Välineitä WWW- sivujen tekoon

Tietokone tutkii: GSM-datan neljä erilaista vaihtoehtoa

MIKROALAN ERIKOISLEHTI ■ NUMERO 8 ■ ELOKUU 1996 ■ HINTA 35 MK

Paras ääni

Uudet 32-bittiset Wavetable-äänikortit tyydyttävät

vaativammankin musiikinharrastajan tarpeet.

Mittasimme ja kuuntelimme vastaako äänisynteesi

sinfoniaorkesteria.

Välineitä WWWsivujen

tekoon

Vertailussa HTML-editorit

VERKKOLASERIT

13 vaihtoehtoa jaettuun

tulostukseen

PAL.VKO 9637

6 41 488 8 28 418 8

96008

828418-96-08

+VERKKOSIVUT

� Orthografix

� Digi Datafire

� Mirovideo DC20

� Plextor PX-83CS

� IBM ThinkPad 560

Kun mikrolla halutaan kuunnella musiikkia, tarvitaan kunnollinen wavetable-äänikortti.

Vertailu sivulta 36.

36 MUSIIKINTEKIJÄN ÄÄNIKORTIT

Tavallinen pelikäyttöön tarkoitettu äänikortti ei riitä musiikin kuuntelijalle tai soittajalle.

Heille on tarjolla tekniikaltaan ja ohjelmistoltaan laadukkaampia vaihtoehtoja.

Vertailimme markkinoiden 32-bittiset wavetable-kortit. Antti Wiio

48 OMAT SIVUT INTERNETIIN

– VERTAILUSSA HTML-EDITORIT

Ohjelmamarkkinoille on puolessa vuodessa ilmaantunut aivan uusi tuoteryhmä, kun

jokainen itseään kunnioittava valmistaja on julkistanut oman WWW-sivunteko-ohjelman.

Ohjelmien ominaisuuskirjo on vaihteleva ja vielä on valmistajilla paljon tuotteissaan

parantamisen varaa. Mukana vertailussa Corel Web.Designer, HotMetal Pro

2.0, Hot Dog 1.01, Macromedia Backstage Designer, Microsoft FrontPage 1.1 ja

Netscape Navigator Gold 2.01. Petteri Järvinen

Lisäksi

GSM-DATA – TIEN PÄÄLTÄ

TOIMISTOON

Matkamikro ja GSM-puhelin tarjoavat matkustavaiselle

mikronkäyttäjälle jatkuvan yhteyden

tietoverkkoihin. Tutkimme, kuinka

Ericssonin, Nokian, Panasonicin ja Siemensin

ratkaisut poikkeavat toisistaan. Kirsi

Rantanen ...................................................55

SYRJÄYTTÄÄKÖ

KUITU SCSI:N?

Valokuitutekniikka on

uusinta uutta kiintolevyjen

liitännöissä. Mitä

etuja se tuo tullessaan?

Antero Alku .............59

Kolumnit

Petteri Järvinen

Sähköpostikulttuuri ......................27

Osmo A.Wiio Muistin varassa .31

Jim Seymour Ei saa aliarvioida

tehontarvetta .................................33

Näköaloja Jukka Nortio

Ohjelmat ratkaisevat .....................73

KÄYTTÄJÄN PORTTI

Ohjelmointi: VRLM luo tekomaailman

ruudulle.....................................................97

TIETOKONE ONLINE

Usein kysytyt kysymykset......................100

Elokuu 1996 numero 8

Verkkosivut

PERTTI HÄMÄLÄINEN:

Hakemistot hajallaan .........................75

UUTISET ...........................................77

VERTAILU: Verkkokirjoittimet .......81

PIKAKOKEET:..................................93

■ First Class Server 3.0

■ Adaptec 3985 PCI RAID

YRJÖ BENSON: Uusi koneeni .......96

Pikakokeet

LAITTEET

IBM ThinkPad 560,

kevein tehokannettava......63

Fargo Fotofun,

valokuvatulostusta

kotona........................64

Digi Datafire, ISDN-nopeus

nettiyhteyksiin..........................................65

MiroVideo DC20, videotyöstöä

mikrolla ....................................................66

Microtek Scanmaker 3M,

edullinen perusskanneri ..........................67

Plextor PX-83CS,

kahdeksankertaista CD-lukua .................67

Olivetti Echos-sarja, tyylikkäät

reissukoneet..............................................68

OHJELMAT

Laplink for Win 95, monipuoliseen

tiedonsiirtoon...........................................64

Hijaak 95, kuvamuunnosten

monitaituri ...............................................66

Orthografix, kielipoliisi Wordiin ......68

CD-Merikartta,

väylät näytöllä...........................................69

Vakiot

Pääkirjoitus .....................................6

Mitä uutta......................................11

Kirjat ja CD:t..................................71

Kirjeet...........................................108

Mikromarkkinat .........................103

Paavo ............................................110

Ilmoittajat ...................................111

Ensi numerossa ..........................112

TIETOKONE

ELOKUU 1996 5

6

TOIMITUS

Päätoimittaja Eskoensio Pipatti

Toimituspäällikkö Jukka Nortio

Toimitussihteeri Tommy Lilja

Toimittajat Jari Kallio,

Heikki Pelkkikangas,

Art Director Osmo Leivo

Toimituksen sihteeri Päivi Närhi

Taitto Marika Suomela

Piirrokset Marika Suomela,

Harri Vaalio

Vakituiset avustajat Otto Aalto, Kimmo

Ahonen, Antero Alku, Antti Aromaa, Juha

Arrasvuori, Pauli Aurola, Yrjö Benson,

Kenneth Falck, Ahti Haukilehto, Pertti

Hämäläinen, Hannu Järvinen, Petteri

Järvinen, Aki Korhonen,

Sakari Kouti, Tapani Lahtinen, Kim

Leidenius, Risto Linturi, Olli Majander,

Ossi Mäntylahti, Pekka Niemi, Eljas Nikkilä,

Niko Palosuo, Timo Peltola, Veikko

Rekunen, Jorma Satola, Timo Simpanen,

Sampo Suvisaari, Vesa Tiirikainen, Seppo

Uusitupa, Antti Wiio, Osmo A. Wiio

Postiosoite Tietokone, PL 2,

00040 HELSINKI MEDIA

Katuosoite Kornetintie 8, 00380 HELSINKI

Puhelin (90) 120 5911

Telefax (90) 120 5799

Internet toimitus@tietokone.fi

KUSTANTAJA

Helsinki Media Company Oy

Erikoislehtien johtaja: Eero Sauri

Markkinointijohtaja: Hannu Ryynälä

LEHDEN MYYNTI

Markkinointipäällikkö: Heikki Nurmela

Tuotepäällikkö: Pauliina Kaivola

ILMOITUSMYYNTI

Tietokone, ilmoitusosasto,

PL 2, 00040 HELSINKI MEDIA

Puhelin: (90) 120 5911,

Telefax : (90) 120 5999

Myyntijohtaja: Esa Sairio

Myyntipäälliköt: Jussi Kiilamo,

Tapani Mäkelä, Minna-Marjut Kumpula

ja Marika Tolvanen

Markkinointipäällikkö: Mia Kemppi

Ilmoitussihteeri: Sirkka Pulkkinen

Sivujen 33 ja 99 artikkelit ovat PC Magazinen

yhdysvaltalaisen painoksen alkuperäisaineistoa

ja sen tekijänoikeudet kuuluvat

Ziff Communications Companylle, joka

pidättää kaikki oikeudet. Copyright © 1996

Ziff Communications Company.

ISSN 0359-4947 15. vuosikerta

Levikki: 32 149 (LT II/95)

Painopaikka: Forssan Kirjapaino Oy, 1996

ASIAKASPALVELU

Helsinki Media Erikoislehdet, Asiakaspalvelu, PL 5

00040 HELSINKI MEDIA

Tilaukset: (90) 120 670,kirjatilaukset (90) 120 671

Tilausten irtisanomiset / peruutukset (90) 5066 9100.

Ympärivuorokautinen automaattipalvelu: näppäile tai

pyöritä tarvittavat tiedot (9-numeroinen asiakasnumero

ja 5-numeroinen tilaustunnus), jotka löytyvät laskusta

tai lehden osoitelipukkeen yläriviltä vasemmalta

lukien. Irtisanominen tulee voimaan 2-3 viikon kuluessa

ilmoituksesta. Tilaus katkaistaan maksetun jakson

loppuun. Jos uutta, alkanutta jaksoa ei ole maksettu,

veloitamme asiakkaan vastaanottamien lehtien hinnat.

Muut asiat (90) 120 670 (osoitteen muutokset ym.)

Osoitteenmuutokset ja tilausten irtisanomiset tulevat

voimaan viimeistään yhden ilmestymiskerran jälkeen ilmoituksen

saapumisesta.

Tilaushinnat: Kestotilaus 12 kk 349 mk, määräaikaistilaus

12 kk 379 mk.

TIETOKONE

ELOKUU 1996

T

Onko messujen

aika ohi?

ietoteknisille asiantuntijoille

messuilla on erityisen suuri

merkitys. Alan tekninen kehi-

tys etenee niin nopeasti, että ajoittainen

tiedonhankinnan tehokuuri

messumatkan merkeissä on monelle

välttämätön. Muutamakin kuukausi

saattaa kääntää alan asetelmat

aivan toiseen muotoon.

Messut ovat iso kustannus niin

näytteilleasettajille kuin messukävijöillekin.

Rahan lisäksi palaa

myös aikaa, joka saattaa nopeatempoisella

alalla olla rahaakin arvokkaampaa.

Messut ovat kuitenkin hintansa

väärttejä: osallistujien mielestä tieto on vielä

aikaakin arvokkaampi luonnonvara.

Mutta kuten kaikessa nykyään, Internet on

luomassa messuillekin uuden vaihtoehdon.

Kaikki suurimmat atk-valmistajat ja valtaosa

pienemmistäkin ovat mukana Web-maailmassa

ja pitävät sivunsa kohtuullisen hyvässä

kunnossa. Yrityksen WWW-sivut ovat

kuin liikkeen näyteikkuna tai messuosasto,

josta tiedot tuotteista, yrityksen taustoista ja

suunnitelmista ovat jäsennellysti haettavissa.

Web-surffaajalle Internet on kuin jatkuva

messutapahtuma: muutamalla napinpainalluksella

voi siirtyä ”osastolta” toiselle.

”Messuilla” ovat mukana kaikki yritykset,

eivätkä poisjäämiset aiheuta markkinakuvaan

puutteita.

Internet-messuilu säästää myös aikaa. Pahimmillaan

messumatkat saattavat aiheuttaa

viikonkin katkoksen työrupeamaan, mutta

verkkomessuja läpikäydessään voi samalla

osallistua päivittäiseen työnkulkuun.

Internetin tiedot päivittyvät jatkuvasti,

messuilla sen sijaan käydään vain kerran tai

pari vuodessa. Enää ei tuotejulkistuksiakaan

säästetä messuja varten, koska valmistajilla

ei ole varaa antaa tuotekehityksen tuloksen

maata odottamassa messuja. Tekniikka saattaa

sillä välin jo vanhentua.

■ Kestotilaus jatkuu uudistamatta kunnes tilaaja irtisanoo

tilauksensa tai muuttaa sen määräaikaiseksi.

Seuraavat jaksot tilaaja saa kulloinkin voimassa olevaan

kestotilaushintaan, joka on aina edullisempi kuin vastaavan

pituinen määräaikaistilaus.

■ Tilaukset toimitetaan force majeure (lakko, tuotannolliset

häiriöt yms.) varauksin.

■ Tietokone ilmestyy 11 kertaa vuodessa, joista yksi on

kaksoisnumero.

■ Helsinki Media Erikoislehtien asiakasrekisteriä voidaan

käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarkoituksiin.

■ Lehtiemme tilaajat ovat Helsinki Media konsernin

asiakkaita ja saavat seuraavien vuosien aikana edullisia

asiakastarjouksia tuotteistamme. Mikäli ette halua

asiakastarjouksia, voitte ilmoittaa asiasta asiakaspalveluumme,

jolloin poistamme tilaustietonne tilausvelvoitteiden

täytyttyä.

Huhtikuu 1996

Yritykset ovat Internetissä kuitenkin

hajallaan. Kaikkien osoitteiden

muistaminen ei ole mahdollista

ja niiden jäsennelty läpikäynti voi

olla hankalaa. Tähän löytyy apu

Tietokone-lehden Web-sivuilta, Ulkolinja-linkin

takaa (www.tietokone.fi).

Siellä on ryhmiteltynä merkittävimpiä

atk-alan valmistajia virtuaalimessuiksi.

Jos listasta ei löydy

kaikkea tarvittavaa, voi saman käyt-

Eskoensio Pipatti töliittymän kautta tehdä tietohakuja

päätoimittaja

kaikkien merkittävien Internetin hakukoneiden

avulla. Tervetuloa Tietokone-messuille!

Tässä lehdessä on parikin messuraporttia

kesän atk-messuilta. Comdex- ja PC Expo -

messuilla on käynyt Tietokone-lehden edustajien

lisäksi sadoittain suomalaisia atkasiantuntijoita

päivittämässä omaa tietopohjaansa.

Messuilta etsitään kokonaiskuvaa

sekä koko markkinoista että mielenkiinnon

kohteena olevilta tuotealueilta. Sieltä haetaan

myös suoria kontakteja yrityksiin, joilla

ei ole edustusta Suomessa, tai tuntumaa siihen,

miten tuotteet toimivat käytännössä.

Kaikkea tätä ei voi toteuttaa virtuaalimessujen

kautta. Tuntumaa tuotteisiin ei kovin

hyvin voi verkon kautta välittää ja suorat yhteydet

saattavat kärsiä läsnäolon puutteesta.

Varsinkin lähimessut Suomessa ja vielä Euroopassakin

ovat pitkälti myös sosiaalisia tapahtumia.

Siellä tavataan tuttuja, hoidetaan

asiakasyhteyksiä ja käydään neuvotteluja.

Messujen perustarkoitus, tiedonvälitys,

sen sijaan sujuu verkon yli vaivatta ja edullisesti.

Internetin luoma vaihtoehto fyysisille

messuille on vahva. Vaikka virtuaaliset messut

eivät täysin korvaisikaan fyysisiä messuja,

niiden aiheuttamat kustannukset näytteilleasettajille

ovat vain murto-osa ja merkittävästi

laajemmalla joukolla alan asiantuntijoita

on mahdollisuus käydä tutustumassa

niihin.

■ Tietokone-lehdelle voi tarjota julkaistavaksi artikkeleita

ja käyttövinkkejä. Julkaistuista maksetaan palkkio,

jos ne eivät liity yritysten normaaliin tiedotustoimintaan.

Ennen artikkelin kirjoitusta on syytä ottaa yhteyttä

toimitukseen päällekkäisyyksien välttämiseksi.

■ Lehti ei vastaa tilaamattomasta materiaalista. Julkaisemamme

artikkelit,ohjelmat ja vinkit on tarkastettu

huolella, mutta emme kuitenkaan takaa niiden virheettömyyttä

emmekä vastaa esiintyneistä virheistä.

■ Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista

syistä (esim. lakko) tai asiakkaasta johtuvasta

syystä voida julkaista, lehti ei vastaa ilmoittajille

mahdollisesti aiheutuvista vahingoista. Lehden vastuu

ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta

virheestä rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän

palauttamiseen. Huomautukset on tehtävä 8 päivän

kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta.

■ Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen

luvalla.

Mitä Uutta

[uutiset][päivitykset][Internet][uudet tuotteet][messut][trendit]

Elokuu 1996 Tietokone Pl 2, 00040 HELSINKI MEDIA, puh. (90) 120 5751, faksi (90) 120 5799, sähköposti: mitauutta@online.tietokone.fi

Lyhyesti

Motorola ja IBM julkaisivat

uudet mikroprosessorit PowerPC

603e ja PowerPC

604e, jotka tulivat myyntiin

kesäkuussa. Motorola ja IBM

saivat tästä 200 megahertsin

sirusta kaupallisen version

puoli vuotta aikaisemmin

kuin olivat uskoneet. Apple

Computer ilmoitti samalla,

että se aikoo vielä tämän

vuoden aikana tuoda markkinoille

koneen, joka käyttää

200 megahertsin PowerPC:n

mikroprosessoria.

Euroopan unionin komissio

on hyväksynyt Nokia Tutkimuskeskuksen

johtamaan

kansainvälisen IMMP-tutkimus

ja -kehitysprojektin EU:n

puiteohjelmaan. Hankkeessa

on tavoitteena kehittää kiinteisiin

verkkoihin yhteisiä

tekniikoita, joita voidaan

hyödyntää koti- ja yrityskäyttöön

suunnatuissa multimediapalveluissa.Avaintekniikkana

on ATM (Asynchronous

Transfer Mode).

USA:n PC-markkinat kasvavat

tänä vuonna 14 prosenttia

Computer Intelligence

InfoCorp. -tutkimuslaitoksen

mukaan. Dataquest Inc. ennustaa

13.6 prosentin nousua

ja International Data

Corp. 15,3 prosentin nousua.

Viime vuonna USA:n PCmarkkinat

kasvoivat 24 prosenttia.

Ohjelmapiratismia vastustava

järjestö Business

Software Alliance (BSA)

julkisti toukokuussa tekijänoikeusrikostuomionSuomessa.

Tampereen käräjäoikeus

tuomitsi tamperelaisen opiskelijantekijänoikeusrikoksesta

ja törkeästä petoksesta

kymmenen kuukauden ehdolliseenvankeusrangaistukseen.

Lisäksi hänet tuomittiin

suorittamaan BSA:n jäsenyrityksille

yhteensä 240 000

markkaa korvauksia ja oikeudenkäyntikuluja.

Kyseinen

opiskelija oli lähetellyt myyntikirjeitä,

joissa tarjottiin ostettavaksi

noin 200 erilaista

kaupallista hyötyohjelmistoa

kymmenesosahintaan alkuperäisten

ohjelmistojen hinnoista.

Turkulainen mainostoimisto

Lahtinen & Mantere on

ensimmäinen mainostoimisto

Suomessa, joka on ottanut

käyttöön täysin digitaalisen

kuvankäsittelyjärjestelmän

kamerasta painoon saakka.

Hanke on osa Teknologian

Olivetti janoaa markkinaosuuksia

livetin pohjoisen

Oalueen

johtaja Corrado

Mazzola vieraili

Suomessa kertomassa

uudelleen järjestetyn

yhtiön päämääristä.

Kuluvan vuoden alussa

yhtiön PC-puoli keskitettiin

uudelle yhtiölle

Olivetti Personal Computersille,

jossa on yhteensä

1 800 työntekijää.

Olivetista liikkui viime

vuonna huhuja, joiden mukaan

yhtiö vetäytyy PC-bisneksestä.

Vaikeuksien

vuoksi yhtiön markkinaosuus

putosi vuoden 1994

5,3 prosentista viime vuonna

3,6 prosenttiin Euroopassa,

millä se kuitenkin

säilytti viidennen tilansa

merkkimarkkinoilla.

Kuluvan vuoden ensimmäisellä

neljänneksellä Olivetti

on toimittanut Euroopassa

28 prosenttia enemmän

mikroja kuin viime

vuoden vastaavana aikana.

Kannettavia myytiin 67

prosenttia enemmän ja palvelimia

45 prosenttia

enemmän. Olivetin kannettavat

ovat menestyneet hyvin

juuri muun muassa

Suomessa.

Suomen Olivetin Personal

Computers -yksikkö

tuotti ensimmäisen vuosineljänneksen

aikana voittoa

2,3 miljoonaa markkaa 15

200 megahertsin

Pentium julkistettiin

Intel Corporation julkisti

200 megahertsin

Pentium-prosessorin,

jonka toimitukset alkavat

laajassa mitassa

kesän jälkeen. Ensimmäisiä

uudella prosessorilla

varustettuja

tietokoneita esiteltiin

PC-Expo-messuilla New

Yorkissa kesäkuun lopussa.

Uudet prosessorit jatkavat

Intelin Pentium-prosessoreiden

sarjaa, josta tammikuussa

julkaistiin 150 ja

166 megahertsin mallit. Intelin

arvion mukaan 120

megahertsin prosessorista

tulee lähtötason suoritin

kesän jälkeen.

Uusia 200 megahertsin

prosessoreita suositellaan

myös koteihin, joissa sen

tehoa perustellaan muun

muassa kuvapuhelimen

käytöllä. Intel Video Phone

with ProShare -tekniikka

Suprema 6 -sarja edustaa

Olivetin uutta PC-linjaa.

mahdollistaa kuvapuhelimen

käytön tavallisia puhelinlinjoja

pitkin, jos prosessorissa

on riittävästi tehoa.

Pentium Pro -prosessorien

arvellaan yleistyvän yrityskäytössä.

Tuhannen kappaleen

erissä 200 megahertsin Pentium-prosessori

maksaa

599 dollaria. Pentium 150

megahertsiä maksoi julkistushetkellä

tammikuussa

547 dollaria ja Pentium 166

megahertsiä 749 dollaria samoin

tuhannen kappaleen

erissä.

miljoonan markanliikevaihdolla.

Kuluvana

vuonna tavoitteena

on viiden

prosentin osuus

PC-markkinoista

ja kymmenen

prosentin osuus

kannettavien

markkinoista.

Olivetin pöytä

PC-mallit Modulo

ja Suprema

toimivat kesäkuusta lähtien

vähintään sadan megahertsin

Pentium-prosessorilla.

Kaikkiin koneisiin esiasennetaan

Windows NT 4.0

heti, kun se ilmestyy. Modulon

parhaissa malleissa

on Intelin emolevy, mutta

perusmallien hintaa on saatu

alemmaksi Olivetin

omilla emolevyillä. Supre-

ma-mallit toimitetaan 133

ja 166 megahertsin prosessoreilla,

ja niihin on mahdollista

asentaa kaksi prosessoria.

Supremasta löytyy

myös Pentium Pro -malleja

150 ja 200 megahertsin prosessoreilla.

Olivetin uusissa kannettavissa

Echos-tietokoneissa

on vähintään sadan megahertsin

Pentium-prosessori

ja 800 x 600 -näyttötila.

Kotikoneiksi Olivetilla on

PCS-sarjan tietokoneita,

joissa on tyypillisesti kahdeksan

megatavua muistia

ja 1,2 gigatavua levytilaa.

Olivetin palvelinten SNXsarja

ulottuu sadan megahertsin

Pentiumilla varustetusta

160 E:stä 200 megahertsin

Pentium Pro -suorittimella

varustettuun

huippumalliin.

Unisys julkisti uuden

PC-tuoteperheen

OTTO AALTO/NIZZA

Yritysmarkkinoilla paremmin

tunnettu PC-valmistaja

Unisys on julkistanut uuden

Aquanta-nimisen PCtuoteperheen.

Tuotteet kattavat

koko työasema- ja

palvelinkentän, pienimmistä

työasemista suuriin

Rack-mount palvelimiin.Tuoteperheeseenkuuluvat

myös Unisysin

uudet kannettavat tietokoneet.

Aquanta-sarjan koneissa

on panostettu hyvään yhteensopivuuteen

vanhojen

järjestelmien kanssa, mutta

myös uuden tekniikan hyväksikäyttöön.

Unisys pyrkii

nyt ja tulevaisuudessa

panostamaan voimakkaasti

asiakkaan toiveiden mukaan

räätälöityjen järjestelmien

toimittamiseen lyhyellä

toimitusajalla.

Unisys ei ole uudella tuo-

teperheellään pyrkimässä

kotitoimistomarkkinoille.

Unisysin Bob Tillotsonin

mukaan he keskittyvät

osaamisensa ydinaluille eli

yrityksiin ja julkiselle sektorille,

jolla kannattavuus on

myös parhain. Aquanta-tietokoneita

on Unisysin mukaan

saatavissa heti.

Viime vuonna

Unisys myi lähes

70 prosenttia PCtuotteistaansuoraan

asiakkailleen. Jälleenmyyntiverkostoasuunnitellaan

laajennettavaksi vähitellen.

Unisys toimitti Suomessa

viime vuonna noin 3

500 PC:tä pääasiassa suuriin

organisaatioihin. Yhtiön

kanavastrategia on

kuitenkin uudelleenharkinnan

alla.

Suomen Unisysin viime

vuoden liikevaihto oli 176

miljoonaa markkaa ja se

työllistää tällä hetkellä noin

140 henkilöä.

TIETOKONE

ELOKUU 1996

11

Mitä Uutta [maailmalta]

Lyhyesti

Kehittämiskeskuksen tukemaa

Digitaalisen painoviestinnän

valmistusketjun integrointi

-projektia. Mainostoimisto

hankki Leaf Systemsin

DCB II -digitaalikameran, jolle

riittää normaali studiovalaistus.

Kamera ei tallenna

kuvaa vaan se kulkee kaapelia

pitkin suoraan Macintoshtietokoneen

muistiin.

Amerikkalaiset tietokonevalmistajat

kehittävät yhteistyössä

edullisen Internetpäätteen.

IBM, Oracle, Apple,

Sun Microsystems ja

Netscape olivat eturivissä,

kun verkkotietokoneiden

(network computer eli NC)

viimeisin kehitysvaihe esiteltiin

toukokuun lopussa. Tietokone

soveltuu erityisesti

tietoverkkojen selaamiseen

ja sähköpostin lähettämiseen.

Noin 2 500 markkaa

maksava tietokonepääte tulee

markkinoille tämän vuoden

lopulla. Noin 50 alan yritystä

on ilmoittautunut mukaan

NC-tietokoneiden kilpailuun

joko komponentti-,

laite- tai palvelutoimittajana,

joiden joukossa on myös Nokia

päätetoimittajana.

Suomalainen Prihateam Ky

on muokannut Linux-käyttöjärjestelmästä

erityisesti

verkkokäyttöön sopivan Orpheus-nimisenkäyttöjärjestelmän,

jonka vahvuuksia ovat

Internetin vaatimat palvelut,

eri verkkoprotokollien hallinta,

oheislaiteyhteensopivuus

ja laitteistoresurssien tehokas

käyttö. Orpheus rakentuu

kolmesta eri osasta: Linuxkäyttöjärjestelmän

ytimestä,

Internetissä saatavilla olevista

työkaluohjelmista sekä

kaupallisista ohjelmista ja

sovelluksista, joista on muodostettu

Unix-pohjainen järjestelmä.

Helsingin kauppakorkeakoulu

on ottanut käyttöön

ATM-pohjaisen lähiverkon.

Ratkaisussa yhdistetään viiden

ATM-kytkimen avulla

kauppakorkeakoulun Töölön

alueella olevat toimipisteet

toisiinsa. Järeimmät palvelimet

liitetään suoraan ATMrunkoverkkoon,

mutta kiinteistöjen

sisällä hyödynnetään

Ethernet-tekniikkaa.

Kauppakorkeakoulun verkosta

on ATM-yhteydet myös

valtakunnalliseen yliopistojen

Funet-verkkoon.

Tietokonekrakkeri tuomittiin

Espoon käräjäoikeudessa

600 markan sakkoihin

ja 160 000 markan korvauksiin

tunkeutumisesta

toisen tietokoneeseen. Mies

oli tunkeutunut entisen työnantajansa

sähköiseen palveluun

modeemin välityksellä

ja yrittänyt syöttää käyttöjärjestelmään

komentoja. Tuomittu

27-vuotias mies oli yri-

12 TIETOKONE ELOKUU 1996

SNI:n PC-tehdas

Euroopan suurin

JARI KALLIO/AUGSBURG

Siemens Nixdorf Informationssysteme

AG:n PC-tehdas

Augsburgissa Etelä-Saksassa

tunnetaan Euroopan

suurimpana ja nykyaikaisimpana.

Joka kolmaskymmenes

sekunti tehtaan

joku kokoomalinja työntää

ulos uuden mikrotietokoneen.

SNI sekä suunnittelee että

valmistaa emolevynsä uudella

tehtaallaan, minkä ansiosta

SNI pystyy hyödyntämään

omia emolevyjään

huokeissa malleissaan. Nykyaikaisuuteen

kuuluu, että

loppukäyttäjän toiveet pystytään

ottamaan huomioon

uudella tavalla, sillä asiakkaalle

räätälöidyt laiteratkaisut

eivät maksa normaalia

markkinahintaa enempää.

SNI on opetellut kotimikromarkkinoidenpelisääntöjä

viime aikoina, sillä

yhtiö on aiemmin myynyt

tietokoneita lähinnä yrityksiin.

Reilun vuoden ajan

yhtiö on valloittanut kotimikromarkkinoita

oppien

kantapään kautta, että jäl-

leenmyyjien koulutukseen

pitää panostaa. Yhdysvaltain

markkinoilla SNI ei ole

menestynyt, mutta Kiinassa

vasta avatun tehtaan toivotaan

avaavan markkinoita

Kaukoidän suunnassa Euroopan

hyvän menestyksen

lisäksi.

Siemens Nixdorfin edustajat

myöntävät, että yhtiö

ei kykene hinnoittelemaan

koneitaan halvimpien mikrojen

tasolle, mutta tuotekehityksen

ja valmistustekniikan

mukanaan tuoman

laadun avulla SNI:n mikrojen

myyntiä aiotaan kasvattaa

pitkällä aikavälillä. Lisäksi

SNI panostaa voimakkaasti

mikrojen osien kierrätykseen

ympäristöä säästäen.

Tuotekehityksen huippua

ovat pian markkinoille saapuva

kannettava tietokone,

jonka 1024 x 768 -tarkkuuteen

pystyvän näytön voi irrottaa

ja käyttää siirtoheittimenä.

Kiintolevytilaa löytyy

enimmillään kaksi kertaa

2,1 gigatavua.

Siemens Nixdorf ohitti

tietokoneiden myynnissä

HP:n ja Applen vuoden en-

Gateway laajentaa

Irlannin tehdastaan

Amerikkalainen tietokoneyhtiö Gateway 2000 Incorporated

laajentaa Euroopan toimintojaan ja palkkaa

1 200 uutta ihmistä Dublinissa Irlannissa sijaitsevaan

tehtaaseensa, josta yhtiön koko Euroopan myynti hoidetaan.

Yhtiö ilmoitti 39 miljoonan dollarin (187 miljoonan

markan) investoinneista Irlannin tehtaisiin yhteistyössä

Irlannin hallituksen kanssa. Gateway 2000 aloitti toiminnan

Dublinissa 120 hengellä vuonna 1993

Virtuaalinen Helsinki

suunnitteilla

Helsingin Puhelin Oy HPY

on yhteistoiminnassa Helsingin

kaupungin kanssa

käynnistänyt Helsinki Arena

2000 -hankkeen, jossa

luodaan yhdessä muiden

osapuolien kanssa pääkaupungin

kolmiulotteinen

malli tietoverkkoihin

VRML-tekniikalla. Projektin

pitäisi juhlistaa Helsingin

kaupungin juhlavuotta

2000.

Virtuaalisessa kaupungissa

ihmiset voivat liikkua katuja

pitkin henkilökohtaisten

tietokoneidensa välityksellä

siten, että matkalla näkyvät

julkisivut vastaavat

aitoja julkisivuja. Helsingin

kaupungin suunnittelutoimistossa

on jo olemassa

kolmiulotteiset mallit Helsingin

ydinkeskustan rakennuksista.

Kauppaan poiketessaan

kävijä voi ostaa verkkora-

simmäisellä neljänneksellä

Euroopassa. Compaq ja

IBM ovat edelleen selvässä

johtoasemassa. SNI:n

markkinaosuus oli 5,4 prosenttia,

jolla HP jäi Euroopassa

niukasti taakse 5,3

prosentillaan. Viime vuonna

vastaavana aikana HP:n

markkinaosuus oli 4,5 ja

SNI:n 4,4. Applen markkinaosuus

putosi viime vuoden

6,6 prosentista 4,4 prosenttiin,

jolloin myös Dell

Internet-päätteet (Network

Computer eli NC) ovat vielä

prototyyppien tasolla,

mutta Microsoft ja Intel iskevät

jo takaisin uudella

halvalla Simply Interactive

PC:llä (SIPC), jonka toimitukset

aiotaan aloittaa tämän

vuoden aikana. Käyttöjärjestelmänä

on Windowsin

riisuttu versio Pegasus,

johon on lisätty Internet-selainominaisuudet.

halla tuotteita ja konserttisaliin

astuessaan seurata

konserttia saliin asennetun

videokameran välityksellä.

Hanke yhdistää puhelinverkon,

Internetin sekä suorat

ISDN-yhteydet. Tuttavan

ovelle voi käydä koputtamassa

virtuaalisesti, minkä

jälkeen tuttava voi ottaa videopuhelinyhteyden.

Yhteenliittymään hanketta

toteuttamaan ovat lähteneet

lisäksi Helsinki Televisio,

IBM, ICL, KT-Tietokeskus,

Merita Pankki, Nokia,

Sanoma, TT Tieto sekä

kahdeksan korkeakoulua

Helsingin yliopisto mukaan

lukien. Aavistuksen tulevasta

näkee jo syksyllä, kun

Helsingin messukeskuksen

Konttori- ja tietotekniikan

messuilla voi vierailla virtuaalisesti

VRML-tekniikan

avulla Internetin kautta.

pääsi sen ohitse 4,5 prosentillaan.

Dataquestin lukujen mukaan

Compaqin markkinaosuus

oli Euroopassa 12,3

ja IBM:n 9,9. Compaq on

hienoisessa laskussa, mutta

IBM pystyi kasvattamaan

markkinaosuuttaan lähes

puolitoista prosenttia vuoden

takaisesta tilanteesta.

Applen jälkeen tulevat

Escom, Olivetti, Toshiba ja

Vobis.

Microsoft ja Intel SIPC-iskuun

Toshiban ja Compaqin

odotetaan ensimmäisinä

esittelevän SIPC:t kuluttajille

300–1000 dollarin hintaan

(1 500–4 800 markkaa).

SIPC:ssä on 100 tai

200 megahertsin Pentiumprosessori,

vähintään neljä

megatavua muistia, kiintolevy

lisävarusteena, Universal

Serial Bus sekä tuki eri

Internet-yhteyskäytännöille.


Videokommunikointi

yleistymässä

JARI KALLIO/TUKHOLMA

Nokia uskoo videokommunikoinnin

yleistyvän selvästi

lähivuosina. Nokia Multimedia

Communication

Displaysin johtaja Helge

Tiainen esitteli Tukholmassa

lukuja, joiden mukaan

vuonna 1998 Euroopassa

otetaan käyttöön yli puoli

miljoonaa henkilökohtaista

videoneuvotteluvälinettä,

kun lukema on tänä vuonna

50 000.

Tiainen kertoi myös Pohjoismaiden

laajuisen User

Location Serverin eli ULS:n

käyttöönotosta, joka pitäisi

tapahtua ensi vuoden aikana.

ULS:n ansiosta käyttäjä

voi helposti ottaa videoyhteyden

haluamaansa henkilöön

Pohjoismaissa. Myös

Saksa on osoittanut kiinnostusta

kuuden pohjoismaisen

teleoperaattorin

(Suomessa HPY) kehittelemään

järjestelmään, jonka

tekniikka on olemassa,

mutta maiden välisen laskutuksen

järjestäminen vie

aikansa.

Netscapen kanssa pitkään

yhteistyötä tehneen Nocomin

edustaja Björn Lindeberg

kertoi samassa tilaisuudessa

juuri valmistuneestaIntraOffice-työryhmäohjelmasta,

jonka avulla

yritys voi muun muassa

määritellä, mitä tietoa työntekijä

voi hakea Internetistä.

IntraOfficen päätehtävä

on kuitenkin yrityksen sisäisen

tiedon hallitseminen.

Videoneuvottelu liitetään

ohjelmaan mukaan tämän

vuoden aikana. Lindebergin

mukaan videoneuvottelu

yhdistetään myös

Netscape Navigator -selaimen

versioon 5.0 tai jo versioon

4.0, joka ilmestyy

syksyllä.

Texas Instrumentsin

World Wide Communications

Segmentin johtaja

Anton Hierhager kertoi yhtiön

kehittämästä videoneuvottelukortista,

jossa

yhdistyvät nykyään tarvittavat

kaksi tai kolme korttia.

Tänä vuonna myyntiin saapuvalla

kortilla saa ISDNyhteyden

TV-kuvan tasoista

videoneuvottelua varten.

Hierhagerin mukaan videoneuvottelun

vaatimat ominaisuudet

integroidaan aikanaan

tietokoneen emolevylle,

sillä yhtiö on ilmoittanut

yhdistävänsä videoneuvottelukortin

yhdelle 0,18

Microsoftilta

FAT32-tiedostojärjestelmä

Microsoft on kehittänyt

uuden FAT32-tiedostojärjestelmän,

jota aletaan käyttää

uusissa Windows 95 -

käyttöjärjestelmällä varustetuissa

mikroissa syksystä

lähtien. Nykyään 32-bittinen

Windows 95 käyttää

16-bittistä FAT-tiedostojärjestelmää

kiintolevyissä.

FAT-järjestelmä tukee

nykyään enintään kahden

gigatavun kokoisia kiintolevyjä,

mutta uusi FAT32 kykenee

käsittelemään jopa

kahden teratavun kiintolevyjä

yhtenä osiona. Uusi

järjestelmä käyttää kiintolevyn

tilan 10–15 prosenttia

tehokkaammin kuin FAT,

joka vie hukkatilaa yli 512

megatavun kiintolevyltä

noin 35 megatavua pienimmän

mahdollisen varausyksikön

ollessa jo turhan

suuri.

Useimmat ohjelmat toi-

mikronin sirulle seuraavan

neljän vuoden aikana.

Nokian järjestämän videokommunikointiseminaarin

osanottajat uskoivat

vahvasti, että kuvapuhelin

yleistyy myös kodeissa ensi

vuoden aikana hintojen laskiessa.Videokommunikoinnin

maailmanlaajuinen

standardi hyväksyttiin kesäkuussa,

mikä avaa tien nopealle

kehitykselle.

Videokommunikointi

WordPerfect-paketista luvassa Java-versio

mivat uuden tiedostojärjestelmän

kanssa, mutta

Microsoft myöntää, että

ongelmia saattaa ilmetä

joissain tapauksissa. Microsoft

työskentelee parhaillaan

laiteajurien toimittajien

kanssa, jotta useimmat

ajurit toimisivat FAT32:n

kanssa.

Uusi tiedostojärjestelmä

ei juurikaan nopeuta järjestelmää.

Microsoftin mukaan

puhdas kiintolevyn

suorituskyky nousee lähes

viisi prosenttia, mutta kokonaisvaikutus

ohjelmien

suorituskykyyn jää alle prosenttiin.

Microsoft NT -

käyttöjärjestelmässä olevaa

NTFS-tiedostojärjestelmää

ei haluta käyttää Windows

95:ssa, koska NTFS:ää ei

voi käyttää suoraan DOSista,

mikä hankaloittaa DOSpohjaisten

pelien toimintaa.

käsittää videoneuvottelun

lisäksi dataneuvottelun, jossa

keskustelukumppanin sijaan

tai rinnalla tietokoneen

ruudulla on näkyvissä

yhteinen piirtotaulu tai

käynnissä oleva ohjelma.

Videokommunikointi voidaan

järjestää yrityksen sisällä

verkon kautta, ISDNyhteyden

avulla paikasta

toiseen tai Internetin kautta

ympäri maailmaa.

JARI KALLIO/TUKHOLMA tisiä, mikä ei vielä toteudu että 80 prosenttia käyttäjis- lentoista sivun asiakirjan

Lotuksen toimistopaketistä hyödyntää vain 20 pro- yhdelle sivulle.

Corel julkisti WordPerfect sa.senttia

ohjelmien ominai- Toimistopaketin ohjel-

Suite 7 for Windows 95 - Corel on myös panostasuuksista, mutta asiakirjamilla tehtyihin dokument-

toimisto-ohjelmapaketin nut tekniseen tukeen, vaikpohjat on tehty juuri helteihin voi tehdä linkkejä In-

Pohjoismaiden markkinoilka ei sitä itse hoidakaan. pottamaan työskentelyä. ternetiin, jolloin esimerkikla

kesäkuussa Tukholmassa. Toimistopaketilla on rajoit- Helpotusta tekstinkäsittesi valuuttakurssit saa tau-

Samalla pääjohtaja Michael tamaton tekninen tuki pailyyn tuovat lisäksi taittolukkolaskentaohjelmaan Cowpland kertoi, että yhtiö kallispuhelun hinnalla ohjelmista tutut apulinjat, napin painalluksella. Toi-

on kehittämässä kovaa myös suomeksi koko tuot- joita siirtelemällä voi muutmisto-ohjelmiendoku- vauhtia Java Office Suitea, teen iän ajan. Mahdollisten taa tekstin ja kuvien sijoitmentteja voi kääntää

jonka beetaversio pyritään virheiden korjaamiseksi ja telua dokumentissa. HTML-muotoon ja niitä

saamaan jakeluun vielä jou- uusien ominaisuuksien WordPerfectin kuvankä- voi myös muokata kääntälukuussa.

vuoksi Corel lupasi toimitsittely on kehittynyt, sillä misen jälkeen. Paketti tukee

Cowplandin mukaan Cotaa päivityksen ohjelmapa- kuvia voi muun muassa HTML:n versiota 3.0

rel WordPerfect Suite 7 ketista ilmaiseksi kolmen pyörittää ja zoomata ruu- Corel WordPerfect Suite

maksaa puolet Microsoftin kuukauden välein rekistedulla, minkä lisäksi tekstin 7 for Windows 95:n toimi-

toimistopaketin hinnasta ja röityneille käyttäjille ilman voi laittaa kiertämään kutukset alkoivat välittömästi,

siinä on kaksi kertaa enem- eri tilausta.

van muotoja. Microsoft mutta Professional-versio

män ominaisuuksia. Eten- WordPerfect Suitessa on Wordista tuttu automaatti- ilmestyi vasta heinäkuussa.

kinInternet-ominaisuuk- 60 valmista asiakirjapohjaa, nen oikoluku on myös mu- Suomenkielinen versio Suisiin

on panostettu runsaas- joilla voi tehdä vaikkapa kana. Mukava ominaisuus testa on luvassa vuoden loti.

Lisäksi kaikki paketissa käyntikortteja. Cowplandin on myös make it fit, joka pulla.

olevat ohjelmat ovat 32-bit- mukaan Corel tietää hyvin, muotoilee esimerkiksi puo-

TIETOKONE

Lyhyesti

tyksen entinen systeemioperaattori,

joten hän tiesi salasanan

saadakseen yhteyden

BBS-järjestelmään.

Seagate Technologyn ensimmäisen

sukupolven Ultra-

SCSI-levyasemien toimitukset

ovat alkaneet. Ensimmäinen

tätä liitäntää käyttävä levysema

on Hawk 2XL, jonka

pyörintänopeus on 5400 kierrosta

minuutissa ja suurin

tiedonsiirtonopeus 40 megatavua

sekunnissa. Seagate

vahvisti myös tukensa FC-ALkuitukanavaliitännälle

(Fibre

Channel – Arbitrated Loop)

ja Ultra-SCSI-liitännälle, joita

se pitää toisiaan täydentävinä

tekniikoina.

Eastman Kodak tuo markkinoille

uuden digitaalikameran,

jonka hinta Yhdysvalloissa

on 350 dollaria eli

1 650 markkaa. Kodakin mukaan

kamera on puolet halvempi

kuin tähän asti markkinoiden

halvin laite. Kodakilla

on tähän mennessä ollut

digitaalikameroita lähinnä

ammattilaisten käyttöön, jotka

maksavat kymmeniätuhansia

markkoja.

Muistipiirien valmistajien

hyvät ajat ovat auttamattomasti

ohitse, sillä muistien

hinnat ovat laskeneet maailmalla

romahdusmaisesti.

Muistien hinnat ovat pudonneet

jatkuvasti jo yhdeksän

kuukauden ajan. Tavallisten

SIMM-muistien hinta on laskenut

60 prosenttia viime

marraskuuhun verrattuna.

Käytettyjen tietokoneiden

kauppa on kasvanut rajusti

Yhdysvalloissa. Kalifornialaisen

Computer Intelligencen

arvion mukaan viime

vuonna myytiin 2,4 miljoonaa

käytettyä tietokonetta,

mikä on lähes kaksinkertainen

määrä edelliseen vuoteen

verrattuna. Amerikkalaisiin

ostoskeskuksiin on

syntynyt tuhansittain käytettyjen

tietokoneiden liikkeitä.

Kauppiaat pystyvät ostamaan

tukussa suuryritysten

vanhoja koneita ja myymään

näitä kunnostettuina halpakoneita

kaipaaville. Myös Internet

on tarjonnut väylän

käytettyjen koneiden kaupantekoon.

Creative Labs toi markkinoille

kahdeksannopeuksisen

CD-aseman, joka on mukana

kaikissa Creative Labsin multimediapaketeissa.

Creative

Labsin Irlannin tehtailla vaihdettiin

hitaampien asemien

tilalle nopeammat asemat

niihin paketteihin, joita ei ollut

vielä ehditty lähettää

myyntiin. Kaikkien myynnissä

olevien multimediapakettien

lisäksi uusi kahdeksannopeuksinen

asema sisältyy

myös markkinoille saapuviin

ELOKUU 1996 13


Lyhyesti

Creative Labsin multimediapaketteihin

Linux-käyttöjärjestelmän

pääkehittäjä Linus Torvalds

julkisti version 2.0 tästä

Unixin kaltaisesta käyttöjärjestelmästä.

Vuonna 1994

julkaistu versio 1.0 oli tehty

Intelin 386-prosessoriperhettä

käyttäville koneille. Nyt Linux

on siirretty Digitalin

avustuksella 64-bittiselle

Alpha-arkkitehtuurille sekä

eri kehittäjäryhmien toimesta

PowerPC-, Sparc-, MIPS-,

ARM- ja 680x0-prosessoreille.

OSF ja Apple ovat yhdessä

kääntämässä Linuxia PowerPC:lle.

Opetushallitus on valinnut

Mikrologin Osborne-mikrot

ja Applen Macintoshit Suomi

Tietoyhteiskunta -projektiin.

Opetushallitus tukee

kuntia 2380 mikron hankinnoissa

50 prosentilla laitteiden

hankintahinnoista. Ennakkoarvioiden

mukaan kunnat

hankkivat näiden lisäksi

omarahoitteisesti vielä lisää

samanmerkkisiä koneita.

Koulut saavat vapaasti valita

ottavatko ne käyttöönsä PCvai

Macintosh-laitteet.

Verkkojätti Cisco Systemsin

liikevaihto kasvoi 93 prosenttia

kolmannella vuosineljänneksellä

edellisvuoden

vastaavaan verrattuna. Liikevaihto

oli 985,1 miljoonaa

dollaria (4,7 miljardia markkaa),

kun se viime vuonna

vastaavana aikana oli 509,9

miljoonaa dollaria (2,4 miljardia

markkaa). Liikevoitto

oli 229,7 miljoonaa dollaria

(1,1 miljardia markkaa), jossa

on kasvua 84 prosenttia

edellisvuoden 125 miljoonaan

dollariin (600 miljoonaa

markkaa) verrattuna.

Espoossa ja Tampereella toimiva

toimistotekniikka-alan

yritys Facit Electronics on

solminut maahantuontisopimuksen

japanilaisen Seiko

Epson Co:n kanssa Epsonmerkkisten

mustesuihku-, laser-

ja matriisitulostimien sekä

tasoskannereiden maahantuonnista.

Dava ja Olivetti Personal

Computers ovat solmineet

tukkumyyntisopimuksen, joka

kattaa Olivetin kaikki PCtuotteet,

kannettavat mikrotietokoneet

ja palvelimet.

Olivetti-tuotteita myy jatkossa

Davan maankattava jälleenmyyjäketju.Myyntikanavan

laajentaminen oli keskeinen

peruste sopimuksen solmimiselle.

Davalla on jo ennestään

Olivetti-tulostimien

edustus.

Sun Microsystems Oy ja

Computer 2000 Finland Oy

ovat sopineet yhteistyöstä,

jonka puitteissa Computer


NEC ja Packard Bell yhdistävät PC-toiminnot

ELJAS REPO/NEW YORK

Packard Bell ja NEC ilmoittivat

yhdistävänsä PCtoimintansa.

Uuden yhtiön

nimeksi tulee Packard Bell

NEC. Tähän liitetään kokonaan

Packard Bell sekä NE-

Cin Japanin ulkopuolella

olevat toiminnot.

Uuden yhtiön liikevaihto

on noin 40 miljardia markkaa.

Beny Alagemin perustama

Packard Bell on kasvanut

vuosikymmenessä

yhdeksi Yhdysvaltain suurimmaksi

PC-myyjäksi.

Packard Bellillä ei ole ollut

julkista omistusta, vaan se

on ollut Alagemin lähitahojen

halussa. Hiljattain

Packard Bell on rakentanut

liittoja NECin lisäksi ranskalaisen

Bullin kanssa.

Viime vuonna Packard

Bell oli Compaqin jälkeen

Yhdysvaltain toiseksi myy-

Novell Incin tuorein osavuosikatsaus

kertoo yhtiön

kääntyneen tappiolle. Suuren

ohjelmistotalon tappio

oli huhtikuun lopussa päättyneellä

vuosineljänneksellä

55 miljoonaa dollaria eli

260 miljoonaa markkaa.

Pääjohtaja Robert Frankenberg

selitti tappion suurimmaksi

syyksi maailmanlaajuisen

varaston uudelleenjärjestämisen.

Toinen ja

ehkä tärkeämpi selitys oli

Novellin ohjelmien huono

menekki. Novellin myynti

laski edellisvuoden vastaavan

ajanjakson 530 miljoo-

dyin PC-merkki. Yhdysvaltain

ulkopuolella Packard

Bell ei ole kasvanut samaa

vauhtia eikä yhtiön heikko

rahoituksellinen asema olisi

antanut tähän riittävää turvaa.NECin

ongelmat ovat

olleet toisenlaiset. Japanilaisella

atk-jätillä on rahoitus

kunnossaa, mutta se ei ole

kyennyt kilpailemaan Japanin

ulkopuolella.

Uuden yhtiön pääkonttori

sijaitsee Sacramentossa

Kaliforniassa ja sen hallituksen

puheenjohtajaksi

valittaneen Beny Alagemin.

Hän kommentoi uutistoimisto

Reuterille näin: ”Tavoitteenamme

on olla maailman

johtavin ja luotettavin

PC-valmistaja joka sektorilla.

Yhteistyömme tarjoaa

mahdollisuuden olla

johtava tietokonekoneiden

toimittaja niin kodeille

kuin yrityksille”.

Novell teki tappiota

260 miljoonaa markkaa

nasta dollarista 188 miljoonaa

dollariin. Vuoden takaiselta

vastaavalta jaksolta

syntyi tulosta 149 miljoonaa

dollaria.

Suuret muutokset kertovat,

kuinka haavoittuvia

ohjelmistotalot ovat. Alkuvuonna

1996 menestyivät

ohjelmistotalot, jotka tekivät

Internet-järjestelmiä.

Novellin liikevaihto kertyi

muualta. Yhdysvaltain Utahissa

osavaltiossa pääkonttoriaan

pitävä Novell uskoo

loppuvuoden kääntävän

koko vuoden tuloksen

plussan puolelle.

