Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja A 41 II.pdf - Helda

helda.helsinki.fi

Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja A 41 II.pdf - Helda

VESI- JA YMPÄRISTÖHALLINNON JULKAISUJA - sarja A

41

SIUNTIONJOKINEUVOTfELUKUNTA

DELEGATIONEN FÖR SJUNDEÅ Å PROJEKTET

SIUNTIONJOEN VESISTÖN KÄYTÖN JA SUOJELUN

YLEISSUNNITELMA

PIAN ÖER ANVÄNDNINGEN OCH SKYDDET AV

SJUNDEA AS VATTENDRAG

II OSA: TOIMENPIDESUOSITUKSET JA JATKOTOIMENPITEET

II DEL: REKOMMENDATIONER OCH FORTSATTA ÅTGÄRDER

VESI- JA YMPÄRISTÖHALLITUS

Helsinki 1989


Tekijä on vastuussa julkaisun sisällöstä, eikä siihen voida vedota

vesi- ja ympäristöhallituksen virallisena kannanottona.

VESI- JA YMPÄRISTÖHALLINNON JULKAISUJA koskevat tilaukset:

Valtion painatuskeskus, PL 516, 00101 Helsinki

puh. (90) 56 601/julkaisutilaukset

ISBN 951-47-2912-9

ISSN 0786-9592

HELSINKI 1989


SISÄLLYS

OSA II

5.1

5.2

5.2.1

5.2.2

5.2.3

5.2.4

5.2.5

5.3

5.4

5.5

5.5.1

5.5.2

5.5.3

5.5.4

5.6

5.7

5.7.1

5.7.1.1

5.7.1.2

5.7.1.3

5.7.1.4

5.7.1.5

5.7.2

5.7.2.1

5.7.2.2

5.7.3

5.7.3.1

5.7.3.2

5.7.3.3

5.7.3.4

5.7.3.5

5.7.4

5.7.5

5.7.6

5.8

5.8.1

5.8.1.1

5.8.1.2

5.8.2

5.8.3

TOIMENPIDESUOSITUKSET

Vedenhankinta

Vesien kuormitus

Vedenlaatutavoitteet

Yhdyskunnat

Kaatopaikat .

Teollisuus

Hajakuormitus

Vesivoimatalous

333

Tulvasuojelu, rnaankuivatus ja metsäojitus

Virkistyskäyttö . .

Loma-asutus

Uinti .

Veneily ja melonta

Retkeily ja muu virkistyskäyttö

Kalatalous .

Vesiympäristön suojelu, hoito ja tutkimus

Arvokkaat vesistöalueet ja luontokohteet

Suojelun tavoitteet

Suojeltavat luontokohteet Siuntiossa

Suojeltavat luontokohteet Vihdissä .

Suojeltavat luontokohteet Kirkkonummella

Suojeltavat luontokohteet Lohjan kunnassa

Harvinaiset ja uhanalaiset lajit

Uhanalaiset eläimet

Vesi- ja rantakasvillisuus ja kasvisto

Maisemanhoitotoimenpiteet

Esihistorialliset kohteet

Historialiiset ja rakennushistorialliset

kohteet

Maiseman vesitasapainon parantaminen

Rantametsien ja puistojen hoito .

Maisemakeskukset

Suojavyöhykkeiden perustaminen

Tutkimustoiminta

Opetus- ja valistustoiminta

Vesistön kunnostus

Kunnostettavat järvet

Järvien kunnostusta koskevat suositukset

Happamotiiden järvien kunnostus .

Kunnostettavat jokiosuudet

Kunnostettavat savenottoalueet

Sivu

5 335

O 335

O O 337

O 337

O 0 338

O 340

O O 341

O

O

O

O

O

342

346

347

348

348

O 0 349

O 0 351

O O 359

O 360

368

O 368

O 368

O

372

O 386

O 389

O

392

O O 393

O O 33

O 0 397

O O 397

O 0 397

O

398

O 398

O 400

O

401

403

406

O 408

411

O 0 411

O 0 413

415

O O 0 417

O 424


6.1

6.2

6.2.1

6.2.1.1

6.2.1.2

6.2.1.3

6.2.1.4

6.2.2

6.2.2.1

6.2.2.2

6.3

6.3.0

6.3.1

6.3.2

6.3.3

6.3.4

6.3.5

6.3.6

6.3.7

6.3.8

6.3.9

6.4

334

Sivu

6 JATKOTOIMENPITEET . . . .

426

Toimenpidesuositusten toimeenpanovastuu

Rahoitus- ja toteuttamismahdoilisuudet

Viranomaiset..,...

Vesi- ja ympäristöhaliinto . . , . .

Kalataloushallinto . . . . . .

Kaavoitushallinto . . . . . . . .

Kuntien viranomaiset . . . . . .

Muut tahot . . . . , . . . , . . . .

Elinkeinoelämä,..... . . .

Vapaaehtoisyhdistykse-t

Keskeisimpien toimenpidesuositusten toimeen

pano . . . , . ,

Siuntionjoen vesistöalueen erityissuojelun

mahdollisuudet . . .

Veden hankinta . . .

Vesienkuormitus 000

Vesivoimatalous . . .

Tulvasuojelu, maankuivatus ja metsäojitus

Virkistyskäyttö . . . . . . . . . .

Kalatalous

Vesiympariston suojelu, hoito ja tutkimus

Vesistön kunnostus

Seuranta . . , . .

Projektin arviointi . . . . . . .

KIRJALLISUUSLUETTELO .

LIITTEET . . . . . . .

DEL II på svenska . . . .

.

O 426

O 429

O 429

O 430

O 431

432

O 434

O 439

O 439

O 441

443

O 0 443

O 0 448

448

O 0 451

451

452

O 0 454

455

O 462

463

. . . 464

O • . . . . . . . . 469

o . 0 O . 475

O . . . . . . . . 491

INNEHÅLL . . . . . . . . . 493


5 TOIMENPIDESUOSITUKSET

335

Tämän yleissuunnitelman aiemmissa luvuissa 2-4 on tarkasteltu

Siuntionjoen vesistöalueen asutusta, maankäyttöä, luonnonolosuhtei

ta ja vesien eri käyttömuotoja sekä luonnonsuojelukysymyksiä. Näistä

kustakin on esitetty nykytilaa ja mahdollisuuksien mukaan tulevia

tarpeita koskevat perustiedot. Joistakin keskeisistä tai ennestään

puutteellisesti selvitetyistä aiheista on tehty yleissuunnitelmaan

liittyen erillisselvityksiä.

Yleissuunnitelman vesistön eri käyttömuotoja ja suojelukysymyksiä

käsittelevässä luvussa 4 on esitetty myös useita kyseisen käyttö-

muodon kannalta tarpeelliseksi katsottuja suosituksia, joista

monet liittyvät myös muihin käyttömuotoihin. Näiden suositusten

toteuttaminen edellyttää kuitenkin niiden yhteensovittamista kaikki

en muiden vesistön käyttö- ja suojeluintressien kanssa,

Tässä yleissuunnitelman luvussa 5 on pyritty esittämään kullekin

vesistön käyttömuodolle ja suojelukohteelle sellaiset toimenpide

suositukset, joissa on otettu huomioon vesistön muun käytön ja

suojelun tarpeet. Toimenpiteiden yhteensovitus on toteutettu

työryhmässä jaostojen esitysten pohjalta. Suositeltujen

toimenpiteiden yksityiskohtaisempaa mitoitusta ja perusteita

koskevia tietoja on esitetty luvuissa 2—4 ja erillisselvityksissä.

Keskeisimmille luvussa 5 esitetyille toimenpidesuosituksille esi

tetään toteuttajatahoja, aikataulua ja rahoitusmahdollisuuksia

koskevat suositukset luvussa 6.

5.1 Vedenhankinta

Siuntionjoen vesistön pintaveden laatu on huono teollisuuden ja

asutuksen tarpeisiin. Yhdyskuntien vedenftankinta on turvattu phja

vesivaroin. Haja-asutuksen vedenhankinnan selvittämistä ja kehittä

mistä varten Helsingin vesi- ja ympäristöpiiri on yhdessä alueen

seutukaavaliittojen kanssa aloittanut alueellisen haja—asutuksen

vedenhankinnan yleissuunnittelun vuonna 1988.


Toinienpidesuositus:

336

Kuntien tulee harkita pohjavedenottamoiden suoja-aluei

den perustamista yhdyskuntien vedenhankinnan kannalta

tärkeillä pohjavesialueilla (ks. luvut 3.2.3 ja 4.2.2).

Lisäksi tulisi estää ennakolta pohjaveden pilaantuminen

noudattamalla yleissuunnitelman luvussa 3.2.5 esitettyjä

pohjaveden suojelusuosituksia sekä kaavoituksellisin

tai muin käytettävissä olevin keinoin (ks, sivu 433).

Kuntien tulee laatia kuntakohtaiset myös haja-asutuksen

käsittävät vesihuollon kehittämisohjelmat.

Siuntionjokea käytetään teollisuuden vedenhankintaan Nokia Oy:n

Pikkalan tehtaiden tarpeisiin. Vedenhankintasäännöstely tapahtuu

Pikkalanjoen suussa sijaitsevalla säännöstelypadolla. Vesi käyte

tään pääasiassa prosessivetenä ja myös asuntoalueen tarpeisiin.

Veden riittävyys on hyvä ja tehokkaalla puhdistuksella Pikkalanjoen

vedestä saadaan juomakelpoista.

Toimenpidesuosi tukset:

Teollisuuden vedenhankinta tulee jatkossakin pyrkiä järjes

tämään pintavesivaroista, joiden tulee olla määrältään

riittäviä ja laadultaan siihen soveltuvia (ks. luku 4.2.6).

Vesi- ja ympristöhallinnon tulee yhteistyössä muiden

viranomaisten ja teollisuuden kanssa selvittää mahdolli

suuksia hankkia teollisuuden tarvitsema raakavesi Pikka—

lanjoen yläpuoliselta vesistöalueelta tai muualta siten,

ettei Pikkalanjoen suun patoamista tarvita. Selvitykseen

tulee kuulua juridiset ja teknis—taloudelliset toimenpiteet

sekä arvio niiden toteuttamismahdollisuuksista. Samassa

yhteydessä tulee selvittää myös hankkeeseen liittyvät

kustannus- ja korvauskysymykset sekä ympäristövaikutukset.

Maatalous käyttää Siuntionjoen vesistön pintavettä lähinnä peltojen

kasteluun. Paikoittain veden heikentynyt laatu, mm. myrkylliset

sinileväkukinnat voivat estää karjan juoton.

Toimenpidesuositus:

Siuntionjoen vesistön pintaveden tulee olla laadultaan

soveltuvaa kasteluvedeksi (ks. luku 4.2.6). Veden laadun

turvaaminen kaikissa vesistön osissa edellyttää vesien

suojelutoimenpiteitä pahimmin kuormitetuilla alueilla

(ks. luku 5.2).


5.2 Vesien kuormitus

5.2.1 Vedenlaatutavoitteet

337

1 Parannetaan veden laatua nykyisin voimakkaimmin kuormi—

tetuilla alueilla. Etupäässä parannustoimenpiteet kohdis

tetaan Lempansån —

träskin alueelle.

Kyrkån

alueelle ja Risubackaån - Björn

II Parannetaan veden laatua kauttaaltaan koko vesistöalueella

niin, että veden laadullinen käyttökelpoisuus paranee

kaikilla voimakkainimin ulkoisesti kuormitetuilla vesistön

osilla 1:llä yleisluokituksen mukaisella laatuluokalla

(ks. luku 3.1.2) vuoteen 2000 mennessä.

III Veden laatua pyritään parantamaan siten, että seuraavat

eliöt viihtyvät ja voivat lisääntyä pitkällä tähtäimellä

vesistön k a i k i s s a niissä osissa, joissa ne

luontaisesti voisivat elää: meri- ja purotaimen, rapu,

jokihelmisimpukka ja saukko. Tavoite toteutetaan vuoteen

2010 mennessä, kuitenkin niin, että kyseisten lajien

elinalueet eivät nykyisestään supistu tai vaarannu.

Vedenlaatutavoitteita on tarkasteltu vesistön eri käyttömuotojen

kannalta niiden vedenlaatuvaatimukset huomioon ottaen. Vedenhankin

ta, kalastori ja saukon ympäristövaatimukset, uinti ja muu virkistys—

käyttö sekä yleiset vesiensuojelunäkökohdat ovat keskeisimmät

veden laadun parantamista edellyttävät tekijät, joille voidaan

esittää selviä veden laatua koskevia vaatimuksia. Vesiensuojelu—

toimenpiteillä pyritään veden laadun parantamiseen näistä lähtö

kohdista.

Veden laatua tai vesien kuormitukseri vähentämistä koskevia suosi

tuksia on esitetty myös useiden eri vesienkäyttömuotoja ja luonnon

suojelua koskevien suositusten yhteydessä luvussa 5. Näistä keskei

set kohdat ovat vedenhankinta (luku 5.1), virkistyskäyttö (luvut

5.5.1 ja 5.5.2), kalatalous (luku 5.6), vesiympäristön suojelu,

hoito ja tvtkimus (luvut 5.7.1.1, 5.7.1.2, 5.7.1.4, 5.7.2.1 ja

5.7.5) sekä vesistön kunnostus (luvut 5.8.1, 5.8.1.1, 5.8.1.2

ja 5.8.2). Ko. kohdissa on esitetty tarkemmat perustelut veden

laadun parantamiselle.


5.2.2 Yhdyskunnat

338

Siuntfoftjddh tflfttöaTu€dIla stj&ttl& se4tsdn asutajiteveden

pakdtstWä jöt,ta uut4mat dvåt Vtftdivw fsytiavinuninen puhdistarno

Lohjan kihftån . $kffkka&idj&i ptikdntd*w ja Stöntton Aserankylin

puhdtttämcs. I4si&ft puttdlstätixija tt’kttyt oft vflistöti kaonnittajana

niihin verrattunä yksittaflinä laltekilna vahitneis ja niiden vesis

tbaIktitöbat v’djøtttavät surIp&aiie aIueelIe4

Alueen taajdhnten j flftIicini swWiftØi&i yTrdflk(uttajlteveden puhdista

riiuideni

kaita,

kattat puhdiitiMiute1iuit otät je nykyisin niin tehok

etU kftittelyft tehoitanintee föstarin ja BHk:n poiston

suhteen vatii uuHä tälduddl14iä panatubia

voidaan tdhöstaa lihilina Stniomtpen poistöa

tlöidt td4ttthph(dUdsitUbdtf

6 talli hetkelli.

dätavesien jöhtanhista vesistöaiueen ulkopuolelta alueelle

tulee v*lttfl.

Viö4riverköstöihih tuleviön vuoto- ja sadevesien ntiiräi.

tulee Verköstdjä kunhatamellä vahehtiL

teOl 1 ihduslättötten j*teyedet tulee Johtaa yhteiskisitte—

l$Vft kddna, iflik*ll se jHtåveiien mai4 ja laatu huomioon

öttaid dli tnahdoiligta Ennen Verkostoon johtarnista teolli—

uusjhtavedet oli riittivästi aikasiteltivi.

Puhdistainolietteet tulee kuivata, stabiloida ja ohjata

h$tyk$yttööh Lietteet on sijoitettava niin, ettei aiheu—

t0ti jiihta tai pohjäveden pilääntuniisvaaraa (Vesihallitus

1*79).

Vieniriverkostoja tulee laajentaa kisittamfln kaikki

täajaan atdtut alueet. Liflksi veikostoihin tulee johtaa

uaiee pienkuarmittajien 4itevedet seki niiden nykyisten

pienuornhittajien jiteVedet, joiden johtaminen etiisyydet

hud%fliÖofl OttaCh on iahdøllist*


339

Kuormittajakohtaiset toimenpidesuositukset:

Lohjan kunta Mun kkaanoja

Puhdistamon toimintaa tulee tehostaa lähinnä ammoniumtypen

poiston suhteen niin, että Lempansåssa ja Kirkkojoessa

happipitoisuus ei Munkkaanojan puhdistamon vaikutuksesta

laske kalojen elinmahdollisuuksien kannalta epäsuotui

saksi ts. alle arvon 5 mgO/l.

Munkkaanojan puhdistamon kuormitusta voidaan tarvittaessa

vähentää johtamalla Roution alueen jätevedet Lohjan kaupun

gin viemäriverkkoon. Kuormitusta vähentämällä saatetaan

välttyä esim. nitrifikaation mahdollisesti edellyttämältä

puhdistamon laajennukselta. Lohjan kunnan ja Lohjan kaupun

gin tulisi neuvotella Roution alueen jätevesien johtamises

ta kaupungin jätevesiverkostoon ja kaupungin puhdistamolle.

Mikäli tarvetta vesistön veden laadun parantamiseen edel

leen jätevesien käsittelyn tehostamisen jälkeen ilmenee,

tulee Lohjan kunnan ja Helsingin vesi— ja ympäristö—

piirin selvittää mahdollisuudet erilaisin kunnostustoimen

pitein parantaa vesistön tilaa (esim. happipitoisuuden

nosto ilmastamalla).

Partek liusniityn asuntoalue

Uusniityn asuntoalueen jätevedet on johdettava Munkkaanojan

puhdistamolle vuoden 1993 loppuun mennessä. Samalla tulee

johtaa myös Nummenkylän koulun jätevedet ja välillä olevan

asutuksen ja teollisuuden sekä Länsi-Uusimaa Oy:n jätevedet

Munkkaanojalle.

Siuntion kirkonkylä ja asemanseutu

Jätevesien käsittelyä tulee tehostaa puhdistamon hoito—

edellytyksiä parantamalla (mm. päätoiminen puhdistamon

hoitaja ja hänelle pätevä varamies), vuotovesiä vähentämäl

7-poistoa sekä fosforinpoistoa tehostamalla.

ja BHK

Ammoniumtypen poistotarve tulee selvittää ja tarvittaessa

toteuttaa poisto.

TVK:n kurssikeskus

7—

Puiidistamoa tulee tarvittaessa laajentaa niin, että BHK

ja fosforinpoisto vakiintuu tehokkaaksi ja että tilapäinen

ylikuormittuminen estetään. Stora-Lonnoträskin pohjaan

asennetun purkuputken tiiveys ja purkukohta tulee

varmistaa.


Vihti, Nuninela

340

Puhdistamon toimintaa tulee lähinnä ammoniumtypenpoiston

osalta tehostaa niin, että Risubackajoessa pohjoisen

ja läntisen haaran yhtymäkohdan jälkeen happipitoisuus

säilyy kaikissa olosuhteissa kalojen elinmahdollisuuksien

kannalta suotuisana (> 5 mgO2/l), eikä joessa enää Nummelan

jätevesien vaikutuksesta missään tilanteessa muodostu

ammoniakkia haitallisissa pitoisuuksissa.

Björnträskin kuormi tusti 1 anne tulee sel vi ttää eri lii s

tutkimuksella yhteistyössä alueen kuormittajien ja viran

omaisten kesken. Selvitys palvelee osana Björnträskin

kunnostussuunnittelua (ks. luku 5.8.1).

Munkkaanojan ja Siuntion kunnan puhdistamoiden jätevesien lasku

lupien vesioikeuskäsittely tulee koordinoida samanaikaiseksi Höy

tiönnummen ja Partek Oy:n kateaineyksikön lupakäsittelyn kanssa.

Tällä pyritään turvaamaan Siuntionjoen vesistöä kuormittavien

keskeisten pistekuormittajien lupaehtojen määrääminen itse vesis

tön tilan kannalta tarkoituksenmukaisiksi.

5.2.3 Kaatöpaikat

Suunnittelualueella on viisi käytössä olevaa ja kolme vanhaa käy

töstä poistettua kaatopaikkaa. Kaatopaiköille tuodaan tai on tuotu

yhdyskunta- ja teollisuusjätteiden lisäksi jäteöljyä ja kotitalouk

sien ongelmajätteitä sekä sakokaivo- ja puhdistamolietteitä. Kaato

paikan vesistövaikutukset aiheutuvat suoto- ja valumavesien epä—

puhtauksista. Ympäristöministeriön meneillään olevassa ns. riski

kaatopaikkatutkimuksessa on suunnittelualueen kaatopaikoista Lohjan

kunnan åseman ja Teutarin kaatopaikat luokiteltu ensisijaisesti

tutkittaviksi kohteiksi. Tutkimuksessa arvioidaan riskikaatopaik

kojen ympäri stövai kutukset.

Toimenpidesuositukset:

Kaatopaikoille tulevien jätteiden maaraa- tulee ensisijai

sesti pyrkiä vähentämään mm. jätteiden hyötykäyttöä edis

tämällä. Hyötykäytön edistäminen kuuluu kuntien ympäris

tönsuojelulautakuntien tehtäviin.

Pienistä kaatopaikoista tulisi luopua, kuten Tervalammen

huoltolan kaatopaikka ja mahdollisesti tulevaisuudessa

myös Lohjan kunnan Teutarin ja Siuntion kunnan kaatopaikat,

jolloin koko alueen jätteet käsiteltäisiin keskitetysti.


5.2.4 Teollisuus

341

Suoto- ja valumavesien määrä tulee rajoittaa niahdollisim

man vähään oikein suunnitellun ojituksen avulla. Valuma

vesien määrää tulee pyrkiä vähentämään esimerkiksi sadet

tanialla niitä kaatopaikalle ja pajuistutusten avulla.

Mikäli vesistä aiheutuu haittaa vedet tulee kerätä tasaus

altaisiin, joista ne pyritään johtamaan ensisijaisesti

jätevedenpuhdistamoon tai mikäli se ei ole mahdollista

vesistöön ajankohtana, jolloin haitat jäävät mahdollisim

man pieneksi. Johtamista vesistöön tulee välttää erityi

sesti kesäkautena.

Parhaillaan meneillään olevien jätteiden käsittelyä ja

kaatopaikkojen aiheuttamia yrnpäristöhaittoja koskevien

tutkimusten (mm. riskikaatopaikkatutkimuksen) tulosten

perusteella tulee kehittää jätteen käsittelymenetelmiä

ja kaatopaikkojen ympäristötarkkailua.

Kuntien tulee huolehtia ongelmajätteiden asianmukaisesta

keräilystä, välivarastoinnista ja kuljetuksesta ja

asianmukaisesta hävittämisestä.

Siuntionjoen vesistöalueen suurin teollisuusjätevesikuormittaja

on Oy Partek Ab:n kateaineyksikkö Lohjan Muijalassa. Muijalassa

sijaitsevat myös erilliset Oy Partek Ab:n A—tehtaat. Lisäksi vesis

töalueella on joitakin pieniä yhdyskuntien viemäriverkostoihin

liittymättömiä teollisuuslaitoksia, joiden aiheuttamaa vesistö

kuormitusta tarkastellaan hajakuormituksen yhteydessä.

Yleiset toimenpidesuositukset:

Siuntionjoen vesistöalueelle ei tulisi sijoittaa uutta

vesistöä merkittävästi kuormittavaa toimintaa.

Mikäli alueelle sijoitetaan uutta teollisuutta, on jäte

kuormituksen rajoittamiseksi ja vesistöön pääsyn estämi

seksi sovellettava parasta toteuttamiskelpoista tekniikkaa.

Uusi kuormittava toiminta tulee sijoittaa niin, että

muodostuvat jätevedet voidaan johtaa yhdyskuntien jäteve

denpuhdistamolle käsiteltäviksi.

Kuormittajakohtaiset toimenpi ösit[ikset:

Oy Partek Ab, kateaineyksikkö

Jätevesikuormitus on viime vuosina alentunut merkittävästi proses

siteknisten toimenpiteiden ansiosta. Neutralointitarvetta tar

kastellaan vesistöstä käsin. Koska Arvolanoja (ks. luku 3.1.2

kuva 21, näytepiste R4) on julistettu viemäriksi vesioikeuden

päätöksella, tarkastelu ulottuu pisteeltä R3 alaspäin.


Toimenpidesuositus:

5.2.5 Hajakuormitus

342

Jätevesien juoksutusta Ratametsän altaasta tulee edelleen

välttää kesäkautena.

Jätevedet tulee tarvittaessa neutraloida. Neutralointi

tarve määräytyy vesistöstä käsin. Neutralointi on tarpeen

mikäli pH on Siuntionjoen yhteistarkkailun näytekerroilla

pisteellä R3, joka sijaitsee välittömästi Partekin

teollisuuslaitokselta Risubackajoen läntiseen haaraan

laskevan ojan ja läntisen haaran yhtymäkohdan alapuo

lella toistuvasti yli 9.5 tai pisteellä R9, joka sijaitsee

Risubackajoen läntisessä haarassa välittömästi

Höytiönnummelta tulevan pohjoisen haaran yhtymäkohdan

yläpuolella toistuvasti yli 9.0 (ks. kuva 21). Neutralointi

tulee tapahtua niin, ettei suifaattipitoisuus

Risubackajoessa neutraloinnin seurauksena nouse kalojen

tai kasteluvesikäytön kannalta haitalliselle tasolle.

Björnträskin kuormitustilanne tulee selvittää erillis

tutkimuksella yhteistyössä alueen kuormittajien ja viran

omaisten kanssa (vrt. Nummelan puhdistamoa koskeva suosi

tus luvussa 5.2.2). Erityisesti tulee tarkastella kronii

päästöjen vaikutusta Björnträskin ja Risubackajoen kala—

kantaan.

Tämän yleissuunnitelman yhteydessä laadittiin laaja erillisselvitys

(Saari ym. 1987) Siuntionjoen vesistön hajakuormituksesta perustaksi

hajakuormituksen vähentämistä koskeville suosituksille. Selvitykses

sä tarkasteltiin hajakuormituksen määrää ja laatua kunnittain

ja vesistön osa—alueittain. Samalla esitettiin arvio vesistön

kokonaiskuormituksen jakautumisesta kuormituslähteittäin vuositasol

la ja kesäkaudella. Yleissuunnitelman hajakuormituksen vähentämistä

koskevat toimenpidesuositukset perustuvat em. erillisselvitykseen.

Asiasta on esitetty yhteenveto yleissuunnitelrnan luvuissa 4.3.2

ja 4.3.3.

Hajakuormitukseen on luettu kuuluvan viemäröimättömästä asutuksesta,

pienkuormittajista, peltoviljelystä, karjataloudesta, turkistar

hauksest&, metsätaloudesta ja laskeumasta aiheutuva kuormitus.

Tämän lisäksi vesistöön kohdistuu luonnosta peräisin olevaa, ihmi

sen toiminnasta riippumatonta luonnonkuormitusta.

Eri kuormituslähteiden yhteenlaskettu vesistökuormitus on keski

määrin 13,3 t fosforia ja 320 t typpeä vuodessa. Fosforista noin

kaksi kolmasosaa ja typestä puolet on peräisin ihmistoiminnoista

johtuvasta hajakuormituksesta, jonka vähentäminen on mahdollista

sopivilla toimenpiteillä.


343

Ottaen huomioon, että Siunionjoen vesistön koko 480 km2 suuruises—

ta valuma-alueesta 25,2 % eli 12 130 ha on peltomaata ja valuma

alueella asuu noin 23 200 henkeä, on selvää, että ihmistoimin

noista ja pelloilta tuleva kuormitus on suuri.

Vuositasolla vesistön suurin ravinnekuormittaja on peltoviljely,

jonka osuus on noin puolet kokonaiskuormituksesta. Kesäaikana

puhdistetut jätevedet muodostavat kuitenkin peltoviljelyä jonkin

verran suuremman ravinnekuormituksen. Vähäsateisina kesinä puhdis

tettujen jätevesien osuus on noin kolmasosa fosforin ja puolet

typen kokonaiskuormituksesta.

Vesistön tilan parantamiseksi tulee ensisijaiset toimenpiteet

keskittää suurimpiin kuormittajiin. Hajakuormitus yhdessä luonnon

kuormituksen kanssa määräävät veden laadun yleisen tason, jota

pistekuormitus (puhdistetut jätevedet) heikentää paikoitellen

oleellisesti. Suurimmat vedenlaatuongelmat esiintyvät juuri voi

makkaan jätevesikuormituksen kohteena olevilla alueilla. Siten

vesistön tilan parantaminen edellyttää sekä haja- että pistekuormi

tukseri vähentämistä.

Yleissuunnitelman luvussa 4.3.2 ja hajakuormitusselvityksessä

on esitetty yksityiskohtaisemmat suositukset ja mitoitusarvot

hajakuormituksen vähentämiseksi. Seuraavassa esitetään keskeiset

suositukset painotettuna kunkin kuormituslähteen alueellisen (Siun—

tionjoen vesistöalue) merkityksen mukaisesti, (vrt, osuudet koko

naiskuormituksesta, luku 4.3.3).

Toimenpidesuositukset viemäriverkostoon kuulumattomalle asutukselle:

Viemäriverkkoa on laajennettava taajaan asutuille alueille.

Aluetta koskeviin eriasteisiin kaavoihin ja kyläsuunni

telmiin tulee sisällyttää yleissuunnitelma alueen vesi-

huollon järjestämisestä.

Kunnissa on ympäristönsuojelu— ja terveyslautakunnan

sekä teknisen lautakunnan kesken sovittava vesiensuojelu

kysymysten vastuujaosta ja yhteistyön järjestämisestä

ellei näin ole vielä tehty. Samalla tulee ryhtyä toimenpi

teisiin riittävieri henkilöstöresurssien järjestämiseksi

suunnittelu— ja valvontakysymyksissä.

Kuntien tulee mahdollisuuksien mukaan kehittää omia tuki—

muotoja kuten antaa taloudellista ja suurmitteluapua

haja-asutuksen vesihuoltoon.


344

Ympäristönsuojelulautakuntien tulee valvoa erityyppisten

vesiensuojelulaitteiden kuntoa ja hoitoa kunnissa. Erityis

tä huomiota on kiinnitettävä pienpuhdistamoiden valvontaan.

Saniteettivedet on aina tärkeillä pohjavesialueilla (vrt.

luku 5.1) kerättävä umpisäiliöön tai johdettava ko. alu

eiden ulkopuolelle.

Toimenpidesuositukset pienkuormittajille:

Pienkuormittajat tulee liittää keskitetyn vesihuoltover

koston piiriin heti, kun se verkostojen laajentuessa

on kohtuullisin kustannuksin mahdollista.

Pienpuhdistamoja ei voida nykyisellään suositella yksin

omaisena jätevesien käsittelymenetelmänä pienille jäte

vesimäärille. Ainakin alle 50 avi:n laitokset ovat häiriö

herkkiä eikä niillä yleensä saavuteta toivottua käsit—

telytulosta. Pienpuhdistamoihin tulisi näin ollen turvau

tua yksinomaisena jätevesien käsittelymenetelmänä ainoas

taan poikkeustapauksissa.

Pienpuhdistamoita samoin kuin pelkkiä jätevesien sakokaivo—

käsittelyjäkin suositetaan täydennettäväksi jätevesien

maaperäkäsittelyllä siellä, missä se on mahdollista aiheut—

tamatta käyttökelpoisen pohjaveden saastumisvaaraa.

Kaikki pienkuormittajat olisi liitettävä valvotun jäte

vesien käsittelyn piiriin. Valvontaviranomaisten tulisi

tehdä niissä säännöllisesti tarkastuskäyntejä.

Toimenpidesuositukset loma—asutukselle:

Loma-asutuksen vesi— ja jätehuoltoa tulee edistää eri

asteisissa kaavoissa ja kuntien rakerinusjärjestyksissä

sekä rakennuslupa—asioissa antamalla vesiensuojelua varten

kuhunkin niistä soveltuvia suosituksia.

Toimenpidesuositukset peltoviljelylle:

Viljelijöiden tulee kiinnittää erityistä huomiota lannoi

tuksen määrään ja ajankohtaan. Lannoitteiden liian runsasta

käyttöä ja sen seurauksena tapahtuvaa ravinteiden huuhtou

tumista voidaan vähentää, kun lannoitus suunnitellaan

ja ajoitetaan viljelyskasveittain säännöllisiin viljavuus—

tutkimuksiin perustuen. Erityisesti kalkituksella voidaan

vähentää happamilla mailla ravinteiden huuhtoutumista

ja sita kautta fosforilannoitteiden kayttoa Syysviljojen

lannoituksesta on mahdollisimman pieni osa annettava

kylvön yhteydessä. Karjan lantaa ja väkilannoitteita

samalla pellolla käytettäessä on lannoitus suunniteltava

tarkoin ja varottava ylianriostusta.

Kiintoaineen ja ravinteiden pintahuuhtoutumista voidaan

pienentää erityisesti vesiuomiin päin voimakkaasti viettä

villä pellonosilla jättämällä peltoalueita halkovien

joki— ja purouomien reunoille viljelemätön suojavyöhyke.


345

Suojavyöhykkeen tarpeellisuus täsmentyy meneillään olevilla

tutkimuksilla. Nurmet ja syysviljat on pyrittävä sijoitta

maan vesiuomien rannalle. Pitkän aikavälin tavoitteena

on suojavyöhykkeiden järjestäminen tarvittaessa kaikille

vesistöön rajoittuville pelloille, jos tutkimukset osoitta

vat niiden hyödyllisyyden.

Eri aineiden vesistöön huuhtoutumista vähentämään tarkoi

tettujen suojavyöhykkeiden tehokkuus tulee tutkia tarkem

min paikallisissa olosuhteissa.

Kuormituksen vähentämistä ja suojavyöhykkeitä koskevaa

tutkimusta ehdotetaan aloitettavaksi asiasta

kiinnostuneiden viljelijöiden toimesta ja Siuntiossa

Kirkkojoen varrella sijaitsevalla Helsingin yliopiston

Suitian koetilalla. Samalla tulee selvittää vaihtoehtoisten

viljelymenetelmien vesistövaikutuksia.

Peltojen avokesannointia on vesiensuojelun näkökulmasta

vältettävä, koska paljaasta maanpinnasta tapahtuu helposti

pi ntahuuhtoutumista.

Tärkeimmät vaikutuskeinot peltoviljelyn aiheuttaman kuor

mituksen vähentämiseksi ovat neuvonta ja valistus. Luon

tevimmin neuvonta ja valistustyö tapahtuu paikallisten

maamiesseurojen ja maataloustuottajayhdistysten avulla.

Ympäristönsuojelulautakunnan tulee myös osaltaan huolehtia

valistuksesta ja neuvonnasta. Siuntionjoesta ja sen suoje

lemisesta tulee tehdä (kuten esim. Aurajoesta ja Lesti

joesta) jokaiseen viljelytalouteen jaettava tiedotuslehti—

nen.

Jätevedenpuhdistamolta saatavan puhdistamolietteen käyttö-

ja levitysohjeita sekä puhdistamolietteiden käyttörajoi—

tuksia (mm. säännölliset raskasmetallianalyysit) koskevia

ohjeita tulee toimittaa viljelijöille puhdistamoliettei

den maatalouskäytön mahdollisuuksien parantamiseksi.

Toimenpidesuositukset karjataloudelle:

Lanta (= kuivikelanta, virtsa ja lietelanta) on säilytettä

vä vähintään 8 kuukauden varastointiajalle mitoitetussa

vesitiiviissä varastossa niin, että kaikki varastoidut

jätteet on mahdollista levittää sulan maan aikana viljelyk

sessä oleville maille. Myös lannan käsittelylaitteiden

on oltava sellaisia, että vuotoja ei pääse tapahtumaan.

Multaus on tehtävä mahdollisimman nopeasti levityksen

jälkeen. Lietelannan le-vityksessä on suo-s-itelta-vaa käyttää

multaavaa levityslaitetta.

Toimenpidesuositukset metsätaloudelle:

Tehometsätaloudelliset toimenpiteet on pyrittävä suunnit

telemaan vesiensuojelun kannalta huolellisesti siten,

ettei metsätalouden kuormitus ainakaan lisääntyisi nykyi

sestä. Erityisesti tämä koskee virkistyskäytön kannalta


5.3 Vesivoimatalous

346

keskeisiä vesistön osia ja rehevöitymiselle tai happamoitu

miselle herkkien pienten lampien valuma-alueita. Vesien

suojelullisista tavoitteista on pyrittävä sopimaan alueen

metsätaloussuunnitelmia tekevien metsäalan järjestöjen

(metsälautakunta ja alueelliset metsänhoitoyhdistykset)

kanssa.

Siuntionjoen vesistössä on toiminnassa ainoastaan Kvarnbyn Sågars

forsin vesivoimalaitos Sjundeå å:ssa Björnträskin alapuolella.

Laitoksen toimintaa tullaan sen nykyisen omistajan Oy Lohja Ab:n

mukaan jatkamaan eikä erityisiä muutossuunnitelmia ole vireillä.

Sjundbyssä on suunnitteilla aiemmin toiminnassa olleen vesivoimalan

toiminnan uudelleen käynnistäminen lähinnä koneistamalla olemassa

oleva mylly-voimalarakennus uudella turbiinilla. Muita vesivoiman

käyttöön liittyviä hankkeita ei ole tiedossa koko vesistöalueelta.

Vesivoiman käytön historiaan kuuluvat erilaisten mylly- ja saha

rakenteiden, patojen jne. jäänteet ympäristöineen ovat osaltaan

suojelemisen arvoisia kulttuurihistorian muistomerkkejä. Näitä

koskevat suositukset esitetään jokiosuuksien kunnostusta (luku

5.8.2) ja kulttuurihistoriallisia suojelukohteita koskevassa luvussa

(5.7.3).

Toimenpidesuositukset:

Vesivoimatalouden harjoittaminen jo pitkään käytössä

olleissa koskissa (Sågarsfors ja Sjundbynkoski) voi jatkua

nykyisessä laajuudessaan ilman, että toiminnasta on nykyis

tä enemmän haittaa vesistön muulle käytölle tai suojelulle.

Vesistön voimataloudellista säännöstelemistä tai muiden,

nykyisin rakentamatta olevien koskien rakentamista voima

laitoskäyttöön tulee välttää luonnonsuojelullisista syistä

(saukko ja tairnen).

— Sågarsforsin voimalaitoksen uusimisen tullessa aikanaan

afankohtaiseksi tulee vesi-ja ympäristöh1linnon selvittää

hyvissä ajoin mahdollisuudet voimalaitoskäytöstä luopumi

selle ja koskialueen entisöimiselle. Entisöinnin tavoit

teena on edistää alueen luonnonsuojelua, kalataloutta

ja virkistyskäyttöä. Selvitykseen tulee kuulua juridiset

ja teknis—taloudelliset toimenpiteet sekä arvio niiden

toteuttamismahdol 1 isuuksista. Samassa yhteydessä tulee

selvittää myös harikkeeseen liittyvät kustannus— ja korvaus—

kysymykset.


347

5,4 Tulvasuojelu, maankuivatus ja metsäojitus

Siuntionjoen vesistöalueella toteutetut 36 tulvasuojelua ja perus

kuivatusta palvelevaa hanketta koskevat hyötyalaltaan noin 15,5 %

vesistöalueen peltoalasta ja 3,9 % kokonaisalasta. Hankkeita on

toteutettu vesistön päähaaran lisäksi kaikilla merkittävillä sivu—

uomilla varsin tasaisesti aina 1900-luvun alusta alkaen (ks. luku

4.6). Useimmat hankkeet ovat vanhoja, 1980—luvulla on luovutettu

ainoastaan yksi ojitushanke. Töiden osalta on valmistunut lisäksi

laajempaa aluetta koskeva Björnträskin ym. järvien järjestelyhanke

v. 1986.

Vaikka vesistön peruskuivatus on jo pääosin toteutettu, tulevat

kaikki aiemmin luovutetut hankkeet kuulumaan kunnossapidon piiriin

patojen, penkereiden ja perattujen vesiväylien osalta. Osasta

vanhoja hankkeita tullaan laatimaan uudet suunnitelmat oleelli

sesti muuttuneiden olosuhteiden johdosta. Siten tulevaisuudessa

saattavat tietyt vesistönosat joutua uudelleen toimenpiteiden

kohteiksi. Uusintakäsittelyyn tulevia hankkeita tarkastellaan

samoilla perusteilla kuin uusia hankkeita. Uudet peruskuivatushank

keet ovat tapauskohtaisesti vaihtelevassa määrin ristiriitaisia

kalatalouden, luonnon- ja vesiensuojelun sekä virkistyskäytön

ja maisemansuojelun kanssa.

Toimenpidesuosi tukset:

Vesistöalueen parhaita maataloustuotannossa olevia alueita

koskevat taloudellisesti kannattavat peruskuivatushankkeet

tulee voida toteuttaa.

Hankkeiden suunnittelussa ja toteutuksessa tulee ottaa

huomioon vesistön muu käyttö ja suojelunäkökohdat esim.

suunnitteluyhteistyön avulla.

Kunnossapitotoimenpiteet tulee toteuttaa ottamalla huomi

oon vesistön käytössä tai luonnonolosuhteissa tapahtuneet

mahdolliset muutokset.

Siuntionjoen vesistöalueen metsäojituksen lisäojitustarve on niin

vähäistä ettei asiaa koskeviin suosituksiin ole tarvetta.


5.5 Virkistyskäyttö

5.5.1 Loma-asutus

348

Loma-asutus on suurelta osin riippuvainen luonnonolosuhteista

niin kaavoitustoiminnan kuin esteettisen viehätysvoiman kannalta.

Loma-asutus sijaitsee tavallisesti veden äärellä tai sen läheisyy

dessä. Myös siinä tapauksessa, että loma—asutus sijaitsee kauempana

vesistöstä tulee vedestä se elementti, johon suurin virkistyskäyttö

paine kohdistuu.

Toimenpidesuosi tukset:

Loma—asutuksen virkistyskäytön turvaamiseksi tulee vesis

tön veden laatu säilyttää ja tarvittaessa parantaa sellai

seksi, että vesistö soveltuu hyvin virkistyskalastukseen

ja uintiin (ks. luvut 4.7.1 ja 4.7.2).

Loma—asutuksen ohjaamiseksi tulee pyrkiä vahvistettuihin

rantayleiskaavoihin. Oma- tai yhteisrantaista loma-asutusta

voidaan parhaiten säädellä rantayleiskaavojen avulla

ellei ole laadittu aluetta koskevaa asema- tai rakennus

kaavaa. Rantayleiskaavassa osoitetaan yksityiskohtainen

maankäyttö ja sen mitoitus. Rantayleiskaavat laaditaan

kunnan toimesta ja vahvistettuna niillä on oikeusvaikutuk—

sia. Rantayleiskaava ohjaa maanomistajien kustannuksella

tapahtuvien rantakaavojen laadintaa. Rantayleiskaavoja

suositellaan laadittavaksi sellaisille alueille, joilla

virkistyskäyttöpaine on hyvin suuri ja on olemassa selkeä

tarve ohjata kehitystä.

Siuntionjoen vesistöalueella on järvenrantojen loma-asunto

potentiaali muutamia järviä lukuun ottamatta jo täysin

käytetty (ks.luku 4.7.4). Alueella on useita järviä,

joiden voidaan katsoa olevan rantayleiskaavoituksen

tarpeessa. Näille järville (esim. Enäjärvi) ei enää

laajemmassa määrin tulisi myöntää rakennuslupia

omarantaisille loma-asunnoille.

Johonkin erityiseen virkistysmuotoon soveltuvien alueiden

käyttöoikeutta tulee käsitellä joustavasti kaavoituksen

yhteydessä. Jos samalle alueelle on esitetty useita käyttövaihtoehtoja,

tulee asettaa etusijalle se vaihtoehto,

joss-a aluepyritään säilyttämään kokonaisuutena.

Vesistöjen ulkopuolella sijaitseva loma-asutus on suhteel

lisen vähäistä ja hajanaista. Toistaiseksi sen säätelemi

seen ei ole erityisen suurta tarvetta. Kuitenkin vesistöön

liittymätöntä vapaa-ajan asutusta varten tulee tulevissa

kaavoissa varata vielä rakentamatta olevia rantaosuuksia

yhtei skäyttöön.


5.5.2 Uinti

Yleistä

349

Haja-asutus ja lomarakennukset pyritään sijoittamaan

luonnostaan sopiville paikoille esim. metsäsaarekkeiden

etelärinteille välttäen peltoja ja avointa tilaa sekä

muutenkin mai semansuojel unäkökohdat huomioiden. Loma—

asutuksen sijoittuminen mahdollisille viljelystä pois—

tuneille peltoalueille voi olla mahdollista. Kuntien

rakennusjärjestyksiin suositellaan jätettäväksi rakentama

ton rantavyöhyke vesistön rannoille.

Luonnonoloiltaan arvokkaille alueille ei tule ohjata

lomarakentami sta.

Siuntionjoen vesistön uintipaikat Vihdin kunnan alueella ovat

suurimmaksi osaksi sijoittuneet pääjuoksun järvien rannoille. Veden

hygieninen tila näillä uintipaikoilla on hyvä, mutta keskikesän

runsas leväkukinta haittaa uimarantojen käyttöä.

Kirkkonummen ja Siuntion kunnissa uintipaikat ovat pääjuoksun

ulkopuolella olevilla järvillä, johtuen osin pääjuoksun veden

ajoittaisesta heikosta laadusta.

Veden laadun paraneminen pääjuoksun alueella lisäisi nykyisten

uintipaikkojen käyttöä ja uusien yleisten uintipaikkojen perusta

minen tulisi mahdolliseksi.

Osa nykyisistä yleisistä uintipaikoista sijaitsee siten, että

niiden käyttö on vähäistä. Käyttöä rajoittaa osaltaan myös uinti

paikkojen varusteiden puuttuminen.

Muiden virkistyskäyttömuotojen kanssa nykyisillä uintipaikoilla

ei liene ristiriitaa.

Vihti

Vihdin kunnan alueella olevien nykyisten yleisten uimarantojen

varustetaso ja hoito ovat tyydyttävällä tasolla. Puutteena on

Enäjärven Nummelan uimarannalta puuttuva valvonta. Kylätoimikunnan

tavoitteena on saada yleinen uimaranta Kypärijärven pohjoisrannalle.


Ki rkkonumi

350

Storträsk — Bakträskin Evitskogin yleinen uimaranta on melko suosit

tu. Suurin kävijämäärä on ollut yli 500 henkeä vuorokaudessa.

Muuten tyydyttävää varustelutasoa voisi parantaa järjestämällä

rannalle valvonta sekä perusensiapuvälineet ja paarit.

Siuntio

Karskogin Vitträskin yleinen uimaranta on myös suosittu (yli 500

henk./d). Tyydyttävää varustelutasoa voisi parantaa järjestämäl

lä rannalle valvonta sekä perusensiapuvälineet ja paarit.

Siuntion kunnan muiden yleisten uimarantojen käyttöä rajoittaa

varusteiden puuttuminen. Störsvikin uimapaikkojen kehittämistä

paremmin siuntiolaisten intressejä palveleviksi tulee jatkaa.

Inkoon — Siuntionseudun ympäristönsuojeluyhdistyksen esittämä

kunnallisen uimarannan perustaminen Tjusträskin tai Vikträskin

rannalle tai niiden väliselle Siuntionjoen osuudelle ei rantojen

rehevöitymisestä ja pohjaolosuhteista johtuen yleensä ole mahdollis

ta. Tjusträskin pohjoispäässä Siuntionjoen laskun länsipuolella

on kuitenkin hiekkarantaa, jota on aiemmin käytetty uimapaikkana

ja johon saattaisi olla mahdollista perustaa yleinen uimaranta.

Lisäksi Siuntion kylpylän alueelle Tjusträskin luoteisrantaan

on suunnitteilla uimaranta. Kirkkojoen varrella sijaitsevat Myransin

ym. savenottokuopat kunnostamalla saataisiin myös yleinen uinti

paikka käyttöön.

Toimenpidesuosi tus:

Vesien virkistyskäyttöarvoa tulee voimakkaasti kehittää.

Tämä voidaan toteuttaa turvaamalla uintimahdollisuudet

vesistöalueen nykyisillä yleisillä uimapaikoi1la mm

huolehtimalla niiden varustetasosta ja järjestyksestä

sekä säännöllisillä terveystarkastusviranomaisen toimitta

milla veden laadun tarkastuksilla. Lisäksi tulisi perus

taa uusia yleisiä uimarantoja vesistön sellaisiin järvi

altaisiin, joissa ei ole uimarantoja ja joissa olisi

luonnolliset edellytykset rantojen uimiskäytölle. Yleis

ten uimarantojen perustaminen tulisi samoin edellytyksin

toteuttaa joillakin jokiosuuksien soveltuvilla kohdilla.


5.5.3 Veneily ja melonta

-J

Veneily— ja melontamahdollisuuksia voidaan lisätä kehittämällä

veneily— ja melontareittejä ja niihin liittyviä palveluja tarkoi

tukseen soveltuvilla vesistönosilla. Toimenpiteinä voivat tällöin

olla koko vesistöä koskien:

— Veneiden

veteenlaskupaikkojen järjestäminen ainakin alueen

suurimmille järville myös rantaa omistamattomia käyttäjiä

varten.

— Veneenvuokraustoiminnan käynnistäminen alueen suurimmil

la järvillä, mikäli veteenlaskupaikkoja ei voida järjestää.

- Veneiden säilytyspaikkojen ja tarvittaessa venesatamien

perustaminen vilkkaimmassa veneilykäytössä oleville jär

ville.

Veneilyn haittavaikutusten estäminen moottoriveneitä

ja muita moottorikäyttöisiä vesikulkuneuvoja koskevin

kielloin ja nopeusrajoituksin tarvittaessa.

Eritasoisten melontareittien kehittäminen alueelle.

Eri vesistönosien välisten melontayhteyksien luominen.

Melontaturvallisuuden parantaminen opastuksin, varoitus

kilvin ja tarvittaessa rakentein (turvarakenteet, melonta

esteiden ohitusjärjestelyt ja rantautumispaikat).

Veneilystä tai melonnasta ympäristölle ja muulle vesien

käytölle aiheutuvien haittojen estäminen suunnittelu-

yhteistyön avulla.

Jätehuollon järjestäminen veneilyn ja melonnan tukipistei—

sun.

Moottoriveneily suositellaan kiellettäväksi Sjundbynkosken

yläpuolisilla jokiosuuksilla ja pienillä alle neliökilo

metrin suuruisilla järvillä.

Veneilyyn liittyviä suunnitelmia laativat vesi- ja ympäristöhallin

to, seutukaavaliitot, kunnat ja veneilyalan järjestöt yhteistyössä.

Tarvittavien alueiden varaamisesta vastaavat lähinnä kunnat kaavoi

tustaiminnan yhteydessä yhdessä maanomistajan kanssa. Esimerkiksi

rantakaavoissa voidaan esittää veneilyn tukipisteiden tarkka sijoi

tus ja mitoitus.

Siuntionjoen vesistöalueella veneily on lähinnä järville keskitty—

nyttä, virkistyskalastukseen liittyvää soutuveneilyä. Moottorivenei

tä on käytössä suurimpien järvien (mm. Enäjärvi) lisäksi ainoas—


352

taan vesistön mereen yhteydessä olevalla alaosalla, Pikkalanjoella.

Vesistössä harjoitetaan melontaa tulva-aikoina Palojärven alapuoli—

sella päähaaralla ja Harvsån reitillä Storträskistä alkaen. Veneilyn

ja melonnan kehittämissuositukset osa-alueittain: (ks. kuva 43).

Osa-aluenumerointi on sama kuin luvussa 4.7.3.

1. Pikkalanjoki (Pikkalanlahti — Sjundby)

Merialueelta Pikkalanjoelle suuntautuvaa veneliikennettä rajoitta—

vat Pikkalan säännöstelypadon venesulku ja Pikkalan kartanon kohdal

la oleva matala—aukkoinen silta, joka suojeltiin Uudenmaan läänin

hallituksen päätöksellä kesällä 1987. Sillan omistajalla on aikomus

korottaa sillan alikulkukorkeutta. Vikträskin luusuassa sijainnut

vanha Broändan silta purettiin 4.9.1987 heikkokuntoisena ja paikalle

on suunnitteilla rakentaa myöhemmin uusi, lähinnä kevyttä liikennet

tä palveleva silta.

Pikkalanjoella on pääasiassa moottoriveneiden synnyttämästä aallo

kosta ja mahdollisesti myös joen säännöstelystä johtuva rantaeroosio

syövyttänyt maa—aineksen jokivarren arvokkaan rantaleppävyöhykkeen

juuriston päältä. Tämän johdosta jokiosuudella on jo voimassa

veneilyä koskeva nopeusrajoitus.

Melontakäytön kannalta osa-alueella ei ole erityistä kehittämis

tarvetta.

Toimenpidesuosi tukset:

Pikkalanlahdelle, Pikkalanjoen säännöstelypadon alavirran

puolelle tulee asiasta vastaavan viranomaisen asettaa

selkeät opasteet, joissa selostetaan padon venesulun

toiminta ja suurin venekoko ja Pikkalan kartanon sillan

alikulkukorkeus. Opaste on tarkoitettu erityisesti alueelle

pyrkiville vierasveneille.

Pikkalan säännöstelypadon venesulun toimintaa tulee nopeut

taa nykyisestä enimmillään lähes 12 minuut-in-sulutusajasta.

Tällöin tulisi kuitenkin ottaa huomioon veneilyturvallisuus

sekä tekniset mahdollisuudet.

Uusittaessa Broändan siltaa tulee varmistaa, että alikulku—

korkeus säilyy vähintään entisen suuruisena. Myös Pikkalan

kartanon siltaa tulisi voida korottaa vastaamaan venelii

kenteen vaatimuksia.


353

Pikkalanjoen rantaeroosion vähentämiseksi tulee tarvittaes

sa rajoittaa veneilynopeutta esimerkiksi supistamalla

uomaa puomien tai vastaavien siirrettävien rakenteiden

avulla. Nopeusrajoituksen ohella voidaan asettaa suoraan

veneen peräaallokon suuruutta koskevia rajoituksia alueel

le.

Pi kkalanlahden Störsvi km nykyisessä pierivenesatamassa

on veneiden veteenlaskupaikka. Sopimalla asiasta venekerhon

kanssa olisi ranta-alueita ja venepaikkaa omistamattomilla—

km mahdollisuus päästä merialueen lisäksi Pikkalanjokea

pitkin aina Vikträskiin asti.

Sjundby å:n ranta-alueet välillä Sjundbynkoski - Vikträsk

on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla eivätkä ne

siten sovellu virkistyskäyttöön. Tästä johtuen jokiosuudel—

le ei tule rakentaa veneiden tai melonnan tukipisteitä.

Erityisesti moottoriveneiden turhaa käyttöä tällä osuudella

tulisi välttää tai asettaa alueelle alhainen nopeusrajoi—

tus.

2. Sjundby å (Sjundbynkoski — Tjusträsk)

Sjundbynkoski on vesistön alin luontainen vesiliikenne-este. Tämän

lisäksi Siuntion Asemakylän alapuolella sijaitseva matala Karubyn

virta on kesäaikana veneilyn kannalta kulkueste. Muulta osin osa-

alueeseen kuuluu rauhallisesti virtaavaa jokivesistöä ja sen ylä-

osassa melko syvä Tjusträskin järvi. Sjundby å on saukon esiinty

misen ydinaluetta Siuntiossa.

Toi menpidesuosi tukset:

Sjundbynkosken yhteyteen tulee tarvittaessa perustaa

opastettu veneiden ja kanoottien siirtoreitti. Reitti

voi perustua olemassa oleviin rantatasanteisiin ja tie—

yhteyksiin. Tarpeetonta liikkumista, veneiden säilytystä

ja omia “oikopolkuja” tulee välttää alueen arvokkaan

luonnon säilyttämiseksi.

Karubyn virran yhteyteen voitaisiin myös järjestää veneiden

ohitus— tai kulkumahdollisuus. Tällöin tulee kuitenkin

huolehtia siitä, että veden virtaussuhteet alueella eivät

muutu, erityisesti uoman kynnyskorkeutta ei tule muuttaa.

Karubyn virtapaikka on valtakunnallinen virtaamahavainto

paikka-, “Siun-tionkoski”. -

Tjusträski 1 lä tulee järjestää veneenvuokraustoimintaa

ranta-aluetta omistamattomia varten.

Rantautumista ja rannoilla liikkumista sekä veneilyä

ja melontaa tulee jokialueella välttää saukon elinkierron

kriittisinä aikoina erityisesti keväisin.

Moottoriveneilyä ei tulisi harjoittaa Tjusträskin ulko

puolisilla jokialueilla.

-


3. Kirkkojoen alue

354

Pienten latvajärvien ulkopuolella ei ole veneilykäyttöä eikä melon

takäyttöä. Munksin/Störsbyn myllypato on ainoa kulkueste. Melonta

käyttö on rajoittunutta joen alajuoksullakin vähävetisyydestä

ja uoman rappeutumisesta johtuen.

Toimenpidesuosi tus:

Kirkkojoen Munksin padon alapuolinen osuus voidaan

kunnostaa lähinnä melontakäyttöön tarvittaessa. Munksin

padon alue ja mahdollisesti alapuolinen jokiosuus ovat

saukon suojelun kannalta huomioon otettavia. Kunnostaminen

rajoittuisi siten lähinnä pahimpien kulkuesteiden poistoon.

4. Sjundeå å (Kvarnby

- Tjusträsk)

Siuntionjoen melontareitin keskeinen osuus, jolla on melontakäyttöä

tulva-aikoina. Koskijakso Skogsforsen - Kurkiksenkoski -

Passilan

koski on melonnan kannalta merkittävä. Tällä jokiosuudella ovat

melontaesteinä Sågarsforsin voimalaitospato ja Kurkiksenkoskessa

sijaitsevan myllypadon jäänteet. Melontareitiltä puuttuvat niin

opasteet kuin melontaesteiden ohitusjärjestelytkin.

Toimenpidesuosi tukset:

Koko Siuntionjoen melontareitistä tulee laatia yksityis

kohtainen reittiopas, jossa selostetaan reitin aloitus

ja lopetuspaikat, rantautumispaikat, kosket, sillat,

padot ja muut rakenteet, maitse kierrettävät melontaesteet

ja kaikki tiedossa olevat rajoitukset melontakäytölle.

Melontareittisuunnitelma tulee laatia yhteistyössä maan

omistajien ja luonnonsuojelusta vastaavien viranomaisten

kanssa. Erityisesti Sjundeå å:n koskijakso on vesistön

tärkein taimenen esiintymis— ja lisääntymisalue ja saukon

esiintymisen ydinaluetta.

Me1Qntakytt suositel]aan rajoitettavaksi vain tulvakau

sun alueen luonnonsuojeluarvojen vuoksi. Turhaa rannoil

la liikkumista tulee välttää.

Koskialueiden kalataloudellista kunnostusta suunniteltaessa

tulee melontakäyttöintressi turvata esimerkiksi suunnit—

teluyhteistyön avulla. Erityisesti kalojen nousuesteinä

ja melontaesteinä olevien patorakenteiden muuttaminen

palvelee molempia intressejä.


5. Björnträsk

355

Vuoden 1987 kesällä annettiin moottorivenekielto Uudenmaan läänin

hallituksen päätöksellä. Veneily on alueella, kuten lähes koko

vesistöalueella, loma—asumiseen ja virkistyskalastukseen liittyvää

soutuveneilyä. Siuntionjoen melontareitti kulkee Björnträskin

kautta. Järven luusuaan Sågarsforsin voimalaitospadon yläpuolelle

on rakennettu pohjapato Björnträskin ym. järvien järjestelyhankkeen

yhteydessä vuonna 1986. Pohjapato muodostaa uuden melontaesteen

Siuntionjoen melontareitille.

Toimenpidesuosi tukset:

7. Harvsån

Björnträskin rantaan tulee perustaa pienveneiden veteen

laskupaikka tai järjestää veneenvuokraustoimintaa järvellä.

Björnträskin luusuan pohjapadon ohitusmahdollisuus tulee

järjestää joko erillisenä toimenpiteenä tai koko Siuntion—

joen melontareitin suunnittelun yhteydessä.

Harvsån reitin alaosan järvet Storträsk - Bakträsk ja Lonoks-järvet

sekä Björnträskiin laskeva joen alajuoksu muodostavat ns. Harvsån

melontareitin, joka liittyy Björnträskissä Siuntionjoen melonta—

reittiin. Useat Harvsån reitin järvet ovat pieniä, reheviä lintu

järviä, joilla on luonnonsuojelumerkitystä. «

Toimenpidesuosi tukset:

Lilla Lonoksin luusuaan Björnträskin ym. järvien

järjestelyhankkeeseen liittyen rakennettu Raivion pohjapato

muodostaa melontaesteen, jonka ohitusmahdollisuus tulee

järjestää.

- Alueen järvien luonnonsuojeluarvoista johtuen moottori

veneily suositellaan kel1ettavaksi ainakin Petajarvella,

Heparilla ja Stora— ja Lilla-Lonoksilla.


8. Palojärvi ja Palokoski

356

Siuntionjoen melontareitti alkaa Palojärvestä ja reitin ensimmäinen

koskijakso on Palojärvestä alkava Palokoski. Palokoski on luonnon

olosuhteiltaan arvokas suojelukohde ja mm. saukon esiintymisaluetta.

Palojärven luusuan Vihdin kunnan puoleinen alue on Helsingin seutu—

kaavaliiton seutukaavassa merkitty luonnonsuojelualueeksi (SU-1).

Palojärven veneilykäyttö on vilkasta ja loma-asutuksen lisääntyessä

myös veneily lisääntyy.

Toimenpidesuosi tukset:

- Palojärven rantaan tulee perustaa pienveneiden veteen

laskupaikka. Sopiva paikka on esim. järven pohjoispäässä

oleva TVL:n alue.

- Moottoriveneilyä tulee välttää erityisesti Palojärven

luusuan alueella luonnonsuojelusyistä.

- Palokosken mahdollinen kunnostaminen melontakäyttöön

tulee suunnitella yhteistyössä luonnonsuojelu- ja kalastusviranomaisten

kanssa. Melontakäyttö tulee rajoittaa tulvakausi

in.

