Pirkanmaan museouutiset 2010 - Tampereen kaupunki
12.07.2013 • Views
Share Embed Flag

Pirkanmaan museouutiset 2010 - Tampereen kaupunki

Pirkanmaan museouutiset 2010 - Tampereen kaupunki

Pirkanmaan museouutiset 2010 - Tampereen kaupunki

SHOW MORE
SHOW LESS
ePAPER READ
DOWNLOAD ePAPER
tampere.fi

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.

START NOW

P i r k a n m a a n m u s e o u u t i s e t 2 0 1 0<br />

k u l t t u u r i y m p ä r i s t ö a r k e o l o g i a p a i k a l l i s k u l t t u u r i r a k e n n u s p e r i n t ö p e r i n n e r a k e n t a m i n e n m u s e o k u l m a k u n t a k y l ä i d e n t i t e e t t i k u l t t u u r i t a h t o<br />

k i v i k a u s i s i l t a p u i s t o l a p i n r a u n i o k a m p a l e i m a e r ä s i j a k o e k u o p p a t u l i p e s ä k e t o r p p a k i u a s m y l l y r a j a k i v i i s k o s t y n n y r i h o l v i , l ä h d e k o t i s e u t u t a r i n a p a i k k a<br />

1

2<br />

Kulttuuriympäristön ja<br />

Kuluva vuosi on käynnistynyt kulttuuriympäristövuoden<br />

ja paikallismuseoiden kehittämisen<br />

hengessä. Kotiseutuliiton kampanja JOY Jokaisen<br />

Oma Ympäristö on hyvässä vauhdissa. Kampanjavuoden<br />

tapahtumat liittyvät mm. retkiin, koulutustapahtumiin<br />

ja maisemanhoitotempauksiin.<br />

Kampanjan verkkosivuilla yhteisöt voivat allekirjoittaa<br />

Kotiseutuliiton haastamana Kulttuuriympäristövetoomuksen.<br />

<strong>Pirkanmaan</strong> maakuntamuseo<br />

julkistaa kampanjan yhteydessä ensimmäisen<br />

kerran kulttuuriympäristöpalkinnon.<br />

Uusi valtakunnallisesti arvokkaiden kulttuuriympäristöjen<br />

listaus on valmistunut ja Pirkanmaalta<br />

löytyy useita kohteita. Kulttuuriympäristöä eivät ole<br />

vain vanhat ja perinteikkäät rakennus- ja maisemakohteet,<br />

vaan kukin aika luo omat merkittävät ja<br />

säilyttämisen arvoiset kohteensa. Lähiöt ovat tärkeä<br />

osa <strong>kaupunki</strong>laista kulttuuriympäristöä. Tampereelta<br />

löytyy monenlaisia lähiöitä eri vuosikymmeneltä<br />

kuten Kaleva, Peltolammi ja Hervanta. Suomalaiseksi<br />

mielenmaisemaksi mielletään yleensä metsä-<br />

ja järvimaisemat luonnon keskellä, mutta yhtä<br />

hyvin se voi koostua betonielementtien harmoniasta<br />

<strong>kaupunki</strong>metsän ympäröimänä.<br />

Tuleva kesä tulee olemaan vilkas arkeologisten<br />

kaivausten osalta. Yksi erittäin mielenkiintoinen<br />

kohde on <strong>Tampereen</strong> kirjastonpuisto, jossa on tehty<br />

tutkimuksia jo viime kesänä ja työt jatkuvat mm.<br />

koekaivauksien merkeissä tänä kesänä. Työmaa<br />

tuo arkeologit keskelle <strong>kaupunki</strong>a. Maakunnassa<br />

arkeologisia kaivauksia tehdään varsinkin maakaasulinjan<br />

rakentamisen johdosta.<br />

Paikallismuseotoiminnan avuksi on työn alla<br />

monenlaisia projekteja. Museot verkossa - <strong>Pirkanmaan</strong><br />

museoportaali avaa pääsyn internettiin kaikille<br />

alueen museoille – pienille ja suurille. Sivuston<br />

tavoitteena on saada kaikki museot esille ja yleisön<br />

helposti löydettäviksi. Sivuille on tarkoitus saada<br />

museon helmiä kaikille<br />

myös selkeät ajo-ohjeet karttalinkkeineen. Myöhemmin<br />

tullaan toteuttamaan ”Museon kymmenen<br />

helmeä” – verkkonäyttelyt museon kokoelmista.<br />

Pirkanmaa tulee siis esimerkillisesti toteuttamaan<br />

Janne Vilkunan vuonna 2008 Kokoelmanhallinnan<br />

ajankohtaisseminaarissa esittämän haasteen kokoelmien<br />

digitoimisesta ja internettiin saattamisesta.<br />

Hankkeen avulla <strong>Pirkanmaan</strong> museoille avautuu<br />

myös suhteellisen edullinen mahdollisuus hankkia<br />

kokoelmatietokanta luettelointia varten. Paikallismuseoita<br />

varten kehitetään nimittäin <strong>Tampereen</strong><br />

museoiden Siiri-tietokannasta paikallismuseoversio<br />

esineiden ja valokuvien luettelointiin. Esine- ja kuvatiedot<br />

on mahdollista saada myös verkkosivuille<br />

esille kaikkien kiinnostuneiden selattavaksi.<br />

Museon asiakkaat koostuvat monenlaisista<br />

asiakasryhmistä. Tyypillisin ryhmä lienee hyvin<br />

koulutetut keksi-ikäiset naiset ja toisena tulevat<br />

koululaiset jotka pääsevät museoon opettajiensa<br />

johdolla. Monipuolinen markkinointi, toiminta ja<br />

näyttelytarjonta voi tarjota mahdollisuuden myös<br />

niille jotka eivät muuten tulisi museoon lähteneeksi.<br />

Vapriikki tarjoaa kohdistettua toimintaa mm.<br />

maahanmuuttajille, ikäihmisille ja erityislapsille<br />

Tässä lehdessä kerrotaan erityisesti maahanmuuttajille<br />

suunnatusta toiminnasta sekä työpajoista että<br />

kulttuuriperintökoulutuksesta.<br />

Hyvää alkanutta kesää<br />

Anu Salmela

Sisällys<br />

Esipuhe<br />

Anu Salmela 3<br />

JOY rantautui Pirkanmaalle<br />

Anu Salmela 4<br />

Teollisuutta maaseutumaisemassa<br />

Jouko Hannu 6<br />

Teollisuusperinteen tuntijat kokoontuvat<br />

Tampereelle<br />

Kimmo Antila 8<br />

Tammerkosken kartano, vaakahuone ja Frenckellin<br />

paperitehtaan massahiomo arkeologien<br />

tutkimuskohteena<br />

Ulla Lähdesmäki 10<br />

<strong>Pirkanmaan</strong> kulttuuriympäristöjä<br />

tarkastellaan maakuntakaavoituksen ja muun<br />

kehittämisen pohjaksi<br />

Leena Roppola 13<br />

Kulttuuriperinnön ajokortti – Mietteitä maahanmuuttajien<br />

koulutuksesta<br />

Aino Nissinaho 14<br />

Tammerkosken kansallismaisema kaikkien<br />

ulottuville<br />

Miia Hinnerichsen 17<br />

Ympäristökeskuksesta tuli ELY<br />

10 kysymystä Leena Strandenille 18<br />

Tietoa <strong>Pirkanmaan</strong> luonnosta<br />

Tomi Kumpulainen 20<br />

Avara Museo - Moniääninen museo<br />

- monenmoista museopalvelua maahanmuuttajille<br />

Jaana Ylänen 22<br />

<strong>Tampereen</strong> lähiöt <strong>2010</strong>-luvulla<br />

Hannele Kuitunen<br />

Karoliina Laakkonen-Pöntys 24<br />

Uusi RKY-listaus nostaa esiin valtakunnallisesti<br />

arvokkaat rakennetut ympäristöt<br />

Anu Salmela 29<br />

<strong>Pirkanmaan</strong> aluetaidemuseo on the road<br />

Marja-Liisa Linder 30<br />

Hämmästys ja kummastus: Pääkallo ja luut<br />

messukasukassa!<br />

Arja Koskinen ja Tuomas Tuomala 32<br />

Arkeologit tutkivat Pirkanmaalla<br />

Ulla Lähdesmäki 35<br />

Paikalliskulttuuritutkijan työpöydältä<br />

Anu Salmela ja Miinu Mäkelä 38<br />

National Trust -toiminnan tulevaisuudesta<br />

The National Trust – yli sadan vuoden takainen<br />

innovaatio saarivaltakunnasta<br />

Tuija-Liisa Soininen 42<br />

<strong>Pirkanmaan</strong> museot uivat verkkoon<br />

– Museoportaali yhdistää kaikki maakunnan<br />

museot<br />

Miinu Mäkelä 45<br />

Julkaisija: <strong>Tampereen</strong> museot<br />

– <strong>Pirkanmaan</strong> maakuntamuseo<br />

Vastaava toimittaja: Tuija-Liisa Soininen<br />

Toimittaja: Anu Salmela<br />

Taitto: Lasse Honkanen<br />

Etukansi: Kulttuuriperinnön ajokortin suorittajat<br />

tutustumassa Tyrvään Pyhän Olavin kirkkoon.<br />

Kuva: Fereydoun Bahramnoori,<br />

<strong>Pirkanmaan</strong> maakuntamuseo.<br />

Takakansi: Tuulimylly Kangasalan Saarikyliltä.<br />

Kuva: Lasse Honkanen,<br />

<strong>Tampereen</strong> museot<br />

Painopaikka:<br />

Hämeen Kirjapaino Oy <strong>2010</strong><br />

Painos: 1100<br />

ISSN-L: 3786-3314<br />

ISSN: 3786-3314<br />

3

4<br />

JOY rantautui Pirkanmaalle<br />

– Kulttuuriympäristökampanja <strong>2010</strong><br />

Pirkanmaalla Kotiseutuliiton järjestämään JOYkampanjaan<br />

on lähtenyt mukaan 18 yhteisöä.<br />

Ilmoittautuneita tulee kokoajan lisää, joten tarkka<br />

lista kannattaa tarkistaa JOY-kampanjan sivuilta<br />

http://www.joy<strong>2010</strong>.fi/mukanaolijat-maakunnittain<br />

eikä kaikkien yhdistysten järjestämä toiminta ole<br />

ehtinyt tähän lehteen vielä tiedoksi. Seuraavassa<br />

esitellään joidenkin yhteisöjen järjestämää toimintaa.<br />

Mukana on niin koulutusta, tapahtumia kuin<br />

maisemanhoitoakin. Kampanjaan voi edelleen<br />

ilmoittautua mukaan ja mukaan voi lähteä myös<br />

kannatusjäsenenä. Kampanjan jäsenet voivat myös<br />

allekirjoittaa Kulttuuriperinnön Tuki ry:n kulttuuriperintöjulistuksen.<br />

(AS)<br />

Mukana JOY kampanjassa Pirkanmaalla<br />

Demokraattisen Sivistysliiton <strong>Pirkanmaan</strong><br />

aluejärjestö<br />

Eräjärven kulttuurin tuki<br />

Itä-Aureen kylätoimikunta<br />

Kyröskosken Perinneyhdistys ry, Hämeenkyrö<br />

Muumien ystävien yhdistys, MYY ry, Tampere<br />

Muumilaakso, Tampere<br />

<strong>Pirkanmaan</strong> vihreä liitto ry<br />

Pispalan toimintaryhmä, Tampere<br />

Perinnepoliittinen yhdistys, Tampere<br />

Sirkula Oy, Eräjärvi<br />

Sirkus Supiainen, Eräjärvi<br />

Taloista <strong>kaupunki</strong> -verkkopalvelu, Tampere<br />

<strong>Tampereen</strong> <strong>kaupunki</strong>, museotoimi ja kulttuuriympäristöyksikkö<br />

<strong>Tampereen</strong> kesäyliopisto/Tampere Summer<br />

University<br />

<strong>Tampereen</strong> Tulevaisuuskokoomus ry<br />

Tampere-Seura<br />

<strong>Tampereen</strong> Vihreät ry<br />

Vastedes ry<br />

Anu Salmela, Ritva Ojalehto, Lassi Saressalo, Riikka Söyrinki, Sirpa Uimonen<br />

Kulttuuriympäristöpalkinto<br />

<strong>Pirkanmaan</strong> maakuntamuseon kulttuuriympäristöyksikkö<br />

aloittaa <strong>Pirkanmaan</strong> kulttuuriympäristöpalkinnon<br />

myöntämisen kulttuuriympäristötyössä<br />

ansioituneille järjestöille, yhteisöille tai henkilöille.<br />

Ensimmäinen palkinnon saaja julistetaan JOY-kampanja<br />

vuoden aikana. (AS)<br />

Aika maisemassa -koulutus 17.-18.6.<strong>2010</strong><br />

Kulttuuriympäristöykiskkö järjestää yhteistyössä<br />

<strong>Tampereen</strong> kesäyliopiston kanssa Aika maisemassa<br />

- koulutuksen, joka sisältää asiantuntijaluentoja ja<br />

maastoretkiä kulttuuriympäristökohteisiin. Koulutuksen<br />

aikana osallistujat oppivat havainnoimaan<br />

ja tunnistamaan erilaisia ja eriaikaisia kulttuuriympäristön<br />

elementtejä.Tutustutaan myyttiseen muinaismaisemaan,<br />

perinteiseen maalaismaisemaan<br />

moninaisine ulottuvuuksineen, rakennuskulttuuriin<br />

ja <strong>kaupunki</strong>ympäristön kauneuteen ja rumuuteen.<br />

Näkökulmana on myös osallisuus: miten vaikuttaa<br />

ja tehdä työtä hyvän kulttuuriympäristön puolesta.<br />

Koulutuksen laajuus on 14 tuntia. Pääkouluttajana<br />

toimii museolehtori Aino Nissinaho (joka kuvassa<br />

edessä omalla silmäkivellään), lisäksi rakennustutkija<br />

Hannele Kuitunen ja muita kouluttajia. (RO)<br />

<strong>Tampereen</strong> Tulevaisuuskokoomus järjestää<br />

kulttuuriympäristökahveja seuraavasti:<br />

5.6. kahvitilaisuus Laukontorilla klo 10.00<br />

19.6. kahvitilaisuus Vapriikin terassilla klo 10.00<br />

6.8. kahvitilaisuus Finlaysonin Palatsin puistossa<br />

klo 16.30<br />

14.8. kahvitilaisuus Hervannan vesitornissa<br />

klo 10.00<br />

Jokaisessa kohteessa tutustutaan ympäröivään<br />

kulttuuriympäristöön asiantuntijan johdolla. Katso<br />

tarkemmin Nykypäivän ja Aamulehden tapahtumapalstalta.<br />

(LS)

<strong>Pirkanmaan</strong> maa- ja kotitalousnaiset luovat<br />

katseen kylämaisemaan.<br />

Kylämaisemat ovat maaseudun kulttuuriympäristön<br />

helmiä. <strong>Pirkanmaan</strong> maa-ja kotitalounaiset<br />

järjestävät JOY-kampanjan merkeissä Katse kylämaisemaan<br />

-teemalla luentoja, kyläkävelyjä ja<br />

valokuvauskilpailun. Luento sopii toteutettavaksi<br />

iltatilaisuutena, jossa perehdytään maaseutumaiseman<br />

hoidon periaatteisiin ja rahoitusmahdollisuuksiin.<br />

Kyläkävelyllä maastoudutaan porukalla ennalta<br />

sovitulle reitille tutkailemaan kylämaisemaa. Tieto<br />

oman alueen maiseman ja luonnon arvoista lisää<br />

kiinnostusta niiden hoitamiseen.<br />

Luentoja ja kyläkävelyjä järjestetään tilauksesta<br />

kaikille kiinnostuneille. Palveluiden tarkka sisältö ja<br />

hinta sovitaan tapauskohtaisesti. Valokuvauskilpailu<br />

on suunnattu omalle järjestöllemme, jossa on jäseniä<br />

lähes 5000. Jokainen toiminnastamme kiinnostunut<br />

voi liittyä maa- ja kotitalousnaisten jäseneksi.<br />

<strong>Pirkanmaan</strong> maa- ja kotitalousnaiset ry on osa<br />

valtakunnallista neuvontajärjestöä. Yksi neuvontaaloistamme<br />

on maisemanhoito, jonka lähtökohtina<br />

ovat kulttuurimaiseman säilyttäminen ja luonnon<br />

monimuotoisuuden vaaliminen. Lisätietoja: www.<br />

maajakotitalousnaiset.fi/pirkanmaa. (RS)<br />

Muumit heräsivät Tampereella<br />

Tampere on saanut uuden kulttuuritapahtuman<br />

Muumienystävien yhdistys MYY ry:n ja <strong>Tampereen</strong><br />

taidemuseon Muumilaakson järjestämänä. Se<br />

sijoittuu vuosittain maalis-huhtikuun vaihteeseen,<br />

jolloin Muumit heräävät talviunestaan (paitsi<br />

Taikatalvitalvena, jolloin havahduttiin vähäksi<br />

aikaa talvellakin). Tapahtuma alkoi 17.4. heränneen<br />

Muumin kevätkylvyllä, jolloin <strong>Tampereen</strong> Muumilaakson<br />

oven edessä oleva muumiveistos laitettiin<br />

kesäkuntoon, ympäristö siivottiin ja teos pestiin<br />

konservaattorin valvonnassa. Tämän jälkeen oli<br />

lapsille muumiaiheista ohjelmaa Muumilaaksossa.<br />

Lisäksi Metson luentosalissa Lassi Saressalo kertoi<br />

Toven Janssonin luomasta alkuperäisestä Muumilaaksosta.<br />

(LS)<br />

Sirkustaidetta kulttuuriympäristössä<br />

Sirkus Supiainen järjestää Uiherlan vanhalla koululla<br />

Eräjärvellä sirkus- ja taidetapahtumia. Koulun<br />

ympärillä on museoviraston suojelema peltomaisema.<br />

Tapahtuvat elävät vuodenkierron mukana ja<br />

ohjelmassa on mm. seuraavaa: japanilainen geisha<br />

talvipakkasessa maaseudun vanhalla koululla<br />

yrittää pärjätä, mukana myös videokuvaa ja musiikkia.<br />

Otan loskat haltuun - keväällä kun lumi sulaa<br />

ja maa vanhalla koululla on loskaa täynnä - etsin<br />

tietä kumisaappaissa ja kerron mietteistäni vanteiden<br />

kera. Jongleerausta ja runonlausuntaa pellon<br />

laidalla kesällä. Syksyn tullessa: kuinka omenoilla<br />

jongleerataan, riittääkö niitä? Suunnitteilla on myös<br />

kynttiläkuja syksyisellä pihalla ja tulijongleerausta.<br />

(SU)<br />

Kulttuuriperintöjulistus allekirjoitettavana<br />

Suomen Kulttuuriperinnön Tuki ry haastaa kulttuuriympäristötyöhön<br />

osallistuvia yhdistyksiä allekirjoittamaan<br />

Kulttuuriperintöjulistuksen. Allekirjoitettava<br />

julistus löytyy JOY Jokaisen Oma Ympäristö<br />

-kampanjan nettisivuilta ja sen voivat allekirjoittaa<br />

kampanjaan mukaan ilmoittautuneet yhteisöt.<br />

Julistus alkaa sanoilla: ”Me allekirjoittaneet kansalaisjärjestöt<br />

haluamme toimia Suomen yhteisen<br />

kulttuuriperinnön arvostuksen lisäämiseksi. Vaalimme<br />

samalla arkisen elinympäristömme sisältämiä<br />

arvoja asukkaiden elämän laadun turvaamiseksi,<br />

rikastuttamiseksi, nuorten ja lasten minuuden<br />

rakennuspuiksi sekä tulevien sukupolvien hyödyksi<br />

ja iloksi.” Julistuksen tavoitteena on mm. se, että<br />

päättäjät ottaisivat kaavoituksessa entistä vahvemmin<br />

huomioon kulttuuriperinnön vaalimisen.”<br />

Julistuksesta vastaa Suomen Kulttuuriperinnön<br />

Tuki ry. Lisätietoa julistuksesta www/joy<strong>2010</strong>.fi/<br />

joy-kampanjan-julistus<br />

Jutta Ahro, ProAgria Pirkanmaa<br />

55

6<br />

Teollisuutta<br />

maaseutumaisemassa<br />

Hämeenkyrössä on paitsi maankuulu sillanpääläinen<br />

maalaismaisema myös maamme vanhimmasta<br />

päästä olevaa paperiteollisuutta. Monipuolinen<br />

kulttuuriperintö on antanut tilaa myös kahdelle kotiseutuyhdistykselle,<br />

joista Hämeenkyrö-Seura on<br />

vanhempi ja vaalii ennen muuta kyröläistä maaseutua.<br />

Mutta muutakin siis siis löytyy.<br />

Yksi Kyröskosken Perinneyhdistyksen perustamisen<br />

lähtöajatus 10 vuotta sitten oli havainto,<br />

että paljon vanhaa teollisuuskylän asuinmaisemaa<br />

oli hävinnyt kuin näkymättömiin taiottuna. Vain tarinat<br />

ja muistikuvat elivät. Parhaiten tämän varmaan<br />

havaitsivat ne, jotka olivat pitkään asuneet muualla.<br />

Heidän mielikuvissaan vanha ympäristö oli säilynyt<br />

pysyvänä lapsuuden mielikuvana. Paikallisissa<br />

ympyröissä koko ajan asuneiden oli varmasti ollut<br />

helpompi sopeutua hiljalleen tapahtuviin muutoksiin.<br />

Eihän heidän koko kylänsä ollut hävinnyt<br />

kerralla kuten ehkä paluumuuttajasta tuntui.<br />

Ensimmäisenä ns. EU -projektinaan yhdistyksemme<br />

kokosikin tiedot 72 vanhasta paikallisesta rakennuksesta.<br />

Seuraava hanke käsitti yhden vanhan<br />

rakennuksen kunnostamisen. Erityisesti jälkimmäinen<br />

työ opetti, kuinka tärkeää on säästää ympäristöä<br />

leimaavia vanhoja rakennuksia ja keksiä niille<br />

uutta käyttöä. Tällainen luo asukkaille viihtyisyyden<br />

J o u k o H a n n u<br />

Kirjoittaja on Kyröskosken<br />

perinneyhdistyksen puheenjohtaja<br />

ja myös turvallisuuden tunteita, jotka saavat heidät<br />

kiintymään paremmin elinympäristöönsä. Nykyisessä<br />

muuttamisen tuoksinassa monet joutuvat<br />

sopeutumaan aivan uuteen maisemaan ja etsimään<br />

sieltä rakennuspuita uudeksi kotiseuduksi.<br />

JOY –kampanjavuosi sattuu samaksi vuodeksi kuin<br />

Kyröskosken teollisuuskylän 150-vuotisjuhlinta.<br />

Kylä muodostui hiljalleen useammankin vanhan<br />

maaseutukylän syrjämaille, koska nousevan maan<br />

uusi teollisuus tarvitsi Etelä-Suomen korkeimman<br />

kosken vesivoimaa. Kirkonkirjoihin päästiin kyllä<br />

nopeasti erillisenä teollisuuskylänä, jonne uusia<br />

ihmisiä muutti ja jossa heitä syntyi ja kuoli aina<br />

siitä lähtien.

