Ympäristörikoskatsaus vuodelta 2011 - Poliisi

VUOSIRAPORTTI VUODEN 2011 

YMPÄRISTÖRIKOKSISTA SUOMESSA 

Suomen kansallinen ympäristörikosseurantaryhmä 

(20.11.2012)

1 

Sisällysluettelo 

1 Suomen kansallisen ympäristörikosseurantaryhmän perustaminen .....................2 

2 Ympäristöön ja ympäristörikoksiin liittyviä uhkakuvia ..............................................2 

2.1 Ympäristöön liittyviä uhkakuvia 2 

2.2 Ympäristörikoksiin liittyviä uhkakuvia 

4 

3 Ympäristörikoksiin liittyvät kansainväliset sopimukset ja lainsäädäntö................. 9 

3.1 Ympäristörikoksia koskevat kansainväliset sopimukset 

3.2 Euroopan unionin ympäristörikoslainsäädäntö 

3.3 Suomen ympäristörikoslainsäädäntö 

3.4 Lainsäädännön muutoksia 

4 Valvonta......................................................................................................................... 

4.1 Ympäristölainsäädännön valvonta 

4.2 Rajavartiolaitos 

4.3 Tullilaitos 

4.4 Vaarallisten kemikaalien teollisen käsittelyn ja varastoinnin valvonta 

4.5 Valvontaviranomaisten yhteistyö 

5 Viranomaisten tietoon tulleet ympäristörikokset ..................................................... 

5.1 Ympäristörikosten käsittelyketjusta........................................................................... 16 

5.2 Esitutkintaviranomaisten tietoon tulleet ympäristörikokset.................................... 17 

5.3 Poliisin kansainvälinen virka- ja oikeusapu ympäristörikosasioissa .................... 21 

5.4 Tullin tietoon tulleet ympäristörikokset ..................................................................... 22 

5.5 Rajavartiolaitoksen havaitsemat öljypäästöt ........................................................... 26 

5.6 Ympäristörikosten määristä syyttäjillä ja tuomioistuimissa ................................... 30 

5.7 Ympäristörikosten rangaistuskäytäntö ..................................................................... 32 

5.8 Oikeushenkilön rangaistusvastuu ............................................................................. 33 

6 Julkisuudessa esiin tulleita ympäristön turmelemisia............................................. 34 

7 Viranomaisten toimialakatsaus.................................................................................. 


7.2 Poliisi 

7.3 Tulli 

7.4 Syyttäjälaitos 

8 Ympäristörikostutkinnan koulutus USA:ssa............................................................. 

9 Suositukset ja kehitysnäkymät................................................................................... 44 

Kansikuva: Rajavartiolaitos 

Liite 1: Rangaistukset rikoksittain 2005-2010 

9 

9 

10 

11 

12 

12 

13 

14 

15 

15 

16 

39 

39 

39 

40 

40 

41

2 

1 Suomen kansallisen ympäristörikosseurantaryhmän perustaminen 

Interpolin 23.–29.10.1996 pidetyn yleiskokouksen antaman päätöslauselman 

AGN/65/RES/25 johdosta Keskusrikospoliisin yhteyteen perustettiin 1.10.1997 kansallinen 

työryhmä, jonka tehtäviksi sovittiin mm. ympäristörikosten seuranta ja yhteistyön 

kehittäminen eri valvontaviranomaisten välillä. Työryhmä antaa myös vuosittain 

kertomuksen tilanteesta ympäristörikosten osalta Suomessa. Ryhmän puheenjohtajana 

toimii poliisiylitarkastaja Arto Hankilanoja Poliisihallituksesta ja sihteerinä rikoskemisti Niina 

Viitala Keskusrikospoliisista. Ryhmän jäseniä ovat poliisitarkastaja Matti Rinne 

Poliisihallituksesta, rikostarkastaja Janne Järvinen, Keskusrikospoliisista, hallitussihteeri 

Sini Pietilä Ympäristöministeriöstä, tulliylitarkastaja Heidi Happo Tullin rikostorjunnasta, 

valtionsyyttäjä Christian Lundqvist Valtakunnansyyttäjänvirastosta, rajavartioylitarkastaja 

Silja Hallenberg sisäasiainministeriön rajavartio-osastolta ja lakimies Satu Lyytikäinen 

Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta. Työryhmän asiantuntijoina 

toimivat erikoissuunnittelija Kirsi Jauhiainen Talousrikostorjunnan tukiyksikköistä, 

kihlakunnansyyttäjä Heidi Nummela Itä-Uudenmaan syyttäjänvirastosta ja tutkija Mervi Salo 

Helsingin Yliopistosta. Ryhmä myös avustaa ja neuvoo Suomeen suuntautuvien 

oikeusapupyyntöjen osalta. Ryhmän jäsenet ovat tavoitettavissa parhaiten 

organisaatioidensa puhelinkeskusten kautta. Työryhmä on antanut vuosittaisen raportin 

1997 alkaen. 

2 Ympäristöön ja ympäristörikoksiin liittyviä uhkakuvia 

2.1 Ympäristöön liittyviä uhkakuvia 

Ympäristöön liittyviä uhkakuvia on esitetty mm. valtioneuvoston 16.12.2010 antamassa 

periaatepäätöksessä yhteiskunnan turvallisuusstrategiasta. Siinä yhteiskunnan kannalta 

keskeisinä häiriötilanteina mainitaan mm.: 

- vesihuollon (ml. jätevesihuolto) häiriintyminen 

- jätehuollon häiriintyminen 

- vakava eläin- ja kasvitautiepidemia 

- eliöiden joukkokuolema 

- maa- tai vesialueen laaja-alainen saastuminen 

- myrsky tai tulva- ja pato-onnettomuus 

- vaarallisiin aineisiin (mm. kemialliset, biologiset ja säteilyä aiheuttavat aineet sekä 

räjähteet) liittyvä onnettomuus tai onnettomuusuhkia sekä kyseisten aineiden 

käyttöä vahingolliseen toimintaan, joilla tavoitellaan merkittävää fyysistä tai 

yhteiskunnallista vahinkoa tai tuhoa. 

Ympäristöuhkana voidaan pitää ympäristön muutosta, joka voi muodostua uhkaksi väestön 

terveydelle ja elinolosuhteille tuhoamalla taloudellisen toiminnan sekä maa- ja 

metsätalouden edellytyksiä, pilaamalla vesivaroja, vaarantamalla eliölajien ja -kantojen 

olemassaoloa sekä rappeuttamalla infrastruktuuria. Ympäristömuutoksia voivat olla 

käytännössä äkilliset ympäristöonnettomuudet tai hitaammin kehittyvä ympäristöuhka, kuten 

ympäristön vähittäinen pilaantuminen, jonka haitalliset muutokset ulottuvat syvälle 

ekosysteemien perustoimintoihin ja vahingot ovat usein huomattavan suuria. 

Ympäristöuhat voivat syntyä ensinnäkin luonnon ääri-ilmiöiden seurauksena. 

Todennäköisimpinä ääri-ilmiöinä Suomessa voidaan pitää myrskyjä, rankkasateita sekä ja 

äkillistä vedenpinnan nousua, joiden haittavaikutukset kohdistuvat etenkin kriittisen 

infrastruktuurin toimivuuteen ja jotka pahimmillaan voivat aiheuttaa ympäristökatastrofin,

3 

jolla voi olla pysyviäkin vaikutuksia ympäristölle ja elinolosuhteille. Ympäristöuhat voivat 

syntyä myös inhimillisen toiminnan seurauksena. Esimerkkeinä tällaisesta toiminnasta 

voidaan maininta mm.: 

• Teollisuuden suunnittelematon raaka-aineiden käyttö 

• Maa-ainesten ja mineraalien hyödyntäminen 

• Makeavesivarojen käyttö 

• Metsävarojen hyödyntäminen 

• Teollisuus- ja yhdyskuntajätteet 

• Voimakeinojen käyttö valtioiden välillä 

Myös suuronnettomuuksista saattaa aiheutua laajaa tuhoa tai vaaraa ympäristölle. 

Pahimpina suuronnettomuuksien aiheuttajina teollisuudessa voidaan pitää vaarallisia 

aineita käsitteleviä laitoksia, kuten ydinvoimaloita ja suuronnettomuusriskin kannalta 

merkittäviä niin sanottuja Seveso-laitoksia. Onnettomuus näissä laitoksissa saattaa 

aiheuttaa säteily- tai kemikaalionnettomuuden, joka uhkaa välittömästi raakavesilähteitä ja 

ympäristöä. Radioaktiivisten aineiden ja muiden vaarallisten aineiden päästöt saattavat 

aiheuttaa mm. tiettyjen alueiden käytön pitkäaikaisia rajoituksia. 

Mahdollisina maailmanlaajuisina seurauksina mainitaan ilmastonmuutos, ilmakehän 

otsonikato, luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen, uusiutumattomien luonnonvarojen 

hupeneminen, makeavesivarojen niukkeneminen sekä maaperän eroosio. Mahdollisina 

alueellisina ja paikallisina seurauksina mainitaan vaikutukset Itämeren tilaan 

(rehevöityminen ja nopeasti kasvava laivaliikenne) sekä teollisen toiminnan puutteellinen 

jätehuollon seurauksena aiheutuvat pinta- ja pohjaveden sekä maaperän kohonneet 

raskasmetalli- ja kemikaalipitoisuudet. 

Kuva 1 Metallijätettä luonnossa (Suomen Ympäristökeskus)

2.2 Ympäristörikoksiin liittyviä uhkakuvia 

4 

Tilanne Suomessa 

Kansallisesta näkökulmasta katsottuna ympäristörikollisuuteen liittyvissä uhkakuvissa ei 

edellisten raporttien laatimisen jälkeen ole sinänsä tapahtunut muutoksia. 

KRP:ssä toteutettiin vuonna 2007 Suomen kansallisen ympäristörikosseurantatyöryhmän 

toimeksiannosta Lokki-projekti, jossa kartoitettiin ympäristörikollisuutta ja sen tuolloisia 

uhkakuvia Suomessa. Lokki-projektin yhteydessä lähetettiin yksityiskohtainen kysely 

kaikkiin Suomen kuntiin sekä ympäristökeskuksiin ympäristörikollisuuteen liittyen. Noin 200 

palautettua vastausta osoittivat samojen ympäristöriskien ja uhkakuvien toistuvan 

pääsääntöisesti läpi koko valtakunnan: 

– Roskaaminen ja jätehuoltoon liittyvät yksittäiset laiminlyönnit 

– Rakennus- ja purkujätteen laiton hävittäminen 

– Laittomat autopurkamot ja romunkerääjät 

– Maatalouden lietteet ja niiden käsittely 

– Maa-ainesten luvaton otto ja läjitys 

– Ongelmajätteiden epäasiallinen varastointi ja käsittely 

– Pohja- ja pintavesialueilla tapahtuva epäasiallinen toiminta 

Erityisesti vuoden 2011 osalta voidaan aiempien vuosiraporttien osalta esiintuoduista 

uhkakuvista ja niiden realisoitumisesta nostaa ilmiönä esiin sähkö- ja elektroniikkaromun 

(SER-jäte) ja niiden epäillyt laittomat kuljetukset. SER-jätteen merikonttikuljetuksista - 

erityisesti Afrikkaan ja Aasiaan - saatiin tietoa ulkomaisilta lainvalvontaviranomaisilta sekä 

mediasta jo 2000-luvun alkupuolelta lähtien. 

Suomessa on aina vuoteen 2011 saakka oltu tilanteessa, jossa SER-dumppauksia ei ole 

tullut esitutkintaan edes yksittäisinä tapauksina. Lainvalvontaviranomaisella on kyllä ollut 

asiayhteyteen liittyen ns. vihjetietoa, mutta varsinaisia rikostutkintalinjoja ei kuitenkaan ole 

avautunut. 

Erityisenä vaarana Suomessa on se, että ympäristörikollisuuskin leviää yhdeksi 

järjestäytyneen rikollisuuden toimintamuodoksi. Jalansija tälle uhkakuvalle on nähtävissä 

esimerkiksi rakennusurakoinnin suhteen. Jo nyt etenkin suurten kaupunkien 

rakennustoiminnassa on aktiivisia järjestäytyneitä rikollisryhmiä ja näiden tosiasiallisessa 

määräysvallassa toimivia yrityksiä. On varsin epätodennäköistä, että osana järjestäytynyttä 

rikollisuutta toimivat harmaan talouden yritykset myöskään hankkiutuisivat 

rakennuspurkujätteestä eroon muutoin kuin laittomin tavoin. 

Esimerkiksi konkurssin jälkeen on yleistä, että toimijat palaavat saman yritystoiminnan 

pariin aina uudelleen. Ympäristörikoksien osalta dumppauksiin syyllistyneet ovat saattaneet 

toimia jo vuosia tai vuosikymmeniä ympäristön kustannuksella. Tällainen toiminta on 

mahdollisesti ollut liiketoiminnan kannattavuuden kulmakivi koko yrittäjähistorian ajan. 

Erityisesti rakennus- ja maanrakennustoiminnan piirissä tapahtuva paljastava toiminta toisi 

ympäristörikosten lisäksi esiin myös muuta harmaan talouden rikollisuutta. Epäillyssä 

törkeässä ympäristön turmelemisessa paljastavan toiminnan harjoittaminen ns. 

epäkonventionaalisin keinoin olisi myös lainsäädännön puolesta hyvin mahdollista. Törkeä 

ympäristön turmeleminen on ns. ylitörkeä rikos, jonka rangaistusmaksimi on kuusi vuotta, 

mikä mahdollistaa jo kovempien pakkokeinojen käytön.

5 

"Jäte on kultaa" ("Waste is Gold") on sanonta, joka erityisesti Italiassa on käynyt todeksi 

järjestäytyneen rikollisuuden suhteesta erityisen laajamittaiseen haitalliseen 

ongelmajätteiden dumppausrikollisuuteen. Vaikka Suomessa ei ole näköpiirissä 

vastaavanlaisia "suuremman maailman uhkakuvia", ainekset ympäristörikollisuuden 

vakavoitumiselle ovat etenkin suurissa taajamissa ja kaupungeissa jo olemassa. 

Kansallisesta näkökulmasta voidaan ympäristörikollisuuteen liittyvänä uhkakuvana pitää 

myös harvinaisten eliö- tai eläinlajien laitonta keräilyä ja maastavientiä. Tällaisissa 

tapauksissa Suomen on aiemmin ensisijaisesti nähty ”palvelevan” kauttakuljetusmaana 

erityisesti Jäämeren alueelta laittomasti keräiltyjen lintujen ja niiden munien kuljetuksessa. 

Suomalaisten Aasian lomamatkailun lisääntymisen myötä on syytä olettaa, että myös 

harvinaisten eliö- ja eläinlajien laiton maahantuonti tulee lisääntymään. 

Ympäristön pilaantumista aiheuttavaan toimintaan liittyy useimmiten taloudellisen hyödyn 

tavoittelu. Laittoman toiminnan harjoittaja haluaa säästää esimerkiksi 

jätehuoltokustannuksissa tai ympäristönsuojeluinvestoinneissa, jolloin ympäristön 

pilaantuminen on vain yksi toiminnan vaikutus. Laittomalla toiminnalla voi olla vaikutuksia 

myös esimerkiksi elinkeinoelämään siten, että laittomasti toimivilla on paremmat 

mahdollisuudet saada voittoa liiketoiminnastaan kuin niillä, jotka noudattavat lainsäädäntöä. 

Kilpailu vääristyy. Taloudellinen laskukausi saattaa lisätä ongelmia myös tällä alueella. 

Suomessa tilastoitujen ympäristörikosten ja erityisesti törkeiden ympäristörikosten 

lukumäärä on vähäisempi kuin muissa Pohjoismaissa. Vähäisempi ilmitullut 

ympäristörikollisuus ei kuitenkaan tarkoittane sitä, että Suomessa tehtäisiin muita 

vähemmän ympäristörikoksia. 

Eräänä ympäristörikollisuuteen liittyvänä uhkakuvana voidaan pitää sitä, ettei 

ympäristörikostorjuntaviranomaisilla ole riittävää kykyä valvoa, paljastaa ja tutkia 

ympäristörikoksia. Koska Suomessa ei juurikaan ole paljastavaa ympäristörikostorjuntaa, 

voidaan poliisin toimintaa pitää jälkipainotteisena, kun rikostorjunnan tehokkaimmillaan tulisi 

kohdistua erityisesti reaaliajassa tapahtuvien rikosten paljastamiseen ja tutkintaan. 

Ympäristöviranomaisen resurssit näyttävät olevan rajalliset tehokkaalle ympäristötarkastusja 

lupavalvontatoiminnalle. 

Poliisin voimavarojen rajallisuus reaaliaikaiseen ympäristörikostutkintaan vaikeuttaa 

merkittävissä määrin myös rikoshyödyn takaisinsaantia. Mikäli tutkintatoimet laahaavat 

vuosia perässä esimerkiksi läjitys- tai dumppaustyyppisissä ympäristörikoksissa, ovat 

rikoksesta epäillyt mitä todennäköisimmin jo onnistuneet kätkemään/käyttämään saamansa 

rikoshyödyn. 

Mainitulla seikalla on erityistä merkitystä varsinaisen ympäristörikostapahtumapaikkojen, 

esimerkiksi läjitettyjen maa-alueiden ennallistamisessa. Näissä tapauksissa 

ennallistamiskuluriski on vaarassa jäädä yhteiskunnan vastuulle. Jos ympäristörikosten 

tekijät onnistuvat kätkemään ja käyttämään saamansa merkittävänkin rikoshyödyn, on 

yhdessä ympäristörikosten lievähköksi ymmärrettävän rangaistuskäytännön kanssa 

nähtävissä mahdolliseksi uhkakuvaksi ympäristörikollisuuden yleistymisen ja niiden 

erityisen haitallisuuden ja vakavuuden suhteen. 

Viimeisimmässä 19.1.2012 hyväksytyssä harmaan talouden ja talousrikollisuuden 

toimintaohjelmassa (Valtioneuvoston periaatepäätös hallituksen toimintaohjelmaksi 

harmaan talouden ja talousrikollisuuden vähentämiseksi vuosina 2012–2015) on nyt tuotu 

esiin myös ympäristörikostorjunta ja sen tehostaminen.

Tilanne naapurimaissamme 

6 

Erityisesti Itämeren alueen yhteistyön (Baltic Sea Task Force'n ympäristörikostyöryhmä) 

kautta on aiemmin saatu merkittävää tietoa siitä, minkä tyyppisiä uhkakuvia 

ympäristörikollisuuteen lähialueillamme liittyy. Kyseinen yhteistyön muoto on valitettavasti 

käytännössä lähes kokonaan kuihtunut aiemmin aktiivisen Norjan luovuttua muutama vuosi 

sitten ympäristörikosseurantatyöryhmän toiminnan järjestämisestä. Nykyisin 

lähialuerikollisuutemme tilannekuva syntyy suorien yhteyksien sekä tiedotusvälineiden 

kautta saatujen tietojen perusteella. Naapurimaidemme tilanteesta vähiten tietoa on saatu 

Venäjän ympäristörikollisuustilanteesta. 

Ruotsi 

Ruotsissa vuosittain tilastoitujen ympäristörikosten määrä on noin 4 000–5 000 tapausta. 

Vuonna 2011 Ruotsissa tilastoituja ympäristörikoksia oli n. 5 700 tapausta ja vuonna 2010 

n. 4 200 tapausta, eli tilastoitujen ympäristörikosten lukumäärä on Ruotsissa vuodessa 

kasvanut reilusti yli 30 %. 

Suomen lainsäädäntöä vastaavia ympäristön turmelemisia ja törkeitä ympäristörikoksia oli 

yhteensä 1 728 tapausta (vuonna 2010 niitä oli 1134 kappaletta). (Lähde: Vuoden 2011 

rikoslakitilasto rikoslain 29 luvun osalta, Brottsförebyggande rådet, www.bra.se) 

Ote Ruotsin rikostorjuntaneuvoston kotisivulta (http://www.bra.se/bra/brott-- 

statistik/miljobrott.html) koskien ympäristörikollisuutta: 

Ympäristörikoksia tapahtuu monilla eri alueilla - metsästyksestä ja 

kalastuksesta laivojen jätöksiin. Sen vuoksi ei ole mitään yhtenäistä 

määritelmää. Suurin osa ympäristölainsäädännöstä on koottuna 

ympäristökaareen. Vuonna 2011 ilmoitettiin noin 5 700 ympäristökaaressa 

tarkoitettua rikosta - lisäystä edellisvuodesta 36 %. Ympäristörikoksia ovat 

maan, ilman tai veden saastuttaminen tai muu sellainen ympäristöön 

vaikuttaminen, joka voi vahingoittaa eläimiä ja kasveja tai ihmisten terveyttä. 

Tavallisimmat ilmoitetut ja syytteeseen johtaneet ympäristökaaririkokset ovat 

ympäristörikos (esimerkiksi saastuttamiset tai haitat), luvaton 

ympäristötoiminta (lupa tiettyyn toimintaan puuttuu tai toimintaehdot ylitetään) 

sekä roskaaminen. Useimmat näistä rikoksista epäillyt ovat keski-ikäisiä 

miehiä. Paljastuneet rikokset tapahtuvat pääasiassa elinkeinotoiminnassa. 

Ympäristörikoksista ilmoittavat ovat usein viranomaisia 

Kaikkeen toimintaan, jonka arvioidaan muodostavan riskin ympäristölle, 

tarvitaan valvontaviranomaisen lupa. Luvassa asetetaan vaatimuksia, jotka 

toimintaa harjoittavan on täytettävä, ja usein juuri nämä vaatimukset ovat 

lähtökohtana ympäristörikosepäilyille. 

Mitä vähemmän ilmoituksia tehdään, sitä useammat ympäristörikokset eivät 

koskaan paljastu. Ympäristörikoksella ei useinkaan ole selvää uhria, niin kuin 

ryöstössä tai pahoinpitelyssä. Sen vuoksi nämä rikokset paljastuvat 

pääasiassa viranomaisten tarkastusja valvontatoimien yhteydessä. Tämä 

tarkoittaa, että tarkastusten lisääminen näkyy suoraan rikostilastoissa.

