Nuuh.... Aaah.... KESÄ! - SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry

Nuuh....
Aaah....
KESÄ!

Puheenjohtajan terveiset
Kuva: Vesa Koskinen
Tässä lehdessä
Puheenjohtajan terveiset ......................1
Puolivillit kissapopulaatiot .................... 2
Viisu ..................................................... 6
Vesy markkinoilla ................................. 7
Vikki ..................................................... 8
Kiinanharjakoira Filip ...........................11
SEY Valkeakosken Seudun
Eläinsuojeluyhdistys ry:n jäsenlehti
2. vuosikerta
Lehti ilmestyy 2- 4 kertaa vuodessa
Ulkoasu ja taitto: Anitta Järvinen
Aineisto: sähköisessä muodossa
anittaj3@gmail.com
Kannen kuva: Picstopin
Tätä kirjoittaessa eletään
kesän kauneinta aikaa.
Kesä näyttää parhaat
puolensa, aurinko paistaa
ja vedet ovat uimalämpöisiä.
SEY Valkeakosken
seudun päivystyspuhelin
on kuitenkin pirissyt tasaiseen
tahtiin. Taas on tavattu
huonosti kohdeltuja
koiria ja kissoja. On löytynyt
emonsa hylkäämiä
rusakon, tervapääskyn,
siilin ym. poikasia joita on
haettu hoitoon Hannalle.
Puhelimeen on soitettu
ympäri Pirkanmaata, mikä
kertoo siitä tarpeesta, että
neuvovaa puhelinta tarvittaisiin
myös muuallakin
kun Valkeakoskella.
Yhdistyksessä on eletty
talven ja kevään sekä alkukesän
aikaan hieman
myllerryksessä. On tapahtunut
erilaisia asioita,
mutta tällä hetkellä toiminta
on taas palautunut
ennalleen. Olimme
jälleen esittäytymässä
Valkeakosken markkinoilla.
Suunnitteilla on
heinäkuussa kesäretki
Hannan mökille
Pälkäneelle. Syksyn
ohjelmaan koitamme
sovittaa retken Korkeasaareen.
Odotamme vielä
Paavilaisen Heikin ilmoitusta
siitä, järjestääkö
hän jonkin näytöksen ”On
kesäyö ” musikaalista Apialla
siten, että sinne voisi
ottaa koirakaverinsa mukaan.
Yhdistyksemme aktiivijäsenet
Sirkku Laine ja Tiina
Mäkelä ovat käyneet
eläinsuojeluvalvoja kurssin.
Tätä kirjoittaessa on
tiedossa, että Tiina Mäkelä
on saanut toimiluvan
alueellemme, minkä ilolla
otamme vastaan.
Toivonkin, että kaikki
aktiivijäsenet jatkavat innolla
eläinten auttamista,
kuka milläkin tavalla.
Se vain meidän kaikkien
tulee muistaa, että teemme
tätä vapaaehtoistyötä
omasta halusta ja suurella
sydämellä. Kukaan ei näitä
reppanoita eläinparkoja
auta, jos me emme kanna
korteamme kekoon.
Kiitos teille kaikille, jotka
olette jaksaneet olla mukana
yhdistyksen toiminnassa.
Hyvää ja lämpöistä kesää
kaikille.
Eläinterveisin
Juha - Pekka Taskinen
Valkeakosken ja sen ympäristön
eläinsuojeluyhdistyksen
puheenjohtaja.
1

Puolivillit
kissapopulaatiot
Suomessa on tuhansia puolivillejä
ja hoitamattomia kissapopulaatioita,
etenkin maaseudulla. Edellä mainitut
populaatiot, joilla on ns.”omistaja”, eivät
näytä kuuluvan minkäänlaisen lain
piiriin, jonka turvin näihin ongelmapaikkoihin
voitaisi puuttua.
Teksti: Anneli Repo
Inna Ilivitzky
Kuvat: Anitta Järvinen
Exalead
Anneli Repo (A.R.): Tämän hetkisen lainsäädännön
ollessa liian “epämääräistä” ja antaen
mahdollisuuden erilaisiin tulkintoihin, valvojat
(eläinlääkärit) ovat usein haluttomia “tiukkoihin”
toimenpiteisiin, eivätkä näin ollen puutu tarvittavassa
määrin kissaongelmiin.
Inna Ilivitzky (I.I.): Metsästyslakiakaan viranomaiset
eivät voi käyttää, sillä kissoilla on kuitenkin
”omistaja”. Vaikkakin kyseiset kissat ovat
selvästi villiintyneitä. Eläinsuojelulaistakaan viranomaiset
eivät näytä löytävän kohtaa, jolla kissojen
olosuhteisiin voitaisiin puuttua.
