ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan tehostaminen - Poliisi

Huumausaine- ja järjestäytyneen 

rikollisuuden torjunnan 

tehostaminen 

6 • 2007

POLIISIN YLIJOHTO 

KUVAILULEHTI 

Julkaisun päivämäärä 

14.3.2007 

Tekijät (toimielimestä, toimielimen nimi, puheenjohtaja, sihteeri) 

Poliisiylitarkastaja Robin Lardot, sisäasiainministeriö, pj. 

Rikosylitarkastaja Marko Viitanen, keskusrikospoliisi, 

vpj. 

Rikosylikomisario Risto Lohi, keskusrikospoliisi, siht. 

Ylitarkastaja Keijo Suuripää, sisäasiainministeriö 

Poliisitarkastaja Arto Hankilanoja, sisäasiainministeriö 

Lääninpoliisiylitarkastaja Heikki Lausmaa, Etelä- 

Suomen poliisin lääninjohto 

Lääninylikomisario Tarmo Lamminaho, Länsi-Suomen 

poliisin lääninjohto 

Apulaispoliisipäällikkö Jari Liukku, Helsingin 

kihlakunnan poliisilaitos 

Apulaispäällikkö Tero Kurenmaa, keskusrikospoliisi 

Apulaispäällikkö Petri Knape, suojelupoliisi 

Julkaisun laji 

Työryhmän loppuraportti 

Julkaisun nimi (myös ruotsinkielisenä) 

Huumausaine- ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan tehostaminen 

Effektivering av bekämpning av narkotika- och organiserad brottslighet 

Julkaisun osat 

Toimeksiantaja 

Sisäasiainministeriön poliisin ylijohto 

Toimielimen asettamispäivä 

15.2.2006, asettamiskirjeen nro: SM-2006-560/Ri-1 

Tiivistelmä 

Poliisiylijohtaja asetti 15.2.2006 huumausaineja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan tehostamista 

selvittävän asiantuntijatyöryhmän, jonka tavoitteeksi annettiin huumausaineja järjestäytyneen rikollisuuden 

torjunnan strategian ja keskeisten toimintalinjojen valmistelu. Työryhmän tuli myös etsiä keinoja, joiden avulla 

voidaan tehokkaasti ennalta estää, paljastaa ja selvittää huumausaineja järjestäytynyttä rikollisuutta, 

pysäyttää huumausaineiden maahan tuonti viimeistään rajoilla, tehostaa rikosvastuun toteutumista 

rikoksentekijän koti- tai oleskelumaassa sekä varmistaa eri toimijoiden välinen rikostorjuntayhteistyö niin 

kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla. Työryhmän tehtäväksi tuli lisäksi poliisin huumausainestrategian 

päivittäminen ja uusien tiedonhankintakeinojen käytön linjaaminen. 

Työryhmän tuli saada loppuraportti valmiiksi 31.12.2006 mennessä. Keskeiset toimintalinjat tuli laatia kuitenkin 

30.6.2006 mennessä, jotta ne voitiin huomioida poliisin toiminta- ja taloussuunnitelmassa. 

Työryhmän selvitystyö koostuu huumausaineja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan liittyvien 

tunnuslukujen ja toimintaympäristön arvioinnista sekä niiden perusteella tehdyistä johtopäätöksistä ja 

toimenpidesuosituksista. 

Työryhmä on valmistellut 19 toimintasuositusta, joista suurin osa tulee toimeenpanna välittömästi. Osa 

suosituksista on luonteeltaan yleisiä, osa koskee puolestaan tiedonhallintaa, vakavan rikollisuuden 

kohdetorjuntaa, poliisiyksiköiden ja muiden viranomaisten tehtävänjakoa sekä kansainvälistä toimintaa.

Avainsanat (asiasanat) 

Järjestäytynyt rikollisuus, kansainvälinen rikollisuus, rikostorjunta, esitutkinta, organisaatiot, kehittäminen 

Muut tiedot 

SM-2006-560/Ri-1, ISBN 978-952-491-085-9 (pdf) 

Sarjan nimi ja numero 

Poliisin ylijohdon julkaisusarja 6/2007 

Kokonaissivumäärä 

87 

Kieli 

suomi 

Jakaja 

sisäasiainministeriö, poliisiosasto 

ISSN 

1459-7829 

Hinta 

- 

Kustantaja 

sisäasiainministeriö, poliisiosasto 

ISBN 

978-952-491-084-2 

(nid.) 

Luottamuksellisuus

POLISENS HÖGSTA LEDNING 

PRESENTATIONSBLAD 

Datum 

14.3.2007 

Författare (organ, organets namn, ordförande, sekreterare) 

Polisöverinspektör Robin Lardot, IM, ordf. 

Kriminalöverinspektör Marko Viitanen, CKP, viceordf. 

Kriminalöverkommissarie Risto Lohi, CKP, sekr. 

Överinspektör Keijo Suuripää, IM 

Polisinspektör Arto Hankilanoja, IM 

Länspolisöverinspektör Heikki Lausmaa, polisens 

länsledning i Södra Finland 

Länsöverkommissarie Tarmo Lamminaho, polisens 

länsledning i Västra Finland 

Bitr. polischef Jari Liukku, polisinrättningen i Helsingfors 

härad 

Bitr. chef Tero Kurenmaa, CKP 

Bitr. chef Petri Knape, skyddspolisen 

Publikationens namn (även den finska titeln) 

Effektivering av bekämpning av narkotika- och organiserad brottslighet 


Publikationsslag 

Arbetsgruppens slutrapport 

Uppdragsgivare 

Inrikesministeriet, polisens högsta ledning 

Organet tillsatt, datum 

15.2.2006, SM-2006-560/Ri-1 

Publikationens delar 

Sammandrag 

Polisöverdirektören tillsatte 15.2.2006 en sakkunnigarbetsgrupp med uppdrag att utreda hur bekämpning av 

narkotika- och organiserad brottslighet kunde effektiveras. Gruppens målsättning blev att bereda en strategi 

och centrala verksamhetslinjer för bekämpning av narkotika- och organiserad brottslighet. Vidare skulle 

gruppen ta fram metoder med vilka det går att effektivt förhindra, avslöja och utreda narkotika- och 

organiserad brottslighet, stoppa införsel av narkotika senast vid landets gränser, främja förverkligande av 

straffansvar i gärningsmannens hem- eller vistelseland samt säkra brottsbekämpningssamarbetet mellan olika 

aktörer såväl nationellt som internationellt. Arbetsgruppen fick också i uppdrag att uppdatera polisens 

narkotikastrategi och att dra upp linjerna för användning av nya sätt att framskaffa information och data. 

Arbetsgruppens slutrapport skulle vara färdig senast 31.12.2006. De centrala verksamhetslinjerna skulle dock 

tas fram senast 30.6.2006 så att de kunde beaktas i polisens verksamhets- och ekonomiplan. 

Arbetsgruppens utredningsarbete består av bedömning av nyckeltalen och verksamhetsmiljön för bekämpning 

av narkotika- och organiserad brottslighet, samt av efterföljande slutsatser och åtgärdsförslag 

Arbetsgruppen har tagit fram 19 rekommendationer av vilka de flesta bör verkställas utan dröjsmål. En del av 

förslagen är av allmän karaktär medan en del rör datahantering, målinriktad bekämpning av allvarliga brott, 

arbetsfördelningen mellan polisens enheter och andra myndigheter samt internationell verksamhet. 

Nyckelord (referensord) 

Organiserad brottslighet, internationell brottslighet, brottsbekämpning, förundersökning, organisationer, 

utveckling

Övriga uppgifter 

ISBN 978-952-491-085-9 (pdf) 

Publikationsseriens namn och nummer 

Polisens högsta ledning, publikationsserie 6/2007 

Totalt antal sidor 

87 

Språk 

finska 

Distributör 

Inrikesministeriet, polisavdelningen 

ISSN 

1459-7829 

Pris 

- 

ISBN 

978-952-491-084-2 

Konfidentialitet 

Förläggare 

Inrikesministeriet, polisavdelningen

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

SISÄLLYSLUETTELO 

1. TYÖRYHMÄN TOIMEKSIANTO.......................................................................................... 3 

2. JÄRJESTÄYTYNEEN RIKOLLISUUDEN TUNNUSPIIRTEISTÄ...................................... 5 

2.1 Määritelmät....................................................................................................................... 5 

2.1.1 Järjestäytynyt rikollisryhmä........................................................................................... 5 

2.1.2 Rikollisjärjestö ............................................................................................................... 8 

2.1.3 Muut määritelmät........................................................................................................... 9 

2.2 Järjestäytynyt rikollisuus ilmiönä ................................................................................... 11 

2.2.1 Yhdistyneiden kansakuntien näkemys .......................................................................... 11 

2.2.1.1 Kansainvälisten järjestäytyneiden rikollisryhmien profiileista................................. 12 

2.2.1.2 Järjestäytyneiden rikollisryhmien typologiasta ........................................................ 14 

2.2.2 Euroopan unionin näkemys.......................................................................................... 16 

2.2.2.1 Järjestäytyneiden rikollisryhmien profiileista Euroopan unionissa ......................... 16 

2.2.2.2 Järjestäytyneistä rikollisryhmistä Euroopan unionissa ............................................ 18 

2.2.3 Järjestäytyneestä rikollisuudesta ja siitä aiheutuvista uhkista Suomessa.................... 20 

2.2.3.1 Suomen järjestäytyneestä rikollisuudesta lukumääräisesti....................................... 21 

3. JÄRJESTÄYTYNYTTÄ RIKOLLISUUTTA JA SEN TORJUNTAA KOSKEVASTA 

SÄÄNTELYSTÄ SEKÄ MUUSTA TORJUNNAN OHJAUKSESTA..................................... 24 

3.1 Yleistä.............................................................................................................................. 24 

3.2 Kansainvälisistä velvoitteista.......................................................................................... 24 

3.2.1 Poliisin kansainvälisestä yhteistyöstä .......................................................................... 27 

3.2.2 Komission ehdotus neuvoston puitepäätökseksi järjestäytyneen rikollisuuden 

torjunnasta ............................................................................................................................ 28 

3.2.1.1 Puitepäätösehdotuksen vaikutuksista........................................................................ 32 

3.3 Pääministeri Matti Vanhasen hallitusohjelman erityisesti järjestäytynyttä rikollisuutta 

koskevista tavoitteista ........................................................................................................... 34 

3.4 Valtioneuvoston periaatepäätös humausainepoliittisesta toimenpideohjelmasta ja 

poliisin huumausaineiden vastainen strategia 2003–2006 ................................................... 35 

3.5 Sisäisen turvallisuuden ohjelman erityisesti järjestäytynyttä rikollisuutta koskevista 

tavoitteista............................................................................................................................. 37 

3.6 Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamista koskevasta strategiasta................ 38 

3.7 Elinkeinoelämän ja viranomaisten yhteisestä strategiasta yrityksiin kohdistuvien 

rikosten ja väärinkäytösten torjumiseksi............................................................................... 39 

3.8 Neljännestä talousrikostorjuntaohjelmasta .................................................................... 40 

3.9 Rikoslain erityisesti järjestäytynyttä rikollisuutta koskevasta sääntelystä...................... 41 

3.9.1 Rangaistuksen koventamisperusteista.......................................................................... 41 

1 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

3.9.2 Järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumisesta ....................................... 43 

3.9.3 Kvalifiointiperusteista.................................................................................................. 44 

3.10 Toimivaltuuksien kehityksestä erityisesti järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan 

kannalta tarkasteltuna........................................................................................................... 45 

3.10.1 Tulevaisuuden haasteista toimivaltuuksien osalta ..................................................... 46 

3.11 Järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan liittyvistä vastuista....................................... 47 

3.11.1 Tullilaitoksen tehtävistä ............................................................................................. 47 

3.11.2 Rajavartiolaitoksen tehtävistä.................................................................................... 48 

3.11.3 Poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen yhteistoiminnasta............................................ 48 

3.11.4 Poliisiyksiköiden tehtävistä........................................................................................ 49 

3.11.4.1 Poliisiyksiköiden välisestä yhteistoiminnasta ......................................................... 53 

3.12 Järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta toiminnan ja talouden suunnittelussa ........ 56 

4. JÄRJESTÄYTYNEEN RIKOLLISUUDEN TORJUNNASTA............................................. 57 

4.1 Yleistä.............................................................................................................................. 57 

4.2 Huumausaine- ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta yleisesti ............................ 57 

4.2.1 Järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa koskevista strategisista valinnoista .............. 59 

4.3 Rikostiedustelu- ja rikosanalyysitoiminnasta.................................................................. 61 

4.4 Vakavan rikollisuuden kohdetorjuntamenettelystä ......................................................... 62 

4.5 Keskimääräisistä tutkinta-ajoista ja päätetyistä jutuista................................................ 64 

4.6 Rikostorjuntaan ja vakavan rikollisuuden kohdetorjuntaan käytetystä työajasta vuonna 

2006....................................................................................................................................... 64 

4.7 Operatiivisesta kansainvälisestä yhteistyöstä ................................................................. 64 

4.8 Järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan kustannuksista ................................................ 66 

5. JOHTOPÄÄTÖKSET JA TOIMENPIDESUOSITUKSET ................................................... 68 

5.1 Johtopäätökset ................................................................................................................ 68 

5.2 Toimenpidesuositukset .................................................................................................... 70 

5.2.1 Yleiset suositukset ........................................................................................................ 70 

5.2.2 Tiedonhallintaa koskevat suositukset........................................................................... 72 

5.2.3 Vakavan rikollisuuden kohdevalintaprosessia koskevat suositukset............................ 74 

5.2.4 Vastuita ja tehtävänjakoa koskevat suositukset operatiivisen toiminnan osalta.......... 76 

5.2.5 Kansainvälistä toimintaa koskevat suositukset ............................................................ 78 

5.2.6 Muut suositukset........................................................................................................... 80 

6. KESKEISIMMÄT TOIMENPIDESUOSITUKSET .............................................................. 82 

2 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

1. TYÖRYHMÄN TOIMEKSIANTO 

Sisäisen turvallisuuden ohjelman johdosta on jo muiden rikossektorien 

kuin huumausaineja järjestäytyneen rikollisuuden osalta ryhdytty erityisiin 

tehostamistoimiin. Tämän johdosta poliisiylijohtaja katsoi perustelluksi 

ottaa vuoden 2007 rikostorjunnan painopistealueeksi huumausaineja 

järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan. 

Poliisiylijohtaja asetti 15.2.2006 huumausaineja järjestäytyneen rikollisuuden 

torjunnan tehostamista selvittävän asiantuntijatyöryhmän (SM- 

2006-560/Ri-1), jonka tavoitteeksi tuli valmistella huumausaineja järjestäytyneen 

rikollisuuden torjunnalle strategia ja keskeiset toimintalinjat. 

Työryhmän tuli myös etsiä keinoja, joiden avulla voidaan tehokkaasti ennalta 

estää, paljastaa ja selvittää huumausaineja järjestäytynyttä rikollisuutta, 

pysäyttää huumausaineiden maahan tuonti viimeistään rajoilla, tehostaa 

rikosvastuun toteutumista rikoksentekijän koti- tai oleskelumaassa 

sekä varmistaa eri toimijoiden välinen rikostorjuntayhteistyö niin kansallisella 

kuin kansainvälisellä tasolla. Työryhmän tehtäväksi tuli lisäksi poliisin 

huumausainestrategian päivittäminen ja uusien tiedonhankintakeinojen 

käytön linjaaminen. 

Työryhmän tuli saada loppuraportti valmiiksi 31.12.2006 mennessä. Keskeiset 

toimintalinjat tuli laatia kuitenkin 30.6.2006 mennessä, jotta ne voitiin 

huomioida poliisin toiminta- ja taloussuunnitelmassa. Työryhmä sai 

varsinaisen työnsä päätökseen annetun määräajan puitteissa, mutta raportin 

viimeistely suoritettiin vuoden 2007 puolella. 

Työryhmän puheenjohtajaksi määrättiin poliisiylitarkastaja Robin Lardot 

sisäasiainministeriön poliisiosastolta ja varapuheenjohtajaksi rikosylitarkastaja 

Marko Viitanen keskusrikospoliisista. Työryhmän jäseniksi määrättiin 

seuraavat asiantuntijat: 

⎯ Keijo Suuripää, ylitarkastaja, Sisäasiainministeriö 

⎯ Arto Hankilanoja, poliisitarkastaja, Sisäasiainministeriö 

⎯ Heikki Lausmaa, lääninpoliisiylitarkastaja, Etelä-Suomen poliisin 

lääninjohto 

⎯ Tarmo Lamminaho, lääninylikomisario, Länsi-Suomen poliisin 

lääninjohto 

⎯ Jari Liukku, apulaispoliisipäällikkö, Helsingin kihlakunnan poliisilaitos 

⎯ Tero Kurenmaa, apulaispäällikkö, Keskusrikospoliisi 

⎯ Petri Knape, apulaispäällikkö, Suojelupoliisi 

Työryhmän sihteerinä on toiminut keskusrikospoliisin rikosylikomisario 

3 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

Risto Lohi. Työryhmän poliisin lääninjohtojen edustajien tuli huolehtia 

myös muiden poliisin lääninjohtojen edustuksesta. 

Työryhmä on tämän raportin lisäksi laatinut toimeksiannon mukaisesti ehdotuksen 

poliisin toiminta- ja taloussuunnitelmaan sisällytettäviksi toimintalinjoiksi 

sekä ehdotuksen poliisiyksiköiden tulossopimuksiin otettaviksi 

keskeisiksi tulostavoitteiksi. 

Työryhmätyöskentely on tapahtunut virkatyönä. Työryhmän suosituksia 

on käsitelty rikostorjuntavastaavien verkostossa sekä eräiltä osin myös poliisihallinnon 

ohjausryhmässä ja poliisiylijohtajan koolle kutsumassa tilaisuudessa 

4.12.2006. 

4 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

2. JÄRJESTÄYTYNEEN RIKOLLISUUDEN TUNNUS- 

PIIRTEISTÄ 

2.1 Määritelmät 

2.1.1 Järjestäytynyt rikollisryhmä 

Järjestäytyneen rikollisryhmän käsite on määritelty Suomen rikoslain 17 

luvun 1a §:n 4 momentissa, Euroopan unionin päätöksessä 6240/1/97 EN- 

FOPOL 35 REV 2 DG H II ja Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisen 

järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen yleissopimuksen 2 artiklassa. Euroopan 

neuvoston käytössä on myös erillinen määritelmä. Tämän lisäksi 

oikeus- ja kriminologisessa kirjallisuudessa on esitetty lukuisia erilaisia 

järjestäytyneen rikollisuuden määritelmiä. 1 

Rikoslain 17 luvun 1 a §:ssä säädetään rangaistavaksi rikollisryhmän 

toimintaan osallistuminen. Säännöksen 4 momentin mukaan järjestäytyneellä 

rikollisryhmällä tarkoitetaan vähintään kolmen henkilön muodostamaa 

tietyn ajan koossa pysyvää rakenteeltaan jäsentynyttä yhteenliittymää, 

joka toimii yhteistuumin tehdäkseen 1 momentissa tarkoitettuja rikoksia. 

Viittaus 1 momenttiin edellyttää yhtä tai useampaa rikosta, joista säädetty 

enimmäisrangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta taikka kun on kysymys 

kiihottamisesta kansanryhmää vastaan tai oikeudenkäytössä kuultavan 

uhkaamisesta. 

1 Ks. määritelmistä esimerkiksi FALCONE, David N.: Prentice Hall's Dictionary of American Criminal 

Justice, Criminology, & Criminal Justice, Upper Saddle River, NJ: Pearson Education, 2005, s. 187 

(“…An illegal pattern of activity conducted by a consortium of people and/or organizations, acting in 

concert, to carry out fraud, theft, extortion, intimidation, and a host of other offences in a syndicated fashion.”) 

JUNNINEN, Mika: Adventures and Risk-Takers: Finnish professional criminals and their organisations 

in the 1990s cross-border criminality, s. 11–15. Ks. virallismääritelmistä esimerkiksi FBI osoitteesta 

www.fbi.gov/hq/cid/orgcrime/glossary.htm ("The FBI defines organized crime as any group having some 

manner of a formalized structure and whose primary objective is to obtain money through illegal activities. 

Such groups maintain their position through the use of actual or threatened violence, corrupt public 

officials, graft, or extortion, and generally have a significant impact on the people in their locales, region, 

or the country as a whole.") BUNDESKRIMINALAMT: Organised Crime Situation Report 2003 Federal 

Republic of Germany: Summary, Wiesbaden, Bundeskriminalamt, 2004, s. 15 ("Organised crime is the 

planned commission of criminal offences determined by the pursuit of profit and power which, individually 

or as a whole, are of considerable importance and involve more than two persons, each with his/her 

own assigned tasks, who collaborate for a prolonged or indefinite period of time a) by using commercial 

or business-like structures, b) by using force or other means of intimidation or c) by exerting influence on 

politics, the media, public administration, judicial authorities or the business sector.") 

5 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

Euroopan unionin päätöksen mukaisten kriteerien mukaan järjestäytyneen 

rikollisryhmän on täytettävä oheisesta luettelosta vähintään kohdat 1, 

3, 5 ja 11 sekä lisäksi kaksi muuta kohtaa: 

1. Ryhmään kuuluu enemmän kuin kaksi henkilöä. 

2. Kullakin ryhmän jäsenellä on ryhmässä oma, määrätty tehtävä. 

3. Ryhmä toimii pitkän tai rajoittamattoman ajan. 

4. Ryhmässä on sisäinen kuri ja kontrolli. 

5. Ryhmää epäillään törkeistä rikoksista. 

6. Ryhmä toimii kansainvälisellä tasolla. 

7. Ryhmä käyttää väkivaltaa tai muita uhkailukeinoja. 

8. Ryhmä käyttää peiteyhtiöitä. 

9. Ryhmä harjoittaa rahanpesua. 

10. Ryhmä pyrkii vaikuttamaan poliitikkoihin, julkiseen hallintoon, tiedotusvälineisiin, 

oikeusviranomaisiin tai talouselämän edustajiin. 

11. Ryhmän toiminnassa on taloudellisen hyödyn ja/tai vallan tavoittelu 

määräävänä tekijänä. 

Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden 

vastaisen yleissopimuksen mukaan järjestäytyneellä rikollisryhmällä tarkoitetaan 

kolmen tai useamman henkilön muodostamaa rakenteeltaan jäsentynyttä 

ryhmää, joka on ollut olemassa jonkin aikaa ja jonka tarkoituksena 

on tehdä yksi tai useampi vakava rikos tai kyseisen yleissopimuksen 

mukaisesti rangaistavaksi säädetty teko välittömän tai välillisen taloudellisen 

tai muun aineellisen hyödyn saamiseksi. 

Euroopan neuvoston määritelmän piiriin kuuluvat perinteiset järjestäytyneet 

rikollisryhmät sekä oikeushenkilöt ja ammattilaiset, jotka osallistuvat 

vakavimpiin organisaatio- ja talousrikollisuuden muotoihin. Järjestäytyneen 

rikollisryhmän määrittelykriteereistä pakollisia ovat: 

1. Vähintään kolmen henkilön yhteistyö 

2. Pitkäaikainen tai rajoittamaton ajanjakso 

3. Epäillään tai on tuomittu vakavista rikoksista 

4. Tavoitteena on taloudellinen hyöty tai valta 

Euroopan neuvoston määritelmää koskevan tulkintaohjeen mukaan toista 

kriteeriä ei ole tarkoitettu rajoitettavaksi mihinkään minimiajanjaksoon, 

vaan relevanttia on ryhmän aktiivinen toiminta jonkin ajan sekä tarkoitus 

vähintään yhden merkittävän rikoksen tekemiseen. Kolmas kriteeri puolestaan 

viittaa vahingollisuuteen yhteiskunnan kannalta tarkasteltuna ja indikaattorina 

voidaan käyttää minimi tai maksimirangaistusta. Neljännen kriteerin 

osalta "valta" tulee tulkita taloudelliseksi vallaksi, jolloin terrorismi 

ja muut poliittisesti orientoituneet ryhmät jäävät määrittelyn ulkopuolelle. 

Jotta määrittely järjestäytyneeksi rikollisryhmäksi voitaisiin tehdä, on seuraavista 

lisäkriteereistä täytyttävä vähintään kaksi: 

5. Jokaisella jäsenellä on erityinen tehtävä tai rooli 

6. Ryhmä harjoittaa jossain muodossa sisäistä kurinpitoa ja kontrollia 

7. Väkivallan tai muiden uhkailukeinojen käyttö 

6 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

8. Pyrkimyksenä on vaikuttaa politiikkaan, tiedotusvälineisiin, julkishallintoon, 

lainvalvonta- ja oikeusviranomaisiin tai talouteen korruption 

avulla tai muilla keinoilla 

9. Käytössä on liiketoiminnallisiin tai kaupallisiin tarkoituksiin soveltuvia 

rakenteita 

10. Osallistuminen rahanpesuun 

11. Toiminta kansainvälisellä tasolla 

Yhdettätoista kriteeriä koskevan tulkintaohjeen mukaan ryhmän tulee harjoittaa 

rikollista toimintaa vähintään kahdessa valtiossa tai osallistua valtioiden 

rajat ylittävään salakuljetukseen. Riittämättömänä pidetään sitä, että 

ryhmän jäsenet eivät asu tai ole kotoisin maasta, johon rikolliset on suunniteltu 

tehtäväksi tai jossa ne toteutetaan. 2 

Lainvalvontaviranomaisten toimenpiteiden perustaksi otettava määritelmä 

vaikuttaa esimerkiksi ilmiöstä saatavan kuvan laatuun, tilastointiin ja rikostorjuntatoimenpiteiden 

kohdentamiseen. Edellä esitetyt määritelmät 

ovat osittain samansisältöisiä. Työryhmä on arvioinut tilannetta ja päätynyt 

siihen, että järjestäytyneen rikollisuuden määrittelyn on perustettava 

voimassa olevaan oikeuteen eli rikoslain 1.3.2003 voimaan tulleeseen 17 

luvun 1a §:n 4 momenttiin täydennettynä Euroopan unionin niin sanotulla 

yhdentoista kriteerin luettelolla. Näihin kriteereihin on myös käytännön 

määrittelytyössä jo tukeuduttu erityisesti tilannekuvan ylläpitämisen osalta. 

Poliisiasiain tietojärjestelmän (PATJA) kirjaamisohjeen mukaan tarkoituksena 

on tunnistaa tapahtumat, jotka voisivat liittyä järjestäytyneeseen 

rikollisuuteen. Ohjeen mukaan teon voidaan katsoa kuuluvan osaksi järjestäytynyttä 

rikollisuutta, jos se täyttää seuraavat vähimmäiskriteerit: 1) siihen 

liittyy useamman kuin kahden henkilön välistä yhteistoimintaa, 2) kysymyksessä 

on vakavan rikoksen tekemistä koskeva epäily, 3) se osoittaa 

pidempiaikaista toimintaa ja 4) sillä tavoitellaan huomattavaa taloudellista 

hyötyä tai valtaa. Työaikajärjestelmän (TAIKA) kirjaamisohjeessa järjes- 

2 Kriteerien kääntäminen Suomen kielelle ei ole yksiselitteistä. Esimerkiksi käsite "engage" voidaan kääntää 

osallistumiseksi tai harjoittamiseksi, joten suomen kielessä termin valinnasta riippuen käsitteelle tulisi 

erilainen merkitys. Mandatory criteria: 1) Collaboration of three or more people, 2) For a prolonged or 

indefinite period of time, 3) Suspected or convicted of committing serious criminal offences 4) With the 

objective of pursuing profit and/or power. (Interpretative note: Regarding the second criterion, there is no 

minimum time period. Relevant is that the group has been active for some time and there is reason to 

assume that the intention is to commit more than one major crime. The third criterion refers to the (potential) 

damage to society. For some member States, the minimum or the maximum sentence can be used as 

an indicator for the seriousness of a crime. As sentences vary greatly among member States, no indication 

is presented here. The term ‘power’ in the fourth criterion refers to economic power. Therefore, terrorist 

and other political inspired groups should be excluded.) Optional criteria: 5) Having a specific task or role 

for each participant, 6) Using some form of internal discipline and control, 7) Using violence or other 

means suitable for intimidation, 8) Exerting influence on politics, the media, public administration, law 

enforcement, the administration of justice or the economy by corruption or any other means, 9) Using 

commercial or business-like structures, 10) Engaged in money laundering, 11) Operating on an international 

level. (Interpretative note: The eleventh criterion means that the criminal activities of the group 

take place in more than one country or involve smuggling across national borders. Insufficient is that 

members of the group are not living in or originating from the country in which criminal offences are 

planned or perpetrated.) 

7 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

täytyneen rikollisuuden torjunnalla tarkoitetaan RL 17:1a:ssa määritellyn 

järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan liittyvän rikoksen tutkintaa. 

PATJA ja TAIKA -järjestelmien määritelmät tulisi työryhmän näkemyksen 

mukaan tarkistaa vastaamaan työryhmän ehdotusta. 

RL 17 luvun 1a §:n 4 momentin sisällön tarkka määritteleminen on kuitenkin 

haasteellista. Lain valmistelussa perustuslakivaliokunta kiinnitti 

huomiota rikosoikeudelliseen laillisuusperiaatteeseen sisältyvään täsmällisyysvaatimukseen 

3 . Keskeinen määre koskee puheena olevan yhteenliittymän 

järjestäytyneisyyttä. Perustuslakivaliokunnan mukaan on oleellista, 

että järjestäytymiseen viittaavat organisaatiota ja toimintatapoja koskevat 

piirteet ovat tavalla tai toisella havaittavissa. Tämän vuoksi työryhmä on, 

kuten edellä mainittiin, päätynyt siihen, että Euroopan unionin jäsenvaltioissa 

laajalti käytettävää niin sanottua yhdentoista kriteerin luetteloa käytetään 

RL 17 luvun 1 §:n ohella alustavaa selvittely- ja määrittelytyötä sekä 

rikostorjuntatoimenpiteiden suuntaamista koskevana työvälineenä sekä 

myös täsmentämään rikoslaista ilmenevää määritelmää. Pysyvyyden osalta 

määrittelyssä voidaan tukeutua ainakin Euroopan unionin määritelmän 

kohtiin 3 ja 4, jota käsitettä on säännösmuutosta koskevassa HE 183/1999 

vp. määritelty siten, ettei vielä viikoissa mitattava kesto ole riittävää. Jos 

järjestön toiminta on kestänyt vähintään vuoden, pysyvyysvaatimus täyttyisi 

puolestaan selvästi. Järjestäytyneisyyden ja jäsentyneisyyden osalta 

voidaan tukeutua Euroopan unionin kriteereihin 2 ja 4, jotka viittaavat 

työnjakoon ja käskyvaltasuhteisiin. Yhteistuumaisuuden vaatimuksen osalta 

rikollisjärjestönä ei pidettäisi sellaista muodostelmaa, johon kuuluvat 

henkilöt tekevät rikoksia, mutta tietämättä toistensa teoista 4 . 

Euroopan neuvoston tietoverkkorikollisuutta koskevan yleissopimuksen 

hyväksymisen yhteydessä (HE 153/2006) on esitetty myös RL 17 luvun 1a 

§:n muuttamista siten, että järjestäytyneen rikollisryhmän 4 momentissa 

olevasta määritelmästä muodostettaisiin uusi 1b §. Samalla säännöksestä 

poistettaisiin enimmäisrangaistusta koskeva vaatimus sekä viittaukset RL 

11 luvun 8 §:ään ja 15 luvun 9 §:ään. Suunniteltu muutos ei vastaa viimeaikaista 

kansainvälistä kehitystä. 5 

2.1.2 Rikollisjärjestö 

Euroopan yhteisöjen komission ehdotuksessa neuvoston puitepäätökseksi 

KOM (2005) 6 lopullinen järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta on 

määritelty rikollisjärjestön käsite. Sillä tarkoitetaan rakenteeltaan jäsenty- 

3 PeVL 10/2000 vp. Lakivaliokunta ei muuttanut säännöksen sanamuotoa. Ks. tästä LaVM 26/20002 vp. 

4 HE 183/1999 vp. 

5 Ks. tästä esimerkiksi Euroopan unionin neuvoston ehdotus puitepäätökseksi (9067/06 CRIMORG 80) 

järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta sekä siihen liittyvät valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle (U 

12/2005) ja eduskunnan lakivaliokunnan lausunto (LaVL 9/2005 vp). 

8 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

nyttä, useamman kuin kahden henkilön yhteenliittymää, joka on ollut olemassa 

jonkin aikaa ja joka toimii yhdessä tehdäkseen rikoksia, joista voi 

enimmillään seurata vähintään neljän vuoden pituinen tai sitä ankarampi 

vankeusrangaistus tai vapaudenriiston käsittävä turvaamistoimenpide, saadakseen 

niistä suoraan tai välillisesti taloudellista tai muuta aineellista 

hyötyä. Ilmaisulla "rakenteeltaan jäsentynyt yhteenliittymä" tarkoitetaan 

yhteenliittymää, jota ei ole satunnaisesti muodostettu rikoksen välitöntä 

tekemistä varten, sen jäsenten tehtäviä ei välttämättä ole määritelty muodollisesti 

eikä sen jäsenyys ole jatkuvaa eikä sillä tarvitse olla kehittynyttä 

rakennetta. 

Rikollisjärjestön määritelmä puitepäätösehdotuksessa vastaa pääosin vuoden 

1998 yhteisessä toiminnassa rikollisjärjestöön osallistumisen kriminalisoinnista 

Euroopan unionin jäsenvaltioissa säädettyä määritelmää. 

Puitepäätöksen määritelmässä ei kuitenkaan enää edellytettäisi, että rikokset 

voisivat olla itsessään tavoitteena tai että siinä mainitut rikokset voisivat 

olla keino tarpeen mukaan vaikuttaa aiheettomasti viranomaisten toimintaan. 

Vuoden 1998 yhteisessä toiminnassa hyväksyttyyn määritelmään 

verrattuna puitepäätösehdotuksen määritelmään on toisaalta lisätty, että taloudellisen 

hyödyn saavuttaminen voi olla myös välillistä. Puitepäätösehdotukseen 

ei myöskään enää sisältyisi vuoden 1998 yhteisessä toiminnassa 

olevan määritelmän 2 kohtaa, jonka mukaan rikollisjärjestön puitteissa 

tehtyihin päärikoksiin kuuluisivat Europol-yleissopimuksen 2 artiklassa 

sekä sen liitteessä mainitut rikokset, joista on säädetty vähintään neljän 

vuoden vähimmäisrangaistus. 6 

Puitepäätösehdotuksen määritelmä rikollisjärjestöstä (criminal organisation) 

vastaa Palermon yleissopimuksen sopimuksen 2 artiklan a kohdassa 

esitettyä järjestäytyneen rikollisryhmän (organised criminal group) määritelmää 

ja jäsentyneen yhteenliittymän (structured association) käsite puolestaan 

2 c kohdassa mainitun rakenteeltaan jäsentyneen ryhmän (structured 

group) määritelmää. Rikoslain 17 luvun 1a §:n määrittely järjestäytyneestä 

rikollisryhmästä vastaa Palermon sopimuksen voimaan saattamisen 

myötä (12.3.2004) myös puheena olevaa puitepäätösehdotusta. 7 

2.1.3 Muut määritelmät 

Rikostorjunnalla tarkoitetaan rikosten estämistä, paljastamista ja selvittämistä 

(esitutkinta). 

