Mikä hoitaa sielua? - Sakasti

Hei, haluaisitko jutella jostain?
- Paha olla
- Kuulostaapa kurjalta. Mistäköhän
on kysymys?
- Mummo on kuollut
- Voi, oletko menettänyt mummosi
juuri? Miten jakselet?
- Joo tai se kyl kuoli jo vuosi sit
- Tuliko asia tänään jostain erityisesti
mieleesi?
- Hirvee ikävä
- Haluatko kertoa lisää mummostasi
ja siitä, mitä ikävöit?
- Mummo oli ainoa ketä välitti musta
oikeesti
- Mummo oli sinulle siis tosi tärkeä
ihminen?
- Vanhemmat vaan ryyppäs. Mummo
piti musta huolta...
Luit juuri katkelman elävästä elämästä,
jossa ihminen haluaa jakaa elämänsä
kuulumisia luottaen siihen, että tulee
hyväksytyksi. Tämä voisi olla ihan
oikea chat-keskustelu. Tahdomme kuitenkin
asiakkaiden voivan luottaa siihen,
ettei edes nimettömiä keskusteluja
julkaista. Siksi kertomus on keksitty
‒ vaikka se voisi yhtä hyvin olla
ihan totta.
Noin puolitoista vuotta sitten istuimme
helsinkiläisen hotellin kokoushuoneessa.
Söimme hedelmiä, joimme
poreilevaa vettä ja olimme sekä innostuneita
että jännittyneitä. Pian joku
meistä tekisi Kirkko Suomessa -Facebookista
julkisen ja muutama olisi
istumassa valmiina koneiden ääressä
odottamassa ensimmäisiä sitä kautta
tulevia chatti-yhteydenottoja. Tietokoneiden
näytöillä lukee teksti ”Hei, haluaisitko
jutella jostain?”
Tänään tämä on arkea muutamalle
kymmenelle kirkon työntekijälle. Noin
kerran viikossa he istahtavat kotisohvalle
tai työpöydän ääreen päivystääkseen
kirkon chatissä. Facebook on auki
taustalla, sitä kautta voi pitää yhteyttä
ja saada tukea muilta päivystäjiltä,
vaikkei samassa kokoushuoneessa istuttaisikaan.
Joskus chatissa on hiljaista
ja päivystysvuoron aikana tuleekin
kirjoitettua sunnuntain saarna. Toisina
päivinä päivystäjä hoitaa kahta keskustelua
kerralla ja ovella kolkuttaa
vielä kolmas. Chatissa käydään kuukaudessa
noin 100 keskustelua, mutta
arviolta chattiin pyrkiviä olisi vielä
toiset sata.
Kuka jaksaisi
kuunnella minua?
Usein jo ensimmäisillä riveillä mennään
suoraan asiaan. Keskusteluaiheet
vaihtelevat rupattelusta teologisiin ja
hengellisiin kysymyksiin. Useimmiten
aiheena on kuitenkin asiakkaan
oma elämäntilanne. Ahdistaa. Surettaa.
Kukaan ei välitä. On paha olla.
Harvoin päivystäjä joutuu kaivamaan
esille Katekismuksen tai googlaamaan
vastauksia haastaviin kysymyksiin.
Usein tiedollisen kysymyksen takana
on oman elämäntilanteen pohdintaa.
Aiheet voivat olla hyvin rankkoja
ja tarve kuuntelijalle on suuri. Tuon
yhden keskustelun ajan voimme olla
asiakkaalle kuunteleva korva ja tärkeä
vierelläkulkija.
Vaikka sielunhoidon väline on virtuaalinen,
kohtaamamme ihminen ja
hänen ajatuksensa ovat yhtä oikeita ja
aitoja kuin kasvokkain käytävässä keskustelussa.
Pilailuviestit tai chatin väärinkäyttö
ovat harvinaisia. Virtuaalinen
väline tarjoaa sielunhoidollisille
kohtaamisille uusia mahdollisuuksia
ja haastaa perinteistä sielunhoitokäsitystämme.
Kirjoitettu teksti osa
sielunhoidollista prosessia
Miten esimerkiksi korvaat kuulen-mitä-sanot-nyökkäyksen,
myötätunnonkatseen
tai olet-tärkeä- kosketuksen
näppäimistön kirjaimilla? Elekielen
puuttuminen lisää myös väärinymmärryksen
mahdollisuutta ja kirjoitettu
teksti saa hyvin suuren painoarvon.
Voit keskustelun aikana joutua esittämään
asiakkaalle useita tarkentavia
kysymyksiä. Toisaalta nämä kysymykset
voivat olla tärkeä osa itse keskustelua
‒ asiakas joutuu muotoilemaan ja
sanoittamaan ahdistustaan. Kun molemmat
yrittävät ymmärtää toisiaan,
voi tuloksena syntyä aito dialogi.
Päivystäjä ei tiedä asiakkaasta
muuta kuin sen, minkä tämä itse on
päättänyt kertoa. Harvoin tiedämme
asiakkaan ikää, sukupuolta tai muita
ulkoisia tekijöitä, joiden perusteella
helposti tekisimme ennakko-oletuksia.
Chatissa voimme keskittyä asiakkaaseen
ja hänen kertomukseensa. Päivystäjä
ei myöskään tiedä, mitä asiakkaan
ympäristössä tapahtuu; miksi jokaisen
vastauksen välillä kestää useita
minuutteja tai miksi hän yhtäkkiä häviää
linjoilta?
Kirjoittaminen ja oman tekstin
lukeminen voivat myös itsessään olla
osa sielunhoidollista prosessia. Monille
kirjoittaminen on helpompi ja
luontevampi tapa ilmaista tunteita,
eikä kasvokkain tapahtuva kohtaaminen
ole ylipäätään vaihtoehto. Omien
tunteiden sanoittaminen ja tiivistäminen
voivat antaa uudenlaista näkökulmaa
vaikeaan elämäntilanteeseen.
Kirjoittaminen on uudenlainen mahdollisuus
myös päivystäjälle, sillä kommentin
voi lukea läpi ennen julkaisua
ja jälkeenpäin omien lauseiden lukeminen
voi olla opettavaista.
Tärkein chatin vahvuuksista on
kuitenkin mahdollisuus anonyymiin
keskusteluun sekä avun hakemisen
matala kynnys. Menemme sinne, missä
ihmiset ovat ja kysymme, haluaisivatko
he jutella jostain. Facebookmainosten
joukosta se, jossa tarjotaan
mahdollisuutta keskusteluun, voi monelle
erottua tärkeänä viestinä: kirkossa
on paikka keskellä arkeani ja sinne
voin mennä purkamaan sydäntäni.
Yhtään chat-työntekijää
ei ole nyt paikalla tai vapaana
Päivystämme chatissä arkipäivisin
klo 12‒16 sekä kolmena iltana viikossa.
Chattiin pääsee Kirkko Suomessa
-Facebookin kautta, mutta se on tietoturvallisista
syistä Facebookista ulkopuolinen
palvelu. Chatissä kävijä
on anonyymi ja keskustelut ovat kahdenkeskisiä
ja luottamuksellisia. Kävijä
näkee päivystäjän nimen ja tittelin,
mutta päivystäjä ei näe asiakkaasta
edes IP-osoitetta, joten häntä ei ole
DIAKONIA 32 3 • 2013