Merkittävin osa JOY –kampanjaamme on siis<br />

kylän esittely asuinympäristönä eri aikoina. Jo<br />

kulunut 150 vuotta pitää sisällään peräti neljä eri<br />

keskustaa, ja uusikin saattaa lähivuosikymmenen<br />

aikana alkaa muodostua. Aina ovat keskustan syntyyn<br />

vaikuttaneet ihmisten asuntojen paikat, liikkumisen<br />

reitit ja risteyskohdat sekä kaupankäynnin<br />

keskittymät. Ennen ne olivat tiiviisti lähekkäin,<br />

nykyisen autokulttuurin myötä ne ovat sijainniltaan<br />

hieman eriytyneet: asuinalueet ovat yhä<br />

enemmän erillään liikenteen ja kaupan paikoista.<br />

Jälkimmäiset liittyvät logistisesti toisiinsa ja siksi<br />

tulevaisuuden kylän voi ajatella koostuvan erillisistä<br />

paikoista toisaalta asumiselle ja olemiselle sekä<br />

toisaalta jakelulle ja ostamiselle. Asuinpaikoilla on<br />

samalla vaarana ”lähiöistyä”, muuttua hiljaisiksi<br />

paikoiksi, joissa naapurit eivät toisiaan edes tunne.<br />

Nämä kehityssuunnat ovat nähtävissä hyvin<br />

myös Kyröskosken kaltaisen vanhan teollisuus- ja<br />

kauppapaikan tulevassa muotoutumisessa uusille<br />

tarpeille. Jotta asukas voisi ajatella nykyistä asuinpaikkaansa<br />

jotain taustaa vasten, hänen olisi hyvä<br />

tietää myös sen aiemmista vaiheista. Siellä täällä<br />

vielä seisova talo voi olla kiinnostava, mutta mistä<br />

saisi tietää, miten se liittyy tähän kaikkeen nykyi-<br />

seen…? Mitä sen ulkoasu tai sijainti voisi kertoa<br />

kylän kehityksestä?<br />

Uusien asukkaiden lapset ovat suuri haaste.<br />

Kylän keskellä seisovan koulun oppilaina he ovat<br />

alttiita kaikille niille näyille ja kokemuksille, mitä<br />

ympärillä on. Jos heidän vanhempansa ovatkin<br />

ehkä uusasukkaita, muualta tulleita, heidän lapsilleen<br />

tämä maisema tulee olemaan se lapsuuden<br />

muistikuva, joka heillä säilyy läpi elämän. Samanlainen<br />

kuin se meidän paljasjalkaisten mielissä<br />

utuisena siintyvä, useimmiten jotenkin onnellinen<br />

kuva omasta lapsuudenkylästämme.<br />

Kyröskosken Perinneyhdistys ry pitää Kyröskoski<br />

150 vuotta –näyttelyä kesän ajan kunnostamassaan<br />

Kyröskosken Kuivurissa, Tehtaantie 1. Näyttelyssä<br />

on esillä kuvamateriaalia, esineitä ja muuta havaintomateriaalia<br />

kylän koko olemassaolon ajalta. Myös<br />

toritapahtuma kesäkuun puolessa välissä sekä<br />

vanhaan aikaan uudelleen viritetty VPK:n kesäjuhla<br />

elokuun lopussa palvelevat samaa kotiympäristön<br />

teemaa. Paikallislehdessä esitellään myöhemmin<br />

myös Kyröskosken eräitä säilyneitä rakennuksia ja<br />

ympäristöjä. Lisätietoja saa yhdistyksen kotisivulta<br />

www. kyroskoski. net.<br />

Kyröskosken koulu täytti 125 viime vuonna. Nykyinen<br />

rakennus on jo 60-vuotias. Vasemmalla taustalla on<br />

opettajien asuintalo. Tämän kuvan ajoista koulu on<br />

levinnyt molemmista päistään ja edustalla on nykyään<br />

laaja piha-alue. Lukuisat menneet vuosiluokat ovat<br />

nähneet ja yhä uudet tulevat näkemään tältä pihalta<br />

kylämaiseman aina uudessa valossa.<br />

7<br />

Kyröskosken Perinneyhdistyksen arkisto

Petri Pussinen<br />

8<br />

Teollisuusperinteen tuntijat<br />

kokoontuvat Tampereelle<br />

Mitä käytöstä pois jääneille teollisuuslaitoksille<br />

pitäisi tehdä? Millaisia uuskäyttöratkaisuita maailmalla<br />

on tehty? Miten teollisuushistoriallisten<br />

kohteiden arvo määritellään? Miten tekniikan ja<br />

teollisuuden historiaa esitellään museoissa? Entä<br />

mitä teemoja alan akateemisessa tutkimuksessa<br />

tällä hetkellä käsitellään? Muun muassa näiden<br />

kysymysten äärelle kokoontuu Tampereella noin<br />

400 tekniikan historian, teollisuusperinteen ja alan<br />

museotoiminnan osaajaa ja tutkijaa kansainväliseen<br />

konferenssiin ensi elokuun puolessavälissä<br />

(10.-15.8. <strong>2010</strong>).<br />

Reusing the Industrial Past” nimen saanut tapahtuma<br />

on alan merkittävimpien järjestöjen ICOH-<br />

TEC (The International Committee for the History<br />

of Technology), TICCIH (The International Committee<br />

for the Conservation of Industrial Heritage) ja<br />

Worklab (The International Association of Labour<br />

Museums) ensimmäinen yhteinen maailmankonferenssi.<br />

Väino Linna aukio ja Kuusivooninkinen iltavalaistuksessa.<br />

K i m m o A n t i l a<br />

Kirjoittaja on Vapriikin projektipäällikkö ja<br />

Reusing the Industrial Past-konferenssin pääsihteeri.<br />

Paikallisina järjestäjinä toimivat <strong>Tampereen</strong><br />

yliopiston historiatieteen ja filosofian laitos, <strong>Tampereen</strong><br />

kaupungin museotoimi/Vapriikki ja Työväenmuseo<br />

Werstas. Mukana ovat myös alan kotimaiset<br />

järjestöt Tekniikan historian seura ry sekä Teollisuusperinteen<br />

seura ry. Hanketta tukevat taloudellisesti<br />

monet tahot.<br />

Konferenssi koostuu erilaisista aihetta käsittelevistä<br />

tieteellisistä istunnoista, keskusteluista ja<br />

yleisluennoista. Työskentelykielenä on englanti,<br />

mutta viikon aikana järjestetään myös suomenkielinen<br />

keskustelutilaisuus asiasta kiinnostuneille.<br />

Tarkoituksena on esitellä tässä tilaisuudessa konferenssissa<br />

esille nousseita kysymyksiä ja heijastella<br />

niitä paikalliseen pirkanmaalaiseen ja tamperelaiseen<br />

kehityskulkuun.<br />

Yhtenä tärkeänä tausta-ajatuksena tapahtuman<br />

suunnittelussa on ollut luoda ohjelmaan nykyhetken<br />

ja historian vuorovaikutusta. Kansainvälisille<br />

osallistujille tullaan esittelemään ekskursioiden<br />

aikana kiinnostavia paikallisia kohteita ja samalla

Jari Mäkinen<br />

nostetaan esille tamperelaisen teollisuuden historiaa<br />

ja nykypäivää.<br />

Tampere on erinomainen paikka järjestää<br />

tällainen tapahtuma. Kaupungista löytyy lukuisia<br />

säilyneitä ja kunnostettuja teollisuusperintökohteita,<br />

joita voi ylpeänä esitellä alan kansainvälisille<br />

asiantuntijoille. Tampere on myös erinomainen<br />

esimerkki siirtymisestä vanhan savupiipputeollisuuden<br />

ajasta uuteen osaamiskeskeiseen kauteen.<br />

Viikon aikana tutustumiskohteina ovat niin Tammerkosken<br />

partaan teollisuushistorialliset kohteet<br />

kuin yhä toimiva M-Realin Takon tehdas. Teknologiakeskus<br />

Hermia ja Nokian tutkimuslaitos esittelevät<br />

puolestaan uutta huipputeknologiaosaamista.<br />

Metso Mineralsin Lokomolla ja Cargotecin Kalmarin<br />

Härmälän tehtaalla on molemmilla takanaan pitkä<br />

teollinen historia ja edessä häämöttävät uuden ajan<br />

haasteet tamperelaisen konepajateollisuuden kehit-<br />

Siperia Finalysonilla on oivallinen esimerkki tehdaslaitoksen<br />

uusiokäytöstä.<br />

tämisessä. Myös ne kuuluvat vierailuohjelmaan.<br />

Luennot ja istunnot järjestetään <strong>Tampereen</strong><br />

yliopiston päärakennuksessa ja Finlaysonin alueella.<br />

Luvassa on mielenkiintoinen viikko, joka tarjoaa<br />

tamperelaisille teollisuuslaitoksille, tutkijoille ja<br />

museoväelle mahdollisuuden esitellä osaamista<br />

maailman johtaville tekniikan historian ja teollisuusperinteen<br />

tuntijoille. Reusing the Industrial<br />

Past -konferenssi tulee varmasti tarjoamaan myös<br />

monia uusia ajatuksia suomalaisille alan toimijoille.<br />

Vuorovaikutus ja keskustelut niin luentojen kuin<br />

kahvikuppien ääressä ja näistä syntyvät uudet mielenkiintoiset<br />

tuttavuudet lienevät kuitenkin tapahtuman<br />

parasta antia.<br />

Lisätietoja: http://www.tampere.fi/industrialpast<strong>2010</strong><br />

9

6<br />

10<br />

Tammerkosken kartano, vaakahuone ja Frenc<br />

arkeologien tutkimuskohteena<br />

<strong>Tampereen</strong> <strong>kaupunki</strong> aloitti vuonna 2009 Kirjastonpuiston<br />

alueella kunnostustyöt, joiden on tarkoitus<br />

jatkua kuluvanakin vuonna. Puistolla on keskeinen<br />

sijainti kaupungin sydämessä Tammerkosken rannalla<br />

ja se on myös Vanhan kirkon, vanhan kirjastotalon<br />

ja <strong>Tampereen</strong> Teatterin monumentaalisten<br />

rakennusten sijaintipaikka. Alue on muokattu ja rakennettu<br />

nykyisen kaltaiseksi puistoksi 1900-luvun<br />

alussa, mutta mäellä on ollut myös aikaisemmin<br />

puutarha. Puiston ja julkisten rakennusten näyttämö<br />

on julkista, <strong>kaupunki</strong>laisten yhteistä tilaa, jossa<br />

on mm. esiintymislava ja lehtienlukusali, puistoa,<br />

istutuksia ja kävelyteitä.<br />

Tämän päivän miljööllä on tässäkin tapauksessa<br />

kauas ajassa taaksepäin ulottuva ajallinen<br />

kerrostuneisuutensa. Siitä on vielä näkyvissä<br />

yksittäisiä rakennuksia kuten lehtienlukusalina toimiva<br />

voimalaitosrakennus ja kahdeksankulmainen<br />

savupiippu sekä puiston pohjoispäässä Frenckellin<br />

punatiilisten rakennusten kortteli. Enin osa <strong>Tampereen</strong><br />

kaupungin syntyyn ja vanhimpaan teollisuushistoriaan<br />

liittyvistä muistoista on tällä alueella<br />

maanpinnan alapuolella, näkymättömissä tai jo<br />

kokonaan hävinneenä.<br />

Muinaismuistojen suojelua säätelevä laki (1963)<br />

velvoittaa maankäyttöä suunnittelevia toimijoita<br />

U l l a L ä h d e s m ä k i<br />

Kirjoittaja on <strong>Pirkanmaan</strong> maakunta-<br />

museon arkeologiasta vastaava tutkija<br />

selvittämään, onko sillä alueella, mihin rakentamisen<br />

tai muu maankäytön suunnitelma kohdistuu,<br />

rauhoitettuja muinaisjäännöksiä. Kun <strong>Tampereen</strong><br />

Kirjastonpuiston kunnostussuunnitelmaa laadittiin,<br />

museoviranomaisena toimiva <strong>Pirkanmaan</strong> maakuntamuseo<br />

antoi arkeologisen ympäristön suojeluun<br />

ja rakennettuun ympäristöön liittyviä toimintaohjeita<br />

koskevan lausunnon puistosuunnitelmasta.<br />

Ohjeet koskivat mm. arkeologista inventointia. Sitä<br />

tarvittiin, koska kirjallisten lähteiden perusteella<br />

tiedettiin, että <strong>Tampereen</strong> kaupungin syntyyn keskeisesti<br />

liittyneet Tammerkosken kartano ja varhaisen<br />

teollisuuden tuotantolaitoksia oli sijainnut sillä<br />

alueella, missä puiston kunnostusta tultaisiin tekemään.<br />

Oli myös selvää, että kartanovaiheen jälkeen<br />

mäkeä oli rakennettu ja maata muokattu moneen<br />

kertaan ja oletettavasti monet aikaisemman maankäytön<br />

jäljet olisivat vahingoittuneita. Inventointi oli<br />

ensimmäinen arkeologinen tutkimus, joka alueesta<br />

tehtiin ja jolla muodostettiin kokonaiskuva koskenrannan<br />

ihmistoiminnasta pitkässä perspektiivissä.<br />

Tutkija Kalle Luoto selvitti vuonna 2008 tehdyssä<br />

arkeologisessa inventoinnissa kirjallisten lähteiden<br />

avulla Tammerkosken länsirannan ja siihen rajautuvan<br />

alueen asutus- ja elinkeinohistoriallisia vaiheita.<br />

Inventointitulokset on koottu Luodon laatimaan<br />

tutkimusraporttiin Tampere, Kirjastonpisto, Arkeologinen<br />

inventointi 2008 (<strong>Pirkanmaan</strong> maakuntamuseon<br />

Kulttuuriympäristöyksikön arkisto). Koskimiljöön<br />

vanhin ihmistoiminta ajoittuu oletettavasti<br />

kivikauteen, jolloin tämäkin koski on mahdollisesti<br />

ollut pyyntiväestön uhripaikkana. Yli sata vuotta<br />

sitten koskenperkauksessa löydettyjä kivikirveitä<br />

pidetään veteen uhrattuina esineinä.<br />

Tutkimusraportissa todetaan, että pysyvämpi<br />

astus syntyi seudulle oletettavasti 1100-1200-luvulla,<br />

johon vaiheeseen Pirkkalan pitäjään kuluneen<br />

Tammerkosken kylän historia palautuu. Kirjallisia<br />

mainintoja Tammerkosken kylän asukkaista on<br />

Nykykartalle asemoituna Frenckellin massahiomon<br />

(kartalla rasteroitu rakennus J) ja sen ympärillä sijainneiden<br />

rakennusten paikat 1900-luvun alussa. Asemointi<br />

Teemu Tiainen, <strong>Pirkanmaan</strong> maakuntamuseo.

kellin paperitehtaan massahiomo<br />

ainakin 1400-luvulta ja vuoden 1544 maakirjassa<br />

kylä tunnettiin nimellä Koskis. Tämän nimen<br />

rinnalla esiintyivät myös nimet Tammerkoski ja<br />

Tammerforss. Tammerkoskella on pidetty laillisia<br />

markkinoita jo ennen 1600-lukua ja nykyisen<br />

puiston alueella on sijainnut markkinapaikka<br />

todennäköisesti 1700-luvun alkuun saakka. Luoto<br />

kertoo inventointiraportissa, että Tammerkosken<br />

kylä sijaitsi liikenteellisesti erinomaisella paikalla ja<br />

liikenteen vilkastuttua kosken yli on rakennettu silta<br />

mahdollisesti keskiajalla. Silta mainitaan ensimmäisen<br />

kerran 1500-luvulla. 1600-luvulla Tammerkosken<br />

seudun taloja joutui kruunulle. Tammerkosken<br />

kartanon luonut Ernst Johan Creuz sai vuonna 1649<br />

lahjoituksena tiloja Messukylän Takahuhdista sekä<br />

kolme Tammerkosken kylän taloa. Myöhemmin<br />

hän lisäsi tiluksiaan, minkä seurauksena muodostui<br />

tilakokonaisuus, Tammerkosken kartano. <strong>Tampereen</strong><br />

<strong>kaupunki</strong> perustettiin Tammerkosken kartanon<br />

maille vuonna 1779. Inventointiraporttiin on koottu<br />

kylä- ja kartanohistorian sekä markkinapaikan lisäksi<br />

tietoja kosken länsirannalla olleista myllyistä,<br />

paperitehtaasta, sähkölaitoksesta sekä Koskipuiston<br />

perustamisesta. Inventointiraportti nojautui useisiin<br />

<strong>Tampereen</strong> historiaa koskeviin julkaisuihin ja historiallisia<br />

karttoja käsittäviin arkistolähteisiin.<br />

Arkeologinen seuranta Vanhan kirkon kellotapulin<br />

juuressa, missä tuli esille ns. vaakahuoneen<br />

jäännöksiä. Kuvassa tutkimusapulainen<br />

Tuukka Kumpulainen<br />

Inventoinnin perusteella rajattiin alustavasti<br />

Tammerkoski-niminen muinaisjäännösalue, johon<br />

sisältyivät edellä kuvatut kylätontti, kartanon tonttimaa<br />

sekä markkinapaikka. Vaikka yksistään 1900-luvun<br />

maankäyttö on ollut alueella paikoin voimakasta<br />

ja syvälle maaperään kajoavaa, puiston alueella<br />

tiedettiin olevan myös sellaisia aloja, joissa saattoi<br />

olla säilynyt jäännöksiä kaupungin historian oleellisista<br />

kehitysvaiheista. Lisäksi puiston kunnostamisessa<br />

oli syytä varautua siihen, että koskenrannan<br />

erilaisista tuotantolaitoksista kuten paperitehtaasta<br />

tai sähkölaitoksesta voisi olla säilynyt maanalaisia<br />

jäännöksiä. Siksi puiston kunnostustyöt aloitettiin<br />

keväällä 2009 arkeologien seurannassa. Tutkija<br />

Kalle Luodon johdolla puiston alueelle avattiin<br />

sadevesiviemärilinjojen kaivantoja ja uudistettavan<br />

puuston istutuskuoppia. Arkeologiset seurantatutkimukset<br />

jatkuivat muutamin keskeytyksin syksyyn<br />

asti. Tutkimuksiin osallistui lisäksi apulaistutkijana<br />

HuK Teemu Tiainen. Seurannassa kaivannoista tuli<br />

esille mielenkiintoisia löytöjä Vanhan kirkon kellotapulin<br />

itäpuolelta. Löydöt pysäyttivät kaivutyön<br />

muutamissa kohdissa, joissa tehtiin tarkemmat<br />

arkeologiset tutkimukset<br />

Valvonnan ja pelastuskaivausten aikana tutkituista<br />

kaivannoista saatiin talteen runsaasti esi-<br />

Kalle Luoto, <strong>Pirkanmaan</strong> maakuntamuseo<br />

11

12<br />

nelöytöjä, joista osa taltioitiin Kansallismuseon<br />

kokoelmiin. Ne luetteloitiin tutkimusten jälkityövaiheessa.<br />

Esineistöön kuuluu mm. koristeltuja<br />

liitupiipun koppia, puna- ja valkosavikeramiikkaa,<br />

fajanssiastioiden paloja, astialasia, uunikaakeleiden<br />

paloja ja erilaisia metalliesineiden katkelmia.<br />

Kiinnostavimmat kiinteät jäännökset löytyivät<br />

Vanhan kirkon tapulin itäpuolelta ja kosken rannalta.<br />

Tapulin alapuolella rantaan viettävässä rinteessä<br />

tuli esille likamaakerrostuma kookkaan maakiven<br />

yhteydestä. Tapulin juuresta paljastui 1800-luvun<br />

loppupuolella rakennetun ja ilmeisesti 1910-luvulla<br />

puretun vaakahuoneen rakenteita. Kaupungin torin<br />

toimintaan liittynyttä vaakahuonetta käytettiin vaakojen<br />

ja mittojen tarkastukseen. (Kuva 1)<br />

Kaivauksissa löytyneen<br />

liitupiipun koppa.<br />

Teemu Tiainen<br />

Punasavikeramiikkaa<br />

Kirjastonpuiston eri<br />

kaivannoista.<br />

Kunnostustöissä kosken rannasta paljastui<br />

lisäksi merkittävä teollisuushistoriallinen jäännös.<br />

Rannassa on sijainnut useita erilaisia rakennuksia<br />

mm. 1800-luvulta lähtien. Yksi niistä oli Frenckellin<br />

paperitehtaaseen kuulunut massahiomo, joka on<br />

paperin valmistusprosessin historian kannalta kiinnostava.<br />

Se edustaa sitä paperin valmistustekniikan<br />

innovatiivista vaihetta, jolloin oli luovuttu lumpun<br />

käytöstä raaka-aineena ja siirrytty puuhiokkeeseen.<br />

Frenckellin hioketehdas rakennettiin kosken rantaan<br />

1870-luvulla. Puumassan käyttö alkoi Suomessa<br />

1850-luvulla ja vanhimpia hioketehtaita ei tiettävästi<br />

ole säilynyt sellaisenaan vaan ne ovat joko<br />

sulautuneet myöhempään rakennuskompleksiin tai<br />

purettu kokonaan uudempien rakennusten tieltä.<br />

Frenckellin massahiomossa käytettiin jonkin aikaa<br />

myös olkea raaka-aineena. Tehdas purettiin 1929,<br />

minkä jälkeen paikka ilmeisesti muokattiin puistoksi.<br />

Tammerkosken rantaan viettävän rinteen alla<br />

näyttää kuitenkin säilyneen kivisen ja punatiilisen<br />

hiomorakennuksen perustusten jäännöksiä. Vuonna<br />

2009 esille tuli vain rannassa olevia osia, mahdollisesti<br />

tehtaan ja uoman välisen vesikanavan osia,<br />

koneiden perustaa ja rakennuksen perustuksia.<br />

Löytö on merkittävä <strong>Tampereen</strong> teollisuusperinnölle<br />

ja myös koko Suomen paperiteollisuutta ajatellen.<br />

Tehtaan arkeologiset jäännökset hahmottavat<br />

kokonaan hävinnyttä teollisuustoimintaa ja lisäävät<br />

maiseman kerroksellisuutta arkeologisella elementillä<br />

täydentäen uusiokäytössä olevaa teollisuusrakennuskantaa.<br />

Teemu Tiainen, <strong>Pirkanmaan</strong> maakuntamuseo.

