harm reduction - Poliisi

TUTKIMUKSIA 1/2004 

Ei kauhealla väännöllä, vaan kipinän 

saaneena 

Matalan kynnyksen kehittämishanke vaihtoehtoisen tuen ja 

huumekuntoutuksen tarjoajana 

Tampereen Huumepilotin 2. raportti 2004 

Tuula Kekki

TAMPEREEN KAUPUNKI 

SOSIAALI- JA TERVEYSTOIMI 

Koulukatu 9 D 

PL 98 

33201 TAMPERE 

Puhelin 314 711 

Tekijät/työryhmä 

Kekki Tuula, Poliisiammattikorkeakoulu 

KUVAILULEHTI 

Julkaisun nimi 

Ei kauhealla väännöllä, vaan kipinän saaneena. Matalan kynnyksen kehittämishanke vaihtoehtoisen tuen ja huumekuntoutuksen 

tarjoajana 

Julkaisija (vastuualue tai alavastuualue) 

Tampereen kaupungin sosiaalija terveystoimi 

Sarjan nimi 

Sosiaali- ja terveystoimen tutkimuksia 1/2004 

ISSN-numero 

ISBN-numero 

Osanumero 

Tiivistelmä 

Matalan kynnyksen palveluiden ydintehtävinä pidetään sitä, että ne tavoittavat mahdollisimman paljon asiakkaita 

mahdollisimman varhaisessa huumeiden käytön vaiheessa ja ohjaavat heitä hoitoja tukipalveluiden piiriin. A- 

klinikkasäätiön Matalan kynnyksen kehittämishanke Tampereella tavoitti asiakkaita enemmän kuin mitä osattiin 

odottaa ja mihin oli varauduttu. Päihdehuollon taloudelliset reunaehdot huomioiden Matala onnistui ohjaamaan 

asiakkaita hoitoon sekä kehittämään omia avohuollollisia palveluita hoitoon motivoituneille asiakkailleen. Asiakaskyselyn 

mukaan matala kynnys oli toteutunut erinomaisesti, sillä suurin osa vastaajista oli täysin sitä mieltä, 

että Matalaan pääsee helposti asiakkaaksi ja Matalaan voi saapua ilman erityisempää syytä. 

Osana Tampereen Huumepilotti-hanketta arvioitiin Matalan kynnyksen toimipisteen mahdollisuuksia kohdata asiakkaiden 

erilaisia tarpeita ja motivoida heitä hoitoon, Matalan roolia osana Tampereen huumehoitojärjestelmää 

sekä hoitopisteen henkilökunnan kokemuksia valittujen työmenetelmien toteuttamisesta ja vaikuttavuudesta. 

1.7.2002 käynnistyneen Matalan kynnyksen kehittämishankkeen ensisijaisiksi tehtäviksi valittiin hoidon tarpeen 

arviointi, hoitoon motivointi ja asiakkaan tarpeita vastaavan hoitopaikan löytäminen. Lisäksi Matalan kehittämishankkeen 

tarkoituksena on kehittää uusia palveluita ilman käytön lopettamis- ja hoitomotivaatiota oleville huumeiden 

käyttäjille. Matalan palvelutuotteita ovat kohtaaminen, avokuntoutus, hoitoonohjaus, arviointiyksikkö sekä 

Nervin palvelut. 

Kehittämishankkeen yhtenä tavoitteena oli selkeyttää palvelujärjestelmien työnjakoa Tampereella. Matala kokosi 

suuren määrän tuki- ja hoitopalveluita haluavia huumeiden käyttäjiä yhteen paikkaan ja lisäsi omalta osaltaan katkaisu- 

ja kuntoutushoitopaikkojen palveluiden kysyntää. Tampereen muiden sosiaalija terveyspalveluiden edustajien 

mukaan Matalan vaikutuksesta palveluketjut tiivistyivät, uusien asiakkaiden tavoittaminen ja motivointi 

parantui, hoidon tarpeen arvioinnit keskittyivät yhteen paikkaan ja hoitojatkumoiden rakentuminen kehittyi. 

Avainsanat 

Matala kynnys, huumehoito, asiakkuus, hoitoon ohjaus ja motivointi 

Hinta 

Julkaisuaika 

20 €, alv 8 % sis.hintaan Toukokuu 2004 112 

Julkaisun myynti ja jakelu: 

Tampereen kaupunki, sosiaalija terveystoimi 

PL 98, 33201 TAMPERE 

Käyntiosoite: Koulukatu 9 D 

Puhelin: 3147 7646 

www.tampere.fi/sote 

Kokonaissivumäärä 

3

Esipuhe ...................................................................................................................................5 

1. Johdanto............................................................................................................................11 

1.1 Päihdetyön tavoite- ja arvoperusta..............................................................................14 

1.2 Arvioinnin toteuttaminen............................................................................................19 

1.3 Arviointikohteet ja aineisto.........................................................................................20 

2. Matalan rooli palveluiden tuottajana ................................................................................22 

2.1. Nervin rooli Matalan rinnalla ....................................................................................23 

3. Matalan palvelut ...............................................................................................................25 

3.1 Terveydenhuolto: laastaria ja lääkkeitä ......................................................................28 

3.2 Arviointiyksikkö: hoidollinen suoja ja lyhyt katko ....................................................30 

3.3 Kohtaamistila Lorvi: kahvia ja keskustelua................................................................33 

3.4 Lääkäri: vastaanottoaikoja ja lääkemääräyksiä harkitusti ..........................................36 

3.5 Motivointi: palon sytyttämistä ja sammuttamista.......................................................37 

4. Matalan asiakaskunnat ominaispiirteet.............................................................................39 

4.1 Asiakaskyselyyn vastanneiden profiili .......................................................................40 

4.2 Tukisuhde matalan kynnyksen palveluissa.................................................................48 

5. Matalan kynnyksen periaate ja toteutus............................................................................53 

5.1 Kynnyksen nostaminen uhkana ..................................................................................55 

6. Matala päihdepalvelujärjestelmän osana ..........................................................................59 

6.1 Matalaan kohdistuvat odotukset .................................................................................59 

6.2 Matalan vaikutukset Tampereen päihdepalvelujärjestelmään ....................................61 

6.3 Palveluiden päällekkäinen käyttö ...............................................................................63 

6.4 Mielenterveyspalveluiden tarve..................................................................................65 

6.5 Hoitoon lähdön organisointi .......................................................................................67 

6.6 Jatkohoito – vaikea yhtälö ..........................................................................................73 

6.7 Alaikäiset palveluiden ulkopuolella ...........................................................................74 

6.8 Huomioita Tampereen päihdehuollon tilanteesta 2002 ..............................................76 

7. Matalan kehittämishankkeen koetinkiviä .........................................................................83 

7.1 Työturvallisuus huolen aiheena ..................................................................................83 

7.2 Asiakastulvan hillintä eli kiireeseen vastaaminen ......................................................84 

7.3 Työn palkitsevuus ja oma jaksaminen........................................................................86 

7.4 Projektimaisuus eli kokeilua ja suunnanmuutoksia....................................................87 

8. Pohdintaa ..........................................................................................................................89 

Lähteet ..................................................................................................................................98 

Liite 1: Työntekijähaastatteluiden teemat...........................................................................101 

Liite 2: Kysely Matalan sidosryhmille ...............................................................................102 

Liite 3: Kysely Matalan asiakkaille ....................................................................................107 

Liite 4: Matalan vaikutukset sidosryhmän näkökulmasta ..................................................112 

4

Matalan projektijohtaja Helena Simulan laatima esipuhe: 

Esipuhe 

Tampereen kaupungin päihdepoliittisessa suunnitelmassa vuonna 2000 nostettiin esiin tarve 

kehittää nuorehkoille huumeidenkäyttäjille oma matalan kynnyksen periaatteella toimiva 

päivystyspalvelu. Haasteena oli tavoittaa huumeidenkäyttäjiä, jotka eivät olleet palvelujen 

piirissä tai eivät olleet valmiita siinä elämänvaiheessa luopumaan käytöstään, mutta tarvitsivat 

ja käyttivät runsaasti sosiaalija terveystoimen palveluja. Toisaalta tarvittiin päivystysluonteista 

palvelua, missä hoidontarve mahdollisimman nopeasti arvioidaan ja asiakasta 

autetaan eteenpäin tarpeenmukaiseen vieroitus- ja jatkohoitoon. 

Toiminta käynnistyi kesällä 2002 A-klinikkasäätiön toimesta Tampereen seutukunnan kuntien 

ja RAY:n tukemana. Yksikkö sai nimekseen yksinkertaisesti MATALA. Samalla terveysneuvontapiste 

Nervin palvelut siirtyivät Tampereen kaupungilta osaksi Matalaa. Nervi 

jatkoi edelleen toimintaansa linja-autoaseman tiloissa. Matala sai toimitilat aivan Tampereen 

keskustasta. 

Henkilöstö tuli töihin kesäkuun 2002 alussa, jolloin aloitettiin yhteinen työskentely kuukauden 

perehdyttämisajalla. Tehtävänä oli yhdessä kehittää uusia työkäytäntöjä huume-, 

lääke- ja sekakäyttäjien sekä heidän läheistensä tarpeisiin. Vastaavaa toimintaa ei Suomessa 

ollut. Kävimme tutustumassa Helsingissä mm. Kurvin toimintaan ja totesimme sen jo silloin 

kehittyneen hyvin pitkälle arviointi- ja vierotusyksiköksi. Heidän seurantatutkimuksensa 

mukaan he itsekin jo peräänkuuluttivat matalaa kynnystä, jolloin syrjäytyneimmätkin 

käyttäjät yltäisivät palveluihin. 

Ensimmäiset kaksi kuukautta toimimme kahdessa vuorossa ilman ympärivuorokautista palvelua. 

Heti alussa asiakkaat löysivät Matalan, asiakkaita oli päivittäin 40 – 70 henkilöä. 

Tiedotusvälineet nostivat uuden toiminnan esiin. Myös puskaradio toimi aktiivisesti. Kaupungin 

silloinen päihde- sosiaaliasema Paussi lopetti päivittäisen lääkärivastaanoton ja oh- 

5

jasi sitä kaipaavat Matalaan. Olimme melkoisessa hämmennyksessä asiakasmäärän kanssa 

heti alusta alkaen. On selvää, että henkilöstöllä oli hyvin erilaisia toiveita siitä, mihin 

suuntaan Matalan toimintaa pitäisi ohjata. Toisilla oli halu keskittyä hoidontarpeen arviointiin 

ja aktiiviseen hoitoonohjaukseen. Toiset taas hehkuttivat Matalan avotyön, motivoimisja 

kohtaamispaikan sekä haittojen minimoinnin suuntaan. 

Ympärivuorokautinen toiminta käynnistyi syyskuun 2002 alussa. Tällöin oli monenlaisia 

pelkoja, ketä voidaan ottaa yöllä tai yöksi sisään. Henkilökunnan turvallisuus nousi vakavaan 

keskusteluun erilaisista turvatoimista huolimatta. Tottahan Matalan asiakkaat olivat 

arvaamattomia ja vielä henkilöstölle tuntemattomia. Vierotushoidon tarve nousi vahvasti 

esiin ja asiakkaita oli vaikea saada nopeasti eteenpäin, jolloin he helposti juuttuivat ympärivuorokautiseen 

nelipaikkaiseen osastoomme. Koska Matalassa ei ollut osastoa varten erillistä 

henkilöstöä, vuorossa olevat työntekijät hoitivat samanaikaisesti sekä avotyötä että 

osastoa. Tästä seurasi se, että osastolle ei voitu ottaa neljää asiakasta kerralla ja toiminta 

sitäkin kautta tuli myös taloudellisesti kannattamattomaksi. Yhteensä 19 työntekijällä hoidettiin 

sekä Nervin terveysneuvontapalvelut että ympärivuorokautinen Matalan toiminta. 

Sijaisia jouduttiin käyttämään ja sekin aiheutti taloudellisia paineita. 

Projektinjohtajana minulla oli vastuu pitää toiminta päihdepoliittisen suunnitelman linjassa 

ja pitää paineista huolimatta kynnys matalana. Neljä kertaa vuodessa kokoontuva seurantaryhmä 

on auttanut peilaamaan palvelumme kehittymistä mm. kuntien ja yhteistyökumppanien 

näkemyksiin ja tarpeisiin. Rauhaniemen ja Paussin toimintojen muutokset oli ajoitettu 

niin, että suuri osa heidän tekemästään päihdetyöstä on siirtynyt Matalan vastuulle. Henkilökunta 

ei pitänyt hyvänä, että alaikäisiäkin asiakkaita periaatteessa ohjattiin Matalaan, 

koska pelättiin, että heidän ongelmansa vain pahenevat, kun he kohtaavat kokeneempia 

huumeidenkäyttäjiä. Tämä pelko on osoittautunut turhaksi, koska alaikäisiä on hakeutunut 

Matalaan lähinnä vanhempiensa kanssa. Toisaalta voidaan perustellusti kantaa huolta, siitä 

missä alaikäiset käyttäjät ovat, kun heitä ei näy juuri Nervissäkään. Yhteistyö sosiaalitoimen 

kanssa alaikäisten hoidossa ja sen suunnittelussa on itsestäänselvyys. 

6

Uuden toiminnan luomisessa tarvitaan rohkeutta avoimesti tutustua asiakkaisiin ja heidän 

tarpeisiinsa. Asiakaslähtöisyys onkin ollut keskeinen lähtökohta toiminnan kehittämiselle. 

Matalassa on vältetty sääntöjä, jotka tuottaisivat muutosvaatimuksia asiakkaille jo ennen 

Matalaan tuloa. Heidät kohdataan sellaisena, kun he ovat. Matalassa ei kuitenkaan saa 

myydä tai käyttää huumeita, eikä väkivaltaa hyväksytä. Myös kännyköiden käyttöä Matalan 

tiloissa on rajoitettu. Asiakkaille on käytössä talon puolesta puhelin, jolla he voivat hoitaa 

tarpeellisia asioitaan. 

Dialogisuus, avoin kohtaaminen, mahdollistuu ns. LORVI – tilassa. Asiakkaiden ei tarvitse 

keksiä hississä syytä, miksi nyt tulevat Matalaan. Heille tarjotaan Lorvissa viihtyisä pysähtymispaikka, 

jossa tarjolla on kahvia, keksejä ja elämän monipuolista jakamista. Henkilöstö 

on vähitellen oivaltanut avoimen kohtaamisen merkityksen. Kun olemme aidosti 

tarjolla elämän jakamiseen, asiakas voi valita tason, millä tänään kohdataan. KOHTAAMI- 

SESTA onkin tullut keskeinen palvelutuotteemme. Sen tavoite on siinä hetkessä välittää 

asiakkaasta olemalla hänestä kiinnostunut, positiivisesti utelias ja arvostava. Ajatuksena on, 

että välittämisemme lisää hänen omaa välittämistään omasta elämästään. Ei ole tarpeen, että 

keskustelu aina alkaa päihdeongelmasta ja sen muutostavoitteista. Vähitellen kohtaaminen 

syvenee ja elämää haittaavat käyttäytymiskuviot tulevat mukaan yhteiseen pohdintaan. 

Jotkut Matalan asiakkaista ovat jo ensi tapaamisella etsimässä tukea muutokseen ja valmiita 

sopimaan tarkemmin pelisäännöistä henkilöstön kanssa. Tilanne arvioidaan ja mietitään, 

miten henkilöstö, useimmiten oma kanssakulkija, voi olla apuna asiakkaan kasvuprojektissa. 

Silloin voidaan puhua AVOKUNTOUTUS – palvelutuotteesta, johon voi kuulua tukikeskusteluja 

kahden kesken tai ryhmissä, toiminnallisia ryhmiä, akupunktio, tarvittava lääkehoito 

ja päivittäinen seuranta. Joskus kuntoutusprosessi lähtee liikkeelle asioiden hoidosta 

ja arjen toiminnoista. Tärkeätä on, että syntyy liikettä positiiviseen suuntaan jollakin 

elämän alueella. 

Kolmantena palveluna Matalassa on HOITOONOHJAUS. Matalassa on nähty, että toistuva 

kohtaaminen (dialogisuus) synnyttää muutosta, joka johtaa avokuntoutusvaiheeseen ja 

useimmiten siitä seuraa hoitoonohjaus jatkopaikkoihin. Toisaalta joku voi astella Matalaan 

ja haluaa heti kättelyssä saada apua vaikkapa katkaisu/vierotushoitoon pääsyssä. Näin ollen 

hänen kanssaan lähdetään liikkeelle siitä vaiheesta, missä hän on, arvioidaan yhdessä tilanne 

ja selvitellään jatkomahdollisuudet. 

7

Ympärivuorokautinen ARVIOINIYKSIKKÖMME, eli osasto, on neljäs palvelutuotteemme. 

Se on noin kymmenen kuukauden kokeilun jälkeen ollut ”hyllyllä” odottamassa taloudellisesti 

parempia aikoja, jolloin voitaisiin palkata myös lisää henkilöstöä toiminnan toteuttamiseen. 

Ympärivuorokautisen toiminnan jatkaminen nykyisillä resursseilla kävi mahdottomaksi, 

osastolla ei voitu pitää samanaikaisesti neljää moniongelmaista vierotusoireissa 

olevaa asiakasta. Osaston sulkemisella menetettiin tärkeä työkalu kriisitilanteissa. Samalla 

loppui myös ympärivuorokautinen päivystys, joka alun perin oli nähty olennaisena perusteena 

Matalan perustamiselle. 

Nervin palvelujen, neulojen ja ruiskujen vaihto-ohjelman ja terveysneuvonnan, liittäminen 

osaksi Matalan toimintaa tapahtui joustavasti osittain entisellä henkilökunnalla. Toisaalta 

henkilöstöä ja asiakkaitakin saattoi hämmentää tilanne, jolloin sama työntekijä oli aamupäivällä 

Matalassa ja iltapäivällä Nervissä ja kohtasi samojakin asiakkaita. Nervin palvelut 

ovat anonyymejä ja Matalassa asiakkaat asioivat omalla nimellään. Pohdittiin myös palvelujen 

yhdistämistä, mutta toistaiseksi ne ovat erillään, asiakaskyselyjen perusteella tämä on 

myös asiakkaiden toive. Osa Matalan työntekijöistä koki Nervin terveysneuvontatyön itselleen 

ja omille arvoilleen ristiriitaisena. 

Arvokeskustelua on käyty Matalassa välillä kiivaastikin. Tunteita on nostanut pintaan juuri 

niiden asiakkaiden tukeminen, joiden ensisijainen tavoite ei ole päihteettömyys, vaan käyttöön 

liittyvien sosiaalisten ja terveydellisten haittojen vähentäminen. Usein Matalan asiakkailla 

on vakavia psyykkisiä ongelmia. Lääkehoito ja sen linjaaminen on tuottanut paljon 

keskustelua. Alkuvaiheessa lääkärin työpanosta ei ollut riittävästi. Erityisesti kaivattiin 

päihdepsykiatrista tietotaitoa. Saatuamme vuoden 2004 alusta alkaen Matalan työryhmään 

toiseksi lääkäriksi psykiatrin, on tilanne helpottunut. Matalassa on pystytty arvioimaan asiakkaiden 

psykiatrisen hoidontarvetta paremmin ja voitu hoitoa osittain jo toteuttaakin tai 

ohjata tarpeenmukaiseen hoitoon. 

Toimintamme aikana ja kautta on noussut esiin Tampereen seutukunnan huumehoitojärjestelmän 

kehittämistarpeita. Suurin ongelma on varsinaisen ”huumekatkon” puuttuminen 

Tampereelta. Kuntoutumiskeskukseen katkaisuhoitoon sekä Pitkäniemen sairaalaan on 

viikkojen, jopa kuukausien jono. Laitoskuntoutukseen varattu määräraha on riittämätön. 

8

Samoin tarvittaisiin oma päiväkeskus nuorehkoille huumeidenkäyttäjille ja sekakäyttäjille. 

Asunnottomuus vaatisi monentasoisia asumisvaihtoehtoja myös käyttövaiheessa. 

Matalan kynnyksen kehittämishanke on kuitenkin mielekäs haaste. Aina, kun kehitetään 

uutta, on murrettava vanhoja työtapoja ja se aiheuttaa ristiriitoja niin työryhmän sisällä kuin 

ulkopuolellakin. Projektinjohtajana olen kokenut monesti riittämättömyyttä. Onhan sekä 

projektin että prosessin johtaminen samanaikaisesti vaativa tehtävä. Tulee ongelmia vähintään 

itsensä johtamisessa, mutta myös henkilöstön tukeminen ja kuuleminen aika ajoin kärsii. 

