suomen geologinen kartta geological map of finland - arkisto.gsf.fi

SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA 

GEOLOGICAL MAP OF FINLAND 

LEHTl - SHEET - 2044 

RIIHIMAKI 

MAAPERXKARTAN SELITY s 

EXPLANATORY TEXT TO THE MAP OF QUATERNARY DEPOSITS 

KIRJOITTANUT - BY 

RlSTO TYNNI 

Kalliopera: 

MAUNU HARME 

Turvekerrostumat: 

VEIKKO VALOVIRTA 

Pohiavesi: 

JUHO HYYPPA 

Mineraalimaalajien tekninen sovultuvuus: 

JUHO HYYPPA ja RlSTO TYNNl

Helsinki 1969. Valtion painatuskeskus

ALKULAUSE 

Riihimaen karttalehti (2044) kasittaa osia Uudenmaan laaniin kuuluvista Nurmi- 

. .. 

jarven, Hyvinkaan, Tuusulan, Pornaisten, Mantsalan, Askolan ja Pukkilan kuntien, 

Jarvenpaan ja Hyvinkaan kaupunkien alueista seka Hameen laaniin kuuluvista Riihimaen 

ja Hausjarven kuntien, Riihimaen kaupungin seka vahaisia osia Janakkalan ja 

I

Maanmittaushallituksen toimittamien 1: 20 000-kaavaisten topografi- ja peruskartto- 

jen ilmestyttya viime vuosikymmenien aikana oli mahdollista aloittaa maapera- 

kartoitus tarkemmalle ja suurempimittakaavaiselle topografiselle karttapohjalle. 

Riihimaen topografisen kartan 1: 100 000 maaperakartoitus alkoi jo v. 1948 silloi- 

sen geologi Veikko Okon johdolla. Hanen siirryttyaan Helsingin Yliopiston palveluk- 

seen annettiin tehtavakseni kartoituksen loppuun suorittaminen. 

Oheisessa Riihimaen karttalehden lehtijakoa esittavassa kuvassa 1 nakyvat kartoit- 

tajien alueet ja kartoitusaika. Taydennystutkimuksissa sain tohtori K. Virkkalalta 

ohjausta. Tutkimusassistentit A. Leino ja V. Saarinen ovat avustaneet naytteiden 

otossa ja suuntauslaskujen suorittamisessa. Karttalehden on piirtanyt rouva Lyyli 

Orasmaa. Tutkimusaineiston kasittelyyn maaperakartan selityksia varten on osal- 

listunut maisteri L. Ponkka. Raekokoanalyysit ovat suorittaneet laborantit Annikki 

ja Kyllikki Parkkonen. 

Turvetutkimuksia johti valtiongeologi Veikko Valovirta apunaan GI. lis. Mauno 

Ylinen. 

Pohjavesitutkimukset on suoritettu fil. lis. J. Hyypan johdolla paaasiassa vuosina 

1962 ja 1963. Teknikko Toivo Salo on suorittanut vesinaytteiden oton, niiden ken- 

talla tehdyt mittaukset seka maaperakairaukset. Laboratorioapulaiset Raija Pellinen, 

Ritva Typpo ja tutkimusassistentti Osmo Ylanko ovat suorittaneet kernialliset labora- 

toriomaaritykset. Fil. lis. P. Lahermo on ollut apuna analyysitulosaineiston 

kiisittelyssa. 

Mineraalimaalajien teknista soveltuvuutta kasittelevan osan on J. Hyyppa kirjoit- 

tanut muilta osin paitsi maa.pera rakennuspohjana.

Alkulause ............................................................ 

Korkeussuhteet ....................................................... 

Kalliopera ja sen vaikutus korkokuvaan ................................... 

Kvartaariset muodostumat .............................................. 

Mannerjaatikon kulutusmuodot ....................................... 

Maaperakerrostumat ................................................. 

Moreeni ......................................................... 

Levinneisyys .................................................... 

Kasaantumismuodot, erityisesti paatemoreenit ....................... 

Rakenne ....................................................... 

Moreeninaines .................................................. 

Suuntautuminen .............................................. 

Kivilajikoostumus ............................................. 

Mekaaninen koostumus ........................................ 

Jaatikkojokien kerrostumat ......................................... 

Levinneisyys .................................................... 

Kasaantumismuodot ............................................. 

Ensimmainen Salpausselka karttalehden alueella ...................... 

Muut jaatikkojokien muodostumat ................................ 

Jaatikkojokikerrostumien aineksen suuntautuminen ................ 

Kivilajikoostumus ............................................. 

Rantamuodostumat ................................................ 

Rakenne ja aines ................................................ 

Hiesu- ja saviesiintymat ............................................ 39 

Levinneisyys .................................................... 39 

Rakenne ja synty ................................................ 40 

42 

42 

44 

44 

45 

47 

50 

52 

52 

Aines .......................................................... 

Mekaaninen koostumus ........................................ 

Turvekerrostumat (V . Valovirta) .................................... 

Levinneisyys ja suotyypit ......................................... 

Rakenne ja lrehitys .............................................. 

Ilmaston ja kasvillisuuden kehitys .................................. 

Turvevarojen tekninen kaytto ..................................... 

Pohjavesi (J . Hyyppa) .................................................. 

1 . Salpausselan ja siihen liittyvien pitkittaisharjujen pohjavesi .............. 

Muiden paaasiassa soraa, hiekkaa ja hietaa sisaltavien lcerrostumien pohja- 

vesi ............................................................... 

Moreenialueiden pohjavesi ............................................ 

Pohjaveden laatu .................................................... 

Sivu 

3 

7 

9 

10 

10 

13 

13 

13 

14 

17 

17 

17 

20 

21 

23 

23 

24 

25 

32 

35 

35 

36 

38

Kvartaarinen kehitys .................................................. 62 

Mannerjaatikon liikkeet ja sulaminen ................................... 62 

Rannansiirtyminen .................................................. 63 

Esihistoriallinen asutus ............................................... 66 

Mineraalimaalajien tekninen soveltuvuus (J . Hyyppa ja R . Tynni) ............ 66 

Maapera rakennuspohjana ............................................ 66 

Mineraalimaalajien tekninen kaytto .................................... 67 

Moreeni ..................................................... 67 

Sora.. hiekka- ja hietamuodostumat .................................. 68 

Savi- ja hiesuesiintymat ............................................ 72 

Summary: Explanatory text to the map of surficial deposits .................. 83 

Location. elevations and general description of region .................... 83 

Glacialerosion ...................................................... 84 

Moraines .......................................................... 84 

Glaciofluvial accumulations .......................................... 86 

Shore features ...................................................... 86 

Silt and clay deposits ................................................ 87 

Quaternary development ............................................. 88 

Peatdeposits ........................................................ 89 

Ground water ...................................................... 90 

Technical properties of the surficial deposits ............................ 92 

Kirjallisuutta - References ............................................. 93

KORKEUSSUHTEET 

Alueen peruskarttojen korkeuskayrien mukaan absoluuttiset korkeussuhteet 

vaihtelevat pikkupiirteisesti, mutta keskimaaraisesti korkeusvaihteluista ilmenee 

saannonmukaisuutta (kuva 2). Korkeimmat alueet sijaitsevat karttalehden luoteis- 

osassa (Hatlamminmaki n 170 m), alimmat kohdat karttalehden kaakkoisosassa 

(Luhti n 31 m). Ominaista on korlteusvyohykkeiden levinneisyys (SW-S)- 

(NE-N)- ja sita vastaan kohtisuoraan olevassa suunnassa. Selvimpana 1. Salpaus- 

selan aiue noudattaa em. suuntaa samoin kuin murroslaakso (Harme 1961), johon 

muodostuneen savikon kautta kulkee Helsingin-Lahden tie. Edelliseen verrattuna 

Iahes kohtisuoraa suuntausta edustavat lukuisat puronvarsilaaksot, jotka samalla 

edustavat alueen toista paamurrossuuntaa. 

- .- - 

.-

Peruskarttojen absoluuttiset keskikorkeudet ovat seuraavat: 

Riihimaki ...................... n 103 m 

Hikia .......................... )) 103 )) 

Salinkaa ........................ )) 87 )> 

Kaukalampi .................... )) 86 )) 

Hyvinkaa ....................... )) 102 )) 

Ridasjarvi ...................... n 91 N 

Hirvihaara ...................... )) 84 )) 

Mantsala ....................... )) 76 )) 

Rajamaki ...................... )) 86 D 

Jokela ......................... 1) 72 )) 

Kellokoski ..................... )) 66 )> 

Halkia ......................... a 68 )> 

Koko alueen keskikorkeus on .... n 84.6 m. 

Keskikorkeuden vahittainen aleneminen SE-E-suunnassa aiheutuu kallioperan 

vastaavasta viettamisesta, joka on 1.3 m/km. Koska kallistumisen suunta on suunnilleen 

sama kuin maankohoamisesta johtuva kallistuminen, voidaan olettaa, etta jaatikkokulutuksen 

aikana alue on keskikorkeudeltaan ollut huomattavasti tasaisempi. 

Maaperan vaikutus korkokuvaan on suurin glasifluviaalisten jaksojen, ensi sijassa 

Salpausselan, seka savikkojen osalla. Edelliset suurentavat korkeuseroja, jalkimmaiset, 

samoin kuin turvekerrostumat tasojttavat niita. Suurin savikkojen paksuus lienee 

Kellokosken karttalehden alueella Haarajoella, yli 30 m. Suurimmillaan glasifluviaalisten 

kerrostumien paksuus on n 40 m ja samaa suuruutta ovat naiden aiheuttamat 

kohoumat korkokuvassa. Salpausselan alueella Hikialla suppa-alue (suppa = harjuaineksessa 

oleva ~kuolleen jaann kuoppa) muodostaa erikoisen vaihtelevan topografian. 

Rinteiden jyrkkyys ))kuolleen jaan)) kuopissa vastaa ko. aineksen lepokulmaa. Havaittu 

maksimiarvo on Metsalukkojen rinteilla Hy~inkaalia n 45". 

Moreeni on yleensa korkokuvaa tasoittava tekija, paitsi reunamoreenialueilla, 

missa suunnilleen jaatikon reunan suuntaiset reunamoreeniselanteet kohoavat yleensa 

2-3 m ymparistijaan korkeammalle. Suojarven kaakkoispuolella moreenivallien 

korkeus kuitenkin ylittaa paikoin 10 m. 

Keskimaaraisesti maapeite tasoittaa korkokuvaa, silla harjut ja moreeniselanteet 

ovat alataan suhteellisen vahaisia. Kallioperan muodoilla on tarkein merkitys 

kokonaiskorkokuvassa, silla korkeimmilla alueilla, lukuunottamatta Salpausselkaa, 

kalliopera on paljaana tai sita verhoaa suhteellisen ohut (2-3 m) maapeite. Altaissa 

ja laaksoissa on maalajipeite paksuin. Altaisiin ja laaksoihin ovat syntyneet savikot ja 

suokerrostumat, harjut kallioperan murroslinjojen Iaheisyyteen (Hyyppa 1951), 

delttamaiset kasaumat usein altaiden distaalipuolelle (Ridasjarven, Keravanjarven ja 

Kilpijarven SE-puoliset deltat).

Salpausselkien sijaintiin on todennakoisesti vaikuttanut kallioperan topogratia 

murrossysteemeineen, silla Salpausselka karttalehden alueella sijaitsee kallioharjan- 

teen tuntumassa. 

KALLIOPERA JA SEN VAIKUTUS KORKOKUVAAN 

Karttalehden alueen kalliopera kuuluu prekambriseen svekofennialaiseen vyohyk- 

keeseen. Sen pintakivilajit ovat sedimenttisyntyisia kvartsi-maasalpaliuskeita (lep- 

tiitteja), kiilleliuskeita ja kiillegneisseja seka emaksisia vulkaniitteja. Katilansuon 

maastossa Hyvinkaan kaakkoispuolella liittyy kvartsi-maasalpaliuskeisiin vahainen 

kvartsiittiesiintyma. Karttalehden lounaisosassa on alkuaan karbonaattipitoisten 

kvartsi-maasalpasedimenttien metamorfoitumisen tuloksena syntynyt pyrokseeni- 

gneisseja, jotka ovat etupaassa vaaleita diopsidigneisseja. Kvartsimaasalpaliuskeisiin 

liittyy myos pienehkoja kalkkikiviesiintymia. Kiilleliuskeet ja -gneissit ovat alkuaan 

olleet enemrnan tai vahemman savipitoisia sedimentteja, jonka vuoksi niissa meta- 

morfoosin tuloksena monin paikoin on todettavissa granaattia ja kordieriittia. Suoi~i- 

gneisseja esiintyy runsaasti. 

Emaksiset vulkaaniitit ovat osittain kerrostunutta vulkaanista tuhkaa, osittain 

homogeenisempia uraliitti- ja plagioklaasiporfyriitteja. Metamorfoosissa nama vul- 

kaniitit ovat uudelleen kiteytyneet amtiboliiteiksi. 

Edella mainitut pintakivilajit esiintyvat kapeina, syvakivilajimassivien valeissa 

kaartuvina vyohykkeina. Kerroskaade on karttalehden etelapuoliskolla usein loiva, 

pohjoispuoliskolla useimmin jyrkka. 

Alueen syvakivilajit ovat galroja, dioriitteja, granodioriitteja ja graniitteja. 

Paikoin on myos vahaisia peridotiittiesiintymia, joko gabroihin liittyvina tai erillisina 

pienina linsseina liuskeiden joukossa. Hyvinkaan pohjois- ja lansipuolella on ns. 

Hyvinkaan gabron alue, josta gabroa on louhittu myos rakennus- ja hautakiviksi. 

Tama gabroalue jatkuu yhtenaisena laajana emaksisten vulkaniittien reunustamana 

vyohykkeena lanteenpain Karlrkilan pohjoispuolitse Somerniemelle saakka. Itaan- 

pGn tama emaksisten kivilajien vyohyke jatkuu hajanaisempana halki karttalehden. 

TGllakin seuraavat emaksiset vulkaniitit gabroja, joihin liittyy myos differentioitu- 

mista peridotiiteista kvartsidioriitteihin saakka. Granodioriitti esiintyy joskus pyo- 

reahkoina batoliitteina, merkittavin niista on karttalehden kaakkoisosassa Onkimaan- 

jarven ymparistossa. Punertava mikrokliinigraniitti lavistaa alueen kaikkia kivilajeja 

seka laajoina intrusioina etta juonina. Gneissijatteita tavataan runsaasti granodiorii- 

teissa ja varsinkin mikrokliinigraniiteissa. (Yleistetty kallioperakartta kuvassa 8). 

Kalliopaljastumia on karttalehden alueella yleensa runsaasti, ja sen vuoksi kallio- 

peran vaikutus korkokuvaan on monin paikoin selvasti todettavissa. Useimmiten 

gabroalueet ovat rapautumiskestavyytensa vuoksi ymparistoon korkeammalla. Erityi- 

sesti tama ilmenee Hyvinkaan gabron alueella, jossa toisaalta kallioperaa leikkaavat

murrokset esiintyvat paikoin jopa jyrkkina kuruina, minka johdosta siella paikalliset 

korkeusvaihtelut ovat varsin huomattavat. 

Karttalehden etelaosassa, varsinkin lounaisosan loivakaateisten gneissien alueilla, 

seuraavat kallioperan selanteet usein gneissien kulkusuuntaa ja joskus paikallisesti 

selanteitten rinteet jopa gneissien kerroskaadetta. Onkimaanjarven granodioriitti- 

batoliitti erottuu ilmavalokuvassa selvasti ymparistostaan. Sita kaartaen rajoittavat 

gneissi- ja liuskevyehykkeet ovat laaksoina. Kivilajien kulkusuunnan ja kallioperan 

pintamuotojen valinen yhteys on monissa muissakin kohdin selvasti todettavissa. 

Toisaalta monet laaksot ovat syntyneet kallioperan murroksiin tai murrossystee- 

rneihin. Niinpa mm. se Mantsalan kautta kulkeva laakso, jota Helsingin-Lahden 

valtatie taman karttalehden alueella seuraa, on osa pitkasta murrosvyohykkeesta, joka 

ulottuu Porkkalasta Lahden tienoille saakka. Myos Mantsalanjoen uoma kytkeytyy 

monin paikoin paikallisiin kallioperan murroksiin tai murrosvyohykkeisiin. Voidaan- 

kin todeta, etta karttalehden alue, samoin kuin koko maamme kalliopera, on murtu- 

nut vaihtelevan kokoisiksi lohkoiksi, vaikkakin kaikkien lohkorajojen paikallinen 

toteaminen tuottaa irtomaapeitteitten vuoksi vaikeuksia. Toisaalta tama lohkoisuus 

aiheuttaa sen, etta laajan kivilaji-alueen osat eivat aina ole yhta runsaasti paljastuneina, 

silla ne eivat ole kuluneet samaan tasoon. Nykyisia kallioperan pintamuotoja on 

suurissa puitteissa, laaksomuotoineen, pidettava paaasiassa preglasiaalisen xapautumi- 

sen synnyttamina. 

KVARTAARISET MUODOSTUMAT 

Kvartaariset muodostumat kasittavat erilaisia kulutus- ja kasaantumismuodos- 

tumia. Edellisiin kuuluvat mm. mannerjaatikon kulutusmerkit kallioperan pinnassa 

ja jalkimmaisiin maalajikerrostumat. Maalajien prosenttinen jakauma Riihimaen seu- 

dulla nakyy taulukosta 1. 

Viimeisen jaatikoitymisen aikainen kulutus on irrottanut ja kuljettanut aikaisem- 

mat maaperan pre- ja interglasiaalikerrostumat pois. On mahdollista, etta kulutusta 

vastaan erikoisen suojatuissa laaksoissa on saattanut sailya jaannoksia vanhemmista 

kvartaarikerrostumista. Tallaisia mahdollisia kohteita ei ole kairauksien avulla etsitty. 

Kallioperasta irtautuneet ja jaatilton tai jaalauttojen kuljettamat suuret kivet 

(> 50 cm), siirtolohkareet ovat alueella yleisia. 

Jaatikonvirtauksen mukana pohjamoreenissa kulkeutuneet siirtolohkareet ovat 

verraten laheisesta kallioperasta lahtoisin, silla jaatikko on jo lyhyella matkalla 

(1-2 km) hienontanut kallioperasta irtautuneet suuremmat lohkareet pienemmiksi 

kiviksi ja hienommiksi lajitteiksi. Sen sijaan pintamoreenissa ja jaalauttojen mukana 

ovat suuretkin lohkareet voineet ajautua kauas lahtokohdaltaan.

Taulukko 1. Kalliopaljastumien, maalajien seka vesiston alueellinen jakautuminen karttalehdittain 

Table 1. Areal diuirion of rock exporurer, r~rfcial deporits and bodies of wafer by suborear 

Rajamaki ............................. 

Hyvinkaa ............................. 

Riihimaki ............................. 

Hikia ................................ 

Ridasjarvi ............................. 

Jokela ................................ 

Kellokoski ............................ 

Hirvihaara ............................ 

Salinkaa .............................. 

Kaukalampi ........................... 

Mantsala ............................. 

Halkia ................................ 

Koko alue 

1 = KaUiot - Outcropping bedrock. 2 = Moreenit - Morainer. 3 = Savet - Clays. 4 = Glasifluviaaliset 

kasautumat - Glacio~uuialdeposi/s. 5 = Rantakerrosturnat -Shore deposik.6 = Turpeet ja liejut - 

Peal and mud. 7 = Vesistot - Bodier of water. 

Kalliopaljastumien ja rnaalajien 96-rnaarat on laskettu maapinta-alasta. Vesiston %-maara on laskettu 

karttalehden pinta-alasta. 

Jaatikkokulutuksen merkit nakyvat myos kallioperan muodoista ja kallioperan 

hienommista kulumismuodoista, piiiiasiassa uurteista. Uurteet ovat jo varhain 

postglasiaaliajalla paljastuneista kallion pinnoista rapautuneet suurimmaksi osaksi 

pois. F4 

Kallioperan topografiassa erottuvat tavallisesti jaatikon paaliikunnan suuntaiset 

ovaalimaiset silokallioselanteet, joiden ns. vastasivu on loivan kupera ja suojasivu 

usein lohjennut. Irronnut louhikko on monissa paikoin viela osittain kallioseinaman 

laheisyydessa. 

Kulutukselta suojaisissa paikoissa jyrkat kalliorinteet noudattavat kallioperan 

murroslinjoja. Selvapiirteisimpana tallainen alue nakyy Hyvinkaan gabroalueella. 

Liuskealueilla on monissa tapauksissa liuskeisuuden suunta ratkaiseva kallioperan 

kulutulisellc. 

Uurrehavaintojen mukaan (kuva 3) kulutussuuntaus on paaasiallisesti sama kuin 

etelapuolisen Keravan karttalehden alueella, missa vallitsee 68-prosenttisesti suuntaus 

325-335" (Virkkala 1959). Riihimaen karttalehden alueella paasuuntaus on kuitenkin 

hieman heikompi, silla em. suuntausta edusti vain n 40 % uurteista ja kouruista, kun 

taas suuntausta 315-325' oli n 35 %. Luoteisempi suuntaus on vallalla varsinkin 

karttalehden alueen lansiosassa, missa uurteiden suuntaus on samalla myos hajanai 

sempi kuin muualla. 

Pohjois-luonteisesta suuntauksesta selvasti eroavia ovat suunnilleen pohjoinzn ja 

lantinen liiliuntasuunta. Lisaksi Mantsalassa on koillinen kouru- ja uurresuunta ja 

Hyvinkaalla likimain samaa suuntaa osoittava kulutustaho. Lantinen (tai lansiluotei-

Kuva 3. Mannerjaatikon liikuntosuunnat uurteiden (I), kourujen (2) ja kulutustahojen (3) 

rnukaan. Nuorernpi uurresuunta (4). 

Fig, 3. Directions of Pow of the continental ice sheet according to striae (l), groove (2) and directions oj 

erosion. Younger striation /rend (4). 

nen) samoin kuin pohjoinen suuntaus on havaituissa tapauksissa vanhempi kuin 

pohjoisluoteinen. Vastaavanlaiset kulutussuunnat nakyvat muuallakin laajoilla 

alueilla, lahinna Helsingin ymparistossa (Hyyppa 1950) ja Keravan karttalehden 

alueella (Virkkala 1959). Vanha lantinen suuntaus edustaa huomattavan voimakasta 

kulutusta, mika nakyy paikoin myos kallioiden kulutustahojen suuntauksesta. 

Paikallisten jaatikonliikuntojen osuus havaittujen uurteiden muodostamisessa 

lienee vahainen. Karttalehden lansiosassa, missa uurteiston suuntaus on hajanaisempi, 

on mahdollisesti kallioperan korkokuvalla ollut siihen vaikutusta samoinkuin jaati- 

koitymisen loppuvaiheessa Salpausselan muodostumiseen. 

Merkit em. lantisesta (lansiluoteisesta) kulkusuunnasta mahdollisesti nakyvat 

myos jaatikonvirtauksen kuljettamasta aineksesta. Karttalehden alueella on vahan 

hiekkakivea (kivilaskujen mukaan yleensa alle 1 %), tyypiltaan samaa kuin Satakun- 

nan hiekkakivi. Esiintymat voivat kuulua myos N-NW-liikesuunnan kivilajiviuh- 

kaan. Paaasiassa harjuaineksesta tehdyt kivilajilaskut osoittavat, etta kivilaji on yleensa 

lahipaikkaista, enintaan muutamia kilometreja kulkeutunutta. Jaatikon reunan 

suuntaisissa railoissa ovat kivet vesivirtausten mukana kulkeutuneet poikittain jaan 

virtaukseen verrattuna.

Kulutusmuodot osoittavat, etta viimeisen jaatikoitymisen aikana on aluksi val- 

linnut Iantinen jaatikonvirtaus ja voimakas jaatikkoeroosio. Kauimmin vallinnut 

suuntaus, johon liittyy voimakkain eroosio, on ollut pohjoisluoteesta, mutta ennen 

taman virtauksen loppuvaihetta on ollut pohjoinen virtaus. Se samoinkuin mahdol- 

lisesti vanha koillinen tulosuuntaus, jota ei ole voitu ajoittaa, on todennakoisesti 

myotaillyt ja kehitellyt nurroslaaksojen suuntauksia. Myos voimakkaimman pohjois- 

luoteisen jaatikon virtauksen ja kulutuksen suuntaus yhtyy Suomessa yleisimmin 

esiintyvien murroslinjojen suuntaukseen. (Vrt. Hiirme 1961). 

MAAPERAKERROSTUMAT 

Mannerjaatikossa tapahtuneiden liikuntojen tuloksena joutui kallioperasta kulutus- 

tuotteena syntynytta moreenia jaan sisaan. Jaatikon sulettua jai tasta aineksesta jaljelle 

moreenikerrostumia. Milloin moreeniaines joutui jaatikkorailoissa virranneiden 

sulamisvesien kuljettamaksi, lajittui ja kasaantui se harjuiksi. Moreenista huuhtoutu- 

nut hienoin aines kulkeutui sulamisvesien mukana ulapalle ja kerrostui muodostaen 

kerrallisia savia. 

MOREENI 

LEVINNEISYYS 

Moreeni on keskimaarin alueen toiseksi yleisin maalaji. Karttalehden itaosassa 

ovat laajimmat moreenialueet (kuva 4), mutta etela- ja kaakkoisosassa, paikoin myos 

Iannessa laajat savikot peittavat moreenialueita. Salpausselka katkaisee moreenialueen 

niilla seuduin, missa se kulltee. Maapinta-alasta moreenia on n 31 %. Yleisin se on 

Hirvihaaran ja Kaukalammen top. karttojen alueilla (51 ja 47 %). Paatemoreenien 

(n 2 200 kpl., keskim. pituus 170 m ja leveys 20 m) osuus moreenialasta on n 2 %. 

Moreeni on yleensa koko alueella pintaosaltaan huuhtoutunutta ja Itameren 

muinaisrantavaiheiden uudelleen kerrostamaa. Selvimmin huuhtoutuminen nakyy 

pohjamoreenialueella. Huuhtoutuneen kerroksen paksuus on yleensa 0.5-1 m. Se 

ilmenee usein moreeniseutujen ojaleikkauksissa silloin, kun pintaosan moreenimaisen 

aineksen alapuolella on savea. Lukuisat kalliopaljastumat moreeniseuduilla osoittavat 

myos moreenin huuhtoutumista. Usein huuhtoutumisvyohykkeide~~ alapuolella onkin 

pienialaisia lajittuneita rantakerrostumia. Huuhtoutuminen ei ole kuitenkaan levitellyt 

reunamoreeneja eika niiden pintarakennekaan yleensa ole ainakaan huomattavammin 

huuhtoutunutta. 

Moreenikerrostuman paksuus pohjamoreenialueella on keskimaaraisesti verraten 

ohut, mutta reunamoreenialueella huomattavasti paksumpi, Pohjamoreenialueella 

on tiuhassa kalliopaljastumia ja niiden reunaosia peittaa vain ohut moreenikerros. 

Notkelmissa, missa pohjamoreeni on paksumpaa, puuttuvat leikkaukset. Keslti-

Kuva 4. Moreenin levinncisyys. 

Fig. 4. Distribuiion of moraine$. 

maarainen paksuus lienee n 2 m, mika on sama kuin Hyypan (1950) arvio Helsingin 

ympariston moreenipeitteesta. Paatemoreenialueilla, joiden pinta-ala on suurempi 

kuin erillisten moreeniselanteiden, n 750 ha, moreenin paksuus on arviolta n 5 m. 

Kaukalammen karttdehden alueella reunamoreenialueen paksuus on viela suurempi, 

silla korkokuvassa, missa kalliopera ei sita aiheuta, ovat korkeusvaihtelut yli 10 m. 

Moreenin kasaantumismuodot, jotka muodostavat vaihteluja korkokuvaan, voi- 

daan alueella jakaa kahteen tyyppiin: paatemoreeneihin ja suuntautumattomiin ablaa- 

tiomoreenin tapaisiin kasaumiin. Paatemoreenit ovat alueella tyypillinen kasaantumis- 

muoto, jota esiintyy kaikilla top. karttalehtien alueilla, eniten vyohyklteella, joka 

kulkee Hyvinkaan-Jokelan-alueelta koilliseen Suojarveen. Alue ei esiinny yhtenai- 

sena, vaan Iaaksojen erottamina harjujen suuntaisina parvina (Iiite 1). Mantsalan 

karttalehden alueella paatemoreeniparvet seuraavat harjujaksoa molemmin puolin, 

mahdollisesti osaksi myos savikerrostumien alaisina. Ablaatiomoreenin tapaiset 

kasaumat ovat alueella harvinaisia. Ne sijaitsevat Mantsalassa harjujakson reunustalla 

lahella paatemoreenialuetta.

Paatemoreenit kuuluvat paaasiassa subakvaattisiin jaatikon reunamuodostumiin. 

Niita on tavattu Suomessa mm. seuraavilta seuduilta: Jokela (Sauramo 1940), Vaasa 

(Molder 1954), Korso (Virkkala 1959), Karkkila-Loppi (Virkkala 1963) ja Lahden 

lansipuoli (M. Okko 1962). De Geerin (1889) mukaan paatemoreenit edustavat 

vuotuista jaatikon reunan peraantymisrytmia ja oskilaatiota. Viime aikoina yleistyneen 

kasityksen (Hoppe 1948, 1957) mulcaan paatemoreenien synty liittyy jaatikon reunan 

railoutumiseen, mika saattaa myos noudattaa vuotuista rytmia. 

