'Vaarallisen vieras'. Retorinen analyysi islam ... - Helda - Helsinki.fi

45
estämiseen. Vuoden 1949 laki oli reaktio kansallissosialistista diktatuuria ja liberaalia demokraattista
Weimarin tasavaltaa vastaan, mutta myös heijastus kylmästä sodasta. Lain
toivottiin suojelevan saksalaisia sekä sisäisiltä että ulkoisilta vaaroilta. Natsimenneisyys
jätti jälkensä saksalaisten kansallistunteeseen: pidettiin ongelmallisena tunnustautua saksalaiseksi.
Vielä vuonna 1990 noin 40 % haastatelluista saksalaisista sanoi Saksan lippua ja
muita kansallisia symboleita yhdentekeviksi 109 .
Muutoksia muukalaisvihassa
René Del Fabbro kuvaa muukalaisvihaa Länsi-Saksassa ennen vuotta 1990 väkivallattomaksi
diskriminoinniksi ja segregaatioksi monilta julkisen elämän alueilta. Ulkomaalaisia
tuijotettiin, sinuteltiin eikä käytetty tavanomaisempaa teitittelyä, liikkeenomistajat ja virkamiehet
kohtelivat heitä epäkohteliaammin, vuokranantajat suosivat saksalaisia vuokralaisia,
lapsia otettiin pois kansallisuudeltaan sekoittuneista luokista, ulkomaalaiset eivät
saaneet autovakuutuksia jne. Vuodesta 1990, Saksojen yhdistymisen jälkeen, rasistiset
hyökkäykset ja kasvava määrä uusnatsiorganisaatioita ovat aiheuttaneet huolta. Itä-Saksan
jälleenrakentamisen takia lännestä siirretään suuria määriä rahaa itään. Del Fabbron mukaan
läntisen Saksan ulkomaalaisetkin pitävät tilannetta epäoikeudenmukaisena. Vastaanottavathan
itäsaksalaiset nyt sosiaaliavustuksia, joita eivät ole itse rahoittaneet, kun taas
vierastyöläiset ovat aina maksaneet sosiaaliturvarahastoihin keskimääräistä enemmän 110 .
Väkivallan lisääntymisen on nähty johtuvan myös yhteisten kansallisten arvojen ja yhteisen
kansallisen identiteetin puuttumisesta: jotkut saksalaiset etsivät juuriaan erottautumalla
kansallisesti. Tällöin se seikka, että vierastyöläiset eivät ole saaneet Saksan kansalaisuutta,
on helppo tulkita johtuvan heidän huonommuudestaan ja vieraudestaan. Itäsaksalaisten
asenteita ulkomaalaisia kohtaan on nimitetty ‘muukalaisvihaksi ilman muukalaisia’, sillä
ulkomaalaisten määrä itäosissa oli 1991 vain 1 % väestöstä. Väkivalta ulkomaalaisia kohtaan
on lisääntynyt huomattavasti yhdistyneessä Saksassa vuoden 1991 jälkeen.
Monikulttuurinen Saksa?
Saksassa maan kansalaisuus perustuu ius sanguinis –periaatteeseen. Etninen saksalainen on
etusijalla valtion kansalaiseksi, eli väitetty etnokulttuurinen homogeenisyys halutaan näin
säilyttää. Del Fabbron mielestä on kyseenalaista voidaanko ius sanguinis –muotilla lainkaan
edistää maahanmuuttajien integroitumista pluralistiseen yhteiskuntaan. Vai voiko se
109 Knischevski 1996, 130-131
110 Del Fabbro 1995, 141-142