivuoireina voi ilmetä

vapinaa, punoitusta, päänsärkyä, huimausta,

pahoinvointia, väsymystä ja kuumetta.

LÄÄKEHOIDON TULEVAISUUS

Tulehduksellisten suolistosairauksien lääkehoito

on viime vuodet ollut vilkkaan

tutkimuksen kohteena. Uusia biologisia

vasteenmuuttajia on tullut kliiniseen

käyttöön ja vanhojen lääkkeiden, kuten

5-ASA-valmisteiden ja kortisonin asemaa

on arvioitu uudelleen. Uudet biologiset

lääkkeet ovat tehokkaita mutta

myös kalliita. Ne edellyttävät selkeää

hoitosuunnitelmaa potilaalle ja ennen

kaikkea hoitovasteen objektiivisia mittareita

ja kriteereitä hoidon jatkamiselle.

Myös hoitotavoitteet ovat muuttumassa:

Potilaan oireettomuuden lisäksi tavoitteena

on myös endoskooppinen hoitovaste.

Endoskooppisen remission eli tähystyksessä

todetun oireettoman tautijakson on

osoitettu vähentävän potilaan oireita, parantavan

potilaan elämänlaatua, vähentävän

sairaalajaksoja ja myös leikkaushoidon

tarvetta.

Tulehduksellisten suolistosairauksien

hoito on tulevaisuudessa aiempaa yksilöllisempää

yhdistelmähoitoa. Vaikka tällä

hetkellä tautia ei pystytä parantamaan,

saadaan valtaosa potilaista oireettomiksi

pitkäaikaisesti.

14 15

Lähteet:

Färkkilä, Martti 2003. Crohnin taudin muuttuvat hoitolinjat. Tabu nro 6, s. 4–8. Saatavissa myös:

http://www.nam.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/laakelaitos/embeds/tabu_tabu62003.pdf.

Hakupäivä 8.7.2008.

Färkkilä, Martti. Tulehdukselliset suolistosairaudet. WWW.

Saatavissa: http://therapiafennica.fi /wiki/index.php?title=Tulehdukselliset_suolistosairaudet.

Hakupäivä 8.7.2008.

Färkkilä, Martti 2005. Tulehduksellisten suolistosairauksien kehittyvä hoito. Leiraksen Käytännön lääkäri nro

1, s. 4–11. Saatavissa myös:

http://www.nycomed.fi /NR/rdonlyres/CCCD43E8-7983-49B2-9A1E-123875667D03/0/K%C3%A4yt%C3%A

4nn%C3%B6nL%C3%A4%C3%A4k%C3%A4ri_1_05.pdf.

Hakupäivä 8.7.2008.

Pharmaca Fennica. [WWW] Saatavissa: http://www.pif.fi /page.php?page_id=18. Hakupäivä 7.7.2008.

Niemelä, Seppo 2002. Tulehduksellisten suolistosairauksien hoito. [WWW].

Saatavissa: http://www.spekula.oulu.fi /arkisto/2002/1/teema_02.htm. Hakupäivä 8.7.2008.

Käypä hoito suositus. [WWW].

Saatavissa: http://www.kaypahoito.fi /.

Hakusanat: Crohnin tauti, haavainen paksusuolitulehdus.

Hakupäivä 7.7.2008.

Gastrolab. [WWW]. Saatavissa: http://www.netikka.net/hans.bjorknas/ynibdf.htm.

Hakupäivä 8.7.2008.

Gastrolab. [WWW]. Saatavissa: http://www.gastrolab.net

Hakupäivä 8.7.2008.

Valtonen, Jarno 2004. Crohnin taudin lääkehoito – uusia näkökulmia. [WWW].

Saatavissa: http://cc.oulu.fi /~sisawww/esit/040226.htm.

Hakupäivä 7.7.2008.


Hoitavan sairaalan yhteystiedot

Sairaala ja osasto:

Puhelin:

Hoitava lääkäri:

Omia muistiinpanoja

Oma lääkitys:

Kysymyksiä lääkärille:

Muistiinpanot:

Oppaan on tarkastanut

apulaisylilääkäri Airi Jussila, LL,

Seinäjoen keskussairaalasta.

Tämän oppaan julkaisua ovat tukeneet:

© Crohn ja Colitis ry 2008 Liity jäseneksi: www.crohnjacolitis.fi tai 075 325 4400

16

More magazines by this user
Similar magazines