7 

Aikaisempina vuosina ympäristörikollisuuden tilastoinnissa on esiintynyt 

puutteita. Uusi järjestelmä antaa paremman kuvan ilmoitettujen rikosten 

todellisesta määrästä. 

Lähimaistamme Ruotsin resursointi ympäristörikollisuuden torjuntaan on kaikkein 

korkeimmalla tasolla. Ruotsissa koulutettuja ympäristörikostutkijoita on noin 70 ja 

ympäristörikoksiin erikoistuneita tutkinnanjohtajasyyttäjiä noin 20. Lisäksi Rikspolisenin 

rahanpesuyksikön alaisuudessa toimii erillinen asiantuntijaryhmä vastuualueenaan 

ympäristörikokset. Lokki-projektin kautta saadun tiedon mukaan tyypillisin ympäristörikosten 

uhkakuva Ruotsissa liittyy roskaamiseen ylipäänsä, romuautojen sekä sähkö- ja 

elektroniikkaromun luvattomaan vientiin ulkomaille sekä metsästysrikoksiin. 

Ruotsin tilastoitujen ympäristörikosten määrä (n. 5 700) on huomattavasti suurempi kuin 

Suomessa. Erityisesti törkeiksi luokiteltujen ympäristörikosten määrä Ruotsissa oli vuonna 

2011 edellä mainittu 1 728 tapausta, kun niiden määrä Suomessa on ollut 5-10 tapausta 

vuosittain. 

Ympäristörikokset ovat todellista piilorikollisuutta ja kuten Ruotsin rikostorjuntaneuvoston 

kotisivuilla onkin todettu, on (vuonna 2010) vain 5 prosenttia tapauksista kyetty selvittämään 

siten, että epäilty tekijä on saatu osoitettua tapaukseen (http://www.bra.se/bra/bra-inenglish/home/crime-and-statistics/environmental-crime.html). 

Norja 

Vastaavasti Norjassa tilastoitiin vuonna 2011 kaikkiaan 2 741 ympäristörikosta ja vuonna 

2010 tilastoitiin yhteensä 2 669 ympäristörikosta (Lähde Norjan valtiollinen tilastokeskus 

www.ssb.no). Norjassa ympäristörikostorjunnan valtakunnallinen asiantuntijayksikkö toimii 

valtakunnallisen talous- ja ympäristörikostorjuntayksikön (Okokrim) alaisuudessa 

(www.okokrim.no). Tämän lisäksi erillisen ympäristörikoskoulutuksen saaneet rikostutkijat 

suorittavat ympäristörikosten tutkintaa myös paikallisissa poliisipiireissä. 

Viro 

Viron tilanteesta voidaan todeta siellä tapahtuneen ympäristörikosten torjunnassa ja 

tutkinnassa merkittää kehitystä vuoden 2011 aikana. Viron ympäristötarkastusvirasto 

(Keskkonnainspektsioon, www.kki.ee) on 1.9.2011 lähtien toiminut keskitettynä 

vastuuviranomaisena ympäristörikkomusten osalta. Lisäksi virasto on tällöin samalla saanut 

myös täydet esitutkintavaltuudet ja viraston palvelukseen on palkattu rikostutkijoiksi mm. 

entisiä poliisin rikostutkijoita. 

Varsinaisten ympäristörikosten rekisteröity määrä Virossa on varsin vähäinen, kuten alla 

olevasta taulukosta voidaan todeta:

Rikosnimike 2008 2009 2010 

354 § Puiden tai pensaiden vahingoittaminen ja tuhoaminen 3 1 0 

356 § Puiden tai pensaiden laiton hakkuu 14 9 12 

357 § Suojeltavan luontokohteen suojeluvaatimusten rikkominen 2 0 0 

361 § Luonnon eläinkannan vahingoittaminen 4 2 2 

363 § Toimiminen ilman luonnon käyttö- tai saastelupaa 4 3 10 

364 § Ympäristön saastuttaminen 2 0 0 

367 § Vaarallisten kemikaalien ja jätteiden käsittelymääräysten 

rikkominen 6 5 3 

Yhteensä 32 19 27 

Taulukko 1 Ympäristörikokset Virossa vuosina 2008 - 2010 (Lähde: www.just.ee) 

8 

Tämän lisäksi Viron ympäristötarkastusviraston kotisivulta on nähtävissä myös Virossa 

hallinnollisesti käsiteltyjen ympäristörikkomusten tilastot sekä hallinnolliset sakot ja maksut, 

joita hallinnollisissa tapauksissa on asetettu. Hallinnollisesti käsiteltyjä 

ympäristörikkomuksia Virossa on viime vuosina tilastoitu noin sata erillistä tapausta 

(http://www.kki.ee/download/201/Legal%20offences%20by%20field,%202007-2009.xls) 

Viron ympäristörikostorjunnan ja erityisesti -tutkinnan voidaan vuonna 2011 katsoa ottaneen 

merkittävän askeleen eteenpäin, kun Viroon perustettiin omat erikoistuneet 

ympäristörikostutkijoiden virat. 

Ympäristörikosuhat muualla ulkomailla 

Kansainvälisesti tietoa ympäristörikollisuuden uhkakuvista on kerännyt Interpol, jonka 

alaisuuteen perustettiin Ympäristörikosten vastainen komitea vuonna 1992 (Environmental 

Crime Committee). Kyseinen komitea on perustanut kaksi työryhmää, joista toinen keskittyy 

ns. villieläinrikoksiin (Wildlife Working Group) ja joista toinen on varsinainen 

ympäristörikostyöryhmä (Pollution Crime Working Group). 

Ympäristörikostyöryhmä on jakautunut mm. seuraaviin alatyöryhmiin, joiden kautta 

harjoitetaan yhteistyötä ja tietojenvaihtoa jäsenvaltioiden välillä: 

 

 

 

 

Climate Change Crime and Corruption 

Operational Task Force 

Project Clean Seas 

Project on Exportation of Electronic Waste 

Kyseisen työryhmän johtopäätös oli, että ympäristörikoksiin puuttumiseksi tarvitaan lisää 

yhteistyötä, tietojen vaihtoa, yhteisiä operaatioita, yhteistä koulutusta sekä asennemuutosta, 

jotta kansalliset lainkäyttöelimet suhtautuisivat ympäristörikoksiin niiden edellyttämällä 

vakavuudella. 

Interpolin pysyvän ympäristörikostoiminnon yhteydessä on erillinen ”tietopankki”, jonne 

kerätään tiedot erilaisten jätteiden maastavientirikoksista, joita tehdään organisoidusti ja 

ammattimaisesti. 

Syyskuussa 2010 järjestettiin Interpolin 7:s ympäristörikoskomitean yleiskokous. 

Kokoukseen osallistui noin 200 delegaattia noin 50 Interpolin jäsenmaasta. Kokouksessa 

käsiteltiin runsaasti ajankohtaisia ympäristö- ja luonnonvararikollisuuden uhkakuvia niin 

jälkiteollistuneiden länsimaiden kuin myös etenkin Afrikan, Aasian ja Etelä-Amerikan 

maiden näkökulmista.

Salametsästyksen ja laittoman metsänhakkuun ohella esille voidaan nostaa 

luonnonvararikollisuuden näkökulmasta erityisesti ryöstökalastus valtamerillä. Erityisenä 

ympäristökysymyksiin liittyvänä tapauksena oli esillä myös päästökauppaan liittyvät ns. 

karusellikierrätystyyppiset petokset, jotka sinänsä eivät ole varsinaisia ympäristörikoksia. 

Lisätietoja kansainväliseen ympäristörikollisuuteen liittyvistä uhkakuvista ja 

lainvalvontaviranomaisten yhteistyöstä on löydettävissä esimerkiksi juuri Interpolin 

kotisivuilta ja ympäristörikoskomitean alasivuilta http://www.interpol.int/Crimeareas/Environmental-crime/Environmental-crime. 

9 

3 Ympäristörikoksiin liittyvät kansainväliset sopimukset ja lainsäädäntö 

3.1 Ympäristörikoksia koskevat kansainväliset sopimukset 

Suomi on sitoutunut useisiin ympäristöä ja energiaa koskeviin kansainvälisiin sopimuksiin. 

Sopimukset käsittelevät muun muassa ilman- ja vesiensuojelua, luonnonvarojen 

hyödyntämistä ja suojelua, jätteitä, kasvistoa ja eläimistöä, energiaa sekä avaruutta. 

Esimerkkeinä monenvälisistä sopimuksista mainittakoon kansainvälinen yleissopimus 

vaarallisten jätteiden maan rajan ylittävien siirtojen ja käsittelyn valvontaa koskeva Baselin 

yleissopimus (Basel 22.3.1989, SopS 44-45/1992), villieläimistön ja -kasviston uhanalaisten 

lajien kansainvälistä kauppaa koskeva yleissopimus (CITES), (Washington 3.3.1973, SopS 

44-45/1976), vuoden 1973 kansainvälinen yleissopimus aluksista aiheutuvan meren 

pilaantumisen ehkäisemisestä (MARPOL) (Lontoo 2.11.1973, SopS 51/1983) sekä 

Etelämannerta koskevaan sopimukseen liittyvä ympäristönsuojelupöytäkirja (Madrid 

4.10.1991, SopS 5/1998). 

Uhanalaisten luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kauppaa sääntelevässä CITES - 

yleissopimuksessa on mukana 166 jäsenmaata, ja sääntelyn piirissä on noin 22 000 

kasvilajia ja runsaat 6 000 eläinlajia, joista noin tuhannen lajin kauppa on täysin kiellettyä ja 

muiden lajien kauppa on luvanvaraista. EU:n yhteistä CITES -lainsäädäntöä on noudatettu 

vuodesta 1984 lähtien ja uudistettuna vuodesta 1997 lähtien. Neuvoston ja komission 

CITES -asetukset säätelevät jäsenmaiden välisen kaupan lisäksi jäsenmaiden sisäistä 

kauppaa. Tuontisäännökset ovat yleissopimusta tiukempia ja sääntelyn piirissä on 

enemmän lajeja kuin sopimuksen lajiliitteessä. 

Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) meriympäristönsuojelukomitea hyväksyi 

lokakuussa 2008 MARPOL -sopimuksen ilmansuojeluliitteen uudistamisen. Uusilla 

säännöillä rajoitetaan alusliikenteen tavanomaisia typenoksidi ja rikkidioksidipäästöjä 

ilmakehään ja niiden laskeumia mereen. Laivapolttoaineen rikkipitoisuus laskee muun 

muassa Itämerellä 1.5 prosentista 1,0 prosenttiin 1.7.2010 alkaen sekä 0,1 prosenttiin 

1.1.2015 alkaen. 

Ahvenanmaan osalta on huomattava, että kansainväliset sopimukset, joihin Suomi sitoutuu, 

eivät ilman Ahvenanmaan maakuntapäivien hyväksyntää tule automaattisesti voimaan 

maakunnassa niiltä osin, kun sopimus koskee maakunnan toimivaltaan kuuluvia asioita. 

3.2 Euroopan unionin ympäristörikoslainsäädäntö 

Merkittävä osa Suomen ympäristölainsäädännöstä on nykyisin peräisin Euroopan unionista. 

Koska suurin osa unionin säädöksistä annetaan direktiiveinä, ne on saatettava kansallisesti

10 

voimaan joko lailla tai valtioneuvoston asetuksella. Direktiivit ovat yleensä luonteeltaan niin 

sanottuja minimidirektiivejä, jolloin kansallisesti voidaan säätää myös direktiiviä 

tiukemmasta suojelun tasosta. 

Unionilainsäädännön ja erityisesti ympäristölainsäädännön tehokkuutta vesittävänä on 

nähty muun muassa rangaistusten ja rangaistusasteikkojen suuri vaihtelu maasta toiseen. 

Rangaistuksia ei voida yleisesti pitää riittävinä, kun ne suhteutetaan rikosten vakavuuteen ja 

aiheutettujen vahinkojen suuruuteen. Koska jäsenvaltiot eivät ole rikossanktioiden osalta 

samalla viivalla, on Eurooppaan muodostunut eritasoisia järjestelmiä, jotka eivät ole 

yhdenmukaisia kaikille eurooppalaisille ja jotka ovat omiaan siirtämään rikollisuutta niihin 

osiin Eurooppaa, jossa sääntely ja valvonta eivät ole tehokkainta mahdollista. 

Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat 19.11.2008 Euroopan parlamentin ja neuvoston 

direktiivin 2008/99/EY ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin eli ns. 

ympäristörikosdirektiivin. Direktiivin tavoitteena on taata jäsenvaltioissa ympäristönsuojelun 

korkea taso säätämällä vähimmäisvaatimukset vakavien ympäristöä vahingoittavien tekojen 

rangaistavuudesta. Direktiivin säätämisen taustalla on ollut huoli ympäristörikosten 

lisääntymisestä ja niiden vaikutuksista, jotka ulottuvat yhä useammin niiden valtion rajojen 

ulkopuolelle, joissa rikokset tehdään. 

Kotimainen lainsäädäntö vastasi jo aikaisemminkin melko hyvin direktiivin vaatimuksiin. 

Direktiivin edellyttämät muutokset on täytäntöönpantu kansallisesti pääosin 25.12.2010 

voimaantulleilla lainmuutoksilla (HE 157/2010 vp) sekä eräiltä metsästysrikoksia koskevilta 

osin myös lainmuutoksella 232/2011 (HE 221/2010). Nämä direktiivin täytäntöönpanon 

myötä tehdyt lainsäädännön muutokset liittyvät mm. oikeushenkilön rangaistusvastuun alan 

laajentamiseen, rikoslain 48 luvun 1 §:n ympäristön turmelemiseen ja rikoslain 48 a luvun 5 

§:n luonnonsuojelurikokseen. Oikeusministeriö selvitti ja valmisteli esitetyt muutokset 

(OMML 31/2010). 

3.3 Suomen ympäristörikoslainsäädäntö 

Ympäristörikoksista säädetään sekä rikoslaissa että monessa ympäristöä koskevassa 

erityislaissa. Rangaistusarvoltaan vakavimmat, vankeusuhkaiset tekomuodot on koottu 

rikoslain (RL) 48 lukuun. Rangaistusasteikot vaihtelevat teon vakavuuden mukaan sakosta 

enintään kuuteen vuoteen vankeutta. Sijainti rikoslaissa korostaa tekojen moitittavuutta. 

Rikoslain ulkopuolissa, varsinaisessa ympäristölainsäädännössä esimerkiksi jätelaissa, 

vesilaissa, luonnonsuojelulaissa ja ympäristönsuojelulaissa on lukuisia erilaisia ympäristöä 

koskevia rikkomuksia, joista voidaan tuomita vain sakkoa. 

RL 48 luvun ympäristörikoksiin sovelletaan myös oikeushenkilön rangaistusvastuuta 

koskevia RL 9 luvun säännöksiä yhteisösakosta. 

RL 48a luvun luonnonvararikokset ovat läheistä sukua ympäristörikoksille. Ne ovat sellaisia 

metsästykseen, kalastukseen ja metsään käsittelyyn liittyviä tekoja, joista voidaan tuomita 

myös vankeuteen. Yhteisösakko ei näissä asioissa ole mahdollinen. Vähäisemmistä 

rikkomuksista säädetään metsästyslaissa, kalastuslaissa ja metsälaissa. 

Todettakoon myös, että menettämisseuraamuksia koskevia säännöksiä sovelletaan lisäksi 

ympäristö- ja luonnonvararikoksiin. Samoin laiton hyöty tulee niissäkin tuomita valtiolle 

menetetyksi. Kyse voi silloin olla esim. laittomalla menettelyllä säästettyjen 

jätteenkäsittelykustannusten korvaamisesta.

3.4 Lainsäädännön muutoksia 

11 

Rikoslain 48a luvun luonnonvararikoksiin on lisätty uusi 1a § törkeästä metsästysrikoksesta, 

joka tuli voimaan 1.4.2011. Törkeästä metsästysrikoksesta tuomitaan, jos rikos on tehty 

erityisen raa'alla tai julmalla tavalla tai rikoksen kohteena on ollut suuri määrä riistaeläimiä. 

Lisäksi törkeänä pidetään rikosta, jolla tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä tai joka 

on tehty erityisen suunnitelmallisesti. Metsästysrikos arvioidaan törkeäksi myös siinä 

tapauksessa, että laittomasti on tapettu ahma, ilves, karhu, metsäpeura, saukko tai susi 

taikka vahingoitettu sellaista. Edellytyksenä törkeästä metsästysrikoksesta tuomitsemiselle 

on lisäksi aina, että teko on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Rangaistus on 

vähintään neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta vankeutta. 

Lakiin on otettu myös uusi 4a § törkeästä laittoman saaliin kätkemisestä. Seuraamus 

törkeästä teosta on sakkoa tai enintään kolme vuotta vankeutta. Perusmuotoisen laittoman 

saaliin kätkemisen enimmäisrangaistus nousi nykyisestä kuudesta kuukaudesta yhteen 

vuoteen vankeutta. Laittoman saaliin kätkeminen käsittää muun muassa saaliin 

kuljettamisen, välittämisen tai myymisen. Törkeästä metsästysrikoksesta tuomittava 

määrätään aina metsästyskieltoon, ellei ole erityisen painavia syitä jättää kieltoa 

määräämättä. Metsästyskielto törkeästä teosta on kestoltaan vähintään kolmen ja enintään 

kymmenen vuoden pituinen. 

Ympäristörikoksiksi (ainakin ympäristöavainsyyttäjien tehtäväalueeseen kuuluviksi) 

katsotaan myös rikoslain 17 luvun eläinsuojelurikospykälien vastaiset menettelyt. 

Eläinsuojelurikoksia koskevia säännöksiä on uudistettu 1.3.2011 voimaantulleella lailla, 

jonka merkittävin uudistus oli törkeää eläinsuojelurikosta koskevan 14a §:n säätäminen. 

Törkeä eläinsuojelurikos on kyseessä, jos rikos on tehty erityisen raa'alla tai julmalla tavalla, 

rikoksen kohteena on huomattavan suuri määrä eläimiä tai sillä tavoitellaan huomattavaa 

taloudellista hyötyä. Teon tulee lisäksi olla kokonaisuutena arvostellen törkeä. Rangaistus 

on vähintään neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta vankeutta. Törkeästä 

eläinsuojelurikoksesta tuomittu määrätään samalla eläintenpitokieltoon. Tuomioistuin voisi 

kuitenkin jättää kiellon määräämättä, jos siihen on erityisiä perusteita. Eläintenpitokiellon 

sisältöön tuli myös joitain muutoksia. Lisäksi säädettiin eläintenpitokieltorekisteristä. 

Uusi jäteverolaki tuli voimaan 1.1.2011. Uuden jäteverolain keskeisenä tavoitteena on 

veropohjan laajentaminen: jäteveron tasoa korotettiin aikaisemmasta 30 eurosta 40 euroon 

tonnilta jätettä, joka toimitetaan kaatopaikalle vuoden 2011 alun jälkeen ja 50 euroon 

tonnilta jätettä, joka toimitetaan kaatopaikalle vuodesta 2013 lähtien. Jätevero muuttui 

koskemaan niitä kaatopaikalle toimitettavia jätteitä, joiden hyötykäyttö on teknisesti ja 

ympäristöperusteisesti mahdollista. Veron piiriin kuuluvat sekä yleiset että yksityiset 

kaatopaikat. 

Jäteveron verovelvollisuutta koskevia säännöksiä on selkeytetty. Verovelvollinen on 

edelleen kaatopaikan pitäjä ja vero kohdistuu edelleen vain jätteen kaatopaikkakäsittelyyn – 

muu jätteiden käsittely, kuten jätteenpoltto tai käsittely ongelmajätelaitoksissa, jää edelleen 

lain soveltamisalan ulkopuolelle. Kaatopaikkana ei pidetä myöskään alle kolme vuotta 

kestävää jätteen väliaikaista varastointipaikkaa, maankaatopaikkaa eikä jätteiden 

kompostointi- tai hyödyntämisaluetta, edellyttäen, että tällainen alue on eroteltu selvästi 

kaatopaikasta. Verovelvollisuuden syntymisen kannalta on oleellista, milloin jätteiden 

sijoittamisessa katsotaan olevan kyse kaatopaikan pitämisestä. Kaatopaikan pitäjällä 

tarkoitetaan sitä, joka kulloinkin vastaa kaatopaikasta. Kaatopaikan pitäjä on kaatopaikkaa 

koskevan ympäristöluvan haltija tai jos luvan hakeminen on laiminlyöty, sen hakemiseen 

velvollinen. Sellainen jätteen sijoittaminen luontoon, joka ei ole ympäristöluvanvaraista 

kaatopaikkatoimintaa, ei synnyttä myöskään velvollisuutta maksaa jäteveroa.

12 

Jäteverotuksen toimittamisesta ja sen valvonnasta huolehtii edelleen Tullilaitos. 

Kaatopaikan pitäjän on tehtävä ennen kaatopaikkatoiminnan aloittamista kirjallinen ilmoitus 

tulliviranomaiselle verovelvolliseksi rekisteröitymistä varten. 

4 Valvonta 

4.1 Ympäristölainsäädännön valvonta 

Ympäristölakien valvonta Suomessa kuuluu pääsääntöisesti alueelliselle elinkeino-, 

liikenne- ja ympäristökeskukselle (ELY-keskus) sekä kunnan 

ympäristönsuojeluviranomaisille. ELY-keskuksen ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen 

toimivalta valvonta-asioissa on osittain päällekkäistä. Myös Suomen ympäristökeskuksella 

ja Tukesilla on tiettyjä valvontatehtäviä. 

Valvontaviranomaisella on havaitessaan lainvastaisen tilan velvollisuus ryhtyä toimiin 

tilanteen saattamiseksi lailliseksi. Valvontaviranomainen toimii valvonta-asioissa ko. 

valvottavan lain ja hallintolain säännösten mukaisesti. Mahdollisia tapoja edetä valvontaasiassa 

ovat mm. selvityspyyntö, tarkastus (tarkastuspöytäkirja mahdollisine 

kehotuksineen), kehotus ja hallintopakkomääräys. 