9. Kypäri järvi

Paikallinen veneilykäyttö on merkittävää. Ei tiedossaolevaa

suunni ttel utarvetta.

JO. Poikkipuoliainen -

Huhmarjärvi

Järvillä vilkasta veneilykäyttöä, lähinnä soutuveneily. Jokiosuuk—

sula mahdollisuus melontaan, melontaesteinä Poikkipuoliaisen

ja Tervalammen luusuoiden pohjapadot.

Toimenpidesuosi tukset:

- Tervalammen uimarannan alueelle tulee perustaa pienveneiden

veteenlaskupaikka.

- Alueen järvien pienestä koosta johtuen moottoriveneily

suositellaan kiellettäväksi.

- Tarvittaessa tulisi selvittää tarkemmin mahdollisuudet

alueen jokiosuuksien veneily- tai melontakäytölle.


O -

5::: M

1

//

J

Vepeity— tai melonfaeste (pato, silta 1 - Ko,,,

1År.••• Irl

/ 1 lOO’

mooftorjvehekiei to

ilUdenUeji

0

suositetaar moottoriveneilyn rajofttczmjs

lSbhO

‘ /i’)

/ Kflnh,n

,,/ Ojk

PoI.\

k ‘-/ Ll

suosi teta’ rnoott4oriv eiei lyn rajoittamista ‘ 1

joki Osuu d e II — R,,, ,,,

,/‘ 1 i

/ ehdotetfu veneiden vetenlaskupaikka

—--

6

flOOlOl

‘olo) in)lho.o

o

Pollool

_________

—-

/

1 ;g;7’

-

IO

O6.

Mji1I «

ehdotettu pienvenesatamu

KlI

1111

r OO-ll

(

‘“‘ /

j

mj&

I/0.o/,ji,O

Vappola hiokyco,

-

00.0,0.0 Rono 0

-

o1I l •


,/000ro

•••0• l1

7 l0,

Ii0llO

Bo,do

0/

001/110

0

•i/

7O

00001/

/llO/

V

10 ‘OlOl

V,1oVlo 00001 ,

••••••

j

soo; /

0..’,,,

ij,i,

/

/000

00.0. 0

0,0/0,, ?lnop? ,, ,

/ooolJy.oodon’ 0

P,0hl,1k,110 1 Moar/p/ltjio$hMIIoo °!00[$ypijoo

0

1

1,

00000

1

)PoU/l

,,,,

Kolkyl,

M,,,

L

N,looonnooo 0O/,1 \ j

M

_jol_IOIO

0

) II

/

d 1

1

,

0

/

bO

, 1

j

--‘ —frO —•

UvU

lOll,l/

(r ,

‘O-’

1 7

U

Terp,

I —

N/me,j, --

‘ J / 1 “ 0,1.,

( 1,0,1. [PaIoIorol

1 L

/ J •—J

/

0

Nooby

• 00,

1 Oll

0

1

/,1

P01 0

10 /

0ll V

10,0 1,

1

/

_••OI•••

1

/ L

\ /

u

‘ ••OO•••

lol, 00

) °

P0

P01

1

? 1

°‘°i


Ä

4

1

1

) 10dI0 Koo/olo

0 6 Oloobooy

T T0 /4

‘ Kirkkonumm

‘:“

;

00

— 0

0 1

Oli

/ yrksIa

l00Ill0deO

/0 0

egeey 0,o,boI, 000.OO.I’\, KVnIook

1

l

0/0

I

1

•.

l,o,l,.0 •••



/ 0flo lIooo

00 SIUNTIONJOEN VESISTON KAYTON JA

, SUOJELUN YLEISSUUNNITELMA

1< ij ‘oi 43

b

,0

H,okki, /

oop.o&oooo, b,oonob,1,d,,, —

l1

•olO•o Vorn,o

Själtö VeneHyjarnelonfQkohteef 00

Helsingin ves—jQ ymporls+opiiri 188


11. Enäjärvi

359

Vesistöalueen suurin järvi, jonka veneilykäyttö on huomattavaa,

myös moottoriveneilyä. Veneiden säilytystä ei ole keskitetty varsi

naisiin palveluin varustettuihin venesatamiin, vaan huvilarantoihin

ja yksityisiin veneensäilytyspaikkoihin.

Toimenpidesuositus:

Enäjärven eteläpäähän voitaisiin tarvittaessa rakentaa

venesatama laitureineen ja tarvittavine palveluineen.

Venesatama palvelisi erityisesti koko alueen suurimman

taajaman, Nummelan asukkaiden tarpeita.

12. I4iut vesialueet

Edellä esitetyn tarkastelun ulkopuolelle jääneiden pikkujärvien

ja jokiosuuksien veneily- ja melontakäyttö on niin vähäistä ja

käyttömahdolhisuudet luonnostaan niin heikot, ettei niitä tässä

yhteydessä tarkastella laajemmin.

5.5.4 Retkeily ja muu virkistyskäyttö

Jokamiehenoikeuden nojalla käytettävät alueet

Kuntia suositellaan suuntaamaan maankäytön suunnittelutoimenpiteensä

siten, että Siuntionjoen vesistöön liittyviä rantoja ja metsiä

voidaan riittävän laajasti käyttää myös jokamiehenoikeuden nojalla.

(ilkoiluväylät

Uudenmaan seutukaavaliitoihla on valmisteilla pääulkoihureittisuun—

nitelma yhikunnahhisella tasolla. Tämän suunnitelman on tarkoitus

valmistua vuoden 1988 aikana. Osa suunnitelmaan kuuluvista reiteistä

kulkeesuunnittelualueenhalki ja sivuaa itse vesistö’.


360

Erillisenä jatkotyönä suositellaan harkittavaksi onko tarpeellista

suunnitella ja perustaa polkuja yhdistämään Siuntionjoen vesistön

tärkeimpiä nähtävyyksiä. Esimerkiksi Vikträskin kiertävä uudelleen

rakennettavaksi aiotun Bröändan sillan kautta kulkeva reitti palve—

lisi Siuntion tarvetta.

Leirintä ja matkailu

Suunnittelualueen kuntien tulee seurata valvomattomien leirintäalu

eiden ja erityisesti matkailuperävaunujen leiriintymisalueiden

muodostumista alueelle. Valvomattomilla leirintäalueilla saattaa

muodostua .jätehuolto—ongelmia ja jokamiehenoikeuksien ylityksistä

johtuvia ongelmia.

Metsästys

Vapaaehtoista tietä pyritään rauhoittamaan mahdollisimman suuri

osa Siuntionjoen vesistöalueesta metsästykseltä, ensisijaisesti

kuitenkin suojelun kannalta tärkeimmillä alueilla. Suositus ei

koske hirvieläinten, supikoiran tai minkin valikoivaa metsästystä

tai pyyntiä.

5.6 Kalatalous

Luvussa 4.7.1.6 esitetyt Siuntionjoen vesistön kalataloudelliset

kehittämistoimenpiteet ovat päämääriltään samansuuntaisia vesien

virkistyskäytön sekä vesiluonnon ja vesimaiseman suojelun kehittä—

mistavoitteiden kanssa. Vesistön kalataloudellisen arvon kohentamis—

ta rajoittavat kuitenkin vesistön kuormitukseen, vesivoimatalouteen

sekä tulvasuojeluun, maankuivatukseen ja metsäojitukseen liittyvät

intressit (ks. luku 4.7.1.6). Veden hankinnan ja melonnan tavoitteet

ovat puolestaan sekä samansuuntaisia että ristiriitaisia kalatalou

den edistämistavoitteiden kanssa.

Kalastuksella on ollut Siuntionjoen vesistössä aikoinaan tärkeä

merkitys. Tuolloin kalastus oli luonteeltaan kotitarve- ja ammatti

kalastusta. Vesistössä ja yhteiskuntarakenteessa tapahtuneet muutok

set erityisesti viime sotien jälkeen ovat kuitenkin vähentärieet


36].

Siuntionjoen vesistön kalataloudellista merkitystä. Nykyisin kalas

tus on vesistössä pääasiassa virkistyskalastusta, joka olisi useilla

alueilla voimakkaampaa, mikäli kalaston rakenne, kalojen käyttökel

poisuus ja kalastusmahdollisuudet olisivat nykyistä paremmat.

Siuntionjoen valuma—alueen väestönkasvu on ollut voimakasta 1970—

luvun loppupuolelta saakka ja kasvu näyttää jatkuvan edelleen

Uudenmaan läänin keskimääräistä kasvua voimakkaampana. Siuntion-

joen vesistö sijaitseekin lähellä pääkaupunkiseutua hyvien liikenne

yhteyksien päässä ja sen järvirantojen loma—asuntopotentiaali

on jo nykyisin muutamaa järveä lukuun ottamatta täysin käytetty.

Koska virkistyskalastus on eräs suosituimmista vapaa-ajanviettomuo

doista maassamme, voidaan ennustaa, että Siuntionjoen vesistön

kalataloudellinen odotusarvo kasvaa, mikä aiheuttaa voimistuvaa

painetta alueen virkistyskalastuksen kehittämiseksi. Virkistyskalas

tuksen arvon määrittäminen on hyvin hankalaa, koska itse saaliin

arvo on vain pieni osa kalastuksen todellisesta arvosta. Elä

mykset, kokemukset ja luonnonkauneus hyvien kalavesien äärellä

ovat seikkoja, joiden rahallisen arvon mittaaminen on mahdotonta.

Siuntionjoen vesistön useat järvet ovat olleet jo luontaisesti

reheviä ja niiden kalasto on koostunut sen mukaisesti lähinnä

rehevissä vesissä viihtyvistä lajeista. Hauki, lahna, kuha ja

ahven ovat vesistön tärkeimmät saaliskalalajit ja alueen kalave—

sien hoidossa on päähuomio kiinnitettävä näihin lajeihin.

Suomen etelärannikon joet ovat olleet erityisesti taimenjokia.

Meritaumen lisääntyy lohesta poiketen myös pienissä joissa, jopa

puroissa ja on säilymisen kannalta selvästi sitkeämpi kuin lohi.

Siuntionjoen vesistössä elääkin edelleen vähäisessä määrin lumi

taisesti lisääntyvää meri- ja purotainienta, joiden kantojen vahvis

tuminen nostaisi huomattavasti vesistön virkistyskalastusarvoa,

onhan taimen virkistyskalastajien suosituimpia pyyntilajeja. Lisäksi

Siuntionjoen taimenkantojen geneettinen arvo on sekä

kalataloudellisesti että luonnonsuojelulhisesti huomattava. Koska

taimen on varsin vaativa veden laadun suhteen, voidaan sitä pitää

myös hyvänä bioiridikaattorina vesistöalueella.


362

Siuntionjoen vesistön veden laatu on jätevesikuormituksesta johtuen

useilla jokiosuuksilla ajoittain sopimatonta vaatimattomillekin

talouskaloille (ks. tuku 4.7.1.6)..Vesistön järvissä ovat sinilevä—

kukinnat ja hapenvajaukset alusvedessä tai pohjan läheisyydessä

yleisiä. Kalaa on vesistössä paljon, mutta kalaston rakenne ja

kalojen käyttökelpoisuus ovat huonoja useilla alueilla. Piste—

ja hajakuormituksen tehokas vähentäminen onkin välttämätöntä,

mikäli vesistöä halutaan parantaa kalavetenä. Jokivesissä pää

huomio tulee kiinnittää happea kuluttavien ja myrkyllisten aineiden

(mm. ammoniumtyppi) sekä kiintoaine- ja rautapitoisuuden vähentämi

seen. Järvissä on lisäksi alennettava ravinnepitoisuuksia niistä

johtuvan sekundaarisen hapenkulutuksen vähentämiseksi.

Hyvin tärkeää on myös mahdollistaa kalojen vapaa kulku vesistössä

syönnös- ja kutuvaelluksilleen. Tämä koskee erityisesti vaelluskalo—

ja, joiden on päästävä nousemaan merestä kutualueilleen, jotka

voivat sijaita jopa vesistön latvaosissa.

Seuraavassa esitetään yleiset muiden käyttömuotojen kanssa yhteen

sovitetut toimenpidesuositukset Siuntionjoen vesistön kalataloudel

lisen nykytilan kohentamiseksi. Suositukset, joista seitsemässä

esitetään varsinaisia toimenpiteitä, on pyritty asettamaan kiireel

lisyysjärjestykseen. Neljä ensimmäistä suositusta tulisi kuitenkin

toteuttaa mahdollisimman pian.

Yleiset toimenpidesuositukset:

1) Kiireellisimpinä toimenpiteitä Siuntionjoen vesistön

kalataloudelliseri arvon kohentamisessa ovat veden laadun

parantaminen luvussa 5.2 esitettyjen tavoitteiden mukaises

ti sekä kalojen kulun järjestäminen patojen ym. nousuestei—

den kohdalla.

2) Vesistön potentiaalisesti sopivat koskialueet tulee kunnos

taa virtakutuisille arvokaloille (ks. luku 5.8.2). Näistä

toimenpiteistä hyötyvät myös jokien rapukannat.

3) Siuntionjoen uhanalaisen meritaimenkannan pelastamiseksi

ja vahvistamiseksi tulee jokeen vielä kudulle nousevista

taimenista pyrkiä luomaan emokalasto, joista saatuja

poikasia tulee vuosittain istuttaa vesistön kunnostettuihin

koskiin.


363

4) Siuntionjoen kalastusalueen tulee mahdollisimman pian

laatia kalastuslain mukainen koko vesistöaluetta koskeva

kala- ja rapukantojen käyttö- ja hoitosuunnitelma, jossa

annetaan yleiset suuntaviivat alueen kalavesien hoitamisek

si ja kalastuksen järjestämiseksi.

5) Kalaston ikärakenteen ja lajien välisten runsaussuhteiden

muuttamiseksi kalastajille edulhisempaan suuntaan tulee

vesistössä harjoittaa nykyistä monipuolisempaa kalastusta,

joka kohdistuu voimakkaasti myös vähäarvoiseen kalastoon.

Parhaimmat tulokset saavutetaan vähäarvoiseen kalastoon

kohdistuvalla tehopyynnillä esim. paunettia ja nuottaa

käyttäen. Pyyntitoiminnan on oltava jatkuvaa. Petokala

istutuksiin kytketyllä tehopyynnillä ( biomanipulaatio)

voidaan jopa vähentää järvien levähaittoja (ks. luku

4.7.1.6).

6) Kalojen istutustoiminnan on oltava koko vesistöalueehla

systernaattista ja huolellisesti suunniteltua. Istutus

ten tuloksellisuutta tulee seurata saaliskirjanpidolla,

jotta niiden kannattavuus saadaan selville. Sopivia istu—

tuslajeja vesistössä ovat esim. kuha, hauki, ankerias,

säyne, peled- ja planktonsiika, karppi, meri- ja purotaimen

(oma kanta) ja rapu. Edullisten ja laadukkaiden istukkai—

den tuottamiseksi tulee valuma-alueen potentiaaliset

luonnonravintolammikot kartoittaa ja pyrkiä kasvattamaan

niissä kalanpoikasia.

7) Vaikka happamoituminen ei ole koko vesistöaluetta ajatel

len vielä merkittävä ongelma, on sillä vaikutusta paikalli

sesti vesistön eräissä lammissa (ks. luvut 3.1.2 ja

5.8.1.2). Näiden lampien kalataloudellisena hoitokeinona

on niiden neutralointi esim. kalkituksella. Vesistöalueella

on lisäksi useita lampia ja järviä, jotka ovat alttiita

happamoitumiselle (ks. luvut 3.1.2 ja 5.8.1.2). Näiden

vesien tilaa tulee seurata ja ryhtyä tarvittaessa myös

niiden neutralointiin.

8) Vesistöalueilla toteutettavissa tulvasuojelu— ja maankui

vatushankkeissa on kala- ja raputaloudelliset näkökohdat

otettava riittävästi huomioon esim. suunnitteluyhteistyön

avulla. Kunnossapitotoimenpiteet tulee toteuttaa ottamalla

huomioon vesistön kala- ja raputaloudellisessa tilassa

tapahtuneet muutokset. Asiaa käsitellään myöhemmin joki—

kunnostusten yhteydessä luvussa 5.8.2.

9) Veden hankinnan ja kalatalouden yhteinen etu on vesistön

hyvä veden laatu. Koska Siuntionjoen vesistön virtaamat

vaihtelevat kuitenkin huomattavasti, on maatalouden kaste

luveden oton ja teollisuuden vedenhankinnan mahdollisesti

lisääntyessä turvattava riittävät vesimäärät myös ahivir—

taamakausina vesistön kala- ja rapukannoille.


364

10) Kalojen kulkuesteet ovat usein myös melontaesteitä, joten

patojen poistaminen on sekä kalatalouden että melon

nan etu Mikali vesiston koskialueille on tarpeellista

tehda myos erityisia melontareitteja, on ne suunniteltava

siten, etta koskien kalataloudellinen arvo ei vahene

olennaisesti Kapeisiin koskiin on kaytannossa mahdotonta

luoda samanaikaisesti helppokulkuisia melontareitteja

ja elinvoimaisia taimenen poikastuotantoalueita Melontaa

suositellaan harjoitettavaksi koskialueilla pelkastaan

tulvakausina, koska muina aikoina vesimaarat ovat koskis

sa vahais-ia ja melonnasta voi aiheutua tuolloin kohtuutonta

haittaa koskien kala— ja rapukannoille (ks. luku 5.5.3).

kunnostukset:

Kalojen kulun järjästämiseksi tai turvaamiseksi sekä meritaimenen

ym. virtakutuisten arvokalojen kutu- ja poikastuotantoalueiden

lisäämiseksi tulee vesistöalueella suorittaa kunnostuksia seuraa-

villa alueilla (yksityiskohtaiset kunnostustoimenpiteet, ks. luku

5.8.2 ja kuva 44):

1 Pa1ojrven koski X X

2 Palokoski

Nousuesteiden Kalatien Kosken Muut toimen

purkaminen rakentaminen kiveaminen piteet kalojen

kulun turvaa

miseksi

3 såqarsfors X x X

4 Kurkiksen koski X X

5: Passilan koski x

6 Munksifl koski X X X

7 Sjundbyn koski

8 LappträskbCkefl (Ki1a) X X

9

Pikkalanjoen suu

X

X

X


) Nummi Pusulo

llI.

M

H yI

7 ) 9ih

H 0kk:In Invh

/

v

1 4

1okk:l

1

0 af

1

K

. 2 * K alatalou del lis et k unnosi usko hteJ*1lll ‘

Klol

-

;:

KoI

4 N 4 1 \

T

rI: ui

Lah

0°1° )

1,,. . ° ‘—-

2 .Wr144 Inventoitavat joet ja purot OO/

11

4,r’/ Jff

7

M Nummd 1

1 ,-1 soi, Ko

:fsi 7/d’M

MM

.- < / 1 7

o:k:

Ikn.wftrt: j itOOt Ofro4 ‘ •U

LII:

0 II

L

KJA

11

F 1 8 74’

II

11

7l

1

/1

,1 Tk:kuI [ 13 J —‘

11

Ii

- ()

1

)7/

1

K h•l

1..• .— •

1

1

1 / 0 pajlii ‘ klPi

/

1

1 p ( 1 ly c j 1

01 2 .011

l

[ -N JJvei8j 9

S yas:ooe

) -

8 1 1

‘ 88 7

1801,01

/

0:1.

l...

--•

/ K

-

0

Sjtjji1eti-

/ 4 K

\ P’° :

®/Mo)dI/fHk8i

7”ftitiwij FS

7’

. / — 8 0

81

0 s

0 “ Bboy

08 1

‘ n,

/ink,

Phk 900

1- 8011018

1 I!illh1Jj i6;1

l*

01.

:11:801 ••..—

01 N- 000118 Dgetby 1enloll

1 /

7

88011,1

Ml

801:

‘8

181

1,

åk

/1. rl:k

(O%)

1 8

‘-


Jt

l

1

H:

N

Dl

mi

1, ‘ ‘o./

SIUNTIONJOEN VESISTON KAYTON JA

[ SUOJELUN YLEISSUUNNITELMA

f)’

2 D8

Kuva: 44

Sisaifo KcilataloudeJlisetkunnosfuskohteet

Helsingin vesi— jo ymparistopiiri 1988

1

1

1 )

0

1


Ii säsel vi tykset:

367

Kalastusviranomainen täydentää vesistöalueella tehtyä koski—inven

tointia koekalastuksineen, jotta saadaan mahdollisimman hyvä käsi

tys erityisesti taimenen nykyisestä esiintymisestä vesistössä.

Ainakin seuraavat jokiosuudet ja purot tulisi inventoida (ks. kuva

44):

1. Enäjärven luusua — Palojärven koski (Siuntionjoki)

2. Sågarsfors - Kvarnbynkoski (Sjundeå å)

3. Risubackan itäisin haara

4. Kvarnbynpuro 10. Skvallerbäcken

5. Rävbäckskyan 11. Aiskosbäcken

6. Lappträskbäcken 12. Brännmalmsbäcken

7. Rudbäck 13. Lakeansuonoja

8. Billskogsbäcken 14. Grodträskinpuro

9. Fårträskinpuro 15. Mustalammenpuro


368

5.7 Vesiympäristön suojelu, hoito ja tutkimus

5.7.1 Arvokkaat vesistöalueet ja luontokohteet

5.7.1.1 Suojelun tavoitteet

Seuraavassa esitettävät arvokkaat vesistöalueet ja luontokohteet

perustuvat varsin laajoihin, pääosin tätä yleissuunnitelmaa varten

tehtyihin maastoinventointeihin. Nämä on esitetty edellä

luvussa 4, varsinkin luvussa 4.8. Kyseisten linnuston, kalaston,

saukon ja kasvillisuuden inventointitutkimusten ohella on tietoläh

teeriä käytetty aikaisemmin julkaistua aineistoa ja muita luonnonsuo—

jelusuurinitelmia, joista tärkein on vahvistettu seutukaava. Siten

huomattava osa seuraavassa esitettävistä arvokkaista alueista

on seutukaavan luonnonsuojelualuevarauksia. Kohteet on esitetty

kuvassa 45.

Kokemukset ovat osoittaneet, että ainoa pitkällä tähtäimellä kestävä

ratkaisu luonnon suojelemiseksi on luonnonsuojelulain mukaisen

luonnonsuojelualueen perustaminen. Tähän suositukseen on myös

Siuntionjoen vesistöalueen osalta päädytty.

Jos luonnonsuojelu joutuu ristiriitaan muun maankäytön kanssa,

tulee muistaa, ettei luonnonsuojelualueiksi sopivia kohteita voi

siirrellä (toisin kuin esim. asustusta tai virkistyskäyttöä varten

tehdyt aluevaraukset). Siten tässä esille tuodut arvokkaat luonto-

alueet joko säästyvät tai tuhoutuvat (vrt, esim, pellot).

Luonnonsuojelualueet perustetaan pääosin siten, että maanomistaja

anoo lääninhallitukselta luonnonsuojelulain mukaista rauhoitusta

omistamalleen alueelle. Samalla sovitaan missä suhteessa alue

on rauhoitettu. Tässä luonnonsuojelulaki on erittäin joustava.

Maanomistaja voi myös anoa valtiolta kprvausta suojelun muodostaman

rasitteen korvaamiseksi. Mikäli suojelukohteella on valtakunnallista

tai maakunnallista arvoa, valtiolla on kiinnostusta kyseisen kohteen

ostamiseen luonnonsuojelutarkoituksiin. Lääninhallitus tai kunta

huolehtii yhteistyössä maanomistajien kanssa rauhoittamisen jälkeen

suojelualueen merkitsemisestä, opasteista ja muusta tiedottamisesta.


: NUmmIP4

r

UIIIIZ

IsnuAei

Y1Li

Lohjaigarvi HälIbrg \

•1•

8

ani !/

nianp •

U 5 kesk

utItIa

vai?W4. Mko

‘“

ShiIytttava-fai prIteHavci’

‘ .3-’\’ 4 anma

\q

/

yru Rrk 1

Ir

ko

—& On / Kann 58 f L.e

1

-

:/6

.....1./

KD,kkZ&Juf

ksIah •3Vk

L ‘

£ -

r

en aa

Me kan -

LOOiO

( Mieda. 0 ••,j5O•

00

0

. 0’ \js4rrlunbnnru / . . 52 —

Mo ba

)

- And

Mynrs\1 /

okanene

) Enajai H 0

/“:/


,äakull

H$5 .N

Jmft

j_j%OO.ToIvoIa

.

Kellola

TervaL,, 0

Meiouho\.

Kiirkiot

_:°;; ten;


arve Sas

VeIkIannpr ts

:0

Sk

1 •j

no

Haa

Hserekts

:tE /

\eIa

Vuorela

en

intu

r Surl

:; .

\ •.

Ii•’v

)[ 1” -

L••O book 51

•Marrun f ) /


371

Suojel ual uemääräykset (“peli säännöt”) ovat suojel ual uekohtai sia

(ks. esimerkkiluettelo seuraavassa). Siuntionjoen vesistön arvok

kaita luontokohteita uhkaavia toimenpiteitä ovat rakentaminen,

hakkuut, ojitus, vesistöjärjestelyt ja ruoppaukset. Nämä uhkatekijät

tulisi näkyä perustettavan luonnonsuojelualueen suojelumääräyksissä.

Siten määräykset laaditaan aina “räätälintyönä” suojelualuekohtai

sesti. Yleisiä suojelumääräyksiä luonnonsuojeluarvon säilyttämiseksi

voidaan suositusluontoisesti antaa seuraavasti:

1. Suot

Ojituskielto. Usein suot on rajattu siten, että eläimistön

kannalta keskeisen tärkeä reunametsä kuuluu suojelukohtee

seen, jolloin rakennuskielto ja hakkuukielto ovat myös

tarpeen.

2. Vanhat metsät

Uhanalainen eläinlajisto on täysin riippuvainen vanhoista

puista (kelot, kolopuut, pökkelöt, kaatuneet ja sanima—

loituneet rungot), etenkin vanhoista haavoista. Siksi

hakkuukielto ja rakennuskielto ovat perusteltuja. Samalla

liikkumista pyritään sopivilla kanavointikeinoilla ohjaa

maan muualle.

3. Lehdot, nhityt ja hakamaat

Kasvi— ja eläinlajiston säilyttämiseen ja entisöintiin

tähtäävä hoito on usein välttämätöntä näillä vanhanaikaisen

karjatalouden luomilla kasvillisuustyypeillä. Siten hoitoon

kuuluvat kertatoimenpiteinä raivaus sekä säännöllisesti

toistuva laiduntaminen, usein yhdistettynä niittoon.

Käytännön syistä etenkin lehtojen hoito rajoittuu kuusen

poistamiseen. Rakennuskielto.

4. Lintujärvet, kosket ja muut vesistökohteet

Seuraavia vesistöön kielteisesti vaikuttavia toimenpiteitä

on syytä rajoittaa: ruoppaus, rantaviivan tai vedenkorkeu—

den muuttaminen ja rakentaminen. Tapauskohtaisesti ratkais

taan tuleeko luhdat, pensaikot ja rantametsä säilyttää

luonnontilaisena vaiko pitää avoimina raivaamalla, niittä—

mällä ja laiduntamalla. Usein lisärehevöityminen (eräissä

tapauksissa happamoituminen) uhkaa lajistoa ja koko ekosys—

teemin rakennetta ja toimivuutta.


372

Useimmissa tapauksissa kuormituksen vähentäminen on perus

teltua myös puhtaasti lajiston suojelusyistä. Linnusto

edellyttää usein liikkumiskieltoja. Suojelun ja opastuksen

rakenteita kuten lintutorneja ja pitkospolkuja harkitaan.

tapauskohtaisesti.

5. Uhanalaiset lajit

Elinympäristöstä riippumatta uhanalaiset lajit vaativat

säilyäkseen erityiskohtelun. Edellä esitettyjen toimen

piteiden lisäksi tämä vaihtelee hyvin paljon lajikohtai—

sesti ja se saattaa olla liikkumiskielto (esim. vesilintu—

jen pesimäympäristöt pesimäaikana), kasvillisuuden erityis

hoito (saukko, monet kasvit) tai jokin muu toimenpide.

Maanorni stajan oi keudet

Maanomistajan kannalta on hyvä pitää mielessä, että rauhoi

tusmääräyksiä voidaan varsin pitkälle sovittaa maanomista

jan kannalta sopiviksi. Siten maanomistaja voi suojeluano

musta laatiessaan tapauskohtaisesti pidättää itselleen

tiettyjä oikeuksia. Nämä voivat koskea esim. varovaisia

hakkuita, metsästys— tai kalastusoikeutta tai poikkeamista

liikkumisrajoituksesta. Asiasta on syytä etukäteen neuvo

tella lääninhallituksen kanssa, koska lääninhallitus

ratkaisee suojelualueanomukset. Lääninhallituksen yleislin—

jana on viime aikoina ollut, ettei sellaisia suojelumää

räyksiä hyväksytä, jotka ovat ristiriidassa perustettavan

alueen luonnonsuojelutavoitteen kanssa tai rajoittavat

jokamiehenoikeuksia ilman perusteltua (luonnonsuojelu-)

syytä.

Tässä esiteltävillä suosituksilla ei ole oikeusvaikutuksia

(ts. ne eivät sellaisenaan rajoita maanomistajan käyttö—

oikeuksia). Oikeusvaikutuksia voi syntyä vain siten,

että suojelualue—esitykset ja -suositukset tulevat vahvis—

tettuun kaavaan tai valtakunnalliseen, vahvistettuun

suunnitelmaan. Ennen tätä maanomistajia on kuultava. Viran

omaisia suositellaan pitämään myös epävirallisia kontak

teja, tiedotustilaisuuksia ja muutenkin hyvää yhteis

työtä maanomistajien kanssa.

5.7.1.2 Suojeltavat luontokohteet Siuntiossa

Siuntionjoen vesistön varrelta löytyy suhteellisen paljon tieteel

lisesti ja maisemallisesti arvokkaita luonnonynipäristöjä. Nämä

on esitetty edellä luvussa 4.8.2.1, josta löytyy seuraavien toimen

pidesuositusten perustelut.


373

Alueet ovat tähänkin asti säilyneet hyvin, eikä useimpien kohdalla

ole mitään välitöntä uhkaa huononemisesta. Maanomistajien ja viran

omaisten on kuitenkin hyvä tiedostaa arvokkaiden alueiden olemassa

olo. Siten alueiden erityispiirteet voidaan ottaa huomioon maankäy

tässä ja tietämättömyydestä tapahtuvia vahinkoja voidaan välttää.

Toimenpiteistä suojeltaviksi ehdotetuilla alueilla tulisi olla

yhteydessä esim, kunnan ympäristönsuojelulautakuntaan. Maanomis

tajilla on tärkeä vastuu alueesta; oikeuksista on kerrottu lähemmin

luvussa 5.7.1.1.

Henriksforsin torppa ja pihapiiri (kohde Si) sekä Pikkalan kartano

ja puisto (kohde S36) ja Siuntion pappilarakennus pihapiireineen

(kohde S38) ovat rauhoitettuja valtioneuvoston päätöksellä rakennus—

suojelulain perusteella. Lääninhallitus rauhoitti v. 1984 lehto-

alueen sekä jokivarren Sjundbynkosken alapuolisesta suvannosta

Vikträskiin aakka: “Sjundby Parkbergets och Ådalens naturskydd

område” (osia kohteista S26, S27 ja S30). Seutukaavassa on esitetty

varauksia luonrionsuojelu— ja tai kulttuurihistoriallisin perustein.

Ne on osoitettu merkinnällä (SK). Valtioneuvoston vahvistamassa

soidensuojelun perusohjelmassa on esitetty kaksi kohdetta Lakean

suonojan latvoilta: Lakeasuo ja Kurjen Suursuo (kohde S39).

Suojeltaviksi esitetyistä kohteista ovat valtakunnallisesti tärkeitä

suojelukohteita kohteet: S6, S8, Sil, S19, S21 ja S39. Maakunnalli

sesti tärkeitä kohteita ovat: Si, S3, S5, (SiO), S13, S17, (S20),

(S26), S27, S28, S29, S33, S35 ja S36. Paikallisesti tärkeitä

kohteita ovat: (S2), (S4), (S7), (S9), S12, S14, S15, S16, S18,

S22, S23, (S24), S25, S30, S31, S32, (S34), S37, S38, (S40) ja

S41.

Sulkeissa olevia kohteita ei ole varsinaisesti ehdotettu luonnon

suojelualueiksi, mutta kohteet ovat esim. maisemina arvokkaita.

Si. Palojoen yläjuoksu

Maisemallisesti hyvin arvokas koskiosuus, jonka partaalla on vanha

Henriksforsin taksvärkkitorppa sekä joen itäpuolella Brännforsin

rakennusryhmä. Koski säilyy kovillakin pakkasilla avoimena noin

600 m matkalta.


374

Saukon ja koskikaran tärkeitä talvehtimispaikkoja. Koskiosuuden

jälkeen rehevä tulvaniitty, jonka kasvillisuus mosaiikkimaista.

Vesikasveista tavattu purosätkin (Ranunculus trichophyllus ssp.

trichophyllus), joka mainitaan uhanalaisten eläinten ja kasvien

suojelutoimikunnan mietinnössä silmälläpidettävänä, taantuneena

kasvi na.

Toimenpi desuosi tus:

Luonnonsuojelualue; Rajoitukset rakentamiselle, metsän

hoidolle ja maiseman muuttamiselle.

S2. Palojoen alajuoksu

Hitaasti virtaava jokiosuus. Saukon tärkeä vaellusreitti.

Toimenpidesuosi tus:

S3. Björnträsk

Suojavyöhykkeen täydentäminen joen rantoja pitkin. Ks.

tarkemmin luku 5.7.4.

Matala ja rehevöitynyt järvi kauniissa maatalousmaisemassa. Pohjois-

osa linnustollisesti arvokas. Alueen arvo perustuu lintulajiston

monipuolisuuteen ja eri osa-alueiden erilaisuuteen.

Toimenpidesuosi tukset:

Luonnonsuojelualue pohjoispäähän; ruovikkoalueet säilyte

tään, rakentamista rajoitetaan.

S4. Björnträskin eteläosa

Saukon tärkeä vaellusreitti.

Toimenpidesuosi tukset:

Rannat säilytetään pääasiassa rakentamattomina. Rantakas—

villisuutta ja -puustoa jätetään suojavyöhykkeeksi.


S5. Falkberget

375

Siuntion ja Kirkkonummen kuntien rajalla sijaitseva kalliokumpare.

Ks. myös Kirkkonummi Kl3.

Toimenpidesuosi tukset:

Luonnonsuojelualue; sopiva paikka muuttohaukan siirto—

istutukselle. Liikkumiskielto, joka koskee mm. jyrkänteiden

vuorikiipeilyä huuhkajan pesimäajaksi tammikuusta heinä

kuun loppuun.

S6. Lilla Lonoks

Siuntion ja Kirkkonummen kuntien rajalla sijaitseva linnustolli

sesti arvokas järvi. Ks. myös Kirkkonummi K8., Kirkkonummen puolella

oleva alue (SK).

Toimenpidesuosi tukset:

S7. Harvsån

Luonnonsuojelualue; ranta säilytetään rakentamattomana

ja rantapensaikko säilytetään. Liikkumiskielto Stora

ja Lilla—Lonoks-järvien välisen joen (Lonnoksån) rannoilla

keväällä ja alkukesällä.

Vasta perattu hitaasti virtaava jokiosuus. Saukon tärkeä vaellus—

reitti.

Toimenpidesuosi tukset:

-

Suojavyöhyke kummallakin rannalla, joka istutetaan tai

annetaan vesoittua. Rannoille asetetaan kiviä, joihin

saukko voi merkitä reviirinsä. Joki tulisi kunnostaa

saukol le paremmaksi.

Ilikärrin eteläpuolella sijaitsevasta kuusilehdosta luon

nonsuojelualue; rakentaminen ja metsänhakkuu kielletään.


376

S8. Risubacka ån purovarsilehto

Siuntion ja Lohjan rajalla sijaitseva savimaalla kiemurteleva

puronvarsi. Rinteillä valtaosaksi kuusivaltaista OMaT—lehtoa (val

misteilla oleva valtakunnallinen lehtojensuojeluohjelma).

Toimenpidesuosi tukset:

Luonnonsuojelualue. Lääninhallitus neuvottelee maanomis

tajien kanssa suojelutoimenpiteistä. (ks. luku 5.7.1.1,

kohta 3).

S9. Sjundeå ån yläjuoksu

Ruopattu v. 1986 Sågarsforsin padon yläpuolelta. öleforsin kohdalla

kolme eri talvisin auki pysyvää virtapaikkaa, ainakin ennen Björn—

träskin järjestelyä.

Koskikaran talvehtimispaikkoja. Alueella tavattu harvinaista joki

leinikkiä (Ranunculus lingua). Saukon tärkeä talvehtimisalue.

Toimenpidesuosi tukset:

Suojavyöhyke kummallakin puolella. Perattu jokivarsi

kunnostetaan saukkoa, meritaimenta ja rapua silmällä

pitäen (ks. luku 5.7.4).

SiO. Sjundeå å, Kvarnby-Tjusträsk

Maisemallisesti arvokas erämaaluontoinen jokilaakso, jossa koski

osuudet vaihtelevat hitaasti virtaavien osuuksien kanssa. Kvarnbyn

kohdalla vesi pysyy avoinna koko talven, samoin alavirtaan päin

Muistokoski sekä Skogsforsen ja Kurkiksenkoski.

Koskikaran ja saukori talvehtimispaikkoja. Luontaisesti lisääntyvä

taimenkanta (erittäin uhanalainen).


Toimenpidesuosi tukset:

377

- Suojavyöhyke rannoilla siten, että yhteys metsiin säilyy

varsinkin koskipaikkojen kohdalla. Näistä saukon talveh

timispaikoista muodostetaan luonnonsuojelualueita. Nousu

esteet poistetaan tai rakennetaan kalatiet (vrt, luku

5.6).

Sil. Kvarnbyn lehto

Laaja (n. 15 ha) ja monipuolinen pähkinälehtoalue (Lehtojen suojelu—

ohjelma).

Toimenpi desuosi tukset:

— Luonnonsuojelualue; Lääninhallitus neuvottelee maanomis

tajien kanssa suojelutoimenpiteistä (ks. luku 5.7.1.1,

kohta 3).

S12. Lövkullan lehto

Jylhän kalliorinteen alaosassa kuusilehto.

Toimenpiclesuosi tukset:

— Luonnonsuojelualue (paikallinen suojeluarvo). Rakentamista

ja metsänhakkuuta rajoitetaan (ks. luku 5.7.1.1, kohta 3).

S13. Luntobergetin lehto

Maisemallisesti vaikuttava jyrkkä kalhiorinne, jonka juurella

pähkinälehto.

Toimenpidesuositukset:

— Luonno-nsuojelualu (maakitnnalhinen arvo). Rakentamista -

ja metsänhakkuuta rajoitetaan (ks. luku 5.7.1.1, kohta 3).


S14. ja SiS. Flaggberget

378

Kauniit korkeat kalliot, joissa arvokasta kalliokasvillisuutta.

Pronssikauden hautakumpareita.

Toimenpidesuosi tukset:

S16. Kynnartisk

Luonnonsuojelualue (paikallinen suojeluarvo). Kasvilli—

suutta ei saa hävittää, kulkeminen ohjataan polkuja pitkin.

Pieni luonnostaan rehevä järvi, joka syrjäisen sijaintinsa vuoksi

on säilynyt rakentamattornana ja rauhallisena. Linnustollisesti

ja maisemallisesti arvokas kokonaisuus.

Toimenpidesuositukset:

Luonnonsuojelualue; liikkumisrajoitukset lintujen pesimis—

aikaan.

S17. Tjusträsk

Maisemallisesti kaunis rehevä järvi, jonka luoteis— ja länsirannalla

kasvaa pensaikkoa tulvivalla rantaniityllä. Tärkeä muuttolintujen

1 epopai kka.

Toimenpidesuosi tukset:

S18. Aiskosbäcken

Luonnonsuojelualue (SK), paitsi pohjoisranta, joka on

varattu osayleiskaavassa satama— ja urheilutoimintoja

varten. Länsi—pohjoisosan pensai kkoal ueet säilytettävä

ennallaan. Ei rakentamista rannoille, maisemaa ei saa

muuttaa. -

Syvällä kiemurteleva puro, jota reunustaa pääasiassa harmaaleppä.

Rajoittuu kohteeseen Si9. Maisemallisesti arvokas kokonaisuus.

Saukon todennäköistä esiintymisaluetta.

-


Toimenpidesuosi tukset:

379

Suojavyöhyke. Rantapuustoa säilytettävä ja hakatut ja

puuttomat alueet istutetaan lehtipuustoiseksi. Ennen

laajoja istutuksia tulee inventoida avoimeksi jätettävät

kasvillisuuden kannalta merkittävät alueet.

S19. Aiskosbäckenin lehto

Hieno, lähes luonnontilainen kuusivaltainen lehtometsäkokonaisuus

(Lehtojen suojeluohjelma).

Toimenpidesuosi tukset:

Luonnonsuojelualue. Lääninhallitus neuvottelee maanomis

tajien kanssa suojelutoimenpiteistä (ks. luku 5.7.1.1

kohta 3).

S20. Myransin savenottoalu

Veden valtaama entinen savenottoalue, josta on muodostunut linnus

tollisesti arvokas suosittu retkeilykohde. Linnustollisesti hyvin

merkittävä alue, etenkin muuttoaikaan.

Toimenpidesuositukset:

Alueelle nykyisin muodostunutta linnustoarvoa ei tulisi

heikentää. Alueelle tarvitaan hoitosuunnitelma, joka

tulisi tehdä ja toteuttaa yhteistyössä linnustoasiantunti—

joiden kanssa. Hoitosuunnitelmaan tulee liittää alueen

linnuston seuranta. Alueelle syntynyttä kulttuuriperäistä

niittykasvillisuutta ei saisi hävittää kokonaan. Aluetta

voidaan ajoittain niittää ja kaivaa savi esiin sekä harven—

taa pensaikkoja umpeenkasvamisen estämiseksi. Katso myös

luku 5.8.3.

521. Lernpansån lehto

Peltoalueiden väliin jäävä, kulttuurin muuttama, mutta etenkin

kevätaikana kaunis mutkittelevan joen jokivarsilehto (Ympäris—

öministeriö 1987a).


Toimenpi desuosi tukset:

380

- Luonnonsuojelualue. Lääninhallitus neuvottelee maanoinis

tajien kanssa suojelutoimenpiteistä (ks. luku 5.7.1.1,

kohta 3).

S22. Störsbyn koski

Bäcksin myllyn alainen tulvaniitty. Sijaintinsa ja maisemallisen

omalaatuisuutensa vuoksi arvokas ympäristökohde. Alueella luontai

sesti livääntyvää taimenta.

Toimenpidesuosi tukset:

— Luonnonsuojelualue. Maisemaa ei tulisi muuttaa esim. täyt—

S23. Grodträsk

tämä.llä tai kaivamalla joenuomaa. Kasvillisuus säily

tetään. Kalan nousu tulee varmistaa.

Dystrofinen, kaksiosainen, koskematon erämaajärvi. Paikallista

vi rki stysarvoa.

Toimenpidesuosi tukset:

— Luonnonsuojelualue (SK). Rakentamista ja hakkuita rajoite

taan.

S24. Jokivarret (Lempansån, Aiskosbäcken, Kirkkojoki)

Joet toimivat tärkeinä kalojen vaellusreitteinä ja elinympäristönä.

Saukkokin joutuu käyttämään jokia pyrkiessään Siuntionjoen keskei

sille osille. Lempansån olisi hyvä saukon ja taimenen esiintymis

alue, mutta ongelmana on vesien huono laatu sekä ravinnon puute

— kaloja ei löydetty v. 1986 sähkökalastuksessa lainkaan.

Toimenpidesuositukset:

- Jokivarsia pitkin perustetaan suojavyöhykkeet molemmin

puolin, jotta maataloudesta aiheutuva huuhtoutuminen

vähenisi ja jotta saukko voisi liikkua rantakasvuston

suojassa (ks. luku 5.7.4). Latvavesiltä tulevaa jätevesi

kuormitusta tulee olennaisesti vähentää tiukentamalla


381

lupaehtoja tai johtamalla jätevedet muualle. Tavoitteena

tulee olla vesien kunnostaminen kaloille, ravuille ja

saukoille elinkelpoisiksi.

S25. Jokinotkelma kirkon luona

Kirkon alapuolinen jyrkkärinteinen jokinotko. Rehevä ja lajistol—

taan monipuolinen, mutta roskaantunut alue.

Toimenpi desuosi tukset:

S26. Sjundbyån

Suojelualueeksi opetusta varten. Ei rakentamista, ranta

puusto säilytetään.

Joen yläjuoksun rannat avoimia rajoittuen peltoihin ja asutukseen.

Alajuoksu Sjundbyn kartanon (S27) kohdalta rantapuustori reunustamaa.

Kosken alapuolinen suvanto saarineen ja jokivarsi Vikträskiin

saakka on rauhoitettu. Saukon esiintymisen ydinaluetta Siuntiossa

ja sen tärkeä kulkureitti jokisysteemin muihin osiin. Siuntion

jätevedenpuhdistamo sijaitsee tällä jokiosuudella.

Toimenpidesuosi tukset:

527. Sjundby gård

Luonnonsuojelualue, joka muodostaa suojavyöhykkeen joen

molemmin puolin, missä se vain on mahdollista. Rakentamista

ja liikkumista rajoitetaan tarkoin.

Sjundbyn linna (SK), myllypato sekä alapuolinen jokiosuus koskineen,

suvantoineen Ja Joen ylle kaartuvine rantapuustoineen on Sjundbyån

tärkein alue. Liittyy edelliseen S26. Kulttuurihistoriallisesti,

maisemaTlisesti, linnustollisesti sekä saukon kannalta erittäin

tärkeä kohde.

Toimenpidesuosi tukset:

Luonnonsuojelualue, osittain toteutunut (S26). Rakennus—

suojelualue koskea ympäröivistä rakennuksista ja linnasta.

Kalannousu turvattava.


S28. Lappträskin rantalehdot

382

Kirkasvetisen n. 100 ha:n kuikka— (Lobelia) tyypin järven rannoilla

neljä lehtoaluetta, joiden rehevyys johtuu kallioperän kalkista.

Hemvikenin länsipuolinen lehto erityisen arvokas kasvillisuutensa

puolesta.

Toimenpidesuosi tukset:

S29. Lappträsk -

Lehdot suojellaan. Ks. S29.

Långträsk

-

Stora

Bladträsk - Lilla Bladträsk

Laaja erämaaluontoinen järvialue, joka toistaiseksi on pysynyt

melko rakentamattomana, joskin rannoilla on hakattu metsää paikoi

tellen, kuikan pesimäaluetta. Häirintä vaikeuttaa aran linnun

pesinnän onnistumista. Maisemallisesti arvokas kokonaisuus. Stora

Bladträskille on esitetty luonnonsuojelualuevaraus (SK). Stora

ja Lilla Bladträsk kuuluvat soidensuojelun perusohjelmaan (kohde

A.9.).

Toimenpidesuosi tukset:

Luonnonsuojelualue. Maihinnousukielto Lappträskin saarille

ja luodoille kuikan pesimäaikana touko - kesäkuussa,

liikkumisrajoitukset alueen itäosissa. Lappträskin valuma

alueella vältettävä avohakkuita vesiensuojelullisista

ja maisemallisista syistä, ei rakentamista rannoille.

Lappträskin vesikasvillisuus sinänsä suojelemisen arvoinen.

S30. Vikträskin luoteisranta

Rantalepikko, jossa runsas aluskasvillisuus. Alueen tekee mielen—

kiintoiseksi siellä olevat lähteet ja kaunis puro. Kuuluu osittain

Sjundbyånluonnonsuojeiualueeseen (kohde S26).

Toimenpidesuosi tukset:

Alue tulee jättää luonnontilaiseksi ja sitä tulee käsitellä

hyvin varovaisesti.


S31. Nagiasin lehto

383

Kuusivaltainen aarnimetsäsaareke.

Toimenpi desuosi tukset:

- Luonnonsuojelualue. Paikallinen suojeluarvo. Opetuskohde.

Ei loma—asutusrakentamista.

S32. Kehlan kartanon purolaakso

Pienen kosken alapuolinen purolaakso vanhoine lahoine puineen.

Ilmeisesti saanut kehittyä rauhassa ilman hoitotoimenpiteitä. Lisä—

tutkimuksen tarpeessa.

Toimenpi desuosi tukset:

- Mahdollinen opetuskohde.

S33. Trappberget

Hiidenkirnuja, pronssikauden hautakumpare, arvokas maisema, retkei—

lykohde. Luontokoulun lähiretkeilyaluetta ja opetuskohteena arvokas.

Ranta—alue sekä kallioalueen vanha kuusimetsä ovat luontonsa puoles

ta arvokkaita.

Toimenpidesuositukset:


Luonnonsuojelualue. Maakunnallisesti tärkeä opetuskohteena.

Liikkuminen rajoitetaan polkuihin.

S34. Vikträskin ranta—alueet ja maisema

Maisemallisesti Vikträsk on toistaiseksi säilynyt suhteellisen

hyvin rakentamiselta. Alue on tärkeä saukon kulkureitti jonkä

vuoksi rannoilla tulisi olla suojaavaa kasvillisuutta.

Toimenpidesuosi tukset:

- Ranta-alueet tulee säilyttää rakentamattomina ja ranta-

puuston tulee antaa kasvaa ja muodostaa suojavyöhykkeen.


S35. Pikkalanjoki

384

Leveä hitaasti virtaava jokiosuus, jota reunustaa tiheä ja kookas

lehtipuusto. Arvokas maisemallinen kokonaisuus. Saukon esiintymis

aluetta. Liittyy kohteisiin S36 ja S37.

Toimenpidesuosi tukset:

- Luonnonsuojelualue (SK) Suojavyohyke sailytettava molemmin

puolin jokea Nopeusrajoitusta alennettava rantojen eroo

sion valttamiseksi Rakentamista tai muuta toimintaa

rannoilla ei tulisi sallia. Rantapuusto tulee säilyttää.

S36. Pikkalan .kartnon puisto

Hoitamattomaksi jätetty puisto, joka on muuttunut tiheäksi lehdoksi.

Vanhoja jaloja lehtipuita ja pähkinäpensaita. Linnusto runsasta.

Toimenpidesuosi tukset:

* Opetuskohde. Rakennussuojelulain nojalla rauhoitettu.

S37. Hästhagenin lehto

Pikkalanjöen suualueen länsirannalla alue, jossa kasvaa vanhoja

leppiä ja kuusia. Rehevä lehtömnen alue, jossa runsaasti lintuja.

Toimenpidesuosi tukset:

— Hoidetaan varovasti siten, että sekametsäluönne säilyy.

S38. Siuntion pappila .puistöalueineen

Siuntion pappilarakennus pihapiireineeri ön jö rauhoitettu rakennus

suojelulain perusteella. Alueeseen kuuluu ölennaisesti puistoalue

rantapuustöi neen.

Toimenpidesuosi tukset:

— Luönnonsuojelualue. Puusto tulee säilyttää.


385

S39. Lakeasuo — Kurjen Suursuo

Valtakunnallisessa soidensuojelun perusohjelmassa olevat kohteet.

Kuuluvat Saaristo—Suomen keidassuovyöhykkeeseen.

Toimenpidesuosi tukset:

- Luonnonsuojelualue. Ojitukset ja hakkuut kielletään (ks.

5.7.1.1, kohta 1).

S40. Rantalehto Vikträskin länsirannalla

Kesän aikana kuivuvan puron varrella sijaitseva pieni harmaaleppä

valtainen rantalehto. Monipuolinen lintubiotooppi.

Toimenpidesuosi tukset:

— Hoidetaan varovasti, jotta alueen arvo avoimien ranta-

S41. Rudträsk

alueiden tärkeänä täydennyksenä säilyisi. Ei rakentamista.

Opetuskohde.

Dystrofinen erämaalampi. Kurjen pesintäaluetta. Liittyy Lappträskin

erämaa-alueeseen (S29).

Toimenpidesuositukset:

— Luonnonsuojelualue. Ei rakentamista, ojitusta tai hakkuita

ranta—alueilla.


386

57.1.3 Suojeltavat luontokohteet, Vihdissä

Vihdin puoleisella Siuntionjoen vesistöalueella ranta—alueet

ovat varsinkin pääuoman järvien osalta suurelta osaltaan joko

viljelyksessä tai rakennettuja. Enemmän tai vähemmän luonnontilai

sena säilyneitä rantoja ovat em. maankäytölle huonot rahta-alueet,

kuten jyrkät rarmat tai pehmeät umpeenkasvurannat sekä syrjäisten

pikku metsäjärvien ja —lampien rannat Tervalanimin metsäalueella.

Arvokkaiden luonnonympäristöjen esittely on luvussa 4.8.2.2 sekä

selvityksessä (Vihdin luonto ry 1986), joihin tietoihin perustuvat

seuraavat toimenpidesuositukset. Alueiden numerointi on kuvan

45 mukainen. Suojeluköhteiden lisäksi olisi ranta-alueilla

yleisesti huolehdittava maisemansuojelusta mm. säilyttämällä

rantapellot viljelyksessä ja hoitaialla rantametsiä ympäristö-

ja virkistysarvöt sekä eläimistön tarpeet huomioiden. Lisäksi

uuden loma-asutuksen rakentamista ei tulisi sallia ainakaan yhte—

näisesti rakentamattomille tai luonnonoloiltaan arvokkaille

alueille.

Vi. Palojrven luusua ja Palokoski

Lirinustollisesti, kasvistolhisesti ja maisemallisesti arvokas

alue. Saukon ja koskikaran talvehtimispaikkoja. Seutukaavan

suojelukohde. Elinvoimainen rapukanta. Pötentiaahisesti erinomaista

aluetta virtakutuisille arvokaloille.

Toimenpidesuosi tus:

Luonnonsuojelualue. Kalaston nousumahdohhisuuksia paranne—

taan kiveämählä koskialuetta. Veneilykielto vesikasvistol

taan arvokkaalla alueella. Varovaisuutta puuston käsitte

lyssä (ks. Rantametsien ja puistoalueiden hoito, luku

5.7.3.4).

V2. Siuntionjoen suualue Palojärveri pohjoisrannahla

Kasvistohhisesti rehevä alue.

Toi menpidesuosi tus:

Mahdollisesti paikallinen suojelukohde. Alueen suojelu-

arvo tarkistettava. Rakentamisrajoitus.


387

V3. Kypärijärveri eteläinen ranta-alue ja järven laskupuron varren

lehtoalue

Kasvistollisesti rehevät alueet (lehtokorpi ja puronvarsilehto).

Kypäriojassa on todettu myös koskikaran talvehtimista. Paikallinen

suojeluarvo.

Toimenpidesuositus:

- Luonnonsuojelualue. Uomaa ei saisi perata (ks. Lehtojen

V4. Haukilampi

suojelu, luku 5.7.1.1, kohta 3.).

Kasvistollisesti arvokas alue. Paikallinen suojeluarvo.

Toimenpidesuositus:

— Luonnonsuojelualue. Ranta—alueiden rakentamisen rajoit

taminen (ks. Rantametsien ja puistoalueiden hoito, luku

5.7.4).

V5. Palojärven itäpuolinen puronvarsilehto

Kasvistollisesti arvokas lehtoalue. Paikallinen suojeluarvo.

Toimenpidesuositus:

— Luonnonsuojelualue

(ks. Lehtojen suojelu, luku 5.7.1.1,

kohta 3).

V6. Huhmarjärven etelärannan pähkinälehtoalue

Arvokas pähkinälehtoalue. Ainakin paikallinen suojelukohde.

Suojeluarvo selvitettävä tarkemmilla jatkotutkimuksilla.

Toimenpidesuosi tus:

— Luonnonsuojelualue

(ks. Lehtojen suojelu, luku 5.7.1.1,

kohta 3).

V7. Tervalammin itärannan lehmuslehto

Pienehkö kallionalus— ja rinnelehto. Paikallinen suojeluarvo.

Toimenpidesuositus:

— Luonnonsuojelualue

(ks. Lehtojen suojelu, luku 5.7.1.1,

kohta 3).


V8. Linnalahti

38r8

Enajarven laskupuron suualue Poikkipuoliaisessa Kasvistollisesti

rehevä umpenkaSvualue, jolla än akallita merkitystä vesi—

ja rantalinnustolle.

Toimenpidesuosi tus:

- Kasvi ston ja linnuston suojelualti.

V9. Poikkipuoliaiseni uusuan .kasvi.lllsuusalueet

Kasvillisuudeltaan reheva alue, jolla myos jonkinlainen merkitys

linnustolle. V

Paikallinen

siJojelukohde. Alueen ranta-alueilla

on peltoa ja länsirannäila kyläläisten venevaikama.

Töimenpi desuosi tus:

— Luonnonsuojelualue

V1O. Nuottalahti

vesikasvillisuus- ja umpeenkasvualu

eelle Ranta-alueilla maankaytto sailytettavä

nykyi sel 1 ään.

Vii. Pihlajalahti

Pienehköjä räntålehtoja. Nuöttälähti osaksi kosteikkoa. Päikällinen

suojeluarvo.

— Luonnonsuojelualue (ks Rantametsien ja puistoalueiden

hoito, luku 5.7.4).

V12. Poikkipuoliaisen koillispään rantanetsä

Kasvistokohde Tiedot perustuvat vanhempiin tutkimuksiin, joten

al ueen nykyinen suojel uarvo olisi tarkistettava

Toimenpidesuosi tus:

- 1-foitosuunnitelma (ks Rantametsien ja puistoalueiden

hoito, luku 5.7.3.4).


389

V13. Enäjärven lounaispään kasvillisuusalueet

Yleiskaavassa linnuston ja kasvillisuuden suojelukohteita. Näiden

lisäksi myös Reuhoonlahti on kasvistollisesti ja maisemallisesti

säilyttämisen arvoinen.

Toimenpidesuositus:

V14. Siuntionjoki

Ridalinlahti ja Reuhoonlahti luonnonsuojelualueiksi.

Ranta-alueiden rakentamisen rajoittaminen.

Poikkipuoliaisen ja maantien nro 121 sekä Huhmarjärven ja Palo—

järven väliset jokiosuudet lukuun ottamatta rakennettuja alueita.

Maisemansa puolesta tärkeitä kosteikkoalueita pensaikko— ja tulva

niittyvyöhykkeineen. Palojärven koski myös kulttuurimaiseman

suojelukohde myllyrakennuksineen. Mahdollisia saukon elinalueita

mm. vaellusreitteinä. Huhmarjärven yläpuolinen jokiosuus maantieltä

nro 121 asti. Maisemallisesti merkittävä serpentiinijoki, jota

reunustaa tulvaniityt ja pensaikkoalueet sekä lähellä maantietä

pienehköt lehtoalueet.

Toimenpidesuosi tus:

Alueen luonne kuten esim. pensaikko- ja niittyalueet

säilytetään ennallaan. Suojavyöhykkeiden lisääminen

saukon elinalueen laajentamiseksi.

5.7.1.4 Suojeltavat luontokohteet Kirkkonummella

Perustiedot on esitetty edellä luvussa 4.8.2.3, kohteet kuvassa

45.

Harvsån vesistäalueen latvaosat sijaitsevat Kirkkonummen alueella.

Pääosa ranta-alueista on maanviljelys- ja loma-asutuskäytössä.

Rakentamispaine on suuri Kirkkonummella. Rakentamattomien rantojen

lehdot ja lintujärvet ovat luonnon— ja rnaisemansuojelun kannalta

tärkeitä. Urbysbergetin luonnonsuojelualue (SK, kohde K6) on

Kirkkonummen ainoa Siuntionjoen valuma—alueella sijaitseva läänin

hallituksen päätöksellä rauhoitettu alue.


390

Suojeltaviksi esitetyistä kohteista ovat valtakunnallisesti tär

keitä kaikki muut kohteet paitsi kohteet KlO ja Kl3, joilla voidaan

katsoa olevan lähinnä paikallista arvoa.

Kl - 7 Volsin lehtokohteet (kartta 1 - 7) Osa K4:stä (SK)

Voisin kylässä on Kirkkonummen lehtokeskus, joka koostuu noin

kymmenestä lehdosta. Näistä seitsemän on Siuntionjoen valuma

alueen rannoilla. Lehdot sijaitsevat melko lähellä toisiaan ja

muodostavat kokonaisuuden. Lehdot ovat etupäässä pähkinä— ja

tammivaltaisia eli tammivyöhykkeen itäisimpiä alueita Suomessa.

Yhdessä ne muodostavat joidenkin uhanalaisten ja harvinaisten

eläinten reviirien keskeisiä osia. Tällaisia ovat pähkinähakki

(ilmeisesti maamme itäisin pesivä kanta) ja liito—orava.

Kaikki Voisin lehdot olivat vielä 1930—50-luvuilla hakaniaisia

ja metsälaidunnuksen piirissä. 30-50 vuodessa ne ovat kuitenkin

pahasti kuusettumassa.

Toimenpidesuosi tus:

Luonnonsuojelualue: KI - 5, K7.

Kasvillisuuden hoito: Ki — 7. Kaikissa kohteissa kuusen

poisto kuuluisi hoitoon. Kurkinlehdon, Salmudden - Sika—

nallen lehdon, Urbybergetin lehdon ja Mustjärven lehdon

(nrot K2-3 ja K6-7) osalta voidaan myös harkita hakamaiden

entisöintiä raivaamalla ja laiduntamalla.

Luontopolku K4 ja K6.

K8 Lilla Lonoks (ks. luku 5.7.1.2, kohde S6)

K9 Stora Lonoks

Toimenpidesuosi tus:

Luonnonsuojelualue (valtakunnallinen arvo)

Sän&5ste1yn vaikutuksia tarkkailtava eriksen tTtWvarten laadit

tavan ja tarpeen mukaan täsmennettävän seuranta-ohjelman

perusteella. Mikäli suojeluarvo laskee, on ryhdyttävä suojeluarvon

palauttamiseen tähtääviin toimenpiteisiin.

