Hannikais-kanawa 2011 (pdf) - Hannikaisten sukuseura
Hannikais-kanawa 2011 (pdf) - Hannikaisten sukuseura
Hannikais-kanawa 2011 (pdf) - Hannikaisten sukuseura
Transform your PDFs into Flipbooks and boost your revenue!
Leverage SEO-optimized Flipbooks, powerful backlinks, and multimedia content to professionally showcase your products and significantly increase your reach.
<strong>2011</strong><br />
HANNIKAIS<br />
KANAWA
YHDISTYSTIETOA<br />
esimies Rainer Hannikainen<br />
Untuvaisenkuja 4 A 28<br />
00820 Helsinki<br />
puh. 050 320 9348<br />
rainer.hannikainen@welho.com<br />
johtokunnan pj Jorma Hannikainen<br />
Päivänkaari 9 A<br />
02210 Espoo<br />
puh. 040 710 4362<br />
jorma.hannikainen@siba.fi<br />
Helena Hannikainen (varapj)<br />
Nordenskiöldinkatu 3 b B 29<br />
00250 Helsinki<br />
puh. 040 563 1660<br />
helena.hannikainen@yle.fi<br />
Juha-Pekka Hannikainen<br />
Kiilanmäentie 29<br />
57230 Savonlinna<br />
puh. 040 547 2794<br />
jp.hannikainen@spyder.fi<br />
2<br />
HANNIKAISTEN SUKUSEURA RY:N<br />
ESIMIES SEKÄ JOHTOKUNTA <strong>2011</strong><br />
<strong>Hannikais</strong>ten <strong>sukuseura</strong>lla on myynnissä mm. suvun<br />
vaakunalla koristeltuja adresseja ja kortteja<br />
sekä pöytäviirejä ja vaakunatauluja.<br />
Tuotteet toimitetaan joko postitse, jolloin hintoihin<br />
lisätään postikulut, tai sovitusti tapaamisissa. Tuotteet<br />
maksetaan suoraan <strong>sukuseura</strong>n tilille 216618-<br />
7183 (Nordea).<br />
Voit tilata tuotteita jäsentuotevastaavalta<br />
Ulla Lindholm-Bannwartilta<br />
puh. 050 351 6797<br />
sähköposti: ulla.lindholm-bannwart@formin.fi<br />
Sini Hannikainen (rahastonhoitaja)<br />
Riihiviidantie 185<br />
11120 Riihimäki<br />
puh. 050 540 1128<br />
sini.hannikainen@tammiviestinta.fi<br />
Ulla Lindholm-Bannwart (jäsentuotteet)<br />
Puustellinpolku 27 F<br />
00410 Helsinki<br />
puh. 050 351 6797<br />
ulla.lindholm-bannwart@formin.fi<br />
Riitta Olsonen (jäsensihteeri)<br />
Tasankotie 4 A 1<br />
00730 Helsinki<br />
puh. 040 532 5896<br />
riitta.olsonen@gmail.com<br />
Heli Tammi (sihteeri, viestintä)<br />
Kruununtie 72<br />
12310 Ryttylä<br />
puh. 040 5497 143<br />
heli.tammi@tammiviestinta.fi<br />
<strong>Hannikais</strong>-kaupasta sukuun liittyviä tuotteita<br />
adressi 5 kpl 30 euroa<br />
adressi 10 kpl 50 euroa<br />
kortit + kuoret 25 kpl 8 euroa<br />
pöytäviiri 20 euroa<br />
vaakunataulu 10 euroa<br />
Leena Valvanne: Kertomus <strong>Hannikais</strong>ten <strong>sukuseura</strong>n<br />
vaiheista viiden vuosikymmenen ajalta<br />
1947 - 1997 (Multiprint, Helsinki 1997)<br />
20 euroa<br />
Kyllikki Malisto: P. J. Hannikainen aikalaistensa<br />
parissa (Joensuu, 1980) 5 euroa
SISÄLLYS<br />
<strong>Hannikais</strong>ten Sukuseura ry. <strong>Hannikais</strong><strong>kanawa</strong> <strong>2011</strong><br />
<strong>Hannikais</strong>ten Sukuseura ry. on perustettu Helsingissä<br />
5.4.1947, jolloin 88 <strong>Hannikais</strong>en suvun jäsentä<br />
kokoontui ravintola Kestikartanoon neuvottelemaan<br />
<strong>sukuseura</strong>n perustamisesta. Sukuseura<br />
perustettiin, ja se on edelleen aktiivisesti toimiva<br />
noin 140 jäsenperheen yhdistys.<br />
Sukuseuran tarkoituksena on ylläpitää yhteyttä<br />
<strong>Hannikais</strong>en suvun jäsenten välillä ja tutustuttaa<br />
heitä toisiinsa. Sukuseura pyrkii keräämään ja tallettamaan<br />
muistiin suvun ja <strong>sukuseura</strong>n vaiheita<br />
sekä edistämään sukututkimusta. Lisäksi <strong>sukuseura</strong><br />
haluaa osaltaan edistää lahjakkaiden suvun<br />
jäsenten kehitystä omalla sarallaan mahdollisuuksien<br />
mukaan myös taloudellisesti.<br />
<strong>Hannikais</strong>ten <strong>sukuseura</strong>lla on oma vaakuna ja viiri<br />
sekä laulut <strong>Hannikais</strong>ten laulu ja Laulavat <strong>Hannikais</strong>et.<br />
Sukuseurasta on laadittu myös oma historiateos<br />
(Leena Valvanne: Kertomus <strong>Hannikais</strong>ten<br />
<strong>sukuseura</strong>n vaiheista viiden vuosikymmenen ajalta<br />
1947 - 1997).<br />
<strong>Hannikais</strong><strong>kanawa</strong><br />
on <strong>Hannikais</strong>ten Sukuseura ry:n<br />
jäsenjulkaisu, joka ilmestyy kerran<br />
kolmessa vuodessa.<br />
Julkaisija: <strong>Hannikais</strong>ten Sukuseura ry.<br />
Taitto: TammiViestintä, Heli Tammi<br />
Painopaikka: Kopiopaja Oy, Riihimäki<br />
Kansikuva: uusi esimies Rainer Hannikainen ja<br />
paikkansa jättänyt entinen esimies Eino Hannikainen<br />
muistokiven paljastustilaisuudessa, kuvaaja<br />
Tuomo Tammi<br />
Yhdistystietoa ....................................... 2<br />
Sisällysluettelo ...................................... 3<br />
Esimiehen palsta:<br />
Kohti uusia haasteita ............................. 4<br />
Puheenjohtajalta:<br />
Veri on vettä sakeampaa ....................... 6<br />
Ennakoiden: Kevätkokous 2012 ............. 7<br />
<strong>Hannikais</strong>ten Sukuseura ry:n kesäkokous<br />
Savonlinnassa 6. - 7.8.<strong>2011</strong> ....... 8<br />
Eino <strong>Hannikais</strong>en puhe<br />
Savonlinnan kesäkokouksessa ............... 13<br />
Esittelyssä esimies ja<br />
johtokunnan jäsenet ............................. 15<br />
Tiesitkö tämän<br />
vaakunasta? ......................................... 19<br />
Yhteenveto muistokivihankkeesta ........ 20<br />
Sukutiedon kerääminen......................... 21<br />
P.J. <strong>Hannikais</strong>en lapsuudenkodin<br />
myynti ................................................... 22<br />
Antti Kotiranta in memoriam ................ 22<br />
Muistelua:<br />
Ferdi Hannikainen (1893 - 1966) ........... 24<br />
Muistelua:<br />
Muistikuvia Kiilanmäen<br />
sisaruksistani ja serkuistani ................... 26<br />
Onko osoitteesi tai nimesi<br />
muuttunut tai perheesi kasvanut? ........ 30<br />
Tule mukaan <strong>sukuseura</strong>n toimintaan! ... 31<br />
Valokuvia Savonlinnan kesäkokouksen<br />
osanottajista .......................................... 32<br />
3
ESIMIEHEN PALSTA<br />
Sukuseuran puheenjohtajan vaihtuminen ja puheenjohtajan<br />
terveiset oli otsikoituna ”kohti uusia<br />
haasteita” vuonna 2005 ilmestyneessä <strong>Hannikais</strong><strong>kanawa</strong>ssa.<br />
Olin ottanut puheenjohtajan tehtävät<br />
vastaan aiemmin Lahden kesäkokouksessa. Kokousta<br />
pidettiinkin historiallisena. Puheenjohtaja<br />
ja esimies olivat vaihtuneet. Eino Hannikainen oli<br />
halunnut luopua 27 vuotta kestäneestä puheenjohtajuudesta<br />
ja ottanut esimiehen tehtävät vastaan.<br />
Historiallisena voidaan pitää myös Savonlinnan<br />
kokousta. Puheenjohtaja ja esimies vaihtuivat nyt<br />
kuuden vuoden pestien jälkeen. Luopuessani puheenjohtajan<br />
tehtävästä vuosikokous valitsi uudeksi<br />
puheenjohtajaksi Jorma <strong>Hannikais</strong>en. Eino<br />
<strong>Hannikais</strong>en jättäessä esimiehen tehtävät kokous<br />
valitsi minut uudeksi esimieheksi. Myös johtokunnasta<br />
vaihtui kolme jäsentä. Uusiksi jäseniksi johtokuntaan<br />
tulivat Ulla Lindholm-Bannwart, Sini<br />
4<br />
Kohti uusia haasteita<br />
Esimiehen terveiset<br />
Hannikainen ja Juha-Pekka Hannikainen. Henkilöstön<br />
vaihtuminen tuo toivottavasti uusia ideoita <strong>sukuseura</strong>n<br />
toimintaan. Uskon, että toiminta jatkuu<br />
aktiivisena tästäkin eteenpäin. Toivotan onnea uudelle<br />
puheenjohtajalle ja johtokunnalle matkalla<br />
uusiin haasteisiin.<br />
Toimintani johtokunnan eri tehtävissä; sihteerinä<br />
1993-98, rahastonhoitajana 1993-2005 ja puheenjohtajana<br />
2005-11, oli päättynyt. Kaudellani<br />
toteutettiin kaksi isompaa hanketta. Sukuseuran<br />
60-vuotisjuhlassa julkaistiin musiikkineuvos Urpo<br />
Jokisen säveltämä ja Hilkka <strong>Hannikais</strong>en sanoittama<br />
laulu Laulavat <strong>Hannikais</strong>et sekä kesäkokouksessa<br />
<strong>2011</strong> Savonlinnassa Kirkkoniemen hautausmaalla<br />
paljastettu Touko Korhosen suunnittelema<br />
muistokivi suvun edesmenneille jäsenille. Molemmat<br />
hankkeet ovat yhteisvoimin aikaansaatuja.<br />
Haluankin kiittää kaikkia johtokunnassa toimineita<br />
sekä hankkeissa mukana olleita <strong>sukuseura</strong>n jäseniä<br />
hyvästä yhteistyöstä.