ELY-keskukselle kuuluu ympäristönsuojelulain, luonnonsuojelulain, vesilain ja jätelain lupaja 

valvontatehtäviä. ELY-keskuksen yleisenä tehtävänä on edistää ympäristönsuojelua, 

valvoa yleistä etua ympäristö- ja vesiasioissa sekä kantaa ja vastata tuomioistuimissa ja 

muissa viranomaisissa. Tehtävistä on säädetty elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista 

annetussa laissa (897/2009). Vesilain ja ympäristönsuojelulain mukaan ELY-keskus on 

asianomistaja ympäristörikosasioissa, jos yleistä etua on loukattu. 

Ympäristönsuojelulaissa sekä ympäristönsuojelun erityislainsäädännössä on kunnille 

määrätty keskeisiä lupaja valvontatehtäviä. Kunnissa ympäristölainsäädännön mukaisista 

lupaja valvontatehtävistä vastaa kunnanvaltuuston asettama 

ympäristösuojeluviranomainen, joka usein on kunnan ympäristölautakunta ja joka voi toimia 

myös usean kunnan yhteisenä viranomaisena. 

Suomen ympäristökeskus toimii lupaja valvontaviranomaisena kansainvälisissä 

jätteenkuljetusasioissa sekä eräissä kemikaalilain mukaisissa ympäristönsuojeluun 

liittyvissä tehtävissä. Suomen ympäristökeskus hoitaa myös uhanalaisten eläin- ja 

kasvilajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen (CITES), sekä valaiden ja 

hylkeiden suojelua koskevan lain mukaisista lupa-asioista ja vastaa alusten laittomien 

öljypäästöjen valvonnasta sekä ympäristövahinkojen torjuntatehtävästä. 

Vuoden 2011 alusta kemikaalilain mukaiset kemikaalien tuotevalvontatehtävät keskitettiin 

Turvallisuus- ja kemikaalivirastoon (Tukes). Muutoksen seurauksena myös kemikaalilain 

valvonta on tehostunut. Lisäksi 2011 alkaneen kemikaalilain kokonaisuudistuksen 

yhteydessä kemikaalien markkinavalvontaa on tarkoitus keskittää ja siirtää mm. kunnan 

kemikaalivalvontaviranomaisen tehtävät Tukesille. 

Eri lakien mukaisten tehtävien hoitamisen kehittämisen ja ohjaamisen ohella 

ympäristöministeriö voi antaa valvontaviranomaisille tarkempia valvontaohjeita 

ympäristönsuojelulain nojalla. Ympäristöministeriö on antanut ensisijaisesti alueellisille 

ympäristökeskuksille suunnatun ympäristölupien valvontaa koskevan ohjeen. Ohje tuli 

voimaan 25.11.2005 ja sen uudistaminen aloitettiin vuonna 2011.

13 

Myös vuonna 2006 ilmestynyttä opasta Ympäristölainsäädännön laillisuusvalvonta – 

erityisesti ympäristönsuojelulain näkökulmasta (Suomen ympäristö 11/2006) koskeva 

uudistustyö alkoi syksyllä 2011. 


Rajavartiolaitos on muiden lakisääteisten tehtäviensä ohella toimivaltainen 

ympäristörikosten ja luonnonvararikosten esitutkinnassa. Rajavartiolaitos valvoo muun 

muassa metsästyslain (615/1993), kalastuslain (286/1982) luonnonsuojelulain (1096/1996), 

ympäristönsuojelulain (86/2000), muinaismuistolain (295/1963) ja merenkulun 

ympäristönsuojelulain (1672/2009) noudattamista. 

Käytännössä Rajavartiolaitos suorittaa pääosin luonnonvararikosten esitutkintaa ja niiden 

osalta lähinnä metsästys- ja kalastusrikosten sekä edellä mainittujen aineellisten 

Rajavartiolaitoksen valvontavastuulla olevien lakien mukaisten rikkomusluontoisten tekojen 

tutkintaa. Vuoden 2011 alusta lukien Rajavartiolaitos on suorittanut myös alusöljypäästöjen 

esitutkinnan merialueella. Rajavartiolaitoksen esitutkintaan saapuneiden ympäristö- ja 

luonnonvararikosten määrä on pysytellyt edellisen vuoden tasolla. Vuonna 2010 

Rajavartiolaitoksen esitutkintaan saapui yhteensä 243 ja vuonna 2011 yhteensä 238 

ympäristö- ja luonnonvararikosta tai rikkomusta. 

Rajavartiolaitoksessa tutkintaan tulleet rikokset ovat olleet tyypillisesti niitä, jotka paljastuvat 

Rajavartiolaitoksen rajanylityspaikkojen ulkopuolella suorittaman rajojen valvonnan 

yhteydessä. Rajavartiolaitoksella on erittäin hyvät edellytykset ympäristöön liittyvän 

valvonnan suorittamiseen, koska valvontatoimintaa tehdään niin maalla, merellä kuin 

ilmassakin ja käytössä on asianmukainen kalusto tehtävien suorittamista varten. 

Ympäristörikoksia tulee Rajavartiolaitoksen tietoon myös sivullisten ilmoitusten perusteella. 

Rajavartiolaitoksen puuttumiskynnys ympäristörikoksiin on matala. Kaikkiin 

Rajavartiolaitoksen tietoon tulleisiin ympäristörikoksiin puututaan ja oman toimivallan piiriin 

kuuluvat tapaukset pyritään tutkimaan itse. Rajavartiolaitoksen tietoon tulleiden oman 

toimivallan ulkopuolelle jäävien rikosten osalta tehdään ilmoitus toimivaltaiselle 

esitutkintaviranomaiselle. Rajavartiolaitos voi myös poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen 

yhteistoiminnasta annetun lain (687/2009) 2 § 2 momentin nojalla suorittaa poliisin tai tullin 

tehtäväalueeseen kuuluvaan kiireellisen rikostorjuntaan liittyvän toimenpiteen näiden 

puolesta käyttäen omia säädettyjä toimivaltuuksiaan, jos toimenpidettä ei voida viivyttää. 

Toimenpiteestä ilmoitetaan ilman aiheetonta viivytystä toimivaltaiselle 

esitutkintaviranomaiselle. Edellä mainittujen esitutkintaviranomaisten yhteistoimintaa 

koskevalla lailla turvataan viranomaisten toiminnan joutuisuus sekä niille säädettyjen 

tehtävien tehokas suorittaminen. Rajavartiolaitos ja poliisi ovat myös muodostaneet yhteisiä 

tutkintaryhmiä erityisesti metsästysrikosten tutkinnan tehostamiseksi. 

Rajavartiolaitos suorittaa öljypäästöjen valvontaa merialueilla sekä osallistuu 

onnettomuustilanteissa öljyntorjuntaan. Öljypäästövalvonnan tavoitteena on Suomen 

merialueilla havaittujen päästöjen osalta laittoman toiminnan keskeyttäminen, 

torjuntatoimenpiteiden aloittaminen, hallinnollisen öljypäästömaksututkinnan turvaaminen 

sekä asiassa suoritettavan esitutkinnan turvaaminen. Valvontaa suoritetaan 

Rajavartiolaitoksen ilma-aluksilla, Dornier-lentokoneilla ja helikoptereilla, merialueilla 

päivittäin. Partiot lennetään kattavasti Suomen merialueilla ja talousvyöhykkeellä. Lisäksi 

lentovalvontaa on sovitettu yhteen sekä Ruotsin että Viron viranomaisten kanssa ja 

valvontaa suoritetaan osin myös edellä mainittujen maiden merialueilla. Dornier-lentokoneet 

on varustettu erityisesti öljypäästöjen valvontaan soveltuvalla laitteistolla.

14 

Kuva 2 Rajavartijat työssään (J-P Lumilahti, Rajavartiolaitos). 

4.3 Tullilaitos 

Suomen tullin rooli ympäristönsuojelussa kytkeytyy pääasiassa erilaisten tuonti- ja 

vientirajoitusten valvonnan kautta toteutettavaan ympäristönsuojeluun. Tuonti- ja 

vientirajoituksia on säädetty joko EU-asetuksilla tai kansallisilla laeilla ja asetuksilla. 

Rajoitusten taustalla ovat yleisen järjestyksen ja turvallisuuden sekä ihmisten terveyden 

turvaamisen ohella ympäristönsuojelulliset näkökohdat. Ympäristönsuojelu ilmenee eri 

tavoin tuonti- ja vientirajoituksissa. Esimerkiksi jätteiden kuljetuksia sekä ydinaineita ja 

radioaktiivisia aineita koskevat rajoitukset on säädetty suojelemaan koko maailman 

ympäristöä. Myös otsonikerrosta tuhoavia aineita koskevien tuonti- ja vientirajoitusten 

valvonnan tarkoituksena on suojella otsonikerrosta kaikkialla maailmassa. 

Uhanalaisten kasvi- ja eläinlajien tuonnin, viennin ja kauttakuljetuksen valvonta 

Uhanalaisten kasvilajien ja niistä saatavien tuotteiden, jotka on tarkemmin määritelty CITES 

-sopimuksen (villieläimistön ja -kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa 

koskeva yleissopimus (CITES), Washington 3.3.1973) liiteosissa, tuonti, vienti ja 

kauttakuljetus ovat luvanvaraista. Valtaosa ns. CITES -tuotteista tuodaan Euroopan unioniin 

kolmansista maista, joten tuontirajoituksella suojellaan näiden maiden ympäristöä ja 

luonnon monimuotoisuutta. CITES -vientirajoituksella taas suojellaan ympäristöä EU:n 

sisällä, vaikka suurin osa uhanalaisten kasvien ja eläinten kaupasta suuntautuukin 

kehitysmaista teollisuusmaihin. 

Suomessa Tullilaitoksen tehtävänä on valvoa edellä mainitun CITES -sopimuksen 

mukaisten uhanalaisten kasvi- ja eläinlajien kansainvälistä kauppaa koskevien määräysten 

noudattamista. CITES -tavaroiden vähäistä takavarikkomäärää Suomessa voidaan selittää

15 

Suomen maantieteellisellä sijainnilla sekä sillä tosiasialla, ettei eksoottisten eläinten pito 

lemmikkieläimenä ole täällä muodikasta. 

Vaarallisten aineiden, säteilevien kuljetusten ja jätteiden kuljetusten valvonta 

Tullilaitoksen tehtäviin kuuluu myös vaarallisten aineiden sekä kansainvälisten jätteiden 

kuljetuksien valvonta. Tullilaitos on järjestänyt vaarallisten aineiden tiekuljetuksiin ja ADRkuljetuksiin 

kohdistettavia tehotarkastuksia, joiden lisäksi se on osallistunut Suomen 

ympäristökeskuksen EU/ETA -laajuisiin jätteensiirtojen valvontaoperaatioihin. Suomen 

rajavalvonta on Euroopan huippuluokkaa, ja erilaisia valvontajärjestelmiä on kehitetty viime 

vuosina merkittävästi. 

Jäteveron kantaminen 

Tullilla on myös merkittävä verotuksellinen rooli ympäristönsuojelun alueella, sillä tulli 

kantaa jäteverolain mukaisesti jäteveroa kaatopaikalle toimitetusta jätteestä. Viime vuosina 

on paljastunut useita tapauksia, joissa jätteitä on läjitetty joko käytöstä poistetuille tai täysin 

laittomille kaatopaikoille antamatta tästä toiminnasta minkäänlaisia veroilmoituksia Tullille. 

Jäteverokysymykset ovat kuitenkin tällaisissa tapauksissa muodostuneet hyvin 

haasteellisiksi. Laitonta kaatopaikkaa ei nimittäin olekaan pidetty usein verotuksellisessa 

mielessä kaatopaikkana ja jonne läjittämisestä voitaisiin siten kantaa jätevero. Tällaisessa 

tulkinnallisessa tilanteessa veropetostutkintakin on tullut siten käytännössä usein 

poissuljetuksi. Laittomasta toiminnasta koitunut kustannussäästö on kuitenkin mahdollista 

takavarikoida rikoshyötynä mahdollisen ympäristörikostutkinnan yhteydessä. Uusi 

jäteverolaki (1126/2010) tuli voimaan 1.1.2011, mutta tilanne laittomien kaatopaikkojen 

jäteverottamisen osalta näyttää olevan edelleen ongelmallinen. 

4.4 Vaarallisten kemikaalien teollisen käsittelyn ja varastoinnin valvonta 

Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) tehtävänä on teknisen turvallisuuden 

ylläpitämiseksi mm. valvoa, tarkastaa ja myöntää luvat laajamittaista vaarallisten kemikaalien 

teollista käsittelyä varten. Tukes suorittaa onnettomustutkintaa ja kerää tiedot toimialalla 

tapahtuneista onnettomuus- ja vahinkotapauksista sekä vaaratilanteista vaurio- ja 

onnettomuusekisteriin (VARO). Vaarallisten kemikaalien vähäisen teollisen käsittelyn ja 

varastoinnin tehtävät keskittyvät kemikaalilain mukaisiin valvontatehtäviin. 

4.5 Valvontaviranomaisten yhteistyö 

ELY-keskukset ja kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset tekevät säännöllistä 

valvontayhteistyötä, koska ko. viranomaisten tehtävät ovat samankaltaisia ja osin 

päällekkäisiä. Myös ympäristönsuojeluasetuksen 29 § edellyttää, että 

valvontaviranomaisten on oltava keskenään riittävässä yhteistyössä. Yhteistyötä on 

kuitenkin syytä edelleen kehittää ja työnjakoa selkiyttää. Tämä on tärkeää erityisesti 

resurssien oikean kohdentamisenkin vuoksi. 

Ympäristöviranomaiset, poliisi, Rajavartiolaitos, tullilaitos ja pelastusviranomaiset tekevät 

yhteistyötä ympäristöasioissa tapauskohtaisesti. Yhteistyötä on syytä edelleen kehittää mm. 

molemminpuolisia virka-aputilanteita ajatellen. 

Vuosina 2011 ja 2012 tullin tutkittavina on ollut laajempia luonnonsuojelurikosten sarjoja. 

Näiden tapausten tutkinnan yhteydessä on selkeästi korostunut viranomaisyhteistyön tarve

16 

Ympäristöministeriön, Suomen ympäristökeskuksen, ELY – keskusten ja tullin kesken. Tätä 

yhteistyötä tullaan jatkossa tiivistämään ja kehittämään. YM:n, SYKEn ja ELY – keskuksien 

kaksinainen rooli sekä lupaviranomaisena että asiantuntijana kytkeytyy kulloinkin 

tutkittavana olevan rikoksen eri vaiheisiin useissa kohdissa. Tullin selkeä rooli taas on tuoda 

esitutkinnan, syyttäjäyhteistyön ja kansainvälisen tutkintayhteistyön osaaminen tähän 

ketjuun. Tämän vuoksi säännöllisen tietojenvaihdon ja koulutusyhteistyön kehittäminen on 

tarpeellista erityisesti koska kansainväliset rikollisuusilmiöt näkyvät Suomessa entistä 

nopeammin. 

5 Viranomaisten tietoon tulleet ympäristörikokset 

5.1 Ympäristörikosten käsittelyketjusta 

Kaikki ympäristörikokset eivät tule viranomaisten tietoon tai lainkäytön piiriin. Vain osa 

ympäristörikoksista ilmoitetaan poliisille. Mitä haitallisemman ja näkyvämmän 

ympäristöllisen seurauksen aiheutumisesta on kysymys, sitä suuremmalla 

todennäköisyydellä asia saatetaan myös poliisin tietoon ja esitutkintaan. Huomaamatta 

jäävät usein sellaiset rikokset, joista ei näy ulkoista päästöä tai joista ei saada muuta 

konkreettista havaintoa. Laitos voi kuitenkin toimia ympäristölainsäädännön vastaisesti 

esim. kiertämällä luvanvaraisuussäännöksiä tai "ajamalla" laitosta luvanvastaisesti ja 

saamalla täten taloudellista hyötyä. 

Tieto poliisille voi tulla pääasiassa kolmea eri kautta, useimmiten yksityiseltä kansalaiselta, 

melko usein valvontaviranomaisen, kunnallisen tai valtiollisen, ilmoituksena sekä toisinaan 

myös poliisin omana havaintona esimerkiksi tavanomaisen valvonnan yhteydessä. 

Valvontaviranomaisen tulee pääsääntöisesti tehdä ilmoitus toimialallaan havaitsemastaan 

rikollisesta menettelystä. Ilmoitusta ei kuitenkaan tarvitse tehdä silloin, jos rikos on vähäinen 

ja jos sillä ole loukattu yleistä etua. 

Poliisin on toimitettava ilmoitetussa asiassa esitutkinta, jos on syytä epäillä, että rikos on 

tehty. Esitutkinnan toimittaa yleensä tapahtumapaikan poliisilaitos, mutta asian laadun niin 

vaatiessa tutkintatoimet voidaan siirtää Keskusrikospoliisin suoritettavaksi. 

Ympäristörikokset edellyttävät lähes aina esitutkintaviranomaisen ennakkoilmoitusta 

syyttäjälle ja tämän osallistumista asian esitutkintaan. Myös Tulli- ja Rajavartiolaitos 

suorittavat ympäristörikosasioissa esitutkintaa. 

Poliisin tietoon tulleista ympäristörikoksista noin kolmannes selvitetään. Aina esimerkiksi 

jätteitä maastoon jättänyttä henkilöä ei pystytä saamaan selville. Rikoksen selvittyä asia 

toimitetaan syyttäjän syyteharkintaan. Syyttäjä päättää ensin siitä, onko joku syyllistynyt 

asiassa rikokseen, eli löytyvätkö todennäköiset syyt syytteen nostamiseen esimerkiksi 

näytön riittävyyden kannalta. Syyttäjä ratkaisee myös sen, mistä rikoksesta asiassa on 

kysymys, jolloin poliisin tätä koskeva arvio saattaa syyteharkintavaiheessa muuttua. Mikäli 

syyttäjä toteaa jonkun henkilön syyllistyneen rikokseen, hän päättää seuraavaksi onko syyte 

nostettava vai onko asiassa tehtävä jollakin laissa erikseen mainitulla perusteella 

syyttämättäjättämispäätös. 

Jos syyte nostetaan, asia käsitellään paikallisessa käräjäoikeudessa (KO) ja mahdollisen 

muutoksenhaun johdosta edelleen hovioikeudessa (HO) sekä joskus harvoin myös 

korkeimmassa oikeudessa (KKO).

5.2 Esitutkintaviranomaisten tietoon tulleet ympäristörikokset 

17 

Ympäristörikoksia koskevat rangaistussäännökset on koottu rikoslakiin siltä osin kun teosta 

voi seurata vankeusrangaistus. Lievempiä rangaistussäännöksiä on kuitenkin useissa 

muissa laeissa. Tämä vaikuttaa ympäristörikosten seurantaan kuin myös se mitkä rikokset 

on katsottava ympäristörikoksiksi. Lainsäädännössämme on säädetty rangaistaviksi useita 

tekoja, jotka tavalla tai toisella sivuavat myös ympäristöasioita. Kaikkia ympäristöön tavalla 

tai toisella liittyviä rikoksia on siksi vaikea kattavasti ottaa seurannassa huomioon. 

Esitutkintaviranomaisten tietoon tulleet ympäristörikokset esitellään tässä raportissa 

lakikohtaisesti. Kyseisiä esitutkintaviranomaisia ovat Poliisi, Rajavartio- ja Tullilaitos. 

Lakitekstit on löydettävissä esimerkiksi internetin kautta sivulta www.finlex.fi. 

Esitutkintaviranomaisten tilastot perustuvat siihen, millä rikosnimikkeellä tapausta on tutkittu 

esitutkintavaiheessa. Jos asia etenee syyteharkintaan ja tuomioistuinkäsittelyyn, 

rikosnimike voi muuttua. Nämä tilastot heijastavat ensisijaisesti tutkintapalvelujen kysyntää. 

Ympäristön tilasta ja ympäristöön kohdistuvista uhista kyseiset tilastot eivät kerro juuri 

mitään. 

Rikoslaki 

Rikoslain 48 luvussa on säädetty ympäristörikoksista. Nämä ovat ympäristön turmeleminen, 

törkeä ympäristön turmeleminen, ympäristörikkomus, tuottamuksellinen ympäristön 

turmeleminen, luonnonsuojelurikos ja rakennussuojelurikos. Rikosten rangaistusuhka on 

vähintään sakkoa ja maksimirangaistukset vaihtelevat kuudesta kuukaudesta kuuteen 

vuoteen vankeutta. Törkeässä ympäristön turmelemisessa vähimmäisrangaistus on neljä 

kuukautta vankeutta. 

Rikoslain ympäristörikokset 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 

Ympäristön turmeleminen RL 48:1 131 148 148 194 189 181 177 

Törkeä ympäristön turmeleminen RL 48:2 1 2 2 5 11 7 8 

Ympäristörikkomus RL 48:3 258 206 239 240 241 210 209 

Tuottamuksellinen ympäristön turmeleminen RL 48:4 2 6 6 6 8 6 7 

Luonnonsuojelurikos RL 48:5 34 35 53 59 60 52 41 

Rakennussuojelurikos RL 48:6 3 1 1 1 6 4 2 

Yhteensä 429 398 449 505 515 460 444 

Taulukko 2 Esitutkintaviranomaisten kirjaamat rikoslain ympäristörikokset 2005–2011 

Ympäristön turmeleminen ja ympäristörikkomus muodostavat valtaosan poliisille 

ilmoitettujen rikoslain ympäristörikosten määrästä. Ympäristön turmelemisesta on kyse 

silloin, kun ympäristöön tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta esimerkiksi saatetaan, 

päästetään tai jätetään esine tai aine siten, että teko on omiaan aiheuttamaan ympäristön 

pilaantumista tai roskaantumista tai vaaraa terveydelle. Ympäristörikkomuksesta on kyse 

kun mainitunlainen teko on kokonaisuutena arvostellen vähäinen. 

Poliisiasiain tietojärjestelmään on vuoden 2011 osalta kirjattu kaikkiaan 8 törkeää 

ympäristön turmeleminen rikosta. Näistä rikosasioista voidaan tässä julkiseksi tarkoitetussa 

raportissa tuoda esiin seuraavia perustietoja: 

1. Uudenmaan alueella on kirjattu rikosilmoitus, törkeästä ympäristön turmelemisesta 

joka asiallisesti liittyy aiemmin aloitettuun törkeän ympäristörikoksen esitutkintaan.