Stora Lonoksin länsipuolella oleva aarnimetsä ja lehto suojellaan

niinikään luonnonsuojelulain mukaan.


KlO - 11 Petäjärvi—Kvarnån

Toimenpi desuosi tukset:

Kl2 Hepari (SK)

391

Koillisluhta suojellaan linnustolle tärkeänä luonnonsuo—

jelualueena. Kvarnån suojellaan (kartta) saukolle ja

koskikaralle tärkeänä. Saukon elinehtona on rauhallinen

ympäristö ja suojaava kasvillisuus. Saukkoinventointi

(Cronström et. al. 1986) suositteli 30 m:n suojavyöhyk

keen perustamista rannoille. Ekologisia suojavyöhykkeitä

käsitellään tarkemmin luvussa 5.7.4.

Fräkenviksbergetin (kohde Kl1) kohdalla suojavyöhyke

laajenee käsittämään puronvarren lehtoalueet koska

alue saattaa olla saukolle tärkeä ja on jo sinänsäkin

suojelemisen arvoinen (lehmus linnusto ym.).

Petäjärvellä suojellaan linnuston kannalta arvokas järven

koillisosan rantaluhta.

Toimenpidesuosi tukset:

Valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan kuuluvana

lintuvetenä Hepari on tarkoitus säilyttää mahdollisimman

luonnonvaraisena ja muodostaa siitä luonnonsuojelualue.

Ranta-asutus keskittyy järven itärannalle eikä sen leviä

mistä muille rannoille olisi sallittava. Maanviljelykses—

ja kotitarvekalastuksesta ei linnustolle liene sanot

tavaa haittaa. Varteenotettava uhka on ympäröiviltä

pelloilta ja kesämökkiasutuksesta tuleva ravinnekuormitus,

joka selvästi rehevöittää järveä. Siksi tätä olisi määrä

tietoisesti pyrittävä pienentämään.

Lintujen tarkkailu Heparilla käy parhaiten päinsä länsi

niemeltä, josta käsin hallitsee hyvin sekä luoteis

että lounaislahdet. Niemi on kuitenkin kokonaisuudessaan

viljelys— ja laidunkäytössä, joten sinne ei ole

mahdollista viedä yleisöä. Siksi Hepari ei sovellu

ohjattujen yleisölle tarkoi tettujen 1 uontoretki en

kohteeksi.

Kl3 Falkberget (ks. luku SJ.i.2 kohde S5).


392

5.7.1.5 Suojeltavat luontokohteet Lohjan kunnassa

Perustiedot on esitetty edellä luvussa 4.8.2.4. Kuntamerkintä

on kartalla L., kuva 45.

Siuntionjoen vesistön läntiset latvapurot sijaitsevat Lohjan

kunnan alueella. Purojen varsilla on vain yksi alue, Teutarin

kartano (kohde L5), joka on rauhoitettu rakennussuojelulain nojal

la. Kahta suojelualueista on ehdotettu suojelualueiksi vuonna

1980 vahvistetussa Länsi-Uudenmaan vaiheseutukaavassa (SK). Kaksi

kohteista liittyy välittömästi Siuntion puolella sijaitseviin

kohteisiin.

Suojeltaviksi esitetyistä alueista kohteet L1-3 ja L6 ovat valta

kunnallisesti arvokkaita suojelukohteita. Kohteet L5 ja L7 ovat

maakunnallisesti arvokkaita ja kohteet L4 ja L8 paikallisesti

arvokkaita suojelukohteita.

Li. Rannikkokohosuo Arvolanojan ja Risubackajoen päähaaran välis

sä. Kohosuo on valtakunnallisesti arvokas suojelukohde.

Toimenpidesuositus:

Luonnonsuojelualue (SK). Suota ei tulisi ojittaa (ks.

5.7.1.1 kohta 1).

L2. Purokanjoni Siuntion Näsbyn Nummijärveltä alkava Risubacka

joen purohaara. Purolaakso on valtakunnallisesti arvokas suojelu-

kohde.

Toimenpi desuosi tus:

Luonnonsuojelualue (SK). Metsänhoitorajoitukset rinne

metsille.

L3. Risubackajoen puronvarsilehto Lohjan kunnan ja Siuntion

kunnan rajalla. Kohde kuuluu valmisteilla olevaan valtakunnalliseen

lehtojensuojeluohjelmaan (ks. Siuntio

1 kohde S8).

L4. Höytiönummelta tulevan puron puronvarsilehto.

Puronvarsilehto on paikallisesti arvokas suojelukohde

Toinienpidesuosi tus:

Luonnonsuojelualue. Metsänhoitorajoitus, ei ojituksia.

L5. Ojalansuo on pieni rehevä lettosuo, johon liittyy lähde

korpi. Maakunnallisesti arvokas suojelukohde.


Toimenpidesuositus:

393

— Luonnonsuojelualue. Ei ojituksia.

L6. Sorronsuon lettoalue. Valtakunnallisesti arvokas suojelu

kohde, joka on mukana valtakunnallisessa soidensuojeluohjelmassa.

Toimenpidesuositus:

— Luonnonsuojelualue. Suo-ojat tukittava.

L7. Teutarinpuro vuosisataisen Raaseporin linnantien siltoineen

liittyy kiinteästi Isoteutarin kartanon jo rauhoitettuun

pihapiiriin.

Toimenpidesuositus:

— Avoin, pihapiiriin liittyvä puromaisema vanhoine

siltoineen ja lampineen tulee säilyttää. Kartanon puiston

hoito (ks. luku 5.7.3).

- Puronvarren suojavyöhykkeet

L8. Mäkinen metsämaasto Aiskosbäckenin varressa, Lohjan kunnan

ja Siuntion rajoilla. Lähinnä paikallisesti tärkeä suojelukohde

(ks. Siuntio, kohteet S18-19).

5.7.2 Harvinaiset ja uhanalaiset lajit

5.7.2.1 Uhanalaiset eläimet

Saukko

Siuntionjoen soveltuvuus saukon elinympäristöksi:

Siuntionjoen vesistössä on yleisesti ottaen runsaasti kalaa saukon

ravinnoksi. Vedet ovat reheviä, mutta ilmeisesti suhteellisen

myrkyttömiä, koska saukko ainakin toistaiseksi viihtyy alueella.

Suojaisia lepo— ja pesäpaikkoja löytyy ja talvisin koskipaikoissa

on jäättömiä kalavesiä. Virkistyskäyttöä ei ole vielä ollut niin

paljon, että kovin paljon häirintää olisi tapahtunut muuta kuin


394

ehkä paikallisesti. Kalastusvälineet, katiskat ja koukut sekä

minkkiloukut muodostavat vaaran, etenkin nuorille kokemattomille

saukoille.

Toimenpidesuositukset:

1. Maankäytön suunnittelussa ja rakentamisessa on pyrittävä

ottamaan huomioon saukon suojelun asettamat vaatimukset.

2. Risubackajoen kuormitusta tulee vähentää, ympäristömyrk

kyjä (esim. kromi) tulee tutkia saukon ravintoeläiniistä

ja saukosta.

3. Veden laatua tulee parantaa kalansaannin turvaamiseksi

vesistön länsi-osissa — Lempansinjoki on potentiaali—

sesti hyvä saukkovesi.

4. Kirkkojoki ja Lempansinjoki tulee kunnostaa saukolle

ja taimenelle soveltuviksi kasvattamalla/istuttamalla

rantapuita tai pensaita (tervalemppää esim.) suojaavaksi

rantavyöhykkeeksi. Myös muilla saukon tärkeillä elin—

alueilla tulee huolehtia suojaavan puuston säilyttämises

tä suojavyöhykkeenä (ks. tarkemmin luku 5.7.4).

5. Vesakkomyrkkyjen ja peltoviljelyn kasvinsuojeluaineiden

käyttöä tulee välttää lähellä joenrantoja (ks. Natur

och Miljö rf. 1986). Ruiskuttamista ojiin tulee välttää.

6, Talvehtimispaikkojen läheisyydessä rantakasvillisuutta

on hoidettava varovasti siten, että yhteys ympäröivään

metsään säilyy. Alueet suositellaan rauhoitettavaksi

luorinonsuojelulain nojalla.

7. Katiskojen ja koukkupyydysten “turhaa” pitämistä vedessä

tulee välttää. Pyydyksiä on käytävä katsomassa päivit

täin. Tappavia loukkuja ei suositella käytettäväksi

lainkaan.

8. Elävältä pyytävät minkinloukut on tarkastettava päivit

täin ja saukot päästettävä vapaaksi; parhailla saukko—

alueilla ei tulisi lainkaan käyttää minkinloukkuja.

9. Alueen virkistyskäytön suunnittelussa on saukko otettava

huomioon erityisesti lisääntyniisaikana keväällä ja alkukesällä.

Esim. melontakilpailujen tai muiden joukkotapah—

tumien järjestämistä olisi vältettävä niiden mahdolli

sesti aiheuttamien häirintätilanteiden takia (ei välttä—

matta kilpailijoiden aiheuttamaa hairintaa, vaan karmat—

tajajoukkojen liikkumista maastossa vesireittiä pitkin).

10. Liikkumista rannoilla tulee ohjata siten, että vaivatta

pääsee rantaan vain tietyissä paikoissa.

11. Saukon elintilaa tulisi pyrkiä laajentamaan sekä Siun

tionjoen vesistäalueella että sen ympäristössä. Merensaariston

uudelleen asuttaminen saukoilla tulee luonte

vammin tapahtumaan Siuntionjoen elinvoimaiseri saukko

kannan pohjalta.


Kalat

395

Toimenpidesuositukset Siuntionjoen vesistön taimen- ja vimpakan

tojen suojelemiseksi:

1. Veden laatua on parannettava erityisesti voimakkaimmin

kuormitetuilla alueilla, mutta myös kauttaaltaan koko

vesistöalueella luvussa 5.2 esitettyjen tavotteiden

mukaisesti.

2. Kalojen nousu- ja alasvaellus on järjestettävä patojen

ym. esteiden kohdalla ja kunnostettava vesistön kosket

taimenen lisääntymiselle ja poikastuotannolle nykyistä

paremmin soveltuviksi (ks. luku 5.8.2).

3. Vesistöalueella toteutettavissa tulvasuojelu— ja maan

kuivatushankkeissa on vältettävä koskialueiden perkauksia

( taimenen lisääntymisalueet) ja vesistön alaosan (Pik

kalanjoki, Sjundbyån) perkauksia (= vimman todennäköiset

lisääntymisalueet). Mikäli perkauksia alueen koskissa

on välttämättä tehtävä, on ne toteutettava niin ettei

koskien kalataloudellinen arvo olennaisesti heikkene.

Perkauksista alapuoliselle vesistölle aiheutuvaa veden

laadun heikkenemistä tulee välttää soveltaen uusinta

tietoutta (ks. Vesihallitus 1983).

4. Siuntionjoen vesistön taimenkannan geneettinen tausta

tulee selvittää Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitok

sessa. Uhanalaisesta meritaimenkannasta on saatava erno

kalasto johonkin kalanviljelylaitokseen. Näin turvataan

kannan säilyminen ja saadaan poikasia istutuksiin. Kudulle

nousevien emotaimenten pyynti on järjestettävä

mahdollisimman pian esim. Vikträskin luusuassa tai Sjund—

bynkosken alapuolella olevassa suvannossa. Pyynti voidaan

toteuttaa esim. vesialueen omistajien ja kalatalousviran

omaisten yhteistyönä.

5. Kulkuesteiden poistamisten ja koskikunnostusten jälkeen

tulee vesistön meritaimenkantoja vahvistaa poikasistutuk

sin. Siuntionjoen vesistön meritaimenistutuksissa on

käytettävä pelkästään vesistön omasta meritaimenkannasta

peräisin olevia poikasia.

Muut uhanalaiset selkärankaiset eläimet

Seuraavaan on koottu niitä uhkatekijöitä, joita eri lajeilla

on sekä toimenpiteitä joita eläinten suojelemiseksi tarvitaan.

liseimpia toimenpiteitä on esitetty yksityiskohtaisemmin ao. käyttö-

muodon suositusten yhteydessä.

Vesien rakentamisen ja laadun heikkenemisen johdosta ovat uhan-

alaisia seuraavat lajit: saukko, muuttohaukka, kaakkuri, kuikka,

meritaimen ja vimpa.


Toimenpidesuosi tukset:

396

Veden laatu tulee parantaa, ojitusten ympäristövaikutukset

tulee selvittää ennalta ja ympäristönäkökohdat tulee

ottaa mukaan suunnitteluun. Kalojen nousuesteet tulee

poistaa tai rakentaa kalateitä. Kosket tulee kunnostaa

taimenen kutua ja poikastuotantoa varten.

Ympäristiimyrkyt vaikuttavat seuraaviin lajeihin: saukko, muutto

haukka, ruisrääkkä, kaakkuri, kalasääksi, tuulihaukka, ampuhaukka,

nuolihaukka, peltopyy, uuttukyyhky, meritaimen ja vimpa.

Toimenpidesuosi tukset:

Ympäristömyrkky- ja torjunta-ainekuormitus (esim. kromi)

ja niiden vaikutukset tulee selvittää. Kuormitusta tulee

vähentää.

Metsien muuttuminen vaikuttaa seuraaviin lajeihin: ripsisiippa,

korvayökkö, liito-orava, valkoselkätikka, kalasääksi, varpuspöllö,

harmaapäätikka, pikkutikka, kangaskiuru, pikkusieppo ja pähkinähak

ki.

Toimenpidesuosi tukset:

Riittävä määrä aarni- ja lehtometsiä tulee säilyttää

rauhoittamalla. Metsänhoidossa tulee osoittaa enemmän

huomiota luonnonsuojelulle.

Häirintä vaikuttaa seuraaviin lajeihin: ripsisiippa, korvayökkö,

muuttohaukka, kaakkuri, kuikka, kalasääksi ja selkälokki.

Toimenpidesuosi tukset:

Häirintää pesimäalueilla tulee välttää rauhoituksilla,

selkeillä määräyksillä sekä ohjaamalla kulkijoita rei

teille, joilla ei synny ristitiitaa ulkoilun ja suojelun

välille. Virkistyskäyttösuunnitelmat tulee tehdä luonnon

suojelunäkökohdat huomioiden.

Pelto— ja niittymaiden muuttuminen vaikuttaa seuraaviin lajeihin:

viiriäinen, heinäkurppa, ruisrääkkä, tuulihaukka, peltopyy ja

uuttukyyhky.

Toimenpidesuositukset:

Viljelymenetelmien kehittämistä em. lajien viihtymisen

parantamiseksi tulee tutkia esim. valtion koetiloilla.

Viljelemättömiä suojavyöhykkeitä tulee jättää pesimä

ja ruokailualueiksi j&kien ja p-urojen ra-rinaille. Suoja

vyöhykkeiden läheisyydessä ei tule käyttää kasvinsuojelu

tai vesakontorjunta-aineita.

Selkärangattomista vesieliöistä alueella esiintyy tai on esiintynyt

jokihelmisimpukka 1. raakku, joka on uhanalainen eläinlaji.

Toimenpidesuosi tus:

Uhanalaisen jokihelmisimpukan kantaa tulee vahvistaa

tai laji tulee palauttaa jokeen.


397

5.7.2.2 Vesi- ja rantakasvillisuus ja kasvisto

Kasvillisuutta ja kasvistoa on tarkemmin luonnehdittu luvussa

4.8.1.2.

Toimenpidesuositukset:

Kasvu lisuus

Kasvisto

Arvokkaat kasvillisuusalueet suojellaan .luonnonsuoje]u

lain nojalla edellyttäen, että kyseisen kasvillisuuden

muodostamaan kokonaisuuteen liittyy myös muita koko

ekosysteemin suojeluun tähtääviä suojeluperusteita (kas—

visto, eläimistö, maisema).

Edellisen perusteella tarkistetaan esitettyjä suojelu

aluerajauksia siten, että edustavat kasvillisuusalueet

sisältyvät niihin.

Lappträskin kasvillisuus on sinänsä suojelemisen arvoinen.

Ks. Siuntio, kohde S29.

Purosätkimen elinalue Palojoella rauhoitetaan luonnon

suojelulain mukaisesti luonnonsuojelualueena (ks. Siun

tio, kohde Si).

5.7.3 Maisemanhoitotoimenpiteet

Vesistöalueen kasvisto selvitetään erillisenä tutkimus

hankkeena. Selvityksessä keskitytään erityisesti upos—

kasveihin, laidunnettujen rantojen lajistoon sekä harvi

naisiin ja uhanalaisiin lajeihin ranta—alueilla.

Palokosken rannalta löydetyn keihäsvuohennokan

(Scutellaria hastifolia) esiintymä kartoitetaan tarkemmin.

Maiseman muotoutuminen ja kehitys tapahtuu eri maan- ja vesien

käyttömuotojen yhteydessä. Varsinaisesta maisemanhoidosta voidaan

puhua silloin, kun alueiden ja luonnonvarojen hyväksikäyttöön

liittyy tietoinen pyrkimys luonnon tai kulttuurimaiseman erityis

piirteiden huomioonottamiseen tai niiden parantamiseen.

5.7.3.1 Esihistorialliset kohteet

Esihistorialliset asuin- ja hautapaikat kuvastavat vesistön

muinaisia vaiheita, koska ne sijaitsevat usein entisen rantaviivan

tuntumassa. Opastettuina kohteina ne antaisivat siten syvyyttä

maisemakehityksen ymmärtämiselle, sekä vesistön vaiheiden että

kulttuurin osalta. Esihistorialliset kohteet on suojeltu


398

muinaismuistolain nojalla. Tärkeimmät kohteet on mainittu edellä

kuntien kohdalla luvussa 4.8.

5.7.3.2 Historialliset ja rakennushistorialliset kohteet

Vesistön käytön historian kannalta merkittäviä ovat mm. vanhat

satamapaikat ja vesivoiman käytön historiaan liittyvät myllyt

ja sahat. Vesimyllylaitteiden saaminen näytteille jossakin vesistö—

alueen vanhassa myllykohteessa olisi suositeltavaa. Bäcksin myllyn

laitteisto on tallella mahdollista myöhempää museokäyttöä varten.

Luvussa 4.8 kuntakohtaisesti mainitut rakennustaiteellisesti

ja -historiallisesti merkittävät kohteet kuvastavat kunkin ajan

tyypillistä rakennuskulttuuria ja niiden kautta maisemassa säilyy

ajallinen ulottuvuus. Säilyäkseen rakennukset tarvitsevat kunnossa—

pitöa, jota tulisi tukea etenkin sellaisissa tapauksissa, jolloin

rakennuksilla ei enää ole käyttöä tai jos niiden ylläpito muodostuu

omistajille kohtuuttoman kalliiksi. Ongelmana on usein myös van

hojen kohteiden asema uuden rakennustuotannon yhteydessä. Kohteet

on esitetty kuvassa 45.

Toinienpidesuositukset:

Rakennettaessa arvokkaiden kohteiden läheisyyteen tulisi

rakennustyyli sovittaa kunkin köhteen luonteeseen so

peutuvaksi.

Kaavoituksessa tulisi ättaa huomidon myös kohteiden

sijainti avöimen peltomåiseman yhteydessä siten, että

tarvittavat näkymäyhteydet mm. vesistöön säilyvät.

5.7.3.3 Maiseman vesitasapainon parantaminen

Pohjapadot joki uomassa

Etenkin kesän vähävetisenä aikana joen virtaama ja veden osuus

m-i seniakuvas.sa vähenee • Erää-n-ä ke4 nona jok4 uoman esi i ntuotwfseeft

maisemassa ja samalla esim• Joen virkistyskäyttömahdollisuuksien

parantamiseen on jokisuvantojen vedenpinnan nostaminen luonnon—

mukaisilla pohjapadoilla. Nosto voi olla joko keskimääräisen

vedenpinnan tason ylläpitämistä tai lievää patoamista. Patoaminen

on periaatteessa mahdollista niissä kohdissa, joissa joki virtaa

ympäröiviä peltoalueita selvästi alempana olevassa uomassa. Suunni


399

teltaessa runsaampaa padottamista on kuitenkin arvioitava olemassa

olevan vesiluonnon arvo.

Toimenpidesuositus:

Pohjapatojen suunnittelussa on erityisesti otettava

huomioon kalan nousun mahdollistaminen sekä lisääntymis—

alueiden muodostaminen luonnonkivistä rakennettavan

pohjapadon loivaan alaosaan.

Uomten hionnonmukaistaminen

Mutkitteleva uoma tasaa veden viipymää valuma-alueella. Mutkittelu

aiheuttaa myös vettä hapettavaa pyörteilyä ja vaihtelevien

virtaavan veden biotooppien muodostumista vesieliöstölle.

Kui vatustoiminnan yhteydessä suon stetut uornaosuudet

tulisi pyrkiä linjaamaan ja muotoilemaan vaihtelevasti

esim. uusintaperkausten yhteydessä tai erillisinä

kunnostushankkeina. Uoma-alueen lisätarve tulisi suunnata

1 joilla ei ole hyötykäyttöä.

esim, niille ranta-alueille

Padottavat ja kaivettavat lanmiet sivuvesistöissä

Kiintoaineiden ja ravinteiden huuhtoutumisen eräänä estämiskeinona

on selkeytysaltaiden tekeminen sivuvesistöihin. Samalla ne voivat

rikastuttaa maisemakuvaa ja mahdollistaa virkistyskäyttöä ja

kastelua. Padotus voi olla myös edullista pohjavesisuhteille

etenkin rinnealueilla. Pienetkin altaat, joissa vedenkorkeus

pääsee vaihtelemaan, tasapainottavat lyhytafkafsia mm. kesäsateista

aiheutuvia virtaamavaihteluita vesistön vähäjärvisissä osissa.

Siellä, missä padotus ei aiheuta vettymishaittoja, se olisi

tasapainottava tekijä muutoin voimakkaasti kuivatetussa

viljelysmaisemassa. Kalojen nousumahdollisuus patojen ylitse

tulee turvata.

Altaiden tekeminen kaivamalla on mahdollista myös alavilla

alueilla. Uomalaajennukset olisivat suositeltavia kaikkien

pääuomaan ja järviin laskevien purojen suistoissa peltoalueilta

ja uomista kulkeutuvan kiintoaineksen pidättämiseksi.

Toimenpidesuosi tukset:

Pohjapatojen rakentamismahdollisuuksia tulisi selvittää

esim. kalataloudellisen kunnostussuunnittelun yhteydessä.


400

Sivuvesistöihin olisi mah4ollista tehdä uomalaaJennuksia

Ja altaita esim. kunnossapitoperkausten yhteydessä.

Savenoton yhteydessä syntyneet Kyrnsin altaat ovat esimerkki

ihmistoiminnan kautta “vahingoas;” syntynnstø uudesta biotoopis—

ta, Länsi—Uudenpiaan eräistä parhaasta lintualueesta.

Alueella käynnissä olevien manottoalueiden viimeistelyssä

ja kunnossapitoperkausten yhteydessä sekä harrastus

Ja kokeilutoimintana, voitaisiin tietoisesti pyrkii

linnunon 3 muqn vesieliöstøn knnalt; arvokkaiden

matalavesialupiden Ja tulvavy*hykkeiden muodostamiseen

(katso I!Iyös luku 5.8.3).

5.7.3.4 Rantametsien ja puistojen hoito

Ranta—alueiden metsät ovat usein lehtomaisia Ja niiden hoidossa

tulisi kIinnittää erit,yisq huomiota lehtipuuston lis$ämiseen

Kuusia poistarnalla. Ranteptsieq ijudistuflpss; olIsI tervalepäp

tqimiqn s4ftt$mipen Ja jstuttqmiqep ;wositeltavaa. JaloJen lflti

puiden lpQflnqnvaraisia taimia tulisi erityjse;ti suojella. JajoJen

lehtippidpn osuutte kannattaa alueen edullisissa ilmasto-olosuh

teissa 1iäU myös istuttarnalla. Istutuksista tulisi käyttää

mieluininin seqdullist4 taimiainesta.

ntpuustQn .basitt,lysfl tulee npqØatt varQvaisuutt;. Harven

pqflia voidnn tehd sen verrn, että rungot pääsevät kunnolla

vahvistup!aan, Veteen kallistqvfl kaatumisvaarassa olevat puut

vpidaap poistaa, mutta muuten oksiston ulottuminen veden päälle

on m”. kalgj,p r;vinpon saannin Ja suoJap kannalta edullista.

Etenkin karflppiden yhteydessä on puistpja

9 Joiss; on 3a1oj

lehtipuit;, Niiden elIqjnpp mopiflvqptlaifli edellyttää hoito

toinenpiteit. PuistginflsänhoI4qs;a tulee huolehtia tilan Ja

valon antamisesta arvokkØlle puille Ja niiden taimille. Enneqai

•Jcai.sta. .ränsistymistä Ja lahoamista voidaan vähentää poistamalla.

jcpqlleita oksia Ja estämälli repeily$ aiheuttavien haarojen synty

mistä leikkaamalla. Leikkaukset tulee tehdä siten, että katkaistu

Jen gksien Ja haaroJen rputumien on mahdollisiman nopeaa.


5.7.3.5 Maisemakeskukset

401

Maisemassa voidaan keskeisimpinä pitää alueita, jotka luonnon

olosuhteittensa puolesta ovat maiseman solmukohtia, esim. maasto—

selänteiden ja joen risteyskohtia. Tällaisille paikoille on asutus

keskittynyt myös Siuntionjoen alueella jo esihistoriallisista

ajoista alkaen. Koskialueilla on vesivoiman käytöllä ollut vaiku

tuksensa maisemakeskusten muotoutumiseen. Eräät näistä alueista

ovat muodostuneet taajamiksi, jolloin maiseman suojelun ja hoidon

merkitys niissä erityisesti korostuu. Maisemakeskuksia tulisi

kehittää seudullisen merkityksensä mukaisesti.

Maisemakeskuksina voidaan Siuntionjoen alueella pitää mm. seuraa

via kuvassa 45 esitettyjä alueita, joille esitetään erityisiä

hoitosuosituksia:

1 Pjkkalanjoen alue

Siuntionjoen suisto on ollut liikenteellisesti risteys—

alue, jossa meriliikenne ja maaliikenne ovat kohdanneet.

Broändan vanha huonokuntoinen silta purettiin syyskuussa

1987. Sillan uusimista varten on perusteilla yhdistys,

Sillanrakentajat ry. Pyrkimys Broändan sillan uudelleen

rakentamisesta on esimerkki Siuntionjoen keskeisen histo

rian vaalimisesta. Uuden sillan ulkoasussa tulee ottaa

huomioon sillan soveltuvuus alueen kulttuurimiljööseen.

Uuden rantatien kohdalla Siuntionjoki on rantapuustoineen

ehkä komeimmillaan. Rantapuuston suojelemiseksi veneiden

nopeusrajoitusta tulisi valvoa. Syntyneet syöpymät tulisi

korjata esim. biologisin rannansuojausmenetelmin kasvil

lisuuden avulla. Huoltoaseman ja siihen liittyvän toimin

nan osuus jokilaakson maisemakuvassa ei saisi tulla

enää hallitsevammaksi. Huoltoaseman ympärille tarvitaan

suojaistutuksia.

Pikkalan kartanon suojelu varmistaa kartanoympäristön

säilymisen maisemakuvassa. Kartanon puistossa, jolla

alunperin on ollut hoidetun puiston luonne istutettuine

puuriveineen ja -ryhmineen, tulisi harkita varovaisia

hoitotoimenpiteitä arvokkaan puuston säilymisen turvaami

-seksi. •Ruzistossa esiintyville jalo•puiden, mm. jalavan

taimille tulisi antaa tilaa.

Jokisuiston säännöstelypatoon ja venesatamaan liittyvä

kivikkoinen penger tulisi muotoilla ja istuttaa.


2 Sjtmdby

402

Sjundbyn ranta-alueet on rauhoitettu luonnonsuojelulain

nojalla, Sjuridbyn kartanon alue rakennuksineen esitetään

rauhoitetettavaksi kulttuurihistoriallisena kohteena.

Koskialuetta käsitellään vesistöjen kunnostuksen yhtey

dessä.

3 Siuntion asemakylä

Joen merkitys taajaman maisemakuvassa ja toiminnassa

on melko vähäinen. Jokirantaan tulisi istuttaa tervalep

pää ja jaloja lehtipuita, jotta uoman sijainti näkyisi

pellon yli. Virkistyskäytön kannalta tarvittaisiin rantaan

kävely-yhteyksiä ja mahdollisuuksien mukaan rantapolku

tonttien kohdalle. Tekokosken ja rantapuiston rakentaminen

olisi mahdollista heti puhdistamon alapuolella, missä

tiedetään sijainneen mm. Aleksis Kiven uimapaikan. Veden

laatu asettaisi puhdistamon toiminnalle tällt3in suuret

vaatimuksekt.

Brännmalmsbäckeriiin olisi mahdollista padota pitkänomai

nen suvantolampi. Pato voitaisiin tehdä heti tien ylä

puolelle. Pato tulisi muotoilla siten, että veden virtaus

padon yli näkyisi tiellä kuljettaessa ja että pato ei

estä kalojen kulkua.

4 Siuntion kirkonkylä

5 Nunksifl kylä

6 Kvarnby

1 Palojärven kylä

Kirkonkylä on vesistöalueella ehkä keskeisin maisemallinen

solmukohta selänteiden ja jokihaarojen risteyskohtana.

Kirkon, kotiseutumuseon ja kunnanviraston aluetta tulisi

kehittää kulttuurikeskuksena. Vanha siltayhteys kunnanviraston

kohdalla parantaisi liikkumismahdollisuuksia,

Joen osuutta maisemassa voitaisiin lisätä pohjapadon

avulla. Kirkon pohjoispuolella tien molemmin puolin

olisi syytä istuttaa Kirkkojoen etelärannalle puustoa,

jotta uusi rakennuskanta saataisiin jonkin verran peitty

mään kirkkoon nähden, Rantapuusto tulisi jatkaa etelärannalla

yhtenäisenä suojavyöhykkeenä Suitian kartanon

kohdalle ja edelleen yläjuoksun suuntaan. Vyöhyke

liittyisi luontevana osana Suitian koetilalla tehtäväksi

esitettyyn suojavyöhyketutkimukseen, johon vesiensuojelu

näkökohtien lisäksi olisi suositeltavaa liittää tutkimus

suojavyöhykkeiden varjostus- ja tuulensuojavaikutuksista.

Munksin, Kvarnbyn ja Palojärven kosken osalta viitataan vesistöjen

kunnostusta koskevaan lukuun 5.8.2.


8 Nunine]a

403

Nummelan taajamalla on maisemallinen yhteys Eriäjärven

pohjoispäähän avointen peltoalueiden yli. Enäjärven

ranta-alue tulisi säilyttää maatalousalueena kaavoituksen

avulla. Uimarantaan johtavan tien varteen entisen puhdis—

tamon alueelle voitaisiin istuttaa puustoa, esim, jalo-

puita.

5.7.4 Suojavyöhykkeiden perustaminen

Yleistavoitteeksi voidaan vesieliöstön kannalta asettaa, että

kaikilla jokiosuuksilla tulisi olla koko matkalla puustoa tai

pensastoa ainakin toisella rannalla. Toinen ranta voi tällöin

jäädä avoimeksi ja sille voidaan perustaa vyöhyke matalasta kas—

villisuudesta. Lähtökohtana suojavyöhykkeille on olemassaolevan

puuston ja pensaston säilyttäminen. Etenkin kuvassa 45 esitetyillä

rantaosuuksilla tulisi suojavyöhykkeitä täydentää myös istuttamal

la. Mikäli pajut, jotka helposti leviävät uoman päälle, katsotaan

jossakin tapauksessa hoidon kannalta liian hankaliksi, ne voidaan

korvata muita lajeja istuttamalla.

Vyöhykkeiden mittasuhteet

Koska vesieliöstön kannalta on merkittävintä puuston ja pensaston

yhteys veteen, riittää vyöhykkeen leveydeksi yleensä pellon ja

uoman välinen rantaluiska. Esim. Kirkkojoen haaran keskiosassa

luiskan leveys on noin 3 metriä, kun pellon tason ja kesäveden

pinnan korkeusero on noin 1,5 metriä. Puustoa ja pensastoa suosi

tellaan pääasiassa luiskan yläosaan 1-2 m leveänä kaistana. Kun

rantaluiska on kapea, olisi harkittava lisäksi suoja—aluesuosituk—

sia rantakaistaleelle pellon tasaisella osalla vesiensuojelun

kannalta (kuva 46).

Paikoitellen Siuntionjoki ja sen sivuhaarat kulkevat syvässä

V-laaksossa, jolloin rantaluiska voi olla leveydeltään 10-30 m.

Avoimille rinteille voidaan tällaisessa tapauksessa istuttaa

yksittäispuita ja ryhmiä, Avoimlksi jäävillä osilla on luonnon

niittyinä merkitystä mm. hyönteisten kannalta.


404

Vyöhykkeiden korkeus, joka muodostuu puu— ja pensaslajiston mukai

sesti voidaan sovittaa kunkin uomaosuuden mittakaavaan. Korkeaa

puustoa olisi syytä tstuttaa esim. Kirkkojoella alaa ja keski—

Juoksulle ja yläjuoksulla niille osuuksille, joilla joki virtaa

syvässä V-laaksosia. Korkea

O

puusto sijoitetaan pääsääntöisesti

etelärannalle. Ryhmiä ja yksittäispuita tulisi sijoittaa lisäksi

esim. ulkokaarteisiin eroosiosuojaksi ja osoittamaan uoman kulkua

maisemassa.

Puustoa olisi syytä istuttaa myös pfluomaan 1 askevien si vupurojen

ja ojien suihin,. joissa esiintyy ucman jyrkkyydestä johtuen usein

syöpiiä sekä painanteisiin, joissa valuu pintavirtauksia

pelloilta. Painanteisiin ei pitäisi istuttaa pensaita. koska

:ti i vi: peflsasvyöhyke muodostaa asteen kylmän ilman val umi sel 1e,

mikä puolestaan saattaisi lisätä paikallista hallanvaaraa.

Vyöhyke muodostetaan pikkupuista ja korkeista pensaista niillä

uomaosuuksilld, joilla korkea puusto saattaisi varjostaa liiaksi

(esim. pohjois-eteläsuuntaiset ja hyvin kapeat uomaosuudet yli

juoksulla). Matalia pensaita voidaan käyttää myös pohjoisrannoiila

ja ojien varsilla.

Suejavyöhykkeiden kasvilajisto

Puulajeista suositeltavin on tervaleppä, joka muodostaa uomaeroo

siöta tehokkaasti est*vii vö*ijuuristoa. Tervaleppää voitaisiin

istuttaa etenkin ulkokaarteitiin. tervalepän kanssa sekapuustoksi

voidaan istuttaa saarnia, jonka juuri stö muodostaa tervalepän

juurten kanssa tihelii ucmaa suojaavan peitteen. Yksittäispuuksi

soveltuu lIsäksi rannoilla luonnonvaraisena kasvava kynijalava.

Pikkupuiste suositeltavia ovat mii. jiihlaja, paatsama, tuomi

raita. Lisiksi voidaan etenkin asimiusten läheisyydessä istuttaa

luontoon sopivia puisto-. tai hedelmäpuita. kuten tuomipihlajaa.


lOm

1

jalopuu

perisas

11 O

2m

.

1

ira

405

5m

1$,

tervaleppä

Kuva 46, Suojavyöhykkeiden istutuskaavjo

s

varjostus

Ncg,

/ /( q,%

/ ( /

((3

K)

yksitt. jalopuita

ja terva1eppi

j \im


406

Pensasvyöhykkeenä voidaan käyttää esim. koiranheisiä ja pähkinä

pensasta. Matalista pensaista suositeltavia ovat esim, taikina—

marja ja luonnonvaraiset pensasruusut. Asumusten läheisyydessä

voidaan käyttää myös muita maata sitovia, juuriversoista leviä—

viä koristepensaita, kuten angervoja. Pensaita voidaan istuttaa

joko erillisinä vyöhykkeinä tai yhdessä puuston kanssa reunapen

sastoksi *

Avoimeksi jätettävissä kohdissa, joissa ei ole uoman tukkeutumis

vaaraa, voidaan rantaluiskan suo,jaukseen käyttää mm, järviruokoa,

kurjenmiekkaa ja rantakukkaa.

5.7.5 Tutkimustoiminta

Kesällä 1986 täydennettiiri perustietoutta Siuntionjoen vesistön

luonnonolosuhteista, kasvillisuudesta, linnustosta ja muusta

eläimistöstä. Näiden täydentävien invehtöintien sekä aikaisemmin

tehtyjen tai tekeillä olevien selvitysten perusteella esitetään

useiden luonnonsuojelualueideri perustamista vesistöalueelle. Suoje

lun, samoin kuin esitettyjen käyttörajoitusten tai hoitotoimen

piteiden vaikutusten arvioimiseksi tulee iriventointeja jatkossakin

suorittaa. Valmistuneet erillisselvitykset on esitetty liitteessä

1.

Siuntionjoen pääuoman ja sen keskeisten järvien veden laadusta

saadaan tyydyttävä yleiskuva säännöllisen velvoitetarkkailun

ansiosta. Vesistön tilaa koskeva tutkimustieto on puutteellisinta

Palojoen osa-alueella, josta vedenlaatutietoja kertyy vain haja

naisesti. Vesistöalueen pienjärvien osalta tutkimustilanne on

myös melko huono. Suurimmastä osasta järviä puuttuvat havainnot

kokonaan tai tiedot ovat epätäydellisiä. Muihin vesistöalueisiin

verrattuna Siuntionjoen vesistöstä ja luonnosta on kuitenkin

melko runsaasti tutkimustietoa käytettävissä.

Suositukset jatkotutkimus- ja seurantakohteiksi:

1) Luontoinventointien täydentäminen erityisesti Vihdin

kunnan alueella olevilla suojelun kannalta tärkeillä

alueilla (ks. luku 4.8.1.2). Inventointitarve koskee

varsinkin alueiden kasviliisuutta ja eläimistöä.


407

2) Koko valuma-aluetta, erityisesti vesistöihin rajoittuvia

maisema-alueita koskeva kasvillisuuden peruskartoitus

sekä siihen liittyvä hoitotarveselvitys.

3) Valuma-alueen kasviston tutkimus vesistöjen läheisyydessä

(maisema-alueella) erityisesti harvinaisten lajien selvit

tämi seksi.

4) Suojavyöhykkeiden ja niiden kasvillisuuden merkitys

eläimistön viihtymiseen.

5) Vesistöalueen linnuston säännöllinen seuranta.

6) Luonnon kannalta arvokkaita entisöitäviä kosteikkoja

koskevat selvitykset. Näitä tarvittaisiin tulevien

tulvansuojelu- ja perkaustöiden tarvehankintaa varten.

7) Saukon elinympäristövaatimuksia ja lisääntymisalueita

koskevan tutkimuksen jatkaminen.

8) Jokihelmisimpukan ja muiden uhanalaisten pohjaeläinten

nykyinen esiintyminen vesistöalueella.

9) Uhanalaisten kalalajien (meri- ja purotaimen, vimpa)

seuranta.

10) Taimenen esfintymisalueiden jatkokartoitus vesistöalueen

si vupuroi sta.

11) Taimenkannan geneettinen selvitys ja emokalaston luomi

nen vesistön meritaimenkannasta.

12) Pikkalan säännöstelypadon vaikutusten seuranta kalojen

nousuun erilaisissa hydrologi si ssa olosuhtei ssa.

13) Viljelymenetelmien kehittämistä koskeva tutkimus pelto

ja niittymaiden luonnonvaraisen, uhanalaisen eliöstön

suojelemista varten.

14) Tällä hetkellä seurannan ulkopuolelle jäävien tärkeim

pien jokialueiden ja järvien säännöllinen seuranta.

15) Perustietojen hankkiminen veden laadusta, määrästä ja

biologiasta kaikista vesistöalueen pienvesistä.

16) Björnträskin ravinnetaseiden selvittäminen järven sisäi

sen ja ulkoisen kuormituksen merkityksen arvioimiseksi.

1]) Järjestelytöiden vaikutusten selv-ittäminen Lonnoks—

järvien ja Björnträskin kasvillisuuden kehittymiseen

ja linnustonsuojeluarvoon.

18) Biologisten tutkimusten: makrofyyttien, kasvi— ja

eläinplanktonin sekä pohjaeläinten lajisto— ja biomassa

selvitysten lisääminen vesistöjen seurannassa ja perus—

kartoituksissa.


408

19) Vesieliöiden raskasmetalli- ja orgaanisten ympäristö

myrkkyjen selvittäminen.

20) Hajakuormituksen vähentämistä ja suojavyöhykkeitä koske

van tutkimuksen aloittaminen myös Si unti ossa Ki rkkojen

varrella sijaitsevalla Helsingin yliopiston Suitian

koetilalla ja asiasta kiinnostuneiden viljelijöiden

toimesta (vrt, luku 5.2.5).

21) Suojavyöhykkeiden tuulensuoja- ja varjostusvaikutukset

maataloudelle.

22) Vaihtoehtoisten viljelymenetelmien vesistövaikutusteri

selvittäminen.

23) Veden laadun tarkkailua tulisi kehittää siten, että

tarkkailulla saataisiin enemmän tietoa myös hajakuormi

tuksen vesistövaikutuksista.

Edellä esitettyjen tutkimusten tekemisestä vastaavat viranomaiset

ovat vesi- ja ympäristö- ja kalastuspiiri, riista- ja kalatalouden

tutkimuslaitos sekä kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset. Viran

omaisten lisäksi tutkimuksia tekevät Länsi-Uudenmaan

vesiensuojeluyhdistys, erikseen määrättyjen velvoitteiden

perusteella vesistön käyttäjät, vapaaehtoisvoimin alueella toimivat

luonnonsuojeluyhdistykset sekä tieteellisen tutkimustoiminnan

osalta yliopistot ja korkeakoulut. Viranomaisilla on keskeinen

rooli tutkimusten tarkoituksenmukaisessa koordinoinnissa,

5.7.6 Opetus- ja valistustoiminta

Toimenpidesuosi tukset:

1. Kotiseutupolut

Parhaimpien nähtävyyskohteiden yhteyteen perustetaan kotiseutu

polkuja. Kotiseutupolku olisi luontoa ja/tai kulttuurinähtävyyk

siä opetus- ja valistustarkoituksessa esittelevä rengaspolku.

Jokaisella polulla olisi oma aiheensa. Asiat esitellään aluksi

maastoon sijoitetuin numeroiduin paaluin ja opasvihkoin, myöhemmin

kohdeopastein.

Tarkoitukseen sopivia alueita olisivat mm.

a) Kvarnbyn koski- ja lehtoalue (Siuntio)

b) Nydaisvikeniri erämaa- ja lehtoalueet (Kirkkonummi)

c) Palokoski—Brännfors (Vihti-Siuntio)

d) Palojärvenkoski ja mylly (Vihti)


409

2. Opetusta ja valistusta edistävät rakenteet

Nähtävyyskohteet avautuvat kävijöille vasta kun niistä annetaan

oikeata ja kiinnostusta herättävää tietoa,

a) Historiallisesti ja kulttuurihistorialalisesti merkittä

b)

vät ja suojelun arvoiset rakennukset merkitään kohde

opastein tapauskohtaisesti sopimalla alueen maanomistajan

kanssa.

Edustavimmat mui nai smui stot merki tään museovi raston

hyväksymillä kohdeopasteilla.

c) Lintujärviä varten laaditaan erillinen suojelu- ja valis

tuksen rakenteita käsittelevä suunnitelma, joka sisältää

paikoitusalueet, polut ja mahdolliset pitkospuut sekä

1 intutornit.

Sopivia lintujärvikohteita olisivat:

Hepari (Haukiniemi), Kirkkonummi

Lonoksit, Kirkkonummi

Björnträsk (pohjoisosa), Siuntio

Myransin savenottokuopat Siuntio

Tjusträsk (länsiranta), Siuntio.

3. Opasaineisto

Siuntionjoen vesistön käytön ja suojelun projektin keräämästä

aineistosta laaditaan heippotajuinen ja runsaasti kuvitettu kirja,

Lisäksi laaditaan lyhyehköjä alue- ja/tai aihekohtaisia valistus

oppaita, esim. seuraavista erikoisaiheista:

- linnusto

— nisäkkäät

- vesistön tila

— historia

- muinaismuistot

- rakennuskanta

vesivoiman käytön ja

uiton historia ym.

- saukori suojelu

— vesikasvillisuus

- harvinaiset ja uhanalaiset lajit

- vesien selkäranattomat eläimet

- maatalous

- kauppa ja liikenne ennen ja nyt

- lehdot

- kalasto ja kalastus

- kansanperinteet, esim,

ja jutut.

Erillisenä oppaana tulee Siuntionjoen vesistön vesiensuojelusta

tehdä jokaiseen viljelytalouteeri jaettava tiedotuslehtinen (vrt.

luku 5.2.5).

kaskut


4 Luontokoulu

410

Siuntion BroSndassa toimivan Natur & Niljö r.f:n luontokoulun

toimintaa tuetaan taloudellisesti.. Jotta koulu voisi monipuoli

iesti toimia luonto-opetuksen tuki kohtana ja leiri koulujen p1 to—

paikkana. Koulun tarpeiden ja toivomusten mukaisesti tuotetaan

oppiaineistoä koulun lähiinp1rist5stä ja koulun tarvitsemista

opetuskohteista laajeimuinkin.

Koulun yhteyteen tai siit8 erilleen Siuntion kunnan alueelle

rakennetaan opastustupa, jossa kuvin ja sanoin kerrotaan Siuntionjoen

vesistöstä.


5.8 Vesistön kunnostus

411

Vesistöalueella on eri asteisen kunnostuksen tarpeessa lähes 20

järveä ja useita jokiosuuksia tai koskipaikkoja. Järvien kunnostus

tarvetta aiheuttavat rehevöitymishaitat, kuten umpeenkasvu, levä

kukinnat tai happamoituminen. Keskeisiä kunnostuskohteita ovat

virkistyskäytön (uinti, veneily ja kalastus) kannalta vesistön

suurimmista järvistä Vihdin Enäjärvi, Siuntion Björnträsk sekä

Kirkkonummen Hepari ja Lonoks—järvet. Jokiosuuksien ja erityisesti

koskien kunnostus palvelee vesistön virkistyskäyttöä (esim. melon

ta), kalataloutta ja luonnonsuojelua (saukko ja taimen) sekä maise

manhoitoa. Osassa koskista on jäljellä kunnostusta kaipaavia pato-

ja myllyrakenteita. Kunnostuksen tarpeessa olevia koskialueita

ovat Sjundbynkoski, Passilankoski, Kvarnby-Sågarsfors, Palo- ja

Palojärvenkosket ja Munksinkoski.

Tavoitteena on antaa kustakin kunnostuskohteesta myöhempää, yksi

tyiskohtaista hankesuunnittelua palvelevat perustiedot kunnostus

tavoitteista, toimenpidesuosituksista ja niiden mahdollisista

rajoituksi sta.

5.8.1 Kunnostettavat järvet

Vesi- ja ympäristöpiirin tiedossa on eri yhteyksissä mainitut

järvet, jotka heikon tilansa, runsaan käyttönsä tai suojelusyiden

vuoksi on ehdotettu kunnostettaviksi. Kunnostuksella tarkoitetaan

tässä yhteydessä järveen itseensä suoraan kohdistettavia toirnenpi

teitä, kuten vedenkorkeuden nosto, vesikasvien poisto, ilmastus,

pohjalietteen poisto ruoppaamalla, fosforin saostus, kalkitus

ym. Järvien valuma-alueelta järviin tulevan ravinne- ja muun kuormi

tukseri vähentäminen on kaikissa tapauksissa perusedellytys kunnos

tustoimenpiteiden tehokkaalle toteuttamiselle.

Siuntionjoella ontoistafseksi foteutettu vain muutama kunnostus—

toimenpide; Vihdin Kurjolammen kalkitus v. 1984 ja Vihdin Enäjärven

ilmastus talvina 1985/86 ja 1986/87. Kunnostuksen luontoisena

voidaan pitää myös Björnträskin ja Lonoks-järvien kesäaliveden

nostoa Björnträskin ym, järvien järjestelyhankkeen yhteydessä.


412

Seuraavaan luetteloon on koottu tfetoja kunnostettaviksi ehdotetuis

ta järvistä Siuntionjoella:

Kunta Järvi Ehdotettu/toteutettu Viite *

toimenpide

Vihti Enäjärvi nosto, ilmastus KOM 1977:45 s. 69

(1986,-87) VHJ 22

Vihti Kurjolampi kalkitus (1984) Tikka (1984)

Kirkkonummi- Iso- ja kesäaliveden nosto KOM 1977:45s. 69

Siuntio Pikku— (1986) umpeen— KOM 1981:32, VHJ 22,

Lonnoks kasvun esto VHT 104

Siuntio Björnträsk kesäaliveden nosto KOM 1977:45 s. 69

(1986) VHJ 22

Siuntio Tjusträsk VHT 104

* KOM 1977:45 Vesistöjen kunnostamistyöryhmän mietintö

KOM 1981:32 Valtakunnallinen 1 intuvesiensuojeluohjelma

VHJ 22 Läntisen Uudenmaan vesien käytön kokonaissuunni—

telma (Vesihallitus 1977)

VHT 104 Läntisen Uudenmaan vesien käytön kokonaissuunnitelma,

työryhmän ehdotus (Vesihallitus 1976)

Koko vesistöä koskevina yleisinä vesiensuojeluun liittyvinä suosi—

tuksina esitetään kunnostuskohteille seuraavia toimenpiteitä (ks.

myös luku 5.2):

Kunnostustoimenpiteet tulee toteuttaa siten, että vesistöl

lisesti ylävirran puolella olevan kohteen kunnostuksella

ei pilata alavirran puolella olevaa vesistönosaa.

Suojavyöhykkeiden jättäminen rantaan rajoittuvien peltojen

ja rantaviivan välille (suojavyöhykkeet ks. luku 5.2.5)

on suositeltavaa.

Vesistöön laskeviin puroihin tulee mahdollisuuksien mukaan

rakentaa laskeutusaltaita puron suuosaan tai vesistöön

laskevien ojien suistot tulee jättää perkaamatta kunto-

aine- ym. kuormituksen vähentämiseksi. Altaiden kunnossapi

dosta ja puhdistamisesta tulee huolehtia.


413

5.8.1.1 Järvien kunnostusta koskevat suositukset

Enäjärvi, Vihti. Kunnostustarve on suuri johtuen järven monipuoli

sesta virkistyskäytöstä. Kunnostus on perusteltua, koska järveen

ei enää johdeta jätevesiä. Järven veden heikko laatu ja runsaat

sinileväkukinnat ovat ongelmina. Veden laatu ei ole parantunut,

vaikka jätevesikuormitus loppui jo vuonna 1976. Ongelmana kalastuk

sen kannalta on mm. liian runsaat särkikalakannat.

Enäjärveä koskeviksi varsinaisiksi kunnostustoimenpiteiksi esite

tään:

Talvina 1986 ja 1987 aloitettua ilmastuskokeilua tulee

jatkaa menetelmän tehokkuuden ja vaikutusten toteamiseksi.

Leväongelmien vähentämiseksi esitetään täysimittakaavais—

ta biomanipulaatiota eli särkikalojen tehopyyntiä ja

siihen liittyvää petokalojen istutusta (ks. luku 4.7.1.6).

Pohjasedimentin aiheuttaman järven sisäisen kuormituksen

vähentämistä koskevien menetelmien selvittäminen ja ko

keilu tulisi käynnistää soveltuvan menetelmän löytämiseksi.

Mahdollisuutta johtaa vähäravinteisempaa lisävettä esi

merkiksi Karjaanjoen vesistöstä (Hiidenvesi) tulisi selvit

tää tarkemmin yksi tyi skohtai semman kunnostussuurini telman

yhteydessä.

Eri kunnostusvaihtoehdot ja niiden kustannukset sekä

vaikutusten arvion sisältävä hanketasoinen kunnostussuun

nitelma tulisi laatia käyttäen hyväksi Enäjärveä koskevia

perusteellisia tutkimustietoja (TKK, vesitalouden labora

torio 1976 alkaen).

Poikkipuoltainen. Vihti. Kunnostustarve johtuu järven merkitykses

tä virkistyskäytölle (runsaasti loma-asutusta). Hajakuormitettu

järvi, jonka tila ja veden laatu ovat ajoittain huonoja, mm. levä

kukintoja. Kunnostustoimenpiteeksi suositellaan biomanipulaatiota

levähaittojen vähentämiseksi (vrt. Enäjärvi).

Tervalampi Ja Hulunari, Vihti &vatvir-kistyskäytön ka-nnalta rnerki-t

täviä pieniä leväongelmista kärsiviä järviä, joiden kunnostustoi—

menpiteeksi ehdotetaan biomanipulaatiota.


414

Palo$Ini. Vihti. Siuntionjoen vesist8n päähaaran yläjuoksun

vähäravinteisin järvi, jonka vi rkl styskäyttö on loma-asutuksen

nykyisestä ja suunnitteilla olevasta määrästä päätellen merkittävää.

kerrostunei suuskausi en ai kai sen al usveden hapenvajauksen vuoksi

ehdotetaan harkittavaksi alusveden .ilrnastusta tarpeen vaatiessa.

Leväkukintaa on havaittu ensi kerran kesällä 1986.

$Järntrlsk, Siuntio. Siuntion aTueen keskeinen kunnöstuskohde.

Vi rkl styskäytte. on monipuolista. Ongelmi na ovat heikko veden, laatu,

leväongelmat, kalojen makuvirheet ja kalojen kuoleminen pyydyksiin

sekä vaikeutunut karjari juotto.

Ri sbac kajoen jätevesi ongelmien ratkai Semi sen lisäksi ehdotetaan:

O Ilmastus tarvIttaessa happitiläntden tilapäiseksi paranta

miseksi kriittisinä äikoinö talvella.

O

‘ Järven

ainetaseiden ja sisäisen, pohjalietteen aiheutta

man kuonni tuksen sel vi ttämi näti vesiensuojel u- ja kunnostus

ratkaisujen perusteaksi.

- Hankekohtäisen kunnostussuuiffiitelman laatiminen sen jäl

keen kun jätevesiongelnta on ratkaistu ja en. selvitys

laadittu.

IbtvUn reitin järvetö kirkkonisi (ja Siuntio). Reitin virkistyskäytön

kannalta kiinnostuksen tarpeessa olevat järvet Hepari, Petä

järvi, Stora Lonoks ja Lilla Lonoki övat rehevbi tynei tä. Lilla

Lonoks on umpeenkasvava, pieni järvi. kaikilla on huomattavaa

merkitystä lintuvetenä. kunnostustarvetta aiheuttaa järvien rantojen

loma—asutus ja järvien virkistyskäyttö, me. kalastus. Saukon ja

linnuston suojelun kannalta järvien nykyinen tilanne on optimaalinen

ja kiinnostus on selvästi ristiriidassä luonnonsuojelutavoitteiden

kanssa.

- ‘‘.‘‘ LtntdvesteUjä”

saukön. suöjel ua’noj’etf ‘Vuoksi’ hdotetaan

pidättiytymi stä varsi näi si åta kunnostustoimenpi teistä’

näillä järvillä.


415

Tjusträsk, Siuntio. Kunnostustarvetta aiheuttaa vi rkl styskäytt5,

joka on järven vähäinen loma-asutus huomioon ottaen lähinnä paikal

lista. Tjusträskin luoteisrantaan Miina Sillanpään Säätiön alueelle

on suunnitteilla uimarannan kunnostus. Tällä on virkistyskäytön

kannalta jossain määrin yleisempääkin merkitystä. Tjusträskille

ei ehdoteta yleisempiä kunnostussuosituksia. Uimarannan rakentaminen

ja veneväylien aukipito vesikasvillisuuden sulkemilla rantaosuuksil—

la on sallittavaa toimintaa.

5.8.1.2 Happamoituneiden järvien kunnostus

Happamoituneen järven kunnostusperusteista

Happamoituneen järven hoitosuunniteiman perusteina on oltava riit

tävät tiedot järven veden laadusta (mm. pH, alkaliniteetti ja

humuspitoisuus) kalastosta ja kalastuksesta sekä järven tilavuudes—

ta ja viipymästä. Näitä tietoja tarvitaan mm. neutralointiaineen

annostusta ja käsittelyn toistamisen ajankohdan suunnittelua sekä

toisaalta hoidon tarpeellisuuden pohdintaa varten.

Happamoituneiden järvien paikallisena hoitokeinona tulee kysyniyk—

seen vain neutralointi ja useimmiten on käytetty kalkitusta.

Kalkitus voidaan tehdä kalkkikivijauheella, liitujauholla, sammu

tetulla tai sammuttamattomalla kalkilla. Happamoitumisen perimmäisen

syyn eli happaman laskeuman syntymisen ehkäisy mahdollisimman

tehokkaasti onnistuu vain eri valtioiden välisin sopirnuksin koti

maassa tapahtuvien toimenpiteiden lisäksi. Nykyisellä happaman

laskeuman kuormitustasolla neutralointikäsittely joudutaan uusimaan

tietyin aikavälein, mikä lienee noin 2 — 3 kertaa järven teoreetti

nen viipymä eli kokemusten mukaan noin 2 - 5 vuoden välein.

Oikein tehtynä mm. annostuksen suhteen ei kalkituksella ole todettu

suurempia vesistöhaittoja mm. eliöstön kannlta. Hajotus- ja muun

eliötoiminnan todennäköisesti vilkastuessa järvi rehevöitynee

jonkin verran ja varsinkin alusveden happitilanne ilmeisesti

heikkenee. Vihdin Kurjolammessa veden happitilanne oli

heikoimmillaan juuri kalkituksen jälkeisen vuoden keväänä.


416

Happaman laskeuman vaikutuksesta happamoituneen järven kunnostuksen

rahoitus on ongelmallinen, sillä vesilairi perusteella ei hoitoa

voitane korvausmenettelyllä rahoittaa. Lisäksi Siuntionjoen vesis

töalueella virkistyskalastus lienee ainoa vesistön käyttömuoto,

johon veden happamoituminen oleellisesti vaikuttaa.

Luonnostaan happamoituneiden usein humuspitoisten järvien neutra

lointihoito ei ole myöskään aina ongelmatonta. Neutralointi saattaa

aiheuttaa haittaa järven eliöstölle, joka ilmeisesti vuosituhansien

aikana on sopeutunut veden happamuuteen. Vakiintuneen luonnontilan

muuttamista ei lisäksi voida perustella vesiensuojelullisin näkökoh

din, mikä saattaa vaikuttaa mahdollisiin avustuksiin järven kunnos

tuskustannuksi 1 le.

Kalkituksen järjestäminen on ollut useimmiten kalastuskuntien

hoitama, mikä käytäntö lienee myös jatkossa käytännöllistä. Kalki

tuksen suunnittelussa apua tulisi saada vesi- ja

kalatalousviranomaisilta.

Siuntionjoen vesistöalueen järvet

Vihti

Tervalammen metsäalueella virkistyskäytön kannalta keskeisimmät

järvet Kurjolampi ja Kaitiampi ovat veden laadultaan humusvaikuttei

sia, jolloin esim. kevättalviset veden väriarvot ovat usein vaihdel

leet välillä 50 - 100 mg Pt/l ja pH on ollut alle 6,0. Valuma

alueensa maaperän perusteella myös Ruuhilampi lienee edellisten

kaltainen, joskin järvestä on käytettävissä vain yksi pH—havainto

pH 5,6 v. 1983 huhtikuussa).

Kurjolanipea on Tervalammen kalastuskunnan toimesta kalkittu v.

1984. Veden laatutietojen perusteella kal1dtuksen vaikutus näyttää

heikentyneen oleellisesti v. 1987 kevääseen mennessä, jolloin

veden pH oli jo alle arvon pH 6.


Toimenpidesuosi tus:

Siuntio

417

Kunnostustarpeen määrittelemiseksi tulee veden laatu

selvittää ainakin Ruuhilannnesta ja lisäksi Va1kjrvest

joka saatujen tietojen mukaan on kirkasvetinen eikä sen

valuma-alueella sijaitse kovin runsaasti suoalueita.

Kaitiammen ja Kurjolannnen vedet ovat todennäköisesti

suurelta osin luonnostaan happamoituneet. Mikäli niiden

happamuutta halutaan esim. kalataloudellisista syistä

neutraloida tullevat kustannukset ainakin suurelta osin

haki jan korvattavaksi.

Kimpari ja Laukiampi ovat humusvaikutteisia ja jonkin verran happa

moituneita (pH n. 6) metsäjärviä. Laukiammen rannoilla on runsaasti

loma-asutusta ja kurssikeskus.

Ornitrsk ja Fårträsk ovat karuja, melko kirkasvetisiä ja puskuri

kyvyltään heikentyneitä. Veden happamuus on ollut pH 6 luokkaa.

Kirkasvetinen Lappträsk on puskurikyvyltään jossain määrin heikenty

nyt ja veden pH on ollut (vv. 1984 ja 1985 syksyllä) yli 6.

Toimenpidesuositus:

5.8,2 Kunnostettavat jokiosuudet

Veden laatutietojen perusteella eivät järvet liene välit

tömän kunnostuksen tarpeessa. happamoitumisen vaikutusten

kannalta uhanalaisina voidaan pitää Fårträskiä ja Ormtrs—

kiä, joiden veden laatua tulee tässä mielessä sään&illises

ti seurata. Lappträsk pinta—alaltaan ja valuma—alueeltaan

suurempana ei ole ilmeisesti yhtä uhanalainen kuin edelli

set, joskin ilmeisesti järvi on happamoitumiselle altis.