A.R. Mielestäni MMM:n päätös 2/EEO/1998
”Koirien,kissojen ja muiden....eläinsuojeluvaatimukset”
antaa jonkin verran mahdollisuuksia
puuttua esimerkiksi kissojen pitopaikkaan, sen
lämpötilaan ja kissanpentujen sosiaalistamiseen
tai tämän puuttumiseen. Sen lisäksi koiria koskevan
kohdan 3.6 ”Synnytys”, tulisi koskea myös
kissaa. Koska näin ei ole, olisi kissojen pitoa koskeva
oma asetus erittäin tarpeellinen.
I.I. Nämä maalaispopulaatiot saattavat käsittää
jopa 50-100 kissaa. Kissat elävät puolivilliä elämää
kylmissä navetoissa, ladoissa jne. Kissoilta
puuttuu myös säännöllinen ja riittävä ruokinta.
Lisääntyminen näissä populaatioissa on täysin
hallitsematonta ja kaiken lisäksi sisäsiittoista.
Sisäsiittoisuus ja huono tai olematon ruokinta
heikentää kissojen immuniteettia huomattavasti.
Näissä populaatioissa on myös erittäin yleistä,
että kissat sairastuvat moniin tarttuviin tauteihin
(Fiv,FeLV.Fip.rutto jne.) Ruuan ja yksityisyyden
puutteen vuoksi laumoista myös lähtee aina yksilöitä
(uroksia sekä naaraita) etsimään parempia
olosuhteita muualta. Niinpä nämä kissalaumat
myös levittävät tarttuvia tauteja ympäristöön. 4
2
3

A.R. Mahdolliseen uuteen kissa-asetukseen tulisikin
saada pykälä, joka määräisi niin sanotut
”navettakissat” ehdottomasti steriloitavaksi, lukumäärästä
riippumatta, jotta vältyttäisiin edellisessä
kappaleessa mainituilta ongelmilta.
I.I. Tällaisista ”navettakissa” laumoista lähteneet
kissat päätyvät usein kunnallisiin löytökissapaikkoihin.
Näihin paikkoihin päätyvät enimmäkseen
emokissat pentuineen ja urokset lähtiessään riiuureissuilleen.
Ei ole mitenkään harvinaista, että
nämä kissat tuovat tarttuvat taudit myös kunnallisiin
löytökissapaikkoihin.
A.R. Yleensä kunnallisen sopimuksen tehneissä
löytökissapaikoissa valvovat eläinlääkärit
huolehtivat siitä, että tartuntavaaraa aiheuttavat
kissat lopetetaan. Valitettavasti hyvää tarkoittavien
vapaaehtoisten eläinsuojelijoiden ylläpitämät
löytökissapaikat ovat vaarassa saada tarttuviakin
tauteja, kun ne tavallaan “pakotetaan” ottamaan
kissoja talteen edellä mainituista paikoista. Tarkoituksenmukaisinta
olisikin, että KAIKKI hylätyt
ja puolivillit kissat menisivät aina ensin kunnallisen
sopimuksen tehneisiin löytökissapaikkoihin,
joissa ne eläinlääkärin toimesta tarkastettaisiin
ennen muualle luovuttamista. Täysin “pitelemättömät”,
villiintyneet ja sairaat kissapopulaatiot
pitäisi saada kuntien vastuulle. Tämän jälkeen
vapaaehtoisjärjestöt voisivat ottaa hoitoonsa
kehityskelpoiset ja terveiksi katsotut kissat kunnallisista
paikoista ja etsiä näille uudet kodit.
Eläinsuojeluyhdistykset yleensä madottavat, rokottavat
ja steriloivat kaikki kissat ennen niiden
luovutusta uuteen kotiin. Nämä toimenpiteet ehkäisevät
myös tulevien harkitsemattomien kissapopulaatioiden
synnyn. Edellä mainitusta toimintamallista
hyötyisivät kaikki osapuolet. Kunnat
säästäisivät lopetusmaksut näiden kissojen
osalta, yhdistykset voisivat käyttää varansa ja resurssinsa
kissojen perushoitoon, ja kissanottajat
saisivat ainoastaan hoidettuja ”kunnon kissoja”.
Villiintyneet ja sairaat kissapopulaatiot olisi tosin
armeliaampaa ja järkevämpää lopettaa heti, eikä
niitä pitäisi viedä edes kunnallisiin paikkoihin. 15
vuorokauden säilytysaika tällaisille kissoille on
pelkkää tuskan ja kärsimyksen tuottamista. Ihmisen
käsittelyyn tottumatonta kissaa on esimerkiksi
mahdotonta hoitaa lain sallimissa häkkiolosuhteissa.