Hewlett-Packard

kasvoi 33 prosenttia

Hewlett-Packardin viimeisimmän vuosineljänneksen

liikevaihto kasvoi 33 prosenttia 9,9 miljardiin

dollariin (47 miljardia markkaa). Tulos parani neljänneksen

verrattuna vastaavaan aikaan edellisenä

vuotena ollen 723 miljoonaa dollaria (3,5 miljardia

markkaa). HP:n pörssikurssi kuitenkin putosi noin

kahdeksan prosenttia, koska tuloksen odotettiin

olevan vielä parempi. PC-puolella HP on vahvoilla,

mutta tehokkaiden työasemien myynti sujui heikosti

ensimmäisellä neljänneksellä.

Packard Bellillä on vanhastaan

vahva asema pöytäkoneissa.

NEC on puolestaan

kokenut palvelimien

ja kannettavien tietokoneiden

tekijä. Uuden yhtiön

hallituksen kokoonpano

kertoo, että packardbelliläiset

säilyttävät enemmistön.

Uuden yhtiön yhdeksänhenkiseen

hallitukseen

Hiiriä ja pallohiiriä valmistavan

Logitechin tuotteita

ei enää tehdä Irlannissa.

Logitechin Irlannin toimisto

on jatkossa pelkkä palvelukeskus,

jossa huolehditaan

yrityksen strategisesti

tärkeistä

asiakkaista Irlannissa

ja muualla Euroopassa.

Tällä hetkellä

Logitech Ireland

työllistää ainoastaan

18 henkilöä

tuotannon siirryttyä Kaukoitään.

Taiwanissa Logitechin

tuotteita valmistaa

300 työntekijää ja Kiinassa

1500.

Muutoksen pääsyynä olivat

hintapaineet. ”Täällä

emme kyenneet valmistamaan

hinnaltaan kilpailukykyisiä

tuotteita, joista oli-

tulee viisi Packard Belliltä,

kaksi NECiltä ja kaksi Bullilta.

Fuusio ei tule muuttamaan

omistuksellista pohjaa.

NEC ja Bull omistavat

kumpikin 19,9 prosenttia

osakepääomasta, jonka lisäksi

molemmat ovat olleet

Packard Bellin toiminnan

rahoittajina.

Logitech siirtyy hiiristä

kortteihin

MARTYN GREEN

simme saaneet riittävän

katteen”, sanoo Logitech

Irelandin OEM Europen

toimitusjohtaja Maurice

Spillane. ”Irlantia parempaa

kustannustehokkuutta

saa Euroopasta hakea, mutta

edes täällä liiketoiminta

ei enää ole kannattavaa.”

Spillane jatkaa:

”PC:itä myydään

vuosi vuodelta

enemmän ja lähes

joka koneeseen tarvitaan

hiiri. Vaikka

hiiriä luultavasti käytetään

vastakin, ne eivät enää tuo

meille merkittävästi lisätuloja.

Logitechin on haettava

kasvua uusista tuotteista.”

Logitech laskee kasvuennusteensa

suurelta osin

uusien koneiden yhteydessä

myytävien videokorttiensa

ja kameroidensa varaan.

Tietokone 10 vuotta sitten:

Joku putoaa

markkinoilta

Amiga on teknisesti mahtava kone, joka on yhtä paljon

edellä aikaansa kuin Macintosh kaksi ja puoli vuotta

sitten. Amiga ei kuitenkaan ole markkinoilla yksin.

Macintosh on edelleen voimissaan. Sen vahvimpana

puolena on vakiintunut markkina-asema, virheettömyys

ja suuri ohjelmatarjonta. Värien puute ei koskaan

ole ollut este Macin myynnille.

Toisaalta Amigaa ahdistelee halvempi ja yksinkertaisempi

Atari ST -sarja. Sen GEM-liitäntä ja alla oleva

CP/M 68k -käyttöjärjestelmä parantavat ohjelmatarjontaa.

Kaikki kolme konetta tuskin tulevat säilymään markkinoilla.

Eikä sovi unohtaa myöskään PC-maailmaa, joka

jo odottaa AT-sarjan jatkoa tehokkaamman koneen

muodossa. PC-maailman valttina on huima ohjelmistotarjonta

ja monet sadat tuhannet käyttäjät. (Amigatesti,

Tietokone 8/1986)

Mitä Uutta [messut]

Lyhyesti

Kanadalainen Evergreen

International Technology

julkisti uuden version Jotit

muistilappuohjelmastaan.

Nyt muistilappuja voi liittää

myös Web-sivuihin kaiken

muun ohella, mitä ruudulla

voi näkyä. Muistilappu tulee

näkyviin, kun sivulle tai toimintoon

tullaan uudestaan.

Muistilaput voivat sisältää

myös ääntä.

Documagixin HotPage on

Internet Exploreriin liitettävä

Web-sivujen hallintaohjelma,

jossa sivut tallennetaan arkistokaapin

näköisen käyttöliittymän

taakse. Sivu tallennetaan

kaikkine sisältöineen

ja sivuja voi käsitellä edelleen,

muun muassa liittää

toisen ohjelman dokumenttiin

tai lähettää sähköpostissa.

Caravellen iWatcher tarkkailee

haluttuja Web-sivuja

(tai intranetin sivuja) ja kertoo,

milloin ne ovat muuttuneet.

Haluttaessa ohjelma ei

ole kovin tarkka, vaan hälyttää

vasta suurempien muutosten

jälkeen. MobileWaren

WebMirror toimii iWatcherin

tavoin, mutta se myös hakee

muuttuneet sivut, joita voi

jälkeenpäin lukea suoraan

omalta levyltään. WebMirrorista

on myös client/serverversio,

joka tarjoaa verkon

kaikille käyttäjille samat palvelut,

mutta toimii lisäksi

myös proxy-palvelimena ja

palomuurina.

Isot atk-yritykset ovat suunnittelemassa

halpoja Internet-päätteitä

kalliiden PC:eiden

sijaan, mutta pieni

NetPhonic Communications

pistää vielä paremmaksi:

sen tuotteella pääsee

Web-sivuille jopa kokonaan

ilman tietokonetta. NetPhonicin

Web-On-Call järjestelmä

perustuu puhelimeen ja

palvelimeen asennettavaan

lisämoduuliin, joka muuntaa

tekstin puheeksi. Haluttu sivu

valitaan puheohjeiden perusteella

puhelimen numeronäppäimillä.

Sivut voidaan

puheen lisäksi välittää myös

faksina tai sähköpostina.

Intel, Microsoft, Novell,

SCO, Dell, HP ja muutama

muu tietokonealan yritys on

kehittämässä uutta I2O (Intelligent

I/O) -rajapintaa, joka

nopeuttaisi I/O-ohjaimien

ohjelmointia ja toimintaa sekä

parantaisi niiden siirrettävyyttä

eri käyttöjärjestelmäympäristöjen

kesken. Uuden

menetelmän mukaan tehtyjä

laitteita ja ohjaimia on saatavana

vuoden loppuun mennessä.


Internet

ESKOENSIO PIPATTI/CHICAGO

aikka tietokoneiden te-

Vhot ovat kasvaneet voimakkaammin

kuin ehkä

koskaan aiemmin, laitteet

jäivät kuitenkin tietoliikenteen

varjoon Comdex-messuilla.

Ehkä jatkuvaan kasvuun

on totuttu siinä määrin,

että viimeinkin sovellukset

pääsevät myös julkisuudessa

niille kuuluvaan

asemaan.

Messujen avauspuheenvuoron

piti Netscapen pääjohtaja

Jim Clark. Hän korosti,

että vaikka Internetin

kasvu onkin varsin voimakasta,

suurimmat liiketoimintamahdollisuudetsyntyvät

kuitenkin yritysten sisäisistä

intraneteistä ja niihin

tarvittavista ohjelmista.

Messuilla olikin esillä lukuisia

Web-palvelimia, palomuureja

ja Web-palvelinten

hallintaohjelmia, joissa

huomiota oli kiinnitetty

myös yrityksen oman tietoja

tiedotusjärjestelmän rakentamiseen.

Helposti asennettavaa

kaupankäyntipalvelinta nimeltään

Mind The VIR-

TUAL Store tarjoaa Mind

The Store Inc.,

http://www.mindthestore.

com. Palvelin on erikoistunut

nopeaan luottokorttilaskutukseen:

maksun prosessointi

myyjän pankkitilille

asti kestää noin 15 sekuntia

eli asiakas on silloin

vielä linjoilla. Turvallisuuden

parantamiseksi palvelin

käyttää omaa turvakoodijärjestelmää.

Jaetulla modeemilla

Internetiin

Artisoft Inc., http://www.

artisoft.com, julkisti Comdex-messuilla

pienyritysten

ja osastojen käyttöön tarkoitetustaLantastic-verkkokäyttöjärjestelmästään

Internet-yhteydet tarjoavan

version. Lantastic 7.0 sisältää

Netscape Navigator 2.0

-selaimen, täyden TCP/IPtuen

sekä Internet-yhteyksiä

jakavan yhteiskäyttöisen

modeemiliitännän. Kaikki

verkon käyttäjät voivat

hyödyntää Internet-yhteyttä

samanaikaisesti. Yhdysvalloissa

pakettiin kuuluu

vielä Internet-palvelu Compuserve/Spryn

kautta.

etusijalla Kevät-Comdexissa

Maailman suurimman tietokonealan messutapahtuman

Comdexin kevätpainos eteni Chicagossa

vahvasti Internetin värittämänä. Netscapen ja

Microsoftin taistelu selainmarkkinoista, erilaiset

Internetin käyttöä helpottavat ohjelmat ja ohjelmien lisukkeet, Internetin

tietoturva sekä kaupankäynti Internetissä olivat vahvimmin

esillä niin messuosastoilla kuin seminaareissakin.

Lantastic 7.0 sisältää samassa

paketissa asiakasohjelmat

sekä DOS-, Windows

3.1- että Windows 95

-käyttöjärjestelmille. Lantasticin

tuoma hyöty Windows

95 -käyttäjille on kuitenkin

vähäisempi, koska

Windows 95 sisältää jo monet

Lantasticin tarjoamista

lisistä.

Ohjelmille

yhtenäinen

ohjelmointikieli

Microsoft julkisti messuilla

uuden version Visual Basic

for Applications -ohjelmointikielestään,

jolla se on

viime vuosien aikana korvannuttoimisto-ohjelmiensa

omat makro- ja

scriptikielet. VBA 5.0 ilmestyy

syksyllä samanaikaisesti

varsinaisen Visual Basic 5.0

-ohjelmointivälineen kanssa.

Viitosversio tukee ActiveX-teknologiaa,

joka on

Microsoftin vastine Sunin

Javalle Internet-ohjelmointikielenä.Mielenkiintoiseksi

uuden version tekee se,

että Microsoft on saanut

monet ohjelmatalot lisensoimaan

VBA:n integroitavaksi

omiin ohjelmiinsa.

Tunnetuimmat näistä ovat

Micrografx, Adobe, Autodesk

ja Visio.

VBA 5.0:ssa on uutuutena

Forms3-nimellä kulkeva

supistettu versio varsinaisen

Visual Basicin käyttöliittymänsuunnittelumo-

duulista. Käyttöliittymän

luominen ja muokkaaminen

onkin ollut VBA:n

heikkoja puolia. Forms3:n

pitäisi ennakkotietojen mukaan

olla suunniteltu siten,

että se on siirrettävissä sekä

Macintoshille että RISCpohjaisille

Office-paketin

NT-versioille.

Apple näyttävästi

mukana

Macintoshia valmistava

Apple ei ole aina osallistunut

Comdex-messuille niiden

PC-painotteisuuden

takia, mutta tällä kertaa Apple

oli vahvasti esillä julistamassa

sitoutumistaan Internetiin.

Microsoftin lailla

myös Apple on aikeissa integroidaInternet-ominaisuudet

osaksi käyttöjärjestelmää

vuoden loppuun

mennessä.

Applen strategian tärkeä

osa on Cyberdog-niminen

OpenDoc-määritelmää toteuttava

Internetin perusohjelmaperhe.

Se sisältää

selaimen, sähköpostiohjelman,

news-lukijan ja Internet-osoitekirjan.

Jokainen

osa on myöhemmin korvattavissa

jollain toisella saman

asian suorittavalla ohjelmalla.

Corel näyttää

uutta nousua

Syksyllä Corelin maine ei

kaikkialla ollut kirkas Corel

Draw:n kuutosversion virheiden

ja myyntiongelmien

vuoksi. Messuilla Corel

näytti olevan jälleen voimissaan

saatuaan tuotekirjoonsa

WordPerfectin toimistopaketin,

jota Corelin

omistuksessa on viimeistelty

32-bittiseksi Windows

95:ttä varten. Uusi tuote on

saanut hyviä arvioita ja Corelin

tuotekehitys on tuottanut

sen lisäksi muun

muassa Corel Videon.

Messujen suurin osasto

oli kuitenkin Novellilla, jolta

Corel osti WordPerfecttuotteet

alkukeväästä. Novell

julkisti GroupWiseryhmätyöohjelmansa5.0version

päässeen beeta-vaiheeseen.

Viitosversion

uusia ominaisuuksia ovat

muun muassa täysi dokumenttien

ja niiden kierrätyksen

hallinta osana postilaatikon

toimintoja sekä

yhteydet Internetin Websivuille.

Lotus omalla

osastollaan

Lotus esiintyy IBM-omistuksesta

huolimatta edelleen

itsenäisenä. IBM piti

omalla osastollaan Lotuksen

tuotteista esillä vain

Notesia. Lotus julkisti Windows

95/NT -version suositusta

ajan- ja tehtävienhallintaohjelmastaanOrganizerista.

Uutena ominaisuutena

on muun muassa monien

käyttäjien toivoma tapaamisten

pituuden graafinen

näyttö päivyrissä.

Suurimpia muutoksia on

Mitä Uutta [messut]

kokenut Organizerin muistikirja

(Notepad), jonka sisältämää

tekstiä voi muotoilla

ja värittää. Muistikirjaan

voi myös tuoda OLEupotuksen

tai -linkin kautta

muilla ohjelmilla tehtyjä

dokumentteja, esimerkiksi

kuvia tai laskentataulukoita.

Organizerin kursorit

ovat nyt animoituja ja toimintoihin

on liitetty erilaisia

ääniefektejä.

Ja eipä olisi Organizerkaan

ajan mukainen, ellei

siinä olisi jotain Internetiin

liittyvää: muistikirjaan voi

tallentaa selaimen käynnistäviä

linkkejä Web-sivuille

ja omana kuvakkeenaan on

siirtyminen Organizerin

omalle tuotetukisivulle.

Acrobat kurkottaa

Internetiin

Adobe julkisti messuilla uuden

3.0-version Acrobatohjelmastaan.

Acrobatin

avulla voi julkaista dokumentteja

mistä ohjelmasta

tahansa ja niitä voi lukea

kaikilla suosituimmilla

käyttöjärjestelmillä ja laiteympäristöillä.

Muun muassa

Tietokone-lehti käyttää

Acrobat-tallennusmuotoa

TietokoneCD-levyllään, joka

sisältää lehden kaksi viimeisintä

vuosikertaa.

Kolmosversiossa on runsaasti

uusia ominaisuuksia,

joista ehkä merkittävin on

sen mukana tuleva tuki lukea

Acrobat-tiedostoja Internetin

Web-sivujen kautta.

Acrobat lukee dokumenttia

sivu kerrallaan, joten

koko dokumenttia ei

tarvitse siirtää ennen ensimmäisen

sivun lukemista.

Myös dokumenttien väliset

ja sisäiset linkit toimivat Internetissä

samalla tavalla

kuin tavallisissakin Acrobat-tiedostoissa.Toistaiseksi

tuki on vain Netscapen

selaimelle, mutta jatkossa

se on luvassa myös ainakin

Microsoftin Internet Exploreriin.

Acrobat 3.0:ssa on myös

täysi tuki lomakkeiden tekoa

varten ja mahdollisuus

lähettää lomakkeen tiedot

Internetin kautta HTML:n

lomakkeiden tapaan. Acrobat

-sivuille voi myös lisätä

painikkeita, ääntä, videota

ja HTML-linkkejä.

PC Expo 96 -Laitejulkistusten messut

Uusia tietokonelaitteita julkistettiin poikkeuksellisen

paljon kesäkuisilla PC Expo -messuilla

New Yorkissa. Etenkin kannettavien tietokoneiden

valmistajat esittelivät kilvan uusia tuotteitaan,

Compaq etunenässä. Näyttävin osasto oli

kuitenkin Sonylla, joka näin halusi korostaa

ryhtymistään mikrojen valmistajaksi.

JARI KALLIO JA JUKKA NORTIO/NEW YORK

Sonyn astuminen mikromarkkinoille

on sille uusi

aluevaltaus. Se julkisti aikeensa

jo viime marraskuussa,

mutta koneiden

julkistusta saatiin odottaa

yli puoli vuotta. Mikroillaan

Sony ei aio ainakaan

vuoteen saapua Euroopan

markkinoille, sillä se pyrkii

ensin vakiinnuttamaan asemansa

Yhdysvalloissa. Sony

keskittyy aluksi multimediamalleihin

ja pyrkii yhdistämään

mikron kodin

muihin viihdelaitteisiin.

Syksyllä markkinoille tulevien

koneiden prosessorivaihtoehdot

ovat 166 ja 200

megahertsin Pentium.

Intelin pari viikkoa messuja

aiemmin julkistamat

200 megahertsin prosessorit

olivat ehtineet vasta harvoihin

koneisiin. Sonyn lisäksi

IBM julkisti messuilla

uutuudella varustetun 330sarjan

pöytäkoneen, jossa

oli erikoisuutena myös USB

eli Universal Serial Bus. Sen

avulla tietokoneeseen voidaan

kytkeä jopa 127 oheislaitetta

laitteen ollessa päällä

muuttamatta asetuksia.

USB-laitteita oli niukasti

esillä, vaikka USB-foorumi

kertoi, että sillä on jäseniä

jo yli 300. Microsoft esitteli

USB-peliohjainta, joka kytketään

tietokoneeseen kesken

pelin. Philips esitteli

USB-kuulokkeita, joilla tietokoneesta

saa valmistajan

ilmoituksen mukaan CDtasoista

ääntä ilman äänikorttia.

Kymmenen

tunnin akku

kannettavaan

Uusien kannettavien tietokoneiden

määrä oli PC

Expossa silmiinpistävä.

Näyttelyn parhaaksi tuotteeksi

valittiin Byte-lehden

äänestyksessä Compaqin

Armada 4100. Perusteluna

oli sen laajennettavuus pie-

nestä perusmikrosta täydeksi

multimediakoneeksi.

Erikoisuutena oli jopa

kymmeneen tuntiin nouseva

akkukäyttöaika.

Armadan äänet ovat paremmat

kuin useimmissa

mikroissa, sillä tehoa on yksi

watti kanavaa kohti, kun

tavallisissa kannettavissa

mikroissa tehoa on vain

neljänneswatti. Kaikissa

malleissa on kaksi näkyvästi

sijoitettua kaiutinta. Armadoissa

on JustConnectyhteysohjelma,

joka yhdessä

Compaqin uuden Speed-

Paq 288 Telephony Modem

PC Card -modeemin kanssa

mahdollistaa tietokoneen

käyttämisen puhelimena ja

puhelinvastaajana tavallisten

datayhteyksien lisäksi.

Kannettavien mikrojen

markkinoita 25 prosentin

markkinaosuudella johtava

Toshiba julkisti neljä uutta

mallia: Portege 650, Tecra

500, Satellite Pro 420 ja Satellite

110. Portege 650 CT

kuuluu ultrakevyeen sarjaan,

jossa on uusi tavallisen

kokoinen näppäimistö, 11,3

tuuman kehyksetön näyttö

ja PCI-väylällä toteutettu

liitäntä laajennusyksikköön.

Käyttöaikaa kertyy akuilla

kahdesta neljään tuntia.

Uudet Portege 650- ja

Tecra 500 -sarjan koneet

voi liittää Desk Station V

Plus -laajennusyksikköön

ilman ohjelmien sulkemista

tai virran katkaisemista.

IBM:ltä lasereita

Hyvin messuilla esillä ollut

IBM julkisti uudet ryhmätyötulostimensa.

IBM myi

henkilökohtaisten tulostinten

liiketoiminnan viisi

vuotta sitten Lexmarkille,

jollin sovittiin, ettei IBM

palaa markkinoille viiteen

vuoteen. Karenssiaika kului

keväällä umpeen ja tästä

lähtien IBM on Lexmarkin

kilpailija.

Uutuuksillaan IBM tulee

alle 30 sivua minuutissa tulostavien

laitteiden markkinoille.

Edelleenkään IBM ei

pyri peruslasereiden markkinoille,

sillä tulostimien

hinnat alkavat noin 8000

markasta. IBM Network

Printer -tuoteperheessä on

kolme mustavalkoista tulostinta

nopeudeltaan 12,

17 ja 24 sivua minuutissa

sekä väritulostin, joka tulostaa

24 sivua minuutissa.

Kirjoittimien ja uusien

mikrojensa lisäksi IBM esitteli

laajalti beeta-versiotaan

uudesta OS/2 Warpistaan.

IBM:n edustajien mukaan

beetan jakelu alkoi juhannuksen

tienoilla. Merliniksi

kutsuttu käyttöjärjestelmä

valmistuu IBM:n kaavailuiden

mukaan vuoden

loppuun mennessä.

Massamuistitekniikassa

esiteltiin uutta Laser Servo

120 Mt -tekniikkaa, joka

mahdollistaa 120 megatavun

levykkeiden käyttämisen

nykyisissä mikroissa.

Hyvänä puolena on se, että

LS-120-levykeasema lukee

myös tavallisia 720 kilotavun

ja 1,44 megatavun levykkeitä,

ja vieläpä kolme

kertaa nopeammin kuin

perinteiset levykeasemat.

Tekniikan on uusissa tietokoneissaan

ottanut ensimmäisenä

käyttöön Compaq.

LS-120-levykkeet ovat saman

näköisiä ja kokoisia

kuin perinteiset levykkeet,

mutta niihin mahtuu 83

kertaa enemmän tietoa. LS-

120:n tiedon siirtonopeus

on 565 kilotavua sekunnissa,

kun perinteisen levykkeen

siirtonopeus on 62 kilotavua

sekunnissa. Keskimääräinen

hakuaika LS-

120:llä on 70 millisekuntia

ja HD:llä 84 millisekuntia.

LS-120-tekniikka esittelivät

messuilla Maxell Corp. sekä

3M Inc. Maxell ryhtyy toimittamaan

levykkeitä lokakuussa,

jolloin yhden levykkeen

hinnan arvioidaan

olevan 15 dollaria (72

markkaa).

Nokia ei esitellyt monitoreitaan

messuilla julkisesti,

vaan tyytyi pitämään valikoidulle

asiakaskunnalle

cocktail-kutsut. ViewSonic

sensijaan julkisti 21 tuuman

P815-monitorin, joka

kykenee 1800 x 1440 pisteen

tarkkuuteen, kun tähän

asti suurien monitorien

maksimitarkkuus on ollut

1600 x 1200 pistettä. Suurimmalla

tarkkuudella

ViewSonicin monitori kykenee

76 hertsin virkistystaajuuteen

ja 1600 x 1200tilassa

90 hertsin taajuuteen

pistekoon ollessa 0,25 millimetriä.

TDK Systems esitteli ensimmäisenä

maailmassa

100 megabitin Ethernet

LAN Adapter PC Card -

verkkokortin, joka on tarkoitettu

kannettavien tietokoneiden

kytkemiseen lähiverkkoon.

Network Flyer

100 -kortti perustuu uuteen

32-bittiseen CardBusstandardiin.

TDK:n testien

mukaan 100BaseTX kykenee

kahdeksan kertaa nopeampaan

yhteyteen kuin

entinen 10BaseT-yhteys.

TDK:n kortin huonona

puolena on se, että se ei vielä

toimi missään markkinoilla

olevassa tietokoneessa.

Niitä on kuitenkin luvassa

tämän vuoden aikana.

TDK:n edustajan mukaan

eniten työtä vaatii käyttöjärjestelmien

muokkaus

uuteen standardiin sopivaksi.

IBM yllätti messuyleisön ja kilpailijansa esittelemällä

kattavan sarjan toimistoympäristön laserkirjoittimia.

TIETOKONE

ELOKUU 1996 17

Mitä Uutta [Internet]

Verkko tukossa?

Internetin liikennemäärä kasvaa 15 prosenttia

kuukaudessa. Vauhti on niin kova, etteivät yhdenkään

operaattorin linjat tahdo pysyä kasvussa

mukana. Käyttäjät huomaavat tukkoisuuden

yhteyksissään, kun sivujen siirto kestää kiusallisen

pitkään ja tiedostosiirrot saattavat katketa

kokonaan WWW-palvelimen kyllästyessä odottamaan

tiedonsiirron jatkumista.

PETTERI JÄRVINEN

ahinta on, ettei asiakkaalla ole mitään tapaa kilpailuttaa

Poperaattoreita tai vertailla heidän kansainvälisten linjojensa

nopeuksia. Kuormitus vaihtelee jatkuvasti ja ongelmien

sattuessa on vaikea osoittaa, missä pullonkaula on. Se

voi olla operaattorin omassa verkossa, mutta yhtä hyvin

mannertenvälisissä linjoissa, yhdysvaltalaisen operaattorin

paikallisessa verkossa tai jopa WWW-palvelimen omistajan

omassa, alitehoisessa palvelinkoneessa.

Kuinka tukossa linjat sitten ovat? Kokeilimme asiaa siirtämällä

FTP-ohjelmalla Netscapen palvelimelta tunnin välein

saman tiedoston viikon ajan sekä mittaamalla siirtoon

kuluvan ajan. Testikone oli kiinni 10 megabitin verkossa,

joten kaikki viiveet syntyivät matkalla Yhdysvalloista Espooseen.

Internet-operaattori oli Eunet Finland.

Oheinen kuvaaja osoittaa, miten paljon siirtonopeus

vaihtelee kellonajasta riippuen. Yleensä siirtonopeus on

suurin öisin, mutta myös keskipäivällä saattaa olla yllättäviä

piikkejä, jolloin siirto sujuu kuin tanssi. Mittausjakson

lopussa siirto on ollut täysin poikki kolmen tunnin ajan.

Mitä kuvaaja sitten kertoo? Ei juuri mitään. Nopeus

vaihtelee jatkuvasti eikä mitään yleistyksiä voi tehdä. Edes

katkoksen aiheuttajaa ei voi tietää: vika saattaa olla Netscapen

omassa palvelimessa tai jossain Yhdysvaltojen ja Espoon

välissä. Kaiken kaikkiaan yhteydet toimivat testijakson

aikana erittäin hyvin; parhaimmillaan data ryöppysi jopa

18 kilotavun sekuntinopeudella. Eunetia koko viime

syksyn piinannut Yhdysvaltain linjojen täydellinen tukkeutuminen

oli enää vain pelkkä muisto.

Kasvun vuoksi uutta helpotusta linjojen tukkoisuuteen

suunnitellaan kuitenkin koko ajan. Eräs villeimpiä hankkeita

on Teledesic, jossa Internet-tietovirtaa suunnitellaan

välitettäväksi satelliitin kautta suoraan kotiin. Käyttäjä lähettää

perinteisellä modeemilla vain sivujen hakupyynnöt

ja varsinainen data tulee sen jälkeen satelliitista langattomasti.

Teledesicistä voi lukea lisää toukokuisen Fortune-lehden si-

kilotavua/sekunti

20

18

16

14

12

10

8

6

4

2

0

0 3 6 9 121518 21 0 3 6 9 12 1518 21 0 3 6 9 12 1518 21 0 3 6 9 12 151821 0 3 6 9 1215

kellonaika

vulta. Juttu löytyy kuvineen myös verkosta, vaikka sen

osoite onkin lähes käsittämätön:

http://pathfinder.com/@@Bm4LPwUA4d3snfjO/fortune/magazine/1996/960527/cover.html.

Tie tukossa?

Yhdysvalloissa on jo pitkään voinut seurata maantieliikenteen

ruuhkahuippujen kehittymistä WWW-selaimen välityksellä.

Nyt tämä on mahdollista myös Suomessa, sillä

Tielaitoksen palvelin osoitteessa http://www.

tieh.fi/pkliik.html näyttää 12 eri mittauspisteen tiedot

verkkoon kymmenen minuutin välein. Kunkin mittauspisteen

kohdalla nähdään autojen määrä tunnissa sekä keskinopeus

kilometreinä tunnissa. Värillinen pylväsosoitin

kertoo vielä havainnollisesti ruuhkaisuuden asteen.

Aivan täydellisesti palvelin ei vielä korvaa Liikenneradion

perjantai-iltapäivän lähetystä, koska WWW-sivulla näkyvät

mittauspisteet ovat pääkaupunkiseudun välittömässä läheisyydessä.

Tärkeimpien ulosmenoteiden liikennetilannetta

joudumme vielä odottamaan.

Floridan lento-onnettomuus

Toukokuussa sattunut Floridan lento-onnettomuus osoitti

konkreettisesti, miten asiasta kiinnostunut voi hankkia

verkon kautta tietoja suoraan paikan päältä tavalla, johon

sanomalehdet tai televisio eivät pysty.

Suomalaisissa uutisissa kerrottiin, miten suo nieli pudonneen

koneen ja sen 109 uhria. Siinä kaikki. Amerikka-

Tielaitos tarjoaa verkkoon sivun, josta näkyvät pääkaupunkiseudun

tärkeimpien väylien ruuhkaisuus.

INTERNETIN SIIRTONOPEUDEN VAIHTELU

Kuvaaja osoittaa, miten paljon

Internetin siirtonopeus

vaihtelee. Tiedostosiirto

Netscapen FTP-palvelimesta

sujuu kuitenkin muutaman

tunnin täydellistä katkosta

lukuunottamatta varsin hyvin,

keskimäärin noin kahdeksan

kilotavun sekuntinopeudella.

Mittaus tehtiin tunnin

välein eräällä huhtikuisella

viikolla maanantaista

perjantaihin.

TIETOKONE

Lyhyesti

Fennomed Oy, Orion-yhtymä

Oy ja Telecom Finland

Oy toteuttavat yhteistyössä

tietopalveluja lääkäreille

Internetin välityksellä.

Kyseessä on ensimmäinen

kotimainen suljettu toimialapalvelu

Internetissä. Koepalvelu

aloitettiin toukokuun

alussa osoitteessa

http://www.fimnet.fi. Kaikille

Suomen Lääkäriliiton jäsenille

tarjotaan pääsy sekä avoimeen

Internet-verkkoon että

vain jäsenille tarkoitettuun

suljettuun palveluun, jossa

ovat Lääkäriliiton tiedotus- ja

keskustelufoorumit sekä

muun muassa Orionin Aesculapius-lehden

sähköinen versio.

Kaikki lääkärit saivat

Suomen lääkärilehden toukokuun

numeron mukana Fimnet

Open -ohjelmapaketin

sekä suljetun palvelun käyttöön

tarvittavan tunnuksen

ja salasanan.

Tutkimuslaitos International

Data Corporationin

IDC:n viimeisin tekniikkakatsaus

osoittaa, että yritykset

ovat lisäämässä intranetien

käyttöä ja näkevät World Wide

Webin ja Web-palvelimet

vaihtoehdoksi työryhmäohjelmille,

kuten Lotus Notesille.

Tutkimuksen mukaan 30

prosenttia yhdysvaltalaisista

yrityksistä suunnittelee käyttävänsä

WWW:tä ja 40 prosenttia

aikoo käyttää Internetiä

tänä vuonna. IDC teki

12 000 haastattelua Yhdysvalloissa,

Japanissa ja kuudessa

Euroopan maassa.

Svenska handelshögskolanin

rahoituksen laitos on

käynnistänyt projektin kootakseen

kaikki suomalaiset

rahoitusalaan liittyvät Internet-osoitteet

yhteen

(http://www.shh.fi/ffn). Tälle

palvelulle on annettu nimi

Finnish Finance Network

(FFN). Tavoitteena on helpottaa

rahoitusalasta kiinnostuneita

Internetin käyttäjiä

löytämään helpommin informaatiota

Suomen rahoitusmarkkinoista.Rahoitusalaan

liittyviä linkkejä

ovat muun muassa rahoituksen

tutkimus, rahoitusmarkkinat,

-informaatio, -palvelut

ja sijoittajainformaatio.

Maailman johtava talouslehti

Wall Street Journal ryhtyy

tekemään interaktiivista Internet-lehteä.

The Wall Street

Journal Interractive Edition

(R) löytyy osoitteesta

http://www.wsj.com. Wall

Street Journal on julkaissut

vuoden verran ilmaista Money

& Investin Update -lehteä

World Wide Webissä, joka

on saavuttanut 350 000

rekisteröityneen lukijan joukon.

Uusi versio on maksullinen,

sillä vuosimaksu on 49

dollaria. Interaktiivinen lehden

toimitukseen kuuluu 30

ELOKUU 1996 19


Lyhyesti

henkeä ja se toimii 24 tuntia

vuorokaudessa.

Valtameri Oy:n ja Edita

Oy:n yhteisyritys Digistar

(entinen Photodisc) on aloittanut

kuva-arkisto-palvelun

Internetissä osoitteessa

http://www.digistar.fi. Palvelun

ideana on tarjota sopimusasiakkaille

yrityksen oma

digitaalinen kuva-arkisto, jota

voi selata Internetin läpi

tavallisella Web-selaimella.

Asiakas voi samalla tehdä

toimeksiantoja Digistarille,

joka toimittaa kuva-aineiston

esimerkiksi painoon valmiiksi

työstettynä. Digistarilla on lisäksi

Media Kioski, josta voi

ostaa kuvia esimerkiksi lehtikäyttöön.

Suomen puhelinluetteloiden

keltaisten sivujen pilottiversio

julkaistiin Internetissä

osoitteessa

http://www.keltaisetsivut.fi.

Tiedot löytyvät myös otsikon

ja vapaan tekstihaun avulla.

Ilmoitukset tulostuvat näytölle

samassa muodossa kuin

painetussa luettelossa. Alkuvaiheessa

palvelussa ovat

mukana Helsingin ja Pirkanmaan

alueiden Keltaisten Sivujen

noin 43 000 yritystietoa.

Kaikkien noin 65 000

yrityksen tiedot ovat mukana

Internetissä syksyllä.

HPY Multimedialaboratorio

on aloittanut Internetiin

toimitettujen televisioohjelmien

lähettämisen

ISDN-asiakkaille. HPY luonnehtii

lähetyksiään ensimmäiseksi

aidon ISDN:n avulla

toteutetun Internet-televisioaseman

sisäänajoksi maailmassa.

Sisäänajovaiheessa

HPY tarjoaa katseltavaksi

muun muassa Strategic Visions

Ltd:n tuottamat NettiTV-uutiset.

ISDN tarjoaa

suoran yhteyden HPY:n Multimedialabratorionlähetyspalvelimeen,

joten Internetin

ruuhkat eivät vaikuta lähetysten

kuvan- ja äänenlaatuun.

Internet-historian suurin yrityskauppa

tapahtui, kun yhdysvaltalainen

teleyhtiö MFS

Communications osti UU-

Net Technologiesin kahdella

miljardilla dollarilla (9,6

miljardia markkaa), vaikka

UUNetin liikevaihto oli viime

vuonna alle 100 miljoonaa

dollaria (480 miljoonaa

markkaa). UUNet on Yhdysvaltain

johtavia Internet-yhteyden

rakentajia, ja se on

ollut pitkään Microsoftin alihankkijana.

MFS on teleyhtiö,

jolla on nopeita valokaapeleita

Amerikassa. UUNetin

avulla MFS aikoo luoda Eurooppaan

ja Aasiaan nopean

Internet-verkon.

Internet tulee entistä useamman

aiheesta kiinnostuneen


CNN toimitti Floridan lento-onnettomuudesta kattavat

sivut omaan palvelimeensa. CNN oli muun muassa

hankkinut turmassa kuolleiden valokuvia ja täydellisen

nimilistan.

lainen CNN (http://www.cnn.com) teki tapahtumista laajat

verkkosivut, joihin voi tutustua osoitteessa

http://www.cnn.com/US/9605/11/plane.crash/8p/index.ht

ml. Sivuilla on muun muassa lista koneessa olleista henkilöistä,

heidän valokuviaan ja riipaisevia kertomuksia siitä,

miksi he olivat mukana juuri kohtalokkaalla lennolla.

CNN:n sivu tiesi kertoa myös, että koneen kipparina oli

35-vuotias nainen ja että mukana oli 22-vuotias lentoemäntä,

joka oli juuri ilmoittanut äidilleen lopettavansa

lentämisen, koska pelkäsi sitä ja koska siitä maksettiin niin

huonosti.

CNN ei tyytynyt ainoastaan kertomaan faktoja vaan sivuille

oli koottu karttoja, silminnäkijän haastattelu

QuickTime-videoleikkeenä sekä linkit ValuJet-lentoyhtiön

kotisivulle, paikallisen ilmailuhallituksen FAA:n kotisivulle,

Miamin lentokentän sivulle sekä lento-onnettomuuksiin

keskittyneelle alt.disaster.aviation-keskustelualueelle. Näin

toimitettuna CNN:n palvelin antoi tapahtumasta paljon

enemmän ja syvempää tietoa kuin mihin yksikään perinteinen

tiedotusväline olisi pystynyt.

Ei ihme, että Helsingin Sanomatkin on tiedostanut ajan

merkit ja alkanut vihdoin panostaa verkkomediaan.

Hesari verkkoon

Tietoverkkojen leviäminen aiheuttaa päänvaivaa perinteisille

sanomalehdille. Suomalaiset ovat maailman ahkerimpia

sanomalehtien lukijoita, mutta meilläkin sanomalehtien

yhteenlaskettu levikki kääntyi 90-luvun alussa laskuun

eikä todennäköisesti enää koskaan nouse entiselleen.

Syy pieneneviin levikkeihin on muuttuvissa tottumuksissa.

Nuorelle sukupolvelle aamun lehti ei ole enää samanlainen

instituutio kuin mitä se on ollut heidän vanhemmilleen.

Nuoret ovat tottuneet reaaliaikaiseen viestin-

Hesarin verkkoversio alkoi ilmestyä 17. toukokuuta

1996. Muista verkkolehdistä poiketen Hesari ilmestyy

jokaisena viikonpäivänä, myös sunnuntaisin.

Eteläisen naapurikansan tapahtumia voi seurata näppärästi

netin kautta, sillä kaikki tärkeimmät virolaislehdet

ovat mukana verkossa.

tään ja verkko totuttaa heidät hakemaan tietoa itse sieltä,

missä tieto syntyy.

Aikakauslehtien tilanne on hieman erilainen, sillä niissä

suuri osa viehätyksestä pohjautuu isoihin, värikkäisiin kuviin

ja elämyksiä tuottavaan viihteellisyyteen, mitä tietoverkko

ei pysty tarjoamaan vielä pitkään aikaan. Pienestä

ruudusta johtuen kuvat näkyvät huonosti, niiden värit vääristyvät

eikä pitkiä juttuja ole mukava lukea kuvaputkelta.

Ennen pitkää nykyisten sanomalehtien on pakko laajentaa

toimintaansa tietoverkkojen puolelle. Ongelma on vain

siinä, miten laajentaminen pitäisi tehdä. Monet lehdet ovat

perustaneet sähköisiä WWW-versioita, joihin on siirretty

muutama paperilehdessä ollut kuva ja tekstiä. Tällainen

”sähkölehti” syntyy melko helposti, mutta sen anti lukijalle

on vähäinen. Kustantajan kannalta asiassa on vielä suurempi

ongelma: sähkölehdestä ei ainakaan nykyisellään

pysty rahastamaan.

Sähköisten lehtien suomalainen edelläkävijä on Iltalehti,

jonka palveluun on tullut jo lähes 100 000 rekisteröitymistä.

Iltalehden sähköinen versio on tuonut runsaasti julkisuutta

ja lehden sivulla olevat muutamat sähköisen mainokset

riittävät kattamaan tuotantokulut. Mikään rahasampo

Iltalehti ei ole ollut verkossa.

Eräänlainen virstanpylväs ohitettiin 17. toukokuuta,

kun Helsingin Sanomat avasi pitkän harkinnan jälkeen

oman verkkolehtensä. Päätös oli Hesarille merkittävä: koska

lehti on instituutio, verkossa olemisella on sille tuskin

lainkaan mainosarvoa. Verkkolehti ei myöskään tuota mitään,

joten se on nähtävä sijoituksena tulevaisuuteen.

Hesari on pyrkinyt rajaamaan verkkolehtensä lukijat

asiakkaisiinsa, minkä vuoksi Verkkoliitteen lukijaksi rekisteröityminen

vaatii muista poiketen asiakasnumeron, jonka

saa tietää soittamalla lukijapalveluun. Numero on tarkoitettu

tilaajatalouskohtaiseksi. Koska lukeminen on kuitenkin

ilmaista, mikä estää ilmoittamasta omaa asiakasnumeroaan

vaikka news-alueella? Tai soittamalla palveluun ja

kysymällä naapurinsa asiakasnumeron?

Hesarin tilaamisen väliin jättäneet eivät siis periaatteessa

pääse myöskään lukemaan sen verkkoversiota. Menetys ei

ainakaan vielä ole kovin suuri, sillä vaikka Hesarin verkkopainos

onkin siistiä työtä, se ei juurikaan eroa muista sähköisistä

lehdistä. Mielenkiintoisinta antia ovat luokitellut ilmoitukset,

Klik-nettiosasto sekä luvassa oleva tekstihaku.

Uutta on myös se, että Verkkoliite ilmestyy jokaisena viikonpäivänä,

myös sunnuntaisin.

Varmaa kuitenkin on, että kehitys tällä alalla on nopeaa.

On mielenkiintoista nähdä, millaiseksi sähkö-Hesari ajan

myötä kehittyy ja miten sen käytöstä tullaan jatkossa laskuttamaan.

Samalla kannattaa seurata eteläisen naapurimme Viron

tapahtumia. Maan lehdet kun ovat siirtyneet vanhasta painotekniikasta

kertaharppauksella suoraan tietoverkkoaikaan

ja ovat jopa meikäläisiä lehtiä edellä. Verkossa ovat ainakin

Postimees (http://www.postimees.ee), Eesti Päevaleht

(http://www.zzz.ee/epl/epl.html), Eesti Ekspress

(http://www.ekspress.ee) ja Sonumileht (http://www.viabalt.ee/sleht/).

Viimeksi mainittu on taitettu näppärästi

kahteen palstaan taulukoita käyttämällä.


Asuntokauppaa verkossa

Uuden asunnon ostaminen on aina yhtä vaikeaa. Myyntikohteet

pitää etsiä sanomalehtien ilmoituksista ja sen jälkeen

on järjestettävä oma aikataulu niin, että ehtii kiertää

kaikki kohteet oikeaan aikaan. Muutaman rivin myynti-ilmoitukset

lupaavat aina liikoja, sillä monista kohteista tulee

hukkareissu. Siinä hurahtaa helposti sunnuntai jos toinenkin.

Asuntokauppa voisikin hyötyä merkittävästi Internetistä.

Välittäjä voisi esitellä sivullaan kaikki myynnissä olevat

kohteet ja näyttää niistä muutaman rivin luonnehdinnan

sijaan pohjapiirroksen, tekniset tiedot, isännöitsijätodistuksen

sekä eri puolilta otettuja valokuvia. Ostaja voisi sitten

kaikessa rauhassa selata kohteita ja käydä virtuaalinäytöissä

silloin, kun se hänelle itselleen sopisi. Turhien näyttöjen

määrä vähenisi, mikä säästäisi niin ostajien, myyjien

kuin välittäjienkin aikaa ja rahaa.

Yhdysvalloissa tällainen välitystoiminta on jo käynnistynyt.

Esimerkiksi osoitteessa http://www.rent.net/ toimii

On-line apartement guide, josta voi metsästää itselleen sopivaa

vuokra-asuntoa kaikkialta USA:sta ja Kanadasta. Ostaja

valitsee ensin osavaltion, sitten kaupungin ja lopullinen

valinta tehdään hintaryhmän sekä makuuhuoneiden määrän

mukaan. Kohteista on tavallisten perustietojen lisäksi

nähtävissä myös valokuvia, pohjapiirroksia ja lähiympäristön

karttoja.

Suomessa nettivälitystä on kokeillut Huoneistokeskus,

jonka mainos löytyy Hesarin verkkoversiosta. Sivut alkavat

osoitteesta http://www.tietotori.fi/huoneistokeskus. Palvelimesta

voi selata myynnissä olevia kohteita eri puolelta

maata, mutta tarjonta on vielä vähäistä ja kohteista on mukana

ainoastaan muutaman rivin tekstipohjainen tiedote.

Ei kuvia, ei pohjapiirroksia, ei edes mahdollisuutta hakea

omat kriteerit täyttävää asuntoa.

AltaVista saa kilpailijan

Digitalin AltaVistasta on lyhyessä ajassa kehittynyt Internetin

tunnetuin hakukone ja suosituin palvelu. Suomen

Digital on mainostanut AltaVistaa jopa lehtimainoksella,

mikä ilmaisessa nettipalvelussa on ennen kokematonta.

Nyt AltaVista on saanut vakavasti otettavan kilpailijan,

sillä aiemmin Inktomin puitteissa kehitetystä teknologista

on syntynyt uusi lupaava hakupalvelu HotBot

(http://www.hotbot.com). Pikaisesti kokeiltuna HotBot

löysi välittömästi ”avaruusbaari”-sanan, jota käytettiin kesäkuun

Tietokone-lehden hakuohjelmien vertailussa.

Erikoista HotBotissa on sen näppärä käyttöliittymä sekä

kehyksiin pohjautuvat mainokset. Haku toimii erittäin nopeasti

ja HotBot osaa erikseen hakea henkilöiden nimiä.

News-tekstihaku on luvassa myöhemmin. Lisäksi HotBot

osaa etsiä ne sivut, joilla viitataan tiettyyn sivuun. Jos siis

Hotbot on verkon uusi hakukone, joka tarjoaa pirteän

käyttöliittymän ja erittäin kattavan tietokannan. Tavoitteena

on AltaVistan tavoin indeksoida kaikki verkossa

olevat yli 200 000 palvelinta.

Huoneistokeskus

on ensimmäisenä

asuntovälittäjänä

alkanut esitellä

kohteitaan

myös verkossa.

Palvelu on vielä

alkeellinen, mutta

jatkossa ostajat

voivat toivottavasti

selata

myyntikohteiden

kuvat, pohjapiirrokset

ja

perustiedot

suoraan omalta

mikroltaan.

haluat tietää, millä WWW-sivuilla on linkki omaan kotisivuusi,

voit etsiä tiedon HotBotilla.

Netscape 2, 3 ja 4

Netscape julkisti toukokuussa beetaversion Navigator-selainohjelmansa

tulevasta 3.0-versiosta. Siinä, missä Netscape

2.0 oli merkittävä parannus aiempaan, uusi 3.0 vaikuttaa

lähes pettymykseltä. Ohjelmaa on kasvatettu puoliväkisin

upottamalla siihen monia aiemmin erillisinä toimitettuja

laajennusosia, kuten verkon yli toimiva puhelinohjelma

sekä erilaisia video-, audio- ja VRML-laajennuksia. Ohjelman

32-bittisen version koko on lähes seitsemän megatavua.

Massiivisten laajennusten ohella Netscapessa on joitakin

aidosti hyödyllisiä piirteitä, kuten mahdollisuus tiedostojen

lähettämiseen FTP:llä sekä tuki Microsoftin HTML-laajennukselle

värillisten taulukkojen luomiseksi.

Netscapen on pidettävä yllä ripeää tuotekehitystä, koska

Microsoft hengittää koko ajan sen niskaan. Viimeaikaisten

tapahtumien jälkeen herää kuitenkin kysymys, onko vauhti

kasvanut liian kovaksi. Samalla, kun Netscape jakaa laajasti

kolmosen beetaversiota, se korjailee edelleen 2.0-version

virheitä. Vasta hiljattain julkaistussa 2.02-versiossa Javascript

toimii kunnolla. Myös Java-tuesta löytyy jatkuvasti

uusia potentiaalisia reikiä, joita krakkerit ja tuho-ohjelmien

tekijät voisivat käyttää vahingon tuottamiseen. Ja

ikään kuin tämä ei vielä riittäisi, Netscape on vihjaissut

suunnittelevansa jo seuraavaa 4.0-versiota!

Eräät käyttäjät näkevät Netscapessa Microsoftmaisia

piirteitä. Ohjelmien koko kasvaa jatkuvasti ilman, että

käyttäjälle on uusista piirteistä suurtakaan hyötyä. Jo

Netscapen 2.0-versio on melkoinen muistisyöppö: vaikka

mikrossa olisi nopea Pentium ja 16 megatavun keskusmuisti,

kiintolevyaseman merkkivalo palaa tasaiseen tahtiin

ja verkkosurffaus hidastuu. Javascriptin ongelmat kertovat

myös suoranaisista virheistä ohjelmassa.

Moni on huomannut, että Microsoftin Explorer-selain

toimii nopeammin ja vähemmällä muistilla, koska se on

alusta pitäen optimoitu Windows-käyttöön. Netscapen on

kehitettävä selainta tusinalle eri laiteympäristölle, mikä näkyy

ohjelman koon kasvamisena, koska ohjelmoijat haluavat

ylläpitää kaikille ympäristöille yhteistä peruskoodia.

Yhteenveto Netscapen 3.0-version uusista ominaisuuksista

löytyy Netscapen omalta sivulta osoitteesta

http://home.netscape.com/comprod/products/navigator/version_3.0/datasheet.html

Perunaa verkosta

”Ovatko nämäkin jo verkossa?”-sarjassa on tällä kertaa

vuorossa Peltolan tila, joka mainostaa Asikkalassa sijaitsevan

tilansa perunaa osoitteessa http://www.sci.fi/%7Emapalvel/peruna/.

Perunaa voi ostaa joko suoraan tilalta tai

torilta. Juuri tällaisessa käytössä netti osoittaa vahvuutensa:

se on ainoa media, jolla yksittäinen maatilakin voi mainostaa

tuotteitaan kaikkialla Suomessa.

TIETOKONE

Lyhyesti

ulottuville, kun kolme tietotekniikan

yritystä tuovat

omat Internet-tuotteensa

pääkaupunkiseudun kirjastoihin

kaikkien vapaaseen

käyttöön. Hankkeen takana

ovat Internet- ja tietoliikenneyhteyksiä

tarjoava Helsingin

Puhelin Oy, työasemien

valmistaja Hewlett-

Packard Oy sekä ohjelmayritys

Microsoft Oy.

Microsoft Corporation ilmoitti,

että 58 lähinnä yhdysvaltalaista

rahalaitosta on sitoutunut

tarjoamaan pankkiyhteydet

kuluttajille Internetin

kautta perustuen Microsoft

Money -ohjelmaan. Microsoftin

strategian mukaan

pankit voivat edelleen valita,

kuinka hoitavat sisäisen järjestelmänsä

tarjotakseen

pankkiyhteyksiä kuluttajille,

mutta ulkoisena sovelluksena

käytettäisiin Microsoft

Money -ohjelmaa.

Adobe Systems ja Microsoft

ilmoittivat, että tekevät

yhteistyötä luodakseen uuden

yleisen fonttimuodon,

jossa yhdistyisivät nykyiset

TrueType- ja Type 1 -fonttitekniikat.

Uusi OpenTypefonttitekniikkaa

kuvataan

seuraavan sukupolven tekniikaksi

mikroille ja Internetiin.