Johtokuntakausilta on mieleeni jäänyt monia hienoja<br />
ja positiivisia muistoja. Edesmenneistä muistelen<br />
kaiholla mm. Leena Valvanteen määrätietoista<br />
ja aktiivista toimintaa johtokunnassa ja <strong>sukuseura</strong>n<br />
esimiehenä. Hänen aikaansaannoksensa<br />
<strong>sukuseura</strong>lle ovat mittavat; hän mm. käynnisti ja<br />
toteutti <strong>sukuseura</strong>n vaakunan hankinnan, kirjoitti<br />
<strong>sukuseura</strong>n historiikin jne. Mieltäni ovat lämmittäneet<br />
myös kesäkokouksissa <strong>sukuseura</strong>laisten<br />
tapaaminen ja yhdessäolo. Jokainen ihminen on<br />
laulun arvoinen. Viime kesäkokouksessa Savonlinnassa<br />
toteutimme pilkulleen sääntöjemme ensimmäistä<br />
kohtaa; yhdistyksen tarkoituksena on ylläpitää<br />
yhteyttä <strong>Hannikais</strong>en suvun jäsenten välillä<br />
ja tutustuttaa heitä toisiinsa. Tämä kohta toteutui<br />
illan risteilyllä, kun eri sukuhaarat esittäytyivät ja<br />
kertoivat muistojaan menneiltä ajoilta.<br />
Meillä on nyt sukumme peruspilarina jälkipolvitaulu,<br />
josta voimme selvittää sukumme juuret aina<br />
1500-luvun alkuun asti. Meillä on muistokivi, jolla<br />
kunnioitamme suvun edesmenneitä jäseniä. Meillä<br />
on <strong>sukuseura</strong>n vaakuna, jossa sukumme juuret<br />
on kuvattu eri symbolein. Meillä on <strong>sukuseura</strong>n<br />
laulu, jota laulamme vuosi- ja kesäkokouksissa.<br />
Meillä on <strong>sukuseura</strong>n historiikki, josta voimme 50<br />
vuoden ajalta seurata, miten <strong>sukuseura</strong> on vuosien<br />
saatossa toiminut. Vieläkö meiltä jokin peruspilareista<br />
puuttuu? Eino Hannikainen on esittänyt<br />
sukukirjan tekemistä. Ajatus on hieno. Toivon, että<br />
hanke joskus toteutuisi.<br />
Uutena esimiehenä tulen toimimaan sääntöjen<br />
mukaisesti valvomalla, että yhdistyksen asioita<br />
hoidetaan sen tarkoitusta vastaavalla tavalla.<br />
Luottavaisena tulevaisuuteen.<br />
Sukuseuran Internet-sivut ovat osoitteessa www.hannikainen.fi<br />
Internet-sivustolla on tietoa <strong>sukuseura</strong>n<br />
historiasta ja suvun<br />
vaiheista sekä kertomuksia ja<br />
kuvia yhteisistä tapahtumistamme.<br />
Sivustolta löydät tietoja myös<br />
ajankohtaisista asioista ja tulevasta<br />
ohjelmasta.<br />
Klikkaa siis www.hannikainen.fi!<br />
ESIMIEHEN PALSTA<br />
Rainer Hannikainen<br />
5
PUHEENJOHTAJALTA<br />
VERI ON VETTÄ SAKEAMPAA<br />
Mikäli elokuussa Savonlinnassa pidetyn vuosikokouksen<br />
tunnelmaa on uskominen, niin vanha sananlasku<br />
pitää varmasti paikkaansa. Osin tuttujen<br />
ja minulle suurimmaksi osaksi tuntemattomienkin<br />
sukulaisten kokoontuminen jäi mieleen iloisena tapahtumana<br />
ja monet kokouksen aikana syntyneet<br />
ajatukset ovat mielessä edelleen.<br />
Sukuseuran jäsenenä olen ollut jo varsin pitkään,<br />
mutta aktiivinen toiminta on jäänyt enimmäkseen<br />
jäsenmaksun suorittamisen tasolle. Kuitenkin -<br />
ehkä jotenkin tiedostamattomasti - olen pitänyt<br />
<strong>sukuseura</strong>an kuulumista itselleni merkittävänä.<br />
Seuran tapahtumia olen seurannut tiedotuslehden<br />
ja Internet-sivujen kautta. Lyhyen johtokunnan jäsenyyskauden<br />
jälkeen sain kutsun seuran puheenjohtajaksi.<br />
Kiitän saamastani luottamuksesta. Koen<br />
saamani tehtävän haasteelliseksi, mutta onneksi<br />
6<br />
<strong>sukuseura</strong>n johtokunnan jäsenillä on runsaasti erilaista<br />
osaamista ja kokemusta seuran asioiden hoitamisesta.<br />
Elokuussa seuran esimiehen paikalta väistynyt Eino<br />
Hannikainen esitti mielenkiintoisen aloitteen sukukirjan<br />
toimittamiseksi. Menneiden sukupolvien<br />
ja eri yhteiskunnan aloilla vastuuta kantaneiden<br />
sukulaistemme elämän vaiheiden kuvaaminen on<br />
tarpeellista. Emmehän osaa tulkita ja ymmärtää nykyisyyttä,<br />
ellemme tunne menneisyyttä. Sukukirjan<br />
toimittaminen - mikäli seura siihen ryhtyy - on voimavaroiltaan<br />
pienelle <strong>sukuseura</strong>lle vaativa tehtävä.<br />
Nyt on huolellisesti selvitettävä mahdollisuudet kirjan<br />
toimittamiseksi. Oman haasteensa muodostaa<br />
hankkeen talous. Lähtömerkki hankkeen toteuttamiselle<br />
on kuitenkin jo annettu. Syksyn ensimmäisessä<br />
kokouksessaan johtokunta päätti hahmotella<br />
kirjan laadintaan ja julkaisemiseen liittyvät mahdollisuudet<br />
sekä pohtia kirjan sisällölliset ja toimitukselliset<br />
periaatteet. Vaikka hankkeen eteneminen<br />
on vielä suunnittelematta, olisi nyt hyvä koota<br />
mahdollisimman paljon jokaista sukumme haaraa<br />
kuvaavaa lähdeaineistoa.<br />
Kuten Eino <strong>Hannikais</strong>en vuosikokouksessa kuullusta<br />
ja toisaalle tähän lehteen tallennetusta, elämän<br />
viisautta huokuvasta puheesta voimme nähdä, <strong>sukuseura</strong>n<br />
toimintaan osallistuminen laajentaa ja<br />
tarkentaa ymmärrystämme omista sukujuuristamme<br />
ja perimästämme. Itselleni <strong>sukuseura</strong> on nimenomaisesti<br />
kanava oppia sukulaisten kautta tuntemaan<br />
läheisiä ja kaukaisempiakin, ja jo pois nukkuneita<br />
sukulaisia, joihin itselläni ei ole ollut mahdollisuutta<br />
henkilökohtaisesti tutustua. Näin voin ehkä<br />
oppia tuntemaan ja ymmärtämään paremmin myös<br />
itseäni.<br />
Jorma Hannikainen
Kevätkokous ja<br />
konsertti Musiikkitalossa<br />
Sukuseuran vuosikokous pidetään lauantaina<br />
17.3.2012 klo 16 - 18 ravintola Ostrobotnian kabinetissa,<br />
os. Museokatu 10. Sen jälkeen menemme<br />
Helsingin uuteen Musiikkitaloon, jossa on Suomalaisen<br />
Kamariorkesterin konsertti.<br />
Kello 19 alkavan konsertin kapellimestarina toimii Jukka-Pekka<br />
Saraste. Pianosolistina on kansainvälisesti tunnettu pianisti Radu<br />
Lupu ja ohjelmassa ovat Beethovenin pianokonsertot nrot 2 ja 4<br />
sekä säveltäjän 8. sinfonia.<br />
Huomioithan, että konsertin liput ovat jo myynnissä. Tarkoituksena<br />
on, että jokainen ostaa oman lippunsa itse Lippupisteestä, puh.<br />
0600 900 900. Lipun hinta on välityspalkkioineen 37,50 euroa.<br />
Lippuja voi ostaa Lippupisteen myymälöistä, tai voit varata lipun<br />
Lippupisteestä ja lunastaa sen lähimmältä R-kioskilta. Osta lippusi<br />
ajoissa, koska lippuja on jo myyty paljon tähän konserttiin!<br />
Varsinainen kutsu vuosikokoukseen tulee seuraavassa kiertokirjeessä.<br />
Musiikkitalon konserttisalissa on 1704 istumapaikkaa. Salin akustiikka<br />
on suunniteltu akustiselle musiikille. Viinitarhamainen konserttisali<br />
sijaitsee rakennuksen ytimessä. Rakennuksen pintojen<br />
muotoilu kehittyy ulkoapäin sisälle näyttäytyen voimakkaimmin<br />
Konserttisalin arkkitehtonisissa ja akustisissa pinnoissa. Pinnat<br />
muodostavat kaksi koveraa kuorta, joiden sisään jää pesämäinen<br />
puuhun koverrettu tila. Kuorien väliin jäävästä raosta avautuu näkymät<br />
salista ulos aulaan sekä yleisötiloista saliin, toiminnan ytimeen.<br />
Tekstiote www.musiikkitalo.fi, kuvat Näköisiä kulmia -blogi<br />
ENNAKOIDEN<br />
7
KESÄKOKOUS <strong>2011</strong><br />
<strong>Hannikais</strong>ten <strong>sukuseura</strong> ry:n kesäkokous<br />
Savonlinnassa 6. - 7.8.<strong>2011</strong><br />
Pääsiäislauantaina 5. päivänä huhtikuuta vuonna<br />
1947 88 suvun jäsentä kokoontui Helsingissä ravintola<br />
Kestikartanossa. Yksimielisesti päätettiin<br />
perustaa <strong>Hannikais</strong>ten Sukuseura r.y. -niminen yhdistys.<br />
Nyt <strong>Hannikais</strong>ten <strong>sukuseura</strong> on toiminut 64 vuotta<br />
ja on yhä voimissaan. Sen totesimme me <strong>sukuseura</strong>n<br />
jäsenet elokuun 6. päivänä <strong>2011</strong>, kun kokoonnuimme<br />
Savonlinnan Seurahuoneelle pitämään<br />
kesäkokoustamme, joka seuran sääntöjen mukaan<br />
järjestetään joka kolmas vuosi. Noin 70 suvun<br />
jäsentä oli saapunut kaksipäiväiseen kokoontumiseen<br />
eri puolilta Suomea. Olipa mukana myös<br />
90-vuotias suvun edustaja Ruotsista asti. Kesäkokous<br />
pidetään mielellään jollakin <strong>Hannikais</strong>ten sukuhistoriaa<br />
sivuavalla paikkakunnalla. Savonlinnassa<br />
kesäkokous on pidetty useammankin kerran, eikä<br />
ihmekään, koska Savonlinnan seudultahan suku<br />
8<br />
on lähtöisin. Säämingissä on suvun alkukoti, Kiilanmäen<br />
talo, jossa edelleenkin taloa pitää <strong>Hannikais</strong>isäntä,<br />
Juha-Pekka Hannikainen. Seuraava kesäkokous<br />
päätettiin pitää Jyväskylässä, joka taas liittyy<br />
säveltäjä ja runoilija P.J.<strong>Hannikais</strong>en elämään.<br />
Vuosikokous<br />
Kesäkokous aloitettiin lounaalla, jonka <strong>sukuseura</strong><br />
tarjosi. Iloinen puheensorina, riemukkaat tapaamiset<br />
ja maukas ruoka johdattivat meidät sopivaan<br />
tunnelmaan vuosikokousta varten.<br />
Puheenjohtajamme Rainer Hannikainen toivotti<br />
meidät lämpimästi tervetulleiksi sekä kesä- että<br />
vuosikokoukseen. Hyvään tunnelmaan meidät johdatti<br />
myös <strong>sukuseura</strong>n oma laulu ”Laulavat <strong>Hannikais</strong>et”.<br />
Laulu kaikui reippaana ja ryhdikkäänä.<br />
Kokous sujui juurevasti Juha-Pekka <strong>Hannikais</strong>en
tartuttua kokouksen puheenjohtajan nuijaan. Rutiiniasioiden<br />
lisäksi käsiteltiin henkilövaihdoksia.<br />
Puheenjohtaja Rainer Hannikainen halusi luopua<br />
tehtävästään. Hänen tilalleen uudeksi puheenjohtajaksi<br />
valittiin Jorma Hannikainen. Myös <strong>sukuseura</strong>n<br />
esimies Eino Hannikainen pyysi eroa<br />
tehtävästään. Uudeksi esimieheksi valittiin Rainer<br />
Hannikainen.<br />
Johtokunta uudistui kolmella uudella jäsenellä.<br />
Puheenjohtajaksi valitun Jorma <strong>Hannikais</strong>en tilalle<br />
johtokunnan jäseneksi valittiin Juha-Pekka Hannikainen,<br />
Petri Ollilan tilalle Sini Hannikainen ja Esa<br />
Tommilan tilalle Ulla Lindholm-Bannwart. Johtokunnassa<br />
jatkoivat Helena Hannikainen, Riitta Olsonen<br />
ja Heli Tammi.<br />
Kiitospuheen eroavalle puheenjohtajalle piti Esa<br />
Tommila, joka kiitti Raineria tarmokkaasta ja tuloksia<br />
antavasta johtamistavasta. Suvun arvot ja<br />
niiden merkitys nykypolvelle ovat olleet hänen<br />
toimintansa tärkeä periaate.<br />
Esimiehen tehtävistä luopuneelle Eino <strong>Hannikais</strong>elle<br />
puhui johtokunnan varapuheenjohtaja Helena<br />
Hannikainen. Hän korosti puheessaan Einon<br />
pitkää ja syvästi vaikuttanutta toimintaa <strong>sukuseura</strong>n<br />
hyväksi. Eino Hannikainen on <strong>sukuseura</strong>n<br />
perustaja- ja kunniajäsen. Johtokunnan puheenjohtajana<br />
hän toimi 1978 - 2005 ja <strong>sukuseura</strong>n<br />
esimiehenä 2005 - <strong>2011</strong>.<br />
Einon kristillinen ja humaani vakaumus on antanut<br />
seuran toimintaan oman vakaan sävynsä. Me<br />
<strong>sukuseura</strong>laiset kiitämme eroavaa esimiestämme<br />
näistä monista <strong>sukuseura</strong>n ja <strong>sukuseura</strong>n jäsenten<br />
hyväksi tehdyistä vuosista. Samalla toivotamme<br />
uudelle esimiehellemme Rainer <strong>Hannikais</strong>elle<br />
mitä parhainta menestystä tässä mielenkiintoisessa<br />
ja haastavassa tehtävässä.<br />
Johtokunta kutsui kaksi uutta kunniajäsentä: Hilkka<br />
<strong>Hannikais</strong>en ja Seppo Kapasen. Molemmat ovat<br />
toimineet aktiivisesti <strong>sukuseura</strong>n hyväksi monien<br />
vuosien ajan ja ovat edelleen täysillä toiminnassa<br />
mukana. Vuosikokous päätettiin laulamalla Savolaisten<br />
laulu.<br />
9
KESÄKOKOUS <strong>2011</strong><br />
Muistokiven paljastus<br />
Sukuseuran johtokuntaa ja jäseniä on usean vuoden<br />
ajan työllistänyt tuleva muistomerkkihanke<br />
Savonlinnaan Kirkkoniemen hautausmaalle. Muistomerkin<br />
tarkoituksena on kunnioittaa sekä Kirkkoniemen<br />
hautausmaalle haudattujen että myös<br />
kaikkien muiden suvun vainajien muistoa, riippumatta<br />
siitä, missä heidän viimeinen leposijansa on.<br />
Suvun jäsenet suhtautuivat alusta alkaen erittäin<br />
myönteisesti hankkeeseen. Varainkeräys tuotti<br />
hyvän tuloksen ja muistomerkkihanke lähti hyvin<br />
käyntiin.<br />
Nyt 6. päivänä elokuuta <strong>2011</strong> muistomerkki seisoi<br />
valmiina Kirkkoniemen kauniilla hautausmaalla<br />
mustan verhon suojaamana. Airueina seisoivat<br />
Maila Hannikainen ja Seppo Kapanen. Paljastusti-<br />
10<br />
laisuudesta muodostui juhlava ja mieleenpainuva.<br />
Aluksi Savonlinnan Mieslaulajat esitti laulun: ”Terve<br />
Suomeni maa”, johon sanat on kirjoittanut<br />
P.J.Hannikainen. Muistomerkin paljastuspuheen<br />
