Liikennemerkkien rakenne ja pystytys (TIEH 2000004-04) - Tiehallinto

Liikennemerkkien rakenne ja pystytys 

Rakenteita ja laatua koskevat vaatimukset 

SFS-EN 128991-1 Liikennemerkit ja vastaavat liikenteenohjauslaitteet. Osa 1: Liikennemerkit


Rakenteita ja laatua koskevat vaatimukset 

Suunnittelu- ja toteuttamisvaiheen ohjaus 

Tiehallinto 

Helsinki 2004

ISBN 951-803-184-3 

TIEH 2000004-04 

Verkkojulkaisu pdf ( www.tiehallinto.fi/julkaisut) 

ISBN 951-803-185-1 

TIEH 2000004-v-04 

Edita Prima Oy 

Helsinki 2004 

Julkaisua myy: 

asiakaspalvelu.prima@edita.fi 

Telefaksi 020 450 2470 

Puhelin 020 450 011 


Opastinsilta 12 A 

PL 33 

00521 HELSINKI 

Puhelinvaihde 0204 22 150

VASTAANOTTAJA 

Tiepiirit, Suomen Kuntaliitto, Suomen 

Tieyhdistys 

MÄÄRÄYS/OHJE 

7.1.2004 306/2002/20/4 

SÄÄDÖSPERUSTA KORVAA/MUUTTAA 

Tieliikennelaki 50 §; 

Laki yleisistä teistä 117 § 

Liikennemerkkien pystytys TIEL 2131911/1994 

TYLT Varusteet ja erityisrakenteet TIEL 2212461-93 

liikennemerkkien osalta 

Liikennemerkkien rakenne TVH 741911/1983 

Tietoa tiensuunnittelun nro 48 Liikennemerkkien ja opastustaulujen 

törmäysturvallisuus ja mitoituskuormat (22.5.2000) 

KOHDISTUVUUS VOIMASSA 

Tiehallinto: koko julkaisu 

Kunnat ja yksityistiet: kohta 2 

1.2.2004 alkaen toistaiseksi 

ASIASANAT 

Liikenteen ohjaus, liikennemerkit 


Julkaisussa käsitellään liikennemerkkien kalvon, pohjamateriaalin ja pystytysrakenteiden 

valintaperusteet ja laatuvaatimukset. 

Kohta 2.1 ja 2.2 Liikennemerkkien kalvon valinta on määräys ja se koskee 

Suomessa kaikkia tienpitäjiä. Muut kohdat koskevat vain yleisiä teitä, ellei 

myös muu tienpitäjä päätä käyttää laatuvaatimuksena tätä julkaisua. Kohdat 

1, 3, 4, 5 ja 6 kuuluvat luokkaan ohje. Kohta 7 Liikennemerkkien hankinta 

kuuluu luokkaan muu ohjaus. 

Tähän julkaisuun on yhdistetty suunnitteluohje ja tienrakennustöiden yleiset 

laatuvaatimukset ja työselitykset, ja sitä voidaan käyttää laatuvaatimuksena 

rakennusurakassa, johon kuuluu suunnittelu. 

Tiehallinto voi hyväksyä myös tässä esitetyistä laatuvaatimuksista poikkeavia 

materiaaleja ja ratkaisuja, jos niillä saavutetaan vähintään sama 

kokonaistaloudellisuus ja toimivuus. Tällöinkin hankintalainsäädäntö edellyttää 

aihetta koskevien EN-standardien (EN 12899-1 jne.) huomioon ottamista. 

LISÄTIETOJA JAKELU/MYYNTI 

Mikko Karhunen, Kari Lehtonen, Esko Tuhola www.tiehallinto.fi/julkaisut 

Tiehallinto, tekniset palvelut, kunnossapidon hankinta asiakaspalvelu.prima@edita.fi 

Puh. 0204 22 2289, 0204 22 2317, 0204 22 2288 Telefaksi 020 450 2470

Tämä julkaisu on ilmoitettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 

98/34/EY mukaisesti sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 

98/48/EY. 

Johtaja Aulis Nironen 

Apulaisjohtaja Pauli Velhonoja 

TIEDOKSI Liikenne- ja viestintäministeriö 

Ympäristöministeriö 

TIEDOKSI ilman liitettä 

Kari Lehtonen 

Liikennemerkkien valmistajat 

Tiekonsultit 

Tiehallinnon prosessit 

Tp/liikennetekniikka 

Tp/tietekniikka 

Lehtonen 

Karhunen 

Linsén 

Tuhola

ESIPUHE 

Tämän julkaisun on laatinut työryhmä 

Esko Tuhola Tiehallinto 

Kari Lehtonen Tiehallinto 

Mikko Karhunen Tiehallinto 

Per-Olof Linsén Tiehallinto 

Ville Voltti Linea-konsultit 

Hanna Linna Linea-konsultit 

Julkaisussa on yhdistetty asiaa koskevat suunnitteluohjeet ja tienrakennustöiden 

yleiset laatuvaatimukset ja työselitykset osalta. Lisäksi tässä on esitetty, 

miten standardia SFS-EN 12899-1:2001 Liikennemerkit ja vastaavat 

liikenteen ohjauslaitteet. Osa 1: Liikennemerkit (Road equipment, Fixed, vertical 

road traffic signs, Part 1: Signs) sovelletaan Suomessa. 

Nykykäytäntöön verrattuna muuttuneita asioita ovat: 

Liikennemerkkien kalvoluokkien numerointi ja määrittely on muuttunut, 

mutta käytäntö pysyy lähes ennallaan. 

Liikennemerkkien varrelle ja perustuksille on annettu toiminnalliset Eurocodien 

käyttöön perustuvat vaatimukset, jotka suurentavat joissakin tapauksissa 

perustuksen ja pystytysrakenteen kokoa. 

Tyyppipiirustuksia Ty 12/51…53 ei käytetä laatuvaatimuksena, koska 

niissä ei ole otettu huomioon uusia EN-standardeihin perustuvia tuuli- ja 

aurauskuormia. 

Opastusmerkeissä käytetään törmäysturvallisia tai suojattuun paikkaan 

sijoitettuja rakenteita vilkasliikenteisillä teillä (KVL > 1500 ja nopeus > 50 

km/h); ja vakiomerkeissäkin vältetään 114 mm putkea. 

Merkeissä käytettäville kalvoille ehdotetaan uutta kylmänkestävyystestiä. 

Hankintojen osalta esitetään tapa, jolla mitoitusvastuuta siirretään urakoitsijalle. 

Työmaalla tarvitaan lähinnä kohtaa 3.6 Vakiomerkkien varren ja perustuksen 

valinta ja kohtaa 5 Asennusta koskevia vaatimuksia. 

Tiehallinto seuraa alan eurooppalaista standardisointia ja muuttaa ohjeet niiden 

mukaisiksi uusien standardien valmistuttua. 

Helsingissä 2004 


Liikennetekniikka

Liikennemerkkien rakenne ja pystytys 7 

YLEISTÄ 

Sisältö 

1 YLEISTÄ 9 

1.1 Soveltaminen 9 

1.2 Käyttöönottoaikataulu 9 

1.3 Muussa maassa valmistettu tuote 10 

1.4 Liikennemerkkejä koskevat muut ohjeet 10 

2 LIIKENNEMERKKIEN KALVON VALINTA 11 

2.1 Yleiset tiet 11 

2.2 Kadut ja yksityistiet 12 

3 VAKIOMERKIT 13 

3.1 Koon valinta 13 

3.2 Pohjamateriaali 13 

3.3 Kalvon ja pohjamateriaalin kylmänkestävyys 14 

3.4 Vakiomerkkien varret 15 

3.5 Vakiomerkkien perustaminen 16 

3.6 Varren ja perustuksen valinta 16 

3.7 Varren ja perustuksen tarkemmat mitoitustaulukot 18 

3.8 Vaihtoehtoiset varret ja tarkemmat kuormalaskelmat 21 

3.9 Vakiomerkkien sijoittaminen 23 

4 OPASTUSMERKIT 25 

4.1 Opastusmerkkien sijainti 25 

4.2 Opastusmerkkien tekstin koko 25 

4.3 Opastusmerkkien kuormat 25 

4.4 Rakenteiden mitoitus 27 

4.5 Perustukset 27 

4.6 Törmäysturvallisuus 28 

4.7 Ulkonäkövaatimukset ja varaosatarve 29 

5 ASENNUSTA KOSKEVIA VAATIMUKSIA 31 

5.1 Merkin kiinnitys pylvääseen 31 

5.2 Pylvään kiinnitys jalustaan 31 

5.3 Jalustan asentaminen 32 

6 PORTAALIT 33 

7 LIIKENNEMERKKIEN HANKINTA 35 

7.1 Liikennemerkkien valmistuksen laadunvalvonta 35 

7.2 Hankekohtaiset laatuvaatimukset 35 

7.3 Urakkamuotojen eroja 35

8 

Liikennemerkkien rakenne ja pystytys


YLEISTÄ 

1 YLEISTÄ 

1.1 Soveltaminen 

Tämä liikennemerkkien rakennetta ja pystytystä käsittelevä työselitys ja laatuvaatimus 

koskee yleisen liikenteen ohjauksessa käytettäviä liikennemerkkejä 

ja niiden pystytysrakenteita lukuun ottamatta muuttuvia opasteita. 

Julkaisu on tarkoitettu liikennemerkkien tilaajille, suunnittelijoille, valmistajille 

ja asentajille. Asiakirja sisältää liikennemerkkejä koskevat laatuvaatimukset, 

periaatteellisia esimerkkejä rakenteista sekä kelpoisuuden toteamisohjeet. 