OpenTypeen kuuluu tiivistystekniikoita,

jotka mahdollistavat

tehokkaan ja korkealaatuisen

esittämisen

WWW-sivuilla.

Yhdysvaltain toiseksi suurin

online-palvelu Compu-

Serve on tehnyt strategisen

siirron, sillä se tulee tämän

vuoden lopussa World Wide

Webiin. Vielä viime vuonna

yhtiöstä vakuuteltiin oman

online-palvelun nerokkuuteen,

mutta Webin menestys

on saanut CompuServen

muuttamaan strategiaansa.

Myös Microsoft Network ja

Prodigy ovat ilmoittanut luovansa

palvelustaan Webiin

version.

CMX esiintyi ensimmäisenä

suomalaisena rock-yhtyeenä

suorassa Internet-konsertissa,

joka oli nähtävissä tietoverkoissa

kautta maailman.

Konsertti pidettiin Tamperetalossa

ja se oli nähtävissä

osoitteen www.music.helsinki.fi/cmx

kautta. Liikkuvan

kuvan seuraamiseen tarvittiin

ISDN- tai kiinteä yhteys,

mutta konserttia pystyi kuuntelemaan

myös modeemilla

14 400 bittiä sekunnissa.

Telejätti AT&T:stä on yhdeksässä

viikossa tullut Yhdysvaltain

toiseksi suurin Internet-yhteyden

tarjoaja.

AT&T on solminut jo 150 000

WorldNet-sopimusta ja lisäksi

600 000 amerikkalaista on

tilannut WorldNet-ohjelmapaketin.

ELOKUU 1996 21

Mitä Uutta [trendit]

MMX ja VLIW – Intelin uudet valtit

Tehokilpa prosessorimarkkinoilla ei anna mahdollisuutta

laakerilla lepäilyyn. Markkinajohtaja

Intelin uusimmat aseet ovat multimediaa nopeuttava

MMX-tekniikka ja VLIW-yhteistyö

Hewlett-Packardin kanssa, jonka tuloksena

odotetaan ensi vuodeksi P7-prosessoria.

PETTERI JÄRVINEN

arin viime vuoden aikana Intel

Pon menestynyt erinomaisesti.

Pentium-mallisto on nopeutunut

vuodessa sadasta kahteensataan

megahertsiin, mikä lienee yhtiön

oma ennätys. Uudet, entistä nopeammat

Pentium-mallit ovat laskeneet

hintoja ja lisänneet kysyntää,

mikä on tiennyt pahoja vaikeuksia

kloonimarkkinoilla kilpaileville

AMD:lle ja Cyrixille. Lisäksi ennakkoon

pelätty PowerPC on ainakin

toistaiseksi osoittautunut pahvitiikeriksi,

joka ei ole pystynyt uhkaamaan

x86-linjan mahtiasemaa. Viimeisenä

valttina hihassa on vielä

Pentium Pro -tehoprosessori, jota

Intel ei ole tosissaan edes yrittänyt


hyödyntää. Se säästetään ensi vuoden

pelejä varten – sillä kilpailu ei

suinkaan ole ohi.

NSP:stä MMX:ään

Menestyksestä huolimatta Intelillä

ei ole varaa jäädä lepäämään laakereillaan,

sillä PowerPC-leiri suunnittelee

jo uuden sukupolven nopeusmalleja

ja tyyppimerkinnällä

620 kulkevaa 64-bittistä tehomyllyä.

Pari vuotta sitten Intel esitteli julkisuuteen

NSP-tekniikan (Native

Signal Processing). Sitä käyttämällä

mikrossa nyt olevat äänen, kuvan ja

tietoliikenteen käsittelypiirit olisi

voitu korvata ohjelmallisilla ko-

mennoilla, joita tehokkaat Pentium-luokan

prosessorit olisivat

suorittaneet silloin, kun niillä ei olisi

ollut muuta tekemistä. Siirtyminen

elektroniikasta ohjelmalliseen

toteutukseen olisi laskenut mikrojen

valmistuskustannuksia ja vähentänyt

vikakohtien määrää.

Ohjelmavalmistajat eivät kuitenkaan

lämmenneet ajatukselle; ei

varsinkaan Microsoft, joka halusi

säilyttää itsellään otteen ajurimarkkinoista

ja sen kautta oheislaitteiden

jatkokehityksestä. Lisäksi epäiltiin,

ettei nopeinkaan Pentium olisi

suoriutunut äänen ja kuvan käsittelystä

ilman varsinaisten sovellusten

hidastumista. Lopulta Intel hautasi

idean vähin äänin.

Nyt Intel on palannut multimedian

pariin julkistamalla MMX

(Multimedia Extensions) nimellä

kulkevan käskysarjan, joka on laajennus

perinteiseen x86-konekieleen.

MMX:n käskyt on suunniteltu

niin, että niistä on erityistä

hyötyä multimediasovelluksissa.

Näin kaikki voittavat: Intel saa entistä

vahvemman otteen prosessorimarkkinoista,

Microsoft säilyttää

asemansa ajurien ja Windowsin jatkokehittäjänä

ja käyttäjät saavat entistä

nopeampaa multimediaa.

MMX-tekniikka lisää prosessoriin

kahdeksan uutta 64-bittistä rekisteriä,

neljä uutta datatyyppiä sekä

57 uutta konekielikäskyä. Uudet

datatyypit ovat 64:stä johdettuja,

yksi tietoalkio voi sisältää kahdeksan

tavua, neljä kaksoistavua, kaksi

nelostavua tai yhden 64-bittisen arvon.

Näin MMX on myös Intelin

ensimmäinen askel kohti tulossa

olevaa 64-bittistä arkkitehtuuria.

Paljonko uudet MMX-käskyt sitten

nopeuttavat? Intel on itse laskenut,

että kuvien ja äänten käsittelyssä

yleinen vektoritulo vaatii perinteisellä

käskykannalla 40 konekielikäskyä.

Uusilla MMX-käskyillä

määrä putoaa 13:sta, jolloin nopeus

kolminkertaistuu. Vastaavasti kolmiulotteisen

kuvan käsittely perspektiivikertoimella

käyttää 4x4matriisin

kertolaskua, joka tarvitsee

nyt 28 käskyä aiemman 72 sijaan.

Nopeuden kolminkertaistuminen

näkyy jo paljain silminkin ja mahdollistaa

esimerkiksi täysin ohjelmalliset

MPEG-purkutoiminnot.

Ensimmäisiä MMX:llä varustettuja

Pentiumeja odotetaan markkinoille

vielä tämän vuoden kuluessa.

Ensi vuonna MMX:n pitäisi laajentua

kaikkiin Intelin uusiin malleihin.

Kestää kuitenkin aikansa, ennen

kuin ohjelmavalmistajat pääsevät

vauhtiin mukaan ja ensimmäisiä

kunnollisia MMX-opti-

moituja ohjelmia saamme odottaa

pitkälle ensi vuoteen. Sovellukset

joutuvat itse tutkimaan, tukeeko

prosessori MMX-käskyjä ja koodaamaan

osan ohjelmasta kahteen

kertaan. Hitaampi versio ajetaan,

ellei MMX-tukea ole käytettävissä.

VLIW – mitä Pentium

Pron jälkeen?

Intelin viime vuonna julkistama

Pentium Pro on monin tavoin vanhaa

Pentiumia kehittyneempi. Se

käyttää kuitenkin vanhaa, perinteistä

x86-käskykantaa, joka on vaikea

optimoida ja jota on vaikea nopeuttaa

loputtomiin.

Intel onkin käynnistänyt yhteistyöhankkeen

HP:n kanssa. Tavoitteena

on kehittää uutta VLIW-tekniikkaa

käyttävä prosessori, josta

tässä vaiheessa käytetään nimeä P7

tai Merced. VLIW on lyhenne sanoista

Very Long Instruction

Word. Se lopettaa väittelyn CISCja

RISC-tekniikoiden välillä ja

kääntää koko yhtälön ylösalaisin:

VLIW:ssä käskyt ovat mahdollisimman

pitkiä ja monimutkaisia

niin, että jokaisella kellojaksolla

suoritetaan useita operaatioita rinnakkain.

Käynnissä voi olla esimerkiksi

kaksi vertailua, kolme yhteenlaskua,

yksi kertolasku ja pari

muuta operaatiota.

Teoriassa VLIW-tekniikka pystyy

nopeuttamaan nykyisiä prosessoreita

moninkertaisesti. Mutta siinä

on omat ongelmansa. Ensinnäkään

käskykanta ei ole yhteensopiva vanhojen

x86-käskyjen kanssa. Tulevat

VLIW-mallit eivät ole yhteensopivia

edes keskenään, joten pahimmassa

tapauksessa sovellukset joudutaan

Unixien tapaan kääntämään

erikseen jokaiselle prosessorimallille.

VLIW-tekniikan toimivuus lepää

täysin kääntäjän harteilla. Kääntäjän

on purettava ohjelma osiin, jotka

voidaan suorittaa rinnakkaisesti,

ja huolehtia käskyjen kuormaamisesta

prosessorille sopivina annoksina.

Mahdolliset hyppykäskyt ovat

VLIW:lle myrkkyä, koska hyppykäskyjä

voi suorittaa vain yhden

kerrallaan ja sen jälkeen joudutaan

aloittamaan jälleen puhtaalta pöydältä.

Koska kukaan ei vielä tiedä, miten

VLIW tulee käytännössä toimimaan,

Intelillä on todennäköisesti

olemassa myös projekti P7b. Se kehittää

perinteistä x86-käskykantaa

vielä Pentium Prostakin eteenpäin.

Ehkä jo ensi vuonna näemme,

kumpi P7-projekteista yltää lopulliseksi

tuotteeksi asti.

Mitä Uutta [uudet tuotteet]

SNI:ltä tehokas työasema ja uusia

kannettavia

Siemens Nixdorf on tuonut markkinoille tehokkaan

3D-työaseman ja kaksi uutta kannettavaa. Suorittimena

Scenic Celsius 1 -työasemassa on 200 megahertsin

Pentium Pro. Vakiokokoonpanon 64 megatavun

ECC-muistin voi laajentaa 256 megatavuun.

Celsiuksessa käytetään Elsan Gloria-näytönohjainta.

Ohjaimessa on S3 Vision 968 -piiri 2D-toimintoihin,

sekä 3Dlabs Glint 300SX 3D-kiihdytin. Näyttömuistina

on kahdeksan megatavua VRAMia ja saman

verran DRAMia. Mikron kahden gigatavun kiintolevy

ja nelinopeuksinen CD-asema on liitetty Fast SCSI

2 -väylään. Celsius 1 maksaa 63 200 markkaa varustettuna

21 tuuman näytöllä.

Kannattavien mikrojen rintamalla Siemensillä on kaksi

uutta mallia, Scenic Mobile 500 ja 700. Molemmissa laitteissa

käytetään 100 tai 133 megahertsin Pentiumia. Keskusmuistia

on kahdeksan megatavua ja kiintolevyn kapasiteetin

voi valita 810 megatavun ja 2,1 gigatavun väliltä. Ääniominaisuudet,

IrDA-liitäntä ja hiiren korvaava kosketuslevy

kuuluvat mikrojen varustukseen. Mobile 700:ssa on

lisäksi nelinopeuksinen CD-asema.

Edullisempi Mobile

500 on saatavissa 11,3

tuuman TFT- tai 10,4

DSTN-näytöllä. Kalliimmassa

mallissa on

11,3 tai 12,1 tuuman

aktiivimatriisinäyttö.

Lisävarusteena saatavan

irrotettavan

näytön avulla

Scenic

Mobile

500- ja

700-kannettavissa

käytetään 100

tai 133 megahertsin Pentium-suorittimia.

Kolmiulotteista

mallinnusta

Autodeskin omistama Kinetix on julkistanut maailman

eniten myydyimmästä 3D-mallinnusohjelmasta 3D

Studiosta uuden version Windows NT -käyttöjärjestelmälle.

3D Studio MAX on täysin 32-bittinen säikeistetty

ohjelma, joten se ottaa kaiken hyödyn irti moniprosessorimikroista.

Laskentakapasiteettia saadaan vielä

lisättyä ketjuttamalla monta mikroa yhteen ohjelman

TCP/IP-tuen avulla.

Ohjelma sopii esimerkiksi CAD-kuvien mallintamiseen,

elokuvien tekoon tai tietokonepelien grafiikan

luomiseen. Studio Maxilla voi myös tehdä animaatioita

äänineen. Lankamallina piirretyille esineille voi ohjelmalla

luoda fotorealistiset pintakuviot. Mallinnetun esineen

voi sijoittaa realistiseen ympäristöön, jonka valaistusominaisuuksia

ja katselusuuntaa voi vapaasti muuttaa.

Kuvioiden muokkausta helpottaa näytöllä olevat ikkunat,

joista on helppo nähdä 3D-kuvan lisäksi esimerkiksi

esine kuvattuna eri suunnista. Ohjelma muistaa kaikki

muokkauksen aikana tehdyt operaatiot, joten käyttäjä pystyy

palaamaan mihin suunnittelun vaiheeseen tahansa tekemään

muutoksia.

3D Studio MAX vaatii toimiakseen Pentium-mikron,

Siemens Nixdorf

Scenic Celsius 1 3Dtyöasemassa

on 200

megahertsin Pentium

Pro -prosessori.

Mobile 700 toimii

siirtoheittimenä.

Kaikkien näyttöjen

tarkkuus on 800 x 600

pistettä. Laitteiden

näytönohjaimissa

käytetään EDO-

RAM-muistia ja ulkoista

näyttöä käytettäessä

virkistystaajuus on enimmillään 85 hertsiä 1024 x

768 pisteen näyttötilassa.

Scenic-kannettavissa levykeaseman tilalle voi asentaa lisäakun.

700-mallissa CD-aseman voi lisäksi korvata akulla

tai toisella kiintolevyllä. Akkukäytössä mikrossa voi olla

asennettuna joko levy- tai CD-asema, ei molempia.

Lisäkortteja varten molemmissa malleissa on kaksi PCkorttipaikkaa.

700-malliin voi asentaa yhtä aikaa yhden

tyypin kolme ja yhden tyypin kaksi kortin. Pöytäkäytössä

laitteet voidaan liittää PCI-väyläiseen lisäkortti-

ja massamuistipaikoilla

varustettuun MobiDoc-laajennusyksikköön

tai QuickPortporttitoistimeen.

Esimerkiksi 100 megahertsin

prosessorilla, DSTN-näytöllä ja

810 megatavun kiintolevyllä Scenic

Mobile 500 maksaa 18 900

markkaa. 133 megahertsin Mobile

700 maksaa 32 900 markkaa, jolloin

varustukseen kuuluu 12,1 tuuman

TFT-näyttö ja 1,2 gigatavun

kiintolevy.

Lisätietoja: Siemens Nixdorf, puh.

(90) 5073 5561, faksi (90) 5073 5568,

http://www.sni.fi

3D Studio MAX on ammattikäyttöön tarkoitettu 3Dmallinnus

ja animointiohjelma Windows NT:lle.

jossa on vähintään 32 megatavua muistia. Tavallinen kiihdytetty

näytönohjain riittää MAXin käyttöön, mutta parhaaseen

suorituskykyyn päästään 3D-käyttöön suunnitellulla

kiihdytinkortilla. 3D Studio MAX maksaa 27 320

markkaa.

Lisätietoja: Future CAD Oy, puh. (90) 478 5400, faksi

(90) 4785 4500, http://www.futurecad.fi

TIETOKONE

LYHYESTI:

Multimediatyöasema

Intergraph Computer Systems

ja Macromedia ovat sopineet

Intergraphin laitteistojen

ja Macromedian ohjelmien

yhdistämisestä valmiiksi

multimediatyöasemaksi.

Pakettiin kuuluu 150 megahertsin

Pentium Pro -mikro

64 megatavun muistilla ja 21

tuuman näytöllä sekä kaikki

tarvittavat ohjelmat multimediatuotantoa

varten. Lisäksi

kokoonpanoon kuuluu kirjoittava

CD-asema ohjelmineen.

Järjestelmä toimitetaan joko

Windows NT- tai Windows

95 -käyttöjärjestelmällä.

Multimediatyöasemat maksavat

alkaen 79 430 markkaa.

Lisätietoja: Intergraph Finland

Oy, puh. (90) 804 641,

faksi (90) 8046 4333,

http://www.intergraph.com

10X CD-asema

Pinnacle Micro on julkistanut

kymmenkertaisella nopeudella

lukevan CD-aseman. Laitteen

tiedonsiirtonopeus on

1 500 kilotavua sekunnissa

ja hakuaika 130 millisekuntia.

Sisäinen asema kytketään

mikron IDE-liitäntään.

Lisätietoja: Raidox Oy, puh.

(90) 5842 6300, faksi (90)

5842 6330, http://www.pinnacle-micro.com

Edullinen

kuvanlukija

ScanTak 2c -tasokuvanlukijan

optinen tarkkuus on 300

x 600 pistettä tuumalle. Laskennallisesti

tarkkuus nousee

2400 pisteeseen tuumalle.

Laite lukee värillisen kuvan

24-bittisenä yhdellä pyyhkäisyllä.

Lukijan mukana on ISA-väyläinen

sovitinkortti ja CD-levy,

jolla on ajureiden lisäksi

muun muassa tekstintunnistusohjelma.

Laite on Windows

95 -ympäristössä PnPyhteensopiva.

ScanTak maksaa

2 160 markkaa.

Lisätietoja: ZeA Finland, puh.

(90) 7001 7565, faksi (90)

7001 7562

128-bittinen

näytönohjain

GrafixStar 600 -näytönohjaimessa

käytetään 128-bittistä

ET6000-piiriä. Kortilla on

2,25 megatavua Multibank

DRAM (MDRAM) -muistia.

Ohjain pystyy parhaimmillaan

1600 x 1200 pisteen

tarkkuuteen virkistystaajuuden

ollessa 60 hertsiä. 1280

x 1024 pisteen näyttötilassa

virkistystaajuus on 75 hertsiä.

GrafixStar 600 maksaa

2 400 markkaa.

Lisätietoja: Ergona Data Oy,

puh. (90) 888 2400, faksi

(90) 888 2408,

http://www.videologic.com

ELOKUU 1996 23


Kaiuttimet

kannettaviin

LabTalk-kaiuttimet kiinnitetään

kannettavan mikron

näytön reunaan. Käyttöjännitteen

kaiuttimet ottavat

PS/2-hiiriliitännästä. Äänen

tallennusta varten kaiuttimissa

on sisäänrakennettu mikrofoni.

LabTalkit maksavat

1 590 markkaa.

Lisätietoja: Toptronics Oy,

puh. (921) 273 4000, faksi

(921) 273 4050,

http://www.newmediacorp.

com

Multimediapaketti

koteihin

Creative on koonnut kotikäyttöön

tarkoitetun multimediapaketin,

joka sisältää

Wavetable-synteesillä varustetun

Sound Blaster 32 PnP -

äänikortin ohella uuden kahdeksankertaisella

nopeudella

toimivan CD-aseman ja kaiuttimet.

Pakettin mukana tulee myös

ohjelmapaketti, johon kuuluu

muun muassa MS Works for

Windows, Autoroute 1.0 ja

MS Wine Guide. Creative

Multimedia Family 32 8x

maksaa 2 900 markkaa.

Lisätietoja: Computer 2000

Finland Oy, (90) 887 331,

faksi (90) 8873 3343, Toptronics

Oy, puh. (921) 273

4000, faksi (90) 273 4050, TT

Microtrading Oy, puh. (90)

502 741, faksi (90) 502

7499, http://www.creaf.com

Microcomilta

ISDN-sovittimia

Toptronics Oy on aloittanut

Microcomin ISDN-tuotteiden

maahantuonnin. Mallisto käsittää

kolme erilaista ISDNkorttia.

Edullisin 1 490 markan

hintainen SoLIS-S on 16bittinen

passiivinen ISDNkortti.

Kortin tiedonsiirtonopeus

on 128 kilobittiä sekunnissa

käytettäessä kahta Bkanavaa

yhtä aikaa.

SoLIS-L on puolestaan aktiivinen

ISND-kortti, joka kuormittaa

mikroa passiivikorttia

vähemmän. Kortti tukee

V.42bis-tiedonpakkausta, jolloin

tietoa siirtyy parhaillaan

512 kilobittiä sekunnissa. So-

LIS-L maksaa 3 360 markkaa.

Myöhemmin markkinoille tulevassa

SoLIS-F-kortissa on

SoLIS-L:n ominaisuuksien lisäksi

liitäntä ISDN-puhelimelle

ja se toimii myös V.34standardin

mukaisena analogisena

faksimodeemina.


puh. (921) 273 4000, faksi

(921) 273 4050,

http://www.microcom.com

Siirtoheittimiä

Sharpilta

Sharp on esitellyt kaksi uutta

siirtoheitintä. Molempien

heittimien vakiovarustukseen

kuuluu kaukosäädin, videoliitäntä

ja sisäinen kaiutin. Kuvaa

voidaan heittimissä suu-


Pikkukannettava

IBM on laajentanut kannettaviensa valikoimaa kevyellä

ja pienikokoisella ThinkPad 560 -mallilla.

Mikro painaa käyttökunnossa alle 1,9 kilogramma

ja paksuutta laitteella on 31 millimetriä. Pienestä

koostaan huolimatta ThinkPadissa on

suurikokoinen 11,3 tai 12,1 tuuman

näyttö. Litium-ioni-akkujen ansiosta

laitteelle luvataan kolmen

tunnin yhtäjaksoinen käyttöaika.

Suorittimena IBM:ssä on mallista riippuen 100,

120 tai 133 megahertsin Pentium. Kahdeksan megatavun

keskusmuisti on laajennettavissa 40 megatavuun. Kiintolevyn

kapasiteetti on joko 810 megatavua tai 1,08 gigatavua.

Mikron vakiovarustukseen kuuluu 16-bittinen äänipiiri

Merikartat CD:llä

Karttakeskus ja Merenkulkulaitos ovat siirtäneet

Itäisen Suomenlahden merikartat CD-levylle. CD

Marikartta A Itäinen Suomenlahti perustuu uudistettuun

rannikon digitaaliseen aineistoon.

Kartta kattaa merialueen Helsingistä Viipuriin.

CD Merikartta A on jatkoa viime vuonna julkistetulle

Läntisen Suomenlahden CD-merikartalle.

Läntisen Suomenlahden kartasta poiketen Asarjan

käyttäjä pystyy siirtymään haluamaansa

kohtaan ilman perinteistä karttalehtijakoa, koska

ohjelmassa käytetään yhtenäistä merikartta-aineistoa.

Ohjelmalla voidaan suunnitella reitit etäisyyksineen

sekä laskea suuntia ja koordinaatteja. Reitti

voidaan tallentaa ja tulostaa. CD:lle on myös tallennettu

tiedot käyntisatamista. Käyttäjä voi lisätä

kartalle omia merkintöjä. Suuntia laskettaessa

ohjelma ottaa huomioon erannon ja eksymän, jos aluksen

eksymätaulukko on syötetty tietokoneelle.

GPS-paikannusliittymän avulla aluksen sijainti ja kuljettu

reitti saadaan näkymään suoraan kartalla. PC:n ruudulta

näkyy aluksen sijainti, nopeus ja kulkusuunta. Tavallinen

NMEA 0183 -standardia tukeva GPS tai DGPS-navigaattori

liitetään mikron sarjaporttiin. Tiedonsiirto on yksisuuntaista,

joten reittipisteitä ei voida siirtää karttaohjelmalta

navigaattorin muistiin.

PictureTel on laajentanut videoneuvottelujärjestelmiensä

valikoimaa Live 200 -mallilla. Uusi järjestelmä on aiempia

Live 50- ja Live 100 -laitteita edullisempi. Live 200 on suunniteltu

toimimaan Windows 95 -ympäristössä.

PictureTel on saatavana kahtena versiona. Live 200i

koostuu ISA-väyläisestä ISND-liitännän sisältävästä video/äänikortista

ja joko VLB- tai PCI-paikkaan asennettavasta

näytönohjainkortista. Live 200p kytketään puolestaan

mikron oman näytönohjaimen rinnalle. Järjestelmä vaatii

toimiakseen yhden vapaan PCI-korttipaikan ja kahden megatavun

muistilla varustetun vähintään 32 bittisen näytönohjaimen.

Itse korttien lisäksi PictureTel-järjestelmään kuuluu videokamera,

kaiuttimet, mikrofoni, sankaluuri sekä tarvittavat

ohjelmat. Mukana tulevalla LiveWare-ohjelmalla videoneuvottelun

aikana voidaan siirtää tiedostoja, käyttää

yhteistä leikepöytää ja muistitaulua sekä jakaa Windowssovelluksia.

Järjestelmä toimii H.320-standardin mukaisten

videoneuvottelulaitteistojen kanssa. PictureTel Live 200i

maksaa 15 000 markkaa ja Live 200p 12 000 markkaa.

Lisätietoja: HPY, puh. (90) 6065125, faksi (90) 606 4422,

http://www.hpy.fi

IBM ThinkPad 560 -kannettava

painaa 1,87 kilogrammaa ja

paksuutta laitteella on 31 millimetriä.

ja infrapunaportti langattomaan tiedonsiirtoon.

Levykeasema on mikrossa

ulkoinen. Lisäkortteja varten

laitteessa on kaksi PC-korttipaikkaa.

Ulkoisien lisälaitteiden kytkemistä helpottaa

lisävarusteena saatava porttitoistin.

ThinkPad 560 maksaa 100 megahertsin

prosessorilla ja 11,3 tuuman DSTN-näytöllä 17

500 markkaa. Tehokkaamman 120 megahertsin mallin

hinta 12,1 tuuman TFT-näytöllä on 24 000 markkaa.

Lisätietoja: IBM Oy, puh. (90) 4591, faksi (90) 459 4014,

http://www.ibm.fi

CD Merikartta A Itäinen Suomenlahti sisältää merikartat

Helsingistä Viipuriin sähköisessä muodossa.

Karttaohjelma vaatii toimiakseen CD-asemalla varustetun

486-mikron ja Windows-käyttöjärjestelmän. CD Merikartta

A maksaa 580 markkaa ja GPS-liityntäohjelma 980

markkaa.

Lisätietoja: Karttakeskus Oy, puh. (90) 154 521, faksi (90)

154 5650, Merenkulkulaitos, puh. (90) 180 81, faksi (90)

180 8670

Edullinen videoneuvottelujärjestelmä

PictureTel Live 200p ja Live200p ovat edullisia ISDN-yhteyttä

käyttäviä videoneuvottelujärjestelmiä.


Unisys uudisti mikromallistonsa

Unisys on uudistanut mikromallistonsa

kannettavista mikroista palvelimiin. Uusien

mallien myötä Unisys lähtee kilpailemaan

voimakkaasti PC-markkinaosuuksista etenkin

Euroopassa. Palvelutasoa parannetaan

tarjoamalla asiakkaille vapaasti määriteltäviä

mikrokokoonpanoja toimitusaikoja kasvattamatta.

Lisäksi laitteistoihin sisällytetään

uudet tekniikat entistä nopeammin.

Työasemapuolella uudessa Aquanta-tuoteperheessä

on viisi mallia. Edullisin Aquanta

SC on tarkoitettu verkkotyöasemaksi.

Hieman kannettavaa mikroa suuremmassa

laitteessa on valmiina verkkoliitäntä. Massamuisteille ei ole

vapaita paikkoja, vaan käyttäjä joutuu tyytymään kiintolevyyn

ja levykeasemaan. Suorittimeksi mikroon voi valita

75–133 megahertsin Pentiumin. 100 megahertsin Aquanta

SC maksaa kahdeksan megatavun muistilla, gigatavun kiintolevyllä

ja 15 tuuman näytöllä 9 700 markkaa.

Tehokkaammissa Aquanta DL- ja DX -mikrossa Pentium-prosessorin

kellotaajuuden voi valita 75 ja 166 megahertsin

väliltä. Myöhemmin on lisäksi luvassa 200 megahertsin

mallit. Keskusmuistia DL:ään saa 128 megatavua ja

DX:ään 192 megatavua. Kiintolevyn koko on yhdestä neljään

gigatavua. Levykeaseman ja kiintolevyn lisäksi DL:ssä

on yksi ja DX:ssä kaksi vapaata massamuistipaikkaa.

DX:n vakiovarustukseen kuuluu emolevylle integroitu

SB Vibra 16S -äänipiiri sekä IrDA- ja USB-liitännät. Esimerkiksi

133 megahertsin Aquanta DL maksaa 13 800

Mukautuva kannettava

Compaq korvaa Contura-kannettavat uudella Armadamallistolla.

Mallisto käsittää kaksi tuotelinjaa. Edulliset Armada

1100 -mikrot on rakennettu Conturan kuoriin. Laitteissa

käytetään 75 tai 100 megahertsin Pentium-suorittimia.

Muistia vakiokokoonpanossa on kahdeksan megatavua

ja kiintolevytilaa on 810 megatavua.

Armadassa on mallista riippuen 10,4 tuuman TFT- tai

DSTN-näyttö. Edullisin 75 megahertsin Pentiumilla ja

DSTN-näytöllä varustettu Armada 1110 maksaa 11 995

markkaa.

Toinen uutuusmikro Armada 4100 on muokattavissa

käyttötarkoituksen mukaan. Peruskäytössä mikron akku

on kantokahvassa ja levykeasema on sisäinen. Kevyttä ja

ohutta kannettavaa haluava voi asentaa lisävarusteena saatavan

akun levykeaseman paikalle, jolloin mikro painaa

2,36 kilogrammaa. Multimediakannettavaksi Armada

muuttuu erillisen mikron pohjaan kiinnitettävän laajennusyksikön

avulla. Yksikössä on CD-asema, lisäkaiuttimet

ja paikka lisäakulle. Laitteessa oleva hiiren korvaava kosketustaso

on vaihdettavissa pallohiireen. Ääniominaisuudet

ovat laitteessa vakiona.

Kätevä levykekotelo

Helsinkiläinen Doppler Oy on kehittänyt taskukokoisen

Disccover-suojakotelon 3,5 tuuman levykkeille. Koteloita

on saatavissa eri värisinä ja tarvittaessa ne voi tilata yrityksen

omissa väreissä logoin ja tekstein varustettuna. Suojakotelot

on valmistettu kierrätettävästä muovista.

Koteloita voi kiinnitysmekanismin avulla liittää toisiinsa

tai vaikka arkistoida mappiin. Levyke pysyy kotelossa paikallaan

lukitusmekanismin avulla. Pienikokoiset suojakotelot

toimivat myös levykkeiden postituspakkauksina.

Disccover-koteloita myydään tietokoneliikkeissä ympäri

Suomen kymmenen markan kappalehintaan.

Unisysin uuteen Aquanta-tuoteperheeseen kuuluu viisi

työasemamikroa, joiden prosessori vaihtelee 75 megahertsin

Pentiumista 200 megahertsin Pentium Prohon.

markkaa varustettuna 16 megatavun muistilla, 1,6 gigatavun

kiintolevyllä ja 15 tuuman näytöllä.

Malliston tehokkainta päätä edustavat 75–166 megahertsin

Pentiumia käyttävät DM-mallit ja 150 tai 200 megahertsin

DM/6 Pentium Pro -mikrot. DM-sarjan laitteissa

on runsaasti massamuisti- ja korttipaikkoja tarjoava minitornikotelo.

200 megahertsin Pentium Prolla, 32 megatavun

muistilla, neljän gigatavun SCSI-kiintolevyllä, #9

Imagine 128 -näytönohjaimella ja 17 tuuman näytöllä varustettu

Aquanta DM/6 maksaa 33 600 markkaa.

Lisätietoja: Unisys Oy, puh. (90) 45 281, faksi (90) 452

8400, http://www.pc.unisys.com

Compaq Armada 4100

voidaan käyttötarpeen

mukaan muuttaa

peruskannettavaksi,

kevyeksi "slim"kannettavaksi

tai multi

mediakannettavaksi.

Mikron Pentium-prosessorin

kellotaajuus on mallista riippuen

75–133 megahertsiä. Muistia on kahdeksan tai 16

megatavua ja kiintolevyn kapasiteetti on 630 megatavusta

yhteen gigatavuun. Edullisinta mallia lukuunottamatta laitteessa

on litium-ioniakut ja 256 kilotavun ulkoinen välimuisti.

Näyttövaihtoehtoja on valittavissa kolme: 10,4 tai

11,3 tuuman DSTN-näyttö sekä 11,8 tuuman TFT-näyttö.

Malliston edullisin Armada 4100 maksaa 14 850 markkaa

ja multimedialaajennusyksikkö 2 900 markkaa.

Lisätietoja: Compaq Computer, puh. (90) 615 599, faksi

(90) 6155 9898, http://www.compaq.fi

Disccover-kotelot

suojaavat levykkeitä

kolhuilta, roskilta ja

vääntymiseltä.

Lisätietoja: Doppler

Oy, puh. (0208) 383

838, faksi (0207) 383

838, http://www.keltaisetsivut/home/dopp

ler/discvr.html

TIETOKONE

rentaa ja siirtää lohkoittain.

Edullisemman 29 600 markan

hintaisen QA-1800:n

tarkkuus on 800 x 600 pistettä.

Suurempaan 1024 x 768

pisteen erottelukykyyn yltävä

QA-2500 maksaa 49 800

markkaa. QA-1800-malliin

on saatavana taustavaloyksikkö,

jolla heitintä voidaan

käyttää mikron näyttönä.

Lisätietoja: Perkko Oy, puh.

(90) 478 0500, faksi (90)

4780 5540, http://www.perkko.fi

Edullisia

äänikortteja

STB Sound Rage 32 on 16bittinenwavetable-synteesillä

varustettu äänikortti. Perusversion

lisäksi kortti on

saatavana 3D-äänimaisemaprosessorilla.

Lisävarusteena

saatavan 512 kilotavun

muistinlaajennuksen avulla

saadaan käyttöön erikoisefektejä

ja MS Direct Sound -

yhteensopivuus.

Kortin perusmalli maksaa

550 markkaa ja 3D-prosessorilla

varustettu malli maksaa

690 markkaa.

Lisätietoja: Amertronics Oy,

puh. (90) 682 3100, faksi

(90) 6823 1099,

http://www.stb.com

Notting Hillin

CD-levyjä

Toptronics Oy on aloittanut

englantilaisen Notting Hill

Electronics Publishersin valmistamienmultimedia-CD-levyjen

maahantuonnin. Aluksi

valikoimaan kuuluu kolme

levyä. Wine, Spirits and Beer

on alkoholijuomaopas. Ohjelma

kertoo juomien taustat,

analysoi eri maiden alkoholikulttuuria,

esittää hinta-arvioita

ja tutustuttaa erilaisiin

juomasekoituksiin.

The Art of Singing tutustuttaa

käyttäjän musiikin maailmaan.

International Athletics

on puolestaan olympiavuoden

kunniaksi tehty ohjelma

urheilun maailmasta. Levyt

maksavat 339 markkaa kappaleelta.


puh. (921) 273 4000, faksi

(921) 273 4050

Esityksiä helposti

WordPower on edullinen ohjelma

esityksien tekoon. Valmiiden

asettelumallien avulla

näyttävien esityksien teko on

nopeaa. PowerPoint 7.0:lla

tehdyt esitykset voidaan siirtää

suoraan WordPowerin

versioon 1.95 ja toisinpäin.

Ohjelman 1.95-versio toimii

Windows 95- ja Windows NT

-käyttöjärjestelmissä. Pakkauksessa

on mukana lisäksi

WordPower 1.02 Windows

3.1:n käyttäjille. Ohjelma

maksaa 695 markkaa.

Lisätietoja: Action Office Oy,

puh. (90) 524 850, faksi (90)

524 854,

http://www.spco.com

ELOKUU 1996 25

Petteri Järvinen

petteri@pjoy.fi

Parin viime vuoden kuluessa yritykset

ovat löytäneet sähköpostin.

Siihen siirtyneet yritykset

ovat kenties odottaneet, että posti

alkaa tehdä ihmeitä tuottavuudelle,

mutta asia ei ole näin yksinkertainen.

Sähköpostin tehokas käyttö edellyttää

postikulttuurin luomista ja alan pelisääntöjen

tuntemista.

Sähköpostin yhtenäistäminen ja kulttuurin

luominen olisi yrityksen johdon

tehtävä. Valitettavan usein toimitusjohtaja

on ainoa henkilö, joka voisi pakottaa eri

osastot käyttämään postia ja vieläpä samaa

postiohjelmaa. Jos toimitusjohtajan

mielestä postin lukeminen on sihteerin

tehtävä eikä sovi johtajalle, toivoa ei juurikaan

ole. Onneksi osa nuoremmista

johtajista on sisäistänyt sähköpostin filosofian

ja osaa käyttää sitä tehokkaasti sekä

raportointiin että ohjeiden jakamiseen.

Tehokas sähköpostin käyttö vaatii kuitenkin

harkintaa ja suunnittelua.

Osoitteen keksiminen

Ensimmäinen postin käyttöön vaikuttava

asia on osoitteen valinta. Siinä, missä

X.400-osoitteet olivat pitkiä ja mutkikkaita,

Internet-osoitteista on perinteisesti pyritty

tekemään lyhyitä ja yksinkertaisia –

usein ymmärrettävyyden kustannuksella.

Ääripäätä edustavat yliopistot ja korkeakoulut,

joissa opiskelijan sähköpostitunnus

on usein pelkkä numero. Joissakin yliopistoissa

on keksitty vielä mielikuvituksellisempia

tapoja. Esimerkiksi Tampereen

yliopistossa postitunnus muodostuu

laitoksen nimestä sekä henkilön etuja

sukunimistä siten, että kaikista otetaan

kaksi ensimmäistä kirjainta.

Lyhyet tunnukset ovat nopeita kirjoittaa,

mutta ulkopuolisen on mahdoton arvata

niitä. Kattavan osoiterekisterin puuttuessa

olisi tärkeää tehdä postiosoitteista

mahdollisimman helppoja, jotta ne pystyisi

muodostamaan pelkän yrityksen nimen

ja henkilönimen perusteella. Suositus

onkin luoda tunnukset muodossa etunimi.sukunimi@yritys.fi.

Koska osoitteen selvittäminen on yhä

sähköpostin käytön suurimpia ongelmia,

kannattaa harkita postitunnusten lisäämistä

tavalliseen puhelinluetteloon. Aina-

Sähköpostikulttuuri

kin tunnusten pitäisi löytyä selkeänä listana

yrityksen WWW-palvelimesta. Monelta

tämä mahdollisuus on jäänyt tyystin

hyödyntämättä; palvelimelta ei löydy edes

yrityksen osoitetta tai puhelinnumeroa.

Netin yleistyessä se alkaa entistä enemmän

korvata perinteistä puhelinluetteloa, joten

yhteystiedot kannattaa kirjoittaa näkyviin.

Sähköpostin osoitteet on yleensä kirjoitettava

täsmälleen oikein. Jos vastaanottajan

nimi on Maria Tilander, monet lähettäjistä

yrittää todennäköisesti käyttää

muotoa Marja Tillander. Puhelimessa

tämä ei olisi ongelma, sillä

keskus osaa yhdistää oikealle

henkilölle, vaikka nimi olisi

hieman väärinkin. Sähköpostissa

asia on toinen ja

siksi ylläpidon pitäisi perustaa

alias-nimiä myös tavallisimpiaväärinkirjoitettuja

muotoja varten. Näiden

alias-nimien avulla

posti ohjautuu oikealle

vastaanottajalle pienistä virheistä

huolimatta.

Nopeus ratkaisee

Toinen tehokkaan käytön edellytys on nopeus,

jolla saapuneeseen postiin vastataan.

Jotta posti toimisi kunnolla, postiohjelman

pitää olla päällä koko ajan. Jos ilmoitus

saapuneesta postista haittaa työntekoa

tai keskittymistä, ohjelman voi sulkea väliaikaisesti.

Tärkeintä on, että saapuneisiin

viesteihin todella vastataan eikä niitä jätetä

aiheetta muhimaan postilaatikkoon.

Viesteihin on myös syytä vastata, vaikka

niissä kysyttäisiinkin jotain hankalaa tai

epämiellyttävää asiaa. Tämä ei aina ole

käytännön syistä mahdollista – itsellenikin

tulee kymmeniä viestejä päivässä, eikä

kaikkiin ehdi mitenkään vastata. Älä kuitenkaan

jätä vastaamatta vain siksi, että

viesti on tullut sähköpostilla, joka on helppo

ohittaa. Tällöin vastaamatta jättäminen

on kuin löisi luurin soittajan korvalle.

Nykytekniikka tarjoaa monia mahdollisuuksia

sähköpostin tehostamiselle. Kehittyneissä

postiohjelmissa voi esimerkiksi

määritellä säännön, joka jatkolähettää

kaikki tärkeä-merkinnällä varustetut viestit

vastaanottajan GSM-puhelimeen lyhyt-

Doris

sanomina. Jo yksin tästä syystä sähköpostiviestit

kannattaa pitää mahdollisimman

lyhyinä ja ytimekkäinä. Kukaan ei saa kerralla

kirjoittamalla aikaan hyvää jälkeä,

minkä vuoksi viestiä pitää muokata samaan

tapaan kuin kauan sitten äidinkielen

tunnilla tehtiin.

Käytössääntöjä

Lyhyt, tiivis ilmaisu on tärkeää, koska vastaanottaja

saattaa lukea niitä kaukaa toisesta

maanosasta modeemin välityksellä.

Jos viestejä luetaan soittamalla modeemilla

hotellihuoneesta, jokainen tiedonsiirtoon

käytetty minuutti saattaa

maksaa kymmeniä markkoja.

Kysy lupa ennen kuin lähetät isoja

tiedostoliitteitä. Itse olen kerran saanut

varoittamatta kolmen megatavun

tiedostoliitteen. Sellaisen siirto

Atlantin ali olisi maksanut tuhansia

markkoja – puhumattakaan siitä,

millaista jälkeä se olisi tehnyt tömähtäessään

”lyhytsanomana”

GSM-puhelimeen.

Koska ääkköset tuottavat yhä

ongelmia, niiden käytössä on oltava

varovainen. Jos saat viestin, jonka

ääkköset näkyvät kaarisulkeina tai heksakoodeina,

omakin vastauksesi näkyy todennäköisesti

yhtä väärin. Korvaa silloin

Ä:t kylmän rauhallisesti A:lla. Jälki on kamalaa,

mutta vielä pahempaa on lukea

heksakoodeja.

Viimeisenä on sääntö, jota joutuu jatkuvasti

teroittamaan mieliin ainakin

Microsoftin Exchange-käyttäjille: älä lainaa

koko alkuperäistä viestiä omaan vastaukseesi.

Sekä Exchange että aiempi MS-

Mail tekevät oletusarvona niin, jolloin jokaiseen

keskusteluviestiin tallentuu koko

aikaisempi kirjeenvaihto! Jo muutaman

kysymys/vastaus-kerran jälkeen viestin koko

kasvaa kymmenkertaiseksi alkuperäiseen

verrattuna, mikä kuluttaa tarpeettomasti

levytilaa sekä lähettäjän että vastaanottajan

päässä. Poista siis suurin osa alkuperäisestä

viestistä ja jätä jäljelle vain ne

ydinkohdat, joihin oma vastauksesi liittyy.

Sähköpostin vaaroja

Sähköpostin käyttöön liittyy myös potentiaalisia

ongelmia, jotka on tiedostettava.

TIETOKONE

ELOKUU 1996

27

Petteri Järvinen

petteri@pjoy.fi

Ne eivät sinänsä ole suurempia kuin faksin

tai puhelinliikenteenkään ongelmat,

mutta ellei niitä huomioida, vahingot voivat

olla suuret.

Ensimmäinen sääntö on: älä koskaan

luota, että tärkeä postiviesti on mennyt

perille, koska siitä ei ole tullut virheilmoitusta.

Sähköpostissa vaikeneminen ei ole

myöntymisen merkki. Internet-postijärjestelmät

eivät yleensä osaa lähettää ohjelmatason

kuittauksia luetuista viesteistä,

joten viestin perillemenon varmentaminen

jää lähettäjän tehtäväksi.

Hyvä tapa on siis tehdä niin, että kun

saat viestin, lähetä siihen vastaus, vaikkei

sinulla olisi mitään sanottavaakaan. Näin

lähettäjä voi olla varma, että lähetys on

mennyt perille.

Toinen sääntö on: älä luota lähettäjän

nimeen. Internet-postin lähettäjätiedot

on helppo väärentää. Vähänkin asioita

tunteva krakkeri voi lähettää viestin, jonka

lähettäjä-kentässä lukee presidentti@tpk.fi

tai yrityksen toimitusjohtajan nimi. Harva

vastaanottaja osaa havaita petoksen header-

eli otsikkotietoja tutkimalla, eivätkä

kaikki postiohjelmat näytä Internet-headereita

lainkaan.

Väärennykseen ei tarvita edes krakkeritaitoja.

Jos mikro jää auki, kuka tahansa

ohikulkija voi kirjoittaa sillä viestejä, jotka


lähtevät mikron omistajan nimissä. Toiseen

sääntöön liittyvä hyvä tapa onkin:

sammuta postiohjelmasi tai suojaa mikro

salasanaa käyttävällä ruudunsäästäjällä,

kun poistut huoneesta.

Kolmas ja viimeinen sääntö varoittaa

luottamasta sähköpostin salaisuuteen.

Yleisesti hyväksytty periaate on, että sähköposti

nauttii kirjesalaisuuden kaltaista

suojaa eikä verkko-operaattorilla tai toimitusjohtajalla

ole oikeutta lukea työntekijöiden

viestejä. Tiedetään kuitenkin lukuisia

tapauksia, joissa näin on käynyt. Lisäksi

viestit saattavat putkahtaa vahingossa

esimerkiksi mikrotukihenkilön tai verkon

ylläpitäjän ruudulle, kun he tekevät muutoksia

koneisiin, ohjelmiin ja verkkoihin.

Kolmannen säännön seuraus onkin: jos

lähetät postilla luottamuksellista tietoa,

käytä salakirjoitusta. Ellei PGP:tä tai muuta

kehittynyttä salausohjelmaa ole käden

ulottuvilla, pakkaa lähetettävä viesti vaikka

PKZIPillä ja käytä sen salasanasuojausta.

Pakko käyttää sähköpostia?

Sähköposti on ajan kuva siinä missä tietoverkotkin.

Sähköposti on yleistynyt samaa

vauhtia kuin postin palvelut ovat huonontuneet.

Onko näillä jotain tekemistä

keskenään on vielä epäselvää – samoin se,

kumpi on ollut syy ja kumpi seuraus.

Kun naapurini järjesti toukokuussa lakkiaisjuhlat,

hän laati tilaisuutta varten

kutsukortit ja yritti ostaa niihin postimerkkejä.

Helsingin keskustassa sijaitsevan

Kluuvin kauppakeskuksen kioski kieltäytyi

kuitenkin myymästä tiskillä esillä

olleita postimerkkejä, koska myyjä ei olisi

saanut niistä voittoa. Merkkejä myytiin

kuulemma vain yhdessä postikorttien kera,

ja silloinkin lähinnä turisteille.

Tämä oli konkreettinen muistutus siitä,

miten hankalaksi tavallisen postin käyttö

on tehty. Postimerkkejä saa enää postitoimistoista,

joiden määrä vähenee koko

ajan. Ja jos sattuu löytämään vielä toiminnassa

olevan postin, siellä joutuu yleensä

jonottamaan tiliasiakkaiden selän takana,

koska henkilökunnan määrää on karsittu.

Postilaatikot ovat häviämässä ja harvat

jäljellä olevat laatikot tyhjennetään yhä aikaisemmin

päivällä. Postia myös yhä harvemmin

enää kannetaan vastaanottajan

laatikkoon. Jos palvelut huononevat tätä

vauhtia, meillä ei pian ole muuta kuin

sähköposti.

Ellei kehitys miellytä, voi aina valittaa

johdolle. Suomen PT:n toimitusjohtaja on

Pekka Vennamo, jolle voi lähettää palautetta

– tietenkin sähköpostilla – osoitteeseen

pekka.vennamo@pt.inet.fi.

Osmo A. Wiio

Windows 95:n mukana PC:n

työmuistin koko tuli erityisen

merkitseväksi. Järjestelmän

piti toimia kahdeksalla

megatavulla, mutta

vasta kuusitoista megatavua takaa kohtuullisen

hyvän toiminnan. Lisämuisti parantaa

koneen suorituskykyä dramaattisesti

tiettyyn kokoon saakka.

Moni sai kaivaa kuvetta lisämuistin

maksamiseksi, sillä hinnat nousivat kysynnän

mukana. Muistipiireistä tuli yksi

koneen kalleimmista osista. Nyt on hinnoissa

kuitenkin menty alamäkeä ja muistipiirien

hinnat ovat alhaisimmillaan vuosikausiin.

Uusien PC-koneiden myynti

on kasvanut odotuksia vähemmän ja

kauppiaat myyvät pois varastojaan. Kansainvälisen

lehdistön mukaan muistin

hinnat ovat nyt vakiintuneet.

Tietokoneen suorituskyvylle työmuisti

on monella tavalla olennainen tekijä. Mitä

enemmän muistia on, mitä enemmän

sitä voidaan kerralla käsitellä ja mitä nopeampaa

se on sitä monipuolisempia sovelluksia

syntyy. Erityisesti liikkuvan kuvan

käsittelyssä tai hahmontunnistuksessa

työmuistia tarvitaan runsaasti. Ei siis olekaan

ihme, että tietotekniikan kansainvälisissä

tutkimuskeskuksissa yksi tärkeimpiä

kohteita on muistipiirien kehitys.

Aivoja matkivat muistit

Ihmisen muisti on luonnon mestarinäyte.

Kielen käsittelyssä se on pieneenkin tietokoneeseen

verrattuna toivottoman hidas,

10–15 bittiä sekunnissa. Toisaalta hahmojen

käsittelyssä maailman suurimmatkaan

tietokoneet eivät pääse meihin verrattuna

lähimaillekaan sen enempää nopeudessa

kuin pakkaustiheydessäkään. Tässä taidossa

ihminen ei kuitenkaan ole yksin, sillä

monilla eläimillä on vähintään yhtä hyvä

tunnistusmekanismi.

Biologinen muisti onkin ollut vilkkaan

tutkimuksen kohteena, jotta voitaisiin

käyttää samantapaista molekyylitason

”muistipiirien” pakkausta. Esimerkiksi

amerikkalaiset tutkijat Kalifornian yliopistossa

ja Carnegie Mellonin yliopistossa

ovat kokeilemassa fotoneihin perustuvia

kytkimiä, diodeja. Typpiatomeista

muodostetaan rengasketjuja, jotka kuljet-

Muistin varassa

tavat fotoneja molekyylilangan päästä

päähän.

Lisäämällä mukaan magnesiumia ja

säätelemällä sen määrää saadaan valon

kulku pysähtymään tai jälleen alkamaan.

Ilmiössä fotonit korvaavat elektroneja.

Tässä on yksi esimerkki siitä, miten on

mahdollista päästä biologisen muistin

suuruusluokkaan, vaikka tämä laite ei

johtaisikaan tuotannon asteelle saakka.

Varsinaisia biologisiakin muisteja kokeillaan.

Amerikkalainen Robert R. Birge

johtaa Keckin molekyylielektroniikan keskuksessa

tutkimusta, jossa muistipiireinä

käytetään erään suolaisella rämeellä elävän

Doris

bakteerin valkuaisainetta, joka kestää suuria

kuumuuksia. Valkuaisaine muuttaa rakennettaan

valon vaikutuksesta ja laboratoriossa

muutos (=bitti) on säilynyt jo pari

vuotta. Tiloja voidaan kirjoittaa ja lukea

erivärisillä lasersäteillä.

