Aktuumi 3/2006 - Oulu
Aktuumi 3/2006 - Oulu
Aktuumi 3/2006 - Oulu
Transform your PDFs into Flipbooks and boost your revenue!
Leverage SEO-optimized Flipbooks, powerful backlinks, and multimedia content to professionally showcase your products and significantly increase your reach.
VIESTEJÄ OULUN YLIOPISTOSTA 3/<strong>2006</strong><br />
Sähköä johtava<br />
muste tulostuu<br />
k ank a alle ja<br />
paperille<br />
Älykästä radiotekniikkaa tulevaisuuden<br />
tietoliikenteeseen s. 12<br />
Alumnille aukeni ura<br />
Brysselissä s. 20
Näkymätön<br />
teknologia<br />
Elämme lähes kaiken aikamme rakennetussa teknologisessa ympäristössä<br />
laitteiden ympäröiminä. Emme tule useinkaan ajatelleeksi, että<br />
ympärillämme on yhä enemmän näkymätöntä tekniikkaa ja entistä monimuotoisempia<br />
teknisiä sovelluksia.<br />
Nykyisen tietotekniikan tavoitteena on kehittää koneille ja laitteille<br />
älykkäitä ominaisuuksia kuten kykyä hankkia ja välittää tietoa, joiden perusteella<br />
ne voivat tehdä myös päätöksiä ja toimenpiteitä. Jo nyt tieto eri<br />
muodoissaan kulkee alati pienenevien elektronisten laitteiden ja sensorien<br />
välillä aikaisempaa huomattavasti nopeammin ja tehokkaammin.<br />
Pisimmällä ”näkymättömän teknologian” kehittäminen on mikro- ja<br />
nanoteknologiassa, jossa voidaan toteuttaa monitieteisin menetelmin<br />
atomitasolla toimivia laitteita ja materiaaliratkaisuja.<br />
Matkapuhelimilla, matkaviestinjärjestelmillä, sykemittareilla ja älykorteilla<br />
on ollut vahva oululainen tiedetausta. Mihin suuntaan kulkee oululaisen<br />
informaatiotekniikan tutkimuksen tie nyt. Onko informaatiotekniikasta<br />
edelleen alueen talouden tukijalaksi? Tässä <strong>Aktuumi</strong>ssa haemme<br />
kysymyksiin vastauksia.
Nro 3 marraskuu <strong>2006</strong> 16. vsk<br />
6 10 22 28<br />
5 Alumnitoiminta on tärkeää yhteiskunnallista vuorovaikutusta<br />
6 <strong>Oulu</strong>laiskeksintö tulostaa hiilinanoputket paperille<br />
8 Älykkäät ympäristöt laboratorioista arkielämään<br />
10 MNT-keskuksessa puhdastilat yliopiston<br />
ja yritysten tutkimukselle<br />
11 Nanorakenteiden integrointi <strong>Oulu</strong>n vahvuutena<br />
JULKAISIJA<br />
<strong>Oulu</strong>n yliopisto<br />
PÄÄTOIMITTAJA<br />
Tapio Mäkinen<br />
TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ<br />
Tiina Pistokoski<br />
TAITTO/KUVANKÄSITTELY<br />
Petri Ovaskainen<br />
12 Älykästä radiotekniikkaa tulevaisuuden tietoliikenteeseen<br />
15 Informaatiotekniikassa kiihdytysvaiheen aika<br />
16 Kohti saumatonta innovaatioketjua<br />
18 Lyhyet<br />
GRAAFINEN SUUNNITTELU<br />
V-P Viklund/Avalon Oy<br />
OSOITTEET<br />
Liisa Salmela<br />
Toimitus ottaa aineistoa vastaan jatkuvasti ja pidättää<br />
oikeuden lyhentää, otsikoida ja käsitellä lähetettyjä<br />
kirjoituksia.<br />
20 Sattuma ja valinta veivät EU-tehtäviin<br />
22 Mentoroinnista tukea tekniikan alan naisille<br />
24 Teräsalumnien verkosto toimii pohjoisessa<br />
26 Karttakeppi onkivapana ja muita alumnien kertomuksia<br />
28 Perinteikäs kiltatoiminta huolehtii hauskanpidosta<br />
OSOITE<br />
<strong>Oulu</strong>n yliopisto, viestintäpalvelut<br />
Pentti Kaiteran katu 1<br />
PL 8000, 90014 <strong>Oulu</strong>n yliopisto<br />
sähköposti: aktuumi@oulu.fi<br />
www.oulu.fi/aktuumi<br />
Puhelin (08) 553 4091<br />
Fax (08) 553 4078<br />
PAINATUS<br />
Painos 5800<br />
Rannikon Laatupaino Oy<br />
30 <strong>Oulu</strong>n alumnien suosituin asuinseutu<br />
31 Poistaako kulttuuri varmistimen?<br />
Kannen kuvat:<br />
Juha Sarkkinen<br />
Tuomas Rytky<br />
Pekka Keskitalo<br />
34 Väitökset<br />
32 <strong>Aktuumi</strong>t<br />
1. aukeaman kuva:<br />
Kuvakori.com<br />
ISSN 0788-7132<br />
38 Korhonen<br />
39 Koulutus ja tapahtumat
p ä ä k i r j o i t u s<br />
Alumnitoiminta on tärkeää<br />
yhteiskunnallista vuorovaikutusta<br />
<strong>Oulu</strong>n yliopistossa suoritetaan vuosittain noin 1 550 tutkintoa. Yliopiston kasvatteja eli<br />
alumneja on jo yli 30 000. Monitieteisen yliopiston alumnit toimivat erilaisissa tehtävissä<br />
yhteiskunnan eri alueilla kotimaassa ja ulkomailla. Alumnitoiminnalla ylläpidetään<br />
ja kehitetään yhteistoimintaa yliopiston ja tutkinnon suorittaneiden välillä sekä tuetaan<br />
valmistuneiden keskinäistä verkostoitumista.<br />
Valmistuneiden alueellista sijoittumista voidaan pitää yhtenä keskeisenä indikaattorina<br />
kuvattaessa <strong>Oulu</strong>n yliopiston yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Heli Kurikka on<br />
tutkinut professori Jarmo Rusasen johdolla <strong>Oulu</strong>n yliopistosta vuosina 1970–2004 valmistuneiden<br />
noin 30 000 alumnin paikkakuntakohtaista sijoittumista.<br />
Tulosten mukaan <strong>Oulu</strong> ja sen lähikunnat ovat poikkeuksellisen suuressa määrin yliopiston<br />
alumnien asuinkuntia. Kaikista yliopistosta valmistuneista noin kolmasosa asuu<br />
<strong>Oulu</strong>ssa, 40 prosenttia <strong>Oulu</strong>n seutukunnassa ja 47 prosenttia Pohjois-Pohjanmaalla.<br />
Helsinkiin on siirtynyt vain kuusi prosenttia tutkinnon suorittaneista.<br />
Yliopiston uusien opiskelijoiden kotipaikkakuntajakauma ja valmistumisen jälkeinen<br />
asuinpaikkakuntajakauma ovat hyvin samankaltaiset. Se osoittaa <strong>Oulu</strong>n yliopiston<br />
olevan todellinen Pohjois-Suomen kehityksen veturi: yliopisto saa pääosan opiskelijoistaan<br />
Pohjois-Suomesta ja valmistuttuaan he jäävät myös sinne työelämään.<br />
Kurikan tutkimus osoittaa myös selkeästi yliopiston vaikutuksen <strong>Oulu</strong>n kasvuun<br />
merkittäväksi ICT-alan osaamiskeskittymäksi. Yliopisto on yhdessä VTT:n<br />
kanssa toisaalta synnyttänyt seudulle uutta yritystoimintaa ja toisaalta toiminut<br />
magneetin tavoin vetäen puoleensa yrityksiä ja niiden T&K-toimintaa.<br />
1970-luvulla teknillisestä tiedekunnasta valmistuneista asui Pohjois-<br />
Pohjanmaalla alle 30 prosenttia ja 2000-luvulla valmistuneista jo lähes 70<br />
prosenttia. Sama trendi on nähtävissä myös muissa tiedekunnissa. Kun<br />
otetaan huomioon opiskelijamäärien voimakas kasvattaminen erityisesti<br />
tekniikassa ja luonnontieteissä 1990-luvun puolivälistä lähtien, on ero<br />
huikea.<br />
<strong>Oulu</strong>n yliopiston kasvatteja on valtava määrä yhteiskunnallisesti<br />
merkittävillä paikoilla. He ovat päättämässä maamme tulevaisuudesta,<br />
palkkaavat uusia työntekijöitä, opettavat, tutkivat tai toimivat asiantuntijoina.<br />
Siksi on tärkeää, että he ovat saaneet hyvän ja ajanmukaisen koulutuksen<br />
yliopistossa ja että he ovat selvillä yliopiston tutkimus- ja koulutustoiminnan<br />
kehittymisestä. Silloin heillä on myönteinen kuva omasta<br />
alma materistaan.<br />
Alumnit ovat tietoisia myös siitä, että yliopisto seuraa aikaansa ja panostaa<br />
jatkuvasti tieteelliseen tutkimukseen ja siihen kytkeytyvään opetukseen.<br />
Alumnien tuki yliopiston toiminnalle on välttämätöntä ja heidän kanssaan yhteistyöstä<br />
hyötyvät kaikki osapuolet.<br />
<strong>Oulu</strong>n yliopisto on ottanut käyttöön verkkoympäristössä toimivan yhteydenpitojärjestelmän,<br />
jonka avulla alumnit voivat pitää yhteyttä toisiinsa ja yliopistoon.<br />
Kaikki <strong>Oulu</strong>n yliopistossa tutkinnon suorittaneet ovat tervetulleita.<br />
Lauri Lajunen<br />
rehtori<br />
<strong>Oulu</strong>n yliopisto<br />
Kuva: Juha Sarkkinen
<strong>Oulu</strong>laiskeksintö tulostaa<br />
hiilinanoputket paperille<br />
• Kääräisen tietokoneen näytön rullalle taskuuni<br />
ja puen päälleni ilman siitepölymäärän tunnistavan<br />
lenkkipuvun. Tulevaisuuden todellisuutta, jos visiot<br />
hiilinanoputkitekniikasta toteutuvat.<br />
Teksti: Hilkka Lahti<br />
Kuvat: Juha Sarkkinen<br />
Hiilinanoputket ovat hyvin sähkön- ja lämmönjohtavia,<br />
silmälle näkymättömän pieniä,<br />
taipuisia, mutta äärettömän kestäviä. Hiilinanoputkia<br />
voidaan käyttää myös sensoreina,<br />
koska ne kykenevät tunnistamaan erilaisia<br />
aineita.<br />
”Käytön ongelmana on, miten niitä voidaan<br />
liittää elektroniikan valmistusprosesseihin<br />
ja materiaaleihin edullisesti tai kuinka<br />
ne saadaan tunnistamaan juuri niitä aineita,<br />
joita halutaan mitata”, tutkija Tero Mustonen<br />
<strong>Oulu</strong>n yliopiston mikroelektroniikan ja<br />
materiaalifysiikan laboratoriosta sanoo.<br />
<strong>Oulu</strong>laistutkijat ovat onnistuneet saamaan<br />
hiilinanoputket painettavaan muotoon:<br />
tavallinen mustesuihkutulostin sylkee<br />
paperille hiilinanoputkimustetta. Tavoitteena<br />
on luoda halpa ja helppo tapa laittaa hiilinanoputkia<br />
haluttuun paikkaan. Samanaikaisesti<br />
tutkijat miettivät hiilinanoputkille uudenlaisia<br />
käyttömahdollisuuksia.<br />
Halpa materiaali, kallis tuote<br />
”Hiilinanoputkien valmistusmateriaalit ovat<br />
halpoja, mutta valmistaminen vielä kallista.<br />
Lisäksi ongelmana on, miten ne saadaan<br />
edullisesti käyttöön. Hiilinanoputket ovat<br />
niin pieniä, ettei niitä voi ottaa pinsetillä ja<br />
järjestellä haluttuun paikkaan”, Tero Mustonen<br />
kärjistää.<br />
Hiilinanoputket mahdollistavat sen, että<br />
elektroniikan tarvitsemat sähköä johtavat<br />
komponentit saadaan yhä ahtaampiin paikkoihin.<br />
Atomimaailmassa välimatkat ovat<br />
niin pieniä, että niillä saavutetaan myös lisätehoa,<br />
Mustonen kuvaa.<br />
Hiilinanoputket eivät välttämättä korvaa<br />
elektroniikassa nykyään käytössä olevia<br />
johdinmateriaaleja, vaan niille tullaan suunnittelemaan<br />
omia informaatioteknologian<br />
sovelluksia.<br />
Ne mahdollistavat myös lisäominaisuuksia<br />
vanhoihin laitteisiin. Esimerkiksi tietokoneen<br />
näyttö voidaan rakentaa taipuisalle alustalle<br />
tai lisätä jokin sensori käsipuhelimeen.. ”Ideoiden<br />
toteutuminen on kiinni hinnasta ja kysynnästä”,<br />
Mustonen muistuttaa.<br />
Massatuotanto mahdolliseksi<br />
Hiilinanoputkimusteprojektissa työskentelee<br />
<strong>Oulu</strong>n yliopistossa neljä henkilöä, Tero<br />
Mustosen lisäksi tutkijat Krisztián Kordás ja<br />
Géza Tóth sekä professori Heli Jantunen.<br />
”Lähdimme kehittämään painotekniikkaa,<br />
koska se mahdollistaa massatuotannon”,<br />
Mustonen perustelee. Koska tulostustekniikoita<br />
on monia, tartuttiin lähinnä saatavilla<br />
olevaan, pöydällä könöttävään mustesuihkutulostimeen.<br />
”Ensimmäinen ongelma oli saada hiilinanoputket<br />
liukenemaan veteen, sillä vedessä ne<br />
vajoavat pohjaan kuin pienet kivet. Toinen<br />
ongelma oli saada hiilinanoputkiliuoksesta<br />
niin tasainen, ettei se tukkinut tulostinta”,<br />
Mustonen kertoo.<br />
Neste on vain apuväline, jolla nanoputkia<br />
siirretään. Lopullisessa tuotteessa vesi on<br />
haihtunut pois ja vain putket ovat jäljellä.<br />
Mustonen muistuttaa, että johtavia musteita<br />
on keksitty aiemminkin. Muiden kehittämät<br />
musteet tarvitsevat aina jälkikäsittelyn,<br />
kun taas oululaisten keksimä tuote on<br />
heti tulostuksen jälkeen valmis.<br />
”Kun mustetta ei painamisen jälkeen tarvitse<br />
polttaa tai pestä, painaminen onnistuu<br />
myös paperille, kankaalle tai muille herkille<br />
materiaaleille.” Jatkossa tutkijaryhmän tarkoituksena<br />
on kehitellä erilaisia musteita<br />
erilaisille painopinnoille.<br />
Koska <strong>Oulu</strong>ssa ei ollut kaikkia tarvittavia<br />
mittauslaitteita, joilla tulosteiden elektronisia<br />
ominaisuuksia olisi pystytty mittaamaan,<br />
tutkijajoukko otti hiilinanoputkitulosteensa<br />
ja lensi Yhdysvaltoihin Rensselaer Polytechnic<br />
Instituteen viime keväänä. Hankkeesta<br />
tehtiin RPI:n tutkijoiden kanssa yhteisartikkeli,<br />
joka julkaistiin kansainvälisessä<br />
nanoteknologia-alan tieteellisessä julkaisussa,<br />
Small-lehdessä, elokuussa.<br />
Verkkari ilmoittaa:<br />
Vaihda suuntaa!<br />
Kun tutkija antaa mielikuvituksensa kiitää,<br />
hän näkee tietokoneen näytön paperille tai<br />
vaikka paidan rintamukseen painettuna. Sanomalehti<br />
olisi paperinen kuten tähänkin<br />
asti, mutta sivua ei tarvitsisi enää kääntää,<br />
sillä oikeasti paperilla vaihtuisivat sähköiset<br />
teksti ja kuvat.<br />
”Uudenlainen sanomalehti olisi vanhan<br />
ja uuden yhdistelmä. Onhan nytkin sanomalehti<br />
mahdollista lukea tietokoneen näytöltä,<br />
mutta se ei ole syrjäyttänyt paperista<br />
lehteä”, Mustonen kuvaa.<br />
Taipuisat näytöt säästäisivät tilaa ja olisivat<br />
helposti käsiteltäviä. Lentokoneessa voisit<br />
ottaa penkin sivutaskusta rullalla olevan<br />
näytön ja katsoa elokuvan siitä.<br />
”Kannettava tietokone voisi olla mukana<br />
päälle puettavassa vaatteessa, se ei tuntuisi<br />
missään eikä painaisi mitään”, Mustonen vi-
Hiilinanoputkimuste on tulostuksen jälkeen heti valmista eikä tarvitse<br />
jälkikäsittelyä, kuten muut vastaavat musteet, selvittää tutkija Tero<br />
Mustonen. Siksi sitä voidaan painaa herkille materiaaleille. Hiilinanoputket<br />
on musteessa liotettu veteen, joka haihtuu pois lopullisesta tulosteesta.<br />
sioi. Jos jo käsipuhelin vapautti meidät puhelinlangasta,<br />
hiilinanoputket mahdollistaisivat<br />
puhelimen painamisen puseron kaulukseen.<br />
Painettavat hiilinanoputket voivat toimia<br />
myös sensoreina, sillä ne ”haistavat” eri materiaalit<br />
ja huomaavat muutokset.<br />
”Hiilinanoputkia pystytään muokkaamaan<br />
kemiallisesti ja liittämään mukaan reseptoreita,<br />
jotka tunnistavat esimerkiksi siitepölyn<br />
tai vaarallisen kaasun. Niitä voisi käyttää<br />
myös mittaamaan verenpainetta tai veren<br />
glukoosia.”<br />
Sensoreita esimerkiksi suojavaatteisiin<br />
on jo valmistettu, mutta hiilinanoputkilla<br />
sensoreista saisi näkymättömiä ja taipuisia.<br />
Uusia tageja etätunnistukseen<br />
<strong>Oulu</strong>laistutkijat ovat mukana myös VTT:n<br />
vetämässä Printag-hankkeessa, jonka tavoitteena<br />
on soveltaa nanomateriaaleja painettavaan<br />
elektroniikkaan perustuvissa etätunnisteratkaisuissa.<br />
Hanke liittyy Tekesin<br />
FinNano-ohjelmaan.<br />
Radiotaajuinen etätunnistus, RFID, on nopeasti<br />
yleistyvä tekniikka tiedon etälukuun<br />
ja -tallentamiseen. Sitä soveltavat muun muassa<br />
kauppa, teollisuus ja kuljetuspalvelut.<br />
Esimerkiksi suurta huomiota saanut biopassi<br />
sisältää RFID-sirun. Radiotaajuustekniikkaa<br />
voidaan käyttää myös rahojen merkitsemiseen<br />
tai älypakkauksiin. Passiivinen<br />
RFID-tunniste, tagi, korvaa monissa tapauksissa<br />
nykyiset viivakoodit.<br />
VTT:n kehittämät uudet tagit toimivat<br />
luotettavasti myös metallipinnoilla ja iholla,<br />
mikä laajentaa tekniikan sovellusmahdollisuuksia.<br />
Tunnisteita voidaan sijoittaa<br />
esimerkiksi vaatteisiin tai metallisiin kuljetuskontteihin.<br />
Painotekniikalla tunnisteen<br />
valmistuskustannukset putoaisivat merkittävästi,<br />
jolloin myös markkinat moninkertaistuisivat.<br />
”Hiilinanoputkimusteelle näyttäisi olevan<br />
käyttöä painettavissa radiotunnisteissa.<br />
Printag-hankkeessa kehitetään myös muita<br />
lupaavia nanomateriaaleja ja etätunnistustekniikoita,<br />
projektikoordinaattori Panu<br />
Helistö VTT:stä kertoo. Printag-hankkeessa<br />
on mukana VTT Espoon lisäksi myös Teknillinen<br />
korkeakoulu.<br />
Atomitason<br />
johdinmateriaali<br />
Hiilinanoputket on nimensä mukaisesti valmistettu<br />
hiilestä. Ne muodostuvat eri tavoin<br />
kiertyneistä grafiittilevyistä ja myös niiden<br />
ominaisuudet riippuvat kierteisyydestä.<br />
Rakenne on putkimainen, kuin kanaverkkoa<br />
olisi kääritty rullalle siten, että se muodostaa<br />
yhtenäisen putken. Hiilinanoputket ovat<br />
yksiseinäisiä tai moniseinäisiä.<br />
Hiilinanoputket johtavat ylivertaisen hyvin<br />
sähköä ja lämpöä. Putken kierteisyydestä<br />
riippuen ne voivat käyttäytyä kuin metallit<br />
tai puolijohteet. Hiilinanoputket ovat keveitä,<br />
taipuisia ja erittäin kestäviä. Hiilinanoputken<br />
keksi japanilaisprofessori Sumio Iijima 1991.<br />
Nanoputken koko vaihtelee kymmenestä<br />
sataan nanometriin. Kun hiuksen halkaisija<br />
on sata mikrometriä, yhteen hiukseen mahtuu<br />
10 000 nanoputkea. Hiilinanoputkia on<br />
eripituisia, pisimmillään jopa senttimetrejä.<br />
Yksittäistä hiilinanoputkea ei voi nähdä<br />
silmin tai edes optisella mikroskoopilla, sillä<br />
sen halkaisija on pienempi kuin näkyvän<br />
valon aallonpituus. Tarpeeksi suuri hiilinanoputkikasauma<br />
voidaan nähdä mustana tai<br />
harmaana, siksi myös hiilinanoputkimuste<br />
on mustaa.<br />
Hilkka Lahti
• 30 vuotta sitten ihmiset tulivat<br />
matkojen päästä ihmettelemään ja<br />
kokeilemaan <strong>Oulu</strong>n ensimmäisiä<br />
liiketunnisteisia liukuovia, muistaa<br />
professori Kari Kuutti. Sen jälkeen<br />
tietotekniikka on tullut niin<br />
läpinäkyväksi osaksi jokapäiväistä<br />
elämäämme, että emme sitä kaikissa<br />
paikoissa edes huomaa.<br />
Teksti: Ville Wittenberg<br />
Kuva: Juha Sarkkinen<br />
Älykkäät ympäristöt<br />
laboratorioista arkielämään<br />
Todellista älykästä teknologiaa ei vielä juurikaan<br />
ole liukuovia enempää, toteaa tietojenkäsittelytieteiden<br />
professori Kari Kuutti.<br />
”Tekniikkaa on, mutta vuorovaikutusta<br />
ei. Liikennevalot ovat oikeastaan toinen esimerkki<br />
älykkäästä, läsnä olevasta tietotekniikasta.<br />
Oikein toimiessaan ne jopa tuottavat<br />
ihmiselle mielihyvää”, hän kuvaa.<br />
Yhdysvaltalainen Mark Weisser määritteli<br />
vuonna 1988 ensimmäisen kerran, että<br />
tietotekniikka muuttuu näkymättömäksi<br />
ja kaikkialla läsnä olevaksi, ympäristöön<br />
sisään rakennetuksi piirteeksi (ubiquitous<br />
computing). Hän myös ennusti, että teknologia<br />
väistyy arjen keskipisteestä käytön taka-alalle.<br />
Kuutin mainitsemat esimerkit ovat<br />
sulautuneet vuosien aikana osaksi arkeamme.<br />
”Mitään teknologista vallankumousrysähdystä<br />
ei tule. Älykkäät ympäristöt sulautuvat<br />
elämäämme yksinkertaisten asioiden<br />
kautta. Hiipien ja paloittain. Huonotkin sovellukset<br />
tulevat käyttöön, jos ne koetaan<br />
tarpeellisiksi. Se, mikä helpottaa elämää, hy-<br />
väksytään, muut jäävät syrjään. Käyttäjän<br />
rooli siis korostuu – onneksi.”<br />
Kuutti ottaa esimerkkinä tekstiviestit.<br />
Niiden naputtelu ei ole kovin kätevää, mutta<br />
kehittelijöiden yllätykseksi niiden käyttö<br />
mullisti puhelimen käytön. Jos se olisi osattu<br />
ennustaa, toiminto olisi suunniteltu kätevämmäksi.<br />
Tulevaisuuden yhä pienevistä langattomista<br />
laitteista tiedetään jotain, mutta<br />
ei kaikkea eikä edes tarpeeksi.<br />
”Pitää tehdä paras arvaus, pistää se ihmisille<br />
testiin ja ennen kaikkea varautua korjaamaan<br />
usein. Ei uuteen tietotekniikkaan<br />
muuten pääse käsiksi. Älykkäissä ympäristöissä<br />
laitteet eivät kuitenkaan ratkaise. Ne<br />
ovat vain osa tulevasta muutoksesta. Ihmisille<br />
tarjottavat palvelut ovat ensisijaisia.”<br />
Käyttäjät mukaan<br />
tuotekehitykseen<br />
Älykkäitä ympäristöjä tutkitaan käyttötilanteissa,<br />
ja tuotekehitys tulee olemaan yhä<br />
enemmän käyttäjäpohjaista. Kun tiedon keruu<br />
tapahtuu soveltamisen kontekstissa eli<br />
siellä, missä tieto syntyy, tutkimuksen ja tuotekehityksen<br />
menetelmät lähenevät toisiaan.<br />
Kuutin tutkimusryhmä on mukana kansainvälisessä<br />
projektissa, jossa kehitetään<br />
työkaluja muun muassa kaupunkisuunnitteluun.<br />
Kehitteillä on liikuteltava teltta, jonka<br />
läpinäkyvälle seinälle voidaan heijastaa virtuaaliset<br />
suunnitelmat siitä, miltä maisema<br />
näyttää tulevaisuudessa. Se antaa kansalaisille<br />
mahdollisuuden osallistua kaupunkisuunnitteluun<br />
oikeassa paikassa ja mittakaavassa.<br />
”Tulevaisuudessa tietokoneita, ympäristöjä<br />
ja ihmisiä ei voi erottaa, joten tarvitsemme<br />
pitkäaikaisia kokeiluja, joissa palveluita<br />
käyttävät ihmiset ovat olennainen osa<br />
kehitystä. Ainoastaan laboratoriossa testattuja<br />
asioita ei voi noin vain siirtää ihmisten<br />
elämän keskelle.”<br />
Kuluttajapalautteeseen perustuva ohjelmistojen<br />
ja järjestelmien korjaaminen on<br />
nykyään yleistä. Ohjelmistojen käytettävyysongelmien<br />
ja tietoturva-aukkojen kans-
Älykkäissä ympäristöissä ratkaisevia<br />
eivät ole laitteet vaan ihmisille tarjottavat<br />
palvelut, sanoo professori<br />
Kari Kuutti.<br />
Älykkäiden<br />
ympäristöjen<br />
tutkimusta <strong>Oulu</strong>n<br />
yliopistossa<br />
Top3/Kari Kuutti:<br />
sa taistelevaa kuluttajaa keskeneräisyyksien<br />
kehittely ei miellytä. Seurauksena on, että<br />
me emme oikein luota tietotekniikkaan<br />
vaikka elämmekin täysin sen keskellä.<br />
”Graafinen käyttöliittymä oli aikoinaan<br />
suuri edistysaskel, mutta nyt se on muuttumassa<br />
kehityksen jarruksi. Tuottavuushyödyt<br />
eivät ole kovin suuret, kun väline itsessään<br />
vie paljon voimia ja aikaa. Käytettävyydessä<br />
ratkaisee se, että hyödyn pitää olla kipua<br />
suurempi.”<br />
Älykkäissä ympäristöissä vaaditaankin<br />
huomattavasti suurempaa toimintavarmuutta<br />
kuin perustietokoneelta.<br />
”Suunnittelu pitää tehdä vakavasti, sillä<br />
silloin tietokoneet eivät ole enää erillään<br />
maailmasta omana järjestelmänään. Langaton<br />
ja itseraportoiva sairaalajärjestelmä ei<br />
saa mennä jumiin päivittäin. Tietotekniikan<br />
tulevaisuus ylipäänsä vaatii koko perusfilosofialtaan<br />
uutta lähestymistapaa.”<br />
Työpöytäajattelun tilalle uutta<br />
Kari Kuutti puhuu paljon siitä, että tietokoneiden<br />
ohjelmalähtöinen ja työpöytäajatteluun<br />