Muodoiltaan kartoitusalueen paatemoreenit ovat selannemaisia, pituudeltaan 

keskimaarin 170 m, suurimmat yhtenaiset 1 km. Nakyvan osan korkeus on 

n 1.5-10 m. Paatemoreenien suunta on keskimaarin lounaasta koilliseen, mutta 

yksityiskohdiltaan vaihteleva. Eraissa Kaukalammen karttalehden alueen perakkai- 

sissa paatemoreeneissa on jaatikon liikuntasuuntaa vastaavalla kohdalla saman- 

muotoiset kulmaukset. Taman alueen paatemoreeneille on myos tyypillista, etta 

niiden valissa sijaitsee kuolleen jaan kuoppien tapaisia painanteita. Toisin paikoin 

pltemoreenit haarautuvat, ts. kaksi yhdistyy toisesta paastaan. Suurin piirtein lcatsoen 

paatemoreenien suunta vastaa verraten yhtenaisen jaatikon reunan suuntaa. Niiden 

suunta ei osoita niiden muodostumisen aikana olleen suuria jaakielekkeita, mikali 

pltemoreenit ovat muodostuneet jaatikon reunan eteen sen suuntaisena. 

Vaiklca paatemoreenien keskimaarainen suunta on lounaiskoillinen, jakautuu 

paatemoreenialue kahteen poikkeavasuuntaiseen alueeseen, joiden raja kullcee Sal- 

pausselan kautta. Salpausselan ja sen luoteispuoliset paatemoreenit suuntautuvat 

hieman pohjoiskoilliseen, kaakkoispuoliset taas hiemanitakoilliseen. Namapoikkeamat 

johtuvat todennakoisesti vastaavista jaatikon liikuntasuuntien poikkeamista, mika 

nakyy verrattaessa paatemoreeneja uurrekarttaan. 

Paatemoreenit esiintyvat selvimpina verraten tasaisella alueella, mutta myos 

rinteilla tapaa usein paatemoreeneja. Samoilla paikoilla esiintyvien paatemoreenien 

alustan korkeusvaihtelut ovat keskim. n 20 m. Toisin paikoin paatemoreenit saattavat 

ulottua korkeimmille kohdille (Kaukalammen karttalehden alueella, kuva 5), paikoin 

taas rinnetta ylos ))kiipeavan paatemoreeni on levinnyt moreenikentaksi mahdollisesti 

rantavoimien vaikutuksesta. 

Paatemoreenien distaali- ja proksimaalirinteen kaltevuus vaihtelee. Yleensa 

distaalirinne on loivempi kuin proksimaalirinne. 

Hirvihaaran ja Ridasjarven karttalehtien alueella paatemoreenit esiintyvat perak- 

kain aukottomimmin. Paatemoreenien ja Sauramon vuosilustokronologian valista 

yhteytta kasittelee V. Okon (1964) yhteenveto Ridasjarven alueelta. Hirvihaarassa 

n 100 perakkaisen paatemoreenin etaisyys vastaa vuosissa lahes samaa aikamittaa, 

minka jaatikon reunan peraantyminen on kestanyt ko. alueella Sauramon (1918, 

1923) lustosavikronologian mukaan. 

Rakenteeltaan alueen paatemoreenit ovat verraten loyhia. Moreenien keskikoostu- 

mus vastaa hiekkamoreenia, mutta paatemoreenien keskikoostumus kuitenkin on 

jonkin verran karkeampi kuin muiden moreenien. Paatemoreeniselanteissa on n 1 m:n 

syvyydessa yleisesti lajittuneita hiekkavaltaisia sedimentteja. Salpausselalta luoteiseen

Kuva 5. Paatemoreeniselanne Suojarven etelapuolella. Valok. K. 

Virkkala. 

Fig. 5. End moraine ridge on the southern ride of Suojarvi. Photo K. 

Virkkala. 

pain reunamoreenit muuttuvat aivan toisenlaiseksi. Ne esiintyvat rinnan poikittais- 

harjujen kanssa, eika niiden valinen raja ole jyrkka. Salpausselan kaakkoispuolisiin 

verrattuna ne ovat huomattavasti lajittuneempia. 

Paatemoreenit esiintyvat siksi saannollisin valein Salpausselan kaakkoispuolella, 

etta niita voi pitaa vuosittain muodostuneina. Salpausselasta luoteeseen sijaitsevien 

paatemoreenien laheinen yhteys Riihimaen peruskartan alueen poikittaisharjuihin 

osoittaa, etta paatemoreenit 1. Salpausselan pohjoispuolella ainakin osaksi ovat jaati- 

kon reunan laheisyyteen syntyneita railokerrostumia. Todennakoinen syy Salpaus- 

selan pohjoispuolisiin, muille alueille poikkeaviin reunamoreeneihin on ollut 1. 

Salpausselan jaalauttojen kulkeutumista estava vaikutus. Vaikutusta on lisannyt myos 

se, etta jaatikonreunan peraannyttya 1. Salpausselan ohi Itamerivaiheen korkeus 

aleni (Sauramo 1958). 

Lajittuneempi paatemoreenikerrostuma vastannee jaatikon reunan suuntaiseen 

railoon muodostunutta sulamissed~menttia. Moreenimainen pintakerrostuma taas 

jaatikonreunan oskillaation yhteydessa kasaantunutta pintamoreenivallia. Siella, missa 

jaalauttojen kulkeutuminen on ollut esteetonta, reunamoreenien synty on voinut 

noudattaa vuotuista rytmia, mutta Salpausselan pohjoispuolella Riihimaen perus- 

kartan alueella eraat reunamoreenit liittyvat poilrittaisharjuihin ja niiden syntymis- 

rytmi vastaa todennakoisesti useampia vuosia.

RAKENNE 

Pohjamoreeneille on tyypillista ainelcsen lajittumattomuus ja ainakin jossain 

maarin jaatikon virtauksen mukainen suuntautuminen seka yleensa verraten tiukka 

rakenne. Moreenin lajiterunsaus kivista saviainekseen, on aiheuttanut sen, etta moreeni 

on voinut jaatikon paineen alaisena kasaantua tiukaksi kerrostumaksi. Pintamoreeni 

on muodostunut jaatikon pinnalla, eivatka siina olevat kivet yleensa ole suuntautuneet 

selvasti jaatikon virtauksen mukaan. Sen aines on lajittuneempaa, yleensa karkea- 

rakeisempaa kuin pohjamoreenin, ja sen rakenne on loyhempi. Alkuperaisin tiukka- 

rakenteinen pohjamoreeni on saattanut muuttua loyhemmaksi roudan ja rantavoimien 

vaikutuksesta. Riihimaen karttalehden alueen pohjamoreeni on yleensa pintaosastaan 

n 1 m:n syvyyteen asti loyhaa, mutta syvemmalta tiukkaa seka vaikeasti kaivettavaa. 

Pintamoreenina voidaan pitaa Saaksjarven pohjoispuolista ablaatiomoreenin 

tyyppista esiintymaa. Muutamissa moreenileikkauksissa mm. Hyvinkaan alueella 

nakyy kaksi eri tyyppista moreenipatjaa paallekkain. Ylemmassa kerrostumassa aines 

on loyhempaa ja karkeampaa kuin syvemmassa kerrostumassa. NGssa tapauksissa 

kyseessa lienevat paalleltkaiset pinta- ja pohjamoreenikerrostumat. ErBssa pohja- 

moreenikerrostumissa nakyy lamellirakenne osoituksena jaatikon liikunnan aikaisesta 

puristuksesta. 

Pohjamoreenin yleisyys ilmenee siita, etta moreenin kivet ovat ko. seuduilla 

suuntautuneet jaatikonliikkeen mukaisesti. Salpausselan paalla esiintyy paikoin 

ohuehkoja (n 1 m) moreenipatjoja mm. Rajamaella. Aines on hyvin kivikkoista ja 

kasittaa myos jaalauttojen kuljettamia pultereita, mm. rapakivih mutta hieman 

syvemmalla ilmenee suuntauslaskusta, etta ko. ohut moreenipatja on kulkeutunut 

jaatikkovirran mukana. 

Salpausselan proksimaaliosassa on monin paikoin nakyvissa pienehkoja moreeni- 

linsseja, joiden rakenne poikkeaa varsinaisesta moreenista. Glasifluviaalisten muodos- 

tumien yhteydessa moreeni on yleensa sekaantunut sedimentteihin ja muuttunut 

lajittuneemmaksi. Usein tallaiset moreenilinssit ovat hyvin hiekka- tai hietapitoisia, 

tavallisesti hienompilajitteisia kuin glasifluviaalinen valta-aines. 

Paatemoreeneissa muodostuman rakenne on yleensa vaihtelevampi kuin pohja- 

moreeneissa, silla siellakin, mista suuremmat glasifluviaaliset kerrostumat puuttuvat, 

moreeniin on sekaantunut lajittunutta ainesta (kuva 6). Hiekka muodostaa niissa 

usein linsseja tai valikerroksia. Tavallista moreenia karkeammasta sedimenttikoostu- 

muksesta johtunee myos paatemoreenialueiden runsas soistuminen. 

MOREENIN AINES 

SUUNTAUTUMINEN 

Moreenikivien pituusakselien suuntautuminen osoittaa hairiintymattomassa 

pohjamoreenikerrostumassa moreenia kuljettaneen jaatikkovirtauksen suuntaa. 

Milloin moreeni on kasaantunut drumliinimaiseksi muodostumaksi, yhtyy muodos-

Kuva 6. Paaternoreenileikkaus Hirvihaaran karttalehden alueella. 

Fig. 6. End moraine section in the Hiruihaara area. 

tuman pituussuuntaus pitkulaisten kivien maksimisuuntaan. Yleensa pohjamoreenin 

kivien suuntaus noudattaa Itallion pinnan uurteiden suuntaa, vaikkakaan ei tarkasti, 

silla kivien suuntauspoikkeamat jaatikon liikuntosuunnasta ovat myos huomattavia 

(kuva 7). 

Pohjamoreenista 11 kohteesta mitattujen n 1 000 kiven keskiarvosuuntaus ei 

muodosta selvaa maksimia, mutta on kuitenkin erotettavissa. Uurteiden maksimi- 

suuntaus on 325-335O, kivien vastaavasti 310-360". Yksityisissa suuntauslaskuissa 

suuntaus on yleensa edellista rajoitetumpi ja selvempi. Salpausselan moreeniosista 

saadut maksimisuuntaukset muodostuvat pohjoisesta ja Iantisesta maksimista. Kysy- 

myksessa ovat nuoremmat jaatilion virtaukset merkit, vaikkakin uurteiden mukaan 

myos samat suunnat esiintyvat paaasiallista pohjoisluoteista kulkusuuntaa vanhempi- 

nakin. Etelaisemmalla Keravan karttalehden alueella (Virkkala 1959) on todettu 

moreenikivien suuntauksessa pohjoisluoteisen ohella myos pohjoinen ja Iantinen 

suuntaus, mitlta eriissa tapaulcsissa on todettu pohjoisluoteista suuntausta 

vanhemmaksi. 

Kuudestatoista eri paatemoreenista suoritettiin myos kivien suuntauslaskut, 

joiden tulosten keskiarvo seka pari erilaista tyyppiesimerkkia nalryvat oheisissa 

diagrammeissa. Yksittaistapauksissa ilmenee joko pohjoisluonteinen tai sit; vastaan 

kohtisuorassa oleva suunta. Nama suuntaukset ovat yleensa heikotnmin edustettuina 

kuin pohjamoreenin maksimisuunnat.

e f 

Kuva 7. Diagrammeja alueen pohja- (a-c) ja paatemoreenien (d-f) kivicn suuntauksesta. Suuntaus- 

laskujen keskiarvoja esittavat diagrammit c ja f. 

Fig. 7. Diagrams representing the orientation of the s/ones conbined in the ground morai~zes (a-c) and end 

moraines (d-f) in the region. Diagrams c and f give the average valuesyie/ded by the stone cott~ifr.

Jokelan seudun vuosittaistyyppisissa paatemoreeneissa on Ignatius (1949) todennut 

kivien maksimisuuntauksen olevan saman kuin vallinneen jaatikon liiltuntasuunnan. 

Keravan karttalehden alueella on Virkkala (1959) todennut eraissa pienissa paate- 

moreeneissa poikittaisen kivien suuntauksen. 

Tulokset osoittavat, etta paatemoreeneissa luoteissuuntaisen jaatikonvirtauksen 

jaatikon reunalle tai rakoon kuljettamat pitkulaiset kivet ovat aluksi suuntautuneet 

taman mukaisesti, mutta myohemmin, jaatikonreunan oskilloidessa ja kasatessa 

moreenia vallimaiseksi muodostumaksi, olisi muodostunut jaatikon liikuntaan nahden 

poikittainen kivien suuntaus verraten yleiseksi. 

Alueen moreeneista on kivilajikoostumus maaritelty 11 Iansiosan moreenikerrostu- 

masta. Kaitaron (1956) laatiman kallioperakartan avulla on mahdollista verrata 

1;allioperan ja irtaimien maalajien valisia kivilajisuhteita. Tassa tarkoituksessa on 

tehty 43 kivilajilaskua, joista 11 kasittaa moreenin ja 32 glasifluviaalisen ja siihen 

liittyvien rantakerrostumien kivilajikoostumusta. 

Koska tarkkaa rajaa samantapaisista kivilajeista on makroskooppisesti vaikea tai 

mahdoton tehda ja koska esitetyn kallioperakartan pienennyksen johdosta on ollut 

eduksi yhdistaa samantyyppiset kivilajit suuremmiksi ryhmiksi, on myos kivilajit 

jaoteltu selvasti eroaviin paatyyppeihin. Kuvassa 8 nakyy se laheinen yhteys, joka on 

kallioperan ja maaperan kivien koostumuksella. 

Kallioperasta irtautunut kiviaines esiintyy Hellaakosken (1930) mukaan moree- 

nissa ja harjuissa maksimissaan taman kallioperan kohdalla, mutta vahenee jyrkasti 

10 km:n matkalla jaatikon Iiikuntosuunnassa. Harjuaineksessa kivilajit kulkeutuvat 

suuremmassa maarin maaratyn kallioperan ullropuolelle kuin moreenissa. 

Hyvinkaan gabro-dioriittialueen etelarajalla moreenin kivista 80 % on myos 

gabro-dioriittia. Nainollen viela n 6 km levea kallioperaesiintyma vaikuttaa huomat- 

tavassa maarin laheisen moreenin kivien koostumukseen. N. 1-3 km leveat jaa- 

tilcon liikuntosuuntaan kohtisuorassa olevat kallioperaesiintymat eivat ainakaan 

harvojen tehtyjen havaintojen mukaan enaa aiheuta maaperan kivilajeihin maksi- 

meja. 

Kauempaa kulkeutunutta ainesta edustaa mm. Ridasjarven rnoreenista tavattu 

hieltkakivi. Samantapaisen havainnon esitti Virkkala (1959) Nurmijarvelta, josta 

lahin tunnettu hielckalrivialue on n 150 km luoteeseen. Ridasjarvi on vain muutama 

km edellista kauempana. 

Ridasjarvella rantavoimien rikastamassa siirtolohkarekasaumassa, joka sijaitsee 

jaatikon liikuntoon nahden n 7 lcm levean graniittialueen distaalikontaktissa, oli 

havaintojen mukaan 88 % graniittilohkareita. Keskimaarin graniitti on myos alueen 

pleisin siirtolohkare-kivilaji.

Kuva 8. Yksinkertaistettu kallioperakartta (Kaitaro 1956) seka moreeni- ja jaatiltkojokikerrostumien 

suhtcellinen kivilaji koostumus. 

Fig. 8. Sin,pl&d map of /be bedrock (Kaifaro 1956) and the rela/iue rock cot~~porifioa of the fill andglacioj~vial 

depori/.r. 

MEKAANINEN KOOSTUMUS 

Moreenien raekoko-analyysit on tehty hienoa hietaa karkeammista lajitteista 

seulomalla ja hienosta hiedasta selra hienornmista lajitteista areornetrimaaritysten 

avulla. Kivien osuus on kokonaisprosenteissa jatetty huomioonottarnatta. Todellisuudessa 

se moreenikerrosturnissa on huornattava, varsinkin eraissa pintamoreeneissa, 

joita rantavoimat ovat maatumisvaiheessa huuhdelleet. 

Analysoidut rnoreeninaytteet eivat kuitenkaan kasita aivan pintaosaa, vaan naytteet 

on pyritty ottamaan vahintaan metrin syvyydesta, jotta moreenin rnuodosturnisen 

. .. 

jalkeinen huuhtoutuminen ei olisi vail

Taulukko 2. Alueen moreenien keskimaarainen lajitekoostumus 

Table 2. Auetage mechanical composition of the fill opes in the region 

Lajire 

karkea sora 20-6 mm ......................... 

hieno sora 6-2 n ......................... 

karkea hiekka 2-0,6 )) ......................... 

hieno hiekka 0,6-0,2 )) ......................... 

karkea hieta 0,2-0,06 )) ......................... 

hieno hieta 0,06-0,02 )) ......................... 

hiesu 0,02-0,002s ......................... 

savi 0,002 )) ......................... 

20.6 

22.1 

16.6 

13.6 

13.1 

8.7 

3.8 

1.5 

12.4 

16.4 

15.6 

16.7 

16.8 

13.9 

7.0 

1.2 

4.2 

9.7 

10.5 

13.8 

22.2 

22.9 

13.7 

3.0 

1 = Soramoreenit - gravel!^ ti//. 2 = Hiekkamoreenit - Sandy fill. 3 = Hietamoreenit - Fine- 

sandy till. 4 = Kaikki moreenit - All till types. 5 = Reunamoreenit - End morairrer. Anal. Annikki 

Parkkonen. 

likimaaraisesti moreenikerrostumien raesuhteiden keskiarvoa, mutta huuhtomatto- 

miin moreeneihin verrattuna tulokset ovat keskiarvoa karkeampia. 

Alueen moreenit jakaantuvat sora-, hiekka- ja hietamoreeneihin. Soramoreeneihin 

on laskettu moreenit, jotka sisaltavat vahintaan 40 % soraa, hiekkamoreeneihin ne 

moreenit, joissa on vahemman kuin 40 % soraa ja raekokokayra leikkaa 50 %:n rajan 

hiekkafraktiossa, seka hietamoreeneihin ne moreenit, joiden raekayra leikkaa 50 %:n 

rajan hietafraktiossa. Taulukossa 2 ja kuvassa 9 on esimerkkeja eri moreenityypeista 

seka erikseen keskiarvot 45 pohjamoreenista ja 16 paatemoreenista. Pohjamoreenien 

keskimaarainen koostumus on hiekkamoreenin tyyppinen, samoin paatemoreenien, 

mutta ne kasittavat edellisia runsaammin karkeita lajikkeita. 

Kuva 9. Moreenin rakeisuuskayria. Numcrointi on sama kuin taulukossa 2. 

Fig. 9. Cumulative grain-rire c14rver representing the lill. The numbers correrpond 

fa fhore in Table 2. 

11.3 

15.4 

14.6 

15.8 

17.7 

15.4 

8.2 

1.6 

14.8 

16.1 

16.1 

17.7 

17.5 

12.~ 

4.5 

0.7

Kuva 10. Jaatikkojokien kerrostumien levinneisyys. 

Fig. 70. Dirfribulion of the glaciopNyia/ accr/ntttlationr. 

Keravan karttalehden moreenien koostumus on edellista hienorakeisempi sorais- 

ten ja hiekkaisten hietamoreenien ollessa yleisin moreenityyppi (Virkkala 1959). 

Hiesumoreeneja ei myoskaan ole Riihimaen karttalehden alueelta tavattu, mutta 

todennakoisesti niita on moreenikerrostumien pohjaosissa. Mahdollinen syy tahan 

eroon on siina, etta Riihimaen karttalehden alueella moreenin muodostumisaikaan 

Itameri-vaiheen korkeus on ollut matalampi kuin Keravan karttalehden alueella. 

EdeIlisessahan alueen keskikorkeus on n 85 m, jalkimmaisessa 38 m, mika 

ero on huornattavasti suurempi kuin myohaisglasiaali-ajan jalkeinen maankuoren 

Mannerjaatikon sulamisvesi- eli glasifluviaalisten muodostumien systeemi ilmenee 

ko. kerrostunlien levinneisyytta esittavassa kartakkeessa (kuva 10). Ne esittavat 

samalla karkean hielcan ja soran levinneisyytta joko muodostumien pintaosalla tai 

syvemmissa kerrostumissa. Kartakkeessa on jatetty huomioonottamatta pienet 

. .. .. 

jaatikkojokien kerrostumat, joista kartoitusaikana puuttuivat alkuperaa osoittavat

syvemmat leikkaukset (kuvassa 21 rantamuodostumien yhteydessa esitetyt selvempien 

glasifluviaalisten systeemien suuntaiset pienet esiintymat). Usein on osoittautunut, 

etta kyseiset lajittuneen, suhteellisen karkean aineksen kerrostumat ovat glasifluviaa- 

lista alkuperaa. 

Glasifluviaalisen ainelrsen levinneisyydessa ovat kaksi paasuuntaa erotettavissa. 

Toista edustaa 1. Salpausselan Rajamaen, Hyvinkaan ja Hikian kautta kulkeva kaari, 

jolla on vahainen vastine n 4 km Salpausselan luoteispuolella. Toista taas edus- 

tavat edellista leikkaavat, keskimaarin pohjois-luoteis-suuntaan kulkevat glasifluvi- 

aaliset systeemit, jotka er5ssa tapauksissa kulkevat Salpausselan lapi. Hikian ja Riihi- 

maen peruskarttojen alueilla Salpausselasta haarautuu lanteen ja luoteeseen leveita 

kielekkeita, joille kaakkoispuolella ei ole samanlaista vastinetta. 

Glasifluviaalisten muodostumien kokonaispinta-ala on n 55 kmz eli 4.5 % maa- 

pinta-alasta. Suurin osa niista sijaitsee alueen lansiosassa sen kautta kulkevan Salpaus- 

selan johdosta. Riihimaen karttalehden alueella olevan Salpausselan pinta-ala on n 

40 km2. 

Glasifluviaalisista muodostumista on 1. Salpausselka laajin ja yhtenaisin. Leveim- 

milta kohdiltaan se on suurin piirtein tasanne ja osittain suppa-aluetta. Tasanteelta 

nousee monin paikoin Salpausselan suuntaisia selanteita. Niissa kohdin, missa Salpaus- 

selka muodostaa luoteeseen tai lanteen suuntautuvia kielekkeita, ovat niiden laki- 

kohdatkin suuntautuneet samoin. Salpausselan muodostuma on glasifluviaalisten 

muodostumien ja rantakerrostumien yhdistelma, mika ilmenee sen rakenteesta 

(Hyyppa 1951, Donner 1952). Primaarisia reunamuodostuman muotorakenteita ovat 

mm. proksimaalipuolen jyrkka rinne. 

Luoteeseen suuntautuvissa kielekekohdissa yleiset supat ovat muodostuneet 

myohaisglasiaalisten Itameri-vaiheiden jalkeen rantakerrostumiin hautautuneiden 

jaalohkareiden sulettua. 

Primaarisia muotorakenteita ovat myos Hyvinkaan rautatieleikkauksen pohjois- 

puolinen moreenimainen kivikkoselanne ja ne kohdat, joissa Salpausselka kapenee 

harjuselanteiksi. Laajemmat tasanteet ovat nuorempia, Baltian jaajarven aikana synty- 

neita rantatasanteita. Ensimmaisen Salpausselan maksimipaksuus lienee n 40 m, silla 

sen verran se enint'd'dn kohoaa ymparistonsa ylapuolelle. Tata arvoa piencntavat 

varsinkin Salpausselan distaalipuolella yleiset kallioselanteet. 

Salpausselan sisapuolella vallitsevat selannemaiset glasifluviaaliset muodostumat. 

Poikkeuksena ovat muutamat tasanteet. Hyvinkaan Sveitsista alkavan, n 7 km pitkan 

harjujakson luoteispaassa glasifluviaalinen aines muodostaa lounais-koillis-suuntaisia 

selanteita, jotka todennakoisesti ovat syntyneet jaatikon reuna-aseman Iaheiseen 

samansuuntaiseen railoon samoin kuin Riihimaen kaupungin kautta kulkevat saman- 

suuntaiset muodostumat.

Salpausselan ulkopuolella ovat suurempialaiset glasifluviaaliset muodostumat 

tasanteita. Suurimmat ovat Rajamaen Jatinlukot, joka sijaitsee n 121 m merenpinnan 

ylapuolella, Ridasjarven Kapilammenmaki ja Nummi seka Salinkaan Lukonmaki 

keskim. n 115 m. Ilmeisesti ne vastaavat Hyvinkaan ja Rajamaen 125 m:n tasanteita 

alemmilla isobaaseilla eivatka ole primaarisia ja osoita sulamisvaiheen aikaista veden 

liorkeutta. Muodostumien levinneisyydesta kuitenkin ilmenee, etta ne alkuaan ovat 

olleet delttamaisia reunamuodostumia, jotka liittyvat osina harjusysteemeihin. Jotta 

ne ovat voineet deformoitua, ovat ne alkuaan olleet nykyista korkeampia. 

Useat Salpausselan ulkopuolella olevat delttamuodostumat vastaavat jaatikon 

maarattyja reuna-asemia. Alkuaan harjumaisetkin muodostumat ovat yleensa myo- 

hemmin tasoittuneet, esim. Nukarin, Nummenkylan ja Myllykylan kautta kulkevat 

harjujaksot. 

Alueen glasifluviaalisista muodostumista 1. Salpausselka on ollut monien tutki- 

musten kohteena sen rakenteen ja synnyn selvittamiseksi (mm. Leiviska 1920, Hyyppa 

1951, Donner 1952, Sauramo 1958, M. Okko 1962, Virkkala 1963). 1. Salpausselan 

rakenne on yleensa nahtavissa muodostuman proksimaalisissa ja distaalisissa reuna- 

osissa olevissa sora- ja hiekkakuoppaleikkauksissa. Hyvinkaan-Riihimaen rata 

leikkaa 1. Salpausselan ylempia kerrostumia ja kairaukset ulottuvat pohjasedi- 

mentteihin. 

Rajamaen karttalehden alueella erottuu platoomainen tasanne, jonka proksimaali- 

puoli on huomattavasti jyrkempi kuin distaalipuoli. Taman platoon pintaosassa 

Herustenlammen lounaispuolella on moreenimainen kerrostuma, jossa on mm. jaa- 

lauttojen kuljettamia rapakivia. Moreenimainen kerrostuma on syntynyt jaatikon- 

reunan myohemman etenemisen aikana (Hyyppa 1951). Moreenilaatan distaalireunan 

leikkauksista nakyy, etta sen alla n 1 m:n syvyydessa alkaa sora- tai hietakerrostuma. 

Salpausselan distaali- ja proksimaaliosissa on pintaosassa korkeiden muinaisten ita- 

merivaiheiden rantamuodostumia. 

Herustenlampien kaakkoispuolisessa distaalileikkauksessa pintaosa (n 3-4 m 

paksu) kivisesta sorasta muodostunut rantakerrostuma leikkaa alla olevan poimuttu- 

neen glasifluviaalisen hiekka-hietakerrostuman. hfyos proksimaaliosassa on ranta- 

kerrostuman alapuolella yleensa erilaisia glasifluviaalisia kerrostumia, joiden rakenne 

on usein hyvin vaihteleva. Harvemmin proksimaaliosassa nakyy moreenilaattoja, 

rnutta sen sijaan sille on ominaista jaatikon reunan tyonnosta johtuvat kerrostumien 

poimuttumiset. Vastaavanlaisia ilmioita nakyy myos distaaliosissa, kuten edella on 

esitetty. Salpausselan proksimaaliosan leikkauksessa Kuparinummen ja Petkelsuo- 

altaan valissa on rantalcerrostuman paksuus vain n 1.5 m (kuva 17). Se kasittaa mm. 

jaalautoista tai jltikon reunan moreenista karisseita lohkareita soran ja hiekan ohella. 

Sen alapuolella 1.5-3 m:n syvyydcssa on hairiovyohyke, joka on verrattavissa Virk-

kalan (1960) Hyvinkaalia Salpausselan distaaliosasta esittamiin periglasiaalisiin muo- 

dostumiin. Alla olevat sulamisveden kerrostumat viettavat Rajamaella loivasti distaali- 

suuntaan, joten niiden rakenne osoittaa prin~aarista glasifluviaalista delttaa. 

Salpausselka muodostumalle on kartoitusalueella tyypillista virtakerroksellisten 

lcarkeampien ja hienompirakeisten kerrostumien vuorottelu, mutta useissa tapauksissa 

pintakerrostuma kasittaa suhteellisen karkeita, syvempi osa taas hienorakeisia sedi- 

mentteja. Useissa Salpausselan leikkauksissa nakyy, etta kerrostumat viettavat distaali- 

suuntaan, muodostuman proksimaaliosissakin. On myos painvastaisia tapauksia, 

jolloin kerrostumat viettavat jyrkasti proksimaalisuuntaan. Pinnan Iaheiset kerrostu- 

mat ovat yleensa rinteen tai lakialueen suuntaan levinneita. 