2. Päijät-Hämeen poliisilaitos on kirjannut rikosilmoituksen asiassa, jossa ilmeisimmin 

ns. polttoainevarkaissa ollut/olleet henkilöt olivat jättäneet viljakuivurin yhteydessä 

olleen polttoöljysäiliön valumaan 1-luokan pohjavesialueella. Maahan oli valunut 

noin 3000 litraa polttoöljyä. 

(http://yle.fi/uutiset/nastolan_oljyvuodon_torjunta_jatkuu/5348698) 

3. Uudellamaalla epäillään kuorma-autoilijan saattaneen vuosien ajan 

maankaatopaikalle kuuluvaa jätemaata maastoon. 

4. Satakunnassa kirjattiin ilmoitus törkeästä ympäristön turmelemisesta joessa olleen 

öljyn vuoksi. Ilmoituksen mukaan öljyä olisi ilmennyt myös muina vuosina. 

5. Pirkanmaalla olivat ns. polttoainevarkaat katkoneet kaivinkoneen tankin letkuja, 

anastaneet polttoainetta ja jättäneet tankin polttoöljyn valumaan maahan. 

6. Varsinais-Suomessa epäillään maatalousyrittäjän luvatta kuljettaneen pelloille lantaa 

ja jättäneen rikkoutuneen lantalan korjaamatta, mitä kautta epäillään läheisen 

vesistön mm. rehevöityneen toiminnan/laiminlyöntien vuoksi. 

7. Oulussa havaittiin toukokuussa 2011 erään yrityksen pihamaalla ainetta, jonka 

todettiin olevan myrkyllistä kemikaalia, jota oli tyhjennetty yrityksen takapihalle kaksi 

n. 1000 litran muovisäiliötä. 

http://www.polamk.fi/poliisi/oulu/home.nsf/tiedote/23.5.2011 

8. Keskusrikospoliisi aloitti toukokuussa 2011 tutkinnan epäillystä törkeästä ympäristön 

turmelemisesta/ympäristön turmelemisesta liittyen maanrakennusalanyritykseen 

toimintaan Päijät-Hämeessä. Asiasta on ollut myös mediassa artikkeleita. 

18 

Kuva 3 Poliisin teknistä tutkintaa maanottoalueella (Viitala).

19 

Rikoslain 48a luvussa on säädetty luonnonvararikoksista. Luonnonvararikoksia ovat 

metsästysrikos, kalastusrikos, metsärikos ja laittoman saaliin kätkeminen. Luvussa on myös 

säädetty metsästyskiellosta, joka voidaan määrätä vähintään yhdeksi ja enintään viideksi 

vuodeksi. Tuomituista metsästyskieltojen määrästä ei kuitenkaan ole saatavilla tilastoja 

poliisin järjestelmistä, koska kyse on rikoksen seuraamuksesta. 

Rikoslain luonnonvararikokset 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 

Metsästysrikos RL 48a: 1 251 300 251 252 309 253 266 

Kalastusrikos RL 48a: 2 9 14 0 13 7 11 33 

Metsärikos RL 48a: 3 9 6 4 6 6 7 4 

Laittoman saaliin kätkeminen RL 48a: 4 3 13 2 4 4 6 2 

Yhteensä 272 333 257 275 326 277 305 

Taulukko 3 Esitutkintaviranomaisten kirjaamat luonnonvararikokset 2005–2011. 

Metsästysrikos muodostaa vuodesta toiseen noin 90 % rikoslain luonnonvararikoksista. 

Metsästysrikoksesta on kyse, kun joku tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta 

oikeudettomasti esimerkiksi metsästää kiellettyä pyyntivälinettä tai -menetelmää käyttäen 

tai metsästää vastoin metsästyksestä annettuja säännöksiä tai aiheuttaa metsästäessään 

vaaraa tai vahinkoa ihmiselle tai toisen omaisuudelle. 

Rikoslain 44 luvun terveyttä ja turvallisuutta vaarantaviin rikoksiin sisältyy rikoksia, joilla voi 

olla huomattavia vaikeutuksia myös ympäristöön. Säännösten suojeluobjektina on kuitenkin 

ihmisen henki ja terveys sekä omaisuus. Ympäristön osalta tulee sovellettavaksi rikoslain 

edellä mainitut muut rangaistussäännökset. 

Rikoslain terveyttä ja turvallisuutta vaarantavia rikoksia 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 

Terveysrikos RL 44:1 7 6 6 3 4 5 2 

Lääkerikos RL 44:5 461 453 548 802 851 908 1007 

Geenitekniikkarikos RL 44:9 (ei saatavissa) 

Ydinenergian käyttörikos RL 44:10 (ei saatavissa) 

Räjähderikos RL 44: 11 131 130 116 118 140 134 124 

Varomaton käsittely RL 44:12 373 527 483 439 436 426 372 

Vaarallisten aineiden kuljetusrikos RL 44:13 18 17 19 11 12 34 20 

Yhteensä 990 1133 1172 1373 1443 1507 1525 

Taulukko 4 Esitutkintaviranomaisten kirjaamia rikoslain 44 luvun terveyttä ja turvallisuutta 

vaarantavia rikoksia 2005–2011. 

Terveysrikokseen voi syyllistyä esimerkiksi jos tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta 

torjunta-ainelain, tuoteturvallisuuslain, kemikaalilain, terveydensuojelulain, elintarvikelain tai 

eläimistä saatavien elintarvikkeiden elintarvikehygieniasta annetun lain vastaisesti 

valmistaa, käsittelee, tuo tai tahallaan yrittää tuoda maahan, pitää hallussaan, varastoi, 

kuljettaa, pitää myynnissä, välittää tai luovuttaa tavaraa tai ainetta siten, että teko on 

omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen hengelle tai terveydelle. Rangaistusuhka on sakkoa tai 

vankeutta enintään kuusi kuukautta. Lääkerikos on vastaavantyyppinen kuin terveysrikos, 

mutta rangaistusuhka on ankarampi: sakkoa tai vankeutta korkeintaan yksi vuosi. 

Geenitekniikkarikos ja ydinenergian käyttörikos eivät ole ajankohtaistuneet vielä 

kertaankaan. Räjähderikoksessa kyse on vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn 

turvallisuudesta annetun lain tai sen nojalla annettujen säännösten rikkomisesta. 

Rangaistusuhka on sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. 

Varomattoman käsittelyyn voi syyllistyä käyttämällä, käsittelemällä tai säilyttämällä 

esimerkiksi ampuma-asetta, tulta tai räjähdettä taikka terveydelle tai ympäristölle vaarallista

20 

kemikaalia taikka radioaktiivista ainetta siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vaaraa 

toisen hengelle tai terveydelle tai omaisuudelle. Rangaistusuhka on sakkoa tai vankeutta 

enintään kuusi kuukautta. 

Vaarallisten aineiden kuljetusrikokseen voi syyllistyä muun muassa kuljettamalla tahallaan 

tai törkeästä huolimattomuudesta vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetun lain 

vastaisesti vaarallista ainetta siten, että menettely on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen 

hengelle tai terveydelle taikka vaaraa toisen omaisuudelle. 

Vesilaki 

Vesilaissa rangaistussäännökset on koottu lain 13 lukuun. Rangaistavia tekoja ovat 

vähäisen uoman vedenjuoksun estäminen, vesilain luparikkomus, vesilain 

kunnossapitosäännösten rikkominen, vesilain käyttöoikeussäännösten rikkominen, 

uittorikkomus ja vesistön käytön estäminen. 

Vesilain rangaistussäännökset, 13 luku 2-7 § 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 

Vähäisen uoman vedenjuoksun estäminen 2 0 0 1 0 0 0 

Vesilain luparikkomus 6 5 7 4 6 3 4 

Vesilain kunnossapitosäännösten rikkominen 0 0 2 0 0 0 0 

Vesilain käyttöoikeussäännösten rikkominen 0 1 2 1 1 0 2 

Uittorikkomus 0 0 0 0 0 0 0 

Vesistön käytön estäminen 0 1 0 0 0 0 0 

Yhteensä 8 7 11 6 7 3 6 

Taulukko 5 Esitutkintaviranomaisten kirjaamat vesilaissa rangaistavaksi säädettyjen 

rikosten määrä 2005–2011. 

Muita lakeja 

Ympäristöä välittömästi koskevia tai sitä sivuavia rangaistussäännöksiä on yli 

toistakymmentä hyvinkin hajallaan lainsäädännössämme. Esimerkiksi jätelain 60 §, 

kalastuslain 108 §, maastoliikennelain 25 §, luonnonsuojelulain 58 §, maa-aineslain 17 § ja 

kalastuksesta Tornionjoen kalastusalueella annetun lain 7 § sisältävät kukin 

rangaistussäännöksen. Rikoslain ympäristö- ja luonnonvararikoksien määrään verrattuna 

vähäisempien rikosten lukumäärä on kokonaisuudessaan selvästi suurempi. 

Rangaistussäännöksiä yksittäin tarkasteltaessa ne eivät useassa tapauksessa ole 

ajankohtaistuneet juuri lainkaan. Tällaisia ovat esimerkiksi kemikaalirikos, 

rakennussuojelurikkomus ja muinaismuistorikkomus. Hyvin harvoin sovellettuja 

rangaistussäännöksiä ei ole sisällytetty alla olevaan taulukkoon. 

Muita lakeja koskevat rikokset 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 

Jäterikkomus 425 372 386 359 332 352 337 

Kalastusrikkomus 299 346 406 462 561 624 668 

Maastoliikennerikkomus 309 299 299 395 325 313 323 

Luonnosuojelurikkomus 55 39 36 44 33 33 38 

Maa-ainesrikkomus 3 3 5 1 3 2 6 

Kalastuksesta Tornionjoen kalastusalueella annetun 5 14 7 7 6 20 0 

lain rikkominen 

Yhteensä 1096 1073 1139 1268 1260 1344 1372 

Taulukko 6 Esitutkintaviranomaisten kirjaamia muita ympäristöä koskevia rangaistavaksi 

säädettyjä rikoksia 2005–2011.

21 

Havaintoja poliisin tilastoista 

Ympäristörikostilastot eivät heijasta ympäristörikollisuuden todellista tilaa, koska kysymys 

ympäristörikollisuudessa on nimenomaan piilorikollisuudesta. 

Viime vuosina rikoslain 48 luvun ympäristörikosten määrä on pysynyt kokonaisuutena hyvin 

samalla ja vaihtelemattomalla tasolla. Myöskään luonnonvararikosten (48a luku) määrässä 

ei tapahtunut muutoksia edellisiin vuosiin verrattuna. 

Ympäristöön jätettyjen ajoneuvojen jyrkkä väheneminen viimeisten vuosien aikana on 

jatkunut, ja viime vuonna niitä ei rekisteröity lainkaan. Kuten aiemmissa raporteissa on jo 

todettu, tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka lainsäädännölliset keinot voivat vaikuttaa 

kehitykseen hyvin myönteisesti ja lainvalvontaa voimakkaammin. 

Rikoslain 44 luvun terveyttä ja turvallisuutta vaarantavien rikosten lukumääriä tarkasteltiin 

ensi kerran vuoden 2006 raportissa. Merkillepantavaa on lääkerikosten määrän kasvu: 

neljässä vuodessa määrä on moninkertaistunut. 

Kuva 4 Näytteenottoa ympäristörikospaikalla. 

5.3 Poliisin kansainvälinen virka- ja oikeusapu ympäristörikosasioissa 

Kansainvälisten oikeus- ja virka-apupyyntöjen, kansainvälisten etsintäkuulutusten ja muun 

operatiivisen tiedonvaihdon osalta Keskusrikospoliisin kansainvälinen osasto kirjasi vuonna 

2011 yhteensä 14 uutta asiaa, jotka koskivat ympäristörikollisuutta. 

Vuoden 2011 osalta kaikki ulkomailta poliisille saapuneet kyselyt koskivat yleisempää 

tietojenvaihtoa. Vain muutama asia liittyi yksilöidyn ulkomaisen jutun tutkintaan ja näistäkin

22 

vain yksi vaikutti liittyvän Suomeen täällä asuvan osallisen perusteella. Suomeen saapuneet 

tietojenvaihtokyselyt koskivat mm. SER -jätteiden dumppausta. 

Kirjausten perusteella poliisi ei lähettänyt mainittuina aikoina yhtäkään ympäristörikosta 

koskevaa virka- tai oikeusapupyyntöjä ulkomaille. Seurantaa tosin vaikeuttaa kuitenkin se, 

että jos asiaan sisältyy muita kuin ympäristörikoksia ja muut rikokset ovat ns. päärikoksia, 

kirjaus asiankäsittelyjärjestelmään tehdään ns. päärikoksen mukaan. 

Sen sijaan tullin rikostorjunnan tutkinnassa on ollut CITES -asioihin liittyviä 

luonnonsuojelurikoksia, jotka ovat olleet luonteeltaan ja tietojenvaihdoltaan kansainvälisiä. 

5.4 Tullin tietoon tulleet ympäristörikokset 

Suurin osa Tullin tutkimista ympäristörikoksiksi luokiteltavista rikoksista ovat maahantuonnin 

tai kauttakuljetuksen yhteydessä ilmitulevia ja paljastuneita CITES -tuotteiden 

salakuljetustapauksia. Kysymys on useimmiten yksityishenkilöiden lomamatkoiltaan 

tuomista yksittäisistä tuotteista tai ulkomailta internetin kautta tilaamista pienistä 

lähetyksistä. 

Tapaukset tutkitaan niiden laadun mukaan joko luonnonsuojelulain 58 §:n mukaisina 

luonnonsuojelurikkomuksina tai rikoslain 48 luvun 5 §:n mukaisina luonnonsuojelurikoksina. 

Rangaistusuhka näistä teoista on rikkomuksen osalta sakkoa ja rikoksen osalta sakkoa tai 

vankeutta enintään kaksi vuotta. Lisäksi luonnonsuojelulain 59 §:n mukaan tekijä on 

tuomittava menettämään omaisuus, joka on ollut rikoksen kohteena, eli esimerkiksi 

säännösten vastaisesti maahantuotu kasvinosa, ja tämän lisäksi on tuomittava menetetyksi 

se arvo, mikä rauhoitetulla eläimellä tai kasvilla on lajinsa edustajana. Ympäristöministeriö 

vahvistaa ohjeelliset arvot rauhoitetuille eläimille ja kasveille. Asiantuntijaviranomaisena 

lajien tunnistamisen osalta jutuissa toimii Suomen ympäristökeskus, jolta Tulli pyytää 

tutkimiensa juttujen yhteydessä asiantuntijalausunnon kunkin kasvin, kasvinosan tai 

eläinlajin osalta. 

Tullin CITES -tavaroiden takavarikoita, jotka ovat johtaneet rikostutkintaan 

luonnonsuojelurikoksina, on vuosittain tehty keskimäärin 1–5 kappaletta. 

Luonnonsuojelurikkomuksia on ollut tutkittavana vuosien 2000–2011 välisenä aikana 

yhteensä keskimäärin 10 tapausta vuodessa. Useimmissa Tullin tutkimissa tapauksissa on 

ollut kyse yksityishenkilöiden lomamatkoiltaan tuomista CITES -asetuksen B-liitteen 

yksittäistuotteista. Yleisin ilman lupaa maahantuotu tuote on ollut käärmeennahkainen 

lompakko, vyö tai kellonranneke. Yksityishenkilöt tuovat lomamatkoiltaan paljon myös 

erilaisia koralleja, simpukoita ja kasveja/kasvinosia, ja internetkaupoista tilataan erityisesti 

kenkiä tai vaatteita. Elävien eläinten kuljetukset ovat erittäin harvinaisia. 

Luonnonsuojelurikoksia tutkittiin Tullissa vuonna 2011 yhteensä 11 kappaletta. Useimmissa 

tapauksissa oli kyse uhanalaisesta eläin- tai kasvilajista saadun tuotteen tuonnista 

Suomeen ilman asianmukaisia CITES -lupia. Tapaukset tutkittiin pääasiassa 

luonnonsuojelurikkomuksina. Vuonna 2010 Tullissa kirjattiin sen sijaan 12 kappaletta 

luonnonsuojelurikoksia, joista seitsemässä tapauksessa yrityksen epäiltiin tuovan maahan 

CITES -sopimuksen vastaisesti höyhentuotteita.

23 

12 

TULLIN TIETOON TULLEET LUONNONSUOJELURIKOKSET JA -RIKKOMUKSET 2007-2011 

12 

12 

12 

11 

10 

9 

8 

6 

4 

5 

4 

4 

3 

2 

2 

0 

2007 2008 2009 2010 2011 

LUONNONSUOJELURIKOS 

LUONNONSUOJELURIKKOMUS 

Taulukko 7 Tullin tietoon tulleet luonnonsuojelurikokset ja -rikkomukset 2007–2011. 

Merkittävin ja laajin Tullin rikostorjunnassa koskaan tutkittu luonnonsuojelurikos on vuonna 

2011 paljastunut tapaus, jossa Pohjanmaalla asuva yksityishenkilö oli kerännyt noin 10 000 

kappaletta erilaisten lintulajien munia yksityiskokoelmaansa. Tullin rikostorjunnan 

suorittaman esitutkinnan yhteydessä Pohjanmaalla asuvan yksityishenkilön hallusta 

takavarikoitiin linnunmunien lisäksi lähes 300 kuollutta lintua, joista osa oli täytettyjä ja osa 

pakastettuja. Takavarikko on yksi pohjoismaiden suurimmista ja huomattava myös koko 

Euroopassa. Tapauksen yhteydessä takavarioiduista linnunmunista osa on kerätty 

Suomesta ja osa muista pohjoismaista. Lisäksi yksittäisiä, pienempiä eriä on tuotu epäillyn 

toimesta eri puolilta maailmaa. Kuolleista linnuista osa on peräisin Suomesta ja osa 

Ruotsista. Eviran antaman lausunnon mukaan useat yksilöt on ammuttu. 

Suurin osa takavarikoiduista linnunmunista on rauhoitettujen lajien munia, joille Suomen 

ympäristöministeriö on vahvistanut lajikohtaiset korvausarvot. Lajikohtaiset korvausarvot 

vaihtelevat tässä tapauksessa 17 - 7 000 euroon pesältä tai yksiköltä. Yhteensä 

luonnonsuojelulle aiheutettu vahinko on tapauksessa useita satoja tuhansia euroja. 

Esitutkinta asiassa on vielä kesken, mutta on ilmeistä, että kyseinen toiminta on jatkunut 

useita vuosia ja on ollut kansainvälistä. Rikosnimikkeinä esitutkinnassa on ollut 

luonnonsuojelurikos, metsästysrikos ja veropetos. Esitutkintaa on tehty yhdessä Ruotsin 

poliisiviranomaisten kanssa, jotka ovat tutkineet tapaukseen liittyvien kanssaepäiltyjen 

toimia Ruotsissa. Yhteistä esitutkintaa varten perustettiin kansainvälinen tutkintaryhmä JIT 

(Joint Investigation Team), jossa tutkintaviranomaisten lisäksi oli myös eri alojen 

asiantuntijoita.

24 

Kuva 5 Pohjanmaalla asuvan yksityishenkilön hallusta takavarikoitiin linnunmunia. 

Tullilaitoksen valvomat radioaktiivisten aineiden sekä vaarallisten aineiden 

kuljetukset 

Tullilla on merkittävä rooli ympäristönsuojelussa myös radioaktiivisten aineiden ja 

vaarallisten aineiden kuljetusten valvontaviranomaisena. Suomesta lähteviä ja Suomeen 

tulevia kuljetuksia tarkastaa sekä rajanylityspaikkojen valvontahenkilöstö että liikkuvat 

valvontaryhmät. Tehokkaalla valvonnalla pyritään siihen, että säännösten vastaisiin 

kuljetuksiin puututaan heti rajalla. 

Suomessa tärkeimmillä rajanylityspaikoilla on automaattiset kiinteät säteilymittausasemat eli 

portit tavara- ja matkustajaliikenteelle. Säteilyporttien lisäksi Tullilla on käytössä 

käsikäyttöisiä mittareita. 2000-luvun vaihteessa säteilykuljetuksia vielä jouduttiin 

käännyttämään takaisin lähtömaihin; sen jälkeen tapauksia ei ole ollut enää lainkaan. 

Vuosittain ajoneuvoista aiheutuu muutamia porttihälytyksiä, mutta nekin ovat osoittautuneet 

säteilymääriltään niin vähäisiksi, että aiheuttajaa ei ole pystytty paikallistamaan esineeksi. 

Hälytyksiä aiheuttavat esimerkiksi maantiesuola, keramiikka ja lannoitteet. Toistaiseksi ei 

ole havaittu varsinaisten ydinmateriaalien (plutonium, uraani) laittomia kuljetuksia. 

Tullin paljastamia vaarallisiin aineisiin liittyneitä kuljetusrikoksia ja -rikkomuksia on 

paljastunut vuosittain suhteellisen tasainen määrä. Vuoden 2010 lukuja nostaa ns. 

akkuilmiö (lisää alla). Kuljetusrikkomuksissa on ollut lähes poikkeuksetta kyse vaadittavien 

kuljetuksen mukana olevien asiakirjojen sekä ajoneuvon varusteiden, esimerkiksi 

sammutinten, puuttumisesta. Vuonna 2011 kiinnitettiin tullin perusvalvonnassa edelleen 

huomiota kuljetusten kuntoisuuteen, ja siten tarkastusten kokonaismäärä on pysynyt 

edellisten vuoden tasolla. Valvonnan lisääntyminen on todennäköisesti vaikuttanut ennalta 

ehkäisevästi tapausten määrään. Vaarallisten aineiden kuljetusten osalta voidaan lisäksi 

todeta, että lähes yksinomaan on jouduttu puuttumaan venäläisten ajoneuvojen kuljetuksiin.

25 

TULLIN PALJASTAMAT VAARALLISTEN AINEIDEN KULJETUSRIKOKSET 2007-2011 

120 

113 

100 

89 

88 

88 

80 

76 

77 

81 

76 

83 86 

8 

60 

40 

20 

0 

25 

12 

3 

1 

2007 2008 2009 2010 2011 

VAARALLISTEN AINEIDEN KULJETUSRIKOS VAARALLISTEN AINEIDEN KULJETUSRIKKOMUS YHTEENSÄ 

Taulukko 8 Tullin paljastamat vaarallisten aineiden kuljetusrikokset 2007 - 2011. 