perustuva toimintatapa ei enää verkottuneessa<br />
tietoyhteiskunnassa toimi. Se on<br />
kankea. Toimintapohjainen käyttötapa olisi<br />
soveliaampi. Silloin tietokoneen käyttäjän ei<br />
tarvitsisi miettiä, millä eri ohjelmilla asioita<br />
milloinkin tekee, vaan tehtävän kohteen<br />
kautta kaikki siihen tarvittavat toiminnot<br />
olisivat automaattisesti käytettävissä. Ihmistoiminnalle<br />
ei ole luonnollista, että yksi ohjelma<br />
tekee erillisenä yhtä asiaa kerrallaan.<br />
Nykyinen käytäntö juontuu laskentaan käytettyjen<br />
tietokoneiden alkuajoista.<br />
”Se ajattelu dominoi yhä. Kasvaneet tehot<br />
sekä tietokoneen mahdollisuudet ja<br />
verkko istutettuna työpöytämetaforaan aiheuttaa<br />
sen, että monimutkainen järjestelmä<br />
kohtaa yksioikoisen ajattelun. Ja taas tulee<br />
käytettävyysongelmia.”<br />
Laitekoot ja erillislaitteet saavat professorin<br />
mietteliääksi. On mahdollista, että tulevaisuudessa<br />
meillä on pieniä erillislaitteita tiettyihin<br />
toimintoihin. Tai sitten on edelleen se<br />
yksi, jolla voi tehdä vähän kaikkea. IPod esimerkiksi<br />
saavutti suosion, vaikka sillä saattoi<br />
vain kuunnella musiikkia. Samaan aikaan toisaalta<br />
multimediakännykät myyvät nekin.<br />
”Kristallipallo on vähän sumea. Nykymuotoisen<br />
tietokoneen puristaminen taskukokoon<br />
ei kuitenkaan tunnu kovin toimivalta<br />
ratkaisulta. Pienet laitteet ovat tutkijoillekin<br />
päänsärky.”<br />
Kirjoituksen lähteenä on käytetty myös liikenneministeriölle<br />
tehtyä Uusi arjen tietotekniikka<br />
-taustaselvitystä.<br />
• IPCity – Interaction and Presence<br />
in Urban Environments<br />
EU-rahoitteinen laaja tutkimushanke<br />
yhdessä kahdeksan muun eurooppalaisen<br />
korkeakoulun kanssa. Projektissa<br />
tutkitaan tekstissä mainittua kansalaisten<br />
kaupunkisuunnitteluun osallistumista,<br />
teknologian avulla luotavaa isojen<br />
yleisötapahtumien yhteisöllistä kokemusta,<br />
kaupunkitilaan liittyvien tarinoiden<br />
ja kertomusten keräämistä ja vuorovaikutteisten<br />
historiapelien käyttöä<br />
eri kaupunkien välillä.<br />
http://ipcity.oulu.fi/diss/<br />
• Studio´n´site<br />
Suomen Akatemian rahoittama hanke<br />
yhteistyössä Taideteollisen korkeakoulun<br />
tilamuotoilun laitoksen kanssa.<br />
Hankkeessa tutkitaan vuorovaikutteisen<br />
suunnitteluteknologian hyödyntämistä<br />
käyttäjäkeskeisessä tilasuunnittelussa.<br />
http://designresearch.uiah.fi/index.html?ro<br />
otpage=3&subpage=2115<br />
• ÄES – Älykkäiden ympäristöjen<br />
ekologia<br />
Hankkeen tavoitteena on tunnistaa, mallintaa<br />
ja arvioida älykkäiden ympäristöjen<br />
ekologiaa ihmisen, tekniikan, ympäristöjen<br />
ja suunnittelumenetelmien näkökulmasta.<br />
Hanke on Tekesin, VTT:n ja Työterveyslaitoksen<br />
rahoittama. Siinä on mukana<br />
kahdeksan kotimaista korkeakoulua.<br />
http://www.vtt.fi/proj/ease
MNT-keskuksessa puhdastilat<br />
yliopiston ja yritysten tutkimukselle<br />
Tietotalo I:ssä sijaitsevan mikro- ja nanoteknologian keskuksen<br />
puhdastiloista. Niitä tarvitaan mikro- ja nanomittakaavan<br />
ilmiöiden ja komponenttien tutkimuksessa.<br />
Teksti ja kuvat: Ilkka Heikura<br />
Mikro- ja nanoteknologian keskuksen<br />
(MNT-keskus) tehtävänä on tarjota yliopiston<br />
tutkijoille ja opiskelijoille sekä ulkopuolisille<br />
yrityksille puhdastiloihin sijoitettujen<br />
tutkimuslaitteiden käyttömahdollisuus ja<br />
puhdastilaympäristö. Keskus palvelee erillislaitoksena<br />
kaikkia tiedekuntia ja laitoksia.<br />
Sen tutkijat antavat myös asiantuntija- ja<br />
tutkimusapua.<br />
Keskuksen varustaminen tutkimuslaitteilla<br />
aloitettiin viime vuonna ja niitä on kuluvana<br />
vuonna täydennetty. Käyttöön tutkimuslaitteita<br />
on otettu vähitellen alkuvuodesta<br />
alkaen.<br />
”Puhdastilat parantavat yliopiston tutkimusmahdollisuuksia,<br />
koska esimerkiksi li-<br />
tografiassa ja ohutkalvojen prosessoinnissa<br />
tarvittavat laitteet löytyvät keskitetysti<br />
täältä. Samalla laitteistojen kalliit ylläpito- ja<br />
huoltokustannukset jäävät keskuksen huolehdittaviksi<br />
eivätkä syö yksittäisten laboratorioiden<br />
resursseja. Tärkeäksi nähtiin<br />
myös, että <strong>Oulu</strong>n seudun yritykset voivat<br />
kehittää ja testata keskuksen prosessointilaitteilla<br />
omia huipputeknologian tuotteitaan,<br />
esimerkiksi mikroelektroniikan ja nanofotoniikan<br />
komponentteja”, kertoo laitoksen<br />
johtaja, tekniikan tohtori Janne Remes.<br />
Tutkimuslaitteiden ja tilojen hankintaa<br />
ovat merkittävästi rahoittaneet <strong>Oulu</strong>n kaupunki,<br />
opetusministeriö, Tekes ja yritykset.<br />
”Ongelmana hankinnoissa on laitteiden kal-<br />
• Yliopiston puhtaimmat tilat löytyvät Linnanmaalta<br />
lis hinta. Mitä pienempiä asioita tutkitaan, sitä<br />
kalliimmiksi prosessointilaitteet yleensä<br />
käyvät”, jatkaa Remes.<br />
Laitetarpeita selvitettiin käyttäjäkunnan,<br />
erityisesti yliopiston laitosten kanssa. ”Tärkeimmät<br />
peruslaitteet hankittiin penniä venyttämällä<br />
ja jopa ulkomaisia puolijohdevalmistajien<br />
huutokauppoja koluamalla.”<br />
MNT-keskus on pitkän yhteen hiileen puhaltamisen<br />
ja taustatyön tulos. Vaikuttajina<br />
toimivat Remeksen mukaan erityisesti professorit<br />
Vilho Lantto ja Jouko Vähäkangas<br />
sekä dosentti Antti Uusimäki mikroelektroniikan<br />
ja materiaalifysiikan laboratoriosta.<br />
Lisäksi eri tiedekuntien edustajista koostuvan<br />
puhdastilatoimikunnan valmisteleva työ<br />
mahdollisti keskuksen syntymisen ja laitehankintojen<br />
toteuttamisen.<br />
Ohjausta ja koulutusta<br />
käyttäjille<br />
Janne Remeksen lisäksi MNT-keskuksessa<br />
työskentelee kaksi tutkijaa ja osa-aikainen<br />
sihteeri.<br />
”Henkilökunnan työajasta suurin osa kuluu<br />
laitteiden asennukseen ja sisäänajoon,<br />
10
Nanorakenteiden integrointi<br />
<strong>Oulu</strong>n vahvuutena<br />
Ilman epäpuhtaudet ovat nanotekniikan<br />
tutkimukselle vahingollisia, joten puhdastilojen<br />
ilmaa suodatetaan jatkuvasti<br />
ja tutkijat käyttävät suojavaatteita. Puhtaimmissa<br />
tiloissa litrassa ilmaa on korkeintaan<br />
neljä 500 nanometrin kokoista<br />
partikkelia, kuvaa MNT-keskuksen johtaja<br />
Janne Remes.<br />
prosessien kehittämiseen, puhdastilojen ylläpitoon<br />
ja valvontaan, laitteiden huoltoon<br />
sekä laitehankintojen suunnitteluun yhdessä<br />
tutkijoiden kanssa. Varsinkin erilaisten<br />
prosesseissa tarvittavien kaasujen ja kemikaalien<br />
turvallisen käytön varmistaminen<br />
on edellyttänyt kovaa työtä”, kuvaa Remes.<br />
Keskuksella ei ole arvosanoihin tähtäävää<br />
opetusvelvoitetta, eli keskuksessa ei<br />
työskentele professoria. Puhdastilarutiineihin<br />
perehtyminen ja laitteiden turvallisen<br />
käytön oppiminen ovat kuitenkin edellytys<br />
pääsylle puhdastiloihin käyttämään laitteistoja.<br />
Tähän asti halukkaat on perehdytetty<br />
yksittäin, mutta toiminnan mahdollisesti<br />
laajentuessa voidaan kurssittaa suurempia<br />
ryhmiä. Lisäksi keskuksen henkilökunta on<br />
tarvittaessa tuntiopetusmääräyksin yliopiston<br />
eri koulutusohjelmien käytössä.<br />
”Keskuksessa käytetään myrkyllisiä aineita,<br />
joiden turvallisesta käytöstä me vastaamme,<br />
eikä laitteita voi käyttää ilman opastusta<br />
ja koulutusta työntekijän oman turvallisuuden<br />
ja laitteiden rikkoontumisvaaran takia”,<br />
jatkaa Remes.<br />
Yritykset voivat käyttää puhdastilan laitteita<br />
ostamalla keskukselta käyttöaikaa. Yrityksen<br />
työntekijä voidaan myös kouluttaa<br />
laitteiden käyttöön. Yritykset voivat käyttää<br />
puhdastiloja virka-aikana. Laitteesta riippuen<br />
yliopisto laskuttaa 60 – 140 euroa tunnilta.<br />
Yliopiston omille tutkijoille hinta muodostuu<br />
huomattavasti edullisemmaksi.<br />
Nanoteknologian tutkimuksessa<br />
tärkeäksi <strong>Oulu</strong>n yliopiston vahvuusalueeksi<br />
on määritelty nanorakenteiden<br />
integrointi erityisalueena<br />
nanotyöstö ja -asemointi sekä<br />
sähkökeraamit, joita tutkitaan<br />
varsinkin mikroelektroniikan ja<br />
materiaalifysiikan laboratoriossa.<br />
Aihealue on oleellinen osa nanoteknologiaa,<br />
koska se mahdollistaa<br />
toiminnalliset rakenteet ja komponentit.<br />
Nanoteknologiassa tärkeitä tutkimusalueita<br />
ovat muun muassa<br />
anturi-, testaus- ja luotettavuustekniikka,<br />
nanokomposiitit sekä hiilinanoputkien<br />
kasvatus ja modifiointi.<br />
Erityisesti nanorakenteiden integroinnin<br />
kautta tutkimustuloksia voidaan<br />
hyödyntää kaupallisissa sovelluksissa jo melko<br />
nopeasti.<br />
”Visioita nanoteknologian mahdollisuuksista<br />
elektroniikka-, metsä- ja kemianteollisuudessa<br />
on Suomessa muotoiltu FinNano-ohjelman<br />
puitteissa. <strong>Oulu</strong>n alueella tehtävä<br />
tutkimus sopii hyvin niissä löydettyihin<br />
suomalaisen teollisuuden nanoteknologian<br />
painoaloihin. Visiotyö jatkuu edelleen ja<br />
auttaa myös tutkimuslaitoksia suuntautumaan<br />
kansallisesti tärkeille alueille”, sanoo<br />
professori Heli Jantunen <strong>Oulu</strong>n yliopiston<br />
mikroelektroniikan ja materiaalifysiikan laboratoriosta.<br />
Suurin nanoteknologia-alan tutkimusprojekti<br />
<strong>Oulu</strong>ssa on professori Jantusen johtama<br />
NAPERO, joka kuuluu Tekesin FinNano-teknologiaohjelmaan.<br />
Sitä toteutetaan<br />
yhteistyössä VTT:n ja kuuden teollisuusyrityksen<br />
kanssa. Projektissa kehitetään nanomittakaavan<br />
valmistusmenetelmiä ja komponentteja<br />
fotoniikan ja mikroelektroniikan<br />
sovelluksiin. Tuloksia voidaan hyödyntää<br />
muun muassa optisissa sulkimissa ja kytkimissä,<br />
tiedonsiirto- ja tallennusmenetelmissä<br />
ja spektroskooppisissa mittalaitteissa.<br />
NAPERO:n lisäksi yliopistossa on käynnissä<br />
ainakin kuusi selkeästi nanoteknologiaan<br />
liittyvää Tekesin, Suomen Akatemian<br />
ja EU:n rahoittamaa hanketta. Niissä on<br />
mukana myös yli kymmenen <strong>Oulu</strong>n alueen<br />
teollisuusyritystä. Tutkimusta tehdään fotoniikan,<br />
optoelektroniikan, mikroaaltotekniikan,<br />
kemian, fysiikan, mittaustekniikan, materiaalitekniikan,<br />
elektroniikan, konetekniikan<br />
ja testaustekniikan aloilla.<br />
Nanoteknologian työkalun, fokusoidun<br />
ionisuihkun (FIB) avulla materiaaleja<br />
voidaan työstää suoraan suurella tarkkuudella.<br />
NAPERO-projektin teollisuuskumppaneiden<br />
logot on valmistettu FIB:<br />
n avulla piinitridikerrokselle. Pientä mittakaavaa<br />
kuvaa alareunan musta palkki<br />
pituudeltaan kaksi mikrometriä eli<br />
0,002 millimetriä.<br />
Alan huippuosaamisesta kertoo pääsy<br />
valtakunnalliseen Nano- ja mikrojärjestelmät<br />
sekä tulevaisuuden materiaalit -osaamiskeskusohjelmaan<br />
(OSKE), johon kuuluvat<br />
lisäksi Joensuu, Jyväskylä, Kokkola, Mikkeli,<br />
pääkaupunkiseutu ja Tampere.<br />
Yhteistyö <strong>Oulu</strong>n VTT:n yksikön kanssa<br />
tukee merkittävällä tavalla alueen yritysten<br />
mahdollisuuksia vastata tulevaisuuden haasteisiin<br />
mikro- ja nanoteknologiaan liittyvissä<br />
sovelluksissa, esimerkiksi tulevaisuuden<br />
elektroniikan miniatyrisoinnissa nanomittakaavaisiin<br />
rakenteisiin ja painettavan elektroniikan<br />
kehityksessä.<br />
”Kansainvälisillä markkinoilla on jo saatavilla<br />
useita nanoteknologiaan perustuvia<br />
tuotteita tai tuoteparannuksia, kuten nanoputkien<br />
käyttöön perustuvat kestävämmät<br />
tennismailat ja nanokoon partikkeleihin perustuvat<br />
naarmuuntumattomat maalit. Suomessa<br />
julkiset rahoittajat ovat panostaneet<br />
huomattavasti alan tutkimukseen ja laitehankintoihin,<br />
ja tämä on myös tiivistänyt<br />
kotimaista tutkimusyhteistyötä. Kansainvälisesti<br />
onkin tärkeää saada merkittävä asema<br />
suomalaisen teollisuuden painoaloilla,<br />
sillä nanoteknologialta odotetaan paljon ja<br />
ennen kaikkea Yhdysvallat ja Kiina panostavat<br />
siihen voimakkaasti”, kuvaa Heli Jantunen.<br />
(IH&TP)<br />
11
tulevaisuuden<br />
älykäs radiotekniikka<br />
kehitteillä<br />
• Langattoman tietoliikenteen kuuma puheenaihe on<br />
ohjelmistoradio. Eri radiotekniikat yhdistävästä älykkäästä<br />
radioteknologiasta povataan merkittävää edistysaskelta<br />
matkapuhelinten kehittämisessä. <strong>Oulu</strong>ssa on rakennettu<br />
ohjelmistoradion ensimmäiset toimivat testilaitteistot.<br />
Teksti: Tuomas Rytky<br />
Kuvat: Tuomas Rytky ja Tero Suutar i<br />
Nykyaikaisessa matkapuhelimessa käytetään<br />
rinnakkain useita radiotekniikoita. Puheluiden<br />
ja datan vaatiman GSM-liikenteen<br />
lisäksi laitteella voidaan kytkeytyä esimerkiksi<br />
langattomaan lähiverkkoon WLANstandardin<br />
mukaisesti tai siirtää tietoa vaikkapa<br />
puhelimen ja tietokoneen välillä bluetoothia<br />
käyttäen.<br />
Radioverkkojen käyttäminen rinnakkain<br />
on haastavaa. Erilaiset radiotekniikat tarvitsevat<br />
omat lähettimensä ja vastaanottimensa,<br />
jotka suurentavat ja monimutkaistavat<br />
laitteita. Käytännössä tulevaisuudessa<br />
käyttötilannetta pahentaa, että lähettimet ja<br />
vastaanottimet kokevat muun kuin oman<br />
liikenteensä häiriönä.<br />
Haittaa voi verrata siihen, että samassa<br />
pienessä pöydässä keskustelee yhtä aikaa<br />
monenkielisiä ja kovaäänisiä ihmisiä jotka<br />
eivät välttämättä ymmärrä tai kuuntele<br />
toisiaan. Tällöin voidaan siirtyä keskustelemaan<br />
pöytään, jossa puhutaan samaa kieltä.<br />
Useiden rinnakkaisten radiotekniikoiden<br />
käyttäminen samassa laitteessa ja samassa<br />
fyysisessä tilassa yhtä aikaa yleistyy nopeasti.<br />
Nokia julkaisi syyskuun lopulla laitteen,<br />
jolla on mahdollista käyttää laskutavasta<br />
riippuen neljästä kuuteen erilaista radioverkkoa.<br />
Eikä tilanne ole suinkaan helpottumassa,<br />
sillä niin kännykkään kuin ihmis-<br />
ten muuhunkin elämään pyrkii moni nuori<br />
ja nouseva radiotekniikka.<br />
Centre for Wireless Communications<br />
(CWC) on <strong>Oulu</strong>n yliopistossa toimiva tutkimusyksikkö,<br />
jossa tutkitaan kuinka tulevaisuudessa<br />
kymmenet rinnakkaiset radiotekniikat<br />
voitaisiin toteuttaa yhdellä kognitiivisella<br />
radioverkolla.<br />
”Tarkoitamme sillä radiota, joka haistelee<br />
ympäristöään saadakseen tietoonsa, millaisia<br />
radioteknologioita alueella on käytössä.<br />
Kognitiivisella radiolla on käytössään menetelmät,<br />
joilla se osaa muodostaa yhteyden<br />
mihin tahansa löytämäänsä radiostandardiin.<br />
Lisäksi se pystyy tarvittaessa muodostamaan<br />
täysin omanlaisensa radiostandardin<br />
tietylle käyttäjäjoukolle”, CWC:n johtaja<br />
Ari Pouttu suomentaa visiota.<br />
Vapaammat taajuudet tarpeen<br />
Jo aivan lähitulevaisuudessa kognitiivisen radion<br />
piirteitä löytyy matkapuhelimista, jotka<br />
osaavat käyttää esimerkiksi halvinta käytettävissä<br />
olevaa tekniikkaa.<br />
Puhtaasti kognitiivisen radion toteuttaa<br />
käytännössä kuitenkin vasta ohjelmistoradio<br />
eli radio, jonka toimintaa voidaan muuttaa<br />
ohjelmallisesti. Vielä nykyään radio-ominaisuudet<br />
tehdään laitteistoratkaisuilla.<br />
”Teknisiä haasteita on vielä paljon, mutta<br />
ne pystyään ratkaisemaan. Eniten kehitykseen<br />
vaikuttaa taajuusjakopoliittisten päätösten<br />
puuttuminen. Taajuuksien käyttö on<br />
hyvin tiukasti säänneltyä. Nyt tarvittaisiin<br />
päätöksiä, jotka mahdollistavat taajuuksien<br />
vapaamman käytön”, Pouttu sanoo.<br />
Se, millaisia käyttöön tulevat ratkaisut<br />
ovat, riippuu taajuuksien sääntelyn lisäksi<br />
suuryritysten johtajista. Tiivistä yhteistyötä<br />
teollisuuden kanssa tekevän CWC:n johtaja<br />
tietää realiteetit:<br />
”Me tutkimme kenttää mahdollisimman<br />
laajasti, mutta viime kädessä teollisuus valitsee<br />
yleiseen käyttöön saakka menevät osat.<br />
Niin se toimi 3G-teknologiassa ja niin se tulee<br />
olemaan kognitiivisessa radiossakin.”<br />
”Tällä hetkellä kaikki radiostandardit<br />
käyttävät omaa taajuusaluettaan ja tiukasti<br />
säädettyä protokollaa. Taajuusspektri nähdään<br />
rajallisena luonnonvarana. Kuitenkin<br />
ajallisesti tai paikallisesti mitattuna esimerkiksi<br />
GSM:n taajuusalueesta vain 5–15 prosenttia<br />
on käytettynä. Tulevaisuuden radio<br />
osaa vaihtaa vapaalle alueelle, mikäli alueen<br />
ja taajuuden ensisijainen käyttäjä sen sallii”,<br />
Pouttu kuvaa.<br />
CWC on noussut reilun kymmenvuotisen<br />
historiansa aikana kansainvälisesti arvostetuksi<br />
peluriksi langattoman tietolii-<br />
12
Koelaitteistot kolmannen sukupolven matkapuhelinteknologian<br />
tutkimiseksi tehtiin CWC:ssä<br />
kymmenisen vuotta sitten ja tekniikka puristettiin<br />
nykyiseen, johtaja Ari Poutun kädessä olevan<br />
kännykän kokoon. Nyt pienen matkalaukun<br />
kokoisen ohjelmistoradion kaupallistaminen vie<br />
Poutun arvion mukaan saman ajan.<br />
CWC – Langattoman viestinnän erityisosaaja<br />
CWC kehittää langattomia teknologioita teoreettisen<br />
analyysin, tietokonesimulointien ja kokeellisen<br />
tutkimuksen avulla. Viime kesänä tutkija Mikko Alatossava<br />
teki 4G-tutkimukseen liittyviä radiokanavamittauksia<br />
yliopiston Linnanmaan kampuksella.<br />
Centre for Wireless Communications (CWC) on <strong>Oulu</strong>n yliopistoon<br />
vuonna 1995 perustettu kansainvälisesti huipputasoinen tutkimusyksikkö,<br />
jossa tutkitaan langattomia järjestelmiä ja verkkoja.<br />
Työtä tehdään tiiviissä yhteistyössä teollisuuden ja kansainvälisten<br />
yhteistyökumppaneiden kanssa.<br />
CWC:n projekteissa tutkitaan tiedonsiirtoratkaisuja 3G-evoluutio-<br />
ja 4G-järjestelmiä varten. Jatkuvasti kasvavana alueena ovat<br />
myös erilaiset langattomat verkkoteknologiat, joissa tärkeimmät<br />
teemat ovat uudet verkkotopologiat tulevaisuuden matkapuhelinjärjestelmissä<br />
sekä lyhyen kantaman sensoriverkkoteknologiat.<br />
Tutkimuksen nykyhaasteet liittyvät yksinkertaisten ja kuitenkin<br />
tehokkaiden keinojen löytämiseen, jotta voidaan tarjota luotettavaa<br />
kokonaispalvelua usean radioteknologian verkkoympäristössä.<br />
Langattomien teknologioiden kehittäminen CWC:ssä perustuu<br />
teoreettiseen analyysiin, tietokonesimulointeihin ja kokeelliseen<br />
tutkimukseen. CWC: n uusissa 4G- ja eLab-laboratorioissa rakennetaan<br />
tulevaisuuden langattomien teknologioiden pienimuotoisia<br />
koejärjestelmiä, joiden avulla teoreettisen tutkimuksen tulokset<br />
voidaan tuoda käytäntöön.<br />
CWC toimii täysin ulkopuolisen rahoituksen varassa. Merkittävimpiä<br />
rahoittajia ovat Nokia, Elektrobit, Tekes, Puolustusvoimat ja<br />
Euroopan komissio. Henkilöstömäärä on tällä hetkellä noin 100, josta<br />
kolmannes on ulkomaisia tutkijoita.<br />
13
kenteen kentällä. Sen sadasta työntekijästä<br />
kolmannes on ei-suomalaisia, joten jo sitä<br />
kautta kansainvälinen yhteistyö ja verkottuminen<br />
ovat vahvoja.<br />
Arvostusta osoittaa esimerkiksi se, että<br />
CWC:ssä tehtiin jo 1990-luvun puolivälissä<br />
3G-tekniikkaa, jota alkoi löytyä kaupallisista<br />
tuotteista vasta viime vuonna. Henkilöstön<br />
näkemyksen arvostuksesta kertoo myös se,<br />
että professoreiden ja johtajien kalenterit<br />
ovat pullollaan esiintymisiä konferensseissa<br />
eri puolilla maailmaa.<br />
Helppo käyttö tavoitteena<br />
Pouttu uskoo, että ensimmäiseksi ohjelmistoradiotekniikan<br />
ratkaisuja otetaan käyttöön<br />
nimenomaan ei-kaupallisissa viranomaissovelluksissa.<br />
<strong>Oulu</strong>laiseen ohjelmistoradioprojektiin<br />
onkin osallistunut CWC:n<br />
ja Elektrobitin lisäksi yhteistyökumppanina<br />
Puolustusvoimat.<br />
Mutta hyödyttääkö fiksulta kuulostava<br />
tekniikka myös loppukäyttäjää? Pouttu antaa<br />
esimerkin tilanteesta, jossa kännykän<br />
omistaja siirtyy maasta toiseen. Monet nykykännyköistä<br />
mykistyvät esimerkiksi Aasiassa<br />
tai Pohjois-Amerikassa. Tulevaisuudessa<br />
kännykän radio osaa muuttaa toimintansa<br />
aina tilanteen mukaan.<br />
”Yksi mahdollinen käyttötilanne on se,<br />
että kognitiivinen radio toimii kotona kaikkien<br />
radiolaitteiden keskussolmuna. Näin<br />
siksi, että se kykenee keskustelemaan kaikkien<br />
kanssa. Tällainen laite osaa myös tehdä<br />
valintoja käytettävän radiotekniikan suhteen<br />
käyttäjän antamien yksinkertaisten parametrien<br />
perusteella. Laitetta voidaan käskeä<br />
käyttämään päivällä mahdollisimman<br />
luotettavaa siirtomenetelmää mutta iltaisin<br />
vapaa-aikana yhteyden hintaa”, Pouttu maalaa<br />
tulevaisuutta.<br />
Nykyinen tutkimuskäyttöön tehty ohjelmistoradio<br />
on melkoinen tehosyöppö<br />
ja käsimatkatavaralaukun kokoinen. Poutun<br />
mukaan siitä puristetaan noin kymmenessä<br />
vuodessa kuluttajille kelpaava.<br />
Informaatiotekniikassa<br />
Jukka Klemettilä Pertti Huuskonen Matti Pietikäinen<br />
• <strong>Oulu</strong>n seudulla on oltu huolissaan oululaisen<br />
teknologiaosaamisen vauhdin hiipumisesta. Kysyimme kolmelta<br />
informaatiotekniikan alan näkijältä ja tekijältä, onko huoli<br />
aiheellinen ja mitä alueen toimijoiden pitäisi tehdä.<br />
Jukka Klemettilä<br />
Toimitusjohtaja, <strong>Oulu</strong> Innovation Oy:<br />
”<strong>Oulu</strong> on johtava langattoman tieto- ja tietoliikennetekniikan<br />
keskus, globaalisti. Meillä<br />
on huomattavan kokoisia globaalien yritysten<br />
tuotekehitysyksiköitä, lukuisia startup<br />
-yrityksiä, laajaa ja syvää alan tutkimusta<br />
ja koulutusta sekä jopa pääkonttoreita. Kaikesta<br />