Karkeampien ja hienompirakeisten sedimenttien vuorottelu johtunee virtauksien 

siirtymisen ohella muodostuman synnyn aikaisista ilmastovaihteluista. Keskimaarai- 

sesti karkeammat sedimentit liittyvat voimakkaaseen sulamiseen, hienompirakeiset 

taas heikkoon jaatikon sulamisvaiheeseen. Myos mahdollisen jaatikon oskillaation 

yhteydessa, josta on esitetty aikaisemmin useita havaintoja, on voinut muodostua 

platoon moreenimainen osa, ja silloin ovat aikaisemmin syntyneet distaalipuolenkin 

kerrostumat voineet poimuttua ja peittya uusien karkeampien sora- ja karkeahiekka- 

valtaisten sulamisvesikerrostumien alle. Pintaosan sedmenttien (n 1 m) karkeus 

johtuu usein jaalauttojen kuljettamasta aineksesta ja aallokon suorittamasta hienompi- 

rakeisen aineksen huuhdonnasta. 

Hyvinkaan platoo on Hyypan (1951) mukaan suureksi osaksi muodostunut 

rnyohaisglasiaalisista rantakerrostumista, eika se ole glasifluviaalinen deltta, vaikkakin 

glasifluviaalinen ydin muodostaa paaosan aineksesta. Muodostuma on Hyypan 

(1946) mukaan alkuaan saattanut syntpa supra-akvaattisesti. 

Hyvjnkaan platoon kautta kulkeva Salpausselan suuntainen 1:ivikkoisesta ja hei- 

kosti lajittuneesta aineksesta koostunut selanne on kartalle merkitty reunamoreeniksi, 

vaikkakin aines on huuhtoutunutta eika ole varsinaisesti moreenia. Donnerin (1952) 

mukaan se vastaa jaatikon reuna-asemaa Salpausselan muodostumisen ensi vaiheessa. 

Sen distaalipuolinen kaltevuus (5-15') on huomattavasti pienempi kuin proksimaali- 

puolinen (25-35') ja kumpaakin puolta leikkaavat myohemmin muodostuneet 

rantatasanteet, missa myos esiintyy Viipurin alueen rapakivia. Hikian alueella Num- 

menlukkojen ctelapuolella on epamaarZisempia, useita perakkaisia, suurin piirtein 

Salpausselan suuntaisia kivisia selanteita. Aines on myos Hikian alueella ko. kohdalla 

heikosti lajittunutta ja tiukkaan pakkautunutta. Leiviska (1920) on todennut Salpaus- 

selan kivikkoharjanteiden suuntauksien olevan suurin piirtein Salpausselan suuntaiset 

tai siihen kohtisuorassa mm. Hyvinltaalla ja Rajamaen platoolla, missa lohkareet 

muodostavat kivikkosaarekkeita. Nama kivet ovat Leiviskan (1920) mukaan osittain 

jlalauttojen kuljettamia, esim. rapakivet, mutta suurimmaksi osaksi Iaheisesta kallio- 

paljastumasta peraisin. 

Hyvinkaan platoon keskiosassa on rautatiehallitus perustustutkimuksissaan 

todennut n 10 m:n syvyydessa lcarkeampien kerrostumien alapuolella 2--3 m paksuja 

hiesukerrostumia (Hyyppa 1951, Donner 1952). Ne ovat syntyneet joko platoon

muodostumista edeltaneen verraten syvan sedimentaatio- tai mahdollisesti kylman 

ilmastovaiheen aikana. 

Useiden 1. Salpausselan leikkauksien ja pintahavaintojen joukosta on seuraavassa 

lisaksi esitetty muutamia kuvauksia karttalehden alueelta lounaasta koilliseen: 

Salpausselan Vantaanjoen etelapuolinen kumpu Pienviljelijain neuvontaopiston 

luona vastaa Salpausselan erillista ltumpua, joka ainekseltaan on soraa ja hiekkaa. 

Hyvinkaan kylassa Salpausselan etelapuolelta eroavassa harjussa kerrokset viet- 

thvat Salpausselasta distaalisuuntaan, etelaan ja kaakkoon. Aines on soravaltaista. 

Nurnmenkarjen alueen leikkauksessa (Hyvinkaa, SW) on ylinna n 5 m kivikkoista 

ainesta, sen alla hiekkavaltaisia sorajuotteja. Kerrokset viettavat rinteen suuntaan 

lanteen. Alempana rinteella kivikkoinen kerros ohenee ja katkeaa. 

Laheisyydessa Salpausselan proksimaaliosassa kerrokset viettavat luiskamaisesti 

proksirnaalisuuntaan koilliseen ja luoteeseen. 

Hyvinkaan tavara-aseman etelapuolisessa leikkauksessa on etelaan kallistuvia, 

yhdensuuntaisia sora- hiekka ja kivikkovaltaisia kerroksia. 

Hyvinkaan Nummisillan etelapuoliscssa hiekkakuopassa Salpausselan proksi- 

maaliosassa kerroksellisuus on vaaltasuora ja paikoin etelaan viettava vastoin maaston 

korkeussuhteita. 

Hyvinkaan Sveitsissa harjukuopan kohdalla on hiekkaa ja laella louhikkoisia 

paatemoreenivalleja. Myos hyppyrimaen harjukuoppaleikkauksessa nakyy glasi- 

fluviaalista hiekkakerrostumaa. Erikoista on, etta paatemoreenivallia vastaava lou- 

hikko jatkuu ))kuolleen jaan)) kuopan pohjalle asti (Heinosen havainto). 

Salpausselan proksimaaliosassa Konepajan alueella n metrin rantakerrostu- 

man alapuolella on runsaskivinen glasifluviaalinen aines, jossa kerrokset viettavat 

distaalisuuntaan. Edellisen lansipuolella Salpausselan proksimaaliosassa kerrokset 

kallistuvat puolestaan jyrkasti Ianteen. 

Salpausselan pintaosa on rnm. Hyvinkaan lentokentan alueella suhteellisen tasainen 

sorainen hiekkakerrostuma, joka sisaltaa pyoristyneita kivia. Myos rapakivia on 

tavattu talta alueelta. Alueen pinta viettaa loivasti itakoilliseen. Kivilajikoostumus 

osoittaa dioriitti-gabromassiivin kaakkoispuolella Salpausselan suuntaista aineksen 

kulkeutumista, painvastoin kuin laheisella morceniseudulla. 

Platoornaisen Salpausselkaosan kaakkoispuolinen matalampi tasanne on Hyvin- 

ltaan pohjoispuolisella alueella yhdensuuntaiskerroksellista karkeaa hiekkaa ja soraa. 

Kerrokset viettavat loivasti distaalisuuntaan. 

Erkylanlukkojen kuoppien valinen aines on samaa kuin rantatasanteissa: soraa, 

hiekkaa ja pyoristyneita kivia. 

Erkylanlukkojen S puolella on pyoreakivista glasifluviaalista ainesta, jonka paalla 

on n 1, m:n paksuudelta pinnan suuntaisesti kerroksellista rantakcrrostumaa, hiek- 

kaa, soraa, kivikkoa. 

Erkylanlukkojen pohjoispuolisessa kurnmussa on pintaosalla hiekkavaltaista 

ainesta ja suhteellisen runsaasti kivia. Lahinna pintaa kivet ovat pyoristyneita, syvem- 

malla teravasarmaisia.

Kuva 11. Salpausselka Hyvinkaan Sveitsissa. Valok. U. Karilainen. 

Fig. I I. Salpausse/ka in Hyvinkiiii. Photo. U. Karilainen. 

Salpausselasta haarautuvassa proksimaalikielekkeessa Hyvinkaan karttalehden 

pohjoisosassa Metsalukkojen etelarinteella on pinnalla n 1.5 m:n kivikkoinen rantakerrostumahiekka 

ja sen alapuolella glasifluviaalinen aines, ylaosastaan aaltokerroksellista. 

Hikian karttalehden alueella Salpausselan distaalipuolella Peurannummen etelapuolella 

aines on pintaosassa soraa (n 2 m), scn alla n 20-30 cm karlceata hiekkaa ja 

ohuita savikerroksia seka hiekkaa. 

Halkikivenkallion kaakkoispuolisissa leikkauksissa on hieklcavaltaista ainesta. 

Salpausselan korkeampi pintaosa on Hikian karttalehden alueelln karkeampaa soravaltaista 

ainesta. Sora- ja hiekkavaltaisen pinta-aineksen levian~israja on melko yleisesti 

n 125-130 m:n korkeudessa. 

Nummenalustan alueella Salpausselan distaalipuolcn leikkauksissa aines on vaakakerroksellista 

hickkaa, ja valissa on paikoin ohuita savilinsseja. 

Salpausselan topografiaa ja rakennetta valottavat kuvat 11-18. 

Kuva 12. Jaatikkojoen kerrostuma Kulomaen sorakuopan kohdalla, Hyvinkaa. Valok. U. 

Karilainen. 

Fig. 12. Glaciofl14vial accumttlation a/ the site of the K~lomakigrauef pit, Hyukkiiii. Photo U. Kari/ainett.

Kuva 13. Rajarnaen tasanteen pultereiden peittamaa pintaa. 

Valok. K. Virkkala. 

Fig. 13. Boulder-covered $dace on top of Salpausselka at Rajamuki. 

Photo K. Virkkala. 

Kuva 14. Salpausselkatasannetta Hyvinkaan lentokentan itapuolella. Valok. 

U. Karilainen. 

Fig. 14. Salpausrelkii plateau on tbe eart side of the Hyuinkirii' airfield. Photo U. 

Karilainen.

.uoi/lad!p lornp aq u! Sau~flu! 

Su~ppaq aq; 'suo~~u~o~s~p Cq lit2 .puus augl puu puus jo sls~fuol lv!~atujq 

'!y.?um/oy ~uau 'vy~ass~ud~u~jo /dud ~u~u!xord ayr u! uo!;ms .9l '?IJ 

-U~U!U~!JUX .n owqd ~.o~C~u.o.~~u!nrC~ 

jo f~od urayfrou aq; u! ,v~asmod~~j '51 ,?zg 

.uau!sl!xe>~ -n 'YOIEA .ESSESOS!O!~O~ ueldqua~yu!aK~ ay~assnad~eg eanx

Kuva 17. Jaatikon tyonnon merkkeja Salpausselan proksimaali- 

osassa Rajamaen karttalehden alueella. Valok. K. Virkkala. 

FQ. 17. Marks of g/acier thrust in the proximal part of the Salpans- 

selka near Rajamaki. Photo K. Virkkala. 

Kuva 18. Yhdensuuntaiskerroksellista soraa ja hiekkaa Salpausselan proksi- 

maaliosassa Rajamaen karttalehden alueella. Kerrokset viettavat distaalisuuntaan. 

Valok. K. Virkkala. 

Fig. 18. Gravel and sand arranged in parallel bedding in the proximal par; of the Salpaus- 

relka, in the area of the Rajamuki map sheet. The sfrata dip in the distal direction. 

Photo K. Virkkala.

Salpausselan poikki ltulkee Hyvinkaan lansipuolitse harjumuodostuma kaartuen 

S-kirjaimen suuntaisesti. Muodostuma on alueen selvapiirteisin harjujakso. Se on 

Keravan lcarttalehden alueen suurimman glasifluviaalisen systeemin jatke. Siina on 

useita soranoton yhteydessa tehtyja leikkauksia, joista ilmenee aineksen laatu ja 

rakenne. Niista nakyy alueelle yleinen piirre, etta rantavoimat ovat tasoittaneet ja 

kerrostaneet uudelleen pintakerrostumaa. Rantakerrostuman ja varsinaisen harju- 

aineksen valissa on eraissa Nukarin alueen leikkauksissa nakyvissa kerrallinen savi- 

patja. Sulamisvesikerrostumien ))ydinaines)) harjuissa on tavallisesti lcivikkoista soraa, 

eika siina erotu kerroksellista rakennetta niin usein kuin esim. Salpausselan proksi- 

maalileikkauksissa. Leikkauksista paatellen vaihtelevammat kerrostumat sijaitsevat 

harjujen reunaosilla, missa karkeampi harjuaines kiilautuu hienompiin sedimentteihin 

ja mihin rantavoimien kasaamat hieta- ja hiekkavaltaiset sedimentit ovat kerrostuneet. 

Jatinlukkojen tasanne, jonka keski- ja pohjoisosassa ko. supat eli lukot sijaitsevat 

kuuluu em. harjujaksoon. Muodostuman syntymaaikana on ollut myos laaja ))kuolleen 

jaan)) lohkare muodostuman etelapuolella suoaltaan kohdalla, mista on aiheutunut 

muodostuman leviaminen alkuaan delttamaisesti. Leikkauksista nakyvat muodostu- 

man vaihtelevat, usein soravaltaiset kerrostumat. Korkeamman etelaosaisen alueen 

komeat louhikot ovat rikastuneet hienomman aineksen huuhtoutumisen vuoksi. 

Vantaanjoen pohjoispuolella ko. harjujakson matalassa osassa on Vesi-Hydron 

kairausten mukaan n 20 m:n kerrostumassa vaihdellen karkeampia soravaltaisia ja 

hienompia savipitoisia kerrostumia. Pohjaosan kivikkovaltaisen kerroksen paalta 

n 15 m:n syvyydesta on tavattu hiekan sekaista savea ja hiesua. Ylempana esiintyvat 

soravaltaiset sedimentit ovat Maa ja Vesi 0y:n kairausten mukaan hietavaltaisten 

sedimenttien paalla. Harjujakso jatkuu v2littomasti Salpausselan pohjoispuolella 

Iahes pohjois-etelasuuntaisena. Hyvinkaalla hiekkaa, soraa ja kivikkoa kasittavan 

aineksen lterroksellisuus viettaa etela-kaakkoon. Pohjoisempana Kulomaen kohdalla 

muodostuma on taas levinnyt platoomaisesti. Leikkauksissa nakyy, ettH kerrokset 

viettavat rinteen suuntaisesti. Muodostuma jatkuu harjumaisena Riihimaen perus- 

kartan (1: 20 000) alueelle asti, missa se yhtyy Salpausselan suuntaiseen katkeilevaan 

poikittaisharjumuodostumaan. 

Jarvenpaan Nummenkylasta Ridasjarven pohjoispuolelle kulkeva harjujakso on 

myos selvapiirteinen, vaikkakin edellista katkonaisempi. Etelaisimpana Vaha- 

nummella, glasifluviaalisen muodostuman distaaliosan pinnasta ainakin 4 m:n syvyy- 

teen on hyvin lajittunutta vaaka- ja luiskakerroksellista hietaa kivikkoisen ja soraisen 

glasifluviaalisen muodostuman ydinosan sivulla. 

Huomattavin harjujakson kohta on Myllykylassa, missa se on levinnyt deltta- 

maiseksi. Havaitut leiltkaukset ovat muodostuman reunaosista, mika ehka selittaa 

hiekan ja hiedan yleisyyden niissa. Vain muodostuman lansi- ja koillisrinteen leik- 

leikkaulcsissa on karkeampia soravaltaisia tai kivikkoisia sedimentteja. Harjumuodos- 

tuma jatkuu Myllykylasta pohjoiseen Ridasjarven itapuolitse ja selvempi osa paattyy

hlustasuon etelapuolella. Ridasjarven ita- ja koillispuolisten kurnpujen leiklzauksissa 

on mm. yli 10 m:n soravaltaisia kerrosturnia, jotka paikoin viettavat lounaaseen. 

Lannesta lukien kolrnas selvernpi sularnisvesirnuodosturnajakso on edellisia epa- 

yhtenaisempi, silla se esiintyy rnoreenien ja savikkojen katkornana Ohkolan savikko- 

altaan, Keravajarven ja Sykarijarven altaiden kaakkoispuolella ja viimeksi rnainitun 

lounaispuolella tasoittuneina kasaumina. Ohkolan savikkoaltaan ltaakkoispuolisessa 

kallioiden valisessa sulamisvesikerrostuman distaaliosassa rantakerrosturna ja kerral- 

linen savi peittavat rnukulakivista sorahiekkaa. 

Keravanjarven kaakkoispuolella sulamisvesikerrosturnan rnatalahkossa leikkauk- 

sessa on ylinna hiekkavaltGsia kerrosturnia, rnutta syvernmalle heikornrnin lajittu- 

nutta kivikkoista hietaa. 

Sykarijarven kaakkoispuolisessa harjuselanteen distaaliosan n 10 m:n leikkauksessa 

lajitteet vaihtelevat kivikosta hietahiesuun. Jarven N-puolella ei ko. harjumuodosturna 

enaa erotu, rnutta glasifluviaalinen aines, hiekka ja sora, tuleesyvemmissa leikkauksissa 

esiin rantakerrostumien alapuolelta. 

Lannesta lukien neljas hajanaincn harjujakso alkaa etelassa Halkian karttalehdella 

Mantsalanjoen laaksosta, mutta paattyy jo Kellokosken karttalehden koillisosassa. 

llmeisesti sarna systeemi jatkuu kuitenkin heikosti kehittyneena pohjois-luoteis- 

suunnassa. 

Pornaisissa Isonsuon Iansipuolen harjukumpuleikkauksissa aines on yleensa 

kerroksellista hiekkasoraa ja hiekkaa. Syvernmalla ja pintaosalla se on keskimaaraista 

karkeampaa. Kellokosken peruskartan koillisosan kurnmussa on n 15 m:n leikkaus 

suurikivisessa soravaltaisessa aineksessa. 

Lannesta lukien viidennessa harjujaksossa, joka karttalehden alueella alkaa alueen 

kaakkoisosassa Askolassa, kasittaa etelassa lansiosan yli 2 krn levebta reunarnuodostu- 

masta, joka sijaitsee savikkoja suoaltaan pohjoispuolella. Glasifluviaalinen aines on 

todennakoisesti kerrostunut jaatikon reunan suuntaiseen railoon. Muodosturna on 

verraten ohut ja rantavoimien muokkaama, sill8 se seuraa sarnansuuntaista kallio- 

kurnpua. Halkian karttalehden pohjoisosassa on harjuleikkauksessa rantakerrosturnan 

ja kerrallisen saven alapuolella hiekkaa, hietaa, hiesua ja alinna sorapitoista hiekkaa. 

Mantsalan kirkolta n 2 km kaakkoon sijaitsevassa harjukurnmun leikkauksessa 

on ollut erittain vaihtelevia lterroksia, osittain ilmeisesti jaatikon tyonnon ja rnaalajien 

vyorymisen johdosta sekavasti poimuttunutta hietaa, hiekkaa ja soraa. KO. kohta on 

soran ja hiedan oton yhteydessa havinnyt. Poimujen asemasta voidaan paatella tyonnon 

tai vyorymisen tulleen idasta pain. Vyoryneita kerroksia peittivat paikoin 3 rn:n 

paksuiset hairiintymattornat pinnan suuntaiset tai lanteen viettavat hiekka-sora- 

kivikko-kerrokset. Alemmalla tasolla pintakerrostumat kasittavat hairiintymattomia 

kivikkosora- ja savikerroksia. 

Viidennen harjujakson huornattavin kohta on Salinltaalla Kotojarvi ja Kilpijarvi- 

altaan valinen tasanne, jonka laki ulottuu lahes 40 rn Kilpijarvenpintaa ylernmaksi. 

Muodostuman rinneleikkauksissa on yleisin maalaji sorainen hiekka tai kivinen sora. 

Aines on n rnetrin paksuisessa pintakerrostumassa karkeampaa kuin syvernrnassa

Icuva 19. Rakeisuuskayria jaatikkojokien aineksesta. 1 = sora, Askola, 

2 = sorainen hiekka, Hyvinkaa, 3 = hieno hiekka, Ridasjarvi, 4 = 

hieta, Mantsala. 

Fig. 19. Cr,mtrlafive grain-sixe c~~rues representing the driff deposited by clacier 

streams. 1 = gravel, Askola, 2 = grauel(y sand, Hyvinkaa, 3 = medi14m-fine 

sand, Ridadarui, 4 = fine sand, ManfraIa. 

valikerroksessa, joka on varsinaisen glasifluviaalisen soravaltaisen aineksen paalla. 

Harjujakso hajaantuu Kilpijarven pohjoispuolella epamaaraiseksi, mutta jatkunee 

Salinkaan karttalehden koillisosassa, missa on pieni jaatikon sulamisvesireunamuodos- 

tuma. Ainekseltaan se on leikkauksen korkeimmalla kohdalla paaasiassa soraista 

hiekkaa, syvemmalla (7 m:n syvyydessa) hiekkaista soraa. 

Kuudes selva harjujakso kulkee Kauklammen karttalehden itaosan suurempien 

jarvien tuntumassa. Etelaisin huomattava kohta on kukkulamainen Iilimaki, joka on 

Pukkilan kautta kulkevan selvapiirteisen glasifluviaalisen jakson erillista jatkoa. 

Iilimaessa aines on keskimaarin verraten kivista ja soraista, pintaosaltaan heikommin 

lajittunutta kuin syvemmat. Kerrallinen savilinssi kiilautuu muodostuman itarinteella 

sorakerrosten valiin. 

Levannon alueella karttalehden pohjoisosassa on lyhyt harju, jonka kivikkoisessa 

ylarinteessa on havaittu samantapainen ilmio kuin Sahajarven harjukummussa, missa 

alue talvisin pysyy paljaana harjusta uhkuvan Iampiman ilmavirtauksen johdosta 

(Okko 1957). Levannon harjun Iampoilmii5n laheisessa kohdassa, alempana on 

soraisen harjuaineksen paalla n 1.5 m:n syvyydessa hiekka- ja savikerrostumissa 

poimuja. Hairiokerrosta peittaa tasainen, ruskehtava savi- ja ohut hielckakerros. 

Salpausselan kaakkoispuolisille sulamisvesimuodostumille ovat ominaisia patkit- 

taiset harjut ja kumpu- seka tasalakiset reunamuodostumat, jotka liittyvat n. jaatikon 

liikuntosuunnan suuntaisiin murroslaaksoihin. Salpausselan luoteispuolelle sensijaan 

ovat ominaisia edellisen tyypin ohella poikittaiset harjut. Edellinen tyyppi vastaa 

jaatikon pitkittaisrailoihin, tunnelijokiin selca tunneleiden suille muodostuneita 

harjuja, jalkimmainen jaatikon reunan suuntaisen railon muodostumista ja tayttymista 

(Hyyppa 1951). Sita on voinut edistaa se, etta lcorkea ja patoava 1. Salpaussellta on

estanyt lohkeilleiden jaatikkokappaleiden poiskulkeutumisen. Lisatietoja alueen 

jaatikkojokien kerrostumista on pohjavesihavaintojen yhteydessa. 

Kuvassa 19 on rakeisuuskayria erilaisista jaatikkojokisedimenteista. Yleisin rae- 

suhde glasifluviaalisissa kerrostumissa on soran ja karkean hiekan sekoitus. Vahem- 

misto raeanalyyseista, joita kaikkiaan tehdin 43:sta naytteesta, kasittaa hienohiekka- 

ja hietavaltaisia sedimentteja. Osa niistakin on erittain hyvin lajittunutta. 

Paaosa harjujen ja Salpausselan pintaosan hienohiekka- ja hietavaltaisista sedi- 

menteista on rantavoimien uudelleen kerrostumia, mutta ohessa.esitetyt rakeisuus- 

kayrat edustavat alkuperaista glasifluviaalista ainesta. 

Hietavaltainen glasifluviaalinen aines edustaa varsinaisen jaatikkojokisedimentin 

ja kerrallisen hiesun valimuotoa. Hienorakeisemmat lajitteet ovat voineet sedimcn- 

toitua jaatikkojokien heikommissa virtauspaikoissa esim. jaatikkojokien suistoissa 

tai jaatikon rajlossa silloin, kun jaan sulaminen on ollut vahaista tai silloin, kun railot 

olivat sulamiscn johdosta levinneet ja virtausnopeus sen vuoksi pienentynyt. 

JAATIKKOJOKIKERROSTUMIEN AINEKSEN SUUNTAUTUMINEN 

Jaatikkojokikerrostumissa ovat kivet yleensa pyoristyneita, mutta usein myos 

lnunamaisen pitkanomaisia, jolloin niiden pituussuunta on rnitattavissa. On toden- 

nakoista, etta pitkanomaisten kivien suuntaus sulamisvesikerrostumissa osoittaa 

kivien ja hienompien lajitteiden kuIkeutumissuuntaa. Tama suuntaus vaihtelee, mika 

nakyy vaihtelevista kerrossuhteista ja glasifluviaalisiin jaksoihin yleisesti liittyvista 

hiidenkirnuista, jotka osoittavat pyorrevirtauksia. Varsinainen aineksen kulkeutumis- 

suunta ilmenee pafemmin harjujen suuntauksesta. Reunamuodostumissa, m.ikali 

ne ovat syntyneet jaatikon railoihin tai tunnelijokien suulle, on kulkeutuminen tapah- 

tunut ensin jaatikon liikuntosuunnan mukaan railoon tai tunneliin ja sitten railon 

suunnassa sulamisvirtojen mukana. Delttamaisessa kerrostumassa kivien suuntaus 

todennakoisesti leviaa viuhkamaisesti sivulle virtauksen keskisuunnasta. 

Sulamisvesikerrostumista suoritettujen suuntauslaskujen mukaan mitaan selva- 

piirteista kivien suuntausta ei voitu todeta. Kuitenkin heikko suuntauksen maksimi 

oli todettavissa ja se vastasi glasifluviaalisten systeemien pituussuuntaa. Saman 

havainnon on myos Virkkala (1959) esittanyt laheiselta Keravan karttalehden 

alueelta (1: 100 000). 

Sulamisvesikerrostumien samoin kuin moreeninkin aines on Iahtoisin verraten 

laheisesta kallioperasta, edellinen tosin jonkin verran kauempaa kuin jalkimmainen 

(Hellaakoski 1930). 

Kaitaron laatimasta ja Harmeen yleistamasta kallioperakartasta seka paaasiassa 

liarjuaineksesta laskettujen kivien prosenttisesta koostumuksesta kuvastuu kallio-

Kuva 20. Jatinkadun rantalouhikko n 121 m:n korkeudella, Raja- 

maen karttalehti. Valok. K. Virkkala. 

Fig. 20. Boulder belt of ]Jtinkatu, at an elevution of c. 121 nz, near 

Rujamaki. Photo K. Virkkula. 

peran ja kiviaineksen suhde (kuva 8). Niista ilmcnee, etta mikrokliinigraniitti on 

glasifluviaalisten lcerrostumien kivissa keskimaarin yleisin myos niissa kohdissa, 

missa alustan kalliopera on jotain muuta kivilajia. Myos sulamisvesikerrostumien 

kivien pitempi kulkeutuneisuus moreenikiviin verrattuna ilmenee selvasti mm. Hy- 

vinkaan gabroalueen kaakkoispuolisella kontaktikohdalla, silla vastaavassa asemassa 

olevassa moreenissa muodostaa gabrokivilaji maksimin, mutta sulamisvesikerrostu- 

missa ei gabroa esiinny tai sita on vain vahan. Gabron maara sulaniisvesikerrostu- 

massa on huomattavampi vasta n 5 km:n etaisyydessa distaalikontaktista. 

Pienet kallioperan kivilajiesiintymat ilmenevat kivilajikoostumuksessa vain 

vahaisina osuuksina. Esim. Ridasjarven Kattelussaaren kvartsiittiesiintyman kaak- 

koispuolella n 2 km:n paassa olevassa leikkauksessa havaittiin kvartsiittia vain 3 %. 

RANTAMUODOSTUMAT 

Jaiitikon peraannyttya myohaisglasiaaliajalla Baltian jaajarvi peitti alueen, mutta 

verraten pian muodostuivat ensimmaiset saaret (vrt. rannansiirtyminen sivu 63). 

Aallolcon huuhdonnan ja rantajaiden tyonnon vaikutuksesta syntyivat maaperan 

ja aseman mukaan erilaiset rantamerkit varsinkin silloin, lcun rantaviiva pysytteli

Kuva 21. Rantakerrostumien levinneisyys. 

Fig. 2 1. General dirtribz~iion of littoral deposits. 

vuosikymmenet samalla paikalla, ts. maankohoaminen ja vedenpinnan nousu olivat 

suunnilleen samat. 

Alueelle ominaisia rantamuodostumia ovat suhteellisen korkeilla seuduilla sijaitse- 

vat kivikko- tai louhikkovallit (kuva 20). Varsinkin kallioalucen lakikohtien pohjois- 

ja lansipuolella niita on maarakorkeuksissa. Harjunlueen rinteilla ovat verratcn korkeat 

rantatormat, laella taas tasanteet tyypillisia. Harjualueen ymparistossa, samoin pie- 

nemmassa maarin moreenialueen poukamissa tai etelaisella edustalla esiintyy verraten 

yleisesti tasoittuneita rantakenttia, joissa aines on lajittunutta. Yleensa maapera on 

rantavoimien vaikutuksesta pinnaltaan uudelleen kerrostunutta, harjualueella 

n 0.8-1.5 m:n ja moreenialueella n 0.5 m:n paksuudelta. Tallainen moreenialueen 

pintaosan uudelleen kerrostuminen ei ole varsinainen rantakerrostuma, vaan moree- 

nin huuhtoutuma, silloin kun aineksen paaosa ei ole lajittunutta. Jos moreenin 

huuhtoutuminen on johtanut rantakerrostuman muodostumiseen, saattaa ranta- 

lcerrostumassa olla jaljella moreenin karkeampia aineksia. Rantakentat ltuuluvat 

lajittuneisuutensa ja paksuutensa vuoksi tarkeimpaan muodostumatyyppiin. Varsin- 

kin glasifluviaalisella alueella voi primaarinen glasifluviaalinen aines olla notkelmien 

Icohdalla tasoittunut paksuksi rantakerrostumaksi. 

