Meijän Perä - Sarvenperän
Meijän Perä - Sarvenperän
Meijän Perä - Sarvenperän
Transform your PDFs into Flipbooks and boost your revenue!
Leverage SEO-optimized Flipbooks, powerful backlinks, and multimedia content to professionally showcase your products and significantly increase your reach.
<strong>Meijän</strong> <strong>Perä</strong> 1<br />
<strong>Meijän</strong> <strong>Perä</strong><br />
<strong>Sarvenperän</strong> kylälehti<br />
4/2010<br />
www.sarvenpera.fi<br />
Talven<br />
tunnelmaa
2<br />
<strong>Meijän</strong> <strong>Perä</strong><br />
Linnanjuhlavieraiden ja missikandidaattien<br />
yhteinen ykköstoive<br />
– ikuinen rauha – on<br />
luultavasti viisain mahdollinen toive.<br />
Sota aiheuttaa suunnattoman<br />
määrän inhimillistä kärsimystä<br />
vuosituhannesta riippumatta. Tietoisuus<br />
sodan julmuudesta vahvistuu,<br />
kun ryhtyy miettimään, mitä<br />
sodassa olleet ovat oikeastaan joutuneet<br />
käymään lävitse. Tämän lehden<br />
sivuilta 10–14 löytyvien sotaaiheisten<br />
kirjoitusten ja kuvien tarkoituksena<br />
on tarjota ajattelemisen<br />
aihioita meille rauhan aikana syntyneille.<br />
Toisen maailmansodan aikana<br />
Sarvenperältä lähti sotaan mies<br />
melkein joka talosta, monista useampikin.<br />
Useimmat pääsivät onneksi<br />
palaamaan takaisin kotiin, mutta<br />
oli niitäkin, joiden osana oli kuolla<br />
isänmaan puolesta. 1970-luvulla<br />
syntyneen näkökulmasta tuntuu<br />
aika epäoikeudenmukaiselta, että<br />
kotiin palanneet veteraanit eivät<br />
”Ja rauhaa päälle maan”<br />
Sarvenperäset ry toivottaa<br />
<strong>Meijän</strong> <strong>Perä</strong>n lukijoille<br />
Rauhallista Joulua<br />
ja<br />
Onnellista Uutta Vuotta!<br />
<strong>Meijän</strong> <strong>Perä</strong> 4/2010<br />
<strong>Sarvenperän</strong> kylätoimikunnan lehti<br />
Ilmestyy neljä kertaa vuodessa: helmi-, touko-, elo- ja marraskuussa.<br />
Paino: Jyväskylän yliopistopaino. Lehden painos 180 kpl.<br />
Seuraavaan lehteen aineistot 31.1. mennessä päätoimittajalle<br />
tai toimittajille.<br />
Julkaisija: Sarvenperäset ry / puheenjohtaja Vesa Pihlajamäki<br />
p. 020 482 5890, sihteeri Seija Halinen p. p. 0400 646 471,<br />
638 834, rahastonhoitaja Riitta Kuusela p. 050 571 8492.<br />
Päätoimittaja: Hanna Mäkinen, <strong>Sarvenperän</strong>tie 545, 41930<br />
Kuohu, p. 050 368 0280, email: hanna_k.makinen@nic.fi.<br />
Lehden ulkoasu: Petri Hakkarainen p. 050 529 0529,<br />
email: perasarvi@gmail.com, taitto Hanna Mäkinen.<br />
Toimittajat: Seija Halinen p. 0400 646 471, 638 834, email:<br />
seija.halinen@elisanet.fi, Vesa Pihlajamäki (Sarvenperäset ry:n<br />
edustaja), p. 020 482 5890, Salla Hellevuo p. 040 581 5155,<br />
e-mail: sallalaa@gmail.com ja Paavo Vehkala p. 050 323 1155<br />
välttämättä saaneet yhteiskunnan<br />
taholta ansaitsemaansa kohtelua ja<br />
julkista kunnioitusta. Olivathan he<br />
sentään täyttäneet velvollisuutensa<br />
ja taistelleet yhteisen isänmaan vapauden<br />
puolesta usein oman terveytensä<br />
kustannuksella. Itse veteraanit<br />
eivät tosin tainneet sankarinpalvontaa<br />
edes kaivata. Sotaveteraani<br />
Reino Leppäsen tavoin moni muukin<br />
oli tyytyväinen ihan vain selvittyään<br />
pois sodasta.<br />
Suurin osa suomalaisista rintamamiehistä<br />
sopeutui kotiutumisensa<br />
jälkeen suhteellisen nopeasti<br />
tavalliseen elämään. Haavat umpeutuivat<br />
ja sodan kärsimykset<br />
unohtuivat ajan kuluessa. Kaikille<br />
ei kuitenkaan käynyt yhtä hyvin.<br />
Sodan järkyttämä mieli ei ottanutkaan<br />
parantuakseen. Ja niin uskomattomalta<br />
kuin se nyt tuntuukin,<br />
saatettiin sotakokemusten aiheuttamia<br />
mielenterveyden ongelmia pitää<br />
häpeällisenä heikkoutena, joka<br />
piti pitää salassa muilta.<br />
Nykyään tunnetaan traumaperäisen<br />
stressihäiriön käsite, ja yhteiskunta<br />
tarjoaa hanakasti kriisiterapiaa<br />
henkilöille ja ihmisryhmille,<br />
jotka ovat joutuneet järkyttävien,<br />
ehkä jopa väkivaltaisen tapahtumien<br />
kohteeksi tai todistajiksi.<br />
Sota oli pitkäkestoinen, kokonaisvaltaisesti<br />
järkyttävä ja väkivaltainen<br />
tapahtuma. Toisen maailmansodan<br />
kokeneet ihmiset joutuivat<br />
kuitenkin selviytymään sodan<br />
henkisistä seurauksista pääsääntöisesti<br />
omin voimin. Kaikeksi onneksi<br />
nuo sota-ajan ihmiset tuntuvat olleen<br />
sitkeää sorttia.<br />
Täytyy vain toivoa, ettei tulevien<br />
sukupolvien kestokyky ja rohkeus<br />
joudu koskaan yhtä kovaan<br />
testiin. Sodasta ei enää välttämättä<br />
selvittäisi. Rauhassa on sen sijaan<br />
hyvä elellä.<br />
Sivulassa 23.11.2010<br />
Hanna<br />
Tiedote tilaajille<br />
Nykyiset <strong>Meijän</strong> <strong>Perä</strong>n tilaajat saavat vuoden 2011<br />
lehdet automaattisesti ns. kestotialuksena elleivät peruuta<br />
tilausta tammikuun loppuun mennessä.<br />
Tilausmaksun voi maksaa tilille Sarvenperäset ry<br />
800021-33673789, viestikenttään ”<strong>Meijän</strong> <strong>Perä</strong>”, tai<br />
helmikuun lehden mukana olevalla tilisiirrolla.<br />
<strong>Meijän</strong> <strong>Perä</strong>n vuosikerran hinta nousee ensi vuoden<br />
alusta 12 euroon, irtonumeron hinta 3 euroon. Syynä<br />
hinnankorotukseen ovat kasvaneet painatuskustannukset.<br />
Tilaushinnat: <strong>Sarvenperän</strong> asukkaille ilmainen. Hinnat<br />
1.1.2011 alkaen: vuosikerta 12 euroa, irtonumerot à 3 euroa.<br />
Tilaukset: Seija Halinen, <strong>Sarvenperän</strong>tie 480, 41930 Kuohu,<br />
p. 0400 646 471, 638 834.<br />
Ilmoitushinnat: koko sivu 50 euroa, ½ sivu 33 euroa, ¼<br />
sivu 20 euroa, 1/8 sivu 13 euroa; rivi-ilmoitukset kyläläisille<br />
ilmaisia max 20 sanaa.<br />
Aineistot: Kirjoitukset toimitetaan mieluiten sähköisesti. Kirjoittaa<br />
voi myös nimimerkillä, mutta nimen on oltava päätoimittajan<br />
tiedossa (ei kerro eteenpäin). Juttuja voidaan lyhentää<br />
ja oikeinkirjoitusta korjata asiasisältöön puuttumatta.<br />
Kaikki oikeudet muutoksiin pidätetään.<br />
Kansikuva:<br />
Kuva Hanna Mäkinen.<br />
ISSN 1459-9228
Kiekkoilta isille<br />
Isänpäivää ennakoitiin tänä vuonna totutusta poikkeavin<br />
menoin. Perinteisen kahvittelun lisäksi isät<br />
ottelivat turnausmuotoisesti pöytäjääkiekon mestaruudesta.<br />
Tämän syksyn pöytälätkämestariksi selvinnyt<br />
Sami Karppinen ja muut pelurit palkittiin lätkäliigakranssein.<br />
Tällä kertaa isänpäivää ennakoinneet juhlallisuudet oli siirretty<br />
Grillikasta koulun sisätiloihin. Pitkään pöytään mahtoi mallikas<br />
isien ja poikien rivistö.<br />
Pöytäjääkiekon isäcupin turnausmestariksi otteli Sami Karppinen.<br />
Kuvassa Samin sekä Matti Riuttasen tyylinäytteet. Elli, Toivo<br />
ja turnausemäntä Mari seuraavat pelitapahtumien kulkua.<br />
Lopuksi isät koottiin ryhmäkuvaan yhdessä junioritiimin kanssa.<br />
<strong>Meijän</strong> <strong>Perä</strong><br />
Kylätalokuvioita<br />
Kuvattua<br />
3<br />
<strong>Sarvenperän</strong> kyläyhdistys ei ole lähdössä kouluostoksille<br />
yhdessä Saukkolan kyläseuran kanssa,<br />
toisin kuin jossain yhteydessä on menneen syksyn<br />
aikana väitetty.<br />
Saukkolan kyläyhdistys tekee Jyväskylän kaupungille<br />
tarjouksen Saukkolan entisestä koulu- ja päiväkotikiinteistöstä.<br />
Sarvenperäset on hankkeessa mukana<br />
lähinnä henkisenä tukena, rahallisesti Sarvenperä ei<br />
osallistu Saukkolan koulukiinteistön ostoon.<br />
Tulevaisuudessa Sarvenperäset ry on luvannut<br />
vuokratiloja etsiessään huomioida Saukkolan tarjoamat<br />
tilat yhtenä vaihtoehtona, mikäli Saukkolan vanha<br />
koulukiinteistö Saukkolan kyläseuran omistukseen<br />
