2005 syksy - TEM Toimialapalvelu

Toimialaraporttisarja 

Leipomoteollisuus 

Toimialaraportti ennakoi 

liiketoimintaympäristön muutoksia


Toimialaraportti 

4/2005 

Ari Grönroos 

KTM:n ja TE-keskusten julkaisu


Käyntiosoite 

Aleksanterinkatu 4 

00170 HELSINKI 

Julkaisusarjan nimi ja tunnus 

Postiosoite Toimialaraportti 

PL 32 

00023 VALTIONEUVOSTO 

Tekijät (toimielimestä: nimi, puheenjohtaja, sihteeri) 

Ari Grönroos 

Julkaisun nimi 


Puhelin (09) 16001 

Telekopio (09) 1606 3666 4/2005 

Julkaisuaika 

Marraskuu 2005 

Toimeksiantaja(t) 

Kauppa- ja teollisuusministeriö 

Toimielimen asettamispäivä 

Tiivistelmä 

Leipomoteollisuuden tuotannon bruttoarvo vuonna 2003 oli 918,3 milj. euroa ja jalostusarvo 410,4 milj. euroa. 

Tuotannon bruttoarvosta muodostuu 83 % pehmeän leivän ja tuoreiden leivonnaisten valmistuksesta ja loput 

näkkileivän, keksien ja säilyvien leivonnaisten valmistuksesta. Leipomoteollisuus työllistää 10 259 henkilöä, mikä 

on neljännes koko elintarviketeollisuuden työpaikoista. 

Leipomoteollisuuden keskittyneisyyttä kuvaa se, että Fazer Leipomot Oy ja Vaasan & Vaasan Oy hallitsevat 60 % 

markkinoista, alueelliset suuremmat leipomot 20–30 % ja pienemmät leipomot vain muutaman prosentin 

markkinoista. Kustannusten, erityisesti työvoimakustannusten noustessa, kaupan keskittyessä, tuonnin kasvaessa ja 

kilpailun kiristyessä leipomoalan keskittyminen jatkuu edelleen valtakunnallisten leipomoiden keskittäessä 

toimintaansa suurempiin yksikköihinsä. Leipomoiden kokonaismäärä Suomessa laskee erityisesti pienten 

leipomoiden lopettaessa toimintaansa ja työllisyys heikkenee. 

Leipomoteollisuus on hyvin pitkälle kotimarkkinateollisuutta tuotteiden tuoreusvaatimusten ja kuluttajien 

makutottumusten vuoksi. Tuonnin ja viennin osuus on pieni: tuonnin arvo oli vuonna 2004 168,4 milj. euroa ja 

viennin arvo 53,2 milj. euroa. Tuonti tulee kasvamaan erityisesti säilyvien ja käsityövaltaisten tuotteiden osalta, 

kuten paahtoleivän, kahvileivän ja konditoriatuotteiden osalta. Viennin osuus on pieni, mutta toisaalta kotimaiset 

suuret leipomoyritykset ovat etabloituneet lähimarkkina-alueille kuten Ruotsiin, Baltian maihin ja Venäjälle. 

Uusien tuoteryhmien, kuten pakastetuotteiden vienti kasvaa. Paikallisuuden vaatimusten vuoksi elintarviketeollisuus 

kansainvälistyy tyypillisesti käynnistämällä tuotantoa kohdealueella. 

Toimialalla on ylikapasiteettia ja muutokset toimintaympäristössä vaikeuttavat pienten leipomoiden mahdollisuuksia 

saada tuotteitaan kauppojen tuotevalikoimiin. Pienet leipomot ovat keskittyneet myymään omissa 

kahviloissa ja myymälöissä ja muutamassa paikallisessa myymälässä. Myös pienillä leipomoilla on Suomessa 

tulevaisuutta, mutta vaatimus- ja osaamistaso on aivan toista luokkaa kuin aiempina vuosina. Pienikään yritys ei 

pärjää ilman selkeää ja kannattavaa liikeideaa, koulutettua henkilöstöä ja panostusta tuotekehitykseen, laatuun ja 

markkinointiin. Yritysten on kehitettävä liiketoimintaosaamista ja seurattava kannattavuutta kriittisesti. 

Erikoistuminen, yhteistyön lisääminen tai uusien markkinointikanavien ja jakelutapojen löytäminen ovat elinehtoja. 

KTM:n yhdyshenkilö: Elinkeino-osasto/Esa Tikkanen, puh. (09) 1606 3681 

Asiasanat 

Leipomoteollisuus, pehmeän leivän valmistus, elintarviketeollisuus 

ISSN 

1796-0002 

Kokonaissivumäärä 

36 

Julkaisija 

Kauppa- ja teollisuusministeriö 

Kieli 

Suomi 

ISBN 

951-739-917-0 

Hinta 

– 

Kustantaja 

Edita Publishing Oy


Sisällysluettelo 

0 Saatteeksi ................................. 7 

1 Toimialan määrittely ja sisältö .................... 8 

1.1 Toimialan kuvaus ja rajaus ....................... 8 

2 Toimialan rakenne ............................ 9 

2.1 Yritykset ja toimipaikat. ........................ 9 

2.2 Henkilöstö, ammatillinen jakautuma ja työllisyyden kehitys ..... 9 

2.3 Toimialan alueellinen jakautuma .................... 11 

2.4 Yrityskannan muutokset ........................ 11 

2.5 Alan suurimpia yrityksiä ........................ 12 

3 Markkinoiden rakenne ja kehitys .................. 13 

3.1 Markkinoiden kokonaiskuva ...................... 13 

3.1.1 Leipomotuotteiden hintakehitys ................ 13 

3.2 Kotimaan markkinat ja asiakastoimialat ................ 15 

3.2.1 Leipomoyritysten tärkeimmät markkina-alueet ........ 15 

3.2.2 Tärkeimmät asiakastoimialat .................. 16 

3.3 Vienti, tuonti ja kansainvälinen toiminta ................ 18 

3.3.1 Vienti .............................. 18 

3.3.2 Tuonti. ............................. 19 

3.3.3 Kansainvälinen toiminta .................... 19 

4 Tuotanto ja tuotantomenetelmät ................... 21 

4.1 Kapasiteettitilanne ........................... 21 

4.2 Toimialan logistiikkarakenne. ..................... 22 

5 Investoinnit ................................ 24 

5.1 Käyttöomaisuusinvestoinnit ...................... 24 

5.2 Tuotekehitys .............................. 25 

6 Taloudellinen tila ............................. 26 

6.1 Kannattavuus ja taloudellinen asema .................. 26 

7 Toimialan keskeiset menestystekijät, ongelmat ja 

kehittämistarpeet ................................ 28 

7.1 Menestystekijät ............................. 28 

7.2 Keskeiset ongelmat ........................... 28 

7.3 Keskeiset kehittämistarpeet. ...................... 29 


8 Tulevaisuuden näkymät toimialalla ................. 31 

8.1 Visio .................................. 31 

8.2 Toimintaympäristön muutostekijät ................... 32 

8.3 Kilpailukyvyn kehitysennuste ..................... 32 

8.4 Koulutus ja kehittämistoiminta ..................... 34 

9 Yhteenvetoanalyysi (SWOT) ..................... 35 

10 Lähteet ................................... 36 


0 Saatteeksi 

7 

Toimiala Infomedia-julkaisusarjaan kuuluvien toimialaraporttien lähtökohtana on koota 

ja yhdistää eri lähteiden aineistoja toimialakohtaisiksi perustietopaketeiksi. Leipomoala 

on eräs tärkeimmistä elintarviketeollisuuden toimialoista, jossa ajankohtaisen toimialatiedon 

kokoaminen ja saaminen on tärkeätä alan toimijoille, rahoittajille ja sidosryhmille. 

Tämä toimialaraportti käsittelee elintarviketeollisuuden alatoimialoja 1581 Pehmeän leivän 

ja tuoreiden leivonnaisten valmistus sekä 1582 Näkkileivän, keksien ja säilyvien leivonnaisten 

valmistus. Raportissa käsitellään leipomoteollisuuden nykytilaa ja tulevaisuuden 

näkymiä. Esitetyt arviot ja kannanotot perustuvat uusimpiin käytettävissä oleviin lähdeaineistoihin 

ja tilastoihin sekä raporttia varten tehtyihin asiantuntija- ja yritysjohtajahaastatteluihin. 

Tämä raportti muodostaa itsenäisen tiiviin kokonaisuuden leipomoteollisuuden tilasta ja 

näkymistä. Tätä raporttia täydentää kuitenkin koko elintarviketeollisuudesta tehty Elintarviketeollisuuden 

toimialaraportti, jossa on kuvattu koko elintarviketeollisuuteen vaikuttavia 

ilmiöitä ja niiden vaikutuksia liiketoimintaan. Näitä yleisiä elintarviketeollisuutta 

koskevia ilmiöitä ei ole toistettu tässä raportissa. 

Tässä yhteydessä haluan kiittää kaikkia haastatteluihin osallistuneita sekä yhteisöjä ja yrityksiä, 

joilta olen saanut arvokkaita kommentteja ja näkemyksiä. Raportin toivotaan palvelevan 

mahdollisimman hyvin leipomoalalla toimivien, toimintaansa aloittavien yritysten 

sekä toimialan eri sidosryhmien tietotarpeita. 


1 Toimialan määrittely ja sisältö 

1.1 Toimialan kuvaus ja rajaus 

Leipomoteollisuuden pääosan muodostaa pehmeän leivän ja tuoreiden leivonnaisten valmistus 

(TOL 1581). Tämän sektorin tuotteita ovat: pehmeät leivät, sämpylät, tuoreet leivonnaiset, 

kuten kakut, leivokset, piirakat ja tortut sekä pakasteleivonnaiset. Tämän sektorin 

osuus koko leipomoteollisuuden tuotannon bruttoarvosta ja jalostusarvosta oli vuonna 

2003 jo noin 83 prosenttia. Pehmeän leivän osuus koko elintarviketeollisuuden bruttoarvosta 

on noin 9 prosenttia. Näkkileivän, keksien ja säilyvien leivonnaisten valmistus 

(TOL 1582) muodostaa loppuosan tuotannosta. Tähän kuuluvia tuotteita ovat: näkkileivät, 

korput, keksit, piparkakut, vohvelit, pikkuleivät ja muut säilyvät leivonnaiset, maustekakut, 

makeat ja suolaiset välipalatuotteet. 

Leipomoteollisuuden vuosituotanto on lähes 400 milj. kg, josta ruokaleipää on 215 milj. 

kg ja kahvileipää 75 milj. kg. Ala käyttää vuodessa noin 150 milj. kg vehnäjauhoa ja 75 

milj. kg ruisjauhoa. Leipomotoimiala poikkeaa muusta elintarviketeollisuudesta työvoimavaltaisuuden 

sekä yritysten lukumäärän ja koon osalta. Leipomoita on noin 900, joista 

vain kahdeksan yritystä työllistää yli 100 henkilöä. Alle 10 henkilöä työllistäviä yrityksiä 

on noin 750. 

Milj. euroa 

1100 

1000 

900 

800 

700 

600 

500 

400 

300 

200 

100 

0 

Lähde: Tilastokeskus 

Kuva 1. Leipomoteollisuuden brutto- ja jalostusarvon kehitys 1999–2003 

KTM:n ja TE-keskusten julkaisu 

8 

Tuotannon bruttoarvo Tuotannon jalostusarvo 

1999 2000 2001 2002 2003

2 Toimialan rakenne 

2.1 Yritykset ja toimipaikat 

Vuonna 2003 Suomessa oli 903 leipomoksi luokiteltua toimipaikkaa. Valtaosa niistä on 

pieniä perheyrityksiä. 

Leipomoteollisuus on voimakkaasti keskittynyttä. Alan suurimmat yritykset, Fazer Leipomot 

Oy ja Vaasan & Vaasan Oy hallitsevat toimipaikoista 3,7 prosenttia ja markkinoista 

markkinaosuuksilla mitattuna 60 prosenttia. Nämä kaksi suurinta yritystä valmistavat 

muutamassa kymmenessä toimipaikassa suurimman osan Suomen leipomotuotteista. Muut 

leipomot ovat suureksi osaksi hyvin pieniä, joilla on vain yksi tai muutama paikallinen toimipiste. 

Lisäksi keskisuuria leipomoita toimii muutama eri puolilla Suomea. 

Taulukko 1. Leipomoteollisuuden toimipaikkojen lukumäärät vuosina 1999–2003 

Vuosi 1581 Pehmeän leivän 

jne.valmistus 

1582 Näkkileivän, keksien jne. 

valmistus 

1999 945 22 

2000 907 25 

2001 900 26 

2002 899 22 

2003 881 22 


2.2 Henkilöstö, ammatillinen jakautuma ja 

työllisyyden kehitys 

Leipomoteollisuus on henkilöstömäärällä mitattuna elintarviketeollisuuden suurin alatoimiala. 