Glasifluviaalisten muodostumien ja rantakerrostumien (kuva 21) yhteislevinnei- 

syys vastaa todellista rantakerrostumjen levinneisyytta, koska sulamisvesimuodos-

tumien pintaosa on yleisesti rantakerrostumaa. KO. maalajien jakautumista osoittavas- 

sa taulukossa 1 sulamisvesikerrostumia vastaavat maaperakartalla tumman vihreaksi 

merkityt alueet. Niita ei ole siina yhteydessa merkitty rantakerrostumiksi. Paksum- 

pia rantakerrostumia vastaavat kartalla vaalean vihreaksi merkityt alueet. Laajemmat 

rantamuodostumat sijaitsevat jaatikon sulamisvesikerrostumien ymparilla. Pienia 

rantamuodostumia on varsinkin moreenialueella, eika niita kaikkia ole voitu merkita 

karttaan. 

RAKENNE JA AINES 

Rantalcerrostumien rakenne ei paljoa poikkea sulamisvesikerrostumien raken- 

teesta varsinkaan silloin, kun kysymyksessa on sulamisvesikerrostuman aineksesta 

muodostunut rantakerrostuma. Yleensa lahinna vedenpinnan tasoa muodostunut 

rantakerrostuman osa on ainekseltaan verraten karkeata sisaltaen mm. rantajaiden 

tyontamia kivia, mutta rantapengermien kerrostunut aines on hienompaa ja edellista 

paremmin lajittunutta. Siina on aines rakenteeltaan yleensa homogeenista tai pinnan- 

suuntaisesti kerroksista. Toisinaan kerrolcsisuudessa erottuvat myos aallonmerkkien 

jaljet. Silloin kerrostuminen on tapahtunut verraten rauhallisissa olosuhteissa. Jos 

rantakerrostuman synnyssa on myos jokikerrostuminen ollut osatekijana, kerrostu- 

massa on sulamisvesikerrostumien tapaista erikarkeisten sedimenttien vuorottelua. 

Sora- ja hiekkavaltaiset rantakerrostumat ovat harvinaisempia, mutta hieta- 

valtaiset yleisempia kuin mekaaniselta koostumulcseltaan vastaavat glasifluviaaliset 

kerrostumat (taulukko 3). Moreenialueen rantakerrostumat ovat yleensa hietaval- 

taisia, kun taas glasifluviaalisella alueella on myos karkeampia rantakerrostumia. 

Moreenialueiden rantalcerrostumissa olevat kivet ovat yleensa heikosti pyoristy- 

neita. Hieta- ja hiekkavaltaisessa rantakerrostumassa raekoostumus vaihtelee yleensa 

siten, etta pintaosassa aines on karkearakeisempaa kuin syvemmalla. Kerrosjarjestys 

kuvaa talloin sedimentin karkeusasteen ja rannansiirtymisen keskeista riippuvuutta: 

kauemmaksi rantaviivasta on sedimenteitunut hienompi aines kuin pintaosan aines, 

joka usein on lcerrostunut maatumisen yhteydessa. 

Taulukko 3. Lajitteiden jakaanturninen glasifluviaalisissa- ja rantakerrostumissa 

Table 3. Disfribri/ion of maferial of different grain size in the glacioJ4nuial and litforal deporifr 

Soravaltaiset naytteet -Sampler rich in gravel . . . . . . . . 13 6 

1 

1 Hiekkavaltaiset naytteet -Samples rich in sand . . . . . . 

Hietavaltaiset naytteet - Sampler rich infine sand . . . . 

Yhteensi - Total I 43 

: 

1 17

HIESU- JA SAVIESIINTYMAT 

LEVINNEISYYS 

Savi on alueen yleisin maalaji, mutta hiesua ei esiinny yhtenaisesti laajemmalla 

alueella pinnalla muualla kuin ltarttalehden luoteisosassa. Savea ja hiesua ei kar- 

talla ole erotettu toisistaan, mutta arviolta saven maara hiesuun verrattuna on 

yli kymmenkertainen, jollei oteta huomioon rinnepaikoilla savien pinnalla yleisesti 

olevaa ohutta hiesukerrostumaa. Hiesujen ja savien keskiniiinen esiintyminen pinta- 

kerrostumissa selviaa Maantutkimuslaitoksen toimittamista agrogeologisista kartoista 

(Ervio 1964). Saven ja hiesun yhteinen pinta-ala on n 40.5 % maan pinta-alasta. 

Runsaimmat saviesiintymat ovat Jokelan (61 %), Kellokosken (59.5 %) ja Rajamaen 

(56.5 %) peruskarttojen alueilla. Vahiten savea on Kaukalammen ja Hyvinkaan 

peruskarttojen alueilla (28 %j. 

Savikot peittavat suhteellisen matalalle kuluneita kallioperan murrosalueita. 

Savien ja hiesujen (kuvassa 22 mustalla) levinneisyyden paasuunnat ovat luode- 

kaakko ja koillinen-lounas. Suoranaisesti ei savien esiintyminen vastaa korkeus- 

vyohykkeita, silla kaakossa savikot ulottuvat yleensa vain n 60 m:n, mutta luoteis- 

osassa lahes 100 m:n korkeuteen. Kartalle merkittyjen alueiden lisaksi pienia savik- 

koja on yleisesti yhtenaisen esiintymisalueen ulko- ja ylapuolella moreenialueen 

Kuva 22. Savien ja hiesujen levinneisyys. 

Fig. 22. Distribution of clays and silt$.

painanteissa ohuehkojen turvekerrostumien pohjalla. Kaikkein korkeimmilla moreeni- 

alueilla ei savikkoja kuitenkaan ole. Suurempien soiden ja jarvienkin yleisin pohja- 

sedimentti lienee savi. 

Savikerrostumat ovat pinnaltaan tasaisia lukuunottamatta joki- ja puronotkoja, 

missa eroosio on muodostanut jyrkanteita. Jyrkanteiden seinamien korkeudesta saa 

kasityksen kerrostumien minimipaksuudesta. Jokitormissa on savien paksuus yleensa 

alle 10 m, mutta todellisuudessa jokiuomien kohdalla on usein syvia murroslaaksoja, 

joita peittaa savi. Savilterrostumien paksuuden arvioimiseksi on teknikko T. Salo 

pliktannut kunkin peruskartan alueelta yhden kohteen. Kohteet seka saadut savi- 

kerrostumien paksuudet (pohjaosassa usein hiesua ja hienoa hietaa) ovat seuraavat: 

Rajamaen kl. (67121546) .................. 22.85 m 

Hyvinkaan kl. (67251544) ................. 18,60 D 

Riihimaen k1. (67371544) ................. 10.80 >) 

Jokelan kl. (67171555) .................... 14,05 >> 

Ridasjarven kl. (67281553) ................ 27.15 >> 

Hikian kl. (67381557) .................... 11.15 >> 

Kellokosken kl. (67121564) ............... 15.30 >> 

Hirvihaaran ki. (67231568) ................ 14.65 >) 

Salinkaan kl. (67331563) .................. 16.30 )> 

Halkian kl. (67151572) ................... 13.85 >> 

Mantsalan kl. (67281574) ................. 23.10 >) 

Kaukalammen Itl. (67351577) .............. 13.70 >> 

Savialueen keskipaksuudeksi voidaan arvioida n 10 m, silla pliktaussyvyydet 

ovat verraten syvista alueista ja savikon reuna-alueet ovat ohuita. 

Rautatiehallituksen geoteknillisen jaoston suorittamien kairausten mukaan suu- 

rimmat savilterrostumapaksuudet karttalehden radanvarsialueella ovat 15-20 m. 

(Helenelund 1951). 

Tie- ja vesirakennushallituksen suorittamien kairausten mukaan Kellokoslcen 

karttalehdella, Haarajoella, on tavattu yli 30 m paksu savikerrostuma. 

RAKENNE JA SYNTY 

Alueen hiesut ja savet jalcautuvat rakenteeltaan kahteen tyyppiin: kerralliseen 

hiesuun ja saveen seka tasalaatuiseen, homogeeniseen saveen ja hiesuun. Kerrallisessa 

hiesussa ja savessa erottuvat ns. vuosikerrat eli lustot paallekkaisina karkeamman ja 

hienomman mineraaliaineksen kerrostumina (kuva 23). Se johtuu syntytavasta, jota 

on saatanyt mannerjaatikon vuotuinen sulamisrytmi. Kerralliset savet ovat muodos- 

tuneet mannerjltjkon edustalle suhteellisen syvaan veteen siten, etta kesaisin jaatikon 

sulamisen yhteydessa kerrostui suhteellisen karkea luston osa ja talvisin puolestaan 

sulaminen oli pysahdyksissa ja pohjalle laskeutui vedessa liettyneena olcvaa hienompaa 

saviaines ta.

Kuva 23. Kerrallista savea Mantsalan Salinlcaalla. 

Fig. 23. Varved clajl a/ Siilitkaa, Mantsala. 

Kerrostumassa nakyy luston kesaosa vaaleampana kuin talviosa ja kuivuttuaan 

lohkeaa kerrallinen savi helposti kesaosan kautta, koska kesaosa yleensa sisaltaa 

huomattavasti hiesua tai viela karkeampia lajitteita, jotka eivat ole saven lailla 

adheesiokyliyista ja plastista. 

Homogeeniset savet ovat yleensa kerrallisia savia nuorempia ja sijaitsevat kcrros- 

sarjassa kerrallisten savien paalla. Ne ovat muodostuneet jaatikoitymisen jalkeisina 

eri itamerivaiheiden aikoina virtaavan veden kuljettamasta ja suhteellisen syvaan

veteen sedimenteoituneesta hienomnlasta mineraali lietteesta, jota pohjavirrat viimeksi 

ovat levitelleet. Liete on taas paaasiassa peraisin sanhemmasta jokieroosion kulutta- 

rnasta savesta. 

Kahden em. selvan rakennetyypin valilta on alueella yleinen rajatapaus ns. 

symmiktis-kerrallinen savi, jossa kerrallisuus nakyy vain heikosti. Myos nama savet 

ovat verraten vanhoja. Niiden kerrallisuus on todennakoisesti mannerjaatikon sula- 

misrytmista johtuva, silloin kun veden suolapitoisuus on aiheuttanut hienompien 

savirakeiden koaguloitumisen ja nopeamman laskeutumisen tasalaatuisina agregaat- 

teina. Vain jaatikon reunan laheisyydessa suolapitoiseen veteen laskeutuva liete muo- 

dostaa selvasti kerrallista savea, kun taas suolattomassa vedessa ei tapahdu savi- 

rakeiden koaguloitumista ja kerrallisuus erottuu yha ohuempana ja hienorakeisem- 

pana jaatikonreunasta ulospain mentaessa kymmenien km paahan. Taten vuosi- 

kerran paksuus voi vaihdella muutamasta desimetrista alle millimetriin. Tahan seka 

kerrallisuudessa ilmeneviin saannonmukaisiin vaihteluihin perustuukin, etta savi- 

kerrostumien avulla on voitu ajoittaa jaatikon peraantyminen (De Geer 1912, Sauramo 

1918). Sauramon tutkimuslinja kulkee karttalehden kautta ja hanen tuloksiaan on 

rinnastettu mm. alueen paatemoreeneihin, ns. vuosimoreeneihin (Okko 1964). 

Sauramon (1958) mukaan karttalehden kaakkoisosa vapautui jaatikosta n 11 100 

vuotta sitten, 1. Salpausselan alue n 600 vuotta myohemmin ja luoteisosa n 700 

vuotta myohemmin. 

AINES 

I\IEK~I\NINEN KOOSTUMUS 

Paaasiassa savi- ja hiesulterrostumien pintaosasta 0.7-2.0 m:n syvyydesta on 

keratty 82 naytetta, joiden raesuhteet on maaritelty areometrimenetelma11a. Jako 

hiesuihin seka eri savilaatuihin on Aaltosen ym (1949) ja myohemmin Vuorisen 

(1961) taydentaman luokittelun mukainen. 

Saviin on luettu maalajit, jotka sisdtavat vahintain 30 % savesta. Aitosavien saves- 

pitoisuus on 760 %, hiesusavien 30-60 %, hietasavien 30-40 % ja samalla hietaa 

on 20-30 %. Hiesuihin on luettu maalajit, joissa savesta ja hiesua on vahintaan 

50 %, mutta savesta alle 30 %. Hiesut, joiden hietapitoisuus on yli 20 %, on erotettu 

hietaisiksi hiesuiksi. KO. luolzittelu on sama kuin Virkltalan (1962) kayttama Tampe- 

recn maaperakartan selityksen yhteydessa. 

Alueen savi- ja hiesunaytteiden enemmisto kuuluu aitosaviin ja hiesuihin. Pinta- 

kerrostuman (n 1 m) hiesujen ja savilajien levinneisyydessa ilmenee jo verraten harvan 

nayteverkoston puitteissa selvapiirteinen jakautuminen siten, etta aitosavet keskitty- 

vat kaaltkois- ja etelaalueelle (yleisin tyyppi Halkian ja Kellokosken peruskarttojen 

alueella). Hiesut keskittyvat puolestaan 1. Salpausselan ymparistovyoliykkeelle, 

lahinna Salpausselkaa on hietainen hiesu yleinen, kauempana muut hiesut n 10 km 

levealla vyohykkeella Salpausselan kaakkoispuolella seka Salpausselan luoteispuolella

Taulukko 4. Karttalehden alueen savi- ja hiesusedimentticn keskirnaarainen mekaaninen koostutnus 

Table 4. Average mechanical composition of the clay and silt sediments in the region 

I 

2 1 3 1 4 1 5 1 6 1 7 1 8 

% 

hiekka 2-0,2 rnrn . . . . o.o/ 0.8 0.3 4.3 1.3 0.4 2.0 

karkea hieta 0.2 -0,06 )) . . . . . . . . . . 1.2 4.0 13.5 3 3.2 3.4 5.6 

hieno hieta 0,06 -0,02 n . . . . . . . . . . 4.1 7.5 16.5 22.0 8.6 5.8 11.9 

karkea hiesu 0,02 -0,006 a . . . . . . . . . . 5.3 15.7 16.8 22.3 26.0 10.7 25.1 

hicnohiesu 0006-0,002 r ....... 16.01 23.6 17.8 18.7 30.2 19.5 27.4 

saves alle 0,002 s . . . . . . . . . . 73.4 48.4 35.1 19.4 30.7 60.2 28.0 

I = Lajite -Fraction. 2 = Aitosavet - Heauy clays. 3 = Hiesusavet - Silty clay. 4 = Hietasavet - 

Clays containingfine sand. 5 = Hietaiset hiesut - Sandy silts. 6 = Muut hiesut - Other silt$. 7 = Kaikkien 

savien keskimaarainen mekaaninen koosturnus - Average mechatlical con/posifion of all the clays. 

8 = Hiesujen keskimaarainen rnekaaninen koosturnus - Auerage ntechanical conzposifion of the silts. 

Anal. Annikki Parkkonen. 

koko karttalehden alueella. Hiesusavet osoittautuivat yleiseksi varsinkin Mantsalan 

seudulla. 

Oheisessa taulukossa 4 on esitetty alueen hiesuja savilajien keskimaaraiset 

mekaaniset koostumukset (aitosavia 25 kpl, hiesusavia 20 kpl, hietasavia 4 kpl, 

hietasavia 4 kpl, hietaisia hiesuja 8 kpl ja muita hiesuja 25 kpl.). Kuvassa 24 on esi- 

merkkeja alueen savien ja hiesujen rakeisuuskayrista. Savien mineraalikoostumusta 

kasitellaan s:lla 72. 

Kuva 24. Rakeisuuskayria alueen savista ja hiesusta. 1 = aitosavi 

Mantsala, 2 = hiesusavi, Kaukalampi, 3 = hietasavi, 

Halkia, 4 = hietainen hiesu, Kellokoski, 5= hiesu, Hyvinkaa, 

6 = sav~analyysien keskiarvo, 7 = hiesuanalyysien keskiarvo. 

Fig. 24. C~tmulatiue grain-sire curves representing /he clays and 

silts of the region. 1 = furs clay, Manfsala, 2 = sil~ clay, 

Kaukalampi. 3 = fine-sandy clay, Halkia, 4 = fine-mndy silt, 

Kellokoski, 5 = silt, Hyvinkaa, 6 = mean value yielded by clay 

analyses, 7 = mean ualueyielded by silt analysez. 

rnrn

Kuva 25. Turve- ja liejukerrostumien levinneisyys. 

Fig. 25. Diztribution of peat and gyffja depozifz. 

TURVEKERROSTUMAT 

LEVINNEISYYS JA SUOTYYPIT 

Riihimaen karttalehden turvekerrostumien runsaus nakyy kuvassa 25. Soita on 

alueen epatasaisessa moreenivaltaisessa pohjoisosassa selviisti runsaammin kuin 

etelapuoliskon tasaisesti etelaan viettavalla savikkoalueella. Niinpa Kellokoskella 

soita on vain 2 % ja Jokelan alueella 2.5 % maapinta-alasta. Karttalehden keski- 

tienoolla, Ridasjarvella, joka on alueen soistuneinta seutua, turvekerrostumia on 

18 %. Hirvihaaran alueella soita on 16.5 %, Hikialla 14.5 O/b, Riihimaella ja Kauka- 

Iammen alueella 14 yo seka Hyvinkaalla 12.5 %. Koko karttalehden alueella turve- 

kerrostumia on lieskimaarin 11 O/o maapinta-alasta. 

Soiden runsausvaihtelut karttalehden eri osien valilla johtuvat osaksi myos siita, 

etta soita on viljelty voimaperaisesti varsinkin alueen etelapuoliskon savikkoalueella. 

Vain karuimmat ja vahvarahlcaisimmat suot ovat siella sailyneet. Jos turvekerrostu- 

man vahvuus on suoviljelmilla ollut vahemman kuin 30-50 cm, on maalajiltsi 

merkitty suon pohjamaa. 

Soiden ltoko vaihtelee suuresti. Erillisten laajojen soiden rinnalla on lukuisia 

pienia soita ja suojuotteita, jotka ovat syntyneet joko moreeni- tai kalliomaaston

painanteisiin. Tallaisia suosikermia on Hyvinkaan Iansipuolella, ns. Hyvinkaan 

gabroalueella, Erkylanjarven lansipuolella, Hyvinkaan ja Mantsdan pitajien rajalla 

seka siita kaakkoon suuntautuvalla vedenjakaja-alueella, Kilpijarven ja Suojarven 

valisella vuosimoreenialueella seka karttalehden itaosan moreeni- ja kalliomaastossa. 

Karttalehden laaja-alaisista soista mainittakoon Kilpisuo (480 ha) ja Mustasuo 

(370 ha), jotka ovat syntyneet moreeni- ja savikkoalueen rajalle. Ridasjarven ymparilla 

soita on 515 ha ja Suojarven seudulla 513 ha. Alueen muista suurista soista mainitta- 

koon viela karttalehden lansireunassa oleva Petkelsuo (410 ha), Riihimaen kaupungin 

etelapuolella oleva Silmakeneva (268 ha) ja karttalehden kaakkoisosassa sijaitseva 

Lampsuo (230 ha). 

Riihimaen karttalehti kuuluu Rannikko-Suomen kermikeidasalueeseen. Suot ovat 

konsentrisia kermikeitaita, paaasiassa kuitenkin kilpi- ja laakiokeitaiden valimuotoja. 

Niissa voidaan erottaa selva laide seka erityisen voimakkaasti kehittynyt reunaluisu 

(kuva 26). Keskustan kermit ovat matalahkoja ja niissa esiintyy niukasti jakalaa. 

Ruoppakuljuja ja allikoita on erailla soilla runsaasti (Petkelsuo). 

Suurten soiden keskustat ovat rahkajanteisia suotyyppeja, tavallisesti vetisia 

silmake- ja rimpinevoja. Naiden aukeiden soiden reunaosat ja reunaluisut ovat iso- 

varpuisia tupasvillarameita, joissa suopursun ja kanervan osuus on huomattava. 

Soiden laiteilla on erilaisia korpityyppeja, varsinkin nevakorpia. Samoin edella 

puheena olleiden suosikermien tyypeista eriasteiset korvet ja rameet ovat yleisimpia. 

Lettoja seka rehevia sarasoita on alueella nykgisin enaa niukasti. Ne on aikojen 

kuluessa otettu viljelykseen ja turvekerrostumat ovat niissa kuluneet usein lahes 

olemattomiin. Eraiden soiden laiteet ovat kuitenkin sailyneet cutrofisina suotyyp- 

peina. Niinpa Lampsuon reunat ovat rehevia, ruohoisia saranevoja ja osaksi jopa 

lettokorpeakin. 

RAKENNE JA KEHITYS 

Soiden rakenteen ja kehityksen selvittelya varten suot on linjoitettu ja paalutettu 

sadan metrin valein. Jokaisella paalulla on maaritetty suokerrostuman vahvuus ja 

laatu seka turpeiden maatumisaste suon pinnasta kovaan pohjamaahan asti ulottuvilla 

kairauksilla. Kairaus- ja vaaitustulosten perusteclla on laadittu profiilipiirroksia 

(kuva 26), josta kay selville soiden rakenne. Rakenteen perusteella paastaan selville 

myos suon yleisesta lcehityksesta. 

Limnisia eli veteen laskeutuneita kerroksia on eraiden soiden pohjalla muinaisen 

jarvi- tai merivaiheen merkkina. Suoaltaan syvimpaan painanteeseen on altaan kurou- 

tumisen jalkeen jaanyt vetta tai sita on siihen keraantynyt myohemmin kostean 

ilmastovaiheen aikana. Limniset ja telmaattiset suomaalajit ovat ensin kerrostuneet 

tallaisiin kuroutuneisiin altaisiin. Nama maalajit ovat tavallisesti detritusliejua ja 

matalaan veteen tai veden rajaan syntyneita korte- tai ruokoturpeita, joiden paalle 

varsinaiset terrestriset turpeet ovat kerrostuneet.

m 

93 

92 

91 

90 

89 

B8 

00 - 

Mustanevo. Hyvinkadn rnlk. m 

Kilpisuo. Hausjarvi 

---- ----- 

-am---- 

Kuva 26. Lapileikkaukset Mustasuon (Hyvinkaan mlk) ja Kilpisuon (Hausjarvi) pohjasedimenteista 

ja turvekerrostumista. - Merkkien selitys: 1. rahkaturve, 2. sara-rahkaturve, 3. tupasvilla-rahkaturve, 

4. rahka-havupuuturve, 5. jarviruoko-sara-rahkaturve, 6. sara-korte-rahkaturve, 7. akltumulaatioturve, 

8. karkea detrituslieju, 9. hieno detrituslieju, 10. hiesulieju, 11. savilieju, 12. savi. 

Fig. 26. Cross section trough the Mwtasuo and Kilpisuo bottom sediments andpeat deposits. - 1. Spbagnun~ 

peat, 2. Carex-Sphagnum peat, 3. Eriophorum-Sphagnum peat, 4. Sphagnum-con* peat, 5. Phragmiter- 

Carex-Sphagn~~m peat, 6. Carex-Eq/~lldselum-Sphagnt~m peat, 7. aLlochthonorts peat, 8. coarse detri~us ooTe, 

9.jne detritus ooze, 10. silt ooze, 11. clay ooxe, 12. clay. 

Altaan umpeenkasvuvaiheen jalkeen turvekerrostumat ovat levinneet sivuille 

pain peittaen alleen kovia, useimmiten metsakasvustojen hallussa olleita mineraali- 

maita. Metsamaan soistuminen onkin ollut alueella yleinen ilmio. Vanhimpien soiden 

alaosasta loydetyt puiden jaannokset eivat kuitenkaan aina ole osoituksena metsamaan 

soistumisesta. Niissa metsainen suotyyppi on levinnyt suoraan vedesta vapautuneelle 

mineraalimaalle. 

Tulvamaiden soistumista on tapahtunut Vantaanjoen varressa Riihimiien kaupun- 

gin etelapuolella, jossa suurin osa Silmakenevaa on syntynyt talla tavoin. Suon poh- 

jalla on nimittain runsaasti kortteen jaannoksia sisaltavaa tulvalietetta, jossa saven 

ohella on myos karkeaa mineraaliainesta. 

Eri soistumistavoista johtuu, etta suon pohjaosan kerrokset vaihtelevat huomatta- 

vasti. Alimmat varsinaiset turvekerrostumat ovat tavallisesti saravaltaisia, puuainesta 

sisaltavia turpeita. Kivennaismaan kasvinravinteet ovat soistumisen alkuvaihcessa 

tyydyttaneet melko vaateliasta kasvillisuutta tietyn paksuiseen turvekerrostumaan

asti. Turpeen paksuuskasvun seurauksena suon pohjan vaikutus on vahentynyt. 

Samoin ymparistosta tulleiden vesien virtailu on pysahtynyt suon reunoille, joissa 

kasvipeitteen rehevyys on pysynyt suurempana kuin keskisuolla. Kasvinravinteiden 

vaheneminen on aiheuttanut suon kasvipeitteessa selvan muutoksen. Vaateliaat lajit 

ovat korvautuneet ravinnekoyhaan kasvualustaan tyytyneilla lajeilla. Tama nakyy 

saravaltaisen turpeen muuttumisena rahkaturpeeksi. Riihimaen karttalehden soiden 

pintakerroksessa on saannonmukaisesti paksuhko rahkaturvepatja. 

Turpeen paksuuskasvusta johtuu myos suota rajoittavien matalien kankaiden 

soistuminen. Sen seurauksena suovedet paasevat valumaan kankaiden yli seuraavaan 

painanteeseen. Suosammaleet valtaavat kosteaksi kayneen kohdan. Siihen alkaa 

muodostua turvetta ja puusto alkaa kitua ja kuolla, joka osaltaan kiihdyttaa soistumis- 

prosessia. 

Salpausselan laiteilla pohjavesi on lahella maan pintaa ja purkautuu saven ja 

glasifluviaalisen aineksen rajalla lahteina. Aikaisempi kuiva savikltoinen maanpinta 

joutuu taten lahteista valuvien vesien soistuttavalle vaikutukselle alttiiksi. Ta11a 

tavoin ovat syntyneet monet Salpausselkaan rajoittuvat laajat suoalueet. 

ILMASTON JA KASVILLISUUDEN KEHITYS 

Suokerrostumiin hautautuneita kasvinjaannoksia tutkimalla voidaan paatella, 

minkalaisen ilmastovaiheen aikana suo on syntynyt ja mitka vaiheet se on kehityk- 

sensa aikana lapikaynyt. Tutkimuskohteina voivat olla paljain silmin havaittavat 

kasvinosaset, mikroskooppisen pienet siitepolyt seka sedimentteihin joutuneet 

piikuoriset levat. Makroskooppisten kasvinjaannosten on katsottu ilmentavan sita 

paikallista kasvilajistoa, josta turve ja liejut ovat muodostuneet. Puiden siitepolyja, 

jotka kuvastavat jaakaudenjalkeisten metsien periodista koostumusta, kaytetaan 

yleisesti suokerrostumien ajoitukseen. Piilevat puolestaan osoittavat, minkalaiseen 

veteen sedimentit ovat syntyneet. 

Siitepolytutkimuksen tulokset on esitetty diagrammeina (kuvat 27 ja 28). Niihin 

on merkitty eri puulajien siitepolymaarat prosentteina kussakin tutkitussa naytteessa. 

Yhdistamalla nama pisteet saadaan murtoviivoja, jotlta havainnollistavat metsiemme 

tarkeimpien puulajien jaakaudenjalkeisiii runsausvaihteluja. Niiden perusteella suo- 

kerrostumat on jaettu metsahistoriallisiin vyohykkeisiin, jotka on diagrammeihin 

merkitty roomalaisin numeroin. Myos ruoholiasvien polymaara (NAP), laskettuna 

sataa puunpolya kohden, esitetaan diagrammeissa. Lisaksi niissa on vasemmalla 

tutlcitun suokerrostuman syvyytta ja suonpinnan korkeutta osoittavat luvut seka 

maalajeja selventavat merkinnat. 

Kuvassa 27 on esitetty Pornaisten pitajan Lampsuon kerrosjarjestys ja siitepoly- 

tutkimusten tulokset (Valovirta 1962). Suo sijaitsee Kupsenkylan ja Lahankylan 

rajalla, ja sen Icorkeus on 63 m my. Suon kerrosjarjestys edustaa hyvin alueelle tyypilli- 

sen kohosuon rakennetta. Suon pohjalla on savea, joka liejukerrostumien valityksella 

vaihtuu saraturpeeksi ja sen jallceen rahlcasaraturpeelcsi, jossa on paikoin runsaasti

Kuva 27. Lampsuon (Pornainen) kerrossarjan siitepolydiag- 

rammi. - 111-IX. metsahistorialliset vyohykkeet, 1 = Betu- 

la, 2 = Pinus, 3 = Alnus, 4 = Picea, 5 = Artemisia, Ca = 

Carpinus, Fr = Fraxinus, Hipp. = Hippophhe, NAP = ei 

puumaisten kasvien siitepolyjen summa. Anal. Estcr Uussaari. 