tästä huolimatta <strong>Oulu</strong>ssa on hälyttävän<br />
vähän uusia potentiaalisia ICT-menestyjiä.<br />
Tämän lisäksi on vielä muistettava, että<br />
potentiaalisista korkeintaan yksi kymmenestä<br />
onnistuu kunnolla. Maailmalla parhaiten<br />
kehittyviin <strong>Oulu</strong>n seutuun verrattaviin<br />
alueisiin verrattuna meillä syntyy vain noin<br />
kymmenesosan verran todellisia nopean<br />
kasvun yrityksiä.<br />
Jokainen uusi ICT-markkina alkaa pienenä<br />
usean yrityksen pelikenttänä, mutta varsin<br />
lyhyessä ajassa ja markkinan kasvaessa<br />
johtavat yritykset korjaavat koko potin. Joh-<br />
tavat yritykset ratkeavat nopeuskilpailussa,<br />
jonka lopputulos on summa riittävän kovan<br />
tavoitteen asettamisesta, liikkeenjohtotaidoista,<br />
oikean tuotekategorian ja markkinan<br />
määrittämisestä, riittävästä rahoituksesta<br />
sekä myös onnesta. Menestysresepti markkinajohtajuuteen<br />
muodostuu siis seuraavasti:<br />
tähdätään markkinajohtajaksi nopeasti<br />
isoksi kasvavassa uudessa markkinassa. Seurataan<br />
parhaiden bisneskehityksen ammattilaisten<br />
analyyseja ja suosituksia. Hankitaan<br />
kumppaneiksi maailmalta lahjakkaita, ahkeria,<br />
kokeneita ja onnekkaita yrittäjiä, yritysjohtajia,<br />
rahoittajia ja neuvonantajia.<br />
ICT on <strong>Oulu</strong>lle edelleen tärkeä. Iso osa<br />
talouskasvustamme riippuu ICT:ssä onnistumisesta.<br />
Olemme tällä hetkellä edelleen<br />
huipulla, mutta nykyisen kaltainen kehitys ei<br />
tuo näköpiiriin kasvavia yrityksiä. Vahvaan<br />
osaamiseen perustuva ponnistamispohja on<br />
meillä erittäin hyvä ja sen laadun säilymisestä<br />
on pidettävä huolta. Laajeneva yhteistyö<br />
14
kiihdytysvaiheen aika<br />
yli toimialarajojen synnyttää uusia markkinamahdollisuuksia.<br />
Kunnon panokset markkinajohtajien<br />
kehittymiseen vievät meidät<br />
menestykseen. Riskiä pitää ottaa ja antaa<br />
mahdollisuuksia lupaaville yrityksille.”<br />
Pertti Huuskonen<br />
Toimitusjohtaja, Technopolis Oyj:<br />
”<strong>Oulu</strong>n yliopisto on ollut erittäin keskeisellä<br />
sijalla 1960-luvulla käynnistyneessä prosessissa,<br />
jossa seudustamme on tullut globaalin<br />
luokan informaatiotekniikan osaamisen<br />
keskittymä. Huipputekniikassa uusiutumisnopeus<br />
on nopeaa, mikä mahdollisti aikanaan<br />
tämän kehityksen.<br />
Nyt tämä muutosnopeus haastaa meidät,<br />
koska menneisyyden mairea makustelu<br />
ei auta tulevaisuutemme rakentamisessa<br />
erinomaisista aikaisemmista tuloksista huolimatta<br />
yhtään sen enempää kuin formulakisoissa<br />
ajajan paalupaikka. Paalupaikka auttaa<br />
aluksi, mutta maalisuoralla on kuitenkin lopulta<br />
ykkönen se, joka on onnistunut lähdön<br />
jälkeen tekemään oikeita asioita oikein.<br />
Nykytasolta on <strong>Oulu</strong>ssa hyvä ponnistaa<br />
eteenpäin. Jatkossakin tarvitaan samoja asioita,<br />
joilla täällä napapiirin tuntumassa ennenkin<br />
menestyttiin. Tarvitaan nuorekasta<br />
ennakkoluulottomuutta, räväkkää rohkeutta<br />
sekä erityisesti suomalaiselle ja pohjoiselle<br />
ihmiselle ominaista sikaenergiaa. Edelleenkin<br />
olemme globaalissa kilpailussa eikä<br />
siltä tieltä ole paluuta, eikä <strong>Oulu</strong>n tarvitse<br />
sitä toivoakaan.<br />
Tulevien menestysalojen arvioiminen on<br />
edelleen yhtä vaikeaa kuin ennenkin. Mutta<br />
kannattaa keskittyä ja paneutua tekemään<br />
huippuluokan työtä kunnianhimoisin tavoittein.<br />
Sellainen työ johtaa lopulta menestykseen.<br />
Toisinaan odotusaika on tuskaisen pitkä,<br />
mutta maratonjuoksussakin maali tulee<br />
vastaan aikanaan.<br />
<strong>Oulu</strong>n yliopiston eräs lähtökohtainen etu<br />
on edellä mainittujen lisäksi se, että se on<br />
hyvin monialainen. Tätä lähtökohtaista etua<br />
hyödyntämällä voidaan kehittää ja kouluttaa<br />
ihmisiä esimerkiksi multimedian, hyvinvointiteknologian,<br />
ympäristötekniikan ja monien<br />
muiden tunnistettujen mahdollisuuksien<br />
erityistarpeisiin. Yliopiston tekemiä toimenpiteitä<br />
monialaisuuden ja opetuksen kehittämisen<br />
suuntaan on ilo tervehtiä suurella<br />
tyydytyksellä.<br />
Yliopiston ja elinkeinoelämän yhteistyötä<br />
voi nykyisestä hyvästä tasostaan kehittää<br />
edelleen. Tapoja on paljon – alkaen siitä, että<br />
vaihdettaisiin säännöllisesti tiiviimmin näkemyksiä<br />
strategioista ja tulevista projekteista<br />
päätyen siihen, että vietettäisiin yhdessä<br />
enemmän epävirallista aikaa esimerkiksi<br />
ekskursioiden ja muiden tapaamisten<br />
muodossa.<br />
Kaikissa näissä ajatuksissa tulee väkisinkin<br />
itselle huono omatunto monista tekemättömistä<br />
yhteistyökuvioista, mutta onneksi<br />
koskaan ei ole liian myöhäistä. Kokemukseni<br />
yliopistosta lähtien opiskeluajoista<br />
nykypäiviin tuovat lukuisia onnellisia muistoja.<br />
Uskon, että tällaista hyvin myönteistä<br />
ilmapiiriä on <strong>Oulu</strong>ssa yliopistoa kohtaan<br />
paljon ja monilla tahoilla, ja se merkitsee<br />
<strong>Oulu</strong>n seudulle äärimmäisen tärkeää kehittymisen<br />
perustaa yliopiston ja ympäristön<br />
yhteistyöllä.”<br />
Matti Pietikäinen<br />
Tieteellinen johtaja, Infotech <strong>Oulu</strong>:<br />
”Informaatiotekniikan kehittyminen <strong>Oulu</strong>n<br />
alueella on nähdäkseni eräänlaisessa murrosvaiheessa.<br />
Viime aikoina on menestykseen riittänyt<br />
pitkälti se, että on keskitytty olemassa<br />
olevien tuotteiden uusien versioiden<br />
kehittämiseen eikä niinkään aivan uuden<br />
luomiseen. Teollisuuden lyhyen tähtäimen<br />
intressit ovat ohjanneet myös tutkimusta,<br />
sillä esimerkiksi Tekesin rahoituksen saaminen<br />
yliopistolla tehtävään tutkimukseen<br />
on yleensä kiinni yritysten osallistumisesta<br />
hankkeisiin.<br />
Tietotekniikka on nyt leviämässä kaikkialle,<br />
yhä keskeisemmäksi osaksi jokapäiväistä<br />
elämäämme: koteihin, työhön, harrastuksiin,<br />
opetukseen, terveydenhuoltoon jne.<br />
Langaton tietoliikenne on keskeinen osaamisen<br />
alue <strong>Oulu</strong>ssa, mutta keskittyminen<br />
pelkästään siihen ei riitä – onhan painopiste<br />
mobiilialallakin siirtymässä laitteistoista ohjelmistoihin,<br />
palveluihin ja sovelluksiin mitä<br />
erilaisimmilla aloilla.<br />
Menestyäksemme jatkossa tarvitaan tutkimuksen<br />
tuottamia aivan uudenlaisia hullunrohkeitakin<br />
ideoita, joista sitten jotkut<br />
voivat johtaa tuotekehitykseen ja jopa uuteen<br />
yritystoimintaan asti. Koska menestykseen<br />
johtavia ideoita on mahdotonta ennakoida,<br />
on tutkimuksen oltava volyymiltaan<br />
riittävän suurta ja laaja-alaista, mutta myös<br />
kansainvälisesti erittäin korkeata tasoa.<br />
Tutkimusympäristöjämme on kehitettävä<br />
pitkäjänteistä ja uutta luovaa tutkimusta<br />
edistäviksi. Lyhytjänteisestä projektikohtaisesta<br />
rahoituksesta on päästävä pitkäjänteisempään,<br />
teollisuuden lyhyen tähtäimen<br />
intresseistä riippumattomaan rahoitukseen.<br />
Tutkimusryhmien on tultava entistä kansainvälisemmiksi,<br />
luotava yhteyksiä huippututkimukseen<br />
ja rekrytoitava kovatasoisia<br />
tohtoreita ja jatko-opiskelijoita ulkomailta.<br />
Yliopistotasolla on mietittävä miten, huippututkimusta<br />
voitaisiin nykyistä paremmin<br />
edistää. Mielestäni tarvittaisiin muun muassa<br />
paikalleen jähmettyneiden organisaatioiden<br />
(tiedekunnat, osastot/laitokset) uudistamista<br />
sekä joustavampia mahdollisuuksia<br />
palkkaukseen, eri rahoituslähteiden yhdistelyyn<br />
ja rahoituksen puskurointiin.<br />
<strong>Oulu</strong>n alueen kehityksen moottorina ja<br />
yliopiston painoalana olevan informaatiotekniikan<br />
olisi saatava merkitystään vastaava<br />
osuus yliopiston resurssien jaossa. Tällöin<br />
olisi myös tutkimuksen laatu otettava<br />
entistä tärkeämmäksi kriteeriksi määrällisten<br />
kriteerien sijasta.”<br />
15
Kohti saumatonta<br />
innovaatioketjua<br />
Petr i Pulli & Jouni Similä<br />
Epävarmuus,<br />
Julkaiseminen<br />
Tutkimus on<br />
uudisraivausta<br />
Kaskiviljely<br />
(nopeasti tuloksia mutta<br />
maaperä köyhtyy)<br />
Kasvuyritysten<br />
maaperä köyhä<br />
(IPR-vaje)<br />
Vapaa tutkimus yliopistoissa,<br />
Akatemian rahoittama<br />
tutkimus<br />
Tekesin ja yritysten<br />
rahoittamat<br />
teknologiaohjelmat<br />
Uusien yritysten<br />
synty & kasvu<br />
Perustutkimus<br />
Soveltava<br />
tutkimus<br />
Teknologiansiirto<br />
Aika, taloudellinen<br />
hyödyntäminen<br />
Tutkimusrahoituksen nykytila: tutkimuksen ryöstöviljely.<br />
Virheellisesti painottunut tutkimusrahoitus on johtanut nykytilanteeseen:<br />
tutkimuksen ryöstöviljelyyn.<br />
Innovaatio-aihioita syntyy tutkimuksen uudisraivauksessa runsaasti,<br />
mutta puutteellisen tuen takia suuri osa niistä jää kehittämättä.<br />
Innovaatioiden hautuumaa sijaitsee perustutkimuksen ja soveltavan<br />
tutkimuksen välimaastossa, kun lannoitus eli rahoitus puuttuu pitkäjänteiseltä<br />
soveltavalta tutkimukselta, jonka tehtävä on luoda immateriaalioikeuksia.<br />
Panostuksen kohdentaminen lähes pelkästään nopeasti<br />
hyödynnettävien innovaatioiden kehittämiseen on kaskiviljelyä,<br />
joka köyhdyttää maan.<br />
Myös uusien kasvuyritysten tarvitsema maaperä on köyhä, koska<br />
immateriaalioikeuksia ei ole syntynyt aiemmissa vaiheissa.<br />
Kuvan nk. Matthewsin käyrä kuvaa yleistä jonkin tutkimusteeman<br />
tai alueen kehittymisen lainalaisuutta. Alkuvaiheessa julkaistaan<br />
paljon ja otetaan riskejä, mutta kun lähestytään kaupallista<br />
hyödyntämistä, julkaisuaktiviteetti laskee ja riskejä pyritään välttämään.<br />
16
Suomi ja pohjoinen kaupunki <strong>Oulu</strong> ovat<br />
menestyneet tietotekniikan alueella erinomaisesti.<br />
Menestys on perustunut pitkäjänteiseen<br />
tutkimukseen, alueen teollisuuden<br />
tahtoon kasvaa innovaatioiden avulla<br />
ja yritystoiminnan kannalta edullisiin kasvuolosuhteisiin,<br />
kuten infrastruktuuriin ja<br />
koulutetun henkilökunnan saatavuuteen.<br />
Viime vuosina on esitetty huolestuneita<br />
puheenvuoroja <strong>Oulu</strong>n alueen pysähtyneisyydestä,<br />
jota leimaa edelläkävijyyden menettäminen<br />
ja innovaatioiden puute. Sama<br />
huolestuneisuus voidaan laajentaa koskemaan<br />
koko Suomea, vaikka juhlapuheissa<br />
edelleen hehkutetaan menestystä ja paukutetaan<br />
henkseleitä.<br />
Pysähtyneisyys johtuu uusien innovaatioiden<br />
hyödyntämisen heikkoudesta. Suomen<br />
maineikkaimmat tuotteet perustuvat<br />
1980- ja 1990-lukujen innovaatioihin.<br />
Syynä innovaatioiden hyödyntämättömyyteen<br />
pidämme kansallisesti ja erityisesti<br />
<strong>Oulu</strong>n alueella pitkään harrastettua, virheellisesti<br />
painotettua tutkimus- ja kehitystoiminnan<br />
julkista ja yritysrahoitusta. Se on<br />
tähdännyt lyhyen aikavälin taloudelliseen<br />
hyödyntämiseen ja olemassa olevan yrityskannan<br />
tukemiseen.<br />
Innovaatioketjun kannalta tämä on merkinnyt<br />
tutkimuksen ryöstöviljelyä. Rahoitusta<br />
ei ole riittänyt pidemmän aikavälin soveltavaan<br />
tutkimukseen, innovaatioiden immateriaalioikeuksien<br />
luomiseen eikä niihin<br />
perustuvien uusyritysten synnyttämiseen ja<br />
tukemiseen.<br />
Mitä pitäisi tehdä? Innovaatioketju on<br />
saatava toimimaan saumattomasti. Ehdotamme<br />
kuutta korjaavaa toimenpidettä.<br />
Todellinen tuki monitieteiselle<br />
tutkimukselle<br />
Innovaatioita syntyy usein tieteenalojen<br />
reuna-alueilla. Käytännössä aidosti monitieteellistä<br />
tutkimusta voidaan nykyisin tehdä<br />
vain vapaana tutkimuksena virkatyön ohessa.<br />
Päinvastoin kuin juhlapuheissa sanotaan,<br />
tutkimusrahoittajat eivät juuri rahoita monitieteellistä<br />
tutkimusta. Tämä johtuu siitä,<br />
että tutkimusrahoittajat ovat sisäisesti organisoituneet<br />
sektoripohjaisesti.<br />
Ehdotamme, että Suomen Akatemia muodostaa<br />
nykyisten sektoripohjaisten toimi-<br />
Professorit Petri Pulli ja Jouni Similä tekevät kirjoituksessaan kolme<br />
ehdotusta monitieteisen tutkimuksen todelliseksi tukemiseksi ja<br />
kolme suositusta kansallisten immateriaalioikeuksien luomiseksi.<br />
kuntien rinnalle uuden monitieteellisen toimikunnan,<br />
jolle annetaan oma budjettinsa.<br />
Lisäksi ehdotamme, että Tekes luo uuden<br />
monitieteellisen tutkimuksen instrumentin.<br />
Instrumentti olisi innovaatiokeskeinen, ei<br />
tutkimusryhmäkeskeinen eikä yritysrahoitusriippuvainen.<br />
Edelleen ehdotamme että yliopisto kannustaisi<br />
monitieteellistä tutkimusta vaikuttavuus-<br />
ja laatukriteerinä sekä edistäisi yliopiston<br />
sisäisen rahoituksen kohdistamista<br />
tähän tarkoitukseen.<br />
Patrioottinen IPR-politiikka<br />
Innovaatioiden kaupallinen hyödyntäminen<br />
yritystoiminnan kautta edellyttää globalisoituvassa<br />
maailmassa innovaatioiden suojaamista.<br />
Nykyaikana eivät enää pelkkä osaaminen<br />
ja nopea soveltaminen riitä.<br />
Näillä näkymin hyvät tuoteinnovaatiot<br />
kopioidaan hyvin nopeasti ja viedään käsistä<br />
sinne, missä on resursseja panostaa ja suurimmat<br />
markkinat. Siksi huomio on kiinnitettävä<br />
immateriaalioikeuksien (Intellectual<br />
Property Rights, IPR) synnyttämiseen ja salkunhallintaan.<br />
Jos innovaatioiden hyödyntämistä halutaan<br />
sitoa alueellisesti Suomeen ja <strong>Oulu</strong>n<br />
alueelle, oikeastaan ainoa mahdollisuus on<br />
patrioottinen IPR-politiikka.<br />
Suositamme siis kansallisia ja alueellisia<br />
toimia tutkimukseen perustuvien immateriaalioikeuksien<br />
systemaattiseen luomiseen<br />
ja salkunhallintaan.<br />
Yliopiston omat voimavarat eivät tähän<br />
riitä. Siksi olisi selvitettävä, mitkä kansalliset<br />
ja alueelliset toimijat voisivat tulla tukemaan<br />
alueellisen patenttisalkun muodostusta. Tämä<br />
vaatii niin kutsuttua kärsivällistä rahaa,<br />
koska yksittäisten patenttien hyöty realisoituu<br />
vasta osana suurempaa salkkua ja useimmiten<br />
vasta 5–10 vuoden kuluttua alkuperäisistä<br />
innovaatioista, joskus ei koskaan.<br />
Lisäksi suositamme, että Tekes alkaisi tukea<br />
tutkimustulosten patentointia. Ehtona<br />
uudessa instrumentissa olisi, että kyse on<br />
tutkimukseen perustuvista keksinnöistä,<br />
joilla on potentiaalia uuteen yritystoimintaan.<br />
Näissä tapauksissa ei edellytettäisi yritysrahoitusta.<br />
Aiomme palata asiaan myöhemmin ehdotuksin,<br />
jotka tähtäävät innovaatioihin tukeutuvan<br />
uuden yritystoiminnan synnyttämiseen<br />
ja kasvuun. Toivomme, että henkseleiden<br />
paukuttelun sijaan ehdottamiamme toimenpiteitä<br />
harkittaisiin päättäjien keskuudessa<br />
vakavasti ja ennakkoluulottomasti.<br />
Kirjoittajat ovat <strong>Oulu</strong>n yliopiston tietojenkäsittelytieteen<br />
laitoksen professoreita. Lisäksi Pulli<br />
on <strong>Oulu</strong>n yliopiston edustaja Keksintösäätiön<br />
valtuuskunnassa ja Similä <strong>Oulu</strong>n yliopiston<br />
edustaja <strong>Oulu</strong>tech Oy:n hallituksessa.<br />
17
l y h y e t<br />
Uusi testi lääkemolekyylien seulontaan<br />
Uusien lääkkeiden kehittämisessä haasteena<br />
on tuottaa tehokkaita ja turvallisia lääkeaineita<br />
mahdollisimman nopeasti. Uuden<br />
lääkkeen kehittämiseen kuluu tavallisesti<br />
10–15 vuotta ja noin miljardi euroa. Uuden<br />
lääkkeen syntymisen todennäköisyys on<br />
pieni, sillä harvempi kuin yksi kymmenestä<br />
lääkekehitysprojektista onnistuu.<br />
Lääkekehitys tehostuu, jos lupaavat lääkemolekyylit<br />
voidaan tunnistaa mahdollisimman<br />
aikaisessa vaiheessa. Kehitystyön<br />
epäonnistumisen syynä on usein se, että<br />
lääkeaine muuttuu ihmiskehossa epäedullisesti<br />
elimistön entsyymien vaikutuksesta eli<br />
metaboliassa.<br />
Lääketieteen lisensiaatti Miia Turpeinen<br />
osoitti 20. lokakuuta <strong>Oulu</strong>n yliopistossa<br />
tarkastetussa väitöskirjassaan, että lääkeaineiden<br />
metaboliaominaisuudet voidaan<br />
selvittää luotettavasti ja tehokkaasti tietokonemallitusmenetelmien<br />
ja ihmiskudosta<br />
hyödyntävien koeputkitekniikoiden avulla.<br />
Turpeisen kehittämien menetelmien<br />
avulla voidaan löytää vaikutuksiltaan<br />
lupaavat lääkemolekyylit<br />
jatkotutkimuksia varten ja<br />
tunnistaa ja karsia pois metaboliaominaisuuksiltaan<br />
haitalliset<br />
yhdisteet.<br />
Väitöstutkimuksen tuloksena<br />
syntynyt metaboliatesti on<br />
kaupallistettu palvelemaan uusien<br />
lääkemolekyylien seulontaa.<br />
Testi tehdään ihmiskudoksen<br />
avulla koeputkitestinä. Sillä<br />
pystytään nopeasti ja kattavasti määrittämään<br />
tutkittavien aineiden tärkeimmät metaboliset<br />
ominaisuudet.<br />
Väitöstyössä Miia Turpeinen kehitti tietokonemallin,<br />
jolla selvitettiin erityisesti<br />
CYP2B6-entsyymin toimintaa rakenteellisesti<br />
estäviä aineita. Tietokonemalli ennusti<br />
luotettavasti koeputkitekniikoilla havaitut<br />
löydöksiä. Lisäksi entsyymin toimintaa estävien<br />
aineiden vaikutuksia selvitettiin kliinisessä<br />
kokeessa terveillä vapaaehtoisilla<br />
koehenkilöillä. Kliininen tutkimus vahvisti<br />
aiemmat keinotekoisten koejärjestelyiden<br />
tulokset oikeiksi ja paljasti mahdollisen vaarallisen<br />
lääkeyhteisvaikutuksen.<br />
Lääkeaineiden metaboliatestaus tehdään<br />
perinteisesti koe-eläimillä ja lääketeollisuus<br />
käyttää niitä runsaasti. Eläinkokeilla saatua<br />
tietoa ei kuitenkaan voida suoraan soveltaa<br />
ihmiseen. Miia Turpeisen tutkimustulosten<br />
perusteella koe-eläinten käyttöä testauksessa<br />
voidaan vähentää huomattavasti.<br />
Itämerensuomalaisia vähemmistökieliä<br />
elvytetään tutkimuksella<br />
<strong>Oulu</strong>n yliopiston suomen kielen oppiaine<br />
koordinoi laajaa kansainvälistä hanketta,<br />
jossa tutkitaan itämerensuomalaisia vähemmistökieliä,<br />
niiden elvyttämistä ja standardisaatiota<br />
kirjakieliksi. Tutkimushankkeeseen<br />
osallistuvat Tromssan, Uumajan, Tukholman,<br />
Mälardalenin, Petroskoin ja Tarton<br />
yliopistot. Tutkittavia kieliä ovat muun muassa<br />
kveeni, meänkieli, karjalan kielet, liivi,<br />
vepsä ja võro.<br />
Hankkeeseen osallistuvista <strong>Oulu</strong>n yliopiston<br />
nuorista tutkijoista filosofian maisteri<br />
Laura Arola tutkii Ruotsin tornionlaaksolaisten<br />
nuorten suhdetta meänkieleen ja<br />
suomeen. Filosofian maisteri Niina Kunnas<br />
selvittää Venäjän Karjalassa puhuttavan vienankarjalan<br />
variaatiota ja muuttumista.<br />
Meänkieltä ja vienankarjalaa yhdistää se,<br />
että kielet ovat maassaan vähemmistöasemassa<br />
ja kielten puhujia on yritetty sulauttaa<br />
enemmistöön vuosisatoja. Tehokas su-<br />
lauttaja on muun muassa ollut enemmistökielinen<br />
koulu, jossa lapsia on rangaistu<br />
oman kielen puhumisesta. Kielellisen sorron<br />
takia ihmiset ovat alkaneet hävetä juuriaan<br />
ja omaa kieltään.<br />
Meänkielen ja vienankarjalan tilanne on<br />
hyvin samankaltainen myös siinä, että nuoria<br />
äidinkielisiä puhujia ei enää juurikaan<br />
ole. Ellei heräämistä meänkielisten ja vienalaisten<br />
nuorten joukossa tapahdu, peli on<br />
pelattu ja kielet kadonneet, toteavat Arola<br />
ja Kunnas.<br />
Hankkeessa on jo saatu tärkeää tietoa<br />
esimerkiksi siitä, millainen oppimateriaali<br />
innostaa lapsia vähemmistökielen opiskeluun.<br />
Kielen elvytykseen kuuluu vähemmistökielen<br />
käytön lisääminen mediassa, kouluissa<br />
ja viranomaisissa. Keskeistä on pyrkiä<br />
muuttamaan asenteita niin, että oma kieli<br />
koetaan tärkeäksi ja että kaksikielisyys on<br />
mahdollista.<br />
Jäätikkö kertoo päästöistä<br />
Huippuvuorilta kairattu jäätikkönäyte kertoo<br />
ihmistoiminnan nitraatti- ja sulfaattipäästöjen<br />
kasvaneen erityisen voimakkaasti<br />
1950-luvulla. Vastaavasti siitä ovat nähtävissä<br />
1980-luvulla asetettujen päästörajoitusten<br />
vaikutukset.<br />
Vuonna 1997 kairattua, runsaat 120 metriä<br />
paksua ja 800 vuoden ajalta kertyneitä<br />
jääkerroksia sisältänyttä näytettä tutki filosofian<br />
maisteri Teija Kekonen <strong>Oulu</strong>n yliopiston<br />
luonnontieteellisessä tiedekunnassa<br />
tarkastetussa väitöskirjassaan.<br />
Huippuvuorilla on useita jäätiköitä, jotka<br />
sisältävät jäisiä ilmastoarkistoja. Jäätiköstä<br />
kairattua näytettä analysoimalla voidaan<br />
selvittää ilmaston luonnollisia vaihteluita ja<br />
ihmisen aiheuttamia ympäristömuutoksia<br />
satojen vuosien ajalta.<br />
Huippuvuoret ovat merkittävä alue tutkittaessa<br />
ympäristönmuutosta, koska ne<br />
ovat alttiina Euraasian teollistuneilta alueilta<br />
kulkeutuville päästöille. Puhtaassa arktisessa<br />
luonnossa jo pienetkin ihmisen aiheuttamat<br />
muutokset havaitaan helposti. Suurin<br />
osa jäätikkönäytteessä havaitusta nitraattija<br />
sulfaattilaskeumasta on peräisin fossiilisten<br />
polttoaineiden käytöstä teollisuusmaiden<br />
liikenteessä ja voimalaitoksissa.<br />
18
l y h y e t<br />
Neljäsosa KETJU-ohjelman rahoituksesta<br />
<strong>Oulu</strong>n yliopistoon<br />
<strong>Oulu</strong>n yliopiston tutkijat saavat yli neljäsosan<br />
Suomen Akatemian myöntämästä<br />
KETJU-tutkimusohjelman hankerahoituksesta.<br />
Tutkimus kohdistuu muun muassa uuden<br />
biojalostamon kehittämiseen ja luonnon<br />
raaka-aineiden kestävään prosessointiin.<br />
<strong>Oulu</strong>laistutkijoiden rahoitettavista hankkeista<br />
yksi toteutetaan kokonaan <strong>Oulu</strong>n yliopistossa<br />
ja neljä yhteistyössä muiden yliopistojen<br />
kanssa. <strong>Oulu</strong>n hankkeista rahoitukseltaan<br />