Tutkijoiden mukaan tallennusnopeudeksi

voidaan saada noin 80 megabittiä

sekunnissa. Birgen tutkimuksen painoarvoa

osoittaa se, että jo kolmella NASA:n

sukkulalennolla on kokeiltu painottomuuden

käyttöä näiden muistiyksiköiden

valmistuksessa.

Kun tietokoneissa melkoisella varmuudella

päästään vaikkapa satojen gigatavujen

työmuisteihin, puhutaan esimerkiksi

tekoälystä aivan uudella tavalla. Nimenomaan

valomuistista odotetaan paljon tulevaisuudessa.

Esimerkiksi kolmiulotteinen

holografiamuisti on monen tutkimusryhmän

kohteena, sillä sen pakkaustiheys

olisi noin teratavu kuutiosentille.

Koskaan ei tarpeeksi

Jos kvantti- tai molekyylimuisti on vielä

laboratorioiden harvinaisuuksia, ollaan

tavallisempien muistien kehittämisessä

edistytty. Ensimmäisessä Telmac-tietokoneessani

oli kahden kilotavun muistipiirejä.

Nyt koneessani on vaatimattomasti

muutama miljoona tavua piiriä kohden ja

yksistään Pentium-suorittimessani on 5,5

miljoonaa transistoria. Viimeisten kymmenen

vuoden aikana piirien pakkaustiheys

on noussut 20-kertaiseksi.

Aivan uusiakin mekaanisia muisteja on

kehitteillä. Esimerkiksi japanilainen NEC

kehittää rautasähköistä (FeRAM) muistia,

jossa muistitieto jää jäljelle virran katkettua.

Levymuisteissahan käytetään magneettista

muistia, mutta tässä on siis kyseessä

raudan sähkövaraus, ei magnetismi.

Jos työmuistien hinnat ovat välillä olleet

pilvissä, on massamuistin hinta tasaisesti

laskenut. Ensimmäisessä kiintolevyssäni

oli 10 miljoonaa tavua, nyt tahtoo

täyttyä 2000 miljoonan tavun tila. Nykyiset

kaksi pientä kiintolevyäni ovat maksaneet

yhteensä puolet siitä, mitä tuo 10

miljoonan tavun kiloja painava asemarumilus

maksoi 1980-luvun alussa. Ensimmäinen

levykkeeni läpimitta oli kahdeksan

tuumaa ja tilaa tuossa todellisessa lerpussa

oli 180 000 tavua. Nyt edessäni pyörii

Zip-asemassa 100 miljoonan tavun 3,5

tuuman levyke.

Tämä katsaus ei ole tulevaisuudenennuste

siitä, mitä tietokoneen muisteille tapahtuu

seuraavien vuosien aikana. Olen

yrittänyt vain kertoa, mikä kehitys on meneillään.

Seurattuani tietotekniikan kehitystä

mikrojen alusta alkaen olen toivottavasti

sen verran oppinut, ettei mahdollinen

tekninen kehitys ole aina samaa kuin

todellinen kehitys. Lopulliset tuotteet ovat

riippuvaisia monista eri tekijöistä kuten

tuotantomenetelmistä, hinnasta kilpailusta,

alkuperämaasta ja markkinoinnista sekä

lopulta kuluttajan mieltymyksistä.

Olen nähnyt monia atk-ratkaisuja, joiden

olisi pitänyt menestyä, mutta käyttöön

tulikin teknisesti huonompi ratkaisu.

Esimerkiksi Apple tuotteet olivat alkujaan

kilpailijoitaan parempia tietokoneita,

mutta ne sortuivat valmistajansa ahneuteen

eli suljettuun arkkitehtuuriin.

TIETOKONE

ELOKUU 1996

31

Jim Seymour

Jim Seymour on yhdysvaltalaisen PC Magazine -lehden

vakituinen avustaja. Hän toimii konsulttina useissa suuryrityksissä.

Hupsista. Taas ollaan menossa

samaan halpaan ja toistamassa

samoja vanhoja virheitä. Tarkoitan

sitä, miten olemme lähes

järjestään onnistuneet käsittämään

tietojenkäsittelyn uusien teholuokkien

hyödyntämisen täysin väärin. Tai jos

et sinä, arvoisa lukijani, niin ainakin minä

ja monet syvästi sivistyneet kollegani.

Aloitimme 386:sta ja jatkoimme samaan

tahtiin 486:n ja lopulta 586:n eli Pentiumin

kanssa. Nyt historia on alkanut toistaa

itseään 686:en (Pentium Pro) ja etenkin

moniprosessorikoneiden käytössä.

Aina uuden prosessorisukupolven ilmaannuttua

markkinoille alan lehdet tulvivat

juttuja siitä, miten uusi tekniikka

on niin nopeaa ja tehokasta, että se ei

oikeastaan sovi lainkaan tavallisiin

mikroihin vaan ainoastaan palvelimiin.

Vain siinä käytössä 386:n, 486:n,

Pentiumin tai Pentium Pron potkua

todella tarvittaisiin, ja vain palvelimissa

uutta prosessoria tultaisiin toistaiseksi

käyttämään. Kukaan tavallinen

kuolevainen ei todella tarvinnut eikä

itse asiassa edes osannut käyttää moista

alkuvoimaa omassa pikku PC:ssään.

Hölynpölyä, tietenkin

Juttujen kirjoittajat tarkoittivat, mitä

sanoivat. Analyysit olivat perusteltu,

ne laadittiin hyvässä uskossa ja ne, kuten

nyt tiedämme, menivät täysin metsään.

Kävi ilmi, että yksittäisillä tietokoneiden

käyttäjillä on lähes rajaton kyky

kuluttaa laskentatehoa. Siinä puuhassa

ovat avuksi ohjelmoijat, jotka kirjoittavat

nykyisten Windows 95- ja NT-sovellusten

kaltaisia ohjelmanjärkäleitä.

Vaan olipa virheitä myös yhtälön toisella

puolella: Käyttäjät voivat haalia itselleen

kaiken mahdollisen prosessoritehon

(ja ehkä heidän pitäisikin tehdä niin),

mutta NetWare-palvelimien tehoa rajoittaa

lähes aina tiedonsiirron, ei prosessorin,

nopeus. Näin ollen uudemmilla ja

vauhdikkaammilla prosessoreilla ei saavutettu

palvelinpuolella kovinkaan merkittäviä

etuja. NetWare ja palvelin olivat PCkielessä

synonyymejä koko viime vuosikymmenen

ajan, joten pieleen meni tälläkin

saralla.

Ei saa aliarvioida

tehontarvetta

Oli miten oli, edellä esittämiäni ajatuksia

siivitti jatkuva tyydytys, jota erään juuri

hankkimani PC:n käyttö on minulle

tuottanut. Parin viime kuukauden ajan

olen tehnyt osan töistäni Hewlett-Packardin

uudella Vectra XU 6/200:lla, jota pyörittää

kaksi 200 megahertsin Pentium Pro

-prosessoria.

Uusia työtapoja

Koneen kutsuminen vain nopeaksi ei riitä

kertomaan koko totuutta. Se on niin nopea,

että jopa työtapani ovat alkaneet

muuttua. Tehtävät, joiden ajaksi minulla

aiemmin oli tapana ryhtyä puuhastelemaan

jotakin muuta tai lähteä vaikka kahville,

valmistuvat nyt

niin vikkelästi, että

taukoihin ei enää ole

aikaa. Lyhyemmät

operaatiot, jotka ennen

veivät muutamia

sekunteja (silmänräpäys,

joka monelle tietokoneen

käyttäjälle

on pieni ikuisuus),

hoituvat puolestaan

niin nopeasti, että niihin

kuluvaa aikaa on

käytännössä mahdotonta

edes mitata.

Vuorovaikutukseni

koneen kanssa on täy-

Doris

dellinen ja työnteko

sujuu kuin tanssi.

Uuden HP:ni käyttöjärjestelmä on

Windows NT. Muita en kelpuuttanut,

koska halusin moniprosessorituen yhdistettynä

32-bittisten Windows-ohjelmien

tukeen. Uhrautumisesta ei ollut kyse sikälikään,

että satun pitämään NT:stä. Se ei

kuitenkaan nykymuodossaan ole mikään

vauhtihirmu, mikä tekee XU 6/200:n suorituskyvystä

entistäkin vaikuttavamman.

Voisi varmaan kuvitella, että kollegat ja

ystävät, jotka silloin tällöin eksyvät työmaalleni

kuulemaan saarnaa tuplaprosessoreiden

ja 200 megahertsin hyödyistä,

olisivat tietäväisinä samaa mieltä uuden

teholuokan tarpeellisuudesta. Näinköhän?

Ei todellakaan.

”Mutta tiedätkös”, eräs heistä aloitti viime

viikolla, ”tuohan on aivan epärealistis-

ta. Moniprosessointi on ok, mutta pari

seuraavaa vuotta tuplaprosessoreita käytetään

vain palvelimissa. Kenelläkään ei ole

niitä pöytäkoneessaan. Ne ovat liian kalliita,

niissä on käyttöjärjestelmärajoituksia

eivätkä yksittäiset käyttäjät itse asiassa

tarvitse moista tehoa.”

Näin hän todella sanoi. Että emme tarvitse

näin paljon tehoa.

Kysyin, oliko hän kuullut nimen Santayana

tai tämän hienon mietelmän: ”Ne,

jotka eivät muista menneisyyttä, ovat tuomitut

toistamaan sitä.” Siinä kiteytyy täydellisesti

niiden ihmisten kohtalo, jotka

tutkivat maailmaa kaukoputken väärästä

päästä.

Moniprosessointi pöydälle

Tässä ensimmäinen pikku harhaoppini:

Uskon, että jo tämän vuoden lopulla moniprosessori-PC

ei enää ole mikään harvinaisuus

yksittäisen tehokäyttäjän työpöydällä.

Ja toinen: Vuosina 1997 ja 1998

usealla prosessorilla varustettu pöytäkone

ei enää ihmetytä ketään tehokäyttäjää.

Vielä yksi: Uskon, että kehitys vie kohti

eräänlaista ryhmätyötä. PC:itä yhdistetään

toisiinsa siten, että ne käsittelevät tietoa

kuten yksi yksittäinen kone. Tämä trendi

voimistuu tänä ja ensi vuonna niin voimallisesti,

että yksittäisen moniprosessorikoneen

asemesta usean moniprosessorikoneen

muodostama kokonaisuus on

huipputehokkaiden pienkoneiden tulevaisuuden

suunta.

Moniprosessori-PC:t ovat vielä kalliita,

ja ennen kuin Intel saa niiden oheispiirit

ojennukseen, useamman kuin kahden

prosessorin käyttämisellä kaivetaan verta

nenästä. Intel on kuitenkin jo ilmoittanut

ratkaisseensa prosessoreiden lisäämiseen

liittyvät ongelmat (myös PC-valmistajien

suunnittelijat vahvistavat tiedon) ja piirien

hinta laskee kuin lehmän häntä. Vuoden

kuluttua kahden tai useamman prosessorin

asentaminen yksittäisen käyttäjän

koneeseen on jotensakin yhtä eksoottista

kuin yli yhden gigatavun kiintolevyt viime

vuonna. Toisin sanoen, me teemme sen ja

olemme tyytyväisiä siitä, että teimme.

TIETOKONE

ELOKUU 1996

33

L

aadukkkailla äänikorteilla on

paljon annettavaa musiikin ystäville.

Soittotaitoinen tai soittoa

opetteleva henkilö saa äänikortista

ja noin tuhannen markan

koskettimistosta itselleen soittopelin, jonka

äänivalikoimasta olisi vielä muutama vuosi

sitten joutunut maksamaan ainakin kymmenkertaisen

hinnan.

Yhdessä oheisohjelmien kanssa äänikortilla

voi nauhoittaa omaa soittoa ja tämän

jälkeen katsella ja muokata tulosta nuottiviivastolla.

Näillä ohjelmilla pääsee hyvin

yksityiskohtaisesti käsiksi esimerkiksi musiikin

tempoihin sekä äänten voimakkuuksiin

ja kestoihin. Tekemisen helppouden

vuoksi suurin osa musiikkia sävelletäänkin

nykyään juuri tietokoneen avulla. Tämän lisäksi

laadukasta äänikorttia voi käyttää

vaikka karaoke-laitteena.

Toki laadukkaan äänikortin edut kuuluvat

myös pelien parissa. Useimmissa peleissä

taustamusiikki soitetaan juuri MIDImusiikkina,

jota vertailumme kortit soittavat

aivan toisella tavalla kuin peruspiipparit.

36

TIETOKONE

ELOKUU 1996

Vertailu

Ä Ä N I K O R T I T

Äänikorttien

aateliset

Mukana vertailussa:

❏ Ensonic Soundscape Elite

❏ Gravis Ultrasound PnP

❏ Mediatrix Audiotrix Pro

❏ Roland RAP-10

❏ SoundBlaster AWE32 PnP

❏ Turtle Beach Tropez Plus

❏ X Technology Digital Composer

❏ X Technology Power Wave 32

❏ X Technology Top Wave 32

❏ Yamaha Sound Edge SW20-PC

TEKSTI: ANTTI WIIO

VALOKUVAT:TIMO SIMPANEN

Tavalliset äänikortit toistavat mainiosti digitaalista ääntä,

mutta varsinaisia musiikkisyntetisaattoreita ne eivät ole. Jos

piipityksen sijasta halutaan aidon pianon äänet tarvitaan

ääninäyte-, eli wavetable-tekniikkaan perustuva kortti.

Tällaisia tekevät sekä perusäänikorttien valmistajat että

musiikkialan yritykset kuten Roland ja Yamaha.

Testasimme, mistä kortista irtoaa aidoimmat soundit.

Vertailumme äänikortit jakautuvat kahteen

ryhmään. Osa on täydellisiä äänikortteja,

osa taas niin sanottuja tytärkortteja, jotka

vaativat jonkin tavallisen äänikortin toimiakseen.

Kaikissa korteissa itse ääni tuotetaan

ääninäyte- eli wavetable-tekniikalla.

Ääninäytteillä aitoa sointia

Ensimmäiset puhtaasti sähköiset soittimet

luotiin jo 30-luvulla, mutta niillä tehtyjä hittejä

saatiin odottaa 40-luvun puoliväliin.

Viime syksynä kuollut suuri elokuvasäveltäjä

Miklos Rozsa käytti tuolloin Thereminsyntetisaattoria

ilmaisemaan pelkoa ja epätoivoa

muun muassa Alfred Hitchcokin

elokuvassa ”Spellbound”.

Rozsa-vaikutteisista sähköisistä vongutuksista

tulikin nopeasti kauhu- ja scifi-elokuvien

vakiorekvisiittaa. Mutta edes scifin

tekijät eivät osanneet aavistaa miten pitkälle

musiikkiteknologia kehittyisi muutamassa

vuosikymmenessä. Nykyään on mahdollista

tehdä vaikka koko elokuvan musiikki

täysin sähköisin keinoin ja vielä siten, että

vasta asiantunteva kuulija erottaa sen oikean

orkesterin soittamasta musiikista.

Todentuntuisen soinnin avaimet löytyivät

80-luvulla. Tuolloin kehittyi ja yleistyi

ääninäytteisiin perustuva äänen tuottamisen

tekniikka, wavetable-tekniikka. Se käyttää

oikeilla soittimilla äänitettyjä ääninäytteitä

raaka-aineenaan.

Äänet tallennetaan numerosarjoina samaan

tapaan kuin CD-äänilevyillä. Äänen

voimakkuudesta otetaan näyte noin 44 000

kertaa sekunnissa, ja mitatut arvot tallennetaan.

Tiuhaan otetuista näytteistä voidaan

ääniaallon muoto luoda uudelleen niin tarkasti,

että ihmiskorva ei kuule eroa alkuperäiseen

verrattuna.

Numerosarjoina tallennetuille äänille on

helppo tehdä erilaisia muunnoksia. Aaltomuotoa

voidaan esimerkiksi pidentää tai lyhentää,

jolloin saadaan vastaavasti matalampia

tai korkeampia ääniä. Näin syntetisaattori

ei tarvitse äänialan jokaiselle nuotille

omaa näytettään.

Asiaa mutkistaa kuitenkin se, että soitinten

äänenväri eli ääniaallon muoto muuttuu

äänen korkeuden mukaan. Niinpä hyvän

lopputuloksen saavuttamiseksi on sitä

parempi, mitä useampia eri äänenkorkeuksilta

otettuja näytteitä soittimesta on. Tällöin

syntetisaattori valitsee aina pyydettyä

nuottia lähimpänä olevan näytteen ja käyttää

sitä. Tätä tekniikkaa kutsutaan moninäytetekniikaksi.

Kaikki vertailumme kortit

käyttävät sitä ääniensä muodostuksessa.

Toinen tärkeä ominaisuus äänikorteissa

on moniäänisyys. Esimerkiksi pianoa olisi

hyvin vaikea soittaa jos vain yksi nuotti soisi

yhtäaikaa. Vertailumme korteista suurin

osa pystyykin soittamaan 32 nuottia yhtäaikaa,

mikä riittää useimpiin tarkoituksiin.

Vanhempaa tekniikkaa olevat

Audiotrix, Yamaha ja Roland

soittavat 24:stä 28:aan nuottia.

Muisti ratkaisee

Kun äänikortti soittaa äänen, se

itseasiassa kaivaa muististaan

ääninäytteen joka lähetetään

signaaliprosessorin kautta kaiuttimiin.

Äänen laatu on lähes

suoraan verrannollinen ääninäytteiden

kokoon ja määrään

ja näin ollen suurempi muistimäärä

mahdollistaa paremmat

äänet.

Kaikissa testin korteissa on

ROM-muistiin poltettu vakioäänten

kirjasto. Tropez plus sekä

X Technologyn Top Wave ja

Power Wave ovat tässä suhteessa

parhaita, sillä niissä muistin

koko on neljä megatavua.

Muistin suuren koon tuoma

hyöty oli selvästi kuultavissa jo

alustavissa kuuntelukokeissa.

Vertailun keskikastissa ovat

kahden megatavun kortit. Näitä

ovat Yamaha, Ensoniq, Audiotrix

sekä X Technologyn Digital

Composer. Alustavassa kuuntelussa

Yamaha ja Digital Composer

kuulostivat hiukan muita

kahden megatavun kortteja paremmilta.

Rolandin kortin

muistimäärää ei valmistaja il-

ÄÄNIKORTIT

38

Vertailu Ä Ä N I K O R T I T

TIETOKONE

ELOKUU 1996

moita, mutta kuuntelun perusteella

se lienee kahden megatavun

luokkaa.

Pienimmät kirjastot ovat

Gravis Ultrasoundin sekä

SoundBlasterin korteissa, kummallakin

on kokoa vain yksi

megatavu. Graviksen kirjasto

kuulostaa kokoistaan paremmalta,

mutta ei silti vielä kovin

hyvältä. SoundBlasterin kirjastossa

on sekä erittäin hyviä että

varsin surkeita ääniä.

Graviksen, SoundBlasterin,

Audiotrixin, Yamahan ja Turtle

Beachin ääniä voi kuitenkin itse

parantaa, sillä näissä korteissa

on tai niihin saa vapaata RAMmuistia.

SoundBlasterissa on

vakiona 512 kilotavua ja Yamahassa

128 kilotavua. Graviksen

kalliimmassa rinnakkaismallissa

on SoundBlasterin tavoin 512

kilotavua. Muissa muistia ei ole

vakiona, mutta sitä voi hankkia

myöhemmin lisää.

Lisämuistin ansiosta kortteihin

voi ladata valmiita äänikirjastoja,

joita saa esimerkiksi Internetistä

tai niitä voi tehdä

vaikka itse. Graviksen tapauksessa

kortin mukana toimitetaan

myös CD-levy, jolla on

kuuden megatavun äänikirjasto.

Osaan vertailumme

korteista voi lisätä

muistia 30-pinnisilläSIMM-muistikammoilla.Äänikortti

onkin

hyvä kohde

vanhan mikronmuistipiireille,

kun kone

vaihdetaan-

Pentiumiksi.

Graviksessa,

SoundBlasterissa

ja Turtle Beachissa

on korteilla tyhjät paikat

tavallisille SIMM-muisteille.

Audiotrix on hiukan vanhempaa

mallia ja niinpä siinä lisämuistiksi

käy vain valmistajan

oma 512 kilotavun laajennus.

Yamahan 128 kilotavun muistia

ei voi laajentaa ollenkaan. Muiden

korttien megatavuluokkaa

olevaan laajennuskapasiteettiin

nähden Audiotrixin ja Yamahan

laajennusvarat ovat sangen

pieniä.

Koska oli selvää, että yhden

megatavun ROM-muistilla äänet

ovat joka tapauksessa suuremmalla

muistilla varustettuja

kortteja heikompia, päätimme

vertailussamme arvostella Graviksen

kortin lisämuistilla ja

CD-levyn äänikirjastolla

varustettuna selvittääksemme

lisämuistin vaikutuksen.

Graviksen kortti osaa käyttää

Windowsin multimedia-ominaisuuksia.

Tämän ansiosta se

lataa koneen kiintolevylle siirretystä

äänikirjastosta muistiinsa

vain kappaleessa tarvittavien

soittimien äänet ennen soiton

aloittamista. Näin selvitään pienemmällä

lisämuistilla. Totesimme

kahden megatavun lisämuistin

riittävän kokeilussamme

ja asensimme sellaisen Gravikseen.

Vaikutus oli aivan selvä,

kirjastosta ladatut soittimet

olivat äänenlaadultaan parempia

kuin neljän megatavun kor-

Gravis X Technology Yamaha X Technology X Technology SoundBlaster

Ultrasound PnP Power Wave 32 Sound Edge SW20-PC Top Wave 32 Digital Composer AWE32 PnP

Hinta

895 mk 995 mk 995 mk 1 095 mk 1 295 mk 1 395 mk

Valmistaja Advanced Gravis X Technology Inc. Yamaha X Technology Inc. X Technology Inc. Creative Labs

http:// www.gravis.com - www.yamaha.com - - www.creaf.com

Maahantuoja 1) Terton Oy Fazer Musiikki Terton Oy Terton Oy 2)

Puh. (90) 4780 8400 (90) 435 011 (90) 4780 8400 (90) 4780 8400

Faksi (90) 4780 8448 (90) 656 947 (90) 4780 8448 (90) 4780 8448

http:// - - - -

Rinnakkaismallit: PnP Pro, 1 095 mk

sis. 512K RAM

Tekniset ominaisuudet

Kortin tyyppi ISA-kortti ISA-kortti ISA-kortti Tytärkortti ISA-kortti ISA-kortti

FM-synteesipiiri ei ole ei ole OPL4 ei ole emuloitu OPL-2 OPL3

Samanaikaisia FM-ääniä - - 20 - Ei ilmoitettu 20

Wavetable-synteesipiiri InterWave Chrystal OPL4 Korg Ensoniq EMU 8000

Samanaikaisia Wavetable-ääniä 32 32 24 32 32 32

Wavetable-muisti 1 Mt ROM 4 Mt ROM 2 Mt ROM+128 Kt RAM 4 Mt ROM 2 Mt ROM 1 Mt ROM + 512 Kt RAM

Maksimi lisämuisti 8 Mt - - - - 28 Mt RAM

Efektiprosessori InterWave Chrystal Yamaha Korg saatavilla erikseen EMU 8000

Ulkoinen MIDI-liittymä

� � � - � �

Peliohjainportti � � � - � �

Plug-and-Play � � � - � �

Wavetable-syntetisaattorin

ominaisuudet

General MIDI äänet � � � � � �

GS äänet � � � � � �

Soitinäänten tekomahdollisuus � * � � � � �

-moniäänisesti

Ohjelmat

� - � - - �

Sekvensseri � * � ** � ** � ** � ** �

Nuotinnus � � � � � �*

Aaltoäänieditori (wave) � � � � � �

Efektien muokkausohjelma � � � � � �

Soitinäänieditori (patch editor) � � � on, rajoitettu � �

* Vaatii ohjelmia valmistajan WWW-sivuilta, ** Aaltoääni-MIDI -sekvensseri, *** Sekvensserissä, **** Soitinäänet muodostetaan suoraan WAV-tiedostoista

1) Sanura Suomi Oy, puh. (90) 565 3644, faksi (90) 565 2363, Gametech, puh. (90) 477 4110, faksi (90) 458 2020, http://www.mdata.fi/Gametech/

2) TT Microtrading, puh. (90) 502 741, faksi (90) 502 7499, http://www.ttm.fi, Toptronics Oy, puh. (921) 273 4000, faksi (90) 273 4050, Computer 2000 puh. (90) 887 331, faksi (90) 8873 3343


X Technologyn Top Wave 32 perustuu ammattilaitteistaan tunnetun

Korgin piirisarjaan. Ainoana vertailun korteista Top Wave perustuu

18-bittiseen teknologiaan, jonka ansiosta ääninäytteet ovat teoreettisesti

neljä kertaa tarkempia kuin 16-bittisissä korteissa.

teissa olevat ja näillä äänillä

Gravis oli selvästi vertailumme

nautinnollisin kuunneltava.

Muistiin ladatut soittimet

toimivat kuitenkin ainoastaan

SoundBlasterissa, Graviksessa ja

Audiotrixissa moninäytetekniikalla,

Turtle Beachissä ja Yamahassa

tietyn soittimen äänestä

voi olla vain yksi näyte. Näin ollen

niiden lisämuisti ei sovellu

äänikirjaston parannukseen,

vaan esimerkiksi lisäefekteihin.

Käytännössä myöskin Audiotri-

xin pieni laajennusvara on merkittävä

hyötykäytön este.

Uusien äänien lataus riitti tekemään

asian vielä Graviksessa

SoundBlasteria vaikeammaksi.

Siinä missä SoundBlasterin mukana

tulee selkeä ohjelma näytekirjastojen

muokkaukseen,

Gravista varten jouduttiin lataamaan

ohjelmia valmistajan

WWW-sivulta ja editoimaan

käsin INI-tiedostoja. Näin ollen

SoundBlaster onkin käytännössä

ainoa vertailun korteista, jos-

Roland Turtle Beach Mediatrix Ensoniq

RAP-10 Tropez Plus Audiotrix Pro Soundscape Elite

1 650 mk 1 895 mk 1 990 mk 1 995 mk

Roland Turtle Beach Mediatrix Inc. Ensoniq Corp.

- www.tbeach.com www.mediatrix.com www.ensoniq.com

Roland Scandinavia Gametech Rapport Oy Hellas-piano

(90) 682 4020 (90) 477 4110 (921) 273 2900 (90) 290 1021

(90) 682 0520 (90) 458 2020 (921) 273 2930 (90) 290 1015

-

SCB-7 1 490 mk

SCB-55 1 990 mk

www.mdata.fi/Gametech - -

ISA-kortti ISA-kortti ISA-kortti ISA-kortti

ei ole OPL 3 OPL4 wavetable emulointi

- 20 20 32

oma oma OPL4 oma

28 32 24 32

Ei ilmoitettu 4 Mt ROM 2 Mt ROM 2 Mt ROM

- 12 Mt RAM 512 Kt RAM -

oma oma Yamaha oma

� � � �

� � � �

� � � �

� � � �

mallissa SCB-55 � � �

� � � �

- � � -

�** � �** �

� � � �

� � � �

� � � tulossa

� �**** � �

Graviksen mukana tulevalla Cakewalk Express -sekvensserillä voi käsitellä

musiikkia muun muassa nuotti- sekä pianorulla-muodossa.

sa lisämuistista on todella paljon

hyötyä.

MIDI-standardi

MIDI eli Musical Istrument Digital

Interface on sähköisten

soitinten välinen tiedonsiirtostandardi.

Siinä soittimien kesken

välitetään tieto käytettävän

soittimen numerosta sekä soitettavasta

nuotista. MIDI-standardia

täydentää standardi MI-

DI-tiedostoista, jonka ansiosta

tiedostomuotoista musiikkia

voi siirtää tietokoneesta toiseen.

MIDI-tiedostot ovat siis itseasiassa

nuottitiedostoja.

MIDI-standardi ohjaa nuottien

soittoa, mutta koska se välittää

vain soitettavan laitteen

numeron, se ei voi vaikuttaa siihen

millä ääni itseasiassa soitetaan.

Soittimena voi loppujen

lopuksi olla yhtä hyvin sähköpiano

kuin säkkipilliääntä soittava

syntetisaattorikin.

Tästä aiheutuu ongelmia MI-

DI-muotoisen musiikin levittämiselle.

Jos kappaleen tekijä haluaa,

että tietyt tahdit soitetaan

pianoäänellä, MIDI-standardi

ei tarjoa mitään tapaa antaa komento

”valitse pianoääni”. General

MIDI on eräänlainen teollisuusstandardi,

joka on syntynyt

paikkaamaan tätä ongelmaa.

Se määrittää 128:n soitinäänen

ja yhtä monen rumpuäänen

valintakoodit.

Tämän testin kaikki kortit

ovat General MIDI -yhteensopivia.

Ne siis soittavat General

MIDI-tiedostoja samoilla soitinäänillä.

Tämä ei kuitenkaan

merkitse sitä, että tiedostot

kuulostaisivat samanlaisilta,

Soundscape Elitessä on kaksi signaaliprosessoria, joiden ansiosta

kortti loistaa erityisesti efektien teossa. Toinen prosessori on tytärkortilla,

joka on vakiovaruste Elite-mallissa.

TIETOKONE

ELOKUU 1996 39

SoundBlasterin

Vienna SF Studio

on hyvin monipuolinen

ja käyttäjäystävällinenohjelma,

jolla ääninäytteistämuodostetaan

soitinääniä.

Tässä käsitellään

yhtä pianoäänen

kahdeksasta ääninäytteestä.

koska erilaisista

korteista tulee erilaiset

äänet.

Paha ongelma

on lisäksi eri soitinten

välinen äänenvoimakkuudentasapaino.

Jos esimerkiksi

jouset ja käyrätorvet

soivat Gravis Ultrasoundilla jossain

MIDI-tiedostossa tasapainossa,

niin Ensoniq Soundscapella

soitettuna jouset hukkuvat

täysin käyrätorvien alle. Eroja

saattaa olla myös saman soittimen

äänenvoimakkuudessa eri

äänenkorkeuksilla.

General MIDI ei siis ole tuonut

sillä tavoiteltua MIDI-tiedostojen

siirrettävyyttä. Tästä

syystä esimerkiksi pelien tekijät

ovatkin alkaneet suosia digitaalimuotoisia

äänitiedostoja MI-

DI-tiedostojen sijaan. Ne vievät

valtavasti tilaa, mutta CD-RO-

Mien yleistyessä se ei enää ole

ongelma.

GS on General MIDIn laajennus

joka tarjoaa noin kolme

ja puoli sataa soitinääntä. Tämän

testin korteista Power Wave,

SoundBlaster, ja Ensoniq

Soundscape Elite ovat General

SOITINÄÄNET

40

Hyviä


TIETOKONE

ELOKUU 1996

MIDIn lisäksi GS-yhteensopivia.

Rolandin RAP-10:stä on

GS-yhteensopiva rinnakkaismalli,

joka on SoundBlasterin

laajennusliitäntään kiinnitettävä

tytärkortti.

Ohjelmia joka lähtöön

Vertailumme korteissa tuli kaikissa

mukana oheisohjelmia.

Suurin osa korteista oli tavallisen

äänikortin ja syntetisaattorin

yhdistelmiä. Näiden vakioohjelmat

sisältävätkin tyypillisesti

jonkinlaisen mikserin,

WAV-tiedostojen nauhoitus- ja

soitto-ohjelman sekä yleensä

myös CD-levyjen soitto-ohjelman.

Wavetable-äänikorttien

kanssa tarvitaan kuitenkin erikoisohjelmia,

joista tärkein on

sekvensseri. Sekvensserillä käsitellään,

nauhoitetaan ja soitetaan

MIDI-tiedostoja.

MIDI-standardin mukaisesti

yksi syntetisaattori ymmärtää

kuuttatoista samanaikaista ohjaussignaalia,

eli MIDI-kanavaa.

MIDI-kaapelilla voi myös kytkeä

useita syntetisaattoreita yhteen

ja standardin mukaisesti

niitäkin voi olla korkeintaan

kuusitoista. Näin ollen MIDI:n

kautta voi hallita korkeintaan

256 soitinta yhtä aikaa, kuuttatoista

per laite.

Ainakin musiikkiharrastuksen

alkuvaiheessa käytetään

yleensä vain äänikortin syntetisaattoria

ja näin ollen käytössä

on 16 kanavaa. Sekvensserillä

ohjelmoidaan jokaiselle kanavalle

oma raita, jolla kerrotaan

käytettävä MIDI-laite sekä siinä

käytettävä MIDI-kanava. Tämän

jälkeen kerrotaan käytettävän

soittimen numero sekä

muita tietoja, kuten soittimen

äänenvoimakkuus. MIDI-kanavat

0-15 ovat käytettävissä mille

tahansa soittimelle, mutta kana-

va 10 on varattu rytmi-instrumenteille.

Raidalle voidaan nauhoittaa

esimerkiksi koskettimistolla soitettava

sävelmä, jolloin sekvensseri

tallentaa nuotit jatkomuokkausta

varten. Näin raidalle tallentuu

yksi osa kokonaista sävelmää.

Sekvensserillä voi muokata

raidan sisältämää informaatiota

useiden erilaisten näyttöjen

kautta. Yksi näistä on nuottinäyttö,

jossa soitettut nuotit

näytetään nuottiviivastolla ja

nuotteja voidaan siirtää hiirellä

ja vaikka lisätä uusia väliin.

Osalla sekvenssereitä nuottinäytön

voi myös tulostaa, jolloin

sävelmästä saadaan paperikopio.

Tähän tarkoitukseen saa

kuitenkin parempiakin ohjelmia.

Toinen yleisesti käytetty

näyttö on niin kutsuttu pianorulla,

jossa voidaan siirtää hii-

Gravis X Technology Yamaha X Technology X Technology SoundBlaster

Ultrasound PnP * Power Wave 32 Sound Edge SW20-PC Top Wave 32 Digital Composer AWE32 PnP

Jousistot Jousistot Jousistot Jousistot Harppu Käyrätorvi

Harppu Alto- ja Saksofonit Harppu Jouset Vetopasuuna

tenorisaksofonit

Klarinetti Käyrätorvi Oboe Fagotti Oboe Saksofonit

Oboe Kuoroääni Käyrätorvi Trumpetti Englannintorvi Jousisto ylärekisterissä

Huilu Sordinoitu trumpetti Sordinoitu trumpetti Käyrätorvi Piano varauksin

Englannintorvi Käyrätorvi Trumpetti

Käyrätorvi Englannintorvi Vetopasuuna

Vetopasuuna Piano

Akustiset kitarat Saksofonit

Akustiset kitarat

Huonoja Piano Oboe Akustinen kitara Huilu Patarumpu Trumpetti

nailonkielillä

Saksofonit Harppu Huilu Huilu Huilu

Sordinoitu trumpetti Klarinetti Klarinetti

Fagotti äänialan Harppu

alapäässä

Hitaat jouset

* Kahden megatavun lisämuistilla ja CD:ltä ladatuilla äänillä

Top Wave -kortin äänieditorilla voi muokata monipuolisesti

ääniä tuottavaa prosessia.


rellä esimerkiksi väärällä koskettimella

soitettu nuotti näppärästi

viereiselle koskettimelle.

Tässä näytössä nuottien pituuksia

voi myös muuttaa hiirellä

vetämällä.

Ensoniqia lukuunottamatta

vertailumme korttien mukana

tuli ainakin jonkinlainen sekvensseri.

Yleensä sekvensserit

ovat samannimisen kaupallisen

ohjelman karsittuja versioita,

jotka toimivat vain kyseisen

kortin ajurin kanssa. Ensoniqin

mukana tuli ohjelma, joka osaa

joitain sekvensserin toimintoja,

mutta ei varsinaisesti ole sellainen.

Kaikki sekvensserit olivat

käyttökelpoisia, mutta niiden

taso vaihteli kovasti. Parhaita

olivat Graviksen mukana tullut

Cakewalk Express sekä Sound-

Blasterin Midi Orchestrator

Plus. Vakavaan käyttöön kannattaa

kuitenkin aina hankkia

ohjelman täydellinen versio.

Wavetable-osan myötä joissain

korteissa tuli myös muita

tavallisuudesta poikkeavia lisäohjelmia.

Yleisin oli jonkinlainen

virtuaalinen koskettimisto,

jolla voi hiiren tai tietokoneen

näppäimistön avulla ottaa tuntumaa

oikeaan MIDI-koskettimistoon

jos sellaista ei vielä ole.

Niissä korteissa, joissa on mahdollisuus

soitinäänten muokkaukseen,

tuli myös yleensä

jonkinlainen ohjelma tähän tarkoitukseen.

Ehdottomasti paras

ja helppokäyttöisin oli

SoundBlasterin mukana tuleva,

paksulla ohjekirjalla varustettu

Vienna SF Studio.

Mikä riittää?

Kaikki vertailumme kortit poikkesivat

huomattavasti toisistaan

ja kaikissa niissä on omat hyvät

ja huonot puolensa. Jokainen

kortti soittaa vähintään General

MIDI:n 128 soitinääntä. Tämä

on kuitenkin minimitaso, vaativa

musiikin harrastaja haluaa

enemmän.

General MIDI:in kuuluu esimerkiksi

vain kaksi jousistoääntä.

Todellisuudessa jousisoitinten

äänen väri vaihtelee soittotavasta

ja -voimakkudesta

riippuen hyvin rikkaan kirjon

puitteissa. Niinpä vaativa musiikin

tekijä haluaakin käyttöönsä

samasta soittimesta useita

soinniltaan erilaisista näytteistä

tehtyjä soitinääniä.

Tällöin valinta on tehtävä lisämuistin

ja omien äänten tekomahdollisuuden

tarjoavista korteista.

Käytännössä tähän käyttöön

soveltuvat vain Sound-

Blaster ja Gravis, Turtle Beach ei

osaa soveltaa omia ääniä yhtä

hyvin ja Yamahan sekä Mediatrixin

lisämuisti on turhan pieni.

Jos omien äänien tekomahdollisuus

ei ole välttämätöntä,

mutta tarvitaan mahdollisimman

hyvä yhteensopivuus eri

MIDI-tyyppien välillä, tarvitaan

kortti joka tukee General MI-

DI:n lisäksi GS-ääniä. Tällöin

valinta on ratkaistava X

Technologyn Power Waven,

Ensoniqin ja SoundBlasterin

väliltä. Power Wavessa ei ole tavallista

äänikorttiosuutta, joten

sillä voi soittaa vain MIDI-musiikkia.

Siinä on kuitenkin GSkorttien

suurin muisti, neljä

megatavua.

Roland Turtle Beach Mediatrix Ensoniq

RAP-10 Tropez Plus Audiotrix Pro Soundscape Elite

Piano Jousistot Piano Pizzicato-jouset

Oboe Trumpetti Trumpetti Oboe

Englannitorvi Käyrätorvi Oboe Englannintorvi

Harppu Saksofonit Englannitorvi Klarinetti

Käyrätorvi Harppu Vibrafoni Trumpetti

Trumpetti Oboe Akustiset kitarat Sordinoitu trumpetti

Sordinoitu trumpetti Huilu Vetopasuuna

Saksofonit Akustinen kitara

metallikielillä

Jousisto 2 Sordinoitu Huilu Huilu

trumpetti

Fagotti Jousisto 2

Klarinetti alarekisterissä Käyrätorvi

Pan-Huilu Akustinen kitara

nailonkielillä

Säkkipilli

Jos General MIDI riittää ja

halutaan mahdollisimman laadukkaat

soitinäänet ilman omia

virityksiä, valinta kannattaa

suorittaa neljän megatavun vakiomuistilla

varustetuista, pelkistä

General MIDI-korteista.

Näitä olivat Turtle Beach ja X

Technologyn Top Wave 32.

Äänten laadukkuus ei kuitenkaan

ole täysin johdettavissa

muistin määrästä vaan myös

ääninäytteiden tasosta. Esimerkiksi

Yamahan ja Rolandin kortit

olivat pienemmästä muististaan

huolimatta erittäin tasapainoisia

soinniltaan ja niinpä valinnassa

kannattaa myös miettiä

ääninäytteiden sopivuuttaa

omaan mielimusiikkiin.

Tuotearvioissa on esitetty arvioita

korttien eri soitinäänistä.

Nämä arviot keskittyvät voittopuolisesti

akustisessa musiikissa

käytettyihin soittimiin. Tämä

johtuu pääasiassa siitä, että

akustisilla soittimilla on jokin

selkeä vertailukohta.

Tietokone-lehden WWW-sivuilla

ja Tietokone Onlinessa on

ääninäytteet kustakin kortista

WAV-tiedostoina. Tiedostot

ovat varsin isoja, mutta niiden

haku maksaa varmasti vaivan

jos suunnittelee äänikortin ostoa.

Onhan aina mukavampi

Toimituksen valinta

■ SoundBlaster AWE32 PnP

■ Turtle Beach Tropez Plus

■ X Technology Top Wave 32

SoundBlaster AWE32 PnP perustuu tunnettuun EMU 8000 -syntetisaattoriin

sekä sen SoundFont-teknologiaan. Kortti antaa vaativille

ääninikkareille vertailun korteista selvästi kehittyneimmät

mahdollisuudet omien äänikirjastojen luomiseen ja muokkaamiseen.

Lisäksi tarkoitukseen käytettävät ohjelmat ovat käyttäjäystävällisiä

ja viimeisteltyjä.

SoundBlasterin vakioäänet on kuitenkin tungettu yhden megatavun

muistiin, joten näiltä osin se ei pärjää muille. Jos valmiit äänet

ovat ratkaisevia, valinta on Turtle Beach Tropez Plus ja X

Technologyn Top Wave 32. Näiden korttien äänivalikoimat ovat

neljän megatavun vakiomuistissa ja selkeästi testin parhaimmasta

päästä.

TIETOKONE

Ensoniqin mukana

tulee

näppärä musiikinimprovisoinnissa

avustava ohjelma.Käyttäjä

antaa ohjelmallesuuntaviivat

ja ohjelmamuodostaa

näiden

mukaan täydellisenkappaleensäestyksineen

ja

rumpuineen.

Roland RAP-10 tarjoaa välineet

aaltoäänen ja MIDI-musiikin yhdistämiseen

samaan esitykseen.

Tässä aalto-MIDI-mikseri.

tehdä makuasioissa ratkaisuja

oman kuin jonkun muun maun

perusteella.

Korttien valinnassa kannattaa

ottaa huomioon myös korttien

asennus. Vain Turtle

Beach, Gravis ja SoundBlaster

ovat Plug and Play -yhteensopivia.

Muiden korttien asennus

Windows 95:n voi muodostua

hankalaksi. Helpoimmin asennettavia

ovat tytärkortit, jotka

tarvitsevat toimiakseen jonkin

tavallisen äänikortin. Jos jo

omistaa äänikortin SoundBlasterin

lisäkorttiliitännällä, tytärkortti

tarvitsee vain napsauttaa

paikalleen.

ELOKUU 1996 41


Kaikki vertailumme äänikortit ovat tytärkortteja

sekä X Technologyn Power Wave 32:a lukuunottamatta

myös tavallisia äänikortteja.

Tällöin niitä voi käyttää digitaaliseen nauhoitukseen

ja toistoon.

Selvitimme äänikorttien suorituskyvyn äänentoiston

osalta tallentamalla mittaussignaalit

kiintolevylle sekä mikrofoni- että linjatasoisen

(line in) liittimen kautta. Tallennustarkkuutena

käytettiin niinsanottua CD-laatua,

joka tarkoittaa 16 bitin koodaustarkkuutta ja

44,1 kHz:n näytteytystaajuutta.

Korttien linjatasoiseen antoon oli kytketty

10 kilo-ohmin vastuksen ja yhden nanofaradin

(nF) kondensaattorin kuormitusimpedanssi,

joka vastaa kortin kytkemistä tavalliseen stereovahvistimeen.

Korteista mitattiin harmoninen särö 1

kHz:n taajuudella, korvan taajuusherkkyyttä

vastaava, CCIR-painotettu häiriöetäisyys ja

toistovaste. Häiriöetäisyys- ja särölukemat on

arvosteltu 1-5 tähden asteikon mukaan, jota

käytetään hifitason digitaalisten äänentallentimien

(DAT-nauhuri, CD-tallennin jne.) testauksessa.

Puhtaampi ääni

linjaliitännän kautta

Ääntä tallennettessa kannattaa käyttää linjaliitäntää,

mikäli ohjelmanlähteen signaalitaso

suinkin on riittävä. Linjaliitännän kautta tallennetun

signaalin häiriöetäisyys ja toistovaste

ovat yleensä paremmat kuin mikrofoniliitännän

kautta.

Vähemmän laadukkaissa korteissa ei digitaalipiirien

aiheuttamia äänitaajuushäiriöitä

ole kunnolla vaimennettu. Pääasiassa tietokonekäyttöön

tehdyissä äänikorteissa ei kaiketi

pidetä tarpeellisena käyttää parasta mahdollista

vahvistintekniikkaa.

Särö- ja taajuustoisto-ongelmia

16 bitin lineaarisella koodauksella saavutetaan

teoriassa noin 96 desibelin häiriöetäisyys. Testissä

olleet äänikortit jäävät selvästi tästä. Ero

hifitallentimien suoritusarvoihin verrattuna

näkyy varsinkin häiriöetäisyyslukemissa.

Tämä ei välttämättä johdu kokonaan korttien

vahvistinelektroniikan heikkouksista. Tietokone

monine oskillaattoripiireineen ja suurtaajuussignaaleineen

on melkoinen häiriösäteilijä.

Osa näistä häiriöistä indusoituu äänikortin

vahvistinpiireihin ja voi sitä kautta heikentää

äänisignaalin laatua. Korkealuokkaisen

äänikortin tunnistaa metallisesta suojakotelosta,

joka vaimentaa tehokkaasti tietokoneen säteilemiä

häiriökenttiä.

Gravis Ultrasoundia lukuunottamatta matalat

taajuudet vaimenevat kaikissa testin korteissa

huomattavasti. Erityisen epähifimäisen

toistovasteen tuottaa Yamahan Sound Edge,

jonka äänentoistoa voi luonnehtia lähinnä

puhelinlaatuiseksi. Soundblaster AWE 32:ssa

voi käyttää myös kaiutin/kuulokeantoa. Pieniimpedanssisen

kaiutinannon kautta bassovaimentuma

on selvästi pienempi, kuin linjaannon

kautta. Muilta suoritusarvoiltaan AWE

32 on melko hyvä äänentallennin.

Yleisesti ottaen korttien bassotoistossa on

vielä parantamisen varaa, sillä niiden vaimentamiselle

ei ole mitään asiallista perustetta.

Poikkeuksen tekee Gravis Ultrasound, jonka

bassovaste on ehdotonta hifitasoa.

Harmonisen särön osuus korttien äänen-


ÄÄNENLAATU MITTAUSTEN VALOSSA

toistossa on kuuluvuusrajan alapuolella muissa

paitsi Ensoniqissa ja Rolandissa. Ensoniqin

ja Rolandin pahin ongelma on kuitenkin korkeimpien

äänitaajuuksien (12 - 20 kHz) voimakas

keskeismodulaatiosärö. Molemmissa

yli 10 kilohertsin äänitaajuudet aiheuttavat yli

kymmenen prosentin keskeismodulaatiosärön,

joka kuuluu sinimuotoisiin äänisignaaleihin

sekoittuvina interferenssivinkunoina. Äänisignaalilla

näin voimakas keskeismodulaatio

tekee diskanttiäänet ikävän karheiksi.

Leo Backman


Ensonic

Soundscape Elite

Ensonic on yhdysvaltalainen

yritys, joka kuuluu Rolandin ja

Yamahan kanssa elektronisten

soitinvalmistajien raskaimpaan

sarjaan. Sen PC-äänikortin

Soundscape Eliten parhaat soitinäänet

löytyvät popin ja jazzin

alueella tarvittavista soittimista.

Perinteisen orkesterin soitinäänissäkin

on paljon hyviä ääniä,

mutta myös ongelmia.

Jousistot ovat usein orkesterimusiikin

tärkeimpiä ääniä.

Soundscapen painotettu jousistoääni

(marcato) on suhteellisen

onnistunut. Normaali jousistoääni

kuulostaa yläalueella

varsin hyvältä ja skaalan alapäässäkin

melko tyydyttävältä,

joskin hieman karhealta. Tärkeällä

keskialueella, jossa melodia

usein soitetaan, ääni saa

kuitenkin luonnottoman vonkuvan

sävyn. Tämän johdosta

Soundscapella on vaikea saada

Gravis

Ultrasound PnP

Graviksen mukana tulee yhden

megatavun ROM-muistiin tallennettu

ääninäytekirjasto, joka

yhdessä SoundBlasterin kanssa

edustaa vertailumme pienintä

muistimäärää. Näillä äänillä

Gravis on varsin vaatimaton ja

äänet lieneekin tarkoitettu lähinnä

hätävaraksi.

Graviksen mukana tulee CDlevy,

jolla on kuuden megatavun

laajuinen ääninäytekirjasto.

Valmistajan tarkoituksena lieneekin

näin kannustaa vakavasti

musiikista kiinnostuneita

hankkimaan lisämuistia ja lataamaan

paremmat äänet käyttöönsä.

Kun muisti maksaa nykyään

vain noin 50 markkaa per

megatavu, huokutus tähän onkin

suuri. Näin ollen päätimme

verrata Graviksen ääniä kahden

megatavun lisämuistilla ja tällä

kirjastolla varustettuna.

CD-levyn äänillä esimerkiksi

akustiset kitarat kuulostavat

kerrankin todella akustisilta eivätkä

sähköisesti lihotetulta.

Jousistoäänet sekä harppu kuuluvat

testin parhaisiin. Valitettavia

heikkouksiakin löytyy. Pahin

niistä on pianoääni, joka

kuulostaa ohuelta ja peltiseltä.

Näillä äänillä Gravis on kui-

aikaan tasalaatuisesti ja luontevasti

soivaa jousistoääntä.

Soundscapella on myös toinen

jousistoon liittyvä ongelma.

Jouset ovat niin hiljaisia verrattuna

puupuhaltimiin, ettei soitinten

välistä balanssia tahdo

saada millään oikeaksi. Jouduimme

esimerkiksi säätämään

eräässä orkesterikappaleessa fagotin

voimakkuuden lähes nollaan,

mutta fagotti tunki silti luvattoman

paljon esille noin 80

prosentin voimakkuudella soittavan

jousiston läpi.

Eräät muutkin orkesterin

soittimet jättävät toivomisen

varaa. Esimeriksi huilun äänessä

on äänialan alapäässä hieman

trumpettimaista kirkkautta ja

tenkin erinomainen valinta perinteisen

orkesterimusiikin ystäville.

Millään muulla testin

kortilla ei saa valmiista äänivalikoimasta

koottua yhtä lämpimästi,

täyteläisesti ja tasapainoisesti

soivaa sinfoniaorkesteria.

Valitettavasti tähän asti pääseminen

ei ole ihan helppoa. Lisämuistin

asentamisen jälkeen

käyttöohjeissa neuvotaan ajamaan

CD-levyltä ”RAM Setup”.