Kimpari ja Lauklampi ovat todennäköisesti luonnostaan

happamoituneita. Näiden osalta pätee sama kuin Vihdin

Humusjärvien osalta todettiin.

Jokiosuuksien kunnostuksella pyritään edistämään jokien koski

ja •suvantGaiueiden käyttökelpis•uiitt v±rkis•tyskäyUin,kalatalauden.

ja eliöstön suojelun tarpeisiin. Toimenpiteinä tulevat kyseeseen

haitallisten ja tarpeettomien vesirakenteiden poisto, vesien käytön

tai kulttuurihistorian kannalta arvokkaiden rakenteiden suojelu

ja entisöinti, maisernallisten arvojen parantaminen, rantavyöhykkeen

elävöittäminen ja suojaus sekä koskialueiden kunnostaminen kala-

taloutta ja melontakäyttöä varten.


418

Koskiahueiden kiinnostuksen tavoitteena on mahdollistaa kalojen

nousu ja parantaa koskialueita kalojen ja muuri koskista riippuvai

sen eläimistön, kuten saukon ja koskikaran ja niiden ravintoeläiri

ten elinympäristönä. Koskien kunnostuksen tavoitteena on myös

melontamahdohhisuuksien parantaminen mm. melontaesteitä poistamahla.

Koskiahueihla on rakenteita kuten myllyjä, voimalaitoksia ja sään

nöstelypatoja, joista osa on vielä käytössä ja tarvitsee kunnossa

pitoa. Käytöstä poistetut rakenteet. tulisi joko kiinnostaa tai

poistaa riippuen niiden kulttuurimaisemahhisesta arvosta ja kos

kien muutturieista käyttötarpeista.

Muilla jokiosuuksihla esiintyy uomaeroosiota, rantasortumla hiet

tyniistä ja veden virtauksen estymistä unipeenkasvun tai kaatuneiden

nunkojen vaikutuksesta. Tämä aiheuttaa uomien kunnossapitotarvetta

maankuivatuksen, tulvasuojehun ja mm. melonnan kannalta, Toisaalta

tällaisten jokiosuuksien merkitys ehiöstölle voi olla tärkeä.

Yleissuunnitelman yksittäisiä käyttömuotoja koskevissa suosituksis

sa luvuissa 5,3 vesivoimatalous, 5,4 tulvasuöjelu ja maankuivatus,

5.5.3 veneily ja melonta, 5.6 kalatalous ja 5.7 vesiympäristön

suojelu, hoito ja tutkimus on esitetty useita, lähinnä kyseistä

kåyttömuotoa itseään koskevia kunnostustoimenpiteitä. Tässä luvussa

on pyritty yhdistämään samaa joki- tai koskiosuutta koskevat kunnas

tussuositukset mahdohhisten eturistiriitojen sovittelemiseksi,

Suurin osa esitetystä kunnostuksfsta tähtää ensisijaisesti jokien

kalataloudelliseen kunnostaniiseen. Luvussa 6.2 esitetään kalatalou

dehhisten kunnostusten rahoitus- ja toteuttamismenettelyä koskevat

tiedot.

Seuraavassa esitetään kohteittairi ja jokiosuuksittain kiinnostus—

suosi tukset.

Perkaus- ja järjestelyhankkeislin liittyviä kunnossapito

perkauksia tai uusintaperkauksia toteutettaessa tulee

luonnonolosuhteiltaan arvokkaat uomaosuudet pyrkiå säilyt

tämään. Kunnossapitoperkåusten yhteydessä voidaan luonnonolosuhteiden

kannalta parantaa vedenkorkeuksia ja virtaama

suhteita, säilyttää tulvaniittyjä ja sivu-uomia ja tehdä

uomalaajennuksia. Perkauksista perkausalueella tai alapuo

hisella vesistönosalla mm. kalastolle ja ravulle aiheutuvia


419

haittoja tulee vähentää soveltaeh uusinta tietoutta. käy

tettävissä olevia menetelmiä on selostettu mi. julkaisussa

Vesistörakentamisen haittavai kutukset’ (Vesihallitus

1983). Luonnontaloudellisten vaikutusten ja kunnostuksen

osalta tulee perkaustyöt suunnitella ja toteuttaa yhteis

työssä kuntien ympäristöviranomaisten kanssa.

Kesäai kai sten alivirtaamien turvaamiseksi jokiosuuksilla

tulisi tutkia mahdollisuuksia Enäjärven ja Palojärven

vesiensuojelulliseksi säännöstelemiseksi siten, että

kevättulvan jälkeistä veden laskua hidastetaan. Näiden

järvien kesäaliveden pinta pidettäisiin kuitenkin ennal

laan. Toimenpide parantaisi samalla Björntrlskin veden

laatua. Enäjärvelle tämä merkitsisi muutosta voimassa

olevaan säännöstelylupaan. Palojärvelle tarvittaisiin

uusi vesioikeuden lupaan perustuva säännöstelyohje.

Pjlojlrw. koski • Vihti

Kalliopohjainen koski on kaloille kulkueste. Uoman vasem

paan laitaan entisen myllykanavan kohdalle esitetään

rakennettavaksi muutama porras paikalla olevista kivistä.

Kyllyrakennus on toiminnassa sähkökäyttöisenä ja on säilyte

tämisen arvoinen koskimiljöön osana.

Pölokoski Ylitti Ja Siuntio

—. Koskien aikoinaan peratun yläosan virtausnopeus on usefden

kalalajien nousulle ja oleskelulle liian voimakas. Kalojen

1 evähdys- ja oleskel upai kkojen aikaansaamiseksi esitetään

kivien asettamista uomaan. Myös kosken alaosaan esitetään

aseteltavaksi kiviä suojapaikoiksi. Kosken niskalle tulisi

rakeflnettavaksi mahdollinen vesiensuojelusäännöstelypato.

— Koski kuuluu osana Siuntionjoei melontareittiin. Kosken

kunnostus esitetään kuitenkin tehtäväksi lähinnä kalfla—

loutta varten, koska kunnostettuna Palokoski olisi erin

omainen virtakutuisten kalojen kutu— ja poikastuotantoelue.

lontaesteet

— Siuntionjoen vesi stön pahiamiat malontaesteet ovat Palo

kosken alapiän silta, Harvsån ja Björnträskin pohjapadot,

S&garsforsin voimalaitos, Kurkiksen niyllypato ja Sjund

byn koski • Naitse hankalasti kierrettävien patojen ohitus

mahdollisuus tulee sopia maanomistajien kanssa. Nelonta—

reitille tulee laatia yksityiskohtainen suunnitelma,

joka käsittää estei den ohitusjirjestelyt • tukialteet

ja opasteet.

Siuntionjoen vesistössä melonta rajoittuu jarville ja

tulva-aikoina lisäksi pääreitin jokiosuuksille ja Harvs

lUe. Koskiosuuksille ei suositella erityisen melonta

reitin rakentamista eikä keslaikaista melontaa johtuen

koskien kalataloudellisesta ja luonnonsuojelullisesta

arvosta (tammen, saukko).


420

Kvamby$igarsforsin alue, Stiatio

O

O olisivat

O alueen

* . Voimalaitoksen

O aaliset

$&garsforstsj toimii vqsistb ainoa uaalaitos. Vqia

laitospato mjaqdofla; kaloille tlly4qllisen kulkuesteen

Alqlle tulisi rakentaa kaloillq kulkumah4olllsuus,

Jotta niilli olisi klblettlvissfln Palokoski m. potenti

lis$intymisaluqet. Voimalaitoksen lupaehtoJen

mukaan tulee. sallia kalatien rfleninen, Vaihtoehtona

kositen voimalaltoskiytölle tulee vesi- Ja yipirist8sefl

kalatal otisvi ranomii sten. sel vitul oi keudel 1:1 söt

Ja taloudelliset niahdollisuudet koko S&garsforsin koski-

kalataloudelliseksi kunnostamiseksi. Toimenpiteeni

tilløin voimalapadon poistaminen Ja koskee pohJan

kunqqstqminen kaloJen lislintymis’ Ja oleskelualueeksi.

Toimenpiteet edell’ttl4t voImassa olevan voimalaitosta

koskevan 1 upapfltöflen muuttamista uudell vesioi keuden

pfltøkselli (ks. luku 6,$).

Nikili t$hb muutoshankkqese..n ei voida ryhtyi. esitetfln

kunnotettavaksi etelapuolinen nyyisin lihas kulvillaan

oleva ;ivuuoma. Rakentama tarvittaisiin vain pari esim.

matal tila pystysoinimi 11$ mudostettavaa porrasta betoni

padossa qievan luislcaan, ilikili kalat eivit nouse uomaan.

esitetiin rakennettavaksi eri 111 nen kal;tie voimaleit5

padon yhteyteen,

yl$puolella oleva hilJattain perattu koskiosuus

tulisi kunnostea kalataloudellisefli asettelemalla

uopaan kivi 1 Ja sorastamal 1 a pohja kutual ueeksi • koskeen

liittyvi Bjørntr*skin pohJapate on kivii asettamöllj

pat’annettavisn kalan. kulun helpottamiseksi.

.Voimalaitosrakennus on maisemallisesti hallitseva. Vo1n*

laitosta mahdollisesti uusittaessa tulisi rakenteita

pyrkifl pienent$mi$p koskialueen mittakaavaan paresiin

soPeutuvaksi.

Sirnal 1. Siuntio ..

Icurkiksen koski esiteti$n kuppo ttvaksi ensisiJaisesti

kalataloutta varten. VanhoJa patorakenteita olisi puret.

tava ainakin niilti osin kuin ne Mittaavat kalafl nousua

Ja estivit kanootilla laskun, Nyllyrakenteilla ei ole

kai ttsurtmai semal lista arvoa, mutta esim. betoni padon

merkitys siltayhteytena voitaIsiin selvittii alueellisen

polkureittiverkoston suunnittelun yhteydessi.

Pllypadon alapuoliseile koskiosuudelle esitetiin asetet

tavaksi kivii kaloJen levihdys. Ja suoJapaikoiksi. Erityi

sesti padon aukossa Ja sen alapuolella veden virtaus

on liian nopeaa. Joten virtapksen rikkominen muutamilla

isoilia kivilli on kaloJen nousun varmistamiseksi tarpeep.

Entisen myllykanavan kohdalle olisi patorakenteita purka

ella tehtivissi sivu—uoma. Jolloin koskipinta—ala lisfln—

tyisi hubmattavasti


Passilan koski

421

Passilankoski on suurimmaksi osaksi jo nykyisellään erin—

omaista taimenen lisääntymis— ja poikastuotantoaluetta.

Kosken alaosassa suojapaikkoja on vähän, mistä syystä

esitetään kivien sijoittamista tälle alueelle tairnenen—

poikasten suojapaikoiksi.

Kirkkojoki, Siuntio

Kirkkojoen Munksinkoskessa esiintyy nykyisin harvalukuinen taimen

kanta. Kirkkojoen Lempansån haarassa oli vielä 1970—luvulla hyvä

taimenkanta, mutta 1980—luvulla taimenta on tavattu alueelta vain

satunnaisesti. Kirkkojoen kalataloudellinen arvo onkin vähentynyt

huomattavasti jätevesistä johtuen. Joen koskialueiden kalatalou

dellisen kunnostuksen edellytyksenä on varmuus veden laadun paran

tumisesta. Koska taimen kykenee vielä lisääntymään joessa, on

Kirkkojoen kalataloudellinen kunnostustarve ilmeinen.

t’hinksln koski

Kunnostuksen tavoitteena on kalan nousun mahdollistaminen

padon yläpuolisille koskialueille, niyllyrakennuksen säilyt

täminen ja Touhosrinteen niaisemallinen muotoilu.

Kalan nousun mahdollistamiseksi tulisi koskessa olevan

betonipadon puu- ja teräsrakenteet poistaa, jolloin padon

korkeus laskee n. 40 cm. Padon betoniosaa ei esitetä

purettavaksi koskimaiseman yleisluonteen takia. Padon

ohittarniseksi tulisi tehdä kalatie uoman vasenta laitaa

myöten luonnontilaista kalliopohjaa hyväksi käyttäen.

Kalliopinta muodostaa matalan kourun, josta virtaa vettä

tulva—aikana. Betonipadon harjaa muotoilemalla tulisi

tähän uomaan johtaa osa joen virtaamasta. Mikäli osoittau

tuu myöhemmin tarpeelliseksi, voitaisiin kalliouomassa

olevia syvänteitä laajentaa levähdyspaikoiksi kalliota

varovasti louhimalla. Kallion yleisilmettä ei kuitenkaan

saisi rikkoa. t.Joman alaosaan voidaan esim, kiviä asetta

malla tehdä nousukohta sopivaksi katsottavasta suunnasta.

Kalatien rakentaminen esitetyllä tavalla palvelee myös

kosken maisemallista kunnostusta. Mikäli edellä esitetty

kalatie ei toimi suunnitellulla tavalla esitetään toimen

piteeksi betonipadon purkamista ja kosken muotoilemista

kalojen nousulle sopivaksi.

Bäcksin mylly on ollut toiminnassa kevääseen 1986, viime

vuosikymmenet sähkökäyttöisenä. Yläpuolisista perkauksista

johtuen ei uomasta ole enää varsinaista kanavayhteyttä

myllyrakennukseen, koska perkausmassoja on läjitetty

entiseen myllylampeen ja myllypatoa on madallettu uoman

kohdalta. Myllyrakennus kannattaisi kuitenkin pitää kun

nossa, koska se on vesistön käytön historiaan liittyvä

kohde ja rakennuksena sopusuhtainen koristeellisine yksi

tyiskohtineen (ikkunat).


422

Myllyrakennuksen ja uoman välillä oleva maisemaa hallit

seva louhos tulisi poistaa alkuperäistä maanpintaa myöten.

Samalla olisi syyta poistaa vanhan myllypadon jaanteita

niilta osin kuin niita on kävelytasanteen ylapuolella

uoman lähellä. Myllyrakennuksen kohdalla patorakenteet

kanavaluukkuineen voidaan säilyttää muistona vesivoiman

käytöstä. Padolle vievä kävelytasanne kaiteineen palvelee

koskialueen virkistyskäyttöä, koska siltä avautuu näkymä

koko koskialueelle.

inksinkosken yläpuolinen jekiosuus

Perkaukset, joita on tehty kallioon ovat muuttaneet myi

lyn ylapuolisen jokiosuuden kallioseinäiseksi jokikanjo

niksi noin 150 metrin matkalta, Välittömästi padon ylä

puolelle n 30 metrin matkalle esitetaan asetettavaksi

kiviä kalojen oleskelualueen parantamiseksi. Louhittu

osuus päattyy noin metrin korkuiseen kynnykseen, joka

muodostaa seuraavan kalojen nousuesteen Kalitopohjaiseen

ja betoniseen kynnykseen esitetaan louhittavaksi kalatie

osittain sivusuunnassa päavirtaukseen nahden. Kalatien

paikkana tulee kyseeseen sekä uoman vasen että oikea

reuna n. 2 metriä kummastakin rannasta. Pystysuoran kyn

nyksen yleisivonnetta voidaan lisäksi parantaa asettele—

maila sen alapuolelle luonnonkiviä.

Sjundbynkosken alue, Siuntio

Sjundbyån Sjundbynkoski on ajoittain hyvin vähävetinen. Erityisesti

vähäsateisina kesinä ja syksyinä koskessa ei riitä vettä kalojen

nousulle. Siuntionjoen meritaimenen pääasialliset kutualueet sijait

sevat Sjundbynkosken yläpuolella.

Uudenmaan kalastuspiiri laatu yhteistyössä Helsingin

vesi- ja ymparistopiirin ja alueen omistajan kanssa

Sjundbynkoskesta kalojen nousumahdollisuuksia ja niiden

parantamiskeinoja (mahdollinen kalatie) koskevan

suunrii telman.

Syyskutuisten vaelluskalojen nousun turvaamiseksi esite

taan, etta kuivina syksyina (elo—lokakuu) kosken myllyyn

.johdettavat vedet ohjataan kokonaan koskeen Tata esitystä

puoltavat myös maisemalliset seikat. Sjundbynkoskeen

mahdollisesti tulevassa voimalaitoskytöss tulee ottaa

huomioon edellä mainitut seikat.


423

Lappträskbäcken, Käla, Siuntio

Lappträskbäckenin alaosassa on Kälan vanhan myllypaclon jäänteet,

jotka estävät kalojen nousun. Pienistä vesimääristään huolimatta

on Lappträskbäckenissä potentiaalisesti hyvää taimenen kutu- ja

poikastuotantoaluetta. Puro saa alkunsa puhdasvetisestä Lappträskis—

ja se laskee Vikträskiin, josta pyydetään vielä meritainienta.

Siuntionjoen meritaimenen kutu- ja poikastuotantoalueiden

laajentamiseksi esitetään Kälan vanhan myllypadori koski

kunnostettavaksi kalan nousulle poistamalla padon jään—

teet Ja muotoilemalla koski paremmin nousulle sopivaksi.

Mikäli Lappträskiri luusuassa oleva mittapato ei ole enää

käytössä, tulee se kalojen nousuesteenä poistaa.

Pikkalanjoen suualue, Siuntio

Pikkalarijoen suulla olevan Oy Nokia Ab:n omistaman säännöstely-

padon vaikutukset kalojen nousulle merestä Pikkalanjokeen ja sitä

kautta koko Siuntionjoen vesistöön ovat epäselvät. Pikkalanjoen

padotuksen vaikutusta kalatalouteen ovat selvittäneet Kalatalous

säätiö (Dahlströrn ym. 1968) Ja Oy Keskuslaboratoria (1970). Oy

Nokia Ab:n uuteen säännöstelylupaan liittyen on myös Oy Vesi-Hydro

Ab tehnyt selvityksen padon kalataloudellisista vaikutuksista

(Sauvonsaari 1975). Edellä mainittujen selvitysten johtopäätökset

ovat varsin ristiriitaisia varsinkin kevätkutuisten kalojen osalta.

Vuosina 1962-65, 1969-74 ja 1982-86 on patoluukku ollut tehtyjen

selvitysten (Dahlström ym. 1968, Sauvonsaari 1975, 1982 ja 1987

ja Marttinen & Wessman 1987) mukaan huomattavan usein kiinni vähäsa

teisten vuosien loppukesinä ja syksyinä, jolloin pato on todennäköi

sesti estänyt tai vaikeuttanut syyskutuisten kalojen nousua Pikka—

lanjokeen. Siuntionjoen meritaimenkanta onkin ilmeisesti pystynyt

nousemaan esteettömästi jokeen kudulle padon rakentamisen jälkeen

vain sateisina, runsasvetisinä syksyinä. Katso myös suositus luvusta

5.1.


424

Oy Nokia Ab:n toimesta on huhtikuun 1. päivästä 1987

lähtien tehty tutkimusta säännöstelypadon luukkuasennois

ta. Koska vuosi 1987 on ollut normaalia runsassateisem

pi, tulee yhtiön jatkaa padon luukkuasennon seurantaa.

Näin pyritään saamaan aineistoon mukaan erilaisia vesivuosia.

Lisäksi kalojen (lahna, säyne, meritaimen) nousua

Pikkalanjokeen tulisi seurata inerkintäkokein esim. Uuden

maan kalastuspiirin toimesta. Mikäli tehdyt selvitykset

osoittavat, että Pikkalan säännöstelypato vaikeuttaa

kalatalousviranomaisen käsityksen mukaan olennaisesti

kalojen nousua jokeen, päätetään jatkotoimenpiteistä,

kuten esim. kalojen ylisiirron järjestämisestä padolla.

5.8.3 Kunnostettavat savenottoal ueet

Kirkkojoen läntisen sivuhaaran, Myransbäckenin, varrella sijaitse

vat Oy Lohja Ab:n sementti- ja kevytsoratehtaiden käyttämät Myransin

ja Kokkilan savenottoalueet. Savenotto jatkuu Kokkilassa, mutta

Myransin noin 70 hehtaarin alueelta savenotto lopetettiin kesällä

1984 ja alue siirtyi yksityiseen omistukseen.

Myransin alueen jälkihoitona on täytetty noin 4 hehtaarin suuruinen

alue, lähinnä altaiden koillisosassa ja pienten alhikoiden alue.

Alueen kaksi suurinta, pääosin veden täyttämää syvää allasta tul

laan säilyttämään maisema-altaina. Savenottosyvyys oli altailla

noin 5-6 metriä maan pinnan tasosta lukien, paikoitellen jopa

9 metrin.

Altaiden ranta-alueet ovat matalampia ja alavaa, matalaa rantaa

on altaiden veden korkeudesta riippuen ajoittain runsaasti. Altaiden

matahille osille on muodostunut savenoton jäljiltä mosaiikkimainen,

avovesiahhikoiden ja niitä reunustavien kapeiden kanriasten muodos

tama alue, jonka vesi- ja rantakasvilhisuus on runsasta. Näin

on erityisesti läntisemmän suuren altaan pohjoispäässä, Allasalueen

rauhallinen sijainti kaukana pääteistä laajan peltoaukean keskel

lä yhdessä laajojen avovesialueiden ja niiden luonnonsuhteiltaan

monipuolisten reuna-alueiden kanssa on tehnyt Myransin alueesta

erään läntisen Uudenmaan parhaista hintupaikoista. Alueen linnus

toa on seurattu systemaattisesti jo vuosien ajan aktiivisten lintu—

harrastajien toimesta (ks. luku 4.8.2.1).


425

Linnustollisen merkityksensä lisäksi Myransin alueella on merkitys

tä maisematekijänä ja potentiaalisena virkistyskäyttökohteena

(esim. uimapaikka), kasteluvesialtaina tai kalanpoikasten luonnon

ravintolammi koina.

Savenotori nyt loputtua Myransin allasalueen säilyttäminen tai

kehittäminen riippuu jälkihoitotoimenpiteistä.

Mikäli altaiden matalat, linnuston kannalta tärkeät alueet jätetään

koskemattomiksi, ne todennäköisimmin pensoittuvat ennen pitkää

ja allikot kasvavat umpeen. Tällöin alueiden linnustollinen merkitys

vähenee merkittävästi. Siuntion kunnan ja Oy Lohja Ab:n välisen

ns. savikomitean tehtävänä on ainoastaan Oy Lohja Ab:n jälkihoito

velvoitteiden seuranta Myransin ja Kokkilan alueella. Myransin

allasalueen jälkihoito on käytännössä nykyisen maanom: istajan

asiana.

Toimenpi desuosi tukset:

Savenottoalueiden kunnostuksen tavoitteena on monipuolisen

vesilinnusto— ja kahlaajabiotoopin luominen.

Myransin alueelle nykyisin muodosturiutta linnustoarvoa

ei tulisi heikentää. Alueelle tarvitaan hoitosuunnitelnia,

joka tulisi tehdä ja toteuttaa yhteistyössä linnustoasian

tuntijoideri kanssa. Hoitosuunnitelmaan tulee liittää

alueen linnuston seuranta. Alueelle syntynyttä kulttuuri

peräistä niittykasvillisuutta ei saisi hävittää kokonaan.

Aluetta voidaan ajoittain niittää ja kaivaa savi esiin

sekä harventaa pensaikkoja umpeenkasvamisen estämiseksi.

Kokkilan käytössä olevan savenottoalueen kaivutyönaikainen

kiintoainekuormitus saattaa aiheuttaa veden samentumista

alapuol i sessa vesi stössä. Samentumi shai ttojen vähentämi -

seksi tulee välttää suoraan Myransbäckeniin tai sen sivu-

uomiin asti ulottuvaa savenottoa.

Mikäli Kokkilan alueesta muodostuu savenoton loputtua

Myransin alueen kaltainen linnustollisesti arvokas alue,

tulee senjäikihoitotoimenpiteet suunnitella ja toteuttaa

samojen periaatteiden mukaan kuin Myransissa siellä saa—

tavia kokemuksia soveltaen.

Ainakin alueen länsipäätyyn on muodostettavissa matalavesi

aluetta, joka olisi suositeltavaa viimeistellä linnusto—

alueeksi.


6 JATKOTOIMENPITEET

426

6.1 toimenpidesuosi tusten töimeenpanovastuu

Yleissuunnitelmassa esitetyt toinenpidesuositukset ehdotetaan toteu

tettavaksi siten

1 etU

O ja

kutakin kiyttömuotoa tai suojelukysymysti koskevan, voimassa

olevan lainsfldännön ja hallintokiytinnön mukaisen tehtivin

jaon perusteella elirityt viranomaiset ovat piivastuussa

niin mUn teltyjen toimenpidesuositusten toteuttamisesta.

Niihin viranomaisiin kuuluvat keskushallinnon, vai iportaan—

hallinnon ja piikallishailinnon viranomaiset. Kunkin hallin

.non tason viranomaisen sisiinen työjirjestys miirli yksi

tyiskohtaisennin toteutusvastuun.

Esimerkkini on ympäristönsuojelun hallintoa ja sen eri

tehtävien hallinnollista jakoa koskeva kaavio, taulukko

54.

mikäli yksittiisti toimenpidesuositusta ei voida lukea

edellä selostetun mukaisesti viranomaisen toteutusvas

tuulla olevaksi, sen suunnittelusta ja toteutuksesta vastaa

vat ensisijaisesti toimenpiteesti hyötyä saavat tai aiheut—

tamisperiaatteen mukaisesti haitan aiheuttajatahot.

keskeisenä peniaatteena toimenpidesuositusten jatkosuun

nittelussa ja toteuttamisessa on riittävän laajan suunn—

nittelu ja toteutusyhteistyön järjestäminen. Käytännös

sä tämä koskee sekä viranomaisia että muita tahoja. Suunnit—

teluyhteistyön järjestämisvastuu kuuluu toitnenpiteen suun

nittelijalle tai toteuttajalle. Mahdollisuutta osallistua

yhteistyöhön tulee tarjota kaikille niille tahoille, joiden

välitöntä tai välillistä etua tai intressiä kyseinen toimen—

pia koskee. Niin turvataan kaikkien vesistön käyttöä

suojelua, koskevien intressien huomioon ottaminen jo

auunnitteluvai heessa, Lisiksi yhtei styötarjous toimii

suorana ennakkoi nformaationa.

— valvontaroolinsa perusteella tulee eri viranomaistahojen

oman vastuualueensa mukaisesti saada tiedot suunnitteil

la tai jo toteutettavana olevista toimenpiteistä riittiym

ajoissa voidakseen päattii onko yleisen edun nimissä

valvonta- tai toimenpidetarvetta.

—.

. Siuntionjoen vesistöalueella toimivien, vesien käyttöön

ja suojeluun liittyvien keskeisten viranomaisten ja muiden

-

. a3fr 414 nen suunnittelu, käyttö- jä - vai vontavastuun

Jako on esitetty taulukossa 5B. Taulukon k&yttömuotojako

vastaa yleissuunnitelman luvussa 5 käytettyä jakoa.

yleissuunnitelmassa on esitetty myös sellaisia toinen—

pidesuosituksia, joille ei ole selkeästi määritettävissi.

olevaa toteuttajatahoa. Niiden toteutuksesta vastaa tarvit

taessa toimenpiteesti hyötyä saava.


427

Taulukko 5j, Ympäristönsuojelun hallinto. Tehtäväjako eri hallinnon tasojen kesken, lukuun ottamatta

ilmansuojelua, meluntorjuntaa ja steilysuojausta.

Tehtävä Keskushalljnto Väliportaanhallinto Paikallishallinto

ipäristösuojelun yleissuunnit- hpäristäainisteriö Lääninhallitulcset Kunnanhallitukset

telu, valvonta, kehittäiinen ja Seutukaavaliitot ipäristösuojelulauta

yhteensovittaminen sekä tähän kunnat

liittyvä suunnitelmien ja mui

den toimien pärjstövajku

tusten arviointi

Ynpäristön ja luonnonsuoje- Vesija ynpäristöhallitusf Vesi- ja ynpäristöpiirit Ynpäristönsuojelu

lun tutkimus Vesien ja ynpäristön tutkimuslaitos lautakunnat

Metsäntutkimuslaitos

Maatalouden tutkimuskeskus

Merentutkirnuslaj tos

Valtion teknillinen tutkimuskeskus

Ilmatieteen laitos

Sätei lyturvakeskus

Kansant erveys laitos

Sucjnen Akatemia

Korkeakoulut

Luonnonsuojelu Ynpäristaninisterjö Lääninhallituj(set rpäristönsuojelu

- luonnonsuojelualueiden

- suojattavjen

Metsähallitus Piirikuntakonttorit lautakunnat

hallinta ja hoito Metsäntutkimuslaitos Hojtoaiueet

alueiden Maaxzaittaushaliitus

arviointi

Maisemansuojelu ja maa— Ynpäristäainisteriö Lääninhallitukset Kunnanhallitukset

ainesasiat Rakennuslautakunnat

— tjemaisamat

Tie— ja vesirakennushailitus Ynpäristönsuojelu

1 autakunnat

- muinaismuistot ja rakenne- Opetusministeriö Tekniset lautakunnat

tut maisemat —Museovirasto Kulttuurilautakunnat

Jätehuolto ja jätteiden Ynpäristäflnisteriö Lääninhailitukset Ynpäristönsuojelu

hyödyntäainen lautakunnat

— asiantuntijalaitokset Vesija ynpäristöhallitus Vesija ynpäristöpiirit

. .

Valtion teknillinen tutkimuskeskus

Tekniset lautakunnat

... . . Ynpäristönsuojelu

Vesiensuojelu Ynparistcnunzsterio Vesi- ja ynparistopiirit

Vesija ynparistohallitus

lautakunnat

Terveyslautakunnat

Tekniset lautakunnat

Meriynpäristön suojelu Yrrpäristcministeriö Vesija yrrpäristöplirit Yrrpäristönsuojelu

(51 jyvahinkoj en torjunta Ynpäri stcrninisteriö

Vesi

Vesi

ja ynpäristöhallitus (rannikkopiirit) lautakunnat

Merentutkinxislai tos Terveyslautakunnat

Merenkulkuhalljtus Tekniset lautakunnat

ja ynpäristöhallitus Vesija ynpäristöpiirlt Kunnan paloviran

Lääninhal 11 tukset anainen

Myrkkyjen ja muiden kemikaalien Ynpäristäninisteriö Lääninhallitukset Terveyslautakunta

ynpäristöhaittojen torjunta Vesija ynpäristöhallitus Ympäristönsuojelu

— terveydelle vaaralliset Sosiaali— ja terveysministeriö lautakunta

— torjunta-aineet

aineet ja myrkyt - Lääkintöhallitus

- Työsuojeluhallitus

Maa— ja metsätalousministeriö

— Maatilahalljtus

— Metsähalljtus

- Valtion maatalouskemian laitos

— räjähdysaineet Kauppa- ja teollisuusministeriö

- Tekninen tarkastuskeskus Tarkastuspiirit

Ulkoilu ja muu luonnon YlTpäristäninisteriö Läöninhallitukset Kurinanhailitukset

vi rki styskäyt tö Ynpäri stönsuoj e lu

— vesien virkistyskäyttö -

Vesi

ja ynpäristöhairitus Vesijaynpäristöpilrit -

1 aut akunnat

Liikuntalautakuimat

- valtiortnaiden virkistyskäyttö Metsähallitus Piirikuntakonttorit Hoitoalueet

— liikunta

ja urheilu Opetusministeriö

Rakennetun ynpäristön suojelu Ynpäristäninisteriö Lääninhallitukset Rakennuslautakunnat

Opetusministeriö Ynpärlstönsuojelu

— Museovirasto lautakunnat

-

Kasvoi tus 1 aut akunnat

Kulttuuri iautacunnat


Taulukko 55.

428

SUUNNITTELU-, KÄYTTi5- JA VALVONTAVASTUUN JAKO . Taulukko perustuu Siuntionjoki

työryhmän laatimaan esitykseen.

\‘

)(J VT... \ + - 4 4 4.. . — 4.)

. i 0 (fl > >•.

..I \ . ..- cI)

Tfl IATA \ >, 4-’ 4-) I) 4) — 4.) .4.) ) .-. .

IJOPJJ(J \ > :— .—-,— 0 (/)J

Veden-

\

\ a).— w :cw

V) i— - —1. 0. F— 4-’ E •J >> >- > 0-

hankinta V,S — K,S+ V — 1 K, K,S 1 -

Vesien

kuormitus V,S - K,V V - 1 K,S+ K S 1

Vesi voima-

s+

talous V - - V - 1 K+,S+ K 1 -

Tulvasuojelu

ja kuivatus V,S - K V+ V 1 - j,S 1 1

Vesien virk.

käyttö V,S S K,j V V,I 1 - K 1 1

Kalatalous V,S - K,S S,I - V+,S+ — K+ S 1

Luonnonsuojelu S S K S+,V V+,S 1 - 1 1 1+

Maj seman

suojelu S S S,K V V - S,K K - 1+

Vesien

tutkimus S+,K+ - K,S V,S+ - K,S - 1 K+S K,I

Maan käyttö —

V

+ hallinto V S+ K,S+ 1 V+,S S 1 1 1

— Ei tärkeä ko. käyttömuodon kannalta

K Käyttäjä

S Suunnittelija

1 Intressi ryhmä

V VaTvova viranomainen

+ Käyttömuodolle keskeinen

— Päävastuu

.


429

ylei ssuunni telman suositusten toteutumi sen seurantaa

varten tulee perustaa seurantaryhmä neuvottelukunnan

jäsentahojen kesken (ks. luku 6.3.9).

6.2 Rahoitus-’ ,ja toteuttamismahdollisuudet

Kullakin luvussa 6.1 mainitulla viranomaisella ja muulla taholla

on käytettävissään erilaisia toimenpiteiden rahoitusrnuotoja,

kuten oma pääoma, määrärahat ja erilaiset avustus- ja tukimuodot.

Seuraavassa pyritään selostamaan lyhyesti tärkeimpiä rahoitusmuoto—

ja ja niiden käytU5mahdollisuuksia vesien käytän ja suojelun

suunnitteluun ja toteutukseen.

6.2,1 Viranomaiset

Seuraavassa tarkastellaan kuntien, seutukaavaliittojen, vesi—

ja ympäristöpiirin (vesi— ja ympäristöhallituksen), lääninhalli

tuksen ja kalataloushaIIinnon mahdollisuuksia järjestää toimen

piteiden rahoitusta, avustus- ja tukimahdollisuuksia sekä ao.

viranomaisten omaa suunnittelu- ja toteutuskäytäntöä.

Kukin viranomaistaho saa käyttöönsä vuotuisen talousarvion mukai

sen määrärahan, jonka puitteisiin oma toiminta mitoitetaan. Edel

leen määrärahat jakaantuvat kunkin viranomaisen sisäisten toi

minta- ja talousarvioiden ja erillisten suunnittelu-, työ-, raken

nus— ja tutkimusohjelmien ym. mukaisesti,

Siten jonkin toimenpiteen suunnittelu tai toteuttaminen viranomai—

sen omana työnä edellyttää toimenpiteen sisällyttämistä ko. viran

omaisen omiin ohjelmiin (ks. edellä). Tämän tulee tapahtua hyvissä

ajoin ennen seuraavaa vuotta tai aikaväliä koskevien ohjelmien

lukkoonlyömistä. Toimenpiteet voidaan tällöin ajoittaa joko tietyl

le vuodelle tai jakaa ne useanimalle vuodelle tarvittaessa. Luvussa

siwnnitteiu- tai toteutusyhteistyöstä tulee päättää

tässä vaiheessa ohjelmaan otettaessa. Omaan työhön sisältyy myös

ulkopuolisen konsultti- tai urakoitsijatyön käyttö, mikäli se

tapahtuu ko. viranomaiselle ohjatuilla varoilla.


430

Oman työn lisäksi viranomaisilla on mahdollisuuksia erilaisten

avustus- ja tukimuotojen käyttöön.

6.2.1.1 Vesija ympäristöhallinto

Tärkeimpiä vesien käyttöön ja suojeluun liittyviä tukimuatoja

ovat käyttömuodoittain (lähinnä vesi— ja ympäristöhallinnon osal

ta):

Vedenhankinta ja vesiensuojehu

Vesilaki (264/61, uudistettu osittain 1.12.1987, 467

ja 468/87).

Laki yhdyskuntien vesihuoltotoimenpiteiden avustamisesta

(56/80).

Laki teollisuudelle ympäristönsuojeluinvestointeihin

myönnettävistä valtiontakauksista (319/84).

Valtioneuvoston päätös valtion vesihuoltotöistä (976/85).

Korkotukilainalaki (1015/77) muutoksineen.

Valtioneuvoston päätös maatilatalouden vesiensuojelu

toimenpiteiden avustamisesta (541/87).

Mortgage Bank of Finland:in tuki yli 2 milj, markan

investointeihin.

Valtion tuki muodostuu korkotuesta, avustuksista ja valtion vesi..

huol totöi stä.

Uutena tukimuotona voidaan maatilatalouden vesiensuojelutolmenpi—

teitä avustaa VNp (541/87) mukaisesti, erityisesti vesiensuojelun

edistämistä ensisijaisesti sellaisilla yhdyskuntien vedenhankinta

alueilla, joilla on noudatettava tavanomaista tiukempia vesiensuo—

jeluvaatimuksia. Vuoden 1987 valtion tulo- ja menoarviossa oli

ensimmäisen kerran määräraha tätä tarkoitusta varten. Vesiensuoje

luavustusta voidaan erityistapauksissa myontaa, 305 lietelantasi

liöt on mitoitettu 12 kuukaudelle.

Vesistöjen kiinnostus

Kunnostustoiminnan lisääntymisen johdosta toiminnan rahoituksesta

vastaamaan pyritään saamaan kunnat ja muut organisaatiot. Valtion

osail istumisperusteiden- m ritteieniiseksi vesi- $&ympäristöhal1i

tus jätti ympäristöministeriölle kesäkuussa 1988 esityksen, josta

annettaneen myöhemmin valtioneuvoston periaatepäätös.

Osa vesi- ja ympäristöhallinnon suunnittelun kohteena olevista

kunnostus— ja virkistyskäyttöhankkeista on luonnonsuojeluviranomai’

sen (lintuvedet) tai maa- ja metsätalousviranomaisen (kalataloudel

liset kunnostukset)toimeksiannosta tehtäviä. Toirneksiantotyöt

rahoitetaan pääosin valtion tulo- ja menoarviossa tähän tarkoituk

seen varatuilla määrärahoilla.


Tulvasuojelu ja maankuivatus

431

Rahoituslaki 1. laki valtion osanotosta eräiden maa-

ja vesirakennustöiden kustannuksiin (433/63)ja vastaava

Rahoitusasetus (451/63).

Rahoituslaki koskee mm. maatilahallituksen alaisena suoritettavien

peruskuivatus- ja maankuivatushankkeiden lainoitusta ja/tai avus

tusta.

6.2.1.2 Kalataloushallinto

Kalataloudel Ii set kunnostukset

Kalataloudellisten kunnostushankkeiden toteuttamiseen on maa-

ja metsätalousniinisteriöllä ollut käytettävissään vuodesta 1984

lähtien vesistöjen kalataloudelliseen kurmostamiseen erityismäärä

raha (momentti 30.37.77, kalataloudelliset rakentamis- ja kunnos

tami shankkeet).

Kunnostusten toteuttamisessa tulee pyrkiä saamaan käyttöön muita

km rahoituslähteitä, esim. vesialueiden omistajien tai kalastus-

oikeuden haltijan omaa rahoitusta. Hyödynsaajina myös kuntien

osallistuminen rahoitukseen on perusteltua. Työllisyysmäärärahoja

voidaan käyttää po. hankkeiden rahoitukseen alueilla, joille

niitä on yleensä mahdollista saada.

Kalataloudellisiin kunnostuksiin voidaan käyttää myös kalakantojen

hoitomaksua, jota mm. vesistön suuret pistekuormittajat voidaan

vesilain 2 luvun 22 §:n mukaan määrätä suorittamaan maa- ja metsä

talousministeriöfle. Tässä vaiheessa voidaan esim. Björnträskiin

nykyisin tehtävät kalastonhoitosuunnitelman mukaiset velvoiteistu

tukset muuttaa niiden arvoa vastaavaksi kalakantojen hoitomaksuksi,

jota tulee käyttää Siuntionjoen vesistön kalataloudelhisiin kun

nostuksi in.

Siuntionjoen kalastusalueen toiminnan rahoitus

Kalastusalueen toiminnan perusrahoitukseri muodostaa kalastusalue

maksu, joka käytännössä koskee henkilöitä, jotka kalastavat kalas—

tusalueeseen kuuluvien kalastuskuntien osakkaina, yksityisten

vesipaistojen omistajina tai näiltä saadun vuokraoikeuden tai

kalastusluvan perusteella kalastusoikeutta käyttäen.


432

Kalastusalueen toiminnan muita rahoituslähteitä ovat tulot erilai

sista toimeksianno’ista, ‘omaehtoinen varainhankinta sekä avustukset

valtiolta (kalastuksenhoitomaksut), kunnilta ja yrityksiltä.

Kalastusaluemaksusta on vapautettu mm. läänikohtaisella pilkki

kortilia kalastavat henkilöt. Pilkkikorttimaksuista valtiolle

kertyneet tulot jaetaan kuitenkin kokonaisuudessaan kalastusalu

eille, jöiden tehtävänä on jakaa varat edelleen vesialueiden

omistajille. Pilkkikorttivarat eivät siis mene kalastusalueen

toiminnan rahoitukseen, vaan vesialueiden omistajat voivat käyttaa

ne haluamallaan tavalla Toivottavaa kuitenkin on, että ainakin

osa rahoista käytettäisiin kalavesien hoitotyöhön.

6.2.1.3 Kaavoituhall1rto

Ka’avoltuksessa v6an huornioida Siuntionjoen vesistöä koskevat

suositukset lähinnä sikäli kun ne liittyvät maankäyttöön, esim.

virkistykseen ja vesien suojeluun Kaavoihin otetut aluevaraus—

ehdotukset ja mahdolliset mäaraykset voivat edesauttaa monien

suositusten toteutumista, vaikka ‘kaavat sinänsä eivät suoraan

takaa toteuttami sta.

Kuntien rooli on keskeisin kaavoitushallinnossa kun ne laativat

asema-, rakennus- ja yleiskaavoja Kaavat saavat kuitenkin oikeus-

vaikutuksia vasta ylemman valvovan viranomalsen, laaninhallituksen

tai ympaMstomlnlsterion vahvistetua nama Koska kunnat yleensa

e’Ivät ole alistneet yleis- tai osayleiskaavojaan vahvistettavaksi,

vaan jättaneet ne kunnanvalttiuston hyvaksymisen varaan, on niiden

merkitys ohjaavana valineena jaänyt usein vahäiseksi Tälloin

on seutukaavoituksen (kuntainliiton) asema korostunut, varsinkin

taajama-alueiden ulkopuolella Koska seutukaava aina on lain

mukaan alistettava ympäristöministeriölle vahvistettavaks, on

se rnoneti ollut a’inöa kaava, jolla on oikeusvaikutuksia.

Vsistön kohdilavöi’ rntakaavan laatirniien usein tulla ajankoh

taisksi’. M’ömitajl1a on lain mukaan oikeus laatia ranta-

kaava loma-asutusta varten ranta-alueille, jossa on odotettavissa

loma-asutusten muödo’stumista ja jossa ei ole lainvoimaista asema-

tai rakennuskaavaa.


433

Rakennuslain mukaisten kaavojen laadintavaiheessa on varattava

maanomistajille, eri viranomaisille ja muille tärkeille tahoille,

mahdollisuus muistutusten ja lausuntojen tekoon. Kaavaehdotus

on pidettävä myös julkisesti nähtävänä muistutusten tekoa varten,

Kunrianvaltuuston (seutukaavan osalta seutukaavalhiton valtuus

ton) hyväksyttyä kaavan on kunnan jäsenillä mahdollisuus valittaa

kaavan hyväksymisestä valitusviranomaiselle. Vahvistamispäätöksestä

on vielä mahdollisuus tehdä valitus korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Kaavojen laatimistyö ja -prosessi merkitsee, että kaavojen laati

misaikataulu yleensä on aika pitkä, kaksi vuotta tai enemmän.

Kaavoitusviranomaiset laativat kaavaehdotukset toteuttamatta

niitä itse. Toteuttaminen tapahtuu aina yksityiskohtaisempien.

konkreettisempien toimenpiteiden avulla. Tällöin kaavoitusviran

omaisilla ei myöskään ole suoranaisia rahoitusmahdolhisuuksia

konkreettisten toimenpiteiden suositusten toteuttamiseksi.

Veden hankinta

Yhdyskuntien vedenhankinnan kannalta tärkeät pohjavesialueet

voidaan osoittaa eriasteisiin kaavoihin sekä antaa ko. alueita

koskevat suojelusuositukset. Jotta turvattaisiin pintaveden saanti

teollisuuden, kastelun ja karjan juomaveden tarpeisiin, voidaan

näitä varten tärkeät vesistöt ja niiden valuma-alueet osoittaa

eriasteisiin kaavoihin tarpeehhisine suojelusuosituksineen.

Vesistön kuormitus

Kaavoihin, varsinkin detaljikaavoihin, voidaan tietyssä määrin

ottaa sellaisia erillisiä jätevesien johtamista koskevia

suosituksia, joilla vesistöalueen vesiensuojelua voidaan edistää.

Loma-asutuksen jätevesien käsittelyä koskevia suosituksia voidaan

sisällyttää ranta- ja tietyssä määrin myös rantayieiskaavoihin.


6rZiprI4

434

kaavoihin voidaan osoittaa uusia yhteisiä kaatopaikkoja ja/tai

keskeisten alansa olevien kaatopai kkojen 1aajenemi sai ueita,

jotta voitaisiin luopua pienistä epitarkoituksenmukaisista kaato

paikoista. Tällöin tarvitaan ylikunnallista yhteistyötä.

Virkistysuyt

Alueille, joilla lomaasutuksen paine on suuri ja on olemassa

selkeä tarve ohjata kehitystä, voivat kunnat laatia rantaosayleis’

kaavoja.

kuntien rakennusjärjestyksiä voidaan tarkistaa siten, että vesis

te.. rannoille jää rakantamaton rantavydhyke.

Eriasteisiin kaavoihin tulisi varata alueita uusia yleisiä uima

rantoja varten, esim. kypärijärven pohjoisvtnta Yihdissä ja Tjuse

träsketin pohjoispää Siuntiossa.

Veneiden sätlytyspaikkoja, venesatamia ja pienveneiden veteen

laskupaikkoja varten voidaan varata alueita vilkkaiaassa veneilya.

käytössä oleville järville eriasteisissa kaavoissa.

WsimJristem suojelu, hoito ja tutkimus

Tlrkdt luonto- ja kulttuurihistorialliset kohteet voiäaan osoittaa

suojel ualuei ksi eriastei sisia kaavoi ssa.

koko Siuntionjoen vesistbalueen maankäytön ja siiheh liittyvien

vesien käytön ja suojelun rajanveto-ongelmien ratkaisemiseksi

voitiin harkita kuntakohtaisten ranteylei skaavojen laatimista

noudattaen Siuntionjokiprojekti ssa yhteisesti sovittuJa linjoja.

Of

.vtrancmaiset -

-

kunnat laativat vuosittain ympäristönsuojelun toteuttami ssuunni

telman. Lääninhallituksen hyväksymään toteuttami ssuunni telmaan

perustuen myönnetään kunnalle esim. kunnostusten ja tutkimusten

suunnitteluun kantokykyl uokan mukaista vaI tiönosuutta.


a) Kaavoitus

435

Siuntionjokiprojektin suositukset voidaan melko laajasti ottaa

huomioon kaavoituksessa. Vähimmäisvaatimuksena on pidettävä sitä,

ettei eritasoineri kaavoitus ole ristiriidassa projektin esittärnien

toirnenpidesuositusten ja tavoitteiden kanssa. Toivottavaa on,

että kaavoituksella voidaan edistää projektin suositusten toteu

tumista. Kunnat voivat aktiivisesti edesauttaa suositusten toteu

tumista laatimalla Siuntionjoeri valuma-alueella rantayleiskaavoja.

Kuntien rajalla olevilla vesistöillä on tarvetta kuntien väliseen

yhteistyöhön.

b) Tutkimustoiminta ja jatkoinventoinnit

Vesistön ja luonnon tilan seuranta on ympäristönsuojelulautakun

tien lainsäädäntöön perustuva velvoite. Siten linnuston ja muun

jokiympäristön jatkoinventointi ja seuranta kuuluu kunnille ja

toteutetaan joko ympäristönsuojelulautakunnan tai kunnallisen

kaavoitusvirariomaisen toimesta tai näiden yhteistyönä. Työn suori-

tuksesta vastaa virkamies, konsultti tai alan harrastajapiirit

(paikallinen kotiseutu-, ympäristö- tai lintuyhdistys).

Vesistön ja kalaston tilan seurannassa ja inventoinnissa on tar

vetta hankekohtaiseen yhteistyöhön ympäristönsuojelulautakunnan,

kalataloushallinnon ja vesi- ja ympäristöhallinnon kesken.

c) Ympäristönsuojeluohjelma

Kunnan monen eri hallintokunnan toiminnan koordinoimiseksi voidaan

laatia kunnanvaltuuston hyväksymä eri hallintokuntia sitova

yhteistyöohjelma Siuntionjokiprojektin suosituksista. F[ankkefden

tulee olla konkreettisia. Ympäristönsuojelulautakunta voi valtuus

tokausittain antaa valtuustolle seurantaraportin siitä, miten

hankkeet ovat toteuturieet.


d) Vedenhanktnta

436

kuntien vesilattokset (tat vastnva kunnan viranomainen) suunnit

televat Ja kiyttivit pohja- Ja pintavesivaroja. Ymp$ristbnsuo

jelulautakunnhlla on joitakin tehtivii vedenhankinnassa: puhevalta,

aloiteoikeus, tutkimuslupa Ja erÄiden riita»asiotden kÄsittely.

e) Vesien kuormitus

Kuntien vesi.. ja viemirtlaito* (t. vastaava) vastaa. kÄyttÄÄ

Ja suunnittelee etupiisfl yhdyskuntien jÄtevesien viemi,tintil

ja puhdistusta.

YmpiristOnsuojelulautakunta valvoo kaikkia kunnan alueen jitevesi

pÄÄstbjÄ. Li siksi ympÄristønsuojelulautakunta k$yt*i pÄÄtÄntÄ

valtaa, silloin, kun jitevesii Johdetaan ojaan tai imeytetiin

maahan.

1) Vesivoimatalous

Ympiristbnsuojelulautakunnalla on paikallisten olojen asiantuntie

jana puheoikeus kun vesivoimalahankkeita kÄsitellÄÄn katselmuksissa

ja vesioikeudessa. LisÄksi l,utakirnnalla qn aloiteoikeus esim.

vesi voimatalpuaasioissa,

g) Tulvansuojelu ja kuivatus

Ympiristønsuojelulutakunta on pajMlliqen valvqvs viranomainen.


h) Vesien virkistyskäyttö

437

kunnat vastaavat ulkoilualueiden omistajina yleisistä uimarannois—

ta ja virkistysalueista. Usein liikuntalautakunta (t. vastaava)

hoitaa ktytännön asiat (käyttö, toiminnan suunnittelu ja valvonta).

kunnat voivat saada valtion avustusta opetusministeriöltä hyväksyte

tyihin liikuntapaikkahankkeisiin (esim. uimarannat ja melontaja

ulkoilureitit).

kunnanhallitus voi anoa lääninhal 1 ituksel ta moottoriveneilyn

rajoittamista tai kieltämistä.

VnØri stönsuojel ui autakunta vai voo vesi lain noudattamista kunnassa

myös vesien virkistyskäytön osalta.

i) kalatalous

Kunta vastaa omistamillaan alueilla vesien omistajana kala;—

tuksesta. Usein käytännön toiminnasta ja käytön suunnittelusta

(ii.. maksut, i stutukset, valvonta) vastaa lii kuntalautakunta

(t. vastaava)

j) Luonnonsuojelu

Valtakunnallisiin suojeluohjelmiin kuulumattomien kohteiden luon.

nonsuojelusta vastaa lähinnä maanomistaja. Maanomistaja voi hakea

lääninhallitukselta omistamansa alueen rauhoitusta luonnonsuojelue

lain nojalla. Naanomistaja on oikeutettu täysimääräiseen korvauke

seen tästä aiheutuvan taloudellisen hyödyn menetyksestä. Tällaisese

sa tapauksessa alue jaa omistajansa haltuun ja rauhoitusmääräyksis

sä voidaan turvata hänelle perinteisiä käyttömuotoja ja rityisiä

oikeuksia. Valtakunnall isiin suojeluohjelmiin kuuluvia kohteita

valtio on myös valmis ostamaait-

O

- .. -

Ympäristönsuojelulautakunnat edistävät kuntansa alueella luonnonsuojelua

tekemällä inventointeja, osallistumalla kaavoitukseen

sekä avustamal 1 a maanomistaj 1 a rauhoitusanomustan laadi nnassa

ja luonnonsuojelualueiden hoidossa. tiaanomistajana kunta huolehtii

arvokkaiden alueidensa rauhoitushakemuksista ja luonnönsuojelualu—

eidensa hoidosta.


•••I u

:tø te

:10 te

.4- Of

6

4•• O4•

— 4),

te ,

0)

0

0 j

0 te .. 4- -. :ta

.4. >.. >. 4.

te E. . 4.)- 0-

• :te- te•

O’•)

:te

: +)• 0 . •

:te

3

3-o-

. 44•

:0. . 4—

O•• E ..

0) r’- :te: :0:

.4-, 4J.

3

0 3-• .- ‘. 4— >,

3 4-. te 4—

0)r- 0), te >44-)

0

.4-

te

te 03 0.- >

E -— 34-33 3

0) 0 0) — -

4.) •4- tØ 0) 0

4.3 3 4.) te

te E-— te- o

0) - 3 tel Z.

0 - - — 0) .- •)

04-

O4• O

- te 30 3te-Z 0

0 0. 0 4*) . 0.

30)40

4,04 04-)

- 3 3 0 te- — E W

4.- — — .)t >4.

- 0) 3-’•O te te

9 43 4))

40- 3:.

.4- 04- >4

te :10 te

. E

03

3

.40.,

t’Ø 5*- te

44 . >

3 te- o

r— 0) 4?

3 5*- 44 3

• 43 0 te -.

J- :

O0•)

.4.

.40*

te .•- 43

4..) 3 E 0

00

0) +- 49-•

> 0’ 4.) 0).

> 4- 4- 0. . te;

4*) •-

.4-)- .,-- ‘ 0) 3

. . 4.3-

4- te.+ - (1

-- 0...

9:

>% : t

,

>% 4)

4)

te

4.- te. U) 0) ••

0) 43.- 4- 4))

.4-) Ø’ te 4• 4.) 5.., te

0 te. 3

3 > - 4— 3

Lt) >>44)-te

4*) •

4-)

- • 0

4)) te. te

9 43. ‘-

0 .4)-

0 ..“- - 3-

4r.-


9. 0- te: 9-

3- te’ -

43 r-, Q

4))

43.

0 .

4

te:

• 4•) 0-

43 0

>

te

4,)-

> .4.

4—

0 3

0

te 0 >

3 • s :0-

4.) - -)

te-

44

te 44 •

0. . C. te •- 4..)

te: o • o .. 5.• :0.

3 E o te 4.)-

4-’ .r- - .‘ 0.

0

04- >4 :0.

40- 4.) 4-)

9- 4)) 4))

5* 0. 5.-

3 . :10

3 >04

4339

444.) >4

4,) 4).

te

te 4-

6 ‘—

:40. C

040* 040* O4•

04-

0

•40) te: 0

0. 4.3

3

3. .

49

3

.4-) te

— fl :te ,: 4/F

te 3

z

- 04-3.4-.

0)

3

43 5* 1—

:te .,•

4-) 0.

te 6 0.43

O4-) >4 0)4)) 43

4)). o te

4.) 434)43

4)) te- 4)) 4))

3 te 0

4),. . - 4-

te -

> te

te r

te 0

- 5.0

te

te’ ‘—- 0

9 -4- 3

te.. ‘1) 4))

4,, -)

4- -

te

3 . 3:

‘ 0

4—. O4)

4— -te...

.4-

41)

4—

3..

-4-

040*

-2,

, 3

4-•

5.• 4-)

:40:

te. te. :te

- 0.

4-

0 3’

40 •0. 3

040* 4)) 4-’

4)04 0 3-

4)) 3 > • 4-4

3 4e4— te

4-) •.te 41)

4)) te

O4O•) 4))

0

te

4))

.- -te

0 0

0

0

444-

O4 40

- 4- -

- 44. 3 : tI - -

-4. u >te

te- te te .. 0

> - 44-

>

te

te

te -

43- 0..

.— te & ‘•• 4•O

0 0 te. 44

0 0 • > te

44.

0

-e

.,- .,- •

.43 >-

,•- • 4,) 4.)•

1•

.: —- 0 -- ..

.4..

Z . 0

-. te 4- te

rv•). 0),

0

O4•

414

44

:40 —

>0)

:40 .

4-’ o

4-)

04-.

4))

>

4- 0

0* *0

040*

1•

0

E 3:

3’

0. (0

rr

4-O - 44..

0 te.- —

., 4)) •(••‘

1 3.: 4W

te ‘

) 0

:0 1

>4 4-’

43


OY.-)

- -

9 0

4)

:0 z te. 0)

10

3 5*.. 4.-.

- 0) •

9 04-

0

:

o

5. 3’

te.

tl. 3. 44

00

400*

3 te 0 4-

E

0

4-

3

3

4),

.4-

4-

G — >4 43 43 0-

‘ :te 4-) te.

.0. 43

te

te - te 3. 3 te.

te

4) 4))

0 -, ••

te ,.- 9 te

4))

4te

4)) — 04-) 43

-30 0

—- -. .4.

0? 4 4-

O4•

43 te

44 9 te te.

.4- tel

: > 0

4— - .4- 4-)

.4-. ‘ :0. E-

4) 4-)

0

.4-

9.40-

0. 5.-

; :

04-

: te,;

te, 4-’- —

• 44

4)04 3

>4- te

0.-

4,) 3

-4- 3

9 3’

E

0• ). 0

.4- 40

0 43

> 42

3

43 te

4-)

te

te

.) te:

te 3

te .40—

50*. 4*)

4

•400 —

CI) te.

6 te-

040*

40

4.)

43 - .0 .4.)

te

‘4.) 4))

te

: •

te • te0.

.

69

-, 0) 5..

te 34.) >

43

3

O•4O•

0. 43

> 4))

40

4.) • 1•

te 4-)

3 - • 4.)

te te

0 )

5...

43 u’ 0 E te>

>) 3 •:

:te - .,-. te 43

.) * te > £. 4.)

CI) te

3. 4.)

- 4))

40

90

te te

040*) :0. 44 - 4 te

* • te

3 te te >- 5..

0 43 . te. >4

3 4)

te 4.) O4)

•) >4 0

0)

•4-) .4.

0400

Of•

-4-) 5•

03

344

tel)

- 9

1 4

te i te.

r 0

4)) .4te

4—

4--

.) te 4-


6.2.2 Muut tahot

6.2.2.1 Elinkeinoelämä

Teol 1 isuus

439

1. Vesiensuojelu ja kalatalous

Teollisuuden on mahdollista saada vesien— ja ympäristönsuojelua

edistäviin vesistöön ja luontoon johdettavia päästöjä vähentäviin

hankkeisiinsa eräin edellytyksin kohdan 6.2.1 mukaistavaltion

korkotukea tai valtion tekemää vesihuoltotyötä.

Jätevesien johtamisen lupapäätöksiin perustuen teollisuus osallis...

tuu purkuvesistöjen hoitoon esim. kalaistutukseen ja tarkkailuun.

Teollisuuden tulee osallistua yhdessä muiden kuorniittajien ja

viranomaisten kanssa tehtävään vesistön kuormitusta ja kunnostus—

ta koskevaan jatkoselvitykseen ja —suunnitteluun (esim.

Björnträsk).

2. Maisemansuojelu ja -hoito

Maisemansuojelua ja -hoitoa edistäviä toimenpiteitä teollisuus

voi toteuttaa pienin lisäkustarmuksin ottamalla huomioon maisema-

tekijät suunnittelussa ja toteutuksessa.

Teollisuuslaitosten tarpeetonta sijoittamista rannoille pyritään

välttämään. Vesistöjen läheisyydessä olevien teollisuusrakenteiden

sopeuttainista maisemaan voidaan parantaa.

Maa-aineksen otto voidaan suunnitella siten, että muodostuu

maisemaa rikastuttavaa uutta vesialuetta esim. Tervalammen

inuilanottoalue ja Kokkilan savenottoalue. Kokkilan alueella voidaan

lirniustoasiantunti joita apuna käyttäen saada uusi linnustollisesti

arvokas ympäristö.

Jälkitöillä voidaan ottoalue palauttaa aikaisempaa luonnontilaa

vastaavaksi nietsittämnällä esim. Katinhännän turvesuo tai kunnos

tamalla avoimeksi alueeksi esim. Myllylammen mullanottoalue.


4etilatelous

440

Siuntionjoen vesistäalueen meataloustuottajajärjestöt

O

voivat

osal teen edistää tämän 4ei ssuunni telmen toimenpidesuositusten

toteuttamista

tavoin±

erityisesti vesiensuojelun osalta ami. seuraavin

jakamalla tietoa projektiin tuloksista yksittätsille

maanvi ijelijöil le henkilökohtaisesti, järjestämällä

asiaa koskevia esitelmiä ja paneelikeskusteluja sekä

laatimal la kirjoituksia anmhattilehti in,

osallistumalla ehdotetun tiedotuslehtisen laatimiseen

sekä työpanoksella että paikallistuntemuksen osalta,

— toimittamalle tietoa projektin tuloksista paikallistasoa

O ylempi i n tuottajajärjestöi hi n sekä neuvontajärjestöihi n

O ja niiden paikallisverkostoon. Niin projektin tulok

set saadaan myös yleisempään käyttöön alueen ulkopuolelle.

tiseinanat ongelmat ovat samoja joka vesistöalueella.