Tavanomaisella rikoksella tarkoitetaan törkeää lievempää rikosta (säädetty 

ankarin rangaistus on alle neljä vuotta vankeutta). 

6 Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle U 12/2005 vp. 

7 U 12/2005 vp. 

9 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

Vakavalla rikoksella tarkoitetaan yksittäistä törkeää rikosta (säädetty ankarin 

rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta) ja vakavalla rikollisuudella 

yksittäisiä törkeitä rikoksia tai useista törkeitä rikoksia lievemmistä 

eri rikoksista muodostunutta laajaa rikoskokonaisuutta taikka ammatti- 

ja taparikollisten tai järjestäytyneen rikollisryhmän tekemää rikosta 

tai rikoksia. 

Terrorismia voidaan puolestaan määritellä usealla eri tavoin, eikä käsitteen 

sisällöstä vallitse yksimielisyyttä. Funktionaalisesti sitä on määritelty 

ei-valtiollisten toimijoiden harjoittamaksi väkivallaksi, jolla pyritään vaikuttamaan 

yhteiskuntaan tai valtioon, taivuttamaan se tai pelottelemaan sitä 

poliittisen, ideologisen tai uskonnollisen päämäärän saavuttamiseksi. 

Määritelmä rajaa ulkopuolelle toiminnan, jota kutsutaan valtioterrorismiksi. 

8 

Terrorismirikoksella tarkoitetaan Euroopan neuvoston terrorismin torjunnasta 

annetun puitepäätöksen (2002/475/YOS) 1 artiklan mukaan kansallisessa 

laissa rikoksiksi määriteltyjä tahallisia tekoja, jotka luonteensa tai 

asiayhteytensä vuoksi voivat aiheuttaa vakavaa haittaa jollekin maalle tai 

kansainväliselle järjestölle silloin, kun tekijä tekee ne tarkoituksenaan: 1) 

pelotella vakavasti väestöä tai 2) pakottaa aiheettomasti viranomaiset tai 

kansainvälinen järjestö johonkin tekoon tai pidättäytymään jostakin teosta 

tai 3) horjuttaa vakavasti jonkin maan tai kansainvälisen järjestön poliittisia, 

perustuslaillisia, taloudellisia tai sosiaalisia perusrakenteita tai tuhota 

ne. Edellä esitetyt ehdot täyttävinä terrorismirikoksina pidettäisiin a) ihmishenkeen 

kohdistuvia rikoksia, jotka voivat aiheuttaa kuoleman; b) 

henkilön ruumiillista koskemattomuutta loukkaavia törkeitä rikoksia; c) 

ihmisryöstöä ja panttivangin ottamista; d) hallinnollisille tai julkisille laitoksille, 

liikennejärjestelmille, infrastruktuurille atk-järjestelmät mukaan 

luettuina, mannerjalustalla sijaitsevalle kiinteälle lautalle, julkisille paikoille 

tai yksityiselle omaisuudelle aiheutettuja suuria tuhoja, jotka voivat 

saattaa vaaraan ihmishenkiä tai aiheuttaa huomattavia taloudellisia menetyksiä: 

e) ilma-alusten ja alusten tai muiden joukkoliikenne- tai tavarankuljetusvälineiden 

haltuunottoa; f) aseiden, räjähteiden, atomiaseiden sekä 

biologisten ja kemiallisten aseiden valmistusta, hallussapitoa, hankintaa, 

kuljetusta, toimitusta tai käyttöä sekä biologisten ja kemiallisten aseiden 

osalta tutkimusta ja kehittämistä; g) vaarallisten aineiden vapauttamista 

taikka tulipalojen, tulvien tai räjähdysten aiheuttamista siten, että ihmishenkiä 

saatetaan vaaraan; h) veden- tai sähkövoiman jakelun tai muun perusluonnonvaran 

toimittamisen häirintää tai keskeytystä siten, että ihmishenkiä 

saatetaan vaaraan; i) jonkin edellä mainitun kohdissa a–h mainitun 

teon tekemisellä uhkaamista. Terrorismirikoksista säädetään kansallisesti 

rikoslain 34 a luvussa. 

8 ARCHER,David: Kansainvälinen terrorismi ja Suomi. Ulkopoliittinen instituutti 2004, s. 11. Osoitteesta 

www.upi-fiia.fi. Viittauspäivä 30.11.2006. 

10 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

Vakavan rikollisuuden torjuntakohde on henkilö, henkilöryhmä tai yhteisö, 

jonka epäillään suunnittelevan, valmistelevan tai tekevän vakavaa rikosta, 

myötävaikuttavan tai myötävaikuttaneen vakavaan rikokseen taikka 

tehneen vakavan rikoksen ja jonka tavoitteena on saavuttaa merkittäviä 

laittomia yksityisiä, yhteiskunnallisia tai taloudellisia tavoitteita taikka 

merkittäviä aineellisia vahinkoja. 

Työryhmän näkemyksen mukaan jatkossa rikollisuuden ja siten myös rikostorjunnan 

kategoriat tulisi muodostaa seuraavasti: 1) järjestäytynyt rikollisuus, 

2) vakava ja ammattimainen rikollisuus, 3) tavanomainen rikollisuus 

sekä 4) terrorismi. Tavanomaisen rikollisuuden käsitteellä korvattaisiin 

päivittäis- ja massarikoksen käsitteet. Työryhmä ei suosittele jatkossa 

massarikollisuuden käsitteen käyttämistä, koska siitä saattaisi välittyä 

tavanomaisen rikollisuutta ja sen torjuntaa väheksyvä merkitys. Työryhmän 

näkemyksen mukaan tavanomaisen rikollisuuden tehokas torjunta 

muodostaa rikostorjuntatyön tärkeimmän perustan, jolla on myös vaikutusta 

lyhyellä ja pitkällä aikavälillä järjestäytyneen rikollisuuden laatuun ja 

määrään. 

2.2 Järjestäytynyt rikollisuus ilmiönä 

2.2.1 Yhdistyneiden kansakuntien näkemys 

Yhdistyneiden kansakuntien piirissä rajat ylittävä järjestäytynyt rikollisuus 

on arvioitu yhdeksi tärkeimmistä turvallisuusuhista, joka vaarantaa yhteiskuntien 

sosiaalisen, poliittisen ja kulttuurisen kehityksen maailmanlaajuisesti. 

Kysymyksessä on moniulotteinen ilmiö, joka ilmenee useina erilaisina 

toimintoina – muun muassa huumausaineiden salakuljetuksena, ihmiskauppana, 

aseiden salakuljetuksena, laittoman maahantulon järjestämisenä, 

rahanpesuna jne. Suuria voittoja tuottava huumausainekauppa on arvioitu 

YK:n piirissä edelleen valtioiden rajat ylittävän järjestäytyneen rikollisuuden 

päätoimialaksi. 9 

Globalisaation myötä kansainvälinen kaupankäynti on laajentunut, mikä 

on vaikuttanut edelleen siihen, että järjestäytyneen rikollisuuden toiminnot 

ovat levittäytyneet aikaisempaa laajemmalle alalle ja monipuolistuneet. 10 

Tätä kehitystä voidaan työryhmän näkemyksen mukaan kutsua järjestäytyneen 

rikollisuuden monialaistumiseksi ja -muotoistumiseksi. Perinteisten 

hierarkisten ryhmien määrä on vähentynyt ja korvautunut osittain löyhemmillä 

verkostoilla, joissa toimitaan yhteistyössä pyrkimyksenä hyö- 

9 Ks. www.unodc.org. 

10 www.unodc.org. 

11 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

dyntää markkinoiden tarjoamat mahdollisuudet. Esimerkiksi: huumausaineiden 

kauppaa harjoittavat järjestäytyneet rikollisryhmät osallistuvat 

myös muiden aineiden ja tavaroiden salakuljetukseen. Huumausaineiden 

kauppa ja muu rajat ylittävä rikollisuus edellyttääkin näiden yhteyksien 

vuoksi nykyistä kokonaisvaltaisempaa lähestymistapaa järjestäytyneeseen 

rikollisuuteen. 

2.2.1.1 Kansainvälisten järjestäytyneiden rikollisryhmien profiileista 

Järjestäytyneitä rikollisryhmiä voidaan määritellä rakenteen, koon, rikollisen 

toiminnan luonteen, valtioiden rajat ylittävän toiminnan, identiteetin, 

väkivallan käytön, korruption hyödyntämisen, poliittisen vaikutusvallan, 

lailliseen taloudelliseen toimintaan osallistumisen ja rikollisen yhteistoiminnan 

(muut järjestäytyneet rikollisryhmät) perusteella. 11 Edellä esitetty 

luonnehdinta järjestäytyneen rikollisuuden profiilien osatekijöistä on sovitettavissa 

raportissa aikaisemmin esitettyyn järjestäytyneen rikollisuuden 

määritelmään, jossa on yhdistetty niin sanotut Euroopan unionin ja RL 

17:1a:ssa ilmaistut kriteerit. 

Rakenteen osalta voidaan puhua hierarkialtaan tiukoista (rigid hierarchy), 

jaetun tai siirretyn vallan (devolved hierarchy), ydinryhmän varaan muodostetuista 

(core criminal group), verkostotyyppisistä (organised criminal 

network) ja monialaisista (hierarchical conglomerate) ryhmistä. Lisäksi 

osa ryhmistä on löyhemmin organisoituneita sisältäen esimerkiksi ydinryhmän 

ja sen ympärille muodostetun rikollisen toiminnan verkoston. 12 

Järjestäytyneitä rikollisryhmiä voidaan myös profiloida tai luokitella niiden 

koon perusteella. Tässä suhteessa voidaan muodostaa hyvinkin erilaisia 

luokituksia (esimerkiksi alle 20 jäsentä, 20–50 jäsentä, 50–100 jäsentä 

ja yli 100 jäsentä). 13 Jäsenten määrän arvioiminen on luonnollisesti vaikeaa 

rikollisen toiminnan luonteen vuoksi ja myös siksi, että esimerkiksi rikollisen 

toiminnan ytimen lisäksi toimintaan osallistuu löyhästi ja satunnaisesti 

erinäinen määrä rikoksentekijöitä. Järjestäytyneen rikollisryhmän 

kokoa on kuitenkin pidetty tärkeänä osatekijänä, koska se määrittää rikollisen 

toiminnan aktiivisuuden mahdollisuuksia ja siten myös vahinkoa tai 

haittaa, jonka ryhmä kykenee aiheuttamaan. 14 

11 UNITED NATIONS: Global programme against transnational organised crime. Results of a pilot survey 

of forty selected organized criminal groups in sixteen countries. September 2002. ), s. 16–18. Osoitteesta 

www.unodc.org, viittauspäivä 17.11.2006. (Jäljempänä UN 2002). Tässä on huomattava, että pilottitutkimus 

on julkaistu vuonna 2002 ja koskee ainoastaan 40 järjestäytynyttä rikollisryhmää 16:ssa eri maassa 

tai alueella (Australia, Kanada, Kolumbia, Tshekin tasavalta, Saksa, Italia, Japani, Hollanti, Yhdistyneet 

kansakunnat, Yhdysvallat, Etelä-Afrikka, Venäjä ja Karibian alue). Tutkimusaineisto on kerätty luonnollisesti 

aikaisemmin. Ks. tutkimuksen reliabiliteetista UN 2002 s. 12–15. 

12 UN 2002 s. 20. 

13 UN 2002 s. 22. 

14 UN 2002 s. 22. 

12 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

Usein oletetaan, että järjestäytyneet rikollisryhmät toimivat useilla eri 

aloilla, jotka tukevat toinen toisiaan. Yhdistyneiden kansakuntien piirissä 

on kuitenkin havaittu, että järjestäytyneillä rikollisryhmillä on pikemminkin 

vain yksi rikollinen toimiala (primary criminal activity) kuten esimerkiksi 

huumausaineiden salakuljetus, jonka lisäksi voi olla joitakin alatoimintoja 

(sub-activities), jotka palvelevat ja tukevat päätoimialaa. 15 Rikollisen 

toiminnan luonteen osalta voidaan siten puhua yhden päätoimialan, 

kahden tai kolmen toimialan järjestäytyneistä rikollisryhmistä sekä myös 

monialaisista ryhmistä. 16 

Luokittelua on tehty myös rikollisen toiminnan alueellisen ulottuvuuden 

perusteella. Rajat ylittävän järjestäytyneen rikollisuuden osalta voidaan 

puhua suppeasta (1–2 valtiota) muutaman valtion käsittävästä toiminnasta, 

laajemmasta (3–4 valtiota) tai laaja-alaisesta (5 valtiota tai enemmän) rajat 

ylittävästä rikollisuudesta. 17 

Etnisen ja sosiaalisen identiteetin osalta voidaan erottaa ryhmät, joilla tällainen 

piirre ei ole vahva tai sitä ei ole lainkaan sekä toisaalta ryhmät, jotka 

ovat muodostuneet samanlaisen sosiaalisen taustan omaavista tai tiettyyn 

etniseen ryhmään kuuluvista henkilöistä. On havaittu, että suurimmalla 

osalla järjestäytyneistä rikollisryhmistä ei ole erityistä sosiaalista tai 

etnistä identiteettiä. 18 

Väkivallan käyttöä on pidetty tärkeänä ominaispiirteenä suurimmalle osalle 

järjestäytyneitä rikollisryhmiä. Tässä merkityksessä voidaan puhua ryhmistä, 

joille väkivalta on olennainen osa toimintaa, mutta myös satunnaisesta 

tai maltillisesta väkivallan käytöstä sekä toisaalta ryhmistä, joissa se 

on vähäistä tai sitä ei ole lainkaan. 19 

Vastaava jaottelu voidaan tehdä myös korruption hyödyntämisen osalta. 

Voidaan puhua ryhmistä joille se on olennainen osa järjestäytyneen rikollisryhmän 

toimintaa, mutta myös satunnaisesta korruption hyödyntämisestä 

sekä toisaalta ryhmistä, joille kyseisen toiminnan käyttö tai hyödyntäminen 

on vähäistä tai sitä ei tehdä lainkaan. On havaittu, että valtaosalle 

järjestäytyneistä rikollisryhmistä korruption hyödyntäminen on tärkeä osa 

niiden toimintaa. 20 

Järjestäytyneiden rikollisryhmien poliittisen vaikutusvallan on katsottu 

liittyvän läheisesti myös edellä mainittuun korruptioon sekä myös jäljempänä 

käsiteltävään lailliseen taloudelliseen toimintaan osallistumiseen. 

15 UN 2002 s. 24. 

16 UN 2002 s. 24. 

17 UN 2002 s. 24–25. 

18 UN 2002 s. 23. 

19 UN 2002 s. 23. 

20 UN 2002 s. 25. On huomattava, että havainto koskee tässä ainoastaan kyseisessä pilottitutkimuksessa 

tarkasteltuja neljääkymmentä rikollisryhmää eri valtioissa. 

13 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

Voidaan puhua paikallisesta tai alueellisesta ja toisaalta kansallisesta vaikutusvallasta 

sekä myös valtioiden rajojen ulkopuolelle ulottuvasta poliittisesta 

vaikutusvallasta. 21 

Lailliseen taloudelliseen toimintaan osallistumisessa on pikemminkin kysymys 

läpäisykyvystä. Järjestäytyneet rikollisryhmät voivat ensinnäkin 

harjoittaa mittavaa sekä laitonta että laillista taloudellista toimintaa. On 

myös havaittu, että osallistuminen lailliseen taloudelliseen toimintaa voi 

olla rajoittunutta esimerkiksi siten, että laittomasta toiminnasta saatua hyötyä 

siirretään erityyppiseen lailliseen liiketoimintaan. Toisena ääripäänä 

voidaan pitää ryhmiä, jotka eivät osallistu tai joiden ei ole havaittu osallistuvan 

lailliseen taloudelliseen toimintaan. 22 

Rikollisen yhteistoiminnan osalta voidaan puhua ensinnäkin valtioiden rajat 

ylittävästä järjestäytyneiden rikollisryhmien yhteistoiminnasta, jossa 

yhteistyötaho sijaitsee muussa valtiossa kuin siellä missä rikollista toimintaa 

harjoitetaan. Useimmissa tapauksissa yhteistyötarpeen on arvioitu liittyvän 

huumausaineiden salakuljetukseen. Voidaan myös erottaa yhteistyön 

tarve ryhmän toimintavaltion rajojen sisäpuolella ja erilaiset sekatyyppiset 

järjestelyt. On havaittu, että varsin suuressa osassa järjestäytyneitä 

rikollisryhmiä ei harjoiteta yhteistoimintaa muiden ryhmien kanssa 

tai niiden ei ole havaittu toimivan tällä tavalla. 23 

2.2.1.2 Järjestäytyneiden rikollisryhmien typologiasta 

21 UN 2002 s. 26. 

22 UN 2002 s. 27. 

23 UN 2002 s. 27. 

24 UN 2002 s. 34. 

Edellä esitettyjen profiilien ja ominaispiirteiden perusteella on muodostettu 

erilaisia järjestäytyneiden rikollisryhmien typologioita. 

Vakiomuotoisissa järjestäytyneissä rikollisryhmissä (standard hierarchy) 

on yksi johtaja, selkeästi järjestetty hierarkkinen rakenne ja tiukka sisäinen 

kurinpitojärjestelmä. Ryhmällä on usein myös vahva sosiaalinen tai etninen 

identiteetti. Väkivallan käyttö on olennainen osa ryhmien rikollista 

toimintaa ja niillä on usein myös vaikutus- tai määräysvaltaa oman toimialueensa 

ulkopuolella. Kiinalaisia, itäeurooppalaisia ja venäläisiä järjestäytyneitä 

rikollisryhmiä on luokiteltu tähän kategoriaan. 24 

Alueellisesti rakentuneissa järjestäytyneissä rikollisryhmissä (regional 

hierarchy) on edelleen kysymys hierarkkisesti muodostuneista ryhmistä, 

joissa johtosuhteet ovat melko selviä. Ryhmille on kuitenkin tyypillistä 

vaihtelevantasoinen alueellinen autonomisuus, joka rajoittuu kuitenkin rutiiniasioiden 

hoitamiseen. Johtamisjärjestelmä on usein monistettu alueel- 

14 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

lisen tason rakenteisiin ja sisäinen kurinpito on tiukkaa ja johdosta annetut 

määräykset syrjäyttävät usein paikallisen toiminnan. Ryhmille on tyypillistä 

maantieteellinen jakaantuneisuus ja verrattain suuri jäsenten ja yhteistyökumppaneiden 

määrä. Maantieteellisen ulottuvuuden johdosta ryhmillä 

on usein myös useita eri toimintoja. Ryhmille on tyypillistä usein myös 

vahva sosiaalinen tai etninen identiteetti sekä myös väkivallan käyttö osana 

rikollista toimintaa. Esimerkkinä tähän luokkaan kuuluvista järjestäytyneistä 

rikollisryhmistä on käytetty muun muassa rikollisia moottoripyöräjengejä. 

25 

Järjestäytyneiden rikollisryhmien keskittymissä (clustered hierarchy) on 

puolestaan kysymys useiden ryhmien muodostamasta yhtymästä (association), 

joilla on kuitenkin "hallinto- tai valvontaelin." Ryhmien rakenteella 

ei tässä järjestelyssä ole luokittelutavalle merkitystä. Järjestelyn rakenne 

voi vaihdella joustavasta sateenvarjotyyppisestä muodosta tiukkaan 

kontrolliin, mikä tarkoittaa myös vaihtelevan tasoista järjestäytyneiden rikollisryhmien 

autonomisuutta. 

Ydinryhmän (core group) varaan muodostuneissa järjestäytyneissä rikollisryhmissä 

varsinaisen tiiviin ja selkeän rakenteen omaavan ytimen muodostaa 

rajallinen määrä henkilöitä. Sen lisäksi ryhmään saattaa kuulua suuri 

määrä muita henkilöitä tai verkosto, joita hyödynnetään ajankohdan ja 

rikollisen toiminnan luonteen perusteella. Ydinryhmät ovat kooltaan 

yleensä myös suhteellisen pieniä (alle 20 jäsentä) ja ne toimivat yhdellä tai 

joka tapauksessa rajoitetuilla rikollisilla toimialoilla. Niiden organisaatiota 

voidaan myös sanoa matalaksi. Ydinryhmä huolehtii myös sisäisestä kurinpidosta, 

vaikkakaan väkivallan käyttö ei ole niin keskeisessä asemassa 

kuin edellä mainituissa järjestäytyneissä rikollisryhmien tyypeissä. Niillä 

on harvoin myös erityistä sosiaalista tai etnistä identiteettiä ja niiden tarkoituksena 

on puhtaasti tuottaa hyötyä ydinryhmän johtohenkilöille. Tähän 

tyyppiin kuuluvilla ryhmillä ei ole useimmiten omaa nimeä riippumatta 

siitä onko kysymyksessä ydinryhmä vai sen ulkopuoliset toimijat. 26 

Rikolliset verkostot (criminal network) määrittyvät avainhenkilöiden rikollisen 

toiminnan kautta, eivätkä henkilöt välttämättä itse miellä tai katso 

olevansa järjestäytyneen rikollisryhmän jäseniä – sama koskee myös ulkopuolisten 

tekemiä havaintoja. Rikolliset verkostot yhdistyvät erilaisten rikollisten 

projektien yhteydessä, missä rikollisessa toiminnassa menestymisen 

mahdollisuudet ovat riippuvaisia toimintaan osallistuvien henkilöiden 

kontakteista, ominaisuuksista ja taidoista. Rikollinen verkosto koostuu 

yleensä hallittavissa olevasta määrästä eri henkilöitä, mutta joissakin tapauksissa 

yhteistyö verkoston eri osien kanssa ei ole tiivistä, eivätkä toimintaan 

osallistuvat edes tunne toisiaan, vaan verkosto pysyy koossa ainoastaan 

yksilöiden yhteyksillä toisiin (yksilöihin). Tässä tarkoituksessa henki- 

25 UN 2002 s. 35–37. 

26 UN 2002 s. 39–40. 

15 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

lökohtainen solidaarisuus ja riippuvuudet ovatkin tärkeitä, eikä ryhmillä 

ole siten vahvaa sosiaalista tai etnistä identiteettiä. Niiden "julkinen profiili" 

on myös matala, joten tällaisia verkostoja tunnetaan harvoin nimeltä. 

On arvioitu, että rikolliset verkostot tulevat yleistymään järjestäytyneiden 

rikollisryhmien tyyppinä. Lainvalvontaviranomaisten työn kannalta ongelmalliseksi 

on arvioitu se, että tuloksellisista yksittäisiin avainhenkilöihin 

kohdistetuista rikostorjuntatoimenpiteistä huolimatta verkosto pystyy 

uudistamaan itsensä ja jatkamaan rikollista toimintaansa. 27 

2.2.2 Euroopan unionin näkemys 

2.2.2.1 Järjestäytyneiden rikollisryhmien profiileista Euroopan unionissa 

Euroopan unionin järjestäytynyttä rikollisuutta koskevassa uhka-arviossa 

vuodelta 2006 (OCTA) on tuotu esille huomiota vaativina avainpiirteinä 

kansainvälinen ulottuvuus, ryhmien rakenne, laillisen taloudellisen toiminnan 

hyödyntäminen, erikoistuminen, vaikutusvalta, väkivallan käyttö 

ja vastatoimet. 28 

Kansainvälinen ulottuvuus (international dimension) merkitsee Euroopan 

unionin jäsenvaltioiden syntyperäisten tai kotoperäisten (indigenous) järjestäytyneiden 

rikollisryhmien yhteistyötä EU:n ulkopuolisten (nonindigenous) 

ryhmien kanssa tai ulkopuolisten ryhmien välistä yhteistyötä 

EU:n alueella sekä niiden muitakin kansainvälisiä toimintoja. 29 

Järjestäytyneiden rikollisryhmien rakenteen (OC group structures) osalta 

huomiota on kiinnitetty yhä enenevässä määrin rikollisten kollektiivien sijaan 

erilaisiin verkostoihin. On havaittu, että yksittäiset rikolliset ovat 

muodostaneet erittäin joustavia ja muuttuvia yhteistoiminnan muotoja. 

Huomiota tulisi kuitenkin kiinnittää siihen, missä olosuhteissa eri yhteistyömuodot 

ilmenevät. Vaikka moni järjestäytynyt rikollisryhmä on organisoitu 

hierarkkisesti, käytännössä ne ovat löyhiä verkostoja, joissa suhteellisen 

riippumattomat jäsenet tekevät yhteistyötä "nimekkäämpien" rikollisten 

ympärillä. Joidenkin rikoslajien (esimerkiksi tietoverkkorikokset) osalta 

fyysinen läheisyys tai sosiaaliset kontaktit eivät ole välttämättömiä, 

vaan toiminta voi tapahtua tietoverkon kautta. Edellä esitetty ei kuitenkaan 

merkitse järjestäytyneen rikollisuuden samaistamista järjestäytymättömään 

toimintaan. 30 Edellä esitetty merkitsee myös sitä, että järjestäytyneen ri- 

27 UN 2002 s. 4 1– 41. 

28 OCTA - EU Organised Crime Threat Assessment 2006 (jäljempänä OCTA 2006). Sivu 11. Osoitteesta 

www.europol.europa.eu. Viittauspäivä 27.11.2006. 

29 OCTA 2006 s. 11–12. 

30 OCTA 2006 s. 12. 

16 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

kollisryhmän rakenteet ovat aikaisempaa vaikeammin ulkopuolisen tarkkailijan 

havaittavissa. 

Laillisen taloudellisen toiminnan hyödyntämisessä (use of legitimate business 

structures) on kysymys siitä, että järjestäytynyt rikollisuus käyttää 

sitä laajalti rikollisen toiminnan tukemiseen ja edistämiseen. Ryhmien on 

havaittu käyttävän erilaisia menetelmiä tässä tarkoituksessa. Ensinnäkin 

rikolliset voivat perustaa liikeyrityksiä ja toimia niissä. Toiseksi laillisen 

liiketoiminnan rakenteita voidaan hyödyntää muutoin (esimerkiksi painostamalla 

tai erehdyttämällä) rikollisiin tarkoituksiin. 31 

Järjestäytyneiden rikollisryhmien erikoistuminen (specialisation) voi puolestaan 

ilmentyä erilaisten asiantuntijapalvelujen tai asiantuntijuuden 

hankkimisena (kemistit, kirjanpitäjät, tilintarkastajat, IT-ammattilaiset 

jne.) rikollisia päämääriä varten tai rikostorjuntaa vaikeuttavassa tarkoituksessa. 

Ryhmät voivat myös tarjota toisille järjestäytyneille rikollisryhmille 

asiantuntijapalveluja. Osaa asiantuntijoista käytetään "korvattavissa 

olevina" henkilöinä kertaluonteisesti tai rajoitetun ajan ja osaa pysyväisluonteisesti. 

32 

Eurooppalaisten järjestäytyneiden rikollisryhmien tiedetään hyödyntävän 

vaikutusvaltaa (influence and corruption) korruption muodossa sekä muutoinkin 

lähinnä kahdesta syystä. Ensinnäkin kyseisillä keinoilla vähennetään 

rikollisen toiminnan riskejä (esimerkiksi esitutkinnan kohteeksi joutumisen 

välttäminen) tai lisätään toimintamahdollisuuksia. Toiseksi keinoja 

käytetään erillisinä rikollisina toimina taloudellisen hyödyn saavuttamiseen. 

Yleisellä tasolla tarkasteltuna vaikutusvallan käyttö korruption muodossa 

tai muutoin edellyttää vähintään kahden osapuolen välillä tapahtuvaa 

materiaalisten tai immateriaalisten etujen vaihtamista – sitä on havaittu 

erityisesti rakennusalalla. Vaikutusvallan käyttö esitutkinnan, syytteen 

tai tuomion välttämiseksi on arvioitu kaikista tärkeimmäksi uhaksi. 33 

Järjestäytyneet rikollisryhmät voivat käyttää väkivaltaa (violence) eri syistä 

kuin sinänsä väkivaltaisen teon suorittamiseksi. Se voi olla taktinen keino, 

suunniteltu reagointitapa ja sen käyttöä voidaan liioitella. Voidaan 

myös erottaa tarkoituksellinen julkinen ja piilossa tapahtuva väkivallan 

käyttö sekä myös järjestäytyneen rikollisryhmän sisäinen (esimerkiksi kurinpito), 

ryhmien välinen (esimerkiksi ryhmän olemassaolon säilyttämiseksi) 

ja ulkopuolisiin kohdistuva väkivalta (esimerkiksi kiristys). Viimeksi 

mainittu on määritelty Euroopan unionissa väkivallan osalta kaikista 

tärkeimmäksi uhaksi. 34 

31 OCTA 2006 s. 13. 

32 OCTA 2006 s. 13–14. 

33 OCTA 2006 s. 14–15. 

34 OCTA 2006 s. 15–16. 

17 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

Järjestäytyneet rikollisryhmät hyödyntävät erilaisia vastatoimia (countermeasures) 

välttääkseen niiden rikollisen toiminnan paljastamisen ja selvittämisen 

(ja viimekädessä syyteharkinnankin) lainvalvontaviranomaisten 

toimesta. Vastatoimet on jaettu kolmeen luokkaan: 1) rikollisen toiminnan 

selvittämisen vaikeuttaminen (esimerkiksi vastatarkkailu, harhaanjohtaminen, 

suojatut kommunikointimenetelmät, soluttautuminen, monimutkaiset 

rahaliikenteen peittelytoimet), 2) järjestäytyneen rikollisryhmän jäsenten 

selvittämisen vaikeuttaminen (esimerkiksi monimutkainen peiteyhtiöiden, 

bulvaanien, väärien asiakirjojen, kutsumanimien, koodien ja vieraiden kielien 

käyttö) ja 3) rikollisryhmän jäsenten syyttämisen ja tuomitsemisen 

vaikeuttaminen (esimerkiksi väkivallan, uhkailun, korruption ja muun vaikutusvallan 

käyttö syytettynä olevia järjestäytyneen rikollisryhmän jäseniä, 

todistajia, mahdollisia todistajia, lainvalvontaviranomaisia kohtaan). 

Lisäksi toiminnan kansainvälisen luonteen on havaittu estävän tai vaikeuttavan 

todisteiden hankintaa, syyttämistä ja vapaudenmenettämistä koskevia 

viranomaistoimia. Järjestäytyneiden rikollisryhmien on kommunikoitava 

muiden jäsenten kanssa, jotta rikollista toimintaa voidaan ylipäänsä 

koordinoida. Ryhmät hyödyntävätkin yhä lisääntyvässä määrin internetin 

nopeutta, saatavuutta ja suhteellista anonymiteettiä (esimerkiksi viestinnän 

kryptaus). Lisäksi pelkkä rikollisen toiminnan häirintä ilman sen lakkauttamista 

tuottaa vain lyhyen aikavälin tuloksia, jos niitäkään. Rikostorjuntatoimenpiteiden 

kohteena olevasta järjestäytyneestä rikollisryhmästä saatavan 

kokonaiskuvan muodostaminen on arvioitu olevan rikostorjunnan 

päämäärien kannalta olennaisen tärkeää, minkä vuoksi vastatoimet on arvioitu 

vaikutusvallan käytön ohella tärkeimmäksi uhaksi. 35 

2.2.2.2 Järjestäytyneistä rikollisryhmistä Euroopan unionissa 

Järjestäytynyttä rikollisuutta on kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa 

ja sen toiminta on lisääntyvässä määrin kansainvälistä. Järjestäytyneiden 

rikollisryhmien rakenne on muuttunut aikaisempaa heterogeenisemmäksi 

ja dynaamisemmaksi – erilaiset löyhät verkostomaiset rakenteet ovat lisääntyneet, 

jonka kehityksen arvioidaan jatkuvan myös tulevaisuudessa. 

Ryhmät hyödyntävät laillisen taloudellisen toiminnan rakenteita rikollisen 

toiminnan tai siitä saatavan hyödyn kätkemiseen. Järjestäytyneen rikollisuuden 

erikoistumisen tiettyihin toimintoihin on arvioitu myös olevan lisääntymässä. 

Useilla järjestäytyneillä rikollisryhmillä on myös tilaisuus tai 

mahdollisuus käyttää vaikutusvaltaa ulkopuolisiin – esimerkiksi julkiseen 

hallintoon tai lainvalvontaviranomaisiin. Väkivalta on myös olennainen 

osa useiden ryhmien tekemiä rikoksia. Järjestäytyneet rikollisryhmät hallitsevat 

lisääntyvässä määrin myös lainvalvontaviranomaisten työtä vaikeuttavia 

vastatoimia. 36 

35 OCTA 2006 s. 16–17. 

36 OCTA 2006 s. 7. 

18 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

Järjestäytyneen rikollisuuden alueellisen kehityksen tai olosuhteiden osalta 

on havaittu, että Venäjän läheisyys määrittää Viron, Latvian ja Liettuan tilannetta. 

Ensin mainittu on tupakan, alkoholin ja heroiinin salakuljetuksen 

lähtömaa, mutta se muodostaa myös varastettujen ajoneuvojen ja synteettisten 

huumausaineiden markkina-alueen. Pohjoismaissa (Suomi, Ruotsi, 

Norja ja Tanska) tilanne vastaa edellä kuvattua yleistä kehitystä, mutta rikolliset 

moottoripyöräjengit kansainvälisine suhteineen on arvioitu yhdeksi 

vakavimmista ja aktiivisimmista uhista tällä alueella. Suomen osalta on 

erityisesti kiinnitetty huomiota virolaisperäisen järjestäytyneen rikollisuuden 

asemaan laittomien tavaroiden ja palvelujen tuottajana. Ruotsissa Baltian 

järjestäytyneen rikollisuuden ja voimakkaan rikollisten moottoripyöräjengien 

vaikutuksen ohella toimii aktiivisesti etnisiä järjestäytyneitä rikollisryhmiä 

(entisen Jugoslavian alueen kansalaisten muodostamat ryhmät 

ja albaaniryhmät). 37 

Puolassa, Tshekissä, Slovakiassa, Sloveniassa ja Unkarissa järjestäytynyt 

rikollisuus on arvioitu pääsääntöisesti "kotoperäiseksi" ja yhtenäiseksi, 

jotka ryhmät tekevät lähinnä perinteisiä rikoksia sekä käyttävät valeyhtiöitä, 

vaikutusvaltaa ja väkivaltaa. Toisaalta Puolassa tilanne on muita mainittuja 

valtioita heterogeenisempi. Puolalaiset ryhmät ovat myös profiloituneet 

selkeästi yksilöön kohdistuneisiin rikoksiin. 38 

Espanjan ja Portugalin ja tiettyyn pisteeseen saakka myös Italian järjestäytynyt 

rikollisuus on heterogeenista. Espanjan, Portugalin ja osaltaan myös 

Etelä-Ranskan järjestäytynyt rikollisuus jakaa samat piirteet. Pyreneiden 

niemimaan on arvioitu olevan tärkeä huumausaineiden salakuljetusreittien 

keskus Euroopan unionin alueelle. Espanjan osalta tätä piirrettä on selitetty 

kulttuurisella ja taloudellisilla suhteilla Etelä-Amerikkaan sekä toisaalta 

Marokon maantieteellisellä läheisyydellä. Portugalilla on puolestaan yhteydet 

erityisesti Brasiliaan. 39 

Irlannin tilanteeseen on arvioitu vaikuttavan Yhdistyneiden Kuningaskuntien 

läheisyys, ja edelleen viimeksi mainitussa valtiossa toimivan järjestäytyneen 

rikollisuuden yhteydet Alankomaihin, Belgiaan ja läntiseen 

Saksaan, Luxemburgiin ja Pohjois-Ranskaan. Balkanin alueen järjestäytyneillä 

rikollisryhmillä on puolestaan vahvan vaikutus Italian ja Kreikan rikollisuustilanteeseen. 