Ohjeista saa sellaisen käsityksen,

että asia on näin hoidettu. Näin

ei kuitenkaan ole.

RAM Setupin ajon jälkeen

äänikirjasto on kyllä kopioitu

kiintolevylle, mutta kortti käyttää

edelleen ROM-ääniä. Asia

alkoi selvitä vasta Gravisin

WWW-sivuilta. Niiden hämäristä

nurkista löytyi eräs muunnosohjelma,

jonka ohjeet viimein

selittivät asian kunnolla.

Gravis on nimittäin siirtynyt

täysin uuteen soitinäänien tiedostoformaattiin.

Tällä ohjelmalla

nämä kortin mukana tul-

läpitunkevuutta,

mikä ei kuulosta

ollenkaan luonnolliselta.

Puupuhaltimista

löytyy myös hyviä

ääniä. Esimeriksi

jazzissa tärkeä klarinetti

kuulostaa

luonnolliselta. Jazzin ystäviä

ilahduttavat myös hyvät saksofonit

sekä erinomaiset trumpetti-

ja vetopasuunaäänet.

Myös Soundscapen melko hyvästä

pianoäänestä sekä erittäin

hyvästä pizzicato-jousiäänestä

on hyötyä jazzissa.

Kortin mukana tuleva ohjelmatarjonta

on niukkaa. Mukana

ei tule sekvensseriä eikä nuotinnusohjelmaa.Ohjelmavalikoiman

erikoisuus EasyKeys

pystyy improvisoimaan musiikkia

useissa tyylilajeissa. Käyttäjä

voi hiirellä antaa vihjeitä siitä,

mihin suuntaan improvisaatio

etenee.

Kortti perustuu erittäin kehittyneeseen

kahden signaali-

leet vanhan formaatin

mukaiset

soitinäänet piti

muuntaa uuteen

formaattin.

Kun muunnos

oli tehty, piti

vielä kortin asennuksessasyntynyttäIW.INItiedostoa

muuttaa käsin. Vasta

tämän jälkeen kortti osasi hakea

äänensä kiintolevyltä eikä

ROM-muistista.

Kortin mukana tuleva Cakewalk

Express on varsin käyttökelpoinen

sekvensseriohjelma.

Sen avulla musiikkia voi tarkastella

myös nuottimuodossa. Julkaisutason

nuotinnukseen se ei

kuitenkaan riitä.

Cakewalkin kanssa Graviksessa

ilmeni toinen ongelma.

Sitä käytettäessä koko Windows

95 -ympäristö hyytyi täysin,

näytön päivitys oli aivan uskomattoman

hidasta silloinkin

kun Cakewalk oli tehtäväpalkkiin

pudotettuna. Tätä ongelmaa

ei esiintynyt, kun samaa

Cakewalkia käytettiin muiden

äänikorttien kanssa. Ongelma

on siis ilmeisesti Gravisin laiteajureissa.

Gravis tarjoaa periaatteessa

kohtuulliset mahdollisuudet

soitinäänien muokkaukseen ja

omien soitinäänien tekoon. Tä-

prosessorin arkkitehtuuriin. Se

tarjoaa periaatteessa monipuoliset

mahdollisuudet erilaisiin

efekteihin. Tätä emme

voineet kuitenkaan testata, sillä

Soundscapen efektien muokkausohjelma

ei testaushetkellä

ollut vielä valmis.

Soundscape Elite ei ole Plug

& Play -kortti, mutta muuten se

edustaa jokseenkin ajanmukaista

tekniikkaa. Efektien muokkausohjelman

valmistuttua

Soundscape tulee olemaan varteenotettava

vaihtoehto muuhun

kuin perinteiseen orkesterimusiikkiin

suuntautuneelle,

efekteistä kiinnostuneelle käyttäjälle.

■Ensoniq

Soundscape Elite

Hinta: 1 995 mk

Valmistaja: Ensoniq Corp.,

http://www.ensoniq.com

Maahantuoja: Hellas-Piano,

puh. (90) 290 1021, faksi (90) 290 1015

Lyhyesti: Efektien muokkausohjelmaa

odottava ääniteknisesti kehittynyt kortti.

Äänivalikoiman parhaat puolet painottuvat

rytmimusiikin puolelle.

hän tarvittaisiin kuitenkin esimerkiksi

vanhemman Ultrasound

MAX-mallin mukana

tullutta PatchMaker Lite-ohjelmaa,

jota toimitukseen ei sisälly.

Gravisin pohjalla oleva piiritekniikka

on hyvin nykyaikaista,

ja sen äänikirjastossa on paljon

hyviä ääniä. Se saattaisi olla aivan

erinomainen kortti niille,

jotka ovat kiinnostuneet akustisten

orkesterien mahdollisimman

luonnonmukaisesta jäljittelystä.

Valitettavasti hyvän kortin

ja äänikirjaston ympärille ei

ole osattu tai ehditty tehdä hyvää

tuotetta. Kortin käyttöohjeistus

on pääosin hyvää, mutta

sitä ei ole alkuunkaan tarpeeksi.

Laiteajurien ja apuohjelmien taso

hipoo rimaa – tekisi mieli sanoa

alapuolelta.

■ Gravis Ultrasound PnP

Hinta: 1 095 mk

Valmistaja: Advanced Gravis Computer

Technology Ltd.,

http://www.gravis.com

Maahantuoja: Sanura Suomi Oy, puh.

(90) 565 3644, faksi (90) 565 2363, Gametech,

puh. (90) 477 4110, faksi (90)

458 2020, http://www.mdata.fi/Gametech/

Lyhyesti: Lisämuistilla ja CD-levyn ääninäytteillä

varustettuna erityisesti orkesterimusiikkiin

soveltuva korkealaatuisen

äänivalikoiman tarjoava kortti.

Kortin ohjeet, ajurit ja apuohjelmat ovat

kuitenkin keskeneräisiä.

TIETOKONE

ELOKUU 1996 43


Mediatrix

Audiotrix Pro

Audiotrix Pro on soitinääniltään

tasavahva kortti. Se ei loista

missään lajissa, mutta sillä ei

myöskään ole kovin pahoja

puutteita.

Kortin paras käyttö painottuu

bändimusiikin puolelle. Orkesterimusiikissa

tärkeät jouset

kuulostavat tyydyttäviltä ja ne

ovat varmasti monissa yhteyksissä

riittävän käyttökelpoisia.

Gravisin, Yamahan ja Turtle

Beachin jousistoäänien kanssa

ne eivät kuitenkaan yllä kilpailemaan.

Niinpä Audiotrix ei ole

orkesterimusiikin ystävän ensimmäinen

valinta.

Jouset soivat äänialueen alapäässä

melko hyvin. Niissä on

tiettyä pienille orkestereille

ominaista karheutta, mikä voi

joissain tilanteissa olla aivan

suotavaa ja käyttökelpoista.

Ylemmillä äänialueilla jousistoäänten

väri tuntuu hieman turhan

kimeältä ja ohuelta verrattuna

testin parhaisiin jousistoihin.

Orkesterimusiikissa tärkeän

Roland RAP-10

Rolandin kolme korttia, Roland

RAP-10, SCB-7 ja SCB-55 ovat

läheistä sukua toisilleen. Ne perustuvat

samaan tekniikkaan ja

äänikirjastoon. RAP-10 on tavallinen

ISA-kortti, joka ei ole

Plug & Play -yhteensopiva.

SCB-7 on SoundBlasterin laajennusliitäntään

kiinitettävä tytärkorttiversio

samasta kortista.

SCB-55 on taas sama kortti laajemmalla

GS-luokan äänivalikoimalla.

Kaikki mitä seuraavassa

sanotaan RAP-10:stä pätee

myös tytärkortteihin General

MIDI äänten osalta.

Rolandin RAP-10 ansaitsee

äänivalikoiman laadusta yhden

testin parhaista arvosanoista.

Eri korteilla on erilaisia vahvuuksia

ja heikkouksia ja niin

on Rolandillakin. Kun arvioidaan

äänivalikoiman laatua kokonaisuutena,

Rolandin kanssa

kilpailevat vain Top Wave 32,

Turtle Beach Tropez Plus sekä

pienen matkan päässä Yamahan

Sound Edge.

RAP-10:n antama äänikuva

on hyvin selkeä: orkesterin eri

soittimet erottuvat toisistaan


huilun ääni on huono. Sensijaan

esimerkiksi oboe ja englannintorvi

kuulostavat hyviltä. Sekä

orkesterimusiikissa että

jazzissa tärkeä klarinetti kuulostaa

yksin ohuelta, mutta osana

yhtyettä tai orkesteria ääni toimii

hyvin.

Jazzissa tärkeä trumpetti ja

varsinkin sordinoitu trumpetti

kuulostavat erittäin hyviltä. Samoin

jazzin ystävää ilahduttavat

suhteellisen hyvät saksofonit.

Tärkeitä ja hyödyllisiä ovat

myös akustiset kitarat nailon- ja

metallikielillä, jotka soivat hienosti.

Testasimme Audiotrixia

myös oheistuotteena myytävän

efektiprosessorin kanssa, joka

liitetään kortin laajennuspaikkaan.

Tämä useimpiin muihin

kortteihin jo sisäänrakennettu

ominaisuus on välttämätön va-

paremmin kuin useimmilla

muilla korteilla. Soitinäänien

yleisilme on pehmeä, mutta

myös hieman synteettinen. Esimerkiksi

akustiset kitarat ja

puupuhaltimet kuulostavat todellisia

esikuviaan kirkkaammilta

ja täyteläisemmiltä. Huilu

pyrkii tämän johdosta tunkemaan

hieman luonnottomalla

tavalla esiin orkesterikudoksesta.

Tämä äänen lihavuus on

haitta vain joissain musiikkityypeissä.

Orkesterimusisointia haittaa

myös korkeissa jousistoäänissä

esille tuleva häiritsevän voimakas

vibrato. Muuten jousistoäänet

ovat hyviä. Sävyltään ne

muistuttavat enemmän pieniä

jousiorkestereita, kun taas esimeriksi

Gravis Ultrasound tai

Turtle Beach Tropez Plus tarjoavat

suuremman orkesterin kaltaista

sointia.

kavasti otettavaan

musiikin tekoon.

Efektiprosessoria

tukee tavallista

monipuolisempi

efektien muokkausohjelma.Ohjelma

käyttää standardien

vastaisesti

niinsanottuja radionappeja keskustelulomakkeidenavaamiseen.

Kun tähän erityispiirteeseen

on tottunut, ohjelma on

havainnollinen ja selkeä – niille

käyttäjille, jotka tuntevat elektronisen

äänentuotannon tekniikkaa.

Audiotrix tukee myös uusien

äänien luomista lisämuistiin,

jota saa kuitenkin valitettavan

vähän. Lisämuistiksi tarvitaan

valmistajan oma 512 kilotavun

lisämuisti, joka asennetaan kortin

laajennusliittimeen.

Kortin mukana tulee suhteellisen

runsas ohjelmatarjonta.

Eräät sen ohjelmat vain näyttävät

ensi silmäyksellä lupaavammilta

kuin mitä sitten ovatkaan.

Midisoft MusicMagic on

kevytversio saman firman sekvensseristä,

jossa musiikkia käsitellään

nuottimuodossa. Mu-

Orkesterimusiikin

jäljittelystä

kiinnostuneelle

RAP-10 ei ole ehkä

ole testin paras

vaihtoehto. Kaikenlaiseenmuuhun

musisointiin

se tarjoaakin sitten

hyvin kilpailukykyisen kokonaisuuden.

Esimeriksi jazzin harrastajaa

ilahduttavat hyvät saksofonit

ja trumpetit sekä aivan

erinomainen pianoääni.

Jos kortin ROM-muistissa

olevat valmiit äänet eivät tyydytä,

on valittava toinen kortti.

RAP-10 ei nimittäin tarjoa mitään

mahdollisuuksia äänten

muokkaukseen tai omien äänten

luomiseen. Roland ei ilmoita

kortin vakiona sisältämän ääninäytekirjaston

kokoa, mutta

kuuntelun perusteella se on todennäköisesti

noin kaksi megatavua.

Rolandin ohjelmatarjonta

keskittyy aaltoäänistä ja MIDIäänistä

muodostettujen esityskokonaisuuksien

tuottamiseen.

Aaltoäänieditorin lisäksi valikoimasta

löytyy mikseri sekä

sekvensseri tällaisten esitysten

tekoon. Ohjelmilla voi yhdistää

sicMagic on hyvin rajoittunut

ohjelma. Se ei tarjoa käyttäjälle

esimerkiksi trioleja eikä kuudestoistaosaa

lyhyempiä nuotteja.

Soft Karaoke on sitä mitä nimi

sanoo. Se soittaa säestystä

samalla kuin ruudulla etenee

laulun teksti. Valitettavasti ohjelmalla

ei voi tekstittää omia

MIDI-tiedostoja. Se soittaa ainoastaan

valmistajan oman tiedostoformaatin

mukaisia valmiita

laulutiedostoja, joita tulee

ohjelman mukana noin puoli

tusinaa.

Audiotrix ei ole Plug & Play -

kortti. Asennus Windows 95:en

sujui kuitenkin mukavasti kun

haimme valmistajan WWW-sivulta

Windows 95-ajurit.

■Mediatrix

Audiotrix Pro

Hinta: 1 990 mk,

efektiprosessori 590 mk

Valmistaja: Mediatrix Inc.,

http://www.mediatrix.com

Maahantuoja: Rapport Oy, puh.

(921) 273 2900, faksi (921) 273 2930,

Lyhyesti: Kortti ilman huippuja tai suuria

heikkouksia. Soveltuu parhaiten

rytmimusiikkiin.

kiintolevylle nauhoitettua musiikkia

tai ääntä, vaikkapa laulua,

äänikortin tuottamaan musikkiin

ja nauhoittaa kokonaisuuden

takaisin kiintolevylle.

Jos siis haluat tallentaa midisäestetyn

lauluesityksesi, RAP-10

tarjoaa siihen välineet.

RAP-10 ei ole Plug & Play -

kortti. Tästä on jo nykyisin annettava

ainakin hieman miinuspisteitä.

Sen tytärkorttiversiot

voidaan kuitenkin helposti kytkeä

halpaankin SoundBlasteryhteensopivaan

Plug & Play

korttiin. Näin saa helposti hyvillä

äänillä varustetun yhdistelmän,

joka on myös helppo

asentaa. Kaiken lisäksi tällainen

yhdistelmä on erittäin hyvin peliyhteenopiva.

■ Roland RAP-10

Hinta: 1 650 mk, SCB-7 1 490 mk, SCB-

55 1 990 mk

Valmistaja: Roland

Maahantuoja: Roland Scandinavia,

puh. (90) 682 4020, faksi (90) 682 0520

Lyhyesti: Korkealaatuisen äänivalikoiman

ja tarkan sointikuvan tarjoava

kortti.

SoundBlaster

AWE32 PnP


SoundBlasterissa on Graviksen

tapaan vertailumme pienin valmis

ääninäytekirjasto, vain yksi

megatavua. Koska Gravista

kuunneltiin lisämuistilla ja

CD:ltä ladatuilla äänillä, on selvää,

että SoundBlaster ei sille

äänen laadullisesti pärjännyt.

Tästä huolimatta SoundBlasterinkin

äänet ovat varsin kohtuulliset.

Sisäänrakennettujen soitinäänien

yleisilme kuulostaa

hieman sähköisesti lihotetulta.

Esimerkiksi todellisen huilun

alimman oktaavin hieman käheä

ääni ei helposti tunkeudu

esiin orkesterikudoksen läpi.

SoundBlasterin tälläkin äänialueella

täyteläinen ja hieman

liian kirkassointinen huilu varastaa

helposti pääosan muulta

orkesterilta. Soitinäänien väri ei

myöskään aina kuulosta oikein

luonnolliselta. Esimerkiksi

harppuääni kuulostaa laajan

skaalansa alapäässä luonnottoman

kuivalta ja yläpäässä taas

todellista esikuvaansa täyteläisemmältä

ja kirkkaammalta.

SoundBlaster tarjoaa kuiten-

Turtle Beach

Tropez Plus

Tropez Plussan ROM-muistiin

sijoitetut General MIDI -äänet

vievät tilaa neljä megatavua, mikä

on runsaasti. Niinpä äänien

laatu onkin yleisesti ottaen testin

parhaasta päästä.

Äänten yleissävy on kirkas.

Tämä saattaa jopa kiusata niitä,

jotka haluavat kuulla akustisten

soitinten mahdollisimman

luonnonmukaista jäljittelyä.

Esimerkiksi puupuhallinten

soinnissa on yleensä alarekistereissä

sellaista himmeyttä ja

karheutta, jota Tropez Plus ei

aivan tavoita. Tästä syystä orkesterimusiikki

ei kuulosta

luonnolliselta vaan sähköisesti

käsitellyltä.

Jouset ovat yleensä orkesterimusiikin

tärkeimpiä soittimia.

Tropez Plussan kaksi jousistoääntä

ovatkin soinniltaan testin

kärkeä. Niiden käyttökelpoisuutta

haittaa kuitenkin eräs

ongelma.

Toisen äänen päälletuloon

liittyvä paino (attack) on mo-

kin erinomaiset välineet niille,

jotka haluavat nikkaroida ääninäytteistä

itselleen omia soitinääniä.

Myös kortin ROMmuistissa

olevia ääninäytteitä

voi käyttää omien soitinäänien

rakennusaineena, tai niitä voi

muokata monella tavalla. Tämän

tekee mahdolliseksi syntetisaattoreistaan

tunnetun

EMU:n SoundFont-teknologia,

johon myös SoundBlasterin

kortti perustuu.

Jos ROMilla olevat ääninäytteet

eivät riitä, SoundFont-soitinpankkeja

voi ostaa CD-levyllä

erillisinä tuotteina. Äänien

rakennusaineina voi myös käyttää

Windowsin aaltomuotoisia

ääniä eli WAV-tiedostoja. Tässä

touhussa on kuitenkin syytä

asentaa kortille lisää RAMmuistia

kiinteästi asennetun

puolen megatavun avuksi.

On mielenkiintoista tutkia

SoundBlasterin soitinäänien ra-

niin tarpeisiin liian voimakas.

Sillä soitettuna useimmat jousiosuudet

kuulostavat liioitelluilta.

Toisessa jousistoäänessä taas

tämä attack-vaihe on liian hidas.

Ääni saavuttaa sointivoimakkuuden

niin hitaasti, että se

aiheuttaa usein tarkoituksettomia

painoja äänen alkua seuraavalle

tahdin lyönnille.

Ilman tätä ongelmaa Tropez

Plus kilpailisi lisämuistilla varustetun

Gravis Ultrasoundin

kanssa testin parhaan sinfoniaorkesterin

tittelistä.

Yleensä tällaiset ongelmat on

helposti hoidettavissa. Ladataan

ääninäytteistä muodostettu soitinkuvaus

soitineditoriin ja säädetään

attack sopivaksi. Tämä

editoitu soitinkuvaus ladataan

sitten takaisin kortin RAMmuistiin,

jossa se korvaa alku-

kennetta Sound-

Font-editorilla.

Sieltä löytyy helposti

muunmuassa

syy harppuäänen

tympeään yleissävyyn,

se on tehty

vain yhdestä keski-

C-sävelen kohdalta

otetusta näytteestä.

SoundBlasterin tekijät ovat

selvästi joutuneet tekemään valintoja

saadakseen pidettyä

ROM-äänikirjaston koon kurissa.

Valinnat ovat suosineet

esimerkiksi pianoa (kahdeksan

näytettä) sekä eräitä vaskisoittimia.

Häviäjiä ovat olleet harpun

lisäksi useimmat puupuhaltimet.

Myös jousistoäänet on kasattu

yllättävän vähistä näytteistä.

SoundBlasterin mukana tulee

joukko ohjelmia kortin ohjaukseen,

äänten ja soitinpankkien

editointiin. Nämä varusohjelmat

erottuvat tässä vertailussa

viimeistelynsä ja käyttäjäystävällisyytensä

puolesta edukseen.

Melkein kaikissa ohjelmissa

on esimerkiksi niinsanotut

puhekuplaopasteet.

Musiikin harrastajalle tärkein

ohjelma on yleensä sekvensseri.

Kortin mukana tuleva Voyetra

peräisen soitinkuvauksen.

Tämä ei valitettavasti

onnistu

Tropez Plussalla.

Siihen voi kyllä lisätä

RAM-muistia

omia soitinkuvauksia

varten, mutta

kortin ROMilla olevia soitinkuvauksia

ei saa tuotua editoriin.

Lisäksi editorilla ei pääse käsiksi

attack-asetuksiin.

Akustisten soitinten äänen

väri muuttuu äänen korkeuden

mukaan. Niinpä hyvässä soitinkuvauksessa

on useita eri

korkeuksilta äänitettyjä näytteitä.

Tropez Plussan omat äänet

perustuvat tällaiseen moninäytetekniikkaan.

Valitettavasti

käyttäjälle annetaan mahdollisuus

tehdä vain yhteen ääneen

perustuvia soitinääniä. Näiden

tekeminen on hyvin yksinkertaista,

mutta niiden käyttökelpoisuus

on hyvin rajoitettu.

Tropez Plussan mukana tulee

Stratosin sekvensseri, jossa

on halpaohjelmaksi erittäin

monipuolinen nuotinnusohjelma.

Kortin mukana tulevat

Orchestrator Plus häviää monipuolisuudessa

Graviksen mukana

tulevalle Cakewalkille niukasti.

Se on silti moniin tarpeisiin

riittävän käyttökelpoinen

ohjelma. Sillä voi tarkastella

musiikkia sekä aikajanamuodossa

että nuottimuodossa.

Nuotinnusominaisuudet eivät

kuitenkaan riitä vaatimattomaankaan

julkaisukäyttöön.

SoundBlaster on toimituksen

valinta niille käyttäjille, jotka

haluavat itse muokata syntetisaattorin

ääniä. Se tarjoaa tähän

runsaat mahdollisuudet ja

erittäin käyttäjäystävälliset välineet.

TOIMITUKSEN VALINTA

■ Sound Blaster

AWE32 PnP

Hinta: 1 395 mk

Valmistaja: Creative Labs,

http://www.creaf.com

Maahantuoja: TT Microtrading, puh.

(90) 502 741, faksi (90) 502 7499,

http://www.ttm.fi, Toptronics Oy, puh.

(921) 273 4000, faksi (90) 273 4050,

Computer 2000 puh. (90) 887 331, faksi

(90) 8873 3343

Lyhyesti: Kehittyneeseen teknologiaan

perustuva kortti, joka tarjoaa erinomaiset

välineet omia toiveita vastaavien

soitinäänien kehittämiseen. Sisäänrakennetun

äänivalikoiman pahimmat

puutteet löytyvät perinteisen orkesterimusiikin

soittimista.

myös normaalit digitaaliäänen

muokkaus ja soitto-ohjelmat.

Mukavana lisänä on myös hiirellä

näppäiltävä MIDI-näppäimistö,

jolla voi testata syntetisaattoria,

jos ei vielä omista

koskettimistoa.

Tropezissa onkin käytön yksinkertaisuus

pantu selvästi virittelymahdollisuuksien

edelle.

Hyvän perusäänivalikoimansa

vuoksi kortti sopii hyvin niille,

jotka haluavat vähällä vaivalla

korkeatasoisia soitinääniä.

Kortti on toimituksen valinta

tällaisille käyttäjille. Valintaan

vaikutti myös Plug & Play -tekniikan

tarjoama asennuksen ja

kortin poiston vaivattomuus.

TOIMITUKSEN VALINTA

■ Turtle Beach

Tropez Plus

Hinta: 1 895 mk

Valmistaja: Turtle Beach,

http://www.tbeach.com

Maahantuoja: Gametech, puh. (90)

477 4110, faksi (90) 458 2020,

http://www.mdata.fi/Gametech/

Lyhyesti: Tarjoaa valikoiman erinomaisia

soitinääniä, mutta melko puutteelliset

mahdollisuudet omien soitinäänien

rakentamiseen. Jousistoäänien ajoituksiin

liittyy pieniä ongelmia.

TIETOKONE

ELOKUU 1996 45


X Technology

Digital Composer

Useimmat testimme korteista

tarjoavat todellisia esikuviaan

kirkkaammat ja täyteläisemmät

soitinäänet. Tällainen sointi on

nykyisin muotia esimerkiksi

elokuvissa. Digital Composer

on toista maata, sillä sen äänet

kuulostavat luonnollisilta.

Digital Composer muistuttaa

tässä suhteessa varsin paljon

Gravis Ultrasoundia. Kummastakin

löytyy hyvät äänet kun tavoitellaan

käsittelemättömältä

ja luonnolliselta kuulostavaa

sointia, sellaista jota on totuttu

odottamaan esimerkiksi klassisen

musiikin äänityksiltä.

Kortista ei kuitenkaan löytynyt

aivan huippuhyviä ääniä,

mutta toisaalta huonojakaan ei

ollut. Ennen kaikkea äänet toimivat

hyvin yhdessä. Tällä kortilla

saakin aikaan varsin hyvän

sinfoniaorkesterin.

Muutama asia kuitenkin pistää

korvaan. Huilun äänessä on

kaksiviivaisen oktaavin Es-nuotin

ja E-nuotin välissä todella

häiritsevä muutos äänen väris-

X Technology Power

Wave 32

Jousistoäänet ovat tämän kortin

herkullisinta antia, mutta vain

tiettyihin tarpeisiin. Jousia voi

soittaa lukemattomilla eri tavoilla

ja syntetisaattorin ääni

pysyy aina hyvänä. Juosistoäänet

ovat kuitenkin parhaimmillaan

kun halutaan painokasta

marcato-sointia.

General MIDI-standardiin

kuuluu kaksi jousistoääntä:

Jousisto numero yhden pitäisi

soida ”marcato”: voimakkaasti,

painotetusti. Jousisto numero

kahden pitäisi olla tätä pehmeämpi

normaali jousistoääni.

Powerwavessa kummankin äänen

väri on jokseenkin sama ja

melko ”marcato”. Eroa on vain

sen verran, että jousisto ykkkösessä

on vahva alkupiikki (attack).

Power Waven jousistot loistavat

siellä, missä tarvitaan dramaattista,

tummaa marcatosointia.

Kortti sopisi hyvin esimerkiksi

Star Trek: The Next

Generation -sarja alkumusiikin

esittämiseen. Sen sijaan tämä ei

ehkä olisi oikea kortti Sibeliuk-


sä. Ilmeisesti tässä kulkee kahden

näytteen raja. Patarumpu

on toinen Digital Composerin

ongelma, se soi kovin terävästi

ja kuivasti. Sillä on vaikeaa saada

aikaan pehmeää ja tasaista

taustajyminää.

Sinfoniaorkesteri on Digital

Composerin vahva laji ja siinä

se on samaa tasoa kuin Graviksen

Ultrasound lisämuistilla ja

CD:ltä ladattujen äänien kanssa.

Näiden orkestereissa on kuitenkin

selviä eroavaisuuksia.

Yleisimmin käytetty jousistoääni

numero kaksi soi Digital

Composerilla hieman terävämpänä

ja agressiivisempana kuin

Graviksella. Lisäksi sen soinnissa

on keski-C:n ympärillä ikävä

nariseva vivahde.

Gravis ottaa voiton myös

harpun ja patarummun kohdalla.

Melkein kaikissa muissa soi-

sen kuulakkaalle ja eteeriselle

Andante Festivolle.

Jouset vaativat tuekseen muita

hyviä instrumentteja ennen

kuin niiden varaan syntyy hyvä

orkesteri. Powerwave tarjoaa

melko hyvät vasket, mistä on

jälleen hyötyä varsinkin vahvan

dramaattisessa musiikissa. Sen

sijaan lyyrisemmässä musiikissa

tärkeistä puupuhaltimista löytyy

toivomisen varaa. Muuten

melko hyvässä huiluäänen alussa

on joissain tilanteissa häiritsevän

voimakas puhallusääni.

Klarinetissa on hieman oboemaista

väriä. Oboe taas kuulostaa

varsinkin äänialueensa alapäässä

turhan kirkkaalta ja huilumaiselta.

Kortilla oli vaikeuksia pysyä

mukana sellaisissa klassisen

musiikin koekappaleissa, jotka

tinäänissä Digital

Composer ottaa

pistevoiton. Vaskissa

on joihinkin

tarkoituksiin sopimattomanvoimakas

alkupiikki

(attack-vaihe),

mutta muuten ne

soivat selvästi paremmin kuin

Graviksella.

Digital Composerin mukana

tuleva ohjelmavalikoima on

melko niukka. Siihen kuuluvat

muun muassa perusasiat sisältävä

48-raitainen sekvensseri sekä

tavalliset jukeboxit ja stereodekit.

Aaltoäänieditoria ei ole.

Mielenkiintoisena lisäohjelmana

on näppäimistöltä soitettava

syntetisaattori, joka matkii ulkoasultaan

oikeaa syntetisaattoria.

Ohjelmassa voi soittamisen

lisäksi säätää myös efektejä.

Kortti ei ole Plug & Play -yhteensopiva

ja käyttöohje uppoutuu

heti alkajaisiksi varsin

syvälle keskeytysten ja osoitteiden

asettamiseen jumpereilla.

Tätä tietoa ei onneksi tarvittu,

koska kortti toimi oletusarvoillaan.

Nämä jumpperit muistuttavat

kuitenkin olemassaolol-

muut kortit selvittivät

ilman korvin

kuultavia ongelmia.

Kortin pitäisi

tarjota 32 samanaikaista

ääntä,

niin kuin useimmat

muutkin testin

kortit. Kun äänistä

alkaa tulla

pula, se ilmeisesti

katkaisee äänet, joiden nuotti

on päättynyt, mutta joiden jälkisointi

on vielä vaimenemassa.

Tällaiset jälkisoinnittomat nuotit

suorastaan pomppaavat esille

orkesterikudoksesta.

Kortin mukana tulee niukahko

valikoima ohjelmia. Se

tarjoaa perusasiat tekevän sekvensserin

sekä joukon melko

selkeitä ja käyttäjäystävällisiä

hallintaohjelmia muun muassa

efektien asettamiseen. Siinä on

myös ohjelma, joka emuloi Rolandin

tunnettua Sound Canvas

syntetisaattoria aina ulkoasua

myöten.

Kyseessä on niin sanottu GSkortti,

joka tarjoaa tavallista General

MIDIä jonkin verran laajemman

soitinäänivalikoiman

sekä huomattavasti laajemman

rumpuäänivalikoiman. Kortti ei

laan siitä, miksi Plug & Play on

keksitty.

Kortin ääninäytteet ovat

kaikki kahden megatavun

ROM-muistissa. Näin ollen niitä

ei voi editoida eikä korvata

uusilla äänillä. Digital Composer

perustuu samaan Ensoniqin

piiriteknologiaan kuin testissä

myös mukana oleva Ensoniq

Soundscape Elite. Näillä korteilla

on kuitenkin selvästi erilainen

sointi.

Korttiin on saatavilla lisävarusteena

Ensoniqin efektiprosessori.

Se ei kuitenkaan kuulunut

tässä testattuun kokoonpanoon.

Kortin parhaan soveltuvuuden

alueella – akustisen orkesterimusiikin

piirissä – efektiprosessoria

ei välttämättä tarvitakaan.

■ X Technology Digital

Composer

Hinta: 1 295 mk

Valmistaja: X Technology Inc.

Maahantuoja: Terton Oy, puh. (90)

4780 8400, faksi (90) 4780 8448

Lyhyesti: Akustisen orkesterimusiikin

soittamiseen sangen ansiokkaasti soveltuva

kortti.

tarjoa mitään mahdollisuuksia

äänten editointiin tai uusien

soitinäänien luomiseen.

Kortin suuresta neljän megatavun

muistista huolimatta

edullista hintaa selittää se, että

kortti ei muista vertailun ISAväylään

kytkettävistä korteista

poiketen toimi tavallisena äänikorttina.

Näin ollen sillä ei voi

soittaa esimerkiksi Windowsin

WAV-tiedostoja tai digitaalista

musiikkia.

Power Waven käyttöohje on

huono. Sen ensimmäisestä viiden

lauseen mittaisesta kappaleesta

löytyi heti kuusi kielioppivirhettä.

Tällaista säästämistä

on todella vaikea ymmärtää.

■ X Technology

Power Wave

Hinta: 995 mk


Maahantuoja: Terton Oy, puh. (90)

4780 8400, faksi (90) 4780 8448

Lyhyesti: Keskitason äänivalikoiman ja

ominaisuudet tarjoava kortti. Hyvät dramaattiset

jousistoäänet. Kehno käyttöopas.


X Technology Top

Wave 32

Top Waven soinnin yleisvaikutelma

on kirkas ja ehkä hitusen

raaka tai metallinen. Tällainen

soundi pääsee oikeuksiinsa erityisesti

dramaattisessa musiikissa.

Top Wave ei siis ehkä olisi

parhaimmillaan Sibeliuksen

Finlandian hitaassa ja seesteisessä

hymniosassa, mutta saman

kappaleen dramaattisiin loppufanfaareihin

se tarjoaisi mitä

erinomaisimmat äänet.

Top Wave perustuu kuulun

syntetisaattorivalmistajan Korgin

piireihin. Se on testin ainoa

kortti, joka perustuu kahdeksantoista

bitin tarkkuudella

otettuihin ääninäytteissiin;

muut kortit perustuvat kuudentoista

bitin näytteisiin. Käytännössä

tämä tarkoittaa sitä,

että kortin ääninäytteet on digitoitu

noin neljä kertaa 16-bittisiä

kortteja suuremmalla tarkkuudella.

Johtuu ehkä tästä, että

kortin antama sointikuva on

hyvin täsmällinen: eri soittimet

erottuvat täysillä soittavasta sinfoniaorkesteristakin

toisistaan

melko hyvin.

Yamaha Sound

Edge SW20-PC

Yamahan soitinäänet kuulostavat

sähköisesti lihotetuilta silloinkin,

kun jäljitellään akustisia

soittimia. Sama piirre on

kuultavissa muunmuassa Tropez

Plussan ja Rolandin äänivalikoimassa,

mutta Yamahassa se

on kaikkein korostetuin.

Tällainen soundi ei tietenkään

ole paha vaan enemmänkin

makuasia. Esimerkiksi elokuvien

ääniraidoilla haetaan

nykyisin usein tällaista todellisuutta

täyteläisempää sointia

silloinkin, kun musiikki on oikean

orkesterin äänittämää.

Yamahan orkesteri kuulostaa

sähköisesti käsitellyltä, mutta

siitä huolimatta myös aidolta

sähköisesti käsitellyltä orkesterilta.

Varsinkin jousistoäänet

ovat hyvin onnistuneita. Niitä

voisi kritisoida ainoastaan siitä,

että normaali jousistoääni sekä

painokas jousistoääni (marcato)

muistuttavat liiaksi toisiaan.

Aidon orkesterin vaikutelmaa

heikentää eniten huilu. Sen

äänen väri kuulostaa melko ai-

Kyseessä on niin sanottu tytärkortti,

joka painetaan kiinni

SoundBlaster-yhteensopivalla

laajennusliittimellä varustettuun

korttiin. Se ei vaadi ajurien

tai ohjelmien asennuksia.

Peleistä kiinnostuneita saattaa

kiinnostaa tämä tapa saada taatusti

täysin SoundBlaster-yhteensopiva

erittäin korkeatasoisilla

soitinäänillä varustettu

kortti.

Kortin mukana tulee melko

niukasti ohjelmia, sekvensseri

sekä pari apuohjelmaa. Välttämättömän

SoundBlasterin mukana

tulleet ohjelmat ovat kuitenkin

täysin käyttökelpoisia

myös tämän kortin kanssa.

Äänieditori on ohjelmavalikoiman

mielenkiintoisin tuttavuus.

Kortin ääninäytteet ovat

kiinteästi ROM-muistissa, mutta

äänen muodostusta voi ohja-

dolta, mutta värin ja voimakkuuden

muutoksia puhalluksen

alussa ei ole onnistuttu jäljittelemään

yhtä hyvin kuin useimmissa

muissa testin korteissa.

Niinpä huiluääni kuulostaa varsinkin

yksin soidessaan enemmän

huiluääntä soittavalta syntetisaattorilta

kuin oikealta huilulta.

Kaikenkaikkiaan kortti tarjoaa

kohtuullisen klassisen orkesterin.

Jazzin ystäviä taas ilahduttavat

muunmuassa melko

hyvä pianoääni sekä erittäin hyvät

saksofoniäänet.

Yamaha on erinomainen valinta

niille, jotka haluavat leikkiä

erilaisilla erikoisefekteillä.

Useimpien muiden korttien tapaan

tarjolla on joukko valmiita

efektiasetuksia. Niillä voidaan

jäljitellä muunmuassa erilaisten

tilojen akustiikkaa. Tämän li-

ta lukemattomilla

tavoilla. Tässä

suhteessa kortti on

testin kehittynein,

ohittaen jopa

SoundBlaster

AWE32:n. Ohjelman

käyttäjän täytyy

kuitenkin olla

erilaisten suodattimien

ja oskilaattorien maailmassa

hyvin viihtyvä syntikkaguru.

Ohjelma ei ole läheskään

yhtä käyttäjäystävällinen kuin

esimerikiksi SoundBlasterin äänieditori.

Kortin äänivalikoima kuulosti

erittäin korkeatasoiselta.

Äänet olivat huonoimmillaankin

tyydyttäviä ja parhaimmillaan

erittäin hyviä. Huilu oli ainoa

todella huonolta kuulostanut

soitinääni. Varsinkin huilun

äänialueen alimmat äänet

kuulostivat enemmän joltain

jousisoittimelta kuin huilulta.

Kortin äänessä on sama sähköisen

lihotuksen tuntu kuin

useimmissa muissakin testin

korteissa – Gravis Ultrasoundia

lukuunottamatta. Varsinkin

eräät puupuhaltimet kuulostavat

todellisia esikuviaan täyteläisemmiltä

ja kirkkaammilta.

säksi Yamaha tarjoaa

efektien

muokkausohjelman,

jolla pääsee

suoraan käsiksi

efektipiirien säätöihin

ja keskinäisiin

kytkentöihin.

Efektieditorin

hyödyntäminen vaatii kuitenkin

melkoista syntetisaattoritekniikan

asiantuntemusta.

Käyttöohje selittää kyllä kaikki

ohjelman termit ja toiminnot,

mutta kovin lyhyesti ja luettelomaisesti.

Muutama läpikäyty

esimerkki auttaisi lukijaa hahmottamaan,

miten nämä asiat

liittyvät toisiinsa.

Kortin mukana tulee WAVäänien

editori. Näitä ääniä voi

myös tallentaa kortin muistiin

käytettäväksi MIDI-soitinääninä.

Kortille on kuitenkin asennettu

vain 128 kilotavua RAMmuistia

ja sitä ei voi laajentaa,

joten ominaisuudesta ei saa aivan

kaikkea irti. Kortin vakioäänet

on tallennettu kahden megatavun

ROM-muistiin.

Kortin mukana tuleva Voyetra

Orchestrator Plus on kohtuullisen

monipuolinen sek-

Tämä on nykyisin usein – esimerkiksi

elokuvamusiikissa –

haluttu sointi.

SoundBlasterin halvimpiin

Plug & Play -kortteihin yhdistettynä

Top Wave antaa poikkeuksellisen

vaivattomasti erittäin

hyvän lähes kaiken tyyppiseen

musiikkiin sopivan äänivalikoiman.

Jos SoundBlaster laajennusliitännällä

varustettu

kortti on koneessa jo valmiina,

on Top Wave vieläkin houkuttelevampi

vaihtoehto.

Top Wave on toimituksen

valinta sellaiselle käyttäjälle, joka

haluaa vaivattomuutta, hyviä

ääniä, sekä jonkin verran soitinäänienmuokkausmahdollisuuksia.

TOIMITUKSEN VALINTA

■ X Technology

Top Wave 32

Hinta: 1 095 mk


Maahantuoja: Terton Oy, puh.

(90) 4780 8400, faksi (90) 4780 8448

Lyhyesti: SoundBlaster-laajennuskortti,

joka antaa vaivattomasti korkealaatuisen

ja monikäyttöisen soitinäänivalikoiman.

vensseriohjelma. Musiikkia voi

tarkastella myös nuottien muodossa,

mutta nuotinnusominaisuudet

ovat hyvin rajoitetut. Lisäksi

yhdessä ikkunassa voi tarkastella

vain kymmentä viivastoa

kerrallaan.

Kaiken kaikkiaan Yamahan

ohjelmavalikoima on kuitenkin

erittäin kattava. Kun äänetkin

ovat kohtuullisen hyvät, on

Yamaha hyvä valinta etenkin jos

tuntee kiinnostusta efektien

muokkaukseen. Kortti on kuitenkin

jo hieman vanhaa mallia,

uusi korvaava malli on jo saapumassa

myyntiin.

■ Yamaha Sound Edge

SW20-PC

Hinta: 995 markkaa

Valmistaja: Yamaha,

http://www.yamaha.com

Maahantuoja: Fazer Musiikki, puh.

(90) 435 011, faksi (90) 656 947

Lyhyesti: Kortti tarjoaa äänikirjaston ilman

kovin suuria heikkouksia sekä kehittyneen

efektieditorin.

TIETOKONE

ELOKUU 1996 47

Mukana vertailussa

48

Internetin myötä WWWtekniikka

on levinnyt

kaikkialle maailmaan. Jo yli

200 000 palvelinta jakaa

verkkoon tietoa, mutta

myös mainoksia ja viihdettä.

Ohjelmavalmistajat ovat

löytäneet WWW-sivujen

teko-ohjelmista uuden,

nopeasti kasvavan markkinan.

Testasimme uusimmat

WWW-sivujen teko-ohjelmat

ja totesimme, että

suunta on oikea, mutta

lisäkehitykselle on yhä tilaa.

• HotDog 1.01 • MacroMediaBackstage Designer

• Corel Web.Designer • Netscape Navigator Gold 2.01

• Microsoft FrontPage 1.1 • HotMetal Pro 2.0

Internet oli pitkään atk- ja korkeakouluihmisten

oma, suljettu

maailmansa. Tälle joukolle

omien WWW-sivujen tekeminen

HTML-koodeja käsin kirjoittamalla

ei ollut ongelma. Nyt WWW on

kuitenkin levinnyt niin laajalle, että erityisille

sivunteko-ohjelmille alkaa olla kysyntää.

Sivunteko-ohjelmien eli WWW-editorien

kysyntä yllätti suuret ohjelmavalmistajat

pahemman kerran ja kesti aikansa, ennen

kuin ensimmäiset välttävät kaupalliset

ohjelmat saatiin markkinoille. Pitkään käyttäjän

ainoita apuja olivat verkosta löytyvät

ilmaiset ja puoli-ilmaiset shareware-viritykset,

joista osa toimi ja suurin osa ei.

Ensimmäisenä nimekkäänä valmistajana

markkinoille ehti Adobe, joka julkaisi viime

vuonna Macintoshille PageMill- ja Site-

Mill-ohjelmat. Niitä pidettiin ensimmäisinä

kunnollisina sivutuotannon työkaluina,

vaikkeivät nekään tukeneet edes taulukoita.

Vuoden vaihteessa Microsoft osti Vermeeriltä

FrontPagen ja Corel hankki oman ohjelmansa

Macromindilta. Nyt markkinoilla

alkaa olla jo useita kunnollisia työkaluja.

Nopeasti kasvavilla markkinoilla on kuitenkin

yhä tilaa uusille, innovatiivisille tulokkaille.

Kuumentunut markkinatilanne heijastui

myös vertailussa. Esimerkiksi Adobe ei pystynyt

toimittamaan varsinaiseen testiin PageMillin

tulossa olevaa Windows-versiota ja

muutamasta ohjelmasta saatiin ainoastaan

levykkeet. Kunnollista tuotepakettia tai käsikirjaa

oli tuskin kenelläkään. Yhtäkään ohjelmaa

ei oltu ehditty kääntää suomeksi eikä

oikeinkirjoituksen tarkistustoiminnosta ollut

siksi suurtakaan hyötyä.

WYSIWYG vai ei?

WWW-sivueditorin tekeminen on periaatteessa

helppoa, sillä HTML-kieli, jolla sivut

koodataan, on erittäin yksinkertaista. Mutta

ohjelmissa on silti omat ongelmansa. Mikä

näyttää ulospäin helpolta onkin sisältä

katsottuna vaikeaa.

Suurin pullonkaula on itse HTML-koodauksessa,

jonka ei alunperin pitänytkään

kuvata sivun ulkoasua täsmällisesti vaan ainoastaan

erottaa sivun muotoilu ja asiasisältö

toisistaan. Kuluttajamarkkinoille on kuitenkin

pakko tarjota ohjelmia, jotka näyttävät

sivun lopullisessa asussaan jo kirjoitusvaiheessa.

Tämä WYSIWYG-periaate –

What You See Is What You Get – on jo vuosia

ollut itsestäänselvyys tekstinkäsittelyssä,

mutta WWW-editoreissa sen toteuttaminen

tuottaa suuria ongelmia. Sivu kun ei kos-

Vertailu

W W W - E D I T O R I T

TEKSTI: PETTERI JÄRVINEN

Työkalut

Web-sivujen

taittoon

kaan näytä omalla ruudulla täsmälleen sellaiselta

kuin miten käyttäjä sivun näkee.

Kaikki eivät ole edes tähdänneet WYSI-

WYG-näyttöön ja muotoilukoodien piilottamiseen.

HotMetal on alusta pitäen profiloitunut

koodieditoriksi, jolloin sivun tekijä

käsittelee suoraan HTML-koodeja. WY-

SIWYGin sijaan ohjelma pyrkii tekemään

koodien hallinnasta mahdollisimman helppoa

ja sujuvaa. Periaate toimii hyvin osaavan

tekijän käsissä, mutta aloittelijalle se on

tarpeettoman teknistä ja hankalaa. Aloittelija

valitsee mieluummin helppokäyttöisyyden

ja WYSIWYG-näytön, sen vääristymistä

huolimatta.

WWW-sivujen muokkaus on teknisesti

yllättävän hankalaa. Sivulla olevat erityyppiset

pakatut kuvatiedostot sekä hypertekstilinkit

ovat työläitä ylläpitää ja näyttää. Testissä

havaittiin, että 16 megatavun muistilla

varustettu 486-testilaite oli nipin napin riittävä

perussivujen tekoon, mutta vaativassa

käytössä Pentium on ainoa oikea valinta.

Jopa tavallinen verkkosurffaus käy Pentiumilla

sujuvammin kuin 486-koneella,

vaikka linjayhteys olisikin tavallisen V.34modeemin

varassa.

Teknisestä vaativuudesta johtuen eräät

teko-ohjelmat ovat saatavissa vain 32-bittisinä

versioina, joten viimeistään Internetin

myötä on aika vaihtaa Windows 3.1:stä uuteen

ympäristöön.

Eroja ohjelmissa

HTML-kielen standardoinnin ansiosta

kaikki editorit muistuttavat jossain määrin

toisiaan. Esimerkiksi linkin tai kuvan lisäysikkuna

on kaikissa ohjelmissa saman

näköinen, koska kysyttävät parametrit ja lisätiedotkin

ovat samat.

Silti ohjelmien välillä on suuria eroja,

koska HTML-kieleen kehitetään koko ajan

uusia lisäyksiä eikä mikään ohjelma voi tuntea

niitä kaikkia. Harvinaisilla ISINDEXin

kaltaisilla koodeilla on vain vähän käyttöä,

mutta jokaisen editorin pitäisi osata lomakkeet

ja taulukot. Jälkimmäinen on ainoa tapa,

jolla sivulla olevaa tekstiä ja grafiikkaa

saadaan kohdistettua rinnakkain halutulla

tavalla. Lomaketuki on helppo toteuttaa,

mutta taulukot ovat teknisesti hankalia.

Vertailun ohjelmista ne hallitsi kunnolla

vain FrontPage.

Pelkän sivumuokkauksen lisäksi editorin

pitäisi osata käsitellä myös kuvia, sillä

HTML-standardi sisältää imagemap-nimellä

kulkevan tekniikan, jossa kuvaan voidaan

upottaa linkkejä. Kun niitä napsautetaan

hiirellä, käyttäjä siirtyy toiselle sivulle tai kokonaan

toiseen palvelimeen. Toinen hyö-

TIETOKONE ELOKUU 1996

TIETOKONE ELOKUU 1996 49

Hot Dog tukee ainoana

ohjelmana MicrosoftinMarquee-laajennusta,

joka lisää

sivulle haluttuun

suuntaan vierivän

tekstin.

WWW-EDITORIT

HotDog Backstage Designer Web.Designer Navigator Gold FrontPage HotMetal Pro

Hinta

40 $ (190 mk) 79 $ (380 mk) 700 mk 727 mk 990 mk 1 250 mk

Valmistaja Sausage Software Inc. Macromedia Inc. Corel Corp. Netscape Communications Corp. Microsoft Corp. SoftQuad Int.Inc.

Maahantuoja 1) 2) TT-Microtrading Oy Microsoft Oy Index IT Oy

Puhelin (90) 50 2741 (90) 52 5501 (90) 525 9500

Faksi (90) 502 7499 (90) 878 8778 (90) 5259 5030

Internet http://www.sausage.com http://www.macromedia.com http://www.corel.com http://www.ttm.fi http://www.microsoft.fi http://www.index.fi

Toimintaperiaate koodieditori WYSIWYG WYSIWYG WYSIWYG WYSIWYG koodieditori

Valmiita sivupohjia

� � � verkossa � �

HTML-oikeellisuustarkistus � � � � � �

Ääkkösten tallennustapa entiteetti heksakoodi heksakoodi ISO Latin entiteetti entiteetti

Makrot � � � � � �

HTML-koodin muokkausmahdollisuus � � � � � �

MDI-ikkunointi � � � � � �

Hiiren kakkospainike käytössä � � � � � �

Oikoluku englanti englanti englanti � englanti englanti

Synonyymisanasto � � � � � englanti

Sähköinen avustus

Tuetut HTML-piirteet

� � � verkossa � �

- lomakkeet � � � � � �

- taulukot � � � � � alkeelliset

- kehykset � � � � osittain �

- tekstifontin asetus � � � � � �

- taustakuva � � � � � �

- tekstin alleviivaus

Lisätoiminnot

� � � � � �

- palvelin � � � � � �

- selain � � � � � �

- sähköposti

- news

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

- sivujen hallinta � � � � � �

- kattava kuvakirjasto � � � � � �

- tiedostojen muunto-ohjelma

Kuvien käsittely

� � � � � �

- läpinäkyvyys � � � � � �

- imagemap editori � � � � � �

1) Backstage Designer Plus, 745 mk, maahantuoja TT-Microtrading, puh. (90) 50 2741, faksi (90) 502 7499

2) Scribona Suomi Oy, puh. (90) 52721, faksi (90) 527 2583, Computer 2000 puh. (90) 88 7331, faksi (90) 887 3343, TT-Microtrading, puh. (90) 50 2741, faksi (90) 502 7499

50

Vertailu W W W - E D I T O R I T

dyllinen lisätoiminto

on GIF-kuvien

taustavärin poisto,

jolloin kuva muuttuu

osittain läpinäkyväksi. Näin

saadaan aikaan kuvia, jotka eivät

rajoitu perinteisiin suorakaiteisiin

vaan voivat olla ulkoreunoiltaan

minkä muotoisia

tahansa.

Pelkkä WWW-editori ei tee

kenestäkään graafikkoa tai tiedottajaa.