Vuonna 2003 ala työllisti 10 259 henkilöä eli noin neljänneksen elintarvikkeiden ja 

juomien valmistuksessa työskentelevästä henkilöstöstä. Luvuissa ovat mukana myös 

omistajat. Henkilöstön määrä on viime vuosina ollut tosin jatkuvasti pienentyvä. 

Taulukko 2. Leipomoteollisuuden henkilöstö 1999 –2003 

Vuosi 1581 Pehmeän leivän 

jne. valmistus 

Muutos-% 1582 Näkkileivän, 

keksien jne.valmistus 

Muutos-% 

1999 10 584 1,1 1 072 - 7,3 

2000 10 247 - 3,4 946 - 9,7 

2001 10 286 0,5 1 039 9,8 

2002 10 045 - 2,3 690 - 33,6 

2003 9 204 - 0,1 1 055 0,5 


9 


Taulukko 3. Leipomoteollisuuden henkilöstön ammatillinen jakautuma vuosina 

1999–2003 

Vuosi Toimihenkilöt Työntekijät Palkattu 

henkilöstö yht. 

Yrittäjät Henkilöstö yht. 

1999 2 908 8 375 11 283 373 11 656 

2000 2 728 8 091 10 818 375 11 193 

2001 2 753 8 127 10 880 445 11 325 

2002 2 756 7 590 10 346 389 10 735 

2003 2 701 7 558 10 259 349 10 608 


Pk-yritysten toimintaympäristö ja kehitysnäkymät 2005 -tutkimukseen osallistuneista leipomoteollisuuden 

yrityksistä 14 prosenttia odottaa henkilöstön määrän kasvavan seuraavan 

vuoden aikana ja 6 prosenttia arvioi määrän laskevan. Suurin osa vastaajista (80 %) 

arvioi määrän pysyvän ennallaan. Edelliseen vuoteen verrattuna sekä henkilöstön lisäystä 

odottavien yritysten määrä on kasvanut ja vähennystä odottavien määrä vähentynyt. Alalla 

ei lähitulevaisuudessa tapahdu dramaattista työvoiman vähentymistä, mutta lähivuosina 

leipomoista vähenee työvoimaa yritysten lukumäärän vähenemisen ja suurempien leipomoiden 

automaation lisääntymisestä johtuvan työvoimatarpeen vähenemisen vuoksi. 

Saldoluku 

40 

30 

20 

10 

-10 

-20 

Lähde: KTM Pk-yritysten toimintaympäristö ja kehitysnäkymät 2005 

Kuva 2. Toteutunut ja arvioitu henkilökunnan lukumäärän muutos leipomoteollisuudessa 

1998–2004 

Työllisyyden kannalta leipomot voidaan jakaa kolmeen ryhmään. Valtakunnalliset leipomot 

alueleipomoineen työllistävät noin 37 prosenttia alan henkilöistä. 12 suurinta keskisuurta 

leipomoa työllistävät noin 15 prosenttia. Loput, runsaat 900 pk-leipomoa, 

työllistävät noin 48 prosenttia henkilöistä. Kaksi suurinta leipomoa alueleipomoineen (liikevaihto 

yli 200 milj. euroa) työllistää noin 3 700 henkilöä. 12 keskisuurta leipomoa (liikevaihto 

6–200 milj. euroa) työllistää noin 1500 henkilöä ja noin 920 pientä leipomoa (liikevaihto 

alle 6 milj. euroa) työllistää noin. 4700 henkilöä. 


0 

10 

Toteutunut 

Odotukset 

I/99 II/99 I/00 II/00 2001 2002 2003 2004 2005

2.3 Toimialan alueellinen jakautuma 

Toimipaikkojen alueellisessa jaossa ei ole viime vuosina tapahtunut merkittävää muutosta. 

TE-keskus alueittain muutokset heijastelevat pääsääntöisesti toimipaikkojen valtakunnallisen 

määrän muutoksia. 

Taulukko 4. Leipomoteollisuuden toimipaikat TE-keskuksittain 1999–2003 

TE-keskus Toimipaikkojen lukumäärä 

1999 2000 2001 2002 2003 

Uusimaa 133 131 123 120 118 

Varsinais-Suomi 88 87 85 81 78 

Satakunta 47 44 44 43 41 

Häme 64 61 61 59 59 

Pirkanmaa 78 73 76 77 78 

Kaakkois-Suomi 85 82 79 79 68 

Etelä-Savo 44 45 47 45 43 

Pohjois-Savo 58 57 55 51 52 

Pohjois-Karjala 60 59 57 60 60 

Keski-Suomi 60 55 58 56 59 

Etelä-Pohjanmaa 72 69 69 64 62 

Pohjanmaa 77 74 72 71 75 

Pohjois-Pohjanmaa 60 59 59 57 55 

Kainuu 24 22 20 19 17 

Lappi 41 37 38 39 38 

Yhteensä 991 955 943 921 903 

Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus 

2.4 Yrityskannan muutokset 

Leipomoalan yrityskenttä on jatkuvassa muutoksessa eli osa yrityksistä lopettaa, mutta 

uusiakin aloittaa. Lopettaneita ja konkurssiin hakeutuneita yrityksiä on viime vuosina ollut 

enemmän kuin aloittaneita. 

Taulukko 5. Aloittaneet, lopettaneet ja konkurssiin haetut leipomoteollisuuden 

yritykset vuosina 1999–2004 

Vuosi Aloittaneet yritykset Lopettaneet yritykset Konkurssit 

1999 57 79 17 

2000 74 78 16 

2001 50 61 12 

2002 45 65 16 

2003 50 47 14 

2004 

* tammi-syyskuu 2004 

Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus 

44 44 * 12 

11 


2.5 Alan suurimpia yrityksiä 

Leipomoteollisuutta hallitsee kaksi suurta leipomoyritystä, Fazer Leipomot Oy ja Vaasan 

& Vaasan Oy. Kyseiset yritykset ovat laajentuneet siten, että ne kattavat maantieteellisesti 

koko Suomen merkittävimmät markkina-alueet. Lähivuosina keskittyminen jatkuu siten, 

että suurten yritysten tuotevalikoima supistuu ja niitä valmistetaan pääosin muutamassa 

suurimmassa leipomossa. Alueleipomot säilyvät paikallisten tuotteiden valmistajina ja 

niiden merkitys pienenee. Lisäksi molemmat suuret yritykset ovat 2000-luvulla yritysostojen 

kautta laajentuneet Ruotsiin, Venäjälle ja Baltian maihin. 

Suomessa toimiva keksiteollisuus on tällä hetkellä pääosin ulkomaisessa omistuksessa. 

Markkinaosuudeltaan suurin yritys on LU Suomi Oy, joka vuodesta 2001 on ollut ranskalaisen 

Danone-konsernin omistuksessa. Päävientialueet ovat Venäjä, Baltia ja Skandinavia. 

Esimerkiksi Virossa LU Suomi Oy on markkinajohtaja. Ranska, Hollanti ja 

Iso-Britannia ovat myös merkittäviä vientimaita. Kantolan Keksit -nimellä myytävät tuotteet 

on valmistettu Ruotsissa sen jälkeen kun ruotsalainen Göteborgs Kex osti Kantolan 

Keksit Oy:n vuonna 1999. 

Muutamat keskisuuret leipomot ovat perustaneet yhteisiä markkinointiyhtiöitä, joiden 

tehtävänä on hallita yhteistä tuotemerkkiä. Tällaisia markkinointiketjut ovat mm: Hyvä Konditoria 

22 yritystä, Alueelliset ykkösleipurit 5 kpl, Paakarit 5 kpl ja Perheleipurit 4 kpl. 

Keskisuuria leipomoyrityksiä: 


Leivon Leipomo Oy 

Moilas Oy 

Pulla-Pirtti Oy 

Leipomo Salonen Oy 

Katri Antell Oy 

Linkosuon Leipomo Oy 

Porin Leipä Oy 

Primulan Leipomot Oy 

Rosten Oy 

Sinuhe Ky 

Jämsän Elonen Oy 

Ehon Leipomo Oy 

Jokioisten Leipä Oy 

Sarpi Oy 

Porokylän Leipomo Oy 

12

3 Markkinoiden rakenne ja kehitys 

13 

3.1 Markkinoiden kokonaiskuva 

Leipomoteollisuudessa kilpailu on kireää. Monissa tapauksissa hintaa käytetään kilpailukeinona. 

Se onkin perusleipomotuotteissa lähes ainoa tapa saada myyntiä lisää. Leipomot, 

joilla on oma merkkituote, saavat parempaa hintaa tuotteistaan ja toisaalta pystyvät valmistamaan 

näitä suurempien sarjojen tuotteita kannattavammin. Myös täysin uudet tuotteet 

mahdollistavat lisämyynnin. Tosin käsityövaltaisuuden ja ainakin aluksi pienten 

myyntimäärien takia niiden kannattava valmistaminen on usein vaikeaa. Suurimmissa 

vaikeuksissa ovat ne ketjuuntumattomat leipomot, jotka yrittävät valmistaa useita tuotetyyppejä 

monille asiakassegmenteille. 

Leipomotuotteet ovat peruselintarvikkeita, joiden kysyntä on varsin tasaista, mutta hienoista 

kulutuksen nousua on nähtävissä. Leipä- ja viljatuotteilla on positiivinen mielikuva 

ja niiden kulutus Suomessa on noussut ollen 113 kg henkilöä kohden vuonna 2001, kun 

vanhojen EU-maiden (EU 15) kulutuksen keskiarvo on 116 kg, USA:n 117 kg ja Venäjän 

152 kg henkilöä kohti. Leipomotuotteiden hintataso on noussut hieman: vuonna 2004 vilja- 

ja leipomotuotteiden hinta oli keskimäärin 1,2 prosenttia kalliimpi kuin edellisenä 

vuonna. Perustuotteiden hinnat ovat muuttuneet vähemmän kuin erikoistuotteiden, joita 

on tullut markkinoille yhä enemmän. Erikoistuotteiden jalostusarvo on suurempi kuin perustuotteiden 

ja niistä saadaan myös paremmin katetta, koska ne sisältävät yleensä 

kuluttajan kannalta sellaista lisäarvoa, josta kuluttaja suostuu myös maksamaan. 

Leipomotuoteryhmän sisällä erityisesti kaupan merkit kasvavat, samoin kahvileivän ja 

pikkusuolaisten osuus kasvaa. Kahvileivät ovat entistä enemmän tuontitavaraa. Vaalea 

ruokaleipä kasvaa ja tumma pysyy ennallaan. Konditoriatuotteiden osuus pienenee. Käsityönä 

valmistettavia konditoriatuotteita tuodaan Etelä-Suomeen yhä enemmän Baltian 

maista. Muutaman vuoden kuluttua erityisesti Ruotsi ja Baltian maista Viro ja Latvia ovat 

kahvileivän ja erikoistuotteiden tuottajina yhtä hyväksyttyjä kuin Suomi. Pakastevalmisteiden 

ja muiden paistovalmiiden leivonnaisten myynti on kasvanut muutaman vuoden aikana 

vajaalla kymmenellä prosentilla. Kuluttaja kaipaa pöytäänsä tuoretta, vasta paistettua 

leipää, minkä takia esimerkiksi kaasuun pakatut valmisleivät ovat kasvattaneet suosiotaan. 

Suomessa näitä tuotteita ei juurikaan valmisteta, vaan valmisleivät tulevat pääasiassa 

Saksasta ja Ranskasta. Tuoreleipää ei lähivuosina tuoda merkittäviä määriä. Leipomotuotteiden 

trendejä lähivuosina ovat helppous, terveellisyys, herkullisuus sekä välipalatyyppinen 

kulutus. 

3.1.1 Leipomotuotteiden hintakehitys 

Vilja- ja leipomotuotteiden hinnat nousivat vuodesta 2003 vuoteen 2004 keskimäärin 1,2 

prosenttia, kun taas jauhojen hintakehitys on ollut laskeva. 


Taulukko 6. Vilja- ja leipätuotteiden vähittäishinnat 1999–2004 

Indeksi: 

2000 = 100 

Pakkauskoko 

1999 2000 2001 2002 2003 2004 Muutos-% 

ed. vuod. 