Fig. 27. Pollen diagram of the sedimentary seqr~ence of Lan/psuo.

Kuva 28. Mustasuon (Hausjarvi) kerrossarjan siitepolydiag- 

rammi. Anal. Ester Uussaari. (Merkkien selitys kts. kuvat 

26 ja 27). 

Fig. 28. Pollen diagram of /he sedimentary sequence of Musfassro.

kortteen jaannoksia. Suon pintaosa on rahkaturvetta vahaisine tupasvilla- ja sara- 

jaannoksineen. 

Lampsuon allas on kuroutunut Ancylusjarvesta, silla savisedimentista on loydetty 

talle jarvivaiheelle ominaisia makean suurveden piilevia. Liejukerroksessa sitavastoin 

on kuroutuneen pienaltaan piilevasto vallalla. Siitepolystijssa kuroutumisvaihetta 

kuvastavat tyrnipensaan (Hippophae rbamnoides) polyt. 

Suokerrostumien makroskooppisia kasvinjaannoksia tutkimalla on voitu todeta, 

etta kuroutuneeseen altaaseen ovat ensin ilmestyneet erilaiset vitalajit (Potamogeton). 

Vahan myohemmin siihen tulivat ratamosarpio (Alisma plantago-aqualica), upos- 

karvalehti (Ceratophyllum Lmersum), varsan ulpukka (Akphar Zutettm) ja vesipahkina 

(Trapa natans). Rantakasveista varstasara (Carex pseudocypertls), rakkosara (C. 

vesicaria), myrkky keiso (Cicuta virosa) ja apilamainen raate (Meyantbes trqoliata) 

esiintyvat jo hienodetritusliejun alaosassa, mutta vasta siirryttiiessa karkeadetritus- 

liejuun kasvien lajiluku ja maara lisaantyvat huomattavasti. Silloin kerrosseurantoon 

ilmestyy myos piirtokaisla (Cladium mariscus) seka nuokkurusokki (Bidens cernuzs), 

suovehka (Calla palustris), kurjenmiekka (Iris pseudacorus), rantayrtti (Lycopr~c 

europaeus), vata (Malachiurn aquaticum), rantahierakka (Rumex hydrolapathunz), 

lahdetahtimo (Siellaria uliginosa) ja vesikuusio (Hippl~ris vukaris). Tassa altaan 

kehitysvaiheessa kasvilajisto on ollut runsaimmillaan, joten allas on tarjonnut erityi- 

sen ravinnepitoisen kasvualustan monelle vaateliaalle kasvilajille. Boreaalikauden 

loppu (vyohyke V) ja atlanttisen kauden alkupuolisko (vybhyke VI) ovat olleet 

useiden suhteellisen suurta lampoa vaativien kasvilajien perusteella myos ilmastollisesti 

suotuisaa aikaa. 

Lampsuon allas umpeutui varhaisatlanttisella kaudella, jonka jalkeen alkoi syntya 

kortteensekaista rahkasaraturvetta. Suolevakko (Schedperia palustris) ja suokukka 

(Andrornedapolifolia) ilmestyivat suon kasvipeitteeseen. 

Siitepolykoostumus muuttuu boreaalisen mantyvaiheen (vyohyke V) jalkeen 

huomattavasti. Lepan ohella jalojen lehtipuiden maara lisaantyy. Talloin altaaseen 

ilmestyi vesipahkina. Atlanttisen kauden myohaisemman vaiheen aikana jalojen 

lehtipuiden maara pysyttelee tasaisena (vyohyke VII). Suohon kerrostui rahkasara- 

turvetta, joka seuraavassa metsahistoriallisessa vyohykkeessa VIII eli subboreaali- 

kaudella muuttui sararahkaturpeeltsi. Taman kauden keskipaikkeilla on tapahtunut 

suon kuivumista ja metsittymista, josta osoituksena on puuvaltainen turve 4.5-5.0 m 

syvyydessa. Suon pintaosaa karakterisoiva rahkaturve on syntynyt nuorimman metsa- 

historiallisen vyohykkeen IX aikana eli subatlanttisella kaudella, jolca on havupuiden 

luonnehtimaa. Varsinkin kuusen siitepolyt antavat leimansa talle kaudelle. 

Suotyyppi, pintaturpeen laatu ja vahvuus selca sen alla olevan turvekerrostuman 

koostumus ja maatuneisuus ovat tarkeita suunniteltaessa soiden taloudellista ja 

teknillista hyvaksikayttoa.

Soita voidaan ottaa sellaisenaan viljelykseen tai niita voidaan metsittaa, kunhan 

tarpeelliset ojitukset, raivaukset ja lannoitukset on suoritettu. Varsinaiseen teknilliseen 

kayttoon tarkoitettu turve on nostettava suosta edelleen jalostettavaksi. Turpeen 

laadun mukaan siita voidaan valmistaa turvepehkua tai kasvuturvetta, polttoturvetta 

tai turvemultaa. Turve voidaan myos puristaa eristelevyiksi ja siita voidaan saada 

pitkalle jalostettuna mm. oljya ja bensiinia. 

Riihimaen karttalehden suot kuuluvat Rannikko-Suomen kermikeidasalueeseen. 

Soita peittaa keskimaarin 1.25 m vahvuinen heikosti maatunut pintakerros. Taman 

alapuolella oleva turvekerrostuma on yleensa kohtalaisesti maatunut (H = 5.6) ja sita 

on alueen soissa keskimaarin 2.5 m. 

Heikosti maatunut rahkaturve sopii parhaiten seka turvepehkuksi etta kasvu- 

turpeeksi. Tallaista turvetta karttalehden soissa on runsaasti. Varsinkin soiden pinta- 

osien hapan Sphagnzrm ftrsctrm-turve on osoittautunut erinomaiseksi kumpaankin 

tarkoitukseen. Tosin karttalehden soiden maatumattomaan pintakerrokseen sisdtyy 

usein ohuita, hyvin maatuneita kerroksia, kuivumishorisontteja, jotka huonontavat 

seka turvepehkun etta kasvuturpeen laatua. 

Polttoturpeen valmistukseen soveltuvat parhaiten sellaiset suot, joissa heikosti 

maatunutta pintakerrosta ei ole tai se on mahdollisimman ohut ja joissa hyvin maatu- 

nutta turvetta on riittavan vahva kerros. Polttoturpeen alimpana maatumisasteena on 

pidettava noin 5.5. Turvekerrostumassa ei saisi olla turpeen nostoa haittaavia liekoja 

ja turpeen tuhkapitoisuuden pitaisi pysytella 5 %:n alapuolella. Suon kuivatus- 

mahdollisuudet ovat niin ikaan tarkoin huomioon otettavia seikkoja polttoturve- 

soita arvosteltaessa. Karttalehden suot ovat paaasiassa vahvarahkaisia kohosoita 

eivatka sen tahden ole sellaisenaan hyvia polttoturpeen raaka-ainelahteita. 

Taulukko 5. Soiden pinta-aloja, keskisyvyyksia, keskimaaraisia maatumisasteita seka turvemaaria 

Riihirnaen karttalehden alueella. 

Table 5, Areas, mean thicknesses, degrees of bzvnifcafion, and peat resoz~rces oj bogs in the Riihidi map area 

1 Kerki- Keski- 'Iurvc- 

N :o 

Suon nimi jr piraji r 1 1 1 s . m ma. 

milj. 

1 

2 

3 

4 

5 

6 

7 

8 

9 

10 

11 

12 

13 

14 

Brusilansuo, Hausjarvi ............................ 

Harjusuo, )) ............................ 

Kilpisuo, )) ............................ 

Mastoneva, s ............................ 

Mustasuo, )) ............................ 

Hirvisuo, Hyvinkaa ............................ 

Jarvisuo )) ............................ 

Petkelsuo )) ............................ 

Suomiehensuo, )) ............................ 

Suojarvensuo, Mantsala ............................ 

Suurisuo )) ............................ 

Lampsuo, Pornainen ........................... 

Ruumissuo, 1) ........................... 

Silmakeneva Riihimaki ............................ 

206 

48 

480 

196 

370 

78 

515 

410 

113 

513 

142 

230 

120 

268 

2.66 

3.16 

5.27 

4.47 

4.50 

1.54 

3.49 

4.50 

3.62 

4.93 

4.34 

4.95 

3.35 

2.52 

3.52 

5.65 

4.45 

3.97 

4.94 

4.81 

4.97 

5.06 

4.29 

4.94 

4.51 

4.49 

4.18 

4.44 

ma 

5.480 

1.517 

25.296 

8.761 

16.650 

1.201 

17.974 

18.450 

4.091 

25.291 

6.163 

11.385 

4.020 

6.754

Mikali turvepehkun ja polttoturpeen tai toisaalta kasvuturpeen ja turvemullan 

valmistus voitaisiin yhdistaa niin, etta heikosti maatuneen pintaturpeen poiston 

jalkeen ryhdytaan nostamaan polttoturvetta tai turvemultaa, olisi naihin tarkoituksiin 

raaka-ainetta runsaasti tarjolla. Riihimaen karttalehden alueelta tutkituista soista 

saadaan noin 50 milj. ma turvepehkua ja noin 100 milj. m3 polttoturvetta. Taulukossa 

5 on esitetty tietoja huomattavampien soiden turvevaroista. 

POH JAVESI 

Riihimaen kartta-alueen myos pohjaveden hankinnan kannalta tarkea alue on 1. 

Salpausselka, johon liittyy muutamia pitkittaisharjuja. Kun Hyvinkaan ja Rajamaen 

suurehkot asutuskeskukset teollisuuslaitoksineen sijaitsevat Salpausselalla ja sen 

lahiymparistossa, on talla alueella suoritettu paljon pohjavesitutkimuksia vesihuollon 

ratkaisuja varten. Alueen pohjavesiolosuhteista on teknillisia tietoja, esim. pumppaus- 

tuloksia, enemman kuin yleensa viime vuosina geologisen maaperakartoituksen 

kohteina olleilta alueilta. 

Riihimaen kartta-alueen pitkittiiisharjut ja muut Salpausselan ulkopuolella sijait- 

sevat sora-, hiekka- ja hieta-alueet ovat yleensa varsin pienialaisia. Ne sijaitsevat 

usein likimain luoteesta kaakkoon suuntautuneina glasifluviaalisina jaksoina, joiden 

yhtenaisyyden rikkovat tavallisesti laajat savikot, joskus moreenit, suot ja kallio- 

paljastumat. Esim. Mantsalan kirkonkylan pohjavesilaitos saa vetensa kartta-alueelle 

tyypillisesta pitkittaisharjusta. Vesihuoltoa varten ei ko. pitkittaisharjujen alueella ole 

suoritettu niin yksityiskohtaisia tutkimuksia kuin 1. Salpausselan alueella. 

Geologisen tutkimuslaitoksen suorittamissa tutkimuksissa pyrittiin kartoittamaan 

kartta-alueen suurimmat lahteet. Lisaksi tutkittiin geologisten tekijain vaikutusta 

lahdevesien laatuun. Geologisen tutkimuslaitoksen toimesta voitiin tehda vain 

muutamia maaperakairauksia ja pumppauksia ei suoritettu ollenkaan. Sen vuoksi 

ovat seuraavassa esitetyt Riihimaen kartta-alueen pohjavesigeologiset tiedot monessa 

suhteessa puutteelliset. 

1. SALPAUSSELPiN JA SIIHEN LIITTYVIEN PITKITTPilSHARJUJEN POHJAVESI 

1. Salpausselan pinta-ala siihen liittyvine harju-ulokkeineen ja rantakerrostumineen 

on Riihimaen kartta-alueella n. 65 km2. Tama alue ei ole kuitenkaan yhtenainen pohja- 

vesiesiintyma, jonka vesivarojen otto voitaisiin keskittaa yhteen paikkaan. Syyna 

siihen on osaksi 1. Salpausselan sijoittuminen siella paaasiassa lahiymparistoaan 

ylemmalle kallioperaalustalle, joka ulottuu paikoin maan pintaan. Esim. Hyvinkaan 

kaupungin alueella ja sen pohjoispuolella on Salpausselan kaakkoisella reunalla eli 

distaaliosassa selanteen suuntainen kalliopaljastumien jono, joka vaikuttaa pohjavesi- 

virtausten suuntaan. Salpausselan rinteiden tyvella sijaitsevat suot ja Iahteet osoittavat,

ctta pohjavetta virtaa molemmille reunoille pain. Myos kaivojen vedenkorkeus- 

havainnot osoittavat pohjaveden olevan korkeammalla muodostuman keskella kuin 

reunoilla. Pohjaveden pinta laskee Erkylan lukoilta Hyvinkaankylaan ja Vantaan- 

joelle n. 35 m eli n. 115 m:sta 80 metriin, joten pohjaveden virtaus on mahdollista 

myos selanteen pituussuunnassa. Vantaanjoen lounaispuolella on pohjaveden pinnan 

korkeus 85-95 m Nopon-Herustenjarvien linjalle saakka. Siella on pohjaveden 

pinta kalliopaljastuman lahella 115-120 m:n korkeudella. Herustenjiirvien lounais- 

ja etelapuolisella alueella on pohjaveden pinnan korkeus 85-105 m. Salpausselan 

maalajien rakenne vaikuttaa kallioperaalustan topografian lisaksi oleellisesti pohja- 

veden virtaussuuntiin ja virtausmaariin. Vaikka Salpausselan distaaliosassa pinta- 

kerros on usein karkeata hiekkaa, syvemmat maalajikerrokset johtavat vetta huonosti. 

Esim. insinooritoimisto Vesi-Hydron suorittamassa kairauksessa distaalireunalla 

Herustenjarvien kaakkoispuolella (X = 671682; Y = 54158) maantien varressa, 

missa maanpinnan korkeus on n. 102 m, todettiin 9.8-11.1 m:n syvyydessa erittain 

huonosti vetta johtava hiesukerros. Sen alla olevat kerrostumat ovat 19.8 m:n syvyy- 

teen saakka paaasiassa hietaa. Hyvinkaan kaupungin alueella Ridasjarven tienhaaran 

etelapuolella olevassa hiekkakuopassa geologisen tutkimuslaitoksen kairauksessa 

oli aines hyvin lajittunutta hietaa 7.5 m:n syvyyteen ja kallioperaan saakka. 

Edella esitetyn perusteella eivat Salpausselan distaalireunalla suoritetut pohja- 

vesitutkimukset ole johtaneet veden saannin kannalta hyviin tuloksiin. Hyvinkaan 

Villatehdas on kerannyt erikoistoimenpitein Hyvinkaan aseman koillispuolella 

sijaitsevalta alueeltaan otettavissa olevan pohjaveden maaraltaan n. 1 400 malvrk. 

(Kuva 29). 

Salpausselan kaakkoisreunassa on ltaksi pohjavesilaitosta, joista saadaan vetta 

huomattavasti enemman kuin Villatehtaan alueelta. Ne eivat ole kuitenkaan itse 

Salpausselan distaaliosassa, vaan siihen liittyvissa harjuissa. Toinen on Rajamaella, 

missa Alkon Rajamaen tehtaat voivat ottaa vetta 2 900 m3/vrk. Toinen on Hyvinkaan- 

kylassa Vantaanjoen varrella, missa joki katltaisec Salpausselalta Jatinlukoille ja 

Nukariin ulottuvan harjujakson. Maa ja Vesi 0y:n suorittaman tutkimuksen mukaan 

Hyvinkaankylan pohjavesilaitos voi antaa Hyvinkaan kaupungille vetta 4 500 m3/vrk. 

Taten tama Salpausselkaan sulautuva harju keraa pohjavetta varsin tehokkaasti 

varsinaisen Salpausselan alueelta. Jossain maarin voi pohjavetta virrata Vantaanjoen 

etelapuolisesta harjusta myos pohjoiseen pain eIi Hyvinkaankylan pohjavedcnotta- 

moon, vaikka harjuaines onkin siina huonosti lajittunutta. 

Tiedot Salpausselan tasanteiden ja ydinosien pohjavesigeologisesta rakenteesta 

ovat puutteelliset, koska pohjavesitutkimukset on kohdistettu miltei poikkeuksetta 

reuna-alueisiin, missa pohjaveden pinta on lahe118 maanpintaa. Lisalrsi lakitasanteiden 

pintaosan erittain kivikkoiset kerrokset ovat vaikeuttaneet kairauksia. 

Salpausselan harvan kasvillisuuden peittamilla tasanteilla voivat sulamisvedet 

ja myohaissyksyn sateet tunkeutua hyvin maaperaan. Suppa-alueilla on sulamis- 

vesien valunta pohjaveteen erittain runsasta, koska supat keraavat paljon lunta. 

Myos Salpausselan ydinosassa on tavattu vetta huonosti johtavia hiesukerroksia.

Esim. rautateiden geoteknillisen toimiston kairauksessa konepajan alueella lahes 

10 m:n syvyydessa (120 m ymp) tavattu hiesukerros on osoituksena siita. Hiesukerros 

ei ole kuitenkaan yhtenainen ja laaja-alainen, koska sen paalle ei ole kertynyt merkit- 

tavaa pohjavesiesiintymaa. Lentokentan alueella olevan kaivon vedenpinta on 11. 

115 m:n ja sen lahistolla oleran urheilumajan kaivon vedenpinta on n. 118 m:n 

korkeudella. 

Salpausselan luoteisella reunalla eli proksimaaliosassa on aines keskimaarin 

karkeampaa kuin distaalireunalla. Maalajien vedenlapaisevyys raihtelee kuitenkin 

siella paljon, joten pohjavesitutkimukset tavallisesti vaativat runsaasti kairauksia 

riittavasti vetta johtavien kerrostumien loytamiseksi. 

Rajamaen peruskarttalehtialueella Petkelsuon kaaklroiskulman ymparistossa, 

missa Salpausselan proksimaalireunassa on vahainen, kapea laajentuma luoteeseen, 

on Vesi-Hydro suorittanut pohjavesitutkimuksia Alkon Rajamaen tehtaiden toimesta. 

Siella loydettiin 15.6-19.6 m:n syvyydesta savi- ja hiesupitoisten kerrosten alta erit- 

tain hyvin vetta johtavia sora-, hiekka- ja kivikerrostumia. Vedenpinta nousi kairaus- 

vaiheessa lahes 70 cm maanpinnan ylapuolelle. Koepumppausten perusteella arvioi- 

tiin talta alueelta saatavan pohjavetta n. 1 400 m3lvrk. Riihimaen karttalehtialueen 

lansipuolella olevan Alkon Solttilan pohjavesilaitoksen (X = 67163, Y = 5370) 

kayttaman pohjavesiesiintyman valunta-alue on paaasiassa Herustenjarvien etela- ja 

lounaispuolisella lcivikkoisella alueella. Solttilan vedenottamon antoisuudeksi on 

arvioitu 2 200 m3/vrk. 

Salpausselan proksimaalireunalla Hyvinkaan aseman pohjoispuolella on Niinis- 

tonkorven ja Erkylan lukkojen valisella alueella runsaasti lahteita, joissa pohjavesi 

purkautuu huonosti vetta lapaisevan savi- tai hiesukerrostuman yli maanpinnalle. 

Vetta johtavat sorakerrokset ovat taalla paikoin ohuita. Hyvinkaan kaupunki on 

arvioinut Erkylan lukkojen ja lentokentan lansireunoilta saatavaksi vesinlaaraksi 

2 500 m3lvrk. Vuoden 1962 syksylla oli Erkylan alueelta purkautuvien lahteiden 

virtaama yhta suuri. 

Salpausselan luoteisreunan tuottoisin pohjavesilaitos on Sveitsin harjussa. Sielta 

on arvioitu saatavan pohjavetta kahdesta ottamosta yhteensa 4 200 ni3/vrk. Tama 

pohjavesiesiintyma on ollut kaytossa jo yli kaksikymmenta vuotta. On erittain toden- 

nakoista, etta Sveitsin harjun pohjavedenottamoihin virtaa vetta myos Salpausselan 

proksimaaliosasta Sahanmaen sora-alueelta. 

Edella esitettyjen kaytossa olevien tai pumppaamalla tutkittujen pohjavesiesiinty- 

mien yhteistuotto on 18 800 m3lvrk. Koska Salpausselan ja siihen liittyvien harjujen 

piirissa olevien esiintymien valunta-alueen pinta-alaksi voidaan arvioida 35 km2, 

paasee keskimaaraisesta 600 mm:n vuotuisesta sademaarasta kolmasosa pohja- 

vesivyijhykkeeseen. Valunta-alueesta on huomattava osa Hyvinkaan kaupungin 

alueella. 

Erkylan lukkojen pohjoispuolelta alkavan harjun lcoillispuoliselta Salpausseldta 

seka siihen liittyvien harjujen alueelta, Erkylan lukkojen itapuoliselta alueelta ja

Kuva 29. Lahteet (2 1 I/sek) ja koepurnppauksin tutkitut pohjavesivarat (2 2503/vrk). 1. 

Lahde ja sen virtaama. 2. Pohjavesiesiintyman koepurnppauspaikka ja sen antoisuus. 3. 

Glasifluviaalinen eli jaatikkojoen muodostama kerrostuma. 

Fig. 29. Major springs (2 1.0 literlsec). Gronnd muter resources tested by pumping (2 250 

m3/duy). I. Spring, discharge /ifer/sec. 2. Puming lest rite and sujeyield tn3/dny. 3. Glaciofl~~viuldeposif. 

Rajamaen peruskartta-alueelta Nopon ymparistosta voidaan edella esitetyin lasku- 

perustein arvioida saatavan pohjavetta yhteensa n. 17 000 m3/vrk, koska naiden 

sora-, hiekka- ja hieta-alueiden pinta-ala on Iahes 30 km2. 

Geologinen tutkimuslaitos suoritti lahteiden virtaamamittauksia marraskuussa 

1962 Thomsonin kolmiopatomenetelmalla. Niiden lahteiden sijainnit, joiden virtaama- 

maaraksi saatiin 5 1 l/sek, on esitetty kuvassa 29. Vuosina 1961 ja 1962 oli vuotuinen 

sademaara Hyvinkaan, Rajamiien ja Riihimaen alueilla keskimaaraista (n. 600 mm) 

suurempi. Vuonna 1962 se oli perati 812-876 mm. Kun lisaksi lahteiden virtaamat 

ovat myohaissyksylla normaalia suuremmat, saatiin kuvassa 29 esitettyjen lahteiden 

virtaamamlriksi poikkeuksellisen suuret arvot, joihin ei voi sen vuoksi perustaa 

pohjavesiesiintymien keskimaaraisia antoisuuslaskelmia. Lahdehavainnot antavat 

kuitenkin tietoja merkittavien pohjavesivirtausten sijainnista.

Suurimmat Salpausselkien proksimaalireunalla tavatut ja mitatut lahteet ovat 

Nummenlukkojen pohjoispuolella Halkomaen alueella (7.4 I/sek), Nummenlukkojen 

etelapuolella Rusilansuon itareunassa (4.2 l/sek), Rajamaen peruskartta-alueella Petkcl- 

suon kaakkoiskulmassa (4.5 l/sek), johon tullaan pialckoin perustamaan pohjavesi- 

laitos, ja Herustenjarvien pohjoispuolella edellisesta Iahteesta lounaaseen (3.2 llselc). 

Lisaksi on huomattavia lahteita Salpausselan luoteispuolella Passinlukkojen luoteis- 

paassa Hikialla (11.0 l/sek. ja 2.0 I/sek), Huhtainnummen luoteispuolella (8.3 I/sek) 

ja Sveitsin harjun jatkeella Vaiverossa (2.3 l/sek). 

Salpausselan distaalireunan lahiympariston Iahteista on kaksi linjalla Passinlukot- 

Nummenlukot (4.0 ja 7.1 l/sek). Nopossa on Nukarin ja Petkelsuon valisella linjalla 

rautatien varressa lahde, jonka virtaamaksi mitattiin 5 llsek.) ja siita 600-700 m 

kaakkoon on lahderyhma, jonka virtaamaksi saatiin perati n. 20 I/sek. On erittain 

todennakoista, etta lahderyhma saa vetta myos Jatinlukoilta. 

MUIDEN PXAASIASSA SORAA, HIEKKAA JA HIETAA SISALTAVIEN 

KERROSTUMIEN POH JAVESI 

Salpausselan ulkopuolella Rijhimaen kartta-alueella sijaitsevjen pitkittaisharjujen 

merkitys pohjaveden antajana saattaa olla huomattavasti tarkeampi kuin maapera- 

kartan osoittamien pinta-alojen perusteella voi odottaa. Esimerkkina tallaisesta 

tapauksesta on Riihimaen kaupungin Herajoen pohjavesilaitos, josta Vesi-Hydron 

suorittaman koepumppauksen perusteella voidaan saada vetta 8 600 m3/vrk. Siella 

on harju lakeaan myoten savikerrosten peitossa. Koska sora- ja hiekkakerrosten 

paksuus on paikoin ainakin 15 m ja koko maaperan 30 m, taytyy harjun kalliopera- 

alustan olla ymparistoaan alempana. Sen vuoksi harju voi kerata pohjavetta korkeam- 

malla sijaitsevilta glasifluviaalista tai moreeniainesta sisaltavilta alueilta. Salpausselan 

ja Herajoen pohjavesiesiintymiin verrattuna ovat Riihimaen karttalehden muiden 

pumppaamalla tutkittujen pohjavesiesiintymien antoisuudet pienia eli enintiian 

1 000 m3/vrk. Kuvassa 29 on esitetty Riihimaen karttalehtialueelta niiden tutkittujen 

pohjavesiesiintymien sijainnit ja pumppaustulokset, joiden antoisuus oli 2250 mX/vrk. 

Nama pohjavesivarat ovat yhteensa 27 000 m3/vrk., josta Salpausselan osuus on kaksi 

kolmannesta. Jokainen karttakuvassa esitetty esiintyma on sora-, hiekka- tai hieta- 

alueella tai sellaisen lahiymparistossa hiesu-savialueella. Kellokosken kunnallinen 

vedenottamo sijaitsee (X = 67150, Y = 5590) laajan savialueen keskella Iahella 

Keravanjokea. Siellakin on glasifluviaalinen muodostuma, josta savialueen pinnan 

puhkaisee n. hehtaarin suuruinen hiekkakumpare. 

Salpaussclan ulkopuolisista sora-, hickka- ja hieta-alueista, joiden pohja- 

vesivaroja ei ole tutkittu yksityiskohtaisesti, ovat huomattavimmat seuraavat

Alue Peruskartta 

Nukarinharju ......................................... 01 

Jatinlukot ........................................... 01 

Tiikerikallion alue .................................... 02-05 

Arolammin ymparisto ................................. 03 

Rampsankulma ....................................... 03 

Korkeamaki-Kekomaki ................................ 03 

Ridasjarven harju ..................................... 05 

Sykarinjarven etelapuolinen alue ....................... 05 

Keravanjarven kaakkoispuolinen alue ................... 05-08 

Ohkolan kaakkoispuolinen alue ......................... 07 

Kilpijarven kaakkois- ja itapuolinen alue ................ 09 

Nukarin harju on Keravan karttalehden alucelta ulottuvan huomattavan harju- 

muodostuman jatke. Pohjaveden otto siita on suunniteltu tapahtuvan Keravan kartta- 

lehtialueen puolella Janiksenlinnassa. Luettelossa mainituilta alueilta voidaan arvioida 

saatavan pohjavetta yhteensa n. 15 000 m3/vrk. Koska Salpausselan viela tutkimatto- 

mien vesivarojen voidaan arvioida olevan 17 000 m3/vrk., on Riihimaen karttalehti- 

alueen merlcittavien tutkimattomien pohjavesiesiintymien antoisuus vahintaan 

32 000 m3/vrk. 

MOREENIALUEIDEN POH JAVESI 

Moreenien raekoostumus on varsin vaihteleva. Huuhtoutuneet, savi-, hiesuja 

hienohietalajitteita vahan sisaltavat moreenit voivat olla myos huomioon otettavia 

pohjavedenantajia. Sita osoittaa lahteiden runsas esiintyminen moreenialueella. Esim. 

Kellokosken peruskartta-alueen pohjoisimmat kuvassa 29 esitetyt lahteet, joiden 

antoisuudeksi mitattiin 1.2 ja 3.0 l/sek, purkautuvat reunamoreenimuodosturnista. 

Myos Kaukalammin peruskartta-alueen kahta luoteisinta lahdetta (2.0 ja 2.5 l/sek) 

syottaa reunamoreenimuodostumain pohjavesi. Reuna- eli paatemoreenien pohja- 

vesivaroista ei ole koepumppaustietoja. 

Varsinaiselta moreenialueelta voidaan saada pohjavetta enintaan muutamia 

kymmenia kuutiometreja vuorokaudessa. Jos alle 0.06 mm:n suuruisten rakeiden 

osuus moreenissa ylittaa 20 %, on taman maalajin merkitys pohjaveden antajana 

mitaton. 