päätyy.<br />
<strong>Sarvenperän</strong> entinen koulurakennus on edelleen<br />
myynnissä. Ostajaehdokkaita ei kylällä ole ainakaan<br />
vielä tungeksinut.<br />
HM<br />
Viljo ja Jenny Heikkinen Korpilahden hoivakodilla<br />
Viljo Heikkisen 90-vuotispäivien yhteydessä.<br />
Onnittelut vielä näin jälkikäteen pitkään ikään ehtineelle<br />
Viljo Heikkiselle!<br />
Kuva: Mervi Vainio
4<br />
<strong>Meijän</strong> <strong>Perä</strong><br />
Yksi Sarvirockin kohokohdista taisi monelle lapselle olla yhteisesiintyminen Tohtori Orff ja Herra Dalcroze -yhtyeen kanssa.<br />
Tohtori Orffin vastaanotolla<br />
Kuohun Metsärannassa järjestettiinmusiikkipainotteinen<br />
lauantai lähiseudun<br />
perheille 4.9.2010. Sarvirock alkoi<br />
lapsille ja lapsenmielisille suunnatulla<br />
konsertilla, jossa musiikillisesta<br />
tarjonnasta erilaisilla roolileikeillä<br />
höystettynä vastasi Tohtori<br />
Orff ja herra Dalcroze- niminen<br />
lastenorkesteri.<br />
Konserttipäivän kunniaksi<br />
saatiin kauniin kuulas syyspäivä,<br />
joka ilahdutti sekä ulkoilmassa<br />
esiintyvää orkesteria että kuulijakuntaa.<br />
Yleisö koostui pääpainoisesti<br />
Kuohun ja <strong>Sarvenperän</strong> alueen<br />
asukkaista, mutta ahkeran mainostamisen<br />
ansiosta porukkaa saapui<br />
Jyväskylän pohjoislaidoilta<br />
saakka musiikista nauttimaan.<br />
Tohtori Orffin pojat osasivat<br />
ottaa yleisönsä, ja iloinen nauru<br />
kaikui ankaran jammailun lomassa.<br />
Lapsia taisi ilahduttaa erityisen<br />
paljon ennalta suunnittelematon<br />
ohjelmanumero, jossa Hannu hyppäsi<br />
lavalta alas kesken nyckelpulkan<br />
soittamisen ja ajelutti pieniä<br />
keikkavieraitaan pulkalla pitkin<br />
nurmea. Lopulta tunkua pulkan<br />
kyytiin oli niin reilusti, että Hannu<br />
värväsi Jyrin yleisön joukosta poron<br />
virkaa hoitamaan. Sokerina<br />
pohjalla kaikki halukkaat lapsukaiset<br />
pääsivät lavalle yhtyeen kanssa<br />
esiintymään erilaisia ”ilmakitaroita”<br />
soittaen.<br />
Yhtye koostuu Hannu Sepposesta,<br />
Kimmo Ojalasta sekä Matti<br />
Pollarista. Yhtye syntyi puolivahin-<br />
gossa vuonna 1994, kun Matti ja<br />
Kimmo tekivät huumorimielellä<br />
lauluja lastentarhanopettajiksi<br />
opiskelevien ystäviensä juhliin. Yhtyeen<br />
hieman vaikea ja omaperäinen<br />
nimi keksittiin samoissa kuvioissa.<br />
Hannu, joka on muuten tehnyt<br />
myös suomalaisten hyvin tunteman<br />
Noitalinna Huraa- yhtyeen esittämän<br />
kappaleen ”Pikkuveli”, oli samoihin<br />
aikoihin julkaissut oman<br />
lastenlaululevynsä, josta kappaleita<br />
sittemmin lainattiin myös Matin ja<br />
Kimmon esiintymisohjelmistoon.<br />
Vuonna 1996 Matti ja Kimmo<br />
pääsivät esiintymään Kaustisten<br />
kansanmusiikkijuhlille. Paikalle<br />
saapui myös uimaräpylällä varustautunut<br />
Hannu, ja yksissä tuumin<br />
herrat hankkivat pahvilaatikoita<br />
paikallisesta kaupasta, jotta Hannulle<br />
saatiin oma instrumentti yhteisesiintymistä<br />
varten. Vähäisen<br />
treenaamisen jälkeen debyyttiesitys<br />
suoritettiin illalla klo 23 aikuispainotteiselle<br />
yleisölle, ja seuraavana<br />
päivänä myös lapsille. Vastaanotto<br />
oli positiivisen yllättävä, ja tästä yhtyeen<br />
nykyinen kokoonpano sai alkunsa.<br />
Orffit keikkailevat nykyisin n.<br />
100-120 keikkaa vuodessa. Samalle<br />
päivälle saattaa joskus sattua kol-<br />
Tohtori Orff ja Herra Dalcroze: Kimmo Ojala, Hannu Sepponen ja Matti Pollari.<br />
Aukeaman kuvat: Salla Hellevuo, Sarvirock -nimen ulkoasu Petri Hakkarainen
mekin esiintymistä, joten kyllä musiikin<br />
soittaminenkin kaikkine<br />
taustatöineen työstä käy. Nykyisellä<br />
keikkatahdilla herrat saavat tienestiä<br />
sen verran, että siitä saa juuri<br />
leivän kokoon.<br />
Lapsiyleisölle esiintyminen<br />
tarjoaa omat haasteensa. On osattava<br />
eläytyä lasten maailmaan ja hiottava<br />
jutut lasten kielelle, mutta toisaalta<br />
myös lasten mukana tulevat<br />
aikuiset olisi hyvä saada nauttimaan<br />
esityksistä.<br />
Myös omana itsenä esiintyminen<br />
on haastavaa. Lavalla ollaan<br />
siviilihenkilöinä ja siviilivaatteissa<br />
Sarvirock-päivän huipensi illalla<br />
aimo rokkimeininki. Jyri<br />
Hellevuon luotsaama Tapioyhtye<br />
nousi lauteille ja piiskasi<br />
joukkionsa huimaan laukkaan heti<br />
alusta alkaen. Mainion kokoinen<br />
kuulijajoukkio oli kertynyt paikalle<br />
Metsärantaan. Poikien omintakeinen<br />
punkjuurinen musiikki ja viihdyttävä<br />
esiintyminen oli monien<br />
mieleen ja orkan pojat ansaitsivat<br />
kannustuksensa. Tapiolla on setissään<br />
hienosti paljon omia kappaleita<br />
ja karonkkaa kuorrutetaan erinomaisilla<br />
cover-vedoilla. Iltaan sisältyi<br />
mm. useampi rykäisy Pelle<br />
Miljoonaa, joka pitää vaativammankin<br />
musiikinkuluttajan tyytyväisenä<br />
ja antaa mahdollisuuden<br />
mukana laulantaan.<br />
Keikan loputtua palattiin alkuillan<br />
tapaan karaoke-lauleskeluun,<br />
jolloin kaikki halukkaat pääsivät<br />
esiintymään itsekin, ja loppuilta<br />
menikin niissä merkeissä. Samalla<br />
heräsi keskustelua Kuohun<br />
väen kanssa voimien yhdistämisestä.<br />
Yhdessä saisimme jatkossa suuremman<br />
joukon liikkeelle järjestelyihin<br />
ja houkuteltua väkeä enemmän<br />
paikalle. Sarvenperäset onnistuivat<br />
nyt yksinkin saamaan väkeä<br />
niin mukavasti liikkeelle, että jatko<br />
on taloudellisesti mahdollista.<br />
Jäämme siis innolla odottamaan,<br />
näkeekö Sarvirock ensikin<br />
hyvinkin haavoittuvina, kun ei ole<br />
mitään roolihahmoa, jonka taakse<br />
piiloutua. Yleisön reaktiot ja palaute<br />
tulee suoraan vastaan esityksen<br />
aikana.<br />
Yhtye soittaa hyvin monipuolista<br />
ja eri tyylilajeja edustavaa musiikkia.<br />
Tähän vaikuttaa se, että<br />
herrojen oma musiikkimaku on hyvin<br />
laaja, aina kansanmusiikista<br />
Led Zeppeliiniin.<br />
Kappaleiden sanoituksissa on<br />
aistittavissa perinteisistä lastenlauluista<br />
poiketen anarkiaa ja absurdia<br />
ilmaisua. Tämä on varmasti yksi<br />
syy yhtyeen saavuttamalle suosiol-<br />
rokkasi Tapion tahtiin<br />
vuonna päivänvalon ja millä joukolla.<br />
Toivotaan onnistumista ja olkaamme<br />
innolla sitä järjestämässä<br />
ainakin <strong>Meijän</strong> <strong>Perä</strong>n puolesta.<br />
Illan mahdollistivat Metsärannan<br />
väen tila- ja baaripalvelut, Sarvenperästen<br />
talkooväki niin järjestelyissä,<br />
järjestysmiehissä kuin ulkokioskillakin,<br />
sekä meitä tukeneet<br />
yritykset Jyväskylän yliopistopaino<br />
ja KF Kuljetus. Suurkiitos kaikille!<br />
<strong>Meijän</strong> <strong>Perä</strong><br />
SARVIROCK<br />
5<br />
le. Miehet ovat itsekin ”lapsellisia”<br />
myös sanan konkreettisessa merkityksessä,<br />
ja omilta lapsilta varastetaankin<br />
ideoita palvelemaan kappaleiden<br />
ja esiintymisten luomistyötä.<br />
Orffin herrat ovat hyvin monipuolisia<br />
myös soitinvalikoimansa<br />
suhteen, ja monenlaisista vekottimista<br />
on houkuteltu säveliä Orffin<br />
lauluja säestämään. Esimerkiksi<br />
nyckelpulkan soitantaa ei varmasti<br />
ole kuultu muiden yhtyeiden kappaleissa.<br />
Salla Hellevuo<br />
PS. Tässä syksyn myötä on<br />
kautta rantain kantautunut tietoa<br />
Tapion äänittämästä pitkäsoitosta.<br />
Olisiko nyt murtautumisen paikka<br />
suuremman yleisön tietoisuuteen?<br />
Sen saamme nähdä ja kuulla tulevan<br />
vuoden myötä. Onnea matkaan<br />
pojat! Kylän tuki on ainakin takana.<br />
Mukana ollut<br />
Petri<br />
Tapion vankkaa punk-voimaa ensimmäisessä Sarvirockissa Kuohun Metsärannassa.