— järjestämällä yhteyksiä maataloössektorin tutkimuslaitok

sun, jotka työskentelevät kyseessä olevien asioiden

kanssa, kuten Helsingin Yliopiston Suitian koetilaan 0

ja maatalouden tutkimuskeskukseen dokioisissa ym., ja

antamalla tutkimuslaitosten käyttöön projektin yhteydessä

saadut tiedot sekä vastavuoroisesti osallistumalla niiden

asiaa koskeviin tutkimushankkeisi i n.

Naatilatalouden Ja vesiensuojelun tavoitteet ovat useinmdten

samat ja nykypäivän maatalousneuvonnassa korostetaan usein seikko

ja, jotka ovat tärkeitä myös vesiensuojelun näkökulmasta. Toimen

pidesuositusten rahoituksesta esitetään, että:

O käyttämällä uusinta tietoa viljelyteknuikasta ja

suositusten mukaisilla lannoitustavoilla, vesistöihin

rajoittuvilla kapeilla suojavyöhykkeillä ja

viljelylöjikkeiden monipuolisemalla vaI innalla voidaan

asiallisen infonnaation kautta toteuttaa vesiensuojelua

ilman ulkopuolista taloudellista tukeakin, mutta


O

O -

.. toimenpiteet

. (kuten-

joista aiheutuu viljelynaan menetyksiä

tai jotka . vaätivat suoria taloudellisia panostuksia

-patojen- rakentaminen 1 putden Istutus •jg) täytyy

kuitenkin rahoittaa ulkopuolisin varoin.

yhteiskunnan rahoitus- ja tukimuotoja tulee kehittää

(vrt, luku .6.3.2).


6,2.2.2 Vapaaehtoisyhdistykset

441

Yhdistykset eivät voi taloudellisesti osallistua toteutukseen.

Sensijaan monet ilmoittivat olevansa valmiit laatimaan seuranta

inventointeja ym. Näiden laatiminen riippuu tietysti oleellises

ti siitä, onko yhdistyksien aktivisteilla sillä hetkellä riittä

västi aikaa selvitysten tekemiselle. Seuraavia valmiuksia tuotiin

esille:

Tringa ry: Osallistuminen hoitosuunnitelman laatimiseen linnusto—

asiantuntijana Myransin vanhalle savenottoalueelle.

Kirkkonuimien yinpristöyhdistys ry: Lintuinventoinnit yhdistyksen

omalla alueella,.

Natur och Miljä rf: Saukon seurantainventoinnit.

Vihdin Luonto ry: Yhdistys voi järjestää esim. lehtojen

kunnostustalkoita ja selvittää Vihdin suojeltavien luontokohteiden

maanomistusoloja ja maanomistajien halukkuutta alueiden

säilyttämiseen tai rauhoittamiseen. Yhdistyksellä ei ole voima

varoja laajaan inventointityöhn. Yhdistys voisi olla mukana

selvittämässä kohteiden V6 ja V13 suojeluarvoa ja —tarvetta.

Länsi—Uudenmaan vesiensuojeluyhdistys ry: Yhdistys voi olla

mukana toteutuksen suunnittelu— ja seurantatyössä ja tehdä tutki

muksia ja inventointeja konsulttina.

Inkoon-Siuntionseudun ympäri st$nsuoje1 uyhdlstys ry:

Yhdistys on ottanut Siuntionjoki-projektin kehityksen ja seuran

nari toimintasuunnitelmaansa vuosille 1988—1989. Yhdistys tulee

osallistumaan toimenpidesuositusten toteuttamiseen muun muassa

seuraavien asioiden osalta:


442

kai kkien vedenlaatukysymysten selvittely yhtei styöss

vi rariomai sten kanssa;

erityisesti teollisuuden makeanveden oton kehittarninen,

esimerkkikohteena Pikkalanjoen sulun poistamisniahdolli

suuksien rja korvaavien järjestelyjen selvittäminen;

yhdistyksen omassa piirissa ja ulospain suuntautuva

tiedottaminen hyvaksytyista suojelukohteista

jäsenjulkaisu tai erilliset tiedotteet;

7 keinoina

vastaavanlainen tiedottaminen vesiston kuormittajille

yhdistyksen toimintaan soveltuvisa mittasuhteissa;

konkreettiset kunnostustyot yhdistyksen toimintaan

soveltuvassa mitassa (taikoot ym.);

projektia koskevan tedoston keraaminen ja yllapito,

mikali yhdistykselle voidaan taata materiaaliset resurs

sit ko. toimintaan;

yhteistyo kunnan kanssa erityisesti vesistojen ja ranto

jen vi rki styskäytön tehostamiseksi;

Yhdistyksen yleisenä käsjtyksenä toirnenpidesuositusten toteutta

misesta on se, että suositukset tarkeydeltäan yleensa edellyttava

vät viranomaisten ja/tai maanomistajien yhteistyötä ja myötävai

kutusta.


443

6.3 Keskeisimpien toimenpidesuositusten toimeenpano

6.3.0

Tässä luvussa esitetään toimenpidesuositusluvun 5 keskeisimpiä

käytännön tutkimus—, suunnittelu— tai rakentamissuosituksja koske

vat ehdotukset toimenpiteiden toteuttajista, yhteistyömuodoista,

rahoitusmuodoista sekä toteutusaikatauluun liittyvistä

kysymyksistä. Toimenpiteiden yksityiskohtainen mitoitus ja

kustannusarvio laaditaan vasta toteutusvaiheessa hanketason

suunnittelun yhteydessä.

Seuraavassa esitettävät toimeenpanoa koskevat suositukset ovat

Siuntionjoki—neuvottelukunnan hyväksymiä. Koska neuvottelukunnassa

ovat edustettuina kaikki keskeiset Siuntionjoeri vesistöalueeila

vaikuttavat viranomais— ja intressitahot, on suosituksilla katsot

tava olevan erinomaiset toteuttamismahdollisuudet. Toimeenpanoa

valvomaan esitetään lisäksi neuvottelukunnan jäsentahojen kesken

muodostettavan seurantaryhmän perustamista (ks. luku 6.3.9).

Toimeenpanosuosituksissa ei esitetä eri käyttömuotoja tai suojelu-

kohteita koskevia taustatietoja, koska ne on esitetty jo yleis

suunnitelman luvuissa 4 ja 5 yksityiskohtaisesti.

Lisäksi on syytä korostaa, että myös muiden yleissuunnitelman

luvussa 5 (ja osin luvussa 4) esitettyjen toimenpidesuositusten

ja kehittätuisajatusten toteuttaminen palvelee Siuntionjoen vesis

tön käytön ja suojelun edistämistä. Nämä tulee ottaa huomioon

toteutettaessa luvussa 6 esitettyjä keskeisimpiä toimenpiteitä.

Siuntionjoen vesistöalueen erityissuojelun mahdollisuudet

Tätä yleissuunnitelmaa laadittaessa on tullut korostetusti esiin

Siuntionjoen vesistöälueen merkitys luonnonsuhteiltaan ja eliös

töltään arvokkaana aluekokonaisuutena. Yleissuunnitelman aiemmissa

lisä 4-5ja Tdittifssä ri1lisselvi-

tyksissä on esitetty alueen luontoa ja sen suojelutarvetta koskevat

perustiedot.

Vesistöalueen veden laadun parantaminen on katsottu keskeiseksi

tavoitteeksi niin useiden vesistön käyttömuotojen kuin luonnon-

suojelun kannalta.


444

Perusteita erltyissuojelumääräysten soveltamiseksi Siuntionjoen

veslstöalueelia

Siuntionjoen vesistö on kuudenneksi suurin niistä Uudenmaan läänin

vesistöistä joissa on ollut aikoinaan merkittävä meritaimen

kanta. Patojen rakentamisten myötä ovat meritaimen- ja lohikannat

kadonneet kuitenkin täysin mm. Karjaanjoesta ja Mäntsälänjoesta

(ks. taulukko 56).

Taulukko 56. Uudenmaan suurimmat vesistöt meritaimenen kutujokina.

Pato Entinen Meritaimenelle Nykyisin

joki- meritai- nykyisin saavu- luontaisesti

suus- men tettavat kosket, lisääntyvä

sa (lohi) Vähintään meritaiinen—

vesistö MQ joki 1km pit.(kni) ha kanta

Karjaanjoen 19.4 + + - - -

Siuntionjoen (x) 4.5 (+) + 18 5.6 3.1 +

Vantaanjoen 16.4 1) + 9 2.3 5.9 +/-

Mäntsälänjoen 7.5 + + - - -

Porvoonjoen 13.0 - + 9 1.9 1.0 -

Koskenkylänjoen 7.1 + + 1 0.1 0.3 -

(x) mukana myös v. 1988 inventoidut sivupurot

1) kalaporras v. 1986 ja v. 1988

(+) Pikkalanjoen pato ajoittain nousueste

Vantaanjoessa on meritaimen saattanut säilyä hyvin heikkona kari

tana kutemalla Vanhankaupunginkoskessa. Kalaportaiden rakentamisten

vuoksi on Vantaanjoessa nykyisin lähes 6 ha vaelluskaloille saavu—

tettavia kutukoskia. Siuntionjoen ja Porvoonjoen vesistöissä

on vapaita kutukoskia säilynyt suhteellisen paljon meidän päiviimme

asti. Niinpä vielä 1930-luvun lopulla olivat Siuntionjoki ja

Porvoonjoki Uudenmaan tärkeimmät emotaimenten pyyntijoet kalanvil

jelytarkoi tuksi in.

Siuntionjoki on nykyään Uudenmaan ainoa suurehko joki, jossa

vielä tavataan merLtaimenen lLtantaista poikastuotantoa. Siwition=

joen vesistön taimenkannan säilyminen on tärkeää sekä

luonnonsuojelullisista (uhanalainen kanta) että kalataloudellisista


445

syistä, sillä Uudenmaan sameisiin ja reheviin vesiin sopeutuneiden

meritaimenkantojen gerieettisestä aineksesta pyritään luomaan

istukaskanta Etelä-Suomen rannikolle ja jokiin.

Siuntionjoen vesistön meritaimenkannan säilymis- ja turvaamiskeinot

on esitetty edellä luvussa 5.7.2.1. Koskikunnostusten ja kalateiden

rakentamisten ohella on olennaisen tärkeää pyrkiä parantamaan vesistön

nykyistä veden laatua, mistä syystä alueella tulisi noudattaa erityisen

tarkkoja vesiensuojeluperiaatteita.

Siuntionjoen alajuoksu, Pikkalanjoki toimii yhdessä Vikträsk—järven

muodostaman varastointi— ja tasausaltaan kanssa Oy Nokia Ab Pikkalan

tehtaan raakaveden vedenhankintavesistönä ja Suomen Sokeri Oy:n elintar

viketeollisuuden varavedenottamona.

Jotta Siuntionjoen arvo vedenhankintavesistönä ja luonnonolosuhteil—

taan monipuolisena alueena säilyisi, ehdotetaan yleissuunnitelman

jatkotoimenpiteiksi, että yleisen edun takia

— Siuntionjoen vesistöalue tulisi saattaa suojelun piiriin esim.

laatimalla erityistä suojelua vaativista vesistöistä valtioneu

voston periaatepäätös, johon Siuntionjoen vesistö tulisi sisäl

lyttää. Periaatepäätöksellä ei ole erillisiä oikeusvaikutuksia,

vaan se sitoo ohjeellisesti lähinnä vesien- ja ympäristönsuoje

luvi ranomaisi a.

- veden laadun parantamistoimenpiteet, kuten kuorniituksen vähentä

minen tulee toteuttaa ensi sijassa vapaaehtoista tietä vesien

suojelulle myönteisiä asenteita tukien

— alueelle kohdennetaan valtion käytössä olevia yhdyskuntien

ja teollisuuden sekä maatilatalouden vesiensuojelun tukimuotoja

joita ovat mm:

- Laki yhdiskuntien vesihuoltotoiminpiteiden avustamisesta

(56/80).

— Laki teollisuudelle ympäristönsuojeluinvestointeihin

myönnettävistä valtiontakauksista (319/84).

- Valtioneuvoston päätös valtion vesihuoltotöistä

(976/85).

— Korkotukilainalaki (1015/77) muutoksineen.

- Valtioneuvoston päätös maatilatalouden vesiensuojelu

.toimenpiteiden avustamisesta (541/87).

- Mortgage Bank of Finland:in tuki yli 2 milj, markan

investointeihin.

Valtion tuki muodostuu korkotuesta, avustuksista ja valtion vesihuolto—

töistä.


446

vesistön kunnostukseen ohjataan valtion varoja vesi—

ja ympäristöhallituksen valmistelemien valtion osallis

tumisperiaatteiden mukaisesti

vesistön erityissuojelutarve otetaan huomioon vesirakenta

misessa, jätevesilupien käsittelyssä ja vesiensuojelun

neuvonnassa

vesieliöstön ja veden laadun turvaamiseksi vesistöalueel

le perustetaan suojavyöhykkei tä vapaaehtoi suusperiaat—

teella, tarvittaessa eri tukimuotoja soveltamalla ja

kehittämällä. Erityisesti meritaimen- ja saukkokannan

suojelemiseksi suojavyöhykkeitä tulisi perustaa tämän

suunnitelman periaatteiden mukaisesti, vesiensuojelun

kannalta suojavyöhykeohjeita tarkennetaan 1 isåtutkimuk—

sula. Seurantaryhinän toimesta tulisi aloittaa tarkennuk

set tämän suunnitelman valmistuttua.

Siinä tapauksessa, että vesistön tila ei parane tavoitteiden

mukaisesti vapaaehtoista tietä riittävästi, vesi- ja ympäristövi

ranomalsen tulisi kuntien aloitteesta selvittää tarve ja mahdolli

suudet vesilain 1 luvun 21 §:n tarkoittamien ankarampien määräysten

toteuttamiseksi vesistöalueella. Määräykset voisivat koskea mm.

suojavyöhykkeiden perustamista ja tarvittaessa jätevesilupa—

ehtoja Toimenpiteet tulisi toteuttaa ensisijaisesti

aiheuttamisperiaatteel la.

Vesliain 1 luvun 21 § kuuluu seuraavasti:

21 §. (11.10.1963/453) Vesioikeus voi, milloin tärkeät syyt vaati

vat, asianomaisen viranomaisen hakemuksesta antaa vesistöä tai

sen osaa varten vesistön puhtauden säilyttämiseksi edellä 19

§:ssä säädettyä ankarampia määräyksiä tai, jos vesistöjen käytön

järjestelyyn laajemman alueen puitteissa liittyvät yleiset edut

sitä edellyttävät ja yksityiset edut voidaan asiarimukaisin järjes

telyin riittävässä määri turvata, sanotussa pykälässä säädettyä

lievempiä määräyksiä. Velvollisuus hakea 19 §:ssä tarkoitettu

lupa koskee tällaisessa tapauksessa toimenpidettä, joka sisältää

poikkeamisen tämän pykälän nojalla annetuista määräyksistä.

Tärkeiden syiden vaatiessa vesioikeus voi makemuksesta antaa

viranoniaiselle tai sille, jolla on oikeus ottaa vesistöstä vettä

nesteenä käytettäväksi, luvan toisenkin vesialueella panna vesis—

töön luvassa määrättäviä aineita tai -suorittaa muitatoimenpteitä.

vesistön tilan tai veden käyttöorninaisuuksien parantamiseksi

taikka vesistön tutkimiseksi. Tässä tarkoitettu vesioikeuden

päätös saadaan panna täytäntöön muutoksenhausta huolimatta.


447

Suojelutoimenpiteiden kustannuksista vastaavat aiheuttamisperiaat

teen mukaisesti kuormittajat. Mikäli näiltä edellytetään poikkeuk

sellisen tiukkoja suojelutoimia, jotka eroavat noudatetusta ylei

1 tulee yhteiskunnan osallistua suojelutoimenpiteiden

sest linjasta

kustannuksitn erilaisin tukitoimin (vrt. Ympristministeriö

1987b).

Ainoa tapaus jossa VL 1:21:t on sovellettu on Skyln Pyhäjrvi.

Täällä ankarammat määrätykset koskivat vain laajennettua ennakko

ilmoitusvelvollisuutta eikä ulkopuolisia korvauksia maksettu.


6.3.1 Vedenhankinta

448

Keskeisin vedenhankintaan liittyvä toimenpide on vuonna 1988

alkanut, vesi— ja ympäristöpiirin toimesta laadittava haja

asutuksen vedenhankinnan yleissuunnittelu, jonka jälkeen kunnat

laativat kuntakohtaiset tai alueelliset haja—asutuksen

vedenhankinnan kehittämisohjelmat. Yhdyskuntien samoin kuin

haja—asutuksen vedenhankinta perustuu koko suunnittelualueella

pohjavesivaroihin.

Siuntionjoesta saatavaa pintavettä käytetään puhdistettuna

suunnittelyalueen ulkopuolella sijaitsevien Oy Nokia Ab:n

Pikkalan tehtaiden prosessin, työntekijöiden ja asuntoalueen

tarpeisiin. Veden puhdistuksen suorittaa Suomen Sokeri Oy:n

Porkkalan tehtaat, jonka elintarviketeollisuuden

varavedenottamona Siuntionjoki myös toimii.

Vedenottoon liittyvän Pikkalanjoen patoamisen aiheuttamien

ympäristÖmuutosten vuoksi tulee Pikkalanjoen suun patoamistarve

selvittää. Selvitystyöhön ehdotetaan yhteistybosapuoliksi

Oy Nokia Ab:n ja vesi- ja ympäristöhaliinnon lisäksi kalatalous

ja ympäristönsuojeluviranomaisia. Selvitystyöhön liittyy

teknistaloudellisten arvioiden lisäksi arvio eri vaihtoehtojen

ympäristövaikutuksista, myös padosta luopumisen osalta.

6.3.2 Vesien kuormitus

Luvussa 5.2.1 esitettyjen vedenlaatutavoitteiden toteutumisen

seuranta esitetään projektin jatkoksi perustettavan, päättäjä

tahoista koostuvan seurantaryhmän vastuulle. Koska Siuntionjoen

vesistöllä on erityissuojeluarvoja, niin vesiensuojeluun tulee

ohjata valtion tukitoimia. -


Yhdyskunnat

449

Kuormittajakohtaisten toimenpiteiden rahoitus on ko. kuorinitta

jien asia. Toteutusaikataulu on riippuvainen vesioikeudellisten

lupakäsittelyjen aikataulusta.

Lohjan kaupungin ja kunnan tulee ryhtyä välittömästi neuvottelui

hin Lohjan kunnan Munkkaanojan jätevedenpuhdistamon kuormituk

sen vähentämiseksi siirtämällä Roution alueen jätevedet Lohjan

kaupungin puhdistarnolle.

Puhdistustuloksen parantamiseksi on muun puhdistustekniikan kehit

tämisen lisäksi mahdollista jälkikäsitellä puhdistettua jätevettä.

Mahdollisia menetelmiä ovat niaahanimeytys, hiekkasuodatus, suo

datus vesikasvillisuuden läpi ja viipymän lisääminen lammikoinnilla

ennen vesistöön laskemista, Suodatusinenetelmät soveltuvat sekä

yhdyskuntien että pienten yksiköiden jätevesien käsittelyyn.

Kaatopai kat

Kuntien välinen yhteistyö koskien pienten kaatopaikkojen käytös

tä luopumista ja yhteiskaatopaikkojen perustamista tulee käynnis

tää välittömästi. Erityisesti Vihdin ja Lohjan seudun yhteistyö,

johon myös muut alueen kunnat voisivat liittyä, vaatii lisäselvi

tyksiä. Tarvittaessa Uudenmaan lääninhallituksen tulee toimia

aloitteentekijänä yhteistyön järjestämiseksi.

Toimenpiteiden toteutus on kuntien asia, mutta niiden rahoituksen

osalta kunnilla on mahdollisuuksia saada valtionapua mm. jätehuol

toinvestointeihin. Jätehuollon ja jätteiden hyödyntämisen edistämi

seen inyönnettävistä. avustuksista on annettu ympäristöministeriön

päätös 265/87.


Teollisuus

450

Oy Partek Ab:n kateaineyksikön kuormituksen vähentämlstoimenpitei

den toteutuksesta ja kustannuksista vastaa yhtiö itse. Aikataulu

mäåräytyy vesioikeuden lupapäätöksessL.

HaJkuormi tus

Siuntionjoen vesistalueen keskeisin hajakuormituslähde on pelto-

viljely. Luvussa 5.2 esitettyjen, peltoviljelyä koskevien kuormi

tuksen våhentämlssuositusten toteutuskustannuksia, tehokkuutta

ja vesistövaikutuksia koskevat tiedot ovat kuitenkin vielä puut-

teelii s ia.

Toistaiseksi ei voimassa olevien lainsäädännöllisten toimenpitei

den nojalla voida määrätä esimerkiksi lannoltteiden käytöstä

lietelantaa lukuun ottamatta tai suojavyöhykkeiden perustamisesta.

Näitä varten ei myöskään ole nykyisin käytettävissä valtion tuki-

muotoja. Näin ollen viljelijäväestöön kohdistuva valistus ja

tiedotus on toistaiseksi keskeisin vaikutuskeino. Maatilatalouden

vesiensuojelua koskeva tutkimustoiminta on kuitenkin laajenemassa

lähitulevaisuudessa oleellisesti.

Maa- ja metsätalousministeriö asetti helmikuussa 1988 yhteistyÖ-

projektin maataloudesta vesiin kohdistuvaa kuormitusta ja sen

vähentämistä koskevan tutkimuksen tehostamiseksi. Projektiin

osallistuvat maa- ja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö,

vesi- ja ympäristöhailitus, Maatalouden tutkimuskeskus, kemira

Oy, Maataloustuottajain Keskusliitto ja Salaojakeskus. Projektin

rahoittavat yhteistyöosapuolet. Projekti on tarkoitus toteuttaa

vuosina 1988-91.

Vapaaehtoistyönä alueen maatalous— ja neuvontajärjestöjen tulee

kynnist yhteistyö luvussa 6.2.2.lmainituissa hankkeissa.

Arvio kuormituksen vähentämistoimenpi teiden vaikutuksista

Toteuttamalla yleissuunnitelmassa esitetyt vesiensuojelutoimen

piteet pystytään pysåyttämåän vesistön rehevöltymiskehitys.


451

Luvussa 5.2.1 esitettyjen vedenlaatutavoitteiden saavuttaminen

edellyttää kuitenkin luvussa 6.3.0 esitettyjen erityissuojelu

periaatteiden toteuttamista alueella.

6.3.3 Vesivoimatalous

Siuntionjoen vesistön nykyinen tai tiedossa oleva suunniteltu

vesivoimatalouskäyttö on rajoittunut nykyisin jo pitkään käytössä

olleisiin koskiin, Sågarsforsiin ja Sjundbynkoskeen. Näiden vesi

voiman hyödyntämisestä vastaavat alueiden omistajat ja vesivoiman

haltijat. Käytössä olevan Sågarsforsin voimalaitoksen uusimisesta

aikanaan päätettäessä tulee vesi- ja ympäristö— sekä kalatalous

viranomaisten selvittää mahdollisuudet voimalaitoskäytöstä luopu

miselle ja koskialueen entisöimiselle luonnonsuojelua, kalataloutta

ja virkistyskäyttöä varten. Mikäli Sjundbynkosken vesivoima otetaan

uudelleen käyttöön, tulee hankkeen suunnittelussa ja toteutuksessa

turvata erityisesti jokeen nousevien kalojen kulkumahdollisuudet.

Siuntionjoen meritaimenen pääasialliset kutualueet sijaitsevat

Sjundbynkosken yläpuolella.

6.3.4 Tulvasuojelu, maankuivatus ja metsäojitus

Siuntionjoen vesistöalueella peruskuivatus on jo toteutettu.

Toteutettujen hankkeiden kunnossapitoa ja vanhojen hankkeiden

uusintakäsittelyjä tullaan jatkossa hoitamaan maanomistajien

toimesta ja kustannuksella vesi— ja ympäristöpiirin ja kuntien

ympäristönsuojeluviranomaisten valvonnassa.

Kunnossapito— ja uusimisperkausten yhteydessä tulee turvata

ennakkoinformointi ja riittävä suunnittelu- ja toteutusyhteistyö

vesistön muiden käyttöintressien ja suojeluviranomaisten kanssa.

Erityisesti luonnonolosuhteiltaan arvokkaat uomaosuudet tulee

pyrkiä säilyttämään. Tällöin yhteistyö kunnan ympäristönsuojelu

viranoniaisen kanssa on välttämätöntä. Vastaava ennakkoinformointi

ja yhteistyö on tarpeen myös mahdollisten metsäojitusten kyseessä

ollen.


6.3.5 Virkistyskäyttö

Loma-asutus

452

Vesistön veden laadun turvaaminen virkistyskalastukseeri ja uintiin

soveltuvana on keskeistä myös loma-asutukselle.

Vahvistetut, kuntien laatimat rantayleiskaavat ovat tehokkain

keino loma-asutuksen tarkoituksenmukaiseksi ohjaamiseksi ja

jokamiehenoikeuksien vaatimien rakentamiselta vapaiden

rantaosuuksien turvaamiseksi. Ilman rantayleiskaavaa ei ylitiheästi

rakennetuille (yli 10 loma-asuntoa/rantakilometri) tule myöntää

rakennuslupia omarantaisille loma-asunnoille. Luonnonoloiltaan

arvokkailla alueilla (ks. luku 5.7) ei tule sallia lainkaan loma—

asutusta. Loma—asuntorakentamisen ohjaamisesta ja valvonnasta

vastaavat kaavoitus- ja rakennusvalvontaviranomaiset.

Esitetyt suositukset koskevat koko Siuntionjoen vesistöaluetta

ja kaikkia alueen kuntia, viranomaisia jne. Toteutusaikataulu

riippuu kuntien mahdollisuuksista kaavoitustoimiritaan ja

rakentamisen ohjaamiseen.

IJinti

Vesistön virkistyskäyttömahdollisuuksia lisäisi erityisesti kesän

runsaiden sinileväkukintojen vähentäminen vesistön pääjuoksun

järvialueilla. Uusien yleisten, kuntien hoitamien uimarantojen

perustaminen on mielekästä toteuttaa vain jos edellytykset veden

laadun parantumisesta ovat olemassa.

Nykyisin käytössä olevien yleisten uimapaikkojen valvonta

ja varustelutason nostamisesta vastaavat kunnat. Yksityisten

uimapaikkojen hoidosta vastaavat rantojen omistajat joko yksin

tai yhdessä kunnan kanssa.


Veneily ja melonta

453

Veneilyn kannalta keskeisin alue on vesistön alajuoksu Sjundbystä

Pikkalanlahteen. Tällä alueella tulee veneilyniahdollisuuksien

parantamiseksi ja veneilyn haittavaikutusten estämiseksi järjestää

yksityiskohtaisempi suunnitteluyhteistyö vesi— ja ympäristöpiirin,

ranta-alueiden ja -rakenteiden omistajien, veneilijöiden ja

Siuntion kunnan ympäri stönsuojel ul auta kunnan kesken.

Jatkosuunnittelu tulee käynnistää heti tämän yleissuunnitelman

tul tua hyväksytyksi.

Melontareittisuunnitelma koko Siuntionjoen vesistöstä tulee laatia

yhteistyöprojektina, jossa ovat edustettuina ainakin melontajärjes

töt, kunnat, vesi— ja ympäristöpiiri, kalastuspiiri ja maanomis

tajien edustus. Projekti esitetään käynnistettäväksi melontajär

jestöjen aloitteesta. Suunnittelussa tulee ottaa huomioon tämän

yleissuunnitelman yhteydessä esitetyt melontaa, jokien kunnostusta,

kalataloutta ja luonnonsuojelua koskevat suositukset.

Retkeily ja muu virkistyskäyttö

Jokamiehenoikeuksien nojalla tapahtuva retkeily ja muu toiminta

tulee turvata koko suunnittelualueella jättämällä vapaita ranta-

alueita järvien ja jokiosuuksien varsille.

Alueen kuntien tulee pyrkiä neuvottelemaan maanomistajien kanssa

eritasoisten polkureittien ja ulkoiluväylien toteuttamisesta

alueella.


6.3.6 Kalatalous

454

Siuntionjoen vesistön tärkeimmät kalataloudelliset toimenpidesuo

situkset tulee toteuttaa seuraavasti:

Veden laadun parantaminen

Vesistön kuormittajat, kunnat, teollisuus, maataloustuottajat jne.

ovat toteutusvastuussa aiheuttamisperiaatteen perusteella.

Kalataloudelliset kunnostukset

Luvussa 5.8.2 esitettyjen kalataloudellisten kunnostusten (kalojen

kulun järjestäminen ja koskikunnostukset) pääasiallisena rahoitus-

muotona vesistöalueella on edellä luvussa 6.2.1 mainittu MMM:n

eri tyi smääräraha.

Seuraavassa esitetään suhteellisen hyvin vakiintunut käytäntö

kalataloudellisten kunnostushankkeiden hallinnollisesta menettely—

tavasta.

Aloitteentekijänä tulisi mieluiten toimia kunnostettavan vesialueen

omistajan ja kunnan, jotta saadaan alusta lähtien paikallisen

tahon hyväksyntä asialle. Kunnostusaloite toimitetaan ao. kalastus-

piiriin, joka aloitteen hyväksyttyään lähettää sen lausuntoineen

maa— ja metsätalousministeriöön. Ministeriössä aloitteen tarkoituk

senmukaisuus harkitaan ja myöntetsessä tapauksessa ministeriö

voi antaa vesihallintolain 1 §:n 3 momenttiin perustuvan toimeksi—

annon vesi- ja ympäristöhallitukselle suunnitelmien laatimiseksi

po. hankkeen toteuttamiseksi.

Suunnitelmien valmistuttua ne toimitetaan hyväksyttäviksi maa-

ja metsätalousministeriöön. Tässä vaiheessa ministeriö pyytää

kalastuspiirin kalastustoimistolta sekä mahdollisesti myös riistä—

ja kalatalouden tutkimuslaitokselta lausunnon suunnitelmista.


455

Tämän jälkeen ministeriö voi antaa vesihallintolain 1 §:n 3 momen—

tin perusteella määräyksen vesi- ja ympäristöhallitukselle p0.

hankkeen toteuttamisesta.

Suunnitelmiin tulee sisältyä myös vesi- ja ympäristöviranomaisen

käsitys mahdollisen vesioikeuden luvan tarpeesta. Jos lupa tarvi

taan, voi maa- ja metsätalousministeriö toimia kuntien, kalastus—

kuntien jne, ohella luvan hakijana niissä hankkeissa, joissa

päätavoitteena on vesistön kalataloudellisen tilan kohentaminen.

Siuntionjoen vesistöalueelle esitettyjen kalataloudellisten kunnos—

tusten toteuttaminen kestää useita vuosia, mikäli kaikki luvussa

5.8.2 esitetyt kunnostustoimenpiteet toteutetaan laajimmassa

muodossaan.

Meri taimenkannan vahvistaminen

Vesistön oman meritaimenkannan pelastus— ja vahvistustyö pyritään

aloittamaan vuoden 1988 aikana kalatalousviranomaisten toimesta.

Projekti on monivuotinen.

Kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma

Kalastusalue kustantaa itse alueensa lakisääteisen käyttö- ja

hoitosuunnitelman laadinnan. Siuntionjoen kalastusalueella on

ko. suunnitelman tekemiseen hyvät lähtökohdat, koska alueen kalata

louden nykytila on kartoitettu varsin seikkaperäisesti Siuntionjo—

kiprojektin aikana.

6.3.7 Vesiympäristön suojelu, hoito ja tutkimus

Suojelun ki i reel ii syysjärjestys

Luonnonsuojelualueiden -perustamisesta tulee järjestää- maanomista—

jim suuntautuvaa tiedottamista ja neuvontaa ympäristönsuojelulau

takuntien ja ympäristöyhdistysten toimesta.


456

Suojeltaviksi esitetyt alueet on jaettu kolmeen eri ryhmään alu

eiden arvon perusteella: valtakunnallisesti maakunnallisesti

ja paikallisesti arvokkaat kohteet. Tätä luokitusta voidaan pitää

myös suojelun toteuttamisen kannalta kiireelhisyysjärjestyksenä.

Valtakunnallisesti merkittäviksi luokitellut kohteet ovat mukana

valtakurmalhisissa suojeluohjelmissa tai tehdyssä saukkoselvityk

sessä.

Tärkeysjärjestyksen muotoutumiseen vaikuttavat myös alueita mahdol

lisesti uhkaavat tekijät. Suojeltaviksi ehdotetuihla alueilla

tehtävien toimenpiteiden vaikutukset alueiden luonnonarvoihin

tuleekin aina selvittää ja tämän perusteella arvioida suojelun

tarve ja kiireelhisyys. Suojeluun tulee kiinnittää huomiota eten

kin seuraavien viranomaisten: koko vesistöalueella vesi- ja ympä

ristöpiiri tieviranomaiset ojitusyhtiöt, kaava—alueilla rakennus

lupaviranomaiset ja haja-asutusalueilla metsänhoitoviranomaiset.

Suojelualueet on esitetty kuvassa 45.

Siuntion kunnan alueella olevista kohteista ovat valtakunnallises

ti tärkeitä kohteet: S6, S8b Sii, S19, S21, S39. Maakunnallisesti

tärkeinä voidaan pitää kohteita Si, 53, S5, (SiO), S13, S17,

(S20), (S26), S27, S28, S29, S33, S35, S36 ja paikallisesti tärkei

nä kohteita: (S2), (S4), (S7), (59), S12, S14, S15, S16, S18,

S22, S23, (S24), S25, S30, S31, S32, (S34), S37, S38, (S40),

S41. Sulkeissa olevia kohteita ei ole varsinaisesti ehdotettu

luonnonsuojelualueiksi, mutta alueet ovat esim. maisemina arvokkai—

ta.

Vihdissa kohde Vi on maakunnalhisesti arvokas. Paikallisesti

arvokkaista kohteista tulisi suojeluarvo ja —tarve tarkistaa

etenkin kohteiden V6 ja V13 osalta.

Kirkkonummen alueen kohteista ovat valtakunnallisesti tärkeitä

kaikki muut kohteet paitsi kohteet Kl1 ja Kl3, joilla voidaan

katsöa olevan lähinnä paikallista arvoa.

Lohjan kunnan alueella suojeltaviksi esitetyistä alueista kohteet

Li—3 ja L6 ovat valtakunnallisesti arvokkaita suojelukohteita.

Kohteet L5 ja L7 ovat maakunnallisesti arvokkaita ja kohteet

L4 ja L8 paikallisesti arvokkaita.


Uhanalaiset lajit

457

Saukon elinvaatimuksista ja suojelusta alueella tulisi tehdä

tarkennettu selvitys ja saukon suojelusta tulisi tiedottaa seudul

la. Tekijäksi soveltuisi esim. Natur och miljö rf. Rahoitus

ta tulisi anoa ympäristöministeriöstä, koska kyseessä on uhan—

alainen laji. Helsingin vesi- ja ympäristöpiiri voisi suositella

tutkimuksen teki jälle rahoitusta yhdessä lääninhallituksen kanssa.

Meritaimenkannan suojelemiseksi tarvittavat toimenpiteet tulee

suorittaa riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen, Helsingin

vesi- ja ympäristöpiirin sekä Uudenmaan kalastuspiirin toimesta.

Raakun 1. joki helmisimpukan palauttamisesta voisi huolehtia

Helsingin yliopiston eläintieteen laitos Maailman luonnon säätiön

raakkutyöryhmän tuella.

Uhanalaisten kasvilajien suojelusta tulisi vastata ympäristölauta—

kuntien, jotta tutkimuksiin ja suojeluhankkeisiin voitaisiin

saada tarvittavat avustukset.

Kasvisto- ja maisemakohteiden hoito

Luonnonsuojelu- ja kotiseutuyhdistysten toimesta tulisi järjestää

yhteistyössä kiinnostuneiden maanomistajien kanssa kasvistollisesti

arvokkaiden kohteiden, kuten lehtojen, hakamaiden ja maisemalli

sesti keskeisten ranta-alueiden raivausta ja siivousta esim. tal—

kootapahtuman muodossa. Koska toimenpiteistä ei ole vielä paljon

kokemuksia, tarvittaisiin hyvin organisoituja esimerkkikohteita.

Tällaisina voisivat toimia esim, seuraavat kohteet:

S33. Trappberget luontokoulun läheisyydessä

S25. Jokinotkelma kirkon luonna

Toimenpiteistä aihetuviin talkoo- jä työkustannuksiin (suunnittelu,

valvonta, mahd. ammattityövoima) tulisi saada rahoitusta esim.

ympäristölautakuntien kautta.

Maisemakeskusten kehittämisestä ja hoidosta tulisi huolehtia

eri tyi sesti kuntien kaavoitus—, kul ttuuri- ja ympäri stöl autakuntien

sekä puistotoimen.


458

Arvokkaiden rakennusten kunnostukseen voivat omistajat hakea

museoviraston avustuksia.

Vesistön luonnontilan huomioonotto ja parantaminen vesirakennus

toiminnassa

Kuivatustoimintaan ja vesistöjen kunnostukseen liittyvien vesi

rakennustoimenpiteiden kehittäminen vesiluontoa huomioon ottaviksi

kuuluu erityisesti vesi- ja ympäristöhallinnolle. Koska kuivatus

hankkeiden kunnossapito on siirtynyt hyödyn saajien muodostamien

kuivatusyhtiöiden suoritettavaksi, tulisi tämän suunnitelman

periaatteet saada noudatettaviksi myös kunnossapitoperkauksissa

esim. Helsingin vesi- ja ympäristöpiirin suorittamien kunnossapito

tarkastusten yhteydessä. Vesi- ja ympäristöpiirin ja kuivatus

yhtiöiden tulisi ottaa yhteyttä kuntien ympäristönsuojelusihtee

reihin toimenpiteiden suunnitteluvaiheessa.

Vesistön luonnontilan parantamiseen tähtäävät toimenpiteet, kuten

kalataloudellinen kunnostus, vesibiotooppien muodostaminen, selkey

tysaltaiden rakentaminen ja suojavyöhykkeiden perustaminen edellyt

tävät osittain uudentyyppistä kokeilutoimintaa, mikä tapahtuu

parhaiten Helsingin vesi- ja ympäristöpiirin kunnostushankkeina

ja vesi— ja ympäristöhallituksen koetoimintana yhteistyöstä

kiinnostuneiden maanomistajien kanssa. Esimerkkikohteina linnustoa

varten kunnostettavista biotoopeista ovat Myransin ja Kockiksen

savenottoalueet. Kunnostus- ja koetoiminnan suunnittelussa tarvi

taan asiantuntija-apua lisäksi mm. seuraavilta alueella toimivilta

tahoilta:

Uudenmaan kalastuspiiri, Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdis

tys — Helsingforstraktens Ornitologiska Förening Tringa ry.,

Inkoon—Siuntionseudun ympäristöyhdistys ISY - Ingå-Sjundeånejdens

miljförening ISM ry. ja Vihdin luonto ry.


459

Istutusvyöhykkeiden perustaminen

Suitian koetilalle ehdotettavan suojavyöhyketutkimuksen lisäksi

tarvitaan vesieliöstöä suojaavista rantaistutuksista kokeilu

ja esimerkkialueita mahdollisimman pian, koska vyöhykkeiden

kehittyminen vaatii aikaa. Esimerkkikohteita tulisi perustaa

kiinnostuneiden maanomistajien ranta-alueille vesi- ja ympäristö-

hallinnon kokeiluhankkeina. Hankkeisiin voisi liittyä myös muita

toimenpiteitä uoman ja rantojen luonnontilan parantamiseksi.

Erääksi kohteeksi on esitetty Vikträskiin laskevaa Billskogsbäcke—

niä. Kuntien tulisi näyttää esimerkkiä omistamillaan

ranta-alueilla.

Keskei simpänä suojavyöhykkeiden perustami sosuutena vesi stössä

on Kirkkojoen keskijuoksu Siuntion kirkonkylän ja Munksinkosken

välillä, koska jokiosuus on lähes puuton. Jokiosuudella esiintyy

meritaimenta ja se olisi mahdollista saukon liikkumisaluetta

yläjuoksulle. Muita keskeisiä perustamisosuuksia ovat Kirkkojoen

yläjuoksu Munksinkosken yläpuolella, pääuoma Vihdissä Tervalammen

ja Poikkipuoliaisen välillä sekä Kvarnå Kirkkonummella Stora

Lonnoksin ja Petäjärven välillä.

Tässä yleissuunnitelmassa esitettyjen suojavyöhykkeiden perustamis—

suositusten mukaisista istutuksista ei aiheudu varsinaista haittaa

maataloudelle, koska istutuksia esitetään luiskiin sellaisille

rannoille, joilla varjostus kohdistuu pääasiassa veteen. Kustannuk

sia aiheutuu taimimateriaalin hankinnasta, istutustyöstä ja istu

tusten hoidosta.


Tutkimustoiminta

460

Kiireellisimniin toteutettavat tutkimushankkeet liittyvät uhanalai

sun eliöihin ja suojelun kannalta arvokkaisiin alueisiin. Varsin

kin eräillä Vihdin kunnan alueelle esitetyillä suojelualueilla

tulisi tehdä tarkempia luontoinventointeja. Saukon elinympäristö

vaatimuksista ja lisääntyrnisalueista tulisi saada tämänhetkistä

tarkenimat tiedot suojavyöhykkeiden ja rauhoitusalueiden yksityis

kohtaista suunnittelua varten. Suojavyöhykkeisiin liittyvä tutkimus

tulisi välittömästi aloittaa niillä esimerkkialueilla joihin

vyöhykkeitä alussa perustetaan. Tutkimuksissa tulisi erityisesti

kiinnittää huomiota vyöhykkeiden ekologiseen merkitykseen sekä

vaikutuksiin vesistölle ja maataloudelle. Suojavyöhykkeiden merki

tystä hajakuormituksen vähentämisessä tutkitaan parhaillaan Aura

joen rannoille rakennetuilla koealueilla. Myös Siuntionjoen suoja

vyÖhyketutkimuksiin tulisi liittää huuhtoutumistutkimuksia vyöhyk

keiden vesiensuojelullisen merkityksen arvioimiseksi. Suoja

vyöhyketutkimusta voitaisiin kehittää Kirkkojoen varrelle Suitian

koetilan toimesta. Tutkimustoiminnan rahoitusmahdollisuus esim.

Suomen Akatemialta tai eri tutkimussäätiöiltä tulee selvittää

tutkimusten aloittamisesta päätettäessä.

Taimerien esiintymisalueiden jatkokartoitus sekä vesistön meri—

taimenkannan elvyttämiseen tähtäävät tutkimukset ovat myös kiireel

lisesti toteutettavia. Tutkimusten toteutuksesta vastaavat riistaja

kalatalouden tutkimuslaitos sekä Uudenmaan kalastuspiiri.

Vesistötutkimuksissa tärkeintä olisi saada perustiedot kaikista

vesistöalueen pienvesistä sekä vesistön jatkuvan seurannan toteut

taminen siten, että se kattaa kaikki tärkeimmät jokialueet ja

järvet. Vesieliöiden, lähinnä kalojen, raskasmetallipitoisuuksien

ja eräiden orgaanisten ympäristömyrkkyjen selvittämineD olisi

myös tärkeää, koska Siuntionjoelta nämä tiedot puuttuvat kokonaan.

Näiden peruskartoitusten tekijöiksi ehdotetaan Helsingin vesi-

ja ympäristöpiiriä ja alueen kuntia. Tutkimukset tehtäisiin pääosin

ns. virkatyönä ja rahoitettaisiin mahdollisten erikseen osoitetta

vien tutkimusmäärärahojen avulla.


Opetus- ja valistustoiminta

461

Toimenpidesuosituksista kiireellisimpiä olisivat kotiseutupolku—

jen sekä lintujen tarkkailun mahdollistavien rakenteiden

toteuttaminen esitetyillä kohteilla. Suunnitteluprojektin

tuloksista ja suunnittelun yhteydessä kerätystä aineistosta tulisi

laatia näyttävä ja korkeatasoinen julkaisu, jolla Siuntionjokea

sekä projektin tuloksia tehtäisiin tunnetuksi. Aihekohtaisista

oppaista kiireellisimpiä ovat saukon suojelua edistävän oppaan

ja vesiensuojelua koskevan tiedotuslehtisen laatiminen.

Kustannuksista ja laatimistyöstä vastaavat ensisijaisesti kuntien

ympäristönsuojelulautakunnat luvussa 6.2.1.4 esitetyn mukaisesti

(kohta i), Myös muut viranomaiset ja intressiryhmät voivat

osallistua laatimistyöhön ja/tai rahoitukseen. Erityisesti vesien

suojelua koskevan tiedotuslehtisen laatiminen vaatii mm.

viranomaisten ja maataloustuottajien kiinteää yhteistyötä.

Suunnittelualueen kieliolosuhteista johtuen kaikki tärkeimmät

julkaisut, oppaat ym. tulee julkaista sekä suomeksi että ruotsiksi.


6.3.8 Vesistön kunnostus

462

Siuntionjoen vesistöalueen järvistä ovat kiireellisimmän kunnos—

tuksen tarpeessa Vihdin Enäjärvi ja Siuntion Björnträsk. Molemmil

le esitetään laadittavaksi yksityiskohtainen kunnostuksen hanke

suunnitelma. Enäjärven osalta suunnittelusta vastaa Vihdin kunta.

Björnträskin kunnostussuunnittelua varten tulee ensin laatia

järven ainetaseita ja pohjasedimentin merkitystä koskeva selvitys.

Varsinainen hankesuunnittelu ja em. selvitys esitetään toteutet

tavaksi alueen kuormittajien ja viranomaisten välisenä yhteistyö

nä. Suunnittelu tulee ajankohtaiseksi, kun Risubackajokea koskevat

nykyiset jätevesien johtamista koskevat hakemukset on ratkaistu

vesioi keudessa.

Jokiosuuksien kunnostus koskee alueella ensisijaisesti jokien

kalataloudellista kunnostusta. Keskeisinimät kalataloudelliset

koskikunnostuskohteet ovat Vihdin ja Siuntion Palokoski, Siuntion

Kurkiksenkoski ja Kirkkojoen Munksinkoski. Lisäksi erityisesti

kalojen nousuesteinä ja melontaesteinä olevat Siuntion Kvarnbyn

Sågarsfors ja Sjundbynköski vaativat toimenpiteiden suunnittelua

ja toteutusta.

Kalataloudellisen kunnostuksen toteutus- ja rahoituskäytäntöä

on selostettu tarkemmin edellä yleissuunnitelman luvuissa 6.2.1.1,

6.2.1.2, 6.3.6 ja 6.3.7.

Siuntion länsiosassa, Kirkkojoeri Myrarisbäckenin varrella sijaitse

vien Myransin ja Kokkilan savenottoalueiden kunnostaminen lin

nustonsuojelua, maisemanhoitoa ja virkistyskäyttöä varten esite

tään toteutettavaksi erikseen laadittavan hoitosuunnitelman perus

teella. Suunnittelua varten tulee perustaa yhteistyöryhmä maan

omistajien, Oy Lohja Ab:n, Siuntion kunnan ympäristönsuojeluviran—

omaiseri, vesi- ja ympäristöpiirin ja alueellisen lintuharrastus—

järjestön• Tri nga ry:n kesken. KunnQstksen toteutusvastuusta,

—aikataulusta ja —rahoituksesta voidaan päättää vasta suunnitelman

valmistuttua.


6.3.9 Seuranta

463

Tässä yleissuunnitelmassa esitettyjen, neuvottelukunnan yhtei

sesti hyväksymien toimenpidesuositusten toteutusvastuu on jaettu

edellä luvussa 6 esitetyn mukaisesti käyttömuoto- ja toimenpide—

kohtaisesti. Keskeisenä periaatteena eri vesienkäyttömuotojen

ja suojelukysymysten tasapuolisen käsittelyn kannalta on tarpeel—

lisen yhteistyön järjestäminen myös yleissuunnitelmaa seuraavissa

jatkoselvitys-, suunnittelu— ja toteutusvaiheissa.

Yleissuunnitelman toteutumisen seurantaa varten esitetään perus

tettavaksi seurantaryhmä, joka koostuu alueella toimivien keskeis

ten viranomaisten, elinkeinoelämän ja intressiryhmien edustajista.

Ryhmään esitetään seuraavien neljäntoista Siuntionjokiprojektissa

mukana olleen tahon edustusta:

Helsingin vesi- ja ympäristöpiiri

Uudenmaan kalastuspiiri

Seutu kaaval i ittojen edustus

Siuntion kunta

Kirkkoriummen kunta

Vihdin kunta

Lohjan kaupunki

Lohjan kunta

Inkoon kunta

Uudenmaan lääninhallitus

teollisuuden edustus

maataloustuottajien edustus

ympäristönsuojeluyhdistysten edustus

Länsi-Uudenmaan vesiensuojeluyhdistys ry.

Seurantaryhmän tehtävänä on seurannan lisäksi ensi sijassa

säilyttää Siuntionjokiprojektin aikana muodostunut yhteistyö

projektiin osallistuneiden tahojen kesken ja turvata tietojen

ja ajatusten vaihto myös projektin jälkeen. Ryhmän kokoonkutsujaksi

esitetään Helsingin vesi- ja ympäristöpiiriä. Seurantaryhmä

valitsee itselleen sihteerin.

Seurantaryhmän toiminnan kannalta on tärkeää, että siinä ovat

edustettuina toimenpiteistä päättävät tahot. Näin voidaan par

haiten turvata suositusten vaatimien hallinnollisten päätösten

valmistelu, mm. hankekohtaisen yhteistyön organisointi ja

budjetoi nti.


6.4 Projektin arviointi

464

Yleissuunnittelun kulku oli pääpiirteissään seuraava:

Suunnittelutarve v. 1985

Neuvottelukunnan ja työryhmän perustaminen 1986

Jaostojen perustaminen 1986-87

Konsulttityöt/erillisselvitykset 1986-87

> Jaostot laativat tekstit 1986—87

tarki:stukset_ Työryhmäkäsittely, yhteensovittelu

tarki 1stukset

< Neuvottelukuntakäsittely

1986-88

1986-89

Suunnitelman hyväksyminen 1988-89

Tiedottaminen ja julkaiseminen 1986-89

Seurantaryhmän perustaminen 1989

Suunnitelman toteuttaminen 1989-

Edellä kuvattu suunnitteluprosessi poikkeaa monelta osin maas

samme harjoitetusta vesien käytön ja suojelun suunnittelusta. Keskei—

simmät erot ovat:

— yleissuunnittelu käsitti kaikki vesien käyttömuodot ja suoje

lukysymykset periaatteessa tasavertaisina

- laajapohjaiseen neuvottelukuntaan kuului jäsenenä viranomais

ten lisaksi useita suunnittelualueella toimivia elinkeinoela

män ja eri intressiryhmien edustajia paikallistasoa myöten

— suunnittelusta vastaavaan työryhmään kuului vastaavasti kunkin

keskeisimman tahon edustajat viranomaistahon (vesi—ja ymparistopii—

ri) johdolla

- koko työryhmä osallistui aktiivisesti itse suunnittelutyöhön

ja jaostojen toimintaan, joka tapahtui työryhmän jäsenten johdolla

- työryhmän alaisiin jaostoihin kuului useita neuvottelukunnan

ja tyoryhman ulkopuolisia asiantuntijoita, jotka vastasivat monien

aihepiirien alkuperäistekstien laadinnasta omalla sektorillaan

- Suunnitelmaan liittyneet erillisselvitykset, käännöstyöt ja julkai

sukustannukset rahoitettiin yhteisesti projektiin osallistuneiden

viranomaistahojen ja elinkeinoelaman kesken Muut suunnittelusta

O aiheutuneet kustannukset rahoitti - ku-kin osalli•stuva -taho- oman

työn osalta.

- työryhmässä tehty eri käyttömuotojen ja suojelukysymysten yhteenso

vittelu perustui kaikkien osapuolten yhteisymmärrykseen “konsensuk

seen”; kokouksissa ei äänestetty


465

— neuvottelukunta hyväksyi yleissuunnitelman toimenpidesuositukset

— yleissuunnitelman

kokouksessaan 26.2. 1988

toteuttamista ja jatkoyhteistyötä varten esitet

tiin perustettavaksi seurantaryhmä välittömästi yleissuunnitelman

valmistuttua

Toteutettua suunnitteluprosessia voidaan pitää kokeiluna, jonka

tulosten perusteella voidaan arvioida mm. suunnittelun osallistuniis

järjestelmän toimivuutta, eri intressien sovittelumahdollisuutta,

suunnitteluvastuun hajauttamista sektoriviranomaisten ulkopuolelle

ja eri päätöksentekotasojen yhteensopivuutta. Näillä kysymyksillä

on keskeinen merkitys käynnistettäessä vastaavia suunnitteluprosesse—

ja jatkossa muilla suunnittelualueilla. Aihetta on käsitelty periaat

teellisella tasolla mm. OECD:n neuvoston vesien hoitoa ja suunnitte

lua koskevissa suosituksissa C (78) 4 (Final), jotka on hyväksytty

5.4.1978 (ks. OECD 1986).

Arvio yleissuunnitteluprojektista

Seuraavassa arvioidaan toteutettua yleissuunnitelmaa ja suunit

teluprosessia suunnittelutyön aikana saatujen kokemusten perusteella.

Arviontia varten toimitettiin projektin loppuvaiheessa kysely kaikki

en projektin työryhmä- ja jaostotyöhön osallistuneiden henkilöiden

kesken. Yhteenveto perustuu keskeisiin kyselyssä esille tulleisiin

seikoihin. Kysely toimitettiin nimettömänä.

Kysely oli kolmiosainen; suunnitelmaa koskeva osa, suunnittelua

koskeva osa sekä kokouskäytäntöä ja tiedotusta koskeva osa. Kysely

lähetettiin 25:lle henkilölle ja vastaukset saatiin 16 henkilöltä

(= 64 %).

Vastausten jakautuman perusteella valtaosa oli yhtä mieltä siitä,

että (kyllä/ei/ei mielipidettä)

— toteutettu

- vesistöalue

- tiedot

- tiedot

Siuntionjoen vesistön käytön ja suojelun yleissuunnitel

illan laatiiriinen oli tarpeellinen (16/0/0)

muodostaa tarkoituksenmukaisesti rajatun suunnit—

telualueen (15/1/0)

vesivaroista ja niiden nykytilasta (luku 3) olivat laajuu

deltaan suunnitelman muuhun sisältöön verrattuna sopusoinnussa

(14/0/2)

vesien nykyisestä käytöstä ja tarpeista (luku 4) olivat

laajuudeltaan muuhun sisältöön verrattuna sopusoinnussa (12/1/3)


466

— vesistön eri käyttömuotoja ja suojelukysyniyksiä käsiteltiin tasa

puolisesti ja asianmukaisesti (vaihtelu käyttömuodoittain 9-14/0-

2/2-4)

— toimenpidesuositusten (luvut 5 ja 6) laajuus ja yksityiskohtaisuus

oli riittävä (14/0/1)

— työryhmän kokoonpano ja laajuus oli hyvä (11/1/4)

- kaikki jaostot olivat tarpeellisia (vaihtelu jaostoittain 10—15/0—

1/1-5)

—vastaajalla oli riittävän selvä kokonaiskuva koko yleissuun—

nitelmasta sen tavoitteista ja omasta osuudestaan (14/2/0)

- intressiryhmien ja alueen asukkaiden osallistuminen projekti—

työhön oli sisällön ja toteutusedellysten kannalta tarpeellista

(14/0/2)

- myös muilla kuin viranomaisilla voi olla vastuuta tällaisen yleis

suunnitelman laatimisessa (11/4/1)

- seuraavien tahojen tulisi määritellä yleissuunnittelun tavoitteet:

vesi— ja ympäristöpiiri (13), kunnat (13), intressiryhmät (11)

lääninhallitus (7), muut (kukin 3)

— yleissuunnittelusta vastaavana vetäjänä tulisi toimia: vesija

ymparistopiiri (14), kunnat (3), Seutukaavaliitto (2) ja muut

(kukin 1)

— yleissuunnittelu olisi tarkoituksenmukaisinta ja tehokkainta

toteuttaa osallistuvien tahojen yhteistyona virkamiesten vetovas

tuulla (13), erikseen palkattavan sihteeristön toimesta (2)

virkamiestyönä (1)

— projektin yhteensovittelu onnistui (9/2/5)

- suunnittelualueen olosuhteet eivät olleet oleellisesti muuttuneet

suunnittelun aloittamisen Cv 1986) ,jalkeen kyselyyn mennessa

(15/1)

— tekstien kirjoittamisen hajauttaminen toimi hyvin (9/6)

- yleissuunnitelman laadinnan yhteydessä järjestettyjen kokous

ten lukumäärä oli sopiva

-— neuvottelukunta (5/0)

-- työryhmä (7/1)

-- jaostot (vaihtelu 2-7/0-2)

- kokouksissa keskusteltiin riittävästi periaatteellisista ja muista

tärkeistä kysymyksistä (12/2/2)

— eri tahojen näkökannat saivat riittävästi vaikutusmahdollisuuksia

asian käsittelyssä ja päätöksenteossa vaikka ei äänestetty (12/0/4)

— päätöksenteko toimi kokouksissa riittävän hyvin (13/1/1)

— yleissuunnitelmasta mahdollisesti saatava hyöty vastaa siihen

uhrattua työpanosta vastaajan edustaman tahon kannalta (10/2/4)

- yleissuunnittelusta tiedotettiin julkisuuteen sopivasti (12)

liian vähän (4), liikaa (0)


467

Hajontaa vastauksissa saivat seuraavat kysymykset:

- onko suunnitelmassa käsitelty liikaa joitakin asioita (3/9/4)

- ovatko

yleissuunnitelman toinienpidesuositukset toteuttamiskelpoisia

(7/3/7)

- olivatko projektin tavoitteet riittävän selkästi määritettyjä

- oliko

- vähentyivätkö

suunnittelun alkuvaiheessa (6/7/3)

projektin taustalla ollut huomattavia vesien eri käyttömuoto

jen ja suojelukysymysten välisiä ristiriitoja (5/7/4)

ristiriidat projektin aikana (4/1/5)

Suunnitteluprojektin organisaatiota piti 7 vastaajaa liian laajana

ja 9 sopivana. Vastaajista 13 oli jäsenenä jaostossa, 7 työryhmässä

ja 4 lisäksi neuvottelukunnassa. Yleissuunnitteluprojektiin käytetty

henkilökohtainen työaika oli vastaajilla keskimäärin 47 henkilötyö—

päivää (vaihtelun ollessa 9-160). Kyselyn toteuttaneen, yleissuunnit

teluprojektia johtaneen vesi- ja ympäristöpiirin virkatyöaika ei

sisälly edellisiin.

Itse suunnitteluprosessissa ei esiintynyt suurempia ongelmia. Kyselyn

vastauksissa tai muussa yhteydessä tuli lisäksi esille seuraavia

yksittäisiä näkökohtia:

— projektin

tavoitteet tulisi määritellä tarkemmin jo projektin

alkuvaiheessa

- erillisselvitysten tekemistä projektin aikana tulee välttää

- kielteiseksi

— tekstin

— kokouskäytäntö

- alunperin

— projektin

— yleissuunnitelmassa

koettiin demokratian perusluonteesta johtuva raskas

soutuisuus ja monitasoinen käsittely sekä laajapohjaisen työskente

lyn hitaus

laatimisen hajauttaminen hidasti projektia

(tekstien viimeistely) ja erityisesti pitkät kokouk

set koettiin raskaaksi

asetetussa kokonaisaikataulussa ei pysytty vaan suunni

telman valmistuminen siirtyi useista syistä johtuen

sisäinen tiedon kulku ei kaikilta osin toiminut, mm.

kokousmateriaalin viivästymisestä johtuen. Materiaali toivottiin

saatavan kahta viikkoa ennen kokousta.

on käsitelty jokisuunnitteluun kuulumat—

tornia asioita

— toiveet vesistön veden laadun parantuniisesta olivat suuremmat

kuin mihin esitetyillä toimenpiteillä on mahdollista päästä


Lopuksi

468

— sovittelun lopputulos ei tyydyttänyt kaikkia (yksittäisten) käyttö—

muotojen edustajia

— projektin kaksikielisyys vaikeutti asioiden seuraamista

— projektin toteuttamisen vaatima tyomaara oli huomattavan suuri.

virkatyön lisäksi tehtiin ilman eri korvausta “talkoovoimin”

työtä eri tahoilla

Suunnitelman laajuuteen vaikutti suuresti se. että suunnitelmaan

sisältyivät perinteisten vesien käyttt5muotojen lisäksi myös vesistöi

hin liittyvät luonnonsubjelua ja maisemansuojelua sekä kulttuurihis

toriaa koskevat osat. Näitä ei ole aiemmin vastaavalla tarkkuudella

käsitelty alueellisessa suunnittelussa yhdessä vesien käyttöniuotojen

suunnittelun kanssa. Näiden ympäristötietojen huoniioonottaminen

vesistösuunnittelussa on mahdotonta ilman riittäviä perustietoja

alueelta.

Yleissuunnittelun alussa tiedostettiin em. asioiden inventoin—

titarve, koska tiedot vesistoalueelta olivat epayhtenaisia, osin

puutteellisia tai vanhentuneita. Ilman toteutettuja erillisselvityk—

siä maastoinventointeineen olisi yleissuunnitelma näiltä osin joutu

nut pätevän tiedon puuttuessa pidättäytymään suojelua koskevista

suosituksista. Sama pätee kalataloudenkin osalta, aiheesta laadittu

laaja erillisselvitys antoi runsaasti uutta tietoa vesistöalueelta.