Hinta 

2004 €/kg 

Viljatuotteet ja leivät 98,3 100,0 103,0 104,5 107,0 108,3 1,2 

Ruisjauhot 1 kg 97,2 100,0 101,6 99,9 95,6 95,0 - 0,7 0,76 

Erikoisvehnäjauhot 2 kg 100,9 100,0 97,1 95,0 93,0 91,3 - 1,9 0,61 

Pienet ruisleipäset 1 kg 98,2 100,0 100,6 101,9 107,0 107,9 0,8 3,85 

Paahtoleipä 1 kg 97,7 100,0 104,1 105,3 108,3 110,1 1,7 3,60 

Pullapitko 1 kg 98,2 100,0 102,5 104,8 109,2 110,8 1,5 5,87 

Lähde: Tilastokeskus, Suomen Gallup Elintarviketieto Oy 

Kansainvälisessä vertailussa leivän ja viljatuotteiden keskimääräiset kuluttajahinnat ovat Suomessa 

EU:n korkeimpia. Hintaero ei ole kokonaan selitettävissä arvonlisäverolla. Vaikka Suomi 

markkina-alueena on Euroopasta katsottuna pieni, merkittävästi korkeampi hintataso saattaa herättää 

kiinnostusta eurooppalaisissa toimijoissa lisääntyvän tuontitoiminnan muodossa. 

Taulukko 7. Hintaindeksejä ja elintarvikkeiden arvonlisäprosentteja 2002 

Leipä ja viljatuotteet Elintarvikkeet ja 

Elintarvikkeiden 

alkoholittomat juoma arvonlisäveroprosentit 

Alankomaat 88,9 97,4 6,0 

Belgia 100,1 99,5 6,0 / 12,0 / 21,0 

Espanja 101,9 83,1 4,0 / 7,0 

Irlanti 106,3 113,8 4,4 / 13,5 

Iso-Britannia 87,4 105,7 0,0 / 17,5 

Italia 97,8 99,3 10,0 

Itävalta 100,3 100,8 4,0 / 10,0 

Kreikka 85,4 83,6 8,0 

Luxemburg 107,0 107,1 3,0 

Portugali 88,9 84,5 5,0 / 12,0 / 19,0 

Ranska 107,0 108,4 5,5 / 19,6 

Ruotsi 123,0 115,0 12,0 / 25,0 

Saksa 104,3 100,2 7,0 / 16,0 

Suomi 129,9 114,1 17,0 

Tanska 135,2 130,2 25,0 

EU-15 100,0 100,0 

Kypros 96,2 97,8 0,0 / 5,0 / 15,0 

Latvia 54,4 65,9 5,0 / 18,0 

Liettua 47,3 59,9 5,0 / 18,0 

Malta 68,2 81,4 0,0 

Puola 52,6 56,4 3,0 / 7,0 

Slovakia 38,1 53 19,0 

Slovenia 92,9 86,3 8,5 

Tsekinmaa 42,5 57,1 5,0 

Unkari 49 64,6 15,0 

Viro 64,4 70,9 18,0 

EU-25 94,3 95,2 

Bulgaria 42,5 53,7 

Romania 42,7 51,6 

Turkki 55,6 62,6 

Islanti 180,7 155,0 14,0 

Norja 180,0 159,8 12,0 

Sveitsi 140,9 152,5 2,4 

Lähde: European Price Comparison Programme, European Commission, Suomen Gallup Elintarviketieto Oy 


14

3.2 Kotimaan markkinat ja asiakastoimialat 

Leipomoteollisuuden kokonaistoimitusten määrällinen kasvu taittui hetkellisesti vuonna 2002, 

mutta kääntyi taas nousuun vuonna 2003. Arvoltaan myyty tuotanto on kasvanut jo pitkään. 

Taulukko 8. Leipomoteollisuuden myyty tuotanto 2000–2003 

Vuosi 2000 Vuosi 2001 Vuosi 2002 Vuosi 2003 

Määrä 

milj. kg 

Arvo 

milj. € 

Määrä 

milj. kg 

Arvo 

milj. € 

Määrä 

milj. kg 

Arvo 

milj. € 

Määrä 

milj. kg 

Arvo 

milj. € 

Tuoreet leivät 174,8 345,6 180,4 362,7 182,3 373,4 189,6 394,1 

Kakut ja leivonnaiset 45,1 170,3 48,6 174,2 39,1 153,6 42,6 164,0 

Näkkileipä, korput 19,0 40,2 19,9 33,2 21,4 34,0 20,7 43,6 

Maustekakut, keksit, vohvelit 19,0 40,2 19,9 33,2 14,4 53,2 15,9 59,8 

Muut leipomotuotteet 43,5 98,5 50,3 110,6 50,1 119,5 45,9 108,2 

Yhteensä 301,4 694,8 319,1 713,9 307,3 733,7 314,7 769,7 


Leipomoteollisuuden myyty tuotanto on kasvanut sekä määrällisesti että arvollisesti, mutta 

erityisesti käsityötä vaativien konditoriatuotteiden hintakilpailu halvemman työvoiman 

maista tulevien tuontituotteiden kanssa on lisääntynyt. Muihin leipomotuotteisiin kuuluvat 

mm. lihapiirakat ja -pasteijat, karjalanpiirakat ja muut ns. leipomoeinekset. Näiden 

valmistuksesta merkittävä osa tapahtuu leipomoiden lisäksi valmisruokateollisuuden toimesta. 

3.2.1 Leipomoyritysten tärkeimmät markkina-alueet 

15 

Leipomoteollisuus on perinteisesti ollut toimintaa, jossa tuotteet on markkinoitu erityisesti 

tuoreen ruoka- ja kahvileivän tuoreusvaatimusten ja myös paikallisten makutottumusten 

vuoksi leipomon lähipiiriin, omaan kuntaan tai lähikuntiin. Leipomoiden toimintaympäristö 

on kuitenkin muuttunut siten, että erityisesti ketjuuntuneet leipomot, mutta myös 

suuremmat paikalliset leipomot, vievät leipomotuotteita koko maahan tai lähimaakuntiin. 

Alan suuryritykset markkinoivat tuotteitaan valtakunnallisesti. Fazer Leipomot Oy:llä ja 

Vaasa & Vaasa Oy:llä on muutaman pääleipomon lisäksi useita alueleipomoita. Alueleipomoissa 

valmistetaan yhä paikallisia tuotteita mutta niiden valikoima tulee lähivuosina 

supistumaan. 

Pk-yritysten toimintaympäristö ja kehitysnäkymät 2005 -tutkimuksen mukaan 55 prosenttia 

pk-leipomoista piti paikallisia markkinoita keskeisimpänä markkina-alueenaan. Luku 

on pienempi kuin vuotta aikaisemmin vastaavassa tutkimuksessa. Maakunnallisen ja jopa 

valtakunnallisen markkina-alueen merkitys kasvaa jatkuvasti. Maakuntaa keskeisimpänä 

markkina-alueenaan piti nyt 33 prosenttia vastanneista ja koko maata 13 prosenttia, mikä 

on 5 prosenttia-yksikköä suurempi luku kuin vuotta aikaisemmin. 


100 % 

80 % 

60 % 

40 % 

20 % 

0% 

Lähde: Pk-yritysten toimintaympäristö ja kehitysnäkymät 2005 

Kuva 3. Pk-leipomoiden keskeiset markkina-alueet 2001–2005 

3.2.2 Tärkeimmät asiakastoimialat 

Pk-yritysten toimintaympäristö ja kehitysnäkymät 2005 -tutkimuksessa tiedusteltiin vastaajilta 

merkittävimpiä asiakastoimialoja. Luvuista nähdään, kuinka monella prosentilla 

haastatelluista on asiakkaana kukin kohderyhmä. Merkittävin asiakasryhmä pk-yrityksille 

on edelleen vähittäiskauppa, vaikka sen rooli pienenee jatkuvasti, kuten myös oman myymälätoiminnan. 

Suurkeittiöiden, ns. horeca-sektorin osuus on vastaavasti kasvussa. 


Kuva 4. Pk-leipomoiden merkittävimmät asiakastoimialat 


Muu 

Oma myymälä 

Suurkeittiöt 

Majoitus- ja ravitsemustoiminta 

Muu teollisuus 

Elintarviketeollisuus 

Muut vähittäiskaupat 

Vähittäiskaupat, S-kaupat 

Vähittäiskaupat, Tradeka/Elanto 

Vähittäiskaupat, T-/Spar-kaupat 

Vähittäiskaupat, K-kaupat 

Tukkukauppa 

16 

Alueellinen 

Maakunnallinen 

Valtakunnallinen 

Vienti 

2001 2002 2003 2004 2005 

2005 

2004 

0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80%

17 

Leipomoyritysten toimintaan on vaikuttanut yhä enenevässä määrin kaupan rakennemuutos. 

Tukkukauppa on merkittävästi keskittynyt ja ketjuuntunut. Keskusliikkeiden vaikutus 

on lisääntynyt kaupan tuotevalikoimapäätöksissä. Keskusliikkeiden toiminta tapahtuu 

"putkimaisesti", jolloin keskusliikkeen valikoimajohdolla on keskitetty päätösvalta. Kaupoilla 

itsellään on yhä vähemmän omaa päätösvaltaa valikoimien toteuttamisessa. Usein 

kaupassa on valtakunnallisten suurleipomoiden tuotteita, joiden on löydyttävä ketjun 

kaikkien myymälöiden valikoimista. Lisäksi voi valikoimissa olla pari keskikokoista alueellista 

leipomoa ja pari paikallista leipomoa. Kaupan kansainvälistyminen on kiristänyt 

hintakilpailua, jonka seurauksena kotimaisilla kaupparyhmittymillä on paineita laskea 

hintoja ja erotus halutaan ottaa nimenomaan tavarantoimittajilta. 

Pk-leipomot kykenevät kilpailemaan suurten yritysten kanssa lisäämällä yhteistyötä, jolloin 

pk-yritysten valikoima ja toimitusvarmuus nousee kaupan kannalta riittävän korkealle tasolle. 

Kauppa luonnollisesti seuraa tuotekohtaisia myytyjä määriä, jonka perusteella tuotteet 

sijoitetaan enemmän tai vähemmän edullisiin paikkoihin. Vähiten myyvät tuotteet poistetaan 

valikoimista. Suuret valmistajat tekevät tilasuunnitelmia kauppojen puolesta. 

Massapaikoista ja hyllytilasta on todellinen taistelu, jossa suuret valmistajat usein vievät 

voiton. Toisaalta pitää muistaa, että kaupan ja teollisuuden tavoitteet ovat yhtenevät; 

molemmat haluavat kaupan hyllyille sellaisia tuotteita, jotka kuluttaja sieltä ostaa. Leipomoteollisuuden 

kannalta tilanne on vaikea, koska kaupoille on ylitarjontaa erilaisista 

tuotteista eikä kauppa voi niitä kaikkia mitenkään pitää kannattavasti esillä. Jos tuotteet eivät 

ole kaupassa, ei kuluttaja niitä voi ostaakaan. Leipomoteollisuuden pitää siis ensin kyetä 

uskottavasti myymään tuotteensa kaupan ostajille ja sen jälkeen huolehtia siitä, että kuluttaja 

ne ostaa kaupasta. 

Vähittäiskauppa jatkaa keskittymistään: päivittäistavarakauppojen määrä on koko ajan 

vähentynyt. Vuonna 2003 päivittäistavarakauppoja oli 5 474 kappaletta. Kauppojen kokonaispinta-ala 

on sen sijaan kasvanut. Isoja automarketteja ja suuria kauppakeskuksia rakennetaan 

jatkuvasti lisää. Pieniä lähimyymälöitä on lopetettu. Samalla on hävinnyt pienleipomoiden 

luontaisia asiakkaita ja suora neuvotteluyhteys paikalliseen pikkukaupan 

kauppiaaseen. Isoissa marketeissa leipäosastojen hoitajat vaikuttavat edelleen paikallisleipomoiden 

tuotteiden valintapäätöksiin, tosin entistä enemmän valikoima päätetään valtakunnallisesti. 

Alueellisesti kauppa voi päättää 30–40 prosenttia valikoimistaan ja yksittäisen 

kaupan päätösmahdollisuudet pienenevät koko ajan. 

Asiakkailta tulee kuitenkin toivomuksia paikallisten leipien saamisesta valikoimiin. Jos 

tuotteita on vain silloin tällöin tarjolla, valinta osuu kuitenkin helposti tuttuun valtakunnalliseen 

tuotemerkkiin. Leipomoiden omien myymälöiden merkitys ja muun kuin vähittäiskaupan 

käyttäminen myyntikanavana pienillä leipomoilla korostuu. Viitseliäämmät 

asiakkaat hakevat leipomon myymälästä paikallisia tuotteita, mutta kiireisimmät eivät 

vaivaudu käymään useammassa kaupassa vaan haluavat kaikki tuotteet samasta paikasta. 