POH JAVEDEN LAATU 

Pohjavesilaitosten perustamista varten suoritetuissa tutkimuksissa on todettu 

Riihimaen karttalehtialueen pohjavesiesiintymien veden olleen hygieenisesti moittee- 

tonta. Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesisuojeluyhdistyksen vuonna 1965 julkaise- 

mien tietojen mukaan Hyvinkaan kaupungin Hyvinkaankylan ja Sveitsin pohjavesi-

laitoksien raakavesi kuitenkin nykyisin desinfioidaan. Maailman terveysjarjesto 

(WHO) suosittelee talousveden maksimirautapitoisuudeksi 0.3 mg/l ja vastaavaksi 

mangaanipitoisuudeksi 0.1 mg/l. Riihimaen kaupungin Herajoen pohjavesilaitoksen 

raakavesi on erittain rauta- ja mangaanipitoista, joten se alkaloidaan, ilmastetaan ja 

suodatetaan. Syyna ko. rauta- ja mangaanimaariin on pidettava sita, etta Herajoella 

saven alaisesta harjusta otettu pohjavesi on kulkenut pitkan matkan melko hapetto- 

missa olosuhteissa. Herajoen vesi on myos kovempaa ja elektrolyyttipitoisempaa 

kuin kartta-alueen useimpien muiden pohjavedenottamoiden vesi. Esimerkiksi 

Hyvinkaan Sveitsin pohjavesi on huomattavasti elektolyyttikoyhempiiii kuin ko. 

Herajoen pohjavesi, vaikka Sveitsin alue on suuren gabroalueen kaakkoisrajalla. 

Myos savialueen keskella hiekkakumpareella sijaitsevan Kellokosken kunnallisen 

pohjavedenottamon vesi sisaltaa runsaasti rautaa ja mangaania seka on keskimaaraista 

kovempaa. Herajoen pohjavedenottamon veden kovuus on n. 5 saksal. kovuusastetta 

(dHO) ja Kellokosken pohjavedenottamon 3.5-4.5 dHO. Useissa pohjavesilaitoksissa 

joudutaan syovyttava hiilihappo poistamaan kalkin avulla. Pehmeissa vesissa, 

joiden kovuus on

Kuva 30. Lahde- ia kaivovesien ominaissahkoniohtokvvvn , d 

mittaustulosten jakautumat. 1. Sora-, hiekka- ja hietamaalaieissa 

virranneet Iahdevedet (73 navtetta). 2. Moreenialueen 

lihdevedet (147 niiytetti). 3. ~aatafouksika kaytetyt kaivovedet 

(28 naytetta) Wareen (1961) tutkimuksen mukaan. 

Fig. 30. Ct4mtrlatiue cmes sborving the frequency dfsfribufian of 

specific condtcc/ance in spring and d l wa/ers. I . Spring walers (73 

samples); aquifers are gravel ans sand deposits. 2. Spring wafers 

(147 samples) in /ill areas. 3. Shallow well waters (28 samples) 

used in farm hot~scholds 

according fo Wiirc ( 196 1) . 

Moreenialueen lahdevedet ovat vain hiukan elektrolyyttipitoisempia kuin sora-, 

hiekka- ja hieta-alueiden Iahdevedet. Monet moreenialueen lahteet ovat varsin pienia 

ja niiden vesi on kulkeutunut vain lyhyen matkan maaperassa. Riihimaen karttalehden 

alueella ovat moreenit usein huuhtoutuneita ja lahteissa purkautuvat pohjavesi- 

virtaukset keskittyvat morecnialueella vetta parhaiten johtaviin kerrostumiin. Nama 

seikat pienentavat sita elektrolyyttipitoisuuksien erotusta, joka on odotettavissa 

moreenin ja sora- ja hiekkamaalajien vedenlapaisevyyden erilaisuuden ja moreeni- 

aineksen suurehkon ominaispinta-alan perusteella. 

Lahdevesien ominaissahkonjohtokyvyn ja suolamaaran riippuvuus kallioperan 

laadusta on Riihimaen karttalehden alueella huomattavasti vahaisempi kuin esim. 

Lapissa Sodankylan karttalehden alueella (J. Hyyppa 1965), missa maaperan aines on 

huomattavasti paikallisempaa kuin Riihimaen karttalehden alueella. Riihimaen kartta- 

alueella kallioperan laadun vaikutus peittyy helposti muiden tekijain aikaansaannok- 

siin. Gabro- ja amfiboliittikivilajien alueella oli lahdevesien sahkonjohtokyvyn perus- 

teella laskettu suolamaara noin 30 % suurempi kuin graniitti-, gneissi- ja kvartsi- 

maasalpaliuskeiden alueella, kun vertailukohteeksi otettiin asutuksen ulkopuolella 

olevat ja likipitiien samanlaisessa maaperaymparistossa olevat lahteet. 

Kuvassa 31 on edella esitettyjen nayteryhmien pH-mittauksien tulokset. Moreeni- 

alueen Iahdevesien pH-luvun mediaaniarvoksi saatiin 6.25, sora-, hiekka- ja hieta- 

alueen 6.65 ja kaivovesien 6.8. Tulokset osoittavat, etta moreenialueen lahdevesissa 

on vetyionien osuus huomattavasti suurempi kuin muissa ryhmissa. Perussyina tahan 

ovat moreenialueiden sora-, hiekka- ja hieta-alueita rehevampi kasvillisuus ja moreeni- 

alueen lalldevesien melko lyhyt kulkeutumismatka maaperassa. Yleensa on elektro-

Kuva 31. Lahde- ja kaivovesien pH:n mittaustuloksien jakautumat. 1. Sora-, hiekka- ja hieta- 

maalajeissa virranneet lahdevedet (73 naytetta). 2. Moreenialueen lahdevedet (147 naytetta). 

3. Maatalouksissa kaytetyt kaivovedet (28 naytetta) Wareen tutkimuksen (1961) mukaan. 

Fig. 31. Cumulative curves showing the frequency disiribufion of pH-values in spring and well wafers. 

I. Spring waters ( 73 samples) ; aquifers gravel and sand deposits. 2. Spring waters ( 147 samples) in li!l 

areas. 3. Shallow well waters (28 samples) wed in farm houJeholds according to Ware (1961). 

lyyttikoyhien bikarbonaatti-vesien pH-luku pienempi kuin elektrolyytteja runsaasti 

sisaltavien vesien. 

70 lahteesta kerattiin vesinaytteet laboratoriotutkimuksia varten. Niista oli 45 

sora-, hiekka- ja hieta-alueelta ja 25 moreenialueelta. Naytteet olivat keskimaarin 

huomattavasti suuremmista lahteista kuin kentalla tutkitut vedet. Ominais- 

sahlconjohtokyvyn (x, oO) mediaaniarvo oli naissa moreenialueen lahdevesissa 84 10 -6 

ohm -1 cm -1 ja sora-, hiekka- ja hieta-alueen vesissa 59. 10 ohm -l cm -l. 

Moreenialueen lahdevesien pH:n mediaaniarvo oli 6.44 ja sora-, hiekka- ja hieta- 

alueen lahdevesien vastaava luku oli 6.70. 

Lahdevedet olivat kemiallisten analyysituloksien mukaan hygieenisesti puhtaita. 

Vain yhdessa naytteessa oli NO,-maara > 0.02 mg/l ja NO,-maara > 30 mg/l. Nami-i 

lukuarvot ovat maailman terveysjarjeston (WH0:n) talousvedelle suosittelemia 

nitriitin ja nitraatin maksimipitoisuuksia. Naytteista ei suoritettu bakteriologisia 

maarityksia, jotka vasta varmistavat veden hygienisen puhtauden toteamisen. 

Raudan liukoisuuteen vaikuttaa pH:n ohella oleellisesti veden hapetuspelkistys- 

potentiaali. Sen vuoksi lahdevesien rautapitoisuudet ovat keskimaarin pienempia 

kuin syvalla maaperassa virtaavan pohjaveden, koska lahdevedet ovat usein melko 

happipitoisia. Lisaksi rauta voi saostua itse Iahteessa ruskeanpunertavana rauta- 

yhdistesakkana hiilidioksidin vapautuessa ja ilman lasnaollessa. Myos rautabakteerit 

voivat aiheuttaa raudan saostumista. Riihimaen karttalehden alueella oli lahdevesien 

rautapitoisuus 70 naytteesta vain seitsemassa tapauksessa >0.1 mg/l ja viidessa 

tapauksessa > 0.3 mg/l. Wareen tutkimien kaivovesien rautapitoisuudet vastaavalla 

alueella olivat keskimaarin ja nimenomaan Mantsalassa liuomattavasti suuremmat 

kuin nyt tutkittujen lahdevesien. 

Pohjavesien tavallisessa pH-olosuhteissa mangaani ei saostu Iaheskaan niin hel- 

posti kuin rauta happipitoisuuden lisaantyessa. Riihimaen karttalehtialueen Iahdevedet

Kuva 32. Lahdevesien kalium- ja natriumpitoisuuksien jakautumat. 1 ja 3. Sora-hiekka- 

ja hietamaalajeissa virranneet lahdevedet (45 naytetta). 2 ja 4. Moreenialueen lahdevedet 

(25 naytetta). 

Fig. 32. Cmulative curves showing the frequency distribution of sodium and potasstun ion 

conccnfra/ions in spring waters I ja 3. Spring waters (45 samples); aqugers are gravel and sand 

deposits. 2 ja 4 Spring waters (25 samples) in till areas. 

sisaltavat vahan mangaania. Vain yhdessa lahdevesinaytteessa oli Mn-pitoisuus 

> 0.05 mg/l. Myos Wareen tutkimissa kaivovesissa ylitti yhden naytteen Mn-maara 

saman rajan. 

Kuvissa 32 ja 33 on esitetty lahdevesien kalium-, kalsium-, magnesium- ja natrium- 

pitoisuudet lukuisuuden summakayrana. Magnesiumin arvot on laskettu vahentamalla 

kokonaiskovuudesta kalsiumin osuus. Naiden neljan kationi-ionin maarat ovat 

moreenialueen Iahdevesissa suuremmat kuin sora-, hiekka- ja hieta-alueen lahde- 

vesissa. Kaliumin kohdalla ero on pienin, silla moreenialueen lahdevesien suuruus- 

Kuva 33. Lahde- ja kaivovesien kalsiumpitoisuuksien ja lahdevesien rnagnesiumpitoi- 

suuksien jakauturnat. 1 ja 3. Sora-hiekka- ja hieta rnaalajeissa virranneet lahdevedet (45 

naytetta). 2 ja 4. Moreenialueen lahdevedet (25 naytetta). 5. Maatalouksissa kaytetyt kaivo- 

vedet (28 naytetta) M. Wareen (1961) tutkimuksen mukaan. 

Fig. 33. Cumulative curves showing the ,frequency distribtttion of calcium and magnesium ion con- 

centrafions in spring and well rvaters. I and ?. Spring waters (45 samptes); aqugers are gravel 

and sand deposits. 2 and 4. Spring waters (25 samples) in tit1 areas. 5. Shrrllow tvell wa/ers (28 

samples) rued in farm householdr according to Ware ( 1961).

jarjestykseen pantujen kaliumpitoisuuksien keskimainen arvo on 1.2 mg/l ja lajittuneen 

aineksen alueen 0.83 mg/l. Kalsiumin vastaavat pitoisuudet ovat 10.0 mg/l ja 6.4 mg/l, 

magnesiurnin 3.0 mg/l ja 1.7 mg/l seka natriumin 5.9 mg/l ja 2.7 mg/l. 

Sora-, hiekka- ja hieta-alueiden lahdevesissa on kationeja edella esitettyjen medi- 

aaniarvojen mukaan keskimaarin n. 12 mg/l. Kun Salpausselan alueella pumppaus- 

tulosten mukaan yksi kolmasosa vuotuisesta sademaarasta valuu pohjavedeksi, kul- 

jettaa ko. lahdevesien kaltainen pohjavesi vuodessa 2 400 kg kationeja yhden nelio- 

kilometrin alueelta. Naiden lahdevesien kloridi-, silikaatti- ja sulfaattipitoisuuksien 

summa on keskimaarin n. 20 mg/l. Pohjaveden kuljettamien kationien ja edella 

mainittujen anionien maara on siten noin 6 400 kg vuodessa neliokilometrin alueelta. 

Se vastaa noin 0.35 cm:n paksuisen hiekkakcrroksen liukenemista 1000 vuodessa. 

Laskelmassa ei ole otettu huomioon bikarbonaatti-ioneja, koska hiilihappo on 

paaasiassa peraisin ilmakehasta ja maaperan kasvillisuutta sisaltavasta pintakerroksesta. 

Karbonaattimineraalien liukenemisessa muodostuvia bikarbonaatti-ioneja korvaa 

laskelmissa enemman tai vahemman kloori-ionit, jotka ovat osaksi peraisin muualta 

kuin mineraaliaineksesta. 

MANNER JAATIKON LIIKKEET JA SULAMINEN 

Mannerjaatikon varsinainen kallioperan pinnalle merkkinsa jattanyt jaatikon 

virtaussuunta on tullut pohjoisluoteesta. Sita vanhempi lantinen kulutussuuntaus 

on myos ollut voimakas. On ollut myiis pohjois-luoteista suuntausta vanhempi 

pohjoinen jaatikon kulutussuunta, mutta sen suhdetta lantiseen suuntaan ei aineiston 

perusteella ole voitu ratkaista. Mantsalan ja Hyvinkaan alueella on myos merkkeja 

koillisesta suuntauksesta, jonka syntypn on ilmeisesti alustan topografia vaikut- 

tanut. 

Alueen lukuisat Salpausselan etelapuolella olevat reunamoreenit ovat monista 

merkeista paatellen syntyneet jaatikon reunalle veteen. Reunamoreenien suunnasta 

nakyy, etta peraantyvan jaatikon reunan suunta on ollut lounaasta koilliseen, muttei 

viivasuorasti. Todennakoisesti peraantymisvaiheessa jaatikon reunassa on ollut 

alustan topografiasta johtuneita pienia kielekkeita. Se nakyy reunamoreeneista ja 

uurteista. Koska topografia pikkupiirteissaan on vaikuttanut jaatikonrcunan asemaan, 

edellyttaa se, etta jaatikonreunan paksuus on ollut verraten pieni, mika on mahdollista 

suhteellisen matalassa vedessa. 

Ohuessa jaatikon reunavyohykkeessa on sulamisvaiheessa muodostunut murros- 

laaksoihin jaatikkojoltia, ,jotka ovat kerrostaneet harjuja. Jaatikonreunan eteen tai 

ristikkaisrailoon on jaatikkojoen kuljettama sora voinut levita tasanteeksi, kuten 

alueella on yleisesti havaittavissa.

Salpausselan muodostuminen on todennakoisesti alkanut jo ennen jaatikonreunan 

peraantymista, (vrt. Hyyppa 1951) silla Hyvinkaalla reunamoreenien ja uurteiden 

perusteella jaatikonreunan suunta poikkeaa Salpausselan suunnasta. Todennakoisesti 

Salpausselan muodostuminen alkoi jaatikonreunan Iaheiseen, n~elkein sen suuntaiseen 

railoon. Sauramon mukaan jaatikonreuna peraantyi Salpausseliille allerodkauden 

loppuun mennessa ja muodostuma syntyi nuoremmalle dryaskaudella. M. Okon 

(1962) mukaan jaatikon reuna on Lahden seudulla viipynyt Salpausselalla viela nuoremmalle 

dryaskaudelle asti. Useiden muiden tutkijoiden mukaan 1. Salpausselka on 

muodostunut ennen nuorempaa dryaskautta (Hyyppa 1943, Molder, Valovirta ja 

Virkkala 1957, V. Okko 1957, b). 

Jaatikonreunan peraannyttya Salpausselalta se on uudelleen edennyt Salpausselan 

yli jattaen monin paikoin pinnalle 112-1 m:n paksun moreenikerroksen. Tama 

todennakoisesti lyhyt vaihe voidaan rinnastaa ilmaston huononemiseen nuoremmalla 

dryaskaudella. Viela nuoremman dryaskauden kuluessa jaatikko on peraantynyt 

alueelta kokonaan. Reunamoreenien mukaan, mikali ne ovat vuotuisia, on peraantymisnopeus 

Salpausselan ulkopuolella ollut hitaampaa kuin Salpausselan sisapuolella, 

mika ei ole lampotilasuhteiden riittava vertailuperuste, silla peraantymisen aikana on 

sulaminen ohentanut jaatikkoa. 

RANNANSIIRTYMINEN 

Alueella on suoritettu verraten runsaasti tutkimuksia muinaisten itamerivaiheiden 

korkeuksien maaraamiseksi ja sen vuoksi tassa yhteydessa kysymykseen ei kiinniteta 

yksityiskohtaisesti huomiota. Kysymysta valaisevat mm. Sauramon (1 940, 1958), 

Hyypan (1937, 1963, 1966) ja Donnerin (1951) julkaisut. 

Varmat merkit osoittavat, etta silloin kun jaatikonreuna sijaitsi viela verraten 

lahella aluetta, oli ns. Baltian jaajarvivaihe. Todennakoisesti taman vaiheen kuluessa 

vedenpinnan korkeus on ollut nousussa ja korkeimmatkin kohdat ovat olleet 

maksimivaiheen aikana vedenpinnan peitossa. Talloin paasivat jaalauttojen mu- 

kana kulkeutumaan mm. Viipurin alueen rapakivet (vrt. Hyyppa 1950). Rapakivi- 

alueen lansiraja on tosin verraten lahella karttalehtialueen itaosaa, n. 20 km:n paassa 

siita. 

Rapakivet ovat alueella jo verraten harvinaisia paitsi karttalehden kaakkoisosassa 

(kuva 34), jossa esiintymisrunsaus lahentelee etelaisemman, Keravan karttalehden 

rapakivirunsautta (Virkkala 1959). Salpausselka muodostaa sen rajan, johon asti 

todetut rapakivet ovat idastapain kulkeutuneet. Hyvinkaan ja Rajamaen esiintymista 

useat sijaitsevat Salpausselan tasanteella (Hyyppa 1950, 1960, Donner 1952). Laajim- 

malla alueella tavatut rapakivet ovat keskikorlceuden ylapuolella, mutta siella, missa 

havaintoja on enemman, sijoittuu rapakivien maksimi alueen keskikorkeudelle 

(Hal kia).

Kuva 34. Rapakivisiirtolohkareet ja alueen keskikorkeus karttalehdittain. 

Fig. 34. Erraticr of rapakivi granite and mean elevation of region by map shee!~. 

Baltian jaajarven vaihe paattyi jaajarven purkautumiseen Keski-Ruotsissa Billin- 

genissa avautuneen lasku-uoman valityksella. Talloin vedenpinta aleni n. 28 m ja 

yhtyi valtameren tasoon. Itameren historiassa vaihetta vastaa Yoldiameri ja ajallisesti 

preboreaalikausi n. 8 000-7 000 eKr. Talloin alueen korkeimmat kohdat olivat 

saaristona, mm Salpausselka. Maan kallistumisen johdosta senaikainen rantaviiva 

sijaitsee nykyaan luoteisosassa huomattavasti ylempana kuin kaakkoisosassa. 

Yoldiamerivaihetta seurasi aluksi lyhytaikainen Echineismerivaihe, joka myos 

kasitetaan Yoldiameren loppuvaiheeksi ja sitten Itameren uusi jarvivaihe, Ancylus- 

jarvi n. 6 700-5 500 eKr. Taman vaiheen aikana maatumat edelleen kasvoivat 

lukuunottamatta Ancylusjarven alkuvaihetta, jolloin se ainakin kaakkoisosassa tulvi 

maalle. 

Ancylusjarvi paattyi siihen, etta muodostui uusi lasku-uoma Tanskan salmien 

kohdalle. Samalla vedenpinta aleni useita metreja. Ancylusjarvivaihetta vastasi met- 

sien historiassa boreaalinen mantymetsien kausi. Ancyluskauden kuluessa alue muuttui 

aluksi niemekkeiseksi rannikoksi saarineen ja lopulla oli vain muutamia lahdelmia, 

mitka ulottuivat alueelle. 

Litorianmeren alkuvaiheessa n. 5 000 eKr. meren peitossa ovat olleet alueen 

kaakkoisosan matalimmat seudut (alle 33 m:n korkeat). 

Kuvassa 35 on esitetty Itameren myohais- ja postglasiaaliaikaisia rantatasoja 

Riihimaen karttalehden alueella Hyypan (1966) mukaan. Pisteet vastaavat alueella 

selvimpina esiintyvia muinaisrantoja. Kuvassa 36 on esitetty useita alueen muinais- 

rantojen korkeuksia.

I I 

I I Litorlna 1 

I I 

I ; I 1 

I I I I I 

1 Hyvinkbo I 

I I 

I K~lpyarv~ / I 

I I 

1 pornbinen 

I I JBl~nkatu I 

Montsdld I Riihimbki / 

Kupsenkyld Ra~amdkl I 

Kuva 35. Suhdediagrammi alueen huomattavirnrnista rantatasoista E. Hyypan 1966 mukaan. 

Fig. 35. Relation diagram showing the best developed Balfic shore levels in the map area: accordiaf to E. 

Hyyppa 1966. 

Kuva 36. Vaaittujen (rnustat yrnpyrat) ja topograafisten peruskarttojen mukaan rnaaritetyt 

(avoimct yrnpyrat) rantamerkkien korkeudet. 

Fig. 36. Elevations oj leue//ed shore marks (black circles) and share morks determined on #he basis of 

topographic ?naps (open circles).

ESIHISTORIAI.LINEN ASUTUS 

Vaikka alue on jo suhteellisen varhain, n. 10 000 vuotta sitten, alkanut nousta 

meresta aluksi saaristona, myijhemmin niemekkeina, ei varhaisemmalta ajalta ole 

varmoja merkkeja kivikautisten ihmisten oleskelusta. Olisi odotettavissa, etta met- 

sastysta ja kalastusta harrastaneet ihmiset olisivat seuranneet peraantyvan jaatikon- 

reunan edustalle paljastuneille maa-alueille. Laheiselta itaiselta alueelta Askolasta 

on loydetty jalkia n. 9 500 vuotta vanhasta asutuksesta, joka kuuluu Askolan-kult- 

tuuriin (Luho 1956) seka sita nuoremmista asutuksista. Kartoituksen yhteydessa 

kiinnitin huomiota mahdollisiin vastaavanlaisiin asutuksen merkkeihin. Niita Ioytyi- 

kin ja kaikki seuraavassa esitettavat havainnot on dosentti V. Luho tarkistanut ja 

todennut ne kivikautisiksi, paaasiassa kvartsinlouhintapaikoiksi, mutta myos muutama 

asuinpaikka on todettu. Naiden tarkempaa ikaysta ei ole tehty. Se on louhintapaikko- 

jen osalta ehka mahdotonta ja rantapaikkoinakin kysymyksessa voi olla joko itameri- 

vaihe tai paikallinen jarvivaihe. Todennakoista on, etta seuraavista havainnoista osa 

kuuluu Askolan-kulttuuriin ja osa sita nuorempaan Suomusjarven kulttuuriin ja 

vielapa kampakeraamisiin kulttuureihin. 

Askolassa on Haukkasten kallion laheisessa rantavallissa n. 55 m:n korkeudessa 

kivikautinen asuinpaikka. Se on luultavasti ancyluskautinen, vahintain 8 000 v 

vanha. Pornaisissa, Metsa-Nikulan ja Taka-Huovilan mailla on n. 67 m:n korkeudessa 

kvartsiesineita hiekassa. Kysymyksessa on mahdollisesti jarvenranta-asuinpaikka. 

Verraten korkeilla kallioalueilla on todettu kvartsilouhoksia mm Mantsalan 

Nummisissa, Kerlamminkalliolla, Olkkostenmaella seka Hunttijarven koillispuolisessa 

kalliossa. Mahdollinen kvartsiitinottopaikka sijaitsee lisaksi Hirvihaaran karttalehden 

etelaosassa ja Salinkaalla irtokivessa (Rautavuoman havainto). 

Ridasjarven peruskartan alueelta Koskenkulmalta tunnetaan jo vanhastaan vasara- 

kirveskulttuurin ailcainen hauta. Vastaavana aikana, Litorinakauden lopulla meren- 

ranta oli jo kaukana alueelta. Pyyntielinkeinon ohella oli talloin jo alkanut ensimmai- 

nen karjanhoito ja myohemmin maanviljelys. 

Sina pitkana ajanjaksona, jona ihminen jo on alueella Iiikkunut, on ollut yhteyksia 

Lansi- ja Ita-Eurooppaan, ja asujamisto on vaihtunut ja sulautunut toisiinsa. Askolan 

kulttuuri lienee johtunut Madeleine-kulttuurista kun taas kampakeraaminen kult- 

tuuri on itaeurooppalaista ja nuorakeramisen kulttuurin on arveltu olevan indo- 

germaanista alkuperaa (vrt. Luho 1948). 

MINERAALIMAALAJIEN TEKNINEN SOVELTUVUUS 

MAAPERA RAKENNUSPOH JANA 

Ehyt kalliopera on paras rakennuspohjana silloin, kun vaaditaan kovan kuormi- 

tuksen kestimista. Rakennelmat sijoitetaan kuitenkin yleisemmin irtainten maalajien 

alueellc. Seuraavassa on esitetty tarkeimpien rakennepohjana alueella kaytettyjen 

maalajien soveltuvuuksia. Tiedot on koottu Helenelundin (1956) teoksesta nPohja- 

rakennus ja maarakennusmekaniikka)).

Mannerjaatikon paineen alaisena muodostunut pohjamoreeni on yleensa erinomainen 

rakennuspohjana, silla sen kokoonpuristuvuus on hyvin pieni. Rakentceltaan 

loyhemman pintamoreenin kokoonpuristuvuus-, lujuus- yms. ominaisuudet 

kuitenkin vaihtelevat raekokoomuksesta riippuen. Sora- ja hiekkamoreenit ovat 

rakennuspohjina hyvia. 

Kallion tai pohjamoreenin paalle kerrostunut tiivis harjusora muodostaa suuren 

lujuutensa ja pienen kokoonpuristuvuutensa johdosta kantavan ja hyvan rakennuspohjan, 

jonka takia sorapohjalle perustettaessa usein voidaan sallia huomattavia 

pohjarasituksia. 

Hiekan kantokyky riippuu ennen kaikkea sen tiiviydesta. Tiiviille hiekkapohjalle 

voidaan taman takia sallia yhta suuret rasitukset kuin sorallekin. Hiekan huonoimpana 

ominaisuutena on sen heikko vastustuskyky virtaavaa vetta vastaan. 

Rakenteeltaan tiivista hietaa voidaan pitaa hyvana rakennuspohjana ja sallia sille 

melko suuria rasituksia, ilman etta syntyy haitallisia laskeumia. Veden vaikutuksesta 

hieta kuitenkin nopeasti moyhentyy ja saattaa muuttua juoksevaksi. Hiedan huonoihin 

ominaisuuksiin kuuluu lisaksi sen routimisalttius. Rakenteeltaan Ioysalle hiesulle 

voidaan sallia vain suhteellisen pienia pohjarasituksia. Hiesun kokoonpuristuvuus 

on kuitenkin verraten pieni, joten hiesualueella laatalle perustaminen on tavallisesti 

mahdollista. 

Saven soveltuvuus rakennuspohjaksi riippuu ennen kaikkea saven vesipitoisuudesta. 

Kuivn, kiintea savi on kohtalainen rakennuspohjana. ~leens~ vain saven pintaosa 

on kuivunut, mutta tama kuiva kuorikerros on yleensa niin ohut, etta vain 

keveahkoja rakennelmia, esim. omakotitaloja, voidaan perustaa sen Garaan. Paksuimmillaan 

kuivakuorikerros on rinteilla. Raskaimpien rakennelmien perustukset savikkoalueilla 

joudutaan viemaan usein kovempiin pohjakerroksiin paalujen tai pilarien 

avulla. Paksuilla savikkoalueilla joudutaan kayttamaan yleensa koheesiopaaluja. 

Luonnossa pintamaalajikerrostumat ovat usein toisenlaisia kuin syvemma11a, jonka 

vuoksi suurempien rakennelmien tekeminen edellyttaa kairauksia seka seismisia tai 

sahkoisia luotauksia kerrossuhteiden selvittamiseksi. Kallioperarakoilun ja -eroosion 

seka maaperamuodostumien syntyolosuhteiden tuntcminen on edellytyksena mm. 

tarkoituksenmukaisessa asemakaavoituksessa. Yleisena ilmiona voidaan todeta 

harjualueen reunaosissa, etta pinnalla olevan karkearakeisemman rantakerrostuman 

alla on hienompia sedimentteja, esim. savikerrostumia, ja vasta niiden alapuolclla 

on kantavampi maapera. Tallaisissa tapauksissa on siis aina kairattava rantakerrostuman 

lapi. 

MINERAALIMAALAJIEN TEKNINEN KAYTTO 

MOREENI 

Moreeneja kaytetaan mm. taytemaana, maapatojen tiivisteosaan ja sorateiden 

kulutuskerrokseen. Taytemaana kaytettavalle moreenille ei aseteta usein mitaan laatu- 

vaatimuksia. Toisinaan sen taytyy kuitenkin olla routimatonta ainesta. Rakennus-

Kuva 37. Maapatoihin tiivisteaincksena kaytettyjen moreenicn raesuuruuskayria 

(1-4) ja karkearakeisimman tiivisteaineeksi kelpaavan 

moreenin raesuuruuskayra (5). 

Fig. 37. Grain size distribution of fills rued for cores in dams (1-4). Cuwe 5 

deno/er /he maxinrt~m coarseness of fill acceptable for earth core. 

insinooriyhdistyksen julkaisemien maapatotoiden suoritus- ja valvontaohjeiden 

(1959) mukaan tiivisteaineeksi sopivan moreenin taytyy sisaltaa 5.6 mm:n seulan 

Iapaisseesta aineksesta vahintaan 15 paino- % alle 0.075 mm:n suuruisia rakeita. 