Kootuilla tiedoilla on jo sinällään välitöntä käyttöä a.o, sektori—

viranomaisille ja ne muodostavat arvokkaan, ajan tasalla olevan

tiedoston alueen luonnonolosuhteista ym. Samoin itse yleissuunnitelma

palvelee tiedostona.

Varsinaisen suunnittelu—sovittelu-prosessin aikana käytiin laajapoh—

jaisia keskusteluja eri intressiryhmien edustajien kesken. Projekti

muodosti siten ainutlaatuisen keskustelufoorumin, jossa eri tarpeet

ja näkemykset ovat saaneet mahdollisimman tasapuolisen käsittelyn.

Projektin lopputulös on kaikkien intressipiirien yhdessä aikaansaama

sovittelun tulos.

Yleissuunnitelma toteutuu vasta suositusten toimeenpanovaihees

sa. Toimeenpanon aikataulu ja rahoitus määräytyy eri tahojen sisäis

ten päätösten ja yhteistyömahdollisuuksien mukaisesti.


KIRJALLISUUSLUETTELO

469

Aihonen, P. 1982. Diatoms in the sediments of Lake Enäjärvi (S. Finland) as

indicators of its trophic history. A preliminary note. Julk.: Bergström,

1., Kettunen, J. & Stenmark, M. (toim.). Proceedings of the 10 th

Nordic symposium on sediment, 5.—8.5.1982, Tvärminne, Finland. Espoo,

Teknillinen korkeakoulu. 5. 219-223. TKK Vesitekniikan laitoksen

julkaisu 26. ISBN 951-752-669-5.

Avustamislaki 1. laki yhdyskuntien vesiensuojelutoimenpiteiden avustamisesta.

1980. Helsinki. Suomen asetuskokoelma 56/80.

Brenner, A. 1953. Sjundeå Sockens Historia. Del 1. Hangö, Hangö Tryckeri Aktiebolag.

508 s.

Dahlström, H., Korhonen, M. & Sormunen, T. 1986. Lausunto Pikkalanjoen padotuksen

vaikutuksesta kalatalouteen. Helsinki. 33 s. Kalataloussäätiön rnonis—

tettuja julkaisuja n:o 22.

Favorin, M. 1986. Siuntion historia. Tammisaari, Ekenäs Tryckeri Ab, Siuntion

kunta. 430 s. ISBN 951-99783-8-0.

Fialenius, L. 1979. Hydrologiset selvitykset vesistösuunnittelussa. Espoo,

Teknillinen korkeakoulu. 119 s. Dipiomityö, rakennusinsinööriosasto.

Helsingin seutukaavaliitto. 1975. Helsingin seudun seutukaava, Maa— ja metsä

talousalueet, virkistysalueet ja suojelualueet, Vaihekaava 1 (vahvis

tettu 12.12.1977, lainvoimainen 15.7.1980).

Helsingin seutukaavaliitto. 1985a. Helsingin seudun seutukaavan muutos. Maa

ja metsätalousalueet, virkistysalueet ja suojelualueet. Helsinki.

11 s., 1 kartta. Helsingin seutukaavaliiton julkaisuja i 10—1985.

ISBN 951-9163-32—8, ISSN 0357-3192.

Helsingin seutukaavaliitto. 1985b. Helsingin seudun seutukaava (II). Suojelu—

alueet, virkistysalueet ja maa- ja metsätalousalueet. Helsinki.

65 s., 6 liitettä (44 s.), 1 kartta. Helsingin seutukaavaliiton

julkaisuja A 7-1985. ISBN 951-9163-31-X, ISSN 0357-3192.

Helsingin seutukaavaliitto. 1987a. Jätehuoltoa koskeva seutukaava (vahvistettu

30. 10. 1987).

Helsingin seutukaavaliitto. 1987b. Vaihekaava 1:n täydennykset (vahvistettu

30. 10. 1987).

Helsingin vesipiiri. 1979. Siuntionjoen vesistöalueen teollisuuden ja kastelun

vedenhankinna-n yleissuunnitelnia. Helsinki. 88 s,16liitettä. Julkai—

sematon moniste. -

Helsingin vesipiiri. 1982. Karhujärven ja Lonoksjärvien järjestelyyn liittyvät

luonnontaloudelliset selvitykset. Helsinki. Useita selvityk

si a.


- Länsi-Uudenmaan

470

Hooli, J. 1980. Siuntionjoki vesienkäytön suunnittelun ja sen tutkimuksen

kohdevesistönä. Vesitalous, 21. vsk., nro 3, s. 5-11. ISSN 0505-

3838.

ISM-ISY ry. 1981. Luonnoninventointi Inkoon ja Siuntion kuntien alueilla.

Koonneet G. Munsterhjelm ja H. Nyberg. Inkoon-Siuntionseudun ympä

rlstönsuojeluyhdistys ry.

ISM-ISY ry. 1984. Miljönytt 2/1984 Ympäristöuutiset. Inkoon-Siuntionseudun

ympäristönsuojeluyhdistys ry:n julkaisu. 20 s. Ekenäs Tryckeri Ab.

ISM-ISY ry 1986 Siuntionjoen alueen luontoinventoinnit 1986 Toim

von Wright Helsinki Vesija ymparistohallituksen

monistesarja nro 180 [1989]. ISBN 951-47-2418-6, ISSN 0783-3288.

Karilas, J. & Tikka, J. 1986: Siuntionjoki. Siuntionjoen vesistön ranta-

alueiden maankäyttö- ja maisemaselvitys. Helsinki. Helsingin vesi-

piirin vesitoimisto ja Maa ja Vesi Oy, Raportti M 21516. 25 s.,

8 liitettä (35 s.)., 2 karttaa.

Kaupunkiuiitto. 1984. Vesilaitosten raakaveden laatuluokitus. Julkaisu B 1982.

Luonnos. 16.4.1984. ISBN 951-759-234-5, ISSN 0357-6086.

Kerkelä, T. 1984. Tjusträskin rantakasvillisuuskartoitus. Moniste.

Kettunen, J. 1980. Ravinteiden kierto matalassa eutrofisessa järvessä - sovel

lutuskohteena Vihdin Enäjärvi. Espoo, Teknillinen korkeakoulu, vesi-

tekniikan laitos. 155 s., 9 liitettä (16 s.). Julkaisu 20. ISEN 951—

752—131—6.

Kirkkonummen kaavoituslautakunta, 1987. Kirkkonummen suojelunarvoiset luonto-

kohteet Siuntionjoen vesistöalueella. Toim. L. Lindgren. Helsinki.

Laamanen,. 1971. Luonnonsuojelututkimus. Helsingin seutukaavaliitto. Moniste.

Laki teollisuudelle ympäristönsuojeluinvestointeihin myönnettävistä valtion

takauksista. 1984. Helsinki. Suomen asetuskokoelma 319/84.

Langi, A. 1986. Pikkalanlahden veden laatu (1975-84) ja sen parantamismahdolli

suudet. Siuntio. 4 s., liitteitä. Moniste.

Lehtojensuojelutyoryhman m-ietinto Komiteanmietinto 1988 16 Helsinki

279 s. + karttaliite. ISBN 951-47-1197-1, ISSN 0356-9470.

Länsi-Uudenmaan seutukaavaliitto. 1978. Länsi-Uudenmaan seutukaava, 1 vaihekaava.

Virkistys-, suojelu- sekä eräät maa- ja metsätalousalueet. Lohja.

95 s., 1 liite (9 s.). Moniste. ISBN 951-9368-12-14. (Vahvistettu

31.12.1980).

se-utukaavaliit-te. 1984.-Länsi—Uudenmaan seutukaava, 2. vaihekaava.

Taajama-alueet Lohja 18 s , 6 liitetta (13 s ), 1 kartta Moniste

ISBN 951-9368—26-4. (Vahvistettu 20.12.1983, lainvoimainen 20.1.1984).

Länsi—tJudenman vesiensuojeluyhdistys ry. 1983. Siuntionjoen yhteistarkkailun

vuosiyhteenvedot v. 1980-84.


Länsi—Uudenmaan vesiensuojeluyhdistys ry. 1986. Kirkkonunimen ja Siuntion ilman—

471

suojelun perusselvitys 1985. Tutkimusjulkaisu 49:1986.

Lääkintöhallitus. 1979. Yleiskirje 25.7.1979 nro 1683. Terveydenhoitolain

(469/65) ja -asetuksen (55/67) nojalla annetut yleisiä uimaloita

ja uimarantoja koskevat määräykset ja ohjeet.

Lääkintöhallitus 1985. Talousveden terveydellisen laadun valvonta.

Helsinki. 16 s. + 6 liites. Lääkintöhallituksen yleiskirje N:o 1862.

Mander, 0. 1988. Puskurit vesialueille (Puhvrid veekogudele). Eesti Loodus,

1988. Käännös J. Ruohtula 12.9.1988. 13 s. Moniste.

Maisematoimikunnan mietintö. Komiteanmietintö 1977:15. Helsinki.

Marttinen, M. & Ldessman, -1. 1987. Siuntionjoen vesistöalueen kalatalousselvitys.

Helsinki, Uudenmaan kalastuspiirin kalastustoimisto. 92 s., liitteitä

7 (7 s). Tiedotus nro 3. ISBN 951-99820-9-4, ISSN 0783-6414.

Mäkelä, A. 1982. Selvitys Björnträskin, Lilla ja Stora Lonnoksin sekä niihin

liittyvien uomien veden laadusta ja eliöstöstä vuodesta 1975 lähtien

järjestelyhanketta varten. Helsinki, Helsingin vesipiiri. 21 s.

Moniste (ks. Helsingin vesipiiri 1982).

Natur och Miljö rf. 1986. Inventering av utter i Sjunde å 1986. Red. av

U. Cronström. Helsingfors. Vatten- och miljöstyrelsens

duplikatserie nr. 183 [1989]. ISBN 951-47-2421-6, ISSN 0783-3288.

OECD. 1986. OECD and the Environment. OCDE/OEDC Paris. 220 p.

Oy Keskuslaboratorio Ab. 1970 Lausunto Pikkalanjoen alueen kalataloudellisesta

tilasta. 15 s. Moniste.

Oy Vesihydro Ab. 1986. Pikkalanlahden velvoitetarkkailun vuosiyhteenveto

vuodelta 1985. Moniste.

Rahoituslaki 1. Laki valtion osanotosta eräiden maa- ja vesirakennustöiden

kustannuksiin. 1963. Helsinki. Suomen asetuskokoelma 433/63.

Rahoitusasetus. 1963. Helsinki. Suomen asetuskokoelma 451/63.

Saari, P., Alatalo, II. & Hooli, J. 1987. Siuntionjoen vesistön hajakuormitus

selvitys. Oulu, Oulun yliopisto. 107 s. Vesi- ja ympäristöhallituksen

monistesarja nro 177 [1989]. ISBN 951-47-2415—1, ISSN 0783—3288.

Saari, P., Alatalo, H. & Hooli, J. 1987. Diffusbelastningen av Sjundeå ås vattendrag.

Uleåborg, Uleåborg universitet. 107 s. Vatten- och miljöstyrelsens

duplikatserie nr. 178 [1989]. ISBN 951-47-2416-X, ISSN 0783-3288.

Sauvonsaari, J. 1975. Selvitys Vikträskin ja Pikkalanjoen kalataloudellisesta

nykytilasta. Imatran voima Oy 12 s., 2 ltitettä(26 s.). Moniste.

Sauvonsaari, J. 1982. Pikkalanlahden kalataloudellinen tarkkailu v. 1982.

Oy Vesi-Hydro Ab. 21 s. Moniste.

Sauvonsaari, J. 1987. Pikkalanlahden kalataloudellinen yhteistarkkailu 1987.

Oy Vesi-Hydro Ab. 28 s. Moniste.


472

Seppälä, T. 1986. Katsaus Siuntionjoen vesistöalueen kalaston ja kalastuksen

nykytilaan sekä ongelmiin. Uudenmaan kalastuspiiri. 25 s. Moniste.

Soikkeli, K. 1932. Vihti. 402 s. Helsinki.

Suomen maatilat. 1931.

Suomen Rakennusinsinöörien Liitto. 1981. Julkaisu RIL 124 Vesihuolto. Helsinki.

450 s. ISBN 951-758-021—5.

Suunnittelukeskus Oy. 1986. Kirkkonummen kunnan. järvitutkimukset vuonna 1986.

Tikka, J. 1984. Vihdin järvien happamoituminen. Vihdin Luonto v. 1984,

s. 34-43. ISSN 0358-9447.

Tilastokeskus. 1987. Suomen tilastollinen vuosikirja 1985/86.

TVH. 1974. Suomen teiden historia I:Pakanuuden ajalta Suomen itsenäistymiseen.

Helsinki. 310 s. Tie— ja vesirakennushallitus & Suonien Tieyhdistys.

Tringa ry. 1986. Selvitys Siuntionjoen vesistöalueen linnustosta. Koonneet

K. Ahola, J. Södersved & P. Uusivuori. Helsinki. 48 s. + 5. liitettä.

Vesija ymparistohallituksen monistesarja nro 182 [1989] ISBN

951-47-2420-8, ISSN 0783-3288.

Uhanalaisten eläinten ja kasvien suojelutoimikunnan mietintö, osa II.

Suomen uhanalaiset eläimet 1986. Komiteanmietintö 1985:43.

466 s. Helsinki. ISBN 951-46-7835-4, ISSN 0356-9470.

Uudenmaan lääninhallitus. 1985 Uudenmaan läänin tavoitesuunnitelma 13.12.1985.

Läänin alueellinen kehittämissuunnitelma LAKS. Helsinki. 55 s. Uuden

maan lääninhallituksen julkaisusarja 1985:14. ISBN 951—46—9378-7,

951-46—9379-5, 951-46—9380—9, ISSN 0780-1254.

Valtakunnallinen lintuvesiensuojeluohjelma. Helsinki. 197 s. Komiteanmietintö

1981:32. ISBN 951-46-4239-2, ISSN 0356-9470.

Valtioneuvoston päätös valtion vesiensuojelutöistä (174/72).

Valtioneuvoston päätös maatilatalouden vesiensuojelutoinienpiteiden avustami

sesta (541/87).

Valtioneuvosto. 1979 ja 1981. Soidensuojelun perusohjelmat 1 ja II (19.4.1979

ja 26.3. 1981).

Valtioneuvosto. 1982. Valtakunnallinen lintuvesien suojeluohjelma. (3.6.1982).

Helsinki. 75 s. ISBN 951—46-6496—5.

Valtioneuvosto. 1984. Valtakunnallinen harjujensuojeluohjelma. (3.5.1984).

Helsinki.

Vesiensuojelun tavoiteohjelma vuoteen 1995. 1986. Helsinki. 191 s. Komiteanmietintö

1986:42. ISBN 951-46-7920-2, ISSN 0356-9470.

Vesilaki. 1961. Helsinki. Suomen asetuskokoelma 264/61, uudistettu

osittain 1.12.1987, 467 ja 468/87.

Vesihallitus. 1980-85. Vedenlaaturektsterin tiedot v. 1980-85. Helsinki.


473

Vesihallitus. 1977—82. Tärkeät pohjavesialueet v. 1977-82. Helsinki.

Vesihallitus. 1982. Valvontaohje nro 49: Lausuntojen antaminen maa-aineksen

ottoa koskevista hakemuksista. Helsinki.

Vesihallitus. 1979. Valvontaohje nro 41: Vesiensuojelunäkökohdat yhdyskuntien

viemärilaitoslietteen sijoittamisen valvonnassa. Helsinki.

Vesihallitus. 1971. Hydrologista tietoa Länsi—Uudenmaan vesistöistä. Erillis

selvitys, moniste.

Vesihallitus. 1976. Läntisen Uudenmaan vesien käytön kokonaissuunnitelma.

Työryhmän ehdotus, osa 1 280 s., osa II 273 s. Helsinki. Vesihalli

tuksen tiedotus 104. ISBN 951-46—2011-9, ISSN 0355-0745.

Vesihallitus. 1977. Läntisen Uudenmaan vesien käytön kokonaissuunnitelma.

Helsinki. 155 s. Vesihallituksen julkaisuja 22. ISBN 951—46—3290—

7, ISSN 0355-9297.

Vesihallitus. 1978. Melontareittejä Uudellamaalla. Vesiensuojelu— ja vesien

virkistyskäyttötoimisto. 14 s. Moniste.

Vesihallitus. 1983a. Vesistörakentamisen haittavaikutukset. Helsinki. 89 s.

Vesihallituksen monistesarja nro 199.

Vesihallitus. 1983 b. Hydrologinen vuosikirja 1980. Helsinki. 174 s. Vesien—

tutkimuslaitoksen julkaisuja 53. ISBN 951-46-7492-8, ISSN 0356—4053.

Vesi- ja ympäristöhallitus. 1987. Selvitys Siuntionjoen vesistön alaosan vesi—

kasvillisuudesta. Toim. C. Nybom. Helsinki. 12 s. + 12 liitettä. Vesi

ja ympäristöhallituksen monistesarja nro 181 [1989]. ISBN 951-47—2419—4,

ISSN 0783-3288.

Vesistöjen kunnostamistyöryhmän mietintö. Helsinki. 80 s. Komiteanmietintö

1977:45. ISBN 951-46-2868-3.

Vihdin kunta. 1978. Vihdin kulttuurihistorialliset rakennukset ja alueet.

Vihdin Luonto ry. 1986. Siuntionjoen vesistön käytön ja suojelun yleissuunnitel—

maan liittyvät kasvillisuus- ja eläimistöselvitykset vuonna 1986.

Koonnut Juha Tikka. Helsinki. Vesi- ja ympäristöhallituksen

monistesarja nro 179 [1989]. ISBN 951-47-2417-8, ISSN 0783-3288.

VNRPF (Västra Nylands Regionplansförbund). 1970. Undersökning av natur och

landskapsvård 1970. Koonnut P. Borg & 5. Henttonen.

VNRPF (Läntisen Uudenmaan seutukaavaliitto). 1984. Seutukaava (kokonaissuun—

nitelma) 1984 (vahvistettu 28.2.1985). Karjaa. 110 s., karttoja.

ISBN 951-95818-4-7.

Väestölaskenta. 1980. Uudenmaan seutukaavaliittojen maanmittaushallituksessa

teettamat sama-arokayrat Vaestolaskenta 1980 n tiedoista

Ympäristöministeriö. 1986. Suomen mahdolliset riskikaatopaikat, alustava kar—

toitus. Helsinki. Ympäristöministeriön julkaisu sarja 0 17/1986.

ISBN 951-46—9660-3. ISSN 0780—6825.

Ympäristöministeriö. 1987b. Aurajokityöryhmän mietintö. Helsinki. 84 s. Ympä

ristöministeriön ympäristön- ja luonnonsuojeluosasto, julkaisu Sarja

C 24/1987. ISBN 951-47-0151-8, ISSN 0783-2796.

Ympäristöministeriöri päätös 265/87 jätehuollon ja jätteiden hyödyntämisen

edistämiseen myönnettävistä avustuksista.


475 LIITE 1

SIUNTIONJOEN VESISTÖN KÄYTÖN JA SUOJELUN YLEISSUUNNITELMA

PROJEKTIN TILAAMAT, VALMISTUNEET ERILLISSELVITYKSET:

Päivi Saari, Hannu Alatalo, ja Jussi Hooli (1987:

Siuntionjoen vesistön hajakuormitusselvitys. Oulun

yliopisto 1987, 107 s, moniste.

Markku Marttinen ja Helena Wessman (1987): Siuntionjoen

vesistöalueen kalatalousselvitys. Uudenmaan kalatuspii

rin kalastustoimisto. Tiedotus 3, 92 s.

Ulrica Cronström (1986): Inventering av utter ± Sjundeå

å 1986. Natur och Miljö 1986, moniste 6 s + 4 liitettä.

(toim.) Kari Ahola, Jan Södersved ja Pertti Uusivuori

(1986): Selvitys Siuntionjoen vesistöalueen linnustosta

tietoja luonnonsuojelua ja muuta maankäyttöä varten.

Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys - Helsing

forstraktens Ornitologiska Förening Tringa ry. Helsinki

31.12.1986, moniste, 48 s + 5 liitettä.

Juha Tikka (1986): Siuntionjoen vesistön käytön ja

suojelun yleissuunnitelmaan liittyvät kasvillisuus- ja

eläimistöselvitykset Vihdin kunnassa vuonna 1986.

Vihdin Luonto ry, moniste 10 s + 5 liitettä + 5 vesi

kasvikarttaa.

Benedict von Wright (toim.) (1986): Redovisning för

inventeringsarbete i anslutning till projekt Sjundeå å,

Inkoon-Siuntion-Seudun ympäristönsuojeluyhdistys

Inga-Sjundeå-nejdens miljövårdsförening 1986, moniste,

57 s.

MUUT PROJEKTIIN LIITTYVÄT, VALMISTUNEET ERILLISSELVITYKSET:

Maa ja Vesi Oy (1986): Siuntionjoki. Siuntionjoen

vesistön ranta-alueiden maankäyttö- ja maisemaselvi

tys. Maa ja Vesi Oy 1986, moniste 24 s + 8 liitettä +

kartat.

Carita Nybom (1987): Selvitys Siuntionjoen alaosan

vesistön kasvilIisuudesta. Moniste 12 s + 12 liitettä.

Leif Lindgren (toim.) (1987): Siuntionjoen vesistön

käyttö ja suojelu. Kirkkonummen kunnan osat -

perus

tiedot ja suojelun kannalta tarpeelliset toimenpi

desuositukset. Moniste 20 s + karttoja.


LIITE 2/1 476

Tutkimusrapörtteja ja se1vityksi

Siuntionj oen vesistöalueelta


477

Länsi—Uudenmaan vesiensuojeluyhdistys ry:

LIITE 2/2

Siuntionjoen vesistön yhteistarkkailun vuosiyhteenvedot 1978-1984:

Vesiensuojeluyhdistyksen tutkimusjulkaisut 5/1979, 8/1980, 13/1981,

19/1982, 25/1983, 35/1984, 44/1985, 56/1986.

Siuntionjoen vesistön kalataloudellisen yhteistarkkailun yhteenvedot

vuosilta 1978—1979 ja 1983-1984.

Vesiensuojeluyhdistyksen tutkimusjulkaisut 11/1980, 38/1985.

Siuntion Björnträskin kalastonhoitosuunnitelma. Länsi—Uudenmaan vesien

suojeluyhdistys ry. 1982.

Suunnittelukeskus Oy:

Kirkkonummen järvitutkimus loppukesällä ja lopputalve’Ila. Vuodet 1972-

1984. Raportit kustakin tutkimuskerrasta; Suunnittelukeskus Oy -

Kirkkonummen kunta.

Tutkimus Vihdin kunnan Nummelan jätevedenpuhdistamon jätevesien vaiku

tuksista Risubackajoen ja Björnträskin kalastoon ja kalastukseen v.

1977; Suunnittelukeskus Oy 1978.

Keravan seurakunnan Nuottakodon purkuvesistön tarkkailu. Tutkimus—

tulokset Poikkipuoliaisesta 1985,

Wohlsin kaatopaikan vesistövaikutusten tarkkailu 1976—1985; Suunnit

telukeskus Oy, vuosiyhteenvedot 1976-1984.

Maa ja Vesi Oy:

Tutkimustuloksia Parikasta ja Poikkipuoliaisesta; Maa ja Vesi Oy 1965.

Palojärven limnologinen tarkkailu. TVH:n tilaama tutkimus pengerrysten

vaikutuksista Palojärveen, Maa ja Vesi Oy 1970. -

Stora Lonnoträsketin limnologinen tutkimus 6.7.1971; Maa ja Vesi Oy

1971.

TVK:n koulutuskeskuksen purkuvesistön tarkkailu 1973—1975; Maa ja Vesi

Oy vuosiyhteenvedot 1973-1975.

Limnologisk undersökning av Bakträsk och däri utmynnande bäck;

Maa ja Vesi Oy 1972.


LIITE 2/3

Oy Vesitekniikka Ab:

478

Siuntionjoen läntisen haaran ja alajuoksun perustutkimus vuosina

1973-1974; Oy Vesitekniikka Ab 30.4.1975.

Siuntionjoen vesistön läntisen haaran tarkkailututkimukset 1975-1976;

Oy Vesitekniikka Ab, vuosiyhteenvedot 1975 ja 1976.

Kruotinojan ja Tuhkurinojan vesistötutkimus 25.10.1976; Oy

Vesitekniikka Ab 15.11.1976.

Oy Vesi-Hydro Ab:

Tutkimustuloksia Vikträskin ja Pikkalanjoen veden laadusta 1974—1976;

Imatran Voima Oy -

Oy

Vesi-Hydro Ab.

Siuntion kunnan jätevesien purkuvesistön tarkkailu 6.10.1976;

Oy Vesi-Hydro Ab.

Kalataloussäätiö:

Strömsbynlahden makeavesiallashankkeeseen liittyvä kalatalousselvitys;

Kalataloussäätiö 1968.

Lausunto Pikkalänjoen padotuksen vaikutuksesta kalatalouteen; Kala

taloussäätiö julkaisu n:o 22 1968.

Inkoon - Siuntionseudun ympäristösuojeluyhdistys (ISY):

Raportteja Siuntionjoelta

H. Nyberg, G. Munsterhjelm 1981: Luonnoninventointi tietyillä Inkoon

ja Siuntion kuntien alueella (mm. Pikkalanjoki -

ja Henrikstorp); Inkoon -

Inkoo 1981. -

-

Sfuntionseudun

Vikträsk,

Brännfors

ympäristösuojeluyhdistys,

J. Kettunen 1981: Katsaus Björnträsketjärven ja Risubackajoen veden

laatuun sekä alueen vesiensuojeluongelmiin; Inkoon —

ympäristösuojeluyhdistys, Inkoo 1981.

-

Siuntionseudun

R. Vatanen, K. Welander, 8. v. Wright 1983: Siuntionjoki: Vesi ja

ympäristö; Inkoon - Siuntionseudun ympäristösuojeluyhdistys -

kunnan kulttuurilautakunta, Siuntio 1983.

Siuntion


479

LIITE 2/4

ISY:n Ympäristöuutiset 2/1984: Siuntionjokiprojekti jatkuu. Raportti

17.6.1984 Siuntiossa pidetyn seminaarin alustuksista; Inkoon - Siun

tionseudun ympäristösuojeluyhdistys, Inkoo 1984.

Muita raportteja ja julkaisuja:

Helsingin kaupungin vesi- ja viemärilaitos: Tervalammen työlaitoksen

jätevesien tarkkailu Siuntionjoessa ja Tervalammessa; Vuosiyhteenvedot

1977- 1984.

Oy Keskuslaboratorio Ab 1970: Lausunto Pikkalanjoen alueen kalatalou

dellisesta tilasta.

Siuntion kunta/R. Vatanen 1984: Uppgifter om miljön i Sjunde,

Siuntio 1984.

Siuntion kunta/R. Vatanen 1984: Selvitys Siuntion ympäristötietoudesta

ja sen puutteista.

J. Tikka 1984: Vihdin järvien happamoituminen — Vihdin Luonto 1984.

J. Tikka 1985: Sairas Enäjärvi kaipaa tehohoitoa - Vihdin Luonto

1985.

Vesihallitus 1977: Läntisen Uudenmaan vesien käytön kokonaissuunrii

telma; Vesihallituksen julkaisu 22, Helsinki 1977.

Vesihallitus: Hydrologiset vuosikirjat; Vesientutkimuslaitoksen jul

kaisuja 3,10,18,23,35,4553.

Helsingin vesipiiri 1979: Siuntionjoen vesistöalueen teollisuuden

ja kastelun vedenhankinnan yleissuunnitelma; Projektityöryhniän ehdotus,

Helsingin vesipiiri 1979.

J. Soveri; Influence of meltwater on the amount and composition of

groundwater in quanternary deposits in Finland; Vesientutkimuslaitokser,

julkaisuja 63, Helsinki 1985.

Katselmustoimituksiin liittyvät selvitykset ja lausunnot:

Vihdin kunnan hakemus jätevesien johtamisesta Nummelan asutustaajamasta

Risubackajokeen laskevaan ns. “itäiseen puroon” Siuntionjoen vesis

tössä 1971, Vihti.


LIITE 2/5

480

Katselmusasiakirjat Helsingin vesipiirissä TN:o 190 Hev 5:11 liit

teenä mm.:

— Maa ja Vesi Oy 1969: Vesiasetuksen 71:n mukainen selvitys Nummelan

- Maa

— Oy

taajaman jätevesien johtamisesta Risubackajokeen Siuntionjoen vesis

tössä.

ja Vesi Oy 1970: Risubackajoen ja Björnträskin kalasto ja

kalastus.

Vesitekniikka Ab 1971: Nummelan taajaman jätevesien puhdistus—

tavoite Risubackajoen ja Björnträskin siedon kannalta.

Vikträskin ja Pikkalanjoen säännösteleminen sekä veden johtaminen

mainitusta vesistöstä Oy Nokia Ab:n ja Imatran Voima Oy:n tarpeisiin

nesteenä käytettäväksi Siuntion kunnassa 1977, Siuntio ja Kirkkonummi.

Katselmusasiakirjat Helsingin vesipiirissä TN:o 2100 Hev 5:11 liit

teenä mm.:

- Oy Vesi—Hydro Ab 1975: Selvitys Vikträskin ja Pikkalanjoen kala-

taloudellisesta nykytilasta.

— Olli Tuunainen 1976: Lausunto Vikträskinjärven ja Pikkalanjoen

säännöstelyn ja veden johtamisen kalataloudellisista vaikutuksista.

- Oy Vesi-Hydro Ab 1977: Pikkalanjoen rantapuut välillä säännöstely-

pato - Vikträsk ja välillä Mylly -

Vikträsk.

— Länsi—Uudenmaan vesiensuojeluyhdistys ry: Lausunto Pikkalanjoen

säännöstelyn aiheuttamista vaikutuksista kalakantoihin. Lohja 1983.

Liittyy Siuntion kunnan valitukseen LSVEO:n päätöksestä n:o

66/1982C, 4.2.1983.

Björnträskin sekä Pikku- ja Iso-Lonnoksjärvien järjestely 1978,

Siuntio ja Kirkkonummi

Katselmusasiakirjat Helsingin vesipiirissä TN:o 2221 Hev 5:11 liit

teenä mm.:

- M.

- A.

Kukkamäki 1982: Karhujärven sekä Pikku— ja Iso-Lonnoksjärvien

hydrologiasta.

Mäkelä 1982: Selvitys Björnträskin Lilla— ja Stora Lonnoksen

sekä niihin liittyvien uomien veden laadusta ja eliöstöstä vuodesta

1975 lähtien järjestelyhanketta varten.


- C.

- Kimpari

- Saari,

481

LIITE 2/6

Nybom 1982: Iso- ja Pikku Lonnoksjärvien ja Björnträskjärven

pohjolsosan vesikasvillisuus sekä arvio säännöstelyn vaikutuksista.

Bird Projekts 1982: Selvitys Björnträskin ym. järvien

1 innustosta.

R. 1976: Alustava selvitys Lilla- ja Stora Lonno träsket

in, Björnträskin sekä Siuntionjoen yläosan kalastosta ja kalas—

tuksesta.

Siuntion kunnan hakemus luvan saamiseksi veden johtamiseen Lappträsk

nimisestä lammesta Siuntion kunnassa 1978, Siuntio

Katselmusasiakirjat Helsingin vesipiirissä TN:o 116 Hev 5:11 liit

teenä mm.:

- Suunnittelukeskus

Oy 1978: Arvio Lappträskin käyttömahdollisuuk

sista vedenhankintaan.

Kasteluveden ottaminen Siuntionjoen vesistöstä 1983,Siuntio

Katselmusasiakirjat Helsingin vesipiirissä TN:o 2860 Hev 5:12 liit

teenä mm.:

- E. Lehtinen: Lausunto Siuntionjoen vesistöalueen eteläosan ja

Kirkkojärven kasteluvedenottohakeniusten mahdollisista

kalataloudellisista haitoista.

Teknillillinen korkeakoulu, vesitalouden laboratorio

Siuntionjoki—tutkimukset

P. Vakkilainen & E. Tuononen 1974: Ehdotus Siuntionjoen vesistön

tutkimusohjelmaksi; TKK Vesitalouden laboratorio.

P. Vakkilainen & E. Tuononen 1974: Siuntionjoen vesistön veden laatu

vuosina 1962—1974; Tutkimusraportti, TKK Vesitalouden laboratorio.

M. Karönen 1976: Selvitys Siuntionjoen vesistöalueen veden laadun

kehityksestä ja nykytilasta; TKK Vesitalouden laboratorio, 31.12.1976;

Moniste, 52 s. + 30 liitettä.

Siuntionjoen velvoitetarkkailuraportit vv. 1977-1983.

H. Laukala 1977: Kastelun yleisjärjestely Kirkkojoen valuma-alueella;

Diplomityö, TKK Vesitalous


LIITE 2/7 482

P. Vakkilainen 1977: Tutkimus Tjustrskiin kevättulvan 1977 aikana

tapahtuneesta sedimentaatiosta; Tutkimusraportti, TKK Vesitalouden

laboratorio.

M. Karonen 1978: Matemaattisten vedenlaatumallien soveltaminen vesistö

suunnitteluun; Diplomityö, TKK Vesitalous.

L. Halenius 1979: Hydrologiset selvitykset vesistösuunnittelussa;

Dipiomityö, TKK Vesitalous.

J. Hooli 1979: Siuntionjoki vesienkäytön suunnittelun ja sen tutki

muksen kohdevesistönä; Vesitalous 3/80.

1. Mussaari & M. Pekkarinen 1978: Nutrient wash-off in the Siuntion-

joki River Watershed. Nordic Hydrological Conference and Second

Nordic IHP—Meeting; Hanasaari July 31-August 3, 1978; Papers of

Sessions II: 57:70.

M. Pekkarinen 1979: Ravinteiden huuhtoutuminen Siuntionjoen vesistö—

alueella; Diplomityö, TKK Vesitalous.

M. Pekkarinen 19.11.1979: Hajakuormitusta koskeva tutkimus -

joki. Vesistöjen hajakuormitus. Vesipäivä; Vesiyhdistys ry.

A. Maasilta, M. Pekkarinen, E. Tuononen & P. Vakkilainen 1980:

Siuntion

Ainehuuhtoutumista pelto- ja metsävaltaisella valuma-alueella Siuntion—

joen vesistössä; Julkaisu n:o 18, Vesitekniikan laitos.

M. Karonen & H. Seppänen 1979: The application of Ahlgrens phosphorus

model on Lake Enäjärvi; ISEM Journal 1979: 1-2. 9s.

J. Kettunen 1980: Ravinteiden kierto matalassa eutrofisessa järvessä

- sovellutuskohteena Vihdin Enäjärvi; Dipiomityö, TKK Vesitalous.

J. Hooli 1980: The effect of ice and snow cover in the structure

of mathematical water quality modeis; Paper presented at ITASA

Laxenburg 15.9.1980. 8 s.

J. Kettunen 1981: Model for a eutrophic finnish lake - a case study;

Aqua Fennica 1981:11. 6 s.


483

LIITE 2/8

J. Kettunen, K. Lindberg & M. Stenmark 1982: Sediment submodel -

a case study of Lake Enäjärvi, southern Finland. Proceedings of the

Nordic Expert Meeting on Water Quality Models in Water Management;

Hanasaari 9.-11.11.1981; Suomen Akatemian julkaisuja 3/1982. 12 s.

J. Kettunen & M. Stenmark 1982: Wind induced resuspension and phos-.

phorus exchange between sediment and lake water; Proceedings of the

lOth Nordic Symposium on Sediment; TKK Vesitekniikan laitoksen

julkaisu 26. 10 s.

M. Stenmark & J. Kettunen 1982: Tuulen aiheuttama resuspensio ja

resuspendoituneen sedimentin fosforin vaihto järviveden kanssa;

TKK Vesitalouden laboratorion monistesarja 1982: 2. 30 s.

P. Aihonen 1982: Diatoms in the sediments of Lake Enäjärvi

(s. Finland) as indicators of its trophic history. A preliminary

note; Proceedings of the IOth Nordic Symposium on Sediment;

TKK Vesitekniikan laitoksen julkaisu 26. 5 s.

P. Alhonen 1983: Applied paleolimnology. Sediment stratigraphical

information for lake rnodelling; International Project on Paleo

limnology and Lake Cenozoic Climate (IPPCCE) Newsletter 1983

(pai nossa).

H. Seppänen 1983: Kasvi- ja eäinplanktonin vuotuinen sukkessio Vihdin

Enäjärvessä (käsikirjoitus) 30 s.

M. Paasonen—Kivekäs 1983: Aikasarjojen käytöstä laatuhavaintojen

analysoinnissa; Diplomityö, TKK Vesitalous.

0. Varis 1984: Enäjärven vedenlaatuaineisto vuosilta 1977—1981 ja

Siuntionjoen velvoitetarkkailuaineisto vuosilta 1978-1982-tjedo—

tojen sisältö ja käyttö; TKK Vesitalouden laboratorio.

Lisää kirjallisuutta

Nylands svenska lantbrukssällskap 1979

Gårdsbruksundersökning och utvecklingsplan för lantbruket i Sjundeå

Kerkelä Tuula 1984

Siuntion kunnan keskiosan kasvillisuus.

Pro gradu Inst. Bot. Helsinki


LIITE 3/1

KUVA

Kuvan

numero

1

2

3

4

5

6

7

8

9

12

13

14

15

16

17

18

19

20

21

22

LUETTELO

Kuvan sisältö

484

Siuntionjoen vesistön käytön ja suojelun yleis

suunni tteluorgani saatio

Suunnittelualueen nimistö

Suunnittelualueen kuntarajat

Kaavoitustilanne

Maanomi stus

Al uerakenne

Suunnittelualueen väestö v. 1985 osa-alueittain

Ruotsinkielisten osuus suunnittelualueen

väestöstä v. 1980

Jalostusammateissa toimivien osuus ammatissatoimivista

v. 1980

Palveluammateissa toimivien osuus ammatissatoimivista

v. 1980

Asutus- ja työpaikkarakenteen pohjalta laadittu

karkea tyypittely

Työpaikat osa—alueittain

Korkeusvyöhykkeet

Vesi stökartta

Palojärvenkosken virtaamat 1964—85

Siuntionkosken virtaamat 1969-85

Palojärven- ja Siuntionkosken ali- ja ylivirtaamien

toistuvuusanalyysi

Yli 1 ha:n järvet ja altaat

Osa-alueet vesistön tilatarkastelussa

Si-untionjoen vesistin vikistyskäyttö— ja yl-eisluokitus

vv. 1980-1985

Pistekuormittajat ja velvoitetarkkailupisteet

Siuntionjoen vesistön keskisten järvien rehevyys

vuosina 1977—1986

Kart- Sivu—

ta(X) Luku numero

1.

X 2.1.1

X 2.1.2

X 2.2.1

X 2.2.1

2.3

2.3

2.3

2.3

2.3

2.3

2.3

X 2.4

X 3.1.1

3.1.1

3.1.1

3.1.1

X 3.1.1

X 3.1.2

X 3.1.2

X 3.1.2

13

18

19

23

25

30

31

35

37

38

40

41

45

55

63

64

67

69

75

79

85

3.1.2 93


Kuvan

numero

23

24

25

26

27

28

29

30

31

32

33

34

35

36

37

38

39

40

41

Kuvan sisältö

485

Pikkalanlahti ja sen jätevesikuormittajat

Vedenhankintaan soveltuvat pohjavesialueet ja

vedenottamot

Kastel uvedenotto

Suurimpien jätevesikuormittajien aiheuttama

vesistökuormitus vuosina 1980—1987

Asumajäteveden puhdistamot, teollisuuslaitokset

ja kaatopaikat

Asumajätevesistä ja teollisuusjätevesistä johtuva

7-kuormitus

Siuntionjoen vesistöön kohdistuva BHK

vuosina 1980-1986

Asumajätevesistä ja teollisuusjätevesistä johtuva

Siuntionjoen vesistöön kohdistuva fosforikuormitus

vuosina 1980-1987

Siuntionjoen vesistön vuotuisen ja kesäaikaisen

ravinnekuormituksen prosentuaalinen jakaantuminen

eri kuormituslähteiden kesken

Yhteenveto ihmistoimintojen aiheuttamasta typpi

kuormituksesta Siuntionjoen vesistöalueella

kunnittain ja osa-alueittain

Yhteenveto ihmistoimintojen aiheuttamasta fosfori

kuormituksesta Siuntionjoen vesistöalueella

kunnittain ja osa-alueittain

Kosket ja rakenteet

Perkaukset hyötyalueineen

Koekalastusten saalisjakautumat (% yksilömäärästä)

Kalojen yksilömäärän (x 100 kpl) keskimääräinen

jakautuma Vik-, Tjus- ja Björnträskin koeverkko—

sarjapyynnin eri soimuvälisille verkoille v. 1983

Kalastuksen saalisjakautumat

Ilimarannat ja uimapaikat

Veneily ja melonta

Loma-asunnot v. 1984

Suojel unarvoi set 1 uontokohteet

- X

LIITE 3/2

Kart- Sivu

ta(X) Luku numer

X 3.2.3

X 4.2.4

3.1.2 104

109

125

4.3.1 129

X 4.3.1 131

4.3.1 133

4.3.1 134

4.3.3 167

4.3.3 168

4.3.3

X 4.4

X 4.6

X 4.7.1

4.7.1

X 4.7.1

X 4.7.2

4.7.3

X 4.7.4

X 4.8.2

168

171

181

195

198

207

225

239

245

261


LIITE 3/3

486

Kuvan Kart- Sivu—

numero Kuvan sisältö ta(X) Luku numer

42 Kulttuurimaisema X 483. 295

43 Veneily- ja melontakohteet ja -rajoitukset X 5.5.3 357

44 Kalataloudelliset kunnostuskohteet X 5.6 365

45 Vesiluonnon suojelu ja vesimaiseman hoito X 5.7 369

46 Suojavyöhykkeiden istutuskaavio 5.7.4 406


TAULUKKO LUETTELO

Taulu kon

numero

1

2

3

4

5

6

7

8

9

10

11

12

13

14

15

16

17

18

20

21

22

Taulukon sisältö

487

Suunnitteluorganisaation henkilöjäsenet

Hydrologiset osa-alueet ja pinta-alatietoja

Siuntionjoen vesistön (22.) pinta-alatietoja

Toteutetut järvenlaskut Siuntion.joen vesistöalueella

Siuntionjoen vesistön järvien vedenkorkeushavainnot

Vedenkorkeuden tunnuslukuja eräille Siuntionjoen

vesistöalueen järville

Valtakunnalliset virtaamahavaintopaikat Siuntionjoen

vesistöalueella

Palojärven— ja Siuntionkosken virtaamien tunnusluvut

Palojärven— ja Siuntionkosken valumien tunnusluvut

Palojärven- ja Siuntionkosken ali— ja ylivirtaa

mien toistuvuusarvoja

Siuntionjoen vesistöalueen kesäaikaiset alivaluma

kaudet

Siuntionjoen vesistön yli 1 ha:n järvet ja altaat

Perustietoja eräistä Siuntionjoen vesistön

järvi stä

Perustietoja Siuntionjoen valuma-alueesta

Risubackajoen Nummelasta tulevan haaran veden

laatutietoja vuosilta 1980-85

Muijalasta tulevan haaran vedenlaatutietoja

vuosilta 1980-85

Risubackajoen alajuoksun vedenlaatutietoja

vuosilta 1980-85

Björnträskin vedenlaatutietoja vuosilta 1980-85

Bakträskin,.StorträskinjaLonoks•-jarvien vedenlaatutietoja

vuosilta 1980-85

Vedeniaatutietoja Kivikoskenpurosta vv. 1980-85

Munkkaanojan-Lempansån vedenlaatutietoja

vv. 1980-85

Vejanså-Kyrkån vedenlaatutietoja vv. 1980-85

LIITE 4/1

Luku

1

3.1.1

3.1.1

3.1.1

3.1.1

3,1.1 68

3.1.1

3.1.1

Sivunumero

14

57

57

59

60

3.1.1 61

3.1.1

3,1.1

3.1.1

3.1.2

3.1.2

62

65

65

68

71-72

74

77

3.1.2 84

3.1.2

3.1.?

3.1.2

3.1.2

3.1.2

3.1.2

3.1.2

88

89

90

95

96

97

98


LIITE 4/2

488

Taulukori Sivunumero

Taulukon sisältö Luku numerc

23 Tjusträskin ja Vikträskin vedenlaatutietoja

vv. 1980-85 3.1,2 100

24 Siuntionjoen vedenlaatutietoja vv. 1980-85 3.1.2 102

25 Siuntionjoen ainevirtaania ja Pikkalanlahden

jätevesikuormitus vv. 1981—85 3.1.2 103

26 Suunnittelualueella sijaitsevat tärkeät ja veden

hankintaan soveltuvat pohjavesialueet 3.2

27 Yhdyskuntien ja teollisuuden vedenotto suunnit

telualueella 4.2

28 Asuniajätevesien aiheuttama vesistökuormitus vuosina

1975—1987 Siuntionjoen vesistöalueella 4.3 128

29 Asumajätevesikuormittajien lupatilanne, jätevesien

käsittelymenetelmä ja jätevesien purkualue 4.3 137

30 Asumajätevedenpuhdistamoiden toiminta ja nii

den aiheuttama vesistökuormitus vuosina 1981-87 4.3

31 Suurimpiin viemäriverkostoihin liittyneet asukas

määrät ja taajamien asukasmäärät 1985 sekä

ennuste asukasmääristä vuonna 2000 4.3

32 Kuormitukset vuonna 1985 ja ennusteet vuodelle

2000 4.3 143

33 Siuntionjoen vesistöalueen kaatopaikkojen jäte—

määrät ja pintavesien purkuvesistöt 4.3 146

34 Eräiltä kaatopaikoilta tulevien suoto- ja valuma

vesien laatutietoja 4.3

35 Ratametsän patoaltaasta juoksutetun veden kuukausi

virtaamat vv. 1982-1987 4.3 153

36 Oy Partek Ab:n kateaineyksikön aiheuttama vesistö—

kuormitus vuosina 1980-87 4.3 154

37 Kuntakohtainen yhteenveto ihmistoimintojen aiheut

tamasta vuotuisesta typpi— ja fosforikuormituk

sesta Siuntionjoen vesistöalueella 4.3.3 165

-38 0saaTkohtainen yhteenveto-iiiniisteim4n-t&jeii - --aiheuttamasta

vuotuisesta fosfori— ja typpi

-

kuormituksesta Siuntionjoen vesistöalueella 4.3.3 166

39 Siuntionjoen koskien putoussuhteet ja koski jak

sojen pituudet 4.5 175

40 Tulvasuojelu— ja maankuivatushankkeiden hyötyala

Siuntionjoen vesistöalueella osa-alueittain 4.6.1 178


Tauiukon

489 LIITE 4/3

Sivu—

numero Taulukon sisältö Luku numero

1 vireillä

41 Siuntionjoen vesistöalueella toteutetut

olevat ja peruutetut perkaushankkeet v. 1986 4.6.1 183-U

42 Suoalan jakaantuminen Siuntiorijoen vesistö—

alueella 4.6.2 185

43 Muutamien vedenlaatutekijöiden kriittisiä arvoja

sisävesikaloille ja ravulle 4.7.1 188

44 Kesäkuussa 1986 tehdyn koski-inventoirinin tulok

set Siuntionjoen vesistöalueella 4.7.1 191

45 Siuntionjoen vesistöalueen kalasto 4.7.1 194

46 Siuntionjoen vesistöalueella vuosina 1986 ja 1983

haastatellut ruokakunnat sekä arviö aktiivisesti

kalastaneiden ja ravustaneiden ruokakuntien luku-

määrästä vuonna 1985 4.7.1 202

41 Käytössä olleiden pyydysten ja vneiden määrä

Siuntionjoen vesistöalueella tiedusteluihin

vastanneilla sekä arvio pyydysten ja kalastus

käytössä olleiden veneiden kokonaismäärästä

vuonna 1985 4.7.1 204

48 Siuntionjoen vesistöalueelta saadut kalansaallit

vuonna 1985 tiedusteluihin vastanneilla sekä

arvio kokonaissaaliista vuonna 1985 4.7.1 205

49 Kalastukselle ja ravustukselle kohtalaista tai

huomattavaa haittaa aiheuttavat tekijät Siun—

tionjoen vesistön eräillä alueilla vuoden 1986

tiedusteluvastausten mukaan 4.7.1 210

50 Kalaston ja kalastuksen kehfttäinistoivonnikset

vuoden 1986 tiedusteluun vastanneiden ruoka—

kuntien mukaan Siuntionjoen vesistöalueen

eräillä alueilla 4.7.1 211

51 Tietoja Siuntionjoen vesistöaTueen yleisistä

uimarannoista ja uimapaikoista 4.7.2 227

52 Loma-asunnot järvikohtafsesti v. 1984 4.7.4 244

53 Selkärankaisten eläinten uhanalaisuus Siuntion-

Joen vesistöalueella 4.8.1 255

-54 Ympär-ist4nsuoj&un hailirito. Tehtävanjako eri•

hallinnon tasojen kesken, lukuun ottamatta flnian

suojelua

1 meluntorjuntaa ja säteilysuojausta. 6.1 427

55 Suunnittelu—, käyttö— ja valvontavastuun jako 6.1 428

56 Uudenmaan suurimmat vesistöt rneritaimenen

kutujokina 6.3 444


491

PLAN ÖVER ANVÄNONINGEN OCH SKYDDET

AV SJUNDEÅ Äs VATTENDRAG

Rekommendationer och fortsatta åtgärder

Delegationen för Sjundeå å projektet


1 NN E HÅ L L

5

493

REKOMMENPATIONER...... . .. .4.,...

Sda

5.1

5.2

5.2.1

5.2.2

5.2.3

5.2.4

5.2.5

Vattenförsörjning . . . . . .

Belastni.ngen på vattendraget .

Mål för vattenkvaliteten * .

Samhäilen

Diffus belastning .

,

,

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

,

.

4

.


.


.


.

496

497

497

499

501

502

504

Vattenkrafthushållning e e .

53 • 508

5.4

Avstjälpningsplatser • . . . .

1ndustri . . . . . . . .

Översvmningsskydd, torr1äggnng och skogsdik

ning . . . . . . . . . .

* 509

5.5 Rekreationsbruk , . . . • . . ,

• 510

5,5.1 • 510

5.5.2 • 811

5.5.3

5.5.4

Eåt- och kanotBport . . . . . . • . . .

.

513

520

Fitidsbebygge1s . . . . . * . .

Friiuftsbad . , . . . . . . . . .

Friluftsiiv och övrigt rekreationsbruk .

5.6 Fiskerihrnhå11ning • .

• 521.

5.7 Skydd och vård av vattenmiljön samt forskning . 526

5.7.1 Vrdefu11a vattenområden och naturobjekt . * . 526

5.7.1.1 . 526

5.7.1.2 . 529

Mål för ekyddsåtqrdern . . . . . . . .

Skyddsvrda naturobjekt i Sjundeå . . .

Skyddsvrda naturobjekt i Vichtis . • .

Skyddsvärda naturobjekt i Kyrks1tt .

Skyddsvärd naturobjekt i Lojo kommun . .

5.7.2 . 552

5.7.1.3 543

5.7.1.4 • 547

5.7.1.5 • 550

Sälisynta och hotade arter . . . . . . . . .

5.7.2.1 . 552

Djur , , . . , . . . . , . • • • • . , . .

5.7,2.2 . 556

Vatten- och strandvegetation samt flore

5.7.3 Landskapsvrd

. 556

5.7.3.1 . 556

Förhstoriska objekt . . • . . . . , .

Historiska och arkitektoniska objekt . .

5.7.3.2 . 557

5.7.3.3 . 558

5.7.3.4 . 560

Förbättring av vattenjämvikten i landskapet

Vården av strandskogar och parker . . . .

5.7.3.5 . 561

Landskapscentra .•.. ..•.•.... .

5.7,4 Anläggnsng av skyddsoner . . . . . . • . . . 563

5.7.5

5.7.6

5.8

5.8.1

Forskning . . . • . . . . . . . . . . . *

Unclervisning och information * . . . .

Reetaurering av vattendrag . • . . * . . .

Sjöar som bör restaureras * . . . . . . . .

Rekommendationer för restaurering av sjöarna

.

.

.

.

566

569

571

571

5.8.3

Restaurering av försurade sjöar

-Åstrackor som bör restaueras

. *

.

.

.

. .

. .

.

578

585

5,8.1.1 . 573

5.8.1.2 . 575

Lertäkter som bör restaureras . . . . . . .

495


.6

6.1

6.2

6.2.1

6.2.1.1

6.2.1.2

6.2.1.3

6.2.1.4

6.2.2

6.2.2.1

6.2.2.2

6.3

6.3.0

6.3.1

6.3.2

6.3.3

6.3.4

6.3.5

.3.6

6.3.7

6.3.8

6.3.9

.4

494

FORTSATTAÅTGÄRDER......,........ 588

Ansvaret för verkst11andet av åtgärdsrekom

mendationerna . . . • . . . . . . . . . .

Finansierings- och verkstäilighetsmöj ligheter

Myiidigheter . . . . . . . . . . . . . - .

Vatten- och milj Öforvaltningen . . . . . .

Fiskeriförvaltning . . . . . . . . . . . .

Planeringens administration . , . . . .

De kommunala myndigheterna

Övrigaparter

Näringslivet O00

Frivilliga föreningar .

Genomförandet av de viktigaste åtgärdsrekom

mendationerna .

Möjligheterna till specialskydd för Sjundeå ås

vattendragsornrå.e

Vattenanskaffning . . . , . . . . . . .

Vattnets belastning .

Vattenkrafthushållning . . . . . . . . .

Översväinningsskydd, torrläggning och skogsdik

ning

Rekreationsbruk

Fiskerihusållning

Skydd och sktsel samt forskning som gäller

vattenmiljön . . . . . . . . , . . . . .

Restaurering av vattendraget . . . . . .

Uppföljning . . . . . . . . .

Bedömning av projektet . . . . . . . .

O 588

O 591

O 591

O 592

O 593

O 594

. 597

602

O 02

O 604

O 605

O 606

O 610

O 611

O 614

0

614

615

617

619

625

626

627


5 REKOMMENDATIONER

Till läsare:

495

Planens del II, rekommendationer (avsnitt 5) och

fortsätta åtgärder (avsnitt 6) har översatts på

svenska. Kartorna på sidorna 357 (kuva 43), 365 (kuva

44) och 369 (kuva 45) har presenterats endast tilisam

mans med finska texten. Bilagorna 1-4 är presenterade

med finska texten, s. 475-489.

1 avsnitten 2 - 4 av denna översiktliga pian granskades

bosättning, markanvändning, naturförhållanden, olika

former av vattenanvändning samt naturskyddsfrgor i

Sjundeå ås vattendragsornråde. För envar av dessa gavs

basuppgifter ota den rådande situationen och i mån av

möjlighet ota kommande behov. Vissa centraia frågor

eiler sådana som utretts bristfäliigt har studerats

grundiigare i sarskiida undersökningar.

1 avsnitt 4, där vattendragets olika använclningsformer

och skyddsfrågor behandias, gavs också fiera rekommen

dationer sota ansågs motiverade av den aktueila använd-

ningen. Många av rekommendationerna berörde också

andra anvndningsformer. För att kunna driva igenom

dessa sjä1visk&’ rekommendationer måste man sammanjäm

ka dem rned alla övriga bruks- och skyddsintressen sota

berör vattendraget.

1 de rekommendationer för vattendragets användning och

skyddsobjekt sota ges i föreiiggande avsnitt 5 av den

översiktliga pianon har man strävat att beakta den

övriga användningen och skyddet av vattendraget. Å

projektets arbetsgrupp har sarnmanjämkat åtgärdsrekom

mendationerna på basen av sektionernas förslag. 1

avsnitten 2 - 4 och i de separata utredningarna ges

mera detaljerade uppgifter om dimensioneringen av och

motiveringen till de föreslagna åtgärderna.


496

För de centrala åtgärder som föreslås i avsnitt 5 har

man i avsnitt 6 också gett rekommendationer om verks

ti1lande instans , tidplan och finansierinqsmö31igh—

ter.

5.1 Vattenförsörjning

Inöm Sjundeå ås vattendagsområde är ytvattenkvaliteten

dålig för industrins och bosättningens behov. Samh1-

lenas vattenförsörjning tryggas med hjäip av grundvat

tenförekomsterna. För att utreda och utveckla vat

tenförsörjningen på glesbygden har HElsihgfors vatten

och miljödistrikt tillsarnmans med regionpiansförbunc3en

inlett den översiktliga pianeringen av vattenförsörj

ningen på gesbygden år 188.

Rekommendation:

- Kommunerna bör överväga att anlägga skyddsområden

för de grundvattentäkter som är viktiga för samhäl

lenas vattenförsörjning (se avsnitten 3.2.3 och

42.2). Dessutom bör man förebygga förorening av

grundvattnet genom att följa de rekommendationer om

skydd av grundvattnet som gava i avsnitt 3.2.5 samt

genom skyddsrekömmendationer, markplanering eller

andra metoder (se sida 596).

- KommUnerna bör utarbeta egna pianer för utvecklandet

av vattenförsörjningen också på g1esbgden.

För industriella ändamål tas vatten från Sjundeå å av

Nökia Oy:a fabriker i Pickala. Nokia Ab har tillstånd

av Väatra Finlands vattendomstol att ta vatten från

Pickala å och regiera Vikträsk. Regieringen sker med

en damm i Pickala ås mynning. Vattnet används främst

som processvatten men också på bostadsområdet. Vatten

tillgången täcker gott och väl behovet och genom

effektiv rening biir Pickala ås vatten drickbart.


RekommencIaton;

497

- Så vitt möjligt bör industriris vattenbehov också

- Vatten-

framdeles tillgodoses från tillräcklga ytvatten—

förekomster av för ändamålet tjäniig kvalitet (se

avsnitt 4.2.6).

och milj öförvaltningen bör i samarbete med

andra myndigheter och industrin utreda xnöjli,gheterna

för industrin att ta sitt råvatten från vattenområ

det uppstrbms Pckala å eller på annat håll så, att

Pickala ås mynning inte behöver dämmas. 1 utrednin

gen bör ingå de juridiska och teknisk-ekonomiska

åtgärderna samt en bedömning av möjligheterna att

genomföra dem. Samtidigt bör utredas företagets

kostnader och ersättningsfrågor samt milj öpåverknin

gar.

J4anthruket anvärider ytvattnet i Sjundeå ås vattendrag

främst för bevattning av åkrar. Stäilvis kan den

dåliga vattenkvaliteten, bl,a. giftiga blågrönalgsblom

ningar, förbindra vattning av djur.

Rekommendation:

- Ytvattnet i Sjundeå ås vattendrag bör he en kvalitet

som gör det tjänligt för bevattning (se avsnitt

442.6). För att trygga vattenkvaliteten i alla delar

ev vattendraget krävs vattenskyddsåtgärder i de

mest belastade amrådena (se avsnitt 5.2).

5.2 Belastningen på vatten&aget

5.2.1 Måi för vattenkvaliteten

1 Vattenkvaliteten bör förbättras i de områden

som i dag belastas mest. Förbättringsåtgärderna

sätts huvudsakligen in i områdena Lempansn -

Kyrkån och Risubackaån - Björnträsk.

II Vattenkvaliteten förbättras överlag i hela

vattendragsområdet så att vattnets användbarhet

fÖre år 2000 förbttras med 1 kvalitetsklass

enligt den allinänna klassificeringen (se av

snitt 3.1.2) inon alla de områden där den yttre

belastningen är störst.

III Vattnens kvalitet strävar man till att förbätt

ra så att följande arter (såvitt det ankommer

p vattenkvaliteten) på ln sikt ken leva och


498

föröka sig i a 1 1 a de delar av vattendraget

där de skulle kunna förekomma naturligt: havs

och bäcköring, kräfta, flodpärlmussla och

utter. Detta niål bör nås före år 2010, dock så

att de nämnda arternas nuvarande biotoper inte

krymper eller äventyras.

När målen för vattnets kvalitet granskats har hänsyn

tagits till vattendragets olika nyttjandeformer och de

krav dessa ställer på vattenkvaliteten. Vattenförsbrj

ning, fiskens och utterns krav pA miljön, bad och

övrigt rekreationsbruk samt allmänna vattenskyddssyn

punkter är de viktigaste av de faktorer som förut

sätter en förbättring av vattenkvaliteten och utgående

från vilka man kan stälia specifika krav på denna.

Från dessa utgångspunkter strävar man till att genom

vattenskyddsåtgärder förbättra vattenkvaliteten.

1 avsnitt 5 ges också i samband med fiera av rekom

mendationerna om vattendragets olika användningsformer

och om naturskyddet rekommendationer om vattnetskvali

tet eller minskningen av belastningen på vattendragen.

De centrala delarna av dessa är vattenförsörjning (av

snitt 5.1), rekreationsbruk (avsnitten 5.5.1 och

5.5.2), fiskerihushåilning (avsnitt 5.6), skydd och

vård av vattenmiljön samt forskning (avanitten 5.7.1.1,

5.7.1.2, 5.7.1.4, 5.7.2.1 och 5.7.5) samtrestaurering

av vattendrag (avsnitten 5.8.1, 5.8.1.1, 5.81.2 och

5.8.2). 1 nämnda avsnitt har förbättringen av vatten—

kvaliteten motiverats närmare.


5.2.2 Samhällen

499

Inom Sjundeå ås vattendragsområde finns sju avlopps

reningsverk för kommunalt avioppsvatten, de stÖrsta är

Höytiönnummi avloppsreningsverk i Vichtis, Munkkaanoja

avloppsreningsverk i Lojo kommun och avloppsrenings—

verket i stationsbyn i Sjundeå. 1 förhållande till

dessa är belastningen från de övriga avloppsreningsver

ken, som alla är fristående anläggningar, obetydlig

och deras recipientpåverkan lokait begränsad.