<strong>Pirkanmaan</strong> kulttuuriympäristöjä tarkastellaan<br />

maakuntakaavoituksen ja muun kehittämisen pohjaksi<br />

Valtion aluehallinnon uudistamisen (ALKU-hanke)<br />

myötä maakunnan liittojen uudeksi tehtäväksi tuli<br />

laaja-alaisten ympäristöön liittyvien suunnitelmien<br />

ja ohjelmien vetovastuu. <strong>Pirkanmaan</strong> kulttuuriympäristöohjelma<br />

on lain tarkoittama laaja-alainen<br />

ohjelma, ja sen ensimmäisessä vaiheessa tarkastellaan<br />

maakunnallisesti arvokkaita kulttuuriympäristöjä<br />

tulevan maakuntakaavoituksen pohjaksi.<br />

Maakuntakaavoituksen avulla kulttuuriympäristöön<br />

liittyvät valtakunnallisesti ja maakunnallisesti<br />

merkittävät alueet ja kohteet välitetään kuntien<br />

maankäytön suunnitteluun ja kaavoitukseen.<br />

Valtakunnallisesti arvokkaat kulttuuriympäristöt<br />

(RKY2009) hyväksyttiin valtioneuvostossa vuoden<br />

2009 lopussa. Nyt tarkistettaviin maakunnallisiin<br />

kulttuuriympäristöihin sisältyvät RKY:n tapaan<br />

kulttuuriympäristöjen lisäksi kulttuurimaisemat,<br />

perinnemaisemat ja muinaisjäännökset.<br />

Maakunnallisia kulttuuriympäristöjä koskevan<br />

selvityksen työohjelman laatiminen on parhaillaan<br />

käynnissä. Se laaditaan yhteistyössä <strong>Pirkanmaan</strong><br />

elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen sekä<br />

<strong>Pirkanmaan</strong> maakuntamuseon kanssa. Työohjelmassa<br />

määritellään mm. lähtötiedot, nykyisten<br />

kulttuuriympäristöselvitysten ajantasaisuus,<br />

päivitys- ja lisäselvitystarve sekä kulttuuriympäristöjen<br />

alustava kriteeristö.<br />

Kulttuuriympäristöt ovat osa <strong>Pirkanmaan</strong> maakunnan<br />

kokonaisvaltaista kehittämistä. Maakuntakaavoituksen<br />

pohjaksi laadittavat selvitykset<br />

palvelevat kaavoituksen ohella myös<br />

muuta maakunnallista suunnittelua<br />

ja kehittämistyötä.<br />

Lokakuussa 2009 hyväksytyssä<br />

<strong>Pirkanmaan</strong> maa-<br />

Tyrvään vanha<br />

Pyhän Olavin<br />

kirkko.<br />

L e e n a R o p p o l a<br />

Maakunta-arkkitehti, <strong>Pirkanmaan</strong> liitto<br />

kuntasuunnitelmassa 2025 painotetaan <strong>Pirkanmaan</strong><br />

kulttuurisen identiteetin, vahvan vetovoiman ja<br />

kansainvälisen näkyvyyden merkitystä maakunnan<br />

kehittämistoiminnassa ja matkailussa.<br />

Valmisteilla olevassa maakuntasuunnitelman<br />

kehittämistavoitteita toteuttavassa maakuntaohjelmaluonnoksessa<br />

todetaan, että <strong>Pirkanmaan</strong> kulttuuri-<br />

ja matkailutoimijoiden yhteistyötä ja yhteistä tuotekonseptointia<br />

tiivistetään. Lisäksi hyödynnetään<br />

<strong>Pirkanmaan</strong> arvokkaita kulttuuri- ja luonnonympäristöjä<br />

paikallisessa kehittämistoiminnassa ja mm.<br />

pirkanmaalaisten virkistyskäytössä.<br />

Tyrvään vanha kirkko on hyvä esimerkki yhdenlaisesta<br />

kulttuuriympäristöjen merkityksestä.<br />

Moderni taide yhdistettynä keskiaikaiseen kirkkoympäristöön<br />

on synnyttänyt uudenlaista arvojen<br />

monimuotoisuutta ja nostanut kirkon valtakunnallisestikin<br />

merkittäväksi kulttuurimatkailukohteeksi.<br />

Viime syksyn aikana kirkossa ehti vierailla yli 30 000<br />

kävijää. Tarjoamalla uudenlaisia kulttuurielämysmahdollisuuksia<br />

Tyrvään vanha kirkko vahvistaa<br />

Sastamalan kaupungin jo ennestään vahvaa kulttuuritarjontaa<br />

ja luo samalla osaltaan kehittämisedellytyksiä<br />

koko Pirkanmaalle.<br />

Jouko Aaltonen, <strong>Pirkanmaan</strong> liitto<br />

13

14<br />

Kulttuuriperinnön ajokortti<br />

– mietteitä maahanmuuttajien koulutuksesta<br />

<strong>Pirkanmaan</strong> maakuntamuseo alkoi viime vuonna<br />

kouluttaa maahanmuuttajia suomalaisen kulttuuriperinnön<br />

tuntijoiksi. Käynnistettiin kokeileva<br />

kurssitus ”Kulttuuriperinnön ajokortti maahanmuuttajille”.<br />

Koulutus koostui neljästä opintokokonaisuudesta,<br />

joissa tutustuttiin perinteeseen ja<br />

museoon eri näkökulmista.<br />

Kaupunki tutuksi –opintokokonaisuudessa tutustuttiin<br />

<strong>Tampereen</strong> kaupungin syntyhistoriaan ja<br />

kulttuuriympäristöön kävelykierroksin. Tehtiin myös<br />

oma kierroksensa opiskelijoiden omille mielipaikoille<br />

kaupungissa. Mennään maalle –osuudessa<br />

voitiin tarjota parasta, mitä Pirkanmaalta löytyy.<br />

Käyntikohteina olivat mm. Tyrvään Pyhän Olavin<br />

kirkko, Rapolan linnavuori sekä Hämeenkyrön ja<br />

Vanajaveden kansallismaisemat. Onko museossa<br />

muumioita? –otsikon alla tutustuttiin museotyöhön<br />

ja näyttelytarjontaan. Suomalaisen tärkeimmät tavarat<br />

ja traditiot –osuudessa valotettiin suomalaista<br />

aineellista ja henkistä kulttuuriperintöä. Pääsyvaatimuksena<br />

oli kohtalaisen hyvä suomenkielen taito.<br />

Kurssi järjestettiin niin, että se voidaan hyväksyä<br />

työ- ja elinkeinotoimistossa ns. rinnasteiseksi toimenpiteeksi<br />

maahanmuuttajien kotoutusohjelmissa.<br />

Tämä edellyttää melko intensiivistä koulutusta;<br />

opiskelutyötä pitää kertyä vähintään 20 viikkotuntia.<br />

Sama koulutus järjestetään myös tänä vuonna.<br />

Palutekeskustelu Vapriikin museoravintola Valssissa.<br />

Fereydoun Bahramnoori, <strong>Pirkanmaan</strong> maakuntamuseo<br />

A i n o N i s s i n a h o<br />

Kirjoittaja on <strong>Pirkanmaan</strong> maakuntamuseon<br />

kulttuuriympäristöyksikön museolehtori<br />

Maahanmuuttajat eivät ole homogeeninen<br />

ryhmä. Ketkä heistä tarvitsevat eniten suomalaisen<br />

kulttuuriperinnön intensiivistä koulutusta? Aluksi<br />

toiveena oli, että osallistujia saataisiin mahdollisimman<br />

monista maahanmuuttajaryhmistä. Ennakkoajatus<br />

oli, että nuoret muslimimiehet hyötyisivät<br />

koulutuksesta eniten. Mutta kurssille hakeutui<br />

yhdeksän naista, joiden kulttuuritausta on melko<br />

lähellä suomalaista. Opiskelijat olivat peräisin Venäjältä,<br />

Ukrainasta, Liettuasta ja Brasiliasta. Useimmat<br />

ovat ”korkeasti koulutettuja, keski-ikäisiä naisia”<br />

eli samaa ryhmää, joka yleensäkin osaa käyttää<br />

kulttuuripalveluita, ja on jo kauan ollut museoiden<br />

keskeistä asiakaskuntaa.<br />

Uudelleen kurssiohjelmaa suunnitellessa heräsi<br />

kysymys, miksi museo kouluttaa maahanmuuttajia.<br />

Mitä museo siitä saa? Onko museoihminen hyvä<br />

kouluttaja maahanmuuttajalle?<br />

Museoammattilainen on kulttuuriperinnön<br />

asiantuntija mutta maahanmuuttajien arkitodellisuus<br />

voi olla melko vierasta. Minkälaista kulttuurista<br />

kotouttamista maahanmuuttaja siis tarvitsee?<br />

Entä mitä keskiverto suomalainen haluaisi maahanmuuttajien<br />

oppivan kulttuuristamme?<br />

Koulutuksemme sai melko paljon huomiota<br />

mediassa viime vuonna. Olimme televisio- ja radiouutisissa<br />

ja aika monessa lehtijutussakin. Helsingin<br />

Sanomien uutinen viritti jopa melko vilkkaan<br />

nettikeskustelun. Monen kannustavan kommentin<br />

lisäksi tuli myös kriittisempiä näkökantoja niin kuin<br />

yleensäkin maahanmuuttajia koskevissa keskusteluissa.<br />

Jonkun mielestä maahanmuuttajan olisi<br />

tärkeintä oppia arkipäivässä tarvittavia tapoja kuten<br />

kerrostaloasumisen käyttäytymissääntöjä. Joku arveli<br />

kurssiamme liian korkeakulttuuriseksi olimmehan<br />

ottaneet muumimukin tietynlaiseksi kurssimme<br />

tunnukseksi.<br />

Kurssin kantavana ajatuksena oli esittää suomalaista<br />

aineellista kulttuuria – museon asiantuntijuuden<br />

ja osaamisen ydintä. Halusimme hakea<br />

nykyaikaisille tyypillisille suomalaisille ilmiöille<br />

historiallisia ja kulttuurisia yhteyksiä ja taustoja.

Ideana oli kannustaa maahanmuuttajaa näkemään<br />

suomalaisen kulttuurin arkisia ilmentymiä historiallisesta<br />

ja kulttuurisesta näkökulmasta – ja tunnistamaan<br />

kaiken tavaran ja informaation keskeltä<br />

myös niitä asioita, jotka ovat yhteisiä hänen oman<br />

alkuperäisen kulttuurinsa kanssa. Muumimuki<br />

– kampakeramiikka -linjalta löytyi yhteys tavaratalon<br />

astiahyllyltä, Suomen, Venäjän ja Baltian<br />

esihistoriaan, suomalaiskodin aamiaispöydästä<br />

aina Lähi-Idän keramiikan keksijöihin ja lopulta vielä<br />

siihen kuuluisaan suomalaiseen designiimme,<br />

josta olemme niin ylpeitä. Sivujuonteena tulivat<br />

tutuksi myös Tove Janssonin muumisadut, viittaus<br />

siis suomenruotsalaiseen kulttuuriperintöömme.<br />

Nykyajan tai lähihistorian esineistä hyviä esimerkkejä<br />

löytyy tietysti myös teollisuushistoriallisesta<br />

kaupungistamme Tampereelta. Reinot, Ainot ja<br />

viimeiset suomalaliset kumisaappaat löytyvät<br />

kaupasta Finlaysonin alueelta. Samalla alueella on<br />

myös tehtaan kauppa, jossa myydään legendaarisen<br />

puuvillatehtaan, nykyisin valitettavan ei-suomalaisia<br />

kankaita. Nämä jo ehkä kuriositeeteiksi<br />

kutistuneet tamperelaisuuden - suomalaisuuden<br />

symbolit saavat taustoituksen ja laajemman mer-<br />

kitysyhteyden monissa perusnäyttelyissä museoissa,<br />

jotka sijaitsevat vanhoissa tehdaskiinteistöissä<br />

Tampellassa ja Finlaysonilla. TR 1:ssä sattui kurssin<br />

aikana olemaan lisäksi Markku Pirin elämän työstä<br />

kertova näyttely, josta löytyi jälleen linkki Finlaysoniin<br />

ja suomalaiseen designiin. Puhuttiin tietysti<br />

myös Marimekosta ja muista vaatteista kuten<br />

kansallispuvuista ja muinaispuvuista. Suksia, tuohivirsuja,<br />

huopatossuja, suomineitoa, kännykkää,<br />

räsymattoa ja puukkoakaan ei unohdettu.<br />

Mistä muualta kuin museosta saa vastaavaa<br />

tietoa? Ehkäpä lukemalla <strong>Tampereen</strong> historiat I-III.<br />

Vastaus kysymykseen, miksi museo kurssittaa<br />

maahanmuuttajia, piileekin mahdollisesti tässä.<br />

Vaikka museo olisi vähemmänkin saavutettava,<br />

siellä tieto on tarjolla toisaalta monipuolisella tavalla<br />

mutta toisaalta hyvin kiteytetysti. Esimerkiksi<br />

<strong>Tampereen</strong> historiasta kertova ”Tammerkoski ja sen<br />

<strong>kaupunki</strong> näyttely” kertoo kaupungin 230–vuotisen<br />

historian vain yhdeksällä päätekstiplanssilla mutta<br />

kuvia on ainakin tuhat. Tiettävästi kuva kertoo<br />

enemmän kuin tuhat sanaa ja esinekin kertoo varmasti<br />

ainakin yhtä paljon. Tässä mielessä museon<br />

”kieli” on universaalia ja jos maahanmuuttaja saa<br />

Feraande Compos ihastelee hevosia Osaran maatalousoppilaitoksessa, joka kuului maaseuturetken ohjelmaan.<br />

Fereydoun Bahramnoori, <strong>Pirkanmaan</strong> maakuntamuseo<br />

15

16<br />

Iryna Kupchik esittelee mielipaikkaansa Tuomiokirkkoa.<br />

opastuksen selkokielellä, on museo jo lähtökohtaisesti<br />

saavutettavampi kuin moni muu media tai<br />

tietopaikka.<br />

Kokonaan toinen kysymys on, onko museon<br />

välittämä tieto sitä, mitä maahanmuuttajille pitäisi<br />

tarjota. Asiantuntijakouluttajien intensiivinen<br />

kulttuuriperintökurssi on varmaan paikallaan juuri<br />

sellaisille maahanmuuttajille, jotka nyt halusivat<br />

suorittaa ”kulttuuriperinnön ajokortin”. Korkeasti<br />

koulutetuille ihmisille, jotka halusivat ja myös pystyivät<br />

vastaanottamaan melko syvällekin menevää<br />

tietoa uuden kotimaansa kulttuurista. Sovelletusti<br />

Vuonna 2001 toteutettiin Migrating Memories<br />

–projekti EU:n tuella. Siihen osallistui Vapriikin<br />

lisäksi Malmön museo Ruotsista ja Nottinghamin<br />

kunta Englannista. Projektissa koottiin nuorten<br />

maahanmuuttajien tarinoita ja kokemuksia heille<br />

tärkeiden esineiden kautta. Tuloksista koottiin<br />

museonäyttely, joka oli esillä kaikilla ao. paikkakunnilla<br />

ja verkkonäyttely http://tracearvhive.<br />

ntu.ac.uk/mime/mime.htm). Projekti sai laajasti<br />

kansainvälistä huomiota, ja Malmön museo sai<br />

siitä Ruotsin ”vuoden museo” –palkinnon.<br />

”Maahanmuuttajien Suomi” oli valokuvausprojekti,<br />

jonka veti Vapriikin valokuva-arkisto.<br />

Kymmenen maahanmuuttajaa osallistui projektiin,<br />

jossa etsittiin maahanmuuttajien näkökulmia<br />

Suomeen valokuvauksen avulla. Projektiin liittyi<br />

näyttely TR 1 v. 2005-6.<br />

<strong>Tampereen</strong> valmistavat luokkien maahanmuuttajataustaiset<br />

lapset ovat olleet Taide- ja<br />

vastaavaa kurssia voisi siis järjestää jo jonkin aikaa<br />

Suomessa asuneille melko hyvän kielitaidon omaaville<br />

maahanmuuttajille. Toisessa ääripäässä olisivat<br />

mahdollisesti sotien ja vainon kohteeksi joutuneet,<br />

lukutaidottomat ja suomenkieltä huonosti osaavat<br />

maahanmuuttajat. Mielestäni heidän kulttuurikoulutukseensa<br />

museoihmisen ammattitaito ei yksin<br />

riitä. Heidän kotoutusohjelmansa edellyttää sosiaalialan<br />

ja erityispedagogiikan asiantuntemusta.<br />

Mielestäni museon tehtäviin ei myöskään kuulu<br />

kotoutuksen jokapäiväiset asiat kuten kerrostaloasumisen<br />

säännöt tai katukäyttäytyminen. Maahanmuuttajillekin<br />

suunnatussa palvelussaan museon<br />

on varmasti hyvä keskittyä omaan osaamiseensa.<br />

Muita museoprojekteja maahanmuuttajille<br />

kulttuurikasvatus –hanke Taidekaaren yhtenä kohderyhmänä<br />

vuodesta 2006 lähtien.<br />

<strong>Tampereen</strong> museopalveluiden museopedagoginen<br />

yksikkö ja Työväenmuseo Werstas ovat<br />

mukana Avara museo –hankkeessa, jossa yhtenä<br />

kohderyhmänä ovat maahanmuuttajat. Hankkeen<br />

tavoitteena on mm. kouluttaa maahanmuuttajia<br />

museotyöhön. Hankkeesta tarkemmin Jaana Yläsen<br />

artikkelissa.<br />

Työväenmuseo Werstas on toteuttanut Maahanmuuttajat<br />

työelämässä ja politiikassa ja<br />

Maahanmuuttajien muistot –hankkeet v. 2006-7.<br />

Hankkeissa kerättiin haastattelujen avulla maahanmuuttajien<br />

kokemuksia työelämästä ja politiikasta.<br />

Dokumentointien pohjalta tuotettiin ”Juuret maailmalla,<br />

koti Suomessa” –verkkonäyttely, jossa 32<br />

maahanmuuttajaa 24 eri maasta kertoo elämäntarinansa.<br />

http://www.tkm.fi/mamu/index.cgi.)<br />

Fereydoun Bahramnoori, <strong>Pirkanmaan</strong> maakuntamuseo

Marika Tamminen, Vapriikin kuva-arkisto<br />

Tammerkosken kansallismaisema kaikkien ulottuville<br />

Ensimmäiset Tammerkoskeen liittyvät hankkeet<br />

valmistuivat loppuvuodesta 2009. Tuolloin<br />

julkaistiin koskimaisemasta kertova verkkosivusto,<br />

joka koostuu kolmiulotteisesta mallista, animaatioista<br />

sekä niihin liittyvistä verkkonäyttelyistä.<br />

Kolmiulotteisen mallin ja animaatioiden avulla<br />

käyttäjä pääsee tutustumaan maisemaan kosken<br />

yllä. Näyttelyt esittelevät valokuvin historiallista<br />

Tammerkoskea ja tehtaiden elämää TAKO:sta<br />

Siilinkarille. Verkkosivuston kanssa samaan aikaan<br />

museokeskus Vapriikissa aukesi laaja Tammerkoski<br />

ja kosken <strong>kaupunki</strong> -niminen näyttely.<br />

Ensi kesänä valmistuu Tammerkosken <strong>kaupunki</strong><br />

–niminen laajempi internetportaali, johon myös<br />

edellä mainittu 3D-malli liitetään osaksi. Tammerkosken<br />

<strong>kaupunki</strong> toimii portaalina erilaisiin kosken<br />

teollisuusperinnettä ja Tamperetta laajemminkin<br />

esitteleviin internetaineistoihin. Portaali on selattavissa<br />

sekä suomen- että englanninkielisenä. Sitä<br />

voivat matkailijoiden lisäksi hyödyntää vaikkapa<br />

opettajat, tutkijat sekä ketkä tahansa teollisuusperinnöstä<br />

ja <strong>kaupunki</strong>ympäristöistä kiinnostuneet.<br />

Uutta Tammerkosken <strong>kaupunki</strong> -sivustolle tuotettavaa<br />

aineistoa ovat verkkonäyttelyt ja reittiesi-<br />

Miia Hinnerichsen<br />

Kirjoittaja työskentelee projektitutkijana<br />

<strong>Pirkanmaan</strong> maakuntamuseossa<br />

<strong>Tampereen</strong> ydinkeskustan halki kulkeva noin<br />

kilometrin mittainen Tammerkoski vanhoine<br />

tehdasalueineen, voimalaitoksineen, patoineen<br />

ja siltoineen muodostaa ajallisesti<br />

kerrostuneen ja monipuolisesti teollisuuden<br />

historiasta kertovan kokonaisuuden. Koskenvarsi<br />

on maamme tunnetuin teollinen <strong>kaupunki</strong>maisema<br />

ja se onkin nimetty yhdeksi<br />

Suomen kansallismaisemista. <strong>Tampereen</strong><br />

kaupungin museopalvelut on vuodesta 2009<br />

alkaen pyrkinyt lisäämään Tammerkosken<br />

tunnettavuutta ja saavutettavuutta.<br />

– Kansallismaisema kuuluu kaikille!<br />

te. Verkkonäyttelyistä ensimmäisenä valmistuu<br />

valokuvanäyttely Tammerkosken kansallismaisema<br />

tänään, joka valottaa vanhojen teollisuusrakennusten<br />

erilaisia uudiskäyttöjä. Reittiesite Kansallismaisema<br />

Tammerkoski on luotu erityisesti matkailijoita<br />

silmällä pitäen. Esitteeseen on koskenvarrelta<br />

poimittu 10 kohdetta ja niitä yhdistämään on<br />

suunniteltu kävelyreitti. Reitti ohjaa paitsi parhaille<br />

näköalapaikoille myös vähemmän tunnetuille sisäpihoille.<br />

Esite on sivustolla käyttäjän selattavissa ja<br />

tulostettavissa mukaan otettavaksi. Lisäksi esitettä<br />

painetaan kaupungille jakoon kesäkaudeksi.<br />

Kesällä <strong>2010</strong> on tarkoitus kokeilla myös uuden<br />

mobiiliteknologian tarjoamia mahdollisuuksia<br />

luomalla Kansallismaisema Tammerkoski -esitteestä<br />

kännykällä käytettävä mobiiliopas. Tulevaisuudessa<br />

Tammerkosken <strong>kaupunki</strong> -portaali kasvaa uusilla<br />

näyttelyillä ja reiteillä. Kolmiulotteinen malli laajenee<br />

lopulta kenties kattamaan koko kaupungin!<br />

Kolmiulotteiseen Tammerkoskeen voi käydä tutustumassa<br />

osoitteessa:<br />

http://www.vapriikki.net/tammerkosken<strong>kaupunki</strong>/<br />

Sama osoite vie myös kesällä valmistuvaan Tammerkosken<br />

<strong>kaupunki</strong> –portaaliin.<br />

17

18<br />

Ympäristökeskuksesta tuli ELY<br />

10 kysymystä<br />

Leena Strandenille<br />

1. Mistä olet kotoisin ja kuinka olet päätynyt Tampereelle<br />

Olen viettänyt lapsuuteni Itä-Suomen maisemissa.<br />

<strong>Tampereen</strong> teknilliseen korkeakouluun tulin opiskelemaan<br />

arkkitehdiksi vuonna 1971, ja sille tielle olen<br />

jäänyt!<br />

2. Työpaikkasi nimi muuttui – muuttuiko myös<br />

sijainti?<br />

Ympäristökeskus muuttui elinkeino-, liikenne- ja<br />

ympäristökeskukseksi, mutta toimipaikkamme on<br />

edelleen Yliopistonkadulla Attilan entisessä kenkätehtaassa,<br />

joka peruskorjattiin toimistotiloiksi<br />

pari vuotta sitten. Korkeat, valoisat ja avarat tilat<br />

muodostavat hyvät puitteet tämän päivän tarpeisiin<br />

toteutetuille työtiloille, joissa kuitenkin vielä<br />

aistii rakennuksen alkuperäisen käyttötarkoituksen.<br />

Attila on hyvä esimerkki vanhan rakennuskannan<br />

uuskäytöstä: rakennuksen työntekijämääräkin on<br />

tänään jokseenkin sama kuin se oli kenkätehtaassa<br />

parhaimmillaan.<br />

3. Mitä kuuluu työtehtäviisi?<br />

Toimin ELY-keskuksen rakennetun ympäristön<br />

yksikön päällikkönä. Rakennetun ympäristön yksikkömme<br />

vastaa valtion alueellisena viranomaisena<br />

maankäytön ja rakentamisen sekä myös vesihuollon<br />

ohjauksesta. Kaavaneuvottelut, kaavoista annettavat<br />

lausunnot ja rakentamisen poikkeamispäätökset<br />

ovat päätyötämme. Kaavojen sisältökysymyksinä<br />

keskeisiä tänä päivänä ovat yhdyskuntarakenteeseen,<br />

palvelujen saatavuuteen sekä elinympäristön<br />

laatuun liittyvät asiat. Elinympäristön laatutekijöinä<br />

sekä luonnon että rakennetun ympäristön arvot ovat<br />

helposti haavoittuvia ja niitä koskevat päätökset korjaamattomia,<br />

mikä tulisi aina muistaa maankäytön<br />

muutoksista päätettäessä.<br />

4. Onko oma toimenkuvasi muuttunut muutoksen<br />

myötä?<br />

Jatkan sisällöllisesti samoissa työtehtävissä kuin<br />

ennenkin, mutta työyhteisö ja sen asiantuntemus on<br />

laajentunut. Koen erittäin myönteisenä, että olem-<br />

Auli Kilpeläinen, <strong>Pirkanmaan</strong> ELY-keskus<br />

<strong>Pirkanmaan</strong> Ympäristökeskus yhdistyi vuoden<br />

<strong>2010</strong> alusta <strong>Pirkanmaan</strong> TE-keskuksen ja Tiehallinnon<br />

kanssa Elinkeino, -liikenne ja ympäristökeskukseksi<br />

( ELY-keskus). Kysyimme yliarkkitehti<br />

Leena Strandenilta ELY-keskuksen Alueidenkäytön<br />

yksiköstä kuinka virastojen yhdistäminen on vaikuttanut<br />

kulttuuriympäristötyöhön Pirkanmaalla.<br />

me jo muutamassa kuukaudessa löytäneet sujuvia<br />

yhteistyömuotoja liikennevastuualueen kanssa,<br />

ja odotan, että löydämme niitä jatkossa lisää koko<br />

ELYn puitteissa.<br />

4. Miten näet kulttuuriympäristön aseman ympäristöhallinnon<br />

nykyorganisaatiossa?<br />

Ympäristöministeriö ohjaa jatkossakin ELY-keskusten<br />

ympäristö ja luonnonvarat –vastuualueiden<br />

toimintaa ja asettaa niille toiminnalliset tulostavoitteet.<br />

Niihin sisältyy mm. valtakunnallisesti<br />

arvokkaiden ympäristöjen vaaliminen, alueellisten<br />

kulttuuriympäristöohjelmien edistäminen sekä<br />

arvokkaiden ympäristöjen ja rakennusten ylläpidon<br />

tukeminen taloudellisin avustuksin. Rakennetun<br />

ympäristön arvot ovat osan kansallista muistia, ja<br />

uskon, että kulttuurihistorian merkitys tulee jatkossakin<br />

olemaan vahvasti esillä. Rakennettu ympäristö<br />

tarvitsee myös jatkuvaa huoltoa, ja tässä suhteessa<br />

kaivataan myös valtakunnallista ohjeistusta<br />

siitä, kuinka esim. energiatehokkuutta koskevia<br />

tavoitteita tullaan soveltamaan vanhaan arvokkaaseen<br />

rakennuskantaan.<br />

Entinen Attilan kenkätehdas oli pitkään <strong>Tampereen</strong> Yliopiston<br />

hallussa. Nyt siinä sijaitsee ELY-keskus.