Projektinjohtaja voi välillä asiakastyön imussa hukkua prosessiin ja näköala kapenee. 

Toisaalta keskusteleva, joukosta käsin johtaminen on antoisaa ja projektissahan ei ole tärkeintä, 

mitä tapahtuu projektin aikana – vaan mitä siitä jää elämään projektin jälkeen. Kun 

henkilökunnan, asiakkaiden ja yhteistyökumppanien kesken jaamme ajatuksia ja tarinoita, 

voi vähitellen syntyä yhteistä uutta tarinaa. Aina ei voi etukäteen tietää, miten pitäisi toimia, 

pitää kokeilla ja nähdä, ettei ole ainoata oikeata tapaa toimia. Työnohjaajamme on 

todennut, että jos joku asia voidaan ratkaista, voidaan se ratkaista monella tavalla. 

Työryhmänä olemme saaneet tukea oman organisaatiomme johdolta, seurantaryhmältä, 

työnohjaajaltamme sekä monilta yhteistyökumppaneiltamme. Dialogisuus on keskeinen 

voimavaramme. Ennen kaikkea innostunut ja ammattitaitoinen henkilöstömme avoimessa 

vuorovaikutuksessa asiakkaidemme kanssa on synnyttänyt Matalan sellaiseksi, kun se on 

kehityksensä tässä vaiheessa. Merkitykselliset kohtaamiset jatkuvat, ja se on meille arvo 

sinänsä. Siinä prosessissa me muutumme, niin asiakkaat kuin henkilöstö, kohtaamiset ovat 

suurelta osin molempia osapuolia voimaannuttavia. 

Yhteiskuntamme syrjäyttää osan jäsenistään. Matalan tehtävä on olla moniongelmaisten ja 

osittain yhteiskuntamme ulkopuolella elävien, huumeitakin käyttävien nuorten tukena ja 

asianajajana heidän elämänsä projektissa. He eivät aina käytöksellään ansaitse palvelujaan. 

Tehtävämme on välittää heistä, jotta he vähitellen välittäisivät itsestään. He eivät saa helpolla 

apua kilpailuyhteiskuntamme peruspalveluista. A-klinikkasäätiön toimitusjohtaja Lasse 

Murto on todennut, että priorisointi sosiaalitoimessa ei ole ihmisten tasapuolista kohtelua, 

vaan juuri niiden edun ajamista, joiden on kaikista vaikeampi saada apua. Näilläkin 

nuorilla on oikeus ainakin hoidontarpeen arviointiin, vaikka ei välttämättä pitkiin, kuukausia 

kestäviin kuntoutuksiin. Erityisen huomion ja tuen tarvitsevat myös näiden nuorten ihmisten 

perheet ja vanhemmat, jotka kantavat monenlaista syyllisyyttä ja häpeää elämäs- 

9

sään. Vanhemmuus ei aina parhaimmillaankaan takaa lapselle huumeetonta huomista, vaikkakin 

heikommilla eväillä syrjäytymisriski on moninkertainen. Myös vanhemmat toimivat 

omien voimavarojensa rajoilla. Yhteiskunnan näkökulmasta käsin niin sanottu haittojen 

minimointityö ja huumeongelmaisten kuntoutus on joka tapauksessa kannattavaa. Erityinen 

merkitys huumeongelmaisten hoidoilla on jatkuvasti kasvavan rikollisuuden ehkäisyssä. 

Kun Subutex-tabletti maksaa 40 – 80 euroa kappale, siinä ei työmarkkinatuki riitä. Miten 

olemme aikuisina osallistamassa näitä nuoria tähän yhteiskuntaan ja ensin heidän omaan 

elämäänsä? Monet heistä ovat myös nykyisiä tai tulevia vanhempia omille lapsilleen. 

Maaliskuussa 2004 

Helena Simula 

Matalan kynnyksen kehittämishankkeen projektinjohtaja 

10

1. Johdanto 

Huumehoitopalvelut ovat lisääntyneet määrällisesti ja kehittyneet monipuolisimmiksi viimeisen 

kymmenen vuoden aikana. 1990-luvun loppuvuosia ja 2000-luvun alkua on kutsuttu 

erikoistuneen huumehoidon ekspansiovaiheeksi (Kaukonen 2002, 156). Tänä aikana erikoisyksiköiden 

ja laitospaikkojen lukumäärä kymmenkertaistui ja huumeiden käyttäjille 

suunnatut erityispalvelut monipuolistuivat. Uusien palveluiden järjestämiseen vaikutti paitsi 

huumeiden käytön lisääntyminen myös uusien huumeiden tulo markkinoille sekä suonensisäisen 

käytön yleistymisestä johtuvien tartuntatautien ja huumekuolemien lisääntyminen. 

Kansalliset ja kansainväliset paineet vaikuttivat osaltaan huumehoidon eriytymiseen. Uusilla 

painostusryhmillä, kuten vanhempainyhdistyksillä, oli mahdollisuuksia poliittiseen 

vaikuttamiseen ja kykyä hankkia mediajulkisuutta. Toisaalta huumeiden käyttäjiin kohdistetut 

rankaisutoimet vaikuttivat kiusallisilta, kun sosiaalija terveydenhuollolla ei ollut 

riittäviä huumehoitopalveluja institutionaalisena vastapainona käyttäjiin kohdistetulle kontrollille. 

Samoin huumekysymys nousi kansainvälisesti poliittiselle agendalle, ja kansalliselle 

huumepolitiikalle alettiin vaatia inhimillisempiä vaihtoehtoja. Vaihtoehtoja on synnytetty 

erityisesti RAY-rahoitusjärjestelmän tuella, ja siten ennen kaikkea järjestökenttään. 

Toinen vuosituhannen vaihteen huumehoitojärjestelmän muutosta kuvaava tekijä on psykiatrisen 

hoitojärjestelmän laajeneminen ja huumehoidon psykiatrisoituminen (Kaukonen 

2002, 160.) 

Suomen huumevuosiraportin mukaan (Virtanen 2003) 2000-luvun alussa hoitolinjassa on 

painottunut matalan kynnyksen palvelujen kehittäminen. Samanaikaisesti myös haittojen 

vähentämistoimien asema osana hoitotyötä on hyväksytty entistä laajemmin, mistä esimerkkinä 

on huumeita käyttävien terveysneuvonnan sekä korvaus- ja ylläpitohoitomekanismien 

kehittäminen. Haittojen vähentämistoimia ovat huumeiden käyttäjille suunnatut 

matalan kynnyksen hoitoja neuvontapalvelut, HIV- ja hepatiittitestit, tiedon jakaminen 

hoitovaihtoehdoista sekä vähemmän haitallisista huumeiden käyttötavoista, korvaus- ja 

ylläpitohoito sekä puhtaiden injektiovälineiden ja kondomien jakelu. (Sarvanti 1997, 201– 

202). Suomessa ns. matalan kynnyksen päihdepalvelut ovat perinteisesti olleet päiväkeskuspalveluja 

kaikille päihteiden ongelmakäyttäjille. Ensisuojissa pyritään lyhytaikaisen majoittamisen 

lisäksi selvittämään asiakkaan välittömät perustarpeet ja käynnistämään pysyvämpi 

hoitosuhde asiakkaiden tarpeiden tyydyttämiseksi muissa sosiaalija terveyden- 

11

huollon yksiköissä. Ilman ajanvarausta ja lähetettä toimivat sairaaloiden ja terveyskeskusten 

yleiset poliklinikkapalvelut sekä päihdehuollon erikoistuneet huumepoliklinikat toimivat 

myös matalan kynnyksen periaatteella. (Virtanen 2003, 84, 105.) 

Matalan kynnyksen palveluiden tarkoituksena on luoda kontakti ja saada mahdollisimman 

varhaisessa vaiheessa päihteiden käyttäjät hoitojärjestelmän piiriin. Toiminnan tavoitteena 

pidetään erityisesti syrjäytymisen ehkäisemistä sekä huumeiden käytöstä aiheutuvien haittojen 

vähentämistä. Päihdetyön tutkijoiden mukaan Suomessa on toistaiseksi kehitetty vähän 

sellaisia hoitopalveluita, jotka ottavat huomioon huumeiden käyttäytyjien syrjäytymisen 

ja hoitoon hakeutumisen vaikeuden. Pitkälle syrjäytyneiden huumeiden käyttäjien tavoittaminen 

voi olla vaikeaa virka-aikana toteutettavilla hoitopalveluilla, joten hoitopalvelut 

tulisi viedä mahdollisimman lähelle huumeiden käyttäjien omaa elinympäristöä. Lisäksi 

virka-ajan ulkopuolella annettavia palveluja, päivystyspalveluja ja lyhytkestoista katkaisuhoitoa 

tulisi olla riittävästi tarjolla. (Inkinen et al. 2000, 206.) 

Varsinaisia hoitomenetelmiä on olemassa laaja kirjo, vaikka lääkkeellisille hoidoille ja erityisesti 

korvaushoidolle annetaan julkisuudessa suurin painoarvo (ks. esim. Murto 2002). 

Huumehoidon tarpeita ja edellytyksiä selvittävässä raportissa pohditaan hoidon määritelmää: 

ovatko puhelinpalvelut, ruiskujen ja neulojen vaihto-ohjelmat, ylläpitohoito tai asumispalvelut 

hoitoa? Vastaukseksi annetaan, että hoidon kenttä voidaan määritellä hoitoketjuna: 

neuvonta/motivointi, vieroitus/katkaisu ja jatkohoito/kuntoutus. Sosiaalisella tuella 

taas on tärkeä hoitotoiminnan edellytyksiä tukeva merkitys. Yhtä, kaikille sopivaa ja muita 

tehokkaampaa hoitomenetelmää ei ole pystytty osoittamaan. Yhdysvaltalaisen tutkimuslaitoksen 

National Institute on Drug Abuse (NIDA) arvion mukaan käytettävien hoitomenetelmien 

ja –muotojen sovittaminen huumeiden käyttäjän yksilöllisiin tarpeisiin ja ongelmiin 

(mm. lääketieteelliset, sosiaaliset, psykologiset ja oikeudelliset ongelmat) on tehokkaan 

huumehoidon perusedellytys. (Hakkarainen et al. 2000, 4.) 

Tapani Sarvanti (1997) toteaa väitöskirjassaan, että sosiaalija terveystoimen on autettava 

ihmisiä heidän valintojensa ja tekojensa mahdollisesta laittomuudesta huolimatta. Suomen 

päihdehuoltolain (41/1986:1) tavoitteena on toisaalta ehkäistä ja vähentää päihteiden ongelmakäyttöä, 

toisaalta vähentää siihen liittyviä sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja sekä 

edistää ongelmakäyttäjän ja hänen läheistensä toimintakykyä ja turvallisuutta. (Sarvanti 

1997, 201–202.) Haittojen vähentämisen ideologiassa käytön lopettaminen ei ole välttämätön 

lähtökohta huumeiden käyttäjien hoidossa eikä asiakassuhteen jatkuminen edellytä 

12

käytön lopettamista ja hoitoon hakeutumista. Vaikka asiakkaan päihteettömyys on perimmäisenä 

tavoitteena, niin silti hyväksytään se tosiasia, että henkilö saattaa jatkaa huumeiden 

käyttöä hoitojakson aikana tai hoidon jälkeen. Toiminnassa korostuvat huumeiden käyttäjän 

terveydestä huolehtiminen, käytöstä aiheutuvien haittojen vähentäminen, viranomaiskontaktien 

solmiminen sekä vastuullisuuden opettaminen omasta ja muiden hyvinvoinnista. 

Hoitojärjestelmän sisällä olevaa asiakasta kohdellaan paremminkin aktiivisena kuin passiivisena 

kokonaisuutena, joka kykenee päättämään elämästään ja ottamaan vastuun valinnoistaan. 

Tutkijoiden mukaan nykyisissä palvelujärjestelmissä huumeiden käyttäjien tulee 

myöntää olevansa sairaita ja tarvitsevansa hoitoa. Huumeiden käyttäjä ei ole kuitenkaan 

aina hoitoon motivoitunut, oman tilansa tiedostava ja omaksi parhaakseen toimiva henkilö. 

(Pearson 1992, 19-21; Erickson et al. 1997, 8-9.) 

Tässä raportissa 1 tarkastellaan mitä matala kynnys, haittojen vähentämisen ja syrjäytymisen 

ehkäisy tarkoittavat Tampereen A-klinikkatoimeen kuuluvassa Matalassa, sekä minkälaista 

hoitoa ja tukea asiakkaille tarjotaan. Lisäksi kuvataan matalan kynnyksen palveluihin hakeutuneiden 

huumeiden käyttäjien ominaispiirteitä ja "hoidettavuutta". Raportin johdantoluvussa 

selvitetään valtakunnallisten ja kunnallisen huume/päihdestrategioiden painotuksia 

sekä A-klinikkasäätiön arvomaailmaa pohjana Matalassa tehtävälle työlle. Lisäksi kuvataan 

Matalan arvioinnin tarkoitusta sekä tässä raportissa käytetyt aineistot ja tutkimusmetodit. 

Toisessa luvussa hahmotetaan Matalan toimenkuvaa ja kolmannessa kuvataan Matalan palveluita 

henkilökunnan ja asiakkaiden näkökulmasta. Neljännessä luvussa piirretään kuva 

matalan kynnyksen palveluita käyttävistä asiakkaista: minkälaisia ryhmiä asiakaskunta 

muodostaa ja minkälainen tuki- tai hoitosuhde soveltuu matalan kynnyksen palveluiden 

piiriin. Viidennessä luvussa selvitetään matalan kynnyksen merkitystä ja ideologian toteutumista 

käytännössä. Kuudennessa luvussa tuodaan esille muiden Tampereen päihdehuollon 

toimijoiden mielipiteet sekä tarkastellaan Matalan sijoittumista päihdehuollon kenttään 

ja uuden toimipisteen tuomia muutoksia ja esiin nostamia kehittämistarpeita. Seitsemännessä 

luvussa kuvataan matalan kynnyksen ja projektityön tuomia haasteita. Johtopäätöksissä 

1 Kiitän kaikkia tutkimukseen osallistuneita tahoja: haastatteluihin suostuneita Matalan työntekijöitä, kyselylomakkeen 

täyttäneitä sidosryhmien edustajia ja asiakkaita, tutkimusta ohjannutta Huumepilotin ohjausryhmää 

sekä tutkimusta kommentoineita henkilöitä. Erityiskiitos kuuluu tutkimusaineiston hankinnassa avustaneille 

Maija Viitalalle (Matala) ja Helena Levoselle (Sote), tutkimusta ohjanneille Erkki Tukevalle (A-toimi) 

ja Heikki Lätille (Sote) sekä tutkimusta kommentoineille Helena Simulalle, Virpi Jäntille ja Mikko Perkiölle 

(Matala). Suuri kiitos myös tutkimusaineiston purussa ja koodauksessa avustaneille henkilöille nimiä mainitsematta. 

13

kootaan yhteenveto Matalan ensimmäisen vuoden toiminnoista sekä tarkastellaan tavoitteiden 

toteutumista. 

1.1 Päihdetyön tavoite- ja arvoperusta 

Valtakunnalliset strategiat 

Valtioneuvoston huumausainepoliittisen periaatepäätöksen (1998) mukaan suomalaisen 

huumausainepolitiikan tavoitteena on huumausaineiden maahantuonnin, levittämisen ja 

käytön ehkäiseminen sekä käytöstä aiheutuvien yksilöllisten, sosiaalisten ja taloudellisten 

haittojen vähentäminen. Tavoitteeseen pyritään huumausaineiden kokonaiskieltoon perustuvaa 

huumausainekontrollia tehostamalla, huumausaineiden kokeilua ja käyttöä ennaltaehkäisevillä 

toimilla sekä järjestämällä riittävästi hoitomahdollisuuksia ja helpottamalla hoitoon 

hakeutumista. Huumausaineista sekä niiden aiheuttamista ehkäisy-, hoitoja kontrollitoimista 

koituvia yksilöllisiä, sosiaalisia ja taloudellisia haittoja pyritään pitämään mahdollisimman 

vähäisinä. Vaikeutuneen huumausainetilanteen johdosta valtioneuvosto päätti 

vuonna 2000 tehostaa toimenpiteitä, jotka muun muassa vahvistavat yhteiskunnan huumausainekielteistä 

ilmapiiriä, parantavat huumeongelmaisten hoitoja 

kuntoutusmahdollisuuksia sekä lisäävät kiinnijäämisriskiä huumausainerikoksista. (STM 

2003.) 

Periaatepäätöksen mukaan huumausaineiden käyttäjien hoidossa yhtenä vaikeutena on motivaation 

vaihtelevuus ja lyhytjännitteisyys. Siksi huumausaineiden ongelmakäyttäjille on 

tarjottava hyvin joustavia mahdollisuuksia solmia hoitosuhde. Virka-ajan ulkopuolella tapahtuvaa 

hoitoonohjausta sekä hoitopalveluja huumausaineiden käyttäjille toteutetaan ja 

laajennetaan terveyskeskusten ja sairaaloiden päivystyksessä, sosiaalitoimen ja poliisin yhteisissä 

päivystyksissä, suurimmilla paikkakunnilla ympäri vuorokauden toimivilla erityispoliklinikoilla 

sekä selviämis- ja katkaisuhoitoasemilla. (STM 1999.) 

14

Tampereen kaupungin sosiaalija terveystoimialan strategiat 

Tampereen sosiaalija terveystoimi tuotti vuonna 2002 laajan ja perusteellisen oman toimialan 

strategian jatkotyöskentelynä Tampereen kaupunkistrategian ”Kaikem paree Tampere” 

pohjalta. Strategiassa on käytetty Tasapainoisen onnistumisen (Balanced Scorecard) menetelmää 

tarkasteltaessa johtamisnäkökulmia, asiakasvaikuttavuutta, uudistumista, prosessien 

ja rakenteiden arviointia ja kehittämistä sekä resurssien oikeaa käyttöä ja arviointia. Sosiaalityön, 

mielenterveyspalveluiden, päivähoidon, perusterveydenhuollon ja erityispalveluiden 

tehtäväalueet laativat omat strategiansa saman vuoden aikana. Tampereen kaupungin 

päihdepoliittinen suunnitelma valmistui vuonna 2000 ja suuri osa suunnitelman sisältämistä 

toimenpide-ehdotuksista on jo toteutettu tai on parhaillaan työstettävänä. Päihdepoliittinen 

suunnitelma kulkee sosiaalija terveystoimen strategioissa ohjenuorana päihdeasioiden 

suunnittelussa ja kehittämisessä. Päihde- ja raittiusasiain neuvottelukunta päivittää parhaillaan 

päihdepoliittista suunnitelmaa, joten asiakirjan rooli vahvistuu todennäköisesti entisestään 

päihdetyön suuntaviivojen jatkotyöstämisessä. 

. 

Sosiaali- ja terveystoimen strategian (2002) mukaan palveluissa korostuu kolme arvoa: palvelujen 

saaminen perustuu ihmisten tarpeisiin, asiakkaan itsemääräämisoikeutta kunnioitetaan 

ja asiakkuutta ei tarvitse ansaita. Yhteisvastuun ilmapiiri tukee turvallista elämää ja luo 

edellytykset yhteisön innovatiiviselle kehittämiselle. Oikeudenmukaisuus ja tasa-arvoisuus 

merkitsevät jokaisen tamperelaisen ihmisarvon kunnioittamista palveluissa ja kansalaisten 

yhdenvertaisuutta niiden järjestämisessä. Toimialan erityinen tehtävä on yhteiskunnassa 

heikoimmassa asemassa olevien oikeuksien huomioiminen. Sosiaali- ja terveystoimen viisi 

strategista päämäärää ovat kuntalaisten hyvä terveys ja sosiaalinen turvallisuus, tarvetta 

vastaavat yksilölliset sosiaalija terveyspalvelut, tamperelaisten omatoimisuus ja elämänhallinta, 

tasa-arvoiset mahdollisuudet täysipainoiseen elämään ja sosiaalija terveystoimen 

työyhteisöjen hyvinvointi. (Sosiaali- ja terveystoimen strategia 2002.) 