Omilla paikallisilla merkki- ja erikoistuotteilla on helpompi päästä suurenkin myymälän 

vakiotoimittajaksi. Muutamat pienleipomot hoitavat itse aktiivisesti paikallisten myymä- 


löiden leipähyllyjä poistamalla vanhat tuotteet, arvioimalla seuraavan päivän tuotekohtaisen 

menekin ja toimittamalla sopivan määrän tuoreita tuotteita päivittäin. 

Leipomoyritysten kauppoihin ja kahviloihin perustamat paistopisteet ovat tulleet kannattavuutensa 

takia monelle valmistajalle kriittisen tarkastelun kohteeksi. Paistopisteitä onkin 

jonkin verran lopetettu tai ne ovat siirtyneet kaupan omiksi pisteiksi. Paistopisteistä on 

kuitenkin tullut pysyvä leivonnaisten myyntitapa riittävän suuriin myymälöihin, sillä ne 

ovat hyvä imagotekijä niin kaupalle kuin valmistajallekin: tuore leiväntuoksu kaupassa, 

usein laadukkaammat ja yksilöllisemmät tuotteet. Lisäksi niiden myötä valmistajan on 

helpompi saada muitakin tuotteita kyseiseen myymälään tai kauppaketjuun. 1990-luvun 

lopulla perustettiin myös muutamia jauholeipomoita myymälöihin. Niistäkin muutama 

näyttää tulleen jäädäkseen myymäläkonseptiin sopiessaan. Viime vuosina on tosin ollut 

nähtävissä osittain kyllästymistä paistopisteiden pakasteesta leivottuihin tuotteisiin. Asiakkaat 

ovat havainneet eron laadussa tuoreesta leivotun ja pakasteesta leivotun välillä. Jotkut 

kaupat palaavat leipomosta tuoreena ostettavaan leipään ja kahvileipään. Myös sksektorilla 

on havaittu pakasteesta paistamisen sitovan henkilöstöä ja aiheuttavan laitekustannuksia 

ja jotkut suurkeittiöt alkavat jälleen ostaa lähileipomon tuotteita. Tämä on selkeä 

mahdollisuus myös pienleipomoille. 

3.3 Vienti, tuonti ja muu kansainvälinen toiminta 

Leipomotuotteiden valmistus on perinteisesti ollut kotimarkkinateollisuutta ja ulkomaankaupan 

merkitys on ollut melko vähäinen. 2000-luvun alusta elintarvikkeiden vienti on ollut 

kasvusuunnassa, viljapohjaisista tuotteista näkkileivän, keksien ja vohvelien ja muiden 

leipomovalmisteiden vienti on kasvanut. Elintarvikkeiden tuonti on aina ollut merkittävästi 

vientiä suurempaa. 

Leipomoteollisuus on laajentanut voimakkaasti viime vuosina markkina-aluettaan ulkomaille 

ja valmistaa lähialueilla (Ruotsissa, Venäjällä ja Baltiassa) sijaitsevissa leipomoissaan 

paikallisiin makutottumuksiin sopivia leipiä. Baltian maiden liittyessä 

EU:hun saattaa leipomoiden markkina-alue ulottua Suomeen saakka. Näin on jo tapahtunut 

esim. pakastepuolivalmisteleivonnaisten osalta, joita suomalaiset pienet leipomot 

paistavat myyntiin. 

3.3.1 Vienti 

Vuonna 2004 viljatuotteita (kahvileipä, keksit ja vohvelit, näkkileipä, ruokaleipä sekä 

muut leipomo- ja viljavalmisteet) vietiin Suomesta Elintarviketeollisuusliiton tilastojen 

mukaan 53,2 milj. euron arvosta (29,7 milj. kg). Leipomotuotteiden osuus koko elintarvikeviennin 

arvosta oli vain vajaat 5 prosenttia. 


18

Taulukko 9. Leipomotuotteiden viennin määrä ja arvo tuoteryhmittäin 2001–2004 

2001 2002 2003 2004 

tn 1 000 € tn 1 000 € tn 1 000 € tn 1 000 € 

Kahvileipä 1 3 4 14 2 13 1 7 

Keksit ja vohvelit 2 014 5 754 3 286 8 686 4 091 10 897 2 273 5 884 

Näkkileipä 4 506 7 544 5 266 9 259 5 754 9 825 6 386 11 142 

Ruokaleipä 1 586 2 773 1 270 2 198 1 627 2 906 1 532 2 866 

Muut leipomovalmisteet 4 505 10 105 6 981 15 035 8 410 17 790 11 077 24 357 

Muut viljavalmisteet 7 166 7 797 7 620 8 575 6 875 6 849 8 399 8 943 

Yhteensä 19 778 33 976 24 427 43 767 26 759 48 280 29 668 53 199 

Lähde: Elintarviketeollisuusliitto ry 

3.3.2 Tuonti 

Vuonna 2004 viljatuotteita (kahvileipä, keksit ja vohvelit, näkkileipä, ruokaleipä sekä 

muut leipomo- ja viljavalmisteet) tuotiin Elintarviketeollisuusliiton tilastojen mukaan 

Suomeen 168,4 milj. euron arvosta. Tuonti on sekä määrällisesti että arvossa mitattuna 

kasvanut jatkuvasti. Viljapohjaisten tuotteiden tuontilukuja kasvattaa erityisesti keksien 

ja vohveleiden ja muiden leipomo- sekä viljavalmisteiden (mm. seosten ja pakastepuolivalmisteiden) 

tuonti. 

Taulukko 10. Leipomotuotteiden tuonnin määrä ja arvo tuoteryhmittäin 2001–2004 

2001 2002 2003 2004 

tn 1 000 € tn 1 000 € tn 1 000 € tn 1 000 € 

Kahvileipä 277 686 407 1 075 586 1 492 693 1 929 

Keksit ja vohvelit 14 289 30 403 13 393 30 141 13 658 32 753 16 077 38 425 

Näkkileipä 1 199 3 199 1 183 3 146 1 141 3 273 1 138 3 349 

Ruokaleipä 8 176 15 831 8 549 12 964 9 554 14 671 10 733 17 593 

Muut leipomovalmisteet 

15 831 39 599 16 876 41 681 20 492 49 501 21 708 52 834 

Muut viljavalmisteet 28 182 54 995 29 382 54 386 28 637 53 385 30 284 54 246 

Yhteensä 67 954 144 713 69 790 143 393 74 068 155 075 80 633 168 376 

Lähde: Elintarviketeollisuusliitto ry 

3.3.3 Kansainvälinen toiminta 

19 

Leipomoteollisuuden suomalaiset suuryritykset ovat jo pitkään olleet läsnä Itämeren alueen 

maissa, erityisesti Baltiassa, Ruotsissa ja Venäjällä. 


Baltian maissa leipomoteollisuuden kehitys muistuttaa Pohjoismaiden kehitystä. Baltian 

suurimmat leipomoyritykset pitävät yhteenlaskettuna hallussaan noin 50 prosenttia markkinaosuutta. 

Kilpailu Baltian markkinoilla on lisääntynyt viime vuosina huomattavasti. 

Syynä ovat mm. kaupan keskittyminen ja yleinen nopea taloudellinen kasvu. Baltian 

maiden EU jäsenyys tulee entisestään kiristämään kilpailua. Suomalaiset suuryritykset 

ovat etabloituneet Baltian markkinoille erityisesti yritysostojen kautta. Suoraa tuotevaihtoa 

tehdään mahdollisuuksiin nähden rajoitetusti. Syynä ovat ennen kaikkea makutottumusten 

erilaisuus sekä erityisesti Suomessa laimea kysyntä Baltiassa valmistettuja leipomotuotteita 

kohtaa, minkä vuoksi yritykset eivät ole halunneet edes kokeilla tuontia, huolimatta 

merkittävästi halvemmasta kustannustasosta. Suomalaiset pk-yritykset eivät ainakaan 

vielä ole lähtenee näkyvään yhteistyöhön yhteistyritysten tai tuotevaihdon kautta 

Baltian maiden kanssa. 

Kansainvälisiä näkkileipä- ja hapankorppumarkkinoita hallitsevat kolme yritystä: ruotsalainen 

Wasabröd, Vaasan & Vaasan ja englantilainen Ryvita. Nämä yritykset pitävät hallussaan 

noin 80 prosenttia markkinoista. Alun perin säilyvyytensä vuoksi Pohjoismaiden 

markkinoilla suosioon noussutta näkkileipää pidetään erityisesti Saksan, Venäjän ja Pohjois-Amerikan 

markkinoilla yhä enenevässä määrin terveystuotteena. Rukiin ja kuidun 

terveydelliset edut ovat vahvistaneet näkkileivän kulutusta terveydestään huolehtivien ihmisten 

keskuudessa. Näkkileivän kulutuksen ennustetaankin kasvavan sekä nykyisillä 

että uusilla markkina-alueilla. 


20

4 Tuotanto ja tuotantomenetelmät 

4.1 Kapasiteettitilanne 

Leipomoteollisuuden pk-yrityksissä kapasiteetin käyttöaste on tyypillisesti alhainen. Koneita 

ja laitteita käytetään vain yhdessä vuorossa ja silloinkin useita laitteita vain muutamia 

tunteja. Keskisuurissa ja suurissa leipomoissa tilanne on jo toinen: leivontaa tapahtuu 

useassa vuorossa usein myös lauantaisin. Joillakin linjoilla saattaa olla jopa kapasiteettipulaa. 

Leipomoille tyypillistä on valmistuksen ajallisen ja määrällisen optimoinnin vaikeus 

Kun kysymyksessä ovat tuoreet tuotteet, valmistuksen on tapahduttava tehokkaasti 

lyhyessä ajassa ottaen huomioon eri jakelureittien aikataulut, jotta tuotteet saadaan mahdollisimman 

tuoreena perille. 

Kuitenkin sarjakokojen tulisi olla mahdollisimman suuria. Säilyvien tuotteiden, kuten 

esim. pakastetuotteiden ja näkkileipien valmistuksessa ei luonnollisesti ole tätä ongelmaa, 

vaan voidaan ajaa suuria sarjakokoja tehokkaasti ja valmistaa jonkin verran myös varastoon. 

80 % 

70 % 

60 % 

50 % 

40 % 

30 % 

20 % 

10 % 

0% 

68 % 

66 % 


Kuva 5. Pk-leipomoiden tuotantokapasiteetin käyttöaste 

21 

27 % 

24 % 

2005 2004 

Pk-yritysten toimintaympäristö ja kehitysnäkymät 2005 -tutkimuksen mukaan alihankkijana 

toimii 21 prosenttia leipomoista ja alihankkijoilta ostaa tuotteita noin 27 prosenttia 

leipomoista. Alihankintatöiden osuus tuotannosta oli keskimäärin noin 18,2 prosenttia 

kun se edellisenä vuonna oli 8,0 prosenttia. Koko elintarviketeollisuuden keskiarvo oli 

29,7 prosenttia. Luvut kertovat leipomoiden keskimääräistä heikommasta verkottumisesta. 

5% 

Alikäyttö Normaalikäyttö Ylikäyttö 

10 % 


Pk-yritysten toimintaympäristö ja kehitysnäkymät 2005 -tutkimuksen mukaan yhteistyötä 

on myös muiden sidosryhmien, kuten muiden yritysten sekä tutkimus-, kehittämis- ja koulutustoimijoiden 

kanssa. Seuraavassa taulukossa leipomoyritykset kuvaavat yhteistoimintaansa 

eri tahojen kanssa. 


Kuva 6. Pk-leipomoiden yhteistoimintatahot 

4.2 Toimialan logistiikkarakenne 

Suurin osa leipomotuotteista on tuoretavaraa. Lämmin ja tuore leipä on saatava nopeasti 

vähittäiskauppaan tai suurkeittiöön kuluttajan saataville ennen kuin se vanhenee. Tämä 

aiheuttaa valmistuksen ja logistiikan suunnittelulle suuria haasteita. Tuotteet on kuljetettava 

nopeasti ja mahdollisesti useamman kerran päivässä moneen kohteeseen. Leivän 

lämpimänä pitämiseksi käytössä on temperoituja kuljetuksia. 

Suuret yritykset ovat ulkoistaneet kuljetuksen ja logistiikan kokonaisuudessaan logistiikkaan 

erikoistuneille yrityksille. Nämä hoitavat yhteistyössä ostavan yrityksen kanssa kuljetusratkaisut, 

reititykset ja jakelun organisoinnin ja toteutuksen. Fazer Leipomot Oy harjoittaa 

yhteisjakelua kullakin alueella muutaman paikallisen leipomon kanssa. Vaasan & 

Vaasan Oy kuljettaa vain omia tuotteitaan. 