Liikennemerkkejä ovat tieliikenneasetuksen ja liikenneministeriön (LVM) liikenteenohjauslaitteita 

koskevan päätöksen mukaiset merkit lisäkilpineen sekä 

tiehallinnon hyväksymät tiemerkit. Opastusmerkit ovat liikennemerkkejä, 

joita käytetään tiellä kulkevan opastusta ja suunnistusta varten. 

Tässä julkaisussa viitataan standardiin SFS-EN 12899-1:2001 Liikennemerkit 

ja vastaavat liikenteen ohjauslaitteet – Osa 1: Liikennemerkit. Sitä tarvitaan 

tuotekehittelyssä. Lisäksi viitataan opastustaulujen mitoitusohjelmaan 

Opta2.xls. Sitä tarvitaan opastustaulujen pystytysrakenteiden mitoituksessa 

kaikissa kohteissa. Ilman sitä on vaikea laskea tuuli- ja aurauskuormaa. Ohjelman 

voi kopioida korvauksetta Tiehallinnon internetsivulta; 

www.tiehallinto.fi/tlohje 

Tiehallinnon tyyppipiirustuksissa esitetyt pystytysrakenteet eivät kaikissa tapauksissa 

täytä uusiin Eurocodeihin perustuvia kuormia. 

Laki julkisista hankinnoista ja siihen liittyvät asetukset edellyttävät, että laatuvaatimuksina 

käytetään ensisijaisesti EN -standardien toiminnallisia vaatimuksia, 

kuten lujuus, turvallisuus törmäyksessä, säänkestävyys. Tietyn tuotteen 

vaatiminen tiettyyn kohteeseen voi kuitenkin olla perusteltua esim. ulkonäkösyistä 

tai varaosahuollon kannalta. 

Liikennemerkkien ja niiden pystytysrakenteiden suunnittelu vaiheistetaan siten, 

ettei etukäteen suljeta mitään valmistajaa tai tuotetta pois. Laatuvaatimukset 

kuvataan toiminnallisina vaatimuksina ilmoittamalla, mitä rakenteiden 

tulee kestää ja miten niiden pitää toimia törmäyksessä. Eräitä rakenteista 

laadittuja tyyppipiirustuksia ei vaadita noudatettavaksi, mutta niitä voidaan 

käyttää esimerkkeinä. 

1.2 Käyttöönottoaikataulu 

Liikennemerkkien kalvojen laatuvaatimukset otetaan käyttöön uusissa uusia 

liikennemerkkejä sisältävissä tarjouspyynnöissä, kun riittävän moni tuote on 

todettu uudet laatuvaatimukset täyttäväksi, viimeistään, kun CE-merkintään 

liittyvä menettely on toiminut kolme vuotta. Tämä ohje ei edellytä vanhojen 

merkkien korvaamista tai vanhojen urakkasopimusten päivittämistä.

10 


YLEISTÄ 

Opastustaulujen tukiin sovelletaan uusia vaatimuksia laadittaessa uusia 

hankekohtaisia tuotevaatimuksia. Liukulaippoja koskevaa rajoitusta aletaan 

soveltaa vuonna 2004 laadittavissa tarjouspyynnöissä. Tämä ohje ei edellytä 

vanhojen tukien korvaamista eikä vanhojen urakkasopimusten päivittämistä. 

1.3 Muussa maassa valmistettu tuote 

Tuotteet, jotka on valmistettu tai saatettu markkinoille toisessa Euroopan 

unionin jäsenmaassa tai muussa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa 

maassa, tulee katsoa hakemuksesta tässä julkaisussa esitettyjen laatuvaatimusten 

mukaiseksi seuraavin edellytyksin: 

testaukset ja tarkastukset valmistajamaassa on suoritettu Suomessa käytettävien 

tai vastaavan laatu- ja turvallisuustason antavien muiden menetelmien 

ja vaatimusten mukaisesti ja tulokset osoittavat tuotteen täyttävän 

sille asetetut vaatimukset; sekä 

testaukset ja tarkastukset suorittanut laitos on valmistajamaan näihin 

tehtäviin hyväksymä. 

1.4 Liikennemerkkejä koskevat muut ohjeet 

Liikennemerkkien suunnittelua, valmistusta ja hyväksyntää koskevat seuraavat 

ohjeet: 

liikennemerkkien käyttöohjeet ja lainsäädäntö: Yleisohjeet liikennemerkkien 

käytöstä TIEL 2000006-03. 

liikennemerkkien symbolien ja tekstien mitoitus: Liikennemerkkipiirustukset, 

TIEH 2131908; 

viitoituskohteiden, taulutyyppien sekä tekstikoon määrittely: Viitoitus, 

TIEL 2130006-96; 

perustukset: Sivukuormitetut pilariperustukset TIEH 2100006-01; 

opastustaulujen kuormitus ja mitoitus, taulukkolaskentaohjelma: Opta2e.xls 

tai uudempi (www.tiehallinto.fi/tlohje); käyttöohje: Varusteluettelot 

TIEL 3200625 

liikennemerkkejä koskeva standardi: SFS-EN 12899-1:2001 Liikennemerkit 

ja vastaavat liikenteen ohjauslaitteet – Osa 1: Liikennemerkit (Fixed, 

vertical road traffic signs - Part 1: Fixed signs EN 12899-1: 2001 E) 

Törmäysturvalliset opastustaulut vuonna 2002, Tietoa tiensuunnitteluun 

69A tai uudempi (www.tiehallinto.fi/tlohje ) 

Liikennemerkkien kunnossapitoa koskevat ohjeet: 

Liikennemerkkien ja reunapaalujen kuntoluokitus, TIEL 2230007 

Teiden talvihoito, Laatuvaatimukset 2001, TIEH 2230018-01, kohta 6.2 

Teiden talvihoito, Menetelmätieto TIEH 2230006-01, kohta 6.1 

Hoidon tuotekortit 2.1 

Asetus julkisista rakennusurakoista ja asetus julkisista hankinnoista edellyttää, 

että laatuvaatimuksena käytetään eurooppalaisia eritelmiä: ENstandardia 

tai eurooppalaista teknistä hyväksyntää (ETA tai CUAP), jos sellainen 

on voimassa hankittavasta tuotteesta.


LIIKENNEMERKKIEN KALVON VALINTA 

2 LIIKENNEMERKKIEN KALVON VALINTA 

2.1 Yleiset tiet 

Uudet liikennemerkit valmistetaan tarkoitukseen soveltuvasta levymateriaalista, 

jonka toimiva osa on heijastavaa kalvomateriaalia. Kalvotyypit on jaettu 

luokkiin R1, R2 ja R3, jossa suurempi numero tarkoittaa kalvomateriaalin paluuheijastuvuuden 

suurempaa arvoa. Luokkien R1 ja R2 paluuheijastuvuuden 

minimiarvot on määritelty liikennemerkkejä koskevassa standardissa 

SFS-EN 12899-1: 2001. Luokka R1 vastaa standardin luokkaa ref 1 ja luokka 

R2 vastaa standardin luokkaa ref 2. Luokan R3 paluuheijastavuusvaatimukset 

ovat oheisen taulukon mukaiset. Muilta osin sovelletaan SFS-EN 

12899-1: 2001 vaatimuksia. 

Mittausgeometria cd/(lux*m 2 ) 

1 

(2 = 0) 

Valkoinen Keltainen Punainen Oranssi Sininen Vihreä 

5 o 300 195 60 150 19 30 

30 o 165 110 33 83 11 17 

0,33 o 

Liikennemerkkien kalvo suositellaan valittavaksi taulukon 1 mukaisesti. 

Taulukko 1: Liikennemerkkien kalvotyypin valinta. 

Tieliikenneasetuksen mukaiset liikennemerkit 

Vakiomerkit 

Pimeä 

ympäristö 

151, 152 ja 153 

R 2 

R 2 

Muut varoitusmerkit 

R 1 

R 2 

Etuajo-oikeus- ja väistämismerkit R 1 R 2 

Kielto- ja rajoitusmerkit 

Määräysmerkit: 

R 1 R 2 

421 – 427 

R 1 

R 1 

Muut 

Ohjemerkit: 

R 1 

R 2 

511 

R 2 

R 2 

Muut 

R 1 

R 2 

Opastusmerkit 

Opastusmerkit: 

643, 644, 645, 752 

710 – 745 

Muut 

Ajoradan yläpuoliset merkit 

(jos portaali on valaistu niin voidaan 

käyttää vaihtoehtoisesti R2luokan 

kalvoa) 

R 1 

R 1 

R 1 

R 3 R 3 

Tievalaistus tai vilkkaat 

päätiet 

R 1 

R 1 tai R 2 

R 2

12 


LIIKENNEMERKKIEN KALVON VALINTA 

Jos vanhan vakiomerkin kanssa samaan pylvääseen kiinnitetään uusi merkki 

tai tieto, tulee varmistaa, ettei materiaalien heijastavuusominaisuuksissa 

ole merkittävää eroa. 

2.2 Kadut ja yksityistiet 

Kaduilla ja yksityisteillä käytetään kalvotyyppejä R1, R2 ja R3. Taulukkoa 1 

voi soveltaa myös kaduille ja yksityisteille.


VAKIOMERKIT 

3 VAKIOMERKIT 

Vakiomerkkejä ovat tieliikenneasetuksen mukaiset varoitusmerkit, etuajooikeus- 

ja väistämismerkit, kielto- ja rajoitusmerkit, määräysmerkit ja ohjemerkit. 