Akkuilmiö 2010 

Vuonna 2010 puhuttiin mediassakin niin sanotusta akkuilmiöstä. Tuolloin Tullissa todettiin 

24 kappaletta rikkinäisten ja käytöstä poistettujen lyijyakkujen (UN 2794) lainvastaista 

kuljetusta. Tapausten määrä oli poikkeuksellisen suuri verrattuna aiempien vuosin 

vastaaviin tapauksiin. Tapauksista 21 tutkittiin ympäristön turmelemisena ja vaarallisten 

aineiden kuljetusrikoksena. Lisäksi kolme tapausta tutkittiin vaarallisten aineiden 

kuljetusrikkomuksena ja jäterikkomuksena. Kaikki tapaukset tulivat esiin Etelä-Suomessa. 

Yhteensä akkuja takavarikoitiin Tullin toimesta vuoden 2010 aikana 36115 kg. Akut 

toimitettiin Ekokemille hävitettäväksi. 

Akkujen vienti edellyttää Suomen ympäristökeskuksen myöntämää jätteensiirtolupaa 

kultakin siirtoon osallistuvalta maalta, ja kuljettajan on oltava hyväksytty käytettyjen akkujen 

vastaanottajaksi ns. jätetiedostoon. Tutkituissa tapauksissa nämä edellytykset eivät 

täyttyneet, ja lisäksi akut oli myös lastattu lainvastaisesti. Osa oli pakattu ajoneuvoon 

päällekkäin ilman sidontaa tai tuentaa. Rikkinäisistä akuista myös valui nestettä ulos 

ajoneuvon rakenteisiin. Ajoneuvojen varusteista puuttuivat pyöräkiilat, oranssikilvet sekä 

edestä että takaa, riittävät sammuttimet, itsestään pystyssä pysyvät varoitusmerkit, 

silmähuuhde ja -suojaimet sekä varoitusliivit. Kuljettajilla ei ollut rahtikirjaa, turvakorttia ja 

ADR-ajolupaa. Lisäksi he olivat rikkoneet kaikkia laivayhtiöiden edellyttämiä, 

meriturvallisuuteen vaikuttavia määräyksiä. 

Jätekontti-ilmiö 2011 - 2012 

Edellä kuvattu akkuilmiö on saatu ainakin toistaiseksi lopetettua Tullin ja muiden 

valvontaviranomaisten puututtua tehokkaasti toimintaan. Sen sijaan viime vuoden loppu 

puolella ja nyt vuonna 2012 on Tullissa havaittu useampia tapauksia, joissa on ollut kyse 

jätteeksi luokiteltavan tavaran, pääasiassa käytetyn elektroniikkajätteen ja kylmälaitteiden, 

kuljettamisesta Suomesta edelleen Afrikan maihin. Kaikissa tapauksissa asian esitutkinta 

on vielä edelleen kesken. Tapauksia tutkitaan ympäristön turmelemisina Tullin 

talousrikostorjuntalinjassa. 

Jätesiirtoja säädellään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella 8EY) N:o 

1013/2006, (myöhemmin jätteensiirtoasetus) Jätelain (1072/93, muutettu 747/2007) 36 §:n 

mukaan Suomen ympäristökeskus on jätteensiirtoasetuksen 53 artiklassa tarkoitettu

26 

toimivaltainen viranomainen, joka valvoo jätteiden kansainvälisiä siirtoja koskevien 

säännösten noudattamista Suomessa. 

Tulli ja SYKE ovat tehneet vuonna 2011 tiivistä yhteistyötä jätekuljetusten valvontaan 

liittyen. Osasyy siihen, että näitä jätevientejä on paljastunut aiempaa enemmän, on varmasti 

tehostettu viranomaisvalvonta. 

Yhdessä Tullin talousrikostutkinnassa vielä työn alla olevassa tapauksessa kaksi Ghanaan 

matkalla ollutta konttia oli lastattu täyteen televisioita, jääkaappeja ja muita sähkölaitteita. 

Kylmälaitteista noin puolet sisälsi otsonikerrosta heikentäviä yhdisteitä, joita sisältävien 

laitteiden vienti EU:n ulkopuolelle on kielletty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 

(EY) n:o 1005/2009 nojalla (17 artikla). Elektroniikkajätteen vienti OECD-maiden 

ulkopuolelle on sen sijaan kielletty jätteensiirtoasetuksen 36 §:n nojalla. Ilman suojaavia 

pakkauksia konttiin lastatut laitteet voidaan tulkita jätteeksi. Tutkinnassa olevassa 

tapauksessa viejällä ei ollut myöskään ollut esittää todistuksia laitteiden toimivuudesta. 

Kuva 6 Lainvastainen jätekuljetus. 

5.5 Rajavartiolaitoksen havaitsemat öljypäästöt 

Hallinnollinen öljypäästömaksu 

Yksi keskeisistä Rajavartiolaitoksen ympäristönsuojelullisista tehtävistä on osallistuminen 

alusöljypäästöjen ja muiden ympäristövahinkojen havainnointiin sekä 

onnettomuustilanteissa öljyntorjuntaan merialueilla ja talousvyöhykkeellä. Rajavartiolaitos 

on merenkulun ympäristönsuojelulain mukaan ainoa viranomainen, joka määrää laittomasta 

alusöljypäästöstä hallinnollisen öljypäästömaksun. Öljypäästömaksusääntely on ulotettu 

Ahvenanmaan maakuntalailla koskemaan myös Ahvenanmaan maakunnan aluetta. 

Rajavartiolaitos huolehtii öljypäästömaksun määräämiseen liittyvistä tehtävistä myös 

Ahvenanmaan maakunnan alueella. 

Merenkulun ympäristönsuojelulain mukaan Rajavartiolaitoksen tulee määrätä 

öljypäästömaksu alukselle, joka päästää öljyä tai öljypitoista seosta aluevesillä tai Suomen 

talousvyöhykkeellä. Vain pienistä sekä määrältään että muilta ympäristöön kohdistuvilta

27 

vaikutuksiltaan vähäisistä päästöistä maksu voidaan jättää määräämättä. 

Talousvyöhykkeellä kauttakulussa olevan ulkomaisen aluksen osalta edellytetään lisäksi, 

että siitä aiheutuu Suomen luonnolle huomattavaa vahinkoa tai sen vaaraa. Lisäksi 

poikkeuksellisissa tilanteissa, joissa öljyn päästäminen mereen on tapahtunut esimerkiksi 

hätävarjelu- tai pakkotilanteessa ihmishengen pelastamiseksi tai muussa senkaltaisessa 

hätä- tai onnettomuustilanteessa, voidaan maksu jättää määräämättä tai sitä alentaa. 

Öljynpäästömaksun suuruus määräytyy päästön määrän ja aluksen bruttovetoisuuden 

perusteella merenkulun ympäristönsuojelulain yhteydessä olevan maksutaulukon 

mukaisesti. 

Maksun määrääminen ei edellytä sen selvittämistä, kuka päästön aluksella aiheutti, ja 

toimiko hän tahallaan tai huolimattomasti. Rajavartiolaitoksen on kuitenkin hankittava 

objektiivista näyttöä siitä, että päästö on peräisin tietyltä alukselta eikä kyse ole edellä 

kerrotuista aivan poikkeuksellisista tilanteista. Rajavartiolaitos suorittaa hallinnollista 

öljypäästömaksumenettelyä varten tarvittavan tutkinnan ja lausuntoja päästöjen 

ympäristövaikutuksista sekä öljynäytteistä pyydetään tarvittaessa ympäristöviranomaisilta ja 

keskusrikospoliisilta. Rajavartiolaitoksessa hallinnollisen öljypäästömaksun 

määräämistoimenpiteet on keskitetty Turkuun Länsi-Suomen merivartiostoon, jonka johdolla 

tutkintatoimenpiteet maksun määräämiseksi suoritetaan. Edellä mainituissa 

tutkintatoimenpiteissä Länsi-Suomen merivartiostoa avustavat kaikki Vartiolentolaivueen ja 

Suomenlahden merivartioston yksiköt. 

Havaitut öljypäästöt ja määrätyt öljypäästömaksut 

Rajavartiolaitoksen suorittama alusöljypäästöjen valvonta ulottuu Suomen merialueiden ja 

talousvyöhykkeen lisäksi Suomenlahdella Viron ja Pohjanlahdella Ruotsin merialueille. 

Alusöljypäästövalvonnan yhteydessä aluemerellä ja talousvyöhykkeellä verekseltään 

havaitut öljypäästöt saadaan tehokkaasti todennettua sekä saatettua päästön aiheuttaja 

hallinnollisen öljypäästömaksusääntelyn piiriin. 

Vuoden 2011 aikana havaittiin Suomen merialueilla ja talousvyöhykkeellä yhteensä 52 

alusöljypäästöä. Edellisien vuosien tapaan valtaosa päästöistä oli öljymäärältään pieniä ja 

ne sijaitsivat saaristossa tai satama-alueilla. Alusöljypäästöjen painopistealueella 

talousvyöhykkeellä sekä aluemerellä tehtyjen öljypäästöhavaintojen määrä kääntyi kuitenkin 

vuonna 2011 lievään nousuun. 

Vuonna 2011 aloitettiin yhdeksän hallinnollista öljypäästötutkintaa öljypäästömaksun 

edellytysten selvittämiseksi. Öljypäästömaksupäätöksiä tehtiin vuonna 2011 yhteensä 

seitsemän kappaletta, joista kuudessa päätöksessä määrättiin hallinnollinen 

öljypäästömaksu. Määrättyjen öljypäästömaksujen rahamäärät vaihtelivat 2 139 euron ja 

17112 euron välillä. 

Helsingin käräjäoikeuden merioikeudessa oli vuonna 2011 vireillä neljä valitusta koskien 

Rajavartiolaitoksen määräämiä hallinnollisia öljypäästömaksuja. Yhden valituksen osalta 

merioikeus hylkäsi valittajan valituksen pysyttäen Rajavartiolaitoksen maksupäätöksen. 

Edellä mainittu merioikeiden päätös jäi lainvoimaiseksi. Kahden valituksen osalta tapausten 

käsittely jatkuu vuonna 2012. Vuodesta 2009 merioikeudessa vireillä olleen ja tähän asti 

suurimman määrätyn öljypäästömaksun (22 588 euroa) valitusasian käsittely päättyi 

valittajan perutettua valituksensa merioikeudessa. Kyseinen öljypäästömaksu oli määrätty 

vuonna 2009 Saaristomerellä Ahvenanmaan ja Naantalin välisellä laivaväylällä 

tapahtuneesta 4,5-5m3 öljypäästöstä, joka oli myös öljymäärältään yksi suurimmista tähän 

asti.

28 

Rikosoikeudelliset seuraamukset ja hallinnollinen öljypäästömaksu 

Merenkulun ympäristönsuojelulaissa alusöljypäästöjen valvonta ja mahdollinen esitutkinta 

on säädetty sekä Rajavartiolaitoksen että poliisin tehtäväksi. Merenkulun 

ympäristönsuojelulain 12 luvun 6 §:n mukaan Rajavartiolaitoksella on valvontatoimivalta 

Suomen aluevesillä ja talousvyöhykkeellä. Merenkulun ympäristönsuojelulain 12 luvun 8 §:n 

mukaan poliisilla on valvontatoimivalta sisävesialueella sekä Suomen aluevesillä. 

Rikosoikeudellinen järjestelmä on ensisijainen suhteessa hallinnolliseen 

öljypäästömaksuun. Mikäli oikeus on rikosprosessissa tuominnut jonkun rangaistukseen 

luvattomasta öljyn päästämisestä mereen, esimerkiksi ympäristön turmelemisesta, ei 

hallinollista öljypäästömaksua tule määrätä samalle taholle. Samalle taholle jo ennen 

langettavaa tuomiota määrätty hallinnollinen öljypäästömaksu tulee hakemuksesta poistaa. 

Ainuttakaan Rajavartiolaitoksen määräämää hallinnollista öljypäästömaksua ei ole vielä 

toistaiseksi poistettu. 

Alusöljypäästöjen esitutkinta 

Alusöljypäästöjen esitutkintavastuu aluevesillä ja Suomen talousvyöhykkeellä siirrettiin 

poliisilta Rajavartiolaitokselle vuoden 2011 alusta lukien. Poliisi suoritti vuoden 2010 

loppuun saakka laittomien öljypäästöjen varsinaisen esitutkinnan ja Rajavartiolaitos avusti 

poliisia tutkinnoissa tarpeen mukaan. Rajavartiolaitoksen ja Poliisihallituksen välisellä 

yhteisymmärrysmuistiolla toimivaltaiset esitukintaviranomaiset sopivat esitutkintavastuun 

siirtämisestä Rajavartiolaitokselle. Yhteisymmärrysmuistion mukaisesti poliisi suorittaa 

kuitenkin edelleen alusöljypäästöjen esitutkinnan sisävesialueilla sekä myös niissä 

tapauksissa, joissa esitutkintatoimenpiteiden laatu tai laajuus sitä edellyttää tai poliisi vaatii 

esitutkintaa siirrettäväksi itselleen esimerkiksi muuhun vakavaan rikokseen olevan liitynnän 

johdosta. 

Rajavartiolaitoksessa alusöljypäästöjen esitutkinta, kuten myös öljypäästömaksua koskeva 

hallinnollinen tutkinta, on keskitetty Länsi-Suomen merivartiostoon. Suomenlahden 

merivartiosto ja Vartiolentolaivue tukevat Länsi-Suomen merivartiostoa myös 

alusöljypäästöjen esitutkintaan liittyvissä toimenpiteissä. 

Vuoden 2011 aikana aloitettiin esitutkinta yhteensä 18 alusöljypäästötapauksessa. 

Toistaiseksi vain yksi näistä tapauksista on siirtynyt syyttäjälle syyteharkintaan. Osan 

tapauksista osalta esitutkinta on päätetty, keskeytetty tai sitä on rajoitettu. Esitutkinnassa 

olevista tapauksista viiden osalta tutkinta jatkuu edelleen.

29 

Kuva 7 Rajavartiolaitoksen alus (J-P Lumilahti, Rajavartiolaitos). 

Öljypäästömaksujärjestelmän toimivuus 

Hallinnollista öljypäästömaksua koskeva lainsäädäntö on tullut voimaan 1.4.2006 lukien. 

Alusjätelainsäädännön kokonaisuudistuksen yhteydessä säädetyssä ja vuoden 2010 alusta 

voimaan tulleessa merenkulun ympäristönsuojelulaissa öljypäästömaksua koskevat 

säännökset säilytettiin lähtökohtaisesti ennallaan. Tärkeänä uudistuksena voidaan kuitenkin 

pitää Rajavartiolaitokselle oikeuskäytännön yhtenäisyyden turvaamiseksi säädettyä 

jatkovalitusoikeutta merioikeuden ja hovioikeuden öljypäästömaksuvalituksiin antamista 

ratkaisuista. Lisäksi öljypäästömaksujärjestelmän kannalta merkittävänä uudistuksena 

voidaan pitää Ahvenanmaan maakuntalain muutosta, jolla hallinnollista öljypäästömaksua 

koskeva sääntely ulotettiin koskemaan myös Ahvenanmaan aluetta vuoden 2010 alusta 

lukien. 

Kokemukset hallinnollista öljypäästömaksua koskevasta ympäristönsuojelullisesta 

järjestelmästä ovat olleet erittäin positiivisia. Sääntelyn tavoitteena on ollut tehostaa öljyn tai 

öljypitoisen seoksen päästökiellon noudattamista ja kiellon yleistä vaikuttavuutta. 

Hallinnollisen öljypäästömaksun taloudellisen tuntuvuuden on arvioitu olevan sääntelyn 

ennalta ehkäisevän vaikutuksen kannalta keskeisin seikka. Alusöljypäästöjen määrän 

vähentyminen on osaltaan seurausta alusöljypäästöjen valvonnan tehostumisesta ja 

hallinnollisen öljypäästömaksujärjestelmän käyttöön otosta. 

Haasteelliseksi on kuitenkin osoittautunut vilkasliikenteisen aluemeren ja talousvyöhykkeen 

öljypäästöjen aiheuttajien osoittaminen ja riittävän näytön saaminen hallinnollisen 

öljypäästömaksun määräämiseksi. Parhaimmassa tapauksessa öljypäästön aiheuttaja jää 

kuitenkin verekseltään kiinni, jolloin öljypäästöt saadaan tehokkaasti todennettua sekä 

saatettua päästön aiheuttaja hallinnollisen öljypäästömaksusääntelyn piiriin. Silti näissäkin 

tapauksissa Rajavartiolaitoksen määräämä hallinnollinen öljypäästömaksu on saatettu

30 

riitauttaa ja saattaa asia oikeuskäsittelyyn Helsingin käräjäoikeudessa toimivaan 

merioikeuteen. 

Hallinnollinen öljypäästömaksu on rikosoikeudellista sakkorangaistusta huomattavasti 

tuntuvampi taloudellinen seuraamus. Yksittäiset Rajavartiolaitoksen määräämät 

öljypäästömaksut ovat vaihdelleet 2 139 euron ja 22 588 euron välillä. Merenkulun 

ympäristönsuojelulaissa olevat öljypäästömaksutaulukon mukaiset maksut ovat edelleen 

samansuuruiset, kun mitä ne olivat alusjätelaissa maksusääntelyn voimaan tullessa vuonna 

2006. Rajavartiolaitoksen näkemyksen mukaan hallinnollisen öljypäästömaksujärjestelmän 

muuttumattomana säilyneen maksutaulukon mukaisia euromääräisiä öljypäästömaksuja 

tulisi korottaa erityisesti öljypäästömaksujärjestelmän ennalta ehkäisevän vaikutuksen 

tehostamiseksi. 

5.6 Ympäristörikosten määristä syyttäjillä ja tuomioistuimissa 

Syyttäjälaitoksen tilastojen mukaan ympäristö- ja luonnonvararikoksia (jatkossa 

ympäristörikoksia) on vuosittain saapunut syyttäjille seuraavasti. 

RIKOSNIMIKKEET 2007 2008 2009 2010 2011 

YMPÄRISTÖN TURMELEMINEN 59 79 59 80 68 

TÖRKEÄ YMPÄRISTÖN TURMELEMINEN 2 2 2 8 5 

TUOTTAMUKSELLINEN YMPÄRISTÖN TURMELEMINEN 2 6 3 5 2 

LUONNONSUOJELURIKOS 15 21 21 16 18 

RAKENNUSSUOJELURIKOS 2 4 4 4 

METSÄSTYSRIKOS 95 65 85 100 113 

KALASTUSRIKOS 2 2 8 2 5 

METSÄRIKOS 3 3 5 5 6 

LAITTOMAN SAALIIN KÄTKEMINEN 2 

JÄTERIKKOMUS 29 26 13 22 26 

ALUSJÄTERIKKOMUS 9 7 3 2 

LUONNONSUOJELURIKKOMUS 10 14 16 9 9 

LUONNONSUOJELURIKOKSEN YRITYS 1 

RAKENNUSSUOJELURIKKOMUS 1 

METSÄSTYSRIKKOMUS 40 31 42 46 23 

KALASTUSRIKKOMUS 10 11 5 10 13 

METSÄRIKKOMUS 66 38 59 19 11 

MUINAISMUISTORIKKOMUS 1 2 2 

VESILAIN KUNNOSSAPITOSÄÄNNÖSTEN RIKKOMINEN 1 

VESILAIN KÄYTTÖOIKEUSSÄÄNNÖSTEN RIKKOMINEN 1 1 

VESILAIN LUPARIKKOMUS 1 2 1 

VÄHÄISEN UOMAN VEDENJUOKSUN ESTÄMINEN 

KOKO MAA 345 312 327 331 306 

Taulukko 9 Saapuneet ympäristörikokset rikosnimikkeittäin vuosina 2007 - 2011 koko 

maan alueelta. 

Vuoden 2011 alussa syyttäjillä oli ratkaistavanaan 99 ympäristörikosta, ja ratkaistavaksi 

saapui edellä ilmenevät 306 uutta rikosasiaa. 

Syyttäjät ratkaisivat näistä käsiteltävinään olevista 405 asiasta siirtämällä toiseen virastoon 

yhteensä kolme asiaa (käsittelyratkaisut) ja lopullisesti yhteensä 312 asiaa (asiaratkaisut) 

eli yhteensä 315 asiaa. Vuodelle 2012 siirtyi siten 90 ympäristörikosasiaa. Yhteensä 169 

asiaa ratkaistiin nostamalla syyte ja 12 asiaa ratkaistiin rangaistusmääräysmenettelyssä. 

Syyksi lukevia syyttämättä jättämisiä oli 11 asiaa ja muita prosessuaalisia 

syyttämättäjättämisiä 54 asiaa. Esitutkintaa rajoitettiin esitutkintaviranomaisen esityksestä

31 

yhteensä 59 asiassa, ja muita asian päättäviä ratkaisuja tehtiin yhteensä seitsemässä 

asiassa. Keskimääräinen syyteharkinta-aika oli laskenut edelleen ollen nyt 3,28 kuukautta. 

Käsiteltävät 

asiat 

Käsittelyratkaisut 

Ratkaisujen lajit 

Avoinna kauden 

alussa 

Saapuneet asiat 

Yhteensä 

Yhdistetty 

Siirretty 

Syyte 

Rm 

SJP tpluop 

SJP pros 

ETL 4.3 

ETL 4.4 pros 

ETL 4.4. kust 

S päätös 

S ilmoitus 

Yhteensä 

Avoinna kauden 

lopussa 

2007 117 345 462 1 11 145 57 29 54 29 0 0 5 0 319 131 

2008 131 315 446 2 5 160 42 28 52 23 8 5 4 0 322 117 

Syyteharkinta-aika (kk) 

3,6 

4,6 

2009 114 327 441 5 8 137 38 28 73 26 6 4 7 1 320 108 

2010 108 332 440 3 0 188 33 23 52 28 5 5 2 1 337 100 

2011 99 306 405 0 3 169 12 11 54 26 20 13 6 1 312 90 

3,87 

3,33 

3,28 

Taulukko 10 Ympäristörikosasiat – Syyttäjien syyteharkintaratkaisut vuosina 2007–2011 

koko maa. 