suurin on BIOCAT, jossa kehitetään<br />
biokatalyyttista menetelmää kemiallisten<br />
yhdisteiden synteesiin.<br />
Yhteishankkeiden tutkimuskohteina ovat<br />
vihreän kemian mukainen metanolin ja dimetyylikarbonaatin<br />
tuotanto, paperin, bioenergian<br />
ja vihreiden kemikaalien tuottaminen<br />
biojalostamolla, luonnonraaka-aineiden<br />
prosessointi ja ympäristömyötäisen tuotesuunnittelun<br />
menetelmät ja työvälineet.<br />
Yhteensä <strong>Oulu</strong>n yliopiston hankkeille<br />
myönnettiin rahoitusta runsaat 1 956 000<br />
euroa. Kaikkiaan Suomen Akatemia rahoittaa<br />
KETJU-tutkimusohjelmassa neljän vuoden<br />
aikana 12 hanketta ja kolmen yksittäisen<br />
tutkijan työtä 7,5 miljoonalla eurolla.<br />
Toinen ohjelman rahoittaja on ympäristöministeriö.<br />
KETJU- eli Kestävä tuotanto ja tuotteet<br />
-tutkimusohjelman tavoitteena on vahvistaa<br />
prosessitekniikan ja kemian perustutkimusta.<br />
Tutkimusta halutaan myös ohjata kehittämään<br />
kestäviä ratkaisuja prosessi- ja kemian<br />
teollisuuden tuotantoon.<br />
Kansainvälisellä kylähankkeella<br />
tukea maaseudulle<br />
<strong>Oulu</strong>n yliopiston arkkitehtuurin osasto<br />
koordinoi kolme vuotta kestävää Euroopan<br />
maaseutujen uhattu perintö -kylähanketta.<br />
Vuonna 2005 aloitettuun projektiin osallistuvat<br />
myös Dublinin ja Budapestin arkkitehtikoulut.<br />
Hankkeen teemana on eurooppalaisen<br />
maaseudun rakennettu kulttuuriympäristö<br />
siihen liittyvine arvoineen. Samalla tarkastellaan<br />
globalisaatiokehityksen uhkia, jotka<br />
vaarantavat kulttuuriympäristön säilymisen.<br />
Erillisessä tutkimushankkeessa vertaillaan<br />
kylien rakenteellista muutoksensietokykyä<br />
eri maissa. Suomessa toiminta keskittyy<br />
Pohjois-Pohjanmaan eteläosan kyliin, Kalajoen<br />
Rahjaan, Sievin Sievinkylään, Reisjärven<br />
Kangaskylään ja Pyhäjärven kirkonkylään,<br />
joissa on arvokkaita kulttuurimaisemia<br />
Kylähankkeella tuetaan maaseudun hallittua<br />
muutosta ja arvokkaan kulttuuriperinnön<br />
säilymistä. Sillä edistetään myös yhteistyötä<br />
maiden välillä ja tuetaan Pohjois-Pohjanmaan<br />
kylien kansainvälistymistä.<br />
Kolme FiDiPro-professoria <strong>Oulu</strong>n yliopistoon<br />
<strong>Oulu</strong>n yliopistoon saapuu työskentelemään<br />
kolme ulkomaista huippututkijaa uuden kotimaisen<br />
FiDiPro-ohjelman rahoituksella.<br />
Professori Ghassan Jabbour Arizonan valtion<br />
yliopistosta Yhdysvalloista tulee osallistumaan<br />
tutkimushankkeeseen, jossa kehitetään<br />
edullisia orgaanisia ja hybridikomponentteja.<br />
Ne mahdollistavat joustavien<br />
elektroniikan ja optoelektroniikan anturien<br />
ja komponenttien valmistamisen.<br />
Toinen tekniikan alan huippututkija on<br />
yhdysvaltalaisen Rice-yliopiston professori<br />
Behnaam Aazhang, joka tulee <strong>Oulu</strong>un Centre<br />
for Wireless Communications -tutkimuskeskukseen<br />
tekemään langattoman tietoliikenteen<br />
tutkimusta painopisteenä kognitiiviset<br />
radioteknologiat.<br />
Kolmas FiDiPro-professori on Mark Nuttall<br />
Albertan yliopistosta Kanadasta. Nuttall<br />
Suomen kotitalouksien jätemäärät ovat<br />
kasvaneet vuosina 1997–2003 lähes kymmenen<br />
prosenttia. Hyötykäyttöön menevien<br />
jätteiden osuus kotitalouksissa on kuitenkin<br />
kasvanut ja yhä pienempi osuus kotitalousjätteestä<br />
päätyy kaatopaikalle.<br />
”Kehitykseen ovat vaikuttaneet esimerkiksi<br />
kauppakeskusten kierrätyspisteet sekä<br />
se, että nykyään kiinteistöissä täytyy olla lajittelujärjestelmät.<br />
Ihmiset toimivat valveutuneemmin”,<br />
toteaa dosentti Ilmo Mäenpää<br />
<strong>Oulu</strong>n yliopiston Thule-instituutista.<br />
Sen sijaan teollisuudessa kaatopaikalle<br />
menevien jätteiden osuus on kasvanut, vaikka<br />
jätteen kokonaismäärä onkin pysynyt samana.<br />
Tämä selittyy teollisuuden rakennemuutoksella:<br />
metsäteollisuudessa jätepuun<br />
hyötykäyttö on ollut suurta, mutta metsäteollisuuden<br />
osuus teollisuudesta on supistunut.<br />
”Teollisuudessa jätteen synnyn ehkäisy<br />
ei ole edistynyt”, Mäenpää harmittelee.<br />
Tutkimustulokset tulivat ilmi Suomen talouden<br />
jätevirtojen tilinpitojärjestelmästä,<br />
jonka avulla tarkasteltiin jätevirtojen kulkua<br />
on kansainvälisesti johtava arktisten alueiden<br />
yhteiskuntatieteellisen ja tieteidenvälisen<br />
tutkimuksen asiantuntija. <strong>Oulu</strong>n yliopistossa<br />
hän osallistuu Thule-instituutin hankkeeseen,<br />
joka keskittyy pohjoisen ihmisen<br />
ja ympäristön vuorovaikutussuhteiden tutkimukseen<br />
erityisesti luonnonvarojen käytön<br />
ja ilmastonmuutoksen näkökulmasta.<br />
Vierailevien huippututkijoiden rahoitusohjelman<br />
Finland Distinguished Professor<br />
Programme (FiDiPro) tavoitteena on vahvistaa<br />
suomalaista tieteellistä ja teknologista<br />
osaamista ja kansainvälistää tutkimusjärjestelmää.<br />
Sen puitteissa rekrytoidaan 24<br />
vierailevaa huippututkijaa 12 yliopistoon ja<br />
tutkimuslaitokseen työskentelemään 2–5<br />
vuodeksi. Suomen Akatemia rahoittaa ohjelmaa<br />
10,6 miljoonalla ja Tekes 6,9 miljoonalla<br />
eurolla.<br />
Yhä suurempi osa kotitalousjätteestä<br />
hyötykäyttöön<br />
ja niiden muutosta. Tutkimus tehtiin Ympäristöklusterin<br />
tutkimusohjelmaan kuuluvassa<br />
Suomen jätetilinpidon kehittäminen<br />
(Finwaste) -hankkeessa. Hanke toteutettiin<br />
<strong>Oulu</strong>n yliopiston Thule-instituutin, Suomen<br />
ympäristökeskuksen ja Tilastokeskuksen<br />
yhteistyönä. Dosentti Ilmo Mäenpää toimi<br />
hankkeen päätutkijana.<br />
19
a l u m n i<br />
Sattuma ja valinta veivät<br />
EU-tehtäviin<br />
• EU:n tuhansien virkamiesten joukossa Brysselissä työskentelee<br />
<strong>Oulu</strong>n yliopiston alumni Outi Niiranen. Nykyistä uraansa ei 1980-<br />
luvulla kieliä opiskellut Niiranen voinut ennakoida. Tarvittiin Berliinin<br />
muurin murtuminen, 90-luvun talouslama ja Suomen EU-jäsenyys,<br />
että uudet mahdollisuudet aukenivat pohjoisen humanistille.<br />
Teksti: Tiina Pistokoski<br />
Kuva: Pekka Keskitalo<br />
”Aloitin germaanisen filologian ja englannin<br />
opinnot <strong>Oulu</strong>n yliopistossa vuonna 1982<br />
omasta kiinnostuksesta ja avoimin mielin.<br />
Tähtäimessäni ei ollut mitään ammattia,<br />
vaan urasuunnitelmiani leimasi tietty eiasenne:<br />
ei ainakaan opettajaksi eikä tutkijaksi”,<br />
kertoo silloin Kemistä <strong>Oulu</strong>un opiskelemaan<br />
muuttanut Outi Niiranen.<br />
Hän arvioi, että harvalla nuorella oli 80-<br />
luvulla selvä päämäärä opinnoissaan. ”Opiskeluaika<br />
oli silloin huolettomampaa. Nyt<br />
huolettomuus on hävinnyt, ja nuoret ovat<br />
tietoisia siitä, että on valmistuttava johonkin<br />
ja saatava työtä. Opiskeluaika on nyt<br />
varmaankin rankempaa, kun suunnitelmallisuus<br />
alkaa jo lukiosta.”<br />
Outi Niirasen mielestä hänen omat kokemuksensa<br />
eivät tue käsitystä, että ratkaisevia<br />
valintoja koko loppuelämäksi voi<br />
tehdä jo parikymppisenä. Valmistuttuaan<br />
filosofian maisteriksi 1988 hän sai työtä<br />
kansainvälisten projektien sihteerinä insinööritoimistossa<br />
Kouvolassa. Työnantaja<br />
meni kuitenkin konkurssiin keskellä pahinta<br />
talouslamaa 1993 ja Outi Niiranen joutui<br />
työttömäksi.<br />
”Tilanne oli lähes henkilökohtainen katastrofi.<br />
Työ oli tuonut uskon, että tästä se<br />
elämä tutkinnon jälkeen lähtee, mutta olinkin<br />
akateeminen työtön! Silloin oli pakko<br />
ensimmäisen kerran katsoa omaa elämää<br />
ja tulevaisuutta uudelta kantilta”, Niiranen<br />
muistelee käännekohtaa.<br />
Neuvostoliitto oli kuitenkin hajonnut,<br />
Suomen YYA-sopimus purettu, Berliinin<br />
muuri kaadettu ja edessä häämötti mahdollinen<br />
Suomen jäsenyys Euroopan unionissa.<br />
Oli tapahtunut maailman mittakaavan mul-<br />
listuksia, joita nuori opiskelija ei mitenkään<br />
voinut ennakoida opintojen alkaessa.<br />
”Hain ja pääsin Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen<br />
järjestämälle, Euroopan<br />
yhdentymistä käsittelevälle kuuden<br />
kuukauden opintojaksolle. Se oli aivan<br />
ratkaisevaa tulevaisuuteni kannalta. Käsitin,<br />
että Suomen EY-jäsenyydestä saattaisi olla<br />
minulle henkilökohtaisesti suurta hyötyä ja<br />
tapasin muita vastaavassa tilanteessa olleita<br />
ihmisiä.”<br />
Hän kiittää myös silloista vanhempaa<br />
työtoveria, joka rohkaisi nuorta naista etsimään<br />
uusia vaihtoehtoja. ”Kolmekymppisenä<br />
pidin itseäni jo melkein liian vanhana lähtemään<br />
opiskelemaan tai mihinkään muuallekaan”,<br />
hän naurahtaa. ”On helppoa takertua<br />
tuttuun ja turvalliseen, mutta toisaalta<br />
ymmärsin, että jos en nyt lähde, en voi syyttää<br />
muita kuin itseäni.”<br />
Pari vuotta kului vielä erilaisissa pätkätöissä<br />
Helsingissä. Samalla Outi Niiranen<br />
kuitenkin täydensi kielitaitoaan opiskelemalla<br />
iltalukiossa ranskaa.<br />
Suomen valmistautuessa EU-jäsenyyteen<br />
unionin palvelukseen Brysseliin ja Luxemburgiin<br />
haettiin kymmeniä suomen kielen<br />
kääntäjiä. Outi Niiranen osallistuikin syksyllä<br />
1994 kääntäjille järjestettyyn ensimmäiseen<br />
kilpailuun ja tuli valituksi niin, että EUjäsenyyden<br />
alkaessa vuoden 1995 alussa hänet<br />
rekrytointiin heti kääntäjäksi.<br />
”Päästyäni kilpailusta läpi lähdin Brysseliin<br />
vähän kuin soitellen sotaan. Ajattelin, että<br />
katson noin kolme vuotta. Siirsin kuitenkin<br />
silloin kotini ja kaiken muunkin mukanani.<br />
Perheettömyys helpotti lähtöä.”<br />
Opinnoista riittävät valmiudet<br />
Seuraavien kuuden vuoden aikana Outi Niirasen<br />
työn tuloksena kääntyi tuhansia sivuja<br />
EU:n toimintaan liittyviä tekstejä saksasta<br />
ja englannista suomeksi. Niirasen ura on<br />
kuitenkin esimerkki myös elinikäisen koulutuksen<br />
vaikutuksista. Sopivaan elämänvaiheeseen<br />
valittu lisäkoulutus avaa jälleen uusia<br />
mahdollisuuksia.<br />
”Tunsin antaneeni ja saaneeni kaiken<br />
kääntäjän työstä. Kaipasin sosiaalisempaan<br />
ja kansainvälisempään työhön.” Hän hakeutui<br />
suorittamaan työn ohella yhden vuoden<br />
pituisen Masters-tutkinnon kansainvälisessä<br />
politiikassa. Se antoi rohkeutta hakeutua<br />
uusiin tehtäviin Euroopan komission sisällä.<br />
Vuodesta 2002 Outi Niiranen on nyt<br />
työskennellyt johtavana hallintovirkamiehenä<br />
Euroopan komission yritys- ja teollisuustoiminnan<br />
pääosastossa. Hänen tehtävänään<br />
on seurata jalkine-, huonekalu- ja<br />
nahkateollisuuden aloja koskevaa teollisuus-,<br />
sisämarkkina- ja koulutuspolitiikkaa<br />
EU:ssa. Tarkoitus on vaikuttaa siihen, ettei<br />
näitä teollisuuden aloja unohdeta poliittisessa<br />
päätöksenteossa.<br />
20
”Lyhyesti sanottuna osallistun politiikkojen<br />
kehittämiseen ja koordinointiin. Käytännössä<br />
työni on yhteydenpitoa muihin yksiköihin<br />
ja pääosastoihin sekä teollisuuteen ja<br />
työntekijöihin. Se tarkoittaa paljon kokouksia,<br />
raportointia ja briiffausta, erilaisten tapahtumien<br />
järjestämistä ja yksikön edustamista<br />
tarvittavissa tilaisuuksissa useimmiten<br />
Brysselissä”, hän kuvaa.<br />
Sekä kielten opinnot <strong>Oulu</strong>n yliopistossa<br />
että myöhemmät täydentävät opinnot ovat<br />
Niirasen mukaan antaneet riittävät valmiudet<br />
selviytyä nykyisestä ja aikaisemmista<br />
töistä.<br />
”Opinnot ovat vastanneet työelämän<br />
vaatimuksia yllättävän hyvin ottaen huomioon<br />
sen, ettei minulla ole sitä ”oikeaa”<br />
ammattia, kuten opettaja tai kielenkääntäjä.<br />
Vähäiset kaupalliset opinnot yliopistossa aikoinaan<br />
ovat nekin olleet avuksi, mutta tärkeintä<br />
on ollut vankka kielten hallinta.”<br />
Niirasen työkieliä ovat pääasiassa ranska<br />
ja englanti. Opintojen pääaine saksa on painunut<br />
taka-alalle. Kotimaisten kielten osaamisen<br />
lisäksi hän on jokapäiväisiä tarpeita<br />
kuten lehtien ja televisiouutisten seuraamista<br />
varten opetellut hieman flaamia. Työ<br />
Euroopan komissiossa ja ennen kaikkea arki<br />
ranskankielisessä Brysselissä on vaatinut<br />
jatkuvaa ranskan taidon syventämistä.<br />
”Kielten opinnot ovat monessa Euroopan<br />
maassa jo pitkään avanneet ihmisille<br />
uran virkamiehinä. Toisin oli Suomessa<br />
1980-luvulla, jolloin lähes ainoana ammattina<br />
nähtiin opettajan työ. Muualla Euroopassa<br />
yliopisto-opintojen katsotaan antavan<br />
henkilölle perustiedot ja -taidot, joiden<br />
varassa varsinainen ammattitaito hankitaan<br />
työelämässä,” Outi Niiranen kuvaa.<br />
Alumniyhteyksistä<br />
hyötyä opiskelijoille<br />
Outi Niiranen liittyi <strong>Oulu</strong>n yliopiston alumniverkostoon<br />
vuosi sitten kuultuaan siitä<br />
ystävältään. Verkostosta ei toistaiseksi ole<br />
löytynyt aiempia opiskelukavereita, koska<br />
Niirasen mukaan saksaa opiskelleiden ryhmä<br />
oli aikoinaan kovin pieni.<br />
”On ollut kiinnostavaa seurata yliopiston<br />
laajenemista ja kasvua <strong>Oulu</strong>n mukana. Toivottavasti<br />
se pystyy jatkossakin houkuttelemaan<br />
opiskelijoita myös <strong>Oulu</strong>n ulkopuolelta.<br />
Alumniverkostosta kiinnostuin lähinnä<br />
Euroopan komissiossa johtavana hallintovirkamiehenä<br />
työskentelevä Outi Niiranen vastaa muun muassa<br />
kenkien materiaalimerkintöjä koskevasta direktiivistä.<br />
Sen mukaan kaikissa EU:n alueella myytävissä kengissä<br />
pitää ilmoittaa, mistä materiaalista ne on tehty.<br />
kuultuani yliopiston ohjaus- ja työelämäpalvelujen<br />
työelämätapahtumista, joissa alumnit<br />
ovat käyneet puhumassa. Käydessäni<br />
<strong>Oulu</strong>ssa voisin itsekin osallistua niihin.”<br />
Niiranen käy <strong>Oulu</strong>ssa pari kertaa vuodessa<br />
tapaamassa vanhempiaan ja ystäviään.<br />
Uteliaisuuttaan hän on käynyt katsomassa<br />
nykyisiä humanistisen tiedekunnan tiloja<br />
Linnanmaan kampuksella. 80-luvulla humanistit<br />
opiskelivat vielä <strong>Oulu</strong>n keskustassa<br />
vanhassa Åströmin nahkatehtaassa.<br />
Alumniverkostolta tai yliopistolta hän<br />
ei odota mitään erityistä, mutta nykyisten<br />
opiskelijoiden tapaaminen ja heidän elämästään<br />
ja ajatuksistaan kuuleminen kiinnostaa.<br />
”Toivoa voi, ettei alumnitoiminta ole vain<br />
vanhojen partojen keskinäistä muistelua,<br />
vaan siitä koituu hyötyä sekä opiskelijoille<br />
että alumneille. Ja toivottavasti esimerkkini<br />
saa edes jonkun kieltenopiskelijan katsomaan<br />
omia uranäkymiään vähän laajemmin.<br />
Humanistiset opinnot antavat eväät moneen<br />
hommaan. Tärkeää on olla avoin eri<br />
mahdollisuuksille ja tarttua niihin tilaisuuden<br />
tullen.”<br />
21
a l u m n i<br />
Mentoroinnista tukea<br />
tekniikan alan naisille<br />
Teksti ja kuva: Heidi Mäläskä<br />
• Miten äitiysloman jälkeen<br />
pääsisi taas joustavasti mukaan<br />
työelämään? Kuka neuvoisi<br />
tekniikan alan opiskelun<br />
suuntautumisvalinnoissa?<br />
Miten pysyisi työttömänä<br />
ollessaan tekniikan<br />
alan kuvioissa mukana?<br />
Mentoroinnilla voi saada<br />
tukea näissä tilanteissa.<br />
WomEqual-hanke<br />
• WomEqual-hankkeen tavoitteena on<br />
tukea teknologia-alalla työskentelevien<br />
naisten uralla etenemistä, innovaatiotoimintaa,<br />
yrittäjyyttä ja verkostoitumista.<br />
• Kehittämistyössä ovat mukana Teknillinen<br />
korkeakoulu, Tampereen tekninen<br />
yliopisto, <strong>Oulu</strong>n yliopisto, Lappeenrannan<br />
teknillinen yliopisto, Life<br />
Works Consulting Oy ja Zento Oy.<br />
Koordinaattorina toimii TKK.<br />
• Toiminta painottuu eri tavoin eri<br />
osallistujayliopistoissa.<br />
• Yhteistyötä tehdään Itävallan, Saksan<br />
ja Latvian vastaavanlaisten hankkeiden<br />
kanssa.<br />
• Kolmivuotinen WomEqual-hanke<br />
kestää vuoden 2007 loppuun saakka.<br />
Sitä rahoittavat pääasiassa Euroopan<br />
sosiaalirahasto, opetusministeriö<br />
ja kunnat.<br />
Lähde: www.weme.fi<br />
Informaatioverkostojen opiskelija Saila Järvinen sai mentoroinnista tukea<br />
opintoihinsa yli ennakko-odotuksien. Hän on tyytyväinen, että sai otettua<br />
itseään niskasta kiinni eikä opiskelu enää tunnu pitkältä, pimeältä putkelta.<br />
<strong>Oulu</strong>n yliopiston teknillisen tiedekunnan<br />
WomEqual-mentorointiohjelma tarjoaa<br />
Pohjois-Suomen tekniikan alan naisille käytännön<br />
apua muuttuneessa työ- tai koulutustilanteessa.<br />
Toiminnan tarkoituksena on<br />
luoda toimivia verkostoja niin tekniikan alaa<br />
opiskeleville, äitiyslomalaisille, työttömille<br />
kuin työssä käyville naisille. Ohjelmaan kuuluu<br />
pari- ja ryhmämentorointia, vertaistukiryhmiä<br />
ja verkkoyhteisö.<br />
Mentoroinnilla tarkoitetaan kahden tai<br />
useamman ihmisen vuorovaikutussuhdetta,<br />
jossa mentori toimii saman alan ihmisen<br />
roolimallina ja valmentajana. Tavoitteena on,<br />
että mentoroitava saisi mentoriltaan ammattiinsa<br />
liittyvää tietoa, kehittyisi työssään<br />
hänen tuellaan ja saisi lisää kontakteja alansa<br />
ihmisiin. Mentori ja mentoroitava päättävät<br />
itse, mitkä ovat heidän suhteensa tavoitteet<br />
ja toimintatavat.<br />
WomEqualin <strong>Oulu</strong>n yliopiston osaprojektiin<br />
on osallistunut tähän mennessä noin<br />
70 tekniikan alan naista, joista reilut 40<br />
mentorointiin ja loput vertaistukiryhmiin.<br />
Verkostoja pitää vahvistaa<br />
Ensimmäiset mentorointiparit ja vertaistukiryhmät<br />
aloittivat tämän vuoden alussa.<br />
”Löysimme mentoreita lähinnä omien<br />
tiedotuskanaviemme, esimerkiksi alumniverkoston<br />
kautta”, teknillisen tiedekunnan<br />
projektipäällikkö Katariina Alha kertoo.<br />
”Viime syksynä meillä oli myös iso tiedotustilaisuus,<br />
jonka kautta saimme suurimman<br />
osan vertaistukiryhmäläisistä mukaan.<br />
22
”Mentoroinnin kuluessa opintonikin alkoivat sujua paremmin,<br />
koska koin ikään kuin olevani vastuussa niistä jollekin.”<br />
Tietoa on jaettu myös sähköpostilistoilla.”<br />
Toiminnan alusta saakka projektisuunnittelija<br />
Laura Kanninen otti yhteyttä suoraan<br />
yrityksissä tai yliopistossa työskenteleviin<br />
mahdollisiin mentoriehdokkaisiin. ”Tarkoituksenamme<br />
ei ole kuitenkaan etsiä kenellekään<br />
työpaikkaa. Mentoroinnin pelisäännöissä<br />
kehotetaan välttämään sitä”, Alha<br />
huomauttaa.<br />
Alhan mukaan naisten verkostot ovat<br />
ohuempia ja sulkeutuneempia kuin miesten.<br />
”Verkostot ovat hyvin voimakas vaikuttamisen<br />
keino ja naisilla on yhtäläinen mahdollisuus<br />
luoda toimivia verkostoja. Mielenkiintoisinta<br />
tässä projektissa onkin herätellä jotain<br />
vielä uinumassa olevaa. Tekniikan alan<br />
naisten verkostorakenteet olivat jo olemassa.<br />
Ne piti vain löytää ja huomata.”<br />
Lähtökohtana<br />
mentoroitavan tarpeet<br />
Tyypillinen mentoroitava on tekniikan alaa<br />
opiskeleva nainen. Mentorina taas on usein<br />
pidempään työelämässä ollut henkilö. Laura<br />
Kanninen harmittelee, että pidempään tekniikan<br />
alalla työskennelleitä naisia on <strong>Oulu</strong>ssa<br />
vähän. ”Jatkossa voisimmekin pyytää<br />
myös miehiä mentoreiksi.”<br />
Mentoria tarvitsee usein esimerkiksi lopputyötään<br />
tai väitöskirjaansa tekevä tai työpaikallaan<br />
johtotehtäviin siirtyvä tekniikan<br />
alan nainen.<br />
”Sopivaa paria etsiessäni selvitän perusteellisesti,<br />
minkälaista mentoria mentoroitava<br />
tarvitsee. Kaiken lähtökohtana ovat aina<br />
mentoroitavan omat tarpeet ja mentorin<br />
tehtävänä on olla tukemassa hänen kehitystään”,<br />
Kanninen painottaa.<br />
Hän on koonnut avuksi molemmille osapuolille<br />
tukipaketit, joissa on neuvoja tapaamisia<br />
varten. Mentoroitavan paketissa opastetaan<br />
esimerkiksi, miten ottaa vastaan ja<br />
antaa palautetta, kartoittaa omia tarpeitaan<br />
ja seurata omaa edistymistään.<br />
Parien valinta on onnistunut tähän mennessä<br />
hyvin, sillä yksikään osallistuja ei ole<br />
jättänyt ohjelmaansa kesken. ”Tekemämme<br />
palautekyselyn mukaan suurin osa ohjelmaan<br />
osallistuneista haluaisi ohjelmaamme<br />
uudelleenkin. Nyt haluamme kehittää toimintamalliamme<br />
paremmaksi analysoimalla<br />
teettämämme kyselyn tulokset, ennen kuin<br />
mahdollisesti järjestämme toisen laajan<br />
mentoriparien haun”, Kanninen kertoo.<br />
Kokemukset ja<br />
keskustelut kannustavat<br />
Kolmannen vuoden informaatioverkostojen<br />
opiskelija Saila Järvinen koki viime syksynä<br />
tarvitsevansa tekniikan alalta valmistuneen<br />
neuvoja. ”En tuntenut ketään naispuolista<br />
valmistunutta. Naiseen on kuitenkin<br />
helpompi samaistua kuin mieheen, sillä<br />
naisilla ja miehillä on hieman erilaiset näkemykset<br />
asioista.”<br />
Syksyn tiedotustilaisuuden jälkeen Järvinen<br />
ilmoitti halukkuudestaan osallistua<br />
mentorointiin, vaikka epäili, saisiko mentoria<br />
niin opintojen alkuvaiheessa. Häntä onnisti,<br />
ja viime tammikuussa he aloittivat tapaamiset<br />
mentorin kanssa.<br />
”Alkuperäisenä toiveenani oli, että saisin<br />
lähinnä tietoa alan työelämästä. Mentoroinnin<br />
kuluessa opintonikin alkoivat sujua paremmin,<br />
koska koin ikään kuin olevani vastuussa<br />
niistä jollekin. Hyvien kokemusten<br />
kuuleminen työelämästä ja opinnoista keskusteleminen<br />
kannustivat minua opiskelemaan.”<br />
Järvinen sai ohjelman kautta myös toivomiaan<br />
kontakteja työelämään. ”Naisten verkostot<br />
ovat yleensä pienempiä kuin miesten<br />
ja perustuvat lähinnä ystäväpiireihin”,<br />
