Paavo Ravila ja Leonard Bloomfield kielitieteen ... - Helda - Helsinki.fi

helda.helsinki.fi

Paavo Ravila ja Leonard Bloomfield kielitieteen ... - Helda - Helsinki.fi


mitä ei Yhdysvalloissa hyväksytty. Eurooppalaisen tutkimuksen metafyysisyydel-

lä tarkoitetaan näissä yhteyksissä sitä, että tutkimukseen voi liittyä esimerkiksi es-

teettinen tai psykologinen aspekti. Kyse on pitkälti siitä, kuinka kielen realisoitu-

miseen ihmisessä suhtaudutaan, eli ajatellaanko kielen olevan osa fysikaalista

ruumista vai jotakin aineetonta substanssia, kuten ”sielua” tai ”henkeä”. Bloom-

field (1933: 142–143) selventää mentalistien ja mekanistien erilaista suhtautumis-

ta merkityksen mielirepresentaatioon seuraavasti: mentalistit uskovat, että ennen

puhetapahtumaa puhujan sisällä tapahtuu ei-fysikaalinen prosessi (kuten ”ajatus”,

”käsitys” tai ”idea”), kun taas mekanisti uskoo, että tällaista ei-fysikaalista proses-

sia ei ole olemassa, vaan kyse on nimenomaan ruumiillisesta, fyysisestä prosessis-

ta. (Kielen mielirepresentaatiosta tarkemmin esim. F. Karlsson 1998: 28–30.)

Ravilalle ja Bloomfieldille yhteistä on voimakas metafysiikkavastaisuus.

Positivismia käsittelevässä artikkelissaan Ravila toteaa:

Meillä ei ole nyt eikä tule koskaan olemaan pienintäkään aihetta antaa mielikuvituksellemme

tieteessä suurempaa valtaa kuin minkä tosiasiat sille sallivat.

Uuden ajan tiede ei ole osoittanut metafysiikan oikeutusta. (Ravila

1967 [1941a]: 18.)

Bloomfield kirjoittaa metafyysisten käsitteiden turhuudesta kielitieteessä ja huo-

mauttaa, että esimerkiksi analogian kautta tapahtuva kielen muutos ei vaadi seli-

tyksekseen mentaalisia käsitteitä:

You may strip the teleologic and animistic verbiage from any linguistic treatise,

and the effect is only an improvement in style, with all the technical

procedures and all the results unchanged. Linguists do not pretend to explain

conditions or changes by saying that the speaker strove toward an end,

such as euphony or clearness, and when linguists speak of a soul or a mind,

the term is otiose, for they suppose this soul or mind to act only along a single

biologically explicable pattern – that of substitute stimuli – in what to

linguists is knows as analogic change. (Bloomfield 1970 [1930]: 229.)

Vuonna 1938 Virittäjässä julkaistun artikkelinsa Numerusprobleemeja lo-

pussa Ravila kuvailee, kuinka ”eräät tutkijat ovat taipuvaisia kielen ilmiöistä ja

rakenteesta tekemään pitkälle meneviä johtopäätöksiä kulloinkin kysymyksessä

olevaa kieltä puhuvan kansan sielunelämästä”. Hän jatkaa tällaisen ”harrastuksen”

olevan romantiikan peruja ja päättää artikkelinsa: ”Onko kieliopillisen monikon

53

More magazines by this user
Similar magazines