Sosiaali- ja terveystoimen strategian mukaan toimialan onnistumiseen ja menestymiseen 

vaikuttavat Tampereen omat linjavalinnat ja päätökset, mutta myös muut yhteiskunnallisesta 

muutoksesta aiheutuvat kehityspaineet. Näistä keskeisiä ovat rahoituksen kestävyys, 

toimintaympäristön sosioekonomiset muutokset, kunta - valtiosuhteen muutokset sekä kansainvälistyminen 

ja tietoyhteiskunnan kehitys. Strategian mukaan sosiaalija terveydenhuollon 

menestyminen ja resursointi edellyttävät kykyä ja halua olla aktiivinen vaikuttaja ja 

osallistuja. Ulkoisista muutoksista huolimatta paikallinen päätöksenteko vaikuttaa eniten 

15

kaupungin omaan sosiaalija terveydenhuollon tasoon, toimivuuteen, taloudellisuuteen ja 

sitä kautta tamperelaisten hyvinvointiin. Strategiassa on lueteltuna sosiaalija terveystoimen 

vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia. (Sosiaali- ja terveystoimen strategia 

2002.) 

• Kehitystä edistäviä ominaisuuksia ja tekijöitä (vahvuudet) ovat muun muassa kuntalaisten 

tavoitettavuus, asiakasta kunnioittavat asenteet ja asiakaslähtöisyys, monipuolinen 

palvelurakenne ja -järjestelmä, sidosryhmäosaaminen sekä kehitysmyönteisyys. 

• Kehitystä vaikeuttavia tekijöitä (heikkoudet) ovat muun muassa talouden niukkuus, 

palvelujen saatavuusongelmat (pitkät jonotusajat), isot yksiköt (organisaation jäykkyys, 

johtamisen keskushallintopainotteisuus), henkilöstömitoituksen määrittelemättömyys ja 

laadunhallinnan epätasaisuus. 

• Toimialan tavoitteiden saavuttamista tukevia toimintaympäristön tekijöitä ja olosuhteita 

(mahdollisuudet) ovat muun muassa talouden ja hyvinvointipalvelujen näkökulmien 

rinnakkaisuus, hyvä taloudenhoito sekä taloudellinen vahvuus, Tampereen maine kasvukeskuksena 

ja koulutuskaupunkina, verkostoituminen ja seudullisuus, kestävän kehityksen 

ajatus, kansainvälistyminen ja kunnallinen demokratia. 

• Toimialan tavoitteiden saavuttamista vaikeuttavia toimintaympäristön tekijöitä ja olosuhteita 

(uhat) ovat muun muassa palvelujen rahoitusongelmat, syrjäytyminen ja polarisaatio, 

kunnallisten palvelujen ja yksityisten sekä kolmannen sektorin palvelujen vastakkainasettelu, 

pahenevat ongelmat (turvattomuuden lisääntyminen, rikollisuus, huumeet), 

hallitsemattomasti lisääntyvä maahanmuutto sekä mielenterveysongelmien kasvu 

ja hoidon väheneminen. (Sosiaali- ja terveystoimen strategia 2002.) 

Useissa strategioissa painotetaan sitä, että erilaiset syrjäytymismuodot näkyvät yleensä välittömästi 

sosiaalija terveystoimen palvelutarpeiden kasvuna. Syrjäytymiskehitystä edistävinä 

tekijöinä mainitaan yleisimmin mielenterveys- ja päihdeongelmien lisääntyminen. 

Huomiota saavat myös lasten ja nuorten psyykkisen pahoinvoinnin lisääntyminen sekä masennus 

yleisenä työkyvyttömyyden syynä. Tulevaisuuden uhkiin ja erityisesti palveluiden 

kysyntään vastaamiseksi strategioissa korostetaan henkilöstön saatavuuden ja työntekijöiden 

hyvinvoinnin turvaamista myös jatkossa. (Sosiaali- ja terveystoimen strategia 2002, 

Perusterveydenhuollon strategia 2002 & Sosiaalityön strategia 2002.) 

16

Tampereen kaupungin päihdepoliittinen suunnitelma 

Päihdepoliittisen suunnitelman arvoina mainitaan tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus sekä 

vastuullisuus. Ensimmäisen arvon mukaisesti jokaisella kuntalaisella tulee olla oikeus ja 

mahdollisuus saada asiallista ja oikeaa tietoa päihteistä henkilökohtaisten päätöstensä perustaksi. 

Samoin kaikilla kuntalaisilla on oikeus hoitoon asuinpaikasta, yhteiskunnallisesta 

asemasta tai varallisuudesta riippumatta. Vastuullisuudella tarkoitetaan sitä, että kuntalaisilla 

on yhteinen vastuu lähimmäisistä ja heidän hyvinvoinnistaan, vaikka toisaalta jokainen 

ihminen on lopulta itse vastuussa omasta elämästään ja omista valinnoistaan. (Tampereen 

kaupungin päihdepoliittisen suunnitelma 2000, 8.) 

Tampereella on kehitetty päihdehoitojärjestelmää ennakoivasti ja osaamista myös huumehoidoista 

on karttunut jo ennen käyttäjien määrän kasvua nykyiselle tasolle. Hoitojärjestelmän 

ongelmakohtia löytyi vuonna 2000 niin katko- kuin kuntoutushoidosta, avo- ja laitoshoidon 

järjestämisestä, jatkohoidon organisoinnista ja hoitojatkumoiden rakentamisesta 

yleisesti. Hoitojatkumoiden pullonkauloja olivat riittävän varhainen hoitoonohjaus, hoidontarpeen 

arviointi, akuuttiin tarpeeseen vastaaminen ja pitkäaikaisen sosiaalisen tuen 

puute. Suunnitelman mukaan päihdepalveluissa ei ollut riittävästi osaamista huumeiden 

käyttäjien kohtaamisessa ja hoitamisessa, jolloin huumeiden käyttäjät siirrettiin esimerkiksi 

omalääkäriltä Paussin lääkärin vastaanotolle. Järjestelmä ei vastannut riittävästi äkkinäisen 

avun tarpeeseen, ja huumeiden käyttäjät hakivat apua vieroitusoireisiin ja muihin kriisitilanteisiin 

terveydenhuollon päivystyksestä. Lisäksi ilman käytön lopettamismotivaatiota 

hoitoa hakevat asiakkaat olivat vaikeasti hoidettava ryhmä, jonka hoitoeettisiä kysymyksiä 

ei oltu ratkaistu ja jolle ei ollut laadittu omia hoitokäytäntöjä. Suunnitelman mukaan tämä 

aiheutti sekä sattumanvaraisuutta asiakkaiden kohtelussa että asiakkaiden ja hoitohenkilöstön 

turhautumista. Ratkaisuna ongelman hallintaan tarjottiin ilman ajanvarausta toimivaa 

hoitopistettä, jossa tehtäisiin myös hoidontarpeen arviointia. (Tampereen kaupungin päihdepoliittisen 

suunnitelma 2000.) 

17

A-klinikkasäätiön Matala paikallisena sovellutuksena 

A-klinikkasäätiön ja A-klinikoiden asemaa Suomen päihdepalveluissa kuvaavan artikkelin 

mukaan A-klinikkasäätiö on vuodesta 1955 lähtien rakentanut toimintaansa korostamalla 

ei-lääketieteellisiä lähestymistapoja ja sosiaalista asiantuntemusta. Hoitotyön arvoiksi 

omaksuttiin vapaaehtoinen hoitoon tulo, laitostamisen vastustaminen, aiempaa terapeuttisemmin 

orientoitunut sosiaalityö (social case work) ja moraalisesti neutraalin asennoitumisen 

periaatteet. Huumeiden käytön kasvu on lisännyt lääkäreihin ja lääketieteellisiin hoitomalleihin 

kohdistuvia odotuksia, joihin myös pian 50 vuotta täyttävä järjestö on vastannut. 

Hoitoideologiassa kunnioitetaan edelleenkin kokonaisvaltaista otetta, jossa huomioidaan 

huumeista irti pääsemisen (vieroittamisen) lisäksi myös syrjäytymistä edistävien tekijöiden 

poistamiseen ja kuntoutumista edistävien tekijöiden vahvistamiseen. (Murto 2002, 173.) 

Järjestön internet-sivujen mukaan A-klinikkasäätiön toiminta tähtää päihde- ja riippuvuusongelmaisten 

ja heidän läheistensä aseman parantamiseen vaikuttamalla yhteiskuntapolitiikkaan 

sekä tarjoamalla monipuolisia ja luottamuksellisia hoitopalveluita päihde- ja 

muista riippuvuusongelmista kärsiville (www.a-klinikka.fi). A-toimen edustajan mukaan 

A-klinikkasäätiöön toimintaa ohjaavat sosiaalityön arvot, kuten itsemääräämisoikeus ja 

vapaaehtoisuus. Tavoitteena on auttaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevia ja vähintäänkin 

lievittää heidän tuskaansa (harm reduction). Samoin Matalan työntekijät kertovat, 

että Matalan päihdetyössä painottuu haittojen minimointi eli sairauksien ehkäisy ja hengissä 

pitäminen: 

”ei kaikki lopeta käyttöä tai ei halua lopettaa vielä, mutta siihen asti on tär 

keää säi-lyä hengissä, kun on valmis tekemään jotain elämänsä hyväksi”. 

A-klinikkatoimen edustajan mukaan Matalassa on käytössä sosiaalihuollon organisaatiomalli, 

mutta toiminnassa korostuvat moniammatillisuus ja poikkitieteellisyys, eli sosiaalija 

terveyspuoli näyttäytyvät yhtä vahvana. Asiakas voi lähteä hakemaan apua fyysisiin, 

psyykkisiin tai sosiaalisiin ongelmiinsa, ja tarvittavat toimenpiteet (päihde-, terveyden- tai 

sosiaalihuollolliset) valitaan sen mukaan, missä järjestyksessä ongelmia lähdetään hoitamaan. 

Matalan sisällöllisen suunnitelman mukaan matalan kynnyksen hoitopiste vastaa lähinnä 

huumeidenkäyttäjien tarpeisiin, mutta palveluja voivat käyttää muutkin päihdeongelmaiset. 

Matalan kynnyksen hoitopisteessä suunnitellaan hoitokäytäntöjä myös asiakkaille, jotka 

18

eivät pidä mahdollisena päihteiden käytön lopettamista ja elämäntavan muuttamista, mutta 

jotka tarvitsevat kuitenkin palveluita. Matalan kynnyksen hoitopiste toimii ympäri vuorokauden 

ja tavoittaa asiakkaiden tarpeita myös virka-ajan ulkopuolella. Asiakas voi tulla 

hoitoon ilman ajanvarausta omasta aloitteestaan tai muiden viranomaisten ohjaamana. 

1.2 Arvioinnin toteuttaminen 

Tutkimuksen tavoitteena on arvioida Matalan kynnyksen toimipisteen mahdollisuuksia 

kohdata asiakkaiden erilaisia tarpeita ja motivoida heitä hoitoon. Muita tutkimuskysymyksiä 

ovat Matalan rooli osana Tampereen huumehoitojärjestelmää ja hoitopisteen henkilökunnan 

kokemukset valittujen työmenetelmien toteuttamisesta ja vaikuttavuudesta. 

Toimintalinjoja ei oltu muotoiltu tarkasti ennen hoitopaikan aloittamista, vaan työmenetelmiä 

ja toimintatapoja kokeiltiin, muutettiin ja luotiin kehittämishankkeen aikana. Tästä 

johtuen hoitopaikkaa haluttiin arvioida heti toiminnan aloittamista lähtien (1.7.2002). Uuden 

palvelun vaikuttavuudesta olivat kiinnostuneita myös rahoittajat eli Tampereen kaupunki 

ja Raha-automaattiyhdistys. Arvioinnin ensisijaisena tarkoituksena oli kuitenkin 

tuottaa tietoa Matalan henkilökunnalle oman kehittämistyön tueksi. 

Matalan kynnyksen arviointitutkimuksessa tarkastellaan hoitopisteen tavoitteita, työmenetelmiä 

sekä toteutusta (ks. Vedung 2000). 

1. Tavoitearvioinnin avulla pyritään selvittämään ovatko toiminnalle asetetut tavoitteet 

mahdollisia, yhdensuuntaisia ja keskenään ristiriidattomia. 

Matalan tavoitteet on määritelty tarkoin sisällöllisessä suunnitelmassa sekä suuntaa antavasti 

Tampereen kaupungin päihdepoliittisessa suunnitelmassa. Tarkastelukohteena on 

asiakirjojen sekä käytännön työn vastaavuus. 

2. Tavoite-keinoarvioinnilla selvitetään saavutetaanko valituilla toimenpiteillä tavoitteiden 

suuntaisia tuloksia, kuten pystyykö Matala vastaamaan asiakkaiden tarpeisiin ja motivoimaan 

heitä hoitoon. 

Perusajatuksena on tutkia, onko valittujen toimenpiteiden ja toivottujen vaikutusten välillä 

empiiristä yhteyttä. Hoitopaikka ei ole tarkoituksenmukainen, jos asiakkaat eivät hakeudu 

19

sinne. Tilanne on myös ongelmallinen, jos muu palvelukenttä ei pysty tarjoamaan katkaisuja 

kuntoutushoitoa Matalasta ohjatuille asiakkaille. 

3. Toteutusarvioinnin avulla pyritään selvittämään missä määrin ja minkä laatuisina suunnitellut 

toimenpiteet ovat käytännössä esiintyneet. 

Merkittäviä arviointikohteita ovat millaisiksi suunnitellut palvelut ja työmenetelmät ovat 

muotoutuneet, miten nykyinen huumehoitojärjestelmä vastaa mahdolliseen hoidon kysynnän 

lisääntymiseen sekä miten verkostoituminen ja poikkihallinnollinen yhteistyö kehittyvät. 

1.3 Arviointikohteet ja aineisto 

Matalan kynnyksen hoitopistettä arvioidaan toimipaikan, asiakkaan sekä Tampereen päihdehoitojärjestelmän 

näkökulmasta. Aineisto koostuu henkilökunnan haastatteluista, asiakasja 

sidosryhmäkyselyjen vastauksista sekä tilastoista. Tutkija osallistui Matalan seurantaryhmän 

kokouksiin sekä työyhteisön suunnittelupäiviin, ja raportissa käytetään näissä tilaisuuksissa 

käytyjä keskusteluja ja tuotettua kirjallista materiaalia tausta-aineistona. 

Koko henkilökunta haastateltiin ensimmäisen kerran kesäkuun lopulla 2002 eli muutama 

vuorokausi ennen kuin Matalan kynnyksen toimipaikka avattiin. Arvioinnin kannalta pidettiin 

tärkeänä, että henkilökuntaa kuullaan jo ennen toiminnan aloittamista, jotta heidän ajatuksensa 

koskien käytännön työn ongelmia ja mahdollisuuksia, yhteistyöodotuksia ja toiminnan 

resursseja tulevat huomioiduksi toiminnan arvioinnissa ja kehittämisessä. Tarkoituksena 

oli kerätä tietoa henkilökunnan odotuksista, peloista, toiveista sekä huumetyöhön 

liittyvistä arvostuksista. Lisäksi tavoitteena oli tuoda arviointitutkimus ja tutkimuksen tekijä 

lähelle tutkimuskohteen arkea ja tutustua toisiinsa. 

Toinen haastattelukierros tehtiin keväällä 2003. Neljä työntekijää vastasi kysymyksiin kirjallisesti. 

Kysymykset koskivat henkilökunnan kokemuksia työskentelystä Matalassa ja 

toiminnan vaikuttavuudesta, toiminnan resursseja, matalan kynnyksen periaatteen toteutumista 

ja merkitystä, kehittämisideoita ja toimintatapoja erilaisissa asiakastilanteissa. Kummallakin 

kerralla käytettiin samaa kysymysrunkoa (liite 1), jotta saatiin selvitettyä erilaisten 

tavoitteiden, odotusten ja vaikeuksien toteutumista. Lisäkysymyksiä nousi esiin haastatelta- 

20

vien oman ja muiden työntekijöiden kerronnan perusteella. Toisella haastattelukerralla 

työntekijöitä pyydettiin lisäksi itsearvioimaan Matalan toimintamuotoja ja käytäntöjä samoilla 

kysymyksenasetteluilla, joita asiakaskyselylomakkeessa käytettiin. Haastattelut litteroitiin 

ja purettu teksti analysoitiin Nvivo-ohjelman avulla. Aineistosta nousi erilaisia teemoja, 

joita seuraamalla muodostui tämän raportin rakenne. Luvut 2-7 rakentuvat haastatteluissa 

eniten käsiteltyjen ydinasioiden, ei kyselylomakkeen teemojen, mukaisesti. Tutkimusraportissa 

on käytetty joitain suoria lainauksia Matalan työntekijöiden haastatteluista, 

mutta niitä ei ole merkitty koodeilla (esimerkiksi H1, H2 jne. tai työtehtävän mukaan) tunnistettavuuden 

välttämiseksi. 

Sidosryhmäkyselyssä (liite 2) tiedusteltiin mahdollisia muutoksia palveluiden kysynnässä 

viimeisen vuoden aikana, Matalan vaikutusta omiin palveluihin ja palveluketjuihin, kokemuksia 

onnistuneista tai kehittämistä vaativista yhteistyömuodoista sekä toiveita Matalan 

toimintaa kohtaan. Kysely lähetettiin Matalan seurantaryhmään kuuluvien toimijoiden lisäksi 

muiden tamperelaisten päihdehoitopalveluiden, järjestöjen, kunnan sosiaalitoimistoiden 

ja mielenterveyspalveluiden edustajille. Vastauslomakkeita lähetettiin vuoden 2003 

kesällä 52 kappaletta ja niitä palautui 31 vastausprosentin ollessa 60 prosenttia. 

Matalan asiakaskyselyllä (liite 3) pyrittiin selvittämään millaisissa elämäntilanteissa asiakkaat 

hakeutuvat Matalaan, minkälaisia huumehoitojärjestelmän palveluita he arvelevat tarvitsevansa 

sekä minkälainen huumeja hoitohistoria heillä on takanaan. Asiakaskyselyssä 

tiedusteltiin asiakkaiden kokemuksia Matalan palveluista, aikaisemmista hoitoprosesseista 

ja hoitoon hakeutumisesta. Lisäksi selvitettiin heidän elämäntilannettaan sekä toiveitaan 

Tampereen hoitopalvelujärjestelmää kohtaan. Matalan asiakaskyselyyn vastasi 86 henkilöä, 

joista naisia oli 34 ja miehiä 52. Vanhin asiakas oli syntynyt vuonna 1946 ja nuorin 1985. 

Kyselyyn vastanneista 77 oli tamperelaisia ja 7 asui muualla Pirkanmaalla. 

21

Aineiston keruumetodi N Kiinnostuksen kohde 

Henkilökunnan haastattelut 30 Kokemukset matalan kynnyksen toimenpiteiden 

vaikuttavuudesta ja työskentelytavoista 

Henkilökunnan antamat kirjalliset 

vastaukset 

4 Kokemukset matalan kynnyksen toimenpiteiden 

vaikuttavuudesta ja työskentelytavoista 

Sidosryhmäkysely 31 Matalan vaikutukset, tyytyväisyys työtapoja kohtaan 

ja kehittämisideat 

Asiakaskysely 86 Tyytyväisyys Matalan palveluita kohtaan, huumeja 

hoitohistoria 

Taulukko 1: Matalan seurantatutkimuksessa käytetty aineisto 

2. Matalan rooli palveluiden tuottajana 

Sisällöllisen suunnitelman mukaan Matalan kynnyksen hoitopisteen ensisijainen tehtävä on 

hoidontarpeen arviointi, hoitoon motivointi ja asiakkaan tarpeita vastaavan hoitopaikan 

löytäminen. Matala toimii lähinnä hoitoon ohjaavana tahona, jolloin asiakas ohjataan Matalasta 

olemassa oleviin hoitopaikkoihin, mutta myös muista hoitopaikoista uloskirjoitetut 

ja poispudonneet voidaan ohjata matalan kynnyksen hoitopisteeseen. Matalan kehittämishankkeen 

tarkoituksena on myös kehittää uusia palveluita ilman käytön lopettamis- ja hoitomotivaatiota 

oleville huumeiden käyttäjille. Toinen merkittävä tehtävä on siten huumeiden 

käytöstä aiheutuvien haittojen minimointi eli asiakkaiden terveydestä sekä psykososiaalisesta 

hyvinvoinnista huolehtiminen. Haittojen vähentämisen toimenpiteisiin liittyvät 

myös käyttäjien läheisten tukeminen. 