hän myöntää. ”Miehillä verkostojen syntyminen<br />
on kai jotenkin luontaisempaa. Vaikka<br />
mikseipä voisi olla myös miesten ja naisten<br />
yhteisiä verkostoja.”<br />
Jo heti mentoroinnin alussa Järvinen alkoi<br />
panostaa opintoihinsa uutta intoa saaneena.<br />
Hän piti hyvin tärkeänä sitä, että sai oman<br />
mentorin. Kynnys kysyä ”tyhmiäkin” kysymyksiä<br />
ei ollut korkea.<br />
Mentorin kanssa he tapasivat kuukausittain.<br />
”Keskustelimme opinnoista, esimerkiksi<br />
mistä kurssivalinnoista olisi hyötyä työelämässä.<br />
Lisäksi hakiessani kesätöihin sain<br />
häneltä vinkkejä työhaastattelua varten.”<br />
”Sain tästä jopa enemmän kuin odotin.<br />
Opiskeluni oli alkanut tuntua pitkältä, pimeältä<br />
putkelta, mutta tapaamistemme myötä<br />
opiskeluni alkoivat ikään kuin konkretisoitua<br />
ja sain otettua itseäni niskasta kiinni.”<br />
Järvinen ei tällä haavaa tarvitse enää mentorin<br />
neuvoja mutta myöntää, että diplomi-<br />
työvaiheessa apu saattaisi olla taas tarpeen.<br />
”Voisin ihan hyvin toimia sitten joskus työelämässä<br />
ollessani jonkun mentorinakin”,<br />
hän vakuuttaa.<br />
Verkostoitumisen<br />
ABC<br />
Kannattaa olla aktiivinen ja rohkea:<br />
• Hyvä ensivaikutelma on kaiken<br />
perusta, sillä kuka tahansa voi olla<br />
arvokas kontakti nyt tai tulevaisuudessa.<br />
• Säännölliset käynnit messuilla, seminaareissa,<br />
ystävien juhlissa, työryhmissä<br />
ja muissa tapahtumissa<br />
tuovat paljon mahdollisuuksia verkostoitua.<br />
• Henkilökohtaiset tapaamiset, yhdistystoiminta,<br />
puhujaksi tai kouluttajaksi<br />
hakeutuminen, opiskelu<br />
ja sähköiset verkkoyhteisöt ovat<br />
myös hyviä keinoja.<br />
• Tavoitteita voi asettaa itselleen.<br />
Esimerkiksi voi päättää etukäteen,<br />
kuinka moneen ihmiseen aikoo tutustua<br />
tietyn tilaisuuden aikana.<br />
• Käyntikortteja kannattaa pitää aina<br />
mukana.<br />
• Yksi vaihtoehto on hankkia laajasti<br />
verkostoitunut mentori, valmentaja<br />
tai neuvonantaja itselleen.<br />
Avoimuus auttaa verkostoitumisessa:<br />
• Omien ideoiden jakaminen muille<br />
poikii itselle kaksin verroin enemmän.<br />
• Verkostoitua kannattaa samanlaisista<br />
asioista kiinnostuneiden ihmisten<br />
kanssa.<br />
• Ihmiset, jotka voivat paikata kokemuksellaan<br />
toisen ihmisen tiedon<br />
ja taidon aukkoja, ovat kullanarvoisia.<br />
Lähde: Naisyrittäjyyskeskus<br />
(www.naisyrittäjyyskeskus.fi)<br />
23
a l u m n i<br />
Teräsalumnien verkosto<br />
toimii pohjoisessa<br />
terästeollisuuden ja <strong>Oulu</strong>n<br />
yliopiston välisessä yhteistyössä.<br />
Valtaosa alueella toimivan<br />
paikallisen verkoston osaajista<br />
koulutetaan materiaalitekniikan<br />
ja prosessimetallurgian<br />
laboratorioissa.<br />
Teksti ja kuva: Heidi Kurvinen<br />
”<strong>Oulu</strong>ssa keskitytään muita kotimaisia yliopistoja<br />
enemmän teräsosaamiseen ja meillä<br />
on siitä syystä sellaista tietämystä, jota<br />
muualla Suomessa ei ole.” Näin arvioi metalliopin<br />
professori Pentti Karjalainen, jonka<br />
mukaan <strong>Oulu</strong>n yliopisto on jo 30 vuoden<br />
ajan osallistunut merkittävästi pohjoisen terästeollisuuden<br />
kehittämiseen.<br />
Myös Rautaruukki Oyj:n Raahen tehtaalla<br />
työskentelevä tuotekehityspäällikkö Jukka<br />
Kömi allekirjoittaa ajatuksen vahvasta,<br />
alueellisesta yhteistyöverkostosta. Materiaalitekniikasta<br />
väitelleen Kömin mukaan yliopisto<br />
on teollisuuden näkökulmasta osa<br />
sen arkipäivän tuotekehitystä.<br />
”Kun aloitamme uuden tuotteen kehittämisen<br />
laitamme sen ensin Karjalaisen Pentille.<br />
Kaikki lähtee liikkeelle lyhyellä sähköpostilla.<br />
Se on mahdollista pitkän yhteistyösuhteen<br />
ansiosta.”<br />
Paikalliselle yhteistyöverkostolle on Kömin<br />
mielestä olemassa monia syitä. <strong>Oulu</strong>n<br />
yliopiston sijainti Raahen Rautaruukin ja<br />
Tornion Outokummun muodostaman linjan<br />
puolivälissä on niistä yksi keskeisimpiä.<br />
• Arkipäivän alumnitoiminnalla Tärkeä merkitys on myös sillä, että val-<br />
on tärkeä merkitys pohjoisen<br />
taosa pohjoisen terästeollisuudessa työskentelevistä<br />
insinööreistä on valmistunut<br />
<strong>Oulu</strong>n yliopistosta. Tietämys siitä, mitä yhteistyökumppani<br />
koulutustaustansa vuoksi<br />
hallitsee, tekee yhteistyöstä Kömin mukaan<br />
helpompaa.<br />
Myös prosessimetallurgian professori<br />
Jouko Härkki painottaa henkilötason suhteiden<br />
merkitystä. ”On tärkeä tietää, kuka<br />
tietää jostakin asiasta ja missä se tieto on.<br />
Verkoston kautta se onnistuu”, Härkki kuvaa<br />
yhteistyön rakennetta.<br />
Monen tason yhteistyötä<br />
15 vuotta toimineen prosessimetallurgian<br />
laboratorion yhteistyö Rautaruukin tehtaan<br />
kanssa on Jouko Härkin mukaan niin laajaa<br />
ja monipuolista, että vastaavaa verkostoa ei<br />
löydy mistään maailmasta. Yhteistyötä tehdään<br />
sekä professori-, tutkija- että opiskelijatasolla.<br />
Myös materiaalitekniikan laboratoriossa<br />
perinteisiä teollisuussuhteita pidetään yllä<br />
koko ajan esimerkiksi opinnäyteyhteistyön<br />
kautta. ”Lukuisten opinnäytetöiden tekeminen<br />
tietyille yrityksille on tuonut meille<br />
vuosien aikana sellaista tietoa ja kokemusta,<br />
jonka ansiosta pystymme antamaan<br />
teollisuuden tuotekehitykseen merkittävän<br />
panoksen. Se vahvistaa yhteistyötä”, Pentti<br />
Karjalainen kuvailee.<br />
Pitkäaikaisen yhteistyön hyviin puoliin<br />
kuuluu se, ettei tehtävänantoa tarvitse juuri<br />
määritellä. Kun yliopistolla tiedetään, mitä<br />
teollisuudessa halutaan, on tutkimusongelma<br />
itsestään selvä.<br />
Pelkästä teollisuuden palvelemisesta ei<br />
kuitenkaan ole kysymys, vaan yhteistyöhön<br />
liittyvät myös yliopiston omat tavoitteet.<br />
”Pitkäjänteisen, tarkasti fokusoidun tutkimuksen<br />
kautta olemme onnistuneet yhdistämään<br />
hyvin sekä teollisuuden tarpeiden<br />
palvelemisen että korkeatasoisen tieteellisen<br />
tutkimuksen”, Karjalainen kertoo.<br />
Verkosto, joka ulkopuolisen silmin näyttää<br />
pyörivän kuin itsestään ei ole syntynyt<br />
hetkessä. Yhteistyösuhteiden muotoutuminen<br />
on vaatinut vuosien työn ja verkoston<br />
kehittyminen on edellyttänyt kaikilta osapuolilta<br />
halukkuutta yhteisten toimintatapojen<br />
muotoilemiseen.<br />
”<strong>Oulu</strong>n yliopistossa hatunnoston arvoinen<br />
asia on se, että alan professorit ovat<br />
pystyneet tekemään yhteistyötä paitsi teollisuuden<br />
kanssa myös keskenään”, Jukka<br />
Kömi kuvaa.<br />
Yksilöiden verkosto<br />
Pitkän yhteistyöperinteen ansiosta teräsosaajien<br />
pohjoissuomalainen verkosto toimii<br />
virallisten projektien rinnalla nykyisin<br />
myös arkipäivän yhteydenpidon tasolla. ”Itse<br />
saatan esimerkiksi soittaa Karjalaisen<br />
Pentille tai pistäytyä illalla kysymässä häneltä<br />
jotakin asiaa, jota en ymmärrä”, Jukka<br />
Kömi kuvaa.<br />
Yliopistolaiset puolestaan seuraavat mielellään<br />
omien opiskelijoiden urakehitystä.<br />
”Materiaalitekniikan puolelta on valmistunut<br />
noin sata insinööriä. On mukava seurata<br />
heidän etenemistään työelämässä ja tietää,<br />
että sellainen verkosto on olemassa”,<br />
Karjalainen summaa.<br />
Parhaimmillakin järjestelmillä on kuitenkin<br />
omat heikkoutensa. Teollisuuden näkökulmasta<br />
yhteistyöverkosto voisi Jukka Kömin<br />
mukaan olla paljon nykyistä isompi. Lisäksi<br />
verkoston vahvasta paikallisuudesta<br />
voi olla toisinaan myös haittaa.<br />
”Jotkut innovaatiot voivat jäädä tulematta,<br />
kun toimijat ovat koko ajan samasta yliopistosta<br />
ja samojen professoreiden kouluttamia”,<br />
Kömi muotoilee.<br />
Myös verkoston toimimisella henkilötason<br />
suhteiden varassa on huonot puolensa.<br />
Sisäänpäinlämpiävyyden ohella verkoston<br />
vaarana on koko järjestelmän lamautuminen,<br />
jos mukana olevien henkilöiden välille<br />
syntyy eripuraa.<br />
Jouko Härkki muistuttaa myös siitä, ettei<br />
verkosto muotoudu automaattisesti. ”Verkosto<br />
ei ole olemassa organisaatiolla, vaan<br />
jokaisella toimijalla on yksilötason verkosto,<br />
joka on rakennettava itse.” Eri-ikäisillä toimijoilla<br />
verkosto saattaakin olla hyvin erinäköinen,<br />
vaikka yhteistyötä tehdään samoissa<br />
puitteissa.<br />
24
Professori Pentti Karjalainen (vas.) seuraa<br />
mielellään kouluttamiensa diplomi-insinöörien<br />
etenemistä työelämässä. Rautaruukin<br />
tuotekehityspäällikkö Jukka Kömi ei epäröi<br />
ottaa professoriin yhteyttä, jos mieltä askarruttaa<br />
jokin kysymys.<br />
25
a l u m n i<br />
Karttakeppi onkivapana<br />
ja muita alumnien kertomuksia<br />
• Monta hauskaa ja kummaakin tarinaa yliopiston alumnit<br />
muistavat opiskeluajoiltaan. Alumniverkostolle lähetetty pyyntö<br />
opiskelumuistoista tuotti runsaan sadon.<br />
Luennolla<br />
• Aloitin opinnot 1980, mutta hairahduin välillä ihan muille aloille<br />
työelämään. Palasin jatkamaan opintojani 90-luvun puolivälissä.<br />
Eräs luento pidettiin yhteisesti Helsingin vastaavan ryhmän kanssa<br />
videoneuvotteluna ja jokainen osallistuja esitteli aluksi lyhytsanaisesti<br />
itsensä. Uutta videoteknologiaa hyödyntävä luentotilanne oli<br />
tärkeän ja juhlallisenkin tuntuinen. Niinpä salistamme alkoi kuulua<br />
asiallisen jäykkiä esittelyjä tyyliin ”Liisa Liisanen, toisen vuoden opiskelija”,<br />
”Hannu Hannukainen, kolmannen vuoden opiskelija”, ”Mikko<br />
Mikkolainen, toisen vuoden...” jne. Kun minun vuoroni tuli, jatkoin<br />
samalla logiikalla (toki pilke silmäkulmassa) kertomalla nimeni<br />
ja perään ”seitsemännentoista vuoden opiskelija”.<br />
Tuskin kukaan sinänsä haluaa loukata sitkeää opiskelijaa nauramalla<br />
tuollaiselle asialle, mutta siinä tilanteessa se kuulosti niin hassulta,<br />
että koko sali purskahti raikuvaan nauruun. Sen myötä luennon<br />
tunnelmakin rentoutui huomattavasti.<br />
Pitkänlinjan opiskelija<br />
• 80-luvun puolivälin jälkeen opiskelimme lääkiksen perusopintoja<br />
ennen klinikkavaihetta. Lääkiksen suuressa luentosalissa oli pitkä<br />
bambuinen karttakeppi, jota eräs luennoitsijoista käytti sangen<br />
ahkerasti.<br />
Me tytöt varauduimme kerran seuraavan aamun luentoon kiinnittämällä<br />
vapaan, siis karttakeppiin, siiman, kohon ja koukun. Luennoitsija<br />
oli hämmästynyt, mutta pokka piti ja luento sujui tavalliseen<br />
tapaan. Me hämmästyimme seuraavana aamuna, kun joku kurssikaverimme<br />
oli kiinnittänyt koukkuun kalan!<br />
Nimimerkki Jatta<br />
• Eräältä kemian proffalta sain ohjeen, joka motivoi minua silloin ja<br />
kristallisoitui vuosien saatossa. Olenpa sitä käyttänyt itsekin arvottaessani<br />
asioita omille opiskelijoilleni. Olin silloin laudaturvaiheessa.<br />
By the way -asenteella proffa sanoi kesken luennon: ”Sanokaapa<br />
niille pojille siellä kemian kirjastossa, että gradu ei ole elämäntehtävä.”<br />
MK<br />
• 80-luvun alussa olimme tuoreita opiskelijoita. Matematiikan opetus<br />
oli kovin luentopainotteista ja assistentit kirjoittivat usein jokaisen<br />
monistuskeskuksesta ostamaa luentomonistetta kalvolle. Siksi<br />
luennoille ei kiirehditty, varsinkaan aamuvarhaisella. Luennoilla silti<br />
käytiin, koska toisinaan sattui, että kalvolle eksyi jokin esimerkki lisävalaistukseksi.<br />
Eräänä aamuna oli jälleen hieman hitaammanpuoleinen herätys<br />
ja olimme vasta klo 8.30 kampuksella. Kiirehdimme L-kahdeksaista<br />
kohti. Hiippailimme varovasti ovesta sisään ja huomasimme piirtoheittimen<br />
valossa istuvan assistentin salin alakateederilla puhuvan<br />
jo kalvolleen reipasta vauhtia. Salissa ei ollut ketään muuta, vaikka<br />
luento oli alkanut jo vartti aiemmin!<br />
Tuo muisto työlleen täydellisesti antautuneesta assistentista – luento<br />
pidetään vaikka väkisin – jäi mieleen ja kirvoitti monta hymyä<br />
jälkeenpäin.<br />
Kauko Kauhanen<br />
• Eräällä syventävällä kurssilla kuuntelimme proffan luentoja valmiista<br />
kalvoista. Kalvot olivat kopioita kurssikirjasta. Eräs opiskelukaverini<br />
”erehtyi” kysymään syventävän kysymyksen. Proffalta menivät<br />
pasmat täysin sekaisin. Hän tuumasi, että ”vastaan kysymykseen<br />
ensi kerralla” ja luento loppui siihen kesken tunnin.<br />
Seuraavalla luennolla proffa vastasikin kysymykseen esittelemällä<br />
kalvoa, joka oli kirjoitettu assarin käsialalla.<br />
Kai<br />
Harjoituksissa<br />
• Yksi selvimmin mieleen jääneitä on seuraava tapahtuma:<br />
Olin parini kanssa varannut harjoittelutyön erääksi torstaiksi klo<br />
16. Tunnollisia kun luonnollisesti olimme, menimme paikalle sopimuksen<br />
mukaan. Assistenttia ei näkynyt emmekä saaneet häneen<br />
mitään yhteyttäkään.<br />
Seuraavana päivänä menin assarin luokse ja ehdotin, että jospa<br />
hän tulisi näyttämään, miten harjoitustyö olisi pitänyt tehdä, antaisi<br />
meille jonkun toisen parin tulokset ja me tekisimme sitten työselostuksen<br />
siltä pohjalta.<br />
Tämä ei hänelle sopinut, vaan hän vaati, että meidän on varattava<br />
uusi aika työn tekemiseksi. Minä tähän vastakommenttina, että kuka<br />
takaa, että sinä silloinkaan tulet.<br />
Seurauksena oli, että assari tarttui minua rinnuksiin ja kuljetti minut<br />
käytävälle, johon jäin vähän hämmennyksissäni. En vastannut<br />
fyysisyyteen mitenkään.<br />
Loppujen lopuksi assari ehdotti meille, että jospa hän näyttää, miten<br />
työ tehdään ja me teemme sitten selostuksen joidenkin toisten<br />
tuloksista. Näin myös toimittiin ja loppu hyvin kaikki hyvin.<br />
Juhani<br />
Loukussa<br />
• Noin vuonna 1994 mantsan kakkoskerroksessa istuttiin pitkää<br />
päivää ja kahvihammasta alkoi kolottaa. Kun vapauttava kommentti<br />
assarin suusta tuli, lähdettiin poikaporukalla kiireen vilkkaa kohti<br />
keskusaulaa.<br />
Biokemian käytävällä oli muistaakseni kuuden hengen hissi ja ihan<br />
hyvin kaikki kahdeksan siihen mahduttiin. Hissi lähti alaspäin ja ry-<br />
26
”Sanokaapa niille pojille siellä kemian<br />
kirjastossa, että gradu ei ole elämäntehtävä.”<br />
sähti pohjalle niin, etteivät ovet auenneet.<br />
Ei kun hälytysnappia painamaan. Apu tuli varmaan vartin sisällä,<br />
mutta se tuntui tunneilta. Lämpötila alkoi hissikopissa nousta, samoin<br />
hiilidioksidipitoisuus.<br />
En muista, tuliko kukaan hissin korjausmiehelle edes kiitosta huikanneeksi,<br />
kun noloina juostiin pois paikalta.<br />
Konsta Korhonen<br />
• Lääketieteellisen tiedekunnan maanalaisissa verkostoissa eli ainakin<br />
80-luvulla laboratorioista paenneita valkoisia hiiriä.<br />
Kerran lastentautien klinikan kellarissa luennolle vaeltaessani<br />
näin hissin ovien aukeavan. Sisään potkutteli vahtimestari potkulaudalla.<br />
Juuri ennen kuin ovet sulkeutuivat, hissiin livahti valkoinen<br />
hiiri kulman takaa.<br />
Jatkaessani matkaa pohdiskelin, mitä hississä sitten tapahtuikaan?<br />
Kaisa Laine<br />
• Opiskelujen loppuvaiheessa tehdessäni lopputyötä omalla osastollani<br />
jäin vessaan lukkojen taakse. Koputtelin oveen ja laitoksen<br />
henkilökunta hälytti vahtimestarit paikalle. He nostivat koko oven<br />
saranoiltaan.<br />
Tiina Kallio<br />
Vapaalla<br />
• Laboratorioapulaisina työskennellessämme jätimme labratavarat<br />
steriloitumaan töiden jälkeen autoklaaviin. Vietimme sitten iltaa ystävämme<br />
luona yliopiston lähistöllä. Sieltä lähtiessämme päätimme<br />
mennä tyhjentämään autoklaavin. Tuli mieleen tyhjentää se alasti ja<br />
hengailla yliopiston käytävillä ilman vaatteita. Samalla popsimme ystävämme<br />
luota mukaan otettuja nakkeja.<br />
H&M<br />
• 1990-luvun puolivälissä biokemiaa opiskelleena muistan seuraavan<br />
tapauksen. Meillä biokemisteillä oli tapana vuokrata Nallikarissa<br />
sijaitsevaa lääkiksen kiltataloa bileisiimme.<br />
Taas kerran olimme siellä juhlimassa. Histoni-kiltamme puolesta<br />
oli jonkin verran tarjoiluja paikalla. Aamuyön tunteina juotava kuitenkin<br />
loppui kesken. Mitä tehdä. Mistään ei saanut siihen kellonaikaan<br />
edes olutta. Eräs opiskelukaverini, kutsuttakoon häntä vaikka<br />
Janiksi, keksi ratkaisun. Hän oli töissä laitoksella ja sattui tietämään,<br />
missä Aa-pirtukaapin avainta säilytettiin. Kukaan ei varmaankaan<br />
huomaisi, jos hieman ilolientä katoaisi vaikkapa ”pöytien sterilisointiin”.<br />
Ongelma oli, että biokemian laitos sijaitsi aika kaukana Nallikarista.<br />
Saimme kuitenkin vähistä opiskelijoiden varoista kasaan kolehdin<br />
taksiin. Niinpä Jani ja pari muuta kaveria lähtivät matkaan. Odotellessamme<br />
lauloimme lauluja kitaran säestyksellä. Viimein Jani kavereineen<br />
palasi iloksemme pirtupulloa kantaen. Ihmettelimme, miksi<br />
heillä oli kulunut näin kauan aikaa. Jani aloitti kertomuksensa: ”Jätin<br />
kaverit taksiin odottamaan. Päästyäni hissistä ulos oikeassa kerroksessa<br />
huomasin eräästä huoneesta tulevan valoa. Kiinalainen tutkijahan<br />
siellä puursi keskellä aamuyötä!”<br />
Janin oli pakko päästä huoneen ohitse. Niinpä hän, tuo sankarimme,<br />
oli ryöminyt hiljaa oven ohi ja päässyt kuin päässytkin pirtukaapille.<br />
Myös takaisin hän pääsi samaa tietä kiinalaisen tutkijan huomaamatta.<br />
Juhlat jatkuivat aamuun asti.<br />
HOP rules<br />
Ihmisiä<br />
• Opintojeni alkuvaiheessa joulukuussa 1988 kävin matematiikan<br />
laitoksella pelokkaana uutena opiskelijana. Vastaan tuli ensin professori<br />
aamutossut jalassa konjakkia siemaillen. Seuraavaksi törmäsin<br />
Albert Einsteinin näköiseen hapsutukkaiseen opettajaan ja viimeisenä<br />
minua palvelemaan tullut henkilö saapui avojaloin. Sen kokemuksen<br />
jälkeen ei laitoksella vierailu enää ikinä pelottanut.<br />
Marjo<br />
• Noin vuonna 1985 seisoin tietojenkäsittelyopin laitoksen ilmoitustaulun<br />
ääressä tenttituloksia silmäillen. Vierelläni seisoi tutunoloinen<br />
mies katsellen samaisia tuloksia. Varmaan käynyt samoilla<br />
luennoilla, ajattelin, mutten muuten häntä noteerannut.<br />
Muutaman minuutin jälkeen kaveri tervehti minua iloisesti ja<br />
huomasin vasta äänestä, että sehän on eräs opiskelutoverini jo useamman<br />
vuoden ajalta. Hyvä kaveri ja asuttiinpa kaksi pitkää kesää<br />
samassa kämpässä harjoitteluaikana.<br />
Syy tilanteeseen ei kuitenkaan ollut mahdollinen edellisiltainen<br />
Rattorin lauluilta tai orastava dementia. Mies oli yksinkertaisesti ajanut<br />
veks ainaisen kokopartansa ! Kyllä nauru maittoi jälkikäteen.<br />
Jari Hyvärinen<br />
• Talvella 1987 Linnanmaan käytäviä tallaili kaveri, joka piti aina pipoa<br />
päässä. Nykyisin pipo ei herättäisi huomiota, mutta silloin kyllä.<br />
Kaveri oli aikaansa edellä.<br />
Samalla kaverilla oli myös toinen erikoisuus. Muutamilla matematiikan<br />
perusopintojen luennoilla kaveri otti paidan pois ennen luennon<br />
alkua mutta piti pipon päässä tarkasti. Proffa hieman nosteli<br />
kulmakarvojaan kun saapui luentosaliin, mutta veti homman tyylikkäästi<br />
läpi. Kun luento loppui, paita päälle ja kaikki jatkui kuin mitään<br />
ei olisi tapahtunut.<br />
Normipäivä<br />
27
a l u m n i<br />
Saunassa<br />
• 80-luvun puolella oli eläintieteen laitoksen keväisen talviekologian<br />
kurssin aika. Innokkaat opiskelijat pakkautuivat linja-autoon<br />
eläintieteen professori Seppo Sulkavan ja kasvitieteen professori<br />
Paavo Havaksen seuraksi. Suuntasimme Oulangan biologiselle asemalle<br />
ja matkan aikana kuuntelimme radiosta jääkiekon finaaliottelua<br />
Kärpät-Tappara. Tappara voitti muistaakseni 5-3 ja bussilastillinen<br />
opiskelijoita oli hieman allapäin.<br />
Perillä etsimään yöpymiskämpän aseman sivurakennuksesta. Hieman<br />
myöhemmin etsin kurssikavereitani ja päättelin heidän ponkaisseen<br />
jo saunaan. Saunan pukuhuoneesta löysin naulakosta roikkumasta<br />
vain kahdet harmaat suorat housut, joten kurssikavereita<br />
tuskin löytäisin ainakaan lauteilta. Riisuunnuin kuitenkin ja suuntasin<br />
löylyhuoneeseen, jossa aavistukseni osoittautui oikeaksi. Kurssin<br />
kaksi professoria istuivat lauteilla vierekkäin ja keskustelivat urpiaisen<br />
talviravinnosta, mistäpä muustakaan.<br />
Ajattelin vain ottaa löylyt ja häipyä paikalta, mutta professori Havas<br />
ehti ensin. Jäin kahdestaan professori Sulkavan kanssa löylyhuoneen<br />
hiljaisuuteen. Mietin kuumeisesti puheenaihetta, mutta en<br />
muistanut yhtään hyvää bongausta, mukavaa syönnöstä tai raatoa<br />
viimeisiltä luontoretkiltäni. Ajattelinkin kokeilla uutta aluevaltausta<br />
ja tokaisin tyrmäävästi: ”Kärpät hävis…”<br />
Löylyhuoneen hiljaisuus painui alimmalle lukemalleen ja ajattelinkin<br />
suuresti arvostamani opettajan miettivän häviöön johtaneita<br />
syitä. Mutta ei! Professori Seppo Sulkava tokaisi löylyhuoneen pimeydessä:<br />
”Kyllä lumikotkin ovat hyvin vähissä!”<br />
Olin ilmeetön, mutta mielessäni ymmärsin tilanteen huvittavuuden.<br />
Jatkoimme löylyhuoneessa keskustelua näätäeläimistä sangen<br />
pitkän tovin, jonka jälkeen riensin kertomaan hauskan kokemukseni<br />
kurssikavereilleni. Kirjoitin tapahtuneesta jutun myös Lehdykkä-lehteen.<br />
Anssi Kirjalaiselta lämpimät terveiset<br />
professori Seppo Sulkavalle<br />
Matkalla<br />
• Joskus 1980-luvun loppupuolella aloitellessani yliopisto-opintoja<br />
mieheni toimi kuskinani <strong>Oulu</strong>n Kaukovainiolta Linnanmaalle. Pikkutyttömme<br />
olivat opiskelumatkoilla mukana.<br />
Kerran kun olin menossa tenttiin, viisivuotias Juliaana huuteli takapenkiltä<br />
että: ”Äiti, minustakin tulee isona tentissä.”<br />
Marjatta Myllylä<br />
Pyyntö opiskeluajan muistojen lähettämisestä esitettiin alumniverkostolle<br />