Pakasteleivonnaisten kuljetuksessa suuret yritykset ovat ryhtyneet menestyksellisesti yhteistyöhön 

perinteisiä pakastetuotteita jakelevien yritysten kanssa ja ostavat ainakin osittain 

varasto- ja logistiikkapalvelut näiltä. Myös muiden säilyvien tuotteiden logistiikassa 


Ei minkään em. tahon kanssa/Ei osaa sanoa 

Muut yhteistyökumppanit 

Tutkimuslaitokset 

Ammattioppilaitokset 

Ammattikorkeakoulut 

Yliopistot ja korkeakoulut 

Muiden toimialojen yritykset 

Oman toimialan yritykset 

22 

2005 

2004 

0% 10% 20% 30% 40% 50% 60%

23 

on löydetty yhteisjakeluratkaisuja, jotka säästävät kustannuksia puolin ja toisin. Säilyvien 

tuotteiden kuljetukset ovat luonnollisesti tehokkaampia, koska tuotteita voidaan varastoida, 

kuljettaa pitkinä siirtokuljetuksina jakeluvarastoihin, joista ne voidaan toimittaa asiakkaille. 

Pienet ja keskisuuret yritykset käyttävät sekä omia autojaan että ostettuja kuljetuspalveluja. 

Kuljetuskustannukset muodostuvat usein pienelle yritykselle suhteettoman kalliiksi. 

Yritykset ovatkin jonkin verran pyrkineet verkostoitumaan ja tekemään yhteistyötä yhteisten 

kuljetusten organisoimiseksi mutta toistaiseksi vain vähäisessä määrin tässä on onnistuttu. 

Pienille yrityksille herkästi pilaantuvien tuotteiden, kuten konditoriavalmisteiden 

kuljetukset ovat myös ongelmallisia. Nämä tuotteet vaatisivat kylmäkuljetuksia, mutta 

käytännössä tämä on ylitsepääsemätön kustannuskysymys. Leipomot vetoavatkin usein 

"kahden tunnin sääntöön" eli pyrkivät kuljettamaan herkät tuotteet alle lain salliman 

kahden tunnin ajan lämpimissä autoissa määränpäähänsä. 

Leipomotuotteiden toimitusten ajankohta painottuu edelleen aamupäivään, vaikka ruokaostoksilla 

käynti on painottunut iltapäivään ja iltaan. Kauppa suhtautuu periaatteessa positiivisesti 

leipomotuotteiden iltapäiväjakeluun. Käytännössä leipähyllyt halutaan kuitenkin 

järjestää aamulla ennen asiakkaiden saapumista. Pienille leipomoille kaksi kertaa päivässä 

tapahtuvat kuljetukset ja valmistus kahdessa erässä tulevat liian kalliiksi. 


5 Investoinnit 

5.1 Käyttöomaisuusinvestoinnit 

Leipomoteollisuudessa käyttöomaisuusinvestoinnit olivat vuonna 2003 yhteensä noin 55 

milj. euroa, josta koneisiin ja laitteisiin runsaat 80 prosenttia. Leipomoteollisuuden käyttöomaisuusinvestoinnit 

ovat viimeisen viiden vuoden aikana vaihdelleet runsaasti kasvaen 

selvästi vuonna 2003. 

Milj. euroa 

60 

50 

40 

30 

20 

10 

39 


Kuva 7. Leipomoteollisuuden käyttöomaisuusinvestoinnit vuosina 1999–2003 

Vuonna 2004 tehdyssä Pk-yritysten toimintaympäristö ja kehitysnäkymät -tutkimuksessa 

pk-leipomoiden investointiodotuksia kuvaava saldoluku, jolla kuvataan positiivisen kehityksen 

vastausprosentin ja negatiivisen kehityksen vastausprosentin eroa, oli 8. Kun 

vuonna 2005 toteutetussa vastaavassa tutkimuksessa kysyttiin pk-leipomoiden investointitilannetta 

nyt verrattuna vuoden takaiseen tilanteeseen, saatiin vastaavaksi saldoluvuksi 

19. Vuoden takaiset odotukset ovat siis keskimäärin tarkasteltuna toteutuneet paremmin 

kuin osattiin ennakoida. Vuonna 2005 toteutetussa tutkimuksessa 29 prosenttia uskoi investointien 

lisääntyvän seuraavan vuoden aikana ja vain 10 prosenttia uskoi niiden pienenevän 

nykytilanteeseen verrattuna. 


0 

35,5 

24 

32,6 

37,1 

55,2 

1999 2000 2001 2002 2003

Saldoluku 

35 

30 

25 

20 

15 

10 

5 

0 

-5 


Kuva 8. Toteutuneet investoinnit ja investointiodotusten muutokset leipomoteollisuudessa 

1999–2005 

5.2 Tuotekehitys 

Saldoluku 

30000 

25000 

20000 

15000 

10000 

5000 

0 


Toteutunut 

Odotukset 

Kuva 9. Leipomoteollisuuden tutkimus- ja kehittämismenot 1998–2003 

25 

I/99 II/99 I/00 II/00 2001 2002 2003 2004 2005 

Elintarvikkeiden ja 

juomien valmistus 


1998 1999 2000 2001 2002 2003 

Pk-yritysten toimintaympäristö ja kehitysnäkymät 2005 -tutkimuksen mukaan 19 prosenttia 

pk-leipomoista aikoo investoida tuotekehitykseen enemmän kuin edellisenä vuonna. 


6 Taloudellinen tila 

6.1 Kannattavuus ja taloudellinen asema 

Pk-yritysten toimintaympäristö ja kehitysnäkymät 2005 -tutkimuksen mukaan pk-leipomoista 

62 prosenttia arvioi asemansa kansantaloudessa olevan kohtalainen, melko hyvä 

tai erittäin hyvä (edellisenä vuonna 68 %). Lähimmän kolmen vuoden aikana 89 prosenttia 

arvioi suhdannenäkymien oman yrityksen kannalta paranevan tai pysyvän ennallaan 

(edellisenä vuonna 82 %). 11 prosenttia arvioi tilanteen huonontuvan (edellisenä vuonna 

18 %). Vuoden kuluttua 94 prosenttia vastaajista arvioi liikevaihdon olevan yhtä suuri tai 

kasvavan (edellisenä vuonna 90 %) ja 6 prosenttia arvioi sen laskevan (edellisenä vuonna 

10 %). Kannattavuuden arvioi peräti 95 prosenttia paranevan tai pysyvän ennallaan vuoden 

kuluttua (edellisenä vuonna 96 %). Luottamus kannattavuuden kasvuun on siis edelleen 

suuri. Suurempi osa siis näkee kannattavuuden parantuvan kuin sen huononevan. 

Taulukko 11. Leipomoteollisuuden mediaanitunnuslukuja 2004 

Elintarvikkeiden ja juomien Pehmeän leivän ja tuoreiden 

valmistus 

leivonnaisten valmistus 

Liikevaihto 1000 euroa 969 700 

Käyttökate % 8,5 8,8 

Rahoitustulos % 6,7 6,7 

Nettotulos % 3,0 3,4 

Sipo % 15,1 19,6 

Myyntisaamisten kiertonopeus pv 24,3 19,9 

Ostovelkojen kiertonopeus pv 38,9 36,5 

Quick Ratio 0,9 0,7 

Current Ratio 1,3 1,0 

Liikevaihto/hlö 1000 euroa 111,0 61,7 

Jalostusarvo/hlö 1000 euroa 38,1 32,6 

Lähde: Toimiala Online, Suomen Asiakastieto Oy 

Taulukko 12. Leipomoteollisuuden mediaanitunnuslukuja 1999–2004 

Mediaanit 1999 2000 2001 2002 2003 2004 

Liikevaihto 1000 euroa 654 478 437 438 438 700 

Käyttökate % 8,6 7,2 8,5 7,7 7,7 8,8 

Rahoitustulos % 6,4 5,0 6,0 5,7 5,7 6,7 

Nettotulos % 2,8 1,7 2,3 2,5 2,5 3,4 

Sipo % 12,6 10,8 14,2 14,7 14,7 19,6 

Myyntisaamisten kiertonopeus pv 19,4 19,7 20,9 20,8 20,8 19,9 

Ostovelkojen kiertonopeus pv 32,2 33,3 34,0 32,5 32,5 36,5 

Quick Ratio 0,8 0,8 0,8 0,8 0,8 0,7 

Current Ratio 1,1 1,0 1,0 1,1 1,1 1,0 

Omavaraisuusaste 24,5 26,0 27,5 29,7 31,5 28,9 

Suhteellinen velkaantuneisuus 28,4 27,7 26,9 27,1 25,0 25,1 

Liikevaihto/hlö 1000 euroa 52,0 54,2 56,0 54,4 58,3 61,7 

Jalostusarvo/hlö 1000 euroa 27,6 27,8 28,8 29,0 30,0 32,6 

Lähde: Toimiala Online, Suomen Asiakastieto Oy 


26

Suhdanneodotukset ovat olleet suuremmalla osalla pk-leipomoita enemmän positiiviset 

kuin negatiiviset. Odotusten suunta on kuitenkin alaspäin vuodesta 2003 alkaen. 

Saldoluku 

45 

40 

35 

30 

25 

20 

15 

10 

5 

0 


Kuva 10. Leipomoteollisuuden suhdanneodotukset 1999–2005 

27 

I/99 II/99 I/00 II/00 2001 2002 2003 2004 2005 

Voimakkaasti kasvuhakuiseksi ilmoittautuu 8 prosenttia leipomoista ja mahdollisuuksien 

mukaan kasvamaan pyrkiviksi 50 prosenttia, kun taas asemansa pyrkii säilyttämään 29 

prosenttia leipomoista ja 12 prosenttia ei näe yrityksellään olevan kasvutavoitteita. Pkyritysten 

toimintaympäristö ja kehitysnäkymät 2005 -tutkimuksen mukaan kansainvälistymiseen 

aikoo panostaa 9 prosenttia pk-leipomoista. Näistä kansainvälistymistä harkitsevista 

vastaajista 21 prosenttia aikoo panostaa välilliseen myyntiin osana suuryritysten verkostoa, 

18 prosenttia yhteistyössä muiden pk-yritysten kanssa ja 39 prosenttia aikoo 

kehittää omia valmiuksia ja toimia itse suorana viejänä. 


7 Toimialan keskeiset menestystekijät, 

ongelmat ja kehittämistarpeet 

7.1 Menestystekijät 

Leipomoteollisuus on ollut leivän ja muiden tuoretuotteiden osalta voimakkaasti paikallista 

toimintaa niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Tämä on johtunut ennen kaikkea 

tuoreustekijöistä ja paikallisesti hyvinkin poikkeavista makutottumuksista. Viime 

vuosina on kuitenkin ollut nähtävissä makusuuntausten yhdenmukaistumista maan eri 

osissa ja jopa eri maiden kesken. Toisaalta markkinoille on vakiintunut valtakunnallisia 

tuotteita (esim. tummassa ruokaleivässä palaleivät) ja toisaalta on lanseerattu Euroopasta 

tuttuja erikoisleipiä. Myös tietyt tuontileipomotuotteet ovat vakiintuneet Suomessa (esim. 

pakaste- ja suojakaasupakatut patongit ja tietyt kahvileipätuotteet). 

Alaa hallitsee kaksi suurta valtakunnallista leipomoyritystä alueleipomoineen, ja toisaalta 

maassa on paljon pieniä leipomoita sekä vain muutamia henkilöitä työllistäviä kotileipomoita. 

Fazer Leipomot Oy ja Vaasan & Vaasan Oy perustavat toimintansa tehokkaaseen 

tuotantoon, suuriin volyymeihin ja valtakunnallisesti tunnettuihin merkkituotteisiin. Suuret 

leipomot keskittävät toimintojaan ja supistavat valikoimiaan yhä enemmän. Tämä 

saattaa antaa paremmat edellytykset pienille ja keskisuurille leipomoille erikoistua paikallisiin 

ja erikoisleipiin. Keskisuuret leipomot ovat omalla alueellaan tunnettuja, ja niillä voi 

olla myös tunnettuja tuotemerkkejä. Keskisuurten leipomoiden välinen yhteistyö on viime 

vuosina tiivistynyt ja tuottanut hedelmää. Esim. Perheleipureiden ketju on päässyt tehokkaalla 

verkostoitumisellaan ja yhteisellä tuotemerkillään entistä tehokkaammin Etelä- 

Suomen alueen kauppoihin. Käytännön keinoina ovat jakelukeskuksen perustaminen Etelä-Suomeen 

ja osittain yhteinen markkinointi, joka hoitaa yhteydet keskusliikkeisiin kaikkien 

puolesta. Pienleipomot toimivat usein täysin paikallisilla markkinoilla joko valmistamalla 

laajaa valikoimaa eri tuotteita, tai joskus harvoin erikoistumalla kapeammalle 

segmentille. Omistajien työpanoksen ja osaamisen merkitys on suuri pienleipomoissa. 