40 

Historiallisesta perinnöstä, laajentumisesta ja maantieteellisestä asemasta 

johtuen Saksan järjestäytyneen rikollisuuden tilanne on arvioitu mutkikkaimmaksi. 

Kyseisessä valtiossa Turkin, Italian, Serbian ja Montenegron 

järjestäytyneellä rikollisuudella on havaittu olevan vahva vaikutus. Toi- 

37 OCTA 2006 s. 7. 

38 OCTA 2006 s. 7. 

39 OCTA 2006 s. 7. 

40 OCTA 2006 s. 7–8. 

19 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

saalta Saksassa toimii myös puolalaisia, venäläisiä, liettualaisia ja ukrainalaisia 

järjestäytyneitä rikollisryhmiä. Myös nigerialaisten järjestäytyneiden 

rikollisryhmien vaikutus on vahva. Tilannetta Saksassa monimutkaistaa 

vielä rikollisten moottoripyöräjengien vaikutus. 41 

Kokoavasti voidaan todeta, että Balkanin alueen järjestäytyneillä rikollisryhmillä 

on välitön vaikutus lähes kaikissa jäsenvaltioissa, kun taas Turkin 

järjestäytyneet rikollisryhmät toimittavat heroiinia Euroopan unionin alueelle 

yhteistyössä Balkanin alueen rikollisten kanssa. Etnisesti muodostuneet 

albaaniryhmät ovat toisaalta osallistuneet myös heroiinin salakuljetukseen, 

kun Romanian ja Bulgarian järjestäytyneet rikollisryhmät toimivat 

etnisten albaaniryhmien ohella "yksilöitä riistävien" rikosten (predatory 

crimes) ja ihmiskaupan saralla. Afrikkalaista alkuperää olevan järjestäytyneen 

rikollisuuden vaikutus näkyy selkeimmin Espanjassa, Ranskassa, 

Belgiassa ja osittain myös Italiassa. Poikkeuksena ovat matalaa profiilia 

pitävät nigerialaiset järjestäytyneet rikollisryhmät, jotka ovat levittäytyneet 

koko Euroopan unionin alueelle. Kiinalaisen järjestäytyneen rikollisuuden 

on arvioitu juurtuneen syvälle suljettuihin kiinalaisiin yhteisöihin. 

Niiden on arvioitu toimivan muun muassa laittomaan maahantulon ja työvoiman 

sekä kulutushyödykkeiden salakuljetuksen parissa. 42 

2.2.3 Järjestäytyneestä rikollisuudesta ja siitä aiheutuvista uhkista Suomessa 

Venäjän ja Baltian maiden järjestäytyneellä rikollisuudella on edelleen 

merkittävä asema laittomien tavaroiden ja palvelujen toimittajana suomalaisille 

rikollisorganisaatioille. Erityisesti Viron merkitys huumausaineiden 

lähtö- ja kauttakulkumaana Suomeen on säilynyt poikkeuksellisen 

vahvana. Matkustamisen helpottumisen ansiosta erityisesti Baltian maiden 

järjestäytynyt omaisuusrikollisuus, erityisesti ryöstö-, varkaus- ja rahanväärennysrikollisuus, 

näkyy eri muodoissaan selvästi Suomessa. 

Suomessa vaikuttava järjestäytynyt rikollisuus on tiivistänyt keskinäistä 

verkostoitumista ja yhteistyötä. Suomessa toimivat sekä kansainväliset että 

kotimaiset tunnukselliset rikollisjärjestöt (joihin kuuluvat myös rikollisiksi 

luokitellut kansainväliset ja kotimaiselta pohjalta toimivat moottoripyöräjengit) 

ovat selvästi aktivoituneet. Ne vaikuttavat erityisesti huumausainerikollisuudessa, 

mutta käyttävät määrätietoisesti yritystoimintaa vakavan 

ammattimaisen rikollisen toiminnan tukena ja laajentavat toimintaansa taloudelliseen 

rikollisuuteen. Samanaikaisesti harmaan talouden markkinat 

laajenevat muun muassa rakennusalalla voimakkaasti kasvavan kysynnän 

seurauksena. 

41 OCTA 2006 s. 8. 

42 OCTA 2006 s. 8. 

20 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

Rikollisuuden väkivaltaistuminen on nähtävissä esimerkiksi rikostutkinnan 

yhteydessä takavarikoitujen ampuma-aseiden ja räjähteiden määrän 

kehityksestä. Suomessa on viime vuosina takavarikoitu huume- tai dopingrikosten 

tutkinnan yhteydessä 500–700 ampuma-asetta. Näiden joukossa 

erityisesti rikoksenteossa käyttökelpoisia käsiaseita – kaasuaseita ja 

sumuttimia sekä pistooleja ja revolvereita – esiintyy huomattavan paljon. 

Sen sijaan kadonneiksi kirjattujen ampuma-aseiden joukossa "pitkiä aseita" 

(muun muassa haulikkoja ja kivääreitä) esiintyy selvästi enemmän kuin 

käsiaseita. Myös sähkölamauttimia esiintyy rikostapauksiin liittyvissä takavarikoissa 

kasvavassa määrin. Sotilasaseita ja -räjähteitä tulee esiin takavarikoissa 

aika ajoin. 

Rikostiedustelutietojen perusteella määritellyistä ja epäillyistä rikollisryhmistä 

hieman yli 40 vaikuttaa pääasiassa huumausainerikollisuudessa, 

ja noin kymmenen ryhmän päätoimiala liittyy talousrikollisuuteen. Loput 

tunnistetuista rikollisryhmistä liittyvät omaisuus- ja väkivaltarikollisuuteen, 

alkoholin ja savukkeiden salakuljetukseen ja laittomaan myyntiin, 

laittomaan asekauppaan ja paritukseen. 

Rikollisjärjestöjen kasvualustana ovat ahtaat vankilat, joissa valvontakoneisto 

muodostaa rikollisryhmille yhteisen vihollisen. Lähitulevaisuudessa 

on odotettavissa, että kansallisesti ja kansainvälisesti toimivien järjestäytyneiden 

rikollisryhmien toiminta tiivistyy edelleen ja laajenee erityisesti 

vakavassa talousrikollisuudessa ja muillakin toimialoilla. 

2.2.3.1 Suomen järjestäytyneestä rikollisuudesta lukumääräisesti 

Suomessa rikostiedustelutietojen perusteella määriteltyjen järjestäytyneiden 

rikollisryhmien lukumäärissä ei ole viimevuosina tapahtunut voimakkaita 

vaihteluja – niiden määrä on pysytellyt 75–80:ssä. Toimintansa lainvalvontaviranomaisten 

rikostorjuntatoimenpiteiden tai muun syyn vuoksi 

lopettaneita järjestäytyneitä rikollisryhmiä on 42 kpl 43 . 

Suurin osa ryhmistä ei käytä ulkoisia ulkopuolisten tarkkailijoiden havaittavissa 

olevia tunnuksia. Edellä mainitun Euroopan unionin päätöksen 

mukaiset kriteerit täyttäviä ryhmiä on selkeä vähemmistö (33 kpl) verrattuna 

muihin järjestäytyneisiin rikollisryhmiin. 

Rikostiedustelutietojen perusteella EU-kriteerit täyttävistä edelleen aktiivisista 

ryhmistä yksi on määritelty jo vuonna 1990 ja kaikkiaan 22 ryhmää 

43 Tilanne 10/2006. Lähde: Keskusrikospoliisi. Määrittelytyön dynaamisesta luonteesta luvut saattavat 

muuttua nopeasti. 

21 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

1990-luvulla. Muista järjestäytyneistä rikollisryhmistä 19 on määritelty 

niin ikään 90-luvulla 44 . Ryhmien jäsenet ovat puolestaan vaihtuneet. 

Järjestäytyneiden rikollisryhmien pääasiallisena toimialana Suomessa on 

edelleen huumausaineet sekä EU-kriteerit täyttävien että muiden ryhmien 

osalta. Suurin osa rikostiedustelutietojen perusteella määriteltyjen järjestäytyneiden 

rikollisryhmien jäsenistä on Suomen kansalaisia. Ulkomaalaisista 

jäsenistä suurin ryhmä on virolaiset. Kyseisten henkilöiden asuinpaikkakunnat 

painottuvat selkeästi Etelä- ja Länsi-Suomeen ja erityisesti 

Helsinkiin. Ryhmien jäsenten määrässä ei ole viime vuosina tapahtunut 

erityisen voimakkaita muutoksia, vaikka rikostiedustelutietojen perusteella 

niiden jäsenmäärän arvioidaankin jatkuvasti kasvaneen. Rikostiedustelutietojen 

mukaan Euroopan unionin kriteerit täyttävien järjestäytyneiden rikollisryhmien 

jäsenmäärä on keskimäärin kaksinkertainen muihin ryhmiin 

verrattuna. Huomiota tulisi kiinnittää epäiltyjen järjestäytyneiden rikollisryhmien 

vankiloissa oleviin jäseniin vankilassa ja sen ulkopuolella olevien 

jäsenten yhteydenpitotarpeen vuoksi. 

Järjestäytyneet rikollisryhmät painottuvat myös alueellisesti Etelä- ja Länsi-Suomen 

alueelle, mihin myös viittasi edellä käsitelty tieto jäsenten 

asuinpaikkakunnista. 

Rikostiedustelutietojen perusteella määriteltyjen järjestäytyneiden rikollisryhmien 

jäsenten tekemäksi epäiltyjen rikosten osalta on havaittu, että paljastettujen 

huumausainerikosten lukumääräinen kehitys on vuodesta 2001 

ollut pääsääntöisesti laskeva. Sama koskee alkoholirikoksia sekä ase- ja 

räjähderikoksia. Muilta osin määrälliset muutokset ovat vaihtelevia. 

Poliisiasiain tietojärjestelmän (PATJA) "järjestäytynyt rikollisuus" juttuluokittelussa 

on aktivoiduttu vuonna 2006. Kysymys on siitä, että tutkittavana 

oleviin rikosilmoituksiin on mahdollista tehdä erilaisia luokittelumerkintöjä, 

joista rikosasian liittyminen järjestäytyneeseen rikollisuuteen 

on yksi vaihtoehto. Tarkasteltaessa vielä luokiteltuihin ilmoituksiin sisältyviä 

rikosnimikkeitä, voidaan havaita, että kysymys on enimmäkseen 

huumausainerikoksista ja omaisuusrikoksista 45 : 

44 Tilanne 4.11.2006. Lähde: Keskusrikospoliisi. 

45 PolStat 4.11.2006. Taulukkoon on koottu vuonna 2006 PATJA-järjestelmään tehdyistä luokittelumerkinnöistä 

viisi suurinta rikosnimikkeiden ryhmää. Luokittelu palvelee lähinnä ryhmien jäsenten tekemien 

rikosten seurantaa. 

22 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

Taulukko: Luokiteltujen ilmoitusten rikosnimikkeet vuonna 2006 

Etelä- 

Suomi 

Länsi- 

Suomi 

Itä- 

Suomi 

Oulu Lappi Helsinki KRP Yhteensä 

Ampuma-aserikos 1 5 0 0 0 8 8 22 

Huumausainerikos 10 2 0 0 0 12 16 40 

Törkeä huumausainerikos 

34 20 0 1 0 96 46 197 

Törkeä varkaus 4 10 0 0 0 18 12 44 

Varkaus 1 3 0 0 1 61 1 67 

23 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

3. JÄRJESTÄYTYNYTTÄ RIKOLLISUUTTA JA SEN 

TORJUNTAA KOSKEVASTA SÄÄNTELYSTÄ SEKÄ 

MUUSTA TORJUNNAN OHJAUKSESTA 

3.1 Yleistä 

Järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa on tehostettu useilla eri keinoilla. 

Kyseisen rikollisuuden osa-alueen luonteen vuoksi kehitystyötä on tehty 

lukuisilla kansallisilla ja kansainvälisillä foorumeilla, joiden työskentelyn 

tuloksena on syntynyt toimenpide- ja rahoitusohjelmia sekä oikeudellisia 

instrumentteja. Kansallisella tasolla järjestäytynyttä rikollisuutta ja sen torjuntaa 

on käsitelty oikeudellisen sääntelyn lisäksi erityisesti pääministeri 

Matti Vanhasen hallitusohjelmassa, Valtioneuvoston huumausainepoliittisessa 

toimenpideohjelmassa, Sisäisen turvallisuuden ohjelmassa (STO), 

Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamista koskevassa strategiassa 

(YETT) sekä Elinkeinoelämän ja viranomaisten yhteisessä strategiassa 

yrityksiin kohdistuvien rikosten ja väärinkäytösten torjumiseksi (EVYS). 

Järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan ohjauksen osalta on huomioitava 

myös niin sanottu neljäs talousrikostorjuntaohjelma. 

Erilaisten oikeudellisten ja yhteiskuntapoliittisten instrumenttien määrä 

kansallisella ja kansainvälisellä tasolla on kuitenkin niin huomattava, että 

niiden käsittelyä on tässä raportissa rajoitettava. 

3.2 Kansainvälisistä velvoitteista 

Järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi on tehty useita kansainvälisiä 

sopimuksia, joissa Suomi on osapuolena. Esimerkiksi vuonna 1988 Wienissä 

tehtiin Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimus huumausaineiden 

ja psykotrooppisten aineiden laitonta kauppaa vastaan (SopS 44/1994, jäljempänä 

Wienin huumausainesopimus), joka sisältää määräyksiä huumausainerikoksista 

sekä niihin liittyvästä rahanpesusta ja menettämisseuraamuksista. 

YK:n piirissä on myös valmisteltu lukuisia yleissopimuksia 

kansainvälisen terrorismin torjumiseksi. Suomi on liittynyt terrorististen 

pommi-iskujen torjumista koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen 

vuodelta 1997 (SopS 59/2002) ja vuonna 1999 tehtyyn kansainvälisen terrorismin 

rahoituksen vastaiseen yleissopimukseen (SopS 73–74/2002) sekä 

myös aikaisempina vuosina tehtyihin, tekotapojen tai soveltamisalan 

osalta edellä mainittuja sopimuksia rajoitetumpiin terrorisminvastaisiin 

24 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

46 HE 32/2003 vp. 

47 HE 32/2003 vp. 

48 HE 32/2003 vp. 

yleissopimuksiin. 46 Yhdistyneiden kansakuntien vuoden 2000 järjestäytyneen 

rikollisuuden vastaista yleissopimusta sekä sen myöhempiä lisäpöytäkirjoja 

pidetään kuitenkin yhtenä tärkeimmistä instrumenteista järjestäytyneen 

rikollisuuden torjunnassa. 

Myös Euroopan neuvostossa on tehty useita sopimuksia, jotka liittyvät järjestäytyneen 

rikollisuuden torjuntaan. Esimerkiksi vuonna 1990 Strasbourgissa 

hyväksyttiin rikoksen tuottaman hyödyn rahanpesua, etsintää, 

takavarikkoa ja menetetyksi tuomitsemista koskeva yleissopimus (SopS 

53/1994). Käytännön viranomaisyhteistyö perustuu pitkälti rikoksen johdosta 

tapahtuvaa luovuttamista koskevaan eurooppalaiseen yleissopimukseen 

vuodelta 1957 (SopS 32/1971), vuonna 1959 tehtyyn keskinäistä oikeusapua 

rikosasioissa koskevaan eurooppalaiseen yleissopimukseen 

(SopS 30/1981) sekä yleissopimukseen tuomittujen siirtämisestä vuodelta 

1983 (SopS 13/1987) ja siihen liittyvään lisäpöytäkirjaan vuodelta 1997 

(SopS 42/2001). Eurooppalaiseen oikeusapusopimukseen liittyy myös 

kaksi lisäpöytäkirjaa. Ensimmäinen lisäpöytäkirja on vuodelta 1978 (SopS 

14/1985). Toinen lisäpöytäkirja hyväksyttiin vuonna 2001. 47 

YK:n ja EN:n lisäksi Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat olleet aktiivisia 

järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa. Keskeisimpiä oikeudellista yhteistyötä 

koskevia säädöksiä ovat yleissopimus yksinkertaistetusta menettelystä 

Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä rikoksen johdosta tapahtuvassa 

luovuttamisessa vuodelta 1995 (EYVL C 78, 30.3.1995), vuonna 

1996 tehty yleissopimus Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tapahtuvasta 

luovuttamisesta (EYVL C 313, 23.10.1996) ja vuonna 2000 tehty 

yleissopimus keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin 

jäsenvaltioiden välillä (EYVL C 197, 12.7.2000) ja sen pöytäkirja vuodelta 

2001 (EYVL C 326, 21.11.2001) sekä vuonna 2002 hyväksytty neuvoston 

puitepäätös yhteisistä tutkintaryhmistä (EYVL L 162, 20.6.2002). 48 

Tärkeimpiä poliisiyhteistyötä koskevia asiakirjoja ovat vuonna 1995 tehty 

yleissopimus Euroopan poliisiviraston (Europol) perustamiseksi (EYVL C 

316, 27.11.1995) ja siihen liittyvät pöytäkirjat ja neuvoston päätökset, joilla 

Europolin toimialaa on laajennettu määrättyjen rikostyyppien osalta. 

Erityisesti järjestäytyneen rikollisuuden sekä kansainvälisen terrorismin 

vastustamista koskevat vuonna 1998 hyväksytty yhteinen toiminta rikollisjärjestön 

toimintaan osallistumisen kriminalisoinnista Euroopan unionin 

jäsenvaltioissa (EYVL L 351, 29.12.1998) sekä neuvoston puitepäätös terrorismin 

torjumisesta vuodelta 2002 (EYVL L 164, 22.6.2002) ja vuonna 

2002 tehty puitepäätös ihmiskaupan torjunnasta (EYVL L 203, 1.8.2002). 

EU:ssa on laadittu lukuisia muitakin rikosoikeudellista yhteistyötä ja aineellisen 

rikoslainsäädännön lähentämistä koskevia asiakirjoja. Niitä on 

tehty muun ohella lahjonnan torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin. Lah- 

25 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

jonnan torjumiseen ja vastustamiseen tähtääviä hankkeita on valmisteltu 

myös EN:n, taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) ja 

YK:n piirissä. 49 

Viime aikoina Euroopan unionin rikosoikeudellisen yhteistyön hankkeet 

ovat painottuneet rikosasioissa annettujen päätösten vastavuoroiseen 

tunnustamiseen, jonka osalta ensimmäinen vastavuoroisen tunnustamisen 

periaatteelle pohjautuva säädös on vuonna 2002 hyväksytty neuvoston 

puitepäätös eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden 

välisistä luovuttamismenettelyistä (EYVL L 190, 18.7.2002). Lisäksi on 

EU:ssa valmisteltu muun muassa puitepäätös omaisuuden ja todistusaineiston 

jäädyttämistä koskevien päätösten täytäntöönpanosta, omaisuuden 

menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten täytäntöönpanosta, vastavuoroisen 

tunnustamisen periaatteen soveltamisesta taloudellisiin rangaistuksiin 

sekä rikoksen tuottaman hyödyn ja rikoksella saadun omaisuuden 

sekä rikoksentekovälineiden menetetyksi tuomitsemisesta. Niin sanotun 

kolmannen rahanpesudirektiivin [2004(KOM) 448 lopullinen] johdosta on 

tarkoitus antaa hallituksen esitys eduskunnalle kevätistuntokauden aikana 

2007. Erityisesti järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan liittyvästä kehityksestä 

on mainittava Haagin ohjelma (EVYL C 53/1, 3.3.2005), Euroopan 

unionin huumausainestrategia 2005–2012 (15074/04, 22.11.2004) sekä 

toistaiseksi seitsemän Euroopan unionin valtion hallitusten välinen ns. 

Prümin sopimus. Lisäksi viimeisimmästä kehityksestä on erityisesti mainittava 

Euroopan yhteisöjen komission ehdotus neuvoston puitepäätökseksi 

järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta 50 . 

Suomi on myös solminut rikostorjuntasopimukset Venäjän, Viron, Latvian 

ja Liettuan kanssa. Niiden keskeisenä sisältönä on sopimuspuolten toimivaltaisten 

viranomaisten yhteistyö rikosten ennalta estämiseksi, paljastamiseksi 

ja selvittämiseksi. Rajat ylittävän rikollisuuden torjumiseksi Itämeren 

alueella perustivat rantavaltioitten hallitusten päämiehet vuonna 

1996 Itämeren alueen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen toimintaryhmän 

(Task Force on Organised Crime in the Baltic Sea Region). Ryhmään 

kuuluvat jäseninä kaikki Itämeren rantavaltiot ja Islanti, sekä lisäksi 

tarkkailijoina Euroopan unionin komissio, Kansainvälinen rikospoliisijärjestö 

I.C.P.O. (INTERPOL), Euroopan poliisivirasto (EUROPOL) ja Maailman 

tullijärjestö (WCO). Suomi on aktiivisesti mukana tukemassa ryhmän 

toimintaa ja sen päätehtävää, läheisen yhteistoiminnan kehittämistä 

rantavaltioitten lainvalvontaviranomaisten välillä. 

49 HE 32/2003 vp. 

50 KOM (2006) 6 lopullinen. 

26 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

3.2.1 Poliisin kansainvälisestä yhteistyöstä 

Poliisin kansainvälinen yhteistyöverkosto on erittäin laaja ja siihen liittyen 

yhteistyötä tehdään lukuisilla eri foorumeilla. Tässä yhteydessä niitä ei ole 

mahdollista tarkastella tyhjentävästi. 51 

Pohjoismaista poliisiyhteistyötä on tehty kymmeniä vuosia. Siihen kuuluu 

rajojen yli tapahtuva paikallistason yhteistyö eri pohjoismaiden poliisiviranomaisten 

välillä. Pohjoismainen lainvalvontayhteistyö rikostorjunnassa 

pyrkii erityisesti järjestäytyneen ja ammattimaisen rikollisuuden torjuntaan. 

’Polis och tull i Norden mot narkotika’ (PTN) -yhteistyö on yksi lukuisista 

pohjoismaisista yhteistyöfoorumeista, jonka puitteissa yhteistoimintaa 

on kehitetty aikaisempaa operatiivisemmaksi. Nykyisin myös Rajavartiolaitos 

osallistuu PTN-yhteistyöhön. Pohjoismaiden poliisiylijohtajat 

pitävät myös säännöllisiä kokouksia. Vuonna 2004 poliisiylijohtajat 

päättivät, että pohjoismaista yhteistyötä laajennetaan koskemaan myös järjestyspoliisin 

toimintaa. Tavoitteena on tehostaa mm. suurten yleisötapahtumien 

turvallisuutta. 

EU:n puitteissa yhteistyö tapahtuu pääosin työryhmissä. EU:n komissio on 

vuonna 2005 julkaissut ehdotuksen neuvoston päätökseksi rajat ylittävästä 

poliisiyhteistyöstä. Sen yhteydessä on keskusteltu lainvalvontaviranomaisten 

yhteistyön tehostamisesta rajat ylittävissä kriisitilanteissa. Rikoksiin 

liittyvien ampuma-aseiden analysoinnista ja jäljittämisestä on vuonna 

2005 hyväksytty käsikirja, jonka soveltaminen on vapaaehtoista. Samoin 

on keskusteltu kadonneita henkilöitä ja tunnistamattomia vainajia koskevien 

tietojen rekisteröinnistä, joka on kaavailtu toteutettavaksi luomalla tätä 

tarkoitusta varten Interpol-tietokanta. Järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan 

monialainen työryhmä (MDG) on käsitellyt mm. tiedustelutietojen 

ja tietojen vaihdon tehostamista, rikoshyödyn jäljittämisen tehostamista ja 

ihmiskaupan torjumista. EU:n huumausainetyötä koordinoiva toimielin on 

horisontaalinen huumausainetyöryhmä (HDG), jonka työskentelyyn osallistuvat 

sekä sisäasiainministeriön että sosiaali- ja terveysministeriön edustajat. 

EU-yhteistyöhön kuuluu niin ikään Euroopan poliisiviraston Europolin 

toiminta. Sen tehtävänä on vaihtaa rikostiedustelutietoja jäsenmaiden kesken, 

valmistella selontekoja ja analyyseja, avustaa jäsenmaita operaatioiden 

toteuttamisessa, myötävaikuttaa yhteisten tutkintaryhmien käyttämiseen 

ja järjestää asiantuntijakokouksia. Europolin yhteydessä toimii terrorismin 

vastainen työryhmä. Europol tulee vuosittain julkaisemaan järjestäytyneen 

rikollisuuden vakavia muotoja koskevan uhka-arvion (OCTA). 

51 Ks. poliisin lukuisista yhteistyöfoorumeista esimerkiksi keskusrikospoliisin tilinpäätösasiakirja 2004 ja 

2005 osoitteesta www.netra.fi. 

27 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

Länsi-Euroopan turvallisuuspalveluilla on terrorismin vastainen työryhmä 

Counter Terrorist Group (CTG). Sen toiminnassa keskitytään operatiiviseen 

tiedonvaihtoon ja uhka-arvioiden tuottamiseen jäsenmaiden turvallisuustilanteesta. 

EU:ssa tapahtuvan yhteistyön piiriin kuuluu jäsenmaiden välisen vapaan 

liikkumisen toteuttamista koskeva, vuonna 1990 solmittuun Schengenin 

sopimukseen perustuva yhteistoiminta. Sen puitteissa on vuonna 2005 tarkastettu 

Suomen rajojen valvonnan, poliisiyhteistyön, tietosuojan ja viisumiyhteistyön 

toimivuus. Järjestelmään kuuluu myös Schengenin tietojärjestelmä, 

jonka kansallisena yksikkönä toimii ns. Sirene-toimisto. 

Jo 1990-luvulta alkaen on tehty tiivistä lähialueyhteistyötä poliisiasioissa 

Venäjän, Viron, Latvian ja Liettuan kanssa. Suomi toimi vuosina 2005– 

2006 Itämeren alueen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen toimintaryhmän 

puheenjohtajana. 

3.2.2 Komission ehdotus neuvoston puitepäätökseksi järjestäytyneen rikollisuuden 

torjunnasta 

52 KOM (2005) 6 lopullinen. 

Euroopan yhteisöjen komission ehdotuksessa neuvoston puitepäätökseksi 

järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta johtaisi useisiin järjestäytyneen 

rikollisuuden torjuntaa koskeviin säännösmuutoksiin, joista osa on varsin 

merkittäviä. Komissio on perustellut ehdotustaan muun muassa seuraavasti 

52 : 

Järjestäytyneet rikollisryhmät ovat muodostaneet kuluneen vuosikymmenen 

aikana laajamittaisia kansainvälisiä verkostoja ja hankkineet valtavia 

omaisuuksia laittoman huumekaupan ja erityisesti naisiin ja lapsiin kohdistuvan 

ihmiskaupan sekä aseiden ja ampumatarvikkeiden laittoman 

kaupan, tuotteiden väärentämisen ja laittoman valmistuksen ja yleensä 

erilaisten kansainvälisten petosten avulla. Rikoksista saadut valtaisat 

pääomat pestään ja ujutetaan takaisin talouselämään, ja näin järjestäytynyt 

rikollisuus kukoistaa. 

Järjestäytynyt rikollisuus on hyvin dynaamista eikä pitäydy joustamattomissa 

rakenteissa. Se on osoittanut pystyvänsä noudattamaan toiminnassaan 

yrittäjyyden ja liiketoiminnan periaatteita sekä vastaamaan erittäin 

joustavasti muuttuviin markkinavoimiin ja -tilanteisiin. Järjestäytyneiden 

rikollisryhmien toimintaa eivät valtioiden rajat yleensä pidättele, vaan ne 

luovat usein yhteistyösuhteita sekä unionin alueella että sen ulkopuolella 

joko yksittäisten henkilöiden tai muiden verkostojen kanssa yhden tai 

useamman rikoksen tekemistä varten. Tällaiset ryhmät näyttävät toimivan 

yhä aktiivisemmin niin laillisilla kuin laittomillakin markkinoilla, ja 

ne hyödyntävät rikollisissa toimissaan laillisen liiketoiminnan asiantuntijoita 

ja rakenteita. Ne myös käyttävät hyväkseen rahan, tavaroiden, henkilöiden 

ja palvelujen vapaata liikkuvuutta Euroopan unionissa. Koska 

28 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

monet järjestäytyneet rikollisryhmät osaavat toimia yhä asiantuntevammin, 

ne pystyvät hyödyntämään eri järjestelmien poikkeavuuksia sekä 

lainsäädännön porsaanreikiä ja jäsenvaltioiden välisiä eroja. Vaikka 

unionin ulkopuolelta tulevien järjestäytyneiden rikollisryhmien uhka 

näyttää lisääntyvän, vakavimman vaaran muodostavat kuitenkin eri puolilla 

Eurooppaa perustetut ja koko mantereen laajuudella toimivat ryhmät, 

jotka muodostuvat pääasiassa EU:n kansalaisista ja asukkaista. Nämä 

ryhmät tiivistävät kansainvälisiä rikollisyhteyksiään ja kohdistavat 

toimintansa eurooppalaiseen yhteiskuntaan ja talouselämään esimerkiksi 

rahanpesun, huumausaineiden laittoman kaupan ja talousrikollisuuden 

kautta. Ryhmät näyttävät voivan toimia vaivatta ja tehokkaasti sekä Euroopassa 

että muualla maailmassa tyydyttäessään laitonta kysyntää hankkimalla 

ja toimittamalla huumausaineita, aseita, varastettuja ajoneuvoja 

ja muita tavaroita sekä rahanpesun kaltaisia palveluja. Näiden rikollisjärjestöjen 

toiminnan laajuudesta ja ammattimaisuudesta kertovat niiden yhteiset 

pyrkimykset vaikuttaa lainvalvontaviranomaisiin ja oikeusjärjestelmään 

sekä estää niiden toimintaa. Tämä edellyttää kaikilta jäsenvaltioilta 

dynaamisia ja yhteensovitettuja vastatoimia. 

Puitepäätösehdotuksen 1 artiklan 1 kohdassa määritellään rikollisjärjestö, 

jota seikkaa on käsitelty jo edellä. 

Puitepäätösehdotuksen 2 artiklan a alakohdan mukaan jäsenvaltion on toteutettava 

tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että rikollisjärjestön 

johtaminen (directing) säädetään rangaistavaksi. Vastaavaa velvoitetta 

ei ollut vuoden 1998 yhteisessä toiminnassa rikollisjärjestöön osallistumisen 

kriminalisoinnista. Palermon sopimuksen 5 artiklassa on vakavan rikoksen 

tekemisen avustamista ja edistämistä koskevassa kohdassa mainittu 

myös vakavan rikoksen tekemisen johtaminen silloin, kun siihen on 

osallisena järjestäytynyt rikollisryhmä. Viimeksi mainitun artiklan b alakohdan 

mukaan rikokseksi on säädettävä sellainen käyttäytyminen, jossa 

tahallisesti ja tietoisesti joko järjestäytyneen rikollisryhmän tavoitteesta 

ja yleisestä rikollisesta toiminnasta tai sen aikomuksesta tehdä kyseessä 

olevat rikokset, osallistutaan aktiivisesti järjestön rikolliseen toimintaan. 

Esimerkkinä on käytetty tietojen tai välineiden tai uusien jäsenten hankintaa 

sekä toiminnan rahoittamista tavalla tai toisella, tietoisena siitä, että 

hänen osallistuminensa edistää järjestön rikollisen toiminnan toteutumista. 

Verrattuna vuoden 1998 yhteiseen toimintaan rikollisjärjestön toimintaan 

osallistumisesta puitepäätösehdotuksesta on jätetty pois maininta siitä, että 

osallistuminen on säädettävä rangaistavaksi silloinkin kun henkilö ei osallistu 

viitattujen rikosten varsinaiseen tekemiseen ja (jollei jäsenvaltion rikosoikeuden 

yleisistä periaatteista muuta johdu) silloinkin, kun kyseessä 

olevat rikokset tosiasiassa jäävät tekemättä. Puitepäätösehdotuksen 2 artiklan 

b alakohdan velvoite muistuttaa pitkälle Palermon sopimuksen 5 artiklan 

a ja b kohtia, jotka on puitepäätöksessä yhdistetty. Puitepäätöksen velvoite 

koskee kuitenkin vain osallistumista rikolliseen toimintaan, kun taas 

Palermon sopimuksen 5 artiklan b kohta kattaa myös osallistumisen järjestön 

muuhun toimintaan. Puitepäätösehdotuksessa mainitut yksityiskohtaiset 

tekotavat laajentavat kriminalisointivelvoitteen kuitenkin sellaisiin te- 

29 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

koihin, jotka Palermon sopimuksessa katetaan osallistumisena järjestön 

muuhun toimintaan. 53 

Artiklassa 3 jäsenvaltio velvoitetaan toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet 

sen varmistamiseksi, että 2 artiklan a alakohdassa tarkoitetusta rikoksesta 

(rikollisjärjestön johtaminen) voidaan langettaa vapausrangaistus, jonka 

enimmäiskesto on vähintään kymmenen vuotta ja että 2 artiklan b alakohdassa 

tarkoitetusta rikoksesta eli osallistumisesta rikollisjärjestön toimintaan 

voidaan langettaa vapausrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään 

viisi vuotta. Puitepäätösehdotuksen 3 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltion 

on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 

silloin kun 1 artiklassa tarkoitetut rikokset on tehty osana rikollisjärjestön 

toimintaa, niistä voidaan langettaa ankarammat vapausrangaistukset 

kuin mitä kansallisessa lainsäädännössä säädetään tällaisista rikoksista, 

paitsi silloin kun säädetty rangaistus on jo kansallisen lainsäädännön mukainen 

enimmäisrangaistus. Vankeusrangaistuksen vähintä enimmäismäärää 

koskevaa velvoitetta ei ollut vuoden 1998 yhteisessä toiminnassa rikollisjärjestöön 

osallistumisen kriminalisoinnista, jossa on vain edellytetty, 

että säädettävät rangaistukset ovat tehokkaita, oikeasuhtaisia ja vakuuttavia. 

Myöskään Palermon sopimuksessa ei ole tällaisia velvoitteita. 54 

Puitepäätösehdotuksen 4 artiklassa säädettäisiin, että jäsenvaltio voi toteuttaa 

tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 3 artiklassa tarkoitettuja 

rangaistuksia voidaan lieventää, silloin kun rikoksentekijä sanoutuu 

irti rikollisesta toiminnasta ja antaa hallinto- ja oikeusviranomaisille 

tietoja, joita nämä eivät olisi voineet muutoin saada ja joiden ansiosta 

nämä voivat 1) estää rikoksen vaikutukset tai 2) lieventää niitä, 3) tunnistaa 

tai asettaa syytteeseen muut rikoksentekijät, 4) löytää todisteita, 5) riistää 

rikollisjärjestöltä laittomat varat tai sen rikollisesta toiminnasta saatu 

hyöty tai 6) estää muiden 2 artiklassa tarkoitettujen rikosten toteutuminen. 