6<br />
<strong>Meijän</strong> <strong>Perä</strong><br />
Luulen, että useimmille ihmisille<br />
tulee elämässään vaihe,<br />
jolloin on aika kääntyä katsomaan<br />
taaksepäin, siihen suuntaan<br />
mistä on tullut. Tämä tapahtuu<br />
usein elämän käännekohdassa tai<br />
kriisissä - tai kun ikävuosien karttuessa<br />
uskaltaa myöntää, että edessäpäin<br />
on väistämättä vähemmän<br />
elinvuosia kuin takana. Tämä taaksepäin<br />
katsominen tuntuu tärkeältä<br />
ja välttämättömältä, että voi jatkaa<br />
matkaa ja alkaa havaita niitä maamerkkejä,<br />
jotka opastavat eteenpäin<br />
elämässä.<br />
Itselleni tällainen menneeseen<br />
kurkistaminen tapahtui taiteen tekemisen<br />
kautta ja ajoittui pyöreiden<br />
vuosien täyttämisen kynnykselle.<br />
Vuosi sitten kesällä varasin nykyisestä<br />
kotikaupungistani, Oulusta<br />
näyttelytilan tietämättä vielä, syntyisikö<br />
mitään näytteille asetettavaa.<br />
Jokin sisäinen viisaus vaan kehotti<br />
tekemään niin ja sen jälkeen<br />
aiheita ja aihioita alkoikin löytyä.<br />
Kolusin lapsuuskotini, Ylä-Suurensuonmäen<br />
liitereitä, aittoja ja hevostallia<br />
vimmaisella tavalla ja tein<br />
suurenmoisia löytöjä. Katkenneita<br />
pankkoreen palasia, mustaksi nokeentuneita<br />
laudan pätkiä, satoja<br />
vääntyneitä ja ruosteisia nauloja,<br />
käsin taottuja pultteja, kappaleita<br />
vanhoista huonekaluista, ruostuneita<br />
naulakon koukkuja, loppuun<br />
käytettyjä kuokkia ja muita työkaluja<br />
ja suuri määrä saranarautoja<br />
loputtomasti aarteita, jotka alkoivat<br />
puhutella ja herättää kysymyksiä.<br />
Kuka oli se nainen, joka kuokki tällä<br />
kuokalla perunat perheensä ruokapöytään?<br />
Kuinka monen hevosen<br />
aisoja nämä lähes poikki kuluneet<br />
raudat ovat kannatelleet ja kuka on<br />
ollut se mies, jonka hiki on virrannut<br />
siinä hevosen rinnalla? Onko<br />
isäni laittanut tämän laudanpätkän<br />
liiterin seinänrakoon? Onko hänkin<br />
nähnyt tässä puupalasessa säilyttämisen<br />
arvoista kauneutta ja pannut<br />
sen siksi syrjään? Esineet kertoivat<br />
tarinaansa ja minä kuuntelin mykistyneenä.<br />
Ne pyysivät saada tulla<br />
päivänvaloon. Minä sivelin, puhdistin<br />
ja aloin muokata niitä siihen<br />
muotoon, johon ne taipuivat tai<br />
Maalla on kotini<br />
– tarina taiteen synnystä<br />
missä niiden oma olemus tuntui<br />
parhaiten tulevan esille.<br />
Näistä esineistä ja teoksista<br />
syntyi näyttely ´Maalla on kotini´.<br />
Alkuperäinen näyttelytila oli varauskirjasotkujen<br />
myötä luvattu<br />
toiselle henkilölle, mutta uusi ja tähän<br />
näyttelyyn sopivampi tila löytyi<br />
vanhasta ja idyllisestä puutarhakahvilasta.<br />
Näyttelyn rakentaminen<br />
oli iso asia, mutta sitäkin tärkeämpää<br />
on ollut kuunnella sisäisiä<br />
kaikuja, niitä mitä esineet ovat minussa<br />
synnyttäneet. Aikaisempien<br />
sukupolvien, isieni ja äitieni ankara<br />
ja työntäyteinen elämä on tullut lähemmäksi.<br />
Esineiden eleetön ja tarkoituksenmukainen<br />
muotokieli inspiroi<br />
minua uudenlaiseen taiteen<br />
tekemiseen, mutta samalla tämä<br />
prosessi liitti minua vahvemmin<br />
omiin juuriini. Sukuni tarina on<br />
auennut uudessa valossa ja oma ainutlaatuinen<br />
paikkani on alkanut<br />
hahmottua osaksi tätä pitkää ja monimuotoista<br />
ketjua.<br />
Osasta esineistä rakensin pienen<br />
näyttelyn muutaman viikon<br />
ajaksi isäni ja äitini, Viljo ja Jenny<br />
Heikkisen nykyiseen kotiin Korpilahden<br />
hoivakodille isäni 90-vuotispäivien<br />
yhteydessä. Nämä esineet ja<br />
näyttelyn rakentaminen on ollut<br />
kunnian ja kiitollisuuden osoitus<br />
isälleni ja äidilleni. Isäni rituaalinen<br />
saunarukous - vedestä kiittäminen,<br />
perheenjäsenten siunaaminen<br />
ja sydämen puhtauden nöyrä pyytäminen<br />
- on kantanut. Maalla on<br />
kotini; jokin osa minussa elää ja<br />
hengittää edelleen juurevasti <strong>Sarvenperän</strong><br />
kivisessä peltomullassa.<br />
Mervi Vainio, os. Heikkinen<br />
Mervi Vainio rakensi ”Maalla on kotini” taidenäyttelystään kunnian ja kiitollisuuden<br />
osoituksen vanhemmilleen, Jenny ja Vilho Heikkiselle.