piti seuran uusi esimies Rainer Hannikainen. Hän<br />
valotti muistomerkin valmistumisvaiheita ja esitti<br />
kiitokset kaikille hankkeeseen osallistuneille.<br />
”Meillä on tässä nyt paikka, jossa voimme käydä<br />
kunnioittamassa sukumme vainajien muistoa ja<br />
kertoa erityisesti lapsille ja nuorille sukumme juurista”,<br />
Rainer Hannikainen sanoi puheensa päätteeksi.<br />
Suojaverho poistettiin muistopaaden päältä ja<br />
saimme nähdä jykevän kauniin ja koruttoman taideteoksen.<br />
Muistomerkissä on teksti: <strong>Hannikais</strong>ten<br />
suvun edesmenneiden muistolle, <strong>Hannikais</strong>ten<br />
Sukuseura r.y. <strong>2011</strong>. Sivupaadessa on erillisenä kilpenä<br />
kiinnitetty <strong>Hannikais</strong>ten Sukuseuran vaakuna<br />
ja tunnuslause: Amor vincit omnia. Paaden paljastuksen<br />
jälkeen puhui muistokiven suunnittelija<br />
Touko Korhonen. Seurakunnan edustaja kappalainen<br />
Sirkka Pylkkänen korosti puheessaan menneiden<br />
sukupolvien muiston kunnioittamisen tärkeyttä<br />
ja siunasi muistomerkin.<br />
Sukuseuran kukkalaitteen laskivat Helena Hannikainen,<br />
Jorma Hannikainen ja Rainer Hannikainen.<br />
Lopuksi Savonlinnan Mieslaulajat lauloi ”Suomeni<br />
laulun ”. Näin oli arvokas ja koruton juhlatilaisuus<br />
ohi. Tunsimme kaikki, että olimme saaneet olla<br />
läsnä eräässä merkittävistä hetkistä <strong>Hannikais</strong>ten<br />
Sukuseuran historiassa.<br />
Iltaristeily Saimaalla<br />
Iltaohjelmaksi meille <strong>Hannikais</strong>ille oli varattu risteily<br />
kauniilla Saimaalla. Laivan nimi oli Elviira, ja
klo 19.00 se lähti seilaamaan kohti Kiilanmäen lahtea,<br />
suvun alkukodin maisemia katsomaan. Vaikka<br />
ilta-aurinko säästeli säteitään, mieliala laivalla oli<br />
korkealla. Saimaan kauniit maisemat, hyvä iltapala<br />
ja hauskat keskustelut jäivät pysyvästi mieleen.<br />
Saimme paljon myös sukutietoutta, kun Kiilanmäeltä<br />
1700-luvulla lähteneet sukuhaarat tulivat esitellyiksi.<br />
Se tapahtui siten, että joku sukuhaaran<br />
jäsen esitteli mukana olevat sukuhaaran jäsenet ja<br />
kertoi samalla muita mielenkiintoisia tietoja sekä<br />
omasta sukuhaarastaan että edesmenneistä suvun<br />
jäsenistä. Myös Kososten Sukuseuran puheenjohtaja<br />
Heikki Kosonen käytti puheenvuoron ja kertoi<br />
<strong>sukuseura</strong>nsa toiminnasta. <strong>Hannikais</strong>ethan ovat<br />
olleet alun perin Kososia.<br />
Kiilanmäkeä lähestyttäessä talon nykyinen isäntä<br />
ja johtokuntaan valittu uusi jäsen Juha-Pekka Hannikainen<br />
selosti rantojen asutusta ja kotinsa sijaintia<br />
siellä. Samalla kuultiin myös tarinoita Kiiilanmäen<br />
elämästä. Muistelijoina olivat ainakin Pekka ja<br />
Eino Hannikainen.<br />
On hienoa, että suvun kesäkokousten iltaohjelmaan<br />
on usein kuulunut laivaristeily siellä, missä<br />
se on mahdollista. Olemme seilanneet Saimaalla<br />
aiemminkin. Lahden kesäkokouksessa risteilimme<br />
Vesijärvellä, Hämeenlinnassa Vanajavedellä ja<br />
Helsingissä lähisaaristossa. Missähän seuraavaksi?<br />
Järvipaikkakuntia ainakin Suomessa on riittävästi.<br />
Risteilystä jäi mukava muisto mieleen ja seurustelu<br />
jatkui vielä pienemmissä ryhmissä iltamyöhään<br />
asti.<br />
Jumalanpalvelus Savonlinnan<br />
tuomiokirkossa<br />
Pyhäaamu valkeni pilvipoutaisena, vaikka yöllä<br />
olikin sadellut. Oli hyvä lähteä yhdessä kirkkoon.<br />
Jumalanpalveluksen aiheena oli Jeesuksen kirkastuminen<br />
vuorella. Saarnan piti seurakuntapastori<br />
Timo Vainikainen ja liturgina toimi kappalainen<br />
Sirkka Pylkkänen.<br />
<strong>Hannikais</strong>et avustivat jumalanpalveluksessa usealla<br />
tavalla. Koko jumalanpalvelusmusiikin hoitivat<br />
<strong>Hannikais</strong>suvun jäsenet. Urkurina toimi Kaisa-Leena<br />
Harjunmaa-Hannikainen ja kanttorina Jorma<br />
Hannikainen. Lauluryhmässä avustivat Ilona Hannikainen<br />
ja Mikko Melasniemi. Rainer Hannikainen<br />
ja Hilkka Hannikainen lukivat päivän lukukappaleet<br />
1 ja 2. Kolehdin keräsivät Lauri Hannikainen, Mauri<br />
Hannikainen, Seppo Kapanen, Risto Kapanen ja<br />
Eino Sairanen. Jumalanpalvelus päättyi upeaan<br />
Kaisa-Leena Harjunmaa-<strong>Hannikais</strong>en soittamaan<br />
loppusoittoon: Johann Sebastian Bachin preludi<br />
G-duuri.<br />
Virallista ohjelmaa ei enää ollut, mutta yllätystarjous<br />
oli edellisenä päivänä tullut Kiilanmäen isännän<br />
11
KESÄKOKOUS <strong>2011</strong><br />
taholta: hän kutsui vaimonsa kanssa <strong>sukuseura</strong>n<br />
jäsenet kirkkokahveille kotitaloonsa Kiilanmäelle.<br />
Useat kymmenet pystyivät noudattamaan kutsua.<br />
Kiitokset Juha-Pekka ja Ulla <strong>Hannikais</strong>elle.<br />
Osan oli lähdettävä kotimatkalle. Siinä kirkonmäellä<br />
hyvästelimme ja kiittelimme rakkaita sukulaisia<br />
lämpimin halauksin. Luvattiin tavata seuraavan<br />
kerran vuosikokouksessa Helsingissä, jossa mahdollisesti<br />
tutustuttaisiin uuteen Musiikkitaloon.<br />
Tunsimme ihmeellistä yhteishenkeä ja olimme<br />
taas saaneet uutta virtaa <strong>sukuseura</strong>toimintaan.<br />
Sisimmissämme soivat <strong>Hannikais</strong>ten oman laulun<br />
sanat ja sävel: ”Sääminki, Jyväskylä, Helsinki, Laukaa,<br />
seutuja Suomessa on monia. Meitä voi löytää<br />
läheltä ja kaukaa, meissä on vanhoja, nuorempia.<br />
Suku on intoa täynnä ja voimaa, lahjoja, tarmoa<br />
12<br />
runsaasti on. Kaiken kun saamme vain yhdessä<br />
soimaan, mahti ei mennyt oo maan rakohon”<br />
Sukuseuran kunniajäsen Hilkka Hannikainen<br />
Yllä kuvia Kiilanmäen maisemista
Eino <strong>Hannikais</strong>en puhe<br />
Savonlinnan kesäkokouksessa<br />
KESÄKOKOUS <strong>2011</strong><br />
Rakkaat sukumme jäsenet. Tunnen nöyrää kiitollisuutta tänään siitä, että sain olla läsnä seuraamme perustettaessa<br />
ja 64 vuoden aikana kokea sen toiminnan tärkeäksi ja läheiseksi. Kun muistelee sitä ympäristöä,<br />
jossa lapsuuteni elin, niin sukulaisten kanssakäyminen rajoittui pääsääntöisesti isäni sisarten<br />
ja veljien perhepiirin kesken sekä talvisodassa kaatuneen enoni perheeseen, Utrasniemen <strong>Hannikais</strong>iin<br />
ja Kukkarokankaalaisiin. Talvisodan jälkeen evakkoon Muuraismäelle tulleen Tauno Roobert <strong>Hannikais</strong>en<br />
perhe laajensi silloista sukulaisten piiriä. Näistäpä se silloinen sukulaispiiri muodostui.<br />
Lukemaan opittuani Kansanopiston laulukirjaa selatessani tuli esiin P. J. ja Ilmari <strong>Hannikais</strong>en nimet. Kyselemällä<br />
sain tietää, ketä he olivat. Ei heistä sen kummemmin silloin puhuttu. Tarvittiin sukutilan Maija-<br />
tyttären puoliso Mauno, jonka esityksestä eriytyneet suvunjäsenet kokoontuivat 5.4.1947 perustamaan<br />
<strong>sukuseura</strong>a. Olen mielessäni kysellyt, miksi olen kiinnostunut sukulaisuudesta ja pyrkinyt ottamaan tuntemattomiinkin<br />
yhteyttä. Tämä piirre lienee johtanut siihen, että olen tullut vedetyksi mukaan monien<br />
ansiokkaiden seuramme jäsenten kanssa kantamassa vastuuta <strong>sukuseura</strong>mme toiminnasta.<br />
Toimintaani puheenjohtajana mahdollistivat monipuolista tietämystä edustava johtokunta, tarmokkaat<br />
varapuheenjohtajat ja aktiivisesti mukana olevat esimiehet, keskustelu yhteyttä pidettiin myös kokousten<br />
välillä.<br />
Pojalle, joka isäni syntymäkodin pihapiirissä ja lähisukulaisten keskuudessa Kiilanmäellä eläessä <strong>sukuseura</strong><br />
oli ovi, jonka kautta avautui uusi, laajempi ja avarampi sukuyhteisö. Eikä ainoastaan suvun keskuudessa,<br />
vaan olen saanut olla edustamassa sukua tilaisuuksissa, joissa edesmenneitten suvunjäsenten työtä<br />
on haluttu pysyvillä muistomerkeillä kunnioittaa. Nöyrää kiitollisuutta, ansiotonta arvostus tuntien näissä<br />
13
KESÄKOKOUS <strong>2011</strong><br />
tilaisuuksissa Nurmeksessa, Parikkalassa ja Jyväskylässä olen <strong>sukuseura</strong>amme edustanut. Viimeisin tilaisuus<br />
oli viime syksynä Jyväskylässä, Naiskuoro Vappujen 100-vuotisjuhlakonsertti, jossa esitimme Elinatyttären<br />
kanssa <strong>sukuseura</strong>mme onnittelut nimikkokuorollemme.<br />
Kun on saanut tavata sukuun kuulumattomia henkilöitä, jotka ovat tarmokkaasti toimineet sukumme jäsenten<br />
elämäntyön tallentamisen ja säilyttämisen puolesta paikkakunnillaan, niin tätä intoa toivoisi myös<br />
meille suvunjäsenille. Tällä en tarkoita pelkästään julkisuuteen nousseita, vaan kaikkia niitä, jotka ovat<br />
uskollisesti uurastaneet tämän maan kansalaisina, perheen isinä ja äiteinä, viljellen ja varjellen omalla<br />
paikallaan. Jokainen heistä on laulun arvoinen.<br />
Olkoon tänään Kirkkoniemellä paljastettava<br />
muistokivi sukumme syntysijoilla<br />
Savonlinnassa näkyvänä<br />
muistuttamassa meitä esivanhempien<br />
uurastuksesta, jonka perustalle<br />
olemme saaneet, niin sukuun<br />
syntyneet kuin avioliitojen kautta<br />
sukuun tulleet, omaa ja tätä meille<br />
annettua isänmaata rakentaa.<br />
Viimeisten kuluneiden viiden vuoden<br />
aikana olen saanut vierailla<br />
kielisukulaisten, Marilaisten keskuudessa,<br />
Marin ja Baskorstanian<br />
tasavalloissa, osallistua jumalanpalveluksiin,<br />
eri kylien kulttuuritaloissa<br />
pidettäviin konsertteihin ja<br />
kyläyhteisöjen ulkoilmatilaisuuksiin. Vieraillessa heidän kodeissaan olemme saaneet nauttia runsaan tarjoilun<br />
muodossa näiden ystävien vieraanvaraisuutta. Yllätyksekseni uudesta Marilaisten laulukirjasta löytyi P.J.<br />
<strong>Hannikais</strong>en Suojelusenkelilaulu.<br />
Rainerin, Hilkka-äidin sanoittamassa seuramme tunnuslaulussa todetaan: ”Meitä voi löytyä läheltä, kaukaa,<br />
meissä on vanhoja, nuorempia. Suku on intoa täynnä ja voimaa, lahjoja, tarmoa runsaasti on. Kaiken<br />
kun saamme yhdessä soimaan.” Juuri tätä <strong>sukuseura</strong>mme toiminta parhaimmillaan voi olla.<br />
Kun pitkä rupeama <strong>sukuseura</strong>mme työsaralla on päättynyt, niin kiitän siitä ystävyydestä ja kannustuksesta,<br />
jota olen teiltä saanut kuluneiden vuosien aikana. Esimiehemme Heikin muistotilaisuudessa sanoin,<br />
että parhaiten kunnioitamme edesmenneitten elämäntyötä, kehittämällä seuramme toimintaa niin, että<br />
se on ulospäin avointa ja seura on sisäisesti ehjä, jäseniä palveleva ja hoitava yhteisö. Jos joku on kokenut<br />
seuramme toiminnan toisenlaiseksi, niin pitkäaikaisena puheenjohtajana ole ollut siitä vastuussa. Uudelle<br />
esimiehelle, puheenjohtajalle ja johtokunnalle haluan esittää onnitteluni ja toivon, että teidän innoittamana<br />
me saamme uutta puhtia seuramme toiminnan tukemiseen.<br />
Jumalan armollista ja siunaavaa läsnäoloa kaikkien teidän elämään. Päivän Tunnussanassa tälle päivälle<br />
on sana (1. Joh. 4:19): ”Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä.” Välittyköön tämä rakkaus<br />
keskuudessamme ja seuramme toiminnassa.<br />
14<br />
Einoa onnittelemassa 27.7.2008 80-vuotispäivänä aurinkoisessa<br />
Laukaassa Riitta Olsonen sekä Helena ja Rainer Hannikainen.<br />
Eino Hannikainen
Esittelyssä johtokunnan jäsenet<br />
<strong>Hannikais</strong>ten <strong>sukuseura</strong> ry:n sääntöjen mukaan seuran tärkeä tehtävä on ylläpitää yhteyttä <strong>Hannikais</strong>en<br />
suvun jäsenten välillä ja tutustuttaa heitä toisiinsa. Siksi pyysimme esimiestä ja johtokunnan jäseniä kirjoittamaan<br />
lyhyet esittelyt itsestään.<br />
Sukuseuran esimies<br />
Rainer Hannikainen<br />
Liityin <strong>sukuseura</strong>an Jämsän kesäkokouksen yhteydessä<br />
vuonna 1986 vanhempieni innostamana.<br />
Kiinnostus <strong>sukuseura</strong>n toimintaan käynnistyi<br />
välittömästi. Muutaman vuoden kuluttua minut<br />
kutsuttiin johtokuntaan. Sukuseuran sihteerinä<br />
toimin viisi vuotta ja rahastonhoitajana 12 vuotta.<br />
Lahden kesäkokouksessa 2005 minut valittiin<br />
<strong>sukuseura</strong>n puheenjohtajan ja <strong>2011</strong> <strong>sukuseura</strong>n<br />
esimiehen tehtäviin. Eri tehtävien kautta olen<br />
päässyt tutustumaan yksityiskohtaisemmin <strong>Hannikais</strong>ten<br />
suvun ja <strong>sukuseura</strong>n historiaan ja uusiin<br />
sukulaisystäviin.<br />
Kuulun Sulkavan sukuhaaraan, jossa Hannikainennimi<br />
esiintyy ensimmäisen kerran vuonna 1790.<br />
Tällöin Jöran Jöraninpoika Hannikainen (s. 1708)<br />
muutti sukunimensä Kososesta <strong>Hannikais</strong>eksi.<br />
Olen syntynyt Sulkavalla vuonna 1948. Kouluni<br />
olen käynyt Orimattilassa ja Lahdessa. Ylioppilaaksi<br />
valmistuin 1968. Työurani olen tehnyt upseerina<br />