elokuussa. Vastauksia tuli kiitettävästi eivätkä aivan kaikki tarinat tällä<br />
kertaa mahtuneet lehteen. Mukana on kuitenkin jokaiselta lähettäjältä<br />
yksi juttu. Toimitus kiittää!<br />
Perinteikäs<br />
Teksti: Heidi Kurvinen<br />
Kuvat: <strong>Oulu</strong>n ylioppilaslehden arkisto<br />
Kiltojen järjestämät opiskeluriennot kuuluvat<br />
useimpien entisten yliopisto-opiskelijoiden<br />
rakkaimpiin opiskelumuistoihin. Vaikka<br />
yhteiskunta on vuosikymmenien kuluessa<br />
muuttunut, ovat kiltojen keskeisimmät toimintaperiaatteet<br />
säilyneet ennallaan.<br />
Farmakologian ja toksikologian laitoksessa<br />
professorina tätä nykyä työskentelevän<br />
Olavi Pelkosen mukaan kiltatoiminta oli<br />
1960- ja 70-luvuilla hyvin samanlaista kuin<br />
nykyään. ”Järjestimme juhlia sekä erilaisia<br />
tempauksia ja toimitimme omaa lehteä”,<br />
Lääketieteellisen Killan alkuvuosien aktiivi<br />
summaa.<br />
Ryppyotsaisuudelle ei tapahtumien järjestämisessä<br />
ollut sijaa. Lääketieteellisen Killan<br />
juhliin liittyikin jo 1960-luvulla teekkareiden<br />
myöhemmin aloittamalle speksiperinteelle<br />
tyypillisiä elementtejä.<br />
”Meillä oli erityinen oopperatoimikunta,<br />
joka harjoitteli kaksi hupailuoopperaa vuodessa.<br />
Yksi ooppera oli esimerkiksi nimeltään<br />
Annie suuri surgeon”, Pelkonen muistelee.<br />
Tuttua oli myös lääketeollisuuden vahva<br />
panos kiltatoiminnan taustalla. Vaikka siihen<br />
suhtauduttiin Pelkosen mukaan varsin kritiikittömästi,<br />
saatettiin toisinaan joutua törmäyskurssillekin.<br />
28
Nykypäivänä sekä Humanistinen että Lääketieteellinen<br />
Kilta noudattavat toiminnassaan<br />
vuosien kuluessa muotoutuneita perinteitä.<br />
”Vanhat perinteikkäät tapahtumat<br />
kuten Franzenin patsaan lakitus vappuna ja<br />
fuksisuunnistus syksyllä rytmittävät vuottamme<br />
aina hyvin”, Humanistisen Killan puheenjohtaja<br />
Alma Tuiskula kertoo.<br />
Koko ajan molemmissa killoissa kehitetään<br />
kuitenkin myös uusia toimintatapoja.<br />
”Kilta on aina toimijoidensa näköinen. Olisi<br />
hyvä, että aktiivisia opiskelijoita löytyisi koko<br />
ajan enemmän, jotta saisimme aina vain<br />
uusia ideoita”, Lääketieteellisen Killan puheenjohtaja<br />
Antti Kaivorinne summaa.<br />
Tällä haavaa Lääketieteellisellä Killalkiltatoiminta<br />
huolehtii hauskanpidosta<br />
• Grammari soittaa Beatlesia ja opiskelijat tanssivat vanhan nahkatehtaan tiloissa. Toisaalla joukko<br />
nuoria lääkärinalkuja laulaa yhteislauluja Kaj Chydeniuksen tahtiin. On Lääketieteellisen Killan iltajuhlat<br />
1960-luvun loppupuolella. Bileitä opiskelijakillat järjestävät myös nykyisin.<br />
”Lääketeollisuus veti erään numeron jälkeen<br />
rahansa pois kiltamme toimittamasta<br />
lehdestä, koska sen sisältö oli sen mielestä<br />
liian ronski. Seuraavan numeron jälkeen minut<br />
erotettiinkin sitten jo päätoimittajan virasta”,<br />
Pelkonen kertoo.<br />
Poliittista kädenvääntöä<br />
Opiskelijaelämä ei 1960-luvulla ollut kuitenkaan<br />
pelkkää hauskanpitoa, vaan yhteiskunnallisesti<br />
aktiivinen ilmapiiri löi leimansa<br />
myös yliopisto-opiskelijoiden arkeen.<br />
”Opiskelijat ajattelivat silloin, että me tiedämme<br />
paremmin kuin ne kivettyneet fossiilit,<br />
jotka toimivat professoreina, miten yliopistoa<br />
tulisi kehittää”, Pelkonen kuvailee.<br />
Lääketieteellisen Killan kokouksissakin<br />
käytiin Pelkosen mukaan välillä repiviä keskusteluja<br />
kahtiajakautuneen porukan välillä.<br />
1970-luvulla aktiivisuus kärjistyi ja opiskelijat<br />
kaivautuivat kaikissa järjestöissä<br />
omiin juoksuhautoihinsa. Ääriesimerkki toiminnan<br />
lamautumisesta tapahtui humanistiopiskelijoiden<br />
keskuudessa, jossa riidat johtivat<br />
Humanistisen Killan lakkauttamiseen<br />
vuonna 1974.<br />
”Kyse taisi olla siitä, että ainejärjestöt pitivät<br />
kiltaa toimimattomana”, kertoo historian<br />
opiskelijoiden ainejärjestöä puheenjohtajana<br />
1970-luvulla luotsannut Erkki Urpilainen.<br />
Vuosikymmenen kestäneiden poliittisten<br />
taistojen jälkeen yhteiskunnallisuus painui<br />
kuitenkin unholaan. Humanistinen Kilta perustettiin<br />
uudelleen vuonna 1982 ja taisteluhaudoista<br />
luopuneet kasariopiskelijat jatkoivat<br />
kiltojen pyörittämistä uudelta pohjalta.<br />
Tekijöidensä näköistä<br />
la löytyy erilaisia harrastusryhmiä varmasti<br />
jokaiseen makuun. Humanistisella puolella<br />
opiskelijoita palvellaan bileiden ja työllistymispäivien<br />
lisäksi esimerkiksi killan tuella<br />
toimivan Humanististen Ainejärjestöjen<br />
Kulttuuriyhteistyön OrganisointiNeuvoston<br />
eli HAKON:n järjestämien kulttuuririentojen<br />
kautta.<br />
”Tapahtumia on niin monentyyppisiä, että<br />
niistä löytyy varmasti jokaiselle opiskelijalle<br />
jotakin. Toivomme, että myös ne vähemmän<br />
aktiiviset opiskelijat löytävät tiensä meidän<br />
juttuihin”, Tuiskula kertoo.<br />
Myös killan roolista nyky-yliopistossa<br />
molemmat puheenjohtajat tuntuvat olevan<br />
yksimielisiä. ”Huolehdimme kiltalaisista,<br />
ajamme heidän etujaan sekä järjestämme<br />
erilaisia aktiviteetteja. Vaikka valmistuminen<br />
on kaikkien opiskelijoiden päätavoite, tarvitaan<br />
opiskelujen vastapainoksi myös hauskanpitoa”,<br />
Tuiskula ja Kaivorinne toteavat<br />
kuin yhdestä suusta.<br />
Poliittisille kädenväännöille kiltatoiminnassa<br />
ei enää ole sijaa. ”Kantavana ajatuksena<br />
tässä on tietysti se, että saadaan porukka<br />
puhaltamaan yhteen hiileen”, Kaivorinne<br />
summaa.<br />
29
a l u m n i<br />
<strong>Oulu</strong> alumnien<br />
suosituin asuinseutu<br />
• Suuri osa <strong>Oulu</strong>n yliopiston alumneista<br />
on opintojen jälkeen sijoittunut asumaan<br />
<strong>Oulu</strong>n seutukuntaan. Seudun vetovoima on<br />
poikkeuksellisen suuri muihin paikkakuntiin<br />
verrattuna. Syyskaudella valmistui ensimmäinen<br />
kattava kartoitus vuosina 1970–2004<br />
yliopistossa tutkinnon suorittaneiden<br />
asuinkunnasta vuonna 2005.<br />
Alumnien osuus<br />
kunnan väestöstä %<br />
Tuoreessa tutkimuksessa onnistuttiin paikallistamaan asuinosoitteen<br />
perusteella 27 659 alumnia niistä 30 235:stä, jotka vuosina<br />
1970–2004 ovat suorittaneet tutkinnon <strong>Oulu</strong>n yliopistossa. Valmistuneet<br />
suosivat kaupunkimaisia kuntia, sillä lähes 80 prosenttia heistä<br />
asuu niissä.<br />
Ylivoimaisesti suosituin asuinseutu on <strong>Oulu</strong> ympäristöineen, sillä<br />
seutukunnassa asui viime vuonna 40 prosenttia valmistuneista, itse<br />
<strong>Oulu</strong>ssa vajaa kolmannes (31 %). Seuraavana tuli Helsinki, jonne kaikista<br />
alumneista on sijoittunut 5,8 prosenttia.<br />
<strong>Oulu</strong>sta asuinseutuna saatiin tutkimuksessa esiin merkittävä ero<br />
eri vuosikymmenien välillä. 1970-luvulla valmistuneista 17,9 prosenttia<br />
asui viime vuonna aiemmalla opiskelupaikkakunnalla. 2000-<br />
luvulla valmistuneista asui <strong>Oulu</strong>ssa 47,5 prosenttia. <strong>Oulu</strong>n suosio<br />
asuinpaikkakuntana on noussut vuosikymmenestä toiseen.<br />
Muutos kertoo <strong>Oulu</strong>n kasvusta: se tarjoaa nykyisin huomattavasti<br />
enemmän työpaikkoja korkeasti koulutetuille kuin 30 vuotta sitten.<br />
Eroa selittää myös, että valmistumisen jälkeen ehditään vuosikymmenien<br />
kuluessa hajaantua pois opiskelupaikkakunnalta.<br />
Erityisen selvästi muutos näkyy tekniikan alalta valmistuneiden<br />
sijoittumisessa. Heistä 1970-luvulla valmistuneista alle kolmannes<br />
asui Pohjois-Pohjanmaalla, mutta 2000-luvulla valmistuneista lähes<br />
70 prosenttia.<br />
”Seudun kannalta merkittävällä informaatioteknologia-alalla <strong>Oulu</strong>un<br />
on jääty todella suuressa määrin ja Helsingissä asuu uusista<br />
ikäluokista vähemmän kuin vanhemmista. Samalla valmistuneiden<br />
määrät ovat myös kasvaneet”, todetaan tutkimusraportissa.<br />
<strong>Oulu</strong>n seutu on kyennyt tarjoamaan työtä myös yliopistossa suhteellisen<br />
nuorelta taloustieteiden koulutusalalta valmistuneille. <strong>Oulu</strong>un<br />
heistä on sijoittunut lähes puolet ja Helsinkiin 13 prosenttia.<br />
Maakunnittain Pohjois-Pohjanmaalla heitä asui viime vuonna 60<br />
prosenttia ja Uudellamaalla neljännes. Taloustieteilijät sijoittuvat<br />
muihin tiedekuntiin verrattuna poikkeuksellisen keskittyneesti näihin<br />
kahteen seutukuntaan.<br />
<strong>Oulu</strong>ssa asuvien alumnien määrä vaihtelee tiedekunnan mukaan<br />
30–50 prosentin välillä. Kasvatustieteilijät poikkeavat tästä: <strong>Oulu</strong>ssa<br />
heitä asui hieman yli viidennes valmistuneista. He hajaantuvat valmistumisen<br />
jälkeen alueellisesti tasaisimmin eri puolille maata. Alalla<br />
erottuu myös Kainuun maakunta, johon on sijoittunut 9 prosenttia<br />
kasvatustieteilijöistä.<br />
Humanistisen ja luonnontieteellisen tiedekunnan alumnien sijoittuminen<br />
noudattelee pääosin kaikkien <strong>Oulu</strong>n yliopistosta valmistuneiden<br />
alueellista jakautumista.<br />
Lääketieteellisen tiedekunnan kohdalla erottuvat keskussairaalapaikkakunnat,<br />
joskin alumnien sijoittuminen on melko laajaa. Alalla<br />
erottuu erikoislääkärikoulutus, josta valmistuneiden sijoittuminen<br />
osoittaa. että <strong>Oulu</strong>n yliopisto kouluttaa erityisesti Pohjois-Suomeen<br />
erikoislääkäreitä eli Pohjois-Pohjanmaan lisäksi Lappiin ja Kainuuseen.<br />
Alumnien sijoittumisen taustalla vaikuttaa myös maan yleinen väestökehitys<br />
ja -jakauma. 2000-luvulla valmistuneista Lapissa asuu vähemmän<br />
kuin aiempien vuosikymmenien alumneista.<br />
Lähde: Kurikka Heli ja Rusanen Jarmo: <strong>Oulu</strong>n yliopistosta vuosina 1970–<br />
2004 valmistuneiden alueellinen sijoittuminen vuonna 2005, <strong>Oulu</strong>n yliopisto,<br />
Hallintopalvelujen lausunnot, muistiot, selvitykset ja tilastot nro 56.<br />
30
k o m m e n t t i<br />
Poistaako kulttuuri varmistimen?<br />
• Yliopistossa keskustellaan yliopistolaitoksen<br />
asemasta yhteiskunnassa. Yliopistolaki<br />
määrittää työksemme tutkimuksen ja<br />
siihen perustuvan korkeimman opetuksen<br />
sekä yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen.<br />
Tutkimuksen laadustakin puhutaan, opetusta<br />
kehitetään kehittämällä opetusta ja<br />
yliopistojen hallituksiin on ilmaantunut jäseniä<br />
akateemisen taikapiirin ulkopuolelta.<br />
Väitöskirjojakin ohjataan.<br />
Painetta yliopistojen paikanmääritykseen<br />
on. Rehtori Lajunen linjasi lokakuussa ansiokkaasti<br />
<strong>Oulu</strong>n yliopiston tavoiteprofiilia<br />
suhteessa odotettaviin yliopisto(hallinnon)<br />
uudistuksiin (Kaleva 13.10.). Elinkeinoelämä<br />
on asettanut omia vaateitaan huippututkimukselle.<br />
Jotkut puhuvat Ruotsin-mallista,<br />
jossa yliopistot määritellään ”kohtauspaikoiksi”.<br />
Näyttää dynaamiselta ja proaktiivisesti<br />
eri kehitysnäkymiin vastaavalta.<br />
Silti jotain tästä kuvasta puuttuu. On asetettava<br />
kriittinen kysymys: onko <strong>Oulu</strong>ssa<br />
yliopistokaupungin kulttuuria?<br />
Kuulen mielessäni, kuinka seudun toimijoiden<br />
tutkaimet kääntyvät suristen kysyjää<br />
kohden. Kysymys herättää ihmetystä. Rehtoraatti<br />
tuskailee tiukkojen tulostavoitteiden<br />
alla: ”Hm, kulttuuri – ei kuulu perusrahoituksen<br />
tulosvaatimuksiin.”<br />
Silloin tällöin yliopistokaupungin rooli<br />
nostetaan esille juhlapuheessa ja -haastattelussa.<br />
Teknologiateollisuus ja -yritykset tyytyvät<br />
nykytilaan. Kaupunginjohtaja ponnistaa<br />
rohkeaan etunojaan kohti Etelä-Suomea.<br />
• • •<br />
Yliopistolla työskentelee merkittävä potentiaali<br />
ihmisiä, jotka ratkovat päivittäin intellektuaalisia<br />
pulmia. <strong>Oulu</strong>n kaupungilla ollaan<br />
tyytyväisiä siihen, että yliopisto toimii seudun<br />
väestökehityksen magneettina: pohjoisesta<br />
<strong>Oulu</strong>un valuvat ihmiset myös jäävät tänne.<br />
Tässäkö kaikki? Eikö kaupunki hyödy yliopistosta<br />
tämän enempää?<br />
Voisiko <strong>Oulu</strong> löytää luovuutta uudesta<br />
tutkimuksellisesta otteesta, jossa <strong>Oulu</strong>-nimistä<br />
tutkimuskohdetta lähestytään poikkitieteellisestä<br />
näkökulmasta käsin? Voisiko<br />
ajatella, että kaupunkiorganisaatiossa<br />
yliopistolaiset nähdään henkisenä resurssina,<br />
joka avaa kehittymisen uudenlaiseen,<br />
luovuuteen, inspiroivuuteen ja suvaitsevaisuuteen<br />
tähtäävään hallinto-, kehittämis- ja<br />
kaupunkikulttuuriin? Kutsutaanko Richard<br />
Florida seminaariin (myös Raunion Mika<br />
Tampereelta käy)?<br />
Mitä olisi <strong>Oulu</strong> ilman yliopistoa – tai ilman<br />
sitä kehitystyötä, joka on kummunnut<br />
yliopiston (lähinnä teknisten alojen) piiristä?<br />
Nyt kun yliopistoille pohditaan uudenlaista<br />
roolia yhteiskunnallisina innovaatioiden<br />
keskuksina, on <strong>Oulu</strong>ssa oiva tilaisuus<br />
kääntää yliopistomme monipuolisuus eduksi.<br />
Sekä kaupungille että yliopistolle voidaan<br />
yhteisesti ja strategisesti päättämällä luoda<br />
tilanne, että toinen ei menesty ilman toista.<br />
Tämän toteuttamiseksi tarvitaan samaa<br />
rohkeutta ja luovuutta kuin 1980-luvulla,<br />
jolloin luotiin perusta toteutuneelle teknologia-alojen<br />
menestykselle. Kulttuuri-termin<br />
mainitseminen ei saa ”poistaa varmistinta”<br />
(edes vertauskuvallisesti). Katse on<br />
käännettävä tulevaan, seuraavalle kehittämistä<br />
ohjaavalle ohjelmakaudelle ja sen jälkeiseen<br />
aikaan.<br />
Vai kuka haluaa päästä yliopistokaupungin<br />
historiaan henkilönä, joka kamppasi yliopistokaupungin<br />
kulttuurin orastavan hengen?<br />
Topiantti Äikäs<br />
Kirjoittaja on kaupunki- ja aluetutkimuksen<br />
dosentti ja toimii<br />
tutkijana <strong>Oulu</strong>n yliopiston<br />
maantieteen laitoksessa.<br />
Kuva: Tiina Pistokoski<br />
31
a k t u u m i t<br />
Tavoitteena huippuyliopiston asema<br />
Tieteellisen tutkimuksen ja siihen kytkeytyvän<br />
opetuksen nostaminen kansainvälisesti<br />
korkealle tasolle on <strong>Oulu</strong>n yliopiston<br />
keskeisin tavoite seuraavien vuosien aikana.<br />
Uudessa toimintastrategiassaan yliopisto<br />
on asettanut tavoitteekseen kuulua Suomen<br />
huippuyliopistojen joukkoon ja olla haluttu<br />
yhteistyökumppani myös kansainvälisille<br />
huippuyliopistoille.<br />
<strong>Oulu</strong>n yliopisto toteuttaa ja käynnistää<br />
vuosien 2007–2009 aikana lukuisia toimenpiteitä<br />
ja hankkeita, joilla nostetaan tieteellisen<br />
tutkimuksen laatua. Monitieteisen ja<br />
kansainvälisen yhteistyön lisääminen, tutkijakoulujen<br />
kehittäminen sekä tutkimusinfrastruktuurin<br />
ja huippuyksiköiden rakentaminen<br />
ovat keskeisiä keinoja. Huippututkijoiden<br />
ja opiskelijoiden rekrytointia vahvistetaan.<br />
Tieteellinen perustutkimus on yliopiston<br />
ydinosaamista. Sen kautta syntyvät uudet<br />
innovaatiot vuorovaikutuksessa ympäristön<br />
kanssa ja työelämän ammattilaisten todellinen<br />
huippuosaaminen.<br />
Huipputasolle yliopisto tähtää kolmella<br />
painoalallaan, jotka ovat tärkeitä myös alueellisen<br />
ja kansallisen hyvinvoinnin kannalta.<br />
Painoalat ovat informaatioteknologia ja langaton<br />
viestintä, biotekniikka ja molekyylilääketiede<br />
sekä pohjoisuus ja ympäristö.<br />
Opetuksen tiedelähtöisyyttä lisätään<br />
muun muassa opintosisältöjä ja opiskelumetodeja<br />
kehittämällä. Opetuksessa tehdään<br />
yhä enemmän kansainvälistä yhteistyötä<br />
ja lisätään yliopiston omaa englanninkielistä<br />
koulutusta. Näin valmistuneet pystyvät<br />
vastaamaan yhä paremmin globaalin<br />
työelämän vaatimuksiin.<br />
Yhteiskunnallista tehtäväänsä yliopisto<br />
toteuttaa toimimalla läheisessä vuorovaikutuksessa<br />
toimintaympäristönsä kanssa sekä<br />
tutkimuksessa että koulutuksessa. Yliopisto<br />
pyrkii toimimaan niin, että alueen innovaatiotoiminta<br />
on tuloksellista ja että tutkijat,<br />
yritykset ja muut toimijat verkostoituvat,<br />
<strong>Oulu</strong>n seutu kansainvälistyy ja houkuttelee<br />
alueelle tutkimus- ja kehitystoimintaa.<br />
Alueellisten toimijoiden joukossa <strong>Oulu</strong>n<br />
yliopiston tehtävänä on edistää vapaata<br />
tutkimusta, sivistystä ja kulttuuria, vahvistaa<br />
kansallista kilpailukykyä sekä turvata korkeasti<br />
koulutetun työvoiman ja tutkijakunnan<br />
saatavuus vaikutusalueellaan.<br />
Pohjois-Suomen farmaseuttipula helpottui<br />
<strong>Oulu</strong>ssa toteutetut kolme farmaseuttien<br />
muuntokoulutusohjelmaa<br />
lievittivät merkittävästi<br />
Pohjois-Suomen apteekkien<br />
potemaa pulaa pätevästä<br />
henkilökunnasta. Viimeisimmästä,<br />
lokakuun <strong>2006</strong> alussa valmistuneesta<br />
ryhmästä 42 farmaseuttia<br />
sijoittui työhön Pohjois-Suomeen.<br />
Koulutusohjelmista<br />
valmistui kaikkiaan noin<br />
150 farmaseuttia pohjoisen apteekkeihin.<br />
Farmaseuttikoulutuksesta<br />
vastasi Kuopion yliopisto ja<br />
opetus järjestettiin yhteistyössä<br />
<strong>Oulu</strong>n yliopiston kanssa. Sitä<br />
rahoittivat Euroopan sosiaalirahasto<br />
ESR ja opetusministeriö.<br />
Muuntokoulutuksena suoritettu<br />
farmaseutin tutkinto on<br />
alempi korkeakoulututkinto ja<br />
vastaa täysin Kuopion yliopiston<br />
farmaseuttisen tiedekunnan<br />
tutkintovaatimuksia.<br />
Aloitteen koulutuksen järjestämisestä<br />
tekivät Pohjois-Suomen<br />
apteekkarit. Vuonna 2001<br />
avoinna oli noin 140 ja vuoden<br />
2003 alussa noin 200 apteekkifarmaseutin<br />
paikkaa. Koulutusten<br />
jälkeen ei lisäkoulutuksen<br />
tarvetta ole tällä hetkellä näköpiirissä.<br />
Suomen biokeskuksille yhteinen<br />
Biocenter Finland<br />
<strong>Oulu</strong>ssa, Kuopiossa,<br />
Tampereella, Turussa<br />
ja Helsingissä toimivat<br />
Suomen kuusi biokeskusta<br />
ovat perustaneet<br />
uuden yhteisen<br />
organisaation, Biocenter<br />
Finlandin. Sen päätavoitteena<br />
on edistää<br />
korkeatasoisen biotieteellisen<br />
tutkimuksen<br />
edellytyksiä ja tekemistä<br />
Suomessa.<br />
Yhteenliittymän avulla pyritään<br />
organisoimaan laajoja toimintakokonaisuuksia<br />
ja rakenteita<br />
aiempaa paremmin, tehostamaan<br />
yhteistyötä ja alan koulutusta<br />
ja toisaalta karsimaan<br />
päällekkäisiä toimintoja. Yhteistyöllä<br />
halutaan saavuttaa kansainvälisesti<br />
merkittäviä tuloksia<br />
ja parantaa näin suomalaisen<br />
tutkimuksen näkyvyyttä.<br />
Biocenter Finlandin piiriin<br />
voivat liittyä bioalan valtion sektoritutkimuslaitokset,<br />
yliopistojen<br />
erillislaitokset ja muut toimijat.<br />
Sen ensimmäisenä puheenjohtajana<br />
toimii Biocenter<br />
<strong>Oulu</strong>n tieteellinen johtaja Taina<br />
Pihlajaniemi <strong>Oulu</strong>n yliopistosta.<br />
Puheenjohtajuus kiertää<br />
eri keskusten johtajien kesken<br />
puolen vuoden välein.<br />
32
a k t u u m i t<br />
<strong>Oulu</strong>n yliopisto jälleen maailman<br />
kärkiyliopistojen joukossa<br />
Yli tuhat tohtoria lääketieteellisestä<br />
tiedekunnasta<br />
koon ja Helsingin yliopisto sijaluvulle<br />
76.<br />
<strong>Oulu</strong>n yliopisto menestyi<br />
rankingissa erityisesti kansainvälisellä<br />
julkaisutoiminnallaan.<br />
Tutkimuksia on julkaistu Nature-<br />
ja Science-lehdissä, joiden<br />
painoarvo ranking-listalla<br />
on viidennes. Shanghain yliopiston<br />
rankinglistan kovat tiedemittarit<br />
ja indikaattorit merkitsevät<br />
sitä, että listalla pärjäävät<br />
parhaiten suuret lääketieteen ja<br />
luonnontieteen alan yliopistot.<br />
<strong>Oulu</strong>n yliopiston lääketieteellisestä<br />
tiedekunnasta on valmistunut<br />
yli tuhat tohtoria. Pieni<br />
osa heistä on valmistunut hammaslääketieteen<br />
ja terveystieteiden<br />
aloilta ja valtaosa lääketieteestä.<br />
Tiedekunnasta valmistuu<br />
nykyisin keskimäärin 50<br />
tohtoria vuodessa.<br />
<strong>Oulu</strong>ssa koulutetaan viidennes<br />
Suomen lääketieteen alan<br />
tohtoreista. Vuonna 2005 heitä<br />
valmistui koko maassa yhteensä<br />
246. ”<strong>Oulu</strong>sta valmistuneet<br />
tohtorit ovat merkittävä osa<br />
Suomen terveydenhuoltojärjestelmän<br />
osaamista. Tutkijankouluttajana<br />
<strong>Oulu</strong>n yliopiston<br />
lääketieteellisen tiedekunnan<br />
Rakennesuunnittelun koulutus<br />
käyntiin lahjoitusvaroin<br />
Uusi rakennesuunnittelun ja rakentamisteknologian<br />
koulutus<br />
käynnistyi <strong>Oulu</strong>n yliopiston konetekniikan<br />
osastossa tänä syksynä<br />
yli 850 000 euron lahjoitusvaroin.<br />
Suurimpia lahjoittajia<br />
ovat Rakennusteollisuus RT<br />
(250 000 euroa) ja <strong>Oulu</strong>n rakennustekniikan<br />
säätiö (200<br />
000 euroa). Muina lahjoittajina<br />
on lukuisia rakennusalan yrityksiä,<br />
Suomen rakennusinsinöörien<br />
liitto RIL ja muita toimijoita<br />
erikokoisilla summilla.<br />
Uudella opintosuunnalla koulutetaan<br />
rakennesuunnittelijoita<br />
ja rakentamisen automatisoinnin<br />
ja teollisen rakentamisen<br />
kehittäjiä rakennus- ja ko-<br />
vahvuutena on monitieteisyys.<br />
Tiedekunnassa voi suorittaa<br />
tohtorin tutkinnon monella tieteen<br />
alalla”, kuvaa tiedekunnan<br />
dekaani Markku Savolainen.<br />
Valtaosa lääketieteen tohtoreista<br />
sijoittuu työelämään julkisen<br />
sektorin palvelukseen<br />
Pohjois-Suomeen, kuten <strong>Oulu</strong>n<br />
yliopistosairaalaan, muiden<br />
pohjoisten paikkakuntien keskussairaaloihin<br />
ja terveyskeskuksiin<br />