A.R. Edellä mainituista populaatioista myös “jaellaan”
pentuja kenelle tahansa. Kun pennut
osoittautuvat sairaiksi tai villiintyneiksi, niitä jätetään
heitteille jopa roskiksiin ja tien varsiin. Tästä
johtuen kunnalliset löytökissakodit/vapaaehtoisjärjestöt
ylityöllistyvät ja ovat voimattomia hoitamaan
ongelmaa resurssien puuttuessa. Kunnille
aiheutuu koko maassa myös melkoisesti kustannuksia,
työtä ja murhetta näistä tapauksista.
Sama jatkuu vuodesta toiseen, kun ongelman
alkulähteestä etenkin viranomaiset pesevät kätensä.
Viranomaiset ovat lain puitteissa vailla
tarpeeksi järeitä ”työkaluja” etenkin silloin, kun
kissalaumalla on “omistaja”, joka on yhteistyöhaluton.
Väärin on myös se, että vapaaehtoiset
eläinsuojelujärjestöt nakitetaan viranomaisten
toimesta “hoitamaan asia”. Vapaaehtoisilla järjestöillä
ei ole laillisia keinoja puuttua tapauksiin,
eikä myöskään riittävästi resursseja. Lisäksi
nämä “puolivillit” kissat eivät ole enää kesytyskelpoisia,
joitain poikkeuksia lukuunottamatta.
Näiden kissojen “pelastaminen” vapaaehtoisvoimin
on myös tarttuvien tautien osalta riskitekijä.
Kissaa kohdellaan laissa toisenluokan eläimenä,
verrattuna esimerkiksi koiraan. Mitä tapahtuisi,
jos kylmässä navetassa pidettäisiin 50 koiraa lisääntymässä
ilman riittävää ravintoa? Aivan varmasti
nousisi maanlaajuinen mediarumba ja koirat
haettaisiin pois moisista olosuhteista. Miksi
kissaa saa kohdella niin? Koira ja kissa ovat nykypäivänä
molemmat sekä lemmikki- että harrastuseläimiä,
joiden hoidosta vastaa niiden omistaja.
Koirien huonoihin olosuhteisiin puututaan
herkästi, kissaa ei noteerata edes lain puitteissa
juuri mitenkään. Tämän asian korjaaminen vaatii
selvän lakimuutoksen, jossa tällaiset kissapopulaatiot
kielletään lailla. Jo olemassa olevat populaatiot
pitää pystyä poistamaan asianmukaisesti
viranomaisten toimesta. Lakia noudattamattomille
on myös annettava tuntuvat rangaistukset.
Kissaongelma koskettaa vapaaehtoisjärjestöjä
koko Suomessa. Myös viranomaiset ovat usein
avuttomia lain puuttuessa. Steriloituja kissoja ei
kukaan kiellä pitämästä, vaikka 20 kpl, kunhan
niiden hoito on järjestyksessä. Leikkaamattomat
kissapopulaatiot on kiellettävä, leikkauksesta on
oltava eläinlääkärin todiste ja lisääntymisen on
oltava hallittua (esim. vain 1 pentue vuodessa).
Tämä on todellinen avunhuuto ja tähän yhtyvät
kaikki eläinsuojelujärjestöt kautta koko Suomen.
4
Seuraavassa esimerkki ongelmasta, josta kaikki ”pesevät kätensä”.
Entinen maatalo, jossa asustaa vanhahko isäntä ja emäntä, sekä kissoja pitkin pihapiiriä arviolta
50-100 kpl. Talossa sisällä käy muutama kissa, joita omistaja ruokkii jotenkuten. Ulkona olevat kissat
elävät täysin kylmissä olosuhteissa entisessä navetassa ja vanhoissa ladoissa. Emäntä antaa
ulos jotain ruokaa, mutta yhteenkään kissaan ei voi edes koskea, koska ne ovat aivan villiintyneitä.
