Markus Lindkvist - Helda

28
asiaan, mikä voi myös olla tietoinen valinta. Usein valtio pyrkii vaikuttamaan
joko hintoihin tai maksukyvyn parantamiseen. Nämä edellä olevat vaihtoehdot
muodostavat kuusi strategiaa: 1. Passiivisuus 2. Kehotukset 3. Sääntely 4.
Verotus 5. Tuki 6. Säännös. Jokainen edellä olevista on erilainen
lähestymistapa, mutta ne eivät ole toisiaan poissulkevia. Pääosin
asuntopolitiikassa ei käytetä yksinomaan yhtä vaihtoehtoa vaan erilaisia
yhdistelmiä. Lisäksi tulee ottaa huomioon, että päätetyt toimenpiteet usein
kohdistuvat vain tiettyihin tahoihin, jolloin oleellista on, ketkä ovat
vastaanottajina toimenpiteessä. (Doling 1997, 40-45.)
Strategiset lähestymistavat asuntopolitiikkaan Dolingin mukaan:
1. Passiivisuus
- Kun politiikassa päätetään olla vaikuttamatta johonkin asiaan, kyseessä voi
olla tietoinen valinta ja poliittinen linjaus. Syynä voi olla esimerkiksi se, että
asian nähdään toteutuvan parhaiten markkinavoimien toimesta. Toisaalta
passiivisuus voi tarkoittaa myös sitä, että asiaa ei pidetä ongelmana tai sitä
ei nähdä merkittävänä.
2. Kehotukset
- Julkinen hallinto voi monin tavoin kehottaa henkilöitä ja yrityksiä toimimaan
hallinnon valitseman toimintatavan mukaisesti. Näitä keinoja voivat olla
esimerkiksi julkinen kampanjointi, ministereiden puheet, median
hyödyntäminen, moraalisten näkökulmien esiin tuominen, uhkakuvien
luominen asiasta tai pelote siitä, että asiaan vaikutetaan lailla, mikäli se ei
etene vapaaehtoisesti.
3. Sääntely
- Sääntelyllä julkinen sektori puuttuu täydelliseen sopimusvapauteen.
Sääntelyllä voidaan määrätä tietyt toimintatavat kielletyiksi rangaistuksen
uhalla tai voidaan määrätä vähimmäis- ja enimmäismääriä tai hintoja
asioille, joihin halutaan vaikuttaa.