3.1 Koon valinta 

Vakiomerkkejä on kolmea kokoa: suuri koko, normaali koko ja pieni koko. 

Yleensä käytetään normaalikokoisia liikennemerkkejä, ellei liikenteen ohjauksen 

yleissuunnitelmassa ole määritelty käytettäväksi normaalikoosta poikkeavaa 

kokoa. Merkkien yksityiskohtaiset piirustukset on esitetty Tiehallinnon 

Liikennemerkkipiirustukset kansioissa 1 ja 2, TIEH 2131908. Jos yleissuunnitelmaa 

ei ole, noudatetaan ohjetta Yleisohjeet liikennemerkkien käytöstä 

(TIEL 2000006-03). 

Lisäkilpi 

Liikenneministeriön päätöksessä liikenteen ohjauslaitteista (203/1982, muutettu 

384/1994 23 §) määrätään: 

”Lisäkilpi sijoitetaan päämerkin alapuolelle sen kanssa samaan pystytasoon. 

Lisäkilven koko määräytyy liikennemerkin koon mukaan. Lisäkilpi ei saa olla 

olennaisesti leveämpi kuin varsinainen liikennemerkki. Tiehallinto antaa lisäkilpien 

mitoista tarkemmat ohjeet. Liikennemerkin ja lisäkilven vastaavien 

värien tulee olla samalla tavalla heijastavia.”. 

3.2 Pohjamateriaali 

Liikennemerkit voidaan valmistaa tarkoitukseen soveltuvasta levymateriaalista 

kuten vanerista tai alumiinista. Merkit voidaan valmistaa myös muusta 

materiaalista, jonka tulee kestää säätä ja kuormitusta laatuvaatimuksia vastaavasti. 

Jos materiaalista ei ole kokemuksia Suomen ilmastoa vastaavista 

olosuhteista, materiaalin toimivuus on osoitettava selvityksin. Pohjamateriaalin 

ja kalvon yhteensopivuus tulee varmistaa sekä optisten ominaisuuksien 

että kylmänkestävyyden osalta. Optisten ominaisuuksien osalta testit on kuvattu 

standardissa SFS-EN 12899-1:2001 Liikennemerkit ja vastaavat liikenteen 

ohjauslaitteet – Osa 1: Liikennemerkit. Kylmänkestävyysvaatimus, joka 

perustuu em. standardin kohtaan 1 on kuvattu tämän ohjeen kohdassa 3.3. 

Kun merkit valmistetaan vanerista, paksuutena käytetään yleensä 9 mm pinta-alaltaan 

alle 0,5 m 2 merkeissä ja 12 mm pinta-alaltaan yli 0,5 m 2 merkeissä. 

Pintaviilun syysuunnan on oltava yhdensuuntainen merkin pidemmän 

sivun kanssa. Tasasivuisissa tai pyöreissä merkeissä on pintaviilun 

syysuunta vaakasuunta. 

Kun merkit valmistetaan alumiinista, käytettävän alumiinilevyn tulee olla 

paksuudeltaan 3 mm (kaduilla myös 2 mm). 

Liikenneministeriön päätöksen liikenteen ohjauslaitteista (203/1982, muutettu 

384/1994 12 §) mukaan liikennemerkin takasivun on harmaa. 

Merkkien takasivulla tulee olla merkintä valmistajasta, valmistusajankohdasta 

ja kalvomateriaalista.

14 

3.3 Kalvon ja pohjamateriaalin kylmänkestävyys 


VAKIOMERKIT 

Kalvon kylmänkestävyys osoitetaan vaihtoehtoisesti jollakin seuraavista tavoista: 

a) Näytettä säilytetään 2 vuotta ulkona sateelle ja auringonvalolle alttiina 

alueella, jolla esiintyy useina vuorokausina alle –35 o C lämpötiloja 

b) Näytettä säilytetään vähintään 2 vuotta sateelle ja auringonvalolle alttiina, 

minkä jälkeen se viedään 3 vuorokaudeksi –35 o C lämpötilaan 

c) Osoitetaan muulla Tiehallinnon hyväksymällä tavalla, että kuvatunlainen 

sääaltistus ei vaikuta haitallisesti kalvon eikä pohjamateriaalin kestävyyteen 

ja yhteistoimintaan, ja viedään näyte 3 vuorokaudeksi –35 o C lämpötilaan. 

Tutkittava näyte sisältää pohjamateriaalin ja kalvon, siten kuin niitä normaalisti 

käytetään. Jokainen kalvon ja pintamateriaalin yhdistelmä on tutkittava, 

jos ei voida muuten osoittaa, että materiaali toimii samalla tavalla kuin jokin 

aikaisemmin tutkittu ja hyväksytty pohjamateriaalin ja kalvon yhdistelmä. 

Näytepalan koko on vähintään 1,0 m x 0,2 m. Testissä ei saa syntyä kalvon 

läpäiseviä halkeamia, kalvon irtoamista eikä haitallisia värimuutoksia. Kenttäkokeen 

tarkoituksena on todeta kosteuden ja auringonvalon vaikutus kalvoon 

ja sen kiinnittymiseen. Esimerkiksi haihtuuko kalvosta pehmittimiä, syntyykö 

pohjamateriaaliin kuivumisesta tai kostumisesta halkeamia tai kerääntyykö 

kalvon alle kosteutta, mistä seuraisi kylmässä kalvon kutistumishalkeama 

tai kalvon irtoaminen. 

Tienpitäjä voi antaa luvan myös testaamattomien tuotteiden käyttöön. Tällöin 

on harkittava riittävän pitkän takuun vaatimista.


VAKIOMERKIT 

3.4 Vakiomerkkien varret 

Vakiomerkeille sovelletaan samoja kuormia kuin opastusmerkeille (kohta 

4.3). Pinta-alaltaan alle 0,8 m 2: n vakiomerkkien kuormia ei kuitenkaan yleensä 

ole tarpeen laskea erikseen, kun sovelletaan kohtaa 3.5. 

Liikenneministeriön päätöksen liikenteen ohjauslaitteista (203/1982, muutettu 

384/1994 12 §) mukaan liikennemerkkien pylväät ovat harmaita, mutta 

erityisistä syistä voidaan käyttää keltaisia pylväitä. Keltaisia pylväitä voidaan 

käyttää tietyömailla ja muiden tilapäisten liikennemerkkien pylväinä. 

Vakiomerkkien pystytyspylväinä käytetään tavallisesti standardin SFS-EN 

10219 mukaisia pyöreitä teräsputkipalkkeja. Suomessa käytettävien putkien 

ulkohalkaisijoiden nimellismitat ovat 60,3; 88,9 ja 114,3 mm kiinnikkeiden ja 

jalustojen yhteensopivuuden vuoksi. Jäljempänä käytetään pyöristettyjä arvoja. 

Kun teräslaatu on S355J2, riittävät seuraavat putkikoot. 

taajamissa ulkohalkaisija 60 mm tai (90 mm) ja ainepaksuus 2 mm 

taajamien ulkopuolella ulkohalkaisija 90 mm (tai 114 mm) ja ainepaksuus 

2 mm. 

Toissijaista 114/2 mm putkikokoa tulisi välttää, koska se voi aiheuttaa törmäyksessä 

turhia vahinkoja ja on ulkonäöltään raskas. Jos sitä käytetään 

nopean liikenteen teillä, on käytettävä nykyisenkaltaista betonijalustaa, joka 

murtuu törmäyksessä. Taajamissa 90 mm putki voi olla tarpeen, kun aurauslumi 

osuu merkkiin tai kun merkkejä on kaksi. 

Kivettyyn saarekkeeseen upotetussa jalustassa käytetään enintään 60/2 mm 

pylvästä tai paksumpaa pylvästä, johon on asennettu törmäyksessä taipuva 

tai murtuva nivel. Muuten auto tai saarekkeen kivetys vaurioituu tarpeettoman 

paljon mahdollisessa törmäyksessä. 

Teräsputkien ruostuminen estetään vähintään 0,055 mm kuumasinkityksellä 

tai 0,015 alusinkkikerroksella tai vastaavalla, tai sinkkikäsittelyllä ja vähintään 

0,2 mm sintratulla muovikerroksella. Kerrospaksuudet tarkoittavat ISO 

1461 mukaisia keskimääräisiä kerrospaksuuksia. 

Kuumasinkittävyysvaatimuksesta johtuen ja värien säilymisen vuoksi teräksen 

Si pitoisuus on korkeintaan 0,03 % ja Si+P pitoisuus korkeintaan 0,04 %. 

Putkikoko päätetään tavallisesti hankkeittain tarvittaessa erikseen päätielle 

ja sivuteille, jotta varaosatarve ei kasva tarpeettomasti. Samaa hankekohtaista 

putkikokoa voidaan yksittäistapauksissa käyttää myös tilanteissa, joissa 

kuormituslaskelmat edellyttäisivät korkeintaan 40 % suurempaa momenttikestävyyttä.

16 

3.5 Vakiomerkkien perustaminen 


VAKIOMERKIT 

Liikennemerkeissä käytetään yleensä seuraavia perustustapoja: 

elementtivalmisteinen betonijalusta 

maahan lyöty teräsjalusta 

maahan kierretty teräsjalusta 

Betonijalustojen tavallisimmat koot on esitetty taulukossa 3. Koko valitaan 

kohdan 3.6 tai 3.7 perusteella. 

Taulukko 2. Esimerkkejä yleisesti käytössä olevista jalustoista ja niihin 

liittyviä DL 3 mittoja. 