Pentuja syntyy joka vuosi lisää ja ne ovat ilmiselvästi sisäsiittoisia ja sairaita. Osa pennuista ”onneksi”
kuolee heikkokuntoisina ja valmiiksi sairaina. Pennut ovat myös jo villiintyneitä, koska niitä ei
käsitellä, eihän edes tiedetä mihin kaikkiin paikkoihin niitä on synytynyt. Ilmoituksen em. paikasta
teki henkilö, joka kaupan seinällä olleen ”annetaan kissanpentuja” ilmoituksen nähtyään päätyi hakemaan
sieltä pentua. Täysin villiintynyt, rähmäsilmäinen ja ripulioiva pentu oli pyydystetty valmiiksi
pahvilaatikkoon, annettavaksi eteenpäin. Pentu ei tosin mukaan lähtenyt. Ilmoituksen perusteella
paikalle mentiin vapaaehtoisvoimin katsomaan tilannetta. Paikalle kutsuttiin myös kunnaneläinlääkäri
ja valvontaeläinlääkäri. Heidän näkemyksensä oli, että kun kissoja ruokitaan (vaikkakin vain
ulos), niin ilman ”omistajan” lupaa ei kissoille voi tehdä mitään. Isännän mielestä ongelmaa ei ole,
koska KYLLÄ LUONTO HOITAA. Valvontaeläinlääkärin mielestä lain mukaan ei voida vedota esim.
täysin kylmiin olosuhteisiin, kun niillä kuitenkin on ”katto ja seinät” suojanaan, sekä ruokaa ”melko
säännöllisesti” (keitettyä makaroonia ja perunaa). Laki ei myöskään rajoita pidettävien kissojen
lukumäärää, joten se siitä. Tilannetta luvattin ”seurata” ja annettiin kuulemma ohjeet ja määräaika
parantaa olosuhteita. Naapureilta tulleen tiedon mukaan tilanne on kuitenkin yhä entisellään. Tästäkin
populaatiosta löytyy oletettavasti myös tarttuvia tauteja. Tämän esimerkin kaltaisia paikkoja on
Suomessa luultavasti tuhansia. Kissa ei siis ole ”mikään”, vaikka se tuntee yhtä lailla kylmän, nälän,
kivun ja on täysin ihmisen armoilla Suomen olosuhteissa. On todella aika tehdä jotain kissankin
hyväksi lain puitteissa.
(Kuvan kissat eivät liity juttuun.)
4 5

Viisu sai avun veisaamalla
S unnuntai aamu, kello 3.30. Uneeni alkoi sotkeutua
ihmeellistä veisaamista. Heti ei tajuntaani
mennyt, että mikä ihmeen ääni kuuluu ulkoa.
Omat kissani hyökkäsivät saman tien vierestä
ikkunaan, kaulat pitkällä: ”mitä-mitä ulkona tapahtuu?
Tämähän nyt jännää on.” Ihan niiden
eleistä ja naamasta näki, että NYT on jotain
outoa tuolla ulkona. Unet karisi silmistä aika
nopsaan. Ulkona todella vedettiin jotain viisua
kovaa ja korkealta. Ja ilman taukoa. Kissa!
Kyllä, kissa se on ja maukuu ihan hullun lailla.
Eipä muuta kun vaatetta päälle, ruokaa kippoon
varmuuden vuoksi ja ulos (ruokaa mukaan on
opittu käytäntö jo aikojen takaa). Hämärähköä
on, näkee kuitenkin jo hyvin. ”Konsertti” jatkuu,
joten on helppo suunnistaa ääntä kohti. Kun
pääsen pikku metsikköön, niin APUA! Mikä vilahti
jaloissani? Pörröinen ruskea häntä, hännänpää
valkoinen. KETTU, ei voi olla totta.
MAAAUUU,MIIIIAAAU.... Siinähän se ”kettu”
juoksenteli ihan hädissään edestakaisin. Siis ei
ollut kettu, KISSA se oli. Oli ihan sen oloinen,
ettei tiennyt yhtään minne olisi pitänyt sännätä.
Ja veisaaminen jatkui koko ajan. Ruokakipon
laitoin maahan ja hetihän tämä hyökkäsi ruuan
kimppuun. Oli siis tosi nälkäinen. Kissa söi mahansa
täyteen, pitelin sitä sylissäni ja voi mikä
kehräys alkoi. Ajattelin kuitenkin, että kissa
saattaa olla ”reisullaan” ja menee ehkä takaisin
kotiinsa, vaikka tämän näköistä tyyppiä en koskaan
näissä maisemissa ollut ennen nähnyt.
Tuli ilta ja taas samat viisut alkoi kuulumaan.
No, ruokaa vaan kippoon ja sama kuvio uudelleen
kuin aamulla. Vieläkin jätin kissan
ulos siinä toivossa, että kotiinsa menisi. Seuraava
aamu koitti ja siellähän tämä viisujen
vetelijä jälleen ilmoitti, että eikös olis jo aamupalan
aika. Aamupala järjestyi, mutta järjestyi
samalla kissalle panta kaulaan, johon
laitoin soittopyynnön mahdolliselle omistajalle.