Käräjäoikeuksissa tehtiin vuonna 2011 ratkaisu yhteensä 191 ympäristörikosasiassa ja 

näistä 147 asiassa tuomittiin syytteen mukaisesti. Syyte hylättiin kokonaan tai osittain 25 

asiassa, minkä lisäksi tehtiin yhteensä 19 muuta ratkaisua. 

Ympäristö- ja luonnonvararikosten osalta hylkäysprosentti on viime vuosina vaihdellut 

melkoisesti. Määrä on enemmän kuin kaikissa rikoksissa keskimäärin (noin 5 %). Hylättyjen 

syytteiden suhteellisen korkea osuus kertoo osaltaan näiden asioiden näyttö- ja 

oikeuskysymysten moniongelmaisuudesta ja ehkä myös vakiintumattomasta syyttämis- ja 

muusta oikeuskäytännöstä. 

Vuosi 

Tuomittu 

syytteen 

m ukaisesti 

Syyte hylätty 

kokonaan tai 

osittain 

Hylkäämisprosentti 

Kaikki 

ratkaisut 

2007 115 26 17,11 152 

2008 122 29 17,79 163 

2009 121 16 10,45 153 

2010 106 32 21,05 152 

2011 147 25 13,09 191 

Taulukko 11 Kokonaan tai osittain hylättyjen syytteiden lukumäärien ja prosenttiosuuksien 

kehitys 2007 - 2011. 

Tuomioistuimissa syyksi luetuista ympäristörikoksista tuomitaan useimmiten sakkoa 

(keskimäärin noin 30 päiväsakkoa). Vakavimmista ympäristörikoksista on seurannut 

vankeusrangaistuksia.

5.7 Ympäristörikosten rangaistuskäytäntö 

32 

Liitteenä 1 olevassa taulukossa A. on esitettynä ympäristörikosten rangaistukset 

rikosnimikkeittäin vuosilta 2005–2010. Rangaistuksia koskevat tilastot ovat poimittu 

Tilastokeskuksen ylläpitämästä stat.fi- tietopalvelusta, josta on saatavilla tietoja 

ensimmäisessä oikeusasteessa (käräjäoikeus ja hovioikeus) tuomituista rangaistuksista, 

tuomitsematta jätetyistä ja hylätyistä syytteistä. Ensimmäisessä oikeusasteessa syytettyjen 

lisäksi tilastossa ovat mukana syyttäjän antamat rangaistusmääräyssakot ja poliisi-, tulli- tai 

rajavartiomiehen määräämät rikesakot. 

Yleissääntönä oheisissa Tilastokeskuksen tilastoissa on, että henkilö esitetään tilastossa 

yhtä monta kertaa kuin hänestä on tehty edellä mainittuja ratkaisuja. Lukuja tarkastellessa 

on pidettävä myös mielessä niin sanottu päärikos-sääntö. Sen mukaan kutakin syytettyä tai 

tuomittua kuvataan ratkaisun ankarimman rangaistuslajin törkeimmällä rikoksella. Tämän 

vuoksi tässä raportissa esitettyjä viranomaistilastoja ei voi vertailla keskenään. Esimerkiksi 

poliisi on voinut tutkia tekoa törkeänä ympäristön turmelemisena, mutta teon rangaistusaste 

(kvalifiointi) on voinut muuttua rikosprosessissa ympäristön turmelemiseksi. 

Suomessa tyypillinen rangaistus ympäristörikoksista on sakkorangaistus. Ympäristön 

turmelemisesta rangaistuksia vuosina 2005–2010 oli annettu yhteensä 163, eli hieman alle 

kolmekymmentä rangaistusta vuodessa. Oikeudessa syyksi luettuja rikoksia tapauksiin on 

liittynyt yhteensä 205. Yhteensä 26 tapauksessa rangaistuksena on ollut määräaikainen 

ehdollinen vankeusrangaistus. 

Ympäristön turmelemisesta tuomittujen päiväsakkojen lukumäärät ovat vaihdelleet noin 43– 

53 kappaleen välillä ja euromääräisesti tarkasteltuna ne ovat olleet keskimääräiseltä 

kokonaissuuruudeltaan noin 500–1 700 euroa. Oikeushenkilön rangaistusvastuuseen on 

tuomittu yhteensä 7 ympäristön turmelemistapauksessa ja vastaavasti 14 tapauksessa 

yhteisösakkovaatimus oli hylätty. Vuosien 2005–2010 aikana yhteisösakkojen 

keskimääräiset euromäärät ovat vaihdelleet 2 500–8 000 euron välillä. 

Vuosien 2005–2010 aikana Suomessa on annettu rangaistus ainoastaan yhdestä törkeästä 

ympäristön turmelemisesta vuonna 2009. Tällöin rangaistuksena on ollut ehdollinen 10 

kuukauden vankeusrangaistus. 

Ympäristörikkomuksista tuomittuja rangaistuksia on ollut yhteensä 61 kappaletta. 

Päiväsakkojen kappalemäärät ovat vaihdelleet 19 – 32 välillä. Keskimääräinen sakkojen 

kokonaissuuruus on vaihdellut 237 ja 4 242 euron väliltä. Tuottamuksellisesta ympäristön 

turmelemisesta rangaistuksia on vastaavana ajankohtana annettu yhteensä 17. Näistä 11 

tuomiota on ollut päiväsakkoja. Tuottamuksellisesta ympäristön turmelemisesta on tuomittu 

kaksi yhteisösakkoa ja keskimääräinen yhteisösakko on suuruudeltaan ollut 9 000 euroa. 

Luonnonsuojelurikoksista tuomittuja rangaistuksia on ollut yhteensä 28, joista yhdessä on 

tuomittu määräaikainen vankeusrangaistus ja muut 22 tuomiota ovat olleet päiväsakkoja. 

Taulukossa on esitetty kaikista luonnonvararikoksista (RL 48a) annetut rangaistukset. Niitä 

on vuosien 2005 – 2010 aikana ollut yhteensä 238 kappaletta ja syyksi luettuja rikoksia on 

ollut yhteensä 305 kappaletta. Luonnonvararikoksista on tuomittu päiväsakkoja yhteensä 

216 tapauksessa. Keskimääräinen sakon kokonaismäärä vuosien 2005 – 2010 aikana on 

vaihdellut 335 ja 522 euron välillä. Määräaikaisia vankeusrangaistuksia on vastaavasti 

tuomittu yhteensä 21. 

Tilastotietojen lähteenä on käytetty: Suomen virallinen tilasto (SVT): Syytetyt, tuomitut ja 

rangaistukset [verkkojulkaisu]. ISSN=1798-6680. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 

14.5.2012]. Saantitapa: http://www.stat.fi/til/syyttr/index.html

5.8 Oikeushenkilön rangaistusvastuu 

33 

Rikoslain 9 luvun 1 §:n mukaan yhteisö, säätiö tai muu oikeushenkilö, jonka toiminnassa on 

tehty rikos, on syyttäjän vaatimuksesta tuomittava rikoksen johdosta yhteisösakkoon, jos se 

on tässä laissa säädetty rikoksen seuraamukseksi. Oikeushenkilö voidaan tuomita 

yhteisösakkoon, jos sen lakisääteiseen toimielimeen tai muuhun johtoon kuuluva taikka 

oikeushenkilössä tosiasiallista päätösvaltaa käyttävä on ollut osallisena rikokseen tai 

sallinut rikoksen tekemisen taikka jos oikeushenkilön toiminnassa ei ole noudatettu 

vaadittavaa huolellisuutta ja varovaisuutta rikoksen ehkäisemiseksi. Oikeushenkilön 

rangaistusvastuu mahdollistaa rikosoikeudellisen vastuun joustavamman soveltamisen. 

Vastuu kohdennetaan organisaation toimintaan kokonaisuudessaan. Yhteisösakko voidaan 

niin ikään tuomita, vaikkei ketään saada tapahtuneesta henkilökohtaiseen rikosvastuuseen. 

Ympäristörikosten (RL 48 luku) osalta oikeushenkilön rangaistusvastuuta koskevat 

säännökset ovat sovellettavissa ympäristön turmelemiseen (RL 48:1), törkeään ympäristön 

turmelemiseen (RL 48:2), ympäristörikkomukseen (RL 48:3), tuottamukselliseen ympäristön 

turmelemiseen (RL 48:4), luonnonsuojelurikokseen (RL 48:5) ja rakennusrikokseen (RL 

48:6). Luonnonvararikosten (RL 48 a luku) osalta oikeushenkilön rangaistusvastuu soveltuu 

törkeään metsästysrikokseen (RL 48 a:1 a). 

Ympäristörikosten osalta on käytännössä yleensä kysymys oikeushenkilöiden toiminnalle 

asetettujen huolellisuusvelvoitteiden noudattamatta jättämisestä. Oikeushenkilöllä on 

velvollisuus järjestää toimintansa siten, ettei oikeushenkilön puolesta tai sen hyväksi tehdä 

rikoksia. Kyse on niin sanotusta isännänvastuukonstruktiosta, jossa oikeushenkilölle 

asetettujen huolellisuusvelvoitteiden laiminlyönti mahdollistaa rikoksen tekemisen tai 

olennaisesti lisää rikoksen tekemisen mahdollisuutta oikeushenkilön puolesta tai sen 

hyväksi. 

Yhteisösakon rahamäärä vaihtelee 850 – 850 000 euron välillä. Rahamäärä vahvistetaan 

ottaen huomioon rikoksen laji ja vakavuus, rikollisen toiminnan laajuus, tekijän asema 

oikeushenkilön toimielimissä sekä oikeushenkilön taloudellinen asema, johon vaikuttavat 

oikeushenkilön koko, toiminnan vakavaraisuus ja taloudellinen tulos. Taloudellisesti 

heikkojen yritysten osalta yhteisösakkoasteikon alempi puolisko on käytössä riippumatta 

siitä, millainen johdon osuus rikokseen on ollut. Rikoslain 9 lukua koskevien lain esitöiden 

(HE 95/1993 vp) mukaan johdon osuudella ja oikeushenkilön taloudellisella asemalla on 

suunnilleen sama painoarvo yhteisösakon suuruutta määrättäessä. Mittaamisharkinnassa 

on lisäksi merkitystä sillä, osoittaako oikeushenkilölle asetettujen velvollisuuksien 

rikkominen piittaamattomuutta lain säännöksistä tai viranomaisten määräyksistä sekä sillä, 

millaisia toimia oikeushenkilö on tehnyt uusien rikosten ehkäisemiseksi. 

Oikeuskäytännössä oikeushenkilönrangaistusvastuutuomioita ympäristörikoksissa on 

suhteellisen vähän, vaikka ympäristörikokset yhdessä työturvallisuus- ja 

arvopaperimarkkinarikosten kanssa muodostavat kolme keskeisintä yhteisövastuun 

soveltamisalaa. Vuodesta 1995 lähtien korkeimmassa oikeudessa oikeushenkilön 

rangaistusvastuuta on ympäristörikosten yhteydessä käsitelty kolmesti. Yhdessä 

tapauksessa kolmesta yhteisösakko jätettiin kohtuusperusteella tuomitsematta. Vastaava 

luku hovioikeuden lainvoimaisten tuomioiden osalta on neljä, joista kolmessa tapauksessa 

yhteisösakko jätettiin tuomitsematta; kahdesti kohtuusperusteisesti ja kerran siitä syystä, 

että varsinainen syyte hylättiin kokonaisuudessaan. Käräjäoikeuksissa ja hovioikeuksissa 

ensimmäisenä oikeusasteena vuosien 2005 – 2010 välisenä aikana oikeushenkilö on 

tuomittu ympäristön turmelemisesta rangaistusvastuuseen ja sille on määrätty yhteisösakko 

seitsemässä tapauksessa. 14 tapauksessa yhteisösakkovaatimus on hylätty. Oikeushenkilö 

on lisäksi määrätty rangaistusvastuuseen yhdestä tuottamuksellisesta ympäristön 

turmelemisesta. Oikeushenkilön rangaistusvastuuta ei ole käytetty muiden 

ympäristörikosnimikkeiden yhteydessä.

Oikeuskäytännössä rahamääräisesti suurin yhteisösakko (500 000 euroa) on tuomittu 

ympäristönturmelemisesta tilanteessa, jossa yhtiön öljynjalostamo oli työntekijöiden 

huolimattomuuden seurauksena päästänyt suuren määrän öljyä maaperään, josta sitä oli 

valunut mereen (KKO 2008:33). Olennainen merkitys yhteisösakon suurelle rahamäärälle 

oli sillä, että yhtiöllä oli 7 miljardin euron liikevaihto. Perinteisesti ympäristörikosten osalta 

yhteisösakko tuomitaan pikemminkin läheltä asteikon alarajaa tai jätetään kokonaan 

tuomitsematta. Tuomittujen yhteisösakkojen rahamäärät kaikissa oikeusasteissa ovat kautta 

linjan pysyneet edellä mainittua 500 000 euron sakkoa lukuun ottamatta ympäristörikosten 

osalta 2 000 – 10 000 euron välillä niissä tapauksissa, joissa yhteisösakkovaatimusta ei 

kokonaisuudessaan hylätä. Yleisin syy yhteisösakkovaatimusten hylkäämiseen on 

sanktiokumulaatio: yhteisösakon päätarkoituksen vastaista on kohdistaa yhteisösakko ja 

henkilökohtainen rangaistus samaan henkilöön (ks. KKO 2002:39). 

34 

6 Julkisuudessa esiin tulleita ympäristön turmelemisia 

Vakavan ympäristörikoksen oikeuskäsittely ja tuomio – Lokapojat Oy 

Itä-Uudenmaan kihlakunnanviraston syyttäjät nostivat syksyllä 2011 syytteet erään 

pääkaupunkiseudulla toimineen jätehuoltoalan yhtiön 20 yhtiön puolesta toiminutta henkilöä 

vastaan. Yhtiö oli jätteiden, erityisesti nestemäisten jätteiden kuljettamiseen erikoistunut 

yritys, jolla oli asiakkaina sekä yrityksiä, yhteisöjä ja yksityisiä henkilöitä. Yhtiö toimi 

pääkaupunkiseudulla. Yhtiön omistajia, jotka itse johtivat yhtiötä päivittäisellä tasolla, 

vastaan nostettiin syytteet kahdesta rikoslain 36 luvun 2 §:n mukaisesta törkeästä 

petoksesta ja rikoslain 48 luvun 2 §:n mukaisesta törkeästä ympäristön turmelemisesta. 

Yhtiön kirjanpitoa ja mm. laskutusta hoitanut päätekijöihin läheisessä suhteessa oleva 

henkilö sai syytteen avunannosta edellä mainittuihin tekoihin ja loput syytetyistä, jotka olivat 

yhtiön työntekijöitä, saivat syytteen avunannoista törkeään ympäristön turmelemiseen. 

Yhtiössä oli ollut toiminta-aikana kaiken kaikkiaan toista sataa työntekijää, joista 17 syyttäjät 

katsoivat joko toimineen niin pitkään tai syyllistyneen sen verran vakavaan menettelyyn 

toimiessaan yhtiön puolesta, että syytekynnys ylittyi. Työntekijöiden käsityksen mukaan he 

noudattivat työnjohdon antamia ohjeita ja olivat kokeneet voimakkaan painostuksen 

alaisena itsensä pakotetuiksi toimimaan lainvastaisella tavalla. Ulkopuolinen yrittäjä, joka oli 

kuljettanut jätettä puhtaan maan maankaatopaikoille, sai syytteen omaksi teoksi 

luokitellusta rikoslain 48 luvun 1 §:n ympäristön turmelemisesta. 

Syyttäjien näkemyksen mukaan yhtiö oli toiminnallaan erehdyttänyt asiakkaitaan antamalla 

ymmärtää huolehtivansa jätteiden käsittelystä asianmukaisella tavalla. Lisäksi yhtiö oli 

laskuttanut asiakkaitaan yläkanttiin. Yhtiön kirjanpidosta kävi ilmi, että yhtiö oli hakenut 

asiakkailtaan mm. erilaisia nestemäisiä kotitalouksilta, ravintoloilta ja huoltoasemilta 

peräisin olevia jätteitä, mutta niiden toimittamisesta laillisiin vastaanottopisteisiin ei löytynyt 

samassa määrin tositteita. Osaa jätteistä oli syyttäjien käsityksen mukaan ilman vaadittavaa 

lupaa varastoitu ja käsitelty yhtiön toimipaikassa Vantaalla sekä öljy- ja rasvapitoisia vesiä 

oli valutettu yleiseen jäte- ja sadevesiviemäriverkostoon. Yhtiöllä oli toimipaikassaan, joka 

siis alun perin oli iso autohalli, iso hiekanerotusallas, johon tuotiin sadevesi- ja öljyisiä 

hiekanerotuskaivohiekkoja. Altaaseen laskettiin jossain määrin myös muita jätteitä ja siihen 

pestiin autojen säiliöt. 

Vedestä erotettu hiekka vietiin suuressa määrin puhtaiden maiden maankaatopaikoille, eikä 

sellaisiin vastaanottopaikkoihin, joilla olisi ollut oikeus ottaa niitä vastaan ja käsitellä hiekat 

asianmukaisesti. Yhtiön toiminnassa oli myös muulla tavalla rikottu jätteiden käsittelystä 

annettuja säännöksiä. Lisäksi yhtiön toimesta jätteitä oli viety vääriin vastaanottopaikkoihin

35 

ja ainakin rasvapitoisten jätteiden käsittelypaikkaan oli ilmoitettu viedyn jätteen määrä 

säännönmukaisesti liian pieneksi. 

Yhtiö oli menettelyllään säästänyt syyttäjien käsityksen mukaan noin neljä miljoonaa euroa 

sen kymmenen vuoden aikana, jota syyte koski. Summa perustui säästettyihin 

jätteenkäsittelymaksuihin sekä muihin säästyneisiin kustannuksiin. 

Asiaa käsiteltiin Vantaan käräjäoikeudessa yli 20 päivää ja henkilötodisteluna kuultiin 59 

henkilöä. Käräjäoikeus antoi tuomionsa 20.6.2012. Syytteet katsottiin pääsääntöisesti 

toteennäytetyiksi ja päätekijät tuomittiin neljän vuoden pituisiin ehdottomiin 

vankeusrangaistuksiin. Kirjanpitoa ja laskutusta hoitanut henkilö tuomittiin puolentoista 

vuoden pituiseen ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja yksi merkittävässä tehtävässä 

toiminut henkilö 9 kuukauden pituiseen ehdolliseen vankeusrangaistukseen avunannosta 

törkeään ympäristön turmelemiseen. 

Työntekijöiden tahallisuuden katsottiin ulottuneen avunantoon rikoslain 48 luvun 1 §:n 

mukaisiin ympäristön turmelemisiin ja heidät tuomittiin kukin 80 päiväsakon suuruisiin 

sakkorangaistuksiin. Kahden työntekijän syytteet hylättiin toteennäyttämättöminä. Jätteen 

viemisestä maankaatopaikalle vastannut henkilö tuomittiin syytteen mukaisesti rikoslain 48 

luvun 1 §:n ympäristön turmelemisrikoksesta kuuden kuukauden pituiseen ehdolliseen 

vankeusrangaistukseen. Yhtiön johtohenkilöt määrättiin kuuden vuoden pituisiin 

liiketoimintakieltoihin, joista vähennettiin se vuoden aika, minkä he jo aikaisemmin olivat 

olleet väliaikaisessa liiketoimintakiellossa. 

Yhtiöön kohdistettu yhteisösakkovaatimus hylättiin, koska käräjäoikeus piti sen 

tuomitsemista kohtuuttomana ottaen huomioon yhtiölle aiheutuneet muut seuraamukset. 

Yhtiö määrättiin suorittamaan valtiolle rikoksen aiheuttamana taloudellisena hyötynä 920 

000 euroa sekä korvaamaan erinäisiä muita kustannuksia kuten avustajien- ja todistajien 

palkkioita. Asianomistajille yhtiö tuomittiin korvaamaan vahingonkorvauksina yhteensä noin 

280 000 euroa. 

Käräjäoikeuden tuomioon on ilmoitettu tyytymättömyyttä, eikä se vielä ole lainvoimainen 

vaan asian käsittely jatkunee ylemmissä oikeusasteissa. 

Merellinen öljypäästö 

Rajavartiolaitos määräsi elokuussa 2009 tähän asti suurimman yksittäisen hallinnollisen 

öljypäästömaksun 22 588 euroa Saaristomerellä maaliskuussa 2009 tapahtuneesta 

matkustaja-aluksen 4,5 - 5 m3 suuruisesta öljypäästöstä. Aluksen lippuvaltio oli Ruotsi. 

Poliisi aloitti asiassa laitonta öljypäästöä koskevan esitutkinnan. Kyseessä oli laajaa 

julkisuuttakin saanut mineraalipohjasta kaasuöljyä sisältänyt öljypäästö, joka ulottui 

Ahvenanmaan saaristosta Saaristomerelle Naantalin satamaan asti. Suomen 

ympäristökeskus totesi asiassa antamassaan lausunnossa muun muassa, että päästö on 

ollut laaja ja ulottunut lukuisten eri eliölajien, kuten monien eri kala- ja lintulajien tärkeille 

lisääntymisalueille alkukeväästä juuri ennen lisääntymiskautta. Öljypäästö tapahtui lintujen 

kannalta pahimpaan mahdolliseen aikaan kevätmuuton jo alettua. 

Hallinnollinen öljypäästömaksu määrättiin tapahtuma-aikaan aluksen laivanisäntänä 

toimineelle varustamolle. Varustamo valitti Rajavartiolaitoksen määräämästä 

öljypäästömaksusta Helsingin käräjäoikeuden merioikeuteen. Valittajan pyynnöstä 

öljypäästömaksuvalituksen käsittely jätettiin kuitenkin odottamaan poliisilla tutkinnassa 

olevan päästöä koskevan rikosasian valmistumista.

36 

Valmistuneen esitutkinnan perusteella syyttäjä jätti joulukuussa 2010 syytteen epäillystä 

ympäristön turmelemista nostamatta. Syyttämättäjättämis-päätöksessä todettiin, että 

tapahtunut öljypäästö oli usean onnettoman yhteensattuman summa eikä epäiltyjen osalta 

ollut kyseessä tahallinen tai huolimaton toiminta, joten asiassa ei ollut todennäköisiä syitä 

rikoksesta epäiltyjen syyllisyyden tueksi. 