Pienten valmistajien on ilman tehokasta markkinointia entistä vaikeampi päästä jopa 

paikallisten kauppojen valikoimiin. 

7.2 Keskeiset ongelmat 

Leipomoteollisuuden keskeiset ongelmat ovat ylikapasiteetista aiheutuva kysynnän ja tarjonnan 

epätasapaino. Markkinoilla ei juuri tapahdu merkittäviä muutoksia, jotka voisivat 

lisätä kysyntää tulevaisuudessa. Vaatimaton yhteistyö yritysten kesken kärjistää tilannetta. 

Huolimatta hyvinkin onnistuneista yhteistyöesimerkeistä tuotannollisten yhteistyöverkostojen 

rakentaminen on ollut lähes olematonta. Pienten leipomoiden ongelmat ovat 

kärjistyneet aina 1980-luvulta asti, jolloin valtakunnallisten leipomoiden laajentuminen 


28

29 

maakuntiin alkoi. Tässä rakennemuutoksessa moni leipomo joutui vaikeuksiin ja toiminta 

on sen jälkeen jäänyt liikevaihdoltaan ja tuotantomääriltään alemmalle tasolle pysyvästi 

verrattuna tuon ajan huippulukemiin. Syinä ovat olleet paitsi valtakunnallisten leipomoiden 

tulo paikkakunnille (usein jonkun paikallisen leipomon ostamisen kautta), niin myös 

kaupan keskittyminen ja ketjuuntuminen sekä työvoimakustannusten nousu. Viimeksi 

mainittu on vaikuttanut nimenomaan pieniin leipomoihin, joissa tuotanto on hyvin käsityövaltaista. 

7.3 Keskeiset kehittämistarpeet 

Elintarviketeollisuudessa yritysten yhteistyö on perinteisesti muuta teollisuutta vähäisempää. 

Yhteistyön lisäämiseen tähtääviä toimia tulee lisätä. Kustannuksia säästäviä pienyritysten 

yhteistyömuotoja voidaan löytää mm. logistiikasta, osahankinnasta ja markkinoinnista. 

Yhteistyö suurten yritysten kanssa tarjoaa kehittämismahdollisuuksia. esimerkiksi 

logistiikan osalta. Valmiuksia uuden teknologian hyväksikäyttöön tuotannossa, logistiikan 

ja asiakastiedon hallinnassa ja yritysten yhteistyössä tulisi kehittää. 

Uusien tuoteryhmien, kuten kuluttajalle lisäarvoa tuottavien tuotteiden kehitystyöhön tulisi 

panostuksia mahdollisuuksien mukaan. Tämä edellyttää selkeää päätöstä yritysjohdolta 

lisätä t&k -panostuksia sekä hakeutumista yhteistyöhön tutkimuslaitosten ja kehittämistoimijoiden 

kanssa. Terveellisyydelle ja sairauksien ennaltaehkäisylle on yhä enemmän 

kysyntää tulevaisuudessa. Terveysvaikutteisia elintarvikkeita pidetään yhtenä tulevaisuuden 

suurimmista mahdollisuuksista, johon liittyvään tutkimukseen ja tuotekehitykseen 

on Suomessakin panostettu suhteellisesti paljon. Hyvistä innovaatioista ei ole kuitenkaan 

syntynyt kestävää liiketoimintaa ongelmitta. Ongelmia tuottaa mm. lainsäädännön 

selkiytymättömyys, kallis tuotekehitys, kansainvälistyminen sekä kuluttajien käyttäytymisen 

ennustamattomuus. Näiden haasteiden vuoksi terveysvaikutteisia elintarvikkeita, 

terveellisyyden korostumista tuotteiden lisäarvona ja niihin liittyviä teknologioita tulee 

pohtia edelleen. 

Kuluttajan luottamuksen säilyttämiseksi koko elintarvikeketjun on jatkuvasti kiinnitettävä 

huomiota puhtauteen ja turvallisuuteen. Tällä hetkellä Suomessa ruokaturvallisuus on 

korkealla tasolla. Hyvä tilanne ei kuitenkaan tarkoita, ettei turvallisuuteen tulisi jatkuvasti 

kiinnittää huomiota. Turvallisuusriskit tulevat lisääntymään tulevaisuudessa. Näiden eliminoiminen 

edellyttää kaikilta toimijoilta myös käytännössä toimivaa omavalvontaa sekä 

yhä enenevässä määrin laatu- ja ympäristöjärjestelmien mukaista toimintaa. 

Tieto- ja viestintäteknologian laajempi hyväksikäyttö elintarvikeketjussa tulisi ottaa uudeksi 

tutkimus- ja kehittämiskohteeksi. Uudet informaatioteknologian sovellutukset voivat 

tarjota pienyrityksillekin sellaisia kilpailuetuja, joita suuryritykset pystyvät jo hyödyntämään 

tuotanto- ja markkinainformaation hallinnassa. Kaupan asettamat vaatimukset 

teollisuudelle kasvavat. Erityinen huomio tulisi kiinnittää tietotekniikan hyödyntämiseen 

logistiikassa sekä jäljitettävyyden kehittämisessä. Tieto- ja viestintäteknologioiden 


hyödyntäminen läpi arvoketjun tarjoaa uusia mahdollisuuksia tehostaa yritysten logistiikkaa 

ja tuotantoprosesseja, parantaa turvallisuutta ja laadunseurantaa sekä tarjota entistä 

parempaa tietoa kuluttajille. Elintarvikesektori ei kuitenkaan hyödynnä riittävästi ICTalueen 

mahdollisuuksia. Tällä kentällä haasteena on teknologioiden hyödyntämisen lisäksi 

uusien innovatiivisten toimintamallien omaksuminen yhteistyössä eri toimijoiden kesken. 

Liikkeenjohdon ja henkilöstön osaamisen kehittämiseen on elintarvikeyrityksissä kasvavaa 

tarvetta kilpailun kiristyessä. Osaamisen merkitys kilpailutekijänä on kasvanut myös 

elintarviketeollisuudessa. 

Teollisuuden suurimpia haasteita on ennakoida kuluttajien tarpeita ja käyttäytymistä. Näihin 

tarpeisiin vaikuttavat yhteiskunnalliset muutokset, kuten yleinen ostovoiman kasvu ja 

ikärakenne. Lisäksi haasteena on ymmärtää kuluttajien vaihtuvia ostokriteereitä sekä 

halukkuutta ja kykyä omaksua tietoa. 

Pienten yritysten teknologisen osaamistason nosto antaa mahdollisuuden säilyttää monipuolinen 

tuotantorakenne kotimaassa. Elintarvikesektorin rakennemuutos on johtanut yhä 

suurempien yritysten syntymiseen, keskitettyyn elintarviketuotantoon, yritysten omistuksen 

siirtymiseen ulkomaille ja yhä kasvavaan elintarvikkeiden tuontiin ulkomailta. Keskisuurilla 

yrityksillä on vaikeuksia koventuneessa kilpailutilanteessa ja pienten yritysten 

on yhä selkeämmin etsittävä kilpailuetua erikoistumisesta. Pienet, erityisesti perinteisillä 

aloilla toimivat, yritykset ovat yleensä alueellisia toimijoita, joille alueiden kehittyminen 

ja alueelliset tukiverkostot ovat tärkeitä. Erikoistumisen strategiat, ympäristökysymykset, 

lähiruoka ja luomutuotanto ovat asioita, joiden ratkaiseminen antaa kapeilla asiakassegmenteillä 

usein riittävän volyymin pienen yrityksen menestymiseksi. Edellytyksenä on 

läpi tuotanto- ja logistiikkaketjun tapahtuva kustannustehokkuus, jossa erilaisilla teknologioilla 

on tärkeä merkitys. 


30

8 Tulevaisuuden näkymät toimialalla 

8.1 Visio 

31 

Leipomoiden asemaan lähivuosina voidaan katsoa vaikuttavan seuraavat muutokset toimintaympäristössä: 

kaupan voimakas ketjuuntuminen jatkuu. Valikoimapäätökset tehdään 

60–70-prosenttisesti valtakunnallisesti ja 20–30-prosenttisesti alueellisesti. Kauppakohtaiset 

päätökset ovat vain muutaman prosentin luokkaa. Tämän seurauksena yksittäisen 

kaupan leipävalikoimasta suurin osa on valtakunnallisten valmistajien tuotteita, noin 

kolmasosa paikallisten alueleipomoiden tuotteita ja vain muutama prosentti yksittäisten 

pienten leipomoiden tuotteita. Kauppa tehostaa toimintaansa massa- ja hyllypaikkojen tehokkaalla 

optimoinnilla sekä tuotetietojen keskitetyllä hallinnalla. Tavarantoimittajien 

tulee pystyä vastaamaan näihin järjestelmiin. Kaupan merkit tulevat kasvamaan ja näitä 

merkkituotteita tullaan tuomaan yhä enemmän ulkomailta. Tällaisia tuotteita ovat pitemmän 

säilyvyysajan tuotteet, kuten paahtoleivät ja kahvileivät. Näissä tuotetyypeissä myös 

muu tuonti tulee kasvamaan. 

Erikokoisten ja -tyyppisten leipomoiden asema ja mahdollisuudet ovat edellä mainituista 

syistä erilaiset: suurilla valtakunnallisilla leipomoilla eli Fazer Leipomot Oy:llä, Vaasan 

& Vaasan Oy:llä ja LU Suomi Oy:llä on parhaat mahdollisuudet pärjätä muuttuvassa toimintaympäristössä. 

Näiden leipomoiden toiminta on tehokasta ja automatisoitua ja kustannustehokkuutta 

kehitetään edelleen mm. valikoimia supistamalla sekä osittain keskittämällä 

tuotantoa suurimpiin yksiköihin Kaupan ketjuuntuminen on jopa etu suurille leipomoille. 

Ne pystyvät osallistumaan tilanhallintajärjestelmien sekä tuotetietopankkien 

kehittämiseen. Yrityksillä on vahvat brandit ja ne pysyvät tutkimus- ja tuotekehitystoimintansa 

avulla osaamisessa Euroopan kärjessä ja voivat myös viedä osaamistaan lähialueille 

perustamiinsa leipomoihin. 

Keskisuuret alueelliset leipomot pärjäävät, jos ne onnistuvat tehostamaan tuotantoaan pysyäkseen 

kannattavina kiristyvässä kilpailussa. Tämä tarkoittaa mm. valikoimien karsimista, 

tuotannon automatisointia, erikoistumista, myyntialueen laajentamista sekä keskinäistä 

yhteistyötä esim. markkinoinnissa, raaka-aineostoissa ja tuotekehityksessä. Kahden 

suuren valtakunnallisen leipomon ilmoittama valikoiman supistaminen saattaa merkitä 

uusia mahdollisuuksia alueellisille leipomoille panostaa paikallisiin tuotteisiin tai 

valtakunnallisesti myytäviin erikoistuotteisiin. 

Pienet leipomot ovat suurimman haasteen edessä. Niillä ei ole osaamista eikä resursseja 

vastata kaupan vaatimuksiin. Yksittäisen leipomon mahdollisuudet markkinoida tuotteitaan 

vähittäiskauppasektorille ovat yleisesti heikot. Hyvät henkilökohtaiset suhteet tietyn 

kokoluokan kauppoihin, sopiva jakeluetäisyys ja kysytyt tuotteet ovat avainasemassa. 

Usean pienen yrityksen yhteinen markkinointi, jakelu ja muukin yhteistyö olisi jatkossa 

yhä välttämättömämpää asemien säilyttämiseksi. Lisäksi pienten yritysten tulisi etsiä 


muita kanavia tuotteidensa markkinoimiseksi: omat kahvilamyymälät, kaupan tai liikekeskusten 

sisällä sijaitsevat myymälät, suurkeittiöt sekä erikoistuminen suuremmille leipomoille 

toimitettaviin alihankintatuotteisiin. Suurten leipomoiden valikoimien karsiminen 

toisaalta antaa myös pienille leipomoille mahdollisuuden tehokkaasti erikoistumalla 

selviytyä tulevaisuudessa. Vaikeimmassa tilanteessa ovat ne pienet leipomot, jotka edelleen 

yrittävät tehdä kaikentyyppisiä tuotteita kaikille asiakasryhmille. 