Ilta ei tuonut odotettua helpotusta tämän
kissan kodin löytymisestä. Sama panta
oli kissalla edelleen kaulassa, eikä soittoa
tullut. Niinpä kissa Viisuksi nimettynä pääsi
löytökissalaan aluksi. Viisu osoittautui aivan
ihanaksi tyypiksi. Sitä kehräyksen ja silityksen
kerjäämisen määrää ei olisi todeksi uskonut.
N yt herra Viisu on käynyt lääkärissä, jossa
se todettiin leikatuksi pojaksi. Rokotus, loishäätö
ja tunnistusmerkintä annettiin lääkärissä.
Nyt odottelemme Viisulle uutta rakastavaa
ja vastuuntuntevaa kotia. Sen tämä
kissa kyllä ansaitsee. Hädissäänkin osasi
veisata oikeat virret ja sillä konstilla pääsi
hoitoon. Kadonneeksi ei tätä kissaa ole missään
ilmoitettu tähän päivään mennessä.
Entisille omistajille ei voi kuin risuja lähettää.
Ei mitään eläintä, (ei kissaakaan) saa noin
jättää. Jos eläimen kanssa tulee vaikeuksia,
eikä muuta konstia ole, niin sen voi saattaa
arvokkaasti eläinlääkärin kautta sinne sateenkaaren
taakse. EDES siihen pitää olla
valmiudet, ellei muuhun. Heitteillejättö on sitäpaitsi
laissa määritelty RIKOS.
V iisu herralla kävi tuuri. Kaikille jätetyille ei
ehkä näin onnekkaasti käy. Jokaisen ihmisen
pitää muistaa: JOS OTAT, ET JÄTÄ!
Teksti ja kuva: Anneli Repo
Vesy markkinoilla
Teksti ja kuvat: Anitta Järvinen
Vesy oli jälleen näyttävästi esillä Valkeakosken
kesämarkkinoilla. Ahkerat jäsenet
jakoivat taas kansalle eläinsuojelutietoa ja
kertoivat yhdistyksemme toiminnasta. Tunnelma
kojullamme oli kerrassaan lämmin ja
väki viihtyi. Kiitos kaikille mukana olleille.
6
7

Vikki
Teksti: Vilma Perolahti
Kuvat: Päivikki Järvinen
Päivikki Järvisen elämään ovat aina kuuluneet
eläimet. Vikki on vannoutunut koiraihminen,
mutta myös muut eläimet ovat
ympäröineet häntä koko hänen elämänsä
ajan. Ensimmäisen saksanpaimenkoiransa
hän osti vuonna 1979, heti ensimmäisestä
tilistään. Siitä lähtien saksanpaimenkoira on
rotuna ollut Vikin ”oma rotu”. Hänellä on ollut
vuodesta 1979 tähän päivään asti neljä saksanpaimenkoiraa.
Pisin aika, jonka Vikki on
ilman koiraa viettänyt ensimmäisen koiran
ostamisen jälkeen, on ollut viisi kuukautta.
- En osaa kävellä ilman koiraa, koira kuuluu
niin kiinteästi olemukseeni, Vikki toteaa. Muita
eläimiä, joita Päivikillä on koirien lisäksi
ollut, ovat esimerkiksi pitkäkarvaiset kissat,
kääpiökani, undulaatit, akvaariokalat, kilpikonnat,
kotilot, hiiret ja vuohi.
teneet uusiin, hyviin koteihin. Pentueilla Vikki
ei rahasta. Hänelle tärkeintä on sopivan kodin
löytäminen jokaiselle lähtevälle pennulle.
Tärkein asia, johon Vikki uskoo, on hänen
oma intuitionsa. Sen varassa hän on valinnut
pennuille sopivat kodit eikä ole joutunut
katumaan valitsemiaan koteja. Sama intuitioperiaate
pätee hänellä myös koirien astuttamisessa
– vaikka kyseessä olisi kuinka hyvät
paperit omaava malliyksilö, ei Vikki anna
oman koiransa lisääntyä sen kanssa, jos
hänellä on pienikin epäilys koiran suhteen.
Onnistuneista pentueista ja niiden sijoittamisista
uusiin koteihin kertoo jotakin myös se,
että Vikiltä lähteneiden pentueiden koiria on
päätynyt mm. opaskoiriksi ja markkinavahtikoiriksi.
Vikki tunnetaan hyväsydämisyydestään
sekä, joskus roisistakin, huumoristaan. Huumorintajusta
kertoo hyvin myös nimet, joita
hän on eläimilleen antanut. Hänen kotoaan
on löytynyt esimerkiksi kilpikonnat Salmo &
Nella ja hän on nimennyt pentueidensa pentuja
särkylääkemerkkien mukaan. Aikanaan
toinen kilpikonnistamme tosin pääsi karkuun
mökkeillessämme, eikä sitä sen koommin
löydetty. Voi kuitenkin olla, että kilpikonna
on päätynyt läheiseen järveen ja elää siellä
edelleenkin paikallisena Loch Nessin hirviönä,
Vikki naurahtaa.