Verkko on täynnä

huonosti tehtyjä ja harrastelijamaiselta

näyttäviä sivuja eikä

niitä kaivata enää lisää. Siksi onkin

suureksi avuksi, jos ohjelman

mukana tulee joukko valmiita

sivupohjia, joista saa nopeasti

rakennettua omat, hyvältä

näyttävät sivut. Mallisivujen

suomentaminen vaatii kui-

TIETOKONE

ELOKUU 1996

tenkin työtä ja jos tekstit on tehty

grafiikkana, tekstin kääntäminen

on suorastaan mahdotonta.

Eräät editorit sisältävät oman

WWW-palvelinohjelman, joka

jakaa editorilla tehtyjä sivuja

verkkoon. Toimiston sisäisessä

intranet-käytössä oma palvelinohjelma

saattaa olla järkevä ratkaisu,

mutta organisaation

ulospäin näkyvää palvelinta

varten on syytä varata järeämpi

erikoisohjelma.

Yhdistämällä editori ja palvelin

kokonaisuudeksi siten, että

editori osaa lisätä sivulle palvelimen

tuntemia ohjelmanpät-

Navigator Goldin edit-painike hakee WWW-sivun verkosta ja tallentaa

sen omalle levylle muokkausta varten. Sen jälkeen sivu on lähetettävä

takaisin palvelimelle FTP-protokollalla.

kiä, saadaan monet hankalat ja

aiemmin ohjelmointia vaatineet

asiat, kuten kävijälaskurit ja

tekstihaut, ohjelmoitua näppärästi.

Tällainen ratkaisu sitoo

kuitenkin käyttäjänsä tiettyyn

palvelinohjelmaan.

Ylläpito yllättää

Nykyisillä ohjelmilla WWW-sivujen

luonti käy kohtuullisen

helposti. Vaikeudet alkavat vasta

sitten, kun sivuja pitäisi päivittää.

Palvelimen ylläpito tulee

monelle sivuntekijälle ikävänä

yllätyksenä ja tehtävä tahtoo alkuinnostuksen

jälkeen kokonaan

unohtua.

Ylläpito jakautuu kahteen eri

osaan: uusien tietojen syöttämiseen

ja vanhan palvelimen hakemistorakenteen

ylläpitoon.

Pahimmassa tapauksessa kuvatiedoston

nimen vaihtaminen

tai yhden uuden sivun perustaminen

saattaa tietää muutoksia

kymmeniin muihin sivuihin,

jolloin palvelimen ylläpito


muuttuu painajaiseksi ja vie

runsaasti aikaa.

Vasta aivan hiljattain markkinoille

ovat tulleet ensimmäiset

ohjelmat, kuten SiteMill, Front-

Page ja Backstage, jotka pyrkivät

ottamaan kokonaisvastuun

WWW-palvelimen sisällöstä.

Ne tietävät sivujen väliset keskinäiset

suhteet ja osaavat tehdä

automaattisesti tiedostorakenteen

muutoksesta aiheutuvat

päivitykset. Tällaiset ominaisuudet

ovat hyödyllisiä, mutta ne

vaativat sitoutumista ja suunnittelua.

Lisäksi nekään eivät pysty

päivittämään automaattisesti

palvelimen tietosisältöä – se jää

joka tapauksessa ylläpitäjän

omalle vastuulle.

Hot Dog nopein

Corelin pakettiin sisältyvä Gallery

on erityisesti WWW-julkaisijalle

suunniteltu kuvakirjasto ja

leikekuvien kokoelma. CD-levyllä

on suuri joukko pintakuvioita

sekä sivujen koristeluun sopivia

kuvakkeita.

Navigator Gold muistuttaa

aiheellisesti, ettei kaikkia

verkosta löytyneitä kuvia

tai tekstejä saa käyttää

ilman tekijän

asianmukaista lupaa.

Editorien nopeutta tutkittiin avaamalla useita linkkejä sisältävä

testisivu, vierittämällä sitä nuoli alas -näppäimellä sivun

loppuun, palaamalla takaisin alkuun PgUp-näppäintä painamalla

sekä lopuksi tallentamalla sivu toiselle nimelle.

Avaus Vieritys Selaus Tallennus Yhteensä

Hot Dog 1.01

5 59 4 3 71

Macromedia Backstage 8 52 15 2 77

Corel WebDesigner 10 57 16 2 85

Netscape Gold 2.01 14 92 4 8 118

FrontPage 1.1 19 76 33 2 130

HotMetal Pro 2.0 17 105 33 6 161

(sekuntia)

Tulokset osoittavat, että ohjelmien väliset nopeuserot ovat tavallista

suuremmat. Toisaalta myös hajonta ohjelmien sisällä

on melkoista: vaikka Netscape Gold on tallennuksessa vertailun

hitain, sen vieritysnopeus PgUp-näppäintä käytettäessä on

muita nopeampi. Pisimpään sivua avaa FrontPage, joka jakaa

viimeisen sijan HotMetalin kanssa myös PgUp-selauksessa.

Kaikki ajat huomioiden jumboksi jää HotMetal – näin siitä

huolimatta, ettei se edes päivitä näyttöä nuoli alas -näppäinselauksen

aikana.

FrontPage Explorer esittää havainnollisesti WWW-sivujen ja niillä

olevien linkkien väliset keskinäiset suhteet. Jos jonkin tiedoston

nimeä muutetaan, FrontPage päivittää muutoksen haluttaessa

kaikkialle, missä sitä tarvitaan.

Taulukot ovat suhteellisen uusi lisäys HTML-kieleen ja siksi ne tuottavat

ongelmia monille editoreille. Tässä suhteessa FrontPage on joukon

monipuolisin. Tavallisten taulukkokoodien lisäksi se tuntee myös

cellspacing- ja cellpadding-koodit taulukon väljyyden säätöä varten.

Toimituksen valinta

■ Microsoft FrontPage

Vertailun ohjelmista Microsoftin FrontPage on pienistä ongelmistaan

huolimatta kehittynein sivueditori. Sen taulukkotuki on vertailun

selvästi paras, mukana on runsaasti velhoja ja kuvien käsittelykomennot

on integroitu saumattomasti muuhun ohjelmaan. Lisäbonuksena

tulee vielä mahdollisuus hallita WWW-sivujen kokonaisuutta

sekä oma WWW-palvelinohjelma. Yhteistyö palvelimen

kanssa tarjoaa napin painalluksella syntyvät tekstihaut.

TIETOKONE

Macromedian Backstage

kokoaa WWW-palvelimen

sisällön projektiksi,

jota hallitaan

keskitetysti. Palvelimessa

voi olla sekä

HTML-sivuja, kuvatiedostoja

että kehittyneitä

elementtejä, kuten

keskustelualueita

ja tietokantakyselyitä.

ELOKUU 1996 51


Corel Web.Designer ja

Macromedia Backstage Designer

Multimediaohjelmistaan

tunnettu Macromedia on

lähtenyt mukaan WWWalalle

ja myynyt editorinsa

käyttöoikeuden myös Corelille,

joka markkinoi sitä Web.Designer-nimellä.

Macromedialla nimi

on Backstage Designer.

Vaikka molempien editorit ovat

lähes identtiset, niiden varaan

rakennetut tuotepaketit

poikkeavat selvästi toisistaan.

Macromedian paketti

koostuu Backstage-palvelinohjelmasta,Manager-hallintaohjelmasta

ja varsinaisesta

Designer-editorista. Manager

kokoaa WWW-palvelimen sivut

ja kuvatiedostot yhdeksi

projektiksi, jonka ikkunasta niitä

on helppo hallita. Palvelimeen

kuuluvat myös objekteina

toteutetut tietokantalinkit sekä

keskustelualueet. Sivunteossa

voi hyödyntää muita valmiita

ohjelmaobjekteja, kuten kävijämäärälaskureita.

Backstage Designeria ei tuoda

maahan, mutta sen voi ostaa

Macromedian kotisivuilta. Laajennettua

versiota Backstage

Designer Plusaa on sen sijaan

alettu tuoda maahan. Backstagesta

on olemassa myös versiot

Backstage Desktop Studio ja

Backstage Enterprise Studio,

jotka on tarkoitettu tietokantojen

hyödyntämiseen Web-sivuilla.

Kaikissa versioissa editorina

on sama Designer.

Corel on turvautunut jo hyväksi

havaittuun tekniikkaan ja

lisännyt editorin oheen laajan

kuvakirjastojen joukon, joka

kulkee nimellä Web Gallery. Perinteisten

leike- ja taustakuvien

lisäksi kirjastossa on runsaasti

WWW-käyttöön sopivia kuviointeja,

luettelomerkkejä,

poikkiviivoja, erikoisia kirjaimia

ja muita pieniä apuvälineitä.

Paketin kolmas ohjelma on

Web Transit, joka muuntaa

Word-, WP-, Ami- ja RTF-tekstejä

älykkäästi HTML-sivuiksi.

Ohjelma on parhaimmillaan silloin,

kun muunnoksen kohteena

on kymmeniä tiedostoja,

koska muunninohjelma osaa jakaa

tiedostot automaattisesti sivuiksi

ja luoda niille sisällysluettelon.

Jos alkuperäisiä tiedostoja

muokataan, Transit päivittää

muutokset myös WWW-sivuille.


Corelin ohjelman mukana

toimitetaan paksu käsikirja,

joka sisältää lähinnä

värikuvat leikekuvista. Itse

editorille on omistettu kokonaista

kolme sivua kirjan alusta,

mikä vaikuttaa lähinnä vitsiltä.

Macromedian editoriversiossa

on valmiina painikkeet Javaja

ActiveX-appletteja varten.

Muutoin editorit ovat lähes

identtiset ja täyttävät sivuntekijän

tarpeet varsin hyvin.

Lomaketuki on hyvä, mutta

taulukkotuki puuttuu kokonaan.

Lisäksi editorissa on joitakin

kömpelyyksiä, kuten sen

kyvyttömyys käsitellä useita

työtiedostoja yhtä aikaa. Hiiren

kakkospainiketta ei käytetä mitenkään

hyödyksi. Imagemaptuki

osaa tuottaa vain NCSAstandardin

mukaisia karttoja.

Editorin suurin erikoisuus

on sen tuki Microsoftin käyttämälle

FONT-asetukselle. Sen

ansiosta sivulla olevan kirjasintyypin

nimi voidaan määritellä

tekstinkäsittelyohjelman tapaan

täsmällisesti. Käytännössä laajennuksen

hyöty on marginaalinen,

koska sivun tekijä ei voi

tietää, mitä selainta katsoja

käyttää ja mitä kirjasimia hänen

työasemaansa on asennettu.

Corelin version mukana toimitetaan

joukko valmiita sivu-

HotMetal Pro 2.0

HotMetal oli ensimmäisiä

kaupallisia

WWW-editoreita.

Kilpailijoista poiketen

se ei edes yritä piilottaa

HTML-koodeja, vaan ne ovat

koko ajan selvästi ja havainnollisesti

näkyvissä.Haluttaessa

koodit saa piiloon. Ohjelman

ikkunaa hallitsee massiivinen

koodipainikkeiden patteristo.

WWW-sivu luodaan valitsemalla

haluttu tag-koodi joko

valikoista tai painikkeista. Ohjelman

käyttö vaatii hieman

harjoittelua, sillä enterin painallus

ei tuotakaan tyhjää riviä ja

lihavoinnin vaihto kursiiviksi

saattaa vaikuttaa mahdottomalta.

Vain H1- ja H2-otsikoille on

omat painikkeet, joten niitä

alemmat tasot on valittava

avautuvasta listasta.

Poikkeavasta toimintaperi-

Corelin Web Designerissä voi määritellä sivulla käytettävän tekstikirjasimen,

mikä tekee WWW-sivueditorista lähes tekstinkäsittelyohjelman.

pohjia. Ne ovat näyttäviä ja hienoja,

mutta pohjien muunto

omia tarpeita varten voi olla

vaikeaa, sillä esimerkiksi painikkeiden

tekstit on toteutettu grafiikalla

eikä niitä voi kääntää

suomeksi.

Ohjelma oli vertailussa ainoa,

joka varoitti tiedostoa

avattaessa selvästi virheellisistä

määrityksistä ja osasi jopa korjata

ne automaattisesti. Toisaalta

tietyt kirjaimet tallentuvat

HTML-sivulle hankalina koodeina,

mikä vaikeuttaa sivujen

jatkokäsittelyä ja lukemista.

Toivottavasti ohjelmista saadaan

pian eurooppalaisia kieliä

paremmin ymmärtävät versiot.

■ Corel Web.Designer ja

Macromedia

Backstage Designer

Hinta: Web.Designer noin 700 mk,

Backstage Designer 79 dollaria (Plusversio

745 markkaa)

Valmistaja: Corel Corp.,

http://www.corel.com, Macromedia Inc.,

http://www.macromedia.com

Maahantuoja: TT-Microtrading Oy,

puh. (90) 50 2741, faksi (90) 502 7499,

http://www.ttm.fi

Lyhyesti: Yhteistä editoria käyttävät

WWW-paketit, jotka kuitenkin poikkeavat

kokonaisuuksina toisistaan. Corelin

versio sisältää apuohjelmat tekstinkäsittelyohjelmien

dokumenttien muunnosta

varten sekä laajan WWW-käyttöön

tarkoitetun kuvakirjaston. Backstagen

erikoisuutena on hallintaohjelma

sekä oma palvelin, joka tukee tietokantalinkkejä

ja keskustelualueita.

HotMetal Pro esittää HTML-koodit havainnollisesti grafiikalla tekstin

seassa. Suora työskentely koodien kanssa takaa halutun lopputuloksen,

mutta vaatii asiantuntemusta eikä sovi aloittelijalle.

aatteestaan huolimatta HotMetal

Pro on ajanmukainen ohjelma,

joka hallitsee muun muassa

työkaluvihjeet ja MDI-ikkunoinnin.

Se tukee lomakkeita ja

yksinkertaisia taulukoita. Hot-

Metallin tuntema HTML-koodaus

on vertailun ohjelmista

laajin ja kattaa sellaiset erikoisuudet

kuin ISINDEX, address


ja kommentit, joihin WYSI-

WYG-pohjalta toimivissa ohjelmissa

ei ole mitään tarvetta.

HotMetal Pro pyrkii kaikin

keinoin luomaan muodollisesti

oikeaa HTML-koodia. Jos avattavassa

tiedostossa on kielioppivirheitä,

se ei yritäkään korjata

niitä vaan avaa tiedoston tavallisena

tekstinä, jolloin käyttäjä

saa tehdä korjaukset itse. Oletusarvona

Rules checking -tarkistus

on päällä myös sivunteon

aikana, jolloin kaikki koodit

tarkistetaan välittömästi.

HotMetallissa on muutamia

ainutkertaisia ominaisuuksia.

Siinä on oikeinkirjoituksen tarkistuksen

lisäksi myös synonyymisanasto

ja välitallennus, jonka

tiheyttä voi säätää joko minuuttien

tai kirjoitettujen

merkkien määrän avulla. Lisäksi

HotMetal osaa nauhoittaa

toistuvia komentosarjoja makroiksi,

mihin yksikään muu ohjelma

ei pysty. Myös lähes 200sivuinen

käsikirja edustaa vertailun

parhaimmistoa.

WYSIWYGistä tinkimällä

ohjelmasta olisi mahdollista

tehdä nopea, mutta näin ei ole

käynyt. Vieritettäessä sivua

nuolinäppäimillä näytön päivitys

lakkaa, mutta vieritys on silti

kilpailijoita hitaampaa.

Saimme kokeiltavaksi myös

beetan ohjelman kolmosversiosta,

joka tuli myyntiin kesällä.

Siinä painikkeiden määrää

on entisestään lisätty ja hiiren

kakkospainike toimii yleisen

Windows-standardin mukaisesti.

Print/Preview näyttää sivun

haluttua selainohjelmaa käyttäen.

Java- ja ActiveX-appletteja

varten on nyt omat lisäyspainikkeet.

Yhdysrakenteinen MetalWorks-grafiikkaohjelma

osaa

kolmosversiossa muokata Imagemap-karttoja

ja sillä voi tehdä

värin läpinäkyväksi.

■ HotMetal Pro 2.0

Hinta: 1 250 mk

Valmistaja: SoftQuad International

Inc., http://www.sq.com

Maahantuoja: Index International Oy,

puh. (90) 525 9500, faksi (90) 5259

5030, http://www.index.fi

Lyhyesti: Toimintaperiaatteeltaan

muista poikkeava ohjelma, jossa sivu

muodostetaan koodeista koostamalla.

Koodit näkyvät havainnollisesti graafisina

merkkeinä tekstin keskellä. HotMetalin

tuntema HTML-koodien valikoima on

erittäin laaja ja osaavan tekijän käsissä

sillä syntyy teknisesti virheetöntä ja täsmälleen

halutunlaista HTML-koodia. Ainoa

ohjelma, jossa on makrot. Kuvien

käsittelymahdollisuus puuttuu. Vertailun

hitain.

Hot Dog 1.01

Shareware-periaatteella

leviävä Hot

Dog koostuu kahdesta

isosta paketista. Varsinainen

ohjelma jaetaan yhtenä 2,6

megatavun tiedostona, mutta

sen lisäksi tarvitaan 2,0 megatavun

DLL- ja OCX-tiedostoja sisältävä

tukipaketti. Hitaalla modeemilla

ei siis kannata lähteä

tiedostoja etsimään. Verkosta

saatava ohjelma on 14 päivää

toimiva demoversio, sen jälkeen

ohjelmasta pitää maksaa 39,95

dollaria. Ohjelmasta on saatavissa

16-bittinen versio ja työn

alla ovat myös sovitukset PowerPC:lle

ja Unixille.

Asennus korvaa monia Windowsin

DLL-tiedostoja, mutta

siirtää varmuuden vuoksi alkuperäiset

tiedostot turvaan toiseen

hakemistoon. Jotta asennus

ja tiedostojen korvaaminen

onnistuisi, muut sovellukset on

pakko sulkea.

Hot Dogin käyttöliittymäksi

voi valita joko perinteisen toolbar-rivistön

tai eksoottisemman

toolbone-kuvan, joka sopii paremmin

ohjelman koiramaiseen

henkeen. Väriä vaihtavat

koiralogot vaikuttavat jo liialliselta

kikkailulta ja sama linja

jatkuu myös yrityksen WWWpalvelimessa.

Tärkeimmät

muotoilukomennot on koottu

kelluviin paletteihin ja toimintopalkin

sisältö on täysin muokattavissa.

Toimintaperiaatteeltaan Hot

Dog on koodieditori, joka näyttää

HTML-koodit sellaisenaan

tekstin keskellä. Koodit saa haluttaessa

merkittyä eri värillä,

mutta toiminto on hidas, eikä

yllä havainnollisuudessaan lähellekään

HotMetalia. Lopullisen

sivun katselua varten voi

asentaa joko perinteisen

WWW-selaimen tai käyttää ohjelman

omaa esikatseluikkunaa,

joka toimii pelkistettynä selaimena,

mutta ei tunne kaikkia

HTML-koodeja. Koska ohjelma

käsittelee WWW-sivuja

normaalina tekstinä eikä yritäkään

tulkita linkkejä tai koodeja,

se toimii tiedostojen avauksessa

ja vierityksessä kiitettävän

nopeasti, mutta käyttömukavuus

on vähäistä – WYSIWY-

Gistä puhumattakaan.

Hot Dogissa on joitakin erikoisuuksia.

Se on esimerkiksi

ainoa ohjelma, joka tukee

Microsoftin Marquee-laajen-

Hot Dogin Toolbone-työkalurivistö on persoonallinen. Tärkeimmät

komennot löytyvät lisäksi kelluvista painikepaleteista. Vaikka ohjelma

toimii koodien perusteella, siinä on myös esikatseluikkuna, joka

näyttää sivun lopullisen ulkoasun.

nusta vierivän tekstin näyttämiseksi.

Ohjelmassa on myös perusteellinen

sisäänrakennettu

oikeellisuustarkistin, joka antaa

ohjelmointikielen tapaan varoituksia

ja suoranaisia virheilmoituksia

epäilyttävistä koodeista.

Useita sivuja voi niputtaa yhteen

projektitiedostoiksi, mikä

helpottaa palvelimen ylläpitoa.

Opasteet ovat sähköisessä

muodossa ja niihin kuuluu

Microsoft

FrontPage 1.1

Kun Microsoft osti

Vermeerin valmistaman

FrontPagen,

alkoi tapahtua: ohjelman hinta

pudotettiin neljäsosaan ja sitä

alettiin nopeasti kehittää

Microsoftin oman Internetstrategian

mukaiseksi. Markkinoille

saatu 1.1-versio on ensimmäinen,

jota myydään myös

Yhdysvaltojen ulkopuolella.

FrontPage on WWW-sivutuotannon

kokonaisjärjestelmä,

joka sisältää myös oman

WWW-palvelinosuuden. Lisäksi

siinä on havainnollinen sivujen

linkityssuhteet näyttävä ylläpito-ohjelma.

Jos jonkin sivutiedoston

tai kuvan nimi muuttuu,

ohjelma pystyy päivittämään

tiedot kaikilla sivuilla oleviin

viittauksiin.

FrontPagen erikoisuutena

ovat ohjelmalliset laajennukset

”botit”, joilla esimerkiksi automaattisesti

päivittyvä viimeinen

muutospäivä tai palvelimen sisällöstä

tehtävä tekstihaku syn-

myös näppärä lista eri valmistajien

HTML-laajennuksista sekä

perusteelliset kuvaukset kaikista

eri koodeista.

■ Hot Dog 1.01

Hinta: 39,95 dollaria (190 mk)

Valmistaja: Sausage Software,

http://www.sausage.com

Lyhyesti: Koodeihin perustuva editori,

jossa eksoottinen käyttöliittymä ja erikoisia

yksityiskohtia. Hyvä sähköinen

opastus.

tyvät kuin itsestään. Nämä laajennukset

vaativat lisäyksiä

myös palvelimeen – FrontPagen

oman palvelimen ohella tuetaan

O’Reillyn Websitea ja

Netscapen kahta eri palvelinversiota.

Editorina FrontPage on

miellyttävän kehittynyt, sillä se

hallitsee ongelmitta taulukot ja

lomakkeet sekä ainoana editoreista

jollain tavoin kehykset

(frames). Taulukkototeutus on

erinomainen, koska soluja voi

säätää myös cellpadding- ja

cellspacing-määrityksillä. Puhdasoppisena

MDI-sovelluksena

se pystyy pitämään ongelmitta

auki useita WWW-sivuja yhtä

aikaa.

Grafiikkatyökaluissa on kaksi

hyödyllistä painiketta, joista

toinen poistaa sivulla olevasta

kuvatiedostosta taustavärin tehden

sen läpinäkyväksi. Toinen

käynnistää Imagemap editorin,

jolla kuvaan voidaan maalata

linkkialueita. Molemmat lisätoiminnot

käyttävät suoraan sivulla

olevaa kuvaa eivätkä siten

vaadi lisäohjelmaa tai uutta ikkunaa.

Tämä integraatio lisää

TIETOKONE

ELOKUU 1996 53


Microsoftin ostettua FrontPagen sen kehitystä on nopeutettu ja hintaa

laskettu. Tuloksena on havainnollinen ja helppokäyttöinen ohjelma,

joka pyrkii olemaan kokonaisratkaisu WWW-sivujen tuottamiseen

ja niiden esittämiseen.

käyttömukavuutta, mutta jos

kuvatiedosto on kovin pieni,

työskentelyn tarkkuus kärsii.

FrontPagen mukana toimitetaan

joukko velhoja, jotka luovat

WWW-sivuja käyttäjän antamien

tietojen pohjalta.

FrontPagen muokkaaminen

Microsoftin kaavaan on vielä

kesken. Vaikka käyttö muistuttaa

pitkälti Wordin käyttöä, esimerkiksi

hyödyllistä automaattikorjausta

ei ole. Lisäksi Front-

Page ei tunne Microsoftin omia

HTML-laajennuksia, kuten

taustaääniä tai vesileimaa. Edes

kaikkein hyödyllisintä laajennusta,

taulukoiden värillisiä soluja,

ei tueta. Kiusallista on

myös se, että FrontPage antaa

tiedostoa avattaessa varoituksen

binääridatasta, jos se huomaa

tiedostossa ääkkösiä.

TOIMITUKSEN VALINTA

■ Microsoft

FrontPage 1.1

Hinta: 990 mk

Valmistaja: Microsoft Corp.,

http://www.microsoft.com

Maahantuoja: Microsoft Finland, puh.

(90) 525 501, faksi (90) 878 8778,

http://www.microsoft.fi

Lyhyesti: Monipuolinen WWW-editori,

joka sisältää myös WWW-sivujen hallintajärjestelmän

sekä oman palvelinohjelman.

Monipuoliset ohjatut toiminnot ja

runsaasti valmiita sivumalleja. Itsenäiset

ohjelmalliset laajennukset tekevät tekstihakujen

ja muiden kehittyneiden ominaisuuksien

toteuttamisen helpoksi,

mutta eivät toimi kaikkien palvelinohjelmien

kanssa. Tuki Imagemap-kuvakartoille

sekä kuvien taustavärin poistolle

on upotettu saumattomasti muuhun ohjelmaan.


Netscape Navigator

Gold 2.01

Netscapen selain Navigator

on Internetin

tunnetuin apuohjelma,

jolla arvioidaan

olevan yli 80 prosentin markkinaosuus,

mutta suuri osa käyttäjistä

ei ole maksanut ohjelmasta

mitään vaan on imuroinut

sen suoraan verkosta.

Netscapen Gold-versio on

suositun selaimen päälle rakennettu

laajennus, joka tekee ohjelmasta

myös yksinkertaisen

WWW-editorin. Gold ratsastaa

kuuluisan pikkuveljensä maineella

– WWW-editorikäytössä

ohjelma on vertailun yksinkertaisin

ja rajoittunein.

Goldin vahvin puoli on sen

tiukka integrointi Navigator-selaimeen.

Käynnistyksen jälkeen

Gold näyttääkin aivan Navigatorilta.

Uutena piirteenä on

Edit-painike, joka siirtää ohjelman

muokkaustilaan. Tarkkaan

ottaen editori on oma ikkunansa,

joka on liimattu hätäisesti

Navigatorin päälle:

selain osaa näyttää sellaisiakin

sivuja, joita editori

ei osaa muokata. Juoksevasti

numeroidut listat

näyttävät editorissa X:ltä

ja oikeat numerot ilmestyvät

näkyviin vasta selaimessa.

Lisäksi kuvaa kiertävä

teksti näkyy oikein

vain selainpuolelta katsottuna.

Gold hallitsee kaikki

HTML-kielen peruselementit

ja Netscapen omat

laajennukset, mutta silti

esimerkiksi taulukot ja

Netscape Navigator Gold on suositun Navigator-selaimen päälle rakennettu

sivueditori, joka hallitsee HTML-kielen perusteet, mutta ei

sen hienouksia tai taulukoiden kaltaisia uusia lisäyksiä.

vertailun ohjelmista ainoana

myös lomakkeet ovat sille vieraita.

Goldin teknisessä toteutuksessa

on joitakin kummallisuuksia,

sillä esimerkiksi aitoa

ikkunointia ei ole, vaan jokainen

muokattavaksi avattu

WWW-sivu käynnistää ohjelmasta

uuden kappaleen. Lisäksi

Gold jumittui toistuvasti tekstin

vierityksessä silloin, kun kohdistin

oli aivan rivin alussa.

Plussaa on se, että Gold kirjoittaa

ääkköset suoraan ISO Latinmerkkeinä

eikä käytä hankalia

entiteetti-merkintöjä, heksakoodeista

puhumattakaan.

Goldin kaupallinen versio

toimitetaan siistissä pahvipaketissa,

jossa on kolme ohjelmalevykettä

sekä kaksi käsikirjaa.

Paksumpi kirja kertoo Navigator-selaimesta.

Goldille omistettu

Authoring Guide on suppea

ja sisältää vain reilut 50 sivua.

Varsinaista avustetta ei ole – se,

samoin kuin sivupohjia sisältävät

velhot löytyvät vain verkosta.

Tukkoinen yhteys tekee käy-

töstä kuitenkin hidasta eikä esimerkiksi

kotoa ilman aktiivista

yhteyttä toimiva sivuntekijä

pääse näkemään niitä lainkaan.

Navigator osaa WWW-sivujen

lisäksi näyttää news-keskustelualueet

sekä lähettää ja vastaanottaa

sähköpostia, mitkä lisäävät

kokonaispaketin arvoa.

Pelkkänä WWW-sivujen editorina

Gold kaipaa kipeästi uutta

versiota. Sellainen onkin luvassa

3.0:n valmistumisen myötä lähitulevaisuudessa.

■ Netscape Navigator

Gold 2.01

Hinta: 727 mk

Valmistaja: Netscape Communications

Corp., http://home.netscape.com

Maahantuoja: TT-Microtrading Oy,

puh. (90) 502 741, faksi (90) 502 7499,

http://www.ttm.fi

Lyhyesti: Netscapen suositun selaimen

päälle rakennettu WWW-editori, joka

hallitsee perussivujen tekemisen, mutta

ei taulukoita eikä lomakkeita. Osa editoinneista

näkyy vain selainpuolelta katsottuna,

joten WYSIWYG on puutteellista.

Integroituu hyvin tavalliseen WWWselainkäyttöön,

koska Gold sisältää tavallisen

Netscape-selaimen ja sen myötä

news- ja sähköpostitoiminnot.

Langatonta

GSM-puhelimien määrä on

lisääntynyt rajua vauhtia. Tähän

asti niitä on käytetty pääasiassa

puhumiseen, mutta tekniikka

faksien ja datan siirtämiseen alkaa

olla valmista. Varsin pienillä

investoinneilla on nyt mahdollista

muuttaa GSM-puhelin ja

kannettava tietokone missä vain

toimivaksi toimistoksi.

KIRSI RANTANEN

K

iinteän puhelinverkon välityksellä

kulkee nykyisellään suuri määrä

luonteeltaan numeerista tietoa. Lähes

kaikki toimistotyötä tekevät lähettävät fakseja

päivittäin, ja modeemit ovat tuttuja

monelle tietokoneenkäyttäjälle. Analoginen

puhelinverkko soveltuu kuitenkin huonosti

numeerisen datan siirtoon, ja yhteyden varrella

tarvitaan laitteita, joiden ainoa tarkoitus

on kiertää puhelinverkon rajoituksia.

GSM-matkapuhelinverkossa tilanne on

toinen. Kaikki informaatio siirtyy verkossa

numeerisena ja jo verkon suunnitteluvaiheessa

on otettu huomioon datasiirron vaatimukset.

Näin ollen datasiirto GSM-verkossa

on teknisesti jopa helpompaa kuin

puheen siirtäminen ja suurimmassa osassa

nykyisistä GSM-puhelimista onkin mahdollisuus

siihen.

Kenen sitten tarvitsee siirtää dataa tien

päältä? Onko GSM-datasiirto vain jälleen

yksi tekninen turhamaisuus vailla käytännön

sovelluksia? Mihin nykyiset laitteet soveltuvat?

Näihin kysymyksiin vastataksemme

tutkimme käytännössä muutamaa

markkinoilla olevaa GSM-datasiirtojärjestelmää.

Pelit ja vehkeet

Numeerisen tiedon siirtämiseen GSM-verkossa

tarvitaan luonnollisesti tietokone. Sen

lisäksi tarvitaan GSM-puhelin sekä tietokoneeseen

ja puhelimeen liitettävä GSM-datakortti

välikaapeleineen.

Koekäytimme viittä eri GSM-datakortin

ja -puhelimen yhdistelmää. Kokeilussa oli

mukana Siemensin uusi S4-puhelin ja vanhempi

S3 Com. Nokian tuotevalikoimasta

mukana oli jo klassikon aseman saavuttanut

G S M - D A T A K O R T I T

tiedonsiirtoa

TIMO SIMPANEN

2110i, Panasonicilta EB-G400S ja

Ericssonilta GH 388. Kaikki nämä laitteet

kytkettiin kannettavaan tietokoneeseen

omilla liitäntäkorteillaan. Kortit ovat tyypin

II PCMCIA-kortteja, joten ne ovat osapuilleen

luottokortin kokoisia ja puolisen senttiä

paksuja.

Yhteensopivuuden selvittämiseksi laitteitten

toimivuutta ja käytön helppoutta

tutkittiin kahdessa erimerkkisessä uudehkossa

tehokannettavassa. Käyttöjärjestelminä

olivat Windows 3.11 ja Windows 95.

Modeemi, joka ei

ole modeemi

GSM-puhelussa puhelimen ja tukiaseman

välinen yhteys on täysin digitaalinen ja nopeudeltaan

13 kbit/s. Puhe siirretään GSMverkossa

pakattuna, jolloin äänenlaatu ei ole

juurikaan tavallista puhelinta huonompi.

Tällaiseen kanavaan ei kuitenkaan voi kytkeä

tavanomaista modeemia, koska sen

tuottaman äänisignaalin siirtäminen modeemin

siirtonopeutta hitaammalla siirtokanavalla

on mahdotonta.

GSM-datasiirron suurin mahdollinen

TIETOKONE

ELOKUU 1996

55

nopeus on teoriassa 16 kbit/s.

Koska 16 kbit/s ei edusta mitään

standardiarvoa, käyttöön

on valittu lähinnä alempi standardinopeus

9600 bit/s. Vaikka

14400 bit/s mahtuisi teoriassa

siirtotielle, kehystäminen ja

synkronointi vievät niin paljon

tilaa, ettei sitä voida käyttää.

Myös GSM-faksit siirtyvät nopeudella

9600 bit/s.

Mikroon kytkettävä GSMdatakortti

ei ole modeemi, eli se

ei muunna digitaalista signaalia

äänisignaaliksi. Sen sijaan se

toimii matkapuhelimen liitäntäkorttina

tietokoneeseen. Nykyisten

ohjelmien yhteensopivuuden

takaamiseksi kortti kuitenkin

näyttää tietokoneelle

päin tavalliselta modeemilta,

mistä syystä kortteja usein myös

kutsutaan modeemeiksi.

Data menee GSM-keskukseen

asti täysin digitaalisena.

Jos datapuhelun toinen pää on

lankaverkossa, GSM-keskuksessa

olevat modeemit huolehtivat

datan välittämisestä eteenpäin.

Tulevaisuudessa pyritään kohti

täysin digitaalisia tilaajaliittymiä

myös kiinteässä verkossa

(esim. ISDN), jolloin nämäkin

modeemit jäävät tarpeettomiksi.

Myös GSM-kanavien tiedonsiirtonopeus

tullee lähiaikoina

kasvamaan nykyisten nopeitten

modeemien tasolle (28,8 kbit/s)

ja myöhemmin ISDN:n tasolle

(64 kbit/s).

Erilaisia paketteja

Datakorttien ohjekirjat lupasivat

helppoa asentamista. Käytännössä

korttien asentamiseen

Kun GSM-datakortti laitetaan

mikron PCMCIA-paikkaan, Windows

95 tunnistaa kortin ja etsii

sille sopivaa ajuria omasta

ajuritietokannastaan. Jos oikeaa

ajuria ei löydy, käyttäjän on

joko annettava kortin valmistajan

toimittama ajurilevyke tai

valittava vastaava modeemi

modeemilistasta.



jouduttiin kuitenkin uhraamaan

huomattava määrä aikaa,

jotta laitteet saatiin toimimaan

edes kohtuullisesti. Ongelmia

löytyi niin tietokoneista, datakorteista

kuin GSM-keskuksistakin.

Windows 3.11:een korttien

asentaminen on selväpiirteistä.

Kaikkien korttien mukana tulee

tarvittavat ajurit ja ohjeet niiden

asentamiseksi. Asennusohjelmat

ovat erilaisia, mutta kaikki

vähintään tyydyttäviä.

Siemensin korttien mukana

tuli korpullinen ajureita, joista

kokenut käyttäjä saa nopeasti

asennettua itselleen sopivat.

Kokemattomalle käyttäjälle

asentaminen voi kuitenkin olla

monimutkaista, koska ongelmatilanteissa

tietokoneen käynnistystiedostoihin

pitää tehdä

muutoksia käsin. Siemensin ohjekirjat

ovat selkeitä, mutta turhan

suppeita. Ajurien lisäksi

Siemensin korttien mukana tulee

myös faksien lähettämiseen

ja vastaanottamiseen tarkoitettu

ohjelmisto.

Nokian datakortin dokumentaatio

ansaitsee tunnustusta.

Kortin mukana tulee kaksi

ohjekirjaa, joista suppeampi

opastaa hätäisen käyttäjän nopeasti

alkuun. Laajemmasta

löytyy teknistä tietoa datakortin

ohjauskomennoista ja muista

ominaisuuksista. Kortti asennetaan

englanninkielisellä

DOS-ohjelmalla, joka tutkii järjestelmän

ja asentaa kortin tarvitsemat

ajurit Windows

3.11:een.

Panasonicin mukana tulee

Phoenixin Card Manager, joka

on yleinen

PCMCIA-korttien

ajuri. Ajurit

toimivat periaatteessakaikissakannettavissa,

joissa on

PCMCIA-kort-

tipaikkoja. Suurimmassa osassa

kannettavista koneista tämä

ajuripaketti on valmiiksi asennettuna,

joten sitä ei yleensä

tarvitse asentaa erikseen. Panasonicin

ohjekirja on ohut vihkonen,

jossa on selitetty kortin

asennus ja tärkeimmät ohjauskomennot.

Ericssonin filosofia ohjelmistojen

suhteen poikkeaa valtavirrasta.

Paketin mukana ei tule

ajuria ollenkaan, ainoastaan ohje

ostaa sellainen jostain, jos koneessa

ei sitä valmiiksi ole. Sen

sijaan muita ohjelmia on paljon.

Kattava oheisohjelma sisältää

runsaasti ominaisuuksia liittyen

tiedonsiirtoon, faksien lähettämiseen

ja lyhytsanomiin.

Ohjelmalla on mahdollista jopa

käyttää toista tietokonetta modeemin

välityksellä Windowsin

alla. Ohjekirja on kohtuullisen

kattava ja sisältää suuren määrän

teknistä tietoa.

Kytke ja itke

Windows 95:ssä asennuksen

kanssa oli enemmän ongelmia.

Korttien dokumentaatio on sen

verran vanhaa, että mainintoja

Windows 95:sta ei ole yhdessäkään

paketissa. Periaatteessa

asennuksen pitäisi sujua kytke

ja käytä -periaatteen mukaisesti,

eli kortti tarvitsee vain työntää

koneeseen ja kone tunnistaa sen

automaattisesti.

Toisessa testimikrossa Nokian

kortin kanssa homma sujuikin

näin, sillä Nokialle löytyi ajuri

suoraan Windows 95:stä. Ajuri

tulee käyttöjärjestelmän mukana,

joten kortin asentaminen

vaatii ainoastaan yhden napsautuksen.

Windows tunnistaa

kortin automaattisesti, ja asentaa

tarvittavat modeemimääritykset

saman tien.

Muiden korttien kohdalla töitä

joutui tekemään enemmän.

Kun Windows havaitsee sille

entuudestaan tuntemattoman

kortin, se tuo esille ikkunan,

jossa pyydetään asentamaan

kortille ajuri. Helpointa tämä

olisi laittamalla kortin valmistajan

toimittama levyke koneeseen.

Yhdenkään kortin mukana

tällaista levykettä ei kuitenkaan

tullut, joten ajuriksi täytyi

asentaa käyttöjärjestelmän mukana

tuleva standardiajuri.

Testejä tehdessämme ilmeni, että

toisessa testimikrossa asennus

ei onnistunutkaan näin. Siinä

Windows kyllä tunnisti kortit

ja osasi kertoa niitten nimet,

muttei kyennyt käyttämään niitä.

Ongelma johtunee tietokoneen

vaillinaisesta PCMCIAtuesta,

mutta tämäkin ihmetyttää,

koska testikone oli melko

uusi.

Nokian kohdalla ongelmaa ei

kuitenkaan ollut, ilmeisesti

Windows 95:ttä varten tehty

ajuri osaa ohittaa mahdolliset

laitetason epäyhteensopivuudet.

Muiden korttien kanssa ongelmaa

ei pystytty kiertämään

muuten kuin asentamalla väkisin

16-bittiset vanhalle Windowsille

tarkoitetut ajurit.

Vanhan Windowsin ajureiden

asennus on erittäin vaikea prosessi.

Se vaatii useimmiten Windows

95:n uudelleen asennuksen

ja lisäksi hiukan kokemusta

asiassa. Jos asennus ei onnistu ja

koneen PCMCIA-tuki on puutteellinen,

tilanne on varsin toivoton.

Tyypillisesti kone ei

suostu käymään minkäänlaista

keskustelua kortin kanssa. Apua

löytyy todennäköisesti vain koneen

tai kortin toimittajalta.

Käytännössä havaitun perusteella

voisi todeta, että jos kortti

ei heti toimi Windows 95:ssä,

ei sitä ainakaan kotikonstein

saa toimimaankaan.

Ja sitten surffaamaan

Kun datakortti on saatu asennettua

sen käyttäminen on aivan

samanlaista kuin minkä tahansa

faksimodeemin. Kokeilut

osoittivat, että kortit toimivat

yhtä luotettavasti kuin lankaverkkoon

tarkoitetut modeemit.

Mitään käytännön eroa datakortin

ja modeemin välillä ei

voinut huomata.

GSM-datakortit käyttävät

teollisuusstandardiksi muodostunutta

Hayesin käskykantaa.

Ainoa pieni kauneusvirhe, jonka

havaitsimme, oli se, että Nokian

modeemi kieltäytyi aluksi

muodostamasta yhteyttä. Ongelman

aiheuttajaksi paljastui

puhelinnumerossa suuntanu

meron ympärillä olevat sulut.

Tämäkin on oikeastaan sovellusohjelman

virhe, koska Hayesin

standardissa numeroon ei

hyväksytä sulkuja.

Toinen mystinen ongelma

liittyi yhteyden saamiseen joihinkin

lankaverkossa oleviin

modeemeihin. Ongelman varsinaista

syytä ei pystytty jäljittämään,

mutta epäilykset kohdistuivat

GSM-keskusten kalustoon.

Eri palveluntarjoajilla

(Tele ja Radiolinja) on ilmeisesti

hieman eri asetuksilla olevia

modeemeita käytössään, koska

Radiolinjan SIM-kortilla ei ollut

kättelyongelmia minkään modeemin

kanssa. Telen SIM-kortilla

taas oli joskus vaikeuksia

saada yhteys joihinkin paikkoihin.

Langattomuuden

riemua

Yhteydet toimivat yllättävän hyvin

heikossakin kentässä. Liikkuvasta

ajoneuvosta saattaa olla

hankalaa saada pitkäkestoista

yhteyttä esimerkiksi suurten tiedostojen

siirtoa varten, mutta

käytännössä harva haluaa siirtää

suuria tiedostoja auton liikkuessa.

Datayhteys on osin jopa häiriösietoisempi

kuin tavallinen

puhelu. Kuuluvuusalueen rajalla

sijaitsevalta mökiltä saattoi

hyvin pitää datayhteyksiä, vaikka

samasta paikasta puhuminen

on tiuhojen katkosten vuoksi

hankalaa. GSM:n datasiirrossa

käyttämä virheenkorjausmenetelmä

on ilmeisen tehokas.

Siirsimme useita megatavuja

tietoa, emmekä löytäneet ensimmäistäkään

siirtovirhettä.

Ainoa radioyhteyden tekninen

ongelma on kannettavien

tietokoneiden huono häiriönsieto.

Vaikka puhelimet sijoitti

niin kauas tietokoneesta kuin

mahdollista, koneen näytöllä oli

taipumus välähdelllä puhelimen

lähetyksen tahdissa. Ilmiö esiintyi

kummassakin testikoneessa.

Mainoksissa puhelin näytetään

usein kiinnitettynä kannettavan

koneen näytön reunaan.

Käytännössä paikka on lähes

huonoin mahdollinen häiriöitä

ajatellen. Parhaiten laitteisto

toimii, kun puhelin viedään

mahdollisimman kauas tietokoneesta.

Tätä ajatellen monen

puhelimen liitäntäjohto on varsin

lyhyt, vain puolisen metriä.

Käyttömukavuudeltaan puhelin-kortti-yhdistelmät

ovat

hyvin samanlaisia. Ainoa suu-

Siemens S4


Hinta: Puhelin 3 390 mk, PCMCIAkortti

3 294 mk, kaapeli 590 mk

Maahantuoja: Siemens Oy,

puh. (90) 510 51, faksi (90) 5105 3845

Muuta: Puhelinta myydään myös

nimellä Sony CM-DX1000, jonka kanssa

toimii sama datakortti.

rempi ongelma on Panasonicin

puhelimen liitäntäjohdon liitin.

Liitäntäkortti liitetään puhelimeen

samalla liittimellä kuin ulkoinen

virtalähde, joten puhelinta

ei voi käyttää ulkoisella virtalähteellä

datapuhelun aikana.

Tämä saattaa olla hankalaa

pitkissä puheluissa, mutta toisaalta

GSM-puhelimesta harvemmin

soitetaan tuntien mittaisia

datapuheluita. Nokiassa ja

Siemenseissä on erillinen virtaliitin,

ja Ericssonissa muuntaja

voidaan kytkeä datajohdon liittimeen.

Puhelimeen

vastaaminen

Erityyppisten puhelujen vastaanottaminen

on helppoa, koska

GSM-puhelimen datapalveluilla

on eri numero kuin puhepalvelulla.

Näin puhelimen

käyttäjällä on kolme numeroa:

yksi puheelle, yksi faksille ja yksi

datalle.

Helpoimmillaan tietokone

voidaan asettaa vastaamaan fakseihin

ja datapuheluihin ja jättämään

äänipuhelut vastaamatta.

Tämä on hyvin miellyttävä

toiminto erityisesti faksien osalta.

Jo Windows 95:n peruspalvelut

mahdollistavat sen, että

tietokoneella voi tehdä muuta

samaan aikaan, kun faksi vastaanotetaan

automaattisesti.

Tämä toimi erinomaisesti myös

käytännössä.

Valinnan vaikeutta

Markkinoilla olevat GSM-datakortit

tarjoavat samat palvelut.

Niiden tekniikassa tai toimivuudessa

ei ole juurikaan eroa, sen

sijaan hinnassa on. Hintaerot

ovat suuria, kalleimmat yhdistelmät

maksavat yli kaksinkertaisesti

halvimpaan verrattuna.

Siemens S3 Com

Hinta: Puhelin 2490 mk, PCMCIA-kortti

3294 mk, kaapeli 540 mk. Puhelinta saa

myös tarjouspaketissa, jolloin puhelin,

kortti ja kaapeli yhdessä maksavat

2 990 mk

Maahantuoja: Siemens Oy,

puh. (90) 51 051, faksi (90) 5105 3845

Panasonic EB-G400S

Hinta: Puhelin 2 290 mk, kortti+kaapeli

2 995 mk

Maahantuoja: Kaukomarkkinat Oy,

puh. (90) 5211, faksi (90) 521 5050

Datakortit tuovat langattoman

toimiston varsin monen

ulottuville. Nimenomaan faksien

lähettämis- ja vastaanottamismahdollisuus

on hyvä ominaisuus.

Datasiirtoakin moni

tarvitsee, ja myös Internetissä

surffailu onnistuu hyvin. Puhelinlaskut

tosin saattavat nousta

melkoisiksi, jos surffailua harrastetaan

enemmän.

Nykyinen tekniikka toimii

hyvin pääpiirteissään. Korttien

asentaminen on kuitenkin hämmästyttävän

hankalaa. Hankaluudet

johtuvat ilmeisesti

PCMCIA-standardien huonosta

noudattamisesta, ja ovat yleensä

korjattavissa ohjelmapäivityksillä.

Erityisesti Windows 95:n

käyttäjän on kuitenkin syytä kokeilla

laitteita omassa koneessaan

ennen ostopäätöksen tekemistä.

Korttien käyttämiseen

liittyvien ongelmien ratkaisemisessa

tarvitaan paljon tietoa sekä

PCMCIA:sta että modeemeista,

joten aloittelijan ei kannata ryhtyä

hommaan yksin.

Ennen ostopäätöksen tekemistä

laitteiden hintoja kannattaa

kysellä useammasta liikkeestä

ja yhdistelmästä. Erityisen

Nokia 2110


2 650 mk, pakettina 3 750 mk

Edustaja: Nokia Mobile Phones,

puh. 010 5051, faksi 010 505 4660

Muuta: Puhelinta myydään myös

nimillä Nokia Cityman 5000, Nokia 880

sekä Philips PR 747 II, joiden kanssa

toimii sama datakortti.

Ericsson GH388


2 370 mk

Maahantuoja: Ericsson Radiopuhelin

Oy, puh. (90) 677 033,

faksi (90) 299 5100

edullisesti saa sellaisia laitteita,

jotka alkavat olla vanhoja malleja.

Esimerkiksi Nokia 2110i:n

edullinen hinta perustuu osin

siihen, että sitä korvaava malli

tulee markkinoille kesän aikana.

Tilannetta monimutkaistaa

se, että saman merkkiset, mutta

eri malliset laitteet eivät välttämättä

toimi samalla datakortilla.

Esimerkiksi Siemensin ja

Nokian puhelimissa on eri datakortit

eri malleille. Sen sijaan

Ericssonin kortti käy useammalle

mallille.

Myös korttien mukana tulevat

ohjelmat voivat vaikuttaa

valintaan, mutta Windows 95:n

kanssa kaikki tarvittava oheisohjelmisto

on jo käyttöjärjestelmässä.

Jos korttia käytetään

Windows 95:n kanssa, Nokian

datakortti nousee muita alemman

hintansa ja valmiin ajurinsa

ansiosta ykköseksi. Välimatka

kilpailijoihin tosin kapenee

nopeasti, kun muihinkin kortteihin

alkaa tulla lisää Windows

95 -tukea ja hinnat laskevat.

Muissa käyttöjärjestelmissä ei

korteilla ole olennaisia eroja

käytön tai asennuksen kannalta.

TIETOKONE

ELOKUU 1996 57

ANTERO ALKU

IBM

PC:n peruskonsepti pohjautuu

vahvasti laajennuskort-

tiväylään. Alkuperäinen

kahdeksanbittinen PC-väylä on yhä hengissä

uusimmissakin Pentium Pro -mikroissa,

mutta suorituskyvyn kannalta keskeisiin

toimintoihin on kehitetty laajennuksia ja

kokonaan uusia väylätekniikoita. Prosessorin

ja emolevyn sisäiset muisti- ja välimuistiväylät

kiinnostavat harvoin mikron käyttäjää,

mutta lisälaitteiden kytkemiseksi joutuu

tutustumaan yllättävään moneen PC:ssä

käytettyyn väylään.

Keskeiset PC:n väylät ovat kaksi laajennuskorttiväylää.

Myös lisälaitteiden käyttämät

rinnakkais- ja sarjaportit voi ymmärtää

pienimuotoisiksi väyliksi. Jokainen PC käyttää

lisäksi näppäimistön liitäntää, yhtä väylää

levykeohjaimelle sekä toista kiintolevylle.

Kiintolevyväyläksi on kaiken lisäksi kaksi

vaihtoehtoa, IDE- ja SCSI-liitännät.

Verkkokortti lisää mikroon vielä yhden

liitännän, jolla tietokoneet kytketään toisiinsa.