Helsingin käräjäoikeuden merioikeudessa vireillä olleen öljypäästömaksu-valitusasian 

osalta asian käsittely päättyi kesäkuussa 2011, kun valittajana ollut varustamo peruutti 

valituksensa merioikeuteen ja Rajavartiolaitoksen määräämä 22 588 euron suuruinen 

öljypäästömaksu jäi lainvoimaiseksi. Öljypäästömaksujen täytäntöönpanosta vastaava 

Oikeusrekisterikeskus ilmoitti syyskuussa 2011, että varustamolle määrätty 

öljypäästömaksu on saatu perittyä korkoineen valtiolle. 

Kuva 8 Rahtialus merellä (Rajavartiolaitos). 

Lentokentän glykolipäästöt 

Itä-Uudenmaan poliisi suoritti 2009 - 2010 esitutkinnan koskien Helsinki-Vantaan 

lentoasemalta Kylmäojaan huuhtoutunutta glykolia. Asiassa selvitettiin, oliko Finavia 

syyllistynyt ympäristörikokseen ja oliko Finavia pilannut pohjavettä tai vaarantanut 

pohjaveden laatua. 

Helsinki-Vantaan lentoasemalta oli 2006 – 10.1.2010 huuhtoutunut lentokoneiden 

jäänestoon käytettyä glykolia Kylmäojaan erityisesti keväisin. Ympäristökeskukseen oli tullut 

usean vuoden ajan valituksia voimakkaasta pahasta hajusta ja glykolin hajusta 

lentoaseman pintavesien purkuojissa, erityisesti Kylmäojassa. 

Finavialla oli epäillyn rikoksen tapahtuma-aikana voimassa Länsi-Suomen vesioikeuden 

1998 myöntämä lupa, jota oli 1999 muutettu vesiylioikeuden päätöksellä, päästää tietyin

37 

rajoituksin glykolipitoisia vesiä Kylmäojaan. Finavia oli epäillyn rikoksen tapahtuma-aikana 

jättänyt Helsinki-Vantaan lentoasemaa koskevan uuden ympäristölupahakemuksen, jonka 

käsittely oli kesken. 

Uudenmaan elinkeino-, liikenne - ja ympäristökeskus oli huhtikuussa 2008 pyytänyt 

Finavialta selvitystä niistä toimenpiteistä, joihin ryhdytään Kylmäojan ja muiden purkuojien 

hajuhaitan poistamiseksi ja Kylmäojan kunnostamiseksi. 

Ympäristörikosasian esitutkintaa varten hankitussa lausunnossa Suomen ympäristökeskus 

totesi, että tapahtumahetkellä voimassa olleet lupamääräykset oli kirjoitettu siinä määrin 

tavoitteellisiksi ja joustaviksi, että päästöjen haittojen toteamisessa ja vähentämisessä 

tarkkailujen perusteella saatavan informaation merkitys ja sen perusteella toteutetut 

valvonnalliset menettelyt korostuivat. Lupaa aikanaan myönnettäessä on käsitys 

laajentuneen lentokenttätoiminnan, uuden kiitotien ja kasvaneen lentoliikenteen 

aiheuttamista glykolipitoisten vesien päästöistä ja niiden haitoista mitä ilmeisimmin ollut 

puutteellista. Haittojen ennalta-arviointiin ja toiminnan volyymin kasvuun liittyvien 

epävarmuuksien vuoksi on osa glykolipitoisten vesien päästöjä koskevista 

lupamääräyksistä kirjoitettu joustavaan muotoon. Lupamääräysten luonteen vuoksi oli 

varsin vaikea yksiselitteisesti todeta, oliko luvan saajan toiminta lentokoneiden 

jäänestokäsittelyssä syntyvien glykolipitoisten vesien johtamisen osalta ollut lupaehtojen 

vastaista vai ei. Suomen ympäristökeskus toi esiin, että tuolloin käynnissä olleessa 

ympäristölupaprosessissa glykolipitoisten jätevesien kokoamista ja käsittelyä tarkastellaan 

uusimman tarkkailu - ym. tiedon sekä uusien käsittelytekniikoiden pohjalta ja ongelmaan 

tultaneen kiinnittämään erityistä huomiota ja lupamääräyksissä edellyttämään nykyistä 

pienempiä glykolipitoisten vesien päästöjä vesistöihin toteuttamalla lentokentän alueella 

tehostettuja toimenpiteitä glykolipitoisten vesien johtamiseksi ja käsittelemiseksi. 

Uudenmaan ympäristökeskus puolestaan totesi omassa esitutkintaan antamassaan 

lausunnossa, että valumavesien johtamiseen oli tapahtuma-aikaan voimassa oleva 

ympäristölupa, jonka lupamääräyksiä ei ollut rikottu. Lupamääräykset olivat myös 

osoittautuneet puutteellisiksi. 

Näin ollen asian esitutkinnassa oli selvitetty, että Finavialla on ollut voimassaoleva lupa, 

jonka lupaehtoja asiantuntijaviranomaisten mukaan ei voida osoittaa rikotun. Lupaehdot oli 

todettu puutteellisiksi ja niiden tarkentaminen ja korjaaminen oli mahdollista vireillä olevassa 

tarkistamismenettelyssä. Vain lupaehtojen rikkominen ja vastoin lupaa toimiminen on 

rikosoikeudellisesti rangaistavaa. Tällaisesta toiminnasta epäillyn rikoksen tapahtumaaikana 

ei ollut näyttöä. 

Asiassa on erikseen arvioitu pohjaveden pilaamiskieltoa, koska pohjaveden pilaamiseen ei 

voi saada lupaa. Rikosasiassa näyttö pohjaveden pilaantumisesta tai pilaantumisen 

vaarasta perustui asiantuntijoiden arvioihin ja lausuntoihin asiassa. Suomen 

ympäristökeskuksen tai Uudenmaan ympäristökeskuksen lausunnoissa ei todettu 

pohjavettä pilaantuneeksi. Uudenmaan ympäristökeskus totesi, että erinäisistä toimista 

lentokenttäalueella "voi aiheutua" pilaantumisvaaraa, mutta sitä oli aiheutunut jo 1970- 

luvulta lähtien. Tietynasteisen pilaantumisvaaran käsillä oloa tarkastellaan säännöllisesti 

toiminnanharjoittajan ja ympäristöviranomaisten välisellä yhteydenpidolla ja valvontatoimilla. 

Lentokentän toimintaa ei ollut mitenkään rajoitettu eikä keskeytetty. Toiminnanharjoittajaa 

tai sen edustajia ei ollut huomautettu ympäristöä vaarantavasta toiminnasta eikä heitä ollut 

kehotettu toimimaan toisin. Toiminnanharjoittajat eivät myöskään olleet laiminlyöneet 

toiminnan ympäristövaikutuksien selvittämistä. Myös tältä osin syyttäjä katsoi 

päätöksessään, ettei toiminnanharjoittajan puolesta toimineet olleet toimineet asiassa 

tahallisesti tai edes huolimattomasti. Syyttäjä ei nostanut asiassa syytettä (Itä-Uudenmaan 

syyttäjänviraston asia R 10/178, päätökset syyttämättä jättämisestä 11/648 – 11/650, 

26.4.2011).

38 

Kaivostoiminta 

Kainuun ELY-keskus on tehnyt poliisille syksyllä 2011 esitutkintapyynnön Talvivaaran 

kaivoksen päästöistä, jotka ovat olleet mm. joidenkin metallien osalta ympäristöluvassa 

määrättyjä raja-arvoja suurempia. Lisäksi muutamat lähialueen asukkaat ovat tehneet 

asiassa esitutkintapyynnön. Esitutkinnan on arvioitu valmistuvan vuoden 2013 puolella. 

Valtakunnansyyttäjänvirasto on määrännyt asiassa syyttäjäksi ympäristö- ja 

luonnonvararikosten avainsyyttäjän. 

Oulun poliisilaitoksen 12.11.2012 tiedotteen mukaan Oulun poliisilaitoksen 

talousrikosyksikkö on hankkimiensa alustavien selvitysten perusteella omaaloitteisesti 

aloittanut esitutkinnan koskien Talvivaara Sotkamo Oy:n kaivosalueella 

tapahtunutta kipsisakka-altaan vuotoa. Esitutkinnassa pyritään selvittämään 

vuotoon johtaneet syyt sekä vuodosta mahdollisesti aiheutuneet ympäristövahingot 

ja ympäristön, erityisesti vesien, mahdollinen pilaantuminen. Esitutkinta suoritetaan 

samanaikaisesti Kainuun ELY-keskuksen elokuussa 2011 tekemän ilmoituksen 

perusteella käynnistetyn esitutkinnan yhteydessä. Rikosnimikkeenä on ympäristön 

turmeleminen, mutta se voi muuttua esitutkinnan edetessä. Oulun poliisilaitoksen 

talousrikosyksiköllä on kolme eri epäiltyä ympäristörikosta tutkittavana koskien 

Talvivaaran toimintaa. 

Talvivaaran toimintaan liittyvässä julkisessa keskustelussa on herätetty kysymyksiä 

ja kiinnitetty huomiota mm. asiantuntijalausuntojen laatuun ja riippumattomuuteen 

ympäristövaikutusten arvioinnissa, lupapäätösten tulkinnanvaraisuuteen, 

hallintopakkojen käytön hyödyntämättömyyteen, ympäristövalvonnan 

tehottomuuteen sekä riippumattomuuteen aluehallinnosta ja elinkeinoelämästä. 

Kuva 9 Kaivostoiminta-aluetta (Suomen Ympäristökeskus).

7 Viranomaisten toimialakatsaus 

39 


Rajavartiolaitoksessa suoritettavaa ympäristörikosten valvontaa, kuten laittomien 

öljypäästöjen valvontaa sekä metsästys- ja kalastusrikosten valvontaa koulutetaan Raja- ja 

Merivartiokoululla rajavalvonta- ja rajatarkastusoppiaineiden yhteydessä. Ympäristö- ja 

luonnonvararikosten esitutkinta-asioita koulutetaan vastaavasti rikostorjuntahenkilöstölle 

suunnattuna koulutuksena. Lisäksi Rajavartiolaitoksen henkilöstöä osallistuu myös muiden 

yhteistyöviranomaisten, kuten esimerkiksi poliisin ja Valtakunnansyyttäjänviraston 

järjestämiin ympäristörikoksia koskeviin koulutustilaisuuksiin ja kursseihin. 

7.2 Poliisi 

Ympäristörikollisuuden voidaan katsoa olevan osa talousrikollisuutta. Tekijöiden tavoitteena 

ja motiivina niin vähäisemmissäkin kuin kaikkein laajimmassakin ympäristörikoksessa on 

taloudellisen hyödyn saaminen. Ympäristörikos on piilorikollisuutta, jossa rikoksentekijän 

ensisijaisena tavoitteena on hyödyn saatuaan välttää rikoksesta kiinnijääminen. 

Kiinnijäämisen riskiä lisää vain tehokas ja paljastava viranomaistoiminta, yhdistettynä 

kansalaisaktiivisuuteen. 

Mitä enemmän tapauksia selvitellään ja tutkitaan, sitä enemmän tapauksia myös tulee ilmi. 

Ympäristörikosten lukumäärässä ei kuitenkaan ole viimeisen kymmenen vuoden aikana 

tapahtunut määrällistä nousua. Rikoslain 48 luvun tarkoittamien ympäristörikkomusten, 

ympäristön turmeleminen ja törkeä ympäristön turmeleminen lukumäärä on vakiintunut noin 

450–500 tapauksen vuosittaiseen lukumäärään. Suomessa tilastoitu ympäristörikosten 

määrä on selvästi vähäisempi kuin Norjassa tai Ruotsissa. Tätä osaltaan selittää Suomessa 

ympäristönsuojelulain 94 §:n ehdollinen säännösmuotoilu valvontaviranomaisen 

ilmoituksentekovelvollisuuden osalta. 

Suurimmat viimevuosina paljastuneet, erityisesti pääkaupunkiseudulla tapahtuneet, ns. 

dumppausrikokset osoittavat sen, että Suomessa tarvittaisiin myös paljastavaa toimintaa 

etenkin vakavimman ympäristörikollisuuden torjunnassa. 

Useassa EU-maassa toimii erillinen poliisin ympäristörikoksiin keskittyvä tutkintayksikkö. 

Suomessa poliisi tutkii ympäristörikokset pääasiassa perusrikostutkinnassa 

massatutkintana muiden esitutkintojen ohessa, vakavimmat ja laajimmat ympäristörikokset 

tutkitaan alueellisissa talousrikostutkintayksiköissä ja erityisesti pääkaupunkiseudun 

poliisilaitoksilla tai Keskusrikospoliisissa. Ympäristörikosten tutkintaan liittyvä peruskurssi on 

järjestetty Poliisiammattikorkeakoulussa aina muutaman vuoden välein. 

Poliisin hallintorakenteen muutosten myötä poliisilaitosten määrä Suomessa on 

merkittävästi vähentynyt. Vuoden 2014 alusta alkaen poliisilaitosten määrä vähenee 

nykyisestä 24 poliisilaitoksesta 11 poliisilaitokseen. Poliisilaitosten koon kasvun myötä myös 

niiden henkilöstömäärä kasvaa ja muuttuu entistä laaja-alaisemmaksi ammatti- ja 

koulutustaustaltaan. Muuttuva poliisihallinnon rakenne on nähtävissä ympäristörikosten 

tutkintaa edesauttavana tekijänä. 

Ympäristörikosten esitutkinta on mitä suurimmassa määrin esitutkinta- ja 

ympäristöviranomaisen välistä yhteistyötä, sillä esitutkintaviranomainen ei lähtökohtaisesti 

ole toimivaltainen arvioimaan ympäristövahingon ja sitä kautta ympäristörikoksella 

saavutetun rikoshyödyn määrää. Esitutkintaviranomainen ei myöskään, erityisesti 

dumppausjutussa, pysty arvioimaan vahingonkorvauksen eli ennallistamiskustannusten

40 

määrää. Ennallistamiskustannukset voivat ympäristörikoksessa olla huomattavan suuria. 

Tehokkaalla rikoshyödyn jäljittämisellä ja konfiskaatiolla - ulotettuna myös 

ennallistamiskulujen määrään - voidaan estää vahingon korvaaminen lopulta verovaroista ja 

samalla aikaansaada erityistä ennalta estävyyttä ympäristörikosten osalta. 

Ympäristösuojelulain tarkoittama ympäristöviranomainen on ympäristörikosasiassa myös 

asianomistajan asemassa. 

7.3 Tulli 

Tullilaitoksessa toimii koko maan kattava tuonti- ja vientirajoitusten yhdyshenkilöverkosto 

sekä erikseen CITES -yhdyshenkilöverkosto. CITES -koulutus kuuluu myös yhtenä osaalueena 

tuonti- ja vientirajoituksia käsittelevään perus- ja jatkokoulutukseen. Koulutuksen 

tarkoituksena on perehdyttää uudet tullilaiset CITES -lainsäädäntöön ja antaa käytännön 

ohjeita CITES -luetteloiden käyttöön. CITES -yhdyshenkilöille järjestetään tarpeen mukaan 

lisäkoulutusta sekä tapaamisia, jossa opettajina ovat toimineet mm. Suomen 

ympäristökeskuksen CITES -asiantuntijat. Koulutuksen tarkoituksena on antaa syvempää 

tietoa ja opettaa lajien tunnistamista 

Vaarallisten aineiden koulutuksen osalta Tullilaitos on kouluttanut VAK/ADR-asiantuntijoita 

kaikille rajanylityspaikoille. Henkilöstöä koulutetaan kerran vuodessa järjestettävällä 

kaksiosaisella kurssilla. Kurssilla läpikäytäviä asiakohtia ovat muun muassa mukana olevien 

asiakirjojen tarpeellisuus, ajoneuvon liikkumiseen liittyvät seikat sekä ajoneuvossa 

vaadittavat varusteet. Tavoitteena on oppia luotettavasti selvittämään, onko kyseessä 

vaarallisia aineita sisältävä kuljetus. Säteilevien aineiden kuljetusten osalta koulutusta 

annetaan Tullin ammatillisen peruskoulutuksen yhteydessä. Säteilyturvakeskuksen kanssa 

järjestetään tämän lisäksi vuosittain lisäkoulutusta Tullin henkilöstölle. 

Tullin tutkimien ympäristörikosten esitutkintaan liittyviä asioita koulutetaan vastaavasti 

rikostorjuntahenkilöstölle. Lisäksi Tullin henkilöstöä osallistuu myös muiden 

yhteistyöviranomaisten järjestämille ympäristörikoksia koskeville kursseille ja koulutuksiin. 

7.4 Syyttäjälaitos 

Syyttäjälaitoksessa on syyttäjien erikoistumista sekä sisäisten palvelujen ja erilaisen 

viranomaisyhteistyön kattavaa ja tasapuolista tarjontaa varten avainsyyttäjäjärjestelmä. 

Ympäristö- ja luonnonvararikosten avainsyyttäjäryhmässä on ryhmän vetäjänä 

valtionsyyttäjä ja avainsyyttäjinä viisi kihlakunnansyyttäjää. Avainsyyttäjillä on 

maantieteelliset palvelualueensa, ja jokaisessa syyttäjänvirastossa yhteyssyyttäjät, jotka 

virastojensa alueella ovat perehtyneet erityisesti ympäristö- ja luonnonvararikoksiin sekä 

nykyisin myös eläinsuojelurikoksiin. Avainsyyttäjät syventävät jatkuvasti oman aihepiirinsä 

erikoisosaamistaan keskenään sovitun asiajaon pohjalta ja käsittelevät aihealueensa 

vaativimpia rikosasioita. Suurimman osan ympäristörikosasioista ratkaisevat kuitenkin 

paikalliset syyttäjät, jotka ovat suorittaneet ympäristö- ja luonnonvararikoskursseja. 

Avainsyyttäjien toimiala on kattanut ympäristö- ja luonnonvararikosten (RL 48 ja 48a luvut) 

lisäksi myös eläinsuojeluasiat. Syyttäjälaitoksessa on vireillä avain- ja 

erikoissyyttäjäjärjestelmien kehittämishanke. 

Avainsyyttäjät ovat kertomusvuonna edelleen kiinnittäneet huomiota erityisesti ympäristö- ja 

luonnonvararikosten yhteydessä ajettaviin menettämisseuraamus- ja 

yhteisösakkovaatimuksiin. 

Avainsyyttäjät kokoontuvat keskimäärin neljä kertaa vuodessa ja toimivat 

Valtakunnansyyttäjänviraston järjestämillä syyttäjille ja sidosryhmien edustajille tarkoitetuilla

41 

ympäristö- ja luonnonvararikos- sekä oikeustapaus- ja muilla kursseilla kouluttajina. 

Koulutuksessa on käsitelty konkreettisia ympäristöön ja luonnonvaroihin sekä eläinten 

suojeluun liittyviä rikosoikeudellisia oikeustapauksia. Avainsyyttäjät ovat lisäksi toimineet 

luennoitsijoina lukuisissa alan koulutus- ja seminaaritilaisuuksissa sekä tehneet yhteistyötä 

kotimaisten valvonta- ja esitutkintaviranomaisten kanssa. 

8 Ympäristörikostutkinnan koulutus USA:ssa 

Työryhmän jäsenistä rikostarkastaja Janne Järviselle tarjoutui loppuvuodesta 2011 

mahdollisuus osallistua tammikuussa 2012 ympäristörikostutkinnan koulutukseen 

Yhdysvalloissa. Kyseisen kahden viikon ympäristörikostutkinnan jatkokurssi järjestettiin 

Georgian osavaltiossa Yhdysvaltain suurimmassa lainvalvontaviranomaisten 

koulutuskeskuksessa (Federal Law Enforcement Training Centre), missä koulutetaan 

kaikkiaan noin viidentoista eri lainvalvontaviranomaisen henkilöstöä. Kurssin järjestäjänä 

toimi Yhdysvaltain ympäristösuojeluviraston rikostutkintasektori (Criminal Investigation 

Division / Environmental Protection Agency). 

Kurssi oli toteutettu erityisellä ammattitaidolla ja sen koulutuksellinen anti ylittikin kaikki 

ennakko-odotukset. Opetusryhmän suuruus oli noin 25 henkilöä, joista neljä oli 

kansainvälistä vierailijaa ja paikallisista kurssilaisista noin puolet oli poliisin 

ympäristörikostutkijoita (Law Enforcement Officers) ja puolet ympäristötarkastajia 

(Regulators). 

Ensimmäinen opiskeluviikko käsitti lainsäädäntötietämyksen opettamisen lisäksi taktisen ja 

teknisen rikostutkinnan opetusta ja ensimmäisen viikon lopuksi luokka jaettiin 

pientutkintaryhmiin, joille jaettiin omat case-skenaariot. Case-harjoittelun toteutuksessa oli 

todella nähty vaivaa ja siihen oli käytetty niin merkittävästi resursseja, että vastaavanlaista 

koulusta tai harjoitusmoduulia Suomessa ei yksinkertaisesti olisi mitenkään mahdollista 

toteuttaa. Esimerkiksi kuulusteluharjoituksia varten kurssijärjestäjät olivat palkanneet useita 

ammattimaisia roolinäyttelijöitä. Lisäksi tutkintaryhmät suorittivat kentällä tarkkailua aidossa 

toimintaympäristössä, jossa tarkkailun kohteena olevan metallialan ”yrityksen” tiloissa 

tapahtui kenttätarkkailun aikana näyttelijöiden harjoittamaa erittäin aidon tuntuista 

tuotantotoimintaa. 

Annetun case-skenaarion perusteella yrityksen toiminnassa epäiltiin vaarallisten 

kemikaalien ja raskasmetallijäämiä sisältävien liuosten dumppausta mm. maaperään. 

Tutkintaryhmän toiminta huipentui hyvin aidoksi rakennetussa metallialan 

yritysympäristössä suoritettuun kotietsintään (näyttelijä-)työntekijöiden ollessa läsnä 

etsintätilanteessa sekä tehdassalissa että konttoritiloissa. 