Avloppsreningsverken i området - såvä]. verken i tätor

ter som andra större avloppsreningsverk för kommunait

avloppsvatten -

renar

redan nu vattnet så effektivt

att en ytterligare sänkning av fosfor- och BS

7 -halterna

i det utgående vattnet biir mycket betungande ekono

miskt. 1 praktiken är det närmast avskiljningen av

ammoniumkväve som kan effektiveras.

Alimänna rekommendationer:

- Man bör undvika att utifrån leda in avloppsvatten i

vattentragsområdet.

- Man bör minska infiödet av läck- och dagvatten i

avloppsnäten genom att iståndsätta dem.

- Avloppsvattnen från industrianläggningar bör sambe

handias med det kommunala avloppsvattnet om detta

är möjligt med hänsyn till avloppsvattnens mängd

och beskaffenhet. Innan det industriella avlopps

vattnet leds till avloppsnätet bör det förbehandlas

tillräckligt.

- Avloppsslammet bör avvattnas, stabiliseras och diri

geras till återvinning. Siammet bör förvaras så att

vattendrag och grundvatten inte löper risk att föro

renas (se vattenstyrelsen 1979).

- Avloppsnäten bör utbyggas så att de omfattar alla

tätt bebyggda områden. Dessutom bör alla nya småbe

lastares avloppsvatten ledas till nätet samt befint

ligas måbelastares avloppsvatten i de fali där

avståndet till nätet inte omöjliggör anslutning.


500

Rekommendationer för de enskilda belastarna:

Lojo kominun, Munkkaanoja

- Av1oppsrenngsverket bör effektivera avskiljningen

främst av ammoniumkväve så stt syrgashalten i Lem

pansån och Kyrkån inte på grund av Munkkaanoja av

loppsreningsverk sjunker till en för fiskens livs

betingelser ogynnsam nivå dvs. under 5 mg 02/1O

- Den ingående belastningen till Munkkaanoja avlopps

renings verk kan vid behov minskas genom stt av

loppsvattnet från Routio-området leds till Lojo

stads avloppsnat Genom att sanka belastningen kan

man eventuellt undgå en utvidgning av avloppsre

ningsverket pa grund av t ex nitrifikation Lojo

kommun och Lojo stad bör förhandia om stt via

stadens avloppsnat leda avloppsvattnet fran Routio

till stadens avl oppsreningsverk.

- Om det fortfarande finns behov att förbättra

vattenkvaliteten i recipienten efter att

behandiingen av avloppsvattnet effektiverats bor

Lojo kommun och Helsingfors vatten- och miljödist

rikt utreda mojligheterna stt genom olika restaure

ringsåtgarder forbattra tilistandet i recipienten

(t.ex. ökning av syrgashalten genom luftning).

Oy Partek Ab, Uusniitty bostadsomrade

- Avloppsvattnet från Uusniitty bostadsområde bör

ledas till Munkkaanoja avloppsreningsverk fore ut

gngen av år 1993. Samtidigt bör också avlopps

vattnet från skolan i Nummenkylä och avloppsvattnen

från mellanliggande bebyggelse, industrier och

Länsi-Uusimaa Oy ledas till Munkkaanoja.

Sjundeå kyrkby och stationstrakten

- Avloppsvattenbehandlingen bör effektiveras genom

att man skapar battre forutsattningar för skotseln

av verket (bl.a. heltidsanställd verksskötare och

kompetent ersättare för honom) genom att läckvatten

mängden minskas samt avskiljningen av BS 7 och

fosfor effektiveras.

- Behovet stt avlägsna ammoniumkvävet bör utredas och

vid behov bör sådan genomföras.

TOCs kurscentrum

Avloppsreningsverket bör vid behov utbyggas så

stt avskiljningen av BS 7 och fosfor stabiliseras

och blir effektiv och så att ti1lf1lig

overbelastning undviks. Vidare bor man sakerstalla

tätheten hos och utsläppsplatsen för avloppsröret

på bottnen av Stora Lonoks.


Vichtis, Nummela

- Avskiljningen

- Belastningssituationen

501

särskilt av ammoniumkväve bör effekti

veras så att syrgashalten nedströms sammanfiödet av

Risubackaåns norra och västra arm under alla förhål

landen bibehålls på en för fiskens livsbetingelser

gynnsam nivå (>5 mg 02/1), och så att avloppsvatt

net från Nummela inte under några omstndigheter

mera ger upphov till skadliga ammoniakhalter.

i Björnträsk bör utredas

i en särskild undersökning i samarbete mellan

belastarna i området och myndigheterna. Undersöknin

gen ingår som ett led i pianen för restaurering av

Björnträsk (se avsnitt 5.8.1).

Munkkaanoja och Sjundeå kommuns avloppsreningsverks

tillstånd för utsläpp av avloppsvatten bör handläggas

vid vattendomstolen samtidigt med tillstånden för

Höytiönnummi avloppsreningsverk och Oy Partek Ab:s

täckmaterialenhet. Därigenom önskar man säkerställa

att till ståndsvillkoren för de viktigaste punktbelas

tarna i Sjundeå ås vattendrag får en ändamålsenlig

utformning med tanke på situationen i själva vatten

draget.

5.2.3 Avstj älpningsplatser

Inom planeringsområdet finns fem avstjälpningsplatser

som är i bruk och tre som är nedlagda. Till avstjälp

ningsplatserna förs eller har förts kommunait och

industriellt avfall, spillolja, problemavfall från

hemhushållen samt slam från slamavskiljare och avlopps

reningsverk. Avstj älpningsplatserna påverkar vattenmil

jön genom föroreningarna i lakvattnet. För närvarande

genomför miljöministeriet en undersökning om s.k.

riskavstj älpningsplatser. Av avstj älpningsplatserna i

planer±ngsområdet har Loj o koimnuns avstjipispkatser

vid stationen och i Tötar prioriterats som undersök

ningsobj ekt. Undersökningen studerar riskavstj älpnings

piatsernas milj öpåverkan.


Rekommendationer:

502

- 1 första hand bör man strva till att minska den

mängd av fali som förs till avstjälpningsplatserna

bl.a. genom att främja återvinningen. Att främja

återvinningen ankommer på kommunernas milj övårds

nämnder.

- Små avstjälpningsplatser bör läggas ned, som t.ex.

Tervalampi vårdinstitutions avstjälpningsplats och

i framtiden eventuellt också Tötar avstjälpnings

plats i Lojo kommun och Sjundeå kommuns avstjälp

ningsplats. Avfallsbehandlingen i hela regionen

skulle då ske centraliserat.

- Genom en riktigt planerad dikning bör lakvatten—

mängden begränsas till det minsta möjliga. Man bör

sträva att minska dem t.ex. genom att låta lakvatt

net sua över avstjälpningsplatsen och genom att

anlägga videbestånd. Om vattnet medför olägenheter

bör det uppsamlas i utjamningsbassanger varifran

det i första hand bör ledas till ett reningsverk

och om detta inte är möjligt, ut i recipienten vid

sådana tidpunkter att olägenheterna blir så små sam

möjligt. Utsläpp i vattendraget bör undvikas sär

skilt sommartid.

- Med stöd av resultaten från de pågående undersök

ningarna om avfallsbehandlingen och de miljöolä

genheter som avstjälpningsplatserna orsakar (bl.a.

utredningen om riskavstjälpningsplatser) bör man

utveckla metoder för avfallsbehand lingen och

effektivera övervakningen avavstj älpningsplatsernas

omgivning.

5.2.4 Industri

- Kommunerna bör sörja för att problemavfallet på

vederbörligt sätt insamlas, mellanlagras och

transporteras och behandias på vederbörligt sätt.

De största utsiäppen av industrielit avloppsvatten i

Sjundeå ås vattendragsområde kommer från Oy Partek

Ab:s täckmaterialenhet i Muijala i Lojo. 1 Muijala

finns ocks Oy Partek Ab:s separataA-fabriker. 1

vattendragsområdet finns därtili ett antal mindre

industrier som inte är anslutna till samhällenas

avloppsnät. Belastningen från dessa behancilas i avsnitt

5.2.5 om den diffusa belastningen.


503

Ailmänna rekommendationer:

- Man

- Om

bör inte i Sjundeå ås vattendragsområde an

lägga ny sådan verksamhet sam belastar recipienten

i betydande grad.

ny industri förläggs till området bör bästa

tillämpbara teknik utnyttjas för att begränsa av

loppsbelastningen och så långt möjligt förhindra

utsiäppen i vattendraget. Ny verksamhet som belas

tar vattendraget bör lokaliseras så, att det uppkom

na avloppsvattnet kan ledas till samhällenas av

loppsreningsverk och behandias där.

Rekommendationer för de enskiida belastarna:

Oy Partek Ab, täckmaterialenheten

Avloppsvattenbelastningen har minskat betydligt under

senare år på grund av processomläggningar. Behovet av

neutralisering granskas utgående från vattendraget.

Eftersom Arvolanoja (se avsnitt 3.1.2, bild 21, prov

tagningspunkt R4) genom vattendomstolens beslut förkia

rats vara avlopp begränsar vi oss till den del som

börjar från punkt R3 och fortsätter nedströms.

- Man bör också framdeles undvika att undor sommaren

tappa avloppsvatten från bassängen i Ratametsä.

- Avloppsvattnet bör vid behov neutraliseras. flehovet

av neutralisering bestäms av vattendraget. Neutral

isering behövs om man vid provtagningstillfällena

för samkontrollen av Sjundeå å upprepade gånger

uppmäter pH över 9,5 vid provtagningspunkt R3 som

ligger omedelbart nedströms den punkt där diket från

Parteks industrianläggning förenar sig med Risu

backaåns västra gren, eller pH över 9,0 vid provtag

ningspunkt R9, som ligger i Risubackåns västra

gren, omedelbart uppströms den punkt, där den

förenar sig med den norra grenen sam kommer från

Höytiönummi (se fig.21). Neutraliseringen bör ske

s• att sulfathalten i Risubackaån inte till

föijd av neutraliseringen stiger till en för fisk

eller bevattningsvatten skadlig nivå.

- Belastningssituationen i Björnträsk bör utredas i

en särskild undersökning som genomförs i samarbete

rned belastarna i området och myndigheterna (jfr.

rekommendationen om reningsverket i Nummela i

avsnitt 5.2.2). Särskilt bör man undersöka kromuts

läppens effekter på fiskbestånden i Bjärnträsk och

Risubackaån.


5.2.5 Diffus belastning

504

1 anslutning till denna äversiktiiga pian gjordes en

omfattande separat utredning (Saari, Alatalo och

Rooli, 1987) om den diffusa belastningen i Sjundeå ås

vattendrag. Utredningens syfte var att skapa underlag

för rekommendationer om minskning av den diffusa

belastningen. 1 utredningen studerades den diffusa

belastningens storiek och beskaffenhet i varje kommun

och delområde i vattendraget. Samtidigt uppskattade

man hur den totala belastningen på vattendraget förde

lade sig p olika beiastningskällor under hela året

och under sommaren. Den äversiktiiga pianens rekommen

dationer för minskning av den diffusa belastningen

baserar sig på nmnda separata utredning. Ett samman

drag ges i avsnitten 43.2 och 4.3.3 av den översiktli=

ga pienen.

1 den diffusa belastningen har inräknats belastning

från följande käiior: bebyggeise som inte är ansiuten

till avloppsnät, småbelastare, åkerbruk, boskapssköt

sai, pälsdjursfarmer, skogsbruk och nedfall från

luften. Dessutom belastas recipienten av naturlig

bakgrundsbelastning som är oberoende av mänskiig

verksarnhet.

Den sammanlagda årliga belastningen från olika belast

ningskällor uppgår till i medeital 13 ,3 t fosfor och

320 t kväve. Ca två tredjedelar av fosforn och ca

häiften av kvävet härrör från diffus beiastning på

grund ei, mänsklig verksamhet. Denna belastning kan

minskas genom lämpiiga åtgärder.

Eftersom 12 130 ha eller 25,2 % av Sjundeå ås 480 km2

stora avrinningsområde utgörs av åkerjord och ca 23

200 personer bor i avrinningsområdet är det klart att

den mänskiiga verksamheten och åkerbruket ger upphov

till en ansenlig belastning.


505

Totalt sett kommer de största utsiappen av nrsalter

från åkerbruket, som svarar för ca hälften av den

totala årliga belastningen. Sommartid r dock mängden

närsalter i de renade avloppsvattnen något större än

utsiäppen från åkrarna. Under torra somrar innehåller

de renade avloppsvattnen ca en tredjedel av den totala

fosfor- och hälften av den totala kvävebelastningen.

Ätgärder som syftar till förbättring av recipientens

tillstånd bör i första hand sättas in mot de största

belastningskällorna. Den diffusa belastningen bestämmer

tilsamrnans med den naturliga bakgrundsbelastningen

vattenkvalitetens alimänna nivå, som stäilvis försämras

väsentligt av punktbelastning (renade avloppsvatten).

Vattenkvaliteten är sämst just p de piatser där

belastningen från avloppsvatten är kraftig. Fr att

recipientens tillstånd skall förbättras mste man

därför minska på både den diffusa belastningen och

punktbelastningen,

1 avsnitt 4.3.2 av den översiktiiga pianen och i den

separata utredningen ges detaijerade rekommendationer

och dimensioneringsvärden för minskningen av den

diffusa belastningen. Nedar ges de centrala rekom

mendationerna för varje enskiid belastningskälla. De

har anpassats till respektive källas regionala (Sjundeå

ås vattendragsområde) betydelse. (Jfr. andelarna av

den totala belastningen, avsnitt 4.3.3.)

Rekommendationer för bebyggelse som ej är ansiuten

till avloppsnät;

- Avloppsnätet bör utvidgas till de tätt bebyggda

- 1 pianer för området på olika nivåer och i bypianer

bör ingå en översiktlig pian för hur vatten och

avlopp skall ordnas i området.

- 1 kommunerna bör miijövårdsnämnden, häisovårds

nämnden och tekniska nämnden komma överens om hur

ansvaret skall fördelas i vattenskyddsfrgor och

hur samarbetet skall arrangeras, cm så inte redari

- -


506

skett. Samtidigt bör man vidta åtgärcler för att

ordna med tillräckliga personairesurser för piane

ring och övetvakning.

- Kommunerna bör såvitt möjiigt utveckla egna stöd

former, som t.ex. ekonorniskt bistånd och planerings

hJlp för glesbebyggelsens vattenförsörjning och

nv1oppsnt.

- Miljövårdsnärnncierna bör övervaka konditionen hos

Öch skötseln av olika slags vattenskyddsanläggningar

i kommunrna. Särskild uppmärksamhet bör fästas

vid ävervakningen av små avloppsreningsverk.

1 viktiga rundvattensområden bör sanitetsvattnet

(se avsnitt 5.1) alltid uppsamlas i slutna tankar

eller också ledas utanför området.

Rekonllflendationer för småbeiastare:

- Småbeiastare bör ansiutas till de centraia

VA-näten så snart det vid utvidgning av näten kan

eke till skälig kostnad

- Små reningsverk kan i dagens läge inte rekommenderas

som enda reningsmetod om avloppsvattenmängderna är

små. Åtminstone anläggningar för mindre än 50

personekvivalenter är störningskänsliga och reningen

är i regel inte så effektiv som önskvärt vore. Små

reningsverk bör därför endast undantagsvis komma i

fråga som enda reningsmetod.

- Små reningsverk bör kompletteras med behandling i

infiltrationsanläggning i de fali där det är möjligt

utan risk för förorening av användbart grundvatten.

Samma gäller anläggningar där avloppsvattnet uteslu

tande behandias i slamavskiljare.

- Alla småbelastare bör ansiutas till det övervakade

avloppsreningssystemet. Tillsynsyndigheterna bör

inspektera dem regelbundet

Rekomxnendationer för fritidsbebyggelsen:

- Man bör främja fritidsbebyggelsens vattenförsörjning

och avlopp samt avfallshantering i områdesplaner på

- vattenskyddet

olika nivåer, i kommunernas byggnadsordningar samt

vid andläggningen av byggnadslov genom att för

ge rekommendationer som lämpar sig

för de aktuella pianerna eller ärendena.

Rekömmendationer för åkerbruket:

- Jordbrukarna bör särskilt ge akt på när gödslingen

utförs och gödselgivans storlek. För riklig gödsling

kari undvikas och urlakningen av närsalter minskas

genom att gödselgivans storlek och tidpunkten för

gödelingen anpassas till varje kulturväxt och


O ka.

507

genom att gödslingen baseras på regelbundna bör

dighetsundersökningar. På sura jordar r srskilt

kalkning ett sätt att minska urlakningen och dri

genom användningen av fosforgödselmedel. Höstsäd

bör vid sådden gödslas så litet som mjligt. Om

samma åker gödslas med både kreatursgödsei och

konstgödsel bör gödslingen planeras noggrant S att

övergödsling undviks.

- Genom att längs stränderna anlägga ouppodlade

skyddszoner kan man minska mängden fast substans och

närsalter som urlakas särskilt från ytan av åkermar

ker som siuttar brant mot åar och backar. Behovet

av sådana skyddszoner preciseras i undersökningar

som pågår för närvarande. Betesmarker och höstsäd

bör så vitt möjligt placeras vid stränderna. Ett

iångsiktigt mål är att vid behov anlägga skydds

zoner på alla åkrar som gränsar till vattendraget

om undersökningar visar att sådana behövs.

- Man bör i lokala förhållanden närmare studera hur

effektivt skyddszonerna skyddar rnot urlakning av

olika ämnen,

- Vid Helsingfors universitets försökgård i Svidja

vid Kyrkån 1 Sjundeå kunde man förslagsvis inleda

forskning om minskning av beiastningen och om

skyddszoner. Intresserade jordbrukare kunde medver

Samtidigt bör man undersöka hur alternativa

odiingsmetoder inverkar på vattenmiljön.

Från vattenskyddssynpunkt är det nte tillrådligt

att låta åkrarna ligga i träda, eftersom den bara

markens yta lätt urlakas.

- De effektivaste medien att minska belastningen

från åkerbruket är rådgivning och information.

Naturligast kunde denna verksamhet ske via de

lokala lantmannagillena och lantbruksproducenternas

föreningar. Också miljövårdsnämnden bör vid behov

ge information och råd. Man bör utarbeta ett infor

mationsblad om Sjundeå och skyddet av ån (efter

modeil av Lestijoki älv och Aura å) och dela ut

det till varje jordbrukarhushåll.

För att inom jordbruket främja användningen av

slam från reningsverk bör man till jordbrukarna

sända anvisningar om hur avloppsslam används, hur

man sprider- ut det och vilka restriktioner -som

gäller för användningen (bl.a. regelbundna analyser

av tungmetaller).

Rekommendationer för boskapsskötseln:

- Gödsel (= strögödsel, urin och flytgödsel) bör på

sådant sätt förvaras i ett vattenttt magasin som

dimensionerats för en lagringstid av minst 8 månader

att alit lagrat avfall kan spridas ut på den uppod


508

lede jorden under den tjälfria tiden av året. Också

gödslingsutrustningen bör vara sådan att läckage

undviks. Gödseln bör harvas in snarast möjiigt

efter utspridningen. Gödseln bör om möjligt spridas

ut med ett aggregat sam samtidigt harvar ned den.

Rekommendationer för skoqsbruket:

- Det intensiva skogsbrukets ingrepp i miljön bör i

vatten skyddshänseende pianeras noggrant, så att

belastningen från skogsbruket åtminstone inte ökar

frn nuvarande nivå. Särskilt galler detta de delar

av vattendraget som har stort rekreationsvärde och

tillrinningsområdena till eutrofierings- och för

surningskänsliga små tjärnar. Man bör försöka över

enskomma om målsättningarna för vattenskyddet rned

de organisationer inom skogsbranschen sam planerar

skogsbruket (skogsförbättringsdistriktet, dist

riktsskogssnämnden, regionala skogsvårdsföreningar).

5 • 3 Vattenkrafthushålining

Det enda kraftverk som r i drift i Sjundeå ås vatten

drag r Sågarsfors vattenkraftverk i Sjundeå å i

Kvarnby nedströms Björnträsk. Driften vid verket

kommer enligt den nuvarande ägaren Oy Lohja Ab att

fortsätta sam förut och inga nämnvärda förändringar

pianeras.

1 Sjundby pianerar man att återuppta driften vid et-t

tidigare avstälit vattenkraftverk genom att i den

befiatiiga kvarn-kraftverksbyggnaden installera en ny

turbin, 1 övrigt är inga vattenkraftsprojekt veterligen

på gång i v’attendragsområdet.

Lämningar av kvarnar och sågverk, dammar osv. och

deras omgivningar är minnesmärken över vattenkraftens

historia och är som sådana kulturhistoriskt skyddsvär

da. Rekommendationer om dessa ges i de avsnitt där

restaurering av åavsnitt (5.8.2) och kulturhistoriska

skyddsobjekt (5.7.3) behandias.

Rekommendation:

- Produktionen av vattenkraft kan fortsätta i nuva

rande omfattning i forsar som utnyttjats sedan


- Av

509

länge (Sgarsfors och Sjundby fors) utan att olä

genheterna för det övriga nyttjandet eller skyddet

av vattendraget blir större än nu.

hänsyn till naturvården (utter och öring) bör

man undvika att för vattenkraftsändamål regiera

vattendrag eller bygga ut nya, hittills outbyggda

forsar.

- Vatten- och miljöförvaltningen bör i god tid innan

en modernisering av Sågarfors kraftverk i sinom

tid biir aktueli utreda möjligheterna att lägga ned

kraftverket och restaurera forsen. Restaureringen

bör frärnja naturvården och fiskerihushållningen

samt rekreationsbruket av området. Utredningen

skall ange erforderliga juridiska och tekniske

konomiska åtgärder samt uppskatta möjligheterna att

realisera dem. Likaså bör kostnads- och ersätt

ningsfrågor i anslutning till projektet utredas.

5.4 Översvmningsskydd, torrläggning och skogsdikning

De 36 projekt sam genomförts inom vattendragsområdet

för att främja över svämningsskydd och grundtorrlägg

ning omfattar till nyttoarealen ca 15,5 % av vatten

dragsområdets åkerareal och 3,9 % av den totala areal

en. Från och med början av 1900-talet (se avsnitt 4.6)

fördelar sig projekten jämnt på vattendragets huvudfra

och alla betydande biflöden. Flertalet projekt r

gamia, under 1980-talet har endast ett dikningsprojekt

överlåtits. Dessutom slutfördes 1986 arbetena på ett

projekt för att regiera vattenståndet inom ett större

område som innefattar Björnträsk m.f1. sjöar.

Trots att grundtorrläggningen i vattendragsområdet

redan i huvudsak är slutförd kommer man också i fort

sättningen att underhålla alla danunar, invaliningar

och rensade vattenleder som hör till tidigare överlåtna

projekt. För en del av de gamla projekten kommer nya

planer att utarbetas p grund av väsentligt förändrade

förhållanden. 1 framtiden kommer eventuelit vissa

delar av vattendraget därför att på nytt bii föremål

för åtgärder. Projekt som tas upp till förnyad behan

dling prövas enligt samma grunder som nya projekt. Nya

grundtorrläggningsprojekt är i varierande grad och


510

beroende på det aktuella projektet oförenhiga med de

intressen som representeras av fiskerihushållningen,

natur- och vattenskyddet sanit rekreationsbruket och

iandskaps vården.

Rekonimendation:

- Det bör vara möjligt att realisera sådana ekonomiskt

lönsamma grundtorriäggningsprojekt som omfattar de

bästa odlingsmarkerna i flodområdet.

- När företagen pianeras och genomförs bör man beakta

den ävriga användningen av vattendraget samt skydds

aspekterna tex. genom att samarbeta under piane

ringen.

- Eventuei1a förändringar i användningen av vatten

draget eller i naturförhållandena bör beaktas när

underhålisåtgärderna genomförs.

Behovet av nya skogsdikningar är så litet i Sjundeå ås

vattendragsområde att rekommendationer inte behövs för

ändaniålet.

5.5 Rekreationsbruk

5 5.1 Fritidsbebyggelse

Fritidsbebyggelsen beror i hög grad av naturförhål

landena. Detta gäller såväl planläggning som skön

hetsvärden. ritidsbebyggelsen ligger i regel vid eiler

nära vattnet. Också om den iigger längre bort är det i

aila Lail vattendraget som utsätts för det största

trycket från rekreationsbruket.

Rekommendationer:

- För att trygga det till fritidsbebygelsenknutna

rekreationsbruket av vattendraget bör vattenkvalite

ten bibehållas och vid behov förbättras så, att

vattendraget lämpar sig väl för såväl rekreations

fiske som bad (se avsnitten 4.7.1 och 4.7.2).

- Man bör sträva att regiera fritidsbebyggelsen med

faststälida strandgeneralplaner. Fritidsbebyggelse

på egen auer samfälld strand regieras bäst genom

strandgeneralplaner, såvida man inte redan utarbetat

en stads- elier byggnadsplan för området. 1 strand


511

generalpianen anges i detalj de olika formerna för

markanvändning samt dess dimensionering. Strand

generalpianerna utarbetas på kommunens försorg och

har rättsverkan när de fastställts. Strandgeneral

planen styr strandplanerna, som utarbetas på markä

garnas bekostnad. Strandge neralpianer rekomnienderas

för områden där trycket från rekreationsbruket är

mycket kraftigt och behovet av en styrd utveckling

är uppenbart.

- Inom Sjundeå ås vattendragsområde är fritidsbebyg

- Nyttjanderätten

gelsens potential redan fulit utnyttjad, med undan

tag av ett fåtal sjöar (se avsnitt 4.7.4). 1 området

finns fiera sjöar som är i behov av strandgeneral—

pianer. För dessa sjöar (t.ex. Enäjärvi) borde man

inte längre 1 någon större omfattning bevilja bygg

nadslov för fritidshus på egen strand.

till områden, som är ägnade för

någon viss form av rekreation, borde handläggas

smidigt vid planläggningen. Om fiera alternativa

användningsformer föreslagits för samma område bör

det alternativ prioriteras, som gör det niöjligt att

bevara området som en helhet.

- Den fritidsbebyggelse som ligger längre frn vatten

dragen är relativt ringa och spridd. Tillsvidare

finns inte något större behov av att regiera den. 1

framtida planer bör dock strandpartier som inte

ännu utbyggts reserveras för att samfällt kunna

utnyttjas av denna bebyggelse.

- Gies- och fritidsbebyggelsen bör helst förläggas

till piatser där den naturligt smälter in i omgiv

ningen, t.ex. i sydsluttningarna av skogsdungar.

Äkrar och öppna ytor bör undvikas och även i övrigt

bör man beakta landskapsvårdande aspekter. Fritids

bebyggelse kan eventuellt placeras också på nedlagda

åkrar. Kommunerna rekommenderas att i sina byggnads

ordningar lämna ett obebyggt bälte längs vatten

dragens stränder.

- Till områden som är särskilt värdefulla på grund

av sina naturförhållanden bör man inte förlägga fri

tidsbebyggelse.

5.52 Friluftsbad

Ailmänt

1 Sjunde ås vattendragsområde ligger större delen av

badstränderna inom Vichtis kommuns gränser vid sjöst

ränder längs huvudfåran. Det hygieniska tillståndet i

vattnet vid dessa badstränder är gott, men riklig

algblomning högsommartid hämmar anvndningen av dem. 1

Kyrkslätts och Sjundeå kommuner ligger badstränderna


512

vid sjöar utanför huvudfåran, delvis beroende på att

dess vattenkvalitet tidvis är svag.

Om vattenkvaiiteten i huvudfåran färbättrades skulle

de nuvarande badstränderna utnyttjas mera och samtidigt

kulle nya ailmänna badstränder kunna anläggas.

En del av de nuvarande alimänna badstränderna frekven

teras endast obetydligt på grund av sitt läge. En

bidragande orsak är att badetränderna ofta saknar

utrustning.

De nuvarande badatränderna torde inte inkräkta på

andra former av rekreationsbruk.

Vichtis

Utrustningen och skötseln av de nuvarande alimänna

badstränderna inom Vichtis kommun är på en nöjaktig

nivå, En brist är Stt Nummela badstrand i Enäjärvi

saknar övervakning. Byalaget har som mål att anlägga

en silmän badstrand vid norra stranden av Kypärijär

vi.

KyrkGlätt

Storträsk - akträsk allmänna badstrand i Evitskog är

ganska populär Antalet besökare har kunnat stiga till

50O personer per dygn. Utrustningen är tillfredsstäl

lande men kunde förbättras genom att man anordnar

övervakning på stranden och anskaffar den viktigaste

förstahjälputrustningen samt bår.

Sj undeå

Även Vikträsk ailmänna badstrand i Karskog är populär

(äver 500 personer/d). Utrustningen är tillfredsstäl—

lande men kunde fÖrbättras genom attmanordnar över

vakning på stranden och anskaffar den viktigaste

förstahjälputrustningen samt bår.


513

Användningen av övriga alimänna badstränder i Sjundeå

kommun begränsas av bristen på utrustning. Störsvik

havsbad bör vidareutvecklas så att det bättre tiligo

doser sjundeåbornas behov.

Den av Ingå-Sj undeånejdens milj övårdsförening föreslag

na badstranden vid Tjusträsk, Vikträsk eller Sjundeå å

mellan nämnda träsk kan inte realiseras p.g.a. strän

dernas frodighet och bottenförhållandena. 1 norra

ändan av Tjusträsk väster om Sjundeå s utlopp finns i

alla fail en sandstrand, som tidigare tjänat som

badstrand och dr man eventuelit kunde anlägga en

ailmän badstrand. Dessutom planeras en badstrand på

Sjunde Bads område vid nordvästra stranden av Tjust—

rsk. Genom att iståndsätta Myrans m.f1. lertagsgropar

längs med Kyrkån kunde man få tillgång till en ailmän

badstrand.

Rekommendation:

- Vattendragen bör utvecklas kraftigt som rekreation

sobjekt. Man bör trygga möjligheterna till frlufts—

bad vid de befintiiga alimänna badstränderna genom

att se till att utrustningen är nöjaktig, att det

rder god ordning där och genom att hälsovårds

myndigheterna regeibundet kontrollerar vattnets

beskaffenhet. Vidare borde man anlägga nya alimänna

badstränder vid sjöar där sådana inte finns förut

och där det finns naturliga förutsättningar för

badstränder. Också vid vissa lämpiiga åavsnitt

borde man under ovan givna för utsättningar anlägga

ailmänna badstränder.

5.5.3 Båt— och kanotsport

Möjligheterna till båt- och kanotsport kan förbättras

genom att man anlägger båt- och kanotleder samt ordnar

tillhörande service i lämpliga delar av vattendraget.

Ätgärder som berör hela vattendraget kan vara t.ex.

följ ande:

- Man

ordnar sjösättningsplatser också för båtägare

utan egen strand vid åtminstone de större sjöarna i

området.


514

- Man startar båtuthyrning vid de största sjöarna i

omrdet om sjösättningsplatser inte ken ordnas.

- Man anlägger förvaringsplatser för båtar och vid

behov småbåtshamnar vid tie sjöar där båtsporten är

intensivast.

— Man förebygger båtsportens negativa effekter genom

att vid behöv införa förbud mot motörbåtar och andra

motordrivna vattenfrkoster och genom hastighetsbe

gränsningar.

- Man aniägger kanotieder av olika svårighetsgrad i

området.

- Man förbinder kanotlederna i tie olika delarna av

sj äsystemet.

- Man förbättrar kanötsportens säkerhet genom informa

tion, varningsskyltar och vid behov särskilda

anläggningar (byggnadsverk som ökar säkerheten,

arrangemang för passerande avkanothinder, landstig

ningsplatser).

- Man förebygger båt- eiler kanotsportens negativa

effekter på miljön öch den övriga använtiningen av

vattendraget genom att etabiera planeringssamarbete.

- Man ordnar avfallshanteringen på ställen som frek

venteras av båtfolk och kanotister.

Det rekommenderas att motorbåtar förbjuds på Sjundeå

å uppströms Sjundbyfors och på sjöar mindre än en

kvadratkilometer

De pianer, som berör båtsporten utarbetas av vatten

och miijöförvaltningen, regionplansförbunden och

konmaunerna i samarbete med båtsportorganisationerna.

Det är närmast kommunerna som tillsammans med markäga

ren evarar för reservering av lämpiiga områden i

samband med planläggningen. T.ex. i strand- och strand

generalpianerna kan man ange noggrant läge och dimen

sionering av serviceställena för båtsporten.

Båtsporten inom vattendragsornrådet utövas främst med

roddbåtar som används vid fritidsfiske och är huvudsa

kligen koncentrerad till sjöarna. Utom på de största

sjöarna (bla. Enäjärvi) används motorbåtar endast ±

Pickalan i vattendragets nedre lopp nära utioppet i

havet. Kanotsport bedrivs under högvattenperioder i

huvudfåran nedströms Palojärvi och i Harvsån från

Storträsk och nedåt.


515

Rekommendationer för utveckling av båt- och kanots

port inom respektive delområde (se bild 43). Delområ

denas numrering samma sam i avsnitt 4.7.3:

1 Pickalaån(Pickalaviken - Sjundby)

Båttrafiken från havet till Pickalaån begrnsas av

båtslussen i Pickala regleringsdamm och av en bro med

lågt valv invid Pickala gård. Bron fredades sommaren

1987 genom beslut av länsstyrelsen i Nylands ln.

Brons ägare ämnar öka brons genomfartshöjd. Den gamia

Broända bro vid utioppet från Vikträsk var i mycket

dåligt skick och revs den 4.9.1987. På piatsen pianeras

en ny bro som främst är avsedd för den lätta trafiken.

1 Pickalaån har vågsvallet från motorbåtar och even

tuelit också regieringen gett upphov till en strande—

rosion som barlagt rötterna på de värdefulla alarna i

strandkanten. En hastighetsbegränsning har därför

radan införts för motorbåtar i ån.

För utveckiing av kanotsporten krävs inga särskilda

åtgärder i delområdet.

Rekornmendatoner:

- 1 Pickalaviken nedströms regleringsdammen i Picka

laån bör den ansvariga myndigheten ställa upp

tydliga informationstavior sam beskriver hur siussen

i dammen fungerar och anger största båtstorlek samt

genomfartshöjden för bron vid Pickala gård. Informa

tionstavlorna är avsedda särskilt för besökande

båtar p väg till området.

- Slussningstiden för båtar som skall genom regle

ringsdammen bör sänkas från nuvarande nära 12

minuter i värsta fail. Båttrafikens säkerhet och de

tekniska möjligheterna bör också beaktas.

- Den pianerade nya bron vid Broända bör få minst

samma genomfartshöjd som den gamia. Eron vid Pickala

gård borde höjas så att den motvaras båttrafikens

kom.

För att minska stranderosionen i Pickalaån bör

båtarnas hastighet vid behov sänkas genom att man

lägger ut bommar eller liknande flyttbara konstruk

tioner i strömfåran och därmed görden smalare.

Utöver hastighetsbegränsningar kan man också direkt


516

begränsa storleken av båtarnas aktersvallvågor i

området.

- Vid den nuvarande småb.åtsharnnen i Störsvik i Picka

laviken finns en sjösättnlngs.plats. Genom avtal med

båtklubben skulle de som varken äger strand eller

btplats få tiliträde till såväl havet som Pickalaån

ända upp till Vikträsk

- Sjundby ås atränder mellan Sjundby fors och Vikträsk

är fridlysta och lampar sig darför inte för rek

reationsbruk. På sträckan bör inte vidtas några

arrangemang för båt auer kanotsport. 1 synnerhet

borde man här undvika onodig motorbåtstrafik eller

också borde hastighetsgränsen sättas till räckligt

iågt.

2 Bjundby å (Sjundby fors, - Tjusträsk),

Sjundby fors är det närmast havet belägna naturliga

hindret för båttrafiken i vattendraget. Sommartid är

dessutom den grunda Karubyströmmen nedströms Sjundeå

stationsby ett hinder Till delområdet hör i övrigt

lugnflytande ar och i dess Övre del det relativt

djupa rjusträsk. Sjundby å ligger i hjärtat av utterns

utbredningsområde i Sjundeå.

Rekommendationer:

Vid Sjundby fors bör man vid behov anlägga en

skyltad passage for forflyttning av smabatar och

kanoter landvägen Leden kan utnyttja befintuiga

strandterrasser och vägförbindelser. För att skona

den värdefulla naturen i området bör man undvika

onödig trafik, båtförvaring och egna “genvägar”.

- Också vid Karubyströmmen kunde man anordna en

passage för småbåtar land- eller sjövägen. Man bör

- sådana

d se till att strömningsförhållanden inte ändras,

och i synnerhet inte strömfårans tröskelhöjd. Vid

Karuby ligger Sjundby fors observationsstation för

vattenföring, som ingår i det rikstäckande nätet av

stationer.

— Vid Tjusträsk bör man ordna med båtuthyrning för

dem som inte har egen strand.

- Strandhugg och trafik på stränderna samt båt- och

kanottrafik på ån bör undvikas under de kritiska

perioderna av utterns livscykel

0 särskilt om våren

- Båttrafik borde undvikas på åarna som rinner till

och från Tjusträsk.


-

-

3 Kyrkån

517

Vattnen utanför de små sjöarna i åns Övre lopp kan

inte utnyttjas för båt- och kanotsport. Munks/Störsby

kvarndamxn är det enda hindret för båttrafiken. Kanots

porten är begränsad också i åns nedre lopp på grund av

knappheten på vatten och den förfallna fåran

Rekommendation:

- Vid behov kan Kyrkån nedströms Munks damm restaure

ras så att den biir farbar med kanot. Området kring

Munksdamni och eventuelit ån nedströms dammen bör

beaktas vid skyddet av uttern. Aterställandet

skulle då inskränka sig till att man avlägsnar de

värsta kanothindren.

4 Sjundeå å (Kvarnby - Tjusträsk)

Den centrala delen av Sjundeå ås kanotled, farbar

under tider med hÖgvatten. Forsavsnittet Skogsforsen -

Kurkis fors - Passila fors r viktigt från kanotspor

tens synpunkt. Kanothnder på avsnittet är kraftverks

clammen vid Sågarsfors och iämningarna av den gamia

kvarndammen i Kurkis fors. Leden saknar såväl informa

tionsskyitar som passager förbi kanothindren.

Rekommendationer:

- En detaljerad ruttbeskrivning bör utarbetas för

hela Sjundeå ås kanotled. Den bör innehålla uppgif

ter om var leden börjar och siutar, om iandstig

ningsplatser, forsar, broar, dammar och Övriga

byggnadsverk, hinder som bör passeras landvägen

samt alla kända restriktioner som gäller kanotsport

i området.

- Kanotieden bör pianeras i samarbete med markägarna

och de myndigheter som ansvarar för naturskyddet. 1

synnerhet Sjundeå ås forsavsnitt är öringens vikti-

-gaste förekomst- -och lekområde- och utterns centrala

utbredningsområde i vattendraget.

- Av hänsyn till naturskyddet bör kanotsporten i

området be gränsas till tider med högvatten. Onödig

fotgängartrafik på stränderna bör undvikas.

- När forsområdenas fiskeriekonomiska restaurering

pianeras bör kanotsportens intressen tiilvaratas

t.ex. genom samar bete mellan berörda parter. 1

synnerhet ändringar på de dammar som är ett hinder

för både fisk och kanotister tjänar båda intressena.


5 fljörnträsk

518

Sommaren 1987 infördes førbud mot rnotorbåtar genom

beslut av länsstyrelsen i Nyiands iän. Båttrafiken i

omrdet knuten till fritidsboende och rekreations

fiske och sker med rodd btar, liksom i hela vatten

dragsområdet. Sjundeå ås kanotied gr I3järnträsk.

Vid sjöns utlopp uppströms Sgarsfors kraftverksdamm

byggdes en grunddamm i samband med vattenståndsregle

ringen i jörnträsk m.f1. sjöar 1986. Grunddammen är

ett nytt kanothinder på Sjundeå ås kanotled.

Rekommendationer

- Vid stranden av Björntrsk bör man anlägga en

sjösattningsplats for smabatar auer alternativt

ordna båtuthyrning.

- Man bör ordm. en passage förbi grunddammen vid

utioppet från Björntrask som en separat åtgard

eller i samband med total planeringen av Sjundeå ås

kanotled.

7 Harvsn

I-Iarvsåns kanotled biidas av sjöarna Stortäsk

- Bakt

räsk och Lonokssjöarna i det nedre loppet av leden

och av nedre loppet av den å sqm rinner ut i Björnt

rask. 1 8jorntrask forenar den sig med Sjundea ås

kanotled. Många av sjöarna utmed Harvsåleden är små,

näringsrika fågelsjöar, som har betydelse från naturs

kyddssynpunkt.

Rekommendationer:

- Man bör ordna en passage förbj Rödjans grunddamm,

som ar ett kanothnder Dammen byggdes vid utioppet

av Lilla Lonoks samband med vattenståndsreglerin

gen i jörnträsk m.f1. sjöar.

- Eftersom sjöarna i området är värdefulla från

naturskyddssynpunkt bor man infora motorbatsforbud

på atminstone sjoarna Petajarvi, Hepari samt Stora

och Lilla Lonoks


519

8 Palojärvi och Rrännfors

Kanotieden i Sjundeå å börjar vid Palojrvi och iedens

första forsavsnitt är Brännfors som börjar vid Palojär

1a.

vi. Brännfors är p.g.a. sina naturförhållanden (bl

utter) ett värdefullt skyddsobjekt. Den del av Palojär

vis utlopp som ligger i Vichtis kommun, är i Helsing—

fore regionplansförbunds regionpian antecknad som

naturskyddsområde (SU-1). Båttrafiken är livlig på

Palojärvi och kommer att ytterligare öka i takt med

fritidsbebyggelsen.

Rekommendationer:

- Vid Palojärvi bör man aniägga en sjösättningsplats

för små båtar. T.ex. väg- och vattenbyggnadsverkets

område i sjöns norra ända är iämpligt för ändamålet.

- Motorbåtstrafik bör av naturvårdshänsyn undvikas,

särskiltkring Palojärvis utlopp.

- En eventueli restaurering av Brännfors för kanots

port bör pianeras i samarbete med naturvårds- och

fiskerimyndigheterna. Kanotsporten bör begränsas

till. högvattentider.

9 Kyparijrvi

Lokait är båttrafiken betydande. Behov av pianering

torde inte finnas.

10 Poikkipuoliainen - Huhmarjärvi

Båttrafiken är livlig på sjöarna. Huvudsakligen är

det fråga om rodd. På åavsnitten kan kanotsport bedri

vas. Kanothinder är grunddammarna vid utioppen av

Poikkipuoliainen och Tervalampi.

Rekommendationer:

- Vid Tervalampi badstrand bör man anlägga en sjösätt

ningsplats för småbåtar,

- Motorbåtsförbud rekommenderas p.g.a. sjöarnas

ringa storlek.


520

- Vid behov bör man noggrannare utreda möJligheterna

till båt- och kanotsport på åavsnitten i området.

11 Enlijärvi

Den största sjön i vattendragsområdet Båttrafiken på

ejon r livlig och innefattar också motorbåtar Båtför

varingen r inte koncentrerad till båthamnar med

tillgång till serviceutan båtarna förvarasvid etran

den av den egna tomten eiler på privata båtförvarings

piatser

Rekommendation:

- En båthamn med bryggor och erforderlig service

kunde vid behov anläggas i södra ndan av Enäjärvi.

Den skulle i synnerhet betjäna invånarna i Nummela,

ornrådets största tätort.

1.2 övriga vattenområden

Båt- och kanotsporten på de små sjöar och åavsnitt

som into behandlats oven är så obetydlig och de natur

liga förutsättningarna så dåliga att de förbigås här.

5*5.4 Friiuftsiiv och övrigt rekreationsbruk

Områden 5Dm nyttjas med stöd av al1emansrtten

Kommunerna rekommenderas att styra pianeringen av sin

markanvändning så, att de stränder och skogar som

gränsar till Sjundeå ås vattendrag i tillräckiig

omfattning ken utnyttjas också på grundvai av allemans

rätten.

riluftsleder

Ett basnät av friluftsieder bereds för närvarande på

det interkommunaia pienet av regionplansförbunden i

Nyland. Denna pian beräknas vara tardig 1988. En del

av de leder som anges i pienen går genom planerings

området och tangerar själva vattendraget.


521

Vidare rekommenderas att man som ett separat projekt

överväger behovet av att pianera och anlägga stigar

som förbinder de viktigaste sevärdheterna i Sjundeå ås

vattendragsområde. En rutt kring Vikträsk via den

pianerade nya Broända bro skulle tiligodose Sjundeås

behov.

Camping och turism

Kommunerna i planeringsområdet bör följa med uppkomsten

av oövervakade campingplatser och i synnerhet husvagns

camping i området. På campingplatser som saknar över

vakning kan det uppstå avfallsproblem och svårigheter

i samband med överträdelser av allemansrtten.

Jakt

På friviilig väg strävar man att freda en så stor del

av Sjundeå ås vattendragsområde som möjligt mot jakt,

i första hand givetvis områden som är vrdefulla sam

skyddsobjekt. Rekommendationen gäller ej selektiv jakt

eller fångst av hjortdjur, mårdhund eller mmk.

5.6 Fiskerhushållning

De i avsntt 4.7.1.6 redov isade åtgärderna för utvec

kiing av fiskerinäringen i Sjundeå s vattendrag

syftar i stort sett mot samma mål sam åtgärderna för

att utveckla vattendraget sam rekreationsobjekt och

främja skyddet av vattenmiljön. En ökning av vattendra

gets fiskeriekonomiska värde leder dock till konflikt

med de intressen sam är knutna till belastning, kraft

produktion, öve-rsvamningsskydd, to-rrläggning- och

skogsdikning (se avsnitt 4.7.1.6). Målen för vatten

försörjningen och kanotsporten åter är deis förenliga

och deis oförenhiga med målen för fiskerihushållningen.

På sin tid hade fisket star betydelse i Sjundeå ås

vattendrag. Förut bedrev man deis husbehovs- och dels


522

yrkesfiske. De frändringar som särskilt efter krigen

skett i vattendraget och samhällsstrukturen ledde dock

till att Sjunde4 ås vattendrag förlorade i betydeise

som fiskevatten. 1 dag r fsket i huvudsak rekrea

tionsfiske, som på många områden vore betydligt

aktivare n nu om fiskbeståndens struktur, fiskens

användbarhet och flskemäjligheterna vore gynnsarnmare.

Befoikningen har äkat snabbt i Sjundeå ås vattendrags

område från och med siutet av 1970—talet och Ökningen

tyeke fortgå i snabbare takt n i Nylarids iän i genoms

nitt, Sjundeå s vattendrag ligger ju nära huvudstads

regionen och kommunikationerna är goda. Områdets och

sjösträndernas sommarstugepotential r dock fulit

utnyttjad, med undantag av några få sjöar. Eftersom

rekreationsfisket är en av de populäraste fritidsakti

viteterna i vårt land kan man förutspå att Sjundeå ås

vattendrag kommer att få ett ökat fiskeriekonomiskt

attraktionsvärde. Detta leder till en ökad efterfrågan

på möjligheter till rekreationsfiske i området. Det är

mycket svårt 8tt faststälia värdet på rekreationsfiske,

eftersom själva fångsten endast representerar en

liten del av fiskets totala värde. Upplevelser, erfa

renheter och natursköna, fiskrika vatten är faktorer

sam det är omöjlgt att skatta i pengar.

Fiera ajäar i Sjundeå s vattendrag har redan ursprun

giigon till stora delar varit eutrofa och fiskbeståndet

har följaktiigen främst bestått av arter som trivs i

eutrofa vatten. Gädda, braxen, gös och abborre är de

viktigaste arter som fiskas. Vid vården av fiskevattnen

£ omr4det bör darför dessa arter prioriteras.

1 älvarna och åarna vid Finlands sydkust har man

framför alit fiskat öring. Till skilinad från laxen

leker havsöringen också i små åar, till och med i

bäckar, och är från överlevnadssynpunkt alltså betyd

ligt härdigare än laxen i detta avseende. Också i

Sjundeå As vattendrag iever fortfarande giesa bestnd

av vild havs- och bäcköring. En förstärkning av dessa


523

stammar skulle höja vattendragets vrde betydligt från

fritidsfiskets synpunkt. Öringen r ju en av sportfis

karnas favoriter. Dessutom är den i Sjundeå å levande

havsöringens genetiska värde betydande ur både fiskeri

hushållningens och naturvårdens synvinkel. Eftersom

öringen har höga krav på vattnets kvalitet fungerar

den också som en god bioindikator i vattendragsom

rådet.

Vattenkvaliteten i Sjundeå ås vattendrag är på grund

av avloppsvattenutsläppen på flera åsträckor tidvs

olämplig till och med för anspråkslösa “hushåilsfiskar”

(se avsnitt 4.7.1.6). 1 områdets sjöar är blågrönalgs

blomning och syrgasbrist i underskiktet eller nära

bottnen vanhiga företeelser. Vattendraget är fiskrikt,

men fiskbeståndens struktur och användbarhet är i

många områden undermåliga. Viii man förbättra området

som fskevatten måste man därför effektivt minska

såväi den punktvisa som den diffusa belastningen. 1

frAga cm Aarna bör man i första hand inrikta sig på

att skära ned mängderna av syretärande och gftiga

ämnen (t.ex. ammoniumkväve) samt fastämnesbelastningen

och järnhalten. 1 sjöarna bör man dessutom minska

halten av närngsämnen på grund av den sekundära

syrefÖrbrukning dessa orsakar.

Det är också väsentligt att man tryggar fiskens möj-.

ligheter att röra sig fritt i vattendraget vid närings

sök och lekvandring. Särekiit gäller detta vandrings

fisken, som från havet måste kunna vandra upp till

sina lekplatser - ibland ända till vattendragets

kählområde.

1 det följande ges ahlmänna rekommendationer om fiske—

riekonomisk förbättririg av Sjundeå ås vattendrag.

Rekommendationerna har anpassats till vattendragets

övriga användningsformer. 1 sju rekommendationer

föresiås direkta åtgärder. Rekommendationerna ges i

angelägenhetsordning. De fyra första bör dock genomfö—

ras utan dröjsmål.


524

Al1mnna rekommendationer:

1) Pe rnest brådskande åtgärderna fÖr att höja det

fiskeriekonomiska värdet av Sjundeå ås vattendrag

är att förbättra vattenkvaliteten i enlighet med de

mål som uppetälides i avsnitt 5 2 och att mojlig

göra fiskens vandring förbi dammar och andra van

drirzgshnder.

2) De pptentiellt lämpliga forsavsnitten i vattendrag

sområdet bor restaureras för stromlekande laxartad

fisk (se avsnitt 5.8.2). Också åarnas kräftbestånd

främjas av dessa åtgärder.

3) För att rädda och förstärka Sjundeå ås utrotnings

hotade havsöringsstam bör man av de öringar som

fortfarande soker sig 1 an for att leka forsoka

skapa ett moderfiskbestånd vars avkomma man årligen

utplanterar i de restaurerade forsarna i vattendra

get.

4) Sjundeå ås fiskeområde bör snarast utarbeta en

pian för nyttjandet och vården av fisk- och kräft

stammarna. Pianen bör omfatta hela vattendragsom

rådet och överensstmma med lagen om fiske. Planen

bör ange de allmanna riktlinjerna for vården av

fiskev’attnen i omradet och for hur fisket skall

ordnas.

5) För att fiskbeståndens åldersstruktur och arternas

inbördesriklighetsforhallanden skall forskjutas i en

fö fisket gynnsam riktning bor detta bii mangsidi

gare och inriktas på flera arter än nu, särskiit p

rnindre eftextraktad fisk. Det bästa resultatet får

man genom riktat fiske på ogräsfisk, med t.ex.

ryssja och not. Fisket måste pågå oavbrutet. Ett

intensivt och selektivt fiske som kombineras med

utsättning av rovfisk ( biomanipulation) kan till

och med leda till en minskning av de olägenheter

som orsakas av algbestånden i sjoarna (se avsnitt

4.7.1.6).

6) Fskutsättningen

måste bedrivas systematiskt i

hela vattendragsområdet och pianeras omsorgsfullt.

Utsttningarnas resultat bor följas genom bokforing

av fångsterna så att man får en uppfattning om

lönsamheten T ex foljande arter lämpar sig for

utplantering i vattendraget: gös, gädda, ål, id,

pe1ed och planktonsik, karp, havs- och backoring

(viit bes tånd) samt kräfta. För att ekonorniskt

kunna producera högklassig sättfisk bör man kartläg

ga avrinningsområdets potentiella naturfoderdammar

och i dem sträva att odia fiskyngel.

7) Försurningen är ännu inget betydande problem i

vattendragsområdet som heihet men nog lokalt 1

visse tjärnar (se avsnitten 3.1.2 och 5.8.1.2). Den

fiskevårdsåt gärd som här kommer ifråga är neutra

lisering, t.ex. genom kalkning. 1 vattendragsområdet


525

finns dessutom flera tjärnar och sjöar som hotar

att försuras (se avsnitten 3.1.2 och 5.8.1.2). De

bör kontrolleras och vid behov neutraliseras.

8) När man i vattendragsområdet genomför projekt till

skydd mot översvämningar eller torrläggningsprojekt

bör man i tillräcklig utsträckning ta hänsyn till

fiskeri- och kräfthu shållningen t.ex. genom att

berörda parter samarbetar vid pianeringen. När

restaureringarna utförs bör man beakta de fiskeri

och kräftekonomiska förändringar som skett i vatten

draget. Saken behandias närmare i avsnitt 5.8.2 om

restaurering av åar.

9) En god vattenkvalitet ligger i både vattenfÖrsörj

ningens och fiskerihushållningens intresse. Vatten

föringen i Sjundeå ås vattendrag fluktuerar dock

starkt och därför bör man försäkra sig om att

fisk- och kräftbestånden har tillräckligt med

vatten under lågvattentider även vid ett eventuellt

ökat uttag av vatten för jordbruket och för indust

riella ändamål.

10) Fiskens vandringshinder är ofta också kanothinder,

och det är därför till fördel för både fskeri

hushållning och kanotsport om dammarna avlägsnas.

Cm särskilda kanotieder behöver anläggas i for

savsnitten bör de planeras så att forsarnas fiske

riekonomiska värde inte försämras väsentligt. 1

smala forsar är det i praktiken omöjligt att samti

dgt skapa lätt paddlade kanotrutter och livs]crafti

ga yngelproduktionsområden för öring. Kanotsport

bör bedrivas uteslutande under högvattentider,

eftersom vattenföringen i forsarna vid andra tider

på året är liten och kanotsporten d kan vara till

oskäligt stort förfång för forsarnas fisk- och

kräftbestånd (se avsnitt 5.5.3).

Restaurering:

För att möjliggöra eller trygga fiskens vandring och

för att utvidga havsöringens och andra strömlekande

laxartade fiskars lek- och yngelproduktionsområden bör

man restaurera följande områden (detaljerade restaure

ringsåtgärder, se avsnitt 5.8.2 och bild 44):


1 P1ojrvi fors

2 rnnfors

526

Vandrinhinder Fikv stensttnIrzg övriga Atgrder

av1gna bgga ev foren för att trygga

3 Sågarser z a x

4 Kurk foz z

5 Pa1a fors *

6 Munk* fes z

7 8jundb for x

8 Lapptr*idtbcken (K1) * x

9 Pi.,1a Sa nyniing

?i11ggsutredningar:

fiskens vaidria9

Fiskerimynciigheterna bör könipiottera forsinventeringen

och provfiGket i vattendragsområdet s att man får en

så klar uppfattning som möjligt om särskilt öringens

nuvarande förekomet i vattendraget. Atminstöne föijande

åstrckor öch bckar bör ihventeras (se bild 44):

1 Enjärvis utlöpp Palojärvi fore (Sjundeå å)

2 Sigarefore - Kvarnby fors (Sjundeå å)

Risubackans östligaste ari

4 Kvarnbybcken 10 Svallerbäcken

5 Ravbackekyan 11 Aiskosbäcken

6 Lappträskbäcken 12 rnnma1msbäcken

7 Rudbäk 13 Lakeansuonoja

8 Biliskogebäeken 14 Grodträskbäcken

9 Pårträskbäcken 15 Mustalammenpuro

5.7 Bkydd och v&d av vattenmiljön samt forskning

5.7.1 Värdefulla vattenområden öch naturobjekt

5.7.1,1 Mål för skyddstgärderna

Följande presentation av värdefulla områden och natu

robjekt i sjösystemet baserar sig på omfattande fältin

venteringat som i huvuc3sak utförts för detta projekt,

De har tidigare redovisate i avsnitt 4 och särskilt i

avsnitt 4.8 Utöver dessa inventeringar av fågelfau


527

nan, fiskpopulationerna, uttern och vegetationen har

man också utnyttjat tidigare publicerat material och

andra naturskyddsplaner. Den viktigaste av dessa är

den fastställda regionplanen. En betydande del av de

värdefulla områden som presenteras nedan är alitså

reserverade som naturskyddsområden i regionpianen.

Naturobjekt är presenterade på bild 45.

Erfarenheten visar att naturskyddet på sikt biir

effektivt endast om man med stöd av naturskyddslagen

grundar ett naturskyddsområde. Också när det gäller

Sjundeå ås vattendragsområde har man stannat för en

rekommendation av detta slag.

1 det fal]. att naturskyddet kommer i konfikt med

övrig markanvändning bör man observera att lämpiiga

naturskyddsområden inte kan flyttas(i motsats till

t.eK. områden som reserverats för bosättning eller

rekreation). De värdefulla naturområden, som redovisas

här kommer alltså att antingen bevaras eller förstöras

(jfr. t.ex åkrarna). Naturskyddsområden grundas i de

flesta fail s att markägaren av länsstyrelsen anhåller

om fridlysning av området med stöd av naturskyddsla

gen. Samtidigt kommer man överens om i vlket avseende

området skall fridlysas. På denna punkt är naturskydds

lagen mycket flexibel. Markägaren kan också anhålla om

ersättning av staten för den olägenhet skyddsåtgärden

medför. Om skyddsobjektet är värdefullt på riks- eller

landskapsnivå är staten intresserad av att köpa det.

Efter fridlysningen sköter länsstyrelsen eller kommunen

i samråd med markägarna om att skyddsområdet märks ut

i terrängen, förses med informationstavlor och att

-erforderlig infermat-ion-går ut.-

Bestämmelserna för skyddsområdet (“spelreglerna”)

utarbetas från fali till fali (se exempelförteckning

nedan). Verksamheter som hotar de värdefulla natur

objekten i Sjundeå ås vattendragsområde är byggnads

verksamhet, avverkning, dikning, vattenståndsreglerin


528

gar och muddringar. Bestmmelserna för det biivande

naturskyddsområdet borde innehålla dessa hotfaktorer.

Bestämmelserna “skräddarsys’ alltså alltid för det

aktuolla skyddsområdet. Följande generella bestämmelser

soni syftar till att bevara naturskyddsvärdet kan tjäna

som rekommendation:

1. Myrar

Förbud mot dikning. Ofta dras myrens gränser så att

den för faunan så viktiga kantskogen hör till

skyddsobjektet. Också byggnads- och avverkningsför

bud måste då införas.

2 Gammal skog

Många utrotningshotade djurarter är helt beroende

av gamia träd (torrakor, ihåliga träd, murkna höga

stubbar, kulifalina och mossbeiupna stammar),

särskilt av gamia aspar. Därför är ett byggnads—

och avverkningsförbud motjverat. Samtidigt försöker

man på lämpligt sätt styra friluftslivet förbi de

känsiiga piatserna.

3 Lundar, ängar och hagmarker

Dessa vegetationstyper, som uppstod genom gamiati

dora boskapaskötsel, kräver för att bibehålla sin

fiora och fauna ofta bev-arande och restaurerande

vård. Den kan innefatta engångsröjning och regeibun

den betesgång, ofta kombinerad med slåtter.

Av praktiska akäl inakränker sig skötseln av i

synnerhet lundar till avlägsnande av gran. yggnads

förbud.

4 Fågelsjöar, forsar och övriga objekt i vattendraget

Man bör begränsa följande verksamheter som inverkar

negativt på vattendraget: muddring, ändringar av

atrandiinje eller vattenstånd och byggande. Från

fail till fali tar man ställning till om strandän

gar, buskage och strandskog skall bibehållas i

naturtillstånd eller hållas öppna med hjälp av

röjning, slåtter och bete. Ofta hotas artbeståndet

och hela ekosysteinets struktur och tn av

övergödning och i vissa fail försurning

1 många fali är en rninskning av belastningen motive

rad redan för att artbeståndet behöver skydd.

Fågelfaunan förutsätter ofta tillträdesförbud.

Behovet av anläggningar för skydd och vägledning,

t.ex. fågeltorn och spångar, får bedömas från

fali till fail


5 Hotade arter

529

Oberoende v livsrniljö kröver de utrotningshotade

arterria särskiida insatser för att äverleva. Utö

ver de ovan nmnda kan dessa variera mycket beroende

p arten; det kan t.ex. gäila tiilträdesförbud

(t.ex. sjöfåglarnas häckningsiokaier under häck

ningstiden), särskiida vegetationsvårdande åtgär

der (uttern, många växtarter) eller andra åtgärder.

6 Markägarens rättigheter

Beträffande markägarna är det skäl att observera

att bestämmelserna om fridlysning i de fiesta fali

smidigt kan jämkas enligt markägarens behov.

Markägaren kan t.ex. då han skriver anhållan om

fridlysning förbehålla sig vissa rättigheter. De

kan t.ex. gälla varsam avverkning, jakt- och fske

rätt eiler dispens från tiiiträdesförbudet. 1 dessa

frågor är det är skäl att i förväg förhandia med

länsstyrelsen, eftersom den avgör ansökningarna om

skyddsområden. På senare tid har iänsstyreisens

generella linja varit, att den inte godkänner

sådana skyddsbestärnmeiser som strider mot det bli

vande skyddsområdets naturvårdande syfte auer utan

grundad (naturskydds-) anledning inskränker alle

mansrätten.