8.2 Toimintaympäristön muutostekijät 

Leipomoteollisuuden toimintaympäristö muuttuu yhä kiihtyvällä vauhdilla. Tähän vaikuttavat 

mm. väestön ikärakenteen muutokset sekä keskimääräinen tulotason nousu, joka 

antaa ihmisille mahdollisuuden ostaa korkeamman jalostusarvon omaavia tuotteita. 

Samalla ihmisten halu maksaa hyvinvoinnistaan kasvaa. Tämä näkyy erityisesti haluna 

ostaa terveellistä ja mielihyvää tuottavaa kätevästi valmistettavaa ruokaa. Ihmisten liikkuvuus 

lisääntyy, minkä vuoksi kotimaisuus kilpailuetuna tulee voimakkaasti vähenemään. 

Avoin kilpailu toimintaympäristössä kasvaa kaupan vapautumisen vuoksi. Kaikkien 

teollisuudenalojen markkinat tulevat joko suoraan tai epäsuorasti kansainvälisen kilpailun 

piiriin. Vaikka kaikki toimialat ovat lähtökohtaisesti globaaleja, on kussakin liiketoiminnassa 

paikallisia piirteitä, johon kilpailukyky usein perustuu. Tämä näkyy erityisesti 

elintarviketeollisuudessa ja leipomoteollisuudessa, jossa paikalliset makutottumukset 

ja ruokailutavat erilaistavat elintarvikemarkkinoita jopa hyvin suppealle maantieteelliselle 

alueelle. 

8.3 Kilpailukyvyn kehitysennuste 

Vilja- ja leipomotuotteilla on yleisesti hyvä imago. Tuoreleivän myynnin arvo kotimaassa 

kasvaa 2–4 prosenttia vuodessa vuosittainen inflaatio huomioiden. Kilomääräisesti tuotannon 

arvo ei voi kovinkaan paljon kasvaa. Vaikka kuluttajat arvostavat terveellisen imagon 

viljatuotteita ei väestömäärä Suomessa eikä lähialueella kasva. Tuonnin arvo tulee 

jatkuvasti lisääntymään ja 98 prosenttia pk-yrityksistä ilmoittaa, ettei niillä ole tarvetta 

pyrkiä kansainvälisille markkinoille. Tämä on yhtälö, jossa määrässä mitatulle kasvulle ei 

ole sijaa. Arvossa mitattuna kasvua voi tapahtua vain jalostusarvoa lisäämällä. Pakasteleivonnaisten, 

erityisesti vähittäiskaupasta kotitalouksiin myytävien pakasteiden arvioidaan 

kasvavan 3–5 prosenttia vuodessa. Tämäkään ei kaikki ole absoluuttista kasvua vaan 

on osittain pois tuoretuotteiden myynnistä. Tosin osa leivonnaispakasteiden kasvusta on 

vielä pois kotileivonnan voimakkaasta vähenemisestä. 

Leipomotuoteryhmän sisällä erityisesti kaupan merkit kasvavat, samoin kahvileivän ja 

pikkusuolaisten osuus kasvaa. Suomessa kaupan omien tuotemerkkien osuus koko elin- 


32

tarvikesektorilla on vajaat 10 prosenttia, kun se esimerkiksi Iso-Britanniassa on jo lähes 

40 prosenttia ja Saksassa vain noin 5 prosenttia. Kahvileivät ovat entistä enemmän tuontitavaraa. 

Vaalea ruokaleipä kasvaa ja tumma pysyy ennallaan. Konditoriatuotteiden 

osuus pienenee. Käsityönä valmistettavia konditoriatuotteita tuodaan Etelä-Suomeen 

yhä enemmän Baltian maista. Muutaman vuoden kuluttua erityisesti Ruotsi ja Baltian 

maista Viro ja Latvia ovat erikoistuotteiden tuottajina yhtä hyväksyttyjä kuin Suomi. Tuoreleipää 

ei lähivuosina tuoda merkittäviä määriä, vaikka valmiudet tuonnin aloittamiselle 

ovat jo olemassa. Ainakin toistaiseksi tuontia hillitsee kaupan ja kuluttajien vähäinen kysyntä 

tuontituotteita kohtaan. 

Leipomotuotteiden trendit lähivuosina ovat seuraavat: 

Helppous 

Terveellisyys 

Herkullisuus 

Välipalatyyppinen kulutus 

33 

Leipomotuotteiden markkinat segmentoituvat edelleen ja eri tilanteissa kuluttaja käyttäytyy 

eri tavoin. Perheet arvostavat erityisesti helppoja ja edullisia tuotteita, jotka ovat 

myös perusterveellisiä, kuten palaleivät, viipaloidut leivät ja sämpylät. Suomalaisen 

kuitupitoisen täysjyväleivän terveellisyys on itsestäänselvyys. Erityisesti terveellisinä 

markkinoitavat leivät löytävät lisäkäyttäjiä. Lihavuuden ja 2-tyypin diabeteksen yleistyessä 

leivän terveellisyysfunktio tulee entistä ajankohtaisemmaksi. Osa kuluttajista arvostaa 

erityisesti herkullisuutta ja itsensä hemmottelua, jos ei aivan päivittäin, niin ainakin 

erikoistilanteissa kuten viikonloppuisin. Herkulliset erikoisleivät ja etniset leivät 

ovat edelleen nouseva trendi. Herkuttelutuotteissa myös perinteiset suomalaiset leipätyypit, 

kuten limput ja reikäleivät saattavat palata. Herkuttelutuotteiden ei tarvitse olla 

paloiteltuja tai viipaloituja. Myös kahvileipä ja makupaloina syötävät konditoriatuotteet 

saattavat nousta, vaikka konditoriatuotteet yleisesti ovat laskussa. Vahvan lounaskulttuurin 

maassa Suomessakin osa työssäkäyvistä kuluttajista, opiskelijoista ja koululaisista 

on siirtymässä nopeampaan välipalasyömiseen. Erilaiset täytetyt voileivät, sandwichit, piirakat, 

paistokset ja pikkusuolaiset ovat lähivuosien trendejä. Leipomotuotteet ja valmisruoka 

lähestyvät osittain toisiaan. 

Leipomoiden kokonaismäärä on laskusuunnassa Suomessa. Alalla on edelleen runsaasti 

ylikapasiteettia. Uusia leipomoita perustetaan kuitenkin muutamia vuodessa. Alalle tulolle 

on melko matala kynnys ja leipomotoimintaan ryhdytään liian kevein perustein esimerkiksi 

erilaisten alueellisten kehittämisprojektien yhteydessä. Kannattavuutta ja nykytilannetta 

ei arvioida tarpeeksi hyvin ja toisaalta ei ole selkeätä visiota ja pitkäntähtäimen 

suunnitelmaa oman kannattavan liikeidean toteuttamiseksi. Myöskään sukupolvenvaihdostilanteita 

ei hoideta selkeästi ja suunnitelmallisesti. Nykyisessä erittäin vaativassa 

toimintaympäristötilanteessa uuden yrityksen perustamista tulisi harkita erityisen 

tarkkaan. 


8.4 Koulutus ja kehittämistoiminta 

Leipomoalan perusopetus tapahtuu ammattioppilaitoksissa, joista valmistuu leipureita ja 

kondiittoreita. Opetus sisältyy elintarvikealan perustutkintoon. Elintarvikealan toisen asteen 

opetusta tarjotaan melkein 30 eri ammattioppilaitoksessa. Opetus voi tapahtua myös 

oppisopimuskoulutuksen kautta, johon työntekijöillä ja yrityksillä onkin kasvavaa kiinnostusta. 

Koulutuksessa olisi kuitenkin kehittämisen ja uudistamisen varaa: pienten yritysten 

mielestä opetus on liian teoreettista ja oppimistehtäviä ei kytketä riittävän hyvin 

yrityksen käytännön työhön ja alan opettajilta puuttuu tuntuma leipomoiden toimintatapoihin 

ja ongelmiin (mm. tuotteiden hinnoittelun ja kannattavuuden laskennan opettaminen). 

Suuret yritykset kritisoivat opetusta liian käsityövaltaiseen leivontaan suuntautunutta 

ja ne joutuvat itse järjestämään koulutuksen mm. koneiden ja laitteiden avulla tapahtuvaan 

leivontaan ja laitteiden käyttöön sekä nykyaikaisten tuotteiden valmistukseen ja laskentatoimeen. 

Neljässä eri ammattikorkeakoulussa opetetaan elintarviketeknologiaa, minkä 

lisäksi yhdessä elintarvikeyrittämistä. Ammattikorkeakoulut tarjoavat usein myös yrityksille 

koulutus- ja kehittämispalveluita, mutta varsinainen tutkimustoiminta on vähäistä. 

Ammattikorkeakouluopinnot sisältävät jonkin verran leipomoalan koulutusta. Korkeakouluopetusta 

vilja- ja leipomoteknologiassa voi saada Helsingin yliopistossa, mutta 

myös muut elintarvikealaa opettavat yliopistot ja korkeakoulut ovat sisällyttäneet vilja-alan 

opintoja opetussuunnitelmiinsa. 

Leipomoala on elintarviketeollisuuden työllistävin toimiala. Alan palveluksessa yli 10 000 

henkilöä, joista toimihenkilöitä noin 2 500. Ala työllistää toisen asteen oppilaitoksista, 

ammatti- ja tiedekorkeakouluista valmistuvia osaajia vuosittain 150–200 henkilöä tuotanto-, 

markkinointi-, myynti-, viestintä-, tuotekehitys-, taloushallinto-, logistiikka- ja tietohallintotehtäviin. 

Henkilöstön kouluttaminen ja jatkuva kehitystyö on yrityksen elinehto. 

Erityisesti pk-yritysten tulisi voida satsata enemmän resursseja tuotekehitykseen ja laadunhallinnan 

kehittämiseen sekä toiminnan kannattavuuden analysointiin ja kokonaisvaltaiseen 

kehittämiseen (markkinoinnin, logistiikan, tietojärjestelmien ym. kehittämiseen). 

Keskiasteen oppilaitoksilla ja alueellisilla neuvontaorganisaatioilla on keskeinen rooli 

tutkimustiedon siirtämisessä yrityksiin. Merkittävä suomalainen väylä osaamisen siirtoon 

on valtakunnallinen osaamiskeskusjärjestelmä, johon kuuluu elintarvikkeiden osalta Seinäjoen 

elintarvikealan osaamiskeskus (Foodwest Oy) ja Elintarvikealan osaamiskeskus 

ELO ja sen valtakunnallinen verkosto. Jokioisissa Agropolis Oy:n yhteydessä sijaitsevan 

koordinointikeskuksen lisäksi järjestelmään kuuluu kaksitoista alueellista toimipistettä. 

ELO:n tehtävänä on edistää kotimaisen elintarviketuotannon kilpailukykyä. Osaamiskeskusten 

pääasiallinen kohderyhmä ovat kotimaiset elintarvikealalla toimivat ja aloittelevat 

pienet yritykset. 


34

9 Yhteenvetoanalyysi (SWOT) 

Seuraavassa on esitetty leipomoalan swot-analyysi, joka perustuu alan johtavien asiantuntijoiden 

ja yritysjohtajien haastatteluihin. 