Vikiltä on lähtenyt Asta la Vista kennelnimellä
kolme saksanpaimenkoirapentuetta. Kasvattajana
Vikki ei ole ”häkittäjä”. Hän ottaakin
pennut mahdollisimman nopeasti mukaan tavalliseen
elämään, jotta pennut tottuvat normaaliin
olemiseen ja kanssakäymiseen.
- Pennuista luopuminen on aina hyvin vaikeaa,
ja varsinkin ensimmäiset pentujen lähtiessä
joutuu aina vakuuttelemaan itseään
siitä, että kaikkia pentuja ei vain voi pitää itsellään,
vaan ne on saatava hyviin koteihin,
Päivikki sanoo. Ja joka kerta pennut ovat läh-
Päivikki tunnetaan myös erinomaisesta
kyvystään toimia koirien kanssa. Erityisesti
hankalat tapaukset hän ottaa mielenkiintoisina
haasteina.
- Monet ihmiset ottavat minuun yhteyttä, jos
eivät tiedä miten toimia koiransa kanssa.
Neuvon ja autan heitä aina parhaani mukaan
sekä pyrin tapaamaan koiria ja niiden omistajia,
Päivikki kertoo. Vikki ei usko kouluttamisessa
fyysisyyteen tai kurittamiseen: hän
pärjääkin sillä, että toimii koirien kanssa rauhallisin
puhein ja elkein. Saatan esimerkiksi
kiinnittää hieman aggressiivisestikin käyttäytyvän
koiran huomion vaikkapa hypähtämällä
ilmaan ja päästämällä jonkin hassun
äänen. Näin koira useimmissa tapauksissa
menee hieman hämilleen ja sen jälkeen rentoutuu
seurassani, Päivikki nauraa. Toimintatavoistaan
hän ei ole saanut keneltäkään negatiivista
palautetta; päinvastoin ihmiset ovat
usein ihmeissään siitä, että mitä ihmettä hän
on koiran kanssa tehnyt, kun koira yhtäkkiä
totteleekin tai on lopettanut häiriökäyttäytymisen.
Vikkiä voisikin nimittää oikeaksi koirakuiskaajaksi.
Päivikkiin otetaankin yhteyttä
usein myös muissakin kuin koira-asioissa.
Hän on aina valmis lähtemään apuun 4
8 9

eläinasioissa, ja jos hän ei itse osaa jotakin
tapausta hoitaa, hän ottaa yhteyttä muihin
eläinasioiden asiantuntijoihin ja hoitaa tällä
tavoin asiaa eteenpäin. Vikki onkin erittäin
lempeä kaikkien eläinten kanssa. Hyvänä
esimerkkinä on vaikkapa se, että hänen akvaariossaan
eläneen Felia-kotilon kuorta
hän puhdisti säännöllisesti hammasharjalla.
Myös vuohen ja koiran lenkkeilyttäminen on
osoittanut syvää kiintymystä eläimiin – se oli
nimittäin melkoista taitelua.Talutin samaan
aikaan sekä koiraa ja kilipukkia. Koirani ei
tietyn pisteen jälkeen enää jaksanut kilin
poukkoilua talutettaessa, vaan nappasi kiliä
hampailla niskasta kiinni ja alkoi itse ”taluttaa”
sitä. Kiliä ei tilanteessa sattunut ja lenkit
suoritettiinkin loppuun tällä asetelmalla. On
siitä mahtaneet lähistöllä olleet ihmiset ihmetellä,
että mitähän ihmettä se Vikki tuolla taas
noiden eläinten kanssa touhuaa, Päivikki sanoo
ja repeää hersyvään nauruun.
Päivikki sanoo, että hänellä on korkea moraali
eläinasioissa. Ja onhan minulla itsellänikin
korkea moraali, vaikkei sitä kukaan
uskokaan, Päivikki naurahtaa pilke silmäkulmassaan.
Haastavimpina tapauksina eläinasioissa
hän kokee tapaukset, joissa ilmoitetaan
eläimestä, jolle on löydyttävä pienen
aikarajan sisään uusi koti, tai se viedään
muuten lopetettavaksi.Siinä järkyttyy aina
hetkeksi, mutta pistää sitten itsensä täysillä
likoon, jotta eläin saadaan sijoitettua jonnekin,
pois lopetusuhan alta, Vikki toteaa vakavoituneena.