Maapatojen tiivistysaineksen veden lapaisevyys saa olla enintaan noin 10 -4,5 cm/s. 

ja sen taytyy olla vahintaan 10 -& cmls. Kuvassa 37 on esitetty muutamia maapatojen 

tiivisteaineeksi kaytettyjen moreenien rakeisuuskayria ja tiivisteaineeksi sopivan 

aineksen rakeisuuden alaraja. Riihimaen karttalehden alueella huuhtoutuneen moree- 

nin alainen tiivis pohjamoreeni soveltuu yleensa maapatojen tiivistykseen. 

Sorateilla kulutusl~errokseen kaytettavan aineksen taytyy pakkautua tiiviiksi ts. 

sen taytyy sisaltaa monia lajitteita oikeassa suhteessa. Kuvassa 40 on esitetty sorateiden 

kulutuskerroksessa Ifaytettavan aineksen raekoostumuksen alue TVH:n maatutkimus- 

toimiston julkaisun (1958) mukaan. Yleensa joudutaan eri maalajeja sekoittamaan 

keskenaan oikean raekoostumuksen saamiseksi. Myos Riihimaen kartta-alueen moree- 

nit ovat yleensa liian hienorakeisia, etta ne sopisivat sellaisenaan soratien kulutus- 

kerroksen ainekseksi. 

Jaatilckojokien muodostarnien kerrosturnien ja rantakerrostumien aineksella on 

tarkea merkitys rakennusaineena ja rakennusteollisuuden raakn-aineena. Nimenomaan 

betonituotteiden valmistultsessa ja tienrakennuksessa tarvitaan runsaasti soraa, 

hiekkaa ja hietaa.

Taulukko 6. Betonin hicnon runkoaincksen (< 8 mm) rackoon jakautuman vaatimukset 

Table 6. The requiremenlr of the grain size didribufionjor fine concrete sfone nzuferial (< 8 mnz) 

Betonin kiviaineksen tulee olla mahdollisimman humus-, liete- ja ruostekoyhaa. 

Lisaksi se ei saa sisaltaa helposti sarkyvia lcivia. Riihimaen kartta-alucen sora- ja 

hiekkamuodostumat niiden pintalcerrosta lukuunottamatta tayttavat yleensa nama 

vaatimukset. Betonin kiviaineksen raekoon jakautuman taytyy olla sellainen, etta 

rakeiden pinnan yhteenlasltettu ala tietyssa tilavuusyksikossa on mahdollisimman 

pieni, ja etta rakeet tayttavat toistensa valit tiiviisti. 

Valtioneuvosto on antanut v. 1967 paatoksen betoninormeista ja siihen sisaltyy 

myos betonin kiviaineksen raekoon jakautuman vaatimukset. Hienon runkoaineen 

eli 8 mm:n seulan lapaisevan aineksen rakeisuuden on oltava sellainen, etta kuivana 

seulotun naytteen lapaisyprosentit asettuvat taulukossa 6 esitettyjen raja-arvojen 

valiin, ja ettei perakkaisten lapaisyarvojen erotus ole suurempi kuin 40 %. 

A- ja B-betonia valmistettaessa on taas koko runkoaineksen painosta oltava 

taulukossa 7 esitetyn mukainen osuus karkeata runlcoainesta, jolla tarkoitetaan 

8 mm:n seulalle jaavaa ja ainakin 120 mm:n seulan lapaisevaa ainesta. Suurin raekoko 

maaraytyy taas betonirakenteen paksuuden mukaan sekl terasbetonirakenteissa etta 

betonielementtirakenteissa. 

Luonnossa on harvoin saatavissa betonin kiviainekseksi sellaisenaan sopivaa 

maalajia. Glasifluviaalisista muodostumista ja rantakerrostumista saadaan seulomalla 

betonin valmistukseen sopivaa kiviainesta. Vaativissa toissa betoninormit edellyttavat- 

kin seulottujen lajitteiden kayttoa oikean raekoon jakautuman saamiseksi. Riihimaen 

Taulukko 7. Betonin karkcan runkoaineksen osuus koko runkoaineksesta tietyilla rackoon 

suurirnrnilla arvoilla 

Table 7. Percentage of coarre concrete slorle material us a f~ncfi~n of maximum grain rire 

Suurin rackoko 

.Ilnxin,nw g,ui11 sict 

lnim 

Karkcan runkoaineksco osuus 

~\'!~II~~IIUI! ~,I!o!/II/ of rourxe rot#rrrfe 11o11r 

","f rrid 

Yo

7'. "/. 

90 90 

7 0 70 

50 50 

30 30 

10 10 

0.02 0.06 0.2 0.6 2 6 20 60mm 

Kuva 38. Muutamiin teknisiin tarkoituksiit~ Icaytettyjen maalajien rae- 

suuruuskoostumuksien ohjekayrat. 

Fig. 38. Grain size distribution of sands usedfor cerlain technicalpurpores. 

karttalehti-alueen mahtavimmassa sora- ja hiekkaesiintymassa, Salpausselassa, on 

aines usein liian hienorakeista. Riittavasti soralajitetta sisaltavan kerrostuman loytami- 

nen on muutamilla alueilla vaikeata. Pitkittaisharjuissa on taas betonin fillerihiedan 

(> 0.25 mm) vahaisyys paikoin puutteena. 

Muuraukseen, sisa- ja ulkorappaukseen soveltuvan hiekan, kalkkitiilihiekan ja 

lasihiedan raekoon jakautuman ohjekayrat, joista sallitaan tietyt poikkeamat, on esi- 

tetty kuvassa 38. Naihin tarkoituksiin kaytetaan siis erittain lajittunutta ainesta, jota 

on saatavissa karttalehtialueella runsaasti Salpausselan rantakerrostumissa ja lisaksi 

muihin glasifluviaalisiin muodostumiin liittyvissa rantakerrostumissa. Kattohuovan 

tayteaineena kaytettavan hiekan on oltava myos hyvin lajittunutta josltin karkeampaa 

kuin lasihiedan. Hyvan lasihiedan rautapitoisuuden taytyy kuitenkin olla

Kuva 39. Muutarnien tienrakennuksessa kaytettyjen maalajien raesuuruuskoostumuksien 

kelpoisuusalueet. 

Fig. 39. Grain sixe disjribi~fion of clone material5 used for certain road cotlsir~dclions. 

liayttamien normien mukaisesti. Tienrakennuksessa on kestopaallysteiden ja erilaisten 

sorateiden kantavan ja kulutuskerroksen kiviaineksella omat vaatimukset. Erityyp- 

pisten teiden hiekoituksessa kaytettavien kiviainesten rakeisuuden kelpoisuusalueet 

ovat kuvassa 40. Salaojituksessa tarvittava hiekka on rakeisuudeltaan suunnilleen 

samanlaista kuin kestopaallysteiden hiekoitushiekka. 

% '/. 

90 90 

70 70 

50 50 

30 30 

10 to 

0.02 0.06 0.2 0.6 2 6 20 60 mrn 

Kuva 40. Muutamien tienrakennuksessa kaytettyjen maalajien raesuu- 

ruuskoostumuksien kelpoisuusalueet. 

Fig. 40. Grain size distribuiion oJ stone materials used for cerlain road con- 

strtrcf ions.

Vesirakennustekniikassa kaytetaiin maapatojen suodatinkerrokseen ja myos 

usein tukipenkereisiin glasifluviaalista ainesta. Suodatinkerroksen on oltava niin 

tiivis, etta tiivistemaa tai yleensa hienompi maa-aines ei huuhtoudu veden mukana 

karkeamman sekaan. Toisaalta sen on oltava niin harva, etta vesi sopivan esteetto- 

masti painetta aiheuttamatta paasee poistumaan tiiviimmasta maakerroksesta. Ralten- 

nusinsinooriyhdistyksen julkaisemien maapatotoiden suoritus- ja valvontaohjeiden 

mukaan (1959) suodatinaineen rakeisuusvaatimus pysyvyyden suhteen on D,,,: 

D,,, 2 5 ja D50F:D50T 5 25. Merkinta D,,, tarkoittaa suodatinmaan (F) sita 

raesuuruutta, jota pienempaa on koko aineesta 15 %. Alaindeksi T tarkoittaa tiivis- 

tyssydameen kaytettavaa materiaalia. Rakeisuusvaatimuksena vedenlapaisevyyden 

suhteen on, etta 4 5 D,,,: DI5= 5 20. Tukipenkereihin kaytetaan lohkareita, kivia 

tai karkeata soraa (6-20 mm). 

Kartta-alueen sora-, hiekka-, ja hieta-alueilta on saatavissa teiden rakentamiseen 

ja kunnossa pitoon, maapatojen suodatinkerrokseen ja tukipenkereisiin seka sala- 

ojitukseen kelvollista ainesta. 

Riihimaen karttalehden sora- hiekka- ja hietavaroja kaytetaan jo runsaasti. Suurin 

melko kayttamaton alue on Hikian peruskarttalehden alueella oleva 1. Salpausselka 

siihen siella liittyvine selanteineen. Sen distaaliosassa vaikeuttavat monin paikoin 

paksut hietaa ja hienoa hiekkaa sisaltavat kerrokset sora- ja hiekkavarojen kaiva- 

mista. Sen vuoksi soran ja hiekan otto kay usein parhaiten proksimaalireunasta 

kasin. Koska pohjaveden hankinta ja sora- ja hiekkavarojen otto keskittyvat samoille 

alueille, vaikuttavat tulevaisuuden vedenhankintaratkaisut oleellisesti kaytettavissa 

olevien sora- ja hiekkavarojen makaan. 

Karttalehtialueen saviaineksen mineraalikoostumus on samankaltainen Iiuin 

maamme kvartaaristen savien yleensa. Kiille-, hydrokiille-, vermikuliitti- ja kloriitti- 

mineraalit ovat yleisimmat savimineraalit. Kuvissa 41, 42 ja 43 on esitetty kartta- 

alueen kolmen savinaytteen mineralogisen tutkimuksen tulokset. Rajamaen savinayte, 

jossa savilajitteen osuus on 30 %, on otettu (X = 6715,7; Y = 545,6) n. 87 m:n 

tasolta ja 1.5 m:n syvyydesta Iahelta moreenin pintaa olevasta, verraten homogeenisesta 

savesta. On mahdollista, etta ko. savi on muodostunut varhain jaatikon peraantymisen 

jalkeen. Se sijaitsee niukasti Yoldiamerirajan alapuolella. Riihimaen tiilitehtaan alueelta 

(X = 6773,6; Y = 544,3) tutkittu savinayte, jonka savilajitteen maara on 64 %, on 

Baltian jaajarvivaiheessa muodostunutta kerrallista savea. Kun savialueen pinnan 

taso on n. 97 m mpy, ei Yoldiameren sedimentaatio ole ulottunut talle alueelle. 

Mantsalan (X = 6727,4; Y = 573,3) savikerrostuma sijaitsee 68-70 m:n Irorkeudella, 

alueella, jossa preboreaalinen Yoldiamerivaihe on Iaheisen Majurinsuon kerrossarjan 

perusteella ulottunut yli 76 m:n korkeuteen (Molder, Valovirta, Virkkala 1957, 

Hyyppa 1966). On ilmeista, etta tutkittu savi on muodostunut Yoldiamereen.

Rontgendiffraktiomenetelma11a orientoiduista preparaateista saaduissa tutkimus- 

tuloksissa on Rajamaen naytteen 0.001-0.002 mm:n lajitteessa vermikuliittimineraalin 

(d-arvo 13.8 A) maara poikkeuksellisen suuri trioktaedrisen kiilteen ja illiitin (10 A) 

maaraan verrattuna. Taman vermikuliitin rakenne muuttuu jo 200°C:n lampotilassa 

kuumennetussa preparaatissa veden poistumisen vuoksi siten, etta 13.8 A:n piikki 

haviaa miltei kokonaan ja 10 A:n d-arvoa vastaavan heijastumiskulman sateilyn 

intensiteetti lisaantyy voimakkaasti. Tallaista vermikuliittia, joka ei myoskaan paisu 

merkittavasti etylenglykolikasittelyssa, nimitetaan savivermikuliitiksi. Rajamaen 

naytteessa on myos savivermikuliitin ja illiitin seoshilamineraalien (10-14 A) osuus 

huomattava. 

Differentiaalitermisessa analyysissa (DTA) ilmenee savivermikuliitin vaikutus 

kahtena endotermisena reaktiona 100-250°C larnpotilassa. Termovaa'alla tehdyssa 

maarityksessa (TGA) havaitaan Rajamaen naytteessa tapahtuvan painon vahen- 

tymista 0-200°C:n lampotilassa paljon runsaammin kuin 200-450°C:n lampo- 

tilassa. 

Riihimaen naytteessa on trioktaedrisen kiilteen ja illiitin osuus huomattavasti 

suurempi kuin Rajamaen naytteessa. Taman naytteen 10 A:n d-arvoa vastaavan 

heijastuskulman piikki on lisaksi teravampi ja voimakkaampi kuin Mantsalan nayt- 

teessa. Siina on myos 200°C:n poltossa valikerrosvettansa menettavaa saviverrniku- 

liittia runsaasti, mutta illiitin ja savivermikuliitin seoshilamineraalia on varsin vahan. 

Riihimaen naytteen DTA-maarityksessa saatiin myos samoin kuin Rajamaen nayt- 

teessa 100-250°C:n Iampotila-alueella kaksi endotermista reaktiota. 

Mantsalan naytteessa on trioktaedrisen kiilteen ja illiitin osuus huomattavasti 

suurcmpi kuin Rajamaen naytteessa. Siina on myos 200°C:n poltossa dehydrautuvaa 

savivermikuliittia seka jossain maarin illiitin ja savivermikuliitin seoshilamineraaleja. 

Naytteessa on 7 A:n d-arvoa vastaavan heijastumiskulman sateilyn intensiteetti 

oleellisesti suurempi kuin Rajamaen ja Riihimaen naytteissa. Tama efekti haviaa 

550°C:n lampotilassa kuumennetun preparaatin rontgendiffraktiokuvasta miltei 

kokonaan. Koska 600°C:een kuumennetun preparaatin vastaavassa tutkimustulok- 

sessa on taas 13.3 A:n piikki ja DTA-kayrasta puuttuu kaoliniitille ominainen, 900- 

1 OOO°C:n lampotila-alueella oleva eksotermisen reaktion merkki, on 7 A:n efektin 

aiheuttaja kloriittimineraali. Mantsalan naytteen termogravimetrisissa maarityksissa 

olivat painohaviot nimenomaan 500-550°C:n lampotila-alueella suhteellisesti suu- 

rempia kuin Rajamaen ja Riihimaen naytteissa. Mantsalan naytteen DTA-tulokset 

poikkeavat oleellisesti Rajamaen ja Riihimaen naytteiden tuloksista siina, etta 100"- 

250°C:n lampotila-alueella niissa on vain yksi yhtenainen endoterminen reaktio. 

Kaikissa naytteissa on edella mainittujen savimineraalien lisaksi mm. maasalpaa (3.17 

ja 3.22 A) kvartsia ja amfibolia. Edella esitettyjen mineraalikoostumuksien kaltaisia 

saviesiintymia voidaan kayttaa teollisuudessa lahinna tiilituotteiden raaka-aineena, 

koska niiden aineksen sulamispiste on enintaan noin 1 200°C ja polttovari punertava 

tai ruskehtava. Tulenkestavien tuotteiden valmistukseen ja hienokeraamiseen teolli- 

suu teen ne eivat kelpaa.

Lompotilo 

RAJAMAKI, n6tjte 7/RT/61 

DTA-rnaarity kset 

300 LOO 500 60 

Termovaakamaiiritykset (TGA) 

ICuva 41. Rajamaen saven differentiaalitermisen ja termogravimetrisen analyysin kayrat 

seka orientoiduista preparaateista saadut rontgendiagrammit. 

Fig. 41. Differential ihermaI and thermogrouimetric analyJis curves and X-ray diffraction patterns 

of the oricn/ed speciments of the Rujamaki clay.

RIIHIMAKI, niiyte 50/RT/61 . 

DTA - mooritykset 

Liirnpotilo Temperature 

0 2 3 r 4 5 1 6 7 8jO 9 0 i/oO~C 

Kuva 42. Riihimacn saven differentiaalitermisen ja termogravirnetrisen analyysin kayrat 

seka orientoiduista preparaatcista saadut rontgendiagrammit. 

F&. 42. Differerjtial thermal and thermogravime/ric analysis curves and X-ray diJraction pattern$ 

of the oriented specintents of the Riihinzaki clay.

MANTS~~LA , nligte 116/RT/61 

DTA - maaritykset 

Termovaakamaaritykset ITGA) 

Kuva 43. Mantsalan saven differetltiaalitermisen ja terrnogravimetrisen analyysin kayrat 

seka orientoiduista preparaateista saadut rijntgendiagrammit. 

Fig. 43. Differential thermal and :hermograuimefric analysir curves and X-ray diffraction palkrns 

of the oriented speciments of the MunfsaIa clay.

Taulukko 8 . Eraita Riihimaen karttalehden alueen savien tiiliteknillisia ominaisuuksia 

Table 8 . Certain fechnicalproper~ies of the clays in the Riihinzuki map rheet area ar raw material for the manu- 

facture of bricks 

9:o 

1 

2 

3 

4 

5 

6 

7 

8 

9 

10 

11 

12 

13 

14 

15 

16 

17 

18 

19 

20 

21 

22 

23 

24 

25 

26 

27 

28 

29 

30 

31 

32 

3 3 

34 

35 

36 

37 

38 

39 

40 

Naytte~notto~aiLta ja Loordinnatir 

Loro/io nrrd rmrdit~~lrr 

*Rajamaenkl . 16,5142, 5 ................ 

)) )) ................ 

)) )) ................ 

)) )) ................ 

*Hyvinkaan kl . 23,1143, 9 ................ 

)) )) ................ 

)) )) ................ 

)) )) ................ 

)) )) ................ 

"Rilhimaen kl . 37,0/44, 0 ................ 

)) >) ................ 

)) )) ................ 

)) )) ................ 

)) )) ................ 

)) )) ................ 

"JokeIan kl . 18,0152, 8 ................ 

)) ) ................ 

)) )) ................ 

)) ) ................ 

Hikian kl . 59,5139, 6 ................ 

Kellokoskenkl . 11,2166, 7 ................ 

)) 18,4167, 0 .................. 

Salinkaan kl . 64,7139, 0 ................ 

)) 67,8133, 5 ................ 

)) 68,9135, 9 ................ 

)) 64,0139, 0 ................ 

)) 60,5136, 9 ................ 

)) ................ 

Ilalkian kl . 81,9116, 0 ................ 

)) 81,5119, 5 ................ 

Mantsalankl . 77,8120, 8 ................ 

)) 75,9/22, 5 ................ 

)) 75,6123, 0 ................ 

)) 74,6123, 8 ................ 

)) 74,2124, 0 ................ 

)) 73,1124, 8 ................ 

)) 73,4127, 5 ................ 

)) 70,5127, 9 ................ 

)) 71,1124, 3 ................ 

Kaukalammcnkl . 74,1137, 0 ................ 

s, 

?5 

2Q 

5 

.- 2s 

.- 

* Tahdella merkityt naytteet on otettu tiilitehtaidcn savenottopaikoista . 

* Sampler tnarked n~ifh 

an as/erfik are frond clay pits of brick workr . 

" 

a 2 

j$ 

m % % 

0.5 

1.0 

1.5 

2.0 

0.6 

1.1 

1.6 

2.1 

2.6 

1.0 

1.5 

2.0 

2.5 

3.0 

3.5 

0.7 

1.2 

1.7 

2.3 

0.6 

0.7 

0.5 

1.0 

0.7 

1.0 

0.7 

0.7 

1.0 

0.5 

0.5 

0.5 

0.6 

1.0 

0.6 

0.6 

1.0 

1.5 

0.6 

1.0 

1.0 

43 

30 

65 

64 

52 

51 

51 

63 

64 

22 

55 

70 

66 

52 

42 

33 

60 

70 

70 

25 

78 

49 

17 

28 

22 

35 

19 

41 

70 

82 

55 

42 

42 

70 

38 

51 

90 

48 

90 

70 

5% 

. 5.1 

52 

. y 

2s 

6.2 

4.3 

9.9 

8.0 

7.2 

8.4 

7.4 

8.7 

9.1 

3.0 

7.1 

9.3 

9.6 

7.1 

5.1 

4.8 

8.3 

10.3 

6.3 

3.5 

13.3 

10.9 

2.6 

4 

2.6 

3.2 

4.2 

6.6 

13.1 

15.1 

10.9 

8.0 

4.0 

10.4 

2.8 

7.7 

11.6 

8.7 

12.0 

12.7 

ni 

i 

I c 

. ;$ 

2.z 

C' 

53 

Sc 

% 

6.2 

4.3 

12.6 

9.6 

7.4 

8.2 

7.6 

10.4 

10.7 

1.8 

7.8 

10.0 

10.7 

7.8 

5.3 

5.0 

9.4 

11.6 

6.7 

4.8 

16.2 

13.8 

2.6 

6.0 

3.5 

3.7 

4.4 

7.0 

14.2 

16.9 

13.2 

9.7 

5.5 

15.8 

3.0 

9.8 

17.2 

11.1 

17.8 

13.6 

0 C 

. C 

$ 

; 

.- 

c . 

4s 

5 

% 

g2 

. g.g 

:g 

&< 

ZS 

gkmS 

950°:ssa poltertu 

25.2 

22.3 

14.4 

18.1 

20.8 

22.5 

22.3 

20.0 

19.2 

26.6 

13.9 

9.1 

9.4 

22.6 

- 

26.7 

18.7 

22.6 

22.8 

31.5 

16.8 

22.5 

25.3 

26.5 

21.7 

28.9 

21.9 

23.4 

19.9 

- 

23.4 

30.8 

21.8 

10.8 

24.9 

12.2 

6.6 

18.8 

18.4 

21.8 

1.56 

1.68 

1.85 

1.74 

1.67 

1.69 

1.64 

1.71 

1.73 

1.54 

1.86 

2.05 

2.01 

1.61 

- 

1.51 

1.70 

1.61 

1.59 

1.40 

1.86 

1.69 

1.51 

1.50 

1.66 

1.47 

1.64 

1.59 

1.70 

- 

1.67 

1.42 

1.61 

1.99 

1.59 

1.88 

2.12 

1.73 

1.86 

1.64 

:o ." 

.?,+ 

5% . 2 

23 

% 

3.4 

3.2 

4.1 

3.2 

5.0 

4.7 

12.4 

11.9 

13.4 

3.8 

3.8 

3.9 

3.8 

3.1 

2.7 

3.1 

3.5 

3.7 

2.8 

5.8 

10.5 

8.9 

3.9 

6.4 

3.4 

4.9 

3.4 

5.7 

4.8 

7.7 

11.1 

10.4 

2.9 

5.8 

3.9 

2.8 

4.5 

5.0 

21.5 

21.0

Koeriilicn hat" ja viiri cri polttoliimpotiloissa 

Qttolig n~nl rolorrr. terf brirkr; bnrnf in three dijjerenl Ie/~~pcrol~trrr 

900a:ssa poltcttu I 95O9:ssa polrettu I 100O0:ssa poltettu 

pehmea, nahanvarinen 

)) )) 

puolikova, )) 

)) )) 

)) >) 

)) )) 

)) )) 

kova )) 

)) )) 

pehmea, )) 

1) >) 

puolikova, )) 

pehmea, )) 

)) )> 

puolikova, )) 

pehmea, )) 

)) )> 

puolikova, )) 

pehmea, )) 

)) )) 

kova, ruskea 

)) nahanvarinen 

pehmca, )) 

)) )) 

)) )> 

)) )) 

)) )) 

puolikova, )) 

lohkeillut, punertava 

)) )) 

pchmea, nahanvarinen 

kova, punertava 

puolikova, nahanviirincn 


pehmca, nahanvarincn 



puolikova, punertava 


puolikova, nahanvarinen 

kova -hard 

puolikova - intermediate hardness 

pehmea -soft 

loh keillut -jkacliired 

sintrautunut - sintered 

I I 

pehmea, nahanvarinen kova, punertava 


)) )) 

kova, )) 

)) )) 

)) )) 

)) )) 

)) )) 

>) )) 

1) )) 

>) )) 


puolikova, 

kova, punainen 

)) nahanvarinen 


u nahanvarinen 



)) )) 

puolikova 

pehmea, punertava 

halkeillut, punertava 

kova, )) 


)) )) 






)> )) 










>) )) 

)) )) 

)) )) 

)> )) 

)) )) 

)) )) 

)) )) 

puolikova, )) 

)) )) 


)) punertava 

)> )) 

)) )) 

)) )) 

)) 1) 

)) )) 

1) )) 

>) >) 

halkeillut, )) 

punainen - red 

punertava - reddish 

tummanpunaincn - durk red 

nahanvarinen - ochre 

ruskea -brown 

)) )) 


)) punertava 


>) )) 

puolikova, )) 


sintrautunut, tummanpunainen 

lohkeillut, punainen 





lohkeillut punertava 



Icova, punainen 


lohkeillut, punertava

H~csulajile 

0002-0,02mm 10 20 30 Hieto '0 -jo h~ekkolojiltect 

50 60 - 70 80 90% 002-zrnm 

Fine sand and sand 

Kuva 44. Muutamien tiilituotteiden raaka-aineen raekoon jakautuman vaati- 

mukset Winklerin (1955) mukaan ja Riihimaen karttalehtialueen taulukossa 7 

esitettyjen savien ja hiesujen raekoon jakaantumat. 

Fig. 44. The rcqrtirenzents of the grain sire distribution of the raw material for some 

brick prodrlcts according to Winkfer (1955) and the grain sire disfribzrfion of clay 

and sill samples presented in the table 7. 1. Solid bricks, 11. Hollow brickz, 111. 

Roofing tiles and clay pipes, IV. Thin-walled major fiLes. 

Taystiilien, reikatiilien, tiiliputkien ja erikoistiilien raaka-aineen olcellisena 

kelpoisuusvaatimuksena on tietty raekoon jakautuma. Kuvassa 44 on esitetty kolmio- 

diagramman avulla nama vaatimukset saksalaisen Winklerin mukaan. Samaan esityk- 

seen on merkitty Riihimaen karttalehtialueelta otettujen 40 savi- ja hiesunaytteen 

raekoon jakautuman arvot. Naytteet 1-19 on otettu tiilitehtaiden savilcuopista ja 

kaikki naytteet ovat kuivakuorilterroksesta. 

Taulukossa 8 on esitetty Winklerin kolmiodigrammaan merkittyjen savien ja 

hiesujen tiiliteknisia ominaisuuksia. Tulolcset osoittavat, etta muutamat 70 % savi- 

lajitetta sisaltavista savista ja kaikki niita lihavammista savista tehdyt pienoistiilet 

halkeilivat laboratorio-olosuhteissa suoritetuissa poltoissa kun taas muutnmat hiesut 

eivat palaneet samoissa olosuhteissa riela riittavan koviksi. Savilajitteen maaran 

kasvaessa kuivauskutistuma, kokonaiskutistuma ja tilavuuspaino yleensa lisaantyvat 

ja vedenimemiskyky vahenee. 

Edella esitetyn aineiston mukaan ei ole harvinaista, etta Riihimaen karttalehden 

alueella on savia ja hiesuja, jotka kelpaavat sellaisenaan tiilien raaka-aineeksi. Usein

tarvitaan kuitenkin ns. laihdutuslisaysta saven rakeisuuden saamiseksi sopivaksi. 

Toisinaan savet ovat niin lihavia, etta niiden laihduttaminen tuottaa vaikeuksia. 

Riittavasti savilajitetta sisaltavien hiesujen eli ns. suhteistuneiden hiesujen kayttij- 

mahdollisuudet tiiliteollisuuden raaka-aineena ovat lisaantyneet kuivapuristusmene- 

telman ansiosta. 

Tiiliteollisuus kayttaa taloudellisista syista yleensa vain kuivakuorikerrostumaa, 

jonka paksuus on tavallisesti 1-4 m. 10 miljoonan tiilen vuosituotannon tehdas 

tarvitsee taten vuosittain noin 0.5-3.0 ha savialuetta. Riihimaen karttalehden alueella 

on tiilien ja tiiliputkien valmistus keskittynyt paaasiassa Jokelaan, Hyvinkaalle, 

Noppoon ja Riihimaelle. 

Savia voidaan kayttaa teollisuudessa myi5s kevytsoran, mm. Leca-soran raaka- 

aineena. Hyvan kevytsoran raaka-aineella taytyy olla sopiva viskositeetti kaasujen 

kehittymisvaiheessa. Lisaksi taman vaiheen Iampotila-alue taytyy olla mahdollisim- 

man laaja, etta teollinen valmistus voisi tapahtua hairiottomasti. Esim. kuumennus- 

mikroskoopilla voidaan tutkia savien paisumisominaisuuksia. Riihimaen kartta- 

lehden alueella ei ole kevytsoraa valmistavaa teollisuuslaitosta. Riihimaen kartta- 

lehtialueella ei ole myoskaan savea kayttavaa sementtiteollisuutta. 

