Passivoiko työttömyysturva (pdf) - Mol.fi

7.4 Yhteenveto
Toimeentulotuen ja työttömyysturvan päällekkäisyydestä tuli 90-luvun laman ja massatyöttömyyden myötä
laajaa ja pysyvää. Tätä kehitystä näyttää pitkäaikaistyöttömyyden lisääntymisen ohella vauhdittaneen erityi-
sesti työmarkkinatukiuudistus vuonna 1994. Viimesijainen toimeentulotuki täydentää jatkuvasti ja suuressa
osassa tapauksia juuri työmarkkinatukea. Tutkijat ovatkin huomauttaneet, että suomalaisen sosiaaliturvajärjestelmän
erikoiseksi piirteeksi on muodostunut, että viimesijaisen turvan tarpeen keskeinen syy on muiden
perusturvaetuuksien – erityisesti työmarkkinatuen – riittämätön taso (Keskitalo ym. 2000; Hytti 2003).
Tukien päällekkäisyyden laajuutta alleviivaa se, että toimeentulotuki on etuus, jota on haettava jatkuvasti
uudelleen sosiaalitoimistossa henkilökohtaisesti käymällä. Sen hakeminen on vaivalloista ja ilmeisesti usein
leimaavaksi koettua, ja niinpä toimeentulotuen alikäyttö onkin ilmeisesti hyvin laajaa (ks. Virjo 2000). Alikäyttöä
esiintynee työttömillä yhtä usein kuin muillakin. Tätä taustaa vasten se, että puolet työmarkkinatuen
saajista saa myös toimeentulotukea, on todella korkea luku. Mikäli kaikki tukeen oikeutetut hakisivat sitä –
kuten siis esimerkiksi kannustinlaskelmissa aina oletetaan – olisi päällekkäisyys vielä huomattavasti korkeammalla
tasolla.
Voidaan kuitenkin todeta, että ansiosidonnainen työttömyysturva näyttäisi suojaavan toimeentulotukiluukulle
ajautumiselta melko hyvin. Peruspäivärahan saajat ovat työmarkkinatukiuudistuksen jälkeen muodostuneet
kooltaan pieneksi ja koostumukseltaan erikoislaatuiseksi väliryhmäksi.
Työttömät ovat määrällisesti jakautuneet 90-luvun puolivälin ja lopun aikana suurin piirtein kahtia ansioturvalla
ja työmarkkinatuella oleviin. Näiden kahden ryhmän taloudellinen tilanne poikkeaa toisistaan täysin.
Polarisaatio on vain lisääntynyt, kun ansioturvan saajista entistä harvempi on joutunut turvautumaan toimeentulotukeen.
Samalla keskimääräinen tuen tarve on työmarkkinatuen saajilla sekä ajassa että rahassa
mitaten paljon suurempi kuin ansioturvan saajilla. Tämä luonnollisesti korostaa eroa entisestään.
Työttömien osuus kaikista toimeentulotuen saajista on kylläkin hitaasti laskenut huippuvuodesta 1994. Tämä
johtuu kokonaistyöttömyyden laskusta, mutta mainittu osuus on laskenut huomattavasti hitaammin kuin työttömyys
kokonaisuutena.
Työttömiä tarkasteltaessa toimeentulotuen saajien osuus on vakiintunut noin kolmanneksen tasolle. Tämän
kolmanneksen toimeentulotuen tarve on sekin ollut viime vuodet sangen vakaata – ainoastaan toimeentulotukiuudistus
vuonna 1998 muutti tilannetta tilapäisesti.
Sosiaalitoimiston ja työhallinnon samanaikaisista asiakkaista on siis tullut suuri, pysyvähkö ryhmä, eikä
kehitys näytä suuria muuttumisen merkkejä. Ryhmän koostumus ei ole yllättävä – tavallista useammin toimeentulotukea
saavat työttömyysturvan ohella ne, joilla on yleensäkin tutkimuksissa tavallista suurempi
huono-osaisuusriski. Asumiskustannukset lienevät iso selittävä tekijä tuen tarpeen taustalla etenkin niissä
osissa maata, joissa ne ovat korkeat.
70