Toisella haastattelukerralla, Matalan toimittua vuoden ajan, työntekijät näkivät Matalalla 

olevan samanaikaisesti kaksi perustehtävää; kriisiapuun vastaaminen matalan kynnyksen 

periaatteella ja toisaalta hoidontarpeen arvioiminen ja hoitoon ohjaaminen. Nämä perustehtävät, 

kontaktin luominen ja muihin palveluihin ohjaaminen, sisältävät useita erilaisia 

työmuotoja. Työn tehokkuuden takaamiseksi toimintoja haluttiin rajata ja keskittyä vain 

tiettyihin palvelutuotteisiin. Työntekijät painottivat sitä, että Matala ei tule vähentämään 

laitoskuntoutuksen tarvetta tai tuottamaan säästöä päihdehuollon budjettiin, vaan päinvastoin 

kulut kasvavat aluksi ja säästöä tulee vasta pitkällä tähtäimellä. Työntekijöiden mielestä 

Matala täydentää Tampereen päihdepalvelukenttää, ei korvaa muita paikkoja. Suurim- 

22

pana parannuksena alkuhaastattelussa pidetään asiakkaiden kohtaamista ilta- ja yöaikaan. 

Ympärivuorokautisen toiminnan toivottiin mahdollistavan uusien toimintamallien luomisen 

asiakkaiden kriisitilanteisiin. Merkittävänä tuloksena pidettiin sitä, että Matalan tukisuhteessa 

asiakas alkaisi luottamaan hoitopalveluihin. Tätä kautta asiakas voitaisiin ohjata 

hoitoon suunnitelmallisesti, koota verkosto ennen hoidon alkua ja seurata hoidon etenemistä. 

Työntekijöiden mielestä heillä on muita toimipisteitä enemmän resursseja kohdata ja kuunnella 

asiakkaita. Alueellisissa sosiaalitoimistoissa ei ehditä paneutua asiakkaan elämätilanteeseen 

syvällisesti, koska vastaanottoaika kuluu toimeentulo- ja muiden raha-asioiden 

hoitamiseen. Matalan sosiaalityöntekijät eivät hoida asiakkaan rahaliikennettä, joten aikaa 

riittää myös psyykkisen ja sosiaalisen tilanteen kartoittamiseen. Erään työntekijän mukaan 

”koko yhteiskunnan ongelma että ihmiset ovat yksinäisiä, vaikka virkamies antaa sille puolituntia 

tai tunnin, niin se on edelleenkin yksinäinen”. 

Sidosryhmien mielestä Matalan rooli ja merkitys Tampereen huumehoitojärjestelmässä 

näyttäytyy asiakaslähtöisesti eli yleisimmin tärkeimpänä roolina pidetään sitä, että asiakkaalla 

on matalan kynnyksen ensikontaktipaikka, johon on helppo mennä ja josta saa nopeasti 

apua (myös kriisitilanteissa) ilman ajanvarausta. Lisäksi Matala on hoitoonohjauspaikka, 

jossa tehdään hoidontarpeen arviointi ja ohjataan motivoitunut asiakas hoitoon. Kolmanneksi 

Matalan nähtiin olevan tärkeä motivointipaikka, jossa kohdataan motivoitumattomia 

asiakkaita sekä tukee heidän läheisiään. Neljänneksi Matala on turvaverkko, johon 

voi palata, jos suunniteltu hoito syystä tai toisesta keskeytyy. Erityisen hyvänä pidettiin 

sitä, että asiakkaan on helppo tulla paikkaan, jossa on kaikki huumehoitoon liittyvät toimenpiteet, 

kuten lääkärin ja sosiaalityöntekijän palvelut, keskitettyinä yhteen toimipisteeseen. 

2.1. Nervin rooli Matalan rinnalla 

Työntekijät pohtivat alkuhaastattelussa mahdollisuutta yhdistää neulojen ja ruiskujen vaihtopiste 

Nervin ja Matalan toiminnot fyysisesti samoihin tiloihin. Tällöin terveysneuvontapalveluita 

ja välineiden vaihtoa voitaisiin tehdä ympäri vuorokauden ja laajemmalla palveluvalikoimalla. 

Toimintojen yhdistämisen avulla työvoiman liikkuminen eri toimipisteiden 

23

välillä loppuisi, ja henkilöstöä voitaisiin keskittää siihen toimintaan, jossa kullakin hetkellä 

olisi kysyntää. Työvoiman siirtäminen kesken päivän toiseen yksikköön koettiin hankalaksi, 

koska ”molemmissa paikoissa tehdään päivystysluonteista palokuntatyötä”, ja tietty 

määrä henkilökuntaa on oltava paikalla odottamassa mahdollista asiakasruuhkaa. Tosin osa 

henkilökunnasta ei ollut halukas tekemään sellaista haittojen vähentämistyötä, johon sisältyy 

puhtaiden välineiden vaihtoa ja vähemmän haitallisten piikittämistapojen neuvomista. 

Asiakkaiden näkökulmasta ei pidetty mielekkäänä sitä, että he saisivat tarvitsemiaan palveluita 

henkilökunnalta, joka vastustaa käyttämiään työmuotoja. Työntekijät ajattelivat, että 

ainoastaan siinä tapauksessa, että koko henkilökunta mieltäisi matalan kynnyksen toimintaan 

kuuluvan haittojen minimoinnin, Nervin ja Matalan toimipisteiden yhdistämistä voisi 

harkita. 

Toimintojen yhdistämisen kannalta pidettiin hankalana sitä, että jos Matala halutaan profiloida 

puhtaasti hoitoonohjauspaikaksi aktiivikäytöstä irtihaluaville, niin voisi olla ristiriitaista 

tarjota osalle asiakkaista haittojen minimointipalveluita samoissa tiloissa. Toimipaikoilla 

on yhteisiä asiakkaita, jotka käyvät avokuntoutuksessa tai hoidon suunnittelussa 

Matalassa ja samanaikaisesti vielä aktiivikäyttövaiheessa käyttävät Nervin palveluita. Terveysneuvonnan 

tarjoaminen vaarantuisi niiden asiakkaiden kohdalla, jotka eivät ole vielä 

täysin varmoja hoitohalukkuudestaan, jos he eivät kehtaisi samalla asioimisella pyytää 

puhtaita välineitä. Nervin palvelut eivät suuntaudu suoranaisesti huumeongelmien hoitoon, 

joten eri pisteessä asioiminen saattaa olla selkeämpi ratkaisu asiakkaalle, joka haluaa hakeutua 

ja kiinnittyä hoitoon. 

Moni työntekijä piti tärkeänä alkuhaastattelussa, että Matalassa annettaisiin rokotuksia, 

koska tartuntatautien ehkäisy kuuluu matalan kynnyksen palveluihin. Rokotusten hakeminen 

olisi asiakkaille hyvä syy ottaa kontakti Matalaan, eikä niiden asiakkaiden, jotka haluavat 

irtautua aktiivikäytöstä, tarvitsisi käydä enää Nervissä. Rokotusten antaminen tarjoaisi 

hyvän keskustelupohjan asiakkaan ja sairaanhoitajan välille, ja samalla sairaanhoitajien 

taidot pysyisivät tallella. Toisella haastattelukerralla sairaanhoitajat kokivat, että rokotukset 

on syytä järjestää edelleenkin Nervissä, koska Matalassa ei ole riittävästi työvoimaa. Päihdehuollossa 

aikaisemmin työskennelleiden henkilöiden mukaan asiakkaat ovat huolissaan 

terveydestään, vaikka eivät pystyisi lopettamaan käyttöä. Matalan työntekijät kertoivat antavansa 

terveysneuvontaa resurssiensa mukaan, mutta luottavansa siihen, että ainakin suonensisäisesti 

huumeita käyttävät saavat asianmukaista neuvontaa Nervissä. Vähemmän 

24

haitallisten pistämistapojen ja vaihtoehtoisten käyttötapojen opastamisen ajateltiin kuuluvan 

ensisijaisesti Nervin työtehtäviin, ja Matalassa sitä toteutettiin työntekijöiden henkilökohtaisten 

intressien mukaisella intensiteetillä. 

Asiakaskyselyn mukaan viidesosa (N=17) asiakkaista oli samaa mieltä siitä, että Matalasta 

tulisi saada samoja palveluita kuin Nervistä. Lähes puolet vastaajista oli vastakkaista mieltä 

(N=39). 2 Asiakkaat pelkäsivät, että Matalan ilmapiiri muuttuisi levottomaksi ja siellä alettaisiin 

välittämään aineita. Valtaosa asiakkaista vastusti ruiskujen vaihtoa Matalassa, mutta 

osa kaipaisi verikokeiden ottoa, testaamista ja vitamiinien jakamista. Yli puolet vastanneista 

(N=40) oli tyytyväisiä Matalasta saatuun terveysneuvontaan. 

3. Matalan palvelut 

Matala tavoitti ensimmäisen puolen vuoden (1.7-31.12.2002) aikana 422 asiakasta. Vuonna 

2003 toimipisteessä kävi 572 eri asiakasta, joista 501 oli tamperelaisia, 46 ostopalvelusopimuskuntalaisia 

ja 25 muiden kuntien asukkaita. Vuonna 2002 asiakaskäyntejä kertyi 5661 

ja vuonna 2003 yhteensä 12 380 käyntiä. Kuukausittain eriteltynä voidaan havaita, että 

käyntihuiput (1229-1341 käyntiä) ajoittuivat loka- ja helmikuuhun ja kesäkuukausina oli 

hiljaisempaa (775-910 käyntiä). Alkuperäisen arvion mukaan Matalassa ajateltiin asioivan 

noin 20 asiakasta vuorokaudessa, jolloin vuodessa käyntejä olisi kertynyt 7 000 – 8 000 

(Aamulehti 02.07.2002). Etukäteisarvion ja todellisen käyntimäärän erotus oli noin 4 400 – 

5 400 asiakaskäyntiä. 

Matalan henkilökunnan laatiman kuvion (ks. sivu 27) mukaan Matalan palvelutuotteita ovat 

kohtaaminen, avokuntoutus, hoitoonohjaus, arviointiyksikkö sekä Nervin palvelut. Palveluita 

tarjotaan asiakaslähtöisesti hänen hoitomotivaationsa mukaisesti. Jos asiakas ei ole 

halukas aloittamaan hoitoprosessia tai tiivistä asiakassuhdetta hoitoja tukipalveluihin, 

mutta tarvitsee silti palveluita, hän voi asioida Nervin lisäksi Matalan kohtaamistilassa Lorvissa. 

Siinä vaiheessa kun asiakas haluaa yrittää käytön vähentämistä tai lopettamista, hä- 

2 Mielipiteet vaihtelivat varsin paljon vastattaessa väittämään "Matalasta täytyisi saada samoja palveluita kuin 

Nervistä". Täysin samaa mieltä oli kymmenen asiakasta ja seitsemän oli jokseenkin samaa mieltä. 25 vastaajaa 

ei osannut sanoa, 15 oli jokseenkin eri mieltä ja 24 oli täysin eri mieltä. 

25

nen tilanteensa arvioidaan ja otetaan Matalan arviointiyksikköön tai avokuntoutukseen eli 

tukikeskusteluiden ja –lääkityksen piiriin tai ohjataan muihin hoitopaikkoihin. Matalan palvelut 

keskittyvät lähinnä näihin kahteen vaiheeseen eli hoitomotivoitumattomien kohtaamiseen 

sekä motivoituneiden hoidontarpeen arviointiin ja hoitoon ohjaukseen. Ne asiakkaat, 

jotka tarvitsevat ja haluavat avokuntoutuksen sijaan laitoskuntoutusta, ohjataan Matalasta 

muihin päihdehuollon palveluihin. Raitistuneet henkilöt hankkivat vertaistukea ja jatkokuntoutusta 

pääasiallisesti NA-ryhmistä ja muilta jatkohoitoon keskittyneiltä palveluntuottajilta. 

Asiakaskyselyn mukaan suurin osa asiakkaista käytti Matalan palveluista vastaushetkellä 

lääkehoitoa (N=45) ja tukikeskusteluita (N=44). Kolmanneksi yleisimmin asiakkaat asioivat 

jatkohoidon suunnitteluun tai hoitoon lähtöön liittyvissä asioissa (N=31). Muut syyt 

olivat asiointi sosiaalityöntekijällä (N=24), terveydenhuolto (N=16) ja akupunktio (N=16). 

Avovastauksissa asiakkaat (N=13) kirjoittivat käyvänsä Matalassa sosiaalisen kanssakäymisen 

takia; kahvin juonnin ja istuskelun ohella he halusivat päästä kontaktiin henkilökunnan 

kanssa 3 . 40 asiakasta ilmoitti tulleensa Matalaan ensimmäisellä kerralla saadakseen 

lääkettä. Näistä henkilöistä 25 sai Matalassa vastaushetkellä tukilääkitystä ja loput 15 asiakasta 

käytti lääkityksen sijasta jotakin muuta palvelua, kuten tukikeskusteluita, jatkohoidon 

suunnittelua tai asiointia sosiaalityöntekijän vastaanotolla. Kaikki lääkityksessä olevat asiakkaat 

kävivät myös tukikeskusteluissa ja monella oli jatkohoitoprosessi kesken. 30 asiakasta 

tuli Matalaan ensimmäisellä kerralla päästäkseen huumehoitoon. Näistä kuudellatoista 

oli hoitoprosessin suunnittelu käynnistynyt vastaushetkellä. Loput olivat Matalassa avokuntoutuksessa 

tai käyttivät muita Matalan palveluita, kuten akupunktiota tai sosiaaliterapeutin 

apua elämäntilanteen järjestelyssä. 

3 Avovastauksissa muuksi syyksi mainittiin mm. "tukikeskustelu kahvitellessa", "kahvi ja seura" ja "täällä 

saa olla ja jutella". 

26

ASIAKKAAN PROSESSI JA MATALA 

TASAPAINO 

Vertaistuki 

Jatkokuntoutus 

EI 

Lorvi (kohtaaminen) 

Nervi 

KYLLÄ 

Kuntoutus 

EH- 

Avokuntoutus 

Arviointiyksikkö 

Hoitoonohjaus 

A) KOHTAAMINEN 

- Välittää välittämään itsestä 

- Asioita puhutaan alkuun 

- Tarinoiden lihottaminen 

- Erityisesti Lorvi ja Nervi 

B) AVOKUNTOUTUS 

- Tilanteen kartoitus 

- Oma (t) kanssakulkija(t) 

- Yksilö- ja pienryhmäkeskustelut 

- Ryhmät 

- Lääkitys 

C) HOITOONOHJAUS: Pääsy tarpeen mukaiseen hoitopaikkaan 

D) ARVIOINTIYKSIKKÖ 24 H 

- toistaiseksi suljettuna yksikön säästöjen vuoksi 

- arvioi ympärivuorokautisesti hoidon tarvetta 

- hoitaa vieroitusoireita 

- synnyttää toimivan jatkosuunnitelman 

E) NERVI: neulojenvaihto ja terveysneuvonta 

Kaavion laatineet Simula & Perkiö / 

Matala 

27

3.1 Terveydenhuolto: laastaria ja lääkkeitä 

Matalassa sairaanhoitajat ottavat huumeseuloja ja pikatestejä hoidollisessa mielessä asiakkaan 

lähtiessä hoitoon, tullessa Matalan osastolle ja avolääkityksen aikana. Vaikka Matalassa 

ei tarjottu näytteidenantomahdollisuutta automaattisesti kaikille palvelua kysyville, 

niin tukisuhteessa oleville asiakkaille haluttiin antaa mahdollisuus näytteiden ottoon samassa 

paikassa sekä hoitoon lähtiessä että hoitoprosessin aikana. Sairaanhoitajat kertovat toimivansa 

”laastarilinjalla”, eli työhön kuuluu haavojen puhdistamista ja sitomista sekä tikkien 

poistamista, mutta suurempitöiset tai vakavammat sairaudet, kuten vaikeat suonitulehdukset, 

ohjataan hoidettavaksi Hatanpään terveysasemalle. Raja kulki siinä, että Matala ei 

ole päivystyspoliklinikka tai sairaala, vaikka siellä voidaan hoitaa ruhjeita, haavoja ja muita 

sellaisia vammoja, jotka "hoituisivat kotihoidolla, mutta asiakkailla ei ole sitä kotia, missä 

vammoja hoitaa". 

Lääkityksen suhteen kynnystä haluttiin pitää korkeana, koska työntekijät uskoivat, että asiakkailla 

voi olla kohtuuttomia vaatimuksia. Ensimmäisellä haastattelukerralla työntekijöiden 

mielestä Matalan lääkepolitiikka määrää, mitkä asiat työssä painottuvat ja millaisia 

asiakkaita hakeutuu. He arvelivat, että jos heillä olisi täysin lääkkeetön linja, niin merkittävä 

asiakasryhmä karsiutuisi kokonaan pois. Bentsodiatsebiinien säännelty määrääminen 

nähtiin paremmaksi vaihtoehdoksi kuin se, että asiakkaat asioivat yksityissektorilla tai ostavat 

lääkkeitä kadulta ja joutuvat rahoitusmielessä tekemään rikoksia. Periaatteina pidettiin, 

että lääkkeitä määrätään rajoitetusti, reseptejä ei anneta mukaan, bentsodiatsebiiniylläpitohoitoa 

ei tarjota, lääkevieroitus on lyhytkestoista sekä lääkitystä vähennetään ajan kuluessa, 

jolloin perimmäisenä tavoitteena on lääkkeiden käytön lopettaminen. "Tiputusohjelman" 

pituudeksi ajateltiin noin 1-3 kuukautta, jonka jälkeen tarvittaessa hoitosuhde siirretään 

johonkin muuhun avo- tai laitoshoitoyksikköön. 

Voimakkaasti bentsodiatsebiiniriippuvaisten ja Subutexin käyttäjien lääkevieroitus koettiin 

hankalaksi ja riskialttiiksi muun muassa rinnakkaiskäytön sekä yksilöllisten toleranssien ja 

tarpeiden takia. Työntekijät pohtivat, mitä seurauksia sillä on, ettei kaikille asiakkaille anneta 

lainkaan lääkkeitä tai annetaan asiakkaan toivomaa pienempi annos. Sitoutuvatko asiakkaat 

laskemaan lääkitystään Matalassa suunnitellulla tavalla vai onko tarkoituksenmukaisempaa 

järjestää lääkkeiden pudotus laitoshoidossa? Pahimmassa tapauksessa asiakkaat 

eivät koe Matalassa määrättyä lääkemäärää riittäväksi ja hakevat lisälääkitystä yksityislää- 

28

käreiltä, jolloin lääkeannoksen laskeminen on aloitettava uudelleen käytetyn lääkemäärän 

noustua jälleen korkeaksi. Työntekijät epäilivät, että yksityislääkäreiltä saa helposti lääkkeitä, 

myös sellaisia, joita ei päihdehuollossa määrätä, jos vain osaa pyytää. Huumeiden 

käyttäjät tietävät paljon erilaisista lääkkeistä, niiden sivuvaikutuksista sekä siitä, mihin vaivoihin 

niitä voi saada. Erään työntekijän mielestä olisi ihanteellista, jos apteekkeihin saataisiin 

kattava maanlaajuinen järjestelmä siitä, mitä lääkettä kukin asiakas on saanut, minkä 

määrän ja mihin oireisiin sekä kuka lääkäri niitä on määrännyt. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus 

TEO ja sosiaalija terveysministeriö ovat esittäneet julkisuudessa saman 

suuntaisia toiveita ja ehdottaneet muun muassa lääkäreille ja apteekeille laillista mahdollisuutta 

saada tietoja potilaiden lääkemääräyksistä silloin, kun on perusteltua syytä epäillä 

lääkkeiden väärinkäyttöä (HS 15.11.2002, HS 7.1.2004). 