VAHVUUDET 

Osaaminen leipoa suomalaisiin makutottumuksiin 

sopivia tuotteita 

Tuotteiden maku ja tuoreus, nopea kierto 

Tuotteet suosiossa, turvallinen imago 

Tuotteiden terveellisyys 

Tuotteiden edullisuus 

Vahva suomalainen leipäkulttuuri 

Syvällinen leipomotuoteosaaminen 

Täysjyväviljaosaaminen 

Pakasteleivonnaisosaaminen ja korkeampi 

jalostusaste 

Suurten leipomoiden hyvä struktuuri verrattuna 

esim. keskieurooppalaisiin leipomoihin 

MAHDOLLISUUDET 

Erikoistuminen 

Yritysten välinen yhteistyö, alihankinta 

Uudet markkinointikanavat 

Tuoteinnovaatiot 

Uudet käyttötavat 

Terveysimagon hyödyntämien 

Funktionaaliset tuotteet 

Edulliset tuotteet 

Kotileivonnan väheneminen 

Pakastetuotteet 

Lähiruoka-ajattelun hyödyntäminen 

35 

HEIKKOUDET 

Suurin osa yrityksistä pieniä ja heikosti kannattavia 

Tuotantoprosessien tehottomuus 

Alalla runsaasti ylikapasiteettia 

Tuoretuotteiden epärationaalinen valmistus 

ja jakelu 

Työvoimavaltaisuus, työkustannukset 

Työaikojen joustamattomuus 

Ala ei kiinnosta, työolosuhteet huonot: iltaja 

yötyö, raskas työ 

Perustuotteiden liian alhainen hinta 

Tuotteiden ja alan liiallinen perinteisyys, käsityöläisasenne 

Alan sisäinen yhteistyö vaikeaa 

Vaatimaton panostus tutkimukseen, kehittämiseen 

ja koulutukseen 

Liiketoimintaosaamisen heikkous 

UHAT 

Kaupan keskittyminen: toimittajapolitiikka, 

ostopolitiikka, valikoimapolitiikka 

Voimakas kilpailutilanne 

Kaupan merkit (erityisesti tuontituotteina) 

Tuonti 

Työn hinta 

Raaka-ainekustannukset 

Korkea arvonlisävero 

Kuluttajien arvot ja käyttäytyminen 

Nuorten ruokatavat (leivän kulutus vähenee) 

Turvallisen tai terveellisen imagon menetys 


10 Lähteet 

Elintarviketeollisuusliitto ry 

Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) 

European Price Comparison Programme 

European Commission 

Fazer Leipomot Oy 

Finfood Suomen Ruokatieto ry 

KTM Pk-yritysten toimintaympäristö ja kehitysnäkymät 2005 

KTM Toimiala Online 

Leipätiedotus ry 

LU Suomi Oy 

Suomen Gallup Elintarviketieto Oy: Ruokatieto 2005 

Suomen Leipuriliitto ry 

Tilastokeskus 

Tullihallitus 

Tekes 

Vaasan & Vaasan Oy 


36

Besöksadress 

Alexandersgatan 4 

00170 HELSINGFORS 

Författare 

Ari Grönroos 

Publikationsseriens namn och kod 

Postadress Branschrapport 

PB 32 

00023 STATSRÅDET 

Titel 

Branschrapport om bageriindustrin 

Telefon (09) 16001 

Telefax (09) 1606 3666 4/2005 

Publiceringstid 

November 2005 

Uppdragsgivare 

Handels- och industriministeriet 

Organets tillsättningsdatum 

Referat 

Bruttovärdet av produktionen inom bageriindustrin uppgick till 918,3 milj. euro och förädlingsvärdet till 410,4 milj. 

euro år 2003. Av bruttovärdet av produktionen utgörs 83 % av tillverkning av mjukt bröd och färska bakverk och 

resten av tillverkning av knäckebröd, kex och hållbara bakverk. Bageriindustrin sysselsätter 10 259 personer, vilket 

är en fjärdedel av hela livsmedelsindustrins arbetsplatser. 

Koncentrationen inom bageriindustrin beskrivs av det att Fazer Bagerier Ab och Vaasan & Vaasan Oy dominerar 

60 % av marknaden, de regionala större bagerierna har 20–30 % och de mindre bagerierna bara några procent av 

marknaden. När kostnaderna, i synnerhet arbetskraftskostnaderna, stiger, handeln koncentreras, importen ökar och 

konkurrensen skärps fortgår koncentrationen på bagerisektorn i och med att riksomfattande bagerier koncentrerar 

sin verksamhet till större enheter. Det totala antalet bagerier i Finland sjunker i synnerhet när små bagerier upphör 

med sin verksamhet och sysselsättningen blir sämre. 

Bageriindustrin är i mycket stor utsträckning en hemmamarknadsindustri till följd av kravet på färska produkter och 

konsumenternas smakvanor. Importens och exportens andel är liten: år 2004 var importens värde 168,4 milj. euro 

och exportens värde 53,2 milj. euro. Importen kommer att öka i synnerhet i fråga om hållbara och 

hantverksdominerade produkter, såsom rostat bröd, kaffebröd och konditoriprodukter. Exportens andel är liten men 

å andra sidan har de inhemska stora bageriföretagen etablerat sig på närmarknadsområdena såsom Sverige, de 

baltiska länderna och Ryssland. Exporten av nya produktgrupper, såsom frysprodukter, ökar. Till följd av kravet på 

lokala produkter är det typiskt för livsmedelsindustrin att den internationaliserar sig genom att inleda produktion i 

målområdet. 

I branschen finns överkapacitet och ändringarna i omgivningen försvårar små bageriers möjligheter att få in sina 

produkter bland butikernas produktutbud. Små bagerier har koncentrerat sig på försäljning i sina egna kaféer och 

butiker och i några lokala butiker. Också de små bagerierna har en framtid i Finland, men krav- och 

kompetensnivån är av en helt annan klass än under tidigare år. Inte heller ett litet företag klarar sig utan en klar och 

lönsam affärsidé, utbildad personal och en satsning på produktutveckling, kvalitet och marknadsföring. Företagen 

måste utveckla sin kompetens i affärsverksamhet och kritiskt bevaka lönsamheten. Specialisering, ökat samarbete 

eller nya marknadsföringskanaler och distributionssätt är livsvillkor. 

Kontaktperson på HIM: Näringsavdelning/Esa Tikkanen, tfn (09) 1606 3681 

Nyckelord 

Bageriindustri, tillverkning av mjukt bröd, livsmedelsindustri 

ISSN 

1796-0002 

Sidoantal 

36 

Språk 

Finska 

Utgivare 

Handels- och industriministeriet 

ISBN 

951-739-917-0 

Pris 

– 

Förläggare 

Edita Publishing Ab

Aleksanterinkatu 4 

FIN-00170 Helsinki 

FINLAND 

Authors 

Ari Grönroos 

Title 

Bakery industry 

P.O. Box 32 Tel. +358 9 16001 Sector Report 

FIN-00023 GOVERNMENT 

Helsinki FINLAND 

Telefax +358 9 1606 3666 4/2005 

Series title and number of the publication 

Date 

November 2005 

Commissioned by 

Ministry of Trade and Industry 

Date of appointment 

Abstract 

In 2003, the gross production value of the Finnish bakery industry amounted to EUR 918,3 million and the added 

value to EUR 410,4million. The manufacture of soft bread and fresh bakery products accounted for 83 percent of 

the gross production value. The remaining 17 percent consisted of manufacture of crisp bread, bisquits and bakery 

products that keep well. The number of employed within the bakery industry was 10 259, which means that a quarter 

of all jobs in the food industry are in the bakery sector. 

The fact that Fazer Leipomot Oy and Vaasan & Vaasan Oy have a market share of 60 percent, bigger regional bakeries 

a market share of 20–30 percent and smaller bakeries a market share of only some percent proves that the Finnish 

bakery industry is highly concentrated. When costs, especially the labour costs, rise, trade concentrates, import 

increases and competition becomes more severe, the polarisation of the bakery sector still increases, while big bakeries 

to a larger extent concentrate their activities to larger units. The total number of bakeries in Finland will be reduced, 

particularly because small bakeries close, and unemployment in the sector will increase. 

The bakery industry is a highly domestic industry because of consumers’ taste and demand for fresh products. Exports 

and imports play a little role in the bakery industry: In 2004, the value of imports amounted to EUR 168,4 

million and the value of exports to EUR 53,2 million. The imports are going to increase especially for products that 

keep well and for non-industrial products, such as toast, cakes and pastry. Imports play a modest role, but, on the 

other hand, large Finnish bakery firms have established themselves in areas neighbouring Finland, such as Sweden, 

the Baltic States and Russia. Exports of new product categories, such as frozen bakery products, are increasing. Because 

the demand for local products is a typical feature of the bakery industry, the most common way of going international 

for bakeries is to establish themselves in the market area concerned. 

There is excess capacity in the sector and changes in the business environment make it more difficult for small bakeries 

to succeed in getting their products into stores to be sold there. Small bakeries have concentrated on selling 

their products in their own cafés and shops and in some local stores. Also small bakeries have a future in Finland, 

but the requirements for quality and skills are higher than before. In order to be successful, also small enterprises 

need a clear and viable business idea, trained personnel and input into product development, quality and marketing. 

Enterprises should develop their business skills and critically monitor the profitability of their operations. Success 

in business requires specialising, enhanced cooperation or finding new marketing channels and modes of distribution. 

Contact at MTI: Industries Department/Esa Tikkanen, tel. +358 9 1606 3681 

Key words 

Bakery industry, manufacturing of soft bread, food industry 

ISSN 

1796-0002 

Pages 

36 

Published by 

Ministry of Trade and Industry 

Language 

Finnish 

ISBN 

951-739-917-0 

Price 

– 

Sold by 

Edita Publishing Ltd

Etelä-Pohjanmaan TE-keskus 

Huhtalantie 2 

60220 SEINÄJOKI 

Etelä-Savon TE-keskus 

Mikonkatu 3 ja 5 

50100 MIKKELI 

Hämeen TE-keskus 

Rauhankatu 10 

15110 LAHTI 

Hämeenlinnan palvelupiste 

Raatihuoneenkatu 11 

13100 HÄMEENLINNA 

Kaakkois-Suomen TE-keskus 

Salpausselänkatu 22 

45100 KOUVOLA 

Lappeenrannan palvelupiste 

Snellmaninkatu 10 

53100 LAPPEENRANTA 

Kainuun TE-keskus 

Kalliokatu 4 

87100 KAJAANI 

Työvoima- ja elinkeinokeskukset 

Keski-Suomen TE-keskus 

Cygnaeuksenkatu 1 

40100 JYVÄSKYLÄ 

Lapin TE-keskus 

Ruokasenkatu 2 

96200 ROVANIEMI 

Kemin palvelupiste 

Asemakatu 19 

94100 KEMI 

Pirkanmaan TE-keskus 

Kauppakatu 4 

33100 TAMPERE 

Pohjanmaan TE-keskus 

Hovioikeudenpuistikko 19 A 

65100 VAASA 

Kokkolan palvelupiste 

Ristirannankatu 1 

67100 KOKKOLA 

Pohjois-Karjalan TE-keskus 

Kauppakatu 40 B 

80100 JOENSUU 

Pohjois-Pohjanmaan TE-keskus 

Viestikatu 1 

90100 OULU 

Ylivieskan palvelupiste 

Valtakatu 4 

84101 YLIVIESKA 

Pohjois-Savon TE-keskus 

Käsityökatu 41 

70100 KUOPIO 

Satakunnan TE-keskus 

Pohjoisranta 11 

28100 PORI 

Varsinais-Suomen TE-keskus 

Ratapihankatu 36 

20100 TURKU 

Uudenmaan TE-keskus 

Maistraatinportti 2 


Finnveran aluekonttorit ja viennin rahoitusyksikkö 

Finnvera Oyj 

Aluekonttori 

Uusimaa 

Eteläesplanadi 8 

PL 1010 


Finnvera Oyj 

Aluekonttori 

Helsinki 

(Pääkaupunkiseutu) 


PL 249 


Finnvera Oyj 

Aluekonttori 

Haapaniemenkatu 40 

PL 1127 

70111 KUOPIO 

Finnvera Oyj 

Aluekonttori 

Torikatu 9 A 

80100 JOENSUU 

Finnvera Oyj 

Aluekonttori 

Sepänkatu 4 

40100 JYVÄSKYLÄ 

Finnvera Oyj 

Aluekonttori 

Kauppakatu 1 

87100 KAJAANI 

Finnvera Oyj 

Aluekonttori 

Laiturikatu 2, V krs. 

15140 LAHTI 

Finnvera Oyj 

Aluekonttori 

Snellmaninkatu 10 

53100 LAPPEENRANTA 

Finnvera Oyj 

Aluekonttori 

Linnankatu 5 

50100 MIKKELI 

Finnvera Oyj 

Aluekonttori 

Asemakatu 37 

90100 OULU 

Finnvera Oyj 

Aluekonttori 

Valtakatu 6 

28100 PORI 

Finnvera Oyj 

Aluekonttori 

Maakuntakatu 10, PL 8151 

96101 ROVANIEMI 

Finnvera Oyj 

Aluekonttori 

Kauppatori 1–3 

60100 SEINÄJOKI 

Finnvera Oyj 

Aluekonttori 

Hämeenkatu 9, PL 559 

33101 TAMPERE 

Finnvera Oyj 

Aluekonttori 

Eerikinkatu 2 

20100 TURKU 

Finnvera Oyj 

Aluekonttori 

Pitkäkatu 55 

65100 VAASA 

Toimialaraportit ja vastuuhenkilöt Internetissä: 

www.toimialaraportit.fi, www.ktmtoimialapalvelu.fi 

TE-keskus Internetissä: 

www.te-keskus.fi, www.finnvera.fi, www.tekes.fi 

Yhteystiedot voi tarkistaa näistä osoitteista. 

Finnvera Oyj 

Viennin rahoitus 


00130 HELSINKI

2005 syksy - TEM Toimialapalvelu

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?