Vastaavaa määräystä ei ole vuoden 1998 yhteisessä toiminnassa. 55 

Artiklassa 5 on säännös oikeushenkilön vastuusta sekä määräys oikeushenkilöihin 

kohdistuvista seuraamuksista. Oikeushenkilön vastuu olisi 

ulotettava artiklassa 2 tarkoitettuihin rikoksiin. Säännös vastaisi asiallisesti 

rikollisjärjestöön osallistumisen kriminalisointia koskevan vuoden 1998 

yhteisen toiminnan 3 artiklan velvoitteita. Puitepäätösehdotuksen artiklassa 

5 mainittu oikeushenkilöön kohdistettavien harkinnanvaraisten seuraamusten 

luettelo olisi jonkin verran laajempi kuin vuoden 1998 yhteisessä 

toiminnassa. 56 

Puitepäätösehdotuksen 7 artiklassa olisi määräyksiä tuomiovallasta ja syytetoimien 

yhteensovittamisesta. Artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltion on 

53 KOM (2005) 6 lopullinen ja U 12/2005 vp. 




30 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

valvottava, että sen toimivalta kattaa ainakin ne tapaukset, joissa jokin 2 

artiklassa tarkoitettu rikos on tehty kokonaan tai osittain sen alueella riippumatta 

siitä, missä rikollisjärjestö sijaitsee tai harjoittaa rikollista toimintansa. 

Velvoite vastaisi erilaisesta kirjoitustavasta huolimatta asiallisesti 

rikollisjärjestöön osallistumisen kriminalisointia koskevan vuoden 1998 

yhteisen toiminnan 4 artiklan 1 kohdan velvoitteita. Mikäli useampi jäsenvaltio 

olisi asiassa toimivaltainen ja mikä tahansa kyseeseen tulevista valtioista 

voisi syyttää rikoksesta samojen tosiasioiden pohjalta, jäsenvaltioiden 

olisi 7 artiklan 2 kohdan mukaan tehtävä yhteistyötä päättääkseen siitä, 

minkä niistä on ryhdyttävä syytetoimiin pyrkien mahdollisuuksien mukaan 

keskittämään syytetoimet yhteen jäsenvaltioon. Toimivallan määrittämistä 

varten otetaan huomioon seuraavat liityntäperusteet, joita sovelletaan 

esitetyssä järjestyksessä: 1) jäsenvaltio, jonka alueella teko on tehty, 

2) jäsenvaltio, jonka kansalainen tekijä on tai jossa hän asuu 3) jäsenvaltio, 

josta uhri on kotoisin (origin of the victim), 4) jäsenvaltio, jonka alueella 

rikoksentekijä tavoitetaan. Myös vuoden 1998 yhteisessä toiminnassa 

on velvoite syytetoimien koordinoinnista, mutta siinä ei ole ehdotetun kaltaista 

listaa määrätyssä järjestyksessä huomioon otettavista kriteereistä, 

joilla toimivaltakiistat tulee ratkaista. 57 

Puitepäätösehdotuksen 8 artiklassa on määräyksiä uhrin suojelemisesta ja 

avustamisesta. Puitepäätöksen tarkoittamien rikosten tutkinta tai syytteeseenpano 

ei saa artiklan 1 kohdan mukaan edellyttää uhrin ilmoitusta tai 

syytettä, ainakaan silloin kun teot on tehty kyseisen jäsenvaltion alueella. 

Artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltion on toteutettava puitepäätöksessä 

uhrin asemasta rikosoikeudenkäyntimenettelyissä (2001/220/YOS) säädettyjen 

toimenpiteiden lisäksi kaikki tarvittavat toimet varmistaakseen uhrin 

perheelle rikosasian käsittelyssä tarvittavaa apua (appropriate assistance). 

58 

Artiklassa 9 kumottaisiin vuoden 1998 yhteinen toiminta rikollisjärjestöön 

osallistumisen kriminalisoinnista Euroopan unionin jäsenvaltioissa. Kaikki 

viittaukset mainitussa yhteisessä toiminnassa tarkoitettuun rikollisjärjestöön 

osallistumiseen on ymmärrettävä viittauksiksi puitepäätösehdotuksessa 

tarkoitettuun rikollisjärjestöön osallistumiseen. Artiklassa 10 on täytäntöönpanoa 

ja seurantaa sekä artiklassa 11 voimaantuloa koskevia määräyksiä, 

joita täydennetään ehdotuksen jatkovalmistelussa. 59 




31 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

3.2.1.1 Puitepäätösehdotuksen vaikutuksista 

Järjestäytyneen rikollisryhmän määrittelyn osalta puitepäätösehdotuksen 

vaikutuksia on käsitelty edellä, minkä osalta voidaan kokoavasti todeta, 

ettei se aiheuttaisi juurikaan muutoksia. Sen sijaan useat puitepäätösehdotuksen 

velvoitteet ovat rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen, suhteellisuusperiaatteen 

ja rikosoikeudellisen järjestelmän johdonmukaisuuden 

kannalta haasteellisia 60 . 

Järjestäytyneeseen rikollisryhmään osallistumisen osalta RL 17:1a tekotavat 

kattavat puitepäätöksessä mainitut teot rikollisjärjestön johtamista lukuun 

ottamatta. Rikollisjärjestöön osallistumisen rangaistavuutta koskeva 

määräys puitepäätösehdotuksessa vastaa asiallisesti neuvoston puitepäätöksessä 

terrorismin torjunnasta (2002/475/YOS) olevaa terroristijärjestön 

toimintaan osallistumista koskevaa kriminalisointivelvoitetta. Terroristiryhmän 

toiminnan edistämisen rangaistavuus edellyttää rikoslain 34 a luvun 

4 §:n mukaan, että ryhmän toiminnassa tehdään rikos tai sen rangaistava 

yritys (LaVM 24/2002 vp, s. 6). 61 

Puitepäätös velvoittaisi säätämään rangaistavaksi rikollisjärjestön johtamisen 

ja siitä teosta vähintään kymmenen vuoden enimmäisvankeusrangaistuksen. 

Lainsäädäntöä tulisi puitepäätöksen velvoitteiden täyttämiseksi 

muuttaa niin, että järjestäytyneen rikollisryhmän johtamisesta säädettäisiin 

erillinen, muita toimintaan osallistumisen muotoja ankarammin rangaistavaksi 

säädetty rikostunnusmerkistö. 62 Mikäli erillinen rikostunnusmerkistö 

säädettäisiin, merkitsisi se nykyistä painavampaa velvoitetta selvittää järjestäytyneen 

rikollisryhmän rakenne ja johtaminen. Kriminalisointi voisi 

toisaalta vaikuttaa osaltaan myös järjestäytyneiden rikollisryhmien rakenteisiin 

ja johtosuhteisiin. 

Järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumisesta on nykyisin 

säädetty seuraamukseksi sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Puitepäätös 

velvoittaisi korottamaan enimmäisrangaistusta vähintään viiteen 

vuoteen vankeutta. Puitepäätöksen 3 artiklan 2 kohdan velvoitteen täyttämiseksi 

kaikista 1 artiklassa tarkoitetuista rikoksista (joista säädetty 

enimmäisrangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta, ja joilla tavoitellaan 

suoraan tai välillisesti taloudellista tai muuta aineellista hyötyä) tulisi 

voida tuomita neljää vuotta ankarampi rangaistus, jos teko on tehty järjestäytyneen 

rikollisjärjestön puitteissa. Poikkeuksena ovat tilanteet, joissa 

teosta säädetty rangaistus on jo ankarin kansallisen lainsäädännön sallima 

rangaistus. Rikoslain 6 luvun 5 §:n mukaan teon tekeminen vakavien rikosten 

tekemistä varten järjestäytyneen ryhmän jäsenenä on rikoksen koventamisperuste. 

Pykälä ei kuitenkaan mahdollista rikoksesta säädetyn 

60 Ks. tästä tarkemmin U 12/2005 vp. 

61 U 12/2005 vp. 

62 U 12/2005 vp. 

32 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

enimmäisrangaistuksen ylittämistä, joten säännös ei täyttäisi artiklan velvoitetta. 

63 

Rikollisjärjestön toimintaan osallistumisesta säädetty kahden vuoden 

enimmäisrangaistus mahdollistaa nykyisellään pakkokeinolain mukaisen 

kotietsinnän, henkilöön kohdistuvan etsinnän, pidättämisen, vangitsemisen 

ja teknisen seurannan. Poliisilain nojalla voidaan toteuttaa teknistä katselua, 

teknistä seurantaa ja valeosto. Ehdotetusta enimmäisrangaistuksen korottamisesta 

vähintään viiteen vuoteen seuraisi, että rikollisjärjestön toimintaan 

osallistumisesta epäiltyyn voitaisiin kohdistaa jatkossa myös televalvontaa 

ja teknistä kuuntelua. Rikollisjärjestön johtamisesta ehdotettu 

vähintään kymmenen vuoden enimmäisrangaistus mahdollistaisi telekuuntelua 

lukuun ottamatta kaikki pakkokeinot. Enimmäisrangaistuksen ja 

luonteensa puolesta rikollisjärjestön johtaminen ja mahdollisesti myös järjestäytyneen 

rikollisryhmän toimintaan osallistuminen kuuluisivat niihin 

rikoksiin, joiden osalta pakkokeinolaissa omaksutun lähestymistavan mukaan 

olisi johdonmukaista sisällyttää lakiin telekuuntelun mahdollisuus. 64 

Puitepäätöksen 4 artikla jättäisi jäsenvaltion harkintaan sen, sisällytetäänkö 

lainsäädäntöön mahdollisuus lieventää rikoksentekijän rangaistusta, jos 

hän edistää muiden rikoksentekijöiden tekemien rikosten selvittämistä. 

Oikeushenkilön rangaistusvastuu on rikoslain 17 luvun 24 §:ssä ulotettu 

koskemaan järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumista. Lainsäädäntö 

täyttää siten tältä osin puitepäätöksen velvoitteet oikeushenkilön 

vastuusta ja seuraamuksista, mutta rangaistusvastuu olisi kuitenkin ulotettava 

koskemaan myös rikollisjärjestön johtamista. 65 

Järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistuminen on myös virallisen 

syytteen alainen rikos. Suomen lainsäädäntö vastaisi siten puitepäätösehdotuksen 

8 artiklan velvoitteita siitä, että tutkinnan aloittaminen ei 

saa olla riippuvainen uhrin ilmoituksesta tai syytetoimista. Artiklan 8 viittaus 

”tämän puitepäätöksen kattamiin rikoksiin” on kuitenkin jonkin verran 

tulkinnanvarainen eikä ole täysin selvää, tarkoittaako se vain 2 artiklassa 

tarkoitettua rikollisjärjestön toimintaan osallistumista ja johtamista, 

vai myös 1 artiklan ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja rikollisjärjestön 

toiminnassa tehtäviä rikoksia, joista voi seurata vähintään neljän vuoden 

vankeusrangaistus. Puitepäätöksen tarkoittamat rikokset, joista voi seurata 

vähintään neljän vuoden vankeusrangaistus, ovat jo nykyisin virallisen 

syytteen alaisia. Suomen lakia voidaan rikoslain 1 luvun 1 §:n nojalla soveltaa 

rikokseen, joka on tehty Suomen alueella. Säännös soveltuu siitä 

riippumatta onko teko kokonaan tai vain osaksi tehty Suomessa. Lainsäädäntö 

täyttäisi tältä osin jo nykyään puitepäätösehdotuksen 7 artiklan velvoitteen 

tuomiovallan käytöstä. Toimivaltakiistojen ratkaisussa käytettävi- 

63 U 12/2005 vp. 

64 U 12/2005 vp. 

65 U 12/2005 vp. 

33 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

en tekijöiden sitova etusijajärjestys ei sen sijaan vastaa Suomen lainsäädäntöä. 

66 

3.3 Pääministeri Matti Vanhasen hallitusohjelman erityisesti järjestäytynyttä 

rikollisuutta koskevista tavoitteista 67 

Voimassa olevassa hallitusohjelmassa painotetaan turvallisuutta perusoikeutena 

ja hyvinvoinnin perustana. Tavoitteeksi on asetettu nopea, varma 

ja luotettava rikosten selvittäminen ja niihin syyllistyneiden saattaminen 

vastuuseen, mikä tavoite voidaan työryhmän käsityksen mukaan ulottaa 

koskemaan soveltuvin osin myös järjestäytynyttä rikollisuutta. Sama koskee 

erityisesti todistajansuojelua koskevaa tehostamistavoitetta, kansainvälistä 

yhteistyötä rikostorjunnassa ja rikosasioita käsittelevien viranomaisten 

yhteistyön tiivistämistä. 

Huumausaineiden täyskieltoon pohjautuvan huumausainepolitiikan tehostaminen 

on myös huomioitava järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan kehittämisen 

osalta. Tavoitteeksi onkin asetettu huumausaineiden käytön ja 

leviämisen ehkäiseminen sekä huumausainerikosten ja huumausaineisiin 

liittyvän muun rikollisuuden vähentäminen. Talousrikosten ja harmaan talouden 

estämisen osalta ja rikoshyödyn takaisin saannin tehostamiseksi tavoitteena 

on myös mm. viranomaisten yhteistoiminnan kehittäminen. 

Rangaistusten täytäntöönpanon ja vankeinhoitolaitoksen toiminnan kehittämisen 

osalta hallitusohjelmassa keskeiseksi tavoitteeksi on asetettu uusintarikollisuuden 

vähentäminen. Keinona on esitetty muun muassa ulkomaalaisten 

vankien lukumäärän vähentäminen lisäämällä yhteyssyyttäjätoimintaa. 

Työryhmän näkemyksen mukaan hallitusohjelman tavoitetta 

voidaan edistää myös järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa käytettävissä 

olevin keinoin. 

Hallitusohjelman mukaan myös poliisin palvelukyvystä sekä toimintaedellytyksistä 

huolehditaan siten, että kansalaisten luottamus poliisin kykyyn 

suoriutua sille kuuluvista tehtävistä säilyy korkealla tasolla, mikä koskee 

työryhmän näkemyksen mukaan myös järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa. 

66 U 12/2005 vp. 

67 Pääministeri Matti Vanhasen hallitusohjelma. Sivut 47–48. 

34 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

3.4 Valtioneuvoston periaatepäätös humausainepoliittisesta toimenpideohjelmasta 

ja poliisin huumausaineiden vastainen strategia 2003–2006 

Valtioneuvoston 5.2.2004 tekemä periaatepäätös huumausainepoliittisesta 

toimenpideohjelmasta koskee vuosia 2004–2007. Huumausainepolitiikan 

koordinoinnin lisäksi ohjelman tavoitteena on muun muassa 1) huumausaineiden 

lähtöaineisiin liittyvän viranomaisyhteistyön tehostaminen; 2) 

huumausaineiden kysynnän ja tarjonnan vähentäminen; 3) poliisin, tullin, 

rajavartiolaitoksen ja syyttäjän sekä yksityisen turvallisuusalan yhteistoiminnan 

lisääminen huumausaineiden tarjonnan vähentämiseksi; 4) asianmukaisten 

huumehoitopalvelujen saatavuuden varmistaminen; 5) hoitotoimenpiteiden 

käytön tehostaminen rikosoikeudellisten seuraamusten yhteydessä; 

6) huumeongelmien ehkäisyä ja hoitoa koskevan osaamisen kehittäminen; 

7) monniammatillisen yhteistyön vahvistaminen sekä huumausaineiden 

ja muiden päihteiden käytön ehkäisy oppilas- ja opiskelijahuollossa; 

8) uusien ehkäisevän päihdetyön menetelmien kehittäminen ja paikallistason 

viranomaisyhteistyön vahvistaminen ehkäisevässä huumetyössä; 

9) kansalaisjärjestöjen roolin vahvistumisen tukeminen ehkäisevässä 

huumetyössä; 10) Suomen huumausainelainsäädännön tarkistaminen ottaen 

huomioon yhteisölainsäädännön muutokset sekä synteettisten, toistaiseksi 

huumausainekontrollin ulkopuolella olevien aineiden nopeutunut 

markkinoille tulo; 11) huumausaineiden käyttöä ja levittämistä ehkäisevien 

kansainvälisten toimien edistäminen sekä kansainvälisen huumausaineyhteistyön 

kansallisen koordinaation tehostaminen; 12) huumausaineiden 

vastaisen työn tukemisen jatkaminen lähialue- ja kehitysyhteistyössä; 

13) huumausaineisiin liittyvän tietopohjan ja tutkimuksen kehittäminen. 68 

68 Valtioneuvoston periaatepäätös 23.9.2004. 

69 Euroopan unionin huumausainestrategia 2005–2012, s. 6. 

Edellä mainitussa Euroopan unionin huumausainestrategiassa on niin 

ikään keskitytty sekä kysynnän että tarjonnan vähentämiseen sekä myös 

kansainväliseen yhteistyöhön, tutkimukseen, tiedotukseen ja arviointiin. 69 

Strategisina valintoina on mainittu muun muassa huumausainepolitiikan 

koordinointi EU:n tasolla. Kysynnän vähentämiseen pyritään puolestaan 

seuraavilla toimenpiteillä: 1) huumausaineiden käytön aloittamisen ehkäiseminen, 

2) ehkäistään kokeilevan käytön muuttumista säännölliseksi, 

3) varhainen puuttuminen vaarallisiin käyttötapoihin, 4) hoito-ohjelmien 

tarjoaminen, 5) kuntoutusohjelmien ja yhteiskuntaan sopeutumiseen tähtäävien 

ohjelmien tarjoaminen ja 6) huumausaineisiin liittyvien terveydellisten 

ja sosiaalisten haittojen vähentäminen. Tarjonnan vähentämiseen 

tähtäävinä toimenpiteinä on esitetty muun muassa 1) lainvalvontayhteistyön 

lujittaminen EU:ssa sekä strategisella että rikostorjunnan tasolla 

toissijaisuusperiaatetta noudattaen; 2) lainvalvontayhteistyön tiivistäminen 

jäsenvaltioiden välillä nykyisiä välineitä ja puitteita käyttäen; 3) 

huumausaineiden ja psykoaktiivisten aineiden laittoman tuonnin ja viennin 

estäminen, muiden jäsenvaltioiden alueet mukaan luettuina, ja niistä 

rankaiseminen; 4) lainvalvonnan, rikostutkinnan ja teknisen rikostutkinnan 

alan yhteistyön tehostaminen EU:ssa niiden valtioiden välillä, joilla 

on yhteisiä etuja ja/tai samankaltaisia huumausaineongelmia; 5) EU:n ulkopuolisiin 

maihin, erityisesti tuottajavaltioihin ja salakuljetusreittien 

35 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

varrella sijaitseviin alueisiin suunnattujen lainvalvontatoimien tiivistäminen. 

70 

Poliisin huumausaineiden vastaisessa strategiassa 2003–2006 tavoitteeksi 

on asetettu se, että huumausainerikollisuuden vähenemiseen vaikutetaan 

rajoittamalla huumausaineiden tarjontaa ja ehkäisemällä kysyntää. Strategisina 

valintoina on esitetty 1) kiinnijäämisriskin lisääminen törkeissä 

huumausainerikoksissa (konkreettisina toimenpiteinä on esitetty vakavan 

rikollisuuden torjuntakohteiden määrittely- ja valintaprosessin kehittäminen 

siten, että torjuntatoimien vaikuttavuus lisääntyy sekä operatiivisen 

tiedonkulun tehostaminen); 2) Suomen markkinoille tarkoitettujen huumausaineiden 

maahantuonnin torjunta (konkreettisina toimenpiteinä on esitetty 

yhteistyön lisääminen lähialueilla erityisesti Baltian maiden ja Venäjän 

kanssa, tehokas kansainvälinen yhteistyö ammattimaisesti ja järjestäytyneesti 

toimivien rikollisten verkostoitumisen estämiseksi saattamalla 

heidät vastuuseen koti- tai oleskelumaassaan, kansainvälinen tietojenvaihto, 

Suomen rajoilla tapahtuvan valvonnan tehostaminen ja takavarikoidun 

huumausaineiden profilointi); 3) katutason valvonnan lisääminen (konkreettisina 

toimenpiteinä on esitetty päivittäisen valvontatoiminnan kehittäminen 

mukaan lukien siihen liittyvän koulutuksen, katutason valvonnan 

huomioiminen järjestyksenvalvojien koulutuksessa ja huumausaineiden 

vaikutuksen alaisten moottoriajoneuvokuljettajien kiinnijäämisriskin lisääminen); 

4) huumausainerikoksiin liittyvän oheisrikollisuuden ja rikoshyödyn 

paljastamisen lisääminen (konkreettisina toimenpiteinä on esitetty 

erityisesti ammattimaisen anastetun omaisuuden kätkennän sekä paritukseen 

liittyvän rikollisuuden paljastaminen sekä huumausainerikoksista 

saadun taloudellisen hyödyn poisottamisen lisääminen ja yhteistyön lisääminen 

rikoshyödyn jäljittämisryhmien ja rahanpesun selvittelykeskuksen 

kanssa); 5) neuvonnan lisääminen huumausaineiden käyttäjien hoitoon 

hakeutumisessa (konkreettisina toimenpiteinä on esitetty huumausaineiden 

käyttäjien hoitoonohjauksen antaminen ja sen huomioiminen paikallistason 

turvallisuussuunnitelmissa); 6) ennalta estävän toiminnan tehostaminen 

(konkreettisina toimenpiteinä on esitetty puuttuminen ensimmäistä 

kertaa kiinnijääneiden alle 18-vuotiaiden tekoihin tehokkaalla viranomaisyhteistyöllä 

ja huumausaineisiin liittyvän tietouden jakaminen avainvaikuttajille); 

7) poliisin koulutuksen lisääminen uusilla tiedon hankintaan ja 

hallintaan liittyvillä kursseilla; 8) aloitteet ja ehdotukset lainsäädäntöuudistuksiksi; 

9) seurantajärjestelmän kehittäminen; ja 10) tutkimustoiminta. 

70 Euroopan unionin huumausainestrategia 2005–2012, sivu 8–16. Ks. s. 16–20 kansainvälisen yhteistyön, 

tutkimuksen, tiedotuksen ja arvioinnin osalta. 

36 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

3.5 Sisäisen turvallisuuden ohjelman erityisesti järjestäytynyttä rikollisuutta 

koskevista tavoitteista 

Pääministeri Matti Vanhasen hallitusohjelmassa asetettiin tavoitteeksi 

muodostaa poikkihallinnollinen sisäisen turvallisuuden ohjelma, josta Valtioneuvosto 

teki periaatepäätöksen 23.9.2004. 

Sisäisen turvallisuuden ohjelmassa tulevaisuuden haasteeksi on arvioitu 

ulkomailta johdetun, kovan rikolliskulttuurin vaikutuksen lisääntyminen. 

Ohjelman mukaan ulkomailta, pääosin Venäjältä ja Virosta, johdettu kovan 

toimintamallin rikolliskulttuuri voi saada jalansijaa Suomessa halliten 

laaja-alaisesti erityisesti vakavaa rajat ylittävää rikollisuutta (huumausaineet, 

paritus, talousrikokset, ihmissalakuljetus- ja kauppa). Myös päättäjiin, 

viranomaisiin ja rikosjutun asianosaisiin, todistajiin tai heidän läheisiinsä 

kohdistuva lahjonta, painostus ja uhkailu sekä soluttautuminen yhteiskunnan 

rakenteisiin voi lisääntyä. 71 

Järjestäytyneen ja kansainvälisen rikollisuuden on arvioitu pitävän yllä 

myös ihmisten arkipäivässä näkyvää päihteiden käyttöä, massarikollisuutta, 

prostituutiota ja varastetun tavaran markkinoita. 72 

Tulevaisuuden uhkatekijöiksi on erityisesti arvioitu huumeiden maahantuonnin 

ja tarjonnan lisääntyminen sekä järjestäytyneen rikollisuuden kasvu. 

Euroopan unionin laajentumisen puolestaan arvioitiin lisäävän todennäköisesti 

ainakin amfetamiinin, ekstaasin ja muiden stimulanttien tarjontaa. 

Ohjelman mukaan huumekaupan kasvaneet markkinat ovat tuoneet 

mukanaan lisääntyvää järjestäytynyttä rikollisuutta. 73 

Sisäisen turvallisuuden ohjelman vaikuttavuustavoitteeksi on asetettu 

huumausainerikosten määrän vähentäminen, poliisin huumausainerikostorjuntaan 

osoitettujen resurssien pysyttäminen vähintään vuoden 2003 tasolla 

ja huumausaineita kokeilleiden nuorten (ikäryhmä 15–29) ja ongelmakäyttäjien 

määrän vähentäminen sekä huumausaineiden käytöstä johtuvien 

sairaanhoitojaksojen, kuolemien ja HIV-tartuntojen määrän vähentäminen. 

Keskeisiksi strategisiksi linjauksiksi on asetettu huumausaineiden 

täyskieltoon perustuvan huumausainepolitiikan tehostamista (muun muassa 

perustason työn jatkaminen ja kehittäminen, eri toimijoiden välisen yhteistyön 

lisääminen, yhtenäinen huumausainepoliittinen lähestymistapa). 

Konkreettisina lainvalvontaviranomaistenkin vastuulle asetettuina toimenpiteinä 

ovat huumausaineiden tarjonnan vähentäminen, kansainvälinen yhteistyö, 

huumausainerikoksiin liittyvän oheisrikollisuuden selvittämisen li- 

71 Sisäisen turvallisuuden ohjelma (jäljempänä myös STO), s. 18. Sisäasiainministeriön julkaisuja 

44/2004. 

72 STO s. 18. 

73 STO s. 33. 

37 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

sääminen ja huumausaineiden ongelmakäyttäjien hoitoonohjauksen tehostaminen. 

74 

Sisäisen turvallisuuden ohjelmassa on asetettu tavoitteeksi myös kiinnijäämisriskin 

lisääminen, rikosten selvitystason nostaminen ja rikosvastuun 

toteuttaminen tehokkaasti ja joutuisasti. Konkreettisina toimenpiteinä 

kiinnijäämisriskin lisäämisen osalta ovat viranomaisten sisäisten ja niiden 

välisten raja-aitojen poistaminen ja rikostorjunnan tekijäkeskeisyyden lisääminen. 

Konkreettisena toimenpiteenä on myös rikoshyödyn poisottamisen 

tehostaminen rikoksentekomahdollisuuksien ja rikoksesta saatujen 

hyötyjen vähentämiseksi. 75 Konkreettiseksi toimenpiteeksi on asetettu 

myös todistajansuojelun tehostaminen erityisesti vakavan rikollisuuden 

torjuntaedellytysten turvaamiseksi (tukikeskuksen perustaminen, anonyymitodistelun 

mahdollisuuden selvittäminen, todistajansuojelua koskevan 

koulutuksen ja tiedonkulun lisääminen). 76 

3.6 Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamista koskevasta strategiasta 

Järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin torjunnalla on myös tärkeä 

merkitys yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisessa, jota koskevaan 

strategiaan (YETT) kyseiset osa-alueet on myös sisällytetty (uhkamallit 

ovat: Sähköisen infrastruktuurin häiriintyminen; väestön terveyden 

ja toimeentuloturvan vakava häiriintyminen; taloudellisen toimintakyvyn 

vakava häiriintyminen; suuronnettomuudet ja luonnon aiheuttamat 

onnettomuudet; ympäristöuhkat; terrorismi sekä järjestäytynyt ja muu vakava 

rikollisuus; väestöliikkeisiin liittyvät uhkat; poliittinen, taloudellinen 

ja sotilaallinen painostus; ja sotilaallisen voiman käyttö.) 77 . 

Sisäasiainministeriön strategiseksi tehtäväksi on asetettu yhteiskunnan 

elintärkeiden toimintojen turvaamisen osalta yhteiskuntaan kohdistuvien 

vakavien häiriöiden ennaltaehkäiseminen sekä ihmisten perusoikeuksia, 

yhteiskunnan ja talouden perusteita vaarantavan rikollisuuden torjuminen. 

Toimenpiteeksi edellä esitetyn osalta on asetettu tiedustelun, analyysitoiminnan 

ja viranomaisyhteistyön (erityisesti EU- ja kansainvälinen yhteistyö) 

kehittäminen. Valtakunnan kattavalla turvallisuussuunnittelulla on 

tarkoitus lisätä yhteiskunnan eri toimijoiden sitoutumista aktiivisiksi osapuoliksi 

rikollisuuden torjunnassa. Järjestäytyneeseen rikollisuuteen, talousrikollisuuteen 

ja ulkomaisen työvoiman valvontaan liittyviä toimenpiteitä 

on myös kehitettävä. EU:n vapaan liikkuvuuden alueen laajeneminen 

74 STO s. 34–36. 

75 STO s. 53–54. 

76 STO s. 55. 

77 Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategia (jäljempänä myös YETT). Valtioneuvoston 

periaatepäätös 23.11.2006. 

38 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

otetaan huomioon yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisessä. 

Lainvalvontaviranomaisten koulutus, työvälineet ja varusteet pidetään 

toimintaympäristön ja tehtävien vaatimusten mukaisina. 78 

3.7 Elinkeinoelämän ja viranomaisten yhteisestä strategiasta yrityksiin kohdistuvien 

rikosten ja väärinkäytösten torjumiseksi 

Elinkeinoelämän ja viranomaisten yhteisessä strategiassa yrityksiin kohdistuvien 

rikosten ja väärinkäytösten estämiseksi keskeisinä tavoitteina on 

esitetty muun muassa yritysten edellytysten lisäämistä järjestäytyneeseen 

rikollisuuteen liittyvien ilmiöiden tunnistamisessa sekä järjestäytyneen ja 

vakavan rikollisuuden ennalta estämistä ja vähentämistä yritysten rikosturvallisuutta 

heikentävänä rikoslajina. 79 

Euroopan unionin vuonna 2004 vahvistaman Haagin ohjelmassa asetettiin 

tavoitteeksi julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden lisääminen erityisesti 

järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi. Elinkeinoelämän ja viranomaisten 

yhteisessä strategiassa järjestäytynyt rikollisuus on arvioitu 

uhkaksi yritystoiminnalle monella eri tavalla. Se pyrkii käyttämään laillista 

liiketoimintaa rikollisen toiminnan peittona. Järjestäytyneen rikollisuuden 

kasvun myötä lahjonta, painostus, uhkailu ja soluttautuminen yhteiskunnan 

rakenteisiin voivat myös lisääntyä. Ne haittaavat myös neutraalia 

kilpailua ja lisäävät yritystoiminnan kustannuksia. 80 

Strategiassa on esitetty seuraavat järjestäytyneen ja vakavan rikollisuuden 

torjuntaa koskevat konkreettiset toimenpiteet (vastuutahot sulkeissa) 81 : 

1. Kehitetään tiedonkeruu- ja analyysijärjestelmä, jonka avulla kootaan, 

analysoidaan ja jaetaan sekä viranomaisten että elinkeinoelämän 

tuottamaa tietoa yritystoimintaan kohdistuvista tai liittyvistä 

järjestäytyneen rikollisuuden ilmiöistä ja torjuntakeinoista. (sisäasiainministeriö, 

Elinkeinoelämän keskusliitto, Keskuskauppakamari) 

Toteutus 2006. 

2. Järjestetään neuvontapalvelu rikoksentorjuntaa tukevan tiedon jakaminen 

elinkeinoelämän edustajille ja yrityksille järjestäytyneen 

rikollisuuden ilmiöistä ja ajankohtaisista uhkista. (Keskusrikospoliisi, 

oikeusministeriö, sisäasiainministeriö, Elinkeinoelämän keskusliitto, 

Keskuskauppakamari) Toteutus 2006. 

3. Laaditaan yrityksille toimintamalleja järjestäytyneen rikollisuuden 

ilmiöiden havaitsemiseksi, tietojen keräämiseksi ja käsittelemiseksi 

78 YETT s. 32. 

79 Elinkeinoelämän ja viranomaisten yhteinen strategia yrityksiin kohdistuvien rikosten ja väärinkäytösten 

torjumiseksi (jäljempänä myös EVYS). Sisäasiainministeriön julkaisuja 15/2006. 

80 EVYS s. 9–11. 

81 EVYS s. 29. 

39 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

ja tiedottamiseksi yrityksissä (sisäasiainministeriö, Keskuskauppakamari, 

Elinkeinoelämän keskusliitto, palkansaajakeskusjärjestöt) 

Toteutus 06/2007. 

4. Järjestetään yrityksille kohdistettavia koulutus- ja neuvontatapahtumia, 

joiden avulla edistetään käytännesääntöjen käyttöön ottamista 

ja täytäntöönpanoa yrityksissä. (Keskuskauppakamari, sisäasiainministeriö, 

Elinkeinoelämän keskusliitto) Toteutus 2007. 

Kuljetus- ja logistiikka-alan rikollisuuden osalta strategiassa on arvioitu, 

että järjestäytyneen rikollisuuden lisääntyminen ja rikollisryhmien kiinnostus 

logistiikka-alaa ja kuljetustoimintaa kohtaan lisääntyy. Kuljetettavan 

ja varastoitavan tavaran omaisuusarvot ovat suuret ja alaa käytetään 

keinona myös muulle rikollisuudelle kuten salakuljetukselle ja ennen 

kaikkea harmaalle taloudelle ja rahanpesulle. Edellä esitetyn vuoksi kansainväliset 

logistiikkayritykset ovat houkuttelevia kohteita myös järjestäytyneelle 

rikollisuudelle. Konkreettisiksi toimenpiteiksi on tältä osin asetettu 

yhteistyöverkoston luominen viranomaisten ja logistiikka-alan toimijoiden 

kesken sekä poliisin kenttäjohtajien, raskaan liikenteen valvojien ja rikostutkijoiden 

koulutuksen parantamista, jotta logistiikka-alaan kohdistuva 

piilorikollisuus voitaisiin paljastaa. 82 

3.8 Neljännestä talousrikostorjuntaohjelmasta 

Valtioneuvoston periaatepäätöksessä 9.2.2006 talousrikollisuuden ja harmaan 

talouden vähentämistä koskevaksi torjuntaohjelmaksi vuosille 2006– 

2009 todetaan, että ohjelman tarkoituksena on tehostaa ja systematisoida 

talousrikosten ja harmaan talouden torjuntaa kytkemällä sekä torjuntaa tehostavan 

lainsäädännön valmistelu että torjuntaan osallistuvien viranomaisten 

toiminnan koordinointi aikaisempaa selkeämmin valtionhallinnon 

tulosohjaukseen. Tavoitteena on saada aikaan viranomaisten yhteinen 

torjuntastrategia. 

Ohjelman keskeisiä osa-alueita ovat 1) viranomaisten yhteistoiminnan kehittäminen 

ja tiedonvaihdon esteiden poistaminen, 2) talousrikoksiin liittyvien 

viranomaisten toimintaedellytysten ja seuraamusjärjestelmän kehittäminen, 

3) harmaan talouden ja talousrikollisuuden toimintaedellytysten 

heikentäminen, 4) rajat ylittävän talousrikollisuuden ja harmaan talouden 

torjuminen sekä 5) harmaata taloutta ja talousrikollisuutta koskevan tietoisuuden 

lisääminen. 

Ensimmäisen kohdan osalta harmaan talouden ja talousrikosten paljastamista 

ja selvittämistä on tarkoitus tehostaa poistamalla yhteistyötä vaikeuttavat 

esteet tietojen vaihdossa talousrikostorjuntaan osallistuvien viran- 

82 EVYS s. 31. 

40 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

omaisten välillä, mahdollistamalla poikkihallinnollinen talousrikosanalyysi, 

kehittämällä yhteensopivia analyysijärjestelmiä ja edistämällä niiden 

käyttöönottoa, kohdistamalla ja toteuttamalla viranomaisten toimenpiteet 

koordinoidusti yhteisesti hyväksytyn torjuntastrategian mukaisesti sekä 

kehittämällä ja koordinoimalla viranomaisten yhteistä koulutusta. 