Eräs päihdehuollossa pidempään työskennellyt kertoi, että jotkut asiakkaat tulevat hakemaan 

bentsodiatsebiineja vastaanotolta, mutta keskusteltaessa muista vaihtoehdoista asiakkaat 

ovat saattaneet päättää, etteivät he enää halua käyttää niitä. Samoin, jos asiakas kertoo 

käyttävänsä huumeita pelkotilojen tai masennuksen lievittämiseen, työntekijät voivat opastaa 

vaihtoehtoisten pelonhallintakeinojen käyttöä. Lääkkeiden tarpeellisuutta ei suljettu 

pois, sillä lääkkeet auttavat jaksamaan kriisin yli, jolloin asiakas voi pysähtyä miettimään 

elämäntilannettaan. Tosin joidenkin työntekijöiden mielestä bentsodiatsepiinien määrääminen 

ei ole lääketieteellistä hoitoa, koska siinä ylläpidetään lääkeriippuvuutta. Heidän mielestään 

se ei ole varsinainen hoitotoimenpide, vaan haittojen vähentämisen nimissä toteutettavaa 

toimintaa, sillä lääkkeiden antamisen vahingolliset seuraukset on pienemmät kuin 

lääkityksen rajoittaminen. Samoin monien mielestä lääketieteellinen näkökulma dominoi 

pitkälti nykyistä hoitokeskustelua psykoterapian kustannuksella niin asiakkaiden kuin asiantuntijoidenkin 

keskuudessa. 

Työntekijät painottivat sitä, että lääkäri sopii asiakkaiden kanssa lääkkeiden haun tiheydestä 

ja lääkehoidon kestosta. Jos lääkäri ei ole paikalla, työvuorossa oleva henkilöstö päättää 

tiiminä lääkkeiden antamisesta asiakkaan kunnon ja hoitosuunnitelman etenemisen kannalta. 

Lääkkeiden haku on myös keino ylläpitää kontaktia asiakkaaseen, sillä siihen yhdistetään 

tiiviisti säännölliset yksilökeskustelut ja hoitosuunnitelman seuranta. Työntekijät kertoivat 

kysyvänsä asiakkailta rinnakkaiskäytöstä ja varmistavansa asian tarvittaessa testeillä. 

Positiivisen testituloksen jälkeen asiakkaan kanssa sovitaan lääkkeen haku seuraavalle päivälle, 

ja pidemmän tähtäyksen toimenpiteinä tiivistetään yksilökeskusteluja ja siirrytään 

29

takaisin päivittäiseen lääkkeiden hakuun. Päihtyneille lääkkeitä ei anneta, ja työntekijöiden 

mukaan asiakkaat ovat viimekädessä suostuneet tähän käytäntöön. Työntekijöiden mukaan 

hoidollisesti olisi arveluttavaa antaa vieroitusoireisiin määrättyjä lääkkeitä, jos asiakas 

edelleen käyttää laittomia aineita. 

Asiakaskyselyn mukaan 66 prosenttia (N=50) asiakkaista oli tyytyväisiä terveydenhoitoon, 

kolmasosa (N=23) ei osannut vastata ja kolme oli tyytymättömiä. Eräs asiakas kommentoi 

Matalassa asioimista seuraavasti: 

Vaikka jokapäiväinen "reissaus" (lääkkeidenhaku) onkin raskasta ja kallista 

linja-autokulujen takia, niin se on vain positiivinen asia, koska se motivoi liikkumaan 

ja muutoinkin hoitamaan asioita & virkistää mieltä ym.. 

Monien työntekijöiden mukaan yövuoron pois jäänti mahdollisti sen, että voitiin panostaa 

päivätyön kehittämiseen ja rakentaa uusia avokuntoutusmuotoja. Erityisesti niiden asiakkaiden 

kanssa, jotka eivät halunneet hoitoon, voitiin aloittaa avokuntoutus Matalassa. Avokuntoutusta 

haluttiin kehittää senkin takia, että kaikki käyttäjät eivät tarvitse laitoshoitoa, 

joten ratkaisuna olisi tarjota näille enemmän yksilökeskusteluja tai mahdollisesti ryhmätoimintaa. 

Työntekijöiden mielestä avokuntoutuksessa oleva määrä on pidettävä hyvin rajallisena. 

Heidän mielestään tukilääkityksen ja –keskustelun yhdistelmänä avokuntoutus 

tarjoaa hyvän mahdollisuuden tarkkailla avohoidon onnistumista. Jos asiakas ei selviydy 

avokuntoutuksessa, työntekijöiden mukaan heillä tulee olla rohkeutta ja uskallusta puuttua 

siihen; lopettaa avokuntoutus, ohjata asiakas laitoshoitoon tai hyväksyä se, että asiakas haluaa 

jatkaa huumeiden käyttöä. 

3.2 Arviointiyksikkö: hoidollinen suoja ja lyhyt katko 

Sisällöllisen suunnitelman mukaan asiakas voi olla seurannassa Matalan kynnyksen hoitopisteessä 

2-3 vuorokautta, jonka aikana arvioidaan alustava hoidontarve. Asiakas voi myös 

odottaa jatkohoitopaikkaan siirtymistä hoitopisteessä, ja esimerkiksi katkaisuhoito voidaan 

aloittaa siellä. 

Työntekijät olivat alkuhaastattelussa yksimielisiä siitä, että osastoa käytetään vain arvioinnin 

ja hoitoon lähdön tukena. Raja kulki siinä, että osastoa ei käytetä yömajana tai yleisenä 

30

”säilytyspaikkana”, vaan yöpymisellä ja asumisella on selkeä hoidollinen tarkoitus, kuten 

hoitoon lähdön varmistaminen. Hoidollisuus näyttäytyi myös siten, että asiakkaita otettiin 

sisälle tilanteessa, jossa hoidon suunnittelu vaati asiakkaan pysäyttämistä ja käytön katkaisemista 

tai hänellä oli akuutti kriisitilanne. Osastohoidon työkaluja olivat yksilöllisen hoitosuunnitelman 

laatiminen, yksilökeskustelut sekä jatkohoidon tarpeen arviointi ja hoitoonohjaus. 

Tarkoituksena oli, ettei osasto toimi varsinaisena katkohoitopaikkana, vaikka 

lääkkeiden tiputtaminen voitiinkin aloittaa muutama päivä ennen varsinaiseen hoitoon menoa. 

Arviointiyksikössä tapahtuvan hoidon ensisijaiset tavoitteet olivat päihteettömyyden 

saavuttaminen, strukturoidun päiväohjelman harjoittelu, asiakkaan tilanteen selkiytyminen 

ja tilanteen kriisiytymisen ennalta ehkäisy ennen katkaisu- tai kuntoutuspaikkaan pääsyä. 

Arviointiyksikkö toimi vajaa 10 kuukautta, ja palvelua käytettiin 463 yönä. Vuonna 2002 

siellä yöpyi neljän kuukauden aikana 67 asiakasta ja vuonna 2003 vajaa kuuden kuukauden 

aikana 94 asiakasta (283 hoitovuorokautta vuonna 2003). Työntekijät olivat pahoillaan 

osaston kiinnilaittamisesta, vaikka he eivät nähneetkään muuta vaihtoehtoa määrärahojen 

loputtua 4 - ”hyvä palvelu, mutta kallis”. Lisäksi työntekijämäärä ei riittänyt osaston ja avopalvelun 

pyörittämiseen. Osaston sulkemista pidettiin hankalana sekä asiakkaille että työntekijöille. 

Osasto tarjosi työntekijöille konkreettisen työkalun kriisitilanteissa olevien asiakkaiden 

pysäyttämiseen. Arviointiyksikön etuna oli myös se, että hoitoon lähdöt onnistuivat 

hyvin, ja osastolla voitiin aloittaa katkohoito. Asiakkaalla oli mahdollisuus jäädä osastolle 

muutamaksi vuorokaudeksi, ja tänä aikana moni tiedosti oman päihdeongelmansa: 

”monta kertaa pää selviää sen verran, että ymmärretään, että tarvitaan oikeasti 

hoitoa. Vaikea päivänmittaan pysähdyttää ketään miettimään näitä asioita, 

kun ovet käyvät jatkuvasti.” 

Osastolle otettiin tarkkailuun myös sellaisia asiakkaita, jotka olivat Matalan avolääkityksellä, 

ja joita epäiltiin oheiskäytöstä. Jotkut asiakkaat tulivat avo- tai laitoshoidon keskeyttämisen 

jälkeen osastolle muutamaksi päiväksi miettimään haluaako jatkaa entistä elämäntapaansa, 

palata hoitoon tai päätyä johonkin muuhun vaihtoehtoon. Yhtenä ehdotuksena 

palvelun pelastamiseksi mietittiin päiväsairaalan tyyppistä osastoa, mutta hankaluutena 

4 Aamulehti uutisoi 31.08.2003 tarpeesta palauttaa Matalan arviointiyksikön toiminta ennen talven tuloa. 

Artikkelissa "Rahapula muutti hoitopaikka Matalan kynnyksen korkeaksi" kritisoitiin päihdehuollon budjettia 

ja hoitoon pääsyn vaikeutta vuoden loppupuolella. 

31

pidettiin sitä, että ennestäänkin asunnottomuudesta 5 kärsivän asiakaskunnan pitäisi etsiä 

itselleen jokin muu yösija. 

Jotkut työntekijöistä olivat sitä mieltä, että he eivät ehtineet olemaan tarpeeksi osastolla 

olevien asiakkaiden kanssa. Myös eräs asiakas toivoi kyselyssä enemmän aikaa henkilökunnalta: 

”Kun on Matalassa ”sisällä” eli yöpymässä, olis kiva, jos henkilökunnalla 

olis aikaa ja jutella niiden kanssa muutakin kuin huomenta ja mites on päivä 

mennyt!” 

Toinen asiakas toivoi, että arviointiyksikön tilat pitäisi olla enemmän irrallaan muusta Matalan 

toiminnasta. Samoin jotkut sidosryhmien edustajat ehdottivat, että aktiivikäyttäjille ja 

hoitoon yrittäjille tulisi järjestää eri tilat. Kunnan ja järjestöjen päihdepalveluiden edustajat 

olivat myös harmistuneita osaston lakkauttamisesta ja toivoivat resursseja toiminnon palauttamiseksi. 

Moni heistä piti tärkeänä, että Matalassa olisi mahdollisuus yöpyä kriisitilanteissa 

eikä pelkästään arviointivaiheessa tai hoitoon lähtöä odottaessa. Yövuoron lopettamisessa 

nähtiin huonona puolena myös se, että samalla katkopaikat poistuivat. 

Toiminnan lopettaminen aiheutti sen, että erään työntekijän sanoin ”voi tuntua tyhjiltä sanoilta 

kohtaamiset joissakin tilanteessa, kun ei ole mitään konkreettista tarjolla”. Työntekijöitä 

harmitti oman työnsä kannalta se, että Tampereella ei ole muita vastaavia paikkoja, 

vaan asiakkaat on ohjattava Hatanpään terveysasemalle, kriisiryhmään, ensisuojaan tai kadulle. 

Osaston lakkauttamisen jälkeen työntekijät arvelivat hoitoon lähtemisen hidastuvan 

ja tulevan epävarmemmaksi, kun asiakkaat lähtevät hoitoon kadulta tai kodistaan. Samoin 

kaatuivat haaveet uudesta 6-paikkaisesta katkosta 6 Matalan yhteydessä, kun projektirahat 

eivät riittäneet 4-paikkaisenkaan osaston ylläpitämiseen. Suuri osa työntekijöistä oli sitä 

mieltä, että projektin kautta tulee näkyville tarve perustaa uusi katkaisuhoitopaikka. Vaikka 

5 Matalan työntekijöiden mukaan katuasunnottomuus on Tampereella harvinaista, mutta asunnottomuus on 

yksi keskeinen osa huumeiden käyttäjien elämää ja suuri joukko huumeiden käyttäjiä asuu väliaikaisissa ja 

puutteellisissa asunnoissa tai tuttavien luona. Työntekijät kertoivat toisella haastattelukerralla, että asiakkaiden 

asuntoasiat olivat pinnalla syksyllä 2003, mutta kesäisin ongelma helpottuu ilmojen lämmetessä eli käyttäjät 

yöpyvät ulkona. 

6 Tampereen katkotilanteen helpottamiseksi pohdittiin pienen 5-6 –paikkaisen katkon perustamista. Näin 

pienen osaston ei uskottu tuovan pitkäaikaista helpotusta katkotilanteeseen, mutta sitä voitaisiin tarjota niille 

asiakkaille, joiden psyykkinen ja fyysinen hoidontarve oli suurin ja joiden elämäntilanne oli epäinhimillinen 

(esim. asunnottomuus). 

32

osastolle ei voitu ottaa kerrallaan montaa asiakasta, niin näiden yksittäisten ihmisten kohdalla 

apu oli merkittävää. Eräs työntekijä antoi esimerkin: 

”Nytkin asiakas olisi varmaan kentällä, jollei osastoa olisi, vaikkakin kyse 

vain yhdestä ihmisestä. Kohta tulee 2 viikkoa kun ollut meillä, asunnoton ja ei 

oo saatu eteenpäin. Nyt pääsee sitten tuettuun asumiseen, aikaisemmin Kankaanpään 

hoitojakso alla, tuli retkahdus ja hakeutui itse tänne.” 

Työntekijöiden haastatteluissa esiintyi myös sellainen kanta, ettei katkaisuhoito ole enää 

matalan kynnyksen yksikön työtä. Tämän kannan mukaan omaa katkaisuhoitoyksikköä 

halutaan, koska vielä ei oltu ehditty kehittää omia työmuotoja hoitojonoissa oleville asiakkaille. 

Toisaalta 3-4 viikon jonotusaikaan toivottiin muutosta ja ratkaisuna pidettiin Matalan 

tekemää katkoa – ”osa hätäreaktiota, kun ei sinne katkolle pääse 2-3 päivän sisällä, 

niin se täytyy järjestää itse. Asiakkaan hätä ja kiire tarttuu”. Kolmannen arvion mukaan 

kyse ei ole vain paikkapulasta ja jonotusajasta, vaan halutaan muista katkaisuhoitopaikoista 

poikkeava, ”oman mallin mukainen” katkaisuosasto. Tällä tarkoitetaan katkaisuhoitoyksikköä, 

jossa olisi pelkästään huumeiden käyttäjiä, nuoret ja vanhemmat henkilöt olisivat eri 

osastoille, katko olisi ehdottomasti suljettu 7 ja hoitojaksot olisivat nykyistä pitkäkestoisempia. 

3.3 Kohtaamistila Lorvi: kahvia ja keskustelua 

Sisällöllisen suunnitelman mukaan 

Niin sanottu aulatoiminta tulee olemaan olennainen osa matalan kynnyksen 

hoitopisteen toimintaa. Asiakas otetaan vastaan mihin aikaan vuorokaudesta 

tahansa, kohtaaminen on vapaamuotoinen ja välitön ja lähtee asiakkaan tarpeista 

ja voinnista. Aulassa voi toimia ”aulaemäntä”, jonka johdolla asiakkaat 

muodostavat spontaaneja, hoidollisia ryhmiä. Asiakkaalla on mahdollisuus 

tutustua hoitopisteeseen nimettömänä, varsinaisissa hoitopalveluissa asiakas 

asioi kuitenkin nimellään. Sisääntulokäytäntö voisi olla esimerkiksi seuraavanlainen: 

sairaanhoitaja tekee alkuhaastattelun, asiakas siirtyy akupunktioryhmään 

ja sen jälkeen hän tapaa työntekijän, jonka kanssa tilannetta kartoitetaan 

tarkemmin. 

7 Työntekijän kommentti: "Jos hoitopaikassa on yksi, joka käyttää, niin muutkin alkavat käyttää, ja ne jotka 

eivät halua käyttää, ahdistuu ja lähtee pois. Tehdään karhunpalveluksia muille ja menetetään ne helmet, jotka 

olisivat voineet hyötyä hoidosta." 

33

Päivätila aiheutti työntekijöissä eniten huolta alkuhaastattelussa. Huoli kohdistui siihen, 

kuinka ehditään huomioimaan kaikki asiakkaat, kuinka paljon voidaan ottaa vastaan samanaikaisesti, 

minkälaisessa kunnossa asiakkaat saapuvat, kuinka kauan yksi asiakas voi 

viipyä tiloissa sekä kuinka saadaan estettyä huumeiden välittäminen ja asiakkaiden eitoivottu 

”verkostoituminen”. Pelkona oli esimerkiksi se, että ne asiakkaat, jotka haluaisivat 

hakeutua hoidon piiriin, eivät hakeudu Matalaan, jos ”siitä tehdään yleinen käyttäjien olohuone, 

jos tarjotaan kaikille kaikkea”. Työntekijöillä oli päivätilasta erilaisia näkemyksiä, 

mutta siitä he olivat yksimielisiä, että sen ei haluttu muodostuvan päiväkeskustyyppiseksi 

tilaksi, jonne tulon motiivina olisi ajankuluttaminen eikä kontaktin luominen tuki- ja hoitopalveluihin. 

Päiväkeskuksen tarve tiedostettiin, mutta työntekijät näkivät, että Matalan rooli 

on enemmän hoidollisella puolella. 

Periaatteena oli, että asiakkaat eivät ole päivähuoneessa keskenään, jotta työntekijät voivat 

valvoa tilannetta, ja asiakkaat tuntevat tulevansa kohdatuiksi. Asiakkaille sallitaan sekä 

passiivinen että aktiivinen osallistuminen: päivätilassa on mahdollisuus istua ja juoda kahvia 

joko vain tutustuakseen paikkaan ja henkilökuntaan, osallistua keskusteluihin tai odottaa 

työntekijän vapautumista. Alkuhaastattelussa pidettiin ideaalina, että tilassa olisi kerrallaan 

korkeintaan 5-6 ihmistä, jolloin voidaan keskustella vapaamuotoisesti tai ohjatusti 

ryhmäkeskusteluna. Jos asiakkaita tulisi samanaikaisesti kymmenkunta, työntekijät uskoivat 

tilanteen muuttuvan vaikeasti hallittavaksi. Eräs työntekijä totesi tilanteen ristiriitaisuuden 

kertomalla, että 

”täytyy sanoa, että sori meille ei mahdu, vaikka tilaa on vaikka muille jakaa. 

Sit ne ei tule ikinä. On matalan kynnyksen paikka, mihin ei pääse.” 

Toisella haastattelukerralla lähes kaikki työntekijät olivat sitä mieltä, että Lorvin toimintaa 

tulisi kehittää kokonaisuudessaan. Ensinnäkin tulisi luoda yhteinen käsitys matalasta kynnyksestä, 

sillä ”Lorvi on tällä hetkellä ainoa, mikä meillä matalaa kynnystä”. Toiseksi 

haluttiin korjata henkilökuntatilanne siten, että Lorvissa olisi aina kaksi työntekijää paikalla. 

Työntekijöillä oli huono omatunto siitä, että heillä ei ollut tarpeeksi aikaa jutella asiakkaiden 

kanssa päivätiloissa, koska he olivat sidottuja yksikönkeskusteluihin. Työntekijät 

myönsivät, että jotkut asiakkaat asioivat puhtaasti ”päivähoitoperiaatteella”, ja tämä oli 

monien työntekijöiden mielestä täysin sallittua. Useimpien arveltiin kuitenkin haluavan 

”hoidollisuutta elämään eli kahvittelun tai täällä piipahtamisen avulla tutustutaan tai vähitellen 

mietitään” hoitoon lähdön mahdollisuutta. Työntekijöiden mukaan päivähuoneessa 

34

oppii tuntemaan ihmisiä eri tavalla – ”ihmiset jaksaa skarpata tuossa kun ne istuu vastapäätä, 

että saavat sen lääkepussin”. Lisäksi Lorvissa syntyy keskustelua kaikesta asiakkaiden 

elämää koskevista tai kiinnostavista asioista, ei pelkästään hoidollisista asioista. Eräs 

työntekijä kuvaili, että ”Lorvissa kahvitellessa asiakkuus tulee hyvin esiin, asiakas on siinä 

kuningas, hän saa siinä tarkkailla ja määrätä sen tahdin, missä edetään”. 

Osa työntekijöistä ei uskonut alkukesällä 2003, että yövuoron poisjääminen tulee vapauttamaan 

resursseja muuhun kohtaamiseen, sillä samalla kun työntekijäresursseja vapautuu, 

niin yhä enemmän uusia asiakkaita hakeutuu palvelun piiriin. Tällöin Matalan tulisi olla 

selkeästi päiväkeskus-tyyppinen paikka ja sen pyörittämiseen henkilöstömäärä riittäisi. 

Heidän mielestään Matalassa on liikaa asiakkaita avokuntoutuksen tekemiseen nykyisellä 

henkilöstökapasiteetilla. Lisäksi he olivat huolissaan siitä, että asiakasmäärän kasvu heikentää 

palveluiden laatua. Muutama työntekijä oli sitä mieltä, että jos resurssit eivät päivävuorossa 

lisäänny, niin työssä jaksaminen käy raskaaksi – ”vaikka yritetään ideoida kaikkea 

ja pitää laatu korkealla, mutta jossain raja mihin venytään, nyt 600 asiakasta ollut ja 

keskimäärin 40 käyntiä päivässä” (tilanne 05/2003, huom. TK) . Yhden ehdotuksen mukaan 

päiväkeskustyyppisen ja hoidollisen toiminnan järjestäminen onnistuisi samoissa tiloissa, 

jos olisi esimerkiksi selkeästi kaksi eri tiimiä, joilla olisi omat vastuualueensa ja 

työtehtävänsä. 

Työntekijät pohtivat paljon ryhmätoiminnan aloittamista ja varsinkin sellaisen ruuhkatilanteen 

paineessa, jossa yksilökeskustelujen tarve kasvaa hallitsemattoman suureksi. Yksilökeskusteluja 

pidettiin erittäin tehokkaana työkaluna ja asiakkaiden ajateltiin arvostavan 

niitä, koska kaikilla ei ole riittäviä sosiaalisia taitoja tai keskittymiskykyä. Asiakaskyselyn 

mukaan lähes puolet vastaajista (N=36) oli erittäin tyytyväisiä yksilökeskusteluihin. Kaksi 

asiakasta viidestä (N=31) oli tyytyväisiä ja yhdeksän vastannutta ei osannut sanoa. Kukaan 

asiakkaista ei ilmaissut tyytymättömyyttä yksilökeskusteluita kohtaan. Työntekijöiden mukaan 

avolääkitykseen liittyvät tukikeskustelut ovat osa hoitoa, mutta yksilökeskustelun lisäksi 

osa tuen antamisesta voisi tapahtua ryhmäkeskusteluissa. Osaston sulkeuduttua henkilöstöresursseja 

uskottiin riittävän ryhmien kasaamiseen. Asiakaskyselyn mukaan neljäsosa 

asiakkaista (N=20) ilmaisi halukkuutensa osallistua toimintaja terapiaryhmiin säännöllisesti. 

Yli puolet (N=43) ei osannut sanoa ja lähes joka neljäs (N=18) oli jokseenkin tai 

täysin eri mieltä. Työntekijät myönsivät, että ryhmiin osallistuminen vaatii paljon ihmisiltä 

ja aktiivikäyttövaiheessa oleville jo pelkästään säännöllinen ajankäyttö voi tuottaa ongel- 

35

mia. Työntekijöiden mielestä Lorvin toimintaa kehittäessä tulisi kysyä asiakkaiden mielipidettä, 

sillä on turhaa järjestää ryhmiä tai muuta toimintaa kuuntelematta asiakkaiden tarpeita. 

Työntekijöiden mielestä asiakkaiden haluista lähtevä palveluiden rakentaminen on 

matalan kynnyksen ideologian mukaista toimintaa. 

3.4 Lääkäri: vastaanottoaikoja ja lääkemääräyksiä harkitusti 

Työntekijät olivat tyytyväisiä molemmilla haastattelukerroilla siihen, että lääkäripalveluiden 

saatavuus oli rajoitettua, kun Matalassa oli palkattuna kaksi osa-aikaista lääkäriä. Asiakkaita 

ei haluttu opettaa siihen, että Matalassa toimii sellainen lääkäripäivystys tai poliklinikka, 

jonka vastaanotolle pääsee suoraan asiakkaaksi. Työntekijöiden mukaan lääkärin 

vastaanotolle ei voi olla matala kynnys ja varsinkin alussa on tarkoituksenmukaista pitää 

tiukkaa linjaa, koska linjaa olisi vaikea myöhemmin kiristää. Työntekijät miettivät haastatteluissa 

lääkärille ohjaamisen käytäntöjä sekä päällekkäisen tai peräkkäisten kartoitusten 

tekemistä Matalassa. Asiakkaiden haastattelemista ensin oman työntekijän tai työparin 

vastaanotolla ja vielä viimeisenä lääkärin tapaamisella pidettiin aikaa vievänä ja turhauttavana 

sekä asiakkaille että myös työntekijöille. Asiakastiedot kirjataan joka tapauksessa yhteiseen 

tietokantaan ja ovat siten sieltä luettavissa, tarkistettavissa ja täydennettävissä. Lääkärin 

tekemää kartoitusta perusteltiin sillä, että lääkityksen aikana ja vieroitusoireiden hoidossa 

lääkärin tulee tietää mitä aineita ja kuinka paljon asiakas on käyttänyt. Toisaalta usealla 

haastattelukerralla saadaan kokonaisvaltainen ja jatkuvasti täydentyvä kuva asiakkaan 

tilanteesta. 

Toisella haastattelukerralla työntekijät kertoivat käytännön muodostuneen sellaiseksi, että 

akuuteissa tilanteissa lääkärille pääsee välillä nopeastikin, mutta tavallisesti asiakkaat pääsevät 

lääkärille parin päivän sisällä. Kaikki muut, paitsi osastolla olevat asiakkaat, tulevat 

lääkärin luo ajanvarauksen kautta. Ennen lääkärin tapaamista muut työntekijät kartoittavat 

asiakkaan motivaatiota ja elämäntilannetta 2-3 asiakastapaamisella sekä miettivät hoitosuunnitelmaa 

ja lääkäripalvelun tarvetta. Työntekijät kaipasivat yhtenäistä lääkepolitiikkaa, 

jotta asiakkaalle ei tulisi sellaista tunnetta, että yksi työntekijä ohjaa muita helpommin lääkärin 

vastaanotolle, tukee lääkityksen aloittamista tai jatkamista tai että joillekin asiakkaille 

määrätään helpommin lääkkeitä kuin muille. Työntekijät kertoivat yksimielisesti, että lääkityksen 

suhteen asiakkaiden kanssa tulee ”vääntämistä”, joten vastuun jakamiseksi toivo- 

36

taan yksimielisyyttä koko työyhteisössä sekä tehokkaampaa tiimiajattelua lääkärin ja muiden 

työntekijöiden välille. 

Alkukesällä 2003 lääkärin vastaanotolla kävi päivittäin 3-5 ajanvarausasiakasta, mitä pidettiin 

ihanteellisena määränä. Tällöin osastolla oleville ja kriisitilanteissa tuleville asiakkaille 

pystyttiin järjestämään vastaanottoaika joustavasti. Tosin työntekijä kertoi, että jos moni 

osastolla oleva kaipasi lääkärin palveluita, päiväjärjestys meni helposti sekaisin ja työpäivä 

venyi. Vanhojen asiakkaiden lääkäripalvelut liittyivät tavallisesti tukilääkityksen aloittamiseen, 

vieroitusoireiden, unettomuuden ja levottomuuden lääkitykseen sekä lääkkeiden tiputtamiseen 

kontrollikäynneillä. 

Asiakaskyselyn mukaan joka viides vastaaja (N=17) oli tosi tyytyväinen ja kaksi asiakasta 

viidestä (N=31) tyytyväisiä lääkäripalveluihin. Joka kolmas ei osannut vastata. Seitsemän 

asiakasta oli tyytymättömiä tai tosi tyytymättömiä lääkärin palveluihin. Avovastauksissa 

muutama asiakas toivoi, että lääkärille pääsisi nopeammin. Tyytymättömyys ei kohdistunut 

vastausten perusteella lääkärin ammattitaitoon tai lääkitysasioihin, vaan jonoja ja lääkärille 

pääsyn kriteerejä kohtaan. Sidosryhmäkyselyssä muutama vastaaja ilmoitti, että Matalan 

lääkärinpalvelut ovat suppeammat kuin mitä he olisivat odottaneet ja toivoivat, että lääkäripalveluita 

lisättäisiin jatkossa. 

3.5 Motivointi: palon sytyttämistä ja sammuttamista 

Työntekijöiden mielestä motivointi on sitä, kun havahdutetaan asiakas näkemään ja kyseenalaistamaan 

oma tilanteensa, ottamaan vastuuta omasta päihderiippuvuudestaan ja hoitamaan 

sitä. Heidän mukaansa halu raitistua tulee houkuttelemalla ihminen itse kuvittelemaan 

omassa mielessään toisenlainen elämä ja uskomaan, että vaikeasta huumeriippuvuudesta 

on mahdollista päästä irti. Motivointityössä autetaan asiakasta löytämään omasta elämästä 

terveellisiä rakenteita ja kasvattamaan niitä. 

Erään työntekijän mukaan luottamus tulee siitä, että uskaltaa puhua asiakkaalle suoraan 

vaikeista asioista, kuten käytön seurauksista ja pakonomaisuudesta. Hänen mukaansa asiakkaat 

ovat olleet jälkikäteen tyytyväisiä suoruuteen ja tiukkuuteen, vaikka keskusteluhetkellä 

olisivat raivostuneena halunneet lopettaa hoidon. Hänen mielestään ei pidä paikkaan- 

37

sa, että ihmisillä pitää olla vapaus valita ja motivaatiota ennen kuin heidät voidaan ohjata 

hoitoon, koska käyttäjillä on oma totuus ja he sulkevat kaiken muun ulkopuolelle – 

”valistus ja tiedotus vaikuttaa lähinnä niihin, joilla on mielessään ristiriitaa ja ovat halukkaita 

kuulemaan. Niillä, joilla on suljettu mieli, ovat niin riippuvuutensa lumoissa, etteivät 

ota tietoa vastaan”. Vastakkaisen mielipiteen mukaan matalan kynnyksen toimintaan liittyy 

se, että hoidosta puhutaan vasta siinä tapauksessa, kun asiakas itse ottaa sen puheeksi, 

”ei kireää vääntöä, että nyt sun täytyy lähteä hoitoon”. Yleisesti työntekijöiden mielestä 

muutoksen tekee mahdolliseksi se, että päihteiden käyttäjä tuntee elämänsä sietämättömäksi. 

Joskus epäonnistuminen voi olla onnistumista, kun asiakas havahtuu omaan tilanteeseensa 

hoidon keskeyttämisen tai uloskirjoittamisen jälkeen, vaikka hoidon aikana hän ei 

ollut vielä valmis lopettamaan käyttöä. Vastaavasti joillakin asiakkailla laitoshoitojakso voi 

onnistua suunnitelmien mukaan, mutta heidän valmiutensa palata arkeen ovat liian heikot ja 

he retkahtavat uudelleen. 

Työntekijöiden mukaan motivoinnin tuloksena asiakkaalle syntyy pikku hiljaa perusturvallisuus 

kohdata eteen tulevia asioita ja kokeilla raittiina olemista. Ajan myötä raittiusjaksot 

alkavat kestää pidempiä aikoja, retkahtamiset harventuvat eikä retkahduksista seuraa enää 

jatkuvaa käyttöä. Tätä kautta asiakkaan elämänlaatu paranee ja usko huumeiden käytön 

lopettamisen mahdollisuuteen kasvaa. Työntekijöiden mukaan asiakasta ei lähetetä hoitopolulle 

yksin, vaan hoitoon lähdön yhteydessä otetaan yhteyttä esimerkiksi Tampereen A- 

klinikkatoimen Kuntoutumiskeskuksen sosiaalityöntekijään ja pidetään verkostopalaveri. 

Varmistamalla hoitojatkumo luodaan turvaa asiakkaalle – ”ei niin, että menee kahdeksi 

viikoksi katkolle ja mitä sen jälkeen, palaako takaisin samaan asuntoon, käyttävien kavereiden 

luo”. Työntekijöiden mukaan niitä huumeiden käyttäjiä, joilla ei ole aikaisempia 

hoitokokemuksia, on autettava poistamaan elämänmuutokseen liittyvää pelkoa. Heillä 

saattaa olla halu lähteä hoitoon, mutta luopuminen huumeiden käyttäjän elämästä ja siihen 

kuuluvasta kaveriporukasta saattaa pelottaa ja tuntua surulliselta. 

Työntekijöiden mukaan asiakkaan kanssa on hyödyllistä miettiä mitkä toimenpiteet ja välintulot 

ovat aikaisemmin auttaneet, ja sen jälkeen katsoa löytyykö sieltä yksilöllisesti vaikuttavia 

keinoja. Moni haastatelluista työntekijöistä kertoi kannattavansa ratkaisu- tai voimavarakeskeistä 

terapiasuuntaa, jossa ”kehumalla, motivoimalla ja aikaisempia onnistumisia 

esiin nostamalla” etsitään asiakkaan resursseja ja tuetaan asiakkaan eheytymistä. Asiakaslähtöisyydellä 

he tarkoittavat sitä, että kokenut työntekijä osaa tarjota asiakkaalle sellai- 

38

sia vaihtoehtoja, joiden uskoo soveltuvan tietylle henkilölle, mutta asiakas lopulta päättää 

itse, minkä hän uskoo tai tietää toimivan omalla kohdallaan. Työntekijöiden mielestä Paussissa 

on saatu loistavia tuloksia erityisasiakkaiden kanssa, kun kriisitilanteissa heitä on 

voitu tavata useita kertoja viikoittain (ks. myös Hyvinvointitase 2001-2002). 

4. Matalan asiakaskunnat ominaispiirteet 

Kurvin arviointitutkimuksen mukaan hoitopaikoilla on taipumus leimautua ja muodostua 

tietyntyyppisen asiakaskunnan hoitopaikaksi. Koska hoitoon hakeutuminen on vapaaehtoista, 

on hoitopaikasta huumeiden käyttäjien keskuudessa muodostuvalla kuvalla suuri 

merkitys sille, mitä asiakasryhmiä se tavoittaa. Palveluiden hakeutumiseen ja asiakasryhmän 

kohdentumiseen vaikuttavat huumeiden käyttäjien omat valinnat ja alakulttuurin lainalaisuudet 

sekä Kurvin ja muun hoitojärjestelmän oma toiminta. (Törmä 2003, 124-126.) 

Samoin Matalassa asiakkaiden uskottiin ohjaavan sitä, mille ryhmälle Matala profiloituu ja 

mikä asiakasryhmä lopulta ottaa paikan omakseen: 

" Matalasta voi tulla nuorien aikuisten narkomaanien yksikkö tai kroonikkoalkoholistien 

yksikkö. Nämä asiakasryhmät haluavat pysyä hyvinkin erillään, 

kun yksi porukka jää ja kotiutuu ja julistamalla omaksi paikakseen pistää 

muun porukan pois eivätkä muut enää hakeudu. Sellainen ohjaus pitäisi olla 

työntekijöille ja hallintoviranomai- sille eikä asiakkaille, kenelle se (Matala) 

on suunnattu." 

Alkuhaastattelussa työntekijät eivät uskoneet, että Matalaan tulisi kovin paljon uusia tai 

sellaisia asiakkaita, joiden tilannetta ei olisi jo aikaisemmin selvitetty jossain hoitopisteessä. 

Tosin toiveena oli, että Matala tavoittaa uusia käyttäjäryhmiä, jotka eivät ole vielä voimakkaasti 

riippuvaisia tai joille ei ole aiheutunut vielä käytöstä haittoja, mutta jotka ovat huolestuneita 

tilanteestaan ja harkitsevat aineiden käytön lopettamista kokonaan. Tällaisia 

ryhmiä voisivat olla eri aineiden viikonloppu- ja bilekäyttäjät sekä satunnaisesti kannabista 

tai ekstaasia käyttävät henkilöt. Työntekijät visioivat näille asiakkaille erilaisia ryhmiä tai 

esimerkiksi infotilaisuuksia käyttöön liittyvistä riskeistä ja muista vaikutuksista. Vaikeasti 

tavoitettavan huumeidenkäyttäjäryhmän muodostavat sosiaalisesti syrjäytyneet, viranomai- 

39

sia varovat ja rikoksia tekevät käyttäjät. Heidän löytämisensä on vaikeaa, koska he 

”toimivat neljän seinän sisällä, käyvät yöllä varkaissa ja päivällä ovat piilossa”. Näiden 

mahdollisesti iältään vanhempien suonensisäisesti huumeita käyttävien henkilöiden ei uskottu 

niinkään hakeutuvan Matalaan – "mitäs ne meidän muutamasta pilleristä". Näiden 

kahden ääripään tavoittaminen koettiin hankalaksi ja uskottiin, että tiedotuskampanjoita 

paremmin viesti Matalasta tai muista palveluntuottajista kulkee huumeiden käyttäjien omien 

kanavien kautta 8 . Matalan arveltiin tarjoavan mahdollisuuden kartoittaa minkälaista apua 

nämä vaikeasti tavoitettavat ryhmät saattaisivat tarvita. 

4.1 Asiakaskyselyyn vastanneiden profiili 

Matalan asiakaskyselyyn vastasi 86 henkilöä, joista naisia oli 34 ja miehiä 52. Vanhin vastaaja 

oli syntynyt vuonna 1946 ja nuorin vuonna 1985. Kyselyyn vastanneista 77 oli tamperelaisia 

ja 7 asui muualla Pirkanmaalla. Suurimman asiakasryhmän muodostivat nuoret 

aikuiset; lähes puolet kyselyyn vastanneista oli 21 – 26-vuotiaita. 

Asiakkaiden ikäjakauma 

25 

20 

15 

10 

5 

11 

21 21 

15 

3 3 

6 

0 

18-20 v. 

(-83-85) 

21-23 v 

(-80-82) 

24-26 v 

(-77-79) 

27-29 v 

(-74-76) 

30-34 v 

(-73-69) 

35-39 v. 

(-64-68) 

40-57 v 

(-46-63) 

Ikä ja syntymävuosi 

Kuvio 1: Matalan asiakaskyselyyn vastanneiden ikäjakauma 

8 Vajaa puolet eli 35 asiakasta sai tiedon Matalasta kaverin kautta. Jonkun muun hoitopaikan (mm. Nervi, 

Paussi, Tampereen A-klinikkatoimen Kuntoutumiskeskus) henkilökunnan kertoman perusteella tuli samoin 35 

henkilöä. 13 asiakasta luki Matalasta lehdestä tai kuuli muista tiedotusvälineistä. Neljä asiakasta kuuli paikasta 

perhepiiristä ja kaksi poliiseilta. Tärkeimmät informaatiokanavat olivat kaverit ja tuki- ja hoitopalveluista 

erityisesti Paussi. 

40

Perhehuoltojärjestelmästä otetun huumehoito-otoksen mukaan vuodesta 2000 vuoden 2003 

lokakuun loppuun mennessä oli ollut hoidossa 154 tamperelaista huumeiden käyttäjää 9 . 

Vuonna 2003 kymmenen kuukauden aikana oli hoidossa ollut 64 asiakasta. Otokseen valittiin 

kaikilta vuosilta Mainiemessä, Nousevan Auringon Talossa, Kankaanpään A-kodissa, 

Järvenpään sosiaalisairaalassa, Kostamossa, Koivulehdossa sekä Mikkelissä huumehoidossa 

olleet henkilöt. Näiden lisäksi vuoden 2003 kohdalta valittiin Villa Hockeyssä ja kaikissa 

muissa hoitopaikoissa huumehoidossa olleet henkilöt. Eniten hoidossa oli ollut vuosina 

1980–82 -syntyneet nuoret. Alaikäisten määrä on tässä otoksessa hyvin vähäinen, koska 

Rauhaniemen tiedot eivät olleet saatavilla. Kuvio 2 osoittaa, että hoitoon on hakeuduttu 

eniten keskimäärin 20-vuotiaana, ja sitä seuraavien kymmenen vuoden aikana huumehoidon 

asiakkuudet alkavat vähentyä. Yli 30-vuotiaita huumehoidon asiakkaita on suhteellisesti 

vähän. Verrattaessa Matalan kyselyyn vastanneiden sekä huumehoidossa olleiden 

tamperelaisten ikäjakaumaa keskenään, voidaan todeta niiden vastaavan toisiaan hyvin, 

joten Matala on tavoittanut varsin kattavasti eri ikäisiä asiakkaita. 

Kuudesosa - eli kaksikymmentäneljä asiakasta - oli hoidossa edellä mainituissa hoitolaitoksissa 

kaksi kertaa ja viisi asiakasta kolme kertaa kolmen vuoden ja kymmenen kuukauden 

aikana. Vuoden 2003 osalta neljäsosa eli neljätoista asiakasta oli ollut aikaisemmin hoidossa. 

Valtaosa asiakkaista oli näin ollen hoidossa vain kerran. 

Asiakkaiden ikäjakauma 

50 

40 

30 

20 

10 

0 

44 

32 

25 

18 

12 

8 

8 

5 

-83-86 -80-82 -77-79 -74-76 -71-73 -68-70 -64-67 -61-63 

Syntymävuosi 

Kuvio 2: Vuosina 2000-2002 ja 1-10/2003 huumehoidossa olleiden tamperelaisten ikäjakauma 

9 Miehiä oli ollut hoidossa 101 ja naisia 53. 

41

Matalan asiakaskyselyn perusteella asiakaskunnan enemmistö muodostui kahdeksan vuotta 

(N=12) tai kymmenen vuotta (N=10) huumeita käyttäneistä henkilöistä. Yhteenlaskettuna 

korkeintaan kaksi vuotta (N=10) ja yli kymmenen vuotta (N=12) huumeita käyttäneet henkilöt 

muodostivat vastaavasti suuren ryhmän. Matala tavoitti siten sekä huumeiden käytön 

alkuvaiheessa olevia että pitkään huumeita käyttäneitä henkilöitä. Yleisimmin asiakkaat 

olivat aloittaneet huumeiden käytön 14–15 - vuotiaina. 66 prosenttia asiakkaista oli aloittanut 

käytön alle 18-vuotiaana ja 93 prosenttia alle 25-vuotiaana. Nuorin aloitusikä oli 12 

vuotta. 

Huumeiden käytön kesto 

asiakkaat 

14 

12 

10 

8 

6 

4 

2 

0 

3 

alle 

1 

5 

2 

4 4 

5 

9 

8 

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 12 13 15 yli 

15 

käyttövuodet 

12 

2 

10 

1 

4 

3 

4 

Kuvio 3: Matalan asiakkaiden ilmoitus huumeiden käytönsä kestosta 

Aineistosta eriteltiin ainoastaan Subutexiä pääsiallisena aineena käyttävien asiakkaiden 

huumeiden käytön aloittamisikä sekä nykyinen ikä. Suurin osa Subutexiä vastaushetkellä 

käyttävistä asiakkaista oli aloittanut huumeiden käytön 13–15 -vuotiaana ja yli 20- 

vuotiaana huumeiden käytön aloittaneista hyvin harva käytti Subutexiä. Aineen käyttäjäkunta 

oli 18–30 -vuotiaita ja yleisimmin käyttäjä oli 21-vuotias. Aineisto ei siten tue suoraan 

käsitystä siitä, että nuoret aloittaisivat huumeiden käytön Subutexillä, vaan aine tulee 

useimmiten valikoimaan mukaan, kun nuori on käyttänyt muutamia vuosia muita huumausaineita. 

42

Aikaisempi hoitohistoria 

Matalan asiakaskyselyssä kysyttiin ensikertalaisuutta huumehoidossa kahdella kysymyksellä; 

"Onko tämä sinulle ensimmäinen hoitoon hakeutumiskerta?" ja "Kuinka monta kertaa 

olet ollut katkaisuhoidossa, avohoidossa, laitoskuntoutuksessa ja psykiatrisessa sairaalassa?". 

Verrattaessa käytön kestoa hoitoon hakeutumisiin, voidaan todeta, että hoitoon hakeutumisen 

viive ei ollut yleisesti pitkä; hoitoon oli hakeutunut tasaisesti alle vuoden ja 

pidempään käyttäneitä henkilöitä. Ensi kertaa hoitoon hakeutuvista viisi asiakasta oli käyttänyt 

huumeita korkeintaan vuoden. Muilla asiakkailla viive oli 4-7 tai 10 vuotta. 

Ensimmäistä kertaa hoitoon hakeutuvat (N=13) muodostivat kolme erilaista ryhmää: nuoret 

(19–22 -vuotiaat) huumeiden käyttäjät, nuoret aikuiset (24–26 -vuotiaat) huumeiden käyttäjät 

sekä 1960-luvulla syntyneet alkoholin suurkuluttajat. Yleisimmin käytetyt aineet olivat 

Subutex ja kannabis. Yhteistä näille asiakkaille oli se, että he tulivat Matalaan ensimmäisen 

kerran saadakseen neuvontaa, lääkehoitoa ja apua elämänkriisiin. Yleisimmin he asioivat 

Matalassa vastaushetkellä tukikeskusteluiden, lääkkeiden haun ja jatkohoidon suunnittelun 

merkeissä. Yhteistä kolmelle ryhmälle oli myös se, että he asioivat vastaushetkellä Matalan 

lisäksi korkeintaan Nervissä tai mielenterveystoimistossa. Monilla asiakkailla, jotka ilmoittivat 

hakeutuvansa Matalan kautta ensimmäistä kertaa hoitoon, oli kuitenkin asiointikokemuksia 

Rauhaniemestä, Paussista, Nuorisoasemasta, A-klinikalta, Pitkäniemestä tai 

TAYS:n päihdepoliklinikalta. Näistä asioimisista huolimatta he ilmoittivat, etteivät olleet 

saaneet huumehoitoa katko-, avo- tai laitoshoidossa tai psykiatrisessa sairaalahoidossa. Kysely 

ei anna vastausta siihen, liittyivätkö aikaisemmat asioinnit lähiaikoina alkavaan, ensimmäisen 

huumehoitojaksoon vai muiden päihteiden väärin- tai sekakäytön aiheuttamien 

riippuvuuksien tai mielenterveysongelmien hoitoon. 

Matalaan hakeutuminen oli ensimmäinen hoitokontakti 13 asiakkaalle eli 80 prosentilla 

(N=69) kyselyyn vastanneista asiakkaista oli aikaisempia hoitokokemuksia. Kolme viidestä 

(N=53) oli ollut aikaisemmin katkaisuhoidossa. Valtaosa asiakkaista oli ollut katkohoidossa 

kerran (N=14) tai kaksi kertaa (N=10). Puolet vastanneista (N=43) oli ollut avohoidossa; 

näistä 40 prosenttia (N=17) kerran ja 26 prosenttia (N=11) kaksi kertaa. Laitoskuntoutuksessa 

oli ollut samoin puolet vastanneista (N=44); näistä lähes joka kolmas (N=14) kaksi 

kertaa ja joka neljäs (N=12) kolme kertaa. Psykiatrisessa hoidossa oli ollut joka kolmas 

(N=29) vastanneista; näistä lähes 40 prosenttia (N=11) kaksi kertaa ja joka neljäs (N=7) 

43

kerran. Harva asiakas käynyt läpi yli hoitojaksoa katkaisu-, avo- tai kuntouttavassa hoidossa 

tai psykiatrisessa sairaalassa. 

Katkaisu- ja avohoitojen määrä 

asiakkaat 

18 

16 

14 

12 

10 

8 

6 

4 

2 

0 

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 

hoitokerrat 

katkaisu 

avohoito 

Kuvio 4: Asiakkaiden aikaisemmat hoitokerrat katkaisuja avohoidossa 

Laitoskuntoutuksen ja psykiatrisen hoidon määrä 

asiakkaat 

16 

14 

12 

10 

8 

6 

4 

2 

0 

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 

hoitokerrat 

laitoskuntoutus 

psykiatrinen hoito 

Kuvio 5: Asiakkaiden aikaisemmat hoitokerrat laitoshoidossa ja psykiatrisessa hoidossa 

Asiakaskyselyssä oli listattuna erilaisia sosiaalija terveydenhuollon palveluita, joiden 

käyttöä kysyttiin asiakkailta. Asiakkaat olivat asioineet eniten työvoimatoimistossa (73 %) 

ja sosiaalitoimistossa (73 %). Asiakaskyselyssä ei tiedusteltu sitä, käykö henkilö töissä vai 

opiskeleeko hän. Vastausten perusteella voi havaita, että valtaosa asiakkaista oli tarvinnut 

tukea toimeentulo- ja työllisyysasioihin. 78 prosenttia asiakasta ilmoitti, että hänellä on 

44

vähän tai vaikeita ongelmia kouluun tai työhön liittyen. Sosiaalitoimiston suuri käyttö pitää 

sisällään oletettavasti päihdehoitoon hakeutumiset ja maksusitoumusasiat. 94 prosenttia 

asiakkaista ilmoitti olevansa rahavaikeuksissa. 

71 prosenttia asiakkaista ilmoitti asioivansa Nervissä. Asiakkaat ovat kaivanneet matalan 

kynnyksen palveluita, ja Nerviin on ollut helppo hakeutua. Nervissä asioiminen antaa myös 

viitteitä asiakkaiden huumeiden käyttötavoista. Sosiaaliasema Paussissa on asioinut lähes 

kuusi asiakasta kymmenestä (57 %), vaikka vain muutama asiakas kirjoitti olevansa Paussin 

yksilöllisen palveluohjauksen asiakas (YPO). Yli puolet (51-53 %) asiakkaista oli asioinut 

aikaisemmin Tampereen A-klinikkatoimen Kuntoutumiskeskuksessa, A-klinikalla sekä 

NA/AA-ryhmissä. Mielenterveystoimistossa oli asioinut useampi kuin kaksi asiakasta viidestä 

(44 %). Kun verrataan huumeiden käytön kestoa mielenterveystoimistokokemusten 

kanssa, on todettavissa, että mielenterveysasioissa on hakenut apua yhtä lailla käytön juuri 

aloittaneet kuin pidempäänkin käyttäneet. Aineiston mukaan mielenterveystoimistokäynnit 

yleistyvät kolmen käyttövuoden jälkeen. Aineistossa on 33 Matalan asiakkaita, jotka ovat 

käyttäneet huumeita yli viisi vuotta hakeutumatta mielenterveyspalveluihin. Rauhaniemessä 

oli asioinut kaksi asiakasta viidestä (41 %), Pitkäniemen sairaalassa vähintään joka kolmas 

asiakas (37 %), Nuorisoasemalla joka kolmas (33 %), ja TAYS:n päihdepoliklinikalla vajaa 

kolmasosa asiakkaista (29 %). Matalan kynnyksen päiväkeskus- ja asumispalveluissa asioiminen 

oli harvinaisempaa; Mustassa Lampaassa oli käynyt lähes joka neljäs (23 %) sekä 

Viinikanlahden ensisuojassa ja hoitokodissa joka kymmenes (9-10 %). Päiväperhossa ja K- 

klinikalla 10 (8-9 %) oli käynyt alle kymmenesosa asiakkaista. 

Käytetyt huumausaineet 

Suomessa on toteutettu vuosina 1996 ja 1998 - 2002 Euroopan Neuvoston Pompidoumallin 

sekä Euroopan huumausaineiden seurantakeskuksen (EMCDDA) ns. TDI-mallin 

(Treatment Demand Indicator) kanssa yhteensopivat huumehoitotiedonkeruun pilottiselvitykset. 

Vuosina 2000 - 2002 huumehoitoon hakeutumisessa ei ole tapahtunut suuria muutoksia 

hoitoon hakeutumisen osalta ensisijaisen ongelmapäihderyhmien välillä: eniten asiakkaita 

hakeutui hoitoon stimulanttien (28 %) ja opiaattien (28 %) käytön vuoksi, seuraavaksi 

useimmin alkoholin ja huumeiden sekakäytön (20 %) sekä kannabiksen käytön (20 

10 K-klinikalla asioineet hakivat Matalasta ylläpitohoitoon määrättyjä lääkkeitä 

45

%) vuoksi ja vähiten (5 %) rauhoittavien lääkkeiden väärinkäytön vuoksi. Selkein muutos 

näytti olevan ainekohtainen jakauma opiaattiryhmän sisällä, sillä heroiinin osuus ensisijaisena 

ongelmapäihteenä on laskenut 6 prosenttiin vuonna 2002 (13 % vuonna 2001 ja 20 % 

vuonna 2000), samalla kun buprenorfiinin osuus on kasvanut 20 prosenttiin (12 % vuonna 

2001 ja 7 % vuonna 2000). Ensimmäistä kertaa huumeiden käytön vuoksi hoitoon hakeutuneiden 

ensisijaisena päihteenä eivät olleet kuitenkaan opiaatit ja stimulantit, vaan kannabis 

(30 %:lla ensi kertaa hoitoon hakeutuneista), vaikkakin stimulanttien (26 %), huumeiden ja 

alkoholin sekakäytön (25 %) tai opiaattien (16 %) käytön vuoksi hoitoon hakeutuminen oli 

myös yleistä. Ensisijaisen päihteen käyttötavoista opiaattien ja stimulanttien käyttö tapahtui 

pääosin pistämällä. Opiaattien käyttäjistä 88 prosenttia (89 % buprenorfiinin käyttäjistä ja 

94 % heroiinin käyttäjistä) käytti huumeita pistämällä. Stimulanttien osalta vastaava osuus 

oli 78 prosenttia. Myös muiden aineiden vuoksi hoitoon hakeutuneista lähes puolet oli joskus 

käyttänyt jotain ainetta pistämällä. (Partanen 2003, 2002 & Virtanen 2003.) 

Matalan asiakaskyselyyn vastanneet ilmoittivat yleisimmin pääasiallisesti käyttämäkseen 

päihteeksi amfetamiinin (N=39), bubrenorfiinin 11 (N=39) ja hasiksen (N=32). Muita pääasiallisia 

päihteitä olivat bentsodiatsebiinit (N=24), alkoholi (N=16) ja opiaatit (N=11). Jos 

opiaatit ja bubrenorfiinit yhdistetään samaan luokkaan, tästä uudesta luokasta muodostuu 

kaikkein suurin ryhmä. Kuusi asiakasta ilmoitti käyttävänsä ekstaasia ja neljä LSD:tä tai 

muita hallusinogeenejä. Yksi vastanneista kirjoitti olevansa tällä hetkellä täysin raitis. 

Asiakaskyselyn eräässä toisessa kohdassa ilmeni, että yksitoista asiakasta oli vastaushetkellä 

raitiita, joten tämän kysymyksen kohdalla he luettelivat todennäköisesti aikaisemmin 

käyttämänsä aineet. Yhteenlaskettu lukumäärä on suurempi kuin 86, sillä monet asiakkaat 

nimesivät käyttävänsä kahta tai useampaa ainetta. Kyselyssä ei kysytty huumeiden käyttötavoista, 

mutta sairaanhoitajien kertoman mukaan suurin osa Matalan asiakkaista käyttää 

huumeita suonensisäisesti. 

Asiakkaiden kokemat ongelmat elämän eri osa-alueilla 

Suomen huumausainetilannetta kartoittavan raportin mukaan huumausaineiden kokeilijoiden 

tai käyttäjien mahdollisista sosiaalisista ongelmista on olemassa hyvin vähän tutkittua tietoa. 

Huumeiden riski- ja ongelmakäyttäjät, huumeiden vuoksi hoitoon hakeutuneet ja huumeri- 

46

koksista tuomitut näyttävät kaikki olevan hyvin samalla tavoin syrjäytyneitä ja huonossa 

sosiaalisessa asemassa, erityisesti koulutustason, työttömyyden ja asunnottomuuden puolesta. 

(Virtanen 2003, 44.) Päihdehuoltolain määrittämässä kokonaisvaltaisessa hoidossa 

korostuu sosiaalityöpohjainen päihdetyö, sillä hoitotoimien lisäksi edellytetään ihmisarvoisemman 

elämän aikaansaamista eli asiakkaan sosioekonomisen tilanteen kohentamista. 

Murron mukaan hoitoprosessin kriittisin kohta ei ole huumeista irti pääseminen vaan aineista 

irti pysyminen. Irti pääsemisen kannalta oleelliseksi kuntoutustehtäväksi muodostuu 

huumeiden käyttäjän elämäntapoihin, elämän olosuhteisiin ja sosiaalisiin verkostoihin vaikuttaminen. 

(Murto 2002, 186, 190; Hakkarainen et al. 2000, 39.) 

Asiakaskyselyssä tiedusteltiin asiaa, johon he kaikkein eniten tarvitsevat apua. Vastausten 

perusteella eniten Matalan asiakkaat tarvitsivat apua huumeiden käytön lopettamiseen yleisesti 

(N=29), hoitopaikan etsimiseen ja hoitoon pääsyyn (N=13), mielenterveysongelmiin 

(N=7), asunnon hankkimiseen (N=7), sosiaalisiin suhteisiin (N=7), raha-asioihin (N=4) ja 

huoltajuusasioihin (N=3). Neljätoista asiakasta tunsi tarvitsevansa apua yleisesti elämänhallintaan: 

"elämiseen, sopeutumiseen, itsehillintään, rikoskierteen katkaisuun, rohkaisuun 

elämän suhteen tai ”normaaliin” elämään takaisin pääsemiseen". 

Samoin asiakaskyselyssä kysyttiin, mihin tekijään he ovat kaikkein tyytyväisimpiä elämässään. 

Vastausten perusteella suurinta tyytyväisyyttä omassa elämässä tuottivat parisuhde 

(N=13), tämän hetkinen päihteettömyys (N=11), muut ihmissuhteet (N=9), hengissä säilyminen 

(N=9), oma koti/asunto (N=8), oma persoona, motivaatio tai oma-aloitteisuus oman 

elämän suhteen (8), koulu (N=6), hoitoon pääsy tai avun saanti (N=5) sekä oma lapsi 

(N=5). 

Asiakkaita pyydettiin ilmoittamaan onko heillä vaikeita, vähän tai ei ollenkaan ongelmia 

tietyillä elämänaloilla. Asiakkailla oli eniten (N=53) vaikeita ongelmia raha-asioiden kanssa. 

Seuraavaksi eniten suuria vaikeuksia koettiin päihteiden käyttöön (N=40), työhön tai 

kouluun (N=39), rikosasioihin (N=24), asuntoon (N=22), ihmissuhteisiin (N=16) ja terveyteen 

(N=12) liittyen. Niistä asiakkaista (N=24), joilla oli alaikäisiä lapsi tai lapsia, seitsemällä 

oli vaikeita ongelmia liittyen huoltajuuteen. Kun lasketaan yhteen ne, joilla on vähän 

tai vaikeita ongelmia, havaitaan, että vastanneista 59 prosentilla oli ongelmia asunnon 

11 Subutex tai Temgesic 

47

kanssa ja 75-79 prosentilla oli terveys-, ihmissuhde-, rikos-, koulu- tai työllisyysongelmia. 

90 prosentilla vastanneista oli ongelmia päihteiden käytön kanssa ja 94 prosentilla rahaan 

liittyviä ongelmia. Niistä asiakkaista, joilla on alaikäisiä lapsia niin, 63 prosentilla on vähän 

tai vaikeita ongelmia liittyen huoltajuusasioihin. Kysely ei anna vastausta ongelmien todelliseen 

luonteeseen, ja ne vastaavat asiakkaiden omia ilmoituksia ja tuntemuksia. 

Ongelmat eri elämänaloilla 

80 

70 

60 

50 

40 

30 

20 

10 

0 

Asunto 

33 

26 

40 

22 

Päihteet 

Ihmissuhteet 

46 

16 

Raha-asiat 

23 

53 

Rikosasiat 

37 

24 

Terveys 

21 

50 

39 

12 

Työ/koulu 

Huoltajuus 

8 

7 

Vähän ongelmia 

Vaikeita ongelmia 

Kuvio 6: Matalan asiakkaiden kokemat vaikeudet eri elämänaloilla 

4.2 Tukisuhde matalan kynnyksen palveluissa 

Työntekijät pohtivat paljon matalan kynnyksen yksikköön ja sen tietynlaiseen asiakaskuntaan 

liittyviä piirteitä asiakastyössä. Työntekijöiden mukaan päihdetyössä on haasteena 

hyväksyä päihdeongelmainen ihminen ja välittää hänestä, mutta samanaikaisesti olla tarpeeksi 

tiukka eikä yrittää ymmärtää ja hoivata liikaa. Joidenkin mielestä omaehtoisuuden 

vaatiminen ja vastuuttaminen hoitoprosessin varhaisessa vaiheessa toimii epähoidollisesti: 

"Jos räpiköijien kohdalla korostetaan omaa vastuuta liian aikaisin, hommat jää toteutumatta". 

Tosin joidenkin mielestä asiakkaat pystyvät myös olemaan aktiivisia, ja välillä 

työntekijät tekevät liikaa asioita heidän puolestaan. Joidenkin työntekijöiden mielestä asiakkaiden 

kohdalla on vaikeaa tehdä rajanvetoa sen välille, missä todella autetaan asiakasta 

ja missä työntekijät mahdollistavat vääriä asioita. Päihdetyössä kritisoidaan välillä sitä, että 

48

huumeiden käyttäjät hakeutuvat hoitoon heikolla motivaatiolla esimerkiksi pakoillakseen 

etsintäkuulutusta, velkojia tai vankeustuomiota. Hoitoon hakeutumista tällaisissa tilanteissa 

pidetään hoitopalveluiden hyväksikäyttönä eikä hoidon ja hoitohenkilökunnan haasteena ja 

mahdollisuutena. Jos asiakkaalle on jäänyt hoitojaksosta positiivinen kokemus, kynnys 

lähteä hoitoon on seuraavalla kerralla pienempi. 

