Riitta Savikko USKALTAA VAIKUTTAA - Satakuntalainen Osakunta

Lähikauppa on tärkeä asia myös suuressa
kaupungissa asuvalle. Siellä saa kokea
turvallisuudentunnetta, siellä löytää
tavarat omilta paikoiltaan ja siellä
ostotapahtumasta tulee arkipäivän
rutiinia.
Marita Björkgren-Sojakka on työskennellyt Kampin
Alepassa jo yli kymmenen vuotta.
TEKSTI JA KUVAT: MAIJA AlITAlO
Herään keväiseen aamupäivään Satakuntatalolla. Täl-
laisina hetkinä tekee mieli jättää velvollisuudet väliin
ja lähteä Hietsuun vaeltelemaan. Olen kuitenkin so-
pinut haastattelun naapurin Alepaan.
Taukohuoneessa on vilinää, sillä vuoro on juuri vaihtumassa.
Myymälänjohtaja tarjoaa minulle kahvit. Tarkkailen ilmoituk-
sia ja asiakaspalautteita, joita roikkuu seinillä: HOK-Elannon
Linnanmäkipäivä toukokuussa, ruokakaupan varautuminen
lintuinfluenssaan, kiitokset pienelle, tummalle, lyhythiuksiselle
kassalle. Kuulostaako tutulta? Haastateltavakseni saapuu Ale-
pan työntekijä Marita Björkgren-Sojakka. Hän on tuttu kasvo
epäsäännöllisen säännöllisiltä Alepa-käynneiltäni.
Tunnetko
naapurisi,
Alepa?
Maritan kauppaura alkoi jo hänen kotiseuduiltaan, Kokkolan
S-marketista. Hän törmäsi stadilaiseen elämänkumppaniinsa
Kokkolassa tämän työmatkalla ja muutti Helsinkiin. Työt Kam-
pin Alepassa Marita aloitti jouluna 1994. Hänellä on mutkaton
asenne työhön. ”Työ mikä työ. Jokaisessa työssä on erilaisia
puolia, en voi sanoa että pelkästään hyviä tai huonoja. Kaik-
ki ne on tehtävä ja hoidettava. En pelkää työtä.” Pohjalaista
päättäväisyyttä tarvitaan siis myös perushelsinkiläisessä pik-
kukaupassa.
Kampin Alepalla on paljon kanta-asiakkaita. He ovat enim-
mäkseen vanhuksia ja nuoria opiskelijoita. Maritallekaan ei ole
aivan sama kenen raejuustoja ja kurkkuja hän lykkii hihnalle.
”Meillä käy oikein kivoja ihmisiä asioimassa. Heitä ja heidän
vakio-ostoksiaan alkaa väkisinkin tunnistaa!” Punastun, kun
mietin, mitä minusta voisi pää- tellä elintarvikkeitteni
perusteella. Maksalaatikkotyttö. Pakastepiz-
zanainen. Suklaamunahamsteri.
Pitäisi varmaan muuttaa ruo-
kailutottumuksia.
Tunteeko Alepa naapurin-
sa? Tietääkö Marita, että
suurin osa Alepassa
asioivista opiskelijoista
käy myös SatO:lla päi-
vittäin? Marita ei tiedä,
mikä osakunta on, eikä
osaa yhdistää Satakuntataloa osa-
Alepa sijaitsee Satakuntatalon naapurissa
Salomonkadulla.
kuntatoimintaan. ”Tiedän, että naapurissa on
opiskelija-asuntola. En oikein osaa sanoa, mitä osakuntatoi-
minta pitää sisällään.” Osaammeko lopulta mekään?
Marita on ollut Kampin Alepassa töissä kaksitoista vuotta.
Hän on tietämättään nähnyt usean fuksisukupolven vaihtuvan,
hiusvärien muuttuvan, gradujen valmistuvan ja parien eroavan.
Punakeltainen marketti on osa SatO:n päivittäistä elämää ja
sellaisena se pysyköön. Me pidämme Alepasta ja sekin meistä.
KARHUNKIERROS 1/2006 5