5. Mikä on tämänhetkinen yksikön työnjako ja<br />

organisointi KY-asioissa - entä visio siitä?<br />

Jokaisen maankäyttösuunnitelman tavoitteena on<br />

ennakoida tulevaa kehitystä ja ohjata sitä. Tässä<br />

mielessä kaikki kaavahankkeet vaikuttavat tavalla<br />

tai toisella olemassa oleviin ympäristöihin ja niiden<br />

arvoihin. Yksikkömme koko henkilökunnan tehtävänä<br />

on tunnistaa näiden muutosten merkitys ja ohjata<br />

suunnitelmien laadintaa siten, että päätöksenteko<br />

perustuu riittävään tietoon alueen historiasta<br />

ja asiantuntija-arvioihin muutosten vaikutuksista.<br />

Yksikkömme työnjaon puitteissa kulttuuriympäristön<br />

hoidon yleinen edistäminen kuuluu edelleen<br />

ylitarkastaja Leena Lusalle, joka on hoitanut tätä<br />

tehtävää antaumuksella jo vuosia.<br />

Pirkanmaalla on toiminut pitkään kulttuuriympäristön<br />

hoidon yhteistyöryhmä, jonka koollekutsumisesta<br />

on vastannut ympäristökeskus. Yhteistyöryhmä<br />

on näkemyksemme mukaan toiminut hyvin,<br />

ja sen avulla on voitu yhdistää kulttuuriympäristön<br />

hoidon osaamista ja resursseja. Ryhmän työn<br />

kautta on saatu hyvää näkyvyyttä vuosittaisille Euroopan<br />

rakennusperintöpäivän tapahtumille ja joka<br />

toinen vuosi järjestetyt koulutustilaisuudet ovat<br />

aina olleet ”loppuunmyytyjä”. Tätä hyvää yhteistyötä<br />

on tarkoitus jatkaa myös ELYn puitteissa, ja toivon,<br />

että yhteisesti löydämme myös uusia toimintatapoja<br />

rakennetun ympäristön huomioimiseksi osana<br />

elinympäristön laatua.<br />

6. Helpottaako organisaatioiden yhdistäminen<br />

kulttuuriympäristöasioiden käsittelyä?<br />

Aluehallinnon uudistuksen tavoitteena on toiminnan<br />

järjestäminen entistä tehokkaammin ja tuloksellisemmin.<br />

Tehokkuus edellyttää myös uusien<br />

toimintatapojen etsimistä asetettujen tavoitteiden<br />

saavuttamiseksi. Yhteistyötä tullaan kehittämään<br />

ELYn sisällä, mutta vielä tärkeämpää on löytää<br />

uusia toimintamuotoja sekä muiden viranomaisten<br />

että kansalaisjärjestöjen kanssa.<br />

7. Mitä kärkiasioita (tai alueita) haluaisit nostaa<br />

esille <strong>Pirkanmaan</strong> kulttuuriympäristön osalta?<br />

<strong>Pirkanmaan</strong> kunnista ja kaupungeista moni on syntynyt<br />

teollisuuden ympärille. Näillä paikkakunnilla<br />

teollisuuden rakennemuutos on vaikuttanut voimakkaasti<br />

yhdyskuntien taloudellisiin rakenteisiin,<br />

ja voidaan ennakoida, että muutos tulee jatkumaan.<br />

Kulttuuriympäristöinä teollisuuslaitokset ja niihin<br />

liittyvä palvelu- ja asuntorakentaminen muodostavat<br />

kokonaisuuksia, joiden merkitys on alkanut<br />

hämärtyä muutosten myötä. Näiden teollisuusyhdyskuntien<br />

kulttuurihistoriallisten ominaisuuksien<br />

ja arvojen tunnistamiseen tulisi nyt panostaa, ettei<br />

niitä menetetä puutteellisen tiedon vuoksi. Useimmat<br />

meistä ihailevat vaikkapa <strong>Tampereen</strong> koskimaiseman<br />

vanhoja valokuvia ja niissä näkyviä rakennuksia,<br />

joita ei enää ole. Olisimmeko tänä päivänä<br />

jo viisaampia teollisen perintömme suhteen?<br />

8. Oma lempiympäristösi?<br />

Edelliseen teemaan liittyen minua viehättävät<br />

ympäristöt, joissa näkyvät selkeästi yhdyskunnan<br />

kehitysvaiheet. Pirkanmaalta nostaisinkin kaksi<br />

<strong>kaupunki</strong>a, Mäntän ja Valkeakosken, ympäristöiksi,<br />

jotka ovat säilyttäneet hyvin kulttuurisen perintönsä.<br />

Valkeakoskea kohtaan tunnen siellä pitkään<br />

työskennelleenä lukkarinrakkautta: Sääksmäellä<br />

näkyvät vielä muinais- ja agraarihistorian kaudet,<br />

kartanokulttuuri, taiteilijahuvilat, sekä Sääksmäen<br />

Myllykylän kasvu puutarha<strong>kaupunki</strong>periaatteen<br />

mukaan toteutetuksi teollisuuskaupungiksi.<br />

Henkilökohtaisesti tunnen itseni messukyläläiseksi<br />

asuinpaikkani mukaan, ja toivon, että<br />

myös Messukylän kirkonseutu ymmärrettäisiin<br />

kokonaisuutena, jonka ominaispiirteet ovat osa<br />

pitkää <strong>kaupunki</strong>kehitystä.<br />

9. Keksi jokin uusi idea kulttuuriympäristön<br />

vaalimiseksi.<br />

Monet asukas- ja omakotiyhdistykset tekevät paljon<br />

työtä oman elinympäristönsä vaalimiseksi. Yhdistyksille<br />

kohdistetut opastetut museokierrokset<br />

voisivat tarjota sopivaa ohjelmaa jäsenistölle ja<br />

lisätä paikallishistorian harrastajien lukumäärää<br />

kaupungissa.<br />

Kulttuuriympäristön vaalimisessa ratkaisevaa on<br />

ennen kaikkea tiedon ja ymmärryksen lisääminen ja<br />

sen kautta yhteisen tahtotilan löytäminen.<br />

Mari Peltonen, <strong>Pirkanmaan</strong> ELY-keskus.<br />

19

20<br />

Tietoa <strong>Pirkanmaan</strong> luonnosta!<br />

<strong>Tampereen</strong> luonnontieteellinen museo välittää ja<br />

tuottaa pirkanmaalaisille tietoa alueen luonnosta.<br />

Suurta yleisöä varmasti kiinnostaa loppuvuodesta<br />

<strong>2010</strong> avautuva uusi <strong>Pirkanmaan</strong> luonnosta kertova<br />