<strong>Meijän</strong> <strong>Perä</strong><br />
Seniorit ja koululaiset yhdessä<br />
piirileikin pyörteissä<br />
Pohjoisen Korpilahden yhteistyöyhdistys<br />
POKO ry on<br />
aloittanut keväällä 2010 retkeilyreitistön<br />
suunnittelun, jossa<br />
merkittäisiin kesäkäyttöön tulevat<br />
patikointireitit sekä hiihtoon soveltuvat<br />
talvireitit Tikkalan, <strong>Sarvenperän</strong>,<br />
Saukkolan, Ylä-Muuratjärven<br />
ja Moksin kylien alueella.<br />
Tavoitteena on hyödyntää olemassa<br />
olevat polut ja tarvittaessa<br />
avata lyhyitä yhdyslinjoja eri reittien<br />
välille. Alueella on paljon käyttökelpoista<br />
polkua, joka olisi valmista<br />
käytettäväksi opasteiden ja<br />
reittimerkintöjen tekemisen jälkeen.<br />
Selkeä yhtymäkohta reiteille<br />
Korpilahden pohjoisten kylien<br />
seniorit ja koululaiset<br />
opettelivat yhdessä piirileikkejä<br />
Tikkalan koululla.<br />
Keski-Suomen tanssin keskuksen<br />
tanssinopettaja Jussi Kaijankangas<br />
otti porukan haltuunsa. Ensin<br />
olivat 1-3 luokkalaiset salissa ja<br />
sitten 3-6 luokkalaiset. Koululaiset<br />
hakivat seniorit piiriin ja sitten<br />
mentiin. Vauhti oli kova, kuitenkin<br />
kaikki selvisivät suuremmitta kolhuitta.<br />
TV-kameramiehellä oli täysi<br />
työ saada sopivaa kuvaa uutisiin,<br />
Pohjoisen Korpilahden retkeilyreitistö<br />
on löytynyt Hangasjärven majalta,<br />
johon saataisiin reitit <strong>Sarvenperän</strong><br />
ja Saukkolan suunnalta pohjoisesta<br />
sekä Tikkalan ja Ylä-Muuratjärven<br />
suunnasta etelästä.<br />
Alustavan selvityksen mukaan<br />
Pohjoisen Korpilahden reitistö sopii<br />
mainiosti Jyväskylän kaupungin<br />
koko Jyväskylän seudun käsittävään<br />
reitistösuunnitelmaan. Reitistö<br />
voitaisiin haluttaessa yhdistää<br />
Vesangan ja Petäjäveden reitteihin<br />
sekä myös vanhaan Jyväskylä-Jämsä<br />
-maakuntauraan tai Muuramesta<br />
Isolahden suunnasta tuleviin reitteihin.<br />
Pohjoisen Korpilahden alueella<br />
on paljon monimuotoisia luon-<br />
7<br />
sillä iloista liikettä olin niin paljon.<br />
”Jos minä saan sen kunnian, että<br />
kanssasi tanssia” leikki mentiin jo<br />
melko sujuvasti ensi harjoituksella.<br />
Ikäihmiset olivat lievästi hikisiä<br />
ja onnellisia loppukahvilla. Koululaisten<br />
ja ikäihmisten yhteistoiminta<br />
lujittui entisestään. Toivottavasti<br />
kevätkaudella saadaan jatkoa.<br />
Eeva Oravuo<br />
tonähtävyyksiä ja -kohteita myös<br />
lyhyempiä reittiratkaisuja ajatellen.<br />
Reitistöhankkeen tavoitteena<br />
olisi saada kullekin kylälle käyttöön<br />
merkitty retkeilyreitti opasteineen<br />
ja karttoineen. Hankkeen suunnittelu<br />
etenee yhteistyössä Jyväskylän<br />
kaupungin kanssa. Kyliltä kaivataan<br />
aktiivisia luontoliikkujia osallistumaan<br />
reittien valintaan ja<br />
suunnitteluun. <strong>Sarvenperän</strong> reittien<br />
osalta yhteyttä voi ottaa Sanna<br />
Tarkiaiseen 0400 524 758 tai sanna.<br />
tarkiainen@netti.fi.<br />
Sanna Tarkiainen
8<br />
<strong>Meijän</strong> <strong>Perä</strong><br />
Tour de Ski<br />
<strong>Sarvenperän</strong> malliin<br />
Luontoliikunnan ystävät huomio!<br />
Jos lunta ja talvea tulevina<br />
kuukausina riittää, löytyy<br />
<strong>Sarvenperän</strong> lähimaastoista<br />
haastava ja elämyksellinen vaihtoehto<br />
tutuksi käyneille laduille.<br />
Umpihankihiihtoon mieltynyt<br />
miesporukka, Esko Parkkonen, Jarmo<br />
Lahtinen, Pekka Välivaara ja<br />
Esa Kuronen, on jo muutaman talven<br />
ajan pitänyt hiihtäen auki <strong>Sarvenperän</strong><br />
ympäristössä kiertävää,<br />
noin 20 kilometrin mittaista latulenkkiä.<br />
Luomuladun pohjaa ei tulevanakaan<br />
talvena ajeta moottorikelkalla,<br />
vaan latu tampataan ja aukaistaan<br />
lumisateiden jälkeen suksilla.<br />
Reittiä ei ole merkattu millään<br />
tavalla maastoon, joten kartta on<br />
tarpeen ainakin tutustumisvaiheessa.<br />
Viereiseen karttaan on violetilla<br />
värillä merkattu alkuperäinen lenkki,<br />
vihreällä värillä vasta viime talvena<br />
käyttöön otettu laajennuslenkki.<br />
Reipas ulkoliikunta on aina<br />
hyödyksi, mutta tähän lenkkiin kannattaa<br />
Esko Parkkonen mukaan tutustua<br />
myös talvisen metsäluonnon<br />
tarjoamien elämysten takia. Esimerkiksi<br />
Kaistinmäeltä aukeaa kirkkaalla<br />
kelillä hieno näköala. Näkemisen<br />
arvoinen on Eskon mielestä<br />
myös Tasasenkankaan mäntyharjanne,<br />
samoin kuin Kalliojärven raitin<br />
maisemat. Itse Pirunkivelle on<br />
reitiltä vain kivenheiton matka.<br />
Kahdenkymmenen kilometrin<br />
kieppiä hiihtäessä vauhti ei ole se<br />
pääasia. Esko Parkkosen kertoman<br />
mukaan eteneminen on välillä melkoista<br />
rämpimistä. 20 kilometrin<br />
lenkin ja 10 kilometrin siirtymätaipaleen<br />
hiihtämiseen saattaa säännöllisesti<br />
kuntoilevalta Parkkoselta<br />
kulua noin neljä tuntia.<br />
<strong>Sarvenperän</strong> ympärihiihdosta<br />
kiinnostuneen kannattaa ottaa huomioon<br />
muutama urakkaa helpottava<br />
seikka. Tavallisilla latusuksillakin<br />
reitillä pärjää, mutta helpompaa<br />
hiihtäminen moottorikelkkauran<br />
ulkopuolella on metsäsuksilla. Kilpasauvat<br />
kannattaa jättää suosiolla<br />
kotiin, isosompaiset retkisauvat<br />
ovat tälle lenkille parempi varuste.<br />
Kännykkä ja kartta on hyvä olla<br />
mukana kaiken varalta.<br />
Lenkki voi tulevaisuudessa hyvinkin<br />
linkittyä osaksi vielä laajempaa<br />
reitistöä. Esimerkiksi Jarmo<br />
Lahtisen mielestä <strong>Sarvenperän</strong> ympäri<br />
kiertävä lenkki saattaisi sopia<br />
osaksi edellisellä sivulla esiteltyä<br />
Korpilahden pohjoisten kylien retkeilyreitistöä.<br />
HM<br />
Tällä ladulla hiihtäjä pääsee aistimaan erämaatunnelmaa. Kuva Kalliojärveltä 5.3.2010<br />
Kuva: Jarmo Lahtinen
<strong>Meijän</strong> <strong>Perä</strong><br />
9<br />
Kartta: Jarmo Lahtinen
10<br />
<strong>Meijän</strong> <strong>Perä</strong><br />
Jokainen kirje on hyvästijättö perheelle<br />
Olen saanut mahdollisuuden tallentaa vanhempieni talvisodan aikaista kirjeenvaihtoa.<br />
Tässä muutamia hetkiä Taipaleenjoen taisteluiden ajoilta: kirjeitä, joista heijastuu epätoivo, mutta<br />
kuitenkin usko parempaan huomiseen.<br />
Hattulassa 27.10.2010 Paavo<br />
Kenttäpostia 4.12.1939 (ote)<br />
- - En tiedä vieläkö koskaan pääsen sinne sinun<br />
luoksesi kotiimme, joka vasta vähän aikaa on ollut meille<br />
yhteinen. Mutta niistä hetkistä on minulla kauniit<br />
muistot, jos niinkin käy, etten enää palaa enkä nää sinua<br />
enkä tulevaa lastamme, niin muistathan minua ja lapsellemme<br />
kerrot isästä, jonka hartain toive oli olla kodin<br />
huoltajana mutta joutui vieraan väkivallan uhatessa<br />
isänmaata taistelemaan tämän maan vapauden puolesta.<br />
- - Toivon hartaasti, että jumala kääntäisi kaikki<br />
vielä hyvin päin. Sanotaanhan ”Viel uusi päivä kaikki<br />
muuttaa voi”.<br />
Jumalan rauhaa ja siunausta sinulle ja rakkaalle<br />
äidilleni toivoo sinua aina rakastava miehesi.<br />
Jaakko<br />
Kenttäpostia Rintamalla 22.12.1939<br />
Rakas vaimoni!<br />
Lämmin tervehdykseni täältä kaukaa sinne rauhan<br />
maille. Kiitos kirjeestäsi, sain äsken juuri yhden,<br />
siinä oli Villeltäkin pieni kirje. Lieneekö minun kirjeeni<br />
tullut kaikki perille. Täältä ei oikein tahdo osata kirjoittaa<br />
juuri mitään, elämä on aina ollut samanlaista<br />
SODAN ALUSTA ASTI. Tykkien jyske ja konekiväärien<br />
rätinä kuuluu aina korvissa. Olen vielä säilynyt terveenä<br />
ainakin tähän asti. Jouluun on enää pari päivää<br />
aikaa, en tiedä minkälaisen joulun ryssä täällä järjestää.<br />
Tietenkin samanlaista ryskettä kun tähänkin asti.<br />
Saa nähdä saako tässä vielä joulun nähdä, sillä elämä<br />
on täällä minuuttien varassa.<br />
Olin täällä Välivaaran Onnin kanssa saunassa toissa<br />
iltana. Juteltiin että tämä on meille joulusauna tänä<br />
vuonna.<br />
Tuntuu muuten ihmeelliseltä kun ovat saaneet<br />
meille ruokaa tänne näinkin hyvin. Ei ole tarvinnut<br />
vielä nälkää nähdä ollenkaan, ruokaa ja kahvia on ollut<br />
aivan tarpeeksi. Kahvi ja sokeri ei ole täällä ollut ollenkaan<br />
kortilla, maitoa ei ole ollut, joten kahvi on juotava<br />
mustana, mutta hyvä näinkin, onhan se kumminkin<br />
lämmittänyt.<br />
Nyt kun tätä kirjettä kirjoitan on kaikki ihan hiljaista,<br />
tuntuu ihmeelliseltä taas myrskyisän päivän jälkeen.<br />
Muistuu mieleen koti, mutta ei sinne nyt enää osaa<br />
kaivata, sitä on tottunut jo tähän elämään. Osaisikohan<br />
sitä enää elääkkään, jos vielä kerran täältä rauhaan<br />
pääsisi. Kyllä kai täältä ainakin joitakin kerran vielä<br />
vapauden saavuttaa, kun ensin ryssä on maasta karkoitettu.<br />
Olisi hauska, kun täällä säilyisi hengissä ja kerran<br />
pääsisi kotia sinun luoksesi. Ja meillä olisi yhteinen pieni<br />
poika jo silloin kun tulen kotia isää vastaan ottamas-<br />
sa. Toivossa, että näin kävisi, on hauskempi elää vaikeinakin<br />
aikoina. Toivo sinäkin, että näin tapahtuisi,<br />
niin ehkä näin kävisikin.<br />
En tahdo osata enempää tällä kertaa kirjoittaa,<br />
eikä tahdo olla aikaakaan. Sano Villelle terveiset ja kiitokset<br />
siitä kirjeestä, terveiset äidilleni ja rakkaat terveiseni<br />
sinulle pienelle vaimolleni, voikaa hyvin. Lähetä<br />
joskus pieni paketti, jos ei minua sattuisi silloin olemaan<br />
niin saahan nämä kaverit.<br />
Näkemisen toivossa sinua aina rakkaudella muistava<br />
Jaakkosi<br />
Kenttäpostia Rintamalla 24.12.1939 (ote)<br />
- - Kyllä täällä ihminen muuttuu aivan toisenlaiseksi,<br />
en tiedä osaako ne enää elää, jos vielä kerran<br />
rauha tulee, jotka täältä henkiin jäävät. Tuntuu uskomattomalta,<br />
että on saanut vielä elää, kaikki paikat on<br />
se ryssä pommittanut mustiksi tykeillään. Nyt se on ruvennut<br />
pudottamaan pommeja lentokoneistaan, mutta<br />
ei ole ainakaan vielä osannut meidän päällemme. - -
Kenttäpostia Rintamalla 28.12.1939 (ote)<br />
- - Kaikki tuntuu olevan mennyttä, olen ihan etulinjassa,<br />
ryssä on muutaman sadan metrin päässä meistä.<br />
Näkyy niiden hommat ihan reilusti tänne meidän<br />
puolelle.<br />
Mutta kuule Aino, älä silti ole kovin huolissasi, Jumala<br />
on vielä pitänyt suojelevaa kättänsä päälläni.<br />
Olen ollut monta kertaa vaaran paikassa, mutta<br />
pelastunut aivan kuin ihmeen kautta.<br />
Jos vielä sattuisi koittamaan niin kaunis aika, että<br />
sota loppuisi ja minäkin pääsisin täältä hengissä pois<br />
sinun luoksesi, olisi se ilosanoma. Sillä elämässä ei mikään<br />
kurjuus vedä vertoja tälle raakuudelle mitä tämä<br />
on. Olen lääkintäpalveluksessa täällä, se on raskas tehtävä<br />
ainakin minulle.<br />
Ei tahdo hermot kestää, kun kaikkensa uhraa haavoittuneitten<br />
pelastamiseksi, ja sittenkään ei tahdo voida<br />
kaikkia auttaa. Eteenpäin on kuitenkin yritettävä<br />
niin kauan kun suinkin voi, että teidän elämänne olisi<br />
turvattu siellä kotona. - -<br />
Kenttäpostia Rintamalla 3.1.1940 (ote)<br />
- - Kyllä se pitää täällä eri ryskettä, tykit jyskää<br />
lakkaamatta yötä päivää. Konekiväärit ja kiväärit papattaa<br />
aina. Päivisin käy lentokoneita tekemässä pahaa<br />
niin kuin sielläkin kotikaupungissa. Olen ajatellut koska<br />
käyvät meidänkin kotimme kimppuun. Jos näätten<br />
tai kuuletten lentokoneiden äänen älkää menkö töllistelemään<br />
niitä vaan olkaa piilossa, etteivät edes näe konekiväärillä<br />
ampua. Minä olen täällä kerinnyt tottua jo<br />
kaikkeen, mutta olen silti säilyttänyt terveyteni, Jumalan<br />
varjelus on ollut minua suojaamassa. - -<br />
Kuva ja kirjeet: Paavo Vehkalan kotiarkisto<br />
<strong>Meijän</strong> <strong>Perä</strong><br />
Kenttäpostia Rintamalla 11.3.1940<br />
11<br />
Rakas vaimoni!<br />
Lämpimät terveiseni lähetän taas täältä sodan<br />
melskeestä. Kiitos kirjeestäsi, sain eilen aamulla viimeisen.<br />
Olen saanut niitä nyt jo useita peräkkäin. Olen<br />
vielä terveenä täällä.<br />
Voimat vaan on vähän vähentyneet, kun ei ole tullut<br />
nukuttua juuri ollenkaan. Olen ollut taas täällä etulinjalla,<br />
mutta on ollut vähän varjelusta että on säilynyt<br />
terveenä. Kyllä täällä on miehet vähentyneet. Sieltä<br />
meidän puolelta kaatui useita tuttuja poikia. Heikniemen<br />
Venne sieltä Sarvenperältä ja sen Einon veli, joka<br />
oli meillä töissä.<br />
Nyt täällä on ollut vähän hiljaisempaa, jospa tämä<br />
sota alkaisikin jo ruveta loppumaan. Pääsisi vielä täältä<br />
hengissä pois. Sinun veljesi Jaakko ja Veikko on täältä<br />
tällä kertaa lomalla. Olin sen komppanian päällikön<br />
kanssa juttusilla missä Veikko on täällä ollut. Ja Jaakosta<br />
olen kuullut muualta. Yritin tavata heitä, mutta en<br />
tavannut kun olivat lähteneet lomalle.<br />
Äsken jäi tämä kirjoittaminen, kun lähdettiin saunaan.<br />
Pojat lämmittivät yhden ehjäksi jääneen saunan<br />
täältä rintaman laidasta ja minäkin läksin sinne vähän<br />
pesemään itseäni. Eihän se niin häävi kylpy ollut, mutta<br />
saihan siellä vähän itseään lämpimällä vedellä huuhdella.<br />
Ollaan nyt juuri samoilla paikoilla missä vietin<br />
jouluni. Sitten on jo pitkä aika siitäkin, kun läksin lomalta,<br />
on toista kuukautta kulunut. Muistan aina sen<br />
hetken kun erottiin pimeässä asemahuoneessa Jyväskylän<br />
asemalla. Lieneekö ollut viimeinen kerta, sitä ei voi<br />
itse tietää, kohtalomme on korkeammalta määrätty.<br />
Eihän meitä täällä enää monta ole syksyllä tulleita<br />
miehiä, hyvin ne on pieneen häipyneet. Kaverit on saaneet<br />
rauhan sodan melskeeltä, yksi kerrallaan heitä on<br />
saanut vetää pois taistelutantereelta.<br />
Minua on alkanut hirvittämään tämä työ. Mitä<br />
varten ihmisiä tällä tavalla suorastaan teurastetaan,<br />
eikö asioita voisi maailmassa muuten järjestää.<br />
Kohta koittaa se aika että meillekin syntyy pieni<br />
vauva. Mutta en tiedä olenko silloin enää elossa, se on<br />
vielä meiltä molemmilta vielä tällä kertaa salassa. Toivon<br />
kuitenkin että Jumala varjelisi minua. Että saisin<br />
kuulla edes onko tuleva perillisemme poika vaiko tyttö.<br />
Hyvä se tietenkin on, ompahan kumpi hyvänsä.<br />
Voi jospa olisin saanut olla kotona luonasi, yhdessä<br />
olisi häntä hoidettu ja kasvatettu. Nyt en tiedä saanko<br />
nähdä lastamme koskaan. Kasvata ja hoida sinä häntä<br />
hyvin, ja jos en palaa niin kerro isästä jonka täytyi<br />
elämämme alussa jättää äiti ja koti ja syntymätön lapsemme.<br />
Lähteä uhraamaan henkensä taistelun kentille.<br />
Lopetan tämän, kirjoitan lisää toisen kerran, jos<br />
vielä elon päiviä Jumala antaa.<br />
Hyvää vointia sinulle ja kaikille kotiväelle.<br />
Sano terveiset äidilleni ja Jokisen vanhuksille.<br />
Rakkaat terveiset sinulle oma pieni vaimoni. Voi<br />
hyvin.<br />
Jaakkosi<br />
Aukeaman talvisodanaikaiset kirjeet on lähettänyt lääkintäkorpraali<br />
Jaakko Vehkala Aino-vaimolleeen <strong>Sarvenperän</strong> Hattulaan.<br />
Kuvassa Aino ja Jaakko Vehkala sekä heidän Paavo-poikansa.