Myös tapaukset, joissa koiran
kohtelu on ollut huonoa tai koulutus mennyt
täysin pieleen, saavat Vikin vakavoitumaan.
Välillä joutuu koirien kouluttamisen sijasta
kouluttamaankin heidän omistajiaan. Kaikkien
tulisi ymmärtää, että eläin on eläin ja sitä
pitää kohdella siten. Ei pitäisi liikaa inhimillistää,
mutta ei saa myöskään mollata tai aliarvioida
vain siksi, että kyseessä on eläin, Vikki
huokaa.
Hankalien ja jopa järkyttävienkin tapausten
vastapainoksi löytyy kuitenkin paljon positiivisia
tapauksia ja onnellisia loppuja. Päivikin
mielestä on aina ihanaa, kun saa kotia vailla
olevan eläimen sijoitettua kunnolliseen kotiin.
Ihania hetkiä ovat myös ne, kun näkee oman
työnsä kättenjäljen eli kun saa kuulla hyviä
uutisia kouluttamistaan koirista sekä niiden
käytöksestä. Nämä onnelliset eläinkohtalot
ovatkin asia, joka saa Päivikin jatkamaan arvokasta
työtään. Vapaaehtoisesta, pyyteettömästä
työstä eläinten parissa kertoo myös
Vikin kananmunienmyyntityö. Hän myy tutun
maalaistilan kanojen munia tuttavilleen, ottamatta
itselleen mitään palkkiota työstään.
Haluan myydä kananmunia siitä ilosta, että
tiedän munien tulevan sellaisista oloista, joissa
kanat voivat hyvin. En siis tee munalla rahaa,
Vikki naurahtaa tuttuun tyyliinsä. •
Terveisinä kaikille eläinten ystäville Päivikki
haluaa sanoa, että jokaisen olennon
elämää pitää arvostaa.
- Ihminen on ihminen ja eläin on eläin.
Eläin ei saa hyppiä ihmisen silmille. Kuitenkin
ihmisen pitää antaa eläimelleen aikaansa
ja rakkauttaan. Niitä ei voi mikään
olento koskaan saada liikaa.
KiinanharjakoiraFilip
Teksti ja kuvat: Henriina Luukkonen
Kauan odotettu uusi perheenjäsenemme
saapui vihdoin kotiin
huhtikuun 13. päivä, ollessaan 8
viikon ikäinen. Filip oli pentueensa
ainoa naku uros, alkuperäisnimeltään
Crestiny`s El gringo.
Seuraavilla sivuilla kerron hieman
lisää tästä mielenkiintoisesta rodusta,
joka on täydellisesti vienyt
ainakin minun sydämeni.
Tassun jälkiä sydämessä
Henriina Luukkonen
Valkeakosken seudun eläinsuojeluyhdistyksen
varapuheenjohtaja
10 11

Kiinanharjakoira
Historia
Kiinanharjakoiran historia ei ole täysin aukoton,
mutta äärettömän mielenkiintoinen. Todennäköistä
on, että harjakoirilla ja muilla karvattomilla roduilla
on ainakin osittain yhteinen menneisyys. Karvaton
laji on kehittynyt alkujaan afrikkalaisesta Canis
Africanuksesta. Afrikasta koirat ovat kulkeutuneet
Kiinaan teelaivojen mukana, Kiinasta Keski-Amerikkaan
ja sitten lopulta Yhdysvaltoihin ja sieltä
Eurooppaan. Koska karvattomuus on periytyvää,
koirien jälkeläiset olivat helposti tunnistettavia ja
kummallisia matkamuistoja. Merimiesten mukana
kulkeneita koiria löytyikin usein satamakaupungeista
laivareittien varsilta.
Noin 1500 -luvulla monia karvattomia koiria kutsuttiin
Keski-Amerikassa kiinalaisiksi koiriksi. Kun
ensimmäiset karvattomat koirarodut kuitenkin kulkeutuivat
Meksikosta Yhdysvaltoihin 1800-luvulla,
koiria kutsuttiin meksikolaisiksi koiriksi.
Karvattomien koirien luonne ja ulkonäkö eriytyivät
omanlaisikseen riippuen mistä päin maailmaa rodun
ensimmäiset yksilöt olivat lähtöisin.
Kiinalaisiksi koiriksi kutsutuista karvattomista koirista
kehkeytyi ajan saatossa oma rotunsa, kiinanharjakoira.
Vuonna 1880 nuori New Yorkilainen, Ida Garret
kiinnostui kiinanharjakoirista. Hän innostui lopulta
rodusta niin, että ei pelkästään kasvattanut ja
esittänyt niitä vaan myös kirjoitti kirjaa rodusta.