perusnäyttely, mutta museo on paljon muutakin.<br />

Museolla on maakunnallisesti merkittävät kokoelmat,<br />

museo tutkii luontoa ja vastaa siihen liittyviin<br />

tiedusteluihin.<br />

Joulukuussa <strong>2010</strong> museokeskus Vapriikissa avautuu<br />

kauan odotettu luonnontieteellisen museon<br />

perusnäyttely – oikeastaan uuden näyttelyn ensimmäinen<br />

puolisko, joka esittelee maakunnan lajiston<br />

ja elinympäristöjen monimuotoisuutta. Muutaman<br />

vuoden kuluttua tästä näyttelyn yhteyteen valmistuu<br />

vielä tutkimus- ja opetustila, jota voivat hyödyntää<br />

esimerkiksi koulut ja päiväkodit. Uudessa näyttelyssä<br />

voi tutustua alueen luonnon erikoisuuksiin<br />

tai tutkia luonnon ihmeitä suurimmista pienimpiin<br />

eläimiin ja yleisimmistä harvinaisimpiin kasveihin.<br />

Nykytekniikan avulla näyttelyssä saa virikkeitä<br />

luonnossa odottelevista luontoelämyksistä.<br />

Nokikana (Fulica atra)<br />

on rantakanojen<br />

heimoon kuuluva lintulaji.<br />

Sitäkin tavataan<br />

Pirkanmaalla.<br />

Vaprrikin kuva-arkisto<br />

Lasse Honkanen<br />

T o m i K u m p u l a i n e n<br />

Kirjoittaja on <strong>Tampereen</strong> luonnontieteellisen<br />

museon amanuenssi<br />

Luonnontieteellisiin kokoelmiin kuuluu noin<br />

100 000 näytettä, joita käytetään näyttelyn lisäksi<br />

tutkimuksessa ja opetuksessa. Kokoelmat sisältävät<br />

eniten tieteellisesti tallennettuja hyönteis- ja kasvinäytteitä<br />

sekä täytettyjä lintuja ja nisäkkäitä. Lisäksi<br />

näytteitä on muun muassa kivistä ja mineraaleista.<br />

Suurin osa näytteistä on kotimaisia, ja erityinen painopiste<br />

on <strong>Pirkanmaan</strong> luonnossa.<br />

Kokoelmat ovat saaneet alkunsa noin vuosisata<br />

sitten virinneestä innokkaasta luontoharrastuksesta.<br />

Tänäkin päivänä sidos luontoon liittyvään harrastamiseen<br />

ja paikallisiin luonnontieteellisiin yhdistyksiin<br />

on tärkeä. Museo ei itse osta eikä pyydystä näytteitä<br />

kokoelmiin. Lähes kaikki näytteet tulevat lahjoituksina,<br />

joko luonnontieteen harrastajilta, ammattitutkijoilta<br />

tai muilta kansalaisilta. Viimeisen vuoden<br />

aikana museolle on tuotu erityisesti talvella nälkään<br />

kuolleita pöllöjä ja joitakin muita lintuja, jonkin<br />

Tyhjältä näyttää vielä, mutta jo joulukuussa <strong>2010</strong><br />

tässä sijaitsee <strong>Tampereen</strong> luonnotielleinen museo,<br />

näyttää amanuessi Tomi Kumpulainen

Kokoelmatyö on näyttelyiden ja muun yleisöpalvelun ohella<br />

museon tärkä tehtävä. Esimerkiksi hyönteiskokoelmat ovat myös<br />

tutkimuksen kannalta korvaamattomia.<br />

verran linnunmunakokoelmia sekä pari merkittävää<br />

hyönteiskokoelmaa.<br />

Kuka tahansa voikin tarjota museolle vaikka vanhaa<br />

hyönteiskokoelmaansa tai muuta arvokkaana<br />

pitämäänsä näytettä maakunnan luonnosta. Aivan<br />

kaikkea ei museokaan voi ottaa vastaan; yleensä<br />

näytteen pitää olla hyvässä kunnossa ja siitä olisi<br />

hyvä löytyä tieteellisen näytteen vaatimia keräystietoja.<br />

Kokoelmia on tarkoituksenmukaista kartuttaa<br />

jatkuvasti, jotta jälkipolville ja tutkimuksellekin tallentuisi<br />

edustavia näytteitä luonnon tilasta ennen ja<br />

nyt. Usein käy niin, että aikanaan kerättyjen näytteiden<br />

arvo huomataan vasta jälkikäteen, kun vaikka<br />

tavallisen lajin näytteiden joukosta paljastuu jonkin<br />

yllättävän lajin yksilöitä.<br />

Museo on mukana useissa maakunnan luontoon<br />

liittyvissä tutkimuksissa. Tänä vuonna on käynnissä<br />

muun muassa Nokian Pitkäniemen sairaala-alueen<br />

hyönteislajiston monimuotoisuustutkimus ja<br />

<strong>Tampereen</strong> Pispalan - Tahmelan alueen hyönteisselvitys,<br />

jossa museo on mukana yhdessä <strong>Tampereen</strong><br />

Vaprrikin kuva-arkisto<br />

Ossi Kumpulainen<br />

Hyönteistutkijain Seuran kanssa. Tutkimusten avulla<br />

helpotetaan luonnon monimuotoisuuden huomioon<br />

ottamista alueiden käyttöä suunniteltaessa ja<br />

saadaan samalla ajankohtaista tietoa luonnosta ja<br />

lajistosta.<br />

Kokoelmiakin tärkeämpää on luonnontieteellisen<br />

museon rooli luontotiedon jakajana. Museolta<br />

kysytään jatkuvasti luontoon liittyvistä asioista ja<br />

luonnossa havaituista ilmiöistä. Museo haluaakin<br />

rohkaista ihmisiä tarkkailemaan omaa ympäristöään,<br />

ja miettimään, mitä ympäristölle kuuluu.<br />

Jos luonnossa liikkuja havaitsee luonnossa jotain<br />

yllättävää, voi asiasta kysyä luonnontieteellisestä<br />

museosta. Tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassakaan<br />

– ja yksittäinenkin havainto on usein merkittävä!<br />

Museosta kuka tahansa voi myös kysyä määritysapua<br />

tunnistamattomien eläin- tai kasvinäytteiden<br />

kanssa. Vuosittain museolle tulee kymmenittäin<br />

näytteitä ja kuvia esimerkiksi hyönteisistä, joita<br />

epäillään kodin tai puutarhan tuholaisiksi tai jotka<br />

ovat muuten vaikeasti tunnistettavia. Usein selvitettäväksi<br />

tulee myös kuvia harvinaisiksi epäillyistä<br />

linnuista tai kasveista. Museosta voi kysyä apua<br />

eliönäytteiden tunnistamiseen ja määrittämiseen, ja<br />

tämä apu on kansalaisille yleensä maksutonta.<br />

Lähitulevaisuudessa luontoaiheisten tapahtumien<br />

järjestäminen Tampereella tulee näkyväksi<br />

osaksi museon toimintaa. Tapahtumissa tuodaan<br />

esille luonnon monimuotoisuutta ja tietoa luonnosta<br />

sekä siitä, miten sitä voi tarkkailla. Museo antaa<br />

mielellään vinkkejä retkeilyyn ja tietoa paikallisista<br />

luontokohteista. Museo haluaakin rohkaista ihmisiä<br />

tutustumaan omaan lähiluontoonsa. Luonnontieteellinen<br />

museo toivoo herättävänsä ihmisissä pysyvän<br />

kiinnostuksen ympäröivää luontoa kohtaan.<br />

Hyönteistutkimusta maastossa. Tomi Kumpulainen tyhjentämässä<br />

perhosansaa.<br />

21<br />

21

22 24<br />

Avara Museo – moniääninen museo<br />

monenmoista museopalvelua<br />

maahanmuuttajille<br />

Avara museo -hanke on viiden eri museon yhteen<br />

kokoava kokonaisuus, joka kehittää museopalveluja<br />

aikuisille. Hanketta koordinoi Museoliitto ja hankkeen<br />

kehitys- ja tutkimustyötä sekä arviointia tekee<br />

Helsingin yliopiston CICERO Learning -verkosto.<br />

Avara museo on saanut ESR-rahoituksen ja rahoittajana<br />

on Lapin Ely. Hanke on kolmivuotinen.<br />

Vuoden alussa aloittanut Moniääninen museo on<br />

TAITEn, <strong>Tampereen</strong> museopalveluiden museopedagogisen<br />

yksikön hanke. TAITE on toiminut Taidekaaren<br />

kautta jo pitkään maahanmuuttajalasten<br />

kanssa, viime vuosina yli 10 valmistavan opetuksen<br />

luokkaa on ollut vuosittain mukana Taidekaaren toiminnassa.<br />

Moniäänisen museon pyrkimyksenä on<br />

sekä monipuolistaa että kehittää erityisesti aikuisille<br />

maahanmuuttajille suunnattuja museopalveluja<br />

yhdessä museohenkilökunnan kanssa. Samalla<br />

voidaan myös löytää uusia ja moninaisia tulkintoja<br />

meidän yhteisestä historiastamme sekä nykypäivästä.<br />

Nimensä mukaisesti moniäänisiä tulkintoja,<br />

sekä suomeksi että muilla kielillä.<br />

Hankkeen keskeisenä tehtävänä on kehittää<br />

museopalveluja maahanmuuttajille. Hankkeen<br />

aikana tullaan kurssittamaan 10 maahanmuuttajaa<br />

museotyöhön, sekä käytännön työssä oppien että<br />

verkkokursseja hyödyntäen. Tarkoitus on<br />

J a a n a Y l ä n e n<br />

Kirjoittaja työskentelee Moniääninen<br />

museo -hankkeessa projektisuunnittelijana<br />

Kuvat: Pauliina Pesonen<br />

myös ottaa huomioon kurssilaisten aiempi koulutus.<br />

Kurssille ei kuitenkaan etsitä varsinaisesti museoaineita<br />

opiskelleita, vaan uusia toimintamuotoja<br />

etsittäessä pyritään hyödyntämään mahdollisimman<br />

paljon eri alojen ammattilaisia. Kurssilaisille<br />

ei makseta kurssin ajalta palkkaa, vaan jokaisen<br />

kohdalla katsotaan työ- ja elinkeinotoimistossa<br />

kurssin soveltuvuus rinnasteiseksi toimenpiteeksi<br />

(kotouttamisohjelmassa) tai tuetun omaehtoisen<br />

opiskelun tavoitteisiin.<br />

Maahanmuuttajien moninainen ryhmä asettaa<br />

paljon haasteita museoille, mutta museo voi<br />

myös tarjota hyvät mahdollisuudet auttaa maahanmuuttajien<br />

integroitumisessa yhteiskuntaan,<br />

nimenomaan kotouttamisvaiheessa. <strong>Pirkanmaan</strong><br />

maakuntamuseo on toteuttanut maahanmuuttajille<br />

suunnatun Kulttuuriperinnön ajokortin joka<br />

on ollut erinomainen päänavaus asiassa ja nimenomaan<br />

tämän tyyppisessä koulutuksessa. Ajokorttikoulutukselle<br />

soisi pysyvän paikan museon<br />

palveluissa. Kulttuuriperinnön ajokorttikoulutus ja<br />

Moniääninen museo poikkeavat mielestäni muista<br />

maahanmuuttajille suunnatuista museoprojekteista<br />

nimenomaan siinä, että kummassakin perehdytään<br />

uuden kotimaan kulttuuriin ja sen esittelyyn maahanmuuttajille<br />

soveltuvalla tavalla. Nämä toimet<br />

ovat museoiden osalta katsottu myös <strong>Tampereen</strong>

kaupungin seuraavaan maahanmuuttajien kotouttamisohjelmaan.<br />

Ensisijaisen tärkeää on myös saada<br />

näitä palveluja pysyviksi toiminnoiksi.<br />

Moniääninen museo menee osin vielä syvemmälle<br />

kuin ajokorttikoulutus ja pyrkii maahanmuuttajakurssilaisten<br />

kautta rakentamaan notkahtamattomia<br />

siltoja museoiden ja maahanmuuttajien<br />

yhteisöjen välille. Kurssilaiset toimivat lähettiläinä<br />

museoista omiin yhteisöihinsä. Samalla he omalla<br />

esimerkillään kannustavat muita maahanmuuttajia<br />

aktiivisemmin toimimaan suomen kielellä, sekä<br />

kokemaan me-henkeä muun väestön kanssa myös<br />

paikallisen historian ja taiteen äärellä. Kurssilaisten<br />

toiminta keskittyy erityisesti kotouttamisvaiheen<br />

maahanmuuttajiin (alle 3v. Suomessa olleet). Pyrkimyksenä<br />

on että mahdollisimman moni kurssilainen<br />

jäisi tavalla tai toisella museoiden palvelukseen<br />

jatkamaan aloittamiaan käytäntöjä.<br />

Maahanmuuttajien erilaisia taustoja ja ammatteja<br />

voidaan hyödyntää myös museoiden opetuskokoelmien<br />

uudenlaisessa ja monipuolisessa<br />

käytössä. Kurssilaiset tavoittavat sellaisiakin ryhmiä<br />

keskuudestaan, joita museoiden on yksin hyvin<br />

vaikea saavuttaa. Museon kynnystä voidaan näin<br />

madaltaa opetuskokoelmien kautta, esineiden tarkastelu<br />

tutussa ympäristössä ennen museoympäristöön<br />

tuloa on varmasti kielen kannat kirvoittavaa<br />

toimintaa, joko suomeksi tai omalla äidinkielellään.<br />

Tätä mallia on hyvä hyödyntää myös suomen kielen<br />

opetuksessa.<br />

Kurssilaisten erilaiset taustat ja historiat antavat<br />

paljon mahdollisuuksia myös erilaisiin tarinoihin,<br />

yhtä tosiin kuin meidän perustamperelaisten muistot<br />

omasta elämästämme. Näiden mahdollisesti<br />

erilaistenkin totuuksien hyödyntäminen muisteluiden<br />

muodossa tuo uutta elävyyttä myös museoiden<br />

kokoelmiin. Maailmalla ajatuksia herättävä uudenlainen<br />

historiankirjoitus, monien<br />

totuuksien kudelma, olisi tällä tavoin saavutettavissa<br />

elävässä muodossaan myös museoissa.<br />

Museoiden henkilökunnan positiivinen asenne<br />

on ensisijaisen tärkeä tekijä hankkeessa. Halu kehittää<br />

uusia tapoja museon kokoelmien hyödyntämiseen,<br />

näyttelyiden maahanmuuttajille kohdennetun<br />

kerronnan kehittämiseen ja erilaisten ammattiryhmien<br />

mukaan ottamiseen eri prosesseissa, voi parhaimmillaan<br />

saada aikaan museoiden uudenlaista<br />

avautumista asiakkaisiin nähden. Tämän tyyppistä<br />

museoiden avautumista tapahtuu myös <strong>Tampereen</strong><br />

uuden sosiaalisen Solmu-museopalvelun kautta.<br />

Avara Museo -hankkeen päätteeksi museoilla on<br />

toivoaksemme nivaska ns. hyviä käytäntöjä joita<br />

soveltaa aikuisille suunnattuun museopedagogiikkaan.<br />

Palveluja ja uusia toimintamalleja suunnitellaan<br />

maahanmuuttajien lisäksi vanhuksille, työttömille<br />

sekä yrityksille. Moniääninen museo pyrkii<br />

omalla mallillaan olemaan monistettavissa myös<br />

muiden kulttuurilaitosten käyttöön.<br />

Maisemissa –näyttelyn työt ovat valmistavan<br />

opetuksen oppilaiden eli vastikään Suomeen<br />

muuttaneiden lasten ja nuorten tekemiä.<br />

Taidekaari tarjosi koko valmistavalle opetukselle<br />

eli n. 100 oppilaalle Maisemissa-nimisen<br />

kulttuurikasvatuskokonaisuuden.<br />

Se alkoi syyslukukaudella 2009 käynnillä<br />

kuva-arkistossa ja kuvataidetyöpajoilla.<br />

Kevätlukukaudella luokat ovat vierailleet<br />

Tammerkoski-näyttelyssä ja jatkaneet<br />

työskentelyä kuvataidetyöpajoissa. Kuvaarkiston<br />

osuudesta vastasi Riitta Kela,<br />

näyttelyvierailusta Aino Nissinaho, kuvataidetyöpajoista<br />

kuvataiteilija Pauliina Pesonen<br />

ja kokonaiskoordinoinnista Tiina Heikkinen.<br />

Maisemissa -kokonaisuuden<br />

teoksia, valmistavan opetuksen<br />

ryhmät<br />

23

24<br />

TAMPEREEN LÄHIÖT<br />

<strong>2010</strong>-LVULLA<br />

Johdannoksi<br />

Suomi modernisoitui ja kaupungistui nopeasti<br />

toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä.<br />

Yhtenä näkyvimmistä tuon aikakauden jäljistä<br />

rakennetussa maisemassamme voidaan pitää lähiöitä.<br />

<strong>Tampereen</strong> kaltaisessa nopeasti kasvaneessa<br />

kaupungissa lähiöt muodostavat varsin keskeisen<br />

osan aluerakennetta ja rakennettua kulttuuriympäristöä.<br />

Niiden kehittäminen on siten erityisen<br />

tärkeää. <strong>Tampereen</strong> keskustan ulkopuolisten 1960ja<br />

1970-luvulla rakennettujen lähiöiden kehittäminen<br />

on tullut ajankohtaiseksi osana koko kaupungin<br />

yhdyskuntarakenteen eheyttämistä koskevaa<br />

hanketta. Työn pohjaksi laadittiin selvitys Ruotulan,<br />

Tesoman, Kaukajärven, Peltolammin, Multisillan ja<br />

Lentävänniemen lähiöalueiden historiasta ja samalla<br />

dokumentoitiin niiden nykypiirteitä. Selvityksessä<br />

määriteltiin myös kunkin alueen erityispiirteet ja<br />

arvot. Tämä artikkeli kuvaa lähiöiden kehittämisen<br />

ja rakennussuojelun näkökulmia kaavoittajan ja<br />

maakuntamuseon rakennustutkijan tulkitsemana.<br />

Esimerkkinä käytetään yhtä parhaiten säilyneistä<br />

alueista, Peltolammia. H.K.<br />

Lähiöt ja <strong>kaupunki</strong>rakenteen<br />

tiivistäminen<br />

Täydennysrakentamisesta lisäarvoa alueille<br />

Yhdyskuntarakenne on hajautunut kasvavilla<br />

alueilla muuttoliikkeen, ikärakenteen<br />

ja perhekoon muutoksen sekä asumisväljyyden<br />

kasvun tuloksena. Yhdyskuntarakenteen tiivistämisellä<br />

pyritään pitämään nykyiset alueet elinvoimaisina<br />

sekä hyödyntämään jo olemassa olevia<br />

rakenteita. Kysymys on jo rakennettujen alueiden<br />

täydentämisestä, alueiden uudelleenkäytöstä ja<br />

olevan rakenteen lomaan jääneiden, rakentamiselta<br />

vapaiden alueiden hyödyntämisestä. Uudella<br />

rakentamisella tuetaan joukkoliikennettä ja siten<br />

vähennetään henkilöautosidonnaisuutta ja energiankulutusta.<br />

Tiivistämällä olevaa rakennetta on<br />

myös mahdollista vähentää taajamarakenteen ulottamista<br />

kokonaan uusille alueille, mikä tarkoittaa<br />

luonto- ja kulttuuriarvojen säästymistä.<br />

H a n n e l e K u i t u n e n j a<br />

K a r o l i i n a L a a k k o n e n - P ö n t y s<br />

Kirjoittajat ovat <strong>Pirkanmaan</strong> maakuntamuseon<br />

rakennustutkija ja <strong>Tampereen</strong><br />

kaupungin <strong>kaupunki</strong>ympäristön kehittämisestä<br />

vastaava arkkitehti<br />

Yhdyskuntarakenteen eheyttämisessä ei kuitenkaan<br />

ole kysymys vain tiivistämistä, vaan<br />

sillä pyritään myös tuottamaan lisäarvoa alueille.<br />

Monipuolisella asuntotuotannolla on mahdollista<br />

tukea alueiden ikärakenteen tasaista kehitystä ja<br />

elinkaariasumista, jolloin elämäntilanteen muutos<br />

ei edellytä asuinalueen vaihtoa. Toisaalta esim.<br />

vanhat keskukset kaipaavat uusia toimintoja ja<br />

tukiasutusta, jotta niiden tarjoamat palvelut säilyisivät.<br />

Lisärakentamisella voidaan myös vähentää<br />

liikennemelusta aiheutuvia haittoja. Osalla alueista<br />

nykyinen teollisuus- tai varastotoiminta on tullut<br />

tiensä päähän. Vanhojen alueiden ja rakennusten<br />

käyttötarkoituksen muutoksilla voidaan edistää<br />

yhdyskuntarakenteen monimuotoisuutta ja tuoda<br />

asumista työpaikkojen lähelle ja päinvastoin. Uusi<br />

käyttötarkoitus antaa myös mahdollisuuden säilyttää<br />

kulttuuriperintöä ja luo mielenkiintoisen pohjan<br />

uusille toiminnoille.<br />

<strong>Tampereen</strong> <strong>kaupunki</strong>ympäristön kehittäminen<br />

käynnisti vuonna 2008 Yhdyskuntarakenteen eheyttäminen<br />

Tampereella (EHYT) –työn, jonka tarkoituksena<br />

on etsiä asuntorakentamiseen soveltuvia<br />

alueita olevaa <strong>kaupunki</strong>rakennetta täydentäen ja<br />

jatkaen. Hankkeessa painotetaan täydennysrakentamista<br />

nykyisissä asuntokortteleissa, mutta selvitetään<br />

myös alueiden käyttötarkoituksen muutoksen<br />

tarpeita, ns. välialueiden rakentamista sekä täydennysrakentamisen<br />

mahdollisuuksia muun kuin<br />

asuinrakentamisen tarpeisiin. Työssä arvioidaan<br />

myös täydennysrakentamisen kokonaisvolyymia<br />

eli sitä, kuinka paljon uutta asuinrakentamista ja<br />

uusia asukkaita on mahdollista sijoittaa nykyiseen<br />

rakenteeseen, selvitetään täydennysrakentamisen<br />

periaatteita ja mahdollisia taloudellisia kannustimia<br />

sekä arvioidaan täydennysrakentamisen vaikutuksia.<br />

Suunnittelualueena on koko <strong>Tampereen</strong><br />

kanta<strong>kaupunki</strong> ja erityistä huomiota kiinnitetään<br />

<strong>Tampereen</strong> keskustan ja aluekeskusten täydennysrakentamiseen.<br />

Työstä vastaa Kaupunkiympäristön<br />

kehittämisen maankäytön Hämeen suunnittelu museoseura ja perustettiin sitä ovat 1907<br />

valmistelemassa myös ja Kiinteistötoimi, kokoelmat avattiin Asuntotoimi<br />

yleisölle Hämeen<br />

ja Rakennusvalvonta. museossa 1908.

Kuva Lintunen, Tampere-seura<br />

Tesomajärven suurperheellisten<br />

talon pihalla<br />

tarjosi mahtavat<br />

puitteet lasten leikeille<br />

vuonna 1967.<br />

Täydennysrakentaminen lähiökauden<br />

alueilla<br />

EHYT -hankkeeseen liittyvän lähiöselvitystyön kohteet<br />

ovat monesta syystä kiinnostavia yhdyskuntarakenteen<br />

tiivistämisen kannalta. Tärkeä näkökulma<br />

on palveluiden turvaaminen. Tesoma on yksi <strong>Tampereen</strong><br />

aluekeskuksista, mutta myös Kaukajärveltä<br />

löytyy aluetasoisia palveluja. Kaikista muista kohteista<br />

löytyy lähipalveluja. Otollisen lähtökohdan<br />

täydentämiselle antaa se, että alueet on rakennettu<br />

korkeista kerrosluvuista huolimatta pääosin varsin<br />

väljästi, sekä alhaisilla alue- että tontintehokkuuksilla.<br />

Lisärakentamisen tarve on nostettu esiin myös<br />

alueiden taloyhtiöiden taholta. Rakennukset ovat<br />

olleet jo pitkään peruskorjausiässä ja monessa taloyhtiössä<br />

harkitaan keinoja korjauskulujen kattamiseksi.<br />

Alueilla onkin vireillä useita täydennysrakentamiseen<br />

tähtääviä asemakaavoja.<br />

Olevassa yhdyskuntarakenteessa eheyttämiselle<br />

on yleensä parhaat mahdollisuudet avoimissa tai<br />

puoliavoimissa kortteleissa, joihin uusien rakennusten<br />

sijoittaminen on huomattavasti helpompaa kuin<br />

umpikortteliin. Lähiöissä korttelirakenne on pääosin<br />

avoin. Alueiden välillä on kuitenkin isoja eroja sen<br />

suhteen, miten niille voidaan uudisrakentamista<br />

lisätä. Korttelit, joissa rakennukset on sijoitettu<br />

keskelle tonttia, sekä vaihtelevat maastomuodot<br />

ovat varsin haastavia suunniteltavia väljässäkin<br />

rakenteessa. Samoin voimakkaat aluerakenteelli-<br />

set sommitelmat, joissa alueen ilme muodostuu<br />

muutamasta harkiten sijoitetusta massasta ja<br />

pelkistetystä arkkitehtuurista, sietävät varsin vähän<br />

”häiriötekijöitä”. K.L-P.<br />

Torninosturi, suurmuotti, kirjahyllyrunko<br />

ja ruutuelementti<br />

–ajatuksia lähiöiden rakennussuojelusta<br />

<strong>Tampereen</strong> kaupungin lähiöt tarjoavat otollisen<br />

kentän pohtia modernin, tässä tapauksessa sotien<br />

jälkeisen, rakennetun ympäristön suojelukysymyksiä.<br />

<strong>Tampereen</strong> lähiöiden arkkitehtoninen voima<br />

ei liity suoranaisesti alueiden rakennustaiteellisiin<br />

piirteisiin vaan ennemminkin luonnonympäristön ja<br />

ihmisen muokkaaman asuinmiljöön kohtaamiseen.<br />

Silti ei ole lainkaan yhdentekevää miten alueen rakennettua<br />

ympäristöä kohdellaan. Lähiöiden rakennussuojelussa<br />

ristiriitaiset mielipiteet ovat yleisiä.<br />

Torninostureiden sanelemat rakennusten sijoitteluvaihtoehdot,<br />

suurmuottitekniikka, kirjahyllyrunkoon<br />

perustuva rakennusmassa ja muoto sekä kaiken<br />

läpileikkaava ruutuelementtien estetiikka on meille<br />

kaikille kovin tuttua ja samalla usein arvojen näkökulmasta<br />

etäistä. Toisten mielestä menneet virheet<br />

pitäisi piilottaa uusien värikkäiden kerrosten alle.<br />

Toiset haluavat vaalia pieteetillä betonielementtien<br />

askeettista ilmiasua. Yleensä on vaikeampaa<br />

puolustaa jälkimmäistä näkökulmaa vaikka betonielementtien<br />

voisi kuvitella olevan niin olennainen<br />

25

26 28<br />

osa suomalaista arkkitehtuurikuvastoa ja osin<br />

mielenmaisemaakin ettei sen puolustamiseen olisi<br />

tarvetta lainkaan. Askeettisen ja karun estetiikan<br />

kauneuden ymmärtäminen vaatii harjaantumista ja<br />

uskallusta luopua tutuksi tulleista näkökulmista ja<br />

ajatusmalleista. Onko myös niin, että ihmisten on<br />

vaikeaa kohdata visuaalista hiljaisuutta? Aivan kuin<br />

kaipaisimme jatkuvaa kohinaa ympärillemme, jotta<br />

voisimme tuntea olevamme elossa.<br />

Rakennussuojelussa, tai pikemminkin rakennetun<br />

ympäristön kehittämisessä alueen ominaispiirteitä<br />

vaalien, on kyse niin betonitalojen virheiden<br />

korjaamisesta kuin elinympäristön laadun yleisestä<br />

parantamisestakin. Onnistuneet kehittämishankkeet<br />

tuovat näille karuille ja joskus jäsentymättömille<br />

alueille inhimillistä mittakaavaa, toiminnallista suojaa<br />

ja palveluita. Talojen kunnostus maalaamalla ja<br />

pintoja siistimällä, porrashuoneita ja sisäänkäyntejä<br />

parantamalla on yleensä riittävä toimenpide tason<br />

nostamiseksi, tai ehkä pikemminkin, tason palauttamiseksi.<br />

Arkkitehtonisen kohinan lisääminen voi<br />

auttaa hetkellisesti ja jonkun mielestä rikastaa ympäristöä,<br />

mutta pitkällä tähtäimellä kuorruttaminen<br />

on kestämätöntä. Rakennusten teknisiä puutteita<br />

voi korjata alkuperäistä muotoa ja materiaalimaailmaa<br />

kunnioittamalla. <strong>Tampereen</strong> lähiöiden täydennysrakentaminen<br />

on mahdollista rakennussuojelun<br />

tavoitteetkin huomioiden, mutta se vaatii erityistä<br />

herkkyyttä ja silmää ympäristön piirteille. Rakennusten<br />

ja luonnon herkkää suhdetta ei saa rikkoa.<br />

Tyylin tulisi löytyä luontevasti 60- ja 70-lukujen<br />

rationalismin ja nykyarkkitehtuurin välistä, laatua ja<br />

rakennusten suhdetta luontoon tarkkaillen.<br />

Rakennussuojelulla on aina sosiaalinen ulottuvuus<br />

ja lähiöteeman yhteydessä rakennetun<br />

ympäristön sidos yhteiskunnallisiin ilmiöihin 1960-<br />

ja 1970-luvuilla on ollut erityisen monimuotoinen.<br />

Lähiöiden kohdalla onkin itse asiassa aiemmin<br />

painottunut alueiden sosiaalinen kehittäminen ja<br />

rakennussuojelukysymykset ovat jääneet taustalle,<br />

tai unohtuneet kokonaan. Sosiaalinen ympäristö ja<br />

rakennetun ympäristön suojelu liittyvät kuitenkin<br />

toisiinsa tiiviisti. Ihmiset rakentavat identiteettiään<br />

Hannele Kuitunen, <strong>Pirkanmaan</strong> maakuntamuseo<br />

Lentävänniemen ostari on sijoitettu hienostuneesti<br />

vehreään ympäristöönsä. Ostareiden suojelukysymykset<br />

ovat nyt ajankohtaisia myös Tampereella.<br />

osin elinympäristönsä varaan ja itseään siihen peilaten.<br />

Lähiöillä on jo ajallista syvyyttä ja ihmisillä<br />

niihin liittyviä tarinoita ja kokemuksia, jotka puolestaan<br />

rakentavat lähiöille identiteettiä. Lähiöistä on<br />

aikanaan oltu ylpeitä ja tänä päivänä näyttää siltä<br />

että lähiökritiikin vuosikymmenet ovat takana ja ko.<br />

alueita katsotaan uusin silmin. Lähiöiden kehittämisen<br />

ja niiden arvokkaiden piirteiden vaalimisen<br />

tulisi tapahtua vuorovaikutuksessa alueen asukkaiden<br />

kanssa. Suunnittelijoiden ja rakennussuojelusta<br />

vastaavien viranomaisten tulisi kuunnella mitä<br />

asukkailla on sanottavaa ja mitä he pitävät tärkeänä.<br />

Ehkä sitä kautta ylpeys löytyisi uudelleen? H.K.<br />

Case Peltolammi<br />

Lähtökohtia tiivistämiselle<br />

Yksi mielenkiintoinen esimerkki 1960-luvun aluerakentamisesta<br />

on Peltolammi, joka sijaitsee<br />

noin 5 km:n etäisyydellä <strong>Tampereen</strong> keskustasta,<br />

<strong>kaupunki</strong>a kiertävän kehätien eteläpuolella. Peltolammille<br />

laadittiin ensimmäinen, omakotiasutukseen<br />

perustuva asemakaava vuonna 1948.<br />

<strong>Tampereen</strong> sodan jälkeinen kasvu johti kuitenkin<br />

siihen, että Peltolammin samoin kuin Multisillan<br />

ja Ruotulan, pientalokaavat muutettiin rivitalojen,<br />

lamellitalojen ja tornitalojen väljiksi kokonaisuuksiksi.<br />

Rakennusliike Mattinen & Niemelä tarjoutui<br />

Peltolammin aluerakentajaksi. Uusi kerrostaloasutukseen<br />

painottuva asemakaava laadittiin yhteistyössä<br />

<strong>Tampereen</strong> kaupungin asemakaavaosaston<br />

ja Arkkitehtitoimisto Vahtera & Heinon kanssa. Olli<br />

Vahtera vastasi yhdessä Raimo Narjuksen kanssa<br />

kaavoituksesta ja Aarne Heino talosuunnittelusta.<br />

Aluerakentuminen sijoittui 60-luvun lopulle. (<strong>Tampereen</strong><br />

keskustan ulkopuolisten 1960- ja 1970-luvun<br />

asuinalueiden inventointi ja arvottaminen, <strong>2010</strong>)<br />

Peltolammi täyttää kaikki ensimmäisen polven<br />

lähiörakentamisen tunnusmerkit vaihtelevine<br />

rakennustyyppeineen, ostoskeskuksineen, palveluineen<br />

sekä laajoine virkistysalueineen. Aluerakenne<br />

perustuu Olli Kivisen kehittämän keuhkokaavion<br />

mukaiseen rakenteeseen, jossa on ulkosyöttöinen<br />

katuverkko ja kortteleiden keskelle sijoitettu puis-

Lentokuva Vallas Oy, <strong>Tampereen</strong> <strong>kaupunki</strong><br />

toalue. Kolmikerroksiset lamellitalot reunustavat<br />

alueen keskellä sijaitsevia korkeampia tornitaloja.<br />

Kerrostalot on rakennettu rinteen suuntaiseen suorakulmaiseen<br />

koordinaatistoon, kun taas rivitalot<br />

on sommiteltu vapaammin. Korkeimmat rakennusryhmät<br />

sijaitsevat alueen kallioisilla lakialueilla ja<br />

korostavat sijoittelullaan maaston muotoja. Tonteilta<br />

on yhteys alueen keskellä sijaitsevaan Tilkonmänpuistoon.<br />

(emt.)<br />

Rakennusliike Mattinen & Niemelä toteutti<br />

rakennukset noudattaen pitkälle rationalisoitua<br />

betonielementtitekniikka. Rakentaminen on tehty<br />

elementtituotannon alkuvaiheessa, mikä näkyy<br />

rakenteiden yksityiskohtien määrässä. Esimerkikisi<br />

lamellitaloille on tunnusomaista loiva harjakatto,<br />

sisäänvedetyt ja suurehkoilla ikkunoilla varustetut<br />

porrashuoneet, alakerran autotallikerros, julkisivujen<br />

elävä vyöhykejako sekä huoneistoparvekkeiden<br />

reiälliset betonikaiteet. Talojen seinälinjoissa on<br />

parvekkeiden kohdalla käytetty sisäänvetoja, joista<br />

myöhemmässä elementtirakentamisessa luovuttiin.<br />

Huomionarvoista on se, että Peltolammi oli<br />

Suomen ensimmäinen kansainvälistä 3M-moduulia<br />

noudattava asuntoalue.<br />

Peltolammilla selkeäsi tärkein rakennetun ympäristön<br />

arvotekijä on alue- ja korttelirakenne. Täydennysrakentamista<br />

suunniteltaessa tästä kiinnipitäminen<br />

on haastavaa, mutta ei mahdotonta. Hyvän<br />

lähtökohdan muodostaa alueen koordinaatisto ja<br />

lamellinen ja pistetalojen rytmi, jonka tunnistaminen<br />

mahdollistaa uusien rakennuspaikkojen löytymisen<br />

alueelle luontaisella tavalla. Toisen hyvän<br />

rakentamiskohteen muodostavat yleisille rakennuksille<br />

kaavoitetut, toteutumattomat tontit. Näitä löytyy<br />

lähes jokaisesta saman aikakauden lähiörakentamiskohteesta,<br />

sillä julkisten palveluiden mitoitus<br />

on ollut nykytarvetta paljon laajempi. Rakennusten<br />

korottaminen nähdään usein taloyhtiöiden kannalta<br />

tarpeellisena, mm. hissien rakentamisesta koituvien<br />

kustannusten kattamiseksi. Peltolammin kohdalla<br />

tämä on vaikea kysymys mm. rakennusten muodon<br />

säilyttämisen näkökulmasta. Hissillisten rakennusten<br />

saaminen alueelle on kuitenkin tärkeää, ja tähän<br />

saadaan mahdollisuus ainakin uudisrakennusten<br />

avulla. Tärkeiksi täydentämisen painopisteiksi<br />

nousevat myös ostoskeskusten alueet, joita Peltolammilla<br />

on peräti kolme. Julkisten ja kaupallisten<br />

palvelujen tukeminen näissä pisteissä, tukee alueen<br />

aluerakennetta. Lähiön onnistunut täydennysrakentaminen<br />

vaatii alueen tarkastelua kokonaisuutena ja<br />

vuorovaikutteista suunnitteluotetta. Alueita on hyvä<br />

täydentää niillä asioilla, joita niiltä puuttuu. K.L-P.<br />

Peltolammin kerros- ja rivitalot sijoittuvat maaston muotoja<br />

myötäillen mäen reunoille ja lakialueelle. Luonto on vahvasti<br />

läsnä alueen sisällä ja vieressä avautuvan Rukkamäenpuistossa.<br />

27

Hannele Kuitunen, <strong>Pirkanmaan</strong> maakuntamuseo<br />

28<br />

Peltolammi ja rakennussuojelu<br />

Peltolammin rakennussuojelukysymykset<br />

liittyvät aluerakenteen ja <strong>kaupunki</strong>kuvallisten<br />

ominaispiirteiden vaalimisen lisäksi rakennusten<br />

arkkitehtonisten piirteiden säilyttämiseen. Peltolammin<br />

rakennuskanta on säilyttänyt alkuperäisiä piirteitään<br />

merkittävällä tavalla. Tämän rinnalla muutamien<br />

rakennusten perusparannuskokeilut näyttävät<br />

karkeilta. Sirotepintaisien levyjen ja ulkopuolisen<br />

lisäeristeen pullistamat julkisivut eivät sijoitu enää<br />

millekään vuosikymmenelle. Kuorruttamalla uudistetut<br />

talot näyttävät kummallisilta, keinotekoisilta,<br />

epäaidoilta. On syytä edellyttää jatkossa jokaisen<br />

korjaushankkeen yhteydessä rakennuksen muotoihin,<br />

materiaaleihin ja arvoihin paneutumista ennen<br />

suunnitelmien tekoa. Korjaamista eivät voi ohjata<br />

ainoastaan taloudelliset tekijät. Myös täydennysrakentaminen<br />

vaatii herkkyyttä; esimerkiksi talojen<br />

suhde keskuspuistoon tulee säilyttää ja viheralueen<br />

tulisi virrata edelleen alueen läpi.<br />

Toisen haasteen rakennussuojelulle muodostavat<br />

palvelukeskukset, lähiön ”ostarit”. Ostareiden<br />

merkitys on aikanaan ollut suuri; ne ovat olleet lähiöiden<br />

käyntikortteja mutta myös sosiaalisen elämän<br />

keskuksia ja kohtaamispaikkoja. Ostariarkkitehtuuri<br />

on ollut monin paikoin korkeatasoista ja poikennut<br />

Peltolammin arvokkaisiin piirteisiin kuuluu hienostuneesti<br />

detaljoitujen mutta yleisilmeeltään yksinkertaisten asuinkerrostalojen<br />

sijainti kallioisessa ja kivisessä, osin metsäisessä<br />

maastossa.<br />

A-M Niilo-Rämä , <strong>Tampereen</strong> <strong>kaupunki</strong><br />

Hannele Kuitunen, <strong>Pirkanmaan</strong> maakuntamuseo<br />

Lähiöiden rakentamisen periaatteisiin kuului oman lämmöntuotannon<br />

järjestäminen. Paikalliset lämpövoimalat,<br />

kuten kuvassa oleva Peltolammin lämpökeskus, ovat<br />

monet jääneet käyttöä vaille.<br />

ympäristön sarjatuotantomaisesta kerrostalorakentamisesta.<br />

Peltolammin ostareita ei ole käsitelty<br />

lähiöselvityksessä tarkemmin vaan niiden arviointi<br />

on liitetty yleispiirteisesti osaksi kokonaisuutta. Alueen<br />

palvelukeskittymien tarkempi tarkastelu onkin<br />

tarpeen tulevien kaavamuutosten yhteydessä. Myös<br />

aluerakentamisen kokonaisvaltaisuuteen (rakennusliikkeet<br />

huolehtivat esimerkiksi alueellisen kaukolämpöverkon<br />

rakentamisesta) liittyneet rakennukset<br />

kuten lämpövoimalat piippuineen tulisi säilyttää<br />

ainakin merkittävimmissä paikoissa. Niiden uusiokäytön<br />

ideointia voisi käyttää vaikkapa keskustelun<br />

virittäjänä alueiden kehittämishankkeissa. Konkreettisen<br />

asian ympärille on helpompi saada aikaan<br />

toimintaa. H.K.<br />

Peltolammin Tilkonmäenkadun valkoiseksi maalattu kerrostalo<br />

muodostaa elegantin vastineen vieressä nousevalle<br />

metsäiselle mäelle. Talon erityispiirteenä himmeäksi hiotuista<br />

lasipalkeista kootut porrashuoneiden ikkunat.

Tapani Koiranen, <strong>Pirkanmaan</strong> maakuntamuseo<br />

A n u S a l m e l a<br />

Kirjoittaja on <strong>Pirkanmaan</strong> maakuntamuseon<br />

paikalliskulttuuritutkija<br />

Uusi RKY-listaus nostaa<br />

esiin valtakunnallisesti<br />

arvokkaat rakennetut ympäristöt<br />

Uusi valtakunnallisesti arvokkaiden kulttuuriympäristöjen<br />

inventointi (RKY-inventointi) on valmistunut.<br />

Listaus perustuu Museoviraston tekemään<br />

inventointiin. Aikaisempi valtakunnallisten arvokkaiden<br />

kohteiden listaus oli valmistunut vuonna<br />

1993. Uuden vuonna 1999 vahvistetun rakennus- ja<br />

maankäyttölain myötä listauksen merkitys vahvistui<br />

ja sen päivittäminen ja uudelleen arviointi<br />

koettiin tarpeelliseksi. Kulttuuriympäristön osalta<br />

tarvittiin ajantasainen ja entistä monipuolisemmin<br />

eri arvoja huomioiva inventointi.<br />

Museoviraston laatima RKY-inventointi tulee<br />

olemaan valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa<br />

mainittu viranomaisten selvitys, mikä<br />

osoittaa että alueiden kulttuurihistoriallisten arvojen<br />

turvaaminen on erityisen tärkeää. Osa edellisellä<br />

listalla olleista kohteista on pudonnut pois, osa<br />

on rajattu uudella tavalla ja joitain kohteita on tullut<br />

lisää. Päätös ei ole vielä lainvoimainen, koska siitä<br />

tehtiin yksi valitus.<br />

RKY- inventointi ilmentää rakennetun ympäristön<br />

monimuotoisuutta ja nostaa esiin niitä ilmiöitä,<br />

jotka parhaiten ja monipuolisimmin antavat käsityksen<br />

Suomen historiasta ja kehityksestä. Kohteita on<br />

valittu eri alueilta ja aikakausilta. Ne ovat yleensä<br />

laajempia alueita kuin yksittäisiä rakennuksia ja<br />

ulottuvat joskus yli kuntarajojen. Pirkanmaalla listaukseen<br />

kuuluu kaikkiaan 90 kohdetta.<br />

RKY -inventoinnin kulttuuriympäristöihin sisältyy<br />

esimerkkejä maanviljelysympäristöistä, talonpoikaisrakentamisesta<br />

ja kyläkokonaisuuksista.<br />

Hieman epätyypillisempää rakennustapaa edustaa<br />

Tunkelon Isotalo Längelmäeltä. Tunkelon suuri,<br />

hyvin säilynyt uusrenessanssipäärakennus on poik-<br />

Tunkelon Isotalon päärakennus on ulkomitoiltaan 10<br />

metriä leveä ja 40 metriä pitkä ja se on yksi Suomen<br />

suurimmista 1800-luvun lopulla rakennetuista maatalon<br />

päärakennuksista. Rakennus on vuorattu uusrenessanssityyliin.<br />

Asuinkäytössä olevan rakennuksen ulkoasussa<br />

on valmistumisen jälkeen tehty vain vähäisiä muutoksia.<br />

keuksellinen esimerkki 1800-luvun lopun vauraasta<br />

talonpoikaisrakentamisesta ja talonpoikaissäädyn<br />

valtiopäivämiehen asumiskulttuurista.<br />

Pirkanmaa on teollisuushistoriallisesti merkittävää<br />

aluetta ja uutena kohteena listalle ovat<br />

nousseet Kokemäenjoen voimalaitokset. Eri vuosikymmeninä<br />

rakennetut, nimekkäiden teollisuusarkkitehtien<br />

suunnittelemat ja arkkitehtuuriltaan<br />

korkeatasoiset voimalaitokset kuvastavat koskivoiman<br />

käyttöä kasvavan sähköntuotannon tarpeisiin<br />

1900-luvun kuluessa. <strong>Pirkanmaan</strong> puolella merkittävimmät<br />

Kokemäenjokivarren voimalaitokset ovat<br />

Tyrväällä ja Äetsässä<br />

Kaupunkirakentamisesta esimerkkejä on eri<br />

aikakausilta alkaen perinteisistä puutaloyhdyskunnista<br />

nykyaikaisiin lähiöihin. Tampereella Kalevan<br />

kaupunginosa ja Hervannan keskusakseli kertovat<br />

<strong>kaupunki</strong>suunnittelun kehityksestä. Nämä 50- ja<br />

80-luvun lähiörakentamisen esimerkit ovat nousseet<br />

uusina kohteina listalle.<br />

Kangasalan näkötornit puolestaan ovat esimerkki<br />

monipuolisesta kulttuurihistoriallisesta ilmiöstä,<br />

niiden rakennushistoriallinen arvo on vaihtelevaa,<br />

mutta ne sijaitsevat kulttuurihistoriallisesti merkittävissä<br />

paikoissa, joista avautuu näkymiä Kangasalan<br />

harjumaisemiin.<br />

Lisää kohteita löytyy nettisivuilta www.rky.fi.<br />

29

30<br />

<strong>Pirkanmaan</strong> aluetaidemuseo<br />

on the road<br />

<strong>Pirkanmaan</strong> aluetaidemuseo eli <strong>Tampereen</strong> taidemuseon<br />

alueellisen toiminnan yksikkö on 2009<br />

aloittanut vierailut <strong>Pirkanmaan</strong> kunnissa. Niiden<br />

aikana olemme tutustuneet taidekokoelmiin,<br />

näyttelytiloihin ja vilkkaaseen taide- ja kulttuuritoimintaan.<br />

Olemme keskustelleet teosten luetteloinnista ja<br />

hoidosta, näyttelytilojen tarpeista ja monenlaisista<br />

kuvataidetta ja visuaalista kulttuuria sivuavista<br />

aiheista. Olemme nähneet vaikuttavia teoksia ja<br />

omaehtoista toimintaa, jossa yhtyvät kuvataiteen,<br />

ympäristön hoidon ja kestävän kehityksen tarpeet.<br />

Uskallan arvella käyntien osoittautuneen hyödyllisiksi<br />

molemmin puolin. Ainakin me taidemuseolaiset<br />

olemme oppineet paljon uutta ja saaneet iloita<br />

sydämellisestä vastaanotosta kaikkialla, missä<br />

olemme käyneet.<br />

Akaan uusi sympaattinen kulttuuritalo Laaksola, toiminut<br />

aikaisemmin esimerkiksi lastenkotina. Taloa esittelee<br />

kulttuurikoordinaattori Jaana Kari-Lepistö (vain käsi<br />

näkyvissä) tutkija Soila Kaipiaiselle, museoamanuenssi<br />

Marja-Liisa Linderille ja museomestari<br />

ja rakennuskonservaattori<br />

Elina Rantasaarelle.<br />

M a r j a L i i s a L i n d e r<br />

Kirjoittaja on <strong>Pirkanmaan</strong> aluetaidemuseon tutkija<br />

Kuvat: Jari Kuusenaho, <strong>Tampereen</strong> taidemuseo<br />

Taidemuseolaisten tulo ei ole minkäänlainen<br />

tarkastuskäynti, vaan olemme yksinkertaisesti<br />

uteliaita – tai siis tutkimuksellisesti tiedonjanoisia<br />

– alueen kuvataide-elämästä ja haluamme tutustua<br />

sen paikallisiin ylläpitäjiin. Emme tule syynäämään,<br />

onko kaikki paragraafin mukaista, vaan haluamme<br />

olla avuksi ja tueksi varmaan monesti yksinäisessä<br />

eikä ehkä aina kovin hyvin ymmärretyssä<br />

työssä. Kysymys on aluetaidemuseon<br />

oman tehtävän hoitamisesta: alueen<br />

kuvataiteen tuntemuksesta ja<br />

tutkimuksesta, kokoelmien<br />

luetteloinnin edistämisestä<br />

ja yhteistyön<br />

virittämisestä.

Sitä paitsi – matkat ovat olleet työpäiviksi suorastaan<br />

sopimattoman kiinnostavia ja mukavia. Aivan<br />

kuin pikku lomamatkalle pääsisi – Pirkanmaa on<br />

ihmeitä täynnä.<br />

Tähänastisten käyntien perusjoukko on koostunut<br />

allekirjoittaneen lisäksi museomestari Elina<br />

Rantasaaresta, joka osaa neuvoa teosten käsittelyssä,<br />

näyttelytilojen järjestämisessä ja syvällisemminkin<br />

rakennusasioissa, sillä hän on koulutukseltaan<br />

rakennuskonservaattori, sekä valokuvaaja Jari<br />

Kuusenahosta. Kerran mukaamme ehti läänintaiteilija<br />

Mikko Kallio, ja myös <strong>Tampereen</strong> taidemuseon<br />

johtaja Taina Myllyharju on hyvin kiinnostunut <strong>Pirkanmaan</strong><br />

alueesta. Kevät <strong>2010</strong> on valitettavasti ollut<br />

hiljaiseloa, kesän maailmanlaajuinen mitalitaiteen<br />

konferenssi Fidem Tampereella ja sen näyttely ovat<br />

ylityöllistäneet avainhenkilöt Elinan ja Jarin.<br />

Ennen käyntiämme otamme yhteyttä hyvissä<br />

ajoin; tai, mikä vielä parempaa, olette tervetulleita<br />

soittamaan tai lähettämään sähköpostia allekirjoittaneelle<br />

ja ehdottamaan sopivaa aikaa. Muutenkin<br />

voi soittaa tai postailla: olemme valmiita antamaan<br />

neuvoja teosten luetteloinnista, auttamaan sopivan<br />

luetteloijan etsimisessä, antamaan vinkkejä näyttelytilojen<br />

ripustus- ja valaistusratkaisuissa. Olemme<br />

myös erittäin kiinnostuneita alueella tehtävästä<br />

pienimuotoisestakin taiteen tutkimuksesta ja tietysti<br />

ennen kaikkea taiteen tekemisestä.<br />

Läänintaiteilija Mikko Kallio, museoamanuenssi Marja-Liisa<br />

Linder ja museomestari ja rakennuskonservaattori Elina Rantasaari<br />

ihailevat Rautapuiston monumentaalista kahvipannuinstallaatiota<br />

Hämeenkyrössä – ja tämä oli vasta alkua.<br />

Kaarina Kaikkosen taideteos Ylöjärven kunnantalossa.<br />

Kansainvälisen lasimuotoilun ja -taiteen lähteillä<br />

Urjalan Nuutajärvellä.<br />

31

32<br />

Hämmästys ja kummastus:<br />

Pääkallo ja luut messukasukassa!<br />

Pääkallo ja luut eivät ole tavallisimpia aiheita kirkollisissa<br />

tekstiileissä, joten niiden löytyminen on<br />

hieman hämmentävää. Näin kuitenkin kävi Kuhmalahdelta<br />

olevan messukasukan kuntotarkastuksen<br />

yhteydessä. Messukasukkaa koristaa hopeasta<br />

taidokkaasti tehty pääkallo luineen. Messukasukassa<br />

olevan laatan mukaan sen ovat Kuhmalahden<br />

seurakunnalle lahjoittaneet Kuhmalahden Seurakunnan<br />

Nuorukaiset. Messukasukassa on vuosiluku<br />

1795. Vuosiluku ei välttämättä viittaa valmistusvuoteen.<br />

Se saattaa olla myös lahjoitusvuosi.<br />

Tummat messukasukat olivat yleisiä 1800-luvulla.<br />

Mielenkiintoiseksi tämän messukasukan<br />

tekee selkäpuolella olevan ristin alapuolella näkyvä<br />

hopeinen pääkallo ja luut. Niitä on kuvattu vanhemmissa<br />

messukasukoissa eri käsityötekniikoilla<br />

toteutettuna, esimerkiksi kirjailtuna. Nykyään<br />

pääkalloa ja luita ei löydy kuva-aiheina kirkollisissa<br />

A r j a K o s k i n e n j a T u o m a s T u o m a l a<br />

Kuvat artikkelin kirjoittajien<br />

tekstiileissä. Pääkallolle ja luille sekä niiden paikalle<br />

on kuitenkin hyvin yksinkertainen selitys: ne merkitsevät<br />

voittoa kuolemasta.<br />

Messukasukan kuntotarkastusta tehtäessä tutkittiin<br />

siinä käytettyjä materiaaleja ja niihin tulleita<br />

vaurioita. Tekstiiliosissa vauriot ovat mittavat, metalliosissa<br />

ei niinkään.<br />

Messukasukan materiaalitutkimukseen käytettiin<br />

mikroskooppia. Tuloksissa ei ollut sinänsä mitään<br />

yllättävää. Samettikangas on puuvillaa. Vuorikangas<br />

on pellavaa. Välivuorena on käytetty myös pellavakangasta.<br />

Messukasukkaa reunustaa sekä etu- että<br />

takapuolella metallilankanauha.<br />

Kunnoltaan messukasukka on huono. Sekä<br />

sametti- että pellavakankaat ovat repeilleet ja niistä<br />

puuttuu palasia. Messukasukasta puuttuu myös osa<br />

selkäpuolella olevasta rististä.<br />

Huonon kuntonsa takia messukasukkaa ei voida<br />

ennen mittavaa konservointityötä esitellä suurelle

yleisölle. Näin lehtiartikkelin välityksellä voi saada<br />

käsityksen tästä mielenkiintoisesta kirkkotekstiilistä.<br />

Mikroskoopilla pääkallon ja luiden pintavauriot<br />

havaitaan selvästi. Kuvassa 3 näkyy pääkallossa<br />

olevien hampaiden pintaa. Näitä havaintoja käytetään<br />

mm. puhdistusmetodin kartoituksessa. Mikroskooppitarkastelussa<br />

metallinauhan rakenne tulee<br />

hyvin esille. Samoin vauriokohdat saadaan hyvin<br />

esille. Metallinauhojen rakenteen mikroskooppitutkimuksessa<br />

päästään ns. pintaa syvemmälle eli<br />

lankojen rakenteisiin saakka.<br />

Metallisten osien materiaalina on mitä todennäköisimmin<br />

hopeaseos, josta todennäköisesti yli<br />

90% on hopeaa (Ag) ja loput muita seosaineita,<br />

kuparia (Cu), sinkkiä (Zn), kultaa (Au) ym. Tarkkaa<br />

suhdetta ei voi määrittää ilman kemiallista analyysiä,<br />

mutta yleisesti vastaavissa töissä käytetyt seokset<br />

ovat olleet jo tuohon aikaan varsin puhtaita ja<br />

jalometallien käsittelytaito kehittynyttä. Kirkolliseen<br />

asuun tuskin olisi ”alempiarvoisempaa” materiaali<br />

käytetty.<br />

Kasukasta löytyy usein eri tekniikoin valmistettuja<br />

metallikoristeita. Kirjaimet, numerot ja laatat ovat<br />

levymateriaalista sahattuja ja punsellilla hakatuin<br />

kuvioin koristeltuja. Lisäksi laattoihin on taitavasti<br />

kaiverrettu tekstiä. Koko kasukkaa kiertää myös hopealangasta<br />

valmistettu nauha. Rakenteeltaan lanka<br />

on hyvin yksinkertainen, ohueksi valssattua hopealiuskaa<br />

on kierretty vaalean langan ympäri ja siitä<br />

on kudottu koristeellista nauhaa joka on ompelein<br />

kiinnitetty kasukkaan. Lisäksi on kasukan erikoisin<br />

koriste: Hopeakallo, joka on valettu useasta kappaleesta,<br />

jotka on juotettu ensin toisiinsa kiinni, ja sen<br />

jälkeen kiinnitetty ompelein kasukan kankaaseen<br />

tukikankaan kanssa.<br />

Hopea on ominaisuuksiltaan jo luonnostaan varsin<br />

nopeasti tummuva metalli, ja yli 200 vuoden ikä<br />

on merkinnyt myös tämän kasukan koristeet ajan<br />

patinalla. Hopea oksidoituu, eli tummuu kun se on<br />

kontaktissa ilman tai veden otsonin kanssa. Myös<br />

rikin sulfaatit aiheuttavat tätä reaktiota. Ei siis ole<br />

ihme että kasukan hopeaosat ovat lähes kauttaaltaan<br />

eriasteisen oksidikerroksen peitossa. Kuitenkin<br />

on myös pieniä kohtia, joista on nähtävissä kuinka<br />

loisteliaasti kasukka on ollut koristeltu. Mm. poimujen<br />

välistä löytyi suojaan jääneitä kohtia jotka<br />

ovat säilyneet lähes täysin kirkkaina. Myös ristin<br />

poikkipalan keskialue, joka on ollut pystypalan alla<br />

suojassa on säilynyt kirkkaana ja siitä on nähtävissä<br />

kuinka suuri muutos on tapahtunut vuosien kuluessa.<br />

Lisäksi mekaaninen kulutus on katkonut hopealankaa<br />

paikoitellen, varsinkin hartioiden taitteen<br />

seudulta, missä rasitus on ollut kovimmillaan ja<br />

mikroskooppikuvista on nähtävissä pieniä<br />

Kasukan metallinauhan rakenne tulee hyvin esille<br />

mikroskooppikuvassa.<br />

Pääkallossa olevien hampaiden pintaa mikroskooppikuvassa.<br />

repeämiä ja murtumia lähes kaikkialla. Monin<br />

paikoin nämä repeämät vaikuttavat tulleen kun<br />

lankoihin on jäänyt jotain kiinni. Pehmeänä metallina<br />

hopea antaa näin ohuena rakenteena nopeasti<br />

periksi, eikä kestä jatkuvaa edestakaisin vääntyilyä.<br />

Todennäköistä on että pääosa vaurioista on tullut jo<br />

käytön aikana, mutta myös vääränlainen varastointi<br />

on voinut aiheuttaa vahinkoa.<br />

Materiaali määriä on vaikea arvioida, mutta hopealankaa<br />

on kirjailuissa useita kymmeniä metrejä<br />

ja kaikki on käsityönä valmistettua. Vaikkei langan<br />

valmistus teknisesti ole kovin vaikeaa, on siihen<br />

kulunut erittäin paljon aikaa. Olettaa voi että tähän<br />

työhön on valjastettu oppipoikia pidemmäksikin aikaa<br />

ja lankaa on valmistettu metritavarana. 1800-luvulla<br />

ei suomesta kultasepän pajoja paljoakaan<br />

löytynyt, joten työ on oletettavasti lähtöisin Ruotsin<br />

puolelta tai tuotettu kauppatavarana Euroopasta,<br />

33

34<br />

Messukasukka edestaä ja takaa.<br />

Saksasta, Ranskasta tai ehkä Englannista, joissa<br />

kaikissa kultasepän työllä on vahvat perinteet ja<br />

samankaltaista koristelua on käytetty paljon sen aikaisessa<br />

aateliston vaatetuksessa. Tähän aiheeseen<br />

voisi antaa tarkennusta esimerkiksi Kuhmalahden<br />

kirkonkirjojen tarkastelu, joista voisi selvitä tarkemmin<br />

kasukan alkuperä. Toisaalta myös hopeaosista<br />

Toinen kasukan hopealaatoista.<br />

saattaisi löytyä valmistajan leimoja tai muita merkintöjä,<br />

mutta tämän varmentaminen vaatisi osien<br />

irrottamista.<br />

Paljonko tällainen työ on tullut maksamaan on<br />

hyvin vaikea sanoa, mutta nykyään ammattitaitoisella<br />

kultasepällä tuotettuna vastaavan työn hinta<br />

hipoisi taivasta, jos kenelläkään yksittäisellä sepällä<br />

on edes aikaa paneutua näin mittavaan projektiin.<br />

Vastaavaa lankaa saattaa tosin löytyä koneellisesti<br />

valmistettuna kohtuulliseen hintaan, eli mahdotonta<br />

ei tällainen työ kuitenkaan ole. Toisaalta aikakaudelle<br />

tyypillisten koristeiden yleisyyden takia<br />

on todennäköistä että langan valmistusta varten<br />

on ollut aivan omia pajoja ja erikoistunutta työvoimaa,<br />

jolloin myös hinta on ollut jokseenkin järkevä,<br />

samalla tavoin kuin nykyään käyttäen teollisesti<br />

tuotettua lankaa.<br />

Kankaiden ja metallisten lankojen rakenne antaa<br />

tarkemman kuvan tekstiilin kunnosta. Se vaikuttaa<br />

omalta osaltaan puhdistusmetodin valintaan. Jos<br />

lankojen kuidut ovat erittäin hauraita, esimerkiksi<br />

vesipesu ei välttämättä ole mahdollinen.<br />

Metallilangat ja pääkallo luineen tekevät messukasukan<br />

säilyttämisestä entistä haasteellisempaa.<br />

Tekstiilien ja metallien säilytysolosuhdevaatimukset<br />

eivät välttämättä kohtaa. Metalli voi väärissä säilytysolosuhteissa<br />

lisätä tekstiilin vaurioitumista.

Hnna-Leena Salminen, <strong>Pirkanmaan</strong> maakuntamuseo<br />

Arkeologit tutkivat Pirkanmaalla<br />

Arkeologisista kenttätutkimuksista on muodostunut<br />

erottamaton osa <strong>Pirkanmaan</strong> maakuntamuseon<br />

toimintaa. Tutkimustarve voi syntyä erilaisista<br />

syistä ja tutkimuksen tulokset palvelevat yleensä<br />

useita tarkoituksia. Lähes kaikki <strong>Pirkanmaan</strong> maakuntamuseon<br />

arkeologiset tutkimukset olivat viime<br />

vuonnakin yhteydessä rakentamiseen tai muuhun<br />

maankäyttöön (yhteensä 22 kenttätutkimusta,<br />

lisäksi tehtiin jälkityöt kolmessa edellisenä vuonna<br />

pääosin tehdyssä kenttätutkimuksessa). Tieteelliseen<br />

kysymyksenasetteluun liittyvää Nokian kappelin<br />

kaivausta jatkettiin myös viime vuonna.<br />

Ensisijainen menettely maankäyttöä koskevia<br />

suunnitelmia tehtäessä on aina väistää ja jättää<br />

arkeologiset maastokohteet rauhaan. Mitä pidempi<br />

etäisyys rauhoituskohteen ja maankäyttöhankkeen<br />

välillä on, sitä parempi. Tämä periaate auttaa säilyttämään<br />

kiinteän muinaisjäännöksen lähiympäristöä<br />

U l l a L ä h d e s m ä k i<br />

Kirjoittaja on <strong>Pirkanmaan</strong> maakuntamuseon<br />

arkeologiasta vastaava tutkija<br />

mahdollisimman muuttumattomana ja kajoamattomana<br />

ja edistää osaltaan jäännösten usein hankalasti<br />

ilmenevää ymmärrettävyyttä.<br />

Tutkimuksissa kootaan tietoa siitä, missä sijaitsee<br />

ennestään tuntemattomia arkeologisia jäännöksiä,<br />

minkälaisia ne ovat ja määritellään alustavasti<br />

niiden laajuus ja säilyneisyys. Tällaiset tutkimukset<br />

ovat joko inventointeja tai yksittäisten kohteiden<br />

tarkastuksia.<br />

Kun rauhoitettu kiinteä muinaisjäännös on<br />

ennestään tuttu ja tiedossa, maankäyttösuunnitelmat<br />

voivat silti aiheuttaa arkeologisia tutkimuksia,<br />

koska valtaosa jäännöksistä on tarkemmin<br />

rajaamattomia eikä niiden tarkkaa maanalaista<br />

laajuutta tiedetä. Muinaisjäännöksen välittömään<br />

läheisyyteen suunniteltu rakentaminen tai muu<br />

maankäyttö voi edellyttää koekaivauksia. Erilaisin<br />

menetelmin, esimerkiksi otantaperiaatteella,<br />

tutkitaan koealoja ja tehdään löytöjen perusteella<br />

<strong>Tampereen</strong> Niemenrannan alueella sijaitsee Niemen kylätontti, jonka historia palautuu 1400-luvulle. Alueen asemakaavoituksen<br />

johdosta peltoalueella sijaitsevan muinaisjäännösalueen laajuutta selvitettiin tutkija Hanna-Leena Salmisen johtamissa koekaivauksissa<br />

syksyllä 2009.<br />

35

36<br />

oletuksia, tulkintoja ja päätelmiä kiinteän muinaisjäännöksen<br />

ominaisuuksista. Joissakin tapauksissa<br />

suunniteltu rakentaminen on mahdollista toteuttaa,<br />

mutta maan kaivuvaiheessa arkeologin on oltava<br />

paikalla havainnoimassa kaivantoa ja tarvittaessa<br />

dokumentoimassa löydöt. Tällainen seuranta- tai<br />

valvontatutkimus voi johtaa erityisen poikkeuksellisissa<br />

tapauksissa jopa pelastuskaivauksiin, joissa<br />

kiinteä muinaisjäännös tutkitaan kokonaan hankkeen<br />

alalta.<br />

Erilaisia kenttätutkimuksia tehtiin kymmenen<br />

kunnan alueella. Eniten tutkimuksia oli Sastamalassa<br />

(5 tutkimusta), jossa muinaisjäännöksiä on<br />

tällä hetkellä muutoinkin eniten tiedossa (käsittää<br />

entiset Vammalan, Mouhijärven, Äetsän ja Suodenniemen<br />

kunnat). Tampereella tutkimuksia oli neljä ja<br />

Orivedellä kolme. Kaksi eri tutkimusta tehtiin sekä<br />

Kangasalla että Ikaalisissa ja yksittäiset tutkimukset<br />

tehtiin Valkeakoskella, Akaassa, Nokialla ja Lempäälässä.<br />

Näissä luvuissa eivät ole mukana ne lukuisat<br />

maastotarkastukset, joita maakuntamuseon kaksi<br />

suojeluarkeologia tekivät vuoden mittaan eri kohteissa.<br />

Kaksi inventointiprojektia liittyi yksityisen maanomistajan<br />

hankkeeseen valtaosan tutkimuksista<br />

liittyessä yleiseen työhankkeeseen kuten vesihuoltolinjan<br />

rakentamiseen tai kunnan kaavoitushankkeeseen.<br />

Hankkeen toteuttajataho liittyy lähes aina<br />

siihen, miten tutkimusten kustannukset rahoitetaan.<br />

Muinaismuistolaki säätää yleisen työhankkeen<br />

toteuttajan velvollisuudeksi vastata kohtuullisista<br />

kustannuksista. Periaatteen taustalla on mm.<br />

se, että muinaisjäännösten säilyttäminen on aina<br />

ensisijainen ja määräävä intressi. Mikäli tulee tarve<br />

kajota muinaisjäännöstä tutkimalla ja samalla<br />

tuhoamalla sitä, vastuu rahoituksesta on sillä, joka<br />

aiheuttaa tarpeen tutkia (selvittää) ja kajota (tuhota)<br />

rauhoituskohdetta. Yksityisten maanomistajien pienehköjä<br />

työhankkeita koskevat tutkimukset otetaan<br />

tapauskohtaisesti valtion rahoituksella toimivan<br />

Museoviraston tutkimusryhmän ohjelmaan.<br />

Merkillepantavaa maakuntamuseon tutkimuksissa<br />

on edelleenkin se, että useimmat niistä<br />

koskivat historiallisen ajan arkeologisia jäännöksiä.<br />

Viime vuonna Painopisteen siirtyminen esihistoriasta<br />

historialliseen aikaan on tapahtunut vähittäin<br />

1990-luvun lopulta lähtien ja mittavassa määrin<br />

vuodesta 2007 lähtien, jolloin Museovirasto työsti<br />

tuloksellisesti historiallisen ajan jäännöksiä koskevia<br />

suojeluohjeita. Ne otettiin käyttöön vuoden<br />

2009 keväällä, mikäon osaltaan lisännyt arkeologisten<br />

tutkimusten tarvetta. Alueellisesti ja ajanjaksoja<br />

ajatellen laaja-alaiset inventoinnit tehtiin Oriveden<br />

kaupungin ranta-alueiden yleiskaavoitushankkeen<br />

johdosta sekä Gasum Oy:n maakaasulinjan suunnitelman<br />

johdosta Lempäälän ja Kangasalan alueella.<br />

Useimmat kenttätutkimukset liittyivät kuntien<br />

asemakaavoittamiseen (11 hanketta), jolloin usein<br />

ensimmäinen arkeologinen toimenpide on vanhentuneiden<br />

tai puutteellisten muinaisjäännöstietojen<br />

päivittäminen inventoinnissa. Haja-asutusalueiden<br />

vesihuoltoa koskevat määräykset aiheuttavat<br />

vesihuollon runko- ja kiinteistölinjojen rakentamista<br />

useilla alueilla maakunnassa. Viisi vesihuoltohanketta<br />

työllisti viime vuonna maakuntamuseon<br />

arkeologeja mm. Sastamalassa, Kangasalla ja<br />

Ikaalisissa.<br />

<strong>Pirkanmaan</strong> maakuntamuseon tekemien maankäytöstä johtuneiden<br />

arkeologisten kenttätutkimusten määrä ja luonne 2009.<br />

12<br />

10<br />

8<br />

6<br />

4<br />

2<br />

0 Inventoinnit Koekaivaukset<br />

Inventoinnit<br />

Valvonnat Pelastuskaivaukset<br />

Tutkimuksia yhteensä Yleinen hanke<br />

Yksityinen hanke Vain historiallisia jäännöksiä<br />

Koekaivaukset<br />

Valvonnat<br />

Pelastuskaivaukset<br />

Yhteensä<br />

Tutkimuksia yhteensä 12 3 5 2 22<br />

Yleinen hanke 10 3 5 2 20<br />

Yksityinen hanke 2 2<br />

Vain historiallisia<br />

jäännöksiä<br />

Vain esihist.<br />

5 2 3 2 12<br />

jäännöksiä 2 - 1 - 3

34<br />

Maakuntamuseo oli keskeinen arkeologinen<br />

toimija Pirkanmaalla. Lisäksi Museovirasto teki<br />

koekaivauksia Lempäälässä (Vaihmalanharju ja Torisevankulma)<br />

ja Orivedellä (Eräjärven Hietalahti).<br />

Arkeologian konsulttitoiminta on myös ollut säännöllistä<br />

maakunnan alueella. Eniten tutkimuksia teki<br />

Mikroliitti Oy, jonka tutkimuskohteita sijaitsi vuonna<br />

2009 mm. Valkeakoskella, Ikaalisissa, Virroilla,<br />

Sastamalassa ja Nokialla. Lisäksi arkeologi Kalle<br />

Luoto teki FCG-Finnish Consulting Group Oy:lle<br />

kaavahankkeeseen liittyen arkeologisen inventoinnin<br />

Mänttä-Vilppulan Pohjaslahdella.<br />

Kalle Luoto, <strong>Pirkanmaan</strong> maakuntamuseo<br />

Vesihuoltohankkeet koskevat Pirkanmaalla merkittävällä<br />

tavalla muinaisjäännösten suojelua. Syksyllä 2009 kaivettiin<br />

kiinteistölinja Ikaalisissa.<br />

Keskiaikaan palautuvan kylätontin alue Orivedellä on muinaisjäännösaluetta.<br />

Tutkija Kirsi luoto inventoi kohteen<br />

vuonna 2009.<br />

Kirsi Luoto, <strong>Pirkanmaan</strong> maakuntamuseo 37<br />

37

38<br />

Paikalliskulttuuritu<br />

Maakuntamuseotutkijat kokoontuivat huhtikuussa<br />

Museovirastoon käsittelemään ajankohtaisia<br />

maakuntamuseotyön asioita. Esittelyssä olivat<br />

Museoviraston paikallismuseoiden kehittämishanke,<br />

sähköisen luetteloinnin malli pienille museoille,<br />

paikallismuseoiden työkirja ja museoiden harkinnanvaraiset<br />

avustukset. Monet asioista olivat jo<br />

vuosi sitten käsiteltävänä ja niitä on tässä välissä<br />

viety eteenpäin erilaisissa pienryhmissä, Museovirastossa<br />

ja maakuntamuseotutkijoiden tapaamisessa<br />

viime syyskuussa Kotkassa.<br />

Valtakunnallinen paikallismuseoiden kehittämishanke<br />

käynnistyy<br />

Museoviraston koordinoima ja opetusministeriön<br />

rahoittama paikallismuseoiden kehittämishanke on<br />

käynnistymässä. Hanketta esittelivät kehittämispäällikkö<br />

Pirjo Hamari Museovirastosta ja OPM:n<br />

ylitarkastaja Päivi Salonen. Se on tarkoitettu erityisesti<br />

kotiseutumuseotyyppisille museoille, jotka<br />

eivät kuulu valtionosuuden piiriin. Hanke tullaan<br />

toteuttamaan vuosina <strong>2010</strong>-2011 ja siihen tullaan<br />

palkkaamaan kaksi paikallismuseokenttää tuntevaa<br />

työntekijää.<br />

Kehitämishankkeen ohjausryhmään nimetään<br />

edustajat seuraavilta aloilta: maakuntamuseotutkija,<br />

kotiseutuliitto, museoliitto, opetusministeriö,<br />

kuntaliitto, yliopisto/museologia. Lisäksi kokouksessa<br />

esitettiin myös maakuntamuseoiden johtajien<br />

A n u S a l m e l a j a M i i n u M ä k e l ä<br />

Kuvat: Fereydoun Bahramnoori,<br />

<strong>Pirkanmaan</strong> maakuntamuseo<br />

edustusta mukaan. Maakuntamuseotutkijat valitsivat<br />

edustajakseen Eeva Mikolan Varsinais-Suomen<br />

maakuntamuseosta. Eeva on pitkän linjan maakuntamuseotyöntekijä,<br />

joka on työskennellyt monenlaisissa<br />

projekteissa ja kehittänyt monipuolisesti<br />

maakuntamuseotyötä Varsinais-Suomessa.<br />

Paikallismuseoiden kehittämishankkeen tavoitteita<br />

ovat mm. paikallismuseoiden statuksen<br />

kohottaminen, alueellisen kulttuuriperinnön säilyminen<br />

(rakennukset ja esineet), paikallisidentiteetin<br />

vaaliminen, vapaaehtoistoiminnan tukeminen ja<br />

alueellisten muutosten vaikutusten huomioiminen.<br />

Projektin aikana pyritään hyödyntämään maakuntamuseoissa<br />

jo tehtyä työtä ja keräämään hyviksi<br />

todetut käytännöt kaikille käytettäviksi. AS<br />

Pienten museoiden sähköisen luetteloinnin<br />

malli on valmistunut<br />

Koordinaattori Katri Vuola ja tietohallintopäällikkö<br />

Vesa Hongisto Museovirastosta esittelivät<br />

valmistamaansa excel-pohjaista luettelointimallia<br />

pienille museoille. Malli on koottu Musketti-luettelointiohjelman<br />

pohjalta niin, että tietuekentät on<br />

koottu exceliin teemoittain eri välilehdille. Luettelointia<br />

varten on koottu myös luettelointiohje. Luettelointimalli<br />

antaa mahdollisuuden pilkkoa luettelointitietoa<br />

tietokantojen edellyttämällä tavalla. Sen<br />

avulla ei kuitenkaan ratkaista kokoelmatietojen säilytysongelmia<br />

eikä se anna samoja mahdollisuuk-

tkijan työpöydältä<br />

sia tiedon hakuun kuin oikea kokoelmatietokanta.<br />

Parhaiten luettelointimalli toimii yhteisenä pohjana<br />

eri alustoilla ja järjestelmillä tehtävään luettelointiin.<br />

Luettelointimalli sopii välivaiheena esim.<br />

suunniteltaessa siirtymistä Muskettiin tai muuhun<br />

kokoelmanhallintaohjelmaan myöhemmin tai niille<br />

museoille, joilla kerta kaikkiaan ei ole resursseja<br />

siirtyä käyttämään kokoelmanhallintaohjelmaa<br />

tai esimerkiksi kokoelmat ovat niin pienet etteivät<br />

suuret satsaukset kokoelmienhallintaan ole tarpeellisia.<br />

Luettelointimallia voi tiedustella maakuntamuseosta<br />

paikalliskulttuuritutkijalta. Luettelointimallin<br />

mukainen excel-luettelointi täyttää Museoviraston<br />

kriteerit harkinnanvaraisen avustuksen turvin tehtävälle<br />

sähköiselle luetteloinnille.<br />

Paikallismuseoiden työkirja on tullut<br />

pilotointivaiheeseen<br />

Pilottiversio paikallismuseoiden laatutyökalusta eli<br />

Paikallismuseoiden työkirja on valmistunut. Työkirjan<br />

ovat koonneet maakuntamuseotutkijat Eeva<br />

Mikola Varsinais-Suomen maakuntamuseosta, Pirjo<br />

Sojakka Keski-Suomen museosta ja Ulla Teräs Keski-Uudenmaan<br />

maakuntamuseosta. Pirkanmaalla<br />

pilotoinnista on tähän mennessä sovittu Viialan<br />

museon kanssa. Työkirja on tarkoitettu apuvälineeksi<br />

museon toiminnan kehittämisessä erityisesti<br />

pienille ei ammatillisesti hoidetuille museoille. Se<br />

auttaa museon kokonaistilanteen hahmottamisessa<br />

F. E. Sillanpään syntymäkodin Myllykolun maisemaa.<br />

Kuva: Pekka Kosonen, Vapriikin kuva-arkisto<br />

ja auttaa löytämään tärkeimmät kehittämistarpeet.<br />

Työkirjan avulla arvioidaan kehittämistarpeiden<br />

lisäksi myös museon vahvuuksia.<br />

Työkirjassa käsitellään museonhoitoa eri aihealueiden<br />

kautta ja esitetään kuhunkin asiaan liittyen<br />

tavoitetaso. Tämän jälkeen vapaasti keskustellen<br />

määritellään museon oma tilanne ja pohditaan<br />

mitä voidaan vielä tehdä tavoitetasolle pääsemiseksi.<br />

Lopuksi määritellään museon vahvuudet ja tärkeimmät<br />

kehittämiskohteet. Maakuntamuseotutkija<br />

toimii keskustelutilanteessa haastattelijana ja kirjaajana<br />

ja hän kirjoittaa vastaukset lopuksi puhtaaksi ja<br />

lähettää työkirjakoosteen myös museolle. Haastateltavina<br />

voi olla kerrallaan 2-3 museon toiminnasta<br />

vastaavaa henkilöä. Tarvittaessa työkirjan käsittely<br />

voidaan jakaa useampaan osioon.<br />

Pilottivaiheen kokemukset eri maakunnissa kootaan<br />

yhteen seuraavilla maakuntamuseotutkijoiden<br />

neuvottelupäivillä Hämeenlinnassa lokakuun <strong>2010</strong><br />

lopulla. Mikäli museonne on kiinnostunut osallistumaan<br />

työkirjatyöskentelyyn kokeiluvaiheessa<br />

voitte ottaa yhteyttä <strong>Pirkanmaan</strong> maakuntamuseon<br />

paikalliskulttuuritutkijaan.<br />

Museoviraston harkinnanvaraiset<br />

avustukset paikallismuseoille<br />

Lopuksi koordinaattori Eeva Kukko esitteli harkinnanvaraisia<br />

avustusasioita. Museovirasto myönsi<br />

vuonna <strong>2010</strong> harkinnanvaraista avustusta 136:lle<br />

37<br />

39

40<br />

Museoiden harkinnanvaraiset avustukset<br />

ovat haettavissa lokakuun loppuun mennessä.<br />

Avustusta myönnetään kuntien, yhdistysten<br />

ja säätiöiden omistamille museoille, jotka<br />

eivät saa valtionosuutta.<br />

Lisätietoja<br />

http://www.nba.fi/fiharkvaravustukset<br />

museolle joista 7 on Pirkanmaalta. Kaiken kaikkiaan<br />

hakemuksia Pirkanmaalta tuli 12 museosta. Maakunnan<br />

osalta hakemuksista siis hyväksyttiin 58 %.<br />

Taso on keksitasoa pienimillään sen ollessa 40 % ja<br />

suurimmillaan jopa 100 %. Tänä vuonna<br />

Pohjois-Karjalan kuudesta hakemuksesta kaikki<br />

hyväksyttiin. Rahaa myönnettiin kaiken kaikkiaan<br />

1 541 756 € ja summat vaihtelivat Pirkanmaalla<br />

1500 – 5000 euron välillä.<br />

Museovirasto on julkaissut nettisivuillaan<br />

harkinnanvaraisten avustusten hakuoppaan ja se<br />

onkin mukavasti korottanut hakemusten tasoa.<br />

Liitteitä jouduttiin vielä karhuamaan 63 museolta<br />

kun hakijoita oli kaiken kaikkiaan 213. Hakemuksessa<br />

tulee ilmetä avustuksen käyttötarkoitus,<br />

käyttösuunnitelma ja kustannusarvio rahoitettavalle<br />

hankkeelle. Varsinkin korjaussuunnitelmissa tulisi<br />

olla kustannusarvio mukana. Kustannusarvion osalta<br />

puutteelliset hakemukset herättivät keskustelua<br />

johtoryhmässä ja on mahdollista, että jatkossa museorakennusten<br />

korjauksiin liittyvissä avustushakemuksissa<br />

tullaan vaatimaan tarkempia selvityksiä.<br />

Tällä kertaa kuitenkin kaikki <strong>Pirkanmaan</strong> rakennusten<br />

korjaukseen liittyvät hakemukset hyväksyttiin.<br />

Perusehtojen täyttämisen jälkeen arvioidaan<br />

avustuskohteiden tarpeellisuutta, kiireellisyyttä ja<br />

tärkeysjärjestystä. Johtoryhmä hyväksyy esitykset<br />

avustuksen saajista, tänä vuonna hylättiin yksi<br />

kohde.Puutteellisten kustannusarvioiden lisäksi<br />

myös museosuunnitelmat ja korjaussuunnitelmat<br />

herättivät paljon keskustelua johtoryhmässä. Suunnitelmiin<br />

voidaan antaa kerran avustusta, mutta<br />

jatkossa on tapahduttava toteutusta. Hyväkin hakemus<br />

voidaan välillä joutua hylkäämään jos kohde<br />

on saanut monta kertaa avustusta peräkkäin. Aina<br />

kannattaa kuitenkin hakea - oli sitten takana monta<br />

onnistunutta hakukertaa tai hylätyksi tuleminen.<br />

Hakemisen yhteydessä on hyvä olla yhteyksissä<br />

maakuntamuseon paikalliskulttuuritutkijaan, jonka<br />

kanssa voidaan tarkistaa onko käyttötarkoitus ja<br />

summa järkevä. Maakuntamuseossa on myös hyvä<br />

olla tieto – mielellään kopiot - hakemuksista, jotta<br />

keväällä osaamme Museovirastolle kommentoida<br />

Avustus suomalaisen kulttuuriperinteen, erityisesti<br />

maaseutu- ja työväenkulttuurin tallentamiseen ja<br />

tutkimiseen haettavissa marraskuun <strong>2010</strong> alkuun<br />

asti. Avustusta myönnetään oikeustoimikelpoisille<br />

yhdistyksille ja kansalaisjärjestöille. Avustusta ei ole<br />

tarkoitettu museotoimintaan, mutta esimerkiksi kotiseutuyhdistykset<br />

voivat hakea avustusta arkistojensa<br />

järjestämiseen ja luetteloimiseen. Lisätietoja<br />

http://www.nba.fi/fi/kulttuuriperinneavustus<br />

hakemuksia. Varsinainen hakemus kuitenkin toimitetaan<br />

aina Museovirastoon.<br />

Kirkollista kulttuuriperintöä<br />

Maakuntamuseon ja <strong>Tampereen</strong> hiippakunnan<br />

tuomiokapitulin kirkon kulttuuriperintötyöryhmän<br />

yhteistyö jatkui kolmen hautausmaainventoinnin<br />

muodossa. Lisäksi laadittiin selvitys alueen kirkollisen<br />

kulttuuriperintötyön historiasta, nykytilasta ja<br />

tulevaisuudensuunnista. Kirkkohallitukselta on valmistunut<br />

strategia, jossa määritellään kirkollisen<br />

kulttuuriperintötyön suuntaviivoja vuosille <strong>2010</strong>-<br />

2015. Kirkkohallituksen kulttuuriperintötyössä painotetaan<br />

esineinventointien merkitystä. Tavoitteena<br />

on rakentaa yhteinen tietokanta kirkolliselle esineistölle<br />

ja rakennuksille. <strong>Tampereen</strong> hiippakunnassa<br />

on tuettu hautausmaainventointeja ja näin tullaan<br />

tekemään jatkossakin, koska työ hautausmaainventointien<br />

sarallakin on vielä kesken. Tämän lisäksi<br />

järjestetään mahdollisuuksien mukaan koulutusta,<br />

Liuksialan kappelin alttaripöytä ja alttariristi.