12<br />
<strong>Meijän</strong> <strong>Perä</strong><br />
Me suomalaiset saamme elää<br />
hienossa, vapaassa ja itsenäisessä<br />
maassa pitkälti<br />
niiden miesten ja naisten ansiosta,<br />
jotka talvi- ja jatkosodan aikana<br />
täyttivät tehtävänsä ja kestivät silloin<br />
kun pitikin kestää.<br />
Toisen maailmansodan ahmaisemien<br />
ikäluokkien oli taisteltava<br />
isänmaan puolesta, vaikka se merkitsi<br />
oman terveyden ja hengen vaarantumista.<br />
Meidän rauhan aikana syntyneiden<br />
kannattaisi ehkä yrittää kuvitella,<br />
millainen kokemus sota on<br />
ihmiselle ollut.<br />
Miltä sota tuntuu?<br />
Miten sodasta selviää?<br />
Miltä tuntuu, kun kuolemanuhka<br />
on koko ajan läsnä? Mitä ihminen<br />
silloin ajattelee? Miten sitä uskaltaa<br />
edes liikkua, kun mahdollisuus<br />
joutua ammutuksi tai kranaatin<br />
silpomaksi on suuri? Ja kuinka<br />
sotilaan mieli kestää sen, että liian<br />
monen tutun kaverin kuolema tallentuu<br />
tarkasti omaan muistiin?<br />
Juttutuokio jatkosodassa ja<br />
Lapin sodassa taistelleen Reino<br />
Leppäsen, 85, kanssa antaa vastauksia<br />
edellisiin kysymyksiin. Reino<br />
Leppänen muistuttaa myös osuvasti<br />
siitä, että jokainen sotaan osallistunut<br />
on kokenut tapahtumat ihan<br />
omalla tavallaan, omien lähtökohtiensa<br />
ja luonteenpiirteidensä mukaisesti.<br />
”Olimme niin kakaroita,<br />
ettei meitä pelottanut”<br />
Tilsalan talon pojan, Reino Leppäsen,<br />
sotamatka alkoi kotitalon<br />
Kuva: Reino Leppäsen arkisto<br />
Reino Leppänen 17-vuotiaana sotaan<br />
lähdössä. Mukana kuvassa on Jennysisar,<br />
taustalla isä Otto Leppänen.<br />
Sodasta selvinnyt<br />
Jatkosodan ja Lapin sodan veteraanin Reino Leppäsen kertomuksista käy hyvin selville,<br />
mikä merkitys johtajuudella oli sotatilanteessa. Hyvä johtaja pisti itsensä likoon siinä<br />
missä miehensäkin. Tälläistä johtajaa miehet kunnioittivat ja tulokset olivat hyviä. Esimerkkinä<br />
Leppänen mainitsee majuri Karl Erik Oljemarkin.<br />
pihasta 17-vuoden iässä talvella<br />
1943. Lähtöhetkellä otetussa valokuvassa<br />
Reinon kasvoilla on iloinen<br />
ilme, pelosta tai epätoivosta ei<br />
ole tietoakaan.<br />
-Mikäs siinä olisi pelottanut.<br />
Eikä pelottanut silloin myöhemminkään,<br />
olin niin lapsellinen, toteaa<br />
Reino Leppänen nyt, melkein<br />
70-vuotta myöhemmin.<br />
Karjalan Kannakselle Rautuun,<br />
lähelle etulinjaa, Reino Leppänen<br />
ja muut täydennyspataljoonan<br />
nuorukaiset kuljetettiin huhtikuun<br />
lopulla 1944. Kesäkuussa<br />
1944 alkanut Neuvostoliiton suurhyökkäys<br />
lopetti vakaan asemasotavaiheen.<br />
Suomalaiset sotilaat saivat<br />
todella tuntea nahoissaan ylivoimaisen<br />
vihollisen hyökkäysvoiman.<br />
Myös kiväärimies Leppänen joutui<br />
mukaan taisteluihin. Mitä mies sel-<br />
laisessa tilanteessa ajatteli?<br />
-Ei siinä saanut ajatella yhtään<br />
mitään. Sen tiesi, että jos lähtee<br />
ajattelemaan ja miettimään asioita,<br />
käy huonosti. Tulet pöllöksi. Ja tulihan<br />
sinä viimeisenä kesänä miehiä<br />
hulluksi. Monista näki, että mies pitäisi<br />
viedä kahden lakanan väliin<br />
hoitoon. Jotkuthan olivat olleet sodassa<br />
jo viisikin vuotta, eivätkä sitten<br />
kestäneetkään enää, Leppänen<br />
muistaa.<br />
Samalla hän tulee kertoneeksi<br />
paljon puhuvan esimerkin aseveljen<br />
valinnasta.<br />
-Oli hiljainen ja rauhallinen<br />
päivä. Vasta iltapäivällä osuimme<br />
tilanteeseen, jossa pari vihollisen<br />
miestä tulitti meitä ladosta, aivan<br />
katon rajasta. Meikäläiset ampuivat<br />
latoa, joka syttyi palamaan. Haiku<br />
oli kyllä valtava. Lähellä minua ase-
missa olleelle kaverille se näky tai<br />
kokemus oli jotenkin ollut liikaa.<br />
En sitä itse nähnyt, mutta kaveri oli<br />
riisunut saappaansa ja painanut<br />
varpaalla kiväärin liipasinta.<br />
Itsensä hallitsevalla oli<br />
mahdollisuus selvitä<br />
Reino Leppäsen mielestä lähinnä<br />
luonteenpiirteet määräsivät sen,<br />
kenellä oli parhaat mahdollisuudet<br />
selvitä sodasta ehjin mielin. Leppäsen<br />
kokemuksien mukaan varsinainen<br />
hengissä pysyminenkin oli monesti<br />
kiinni siitä, kuinka hyvin pystyi<br />
vaaratilanteessa hillitsemään ja<br />
hallitsemaan itsensä.<br />
-Kun huomasi jääneensä yksin<br />
monttuun, jossa edelliselle miehelle<br />
oli jo käynyt hullusti, tiesi, että jos<br />
pään nostaa niin pääsee hengestään.<br />
Piti siis malttaa mielensä ja pitää<br />
pää alhaalla, vaikka vaistot olisivat<br />
käskeneet juoksemaan tai edes<br />
ottamaan selvää vihollisen – tai<br />
omien kaverien – sijainnista. Paniikkiin<br />
ei saanut joutua pahimmassakaan<br />
paikassa.<br />
Reino Leppäsen mukaan hän<br />
oli ikätoveriensa lailla sodan aikaan<br />
vielä niin lapsellinen, ettei oikein<br />
osannut edes pelätä. Vanhemmat ja<br />
kokeneemmat sotilaat sen sijaan<br />
pelkäsivät nuorten miesten tapattavan<br />
itsensä kaikessa pelottomuudessaan.<br />
Parikymppisillä miehillä<br />
oli kuitenkin etuakin nuoruudestaan.<br />
Ketterät tulokkaat ehtivät<br />
useimmiten heittäytyä ajoissa suojaan<br />
tulituksen tai pommituksen<br />
osuessa lähelle. Vanhemmilla miehillä<br />
ei reaktiokyky tai liikenopeus<br />
enää ollut samaa luokkaa.<br />
Vilua ja nälkää Lapin sodassa<br />
Aselepo Suomen ja Neuvostoliiton<br />
välillä astui suomalaisten puolelta<br />
voimaan 4.9.1944. Reino Leppänen<br />
oli yksi niistä miehistä, jotka olivat<br />
selvinneet jatkosodasta hengissä.<br />
Sotakoettelemukset kuitenkin jatkuivat.<br />
Suomen ja Neuvostoliiton<br />
välirauhansopimukseen kuului<br />
ehto, jonka mukaan suomalaisten<br />
oli ajettava entiset aseveljet, saksalaiset,<br />
pois Suomen alueelta.<br />
Lapin sodasta muodostui suomalaisten<br />
osalta nuorempien ikäluokkien<br />
koitos, koska Suomen armeijan<br />
kokenein osa oli kotiutettava<br />
joulukuussa 1944. Vasta 19-vuotias<br />
Reino Leppänen kelpasi ikänsä<br />
puolesta mainosti mukaan myös Lapin<br />
sotaan. Lapissa vastassa olivat<br />
vihollisen lisäksi ankarat olosuhteet.<br />
-Se oli kuin helvetissä. Nälkä<br />
ja vilu oli kauheaa. Sielläkin tuli<br />
poikia hulluksi. Asuimme melkein<br />
vuoden verran ohuessa teltassa Käsivarren<br />
Lapissa. Se vasta oli kolkko<br />
paikka. Tuuli tuiversi ja pakkanen<br />
oli kova, eikä suojana ollut edes<br />
metsää. Ruokaa ei ollut, Reino Leppänen<br />
kertoo.<br />
Siitäkin Tilsalan isäntä selvisi.<br />
Elokuun ensimmäisenä päivänä<br />
vuonna 1945 Reino Leppänen vapautettiin<br />
täysin palvelleena sotaväestä.<br />
Kotiseudulle palattuaan<br />
20-vuotias Leppänen sai huomata,<br />
että ikä, joka oli riittänyt kahdessa<br />