sekä yliopistoon tutkijan<br />
työhön. Myös yksityinen<br />
sektori ja lääketeollisuus palkkaavat<br />
tohtoreita palvelukseensa.<br />
Lääketieteen alan tohtoreiden<br />
työllisyystilanne on hyvä.<br />
nepajaklustereiden tarpeisiin.<br />
Valmistuvat diplomi-insinöörit<br />
sijoittuvat vaativiin suunnittelutehtäviin.<br />
Samalla tavoitteena<br />
on kehittää rakentamista uuden<br />
teknologian avulla erityisesti<br />
Pohjois-Suomessa toimivissa rakennusalan<br />
yrityksissä.<br />
Koulutusta toteutetaan lahjoitusten<br />
turvin seuraavien viiden<br />
vuoden ajan. Opintosuuntaa<br />
varten perustetaan professorin,<br />
lehtorin ja assistentin virat.<br />
Opinnot toteutetaan <strong>Oulu</strong>n<br />
yliopiston, Teknillisen korkeakoulun<br />
ja <strong>Oulu</strong>n seudun ammattikorkeakoulun<br />
yhteistyönä.<br />
Svento, Ruskoaho ja Keiski<br />
vararehtoreiksi<br />
<strong>Oulu</strong>n yliopiston uudet vararehtorit<br />
Rauli Svento (kuvassa<br />
vasemmalla), Heikki Ruskoaho<br />
ja Riitta Keiski aloittivat viisivuotisen<br />
toimikautensa syyskauden<br />
alussa.<br />
Ensimmäisen vararehtorin<br />
Rauli Sventon vastuualuetta ovat<br />
talous, toimitilat ja henkilöstöpolitiikka.<br />
Tehtäviin kuuluvat<br />
määrärahojen jakoperiaatteet ja<br />
käyttö, toimitilastrategia ja sen<br />
toteutus, kehittämis- ja sopeuttamisohjelma,<br />
tuottavuusohjelma,<br />
rakenteellinen kehittäminen,<br />
henkilöstön kehittäminen<br />
ja henkilöstösuunnitelmat.<br />
Toisen vararehtorin Heikki<br />
Ruskoahon tehtäväkenttää ovat<br />
tieteen ja tutkimuksen edistäminen,<br />
kansallinen ja kansain-<br />
<strong>Oulu</strong>n yliopisto on sijoittunut<br />
jälleen yhdessä neljän muun suomalaisen<br />
yliopiston kanssa maailman<br />
500 parhaan yliopiston<br />
joukkoon shanghailaisyliopiston<br />
laatimalla rankinglistalla.<br />
Muutokset neljännen kerran<br />
julkaistulla maailman 500 parhaan<br />
yliopiston listalla olivat viime<br />
vuoteen verrattuna erittäin<br />
pienet. Jyväskylän ja <strong>Oulu</strong>n yliopistot<br />
sekä Teknillinen korkeakoulu<br />
sijoittuivat viime vuoden<br />
tapaan sijavälille 401–500. Turun<br />
yliopisto ylsi 300 parhaan joukvälinen<br />
tutkimus, laatujärjestelmä<br />
ja tutkimuksen arviointi,<br />
perustutkimus, soveltava tutkimus,<br />
tutkimusrahoitus, huippututkimus,<br />
tutkijakoulutus, innovaatiotoiminta<br />
ja tiedeneuvoston<br />
puheenjohtajuus.<br />
Kolmas vararehtori Riitta<br />
Keiski vastaa opetuksesta, koulutuksesta<br />
ja opiskelija-asioista.<br />
Tehtäviä ovat opetuksen edistäminen,<br />
laatujärjestelmä ja opetuksen<br />
arviointi, peruskoulutus,<br />
maisteriohjelmat, kansainvälinen<br />
opiskelijavaihto, kotimainen<br />
ja kansainvälinen harjoittelu,<br />
opinto-ohjaus, täydennyskoulutus,<br />
opettajankoulutus, koulutusteknologia,<br />
virtuaaliyliopisto<br />
ja teknologiakasvatus.<br />
33
v ä i t ö k s e t<br />
<strong>Oulu</strong>n yliopiston uudet<br />
tohtorit 21.4. – 25.8.<strong>2006</strong><br />
Lääketieteellinen tiedekunta<br />
Lääketiede<br />
FM Laura Silvennoisen väitöskirja<br />
ERp57-Characterization of its domains<br />
and determination of the solution structures<br />
of the catalytic domains tarkastettiin<br />
21.4.<strong>2006</strong>. Vastaväittäjänä toimi professori<br />
Lars Ellgaard (Kööpenhaminan<br />
yliopisto) ja kustoksena dosentti Johanna<br />
Myllyharju (lääketieteellisen biokemian<br />
ja molekyylibiologian laitos). Väitöstutkimuksessa<br />
ERp57-proteiinin domeenirajat<br />
määritettiin ja domeenit karakterisoitiin.<br />
Laura Silvennoinen on<br />
syntynyt Viitasaarella 1973 ja valmistunut<br />
siellä ylioppilaaksi 1993.<br />
LL Tuomo Erolan väitöskirja Deep<br />
Brain Stimulation of the Subthalamic Nucleus<br />
in Parkinson´s Disease; A Clinical<br />
Study tarkastettiin 12.5.<strong>2006</strong>. Vastaväittäjänä<br />
toimi dosentti Timo Kuurne<br />
(Tampereen yliopisto) ja kustoksena<br />
professori Esa Heikkinen (neurokirurgian<br />
klinikka). Väitöstutkimuksessa<br />
todettiin, että syvä aivojensisäinen sähköstimulaatio<br />
on tehokas hoito Parkinsonin<br />
taudissa. Tuomo Erola on syntynyt<br />
Hirvensalmella 1974 ja valmistunut<br />
ylioppilaaksi Muurolassa 1993.<br />
LL Reijo Aution väitöskirja MRI of<br />
herniated nucleus pulposus correlation with<br />
clinical findings, determinants of spontaneous<br />
resorption and effects of anti-inflammatory<br />
treatments on spontaneous resorption<br />
tarkastettiin 26.5.<strong>2006</strong>. Vastaväittäjänä<br />
toimi dosentti Antti Lamminen (HUS)<br />
ja kustoksena professori Juhani Pyhtinen<br />
(radiologian klinikka). Väitöstutkimuksessa<br />
arvioitiin magneettikuvauslöydösten<br />
yhteyttä kliinisiin löydöksiin<br />
iskiaspotilailla. Reijo Autio on syntynyt<br />
Pietarsaaressa 1964 ja valmistunut ylioppilaaksi<br />
Kuortaneella 1984.<br />
LL Jouko Laurilan väitöskirja Surgically<br />
treated acute acalculous cholecystitis<br />
in critically ill patients tarkastettiin<br />
26.5.<strong>2006</strong>. Vastaväittäjänä toimi dosentti<br />
Juha Perttilä (TYKS) ja kustoksena<br />
professori Tero Ala-Kokko (anestesiologian<br />
klinikka). Väitöstutkimuksessa<br />
todettiin, että kivetön sappirakon<br />
tulehdus voi kehittyä kenelle tahansa<br />
kriittisesti sairaalle potilaalle riippumatta<br />
perussairaudesta. Sitä tulisi epäillä<br />
kaikilla potilailla, joiden toipuminen<br />
pysähtyy, tehohoito pitkittyy ja joille<br />
kehittyy monielinhäiriö. Jouko Laurila<br />
on syntynyt Kiimingissä 1955 ja valmistunut<br />
siellä ylioppilaaksi 1975.<br />
FL Tiina M. Mäkisen väitöskirja Human<br />
cold exposure, adaptation and performance<br />
in a northern climate tarkastettiin<br />
2.6.<strong>2006</strong>. Vastaväittäjänä toimi Dr.<br />
Michel Ducharme (Human Protection<br />
and Performance Group Defence Research<br />
& Development, Kanada) ja kustoksena<br />
professori Hannu Rintamäki<br />
(fysiologian laitos). Väitöstutkimus tarjoaa<br />
uutta tietoa väestötason kylmälle<br />
altistumisesta, kaupungissa asuvien ihmisten<br />
kylmään sopeutumisesta sekä<br />
kylmään sopeutumisen toiminnallisesta<br />
merkityksestä. Tiina Mäkinen on syntynyt<br />
Helsingin maalaiskunnassa 1969 ja<br />
valmistunut ylioppilaaksi Pihtiputaalla<br />
1988.<br />
M.Sc. Antje Neubauerin väitöskirja<br />
Expression and analysis of recombinant human<br />
collagen prolyl 4-hydroxylase in E. coli<br />
and optimization of expression tarkastettiin<br />
2.6.<strong>2006</strong>. Vastaväittäjänä toimi dosentti<br />
Ursula Rinas (GBF Braunschweig, Saksa)<br />
ja kustoksena Johanna Myllyharju<br />
(lääketieteellisen biokemian ja molekyylibiologian<br />
laitos). Antje Neubauer<br />
on syntynyt <strong>Oulu</strong>ssa 1964 ja valmistunut<br />
ylioppilaaksi Saksassa 1982.<br />
FM Outi Pakkasen väitöskirja Assembly<br />
and secretion of recombinant human collagens<br />
and gelatins in the yeast Pichia pastoris,<br />
and generation and analysis of knockout<br />
mice for collagen prolyl 4-hydroxylase<br />
type I tarkastettiin 2.6.<strong>2006</strong>. Vastaväittäjänä<br />
toimi dosentti Anna-Marja Säämänen<br />
(Turun yliopisto) ja kustoksena<br />
dosentti Johanna Myllyharju (lääketieteellisen<br />
biokemian ja molekyylibiologian<br />
laitos). Väitöstyössä tuotettiin rekombinanttikollageeneja<br />
Pichia pastoris<br />
-hiivassa ja havaittiin, että kollageeniketjun<br />
C-propeptidin korvaaminen foldon-domeenilla<br />
tehosti kolmoiskierteisen<br />
rakenteen muodostumista. Outi<br />
Pakkanen on syntynyt <strong>Oulu</strong>ssa 1973 ja<br />
valmistunut ylioppilaaksi Kempeleessä<br />
1992.<br />
LL Marko Kervisen väitöskirja Membranous<br />
core domain of Complex I and mitochondrial<br />
disease modelling tarkastettiin<br />
9.6.<strong>2006</strong>. Vastaväittäjänä toimi professori<br />
Mårten Wikström (Helsingin yliopisto)<br />
ja kustoksena emeritusprofessori<br />
Ilmo Hassinen (lääketieteellisen<br />
biokemian ja molekyylibiologian laitos).<br />
Väitöskirjatutkimus tuo uutta tietoa<br />
kompleksi-I-entsyymin toiminnasta<br />
ja mahdollistaa uusien mtDNA-geenivirheiden<br />
vaikutusten arvioimisen kolmen<br />
rakennegeenin osalta. Marko Kervinen<br />
on syntynyt Ylöjärvellä 1974 ja<br />
valmistunut ylioppilaaksi Rovaniemellä<br />
1993.<br />
FM Marja-Kaisa Koivulan väitöskirja<br />
Autoantibodies binding citrullinated<br />
type I and II collagens in rheumatoid arthritis<br />
tarkastettiin 9.6.<strong>2006</strong>. Vastaväittäjänä<br />
toimi professori Jorma Ilonen<br />
(Kuopion yliopisto) ja kustoksena professori<br />
Juha Risteli (kliinisen kemian<br />
laitos). Väitöskirjassa on kehitetty erilaisia<br />
mittausmenetelmiä sitrullinisoituneille<br />
kollageenivasta-aineille. Marja-Kaisa<br />
Koivula on syntynyt <strong>Oulu</strong>nsalossa<br />
1975 ja valmistunut ylioppilaaksi<br />
<strong>Oulu</strong>ssa 1994.<br />
FM Jani Rytkösen väitöskirja Effect<br />
of heat denaturation of bovine milk beta-lactoglobulin<br />
on its epithelial transport<br />
and allergenicity tarkastettiin 16.6.<strong>2006</strong>.<br />
Vastaväittäjänä toimi tutkimusprofessori<br />
Timo Palosuo (Kansanterveyslaitos)<br />
ja kustoksena professori Timo Paavonen<br />
(patologian laitos). Väitöskirjatyön<br />
mukaan lämpökäsittely muuttaa merkittävästi<br />
betalaktoglobuliinin biologisia<br />
ominaisuuksia ja sen aiheuttamia<br />
elimistön reaktioita. Jani Rytkönen on<br />
syntynyt Kuopiossa 1974 ja valmistunut<br />
siellä ylioppilaaksi 1993.<br />
Hoitotiede<br />
TtM Sanna Sorppasen väitöskirja<br />
Kliinisen radiografiatieteen tutkimuskohde.<br />
Käsiteanalyyttinen tutkimus kliinisen<br />
radiografiatieteen tutkimuskohdetta<br />
määrittävistä käsitteistä ja käsitteiden<br />
välisistä yhteyksistä tarkastettiin<br />
5.5.<strong>2006</strong>. Vastaväittäjänä toimi professori<br />
Anna-Maija Pietilä (Kuopion yliopisto)<br />
ja kustoksena professori Helvi<br />
Kyngäs (hoitotieteen ja terveyshallinnon<br />
laitos). Väitöstyössä selvitettiin radiografiatieteen<br />
tutkimuskohdetta radiografian<br />
keskeisten käsitteiden ja niiden<br />
keskinäisten yhteyksien avulla. Sanna<br />
Sorppanen on syntynyt Riihimäellä<br />
1972 ja valmistunut ylioppilaaksi Varkaudessa<br />
1991.<br />
Luonnontieteellinen tiedekunta<br />
FM Robert Thomsonin väitöskirja<br />
Breeding habitat selection and its consequences<br />
in boreal passerines: Using the spa-<br />
34
v ä i t ö k s e t<br />
tial dispersion of predators and heterospecifics<br />
as a source of information tarkastettiin<br />
21.4.<strong>2006</strong>. Vastaväittäjänä toimi<br />
tohtori Tomas Pärt (Upsalan yliopisto)<br />
ja kustoksena Markku Orell (biologian<br />
laitos). Väitöskirjassa tutkittiin pääasiassa<br />
muuttolintujen, kuten kirjosiepon<br />
tiedonkeruuta ja -käyttöä suhteessa<br />
kilpaileviin lajeihin ja niitä metsästäviin<br />
petolintuihin. Robert Thomson on syntynyt<br />
Etelä-Afrikassa 1977 ja valmistunut<br />
siellä ylioppilaaksi 1995.<br />
FL Tonja Molin-Juustilan väitöskirja<br />
Cross-functional interaction during<br />
the early phases of user-centered software<br />
new product development: reconsidering<br />
the common area of interest tarkastettiin<br />
28.4.<strong>2006</strong>. Vastaväittäjinä toimivat<br />
Dr. Geraldine Fitzpatrick (Sussexin yliopisto)<br />
ja professori Jaakko Virkkunen<br />
(Helsingin yliopisto) ja kustoksena Kari<br />
Kuutti (tietojenkäsittelytieteiden laitos).<br />
Väitöstyössä todettiin, että käyttäjäystävällisen<br />
ohjelmistotuotteen tekeminen<br />
vaatii moniammatillista vuoropuhelua.<br />
Tonja Molin-Juustila on syntynyt<br />
<strong>Oulu</strong>ssa 1967 ja valmistunut siellä<br />
ylioppilaaksi 1986.<br />
FM Jukka Taskisen väitöskirja Protein<br />
crystallographic studies of CoA-dependent<br />
proteins: new insight into the binding<br />
mode and exchange mechanism of acyl-<br />
CoA tarkastettiin 28.4.<strong>2006</strong>. Vastaväittäjänä<br />
toimi professori Leonard Banaszak<br />
(Minnesotan yliopisto) ja kustoksena<br />
professori Rik Wierenga (biokemian<br />
laitos). Väitöstutkimuksessa tutkittiin<br />
rasvahappojen hajottamiseen osallistuvia<br />
proteiineja ja pyrittiin selvittämään<br />
niiden atomirakenne. Jukka Taskinen on<br />
syntynyt Siilinjärvellä 1974 ja valmistunut<br />
siellä ylioppilaaksi 1993.<br />
FL Jarmo Lohilahden väitöskirja Rotation-vibration<br />
spectroscopic studies of formaldehyde<br />
and formic acid molecules tarkastettiin<br />
19.5.<strong>2006</strong>. Vastaväittäjänä<br />
toimi tohtori Flemming Hegelund (Århusin<br />
yliopisto) ja kustoksena FT Seppo<br />
Alanko (fysikaalisten tieteiden laitos).<br />
Väitöstyössä on analysoitu formaldehydin<br />
ja muurahaishapon pyörimis- ja<br />
värähdysspektrejä. Jarmo Lohilahti on<br />
syntynyt Taivalkoskella 1973 ja valmistunut<br />
siellä ylioppilaaksi 1992.<br />
FM Marko Mutasen väitöskirja<br />
Genital variation in moths – evolutionary<br />
and systematic perspectives tarkastettiin<br />
20.5.<strong>2006</strong>. Vastaväittäjänä toimi dosentti<br />
Niklas Wahlberg (Tukholman yliopisto)<br />
ja kustoksena professori Arja<br />
Kaitala (biologian laitos). Väitöstutkimuksessa<br />
todettiin, että perhosten lisääntymiselimet<br />
muuntelevat oletettua<br />
enemmän. Marko Mutanen on syntynyt<br />
<strong>Oulu</strong>ssa 1975 ja valmistunut ylioppilaaksi<br />
Rovaniemellä 1994.<br />
FL Netta Iivarin väitöskirja Discourses<br />
on “Culture“ and “Usability Work“ in<br />
Software Product Development tarkastettiin<br />
24.5.<strong>2006</strong>. Vastaväittäjinä toimivat<br />
professori Richard J Boland (Case Western<br />
Reserve University) sekä professori<br />
Matti Vartiainen (Teknillinen korkeakoulu)<br />
ja kustoksena professori Timo<br />
Jokela (tietojenkäsittelytieteiden laitos).<br />
Väitöstutkimuksessa tarkasteltiin<br />
kriittisesti kulttuuria ja käytettävyystyötä<br />
alan kirjallisuudessa ja ohjelmistoyrityksissä.<br />
Netta Iivari on syntynyt<br />
<strong>Oulu</strong>ssa 1973.<br />
FM Tuomo Korkalon väitöskirja<br />
Gold and copper deposits in Central Lapland,<br />
Northern Finland, with special reference<br />
to their exploration and exploitation<br />
tarkastettiin 26.5.<strong>2006</strong>. Vastaväittäjänä<br />
toimi emeritusprofessori Heikki Papunen<br />
(Turun yliopisto) ja kustoksena<br />
professori Tuomo Alapieti (geotieteiden<br />
laitos). Väitöstyössä kartoitettiin kultaja<br />
kupariesiintymien geologiaa, mineralogiaa<br />
ja metallipitoisuuksia ja otettiin<br />
kantaa myös niiden etsintään ja hyödyntämismahdollisuuksiin.<br />
Tuomo Korkalo<br />
on syntynyt Rovaniemellä 1941 ja valmistunut<br />
siellä ylioppilaaksi 1961.<br />
FM Seppo Pahnilan väitöskirja Assessing<br />
the Usage of Personalized Web Information<br />
Systems tarkastettiin 1.6.<strong>2006</strong>.<br />
Vastaväittäjinä toimivat professori Timo<br />
Saarinen (Helsingin kauppakorkeakoulu)<br />
sekä professori Jari Multisilta (Tampereen<br />
teknillinen yliopisto) ja kustoksena<br />
professori Harri Oinas-Kukkonen<br />
(tietojenkäsittelytieteiden laitos). Väitöstutkimuksessa<br />
todettiin, että ihmisten<br />
suhtautuminen mukautuviin Internet-palveluihin<br />
on myönteistä. Seppo<br />
Pahnila on syntynyt Simossa 1954 ja<br />
valmistunut siellä ylioppilaaksi 1974.<br />
M.Sc. Prasenjit Bhaumikin väitöskirja<br />
Protein crystallographic studies to understand<br />
the reaction mechanism of enzymes:<br />
α-methylacyl-CoA racemase and argininosuccinate<br />
lyase tarkastettiin 6.6.<strong>2006</strong>.<br />
Vastaväittäjänä toimi professori Andrea<br />
Mattevi, (Pavian yliopisto) ja kustoksena<br />
professori Rikkert Wierenga (biokemian<br />
laitos).<br />
TkL Petri Puhakaisen väitöskirja<br />
A design theory for information security<br />
awareness tarkastettiin 24.7.<strong>2006</strong>. Vastaväittäjänä<br />
toimi professori Richard L.<br />
Baskerville (Georgia State University)<br />
ja kustoksena professori Mikko Siponen<br />
(tietojenkäsittelytieteiden laitos).<br />
Väitöstyössä tutkittiin tietoturvakäyttäytymistä<br />
ja keinoja sen muuttamiseksi.<br />
Petri Puhakainen on syntynyt Anjalassa<br />
1965 ja valmistunut ylioppilaaksi<br />
Inkeroisissa 1984.<br />
Teknillinen tiedekunta<br />
FM Olga Kayon väitöskirja. Locally<br />
linear embedding algorithm – extensions<br />
and applications tarkastettiin 21.4.<strong>2006</strong>.<br />
Vastaväittäjinä toimivat FT Pasi Koikkalainen<br />
(Jyväskylän yliopisto) ja professori<br />
Erkki Oja (Teknillinen korkeakoulu)<br />
ja kustoksena professori Matti<br />
Pietikäinen (sähkö- ja tietotekniikan<br />
osasto). Väitöstutkimuksessa kehitettiin<br />
matalaulotteinen dataesitys, jolla on<br />
hyvä luokittelukyky. Tutkimustuloksia<br />
voidaan hyödyntää esimerkiksi puun ja<br />
paperin visuaalisessa laadunvalvonnassa<br />
sekä ihmisen kasvojen ja hermostoperäisten<br />
sairauksien tunnistamisessa kuvainformaatiosta.<br />
Olga Kayo on syntynyt<br />
Venäjän Karjalassa 1979.<br />
M.Sc. Imre Benyón väitöskirja Cascade<br />
Generalized Predictive Control – Applications<br />
in Power Plant Control tarkastettiin<br />
28.4.<strong>2006</strong>. Vastaväittäjinä toimivat<br />
professori Ruth Bars (Budapest University<br />
of Technology and Economics) sekä<br />
professori Pentti Lautala (Tampereen<br />
teknillinen korkeakoulu) ja kustoksena<br />
professori Urpo Kortela (prosessi- ja<br />
ympäristötekniikan osasto). Väitöstyössä<br />
tutkittiin voimalaitosten säätösovelluksia<br />
ja koetulokset osoittivat ehdotetun<br />
kaskadisäätöalgoritmin tehokkuuden.<br />
Imre Benyó on syntynyt Budapestissa<br />
1975 ja valmistunut siellä ylioppilaaksi<br />
1993.<br />
TkL Margit Torkon väitöskirja Maatilakytkentäisten<br />
yritysten toimintamalleja.<br />
Laadullinen tutkimus resursseista, kehittymisestä<br />
ja ohjaustarpeista tarkastettiin<br />
28.4.<strong>2006</strong>. Vastaväittäjinä toimivat<br />
professori Tarja Niemelä (Jyväskylän<br />
yliopisto) ja professori Asko Miettinen<br />
(Tampereen teknillinen yliopisto) ja<br />
kustoksena professori Harri Haapasalo<br />
(tuotantotalouden osasto). Väitöstutkimuksen<br />
mukaan maatilakytkentäisillä<br />
yrityksillä ongelmat ovat samantapaisia<br />
kuin maaseutuyrityksillä, joilla ei ole<br />
35
v ä i t ö k s e t<br />
kytkentää maatilaan. Yrittäjät kokevat<br />
ongelmiksi markkinoinnin, pääoman<br />
sitoutumisen ja ajan puutteen. Margit<br />
Torkko on syntynyt Ylistarossa 1976 ja<br />
valmistunut siellä ylioppilaaksi 1995.<br />
TkL Jouko Lumijärven väitöskirja<br />
Optimization of critical flow velocity in<br />
cantilevered fluid-conveying pipes, with a<br />
subsequent non-linear analysis tarkastettiin<br />
5.5.<strong>2006</strong>. Vastaväittäjinä toimivat<br />
professori Mauri Määttänen (Teknillinen<br />
korkeakoulu) ja professori Pekka<br />
Neittaanmäki (Jyväskylän yliopisto) ja<br />
kustoksena professori Hannu Koivurova<br />
(konetekniikan osasto).<br />
FM Tanja Kollin väitöskirja Pd/Al 2<br />
O 3<br />
-<br />
based automotive exhaust gas catalysts: The<br />
effect of BaO and OSC material on NO x<br />
reduction tarkastettiin 12.5.<strong>2006</strong>. Vastaväittäjänä<br />
toimi professori Tapio Salmi<br />
(Åbo Akademi) ja kustoksena professori<br />
Riitta Keiski (prosessi- ja ympäristötekniikan<br />
osasto). Väitöstyössä tutkittiin<br />
yhdeksän erilaisen Pd/alumina<br />
(Pd/Al 2<br />
O 3<br />
) -pohjaisen metallimonoliittikatalyytin<br />
aktiivisuutta typen oksidien<br />
pelkistyksessä. Tanja Kolli on syntynyt<br />
Heinolan mlk:ssa 1974 ja valmistunut<br />
ylioppilaaksi Kajaanissa 1993.<br />
TkL Matti Hämäläisen väitöskirja<br />
Singleband UWB Systems. Analysis and<br />
measurements of coexistence with selected<br />
existing radio systems tarkastettiin<br />
12.5.<strong>2006</strong>. Vastaväittäjinä toimivat professori<br />
Lorenzo Mucchi (Firenzen yliopisto)<br />
ja TkT Pekka Ranta (Nokia Research<br />
Center) ja kustoksena professori<br />
Jari Iinatti (sähkö- ja tietotekniikan<br />
osasto). Väitöstyön tulokset osoittivat,<br />
että ultralaajakaistatekniikan varauksellinen<br />
päällekkäiskäyttö on mahdollista<br />
jo olemassa olevien radiojärjestelmien<br />
kanssa. Matti Hämäläinen on syntynyt<br />
Sodankylässä 1967 ja valmistunut siellä<br />
ylioppilaaksi 1986.<br />
DI Tuomas Stoorin väitöskirja Air in<br />
pulp and papermaking processes tarkastettiin<br />
19.5.<strong>2006</strong>. Vastaväittäjänä toimivat<br />
professori Jari Käyhkö (Lappeenrannan<br />
teknillinen yliopisto) ja dosentti Pentti<br />
Saarenrinne (Tampereen teknillinen<br />
yliopisto) ja kustoksena professori Jouko<br />
Niinimäki (prosessi- ja ympäristötekniikan<br />
osasto). Väitöstutkimuksen<br />
tavoitteena oli selvittää paperinvalmistusprosesseissa<br />
olevan ilman käyttäytymisen<br />
perusteita, ilman vaikutuksia<br />
eri yksikköprosessien ja mittalaitteiden<br />
toimintaan ja hakea vaihtoehtoisia tapoja<br />
ilman poistoon. Tuomas Stoor on<br />
syntynyt Savukoskella 1969 ja valmistunut<br />
ylioppilaaksi Torniossa 1988.<br />
DI Jani Virtasen väitöskirja Enhancing<br />
the compatibility of surgical robots with<br />
magnetic resonance imaging tarkastettiin<br />