Jalustan halkaisi- Pylvään Jalustan Mitoitusarvot 

ja merkin tasossa halk. korkeus 

D1 D2 

h L D DL 

(mm) (mm) (mm) (mm) 

3 

(m 4 ) 

200 160 60 500 450 180 0,016 

210 160 60 700 650 185 0,051 

315 260 90 900 850 285 0,175 

490 300 114 1300 1250 395 0,771 

3.6 Varren ja perustuksen valinta 

L = h – 50 mm 

Kun käytetään taulukon 3 mukaisia betonijalustoja, jalustan koko voidaan 

valita kuvien 1…4 perusteella. Kun käytetään muita perustamistapoja, vaadittava 

DL 3 -mitta valitaan taulukosta 3…5 tai perustus mitoitetaan tarkemmin 

kohdan 3.7 tai 3.8 mukaan.


VAKIOMERKIT 

2,2...2,4 

60/2 60/2 

> 2,2 

1...4 m 

H500 päällystetyssä paikassa 

> 2,2 2,2...2,4 

n. 1,5m 

H700 muissa maalajeissa 

( pehmeässä savessa kapea mursketäyte) 

Kuva 1. Liikennemerkin varren ja jalustan koko taajamateideillä ja väistämisvelvollisissa 

liittymissä, kun aurauslumi ei osu liikennemerkkeihin. 

2,4...2,5 

60/2 

> 2,2 

1...4 m 

H700 murskeessa 

1:3 

> 2,2 2,4...2,5 

n. 1,5m 

H900 muissa maalajeissa 

( pehmeässä savessa kapea mursketäyte) 

Kuva 2. Liikennemerkin varren ja jalustan koko taajamien sisääntuloteillä ja 

yleisrajoituksen (80 km/h) teillä, joilla aurauslumi osuu merkkiin ja aurausnopeudeksi 

oletetaan 50 km/h. Varren koko riippuu merkkien määrästä ja jalustan 

koko maalajista. 

90/2 

60/2 

1:3

18 


VAKIOMERKIT 

Kuva 3. Liikennemerkin varren ja jalustan koko maaseudun teillä, joilla 

aurausnopeudeksi oletetaan 60 km/h. Tuulikuorma on maastoluokan 

2 mukainen. 

n.1,5 m 

60/2 

(ei paksumpi, jos ei törmäyksessä 

taittuvaa niveltä) 

H 500 päällystetyssä paikassa 

Kuva 4. Liikennemerkin varren ja jalustan koko saarekkeiden matalassa 

liikennemerkissä. 

3.7 Varren ja perustuksen tarkemmat mitoitustaulukot 

Taulukoiden 3…5 perusteella nähdään tarkemmin eri olosuhteissa tarvittavan 

betonijalustan tai varren koko. Niistä saadaan myös muiden perustamistapojen 

edellyttämä perustuksen koko.

Merkkien 

lukumä 

ärä 


VAKIOMERKIT 

Taulukko 3. Liikennemerkin varren ja jalustan koko taajamateiden ja väistämisvelvollisissa 

liittymissä, kun aurauslumi ei osu liikennemerkkeihin. Tuulikuorma 

on maastoluokan 3 mukainen. Taulukko koskee tapausta, jossa 

alimman merkin alareunan korkeus on 2,2…2,4 m tien tai jalkakäytävän pinnasta. 

Vaihteluväliä pienempi korkeus antaa pienemmän momentin ja jalustan 

koon. 

Luiska Mitoittava momentti 

M pylvään 

tyvessä 

Vaadittava 

varren koko 

Vaadittava jalustan DL 3 - mitta 

(m 4 ) ja esimerkkijalusta 

Tiivis murske SiMr, löyhä Hk 

1 tasamaa tuuli: 0,5 kNm 60/2 mm 0,017 (H700) 0,034 (H700) 

1 1:3 tuuli: 0,7 kNm 60/2 mm 0,023 (H700) 0,056 (H700) 1) 

2 tasamaa tuuli: 1,2 kNm 60/2 mm 1) 

0,038 (H700) 0,076 (H700) 1) 

2 1:3 tuuli: 1,4 kNm 60/2 mm 1) 

0,065 (H700) 

1) 

0,130 (H900) 

Merkkienlukumäärä 

1) Yksittäisissä tapauksissa kuorma saa ylittää varren ja jalustan laskennallisen 

momenttikapasiteetin 40 %:lla 

Nähdään, että betonijalustaksi riittää D185/H700 (DL3 = 0,051 m 4 ) useimmissa 

tapauksissa. Pylvääksi riittää 60/2 mm (Mu = 1,7 kNm, jolloin sallittu M 

= 1,7 kNm/1,5 = 1,1 kNm). 

Taulukko 4. Liikennemerkin varren ja jalustan koko taajamien sisääntuloteillä 

ja yleisrajoituksen (80km/h) teillä, joilla aurauslumi osuu merkkiin ja aurausnopeudeksi 

oletetaan 50 km/h. Tuulikuorma on maastoluokan 3 mukainen. 

Taulukko koskee tapausta, jossa merkin alareunan korkeus on 2,4…2,5 

m tien pinnasta. Vaihteluväliä pienempi korkeus antaa suuremman momentin 

ja jalustan koon, kun mitoittavana on auraus ja suurempi korkeus antaa 

suuremman momentin ja jalustan koon, kun mitoittavana on tuuli. 


M pylvään 

tyvessä 

Vaadittava 

varren koko 




1 tasamaa auraus: 0,9 kNm 60/2 mm 0,03 (H700) 0,06 (H900) 

1 1:3 auraus: 1,3 kNm 60/2 1) mm 0,06 (H700) 1) 0,12 (H900) 

2 tasamaa tuuli: 1,2 kNm 90/2 mm 0,04 (H700) 0,08 (H900) 

2 1:3 tuuli: 1,5 kNm 90/2 mm 0,07 (H700) 1) 0,14 (H900) 



Nähdään, että pylvääksi riittää 60/2 mm, kun merkkejä on yksi (Mu = 1,7 

kNm, jolloin sallittu M = 1,7 kNm/1,5 = 1,1 kNm), ja 90/2, kun merkkejä on 

kaksi, ja jalustaksi tiiviissä murskeessa D185/H700 (DL3 = 0,51 m 4 ) ja silttimoreenissa 

D285/H900 (DL3 = 0,175 m 4 ).

20 


VAKIOMERKIT 

Taulukko 5. Liikennemerkin varren ja jalustan koko maaseudun teillä, joilla 

aurausnopeudeksi oletetaan 60 km/h. Tuulikuorma on maastoluokan 2 mukainen. 

Taulukko koskee tapausta, jossa merkin alareunan korkeus on 2,5 m 

tien pinnasta. Pienempi korkeus antaa suuremman momentin ja jalustan 

koon, kun mitoittavana on auraus ja suurempi korkeus antaa suuremman 

momentin ja jalustan koon, kun mitoittavana on tuuli. 

Merkkien 

lukumä 

ärä 


M pylvään 

tyvessä 

Vaadittava 

varren koko 




1 1:3 auraus: 1,4 kNm 90/2 mm 0,065 (H900) 0,13 (H900) 

1 1:1,5 auraus: 1,4 kNm 90/2 mm 0,09 (H900) ei esiinny 

2 1:3 tuuli: 1,7 kNm 90/2 mm 0,08 (H900) 0,16 (H900) 

2 1:1,5 tuuli: 1,7 kNm 90/2 mm 1) 

0,10 (H900) 1) ei esiinny 



Nähdään, että pylvääksi riittää 90/2 mm ja betonijalustaksi D285/H900 

(DL3 = 0,175 m 4 )..


VAKIOMERKIT 

3.8 Vaihtoehtoiset varret ja tarkemmat kuormalaskelmat 

Paalumaisten perustusten mitoituksen perusteet on kuvattu ohjeessa Sivukuormitetut 

pilariperustukset, TIEH 2100006-01, jonka perusteella on laskettu 

myös edellä esitetyt tyypilliset DL 3 -arvot. Vakioliikennemerkeissä varmuuskerroin 

F on kuitenkin 1,0 ja pilariperustusohjeen kohdan 2.3 mukaisessa 

mitoituksessa käytetään viereisen paremman maalajiluokan maaparametreja. 

Edellisistä esimerkeistä poikkeavat tilanteet mitoitetaan tarvittaessa Opta2.xls 

taulukolla ja julkaisun Sivukuormitetut pilariperustukset kaavoilla. Yksittäisissä 

(enintään joka kymmenennessä) enintään 0,8 m 2 vakiomerkeissä 

sallitaan 40 % suurempi kuorma kuin, mitä laskennallinen mitoitus sallisi, jos 

siten vältetään varaosatarvetta lisäävä varsi- tai jalustavalikoiman kasvu. 

Opta2.xls taulukossa vakiomerkkien a (korkeus) ja b–mitoiksi (leveys) annetaan: 

pienille vakiomerkeille 0,4 m 

normaalikokoisille vakiomerkeille 0,6 m 

suurille vakiomerkeille 0,9 m 

lisäkilpiä ei oteta huomioon 

Opta2.xls-laskennoissa aurausnopeudeksi valitaan 

60 km/h vapaassa maastossa 

50 km/h taajamien sisääntuloteillä 

0 taajaman sisäisillä väylillä ja väistämisvelvollisissa liittymissä (jolloin 

varren mitoituksessa käytetään momenttia 1,5xMtuuli ja perustuksen mitoituksessa 

momenttia Mtuuli, joka syötetään julkaisun Sivukuormitetut 

pilariperustukset kaavan 9 tekijän e x H paikalle). 

Opta2.xls-laskennoissa tuulen maastoluokaksi valitaan 

3 taajamissa 

2 pelto- ja metsämaastossa 

1 aavan meren rannalla tai erityisen tuulisella penkereellä. 

Julkaisun Sivukuormitetut pilariperustukset kaavaa 9 käytettäessä tekijän e x 

H paikalle sijoitetaan tapauksesta riippuen suurempi momentti Mtuuli tai Mauraus. 

Erityisesti maahan painettavia tai kierrettäviä perustuksia käytettäessä perustusten 

kapasiteetti voidaan määrittää myös pilariperustusohjeen kohdan 5 

koekuormitusten avulla, ja tuloksia voidaan käyttää muutenkin kuin paikallisesti, 

jos koekuormituskohteita on riittävän kattavasti.

22 


VAKIOMERKIT 

Suurehkoissa hankkeissa voidaan tilaajan luvalla käyttää myös muita 

kuin 60/2, 90/2 tai 114/2 mm putkia merkkien varsina. Ratkaisun tulee 

kestää tuuli- ja aurauskuormat ja pylvään jäykkyyden tulee olla laatuvaatimusten 

mukainen. Rakenteen suunnittelijan on osoitettava, että 

rakenne täyttää vaatimukset näiden tekijöiden osalta. Profiilin momenttikapasiteetti 

MU on taivutusvastus W kertaa sallittu jännitys jaettuna 

aineosavarmuuskertoimella (teräksellä 1,1). Momenttikapasiteetin 

on oltava vähintään Opta2.xls-taulukon antaman Md:n suuruinen. 

Pienissä kohteissa vaihtoehtoiset profiilit lisäävät varaosatarvetta, mitä 

ei pitäisi suosia. Yksittäisten merkkien lisääminen toteutetaan vallitsevan 

järjestelmän mukaisesti. 

Yleisimpien betonijalustojen sijasta voidaan käyttää muun kokoisia betonijalustoja 

tai esimerkiksi maahan lyötävää tai kierrettävää teräsjalustaa, 

jonka DL3-mitta on riittävä. Liikennemerkin varsi on voitava irrottaa 

ja kiinnittää uudelleen jalustaan. Tästä vaatimuksesta voidaan 

kuitenkin poiketa tienpitäjän luvalla.


VAKIOMERKIT 

3.9 Vakiomerkkien sijoittaminen 

Liikenneministeriön päätöksessä liikenteenohjauslaitteista 203/1982, muutettu 

384/1994 on määrätty liikennemerkkien sijoittamisesta seuraavaa: 

”7§ 

Liikennemerkki sijoitetaan yleensä kohtisuoraan sitä liikennesuuntaa vastaan, 

jonka nähtäväksi se on tarkoitettu. Liikennemerkki ei saa kuitenkaan 

näkyä muuhun tulosuuntaan siten, että merkin tarkoituksesta saattaa aiheutua 

väärinkäsityksiä. 

Samaan pylvääseen tai telineeseen saa kiinnittää yleensä enintään kaksi 

liikennemerkkiä varustettuna tarvittavilla lisäkilvillä. Tämä määräys ei koske 

opastusmerkkejä eikä ajoradan yläpuolisia merkkejä. 

8§ 

Jollei jäljempänä toisin määrätä, tulee alimman liikennemerkin tai lisäkilven 

alareunan korkeuden olla 1,5 – 3,2 metriä ajoradan pinnasta, jalkakäytävällä 

tai pyörätiellä kuitenkin 2,0 – 3,2 metriä näiden pinnasta mitattuna. 

Jollei jäljempänä toisin määrätä, saa liikennemerkin lähimmän reunan etäisyys 

ajoradan reunasta olla enintään 3,5 m tai pientareen ulkoreunasta 1,5 

metriä. Merkin vähimmäisetäisyys ajoradan reunasta on 0,5 metriä. Taajamassa 

merkki voidaan kuitenkin sijoittaa edellä mainittua lähemmäksi ajoradan 

reunaa, jos siitä ei aiheudu vaaraa eikä kohtuutonta haittaa kunnossapidolle.” 

Tiehallinnon ohje Yleisohjeet liikennemerkkien käytöstä, TIEL 2000006-03 

sisältää tarkempia ohjeita liikennemerkkien sijainnista. 

Merkkien sijainti tien pituussuunnassa 

Kuvat, joissa esitetään sijainti poikkileikkauksessa 

Jalankulku- ja pyöräteillä ja välikaistoilla lisäkilven alareunan korkeus 

vähintään 2,2 m maanpinnasta merkin kohdalla 

Luiskassa lisäkilven alareunan korkeus vähintään 2,0 m tien pinnasta 

Tässä ohjeessa esitetyn aurauskuorman kannalta voi kuitenkin olla parempi 

valita varsinaisen liikennemerkin (ei lisäkilven) korkeudeksi 2,3…2,5 m tien 

pinnasta, kun tiellä käytetään suurta aurausnopeutta.

24 


VAKIOMERKIT 

Liikennemerkit sijoitetaan suunnitelmassa esitettyyn paikkaan. Merkin 

näkyvyys tarkistetaan ennen asennusta maastossa, jolloin varmistetaan, 

että merkki näkyy havaintosuunnassa. Jos merkin suunniteltu sijainti 

ei ole tyydyttävä, sitä siirretään parempaan paikkaan säädösten 

sallimissa rajoissa. Siirtoon tarvitaan kuitenkin suunnittelijan hyväksyntä 

taajamassa aina sekä taajaman ulkopuolella, kun sivusuuntainen 

muutos on suurempi kuin yksi metri tai pituussuuntainen muutos 

yli 10 metriä. 

Erityisesti taajamaympäristössä liikennemerkkejä voidaan kiinnittää 

valaisin- tai liikennevalopylväisiin taajamakuvallisista syistä. Liikennemerkit 

kiinnitetään valaisin-, liikennevalo- tai portaalipylvääseen siten, 

että kytkentäluukut voidaan avata. 

Muita sijoituksessa huomioon otettavia asioita ovat: 

merkkejä ei saa sijoittaa pylvään tai muun näkemäesteen taakse 

merkkejä ei saa sijoittaa ojan pohjaan. Varsinkaan pohjaveden 

suojausalueilla merkkiä ei saa sijoittaa 1 m lähemmäksi ojan pohjaa, 

koska vesitiivistä läpivientiä ei voida tehdä 

Erikoiskuljetusten reiteillä oleville korotetuille saarekkeille ei asenneta 

sellaisia irrotettavissa olevia liikennemerkkejä, joiden jalustaan jää yli 

20 mm korkeudella maan pinnasta olevia rakenteita. Irrotettavien 

merkkien tulee olla irrotettavissa myös talviolosuhteissa. 

Liikenteenohjauslaitteiden sijoittelussa kiertoliittymiin tulee ottaa huomioon, 

että ajoradan ulkopuoliset alueet sekä liikennesaarekkeiden 

sisäpuoliset alueet tulisi jättää vapaaksi kiinteistä esteistä 1 m:n etäisyydelle. 

Lisäksi erikoiskuljetusten vaatima lisätila tehdään yleensä 

kiertosaarekkeen ulkoreunalle yliajettavana, joten vapaaksi jätettävän 

tilan tarve on tapauskohtaisesta varmistettava ajouramallien avulla.


OPASTUSMERKIT 

4 OPASTUSMERKIT 

4.1 Opastusmerkkien sijainti 

Moottoriteillä ja mahdollisuuksien mukaan muillakin pääteillä sovelletaan kuvaa 

5. 

2,0 m 

1:4 

4...6 m 

Kuva 5. Opastustaulun sijoittaminen pääteillä. Taulu sijoitetaan 4…6 

m etäisyydelle tien reunasta. Pylväiden sijoittamista 1 m lähemmäksi 

ojan pohjaan vältetään. Leikkauksessa lähimmän pylvään suositeltavin 

sijainti on vähintään 1,5…2 m ojan pohjaa ylempänä. Taulun alareunan 

korkeus tien pinnasta on normaalisti 2 m. Ulkoluiskaan sijoitettaessa 

taulun etäisyys maan pinnasta on vähintään 1 m, ettei lumi tai 

kasvillisuus peitä liian helposti merkkiä. Muita ohjeita on kohdassa 4.6 

ja julkaisussa ohje Yleisohjeet liikennemerkkien käytöstä, TIEL 

2000006-03. 

4.2 Opastusmerkkien tekstin koko 

Opastusmerkeissä viitoitettavien kohteiden tekstikoko sekä taulujen ulkonäkö 

esitetään liikenteen ohjauksen yleissuunnitelmassa. Jos tekstikokoa ei 

ole esitetty yleissuunnitelmassa, se määritellään Viitoitus-ohjeen (TIEL 

2130006-96) mukaisesti (taulukot 1 ja 2). Taulujen ulkonäkö sekä värit määritellään 

myös kyseisen ohjeen periaatteiden mukaan. 

4.3 Opastusmerkkien kuormat 

Tiehallinnon kohteissa sovelletaan liikennemerkkistandardin SFS-EN 12899- 

1 mukaisia aurauskuormia, tuulikuormia ja taipumaluokkia seuraavalla tavalla: 

> 1m

26 


OPASTUSMERKIT 

Aurauskuorma 

Aurauskuorma on esitetty kuvassa 6 ja taulukossa 6. Se ei vaikuta yhtä aikaa 

tuulen kanssa. Tilaaja voi määritellä aurausnopeuden hankekohtaisestikin. 

Kuva 6. Aurauskuorma kohdistuu enintään 2 x 2 m alalle. Kuormitusalueen 

alareuna on 0,5 m ja yläreuna 2,5 m korkeudella tien pinnasta. 

Yksitukisissa rakenteissa on otettava huomioon myös toispuolinen 

kuorma, joka voi pyöräyttää merkkiä. Voima kohdistuu kohtisuoraan 

taulua vastaan. 

Mitoittava aurausnopeus ja kuorma valitaan taulukon 6 perusteella. Epäselvissä 

tapauksissa tilaaja voi määritellä nämä hankekohtaisesti. 

Taulukko 6. Aurauskuormat 

Etäisyys d (m) 

auratun alu- 

een reunasta 

Aurausnopeus 60 

km/h (pääteiden 

vapaa maasto) 

Aurausnopeus 50 

km/h (taajamat ja 

yleisrajoituksen tiet) 

0…3,4 4 kN/m 2 2,5 kN/m 2 0 

3,5…4,9 3 1,5 0 

5…5,9 2,5 0 0 

6….6,9 1,5 0 0 

*) valo-ohjatut ja väistämisvelvolliset liittymät, tontti- ja kokoojakadut, linjaautopysäkit 

ja tienpitäjän päätöksen mukaan mahdolliset muut tiet 

Tuulikuorma 

Opastaulujen ja liikennemerkkien tuulikuorma voidaan laskea SFS-EN 

12899-1 mukaan. Käytännössä ne mitoitetaan yleensä Opta2.xls -ohjelmalla. 

Tuulikuorma ei saa aiheuttaa materiaalin sallittujen jännitysten ylittymistä 

eikä tuulikuorma saa aiheuttaa rakenteen taipumisen vuoksi taulun 

Aurausnopeus niin 

alhainen, ettei lumi 

osu tauluun *)


OPASTUSMERKIT 

yläreunaan ylisuurta siirtymää. Tiehallinnon kohteissa tien reunassa olevan 

taulun yläreunan sallittu siirtymä on 10 % (100 mm/1m) rakenteen korkeudesta. 

Tuulikuorma on alle 4 m korkuisissa tauluissa yleensä alle 0,6 kN/m 2 

ja 4…6 m korkuisissa yleensä enintään 0,67 kN/m 2 Suomessa maastoluokassa 

2 (avoin, ei kuitenkaan rannikko). Tuen osuus tuulikuormasta on 

yleensä 5…10 %. Tauluun nähden epäkeskeistä tuulta ei oteta huomioon. 

Verrattaessa kuormia sallittuun jännitykseen tai momenttiin kuormat kerrotaan 

1,5:llä. Suomessa mitoittava tuulen nopeus on 23 m/s. 

4.4 Rakenteiden mitoitus 

Opastusmerkkejä tai pelkästään merkkien tukia koskeva luettelo on helpointa 

tehdä Excel-taulukon Opta2.xls -ohjelman avulla (saatavissa 

www.tiehallinto.fi /tlohje), johon täytetään kunkin taulun sijainti ja mitat (osoite, 

leveys, korkeus, korkeus tienpinnasta, luiskan korkeus, etäisyys tien reunasta). 

Lisäksi annetaan törmäysturvallisuutta ja ulkonäköä koskevat vaatimukset. 

Taulukko laskee EN –standardien mukaisesti taulun tuilta vaadittavan 

jäykkyyden ja perustusten mitoituskuomat sekä laatii tarjouspyyntöä varten 

luettelon. Taulukossa on neljä toisiinsa linkitettyä lomaketta: 

1. Suunnittelulomake, johon syötetään sijainti- ja mittatiedot ja joka laskee 

vaadittavat jäykkyydet. Lähtötiedot voidaan syöttää suoraan muista 

ohjelmista. Lisäksi lomakkeeseen voidaan kirjoittaa ulkonäköä ja törmäysturvallisuutta 

koskevat vaatimukset. Lomake laskee automaattisesti 

rakenteeseen kohdistuvat kuormat ja tuilta vaadittavan jäykkyyden. 

2. Tarjouspyyntölomake, johon tulostuu suunnittelulomakkeelta suunnistustaulujen 

mitat ja tuilta vaadittava jäykkyys. Tarjoaja lisää luetteloon 

tarjoamansa tuotteen. Taulukosta näkyy helposti, onko tauluihin tarjottu 

liian heikkoja tukia. Hyväksytty tarjouslomake toimii myös rakennussuunnitelmana. 

3. Kapasiteettilomake, johon urakoitsija voi lisätä tukien tarkemmat mitat 

asentajia varten. Lomake tarkistaa vielä lopullisen mitoituksen monitukisten 

taulujen tapauksessa. 

4. Asennuslomake, jonka perusteella asentajien on helppo tehdä asennus. 

Lomake päivitetään lopuksi toteutuneen mukaiseksi ja luovutetaan 

tien kunnossapitäjän käyttöön. Silloin se toimii laiterekisterinä. 

4.5 Perustukset 

Perustukset mitoitetaan kohdan 3.8 mukaan. Varmuuskerroin F on 1. Yksittäisissäkään 

merkeissä ei kuitenkaan sallita 40 % alimitoitusta kuten vakiomerkeillä. 

Ympärystäytteet on tiivistettävä heti.

28 

4.6 Törmäysturvallisuus 


OPASTUSMERKIT 

Liikennemerkit luokitellaan seuraaviin luokkiin törmäysturvallisuuden perusteella: 

A. EN 12676 mukaisesti törmäysturvalliset: Tuote tai sen suurikokoisempi 

versio on testattu törmäyskokeella ja hyväksytty standardin mukaisesti. 

Luokkien HE100,3; LE100,3 ja NE 100,1...3 tuotteet kelpaavat kaikille 

teille ja luokkien HE70,3; LE70,3 ja NE70,1...3 tuotteet kelpaavat enintään 

80 km/h teille (teoreettinen iskunopeus THIV < 27 km/h). Kun opastusmerkki 

tulee tien ja kevyen liikenteen tien väliin tulisi harkita energiaa 

vaimentavaa luokan HE tai LE rakennetta, joka hidastaa auton nopeutta. 

Tieosuuksilla, joilla merkkejä asetetaan jyrkempään kuin 1:4 sisä- tai ulkoluiskaan 

tai heti luiskan taitteen taakse, on varmistettava, että törmäysturvamekanismi 

toimii luiskassa. 

B. Rajatapaukset, jotka eivät täytä em. vaatimuksia mutta, jotka eivät ole 

aiheuttaneet runsaasti henkilövahinkoja mm. opastusmerkit, joissa on 

kaksi tai kolme 114 mm putkea betonijalustassa. 

C. Selvästi vaaralliset rakenteet: Portaalien tuet, opastusmerkit, joissa on 

vähintään neljä 114 mm:n putkea sekä muut rakenteet, joissa on yli 

120/3 mm:n teräsputki ilman erityistä turvalaitetta. 

Kun liikennemäärä ylittää 1500 ajon/d tai nopeusrajoitus on vähintään 80 

km/h, vanhat vaaralliset portaalit suojataan uusien ohjeiden mukaisella kaiteella. 

Vilkasliikenteisillä teillä uusissa opastusmerkeissä käytetään kohdan A törmäysturvallisia 

rakenteita. Vaihtoehtoisesti rakenteet sijoitetaan riittävän 

etäälle tai riittävän pitkän kaiteen taakse. Etäisyys- ja kaiteen pituusvaatimukset 

on esitetty julkaisussa Teiden suunnittelu V 2 Kaiteet ja suistumisonnettomuuksien 

ehkäisy. Vähäliikenteisillä teillä (alle 1500 ajon/d tai 

nopeus enintään 50 km/h) voidaan käyttää myös ryhmän B rajatapausrakenteita. 

Suuret opastustaulut sijoitetaan kaiteen taakse, koska riittävän turvallisia ja 

kestäviä tukia on vaikea saada niihin. 

Törmäysturvallisen opastusmerkin perusratkaisut ovat 

Yksi liukulaipallinen pylväs ja tavallinen taulu Kokemusten mukaan liukulaippa 

ei toimi yli 1:4 sisä- tai ulkoluiskassa tai heti luiskan taitteen takana 

luotettavasti, eikä sitä asenneta tällaisiin olosuhteisiin kohdan 1.2 

siirtymäajan jälkeen. 

Yksi testattu kaikilla testinopeuksilla murtuva tuki (esim. murtuva muovi- 

tai puupylväs tai ristikko) ja tavallinen taulu 

Kaksi (> 2 m välein sijoitettua) testattua kaikilla testinopeuksilla murtuvaa 

tukea ja taulu, joka ei rajoita törmätyn pylvään väistymistä, vaikka 

toinen pylväs olisi pystyssä. 

Yksi tai kaksi tukea, joka murtuu tai taipuu auton alle törmäyksessä, ja 

törmäyskokeessa näiden kanssa turvalliseksi todettu taulu.


OPASTUSMERKIT 

4.7 Ulkonäkövaatimukset ja varaosatarve 

Opastusmerkkien pohjamateriaalina voidaan käyttää säätä kestävää vaneria, 

alumiinilevyä tai muuta laatuvaatimukset täyttävää rakennetta. Tarkempia 

vaatimuksia kohdassa 3.2. 

Maaseutuoloissa vanerista valmistettu taulu on usein käyttökelpoinen ja hyvin 

lumen aurauksen rasituksia kestävä. Tämä vaihtoehto on sopiva ja kustannuksiltaan 

edullinen olosuhteissa, joissa merkin pystytys on ratkaistu 

usean pylvään periaatteella. 

Vaativissa olosuhteissa ja korkealuokkaisilla teillä pystytysjärjestelmän perustuessa 

yksi- tai kaksijalkaiseen tukeen alumiinilevystä tai -profiilista valmistettu 

taulu on usein tarkoituksenmukainen vaihtoehto. Taulun korkeusasema 

voidaan myös tällöin valita aurauskuorman ulkopuolelle, jolloin levyjen 

lommahtamisvaaraa ei ole. 

Alumiinilevystä valmistettu taulu kootaan yleensä alumiinilamelleista, joiden 

mitat ovat 240, 400, 480, 600 tai 720 mm. Kiinnitys tapahtuu 

reunataivutuksessa olevasta rei'ityksestä. 

Tilaaja voi asettaa erityisiä vaatimuksia myös taulun taustan ulkonäölle. 

Uusia suurehkoja tiekohteita rakennettaessa urakoitsija saa tavallisesti valita 

liikennemerkin pohjamateriaalin ja pystytysrakenteissa käytettävä materiaalin, 

kunhan se täyttää rakenteen lujuudelle ja kestävyydelle annetut tässä 

julkaisussa annetut vaatimukset ja hankekohtaiset ulkonäkö- ja erityisvaatimukset. 

Lisäksi vaaditaan, että kaikki taulut tehdään käyttäen samaa järjestelmää. 

Vakiomerkeissä, suurissa ja pienissä opastusmerkeissä ja portaaleissa 

voi olla kussakin oma järjestelmä. Tällöin samalle tielle ei tule häiritsevästi 

vuorotellen putkesta, puusta ja ristikosta koottuja tukia. Menettely helpottaa 

myös varaosien ylläpitoa. Tilaaja voi edellyttää laitteiden pintakäsittelyltä 

(kuumasinkitys, väritys) yhtenäisyyttä. 

Uusilla teillä tilaajan tulisi päättää vaaditaanko suurissa ja keskisuurissa 

opastusmerkeissä ulkonäkösyistä ristikko, vai sallitaanko sekä ristikko että 

putkirakenne. Uusilla teillä ei tavallisesti sallita ulkonäkösyistäkään yli 2putkisia 

rakennelmia, ellei Tiehallinto erikseen anna lupaa. Jos vilkasliikenteisellä 

tiellä käytetään yksi- ja kaksiputkisia törmäysturvallisia tukia, käytetään 

ulkonäkösyistä myös kaiteiden takana samannäköisiä yksi- ja kaksiputkisia 

tukia samankokoisissa opastusmerkeissä, vaikka tuen ei tarvitse kaiteen 

takana olla törmäysturvallinen. 

Pienissä rakennuskohteissa ja vanhaa liikenteen ohjausta täydennettäessä 

käytetään varaosatarpeen vähentämiseksi tavallisesti samanlaisia tukia kuin 

alueella on käytetty aiemmin. Jos vanha rakennesarja ei täytä nykyisiä vaatimuksia 

tai on selvästi epätaloudellisempi kuin uudenaikaiset, voidaan käyttää 

muita ulkonäöllisesti hyväksyttäviä nykyiset laatuvaatimukset täyttäviä 

rakenteita. Yksittäiset merkit toteutetaan aikaisempaa järjestelmää noudattaen.

30 


OPASTUSMERKIT 

Vakiomerkissä halkaisijaltaan 114 mm putki on ulkonäöltään raskas. 

Jalustojen määrä pienenee, kun käytetään monijalkaisten suunnistustaulujen 

sijasta yksijalkaisia liukulaipallisia putkia tai ristikoita. Samalla jalustan koko 

kasvaa. Se helpottaa asennustöitä ja parantaa routimisen sietoa.


ASENNUSTA KOSKEVIA VAATIMUKSIA 

5 ASENNUSTA KOSKEVIA VAATIMUKSIA 

5.1 Merkin kiinnitys pylvääseen 

Merkin kalvoon ei saa tulla kuljetuksen tai asennuksen aikana läpi meneviä 

halkeamia tai luettavuutta haittaavia naarmuja, eikä kalvo saa irrota. 

Liikennemerkki kiinnitetään pylvääseen kuumasinkityillä kiinnittimillä tai muilla, 

ominaisuuksiltaan vastaavilla kiinnittimillä. Kiinnittimien tulee kestää samat 

kuormitukset kuin muiden rakenneosien. 

Kilpien läpi menevissä kiinnityksissä käytetään ruostumattomia teräsruuveja. 

Hankekohtaisissa tuotevaatimuksissa tai tarjousvertailuissa voidaan suosia 

kilpeä lävistämättömän kiinnitysmenettelyn käyttöä. 

Korroosion torjunta arvioidaan SFS-ENV 1993-1-1, Eurocode 3 mukaan: 

Kuumasinkitystä koskevat vaatimukset ovat standardissa EN-ISO 1461. Yhteen 

liitettävät tukirakenteen osien teräs valitaan niin, että sinkityksestä tulee 

yhtenäisen värinen. Tukirakenteissa voidaan käyttää myös yhdistettyä sinkki 

ja maalipinnoitetta, jos yhdistelmän pitkäaikaiskestävyys voidaan osoittaa. 

Kiinnitystarvikkeiden tulee kestää aurauksen ja tuulen aiheuttamat kuormat, 

sekä näissä tilanteissa mahdollisesti syntyvä vääntö. 

Kun puuosia käytetään vain opastustaulun taustatukena, käytetään ABluokan 

puutavaraa, jossa ei ole CCA-kyllästettä. Tukirakenteiden maahan 

upotettavat puuosat ja pystytuet tehdään A-luokan puutavarasta, jolloin 

muutkin puuosat voidaan tehdä samasta materiaalista. (Suomen ympäristökeskus 

on hyväksynyt CCA- ja CC-kyllästeiden käytön 1.5. 2007 saakka. 

Näillä kyllästeillä saa kyllästää vain puutavaraa, joka on tarkoitettu jatkuvaan 

maa- tai vesikosketukseen taikka pitkäaikaista suojausta vaativiin rakenteisiin.) 

Tukirakenteen ratkaisusta riippuen voi olla tarpeen lisätä liikennemerkkiin 

lisätukia, jotka voidaan valmistaa esim. teräsputkesta. Myös erilaisia kehysrakenteita 

voidaan käyttää. Valmistajan tulee varmistaa rakenteen kestävyys 

maaston mukaisessa kuormitustilanteessa, ja lisätä tarpeen mukaan lisätukia. 

5.2 Pylvään kiinnitys jalustaan 

Pylväs kiinnitetään jalustaan lukitusrenkain, kiinnitysruuveilla tai kuumasinkityillä 

kiinnittimillä. Niiden tulee estää pylvään kiertyminen tai irtoaminen jalustasta. 

Lisäksi niiden tulee kestää samat kuormitukset kuin muiden rakenneosien. 

Pylvään sallittu poikkeama luotisuorasta on enintään 20 mm 1,5 m korkeudella.

32 

5.3 Jalustan asentaminen 


ASENNUSTA KOSKEVIA VAATIMUKSIA 

Käytettäessä kaivamalla asennettava (betoni)jalustaa, ympärystäyte on tiivistettävä 

niin hyvin, että liikennemerkin varsi ei heilu haitallisesti sitä käsin 

puisteltaessa. Perusmaan tiivistäminen on vaikeaa, jos maa on hienorakeista, 

märkää tai osittain jäätynyttä. Silloin käytetään ensisijaisesti mursketäyttöä. 

Maahan lyötävällä tai kierrettävällä jalustalla vastaavaa ongelmaa ei ole, jos 

maa on muuten kantavaa. Louheessa, lohkareisessa maassa ja jyrkillä penkereillä 

lyötävän tai kierrettävän perustuksen sijaan käytetään porapaalua. 

Puiset tuet voidaan upottaa suoraan maahan. 

Kuva 7. Taulujen sijoittaminen 

peiliheijastusten 

estämiseksi. 

Taulu asennetaan tukiin 

siten, että taulun pinnan 

tasaisuuspoikkeama ei 

ylitä 10 mm 2 m: n pituudella. 

Opastusmerkit asennetaan 

3…5 asteen kulmassa 

tiehen nähden 

peiliheijastuksen estämiseksi. 

Kuva 3. 

Perustamisessa on noudatettava erityistä huolellisuutta, sillä katu- ja tiealueilla 

on runsaasti johtoja ja kaapeleita, jotka voivat vahingoittua kaivutyössä 

tai lyöntiputkia ja kierrettäviä jalustoja käytettäessä. 

Törmäysturvallisia tukia käytettäessä jäykän jalustan tienpuoleinen reuna ei 

saa ulottua yli 100 mm luiskan yläpuolelle. Ulkoluiskassa raja on 150 mm. 

Tarvittaessa luiskaa muotoillaan. Myös valmistajan mahdollisesi tiukempia 

asennusohjeita on noudatettava.


PORTAALIT 

6 PORTAALIT 

Portaalit suunnitellaan yleensä käyttäen apuna Tiehallinnon tyyppipiirustuksien 

sarjaa Ty 12/111 - ….Sekä putki- että ristikkorakenteisista portaaleista 

on laadittu tarkat detaljiesitykset. Piirustuksissa on esitetty portaalityypin ja 

perustustavan valinta eri tilanteissa sekä jalustoihin, taulujen kiinnitykseen ja 

mahdollisen valaistukseen liittyviä ratkaisuja. 

Vaihtoehtoisesti käytetään muita Tiehallinnon laatuvaatimukset täyttäviä portaaleita. 

Toimittajan on laskelmin osoitettava, että portaali täyttää Tiehallinnon 

laatuvaatimukset. 

Portaalit mitoitetaan standardin SFS-ENV 1991-2-4 Eurocode 1: Suunnitteluperusteet 

ja rakenteiden kuormat mukaan: tuulikuorma valitaan tuulennopeuden 

23 m/s mukaan, tavallisesti maastoluokassa II. Laskettaessa rakenteen 

kestävyyttä murtorajatilassa pysyvien kuormien osavarmuuskerroin on 

1,2 ja muuttuvien 1,5. Lisäksi otetaan huomioon oma paino ja lumikuorma. 

Käyttörajatilassa tuuli saa aiheuttaa ulokeportaalin päähän pylvään ja orren 

taipuman vuoksi siirtymän, joka on suurin sallittu siirtymä on 0,1 x H + L, 

missä H + L on pylvään ja orren yhteenlaskettu pituus. Lisäksi pylvään vääntymä 

saa aiheuttaa 1,15 o /m x H kulmamuutoksen orteen. Siirtymät lasketaan 

0,49-kertaista tuulenpainetta käyttäen. Lisäksi hyväksytään Suomessa 1990luvulla 

voimassa olleiden Rakenteiden kuormitusnormien mukaan niiden 

voimassaoloaikana mitoitetut tuotteet. 

Korroosiontorjuntaan ja kiinnityksiin sovelletaan kohtaa 5. 

Uudet portaalit varustetaan aina kaiteilla. Kaiteen pituus määräytyy julkaisun 

Teiden suunnittelu ja suistumisonnettomuuksien ehkäisy mukaan ja portaalin 

ja kaiteen välillä tarvittava tila arvioidaan julkaisujen Tietoa tiensuunnitteluun 

nro 61 ja 62 (uusin www.tiehallinto.fi/tlohje) mukaan. Poikkeuksena on keskikorokkeelle 

tuettu kehä, koska keskikorokkeelle ei mahdu toimivaa kaidetta 

voidaan kuitenkin sijoittaa myötäävä aputuki, kun portaali mitoitetaan pysymään 

pystyssä törmäyksen jälkeen ulokkeena ilman aputukea.

34 

V 

2...4 O 

Taulu orsi 

S 


PORTAALIT 

Kuva 8. Pystytetyn portaalin osien sallitut suoruuspoikkeamat (ulkonäkösyistä) 

ilman tuulikuormaa taulut asennettuna: 

pylvään sallittu poikkeama pystysuoruudesta (p) –0,0…+0,02 x H, 

missä positiivinen poikkeama on tieltä poispäin ja H pylvään pituus 

orren poikkeama vaakasuoruudesta (v) ulokeportaalissa – 

0,0…+0,04 x L, missä positiivinen poikkeama on ylöspäin, ja kehäportaalissa 

–0,02…+0,02 x L 

pylvään suoruuspoikkeama (s) 0,02 x H 

orren suoruuspoikkeama (s) 0,04 x L, missä L on orren pituus 

taulut asennetaan 2…4 astetta alaviistoon. 

Pystysuoruusvaatimukset hoidetaan asennusvaiheessa säätämällä rakenne 

pystysuoraksi. Rakenneosien suoruus hoidetaan mitoituslaskelmia tehtäessä 

ja konepajalla ottamalla rakenteiden oman painon aiheuttama taipuma 

huomioon. 

P 

S


LIIKENNEMERKKIEN HANKINTA 

7 LIIKENNEMERKKIEN HANKINTA 

7.1 Liikennemerkkien valmistuksen laadunvalvonta 

Tiehallinto hyväksyy auditointimenettelyllä yleisille teille liikennemerkkejä 

valmistavat yritykset ja ylläpitää luetteloa internet -sivuillaan auditoiduista 

valmistajista. Auditointi käsittää valmistajan laatujärjestelmän sekä valmiin 

tuotteen auditoinnin. Tulevaisuudessa hyväksymisen hoitaa rakennustuotedirektiivin 

mukainen hyväksymislaitos. Tarkemmat tiedot tullaan myöhemmin 

esittämään standardissa hEN 12899-1:200X. 

7.2 Hankekohtaiset laatuvaatimukset 

Tämä julkaisu riittää yleensä laatuvaatimukseksi yhdessä viitoituksen yleissuunnitelman 

kanssa. Laatutasoa voidaan kuitenkin täydentää seuraavilla 

asioilla: 

1. Opastustaulujen tukien ja portaalien ulkonäkövaatimukset: Vaaditaanko 

ristikkorakenne tai maksetaanko maisemallisesti arvokkailla paikoilla 

normaalia siistemmistä tukirakenteista bonus? 

2. Sallitaanko merkin läpäisevien kiinnikkeiden käyttö? Voidaan esimerkiksi 

periä arvonvähennys xx €/vakiomerkki ja xx €/m 2 muista merkeistä, 

joissa käytetään kalvon läpäiseviä kiinnityksiä. 

3. Sallittujen pystysuoruus- ym. poikkeamien lievistä ylityksistä, kalvon lievästä 

naarmuuntumisesta jne. voidaan määrätä arvonvähennys. 

7.3 Urakkamuotojen eroja 

7.3.1 ST -urakka (Suunnittelu ja toteutus) 

Kun hankintaan kuuluu sekä liikennemerkkien suunnittelu että rakentaminen 

(ST-urakka), noudatetaan tavallisesti seuraavaa vaiheistusta: 

Tilaaja (Tiehallinto) kuvaa laitteiden sijainnin ja toiminnalliset vaatimukset, 

mahdolliset ulkonäkövaatimukset sekä tuotteen valinnan kannalta välttämättömät 

lisätiedot, joilla täydennetään tämän julkaisun vaatimuksia. Näiden tietojen 

perusteella pyydetään tarjous. Tarjouspyynnössä on määrättävä, esitetäänkö 

ratkaisut tilaajalle heti tarjousvaiheessa vai vasta myöhemmin. Tuotevaatimuksissa 

voidaan viitata tähän julkaisuun. 

Toteuttaja (Pääurakoitsija) valitsee materiaalit ja mitoittaa rakenteet toiminnallisten 

vaatimusten mukaisesti. Apuna voidaan käyttää perustusten mitoituksessa 

käytettävää opta2.xls -ohjelmaa, jonka avulla voidaan laatia myös 

tarvittavat tarjouspyyntölomakkeet aliurakoitsijalle.

36 


LIIKENNEMERKKIEN HANKINTA 

Toteuttajalla on mahdollisuus ja velvollisuus tarkentaa liikennemerkkien sijaintia 

varsinkin sivusuunnassa siten, että esim. näkemävaatimukset toteutuvat 

tai ettei merkkejä sijoiteta ojan pohjaan. Tien pituussuunnassa merkit 

sijoitetaan Yleisohjeet liikennemerkkien käytöstä -ohjeen mukaan. Pituussuuntaisten 

siirtojen avulla opastusmerkit voidaan sijoittaa törmäysturvalliseen 

paikkaan. Tilaajalle varataan mahdollisuus sijaintien tarkistamiseen. 

Toteutuksen jälkeen laaditaan toteutumaluettelo, joka luovutetaan tilaajalle. 

Tilaaja käyttää sitä hoidon urakoinnissa. 

Jos urakan takuuaika on vähintään 5 vuotta vakioliikennemerkkien pystyttämisestä, 

tuotevaatimuksessa voidaan ilmoittaa, että kohdan 3.4…3.8 (pylväät 

ja perustukset) vaatimukset voidaan osittain korvata pylväiden suoruutta 

koskevilla seurantaan perustuvilla vaatimuksilla. 

7.3.2 Perinteinen urakka 

Perinteistä suunnittelukäytäntöä, jossa tilaaja on tehnyt rakennussuunnitelman, 

noudatetaan edelleen tyypillisesti pienemmissä hankinnoissa. Tällöin 

urakkatarjoukset pyydetään valmiiden rakennussuunnitelmien ja määräluetteloiden 

pohjalta, jolloin tuote ja mitoitus määritellään jo tilaajan 

suunnitelmassa. 

7.3.3 Hoitourakka 

Tavallisesti urakoitsija valitsee materiaalit ja mitoittaa rakenteet toiminnallisten 

vaatimusten mukaisesti paikallisen käytännön mukaan varaosahuollon 

vuoksi. 

Yksittäisten merkkien uusiminen voidaan tilata suoraan urakoitsijalta ilman 

erityistä suunnitelmaa. Opastukseen liittyvien merkkien uusiminen on hoidon 

urakassa yleensä liikenteen tai kunnossapidon vaurioittamien merkkien uusimista. 

Ennen uuden vastaavan merkin tilaamista urakoitsijan on oltava tilaajaan 

yhteydessä kohteen opastuksen mahdollisten muutosten ottamiseksi 

huomioon. 

Jos urakan takuuaika on vähintään 5 vuotta vakioliikennemerkkien pystyttämisestä, 

tuotevaatimuksessa voidaan ilmoittaa, että kohdan 3.4…3.8 (pylväät 

ja perustukset) vaatimukset voidaan osittain korvata pylväiden suoruutta 

koskevilla seurantaan perustuvilla vaatimuksilla.

ISBN 951-803-185-1 

TIEH 2000004-v-04

Liikennemerkkien rakenne ja pystytys (TIEH 2000004-04) - Tiehallinto

Transform your PDFs into Flipbooks and boost your revenue!

Delete template?

Save as template ?