puolustusvoimien palveluksessa. Eläkkeelle siirryin<br />
vuonna 1999.<br />
Perhesuhteet: vaimo Helena Hannikainen, lapset<br />
Heidi 1976 ja Antti 1978.<br />
Harrastuksista tärkeimmät <strong>sukuseura</strong>toiminnan<br />
lisäksi ovat kuorolaulu, lions-toiminta, teatteri<br />
ja liikunta. Keväästä syksyyn viihdymme vaimon<br />
kanssa Heinolassa kesämökillä moninaisten puuhastelujen<br />
parissa.<br />
JOHTOKUNTA <strong>2011</strong><br />
Sukuseuran johtokunnan puheenjohtaja<br />
Jorma Hannikainen<br />
Jorma Juhani Hannikainen (s. 7.8.1956), musiikin<br />
tohtori, diplomikuoronjohtaja, kanttori-urkuri,<br />
Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin lehtori<br />
puoliso: MuM Kaisa-Leena Harjunmaa-Hannikainen,<br />
lapset: Heikki 1977, Riitta 1980, Merja 1982,<br />
Antti 1985, Janne 1994 ja Jaakko 1996<br />
Nykyään Espoossa asuva Jorma Hannikainen<br />
polveutuu Säämingin Kiilanmäeltä 1850-luvulla<br />
Utrasniemelle muuttaneesta Nils (Niilo) Antinpoika<br />
<strong>Hannikais</strong>esta (1813-1895). Vanhempiensa<br />
Mauno <strong>Hannikais</strong>en (1928-1959) ja Seijan (os.<br />
Hulkkonen, 1928-1959) kuoleman jälkeen isoisä<br />
Hugo <strong>Hannikais</strong>en (1892-1971) ja setä Heimo<br />
<strong>Hannikais</strong>en (1931-2010) maatila Utrasniemen<br />
Seinämenrannalla oli myös Jorma <strong>Hannikais</strong>en<br />
koti lapsuus- ja nuoruusvuosina ennen Kuopiossa<br />
harjoitettujen musiikkiopintojen aloittamista.<br />
Jorma Hannikainen on toiminut vuosina 2007-<br />
<strong>2011</strong> määräaikaisessa kirkkomusiikin professorin<br />
toimessa ja sitä ennen kanttorina Kuopion Puijon<br />
seurakunnassa ja Rautalammin seurakunnassa<br />
sekä tuntiopettajana Sibelius-Akatemian Kuopion<br />
osastossa. <strong>Hannikais</strong>ella on ollut runsaasti taiteellisia<br />
tehtäviä, erityisesti kuoronjohtajana, kouluttajana<br />
ja liturgisen musiikin säveltäjänä. Lisäksi<br />
hän on toiminut monissa kokonaiskirkon ja kirkkomusiikkialan<br />
järjestötehtävissä, mm. Suomen<br />
kirkkomusiikkiliiton puheenjohtajana vuodesta<br />
2010 lähtien.<br />
15
JOHTOKUNTA <strong>2011</strong><br />
Tutkimustyössään hän on keskittynyt reformaatioajan<br />
nuottikäsikirjoituksia tarkastelevaan tutkimukseen.<br />
Vuonna 2006 tarkastetun väitöskirjan<br />
Suomeksi suomalaisten tähden. Kansankielisen<br />
tekstin ja sävelmän suhde Michael Bartholdi Gunnæruksen<br />
suomenkielisessä Officia Missæ -introituskokoelmassa<br />
(1605). lisäksi hän on julkaissut<br />
liturgista musiikkia käsitteleviä artikkeleja.<br />
Jorma Hannikainen harrastaa kestävyysjuoksua.<br />
Hän on juossut mm. 30 täyspitkää maratonia, ennätys<br />
2.57.04 (Kuopio 2003) ja saavuttanut 3. sijan<br />
veteraanien SM-maratonilla v. 2004 45-vuotiaiden<br />
sarjassa.<br />
Director cantus -arvonimi 1986, Suomen kirkkomusiikkiliiton<br />
erityisansiomerkki 1990,<br />
Director musices -arvonimi 2000.<br />
Sukuseuran johtokunnan varapuheenjohtaja<br />
Helena Hannikainen<br />
Suhde <strong>Hannikais</strong>ten <strong>sukuseura</strong>an syntyi opiskeluaikana<br />
1970-luvulla kun kävin <strong>Hannikais</strong>ten naisten<br />
ompeluseuroissa, muun muassa kummitätini<br />
Göta Tingvald-<strong>Hannikais</strong>en kodissa. Olen Sulkavan<br />
sukuhaaraa ja isäni Alpo oli mukana jo seuran perustamiskokouksessa.<br />
1980-luvulta saakka olen toiminut varapuheenjohtajana<br />
ja olen ollut järjestämässä ja ideoimassa<br />
kesäjuhlia ja vuosikokouksia. Ikimuistoisia ovat olleet<br />
vaikkapa Nurmeksen ja monet Savonlinnassa<br />
pidetyt kesäkokoukset, mutta myös Helsingissä<br />
järjestetyt 50- ja 60-vuotisjuhlat. Oli upeaa olla aikanaan<br />
mukana Pietarin <strong>Hannikais</strong>en Silmänkääntäjät-näytelmässä.<br />
Sukuseuran kautta olen tutustunut eri-ikäisiin eri<br />
puolella Suomea asuviin suvun jäseniin ja hauskaa<br />
on ollut seurata miten innokkaasti järjestämämme<br />
kulttuuriohjelma on otettu erilaisissa tilaisuuksissa<br />
vastaan. Minulle kulttuuri on sekä työ että<br />
harrastus. Olen toiminut 31 vuotta Yleisradiossa<br />
klassisen musiikin ohjelmien toimittajana. Vapaaaikaani<br />
kuuluvat konserttien ja oopperan lisäksi<br />
16<br />
myös teatteri, taidenäyttelyt ja elokuvat. Mutta<br />
myös matkailu on eräänlainen harrastus ja tätä<br />
kirjoittaessani matkalaukku on jo pakattu kohta<br />
alkavaa Rooman-matkaa varten.<br />
Sukuseuran johtokunnan sihteeri<br />
Heli Tammi<br />
Olen Heli Marjut Tammi, 30.7.1969 syntynyt perheenäiti<br />
Hausjärveltä. Asun mieheni Tuomon<br />
sekä lasteni Tonin (s. 1993), Riian (s.1995) ja Nikon<br />
(s.1997) kanssa maaseudulla. Pihapiirissä<br />
hyörivät myös kaksi owczarek podhalanski -rotuista<br />
laumanvartijakoiraa sekä kaksi kissaa. Työkseni<br />
teen viestinnän, markkinoinnin ja graafisen suunnittelun<br />
töitä omassa yrityksessäni. Koulutukseltani<br />
olen HSO-sihteeri ja MTi-tiedottaja.<br />
Harrastuksiini kuuluvat eläinten kanssa touhuilu<br />
sekä kuorolaulu gospelkuoro Credossa, jota mieheni<br />
johtaa. Ajanpuutteen ja sairastelun vuoksi<br />
ratsastaminen on viime vuosina jäänyt, mutta<br />
kotitallista löytyy kuitenkin hevosvoimia; vuoden<br />
-65 Mustang GT350 Shelby Tribute on perheemme<br />
yhteinen harrasteauto. Olen ahkerasti mukana<br />
myös seurakunnan toiminnassa, ja touhuan<br />
aktiivisesti eri tehtävissä useassa yhdistyksessä.<br />
Lapsuudenkodissani olen oppinut pitämään tiiviisti<br />
yhteyttä sukulaisiini, mutta <strong>sukuseura</strong>n tapaamiseen<br />
osallistuin perheeni kanssa ensimmäisen<br />
kerran vasta Messilän kesäkokouksessa 2005.<br />
Tästä kokouksesta lähtien olen ollut mukana <strong>sukuseura</strong>n<br />
johtokunnassa, viime vuodet toimien<br />
sihteerinä ja viestinnästä vastaavana.<br />
Vaikka itse olen syntynyt Riihimäellä, kuulun ”Sulkavan<br />
<strong>Hannikais</strong>iin”, sillä isäni Pauli on kotoisin<br />
Partalansaarelta. Ukkoni - eli isäni isä - oli Otto<br />
Hannikainen, yksi Oskarin ja Amantan 11 lapsesta.<br />
Sukuhaaramme on jäljitettävissä aina Kiilanmäelle<br />
asti. Sieltä kanta-Erikin veli Jöran muutti<br />
Kerimäelle, josta Jöranin poika matkasi edelleen<br />
Sulkavalle 1700-luvun puolivälin tietämillä.
Sukuseuran rahastonhoitaja<br />
Sini Hannikainen<br />
Olen Sini Marjatta Hannikainen, os. Hytönen, s.<br />
27.10.1947 Kymissä, kasvanut Riihimäellä lasitehtaan<br />
tehdasyhteisössä. Minut valittiin Savonlinnan<br />
kesäkokouksessa <strong>Hannikais</strong>ten <strong>sukuseura</strong>n johtokuntaan,<br />
jossa sain vastuulleni rahastonhoitajan<br />
tehtävät.<br />
Puolisoni on Sulkavan sukuhaaraa oleva Pauli Oskari<br />
Hannikainen, s. 22.11.1945 Sulkavalla Partalan saaressa.<br />
Naimisiin menimme 27.7.1968 Riihimäellä,<br />
missä asumme edelleen.<br />
Olen ulospäin suuntautunut, ja jotkut sanovat myös<br />
itsepäiseksi. Numeroissa olen hyvä mutta nimien<br />
muistamisessa huono. Puhun paljon, ja usein<br />
menevät senat sakaisin, vain miten se nyt olikaan.<br />
Koulutukseltani olen ylioppilasmerkonomi (1968),<br />
ja työskentelin yli 40 vuotta yritystalouden sekä hal-<br />
JOHTOKUNTA <strong>2011</strong><br />
Johtokunta <strong>2011</strong> esimiehen kanssa: Ulla Lindholm-Bannwart, Juha-Pekka Hannikainen, Sini Hannikainen,<br />
Rainer Hannikainen, Helena Hannikainen, Heli Tammi, Jorma Hannikainen, Riitta Olsonen<br />
linnon tehtävissä. Eläkkeelle jäin vuosi sitten, ja nyt<br />
uskallan todeta, että onpa tämä elämänvaihe mukavaa<br />
aikaa.<br />
Harrastuksenani on kouluajoilta lähtien ollut piirtäminen,<br />
myöhemmin myös maalaaminen akvarelli-<br />
sekä öljyväreillä, mihin oppia olen saanut kansalaisopiston<br />
iltakursseilla. Toinen tärkeä harrastus<br />
meille kummallekin on Riihimäen Lasinpuhaltajakerho,<br />
jonka puheenjohtajana on Pauli ja minä sen<br />
rahastonhoitaja/sihteeri.<br />
Meillä kolme lasta - Heli Marjut, nyk. Tammi, synt.<br />
30.7.1969, Kai Tuomas, s. 3.4.1978, k. 5.4.1978,<br />
sekä Tero Oskari, s. 25.11.1980. Lapsenlapsia on jo<br />
yhteensä viisi, Helin ja Tuomon lapset Toni Tapani,<br />
18 v, Riia Marjut, 16 v sekä Niko Oskari, 14 v. Terolla<br />
ja Anniinalla, s. Willberg, on kaksi tytärtä, Ninni<br />
Anni Olivia Hannikainen, kohta 3 v sekä Minea<br />
Minttu Aliisa Hannikainen, 1 kk.<br />
17
JOHTOKUNTA <strong>2011</strong><br />
Sukulaisten kanssa olemme pitäneet säännöllisesti<br />
yhteyttä, ja <strong>sukuseura</strong>ankin liityimme Hilkan ja Arvon<br />
kehotuksesta. Heti ensimmäisessä kesäkokouksessamme<br />
tuli olomme kotoisaksi, kun silloinen<br />
esimies Leena Valvanne toivotti meidät lämpimästi<br />
mukaan suvun toimintaan.<br />
Sukuseuran johtokunnan jäsen<br />
Riitta Olsonen<br />
Riitta Helena Olsonen, s. 20.10.1948<br />
Lapset Taro ja Touko Korhonen, heidän puolisonsa<br />
Annika Takaniemi ja Tiina Jaakkola, sekä lapsenlapset<br />
Hertta, Kaapo, Velma, Antto ja Kanerva.<br />
Asuu Helsingin Tapanilassa.<br />
Filosofian kandidaatti pääaineena matemaattinen<br />
tilastotiede, töissä Suomen ympäristökeskuksen<br />
merikeskuksessa.<br />
Riitta polveutuu Kiilanmäen Hannikkalan neljännen<br />
isännän Juhon nuoremmasta veljestä Pietari <strong>Hannikais</strong>esta<br />
(1813-1899). Tämä sukuhaara on sittemmin<br />
muuttanut asuinpaikkaa joka sukupolvessa: Pietari<br />
asettui aikanaan Parikkalaan, hänen poikansa Onni<br />
Hannikainen (1865-1930) Kuopioon ja Onnin tytär<br />
Dora Olsonen (1893-1947) Leppävaaraan. Riitta on<br />
Doran pojan Pekan (1921-2006) vanhin lapsi. Lapsuutensa<br />
Riitta on viettänyt Mikkelissä, ja lapsuuden<br />
perheeseen kuuluivat isän ja äidin (Eeva Olsonen,<br />
os. Ikonen, s. 1923) lisäksi sisarukset Pirkko, Juha, Tapio<br />
ja Marja. Tämä perhe päätyi Mikkelistä useiden<br />
muuttojen jälkeen Jyväskylään.<br />
Riitta on opiskellut Jyväskylän ja Helsingin yliopistoissa<br />
ja ollut aiemmin töissä Tie- ja vesirakennushallituksessa<br />
sekä Merentutkimuslaitoksessa. Hän<br />
harrastaa lukemista ja maailman ihmettelemistä.<br />
Sukuseuran johtokunnan jäsen<br />
Juha-Pekka Hannikainen<br />
Juha-Pekka Hannikainen 30.11.1959<br />
maanviljelijä, maaseutuyrittäjä, maa- ja metsätalouden-<br />
sekä matkailualan peruskoulutus<br />
Puoliso: Ulla Anita Hannikainen 1960, lapset: Jenni<br />
18<br />
Johanna 1986 , Hanna-Mari Emilia 1988 , Jani Juho<br />
Petteri 1992<br />
Savonlinnassa sukumme juurilla asuva Kiilanmäen<br />
Hannikkalan sukutilan kahdeksas isäntä. Edelliset:<br />
7. Pekka (1930- ), 6. Tauno (1885-1951), 5. Heikki<br />
(1855-1927), 4. Juho (1810-1868), 3. Mikko (1771-<br />
1850), 2. Aabraham (1743-1808) , 1. Eerik (1704-<br />
1780).<br />
Mukana monissa järjestöissä ja luottamustoimissa:<br />
mm. Itä-Savon mhy:n hallituksessa, Leader toimintaryhmä<br />
Piällysmiehen hallituksessa ja Metsäliiton<br />
Lappeenrannan piirin piiritoimikunnassa.<br />
Harrastuksina mm. ikämiesjääkiekko, lumilautailu,<br />
metsästys ja kalastus<br />
Sukuseuran johtokunnan jäsen<br />
Ulla Lindholm-Bannwart<br />
Olen <strong>sukuseura</strong>n johtokunnan uusi jäsen, Ulla Kristina<br />
Marianna Lindholm-Bannwart. Synnyin 1949<br />
Oulussa, mistä perheemme kirurgi-isän matkassa<br />
muutti Mikkeliin, Savonlinnaan, Pielavedelle, Sysmään<br />
ja Karhulaan, josta kirjoitin ylioppilaaksi. Sieltä<br />
jatkoin Turkuun valmistuakseni kielenkääntäjäksi ja<br />
1970 päädyin Helsinkiin ja ulkoasiainministeriöön,<br />
jossa monen ulkomaanpostin jälkeen nykyisin toimin<br />
tutkimusavustajana strategisen suunnittelun alalla.<br />
Ulkoministeriön töissä matka jatkui: Osloon ja Berniin<br />
suurlähettilään sihteeriksi ja kulttuuriavustajaksi,<br />
välillä Reykjavikiin tulkiksi, Bergeniin ja moniin<br />
ruotsalaiskaupunkeihin vaalitoimitsijaksi, Geneveen<br />
konferenssisihteeriksi, Berliiniin assistentiksi.<br />
Palattuani 2008 pysyvämmin kotimaahan <strong>sukuseura</strong>sta<br />
tuli minulle entistä tärkeämpi kiintopiste,<br />
sillä äiti ja isä olivat kuolleet ja liittoni sveitsiläisen,<br />
sittemmin pikavauhtia suomalaistuneen kemian<br />
tohtorin Christoph Bannwartin kanssa päättynyt.<br />
24-vuotias tyttäremme Siri suoritti maisterintutkintoaan<br />
Lontoossa, ja molemmat sisarenikin asuivat<br />
ulkomailla: Eva Sveitsissä; Liisa taas oli päätynyt<br />
Ruotsin, Norjan, Ranskan ja Sveitsin kautta USA:han.