26.5.<strong>2006</strong>. Vastaväittäjänä toimivat<br />
TkT Jarmo Ruohonen (Nexstim Ltd) ja<br />
tutkimusprofessori Pentti Vähä (VTT)<br />
ja kustoksena professori Kalervo Nevala<br />
(konetekniikan osasto). Väitöstyössä<br />
on kehitetty MR-yhteensopiva robotti,<br />
jonka toimintaympäristö on avoin<br />
magneettikuvauslaite. Jani Virtanen on<br />
syntynyt Raumalla 1977 ja valmistunut<br />
siellä ylioppilaaksi 1996.<br />
M.Sc. Zsuzsanna Benyóné Györgyn<br />
väitöskirja Glycoside production by in<br />
vitro Rhodiola rosea cultures tarkastettiin<br />
30.5.<strong>2006</strong>. Vastaväittäjänä toimi professori<br />
Birgit Dräger (Martin-Luther-yliopisto<br />
Halle-Wittenberg) ja kustoksena<br />
professori Peter Neubauer (prosessi- ja<br />
ympäristötekniikan osasto). Väitöstyössä<br />
selvitettiin Rhodiola rosean lääkinnällisesti<br />
tärkeiden glykosidien tuottamista.<br />
Zsuzsanna Benyóné György on syntynyt<br />
Budapestissa 1978 ja valmistunut<br />
siellä ylioppilaaksi 1996.<br />
FM Pekka Vähäojan väitöskirja Oil<br />
analysis in machine diagnostics tarkastettiin<br />
9.6.<strong>2006</strong>. Vastaväittäjinä toimivat<br />
dosentti Vesa Virtanen (Kajaanin yliopistokeskus)<br />
ja professori Seppo Virtanen<br />
(Tampereen teknillinen yliopisto)<br />
ja kustoksena professori Sulo Lahdelma<br />
(konetekniikan osasto). Väitöstyössä<br />
kehitettiin uusia öljyanalytiikan menetelmiä<br />
ja optimoitiin jo olemassa olevien<br />
menetelmien suorituskykyä teollisuuden<br />
ja ympäristönsuojelun alati kasvavia<br />
tarpeita varten. Pekka Vähäoja on<br />
syntynyt Kalajoella 1978 ja valmistunut<br />
siellä ylioppilaaksi 1997.<br />
Arkkitehti Özlem Özer-Kemppaisen<br />
väitöskirja Alternative housing<br />
environments for the elderly in the information<br />
society – The Finnish experience tarkastettiin<br />
9.6.<strong>2006</strong>. Vastaväittäjinä toimivat<br />
professori Matti Rautiola (Tampereen<br />
yliopisto) sekä professori Jyrki<br />
Jyrkämä (Jyväskylän yliopisto) ja kustoksena<br />
professori Kaisa Broner-Bauer<br />
(arkkitehtuurin osasto). Väitöstutkimuksessa<br />
tarkasteltiin ikäihmisten asumisen<br />
vaihtoehtoja suomalaisessa tietoyhteiskunnassa.<br />
Özlem Özer-Kemppainen<br />
on syntynyt Ankarassa 1963 ja<br />
valmistunut siellä ylioppilaaksi 1981.<br />
Arkkitehti Lauri Louekarin väitöskirja<br />
Metsän arkkitehtuuri tarkastettiin<br />
13.6.<strong>2006</strong>. Vastaväittäjinä toimivat professori<br />
Juhani Pallasmaa (Arkkitehtitoimisto<br />
Juhani Pallasmaa) sekä professori<br />
Mikko Mönkkönen (Jyväskylän yliopisto)<br />
ja kustoksena professori Kaisa Broner-Bauer<br />
(arkkitehtuurin osasto). Väitöstutkimus<br />
muodostaa esimerkin taiteellisen<br />
ja tieteellisen lähestymistavan<br />
yhdistämisen mahdollisuudesta arkkitehtuurin<br />
alueella. Lauri Louekari on<br />
syntynyt Helsingissä 1952 ja valmistunut<br />
ylioppilaaksi <strong>Oulu</strong>ssa 1971.<br />
TkL Timo Jortaman väitöskirja A selfassessment<br />
based method for post-completion<br />
audits in paper production line investment<br />
projects tarkastettiin 21.6.<strong>2006</strong>. Vastaväittäjinä<br />
toimivat professori Josu Takala<br />
(Vaasan yliopisto) sekä tekniikan tohtori<br />
Juha Lipponen (Metso Paper Oyj)<br />
ja kustoksena professori Juhani Niskanen<br />
(konetekniikan osasto). Väitöstutkimuksessa<br />
kehitettiin uusi investointiprojektien<br />
arviointimenetelmä paperituotantolinjoille.<br />
Timo Jortama on syntynyt<br />
Raahessa 1966 ja valmistunut siellä<br />
ylioppilaaksi 1985.<br />
FM Perttu Laurisen väitöskirja A<br />
top-down approach for creating and implementing<br />
data mining solutions tarkastettiin<br />
22.6.<strong>2006</strong>. Vastaväittäjinä toimivat<br />
professori Xiaohui Liu (Brunel yliopisto,<br />
Englanti) ja professori Heikki Kälviäinen<br />
(Lappeenrannan teknillinen yliopisto)<br />
sekä kustoksena professori Juha<br />
Röning (sähkö- ja tietotekniikan osasto).<br />
Väitöstyössä on kehitetty uusi menettelytapa<br />
älykkäiden ohjelmistojen<br />
aikaisempaa laadukkaampaan ja nopeampaan<br />
toteuttamiseen. Perttu Laurinen<br />
on syntynyt Nurmeksessa 1974 ja<br />
valmistunut siellä ylioppilaaksi 1994.<br />
DI Rami Rantasen väitöskirja Modelling<br />
and Control of Cooking Degree in Conventional<br />
and Modified Continuous Pulping<br />
Processes tarkastettiin 17.8.<strong>2006</strong>. Vastaväittäjinä<br />
toimivat professori Antti Kaunonen<br />
(Tampereen teknillinen yliopisto)<br />
ja professori Pentti Lautala (Tampereen<br />
teknillinen yliopisto) ja kustoksena<br />
professori Urpo Kortela (prosessi- ja<br />
ympäristötekniikan osasto). Väitöskirja<br />
antaa uutta ja havainnollista informaatiota<br />
sellunkeittoprosessista ja sitä voidaan<br />
hyödyntää tehtailla sekä käyttö-<br />
36
v ä i t ö k s e t<br />
henkilöstön tukena että automaattisessa<br />
säädössä. Rami Rantanen on syntynyt<br />
Laitilassa 1970 ja valmistunut siellä ylioppilaaksi<br />
1989.<br />
DI Matti Kinnusen väitöskirja Comparison<br />
of optical coherence tomography,<br />
the pulsed photoacoustic technique, and the<br />
time-of-flight technique in glucose measurements<br />
in vitro tarkastettiin <strong>Oulu</strong>n yliopistossa<br />
18.8.<strong>2006</strong>. Vastaväittäjinä toimivat<br />
apulaisprofessori Torbjörn Löfqvist<br />
(Luulajan teknillinen yliopisto)<br />
ja Ph.D. Seppo Nissilä (Nokia <strong>Oulu</strong>)<br />
ja kustoksena professori Risto Myllylä<br />
(optoelektroniikan ja mittaustekniikan<br />
laboratorio). Väitöstutkimuksen tavoitteena<br />
oli tuoda lisätietoa kohdetta rikkomattomaan<br />
verensokerin mittaukseen.<br />
Matti Kinnunen on syntynyt Torniossa<br />
1978 ja valmistunut siellä ylioppilaaksi<br />
1997.<br />
TkL Päivi Iskaniuksen väitöskirja<br />
An agile supply chain for a project-oriented<br />
steel product network tarkastettiin<br />
18.8.<strong>2006</strong>. Vastaväittäjinä toimivat professori<br />
Hannu Vanharanta (Tampereen<br />
teknillinen yliopisto) ja tutkimusprofessori<br />
Pekka Abrahamsson (VTT <strong>Oulu</strong>)<br />
ja kustoksena professori Pekka Kess<br />
(tuotantotalouden osasto). Väitöstutkimus<br />
tarjoaa uuden näkökulman kuinka<br />
uuden informaatioteknologian avulla<br />
voidaan kehittää toimitusketjun ketteryyttä.<br />
Päivi Iskanius on syntynyt Rovaniemellä<br />
1960 ja valmistunut siellä ylioppilaaksi<br />
1979.<br />
TkL Janne Remeksen väitöskirja The<br />
development of laser chemical vapor deposition<br />
and focused ion beam methods for prototype<br />
integrated circuit modification tarkastettiin<br />
11.8.<strong>2006</strong>. Vastaväittäjinä toimivat<br />
professori Timo Jääskeläinen (Joensuun<br />
yliopisto) ja professori Laszlo<br />
Nanai (Szegedin yliopisto) ja kustoksena<br />
professori Jouko Vähäkangas (mikroelektroniikan<br />
ja materiaalifysiikan laboratorio).<br />
Väitöskirjatyössä kehitettiin<br />
menetelmä prototyyppiasteen mikropiirien<br />
tuotekehityksen ja vika-analyysin<br />
nopeuttamiseksi. Janne Remes on<br />
syntynyt Haukiputaalla 1968 ja valmistunut<br />
ylioppilaaksi Vaalassa 1987.<br />
Taloustieteiden tiedekunta<br />
MH Heikki Holman väitöskirja Supply<br />
chain management and industry cyclicality.<br />
A study of the Finnish sawmill industry<br />
tarkastettiin 12.5.<strong>2006</strong>. Vastaväittäjänä<br />
toimi dosentti Juha S. Niemelä<br />
(Keski-Suomen TE-keskus) ja kustoksena<br />
professori Kimmo Alajoutsijärvi<br />
(markkinoinnin laitos). Väitöstutkimuksen<br />
mukaan sahateollisuuden suhdannevaihteluja<br />
on mahdollista lieventää toimitusketjun<br />
rakenteiden muutoksilla,<br />
suosimalla tiiviimpiä ja pitkäaikaisempia<br />
liiketoimintasuhteita, keskittymällä<br />
korkealaatuisiin asiakastuotteisiin sekä<br />
kehittämällä informaation kulkua, yhteistyötä<br />
ja avoimuutta sahatavaran toimitusketjussa.<br />
Heikki Holma on syntynyt<br />
Kankaanpäässä 1954 ja valmistunut<br />
siellä ylioppilaaksi 1973.<br />
KTM Ilkka Lähteenmäen väitöskirja<br />
The development of the Finnish banking<br />
industry from a partnership perspective<br />
tarkastettiin 25.8.<strong>2006</strong>. Vastaväittäjänä<br />
toimi professori Olavi Uusitalo (Tampereen<br />
teknillinen yliopisto) ja kustoksena<br />
professori Kimmo Alajoutsijärvi<br />
(markkinoinnin laitos). Väitöstutkimuksessa<br />
selvitettiin suomalaisen pankkitoiminnan<br />
muutosta pankkimarkkinoiden<br />
vapautumisen aikana. Ilkka Lähteenmäki<br />
on syntynyt Mäntässä 1963 ja valmistunut<br />
siellä ylioppilaaksi 1982.<br />
Kasvatustieteiden tiedekunta<br />
KM Aatto Pennasen väitöskirja Peruskoulun<br />
johtaminen. Modernista kohti<br />
transmodernia johtamista tarkastettiin<br />
18.8.<strong>2006</strong>. Vastaväittäjänä toimi professori<br />
Reijo Raivola (Tampereen yliopisto)<br />
ja kustoksena professori Pentti<br />
Hakkarainen (Kajaanin opettajankoulutusyksikkö).<br />
Väitöstutkimuksen perusteella<br />
peruskoulun johtamiseen vaikuttavat<br />
eniten paikallistasolla tehtävät<br />
päätökset. Johtaminen tapahtuu koulukontekstissa,<br />
mutta paikallisten päätösten<br />
merkitys korostui valtakunnallisten<br />
päätösten raamittamina. Aatto Pennanen<br />
on syntynyt Pyhäjärvellä 1958 ja<br />
valmistunut siellä ylioppilaaksi 1977.<br />
Humanistinen tiedekunta<br />
FM Tiina Keisasen väitöskirja Patterns<br />
of stance taking. Negative yes/no interrogatives<br />
and tag questions in American English<br />
conversation tarkastettiin 5.5.<strong>2006</strong>. Vastaväittäjänä<br />
toimi professori Cecilia E.<br />
Ford (Wisconsinin yliopisto) ja kustoksena<br />
professori Anthony Johnson (englannin<br />
kielen laitos). Väitöstyössä kartoitettiin<br />
asennoitumistoimintaa uudesta<br />
näkökulmasta keskittymällä tarkastelemaan<br />
kahta kysymysrakennetyyppiä,<br />
kielteisiä kyllä/ei-interrogatiiveja ja liitekysymyksiä.<br />
Tiina Keisanen on syntynyt<br />
Iisalmessa 1974 ja valmistunut ylioppilaaksi<br />
Pudasjärvellä 1993.<br />
FL Pertti Sillanpään väitöskirja Aatos,<br />
eetos ja paatos – Reino Rinteen pohjoinen<br />
puheenvuoro ympäristökeskusteluun<br />
tarkastettiin 5.6.<strong>2006</strong>. Vastaväittäjinä<br />
toimivat professori Juhani Niemi (Tampereen<br />
yliopisto) ja dosentti Erkki Alasaarela<br />
(Thule-instituutti) ja kustoksena<br />
professori Liisi Huhtala (taideaineiden<br />
ja antropologian laitos). Väitöstutkimuksessa<br />
tarkasteltiin kuusamolaisen<br />
kirjailijan Reino Rinteen osallistumista<br />
suomalaiseen ympäristökeskusteluun.<br />
Pertti Sillanpää on syntynyt Peräseinäjoella<br />
1961 ja valmistunut ylioppilaaksi<br />
Seinäjoella 1980.<br />
FL Mari Isoahon väitöskirja The Image<br />
of Aleksandr Nevskiy in Medieval<br />
Russia: Warrior and Saint tarkastettiin<br />
17.6.<strong>2006</strong>. Vastaväittäjänä toimi professori<br />
Ludwig Steindorff (Kielin Christian-Albrechtin<br />
yliopisto) ja kustoksena<br />
professori Olavi K. Fält (historian laitos).<br />
Väitöstutkimuksen keskeisin tulos<br />
on, että keskiaikaisessa lähdeaineistossa<br />
välittyvä Aleksanteri Nevskin kuva<br />
ei ole staattinen, vaan ihanneruhtinaan<br />
kuva seurasi Venäjän ruhtinaskuntien<br />
poliittista ja kulttuurista kehitystä. Mari<br />
Isoaho on syntynyt Kajaanissa 1967<br />
ja valmistunut ylioppilaaksi <strong>Oulu</strong>ssa<br />
1986.<br />
FM Heini Hakosalon väitöskirja On<br />
Speaking Terms: Scientific Boundary Work<br />
and the Discovery of Aphasia, 1861–1874<br />
tarkastettiin 12.8.<strong>2006</strong>. Vastaväittäjänä<br />
toimi professori Thomas Söderqvist<br />
(Kööpenhaminan yliopisto) ja kustoksena<br />
professori Juha Manninen (historian<br />
laitos). Väitöstyössä tarkasteltiin<br />
lääketieteen historian näkökulmasta,<br />
miten afasian käsite määriteltiin ensi<br />
kerran vuosien 1861 ja 1874 välisenä<br />
aikana. Heini Hakosalo on syntynyt<br />
Rovaniemellä 1964 ja valmistunut siellä<br />
ylioppilaaksi 1982.<br />
<strong>Oulu</strong>n yliopistossa tarkastetut väitöskirjat<br />
luettavissa verkossa: http://www.hallinto.<br />
oulu.fi/viestin/vaitostilaisuudet.html<br />
37
k o r h o n e n<br />
Tutkinto, sivistys ja todellisuus<br />
Ottiatuota! Syksy on taas ja pokemonit tunkevat<br />
yliopiston käytäville; nuo 1980-luvun<br />
lopulla syntyneet punaposket, jotka tietävät<br />
kaiken käytännön erotiikasta, informaatiotekniikasta,<br />
chakroista ynnä vyöhyketerapioista<br />
ja osaavat säveltää kännykkään soittoäänen.<br />
Puhuvatpa lähes poikkeuksetta sujuvasti<br />
musiikkivideoiden ameriikan englantia<br />
ja taitavat avoimen pirteän otteen lähiympäristöönsä.<br />
Monessa mielessä he ovat siis<br />
tyydyttävää perusainesta.<br />
Yliopistossa heidän olisi sitten tarkoitus<br />
hankkia muodollinen sivistys, joka ylevöittää<br />
heidät oppineen säädyn valistuneiksi<br />
edustajiksi. Säädyn tunnusmerkki on tietysti<br />
tutkinto. Tutkinto on mittarin lukema, joka<br />
paljastaa ihmisen koulutustason.<br />
Näitä tutkintoja on monenlaisia ja hienoja.<br />
Tutkinnot ovat tietysti muuttuneet<br />
kukin oman, usein mitä kapeimman ja raffinoiduimman<br />
erikoisalansa huippuosaamisen<br />
todisteiksi. Laveamman näkemyksen ja<br />
yleissivistyksen puute pytyttää.<br />
Ihanne tietysti on, että kahdessa vuodessa<br />
saavutetaan ylempi korkeakoulututkinto<br />
ja viidessä tohtorintutkinto. Sitten kirmataan<br />
maailmalle napalävistykset vilkkuen ja<br />
lähes yhtä ”teininä” kuin kaikkeen muuhunkin<br />
”rentoon”, jota on mukava puuhata. Tähän<br />
on tultu varmaan pakostakin, kun tulosta<br />
on tehtävä.<br />
Yleissivistyksen perusteet ovat alkaneet<br />
natista jo koululaitoksenkin puitteissa. Tietysti<br />
opeteltavia asioitakin on enemmän.<br />
Kaikki ”omaksuminen” on silppuuntunut,<br />
on projekteja, teemoja, miniseminaareja.<br />
Kaikesta pikkuisen ja h...vetin äkkiä.<br />
Tulin jo itsekin kiroilleeksi kaikkien muiden<br />
rivojen tapojeni lisäksi, joten en edes<br />
mainitse muodollisten tapojen puutetta. Sitä<br />
ei ainakaan suomalainen yliopisto nykypaineissaan<br />
pysty korjaamaan. Poloneesia<br />
kun on turha opetella, kun porukoilla ei ole<br />
tietoa kävelystä.<br />
Lopputulos näkyy myös hieman epäsuhtaisina<br />
käytännön ilmiöinä. Pahimmissa kauhuskenaarioissa<br />
lisensiaattitasoinen henkilö<br />
on kuppilan kassalla. Toimistoapulaisiksi hakee<br />
tohtoreita ja arkiset kandidaatit tekevät<br />
töitä, joihin ennen mentiin pirtsakasti hyvällä<br />
ja kunniallisella kansalaiskoulun todistuksella<br />
tai kappalaisen suosituksella. Tällainen<br />
vähän kismittää, mutta minä olen kai jo aikani<br />
elänyt.<br />
”Suomisen perheen” aikaan koulutettu<br />
perhe oli se, jossa herra oli ihan ylioppilas<br />
ja rouvakin oikein keskikoulun käynyt. Tänään<br />
perheessä saattaa olla kepeästi kaksi<br />
tohtoria, yksi tohtori/diplomi-insinööri ja<br />
se yksi musta lammas eli 23-vuotias maisterin<br />
vetelys, jolla on kelvottoman hitautensa<br />
puolustukseksi esitettävänä ainoastaan tradenomin<br />
tutkinto. Tosin kukaan perheestä<br />
ei osaa oikein keskustella alansa ulkopuolelta<br />
eikä kukaan ole oikeastaan päässyt toteuttamaan<br />
itseään.<br />
Tohtori/diplomi-insinööri on onneksi<br />
ryhtynyt keramiikkayrittäjäksi. Yksi tohtori<br />
tekee silpputöitä epäpätevänä sijaisopettajana,<br />
toinen taas käy työllisyyskursseilla<br />
omaksumassa vielä lisää ATK:ta. Ja se maisteri<br />
pääsee hyvässä lykyssä sinne ”mäkkäriin”,<br />
jos hygieniapassi on kunnossa ja hän<br />
osaa olla riittävän nuorekas.<br />
Kaiken kansainvälisen, tehokkaan, edistyksellisen<br />
ja kilpailukykyisen keskellä minua<br />
huolettaa ja kenkuttaa. En tiedä, johtuuko<br />
se siitä, että akateemisuudesta on poissa<br />
tuo topeliaaninen hohde ja olen liiaksi<br />
vanhassa kiinni. Vai onko tässä ihan syytäkin<br />
huolestua? Yhdellä keskivertotutkinnolla ja<br />
nykyihanteiden mukaan käytännössä irtolaisena<br />
en uskalla sanoa.<br />
Markus H. Korhonen<br />
Kuva: Katr i Yrjänäinen<br />
38
t a p a h t u u<br />
<strong>Oulu</strong>n yliopiston avoin yliopisto<br />
Alkava koulutus keväällä 2007 (suluissa ilmoittautumisaika)<br />
Humanistiset opinnot<br />
Fonetiikan peruskurssi, 3 op (2.1.2007)<br />
Kasvatustieteelliset opinnot<br />
Ensimmäinen vieras kieli (englanti), 3 op<br />
Musiikki ja mieli, 2 op (15.1.2007)<br />
Musiikkiliikunta, 1,5 op (15.1.2007)<br />
Musiikkipedagogiikan perusteet, 2 op<br />
(15.1.2007)<br />
Toinen vieras kieli (saksa), 3 op<br />
(15.1.2007)<br />
Toinen kotimainen kieli (ruotsi), 2 op<br />
(15.1.2007)<br />
Luonnontieteelliset opinnot<br />
Fysiikan matematiikka, 6 op (8.1.2007)<br />
Fysikaaliset mittaukset I, 3 op (8.1.2007)<br />
Johdatus biofysiikkaan, 5 op (8.1.2007)<br />
Kemian perusteet, 4 op (26.3.2007)<br />
Perusmekaniikka, 4 op (8.1.2007)<br />
Solubiologia, 5 op (8.1.2007)<br />
Sähkö- ja magnetismioppi, 4 op<br />
(8.1.2007)<br />
Ympäristökemia, 3 op (8.1.2007)<br />
Ympäristönsuojelun hallinto ja<br />
lainsäädäntö, 3 op (8.1.2007)<br />
Ympäristönsuojelun valinnaiset<br />
kuulustelut, 1-3 op (8.1.2007)<br />
Lääketieteelliset opinnot<br />
Biotieteet ja terveys, 5 op (15.1.2007)<br />
Kylmälääketiede, 5 op (15.1.2007)<br />
Terveydenhuollon juridiikka, 4 op<br />
(1.3.2007)<br />
Taloustieteelliset opinnot<br />
Liikeidean kehittäminen, 5 op (2.3.2007)<br />
Markkinointitutkimus- ja<br />
informaatiojärjestelmät, 5 op (16.3.2007)<br />
Ympäristötaloustieteen perusteet, 5 op<br />
(10.1.2007)<br />
ALKAVA TÄYDENNYSKOULUTUS<br />
(suluissa alkamisaika)<br />
Teknillistieteelliset opinnot<br />
Plastinen sommittelu III, 4 op (8.1.2007)<br />
Sisustussuunnittelu, 1,5 op (15.3.2007)<br />
Kielikeskuksen opinnot<br />
Business Correspondence, 2 op<br />
(20.12.<strong>2006</strong>)<br />
Englanti (hoit. ja terv.), 3 op<br />
(20.12.<strong>2006</strong>)<br />
Esiintymistaito, 2 op (1.2.2007)<br />
Espanjan alkeiskurssi I, osa 2, 4 op<br />
(8.1.2007)<br />
Italian alkeiskurssi, osa 2, 4 op<br />
(20.12.<strong>2006</strong>)<br />
Kiinan kielen peruskurssi, osa 2, 5 op<br />
(15.12.<strong>2006</strong>)<br />
Portugalin alkeiskurssi, osa 2, 4 op<br />
(20.12.<strong>2006</strong>)<br />
Ranskan alkeiskurssi, osa 1, 4 op<br />
(31.1.2007)<br />
Ranskan alkeiskurssi, osa 2, 4 op<br />
(31.1.2007)<br />
Toinen kotimainen kieli (hoit. ja terv.), 3<br />
op (12.1.2007)<br />
Verkkokurssit<br />
Itä- ja Kaakkois-Aasian<br />
kulttuurihistoria, 6 op (2.1.2007)<br />
Pedagogisia näkökulmia tieto- ja<br />
viestintätekniikan soveltamiseen, 7 op<br />
(30.1.2007)<br />
Teleterveydenhuollon peruskurssi, 5 op<br />
(15.1.2007)<br />
Terveyshallintotiede I, 7 op (15.1.2007)<br />
Terveydenhuollon yhteistyö: projektit,<br />
tiimit ja verkostot, 6 op (28.2.2007)<br />
Tiedustelut ja ilmoittautuminen<br />
avoimen yliopiston toimistoon,<br />
puh. (08) 553 7369<br />
ABI-päivät<br />
Perinteiset ABI-päivät yliopistokampuksella<br />
Linnanmaalla 15.–16.11.<strong>2006</strong>. Päiville osallistuu<br />
4550 abiturienttia <strong>Oulu</strong>n ja Lapin läänien<br />
lukioista. Päivien aikana voi tutustua<br />
yliopistoon ja sen tarjoamiin koulutusmahdollisuuksiin.<br />
Kasvatustieteen päivät<br />
Vuoden <strong>2006</strong> kasvatustieteen päivillä 23.–<br />
24.11. tarkastellaan kasvatustiedettä tieteenalana,<br />
sen nykytilaa ja tulevaisuuden näkymiä.<br />
PESTI-työmarkkinatapahtuma 2007<br />
Teknillisen tiedekunnan, <strong>Oulu</strong>n Teekkariyhdistys<br />
ry:n ja tiedekunnan opiskelijoiden<br />
järjestämä rekrytointitapahtuma 17.1.2007<br />
Linnanmaalla.<br />
Lisätietoja tapahtumasta ja osallistuvien yritysten<br />
esittelyt osoitteessa http://www.ttk.oulu.fi/<br />
pesti2007<br />
NÄYTTELYT<br />
Trilobiitit eläinmuseossa<br />
Eläinmuseon näyttely esittelee lähes 70<br />
muinaista trilobiittiä eri puolelta maailmaa<br />
ja eri aikakausilta. Näyttely on esillä<br />
31.12.<strong>2006</strong> saakka. Esillä on myös muita<br />
uusia kohteita: vitriini linnun täyttämisestä,<br />
sukupuuttoon kuolleen jättiläishirven sarvet<br />
sekä viime keväänä Iijoesta saatu 17,1<br />
kg painava hauki.<br />
Tahdon kehykset – J.V. Snellmanin<br />
200-vuotisjuhlanäyttely<br />
Näyttely esittelee Snellmanin elämänkaarta,<br />
toveripiiriä ja avaa ikkunoita hänen ajatteluunsa.<br />
Esillä on myös Snellmanin työ kirjailijana<br />
ja kirjallisuuskriitikkona. <strong>Oulu</strong>n yliopiston<br />
pääkirjastossa 31.12.<strong>2006</strong> asti.<br />
MUSEOT<br />
<strong>Oulu</strong>n yliopiston eläinmuseo<br />
Linnanmaa<br />
Avoinna ma–pe klo 8.30–15.45,<br />
su klo 11–15<br />
Spoken English for Lawyers 2<br />
(10.1.2007)<br />
<strong>Oulu</strong> Business Excellence: Teknologiajohtamisen<br />
erikoistumisohjelma<br />
(15.2.2007)<br />
Teaching in English Module 2<br />
(20.2.2007)<br />
<strong>Oulu</strong> Business Excellence: Henkilöstöjohtamisen<br />
erikoistumisohjelma<br />
(29.3.2007)<br />
Lisätietoja:<br />
webcgi.oulu.fi/kotu/kalenteri.php<br />
<strong>Oulu</strong>n yliopiston geologinen museo<br />
Linnanmaa<br />
Avoinna ma–pe ja su klo 11–15<br />
<strong>Oulu</strong>n yliopiston kasvitieteellinen<br />
puutarha<br />
Linnanmaa<br />
Kasvihuoneet avoinna ti–pe klo 8–15,<br />
su klo 12–15<br />
39
.5304
Change language