sodassa sotimiseen, ei riittänytkään<br />
viinapullon ostoon Jyväskylän vanhasta<br />
alkoholiliikkeestä. Sotilaspassin<br />
merkinnät Kiviniemestä, Ihantalasta<br />
ja Vuosalmesta eivät olleet<br />
tehneet vaikutusta tarkkaan myymälähenkilökuntaan.<br />
Sota oli ohi.<br />
Hyvä olla kotona<br />
Sodan kärsimysten jälkeen Reino<br />
Leppäsen oli hyvä palata takaisin<br />
synnyinkotiin Sarvenperälle.<br />
Sotakokemukset eivät kuitenkaan<br />
unohtuneet hetkessä. Sota oli jättä-<br />
<strong>Meijän</strong> <strong>Perä</strong><br />
13<br />
nyt omat jälkensä. Rouva Aili Leppänen<br />
muistaa hyvin, millaisessa<br />
kunnossa sodasta kotiin palannut<br />
Reino oli.<br />
-Reinon kylkiluut olivat kuin<br />
kanteleen kielet, niin laihaan kuntoon<br />
mies oli mennyt. Ja kolottavien<br />
nivelten takia Reino kömpi joskus<br />
jopa leivinuuniin lämmittelemään .<br />
Ruoka rupesi pysymään Reinon sisällä<br />
vasta vuoden kuluttua paluusta,<br />
kertoo Aili Leppänen.<br />
Reino Leppänen muistaa nähneensä<br />
sodasta aluksi painajaisia.<br />
Mielenkiintoinen yksityiskohta on<br />
se, että sekä Leppänen että myös sodassa<br />
ollut Pössyn isäntä näkivät<br />
kotiin palattuaan samanlaisen, sotaaiheisen<br />
unen. Molempien unessa<br />
rintamalinja olikin tullut ihan lähelle<br />
omaa kotia, ja vihollisella oli<br />
sopiva aukea edessään etenemistä<br />
varten.<br />
Viime kesänä 85-vuotta täyttänyt<br />
Reino Leppänen osaa kertoa<br />
sota-ajan tapahtumista, ihmisistä ja<br />
paikoista elävästi ja tarkasti, melkein<br />
kuin eilisen päivän asioista.<br />
Siitä päätellen sotamuistot eivät häviä<br />
kokonaan koskaan.<br />
HM<br />
Reino Leppäsen puoliso Aili Leppäseltä oli sodassa sekä oma isä että tuleva sulhanen.<br />
Aili Leppänen muistaa, kuinka sota-ajan Sarvenperällä kokoonnuttiin Rajulan taloon<br />
kuuntelemaan radiosta sotauutisia. Jännitettävää ja pelättävää riitti, sillä käytännössä<br />
melkein joka talosta oli yksi tai useampi mies sodassa. Kuvassa näkyvä rasia on Reinon<br />
sotamatkamuisto: venäläisen sotilaan tekemä ja itselle vaihtokaupalla saatu.<br />
Kuvat: Hanna Mäkinen
14<br />
<strong>Meijän</strong> <strong>Perä</strong><br />
Sodassa olleita sarvenperäsiä<br />
TS = Talvisota, JS = Jatkosota, LS = Lapin sota<br />
Sankarivainajat:<br />
Heikniemi, Verner, s. 1916, k. 6.3.1940 Taipaleenjoki<br />
Hirvelä, Aarne, s. 1925, k. 31.10.1944 Muonio<br />
Ilonen, Jalo, s. 1919, k. 15.7.1943 Uhtua<br />
Keskinen, Toivo, s. 1912, k. 14.02.1940 Taipaleenjoki<br />
Kolu, Yrjö, s. 1922, k. 27.6.1944 Juustila<br />
Minkkinen, Eino, s. 1912, k. 05.08.1941 Uukuniemi<br />
Mäkinen, Jaakko, s. 1924, kadonnut 28.6.1944 Ruunakorpi<br />
Pihlainen, Eino, s. 1911, k. 12.8.1941 Lotjankangas<br />
Veteraanit:<br />
Haapala, Onni, s. 1924, k. 1999, JS<br />
Haapala, Sulo, s. 1909, k. 1962, JS<br />
Halinen, Eino, s. 1913, k. 2002, TS, JS<br />
Heikkinen, Viljo, s. 1920, TS, JS<br />
Heikniemi, Uuno, s. 1923, k. 1981, JS, LS<br />
Heinämäki, Jaakko, s. 1911, TS, JS<br />
Heinämäki, Paavo, s. 1904, k. 1950, TS, JS<br />
Heinämäki, Urho, s. 1908, JS<br />
Hirvelä, Otto, s. 1918, TS, JS<br />
Ilonen, Arvo, s. 1913, k. 1980, TS, JS<br />
Ilonen, Paavo, s. 1917, k. 1983, TS, JS<br />
Karhola, Väinö, s. 1913, k. 1987, TS, JS<br />
Karhola, Toivo, s. 1926, k. 2010, JS<br />
Keskinen, Jalo, s. 1922, k. 2000, JS<br />
Keskinen, Eino, s. 1906, k. 1946, TS, JS<br />
Kilpioja, Armas, s. 1915, k. 1995, TS, JS<br />
Kinnunen, Eino, s. 1908, k. 1995, TS, JS<br />
Kylmälä, Armas, s. 1922, k. 1957, JS, LS<br />
Kylmälä, Markus, s. 1921, k. 1977, JS<br />
Kylmälä, Mauno, s. 1924, k. 1952, JS<br />
Lahtinen, Kalle, s. 1903, k. 1968, TS, JS<br />
Lahtinen, Oskari, s. 1916, k. 1978, TS, JS<br />
Lahtinen, Heikki, s. 1911, JS<br />
Lepomäki, Vilho, s. 1918, k. 1986, TS, JS<br />
Lepomäki, Voitto, s. 1922, k. 1987, JS, LS<br />
Leppänen, Väinö, s. 1924, JS<br />
Leppänen, Heikki, s. 1915, k. 1986, TS, JS<br />
Leppänen, Reino, s. 1925, JS, LS<br />
Leppänen, Paavo, s. 1907, TS, JS<br />
Luhtamäki, Sulo, s. 1923, k. 1996, JS<br />
Luhtamäki, Väinö, s. 1925, k. 2010, JS, LS<br />
Nahkamäki (myöh. Talasjärvi), Onni, s. 1904, k. 1978 TS, JS<br />
(Nahkamäki, Otto s. 1902 ja Nahkamäki, Viljo, s. 1926)<br />
Minkkinen, Aarne, s. 1903, k. 1998, JS<br />
Minkkinen, Toivo, s. 1906, k. 1965, TS, JS<br />
Mäkinen, Viljo s. 1921, k. 1967, JS, LS<br />
Mäkinen, Veikko, s. 1922, JS, LS<br />
Pienimäki, Kalle, s. 1916, k. 1993, TS, JS<br />
Pihlajamäki, Eino, s. 1925, JS<br />
Pihlajamäki, Vilho, s. 1923, k. 1990, JS<br />
Noronen, Unto, s. 1921, k. 1986, TS, JS, LS<br />
Salonen, Onni, s. 1918, k. 1972, TS, JS<br />
Saulio, Yrjö, s. 1900, k. 1985, TS, JS<br />
Silokunnas, Teodor, s. 1916, k. 1992, TS, JS<br />
Silokunnas, Veikko, s. 1918, k. 1977, TS, JS<br />
Sivusuo, Yrjö, s. 1904, k. 1985, TS, JS<br />
Tilsala, Eino, s. 1910, k. 1952, TS, JS<br />
Vehkala, Allan, s. 1911, k. 1972, JS<br />
Vehkala, Jaakko, s. 1909, k. 1988, TS, JS<br />
Välivaara, Aarne, s. 1924, k. 1989, JS<br />
Välivaara, Kalle, s. 1907, k. 1992, TS, JS<br />
Välivaara, Onni, s. 1916, TS, JS<br />
Välivaara, Reino, 1918, TS, JS<br />
Lista on koottu käyttäen apuna Mikko Strangin toimittamaa<br />
Rakkaudesta maahan ja kansaan (Korpilahden veteraanimatrikkeli<br />
2003), Pekka Suomäen toimittamaa <strong>Sarvenperän</strong> kyläkirjaa<br />
sekä Reino ja Aili Leppäsen hyvää muistia. Jatkosodan aikaiset valokuvat kertovat omaa kieltään sodan<br />
todellisuudesta. Kuoleman ja tuhon näkeminen oli tavallista.<br />
Kuvat: Viljo Heikkisen arkisto
<strong>Meijän</strong> <strong>Perä</strong><br />
Evakkopoikana Sarvenperällä<br />
Varhaisimmat muistikuvani ajoittuvat keväälle<br />
1944, olin silloin 5-vuotias. Tuolloin saavuimme äitini<br />
kanssa Sarvenperälle.<br />
Meidän tuloasemaksemme oli merkitty Vesanka,<br />
joten sieltä oli hankittava kyyti perille. Pääsimme halkoautossa<br />
Saukkolan koulun kohdille, josta jatkoimme<br />
jalan n. 6 km Peltolan taloon Eerolanmäelle. Eihän se<br />
talo suuri ollut, tupa ja kaksi kamaria. Asukkaita liiankin<br />
paljon, mutta sopu antoi tilaa.<br />
Evakkoja asui useita väliaikaisesti Eerolassa, jonka<br />
Aarne Minkkinen sittemmin osti ja isäni osti Peltolan.<br />
Syksyllä miehet palasivat rintamalta ja kylän elämä<br />
alkoi viritä. Pienviljelijäyhdistyksen puimakonetta<br />
ja polttomoottoria kuljetettiin talosta taloon hevospelillä.<br />
Ei ollut lainkaan traktoreita eikä juuri autojakaan.<br />
Mutta yhteishenkeä löytyi. Sivusuon Erkki taisi<br />
olla teknikkona moottorihommissa. Erkillä oli varmaanikin<br />
kylän ensimmäinen henkilöauto, taisi olla merkiltään<br />
Letukka eli Chevrolet.<br />