De rekommendationer som ges här har inte rättsverkan

(de begränsar ailtså inte i och för sig markägarens

nyttjanderätt). Rättsverkan kan bara uppstå så att

försiagen och rekorninendationerna till skyddsområde

tas in i en fastställd pian på riks- eller iägre

nivå. Dessförinnan bör markägarna höras. Myndighe

terna rekommenderas att etabiera inofficielia

kontakter, ordna informationstrffar och även i

övrigt sträva till ett gott samarbete med markägar

na.

5.7.1,2 Skyddsvärda naturobjekt i Sjundeå

Längs Sjundeå s vattendrag finns relativt många

vetenskapligt och iandskapsrnässigt värdefulla naturmil

jöer. De har tidigare presenterats iavsnitt 4.8.2.1,

och där motiveras också följande rekommendationer.

Områdena har hittilis bevarats väl och fiertalet är

inte akut hotade. Markägare och myndigheter bör dock

vara medvetna om existensen av dessa värdefulla områ

den. Då kan områdenas särprägel beaktas vid markanvänd

ningen och skador p.g.a. okunskap undviks.


530

Innan man vidtar åtgärder i de föreslagna skyddsorn

rådenaär det skdl 8tt kontakta t.ex. kommunena miljö

vrdsnämnd. Markägaren har ett viktigt anvar fÖr

omrdet; rättigheterna berörs närmare i avsnitt

5.71.1.

Henrikafors torp och gårdstun (objekt 81), Plckaia

grd och park (objekt $36) samt Sjundeå prästgårds

byggnad med gårdsplan (objekt 838) är genom besiut av

statsrådet fridlysta med städ av byggnadsskyddsiagen.

Länastyrelsen fridlyste 1984 iundområdet vid Sjundeå å

samt åstränderna från selet nedströms Sjundby fors

till Vikträsk: “Sjundby Parkbergets och Ådalens naturs

kyddsområde” (delar av objekten $26, $27 och 830). 1

regionpi.anen har det föreslagits att man reserverar

abjekt på grund av deras naturskydds- eller kulturhis

tanska ‘särde. De har tilldelats beteckningen (SK) 1

det av tatsrådet fastställda basprogrammet för myrs

kyddat ingår två objekt i Lakeansuonojas Övre lopp:

Lakeasuo och Kurjen Suursuo (objekt 839).

Av de föreslagna skyddsobjekten har följande riksints

resse: $6, $8, 811, 819, S21 och $39. ö1jande är

viktiga på landskapsnivå: 81, 83, S5, (SiO), 813, S17,

($20), ($26), 827, S28, $29, 533, 535 och S36. Lokait

värde har följande: ($2), (84), (57), (S9), S12, S14,

SiS, 816, $18, 822, $23, (S24), S25, S30, S31, S32,

($34), 837, S38, ($40) och S41.

øbjekt inom parantaa har inte direkt föresiagita som

skyddsobjekt man representerar t.ex.. en värdefuli

lendskapstyp.

$1 Övre loppet av Palojoki å

Ett iandskapsmässigt mycket värdefulit forsavsnitt.

Få atranden står Henriksfors gamia dagsverkstorp och

öster om ån Brännforsens byggnadsgrupp. Också vid

sträng köld hålis forsen isfri på en sträcka av cirka

600 meter.


531

Vktigt vinterkvarter för utter och str*mstare. Ned

strörns forsavsnittet finns frodiga säsongöversvnunade

ängar med mosaikartad vegetation. Av vattenväxter har

man påträffat grodranunkel (Ranunculus trchophy11us

ssp. trchophy11us), som uppges vara en hänsynskrvan

de, försvinnande art i det betänkande kommissionen för

skydd av hotade djur och växter avgett.

Rekommendation:

- Naturskyddsområde. Restriktioner på byggande,

skogsvård och ändring av landskapet.

S2 Nedre loppet av Palojoki å

Lugnflytande avsnitt. Viktig vandringsled för uttern.

Rekommendation:

- Komplettering av skyddszonen längs åns stränder. Se

vidare avsnitt 5.7.4.

S3 Björnträsk

En grund och eutrofierad sjö i ett vackert jordbruks

landskap. Norra delen är en värdefull fågellokal.

Områdets värde beror på det artrika fågelbeståndet och

de omväxlande naturmiljöerna i områdets olika delar.

Rekommendation:

- Naturskyddsområde avsätts i sjöns norra ända,

vassbevuxna områden bevaras, byggandet bör begrän

sas.

S4 Sdra delen av Björnträsk

Viktig vandringsled för uttern.

Rekommendation:

- Stränderna bibehålls i huvudsak obebyggda. Strandve

getation och —trädbestånd kvarlämnas som skyddszon.


S5 Falkberget

532

En klippa på gränsen mellan Sjundeå och Kyrkslätt

kommuner. Se även Kyrkslätt Kl3.

Rekommendation:

- Naturskyddsområde. Lämplig plats för inplantering

av pilgrimsfalk. Tillträdesförbud. Förbudet berör

bl.a. klättring i branterna under berguvens häck

ningstid mellan januari och siutet av juu.

S6 Lilla Lonoks

Sjön, som ligger på gränsen mellan Sjundeå och Kyrks

lätt kommuner, är en värdefull fågellokal. Se även det

på Kyrkslättsidan belägna området (regionpianen)

Kyrkslätt K8.

Rekornmendation:

- Naturskyddsområde; Stranden bibehålls obebyggd,

även strandbuskagen bevaras. Tillträdesförbud för

åstränderria mellan Stora och Lilla Lonoks (Lonoksån)

under våren och för sommaren.

S7 Harvsån

Lugnflytande, nyligen upprensat åavsnitt. Viktig van

dringsled för uttern.

Rekommendatiöner:

- Skyddszon på vardera stranden. Strandzonen igenpian

teras eller får växa igen. På stränderna placeras

stenar för att uttern skall kunna markera sitt

revir Än bör alitsa restaureras till en bättre

livsmiljö för uttern.

- Granlunden söder om Ilkärr avsätts som naturskydd

sområde; förbud mot byggande och avverkning.

S8 Lunden vid stranden av Risubackaån

Ån vindiar fram på lermark på gränsen mellan Sjundeå

och Lojo kommuner. På strandbrinkarna gran dominerade

OMaT - lundar (det riksomfattande lundskyddsprogrammet

som f.n. utarbetas).


Rekommendation:

533

- Naturskyddsområde. Länsstyrelsen förhandiar med

markägarna om skyddsåtgärder (se avsnitt 5.7.1.1,

punkt 3).

S9 Övre loppet av Sjundeå å

Muddrades år 1986 uppströms Sågarsfors damm. Vid

Bölefors är ån vinterticj isfri på tre strömma ställen

(åtminstone före regieringen av vattenståndet i

Björnträsk).

Övervintringslokal för strömstaren. 1 området har man

påträffat den sällsynta sjöranunkeln (Ranunculus

lingua). Viktigt vinterkvarter för uttern.

Rekommendation:

- Skyddszon på ömse sidor om ån. De röjda stränderna

restaureras för utter, havsöring och kräfta. (se

avsnitt 5.7.4).

SiO Sjundeå å, Kvarnby - Tjusträsk

Ädalen med sin ödemarkskaraktär representerar en värde

fuli landskapstyp. Forsar omväxlar med lugnflytande

avsnitt. Vid Kvarnby är vattnet öppet hela vintern,

likaså längre nedströms vid Muistokoski, Skogsforsen

och Kurkis fors.

Utter och strömstare övervintrar i området. Självre

producerande öringsbestånd (akut hotat).

Rekommendation:

- Längs stränderna anläggs skyddszoner så att kontak

ten med skogen bibehålls, särskilt vid forsarna.

Dessa utterns vinterkvarter avsätts till naturs

kyddsområden. Vandringshindren avlägsnas eller

också bygger man fiskvägar (jfr. avsnitt 5.6).


Sil Kvarnbylunden

534

Ett, stort (ca. 15 ha) och mångsidigt hassellundsorn

råde (lundskyddsprogrammet).

Rekommendation:

- Naturskyddsområde; länsstyrelsen förhandiar med

markägarna om skyddsåtgärder (se avsnitt 5.7.1.1,

punkt 3).

S12 Lövkullalunden

Granlund vid foten av en mäktig bergssluttning.

Rekommendation:

- Naturskyddsområde (lokait skyddsvarde). Byggande

och avverkning bör begränsas (se avsnitt 5.7.1.1,

3dje stycket).

S13 Luntoberslunden

Hassellund vid foten av en i landskapet imponerande

bergvägg.

Rekomxnendation:

- Naturskyddsområde (värde på landskapsnivå). Byggande

och skogsavverkning bör begränsas (se avsnitt

5.7.1.1, punkt 3).

S14, S15 Flaggberget

Vackra höga berg med värdefull klippvegetation. Bron

såldersgravar.

Rekommendation:

- Naturskyddsområde (lokait skyddsvärde). Växtligheten

får ej förstöras, gångtrafiken anvisas till stigar.


S16 Kynnarträsk

535

En liten, naturligt eutrof sjö som på grund av sitt

avsides läge bevarats obebyggt och fridfullt. Fågelfau

nan och landskapet gör sjön till en värdefull heihet.

Rekormnendation:

- Naturskyddsområde. Begränsat tllträde under fåglar

nas häckningstid.

S17 Tjusträsk

En landskapsmässigt vacker eutrof sjö. Buskagebevuzna

säsongöversvämmade ängar på nordvästra och vstra

stranden. Viktig rastplats för flyttfåglar.

Rekommendation:

Naturskyddsområde (regionpianen), frånsett norra

stranden, som i deigeneralpianen reserverats för

båthamn och idrottsverksamhet. De buskagebevuxna

markerna i väster och norr bör bibehållas i sitt

nuvarande tillstånd. Ej byggnatiori på stränderna,

landskapsbilden fr ej förändras.

Sia Aiskosbäcken

Bäcken rinner i en djup och vindiande fåra, strand

vegetationen domineras av gråal. Gränsar till objekt

S19. Värdefull landskapshelhet. Utter förekommer

sannolikt.

Rekommendation:

- Skyddszon. Beståndet av strandträd bör bevaras,

-

avverkade och kala områden planteras med -lövträd.

Innan omfattande plantering inleds bör man inventera

området för att klarlägga vilka delar som pA grund

av sin vegetation bör lämnas kala.

S19 Aiskosbäckiunden

Grandominerad skog av lundtyp i nästan ursprungligt

tillstånd. Bildar en värdefull heihet (lundskydds

programmet).


Rekommendation:

536

- Naturskyddsområ de. Länsstyrelsen förhandiar med

markgarna om skyddsåtgärdet (se avsnitt 5.7.1.1.

punkt 3).

S20 Myrane lertäktsområde

I’idigare lertäktsområde, som numera är delvis äversväm

mat och vars rika fågeiliv gjort det till ett populärt

utflyktsmål. Området är viktigt genom sin fågelfauna,

särskilt under flyttningstiden.

Rekommendation:

» Områdets värde som fågellokai får ej försärnras. Man

bör utarbeta och genomföra en vårdplan för området

i samarbete med sakkunniga ornitologer. Vårdplanen

bör innefatta upp följning av fågelbeståndet. Den

kulturbetingade ängsvegetation som uppstått på

piatsen bör inte heit utrotas, För stt inte täktom

rådet skail växa igen kan man tidvis siå det,

biotta leran och galira buskagen. Se också avsnitt

5.8.3.

S21 Lempansåiunden

En kulturpåverkad inen särskilt om våren vacker Iund

vid stranden av ån som vindiar sig fram genom ett

åkerlandskap. (Ingår i lundskyddsprogrammet.)

Rekommendation:

- Naturskyddsområde. Länsstyrelsen förhandlar med

markägarna om skyddsåtgärder (se avsnitt 5.7.1.1,

punkt 3),

S22 Störebyforsen

Tidyis översvämmad äng nedanom Däcks kvarn. Värdefull

miljö p.g.a. läget och det särpräglade iandskapet. 1

ån lever ett självreproducerande öringsbestånd.


Rekornmendaton:

537

- Naturskyddsområde. Man bör inte ändra iandskapet

t.ex. genom att fylla gen eller grava ut strömf—

ran. Vegetationen bör bibehållas. Fiskens vandring

bör tryggas.

S23 Grodtrsk

Dystrof, tudelad och orörd ödemarkssjö. Lokait rek

reationsvrde.

Rekommendation:

- Naturskyddsområde (regionpianen). Byggande och

avverknng bör begrnsas.

824 Åstränderna (Lernpansån, Aiskosbäcken, Kyrkån)

Aarne är viktiga vandringsleder och livsmiljöer för

fiskan. Också uttern söker sig va åarna till de

centrala delarna av Sjundeå å. Lempansån skulle vara

en bra miljö för utter och öring om det into vore fÖr

den undermåiiga vattenkvaliteten och näringsbristen -

vid elfisket 1986 togs into en enda fisk.

Rekommendation:

- Skyddszoner anläggs på båda sidor av åarna för att

minska den urlakning soni jordbruket orsakar och för

att uttern skall kunna ta sig fram i skydd av

strandvegetationen (se avsnitt 5.7.4). Man bör

drastiskt minska den belastning som härrör från

utsiäpp av avloppsvatten längre uppströms genom att

skärpa koncessionsvillkoren elier leda avloppsvatt

nen annorstäde. Man bör sträva till att återställa

vattnet i sådant skick att fisken, kräfta och

utter kan överleva där.

S25 Asänkan vid kyrkan

Sänka med branta stränder nedströms kyrkan. Ett

yppigt och artrikt men nedskräpat område.


Rekommendation:

538

Avsätts som skyddsområde för undervisningsndamål.

Förbud mot byggande, trädbeståndet v-id stranden bör

bevaras.

926 SJundbyån

Uppströms r stränderna öppna, rned utsikt över åkrar

och bebyggelse. Nedströms, vid Sjundby gård (S27),

kantas stränderna av träd. Selet nedanför forsen, dess

holmar samt åstränderna ända till Vikträsk är fridlys

ta. An ligger i centrum av utterns utbredningsområde

i Sjundeå. Den är också en viktig vandringsled för

uttern till andra delar av åsysternet. Sjundeå stations—

bys avloppsreningsverk ligger vid åavsnittet.

Rekommendation:

- Naturskyddsomxåde som biidar en skyddszon på vardera

sidan av ån där detta bara är möjligt. Stränga

restriktioner beträffande byggande och tillträde.

527 Sjundbygård

Sjundby siott (regionplanens etappian), kvarndammen

och ån nedströms med sina forsar, sel och strandträd

som lutar över vattnet, är det viktigaste partiet av

Sjundby å. Ansiuter till föregående objekt S26. Ett

kulturhistoriskt och från landskapssynpunkt rnycket

viktigt objekt som också har stort värde som fågeilokal

och livamiljö för uttern.

Rekominendation:

-Naturskyddsområde,delvisredanförverkiigat (S26).

Byggnaderna kring forsen och siottet bör avsättas

till byggnads skyddsområde. Fiskens vandring upp

ströms bör tryggas.

$28 Strandlundarna vid Lappträsk

Vid etranden av den klara sjön, som har en yta av

c:a 100 ha, finns fyra lundar. De är mycket yppiga på


539

grund av den kaikrika grunden. Sjön r av storloms

(Lobelia) typ. Srskilt värdefull ar vxtiigheten i

lunden väster om Hemviken. (Lundskyddsprogrammet)

Rekommendation:

- Lundarna skyddas. Se S29.

S29 Lappträsk -

Bladträsk

Långträsk

- Stora Bladträsk - Lilla

Ett vidsträckt sjöområde med ödemarkskaraktär. Tilisvi

dare är området relativt obebyggt man stälivis har

strandskogen avverkats. Häckningslokal för storlom.

Störningar försvårar den skygga fågelns häckning.

Landskapet biidar en värdefull heihet. 1 regionplanens

etappian har det föreslagits att Stora Bladträsk skall

reserveras som naturskyddsområde.

Rekommendation:

- Naturskyddsområde. Landstigningsförbud på holmarna

och skären i Lappträsk under storlommens häcknings

tid i maj- juni, begränsat tiliträde i områdets

östra delar. Inom Lappträsk avrinningsområde bör

kalavverkningar undvikas av hänsyn till såväl

vattenskyddet som landskapsvården. Byggande bör ej

i1ltas på stränderna. Vattenvegetationen i Lapp

träsk är redan i sig sjlv värd att skyddas.

S30 Nordvästra stranden av Vikträsk

Strandalar med riklig undervegetation. Källor och en

vacker bäck gör området intressant. Sammarifaller

deivs med Sjundbyå naturskyddsområde (objekt S26)

Rekominendation:

- Området bör bibehållas i naturtiilstånd och behan

dias mycket varsamt.

S31 Naglaslurden

Grandominerat litet urskogsområde.


Rekommendation:

540

- Naturskyddsområde. Lokait skyddsvärde. Undrvining

sobjekt. Ej fritidsbebyggelse.

S32 Bäckdalen vid Käla gård

Bäckdal med garnia murkna träd nedstrÖms en liten

fore. Har tydiigen fått utvecklas i fred utan vård.

Bör undersökas ytterligare.

Rekommendation:

- Eventuelit undervisningsobjekt.

S33 Trappberget

Jättegrytor, bronsåldersgrav, värdefullt landskap,

utflyktsrnål. Ligger i närheten av naturskbian som gör

exkursioner dit, viktigt också som un dervisningsob

jekt. Strandornrådet och den gaznla granskogen p berget

är värdefulla naturmiljöer.

1ekomrnendation:

- Naturskyddsområde. Undervisningsobjekt aom har

värde på landskapsnivå. Friluftslivet bör begränsas

till stigarna.

S34 Strandområdet och landskapet kring Vikträsk

Landskapet kring Vikträsk har hittilis inte påverkats

srskilt mycket av bebyggelse. Området är en viktig

vandringsled för uttern, och på stränderna bör det

därför finnas skyddande växtlighet.

Rekommendation:

- Strandområdena bör förbli obebyggda och strandskogen

få våxa och biida en skyddszon.


S35 Pickalaån

541

Än r bred och lugntlytande på avsnittet och inramas

av tät och reslig lövskog. Landskapet är en värdefuil

heihet. Utter förekommer i omrdet. Ansiuter sig till

objekten S36 och S37.

Rekommendation:

- Naturskyddsområde (regionplanens etappian). Skydds

zonen bör bibehållas på ömse sidor av ån. Hastig

hetsgränsen bör sänkas för undvikande av strande

rosion. Byggande eller annan verk samhet borde inte

tillåtas på stränderna. StrandtrMen bör sparas.

S36 Pickala gårds park

Parken har i brist på skötsel förvandlats till en tät

iund. Gamla ädia lövträd och hass eibuskar, nk fågel

fauna.

Rekommendation:

- Undervisningsobjekt. Fnidlyst rned stöd av byggnadss

kyddslagen.

S37 Hästhagenlunden

Område vid västra stranden av Pickala ås mynning.

Bevuxet mecl gamia alan och granar, Frodigt och lundar

tat med nikt fågellv.

Rekommendation:

- Vårdas varsamt så att blandskogskaraktären bibe

håils.

S38 Sjundeå prästgård och park

Sjundeå prästgårdsbyggnad med omgivande parkområde är

radan fnidlysta med stöd av byggnadsskyddslagen.

Parken med dess strandträd är en vsentlig del av denna

helhet.


Rekommendation:

542

- Naturskyddsområde. Trädbeståndet bör bevaras.

S39 Lakeasuo - Kurjen Suursuo

Objekten ingår i basprogrammet för myrskyddet. 1-lör

till Skrgårds-Fin1ands högmossebälte.

Rekommendation:

- Naturskyddsområde . Förbud mot utdikning och avverk

ning (se 5.71.1, stycke 1).

S40 Strandlunden vid västra stranden av Vikträsk

En liten gråaldominerad strandlund vid en bäck som

torkar ut om sommaren. Mångsidig fågelbiotop.

Rekommendation:

- Viktigt komplement till de öppna strandornrdena.

Området bör vårdas varsarnt så att det bibehåller

sin karaktär. Förbud mot byggande. Undervisningsob

jekt.

S41 Rudträsk

Dystrof ödemarkssjö. Häckningslokal fÖr trana. Aneluter

till Lappträsk ödemarksområde (S29).

Rekoimuendation:

- Naturskyddsområde. Förbud mot byggande, dikning

eller avverkning i strandområdena.


543

5.7.1.3 Skyddsvärda naturobjekt i Vichtis

1 den del av Sjundeå ås vattendragsområde som ligger

i Vichtis kommun är stränderna för det mesta antingen

uppodlade eller bebyggda. 1 synnerhet gäller detta

sjöarna längs huvudfåran. De stränder som bevarats mer

eller mindre i naturtillstånd har inte lämpat sig för

nämnda markanvändning, t.ex. branta eller mjuka,

igenvuxna stränder och stränderna av avsides små

skogssjöar och tjärnar i Tervalampi skogsområde. De

värdefulla naturmiljöerna presenteras i avsnitt 4.8.2.2

och i en utredning (Vihdin Luonto ry 1986). De nedan

givna rekommendationerna baserar sig på detta material.

Områdenas numrering anges i bild 45. Förutom skydd

sobjekten borde landskapsvården av strandområdena

också omfatta bl.a. fortsatt odling av strandåkrarna

och hänsyn till miljö- och rekreationsvärden samt

faunans behov vid vården av strandskogarna. Dessutom

borde man inte tillåta ny fritidsbebyggelse, åtminstone

inte en extensiv utbyggnad, i områden som fortfarande

är obebyggda eller har värdefull natur.

Vi Palojärvi utlopp och Brännfors

Området är värdefullt såväl från landskapssynpunkt

som på grund av sin fågelfauna och sin fiora. 5vervint-

ringslokal för utter och strömstare. Upptaget som

skyddsobjekt 1 regionpianen. Livskraftig kräftstam.

Potentiellt en utmärkt biotop för värdefull strömlekan

de fisk.

Rekommendation:

- Naturskyddsområde.

Fiskens vandring uppströms för

bättras genom stensättning av forsen. Båtförbud i

områden med värde fuli vattenvegetation. Trädbestån

det bör behandias varsamt (se Vården av strandskogar

och parker, avsnitt 5.7.3.4).


544

V2 Sjundeå ås mynning vid Palojärvi norra strand

Område har yppig vegetation.

Rekommendation:

- Eventuelit

lokait skyddsobjekt. Områdets skydds

värde bör utredas. Byggandet bör begränsas.

V3 Området vid södra stranden av Kypärijärvi och

lundområdet vid sjöns utloppsbäck

Områdena har en yppig vegetation (lundartat grankärr

och lund vid bäckstrand). Övervintrande strömstare

har observerats vid Kypäroja. Lokait skyddsvärde.

Rekommendation:

- Naturskyddsömråde.

Bäckfåran borde inte rensas upp

(se Mål för skyddsåtgärderna, avsnitt 5.7.1.1, punkt

3).

V4 Haukilampi

Området har en värdefull fiora. Lokait skyddsvärde.

Rekommendation:

- Naturskyddsområde.

Byggandet bör begränsas i strand

områdena (se Vården av strandskogar och parker,

avsnitt 5.7.3.4).

V5 Bäckstrandslunden öster om Palojärvi

Lundområdet har värdefull fiora. Lokait skyddsvärde.

Rekommendation:

- Naturskyddsområde

(se Mål för skyddsåtgärderna,

avsnitt 5.7.1.1, punkt 3).

V6 Hasseinötsiundarna vid södra stranden av

Huhmarjärvi

Ett område med värdefulla hasseinötsiundar. Åtmins

tone lokait skyddsobjekt. Skyddsvärdet bör utredas

med nogrannare fortsatta undersökningar.


Rekommendation:

- Naturskyddsområde

545

(se Mål för skyddsåtgärderna,

avsnitt 5.7.1.1, punkt 3).

V7 Lindiunden vid östra stranden av Tervalampi

En smärre lund som växer vid foten av och i slutt

ningen av ett berg. Lokait skyddsvärde.

Rekommendation:

- Naturskyddsområde (se Mål för skyddsåtgärderna, avs

nitt 5.7.1.1, punkt 3).

V8 Linnanlahti

Mynningsområdet av Enäjärvis utloppsbäck i Poikki

puoliainen. Ett frodigt och igenvuxet område som har

lokal betydelse för sjö- och strandfågellivet.

Rekommendation:

- Skyddsområde för fioran och fågelfaunan.

V9 Vegetationsområdena vid Poikkipuoliainens utlopp

Områdena har frodig vegetation, och har även en viss

betydelse för fågellivet. Lokala skyddobjekt. Äkrar på

stränderna, på den västra stranden bybornas båtstrand.

Rekommendation:

— Området

med vattenvegetation och det igenvuxna

området avsätts som naturskyddsområde. Markanvänd

ningen på strandområdena bör bibehållas i nuvarande

form.

ViO Nuottalahti

Vii Pihlajalahti

Mindre strandlundar. Nuottalahti delvis våtmark.

Lokait skyddsvärde.


Rekoinmendation:

- Naturskyddsområde

546

(se Vården avstrandskogar och

parker, avsnitt 5.7.3.4).

V12 Strandskogen nordost om Poikkipuoliainen

Vegetationsobjekt. Tiligängiiga uppgifter baserar sig

på äldre undersökningar. Områdets nuvarande skyddsvärde

bör därför utredas.

Rekommendation:

- Vårdplan bör upprättas (se Vården av strandskogar

och parker, avsnitt 5.7.3.4).

V13 Vegetationsområdena sydväst om Enäjärvi

1 generalpianen angivna som skyddsområden för fågelbes

tåndet och växtligheten. Dessutom är Reuhoonlahti på

grund av sin vegetation och sitt landskap skyddsvärd.

Rekommendation:

- Ridalinlahti och Reuhoonlahti etabieras som naturs-

kyddsområden. Byggandet bör begränsas i strandområ

dena.

V14 Sjundeå å

Området är bebyggt, med undantag av åavsnitten mellan

Poikkipuoliainen och landsväg nr 121 samt Huhmarjärvi

och Palojärvi. Områdets våtmarker med sina buskagebäl

ten och tidvis översvämmade ängar representerar värde

fulla landskapstyper. Palojärvi fors med sina kvarn

byggnader är i sin egenskap av kulturlandskap också

ett skyddsobjekt. Tänkbar livsmiljö för uttern, kan

fungera t.ex. som vandringsleder. Än uppströms Huhmar

järvi från och med landsväg nr 121 är av serpentintyp

och gör landskapet till en värdefull heihet. Ån kantas

av periodvis översvämmade ängar och buskagebevuxna

områden samt nära landsvägen små lundområden.


Rekommendation:

547

- Områdets karaktr, exv. buskagen och ängarna, bÖr

bibehållas oförändrad. Skyddszonerna bör utvidgas

för att ge mera iivsrum åt uttern.

5.7.1.4 Skyddsvärda naturobjekt i Kyrkslätt

Basdata har presenterats i avsnitt 4.8.2.3 evan,

objekt på biid 45.

Källflödena i Harvsåns sjösystem ligger i Kyrkslätts

kommun. Stränderna i området används främst för ord

bruk eller fritidsbebyggelse. Byggnadsverksamheten r

intensiv i Kyrkslätt. Lundar vid ännu obebyggda strän

er och fågelsjöar är drför viktiga från naturskycldets

och landskapsvårdens synpunkt. Urbysbergets naturskydd

somrde (regionpianen, objekt K6) är det enda av

Kyrkslätts områden inom Sjundeå vattendragsområde som

är fridlyst genom beslut av länsetyrelsen.

Alla de föreslagna skyddsobjekten är värdefulla på

riksniv, utom objekten KlO och Kl3, som främst har

lokait intresse.

Ki - K7 Lundobjekten i Vois (Ki - K7, se karta)

En del av K4 (regionpianen)

Vois by med ett tiotal lundar är ett centrum för

Kyrkslätts lundar. Sju av dem ligger vid strnder

inom SJunde ås vattendragsområde. Lundarna är rätt

nära varandra och biidar en heihet. Flertalet är

hassel- eller ekdominerade, dvs. de hör till de ostli

gaste delarna av ekzonen i Finland. Lundområdet biidar

också kärnan av vissa hotade och säilsynta djurarters

revir, Hit hör nötkråkan (tydligen den ostiigaste

häokande stammen i vårt land) och flygekorren.

Samtliga lundar i Vois hade ännu på 1930 - 50-talen

hagkaraktär och användes för skogsbete. Under de

qångna 30 - 50 åren har granen dock starkt trängt in.


Rekommendationer:

548

- Naturskyddsområde: 1(1 - K5, K7.

- Vård av vegetationen: 1(1 - K7. Granen bör galiras

ut i alla områden. Återställning av hagmarkerna

genom röjning och bete kan eventuelit komma i fråga

i Kurkiunden, Salmudden - Sikanallelunden, lunden

vid Urabyberget och Mustjärvilunden (nr K2 - K3 och

K6 - K7).

- Naturstigar: K4 och K6.

K8 Lilla Lonoks (Se avsnitt 5.7.1.2, objekt S6)

K9 Stora Lonoks

Rekommendationer:

- Naturskyddsområde (riksomfattande värde).

- För uppföljning av regleringens effekter bör man

utarbeta ett särskilt program som preciseras vid

behov. Om skyddsvär det minskar bör man vidta

åtgärder fÖr att återställa det.

- Även urskogen och lunden väster om Stora Lonoks

skyddas med stöd av naturskyddslagen.

KlO -Kl1 Petjärvi — Kvarnån

Rekommendationer:

- Strandängen i nordost avsätts som naturskyddsområde

på grund av dess värde för fågellivet. Kvarnån

skyddas (se karta) på grund av dees värde för

uttern och strömstaren. En lugn miljö och skyddande

växtlighet är ett livsvillkor för uttern. Utterin

venteringen (Cronström et ei. 1986) rekommenderar

att en 30 meter bred skyddszon anläggs utmed strän

derna. De ekologiska skyddszonerna behandias i

detalj i avsnitt 5.7.4.

Vid Fräkenviksberget (objekt Kl1) vidgar sig skydds

zonen så att cen ven ojufattar lundarna vid bäcke.n

eftersom området ken vara värdefullt för uttern och

redan som sådant är skyddsvärt (und, fågeiliv mm.).

- Strandängen vid den nordöstra delen av Petäjärvi

skyddas på grund av dess värde för fågellivet.


549

Kl2 Hepari (regionplanen)

Rekommendationer:

- Eftersarn Hepari ingår i riksprograinmet till skydd

fr fågelsjöar och fågelrika havsvikar bör ajön

bevaras i s ursprungligt skick som rnöjligt och

avsättas till naturskyddsområde.

- Strandbebyggelsen ar koncentrerad till sjöns

östra strand och bör inte tillåtas att breda ut sig

till de anclra strnderna. Jordbruket och husbehovs

fisket torde inte störa få- gellivet nämnvärt. Ett

allvarligt hot ar dremot den kiart eutrofierande

verkan av nrsa1tbelastningen från de omgivande

åkrarna och fritidsebyggelsen. Man borde därför

målmedvetet gå in för att minska belastningen.

- nast gned för fågelobservationer r den vstra

uddan, varifrån man har god utsikt över aåvl den

nordvstra som den sydvästra viken. Hela udden

anvande dock för odlings- och betesbruk, varför

ailmänheten mts ken ges tiliträde dit. Hepari är

därför mts stt lämpligt mål för guidade exkursioner

avsedda för ailmänheten.

Kl3 Falkberget (Se avsnitt 5.7.1.2, objekt 55)


550

5.7.1.5 Skyddsvrda naturobjekt i Lojo kommun

Basdata har presenterats i avanitt 4.8.2.4 oven. Kommu—

nen har antecknats rned L på bild 45.

De vstra kiUlflödena i Sjundeå ås vattendrag ligger i

Lojo kommun. Vid bckarna finne bara ett objekt,

Stortötar herrgård (objekt LK5), som är fredad med

nti3d av byggnadsskyddslagen. Två av skyddsområdena har

föreslagite till skyddsornråden i etappianen till

regionpianen för Västra Nyland, som fastetälides år

1980. Två av objekten ansiuter direkt till objekt i

Sjundeå.

Av de föreslagna skyddsobjekten har LKI - LK3 och LK6

riksintresse. Objekten LK5 och LK7 r värdefulla p

landskapsnivå och objekten LK4 och LK8 har lokait

intresse.

LK1 Kusthöqmossen mellan Arvolanoja och Risubackaåns

huvudfra. Högmossen är ett på riksnivå värdefullt

objekt.

Rekommendation:

- Naturskyddsområde (regionplanerzs etappian). Mossen

borde inte utdikas (se 5.7.1.1, punkt 1).

LK2 Bäckravin för Risubackaåns bifiöde, som rinnez

upp i Nurmijärvi i Näsby i Sjundeå. 1avinen är ett

vrdeful1t skyddsobjekt på riksnivå.

Rekommendation:

- Naturskyddsområde (regionpianene etappian). Skogs

vården bör begränsas i sluttningarna.

LK3 Strandlunden vid Risubackaån på gränsen mellan

Lojo och Sjundeå kommuner. Objektet ingår i det riksom

fattande lundskyddsprogram, som är under arbete (se

Sjundeå, objekt S8).


551

LK4 Lunden vid bäcken från Höytiönnummi Lunden är

lokait ett värdefullt skyddsobjekt.

Rekommendation:

- Naturskyddsområde. Skogsvården bör begränsas, inga

dikningar.

LK5 Ojalansuo är ett litet frodigt rikkärr i ansiut

ning till ett sankt källområde. Skyddsobjektet är

värdefullt på landskapsnivå.

Rekommendation;

- Naturskycdsornråde. Ingen dikning,

LK6 Sorronsuo rikkärr. Skyddsobjektet är värdefullt

på riksnivå, ngår i myrskycldsprogrammet.

Rekommendation:

- Naturskyddsområde. Dikena i kärret bör täppas

till.

LK7 Tötarbäcken rned den sekelgamla bron äver Rase

borgsvägen hörnära samman med Stortötar herrgård och

dess gårdspian, vilka redan är frdlysta.

Rekommendation:

- Det öppna bäcklandskapet med sin gamla bro och

sina små dammar gränsar till gårdsplanen och bör

bevaras. Vården av herrgårdens park, se avsnitt

5.7.3.

LK8 Den kuperade skogsterrängen vid Aiskosbäcken på

gränsen mellan Lojo och Sjundeå kommuner. Lokait

viktigt skyddsobjekt (se Sjundeå, objekten S18 - S19).


552

5.7.2 S11synta och hotade arter

5.7.2.1 Djur

Uttezn

Sjundeå ås lämplighet som livemiljö för uttern

På det hela taget är Sjundeå ås vattendrag fiskrikt

och i det avseendet lämpligt för uttern. Vattendragen

är näringarika men tydiigen ganska giftfria eftersom

uttern tilisvidare stannat i området. Skyddade vilo

och bopiatser finns det gott om, och vintertid ken

uttern fiska i de isfria forepartierna. Rekreationehru

ket är tilisvidare så obetydligt att det inte stört

uttern väsentligt, annat än kanske lokait. Fiskereds

kap, katsor och krokar samt minkfällor utgör dock en

fara, särskilt för unga oerfarna uttrar.

Rekommendation:

1 Vid planering av markanvändning och vid byggande

bör man eträva till att beakta de krav som skyddet

av uttern ståller.

2 Belastningen i Risubackaån bör minskas, vidare bör

man undersöka förekomsten av miljögifter (t.ex.

krom) i utterne bytesdjur och i uttern.

3 För 8tt trygga fisktillgången bör vattenkvaliteten

förbättras i vattendragets västra delar - Lempansån

är potentielit ett utmärkt uttervatten.

4 Kyrkån och Lempansån bör restaureras med tanke på

utter och öring genom att man odiar/pianterar eri

skyddande strandzon av träd eller buskar (t.ex.

klibbalar). Även i övriga för uttern viktiga bioto

per bör man sörja för att ett skyddande trädbälte

bibehålis(se vidare avsnitt 5.7.4).

5 Man bör undvika att använda siybekämpningsmedel och

växtskyddsmedei för jordbruket nära åstränderna (se

Natur och Miljö rf. 1986). Besprutning av diken

bör undvikas.

6 Nära övervintringslokalerna bör strandvegetationen

vårdas varsamt S 8tt kontakten med den omgivande

skogen bibehålls. Det förordas att ornrådena frid

lyses med stöd av naturskyddslagen.


553

7 Katsor och krokar bör inte i “onödan” hållas i

vattnet. Fångstredskapen bör dagiigen vittjas.

Dödande fällor bör undvikas heit,

8 Minkfällor som fångar djuren levande bör vittjas

dagiigen och eventuella uttrar bör genast siäppas

fria. 1 de bästa utterområdena bör minkfälior

undvikas heit.

9 När man pianerar rekreationsbruket av området bör

uttern beaktas, särskilt under fortplantningstiden

p våren och försommaren. T.ex. kanattävlingar och

andra massevenemang bör undvikas pga risken för

störningar (deltagarna stör inte nödvändigtvis,

men däremot pubiiken som rör sig längs stränderna),

10 Fotgängartrafiken på stränderna bör styras så att

man obehindrat kan nå stranden bara på vissa stäl

len.

11 Utterns utbredningsområde bör utvidgas både i

Sjundeå ås vattendragsområde och i kringliggande

trakter, En livskraftig utterstam i Sjundeå å

skulle vara en naturlig utgångspunkt fören nyko

lonisation av skärgården med utter,

Fiskar

Rekommendationer för skydd av öring- och vimbabes

tånden i Sjundeå ås vattendrag.

1 Vattenkvaliteten bör förbättras särskilt i de mest

belastade områdena men även i hela vattendragsom

rådet, i enlighet med de mål sam presenterades i

avsnitt 5.2.

2 Man bör se till att fisken på sin vandring upp

och nedströms kan ta sig förbi dammar och andra

hinder. Forsarna bör restaureras så att att de

bättre än nu lämpar sig sam lekplatser och yngeipo

duktionsområden för öringen. (se avsnitt 5.8.2).

3 När man i vattendragsområdet genomför företag till

skydd mot översvämning eller torrläggningsföretag

bör man undvika att rensa upp forsar (= öringens

reproduktionsområden) och vattendragets nedre lopp

(Pickala å, Sjundby å vimbans troliga reproduk

- forsar

tionsområden). Cm man nödväridigtvis måste rensa upp

bör det ske så att forsarnas fiskeriekonomis.ka

värde inte väsentligt försämras. Den försmring

av vattenkvaliteten nedströms sam rensningen orsakar

bör undvikas genom att man tillämpar nyaste teknik,

(se Vattenstyrelsens karnpendieserie, nr 199:1983),

4 Viit- och fiskeriforskningsinstitutet bör utreda

den genetiska bakgrunden hos öringsstammen i Sjundeå

ås vattendrag. 1 någon fiskadlingsanläggning bör

man skapa ett moderfiskbestånd av den utrotningsho


554

tade havsöringen. Därigenom tryggas stammens fort

bestånd och tillgången till yngel för utsättning.

Man bör snarast inleda fångst av lekande moderfiskar

t..ex. vi d Vikträsks utlopp eller i selet nedströms

Sjundby fors. Fisket kan t.ex. ske i samarbete

mellan vattenområdets ägare och fiskerimyndigheter

ne.

5 Sedan vandringshindren avlägsnats och forsarna

restaurerats bör havsöringstammarna i vattendraget

föratärkas genom ut sättning av yngel. Vid alla

utplanteringar v havöring i Sjundeå ås vatten

drag bör man uteslutande använda yngel sam härstam

mar från den naturliga stammen i vattendraget

vattendrag.

övriga hotade ryggradsdjixr

Nedan har vi samnianställt de faktorer sam är ett hot

mot olika arter samt de skyddsåtgärder sam kräva.

Fiertalet av åtgärderna redovisas närmare i samband

med rekommendationerna för respektive användningsform.

Pöljande arter är hotade på grund av vattenbyggnad och

försämrad vattenkvalitet: utter, pilgrimsfalk, smålom,

storlom, havsöring och vimba,

Rekommendation:

Vattenkvaliteten bör förbättras, dikningarnas

miljöpåverkan bör utredas i förväg och miljöhänsyn

bör beaktas i pianeringen. Vandringshinder bör

aviäganas auer fiskvägar byggas. F’orsarna bör

restaureras så att äringen ken leka och producera

yngel där.

Miljögifterne påverkar följande arter: Utter, pil

grimsfalk, kornknarr, smålom, fiskgjuse, tornfalk,

dvärgfalk, lärkfalk, rapphöna, skogsduva, havsöring

och vimba.

Rekommendation:

- Belastningen av miljögifter och biocider (tex.

krom) samt deras effekter bör utredas. Belastningen

bör minskas.


555

Förändringar i skogen påverkar följande arter: franaad

fladdermus, långörad fladdermus, fiygekorre, vitryggig

hackspett, fiskgjuse, sparvuggla, gråspett, mindre

hackspett, trädlärka, liten fiugsnappare och nötkråka.

Rekommendation:

- Tillräckligt stora arealer urskog och lundskog bör

bevaras genom fridlysning. Naturskyddet bör i högre

grad beaktas i det praktiska skogsbruket.

Störningar påverkar följande arter: fransad fladdermus,

långörad fiaddermus, kornknarr, pilgrimsfalk, småiom,

storlom, fiskgjuse och silitrut.

Rekommendation:

- Störningar på bopiatserna bör förhindras genom

fridiysning och klara bestmmelser samt genom att

mänskorna anvisas till lader där konfiikter mellan

fril uftsiiv och naturskydd inte kan uppstå. När

rekreationsbruket pianeras börnaturskyddssynpunkter

beaktas.

Förändringar av åker- och ängsmarker påverkar följande

arter: vaktel, dubbelbeckasin, kornknarr, tornfalk,

rapph*na och skogsduva.

Rekommendation:

- På t.e. statens försöksgårdar bör man sträva att

utveckla odlingsmetoder som är skonsammare mot

räninda arter. loka uppodiade skyddszoner bör lämnas

vid å- ooh bäckstränder för bobyggande och närings

sök. Nära skyddszonerna bör användning av biocider

undvikas.

Av ryggradlösa vattenorganismer förekommer flodpärl

mussia i området eller har förekommit där. Den är en

hotad art.

Rekommendation:

- Den hotade flodpärlmusslepopulationen bör förstärkas

aUer arten bör återinplanteras i vattendraget..


556

5.7.2.2 Vatten- och strandvegetation samt fiora

Vegetationen och fioran har beskrivits närmare i

avsnitt 4.8.1.2.

Rekommendationer:

Vegetation

- Områden med värdefuil vegetation bör fredas med

stöd av naturskyddslagen under förutsättning att

skyddet av vegetationen sam heihet motiveras också

av andra skäl som siktar till skydd av hela ekosys

teniet (fiora, fauna, landskap).

Skyddsområdenas föreslagna gränser justeras enhigt

evan så att områdena innefattar representativa vege

tationsområden.

- Vegetationen vid Lappträsk r redan i sig sjäiv

skyddsvärd. (Se Sjundeå, objekt 829).

Piora

- Grodranunkelns växtplats vid Palojoki fridlyses

med stöd av naturskyddslagen som naturskyddsområde

(se Sjundeå, objekt Si).

- Vattendragsområdets fiora inventeras i en separat

utredning som särskilt studerar submersa arter,

arturvalet på tidigare strandbeten och strandzonens

rara och utrotningshotadearter.

- Toppfrossörtens (Scutellaria hastifolia) växtplats

vid stranden av Brännfors kartiäggs noggrannare.

5.7.3 Landskapsvård

Landekapet formas och utvecklas genom olika dag av

mark— och vattenanvändning. Egentlig landskapsvård

kan man tala cm när exploateringen av mark- och natur

resurserna kombineras med en medveten strävan att

beakta eller förbättra särdrag i naturen eller kultur

landskapet.

5.7.31 Förhistoriska objekt

Förhistoriska bosättnings- och gravplatser ger en

uppfattning om vattendragets tidigare skeden, eftersom


557

de ofte ligger vid den forna strandlinjen. Om besökaren

får information om dessa objekt bidrardet till en

djupare förståelse av iandskapsutvecklingen. Det

gller såväl vattendraget som kulturen. De färhistoris

ka objekten r fredade med stöd av fornminneslagen. De

viktigaste objekten redovisas oven i samband med

kommunerna.

5.7.3.2 Historiska och arkitektoniska objekt

Värdefulla minnesmärken över den tidigare användningen

av vattendraget är bl.a. gamia hamnplatser samt kvarnar

och sågverk som bär vittnesbörd om vattenkraftens

historia. Redskap och utrustning från vattenkvarnar

kunde med fördel ställas ut 1 någon av vattendragsområ

dets gamia kvarnar. Utrustningen i Bäcks kvarn finne

bevarad för eventuella senare museala behov.

De arkitektoniskt och byggnadshistoriskt värdefulla

objekten som kommunvis redovisades 1 avsnitt 4.8 är

typiska exempel på cm tids byggnadskultur och de ger

ett tidsperspektiv åt iandskapet. Byggnaderna måste

underhilas för att inte förfalla. Stöd bör ges för

detta underhåll i synnerhet i sådana fali där byggna

derna inte längre används eller underhållet ställer

sig oskäligt kostsamt för ägarna. Också i samband med

nybyggnadsproduktion är de gamia objektens ställning

ofta problematisk.

Rekommendation:

- När man bygger i närheten av gamia objekt bör

byggnadsstilen anpassas till det gamia byggnadsver

ket.

- Om objektet ligger invid öppna åkermarker bör man

vid pian läggningen också se till att den fria

sikten bibehålls i behöviiga riktningar, bi,a. till

vattendraget.


558

5.7.3.3 Förbättring av vattenjämvikten i landskapet

Grunddammar i strömfåran

1 synnerhet under den vattenfattiga tiden på sommaren

minskar vattenföringen i ån och vattnets andel i

landakapebiiden. Ett sätt att framhäva strömfårans

roll i landskapet och samtidigt förbättra förutsätt

ningarna för t.ex, rekreationsbruk av ån är att höja

vattennivån i selen med grunddammar av natursten,

Höjningen ken antingen sikta till att bibehålla den

genomsnittliga vattennivån eller höja den något genom

uppdämning, Uppdämning är i princip möjlig på de

ställen där strömfåran ligger klart lägre än de omgi

vande Akrarna. Pianerar man att dämma upp ån mera bör

man dock först bedörna den befintliga vattennaturens

vårde.

Rekommendation:

- När grunddammen planeras bör man särskilt se till

att fisken ken te sig förbi den och dessutom bör

man kapa lämpiiga lekområden för fisken i den

flacka nedre delen av dammen, som bör byggas av

natursten.

Aterställande av strärafåror

En fåra som vindiar jämnar ut vattnets uppehållstid i

avrinningsområdet. Vindlingarna alstrar också virviar

som syresätter vattnet och ger upphov till varierande

strömvattensbiotoper för vattenorganismerna.

- Dedelar ev strömfåran som rätats ut i samband med

torrläggning bör dras och formas på ett omväxlande

sätt t.ex. vd förnyade rensningar eller som separa

ta restaureringsobjekt. Behovet av tilläggsareal

för strömfåran bör tillgodoses t.ex. i de strandom

råden som inte använda för något nyttigt ändamål.

Uppdåmning och utgrävning av dammar i bifiödena

Ett sätt att förhindra urlakning av fast substans och

närsalter är att anlägga sedimenteringsbassänger i


559

bifiödena, Samtidigt kan bassängerna berika landskaps

biiden och möjiiggöra rekreationsbruk och bevattning.

Uppdämning kan inverka fördeiaktigt också på grundvat

tenförhållandena , i synnerhet på siuttande marker. 1

de sjöfattiga delarna av vattendraget utjämnas kortva

riga fiödesvariationer på grund av bi.a. sorrnnarregn

redan av små bassänger där vattenståndet kan variera.

På de stälien där uppdämnngen inte leder till olägen

heter på grund av vattenindränkning ekulle den vara en

balanserande faktor i odingsiandskapet som i övrigt är

starkt avvattnat. Fsken bör beredas möjlighet att

vandra förbi dammarna.

Också i iågiänta områden kan man gräva ut dammar, Det

är rekommendabeit att bäckfårans mynning utvidgas

överaiit där bäckar rinner ut i huvudfåran eiler

sjöarna för att den fasta substans som med vattnet

transporteras från åkrar och strömfåror ekali kunna

sedimentera.

Rekommendationer:

- Man bör utreda möjligheterna att bygga grunddammar

t.ex. i samband med pianeringen av den fiskerieko

nomiska restaure ringen.

- 1 sidoarmarna av vattendraget kunde man utvidga

strömfårorna t.ex. j ansiutning till underhållsrens

ningar.

Myrans lertagsgropar har uppkommit genom lertäkt och

är ett exempei på en ny biotop som uppkommit “av

misstag’ till följd av mänskans verksamhet. Groparna

hör till västra Nyiands främsta fågellokaler,

- Vid de eftrarbeten son’ pågår p övriga marktäkter•

i trakten kunde man i samband med underhållsrensnjn

gar eiler som fri tidsbetonad eiler försöksverksam

het medvetet sträva efter att skapa för fågiarna

och vattenfaunan värdefuila grunda vattenområden

och tidtais översvämmade bälten (se också av snitt

5.8.3).


560

5.7.3.4 Vården av strandskogar och parker

Strandzonens skogar är ofte av lundtyp. Vid vården av

etrandakogarna bör man särskilt vinnlagga sig cm att

öka andelen lövskog genom att galira ut gran. När

strandskogarna färnyas bör klibbalens piantortas

tiilvara och pianteras ut på nytt. Särskilt aktsam bör

man vara om de ädia iövträdens viida piantor. 1 de

gynnsamina klimatförhållandena i området vore det skäl

stt äka andelen ädia iövträd också genom plantering.

De utplanterade piantornas genetiska material bör

helst härstamma från trakten,

Man bör gå varligt fram med trädbestånden på strän

derna. Man kan galira så pass stt stammarna växer till

sig ordentligt. Man kan avlägsna tråd sam lutar och

hotar stt Laila i vattnet, men i övrigt bör man inte

avlägsna grenverk sam sträcker sig ut över vattnet

eftersom det bl.a. är fördeiaktigt för fiskena näringa

tillgång och gar den skydd.

1 synnerhet i herrgårdarnas parker finns det ädia

lövträd. För stt bii fiera sekier gamia måste träden

ansas och vårdas. Vid skötseln av parkskogarna bör man

se till stt värdefulla träd och deras plantor har

tiilräckligt med rum och ljus. För stt förhindra att

träden för faller och murknar i förtid kan man avlägsna

döda grenar och beskära träden så stt det inte uppkom

mer klykor från vilka stammen ken spricka upp. eskär

ningen bör ske så stt ärren efter de kapade grenarna

och kiykorna växer igen så snabbt sam möjligt.


5.7.3.5 Landskapscentra

561

Centraia i landskapet är de områden som på grund av

sina naturförhålianden intar en särstllning, t.eK.

där en höjdsträckning korsas av en å. Också i trakten

av Sjundeå å har bosättningen koncentrerats till sådana

ställen ända sedan förhistorisk tid. 1 forsområdena

har vattenkraftens användning påverkat utformningen av

landskapscentra. 1 de fail då dessa områden har utvec

klats till tätorter accentueras betydelsen av lands

kapsskyddet och -vården. Landskapscentra bör utveaklas

i förhåliande till sin regionala betydelse.

1 trakten av Sjundeå å kan man urskilja bl.a. föijande

på bild 45 presenterade iandskapscentra. För dessa

rekommendoras srskiida vårdåtgärder.

1. Området kring Piokala å

- Sjundeå ås mynningsområde har varit en trafikk

nutpunkt dr havs- och landtrafiken mötte. Broända

gamia bro var i dåligt skick och revs i september

1987. Man avser att grunda en förening, Brobyg

garna rf, som skall arbeta för tillkomsten av den

nya bron. Strävan att återuppbygga Broä nda bro är

ett exempel på viljan att slå vakt om Sjundeå ås

centrala historia. Den nya bron bör till utseendet

passa in i kulturmiijön på platsen.

- Vid den nya strandvägen, där Sjunde å flyter fram

inramad av träd, är ån kanske som ståtligast. För

att skydda strandträden bör man övervaka att båtarna

följer hastighetsbegränsningen. Den uppkomna erosio

nen bör hejdas t.ex. rned biologiska metoder för

strandskydd, genom inplantering av växtlighet.

Servicestationen med tilihärande aktiviteter bör

inte tillåtas att dominera ådalens landskap mer än

vad den redan gör. Runt servicestationen bör man

anlägga skyddsplan teringar.

— Genom skyddet av Pickala gård bevaras en herrgards—

miljö i landskapsbilden. 1 herrgårdens park, som

ursprungligen var välskött med pianterade trädrader

och -grupper, bör man överväga varliga skötselåt

grder för att trygga de värdefulla trädens fortbes

tånd. 1 parken finns plaritor av ädelträd, bl.a.

alm, och de bör ges rum att växa.

- Vid regleringsdammen och småbåtshamnen i åmynningen

finns en stenbank som bör snyggas till och förses

med pianteringar.


2 Sjundby

562

- Sjundby strandområden är fredade med stöd av naturs

kyddslagen. Sjundby gård med tilihörande byggnader

föreslås fredad som kulturhistoriskt objekt. Forsom

rådet behandias i anslutning till restaurering av

vattendragen.

3 Sjundeå stationsby

- Än spelar en relativt underordnad roll i tätortens

landskapsbild och verksamhet. Åstranden bör piante

ras med klibbal och ädia lövträd som visar strömfå

rans läge i landskapet. För rekreationsändamål

skulle gångför bindelser behövas till stranden och

om möjligt en strandstig vid tomterna. En konstgjord

fors och en strandpark kunde anläggas alideles

nedanför reningsverket, där man vet att bland annat

Aleksis Kivi brukade bada. Stora krav skulle då

ställas på det renade vattnets kvalitet.

- 1 Brännmalmsbäcken kunde man dämma upp en långsmal

damm. Dammen kunde anläggas strax ovanför vägen.

Dammen bör ha en sådan form att man från vägen kan

se vattnet strömma över dammen, och den får inte

heller hindra fiskarnas vandring.

4 Sjundeå kyrkby

- Kyrkbyn

- Åns

ligger i korsningen mellan höjdsträckningar

och åarmar och är det kanske viktigaste landskaps

centret i vattendragsområdet. Trakten kring kyrkan,

hembygdsmuseet och kommunens ämbetsverk bör utvec

klas som kulturcentrum. Den gamia broförbindelsen

vid ämbetsverket skulle förbättra kommunikatio

nerna.

roll i landskapet kunde framhävas med en grund

damm. Norr om kyrkan vore det skäl att på ömse

sidor om vägen på Kyrkåns södra strand piantera

träd som i någon mån skulle skymmaden nya bebyggel

sen från kyrkan sett. Strandträdsbältet på södra

stranden bör som en sammanhängande skyddszon dras

vidare till Svidja gård och vidare uppströms.

Bältet skulle på ett naturligt sätt ansluta sig

till den undersökning cm skyddszoner som man föres

lagit att skulle genomföras på Svidja försöksgård.

Undersökningen kunde utöver vatten skyddsaspekterna

lämpiigen omfatta också en studie av skyddszönernas

skuggande och vindskyddande effekt.

5 Munks by

6 Kvarnby

7 Palojärvi by

Munks, Kvarnby och Palojärviforsen, se avsnitt 5.8.2 cm

restaurering av åsträckorna.


8 Nummela

- Från

563

Nummela tätort har man över öppna åkermarker

fri sikt till Enjrvis norra strand. Enjrvis

strandområde bör vid planläggningen bibehållas som

jordbruksområde. Länga vägen till badstranden

kunde man på det tidigare reningsverkets omrde

plantera träd, t.ex. ädla lövträd.

5.7.4 Anläggning av skyddszoner

Med tanke p de vattenlevande organismerna kan man

uppställa det alimänna målet att alla åsträckor åtmins

tone p ena stranden utefter hela sin längd skall vara

bevuxna med träd eller buskar. Den andra stranden

kunde då lämnas Öppen och dr kunde anläggas ett bälte

med lågvuKen vegetation. Utgångspunkten för skydds

zonerna bör vara att den befintiiga träd- och buskvege

tationen bibehlls. Ifali videt, som lätt sprider sig

ut i strömfåran, i något fall anses för besvärligt att

sköta kan man piantera andra arter istället.

Zonernas utsträckning

Eftersom det är väsentligt för vattenorganismerna att

trd- och buskvegetationen kommer 1 kontakt med vattnet

räeker det i ailmänhet om zonen omfattar strandbanken

frn åkern ned till vattenbrynet. T.ex. i mellersta

delen av Kyrkåns arm är bankens bredd ca 3 m och höjds

killnaden meilan åkern och sommarens medelvattenstånd

ca 1,5 m. Träd och buskar bör huvudsakligen pianteras

j bankens Övre del som ett 1 -

2

m brett bälte. Om

strandbariken är sinal bör man av vattenskyddsskäl

överväga att utsträcka skyddszonen också till åkerns

piana del (Se bild 46).

Stäilvis flyter Sjundeå å och dess biflöden fram 1 en

djup V-dal där strandbanken kan vara 10 - 30 zn bred.

På öppna sluttningar ken man i detta fail plantera

fristående träd och trädgrupper. De partier som förblir

öppna är merendeis naturängar och har som sådana

betydelse för bl.a. insekterna.


1

lOat

ädeit

buske

litet

.2

1

t4

Sm

kiibbal

1

564

‘¼

skugcjning

Bild 46. Planteringsprinciper för skyddszonerna

1

‘4’

3

1

1

)

\

lövträd


565

Vegetationens höjd i skyddszonerna anpass as till

strömfårans dimensioner på det aktuella stllet Höga

träd bör pianteras t.ex. i Kyrkåns nedre och mellersta

lopp och i dc delar av det Övre loppet där ån flyter

fram i en djup Vdal. Dc höga träden pianteras företrä

ciesvis på södra stranclen. Trädgrupper och enstaka träd

bör dessutom placeras t.ex. i ytterkurvan av krökar

till skydd mot erosion ochför att visa strömfårans

läge i landskapet

Träd bör också pianteras i mynningen av bäckar och

diken som utmynnar i huvudfåran, eftersom dessa ställen

ofta eroderar på grund av att fåran är brant, likaså i

sänkor dit ytvatten avrinner från krarna. 1 sänkorna

bör man mts piantera buskar, eftersom en tät buskvägg

hindrar kallutten att “rinna’ nedåt och därigenom

lokait kan äka risken för frostskador

på sträokor där högre vegetation eventuelit ger för

mycket skugga pianteras smträd och höga buskar (t.ex.

nord-sydliga och mycket smala åsträckor i det Övre

loppet). Låga buskar kan pianteras också på de norra

stränderna och längs diken.

Skyddszonernas växtarter

Den lämpiigaste trädarten är klibbalen, vars vatten—

rötter ger stt effektivt skydd mot stranderosion.

Klibbal kunde pianteras särskilt i ytterkurvorna. Man

kari plantera blandbestånd av klibbal och ask, vars

rötter tillsammans biidar täta mattor som skyddar

strömfåran. Fristående träd kan lämpiigen vara vresalm

sam också växervilt längssträndrna. --

-

Småträd som kan rekommenderas är bl.a. rönn, brakved,

hägg och sälg. 1 synnerhet nära bebyggelse kan man

dessutom piantera park- eiler fruktträd som smälter in

i naturen, såsom häggmispel.


566

Lmp11ga buskar är t.ex. olvon och hassel. Lågväxta

buskar som kommer 1 fråga är t.ex. måbär och viida

rosenbuskar. Nära bebyggelse ken man också piantera

andre prydnadsbuskar som binder marken och sprider sig

via rotskott, ssom spireor. Buskarna kan pianteras

antngen i en separat zon eller som kantbuskar till

trädbältet.

På de ställen som lämnas öppna och där det inte flnns

risk för att strörnfran sätts igen ken man till skydd

för strandbrinken plantera bl.a. vase, svärdsliljor

och fackelblomster.

5.7.5 Forskning

Sommaren 1986 kompietterades baskunskaperna om natur

förhållandena, vegetationen, fåglarna och den övriga

faunan i Sjundeå vattendragsområde. På grundval av

dessa kompietterande inventeringar och tidigare utförda

aUer pågående utredningar föreslår man att fiera

naturskyddsområden etabieras i vattendragsområdet. För

att kunna bedöma effekterna av skyddet, de föreslagna

reatriktionerna 1 användningen och vårdtgärderna bör

man fortsätta med inventeringarna.

Tack vare de regelbundna obligationskontrollerna kan

man akapa sig en tillfredsställande ailmän bild av

vattenkvaliteten i Sjundeå ås huvudfåra och angränsan

de viktiga ajäar. Mest ofuliständiga r data om vatten

dragets status när det gäiler delornrådet Palojoki;

hårifrån föreligger endast sporadiska vattenkvalitets

data. Rätt svagt är läget också beträffande flera

småsjöar i området. FÖr fiertalet saknas observationer

heit eller de är ofuliständiga. Jämfört rned andra

vattendragsomrden finns det dock ganska rikligt med

undersökninsmaterial om Sjundeå ås vatt endrag och

natur.

Rekommenderade objekt för fortsatt forskning och

kontroll:


567

1) Komplettering av naturinventeringarna i synnerhet

mcm de områden i Vichtis kommun som r viktiga ur

naturskyddssyn punkt (se avsnitt 4.8.1.2). Särskilt

fioran och faunan i områdena bör inventeras.

2) Grundläggande kartläggning av fioran i hela avrin

ningsområdet och särskilt de nrlandskap som grnsar

till vattendragen. 1 samband därmed bör