Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran Toimitteita 2
Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran Toimitteita 2
Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran Toimitteita 2
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
aivan pienille mökeille, kaikenkaltaisille vajoille ja ulkorakennuksille, jopa<br />
porteillekin. Kun kaupungissa nähtävästi ei ollut rakennusmestareita tai<br />
muita, jotka olisivat osanneet piirustuksia laatia, jouduttiin sellaiset tilaamaan<br />
kaupunginarkkitehdeiltä. Näin ei ollut asian laita, kun viime vuosisadan lopulla<br />
ja vielä tälläkin vuosisadalla uusia laajoja esikaupunkeja syntyi kaupunkia<br />
ympäröiville yksityisille maille. Niille rakennettiin ilman hyväksyttyä asemakaavaa<br />
ja viranomaisten rakennuslupaa. Vasta kaupungin ostettua maat, ja<br />
kun esikaupungit oli liitetty Viipuriin, tarvittiin erityinen rakennuslupa sielläkin.<br />
Vanhat esikaupungit olivat siis rakennusvalvonnan alaisia, ja kun kaupungin<br />
arkkitehdit laativat niille rakennuspiirustukset, on <strong>Viipurin</strong> maistraatin arkistossa,<br />
nykyisin Mikkelin Maakunta-arkistossa, säilytteillä valtava määrä<br />
arkkitehtien kynän tekemiä esikaupunkirakennusten piirustuksia. Ne osoittavat,<br />
että klassistinen tyyli eli siellä vielä 1870-luvulla antaakseen myöhemmin<br />
tilaa eri tyyliaineksista kootulle kevyelle puurakennustyylille, jota sittemmin<br />
on halveksuvasti kutsuttu "nikkarityyliksi". Kaikki nämä piirustukset<br />
ovat huolellisesti laadittuja. Niiden joukossa on monia mielenkiintoisia sommitelmia,<br />
jotka todistavat, että arkkitehdit suhtautuivat vakavasti näihin vähäpätöisiinkin<br />
tehtäviin. Venäläinen teksti ruotsalaisen ja suomalaisen ohella<br />
näkyy niissä kaupungeissamme voimaan astuneen uuden kunnallishallinnon<br />
alkamiseen asti.<br />
Aluksi Viipuriin asettuneet arkkitehdit olivat kaikki virkamiehiä, kuvernementin,<br />
läänin tai kaupungin arkkitehteja. Yksityisarkkitehdit ilmestyivät kuvaan<br />
vasta viime vuosisadan lopulla. Ensimmäiset heidän kynästään lähteneet<br />
piirustukset ovat 1870-ja 80-luvulta. Kuvernemenetin arkkitehtejä oli<br />
kolme, Jakob Rampau, joka nimitettiin v. 1784. Häntä seurasi jo seuraavana<br />
vuonna Johann Brockmann ja sitten Johan Strählman, jonka aikana Vanha-<br />
Suomi liitettiin muuhun Suomeen. Silloin <strong>Viipurin</strong> kuvernementti siirtyi<br />
osana Suomen läänijärjestelmään, ja sen viratkin lakkasivat. Strählman siirtyi<br />
silloin kaupunginarkkitehdiksi. Strählmania seurasi Carl Leszig v. 1834 7<br />
vuotta kestäneen väliajan jälkeen, jolloin viran hoito oli ollut arkkitehtikoulutusta<br />
vailla olleen raatimiehen käsissä. Leszig erosi 17-vuotisen palvelun jälkeen<br />
virasta v. 1851, minkä jälkeen kaupunginarkkitehtinä toimivat Viktor<br />
Erik Amdaeus Bosin v. 1862 saakka, sitten Johan E. Johansson vuoteen 1868,<br />
August Odenivall 1868-87, mistä ajasta kolme viimeistä vuotta hänen sairautensa<br />
takia viralla ei ollut vakinaista hoitajaa, sen jälkeen Brynolf Blomkvist<br />
1887-1912, Paavo Uotila 1912-28, Väinö Keinänen 1928-32, Uuno Ullberg<br />
1928-36 ja Ragnar Ypyä 1936-44.<br />
Suomen itsenäistyttyä aiheutti kaupunkien nopeutuva kasvu asemakaavaarkkitehdin<br />
viran perustamisen Viipuriin. Sen haltijoiksi tulivat arkkitehdit<br />
Otto-I. Meurman 1918-37 ja Olavi Laisaari 1937—40, 42-44. Myös rakennustarkastusta<br />
oli tehostettava, ja siitä huolehtimaan nimitettiin arkkitehti Karl<br />
Sigurd Schultz, joka hoiti sitä sotaan 1940 asti.<br />
16