Toisen kohdan osalta tavoitteena on kehittää lainsäädäntöä harmaan talouden 

ja talousrikosten jatkuvasti muuntuvien rikoksentekotapojen torjumiseksi 

sekä rikosprosessin vaikuttavuuden lisäämiseksi siten, että seuraamusjärjestelmän 

toimivuus varmistetaan myös uusien tekotapojen ja ilmiöiden 

suhteen. Huomiota kiinnitetään erityisesti rikoshyödyn takaisin 

saannin tehostamiseen sekä talousrikosten tutkinta-, syyteharkinta- ja tuomioistuinprosessien 

nopeuttamiseen. Käynnissä olevaan rikolliseen toimintaan 

tulisi voida puuttua nykyistä nopeammin. 

Kolmannen kohdan osalta tavoitteena on lisätä yritystoiminnan luotettavuutta 

kehittämällä verolainsäädäntöä siten, että verojen välttämismahdollisuuksia 

vähennetään. Toimintaedellytyksiä heikennetään myös kehittämällä 

talousrikosten ennalta ehkäisemiseen ja paljastamiseen liittyvää yhteistyötä 

julkisen ja yksityisen sektorin välillä. 

Neljännen kohdan osalta tavoitteena on kehittää lainsäädäntöä ja viranomaistoimintaa 

siten, että rikosten paljastamiseen ja selvittämiseen tarvittavien 

tietojen saanti, rikosvastuun kohdentaminen ja rikoshyödyn jäljittäminen 

turvataan myös rajat ylittävässä rikollisuudessa. 

Viidennen kohdan osalta tavoitteena on tutkimustoiminnan, jatkuvien ja 

systemaattisten tilannekartoitusten ja torjunnan vaikuttavuuden seurannan 

avulla pyrkiä tuottamaan riittävää tietoa yhteiskunnallista päätöksentekoa 

varten. Harmaan talouden ja talousrikollisuuden paljastamista ja selvittämistä 

on tarkoitus tehostaa ylläpitämällä ajan tasalla olevaa tilannekuvaa 

käynnissä olevista ilmiöistä. Viranomaisten aktiivisella tiedottamisella pyritään 

vaikuttamaan kansalaisten asenteisiin. Tutkimustoimintaa pyritään 

painottamaan viranomaisten päätöksentekotarpeet huomioivaan nopeaan 

ongelmalähtökohtaiseen tutkimukseen sekä jatkuvaan seuranta- ja analyysitoimintaan. 

3.9 Rikoslain erityisesti järjestäytynyttä rikollisuutta koskevasta sääntelystä 

3.9.1 Rangaistuksen koventamisperusteista 

Rikoslain 6 luvun 5 §:n 2-kohdan mukaan rangaistuksen koventamisperusteena 

on rikoksen tekeminen vakavien rikosten tekemistä varten järjestäytyneen 

ryhmän jäsenenä. Kyseinen koventamisperuste on säädetty jo 

41 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

vuonna 1976. Sen soveltamisen edellytyksenä on ensinnäkin se, että kysymyksessä 

on järjestäytynyt ryhmä. Järjestäytymisen on oltava niin tiivistä, 

että siitä voidaan päätellä käskyvaltasuhteiden olemassaolo ja työnjaon 

eriytyminen. Esimerkkinä lainvalmistelussa on käytetty huumeliigaa, jossa 

yksi voi olla rahoittaja ja toiminnan johtaja, toinen huumeiden maahantuoja, 

kolmas tukkumyyjä ja muut jakelijoita vähittäiskaupassa. Taloudellinen 

rikollisuus ja rahanpesu, ihmiskauppa ja yleensä rajat ylittävät kansainvälisen 

rikollisuuden muodot ovat tyyppiesimerkkejä perusteen soveltamisen 

tilanteista. 83 Sen sijaan näpistelyä ja ilkivaltaa harjoittava nuorisojoukko 

ei kuulu kyseisen koventamisperusteen piiriin, koska jengin työnjako 

ei ole eriytynyt eikä siinä ole erityisiä käskyvaltasuhteita. 84 

Perusteen soveltaminen edellyttää myös, että ne rikokset, joiden tekemistä 

varten ryhmä on järjestäytynyt, ovat vakavia. Koventamisperusteen soveltamista 

ei kuitenkaan ole yleisesti rajoitettu vakaviin rikoksiin. Se sopii 

vähäiseenkin rikokseen, jos se on välittömästi edistänyt ryhmän yhteistä 

toimintatavoitetta. Jos ryhmän jäsenen tekemällä rikoksella ei ole mitään 

yhteyttä järjestäytyneen rikollisryhmän toimintakokonaisuuteen, koventamisperustetta 

ei voida käyttää 85 . 

Mittaamisperusteen soveltaminen on arvioitu ongelmalliseksi erityisesti 

niissä tapauksissa, joissa tekijä on mukana rikoksen tekemisessä muiden 

painostuksesta ja ryhmäkurin vaikutuksesta. Tässä niin kuin useissa muissakin 

tapauksissa tulee esiin rangaistuksen mittaamisperusteiden kaksinapaisuus, 

sillä sama seikka saattaa eräissä tapauksissa puoltaa rangaistuksen 

koventamista ja toisissa olosuhteissa se voi osoittaa tarvetta rangaistuksen 

lieventämiseen. 86 Puheena olevan koventamisperusteen käytöstä 

on kertynyt jonkin verran oikeuskäytäntöä. 

Vaasan hovioikeuden käsiteltävänä olleessa tapauksessa oli kysymys siitä, 

että vastaajat olivat useissa turkistarhoissa avanneet kettujen häkkejä, 

jolloin suuri määrä eläimiä oli päässyt karkuun. Kettujen penikoinnin ollessa 

parhaillaan menossa emoketut, tultuaan häirityiksi, olivat tuhonneet 

tai hylänneet pentujaan. Osa naaraista oli luonut pentunsa, jolloin liian 

aikaisin syntyneet pennut olivat kuolleet. Häkit olivat voimapihtien ja 

sorkkarautojen käytön vuoksi vahingoittuneet. 

Vastaajien syyksi luettiin törkeitä vahingontekoja, vahingontekoja sekä 

tarpeettoman kivun ja tuskan tuottamisia eläimille. Arvioitavana oli myös 

koventamisperusteiden soveltuminen. Hovioikeus totesi, että tekoja ei ollut 

näytetty tehdyn mainitun pykälän 2 kohdassa tarkoitetun vakavia rikoksia 

varten järjestäytyneen ryhmän jäsenenä. Rikoslain 6 luvun tarkoittamia 

erityisiä rangaistuksen koventamisperusteita ei siten ollut. (VaaHO 

1997:25, 16.12.1996, lainvoimainen). 

83 HE 44/2002 vp. 

84 HE 125/1975 II vp. 

85 HE 125/1975 II vp. 

86 HE 44/2002 vp. 

42 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

3.9.2 Järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumisesta 

Sen lisäksi, mitä raportissa on aikaisemmin tuotu esille järjestäytyneen rikollisryhmän 

määritelmän osalta rikoslain maaliskuun alussa vuonna 2003 

voimaan tulleessa 17 luvun 1a §:ssä säädetään rangaistavaksi tekijäkumppanuutta 

ja varsinaista osallisuutta laajempi järjestäytyneen rikollisryhmän 

toimintaan osallistuminen 87 . Tekotavat on lueteltu tyhjentävästi: 

1) perustamalla tai organisoimalla järjestäytyneen rikollisryhmän 

taikka värväämällä tai yrittämällä värvätä väkeä sitä varten, 

2) varustamalla tai yrittämällä varustaa järjestäytynyttä rikollisryhmää 

räjähteillä, aseilla, ampumatarvikkeilla tai niiden valmistamiseen 

tarkoitetuilla aineilla tai tarvikkeilla taikka muilla vaarallisilla 

esineillä tai aineilla, 

3) toimeenpanemalla, yrittämällä toimeenpanna tai antamalla järjestäytyneelle 

rikollisryhmälle koulutusta rikollista toimintaa varten, 

4) hankkimalla, yrittämällä hankkia tai luovuttamalla järjestäytyneelle 

rikollisryhmälle toimitiloja tai muita sen tarvitsemia tiloja taikka 

kulkuvälineitä tai muita ryhmän toiminnan kannalta erittäin tärkeitä 

välineitä, 

5) suoraan tai välillisesti antamalla tai keräämällä varoja järjestäytyneen 

rikollisryhmän rikollisen toiminnan rahoittamiseksi, 

6) hoitamalla järjestäytyneen rikollisryhmän tärkeitä taloudellisia asioita 

tai antamalla ryhmän toiminnan kannalta erittäin tärkeitä taloudellisia 

tai oikeudellisia neuvoja tai 

7) järjestäytyneen rikollisryhmän rikollisten tavoitteiden saavuttamista 

muulla olennaisella tavalla aktiivisesti edistämällä 

Edellytyksenä on lisäksi, että osallistuminen koskee sellaista järjestäytyneen 

rikollisryhmän toimintaa, jossa tavoitteena on tehdä yksi tai useampi 

rikos, josta säädetty enimmäisrangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta, 

taikka yksi tai useampi 11 luvun 8 §:ssä tai 15 luvun 9 §:ssä tarkoitettu 

rikos, ja että tällainen rikos (pääteko) tai sen rangaistava yritys tehdään. 

Säännös ei edellytä, että rikoksen yrityksestä voitaisiin tuomita vankeutta 

vähintään neljä vuotta. Rangaistukseksi on säädetty sakkoa tai vankeutta 

enintään kaksi vuotta. Rangaistusvastuuta ei kuitenkaan ulotu sellaiseen 

oikeudelliseen neuvontaan, joka koskee rikoksen esitutkintaan tai tuomioistuinkäsittelyyn 

taikka rangaistuksen täytäntöönpanoon liittyvää oikeudellisen 

avustajan tai asiamiehen tehtävien hoitamista. Säännöstä ei myöskään 

sovelleta, jos teosta on säädetty muualla laissa yhtä ankara tai ankarampi 

rangaistus. Toissijaisuuslauseke katsottiin tarpeelliseksi selventä- 

87 Ks. tarkemmin HE 183/1999 vp, PeVL 10/2000 vp, HaVL 18/2000 vp ja LaVM 26/2002 vp. Lakivaliokunta 

nosti hallituksen esityksen perusteluissa esitetyt tekotavat säännöstekstiin perustuslakivaliokunnan 

kiinnitettyä rikosoikeudelliseen laillisuusperiaatteeseen huomiota (täsmällisyysvaatimus). 

43 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

mään muun muassa sitä, ettei rangaistussäännöstä sovelleta, jos henkilö on 

tehnyt pääteon tai ollut siihen osallisena yllyttäjänä tai avunantajana. 88 

Tekotavat edellyttävät aina aktiivista toimintaa, vaikka sitä ei suoranaisesti 

tunnusmerkistössä mainitakaan. Tämä vaatimus ilmenee yksilöidyistä tekotavoista. 

Lakivaliokunta on erikseen huomauttanut, ettei pelkkä järjestäytyneen 

rikollisryhmän kokouksiin osallistuminen täytä rikoksen tunnusmerkistöä. 

Kokouksiin osallistuminen on rajattu myös terroristiryhmän 

toiminnan edistämistä koskevan RL 34 a luvun 4 §:n ulkopuolelle. 

3.9.3 Kvalifiointiperusteista 

Eräissä kriminalisoinneissa järjestäytyneen rikollisryhmän toiminnassa tai 

sen jäsenenä tehty teko voi toimia kvalifiointiperusteena. Edellä esitetty 

koskee muun muassa RL 17 luvun 8 a §:n mukaista törkeää laittoman 

maahantulon järjestämistä (rikos on tehty osana 1 a §:n 4 momentissa tarkoitetun 

järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa), RL 17 luvun 18 a §:ssä 

tarkoitettua törkeää sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan 

levittämistä (rikos on tehty osana 1 a §:n 4 momentissa tarkoitetun 

järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa), RL 25 luvun 3 a §:n törkeää 

ihmiskauppaa (rikos on tehty osana 17 luvun 1 a §:n 4 momentissa tarkoitetun 

järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa), RL 44 luvun 7 §:ssä tarkoitettua 

törkeää dopingrikosta (rikoksentekijä toimii sellaisen rikoksen 

laajamittaiseen tekemiseen erityisesti järjestäytyneen ryhmän jäsenenä) ja 

RL 50 luvun 2 §:n mukaista törkeää huumausainerikosta (rikoksentekijä 

toimii sellaisen rikoksen laajamittaiseen tekemiseen erityisesti järjestäytyneen 

ryhmän jäsenenä). Toisaalta lainsäädännössä ei ole huomioitu riittävästi 

valmistelun kriminalisoimista erityisesti järjestäytyneeseen rikollisuuteen 

liittyvien tekojen osalta. Esimerkiksi murhan valmistelua ei ole 

säädetty rangaistavaksi. Henkirikoksen estäminen saattaa olla mahdotonta, 

kun teko on jo edennyt yritysasteelle. Tämän vuoksi tulisi harkita myös 

törkeimpien rikosten valmisteluvaiheen kriminalisointia ja niiden selvittämiseksi 

käytettävissä olevia pakkokeinoja. 

Tekojen liityntä järjestäytyneeseen rikollisuuteen on huomioitu myös 

muualla lainsäädännössä. Esimerkiksi rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta 

Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä 

annetun lain (1286/2003) 3 §:n mukaan luovuttaminen on mahdollista 

kaksoisrangaistavuutta tutkimatta, kun kysymyksessä on rikollisjärjestöön 

osallistumisesta ja järjestäytyneestä varkausrikollisuudesta. Omaisuuden 

tai todistusaineiston jäädyttämistä koskevien päätösten täytäntöönpanosta 

Euroopan unionissa annetun lain (540/2005) 3 §:n mukaan jäädyttämispäätös 

on mahdollinen vaikka kaksoisrangaistavuuden vaatimus ei täyttyisikään, 

kun kysymyksessä on rikollisjärjestöön osallistumisesta ja järjestäytyneestä 

varkausrikollisuudesta. 

88 LaVM 26/2002 vp. 

44 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

3.10 Toimivaltuuksien kehityksestä erityisesti järjestäytyneen rikollisuuden 

torjunnan kannalta tarkasteltuna 

Toimivaltuudella, erotettuna toimivallan käsitteestä, tarkoitetaan keinoja ja 

toimenpiteitä, joita poliisimies on oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettu 

käyttämään toteuttaessaan poliisille lain mukaan kuuluvia tehtäviä 89 . Toimivaltuuksia 

voidaan tyypitellä eri tavoin – esimerkiksi perusoikeusnäkökulmasta 

lähtien. Toimivaltuuksilla voidaan puuttua esimerkiksi oikeussubjektien 

fyysiseen koskemattomuuteen, yksityisyyteen ja omaisuuteen. 

Toimivaltuuksien kehitys on sidoksissa toimintaympäristön kehitykseen 

(väestön keskittyminen ja kaupungistuminen, väestön ikääntyminen, sosiaalisen 

kontrollin heikkeneminen, väestön polarisoituminen ja syrjäytymiskehitys, 

kansainvälistyminen, turvattomuuden tunteen lisääntyminen 

jne.), jolle jälkimodernissa yhteiskunnassa on ollut leimallista erityisesti 

nopea teknistyminen. Ensimmäisenä merkittävänä vaiheena toimivaltuuksien 

kehityksen osalta olikin mahdollisuus televalvontaan (vuosi 1992) ja 

telekuunteluun (vuosi 1995) 1990-luvulla. Toimivaltuuksia on kehitetty 

viimevuosina erityisesti järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan tehostamiseksi. 

Taustalla on usein ollut myös kansainväliseen yhteistyöhön liittyvät 

näkökohdat (muun muassa menetelmien yhteensopivuus ja yhdenmukaisuus) 

90 . Samalla on kuitenkin havaittu, että rikollisessa toiminnassa on 

osaamista ja resursseja muuntaa toimintaa ja toimintamalleja siten, että 

toimivaltuuksien (kuten telepakkokeinojen) käyttö ei enää tuotakaan odotettua 

tulosta näytön hankinnan ja/tai tutkinnan suuntaamisen kannalta 

tarkasteltuna. Järjestäytyneen rikollisuuden osalta on myös varsin tavanomaista, 

että rikollisten läheisyyteen pyrkivän uuden henkilön tausta ja 

motiivit pyritään selvittämään tarkoin. Kiinteän sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, 

kurin ja hierarkian vuoksi lainvalvontaviranomaiset ovat kohdanneet 

vaikeuksia toteuttaessaan näihin jengeihin kohdistuvaa rikostorjuntaa. 

Vaikeudet koskevat erityisesti peitetoimintaa ja valeostoa, joita keinoja on 

tarkoitus käyttää juuri järjestäytyneen ja muun vakavimman rikollisuuden 

torjunnassa. 

89 HELMINEN, Klaus – KUUSIMÄKI, Matti – SALMINEN, Markku: Poliisioikeus. Helsinki 1999, s. 78. 

Ks. toimivallan käsitteestä esimerkiksi MÄENPÄÄ, Olli: Hallinto-oikeus, 2. laitos. Helsinki 1997, SINI- 

SALO, Kari: Poliisioikeuden perusteet. Helsinki 1973 ja PARLAMENTAARINEN POLIISIKOMITEA: 

Parlamentaarisen poliisikomitean mietintö KM 1986:16. 

90 Viranomaisten kansainvälisen yhteistyön tehostamista koskee yleissopimus keskinäisestä oikeusavusta 

rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä sekä yleissopimus tullihallintojen keskinäisestä 

avunannosta ja yhteistyöstä sekä siihen liittyvä oikaisupöytäkirja, niin kutsuttu Napoli II -sopimus. Edellä 

mainitut yleissopimukset sekä muut viranomaisten kansainvälistä yhteistyötä sääntelevät sopimukset 

edellyttävät, että yhteistyö on myös peitetoiminnan sekä valeoston osalta mahdollisimman esteetöntä eri 

valtioiden toimivaltaisten viranomaisten välillä. 

45 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

Kokonaan uusia, järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan liittyviä, "telekuuntelun 

jälkeisiä" toimivaltuuksia on varsin harvalukuinen joukko 91 . 

Niistä on mainittava erityisesti tietolähdetoiminta, peitetoiminta, valeosto, 

tiedonhankinnan suojaaminen ja vakituiseen asumiseen tarkoitetun tilan 

tekninen kuuntelu eli ns. asuntokuuntelu. Lukumääräisesti tarkasteltuna 

kyseisten toimivaltuuksien käyttö vuositasolla on varsin vähäistä. 

3.10.1 Tulevaisuuden haasteista toimivaltuuksien osalta 

Yksittäisiä tarkistuksen luontoisia muutoksia lukuun ottamatta uusien toimivaltuuksien 

määrällinen kehitys on ollut telekuuntelun mahdollistumisen 

jälkeen varsin vähäistä. Vaikka edellä mainittuja toimivaltuuksia käytetäänkin 

lukumääräisesti vähän, ovat ne olleet kuitenkin kansallisten ja 

kansainvälisten rikoskokonaisuuksien paljastamisessa ja selvittämisessä 

tärkeässä asemassa. 

Havaittavissa on jonkin verran painopisteen siirtymistä rikosten estämistä 

ja paljastamista koskevien toimivaltuuksien suuntaan. Tiedonhankinnan 

kehittämisen osalta esimerkiksi mahdollisuus peitetoiminnassa tehdä muutoin 

kriminalisoituja tekoja ja anonyymitodistelu ovat rikostorjuntakeinoja, 

joita tulee harkita tulevaisuudessa. 

Rikosten estämiseen, paljastamiseen ja selvittämiseen liittyvät toimivaltuudet 

ovat kehittyneet toimintaympäristön muutosten mukaisesti, mutta 

puutteita on käytännössä havaittu erityisesti rikosprosessia ja täytäntöönpanoa 

pakoilevien tavoittamisessa ja rikoshyödyn jäljittämisessä tarvittavien 

toimivaltuuksien osalta. Myös todistajansuojelua ja viranomaisiin 

kohdistuvia uhkia koskevien toimenpiteiden kysyntä näyttäisi kasvavan 

nopeasti, mikä saattaa aiheuttaa lähitulevaisuudessa tarpeen arvioida myös 

toimivaltuuksia sekä myös nykyisten kriminalisointien ulottuvuutta. Viimeisen 

kymmenen vuoden aikana tehdyt lukuisat muutokset edellyttävät 

lainsäädännön koherenssin ja konsistenssin tarkistamista. Lisäksi rikostorjunnan 

kentällä toimivien eri lainvalvontaviranomaisten sekä toisaalta po- 

91 Pakkokeinolakiin tehtiin vuonna 1995 tekninen rikosnimikkeitä koskeva tarkistus, vuonna 2003 telekuuntelu 

mahdollistui kätkemisrikoksen ja ammattimaisen kätkemisrikoksen ja rahanpesun osalta, vuonna 

2004 puolestaan törkeimpien talousrikosten, törkeän vahingonteon ja törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön 

osalta ja vuonna 2005 telekuuntelua koskeva toimivaltuus kirjattiin ensimmäistä kertaa poliisilakiin 

(terrorismirikokset). Pakkokeinolain mukaisessa teknisessä tarkkailussa sallittiin vuonna 1999 laitteen 

sijoittaminen kulkuneuvoon ja muuhun tilaan, muttei vakituiseen asuntoon. Vuonna 2001 poliisilain 

muutoksella laskettiin teknisen kuuntelun edellytyksiä (ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta 

tai huumausainerikos) ja vuonna 2003 tekninen tarkkailu mahdollistettiin terrorismirikosten valmistelun 

osalta. Vuonna 2004 toimivaltuudet ulotettiin niin sanottuun asuntokuunteluun (pakkokeinolaki). 

televalvonta lisättiin poliisilakiin vuonna 2001. Vuonna 2003 televalvontaa (pakkokeinolaki) koskeviin 

edellytyksiin lisättiin terrorismirikoksen valmistelu. Vuonna 2004 pakkokeinolain mukaisen televalvonnan 

edellytyksiä muutettiin (ankarin rangaistus vähintään neljä vuotta vankeutta) ja sitä voitiin käyttää 

myös paritusrikosten tutkinnassa. 

46 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

liisiyksiköiden väliset vastuut, roolit ja tehtävät tulisi säätää, määrätä ja 

ohjeistaa selkeäksi, jotta tarkoituksettomilta tai oikeusturvaa ja oikeusvarmuutta 

vaarantavilta päällekkäisyyksiltä vältyttäisiin. On selvää, että 

tässä kehityksessä poliisin vastuu johtavana rikostorjuntaviranomaisena 

tulee myös vahvistaa lainsäädännön tasolla. Haasteena voidaan pitää myös 

sitä, että kansainvälisessä yhteistoiminnassa viranomaistoimet voidaan 

suorittaa samanaikaisesti ja yksituumaisesti ja jossa toiminnassa huomioidaan 

myös pienten valtioiden edut. 

3.11 Järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan liittyvistä vastuista 

3.11.1 Tullilaitoksen tehtävistä 

Tulli vastaa kolmansien maiden liikenteen ja kaupan tullivalvonnasta sekä 

vienti- ja kauttakulkuliikenteen valvonnasta sekä sisäkaupan ja -liikenteen 

tullivalvonnasta. Sen tehtäviin kuuluu myös ympäristövaarallisten, kuten 

radioaktiivisten ja säteilevien aineiden, romun ja jätteiden sekä huumeiden 

ja muiden laittomien tavaroiden tuonnin estäminen Suomeen. Edelleen 

Tulli valvoo vaarallisten aineiden kuljetuksia, kuorma- ja linja-autojen 

kuljettajien lepo- ja työaikoja sekä tarkastaa ajoneuvojen liikennekelpoisuutta. 

Lisäksi Tullilla on jonkin verran passintarkastustehtäviä. 92 

Valvonta ja tarkastukset suunnataan todennäköisiin salakuljetuslähetyksiin 

mm. kansainvälisen tiedustelutoiminnan ja riskianalyysin avulla. Tullin 

tiedustelun päätehtävät liittyvätkin huumausaine-, talous- ja järjestäytyneen 

rikollisuuden torjuntaan. Tiedustelu vastaa tullirikosten ehkäisemiseen 

ja paljastamiseen kohdistuvien tietojen keräämisestä, analysoinnista 

ja jakelusta. 93 

Tulli huolehtii itse tullirikosten tutkinnasta, joita ovat mm. tuontiin ja 

vientiin liittyvät huume- ja talousrikokset. Tulli keskittyy erityisesti ammattimaisen 

ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan. 94 

Poliisin ja tullihallituksen välillä ollaan sopimassa poliisin devoluutiooikeudesta 

vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden osalta. 

92 www.tulli.fi 



47 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

3.11.2 Rajavartiolaitoksen tehtävistä 

Rajavartiolain (578/2005) 3 §:n mukaan rajavartiolaitoksen toiminnan tavoitteena 

on rajaturvallisuuden ylläpitäminen yhteistyössä muiden viranomaisten 

kanssa. Rajavartiolaitos suorittaa erikseen säädettyjä valvontatehtäviä 

sekä toimenpiteitä rikosten ennalta estämiseksi, selvittämiseksi ja 

syytteeseen saattamiseksi yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa. Rajavartiolaitos 

suorittaa myös poliisi- ja tullitehtäviä, etsintä- ja pelastustehtäviä 

sekä osallistuu sotilaalliseen maanpuolustukseen. Rajavartiolaitoksella 

on lisäksi meripelastustehtäviä. 

Rajavartiolaitoksen tehtävistä säädetään tarkemmin rajavartiolain 4 luvussa. 

Rajavartiolaitoksella on siten rajavalvontatehtävä ja rajatarkastustehtäviä 

(17 §); yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämistehtävä rajanylityspaikalla 

(20 §); kiireellisissä tapauksissa yleiseen järjestykseen ja 

turvallisuuteen liittyviä poliisitehtäviä (21 §); terrorismintorjuntaan ja 

muihin erityistilanteisiin liittyviä tehtäviä (22 §); henkilöiden ja omaisuuden 

suojaamiseen liittyviä turvaamistehtäviä (23 §); tullitehtäviä (24 §); 

sotilaallisen maanpuolustuksen tehtäviä (25 §); rajatapahtumia sekä maahantulo- 

ja maastalähtöedellytyksiä koskevia tutkintatehtäviä (27 §). Rajavartiolaitos 

voi osallistua myös pelastustoimintaan ja sairaankuljetuksiin 

(26 §). 

Esitutkintaan liittyvistä rajavartiolaitoksen tehtävistä säädetään rajavartiolain 

6 luvussa. Lain 42 §:n mukaan rajavartiolaitos tutkii muun muassa rikoksia, 

jotka koskevat sen valvottavan rajan ylittämisestä annettujen säännösten 

tai määräysten rikkomista rikoslain 17 luvun 7 tai 7 a §:ssä säädetyllä 

tavalla tai muulla laissa säädetyllä tavalla, rikoslain 17 luvun 8 ja 8 a 

§:ssä tarkoitettua laittoman maahantulon järjestämistä ja näihin tekoihin 

liittyvää rikoslain 25 luvun 3 ja 3 a §:ssä tarkoitettua ihmiskauppaa sekä 

muuta rikoslain 25 luvussa tarkoitettua vapauteen kohdistuvaa rikosta, rajavartiolaitoksen 

tarkastettavaa asiakirjaa koskevaa rikoslain 33 luvun 1–4 

§:ssä tarkoitettua väärennysrikosta, rikoslain 17 luvun 7 b §:ssä tarkoitettua 

alueloukkausta tai muuta Suomen alueellisen koskemattomuuden loukkaamista 

taikka rajavartiolaitoksen valvottavaksi säädetyn muun säännöksen 

tai määräyksen noudattamatta jättämistä. Rajavartiolaitos voi tietyin 

edellytyksin suorittaa pyynnöstä myös muunkin rikoksen esitutkinnan (43 

§) ja muiden esitutkintaviranomaisten devoluutio-oikeudesta säädetään 44 

§:ssä (esitutkinnan siirtäminen toiselle esitutkintaviranomaiselle). 

3.11.3 Poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen yhteistoiminnasta 

Koska tullin ja rajavartiolaitoksen tehtävät ovat osittain päällekkäisiä poliisin 

säädettyjen tehtävien kanssa, on ollut tarpeen säätää kyseisten viranomaisten 

(jäljempänä myös PTR-viranomaiset) yhteistoiminnasta. Yhteis- 

48 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

toiminta on välttämätöntä myös siksi, että yksittäiset viranomaiset eivät rajallisten 

voimavarojen vuoksi kykene saamaan aikaan riittävän laajaalaista 

(yhteiskunnallista) vaikuttavuutta rikostorjunnassa. Viranomaisyhteistyön 

merkitystä onkin painotettu eri yhteyksissä ja sitä koskevia tavoitteita 

on sisällytetty useisiin kansallisiin ohjelmiin. Muun muassa edellä 

käsitellyssä sisäisen turvallisuuden ohjelmassa lueteltuja, yhteistyötä edellyttäviä 

toimenpiteitä ovat muun muassa: 1) poliisi-, tulli- ja rajavartioviranomaisten 

yhteisten rikostiedustelu- ja analyysitoimintojen perustaminen, 

2) suomalaisen poliisi-, tulli- ja rajavartioviranomaisten sekä syyttäjien 

yhteistyömallin käyttöönoton edistäminen Baltian maissa, Venäjällä ja 

Pohjoismaissa, 3) raja- ja tullitarkastuksissa käytettävän valvontatekniikan 

kehittäminen, 4) rajat ylittävän rikollisuuden torjunnan tehostaminen tiivistämällä 

poliisi-, tulli- ja rajavartiolaitoksen sekä syyttäjälaitoksen välistä 

yhteistyötä sekä 5) rajavartiolaitoksen ja tullin erityisosaamisen ja kaluston 

käytön ja käyttövalmiuden lisääminen terrorismin torjuntaan ja 

muihin erityistilanteisiin liittyvissä, poliisin johtovastuulla olevissa operaatioissa. 

Poliisi-, tulli- ja rajavartioviranomaisten yhteistoiminnasta annetun valtioneuvoston 

asetuksen (257/2001) 2 §:n mukaisia yhteistoiminnan kohteita 

ovat erityisesti rikosten ennalta estäminen, paljastaminen ja selvittäminen; 

tavaroiden maahantuonnin ja maastaviennin laillisuuden valvonta; henkilöiden 

maahantulon ja maastalähdön sekä ulkomaalaisten maassaolon laillisuuden 

valvonta; PTR-viranomaisten kansainväliseen toimintaan liittyvät 

yhteiset tehtävät. Yhteistoiminnasta säätämisen tarkoituksena on ollut erityisesti 

PTR-viranomaisten tehtävien tarkoituksenmukainen, taloudellinen 

ja joustava suorittaminen. 

PTR-viranomaisten yhteistoiminnasta on myös sisäasiainministeriön määräykset 

3317/41/1999 ja SM-2000-1892/Tu-41. Lisäksi viimeaikaisesta 

PTR-yhteistyöstä on erityisesti mainittava rikostiedustelun ja -analyysin 

rakenteiden kehittäminen, jota käsitellään tarkemmin jäljempänä. PTRyhteistoiminnasta 

rikostorjunnassa valmistellaan myös lain tasoista säädöstä. 

3.11.4 Poliisiyksiköiden tehtävistä 

Poliisin hallinnosta annetun lain (110/1992) 7 §:n mukaan paikallispoliisin 

tehtävänä on 1) ylläpitää yleistä järjestystä ja turvallisuutta; 2) toimia rikollisuuden 

ennalta estämiseksi; 3) tutkia rikoksia ja muita yleistä järjestystä 

tai turvallisuutta vaarantavia tapahtumia; 4) ohjata ja valvoa liikennettä 

sekä toimia liikenneturvallisuuden edistämiseksi; ja 5) suorittaa muut 

poliisille säädetyt tai määrätyt tehtävät. Säännös ilmaisee 6 §:n 1 momentin 

ohella myös rikostorjuntaa koskevan lähtökohtaisen aluevastuuperiaat- 

49 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

teen. Säännöksen mukaan paikallispoliisi vastaa alueensa rikostorjunnasta. 

95 

Poliisin hallintolain 9 §:n 1 momentin mukaan keskusrikospoliisin tehtävänä 

on torjua kansainvälistä, järjestäytynyttä, ammattimaista, taloudellista 

ja muuta vakavaa rikollisuutta, suorittaa tutkintaa sekä kehittää rikostorjuntaa 

ja rikostutkintamenetelmiä. Säännöksen toisen momentin mukaan 

ministeriö määrää ne asiaryhmät, jotka kuuluvat keskusrikospoliisin tutkittaviksi. 

Ministeriö määrää myös keskusrikospoliisin ja poliisin muiden yksiköiden 

välisistä tutkintajärjestelyistä. Kolmannen momentin mukaan poliisin 

lääninjohdolla on oikeus yksittäistapauksessa määrätä tutkintajärjestelyistä 

keskusrikospoliisin ja paikallispoliisin kesken läänissä. 

Poliisin hallinnosta annetun asetuksen (158/1996) 7 §:n mukaan keskusrikospoliisin 

tulee poliisin hallinnosta annetussa laissa säädetyn tehtävän toteuttamiseksi 

erityisesti 1) seurata rikollisuutta; 2) suorittaa tai hankkia 

esitutkinta-, syyttäjä- tai oikeusviranomaisen pyytämät rikostekniset tutkimukset 

sekä sellaiset muut rikostekniset tutkimukset, joita poliisi ja 

muut viranomaiset tarvitsevat poliisitutkinnan, laissa säädetyn valvontatehtävän 

tai onnettomuustutkinnan suorittamiseksi; 3) hoitaa kansainvälisessä 

rikospoliisitoiminnassa kansalliselle keskukselle kuuluvat tehtävät ja 

muut virastolle määrätyt kansainväliset tehtävät; sekä 4) hankkia ja ylläpitää 

rikosteknisten tutkimusten suorittamiseksi tarvittavia vertailunäytekokoelmia. 

Keskusrikospoliisin tehtäviä on täsmennetty useissa hallinnollisissa määräyksissä 

ja ohjeissa. Niistä operatiivisen rikostorjunnan kannalta keskeisimmät 

ovat 31.1.2003 annettu sisäasiainministeriön määräys keskusrikospoliisin 

tehtävistä rikosten esitutkinnassa ja poliisitutkinnassa (SM- 

2003-00287/Tu-411), 28.10.2001 annettu sisäasiainministeriön määräys 

vakavan rikollisuuden torjuntakohteen määrittäminen ja valitseminen 

(SM-2001-1520/Ri-2) sekä 16.1.2004 voimaan tullut määräys rikostiedustelusta 

ja rikosanalyysistä (SM-2004-88/Ri-2). 

Keskusrikospoliisin tehtävistä rikosten esitutkinnassa ja poliisitutkinnassa 

annetun sisäasiainministeriön määräyksen mukaan keskusrikospoliisin 

ensisijaisena tehtävänä on vakavan rikollisuuden torjuntakohteiden 

määrittämistä ja valitsemista koskevassa sisäasiainministeriön 

määräyksessä tarkoitettujen järjestäytyneiden rikollisryhmien koko rikollisen 

toiminnan lopettamiseen tähtäävä ennalta estäminen ja tapahtuneiden 

rikosten tutkinta. Sen lisäksi keskusrikospoliisi tutkii muuta vakavaa 

rikollisuutta, kun esitutkinta 

• liittyy sellaiseen muuhun rikollisryhmään, joka rikollisen toimintansa 

vuoksi on keskusrikospoliisin erityisessä seurannassa; 

• liittyy henkirikokseen tai sen yritykseen, jonka kohteena tai tekijänä 

on järjestäytyneen rikollisryhmän jäsen; 

• edellyttää tutkintaryhmän perustamista vieraan valtion kanssa; 

95 Paikallispoliisin tehtäviä on tarkennettu useissa sisäasiainministeriön määräyksissä ja ohjeissa mukaan 

lukien jäljempänä keskusrikospoliisin tehtävien kohdalla käsitellyt asiakirjat. 

