Kaisa-talo - Helda - Helsinki.fi

helda.helsinki.fi

Kaisa-talo - Helda - Helsinki.fi

kuussa 2010. Ensimmäisen tapaamisen

aikana syntyi ajatus ”huoneentaulusta”,

johon olisi koottu keskeiset tutkimusaineiston

käsittely- ja tallentamisohjeet.

Kehittely jatkui solmumaisesti yhteisen

kohteen ympärillä mahdollistaen kussakin

tapaamisessa eri toimijoiden mukanaolon

oman asiantuntijuuden ja tilanteen

mukaan. Kirjastolaiset muokkasivat

”huoneentaulua” tutkimusryhmäläisiltä

saadun palautteen perusteella ja toivat

taas uuden version heille kommentoitavaksi

ja paranneltavaksi. Viimeinen versio

taulusta syntyi kolmannen pienryhmätapaamisen

jälkeen. ”Huoneentaulua”

on testattu ja hyödynnetty käytännössä

vuoden 2011 aikana. Yksi taulua hyödyntänyt

tutkimusryhmän jäsenistä on myös

ehdottanut sen levittämistä neurotieteiden

käyttöön.

”Huoneentaulu” koostuu kolmesta

eri tauluosiosta: 1) tutkimuksen ja

aineistokokonaisuuden kuvailutiedot,

2) tutkimuskertojen kuvailutiedot ja

3) tallenteiden kuvailutiedot. Kokonaisuudessaan

”huoneentaulu” on varsin

laaja ohjepaketti, joten kognitiotieteen

ryhmä onkin soveltanut siitä käyttöönsä

tarkoituksenmukaisimmat kohdat.

79 Kaisa-talo | Kajsahuset | Kaisa House

esimerkiksi laajojen ja monimutkaisten tutkimusaineistojen hallinta, digitaalinen ja

avoin julkaiseminen, tekijänoikeudet ja tutkimusryhmien näkyvyys. Tällaisiin tarpeisiin

liittyvien räätälöityjen, yhteiskehittelynä tuotettavien palvelujen asiakkaina

tulevat pääsääntöisesti olemaan tutkimusryhmät, eivät yksittäiset tutkijat. Tämä on

väistämätön kehityssuunta tutkimusaiheiden monimutkaistuessa ja välttämätöntä

myös kirjaston talous- ja henkilöstöresurssien käytön kannalta.

Palvelujensa kehittämisen lisäksi kirjaston tavoitteena on ollut kerätä tutkijoilta

palautetta uuden Kaisa-talon suunnitteluun liittyen. Solmutyöskentely kirjastossa

-hanke edustaa uudenlaista suunnittelu- ja kehittämiskulttuuria Suomessa.

Hanke on koostunut rajoja ylittävästi eri alojen ammattilaisista sekä kirjastossa

että tutkimusryhmissä, minkä lisäksi tärkeä toimija on ollut Helsingin yliopiston

tila- ja kiinteistökeskus. Se on halunnut hankkeen avulla kerätä tietoa uusien työtapojen

ja yhteistoiminnan muotojen vaikutuksesta kirjaston tilojen suunnitteluun

ja käyttöön.

Tutkimusryhmien identiteettiä vahvistettava

Monimutkaistuvissa ja alati muuttuvissa toimintaympäristöissä uusien ratkaisujen

löytäminen edellyttää osallistavaa ja yhteisöllistä kehittämistoimintaa sekä oppimista.

Tässä tarkoituksessa Helsingin yliopiston kirjasto on ottanut tärkeän askeleen

ryhtyessään kehittämään omaa toimintaansa ja palveluitaan tutkimusryhmien tarpeisiin

Solmutyöskentely kirjastossa -hankkeen kautta. Kehittämisen edellytyksenä

on kuitenkin kartoittaa, mitä palveluita olemassa olevilla resursseilla voidaan tarjota

ja kuinka suurelle asiakasjoukolle.

Solmutyöskentelyhankkeen aikana keskustakampuksen tiedekunnille lähetettiin

kysely niiden tutkimusryhmien lukumäärästä. Vastaukset osoittivat, että tutkimusryhmän

käsite ei ole tiedekunnissa lainkaan selvä, saati yhtenäinen. Asiaa pidettiin

”hankalana kysymyksenä”, johon ”ei ole oikeaa vastausta”. Joissakin vastauksissa todettiin

myös, että ”alan tutkimusta ei perinteisesti ole organisoitu tutkimusryhmiin

silloin, kun asiaan ei liity ulkopuolista rahoitusta”. Tutkimusryhmiksi järjestäytymisen

katsottiin ”sopivan luonnontieteisiin, joissa toimitaan saman laboratorion samojen

laitteiden kanssa, yhden johtajan alaisuudessa”, kun taas ”humanisteille ajatus on

tullut puolipakolla monitieteisten rahoittajien rahoitusehtojen kautta”.

Tutkimusryhmien ja kirjastoammattilaisten välisen yhteiskehittelyn ja solmutyöskentelyn

laajentaminen edellyttää tutkimusryhmien oman identiteetin vahvistamista.

Jotta tutkimusryhmät voivat muodostua kirjaston keskeisiksi asiakkaiksi,

tarvitaan tutkimusryhmien kartoittamisen lisäksi niiden ajantasaista rekisteröintiä.

Kirjaston on voitava löytää uudet asiakkaansa, jotta se voi heitä palvella. Vuonna

2011 läpiviety Helsingin yliopiston tutkimuksen ja tutkijakoulutuksen arviointi on

tässä suhteessa tärkeä askel – arvioitiinhan nyt nimenomaan tutkimusryhmiä. Tästä

eteenpäin tarvitaan entistä paljon aktiivisempaa tukea tutkimusryhmien toimintakulttuurien

kehittämiseen.

Kun uutta, vaativaa työtapaa kehitetään, vaarana on, että edelläkävijöiden ponnisteluista

huolimatta muutos hajoaa ja koteloituu pieniksi erillisiksi parannuksiksi.

Keskustakampuksella on kehitetty ja otettu käyttöön solmutyöskentelyn mahdol

More magazines by this user
Similar magazines