Äitini Jenny (s. 1909), savonlinnalaisen kondiittorin<br />
Evert Aleksander Kuutin (s. 1872) seitsemästä tyttärestä<br />
nuorin, oli siskojensa tavoin hyvin sukurakas<br />
ja vei perheen aina tilaisuuden tullen mukaan<br />
kokouksiin, jotka muistan lapsesta asti kiehtovan<br />
jännittävinä, kun koolla oli mitä monipuolisin henkilökavalkadi.<br />
Tuttuutta niihin toivat usein saapuvilla<br />
olleet tätini Signe, Aune ja Armi sekä yhteinen harrastuksemme<br />
musiikki.<br />
On suurenmoista, että sukutaulustamme pystyn<br />
seuraamaan esi-isiäni aina 1667 syntyneeseen Erikiin<br />
asti. Häntä seurasivat Erik 1704, Abram 1743<br />
ja Mikko 1771 – Mozartin aikalaisia! – Johan 1810<br />
ja äidinisäni äiti, Helena Katariina 1844. Olen siis<br />
9. lenkki tässä minulle rakkaaksi käyneessä ketjussa,<br />
josta äitini sisarineen usein kertoi. Kertomusten<br />
pohjalta jäivät askarruttamaan suvun kirjalliset ja<br />
musikaaliset taipumukset. Jälkimmäisiä tutkii nyt<br />
tuttavani, Helsingin yliopiston genetiikan professori<br />
TIESITKÖ TÄMÄN<br />
VAAKUNASTA?<br />
<strong>Hannikais</strong>en suvun vaakuna, jonka suunnitteli heraldikko<br />
Tapio Vallioja, hyväksyttiin Suomen Heraldisen<br />
seuran rekisteriin 22. 6. 1993.<br />
Vaakunan värit ja osat<br />
Vaakunan väreinä ovat Savon kulta-musta ja Karjalan<br />
puna-hopea. Vaakunan punaisessa kilvessä näkyvät<br />
suvun juuret: kantatila Kiilanmäki ja tyviössä<br />
maanraivaajamme musta kolmilehtiapila.<br />
Yläpuolella on kaksi kultaista, ylöspäin suunnattua,<br />
ristikkäin olevaa tuohitorvea, jotka kertovat suvun<br />
musiikille antautuneista jäsenistä. Hopeinen ruusu<br />
taas kuvaa suvun jäsenten akateemisia saavutuksia.<br />
Suljettu kypärä muistuttaa suvun talonpoikasjuuris-<br />
ta (maallikkosuku) ja sen risti kuvaa P. J. <strong>Hannikais</strong>en<br />
isää, Nurmeksen Heikki-lukkaria. Hänen ansioihin<br />
pitäjän herättäjänä kuuluivat mm. kansakoulun aikaansaaminen<br />
ja maanviljelysolojen kehittäminen.<br />
Kypäränpeite ja lakipunos ovat mustaa ja kultaa. Kypärän<br />
koristeena oleva kultainen avattu kirja kertoo<br />
Suomen kielen kehitykseen ja kulttuuriin monipuolisesti<br />
vaikuttaneesta ja ensimmäiseksi suomenkieliseksi<br />
kaunokirjailijaksi nimetystä Pietari <strong>Hannikais</strong>esta.<br />
Vaakunalause<br />
Vaakunan alaosan lause<br />
Amor vincit omnia<br />
(Rakkaus voittaa kaiken)<br />
on peräisin Hietaniemenhautausmaalla<br />
sijaitsevasta<br />
P. J. <strong>Hannikais</strong>en hautamuistomerkistä.<br />
SUVUN VAAKUNA<br />
Irma Järvelä, joka on löytänyt yhteyden sosiaalisten<br />
taitojen ja musikaalisuuden välillä. Kerron lisää, kunhan<br />
tutkimus edistyy. Myös äidin perheen kirjeenvaihdon<br />
ja arvokkaiden valokuvien tunnistaminen,<br />
järjestäminen ja mielekäs arkistoiminen painavat<br />
mieltä; jokainen hyvä ja huonokin idea tämän kulttuuriperinnön<br />
säilyttämiseksi on mitä tervetullein.<br />
Muutoin harrastan musiikin eli konserttien, oopperan,<br />
kamarimusisoinnin ja pianonsoiton lisäksi<br />
kuvataidetta ja kirjallisuutta, alppi- ja hiihtovaelluksia,<br />
uintia, pyöräretkiä ja luontoa: lintuja, sieniä ja<br />
kasveja.<br />
Näillä eväin toivon voivani vuorostani olla avuksi ja<br />
hyödyksi <strong>sukuseura</strong>lle sen työssä, jonka tuloksista<br />
olen itse niin usein päässyt nauttimaan, ja jota pidän<br />
tärkeänä ja arvokkaana siltana sekä sukulaisten<br />
välillä että menneestä tulevaan.<br />
19
MUISTOKIVI<br />
Yhteenveto muistokivihankkeesta<br />
Elokuun 6. päivänä <strong>2011</strong> paljastettiin muistokivi<br />
Kirkkoniemen hautausmaalla Savonlinnassa <strong>Hannikais</strong>ten<br />
suvun edesmenneiden muistolle. Seuraavassa<br />
yhteenveto hankkeen eri vaiheista.<br />
Sukuseuran 60-vuotiskokouksessa 2007 Seppo Kapanen<br />
esitti, että <strong>sukuseura</strong> hankkisi muistomerkin<br />
Savonlinnaan Kirkkoniemen hautausmaalle.<br />
Perusteluna oli, että hautausmaalle on haudattu<br />
useita suvun jäseniä mm. kanta-Eerik 1700-luvun<br />
lopulla. Hautausmaalla oli myös Kososten <strong>sukuseura</strong>n<br />
muistokivi.<br />
Millainen muistomerkin tulisi olla ja mitkä olisivat<br />
hankkeen taloudelliset edellytykset? Vaihtoehtona<br />
oli joko muistolaatan hankinta tai muistokiven<br />
pystyttäminen. Lopulta päädyttiin viimeksi mainittuun,<br />
kun todettiin, että hankinta oli myös taloudellisesti<br />
mahdollista. Maaliskuussa 2008 vuosikokous<br />
vahvisti ja hyväksyi lopullisesti hankkeen.<br />
Alustavat kustannukset arvioitiin silloin noin 1700<br />
euroksi.<br />
Marraskuussa 2008 lähetettiin anomus muistomerkin<br />
pystyttämisestä Savonlinna-Sääminki seurakunnalle,<br />
jonka vastuulla oli Kirkkoniemen hautausmaa.<br />
Vastaus saatiin nopeasti. Seuraavassa<br />
ote kirkkoneuvoston kokouksen pöytäkirjasta n:o<br />
10, 18.11.2008: ”Kirkkoneuvosto myöntää Hanni-<br />
20<br />
kaisten <strong>sukuseura</strong>lle luvan muistomerkin laittamiseen<br />
Kirkkoniemen hautausmaalle vastikkeetta.<br />
Ennen asennusta ylipuutarhurin tulee hyväksyä<br />
kiven malli, jotta se sopii ympäristön muihin muistomerkkeihin.”<br />
Vuosikokouksessa 2009 kerrottiin, että lupaasiat<br />
seurakunnan kanssa ovat kunnossa ja että<br />
puheenjohtaja Rainer Hannikainen käy kesällä<br />
Savonlinnassa keskustelemassa kiven sijoittamispaikasta<br />
ja muotovaatimuksista seurakunnan<br />
edustajien kanssa. Näin tapahtuikin. Paikalla Kirkkoniemen<br />
hautausmaalla olivat lisäkseni Seppo<br />
Kapanen <strong>sukuseura</strong>sta, ylipuutarhuri Pasi Inkinen<br />
ja Marko Ruuskanen seurakunnan edustajina sekä<br />
Savonlinnan Kiviveistämöstä Vesa Toivonen. Paikalla<br />
sovittiin muistokiven paikka ja muistomerkin<br />
muoto. Kiviveistämön edustajan mukaan kustannukset<br />
olisivat noin 2500 euroa.<br />
Seuraavaksi tuli löytää muistokivelle suunnittelija.<br />
Johtokunnan jäsen Riitta Olsonen esitti kiven<br />
suunnittelijaksi poikaansa Touko Korhosta, joka<br />
lupautuikin tehtävään.<br />
Marraskuun 2009 johtokunnan kokouksessa todettiin,<br />
että kiven suunnittelijaksi lupautunut Touko<br />
Korhonen toimittaa johtokunnan jäsenille hahmotelmia<br />
kivestä ja että suunnitelma esitellään<br />
seuraavan vuoden vuosikokouksessa jäsenistölle.<br />
Kiven tekstiksi päätettiin: <strong>Hannikais</strong>ten suvun<br />
edesmenneiden muistolle. Kiveen tulisi myös kilpi<br />
<strong>sukuseura</strong>n vaakunasta sekä tekstistä amor vincit<br />
omnia. Kustannusarvio oli noussut 3000 euroon.<br />
Vuoden 2010 vuosikokouksessa todettiin, että<br />
muistokivihanke etenee suunnitellusti. Kiven<br />
muoto, teksti ja kustannusarvio hyväksyttiin. Toukokuussa<br />
johtokunta hyväksyi tehtyjen tarjousten<br />
perusteella kiven valmistajaksi Kiviveistämö T:mi
Vesa Toivosen Savonlinnasta ja vaakunakilven valmistajaksi<br />
M.J. Paasikiven Lahdesta. Ennen tilausten<br />
lähettämistä seurakunnan edustajat hyväksyivät<br />
kiven mallin ja suunnitelman lausunnalla:<br />
”pystyttämiselle ja julkaisulle ei ollut estettä”. Kilpi<br />
teetettiin ja hankittiin jo saman vuoden loppupuolella.<br />
Touko Korhonen huolehti kiven suunnittelun lisäksi<br />
tarjousten tekemisistä ja yhteydenpidosta kilven ja<br />
kiven valmistajiin ja oli täten suurena apuna projektin<br />
kaikissa vaiheissa.<br />
Elokuun 6. päivänä muistokivi paljastettiin juhlallisin<br />
menoin Kirkkoniemen hautausmaalla. Neljän<br />
vuoden projekti oli saatu päätökseen.<br />
Haluan esittää vielä tässä yhteydessä kiitokset kaikille<br />
hankkeeseen osallistuneille: Savonlinna-Sääminki<br />
seurakunnan edustajille, kiven suunnittelijalle<br />
Touko Korhoselle ja valmistajille sekä <strong>sukuseura</strong>n<br />
jäsenille, jotka mahdollistivat sen, että hankkeesta<br />
selvittiin taloudellisesti. Seppo Kapaselle<br />
esitän erityiskiitokset. Seppo oli suureksi avuksi<br />
projektin alusta asti.<br />
Muistokivi on kunnianosoitus kaikille suvun edes-<br />
SUKUTIEDON<br />
KERÄÄMINEN<br />
Sukuseuran johtokunta pyytää jäseniltä sukuun<br />
liittyviä tarinoita, sanontoja, kaskuja, kuvia, piirroksia,<br />
kirjeitä, kortteja tai äänitteitä. Muodolla ei<br />
ole väliä, ja tapahtuma voi olla iloinen tai traaginen<br />
tai vain arkipäivää.<br />
Merkittävät virstanpylväät olisi hienoa saada arkistoihin<br />
mukaan, mutta myös arkipäivän tapahtumat<br />
ovat kiinnostavia. Voit kertoa mitä leikkejä<br />
leikittiin tai voit aloittaa kertomuksesi: Muistan<br />
kun äitini kertoi… Muistathan, että myös uudet,<br />
nykyhetken tarinat ovat tulevaisuuden historiaa.<br />
Rainer Hannikainen ja Eino Hannikainen<br />
muistokiven paljastustilaisuudessa<br />
MUISTOKIVI<br />
menneille jäsenille. Toivon, että Savonlinnassa<br />
käydessänne teillä on mahdollisuus käydä katsomassa<br />
muistokiveä.<br />
Rainer Hannikainen<br />
Liitä lähettämäsi materiaalin mukaan mahdollisimman<br />
tarkat tiedot mukana olevista henkilöistä,<br />
tapahtuma-ajoista ja -paikoista sekä omat yhteystietosi.<br />
Mikäli lähetetyn materiaalin käyttöön halutaan<br />
liittää rajoituksia (esim. vain tutkimuskäyttöön/vain<br />
arkistoitavaksi/ei saa julkaista), pyydetään<br />
ne kirjaamaan mahdollisimman selkeästi.<br />
Kaikki materiaali arkistoidaan ja mahdollisesti<br />
julkaistaan <strong>Hannikais</strong>-<strong>kanawa</strong>ssa, Internetissä tai<br />
omana erillisinä julkaisuna. Materiaalit voi toimittaa<br />
sihteerille.<br />
21
MUSEO<br />
P.J. HANNIKAISEN LAPSUUDENKODIN MYYNTI<br />
Sukuseura sai lokakuussa 2010 tiedon Nurmeksen<br />
museon johtajalta Meri-Anna Rossanderilta,<br />
että Nurmeksen kaupungin tekninen virasto on<br />
esittänyt kaupunginhallitukselle laittaa myyntiin<br />
keväällä lakkautetun Lehtovaaran koulun ja myös<br />
sen pihapiirissä sijaitsevan P.J.<strong>Hannikais</strong>en lapsuudenkodin.<br />
Museo vastusti myymistä sekä kulttuuri- että rakennushistoriallisiin<br />
seikkoihin vedoten. Talo on<br />
yksi vanhimpia Nurmeksessa, 1770-luvulta. Lisäksi<br />
todettiin, että P.J.Hannikainen on ehdottomasti<br />
tärkein merkkimies Nurmeksessa. Museo<br />
tiedusteli, onko <strong>Hannikais</strong>ten <strong>sukuseura</strong>lla halua<br />
tai mahdollisuutta esittää toiveenaan kaupungille,<br />
että se ei myisi taloa eteenpäin, jolloin sen<br />
käyttötarkoitusta ja kuntoa olisi mahdotonta kontrolloida,<br />
vaikka myynnille laitettaisiinkin ehtoja.<br />
Saimme myös 4.10.2010 Nurmeksen kaupungille<br />
osoitetun Nurmeksen museon lausunnon asiasta.<br />
Johtokunnan pikaisen puhelin-/sähköpostineuvottelun<br />
perusteella päätettiin laatia asiasta Nurmeksen<br />
kaupungille lausunto.<br />
Seuraavassa otteita lausunnosta, 26.10.2010:<br />
