Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran Toimitteita 2
Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran Toimitteita 2
Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran Toimitteita 2
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Kuten jo edellisestä havaitaan, oli <strong>Viipurin</strong> arkkitehtiviroissa toimivien henkilöiden<br />
ammatillinen kasvatus alkuaikoina perin kirjavaa. Mitä opiskelua ja<br />
käytännöllistä kokemusta joku "konemestari" tai "mekaanikko" omasi voidakseen<br />
toimia rakennusten suunnittelijana ja toteuttajana, tuntuu nykyaikana<br />
enemmän kuin kyseenalaiselta, mutta ilmeisesti he olivat kuitenkin<br />
saaneet jonkinlaista arkkitehtikoulutusta. Vielä aikaisemmin "muurarimestareiksi"<br />
tai "insinööreiksi" mainitut henkilöt olivat saaneet teknillisen kasvatuksensa<br />
osallistumalla käytännölliseen työhön rakennuksilla ja olemalla<br />
työtä johtavan mestarin apulaisina, samantapaisesti kuin muutkin käsityöläiset<br />
ja taiteilijat ammattikuntalaitoksen vallitessa..<br />
Teknillistä koulutusta oli 1700-luvun lopulla nähtävästi jonkin verran saatavissa<br />
Venäjällä valtion rakennustoimistoissa, joita tuntui olleen olemassa,<br />
koska <strong>Viipurin</strong> Kameraalihoviinkin sellainen perustettiin. Korkeampaa arkkitehtiopetusta<br />
saatiin varmaan Pietarissa Taideakatemiassa, samoin kuin Tukholmassa,<br />
mutta sitä eivät <strong>Viipurin</strong> aikaisemmat "arkkitehdit" näytä<br />
saaneen. Eräät olivat sotilashenkilöitä. Sellaisina he olivat saaneet jossain<br />
määrin opetusta arkkitehtuurissa, joka meillä oli oppiaineena jo Haapaniemen<br />
kadettikoulussa ja sittemmin myös Haminassa. Sitä pidettiin tärkeänä<br />
linnoitustaidon täydennykseksi. Niin ikään opetettiin kadettikouluissa piirustusta<br />
ja akvarellimaalausta. Upseerin oli osattava laatia maastoa kuvaavia<br />
piirustuksia tykistön sijoitusta ja teknillistä suunnittelua varten. Siten linnoitusupseerit<br />
tutustuivat rakennustaiteeseen ja tyylioppiinkin, tosin pinnallisesti.<br />
Muuten tuskin olisi selitettävissä, että esim. ratsuväen luutnantti Bosin olisi<br />
kaupunginarkkitehtina pystynyt suunnittelemaan moitteettomiakin klassistisia<br />
julkisivuja ja varsin mielenkiintoisiakin sommitelmia.<br />
Suomessa arkkitehtikoulutus alkoi vasta 1878, kun Polyteknillinen koulu<br />
muutettiin Polyteknilliseksi opistoksi. Sitä ennen olivat eräät arkkitehdeiksi<br />
aikovat kansalaisemme käyneet oppia hakemassa Tukholmassa Kuninkaallisessa<br />
Taideakatemiassa. Siellä opiskelleista tuli sitten meidän ensimmäisiä<br />
arkkitehtuurin opettajia. Mm. <strong>Viipurin</strong> lääninarkkitehdeistä oli Jae. Ahrenberg<br />
opiskellut Tukholmassa. Heistä ensimmäinen, von Karm, oli taasen suorittanut<br />
siviili-insinööritutkinnon Moskovassa ja täydentänyt tietojaan nimenomaan<br />
arkkitehtuurissa Tarton yliopistossa. Ehkä hänen moskovalaiseen<br />
tutkintoonsakin oli sisältynyt arkkitehtuuri. Johansson oli opiskellut Pietarissa,<br />
Odenwall otaksuttavasti Itävallassa tai Saksassa, Dippell Saksassa ja<br />
Mohell Ruotsissa. Leszigin ammattikoulutus, samoin kuin hänen kaikki henkilötietonsa<br />
ja perhesuhteensa ovat kokonaan tuntemattomia ja vähäiset ovat<br />
tiedot Gustafssonista sekä Sohlbergistä. Muut, seuraavassa viipurilaisiksi<br />
katsottavat, arkkitehdit olivat Suomessa suorittaneet arkkitehdin tutkinnon.<br />
Viipurilaisina arkkitehteina on seuraavassa pidetty niitä, jotka olivat syntyperäisiä<br />
tai vakinaisesti Viipurissa asuneita ja työskennelleitä sekä sinne suunnitelleet<br />
useitakin rakennuksia, pitäneet siellä toimistoa taikka siellä toimineet<br />
vakinaisina virkamiehinä.<br />
18
Change language