Verkoista on käytössä useita eri versioita,

jotka poikkeavat toisistaan sekä fyysisen

ratkaisun että yhteyskäytännön osalta.

Nykyisiä nopeammat sadan megabitin verkot

ovat vielä harvinaisia PC-ympäristöissä.

SCSIsta teholiitäntä

Yleisimmin SCSI-väylä tunnetaan tapana

liittää mikroon kiintolevy. SCSI tuli yleisöl-

V A L O K U I T U T E K N I I K K A

FibreChannel,

uusi tehoväylä

Väylä on olennainen tietokoneen

osa. Se yhdistää mikron eri osat

toisiinsa. Ilman väylää toimivaa

tietokonetta ei voi olla olemassa.

Tietokoneet yhdistetään toisiinsa

verkoiksi, jolloin koneiden välille

syntyy väylä. Väylien keskeistä

merkitystä kuvaa se, että väylän

nopeus on usein sekä mikron että

verkon nopeuden pullonkaula.

Fibre Channel on uusi väylä, joka

soveltuu sekä oheislaiteliitännäksi

että verkoksi.

le tunnetuksi Macintoshin myötä, sillä ensimmäisissä

kiintolevyttömissä Macintosheissa

oli mahdollisuus liittää ulkoinen

kiintolevy koneeseen nimenomaan SCSI-liitännällä.

Seuraavaksi yleisin SCSI-laite lienee

kuvanlukija, jonka tietovirta ylittää rinnakkais-

ja sarjaliitäntöjen kapasiteetin.

SCSI-väylää käyttävät myös CD-asemat,

nauhurit, optiset levyasemat ja vaihtolevyasemat.

Macintoshissa tunnetuksi tullut SCSI-liitäntä

oli kahdeksanbittinen kehittynyt rinnakkaisliitäntä.

Nimi tulee sanoista Small

Computer System Interface. Tämän vanhan

SCSI-väylän pohjana on IBM-360-keskustietokoneissa

käytetty väylä, jonka Shugart

Associates muokkasi kiintolevyn väyläksi

vuonna 1981. SCSI:sta tuli ANSI-standardi

vasta vuonna 1986. Shugartin perustaja

omistaa nykyään yrityksen, joka valmistaa

kiintolevyjä nimellä Seagate.

Alkuperäisen SCSI:n siirtokapasiteetti oli

käytännössä yksi megatavu sekunnissa. Se

riitti 80-luvun loppuun, jolloin yleistyi

SCSI-2. Synkronisessa siirrossa SCSI-2 yltää

kymmeneen megatavuun sekunnissa. Parantuneen

nopeuden lisäksi SCSI-2 määrittelee

joukon SCSI-liikenteen komentoja.

SCSI-2:n komennot sisältävät esimerkiksi

kuvanlukijan käyttämiseen tarvittavat toiminnot.

Verkot eri teillä

Vaikka SCSI tuleekin mikrosta ulos, sitä ei

ole käytetty mikrojen liittämiseen toisiinsa.

Enintään muutaman metrin pituinen monijohtimisesta

kaapelista koostuva SCSI soveltuu

huonosti mikroverkon siirtotieksi.

Tehokkuuden lisäksi verkon siirtotieltä vaaditaan

kykyä vähintään kymmenien metrien

yhteyksiin.

Verkkojen siirtotiet ovat fyysisesti yksinkertaisia.

Tämä on ymmärrettävää, koska

verkkokaapelia tarvitaan satoja metrejä tai

jopa kilometrejä. Näissä väylissä on vain

muutama johdin. Bitit kulkevat sarjamuotoisena

liikenteenä peräkkäin.

Ensimmäiset verkot toteutettiin televisioantenneista

tutulla koaksiaalikaapelilla. Nykyisin

verkot toimivat yksinkertaisella kaksitai

neliparisella parikaapelilla, samanlaisella,

jota käytetään puhelinliikenteessä.

SCSI-3 työn alla

SCSI-2 julkaistiin ANSI-standardina vasta

1993, vaikka laitteita oli ollut saatavilla jo

TIETOKONE

ELOKUU 1996

59

pitkään. Suuren siirtokapasiteetin

tarve oli syynä SCSI-2:n nopeaan

yleistymiseen.

SCSI-2 pystyy teoriassa jopa

40 megatavun sekuntinopeuteen,

mutta käytännössä nopeimmat

sovellukset jäävät

puoleen tästä. Syy on paljolti

siinä, että suorituskyvyssä on

tultu nauhakaapelin välityskyvyn

rajalle. Myös eri SCSI-versioiden

yhteensopivuus tuottaa

ongelmia.

Käytännössä nopea liikenne

on mahdollista vain, jos samassa

väylässä on ainoastaan nopeita

kiintolevyjä. Tällöin menetetään

SCSI:n tärkeä etu yleisenä

oheislaitteiden liitäntänä. Moneen

mikroon asennetaankin



nopea SCSI-ohjain PCI-väylään

kiintolevyjä varten, ja toinen

hitaampi ohjain muille laitteille

ISA-väylään. Myös Macintosheissa

käytetään yleisesti kahteen

SCSI-väylään perustuvaa

ratkaisua.

SCSI-2:n teoreettinenkin

maksiminopeus on nykyään jo

liian pieni. Usean rinnakkaisen

kiintolevyn RAID-järjestelmät

tuottavat levyiltä jatkuvaa datavirtaa

jo luokassa kymmenen

megatavua sekunnissa. Jotta

väylä ei taas kävisi tehokkuuden

jarruksi, uuden tekniikan kehittäminen

on aloitettu nimellä

SCSI-3. Määrittely tulee sisältämään

kuitenkin kaksi ratkaisua:

Vanhan SCSI:n kanssa yhteen-

T E R M E J Ä

◆ Asynkroninen

Tahdistamaton. Kun on kyse rinnakkaisesta tietoliikenteestä,

asynkronisessa liikenteessä rinnakkaisissa johtimissa kulkevat

pulssit voivat kulkea toisiinsa nähden hieman eri aikaan. Tämä

nostaa liikenteen luotettavuutta vähentämällä vikaherkkyyttä,

mutta hidastaa liikennettä.

◆ Synkroninen

Tahdistettu. Kun on kyse rinnakkaisesta tietoliikenteestä, synkronisessa

liikenteessä rinnakkaisissa johtimissa kulkevat pulssit kulkevat

toisiinsa nähden täsmälleen samaan aikaan. Tämä parantaa

liikenteen nopeutta, mutta lisää vikaherkkyyttä ja vähentää luotettavuutta.

◆ Protokolla

Yhteyskäytäntö. Määritykset siitä, missä muodossa ja millä tavalla

tieto kuljetetaan väylässä ja sen johtimissa.

◆ Rinnakkaisliikenne, rinnakkaisväylä (parallel)

Väylässä on useita johtimia, ja jokainen johdin kuljettaa yhtä tavun

bittiä. Kahdeksanbittisessä väylässä on kahdeksan johdinta,

jokaiselle bitille oma johdin. Bitit kulkevat johtimessa rinnakkain

ja saapuvat asynkronisessa liikenteessä perille suunnilleen tai synkronisessa

liikenteessä täsmälleen samanaikaisesti.

◆ Sarjaliikenne, sarjaväylä (serial)

Väylässä kulkee vain yksi signaali, jonka peräkkäiset pulssit muodostavat

siirrettävän tiedon bitit. Bitit saapuvat perille peräkkäin

eli sarjassa.

◆ PCI, (Peripheral Component Interconnect)

Nykyaikaisten PC- ja Macintosh-mikrojen laajennusväylä, jota

PC:ssä käytetään ISA-väylän rinnalla.

◆ SCSI (Small Computer System Interface)

1980-luvun alussa kehitetty rinnakkaismuotoinen väylä oheislaitteiden

liittämiseksi mikroon. Nyt työn alla oleva SCSI-3-versio sisältää

määrityksen sarjamuotoisesta väylästä, jonka nimi on Fibre

Channel.

◆ Silmukka (loop)

Väyläratkaisu, jossa väylän muodostavalla kaapelilla ei ole päätä,

vaan se kiertää ympyrää. Silmukan etu on, että kaapelin (yhteyden)

katkeaminen yhdestä kohdasta ei kytke vikapaikan toiselle

puolelle jääviä laitteita irti.

◆ Välityskyky (transfer rate)

Se bittien määrä, jonka väylä pystyy välittämään tietyssä ajassa.

Välityskyky ei ole sama asia kuin väylän kyky kuljettaa tietoa, sillä

välityskyky sisältää myös väylän liikenteen ohjaamiseen käytettävät

bitit.

◆ Kanava (channel)

Laitteisto-orientoitunut tiedonsiirtomenettely, jossa kahden laitteen

välille luodaan ”suora” fyysinen yhteys. Siirtotie on jakamaton,

joten yhteyskäytäntö on yksinkertainen.

sopivan rinnakkaisväylän ja uuden,

verkkojen tapaisen sarjaliikenneväylän.

Sovellustasolla

fyysinen väyläratkaisu voi olla

kumpi hyvänsä, mutta vain sarjaväylä

tarjoaa mahdollisuuden

kaikkien asetettujen tavoitteiden

täyttämiseen.

Ratkaisun valossa

Kuten muussakin tietoliikenteessä,

myös tietokonetekniikassa

on tultu sen rajan kohdalle,

jossa sähkö ei ole enää paras

keino tiedon kuljettamiseksi.

Satoihin megahertseihin yltävät

taajuudet aiheuttavat niin paljon

häiriöitä muille laitteille, että

niiden käyttö on vaikeaa.

Toinen ongelma ovat moninapaiset

liittimet. Ne ovat sekä

kalliita että epäluotettavia.

Sen vuoksi on parempi, jos tieto

saadaan kulkemaan kahta johdinta

pitkin.

Nämä molemmat ovat syitä,

joiden vuoksi tietokoneteollisuuden

kiinnostus SCSI-3:een

kohdistuu pääasiassa sarjaliikenneversioon,

Fibre Channeliin.

Olennaista siinä on myös,

että sama väylä soveltuu sekä

oheislaiteliitännäksi että verkon

siirtotieksi.

Tärkeä tavoite on luoda ratkaisu,

joka korvaisi muut käytössä

olevat väylät. Tavallinen

kysymys on, miksi vielä uusi

väylä, kun vanhojakin on mon-

FIBRE CHANNEL TIIVIISTI

ta. Mikään nykyinen ratkaisu ei

ole kyllin hyvä. Nykyiset ratkaisut

on kehitetty rajattuihin tarkoituksiin.

Tulevaisuudelle avoin

Fibre Channel ei ole tiukasti

määrätty ratkaisu ohjelmineen,

johtimineen ja liittimineen. Kehitystyössä

on otettu opiksi tietotekniikassa

jo usein vastaan

tulleista rajoista, joita on asetettu,

kun on kuviteltu määrän tai

nopeuden riittävän ikuisesti ihmiskunnan

tarpeisiin.

Fibre Channel on alhaisen

tason tiedonsiirron yhteyskäytäntö

eli protokolla. Se ei määrittele

siirrettävän tiedon laatua

tai tarkoitusta. Se antaa mahdollisuuden

liittää kytkentäiseen

järjestelmään jopa 16.7

miljoonaa laitetta ja yksi johdin

kantaa parhaimmillaan kilometrejä,

ei vain muutamia metrejä.

Järjestelmän tiedonsiirtokyky

on helposti 100 megatavua sekunnissa.

Se on siten moninkertainen

nykyisiin laiteväyliin

nähden ja jopa satakertainen

perinteiseen verkkoliikenteeseen

verrattuna. Tiedonsiirto

on asynkronista ja sarjamuotoista,

mikä alentaa virheherkkyyttä.

Koska kyse on alhaisen tason

yhteyskäytännöstä, sen päällä

käytetään korkeamman tason

Fibre Channel (kuitukanava) on tietoliikenneprotokolla, jota voidaan

käyttää sekä verkoissa että oheislaitteiden liitäntäväylänä. Se

on alhaisen tason yhteyskäytäntö, jonka päällä voidaan käyttää nykyisiä

verkko- tai laiteväyläyhteyskäytäntöjä, kuten SCSIa, IDEä,

TCP/IP:tä tai ATM:ää.

Välityskyky: Määritelty enintään 16 gigabittiä

sekunnissa. Käytännössä tällä hetkellä

yksi gigabitti.

Tehokkuus: Yhden gigabitin välityskyvyllä sata

megatavua sekunnissa, kun yhteyskäytäntö

käyttää kuusi prosenttia ja

tiedon koodaus kaksikymmentä

prosenttia välityskyvystä.

Etäisyys: Kymmenen kilometriä yksittäisenä kuitukaapelina.

Topologiat: Kytkentäinen, silmukka tai kahden laitteen

välinen (point-to-point). Kytkentäisessä

(fabric) voi olla yhteensä 16.7

miljoonaa laitetta ja silmukassa (loop)

127 laitetta.

Kaapeli: Valokuitu, koaksiaalikaapeli tai

parikaapeli

Protokollan tyyppi: Tietoa kadottamaton, eli välittää

jokaisen bitin

yhteyskäytäntöjä, eli nykyisiä

väylä- ja verkkoprotokollia.

Käytännössä lähiverkko voidaan

toteuttaa Fibre Channel -

verkkona.

Joskus joka PC:ssä?

Fibre Channel toimii parikaapelissa,

koaksiaalikaapelissa ja

valokuidussa. Parikaapeli on

luonnollisesti halvin ratkaisu,

mutta kallein eli valokaapeli tarjoaa

myös suurimman välityskyvyn.

Kun tekniikka vielä on uutta,

ovat kaikki Fibre Channel -

komponentit vielä kalliita. Monipuoliset

ominaisuudet tulevat

aina vaatimaan älykkään liitäntäkomponentin,

joten Fibre

Channel -liitäntä tulee aina olemaan

monimutkaisempi kuin

yksinkertainen sarjaportti tai

IDE-liitäntä. Sen vuoksi Fibre

Channelia tullaan aluksi näkemään

vain suurinta tehoa vaativissa

sovelluksissa.


Mutta tietotekniikan kehitys

on osoittanut, ettei mikään ole

pysyvää. Jos Fibre Channel menestyy,

tulee aika, jolloin Fibre

Channel -liitäntäpiiri on halvempi

kuin siihen kytketty pistoke.

Tällöin PC voi muuttua

yksinkertaiseksi laitteeksi, jossa

emokortilla on kymmenkunta

Fibre Channel -liitintä erilaisille

lisälaitteille. Tehokäyttöön kiintolevylle

ja verkolle on valokuituliittimet,

hiiri ja näppäimistö

kytketään parikaapelilla.

Edes laajennuskorttipaikkoja

nykyisessä mielessä ei tarvita,

sillä suuri osa nykyisistä laajennuskorteista

on vain muuntimia

kahden väylän välillä.

Mutta Fibre Channel ei ole

aivan vielä tätä päivää. Fibre

Channel -mikropiirejä ja -liitäntäkortteja,

muun muassa

PCI-väylään on jo saatavissa,

mutta valmiisiin tuotteisiin asti

se ei ole vielä ehtinyt. Kaupallisessa

FCLC-ryhmässä, joka tu-

VÄYLÄT:

ISA

MCA

EISA

PCI

VLB

FIBRE

I/0:

SCSI

IDE

RS-232C

CHANNEL

Nykyään käytetään neljänlaisia väyliä: laajennusväyliä, liitäntäväyliä, verkkoja

ja teleliikenneväyliä eli puhelinverkkoja. Fibre Channel kattaa kaikki liitäntäväylien

ja suurimman osan verkkoväylien tarpeista. Laajennusväylät ovat toistaiseksi

niin huokeita, ettei niitä kannata korvata Fibre Channelilla. Teleliikenteen

tarpeet ja laajuus taas poikkeavat niin paljon muiden väylien luonteesta,

että niiden kehitys jatkuu Fibre Channelin rinnalla.

kee ja kehittää Fibre Channelin

Arbitrated Loop -ratkaisua, on

mukana 47 yritystä. Kaupallinen

ratkaisu tukee kaksoissil-

mukassa 200 megatavun sekuntinopeutta

ja 127:ää laitetta.

Käytännön sovellukset keskittyvät

vielä kiintolevyjärjestelmiin.

TIETOKONE

VERKOT

LÄHIVERKOT

INTERNET

ELOKUU 1996 61

Pikakokeet

IBM näyttää uudella koneellaan

jälleen kerran kannettavien

mikrojen kehityssuunnan.

Kevyt, hyvänäyttöinen

ja tehokas kone on

lisäksi ominaisuuksiinsa

nähden edullinen.

ThinkPad 560 on

IBMvuosi

sitten esitellyn

701-mallin seuraaja ja IBM:n näkemys

siitä, millainen tavallista

muistikirjamikroa pienemmän

muistiomikron pitää olla. IBM

on pyrkinyt luomaan kevyen koneen

mahdollisimman vähillä

kompromisseilla. Kokonaan niiltä

ei kuitenkaan voi välttyä, sillä esimerkiksi

levykeasema on 701:n

tapaan ulkoinen.

ThinkPad 560 on pieni ja kevyt,

kuten muistiomikrolle sopiikin.

Paksuutta on vain 3,1 senttiä ja

painoa karvan verran alle 1,9 kiloa.

Mikään maailmanennätys 3,1

LAITTEET

IBM ThinkPad 560,

litteä

tehopakkaus.......................63

Fargo Fotofun,

kuvien tulostamiseen .........64

Digi Datafire, hyvä ISDNsovitin

..................................65

MiroVideo DC20,

hyvälaatuista videoeditointia

..................66

Plextor PX-83CS,

kahdeksannopeuksinen

CD-asema..................67

Litteä tehopakkaus

THINKPAD 560

Excel 7

Word 7

AST Ascentia P133

Canon BN700 (P120)

444

NOPEUSTESTI

602

senttiä ei ole, mutta isolla värinäytöllä

ja tehokkaassa Pentiumkoneessa

se on hyvä saavutus.

Muutoinkin ThinkPad 560 on

siistin ja asiallisen näköinen laite.

Edellisen 701:n erikoisuutena

oli kokoontaittuva näppäimistö.

Siitä on nyt luovuttu, mikä on

tuonut koneelle lisää leveyttä,

mutta takaa aiempaa paremman

kirjoitusasennon. Myös 701:stä

tyystin puuttuneet rannetuet ovat

nyt mukana. Näppäintuntuma on

701:een verrattuna ilahduttavan

kevyt ja täsmällinen, mutta kallistuksen

puuttuessa kirjoitusasento

ei ole kovin ergonominen.

Jotain on säilynyt entisellään:

koko sisäkannen täyttää edelleen

mahtava näyttö, joka on nyt entistä

suurempi. ThinkPadiä valmistetaan

sekä 12,1 tuuman

TFT:nä että 11,3 tuuman passiivimatriisina.

Testilaitteessa ollut

TFT-vaihtoehto antoi odotetusti

IBM ThinkPad 560 (P120)

854

1025

861

1511

0 400 800 1200 1600

sekuntia (pienempi parempi)

Piskuinen

ThinkPAD ei

ole mikään

vauhtihirmu.

Excel-testi

mittaa lähinnänäytönohjaimennopeutta,

Word

puolestaan

kiintolevyn

suorituskykyä.

Microtek Scanmaker E3,

täysvärikuvanlukija.............67

Olivetti Echos-sarja,

kannettavien värisuora.......68

erinomaisen

kuvan. Windowsin

800 x 600 -tarkkuutta on kuitenkin

hankala hallita ohjaustapilla,

sillä kohdistimen siirtomatkat pitenevät

väistämättä tarkkuuden

kasvaessa.

Muilta osiltaan ThinkPad 560

noudattaa perinteistä, IBM:n

huippulaitteet huomioonottaen

jopa riisuttua mallia. Prosessorivaihtoehdot

ovat 100, 120 ja 133

megahertsiä ja peruskoneessa on

kahdeksan megatavua muistia. Se

on aivan liian vähän: Pentiumkonetta

ei pitäisi edes tarjota alle

16 megatavun muistilla. Laajennusvaraa

on aina 40 megatavuun

asti. PC MCIA-paikkoja on kaksi

ja kiintolevyvaihtoehdot ovat 810

ja 1080 megatavua. Valitettavasti

kiintolevyä ei voi vaihtaa. Nopeustesteissä

ThinkPad 560 jäi

jälkeen tyypillisestä 120 megahertsin

pöytäkoneesta, vaikka

käytössä oli sisäinen PCI-väylä.

ThinkPadissä on 16-bittinen

SoundBlaster-yhteensopiva ääni,

mutta pienen kaiuttimen vuoksi

sen laatu jää väistämättä heikoksi.

Voimakkuussäätö on näppärästi

mekaanisella pyörällä. Infrapunaportti

on luonnollinen lisävaruste,

mutta siinäkin IBM on

nyt tyytynyt standardiin 115 kilobitin

nopeuteen eikä kalliimmissa

OHJELMAT

Laplink for Windows 95,

kaikki tiedonsiirtoon ..........64

HiJaak95, kuvat näkyviin

Windows 95:ssä...................66

Orthografix 1.0, nopea

kielen tarkistaja ..................68

CD-merikartta, väylät

ruudulle...............................69

ThinkPad 560 on asiallisen näköinen

laite, jossa on hyvä rannetuki

paljon kirjoittavalle.

malleissa olevaa yhden megabitin

nopeutta voi käyttää.

Akkukäyttö ei ole koneen vahvimpia

puolia. Litium-tekniikasta

huolimatta akku kesti testissä

vain kaksi tuntia ja 10 minuuttia,

mikä on tyypillistä

tämän kokoluokan koneelle.

Positiivinen yllätys

on verkkolaite, jonka IBM on vihdoin

kutistanut yhtä pieneksi

kuin kilpailijansa. Myös kaapelit

ovat riittävän pitkät ja ohuet.

ThinkPadin mukana seuraava

ohjelmistovalikoima poikkeaa

merkittävästi IBM:n aiemmasta

politiikasta. Käyttöjärjestelmänä

on nyt kannettaviin paremmin

sopiva Windows 95. Mukana on

myös Netscapen selainohjelma sekä

Lotuksen Smartsuite.

ThinkPad 560 on matkailevan

kirjoittajan toivelaite. Hyvä näppäimistö,

isokokoinen näyttö ja

kevyt kone suorastaan houkuttelevat

käyttämään. Eikä hintakaan

ole kohtuuton.

PETTERI JÄRVINEN

■ ThinkPad 560

Hinta:

25 000 markkaa

Kokoonpano: 120 MHz Pentium,

8 Mt RAM, 810 Mt IDE kiintolevy, 12,1

tuuman TFT-näyttö

Valmistaja: IBM Corporation,

http://www.pc.ibm.com

Maahantuoja: IBM Oy,

puh. (90) 4591, faksi (90) 459 4442,

http://www.ibm.fi

Lyhyesti: Kevyt matkalaite, jossa kunnollinen

näppäimistö, pienikokoinen

muuntaja ja reilu 12,1 tuuman näyttö. Litium-akku

antaa virtaa kahden tunnin

aktiiviseen käyttöön. Ulkoinen levykeasema

on kytkettävä tarvittaessa. Varjopuolena

ovat kiintolevy, jota ei voi vaihtaa,

äänten kuulumista rajoittava pieni

kaiutin sekä infrapunaportti, joka ei tue

IBM:n tehostettua siirtonopeutta.

TIETOKONE

ELOKUU 1996

63

Pikakokeet

Valokuvien

tulostukseen

FARGO FOTOFUN

Fargo on tunnettu edullisten

sublimaatiotulostimien valmistajana,

jonka A4- ja A3-kokoiset

Primera ja Pictura-tulostimet

ovat hinnaltaan aivan toisessa

luokassa kuin valokuvalaatuisia

kuvia suoltavat sublimaatiotulostimet

yleensä.

A6-koon valokuvatulostimeksi

tarkoitettu FotoFun on luonteva

jatke Fargon mallistoon. Vajaat

4000 markkaa maksava kymppikuvatulostin

mahtuu jopa tietokoneharrastajan

budjettiin.

Alhaisesta hinnastaan huolimatta

FotoFun on ihan oikea sublimaatiotulostin.

Kuvapisteen

muodostamiseen se käyttää samaa

menetelmää kuin kymmeniä

tuhansia markkoja kalliimmat tulostimetkin.

Väriaine höyrystetään

värikalvosta erikoispaperin

huokoiseen pintaan. Värit sekoittuvat

ennen paperiin kiinnittymistä.

Kuvapisteen reunat pehmenevät,

eikä mustesuihku- ja la-


sertulostimille tyypillistä pistettä

paperilla näy.

Väriaine on nauhalla osaväreittäin.

Neljän osavärin päälle kuvaan

tulee suojapinnoite, joka

suojaa kuvaa haalistavalta ultraviolettisäteilyltä

ja sormenjäljiltä.

Yksi värinauha riittää 36 kuvan

tulostukseen. Värinauhan mukana

tulee sopiva määrä erikoispaperia.

FotoFunin kuva on miltei yhtä

hieno kuin oikeiden sublimaatiotulostimienkin.

FotoFunin tarkkuus

on vain 203 pistettä tuumalle

ja kuva koostuu selkeämmin

pisteistä kuin muilla sublimaatiotulostimilla.

Paljaalla silmällä rasterointi

ei kuitenkaan erotu ja

kuvat ovat aidosti valokuvan näköisiä.

Testikuvina käytetyistä

PhotoCD-kuvista tehtyjä tulosteita

vaivasi lievä tummuus ja sinerrys.

Ei kuitenkaan niin pahasti,

etteikö kuvankäsittelyohjelmalla

kuvaa saisi korjattua.

Hinta on painettu

alas tulostimen rakenteen äärimmäisellä

pelkistämisellä. Jo A6-paperikoko

merkitsee tietysti paljon.

Lisäksi kuvan rasterointi suoritetaan

kokonaan tietokoneella eikä

FotoFunissa itsessään ole prosessoria

tai muistia lainkaan.

Tarkkuudella 203 pistettä tuumalle

10 x 15 senttimetrin kuvaan

tarvitaan noin 2,7 megatavun tiedosto.

Yhden kuvan rasterointi ja

tulostus kestää koneen tehosta ja

muistista riippuen noin 2,5 minuuttia.

Tulostuksen aikana saa

olla tarkkana, sillä FotoFunissa ei

ole arkinsyöttölaitetta, vaan jokainen

paperi annetaan tulostimelle

käsin. Paperia mankeloidaan tulostimessa

edestakaisin jokaisen

osavärin ja suojakalvon verran.

Normaalin värinauhan ja paperin

lisäksi FotoFuniin on saatavissa

postikortti-, tarra- ja mukipaketit.

Postikortit on tavallista tukevampaa

erikoispaperia, jonka

taustapuolelle on valmiiksi painettu

postikortin stardardiviivoitukset.

Tarramateriaalia voi käyttää

tarrojen tulostamiseen. Mukipakettiin

kuuluu neljä erikoispinnoitettua

mukia ja erikoispaperia.

Kuva tulostetaan erikoispaperille

peilikuvana, kiinnitetään mukin

kylkeen ja kuva paistetaan tavallisessa

uunissa pesunkestävästi

kiinni mukiin. Erikoismateriaalien

toimivuutta ei pikakokeessa

päästy kokeilemaan.

FotoFun on ihan hauska yhdenasian

ihme, jolla saa tietokonekuvista

kymppikoon valokuvia,

mutta ei yhtään mitään muuta.

Vaikka sublimaatiotulostimeksi

FotoFun on halpa, kuvan hinta

nousee melkoisen korkealle. Värinauha

ja erikoispaperi maksavat

yhteensä kuudesta seitsemään

markkaan kuvaa kohti ja värikokeiluihin

tärvääntyy helposti

useampi arkki ennen kuin kuva

on kohdallaan.

Järkisyistä FotoFun saattaakin

jäädä kaupan hyllyyn. Samalla

hinnalla saa esimerkiksi HP Desk-

Fargo Foto-

Funin hintaa on saatu alaspäin

sillä, että tulostimessa ei ole

lainkaan prosessoria vaan työn

tekee tietokoneen

prosessori.

Jet 850 C:n, joka tekee omalle kalliille

erikoispaperilleen sekin kauniita

kuvia. Vieläpä A4-kokoisena

ja siinä sivussa se suoriutuu muistakin

tulostustehtävistä. Jos tulostustarve

kohdistuu nimenomaan

valokuvamaisiin kymppikuviin,

FotoFunille on vaikea löytää kilpailijaa.

JUHA KANKAANPÄÄ

■ Fargo FotoFun

Hinta: 3 980 mk

Valmistaja: Fargo Electronics Incorporated,

http://www.fargo.com

Maahantuoja: Esselte Oy,

puh. (90) 565 3355, faksi (90) 550 261

Lyhyesti: Kymppikuvan kokoisia valokuvia

tulostava laite, joka sopii vain tähän

erikoistyöhön.

Kaikki

tiedonsiirtoon

LAPLINK FOR WIN 95

L aplink on ollut yksi suosituimpia

apuohjelmia tiedostojen

siirtoon kahden koneen välillä.

Aluksi Laplink toimi sarjakaapelin

avulla, myöhemmin myös nopeamman

rinnakkaiskaapelin

avulla. Nyt vaihtoehtoina ovat

myös modeemit, langattomat

modeemit ja kannettavien infrapunayhteydet,

lähiverkot sekä lähiverkot

puhelinyhteyksien kautta

ja odotetusti myös TCP/IP-tuki,

joka mahdollistaa Internet-yhteydet.

Laplinkin suosio perustui aluksi

siihen, että se oli hyvin yksinkertainen

ohjelma. Sen saattoi

Pikakokeet

Laplinkin tiedostoikkunat näyttävät Windows 95:n resurssienhallintaohjelmalta.

asentaa toiseen koneeseen, esimerkiksi

levykeasemattomaan

kannettavaan, johtoa pitkin. Tietty

selkeys ja johdonmukaisuus on

edelleen säilynyt, vaikka ohjelma

on paisunut jopa yhdeksän megatavua

vaativaksi järjestelmäksi.

Ohjelman monipuolisuus kostautuu

ongelmatilanteiden selvittämisessä:

eräässä testikoneessa

Laplink ei suostunut lainkaan

käynnistymään oudon virheilmoituksen

vuoksi. Asennus on

jokseenkin automaattinen, mutta

mikäli halutaan käyttää Internettai

lähiverkkoyhteyksiä, on verkkoyhteyksien

jonkinasteinen ym-

märtäminen tarpeen, joten asennus

ei välttämättä onnistu peruskäyttäjältä.

Laplink for Windows 95 on pitkälti

sama ohjelma kuin viime

vuoden aikana julkistettu versio

6.0. Erona on 32-bittisyyden mukana

tuoma pitkien tiedostonimien

tuki sekä TCP/IP- ja Internet-tuki.

Mikäli ohjelmaa käytetään

ristiin Windows 95- ja Windows

3.1 -järjestelmien välillä,

täytyy Windows 3.1 -järjestelmään

asentaa 16-bittinen versio

6.0, joka on myös asennuslevykkeillä.

Pitkien tiedostojen lyhentäminen

16-bittiseen järjestelmään

Hyvä ISDN-sovitin

DIGI DATAFIRE

Digitaaliset ISDN-yhteydet alkavat

hiljalleen yleistyä perinteisten

modeemiyhteyksien

rinnalla. Perustason ISDN-ratkaisu

soveltuu niin kotoa tapahtuvan

surffaamisen vauhdittamiseen

kuin pienen toimiston tietoliikennetarpeisiin.

Vanhan analogisen puhelinliittymän

saa päivitettyä digitaaliseksi

parilla satasella. Puhelinliittymän

päivittämisen lisäksi digitaalitekniikkaa

tarvitaan tietokoneen

sisuksiin. Yhteyksistä huolehtii

ISDN-sovitin.

Digi Datafire on yksi ensimmäisiä

Suomen markkinoille ehtineitä

ISDN-sovittimia. Sovitin on

tyypiltään aktiivinen eli tietoliikenteeseen

ei käytetä tietokoneen

prosessoria, vaan kortin omaa

prosessoria, millä on suuri merkitys

tietokoneen prosessorikuormitukseen.

Passiivinen sovitin

kuormittaa huomattavasti enemmän

tietokoneen omaa prosessoria.

Ainoa suurempi puute sovittimessa

on se, että sillä voi ottaa yh-

teyksiä vain ulospäin. Yhteyksien

vastaanottaminen ei ole mahdollista.

Datafiren asentaminen Windows

95 -ympäristöön sujuu kohtuullisella

vaivalla. Sovitinkortin

mukana ei tule Windows 95 -ajureita

tai Microsoftin ISDN Accelerator

Packia, joten ne pitää noutaa

maahantuojan Internet-palvelimelta.

Lisäksi ajurin ja yleisten

ISDN-tiedostojen asentaminen

on aikaa vievää ja hankalahkoa,

koska oikeita tiedostoja joutuu

etsimään oman kiintolevyn syövereistä.

Kun tarvittavat ajurit on saatu

asennettua, näkyy Datafire Windows

95:n tietoliikenneyhteytenä.

Yhteys otetaan käyttöön Windowsin

Dial-Up-ohjelmalla ja tämän

jälkeen asetuspuoli onkin

kunnossa.

Kun sovittimen on kerran asentanut

ja saanut toimimaan, ei sen

olemassaoloa juurikaan enää

muista. Sovitin toimii huomaamattomasti

taustalla eikä käyttä-

toimii joko automaattisesti

tai käsin asettelemalla.

Ohjelman palvelut on jaettu

kolmeen ryhmään: tiedostojen

siirto, etäkäyttö ja viestien

kirjoittaminen (chat).

Tiedostojen siirto on ohjelman

pääasiallinen käyttötarkoitus

ja se on toteutettu hyvin.

SmartXchange-toiminto

helpottaa hakemistojen sisältöjen

yhdenmukaistamista,

esimerkiksi siten että päivitetään

vain ne tiedostot, jotka

ovat olemassa kummankin

koneen hakemistoissa. Patentoitu

SpeedSync-tekniikka

päivittää muuttuneesta tiedostosta

vain muuttuneet osat eikä siirrä

koko tiedostoa, mikä nopeuttaa

isojen tiedostojen päivitystä. Ohjelman

tiedostoikkunat ovat saman

näköiset kuin Windows 95:n

resurssienhallinta-ohjelmassa.

Mukavaa olisi kuitenkin ollut, jos

ohjelmia voisi käynnistää suoraan

hiiren kaksoispainalluksella, kuten

resurssienhallinnassa.

Toisen koneen etäkäyttö eli toisessa

koneessa olevien ohjelmien

ajaminen toimii hyvin, tosin testikoneessa

ei DOS-ikkunan avaamisen

jälkeen saanut enää Windows-ohjelmia

käyntiin, vaikka

itse Windows ei jumittunut. Laplinkillä

on mahdollista etäkäyttää

konetta, jossa Windows ei ole

käynnissä. Etäkäyttö tukee etäkäytettävän

koneen näppäimistön lukitsemista

ja kuvaruudun pimentämistä.

Automaattinen takaisinsoitto

ennalta asetettuun puhelinnumeroon

ja eri käyttäjien oikeuksien

rajoittaminen on mahdollista.

Oikeuksia voi tosin rajoittaa

vain yleisellä tasolla eli saako

käyttää tiedostojen siirtoa, etäkäyttöä

tai viestien kirjoittamista.

Laplink for Windows 95 on onnistunut

mutta kallis kokonaisuus.

Parhaiten ohjelma sopii tehokäyttäjälle,

joka joutuu usein

siirtämään tietoja kannettavan ja

pöytäkoneen välillä, milloin paikallisesti

tai milloin mitäkin käytettävissä

olevaa reittiä pitkin.

Ohjelmapaketti sisältää sekä rinnakkais-

että sarjakaapelin.

SAMPO SUVISAARI

■ Laplink for Windows 95

Hinta: 1 550 mk

Valmistaja: Traveling Software,

http://www.travsoft.com

Maahantuoja: PC Pro-Tech, puh.

(921) 469 0600, faksi (921) 469 0605.

Lyhyesti: Kahden koneen väliseen tiedostojen

siirtoon ja ohjelmien etäkäyttöön

sopiva ohjelma. Sisältää sarja- ja

rinnakkaiskaapelin kahden koneen yhteen

kytkemiseksi sekä tukee lisäksi modeemin,

lähiverkon ja Internetin käyttöä.

Digiboard Datafire on yksi ensimmäisiä Suomeen ehtineitä Windows

95-yhteensopivia aktiivi-ISDN-sovittimia.

jän tarvitse koskea siihen lainkaan.

Ohjelmat jotka haluavat yhteyttä

verkkoon käynnistävät

Windows 95:n puhelinverkkoyhteyden

automaattisesti ja käyttäjän

tehtäväksi jää vain kuitata yhteyden

avautuminen.

Vaikka itse ISDN-puhelu muodostuu

parissa sekunnissa kuuluu

yhteyden aktivoimiseen myös

mm. sisäänkirjoittautuminen.

Käytännössä yhteys ei siis synny

"sekunneissa".

Kuukauden testiaikana Datafire

ei kertaakaan temppuillut tai aiheuttanut

ongelmia. Yhteyksien

laatu pysyi tasaisen vakaana koko

testiajan eikä ongelmia tullut vastaan

ainuttakaan. Ainoa suurempi

puute on, että Windows 95:n

ISDN Accelerator Pack ei tue ka-

navien niputusta (bundling), jolloin

pitää tyytyä nopeuteen 64 kilobittiä

sekunnissa.

Kaiken kaikkiaan Digiboardin

Datafire tuntuu hyvältä ISDNsovittimelta.

Varsinkin modeemiyhteyksien

jälkeen ISDN:llä liikkuminen

on todellinen nautinto.

Pieni miinus sovittimelle tulee siitä,

että Windows 95-ajurit eivät

ole paketissa mukana levykkeillä.

OSSI MÄNTYLAHTI

■ Digi Datafire

Hinta: 2 450 mk

Valmistaja: Digi, http://www.dgii.com

Maahantuoja: Microdata Oy,

puh (90) 477 4110, faksi (90) 458 2020,

http://www.mdata.fi

Lyhyesti: Hyvä aktiivinen ISDN-sovitin,

joka sopii hintansa ja laatunsa puolesta

sekä kotiin että toimistoon.

TIETOKONE

ELOKUU 1996 65

Pikakokeet

Kuvat näkyviin

Windowsissa

HIJAAK95

HiJaak95:n uusin CD-levyllä

toimitettava versio on tarkoitettu

helpottamaan kuvankäsittelyä

Windows 95:ssä. Ohjelma

sulautuu huomaamattomasti

käyttöjärjestelmään, joten sen olemassaolon

huomaa asennuksen

jälkeen vain siitä, että Windows

95:n kuvankäsittelyn ominaisuudet

ovat lisääntyneet.

Ongelmana HiJaak95:ssä on se,

että se lisää toimintoja suoraan

Windowsin komentotulkkiin, joka

antaa käskyjä käyttöjärjestelmälle.

HiJaak ei kuitenkaan ymmärrä

suomea, joten suomenkielisen

Windowsin kanssa tulee kosolti

ongelmia. Läheskään kaikkia

ohjelman ominaisuuksia ei saa

niin helposti käyttöön kuin sinänsä

hyvä käsikirja lupaa. Edes

käynnistyskuvakkeita ei asennusohjelma

osannut laittaa omaksi

kansiokseen.

Toki monia ohjelman ominaisuuksia

voi hyödyntää myös suo-


menkielisessä Windows 95:ssä,

kunhan saa käynnistyskuvakkeet

asennettua kuntoon. Yhden testikoneen

(suomenkielinen Windows

95) ohjelma kuitenkin jumitti

moneen kertaan, minkä

vuoksi HiJaak piti poistaa käytöstä,

mikä onnistui helposti.

Kiintolevyllä olevien kaikkien

kuvatiedostojen luettelointi on

ohjelman kätevimpiä ominaisuuksia.

Luetteloinnin saa toimimaan

taustalla tai sen voi käynnistää

halutessaan. Aikaa luettelointiin

kuluu nopeassakin koneessa

paljon.

HiJaak95 lisää Windowsiin Macintoshista

tutun ominaisuuden

eli kaikista kuvista näkyy pieni

kuvake, jonka avulla oikean kuvan

löytäminen on helppoa. Luetteloituja

kuvia voi hakea hakusanoilla.

Erityisen kätevää on,

että erityyppisiä kuvia saa samaan

luetteloon ja niitä voi HiJaak95:llä

muokata tai muuntaa halua-

maansa muotoon.

Kuvatiedostojen muuntaminen

onkin HiJaak95:n vahva puoli. Se

tuntee kymmenittäin erilaisia rasteri-

ja vektorityyppejä ja jopa

useita erilaisia faksikorttien tiedostotyyppejä.

Sen avulla voi käytännössä

saada kuvan kuin kuvan

sellaiseen muotoon, jota jossain

ohjelmassa tarvitaan.

HiJaak95 on myös kohtalaisen

tehokas kuvankäsittelyohjelma,

jolla voi tulostaa kuvia erilaisilla

asetuksilla. Ruutukaappausten lisäksi

sillä voi siepata myös kirjoi-

HiJaakin asentamisen

ja

luetteloinnin

jälkeen kuvat

näkyvät Windowsissapieninä

kuvakkeina.

tintulostuksen

kuvatiedostoksi,

mikä saattaa joskus

olla hyvinkin

tarpeellinen

ominaisuus.

HiJaak95 on

näppärä ohjelma

ja monelle

erittäin tarpeellinen.

Hintakaan

ei ole korkea.

Todella harmillista,

ettei suomenkielisen Windowsin

käyttäjä saa ohjelmasta

kaikkia sen suomia mahdollisuuksia

irti.

VEIKKO REKUNEN

■ HiJaak95

Hinta: 650 mk

Valmistaja: Quarterdeck Corp.,

http://www.insetusa.com

Maahantuoja: Swanholm Distribution

Oy, puh (90) 506 2677,

faksi (90) 506 2232

Lyhyesti: Monipuolinen grafiikkaohjelma

Windows 95-ympäristöön, jonka

avulla voi käsitellä ja muuntaa kuvia.

Toimii parhaiten englanninkielisessä

Windows 95:ssä.

Hyvälaatuista

videoeditointia

MIROVIDEO DC20

N äytönohjainvalmistajana

tunnetun saksalaisen

Miron uutuus on PCIväylän

kautta toimiva videodigitointikortti

MiroVideo DC20.

Kortissa on S-VHS- ja komposiitti-liittimet

videosignaalin sisäänmenolle

ja ulostulolle. MiroVideossa

ei ole ääniominaisuuksia

vaan sen rinnalle tarvitaan hyvälaatuinen

äänikortti.

MiroVideo DC20 kykenee digitoimaan

täysikokoista 768 x 576

kuvapisteen PAL-kuvaa 50 kuvan

sekuntinopeudella. Kortti digitoi

Hi8/S-VHS-tasoisen kuvasignaalin

suhteessa 4:2:2, 24 bitin värisyvyydellä.

Erikoisuutena Miro tukee

myös 16:9-laajakuvamuotoa.

Digitointikortti pakkaa videoku-

Monipuolinen videoeditointikortti

sopii hyvin vaativalle

harrastajalle tai pienelle videopajalle.

van reaaliajassa Motion-JPEGmuotoon.

Tämä asettaa kovat

vaatimukset kiintolevylle, minkä

vuoksi valmistaja suosittelee, että

käytetään ainoastaan AV-tasoisia

asemia. Miron ohjainohjelmalla

pystyy testaamaan oman laitteiston

suorituskyvyn.

Pakkaussuhteen pystyy valitsemaan

vapaasti ja 5:1-pakkauksella

kuvanlaatu oli vielä erinomaista.

Tehokkaammalla pakkauksella

digitoitaessa hukkui muutamia

kuvaruutuja. Lopullisen edi-

Pikakokeet

toidun videotuotoksen erikoistehosteineen

ja tekstityksineen MiroVideo

muodostaa aikaa vievässä

renderointiprosessissa.

MiroVideon mukana tulee

Adobe Premiere LE, joka sisältää

tämän erinomaisen videoeditointiohjelman

lisäksi Photoshopin

kevennetyn version. Ohjelmapakettiin

sisältyy myös Asymetrix

3D/FX:n, joka on helppokäyttöinen

ohjelma näyttävien kolmiulotteisten

animaatioiden ja

tekstitysten tuottamiseen.

Kohtuullisen hintansa puolesta

MiroVideo DC20 on harrastajien,

videopajojen ja videoalan tuotantoyritysten

hankittavissa. Kilpailijoihin

verrattuna Miron suurin

heikkous on välillä ilmenevä ongelma

äänen ja kuvan tahdistamisessa.

Videokuvaa editoitaessa osoittautuu

suurinkin kiintolevy riittämättömäksi.

Käytännössä Miron

ominaisuuksista saadaan kaikki

irti vasta nopealla Pentiumilla, joka

on varustettu 32-64 megatavun

muistilla ja yli neljän gigatavun

kiintolevyllä. Tehokkaalla PC-laitteistolla

MiroVideon tuottama

kuvanlaatu riittää ammattilaiskäyttöön.

JUHA ARRASVUORI

■ MiroVideo DC20

Hinta: 6 900 mk

Valmistaja: Miro Computer Products

AG, http://www.miro.de

Maahantuojat: Future CAD Oy,

puh. (90) 4785 400, faksi (90) 4785

4500, http://www.futurecad.fi, Pohjanmaan

Mikro Oy, puh. (981) 815 1500,

faksi (981) 815 1504, http://www.pomi.fi

Lyhyesti: Videodigitointikortti M-JPEGpakkauksella

ja S-VHS-liitännöillä. Laadukas

ohjelmisto sisältyy hintaan.

PLEXTOR PX-83CS

-asemien kehitys jatkuu

CDkiivaalla tahdilla. Noin

puoli vuotta sitten julkistettiin

ensimmäiset kuusinopeuksiset

CD-asemat ja nyt alkaa markkinoille

saapua kahdeksannopeuksisia

CD-asemia. Lähes kaikki

suurimmat CD-asemien valmistajat

ovat kehittelemässä tai jo julkaisseet

omansa.

Kahdeksannopeuksisen luvun

tehokkuuden huomaa lähinnä

suurien multimediasovelluksien

ajamisessa ja tiedonsiirrossa kiintolevylle,

koska CD-levyjen lukemiseen

tarvittava aika lyhenee.

Multimediasovellukset pyörivät

todella jouhevasti ja CD-levyltä

asennettavat tai ladattavat ohjelmistot

asentuvat nopeasti.

Plex8-sarjan Plextor PX-83CS

on uusi kahdeksannopeuksinen

sisäinen SCSI-väyläinen CD-asema,

jonka tiedonsiirtonopeus on

1,2 megatavua sekunnissa ja saantiaika

on nopea 110 millisekuntia.

CD-aseman voi liittää pelkästään

SCSI-väylään eli se ei käy tavanomaiseen

IDE-väylään. Asemassa

on 256 kilotavun puskurimuisti.

Plextor PX-83CS on Plug and

Play -yhteensopiva vain silloin,

kun käytettävä SCSI-väylän korttikin

on. Plextor tukee myös useita

erilaisia käyttöjärjestelmiä.

Plextorin Firmware-ohjelmasta

löytyy tuki esimerkiksi DOSille,

Windowsille, Macintoshille,

OS/2:lle, Windows NT:lle ja useil-

Täysvärikuvanlukija

MICROTEK SCANMAKER E3

Microtek ScanMaker E3 on

tasomallinen värikuvanlukija,

jonka optinen tarkkuus on

300 x 600 pistettä tuumalle ja ohjelmallinen

tarkkuus 2400 x 2400

pistettä tuumalle. Värisyvyys on

24 bittiä eli kyseessä on täysvärikuvanlukija.

Lisäksi kuvat voidaan

lukea esimerkiksi 256 harmaasävyllä

tai mustavalkoisina.

Suurin kuvakoko on 22 x 34

senttimetriä. Kuva luetaan yhdellä

pyyhkäisyllä riippumatta siitä,

luetaanko kuva täysvärisenä tai

mustavalkoisena.

Kuvanlukijan mukana seuraa

Adaptecin valmistama SCSI-oh-

Kahdeksannopeuksinen

CD-asema

jainkortti, joka asennetaan vapaaseen

ISA-korttipaikkaan. Ohjainkortti

on tarkoitettu vain yhdelle

SCSI-laitteelle. Jos koneessa on

entuudestaan SCSI-kortti, voi kuvanlukijan

liittää myös siihen.

Microtekissä ei ole sisäistä päätevastusta

eikä laitteen mukana toimiteta

ulkoista päätevastusta, joten

useampia laitteita ketjutettaessa

sitä ei kannata sijoittaa ketjun

viimeiseksi, sillä muuten saattaa

ilmetä häiriöitä.

Microtekin mukana seuraa kaksi

kuvankäsittelyohjelmaa. Toinen

on Imagestar II ja toinen

Adobe Photoshopin rajoitettu

Plextor PX-83CS:ssä on CD-levykoteloa muistuttava levykekelkka.

le eri Unixeille.

PX-83CS osaa lukea lähes kaikkia

standardien mukaisia levyjä

kuten CD-DA:ta, CD-XA:ta, CD-

I:tä, Video CD:tä, Multisessio

Photo CD:tä, CD+G:tä, CD Plusia

ja Enhanced CD:tä.

Plextorin levykelkka ei ole parantunut

aiemmista asemista. Levyt

asetetaan edelleen eräänlaiseen

kannelliseen levykoteloon,

joka työnnetään syvälle CD-asemaan

luukkua alaspäin taittaen.

Tämä on epäkäytännöllistä, jos

joutuu vaihtamaan useasti levyä.

Levykelkka kestää noin 30 000 latausta

ja uuden kelkan hinta on

47 markkaa.

Ohjelmia tulee mukana muutama.

Äänikaappaajalla voi kaapata

musiikkia CD-levyltä wav-tiedostoiksi.

Kappaleet voi tallentaa 44,1

kilohertsin näytteenottotaajuudella

ja 16-bittisenä stereona. Ohjelma

näyttää kuinka suuren tilan

kaapattava tiedosto tarvitsee kiintolevyltä.

Kaappaus on nopeaa eli

versio. Tekstintunnistukseen pm

Caere Omnipagen rajoitettu versio.

Nykyiseen tapaan kuvanlukija

on twain-yhteensopiva ja mukana

seuraavalla Scanwizard-ohjelmalla

kuvanlukijaa voidaan

käyttää twain-tuen omaavista ohjelmista.

Scanwizardilla voidaan

käsitellä kuvaa ennen kuvan syöttämistä

sovellukseen.

Käsikirja käsittelee useita

Microtekin kuvanlukijoita, mikä

noin yksi megatavu sekunnissa.

Plextorilla voi katsoa CD-videoita

sekä MPEG-pakattuja videotiedostoja.

Mpeg-pakkaus on ohjelmallinen.

CD-aseman mukana

toimitetaan ajurit ja ohjelmat

DOSille Windows 3.x:lle ja Windows

95:lle.

Plextor PX-83CS on SCSI-väylänsä

ansiosta nopea ja luotettava

CD-asema, joka on tarkoitettu

ammattikäyttöön, mihin viittaa

myös sen korkea hinta. Saatavilla

on myös vastaava ulkoinen Plex8sarjan

malli, jonka mallimerkintä

on Plextor PX-85CS.

PASI SORMUNEN

■ Plextor PX-83CS

Hinta: 3 044 mk

Valmistaja: Plextor Corp.