50 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

• edellyttää tavanomaista laajempaa kansainvälistä yhteistyötä; 

taikka 

• liittyy terroririkokseen, jollei suojelupoliisin kanssa toisin sovita. 

Edelleen tehtävämääräyksen mukaan keskusrikospoliisi ja poliisin lääninjohto 

sopivat yhteistoimintasopimuksessa tai yksittäistapauksessa 

keskusrikospoliisin ja paikallispoliisin tutkintavastuusta, kun asia 

• liittyy vaikeasti selvitettävään henkirikokseen tai sen yritykseen; 

• rikosasian laajuuden ja vahingollisuuden vuoksi edellyttää useampien 

poliisin yksiköiden muodostamaa tutkintaorganisaatiota; 

• liittyy rikosoikeudelliseen ennakkotapaukseen; 

• edellyttää erityistä asiantuntemusta; 

• edellyttää esteellisyyssäännösten tai näihin rinnastettavien syiden 

vuoksi erityisiä tutkintajärjestelyjä; taikka 

• edellyttää ammattitaitoisen esitutkinnan alkutoimenpiteiden 

varmistamista ja järjestämistä erityyppisissä kiireellisissä tilanteissa. 

Vastaavaa menettelyä noudatetaan soveltuvin osin Helsingin kihlakunnan 

poliisilaitoksen kanssa. 

Edelleen määräyksen mukaan poliisiyksikön tulee ilmoittaa viipymättä 

poliisin lääninjohdolle ja keskusrikospoliisille asiasta, jonka tutkinta kuuluu 

tai edellä mainitun sopimusmenettelyn mukaisesti saattaisi kuulua 

keskusrikospoliisille. Virka-ajan ulkopuolella ilmoitus tehdään keskusrikospoliisin 

johtovalmiudessa olevalle tutkinnanjohtajalle. Asian tutkintavastuu 

siirtyy keskusrikospoliisille heti, kun se voidaan tehdä vaarantamatta 

tutkinnan alkutoimenpiteiden suorittamista, jollei toisin sovita. Tapahtuneesta 

henkirikoksesta tai sen yrityksestä tulee aina tehdä ilmoitus 

keskusrikospoliisille rikosanalyysin turvaamiseksi. 

Vakavan rikollisuuden kohdetorjuntamenettelystä annetun määräyksen 

erityisenä tavoitteena on vakavan rikollisuuden torjuntaresurssien 

suunnitelmallinen sekä johdettu kohdentaminen valinta- ja määrittelyprosessin 

avulla siten, että torjuntatoimenpiteillä saadaan aikaan mitattavissa 

olevaa vaikuttavuutta. Keskusrikospoliisi on johtanut kohdetorjuntaprosessia 

alueellisella, valtakunnallisella ja myös kansainvälisellä tasolla 

koko sen toteuttamisen ajan. Se on myös yhtä poikkeusta lukuun ottamatta 

vastannut valtakunnallisiksi ja kansainvälisiksi kohteiksi valittujen 

operaatioiden läpiviennistä. Kohdetorjuntamenettelyä käsitellään tarkemmin 

jäljempänä. 

Rikostiedustelusta ja rikosanalyysistä annetun määräyksen keskeisimmät 

tavoitteet ovat rikostiedustelun ja rikosanalyysitoiminnan vaikuttavuuden 

lisääminen, rikoksia paljastavan toiminnan kehittäminen sekä 

käsitteiden määrittely ja yhdenmukaistaminen. 

Määräyksen mukaan keskusrikospoliisi 

• perustaa valtakunnallisen rikostiedustelu- ja rikosanalyysikeskuksen 

ja johtaa sen toimintaa ottaen huomioon valtakunnallisessa 

PTR-yhteistoimintasopimuksessa sovitut seikat; 

• suorittaa erityisesti vakavaan, järjestäytyneeseen ja kansainväliseen 

rikollisuuteen liittyvää rikostiedustelua ja rikosanalyysiä; 

51 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

• koordinoi yhteistoimintasopimuksissa tarkemmin määritellyllä 

tavalla niiden alueellisten rikostiedustelu- ja rikosanalyysiryhmien 

toimintaa, joihin se osallistuu; 

• välittää ja käsittelee kansainvälisistä lähteistä saatua rikostiedustelutietoa; 

• hankkii, käsittelee, analysoi ja välittää ajantasaista, kattavaa ja 

käyttökelpoista operatiivista ja strategista rikostiedustelutietoa 

rikostorjunnasta vastaavien viranomaisten yhteisiin paikallisiin, 

alueellisiin ja valtakunnallisiin tarpeisiin; 

• laatii oma-aloitteisesti ja poliisin ylijohdon toimeksiannosta rikostiedusteluun 

ja rikosanalyysiin perustuvia selvityksiä; 

• kehittää rikostiedustelun ja rikosanalyysin sisältöä ja menetelmiä; 

• kartoittaa rikostiedusteluun ja rikosanalyysiin liittyviä parhaita 

käytäntöjä; 

• huolehtii rikostiedustelu- ja rikosanalyysikoulutuksesta suunnittelemalla 

ja toteuttamalla sitä yhteistyössä poliisin lääninjohtojen, 

suojelupoliisin, Helsingin kihlakunnan poliisilaitoksen ja 

poliisioppilaitosten kanssa sekä osallistumalla siihen; 

• järjestää poliisin ylijohdon antaman ohjauksen mukaisesti rikostiedusteluun 

ja rikosanalyysiin liittyvän keskitetyn tiedonhallinnan 

ja toimintaprosessit operatiivisen tiedon kulkua varten 

muun muassa PTR-viranomaisten välillä yhdessä poliisin tietohallintokeskuksen 

kanssa; 

• kehittää rikostiedusteluun ja rikosanalyysiin liittyviä tiedonhallintaprosesseja, 

-järjestelmiä ja -välineitä sekä rikostiedustelun 

ja rikosanalyysin rakenteita, työprosesseja, metodeja, varusteita 

ja kalustoa yhdenmukaiseksi koko valtakunnassa; sekä 

• osallistuu rikostiedustelua ja rikosanalyysiä koskevan ohjekirjan 

laatimiseen ja päivittämiseen. 

Keskusrikospoliisin, suojelupoliisin ja poliisiammattikorkeakoulun tehtäväjaosta 

valtakunnallisesti merkittävään strategiseen rikosanalyysiin 

liittyvän tutkimustoiminnan osalta sovitaan määräyksen mukaan erikseen 

etukäteen poliisin ylijohdon kanssa. 

Poliisin ylijohto, Tullihallitus ja Rajavartiolaitos sopivat valtakunnallisen 

PTR-yhteistyön puitteissa laadittavissa yhteistoimintasopimuksissaan 

tarkemmin rikostiedusteluun ja rikosanalyysiin liittyvästä yhteistoiminnasta. 

Poliisin lääninjohto, Helsingin kihlakunnan poliisilaitos ja keskusrikospoliisi 

sopivat valtakunnallisen PTR-johtoryhmän linjausten mukaisesti 

alueellisissa yhteistoimintasopimuksissa raja- tai merivartioston, tullipiirin 

sekä muiden alueellaan kiinteästi poliisin kanssa rikostorjuntayhteistyössä 

toimivien viranomaisten kanssa alueelliseen rikostiedusteluun 

ja rikosanalyysiin liittyvästä yhteistoiminnasta. 

Nykyinen rikostiedustelua ja rikosanalyysiä koskeva määräys tuli voimaan 

vuonna 2004, jonka yhteydessä kumottiin sisäasiainministeriön 

vuonna 2001 antama määräys rikostiedustelusta ja tarkkailusta. Tarkkailusta 

ei ole voimassa olevaa valtakunnallista ohjetta tai määräystä. 

Poliisin hallintolain 10 §:n mukaan suojelupoliisin tehtävänä on torjua sellaisia 

hankkeita ja rikoksia, jotka voivat vaarantaa valtio- ja yhteiskuntajärjestystä 

tai valtakunnan sisäistä tai ulkoista turvallisuutta sekä suorittaa 

tällaisten rikosten tutkintaa. Sen tulee myös ylläpitää ja kehittää yleistä 

52 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

valmiutta valtakunnan turvallisuutta vaarantavan toiminnan estämiseksi. 

Säännöksen toisen momentin mukaan ministeriö määrää tarkemmin ne 

asiaryhmät, jotka kuuluvat suojelupoliisin tutkittavaksi 96 . Poliisin hallinnosta 

annetun asetuksen 8 §:n mukaisesti suojelupoliisin tulee poliisin hallinnosta 

annetussa laissa säädetyn tehtävän toteuttamiseksi antaa ministeriön 

vahvistamien yleisten perusteiden mukaisesti viranomaisille ja yhteisöille 

sellaisia ohjeita, neuvoja ja tietoja, jotka ovat tarpeen valtion turvallisuuden 

ylläpitämiseksi tai siihen kohdistuvien loukkausten estämiseksi. 

Poliisin hallintolain 11 §:n mukaan liikkuvan poliisin tulee muun muassa 

toimia rikollisuuden ennalta estämiseksi sekä tutkia rikoksia ja muita 

yleistä järjestystä ja turvallisuutta vaarantavia tapahtumia. 

3.11.4.1 Poliisiyksiköiden välisestä yhteistoiminnasta 

Vielä toistaiseksi voimassa olevan poliisin hallinnosta annetun lain 4 §:n 

mukaan poliisin ylijohto päättää paikallispoliisin ja poliisin valtakunnallisten 

yksiköiden yhteistoiminnan perusteista läänissä 97 . Edellä mainittujen 

poliisin hallinnosta annetun lain ja asetuksen säännösten lisäksi yhteistoimintaa 

koskevat poliisiasetuksen (1112/1995) 2–6 §:n säännökset toiminnallisista 

johtosuhteista. Ne jätetään tässä yhteydessä vain maininnan varaan. 

Sisäasiainministeriö on antanut 21.5.2004 myös määräyksen paikallispoliisin 

ja poliisin valtakunnallisten yksiköiden yhteistoiminnan perusteista 

läänissä (SM-2004-01357/Tu-41). Määräyksen mukaan paikallispoliisin ja 

valtakunnallisten yksiköiden pääasiallinen tehtäväjako määräytyy siten, että 

paikallispoliisi vastaa poliisin ympärivuorokautisesti hoidettavista perustehtävistä 

ja valtakunnallisten yksiköiden toiminnan pääpaino on erityisosaamista 

ja -kalustoa vaativissa tehtävissä. Lisäksi poliisin ylijohdon 

ja valtakunnallisten yksiköiden välisissä tuloskeskusteluissa sovitaan vuosittain 

asianomaisten yksiköiden valtakunnalliset tulostavoitteet. Valtakunnallisten 

yksiköiden tulee kyetä vastaamaan säädetyistä valtakunnallisista 

tehtävistään ja tulostavoitteet asetetaan siten, että tarvittava 

yhteistoiminta paikallispoliisin kanssa voidaan toteuttaa. Määräyksessä 

kiinnitetään huomiota myös siihen, että paikallispoliisin ja liikkuvan poliisin 

laissa säädetyt tehtävät ovat lähes yhtenevät. 

Poliisin tulostavoitteiden ja valtakunnallisten yksiköiden toiminnan yhteensovittaminen 

läänissä tapahtuu poliisin lääninjohdon ja valtakunnallisten 

yksiköiden välisissä toimintasopimusneuvotteluissa. Neuvotteluissa 

on määräyksen mukaan sovittava läänin poliisitoiminnan tavoitteista, toi- 

96 Sisäasiainministeriö on antanut 31.1.2003 po. määräyksen (SM-2003-00288/Tu-411). 

97 Eduskunta on hyväksynyt poliisin hallinnosta annetun lain 4 §:n muutoksen (HE 72/2006 vp ja EV 

194/2006 vp). Sen mukaan poliisin ylijohdon tehtävänä on muun muassa päättää paikallispoliisin ja muiden 

poliisiyksiköiden välisestä yhteistoiminnasta. Muutokset tulevat voimaan 1.3.2007. 

53 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

minnan painoalueista sekä yhteistoiminnan muodoista. Sopimukset on tehtävä 

kahden kuukauden kuluessa poliisin ylijohdon, poliisin valtakunnallisten 

yksiköiden ja poliisin lääninjohtojen välisten tulosneuvotteluiden 

päättymisestä. Sopimuksiin on kirjattava kaikki sellaiset tiedossa olevat 

alueelliset tapahtumat ja teemat, jotka edellyttävät paikallispoliisin ja valtakunnallisten 

yksiköiden yhteistoimintaa. Sopimuksissa on todettava 

myös paikallispoliisin poliisin valtakunnallisille yksiköille mahdollisesti 

antama virka-apu. Sopimukset on päivitettävä kun toimintaympäristössä 

tapahtuneet muutokset sitä edellyttävät. 

Yhteistoimintasopimuksen piiriin kuulumaton päätös voidaan tehdä kun 

asiasta on neuvoteltu asianomaisen yksikön päällikön kanssa ja kun kyseessä 

on tilapäinen, välttämätön lisäpanostus tiettyyn toiminnalliseen tarpeeseen, 

jota ei ole voitu ennakoida. Tällaisena ei kuitenkaan voida pitää 

tilanteita, joissa paikallispoliisin voimavarat ovat vähentyneet esimerkiksi 

henkilöstön koulutuksen tai vastaavan syyn vuoksi. Edellä mainittujen 

edellytysten täytyttyä poliisin lääninjohto voi päättää alueelleen sijoitetun 

valtakunnallisen yksikön henkilöstön ja kaluston käytöstä. 

Määriteltäessä tärkeysjärjestystä samanaikaisesti hoidettavien tehtävien 

kesken poliisi asettaa etusijalle hengen tai terveyden suojaamiseksi välttämättömät 

hälytysluonteiset tehtävät sekä vakavien rikosten selvittämisen. 

Näin ollen säännöksen mukaisen yhteistoiminnan piiriin voivat kuulua 

myös tällaiset tehtävät mikäli niitä ei muutoin voida hoitaa jonkun paikallispoliisin 

yksikön vastuualueella. 

Paikallispoliisin ja liikkuvan poliisin yhteistoiminnan osalta määräyksessä 

todetaan, että liikkuvan poliisin suorittaessa sille laissa säädettyjä tehtäviä 

toiminnan pääpaino on poliisin hallintolaissa määrättyjen valtakunnallisten 

tehtävien hoitamisessa. Poliisin hallintolaissa mainitun perustehtävänsä 

mukaisesti liikkuva poliisi osallistuu hälytystehtävien hoitamiseen lähimmän 

partion periaatteen mukaisesti koko maassa. Harvaan asutuilla alueilla, 

joissa paikallispoliisin voimavarat ovat vähäiset (1-2 hälytyspartiota), 

liikkuva poliisi ottaa tarvittaessa liikennevalvonnan ohella ajallisen vastuun 

hälytystehtävien hoitamisesta erikseen sovittavalla tavalla. 

Liikkuvan poliisin tulee pääteiden valvonnan yhteydessä kohdentaa valvontaansa 

myös asutuskeskusten liikenteeseen ja järjestykseen aikana, jolloin 

liikennevalvonnan tarve päätieverkolla on vähäistä. Liikkuva poliisi 

tukee paikallista lähipoliisitoimintaa liikennevalvonnassa erityisosaamisellaan. 

Liikkuva poliisi avustaa paikallispoliisia sellaisten yleisötilaisuuksien 

turvallisuusjärjestelyissä, jotka edellyttävät tavanomaista 

suurempia voimavaroja. Liikkuva poliisi osallistuu myös valmiuden ylläpitoon 

ja ERTI/VATI -tilanteiden hoitamiseen sekä JOUHA -toimintaan 

suunnitelmien mukaisesti sekä vastaa sille määrätyistä valtiovierailuihin 

tai vastaaviin tapahtumiin liittyvistä turvallisuusjärjestelyistä siten kuin 

niistä erikseen on määrätty (SM-2001-2454/Tu-0). Tarvittaessa liikkuva 

54 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

poliisi osallistuu muun toimintansa ohella ammatti- ja taparikollisten sekä 

ääriliikkeiden seurantaan ja tarvittaviin toimenpiteisiin laittomasti maahan 

tulleiden henkilöiden, huumeiden taikka muun salakuljetustavaran löytämiseksi. 

Paikallispoliisin ja keskusrikospoliisin yhteistoiminnasta on puolestaan 

määräyksen mukaan voimassa mitä siitä on erikseen määrätty poliisin ylijohdon 

antamassa määräyksessä. Tämän lisäksi keskusrikospoliisin tulee 

osallistua lisäksi läänin rikostorjuntatyön suunnitteluun ja avustaa paikallispoliisia 

erityisosaamista vaativilla rikostorjunnan alueilla. Määräyksessä 

todetaan myös seuraavaa: "Jos rikoksen tutkinta kuuluu keskusrikospoliisille, 

avustaa paikallispoliisi erikseen sovittavalla tavalla keskusrikospoliisia." 

Paikallispoliisin ja suojelupoliisin yhteistoiminnassa Suojelupoliisi osallistuu 

yleisen järjestyksen ja turvallisuuden sekä valtakunnan turvallisuuden 

ylläpitämiseksi tarpeelliseen suunnittelutyöhön läänissä sekä avustaa paikallispoliisia 

erikseen sovittaessa toimialaansa kuuluvien tehtävien suorittamisessa. 

Jos rikoksen tutkinta kuuluu suojelupoliisille, avustaa paikallispoliisi 

erikseen sovittavalla tavalla suojelupoliisia. 

Suojelupoliisi ohjaa ja koordinoi valtakunnan turvallisuutta vaarantavien 

ja rikollisten liikkeiden toiminnan valvontaa, tiedottaa ja toimii niihin liittyvien 

rikosten estämiseksi sekä osallistuu tarpeen mukaan järjestäytyneen, 

kansainvälisen rikollisuuden torjuntaan. Suojelupoliisin tehtävistä 

rikostorjunnassa on lisäksi voimassa mitä siitä on erikseen määrätty poliisin 

ylijohdon antamassa määräyksessä (Suojelupoliisin tehtävät rikostorjunnassa 

SM-2003-00288/Tu). 

Määräyksessä käsitellään myös yhteistoiminnan kustannuksia, kehittämistä 

ja seurantaa, jotka osa-alueet jätetään tässä yhteydessä vain maininnan 

varaan. 

Määräyksessä tarkoitettujen toimintasopimuksien (yhteistoimintasopimusten) 

osalta tavoitteena on ollut poliisin lääninjohdon ja sen alaisten poliisiyksiköiden 

sekä keskusrikospoliisin asianomaisen osaston välisen tiedonvaihdon 

ja operatiivisen yhteistoiminnan edistäminen sekä päällekkäisyyksien 

poistaminen. Sopimuksilla on tavoiteltu konkreettisia tuloksia 

yhteistoiminnan piiriin kuuluvilla osa-alueilla, joita ovat muun muassa talous- 

ja huumausainerikosten torjunta, rikostiedustelu, tarkkailu, rikoshyödyn 

jäljittäminen sekä yksittäisten rikosten tutkinta. Keskusrikospoliisin 

näkökulmasta tavoitteena on ollut järjestäytyneen ja muun vakavimman 

rikollisuuden torjunnan ja esitutkinnan tehostaminen sekä vaikuttavuuden 

lisääminen. 

Keskusrikospoliisin tulosyksiköiden ja poliisin lääninjohtojen välisissä yhteistoimintasopimuksissa 

on otettu huomioon alueelliset toimintaympäris- 

55 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

töt sekä muun muassa paikallispoliisin resurssien määrä ja laatu alueella. 

Alueellisista toimintaympäristöeroista johtuen sopimuksissa on sekä sisällöllisiä 

että painotuksiin liittyviä eroavaisuuksia. 

Edellä mainittujen yhteistoimintasopimusten lisäksi PTR -rikostiedustelun 

ja -analyysin organisoinnista on solmittu erilliset sopimukset keskusrikospoliisin 

asianomaisten tulosyksiköiden ja poliisin lääninjohtojen välillä. 

3.12 Järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta toiminnan ja talouden suunnittelussa 

Sisäasiainministeriön hallinnonalan toiminta- ja taloussuunnitelmassa 

2008–2011 sekä tulossuunnitelmassa 2007 tuodaan esille, että rikostorjunnan 

painopistealue on vuonna 2007 järjestäytyneen ja huumausainerikollisuuden 

torjunta. Huumausainerikostorjunnassa keskeisenä pidetään toimenpiteitä 

huumausaineiden tarjonnan vähentämiseksi ja kysynnän rajoittamiseksi. 

Käytännössä kysynnän rajoittamisen toimenpiteillä pyritään 

paljastamaan enenevässä määrin käyttörikoksia, joka taas nostaa tilastollisesti 

huumausainerikosten määrää, vaikka tosiasiallisesti toimet vähentävät 

huumausainerikollisuutta. 98 

Poliisin tulossuunnitelmassa 2006 ja toiminta- ja taloussuunnitelmassa 

2007–2011 keskeisinä toimenpiteinä ja hankkeina vuonna 2006 oli järjestäytyneen 

rikollisuuden osalta sen toimintaedellytysten heikentäminen yhteistyössä 

muiden viranomaisten kanssa kansainvälistä yhteistyötä hyödyntäen. 

99 Suunnitteluasiakirjan mukaan järjestäytyneen ja muun vakavan 

rikollisuuden torjunta perustuu suunnitelmalliseen paljastustoimintaan ja 

kohdevalintaan. Tutkinta suoritetaan tehokkaasti yhteistyössä muiden 

lainvalvontaviranomaisien kanssa mm. hyödyntäen kansainvälisiä yhteisiä 

tutkintaryhmiä. Huumerikostutkinnassa painotetaan törkeiden huumausainerikosten 

tutkintaa, huumeiden käytön katuvalvontaa sekä tuetaan huumeriippuvaisten 

hoitoonohjausta. Kansainvälinen yhteistyö tähtää huumausaineiden 

pysäyttämiseen viimeistään Suomen rajoilla sekä rikosvastuun 

toteuttamiseen rikoksesta epäiltyjen kotimaissa. 100 

98 Sisäasiainministeriön hallinnonalan toiminta- ja taloussuunnitelma 2008 – 2011 sekä tulossuunnitelma 

2007, 20.12.2006, s. 53. 

99 Poliisin tulossuunnitelma 2006 ja toiminta- ja taloussuunnitelma 2007 – 2011, 27.3.2006, s. 10. 

100 Poliisin tulossuunnitelma 2006 ja toiminta- ja taloussuunnitelma 2007 – 2011, 27.3.2006, s. 11. 

56 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

4. JÄRJESTÄYTYNEEN RIKOLLISUUDEN TORJUN- 

NASTA 

4.1 Yleistä 

Rikostorjunnan kehittämisessä poliisin ylijohdon toimintamallina on ollut 

painopisteajattelu eli jonkin rikostorjuntasektorin erityinen kehittäminen. 

Lähtökohtana tietyn rikostorjuntasektorin painopisteeksi ottamiselle on, 

että ensin kulloinkin kyseessä olevan sektorin tila ja toimintaympäristö 

kartoitetaan ja ongelmakohdat tunnistetaan, jonka jälkeen kehittämistoimenpiteet 

määritellään analyyttisesti. Toimenpidesuositusten määrittelyssä 

on hyödynnetty poliisin ylijohdon sekä sen alaisen organisaation ja henkilöstön 

osaamista ja asiantuntijuutta. Suunnitelmallinen toiminta ja sen tulosten 

toteuttamiseen käytetty toimintapa on saavutettujen tulosten valossa 

hyvä osoitus siitä, että pelkästään poliisiorganisaation sisäisellä ja analyyttiseen 

valmisteluun perustuvalla yhteistyöllä sekä eri toimijoiden sitoutumisella 

on saavutettavissa tuloksia ja lisättävissä toiminnan tuloksellisuutta 

ja vaikuttavuutta. Vaikka vuosittain on ollut erityisiä rikostorjunnallisia 

painopistealueita, tavoitteena kuitenkin on, että ko. sektoria koskevat toimintatavat 

saatetaan pysyväksi toiminnaksi, jonka jälkeen yhden sektorin 

tuloksellisuuden kehittyminen mahdollistaa jonkin toisen osa-alueen kehittämisen. 

Kuvatun painopisteajattelun pohjalta johdetut strategiset painotukset ja 

toimintalinjaukset toimeenpannaan tulosohjauksen keinoin siten, että kunkin 

poliisin ylijohdon alaisen toimijan kanssa yhdessä sovitaan, mitä niiden 

edellytetään tekevän, jotta valtakunnalliset painotukset ja linjaukset 

toteutuvat. Käytännössä yhdessä sovitut toimenpiteet on saatettu osaksi 

kunkin toimijan tulossopimuksia, joiden välityksellä toimenpiteet on siirretty 

operatiiviseksi toiminnaksi. Toimenpiteiden toimeenpanossa on tärkeää 

huomioida kunkin toimijan ja tämän toimintaympäristön ominaispiirteet. 

Painopistealueina ovat 2000-luvulla olleet muun muassa vuonna 2004 

omaisuusrikosten, vuonna 2005 talousrikosten ja vuonna 2006 väkivaltarikosten 

torjunta. 

4.2 Huumausaine- ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta yleisesti 

Järjestäytyneen rikollisuuden tehokas torjunta edellyttää laajaa ja tiivistä 

yhteistyötä poliisiyksiköiden, lainvalvonta- ja muiden rikostorjuntaan liittyvien 

viranomaisten sekä eri yhteisöjen välillä kansallisella ja kansainvä- 

57 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

lisellä tasolla. Toimintaympäristön jatkuvan ja nopean muutoksen sekä rikostorjunnan 

tehtäväkentän asiallisen ja alueellisen laajenemisen vuoksi 

yksittäiset toimijat eivät kykene itsenäisesti saavuttamaan järjestäytyneen 

rikollisuuden torjunnassa riittävää vaikuttavuutta. Myös eri yhteistyötahojen 

asiantuntemuksen avulla on mahdollista selvittää tapauksia, jotka olisivat 

olleet vaikeasti paljastettavissa ja selvitettävissä pelkästään poliisin 

käytettävissä olevin keinoin. Toimivan, suunnitelmallisen ja koordinoidun 

yhteistyön avulla on myös mahdollista ehkäistä päällekkäisiä toimintoja, 

lyhentää rikosprosessin kestoa ja lisätä toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta. 

Yhteistyötarpeen lisääntymiseen sisältyy kuitenkin muun muassa 

toiminnan yhteensovittamiseen liittyviä käytännön ongelmia, mistä saattaa 

aiheutua muun muassa pitkittyneitä tutkinta-aikoja. 

Järjestäytyneen rikollisuuden ja huumausainerikollisuuden torjunta on ollut 

2000-luvun alun erityisiä painopistealueita. Tärkeintä on ollut reaaliseurannan 

ja vakavan rikollisuuden kohdetorjuntamenettelyn rakenteiden 

kehittäminen. Myös viranomaisyhteistyötä ja sen kehittämistä on tehty 

Suomessa pitkäjänteisesti. Keskeisenä kehittämiskohteena poliisissa onkin 

ollut rikostiedustelu- ja analyysitoiminta sekä rikostorjuntatoimenpiteiden 

yhteensovittaminen. 

Kansallisesti toteutettuihin vakavan rikollisuuden torjuntakeinoihin, joista 

erityisesti on mainittava vakavan rikollisuuden kohdetorjuntamenettely ja 

PTR-yhteistoiminta rikostiedustelussa ja -analyysissä, on kiinnitetty huomiota 

EU:n tasolla suoritetuissa arvioinneissa. Euroopan unionin neuvoston 

kolmannen keskinäisen arviointikierroksen tietojen ja tiedustelutietojen 

vaihtoa koskevassa yhteenvetoraportissa jopa suositellaan jäsenvaltioille 

pysyvien yhteistyörakenteiden muodostamista lainvalvontaviranomaisten 

välille. 101 

Suomea koskevassa maakohtaisessa arviointiraportissa on esitetty Suomelle 

kuitenkin harkittavaksi: 1) miten poliisiyksiköt voisivat tehostaa tietojenkäsittelyään 

ja parantaa tietojenvaihtoa alueellisen ja valtakunnallisen 

tason kanssa; 2) tietojenvaihdon tehostamiseksi arvioidaan säännöllisesti 

yhteyshenkilöiden määrää ja sijoittamista Itämeren alueella, jotta voidaan 

vastata uusien rikollisuuden muotojen ja/tai alkulähteiden asettamiin uusiin 

haasteisiin. Priorisoidaan suurlähetystöissä jo toimivien yhteyshenkilöiden 

tehtävät ja käytetään heidän palvelujaan; 3) kehitetään edelleen ja 

kannustetaan strategisia ja operatiivisia maalikokouksia lainvalvontaviranomaisten 

kesken sekä alueellisesti että paikallisesti tavoitteiden selkeämpää 

määrittelyä varten; 4) keskusrikospoliisin ja poliisin lääninjohdon 

olisi otettava huomioon sisäasiainministeriön jo antamat määräykset sopiessaan 

tietojenvaihtoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä; 5) tiiviste- 

101 Euroopan unionin neuvoston kolmannen keskinäisen arviointikierroksen arviointiraportti tietojen ja 

tiedustelutietojen vaihdosta Europolin ja jäsenvaltioiden välillä sekä jäsenvaltioiden kesken, Suomea 

koskeva raportti, 5356/1/04 REV 1 RESTREINT UE CRIMORG 5, s. 35 sekä samaa asiaa koskeva Euroopan 

unionin neuvoston yhteenvetoraportti 14292/2/05 REV 2 LIMITE CRIMORG 132, s. 20. 

58 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

tään edelleen rajavartiolaitoksen, tullin ja poliisin jo hyvin toimivaa tiivistä 

yhteistyötä rationalisoimalla erityisesti kansainväliseen vaihtoon tarkoitettujen 

tietojen hankintaa ja kehittämällä rikostietomalli sisäistä tietojenvaihtoa 

varten; 6) harkitaan mahdollisuuksia perustaa alueellisia rikostutkintayksikköjä 

nykyisten järjestelmien mukaisesti ja suunnitellaan rikosanalyysiin 

erikoistuneen henkilöstön palvelukseen ottamista ja/tai kouluttamista; 

7) kehitetään paikallisen, alueellisen ja valtakunnallisen tason 

henkilöstökoulutusta, jossa käsitellään kansainvälisten tietojenvaihtokanavien 

tarkoitusta ja käyttöä ja lisätään tietoisuutta erityisesti Europolin 

tuotteista ja palveluista; sekä 8) otetaan asianmukaisissa tietojärjestelmissä 

käyttöön paikantamisjärjestelmä, jolla voidaan seurata käsiteltyjä tietoja ja 

pyynnön esittäneille ulkomaisille viranomaisille annettavien vastausten 

määräaikojen noudattamista. 102 

Osa toimenpidesuosituksista on toimintojen yleisenä kehittämispyrkimyksenä 

edelleen ajankohtaisia, vaikka yksittäisiä kehittämistoimia olisikin jo 

suoritettu. 

4.2.1 Järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa koskevista strategisista valinnoista 

Järjestäytynyttä rikollisuutta voidaan torjua useilla eri keinoilla ja menetelmillä 

sekä torjuntaperiaatteilla. Suomessa vallitsevana toimintatapana 

on tiedusteluperusteisuus, tekijäkeskeisyys ja rikollisen toiminnan kokonaisvaltainen 

paljastaminen ja selvittäminen. Järjestäytynyttä rikollisuutta 

voidaan myös torjua rikoslajikohtaisesti, tapahtumakeskeisesti, takavarikkokeskeisesti, 

tilanneperusteisesti, alueperiaatteen mukaisesti, erilaisin 

ajallisin perustein jne. 103 Esimerkiksi Ruotsissa vakavan järjestäytyneen ja 

yhteiskuntaa uhkaavan rikollisuuden vastaisen kansallisen strategian 

30.11.2006 mukaan poliisin tulee toteuttaa yhtäläisiä toimia koko maassa 

kaikkia toimivaltuuksia ja kapasiteettiaan hyödyntäen. Tavoitteena on vaikeuttaa 

vakavan järjestäytyneen ja yhteiskuntaa uhkaavan toiminnan harjoittamista 

sekä estää tai vaikeuttaa nuorten ”urakehitystä” rikollisissa 

verkostoissa ja organisaatioissa. Painopisteeksi on valittu laaja kansallinen 

ja kansainvälinen viranomaisyhteistyö, rikoshyödyn jäljittäminen ja takaisin 

saaminen sekä rikostorjuntatoimenpiteiden suuntaaminen erityisesti 

sellaisiin henkilöihin ja organisaatioihin, jotka tiedustelutietojen perusteella 

voidaan sanoa olevan avainhenkilöitä ja -organisaatioita tai muutoin tär- 

102 Euroopan unionin neuvoston kolmannen keskinäisen arviointikierroksen arviointiraportti tietojen ja 

tiedustelutietojen vaihdosta Europolin ja jäsenvaltioiden välillä sekä jäsenvaltioiden kesken, Suomea 

koskeva raportti, 5356/1/04 REV 1 RESTREINT UE CRIMORG 5, s. 35–36. 

103 Ks. esimerkiksi OCTA 2006 s. 26, jossa yksilöidään huomiota vaativia rikollisia toimialoja ja Euroopan 

unionin alueiden ominaispiirteitä sekä Aromaa Kauko: Järjestäytyneen rikollisuuden tilannelähtöinen 

torjunta. Haaste 4/2006, s. 34–35. 

59 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

keitä vakavalle järjestäytyneelle ja yhteiskuntaa uhkaavalle rikollisuudelle. 

104 

Euroopan unionin tasolla ensisijaisiksi tavoitteiksi on asetettu tietämyksen 

lisääminen järjestäytyneestä rikollisuudesta sekä tietojen keruun ja analysoinnin 

kehittäminen. Edellä esitetty sisältää muun muassa rikostilastointijärjestelmää, 

tutkimusmenetelmiä, tiedustelutietoon perustuvaa lainvalvontajärjestelmää, 

eurooppalaista rikostiedustelumallia ja uhkaanalyysiä 

koskevia alatavoitteita. Ensisijaisena tavoitteena on myös järjestäytyneen 

rikollisuuden tehostettu torjunta sisältäen muun muassa Suomessa 

jo sovellettavan kohdetorjuntamenettelyn kaltaisen instrumentin ja 

PTR-yhteistoiminnan, rikollisuus- ja rikoksentorjuntavaikutusten arvioinnin 

(crime proofing), rikollisryhmien rikoksentekotilaisuuksia vähentävien 

tuotteiden ja palvelujen kehittämisen, lahjonnan vastaiset toimet, julkisen 

ja yksityisen sektorin kumppanuussuhteet, ihmiskaupan torjuntaa koskevia 

toimia jne. Välineiden ja yhteistyön parantaminen on niin ikään asetettu 

ensisijaiseksi tavoitteeksi. Se sisältää erikoisasiantuntemukseen perustuvien 

tutkintatekniikoiden hyödyntämistä, yhteisten tutkintaryhmien käyttöä, 

rajat ylittävien todisteiden hankkimista, rajat ylittävän tiedustelutoiminnan 

käyttöä, sähköisten todisteiden hankkimista (mukaan lukien suojaaminen 

ja vaihto), tietojen säilyttämistä, todistajien tai oikeusviranomaisten kanssa 

yhteistyössä toimivia henkilöitä, tutkinta- ja syyttäjäyksiköiden perustamista, 

rikoksen tuottaman hyödyn jäädyttämistä ja menetetyksi tuomitsemista, 

talousrikosten tutkintavalmiuksia, todistustaakkaa ja näyttökynnyksiä, 

rahanpesun selvittelykeskusten toimintaa, lainvalvontaviranomaisten 

tietojen vaihtoa ja yhteistyötä sekä lainvalvontaviranomaisten yhteisoperaatioita 

koskevia alatavoitteita. Ensisijaisina tavoitteina on esitetty lisäksi 

muun muassa nykyisten elinten käytön parantaminen sisältäen erityisesti 

Europolia, Eurojustia ja Euroopan poliisiakatemiaa koskevia alatavoitteita. 

105 

Esimerkiksi Iso-Britanniassa on kiinnitetty aikaisempaa enemmän huomiota 

järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan edellyttämien voimavarojen 

kohdentamiseen (sharper priorisation) ja olemassa olevan rikostiedustelutiedon 

hyödyntämiseen. 106 Erityisesti pyritään estämään järjestäytyneiden 

rikollisryhmien mahdollisuuksia saada taloudellista hyötyä rikollisesta 

toiminnasta (reducing the profit incentive), rikollisen toiminnan häiritsemiseen 

(disrupting activities) ja kiinnijoutumisriskin lisäämiseen (increasing 

the risk). Sektorikohtaisten ongelma-alueiden strategioiden lisäksi 

tavoitteina on myös muun muassa laatia kokoava kansallinen järjestäytyneen 

rikollisuuden torjuntastrategia, muodostaa kumppanuussuhteet rajavalvontaviranomaisiin 

sekä eräisiin muihin viranomaisiin. Viimeksi mai- 

104 RIKSPOLISSTYRELSEN: Grov organiserad och systemhotande brottslighet. Nationell Strategi. Sivu 3. 

105 Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille "Strategisen toimintaperiaatteen kehittäminen 

järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi", KOM(2005) 232 lopullinen. 

106 HOME OFFICE: One Step Ahead. A 21st Century Strategy to Defeat Organised Crime. Home Office 

2004. Sivu 3. (Jäljempänä Home Office 2004). 

60 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

nitun osalta tarkoituksena on kartuttaa rajat ylittävään liikenteeseen liittyvää 

tietoja ja jakaa sitä edelleen, hyödyntää riskianalyysitekniikoita jne. 

Rikostorjunnan suorituskyvyn (capability) osalta tavoitteena on aikaisempaa 

parempi tiedustelutiedon hyödyntäminen, osaamisen vahvistaminen, 

aikaisempaa tiiviimpi yhteistyö syyttäjäorganisaation kanssa sekä parhaiden 

käytäntöjen tunnistaminen ja edelleen levittäminen. 107 Olemassa olevien 

toimivaltuuksien tehokkaampaa hyödyntämistä (mm. rikoshyödyn 

jäljittäminen ja ulkomaalaisvalvontaan liittyvät toimivaltuudet) ja myös 

uusien toimivaltuuksien säätämistä on ehdotettu. Kansallisen todistajansuojeluohjelman 

muodostaminen ja torjuntatoimia koskeva seuranta on 

arvioitu myös tärkeäksi. 108 

Edellä esitetyt Euroopan unionin järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa 

koskevat tavoitteet sekä Iso-Britanniasssa ja eräissä muissa valtioissa tapahtunut 

kehitys ja käytännön kokemukset on otettu huomioon jäljempänä 

toimenpidesuosituksia laadittaessa. 

4.3 Rikostiedustelu- ja rikosanalyysitoiminnasta 

Vuoden 2004 aikana perustettiin poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen yhteinen 

valtakunnallinen rikostiedustelukeskus sekä yhteiset alueelliset rikostiedusteluryhmät. 

Toiminnan tarkoituksena on tehostaa rikosten ennalta 

estämistä, paljastamista ja selvittämistä. Toimintamuotoina on ollut erityisesti 

reaaliaikaisen tilannekuvan ylläpitäminen, rikosten sarjoittaminen 

ja vakavan rikollisuuden kohdetorjuntaan osallistuminen sekä operatiivinen 

ja strateginen rikosanalyysi. Samalla tarkoituksena on selkiinnyttää viranomaisten 

tehtäväjakoa sekä ehkäistä tarkoituksettomia päällekkäisiä 

toimintoja ja tehdä rikostorjuntaa koskevia kehittämisehdotuksia. Toiminnan 

erityisenä vaikuttavuustavoitteena on vakavan rikollisuuden torjuntakohteiden 

määrittely- ja valintamenettelyn sekä yhteisten tutkintaryhmien 

avulla suunnata rikostorjuntatoimenpiteitä yksilöiden ja yhteiskunnan 

kannalta tarkasteltuna vaarallisimpiin ja vahingollisimpiin rikostorjuntakohteisiin, 

ja joihin kohdistetuilla torjuntatoimenpiteillä saadaan aikaan 

paras mahdollinen vaikuttavuus. Lisäksi viranomaisten tietoisuus järjestäytyneestä 

ja rajat ylittävästä rikollisuudesta on lisääntynyt, joka omalta 

osaltaan tulee entisestään edistämään torjuntatoimien suuntaamista. 

Vuoden 2006 aikana tavoitteeksi asetettiin PTR-rikostiedustelutoiminnan 

ja sen resurssien vakiinnuttaminen osana viranomaisten yhteistä rikostorjuntaketjua 

sekä analysoidun ja reaaliaikaisen tiedon tuottaminen muodostetuilla 

toimintamalleilla rikostorjunnan tarpeisiin kaikille PTRviranomaisille. 

Tavoitteeksi asetettiin myös muun muassa rikostiedustelu- 

107 Home Office 2004 s. 12–34. 

108 Home Office 2004 s. 35–51. Ks. myös SOCA: Annual Plan 2006/7. 

61 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

ja analyysitoiminnan sekä sitä koskevien toimintamallien edelleen kehittäminen. 

Vuoden 2006 aikana perustoimintoja ylläpidettiin kaikissa PTRryhmissä. 

PTR-rikostiedustelutoiminnot osallistuivat myös jäljempänä käsiteltävään 

vakavan rikollisuuden kohdetorjuntamenettelyyn ja EUpuheenjohtajuuskauden 

turvallisuusjärjestelyihin. Lisäksi perustettiin ensimmäiset 

henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain 

(761/2003) 6 §:n 2 momentin 2-kohdassa tarkoitetut analyysirekisterit. 

Käytännön työssä kehittämiskohteeksi on tunnistettu tarve nykyistä tiiviimpään 

osallistumiseen vakavan rikollisuuden kohdetorjuntamenettelyyn 

ja tiedonkulun tehostamiseen, mikä on huomioitu jäljempänä työryhmän 

toimenpidesuosituksissa. Työryhmän näkemyksen mukaan tulevaisuuden 

haasteena on myös viranomaistoiminnan yhteydessä hankitun ja muutoin 

kertyvän tiedon siirtäminen analyysitoiminnassa hyödynnettäväksi, mikä 

tulisi jatkossa varmistaa kattavaksi, koska analyysin keinoin voidaan lisätä 

ja tehostaa pelkästään jo olemassa olevan tiedon käytettävyyttä. 

4.4 Vakavan rikollisuuden kohdetorjuntamenettelystä 

Järjestäytynyttä rikollisuutta on torjuttu sisäasiainministeriön määräyksen 

mukaisesti vuodesta 2001 lukien keskusrikospoliisin koordinoiman vakavan 

rikollisuuden torjuntakohteiden valintamenettelyn avulla. Järjestäytyneen 

ja muun vakavimman rikollisuuden torjunta on perustettu analysoituun 

rikostiedustelutietoon sekä tekijäkeskeiseen toimintamalliin, jonka 

sovellus on nykyisin käytössä oleva vakavan rikollisuuden torjuntakohteiden 

määrittely- ja valintamenettely. Muun muassa tulli, rajavartio- ja syyttäjäviranomaiset 

ovat osallistuneet kyseiseen toimintaan. Torjuntakohteiksi 

valittujen rikoskokonaisuuksien paljastaminen ja kokonaisvaltainen selvittäminen 

ei olisi ollut mahdollista ilman kyseisen kaltaista viranomaisyhteistyöhön 

perustuvaa toimintamallia. 109 

109 Rikostorjuntatoimenpiteiden strategisen tason kohteiden määrittelystä esimerkiksi ALBABESE Jay S.: 

The Prediction and Control of Organised Crime. A Risk Assessment Instrument for Targeting Law Enforcement 

Efforts. Yhteenvetoraportin mukaan järjestäytyneen rikollisuuden olemassaoloa voidaan selittää 

rikoksentekotilaisuuksia koskevilla tekijöillä (taloudelliset, valtiolliset, lainvalvontaan liittyvät, sosiaaliset 

tai taloudelliset muutokset), rikosympäristöön liittyvillä tekijöillä sekä erikoistaitoihin ja "sisäänpääsymahdollisiin" 

(access) liittyvillä tekijöillä. Raportissa esitetään myös riskienhallintaa koskeva työväline 

(Organized Crime Risk Assessment Tool), jonka osa-alueita ovat paikallista elintasoa, tuotteiden tai 

palvelujen kysyntää (esimerkiksi huumausaineet), tuotteiden tai palvelujen tarjontaa (saatavuus), kilpailua 

markkinoilla, paikallisten viranomaisten heikkouksia lainvalvonnassa, korruptiotasoa, lain muutoksia, 

paikallisten lainvalvontaviranomaisten osaamistasoa järjestäytyneen rikollisuuden tutkinnasta, työolosuhteita, 

poliisin korruptoituneisuusastetta, muiden toimijoiden puuttumista poliisin tutkittavana oleviin tapauksiin, 

sosiaalisia muutoksia, uusien teknologioiden käyttöönottoa, rikollisen toiminnan historiaa, järjestäytyneiden 

rikollisryhmien aikaisempaa toimintaa, teknisiä tai kielellisiä esteitä tms. ja potentiaalista 

haitallisuutta koskevat muuttujat. 

62 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

Kohdetorjuntamenettelystä annetun sisäasiainministeriön määräyksen 

(SM-2001-1520/Ri-2) mukaan yleisenä tavoitteena on poliisin vakavia rikoksia 

paljastavan toiminnan laadun kehittäminen, vakavan rikollisuuden 

torjuntakohteen valinta- ja määrittelyprosessin kuvaaminen sekä tärkeimpien 

vakavaan rikollisuuteen liittyvien käsitteiden määrittely. Edelleen 

määräyksen mukaan sovittamalla yhteen ja yhtenäistämällä vakavaan rikollisuuteen 

kohdennettavia torjuntatoimenpiteitä poliisihallinnossa sekä 

eri lainvalvontaviranomaisten kesken edistetään ja koordinoidaan viranomaisyhteistyötä, 

ehkäistään päällekkäisiä toimintoja sekä kytketään rikostiedustelun, 

tarkkailun ja esitutkinnan toimittaminen tehokkaasti yhteen 

siten, että torjuntatoimet kytkeytyvät tehokkaasti tulosohjaukseen. 

Erityisenä tavoitteena määräyksellä on vakavan rikollisuuden torjuntaresurssien 

suunnitelmallinen ja johdettu kohdentaminen valinta- ja määrittelyprosessin 

avulla siten, että torjuntatoimenpiteillä saadaan aikaan mitattavissa 

olevaa vaikuttavuutta. 

Vakavan rikollisuuden torjuntakohteen määrittäminen on prosessi, jossa 

poliisin tulossuunnitelmasta ilmenevin tavoittein suunnitelmallisesti ja 

johdetusti hankitaan tietoja vakavan rikollisuuden torjuntakohteiden valintaa 

varten. Prosessi edellyttää koordinoitua toimintaa sekä valtakunnallisella 

että aluetasolla ja siihen osallistuvat nimetyt edustajat keskusrikospoliisista, 

kihlakuntien poliisilaitoksista, suojelupoliisista sekä tulli- ja rajavartiolaitoksesta. 

Määräyksen mukaan poliisiyksiköiden tulee nimetä vastuuhenkilöt, 

jotka osallistuvat kohteiden määrittely- ja valintaprosessiin. 110 

Keskusrikospoliisin asianomaisen alueosaston kutsumana alueellisten rikostiedustelu- 

ja tarkkailuyksiköiden, tulli- ja rajavartiolaitoksen edustajat 

kokoontuvat alueellisten vakavien rikosten torjuntakohteiden valitsemista 

varten vähintään kaksi kertaa vuodessa. Valtakunnalliseksi torjuntakohteeksi 

valitusta operaatiosta laatii sen vetäjäksi valittu poliisiyksikkö projektisuunnitelman, 

josta tulee ilmetä operaation johtosuhteet, arvio tarvittavista 

henkilöresursseista, arvio määrärahatarpeesta sekä muut tarpeelliset 

seikat. 111 

Torjuntakohteita, joissa pääosin on kysymys järjestäytyneiden rikollisryhmien 

rikollisen toiminnan paljastamisesta ja selvittämisestä, on valittu 

vuosina 2001–2006 yhteensä 195. Kohdetorjuntamenettelyn soveltamisen 

aikana valituista kohteista oli vuoden 2006 lopussa vireillä 25 (aktiivinen 

tiedonhankinta- ja/tai esitutkintavaihe käynnissä). Vuosittain rikostorjuntatoimenpiteiden 

kohteeksi otettavien torjuntakohteiden lukumäärä on varsin 

rajallinen, mikä johtuu järjestäytyneen rikollisuuden tutkinnan luonteesta. 

Rikostorjuntatoimet vaativat huomattavasti esitutkintaviranomaisten voimavaroja 

ja aikaa muun muassa kansainvälisen yhteistyön vuoksi. Nykyisillä 

rikostorjuntatoimenpiteillä on kyetty asetettujen tavoitteiden mukai- 

110 SM-2001-1520/Ri-2. 

111 SM-2001-1520/Ri-2. 

63 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

sesti hillitsemään järjestäytyneen rikollisuuden kasvua Suomessa, mutta 

niillä ei ole onnistuttu estämään tunnuksellisten järjestäytyneiden rikollisryhmien 

syntymistä, vakiintumista ja leviämistä. Työryhmän näkemyksen 

mukaan jatkossa tavoitteeksi tulee asettaa järjestäytyneen rikollisuuden 

vähentäminen. 

4.5 Keskimääräisistä tutkinta-ajoista ja päätetyistä jutuista 

Edellä esitetystä järjestäytyneen rikollisuuden luonteesta, rajallisista voimavaroista 

ja tehdyistä strategisista valinnoista johtuen keskimääräiset 

tutkinta-ajat ovat olleet varsin pitkiä. Laajoissa rikoskokonaisuuksissa 

keskimääräinen tutkinta-aika on lähes yhtä pitkä kuin talousrikosten osalta. 

Päätettyjen järjestäytyneisiin rikollisryhmiin liittyvien rikosilmoitusten 

lukumääristä on puolestaan havaittavissa, että kaikissa luokiteltujen rikosilmoitusten 

lukumäärä on yleisesti ottaen lisääntynyt vuosina 2003– 

2006. Vuonna 2006 kasvu on ollut voimakkainta Etelä-Suomen läänin poliisiyksiköissä 

ja Helsingin kihlakunnan poliisilaitoksella. Lukumäärien 

kasvusta ei voida kuitenkaan suoraan päätellä järjestäytyneen rikollisuuden 

kasvua, sillä kysymys voi olla esimerkiksi kirjaamiskäytäntöjen muuttumisesta. 

4.6 Rikostorjuntaan ja vakavan rikollisuuden kohdetorjuntaan käytetystä 

työajasta vuonna 2006 

Järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan on kirjattu noin 10 % operatiiviseen 

rikostorjuntaan käytetystä työajasta (henkilötyövuosia). Eniten työaikaa 

on käytetty massarikostorjuntaan. Tarkasteltaessa puolestaan vakavan 

rikollisuuden kohdetorjuntamenettelyssä valittuihin rikostorjuntakohteisiin 

kirjattua työaikaa ja verrattaessa niitä edellä esitettyyn järjestäytyneen 

rikollisuuden torjuntaan käytettyyn työaikaan, voidaan havaita, että 

vain keskusrikospoliisissa, Itä-Suomen läänissä ja Oulun läänissä järjestäytynyttä 

rikollisuutta torjutaan pääsääntöisesti kohdetorjuntamenettelyn 

avulla – kun asiaa tarkastellaan työaikajärjestelmän kirjausten perusteella. 

4.7 Operatiivisesta kansainvälisestä yhteistyöstä 

Edellä mainittujen vuonna 2004 valittujen kansainvälisten vakavan rikollisuuden 

torjuntakohteiden lisäksi operatiivista yhteistyötä on tehty muun 

muasssa PCTF:n (Police Chiefs Task Force) ohjauksessa ja tuella niin sanotuissa 

COSPOL (Comprehensive Operational Strategic Planning for the 

Police) projekteissa. COSPOL on sinällään lainvalvontainstrumentti, jonka 

64 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

tarkoituksena on saavuttaa konkreettisia operatiivisia tuloksia. Suomi vastaa 

rajat ylittävän euraasialaista rikollisuutta koskevan projektin (TNEOC) 

vetämisestä sekä osallistuu muun muassa lapsipornografian torjuntaa 

(CIRCAMP), synteettisiä huumausaineita ja laitonta maahantuloa koskeviin 

projekteihin. 

Myös muissa vakavan rikollisuuden torjuntakohteissa on lähtökohtaisesti 

ollut kysymys kansainvälistä yhteistyötä edellyttävästä rikostorjunnasta. 

Vuoden 2003 alussa voimaan tullut laki yhteisistä tutkintaryhmistä 

(1313/2002) on mahdollistanut sen, että Suomen toimivaltaiset esitutkintaviranomaiset 

voivat yhdessä vieraan valtion toimivaltaisten viranomaisten 

kanssa tehdä sopimuksen yhteisen tutkintaryhmän perustamisesta rikoksen 

esitutkinnan toimittamiseksi. Lain tavoitteena on panna Euroopan 

unionin neuvoston yhteisistä tutkintaryhmistä tekemä puitepäätös (EYVL 

L 162/2002, 20.6.2002) kansallisesti täytäntöön sekä tiivistää ja tehostaa 

eri valtioiden toimivaltaisten viranomaisten välistä esitutkintayhteistyötä 

silloin, kun tutkitaan kansainvälistä järjestäytynyttä rikollisuutta tai muita 

rajat ylittäviä rikoksia tai rikoksia, joilla muutoin on liittymäkohtia useaan 

valtioon. Tutkintaryhmän kokoonpanosta on määrättävä perustamista koskevassa 

sopimuksessa ja ryhmään voi osallistua esitutkintaviranomaisten 

lisäksi myös muita henkilöitä. Haagin ohjelmassa (2005/ C 53/01) on esitetty 

jäsenvaltioiden välisen poliisiyhteistyön tehostamista muun muassa 

yhteisten tutkintaryhmien perustamisella sekä kansallisen asiantuntijan 

nimeämisellä ryhmien käytön kannustamiseksi ja parhaita käytäntöjä koskevien 

kokemusten vaihtamiseksi. 

Huolimatta siitä, että yhteisten tutkintaryhmien perustaminen on ollut 

mahdollista yli kolmen vuoden ajan, niitä on perustettu varsin vähän. Ensimmäiset 

lain tarkoittamat tutkintaryhmät perustettiin vuoden 2006 aikana 

(kaksi Ruotsin kanssa ja yksi Viron kanssa). Syynä on ollut muun muassa 

se, että käytännön rikostutkintatyössä ei ole koettu olevan siihen välitöntä 

ja pakottavaa tarvetta, koska yhteistoiminnan tarpeet on saavutettu 

ulkomaisten esitutkinta- ja lainvalvontaviranomaisten kanssa muutoin. 

Tutkintatoimenpiteiden laadusta, laajuudesta, kohdistamisesta, aikataulutuksesta 

ja tietojen vaihdosta jne. on muutoin sovittu Suomen lainsäädännön 

mahdollistamissa rajoissa. Viron rikosprosessilain vireillä ollut kokonaisuudistus 

on osaltaan viivästyttänyt yhteisten tutkintaryhmien käyttöä. 

Lisäksi kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annettu laki (4/1994) 

ja niin sanottu Euroopan unionin oikeusapulaki (148/2004) ovat mahdollistaneet 

muutoinkin rikostorjuntaan liittyvän joustavan yhteistyön eri valtioiden 

välillä. 

65 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

4.8 Järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan kustannuksista 

Mikäli järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa tehostetaan nykyisten voimavarojen 

puitteissa, voitaneen kaikkein vakavimpiin ja vaikeimmin selvitettäviin 

rikoksiin ja rikoskokonaisuuksiin puuttua aikaisempaa tehokkaammin. 

Tällöin tutkittavien juttujen lukumäärä ei myöskään lisääntyne, 

mutta niiden paljastamiseen, selvittämiseen, syyteharkintaan ja syytteen 

ajamiseen liittyvät tehtävät muodostunevat aikaisempaa työläämmiksi. 

Tähän vaikuttavat myös raportissa aikaisemmin esille tuotu järjestäytyneen 

rikollisuuden kansainvälistymiskehitys, työturvallisuusnäkökohdat ja 

työssä jaksaminen. Syyttäjätoimen osalta olisi perusteltua, että syyttäjä 

aloittaisi päätehtävänsä jo valtakunnallisen vakavan rikollisuuden torjuntakohteen 

valinnasta lukien, mikä mahdollistaisi muun muassa myöhemmän 

voimavarojen tarpeen arvioinnin. Toinen syyttäjä voitaisiin kytkeä 

mukaan lähtökohtaisesti jutun syyteharkintavaiheessa, koska kysymys on 

lähtökohtaisesti aina laajoista ja syyttäjän päätehtävän kannalta erittäin 

haastavista rikoskokonaisuuksista. Syyttäjäpari tai -ryhmätyöskentelyä on 

edellytetty myös lainvalmistelussa 112 . 

Torjuntakohteiden osalta on myös asian laadusta ja laajuudesta riippuen 

mahdollista tehdä esitutkinnan rajoittamista koskevia esityksiä, mikä osaltaan 

nopeuttaisi torjuntakohteiden tutkinnan läpivirtausta, jolloin myös 

tutkittavien kohteiden määrä lisääntyisi. Kolmen viimeisen vuoden aikana 

alueellisia torjuntakohteita on valittu vuosittain keskimäärin noin 25 ja 

valtakunnallisia kaksi. 

Järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan aiheuttamia kustannuksia voidaan 

arvioida useasta eri näkökulmasta. Järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan 

osalta kokonaiskustannuksia arvioitaessa lähtökohtana voidaan kuitenkin 

pitää yhden valtakunnallisen vakavan rikollisuuden torjuntakohteen paljastamisesta 

ja selvittämisestä aiheutuneita kustannuksia. Jäljempänä esitettävien 

lukujen perustana on käytetty vuonna 2005 valittujen valtakunnallisten 

torjuntakohteiden tutkinnasta aiheutuneiden keskimääräisten palkkakustannusten 

ja niin sanottujen ylimääräisten kustannusten yhteismäärää. 

Palkkakustannusten osuus yhden kohteen osalta on 467 000 euroa 

(noin 8 henkilötyövuotta vastaavat kustannukset) ja ylimääräisten kustannusten 

235 750 euroa. Näin ollen yhden valtakunnallisen vakavan rikollisuuden 

torjuntakohteen paljastamisesta ja tutkinnasta aiheutuvat välittömät 

kustannukset ovat 702 750 euroa, jossa summassa ei ole huomioitu 

muille viranomaisille aiheutuneita kustannuksia. 

Suoraviivaisesti ajateltuna edellä esitetystä seuraa, että mikäli poliisin halutaan 

vuonna 2007 lisäävän torjuntakohteiden lukumäärää esimerkiksi 

112 LaVM 9/1997 vp. 

66 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

kymmenellä, edellyttäisi se käytännössä vähintään viiden miljoonan euron 

lisärahoitusta vuositasolla. On huomattava, että edellä esitetyissä rahamäärissä 

on kysymys karkeasta arviosta, mihin vaikuttaa myös se, että alueellisten 

torjuntakohteiden paljastaminen ja selvittäminen aiheuttaa jossain 

määrin pienemmät kustannukset. 

Huumausainerikoksiin ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen erikoistuneita 

kihlakunnansyyttäjiä on 13. Suurin osa kyseisestä voimavarasta on sijoitettu 

pääkaupunkiseudun syyttäjäyksiköihin. Päätoimisia talousrikossyyttäjiä 

on 27. Juttujen ajamisen lisäksi kyseisillä henkilöillä on muita tehtäviä. 

Nykyisellään huumausainerikoksiin, järjestäytyneeseen rikollisuuteen 

ja talousrikoksiin erikoistuneiden syyttäjien työtilanne on sellainen, että 

syyttäjäparien tai -tiimien muodostaminen yksinomaan heistä on mahdollista 

vain erityistapauksissa. Tähän mennessä valituista vakavan rikollisuuden 

torjuntakohteista vain kolmessa on ollut kussakin kaksi huumausainerikossyyttäjää. 

Käytännössä edellä esitetty merkitsee sitä, että syyttäjäpari 

tultaisiin muodostamaan erikoissyyttäjästä ja kihlakunnansyyttäjästä. 

Mikäli kysymys olisi monialaisesta rikollisuudesta, kuten talous- ja 

huumausainerikoksista, syyttäjäpari muodostettaisiin kyseisten osaalueiden 

erikoissyyttäjistä. Esitutkintaviranomaisten tehostaessa tiettyjen 

rikosten torjuntaa, tulisi tämä rikosketjuajattelun mukaisesti huomioida 

myös syyttäjälaitoksen osalta. Muussa tapauksessa esitutkintaviranomaisten 

tehostamistoimien tavoiteltuja vaikutuksia ei voida saavuttaa. 

Syyttäjän voimavarojen osalta esimerkiksi kymmenen alueellisen torjuntakohteen 

lisäys vuositasolla merkitsisi arviolta viiden henkilötyövuoden 

lisäystä. Valtakunnallisten kohteiden osalta vastaavan suuruinen lisäys 

merkitsisi arviolta 10 henkilötyövuoden lisätarvetta. 

67 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

5. JOHTOPÄÄTÖKSET JA TOIMENPIDESUOSITUKSET 

5.1 Johtopäätökset 

Työryhmän arvion mukaan järjestäytyneen rikollisuuden toimintaympäristössä 

ei tulle tapahtumaan erityisen voimakkaita muutoksia seuraavan viiden 

vuoden aikana. On pikemminkin oletettavaa, että kyseisen rikollisuuden 

alan jo havaitut kehityspiirteet tulevat jatkumaan. Toisaalta Schengenalueen 

laajentuminen lisää uusien järjestäytyneiden rikollisryhmien toimintamahdollisuuksia 

esimerkiksi siten, että Suomeen pyrkii sijoittumaan 

uusia kansainvälisesti toimivia ulkoisia tunnuksia käyttäviä rikollisjengejä, 

mikä voi lisätä myös jännitteitä ryhmien välillä. Järjestäytyneiden rikollisryhmien 

lukumäärä näyttäisi vakiintuneen 70–80 ryhmän tasolle. Jäsenten 

määrä on kasvanut vuoteen 2007 saakka ollen nykyisellään noin 1000 jäsenen 

tasolla. 

Järjestäytyneen rikollisuuden monimuotoistuminen ja rikollisen toiminnan 

monialaistumiskehitys jatkunee myös lähitulevaisuudessa. Erityisesti verkostoitumiskehitys 

tullee jatkumaan, mikä merkitsee sitä, että järjestäytyneiden 

rikollisryhmien rakenteet ja johtosuhteet eivät ole helposti havaittavissa 

sekä sitä, että näytön hankkiminen toimimisesta rikollisryhmänä on 

nykyistä haasteellisempaa. Edellä esitetty tulee huomioida myös rikostorjuntatoimenpiteiden 

osalta. Järjestäytyneiden rikollisryhmien pyrkimys taloudellisen 

hyödyn tavoitteluun säilynee hallitsevana piirteenä, mikä merkitsee 

myös sitä, että ryhmät tulevat jatkossa toimimaan nykyistä selkeämmin 

kiinnijäämisen ja seuraamusten osalta vähäisemmän riskin toimialoilla, 

vaikkakin huumausainerikollisuus säilynee edelleen järjestäytyneen 

rikollisuuden päätoimialana. 

Järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan tavoitteena on ollut sen kasvun estäminen 

ja toimintaedellytysten heikentäminen. Jatkossa tavoitteeksi on 

asetettava järjestäytyneiden rikollisryhmien ja niissä toimivien jäsenten 

määrän kääntäminen laskuun, mikä edellyttää muun muassa nykyistä tehokkaampia 

estäviä toimenpiteitä. Tulostavoitteet on myös asetettava siten, 

että ne tukevat yhteistoimintaa ja poistavat epätarkoituksenmukaiset 

rikostorjunnan päällekkäisyydet. Järjestäytyneen rikollisuuden kasvualustaan 

on myös suunnattava nykyistä tehokkaampia ennalta estäviä toimenpiteitä. 

Huumausaineiden kysyntää on kyettävä vähentämään myös poliisin 

toimenpiteillä. Järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan voimassa olevat 

torjuntaperiaatteet tulee työryhmän arvion mukaan säilyttää, mutta tutkinnan 

läpivirtausnopeutta on lisättävä. Tällöin on hyödynnettävä muun muassa 

esitutkinnan rajoittamista mahdollistavia säännöksiä. Rikollistumiskehityksen 

katkaisemiseksi rikostorjuntatoimien kohteeksi on otettava yhteiskunnan 

ja yksilöiden kannalta vakavimpien ja vaarallisempien rikosten 

ja rikoskokonaisuuksien ohella niin sanottuja nousevia kohteita sekä tor- 

68 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

juttava myös ammattimaista rikollisuutta. Huumausaine- ja järjestäytyneen 

rikollisuuden torjunnassa on myös osattava hyödyntää käytettävissä olevia 

toimivaltuuksia, välineitä ja menetelmiä riippumatta siitä, minkä rikoslajin 

torjunnasta kulloinkin on kysymys. Huumausainerikoksista ja järjestäytyneiltä 

rikollisryhmiltä haltuun saatu rikoshyöty on ollut työryhmän käsityksen 

mukaan vaatimatonta talousrikoksiin verrattuna, mihin tulee jatkossa 

kiinnittää erityistä huomiota. 

Tiedon hankinta ja sen hallinta on keskeisessä asemassa rikostorjuntatoimenpiteiden 

kohdistamisessa. Koska huumausaineja järjestäytynyt rikollisuus 

ja sen torjunta aiheuttavat yhteiskunnalle merkittäviä kustannuksia, 

on torjuntatoimet suunnattava "oikeisiin" kohteisiin oikealla hetkellä. Työryhmä 

on kiinnittänyt huomiota siihen, että telepakkokeinojen merkitys 

todisteena on vähentynyt, mikä edellyttää muiden tiedonhankintakeinojen 

käyttöä ja kehittämistyötä. Huumausaine- ja järjestäytyneen rikollisuuden 

valtioiden rajat ylittävä luonne edellyttää puolestaan tehokasta kansainvälistä 

yhteistyötä, jossa lähtökohtaisena tavoitteena tulee olla rikollisen 

toiminnan lähtömaan viranomaisten aktivoiminen rikostorjuntatoimenpiteisiin. 

Yhteisten tutkintaryhmien käyttöä tulisi työryhmän näkemyksen 

mukaan lisätä. Hankittua tietoa on myös kyettävä hyödyntämään suunnitelmallisesti 

ja tehokkaasti, mikä edellyttää kattavaa rikostorjunnan kannalta 

relevantin tiedon tallettamista tietojärjestelmiin ja sen hyödyntämistä 

operatiivisessa ja strategisessa rikosanalyysissa. Tiedonhankintaan ja - 

hallintaan käytettävien laitteistojen ja ohjelmistojen hankinta ja joissakin 

tapauksissa myös käyttö aiheuttavat merkittäviä kustannuksia, joten poliisiyksiköiden 

yhteistyö on varmistettava myös tällä osa-alueella. Samalla 

on kuitenkin muistettava, että vaativimpien pakkokeinojen ja tiedonhankintamenetelmien 

käytön on oltava oikeusvarmaa, mikä edellyttää niiden 

käytön ja kehittämisen riittävää keskittämistä. 

Työryhmän näkemyksen mukaan huumausaineja järjestäytyneen rikollisuuden 

torjunnan keskeisiä instrumentteja (rikostiedustelu ja -analyysi sekä 

vakavan rikollisuuden kohdetorjuntamenettely) on hyödynnettävä nykyistä 

tehokkaammin ja niitä on kehitettävä edelleen. Tiedonhankinta, rikosprosessia 

pakoilevien henkilöiden etsintä sekä todistaja- ja viranomaisuhkien 

torjunta on kuitenkin otettava varsinaisten kehittämistoimenpiteiden 

painopisteeksi. 

Rikostorjuntatoimenpiteiden vaikuttavuutta voidaan lisätä myös poliisiyksiköiden 

mahdollisimman selkeillä rooleilla ja tehtävänjaolla, joista osaalueista 

työryhmä on laatinut useita toimenpidesuosituksia. Kaikkien toimijoiden 

tulee kuitenkin olla tietoisia sovituista linjauksista, mikä edellyttää 

toimenpidesuositusten erityisen huolellista jalkauttamista kattaen koko 

poliisihallinnon sekä myös merkittävimmät yhteistyöviranomaiset. 

Pitkällä aikavälillä on huolehdittava siitä, että rikostorjunnan kaikki tasot 

(tavanomainen, ammattimainen ja vakava sekä järjestäytynyt rikollisuus ja 

69 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

terrorismi) ovat hyvin hoidettuja sekä tasapainossa keskenään. Tämän 

vuoksi ei esimerkiksi osa-alueiden painotuksia ja kehittämistä tulisi toteuttaa 

toisia osa-alueita heikentävällä tavalla. 

5.2 Toimenpidesuositukset 

5.2.1 Yleiset suositukset 

1. Järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan keskeinen tavoite on lähtökohtaisesti 

koko rikollisen toiminnan suunnitelmallinen estäminen, 

paljastaminen ja selvittäminen saumattomassa yhteistoiminnassa 

eri poliisiyksiköiden ja muiden lainvalvontaviranomaisten 

kanssa. 

Suositus ilmaisee järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan lähtökohtaisen 

toimintaperiaatteen, josta voidaan perustelluista syistä poiketa esitutkinnan 

rajoittamista koskevan sääntelyn perusteella kuitenkin siten, että syyteharkintaan 

ja edelleen tuomioistuinkäsittelyyn saatetaan hallittavia kokonaisuuksia 

ja jotka kuitenkin johtavat olennaiselta osin rikosvastuun toteutumiseen. 

Vastuutahot ja aikataulut: 

• Poliisiyksiköt. Välittömästi toteutettava. 

2. Järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan suunnittelussa on otettava 

huomioon rikoslajista riippumatta kattavasti rikostorjunnassa 

käytettävissä olevat resurssit, menetelmät ja työvälineet. 

Järjestäytyneen rikollisuuden torjunta on erittäin vaativaa ja usein myös 

pitkäkestoista rikostorjuntatyötä. Suositus ilmaisee sen lähtökohdan, että 

tavoitellun vaikuttavuuden aikaansaaminen edellyttää rikostorjunnassa 

käytettävissä olevien menetelmien ja -välineiden tehokasta hyödyntämistä. 

Lisäksi järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan on varattava torjuntakohteen 

edellyttämät voimavarat. 


• Poliisin ylijohdon tehtävänä on muun rikostorjunnan vaatima panostus 

huomioon ottaen varmistaa järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan resurssit 

ja että lain mahdollistamia työvälineitä hyödynnetään tarkoituksenmukaisesti. 

Välittömästi toteutettava. 

• Keskusrikospoliisi huolehtii rikostutkinnan, rikostorjuntamenetelmienja 

välineiden kehittämisestä sekä siitä, että rikostorjuntaa tukevat palvelut 

on järjestetty tehokkaasti. Välittömästi toteutettava. 

70 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

• Poliisiyksiköiden on tiedostettava kattavasti järjestäytyneen rikollisuuden 

torjuntaan käytettävät keinot ja osattava käyttää niitä sekä huolehdittava 

siitä, että järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa tehdään tarvittaessa 

yhteistoiminnassa riittävillä voimavaroilla. Tutkinnanjohtaja 

vastaa siitä, että kaikissa vähäistä merkittävimmissä rikosasioissa tehdään 

kirjallinen tutkintasuunnitelma tarvittaessa yhteistyössä syyttäjän 

kanssa ja että sen laatimisessa hyödynnetään tarvittavilta osin PTRrikostiedustelukeskuksen 

ja -ryhmien ehdotusta tutkintajärjestelyistä. 


3. Ennalta estävän toiminnan painopisteenä on huumausaineiden 

käytön vähentäminen (kysynnän vähentäminen) esimerkiksi huumausaineiden 

käyttäjien hoitoonohjausta tehostamalla. 

Toimenpidesuositus korostaa ennalta ehkäisevän viranomaisyhteistyön 

merkitystä. Monialaistuneen järjestäytyneen rikollisuuden merkittävimpänä 

toimialana on edelleen huumausainerikollisuus. Huumausaineiden käytön 

vähentämisellä pyritään vaikuttamaan huumausaineiden kysyntään, 

jonka edelleen oletetaan vaikuttavan oheisrikollisuuteen. Tarkoituksena on 

myös pyrkiä ennaltaehkäisemään ja katkaisemaan varhaisessa vaiheessa 

erityisesti nuorten rikollistumisprosessi. Edellä mainituilla toimenpiteillä 

heikennetään järjestäytyneen rikollisuuden toimintaedellytyksiä sekä nuorten 

rekrytoitumista järjestäytyneisiin rikollisryhmiin. 


• Paikallispoliisi. Välittömästi toteutettava. 

4. Rikoksella hankitun omaisuuden jäljittämistä, palauttamista ja 

rikoksen johdosta tuomittavan menettämisseuraamuksen sekä 

asianomistajalle tulevan vahingonkorvauksen turvaamista tehostetaan 

kaikessa esitutkinnassa rikoslajista riippumatta. 

Rikoksella hankitun omaisuuden jäljittämistä, palauttamista ja rikoksen 

johdosta tuomittavan menettämisseuraamuksen sekä asianomistajalle tulevan 

vahingonkorvauksen turvaaminen on ollut tuloksellista harmaan talouden 

ja talousrikollisuuden torjunnassa. Kehitetyt toimintamallit ja parhaat 

käytännöt tulee ulottaa koskemaan kaikkia rikoslajeja. Tavoitteena on 

erityisesti järjestäytyneen rikollisuuden toimintaedellytysten heikentäminen 

ja rikollisen toiminnan jatkamisen estäminen. 


• Keskusrikospoliisin tulee huolehtia, että rahanpesun selvittelykeskuksen, 

rikostietopalvelun ja muiden vastaavien toimintojen parhaat käytännöt, 

asiantuntemus ja tuki hyödynnetään laajemmin järjestäytyneen 

rikollisuuden torjunnassa. Välittömästi toteutettava. 

• Poliisiyksiköiden tulee aktiivisesti selvittää ja toteuttaa rikoksella hankitun 

omaisuuden palauttaminen ja rikoksen johdosta tuomittavan me- 

71 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

nettämisseuraamuksen sekä asianomistajalle tulevan vahingonkorvauksen 

turvaaminen. Välittömästi toteutettava. 

• PTR-rikostiedustelukeskuksen ja -ryhmien tulee vakavan rikollisuuden 

kohdetorjuntaesityksen taustakartoitusta tehdessään huolehtia muun 

muassa yhteistyössä VIRKE-projektin ja rikoshyödyn jäljittämisverkoston 

kanssa mahdollisuudet rikoshyödyn poisottamiseen. Välittömästi 

toteutettava. 

5. Tulostavoitteiden ja niitä kuvaavien mittareiden asettamisessa 

huolehditaan siitä, että ne ovat selkeitä ja tukevat yhteistoimintaa. 

Järjestäytyneen rikollisuuden tehokas torjunta edellyttää toimivaa poliisiyksiköiden, 

syyttäjälaitoksen, muiden lainvalvontaviranomaisten ja rikostorjuntaan 

asiantuntemuksensa puolesta osallistuvien viranomaisten 

yhteistyötä, jota tulee tukea myös toiminnan ja talouden suunnittelussa. 

Tulostavoitteet ja niitä kuvaavat konkreettiset ja selkeät mittarit on asetettava 

siten, että ne tukevat myös yhteistyötä. 


• Poliisin ylijohto huolehtii siitä, että järjestäytyneen rikollisuuden tehostamishankkeen 

tultua hyväksytyksi, suositukset siirretään tulosohjauksen 

keinoin osaksi toimintaa ja niistä keskustellaan myös Tulli- ja 

Rajavartiolaitoksen kanssa. Välittömästi toteutettava. 

• Poliisin ylijohto huolehtii siitä, että järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa 

varten saadaan luotettavat vaikuttavuutta ja tuloksellisuutta kuvaavat 

mittarit. Toteutettava vuoden 2007 loppuun mennessä. 

• PTR-rikostorjuntatyöryhmän tulisi laatia ehdotukset PTRyhteistoimintaa 

koskeviksi ja kunkin viranomaisten panostusta tasapuolisesti 

kuvaaviksi mittareiksi. Toteutettava vuoden 2007 loppuun 

mennessä. 

5.2.2 Tiedonhallintaa koskevat suositukset 

6. Vakavaan ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvät lain mahdollistamat 

rikostiedustelutiedot, tiedot rikostorjuntatoimenpiteistä 

ja niin sanottu tutkinnan aikana kertynyt ylimääräinen tieto 

talletetaan soveltuviin poliisin valtakunnallisiin tietojärjestelmiin. 

Suosituksen tarkoituksena on työturvallisuuden ja rikosten selvittämisen 

turvaaminen sekä tarkoituksettomien päällekkäisten rikostorjuntatoimenpiteiden 

estäminen (tehokkuus) tallettamalla rikostorjunnan kannalta relevantti 

tieto kattavasti tietojärjestelmiin. Toimenpiteillä varmistetaan rikostorjuntaa 

koskevan tiedon hyödyntäminen kaikissa yksiköissä ja muissa 

rikosasioissa silloin, kun se lain mukaan on sallittua. Pitkällä aikavälillä 

72 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

kaikki erikseen säänneltyjen tiedonhankintamenetelmien käyttöä koskevat 

tiedot tulee tallettaa valtakunnalliseen tietojärjestelmään. 


• Poliisin ylijohto huolehtii siitä, että sen antamissa määräyksissä, ohjeissa 

ja muussa ohjauksessa on riittävästi korostettu tietojen tallettamisen 

merkitystä ja kuinka toimenpiteet käytännössä tehdään sekä 

myös salaisten pakkokeinojen asianhallintajärjestelmän laajentamisen 

ohjeistamisesta. Poliisin ylijohto huolehtii myös siitä, ettei rikostorjuntaa 

tueta erillisellä vakavan rikollisuuden kohdetorjuntaan varatulla 

hankerahoituksella, jos säädetyt ja määrätyt velvoitteet on keskeisesti 

laiminlyöty. Välittömästi toteutettava. 

• Keskusrikospoliisi huolehtii tarvittaessa ylijohdon tuella siitä, ettei tiedonhankintaan 

liittyviä palveluja anneta sellaiselle tutkinnanjohtajalle, 

jonka vastattavana olevat säädetyt tai määrätyt velvoitteet ovat hoitamatta. 

Välittömästi toteutettava. Keskusrikospoliisi vastaa ylijohdon 

linjausten mukaisesti salaisten pakkokeinojen asianhallintajärjestelmän 

laajentamisesta koskemaan myös uusia tiedonhankintamenetelmiä sekä 

muusta kehittämisestä. Jatkuva toimenpide. 

• Poliisiyksiköt huolehtivat tiedon tallettamisesta soveltuviin poliisiin 

valtakunnallisiin tietojärjestelmiin. Välittömästi toteutettava. 

7. Salaisten pakkokeinojen asianhallintajärjestelmän sekä muiden 

tietojärjestelmien hyödyntämistä rikosanalyysissä lisätään. 

Suosituksen tarkoituksena on varmistaa se, että strategista ja operatiivista 

rikosanalyysiä varten on käytettävissä ajantasainen ja kattava rikoksia sekä 

rikoksen tekijöitä koskeva tieto. 


• Poliisin ylijohto ja keskusrikospoliisi huolehtivat siitä, että PTRrikostiedustelukeskuksessa 

ja -ryhmissä analyysitehtävissä toimivat 

henkilöt saavat käyttöoikeudet kaikkiin tarvittaviin ja erikseen määriteltäviin 

tietojärjestelmiin. Välittömästi toteutettava. 

• Keskusrikospoliisi huolehtii siitä, että PTR-rikostiedustelukeskus ja - 

ryhmät hyödyntävät kattavasti ja tarkoituksenmukaisesti tietojärjestelmissä 

olevat tiedot kohdetorjuntaesityksiä valmisteltaessa ja yksittäisten 

rikosten tarkoituksenmukaisen tutkinnan turvaamiseksi. Välittömästi 

toteutettava. 

8. Tiedonhankinnan ja -hallinnan laitteiden, laitteistojen ja ohjelmistojen 

hankintayhteistyötä sekä yhteiskäyttöä lisätään. 

Suosituksen tarkoituksena on varmistaa tiedonhankintaan ja niiden käsittelyyn 

käytettävien laitteistojen ja ohjelmistojen yhteensopivuus eri poliisiyksiköiden 

välillä sekä niiden kustannustehokas käyttö. Yhdenmukaisten 

hankintojen ja tarvittaessa yhteishankintojen sekä yhteiskäytön avulla 

73 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

varmistetaan voimavarojen käytön kustannustehokkuus ja suunnitelmallisuus. 

Suosituksen tarkoituksena on myös osaltaan estää tarkoituksettomia 

päällekkäisyyksiä rikostorjuntatoimenpiteissä ja mahdollistaa rikostorjunnan 

kannalta relevantin tiedon tallettaminen kattavasti tietojärjestelmiin. 

Suositusta tulisi soveltaa myös Tulli- ja Rajavartiolaitoksen kanssa tehtävään 

yhteistyöhön. 


• Poliisin ylijohto huolehtii osaltaan siitä, että sen antamissa määräyksissä, 

ohjeissa ja muussa ohjauksessa korostetaan riittävästi hankintayhteistyötä 

ja yhteiskäyttöä. Poliisiylijohto huolehtii osaltaan siitä, 

että laitteet, laitteistot ja ohjelmistot ovat yhteensopivia keskeisten yhteistyötahojen 

kanssa. Välittömästi toteutettava. 

• Keskusrikospoliisi huolehtii tiedonhankinnan ja -hallinnan laitteita, 

laitteistoja ja ohjelmistoja koskevien hankintojen käytännön ohjaamisesta. 


• Poliisiyksiköiden on huomioitava, että hankinnoissa varmistetaan laitteiden, 

laitteistojen ja ohjelmistojen valtakunnallinen yhteensopivuus. 


5.2.3 Vakavan rikollisuuden kohdevalintaprosessia koskevat suositukset 

9. Keskusrikospoliisi johtaa järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaprosessia 

sekä vastaa valtakunnallisen PTR-rikostiedustelukeskuksen 

ja läänikohtaisten PTR-rikostiedusteluryhmien päivittäisjohtamisesta. 


• Keskusrikospoliisi johtaa järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaprosessia 

ja vastaa siihen liittyvistä seuraavista toiminnoista (välittömästi toteutettava): 

o Suomessa toimivat ryhmät ja niiden jäsenet sekä rikollinen 

toimiala tunnistetaan 

o kohdevalintakokousten järjestäminen ja koolle kutsuminen 

o kokouksissa esiteltävät kohteet valmistellaan PTRrikostiedustelukeskuksen 

tai -ryhmien avulla (sisältäen ehdotuksen 

tutkintavastuista, eri tahojen osallistumisesta ja alustavista 

tutkintalinjauksista) 

o huolehtii, että kohdevalintamenettelyssä valittujen kohteiden 

tutkinta-, johtamis-, ja osallistumisvastuista sovitaan 

o huolehtii järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan liittyvästä 

tiedonvaihdosta ja oikeusapupyyntöjen välittämisestä vieraiden 

valtioiden kanssa 

o seuraa ja koordinoi, ettei samaan rikollisryhmään tai yksittäiseen 

jäseneen eri toimijat kohdista toisistaan tietämättä samanaikaisia 

torjuntatoimia 

74 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

• Poliisin lääninjohtojen ja paikallispoliisin tehtävänä on huolehtia siitä, 

että valintakokouksissa ovat mukana henkilöt, jotka voivat tosiasiallisesti 

päättää resurssien sitomisesta valitun kohteen torjuntaan. Välittömästi 

toteutettava. 

10. Vakavan rikollisuuden kohdetorjuntaan tulee saattaa vakavimpien 

rikostorjuntakohteiden ohella myös sellaiset kohteet, jotka ilman 

viranomaisten puuttumista muodostaisivat myöhemmin tällaisen 

uhan. 

Vaikuttava järjestäytyneen rikollisuuden suunnitelmallinen kokonaisvaltainen 

estäminen, paljastaminen ja selvittäminen edellyttävät rikostorjuntaan 

osallistuvilta viranomaisilta usein huomattavia voimavaroja. Suosituksen 

tarkoituksena on varmistaa varhainen puuttuminen sellaisten henkilöiden 

ja rikollisryhmien osalta, jotka muodostaisivat rikollisen toiminnan 

jatkamisen kautta myöhemmin vakavan uhan toisille yksilöille tai yhteiskunnalle. 

Suosituksen tarkoituksena on myös vähentää varhaisen puuttumisen 

avulla järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan yksilöille ja yhteiskunnalle 

aiheuttamia vahinkoja, haittoja ja kustannuksia. 


• Poliisin ylijohto huolehtii siitä, että vakavan rikollisuuden kohdetorjuntaan 

varatulla erillisrahoituksella tuetaan ainoastaan kohdetorjuntamenettelyssä 

valittujen rikostorjuntakohteiden paljastamista ja esitutkintaa. 


• Keskusrikospoliisi ja muut poliisiyksiköt huolehtivat siitä, että vakavimpien 

rikostorjuntakohteiden ohella myös sellaiset henkilöt ja rikollisryhmät, 

jotka rikollisen toiminnan jatkamisen kautta muodostaisivat 

myöhemmin vakavan uhan toisille yksiköille ja yhteiskunnalle saadaan 

tunnistettua ja valmisteltua kohdetorjuntamenettelyssä käsiteltäväksi. 


11. Vakavan rikollisuuden torjuntakohteiden valintakokoukset järjestetään 

joustavasti. 

Suosituksen tarkoituksena on varmistaa myös jatkossa vakavan rikollisuuden 

kohdetorjunnan tehokkuus ja nopea yhteistoiminta. Suosituksen mukaan 

vakavan rikollisuuden kohdevalintakokoukset tulisi järjestää jatkossa 

lähtökohtaisesti jatkuvana prosessina, jolloin ne voitaisiin kutsua koolle tilannekohtaisesti 

ja tarvittaessa säännönmukaisesta kokoonpanosta poiketen. 

Kokoukset voitaisiin järjestää esimerkiksi puhelin- tai videoneuvotteluna 

tai muulla tarkoitukseen soveltuvalla tavalla. Edellä esitetyn lisäksi 

vakavan rikollisuuden kohdevalintakokoukset järjestetään säännönmukaisina 

vähintään kaksi kertaa vuodessa. 


75 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

• Keskusrikospoliisi huolehtii vakavan rikollisuuden kohdevalintakokousten 

järjestämisestä suosituksessa tarkoitetulla tavalla. Välittömästi 

toteutettava. 

• Keskusrikospoliisi huolehtii siitä, että syyttäjälaitoksen voimavarojen 

kohdentamista ja rikosvastuun tehokasta toteuttamista varten syyttäjälaitoksen 

edustajalle varataan aina mahdollisuus olla läsnä valtakunnallisissa 

ja alueellisissa vakavan rikollisuuden torjuntakohteiden valintakokouksessa 

sekä osallistua toimenpiteiden suunnitteluun päätehtävänsä 

mukaisesta näkökulmasta. Välittömästi toteutettava. 

5.2.4 Vastuita ja tehtävänjakoa koskevat suositukset operatiivisen toiminnan 

osalta 

12. Keskusrikospoliisin päätehtävänä operatiivisessa rikostorjunnassa 

on torjua vakavinta järjestäytynyttä rikollisuutta, erityisesti EUkriteerit 

täyttävää ja kansainvälistä rikollisuutta. Tämä ei kuitenkaan 

sulje pois paikallispoliisin toimintamahdollisuutta järjestäytyneen 


Järjestäytyneen rikollisuuden torjunta on määritelty keskusrikospoliisin 

päätehtäväksi operatiivisessa rikostorjunnassa. Keskusrikospoliisin voimavarojen 

suuntaaminen nykyistä selkeämmin suosituksessa tarkoitettuun 

toimintaan edellyttää paikallispoliisilta nykyistä suuremman vastuun ottamista 

vakavan rikollisuuden torjunnasta aluevastuuperiaatteen mukaisesti 

sekä sitä, että muun rikostorjunnan tehokkuus ja vaikuttavuus samalla turvataan. 

Suosituksessa tarkoitetun toiminnan lisäksi keskusrikospoliisin tulee 

edelleen huolehtia rikostutkinnan, rikostorjuntamenetelmien ja - 

välineiden kehittämisestä sekä rikostorjuntaa tukevien valtakunnallisten 

asiantuntijapalvelujen kehittämisestä ja tarjoamisesta. 


• Poliisin ylijohto huolehtii siitä, että suositus huomioidaan ohjeistuksessa 

ja tulosohjauksessa ja sen toteutus toiminnan seurannassa. Välittömästi 

toteutettava. 

• Keskusrikospoliisi huolehtii omissa strategioissaan, organisaation kehittämisessä 

ja yhteistyöstä sopimisessa siitä, että viraston operatiivinen 

toiminta saadaan kohdennettua suosituksessa tarkoitettuun toimintaan. 


• Poliisiyksiköt huolehtivat siitä, että järjestäytyneen rikollisuuden estämiseen, 

paljastamiseen ja selvittämiseen varataan yhteistoiminnassa 

muiden poliisiyksiköiden kanssa tarkoituksenmukaiset voimavarat. 

Tutkinnanjohtajat huolehtivat siitä, että myös tutkinnan laajentuessa 

asiasta tehdään varhaisessa vaiheessa asianmukainen ilmoitus PTRrikostiedusteluryhmälle. 


76 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

13. Keskusrikospoliisin tulee harkintansa mukaan käynnistää kohdevalintamenettely 

sellaisesta järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvästä 

rikosasiasta, joka on sisäasiainministeriön määräyksen 

(SM-2003-00287/Tu-411) 2 kohdan ensimmäisen ja toisen kappaleen 

mukaisesti ensisijaisesti KRP:lle määrätty, jos KRP havaitsee 

tai sen tietoon muutoin saatetaan, että edellä mainituissa tapauksissa 

on ryhdytty tarkkailutai tutkintatoimenpiteisiin saattamatta 

asiaa kohdevalintamenettelyyn. 

Poliisin eri yksiköiden tekemä järjestäytyneen rikollisuuden torjuntatyö 

ei tule erikseen sopimatta johtaa toisen yksikön resursseista 

määräämiseen. Kohdevalintamenettelyssä on sovittava tutkinnan 

onnistumisen varmistavista tutkintajärjestelyistä. Ellei 

kohdevalintamenettelyssä asiaa kyetä sopimaan, asianomaisten virastojen 

päälliköt (poliisin lääninjohto, Helsingin poliisilaitoksen 

ja keskusrikospoliisin päälliköt) ratkaisevat PTR-analyysin esityksestä 

tutkintajärjestelyt. 

Suosituksen tarkoituksena on varmistaa tiedonkulku, yhteistoiminta sekä 

kokonaisvaltainen estäminen, paljastaminen ja selvittäminen järjestäytyneen 


Keskusrikospoliisin ensisijaiseksi tehtäväksi on määrätty vakavan rikollisuuden 

torjuntakohteen määrittämistä ja valitsemista koskevassa määräyksessä 

tarkoitettujen järjestäytyneiden rikollisryhmien koko rikollisen toiminnan 

lopettamiseen tähtäävä ennalta estäminen ja tapahtuneiden rikosten 

tutkinta (SM-2003-00287/Tu-41, 2 kohdan ensimmäinen kappale). 

Vakavan rikollisuuden torjuntakohteen määrittämistä ja valitsemista koskevassa 

määräyksessä (SM-2001-1520/Ri-2) järjestäytyneellä rikollisryhmällä 

tarkoitetaan Euroopan unionin kriteerit täyttäviä ryhmiä. 

Lisäksi keskusrikospoliisin tehtäväksi on määrätty muun vakavan rikollisuuden 

tutkinta, kun esitutkinta 1) liittyy sellaiseen muuhun rikollisryhmään, 

joka rikollisen toimintansa vuoksi on keskusrikospoliisin erityisessä 

seurannassa, 2) liittyy henkirikokseen tai sen yritykseen, jonka kohteena 

tai tekijänä on järjestäytyneen rikollisryhmän jäsen, 3) edellyttää tutkintaryhmän 

perustamista vieraan valtion kanssa, 4) edellyttää tavanomaista 

laajempaa kansainvälistä yhteistyötä, taikka 5) liittyy terroririkokseen, 

jollei suojelupoliisin kanssa toisin sovita (SM-2003-00287/Tu-41, 2 kohdan 

toinen kappale). 

Mikäli edellä mainituissa keskusrikospoliisin tehtäväksi määrätyissä asioissa 

olisi asiaa kohdevalintamenettelyyn saattamatta aloitettu tarkkailutai 

tutkintatoimenpiteet, keskusrikospoliisi voisi harkintansa mukaan 

käynnistää kohdevalintamenettelyn myös jälkikäteen. Siinä tulisi sopia 

tutkinnan onnistumisen varmistavista tutkintajärjestelyistä. Mikäli asiaa ei 

kyettäisi sopimaan kohdevalintamenettelyssä, asianomaisten virastojen 

77 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

päälliköt ratkaisisivat PTR-rikostiedustelutoiminnoissa laaditun esityksen 

perusteella tutkintajärjestelyt. Virastojen päälliköillä tarkoitetaan suosituksessa 

valtakunnallisten yksiköiden päälliköitä, lääninpoliisijohtajia ja Helsingin 

kihlakunnan poliisilaitoksen päällikköä. 


• Poliisin ylijohto huolehtii siitä, että toimintasuositus sisällytetään asiaa 

koskeviin määräyksiin ja ohjeisiin. Välittömästi toteutettava. 

• Keskusrikospoliisi huolehtii siitä, että suosituksessa tarkoitetut rikosasiat 

saatetaan tarvittaessa vakavan rikollisuuden kohdetorjuntamenettelyyn. 


• Paikallispoliisi huolehtii siitä, että suunniteltujen tai jo aloitettujen rikostorjuntatoimenpiteiden 

kohdistamisesta keskusrikospoliisin tehtäväksi 

määrättyihin rikosasioihin ilmoitetaan viipymättä PTRrikostiedusteluryhmälle. 


14. Tutkintavastuun kuuluessa tunnistettujen järjestäytyneiden rikollisryhmien 

osalta poliisin lisäksi myös Tullille tai Rajavartiolaitokselle, 

päätetään tutkintajärjestelyistä ja -vastuista lähtökohtaisesti 

kohdetorjuntamenettelyssä. Erimielisyydet ratkaisee ja tutkintavastuusta 

päättää lääninpoliisijohto tai alueellaan Helsingin kihlakunnan 

poliisilaitoksen johto. Keskusrikospoliisin osalta asian 

ratkaisee vähintään osastopäällikkötasoinen virkamies. 

Suosituksen tarkoituksena on varmistaa tiedonkulku, yhteistoiminta sekä 

kokonaisvaltainen estäminen, paljastaminen ja selvittäminen järjestäytyneen 

rikollisuuden torjunnassa. Mikäli tutkintavastuusta ei päästäisi sopimukseen, 

suosituksessa mainitut toimijat päättäisivät viimekädessä tutkintavastuusta 

edellä suosituksissa määriteltyjen vastuidensa puitteissa. 

Vastuutahot ja aikataulu: 

• Keskusrikospoliisi huolehtii siitä, että PTR-rikostiedustelukeskus ja - 

ryhmät saattavat suosituksessa tarkoitetut asiat kohdetorjuntamenettelyn 

piiriin. Välittömästi toteutettava. 

• Lääninpoliisijohdot, Helsingin kihlakunnan poliisilaitoksen johto ja 

keskusrikospoliisin osastopäällikkötasoiset virkamiehet huolehtivat siitä, 

että poliisi ottaa tutkintavastuun tarvittaessa ja riittävän varhaisessa 

vaiheessa. Välittömästi toteutettava. 

5.2.5 Kansainvälistä toimintaa koskevat suositukset 

15. Valtioiden rajat ylittävässä järjestäytyneen rikollisuuden rikostorjunnassa 

huomioidaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa 1) 

muiden valtioiden lainvalvontaviranomaisten aktivoiminen ja tarvittaessa 

osallistuminen torjuntatoimenpiteisiin sekä 2) arvioidaan 

78 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

erityisesti tarve ja mahdollisuus yhteisen tutkintaryhmän perustamiseen. 

Suosituksen tarkoituksena on varmistaa rikosvastuun toteuttaminen rikollisen 

toiminnan lähtövaltiossa tai rikoksentekijän kotivaltiossa. Rikostorjuntatoimenpiteitä 

suunniteltaessa tutkinnanjohtajan on huomioitava syyttäjäyhteistyö. 


• Poliisin ylijohto huolehtii siitä, että Euroopan unionin tasoista lainvalvontaviranomaisten 

operatiivista yhteistyötä kehitetään ja että Suomen 

monenväliset ja kahdenväliset rikostorjuntasopimukset vastaavat käytännön 

tarpeita. Välittömästi toteutettava. 

• Keskusrikospoliisi huolehtii siitä, että operatiivinen yhteistyö käynnistetään 

vieraan valtion kanssa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, 

ja että eri valtioissa suoritettavia rikostorjuntatoimenpiteitä koordinoidaan. 

Tavoitteena on, että rikoksentekijän kotivaltion viranomaiset 

suorittaisivat tarvittaessa itse tutkintatoimenpiteet. Välittömästi toteutettava. 

• Poliisiyksiköt huolehtivat siitä, että operatiivisesta kansainvälisestä yhteistyöstä 

annetaan tieto riittävän varhaisessa PTR-rikostiedustelukeskukselle 

ja -ryhmille ja että oikeus- ja virka-apupyynnöt sekä niihin 

annettavat vastaukset toimitetaan keskitetysti keskusrikospoliisin kautta. 


• Keskusrikospoliisi huolehtii siitä, että poliisihallinnon ulkomaille lähettämät 

yhdysmiehet seuraavat ja tiedottavat kansainvälistä toimintaa 

koskevien rikostorjuntasopimusten ja toimenpidesuositusten toteuttamisesta. 


16. Suomeen tulevat huumausaineet pysäytetään viimeistään Suomen 

rajalla, jollei jo jatkuneen rikollisen toiminnan johdosta kokonaisvaltainen 

selvittäminen edellytä valvottua läpilaskua tai muita vastaavia 

toimenpiteitä. 

Suositus ilmaisee edellä rikosvastuun toteuttamista ulkomailla koskevan 

toimintasuosituksen kanssa samansuuntaisen lähtökohdan. Sen mukaan 

huumausaineita ei päästettäisi yli rajan ilman erityistä syytä, jollaisena voi 

tulla kysymykseen valvottu läpilasku toiseen valtioon tai sen kaltaiset kokonaisvaltaista 

selvittämistä edistävät rikostorjuntatoimenpiteet. Suositus 

koskee sanamuodosta huolimatta myös muuta rikollista toimintaa, jossa 

po. toimenpiteet olisivat rikollisen toiminnan luonteesta johtuen mahdollisia 

ja lainmukaisia. 


• Keskusrikospoliisi huolehtii siitä, että toimenpiteistä sovitaan tarvittaessa 

Tulli- ja Rajavartiolaitoksen kanssa. Välittömästi toteutettava. 

79 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

• Poliisiyksiköt huolehtivat siitä, että suunnitellusta valvotusta läpilaskusta 

tms. toimenpiteistä ilmoitetaan PTR-rikostiedustelukeskukselle 

tai -ryhmälle sekä rikostorjuntatoimenpiteiden yhteensovittamisesta 

tarvittaessa Tullin ja Rajavartiolaitoksen kanssa. Välittömästi toteutettava. 

17. Yhdysmiestoiminnassa kertyvä rikostiedustelutieto saatetaan 

PTR-rikostiedustelutoimintojen käyttöön mahdollisimman nopeasti 

ja tapauskohtaisen tiedonvaihdon avulla. 

Suosituksen tarkoituksena on saada strategisen informaation lisäksi tieto 

sellaisista rajat ylittävän rikollisuuden kannalta keskeisistä henkilöistä, 

joihin tulisi kohdistaa rikostorjuntatoimenpiteitä. 


• Poliisin ylijohto huolehtii siitä, että PTR-viranomaisten yhdysmiesten 

tiedonvaihto on riittävästi ohjeistettu ja sujuvasti järjestetty. Toteutettava 

vuoden 2007 loppuun mennessä. 

• Keskusrikospoliisi huolehtii siitä, että poliisin yhdysmiesten tiedot sekä 

PTR ja PTN-yhdysmiesten tiedot hyödynnetään strategisen tilannekuvan 

ylläpitämisessä ja operatiivisessa rikostorjunnassa. Toteutettava 

vuoden 2007 loppuun mennessä. 

5.2.6 Muut suositukset 

18. Keskusrikospoliisin päällikkö ja suojelupoliisin päällikkö suojelupoliisin 

käsiteltäväksi kuuluvassa asiassa päättävät peitetoiminnasta. 

Vastaavasti edellä mainitut henkilöt päättävät myös sellaisesta 

tiedonhankinnan paljastumisen estämisestä, joka edellyttää 

harhauttavan tai peitellyn rekisterimerkinnän tekemistä julkiseen 

rekisteriin tai viranomaisen antaman väärän asiakirjan valmistamista. 


• Poliisin ylijohto huolehtii poliisilain muutoksen edellyttämän ohjeistuksen 

antamisesta. Toteutettava vuoden 2007 loppuun mennessä. 

19. Järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan kehittämistoiminnan 

painopisteeksi otetaan jatkossa erityisesti tiedonhallinta ja sen 

hyödyntäminen, valeosto, peitetoiminta, vaativa tekninen tarkkailu, 

järjestelmällinen tietolähdetoiminta, etsintäkuulutettujen etsintä 

sekä viranomaisuhkien torjunta ja todistajansuojelu. 


80 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

• Ylijohto huolehtii toiminnan ohjauksesta, voimavaroista ja kehittämistoiminnan 

tukemisesta ja kehittämistoiminnan tarkoituksenmukaisesta 

hyödyntämisestä. Välittömästi toteutettava. 

• Keskusrikospoliisi ja suojelupoliisi huolehtivat kehittämisestä tarvittaessa 

yhteistyössä paikallispoliisin ja muiden viranomaisten kanssa sekä 

siitä, että kansainväliset innovaatiot hyödynnetään tarkoituksenmukaisesti 

myös Suomessa. Välittömästi toteutettava. 

81 (82)

_____________________________________________________________________________ 


_____________________________________________________________________________________ 

6. KESKEISIMMÄT TOIMENPIDESUOSITUKSET 

Työryhmä on edellä esitettyjä toimenpidesuosituksia arvioidessaan päätynyt siihen, 

että kiireellisimmin tulisi toteuttaa vakavaa ja järjestäytynyttä rikollisuutta 

koskeva tiedon keruu ja tallettaminen poliisin valtakunnallisiin tietojärjestelmiin 

(toimenpidesuositus nro 6). Sen tehostaminen on edellä esitetyllä tavalla perustana 

työturvallisuuden ja rikosten selvittämisen turvaamiselle sekä tarkoituksettomien 

päällekkäisten rikostorjuntatoimenpiteiden estämiselle. 

Kiireellisesti tulisi huolehtia myös siitä, että järjestäytynyttä rikollisuutta torjutaan 

ensisijaisesti vakavan rikollisuuden kohdetorjuntamenettelyn avulla. Tämä 

edellyttää erityisesti järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan keskeisen tavoitteen 

(toimenpidesuositus nro 1), kohdetorjuntamenettelyn joustavuuden (toimenpidesuositus 

nro 11) ja yhteistoiminnan ensisijaisuuden (toimenpidesuositus nro 

13) vahvistamista. 

Vastaavasti kiireellisesti tulisi huolehtia siitä, että järjestäytyneen rikollisuuden 

torjunta suunnitellaan ja toteutetaan koordinoidusti, mikä edellyttää vakavan rikollisuuden 

kohdetorjuntamenettelyyn liittyvien tehtävien ja roolien vahvistamista 

(toimenpidesuositus nro 9) sekä poliisiyksiköiden operatiivista rikostorjuntaa 

koskevien roolien ja tehtävien vahvistamista (toimenpidesuositukset nro 12, 13, 

ja 14). 

Toimenpidesuositukset tulisi huomioida paikallispoliisin ja valtakunnallisten yksiköiden 

organisaatioiden kehittämisessä. Lisäksi toimenpidesuositusten toteuttamista 

tulisi seurata erikseen nimettävän seurantaryhmän tms. toimeta. 

82 (82)

Vuonna 2007 ilmestyneet poliisin ylijohdon julkaisut: 

1 • 2007 Lähipoliisitoiminnan strategia 

2 • 2007 Poliisin toiminta- ja taloussuunnitelma 2008-2011 

ja tulossuunnitelma 2007 

3 • 2007 Strategi för närpolisverksamheten 

Strategiska linjeringar och mål för utvecklingen 

av närpolisverksamheten och 

säkerhetssamarbetet 

4 • 2007 Community Policing Strategy 

Strategic outlines and objectives of community 

policing and security cooperation development 

5 • 2007 Poliisin kansainvälinen toiminta 2006 (Polisens 

internationella verksamhet 2006) 

6 • 2007 Huumausaine- ja järjestäytyneen rikollisuuden 

torjunnan tehostaminen 

ISSN 1459-7829 

ISBN 978-952-491-084-2 (nid.) 

ISBN 978-952-491-085-9 (pdf) 

Poliisin ylijohdon julkaisut verkossa: 

www.poliisi.fi/julkaisut 

Sisäasiainministeriön monistamo 

Helsinki 2007

ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan tehostaminen - Poliisi

Transform your PDFs into Flipbooks and boost your revenue!

Delete template?

Save as template ?