Paavo Ravila ja Leonard Bloomfield kielitieteen ... - Helda - Helsinki.fi

helda.helsinki.fi

Paavo Ravila ja Leonard Bloomfield kielitieteen ... - Helda - Helsinki.fi


vahvistaminen, ja Language mainitaan lähes poikkeuksetta yhtenä kielitieteen

merkkiteoksista, mutta aivan yhtä usein sanotaan Bloomfieldin väheksyneen se-

mantiikkaa ja korostaneen metodia teorian kustannuksella (esim. Campbell 2001:

99–100). Tällaisissa kuvauksissa ongelmana on yhtäläisyysmerkin piirtäminen

yhden tieteilijän ja hänen nimeään kantavan koulukunnan välille. Kuten useissa

tutkimuksissa on jo todettu, Bloomfield ja bloomfieldiläiset erosivat toisistaan

monessa suhteessa (Stark 1999 [1972]: 129; Fries 1999 [1961]: 95; Murray 1999

[1993]: 287), minkä vuoksi Bloomfieldin tarkastelu häntä seuranneen koulukun-

nan valossa antaa Bloomfieldistä vääristynen kuvan.

Bloomfieldin vaikutus 1900-luvun kielitieteeseen tapahtui pääosin hänen

kirjoitustensa kautta, sillä hän opetti vain harvoja (Fries 1999 [1961]: 94). Hän ei

ollut kovinkaan säkenöivä luennoitsija (Hall 1990: 57) ja hän kehotti oppilaitaan

suuntautumaan muille aloille kielitieteen sijaan, koska alalta oli vaikeaa saada

työpaikkaa (Bloch 1999 [1949]: 31). Hän tuomitsi tieteelliset polemiikit ja kiivaat

väittelyt (Hall 1990: 57) ja pyrki omissa arvosteluissaan pitäytymään asiallisella,

joskin paikoin hyvin kriittisellä tasolla (ks. Bloomfield 1970: 365, 370).

Bloomfieldiä seurannut sukupolvi sai nimityksen bloomfieldiläinen tai

postbloomfieldiläinen koulukunta. Ajatus bloomfieldiläisestä koulukunnasta on

hankala kahdestakin syystä: Bloomfield itse vieroksui koulukuntia eikä siten olisi

varmaankaan toivonut saavansa itse nimeään kantavaa seuraajajoukkoja, ja toi-

saalta tämä hänen jalanjälkiään kulkenut sukupolvi muutti Bloomfieldin oppeja

sellaiseen suuntaan, jota Bloomfield tuskin itse olisi hyväksynyt.

Varsinainen murros yhdysvaltalaiseen strukturalismiin tuli kuitenkin vasta

chomskylaisen vallankumouksen myötä, jolloin Bloomfield joutui vuosikausiksi

epäsuosioon tiettyjen kielitieteilijöiden piirissä. Chomskyn mielestä Bloomfield

aiheutti ”kielitieteen taantumisen 50 vuodella” (Hall 1990: 92). Tähän murroskau-

teen Kuhnin teoria (1962) kilpailevista paradigmoista tuntui sopivan hyvin, ja aja-

tus kilpailevista paradigmoista tuli vallalle myös Suomessa (ks. F. Karlsson 1975).

Ajatus tieteellisistä vallankumouksista luonnollisesti vahvistaa käsitystä voimak-

kaista vallanvaihdoista (myös siellä missä niitä ei ole), ja Kuhnin teorian sovelta-

mista kielitieteeseen onkin kritisoitu (ks. esim. Percival 1976; T. Itkonen 1977:

36

More magazines by this user
Similar magazines