Maahantuoja: Stortech Oy, puh. (90)

7001 9890, faksi (90) 7001 9899

Lyhyesti: Sisäinen kahdeksannopeuksinen

CD-asema, jonka tiedonsiirtonopeus

on 1,2 megatavua sekunnissa ja hakuaika

110 ms. Asema on SCSI-2- ja Plug and

Play -yhteensopiva.

Microtek ScanMaker E3

kykenee 24 bitin värisyvyyteen.

voi ensi alkuun aiheuttaa

sekaannusta. Kirja on kuitenkin

hyvin informatiivinen.

Microtek Scanmaker

E3:een saa lisävarusteena

adapterin läpinäkyville materiaaleille

kuten esimerkiksi

piirtoheitinkalvoja varten.

TAPANI LAHTINEN

■ Microtek

Scanmaker E3

Hinta: 3 490 mk

Maahantuoja: Personal Computer

Solutions Oy, puh. (90) 452 1639,

faksi (90) 452 2166.

Lyhyesti: Yhdellä pyyhkäisyllä toimiva

tasomallinen täysvärikuvanlukija. Mukana

SCSI-liitäntäkortti sekä kuvankäsittely-

ja tekstintunnistusohjelmat.

TIETOKONE

ELOKUU 1996 67

Pikakokeet

Nopea kielen

tarkistaja

ORTHOGRAFIX 1.0

Lingsoftin Orthografixin avulla

voi tarkistaa suomenkielen oikeinkirjoituksen

Microsoft Word

7:n sisältä. Orthografix toimii nopeasti,

mikä selittyy kahdella tavalla.

Ensinnäkin Orthografix on

32-bittinen ohjelma. Toiseksi raskaan

Word 7:n käyttäjällä on

muutenkin oltava kohtuullisen

tehokas tietokone.

Word 7:n omaakin oikolukua

on paranneltu aikaisempiin versioihin

verrattuna, sillä se toimii

lennossa ja osaa merkitä virheet jo

kirjoitettaessa. Orthografix parantaa

tilannetta ja yrittää olla jopa

niin älykäs, että se koettaa tulkita

peräkkäisiäkin sanoja oikeaksi uskomallaan

tavalla. Usein se arvaa

väärin, mutta tällaiset virheet on

helppo korjata.

Ohjelma osaa oikoluvun lisäksi

myös tavuttaa suomeksi. Sen ehdottamat

tavutuskohdat ovat käytännössä

aina oikein vaikka hakemalla

ongelmakohtia löytyykin.


Myös synonyymejä voi hakea kätevästi,

ja 21 000 sanan synonyymisanasto

hallitsee myös suurimman

osan taivutusmuodoista. Sanasto

ehdottaa automaattisesti synonyymiä

oikeassa taivutusmuodossa.

Taivutusmuotojen ja sanojen

johdosten tunnistaminen onkin

Orthografixin parhaita puolia.

Hankalillekin yhdyssanoille se

osaa ehdottaa useimmiten sopivia

korjauksia. Perussanaston kanssa

sillä ei ole mitään hankaluuksia.

Sanalistat eivät tällaisessa ohjelmassa

ole koskaan täydelliset,

mutta Orthografixissa lähellä sitä.

Eräitä tavallisiakaan sanoja Orthografix

ei tunnista, mutta tuntemattomille

sanoille se ei yleensä

yritä ehdottaakaan vääriä korjauksia.

Ohjelma ei tuntenut esimerkiksi

sanoja junttila ja kyberavaruus,

mikä ei ole sinänsä ihme.

Ohjelma toimii Windows 95:ssä

tai Windows NT 3.51 työasemas-

sa. Luonnollisesti tarvitaan myös

Windows 95 Wordin versio 7.0 tai

NT:ssä versio 6.0. Etenkin englanninkielisille

versioille Orthografix

on välttämätön lisä. Levytilaa kuluu

2,5 megatavua.

Koeversion yhteydessä ei tullut

mitään käsikirjaa, mutta ei Wordinsa

tunteva Orthografixin käyttäjä

sellaista tarvitsekaan. Orthografix

on kotimaisena tuotteena

erittäin hyvä ohjelma.

VEIKKO REKUNEN

Kannettavien

värisuora

OLIVETTI ECHOS -SARJA

Olivetti on laajentanut kannettavien

tietokoneiden Echossarjaansa

uusilla Pentium-kannettavilla.

Samaan koteloon on toteutettu

eri tavoin varusteltuja

koneita, jotka kattavat koko skaalan

vaatimattomasta perusmikrosta

tehokäyttäjän etätoimistoon.

Hitaimmassa mallissa suorittimena

on 75 megahertsin Pentium

ja nopeimmassa 133 megahertsin.

Olivetilla on aikomus jatkaa sarjaa

sitä mukaa, kun tekniikkaa tulee

käytettäväksi. Näyttö voidaan valita

10,4 tuuman passiivimatriisinäytön

ja 11,8 tuuman aktiivimatriisinäytön

välillä. Kiintolevytilaa

on pienimmillään 540 megatavua

ja keskusmuistia kahdeksan

megatavua. Joihinkin malleihin

on saatavana pakattua videokuvaa

Olivetin uusi Echos-sarjassa

on koneita erilasten

käyttäjäryhmien tarpeisiinperuskannettavistamultimediamalleihin.

Englanninkieliseen Word 7:ään

Orthografix on erinomainen lisä,

mutta se parantaa myös suomenkielisen

Wordin oikolukua.

■ Orthografix 1.0

Hinta: 610 mk

Valmistaja: Lingsoft Oy,

puh. (90) 499 552, faksi (90) 440 602,

http://www.lingsoft.fi

Lyhyesti: Suomenkielen oikoluku- ja tavutusmoduuli

sekä synonyymisanasto

Word for Windows 95:een. Mainio valinta

kielenhuoltoon

purkava MPEG-moduuli, jonka

avulla kannettavasta saadaan tehokas

multimediakeskus.

Aivan kaikkia yhdistelmiä ei ole

saatavilla, mutta Echos-sarjasta

pitäisi löytyä sopiva malli moneen

käyttöön. Testissämme oli kolme

mallia: Echos P75, P90 ja P90S.

Echos P75 on edullinen perusmalli,

jossa on hitain prosessori ja

minimimäärä muisti- ja tallennuskapasiteettia.

Edellisen isoveli

P90

Pikakokeet

poikkeaa perusmallista

näyttönsä (10,4”

TFT), nopeamman suorittimensa,

suuremman kiintolevyn (800 megatavua)

ja mukana tulevan CDaseman

osalta. P90S on edelleen

hienompi malli, jossa on 1.2 gigatavua

levytilaa ja suuri (11.8”) aktiivimatriisinäyttö.

Käytettävyydeltään kaikki mallit

ovat hyvää keskitasoa. Näppäimistön

tuntuma on selkeä, eivätkä

näppäimet muljahtele sormien

alla. Pystyliike tosin jää hieman

lyhyeksi. Näppäimet on tyypilliseen

tapaan ahdettu suppealle

alueelle, mutta totuttelun jälkeen

kaikki tarpeellinen on saatavilla.

Olivetti käyttää kannettavissa

hiirenkorvikkeena kosketustasoa,

jolle on hyvät astukukset.

Väyliä ruudulla

CD-MERIKARTTA

Merenkulkulaitos ja Karttakeskus

Oy ovat tuottaneet

yhteistyössä Itäisen Suomenlahden

kattavan digitaalisen merikartan

ja karttaohjelmiston.

Tietokonekartalla siirrytään haluttuun

kohtaan ilman perinteistä

karttalehtijakoa, koska ohjelmassa

on yhtenäinen merikartta-aineisto

Helsingistä Viipuriin.

Uudella CD-merikartalla voidaan

suunnitella reitit etäisyyksineen,

laskea suuntia ja koordinaatteja,

tehdä paikanmäärityksiä,

lisätä omia tietoja karttoihin

sekä tarkastella käyntisatamien

palvelutietoja. Halutut reitit, kartat

ja muut tiedot voidaan tulostaa

tai tallentaa.

Ohjelma on yksinkertainen.

Windowsin hallitsevalle veneilijälle

muutaman minuutin kokeilu

riittää tärkeimpien ominaisuuksien

oppimiseen.

Perinteiseen merikorttiin verrattuna

heikkoutena on näytön

epätarkkuus. Jopa 17 tuuman

näytöllä on vaikea nähdä yhdellä

silmäyksellä väylää Helsingistä

Porvooseen merimerkeistä puhu-

Hiiri on korvattu kehuja ansaitsevalla

kosketustasolla. Aivan tavallisen

hiiren tasolle ei kosketustaso

yllä, mutta pienistä osoitinlaitteista

se on ehdottomasti

parhaita. Kosketustason

asetukset ovat kattavat,

joten pienellä virittämisellä

sen saa toimimaan

erittäin hyvin.

Kaikki näyttövaihtoehdot

ovat hyviä. Passiivimatriisinäyttö

on jo sitä tasoa, että sillä

voi tehdä töitä jopa auringon

paistaessa ikkunan takana, joskin

näytön taustavalosta alkaa loppua

kirkkaus kesken. Vanhempia

näyttöjä vaivaava hitaus on saatu

kohtuullisiin rajoihin. Näytön

säädöt voi tehdä ainoastaan näppäimistöltä,

ja jäimme kaipaamaan

selkeitä liukusäätimiä näytön

viereen.

Aktiivimatriisinäytöt vastaavat

odotuksia. Erityisesti suurempi

lähes 12 tuuman näyttö on vaikuttava.

Monessa tilanteessa se

tuottaa tavalliseen monitoriin

verrattavan kuvan. Laaja katselukulma

mahdollistaa pienelle ylei-

mattakaan. Jos karttaa suurentaa

riittävästi niin ruudussa näkyvä

alue on niin pieni, että reittiä tekevä

eksyy helposti väärälle väylälle.

Reittipisteitä on helppo asetella

hiiren näpäytyksellä, jolloin kartalle

ilmestyy hyvin erottuva reitti

kääntöpisteineen. Reittipisteden

muuttaminen jälkeenpäin on

mahdollista, mutta hankalaa. Kartan

siirtäminen ruudulla tapahtuu

erillisellä työkalulla, mikä hidastaa

työskentelyä.

Lisäominaisuutena CD-merikarttaan

on saatavissa GPS Paikannusliityntä-ohjelma.

Tällöin

tarvitaan mikron sarjaporttiin liitetty

NMEA 0183 -standardia tukeva

GPS-vastaanotin. GPS-ohjelma

näyttää veneen reaaliaikaisen

sijainnin, suunnan, nopeuden sekä

tallentaa kuljetun reitin ja keskittää

kartan uudestaan kun vene

lähestyy kuvaruudun reunaa. Kuvaruudun

keskitys pitäisi tapahtua

kuitenkin aikaisemmin, jotta

navigoija näkisi tulevan reitin hyvissä

ajoin. Nyt vene saa liikkua

lähes näytön reunaan ennen kuin

sölle pidettävät multimediaesitykset.

Valitettavasti hyvästä näytöstä

joutuu maksamaan melkoisesti.

Koneet toimitetaan esiasennettujen

käyttöjärjestelmien kanssa.

Mukana on joko Windows 95 tai

MS-DOS 6.22 ja Windows 3.11.

Käyttöjärjestelmä valitaan koneen

käyttöönoton yhteydessä. Windows

95:sta voi valita asennuksen

yhteydessä joko suomen- tai englanninkielisen

version, mutta vanhempi

Windows tulee ainoastaan

suomenkielisenä. Englanninkielistä

kaipaavat joutuvat tilaamaan

sen erikseen, mutta lisenssin saa

vaihdettua ilmaiseksi.

Echos-sarjan koneissa on kaksi

PCMCIA-korttipaikkaa, jotka toimivat

moitteettomasti erilaisten

korttien kanssa. Myös sisäänrakennettu

äänikortti toimii hyvin.

Sen sijaan koneiden IrDA-infrapunaportin

toimintaan saaminen

vaatii yrittämistä. Ongelma esiintyy

tosin vain Windows 3.11:sta ja

kysymys on selkeästi ohjelmistoviasta.

Olivetin CD-asema sijoitetaan

fyysisesti levykeaseman tilalle. Levykeaseman

saa kytkettyä ulkoiseksi,

joten molemmat asemat saa

toimintaan yhtäaikaisesti. Levykeaseman

paikalle on mahdollista

kuva keskittyy uudestaan. Veneen

kulun piirtotapa ja nopeuden yksikkö

on valittavissa kuten myös

sijainnin päivityksen taajuus.

Toinen suurempi puute on se,

että hiirellä näppärästi tehtyä reittiä

ei saa siirrettyä suoraan navigaattorille,

vaan reittipisteet on

tulostettava paperille ja näppäiltävä

GPS:lle yksi kerrallaan. Tämän

ominaisuuden puute tuntuu vievän

pohjan koko hienolta systeemiltä.

Puutteistaan huolimatta ohjelman

suunta on oikea. Huviveneiden

navigointivälineet kehittyvät

nopeasti ja muutaman vuoden

kuluttua valtaosassa veneitä on

mikrotietokone, jolla pystytään

hoitamaan kaikki navigointiin

liittyvät asiat. Toistaiseksi digi-

kytkeä myös toinen akku. Toiselle

akulle onkin tarvetta, koska yksi

NiMH-akku kestää vain pari tuntia

normaalia käyttöä.

Kannettavien tietokoneiden laajentaminen

on usein hankalaa.

Olivetti on varautunut laajennuksiin

sillä, että kiintolevy on helposti

vaihdettavissa. Keskusmuistin

laajennus tehdään helposti

muistimoduuleilla.

Kokonaisuutena Echosit vaikuttavat

loppuun asti harkituilta. Erityisesti

edullisin malli on käyttökelpoinen

kokonaisuus hintaansa

nähden. Kalliimmat mallit ovat

hinnoiltaan lähempänä yleistä tasoa,

mutta nekin tarjoavat tasapainoiset

ominaisuudet hintaansa

nähden. Kaikkiaan Olivetti on onnistunut

tekemään Echoseista

houkuttelevia matkamikroja.

KIRSI RANTANEN

■Olivetti Echos

Hinta: 11 990 mk (P75), 17 990 mk

(P90), 22 990 mk (P90S)

Valmistaja: Olivetti,

http://www.olivetti.it

Maahantuoja: Olivetti Personal Computers

Oy, puh. (90) 686 6050, faksi (90)

6866 0530, http://www.olivetti.fi

Lyhyesti: Echos-sarjan kannettavat tietokoneet

tarjoavat hyvin varustellun ja

toimivan kokonaisuuden kilpailukykyiseen

hintaan.

■ CD-merikartta

Hinta: 580 mk, GPS Paikannusliityntä-ohjelma

980 mk

Valmistaja: Karttakeskus

Oy, puh. (90) 154 521, faksi (90) 154

5650, http://www.karttakeskus.fi

Lyhyesti: Ensimmäinen versio CD:lle

tallennetusta merikartasta. Soii parhaiten

suuriin aluksiin tai kotona tapahtuvaan

reitin suunnitteluun.

TIETOKONE

Näytön

tarkkuus on

häiritsevän

huono perinteiseen

karttaan

verrattuna.

taalinen merikartta soveltuu parhaiten

suureen moottoriveneeseen

tai laivaan jonka tietokoneessa

on iso näyttöruutu. Vaatimattomamman

moottoriveneen

tai purjeveneen omistaja voi talviiltoina

tehdä reittisuunnitelmia

kotitietokoneella seuraavan kesän

purjehduksia varten.

ANTTI LEHTINEN

ELOKUU 1996 69

Luettu&katsottu [kirjat][CD]

HEIKKO

KÄÄNNÖSTEKSTI

Internet-ohjelmointi

Kris Jamsa, Ken Cope

suomennos Reijo Lundahl

703 sivua, 298 mk

Pagina 1995,

http://www.pagina.fi

ISBN 951-644-025-8

Internet-ohjelmointi on kattava

ja paljon tietoa sisältävä

opas Internetin protokolliin

ja niiden ohjelmointiin. Se ei

rajoitu perinteiseen Berkeley

Sockets- tai Windows

Sockets -ohjelmointiin yhdellä

tasolla, vaan alkaa lähiverkkojen

ja TCP/IP:n perusteista

päättyen korkean

tason sähköposti- ja WWWprotokolliin.

Lukija tutustutetaan

myös modeemiyh-

VÄINÄMÖINEN CD-LEVYLLÄ

Hyperkalevala-CD

teyksissä käytettyihin SLIPja

PPP-protokolliin, joiden

tuntemus onkin nykyään

tarpeen.

Kirjan ohjelmointiosuudet

keskittyvät Winsockiin,

mutta mukana on myös oma

lukunsa Berkeley Socketsista.

Winsockin tiimoilta käsitellään

ohjelmoinnin perusteet

ja myös edistyneempiä tekniikoita,

kuten asynkroniset

palvelut ja omien DLL-kirjastojen

luonti. Useimpien

protokollien yhteydessä esitellään

jonkinlainen pieni

Winsock-pohjainen esimerkkiohjelma,

joka toimii alustana

omille kokeiluille.

Ulkoasullisesti Internetohjelmointi

on keskitasoa ja

painettu kellertävälle paperille.

Suomenkielinen käännös

on kuitenkin todellinen pohjanoteeraus.

Teksti vaikuttaa

sen kummempia miettimättä

sanasta sanaan käännetyltä.

Monet alkuperäisten kirjoittajien

käyttämät englanninkieliset

termit ja idiomit ovat

menettäneet täysin merkityksensä

ja kuulostavat lähinnä

häiritseviltä. Hauskimpia

suomennoksia lienee

”blocking”-termin suomentaminen

”estämiseksi” ikään

kuin kyse olisi koripallosta.

Hinta: 550 mk

Kustantaja: Oy Edita Ab, puh. (90) 56 601,faksi (90) 566 0380,

http://www.edita.fi

Jokaisella suomalaisella on epäilemättä jonkinlainen mielikuva

kansalliseepoksestamme. Useilla mielikuva juontaa

juurensa kansakoulun tarjoamasta pakollisesta Kalevalaannoksesta,

joka ei noin kymmenvuotiasta lasta paljon säväytä.

Sähköinen nykyaika on kuitenkin antanut Väinämöiselle

ja kumppaneille tilaisuuden uuteen tulemiseen

Kalevalan runot, niiden taustalla oleva kulttuuri sekä

paljon Kalevalaan liittyvää tutkimus- ja oheismateriaalia on

koottu CD-levylle PC-sukupolven hämmästeltäväksi. Suomalaisen

Kirjallisuuden Seuran julkaiseman Hyperkalevala-

CD:n on tuottanut ProVisual Oy ja kustantanut Edita. Sen

tekemiseen ovat lisäksi osallistuneet muun muassa Joensuun

Yliopisto, Taideteollinen korkeakoulu ja Kalevalaseura.

Lopputulos on kunnianhimoinen ja graafisesti näyttävä,

mutta tekniseltä toteutukseltaan mielikuvitukseton. Enin

osa levyn sisällöstä on tekstiä ja still-kuvia, jotka on jaoteltu

kuuteen päänäytöstä valittavaan aihealueeseen. Kalevalaeepos

kokonaisuudessaan on luonnollisesti mukana. Multimedia-nimikkeen

käyttö oikeutetaan neljällä videolla, parillakymmenellä

ääninäytteellä ja seitsemällä esityksellä,

joissa kuvat vaihtuvat näytössä selostuksen säestyksellä. Videot

eivät ole kovin hyvälaatuisia ja niiden ääniraitoihin ei

ole kiinnitetty riittävästi huomiota, mutta ääninäytteistä

löytyy varsinaisia helmiä, kuten perinteistä kuolinitkua ja

verensulkusanat.

CD-levyn rakenne on selkeän hierarkkinen. Kunkin aihealueen

alussa on viisi- tai kuusikohtainen sisällysluettelo,

josta hiirellä napsauttamalla saadaan näkyviin valitun lu-

Internet-ohjelmointia voi

suositella perusteokseksi kaikille

Windowsin verkko-ohjelmoinnista

kiinnostuneille.

Käännöksen sijaan kannattaisi

kuitenkin hankkia alkuperäiskielinen

teos, jolloin

termitkin tulisivat kerralla

selviksi.

KENNETH FALCK

MATKAOPAS

JAVAAN

Teach yourself Java

in 21 days

Laura Lemay, Charles L. Perkins

Sams Publishing,

http://www.mcp.com/samsnet

ISBN 1-57521-030-4

Java on saavuttanut selkeän

standardiaseman WWW:n

ohjelmointikielenä ja syrjäyttää

hyvää vauhtia kömpe-

lömpiä CGI-sovelluksia sitä

mukaa, kun selainten Javatuki

paranee ja kehittyy. Koska

kyseessä on oikea ohjelmointikieli,

kannattaa opiskelua

varten hankkia jonkinlainen

kirja matkaoppaaksi.

Java Starter Kit tarjoaa Java-ohjelmoinnistakiinnostuneelle

tarvittavat ohjelmat

sekä paksun englanninkielisen

kirjan nimeltä Teach

yourself Java in 21 days. Paketin

tärkein ohjelma on Sunin

alun perin julkistama Java

Developers Kit 1.0, joka

on saatavilla myös ilmaiseksi

osoitteesta java.sun.com.

JDK:iin kuuluvat muun

muassa Java-kääntäjä kirjastoineen

sekä appletviewerohjelma,

jolla voi koeajaa

omia applettejaan eli Javaohjelmia.

JDK:n lisäksi Starter Kitin

mukana saa Symantec Café

Liten, joka on graafinen

front-end-liittymä Javakääntäjään

ja muihin työkaluihin.

Cafén AppExpressillä

voi esimerkiksi halutessaan

luoda valmiin Java-ohjelman

rungon muutamalla napinpainalluksella,

mikä osoittautui

näppäräksi lisäominaisuudeksi.

Kuten nimestä voi päätel-

Hyperkalevalan rakenne on kirjan kaltainen ja

tekstiä on paljon. Taitoltaan levy on kuitenkin

raskaslukuinen.

vun ensimmäinen teksti-ikkuna. Uuden aihealueen voi fiksusti

valita mistä tahansa näytöstä. Ohjelma pitää myös kirjaa

katsotuista sivuista, joten aiemmin luettuun aiheeseen

palaaminen käy joutuisasti.

On hienoa, että joku viitsii tuoda meidän kaikkien suomalaisten

yhteistä kansanperinnettä tällä tavoin nykyajan

ihmisen ulottuville. Koululaiset on varmasti paljon helpompi

tutustuttaa aiheeseen CD-levyn kautta kuin pölyisiä

painotuotteita väkisin luettamalla. Valitettavasti lopputulos

on paljolti kirja kuvaruudulla sillä poikkeuksella, että kirjoissa

teksti ja kuvat pyritään usein taittamaan helppolukuisiksi

sivuiksi; Hyperkalevalassa teksti on raskaina ja typografisesti

tylsinä massoina, kuvat tulevat näyttöön erillisinä

objekteina ja sisällön yleisilme on kaikkiaan sangen

kuivakka aina kuvaesitysten kertojaääniä myöten.

HANNU JÄRVINEN

lä, Café Lite on kevytversio

varsinaisesta tuotteesta Symantec

Café:sta. Raskaampi

Café sisältää hienouksia kuten

luokka- ja hierarkiaeditorit,

joita Lite-versiossa vain

mainostetaan. Ohjelmien

koemateriaaliksi CD:ltä löytyy

myös kokoelma esimerkki-appletteja,

jotka vaikuttavat

kuitenkin melko hätäisesti

kasaan kerätyiltä.

Starter Kitin kirjallinen

osuus eli Teach yourself Java

in 21 days on rennon oloinen

kurssikirja Java-ohjelmoinnin

maailmaan. Lähestymistapa

on aloittelijalle ystävällinen,

joskin aiempi kokemus

ohjelmoinnista nopeuttaa

oppimista huomattavasti.

Selvänä positiivisena piirteenä

kirjasta mainittakoon sen

visuaalisuus. Käytetyt symbolit

ja taustaväritykset elävöittävät

kirjaa ja tekevät sen

lukemisesta selvästi mukavampaa.

Kirja on tyyliltään melko

amerikkalainen, mitä kuvastaa

esimerkiksi sen jakaminen

päiviin tavallisten lukujen

sijasta. Teksti on pyritty

tekemään helposti pureskeltavaksi

ja se sisältää monessa

kohtaa selityksiä uusiin vaikeisiin

termeihin. Ohjelmointia

opetellessa tämä on

vain positiivista, mutta hakuteokseksi

kirja ei kovin hyvin

sovellu.

Teach yourself Java in 21

days kattaa Javan suurelta

osin aina perusteista GUIohjelmointiin,

moniajoa ja

verkko-ohjelmointia unohtamatta.

Socket-ohjelmointi

on tosin jätetty melko vähälle

huomiolle tilanpuutteen

takia, mikä on hieman huono

ratkaisu. Kirjan loppupuolelta

löytyy runsaasti teknistä

tietoa Javan sisälmyksistä

ja bytecodesta, sekä

mielenkiintoisia visioita sen

tulevaisuudesta.

Kaiken kaikkiaan Java

Starter Kittiä voi suositella

ohjelmoijalle, jolla jo on ennestään

hieman kokemusta

muista kielistä, sillä aloittelijalle

paketti saattaa olla turhan

laaja ja vaikeaselkoinen.

Symantec Café Lite integroi

Java-editorin, kääntäjän ja

debuggerin yhteen, mutta sitä

ilmankin tulee toimeen.

Paketin oleellisin sisältö on

selvästi Teach yourself Java

in 21 days -kirjassa.

KENNETH FALCK

TIETOKONE

ELOKUU 1996

71

Luettu&katsottu [kirjat][CD]

OPAS

HTML-KIELEEN

Opeta itsellesi WWWohjelmointi

394 sivua, 271 mk

Kustantaja: Suomen

Atk-kustannus Oy 1996

ISBN 951-762-399-2

Lähes kuka tahansa voi rakentaa

itselleen tai yritykselleen

kotisivun Internetiin

HTML-editorin avulla, mutta

samalla on hyvä tietää jotain

HTML-kielen perusteista.

Suomen ATK-kustannus

Oy on kustantanut toisen

painoksen Sami Köykän kirjoittamasta

HTML-kieltä käsittelevästä

kirjasta.

Teos on tarkoitettu

HTML-ohjelmoinnin aloittelijalle,

mutta lukijalla pitää

kuitenkin olla Windowsin

käyttökokemusta, koska kirjoittaja

ei puutu perusasioihin,

kuten tiedostonhallintaan

tai Windowsin käyttöön.

Kirja koostuu HTMLkäskyjen

opettelusta, CGIohjelmoinnista,

Javasta ja

palvelimen pystyttämisestä.

Lisäyksinä edelliseen painokseen

ovat muun muassa Java-ohjelmointi

ja kehykset

(frames).

Rakenteeltaan teos ei ole

kovin helposti hahmotettavissa,

sillä tasa-arvoisia otsikoita

on sisällysluettelossa

kolmisenkymmentä peräkkäin.

Asian hahmottamisen

kannalta olisi parempi, jos sisältö

olisi jaettu muutamaan

suurempaan kokonaisuuteen.

Kirjan luvut on kuitenkin

järjestetty siten, että hetken

selailun jälkeen lukija

löytää haluamansa tiedon

nopeasti. Myös hakusanasto

lopussa säästää opiskeluaikaa.

Teoksen mukana tulee

myös levyke, jolla esitetään

havainnollisesti WWW-sivujen

rakentamista. Levykkeellä

on suuri määrä linkkejä,

joiden kautta saa lisätietoja

muun muassa eri selaimista,

editoreista ja ohjelmoinnista.


Elämää historiassa CD on ulkoasultaan edustavan

näköinen.

Levyke on selkeä ja helppokäyttöinen.

Alan nopean kehityksen

huomioon ottaen kirja on

hyvin ajan tasalla. Java-ohjelmoinnista

on oma pintaa

raapaiseva esittelykappaleensa

ja myös animaatioita esitellään

hieman. Javasta on

olemassa kuitenkin kokonainen

kirja samalta kustantajalta,

joten Javaan syvällisemmin

kiinnostuneet voivat tutustua

siihen.

Kirja soveltuu aloittelijalle,

koska kieli on selvää ja sopivan

ei-teknistä. Kokeneemmalle

ohjelmoijalle

pääosa sisällöstä on tietysti

kertausta, mutta uutta tietoa

saattaa löytyä lähes kaikille.

Komennot on selitetty hyvin,

vaikkakin muistamisen helpottamiseksi

lyhenteiden

englanninkieliset kantasanat

olisi hyvä olla mukana. Kirjan

sidonta on heikko, sillä

sivut alkoivat repeillä irti parin

viikon käytön jälkeen.

ANTTI LEHTINEN

KULTTUURIPERIN-

TÖÄ CD-LEVYLLÄ

Elämää historiassa CD

Kustantaja: Oy Edita Ab, puh.

(90) 566 0503, faksi (90) 566

0380, http://www.edita.fi

Hinta: 480 mk

Elämää historiassa on suomalaisin

voimin tehty CDlevy,

joka esittelee niin kotimaisia

kuin ulkomaisiakin

kulttuurihistoriallisia kohteita

UNESCOn maailmanperintöluettelosta.

Suomesta mukana on kolme

kohdetta, Vanha Rauma,

Suomenlinna ja Petäjäveden

vanha kirkko, joista Rauma

on esitelty näyttävimmin.

Raumaa esittelevien videoiden

kehno taso on haittana.

Kaikista suomalaisista kohteista

on niin liikkuvaa kuvaa

kuin muutakin tietoa kuvina,

tekstinä ja puheena. Samoin

on selostettu, miksi nämä

kohteet ovat mukana

UNESCOn luettelossa.

Levyllä on myös lyhyesti

tietoa luettelon muista kohteista

niin ihmisen kuin

luonnon saavutusten alueilla

Pietarista Kilimanjaroon.

Kotimaasta ja ulkomailta on

yhteensä satoja ruudullisia

tekstiä ja valokuvia, varttitunnin

verran liikkuvaa kuvaa

ja puolitoista tuntia puhuttua

tekstiä.

Puhetta on kolmella kielellä:

suomeksi, ruotsiksi ja

englanniksi. Videot on tosin

selostettu ainoastaan suomeksi.

Erityisen hauskaa on,

ettei puhuttu teksti aivan orjallisesti

noudattele ruudulla

näkyvää kirjoitettua versiota,

mikä pitää mielenkiinnon

paremmin yllä.

Elämää historiassa on tyypillinen

levyksi muutettu kirja,

johon on lisätty hiukan

liikkuvaa kuvaa, selostustekstiä

ja musiikkia. Levyn tekninen

toteutus voisi olla parempi,

koska taustamusiikki

katkeilee nopeassakin koneessa.

Taustamusiikki voisi

myös paremmin heijastella

kutakin kohdetta.

Lisäksi ohjelma kaatuilee

satunnaisesti silloin tällöin,

mutta Windows 95 onneksi

toipuu tällaisista kaatumisista.

Ohjelman saa jatkamaan

painelemalla enter-näppäintä

muutaman kerran.

Ulkomaiselle kävijälle tämä

olisi hyvä lahja muistuttamaan

Suomen kulttuuriperinnöstä

ja sitomaan sitä koko

maailmaan. Hintaa on

kuitenkin sen verran, ettei

tätä varmasti jokaiselle maassamme

vierailevalle hankita.

Kirjastoon tämän tyyppinen

teos sopii kuitenkin

erinomaisesti, sillä teos on

nopeasti läpikäyty eikä sisällä

niin paljon tietoa, että siihen

jaksaisi palata useasti uudestaan.

Muutamaksi päiväksi

lainattuna teos on mielenkintoinen

ja ammattimaisesti

toteutettu. Siistiä ja huolellista

työtä.

VEIKKO REKUNEN

YRITYSJOHDON

APUVÄLINE

Yritys-Suomi CD

Hinta: Yksittäisversio 3 050 mk,

viiden käyttäjän verkkoversio 6

100 mk

Kustantaja: Blue Book, Helsinki

Media Erikoislehdet, puh. (90)

1201, faksi (90) 120 5000.

Yrityshakemistoistaan tunnettu

Blue Book on julkaissut

Windows-version sähköisestäyritystietokannastaan.

CD:llä toimitettava tietokanta

sisältää melkoisen

määrän hakuteoksia: Sininen

Kirja numero 27 (100 000

toimipaikkaa toimialoittain

ja kunnittain, tilanne

6/1995), Businesstele 1996

(130 000 toimipaikkaa ja 160

000 päättäjän nimet, tilanne

12/95), Taseet ja Taustat '96

(4 000 suurimman yrityksen

tilinpäätös- ja taustatiedot,

tilanne 12/95) sekä Suora

Vuosi 1996, joka on suoramarkkinoinnin

hakuteos. Lisäksi

levyllä on uutistoimisto

Startelin yritysuutiset ja -tiedotteet

sekä nimitysuutiset

vuoden ajalta.

Eri hakuteosten tietoja ei

ole kerätty yhteen tietokantaan

vaan tiedot on sijoitettu

painoversion tavoin eri hakemistoihin.

Asetelma on selkeä,

mutta estää vapaan

haun kaikista tietokannoista

samanaikaisesti. Toimipaikkatasolla

eri hakemistojen

tiedot on tosin yhdistetty:

Toimipaikan kaikki saatavilla

olevat tiedot eri hakemistoissa

voi selata poistumatta

valitun hakuteoksen hakuikkunasta.

Yritys-Suomi CD:n haku-

kone on hakemistojen sisällä

varsin kehittynyt. Hakukenttäkohtaisia

sanastoja voidaan

selata syöttämällä kenttään

hakusana tai sen alkuosa. Jokerimerkit

ovat sallittuja, ja

toimialakoodien avulla voidaan

hakea myös laajempia

toimialaryhmiä.

Yritys-Suomi tuntee Boolen

operaattorit ja, tai ja ei,

mikä mahdollistaa hyvin tarkat

haut. Taseet ja Taustat -

osastoissa tietoa voidaan hakea

myös lukuarvoilla. Yritykset

voi jakaa esimerkiksi

niin, että vain yli 50:n käyttökateprosentin

ja 50--100

prosentin omavaraisuusasteen

omaavat yritykset listataan.

Yrityksen avainluvuissa

yrityksiä voi myös järjestää

uuteen järjestykseen jonkun

tunnusluvun perusteella.

Näin voidaan rankata esimerkiksi

eniten liikevaihtoa

per henkilö tuottavat yritykset.

Eri yrityshakemistot yhdistävä

CD on hyvä työkalu

yrityksen johdolle ja markkinoinnille.

Monipuolisuus on

tuotteen valtti, koska se tarjoaa

tavallisen yrityspuhelinluettelon

lisäksi johdon henkilötietoja,

julkisen sektorin

yhteystietoja sekä yritysten

tilinpäätös- ja tasetietoja.

Startelin talousuutiset ovat

hyvää historiatietoa ja nimitysuutisista

voi tarkistaa henkilöiden

siirtymisiä. Ainoa

mikä tietopankista jää uupumaan

on vapaa tiedonhaku

kaikista tietokannoista samanaikaisesti.

Levyllä kerrotaan, miten

modeemin kautta voi ottaa

yhteyden maksulliseen online-tietopalveluun

Infotelin

tai Telesammon kautta. Sen

avulla voi päivittää tietonsa

ajan tasalle. Yritys-Suomi

CD päivitetään kaksi kertaa

vuodessa.

NIKO PALOSUO

Yritys-Suomi CD:n tietokannoista löytyy monipuolista

tietoa.

ATK

Näköaloja

Jukka Nortio

-sovellusten historia on

täynnä suuria häviäjiä

javaltaisia menestystari-

noita. Jo keskuskoneaika tuotti omat menestystarinansa

ja loi standardit, jotka

elävät vieläkin. IBM:n DB2 on hyvä esimerkki

tuotteesta, joka aikojen saatossa

on notkistunut markkinoiden vaateisiin

jopa niin, että se oli Suuren Sinisen ensimmäinen

Windows NT -sovellus. Samanlaisia

toisista ympäristöistä käännettyjä

menestystuotteita ovat myös Macintosh-maailmastakehitetty

PageMaker sekä

jo CP/M:n aikainen ja sittemmin lähes

unhoon painunut WordStar.

Nousu, uho ja tuho

Mikroistumisen aamunkoitossa CP/Mjärjestelmä

sai runsaasti käyttäjiä, koska

sille oli kirjoitettu useita vallankumouksellisia

ohjelmia – etunenässä juuri

WordStar. Tämän valta-aseman se menetti,

kun IBM toi DOSilla varustetun PC:nsä

markkinoille. Ilman Lotus 1-2-3:n, dBasen

ja WordPerfectin kaltaisia sovelluksia

dosinkin tie olisi saattanut jäädä lyhyeksi.

Vastaavanlaisen, mutta huomattavasti

radikaalimman markkinamullistuksen

ohjelmistomarkkinat kokivat Windows

3.0:n tullessa markkinoille. OS/2:een uskoneet

ja Windows-junasta jääneet Lotus,

WordPerfect ja Borland ovat viidessä vuodessa

menettäneet toimisto-ohjelmien

markkinajohtajuuden Microsoftille. Samalla

Windowsista on tullut useimpien

yritysten de facto -standardi.

Näin voimakas muutos ei olisi ollut

mahdollista ilman sitä, että Windowsin

vanavedessä julkistetut ohjelmat olivat

edeltäjiään monipuolisempia, helpompia,

visuaalisesti houkuttelevampia eli kaikkinensa

parempia. Samoin kuin WordStar

johti CP/M-aikauteen ja 1-2-3 DOS-aikaan

teki Excel 3 -julkistus tammikuussa

1991 tietä Windowsin leviämiselle.

Tapaus OS/2

OS/2:n historia osoittaa käänteisesti, mikä

merkitys mullistavilla tappajasovelluksilla

(killer apps) on. Vielä puoli vuotta ennen

Windows 3.0:aa kaikki merkittävät ohjelmatalot

esittelivät esiversioitaan OS/2tuotteistaan

tai ilmoittivat tuovansa niitä

Ohjelmien mahti

markkinoille puolen vuoden sisällä. Tämän

joukon etunenässä oli Bill Gates, joka

ilmoitti marraskuussa 1989, että OS/2

on Microsoftin ensisijainen tulevaisuuden

käyttöjärjestelmä.

Jos edes kaikki muut Microsoftia lukuunottamatta

olisivat seisseet sanojensa

takana, olisi ohjelmakaupan markkinaasetelma

nyt aivan toinen. Lupauksista

huolimatta OS/2 jäi lähes täysin ilman sille

kirjoitettuja ohjelmia. Toki Lotus teki 1-

2-3/G:n, Microsoft toimitti PM-versiot

Wordistä ja Excelistä sekä Micrografx Designeristaan.

Ne eivät kuitenkaan tuoneet

mitään uutta aiempiin Windows-versioihin.

Niinpä käyttäjät eivät siirtyneet joukolla

OS/2:een ja IBM menetti etsikkoaikansa.

Lotus

Microsoft

Doris

Kuudessa vuodessa ei paljoakaan ole

muuttunut. OS/2 Warpille on Windowsversiota

vastaava 32-bittinen Lotus Smart-

Suite sekä joukko tuntemattomampia ohjelmia.

Niiden lisäksi se ajaa dos- ja 16bittisiä

Windows-ohjelmia. Myöskään

seuraava OS/2-versio ei osaa ajaa 32-bittisiä

Windows-ohjelmia. Näköpiirissä ei

myöskään ole OS/2:lle kirjoitettua tappajasovellusta,

joka houkuttelisi Windowskäyttäjiä

uuteen ympäristöön.

Ohjelmia kuin tyhjästä

Markkinamuutokset ovat mahdollisia

myös yksittäisten innovaattoreiden avulla.

Aika on näyttänyt, että mahdollisuuksia

on kaksi: pitkä tie (Notes) ja lyhyt tie

(Netscape, Yahoo,...). Ratkaisevaa on se,

että käyttäjäkunta on omaksunut teknologisen

siirtymävaiheen käytännössä.

Ennenkuin verkottuminen oli edennyt

yrityksissä tarpeeksi pitkälle, Notesilla ei

ollut mahdollisuuksia, vaikka se olikin

teknisesti loistava tuote. Notesin tapaus

on kuvaava myös standardien kannalta,

sillä ilman verkkomaailman tiedonsiirron

standardien selkiintymistä Notesin menestystarina

ei olisi ollut mahdollinen.

Netscapen ja Yahoon menestyksen takana

on puolestaan ollut valmis kysyntä

tuotteille, joilla suuret käyttäjäjoukot pääsevät

hyödyntämään standardoitunutta ja

valmista infrastruktuuria. Jos Internet olisi

säilynyt tiedeyhteisön ja unix-käyttäjien

temmellyskenttänä, se ei olisi koskaan

saavuttanut nykyistä asemaansa. Markkinat

suorastaan huusivat helppokäyttöisiä

ja nopeita ohjelmia mainion verkon hyväksikäyttöön.

Käyttöjärjestelmät uusiksi

Uuden markkinapaikan muodostuminen

Internetin ympärille synnyttää väkisinkin

vielä arvaamattomia menestystarinoita

tietoliikenne- ja verkkoalueella. Myös kokonaan

uusien tuotesegmenttien syntyminen

on todennäköistä. Esimerkiksi elektroninen

kaupankäynti, Internetin tietoturva

ja eri järjestelmiä yhdistävät ohjelmat

ovat muotoutumassa selkeästi erillisiksi

tuoteryhmikseen.

Internet ei kuitenkaan ole ainoa, vaikkakin

tällä hetkellä ylivoimaisesti näkyvin

uusien sovellusten synnytyssairaala. Prosessoritehojen

kasvaessa, muistihintojen

laskiessa ja tiedonsiirtoväylien nopeutuessa

erityyppisten multimediaan liittyvien

työkalusovellusten määrä kasvaa huimaa

vauhtia. Aivan uudeksi tuoteryhmäksi on

kasvamassa virtuaalisovellustyökalut. Samoin

erilaiset 3D-mallinnusohjelmat ja

liikkuvan kuvan muokkausvälineet monipuolistuvat,

lisääntyvät ja halpenevat huimaa

vauhtia.

Onkin perusteltua odottaa, että ohjelmakehitys

luo lähivuosina runsaasti paineita

uudenlaisten ratkaisujen kehittämiseksi

myös käyttöjärjestelmiin. Internetin

ja virtuaalimaailman nivoutuminen erilaisiin

Windows-, OS/2-, MacOS-, unixmaailmoihin

ottaa vasta ensiaskeliaan.

TIETOKONE

ELOKUU 1996

73

Hakemistot hajallaan

Yhtymäverkon laajuisen käyttäjä- ja resurssihakemiston

rakentaminen on osoittautunut

odotettua kovemmaksi pähkinäksi lähiverkkotoimittajille.

Maailmanlaajuisen Internetin

nousu tähtirooliin on kiihdyttänyt alueella

käytävää kilpailua.

PERTTI HÄMÄLÄINEN

E

hkä vähiten tunnettu ja

heikoimmin ymmärretty

lähiverkon toiminto on hakemisto,

tietovarasto jonne tallennetaan

tiedot verkon käyttäjistä

ja resursseista. Verkko-ohjelmien

toimittajien toteutukset

eroavat tällä kohdin toisistaan

ehkä eniten.

Pienessä yhden tai muutaman

palvelimen verkossa käyttäjä

ei juuri tule mieltäneeksi erityisen

hakemiston olemassaoloa

tai tarvetta. Sen sijaan jokainen

joka on naputtanut koneelleen

puhelimella saatuja kymmenien

merkkien mittaisia URL-osoitteita

tai tuskaillut selaimensa ylipitkäksi

kasvaneen kirjanmerkkilistan

kanssa ymmärtää toimivan

ja ajantasaisen hakemiston

arvon.

Jos kerran puhelinnumerot

julkaistaan luetteloina niin miksei

sitten sähköpostiosoitteita?

Niin valkoiset kuin keltaisetkin

sivut maailmanlaajuisesti toimivina

sähköisinä versioina saisivat

taatusti tilaajia, ja listalle pääsemisestä

olisi helppo veloittaa sen

verran kuin puhelinluettelorivistäkin.

Vain hakemistopalvelun

vaatima tekniikka on puuttunut.

Pienverkon ja maailmanverkon

väliin jää laaja skaala yhtymäverkkoja,

joiden koko vaihtelee

muutamista kymmenistä jopa

tuhansiin palvelimiin ja sadoista

useisiin kymmeniin tuhansiin

käyttäjiin. Osassa näistä

onkin jo toimivat hakemistot,

useimmissa ei vielä. Lisämausteen

soppaan tuovat lähiverkon

sähköpostijärjestelmät joiden

valmistajakohtaiset hakemistot

eivät yleensä tiedä mitään itse

verkon käyttäjäluetteloista.

Perinteiset ratkaisut

1980-luvulla uskottiin globaaleihin

standardeihin ja ISOn

Verkkosivujen sisältö

PERTTI HÄMÄLÄINEN: Hakemistot hajallaan....................75

UUTISET: ....................................................................................77

VERTAILU: Verkkolaserit.........................................................81

PIKAKOKEET: ..........................................................................93

■ First Class Server ■ Adaptec AHA-3985

YRJÖ BENSON: Uusi koneeni................................................96

OSI-malliin. Sähköpostistandardiksi

kehitettiin X.400 ja hakemistostandardiksi

voimakkaasti

hierarkkinen ja hajautuskelpoinen

X.500, joista on sittemmin

julkaistu uusia versioita muutaman

vuoden välein.

Näiden standardien varaan

on rakennettu toimivia ohjelmistoja

ja kaupallisia palveluita,

mutta mistään läpimurrosta ei

voi puhua. Standardien vaatimukset

täyttävien ohjelmien ajaminen

tavallisessa Windowstyöasemassa

on ollut resurssirajoitusten

takia vaikeaa, ja ohjelmat

ovat olleet kankeita käyttää.

X.400-osoite tyyliin C=maa;

A=postipalvelu; P=omaposti;

O=firma; OU=osasto; S=meikalainen;

G=matti on osoittautunut

ylivoimaiseksi tavalliselle

näppäimistönnaputtajalle. Internetinmatti.meikalainen@firma.maa

voidaan sentään sanella

puhelimeenkin.

Toimivan hakemistosovelluksen

kehitti niinikään 1980-luvulla

amerikkalainen Banyan Systems,

jonka omintakeinen verkkokäyttöjärjestelmä

Vines on

yleistynyt amerikkalaisissa suuryhtiöissä.

Banyanin StreetTalk-

hakemisto helpottaa ratkaisevasti

suuren, satoja tai tuhansia palvelimia

käsittävän verkon ylläpitoa

automatisoimalla monia

verkon ylläpitoon liittyviä rutiinitoimia.

Banyan on kuitenkin menestynyt

vain suuryrityksissä ja sen

markkinaosuus verkkokäyttöjärjestelmissä

on pysynyt viiden

prosentin luokassa. Esimerkiksi

suomalaiset organisaatiot ovat

olleet yrityksen ratkaisuille liian

pieniä.

Meillä käytetyimmät verkkokäyttöjärjestelmät

ovat perustuneet

yksitasoisiin hakulistoihin.

Novell NetWare 3.x:n bindery,

sekä Microsoft LAN Managerin

ja Windows NT Serverin sekä

IBM LAN Serverin verkkoalueiden

käyttäjä- ja resurssilistat

ovat proosallisesti palvelinkohtaisia

tiedostoja ilman verkon

kattavaa rakennetta.

Yksinäinen Novell

Novell julkisti kolme vuotta sitten

NetWaren nelosversion yhteydessä

kehittyneen hakemistojärjestelmän

nimeltä NetWare

Directory Services eli NDS. Vaikka

sen hierarkkinen rakenne on

TIETOKONE

ELOKUU 1996

75

X.500:n mukainen, toteutus ei

ole standardi, vaan sen käsittelyrutiinit

ja yhteyskäytännöt ovat

Novellin itsensä kehittämiä.

NDS:llä Novell pystyi Banyanin

tapaan tarjoamaan asiakkailleen

välineet verkon hajautettuun

hallintaan. NDS-hakemistopuuhun

voi tallentaa tiedot

koko yhtymän verkon käyttäjistä,

käyttäjäryhmistä ja käyttöoikeuksista

sekä palvelimista

ja muista verkkoresursseista.

Mikä parasta, NDS:n ylläpito

voidaan hajauttaa verkon osiin

organisaation vastuualuejaon

mukaisesti. Tytäryrityksen tai eri

paikkakunnalla toimivan konttorin

verkkoa voi ylläpitää paikallinen

verkkovastaava, mutta

yhtymän koko verkosta on pääsy

myös tämän aliverkon resursseihin

määriteltyjen käyttöoikeuksien

rajoissa.

NDS-puun eri osat voidaan

tallentaa eri palvelimille, jotka

voivat automaattisesti kopioida

eli replikoida niitä toisilleen. Yksittäisen

palvelimen vikaantuminen

ei näin vioita hakemistoa

eikä estä sen käyttöä.

Nykyisellään NDS on jo lastentaudeista

vapautunut järjestelmä

jonka varaan voi rakentaa

isojakin hakemistoja. Laajimpia

toteutuksia on amerikkalaisella

telejätillä AT&T:llä, joka tarjoaa

NetWare-verkkojen yhdistämispalvelua

nimeltä ANCS (AT&T

NetWare Connect Services).

Yritys on toteuttanut tähän

USAn laajuiseen verkkokokonaisuuteen

kaupallisen hakemistopalvelun

valkoiset ja keltaiset

sivut NDS:ää käyttäen.

Niin kehittynyt järjestelmä

kuin NDS onkin, Novell on

merkillisesti jättänyt käyttämättä

sen suoman kilpailuedun. Ensimmäisistä

NetWare 4.x-versioista

puuttui kunnolliset työkalut

ison hakemistopuun ylläpitoon,

ja järjestelmä tarjosi

muutenkin todellisia hyötyjä

vasta riittävän monen palvelimen

verkoille.

Monille Novellin pienempiä

asiakkaita palveleville jälleenmyyjille

kehittyikin kammo vaikeaksi

miellettyä välinettä kohtaan.

Tilannetta ei ole mitenkään

auttanut Microsoftin

uusien Windows-versioiden

puutteellinen NetWare 4.x-tuki

ja Novellin hitaus omien työasemaohjelmiensa

tuomisessa

uusiin ympäristöihin.


Novell onkin jäänyt pitkälle

yksin suurasiakkaitaan varten

kehittämänsä NDS:n kanssa.

Viimeisimpänä vetonaan Novell

onkin julkistanut suunnitelmat

kehittää NDS:stä versioita

NetWaren lisäksi muihinkin

ympäristöihin, jopa Windows

NT:lle. Novell Directory Services

voi kuitenkin tulla liian myöhään,

koska kilpailijat eivät ole

suinkaan toimettomia.

Sivustakatsoja Microsoft

Microsoft kylläkin suhtautui

Novellin hakemistopalveluun

pitkään skeptisesti eikä reagoinut

siihen aluksi mitenkään.

Asiakkaiden ja julkisen sanan

paineen käytyä kestämättömäksi

Microsoft julkisti strategian nimeltä

ODSI (Open Directory

Services Interface). Oman hakemistopalvelun

sijasta Microsoft

lupasi julkisen API-liittymän,

jonka kautta Windows-järjestelmille

saataisiin pääsy eri toimittajien

hakemistoihin.

ODSIn kehittäminen on kuitenkin

vienyt Microsoftilta pitkään,

Välineitä WWW- sivujen tekoon

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles