Lehden pdf-versio - Poliisi

poliisi.fi

Lehden pdf-versio - Poliisi

AAHANMUUTTOASIOIDEN AMMATTILEHTI 4/2007

ONITORI

Jovita Immonen

ymmärtää maahanmuuttajalasten

tarpeita s.11

Äidinkieli opitaan kotona s. 22

Kirjailija sohaisi suvaitsevaisuuden tabuja s. 32


PÄÄKIRJOITUS

Korpak

Turvallista yhdenvertaisuutta

Marraskuun 7. oli suuren

murheen päivä Suomen

lapsille, nuorille ja aikuisille.

Yhdeksän ihmisuhria vaatinut

Jokelan koulutragedia käynnisti

aidon ja avoimen vuoropuhelun,

jossa lasten ja nuorten hyvinvointi

nousi kaikkien asialistojen

kärkeen.

Uusien uutisaiheiden vyöryessä

median mahti voi, niin halutessaan,

jatkaa keskustelua pitkäjänteisemmin

kaikkien lasten ja

nuorten, myös maahanmuuttajataustaisten,

asioista.

Jokaisen kasvatuksesta, erityisesti

varhaiskasvatuksesta vastuullisen

on pakko tarkistaa kykyään

kuunnella ja käydä vuoropuhelua

lasten ja nuorten kanssa ihan tavallisista

asioista niin oman kulttuurimme

piirissä kuin kulttuuristen

rajojen yli ja olla paremmin selvillä

myös nuorten nettimaailmassa

käytävästä keskustelusta, jossa

henkilökohtaisen tason vuoropuhelu

ei kansallisia rajoja tunne

ja jolla voi olla arvaamattomia ja

hallitsemattomia ylityspaikkoja.

• • •

Vuoden 2008 alusta sisäasiainministeriö

myllertää maahanmuuttoasiat

uuteen uskoon. Kansliapäällikkö

Ritva Viljanen julkisti

mainittuna murheen päivänä sisäasiainministeriön

uuden vision:

”Suomi on Euroopan turvallisin ja

moniarvoisin maa, jonka kansainvälistä

kilpailukykyä tukevat aktiivinen

maahanmuuttopolitiikka

sekä jokaisen kokemus yhdenvertaisuuteen

perustuvasta ja turvallisesta

yhteiskunnasta”. Laastariksi

suruun visiosta ei ole, mutta tavoiteltavaksi

asiaksi kylläkin.

Tulevan maahanmuutto-osaston

päällikkö Pentti Visanen ottaa

haltuunsa uudet yksiköt: muuttoliike,

kansainvälinen suojelu, kotouttaminen

ja johdon tuki. Uudet

päälliköt on juuri nimetty. Syrjinnän

ja rasisminvastainen työ ja etnisen

yhdenvertaisuuden edistämisasiat

saavat oman yksikön.

Hallinnon kehittämistyöhön

maahanmuutto- ja eurooppaministeri

Astrid Thors asetti marraskuun

alussa selvityshankkeen, joka

arvioi sisäasiainministeriön ja Ulkomaalaisviraston

välistä tehtäväjakoa

maahanmuuttopolitiikan toteuttamisessa.

Selvitysmieheksi nimetyllä

Ole Norrbackilla ja hänen

työryhmällään on iso urakka huhtikuun

loppuun 2008 mennessä selvittää,

miten parannetaan tulevan

Maahanmuuttoviraston asiakasneuvontaa

ja palvelua, tulosohjausta ja

toimintatapojen arviointia. Työryhmän

tulee myös tehdä tarvittavat

toimenpidesuositukset päätöksenteon

nopeuttamiseksi koskien erityisesti

oleskelulupa-, turvapaikkaja

kansalaisuushakemuksia.

• • •

Monitori-lehti tarttuu ensi vuoden

aikana härkää sarvista, ja pyrkii

uudistumaan ja palvelemaan

paremmin lukijoitaan: maahanmuuttajien

kanssa työskenteleviä

viranomaisia, päättäjiä, joukkoviestimiä,

asiantuntijoita, yhteisöjä ja

yrityksiä ja lehden verkkolukijoina

myös suurta yleisöä. Lehti on entistä

vahvempi maahanmuuttoasioiden

keskeinen viestintäkanava.

Jatkossakin lehti tarkastelee maahanmuuttoasioita

useiden hallinnonalojen

näkökulmista.

Parin vuoden kuluttua Monitori

täyttää 20 vuotta. Sitä on kustantanut

kolme keskeistä ministeriötä.

Lukijoissa on yli satatuhatta

maahanmuuttoasioiden kanssa

työtä tekevää.

Tästä on hyvä jatkaa!

13.11.2007

Irmeli Tuomarla,

työmarkkinaneuvos

vastaava päätoimittaja

Pääkirjoitus ja keskeisimmät artikkelit löytyvät suomeksi, ruotsiksi, englanniksi ja venäjäksi monitorin kotisivulta osoitteesta www.mol.fi/monitori

MONITORI www.mol.fi/migration

2


SISÄLLYS

Lue lisää sivuilla 11–13.

Päiväkodissa riittää vilskettä

Latvialainen Evija Viljanen työskentelee päiväkodissa lastenhoitajana.

Päiväkoti Hertassa monikulttuurisuus näkyy niin ihmisten

ihonvärissä kuin ruokapöydän antimissa. Etualalla välipalan jaossa

auttavat Ira Koski ja Jadette Alanne.

Lue lisää sivuilta 14–15.

Suklaata, suklaata

Rudy Verschoren valmistaa Tampereella suklaakonvehteja. Belgialaismiehen

tuotteissa yhdistyvät belgialainen suklaan perusraaka-aine

ja suomalaisesta luonnosta saadut makuvivahteet.

– Teen kaiken itse omin käsin. Laitan aina aamulla ensimmäisenä

suklaamassan sulamaan ja teen konvehteja aina kun myyntityöltä

ehdin, hän sanoo.

Seuraavassa numerossa:

Esittelyssä uusi maahanmuutto-osasto

Haastattelussa osaston osastopäällikkö

Pentti Visanen

Pekka Sipola

Tuula Ainasoja

Mikko Taipale

Pääkirjoitus ja Korpak ...........................................................................2

Vuoden aikuisopiskelija .......................................................................4

Percy Mashairen kolumni .....................................................................5

AJANKOHTAISTA

Uusi organisaatio selvillä .....................................................................6

Kristiina Kumpula: kansalaistoiminta tärkeää kotouttamisessa .8

Yrittäjävalmennuksesta saa rohkeutta ........................................... 10

TYÖELÄMÄ

Raumalla opiskellaan ranskaksi ....................................................... 14

Finnair Catering valmistaa ruoka-annoksia lennoille .................. 16

VARHAISKASVATUS

Varhaiskasvatus edistää lapsen tervettä kasvua ......................... 18

Moniku-hanke päättyi ........................................................................ 21

Tavoitteena kaksikulttuurinen identiteetti ................................... 22

Pakolaisia autetaan kotoutumisessa .............................................. 24

EU-ASIAA

Korkeasti koulutetuille sininen kortti ............................................. 25

KUNTAKUULUMISIA

Pakolaissihteeri auttaa alkuun ......................................................... 26

Mimosassa kulttuurit kohtaavat .......................................................27

Etelä-Savo vetää maahanmuuttajia ................................................ 28

KOTOUTUMINEN

Alma kokoaa osaamisen ................................................................... 28

Muistojen koti on vanhusten kyläilypaikka .................................. 30

MONITORIN VIERAANA

Marianne Backlén kirjoittaa monikulttuurisista perheistä ........ 32

TUTKITTUA

Monikulttuurisuuskasvatus päiväkodissa ...................................... 34

Monimuotoisuutta ei huomioida tarpeeksi työpaikoilla ............ 35

MONIKKO perehtyi tasa-arvoon ..................................................... 36

Puntarissa asenteet .............................................................................37

KOHTAAMISIA

Ahmed Akar ohjaa Caisaa ................................................................ 38

KULTTUURI

Umayya Abu-Hanna kirjoittaa huumorilla ..................................... 39

Lyhytelokuva Näkökulma kertoo rasismista ................................ 40

Mundo lisäsi kulttuurien välistä ymmärrystä ................................ 41

HALLINNOSSA TAPAHTUU

Norjassa on pula työvoimasta ......................................................... 43

ETNO

Seminaareissa etsittiin hyviä käytäntöjä ....................................... 44

3V-hankkeen kuulumisia .................................................................. 45

MUUTOKSIA MATKALLA

Kansalaisuus takaa oikeuksia .......................................................... 46

TURVAAN TULLEET

Maaton kansa ...................................................................................... 48

”Kurdipolitiikka on pahinta” ............................................................. 49

LYHYESTI

Kulttuurienvälinen vuoropuhelu alkaa ........................................... 50

Kirjastosta poimittua .......................................................................... 51

Täydennyskoulutusta pakolaisten kanssa työskenteleville ...... 52

Uusia julkaisuja .................................................................................... 53

Lukemista ja levyjä ............................................................................. 54

Lukijapalaute ....................................................................................... 55

Jaani Föhr

Sarjakuva .............................................................................................. 56

3 MONITORI www.mol.fi/migration


Kirkko ja Uvi

kehittävät

yhteistyötään

Teksti Sanna Ala-Seppälä

Suomen ekumeeninen neuvosto

ja Ulkomaalaisvirasto pohtivat

syyskuisessa seminaarissa turvapaikkahakemuksiin

liittyvää päätöksentekoa

viranomaisten ja kirkon

näkökulmista. Uvi voi vastedes

hyödyntää kirkon asiantuntemusta

eri maiden oloista. Lisäksi kirkon

kansainvälisistä suhteista voi olla

hyötyä tiedon keruussa.

Kirkot ja uskonnolliset yhteisöt

ovat perinteisesti tarjonneet

fyysistä ja henkistä turvaa eri tavoin

vainotuille ihmisille. Nykyisin

kirkko turvapaikkana -käytännöllä

tarkoitetaan tilanteita, joissa yksittäinen

henkilö tai perhe kääntyy

kirkon tai kristillisen yhteisön puoleen

hakeakseen turvaa, apua ja tukea

kielteisen turvapaikkapäätöksen

saatuaan. Tähän avuksi Suomen

ekumeeninen neuvosto julkaisi

toukokuussa ”Kirkko turvapaikkana”

-julkaisun.

Seminaari ajankohtainen

Evankelisluterilainen seurakunta on

tarjonnut viime aikoina turvaa sekä

Iranin kurdille Naze Aghaille että sudanilaiselle

Anna Ladolle. Helsingin

hallinto-oikeus jäädytti Aghain käännyttämisen

syyskuussa. Samaan päädyttiin

Anna Ladon tapauksessa korkeimmassa

hallinto-oikeudessa.

Näistä ja aikaisemmista tapauksista

keskusteltaessa kirkon

ja Uvin ei ole aina nähty olevan

smoilla linjoilla. Seminaarissa kuitenkin

painotettiin, että kirkon ja viraston

päämäärät ovat samat. Tahojen

säännöllisiä tapaamisia aiotaan

jatkaa. Turvapaikanhakijat tulevat

todennäköisesti kääntymään

kirkon puoleen jatkossakin. Asioiden

käsittelemistä helpottaa, jos

tahojen avoimuutta ja yhteistyötä

lisätään.

MONITORI

Vuoden aikuisopiskelija

Emmanuel Toumewo:

Kielitaito on tärkein

Kamerunista kotoisin oleva Emmanuel Toumewo

valmistui viime keväänä luokkansa priimuksena

levyseppähitsaajaksi. Kotkalainen mies keskittyy tällä

hetkellä työntekoon, jossa hänellä on tavoitteena kehittyä

jatkuvasti paremmaksi.

Teksti Sanna Ala-Seppälä

Kuva Anne Nisula

Emmanuel Toumewon, 29, mielestä

uuteen maahan sopeutuu parhaiten

opettelemalla maan kielen. Hyvä

kielitaito oli iso apu, kun Toumewo

opiskeli Kymenlaakson ammattiopistossa

levyseppähitsaajaksi. Tänä

vuonna sinnikäs mies valittiin Vuoden

aikuisopiskelijaksi.

– Kielen oppiminen ei ollut helppoa.

Tahdoin kuitenkin oppia kielen,

ja se oli oppimiseni salaisuus,

hän kertoo.

Toumewo tuli Suomeen kuusi

vuotta sitten turvapaikanhakijana. Hän

pitää uudesta kotimaastaan.

– Pidän Suomesta, enhän muuten

asuisi täällä. Kotkassa on aina

ollut paljon maahanmuuttajia, ja se

on auttanut kaupunkiin sopeutumisessa.

Ihmiset ovat tottuneet näkemään

täällä muiden maiden kansalaisia,

hän kertoo.

Mies työskentelee levyseppähitsaajana

paikallisessa yrityksessä. Vapaa-ajalla

hän käy autokoulua, pelailee

jalkapalloa, viettää aikaa ystäviensä

kanssa ja surffailee internetissä.

– Seuraan synnyinmaani Kamerunin

uutisia netin kautta, hän kertoo.

Vuoden aikuisopiskelijan valitsi

Aikuisopiskelijan viikon ohjausryhmä,

Uvi muuttuu Maahanmuuttovirastoksi

jossa oli edustajat Aikuiskoulutuskeskuksen

kehittämisyhtiöstä, Erilaisten

oppijoiden liitosta, Vapaan sivistystyön

yhteisjärjestöstä, Opetusministeriöstä

ja Työministeriöstä.

Ulkomaalaisvirasto muuttuu Maahanmuuttovirastoksi 1.1.2008. Tehtäväkenttänä säilyvät turvapaikka-,

oleskelulupa- ja kansalaisuusasiat. Uutuutena virasto saa tiloihinsa sisäasiainministeriön maahanmuuttokirjaston.

Myös viraston yhteystiedot vaihtuvat. Uudet internetsivut avataan osoitteessa www.migri.fi, sähköpostiosoitteet

ovat muotoa etunimi.sukunimi@migri.fi, ja puhelimitse viraston väen saa jatkossa

kiinni soittamalla vaihteeseen 071 873 0431.

Kiintiöpakolaisten määrä pysyy ennallaan

Emmanuel Toumewosta on kirjoitettu

monta lehtijuttua Vuoden aikuisopiskelijaksi

valitsemisen myötä.

Tuntemattomat ovat jääneet kadulla

juttelemaan, joten julkisuus on tullut

miehelle tutuksi.

Suomi vastaanottaa ensi vuonna 750 kiintiöpakolaista. Maahanmuuttopoliittisen ministeriryhmän alustavan päätöksen

mukaan Suomi ottaa ensi vuonna 300 irakilaista, 200 myanmarilaista ja 150 kongolaista pakolaista. Lisäksi

100 paikkaa on varattu hätätapauksille.

– Hätätapauksia ovat esimerkiksi pikaista suojelua tai terveydenhoitoa tarvitsevat, erikoissuunnittelija Leni Salmelin

työministeriöstä sanoo.

Kiintiön määrä 750 on pysynyt samana koko 2000-luvun.

– Määrän nostamista on väläytelty ja nykyinen maahanmuuttoministerikin ajatusta kannattaa, mutta ainakaan ensi

vuodeksi ei ole tulossa lisäystä.

Urheiluseurat palkittiin yhdenvertaisuustyöstä

EU:n yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuoteen liittyvä Hyvä Seura Kuuluu Kaikille -hanke jakoi tuhannen euron

tunnustuspalkinnot helsinkiläisseura Berdelle, vantaalaiselle Itä-Hakkilan Kilvalle ja Oulun Lohille. Palkinnoilla

tuodaan esille seuratoimintaa, jossa luodaan kaikille tasavertaisia mahdollisuuksia osallistua liikuntaan ja urheiluun.

– Liikunnassa ja urheilussa avoimuuden ja yhdenvertaisuuden periaatteet toteutuvat käytännön toiminnassa. Erityisesti

joukkueurheilussa tarvitsemme toisiamme, ja kun opimme tuntemaan toisiamme paremmin, myös ennakkoluulot

hälventyvät, sanoo hankkeen johtoryhmän puheenjohtaja, Hämeen Liikunnan ja Urheilun toiminnanjohtaja Ari

Koskinen.

Hyvä Seura Kuuluu Kaikille on osa Euroopan Unionin rahoittamaa Euroopan Yhdenvertaisten Mahdollisuuksien

2007 teemavuotta.

4


KOLUMNI

Kommunikaatio on onnistuneen integraation avain

Percy Mashaire

Monta vuotta Suomessa

asunut tuttuni soitti

minulle hätäisenä syyskuun

ensimmäisenä. Tv-ruudusta ei

näkynyt mitään, ja kaverini halusi

tietää miksi. Selitin hänelle, että television

lähetykset olivat muuttuneet

digitaalisiksi ja neuvoin häntä

ostamaan digiboksin.

On satoja ellei tuhansia ihmisiä,

jotka asuvat Suomessa fyysisesti

mutteivät kulttuurisesti. Syy on yksinkertainen.

He eivät jostain syystä

osaa suomea. Jotkut työskentelevät

kansainvälisissä yhtiöissä, missä

virallinen kieli on englanti. Ehkä

suurin osa suomen kieltä taitamattomista

koostuu maahanmuuttajista,

jotka ovat tulleet Suomeen

ja sitten löytäneet oman paikkansa

samaa kieltä puhuvien maanmiesten

ja -naisten piireistä.

Tämä on maahanmuuttajien

vanha ja tuttu käyttäytymisstragegia

ympäri maailmaa. Maahanmuuttajat

ajautuvat omiin sosiaalisiin

yhteisöihinsä, joissa puhutaan

samaa kieltä ja lähtömaat ovat

samoja. Omissa yhteisöissään he

oppivat uuden asuinmaan tapoja,

historiaa ja jopa alkeiskielitaidon.

Ensimmäinen työpaikka tai vaikkapa

puoliso voi löytyä tämän sosiaalisen

yhteisön kautta. Nämä

yhteisöt ovat siis maahanmuuttajan

ensimmäinen integraation tai

kotoutumisen vaihe.

Valitettavan usein kotoutumisen

toista vaihetta ei koskaan

tule. Mahanmuuttaja juurtuu

omaan kulttuuriryhmäänsä. Hän

saa työpaikan maanmiestensä sosiaaliverkostojen

kautta. He neuvovat,

mistä välttämättömät palvelut,

kuten terveydenhuolto, saadaan.

Kun elämän materiaaliset,

sosiaaliset ja kenties myös hengelliset

tarpeet on tyydytetty, maahanmuuttaja

ei usein näe vaivaa yrittää

ymmärtää kunnolla uuden kotimaan

kieltä ja kulttuuria. Elämä pyörii

omassa kulttuurisessa porukassa.

Sen sijaan, että maahanmuuttaja

saisi uutisia tiedotusvälineistä,

hän saa ne oman ryhmän jäseniltä.

Mutta usein myös heidän kielitaitonsa

on puutteellinen, koska heillä

ei ole merkittävää sosiaalista kontaktia

kantaväestön kanssa. Usein

ainoa yhteys kantaväestön edustajiin

on työpaikalla. Suurin osa ensimmäisen

sukupolven maahanmuuttajista

kuitenkin perinteisesti

tekee kantaväestölle epämukavaa

ala-arvostettua ja alipalkattuja

työtä, jossa kommunikaatio on

niukkaa. Pomolle riittää ytimekäs

”siivoa” käsky elekielellä.

Usein maahanmuuttajat muokkaavat

asenteitaan uutta kotimaataan

kohtaan oman kulttuurin

ryhmän jäsenten kokemusten

pohjalta. Jos aikaisemmin tulleen

kokemus on ollut huono, tämä

kokemus siirretään seuraavalle

tulokkaalle. Kun kommunikaatio

kantaväestön ja maahanmuuttajien

välillä on niukkaa, yhteispuhekielen

puutteista syntyy helposti

välillinen ymmärtämättömyys,

joka taas ruokkii ennakkoluuloja ja

rasismia. Ihmiset voivat elää rinnakkain

kymmeniä vuosia ja yllättyä,

kun jotain hirvittävää, kuten

mellakat tai traagiset rotutappelut,

tapahtuu.

”Uuden kotimaan

kielen oppiminen on

maahanmuuttajan

velvollisuus.”

Kommunikaation puute ja

kulttuurinen ymmärtämättömyys

kantaväestön ja maahanmuuttajien

välillä myös estää maahanmuuttajaa

yhteiskunnan korkean

sosiaalisen ja taloudellisen aseman

saavuttamisessa. Kantaväestön

työnantajat vieroksuvat maahanmuuttajien

tapoja ja kulttuuria

ja mieluummin palkkaavat kantaväestön

edustajan. Paitsi kielen

osaamisen puute, omaan kulttuuriryhmään

juurtuminen usein tarkoittaa

sitä, että maahanmuuttaja

ei saa koulutusta vastaavaa arvostettua

ja hyväpalkkaista työpaikkaa.

Seurauksena on turhautuminen ja

yhteiskunnan vierastaminen sekä

motivaation puute osallistua sen

toimintaan. Samaan aikaan oman

kulttuuriryhmän ja sen jäsenet tulevat

entistä tärkeämmäksi psykologisiksi

tukipilareiksi.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Integraatio

on prosessi, jossa uuden

kotimaan kielen osaaminen on erittäin

tärkeää. Se on se usein puhuttu

avain yhteiskunnalliseen toimintaan

ja osallistumiseen. Tietävätkö

kaikki tästä? Jos vastaus on

myönteinen, työ pitäisi aloittaa

heti. Suomessa on vähän maahanmuuttajia.

He myös haluavat toteuttaa

haaveitaan ja kehittää ja rikastuttaa

itseään ja kantaväestöä.

Se on inhimillistä.

Suurin osa maahanmuuttajista

haluaa opiskella, tehdä töitä ja

antaa uudelle kotimaalle oman

panoksensa. Tarvitaan toimiva,

aktiivinen, hyvä kotouttamisen

strategia, jossa kielten opiskelu

integroidaan muuhun uusien tulokkaiden

toimintaan ja tekemiseen,

kuten yleiseen opiskeluun ja

työskentelyyn.

Uuden kotimaan kielen oppiminen

on maahanmuuttajan velvollisuus.

Hänen oikeuksiaan on saada

työtä, opiskelupaikka ja muita

ammatin harjoittamisen tilaisuuksia

ilman syrjintää. Tämän oikeuksien

ja velvollisuuksien periaate olisi

tukeva pohja rakentaa toimiva,

aktiivinen ja onnistunut kotouttamisen

strategia.

Suomi on vihdoin virallisesti

hyväksynyt maahanmuuton perustamaalla

asioita hoitavan osaston

ministeriöön. Maahanmuuttajien

integraatio yhteiskunnassa

on yksi tärkeimmistä, ellei tärkein

asia tässä prosessissa.

Mieti sitä.

Hyvää joulua ja uutta vuotta!

Percy Mashaire

Opettaja, toimittaja

5

MONITORI www.mol.fi/migration


AJANKOHTAISTA

1.1.2008 alkaen

Maahanmuuttoasiat keskittyvät

sisäasiainministeriöön

Tomi Westerholm

muuden lisäämistä, parempaa palvelua,

kilpailukykyisempää maahanmuuttopolitiikkaa,

päätöksenteon

nopeutumista ja toiminnan ennakoitavuuden

parantamista.

Sisäasiainministeriöön muodostetaan

hallitusohjelman mukaisesti

maahanmuutosta ja kotoutuksesta

vastaava kokonaisuus.

Siihen kuuluvat sisäasiainministeriön

ulkomaalaisosasto ja sen alaisuudessa

Maahanmuuttovirasto. Samaan

kokonaisuuteen siirretään ainakin

työministeriöstä politiikkaosaston

maahanmuuttotiimi, toimeenpano-osaston

maahanmuuttoja

työlupa-asioiden tiimi, etnisten

suhteiden neuvottelukunta samoin

kuin vastaanottokeskukset. Kyseiseen

kokonaisuuteen muodostetaan

myös kotoutusasioita varten

yksikkö. Vähemmistövaltuutetun

toimisto ja syrjintälautakunta

siirtyvät työministeriöstä sisäasiainministeriön

yhteyteen. Uusi

vähemmistövaltuutettu on Johanna

Suurpää.

Aktiivista

maahanmuuttopolitiikkaa

Sisäasiainministeriössä aloitettiin

hallitusohjelman aiheuttamien ministeriöiden

toimialamuutosten valmistelu

välittömästi niiden tultua

sen tietoon. Sisäasiainministeriön

visiona on, että Suomi on Euroopan

turvallisin ja moniarvoisin

maa, jonka kansainvälistä kilpailukykyä

tukevat aktiivinen maahanmuuttopolitiikka

sekä jokaisen kokemus

yhdenvertaisuuteen perustuvasta

ja turvallisuuteen perustuvasta

yhteiskunnasta. Muutosten valmistelua

varten perustettiin kolme

työryhmää, ja niiden työtä ohjaamaan

asetettiin erillinen ohjausryhmä.

Rasismin ja syrjinnän vastaisen

toiminnan sekä laillisuus- ja

perusoikeuden valmistelua varten

perustettiin oma työryhmänsä, samoin

talous-, hallinto-, henkilöstö-

ja tietohallintoasioille.

Maahanmuuttoa ja kotoutta-

Teksti Pentti Visanen

Pääministeri Matti Vanhasen

II hallituksen ohjelmassa on

useita maahanmuuttoa koskevia

kirjauksia. Hallituksen maa-

Pentti Visanen on uuden

maahanmuutto-osaston

osastopäällikkö.

hanmuuttopoliittisena tavoitteena

on kehittää aktiivista, kokonaisvaltaista

ja johdonmukaista politiikkaa,

joka ottaa huomioon niin työvoiman

tarpeen, maahanmuuttajien

moninaiset lähtökohdat kuin kansainväliset

velvoitteetkin. Yhtenä

osana tätä tavoitetta Ulkomaalaisvirasto

muutetaan Maahanmuuttovirastoksi.

Kyse ei ole pelkästä nimenmuutoksesta,

vaan hallitusohjelma

edellyttää viranomaisilta avoi-

MONITORI www.mol.fi/migration

6


mista koskevia asioita on valmisteltu johdollani

maahanmuuton ja kotoutuksen valmisteluryhmässä.

Työryhmän tehtävänä on ollut valmistella

maahanmuuton, kotoutuksen, pakolaisasioiden,

hyvien etnisten suhteiden edistämisen sekä

ulkosuomalaisia koskevien asioiden osalta hallitusohjelmassa

linjattujen uudistusten toimeenpanon

käynnistäminen ja ohjata käytännön valmistelua

näiltä osin. Työryhmässä on laadittu

puitteet tulevalle maahanmuuton strategialle ja

tehty ehdotus organisatoriseksi rakenteeksi sisäasiainministeriössä

ja sisäasiainministeriön hallinnonalalla.

Organisaatiorakenteen valmistelussa

on otettu huomioon ministeriön ja Ulkomaalaisviraston

työnjako sekä alue- ja paikallishallinnon

tarpeet. Työryhmä on myös määritellyt

muutosten johdosta aiheutuvat lainsäädännön

muutostarpeet ja toiminnan tulevat painopistealueet.

Työryhmässä on jäseniä sisäasiainministeriön

ulkomaalaisosastolta, työministeriön

politiikkaosaston maahanmuuttopolitiikan

tiimistä ja toimeenpano-osaston maahanmuutto-

ja työlupa-asioiden tiimistä, Ulkomaalaisvirastosta,

valtiovarainministeriöstä sekä kauppaja

teollisuusministeriöstä. Työryhmässä on ollut

myös henkilöstön edustus.

Maahanmuutto-osastolle neljä yksikköä

Sisäasiainministeriön 1.1.2008 toimintansa käynnistävällä

maahanmuutto-osastolla on neljä yksikköä:

johdon tuki, muuttoliike, kansainvälinen

suojelu ja kotouttaminen. Sisäasiainministeriöön

perustetaan lisäksi ensi vuoden alusta muun muassa

yhdenvertaisuus- ja syrjintäasioiden yhteensovittamista

varten uusi oikeusyksikkö. Maahanmuutto-osaston

yksikköjako perustuu valmistelun

alkuvaiheessa tehdyn tehtäväkartoituksen

yhteydessä määriteltyihin ydintehtäväkokonaisuuksiin

sekä hallitusohjelman ja maahanmuuttopoliittisen

ohjelman painotuksiin. Lähtökohtana

on ollut, että tietyt perusprosessit, kuten

säädösvalmistelu ja alaisen hallinnon tulosohjaus,

ovat yksiköille yhteisiä toimintoja. Myös hyvien

etnisten suhteiden edistäminen kuuluu läpileikkaavana

periaatteena koko osastolle. Sisäasiainministeriön

tavoitteena on pystyä nykyistä

paremmin vastaamaan maahanmuuttopolitiikan

haasteisiin. Maahanmuuttoasioiden kokoaminen

sisäasiainministeriöön on tässä ensimmäinen askel.

Tiivis yhteistyö eri toimijoiden kesken on

jatkossa entistäkin tärkeämpää.

Osoitteet muuttuvat

Maahanmuutto-osaston maahanmuuttoasiat

löytyvät vuoden vaihteen

jälkeen osoitteesta www.intermin.fi/maahanmuutto

ja Monitori-lehti

osoitteesta www.intermin.fi/

monitori.

Yksiköiden päälliköt selvillä

Uuden maahanmuutto-osaston neljä yksikköä ovat johdon tuki, muuttoliike, kansainvälinen

suojelu ja kotouttaminen. Uudet yksiköt aloittavat vuoden vaihteessa.

Yksiköiden päälliköt valittiin marraskuun lopussa. Ensi lehdessä kerromme lisää

uudesta organisaatiosta ja yksiköiden tehtävistä.

Muuttoliike

Muuttoliike -yksikön päällikkö on Tuomo Kurri. Yksikön

tehtäviin kuuluvat työperusteinen maahanmuutto,

laittoman maahanmuuton ja ihmiskaupan torjunnan

koordinointi, paluu/palauttaminen ja ulkosuomalaisasiat.

Kansainvälinen suojelu

Kansainvälinen suojelu -yksikön päällikkö on Sirkku

Päivärinne. Yksikön tehtävänä on erityisesti kansainvälisen

suojelun velvoitteiden toteuttamiseen liittyvän politiikan

valmistelu sekä turvapaikanhakijoiden ja muiden

kansainvälistä suojelua tarvitsevien vastaanoton valtakunnallinen

suunnittelu ja ohjaus. Yksikölle kuuluvat

kansallisen kiintiöpakolaispolitiikan valmistelu ja

ohjaus sekä ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä ja

sen kehittäminen.

Johdon tuki

Johdon tuki -yksikön päällikkö on Riitta Koponen. Yksikön

tehtäviin kuuluvat budjetointi, henkilöstö- ja taloushallinto,

viestintä ynnä muut tukitoiminnot, strategiavalmistelu

ja tulosohjaus, EU-asioiden ja kansainvälisten

asioiden koordinaatio sekä säädösvalmistelun

koordinaatio ja toimialan laillisuusvalvonta

Kotoutuminen

Kotoutuminen -yksikön päällikkö on Mervi Virtanen.

Kotouttamisyksikön tehtäviin kuuluvat maahanmuuttajien

kotouttamista, kansalaisuutta sekä hyviä etnisiä

suhteita koskeva kansallinen ja EU-politiikka, lainsäädäntö

ja sen toimeenpanon ohjaus. Lisäksi sille kuuluvat

maahanmuuttopoliittisen ohjelman seuranta ja edellä

mainittuihin kysymyksiin liittyvät neuvottelukunnat

kuten ETNO ja kotouttamisrahasto.

7

MONITORI www.mol.fi/migration


SPR:n pääsihteeri Kristiina Kumpula on ollut luomassa maahanmuuttokäytäntöjä

”Nyt puhutaan kaksisuuntaisuudesta”

Teksti Natasha Petrell

Kuva Tomi Westerholm

Suomen maahanmuutossa

1960- ja 1970-luvut olivat

hiljaista aikaa. Suomi

vastaanotti ensimmäiset pakolaiset

Chilestä vuonna 1973, mutta vasta

1990-luvulla luotiin varsinaisia

turvapaikkakäytäntöjä. Suomen

maahanmuuttojärjestelmä onkin

luotu hyvin lyhyessä ajassa.

1990-luvulla tulijamäärät kasvoivat

ja vastuu pakolaisten vastaanottamisesta

ja kotouttamisesta

oli järjestöillä. SPR perusti vastaanottokeskuksia

välillä hyvinkin

nopeasti. Paikallisosastot ja ylipäätään

kuntalaiset olivat aktiivisesti

mukana kiintiöpakolaisten vastaanotossa.

SPR:n vapaaehtoiset kalustivat

pakolaisten asuntoja. Aika

oli muutenkin otollista kansalaistoiminnalle.

Kristiina Kumpula tuli töihin

SPR:ään kansainvälisyyskasvatusprojektin

työntekijäksi vuonna

1987. Työ oli koulutusta ja valistusta.

1980-luvun loppu oli maahanmuuttopolitiikassa

kiihkeää keskustelun

aikaa. Silloin puhuttiin,

mitä pakolaisuus ylipäätään on ja

mitä pakolais- ja maahanmuuttajatyö

Suomessa tarkoittaa.

– Kaikki olivat kiinnostuneita,

mitä tarkoittaa turvapaikanhakija,

kuka on elintasopakolainen

ja mikä on turvapaikanhakijan

ja maahanmuuttajan välinen

ero. Vähän myös mietimme asenteita

ja millaiseen maailmankuvaan

vastaanottojärjestelmämme

perustuisi. Aika muokkasi paljon

omaa maailmankuvaani, koska siinä

oltiin niin eettisten peruskysymysten

äärellä.

Parhaimmillaan SPR pyöritti

15vastaanottokeskusta vuonna

1991. Varat se sai viranomaisilta.

Sittemmin keskusten ylläpitäminen

on siirtynyt kunnille ja valtiolle.

SPR:llä on omat keskukset enää

Turussa ja Rovaniemellä.

Kumpulasta 1990-luvulla oli

paljon hyvää tahtoa vaikka asioi-

Kristiina Kumpulan taival Suomen Punaisessa

Ristissä alkoi 20 vuotta sitten. Hän on

saanut aitiopaikalta seurata, miten Suomen

maahanmuuttopolitiikka ja -diskurssi on

muuttunut marginaalitoiminnasta osaksi

arkipäivää. Pitkä ura järjestön palveluksessa

on ollut myös mieletön matka omiin

arvoihin, ajatuksiin ja ennakkoluuloihin.

ta ajateltiinkin hyvin yksisuuntaisesti.

– Tulijoille kerrottiin, että tällainen

tämä järjestelmä on, näin

hyvinvointipalvelut kuten koulut

toimivat ja nyt vaan menette

mukaan.

Osaaminen siirtyi

viranomaisille

Maahanmuuttopolitiikassa alkoi

1990-luvulle tultaessa professionalismin

aika, ja kansalaisjärjestöjen

rooli pieneni. Samaan aikaan alettiin

puhua rasismista ja laajemmin

maailmankuvasta.

– Pohdimme, mitä rasismi on

ja millä lailla kansalaisyhteiskunta

voi toimia sitä vastaan. Olin miettimässä

näitä kysymyksiä myös ulkoministeriön

asettamassa valtuuskunnassa,

koko 1990-luvun maahanmuutto-

ja pakolaiskysymysten

parissa töitä tehnyt Kristiina

Kumpula sanoo.

1990-luvun loppupuolella,

Kumpulan ollessa järjestöpäällikkönä,

SPR:ssä mietittiin, miten

järjestöstä saadaan avoimempi

niin, että maahanmuuttajat saadaan

mukaan toimintaan.

– Siihen asti olimme ajatelleet

maahanmuuttajia ja pakolaisia

avun saajina. Heille järjestettiin

kielipalveluja, keittiökursseja

ja naistenryhmiä. Sitten tajusimme,

ettei ihminen voi kantaa

maahanmuuttajan tai pakolaisen

viittaa koko elämäänsä. Pohdimme,

miten ensiapu- tai vapaaehtoistoiminta

tarjoaisi hyvän avun

kotoutumiseen.

Vuonna 2000 Kumpulasta tuli

SPR:n ohjelmajohtaja. Hän vastasi

kansainvälisestä ja kotimaisesta

ohjelmatoiminnasta.

– Mietimme, miten pakolais- ja

maahanmuuttotoiminta on integroitunut

koko organisaatioomme ja puhummeko

maahanmuuttajista kohderyhmänä

ollenkaan. Jos puhumme

ihmisistä, joilla on erilainen etninen

tausta ja jotka ovat SPR:n tukijoita

ja jäseniä, niin auttaja-autettava

-suhde heilahtaa ympäri.

Myös paperittomilla oltava

oikeuksia

Nyt maahanmuuttopoliittinen näkökulma

on muuttunut globaaliksi.

Kansainvälisesti mietitään, miten

Punainen Risti määrittää maahanmuutto-

ja liikkuvuuspolitiikan.

Euroopan alueen Punaiset Ristit

ja Puolikuut pitivät viime toukokuussa

Istanbulissa kansainvälisen

kokouksen, jonka teemoja olivat

terveys ja maahanmuutto.

– Määrittelimme, mikä on järjestön

tehtävä viranomaisia avustavana

tahona, johon meillä on kansainvälisten

sopimusten mukaan

erityinen rooli. Meidän tulee vahvistaa

sellaista ilmapiiriä, että välitämme,

pidämme huolta ja olemme

solidaarisia. Viranomaiset hoitavat

viranomaistehtävät, ja me pyrimme

olemaan hyviä humanitaarisessa

toiminnassa.

Järjestö on sitoutunut kehittämään

valmiuttaan auttaa ilman papereita

Eurooppaan tulleita.

– On ihmisiä, jotka ovat vailla

virallista suojelua. Kirkkojen toiminta

on nostanut esille tämän

myös Suomessa. Humanitaarisena

järjestönä Punaisen Ristin lähtökohta

on, että oli ihmisen oikeudellinen

asema mikä tahansa,

hänellä on oikeus lääkinnälliseen

apuun tai ylipäätään sosiaalisen

tukeen.

Koska Punainen Risti on ensisijaisesti

katastrofiapujärjestö, se

haluaa kiinnittää EU:n ja muiden

toimijoiden huomion siihen, että

valtaosa maailman pakolaisista

asuu muualla kuin Euroopassa ja

Eurooppaan on vaikea päästä.

– Unionin kautta voitaisiin

rakentaa sellainen turvapaikkajärjestelmä,

joka kantaisi enemmän

yhteistä vastuuta siitä, mitä

maailman ihmisten liikkumiseen

reagoidaan.

Järjestöjen merkitys

kasvussa

Suomessa on alettu tottua siihen,

että täällä on monenlaisia ihmisiä.

Kristiina Kumpula kuitenkin

muistuttaa, että maahanmuuttajien

määrät ovat edelleen pieniä.

Nyt käytävässä maahanmuuttokeskustelussa

on nostettu esiin

kaksisuuntaisuus.

– Jotta yhteiskunta olisi monikulttuurinen

ja tarjoaisi yhdenvertaisen

selviytymisen ja kehittymisen

mahdollisuudet, myös valtaväestön

ajattelun, toimintamallien ja

rakenteiden tulee muuttua. Palvelujen

täytyy mukautua siihen, että

ihmisillä, joilla on erilainen etninen

ja kulttuurinen tausta, on

erilaisia tarpeita.

Myös kansalaisjärjestöjen merkitys

on jälleen nousussa.

– Viranomaistoiminta ei voi

ratkaista arjen kysymyksiä. Ihmiset

sen sanovat, mistä saa kauraryy-

MONITORI www.mol.fi/migration

8


– Olen kansainvälisellä tasolla pyrkinyt

vaikuttamaan, että Punaiset

Ristit käyttäisivät uniikkia asemaansa

hyväkseen kotoutumisen tukemisessa.

Meillä on sisarjärjestöt

niissä maissa, joista Suomeen tulee

turvapaikanhakijoita. Tätä verkostoa

voisimme hyödyntää esimerkiksi

tiedon hankkimiseen ja tuen järjestämiseen.

nejä ja missä on päiväkoti.

Kumpulasta kansalaisjärjestöillä

voisikin olla isompi rooli arjen

selviytymisen tukemisessa pitkällä

tähtäimellä. Muuttajalle alku on

aina ongelmallinen ja siihen tarvitaan

eriytyneempää tukea.

Vuodesta 2004 SPR:n pääsihteerinä

työskenneelle Kumpulalle

on tärkeää, että tietoa saadaan

muutakin kautta kuin vain viranomaisilta.

– Kansalaistoiminnan kautta

saa yllättävän paljon sellaista tietoa,

joka syystä tai toisesta ei tule

viranomaisten tietoon. Tässä kansalaisjärjestöjen

puolestapuhujan

rooli nousee tärkeäksi.

SPR:n vapaaehtoiset ovat mukana,

kun SPR vastaanottaa lentokentällä

kaikki kiintiöpakolaisina

Suomeen tulevat.

– Valtaosalle järjestö on tuttu

kotimaasta ja siihen luetetaan,

Kristiina Kumpula uskoo.

SPR:llä on ystävätoimintaa ja

maahanmuuttajien tukihenkilöitä,

jotka opastavat arjen asioissa.

– Sitten meillä on peruskansalaistoimintaa

ja ryhmiä, joissa autetaan

käyttämään suomenkieltä ja

ryhmiä naisille, jotta myös he löytäisivät

omaa yhteisöllisyyttään.

SPR tukee kotoutumista vahvistamalla

sallivaa ja erilaisuutta

tukevaa ympäristöä ja yhteiskuntaa.

Järjestö on aloittanut ison ohjelman,

joka on jatkoa Kotopolkuprojektille.

– Kotopolun tarkoitus oli mallintaa,

mikä on järjestöjen rooli kotoutumisen

tukemisessa. Uudessa

ohjelmassa katsotaan, millä tavalla

tuemme maahanmuuttajien osallistumista

järjestötoimintaan ja kansalaisyhteiskuntaan

yleensä.

Vuosiksi 2008–2010 SPR

käynnistää Moninainen Punainen

Risti -kampanjan.

– Avaamme ovea entistä enemmän

maahanmuuttajille ja tavoitteenamme

on, että meidän vapaaehtoisissa,

jäsenissä, luottamustoimissa

ja henkilöstössä näkyy yhteiskunnan

moninaisuus.

9


TYÖELÄMÄ

Natalja Schönfeld aikoo perustaa luomuravintolan Helsingin keskustaan. Hän on saanut uskoa

oman haaveensa toteuttamiseen maahanmuuttajataustaisten naisten yrittäjävalmennuksesta, joka

järjestetään Diakonia-ammattikorkeakoulussa Helsingissä.

Natalja Schönfeld perustaa

luomuravintolan

Teksti ja kuva Sanna Ala-Seppälä

Oma yritys on ollut Natalja

Schönfeldin haaveena

jo pitkään.

– Huomenna menen tilitoimistoon,

pankkiin ja NYP yrityspalveluihin

ja toimitan paperit

kaupparekisteriin. Yritykseni

on rekisteröity kolmen viikon kuluttua,

mikäli kaikki menee suunnitelmien

mukaan, hän kertoi lokakuun

alussa.

Yrittäjyys tuttua

Venäjältä kotoisin oleva ja Virossa

pitkään asunut Natalja Schönfeld

kuuli valmennuksesta Kulttuurikeskus

Caisassa järjestetyssä

tilaisuudessa.

40-vuotias Natalja on opiskellut

Tarton yliopistossa venäjän

ja englannin kieliä, valmistunut

maisteriksi ja toiminut tulkkina

useita vuosia. Hän on työskennellyt

aiemminkin yrittäjänä

myydessään kirjoja Tartossa sekä

tehdessään tulkin töitä.

– Virossa palkat ovat niin pieniä,

että yrittäjäksi ryhtyminen on

siellä järkevää ja arvostettua. Suomessa

taas yrittäjä tuntuu olevan

vähän kuin kirosana. Suomen työmarkkinatilanne

ei kuitenkaan ole

enää niin hyvä kuin ennen, sillä

pätkätyöt ovat lisääntyneet. Suhtautuminen

yrittäjiin tulee täälläkin

varmasti muuttumaan, hän

uskoo.

Mutta miksi juuri luomuravintola?

– Olen itse toivonut, että sellainen

olisi Helsingissä, joten nyt

sen perustan. Olen kiinnostunut

luomusta ja ruoasta, Schönfeld

perustelee.

Monipuolinen paketti

Osallistujille veloitukseton yrittäjävalmennus

sisältää kahdeksan lähiopetuskertaa

ja kymmenen mentorointikertaa.

Lähiopetuskerroilla

käydään läpi perusasioita, kuten

Helena Pesonen on ollut suurena apuna yritystä perustavalle Natalja Schönfeldille, joka on täyttänyt lukuisia lomakkeita

yrityksen perustamisen alkutaipaleella.

laaditaan liiketoimintasuunnitelma,

lasketaan budjetti ja perehdytään

lainsäädäntöön.

– Mentoroinneissa naiset saavat

henkilökohtaista ohjausta ja

tukea Naisyrittäjyyskeskuksen

kautta löytyneiltä yrittäjiltä. Ilman

mentorointia koulutus olisi

raakile, valmennusta vetävä projektikoordinaattori

Helena Pesonen

korostaa.

Pesosen mukaan valmennukselle

on ollut selvä tilaus.

– Suomessa maahanmuuttajanaiset

ovat perustaneet paljon vähemmän

yrityksiä kuin miehet.

Naisilla on silti huimasti yrittäjyyspotentiaalia,

Pesonen kertoo.

– Monilla Venäjältä, Virosta,

Aasiasta ja Afrikan maista muuttaneilla

on erittäin hyvä koulutus.

Koulutuksesta huolimatta heidän

on vaikea saada Suomessa töitä, hän

ihmettelee.

Pesonen arvelee, että syynä ovat

ennakkoluulot.

– Erilainen kulttuuritausta voisi

tuoda lisää innovatiivisuutta, mutta

sitä eivät kaikki yritykset ymmärrä

vaan pelaavat varman päälle

ja palkkaavat suomalaisen.

Vastauksena siihen Uudenmaan

TE-keskuksen ja Euroopan

sosiaalirahaston osittain rahoittama

hanke järjestää yrittäjävalmennuksen

lisäksi monikulttuurisuus-

koulutusta työelämätahoille. Sen

tarkoituksena on saada vastapuoli

ymmärtämään monikulttuurisuuden

tuomat edut.

Maahanmuuttajataustaisten

naisten yrittäjyyskoulutuksesta

kiinnostuneille tarkoitettu

seminaari järjestetään Diakin

Alppikadun yksikössä 4.12.

Ensi vuonna yrittäjävalmennus

järjestetään tammi-huhtikuun

välisenä aikana. Ilmoittautua voi

Diakin nettisivuilla osoitteessa

http://www.diak.fi /

MONITORI www.mol.fi/migration

10


Tärkeintä on taito,

kieli kehittyy kyllä

äiväkoti Hertalla on hyviä kokemuksia maahanmuuttajatyöntekijöistä

Opettajaksi lukenut filippiiniläinen Jovita Immonen

on puolentoista vuoden ajan yrittänyt saada

lastentarhanopettajan pätevyyden Suomesta. Lasten

hoitajiksi olisi tarjolla osaavaa työvoimaa, mutta hidas

byrokratia vaikeuttaa maahanmuuttajien palkkaamista.

Teksti Terhi Hakala

Kuvat Pekka Sipola

Lastentarhanopettaja Jovita Immonen patistaa lapsia päiväunille päiväkoti

Hertassa. Neljävuotiasta Oivaa kiinnostaa enemmän valokuvaajan iso kamera,

kun samanikäinen Furqan tarkkailee tilannetta vierestä. Oiva on

»

kotoisin

Suomesta, Jovita Filippiineiltä ja Furqan on pakistanilaistaustainen – ja kyllä,

päiväkoti sijaitsee Suomessa.

Maahanmuuton lisääntyessä monikulttuuriset päiväkodit eivät ole enää harvinaisia.

Päiväkoti Hertta sijaitsee Helsingissä Pasilassa, jossa asuu paljon maahanmuuttajataustaisia

perheitä. 3–5-vuotiaiden ryhmässä on 19 lasta, joista kah-

11


deksalla on ulkomaalaistaustaiset

vanhemmat.

Myös työntekijöinä on maahanmuuttajia.

Jovita Immonen saapui

Suomeen kahdeksan vuotta sitten

avioiduttuaan suomalaisen miehen

kanssa. Nykyisin hän työskentelee

päiväkoti Hertassa lastentarhanopettajan

sijaisena.

– Lapsille on rikkaus, että he

näkevät ihmisiä eri kulttuureista

ja oppivat, mitä kansainvälisyys

on, Immonen uskoo.

Latvialainen Evija Viljanen tuli Suomeen

avioliiton myötä ja valmistui

sosionomiksi. Nyt hän työskentelee

päiväkodissa lastenhoitajana, koska

ei ole saanut koulutustaan vastaavaa

työtä.

Fourqan Malik on pakistanilaistaustainen.

Hoitoon tulee yhä enemmä

maahanmuuttajataustaisia lapsi

kertoo päiväkoti Hertan johta

Tommi Pesonen

Hyviä

kokemuksia

Hertassa monikulttuurisuus näkyy

niin ihmisten ihonvärissä kuin

ruokapöydän antimissa. Henkilökunnan

kahvihuoneessa tarjoillaan

marokkolaisia suklaaleivoksia ramadanin

päättymisen kunniaksi.

Mutta toki päiväkodissa pidetään

esillä myös suomalaisia tapoja ja

perinteitä. Jouluna vietetään perinteistä

joulujuhlaa, ja kevätjuhlassa

lauletaan suvivirren ensimmäinen

säe.

– Suomalainen kulttuuri pitää

suoda niille lapsille, jotka saavat

siihen osallistua, sanoo päiväkodin

johtaja Tommi Pesonen.

Hertassa työskentelee kaikkiaan

neljä maahanmuuttajaa –

enemmän kuin useimmissa Helsingin

päiväkodeissa. Immosen lisäksi

siellä on lastenhoitaja Evija

Viljanen Latviasta, lastenhoitaja

Mi Mi Po Hti Burmasta ja päiväkotiapulainen

Fouad Tarjoumani

Marokosta. Pesonen pitää tärkeänä,

että monikulttuurisessa päiväkodissa

on maahanmuuttajataustaisia

työntekijöitä.

– Meillä on heistä hyviä kokemuksia.

He oppivat suomen kieltä

juttelemalla lasten kanssa. Lapset

puolestaan näkevät konkreettisesti,

että maailmassa on erilaisia

ihmisiä.

Pesonen pahoittelee, että osa

päiväkotien johtajista ei palkkaa

maahanmuuttajia.

– Yhdenvertaisuuslaki edellyttää,

että hakijan pitää päästää työhaastatteluun.

Mutta näin ei aina käy, jos

ihmisellä on erikoinen nimi.

Pätevyyden saaminen

vaikeaa

Jovita Immonen tuli vuonna 2003

päiväkoti Herttaan työharjoittelijaksi

oppimaan suomen kieltä. Sen

Lastentarhanopettaja Jovita Immonen

on opettanut päiväkoti Hertan lapsille

laulun Filippiineillä puhutulla tagalogin

kielellä. Hän sanoo ymmärtävänsä maahanmuuttajalasten

tarpeita, koska on

itsekin kotoisin muualta.

jälkeen hän on tehnyt sekä lastenhoitajan

että lastentarhanopettajan

sijaisuuksia.

– Saan tehdä työtä tasavertaisesti

suomalaisten kanssa, hän

kiittelee.

Immonen on opiskellut kotimaassaan

Filippiineillä luokanopettajaksi

ja on yrittänyt reilun puolentoista

vuoden ajan saada lastentarhanopettajan

pätevyyden Suomesta.

Opetushallituksesta tuli äskettäin

päätös, jonka mukaan Immosen on

suoritettava vielä 17 opintoviikkoa

lastentarhanopettajan opintoja pätevyyden

saamiseksi.

Esimies Pesonen harmittelee

prosessin hitautta.

– Paperit ovat seisseet opetushallituksessa.

Jovitalta on mennyt

sen vuoksi kaksi vakinaista työpaikkaa

sivu suun, hän sanoo.

Nykyisin Immonen puhuu sujuvasti

suomea mutta etsii välillä

katsellaan apua, kun joku sana

on hukassa. Päiväkoti Hertassa

saa pyytää rohkeasti apua kieliongelmiin.

– Tärkeintä on, että työntekijä

hoitaa lapsia ammattitaitoisesti.

Suomen kieli kehittyy kyllä, Pesonen

painottaa.

Immosen kollegan, suomalaisen

Anja Peltolan mielestä monikulttuurisuus

rikastuttaa päiväkotia.

– Käytännön asioista sopimiseen

pitää kuitenkin varata enemmän aikaa.

On varmistettava, että toinen

on ymmärtänyt, hän kuvailee.

Lapset hyväksyvät

erilaisuuden

Päiväunien jälkeen alkaa mekkala.

Lapset istuvat pyöreiden pöytien

ääressä odottamassa välipalaa,

maitoa ja puolukkapuuroa. Tuolien

selkämyksissä lukee jokaisen lapsen

nimi: Niklas, Antonio, Jadette…

Ei ainuttakaan Mattia, Pekkaa

tai Liisaa.

Vaaleatukkainen Jadette sanoo

tykkäävänsä paitsi puolukkapuurosta

myös fi lippiiniläisestä

hoitajastaan. Jovita Immonen

kertoo, että suhde lapsiin kehittyy

pikkuhiljaa.

– Aluksi lapset olivat minusta

MONITORI www.mol.fi/migration

12


tiapulainen Fouad Tarjoumaää

Antonio Flores Saulamoa.

innoissaan ja ihmettelivät tummaa

ihoani ja tukkaani. Mutta kun tarjosin

apuani, he torjuivat minut.

Annoin heidän olla rauhassa, jolloin

tilanne muuttui nopeasti. Äitinä

ja opettajana minulla on läheinen

suhde lapsiin, ja lapset vaistoavat

sen, Immonen miettii.

Lastenkasvatus on hänen mukaansa

erilaista Filippiineillä kuin

Suomessa.

– Suomessa lapset eivät kunnioita

vanhempia ihmisiä. Kahdeksanvuotias

tyttäreni huutaa, että

anna vettä, vaikka olen opettanut

häntä sanomaan, että saisinko vettä,

Immonen hymähtää.

Jotkut päiväkotiin tulevista

maahanmuuttajien lapsista eivät

osaa suomea vielä kolmen vuoden

iässä. He ovat kommunikaatiokyvyiltään

vauvan tasolla, mutta heillä

on silti voimakas tahto.

– Henkilökunnalle se on työlästä,

Pesonen arvioi.

Lapset ovat myös taidoiltaan

erilaisia, mutta Pesosen mielestä

erot eivät johdu kulttuurista. Lapsista

huomaa, lukevatko vanhemmat

heille kirjoja tai tekeekö perhe

yhdessä kotitöitä. Esimerkiksi

afrikkalaiset lapset osaavat leipoa

ja hoitaa pienimpiään jo kaksivuotiaina.

– Yksi asia ei meillä kuitenkaan

toteudu riittävän hyvin, ja se

on lapsen oman identiteetin tukeminen.

Lapselle pitäisi olla positiivinen

asia, että hän puhuu omassa

kodissa eri kieltä kuin päiväkodissa,

Pesonen pohtii.

Yhteistyötä vanhempien

kanssa

Monikulttuurisen päiväkodin portille

tulee monennäköisiä vanhempia

lapsia hakemaan. Kun pihaan

ilmestyi kokonaan hunnutettu nainen,

lapset huusivat yhdestä suusta:

”Kummitus!”

– Se ei ollut rasistinen kommentti.

Lapset olivat vain niin innoissaan,

Pesonen luonnehtii.

Yhteistyötä vanhempien kanssa

on pyritty kehittämään muun

muassa järjestämällä nyyttikestejä

iltaisin.

– Vanhempien kanssa on helppo

kommunikoida, jos kieli on yhteinen.

Mutta huonolla englannilla on

vaikea keskustella syvällisesti.

Jovita Immonen kokee, että hänellä

on hyvä suhde vanhempiin.

– Mutta vanhemmat ovat erilaisia.

Jotkut vaativat paljon ja toiset

eivät juuri mitään. Eri kulttuureissa

on myös eri käytäntöjä esimerkiksi

lapsen ruokavalion tai pukeutumisen

suhteen, hän sanoo.

– Jokaisen perheen kanssa pitää

keskustella heidän käytännöistään.

Ei voi ajatella, että kaikkien somalialaisten

kanssa toimitaan samalla

tavalla, Pesonen täydentää.

Päiväkodissa pyritäänkin joustamaan

vanhempien toiveiden

mukaan.

– Vanhemmille ei ole välttämättä

helppoa, että päiväkodissa

on monikulttuurisia työntekijöitä.

He eivät kuitenkaan sano sitä

suoraan, Tommi Pesonen summaa.


Lapset

tottuneet

monikulttuurisuuteen

Teksti Natasha Petrell

Maahanmuuttajien lapset pyritään Helsingissä sijoittamaan

vanhempien toivomaan päiväkotiin, joka yleensä

on lähinnä kotia oleva. Helsingissä on muutamia päiväkoteja,

joissa ei ole lainkaan maahanmuuttajataustaisia lapsia ja

toisaalta sellaisia, joissa lähes puolet on monikulttuurisia.

– Sijoittelussa katsomme, että ryhmissä olisi samaa kieltä puhuvia,

sillä se on etu lapsen äidinkielen kehityksen kannalta, mutta

kuitenkin niin, että leikki- ja yleiskieli säilyisi suomena. Tämä on

myös vanhempien toive, päivähoidon konsultti Nina Onufriew

Helsingin kaupungin sosiaalivirastosta sanoo.

Helsingissä päivähoidossa olevista lapsista noin 12 prosenttia

eli 1900 lasta puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea tai ruotsia.

Yleisimmät kielet ovat somalia, venäjä, arabia ja viro.

Pääkaupunkiseudulla on käytössä Helsingin suomi toisena kielenä

eli S2 -suunnitelma. Myös päiväkotien henkilöstöä on muutaman

vuoden ajan koulutettu ja opastettu.

– Meillä on kuusi S2 -lastentarhanopettajaa. He konsultoivat ja

tukevat päiväkotien henkilökuntaa työssään. Lisäksi henkilökunnalle

järjestetään kokouksia, joissa käsitellään monikielisten ja -

kulttuuristen lasten varhaiskasvatukseen liittyviä asioita.

Joissain päiväkodeissa monikulttuurisuuskasvatus on uusi asia,

toisissa henkilökunta on hyvin ammattitaitoista. Monikulttuurisesti

toimiva päiväkoti on suunniteltu niin, että myös suomea taitamattomien

lasten on helppo osallistua toimintaan.

– Se edellyttää pienryhmätoimintaa ja arjen tilanteiden hyödyntämistä

– kuvia käytetään keskustelun tukena, Nina Onufriew

jatkaa.

Iso haaste on kasvatuskumppanuuden syntyminen vanhempien

kanssa.

– Miten kuuntelemme heidän ajatuksiaan ja kerromme meidän

toiminnastamme. Uusien lasten hoidon aloittaminen on haasteellista,

kun luottamusta vasta ollaan rakentamassa. Silloin vanhemmat

kutsutaan viettämään aikaa päiväkodissa yhdessä lapsen kanssa.

Vanhemmat tietävät, että lasten olisi hyvä osallistua päivähoitoon

edes osapäiväisesti, vaikka toinen vanhemmista olisikin kotona.

– Toisaalta alle kolmevuotiaan lapsen on ihan hyvä olla kotona

ja oppia omaa äidinkieltä.

Oman äidinkielen tukeminen onkin tärkeää.

– Kannustamme ja rohkaisemme lasta käyttämään myös äidinkieltään

päiväkodissa, jos ryhmässä on samaa kieltä puhuvia.

Samalla, kun käymme vanhempien kanssa läpi lapsen suomen kielen

taitoja, mietimme myös, kuinka lapsen oma äidinkieli kehittyy,

Nina Onufriew sanoo.

13 MONITORI www.mol.fi/migration


Ranskanopetusta

Raumalla

Työperäinen maahanmuutto lisääntyy. Mukaan saattaa lähteä

koko perhe, ainakin jos perheen lasten koulunkäynti on

uudessa maassa turvattu.

Periksi antamaton belgialainen nuorimies on

kulkenut monen mutkan kautta, ennen kuin hän löysi

identiteettinsä uudessa kotimaassaan. Kun tie yrittäjänä

aukesi puolitoista vuotta sitten, Rudy Verschorenille

selvisi varsin pian, ettei hän enää hevillä luovu makeasta

työelämästään ja käsillä tekemisen ilosta.

Teksti ja kuva Sanna Ala-Seppälä

Viidennen ydinvoimalan rakennusurakka toi Länsi-Suomeen

niin paljon ranskalaisia perheitä, että ydinvoimalaa rakentava

ranskalainen energia-alan teollisuuskonserni Areva päätti

perustaa työntekijöidensä lapsille koulun. Raumalla sijaitsevassa

ranskalaisessa Arevan koulussa alkoi opetus kaksi vuotta sitten,

syksyllä 2005.

Ranskassa koulu aloitetaan 2-vuotiaana. Samaa linjaa noudatetaan

Raumallakin: koulun 31 oppilasta ovat iältään 2–14-vuotiaita.

– Nuorimmat lapset nukkuvat iltapäivisin päiväunet, koulun

rehtori Eric Szczurek kertoo.

Koulussa on viisi ranskalaista opettajaa sekä suomalainen kielten

ja taideaineiden opettaja. Ranskalaislapsille opetetaan suomenkieltä

viikoittain. Pienimmille luetaan tarinoita suomeksi.

Koululaiset tapaavat viereisen Nanun koulun oppilaita kuvaamataidon,

liikunnan ja musiikin tunneilla.

Koti on Ranskassa

Rehtori Eric Szczurek muutti perheensä kanssa Raumalle viime kesänä.

– Olemme opettajana työskentelevän vaimoni kanssa työskennelleet

aikaisemmin Etelä-Koreassa ja Malesiassa. Kun kuulimme mahdollisuudesta

lähteä Suomeen, päätimme tulla tänne, hän kertoo.

Perhe on Raumalla ainakin vuoden.

– Meillä on sopimus aluksi yhdeksi vuodeksi, mutta jos kaikki

sujuu hyvin, jäämme sen jälkeen varmasti vielä pariksi vuodeksi,

hän kertoo.

Szczurekin perhe on sopeutunut Raumalle hyvin, vaikka sukulaisia

ja ystäviä välillä ikävä onkin. Eric ja hänen vaimonsa Catherine

ovat tyytyväisiä siihen, että voivat näyttää tyttärilleen Julielle

ja Marielle maailmaa, ja opettaa heitä tulemaan toimeen muiden

maiden kansalaisten kanssa. Aina tytöt eivät tosin ymmärrä, mikä

heidän kotimaansa on.

– Olemme yrittäneet kertoa, että vaikka he ovatkin kasvaneet Etelä-Koreassa,

Malesiassa ja Suomessa, on perheemme kotimaa Ranska.

Meillä on maan itäosassa kotitalo, jossa käymme aina lomilla, Eric ja

Catherine Szczurek kertovat.

Szczurekin perhe: isä Eric, äiti Catherine ja 8-vuotiaat kaksostytöt Julie ja

Marie vierailivat syyslomalla Helsingissä.

Teksti ja kuva Tuula Ainasoja

Belgialaiset ovat suuria makean

ystäviä, mutta vasta

Suomeen muutettuani

huomaisin, että olen belgialaisempi

kuin olisin ikinä uskonut. Kun

kävin kokkikoulua Järvenpäässä,

olisin mielelläni tehnyt vain makeita

jälkiruokia.

Rudy Verschoren sai heti kokkikoulutuksen

alkuvaiheessa idean

ryhtyä suklaantekijäksi. Mutta

monta vaihetta oli käytävä läpi,

ennen kuin hän päätyi tienaamaan

leipänsä makealla. Suomeen hän

oli tullut EU:n nuoriso-ohjelman

myötä vapaaehtoistyöhön vuonna

2001. Eksoottiseen maahan tutustumien

alkoi ranskankielen apuopettajana

pienessä eteläpohjanmaalaisessa

kylässä.

– Alussa kulttuurierot ja kaikki

muukin tuntui tosi vaikealta. Suomalaiset

vaikuttivat aika oudoilta

ihmisiltä, jotka syövät huonosti ja

juovat tyhmästi. Pian huomasin

kuitenkin tärkeän asian; en ollut

enää Belgiassa eivätkä Belgian tavat

olleet ne ainoat oikeat. Halusin

oppia ymmärtämään Suomen

kulttuuria ja suomalaisia, enkä palata

Belgiaan häviäjänä.

Elämä alkoi helpottua samalla

kun se vilkastui. Verschoren muutti

Jalasjärvelle ja myöhemmin Seinäjoelle.

Välillä nuorimies asui useita

kuukausia Hauholla Viittakiven

opistossa, jossa hän opiskeli suomea

ja muita maahanmuuttajille

tärkeitä asioita.

Kokkikoulun jälkeen Verschoren

palasi kahdeksi vuodeksi Belgiaan

opiskelemaan suklaan valmistusta.

Ammattitaito ja taistelijaluonne

antoivat hänelle rohkeutta

perustaa Tampereelle yhden

miehen yrityksen, joka myy laadukkaita

käsityönä tehtyjä suklaakonvehteja.

Tukea ja tuuria

Tyhjästä aloittanut 27-vuotias Rudy

Verschoren kiittelee Suomessa

saamaansa tukea.

– Sain Tampereen TE-keskuksesta

ja Uusyrityskeskus Ensimetriltä

hyviä neuvoja yrityksen perustamiseen

ja Finnveralta lainaa

investointeihin, Verschoren sanoo

kannustaen maahanmuuttajia ryhtymään

yrittäjäksi.

– Kebabpaikkoja ei kannata

tehdä lisää, mutta ravitsemusalalla

on paljon kehittämisen varaa. Esimerkiksi

afrikkalaista ravintolaa

ei taida olla Suomessa ollenkaan.

Kyllä suomalaisetkin tykkäävät

eksoottisista mauista.

Nuori suklaantekijä korostaa,

että omaperäisyys on hyvän liikeidean

lähtökohta. Hänen omassa

tuotteessaan yhdistyvät belgialainen

suklaan perusraaka-aine, jota

suomalaisesta luonnosta saadut

makuvivahteet täydentävät. Ja käsityö

on tietysti arvo sinänsä, joka

tekee Verschorenin suklaakonvehdeista

ainutlaatuisia.

– Kauppaketjut ja teollinen

tuotanto jylläävät Suomessa. Onneksi

löytyy edes vähän sellaisia

yrittäjiä, jotka ymmärtävät, että

käsityönä tehdyn tuotteen laatu

ja raaka-aineet ovat parempia

kuin teollisesti tuotetun.

Verschoren myy suklaakonvehtejaan

ravintoloihin ja herkkutuoteliikkeisiin.

Markkinointi yksittäisille

asiakkaille helpottui huomattavasti,

kun hän sai heinäkuussa

Tampereen kauppahallista oman

myyntikojun. Sen saamiseksi tarvittiin

ripaus sitä hyvää tuuria, jota

jokainen yrittäjä Verschoren mielestä

toisinaan tarvitsee.

– Nyt voin näyttää asiakkaille,

että teen kaiken itse omin käsin.

Laitan aina aamulla ensimmäisenä

suklaamassan sulamaan ja

teen konvehteja aina kun myyntityöltä

ehdin.

Yrittäjä unissaankin

Suomalaisen tyttöystävän kanssa

olisi mukava viettää nykyistä

enemmän aikaa, mutta muuten

pitkät työpäivät eivät nuorta yrit-

MONITORI

www.mol.fi/migration

14


Nuori suklaantekijä luo omin käsin

Makujen

harmoniaa

Innokas nuori yrittäjä Rudy Verschoren valmistaa ja myy maan mainioita belgialais-suomalaisia suklaakonvehteja Tampereen kauppahallissa.

täjää haittaa. Kauppahallin lisäksi

Verschoren työskentelee arki-iltaisin

Pyynikin kaupunginosassa sijaitsevissa

työtiloissaan. Markkinat

ja muut tapahtumat tekevät jopa

vapaista sunnuntaista harvinaista

herkkua etenkin kesäaikaan.

Verschoren korostaa, että yrittäjä

on aina yrittäjä, ei siinä auta

laskea työtunteja ja tuntipalkkaa.

Mutta mikä on yrittäjän menestyksen

mittapuu?

– Minulle tyytyväisen asiakkaan

hymy on tärkeintä. En halua

laajentaa niin, että minusta tulisi

joku myyntipäällikkö. Joulun alla

minun pitää palkata apulaisia,

mutta muuten pärjään yksin.

Rudy Verschoren ei ota paineita

joulunajan suklaasesongista, sillä

hän osaa ottaa yritysasiatkin rennosti.

Siihen tarvitaan oikean asenteen

ohella kosolti huumoria, joka

on Rudyn makean työteliään elämän

suola, ja yhtä tärkeä kuin omin

käsin tekemisen tuoma ilo.

– Minulle suklaan tekeminen

on paras työ maailmassa. Ja kun menen

töistä kotiin, kädet ja vaatteet

tuoksuvat suklaalle, illalla nukkumaan

mennessä saatan ajatella uutta

suklaamakua, ja ensimmäisenä

aamulla herätessäni laitan suklaapalan

suuhuni, intomielinen yrittäjä

Rudy Verschoren sanoo naurahtaen.


15 MONITORI www.mol.fi/migration


Maahanmuuttajien tukihenkilö Henry Appleton kyselee

työkuulumisia Aeo Sasiwimon Kaukiselta, joka on

työskennellyt Finnair Cateringillä neljä kuukautta.

”Ihan tavallisia

työkavereita”

Finnair Cateringin palkkalistoilta löytyy parikymmentä

kansallisuutta. Avainsana hyvään johtamiseen on avoin

keskustelu.

Teksti ja kuvat Minna Suihkonen

Lentokenttä tulvii tax-freekauppojen

luksusta ja lähdön

tunnelmaa. Lentokentän

teknillinen alue on valtava asfalttiaukea,

jonka laatikonmalliset

hallit täyttävät. Niissä tehdään

hartiavoimin töitä mukavan matkatunnelman

takaamiseksi. Yksi

halleista kuuluu Finnair Cateringille,

joka on merkittävä maahanmuuttajien

työllistäjä pääkaupunkiseudulla.

– Tuntuu oudolta puhua maahanmuuttajista.

Meillä kaikki ovat

ihan vain työkavereita, sanoo Finnair

Cateringin tiimiesimies ja jaospäällikön

sijainen Tomi Hursti.

Hänen osastoillaan, tarjotinpakkaamossa

ja kaluston puhdistuksessa

työskentelee suurin osa

Finnair Cateringin noin 50 maahanmuuttajataustaisesta

työntekijästä.

Kaikkiaan yhtiö työllistää

750 henkeä.

Finnair Catering valmistaa

ruoka-annoksia lennoille ja

huolehtii tarjoilukalustosta ja

tuotemyynnistä lentokoneissa. Lisäksi

sillä on myyntitoimintaa joillakin

kotimaan kentillä. Henkilöstöä

tarvitaan, sillä aterioiden valmistus

ja pakkaaminen on pitkälti

käsityötä. Keittiössä pakataan

näppärin sormin värikkäitä salaattiastioita,

viereisessä tilassa aamiaistarjottimia

kootaan liukuhihnalla.

Pesulinjan yläpuolella leijuu

vesihöyrypilviä.

Tukihenkilö toimii linkkinä

Laadunvarmistaja Henry ”Henkka”

Appleton on ollut yrityksen

palveluksessa jo 18 vuotta. Viime

vuosina muualta tulleiden työntekijöiden

määrä on huomattavasti

lisääntynyt.

Finnair Catering valmistaa ruokaa

noin kymmenelle eri lentoyhtiölle.

Appletonin tehtävä on varmistaa,

että kullekin lennolle lähtee

oikea määrää aterioita ja tarjoilukalustoa

ja kaikki erikoisannokset

ovat mukana. Työ on vastuullista:

jos tavarat eivät ole ajoissa koneessa,

lento voi myöhästyä ja jokainen

ylimääräinen minuutti maassa maksaa

paljon. Kustannuksista vastaa

myöhästymisen aiheuttaja.

Appleton on ehtinyt työskennellä

Finnair Cateringillä usealla

osastolla. Laadunvarmistajan työtä

hän on tehnyt kuutisen vuotta

ja viihtyy loistavasti.

– Tykkään siitä, että tämä on

itsenäistä työtä. Saan selvittää asioita

ja olla ihmisten kanssa tekemisissä.

Appletonilla on myös toinen

tärkeä pesti. Hän on firman muista

maista kotoisin olevien työntekijöiden

tukihenkilö ja toimii linkkinä

heidän sekä johdon ja pääluottamusmiehen

välillä.

– Maahanmuuttajat tulevat

kertomaan minulle helposti asioitaan,

koska olen itsekin muualta

tullut.

Finnair Cateringillä on havaittu,

että monien kulttuurien edustajille

on vaikeaa mennä selvittä-

MONITORI www.mol.fi/migration

16


Ergonomiaopit perille

Finnair Cateringillä panostetaan paljon ergonomiaan, sillä työ on fyysisesti

kuormittavaa. Monessa työpisteessä joudutaan esimerkiksi nostelemaan

paljon.

Joillakin osastoilla on opastuskansioita, joissa näytetään oikeat

työasennot valokuvien avulla, ja oma työterveyshoitaja antaa henkilökohtaista

ohjausta tarvittaessa. Työn kierrolla ja erilaisilla apuvälineillä

pyritään helpottamaan työn kuormittavuutta. Esimerkiksi kaluston puhdistus

-osastolla työskenteleville maahanmuuttajille on kehitetty seisontakorokkeita,

koska osa heistä on suomalaisia lyhyempiä. Lisäksi meneillään

on erilaisia ergonomiaprojekteja.

Maahanmuuttajataustaisille työntekijöille työsuojelua tehdään tutuksi

erityisesti perehdytysvaiheessa. Haasteelliseksi opetuksen tekee se,

että usein muualta tulleet työntekijät eivät tohdi kysyä epäselviä asioita,

kertoo työsuojelupäällikkönä toimiva henkilöstöpäällikkö Kirsi-Marja

Heliste.

Heliste korostaa, että työturvallisuussyistä yritys ei voi palkata maahanmuuttajia,

jotka eivät osaa suomea.

– Maahanmuuttajataustaiset työntekijät ovat meille korvaamaton resurssi

ja tarvitsemme heitä lisää. Toivoisin, että yhteiskunta pystyisi tukemaan

kielen oppimista nykyistä enemmän.

mään ongelmiaan suoraan työnjohtajan

kanssa, selittää yrityksen pääluottamusmies

Ilkka Kero.

– Vaikka kuinka olisin avoin,

silti monien työntekijöiden on helpompi

selvittää asioita Henkan

kautta, Hursti vahvistaa.

Tieto varmasti perille

Finnair Cateringillä säännöt ovat

kaikille samat, mutta erilaisuus

otetaan aina huomioon, selvittää

henkilöstön kehittäjä Tiina

Pulkkanen.

Maahanmuuttajatyöntekijöille

varaudutaan esimerkiksi työhön

perehdytyksessä selittämään

asiat perusteellisesti. Tärkeää on

varmistaa, että tieto menee perille.

Perehdytyksen hoitaa tehtävään

koulutettu työhönopastaja.

– Perehdyttäjän täytyy puhua

selkeää suomea. Lisäksi maanmiehet

Sabrina Garcia Kortelainen,

Riikka Pylväinen ja Heret

Sillaots valmistavat salaattiannoksia

keittiössä. Jokaisen

annoksen on oltava

grammalleen samanpainoinen

ja mahdollisimman samannäköinen.

tarjoavat syventävää opastusta, kertoo

työhönopastajana toimiva kaluston

käsittelijä Paula Puolitaival.

Yrityksessä työskentelee väkeä

jo noin 20 maasta, joten perehdytyksen

varmentajaksi pyritään löytämään

samaa kieltä puhuva vanha

työntekijä.

Esimiehille tarjotaan johtamisen

työkaluja jatkuvalla koulutuksella,

ja siinä käsitellään myös kulttuurien

tuntemusta. Esimiesten on

hyvä tietää esimerkiksi se, että joissakin

kulttuureissa ylitöistä kieltäytyminen

on hankalaa, jos pomo

kysyy asiaa suoraan työntekijältä.

”Ehkä” tarkoittaa silloin ei.

Samat säännöt -periaate tarkoittaa

esimerkiksi sitä, että kaikkien

on otettava vastaan naistyönjohtajan

ohjeet siinä missä miehenkin.

Tämä on aiheuttanut joskus

ongelmia yksittäisille miesvaltaisista

kulttuureista tulleille työntekijöille.

– Tietysti pyrimme selittämään,

miksi asiat tehdään meillä niin kuin

tehdään, Hursti toteaa.

Yleisesti ottaen maahanmuuttajat

ovat hänen mielestään erittäin

hyviä työntekijöitä.

– He tekevät hommat hirveällä

vauhdilla ja ovat oma-aloitteisia.

Joskus täytyy sanoa, että ottakaa

ihan rauhassa.

Suomen taitoa tarvitaan

Työkieli Finnair Cateringillä on

suomi. Eri työtehtävissä on kuitenkin

erilaiset kielivaatimukset. Kaluston

puhdistuksessa selviää vähäisemmälläkin

suomen taidolla, mutta

tarjotinpakkaamossa ja keittiössä

tarvitaan hyvää kielitaitoa. Sekä

suullisia että kirjallisia suomenkielisiä

ohjeita pitää ymmärtää. Esimerkiksi

tarjotinpakkaamossa jokainen

lento pakataan omien ohjeidensa

mukaisesti.

Toisaalta kantasuomalaisetkin

pitää opettaa lukemaan ohjeita, sillä

ne ovat omaa kieltään, vaikka periaatteessa

suomea ovatkin, Hursti

muistuttaa.

Kiusaamis- ja rasismitapauksia

Finnair Cateringillä ei ole johdon

tietoon tullut vuosiin. Pääluottamusmies

Ilkka Kero muistuttaa,

ettei yritys silti ole muusta

yhteiskunnasta erillinen saareke.

Esimiesten on tiedostettava ennakkoluulot,

vaikkei konfl ikteja olekaan

leimahtanut.

– Työyhteisöstä tulee vaativampi,

kun siellä on maahanmuuttajia.

Ongelmien selvittäminen on hankalampaa,

kun kaikilla ei ole yhteistä

äidinkieltä, Kero toteaa.

Myöskään Henry Appletonilla ei

ole valittamista. Vajaat kaksikymmentä

vuotta sitten hänen tullessaan

firmaan tilanne oli toinen.

– Alku oli hankala. Ihmisiä pelotti

erilaisuus.

Appletonin mielestä työyhteisön

hyväksyntä riippuu paljon maahanmuuttajasta

itsestään.

– Suomen kielen osaaminen

auttaa paljon. Ja vitseihin pitää osata

heittää jotain vastaan.

17

MONITORI www.mol.fi/migration


VARHAISKASVATUS

Kotikunnasta riippuu,

miten paljon lasta tuetaan

Kielitaito helpottaa

kotoutumista

Varhaiskasvatus pyrkii edistämään maahanmuuttajalasten kotoutumista.

Kotoutumisessa suomen tai ruotsin oppiminen on tärkeää. Aikainen tuki

kieliongelmissa lieventää myöhempiä vaikeuksia. Viimeistään koulussa

korostuu niin oman kuin valtakulttuurin kielen osaamisen tärkeys.

Teksti Natasha Petrell

Kuva image library choise

Suomessa on 1990-luvulta

asti mietitty valtakunnallisesti,

miten maahanmuuttajalapset

huomioidaan varhaiskasvatuksessa;

Kuntien viranomaisille

on annettu suosituksia lasten äidinkielenopetuksesta

ja henkilökunnan

kouluttamisesta.

– Sosiaalihallitus julkaisi jo

vuonna 1988 Kulttuurien kohtaaminen

päivähoidossa - Pakolaislasten

päivähoitotyöryhmän raportin. Seuraava

raportti on vuodelta 1990.

Tosin Helsingin Yliopiston opettajankoululutuslaitoksella

tehtiin

jo vuonna 1983 seminaarityö nimeltä

Muista kulttuureista tulleiden

lasten sopeutuminen päiväkotiin,

erikoissuunnittelija Leena-Maija

Qvist työministeriöstä muistelee

ja jatkaa:

– Vuonna 1993 julkaistiin sosiaali-

ja terveysministeriön monistesarjassa

Pakolaisperheiden ja

päivähoidon kohtaaminen -raportti

ja 1994 Islamin lapset suomalaisessa

päivähoidossa. Kotouttamislain

perustelumuistiossa vuodelta

1999 korostettiin oman äidinkielen

ja suomen tai ruotsin oppimisen

tärkeyttä.

Toteutuksessa

suuria eroja

2000-luvulla kunnissa on kehitetty

varhaiskasvatustyötä käytännön

tasolla. Kuitenkin Suomi tai ruotsi

toisena kielenä -opetus vaihtelee.

Jotkut lapset eivät saa sitä ollenkaan.

On myös eroja, missä iässä

opetus aloitetaan ja miten käytännössä

toteutetaan. Riittämättö-

män kielitaidon takia lapset saattavat

koulussa eristäytyä omiin ryhmiinsä

eikä kielitaito kehity toivotulla

tavalla.

– Lapsen omaa äidinkieltä pitäisi

tukea kaikin tavoin ja samoin

suomen tai ruotsin oppimista. Ongelma

on, että valmistavaa opetusta

on alueellisesti hyvin epätasaisesti

tarjolla. Kunnissa pitäisikin

vahvistaa valmistavan opetuksen

antamista, lapsiasiavaltuutettu

Maria Kaisa Aula sanoo. Hänestä

maahanmuuttajalasten kaksikielisyyden

tukeminen on erittäin tärkeä

periaate.

Lastensuojelun Keskusliiton

suunnittelija Anna Mikkonen

on samoilla linjoilla.

– Opetukseen liittyvä lainsäädäntö

on hyvää, mutta toteutuksessa

on eroja. On ymmärrettävää,

että monilla pienillä paikkakunnilla

voi olla niin vähän harvinaisten

kielten puhujia, että on vaikea saada

ryhmäkokoja täyteen ja löytää

opettaja. Vaadittavasta ryhmäkoosta

pitäisikin voida joustaa nykyistä

useammin. Yksi tai kaksi tuntia

oman äidinkielen tai suomi toisena

kielenä -opetusta viikossa ei

myöskään riitä kaikille.

Lasten keskinäiset erot tulisikin

paremmin ottaa huomioon, sillä he

eroavat toisistaan niin kielen, kulttuurin,

maahanmuuton syyn kuin

maassaoloajan suhteen.

Kolmivuotiaana

varhaiskasvatukseen

Sosiaali- ja terveysministeriön ylitarkastajasta

Tarja Kahiluoto on

mukana varhaiskasvatuksen neuvottelukunnassa.

Maahanmuuttajatyön

kehittämisjaosto antoi neuvottelukunnalle

marraskuun lopussa

kehittämisehdotuksia.

– Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla

puhutaan noin 80 kieltä.

Palvelujärjestelmämme ei pysty

kaikille antamaan tukea omalla

äidinkielellä, sillä ei voida olettaa,

että jokaiseen kieleen löytyisi pätevä

opettaja.

Lapsen vanhemmat pitääkin

saada ymmärtämään oman äidinkielen

tukemisen tärkeys ja yhdessä

miettiä, miten sekä äidinkielen

että suomen tai ruotsin oppimisesta

pidetään huolta.

On tapauksia, joissa vanhemmat

kiinnittävät huomiota vain

suomen tai ruotsin oppimiseen eivätkä

ymmärrä oman äidinkielen

tärkeyttä. Jotta lapsi aidosti oppisi

toista kieltä, täytyy kuitenkin oman

äidinkielen olla vahva.

– Pitää miettiä, voidaanko päivähoidossa

jotenkin myös tukea äidinkieltä,

jos päivähoidossa sattuu

olemaan sen kielisiä työntekijöitä

tai onko etnisiä järjestöjä, jotka voisivat

olla mukana äidinkielen tukemisessa,

Kahiluoto jatkaa.

Kehittämisjaoston mukaan

maahanmuuttajataustaiset lapset

olisi saatava varhaiskasvatuksen

piiriin kolmivuotiaana.

– On tapauksia, joissa vanhemmilla

on ennakkoluuloja järjestelmää

kohtaan ja lapsi ei tule päivähoitoon.

Vanhemmille pitää tiedottaa,

millaista toimintaa päivähoidossa

on ja mitkä ovat sen tavoitteet

ja toimintamuodot. Se edistää

lapsen kiinnittymistä suomalaiseen

yhteiskuntaan, hän saa kavereita

ja hänen kielitaitonsa karttuu,

Kahiluoto sanoo.

Lasten pääsy varhaiskasvatuksen

pariin kuitenkin vaihtelee. Toisissa

kunnissa heidät yritetään

aktiivisesti saada palvelujen

piiriin, toisissa ei. Jaos-

MONITORI www.mol.fi/migration

18


Lapsuus on

tärkeää aikaa

Aikuisen tehtävä on ohjata ja opettaa lasta,

mutta ei lyödä. Lasten suojelemiseksi on

laadittu lastensuojelun lait. Jos lapsen asiat

eivät ole hyvin, viranomaisten on autettava

lasta ja hänen perhettään. Lastensuojelun

Keskusliitto on julkaissut Lastensuojelu

-oppaan, jossa käydään läpi Suomalaisen

lastensuojelun pääperiaatteet. Opasta

saa suomen lisäksi 10 kielellä.

Ensisijainen vastuu lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen kannalta keskeisiä

peruspalveluita ovat neuvola, päivähoito, esiopetus ja koulu. Neuvolan tulisi tarjota

tietoa kunnassa tarjolla olevista varhaiskasvatuspalveluista, joista tutuin on lasten

päivähoito. Oikeus päivähoitoon turvaa lapselle yhtäläiset mahdollisuudet osallistua

varhaiskasvatukseen vanhempien niin halutessa.

Kunnissa järjestetään myös muuta

varhaiskasvatustoimintaa, johon

osallistuvat muun muassa kotihoidossa

olevat lapset, perhepäivähoitajat

lapsiryhmineen sekä pienet

koululaiset. Lisäksi on olemassa laajempi

sosiaali-, terveys- ja opetustoimen

varhaiskasvatuspalveluiden

sekä lapsiperheiden tuen kokonaisuus,

jota täydentää muun muassa

seurakuntien tai järjestöjen varhaiskasvatustoiminta.

Varhaiskasvatuksen valtakunnallisiin

linjauksiin on koottu suomalaisen

varhaiskasvatuksen keskeiset periaatteet.

Periaatteiden mukaan hoidon,

kasvatuksen ja opetuksen tulee

Varhaiskasvatus tukee lapsen

yksilöllistä kehitystä

muodostaa saumaton kokonaisuus,

joka tukee jokaisen lapsen yksilöllistä

kehitystä. Linjauksissa korostetaan

eri osapuolten yhteistyön tärkeyttä.

Tavoitteena on edistää varhaiskasvatuksen

yhtenäistä toteuttamista

koko maassa sekä varhaiskasvatuksen,

esiopetuksen ja perusopetuksen

muodostumista yhtenäiseksi

kokonaisuudeksi.

Suomalainen varhaiskasvatus

perustuu YK:n Lapsen oikeuksien

sopimukseen sekä muuhun kansalliseen

lainsäädäntöön. Perustuslain

perusoikeussäännöksistä varhaiskasvatuksen

toteuttamisessa keskeisiä

oikeuksia ovat yhdenvertaisuus, ihmisarvon

loukkaamattomuus, yksilön

vapauden ja oikeuksien turvaaminen,

uskonnonvapaus sekä kielelliset

ja kulttuuriset oikeudet. Erityisesti

säännöksissä todetaan, että lapsia

on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä,

ja heidän tulee saada vaikuttaa

itseään koskeviin asioihin.

Myös monissa valtioneuvoston

periaatepäätöksissä on tehty varhaiskasvatukseen

vaikuttavia linjauksia.

Tällaisia ovat esimerkiksi periaatepäätös

hallituksen maahanmuuttoja

pakolaispoliittiseksi ohjelmaksi ja

hallinnon toimenpiteistä suvaitsevaisuuden

lisäämiseksi ja rasismin ehkäisemiseksi.


19


to aikookin ehdottaa, että kotouttamissuunnitelmissa

lasten varhaiskasvatus

määriteltäisiin maksuttomaksi

ja näin kannustettaisiin

perheitä käyttämään varhaiskasvatuspalveluita.

Henkilöstölle lisää

koulutusta

Maahanmuuttajatyön kehittämisjaoston

mukaan varhaiskasvatuksen

parissa työskentelevä henkilökunta

tarvitsee koulutusta, miten toisia

kulttuureja kohdataan ja miten

heidän kanssaan tehdään töitä.

– Luentojen ohella asiaa täytyisi

käsitellä myös työyhteisössä

ja käydä arvokeskusteluja, Tarja

Kahiluoto perustelee.

Varhaiskasvatuksen alan peruskoulutuksessa

monikulttuurisuusopetus

voi olla valinnaista, mutta

sen pitäisi olla pakollista.

– Maahanmuuttajataustaiset

lapset ovat alueellisesti keskittyneet

tietyille alueille, mutta monikulttuurisuus

lisääntyy. Todennäköisesti

yhä useampi kasvattaja

kohtaa työssään muista kulttuureista

tulevia lapsia. Siksi peruskoulutukseen

tulisi tällainen osio saada.

Tätä kautta koko henkilöstö saisi

ainakin jonkinlaisen tietämyksen

monikulttuurisuudesta.

Stakesilla on varhaiskasvatusta

käsittelevä nettisivusto.

– Haluaisimme, että sinne kehitettäisiin

oma maahanmuuttajuusteema,

joka olisi kaikkien

varhaiskasvatustyötä tekevien

saatavilla.

Perheille tietoa

lasten oikeuksista

Maahanmuuttajalasten vanhempien

kanssa on tärkeää keskustella

suomalaisen varhaiskasvatuksen

tavoitteista ja periaatteista sekä

lasten oikeuksista.

– Perheissä voi olla perinteisiä

tapoja, jotka voivat olla lapsille

haitallisia, Maria Kaisa Aula

muistuttaa.

– Esimerkiksi kaikki lasten kuritusväkivalta

on kiellettyä. Muun

muassa kielisyyt voivat olla syynä,

ettei tieto tästä ole mennyt perille

vanhemmille, Anna Mikkonen

MONITORI www.mol.fi/migration

toteaa. Toisaalta esimerkiksi poikien

ympärileikkauksen lainvastaisuudesta

näyttää vallitsevan

viranomaisten keskenkin epäselvyyksiä.

Lastensuojelun Keskusliitolla

on yleisiä lastensuojelusta kertovia

esitteitä useilla kielillä.

– Olemme hakeneet rahoitusta

tehdäksemme esitteen ensi vuonna

voimaan tulevasta uudesta lastensuojelulaista.

Kaikille lapsille

ja nuorille tarkoitetussa selkokielisessä

esitteessä on tarkoitus kertoa

lapsille heidän oikeuksistaan ja

velvollisuuksistaan. Maahanmuuttajataustaisille

perheille tekisimme

lyhyen oppaan noin kymmenellä

eri kielellä.

Jotta lasten oikeudet ylipäätään

voisivat toteutua, kodin ja

niin sosiaali-, koulu- kuin terveyspalveluiden

välille olisi rakennettava

luottamus.

– Voi olla tilanteita, joissa lapsen

mahdollisuus saada erityisopetusta,

tukea oppimisvaikeuksiin tai

mielenterveyspalveluita ei aina ole

kiinni palveluiden puutteesta. Se voi

myös olla kiinni vanhempien peloista,

kulttuurieroista tai kokemuksen

puutteesta. Tämä pitäisi myös ottaa

huomioon, Aula muistuttaa.

Äideille lisää

kieliopetusta

Maahanmuuttajalasten oikeuksien

toteutumiseen liittyy kiinteästi

myös heidän äitiensä kielitaito.

– Kehitysmaissa äitien kouluttaminen

on väylä lasten hyvinvoinnin

parantamiseen ja sama periaate

pätee Suomessa, Maria Kaisa

Aula sanoo.

Osa maahanmuuttajalasten äideistä

saattaa osata hyvin heikosti

suomea ja olla lukutaidottomia.

– On tärkeää löytää joustavia

tapoja, jolla he pystyvät oppimaan

suomea ja järjestämään arkensa.

Lapset kotoutuvat suhteellisesti

helpommin ja omaksuvat uuden

kielen, mutta äidit, jotka eivät

osallistu työelämään, eivät välttämättä

saa kielenopetusta. Tähän

pitäisi kiinnittää enemmän huomiota,

Aula jatkaa.

20

Muslimien enemmistö

vastustaa fyysistä kuritusta

Suomen lain ja islamilaisen perhelainsäädännön välillä vallitsee ristiriitoja.

Muun muassa avioliittoikä, avioliitto muslimin ja ei-muslimin välillä, avioliiton

vapaaehtoisuus, elatusvelvollisuus, vaimon ”kurittaminen”, moniavioisuus,

avioero-oikeus, lasten fyysinen kurittaminen, lasten perintöoikeus ja avioliiton

ulkopuolella syntyneen lapsen oikeudet eivät aina mene yksiin.

Ristiriidat eivät kuitenkaan välttämättä ole käytännössä merkityksellisiä.

Islamilaisen lain tulkinta vaihtelee ja erityisesti reformistiset tulkinnat ovat

lähempänä Suomen lain mukaisia säännöksiä. Merkittävä osa ristiriidoista

liittyy asioihin, joita muslimin ei ole velvollisuus tehdä, vaan joihin islamilainen

laki antaa hänelle mahdollisuuden, mutta joissa hän voi valita Suomen

lain mukaisen ratkaisun. Lisäksi osa muslimeista pitää itsestään selvänä sitä,

että he noudattavat asuinmaansa lakeja, vaikka ne olisivat ristiriidassa

islamilaisen lain kanssa.

Tämä käy ilmi Ihmisoikeusliiton teettämästä tutkimuksesta, jossa kartoitettiin

Suomessa asuvien muslimien suhtautumista perhearvoihin ja perhelainsäädäntöön.

selvitykseen sisältyy lisäksi Suomen perheoikeudellisen

lainsäädännön ja islamilaisen perheoikeuden sekä laajemmin islamilaisen

lain esittelyä.

Usein kuulee väitettävän, että muslimiperheissä lasten fyysinen kurittaminen

olisi tavallista tai ainakin yleisempää kuin suomalaisperheissä. Tutkimuksen

mukaan esimerkiksi lasten fyysistä kuritusta kuten lyömistä vastusti

kuitenkin enemmistö.

Selvityksestä selviää, että vastaajat toivovat perhe-elämän olevan ennen

kaikkea rauhanomaista, tasapainoista ja toista kunnioittavaa. Nämä arvot

ovat yhteisiä suomalaiselle ja islamilaiselle kulttuurille. Yhteinen arvopohja

voi myös luoda sillan Suomen lain ja islamilaisen lain välille.

Suomessa asuvien muslimien suhtautumisesta perhearvoihin ja perhelainsäädäntöön.

Kristiina Kouros. Ihmisoikeusliitto ry:n selvitys. 2007.

Vanhempainpiiristä tukea

äideille ja isille

Teksti Sanna Ala-Seppälä

Kun perhe muuttaa vieraaseen maahan, saattaa vanhempia huolestuttaa,

välittyykö oma kulttuuri lapsille enää lainkaan vai viekö uuden kotimaan kulttuuri

mukanaan. Tätä tai muitakaan kasvattamiseen liittyvää huolta ei tarvitse

pohtia yksin – ainakaan turkulaisten maahanmuuttajien.

Turussa maahanmuuttajaperheiden vanhemmat voivat liittyä vanhempainpiireihin.

Piirien tavoitteena on antaa osallistujille valmiuksia kasvattaa

lapsia ja elää perheenä suomalaisessa yhteiskunnassa hylkäämättä perheen

omaa kieltä ja kulttuuria.

Ensimmäinen Yhdessä-yhdistyksen, Perhekeskus Veran sekä Monikulttuurinen

päivähoito, koulu ja koti ry:n yhdessä järjestämä vanhempainpiiri

toteutettiin viime keväänä. Se oli menestys.

– Vanhemmat keskustelivat innoissaan kotikasvatuksesta, neuvolan

palveluista, päivähoidosta, lasten kouluun menosta, omasta äidinkielestä

ja kaksikielisyydestä, Perhekeskus Veran toiminnanohjaaja Terhikki Mäkelä

kertoo.

Tapaamiset alkavat suomenkielisellä alustuksella, joka tulkataan osallistujien

kielelle. Sen jälkeen vanhemmat pääsevät keskustelemaan omalla

äidinkielellään.

– Viime keväänä yksi vanhempien huolista oli, kuinka he pystyisivät välittämään

lapsilleen tärkeitä asioita heidän omasta kulttuurista, Mäkelä kertoo.

Idea vanhempainpiireistä lähti Monikulttuurinen päivähoito, koulu ja koti

-yhdistyksestä, jonka puheenjohtajana Mäkelä myös toimii. Syksyllä alkaneen

somaliankielisen piirin rahoittaa Turun kaupungin terveystoimi, joka

on tilannut sen ostopalvelusopimuksella.


Osallisuus itsessään on tärkeää

Leikkipuistosta kotiäidit lapsineen ja pienet

koululaiset voivat löytää paikan, missä toimia ja

olla hyväksytty, kertoo Merja Svensk. Hän toimii

monikulttuurisuusasioiden kehittämiskonsulttina

Helsingin sosiaalivirastossa lapsiperheiden

palvelujen vastuualueella.

Teksti Katja Palhus

Kuva Natasha petrell

Helsingissä on menossa leikkipuistotoiminnan

arviointihanke,

jonka yhtenä osana

on monikulttuurisuuden arviointi.

Vuoden loppuun mennessä on tarkoitus

määritellä niin henkilöstön

osaamisen tarpeet, kuin tehdä ehdotuksia

monikulttuurisen toiminnan

kehittämiseksi. Helsingin leikkipuistoverkosto

koostuu yli 70 puistosta,

joista osa on asiakaskunnaltaan

hyvin monikulttuurisia.

Leikki- ja asukaspuistot tarjoavat

maahanmuuttaneille pienten

lasten perheille tietoa ja toimintaa,

sekä yhä useammin myös mahdollisuuden

vertaisryhmätoimintaan.

Myös Perhetalo Sahramin naisten

kielikurssimallia on kokeiltu muutamissa

Itä-Helsingin puistoissa. Sahramin

mallissa alle 3-vuotiaat lapset

hoidetaan äitien kielen opiskelun

ajan. Tämä mahdollistaa myös

niiden naisten pääsyn kielen oppimiseen,

jotka eivät voi osallistua

päivittäisiin kielikursseihin.

Svensk toivoo, että neuvolat,

kotipalvelu ja päivähoito ohjaisivat

rohkeammin monikulttuurisia

perheitä puistotoiminnan piiriin.

Vanhemmat voivat puistossa

itse vakuuttua siitä, että pienet

koululaisetkin on sinne turvallista

päästää.

Puistossa jokaisella lapsella on

mahdollisuus ikätovereidensa seuraan,

mikä ei kaikille maahanmuuttajaperheiden

lapsille ole omassa

pihapiirissään sallittua.

Jotkut taloyhtiöt suhtautuvat

negatiivisesti lasten pihaleikkeihin.

Joskus taas yhteisen leikin esteinä

ovat vanhemmat, jotka pelkäävät

lastensa oppivan kantaväestön lapsilta

perheessä kiellettyjä asioita.

Näistä peloista ja omista toiveista

vanhemmat voi puhua leikkipuiston

työntekijöiden kanssa.

– Helsingin leikkipuistot tekevät

tärkeää varhaisen tuen työtä

maahanmuuttajaperheiden kotoutumisen

edistämiseksi, Svensk

iloitsee.

Leikkipuistosta maahanmuuttajataustaiset lapset voivat löytää itselleen

kavereita ja mielekästä tekemistä.

Uusia työmenetelmiä varhaiskasvatukseen

Teksti Terhi Hakala

Monikulttuurisen varhaiskasvatuksen

kehityshanke

Moniku päättyy vuoden

lopussa. Syksyllä 2005 alkaneen

hankkeen aikana pääkaupunkiseudun

päiväkodit ovat kehittäneet

työmenetelmiä päiväkodin henkilöstön

ja monikulttuuristen vanhempien

kasvatuskumppanuuden

tukemiseen. Lisäksi tavoitteena on

ollut lasten hyvinvoinnin vahvistaminen

kehittämällä suomi toisena

kielenä -opetusta ja tukemalla

lapsen omaa äidinkieltä.

– Kunnille jää nyt vastuu siitä,

miten hankkeen tuloksia otetaan

käyttöön omassa kunnassa,

sanoo Monikun projektipäällikkö

Heli Jauhola.

Hankkeeseen osallistui 21 päiväkotia

Helsingistä, Vantaalta, Espoosta

ja Kauniaisista. Vantaa ja

Espoo ovat jo perustaneet monikulttuuristen

varhaiskasvatuspalvelujen

koordinaatioryhmän, joka

on ryhtynyt jalkauttamaan hankkeessa

luotua toimintamallia muihin

päiväkoteihin.

– Suurin haaste on, miten tietoutta

hankkeen tuloksista voidaan

levittää muihin päiväkoteihin. Esimerkiksi

Vantaalta hankkeeseen

osallistui kuusi päiväkotia ja Espoosta

viisi, Jauhola summaa.

Hankkeen aikana päiväkodit

tekivät vierailuja toisten kuntien

päiväkoteihin.

– Vierailut koettiin äärimmäisen

hyviksi. Päiväkodit saivat paljon

ideoita omaan toimintaan.

Hankkeen tuloksien pohjalta

on kehitetty monikulttuurisen varhaiskasvatuksen

materiaalipaketti.

Siinä esitellään pääkaupunkiseutua

varten laadittu monikulttuurisen

varhaiskasvatuksen toimintamalli

sekä päiväkotien arkeen kehitettyjä

työmenetelmiä. Lisäksi varhaiskasvatuksen

parissa työskenteleville

on koottu opetus-dvd kaksikielisyyteen

kasvamisesta.

– Suomalaisesta päivähoidosta

on olemassa vähän dvd-tyyppistä

opetusmateriaalia. Materiaalipakettia

lähdetään levittämään

valtakunnallisesti, Heli Jauhola

kertoo.

Moniku-hankkeen toteutti

pääkaupunkiseudun sosiaalialan

osaamiskeskus SOCCA.

21

MONITORI www.mol.fi/migration


Pienelle lapselle olisi hyvä lukea joka

päivä kunnes lapsi oppii oppi itse lukemaan.

On myös tärkeää opettaa

lasta kertomaan luetun sisältö uudelleen

ja opettaa häntä kertomaan itse

keksimiään tarinoita.

Vanhempien on tuettava lasta kasvamaan kaksikieliseksi

Äidinkieli opitaan kotona

Äidinkieli on erottamaton osa jokaista meistä. Mutta miten

maahanmuuttajalapset voivat säilyttää rikkaan, elävän ja

ilmeikkään äidinkielen?

Teksti Hilma Bukareva

Kuva image library choise

Kielenoppimisen tavoitteena

on, että pystyy toimimaan

kahdella kielellä lapsuudessa

ja monikielisyys aikuisiässä.

Ideaalitilanteessa kaksikielisil-

lä lapsilla kehittyy myös kaksikulttuurinen

identiteetti.

Koulussa maahanmuuttajalapsille

annetaan äidinkielenopetusta

vain vähän, pari tuntia viikossa.

Vanhemmilla on suuri merkitys

kaksikielisyyteen kasvattamisessa.

Koulun opetus

yksin ei riitä

Kouluissa äidinkielen tunneilla käy

eri-ikäisiä ja eri lähtötasoilla olevia

lapsia. Toiset hallitsevat kielen

erittäin hyvin – puhuvat, lukevat

ja kirjoittavat. Kahdella viikkotunnilla

on kuitenkin mahdotonta

opettaa kieltä niin, että tuo taso

saavutetaan. Kielenoppiminen on

paljolti vanhempien ansiota.

Jos vanhemmat käytävät aikaa

kielen harrastamiseen lasten kanssa,

helpottuu myös opettajien tehtävä.

Toisaalta on myös tapauksia,

joissa lapset osaavat äidinkieltä surkeasti.

Useimmiten tämä johtuu

siitä, että maahanmuuttajavanhemmat

eivät ymmärrä äidinkielen

säilyttämisen tärkeyttä, vaikka

oman kielen säilyttämistä korostetaan

myös suomalaisessa kotouttamislaissa.

MONITORI www.mol.fi/migration

22


– Kaksikielisyys on yksilön ja

yhteiskunnan voimavara. Kaksikielinen

ajattelu on luovaa, joustavaa

ja oivaltavaa. Maahanmuuttajalasten

äidinkielen osaaminen ei ole

missään tapauksessa uhka kansalliselle

identiteetille, tämä kannatta

muistaa, sanoo Tampereen yliopiston

lehtori ja kaksikielisyystutkija

Sirkku Latomaa.

Tampereen peruskouluissa on

yli tuhat maahanmuuttajataustaista

oppilasta. Heistä yli 700 osallistuu

oman äidinkielen opetukseen.

Opetusta annetaan 23:lla

eri kielellä.

Vanhemmilla

tiedostettu vastuu

Lapsen kehittyessä hän omaksuu

kielen, tietoja, taitoja, kykyjä, perinteitä,

uskomuksia, taidetta, kädentaitoja,

luonnonilmiöitä ja niin

edelleen. Toisin sanoen hän omaksuu

ja saa perinnökseen kaikkea sitä,

mitä sukupolvet ennen häntä

ovat koonneet ja kehittäneet. Jokainen

perii ja omaksuu esi-isiensä

ja aikalaistensa kokemuksia. Ilman

tätä ihmisen kehittyminen on

mahdotonta.

Kun opettelemme puhumaan ja

kommunikoimme kielellä, me samanaikaisesti

huomaamatta omaksumme

kieleen sisäänrakentunutta

maailmankuvaa. Meidän maailmamme

avartuu ja opimme tuntemaan

sitä.

– Jotta lapsi ei oppisi vain kieltä,

jota maassa puhutaan vaan myös

omaa äidinkieltään, on tärkeää, että

vanhemmat haluavat sitä. Mutta se

ei vielä riitä. Tarvitaan vanhempien

tiedostettua, vastuullista ja vapaamuotoista

osallistumista siihen

prosessiin, jossa lapsi tottuu omaan

äidinkieleen sekä tiedostettua ja

määrätietoista yhteistyötä opettajan

kanssa, Lontoossa asuva kirjailija

Vadim Levin uskoo.

Hänestä vieraskielisessä ympäristössä

asuvien vanhempien toiminta

on usein virheellistä ja lapsi

joutuu tilanteeseen, joka jarruttaa

hänen älyllistä ja psyykkistä kehitystään.

Kuitenkin siitä, miten lapsi

omaksuu kielen tai kielet, riippuu

hänen älyllinen ja henkinen

kehityksensä.

Jos esimerkiksi vanhemmat

keskustelevat lapsen kanssa vieraalla,

huonosti omaksutulla ja sen

vuoksi alkeellisella kielellä, he häiritsevät

lapsen täysipainoista kielenomaksumisprosessia.

Näin tehdessään

vanhemmat toivovat, että

he auttavat lasta tulemaan nopeammin

heille uuden maan syntyperäisten

asukkaiden kaltaiseksi.

Sen sijaan lapsen kieli muotoutuu

yhtä alkeelliseksi kuin vanhempien

– ja alkeellisella kielellä voi ajatella

vain alkeellisesti.

Jos molemmat vanhemmat puhuvat

lapsen kanssa milloin yhdellä

milloin toisella kielellä sekoittaen

äidinkieliseen puheeseen välillä

uuden kielen sanoja ja sanojen

kantoja, kielet eivät ole erillään

toisistaan.

Jos taasen lapsen opetellessa

puhumaan vanhemmat eivät

vietä aikaa hänen kanssaan, koska

ovat kiireisiä tai eivät ymmärrä,

että lapsi tarvitsee välttämättä

heidän apuaan, vaikuttaa se lapsen

puheen kehittymisen lisäksi myös

ajattelun, tunteiden, moraalikäsitysten

ja usein myös terveyden kehittymiseen.

Surullista on se, että kielen menettäminen

tapahtuu lapsilla hyvin

nopeasti.

Tampereen perusopetuksen kehityspäällikön

vs. ja Peltolammin

koulun rehtorin Markku Valkamon

mukaan Tampereella on esimerkkejä,

joissa äidin ja lapsen välit

heikentyivät, koska heillä ei ollut

yhteistä kieltä. Äiti ei puhunut lasten

kanssa omalla äidinkielellään eikä

osannut suomea riittävästi. Lapsi

oppi suomea, mutta se ei auttanut

kommunikointia perheessä. Äidistä

ja lapsesta tuli toisilleen vieraita.

Äidinkieli pitää

säilyttää

Äidinkielen käytännön kielioppi

omaksutaan tavallisessa puheessa.

Lukemisen ja kirjoittamisen oppiminen

alkaa vasta myöhemmin.

Peruspuhekielen opettaminen

tapahtuu kotona. Puheeseen kuuluu

ääntämisen omaksuminen,

perussanavaraston muotoutuminen

ja kyky ottaa vastaan puhetta

korvakuulolta. Sen vuoksi lapsen

kanssa pitää puhua ja puhua,

mitä enemmän sen parempi! Ainoastaan

äidinkielellä lapselle voi

välittää tunteita.

Ja ainoastaan äidinkielellä lapselle

voi selittää abstrakteja käsitteitä,

kuten rakkaus, kohtalo, hyvyys,

kiitollisuus, ikävä, onni, ahneus,

anteliaisuus ja petturuus. Jos

lapselle ei selitä näitä käsitteitä,

hänen henkinen ja älyllinen kehityksensä

hidastuu ja maailmankuva

jää vajavaiseksi. Ajatukset, tunteet

ja asenteet jäsentyvät ja selkiytyvät

kielen kehittyessä. Kieltä

tarvitaan yksilöllisyyden, oman

minän ilmaisemiseen.

Kieli kuitenkin häviää sellaisissa

perheissä, joissa sitä lakataan

käyttämästä.

Kieli on tärkeää

kaikessa oppimisessa

Kielen intensiiviopetuksessa sekä

lasten kieltä kohtaan tunteman

mielenkiinnon ylläpitämisessä

suositellaan käyttämään laajasti

erilaisia leikinomaisia metodeja ja

lähestymistapoja, kuten roolileikkejä

lasten äidinkielellä.

Kielen kehittymiselle on äärimmäisen

tärkeää se, että kieli ei ole

lapselle vain oppiaine vaan myös

”Alkeellisella

kielellä voi ajatella

vain alkeellisesti.”

väline, jonka avulla hän voi kokea

iloa, saada osakseen tunnustusta

muilta, ratkaista tärkeitä tehtäviä.

Olisi ihanteellista, jos lapsen koko

ympäristö tukisi häntä käyttämään

molempia kieliään, sekä suomea että

äidinkieltään. Tärkeää on arvostuksen

osoittaminen lapsen kieltä

ja kulttuuria kohtaan.

Kieli on tärkeä kaikessa oppimisessa;

tiedot hankitaan ja varastoidaan

muistiin kielen välityksellä.

On tutkittu, että kieli lisää ajattelun

nopeutta. Hyvin äidinkieltään

osaavat lapset ovat omaksuneet

myös useita vieraita kieliä ja

he menestyvät opinnoissa.

Kirjoittaja on tamperelainen

freelance-toimittaja ja -kääntäjä sekä

monikielisyyteen, moninaisuuteen ja

kotoutumiseen perehtynyt kolmen

lapsen äiti

Tampereen päiväkodeissa

puhutaan lähes 40 kieltä

Teksti Sanna Ala-Seppälä

Tampereella päivähoitoon meneville lapsille on koordinoitu puoli vuotta kestävä

tuki, jonka aikana päiväkodin henkilökunta tutustuu lapseen, koko perheeseen sekä

heidän kulttuuriinsa. Koko perhe saa monipuolisen perehdytyksen päiväkodin

arkeen. Perehdytyksessä on tarvittaessa mukana tulkki.

– Ihan aluksi lapsen suomen kielen osaaminen arvioidaan, minkä perusteella

hänelle tehdään suomi toisena kielenä -opetussuunnitelma. Lapset rupeavat harjoittelemaan

kieltä saman tien, Tampereen kaupungin erityiskasvatuksen koordinaattori

Sari Salomaa-Niemi kertoo.

Päivähoito muotoiltu sopivaksi

Tampereen kaupunki laati vuosille 2004–2006 Monikulttuurisen päivähoidon ohjelman,

jossa käsitellään muun muassa monikulttuurisen päivähoidon visioita ja

strategisia päämääriä. Ohjelmassa käsiteltävät asiat on huomioitu kaupungin kotouttamisohjelmassa

sekä varhaiskasvatussuunnitelmassa.

Perusopetuksen ja päivähoidon yhteisessä strategiassa yhtenä painopisteenä

on moninaisuuden tukeminen. Mittarina käytetään kaupungin kotouttamisohjelman

tavoitteiden toteutumista.

Tampereella maahanmuuttajataustaisten perheiden lapset osallistuvat mielellään

päivähoitotoimintaan.

– Kaikkien lasten ei tarvitse olla hoidossa välttämättä koko päivää. Lisäksi

olemme kehittäneet leikkitoimintaa, jotta se sopisi kaikille. Mikäli lapsen isä tai äiti

haluaa myös osallistua, on osa ohjelmasta järjestetty kerhomuotoisesti, jotta vanhemmat

pääsevät tapaamaan siellä toisiaan, Salomaa-Niemi kertoo.

Tampereen varhaiskasvatukseen osallistuvista lapsista maahanmuuttajataustaisia

on viisi prosenttia. Kaupungin päiväkodeissa puhuttavia kieliä on 38, joista

yleisimmät ovat venäjän, vietnamin ja albanian kielet. Maahanmuuttajataustaisia

lapsia on yli 40 päiväkodissa.

23

MONITORI www.mol.fi/migration


Suomeen tulevat pakolaiset pyritään mahdollisimman pian saamaan mukaan normaaliin elämään.

Aikuiset ohjataan opiskelemaan suomea ja lapset pääsevät päiväkotiin tai kouluun. Elämän

normalisoituminen on tärkeä osa kotoutumista.

Lapsetkin tarvitsevat

tukea

Teksti Natasha Petrell

Helsingissä sosiaaliviraston

maahanmuuttoyksikkö

auttaa pakolaisperheitä

kotoutumisessa. Maahanmuuttoyksikkö

järjestää Helsinkiin pysyvästi

asettuneille pakolaisille ja paluumuuttajille

kotoutumista tukevia

sosiaalipalveluja, ohjaa kotoutumista

sekä toimii asiantuntijana

maahanmuuttajien kotoutumiseen

liittyvissä kysymyksissä. Pakolaiset

ovat yksikön asiakkaita kolme

vuotta ja inkerinsuomalaiset paluumuuttajat

kaksi vuotta. Tämän

jälkeen he siirtyvät oman alueensa

sosiaalitoimen asiakkaiksi.

Parikymmenhenkinen maahanmuuttoyksikkö

työskentelee

tiimeittäin. Aikuistiimi koostuu

sosiaalityöntekijöistä, sosiaalioh-

jaajasta ja terveydenhuollon konsultista.

Lapsiperhetiimiin kuuluu

sosiaalityöntekijöitä, sosiaaliohjaajia

ja psykologi. Sen keskeinen

työmuoto on perhekartoitus,

jonka tarkoituksena on kartoittaa

perheen menneisyyttä, voimavaroja

ja pärjäämistä uudessa yhteiskunnassa.

Psykologin vastuualueeseen

kuuluu erityisesti lasten hyvinvoinnin

arviointi ja tukeminen.

Perhe- ja yksilötapaamisten lisäksi

työmuotoina käytetään asiakasryhmätoimintaa

ja perheleirejä.

Toisilla rankkoja aikoja

takana

– Monilla perheillä on traumaattisia

kokemuksia kotimaastaan. Tarvittaessa

aikuisia ohjataan esimerkiksi

Kidutettujen kuntoutuskeskukseen

tai SOS-keskukseen keskustelemaan

ongelmistaan, johtava

sosiaalityöntekijä Eija Piiparinen

sanoo.

Psykologi Jari Meskanen uskoo,

että huomioimalla lasten tarpeet

riittävän ajoissa pystytään ennakoimaan

monia ongelmia tulevaisuudessa.

Helsingin maahanmuuttoyksikössä

on ollut psykologi vuodesta

2000 ja työryhmässä psykologi

on koettu tarpeelliseksi.

– Aikaisemmin varsinkin isoissa

perheissä lapset tahtoivat jäädä

vaille riittävää huomiota. Psykologin

tulon myötä lasten erityistarpeet

huomioidaan paremmin,

Eija Piiparinen jatkaa.

Jari Meskanen muistuttaa, ettei

ole olemassa standardipakolaisia

tai -ratkaisuja. Työssä pitää

olla joustava ja lähteä perheiden

tarpeista.

– Ihmisiä tulee ympäri maailmaa

hyvin erilaisista poliittisista

ja kulttuurisista oloista. Jotkut

ovat nähneet nälkää ja sotaa, menettäneet

perheenjäseniä eivätkä

osaa lukea tai kirjoittaa. Osa taas

on korkeasti koulutettuja. Myös

tuen tarve vaihtelee. Jotkut tarvitsevat

alussa tukea paljon, toisille

tulee kriisi vasta myöhemmin,

esimerkiksi perheenyhdistämisen

yhteydessä.

– Yksin tullut lapsi odottaa isää

tai äitiä saapuvaksi. Saattaa kuitenkin

kulua monta vuotta ennen

kuin perhe saadaan yhdistettyä ja

perhe tuntua lopulta vieraalta. Tällöin

perhe tarvitsee paljon tukea,

Eija Piiparinen toteaa.

Lapsia ilman vanhempia

Tänä vuonna syyskuun loppuun

mennessä Suomeen

oli saapunut63 lasta ilman

huoltajaa.

– Irakista on tullut 16 lasta,

Somaliasta 14 ja Afganistanista

9, tulosalueen johtaja Susanne

Tengman Ulkomaalaisvirastosta

sanoo. Viime vuonna 108 lasta

saapui Suomeen ilman huoltajaa,

vuonna 2005 yhteensä 220 ja

140 vuonna 2004.

Yksin tulevilla lapsilla saattaa

kuitenkin olla Suomessa esimerkiksi

sukulaisia.

– Valtaosa lapsista on yli 15-

vuotiaita poikia. Ihan pieniä lapsia

tulee hyvin vähän. Yksin tulleet

alaikäistilastot laaditaan sen

perusteella, kuinka moni on hakenut

alaikäisenä turvapaikkaa. Käsittelyn

aikana jotkut voivat täysiikäistyä

ja joissain tapauksissa hakija

on ollut täysi-ikäinen jo turvapaikkaa

hakiessaan.

Hakijat hakevat turvapaikkaa

yleensä poliisiasemalta eivätkä raja-asemalla.

– On poliisin tehtävä selvittää

hakijan henkilöllisyys ja maahantuloreitti.

Se on kuitenkin hankalaa,

sillä harvalla on mukana dokumentteja

henkilöllisyydestä tai matkareitistä.

Poliisin tutkinnan jälkeen Uvi

pitää hakijalle oman turvapaikkapuhuttelun

ja selvittää kansainvälisen

suojelun tarpeen.

Suojelutarpeen lisäksi selvitetään,

onko lapsella muita oleskelu-luvan

perusteita kuten esimerkiksi

siteitä Suomeen tai terveydellisiä

syitä. Kaikki turvapaikkahakemukset

tutkitaan yksilöllisesti.

Esimerkiksi Irakilaiset ja somalialaiset

saavat oleskeluluvan juuri

suojelutarpeen takia.

Ilman huoltajaa tulleet lapset

asuvat ryhmäkodissa tai sukulaisten

ja ystävien luona. Osalla on

kuitenkin perhe olemassa. Heidät

pyritään jäljittämään mahdollisimman

pian.

– Tarkoituksena on aikaansaada

uudelleen yhteys lapsen ja huoltajan

välille.

Kun lapselle on myönnetty turvapaikka

tai oleskelulupa suojelun

takia, hän voi hakea ydinperheensä

jäseniä tai muita omaisia Suomeen.

Muun omaisen oleskeluluvan

edellytykset löytyvät ulkomaalaislaista.


MONITORI www.mol.fi/migration

24


EU

Komissiolta uusia ehdotuksia laillisen

maahanmuuton edistämiseksi

Teksti Tuomas Koljonen

Kuva futureimagebank

Euroopan komissio on julkaissut

laillista maahanmuuttoa

koskevan toimintasuunnitelman.

Se muodostaa konkreettisen

viitekehyksen ja aikatauluttaa

toimenpiteet laillisen maahanmuuton

edistämiseksi. Samalla laillinen

maahanmuutto on integroitu

osaksi EU:n kokonaisvaltaista

lähestymistapaa (Global Approach)

muuttoliikekysymyksiin. Sitä

koskevat keskustelut ovat tärkeässä

roolissa kolmansien maiden

kanssa käytävässä tiivistyvässä

vuoropuhelussa.

nisen kortin eli Blue Cardin avulla.

Koska jäsenmaiden työmarkkinatarpeet

vaihtelevat, tarvitaan

EU:n komission varapuheenjohtajan

Franco Frattinin mukaan

”yhdistelmä joustavuutta ja harmonisaatiota”.

Samat oikeudet

kaikille

Puitedirektiiviehdotus pyrkii yksinkertaistamaan

kolmansista maista

tulevien työntekijöiden maahantulomenettelyjä

sekä luoda yhteiset

oikeudet kaikille kolmansista maista

EU:hun tulleille työntekijöille.

Tavoitteena on varmistaa laillisesti

EU:ssa oleskelevien kolmansien maiden

kansalaisten oikeudenmukainen

kohtelu ja lähentää näiden asemaa

suhteessa EU-kansalaisten asemaan.

Ehdotuksessa esitetään yhtenäistä

hakumenettelyä unionin jä-

5 direktiiviä ulkomaalaisten

työntekijöiden oikeuksista

Suunnitelman ytimen muodostavat

ulkomaalaisten työntekijöiden

oikeuksia koskeva puitedirektiivi

ja neljä eri alojen sektoridirektiiviä.

Sektoridirektiivit koskevat

osaajatyöntekijöiden, yritysten sisällä

siirtyvien henkilöiden, kausityöntekijöiden

sekä palkallisten

harjoittelijoiden maahan pääsyä ja

maassa oleskelua.

Tänä vuonna lokakuun lopulla

esiteltiin osaajatyöntekijöitä tai erityisosaajia

koskeva direktiiviehdotus

sekä ulkomaalaisten työntekijöiden

oikeuksia koskeva puitedirektiiviehdotus.

Vuonna 2008 annetaan

puolestaan yritysten sisällä

siirtyviä henkilöitä, kausityöntekijöitä

sekä palkallisia harjoittelijoita

koskevat ehdotukset.

Osaajatyöntekijöitä koskevan

direktiiviehdotuksen tarkoituksena

on luoda houkuttelevammat

maahantulon ja maassaoleskelun

ehdot erityisosaamista omaaville

työntekijöille niin kutsutun sisenvaltioon

työskentelemään tulevalle

kolmannen maan kansalaisille.

Maahanmuuttajalle tämä merkitsisi

”one-stop-shop” -menettelyä ja sitä,

että päätös työ- ja oleskeluluvasta tehtäisiin

yhdessä ja tämä lupa myönnettäisiin

yhtenä asiakirjana.

Puitedirektiivin toinen osa koskee

laillisesti EU:ssa oleskelevien

kolmansista maista tulleiden työntekijöiden

oikeuksia. Koska direktiiviehdotus

koskee nimenomaan

työntekijöitä, kyseeseen tulevat

Frattinin mukaan muun muassa

työolosuhteisiin, sosiaaliturvaan

sekä pätevöitymisen tunnustamiseen

liittyvät oikeudet. Direktiiviehdotus

ei suoraan määrittelisi

näitä oikeuksia, vaan ainoastaan

ne alueet, joilla tasavertainen kohtelu

EU-kansalaisten kanssa tulisi

toteutua.

Sininen kortti

tärppinä korkeakoulutetuille

Teksti Tuomo Tarvas

Jotta Eurooppaan muuttaisi entistä enemmän korkeakoulutettuja

maahanmuuttajia, EU ajaa niin sanotun

sinisen kortin käyttöönottoa. Kyseessä olisi

väliaikainen työlupa, joka myönnettäisiin aluksi kahdeksi

vuodeksi ja sen jälkeen se voitaisiin uusia.

Koska laitonta maahanmuuttoa ei pystytä torjumaan,

korkeakoulutettujen liikkumista kannattaisi

helpottaa.

Sinisen kortin myöntämisen jälkeen maahanmuuttaja

voisi viiden unionimaassa vietetyn vuoden jälkeen

hakea pysyvää oleskelulupaa. Pysyvän oleskeluluvan saanut

voi vapaasti muuttaa mihin tahansa maahan EU:n

sisällä. Komissaari Frattini perustelee ehdotustaan sillä,

että maahanmuuttajien määrä EU:ssa on jopa kaksinkertaistumassa

seuraavan kahden vuosikymmenen

aikana noin 40 miljoonaan henkilöön. Nykyään EUmaissa

asuu noin 18,5 miljoonaa ihmistä, jotka ovat

kotoisin EU-maiden ulkopuolelta. Tämä tarkoittaa

neljää prosenttia unionin asukasmäärästä.

Laillisen maahanmuuton edistämisen katsotaan

edistävän laittoman maahanmuuton ja ihmiskaupan

torjumista. Arviot EU-maissa asuvien laittomien siirtolaisten

määrästä vaihtelevat noin 4,5 miljoonasta

kahdeksaan miljoonaan.

Laittoman maahanmuuton torjumiseksi

korkeakoulutettujen maahanmuuttajien

tuloa unionin alueelle

halutaan helpottaa. Laittomaan siirtolaisuuteen

liittyy lukuisia vaaroja,

jotka alkavat merimatkan taittamisesta

täysissä veneissä myrskyisellä

merellä. ja jatkuvat mahdollisina

alipalkattuina, työehtoja rikkovina

töinä kohdemaissa.

25 MONITORI www.mol.fi/migration


KUNTAKUULUMISIA

Mikkelin pakolaistoimiston Pia Boafo-Tulla,

Sirpa Tenhovuori ja Aija

Myyryläinen ovat lähdössä työyhteisön

kehittämiskoulutukseen

ja tarkistavat päivän aikataulua

kalentereistaan. Työnjako kolmen

asiantuntijan välillä on joustavaa,

”kaikki osaavat kaikkea”.

Mikkelin pakolaistoimistosta saa osaamista ja empatiaa

Tuki pakolaisen arjessa

Teksti Tiina Pelkonen

Kuva Johannes Wiehn

Mikkelin pakolaissihteeri

tuntee kaikki kaupunkiin

kahdeksan viime

vuoden aikana tulleet noin 240

kiintiöpakolaista. Pakolaistoimiston

toiminta alkoi joulukuussa

1999, kun kaupunki teki TE-keskuksen

kanssa sopimuksen kiintiöpakolaisten

vastaanotosta.

Mikkeliin tulee vuosittain

20–30 pakolaista. Ryhmät tulevat

pääasiassa keväällä. Perheen

yhdistämispäätöksiä tulee pitkin

vuotta.

Pakolaissihteeri Pia Boafo-

Tulla toimii yksikön esimiehenä

kiintiöpakolaistyössä. Hän vastaa

hallinnosta ja toimeentulotukiasioista

ja auttaa, jos perheissä

on sosiaalityön tai muun palvelun

tarvetta.

Kun toimisto saa tiedon tulevista

perheistä, ensimmäiseksi se etsii

heille asunnot. Sitten perheet haetaan

lentokentältä. Mikkelissä koko

ryhmä tuodaan pakolaistoimistoon

alkuinfoon. Seuraavina päivinä

perheenjäsenet rekisteröidään väestötietojärjestelmään,

heille avataan

pankkitilit ja haetaan avustukset

Kelalta. Sitten perhetyöntekijä

kiertää perheen kanssa kodin

lähiympäristössä ja näyttää heille

kaupat, pankit ja virastot.

– Minä tapaan vanhemmat täällä

toimistossa tulkin kanssa. Lapset

yleensä pyörivät tuolla Monikulttuurikeskus

Mimosan puolella. Ensimmäisen

puolen vuoden aikana tapaan

perhettä noin kerran kuussa. Käyn

myös heidän kotonaan heti alussa ja

myöhemmin tarvittaessa.

Kieli on avain

kaikkeen

Vähän ajan kuluttua maahan saapumisesta

koko perheen kanssa pidetään

perusteellinen alkuhaastattelu,

joka kestää vähintään yhden

iltapäivän. Siihen osallistuu pakolaistoimiston

työntekijöiden lisäksi

terveydenhoitaja. Haastattelussa

käydään läpi ihmisten taustat

syntymäajasta ja -paikasta lähtien.

Puheeksi otetaan muun muassa

koulutus, uskonto, etninen ryhmä,

lähtömaahan jääneiden lähisukulaisten

tilanne, omat suunnitelmat

ja toiveet sekä kaikki terveydentilaan

liittyvät asiat.

Työntekijät pyytävät haastateltavilta

valtuutuksen hoitaa heidän

asioitaan. Esimerkiksi terveydenhoitaja

tarvitsee sitä voidakseen järjestää

heille lääkärien vastaanottoaikoja.

Perhetyöntekijä vie ihmiset ensimmäisiä

kertoja lääkärille ja ohjaa

esimerkiksi laboratorioon.

Kieli on avain kaikkeen. Jos

muuttaja osaa tullessaan englantia

ja hänellä on jonkinlainen koulutus,

hän saattaa päästä sisälle suomalaiseen

yhteiskuntaan jo puolessa

vuodessa. Mutta toiset voivat olla

ulkona vielä seitsemänkin vuoden

kuluttua. Varsinkaan eläkeikäinen

tulija ei helposti kotoudu.

– Jos mies hoitaa perheen kaikki

asiat, ei vaimo pääse harjoittamaan

kieltä käytännössä. Kielikurs-

Täältä tullaan Mikkeliin

Mikkelissä on noin 240 pakolaista, jotka ovat tulleet muun muassa Sudanista,

Afganistanista, entisen Jugoslavian alueelta ja Myanmarista. Joukossa

ovat myös ne noin 80 pakolaista, jotka tulivat asiakkaiksi, kun Haukivuori liittyi

Mikkeliin.

Naisille räätälöityä toimintaa

Moni pakolaisnainen hoitaa lapsiaan kotona, saa liian vähän harjoitusta suomen

kielessä ja oppii huonosti suomalaisen yhteiskunnan toimintaa. Mikkelissä

naisten kotoutumista on tuettu muun muassa kaupungin, Mannerheimin

lastensuojeluliiton ja pakolaistoimiston yhteisellä Lähemmäksi perhettä

-projektilla.

Tukena ovat myös seurakunnan avoin päiväkotitoiminta ja Monikulttuurikeskus

Mimosan äiti-lapsi-ryhmä.

Viime syksynä alkoi työvoimakoulutuksena maahanmuuttajanaisten talouskoulu,

joka jatkuu kevääseen. Koulussa opitaan kotitalouden hoitoa, suomalaista

yhteiskuntaa ja kieltä.

MONITORI

MONITORI www.mol.fi/migration

26


sit menevät silloin vähän hukkaan.

Ja ammatilliseen koulutukseen ei

kielitaidottomana pääse, Pia Boafo-Tulla

sanoo.

Hankala vaihe on, kun ensimmäiset

kolme vuotta Suomessa ovat

ohi ja perhe ei enää ole pakolaistoimiston

asiakas. Sosiaalinen elämä

voi olla edelleen hyvin suppeaa,

joidenkin koulutusten ovet sulkeutuvat,

ja pakolainen joutuu hoitamaan

asiansa ilman toimiston apua.

Moni käy silti kysymässä neuvoa

ja juttelemassa.

– Se on hyvä. Me voimme kuitenkin

vielä auttaa paljon, esimerkiksi

järjestää tapaamisen työvoimatoimistoon

tietyn virkailijan

luokse. Näin on löytynyt monelle

työharjoittelu- ja koulutuspaikkoja.

Asiakkaiden luottamus

lämmittää

Pia Boafo-Tulla kertoo alkuaikoina

paaponeensa tulijaperheitä liikaa.

Hän ja perhetyöntekijä Aija

Myyryläinen olivat silloin toimiston

ainoat työntekijät ja tekivät

liikaa asioita ihmisten puolesta.

He lähtivät tarvittaessa asiakkaidensa

mukana esimerkiksi illalla

sairaalaan.

– Alussa olimme tunteella mukana.

Tunteita on vieläkin, mutta

nyt empatia on ammatillisempaa.

Suurin onnistumisen merkkihän

on, kun ihmiset pärjäävät ilman

meitä.

Nyt pakolaistoimistossa työskentelee

Boafo-Tullan ja Myyryläisen

lisäksi myös pakolaisohjaaja

Sirpa Tenhovuori sekä Haukivuoren

yksikössä pakolaisohjaaja

Päivi Saloviin. Työnjako on joustavaa

ja henki hyvä. Mieltä lämmittää

myös entisten ja nykyisten asiakkaiden

luottamus.

Boafo-Tulla tuntee kaikki kahdeksan

vuoden aikana Mikkeliin

kiintiöpakolaisina tulleet, noin

240 ihmistä nimeltä. Tosin ihan

kaikkia lapsia hän ei pysty aina

tunnistamaan, lapsethan kasvavat

niin nopeasti.

– Aina tuntuu kuitenkin mukavalta,

kun joku nuori moikkaa

kadulla. Usein joudun kysymään,

kuka sinä oletkaan. Sitten nuori

vastaa vahvalla Mikkelin murteella

ja kertoo opinnoistaan tai

työstään.

Teksti Tiina Pelkonen

Kuva Johannes Wiehn

Ensimmäiset pakolaiset tulivat

Mikkeliin 1990-luvulla.

Monikulttuurikeskus

Mimosa perustettiin YK:n

rasisminvastaisena päivänä vuonna

1999.

Monikulttuurikeskus Mimosa

järjestää kursseja ja toimintaa. Keskuksessa

voi oppia suomea. Siellä

opetetaan myös englantia, espanjaa,

italiaa ja ranskaa.

– Mimosan ensisijainen tehtävä

ei kuitenkaan ole järjestää kielikursseja.

Suomen kielen opetusresursseista

on kuitenkin jatkuva

pula, ja keskus joutuu paikkaamaan

perusopetuksen puutteita,

sanoo vs. toiminnanjohtaja Hilkka

Wilkman.

Kielikurssien lisäksi Mimosassa

toimii muun muassa venäläisnaisille

tarkoitettu perheklubi,

kaikenikäisille suunnattu taidekerho,

lapsille on satujen lukua,

isommille tyttökerho, tanssikerho

ja äiti-lapsi-kerho.

Miehille on sporttilauantai ja

naisille sporttisunnuntai. Sururyhmä

kokoontuu torstaisin. Myanmarilaiset

järjestävät illanvieton,

ja Helsinkiin pääsee halvalla jouluostoksille

Mimosan järjestämällä

retkellä.

Päivittäin keskuksessa käy 20–

30 henkeä.

Neuvoja ja tulkkausapua

Kaiken kirjavan toiminnan ja kokoontumisten

ohella keskuksen

tärkeä tehtävä on toimia paikkana,

josta maahanmuuttaja voi tulla

kysymään neuvoa arkipäivän ongelmiin.

– Me opastamme. Ja jos emme

itse osaa, etsimme tahon, josta löytyy

apua. Käymme maahanmuuttajien

kanssa esimerkiksi sosiaalitoimistossa

ja kirjastossa, Wilkman

kertoo.

Venäjältä tulleita neuvotaan

paljon, koska heillä ei ole pakolaisten

palveluja käytössään.

Mimosan tehtävä on myös tarjota

maahanmuuttaja-asiantuntemusta

kaupunkilaisille ja viranomaisille

sekä tuoda esiin monikulttuurisuutta

esimerkiksi koululaisille

ja päiväkoti-ikäisille.

Mimosa on suosittu harjoittelupaikka

sellaisille, joiden opintoihin

liittyy monikulttuurisuusjak-

Mimosa

on toinen koti

Mimosan toiminnanjohtaja Hilkka Wilkman viihtyy työssään, jonka kokee hyvin

tarpeelliseksi. Työharjoittelijana keskuksessa on Sudanista kolme vuotta sitten

Suomeen muuttanut Daniel Dong, joka työskenteli entisessä kotimaassaan kukkien

kasvattajana.

so. Opiskelijoita tulee paljon esimerkiksi

Mikkelin ammattikorkeakoulusta

ja Pieksämäen diakoniaammattikorkeakoulusta.

– Joudumme usein myös sanomaan

ei, koska kaikille työharjoittelijoille

ei riittäisi mielekästä

tekemistä ja ohjausta.

Mikkelissä on vajaat 900 maahanmuuttajaa,

50 eri kansallisuudesta.

Myös Mimosan henkilökunta

edustaa laajaa kirjoa: toimistossa

työskentelee syntyperältään fi -

lippiiniläinen, työharjoittelijana

on sudanilainen, siivoojana vironvenäläinen,

työelämään tutustujana

bosnia-herzegovinalainen. Kaksi

määräaikaista ohjaajaa voivat toimia

epävirallisina tulkkeina ainakin

venäjäksi ja englanniksi.

Olenko rasisti?

Hilkka Wilkmanin pesti on määräaikainen

sijaisuus varsinaisen toiminnanjohtajan

ollessa vanhempainlomalla.

Elämän- ja arjenläheinen

työ monikulttuurikeskuksessa

on haastavaa.

– Alussa mietin, miksi en tunnista

esimerkiksi sudanilaisia tai

myanmarilaisia ihmisiä kasvoista

yhtä hyvin kuin meitä suomalaisia.

Olenko tulossa vanhaksi, vai

olenko kenties rasisti, Wilkman

muistelee.

Pian hän ymmärsi, että kysymys

on tottumisesta. Pitää oppia

katsomaan tarkemmin.

Hän on myös joutunut katsomaan

Suomea maahanmuuttajan

silmin. Yleensä työnantajaa, joka

ei suin päin rekrytoi maahanmuuttajaa,

pidetään ennakkoluuloisena.

Wilkman on tullut siihen

tulokseen, että kyse voi olla pelosta

toimia jotenkin väärin.

– Maahanmuuttajan palkkaamiseen

sisältyy paljon uutta ja tuntematonta.

Työnantajakaan ei osaa

tehdä heti kaikkia asioita oikein.

Mutta virheiden kautta oppii kuitenkin

parhaiten.

27

www.mol.fi/migration


Ainoa kasvava

väestönosa

Teksti Tiina Pelkonen

Etelä-Savon maakunta kärsii poismuutosta ja väestön ikääntymisestä.

Ainoa väestönosa, joka kasvaa, on maahanmuuttajat.

Heitä on maakunnassa noin 2000, ja määrä lisääntyy

50–100 hengen vuosivauhdilla.

– Noin puolet maahanmuuttajista on kotoisin Venäjältä. Myös

virolaisia on paljon. Lisäksi on Afganistanista, Sudanista, Myanmarista,

Thaimaasta ja Bosnia-Herzegovinasta tulleita pakolaisia,

kertoo erikoissuunnittelija Samuli Jalkanen Etelä-Savon TE-keskuksesta.

Hän kertoo keskuksen viime keväänä julkaistusta tutkimuksesta,

jonka mukaan maahanmuuttajista parhaiten työllistyvät ne, joilla

on toisen asteen ammatillinen koulutus, varsinkin Suomessa hankittu.

Toiseksi parhaiten työllistää korkeakoulutus.

– Maahanmuuttajien työttömyysprosentti on Etelä-Savossa lähes

30. Pääkaupunkiseudulla työllisyys on noussut, mutta me laahaamme

vielä perässä.

Näin muuttajia tuetaan

Tähän mennessä TE-keskus on tukenut maahanmuuttajien työllistymistä

heille suunnatuilla työvoimakoulutuksilla, työharjoittelumahdollisuuksilla,

työkokeilla, palkkatuetulla työllä ja ESRprojekteilla.

Kontakti-projekti alkoi vuonna 2001 ja loppuu ensi vuonna. Se

on tarjonnut maahanmuuttajien kotoutumiselle ja työllistymiselle

normaalitoiminnan lisäksi viranomaisverkoston sekä työnantajien

ja maahanmuuttajien tapaamispaikan.

Lyhyempi, yli vuoden mittainen, maahanmuuttajien koulutusprojekti

antaa maahanmuuttajille perinteisen luokkahuoneen kielenopetuksen

sijasta työelämän suomenkielen taitoa työharjoittelun

kautta.

– Savonlinnassa toimii pilottiryhmä. Keräämme tietoa seuraavaa

kertaa varten.

Pian alkava kolmas ESR-kausi lupaa lisää. TE-keskuksella on

suunnitteilla kaksi suurehkoa projektia maahanmuuttajille. Viiden

itäsuomalaisen TE-keskuksen alueella pureuduttaisiin työperusteiseen

maahanmuuttoon. Hankkeella helpotettaisiin työvoiman saantia

tietyille työvoimavaltaisille aloille.

Toinen suunnitelmissa oleva hanke liittyisi kotoutumiseen ja

kehittäisi suomen kielen oppimismuotoja.

– Toivottavasti saamme Savonlinnaan ja Mikkelin seudulle vielä

pari pakolaishankettakin. Odotamme niille työministeriöstä

ERF-rahoitusta.

Kuntien halukkuus sijoittaa pakolaisia ja

muita humanitaarisista syistä tulleita on

vähentynyt, sillä heidän vastaanottonsa

asettaa suuria vaatimuksia kuntien

palvelujärjestelmälle ja palveluista

huolehtivalle henkilöstölle.

Teksti ja kuva Iita Kettunen

Näin on käynyt myös useissa Tampereen seutukunnissa.

Niinpä kesällä 2007 näki päivänvalon Alma,

alueellinen maahanmuuttajatyön kehittämisyksikkö,

jonka tavoitteena on koota yhteen asiakastyön osaaminen

palvelemaan Kangasalan, Lempäälän, Nokian, Pirkkalan,

Tampereen, Vesilahden ja Ylöjärven alueella asuvia

maahanmuuttajia. Alman tarkoituksena on kehittää maahanmuuttajien

palveluja muun muassa alkuvaiheen vastaanotossa,

palveluohjauksessa, mielenterveystyössä sekä parantamalla

työntekijöiden tietotaitoa maahanmuuttaja-asiakkaista.

Hallinnollisesti Alma kuuluu Tampereen kaupungin

hyvinvointipalveluihin.

Asiakastyötä

maahanmuuttajatyön sijaan

Alman myötä tehdään osaamista näkyvämmäksi. Työntekijöiden

avuksi kootaan tietopaketti eri tahoista, joista he voivat

saada kysymyksiinsä vastauksia.

– Maahanmuuttajien kanssa pidempään työskennelleillä

on tietenkin enemmän tietoa vaikkapa eri kulttuureista.

On kuitenkin muistettava, että maahanmuuttaja-asiakkaan

kanssa ei aina tehdä maahanmuuttajatyötä, vaan sen

alan työtä, mitä palvelua asiakas on tullut hakemaan, painottaa

Alman vetäjä Virpi Tolonen.

On uskallettava soveltaa myös omaa ammattitaitoa. Kokeneenkin

työntekijän ammattitaito voi ”hävitä”, kun sisään

astuu maahanmuuttaja.

Pakolaisten ja paluumuuttajien vastaanoton alkuvaiheessa

ja muissa vastaanoton erityistilanteissa Tampereen maahanmuuttajapalveluissa

työskentelevä henkilöstö toimii seutukunnan

työntekijöiden tukena.

– Olisi hyvä, jos humanitaarisista syistä ja kiintiöpakolaisina

tulleilla olisi jokin yhteinen koordinaatio, jotta ministeriön

ei tarvitsisi neuvotella erikseen joka kunnan kanssa vastaanotosta.

Näin pienemmätkin kunnat saisivat tukea siihen.

Pyörää ei tarvitse

keksiä uudelleen

Alma palvelee myös opiskelijoita ja avioliiton tai työperäisten

syiden vuoksi tulleita, joilla kaikilla on suuri tiedontarve

palveluista. Vesilahden kunnassa asuu verraten paljon

avioliiton kautta ulkomailta tulleita naisia. Rea Rintakoski

työskentelee perhetyöntekijänä Vesilahden sosiaalitoimessa.

Hän kaipaa Almalta tukea asiakkaidensa kulttuurien

kohtaamiseksi, mutta myös asiakkailleen omakielistä informaatiota

tarjolla olevista palveluista.

– Asiakkaamme eivät tiedä, millaista apua sosiaalitoimi

voisi heille tarjota, eivätkä näin ollen osaa sitä meiltä

hakeakaan.

Myös Kangasalan kunnan Vatialan ja Suoraman alueiden

päivähoidon aluejohtajat Tuija Pitkänen ja Kirsi Vattulainen

kiittelevät Alman esiinmarssia.

MONITORI www.mol.fi/migration

28


KOTOUTUMINEN

lmasta apua

siakastyöhön

Alman ensimmäisessä ohjausryhmän kokouksessa odotukset ovat korkealla. Ohjausryhmässä on edustajat kaikista hankekunnista, SPR:n Hämeen piiristä, maahanmuuttajaneuvostosta

ja Heshu ry:stä. Kuvassa mukana (oik.) Kirsi Vattulainen Kangasalan Suoramalta, Alman vetäjä Virpi Tolonen, Kangasalan Vatialasta Tuija

Pitkänen ja Rea Rintakoski Vesilahdelta.

– On hyvä, että pyörää ei tarvitse

keksiä uudelleen, vaan voi hyödyntää

verkoston asiantuntemusta,

iloitsee Tuija Pitkänen.

Yhtenä tärkeänä tavoitteena

Pitkänen näkee myös henkilöstön

oman asennekasvatuksen.

– Tällä tarkoitan vaikkapa sitä,

kuinka kohdata maahanmuuttajaasiakas,

jos ei ole yhteistä kieltä.

Suoraman päiväkotien maahanmuuttaja-asiakkaat

ovat pääosin

avioliiton kautta tai työperäisten

syiden vuoksi paikkakunnalle

muuttaneita. Heidän määränsä lisääntyy

koko ajan.

– Olemme heränneet uuden tiedon

tarpeeseen. Toivomme Alman

kautta koulutusta henkilökunnalle

ja työyhteisöjen kehittämistä, sanoo

Kirsi Vattulainen.

Alman moniammatillinen ohjausryhmä

on koottu kuntien eri

sektoreilta.

– On ymmärretty, että maahanmuuttajat

eivät ole vain sosiaalitoimen

vaan laajasti muidenkin alojen

asiakkaita, sanoo Tolonen.

– Ylipäänsä maahanmuuttajien

kanssa tulisi tehdä enemmän moniammatillista

yhteistyötä. Työntekijä

voisi uuden asiakkaan kohdatessaan

kysellä tietoja kollegalta,

joka on aikaisemmin ollut tekemisissä

kyseisen asiakkaan kanssa. Almassakin

haluamme alkaa kehittää

maahanmuuttaja-asiakastyötä maahanmuuttajatyön

sijaan.

Konsultit auttavat

asiakastyössä

Stakesin ylläpitämä maksuton Sosiaaliportti.fi

-verkkopalvelu välittää sosiaalialan

ammattilaisille tietoa.

Konsultointipalvelussa voi kysyä

neuvoa ja tukea eri konsulttiryhmiltä.

Ryhmä lähettää vastauksensa noin viikon

kuluessa.

Eri ryhmiä ovat ammattietiikka, erityisryhmien

asuminen, henkilökohtainen

apu, kehitysvammaisuus, kuurot ja

kuurosokeat, lastensuojelun sijaishuolto,

maahanmuuttaja-asiakastyö, näkövammaisuus,

perhekeskustoiminta, romaniasiat,

seksuaalisuus, varhaiskasvatus,

vauvaperhetyö ja väkivalta.

Maahanmuuttajat-konsulttiryhmää

koordinoi uusi maahanmuuttaja-asiakastyön

kehittämisyksikkö ALMA. Konsulttiryhmä

vastaa kysymyksiin, jotka liittyvät

sosiaali- ja mielenterveyspalvelujen

monikulttuuriseen asiakastyöhön, kriisija

traumatyöhön, kotoutumisen prosesseihin

sekä rasismiin ja syrjintään. Konsulttiryhmä

koostuu sekä julkisen että

kolmannen sektorin maahanmuuttajaasiakastyön

ammattilaisista, jotka toimivat

sosiaali- ja mielenterveyspalveluissa

eri puolilla Suomea.

Käyttö vaatii kirjautumisen palveluun.


29

MONITORI www.mol.fi/migration


Muistojen jakaminen on tärkeää maahanmuuttaja-vanhuksille:

Muistelu lohduttaa

Muistojen kodissa ikääntyneet muistelevat nuoruuttaan ja kotimaataan omalla äidinkielellään.

Kultaisten ja kipeiden muistojen jakaminen yhdessä on tehokas lääke vanhusten yksinäisyyteen.

Vanhuus vieraassa maassa ei ole helppoa. Tämä ymmärretään turkulaisessa Muistojen kodissa, joka

avasi ovensa pari vuotta sitten.

Teksti ja kuvat Taina Kettuvuori

Erityisesti yksinäisyys vaivaa

ikääntyneitä. Yksinäisyys

lamaannuttaa ja aiheuttaa

masennusta, kertoo Muistojen

kodin perustaja ja toiminnanjohtaja,

suomenturkkilainen Hülya

Kytö, 60.

Maahanmuuttaja-vanhuksille tarkoitetun

Muistojen kodin Kytö perusti,

koska hän näki, että he tarvitsivat

omaa paikkaa, jossa voi tavata tuttuja

ja tutustua uusiin ihmisiin. Muistojen

koti on siis kyläilypaikka ja auki

arkipäivisin. Silloin siellä on paikalla

henkilökuntaa, joka keittelee pyynnöstä

niin kahvit kuin teetkin.

Yksinäisyyden syyt

Kytö on asunut Suomessa kolmi-

senkymmentä vuotta ja tehnyt koko

ajan työtä Suomeen muuttaneiden

ulkomaalaisten kanssa. Hän on

huomannut, että varsinkin vanhusten

yksinäisyyden taustalta löytyy

yleensä aina sama syy: huono suomen

kielen taito.

– Moni heistä on tullut Suomeen

silloin, kun suomen kielen opetus

oli todella huonosti järjestetty. He

osaavat suomea hyvin vähän tai eivät

lainkaan. Tosin ei kieliopinnoissa

nykyäänkään ikääntyneitä huomioida

kuten pitäisi.

Kielitaidon puuttumisen vuoksi

jäävät uuden kotimaan tavat ja arvot

vieraiksi.

– Silloin myös oma elämä uudessa

kotimaassa tuntuu vieraalta ja

jatkuva ulkopuolisuuden tunne alkaa

ahdistaa, Kytö selittää.

Kaikille yhteinen koti-ikävä

Kielitaidoton vanhus eristäytyy helposti

kotiinsa, joka on hänelle ainut

tuttu ja turvallinen ympäristö.

Eristäytyminen on ymmärrettävää.

Kytö muistuttaa, että jokapäiväisten

asioiden hoitaminen on hankalaa,

jos ei ymmärrä, mitä ympärillä

puhutaan.

– Silloin asioiden hoitamiseen

ja liikkumiseen ulkona liittyy aina

etukäteen jännittämistä ja monenlaista

pelkoa: entä jos minua ei ymmärretä

enkä saa asioita toimitetuksi,

entä jos eksyn, entä jos...

On raskasta elää kielitaidottomana

kulttuurissa, joka on itselle

täysin vieras.

– Mutta onneksi meillä on muistot,

huokaisee Kytö.

– Muistojen avulla pääsee aikaan

ja paikkaan, jonne tuntee aidosti

kuuluvansa. Ei ihme, että yksinäisillä

vanhuksilla on suuri koti-ikävä.

He kaipaavat oman kotimaansa

tuttuja tapoja ja arvomaailmaa,

jonka he ovat lapsuudessaan

omaksuneet.

Koti-ikävä on Kydöllekin tuttu

tunne, vaikka hän osaakin suomea

hyvin ja uuden kotimaan kulttuuri

on tuttu.

– Koti-ikävä on meille kaikille

tuttu seuralainen. Kun koti-ikävä

iskee, muistot lohduttavat. Ja kaikki

merkit omasta kotimaasta, valokuvat

ja musiikki, ruoka ja kirjallisuus.

Muistelemisen tärkeys

Aina muistot eivät ole kauniita,

mutta kipeiden muistojen kertominen

ja jakaminen se vasta tärkeää

MONITORI www.mol.fi/migration

30


Muistojen koti on Turun Kuninkojantien varrella sijaitseva pieni punainen mökki.

Kuvassa Jenia Narendara (vas.), Sylvi Vainonen ja Hülya Kytö.

t Sylvi Vainosella on tallessa lapsuuden ajoilta Ystäni-kirja, joka merkitsi hänelle vaikeina sotaaikoina

paljon.

onkin. Näin sanoo Sylvi Vainonen,

70. Hän on inkerinsuomalainen paluumuuttaja,

asunut Suomessa 16

vuotta ja osaa suomea hyvin.

Vainosella on takanaan paljon

kipeitä muistoja, jo lapsuudesta

asti.

– Meillä inkerinsuomalaisilla ei

ollut lapsuutta lainkaan. Se oli surullista

aikaa. Meitä ei hyväksytty

missään ja karkotettiin jatkuvasti

paikasta toiseen, Vainonen kertoo

ja toteaa sitten lyhyesti:

– Ei minulla oikeastaan ole omaa

kotimaata.

Vainosen lapsuus ja nuoruus oli

aikaa, johon kuului niin nälkä, sairaudet

kuin kuolemakin. Ja Siperia.

Hän on muistellut kipeitä kokemuksiaan

Muistojen kodissa ja

kulttuuriohjaaja Jenia Narendra,

44, on tallentanut muistelut Muistojen

kodin omiin arkistoihin.

– Menneiden muisteleminen

ja niistä puhuminen merkitsee minulle

paljon. Se, joka kuuntelee, ei

kiellä minun kokemuksiani, Vainonen

sanoo.

Muistot yhdistävät sukupolvia

Muistojen kodin toimintaan kuuluvat

myös kuukausittaiset Oma maa

-päivät. Silloin esillä on yksi maa ja

sen historia, tavat ja arvot.

– Sen lisäksi, että vanhukset

voivat muistella yhdessä omaa kotimaataan,

he saavat myös toisil-

taan neuvoja, miten omaa kulttuuria

voi pitää yllä uudessa asuinmaassaan,

kertoo bulgarialaissyntyinen

Jenia Narendra, joka on valmistunut

Turun yliopiston kulttuurihistorian

laitokselta.

Narendra on huomannut, että

vanhat ihmiset saavat toisiltaan tukea,

joka auttaa heitä säilyttämään

yhteyden lapsiinsa ja lastenlapsiinsa

vieraissakin olosuhteissa.

– On tärkeää rohkaista vanhoja

jakamaan muistonsa myös nuorempien

sukulaisten kanssa. Näin

he siirtävät kulttuuriperintöä seuraaville

sukupolville. Kun nuori

tuntee omat juurensa, hänen on

helpompi elää kahdessa kulttuurissa,

Narendra painottaa.

Sylvi Vainonen haluaa nostaa

esille myös ”ihan tavallisen yhdessäolon

ja yhdessä tekemisen merkityksen”.

– Olen esimerkiksi pitänyt

Muistojen kodissa kurssin, jossa

opetin postikorttien tekemistä.

Oli mukava opettaa, siirtää taitoja

muille, Vainonen kertoo innostuneena.

– Ja mukavaa oli meillä kurssilaisillakin!

huudahtaa Narendra. Sitten

hän ja Vainonen alkavat muistella

kurssin hauskoja hetkiä, ja huone

on äkkiä iloa täynnä.

Muistojen koti tuntuu myös antavan

muistoja, ja vieläpä mukavia

sellaisia.

Mikä Muistojen koti?

Turussa toimiva Muistojen koti on maahanmuuttaja-vanhuksille tarkoitettu tapaamispaikka,

jonka toiminnassa huomioidaan vanhojen ihmisten omat kulttuuritaustat.

Muistojen kodin toiminnasta vastaa turkulaisten maahanmuuttajanaisten perustama

DaisyLadies-yhdistys, jossa on edustettuna 37 eri kansalaisuutta. Jäseniä

on 160. Mukana Muistojen koti -toiminnassa on myös Turun inkerinsuomalaisten

paluumuuttajien yhdistys.

Muistojen koti on saanut avustusta Turun kaupungilta ja Raha-automaattiyhdistykseltä.

Avustukset kattavat tilat ja yhden työntekijän palkkakustannukset.

Muuten Muistojen koti -toiminta pyörii pitkälti vapaaehtoisvoimin ja työharjoittelijoiden

avulla. Epävarma rahoituspohja hankaloittaa toiminnan kehittämistä ja pitkäjänteistä

suunnittelua.

Lisätietoja Muistojen kodin toiminnasta saa kulttuuriohjaaja Jenia Narendralta,

puh. (02) 2441 229.

”Vanhusten kulttuuritausta on

huomioitava”

Ulkomaalaissyntyisiä yli 65-vuotiaita maahanmuuttajia on Suomessa tällä hetkellä

noin 11 000. Heidän määränsä kasvaa jatkuvasti.

Useissa selvityksissä on todettu, että ikääntyneet maahanmuuttajat tarvitsevat

erityisiä kuntapalveluja, jotka on räätälöity heitä varten. Työministeriön kotouttamislakiin

liittyvä seurantakysely paljastaa kuitenkin karun todellisuuden.

Monissa kunnissa yli 64-vuotiaiden maahanmuuttajien tarvitsemat palvelut on

järjestetty huonosti. Kunnat eivät ole järjestäneet heille palveluja joko lainkaan, tai

niiden saatavuudessa ja laadussa on paljon parantamisen varaa.

Suomenturkkilainen Hülya Kytö, 60, on seurannut läheltä maahanmuuttajavanhusten

elämää. Hän kertoo, että avun tarve on suuri ja kaikilla näillä ikäihmisillä

on aina sama toive avun tarjoajille:

- Vanhuspalveluissa pitäisi huomioida apua tarvitsevien oma kulttuuritausta,

koska heille oman kulttuurin arvot ja tavat ovat erittäin tärkeitä. On tärkeää nähdä

erot eri kulttuurien välillä.

– Ei ole olemassa mitään yhtä ja yhtenäistä, niin sanottua maahanmuuttajakulttuuria,

Kytö painottaa.

31

MONITORI www.mol.fi/migration


monitorin

vieraana

Sarjassa jututamme tieteen, kulttuurin ja työelämän kansallisesti ja kansainvälisesti

tunnettuja suomalaisia vaikuttajia.

Avioliitot yli kulttuurirajojen päättyvät usein eroon

Pitkä matka mummolaan

Kun lasten isä on kotoisin Karibialta, asuvat

puolet lasten sukulaisista aivan liian kaukana.

Kirjailija Marianne Backlén on kirjoittanut

monikulttuuristen perheiden ja lasten

ongelmista.

Teksti Tiina Pelkonen

Kuva Markku Nyytäjä

Kirjailijan kotona on aurinkoisena

aamuna hiljaista,

kun lapset ovat koulussa.

Arka kissa käy nuuhkaisemassa tulijaa.

Vanha talo Helsingin Tehtaankadulla

henkii tyyneyttä.

– Onhan täällä rauhallista asua,

vaikka on ahdasta, Marianne Backlén

toteaa.

Hänellä on kolme lasta avioliitostaan

jamaikalaissyntyisen miehen

kanssa. Monikulttuurisuus

kuului hänen elämäänsä jo ennen

liittoa, vaikka itse sanaa hän pitää

onttona. Hän antaa luettavaksi

Svenska Dagbladetin sivuilta tulostamansa

jutun. Ruotsalainen keskustelu

aiheesta on ilmeisesti pidemmällä

kuin meillä.

– Tässä sanotaan, että idea monikulttuurisuudesta

vain vahvistaa

niitä vastakkainasetteluja, joita yritetään

ratkaista.

Marianne Backlén on julkaissut

12 kirjaa, joista neljä on käännetty

suomeksi. Hän kirjoittaa ruotsiksi,

mutta on käynyt suomenkielisen

koulun. Myös lastensa kanssa

hän puhuu suomea.

– Ajattelin silloin, että miehelleni

on joka tapauksessa tärkeämpää

oppia suomi kuin ruotsi. Hän

puhuu lapsille englantia, ja heille

kolme kieltä olisi ollut liikaa, Backlén

sanoo, ja lisää naurahtaen:

– Tästähän suomenruotsalaiset

eivät pidä.

Avioliitto päättyi eroon kymmenen

vuotta sitten. Kuopus oli

silloin vielä vauva, ja Backlén ihmettelee

vieläkin, miten silloin

selvisi yksin kolmen pienen lapsen

kanssa. Miehellä oli uusi lapsi

tulossa toisen naisen kanssa, ja

suhde oli jatkunut pitkään.

Romaanillaan Karma, joka ilmestyi

vuonna 2002, Backlén survaisi

epäaidon suvaitsevaisuuden

muuria. Hän paljasti, että jonkinasteinen

moniavioisuus kuuluu

monen afrikkalaisen ja karibialaisen

miehen elämään.

– Ei meillä ollut kukaan vielä

sanonut suoraan, mitä riskejä piilee

maahanmuuttajamiesten ja suomalaisten

naisten kulttuurieroihin

kaatuvissa liitoissa.

Backlén sai kuitenkin tukea

monilta kohtalotovereiltaan, koska

kirjoitti asiasta, jonka hyvin tunsi.

Hänellä oli laaja verkosto ystäväperheitä,

joiden äiti oli suomalainen

ja isä muualta muuttanut.

Nyt valtaosa näistä perheistä on hajonnut,

ja äidit jääneet tummasilmäisten

lastensa yksinhuoltajiksi.

Siteet äiteihin ovat tallella, mutta

monet isät ovat Backlénin tuttavapiiristä

kadonneet.

Sukulaiset ovat kaukana

Helsingin Ullanlinnassa jamaikalais-suomalaiset

lapset eivät ole

kohdanneet rasismia. Maahanmuuttajia

ei tällä alueella paljon ole, ei

ainakaan kokonaisia perheitä. Päivähoidossa

ja koulussa ei lapsia ole

kiusattu, vaikka Malmilla ja Vuosaaressa

asuvien tuttavaperheiden

lapset ovat kiusaamisen vuoksi

vaihtaneet koulua.

Neekeri-sanaa lapset ovat joskus

joutuneet kuulemaan, ja he

kokevat sen loukkaavana. Toisaalta

he ovat sitä mieltä, että sanan

käyttö on sallittua heille itselleen,

leikkimielessä.

– He ovat omaksuneet amerikkalaista

hip-hop-asennetta ja

kielenkäyttöä. Kuusitoistavuotias

Michael haluaisi oppia isänsä

tavan murtaa englantia jamaikalaisittain.

Backlén on surullinen siitä, että

lapset ovat vuosien varrella tavanneet

Vantaalla asuvaa isäänsä

liian harvoin, jotta olisivat voineet

perehtyä jamaikalaiseen kulttuuriin.

Viime aikoina tapaamisia

on kuitenkin järjestynyt entistä

useammin.

Lasten yhteys jamaikalaisiin

sukulaisiin on ollut vain satunnaista.

– Aikaisemmin lähetin kirjeitä

ja joulukortteja Jamaikalle, mutta

nyt heidän isoäitinsä on muuttanut

enkä ole saanut hänen uutta

osoitettaan. Itselläni on hyvin vähän

sukulaisia, ja se on puute lasteni

elämässä.

Jamaikalle ei apurahoilla elävällä

kirjailijalla ole varaa lapsiaan

viedä. Ylipäänsä, yhteydenpito sinne

päin pitäisi Backlénin mukaan

järjestyä isän kautta.

Backlén asui Jamaikalla vuosina

1989–1990 ja kirjoitti maasta

romaanin vuonna 1993. Hän on

miettinyt, miten Jamaikan historia

vaikuttaa edelleen perheiden

elämässä. Suuri osa väestöstähän

tuotiin Afrikasta orjina. Naiset

ja miehet erotettiin toisistaan,

ja perheet elivät erillään.

– Näin Jamaikalla paljon yksinhuoltajaperheitä,

joissa äiti kantoi

yksin vastuun lapsistaan. Se on

ollut minunkin kohtaloni.

Eurooppa on linnoitus

Kirjojen painokset, varsinkin suomenruotsalaisten,

ovat Suomessa

pieniä. Suurin osa Marianne Backlénin

tuotannosta on luettavissa

vain ruotsiksi.

Jotta niitä myytäisiin Ruotsissa

yhtä halvalla kuin muitakin kirjoja

siellä myydään, niillä pitäisi olla

ruotsalainen kustantaja. Kolme kirjaa

Backlénilta kustannettiin Ruotsissa

1980-luvulla, mutta ei uusimpia.

Näin ollen useimmat hänen kirjojensa

lukijat löytyvät vain suomenruotsalaisesta

vähemmistöstä.

Kirjamyynnillä ei siis tätä taloutta

pystyssä pidetä. Onneksi Backlén

on kuitenkin saanut apurahoja

niin, että on voinut elää kirjailijana

yli 30 vuotta.

Backlén on syntynyt Helsingissä,

opiskellut yliopistossa kieliä,

kirjallisuutta, uskontotiedettä

ja sosiologiaa.

Hänen kaksi uusinta kirjaansa

on käännetty suomeksi, ja Karma

saikin paljon huomiota. Uusin,

Linnoitukset, ilmestyi suomeksi

viime vuonna. Backlén hymyilee

hiukan ironisesti:

– Olen pettynyt, että sitä ei arvosteltu

Helsingin Sanomissa. Siitä

jää aina sellainen tunne, että kirjaa

ei olisi olemassakaan. Keväällä

sitä myytiin Akateemisessa kirjakaupassa

kolmella eurolla!

Linnoitukset kertoo nuoren afrikkalaismiehen

murhasta. Kirjan

nimi viittaa Loviisan bastioneihin.

Se on myös vertauskuva Euroopasta,

joka sulkee rajansa parempaa elä-

MONITORI www.mol.fi/migration

32


Marianne Backlénin romaani Karma herätti ilmestyessään vuonna 2002 keskustelua. Se oli suorasukainen kuvaus monikulttuurisen

perheen valta- ja vastuusuhteista. – Kirjoitan siitä, minkä tunnen ja mikä on itseäni lähinnä.

mää etsiviltä maahanmuuttajilta.

Päähenkilö Ulla rakastuu amerikkalaiseen

psykologiin, jolla on yhteyksiä

ääriliikkeisiin.

Backlénin luomien hahmojen

kohtalot jäävät askarruttamaan lukijoiden

mieliä pitkään senkin jälkeen,

kun kirja on työnnetty luettuna

hyllyyn. Onko pian tulossa

uutta luettavaa?

– Nuortenromaani Tro, hiphop

och kärlek, ilmestyy keväällä. Se

voitti Fontana Median palkinnon.

Kirjan 15-vuotias päähenkilö pohtii,

ollako fruittari, hiphoppari, emo

vai gootti. Pojan mummi on pappi

ja pikkusisko adoptoitu Namibiasta.

Olen omistanut kirjan lapsilleni.


33

MONITORI www.mol.fi/migration


TUTKITTUA

Heini Paavola kiinnostui aiheesta, kun

hänellä itsellään alkoi olla yhä enemmän

monikulttuurisia oppilaita.

Tutkitussa päiväkodissa monikulttuurisuuskasvatus vasta alussa

Erilaisuus jäi huomioimatta

Teksti Natasha Petrell

Kuva image library choise

Maahanmuuttajalapsen

kannalta olisi suotuisaa,

että opettajilla olisi tietoa

myös muista kulttuureista. Tieto

taustoista auttaisi opettajaa lähestymään

lasta ja toimimaan joustavasti

vaikeissakin tilanteissa.

– Helsingissä on alueita, joilla

on jo vuosia tehty pitkäjänteistä

monikulttuurisuustyötä. Sitten

on niitä, jotka ovat vastikään

havahtuneet asiaan, Heini Paavola

sanoo.

Ajatteluun uusia välineitä

Paavola tutki väitöksessään Monikulttuurisuuskasvatus

päiväkodin

monikulttuurisessa esiopetusryhmässä

yhtä esiopetusryhmää. Koska kyseessä

on tapaustutkimus, tuloksia

ei voi yleistää. Tutkimus tulisikin

suhteuttaa osaksi laajempaa

kokonaisuutta.

– Tutkimusta voi käyttää hyödyksi

miettimällä, mitä monikulttuurisuuskasvatus

meidän päiväkodissa

on, Paavola perustelee.

Yhä useammin päiväkodissa on eri kielija

kulttuuriryhmiin kuuluvia lapsia. Vaikka

maahanmuuttajalapsista suuri osa on syntynyt

Suomessa, heidän kotoa saamansa kulttuuriperintö

poikkeaa siitä suomalaisesta kulttuuriperinnöstä, jota

päiväkodeissa ja kouluissa opetetaan.

Väitöstutkimuksen tehtävänä

on pyrkiä laajentamaan näkökulmaa

erityisesti monikulttuuristen

esiopetusryhmien toimintaan, mutta

myös monikulttuurisuuskasvatukseen

yleensä ja tuomaan ajattelun

välineitä monikulttuurisuuskasvattajina

toimivien esiopettajien

käytännön työhön.

Tutkitussa päiväkodissa kasvattajat

edustivat kasvatusnäkemyksissään

oppilaan taidot huomioivaa

lapsikeskeistä näkökulmaa.

Opettajat pitivät monikulttuurisuutta

myönteisenä ja korostivat

lapsen yksilöllisten taitojen ja

kulttuuri- ja kielitaustojen olevan

kasvatus- ja esiopetustoiminnan perusta.

Se ei kuitenkaan tullut esille

esiopetuksen ohjatussa toiminnassa.

Opetus suunniteltiin siten,

että kaikkia lapsia koskivat samat

tavoitteet ja sisällöt. Käytännössä

opetus oli tyypillistä yksikulttuuriselle

suomalaislapsiryhmälle

suunniteltua. Myöskään päiväkodin

tiloissa lasten monikulttuuriset

taustat eivät tulleet esille.

Kriittinen pohdinta puuttui

Päiväkodissa monikulttuurisuuskasvatuksen

käytännön toteuttamisesta

puuttuivat keinot. Osittain

tämä johtui opettajien vähäisistä

monikulttuurisuuskasvatustiedoista

mutta myös siitä, että

monikulttuurisuuskasvatusta

ei pohdittu kriittisesti kasvattajien

kesken.

Paavola toteaakin, että tavoitteet

ja sisällöt noudattelivat esiopetuksen

perusteita, mutta keinot

ja menetelmät niiden toteuttamiseksi

olivat vähäisiä.

Opettajien mukaan monikulttuurisuuskasvatus

koski vain ”muita”

eli maahanmuuttajataustaisia

lapsia eikä koskenut valtakulttuuriin

kuuluvia. Ryhmän omat opettajat

eivät nähneet itseään varsinaisina

monikulttuurisuuskasvattajina

vaan heiksi luokiteltiin muun

muassa Suomi vieraana kielenä

-opettaja.

Tutkimustuloksien mukaan

opetuksen keskeisenä päämääränä

oli vähemmistölasten nopea sopeuttaminen

valtakulttuuriin. Opetus

pohjautui valtakulttuurin näkökulmasta

laadittuun opetussuunnitelmaan

ja kaikille oppilaille asetettiin

samat tavoitteet.

– Muiden monikulttuurisuuskasvatuksessa

alkuvaiheessa olevien

ryhmien tilanne voi näyttää samanlaiselta,

mutta myös muunlaiselta,

Paavola muistuttaa.

Heini Paavola:

Monikulttuurisuuskasvatus

päiväkodin monikulttuurisessa

esiopetusryhmässä. 2007, Helsingin

yliopisto. Tutkimuksia 283.

MONITORI www.mol.fi/migration

34


Työpaikoilla ei edistetä

riittävästi monimuotoisuutta

Työyhteisöjen johto ei huomioi henkilöstön ja

asiakaskunnan lisääntyvää monimuotoisuutta

tarpeeksi. Organisaatiot vetoavat usein tasaarvoon

ja lainsäädännön velvoitteisiin ja

kohtelevat työntekijöitään samoin periaattein.

Teksti Natasha Petrell

Maahanmuuttajat pyritään

nopeasti sulauttamaan

olemassa oleviin

järjestelmiin, työkulttuuriin ja tapoihin.

Vain muutamassa organisaatiossa

kulttuurista monimuotoisuutta

pidetään investointina,

mahdollisuutena löytää uusia kykyjä

tai oppimisen lähteenä.

Tämä selviää Aulikki Sippolan

väitöstutkimuksesta Essays on Human

Resource Management Perspectives

on Diversity Management.

Sippola on itse ollut aikanaan

Saksassa töissä ja miettinyt, minkälaista

on olla ulkomaalaisena

Suomessa.

– Aloin pohtia, miten puheet

monimuotoisuudesta ja maahanmuuttajista

rikkautena toteutuvat

työpaikoilla ja miten ihmisten

erilaisuus huomioidaan erityisesti

johtamisessa, Sippola kertoo tutkimuksensa

taustoista.

Yritykset eivät ota

selkeästi kantaa

Sippolasta yritykset arvostavat monimuotoisuutta

voimavarana, mutta

ne eivät ole selkeästi ottaneet

kantaa sen merkitykseen omassa

toiminnassaan. Keskustelu liikkuu

yleisesti asennekasvatuksessa

ja syrjinnän estämisessä. Suomessa

ei ole ollut niin suurta organisaatioihin

kohdistuvaa ulkoista tai

sisäistä painetta, että systemaattiseen

ja kokonaisvaltaiseen monimuotoisuuden

johtamiseen oltaisiin

vielä panostettu.

Tutkimuksessa seurattiin, miten

henkilöstöjohtaminen muuttuu,

kun työyhteisöt tietoisesti li-

–Organisaatiot voivat saada tutkimuksesta

tietoa ja välineitä, miten

monimuotoisuus otetaan aktiivisesti

osaksi niiden strategiaa ja toimintapolitiikkaa,

Aulikki Sippola sanoo.

säävät monimuotoisuuttaan. Tutkimuksessa

monimuotoisuudella

tarkoitetaan yksilöllistä erilaisuutta

työkyvyssä, iässä, sukupuolessa,

etnisessä tai kulttuurisessa taustassa.

Se voi ilmetä esimerkiksi erilaisina

näkökulmina, työntekotapoina

tai asiakastarpeina. Mukana

oli 24 yksityistä ja julkista organisaatiota.

Eriarvoisuutta vähennettävä

tietoisesti

Sippolan mukaan monimuotoisuuden

proaktiivinen johtaminen edellyttää

tietoista eriarvoisuuden vähentämistä,

henkilöstöjohtamisen

oikeudenmukaisuutta sekä asenteiden

ja lopulta koko toimintakulttuurin

muutosta.

– Ei riitä, että ihmisille tuodaan

tietoa eri kulttuureista ja ihmisten

asenteet muuttuvat, vaan

muutos pitää saada myös käyttäytymiseen

ja käytännön toimintatapoihin

– henkilöstöjohtamisen

prosesseihin, esimiestyöhön, viestintään,

markkinointiin ja asiakaspalveluun.

Monimuotoisuuden tukemisessa

on tärkeää erityisesti rekrytoinnin

jälkeinen taito motivoida

ja arvioida työsuoritusta objektiivisesti

yksilön tausta ja lähtökohdat

huomioiden.

Aulikki Sippola. Essays on Human

Resource Management Perspectives

on Diversity Management. Acta

Wasaensia No. 180.

Kulttuuri kuuluu kaikille

Maahanmuuton myötä

myös kulttuurinen monimuotoisuus

lisääntynee

etenkin pääkaupunkiseudulla.

Koska kulttuuri on tarkoitettu kaikille,

sen toivotaan olevan saavutettavissa

myös yhteiskunnan uusille

jäsenille.

Kulttuuripoliittisen tutkimuksen

edistämissäätiö Cupore selvitti,

miten pääkaupunkiseudun taidelaitokset,

kulttuurikeskukset ja

kulttuurihallinnot ottavat huomioon

monikulttuurisuuden.

Monesta monikulttuurisuus oli

jo nyt tärkeä osa heidän organisaationsa

toimintaa. Miltei kaikkien

mielestä näiden asioiden merkitys

kasvaa seuraavien 5-10 -vuoden

aikana. Käytännössä toiminta

painottui kuitenkin vahvasti ennen

muuta tulevaisuuden toiminnan

hahmottamiseen ja suunnitteluun

sekä strategiatyöhön.

Etnisille yhteisöille on tarjottu

mahdollisuuksia tuoda esille omaa

kulttuuriaan. Lisäksi eri kulttuurikeskuksissa

on järjestetty erilaisia

monikulttuurisia tilaisuuksia

ja tapahtumia. Toisaalta henkilöstöpolitiikassa,

markkinoinnissa

sekä toiminnan seurannassa

ja arvioinnissa maahanmuutto

ja monikulttuurisuus olivat esillä

varsin vähän.

Varsin moni kulttuuritaho työllistää

maahanmuuttajia. He sijoittuvat

pääsääntöisesti suhteellisen alhaisen

tulo- ja arvostustason tehtäviin

esimerkiksi siivoojiksi ja vahtimestareiksi.

Orkesterit olivat poikkeus, sil-

lä orkesterimuusikoiden joukossa

on paljon maahanmuuttajia ja ulkomaisia

soittajia.

Pasi Saukkonen, Minna Ruusuvirta

ja Tuula Joronen: ”Tulossa on

jotain juttuja”, Kyselytutkimus

pääkaupunkiseudun taideja

kulttuuritoimijoiden

suhteesta maahanmuuttoon ja

monikulttuurisuuteen.

Cupore ja Helsingin kaupungin

tietokeskus, 2007. Tutkimus

löytyy osoitteesta www.cupore.

fi/documents/monikulttuurisuus_

kyselyjulkaisu.pdf

35

MONITORI www.mol.fi/migration


MONIKKO perehtyi tasa-arvoon

Teksti Sanna Ala-Seppälä

MONIKKO-hanke koostui

viidestä alahankkeesta.

Monimuotoisuutta

käsiteltiin monikulttuurisuuden,

ikääntymisen sekä työn ja perheen

yhteensovittamisen näkökulmista

suomalaisessa yhteiskunnassa. Hanke

päättyi ”MONIKKO – tasa-arvo

monimuotoisessa työyhteisössä” -kirjan

julkaisemiseen.

Yksi hankkeen osa oli Työyhteisöllinen

tasa-arvo ja monikulttuurisuus

-projekti Väestöntutkimuslaitoksella.

Projektiin liittyen

julkaistiin kaksi kirjaa, joista

toinen käsittelee Suomessa asuvien

intialaisnaisten ajatuksia ja toinen

kertoo Suomen maahanmuuttajanaisista,

heidän kotoutumisestaan

ja työllistymisestään.

Barometrista apua

Hankkeen yksi osa oli tutkia suomalaisten

yritysten suhtautumista

monimuotoisuuteen. Sitä mitattiin

monimuotoisuusbarometrin

avulla.

Barometrilla mitattaessa etninen

tausta koettiin rikkautena, jota

yritykset pitävät hyvänä kilpailutekijänä

palvelutyössä. Maahan-

Kahden vuoden aikana toteutettu tutkimus- ja kehittämishanke

MONIKKO on päättynyt. Hankkeen tavoitteena oli edistää naisten

ja miesten välistä tasa-arvoa, vähentää työtehtävien jakautumista

sukupuolen mukaan, parantaa eri-ikäisten vuorovaikutusta työpaikoilla

ja lisätä hyväksyviä asenteita ja käytäntöjä etnisiä ryhmiä kohtaan.

muuttajapolitiikkaa kuitenkin kritisoitiin,

esimerkiksi maahanmuuttajille

järjestettävää kielikoulutusta

pidettiin vähäisenä.

Yleisesti ottaen työntekijöiden

monimuotoisuutta pidettiin

yrityksissä tärkeänä ja positiivisena

asiana.

– Vastauksissa tuli ilmi, että

monimuotoisuutta toivotaan edistettävän,

mutta sen ei haluta olevan

mikään itseisarvo, projektin vetäjä

Ari Haapanen kertoi.

MONIKKO-hankkeen rahoitti

Euroopan sosiaalirahasto.

Suomeen tullaan puolison perässä

Monenlaisia naisia

Muutto Intian niemimaalta Suomeen on

viime vuosiin saakka ollut vähäistä. Viime

vuosina Intialaisten ja nepalilaisten

ravintoloiden määrä on kuitenkin kasvanut

huimasti ja myös niemimaalta kotoisin

olevien IT-ammattilaisten määrä on

kasvanut. Viime vuonna Suomessa asui

vajaa viisi tuhatta Bangladeshissa, Intiassa,

Nepalissa, Pakistanissa ja Sri Lankassa

syntynyttä. Heistä kolmasosa on

naisia. Vaikka Intian niemimaalta olevien

määrä on edelleen suhteellisen pieni,

merkittävää on, että suurin osa heistä

on tullut Suomeen työn, opintojen tai

avioliiton myötä. On oletettavaa, että tulevaisuudessa

tämänkaltaisten muuttajien

määrä kasvaa.

Tuomas Martikaisen ja Lalita Golan

tutkimus Women from the Indian

subcontinent in Finland keskittyy Intian

niemimaalta tulleisiin naisiin. Nämä naiset

ovat avioituneet kotimaassaan syntyneen

miehen kanssa useammin kuin

maahanmuuttajat keskimäärin. Monet

heistä ovatkin muuttaneet Suomeen

puolison perässä.

Enemmistö naisista oli työssä, usein

samalla alalla kuin puolisonsa. Työpaikkansa

he olivat löytäneet joko oman aktiivisuutensa

tai etnisten verkostojen kautta.

Martikainen ja Gola kysyvätkin, kuinka

hyvin nykyinen kotoutumisjärjestelmä

kykenee huomioimaan kasvavan työperäisen

maahanmuuton tarpeita.

Women from the Indian subcontinent in

Finland: Patterns of Integration, Family-

Life, Employment and Transnationalism

among Marriage Migrants. Tuomas Martikainen

ja Lalita Gola. Väestötutkimuksen

julkaisusarja, E 27/2007.

Työttömyys vaivaa maahanmuuttajanaisia

miehiä enemmän. Miehistä neljäsosa on

työttömänä, naisista kolmasosa. Maahanmuuttajanaiset

ovat myös muuta naisväestöä

useammin työvoiman ulkopuolella.

Heikoin työllisyystilanne on Afganistanista,

Irakista, Somaliasta, Iranista ja entisestä

Jugoslaviasta tulleilla. Euroopan unionin

maista ja Kiinasta tulleet ovat taasen

työllistyneet parhaiten.

Maahanmuuttajanaiset ovatkin taustoiltaan,

elämäntilanteiltaan ja tavoitteiltaan hyvin

erilaisia, selviää Tuomas Martikaisen ja

Marja Tiilikaisen toimittamasta kirjasta Maahanmuuttajanaiset:

kotoutuminen, perhe ja

työ. Kirja koostuu 18 artikkelista. Niissä käydään

läpi muun muassa maahanmuuttoon

liittyviä käsitteitä, maahanmuuttajaväestön

sukupuolittuneisuutta ja sukupolvisuutta,

avioliittoa, kotia ja väkivaltaa.

Teoksesta selviää, että ennen 1990-

luvun puoliväliä maahanmuutto oli miesvoittoista,

mutta nyt ero on tasaantunut.

Naisten määrä on lisääntynyt perheenyhdistämisten,

avioliiton ja paluumuuton ansiosta.

Myös itsenäisesti muuttavien naisten

määrä on kasvanut.

Naiset ja miehet muuttavat Suomeen

eri maista. Venäjältä, Virosta, Thaimaasta

ja Filippiineiltä tulee naisia enemmän

kuin miehiä. Miehiä taasen tulee enemmän

länsimaista, Afrikasta Somaliaa lukuun

ottamatta ja Intian niemimaalta. Ainoastaan

pakolaisryhmissä maahan on tullut

yhtä paljon miehiä ja naisia perheenyhdistämisten

johdosta.

Maahanmuuttajanaiset: Kotoutuminen,

perhe ja työ. Tuomas Martikainen ja Marja

Tiilikainen (toim.). Väestötutkimuslaitoksen

julkaisusarja, D 46/2007

MONITORI www.mol.fi/migration

36


Pääkaupunkiseudun nuoret naiset suvaitsevaisempia,

maalla nuoret miehet ennakkoluuloisia

Asenteet muuttuneet myönteisemmiksi

Teksti ja kuva Natasha Petrell

Erikoistutkija Magdalena

Jaakkola Kuntoutussäätiöstä

valotti Monitori-lehdelle

ennakkotietoja tutkimuksesta

Suomalaisten suhtautuminen ulkomaalaisiin

työnhakijoihin ja pakolaisiin

vuosina 1987–2007. Yli 1000

haastateltavan ja koko maan kattava

otos antaa hyvän kuvan ajattelutavoissa

tapahtuneista muutoksista.

Viidettä kertaa tehty tutkimus

oli tällä kertaa suppeampi

kuin aikaisemmin – kysymyksiä

oli vähemmän ja tutkittavia kansallisuuksia

viisi aikaisemman parinkymmenen

sijaan.

– Virolaiset ja venäläiset ovat

suurimmat maahanmuuttajaryhmät.

Puolan EU-jäsenyyden myötä

on oletettavaa, että heidän määränsä

kasvaa lähitulevaisuudessa.

Uudenmaan kunnat aikovat pestata

Kiinasta työvoimaa. Suurin

pakolaisryhmä somalit ovat mukana,

koska suhtautuminen heihin

on jo alun alkaen ollut hyvin

negatiivinen, Jaakkola perustelee

kansallisuusvalintoja.

Tutkimuksen mukaan tällä

hetkellä virolaisiin suhtaudutaan

kaikkein suvaitsevaisimmin. Kiinalaiset

ja puolalaiset ovat seuraavana.

Pohjaa pitävät venäläiset

ja somalit.

Ennen lamaa oltiin

suvaitsevaisia

Magdalena Jaakkola on ollut mukana

tutkimushankkeessa alusta

asti, vuodesta 1987. Hän itse teki

aikanaan väitöskirjansa Ruotsissa

asuvista suomalaisista.

– Ruotsissa oli jo silloin tehty

useita maahanmuuttajia koskevia

tutkimuksia, koska siellä maahanmuutto

oli paljon pidemmällä

kuin meillä. Halusin tehdä vastaavaa

Suomessa, sillä meillä maahanmuutto

oli silloin vasta alussa.

Vuonna 1987 työperäiseen

maahanmuuttoon ja pakolaisten

vastaanottamiseen suhtauduttiin

myönteisesti.

– Suomeen ei ollut hakeutunut

– Puoluekannoittain vihreät, vasemmistoliittolaiset ja kristilliset

suhtautuvat pakolaisiin myönteisemmin kuin esimerkiksi perussuomalaiset

ja kolmen suurimman puolueen kannattajat. Työperäiseen

maahanmuuttoon kokoomuslaiset suhtautuvat sen sijaan vihreiden

jälkeen myönteisimmin, Magdalena Jaakkola sanoo.

Suomalaiset suhtautuvat nyt maahanmuuttajiin

samalla lailla kuin parikymmentä vuotta sitten,

jolloin Suomessa oli vähän maahanmuuttajia

ja taloudessa meni hyvin. Lama käänsi

mielipiteet kielteisiksi samalla, kun Suomi alkoi

vastaanottaa pakolaisia ja muita muuttajia

aikaisempaa enemmän.

”Mitä enemmän

henkilö tuntee

maahanmuuttajia,

sitä myönteisemmin

hän heihin

suhtautuu.”

paljoakaan pakolaisia tai turvapaikanhakijoita.

Vuosittainen pakolaiskiintiö

oli 100. Maassa vallitsi

noususuhdanne ja puhuttiin työvoimapulasta.

Lamavuonna 1993 suhtautuminen

oli muuttunut kielteiseksi

koko maassa kaikkia kansallisuusryhmiä

kohtaan. Sen jälkeen vuosi

vuodelta asenteet ovat muuttuneet

myönteisemmiksi samaan aikaan,

kun maahanmuuttajien määrä on

moninkertaistunut.

Nyt keskustellaan taas työvoimapulasta,

ja suhtautuminen

maahanmuuttajiin on samalla tasolla

kuin 20 vuotta sitten. Suhtautuminen

venäläisiin ei kuitenkaan

ole palannut lamaa edeltävälle

tasolle.

– Ennen 1990-lukua Suomessa ei

juuri ollut venäläisiä. Neuvostoliiton

hajoamisen myötä pelättiin, että tänne

rynnii heitä miljoonittain.

Se 20 vuodessa on muuttunut,

että 1987 pakolaisiin suhtauduttiin

myönteisemmin kuin työnhakijoihin,

nyt työnhakijoita toivotaan

maahan enemmän kuin pakolaisia.

Myönteiset asenteet ulkomaalaisia

työnhakijoita kohtaan ovat lisääntyneet

kaikissa väestönryhmissä laman

jälkeen. Myönteisyys on kasvanut

myös edellisestä tutkimusvuodesta,

vuodesta 2003.

Alueelliset erot

suuret

Pääkaupunkiseudulla asenteet ovat

myönteisempiä kuin maaseudulla.

Tämä johtuu paljolti siitä, että pääkaupunkiseudulla

väestö on koulutetumpaa.

Yleensäkin pääkaupunkiseutu

on asennemuutoksen

edelläkävijä.

– Huolestuttavaa on, että pienten

kuntien nuorten miesten ennakkoluulot

saattavat olla hyvin

voimakkaita. Vähän koulutetuilla

maalaismiehillä ei yleensä ole

kontakteja maahanmuuttajiin. Mitä

enemmän henkilö tuntee maahanmuuttajia,

sitä myönteisemmin

hän heihin suhtautuu. Edes

lama ei vaikuttanut tähän, Magdalena

Jaakkola sanoo.

Tutkimuksesta käy ilmi, että

maaseudulla mielipiteet somaleista

olivat alun perin hyvin kielteisiä,

pääkaupunkiseudulla myönteisempiä.

Myönteisyys on maaseudulla

kuitenkin kasvanut samaan

aikaan, kun pääkaupunkiseudulla

asenteet ovat säilyneet samana.

Nyt suhtautuminen onkin

lähes tasoissa.

– Johtajilla ja ylemmillä toimihenkilöillä

asenteet ovat paljon

myönteisemmät kuin esimerkiksi

työntekijöillä ja maanviljelijöillä.

Myös naisten ja miesten välillä

on eroja. Naiset suhtautuvat

myönteisemmin maahanmuuttajiin.

Tosin miesten suhtautuminen

virolaisiin on myönteisempää

kuin naisten. Ero näkyy eritoten

pääkaupunkiseudulla. Koko maassa

ero on vähäisempi.

37

MONITORI www.mol.fi/migration


KOHTAAMISIA

Ahmed Akar haluaa olla matalan

hierarkian johtaja.

”Kun on 10 eri

kulttuuria,

on myös 10 erilaista

tapaa ajatella

10 erilaista tapaa

viestiä ja

ymmärtää viesti.”

neet tilaisuuksia, joissa eri uskontojen

edustajat ovat keskustelleet

tietystä aiheesta, Akar listaa.

Caisasta on myös kehittynyt paljon

käytetty asiantuntijalaitos.

– Meidän työntekijöitämme

haastatellaan tiedotusvälineisiin,

heitä pyydetään luennoimaan ja

vierailuille kouluihin. Yhteistyö

koulujen kanssa on ollut hyvin tärkeää,

Akar kertoo.

Ahmed Akar lasikattoja

paukuttelemassa

Ahmed Akarin valinta helsinkiläisen Kulttuurikeskus Caisan johtajaksi on

merkkipaalu. Kertaakaan aikaisemmin maahanmuuttajataustaista hakijaa

ei ole nimitetty avoimen haun kautta julkisen sektorin johtotehtävään.

Teksti ja kuva Tuomo Tarvas

Ahmed Akarilla riittää tekemistä.

Kun edellinen

palaveri päättyy, täytyy jo

valmistautua seuraavaan. Vieraita

saapuu ja lähtee, ja silloin tällöin

on napattava passi mukaan ja lennettävä

ulkomaille.

Akar aloitti elokuussa Kulttuurikeskus

Caisan johtajan sijaisena.

Hän on työskennellyt Helsingin

ydinkeskustassa sijaitsevassa

Caisassa siitä lähtien, kun se 11

vuotta sitten perustettiin. Mies on

siis kaikille tuttu, mutta sisäpiirivalinnasta

ei ollut kysymys.

– Minut valittiin 28 hakijan

joukosta avoimen haun perusteella,

Akar kertoo.

Maahanmuuttajien urakehitys

tyssää liian usein alkumetreille.

Akarin mukaan asenteet muuttuvat

hitaammin julkisella sektorilla.

Yksityisellä puolella maahanmuuttajat

ovat jo päässeet johtotehtäviin.

– Muutokselle on annettava aikaa.

Maahanmuuttajat uskaltavat

nykyään hakea itsekin rohkeammin

johtotason töitä, Akar kertoo.

Työsopimus on laadittu vuodeksi,

mutta se ei Akaria haittaa.

– Kun on ahkera, siinäkin ajassa

ehtii tehdä paljon.

Näkyvä kulttuurikeskus

Ahmed Akar syntyi Tunisiassa

Jarjarin kylässä 49 vuotta sitten

maanviljelijäperheeseen. Hän

lähti opiskelemaan ranskan kieltä

ja kulttuuria Tunisin yliopistoon

ja valmistuttuaan hän työskenteli

kolme vuotta ranskankielisessä

Le Temps -lehdessä.

Kotimaasta tie jatkui Pariisiin,

jossa Akar suoritti filosofian lisensiaatin

tutkinnon kielitieteissä. Ranskassa

hän myös tapasi suomalaisen

vaimonsa Tuijan. Akarit muuttivat

Suomeen vuonna 1989.

Akar on tyytyväinen siihen näkyvyyteen,

jonka aivan ydinkeskustassa sijaitseva

kulttuurikeskus on saanut.

– Caisalla on ollut suuri merkitys

ennakkoluulojen hälventämisessä

ja monikulttuurisuuden edistämisessä.

Olemme edistäneet kulttuurien

ja uskontojen vuoropuhelua.

Olemme esimerkiksi järjestä-

Oma piha kuntoon

Omalla kaudellaan Akar pyrkii parantamaan

henkilöstön viihtyvyyttä.

Caisassa on kolmisenkymmentä

vakituista ja määräaikaista työntekijää,

jotka edustavat noin kymmentä

kansallisuutta.

– Palkan ja työolojen on oltava

kunnossa, työn mielekästä ja työtilojen

täytyy olla kunnossa. Kun on 10

eri kulttuuria, on myös 10 erilaista tapaa

ajatella, 10 erilaista tapaa viestiä ja

ymmärtää viesti, Akar toteaa.

Akar haluaa toimia matalan

hierarkian johtajana. Ovi on aina

auki henkilökunnalle.

– Haluan toimia ehdottoman oikeudenmukaisesti,

koska olen nähnyt

elämässäni niin paljon epäoikeudenmukaisuutta.

Tahdon, että henkilökunta

ymmärtää, miksi asiat tehdään

niin kuin ne tehdään.

Kulttuurienvälisiä yllätyksiä

tulee edelleen vastaan aina välillä

– itselle ja muille.

– Kaikki eivät tiedä, etteivät iranilaiset

naiset voi kätellä miesten kanssa.

Kiinalaisilla työntekijöillä voi mennä

aikaa tottua suomalaiseen neuvottelevaan

ja demokraattiseen työyhteisöön,

he eivät ole välttämättä tottuneet

sellaiseen, Akar toteaa.

Kulttuurikeskus Caisassa on

nyt näyttänyt mallia. Entä seuraavaksi?

Milloin Suomessa asuva

maahanmuuttaja valitaan jonkun

ison yrityksen johtoon?

– Se on vain ajan kysymys. Tässä

pätee lumipalloilmiö: kun yksi

yritys työllistää, niin muutkin uskaltavat,

Akar arvioi.

MONITORI www.mol.fi/migration

38


KULTTUURI

Umayya Abu-Hanna kirjoitti elämästään Suomessa

”Onko sun pakko olla

suu auki?”

Teksti Minna Suihkonen

Umayya Abu-Hannan kirjan

Sinut alkupuoli saa lukijan

välillä pyrskähtelemään

myötätuntoiseen nauruun,

välillä pudistamaan päätään. 80-

luvun Naantalissa isotukkainen

kristitty arabi on todellinen kummajainen.

Naapuri nimeää oudon

tapauksen mustalaiseksi, ja ihmiset

poistuvat nopeasti paikalta, kun

Abu-Hanna pyrkii juttusille. Poliisi

saapuu tutkimaan, onko Abu-Hannan

vierailulle tullut äiti muuttamassa

laittomasti maahan.

Huvitusta aiheuttavat

kielikömmähdykset

”Johanna ja Johannes ovat saatanat”,

ilmoittaa päiväkerhosta ensimmäisen

työpaikkansa saanut

Abu-Hanna lasten isälle. Myöhemmin

hänelle selviää, että suomeksi

saatana ei tarkoita vilkasta

ja älykästä pikku enkeliä. Sittemmin

hän opiskelee käyttökieltä Jallua

ja Alibia lukemalla.

Kirja kertoo Abu-Hannan elämästä

Suomessa 80-luvun alusta

alkaen. Se koostuu päiväkirjamerkinnöistä,

kirjeenvaihdosta,

kolumneista ja luennoista.

Ahtaat

raamit

Rasismiin Umayya Abu-Hanna

on törmännyt useammin ja vakavammin

kuin lukija haluaisi uskoa.

Selväksi tulee, että terrorisminvastaisen

sodan maailmassa

arabit ovat erilaisuuden hierarkiassa

alimmalla portaalla. Uuvuttavinta

hänelle on kuitenkin se, että

ulkomaalainen on Suomessa aina

osa ”toisten” ryhmää, joko kaunotar

tai hirviö, mutta ei koskaan

yksilö. Toisaalta suomalaisuudenkin

raamit ovat ahtaat, ja muualta

tulleen on kerta kaikkiaan mahdotonta

päästä osaksi myyttistä suomalaisuutta.

Ajankohtaisen Kakkosen toimittajana

Abu-Hanna saa kuulla

olevansa väärässä paikassa. ”Mikset

ole kuin Suomen kansan rakastama

Ana? Tanssit ja viihdytät. Onko

sun pakko olla suu auki?” kysytään

katsojapalautteessa.

Abu-Hanna ei pidä sanasta monikulttuurisuus.

Hänestä se liittyy

ajatukseen puhtaista kulttuureista,

jotka ovat olemassa rinnakkain,

mutta eivät sekoitu toisiinsa

millään tavalla. Monikulttuurisuus-ideologiassa

muita kulttuureja

pyritään suvaitsemaan ja jopa

juhlimaan.

”Itse en halua tulla suvaituksi ja

juhlituksi. Haluan työpaikan ja hyvän

elämän”, Abu-Hanna kirjoittaa.

Huumori

valaisee

Kirjailija havainnoi tarkkasilmäisesti

suomalaisen kulttuurin kummallisuuksia.

Joskus Abu-Hanna

tosin yksinkertaistaa hieman liikaa:

silikonirintojen hankkimista

ja teini-ikäisten seksualisoimista

sentään kyseenalaistetaan välillä

julkisessa keskustelussa. Uskontokysymykset

ihmetyttävät kirjailijaa:

Suomalaiset syyttävät islamilaisia

maita uskonnon ja politiikan

sekoittamisesta, mutta eivät

huomaa kyseenalaistaa suomalaista

valtionkirkkoa ja kouluissa

annettavaa tunnustuksellista uskonnonopetusta.

Kaiken tämän lisäksi Sinut

kertoo elävästi 80-luvun helsinkiläisestä

yhteiskunnallisesti aktiivisesta

opiskelijaelämästä. Sielun

Veljet ja opiskelijapolitiikka

ovat kolahtaneet Abu-Hannalle samalla

tavalla kuin monelle muullekin

ikätoverille.

Kirjailijalla on myös taito nähdä

ikävienkin tapausten koominen

puoli. Elämää nähneen ihmisen

lämmin huumori valaisee kirjaa

kannesta kanteen.

Umayya Abu-Hanna: Sinut. 2007.

WSOY:Helsinki.

Kirjailijalta on ilmestynyt vuonna

2003 kirja Nurinkurin, joka kuvasi

hänen lapsuutta 1960–70-luvun

Israelissa.

39

Umayya Abu-Hanna on törmännyt usein rasismiin.

Umayyan Suomi

”Mies kävelee edellä ja minua alkaa vaivata, että hän näyttää

kovin tutulta, vaikken tunne koko kylästä muita kuin

mieheni perheen ja hammaslääkärin. Hän on vähän kumarassa

ja huomaan, että pyörä ei ole kovin uusi. Rouva tulee

perässä, kun mies ohittaa minut. Kun näen rouvan perässä

olevat kaksi miestä, tajuan. Sehän on… Pysähdyn käsi

poskella ja käännyn huutaen: Good morning, Mister President!”

ja vilkutan toisella kädellä.

Mauno Koivisto kääntyy ja vilkuttaa takaisin.”

”Palestiinalaistyttö on ollut tasan kaksi vuotta Suomessa,

Helsingissä kuukauden ja suomen

kielen opetuksessa nolla tuntia. En

itsekään vielä tajua, miten aion kouluttautua

tähän yhteiskuntaan. Olen

kansatieteen tunnilla. Vihkoon kirjoitan:

”Suomen keskiajan peltojen

muokkaamisessa käytettiin riisikarhua,

hiuspidikkeenä harakkaa

ja pellavan eräs työstämisväline oli

puinen krokotiili.””

MONITORI

Kuva WSOY

www.mol.fi/migration


Abshir Sheikh Nurista ja Zagros Manucharista

Suomessa tehdään aivan liian masentavia

elokuvia.

Rasismista ilman otsaryppyjä

Omat kokemukset kiusatuksi tulemisesta rohkaisivat nuorta Zagros

Manucharia ohjaamaan lyhytelokuva Näkökulman, joka kertoo rasismista

ja syrjinnästä huumorin keinoin. Manuchar on vielä lukiossa, mutta hän

haaveilee jo elokuvaopintoihin pääsemisestä.

Teksti ja kuvat Tuomo Tarvas

Zagros Manucharilta ei puutu

tekemisen intoa eikä

kunnianhimoa. Hän on

vasta 17-vuotias, mutta sai vähän

aikaa sitten valmiiksi toisen

elokuvansa, 20-minuuttisen Näkökulman.

Näkökulma on tragikoominen

tarina väkivallasta, rasismista ja ystävyyssuhteista

nuorten maahanmuuttajien

keskuudessa. Pääosassa on 18-

vuotias somalialaissyntyinen Awil, joka

yllättäen sokeutuu, mikä muuttaa

hänen asenteitaan elämään.

– Awil huomaa, miten nopeasti

suosion voi menettää. Hän huomaa,

millaista on ensin olla kiusaaja

ja sitten kiusattu, Awilia esittävä

Abshir Sheikh Nur kertoo.

Manuchar ei halua käsitellä

rasismia ja syrjintää ryppyotsaisesti.

– Nauramalla me pääsemme

eroon ahdistuksesta ja puutteista,

hän kuvailee.

Näkökulmaa kuvattiin viime

kesänä Helsingissä ja Espoossa ”nollabudjetilla”,

mutta käytännössä

rahaa paloi noin 3 000 euroa. Espoon

kaupungin nuorisotoimi tuki

kameravuokrauksessa ja muut rahat

Manuchar keräsi itse.

Kaikki Näkökulman tuotantotiimiläiset

ovat iältään parinkymmenen

vuoden molemmin puolin.

Manuchar haali kaartin kokoon puskaradion

avulla. Entuudestaan hän

tunsi vain muusikko Olli Juutilaisen

ja pari apulaista.

– Vaikeinta oli löytää päänäyttelijä.

Ennen kuin Abshir Sheikh

Nur valittiin, ehdolla oli kolme

muuta, Manuchar kertoo.

Sheikh Nur on näytellyt eri teatteriryhmissä

jo seitsemän vuotta.

Hän esitti sivuosaa muutaman

vuoden takaisessa Koti-ikävä -elokuvassa

ja Ylen Ähläm sähläm -

sarjassa hän ”yleni” peräti toiseksi

juontajaksi. Zagros Manucharillakin

on kokemusta teatterista. Hän

on opiskellut kuusi vuotta Espoon

esittävän taiteen koulussa ja esiintynyt

muun muassa tulevassa tvsarjassa

Veljet ja pikkuroolissa uudessa

Ganes-elokuvassa.

Nauru aukaisee ajatukset

Zagros Manuchar kiinnostui elokuvien

tekemisestä vakavissaan neljä

vuotta sitten.

– Halusin mennä vastavirtaan.

Siinä vaiheessa kun muut alkoivat

juoda ja polttaa tupakkaa, minä

aloin kirjoittaa, hän selittää.

Etenemisestä vastoin odotuksia

Manuchar kertoi jo ensimmäisessä

elokuvassaan Vastavirtaan, joka

MONITORI www.mol.fi/migration

40


kertoi synkässä betonilähiössä kasvavasta

maahanmuuttajapojasta.

Sekä Manuchar että 22-vuotias Sheikh

Nur ovat asuneet Suomessa nelivuotiaasta

lähtien. Manuchar on taustaltaan Irakin

kurdi ja Sheikh Nur on syntynyt Somaliassa.

Rasismi on molemmille tuttua. Sheikh

Nur sanoo, ettei ole joutunut kärsimään

siitä kovin usein, vaikka varsinkin viikonloppuisin

kadulla voi tulla vastaan kaiken

maailman suunsoittajia.

– Sanat eivät tee haavaa. Kun ei kiinnitä

puheisiin huomiota, saa yleensä olla

rauhassa. Minulla on ystäväpiirissäni skinhead,

joka ei minun seurassani käytä n-sanaa,

Sheikh Nur toteaa.

Manucharin kokemukset eivät ole yhtä

mukavia.

– Minua on kiusattu koko ikäni. Se

on varmasti tehnyt minusta tällaisen kuin

olen. Jos minulla olisi ollut enemmän frendejä,

minulla ei olisi niin paljon sanottavaa,

hän arvioi.

Elokuvien Suomi-kuva masentaa

Nuoret filminikkarit kertovat ahmivansa innolla

elokuvia, mutta kotimaisten elokuvien

synkkyys saa heidät voimaan pahoin.

– Suomessa tehdään aivan liian masentavia

elokuvia, kuten Miehen työ tai

Levottomien tapaisia leffoja, joiden pääosissa

ovat aina viina ja seksi, Sheikh Nur

protestoi.

– En enää erota suomalaisia elokuvia

toisistaan. Samoja näyttelijöitä käytetään

niin pitkään, että he kuluvat ”puhki”. Pitäisi

muistaa, että komediakin on draamaa.

Pahoista pojista pidin, koska se oli hauska,

Manuchar täydentää.

Näkökulmaa esitettiin ennen syyskuun

ensi-iltaa alle 25-vuotiaille elokuvantekijöille

tarkoitetuilla Minun elokuvani -festivaaleilla.

Siellä tekijät saivat todella innostavaa

palautetta.

– Raadissa oli näyttelijä Kai Lehtinen,

joka sanoi, että Näkökulma oli parhaita

lyhytelokuvia, joita olen nähnyt, Manuchar

toteaa.

Nuoren ohjaajan tulevaisuudensuunnitelmat

ovat jo varmat.

Yritän suorittaa lukion nopeasti, että

pääsen hakemaan Taideteolliseen korkeakouluun,

hän sanoo.

Uusi elokuvaprojekti muhii jo Manucharin

ja Sheikh Nurin mielessä. Tällä

kertaa se olisi draamakomedia.

– Tarina kertoisi nuoresta poliisista, joka

kokee yhteiskunnallisia sekä kulttuurisia

ristiriitoja, Manuchar paljastaa.

Näkökulma-elokuvan nettisivut ovat

osoitteessa www.nakokulma.tv

Mundon avulla

jalka oven väliin

Mundo-koulutusohjelma saavutti tavoitteensa yli

odotusten, sanoo projektipäällikkö Marita Rainbird

Yleisradiosta.

Teksti Minna Suihkonen

Ylen hallinnoima kolmivuotinen mediakoulutus-

ja työssäoppimisprojekti

saatiin päätökseen lokakuussa,

mutta vain yksi koulutuksen läpikäynyt

on saanut vakituisen työpaikan. Vakipaikat,

etenkään Ylellä, eivät olleet tavoitteenakaan,

korostaa Rainbird.

– Media-ala on ongelmallinen, sillä

alalle koulutetaan koko ajan liikaa väkeä.

Joka vuosi valmistuu noin 3 000 uutta ihmistä.

Lisäksi ala toimii koko ajan enemmän

pätkä- ja freelancetyöllä.

Freelance-keikkoja runsaasti

Jos työpaikkojen löytäminen ei ollut Mundon

tavoite, mikä se sitten oli? Kulttuurien

välisen ymmärryksen edistäminen mediaalalla

ja suuren yleisön keskuudessa, Rainbird

muotoilee. Toinen tavoite oli parantaa

vähemmistötaustaisten media-ammattilaisten

mahdollisuuksia päästä käyttämään

ammattitaitoaan omalla alallaan.

Ymmärryksen lisääntymistä on vaikea

mitata, mutta jälkimmäisen tavoitteen toteutumisesta

Rainbirdillä on todisteita.

Mundolaiset ovat saaneet suuren määrän

freelancer-työkeikkoja sekä Ylen eri osaamiskeskuksista

että itsenäisiltä tuotantoyhtiöiltä.

Opiskelijat ovat tehneet radioohjelmia

YleQ:lle ja YleX:lle. Useat opiskelijat

ovat vetäneet mediakasvatustyöpajoja

kouluissa ja kulttuurikeskuksissa. Moni

ohjaaja on saanut apurahaa dokumentin

tekemiseen, Rainbird luettelee.

Mundon aloittaneesta 24 opiskelijasta

21 suoritti audiovisuaalisen alan näyttötutkinnon.

Kaksi opiskelijaa, Maria Friman

ja Tahir Aliyev, perustivat oman tuotantoyhtiön

Helmi Films Oy:n.

Koulutusohjelman vetäjät ovat korostaneet,

että tekninen osaaminen, kuten

kuvaus, leikkaus ja äänitystaidot työllistävät

helpommin kuin ohjaaminen. Lisäksi

mundolaisia on kannustettu opiskelemaan

lisää suomen kieltä.

– Olemme auttaneet opiskelijoita kehittämään

ideoita, löytämään tuotantoyhtiöitä

ja hakemaan rahoitusta.

Samalle viivalle

Koulutuksen läpikäynyt Anna Kulicka

Soisalon-Soininen, 54, muutti Suomeen

neljä vuotta sitten Puolasta. Kokeneena

ammattijournalistina hän odotti, että

alan töitä löytyisi helposti, mutta totuus

osoittautui toisenlaiseksi. Nyt hän suhtautuu

työllistymismahdollisuuksiinsa varsin

luottavaisesti.

– Mundo on avannut minulle ovia, ja

uskon nyt, että voin pysyä alalla.

Soisalon-Soininen on erikoistunut Mundon

aikana dokumenttiohjaukseen. Tällä

hetkellä hän tekee muun muassa dokumenttia

”suomalaisen jazzin isästä”, säveltäjä

Erik Lindströmistä Ylen kulttuuriohjelma

K-rappuun.

Ohjaukseen ja käsikirjoittamiseen erikoistunut

Carlos Marroquin, 30, toteaa

Mundon jälkeen olevansa samalla viivalla

muiden oppilaitoksista valmistuneiden

kanssa. Hänellä on ollut syksyn ajan työsopimus

Basaari-ohjelman kanssa. Sen jälkeisiä

töitä ei vielä ole tiedossa.

– Luotan siihen, että pikkuhiljaa töitä

alkaa löytyä.

”Kiintiöt keskusteluun”

Mundon kaltaisia koulutusohjelmia tarvitaan

jatkossakin, mutta yhtä laajaa ohjelmaa

tuskin enää toteutetaan, Marita Rainbird

toteaa.

Ylellä on hänen mielestään vielä paljon

tekemistä vähemmistöasioissa.

– Ennen kaikkea pitäisi nimetä vastuuhenkilöitä,

jotka systemaattisesti edistäisivät

moninaisuuden huomioimista sekä

Ylen ohjelmatuotannossa että rekrytoinnissa.

Myös vähemmistökiintiöistä rekrytoinnissa

pitäisi ainakin keskustella, hän

sanoo.

Mundossa opiskeli 24 opiskelijaa 18:sta eri

maasta.

Mundon yhteistyökumppanit olivat Yle, Helsingin

ammattikorkeakoulu Stadia ja Dream Catcher

Oy.

Projektin rahoitti ESR Equal -ohjelma ja Helsingin

kaupunki.

Mundo-projektin toteutusta ja saavutuksia

esitellään Case Closed? -materiaalissa, jonka

voi tilata sähköpostilla osoitteesta helga.kaislo@

yle.fi.

41

MONITORI


LYHYESTI

Liikuntaa kansainvälisellä tyylillä

Teksti Sanna Ala-Seppälä

Liikunnan ja urheilun sosiaalisen

vuorovaikutuksen merkitys tulee

parhaiten esiin silloin, kun

on vasta muuttanut uuteen maahan

eikä tunne vielä juuri ketään.

Bossi-koulutus (Benefi ting of

Sports for Social Inclusion) on osa

Liikkukaa! ry:n toimintaa. Koulutuksen

tavoitteena on auttaa ymmärtämään

monikulttuurisuuden

haasteita ja mahdollisuuksia sekä

pyrkiä kasvattamaan tietoisuutta

liikunnan ja urheilun hyödyntämisestä

maahanmuuttajaryhmien kotouttamisessa.

Järjestön puheenjohtaja Christian

Thibault esitteli koulutusta elokuussa

Libyassa kansainvälisessä seminaarissa,

jossa oli Afrikan maiden

nuoria poliitikkoja ja virkamiehiä.

Paikalla oli myös eurooppalainen

edustus muun muassa Pohjoismaista,

Ranskasta ja Englannista.

Idealle annetaan arvoa myös ko-

Joka neljäs on edelleen työtön

Suomessa asuvien ulkomaan

kansalaisten työttömyysprosentti

oli viime kesäkuun lopulla

25, selviää työministeriön tilastoista.

Työttömyysaste oli kuitenkin

noussut tammikuusta, jolloin

se oli 22.4.

Eri kansalaisuusryhmien työllistymisessä

on huomattavia eroja.

Parhaiten ovat työllistyneet länsieurooppalaiset.

Pohjaa pitävät afganistanilaiset.

Erot työllistymisessä eivät aina

johdu ammattitaidosta, vaan rekrytointeja

ohjaavat myös työnantajien

asenteet ja mielikuvat muun muassa

kielitaidosta ja maahanmuuttajan

kotimaasta, selviää Euroopan

sosiaalirahaston rahoittamasta tut-

Heikoiten työllistyneet, työttömyys

Afganistan 71.1 %

Irak 67.6 %

Sudan 67.6 %

Somalia 59.9 %

Iran 57.0 %

kimuksesta. Tutkimuksessa selvitettiin

eri viranomaisten yhteistyötä

maahanmuuttajien työelämään

integroinnissa.

Maahanmuuttajan ammattitaito

on harvoin sellaisenaan käytettävissä

työmarkkinoilla. Maahanmuuttajatyötä

tekevillä on suuri merkitys

maahanmuuttajien integroitumisja

työllistymisprosessissa.

Maahanmuuttajat tarvitsevat

Parhaiten työllistyneet, työttömyys

Saksa 7.2 %

Alankomaat 7.8 %

Intia 8.0 %

Tanska 8.4 %

Norja 8.8 %

Taulukossa on listattu viisi parhaiten ja heikoiten työllistynyttä kansallisuutta. Naisten ja

miesten välisiä eroja ei ole huomioitu.

Tietoa Suomesta helpossa paketissa

timaassa. Espoon kaupunki on tilannut

koulutuksen ideoita käsittelevän

seminaarin omaan Sporttis-liikuntahankkeeseen,

joka on 3–9-luokkalaisille

iltapäivisin järjestetty liikuntakerho.

Järjestö kertoo hankkeessa mukana

oleville urheiluseuroille maahanmuuttajalasten

liikunnan haasteista

ja mahdollisuuksista.

Liikkukaa! ry:n perusti vuonna

1999 joukko opiskelijoita, jotka

rakensivat liikuntahallia Helsingin

Kumpulaan. Yhdistys, johon kuuluu

noin 5 000 jäsentä, järjestää monikulttuurisia

liikunta- ja kulttuuritapahtumia

ympäri Suomea. Se osallistuu

myös monikulttuurisiin seminaareihin

ja työryhmiin. Jäsenten lisäksi

yhdistyksen verkostoon kuuluu

kotimaisia ja ulkomaalaisia yhteistyökumppaneita.

Euroopan pakolaisrahasto

ERF tukee Bossi-koulutusta.


Lisää tietoa: www. liikkukaa.org

ohjausta ja apua miettiessään aiemman

koulutuksensa sekä työkokemuksensa

parasta käyttöä ja täydentämistä

uudessa maassa. Ohjaus

korostuu etenkin tapauksissa, joissa

ammattiosaamisen siirto maasta

toiseen ei onnistu, vaan alaa on vaihdettava

kokonaan.

Maahanmuuttajien ohjauksessa

on hyvää monipuolisuus. Ohjausta

antavat parhaan taitonsa mukaan

työvoimatoimiston työntekijät,

eri oppilaitosten opinto-ohjaajat

ja opettajat, kouluttajat ja erilaiset

maahanmuuttajien asettumista

uuteen kotimaahan tukevat projektit.

Riittävän pitkäjänteiseen ohjaukseen

ei kuitenkaan ole tällä hetkellä

mahdollisuuksia. Tämä johtuu

muun muassa maahanmuuttajien ohjaushankkeiden

pirstaleisuudesta ja

lyhytaikaisuudesta, resurssipulasta

sekä moniammatillisen yhteistyön

riittämättömyydestä.

Julkaisu on saatavilla verkosta http://ktl.

jyu.fi/ktl/ajankohtaista/verkkoj

Matti Taajamo ja Sauli Puukari (toim.):

Monikulttuurisuus ja moniammatillisuus

ohjaus- ja neuvontatyössä. Koulutuksen

tutkimuslaitos 2007.

Teksti Natasha Petrell

Infopankki-verkkopalvelu selvitti,

mitä tietoa maahanmuuttajat

Suomesta haluavat. Osoitteessa

www.infopankki.fi toimiva palvelu

tarjoaa peruspaketin Suomi-tietoa

15 kielellä. Viime kesänä tehdyllä

kävijätutkimuksella selvitettiin

palvelun toimivuutta ja maahanmuuttajien

tiedon tarpeita.

– Tämä auttaa katsomaan, mihin

suuntaan palvelua olisi syytä

viedä, verkkopalvelusuunnittelija

Elina Huhta sanoo.

Kävijätutkimukseen vastanneet

jaettiin viranomaisiin ja maahanmuuttajiin.

Maahanmuuttajista

puolet oli työelämässä ja viidesosa

opiskeli. Vajaa kolmasosa ei

asunut vastaushetkellä Suomessa

vaan harkitsi Suomeen muuttoa.

Työperäisen maahanmuuton

lisääntyessä Infopankki voisikin

toimia viestintäkanavana potentiaalisille

työntekijöille.

Vastauksista selvisi, että maahanmuuttajista

neljä viidesosaa puhui

äidinkielenään muuta kuin Suomea.

Kuitenkin kolmasosa käytti

palvelua muulla kuin äidinkielellään,

koska palvelussa ei ollut sitä

vielä tarjolla. Uusia kieliä siis tarvittaisiin

nykyisten lisäksi.

Vastaajat pitivät Infopankin

tekstejä pääosin laadukkaina. Kieliversioiden

päivittämättömyys sai

kuitenkin kritiikkiä. Lisäksi Suomen

kieli, Työ- ja sosiaalipalvelut

-osioihin kaivattiin lisää tietoa. Infopankin

parhaimmaksi ominaisuudeksi

vastaajat nimesivät sen, että

tietoa löytyy eri kielillä ja Suomen

yhteiskunnan toimintaan liittyvät

tiedot löytyvät yhdestä paikasta.

Viranomaisista Infopankki helpotti

työtä maahanmuuttaja-asiakkaiden

kanssa asioidessa.

Vaikka palvelu koettiin monin

tavoin tarpeelliseksi ja sisältö

toimivaksi, tiedotus Infopankin

olemassaolosta koettiin kuitenkin

riittämättömäksi.

– Jo ennen tutkimuksen toteuttamista,

lisäsimme tiedotusta.

Teimme muun muassa uudet

esitteet ja julisteet ja niitä on lähetetty

viranomaisille ja maahanmuuttajajärjestöille.

Työtä tekee

kuitenkin vain yksi kokopäiväinen

ja kaksi osa-aikaista. Jotta

tiedotukseen pystyttäisiin satsaamaan

enemmän, tarvittaisiin toinen

päätoiminen työntekijä, Elina

Huhta sanoo.

Verkkopalvelu on noteerattu

myös kansainvälisesti. Heinäkuussa

se valittiin ainoana suomalaisena

Euroopan komission julkisille verkkopalveluille

myöntämän European

eGovernment Award - palkinnon

fi nalistien joukkoon. Syksyllä Infopankille

myönnettiin Euroopan

komission laatuleima hyville julkisille

verkkopalveluille.

MONITORI www.mol.fi/migration

42


HALLINNOSSA TAPAHTUU

Maahanmuuttoasioiden hallinto Norjassa

Teksti Olli Sorainen

Öljymaa Norjassa maahanmuuttosiat

ovat olleet

Suomea paljon pidempään

yhteiskunnallisella ja poliittisella

asialistalla. Norja on saanut

jo pitkään osaavaa työvoimaa paitsi

pakolaisista, myös Suomesta ja

muista naapurimaista. EU:n laajentumisen

jälkeen erityisesti puolalaiset

työntekijät ovat hakeutuneet

Norjan työmarkkinoille. Kuitenkin

myös Norjassa on jouduttu havahtumaan

työvoiman saatavuusongelmiin,

jotka muun ohella liittyvät

työvoiman ikääntymiseen.

Kuten Suomessa myös Norjassa

maahanmuuttoasioiden ajankohtaistuminen

on johtanut hallinnollisiin

reformeihin. Norjan vasemmisto-keskustalainen

Jens Stoltenbergin

II-hallitus toteutti uudistuksen

osana laajempaa työ- ja

hyvinvointiasioiden hallinnon reformia

vuoden 2006 alussa. Kummassakin

maassa hallinnonuudistusten

yhtenä tuloksena on jättimäinen

ministeriö, ”superministeriö”.

Norjassa muutosten suunta

kuitenkin oli kokonaan toinen

kuin Suomessa.

Suomessa keskeinen osa maahanmuuttoasioista

on päätetty irrottaa

tulevasta työ- ja elinkein-

oministeriöstä ja keskittää ne turvallisuusasioista

vastaavaan sisäministeriöön.

Norjassa maahanmuutto-,

kotouttamis- ja yhdenvertaisuusasiat

yhdistettiin työvoima-

ja työsuojeluasioista vastaavaan

megaministeriöön, ”työja

osallisuusministeriöön”. Ministeriön

tavoitteena on edistää kaikkien

työssä ja työmarkkinoiden ulkopuolella

olevien ihmisten osallisuutta

ja vastata työmarkkinoiden

tarpeisiin hallinnoimalla kaikkia

keskeisiä viranomaisia ja palveluita

saman katon alla. Ministerinä

toimii työväenpuolueen Bjarne

Håkon Hanssen.

Norjan työ- ja osallisuusministeriössä

on työmarkkina- ja työsuojeluosastojen

ohella muun muassa

kotouttamis- ja monimuotoisuusosasto,

saamelais- ja vähemmistöosasto

sekä maahanmuutto-osasto.

Kotouttamisosaston alaisuudessa

toimii Kotouttamisvirasto (IM-

DI), maahanmuutto-osaston alaisuudessa

toimii Maahanmuuttovirasto

(UDI). Ulkomaalaisten työnteon

kannalta keskeinen viranomainen

myös Norjassa on työsuojeluviranomainen,

joka myös on osa maahanmuuttoasioista

vastaavan ministeriön

kokonaisuutta. Turvallisuusasiat

eivät samaan ministeriöön

kuulu, vaan ne hoidetaan oikeus- ja

poliisiministeriössä.

Työ- ja osallisuusministeriö on

aktiivisesti lähtenyt kehittämään

Norjan maahanmuuttopolitiikkaa.

Ministeriö on muun muassa esittänyt

lainsäädännön ja menettelyjen

muutoksia, joiden tavoitteena

on lyhentää lupahakemusten käsittelyaikoja

ja helpottaa työnantajien

mahdollisuuksia ottaa palvelukseensa

ulkomaalaisia.

Norjassa maahanmuuttoasioiden

hallintoa on uudistettu myös

paikallistasolla. Lokakuussa Oslossa

avattiin maahanmuuttajille suunnattu

yhteispalvelukeskus. Ulkomaalaiset

työntekijät ja heidän perheenjäsenensä

voivat saada yhteispalvelukeskuksesta

Maahanmuuttoviraston,

poliisin lupahallinnon,

veroviranomaisen ja työsuojeluviraston

palveluja norjaksi, englanniksi

ja puolaksi. Lisäksi työsuojeluviranomaisella

on ulkomaalaisille

tarkoitettu palvelupuhelin, joka

vastaa ulkomaalaisen työntekijän

oikeuksia ja velvollisuuksia koskeviin

kysymyksiin norjan lisäksi

englanniksi. Puolankielinen palvelu

avattiin kesällä 2007.

Norjan omaksumaan lähestymistapaan

nähden saattaa vaikuttaa

kummalliselta se, että Norja

yhä soveltaa siirtymäaikoja uusista

EU-maista tulevaan työvoimaan.

Norjan siirtymäsäännöksissä

on kuitenkin ensisijassa kyse

asianmukaisten työehtojen varmistamisesta

eikä liikkuvuuden rajoittamisesta

sinänsä.

Kuva ingram Publishing

kuvankäsittely Jyri Leskinen

43

MONITORI www.mol.fi/migration


ETNO

Työpaikoille etsittiin

uusia käytäntöjä

Teksti Tiina Pesonen

Joensuussa, Jyväskylässä ja Oulussa

syksyllä pidetyissä seminaareissa

mietittiin työelämän

hyviä käytäntöjä etnisten suhteiden

edistämisessä. Tavoitteena oli esitellä

alueellisia työelämän etnisiä suhteita

koskevia hyviä käytäntöjä sekä

arvioida niiden yleistettävyyttä

ja levittämismahdollisuuksia valtakunnallisesti.

Seminaarit pohjautuivat valtakunnallisesti

toimivan Etnisten

suhteiden neuvottelukunnan vuosien

2007–2008 toimintasuunnitelmaan.

Siinä hyvien etnisten suhteiden

edistäminen työelämässä on

erityisenä painopisteenä.

Alueseminaareissa käsitellyt

teemat ja kysymyksenasettelut pohjautuivat

erilliseen selvitykseen työelämän

etnisiä suhteita edistävistä

projekteista ja muusta kehittämistyöstä.

Myös työmarkkinajärjestöjen

kampanjaseminaareista "Ulkomaiset

työntekijät ovat tervetulleita"

saatuja tuloksia hyödynnettiin

valmistelussa. Seminaareja rahoitettiin

SEIS eli Suomi Eteenpäin

Ilman Syrjintää -hankkeesta, joka

on osa yhteisön syrjinnän vastaista

toimintaohjelmaa. Seminaareihin

osallistui monipuolisesti alueellisia

toimijoita, viranomaisia

ja järjestöjä.

Joensuussa keskityttiin

työyhteisöjen valmennukseen

Joensuun seminaarin teemana oli

”Monikulttuurinen työvoima ja

työyhteisön monimuotoisuuden kehittäminen”.

Seminaarissa käytiin

keskustelua erityisesti siitä, miten

työyhteisöjä valmennetaan monimuotoisuuden

hallintaan ja miten

yksittäinen työntekijä voi tilanteeseen

vaikuttaa. Monimuotoisuu-

den hallintaan tarvitaan erilaisia

menettelyjä ja keinoja. Maahanmuuttajakysymyksiä

on edistetty

paljon projektien kautta. Nyt pysyviä

käytäntöjä tulisi saada osaksi

normaalitoimintaa. Hallinnassa

on keskeisenä periaatteena kaksisuuntaisuus:

toisaalta aloittavan

työntekijän tulee sopeutua työyhteisöön

ja yhteiskuntaan, toisaalta

yhtä tärkeää on vastaanottavan

työyhteisön sopeutuminen

ulkomaalaistaustaisiin työtovereihin.

Hallintaprosessi on elinikäinen

eikä voi rajoittua yksittäiseen

koulutukseen.

Johdon asema monimuotoisuuden

hallinnassa on keskeinen. Erityisillä

välittäjä- tai linkkihenkilöillä

on merkittävä rooli toimia siltana

työntekijän ja työnantajan välillä

tai ulkomaalaisen työntekijän tukipilarina

työyhteisössä. Erityisesti

suuremmissa yrityksissä välittäjätahoista

on ollut myönteisiä kokemuksia.

Laajempana yhteiskunnallisena

haasteena pidettiin asenteiden

pikaista muuttamista vastaanottavaisempaan

ja positiivisempaan

suuntaan. Näin myös yrityksiä

ja työpaikkoja rohkaistaan ensimmäisen

ulkomaalaisen työntekijän

palkkaukseen. Erityisiä ulkomaisten

työntekijöiden työpaikkakohtaisia

perehdytysohjelmia tärkeämpänä

lähtökohtana työyhteisö- ja työntekijätasolla

pidettiin tietoisuuden

lisäämistä siitä, miten erilaisuus

kohdataan. Kulttuurien tuntemus

on tärkeää, mutta se ei välttämättä

avaa vuorovaikutusta uuden

työntekijän ja työyhteisön välillä

ja työntekijän toimintatapoja

saatetaan leimata liikaa kulttuurin

kautta. Seminaarissa kyseenalaistettiin

myös paljon korostetun kielitaidon

merkitys työpaikoilla; yrityksen

näkökulmasta tärkeintä on

löytää työtehtäviin paras saatavilla

oleva osaaja. Puutteellista kielitaitoa

voidaan paikata muilla kommunikaatiovälineillä.

Jyväskylässä etsittiin uusia

näkökulmia

Jyväskylän seminaarin tarkoituksena

oli antaa näkökulmia työelämän

monimuotoisuuden johtamisesta

ja hyvistä käytännöistä. Päivän

yhdeksi teemaksi nousi väestörakenteen

muutos ja sen vaikutus

työvoiman kysyntään. Vaikka

maahanmuuttajia tarvitaan Suomen

rajojen ulkopuolelta, otettiin

vahvasti kantaa sen puolesta, että

jo maassa asuvien maahanmuuttajien

tulisi saada työtä. Tiedotusvälineet

ja jokapäiväiset keskustelut

käsittelevät heitä kuitenkin usein

enimmäkseen kielteisten ilmiöiden

kautta ja toimenpiteiden kohteina,

mikä ei voi olla jättämättä

jälkiä tavallisten suomalaisten ja

työnantajien mielikuviin.

Monimuotoisuuden johtamiseen

ei ole olemassa oikotietä. Kyse

on monimutkaisista asioista, joissa

kielellä, symboleilla ja merkeillä

tuotetaan mielikuvia, jotka vaikuttavat

asenteisiin. Ei ole lainkaan

selvää, mitä monikulttuurisuus

on ja miten itse kukin identiteettinsä

määrittelee. Keskustelussa

usein ylikorostetaan kulttuurieroja

ja unohdetaan, että maahanmuuttaja

on oman alansa ammattilainen,

työntekijä ja työkaveri, jolla

täytyy olla tasavertaiset mahdollisuudet

vaikuttaa asioihin esimerkiksi

työn, yhdistystoiminnan ja ayliikkeen

kautta.

Koko yhteiskuntaan liittyy vallankäytön

lainalaisuuksia ja ennakkoluuloja.

Ennakkoluulot todellistuvat

ja tuottavat syrjintää. Syrjintään

työelämässä tulisi puuttua. Yhteiskunnassa

tulisi olla kaikkia tasoja

läpäiseviä sääntöjä siitä, miten

se on mahdollista. Oleellista on, että

mukana olisi koko yhteiskunnan

kirjo. Työnantajia ja varsinkin pienyrittäjiä

kaivataan enemmän mukaan

yhteisen pöydän ääreen.

Oulu perehtyi

työhönperehdyttämiseen

Oulun seminaarin teemana oli Monikulttuurinen

työvoima: työelämään

perehdyttävät ja opastavat

palvelut. Tavoitteena oli käydä keskustelua

monikulttuurisen työelämän

haasteista ja mahdollisuuksista

erityisesti työhön perehdyttämisen

ja työntekijöitä tukevien palveluiden

näkökulmasta.

Seminaarissa nostettiin esiin ulkomaisen

työvoiman rekrytoinnin

ja Suomessa vakinaisesti asuvien

maahanmuuttajien työttömyyden

monesti koettu ristiriitaisuus. Seminaarissa

todettiin, että Suomessa

asuvat maahanmuuttajat ovat kotimaista

työvoimaa. Heidän työllisyyden

parantamiseksi tulee käyttää

monipuolisesti eri keinoja ja tukitoimia.

Lisäksi korostettiin sosiaalisten

verkostojen tärkeyttä. Yli

puoleen solmituista työsuhteista

vaikuttavat keskeisesti suosittelijat

ja tiedonvälittäjät. Myös työnantajien

ja työyhteisöjen tietoisilla

ja tiedostamattomilla asenteilla on

vaikutusta maahanmuuttajien työllisyyteen.

Ulkomaisen työvoiman

rekrytointi taas on kohdennettua

toimintaa, jossa olemassa olevaan

työntekijävajeeseen etsitään nopeaa

täydennystä.

Perehdyttävien ja opastavien

palveluiden lisäksi kielikysymykset

ovat monesti keskeisiä maahanmuuttajien

rekrytoinnissa. Kielenoppiminen

vaatii sosiaalista kanssakäymistä.

Seminaarissa toivottiinkin

mahdollisuuksia yhdistää koulumainen

kielenopiskelu ja työssä oppiminen.

Oulun seudulla palveluita

ja kielenopetusta on melko hyvin

MONITORI www.mol.fi/migration

44


tarjolla, mutta ei kaikkien tarpeisiin.

Esimerkiksi kielen opiskeluun

työn ohella ei ole riittäviä mahdollisuuksia.

Myös työnantajien tukemiseen

uusien työntekijöiden perehdyttämisessä

ja opastamisessa tarvitaan

sellaisia välineitä, joita julkiset

palvelut eivät toistaiseksi ole kyenneet

riittävästi tarjoamaan.

Yritykset haluavat rekrytoida

monipuolisesti työvoimaa. Ne tiedostavat,

ettei kotimainen työvoima

riitä tulevaisuudessa. Tämä ei koske

enää vain kansainvälisiä ja suuria

yrityksiä, vaan myös pk-sektoria.

Alueelliset erot ovat kuitenkin

suuria eikä Oulun seudulla tilanne

vielä ole yhtä vaikea kuin pääkaupunkiseudulla.

Yrityksiä olisi voinut olla

enemmänkin mukana

Seminaarisarja sai varsin innostuneen

vastaanoton, ja erityisesti

maahanmuuttajat osallistuivat

aktiivisesti keskusteluun. Yritysten

ja työnantajien edustajia olisi

toivottu lisää seminaareihin, mikä

olisi lisännyt alueellista tietoisuutta

etnisten suhteiden edistämisen

hyvistä käytännöistä, jotka

usein jäävät työpaikka- tai projektikohtaisiksi.

Alueseminaarien tuloksista ollaan

laatimassa erillinen raportti. Seminaariaineistoja

ja tuloksia käsiteltiin

12.11. Helsingissä järjestetyssä

valtakunnallisessa seminaarissa.

Seminaarien keskusteluista, esityksistä

ja raporteista linjataan johtopäätöksiä

ja valmistellaan esityksiä

työelämän etnisten suhteiden edistämiseksi

osana ETNO:lle menevää

loppuraporttia.

Kirjoittaja on työministeriön

politiikkaosaston

maahanmuuttopolitiikka -tiimin

ylitarkastaja.

3V-hankkeen kuulumisia

Opastusta

alkuvaiheessa

Teksti Janne Ranta

Alkukesästä pakolaisina

Mikkeliin tulleet myanmarilaiset

perehdytettiin

suomalaiseen yhteiskuntaan ja käytännön

perusasioihin heidän omalla

äidinkielellä. Heinäkuiseen perehdyttämiseen

osallistui 16 aikuista

ja 15 lasta.

Perehdyttämisjakson tavoitteena

oli antaa käytännön valmiuksia

arjessa selviytymisen monipuolisesti

ja kattavasti. Käytännön toteutuksesta

vastasi Monikulttuurikeskus

Mimosa. Yhteistyökumppaneina

suunnittelussa ja toteutuksessa

olivat Mikkelin Pakolaistoimisto ja

Mikkelin Setlementti ry. Monikulttuurikeskus

Mimosan työntekijät

vastasivat lasten ohjauksesta sekä

varsinaisesta perehdyttämistyöstä

ja suomen kielen opetuksesta.

Tutustuminen suomalaiseen yhteiskuntaan

herätti paljon keskus-

telua, sillä uuden kielen ja kulttuurin

omaksuminen tuo mukanaan

runsaasti vieraita elementtejä.

Perheet ovat nyt tietoisia tulevista

kulttuurisista erilaisuuksista sekä

mahdollisista ennakkoluuloista.

Hyvänä esimerkkinä ryhmälle olivat

Suomeen viime vuonna muuttaneet

myanmarilaiset. Aiemmin

tulleet antoivat uskoa ja henkistä

tukea tulevaisuuden varalle ja

selviytymiselle suomalaisessa yhteiskunnassa.

Vastaanottokokeiluja

Kajaanissa ja Oulussa

Syksyn 2007 aikana 3V-hanke toteuttaa

Kajaanissa ja Oulussa pakolaisten

ensivaiheen vastaanottokokeilut,

jossa maahanmuuttajayhdistykset

yhteistyössä eri tahojen

kanssa tekevät pakolaisten

ensivaiheen vastaanotto-ohjelman

niin sanotun vastaanottavan yhtei-

Oulussa kotitalousopetus on osa vastaanotto-ohjelmaa. Paikallisen marttayhdistyksen

tiloissa suomalaisiin ruokiin tutustuvat afganistanilaiset Asadullah

Majidi (vas) ja Jasin Rajabi. Takana häärivät marokkolainen Agina Radouan ja

afganistanilainen Shahwali Karimi.

sön periaatteella.

Kajaanissa kohdejoukkona on

loppuvuodesta kaupunkiin tulevat

kongolaiset. Ryhmän vastaanotosta

huolehtii ETNIKA Kainuu ry. yhdessä

omakielisten ohjaajien kanssa.

Vastaanoton suunnitteluprosessi

on parhaillaan käynnissä yhteistyössä

kaupungin maahanmuuttajapalveluiden

kanssa.

Oulussa on alkanut vastaavanlainen

vastaanottokokeilu. Vastaanoton

toteutuksesta vastaa Oulun

Seudun Setlementti ry:n Ystävyystalo

yhteistyössä Oulun vastaanottokeskuksen

kanssa. Kohderyhmänä

Oulussa ovat oleskeluluvan

saaneet henkilöt, joilla ei

ole vielä kuntapaikkaa.

Ensi vuoden

suunnitelmia

3V-hankkeen kolmannen toimintavuoden

rahoitushakemus jätettiin

syyskuun lopulla Euroopan pakolaisrahastolle.

Hanke jatkaa vielä

kokemuksien keräämistä vaihtoehtoisista,

maahanmuuttajayhdistysten

suunnittelemista ja toteuttamista

vastaanottokokeiluista.

Vuoden aikana tehdään yhteenvedot

kokemuksista ja mallinnetaan

kokeilut mahdollisimman yksinkertaiseksi

ja käyttökelpoisiksi. Hanke

julkaisee kertyneistä kokemuksista

julkaisun sekä levittää näitä

kokemuksia vuoden 2008 aikana

eteenpäin eri tahoille, jotka työskentelevät

maahanmuuttajien kotouttamistyön

parissa.

Kirjoittaja on 3V-hankkeen

projektikoordinaattori Pohjois-

Pohjanmaan TE-keskuksessa.

ETNO:n uudet yhteystiedot

ETNO siirtyy 1.1.2008 sisäasiainministeriöön. Parhaiten sihteeristön tavoittaa etenkin

siirtymäkauden alussa sähköpostitse, uusi osoite vuodenvaihteen jälkeen on etno@intermin.fi.

SM:n vaihteen numero on (09) 16001, ohivalintanumerot ilmoitetaan myöhemmin. Myös ETNO:n

Internetsivut siirtyvät sisäasiainmininsteriön sivustolle.

45

MONITORI www.mol.fi/migration


MUUTOKSIA MATKALLA MAAHANMUUTTOHALLINNON HISTORIAA

Kansalaisuus määrittää

yksilön aseman valtiossa

Valtion kansalaisuus muodostaa yksilön kannalta perustavaa laatua

olevan oikeusaseman. Paitsi oikeuksia, kansalaisuudesta seuraa myös

velvollisuuksia.

Teksti: Tapio Kuosma

Ihmiset ovat järjestyneet kansakunniksi

valtioissa. Itsenäinen

valtio on rajattu maantieteellinen

alue, jossa valtion elimet

harjoittavat täysivaltaista ja pysyväisluonteista

valtiovaltaa ja jonka

alueella asuu pysyväisluonteinen

väestö eli kansa.

Perustavaa laatua olevat oikeudet

myönnetään yleensä jokaiselle

valtion lainkäyttöpiirissä olevalle

kansalaisuudesta riippumatta. Oikeuksien

tunnustaminen perustuu

joko suoraan perustuslakiin tai kansainvälisiin

ihmisoikeussopimuksiin.

Kuitenkin eräät keskeiset oikeudet

varataan ainoastaan valtion

omille kansalaisille.

Demokraattisen oikeusvaltion

kansalaisuus periaatteessa takaa,

että kansalainen saa tarvittaessa

omalta valtioltaan suojelua ja

hänelle turvataan ne ihmisoikeudet,

joihin valtio on kansainvälisoikeudellisesti

sitoutunut. Pakolaiselle

kansalaisuuden saaminen tarjoaa

mahdollisuuden päästä uudessa

maassa täysivaltaisesti osallistumaan

poliittiseen toimintaan ja yhteiskunnan

kehittämiseen.

Perustuslaki määrää

kansalaisoikeuksista

Vuodelta 1995 olevan Suomen perustuslain

mukaan perusoikeussäännökset

koskevat kaikkia Suomen

oikeudenkäytön piirissä olevia.

Monet keskeiset oikeudet ja

velvollisuudet eivät kuitenkaan

koske ulkomaalaisia tai kansalaisuutta

vailla olevia.

Äänioikeus valtiollisissa vaaleissa

ja kansanäänestyksissä, vaalikelpoisuus

eduskuntavaaleissa ja

tasavallan presidentin vaalissa sekä

valtioneuvoston jäsenyys on kytketty

suoraan kansalaisuuteen. Tasavallan

presidentti voi luovuttaa

puolustusvoimien ylipäällikkyyden

vain toiselle Suomen kansalaiselle.

Lailla voidaan säätää, että määrättyihin

julkisiin virkoihin tai tehtäviin

voidaan nimittää vain Suomen

kansalainen. Maanpuolustusvelvollisuus

koskee puolestaan ainoastaan

Suomen kansalaista. Kansalaista

ei saa estää saapumasta maahan,

karkottaa maasta eikä vastoin

tahtoaan luovuttaa tai siirtää toiseen

maahan.

Yleensä kansalaiseksi

synnytään

Itsenäisen Suomen ensimmäiset perustuslailliset

säännökset kansalaisuudesta

annettiin 17.7.1919. Sen

mukaan Suomen kansalaisoikeus

oli jokaisella, joka oli suomalaisista

vanhemmista syntynyt niin

MONITORI www.mol.fi/migration

46


”Kaikissa neljässä laissa

on kansalaistamisen

yleisiksi edellytyksiksi

säädetty määrätyn pituinen

asumisaika, nuhteettomuus

ja riittävä toimeentulo.”

myös vieraan maan naisella, joka

oli mennyt naimisiin Suomen

miehen kanssa.

Nykyisen perustuslain mukaan

kansalaisuus saadaan syntymän ja

vanhempien kansalaisuuden perusteella.

Lapsi saa syntyessään Suomen

kansalaisuuden, jos (1) äiti on

Suomen kansalainen, tai (2) isä on

Suomen kansalainen ja (a) avioliitossa

lapsen äidin kanssa tai (b) lapsi

syntyy Suomessa ja miehen isyys

lapseen vahvistetaan, tai (3) isä on

kuollut mutta oli kuollessaan Suomen

kansalainen ja (a) avioliitossa

lapsen äidin kanssa tai (b) lapsi

syntyy Suomessa ja miehen isyys

lapseen vahvistetaan.

Kansalaisuus voidaan antaa

myös syntymäpaikkaperiaatteen

mukaisesti. Lapsi saa syntyessään

Suomen kansalaisuuden, jos hän

syntyy Suomessa eikä syntyessään

saa minkään vieraan valtion kansalaisuutta.

Suomessa syntyvä lapsi

saa pääsääntöisesti ja eräin lisäedellytyksin

syntymäpaikan perusteella

Suomen kansalaisuuden, jos

lapsen vanhemmilla on Suomessa

pakolaisen asema tai jos heille

muutoin on annettu suojelua

kansalaisuusvaltionsa viranomaisia

vastaan.

Kansalaisuutta voi

myös hakea

Kansalaisuus voidaan myöntää laissa

säädetyin edellytyksin myös ilmoituksen

tai hakemuksen perusteella.

Kansalaistaminen edellyttää,

että ulkomaalainen täyttää

kansalaistamisen yleiset edellytykset.

Kansalaisuudesta voidaan vapauttaa

vain laissa säädetyillä perusteilla

ja sillä edellytyksellä, että

henkilöllä on toisen valtion kansalaisuus

tai hän saa toisen valtion

kansalaisuuden.

Ensimmäinen kansalaistamislaki

annettiin 20.2.1920. Ulkomaalainen

voitiin hakemuksesta ottaa

Suomen kansalaiseksi, mikäli hän

oli puhdasmaineinen, viiden viimeksi

kuluneen vuoden ajan asunut

keskeytymättömästi Suomessa,

kykeni elättämään itsensä ja

perheensä ja vapautui kansalaisvelvollisuuksista

toisessa maassa.

Asumisaikaa ja toisen maan kansalaisvelvollisuuksista

vapautumista

koskevista ehdoista saatettiin kuitenkin

poiketa, jos siihen oli 'erinomaisia

syitä'.

Välirauhan aikana 9.5.1941 annettiin

uusi kansalaisuuslaki eli laki

Suomen kansalaisuuden saamisesta

ja menettämisestä. Laki sisälsi

säännökset kansalaisuuden saamisesta

syntymän perusteella tai

muutoin välittömästi lain nojalla,

ulkomaalaisen ottamisesta kansalaiseksi

ja Suomen kansalaisuuden

menettämisestä. Lain mukaan ulkomaalainen

voitiin hakemuksesta

ottaa Suomen kansalaiseksi, mikäli

hän oli vähintään 21-vuotias, elämäntavoiltaan

nuhteeton, kykeni

elättämään itsensä ja perheensä ja

hänellä oli ollut varsinainen asunto

ja koti Suomessa edelliset viisi

vuotta. Asumisaikaedellytyksestä

voitiin poiketa siinä tapauksessa,

että hakija oli naimisissa Suomen

kansalaisen kanssa.

Kielitaitovaatimus

lisätään lakiin

Vuoden 1941 kansalaisuuslaki kumottiin

vuonna 1968. Uuden lain

mukaan kansalaistamisen edellytyksiä

olivat vähintään 18 vuoden

ikä, varsinainen asunto ja koti olivat

viimeksi kuluneet viisi vuotta

olleet Suomessa, kunniallinen elämä

sekä vaatimus riittävästä toimeentulosta.

Laki sisälsi edellisten

lakien tapaan kaksois- ja monikansalaisuuden

kiellon.

Nykyisin voimassa oleva kansalaisuuslaki

on itsenäisen Suomen

neljäs. Kaikissa neljässä laissa on

kansalaistamisen yleisiksi edellytyksiksi

säädetty määrätyn pituinen

asumisaika, nuhteettomuus

ja riittävä toimeentulo. Vuosien

1920, 1941 ja 1968 kansalaisuuslaeissa

vaadittu yhdenjaksoinen

asumisaika oli viisi vuotta, kun

taas vuoden 2003 kansalaisuuslaissa

aika on vähintään kuusi vuotta.

Vuosien 1941, 1968 ja 2003 kansalaisuuslaeissa

on kansalaistamisen

ehdoksi säädetty määrätyn iän

saavuttaminen. Vuoden 1920 laki

ei sitä edellyttänyt. Vuoden 2003

laissa on kansalaistamisen lisäedellytyksiksi

säädetty maksuvelvoitteiden

suorittamista koskeva ehto

samoin kuin kielitaitoa koskeva

vaatimus eli suomen tai ruotsin

kielen tyydyttävä suullinen ja

kirjallinen taito. Aikaisempi lainsäädäntö

ei sanotunlaisia edellytyksiä

tuntenut.

Voimassa oleva kansalaisuuslaki

eroaa aikaisemmasta kansalaisuuslainsäädännöstä

kolmessa periaatteellisesti

tärkeässä kohdassa:

Lain mukaan kansalaisuuden saaminen

edellyttää, että ulkomaalaisen

henkilöllisyys on luotettavasti

selvitetty. Toiseksi laki hyväksyy

kaksois- ja monikansalaisuuden.

Laissa myös määrätään, että

ulkomaalaista ei kansalaisteta, jos

on perusteltua syytä epäillä, että

kansalaistaminen vaarantaa valtion

turvallisuutta tai yleistä järjestystä

tai jos kansalaistaminen on

painavasta syystä ”vastoin valtion

etua”. Vastaavaa ei ollut aikaisemmissa

laeissa.

Kirjailija ja oikeustieteen lisensiaatti

Tapio Kuosma on työskennellyt

aikaisemmin toistakymmentä vuotta

ulkoasiainhallinnossa ja yli kaksi

vuosikymmentä korkeimmassa

hallinto-oikeudessa. Häneltä on

julkaistu muun muassa seuraavat

tutkimukset ja tietokirjat:

Ulkomaalaisen maahantulo ja

maastalähtö (1992), Ulkomaalainen,

pakolainen, turvapaikanhakija (1999),

Uusi kansalaisuuslaki (2003), Uusi

ulkomaalaislaki (2004).

47

MONITORI


TURVAAN TULLEET

Osa 8 Kurdit

Kurdit ilman yhteistä kotimaata

Teksti Risto Laakkonen

Kurdit muodostavat 28-30

miljoonaan ihmisen etnisen

ryhmän, joka asuu usean

valtion alueella. Puolet heistä

asuu Turkissa, Iranissa asuu 5,7

miljoonaa ja Irakissa 4,5 miljoonaa.

Lisäksi kurdeja asuu Syyriassa,

Armeniassa, Azerbaidzhanissa

ja Venäjällä. Euroopassa arvioidaan

asuvan noin 700 000 kurdia,

joista Suomessa noin 5000. Kurdien

yhteinen maantieteellinen alue

on Kurdistan, joka jakautuu usean

edellä luetellun valtion alueelle.

Kurdistan esiintyi aluetta ja sen

huomattavaa väestönosaa koskevana

nimenä jo 1100-luvulla. Alueen

kurdiväestö jäi 1400-luvulla

Turkin ja Persian valtataisteluiden

ja sotien jalkoihin.

Useat kurdeista ovat kaksi- ja

monikielisiä. Oman vahvana säilyneen

kurdin kielen lisäksi kurdit

puhuvat esimerkiksi Iranissa persiaa

ja Irakissa ja Syyriassa arabiaa.

Kieleen ja kurdeihin etnisenä

ryhmänä kohdistuneesta vainosta

ja syrjinnästä meille on välittynyt

uutisia ja tietoa. Turkin sekä Pohjois-Irakin

tilanne pitävät kurdit

median otsikoissa tänään ja tulevaisuudessakin.

Turkissa on maan

EU-jäsenyyspyrkimyksiin liittyen

otettu pieniä edistysaskeleita.

Jatko riippuu myös osaltaan Pohjois-Irakin

kurdihallinnon ja kurdiyhteisöjen

tahdosta ja kyvystä

käydä Turkin kanssa oikeaa vuoropuhelua.

Useita yhdistyksiä

Suomessa

Pääosa Suomen muuttaneista kurdeista

on tullut kiintiöpakolaisina

tai turvapaikanhakijoina sekä perheenyhdistämisten

kautta. Turkis-

Helmikuussa 1995 Virosta saapui Suomeen 88 kurdia kiintiöpakolaisina. Virossa ei ollut tarpeeksi

tiloja pakolaisten sijoittamiseen.

ta, Iranista ja Irakista Suomeen ja

Englantiin muuttaneiden kurdien

yhdistystoimintaa tutkineen Östen

Wahlbeckin mukaan suurin

osa kurdien suomalaista yhdistyksistä

keskittyy toiminnassaan lähtömaasta

periytyviin kulttuuripiirteisiin

ja perinteisiin. Usean yhdistyksen

toimintaa sävyttävät lähtömaan

poliittiset aatteet ja tavoitteet.

Organisoituminen on tapahtunut

niin Suomessa kuin muissa

Pohjoismaissakin lähtömaan puoluepoliittisten

linjojen mukaan. Tämä

selittyy pitkälle sillä, että järjestöt

haluavat maanpakolaisuudesta

käsin vaikuttaa Kurdistanin

tilanteeseen ja valmistaa kurdeja

kotiinpaluuseen, kun poliittiset, taloudelliset

ja uskonnolliset olosuhteet

tämän mahdollistavat. Suomen

kurdien yhdistykset ovat kyenneet,

huolimatta jäsenistön jakautumisesta

kahden pääpuolueen kannattajiin,

pitämään yllä aktiivista järjestö-

ja kulttuuritoimintaa. Järjestötoiminnassa

myös työllistymiskysymyksillä

on näkyvä asema.

Kurdien työttömyysaste on

Suomessa korkea. Täsmällisiä lukuja

on vaikea saada, koska kurdit

tilastoidaan sen maan kansalaisiksi,

jossa he asuivat ennen Suomeen

tuloa. Työttömyysasteen arvioidaan

olevan 50-60 prosentin tasolla.

Korkea työttömyysaste selittyy

sekä suomalaisten ennakkoluuloilla

että kurdimiesten ja -

naisten välisillä suhteilla ja työnjaolla.

Kurdinaisten tehtävänä on

edelleen pitää huolta kodista ja

lapsista. He saavat harvemmin

käydä koulua, mikä näkyy miehiä

suurempana lukutaidottomuutena.

Kurdinaiset käyttävät harvoin

huivia tai huntua. Suurin osa kurdeista

on sunnimuslimeja, mutta

kurdeissa on myös shiiamuslimeja,

kristittyjä sekä baha´l -uskonnon

kannattajia.

Kuva Lehtikuva

Kurdit vahvistavat

monietnistä Suomea

Kurdit ovat vieraanvaraisia ja monipuolisia

keitto- ja ruuanlaittotaidon

mestareita. Suomessa on mahdollisuus

tutustua kurdien ruokakulttuuriin

heidän perustamissaan ja omistamisissaan

ravitsemusliikkeissä.

Eurooppaan tulee jäämään, Suomi

mukaan lukien huomattava kurdiväestö,

koska uusien sukupolvien

edustajat ovat syntyneet ja kasvaneet

Euroopassa. Mikäli lähtömaissa

ei lähiaikoina tapahdu uudistuksia

kulttuuriautonomian ja kurdinkielen

vahvistumisen suuntaan, tämä

sitoo huomattavan osan uusista

kurdisukupolvista kahden kulttuurin

jäseneksi.

Kanslianeuvos Risto Laakkonen

on entinen Etnisten suhteiden

neuvottelukunnan pääsihteeri

ja työministeriön neuvotteleva

virkamies. Hän edustaa Suomessa

kansainvälistä International Center

for Migration Policy Development

järjestöä.

MONITORI www.mol.fi/migration

48


Kuva ja teksti Tiina Pelkonen

Turkin poliisilaitoksen kuulusteluhuoneet

ovat tulleet

tutuiksi Yusuf Kartille. Hänen

ainoa rikoksensa oli osallistuminen

rauhanomaisen ja laillisen

kurdipuolueen toimintaan. Mutta

se olikin rikoksista suurin.

Poliisit sanoivat, että varastaminen,

raiskaaminen ja tappaminen

ovat normaaleja rikoksia.

Mutta kurdipolitiikka on pahinta

kaikesta.

Kart puhui vain kurdinkieltä

siihen saakka, kunnes meni 7-

vuotiaana kouluun. Koulussa kurdilapsia

kuitenkin kiellettiin puhumasta

äidinkieltään, ja opetus

annettiin turkiksi.

Aikuistuttuaan Kart liittyi

kurdien oikeuksia ajavaan puolueeseen.

– Halusimme vain samat oikeudet

kuin muillakin turkkilaisilla:

oikeuden puhua julkisesti äidinkieltämme,

saada koulutusta äidinkielellämme,

lukea omia sanomalehtiä

ja elää ilman vainoa.

Poliisit pidättivät Kartin neljä

kertaa. Ihmisoikeuksia ei Turkin

poliisin kuulusteluhuoneissa

tunnusteta. Jokaisella kerralla

Kartia hakattiin.

Yusuf Kartin avioliitto päättyi

eroon, koska vaimo ei jaksanut alituista

pelkoa ja muuttamista paikkakunnalta

toiselle.

– Hän on kurdi, mutta ei aktiivinen.

Ymmärrän häntä kyllä.

Kymmenen vuotta sitten poliisit

hakivat Kartin, ja löysivät hänen

kotoaan kaikki hänen poliittiseen

toimintaansa liittyvät paperit.

Kuulustelujen jälkeen hän tiesi,

että seuraavalla kerralla edessä

olisi vuosien vankilatuomio.

– Olin tutustunut suomalaiseen

turistinaiseen Alaniassa. Hän

kertoi Suomesta ja rohkaisi muuttamaan

tänne. Suomeen tultuani

hain turvapaikkaa.

Vaikka Kartin uhkaava tilanne

kotimaassa oli helppo näyttää

toteen, hän joutui kuitenkin odottamaan

turvapaikkapäätöstä kaksi

Turkissa asunut kurdi Yusuf Kart sai vitsaa

sormilleen, kun jäi kouluikäisenä kiinni

äidinkielensä puhumisesta. Nyt hänen lapsensa

puhuvat suomea.

Yusuf Kart tekee töitä kellon ympäri omassa ravintolassaan Kulttuurikeskus Caisassa. Myöskään entisessä kotimaassaan

Turkissa hän ei halunnut muuta kuin oikeuden tehdä työtä ja puhua äidinkieltään avoimesti myös lapsilleen.

Yksinhuoltajaisä

pyörittää ravintolaa

vuotta. Odotusaikana hän löysi sopivan

työpaikan työvoimatoimiston

listoilta. Virkailija kuitenkin

sanoi, että työlupaa ei ole.

– Se kaksi vuotta oli todella vaikeaa

aikaa. En saanut tehdä töitä ja

pelkäsin koko ajan, että minut lähetettäisiin

takaisin. Tuntui samalta,

kuin olisin ollut vankilassa.

Oikeaa kurdiruokaa

Saatuaan turvapaikkapäätöksen

Yusuf Kart hakeutui kokkikoulutukseen.

– Yritin kyllä löytää töitä, mutta

minulle sopivaa ei ollut. Ajattelin,

että on parempi tehdä itse

oma työpaikkansa.

Turkissakin hänellä oli ollut

oma ravintola. Suomessa hän kuitenkin

halusi ammattilaiseksi, ei

vain pizzerianpitäjäksi, jollaisia monet

kurdit täällä ovat. Valmistuttuaan

kokiksi hän alkoi pitää Kulttuurikeskus

Caisassa ravintolaa, josta

saa oikeaa kurdiruokaa.

–Meidän ruokakulttuurimme

muistuttaa kreikkalaista. Tulkaa

ihmeessä maistamaan, Yusuf

kehottaa.

Kart järjesti myös neljä lastaan

Suomeen vuonna 2002. Se kävi jo

nopeammin, noin yhdeksässä kuukaudessa.

– Kaikki täällä oli heille ensin kauhean

uutta, erilainen maa, kieli, kulttuuri

ja sää. Mutta nyt he puhuvat jo

suomea paremmin kuin minä!

Nuorimmainen lapsista on nyt

yläasteella, toinen lukiossa, kolmas

opiskelee tekniikkaa, neljäs

metallialaa.

Uutta perhettä Kart ei ole Suomessa

perustanut, entinen vaimo

jäi Turkkiin. Työ vie neljän lapsen

yksinhuoltajaa nyt kokonaan.

– Teen töitä täällä ravintolassa

yleensä aamukahdeksasta vaikka

kuinka myöhään. Jos pääsen kymmeneltä

illalla kotiin, se on hyvä.

Kartin lapset ovat koulunkäyntinsä

ohella auttaneet isää ravintolassa

iltaisin. Nuorimmainen on

siellä nyt koko ajan, sillä koulussa

on työelämään tutustumisjakso

meneillään.

– Aion jäädä Suomeen. Toivon,

että Turkki liittyisi EU:n jäseneksi,

sillä silloin siellä olisi pakko

muuttaa asioita. Nyt siellä ei

ole mitään kontrollia.

49

MONITORI www.mol.fi/migration


LYHYESTI

Kulttuurit esille

Euroopassa

Vuosi 2008 on nimetty Euroopan

kulttuurienvälisen

vuoropuhelun teemavuodeksi.

Euroopan komissio on avannut

teemavuoden verkkopalvelun

kaikille toimijoille, joilla on kokemusta

tai halua toimia kulttuurienvälisen

vuoropuhelun parissa.

Teemavuosi pyrkii lisäämään

kaikkien eurooppalaisten tietoisuutta

kulttuurienvälisen vuoropuhelun

hyödyllisyydestä ja välttämättömyydestä

päivittäisessä elämässä.

Teemavuodella korostetaan

kulttuurisen monimuotoisuuden

kunnioittamisen ja avoimen suhtautumisen

lisäksi aktiivisen Euroopan

kansalaisuuden kehittämistä.

Kulttuurienvälisen vuoropuhelun

parissa toimivat voivat lähettää

Sotarikoksia vastaan

uusia säännöksiä

Kaikkiin oleskelulupiin tulossa

työnteko-oikeus

Ensi

vuosi on

Euroopan

kulttuurienvälisen

vuoropuhelun

teemavuosi.

teemaan liittyvää aineistoa osoitteeseen

info@interculturaldialogue2008.eu

Rikoslakiin esitetään uusia

säännöksiä sotarikoksista

ja rikoksista ihmisyyttä

vastaan. Tavoitteena on saada Suomen

rikoslaki täsmällisemmin vastaamaan

Kansainvälisen rikostuomioistuimen

Rooman perussäännön

määritelmiä joukkotuhonnasta,

rikoksista ihmisyyttä vastaan ja

sotarikoksista.

Uusilla säännöksillä korvattaisiin

nykyiset ihmisoikeuksien loukkaamiset

poikkeuksellisissa oloissa

ja sodankäyntirikokset. Enimmäisrangaistus

näistä rikoksista

olisi elinkautinen vankeus.

Rikoslakiin ehdotetaan myös

säännöksiä esimiehen rikosoikeudellisesta

vastuusta ja esimiehen

käskyn vaikutuksesta alaisen vastuuseen.

Näillä säännöksillä tavoitellaan

esimiesten ja alaisten vastuun

jakautumista nykyistä paremmin.

Kidutus mainitaan osatekona

rikoksessa ihmisyyttä vastaan ja

sotarikoksessa.

Kaikille oleskeluluvan saajille

halutaan jatkossa antaa

oikeus tehdä työtä.

Näin päästäisiin eroon paljon kritisoiduista

B-luvista eli tilapäisistä

oleskeluluvista, jotka eivät anna

oikeutta työntekoon.

– Lupajärjestelmä halutaan

muuttaa mahdollisimman selkeäksi

ja yksinkertaiseksi, jotta hakemusten

käsittelyajat lyhenisivät,

Sisäministeriön ulkomaalaisosaston

neuvotteleva virkamies Tuomo

Kurri kertoo.

Hanke liittyy hallitusohjelman

tavoitteeseen edistää työperäistä

maahanmuuttoa. Kysymys

on muun muassa lupajärjestelmän

selkeyttämisestä sekä asteittaisesta

luopumisesta työvoiman saatavuusharkinnasta.

Uudessa järjestelmässä työvoimatoimisto

ei enää arvioi työvoiman

saatavuutta. Nykyään oleskeluluvan

saaminen voi jäädä kiinni

siitä, että työvoimatoimiston mielestä

Suomessa on jo riittävästi tietyn

alan työntekijöitä.

Lainsäädäntöä muutetaan aikaisintaan

ensi vuoden lopulla.

Kuva Futureimagebank

Turvapaikkapolitiikkaan

halutaan muutosta

Puntarissa yritysten

yhteiskuntavastuu

Pohjoismaiset

kansalaisjärjestöt

ovat käynnistäneet

yhteisen

kampanjan, joka

vetoaa eri maiden

hallituksiin aseellisia

selkkauksia pakenevien

turvapaikanhakijoiden

tilanteen parantamiseksi.

Turvaa tarvitseville -

kampanjassa on mukana 19 kansalaisjärjestöä

Suomesta, Ruotsista,

Norjasta, Tanskasta ja Islannista.

Kampanja vetoaa hallituksiin, jotta

ne myöntäisivät kansainvälistä suojelua

aseellisia selkkauksia ja erottelematonta

väkivaltaa pakeneville

ihmisille YK:n pakolaisjärjestön

suositusten mukaisesti.

– Konfl iktialueilta pakenevat

turvapaikanhakijat voivat joutua

odottamaan päätöstä vuosikausia ja

tuloksena on silti käännytyspäätös

väkivallan riivaamaan kotimaahan.

Turvapaikanhakijan odotetaan todistavan

päätöksentekijälle, että häneen

kohdistuu henkilökohtainen

ja konkreettinen vaino. Hakijan pitäisi

siis pystyä osoittamaan, että

kiväärinpiippu osoittaa juuri häneen,

sanoo toiminnanjohtaja Kim

Remitz Suomen Pakolaisavusta.

Dublin-järjestelmään vedoten Suomesta

yli kolmasosa turvapaikanhakijoista

on käännytetty takaisin

toiseen EU-maahan, jonka kautta

he ovat saapuneet. Näin käännytetyt

jäävät usein vaille suojelua,

jota he olisivat Suomessa voineet

saada. Lisäksi vastaanotto-olosuhteet

ovat monissa jäsenmaissa erittäin

huonot.

Turvaa tarvitseville -kampanja

on käynnissä vuoden loppuun.

Kampanja tiedottaa eri maiden

tilanteesta verkkosivuilla www.

keepthemsafe.org, joissa voi myös

allekirjoittaa verkkovetoomuksen

Pohjoismaiden hallituksille. Suomesta

kampanjassa ovat mukana

Pakolaisapu, Pakolaisneuvonta,

Amnesty ja Punainen Risti.

Sosiaalisissa yrityksissä vähintään

30 prosenttia työntekijöistä

on vajaakuntoisia

tai pitkäaikaistyöttömiä. Muuten

ne toimivat kuin mitkä tahansa

yritykset.

Tilinpäätökset tai toimintakertomukset

eivät pysty osoittamaan,

mitä hyötyä sosiaalinen yritystoiminta

tuottaa yhteiskunnalle

ja yksilöille. Sosiaaliset yritykset

kaipaavatkin työkaluja toimintansa

kehittämiseen ja jatkuvuutensa

turvaamiseen.

Sosiaalinen tilinpito on yksi

ratkaisu. Esimerkiksi julkisissa

tarjouskilpailuissa sosiaaliset tekijät

voidaan huomioida hinta-, laatu-

ja ympäristökriteerien rinnalla.

Sosiaalisessa tilinpidossa mitataan

kuinka monta vajaakuntoista

tai pitkäaikaistyötöntä yritys on

työllistänyt ja kuinka moni heistä

löytää uuden työpaikan työllistymisjaksonsa

jälkeen.

Sosiaalinen tilinpito sopii kaikille

yrityksille ja yhteisöille, jotka

haluavat seurata yhteiskunnallisen

vastuullisuutensa kehittymistä.

Tänä vuonna sosiaalisen tilinpäätöksensä

ovat julkaisseet muun

muassa Helsingin kaupungin sosiaaliviraston

työhönkuntoutusyksikkö

Uusix-verstaat ja Järvenpään

Omaoksa osuuskunta.

Sosiaalisesta tilinpidosta on

hankittu käytännön kokemuksia

Response-projektissa. Projektin

tavoitteena on edistää vaikeasti

työmarkkinoille pääsevien työllistymistä.

Se on julkaissut sosiaalisesta

tilinpidosta Vastuunkantaja-oppaan.

Vastuunkantaja. Opas sosiaaliseen

tilinpitoon sosiaalisesti työllistäville

organisaatioille. Suomen Punainen

Risti, Response-projekti. www.

redcross.fi /response.

MONITORI www.mol.fi/migration

50


Kirjallisuutta tämän Monitori-lehden aiheista.

Koonnut Nina Korhonen

KIRJASTOSTA POIMITTUA

Etnisyys, identiteetti ja transnationaalisuus:

nuoret kulttuurien risteyksissä

Alitolppa-Niitamo,

Anne: The Icebreakers:

Somali-speaking

youth in metropolitan

Helsinki

with a focus on the

context of formal

education. Helsinki:

Väestöliitto, Väestöntutkimuslaitos,

2004.

Etnografinen väitöskirjatutkimus somalinuorten

koulusuoriutumiseen pääkaupunkiseudulla

vaikuttaneista tekijöistä. Tutkimuksessa

todettiin, että somalinkielinen väestö, erityisesti

nuoret, ovat olleet suomalaisen maahanmuuttohistorian

’jäänmurtajia’. Heidän

akkulturaatiopolullaan uuteen yhteiskuntaan

on ollut monia haasteita, jotka näyttivät kasaantuvan

erityisesti ’välisukupolven’ (generation

in-between) kohdalla. Tutkimuksessa

kuvaillaan erityisesti teini-iässä tai varhaisessa

teini-iässä muuttaneiden kohtaamia haasteita

koulussa ja perheessä.

The changing face

of home: the

transnational lives

of the second generation:

Peggy Levitt,

Mary C. Waters

(toim.). New York,

Russell Sage Foundation,

2002.

15 artikkelin kokoomateos

siitä, miten

toisen polven maahanmuuttajalapset säilyttävät

yhteytensä perheidensä kotimaahan ja

kulttuuriin. Onko tämän päivän yhdysvaltalaisten

maahanmuuttajalasten kokemus ratkaisevasti

erilainen kuin edellisten siirtolaispolvien,

jotka vähitellen assimiloituivat uuteen

kotimaahansa?

Hautaniemi, Petri: Pojat!: somalipoikien

kiistanalainen nuoruus Suomessa.

Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto,

2004.

Etnografinen tutkimus, jossa seurataan nuorten

somalipoikien elämänkulkua pojista miehiksi

1990-luvun Helsingissä. Teos käsittelee

myös suomalaisia hyvinvointivaltion toimijoita,

jotka perustelevat toimintaansa lapsen

edun näkökulmasta usein irrallaan poikien

omien turva- ja perheverkostojen näkemyksistä.

Kamali, Masoud: Varken familjen eller samhället:

en studie av invandrarungdomars

attityder till det svenska samhället. Stockholm:

Carlssons, 1999.

Ruotsissa tehty maahanmuuttajanuorten elämää

käsittelevä tutkimus osoittaa, että niin

perheen kuin yhteiskunnankin nuoriin kohdistamat

ristiriitaiset paineet ajavat nuoret

jengeihin ja etsimään turvaa kavereista.

Jengi täyttää perheen ja yhteiskunnan välisen

tyhjiön.

Kamppailuja jäsenyyksistä: etnisyys, kulttuuri

ja kansalaisuus nuorten arjessa: Päivi

Harinen (toim.). Helsinki, Nuorisotutkimusverkosto,

2003.

Teoksessa käsitellään yhteenkuulumisen, erottautumisen,

syrjinnän ja ulkopuolisuuden teemoja

eri etnisiin ryhmiin määriteltyjen nuorten

kokemusten kautta. Esille nousevat myös

valtakulttuuriset käsitykset siitä, mitä kaikkea

näiltä nuorilta odotetaan suomalaisuuden

piiriin pääsemiseksi. Välttämätön teos kaikille,

joita aihe vähänkin koskettaa!

Laurent, Lina: Kuuntele

minua!: Nuorten

naisten elämää

monien kulttuurien

Suomessa. Helsinki:

Tyttöjen talo,

2005.

Haastattelujen kautta koottu kirja, jonka tavoitteena

on antaa puheenvuoro nuorille naisille,

joilla on monikulttuurinen tausta. Kirjassa

esiintyvät henkilöt toivovat, että heidän

tarinansa lisäävät ymmärrystä ja tietämystä siitä,

millaista on elää monen kulttuurin ympäröimänä

tämän päivän Suomessa.

Spännar, Christina: Med främmande bagage:

tankar och erfarenheter hos unga

människor med ursprung i en annan kultur

eller Det postmoderna främlingskapet.

Lund: Lund Univ., Dep. of sociology, 2001.

Ruotsalaisen sosiologin väitöskirja maahanmuuttajanuorten

kokemuksista. Tutkimuksen

aineistona on 22 taustoiltaan erilaisen

nuoren haastattelut, joiden avulla selvitetään

mm. ”vanhan” ja ”uuden” kulttuurin yhteennivoutumista.

Youth, otherness

and the plural city:

modes of belonging

and social life:

Mette Andersson,

Yngve Georg Lithman,

Ove Sernhede

(toim.). Gothenburg:

Daidalos, 2005.

Kirjan esseet pohjautuvat

kaikki empiirisiin

tapaustutkimuksiin erilaisilla länsimaisilla

urbaaneilla näyttämöillä. Ne käsittelevät

kulttuuria, identiteettiä, uskontoa, rasismia,

hybriditeettiä maahanmuuttajanuorten sekä

etnisiin vähemmistöihin kuuluvien nuorten

kokemusten kautta.

Ålund, Aleksandra: Multikultiungdom: kön,

etnicitet, identitet. Lund, Studentlitteratur,

1997.

Oppikirjaksi ja johdatukseksi soveltuva teos

”multikultinuorten” maailmasta etnisyyden ja

identiteetin määrittelyjen sokkeloissa. Sisältää

runsaasti selkeyttäviä esimerkkejä.

Katso kirjaston uutuusluettelo Internetistä: www.mol.fi/migration

Maahanmuuttokirjasto siirtyy 1.1.2008 osaksi

tulevaa Maahanmuuttovirastoa.

Uudet yhteys- ym. tiedot löytyvät Maahanmuuttoviraston

sivustolta vuodenvaihteen jälkeen.

Yhteystiedot vuodenvaihteeseen asti:

suunnittelija Nina Korhonen puh. 010 60 48091

s-posti: nina.korhonen@mol.fi

Internet: www.mol.fi/migration

51

MONITORI www.mol.fi/migration


LYHYESTI

KAIKILLE YHTÄLÄISET

MAHDOLLISUUDET TYÖNTEKOON

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid

Thors on syksyn aika ottanut useaan kertaan

kantaa maahanmuuttajien asemaan. Ministeri

on muun muassa todennut, että maahanmuuttajilla

pitää olla mahdollisuus edetä

urallaan.

– Maahanmuuttajat eivät ole vain ongelmanratkaisun

välineitä, vaan heidän tulee olla

osa yhteiskuntaa. Jokainen haluaa oikeuksiaan

kunnioitettavan ja mahdollisuuden tehdä

ammattitaitoaan vastaavaa työtä. On tärkeää,

että maahanmuuttajat kokevat heillä olevan

yhtäläiset mahdollisuudet edetä urallaan.

Ministeri on huolissaan sukupuoleen perustuvasta

vainosta. Thorsista vainon merkit

on opittava tunnistamaan entistä nopeammin

turvapaikkaprosessissa. Viime vuosina tietoisuus

pakolaisnaisten kokemasta vainosta, joka

perustuu vain ja ainoastaan heidän sukupuoleensa

on kasvanut.

Työperäisen maahanmuuton edistäminen

edellyttää ministeristä lainsäädännön

uudistamista. Työntekoa koskevien

ulkomaalaislain säännösten uudistamistyötä

ollaankin käynnistämässä.

– Uudistustyöhön liittyy lukuisia yksityiskohtia,

kuten työsuhteen ehtojen valvonnan riittävä

huomioiminen. Ministeri painotti, että työntekoa

koskevan lainsäädännön lisäksi keskeisiä

kysymyksiä ovat ulkomaisen työvoiman

työskentelyedellytysten varmistaminen.

Euroopan Siirtolaisinstituuttien vuosikokouksessa

ministeri sanoi Suomen pitävän

erittäin tärkeänä, että EU:n yhteisen turvapaikkajärjestelmän

kehittämistä jatketaan.

– Komission julkaisema vihreä kirja on sekä

hyvä lähestymistapa että keskustelunherättäjä.

On ensisijaisen tärkeää pitäytyä asetetuissa

yhteisissä tavoitteissa, vaikka komission

asettama aikaraja yhteiselle järjestelmälle

ei toteutuisikaan.

PAKOLAISMÄÄRÄ SAI MOITTEITA

OECD-maiden sitoutumista kehitykseen mittaavassa

indeksissä Suomi sijoittuu jaetulle

viidennelle sijalle. Kehityssitoutuneisuusindeksi

arvioi avunantajien sitoutumista kehitysmaiden

aseman parantamiseen. Suomen

edellä ovat Alankomaat, Tanska, Ruotsi ja

Norja. Tämä selviää Centre for Global Development

–tutkimuslaitoksen selvityksestä.

Neljän kärkimaan joukko erottuu selvästi

muista. Niiden toiminta eri aloilla on tasaisen

myönteistä, vaikkakin juuri kehitysyhteistyön

määrä ja laatu nostaa ne huippujoukkoon.

Indeksin loppupäähän sijoittuu Japani,

jonka kehitysyhteistyö on sidottu japanilaishankintoihin,

riisi suojattu valtavilla tuontitulleilla

ja maahanmuuttopolitiikka tiukkaa.

Suomea kritisoitiin siitä, että kehitysmaista

tulevien maahanmuuttajien osuus väestöstä

on vertailumaiden alhaisimpia, ja Suomeen

tulevien matalan koulutustason maahanmuuttajien

määrä on kasvanut vain vähän. Suomen

heikkoutena on pieni osuus pakolaisten vastaanotossa.

Maahanmuutossa Suomen ainoana

vahvuutena pidetään sitä, että kansainväliset

opiskelijat eivät joudu maksamaan lukukausimaksua.

MONITORI www.mol.fi/migration

LUOKANOPETTAJAKOULUTUKSEEN

LISÄPAIKKOJA

Opetusministeriön asettama Opettajankoulutus

2020 -työryhmä esittää, että luokanopettajankoulutuksen

koulutuspaikkoja siirretään Pohjois-

ja Itä-Suomesta pääkaupunkiseudulle, koska

Etelä-Suomen opettajatarve on kasvava.

Lisäksi työryhmä esittää maahanmuuttajataustaisten

opettajien koulutuspaikkojen lisäystä.

Maahanmuuttajataustaisten opettajaksi

opiskelevien koulutuksessa tulee olla suomen

tai ruotsin kielen ja kulttuurin 25 opintopisteen

laajuinen osuus.

KUNNIAVÄKIVALTAAN APUA

Mannerheimin Lastensuojeluliiton Uudenmaan

piirin alaisuudessa käynnistynyt Amoral-hanke

tarjoaa neuvontaa ja tukea kunniaan liittyvää

väkivaltaa tai sen uhkaa kohdanneille, heidän

perheilleen sekä työssään ilmiön parissa

toimiville viranomaisille. Hankkeen tavoitteena

on tarjota luottamuksellinen keskustelumahdollisuus

kaikille osapuolille sekä ennaltaehkäistä

konflikteja.

Palvelut ovat avoimia ikään, sukupuoleen,

kansalaisuuteen, etniseen taustaan, uskonnolliseen

ja poliittiseen vakaumukseen sekä seksuaaliseen

suuntautumiseen katsomatta.

Apua saa kotimaisilla sekä englannin, darin,

farsin, kurdin ja turkin kielillä. Neuvontapuhelin

päivystää maanantaisin klo 10-12 ja torstaisin

klo 12-14 numerossa 044 311 4131.

Lisätietoja koulutuksen aikataulusta ja ilmoittautumisesta

saa suunnittelija Arttu Puhakalta,

050 406 4310. Kurssiohjelma löytyy kokonaisuudessaan

verkosta osoitteesta http://

tkk.joensuu.fi /tyhy

Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden

kanssa työskenteleville

järjestetään täydennyskoulutusta.

52

SUOMEA PAREMMIN

Suomea paremmin -kirja on tarkoitettu niille,

jotka hallitsevat kielen perusteet mutta haluavat

harjoittaa osaamistaan. Kirjassa opiskelijat

työskentelevät erilaisten aineistojen ja tehtävien

avulla arkielämän aihepiirien parissa. Kirja

sopii harjoitusmateriaaliksi niille, jotka ovat

suunnitelleet menevänsä YKI-testiin kansalaisuushakemusta

varten.

Suomea Paremmin. Susanna Hart. Oy Finn

Lectura Ab. 2007.

OPAS ULKOMAALAISTEN

TYÖSKENTELYSTÄ SUOMESSA

Kansainvälistymisen ja väestön ikääntymisen

myötä ulkomaalaisten työntekijöiden rekrytointi

tulee Suomessa yhä ajankohtaisemmaksi. Olli

Soraisen kirjassa Ulkomaalainen työntekijä.

Rekrytointi, maahantulo ja työnteko selvitetään

kattavasti ja ymmärrettävästi sääntely, joka liittyy

ulkomaalaisen työntekijän palvelukseen ottamiseen,

maahan saapumiseen, maassa oleskeluun

ja työyhteisössä toimimiseen.

Selkeä kirja toimii käytännön oppaana niin

työnantajille, ulkomaalaisille työntekijöille, viranomaisille

kuin muille työvoiman maahanmuuttoasioiden

parissa työskenteleville. Teoksessa

valaistaan myös laajemmin ulkomaalaisten

työntekoon liittyvän sääntelyn kokonaisuutta

ja sen taustoja.

Olli Sorainen: Ulkomaalainen työntekijä. Rekrytointi,

maahantulo ja työnteko. Edita Publishing

Oy. 2007.

TÄYDENNYSKOULUTUSTA PAKOLAISTEN KANSSA TYÖSKENTELEVILLE

Joensuun yliopiston täydennyskoulutuskeskus järjestää toisen kerran Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden

kanssa työskentelevien 26 opintopisteen laajuisen täydennyskoulutuksen. Koulutus järjestetään

Helsingissä 2007–2008. Siinä käsitellään turvapaikkamenettelyä ja siihen liittyvää lainsäädäntöä

sekä asiakastyön sisältöä ja menetelmiä turvapaikkaprosessissa. Koulutus soveltuu myös maahanmuuttajien

kanssa työskenteleville, koska siinä käsitellään myös monikulttuurisuutta, alaikäisen

maahanmuuttajan ongelmien kartoittamista, tulkkausta ja onnistunutta kotoutumista. Myös yksittäisiin

jaksoihin on mahdollista osallistua.

Image library choise


Uusia esitteitä ja raportteja

Euroopan komissio on julkaissut

syrjintäasioita käsittelevän raportin

Suomen yhdenvertaisuuslainsäädännöstä.

Siinä otetaan kantaa

moniin avoimiin tulkintakysymyksiin

ja arvioidaan, täyttääkö

nykyinen lainsäädäntömme EU:

n asiaa koskevat direktiivit. Raportissa

käsitellään myös Ahvenanmaan

omaa syrjintälainsäädäntöä.

Englanninkielinen raportti on

vain verkossa osoitteessa

http://ec.europa.eu/employment_social/fundamental_

rights/pdf/legnet/firep07_en.pdf

EU:n perusoikeuksien viraston

raportin mukaan eriarvoista

kohtelua ilmenee EU:n jäsenmaissa

erityisesti työllisyyden

ja asumisen sekä koulutuksen

alalla. Myös rasistiset rikokset

ovat lisääntyneet muun

muassa Tanskassa ja Suomessa.

Raportti on luettavissa osoitteessa

http://fra.europa.eu/fra/

index.php?fuseaction=content.

dsp_cat_content&catid=3fb38a

d3e22bb&contentid=46d3ce2d

a38d9

Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden

äidinkieliä on opetettu

kouluissa jo yli kaksikymmentä

vuotta. Opetusministeriön julkaisemaan

oppaaseen on koottu

kokeneiden opettajien puheenvuoroja

opetuksen suunnittelusta,

osaamisen arvioinnista,

opetusmenetelmistä ja oppimateriaaleista.

Opetustyön arjessa

esiin tuleviin haasteisiin annetaan

lukuisia käytännön vinkkejä.

Kirjassa annetaan uutta tutkimustietoa

kaksi- ja monikielisyydestä

sekä luodaan katsaus opetusalan

ja sen säädöspohjan kehittymiseen.

Kirja on tarkoitettu oman äidinkielen

opettajille, suomi toisena

kielenä -opettajille ja muille,

joiden opetusryhmissä on maahanmuuttajataustaisia

oppilaita.

Oma kieli kullan kallis. Opas

oman äidinkielen opetukseen.

Toim. Sirkku Latomaa. Helsinki:

Opetushallitus.

Maahanmuuttajalapsilla ja -nuorilla

suomen tai ruotsin kielen

taito on kotoutumisen kannalta

ensiarvioista. Perusopetuslain

ensimmäisen pykälän takaamat

toimenpiteet tulee toteuttaa kattavasti

ja maahanmuuttajille järjestää

laissa määrätty perusopetukseen

valmistava opetus. Tämä

selviää sisäasiainministeriön julkaisusta

Vanhemmuus ja toimiva

viranomaisyhteistyö.

Siinä myös kerrotaan, että

maahanmuuttajaäitien kielitaito

on usein puutteellista. Äitien kielitaito

on kuitenkin lapsen kannalta

erittäin tärkeää erityisesti

siinä vaiheessa, kun lapsi aloittaa

koulunkäynnin.

Vanhemmuus ja toimiva viranomaisyhteistyö.

Lasten ja nuorten

syrjäytymisen ennaltaehkäisyn

avaimet. Sisäasiainministeriön

julkaisuja. 45/2007.

Työministeriön julkaisuja

Työministeriön selvityksessä

arvioidaan maahanmuuton

vaikutusta työvoiman tarjontaan

15 vuoden aikajänteellä.

Selvityksessä muuttajien ikärakenne

oletetaan samanlaiseksi

kuin vuosina 2000-2006

keskimäärin. Maahanmuuttajien

työvoimaosuuden oletetaan

kehittyvän Suomessa vietetyn

ajan mukaan vastaavalla

tavalla kuin vuosina 1990-

2004 muuttaneilla on käynyt.

Selvityksen mukaan maahanmuutto

voi parhaimmillaan tuoda

merkittävän lisän työvoiman

tarjontaan. Pahimmillaan se voi

syventää työvoimapulaa.

Maahanmuutto vastauksena

työvoiman saatavuuteen. Kai

Torvi. Työministeriön analyyseja

2/2007.

Työministeriön asettaman työlupatyöryhmän

raportissa esitetään

muutoksia ulkomaalaisten

työntekoa koskeviin säännöksiin

ja viranomaismenettelyihin.

Keskeiset säännösmuutosehdotukset

koskevat ulkomaalaisen

työnteko-oikeutta

sääntelevien pykälien selkeyttämistä,

työehtojen ja työnantajan

edellytysten etukäteisvalvonnan

laajentamista koskemaan

kaikkia työntekoa varten

myönnettyjä oleskelulupia sekä

elinkeinonharjoittajan oleskelulupasääntelyn

johdonmukaistamista.

Ulkomaalaisten työntekoa koskevan

järjestelmän kehittämistarpeita.

Työhallinnon julkaisu

380. 2007.

Työministeriön asettama työryhmä

on tehnyt ehdotuksia

turvapaikanhakijoille, muille ulkomaalaisille

ja ihmiskaupan

uhreille annettavan oikeudellisen

neuvonnan ja oikeusavun

toteuttamisesta, hankinnasta ja

rahoituksesta sekä näitä asioita

koskevasta lainsäädännöstä.

Ehdotusten merkittävimmät

vaikutukset kohdistuvat lähinnä

turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskusten

asiakkailleen

hankkiman oikeudellisen

neuvonnan ja yksilöllisen avustamisen

järjestämiseen. Lisäksi

julkisen oikeusavun sekä ihmiskaupan

uhrien oikeudellisen

neuvonnan ja avustamisen

osalta ehdotetaan joitakin vähäisempiä

muutoksia.

Ulkomaalaisille annettava oikeudellinen

neuvonta ja oikeusapu.

Työhallinnon julkaisu

377. 2007.

Työministeriö on julkaissut

ehdotuksen syrjinnän kansalliseksi

seurannaksi ja raportoinniksi.

Yhtenä kohteena seurattaisiin

muun muassa omakielisen

kouluopetuksen ja oman

kielen opetuksen sekä uskonnon

opetuksen tilaa. Ehdotuksen

mukaan raportoinnin tueksi

tulee muodostaa erillinen seurantaryhmä,

jossa ovat mukana

hallinto keskeisiltä osiltaan, valvonta-

ja oikeusviranomaiset ja

kansalaisjärjestöt.

Syrjinnän seuranta Suomessa.

Työhallinnon julkaisu 374.

2007.

53

MONITORI www.mol.fi/migration


LUKEMISTA

PITKÄ MATKA

UUTEEN

Pakolainen pyrkii

pois. Hän ei tiedä

mihin, mutta

sen hän tietää, että

hän ei voi jäädä.

Mahabad. kuu,

aamusumu ja rakkaus – kirja kertoo

kurditytön lapsuudesta Irakissa,

pakolaisuudesta ja sopeutumisesta

uuteen kotimaahan. Kurdeihin

kohdistuneiden vainojen seurauksena

Mahabad Namiq pakeni

perheensä kanssa Irakista. Turkissa

vietettyjen vuosien aikana perheen

lapset unohtivat kielensä ja

identiteettinsä. Lopulta he pääsivät

kiintiöpakolaisina Suomeen.

17 vuotta Suomessa asunut Mahabad

opetteli uudessa kotimaassa

uuden kielen ja kulttuurin. Taistelu

ei kuitenkaan ollut ohitse. Vielä

oli saatava Mahabadin rakastettu

Suomeen.

Heini Saraste: Mahabad. Kuu, aamusumu

ja rakkaus. WSOY.

YSTÄVYYTTÄ

KIRJASTOSSA

Helppolukuinen

Toinen toisilleen

romaani on tarkoitettu

etenkin suomea

opiskeleville

ulkomaalaisille. Kirja kertoo suomalaisen

kirjastonhoitajan ja afgaanipakolaisen

suhteesta. Lisäksi

kirjassa tuodaan esille niitä arkipäivän

ongelmia, joihin maahanmuuttajat

törmäävät. Mirza pelkää kotikyläänsä

jääneiden sukulaistensa

puolesta eikä saa heihin yhteyttä.

Ystävä, jolla on B-lupa varsinaisen

oleskeluluvan sijaan, jää ilman

muille kuuluvia oikeuksia. Kirjastonhoitaja

Siljalla itsellään on ongelmia

työkaverin kanssa.

Saraleena Aarnitaival: Toinen toisilleen.

BTJ kustannus.

SADDAMIN

SELLEISTÄ

SUOMEEN

Abu Ghraib – Varissuo,

kertoo irakilaissyntyisen

Riadh

Muthanan

elämäntarinan kauhun

valtakunnassa. Muthana vietti

kahdeksan vuotta Saddam Husseinin

hirmuhallinnon vankina. Hän

oli eräs tuhansista pahamaineisen

Abu Ghraibin vankilan kuolemaantuomituista.

Saddam Husseinin

vuosina miltei puoli miljoonaa

irakilaista menetti henkensä ja yli

neljä miljoonaa kansalaista pakeni

kotimaastaan. Lopulta Muthana

pääsi pakenemaan Suomeen. Muthanan

kokemusten kautta avautuu

myös se, millaista on elää pakolaisena

Suomessa.

Marko Juntunen ja Riadh Muthana:

Abu Ghraib – Varissuo. Irakilaismiehen

matka Saddamin selleistä

Suomeen. Ajatus Kirjat.

ALEXIN TARINA

JATKUU

Odotettu jatko-osa

kertoo alaikäisistä

turvapaikanhakijoista

ja heidän

sopeutumisestaan

elämään Suomessa. Alex, Aisha ja

Sam ovat kotoisin eri puolilta maapalloa,

mutta he kaikki ovat joutuneet

jättämään kotinsa ja perheensä

ja hakemaan turvapaikkaa kaukaisesta

maasta. Kaikilla on takanaan

pitkä ja pelon täyttämä matka

ja vaikeita muistoja. Arki perheryhmäkodissa

on turvallista ja rauhallista,

mutta nuoret ikävöivät perhettään

ja kotimaataan. Toinen yhteinen

huolenaihe on turvapaikkapäätös.

Miksi se viipyy? Onko päätös

myönteinen vai kielteinen? Entä

jos edessä onkin käännytys?

Romaani on itsenäinen jatko-osa

syksyllä 2006 ilmestyneelle teokselle

Alex ja pelon aika.

Marja-Leena Tiainen: Alex, Aisha

ja Sam. Tammi.

DVD

CD

PUNT, MARC-GOOSSENS,

GUY: TYTTÖKAUPPIAAT

(MATROESJKA’S)

Lietuvos Kinostudija: 2005

AUGUST, BILLE: HYVÄSTI

BAFANA

Thema Production,

Istituto Luce: 2007

TIAINEN, MARJA-LEENA:

ALEX JA PELON AIKA

Tammi Kustannusosakeyhtiö,

2007 / 6 cd-levyä

Ihmiskauppa on kaikessa raadollisuudessaan

yksi maailman nopeimmin

kasvavista aloista. Pelkästään

Baltian maista ja Itä-Euroopan

maista huijataan muualle Eurooppaan

vuosittain tuhansia naisia ihmisarvoa

halventaviin seksiteollisuuden

töihin. Heille on luvattu

parempaa elämää ja riittävää palkkaa,

mutta he joutuvatkin rikollisliigojen

puristukseen ilman mitään

ihmisoikeuksia.

Tästä lohduttomasta todellisuudesta

kertoo 10-osainen tvsarja

Tyttökauppiaat. Siinä belgialainen

rikollisryhmä rekrytoi naisia

Liettuasta ja Venäjältä, ja naiset

päätyvät Belgian strippiklubeille

ja laittomiin bordelleihin. Toimittaja

paljastaa laittoman ihmiskaupan

ja lähtee ajamaan naisten oikeuksia

kaikin keinoin.

Sarja on esitetty YLE2:lla.

Etelä-Afrikan apartheid-ajasta on

tehty jonkin verran elokuvia, mutta

sitä ei todellakaan ole puitu loppuun.

Hyvästi Bafanan pääosissa

ovat ihmisoikeustaistelija Nelson

Mandela (Dennis Haysbert)

ja valkoinen afrikaani James Gregory

(Joseph Fiennes), joka palkataan

Mandelan vanginvartijaksi vakoilemaan

Mandelan yhteyksiä ulkomaailmaan.

Tutustuessaan Mandelaan rasistisen

Gregoryn asenteet alkavat

muuttua ja hän joutuu miettimään

omaa lojaalisuuttaan ja ajatustensa

järkevyyttä. Viiden valtion

yhteistyönä tehty elokuva perustuu

Mandelan vanginvartijan muistelmiin.

Jännittävien nuortenromaanien aiheita

ei välttämättä tarvitse hakea

kariutuneesta rakkaudesta tai hevostalleilta,

sen osoittaa Marja-

Leena Tiaisen Alex ja pelon aika

(2006), joka on nyt julkaistu äänikirjana.

Tiainen on valinnut romaaninsa

valokeilaan turvapaikanhakijapojan.

Kirjan päähenkilönä on 14-

vuotias Alexander Sylvanov, joka

asuu nimeltä mainitsemattomassa,

ihmisoikeuksia polkevassa

maassa. Alex joutuu pakenemaan

sen jälkeen, kun kaupungissa sattuu

tuhoisa pommiräjähdys, ja Alexin

isää ja isoveljeä epäillään osallisuudesta

siihen.

Alex joutuu pahamaineiseen

lastenkotiin, Hotelli Hiltoniin, josta

hän kuitenkin karkaa. Alex ystävystyy

katujenginuorten kanssa

ja tapaa Sofian. Olot käyvät

sen verran vaarallisiksi, että Alex

haalii kokoon matkarahat päästäkseen

Ruotsiin setänsä luokse. Monien

vaiheiden jälkeen hän päätyy

kuitenkin Suomeen.

Ankarista olosuhteista huolimatta

kirjan kantavana teemana

on ystävyys.

MONITORI www.mol.fi/migration

54


IRANILAINEN JA YLPEÄ SIITÄ

Iranissa syntyneen ja nykyään Ranskassa asuvan Marjane

Satrapin Persepolis-sarjakuvakirjat ovat piristäviä poikkeuksia

kulttuurien välisistä eroista kertovissa tarinoissa. Ne tuovat

ilmi sekä länsimaisen että islamilaisen elämänmenon ristiriitaisia

ja kiisteltyjä puolia, mutta toisaalta Satrapilla ei ole otsassaan

liikaa ryppyjä. Hän pystyy nauramaan asioille, joiden

kohdalla yleensä heristetään sormea.

Persepolis 2 -kirja jatkaa Satrapin omaelämäkerrallisten

kirjojen sarjaa. Tarina alkaa vuodesta 1983 ja päättyy 1990-

luvun puoliväliin.

Satrapin vanhemmat

lähettävät 14-vuotiaan tyttärensä

kouluun Wieniin

pois sodan jaloista. Marjane

kokeilee viinaa, huumeita

ja seksiä ja hankkiutuu

rahavaikeuksiin joutuen

asumaan kadullakin. Oppivuosiensa

jälkeen Marjane

palaa kotiinsa Iraniin ja

huomaa kotimaansa valvovan

silmän olevan entistäkin

tiukempi. Topakka nainen

ei kuitenkaan anna fundamentalistisen

yhteiskuntajärjestyksen

murtaa itseään.

Satrapi, Marjane: Persepolis

2 - Kotiinpaluu. Suomentanut

Taina Aarne. Like:

2007.

KIITOS LUKIJAPALAUTTEESTA

Tällä kertaa lukijapalautetta tuli runsaasti. Lukijat valitsivat

edellisen Monitorin parhaiksi jutuiksi ympärileikkauksesta,

tanssija Sathis Hettithantrista ja kieliongelmiin

puuttumisesta kertovat artikkelit. Myös joukko muita juttuja

sai parhaan artikkelin mainintoja.

Monitorin toivottiin kirjoittavan muun muassa viranomaistoiminnasta

ja maahanmuuttajalapsista. Tässä numerossa

onkin kerrottu runsaasti lapsista ja varhaiskasvatuksesta.

Lisäksi lehteen toivottiin kevyempiä artikkeleita

sekä englanninkielistä juttua. Osa lehden artikkeleista

käännetään englanniksi, ruotsiksi ja venäjäksi. Nevoi

käydä lukemassa työministeriön sivuilta www.mol.fi/

monitori.

Kiitämme kaikesta palautteesta ja otamme sen huomioon

tulevia lehtiä suunnitellessamme. Palautearvonnan

voitti Hanna Rahko Seinäjoelta. Hän saa Fabrizio

Scarpatin kootut Hirviö-sarjakuvat vuosilta 2000–2006.

Palautelomake löytyy tästä lehdestä aukeamalta 28–29.

Toivomme jälleen runsasta palautetta!

MONITORI

4/2007

14. vuosikerta

Monitori on neljä kertaa vuodessa ilmestyvä

maahanmuutto- ja pakolaisasioiden ammattilehti.

Julkaisija ja kustantaja

Työministeriö/Maahanmuuttoasiat

Postiosoite

PL 34

00023 VALTIONEUVOSTO

Käyntiosoite Eteläesplanadi 4

Puhelinvaihde 010 60 4001

Telekopio 010 60 47950

Kotisivu http://www.mol.fi/monitori

Toimitusneuvosto

Monitori -lehden uusi toimitusneuvosto aloittaa työnsä

1.1.2008. Edellisen toimitusneuvoston toimikausi päättyi

lokakuun lopussa. Toimitusneuvoston uudet jäsenet ilmoitetaan

lehden seuraavassa numerossa.

Toimitus

Vastaava päätoimittaja/toimittaja

Irmeli Tuomarla TM/Julkaisutiimi

Puhelin 010 60 47962

Sähköposti irmeli.tuomarla@mol.fi

Toimitussihteeri

Natasha Petrell

Puh. 09 41334435

natasha.petrell@unionimedia.fi

Laskutus

Natasha Petrell/Unionimedia

kaupintie 16 A, 3 krs

00440 Helsinki

Tilaukset ja osoitteenmuutokset

suoraan EDITAAN:

Edita Prima Oy/Rekisteripalvelut

PL 650, 00043 EDITA

Puhelin 020 450 2455, Faksi 020 450 2452

Sähköposti: rekisteripalvelut@edita.fi

Edellisten numeroiden tilaukset

Tuula Mikkola TM/Maahanmuutto- ja työlupatiimi

Puhelin 010 60 47039, Sähköposti tuula.mikkola@mol.fi

Tilaus- ja palautekortti lehdessä

Tilaajarekisteritietoja voidaan käyttää markkinoinnissa.

Julkaisuehdot

Lehti pidättää itselleen oikeuden päättää julkaistavasta

aineistosta.Toimitus ei vastaa lehdelle pyytämättä lähe-tetyn

materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Ilmoituksista

sovitaan erikseen päätoimittajan kanssa.

Lainaaminen

Lehden sisältö on vapaasti lainattavissa lähde mainiten.

Jos lainaus koskee koko artikkelia, on otettava yhteys

päätoimittajaan.

Seuraava numero

Nro 1/2008 ilmestyy maaliskuussa. Siihen tarkoitetun

aineiston on oltava toimituksessa 18.1.2007.

Taitto

ismo.rekola@edita.fi, Edita Prima Oy

Painos:

16 000

Kannessa

Jovita Immonen, kuva Pekka Sipola.

ISSN 1237-0029

Painopaikka

Edita Prima Oy, Helsinki 2007

55

MONITORI www.mol.fi/migration


R

ottaelä

m

ää

MONITORI

Maahanmuuttoasioista poikkihallinnollisesti

MONITORI Poikkihallinnollinen maahanmuuttoasioiden ammattilehti (4 numeroa/v)

kertoo Suomen maahanmuutto- pakolaispolitiikan ajankohtaisasioista. Keskeiset

artikkelit suomeksi, ruotsiksi, englanniksi ja venäjäksi löytyvät lehden kotisivulta:

http://www.mol.fi/monitori

MONITORI En tvärsektoriell facktidning för migrationsärenden (4 nummer/år)

som tar upp aktuella ärenden inom invandrar- och flyktingpolitiken i Finland.Centrala

artiklar finns på finska, svenska, engelska och ryska på tidningens hemsida:

http://www.mol.fi/monitori Artiklar på svenska http://www.mol.fi/monitori_se

MONITORI The cross-administrative professional magazine on immigration affairs,

published four times a year, focuses on current issues in Finnish immigration

and refugee policy. The essential articles in Finnish, Swedish, English and Russian

are available on the website at http:www.monitori.fi Articles in English http://

www.mol.fi/monitori

MONITORI






http://www.mol.fi/monitori

Työministeriö

www.mol.fi

Ulkoasiainministeriö

www.formin.fi

Sisäasiainministeriö

www.intermin.fi

Opetusministeriö

www.minedu.fi

Sosiaali- ja terveysministeriö

www.stm.fi

Oikeusministeriö

www.om.fi

Ympäristöministeriö

www.ymparisto.fi

Opetushallitus

www.oph.fi

Ulkomaalaisvirasto

www.uvi.fi

56

More magazines by this user
Similar magazines