Savia kaytetaan tienrakennustekniikassa sorateiden pintakerroksessa sitomis- 

aineena. Yli 50 % savilajitetta sisaltavat savet ovat erittain hyvia tahan tarkoitukseen, 

mutta jo yli 25 % savilajitettua sisaltava aines kelpaa siihen. 

Summary: 

EXPLANATORY TEXT TO THE MAP OF SURFICIAL DEPOSITS 

LOCATION, ELEVATIONS AND GENERAL DESCRIPTON OF REGION 

The map sheet of Riihimaki, No. 2 044, in southern Finland covers an area of 

approximately 1 260 square kilometers between around 60' 30' and 60" 45' north 

latitude and 24" 44' and 25'30' east longitude. The most thickly populated centers 

are the towns of Hyvinkiia and Riihimaki, in the western part of the region. Otherwise, 

with the exception of certain rural commities, the region is sparsely settled. 

Thc absolute elevations vary from about 31 to 171 meters. The highest point, 

Hatlamminmaki, is situated in the northwestern part of the map sheet; the lowest- 

lying stretch in the terrain, thc clayey and boggy area of Luhti, in the southeastern 

part. The altitude relations indicate a general south-west-northeast trend and another 

running at right angles to it. The Salpausselka icemarginal belt exemplifies the former 

orientation, as does the region's most significant fracture valley, along which runs 

the Helsinki-Lahti highway. The mean altide of the region is approximately 85 

meters above sea level.

Table 1 shows the distribution of certain surficial deposits and genetic types of 

accumulations in the region. The percentages have been calculated from the land area. 

The commonest of the deposits is clay, which in addition to minor occurrences of 

silt, accounts for 40.5 per cent. Till constitutes about 31 per cent and bogs some 11 

per sent of the area. Outcrops of rock are common in elevated portions of the terrain, 

although together they contribute only about 4 per cent to the total land area. The 

area covered by glaciofluvial deposits is slighty larger, i.e. roughly 4.5 per cent. 

These are in many cases situated at a high elevation. The shore accumulations mainly 

make up the surface part of the glaciofluvial formations and their lower-lying environs. 

The shore deposits occuring in the till tracts are of small extent. The combined share 

of the shore deposits is approximately 9 per cent. The bogs (gyttja deposits in Small 

amounts) mainly comprise paludified former lake basins. Bodies of water ans stream 

account for about 1.7 per cent of the total area of the region. 

GLACIAL EROSION 

The erosion that took place during the last glaciation left clearly perceptible traces 

on the bedrock and has probably obliterated all interglacial and preglacial deposits. 

Since no signs of such have been found. The most visible signs of glacial erosion are 

the roches moutonnees with detached blocks on their lee sides. The striations on the 

surface of the rocks exposed to weather agents have generally been worn away. 

They have been best preserved on the surface of the finest-grained rocks and on 

rock surfaces protected by an overburden. 

Fig. 3 shows the directions of ice flow accerding to the evidence provided by 

striations, grooves and, in the case of more even areas of rock, erosion faces. The 

striae and grooves indicate the direction of flow most exactly. Approximately 35 % 

of them indicate a trend of 315-325". This trend prevails especially in the western 

part of the map sheet. A more northerly trend, 325-355", is common in the eastern 

part of the map sheet, and its total share is roughly 40 %. Older than the afore- 

mentioned nort-northwesterly trend are the rather northerly and westerly trends. 

There are even signs of an ancient northeasterly glacier flow, which was possibly 

influenced by the topography of the basement, for the direction in question is repre- 

sented by numerous fracture valleys (Harme 1961). 

The stony material in the till was transported over a relatively short distance. 

The influence of lithology on the varieties of rock types contained in the till and the 

glaciofluvial material is illustrated in Fig. 8. 

MORAINES 

Till is the second most prevalent variety of surficial deposit occuring in the region; 

in places, especially in the northeastern part, it is the most common of all. The mo- 

raines may be divided into two different types: ground moraines and end moraines.

The ground moraine is the gently rolling ground moraines, characterized by an 

irregular surface morphology, and with an estimated average thickness of two meters 

is the most prevalent in the area. In higher elevations, ist surface has been washed by 

surf action to a depth of between 0.5 and 1 meter. 

The end moraines measure on the average about 170 meters in lenght and vary 

between 1.5 and 10 meters in height. Especially in front of the Salpausselka ice- 

marginal belt they are a common occurrence and are met with in swarms (Appendix 1). 

The average distance between individual end moraines of the swarms is roughly 150 

meters. The rhythm of deposition of these end moraines was prebably a annual one, 

for the distances correspond to the rate of recession of the ice margin registered in 

Sauramo's (1918) varve chronology. In the hinterland of the Salpausselka the occur- 

rence of end moraines is more irregular, and they differ often both in magnitude and 

material composition from the foreland moraines. In the hinterland the end moraines 

on occasion are composed mainly of washed material, and in some instances they occur 

on the summits of the transverse glaciofluvial ridges. The end moraines of this 

description probably do not belong in the annual catecory. The moraine ridges built 

up on top of the Salpausselka are rich in boulders and the finer-grained material in 

them has undergone a fair amount of sorting. In the area dominated by end moraines, 

the thickness of the till cover is noticeably greater than in the ground moraines 

tracts, or an estimated five meters or se. 

The structure of the ground moraines generally differs on top and at bottom, 

for the surface part is of looser composition, having been disturbed by either ground 

frost or surf action. At the base, however, the material is densely packed, with a 

laminated structure occasionally to be distinguished as evidence of pressure exerted 

by the glacier. The direction of flow of the ice is indicated by the orientation of the 

stones, examples being given in Fig. 7. 

In the end moraine sections examined, the structure is throughout looser than 

in the basal till, with lenticular, sor~cd portions frequently to be observed at greater 

depths. 'The surficial parts of the ground moraines are generally sorted to a greater 

degree than the lower parts, which, furthermere, contain relatively greater amounts of 

finegrained material. There is probably a greater quantity of stones and boulders in 

the surface layer than in the basal part. To some extent, this is due to the washed 

character of the till and the rocky material transported by icebergs. Boulders of 

rapakivi granite were carried by icebergs to the Salpausselka zone all the way from 

the Viipuri area. 

The average grain size composition of the end moraines comes closer to approxi- 

mating that of the surface part of the ground moraines than of their basal part. Fig. 9 

gives examples of the grain sizes distribution in till samples at a depth of about one 

meter in end moraines and ground moraines. Preponderant in the region is a sandy 

type of till containing 29 % of gravel and with the median grain-size in the sand 

fraction. Less common are the occurrence of fine-sand and gravel tills.

GLACIOFLUVIAL ACCUMULATIONS 

Fig. 10 shown the distribution of glacjofluvial formations. The First Salpzusselka 

comprises the bulk of the glaciofluvial deposits. Numerous sections reveal that the 

First Salpausselka is built up of the same kind of material as the eskers, transverse 

glaciofluvial ridges and various delta-like accumulation. The series of transverse 

glaciofluvial ridges in the hinterland the Salpausselka at a distance of 4 km from it 

as well as the poorly developed glaciofluvial sequence running through the city of 

Riihimaki occur, as does the Salpaussell

the entire region. It was in this connection that the shore marks and deposits formed 

and that rocks cropped out of the overlying accumulations of till. Shore marks 

created by wave action and by the thrust of shore ice are a frequent occurrence in the 

region, along with washed rock exposures. Shore bars built of boulders and stones 

occur at fairly high elevations. The boulder bar of Jatinkatu (Fig. 20), Rajamalzi, is 

the most prominent shore feature in the region. Former shorelines characterized by 

ice thrust boulders are a common phenomena also in the moraine tracts. On the 

other hand, noteworthy formations representing shore erosion and deposition occur, 

in the main, only in association with glaciofluvial accumulations. Shore terraces 

constitute the prevalent type of feature on their slopes. The summits, again, show in 

many cases truncated tops. The Hyvinkaa airfield was built on a well-formed littoral 

field on top of the Salpausselka (Pig. 14). 

Owing to land uplift shore deposits of gravel, sand and fine sand were deposited 

at different altitudes. On the map shore deposits of at least one meter in thiclrness, are 

represented by the areas marked in dark and light green. The dark green color also 

dcsingnates glaciofluvial accumulations, but since their surficial parts were re-deposi- 

ted in conjunction with the shoreline displacement, they are partly shore deposits. 

Comparatively thick shore deposits occur in depressions and on the flanks of the 

glaciofluvial accumulations. These are marked in light green on the map. Minor 

shore deposits occuring in the moraine tracts have not been indicated on the map. 

The structure of the shore deposits does not differ very much from that of the 

glaciofluvial accumulations. The former generally have, however, a more homoge- 

neous structure. Bedding conforming to the surface and, in some places ripple 

marks may frequently be distinguished in well sorted sand deposits. 

The shore deposits are generally finer of grain and better sorted than the glacio- 

fluvial deposits. In deposits predominantly composed of sand and fine sand, the 

material in the surface part is coarser than at greater depths showing a fairly uniform 

regression of the sea in the map area. 

SILT AND CLAY DEPOSITS 

Clay is the commonest of the deposits in the region. Silt layers of substantial 

thickness occur on the surface in the NW part of the map area. The clay and the 

silt have not been differentiated on the map, but it is estimated that the amount of 

clay exceeds that of silt more than ten times, unless one takes into account the thin 

layer of silt generally overlying the clay on slopes. Clays occur in relatively low- 

lying areas; in the southeastern part of the region the clay beds extend in general only 

to an altitude of about 60 meters and in the northwestern part to an altitude of 

nearly 100 meters. The most provalent bottom sediment of the largest bogs and 

lakes is clay. Fig. 22 shows the distribution of the clays and silts. 

The thickness of the clay deposits averages roughly 9 meters. According to the 

evidence of drillings, the clay and silt deposits are for the most part varved (Fig. 23),

having been formed during the Baltic Ice Lake stage. The younger clays, sedimented 

into the Yoldia Sea or the Ancylus lake, are homogeneous, and on the whole of 

finer grain than the varved clays. Fig. 24 gives examples of the granular composition 

of silt and clay selected from 82 samples analyzed, taken mainly from the homogeneous 

surface stratum. The commonest type of varved clay always contains silt, between 30 

and 60 per cent. 

The deposits with a higher clay contant (> 60 per cent of clay) i.e. true clays, are 

concentrated in the southeastern and southern parts of the region. In the zone sur- 

rounding the First Salpausselka, silt rich in fine sand is a common occurrence, while 

farther (northwest) from Salpausselka other silts are commonly met with in the 

surface strata. 

QUATERNARY DEVELOPMENT 

The glacial sculpture of the bedrock probably dates from the last deglaciation 

stage. Of the roughly westerly and northerly trends, which antedate the prevailing 

northnorthwesterly direction of ice flow, the former represents a uniform direction 

of flow also met with over extensive areas, whereas the latter probably represents a 

more local movement, one determined by the topography. The northeasterly direction 

of glacial erosion is probably comparatively old; hence, the marks representing it are 

scarce. 

The end moraines were deposited either at the ice margin or in marginal crevasses. 

Since the topography affected the position of the ice margin and the and moraines, 

it is most likely that the glacier was rather thin along the margin and that the sea level 

stood relatively low during the contemporaneous Baltic Sea stage. 

The glacioffuvial accumulations were probably deposited into crevasses in the 

glacier. The topography had its effect on determining their location. According 

to Hyyppa (1951), also the First Salpausselka was built up within a creavasse in the 

ice. Sections through the Salpausselka reveal that the bedding generally dips in a 

distal direction, which is characteristic of marginal formations. 

The glacier margin retraeated to the Salpausselka zone during the Allerod, at the 

latest. Later, possibly at the beginning of the Younger Dryas, the ice sheet re-advanced 

to the Salpausselka and deposited - among other places, on top of the Rajamaki 

plateau - a layer of till about one meter thick. During the Dryas, the whole region 

was deglaciated. It was at this period that the entire region was covered by the Baltic 

Ice Lake, but after the lowering of the waters of the lake the highest areas formed a 

group of islands in the Yoldia Sea. As a result of land upheaval, the shoreline of that 

time is now situated considerably higher in the northwestern part of the region than 

in the southeastern part its gradient being c. 60 cm per lim. 

The Yoldia Sea stage was followed by the brief Echineis Sea stage and after that 

by the Ancylus lake stage. During the last-mentioned stage, the region was predom-

inantly dry land. At the beginning of the Litorina Sea Stage, only in the southeastern 

part did submergec! areas exist. The postglacial shoreline displacement has been 

described in detail by Sauramo (1958) and Hyyppa (1963). 

The shoreline displacement and the climate development, evidenced by the 

evolution of bogs, prepared the conditions for the settlement of Stone Age man. 

It is nearby, just east of the map area, that Luho (1956) established the so-called Askola 

culture the oldest Stone Age phase, so far discovered in Finland. Its earliest stage has 

been correlated to the Yoldia Sea stage (= c. 9 500 years old). In connection with 

mapping operations, evidence of Stone Age settlement has also been found in the 

region of the Riihimaki map sheet (1: 100 000). The site was checked by Luho. The 

majority of the findings consist of Stone Age quartz quarrying sites, especially in the 

area of Mantsala. It has not been possible do date them exactly. A grave site belon- 

ging to boataxe culture is known from the Ridasjarvi area. During the corresponding 

period, at the end of the Litorina Sea stage, the shoreline had receded far from the 

area, and by that date farming was practiced for the first time alongside with 

fi shing, bunting and trapping. 

PEAT DEPOSITS 

In the uneven, largely till-covered terrain of the northern part of the area contained 

in the Riihimaki map sheet, there are considerably more bogs than in the intensively 

cultivated southern part with its clayey soil and even southerly slope. Throughout 

the area of the map sheet, peat deposits account for 11 per cent of the total land area. 

The bogs vary greatly in size. In addition to the various extensive bogs, there are 

numerous small bogs and boggy hollows, which have formed mainly on till deposits 

or rocky ground. 

The map area falls into the part of the Finnish coastal region characterized by the 

occurrence of pine peat-moors with boggy hummocks. These moors occur in con- 

centric form. The centers of the large open bogs contain Sphagnt/m fuscnm peat banks, 

while the marginal portions consist of wet pine peat-moors with many large under- 

shrubs. The bogs are flankcd by various types of wet spruce-hardwoods peat-moors, 

especially the type in the process of changing into sphagnum bog. The area contains 

few rank sedge and brown-moss-sedge peat bogs. 

Limnic layers occur at the bottom of some of the bogs, bearing witness to some 

ancient lake or marine stage. While filling up such basins, the peat beds have spread 

outwards, covering hard heathy tracts, which in most cases have been grown over 

with trees. The paludification of forest land has been a common phenomenon in the 

region. The paludification of alluvial has talcen place in, among other places, the 

southern side of the town of Riihimaki, along the banks of the Vantaa river. The 

flow of waters from springs has been responsible for the formation of the bogs along 

the edges of Salpausselka.

An analysis of the bog deposits provides a picture of the development of the 

climate and vegetation. Fig. 27 presents the sequence of layers in Lampsuo, in the 

commune of Pornainen, and the results of the pollen analyses. At the bottom of the 

bog there is clay, which is overlain by deposits of gyttja, and then by sedge peat and 

Sphagnum fuscum-sedge peat. The surface of the bog is sphagnum peat containing 

remnants of cottongrass and sedge. 

The basin of Lampsuo became detached from the ancient Ancylus lake. The end 

of the Boreal (zone V) and the first half of the Atlantic (zone VI) were, to judge by 

numerous species of vegetation requiring a comparatively warm climate, favorable 

periods climatically. The basin became filled up during the early Atlantic stage. During 

the later part of the Atlantic stage, the proportion of rare deciduous species of trees 

remains steady in the pollen diagram (zone VII). During the Subboreal (zone V111) 

there took place a drying out of bogs and their replacement by forests. The sphagnum 

peat characterizing the surface portion of the bog formed during the youngest 

climatic period, or the Subatlantic (zone IX). Spruce pollens are conspicuously 

present during this stage. 

The type of bog, the quality and thickness of the surface layer of peat, and the 

composition and state of decay of the underlying peat deposits are important matters 

to consider in planning the technical exploitation of a bog. The bogs contained in the 

area of the map sheet are overlain by a slightly decomposed surface layer averaging 

1.25 meters in thickness. The peat bed underneath is generally moderately decom- 

posed and in the bogs of the area under discussion it has an average thickness of 2.5 

meters. The slightly decomposed sphagnum peat is best suited for use as peat litter 

and as fertilizer. Decomposed peat is beat suited for use as fuel. The bogs investigated 

in the region contained in the map sheet of Riihimaki will yield approximately 

50 000 000 cubic meters of peat for use as litter of fertilizer as well as roughly 100 

million cubic meters for use as fuel. 

GROUND WATER 

The most noteworthy ground-water resources in the area included in the map 

sheet of Riihimaki are situated in the First Salpausselka and the ridges associated 

with it. This area does not, however, constitute a continuous ground-water reservoir, 

for it is divided by protuberances of bedrock into several basins of ground water. 

The sandy deposits abundantly occurring in the First Salpausselka make it difficult 

to obtain ground water in many places. It has been easiest to obtain ground water 

from the subsidiary ridges and from the area around the margin of the proximal part 

of the Salpausselka (Fig. 29). The largest safe yields of the pumping tests carried out 

for the purpose of establishing water works have been between 4 000 and 4 500 cubic 

meters daily. From the Salpausselka area stretching from the Erkylan lukot to the 

western margin of the map sheet, on the northeastern side of the city of Hyvinkaa,

and including the adjacent ridges, where the recharge area is approximately 35 square 

kilometers, it is possible to obtain some 19 000 cubic meters of ground water each 

24-hour period. According to this result, 33 per cent of the 600 mm mean annual 

precipitation infiltrates to form ground water, and the amount of ground water to be 

obtained from the Salpausselka formation throughout the region covered by the 

map sheet is roughly 36 000 cubic meters a day. 

The biggest springs in the region of the map sheet, which are presented in Fig. 

29, are likewise located in the near proximity of the Salpausselka. 

The safe yield of the Herajoki ground-water works, operated by the city of Riihi- 

maki, is the largest, according to pumping tests, in the region of the map sheet, or 

8 600 cubic meters a day. The ground water is obtained there from a glaciofluvial 

accumalation covered with clay deposits. Situated in a valley, sand and gravel deposits 

collect ground water from an exceedingly broad area in the surrounding country. 

The rest of the groundwater plants, which are located in areas of gravel, medium sand 

and fine sand, yield relatively little water. From the gravel and sand deposits not 

included in the Salpausselka formation, the ground-water resources of which have 

not been investigated closely, it may be estimated on the basis of their areas that at 

least 15 000 cubic meters of ground water could be obtained daily. 

In the ground moraine areas there are springs in the vicinity of terminal moraines 

with a discharge of from 1.0 to 3.0 liters a second. 

The ground waters of the region of the Riihimaki map sheet are bicarbonate 

waters. They usually contain corrosive carbonic acid, which is removed in ground- 

water plants by a process of alkalization. Of the waters of the groundwater works, 

that obtained by the Herajoki plant of Riihimaki is the hardest, or c. 5 dHO. Its iron 

and manganese contents are also so high that their removal is necessary. The raw 

water of the ground-water works situated in widespread clayey tracts is also harder 

and richer in iron than the raw water of ground-water works located in the area or 

proximity of glaciofluvial deposits. 

The specific conductance and hydrogen ion concentrations of the 220 springs of 

the region covered by the map sheet were measured in the field. The median value of 

the conductance of spring waters flowing mainly through various kinds of till (147 

samples) was 73. ohm cm -I and the corresponding value of spring waters 

flowing mainly through deposits of gravel, medium sand and fine sand (73 samples) 

64. 10-6 ohm -I cm -I. The spring waters of areas overlain with till were on the 

average more acid (the median pH value being 6.25) than the spring waters flowing 

through areas of gravel and sand. Additional determinations were made in the labora- 

toty from 70 samples of spring water, 25 of them from areas of till and 45 from areas 

of gravel and sand. According to the chemical tests, these samples were hygienically 

pure. In only one sample was the amount of NO, > 0.02 mg per liter and the amount 

of NO > 30 mg per liter. In only seven samples was the iron content > 0.1 mg per 

liter and in five samples > 0.3 mg per liter. Only one sample had a manganese content 

of > 0.05 mg per liter. The median pH value of the spring waters from areas of

till (25 samples) was 6.44 and the corresponding value ot the conductance 

84. 10 ohm -l cm -I. The corresponding values yielded by the spring waters from 

areas of gravel, medium sand and fine sand were 6.70 and 59 - 10 -6 ohm -1 cm -I. 

Figs. 32 and 33 give the frequency distributions of the potassium, calcium, magnesium 

and sodium contents of the same material. The median values of the potassium, cal- 

cium, magnesium and sodium contents of the spring waters flowing through areas 

of till were 1.2 mg, 10.0 mg, 3.0 mg and 5.9 mg per liter. The corresponding values 

yielded by spring waters in areas of gravel, medium sand and fine sand were 0.83 mg, 

6.4 mg, 1.7 mg and 2.7 mg per liter. 

On the basis of pumping tests and chemical analyses of the ground waters, it may 

be estimated that in the gravels and sands there has dissolved from the deposits 

during a period of 1 000 years a quantity of material corresponding to a layer of 

earth 0.35 cm thick. 

TECHNICAL PROPERTIES OF THE SURFICAL DEPOSITS 

The sand and gravel reserves in the glaciofluvial formations of the Riihimaki map 

sheet area have been extensively used mainly for construction purposes, due to the 

nearness of Helsinki. Major unexploited gravel and sand deposits are found only east 

of the town of Hyvinkaa in the I Salpausselka formation. The excavation of gravel 

and sand (grain size 20-0.2 mm) from the distal parts of the Salpausselka has been 

hampered at many places by the existence of thick beds of fine sand (0.02-0.6 mm). 

Thus sand and gravel is preferably taken from the proximal parts. Since the glacio- 

fluvjal deposits in the Riihimaki map sheet area are of major importance as water 

supplies, the availa'ble gravel reserves will be governed by decisions made concerning 

the water supply arrangements. 

The fine sands in the map area can not be used by foundries nor glass works due 

to the high content of feldspars and femic minerals. 

Clays and silts in the map sheet area consist mainly of trioctaedral micas and illite, 

clay vermiculite, clay chlorite, mixed layer minerals, feldpars and quartz (Fig. 41-43). 

These clays are suitable for the manufacture of bricks and clays pipes. The grain 

size distribution is a major factor determining the suitability of these clays and silts 

for ceramic industry (Fig 44). 

Bricks and clay pipes are manufactured in the map area in Jokela, Hyvinkaa, 

Nopo and Riihimaki. 

Technical properties, of the clays used by brick works are shown in table 8. 

Expanded brick products are not manufactured in the Riihimaki map area.

KIR J ALLISUUTTA-REFERENCES 

AALTONEN, V. T. (1949) Maaperasanaston ja maalajien luokituksen tarkistus v. 1949. Maataloustiet. 

aikakauskirja 21. 

DE GHER, G. (1889) Andmorener i trakten mellan SpHnga och Sundbyberget, Gcol. Foren. 

Forhandl. 11. 

-))- (1912) Geochronology of the last 12 000 years. Compte rcndu 11 Congr. Geol. intern. 

Stockholm. 1910. 

DONNER, J. (1951) Pollen-analytical studies of lateglacial deposits in Finland. C.R.Soc.geo1. 

Finlande 24. Bull.Comm.geol.Fin1ande 154. 

-))- (1952) Om Salpaussellca vid Hyvinge. Terra No 1. 1952. 

ERVIB, R. (1964) Maataloudellinen maaperiikartta. Rajamiiki, Hyvinkia, Riihirniiki. Maantutkirnus- 

Iaitos. 

HELENELUND, K. V. (1951) Suomen savikerrostumien geoteknillisista ominaisuuksista. Maanviljelysinsinooriyhdistyksen 

vuosikirja 1950. 

HELLAAKOSKI, A. (1930) On the Transportation of Materials in the Eskers of Laitila. Fennia 52,7. 

HOPPE, G. (1948) Isreccssionen frin Norbottens kustland i helysning av de glaciala formelementen. 

Geogr. 20. 

-))- (1957) The formation of washboard moraines. Ibid. 39. 

HYYPPA, E. (1937) Post-glacial changes of shore-line in South Finland. Bull.Comm.geol. Finlande 120. 

-s- (1943) Itameren historia uusimpien Ita-Karjalassa suoritettujen tutkimusten valossa. Terra 55, 

S. 122-127. 

-))- (1950) Maaperaltartan selitys. Helsingin ymparisto. Geologinen tutkimuslaitos. 

-))- (1951) Kuvia Salpausselan rakenteesta. Geologi Nr. 2-3. 

-))- (1960) Quaternary geology of eastern and northern Finland. Internatl. Geol. Congr. 21 

Session, Norden 1960. Guide to excursion no C 35. 

-n- (1963) On the late-quaternary history of the Baltic Sea. Fennia 89, no 1 s. 37-51. 

-))- (1966) The Late-Quaternary land uplift in the Baltic sphere and the relation diagram of the 

raised and tilted shore levels. Ann.Acad.Scient. Fennicae Scr. A 111. Geo1.-Geogr. 90 s. 

153-168. 

HYYPPA, J. (1965) Pohjavedesta ja Suomen pohjavesigeologisista olosuhteista. Insinoorijarjestojen 

koulutuskeskuksen julkaisu 9-65. IV siv. 1-12. Helsinki. 

HARME, M. (1961) On the fault lines in Finland. C.R.Soc.geo1. Finlande 33, Bull.Comm.geol. 

Finlandc 196. 

IGNATIUS, H. (1949) Vuosimoreeneista. Pro-gradu tutkieltna. 

KAITARO, S. (1956) Suomen geologinen kartta. Kallioperakartta. Lehti 2044-Riihirnaki. Geologinen 

tutkirnuslaitos. 

KAURANNE, L., MARKKULA, V. (1967) Rakennusalan kiviainekset. Rakennustekniikka no 7-8, 

S. 441-445. 

LEIVXSKA, I. (1920) Der Salpaussellca. Fennia 41 no 3. 

LUHO, V. (1948) Suomen kivikauden paapiirteet. Helsinki. 

-))- (1956) Die Askola-Kultur. Die friih-mesolithische Steinzeit in Finnland. Suomen muinaismuistoyhdistyksen 

aikakirja 57. 

MOBERG, I

OKKO, V. (1957a) On the thermal behaviour of some finnish eskers. Helsingin yliopiston maantieteen 

laitoksen julkaisuja no 28. 

-))- (195713) The Second Salpausselka at Jylisjarvi, east of Hameenlinna. Fennia 81, no 3. 

-,- (1961) Suomen maaperakartta. Kivennaismaalajit. 1: 2 000 000. 

-))- (1964) Suomen geologia s. 239-332. Helsinki. 

Rakennusinsinoijriyhdistys (1959). Maapatotoiden suoritus- ja valvontaohjeet. Rakennusinsinooriyhdistyksen 

julkaisuja A 26. Helsinki. 

SAURAMO, M. (1918) Geochronologische Studien iiber die spatglaziale Zeit in Sudfinnland. Bull. 

Comm.geol.Finlande 50. 

-n- (1923) Studies on the Quaternary varve sediments on southern Finland. BulI.Cornm.geo1. 

Finlande 60. Fennia 44,l. 

-))- (1925) Suomen kartasto. Irtaimet maalajit. 1: 2 000 000. 

-))- (1940) Suomen luonnon kehitys jaakaudesta nykyaikaan. Helsinki-Porvoo. 

-B- (1958) Die Geschichte der Ostsee. Ann.Acad.Scient.Fennicae. Ser. A. 3,51. 

Tie- ja vesirakennushallitus. Maatutkimustoimisto (1958) Ohjeita ja tiedoituksia. Helsinki. 

Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry (1965) Toimialueen pohjavesivarat. 

Jullraisu no 3. 

VIRKKALA, K. (1959) Maaperakartan selitys. 2043, Kerava. Geological Map of Finland, 1: 100 000. 

-n- (1960) On the striations and glacier movements in the Tampere region southern Finland. 

C.R.Soc.Geol.Finlande 32, s. 159-176. Bull.Comm.geol. Finlande 188. 

-))- (1962) Maaperakartan selitys 2123, Tampere. Geological Map of Finland, 1: 100 000. 

-D- (1963) On ice-marginal features in southwestern Finland. Bull.Comm.geol. Finlande 210. 

VUORINEN, J. (1961) Kangasala-Palkane. 

kartt. 18. 

Summary: Soil map of Kangasala-Palkane. Agrogeol. 

WINKLER, H. G. F. (1955). Bedeutung der Kornzusammensetzung fiir die Verarbeitung und die 

Qualitet der Ziegeleierzeugneisse. Ziegelindustrie no 8, 8. Jahrgang. 

WARE, M. (1961) Analyysitulokset Suomen maalaiskunnissa syys-lokakuussa 1958 kaytetysta 

talousvedesta ja veden ottopaikat. Maataloushallituksen insinooriosasto. Maa- ja vesiteknillinen 

tutkimustoimisto. Tiedotus 311961.

Liite 1. Paatemoreenit (mustat nauhat) ja jaatikkojokien kerrostumat (pilkutettu alue). 

Appendix I. End moraine (black bands) andglnciofl~mial deposits (dotted area).

suomen geologinen kartta geological map of finland - arkisto.gsf.fi

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?