Minusta oli mukava asua Eerolanmäellä kun oli<br />
kavereita, Minkkisen Veli, Simo, Risto, Veikko ja Helvi.<br />
Aina kun auton pörinä kuului, piti koko joukon rynnätä<br />
tienvarteen ihmettelemään, että kenenkähän peli<br />
yritti päästä mäen päälle.<br />
Mielenkiintoinen oli Toraksen johtajan Opel. Siinä<br />
oli pieni moottori, joka ei aina jaksanut vetää. Silloin<br />
Nuoranne pani käsikaasun auki ja työnsi ovenpielestä<br />
auton perille. Nykyisin ei kai autoissa käsikaasuja ole.<br />
Syksyllä puintien jälkeen kylän miehet ryhtyivät<br />
kunnostamaan tietä hevospeleillä ja lapioilla. Meistä oli<br />
hauskaa olla joukossa mukana kun oli touhua. Kerran<br />
Pienimäen Kalle vähän huijasi meitä, kysyi saammeko<br />
silmän pois päästä. Hän otti ja näytti että pystyi siihen<br />
itse. Yritimme kukin kovasti samaa temppua, mutta ei<br />
se onnistunut. Kallella olikin lasisilmä sotavamman seurauksena.<br />
Kalle oli aina ystävällinen ja tosi kiva isäntä.<br />
Alkuvuosina sodan jälkeen Kuohulle menevää tietä<br />
ei aurattu lainkaan. Siinä kulki vain rekiurat tai latu.<br />
Joskus kävimme Moosen pajalla katsomassa kun<br />
hevosia kengitettiin. Ahjoa piti kovasti ihmetellä, kun<br />
siinä oli tosi komea tuli ja lieskat. Moosen kauppa oli<br />
Rajulan piharakennuksessa ennen kuin Arvo aloitti<br />
kauppansa. Arvolla oli kylän ensimmäinen puhelin, johon<br />
mekin saimme sivuliittymän. Muistaakseni Arvon<br />
numero oli Kuohu 12 ja meidän Kuohu 12 - kaksi soittoa.<br />
Kone oli komea Erikson -kampikone.<br />
Ehkä vuonna 1946 aloitettiin puutavarakuljetukset.<br />
Kuorma-autot olivat pieniä. Talasjärven Onnilla oli<br />
pari Bedfordia. Noina vuosina tehtiin paljon tukkihommia.<br />
Miehiä tuli muualtakin. Meidänkin pienessä torpassa<br />
oli heitä joitakin majoittuneena.<br />
Me lapset teimme omat mahakelkkamme ja leluautot<br />
suurin piirtein itse. Kesäisin kävimme puuautoillamme<br />
pörisemässä Eerolanmäen päällä olleessa hiekkakasassa,<br />
ja talvisin laskettelimme Ketolan lähellä olevan<br />
kallion kupeella. Kun oli kerstekelit niin laskimme<br />
pienellä reellä koko joukolla.<br />
Teimme myös hyötyhommia, keräsimme marjoja<br />
15<br />
ja sieniä. Sieniä oli tosi paljon kun lehmät olivat metsissä<br />
ja rikkoivat rihmastoa.<br />
Oli myös yhteisöllisyyttä. Syksyisin rukiinkorjuutalkoita<br />
ja tappaiskeittoja. Ompeluseuroissa oli miehiäkin<br />
kahvinjuonnissa. Aina lopuksi tanssittiin. Tietääkseni<br />
”rammari”, tosi upea, oli Lepo-Väinön omaisuutta.<br />
Minäkin sain joskus veivata kammesta vieterin täyteen.<br />
Usein soitettiin ”voksrottia”.<br />
Sellaista muistan elämän olleen Sarvenperällä heti<br />
sotien jälkeen. En koskaan tuntenut, että olisin tullut<br />
evakkoon. Toverini olivat ja ovat aina olleet ystäviä -<br />
kuuluin hyvään joukkoon Eerolanmäellä. Veikko Minkkinen<br />
sanoi kerran minulle korsulla, että Seppo, sinäkin<br />
varmaan pidät tätä kotipaikkanasi. Totta on - Sarvenperä<br />
on ensimmäinen vakinainen asuinpaikkani evakkoreissun<br />
jälkeen. Itse asiassa Viipurista perheeni<br />
muutti Rovaniemelle ja sieltä sitten Lapin sodan jaloista<br />
Peltolaan.<br />
Olisi vielä paljon mukavia muistoja, mutta pannaan<br />
nyt nämä paperille ennen kuin ne karkaavat koneelta.<br />
Terveisiä Tikkalan kylältä<br />
Seppo Pienimäki<br />
Väinö-veljeä<br />
muistellessa<br />
Nyt Väinö-veljemme on poissa. Siskot, meidän<br />
lapsuuskotimme on nyt tyhjä, tuuli vain soittelee<br />
nurkissa kaipuuta. Väinö eleli siellä koko pitkän<br />
elämänsä. Oli hyvä, että hän jaksoi hoitaa kotipaikkaamme<br />
ja samalla myös äitimme sai elää hänen kanssaan<br />
kotitanhuvilla elämänsä loppuun asti. Kiitos siitä<br />
veljellemme.<br />
Vaikka lapsuuskotimme on nyt jäämässä taakse, ei<br />
se varmaankaan meidän sisarusten mielestä unohdu<br />
koskaan. Meillä oli hyvä koti, äiti, isä ja lapset. Sieltä<br />
on hyviä muistoja. Siellä me kasvoimme ja vartuimme<br />
kunnes aikanaan jokainen lähti omille tahoilleen.<br />
Sanokaamme näin, että kotimme kurkihirsi kantakoon<br />
sen mikä rakkaisiin muistoihin kuuluu.<br />
Jyväskylässä 11.9.2010<br />
Kaino-veli<br />
Salla Hellevuo
16<br />
<strong>Meijän</strong> <strong>Perä</strong><br />
Lämmin osanottomme läheisille Väinö Luhtamäen<br />
poismenon johdosta.<br />
Suruvalittelumme myös kesällä edesmenneen Pentti<br />
Minkkisen omaisille ja ystäville.<br />
Sarvenperäset ry:n hallituksen kokous 29.11. klo<br />
17.30 ja syyskokous klo 18.30.<br />
Perinteiset <strong>Sarvenperän</strong> Joulumarkkinat 12.12.<br />
koululla klo 10-13. Käsitöitä, leivonnaisia, kahvio.<br />
Kuva: Anna Mickelsson<br />
Uuden Vuoden vastaanotto Korsulla 31.12.<br />
Virtapiirissä on syyskauden aikana mm. liikuttu suomenkielen<br />
kielimaailmassa, kuultu runoutta ja saatu<br />
ohjeita kirjoittamisesta, yhteislauluakaan unohtamatta.<br />
Lakritsan syntyhistoria oli myös mielenkiintoista<br />
kuultavaa.<br />
Retket Korpikettuun, Yliopiston kampukselle ja<br />
Kuokkalan kartanoon toivat vaihtelua viikkotapaamisiin.<br />
Piirileikit ja perinnepäivä koululaisten kanssa<br />
olivat vertaansa vailla. Sivulla 7 on tarkempi juttu ja<br />
kuvia piirileikkipäivästä.<br />
Loppuvuoden ohjelmassa on vielä vierailu Viitatuvalle<br />
2.12. ja Maakunta-arkistoon 9.12. Syyskauden kruunaa<br />
yhteinen joulujuhla koululaisten kanssa 20.12.<br />
Joulumyyjäiset Vesangan Rientolassa lauantaina<br />
11.12. klo 11-14. Järjestää Vesangan kyläyhdistys.<br />
<strong>Sarvenperän</strong> historian ensimmäinen kansanedustajaehdokas<br />
on Lepomäen emäntä, Hannele Mäntyjärvi<br />
(kesk.) Onnea ja menestystä Hannelelle!<br />
Retuperän Liinu oli syyskuun alussa pidetyssä nuorten<br />
suomenhevosratsujen laatuarvostelussa Ypäjällä<br />
tänä vuonna 5-vuotiaiden kokonaiskilpailuissa 19.<br />
Lempilajissaan estehyppelyssä se oli peräti 5. paras,<br />
kun ryhmässä oli kaiken kaikkiaan 41 hevosta. Lisäksi<br />
Liinu sai ikäluokkansa hevostarkastuksen erikoispalkinnon.<br />
Hevostarkastuksessa arvioidaan hevosen<br />
terveydentila sekä luonne ja käsiteltävyys. Luonteeltaan<br />
Liinu on täyden kympin tyttö!<br />
Sanna Tarkiainen<br />
SarvilaStuja<br />
Postiosoite<br />
<strong>Meijän</strong> <strong>Perä</strong>n toimitus ottaa mielellään vastaan ja julkaisee<br />
lukijoiden lähettämiä juttuja ja valokuvia.<br />
Jutut ja kuvat voi osoittaa toimituskunnan jäsenille,<br />
yhteystiedot löytyvät sivulta 2. Kirjoittelemisiin!<br />
Juhannuskokosta tulikin Halloween-kokko. Kesällä<br />
metsäpalovaaran vuoksi polttamatta jäänyt kokko<br />
kierrätettiin tyylillä Pyhäinpäivän roihuksi.<br />
Kuva: Seija Halinen
Change language