jonka teemoissa huomioidaan kulttuuriperinnön eri<br />

osa-alueet.<br />

Hautausmaainventoinneissa keskityttiin vuonna<br />

2009 pienten, yksityisten hautausmaiden tutkimiseen.<br />

Yksityisillä hautausmailla on pitkä perinne, ja<br />

ne tarjoavat kiinnostavan näkökulman alueemme<br />

hautausmaakulttuuriin. Inventoidut kohteet olivat<br />

Finlaysonin omistaneen Nottbeck-suvun hautausmaa<br />

<strong>Tampereen</strong> Lielahdessa, Meurman-suvun hautausmaa<br />

Kangasalan Liuksialassa sekä Pitkäniemen<br />

sairaalan hautausmaa Nokialla. Kaikilla hautausmailla<br />

on ollut myös kappeli, mutta Pitkäniemestä<br />

se on purettu hautausmaan jäätyä pois käytöstä.<br />

Inventoiduista hautausmaista ainoastaan Liuksiala<br />

on yhä käytössä. Pienet, yksityiset hautausmaat<br />

todettiin kokonaisuudessaan arvokkaiksi, ja niiden<br />

kaikki muistomerkit inventoitiin. Lisäksi inventoitiin<br />

Liuksialan kappelin esineistö.<br />

Sukuhautausmaat ovat luonteeltaan intiimejä,<br />

ja niille haudatuista henkilöistä on olemassa<br />

hyvät henkilötiedot. Näitä hautausmaita on myös<br />

hoidettu hyvin. Mielisairaalan käytöstä poistunut<br />

hautausmaa on luonteeltaan erilainen. Alueelle on<br />

haudattu vuosina 1902–64 yli 400 henkilöä, mutta<br />

vain muutamalla kymmenellä haudalla on muistomerkki.<br />

Osa risteistä ja kivistä on tuhoutunut, osa<br />

haudoista on aina ollut muistomerkittömiä. Tänä<br />

päivänä osin puistomainen hautausmaa on yhä<br />

sairaalan hoidossa ja sinne on pystytetty yhteiskivi.<br />

Alueen läpi kulkee kävelypolku, ja sen tuntee hautausmaaksi<br />

hajallaan sijaitsevien muistomerkkien ja<br />

rauhallisen tunnelman avulla. (MM)<br />

Sairaanhoidon historiaa Niemessä ja Pikossa<br />

<strong>Pirkanmaan</strong> sairaanhoitopiirin museotoimikunta<br />

järjestää vuosittain perinteen tallennusprojekteja.<br />

Vuonna 2009 museotoimikunta teki yhteistyötä<br />

maakuntamuseon kanssa, ja työn tuloksen pystytettiin<br />

psykiatrisen sairaalan elämää ennen ja nyt<br />

Miinu Mäkelä, <strong>Pirkanmaan</strong> maakuntamuseo<br />

Kahvihetki Hämeenkyrön museoon rakennettussa tupainteriöörissä<br />

esittelevä näyttely Pitkäniemeen, haastateltiin lakkautetussa<br />

Pikonlinnassa työskennelleitä ammattilaisia<br />

sekä luetteloitiin TAYS:n kirjaamon arkistossa<br />

olevia Pikonlinnaan liittyviä valokuvia. Projekti Pikonlinnasta<br />

jatkuu, tänä vuonna on tarkoitus saada<br />

sairaalasta kerätyn aineiston pohjalta verkkonäyttely<br />

nettiin julkisesti nähtäville niin sairaala-alueen<br />

entisille työntekijöille, asukkaille kuin potilaillekin.<br />

(MM)<br />

Hämeenkyrön museon uusi perusnäyttely<br />

valmistuu hitaasti mutta varmasti<br />

Tyypillisten kotiseutumuseoiden kokoelmissa<br />

on paljon esineistöä, vuodesta toiseen samoille<br />

sijoilleen asetettuna. Ajan myötä sekaan kulkeutuu<br />

uutta tavaraa ja vanha logiikka katoaa. Yleisö on<br />

myös nähnyt näyttelyn jo moneen kertaan. Museonäyttelyn<br />

uudistustyö on pienessä museossa suuri<br />

urakka. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse tehdä kerralla,<br />

vaan näyttelyn uudistus- ja remonttiprojektin voi<br />

jakaa useille vuosille. Näin tehtiin Hämeenkyrössä.<br />

jossa kolme vuotta käynnissä ollut kokomuseon<br />

uudistus on saatu valmiiksi. Työ on tehty Hämeenkyrön<br />

kunnan ja maakuntamuseon yhteistyönä ja<br />

uusittu näyttely avautuu kesäkaudella <strong>2010</strong>. (MM)<br />

41

42<br />

NATIONAL TRUST -TOIMINNAN TULEVAISUUDESTA SUOMESSA<br />

The National Trust<br />

A n u S a l m e l a<br />

– yli sadan vuoden takainen innovaatio<br />

saarivaltakunnasta<br />

Brittein saarilla toimii puolijulkinen, kansallista perintöä<br />

vaaliva yhteisö, The National Trust (National<br />

Trust for Places of Historic Interest or Natural Beauty).<br />

Se pyrkii ostamaan kulttuuri- ja luonnonperintökohteita<br />

ja samalla vaalimaan niitä huolellisesti.<br />

Säätiön tehtäviin kuuluu lisäksi koulutus ja<br />

opetus. Säätiön toimintaperiaatteisiin kuuluu,<br />

että yleisö saa oikeuden vierailla kohteilla. National<br />

Trustilla on noin 3,6 miljoonaa jäsentä ja 55000 vapaaehtoistyöntekijää.<br />

Viimeisen kahden vuosikymmen<br />

aikana säätiön jäsenmäärä on kolminkertaistunut.<br />

Lähes puolet vuotuisista toimintavaroista<br />

tulee jäsenmaksuista. Loput toimintavarat saadaan<br />

lahjoituksin, pääsymaksujen, tuotemyynnin ja<br />

sijoitusten tuottojen avulla. Lisäksi esim. valtio<br />

ylläpitää ns. National Heritage Memorial-rahastoa,<br />

jonka tarkoituksena on pelastaa kansakunnan omistukseen<br />

kulttuuriperintöä, joka on vaarassa tulla<br />

myydyksi ulkomaille tai tuhoutua. Rahaston rinnalla<br />

ja sen yhteydessä toimii Heritage Lottery Fund, joka<br />

rahoittaa historiallisten kohteiden ylläpitoa myös<br />

loton tuotolla. Nämä rahastot antavat oman panok-<br />

T u i j a - L i i s a S o i n i n e n<br />

Kirjoittaja on <strong>Pirkanmaan</strong> maakuntamuseon<br />

kulttuuriympäristöyksikön päällikkö<br />

sensa National trustien järjestämiin keräyksiin, joita<br />

toimeenpannaan esimerkiksi tärkeiden kulttuuriperintökohteiden<br />

hankkimiseksi kansakunnan omistukseen.<br />

On laskettu, että National trustien jäsenmäärä<br />

Britanniassa on kymmenen kertaa suurempi<br />

kuin esimerkiksi poliittisten puolueiden jäsenmäärä.<br />

Sen vuoksi katsotaan, että National Trust voi toimia<br />

kohtuullisen riippumattomana valtiovallasta ja<br />

vaalia myös kohteita, joiden säilyminen ei kaikista<br />

puolueista olisi ehkä suotavaa.<br />

Tarkemmin ottaen National Trustin sisälle<br />

kuuluu neljä kansallista säätiötä. Toisiansa lähellä<br />

ovat Englannin, Walesin ja Pohjois-Irlannin säätiöt.<br />

Oman, erillisen säätiönsä muodostaa The National<br />

Trust for Scotland, jossa on 310 000 jäsentä, n. 6 %<br />

Skotlannin viisimiljoonaisesta väestöstä. National<br />

Trustia hallinnoi Board of Trustees.<br />

Tällä hetkellä järjestö omistaa n. 350 rakennetun<br />

perinnön kohdetta, puistoa tai arkeologista kohdetta<br />

ja esimerkiksi 250 000 hehtaaria maaseutua;<br />

Skotlanti, Newhailes; 1600-luvun huvila ja 1700-luvun<br />

kulttuurihistoriallsesti arvokas puistoalue.<br />

Aino Nissinaho, <strong>Pirkanmaan</strong> maakuntamuseo

Aino Nissinaho, <strong>Pirkanmaan</strong> maakuntamuseo<br />

Tuija-Liisa Soinine, <strong>Pirkanmaan</strong> maakuntamuseo.<br />

National Trustin työkenttää Antoniuksen muurilla Skotlannissa.<br />

luonnonsuojelualueita, maisemakokonaisuuksia,<br />

metsiä, maatalousmaata, suota, saaria ja jopa kyliä.<br />

Säätiö omistaa myös lähes 1000 kilometriä merenrantaa.<br />

National Trust perustettiin 1895, kun teollistumisen<br />

pelättiin tuhoavan perinteisen maiseman.<br />

Ympäristön muuttumisen lisäksi ongelmana oli, että<br />

monet merkittävät kohteet uhkasivat siirtyä yksityisomistukseen.<br />

Brittein saarilla ei ole jokamiehenoikeutta,<br />

joten suojelualueet ja puistot ovat olleet<br />

monelle ainoa tapa päästä lähempään kosketukseen<br />

arvokkaiden luonto- ja kulttuuriperintökohteiden<br />

kanssa.<br />

Brittein saarilla vuotuinen jäsenmaksu on aikuisella<br />

yksilöjäsenellä noin 50 euroa ja esimerkiksi<br />

nelihenkisellä perheellä 80-90 euroa. Sillä saa ilmaisen<br />

pysäköintioikeuden ja sisäänpääsyn säätiön<br />

omistamiin rakennuksiin ja puutarhoihin, jäsenen<br />

käsikirjan, joka on opaskirja kaikkiin kohteisiin,<br />

alueellisen uutiskirjeen, kolme numeroa National<br />

Trustin lehteä/v ja tietoa paikallisista tukiryhmistä.<br />

Mutta onko Suomessa tarvetta samankaltaiselle<br />

toiminnalle? Ja jos on, onko esim. väestöpohja riittävä<br />

toiminnan ylläpitämiseen? Asiasta pitäisi tehdä<br />

luotettava selvitys. Eräänlaista selvitystä toiminnan<br />

osalta on jo tehty, jopa parin vuosikymmenen ajan.<br />

Liekö syynä toimintaan ohjautuneiden rahavarojen<br />

tai systemaattisen markkinoinnin puute, mistä<br />

syystä esim. Suomen kulttuuriperinnön tuki ry:n<br />

toiminta ei ole saanut tähän asti suurta julkisuutta<br />

osakseen. Nyt siihen tosin on entistä paremmat<br />

mahdollisuudet sillä toiminnan puolestapuhujiksi<br />

ovat asettuneet mm. sellaiset henkilöt kuten erikoistoimittaja<br />

Erkki Toivanen ja Nokia OyJ:n hallituksen<br />

puheenjohtaja Jorma Ollila. Toimittaja Erkki Toivanen<br />

toimii tällä hetkellä Suomen Kulttuuriperinnön<br />

Tuki ry:n puheenjohtajana.<br />

Hadrian´s wall, National Trust on organisoinut laajan muinaisjäännösketjun hoidon ja yleisöpalvelun.<br />

Tuija-liisa Soininen, <strong>Pirkanmaan</strong> maakuntamuseo<br />

43

Olli Soininen, Museovirasto<br />

44 42<br />

Suomen Kulttuuriperinnön Tuki ry.<br />

– Suomalainen National Trust?<br />

Suomen Kulttuuriperinnön Tuki ry. perustettiin<br />

vuonna 1984 National Trustin esikuvan innoittamana.<br />

Taustavoimina oli joukko yksityishenkilöitä<br />

sekä yhdistyksen kertoman mukaan Suomen<br />

Kulttuurirahasto, Suomen Kotiseutuliitto, Suomen<br />

Kaupunkiliitto, Suomen Kunnallisliitto, Finlands<br />

Svenska Kommunförbund, Svenska Kulturfonden<br />

sekä Maakuntaliittojen Keskusliitto. Yhdistys<br />

perustettiin tukemaan samoihin aikoihin perustetun<br />

Suomen kulttuuriperinnön Säätiön toimintaa. Säätiön<br />

tehtävänä on omistaa ja hoitaa. Tällä hetkellä<br />

Suomen Kulttuuriperinnön Tuki ry:n jäsenmäärä<br />

on noin 400 henkilöä ja Suomen kulttuuriperinnön<br />

säätiö omistaa kolme kulttuurihistoriallista<br />

rakennetun perinnön kohdetta ja/tai maa-aluetta<br />

sekä yhden esinekokoelman. Kohteet ovat tulleet<br />

säätiölle lahjoitusten ja testamenttien kautta. Vielä<br />

toissa vuonna säätiö pyrki kehittämään erityisesti<br />

kahta kohdettaan elävän kulttuurin toimintapisteiksi:<br />

Toinen niistä oli Hämeenlinnan Tyrvännön<br />

Retulansaaressa sijaitseva Ylikartano ja toinen<br />

Turun Brinkhallin vanha herraskartano. Nyt säätiö<br />

on kuitenkin joutunut myymään Retulansaaren ja<br />

on keskittänyt voimavaransa Brinkhalliin. Tämän<br />

lisäksi säätiö hoitaa ja pitää avoinna Elias Lönnrotin<br />

vanhuudenkotia Sammatissa sekä Haukkavuoren<br />

luonnonperintökohdetta Rautajärvellä. Valtio ei ole<br />

tähän asti pystynyt edistämään Kulttuuriperinnön<br />

säätiön toimintaedellytyksiä. Säätiössä katsotaan,<br />

että verotuslainsäädännön muuttaminen siten,<br />

että tällaisen säätiön saamat lahjoitukset olisivat<br />

verovapaita, olisi tärkeä kädenojennus. Nyt näyttää<br />

siltä, että säätiön saatua testamentti- tai muita lahjoituksia,<br />

se joutuu kamppailemaan kohtuuttomasti<br />

Retulansaaren Ylikartano ja Ylikartanon<br />

Alitupa raitilta kuvattuna. Ylikartano oli<br />

Suomen Kulttuuriperinnön Säätiön omistuksessa<br />

10 vuotta vuoteen 2009 asti.<br />

siitä, kuinka saada varoja välttämättömiin kunnostustoimenpiteisiin.<br />

Mikäli olosuhteet Suomessa ja Iso-Britanniassa<br />

kulttuuriperinnön, kansanluonteen, harrastusten ja<br />

lainsäädännön osalta olisivat yhtään samansuuntaiset,<br />

Suomessa saattaisi olla jopa 250 000 (n.<br />

5 % väkiluvusta) jäsentä vaalimassa ainutlaatuista<br />

suomalaista luonnon- ja kulttuuriperintöä. National<br />

Trustin jäsenmäärä on saavutettu kovalla työllä ja<br />

määrätietoisella markkinoinnilla. Suomessa esimerkiksi<br />

Suomen Kulttuuriperinnön Tuki ry:n tie vastaaviin<br />

onnistumisiin edellyttäisi erityisiä toimenpiteitä<br />

ja kunnollista rahoitusta. Pallon voisi ottaa vastaan<br />

esimerkiksi Ympäristöministeriö. Ensimmäisenä<br />

tehtävänä olisi tutustua tarkemmin National Trustin<br />

nykystrategoihin ja toimintatapoihin. Sen jälkeen<br />

tulisi tehdä selvitys tällaisen säätiön toimintaedellytyksistä<br />

Suomessa Suomen Kulttuuriperinnön Tuki<br />

ry:n kokemuksia hyväksi käyttäen. Hyvän selvitystyön<br />

tuloksena olisi paremmat edellytykset luoda<br />

toimintastrategia, jonka tuloksena kulttuuriympäristön<br />

parhaaksi tähtäävä kansalaistoiminta voisi<br />

saada Suomessa aivan toiset ulottuvuudet. Hyvin<br />

organisoituun kansalaisjärjestötoimintaan voisi<br />

ohjata myös veikkausvaroja.<br />

Lisätietoa:<br />

http://www.nationaltrust.org.uk/main/<br />

http://www.nts.org.uk/Home/<br />

http://www.kulttuuriperinto.fi/<br />

http://www.joy<strong>2010</strong>.fi<br />

http://www.tyrvanto.net/ylikartano/<br />

tulevaisuus140308.htm<br />

http://www.suomenkotiseutuliitto.fi/<br />

kotiseutuliitto/SIVUT/jasenkirjeet/KOTISEUTU<br />

posti-5-2009.pdf

<strong>Pirkanmaan</strong> museot uivat verkkoon<br />

– museoportaali yhdistää kaikki maakunnan museot<br />

<strong>Pirkanmaan</strong> maakuntamuseossa on käynnistynyt<br />

Museot verkossa – <strong>Pirkanmaan</strong> museoportaali<br />

-niminen hanke, jonka tavoitteena on tukea maakunnan<br />

alueella toimivien museoiden näkyvyyttä<br />

internetissä, museoiden välistä yhteistyötä sekä<br />

museokokoelmien saavutettavuutta.<br />

Hankkeen abstraktit toivekuvat konkretisoituvat<br />

seuraaviin käytännön toimiin: maakuntamuseo<br />

luo nettisivuston, jossa jokaisella pirkanmaalaisella<br />

museolla on oma esittelysivunsa, museoiden<br />

yhteistyövälineiden kirjoa laajennetaan nettifoorumilla<br />

ja Siiri-tietokannasta muokataan pirkanmaalaisten<br />

museoiden käyttöön sopiva kokoelman<br />

hallinta- ja esittelytyökalu. Hankkeeseen on saatu<br />

rahoitusta <strong>Pirkanmaan</strong> liiton Maakunnan kehittämisrahasta.<br />

Käytännössä hanke käynnistyi helmikuussa<br />

museokeskus Vapriikissa järjestetyssä yhteisessä<br />

suunnittelupäivässä, johon osallistui liki 40 museoihmistä<br />

eri puolilta Pirkanmaata. Suunnittelupäivä<br />

kokosi asiantuntijoita niin pienistä, yksityisistä<br />

kotimuseoista kuin suurista, useita näyttelyitä yhtä<br />

aikaa esittelevistä ammatillisista museoistakin.<br />

Erityisesti päivän ryhmäkeskustelut tuntuivat jo<br />

itsessäänkin vievän eteenpäin alueen museoiden<br />

välistä verkostoitumista. Päivän annin pohjalta on<br />

aloitettu varsinainen suunnittelutyö, ja koko hanke<br />

on valmis joulukuussa 2011.<br />

Tuohivirsut Kenkämuseon kokoelmista<br />

Vapriikista.<br />

Vapriikin kuva-arkisto<br />

M i i n u M ä k e l ä<br />

kirjoittaja on Museot verkossa<br />

– <strong>Pirkanmaan</strong> museoportaali -hankkeen<br />

projektikoordinaattori<br />

Urheilua, kirjallisuutta, sisustuksia, ammattilaisia<br />

– mitäpä ei museosta löytäisi?<br />

Museoportaalin tavoitteena on koota internetiin<br />

yhteen paikkaan kaikkien maakunnan museoiden<br />

ydintiedot. Kullekin museolle tulee oma sivu, jolla<br />

museota esitellään kuvin ja lyhyin tekstein. Sivulta<br />

löytyvät myös museoiden yhteystiedot, aukioloajat,<br />

tiedot museon tarjoamista oheispalveluista, saavutettavuus<br />

esimerkiksi pyörätuolilla, linkki museon<br />

omiin kotisivuihin sekä tarpeen mukaan tietoa museon<br />

ajankohtaisista tapahtumista. Tämä aineisto<br />

kerätään tänä kesänä, loppusyksystä tiedot löytyvät<br />

internetistä. Vuoden 2011 aikana kullekin museolle<br />

rakennetaan vielä pieni verkkonäyttely sen kymmenestä<br />

”helmestä” maistiaisiksi museovierailua<br />

suunnitteleville asiakkaille ja tiedoksi aihepiiristä<br />

kiinnostuneille. Tavoitteena on saada ydintiedot<br />

tutustuttaviksi myös englannin kielellä. Sivun päivityksestä<br />

huolehtii maakuntamuseon paikalliskulttuuritutkija,<br />

joten portaaliin osallistuminen ei vaadi<br />

museolta teknistä osaamista.<br />

Vastaavanlaisia museoportaaleja on koottu jo<br />

useiden maakuntien alueilla. Verkossa kannattaa<br />

vierailla esimerkiksi Päijät-Hämeen Museomatka<br />

tai Länsi-Uudenmaan museot -sivustoilla. Portaalin<br />

kohderyhmänä ovat erityisesti matkailijat ja lähiseudun<br />

asukkaat, ja tavoitteena on kutsua heidät<br />

verkkosivujen välityksellä tutustumaan itse museoon.<br />

Tämä museoiden markkinointiin saatava tuki<br />

koettiin tärkeäksi myös hankkeen suunnittelupäivässä,<br />

ja painoa tulee laittaa mm. selkeiden karttojen<br />

laatimiselle. Portaaliin liittyy myös museoiden<br />

työntekijöille ja aktiiveille tarjottu keskustelufoorumi,<br />

jossa voi kysyä, saada ja antaa, ja antaa neuvoja,<br />

ehdottaa yhteistyötä ja tiedottaa.<br />

Portaalin välityksellä <strong>Pirkanmaan</strong> laajaan museotarjontaan<br />

on mahdollista tutustua myös usein<br />

eri hakuperustein. Joskus museon valintaa määrittää<br />

sen sijainti sopivasti matkan varrella, joskus<br />

taas museon aihepiiri. Tarkoitus onkin jaotella<br />

museoita myös temaattisesti. Samalla selkiytyvät<br />

myös maakunnan museoiden painopistealueet,<br />

43<br />

45

Lasse Honkanen, <strong>Tampereen</strong> museot<br />

46<br />

Emil Danielsonin Pirunlinna seisoo jyhkeänä Pirunvuorella<br />

Sastamalassa.<br />

mikä lisää yhteistyömahdollisuuksia museoiden<br />

välillä. Mitä Pirkanmaasta kertookaan se, että meillä<br />

on mm. lukuisia tiettyyn urheilulajiin, kirjailijaan tai<br />

työväestön elämään keskittyviä museoita?<br />

Siiri taltioi <strong>Pirkanmaan</strong> menneisyyden ja<br />

välittää tietonsa vaikka Timbuktuun<br />

Osa hanketta on tarjota <strong>Pirkanmaan</strong> museoille<br />

mahdollisuus luetteloida kokoelmansa Siiri-tietokantaan.<br />

Siiri on kehitetty museoiden kuvien ja esineiden<br />

hallinnointiin. Yksittäisen esineen tai kuvan<br />

arvosta suuri osa liittyy sen syntyyn ja historiaan<br />

liittyviin tietoihin, siihen mitä esimerkiksi esine ei<br />

itsessään pysty kertomaan. Kuvankin merkitys kapenee<br />

oleellisesti, mikäli ei tiedetä ketä tai mitä se<br />

esittää. Kulttuuriperintöön liittyvien tietojen viemi-<br />

Vapriikin kuva-arkisto<br />

nen sähköiseen muotoon on kansallisesti merkittäväksi<br />

nostettu asia, mikä näkyy muun muassa siinä,<br />

että Museovirasto ei enää myönnä pienille museoille<br />

suunnattuja harkinnanvaraisia avustuksiaan<br />

perinteisille pahvikorteille tehtävään luettelointiin,<br />

vaan tiedot tulee saattaa digitaaliseen muotoon.<br />

Siiri on käytössä maakuntamuseona toimivien<br />

<strong>Tampereen</strong> museoiden kokoelmien hallinnoinnissa,<br />

joten yhteisen tietokannan käyttöönottaminen eri<br />

puolilla Pirkanmaata antaa kattavan kuvan maakunnan<br />

esineisiin ja kuviin kiinnittyvästä perinnöstä.<br />

Yhteistyö maakuntamuseon kanssa tuo tietokannan<br />

käyttökoulutuksen ja avun ongelmatilanteissa<br />

lähelle, tarpeen mukaan vaikka omalle koneelle<br />

asti. Yhteisellä palvelimella tiedot ovat myös varmassa<br />

tallessa toisin kuin esimerkiksi museonyhdistyksen<br />

puheenjohtajan kotikoneen kovalevyllä.<br />

Yhteinen tietokantaohjelma ja palvelin eivät kuitenkaan<br />

tarkoita, että ulkopuoliset pääsisivät muuttamaan<br />

oman museon tietoja, ja tarkoitus olisi myös<br />

saada jokaisen tietokannan hankkivan museon oma<br />

logo näkymään kyseisen museon lomakkeissa.<br />

Siiri-tietokannassa on mahdollisuus määrittää<br />

haluamansa esineet ja kuvat näkymään myös<br />

internetissä toimivassa web-Siirissä. Sitä kautta<br />

museon kokoelmaan voi tutustua kuka vain, koska<br />

vain, missä vain internet-yhteys toimii – vaikka<br />

toisella puolella maapalloa. Näin esimerkiksi koululaiset<br />

voivat tutustua kotiseutumuseonsa esineiden<br />

tarinoihin myös talvikaudella, jolloin lumi tuiskuttaa<br />

Tuoppi Muohijärveltä. Pälkäneen rauniokirkko on suosittu matkailukohde.<br />

Lasse Honkanen, <strong>Tampereen</strong> museot

Paula Nurmi, Amurin työläismuseokortteli<br />

ulkomuseon polut umpeen. Web-Siiri on Siirin supistettu<br />

versio, ja siihen voi tutustua museokeskus<br />

Vapriikin nettisivujen kautta. Siirillä on myös yhteys<br />

verkossa toimivaan, maanlaajuiseen Museot Online<br />

-tietokantaan sekä tulevaisuudessa Kansalliseen<br />

digitaaliseen kirjastoon.<br />

Museot verkossa -hankkeen portaaliosuuden rahoittavat<br />

maakuntamuseo ja <strong>Pirkanmaan</strong> liitto, ja se<br />

on museoille maksuton. Sen sijaan Siiri-tietokanta<br />

Amurin työläismuseokorttelissa riittää ohjelmaa kesäisin.<br />

tuottaa vuosittain kuluja mm. lisenssin vuosimaksun<br />

ja palvelimen käytön osalta. Tästä syystä Siirin<br />

hankkiminen tarkoittaa hankeajan päätyttyä muutaman<br />

sadan euron suruisia vuosikuluja. Tämän hankkeen<br />

puitteissa tavoitteena on saada 15 museota<br />

hankkimaan Siiri käyttöönsä. Siiri on jo herättänyt<br />

kiinnostusta maakunnan museoissa, mutta mukaan<br />

mahtuu, joten lisätiedustelut ovat kovasti tervetulleita!<br />

47

logo

products

Resources

Company

Terms of service
Privacy policy
Cookie policy
Cookie settings
Imprint
Change language
Made with love in Switzerland
© 2024 Yumpu.com all rights reserved

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!