1920 -luvulla Garret ystävystyi Floridalaisen Debra
Woodsin kanssa ja yhdessä he edistivät rodun
kehitystä USA:ssa. Debra Woods piti kirjaa koiristaan,
joita hän kasvatti kennelnimellä “Crest Haven”.
1950 -lukuun mennessä Debra Woods perusti
American Hairless Dog Clubin ja aloitti rodun
yksilöiden rekisteröimisen Amerikassa. AHDC:hen
rekisteröitiin myös suurin osa muistakin yhdysvaltalaisista
karvattomista koiraroduista.
American Chinese Crested Club perustettiin vuonna
1979 ja yhdistyksen suurimpia tavoitteita oli
saada rotu hyväksytyksi American Kennel Clubiin.
1991 ensimmäiset kiinanharjakoirat pääsivät lopulta
kilpailemaan muotovalion tittelistä.
Ominaispiirteet
Kiinanharjakoira on rakenteeltaan siro ja solakka.
Sen säkäkorkeus on noin 30 cm ja paino alle 5,5
kiloa. Tavallinen kiinanharjakoira on täysin karvaton
lukuun ottamatta päälaelta niskaan ulottuvaa,
silkkisistä karvaista harjaa sekä käpälien ja hännän
karvoja. Rodusta on myös karvainen muunnos,
powder puff eli puuterihuisku, jonka aluskarva
on hyvin lyhyttä ja peitinkarva harsomaista eli silkinhienoa,
pehmeää ja pitkää.
Kiinanharjakoira on luonteeltaan vilkas ja iloinen.
Karvattomana se vilustuu helposti kylmänä vuodenaikana,
ja myös powder puff on jossain määrin
kylmänarka lyhyen aluskarvan vuoksi. Tämä edellyttää
koirien suojaamista pakkaselta ja sateelta.
Karvaton kiinanharjakoira ei siedä myöskään liikaa
aurinkoa ja sen iho on pidettävä puhtaana sekä öljyttävä
säännöllisesti.
Rotumääritelmän mukaan kiinanharjakoiran ei pitäisi
koskaan olla ilkeä tai aggressiivinen. Harjakoirat
voivat kuitenkin olla varautuneita ja etäisiä
käytökseltään vieraita kohtaan.
Kiinaharjakoiran turkin värien syvyys ja rikkaus
vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Harjakoirat rakastavat
auringon ottamista ja nahassa on täysi
väritys kesällä. Talvella, kun nahka ei altistu auringon
valolle, pigmentti haalistuu. Harjakoirissa
on monia sävyjä, vaihdellen sinisestä mahonkiin.
Tummin sininen voi olla melkein musta, vaihdellen
vaaleampiin sävyihin teräksen sinistä, elefantin
harmaata, ja lilaa.
Harrastustoiminta
Omistaja saa harjakoirasta maan mainion harrastuskaverin.
Itse olen ajatellut oman kiinanharjakoirani
kanssa TOKO:a eli tottelevaisuuskoulutusta.
Kiinanharjakoira ei ole työkoira ja sitä pitää kannustaa
”työn” tekoon eri tavoin, kun taas on työkoirarotuja
joille jo itse työ on palkinto. Oikea motivointi
ja onnistunut palkkaus eivät siis saa olla itsestäänselvyyksiä
harjakoiran kanssa työskennellessä.
Toisinaan nirso ja ylemmyydentuntoisen luonteen
omaava harjakoira saattaa tässä suhteessa aiheuttaa
harmaita hiuksia omistajalleen.
Hyvän harrastuskoiran valinta alkaa jo pentua
valittaessa. Näyttelykoiraa etsittäessä kannattaa
keskustella kasvattajan kanssa ja tutustua pentuihin
tarkasti. ”Show-luonteen” lisäksi koiralla tulee
olla mahdollisimman rotumääritelmää lähellä
oleva rakenne. Takuitahan ei pennuista voi ikinä
antaa, mutta kasvattaja näkee pennuista kenellä
on toisia enemmän potentiaalia. Agility -ja tokokoiraa
etsittäessä kiinnitetään huomiota luonteeseen.
Pentuna rohkea ja tulisen luonteen omaava voi hyvinkin
osoittautua lahjakkaaksi myös agilityradoilla
myöhemmällä iällä. Riehakkaan ja ympäristöstään
kiinnostuneen luonteen omaava Filip sopii varmasti
tulevaisuudessa hyvin molempiin. •
Lähteet ja lisätietoja:
- www.kiinanharjakoirat.fi
- www.toydogs.net

Ihanaa
kesää Vesyläisen
lukijoille!