”<strong>Hannikais</strong>ten <strong>sukuseura</strong> on vuosien saatossa<br />
voinut tyytyväisyydellä todeta, että Nurmeksen<br />
kaupunki on kiitettävällä tavalla vaalinut kanttori<br />
Heikki <strong>Hannikais</strong>en ja hänen poikansa elämäntyön<br />
säilyttämistä tuleville sukupolville. Nurmes on<br />
usein käyttänyt P.J.<strong>Hannikais</strong>ta kaupungin identiteetin<br />
vahvistamisessa. Nyt esillä oleva ajatus<br />
<strong>Hannikais</strong>en kotitalon myynnistä ei kuitenkaan<br />
edusta tätä myönteistä linjaa. <strong>Hannikais</strong>ten <strong>sukuseura</strong><br />
toivoo, että Nurmeksen kaupunki vaalisi<br />
kaupunkinsa merkkihenkilön muistoa säilyttämällä<br />
P.J.<strong>Hannikais</strong>en lapsuudenkodin sellaisen<br />
vastuullisen omistajan hallussa, joka olisi valmis<br />
huolehtimaan rakennuksen kunnosta ja kehittä-<br />
22<br />
mään sen tulevaa käyttöä siten, että se vahvistaisi<br />
ja rikastuttaisi koko Pohjois-Karjalan kulttuurielämää.”<br />
Lähetimme lausunnon myös tiedoksi Nurmeksen<br />
museolle, jolta saimme seuraavan vastauksen:<br />
”Erittäin hyvä lausunto, jossa asiat on ilmaistu<br />
suoraan. Uskon, että arvostetun <strong>sukuseura</strong>nne<br />
lausunnolla on paljon painoarvoa Nurmeksessa.<br />
Siispä kiitokset museon ja -kokonaisuutta ajatellen<br />
- Nurmeksen puolesta.”<br />
Jäimme odottamaan Nurmeksen kaupungin päätöstä.<br />
Soitin keväällä museonjohtaja Meri-Anna<br />
Rossanderille ja tiedustelin, millaiseen lopputulokseen<br />
Nurmeksen kaupunki oli asiassa päätynyt.<br />
Ilokseni sain kuulla, että myyntiaikeista oli<br />
luovuttu.<br />
25.8.<strong>2011</strong> Nurmeksen museonjohtaja lähetti<br />
<strong>sukuseura</strong>lle yllättäen seuraavan tiedonannon:<br />
”Sain juuri tiedon kaupunkimme teknisestä virastosta,<br />
että kaupunginjohtaja Pertti Vainionpää<br />
oli antanut määräyksen siitä, että Lehtovaaralla<br />
sijaitseva <strong>Hannikais</strong>en lapsuudenkoti olisi jälleen<br />
laitettava myyntilistalle. Tämä merkitsee sitä, että<br />
jälleen on aloitettava taistelu myyntipyrkimyksiä<br />
vastaan.”<br />
Johtokunta päätti kokouksessaan 10.10.<strong>2011</strong> kirjoittaa<br />
kaupungille lausunnon asiasta. Lisäksi on<br />
tarkoitus kirjoittaa tiedotteet Nurmeksen paikallislehteen<br />
ja Helsingin Sanomien kulttuuritoimitukseen.<br />
Lausunnossa Nurmeksen kaupungille<br />
tullaan esittämään toive, että Lehtovaarasta huolehditaan<br />
– olipa omistaja jatkossa kuka tahansa.<br />
Jäädään odottamaan toivottavasti myönteistä<br />
lopputulosta.<br />
Rainer Hannikainen
Antti Kotiranta in memoriam<br />
Lääkintöneuvos, hammaslääkäri ja <strong>sukuseura</strong>mme<br />
pitkäaikainen jäsen Antti Kotiranta kuoli Helsingissä<br />
29. lokakuuta 2010. Hän oli 79-vuotias ja<br />
oli syntynyt Laviassa 15. joulukuuta 1930.<br />
Antti suoritti ylioppilastutkinnon v. 1948 ja valmistui<br />
hammaslääkäriksi v. 1953. Hän meni v. 1953<br />
naimisiin Elina Nuorivaaran kanssa ja liittyi jo varhain<br />
<strong>sukuseura</strong>amme.<br />
Yksityishammaslääkärinä Antti toimi yli neljäkymmentä<br />
vuotta, ja hän hoiti taitavasti myös monien<br />
sukuun kuuluvien hampaita. Monesti ehdittiin<br />
hoidon kuluessa keskustella yhteiskunnallisista kysymyksistä<br />
ja myös suvun asioista.<br />
Antti toimi aktiivisesti Suomen Hammaslääkäriliitossa,<br />
ensin sen lehden päätoimittajana<br />
1960-luvulla sekä liiton puheenjohtajana kahdessa<br />
jaksossa 1960- ja 1970-luvuilla yhteensä lähes<br />
vuosikymmenen. Vaikuttamistaitojaan hän käytti<br />
yhteiseksi hyväksi mm. Helsingin terveyslautakunnan<br />
puheenjohtajana v. 1981 - 90. Helsingin kaupunginvaltuutettuna<br />
Antti toimi v. 1982 - 1992.<br />
Tasavallan presidentti myönsi Antti Kotirannalle<br />
lääkintöneuvoksen arvon v. 1994. Hammaslääkäriliiton<br />
kunniajäseneksi Antti kutsuttiin v. 2000.<br />
Antti hoiti luottamustehtäviä myös Suomen taideakatemian<br />
hallituksessa, osuusliike Elannon<br />
edustajistossa ja Munkkiniemen seurakuntaneuvostossa.<br />
Häneltä riitti aikaa toimia hallituksen puheenjohtajana<br />
myös Antinkoti-, Kannelkoti- sekä<br />
Pakilan sairas- ja vanhainkotisäätiöissä. Vuosikymmeniä<br />
hän toimi rotaryjärjestössä ja vapaamuurareissa.<br />
Antti jaksoi myös pitää yhteyttä syntymäkotiseutuunsa,<br />
ja hän toimi Satakunnan killan<br />
oltermannina 27 vuotta.<br />
MUISTOSANAT<br />
Puolisonsa Elinan rinnalla Antti paneutui kotiseutuasioihin<br />
myös Keski-Suomessa ja mm. oli perustamassa<br />
Luhangan kotiseutuyhdistystä. Antille<br />
myönnettiin Kotiseututyön ansiomitali v. 2010.<br />
<strong>Hannikais</strong>ten <strong>sukuseura</strong>ssa Antti oli aktiivinen<br />
rauhallisen myhäilevään tapaansa. Muistamme<br />
hänet monista vuosi- ja kesäkokouksista taitavana<br />
kokouksen puheenjohtajana ja rakentavana keskustelijana.<br />
Sukuseuramme kutsui hänet kunniajäsenekseen<br />
v. 2007.<br />
Antti Kotirannalle perhe ja lapsenlapset olivat tärkeitä<br />
ja läheisiä.<br />
Esa Tommila<br />
23
MUISTELUA<br />
24<br />
FERDI<br />
HANNIKAINEN<br />
(1893-1966)<br />
”Hyvvee päevee ja tervetuloa tänne Auvilan<br />
koululle”, näin tervehti minua jämäkännäköinen<br />
isäntämies elokuussa vuonna 1947. ”Olen Ferdi<br />
Hannikainen, tämän koulun poikien käsitöiden<br />
opettaja”. Näin tutustuin mieheen, joka tulisi olemaan<br />
merkittävässä asemassa minun elämässäni,<br />
vaikka minulla sillä hetkellä ei ollut pienintäkään<br />
aavistusta asiasta.<br />
Olin siis 18-vuotiaana ylioppilastyttönä tullut Kotkasta<br />
Sulkavalle Auvilan koululle hoitamaan vuoden<br />
sijaisuutta kolmas-kuudesluokkalaisille. Tarkoitukseni<br />
oli tutustua opettajan tehtävään mahdollisen<br />
elämänuran valitsemiseksi.<br />
Edessäni seisoi siis juurevan näköinen noin<br />
50-vuotias mies, jonka silmät tuikkivat iloisesti ja<br />
hymy karehti ystävällisen näköisillä kasvoilla. Tunsin<br />
heti oloni kotoisemmaksi, vaikka olinkin joutunut<br />
suoraan kotioloista ihan vieraisiin kuvioihin.<br />
Sama ensitapaamisen vaikutelma pysyi sitten<br />
edelleenkin, kun koulutyö pääsi käyntiin. Ferdi<br />
Hannikainen oli minulle suureksi avuksi tutustuessani<br />
yhdistetyn luokan työntekoon. Opin tuntemaan<br />
Ferdin taitavana ja napakkana opettajana,<br />
jota pojat kunnioittivat ja joka oli myös ammatillisesti<br />
pätevä.<br />
Tutustuin nopeasti ystävälliseen kyläyhteisöön,<br />
joka otti minut hyvin vastaan. Kyläläisiltä sain<br />
kuulla, että Ferdi Hannikainen olikin kyläkuulu taitaja<br />
puutyöalalla. Hän teki niin veneet kuin matkareet,<br />
kaikki kodin tarvekalut kirnusta saaveihin,<br />
työkalut, urheiluvälineet kuten sukset sekä leikkivälineet<br />
lapsille. Kyläläisten arvio oli, että minkä<br />
<strong>Hannikais</strong>en isäntä teki, se oli laadultaan ykkösluokkaa.<br />
Hän oli luonteeltaan myös hyvin avulias.<br />
Jos tarvittiin suunnittelu- tai saneerausapua, Ferdi<br />
Hannikainen kutsuttiin paikalle. Hän oli myös neuvokas<br />
auttamaan karjanhoitoon ja viljelystöihin<br />
liittyvissä asioissa.<br />
Ammatiltaan Ferdi Hannikainen oli varsinaisesti<br />
maanviljelijä, joka hoiti Aro-nimistä tilaa Sulkavan<br />
Auvilan kylässä .Hänen vaimonsa nimi oli Anna Johanna<br />
os. Sipinen. Perheessä oli neljä lasta, kaikki<br />
poikia. He olivat: Ade, Alpo, Arvo ja Aimo, ikäjärjestyksessä<br />
vanhimmasta nuorimpaan.<br />
Aron talo sijaitsi parin kilometrin päässä koulusta,<br />
ja oli kuulu vieraanvaraisuudestaan. Isäntä Ferdi oli<br />
erittäin sukurakas. Talossa vieraili usein sukulaisia<br />
yövieraina ja naapurit pistäytyivät lähes päivittäin.<br />
Anna-emäntä lennätti heti vieraan tultua kahvipannun<br />
tulelle, eikä talosta päässyt pois, jos sattui<br />
ruoka-aikana kyläilemään, syömään oli jäätävä.<br />
Niinpä Ferdi-isäntä kutsui minutkin heti syksyllä<br />
kylään ja aiheena olivat perunankaivuutalkoot.<br />
Siellä oli paljon väkeä, perunaa nousi, syötiin hyvin<br />
ja lopuksi tanssittiin. Tutustuin tuolloin talon Arvonimiseen<br />
poikaan. Se oli kohtalokas tapaaminen,<br />
joka johti pikkuhiljaa seurusteluun ja seuraavana<br />
keväänä kihloihin. Kesällä pidettiin häät Aron talossa.<br />
Näin oli käsityönopettaja Ferdi <strong>Hannikais</strong>esta<br />
tullut minulle läheinen ja rakas appiukko ja myöhemmin<br />
lasteni ukki.<br />
Meillä appeni kanssa juttua riitti. Hän oli valistunut<br />
ja tiedonhaluinen ihminen, joka oli kiinnostunut<br />
oman alansa kysymysten lisäksi myös oman maan<br />
ja vieraiden maiden oloista ja politiikasta. Taloon<br />
tuli useita sanomalehtiä, kuten esimerkiksi Maaseudun<br />
Tulevaisuus, Itä-Savo ja Yhteishyvä. Radiosta<br />
kuunneltiin tarkkaan uutiset. Ukki oli henkeen ja
vereen maalaisliiton miehiä. Hän kävi tupailloissa<br />
ja pohdiskeli maaseutuväen elinolojen vaikeutta.<br />
Silloin ei vielä ollut valtion tukipolitiikkaa, joten<br />
suu piti panna säkkiä myöten. Joskus olimme eri<br />
mieltä asioista esimerkiksi silloin, kun jouduin<br />
puolustamaan työväen ja opiskelijoiden oikeutta<br />
vapun viettoon. ”Herrojen meininkiä parhaaseen<br />
kevätkylvöjen aikaan”, totesi ukki vapusta.<br />
Ukki oli myös musikaalinen mies. Hänen sukupolvensa<br />
”iskelmiä” olivat virret. Niitä sekä ukki että<br />
myös mummi lauloivat. Ukki otti<br />
usein esille virsikirjan ja lauloi<br />
hiukan karhealla äänellään, mutta<br />
sävel ihan kohdalleen osaten,<br />
pitkiäkin virsiä. Osasipa hän laulaa<br />
joitakin virsiä ulkomuististakin.<br />
Mummilla oli kirkas, kuuluva<br />
ääni, ja hän laulaa heläytti joskus<br />
piirileikkilaulujakin.<br />
Olen joskus kuullut, että <strong>Hannikais</strong>illa<br />
suvussa kulkevat perintötekijöinä<br />
käden taito ja musikaalisuus.<br />
Minusta ne yhdistyivät<br />
apessani Ferdi <strong>Hannikais</strong>essa.<br />
Voidaan kysyä, miten nämä ominaisuudet<br />
ovat periytyneet jälkipolville.<br />
Käden taidot ovat selvästi näkyvissä<br />
seuraavassa sukupolvessa. Alpo ja Aimo ovat<br />
molemmat olleet viulunrakentajia. Alpo on osallistunut<br />
Suomen Viulunrakentajien järjestämiin kilpailuihin<br />
saavuttaen useita ensipalkintoja. Hän on<br />
rakentanut myös selloja. Arvo on eläkkeelle jäätyään<br />
rakentanut könninkelloja kansalaisopistossa<br />
ja saanut kunniamainintoja töistään näyttelyissä.<br />
Kaikki veljekset ovat olleet taitavia kaikissa kädentaitoa<br />
vaativissa uudistus- ja korjaustöissä.<br />
Musiikki on aina ollut esillä Aron poikien elämässä.<br />
Kotona olivat soittimina haitari, viulu ja mandoliini.<br />
Pojat muodostivat oman soittoporukan, jota<br />
tilattiin soittamaan paikallisiin juhliin ja iltamiin.<br />
Alpo ja Aimo eivät tyytyneet tähän, vaan lähtivät<br />
Helsinkiin Kirkkomusiikkiopistoon opiskelemaan.<br />
He molemmat valmistuivat kanttoreiksi ja ovat<br />
toimineet myös musiikinopettajina ja kuoronjohtajina.<br />
Arvo on laulanut niin mies- kuin sekakuoroissa<br />
viidenkymmenen vuoden ajan.<br />
Seuraavasta sukupolvesta voidaan mainita Alpon<br />
lapset, jotka kaikki ovat kouluttautuneet musiikkialalle.<br />
Neljällä pojalla on ammattina viulunsoitto<br />
ja tytär on musiikkitoimittaja. Muidenkin Ferdi<br />
<strong>Hannikais</strong>en poikien lapsissa on musiikkikoulutusta<br />
saaneita, mutta kuitenkin muille aloille antautuneita.<br />
Ferdi <strong>Hannikais</strong>en elämän viimeiset vuodet olivat<br />
vaikeita. Hänessä todettiin diabetes, joka lopuksi<br />
johti siihen, että häneltä jouduttiin leikkaamaan<br />
Ferdi, pojat Ade ja Alpo sekä Anna Arvo sylissään<br />
toinen jalka. Leikkauksessa tehty haava ei ottanut<br />
parantuakseen, vaan puolen vuoden sairaalassaolo<br />
päättyi verenmyrkytykseen, joka johti kuolemaan<br />
vuonna 1966. Hän oli kuollessaan 73-vuoden<br />
ikäinen.<br />
Jäimme kaikki omaiset kaipaamaan rehtiä, lämminhenkistä,<br />
meistä kaikista kiinnostunutta isää<br />
ja ukkia. Ferdi Hannikainen oli kansanmies, jolla<br />
oli sydämen sivistystä, auttamishalua ja luontevaa<br />
kiinnostusta ihmisiin ja ympärillä olevaan maailmaan.<br />
Olen iloinen siitä, että kohtalo aikoinaan johdatti<br />
minut tuntemaan Ferdi <strong>Hannikais</strong>en. Tällä kirjoituksella<br />
olen halunnut kunnioittaa tämän Saarijärven<br />
Paavon tapaisen vakaan talonpojan muistoa.<br />
Oman suvun jäsenten keskuudessa hänen muistonsa<br />
elää edelleen.<br />
Hilkka Hannikainen<br />
25
MUISTELUA<br />
Muistikuvia Kiilanmäen<br />
sisaruksistani ja serkuistani<br />
Viime vuosina on ollut vallalla yksilökeskeinen ja<br />
itsensä toteuttamisen ajatusmalli, ”jokainen on<br />
oman onnensa seppä”. Tällainen suuntaus on johtanut<br />
itsekkyyteen ja eriytymiseen, jonka satoa<br />
nyt korjataan. Olisiko jälleen palattava vanhaan<br />
perhekeskeiseen elämänmalliin, jossa kannettiin<br />
yhteisesti vastuuta? Perhepiirin ja lähisuvun kesken<br />
oli yhteisiä tapaamisia, joissa tavattiin toisia<br />
niin juhla-aikana kuin työn ja arjen lomassa.<br />
Tällaisia tapaamisia oli myös Kiilanmäen <strong>Hannikais</strong>ten<br />
sisaruksilla Eemilillä, Taunolla, Heikillä,<br />
Hannalla ja Kaisalla sekä heidän perheillään 1930<br />
- 1940 -luvuilla. Varhaisin muisto itselläni kylämatkasta<br />
Kiilanmäelle on pääsiäiseltä 1931 tai 1932.<br />
Matkasta on jäänyt mieleeni vain kotimatka. Keväinen<br />
jää oli päivän aikana haurastunut niin, että jää<br />
petti hevosen jaloissa muutaman kerran ja kerran<br />
koko hevosen ja reen alla. Onneksi tämä tapahtui<br />
lähellä rantaa, jossa hevosen jalat tavoittivat pohjan,<br />
ja siitä hevonen pääsi jälleen kantavalle jäälle<br />
ja me onnellisesti kotiimme Niemelään.<br />
Vierailivatko sisarukset meillä Moinsalmella asuessamme,<br />
siitä minulla ei ole muistikuvaa. Luulen,<br />
että sisaret kesälomillaan pistäytyivät. Eemil-isäni<br />
kertomana tiedän, että Tauno-veli on käynyt jauhattamassa<br />
viljaa meillä myllyssä, jota pyöritti<br />
höyrykone. Tämä kertomus on jäänyt mieleen siksi,<br />
että siihen sisältyi höyrykattilan räjähdysvaara.<br />
Setä oli ripustanut märän pompan varoventtiiliin<br />
päälle, jolloin paine oli noussut liian korkealle. Onneksi<br />
isä oli ehtinyt sen huomaamaan, ja onnettomuudelta<br />
vältyttiin.<br />
Valokuvista, jotka Riitta Hannikainen oli ottanut,<br />
käy ilmi, että hän oli sisarensa Vallin kanssa vieraillut<br />
kodissamme. Vietettiinkö isäni 50-vuotispäiviä,<br />
siitäkään ei ole tietoa. Uskon kuitenkin, että niitä<br />
26<br />
vietettiin. Muistiini on jäänyt myös se, että isä vei<br />
meidät katsomaan lentonäytöstä, joka pidettiin<br />
Savonlinnassa. Siellä tapasin Juhani-serkun, joka<br />
myös oli Tauno-isänsä mukana näytöstä seuraamassa.<br />
Vuosi 1933 toi perheellemme suuren muutoksen.<br />
isäni oli hyväntahtoisena taannut ystäviä ja joutui<br />
maksumieheksi. Kun laman seurauksena hän ei<br />
saanut rahaa takausten maksuun, kotimme myytiin<br />
pakkohuutokaupalla. Anomukseen, että valtio<br />
olisi tullut väliin ja lunastanut tilan ja perheemme<br />
olisi sen voinut sitten ajan kanssa ostaa takaisin,<br />
ei suostuttu. Tästä seurasi se, että jouduimme lähtemään<br />
kodistamme. Uuden asunnon saimme isän<br />
Heikki-veljen kodissa Ikoinniemellä.<br />
Ensimmäinen muistikuva Heikki-sedästä on, kun<br />
hän tuli venemoottorilla hakemaan muuttokuor-<br />
Emil-sedän perheellä kesällä 1940
maa ja meitä, joita oli seitsemän henkeä. Moottoriveneeseen<br />
oli kytketty lotja, johon kaksi lehmää,<br />
Omena ja Vuokko, muun omaisuuden kanssa<br />
lastattiin. Syksyinen päivä ehti hämärtyä iltaan<br />
ennen kuin olimme perillä uudessa kodissamme.<br />
Täällä tutustuin Tyyne-tätiin ja serkkuihin Kaijaan,<br />
Sirkka-Liisaan ja Reinoon, joka oli samanikäinen<br />
sekä Heikki Pietikäiseen, myös ikätoveri. Muistaakseni<br />
kukaan meistä pojista ei osannut sanoa<br />
ärrää, ja sitä sitten opeteltiin hokemalla ”ärrän<br />
kierrän orren ympäri, ässän pistän taskuun”.<br />
Leikkikavereita ei tarvinnut lähteä naapureista<br />
hakemaan, kun meitä lapsia samassa talossa<br />
asusti yhdeksän. Muistiini ei ole jäänyt, mitä leikkejä<br />
leikittiin - varmaan piilosilla oloa ja talvella<br />
mäenlaskua. Eräs kesäinen leikki oli, kun setä<br />
loikoili ruokatunnilla pihanurmikolla, niin kokeilimme<br />
saako hän siepatuksi meidät kiinni, kun<br />
lähestyimme häntä. Pidimme setää Damppu-jättiläisenä,<br />
joka esiintyi Yhteishyvä-lehden Tommi<br />
Typykkä ja Mestari Lanka -nimisessä sarjakuvassa,<br />
ja tämä jättiläinen pyrki vangitsemaan lapsia.<br />
Setä oli hyvä sadun kertoja, kertomisen alkuun<br />
tarvittiin lankakerä ja siitä sitten kertomus alkoi<br />
purkautua. Juhani-serkku oli lapsena varannut<br />
lankakerän mukaansa kyläreissulle lähtiessä.<br />
Niiden parin vuoden ajalta, jotka Ikoinniemellä<br />
asuimme, ei mieleeni ole jäänyt veljesten perheiden<br />
kanssakäymistä. Isäni kävi töissä päivittäin<br />
Kiilanmäellä syntymäkodissaan. Hämäränä muistikuvana<br />
on, että jouluaaton aterialle olisimme<br />
kokoontuneet sedän perheen kanssa. Joulupukki<br />
varmaan vieraili ja lahjojakin saatiin, mutta lahjoista<br />
ja illan ohjelmasta ei muistiin ole tallentunut.<br />
Mieleeni on jäänyt sellainen hokema ”muori<br />
se nurkassa perunoita kuori ja luuli olevansa taivaassa”.<br />
Olin sen varmaan vanhemmilta veljiltä<br />
kuullut ja sitä toistellessa sain nuhteita setälän<br />
palvelijalta.<br />
Täällä ollessamme sisaremme Hanne Emilia kuoli<br />
hinkuyskään vuoden vanhana. Hän oli juuri oppinut<br />
kävelemään. Muistan, kuinka äitini kuolevaa<br />
lasta lämmitteli sylissään kamarin uunin edessä.<br />
Suhtautuminen kuolemaan oli luontevaa, sillä<br />
silloin kuoltiin kotona, omaisten läsnäollessa.<br />
Vaikka olin lapsi, niin tajusin Hannan kuoleman<br />
jättäneen tyhjän paikan perheeseemme. Vielä<br />
suuremman menetyksen olivat kokeneet isäni<br />
vanhemmat, sillä heidän 11:stä lapsesta kuusi<br />
menehtyi lapsena. Koskaan näistä kuolleista sisarista<br />
en kuullut puhuttavan.<br />
Emil, Heikki, Hanna, Kaisa<br />
Ikoinnimeltä muutimme Kiilanmäelle Tauno-sedän<br />
omistamaan asuntoon, joka sijaitsi samassa<br />
pihapiirissä. Isäni työmatka lyheni, ei tarvinnut<br />
kuin pihan yli mennä. Nyt oli vuorossa tutustuminen<br />
Kiilanmäen serkkuihin, joita oli kahdeksan:<br />
Taimi, Liisa, Maija, Leena, Kaisa, Aune, Juhani ja<br />
Pekka. Seuraamme perustamassa heistä olivat<br />
Taimi, Maija, Kaisa ja Juhani.<br />
Veljesten perheiden perinteisiä yhdessäoloja olivat<br />
syksyiset lammaskaaliateriat. Ne ajoittuivat<br />
Mikon päivän tienooseen, silloin lampaat yleensä<br />
otettiin sisäruokintaan. Syksyllä ilmojen kylmettyä<br />
aloitettiin syysteurastukset. Joulun aikoina<br />
vierailu tapahtui Tapanina ja Uuden vuoden pyhinä<br />
vuoronperään Tauno- ja Heikki-setälässä.<br />
Ruokapöydän antimina olivat perinteiset jouluruuat,<br />
livekalat, kinkut, joissa oli paksusti läskiä,<br />
rosolli ja laatikot. Näillä aterioilla tarjottiin myös<br />
kopratalkkunaa ja kotona valmistettua ryynimakkaraa.<br />
Kopratalkkuna valmistettiin kotona tehdystä<br />
talkkunajauhosta keittämällä jäykäksi puuroksi,<br />
jota sitten otettiin käteen ja puristettiin palloksi ja<br />
syötiin voin kanssa. Hyvvee oli.<br />
Ryynimakkara valmistettiin niin, että puhdistettu<br />
eläimensuoli täytettiin keitetyllä ohraryynipuurolla,<br />
sidottiin päistä, kiehautettiin ja pantiin kyl-<br />
27
MUISTELUA<br />
mään tilaan. Sieltä niitä tarpeen tullen otettiin,<br />
paistettiin leivinuunissa, jota talvisin lämmitettiin<br />
joka päivä, ja syötiin kinkunliemen tai karjalanpaistin<br />
kera. Maukkaita olivat. Ruokapöydässä<br />
Heikki-setä kertoili kaskuja, joissa hovinarrilla oli<br />
pääosa. Mistä aikuiset keskustelivat, siitä ei muistiini<br />
ole jäänyt - varmaan silloinkin omassa maassa<br />
ja maailmalla tapahtuvia asioita pohdittiin.<br />
Sisarusten keskinäinen suhde oli läheistä ja sopuisaa.<br />
Tietooni ei ole tullut mitään sellaista, josta<br />
olisi jäänyt jotakin ”hampaankoloon”. Kiintymys<br />
Kiilanmäen syntymätienooseen heillä säilyi vahvana<br />
koko eliniän. Sisaret Hanna ja Kaisa vierailivat<br />
ahkerasti syntymäkodissaan ja lomailivat kesäisin<br />
siellä. Meistä lapsista tätien vierailu oli eräs odotetuimpia,<br />
sillä aina heillä oli tuliaisia annettavana.<br />
Kaisa-tädin vakiotuominen oli mustat trikoiset<br />
uimahousut, eikä meillä muuta paljon kesäisin<br />
päällä ollutkaan. Onkiminen oli Kaisa-tädin lempiharrastus.<br />
Muita sukulaisvierailijoita olivat Sylvi Laaksovirta,<br />
joka lomaili kesäisin huvilallaan Ikoinniemellä,<br />
Valli, Riitta ja Utrasniemeltä tullut Pekka Hannikainen,<br />
joka osteli kylämatkoillaan eläintennahkoja<br />
sekä Muur-Jussi. Muur-Jussi, oikealta nimeltään<br />
Juhana Kosonen, oli muurari ja isoisäni kaksoissisaren<br />
Justiinan puoliso. Hanna-sisar majoitti<br />
puolestaan veljesten perheitä, kun he kävivät Helsingissä.<br />
Talvisodan jälkeen asui ”evakkona” Jääsken<br />
kunnanlääkäri Tauno Hannikainen perheensä<br />
kanssa Ikoinnimellä Heikki <strong>Hannikais</strong>en kotona.<br />
Täällä ollessaan hän vieraili perheissämme ja hoiti<br />
Arvo-veljeäni ja minua, kun sairastimme keuhkokuumetta.<br />
Entä mitä leikimme ja harrastimme lapsuudessamme?<br />
Joulunaikaisissa tapaamisissa me nuoremmat<br />
serkukset usein leikimme saaduilla joulukorteilla<br />
vilkutusta, jossa vastapuoli yritti arvata<br />
montako korttia niitä heiluttavalla oli. Jos arvasi<br />
oikein, sai kortit itselleen, jos väärin, joutui antamaan<br />
omistaan. Voittajaksi tuli se, jolla oli eniten<br />
kortteja. Muita korttipelejä olivat Musta Pekka ja<br />
Hullunkurinen perhe. Varsinaisia joululeikkejä en<br />
28<br />
Kaisa, Emil, Hanna<br />
muista leikityn näissä tapaamisissa, niitä kyllä koulun<br />
joulujuhlissa leikittiin. Talvisin asuinympäristö<br />
tarjosi oivan ympäristön hiihdolle ja mäenlaskulle,<br />
sillä pihasta oli suunta vain alaspäin. Jäätyneet järvet<br />
olivat oivallisia luistinratoja ennen lumen satamista,<br />
vain rannat olivat rajoina. Napakelkan kyyti<br />
oli sen ajan formula-ajoa. Erään joululoman aikana<br />
saimme nauttia taitoluisteluesityksestä, joita tätinsä<br />
luona Helsingissä asuva Kaisa-serkku kotonaan<br />
lomalla ollessa esitti. Kylän nuoret miehet oli hyväntahtoisesti<br />
hänelle areenan jäälle avanneet.<br />
Luistimina meillä oli hokkareita, nurmeksia ja sahanteristä<br />
valmistettuja kotitekoisia menopelejä.<br />
Potkukelkat olivat mainioita menopelejä järven<br />
jäällä. Kotonani oli isäni tekemä kelkka.<br />
Keväällä pälvien tullessa ruutupelit ja seinäpallo<br />
tytöillä ja ressinpeluu pojilla olivat ajankohtaisia.<br />
Ressinpeluuta oli kahta lajia: seinä- ja tikkuressiä.<br />
Pelivälineinä olivat venäjänvallanaikaiset 5- ja<br />
10-penniset. Seinäressissä kolikkoa lyötiin seinään<br />
ja yritettiin saada se pomppaamaan niin lähelle<br />
pelikaverin kolikkoa, että vaaksanmitalla siihen yltäisi,<br />
ja jos ylsi, niin voitti sen itselleen. Tikkures-
sissä kolikkoa heitettiin määrätyn matkan päässä<br />
olevaa tikkua kohden. Tikun ympäriltä vaaksan<br />
mitan päässä olevat sai itselleen. Lumien sulettua<br />
ja pihojen kuivuttua siirryttiin pelaamaan erilaisia<br />
pallopelejä: neljääsuolaa, kuningaspalloa, polttopalloa,<br />
tervapataa, salkotennistä ja rinkipalloa.<br />
Berliinin olympialaiset, jotka pidettiin 1936, innosti<br />
urheilemaan lajeina pituushyppy, kolmiloikka,<br />
korkeushyppy, seiväshyppy, kuulantyöntö ja<br />
keihäänheitto. Omat ennätykset korkeudessa Kalevi<br />
Kotkasen tyylillä oli 125 cm ja seipäällä 185<br />
cm. Juoksussa olimme Salmisia, Askoloita ja Iso-<br />
Holloja, jotka silloin saivat kolmoisvoiton 10 000<br />
metrillä. Sunnuntaisin kirkkoajan jälkeen kokoontui<br />
oman porukan lisäksi naapureiden poikia pelaamaan<br />
kuningaspalloa. Heitä olivat Paavo Salminen,<br />
Matti ja Ville Valtonen ja Tauno Luukkainen.<br />
Heidän kiinnostuksensa kohteena taisivat pallopelien<br />
ohella olla myös serkkutytöt.<br />
Piilosillaolo oli myös mieluinen leikki. Niitä olivat<br />
kuurupiilo, karttupiilo ja vinkkipata - tämän piilosillaleikin<br />
toi Helsingistä Kaisa-serkku. Kuurupiilosta<br />
oltiin syksyisin hämärätunnin aikana sisällä. Hämärätuntia<br />
vietettiin illalla ennen varsinaisen pimeän<br />
tuloa. Pukspeliä pelattiin maastossa. Kesäaikana<br />
osallistuimme kykyjemme mukaan maataloustöihin,<br />
marjastimme, keräsimme sieniä, teimme<br />
kerppoja lampaille ja kalastimme. Osallistuimme<br />
sota-aikana keräystalkoisiin, joissa kerättiin luita,<br />
kumia, alumiinia ja messinkiromua. Läheiset järvet<br />
mahdollistivat uintiharrastuksen - ja hyvin paljon<br />
sitä harrastettiinkin. Uimataidon opimme nuorina.<br />
Leiritoimintaa tarjosi Suojeluskuntajärjestö naapurikylässä<br />
Ritosaaressa, jossa myös kyläkoulumme<br />
sijaitsi. Leireillä opeteltiin järjestäytymistä, suunnistusta,<br />
ammuntaa, urheiltiin kilpaa ja oli maastoleikkejä.<br />
Ammunnasta pienoiskiväärillä voitin kolmannen<br />
palkinnon kolmella laukauksella pistemäärän<br />
ollessa 23. Kuudenkymmenen metrin juoksussa<br />
olin toinen. Leiriltä tehtiin retki Tervahöyry-laivalla<br />
Punkaharjulle. Ruokahuollosta vastasi paikallinen<br />
Lotta-osasto, jossa vanhemmat serkut olivat. Majoitus<br />
oli teltoissa. Oman telttakunnan nimi oli Nappulavillet.<br />
Jostakin syystä nimikilvestä hävisi kolme<br />
ensimäistä kirjainta ja niin olimme pulavillejä.<br />
Kolmekymmentäluvun loppupuolella sodan uhka<br />
Euroopassa voimistui. Myös Suomi tunsi alueensa<br />
uhatuiksi. Idästä tulevaan uhkaan varauduttiin<br />
aloittamalla linnoitustyöt Karjalankannaksella.<br />
Tuhannet miehet ja naiset osallistuivat vapaaehtoisesti<br />
linnoitustyötalkoisiin, myös Heikki-setä.<br />
Talvi- ja jatkosota toivat muutoksen perheiden elämään.<br />
Otettiin vastaan evakkoja ja majoitettiin heitä.<br />
Isä ja sedät eivät osallistuneet Talvisotaan ikänsä<br />
perusteella. Jatkosodan alkaessa saivat isäni ja<br />
Heikki-setä, minä 12 v. ja Arvo-veljeni määräyksen<br />
IS-joukkoihin Savonlinnaan. Kotipaikkamme kuului<br />
silloin sotatoiminta-alueeseen, ja alueella oli suoritettu<br />
linnoitustöitä, joissa työskenteli myös paikkakuntalaisia.<br />
Läheisin linnoitus sijaitsi 5 kilometrin<br />
päässä Kaartilassa, jossa oli kahden kuudentuuman<br />
rannikkotykin asemat ja tarvittavat rakennukset<br />
henkilökunnalle ja miehistölle. Kyseiset tykit eivät<br />
tästä asemasta käsin osallistuneet taistelutoimintaa,<br />
vaan ne siirrettiin taistelujen edetessä uusiin<br />
asemiin, ainoastaan ilmatorjunta-aseita käytettiin<br />
lentokoneita vastaan.<br />
1958 Maunulassa Eino, Emil, Kaisa, Hanna<br />
ja Taimi<br />
Sotatoimien suopean kehityksen johdosta Heikkisetä<br />
vapautui hoitamaan kotitilaansa ja isä sai<br />
siirron vartiotehtäviin edellä mainitulle tykistön<br />
alueelle. Siirtoon vaikutti suojeluskunnan päällikkö<br />
Hermanni Halonen. Vanhemmat veljeni, Ilmari ja<br />
Arvo, olivat osan aikaa isän apuna ja itsekin muutamia<br />
kertoja hänen seuranaan. Kun patteriston varastot<br />
oli siirretty sotatoimialueelle, niin vartiointi<br />
lopetettiin ja isä kotiutettiin marraskuun lopulla.<br />
Serkuista Taimi ja Kaija toimivat lottina sotatoimialueella<br />
ja Liisa ilmavalvontatehtävissä, Ilmari-veli<br />
oli viestijoukoissa Kannaksella ja Arvokin 17-vuotiaana<br />
pioneeriksi koulutettavana Korialla. Kotiuttamisen<br />
jälkeen isän vakituinen, noin 8 vuotta kestänyt<br />
palvelusuhde syntymäkodin tanhuvilla ei enää<br />
29
MUISTELUA<br />
jatkunut. Uskon, että isäni työpanos veljensä palveluksessa<br />
oli enemmän kuin pelkkä työsuhde, vaan<br />
siinä oli mukana myös rakkaus syntymäkotiin.<br />
Sodan jälkeen vanhat perinteiset tapaamiset loppuivat,<br />
ja yhteys jatkui erilaisten työsuoritusten ja<br />
merkkipäivien merkeissä. Rakentajana isän työn tuloksia<br />
on vieläkin käytössä ja hänen uurastuksensa<br />
jatkui yli 90 ikävuoteen. Sisarussarjasta ensimmäisenä<br />
sai kutsun ajasta iäisyyteen Tauno 66-vuotiaana,<br />
Hanna 77-vuotiaana, Heikki 86-vuotiaana,<br />
Eemil 94-vuotiaana ja Kaisa 97-vuotiaana. Heidän<br />
1959 Kaisa 60 v, Voikkaa Mattilan lastenkoti<br />
Onko osoitteesi tai nimesi muuttunut<br />
tai perheesi kasvanut?<br />
Lisätietoja sukulaisuussuhteistasi sekä uutiset<br />
suvun pienokaisista voit ilmoittaa lähettämällä<br />
tiedot jäsensihteerille. Toivomme saavamme<br />
myös tiedon <strong>sukuseura</strong>n jäsenen kuolemasta sekä<br />
ilmoituksen siitä, haluaako puoliso tai lapset jatkaa<br />
<strong>sukuseura</strong>n jäsenyyttä. Muistathan ilmoittaa<br />
myös osoite- ja nimimuutokset!<br />
Ilmoitukset voi tehdä jäsensihteeri Riitta<br />
Olsoselle puhelimitse numeroon 040 532 5896 tai<br />
sähköpostitse osoitteeseen riitta.olsonen@gmail.<br />
com tai postikortilla Riitta Olsonen, Tasankotie 4 A<br />
1, 00730 Helsinki.<br />
30<br />
lapsistaankin on jo moni siirtynyt ajanrajan taakse ja<br />
nuorimmatkin ovat pian 80 täyttäviä.<br />
Minkälaisen henkisen ja hengellisen perinnön he<br />
jättivät jälkipolvelle? Isänmaanrakkaus, syvä kiintymys<br />
kotiseutuun ja synnyinpaikkaan, usko ja luottamus<br />
Jumalaan, rehellisyys ja ahkeruus, itsensä ja<br />
yhteiskunnan kehittämiseen osallistuminen. Lisäksi<br />
he ottivat vastuuta yhteisten asioiden hoidosta kunnan,<br />
seurojen, yhdistysten ja osuustoiminnallisten<br />
sekä neuvonnallisten järjestöjen toiminnassa. Sukuseuran<br />
perustajina he laajensivat sukuyhteisön<br />
ulottuvuutta.<br />
Omaan elämänkatsomukseeni sain hyviä vaikutteita<br />
Ikoinniemen setälästä, sedältä, tädiltä ja serkuilta<br />
työskennellessäni siellä nuoruudessa useana vuotena.<br />
Kaija ja Sirkka-Liisa pitivät yhteyttä kirjeitse<br />
aloittaessani opiskelun. Setä otti yhteyttä asuessani<br />
Helsingissä hänen siellä käydessään ja hän myös vieraili<br />
kodissamme Keuruulla ja Laukaassa. Tämän päivän<br />
yhteyttä hoidellaan kännykällä merkkipäivien ja<br />
joulun tervehdyksiä vaihtaen.<br />
Laukaassa 5.11.2008 Eino Hannikainen
TULE MUKAAN<br />
SUKUSEURAN TOIMINTAAN!<br />
Koska sukumme jäsenillä tuntuu olevan epäselvyyttä siitä, ketkä voivat liittyä <strong>sukuseura</strong>n<br />
jäseniksi ja miten se onnistuu, tässä lyhyesti tietoja jäsenyydestä. - Informoithan sinä seuran<br />
jäsenenä omia lähisukulaisiasi jäsenyydestä.<br />
Yhdistyksen jäseneksi pääsee jokainen <strong>Hannikais</strong>en sukuun kuuluva, <strong>Hannikais</strong>ista isän tai äidin puolelta polveutuva<br />
henkilö. Suvun jäseneksi katsotaan myös henkilö, joka on tai on ollut naimisissa sukuun kuuluvan tai<br />
siitä polveutuvan henkilön kanssa.<br />
Sukuseuran jäseneksi ei kutsuta erikseen. Jokaisen tulee siis itse ilmaista halunsa jäsenyyteen. Uudet jäsenet<br />
hyväksyy <strong>sukuseura</strong>n johtokunta.<br />
Sukuseuran jäseneksi pääsee helpoiten...<br />
ottamalla yhteyttä johtokunnan jäsensihteeriin Riitta<br />
Olsoseen, puhelimitse numeroon 040 532 5896 tai<br />
sähköpostitse osoitteeseen riitta.olsonen@gmail.<br />
com tai postikortilla Riitta Olsonen, Tasankotie 4 A 1,<br />
00730 Helsinki.<br />
Jäsenenä…<br />
voit osallistua yhteisiin retkiin, konsertteihin ja kokouksiin,<br />
ja saat kotiisi <strong>Hannikais</strong>-<strong>kanawa</strong> -jäsenlehden.<br />
Sukuseura myös tukee aika ajoin suvun lahjakkaita<br />
nuoria esimerkiksi stipendein. Sukuseuran jäsenmaksun<br />
vahvistaa vuosikokous aina tulevalle kaudelle.<br />
Tällä hetkellä <strong>sukuseura</strong>n jäsenmaksu on 20 €/perhe.<br />
Sukuseuran toimintaan toivotaan mukaan eri-ikäisiä,<br />
eri puolelta Suomea tulevia uusia jäseniä. Tule<br />
rohkeasti mukaan toimintaan! Saat ystäviä ja monia<br />
mieleenpainuvia kokemuksia. Kerro myös omista toiveistasi<br />
ja ideoista.<br />
JÄSENEKSI<br />
31
Kesäkokousväkeä lounaalla Savonlinnan Seurahuoneella <strong>2011</strong><br />
Kesäkokouksen iltapala nautittiin yhdessä Elviira-laivalla kauniilla Saimaalla seilatessa
Change language