Kurssin viimeisin käytännön harjoitus oli jokaisen tutkintaryhmän jäsenen todistaminen 

koulutuskeskukseen rakennetussa aidossa oikeussalissa tuomarin edessä ensin syyttäjän 

todistajana ja tämän jälkeen puolustusasianajan ristikuulusteltava. Ennen todistaja-aitioon 

kutsua syyttäjän kanssa oli edellisenä päivänä prepattu todistamisen teemoja hyvinkin 

yksityiskohtaisesti useamman tunnin ajan. Tuomareina, syyttäjinä ja puolustusasianajajina 

esiintyivät ympäristörikossyyttäjät, jotka olivat saapuneet kurssille kouluttajiksi eri puolelta 

Yhdysvaltoja. 

Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun Suomesta tai ylipäätään pohjoismaista on osallistuttu 

vastaavaan koulutukseen Yhdysvalloissa.

42 

Kuva 10 Federal Law Enforcement training Centre / sisäänajo-opaste 

Kuva 11 Katunäkymä Savannah Georgia (Poliisi- ja Paloauto).

43 

Kuva 12 Rikostutkija ja ympäristötarkastaja kotietsinnällä. 

Kuva 13 Esimerkiksi viemäriin sijoitettava PH-arvon muutoksesta aktivoituvan 

automatisoidun näytteenottolaitteen esittely.

9 Suositukset ja kehitysnäkymät 

44 

Tehokkaan ympäristörikostorjunnan varmistamiseksi tulisi kaikille ympäristörikosten 

torjuntaan osallistuville viranomaisille laatia yhteinen kansallinen ympäristörikostorjunnan 

strategia. Strategian laatimiseksi ympäristöministeriön tulisi asettaa laaja-alainen 

asiantuntijatyöryhmä. 

1 Valvontaviranomaisten tulee kehittää ympäristörikoksia koskevaa 

paljastamis- ja tiedustelutoimintaa 

Ympäristörikollisuus on osa talousrikollisuutta ja on mitä suurimmassa määrin 

piilorikollisuutta. Paljastuneet ympäristörikostapaukset eivät välttämättä kuvaa oikein 

Suomen ympäristörikollisuustilannetta, eikä se vastaa ympäristörikollisuuden tosiasiallista 

tilaa. Kaikkien valvontaviranomaisten tulee keskittää voimavaroja ympäristörikosten 

piilorikollisuuden esilletuomiseen. 

2 Lupamääräysten tulee olla riittävän yksiselitteisiä 

Ympäristölupien lupamääräyksiin liittyvistä vaatimuksista ja lupaehtojen tulkintaa koskevista 

kysymyksistä tulisi järjestää viranomaisten välistä yhteistä koulutusta. Päästöihin liittyvissä 

lupamääräyksissä tulee, aina kun se on mahdollista, olla numeeriset raja-arvot. 

Lupapäätöksiä ja niiden perusteluja tulee kehittää siten, että ne ovat mahdollisimman 

selkeitä, ymmärrettäviä, eivätkä aiheuta tulkintaongelmia. 

3 Asiantuntijalausuntojen sisällön tulee olla selkeä 

Esitutkinnan lopuksi poliisin tulisi pääsääntöisesti pyytää lausunto asiasta ELY -keskukselta 

tai muuten varmistua siitä, että menettelyn ympäristöoikeudelliset vaikutukset tai 

pilaantumisen vaara on selvitetty esitutkinnassa riittävästi. Ympäristöviranomaisen 

lausunnosta tulisi käydä ilmi aineellisen ympäristölainsäädännön sisältö ja kyseessä 

olevassa tapauksessa ilmenevän menettelyn lainvastaisuus sekä ympäristövaikutukset 

yleisesti ja erityisesti tässä yksittäistapauksessa. Ympäristöviranomaisten 

asiantuntemuksella voi olla merkitystä myös erilaisten säästettyjen kustannusten 

arvioimisessa. Tätä tarvitaan mahdollisen rikoshyödyn laskemista varten. 

4 Ilmoituskynnyksen alentaminen 

4.1 Ympäristöviranomaisilla tulee olla yhteinen näkemys miten ympäristörikos 

havaitaan 

ELY -keskusten ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisten havaitsemista 

ympäristölainsäädännön rikkomistilanteista ei ole käytettävissä tilastotietoa. 

Valvontaviranomaisten tekemien rikosilmoitusten vähäiseen määrään vaikuttanee 

tulkinnanvarainen ilmoitusvelvollisuus. Rikosilmoitusten määrään vaikuttanee myös 

valvontaresurssien rajallisuus ja viranomaisen tietoisuus siitä, että valvontatyö 

rikosilmoituksen kohteen kanssa jatkuu.

4.2 Ympäristöviranomaisilla tulee olla riittävä koulutus ympäristörikoksen 

havaitsemiseksi ja ilmoituksen tekemiseksi 

45 

Lainsäädännön muutosten yhteydessä tulee valvontaviranomaisten kouluttamiseen 

kiinnittää erityisesti huomiota haluttaessa selkeyttää ympäristörikoksiin liittyvää 

ilmoituskynnystä. Keskeisiä koulutusteemoja ympäristöviranomaisille ovat rikosilmoituksen 

sisältö, ympäristörikoksia koskeva lainsäädäntö sekä todisteiden varmentamista ja juridisia 

kysymyksiä koskevat asiat. 

5 Rikoksen havaitsemishetkellä viranomaisilla tulee olla riittävä ammattitaito 

ja välineet todisteiden varmentamiseksi 

Työryhmä suosittelee esitutkintaviranomaisten koulutuksen lisäämistä ja koulutuksen 

kohdentamista ympäristörikosten tutkintaa tekeville henkilöille. Toisaalta esitutkintaa 

tekeville viranomaisille tulee hankkia asianmukaiset ja tehtävään soveltuvat välineet 

teknisen tutkinnan ja näytteenoton suorittamiseksi. 

Ympäristörikosten tutkinnan alkuvaiheessa erilaisten tutkintamenetelmien tarpeellisuuden 

selvittyä on syytä kartoittaa sekä poliisin, että ympäristöviranomaisen resursseja ja 

mahdollisuuksia erilaisten menetelmien käyttöön. Ongelmana saattaa olla se, ettei 

poliisilaitoksilla ole välineitä eikä resursseja näytteiden ottoon tai tutkimusten tekoon. 

Keskusrikospoliisilla on useimpiin tilanteisiin tarvittava ammattitaito ja välineet mutta 

rajalliset mahdollisuudet tutkia kovin suurta määrää. Olisi suositeltavaa käyttää 

tarkoituksenmukaisia ja joustavia keinoja käyttäen sen viranomaisen palveluja, joilla on 

siihen parhaiten mahdollisuus. Tämä saattaa aiheuttaa joka puolella vallitsevista niukoista 

resursseista johtuen joskus kiistaa siitä, kuka vastaa esim. näytteiden oton kustannuksista 

ja onko esim. ympäristöviranomainen velvollinen näitä omalla kustannuksellaan 

tekemään/teettämään. 

6 Esitutkintaviranomaisen ja syyttäjän yhteistyön tehostaminen 

Esitutkintaviranomaisen tulee aina tehdä tutkittavaksi tulleesta ympäristörikoksesta 

esitutkintalain 15 §:n mukainen ilmoitus syyttäjälle. Yhteistyö ympäristöviranomaisten 

kanssa on syytä aloittaa jo tutkinnan alkuvaiheessa. Ennen esitutkinnan aloittamista 

esitutkintaviranomaisen tulee laatia em. tutkintasuunnitelma, jota täydennetään tutkinnan 

edetessä. Yhteisen tutkintasuunnitelman rakentaminen varmistaa parhaiten myös 

esitutkintaviranomaisen ja syyttäjän saumattoman yhteistyön ja oikean lopputuloksen 

tutkittavissa asioissa. 

Toimiva viranomaisyhteistyö on ympäristörikosten torjunnan ja tutkinnan välttämätön 

edellytys. Yhteisillä koulutustilaisuuksilla sekä seminaareilla voidaan parantaa 

valvontaviranomaisten, esitutkintaviranomaisten ja syyttäjien erityisosaamista, mikä antaa 

valmiudet riittävän yksilöidyille ja perustelluille ratkaisuille rikosprosesseissa. Koulutusta 

tulee suunnata niin valvonta- kuin esitutkintaviranomaisille sekä syyttäjille. 

Esimerkiksi tutkintapyyntöä jätettäessä tai esitutkintaviranomaisen käynnistäessä 

esitutkinnan on perusteltua, että valvontaviranomainen ja esitutkintaviranomainen käyvät 

yhdessä tutkittavan asian läpi, jotta molempien asiantuntemus tulisi tehokkaammin 

hyödynnettyä.

7 Ympäristörikoksiin liittyvään rikoshyödyn jäljittämistä ja konfiskointia sekä 

liiketoimintakieltoa tulee tehostaa 

46 

Ympäristörikosten kautta saatavan taloudellisen hyödyn määrään ja sen tehokkaaseen 

konfiskointiin tulee kiinnittää huomiota koko ympäristörikostorjuntaprosessissa. Työryhmä 

suosittelee tutkintapyyntöjä tekeviä tahoja, esitutkintaviranomaista ja syyttäjää kiinnittämään 

huomiota ympäristörikoksista tekijälle aiheutuvaan taloudelliseen hyötyyn sekä 

ympäristörikoksen aiheuttamaan vahinkoon. Ympäristörikoksissa laiton hyöty ei yleensä 

muodostu rahallisista tuotoista, vaan se toteutuu usein erilaisina (laittomina) 

kustannussäästöinä. 

Vahingonkorvausvastuu ympäristörikoksessa voi olla erityisen merkittävä 

ennallistamistapauksissa. Vahingonkorvausvastuu voidaan ja se tulee ulottaa myös 

luonnollisiin henkilöihin (rikoksesta epäillyt), vaikka nämä eivät olisi varsinaisesta 

ympäristörikoksesta itse henkilökohtaisesti lainkaan hyötyneet. 

Ympäristörikostutkinnassa esitutkintaviranomaisen tulee aina huomioida liiketoimintakielto 

tutkinta, kun rikos tehdään liiketoiminnan yhteydessä. Lisäksi lupamääräysten rikkomisissa 

tulisi liiketoimintakiellon edellytykset tutkia. 

8 Rikosilmoitusjärjestelmää ja tilastointia tulee kehittää 

Ympäristörikosten seurantaa hankaloittaa rangaistussäännösten pirstaleisuus. Siltä osin 

kun rikoksesta voi seurata vankeutta rangaistussäännökset ovat rikoslaissa, mutta 

rangaistussäännöksiä on myös esim. vesilaissa, jätelaissa, luonnonsuojelulaissa, maaaineslaissa 

ja muinaismuistolaissa. Asioiden kokonaismäärät ja karkea alueellinen jakauma 

on kohtalaisen helposti koottavissa nykyisten järjestelmien avulla. Lähempi tilastollinen ja 

laadullinen tarkastelu edellyttää jokaisen asian yksittäistä läpikäyntiä. 

Esitutkintaviranomaisten, syyttäjälaitoksen ja tuomioistuimien tietojärjestelmät eivät tue tällä 

hetkellä asian seurantaa automaattisesti ja tehokkaasti. Tältä osin ympäristörikokset tulee 

ottaa rikosluokitukseen mukaan omana ryhmänään. 

Poliisin ja tuomioistuintilastojen pohjalta ympäristörikollisuuden analysointi edellyttää pitkää 

seuranta-aikaa ja huomattavaa työpanosta. Ympäristörikosten seurannan tarpeet tulee 

ottaa huomioon aina kun siihen on mahdollisuus. 

9 Jäteverolaki tulee huomioida ja soveltaa ympäristörikostutkinnassa 

Mikäli ympäristörikos on toteutettu läjittämällä jätteitä johonkin paikkaan, joka voi olla 

jäteverolaissa tarkoitettu kaatopaikka, on syytä epäillä veropetosta jäteveron osalta. 

Tutkivan poliisin pyynnöstä on mahdollista, että Tullin rikostorjunta suorittaa tutkinnan tältä 

osin. Tutkinnan onnistumisen kannalta on tärkeää, että kaikkia eri osapuolia informoidaan 

asiasta mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jotta kaikki näkökulmat asiaan tulee 

huomioitua. Osassa tapauksia vältettyjen verojen määrät ovat kohonneet Tullin jälkikäteen 

tekemien laskelmien mukaan pelkästään jäteverojen osalta jopa miljooniin euroihin 

10. Jätekuljetuksien viranomaisvalvontaa ja -yhteistyötä tulee parantaa 

Liikennevalvonnan yhteydessä poliisilla on mahdollisuus tarkastaa myös jätettä 

ammattimaisesti kuljettavan kuljettajan jätetiedosto-ote sekä jätteen siirtoasiakirja. 

Havaitsemistaan laiminlyönneistä poliisin tulee ilmoittaa jätelain valvontaviranomaiselle,

47 

ELY-keskukselle, kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle tai kansainvälisten jätesiirtojen 

valvonnan osalta Suomen ympäristökeskukselle (SYKE). Ilmoituksen voi tehdä kirjallisesti 

tai sähköpostitse valvontaviranomaisen kirjaamoon. Ilmoituksesta tulee käydä ilmi, kenen 

toiminnassa on havaittu puutteita, mitä puutteita, missä ja milloin sekä kuka havainnon on 

tehnyt. 

Jätelain (646/2011, voimaan 1.5.2012) 94 §:n mukaan jätteen ammattimainen kuljettaminen 

tai jätteen välittäminen edellyttää, että toiminta on hyväksytty elinkeino-, liikenne- ja 

ympäristökeskusten pitämään jätehuoltorekisteriin. Jätelain 98 §:n mukaan kuljettajan, 

jonka toiminta on hyväksytty rekisteriin, on pidettävä ote mukana kuljetuksen aikana ja 

pyydettäessä esitettävä se valvontaviranomaisille ja poliisille. 

Jätelain 121 §:ssä säädetään jätteen siirtoasiakirjan laatimisvelvollisuudesta. Jätteen 

haltijan on laadittava siirtoasiakirja vaarallisesta jätteestä, sako- ja umpikaivolietteestä, 

hiekan- ja rasvanerotuskaivojen lietteestä, rakennus- ja purkujätteestä ja pilaantuneesta 

maa-aineksesta, joka siirretään ja luovutetaan lain 29 §:ssä tarkoitetulle vastaanottajalle. 

Siirtoasiakirjassa on oltava valvonnan ja seurannan kannalta tarpeelliset tiedot jätteen 

lajista, laadusta, määrästä, toimituspaikasta ja –päivämäärästä sekä kuljettajasta. Jätteen 

haltijan on huolehdittava siitä, että siirtoasiakirja on mukana jätteen siirron aikana ja että se 

annetaan siirron päätyttyä jätteen vastaanottajalle. 

Edellä selostettujen velvollisuuksien (velvollisuus tehdä hakemus toiminnan hyväksymiseksi 

jätehuoltorekisteriin, velvollisuus pitää jätehuoltorekisteriotetta mukana jätekuljetuksessa 

velvollisuus laatia siirtoasiakirja ja pitää sitä mukana jätekuljetuksessa) laiminlyönti on 

sanktioitu siten, että jätelain valvontaviranomainen voi määrätä jätelain 131 §:ssä 

tarkoitetun laiminlyöntimaksun. 

11. Ympäristörikoslainsäädännön uudelleen tarkastelu 

Rikoslain törkeän ympäristön turmelemisen tunnusmerkistöön olisi perusteltua lisätä 

taloudellisen hyödyn tavoittelu ja menettelyn ammattimaisuus tai suunnitelmallisuus. 

Rikoslaissa rikosnimikkeenä oleva ympäristön turmeleminen ei kaikilta osin vastaa 

säännöksen sisältöä. Ympäristön turmelemista koskevan rikoslain rikostunnusmerkistön 

toteutuminen ei välttämättä edellytä ympäristön konkreettista turmeltumista, vaan jo 

pelkästään abstraktinen turmeltumisen vaara riittää. Nykyinen rikosnimike, joka kuvaa 

ympäristön konkreettista turmelemista, saattaa johtaa viranomaistoimia ja tuomioistuimen 

päätöksentekoa harhaan. Rikosnimikkeessä voisi olla mukana vaarantamiselementti. 

Rikosnimikkeenä voisi olla esimerkiksi ympäristön vaarantaminen. Tämä kuvaisi 

selkeämmin sitä, ettei kriminalisoinneilla ole edellytetty aiheutettavan konkreettista 

vahinkoa. 

Luonnonsuojelurikosten osalta olisi perusteltua rikoslaissa säätää myös törkeä tekomuoto. 

Käytännössä on havaittu, että tutkittavat luonnonsuojelurikosjutut saattavat nykyisellään olla 

vaikuttavuudeltaan erittäin merkittäviä, niihin liittyy usein kansainvälisiä ulottuvuuksia ja ne 

ovat suunnitelmallisia. Tällaisten rikosten selvittämiseksi olisi perusteltua voida käyttää 

pakkokeinoja nykyistä laajemmin. Esimerkiksi metsästysrikoksen osalta törkeä tekomuoto 

säädettiin rikoslakiin vuonna 2011, mutta törkeää tekomuotoa ei ole luonnonsuojelurikoksen 

osalta. Rikoksen tekotavan osalta huomattavan taloudellisen hyödyn tavoittelua, 

suunnitelmallisuutta tai sen kohdistumista lukumäärällisesti ja lajillisesti esimerkiksi useisiin 

eri CITES-tuotteisiin, ei oteta nykyisissä luonnonsuojelurikossäännöksissä huomioon. On 

todennäköistä, että suuri määrä luonnonsuojelurikoksia jää tulematta viranomaisten tietoon 

tai niiden tekijä selvittämättä. Rikosten selvittäminen, rikoksentekijöiden kiinni saaminen 

sekä CITES-tuotteiden taikka rauhoitettujen lajien myyjien ja ostajien yhteydenpidon

48 

todentaminen on rikostutkinnallisesti vaikeaa ja vaativaa. Rikostutkinnan tehostaminen on 

erityisen tärkeää silloin, kun rikokset ovat suunnitelmallisia ja laajamittaisia. 

Luonnonsuojelurikoksesta tuomitaan käytännössä yleensä sakkoa, vaikka rikoksesta on 

säädetty enimmäisrangaistukseksi enintään kaksi vuotta vankeutta. Ennaltaestävyyden 

näkökulmasta nykyisillä rangaistusseuraamuksilla ei ole juurikaan vaikutusta. Aikaisempaa 

törkeämpien luonnonsuojelurikosten tekotapojen ennalta estäminen ja huomioon ottaminen 

lainsäädännöllisin keinoin olisi tärkeää niin luonnonsuojelullisesti kuin luonnonsuojelulain 

tavoitteiden toteutumiseksi. Rauhoitettujen ja suojeltujen eläinten kauppaamiseen ja 

välittämiseen liittyvä toiminta on osa harmaata taloutta, joka ylläpitää laitonta toimintaa. 

Laittomien CITES-johdannaisten ja rauhoitettujen lajien kaupallisen hyödyntämisen ennalta 

estäminen on siten osa taloudellisen rikollisuuden torjuntaa.

Rangaistukset rikoksittain, 2005-2010 (käräjäoikeudet ja hovioikeus 

ensimmäisenä oikeusasteena) muuttujina Alue, Rikos, Tunnusluku, Vuosi 

Vankeusrangaistukset 

Sakot 

Oikeushenkilön rangaistusvastuu 

Rikosnimike Vuosi Tuomitut Määräaikainen Ehdoton vankeus Yhdyskunta- Ehdollinen Pelkkä Ehdollinen Sakkoon Syyksi luettuja Tuomitsematta Yhteisösakko- 

(lkm) vankeus yhdyskuntapalv. palvelu vankeus ehdollinen vankeus ja oheissakko tuomitut rikoksia Yhteisösakko jättäminen vaatimus 

(lkm) (lkm) (lkm) tuomitut yht. (lkm) vankeus (lkm) yht. (lkm) (lkm) oikeudessa (lkm) (lkm) (lkm) hylätty (lkm) 

Ympäristön 2005 29 7 1 1 6 5 1 22 45 1 - - 

turmeleminen 2006 24 5 - - 5 5 - 19 30 - - 5 

2007 19 4 - - 4 4 - 15 24 3 - 2 

2008 32 3 - - 3 3 - 29 38 1 1 1 

2009 36 4 - - 4 4 - 32 42 - - 1 

2010 23 3 - - 3 2 1 20 26 2 - 5 

Törkeä ympäristön 2005 - - - - - - - - - - - 1 

turmeleminen 2006 - - - - - - - - - - - - 

2007 - - - - - - - - - - - - 

2008 - - - - - - - - - - - - 

2009 1 1 - - 1 1 - - 1 - - - 

2010 - - - - - - - - - - - - 

Ympäristörikkomus 2005 6 - - - - - - 6 10 - - - 

2006 7 - - - - - - 7 12 - - - 

2007 14 - - - - - - 14 20 - 1 - 

2008 15 - - - - - - 14 17 - - - 

2009 7 - - - - - - 7 12 - - - 

2010 12 - - - - - - 11 21 - - 1 

Tuottamuksellinen 2005 5 - - - - - - 5 5 2 - - 

ympäristön 2006 4 - - - - - - - 4 - - - 

turmeleminen 2007 1 - - - - - - 1 1 - - - 

2008 2 - - - - - - 2 3 - - - 

2009 5 - - - - - - 3 5 - - - 

2010 - - - - - - - - - - - - 

Luonnonsuojelu- 2005 6 1 - - 1 - 1 5 6 - - - 

rikos 2006 2 - - - - - - 2 2 - - - 

2007 - - - - - - - - - - - - 

2008 9 - - - - - - 9 9 - - - 

2009 7 - - - - - - 6 7 - - - 

2010 4 - - - - - - 4 4 - - - 

48a Luonnon- 2005 36 2 - - 2 2 - 34 46 - - - 

vararikokset 2006 31 1 - - 1 1 - 29 40 - - - 

2007 42 - - - - - - 42 49 - - - 

2008 31 2 1 1 1 1 - 29 39 - - - 

2009 42 7 - - 7 7 - 35 48 - - - 

2010 56 9 - - 9 9 - 47 83 - - -

Ympäristörikoskatsaus vuodelta 2011 - Poliisi

Transform your PDFs into Flipbooks and boost your revenue!

Delete template?

Save as template ?