Ensimmäisellä haastattelukerralla työntekijät painottivat sitä, että Matalassa ei ole tarkoitus 

synnyttää varsinaisia hoitosuhteita eikä ole toivottavaa, että asiakkaat kiintyvät työntekijöihin 

tai Matalan palveluihin. Perimmäisenä tarkoituksena on ohjata asiakkaat mahdollisuuksien 

mukaan eteenpäin muihin avo- tai laitospaikkoihin ja saada heidät kiinnittymään niihin. 

Työn ajateltiin olevan enemmänkin motivointia ja hoidonarviointia, ja tämän vaiheen 

arveltiin kestävän pitkänkin ajan. Erään työntekijän mukaan 

”oikeastaan meidän ainoa tehtävä on ohjata ihmisiä katkaisuun ja katkon 

ainoa tehtävä on ohjata ihminen jatkohoitoon. Jatkohoidon ainoa tehtävä on 

ohjata ihminen hoitamaan itse itseään pyytämällä apua ja käyttämällä ver 

kostoja ja tukea, mitä on saanut.” 

Monet työntekijät kertoivat asiakaskunnan kiintyvän yleensä helposti työntekijöihin ja jos 

he ovat kokeneet jonkun työntekijän turvalliseksi ihmiseksi, he hakeutuvat tämän luo retkahtamisen 

tai onnistuneenkin hoitojakson jälkeen. Tosin työntekijät uskoivat kiintyvänsä 

itsekin niihin asiakkaisiin, joiden kanssa syntyy luottamuksellinen ja pitkäkestoinen asiakassuhde. 

Työntekijöiden mukaan kiinnittyminen ja turvallisuus tulee luoda Matalaan eikä 

työntekijöihin, ja työkäytäntöjen ja sääntöjen on oltava mahdollisimman yhteneväiset riippumatta 

siitä kuka on työvuorossa. Jos asiakkaat luottavat ja turvautuvat vain tiettyihin 

työntekijöihin, siitä seuraa lähes automaattisesti ajanvarauskäytäntö ja muodostuu jonoa, 

mikä ei vastaa matalan kynnyksen ideologiaa. Ajanvarauskäytäntö sitoo henkilökuntaa ja 

heikentää ilman ajanvarausta tulleiden asiakkaiden mahdollisuutta saada kontaktia työntekijään 

spontaanisti ja ilman pidempää odotusaikaa. 

Työntekijät korostivat asiakkaiden kanssa tehtävien sopimusten tärkeyttä ristiriitojen vähentämiseksi. 

Sopimukset koskivat yleisesti lääkityksen aloittamista, kestoa, oheiskäyttökieltoa 

ja lopettamista. Heidän mukaansa lääkityksen lopettaminen ei ole aiheuttaneet konflikteja, 

kun työntekijät ovat tehneet alusta alkaen selväksi tukilääkityksen tarkoituksen, 

keston sekä lääkityksen muuttamiseen tai lopettamiseen vaikuttavat ehdot. Erään työntekijän 

mielestä asiakkaan kanssa pitäisi yhdessä pohtia päätöstä lääkityksen lopettamista ja 

49

muuttamista, jotta asiakas ymmärtää ratkaisun perusteet eikä koe sitä vallankäyttönä. Hänen 

mielestään asiakkaiden tasavertainen kohtaaminen ei onnistu siinä mielessä, että toisilta 

edellytetään enemmän ja tehdään tiukemmin hoitoonohjausta, kun taas toisille sallitaan 

enemmän esimerkiksi oheiskäyttöä. 

Asiakkaiden arvio Matalan henkilökunnasta ja palveluista yleisesti 

Aikaisempien tutkimusten mukaan hoitohenkilökunnan leimaava suhtautuminen huumeiden 

käyttäjiä kohtaan saattaa heikentää käyttäjän motivoitumista huumeista irrottautumiseen 

ja pahimmassa tapauksessa käyttäjä vetäytyy kokonaan palveluiden ulkopuolelle, mikäli 

hän kokee omasta mielestään saavansa epäoikeudenmukaista ja asenteellista kohtelua 

hoitopalveluihin hakeutuessaan (esim. Perälä et all. 2002). Stakesin huumehoidon edellytyksiä 

ja tarpeita käsittelevän raportin mukaan hyvä ammatillinen osaaminen edellyttää 

hyviä perustietoja erilaisista huumeista, käyttötavoista, käyttökulttuureista ja muista sosiaalisista 

erityispiirteistä (Hakkarainen et al. 2000, 38). 

Asiakaskyselyn mukaan 89 prosenttia asiakkaista (N=75) oli jokseenkin tai täysin samaa 

mieltä siitä, että Matalan henkilökunta on kannustava ja asiansa osaava. Seitsemän asiakasta 

ei osannut sanoa ja kaksi oli jokseenkin tai täysin eri mieltä. Avovastauksissa muutama 

asiakas kehui Matalan ilmapiiriä hyväksi hoitoon hakeutumisen kannalta. 12 prosenttia 

(N=10) asiakkaista oli sitä mieltä, että Matalassa käyminen on leimaavaa. 15 asiakasta ei 

osannut sanoa ja 70 prosenttia (N=59) oli eri mieltä. 89 prosenttia (N=74) asiakkaista ilmoitti, 

että voisi suositella Matalaa kavereilleen. Neljä asiakasta ei osannut sanoa ja viisi oli 

jokseenkin tai täysin eri mieltä. 

65 prosenttia (N=55) asiakkaista oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä siitä, että palvelut 

ovat tarpeeksi monipuoliset. 14 asiakasta ei osannut sanoa ja 15 oli jokseenkin tai täysin eri 

mieltä. Kielteistä palautetta tai toiveita ilmoitetaan hyvin vähän. Eräs asiakas toivoo, että 

Matalasta saisi ruokaa ja muutama harmittelee, että kahvihuoneessa on välillä liikaa ihmisiä 

tai että akupunktiota on tarjolla liian vähän. Kyselyn alkuvaiheessa keväällä 2003 muutama 

asiakas vastasi, että Matalan toiminnoissa on vielä kehitettävää, mutta he eivät nimenneet 

muuta kehittämiskohdetta kuin osastohoidon. Ideoita osaston kehittämiseksi ei myöskään 

mainittu. 

50

Erittäin tai jokseenkin EOS Erittäin tai jokseenkin 

tyytyväinen 

tyytymätön 

Puhelinneuvonta 53 % 43 % 4 % 

Lääkärin palvelut 61 % 30 % 9 % 

Verkostokokous 26 % 71 % 3 % 

Terveysneuvonta 65 % 33 % 1 % 

Terveydenhoito 66 % 30 % 4 % 

Yhteydenpito muihin 

69 % 27 % 4 % 

toimijoihin 

Yksilökeskustelu 88 % 12 % 0 % 

Taulukko 2: Asiakastyytyväisyys Matalan palveluihin 

80 

70 

asiakkaat 

60 

50 

40 

30 

20 

10 

0 

31 

32 

31 

34 

25 40 

36 

17 15 

16 

21 

9 

lääkäri puh.neuv. terv.neuv. terv.hoito yks.kesk. yht.pito 

tosi tyytyväinen 

tyytyväinen 

Kuvio 7: Asiakastyytyväisyys Matalan palveluihin 

51

Asiakkaiden arvio muista hoitoja tukipalveluista 

Kysymykseen, mistä aikaisemmasta hoitopaikasta on jäänyt paras kokemus, asiakkaat nimeävät 

Matalan 12 , Nervin 13 , Kankaanpään A-kodin 14 , Rauhaniemen 15 , NA/AA-ryhmät 16 , 

Tampereen A-klinikkatoimen Kuntoutumiskeskuksen 17 , Päiväperhon 18 , Pitkäniemen sairaalan 

19 , Lastun 20 , Hoitokoti Helpin 21 , Paussin 22 , Myötätuulikodin 23 , Nuorisoaseman 24 ja 

Järvenpään sosiaalisairaalan 25 (2). Yksittäisiä ääniä saivat mielenterveystoimisto, ISKK, 

Nousevan Auringon Talo, Mikkeli-yhteisö, Musta Lammas, Keltainen Talo, Stoppari, Hamina, 

Miehikkälä, Sarvis ja sosiaaliasema. 

Asiakkaat mainitsivat positiivisina tekijöinä aikaisemmissa hoitopaikoissa asiantuntevan, 

ystävällisen ja innostavan henkilökunnan, tiiviin hoito-ohjelman, yhteisöllisyyden ja vertaistuen, 

kannustavan toipumisilmapiirin ja ympäristön, hyvän ruuan sekä harrastusmahdollisuudet. 

Asiakkaat painottivat kohtaamisen merkitystä; sitä, että heistä oltiin kiinnostuneita, 

heistä välitettiin ja heidät huomioitiin. Negatiivisiin hoitokokemuksiin liittyi muistoja 

välinpitämättömästä ja epäasiallisesta henkilökunnasta 26 , turhauttavasta kuntoutusohjelmasta 

27 , huonosta ilmapiiristä, tiukoista säännöistä ja kurista, tekemisenpuutteesta 28 , huumeiden 

välityksestä ja käytöstä sekä liian erilaisesta asiakaskunnasta 29 . Asiakkaille oli jäänyt 

tunne, että henkilökunta asennoitui heihin kielteisesti eikä heitä arvostettu, ymmärretty 

12 Kuusitoista vastausta. Kommentti: "Kun pääsin asiakkaaksi, siellä keskityttiin mun asioihin kerralla". 

13 Kahdeksan vastausta. Kommentti: "Asiantuntevaa apua". 

14 Kahdeksan vastausta. Kommentti: "Yhteisöllisyys, hyvä toipumisilmapiiri, hyvä ruoka, harrastusmahdollisuudet". 

15 Seitsemän vastausta. Kommentti: "Tuntui että OIKEASTI välitettiin. Juuri minä olin tärkeä. Huiput työntekijät." 

16 Neljä vastausta. Kommentti: ”Vertaistuki”. 

17 Kolme vastausta. Kommentti: ”Hyvä ohjelma, asiantunteva henkilökunta”. 

18 Kolme vastausta. Kommentti: "Työntekijät ovat aivan ihania!!! Helppo olla ja puhua." 

19 Kolme vastausta. Kommentti: "Tehokas katkaisuhoito, mahtava luonto, ammattitaitoinen henkilökunta". 

20 Kolme vastausta. Kommentti: "Yhteisöhoito on paras mahdollinen hoitomuoto". 

21 Kolme vastausta. Kommentti: " Kiireetön ilmapiiri, ei liikaa toipumisjankutusta, kaukana kaikesta, ulkoilumaastot, 

henkilökunta". 

22 Kolme vastausta. Kommentti: "Saan avohoidon ja sossun asiat siellä". 

23 Kaksi vastausta. Kommentti: "Asian osaavat ihmiset ja inhimillisyys". 

24 Kaksi vastausta. Kommentti: " Tukihenkilöni oli/on niin mukava tyyppi minua kohtaan". 

25 Kaksi vastausta. Kommentti: "Asiallista, toimivaa, kannustavaa uutta". 

26 Kommentti: ”Tuli tunne, että mä oon niin vanha narkki, ettei mua kannata auttaa”. 

27 Kommentti: "Erään henkilön mielestä sulkapallo ratkaisee kaikki ongelmat". 

28 Kommentti: "Eristäminen ja toimettomuus yhdessä saa aikaan karmeat vetohalut". 

29 Kommentti: "Käytän yleensä wc-pönttöä, jos oksettaa. Muut eivät niin tehneet." 

52

tai heidän asioistaan ei tiedetty tarpeeksi. Muutamassa tapauksessa asiakas mainitsi erimielisyyden 

henkilökunnan kanssa koskien lääkitystä ja hoidon kestoa: lääkitystä käytettiin 

liikaa tai liian vähän tai hoidosta joutui liian nopeasti kadulle. Yksi asiakas kohdisti kritiikin 

päättäjätasolle ilmoittamalla, että eräässä hoitopaikassa oli ”huonot määrärahat tehdä 

mitään”. 

5. Matalan kynnyksen periaate ja toteutus 

Vuosi toiminnan alkamisesta työntekijät olivat lähes yksimielisiä siitä, että toiminta täyttää 

edelleen matalan kynnyksen kriteerit. Matalan kynnyksen periaatteina pidettiin mahdollisuutta 

asioida anonyyminä, ilman ajanvarausta tai lähetettä. Työntekijöiden mukaan Matalaan 

kynnykseen kuuluu myös ne asiakkaat palveluineen, jotka haluavat jatkaa aktiivikäyttöä. 

Alkuhaastattelussa he ajattelivat, että valtaosa asiakkaista ei ole valmis lopettamaan 

huumeiden käyttöä, vaan he hakeutuvat Matalaan muista syistä elämän kriisitilanteissa. 

Tavoitteena oli, että Matala tavoittaa sellaiset asiakkaat, jotka ovat ulkopuolisia tai syrjäytettyjä 

muista paikoista, mutta aktiivikäytön lomassa kaipaavat anonyymiä kontaktia 

hoitoja tukipalveluihin. Pääasiana pidettiin kontaktin luomista ja ylläpitämistä niin, että 

asiakas kokee tulleensa kuulluksi ja nähdyksi. Tärkeintä on välittää viestiä, että hänestä 

”oikeasti välitetään, hän ei ole tiellä, ei väärään aikaan väärässä paikassa ja he voivat 

tulla uudestaan ja uudestaan”. He kertovat, että joillain asiakkailla on epäluottamusta viranomaisia 

ja järjestelmiä kohtaan, ja heille tahdotaan antaa aikaa kasvattaa luottamusta 

niin paljon, että he lähestyvät itse työntekijää kertoakseen tarpeistaan. Työntekijät uskoivat, 

että hakeutumiskynnys hoitopalveluihin nousee sitä korkeammalle mitä enemmän vaatimuksia 

asiakkaille asetetaan. 

Asiakaskyselyn mukaan matala kynnys oli toteutunut erinomaisesti, sillä suurin osa vastaajista 

(N=54) oli täysin sitä mieltä, että Matalaan pääsee helposti asiakkaaksi. Jokseenkin 

samaa mieltä oli joka viides vastaaja (N=17). Joka kymmenes (N=9) ei osannut vastata kysymykseen 

ja neljä vastaajaa oli täysin tai jokseenkin eri mieltä. Asiakkaiden mielestä joku 

henkilökunnasta on aina tavattavissa eli he tulevat kohdatuiksi Matalassa. Täysin samaa 

mieltä oli lähes seitsemän kymmenestä vastaajasta (N=56) ja jokseenkin samaa mieltä joka 

viides (N=18). Kuusi vastaajaa ei osannut sanoa ja neljä oli jokseenkin tai täysin eri mieltä. 

53

Erään asiakkaan mukaan henkilökunta on kovin kiireinen ja toinen kirjoitti, että henkilökunta 

on mukana ongelmissa ja tuntee, että he oikeasti välittävät. 

Haastateltujen työntekijöiden mukaan jokainen Matalaan tuleva henkilö on motivoitunut 

johonkin, mutta on eri asia, miten häntä pystytään auttamaan ja onko asiakkaan odotukset 

mahdollista täyttää. Työntekijöiden mukaan matala kynnys on toteutunut niin, että asiakkaiden 

ei tarvitse miettiä tai keksiä syytä Matalaan hakeutumiselle eikä heidän tarvitse 

näytellä kiinnostusta hoitoa kohtaan, jos tunne ei ole todellinen. Kolme viidestä (N=51) 

asiakkaasta vastasi, että on täysin samaa mieltä siitä, että Matalaan voi tulla ilman erikoisempaa 

syytä. Joka viides (N=17) oli väitteestä jokseenkin samaa mieltä. Joka kymmenes 

(N=10) ei osannut vastata ja viisi asiakasta oli jokseenkin tai täysin eri mieltä. Muutamat 

asiakkaat ilmaisivat avovastauksissa olevansa tyytyväisiä, kun Matalaan voi tulla juttelemaan 

ilman vaatimuksia tai sitoumuksia. 

Matalaan pääsee helposti asiakkaaksi 

Matalaan voi tulla ilman erikoisempaa 

syytä 

Joku henkilökunnasta on aina 

tavattavissa 

Täysin tai jokseenkin 

EOS Täysin tai jokseen- 

samaa mieltä 

kin eri mieltä 

85 % 11 % 5 % 

82 % 12 % 6 % 

88 % 8 % 2 % 

Taulukko 3: Matalan kynnyksen toteutuminen asiakaskyselyn mukaan 

Asiakaskyselyn mukaan yleisimmin (N=51) Matalaan hakeutumiseen ensimmäisellä kerralla 

vaikutti tarve keskustella omista asioista. Toiseksi yleisimmin (N=40) motiivina oli 

saada lääkkeitä tai (N=38) apua elämänkriisiin. Seuraavaksi (N=29-30) tavallisimmat syyt 

liittyivät katko- tai jatkohoidon tarpeeseen sekä elämänmuutoksen etsimiseen. Syksyllä 

2003 kyselyyn vastanneet olivat kiinnostuneempia hoitoon pääsystä kuin keväällä 2003 

vastanneet asiakkaat. Pelkkä uteliaisuus (N=26) ja seuran hakeminen eli ”kahvi, lämpö & 

nojatuoli” (N=23) olivat seuraavaksi yleisimmät syyt. Terveydenhuolto (N=10), akupunktio 

(N=9) ja yöpyminen (N=7) olivat olleet harvemmin motiivina ensimmäisellä hakeutumiskerralla. 

Yksittäisissä tilanteissa asiakkaat kertoivat hakeutuneensa Matalaan ensimmäisellä 

kerralla psyykkisten ongelmien takia, kaverin tai poliisin ohjauksen perusteella, vanhempien 

pakottamana, hoitopaikasta uloskirjoituksen jälkeen tai petyttyään johonkin muuhun 

hoitopaikkaan. 

54

Ensikontaktin aihe 

yöpyminen 

akupunktio 

terveydenhuolto 

"kahvi ja lämpö" 

uteliaisuus 

elämänmuutos 

hoidon tarve 

elämänkriisi 

lääkkeet 

keskustelu 

7 

9 

10 

24 

26 

30 

31 

38 

41 

52 

0 10 20 30 40 50 60 

Kuvio 8: Syy Matalaan hakeutumiseen ensimmäisellä kerralla 

5.1 Kynnyksen nostaminen uhkana 

Kurvin arviointiraportin mukaan organisaatioilla on taipumus itse nostaa kynnystä monin 

eri tavoin. Organisaatioilla on huono kyky sietää epävarmuutta, kaaosta ja rajattomuutta, 

jota asiakaskunnassa esiintyy. Siksi organisaatiot osittain tiedostamattomastikin 

”suojautuvat” vaikeilta tilanteilta ja vaikeilta asiakkailta luomalla organisaation tarpeista 

lähteviä sääntöjä ja käytäntöjä. (Törmä 2003, 85.) Samoin useat Matalan työntekijät kuvasivat 

molemmilla haastattelukerroilla, kuinka toimipaikat muuttuvat jäykiksi rakenteiksi ja 

saattavat nostaa kynnystään aikansa toimittuaan ja asiakaskunnan vakiinnuttua. 

Kurvin arviointiraportin mukaan kynnyksen nostaminen saattaa ilmetä esimerkiksi jonotukseen 

ja hoitoon hakeutumiseen liittyvien hankaluuksien hyväksymisenä ja kääntämisenä 

positiivisiksi asiantiloiksi. Se voi ilmetä myös ajoittaisena haluna rajoittaa joidenkin asiakasryhmien 

palveluiden saantia tai pyrkimyksenä asettaa kiintiöitä joillekin asiakasryhmille. 

Ruuhkatilanteissa uudet asiakkaat saattavat päästä nopeammin hoitoon kuin ne asiakkaat, 

joilla oli ollut runsaasti epäonnistuneita hoitoyrityksiä. Kynnyksen nostamista mietit- 

55

tiin myös sellaisten asiakasryhmien 30 kohdalla, joita ei Kurvissa pystytä hoitamaan. Kurvin 

yksikön johtajan mukaan täysin kynnyksetön malli toimii yksiköissä, joissa on vain vähän 

palveluita. Kun palveluja on enemmän ja niihin liittyy hoidollisia tavoitteita, kynnys nousee 

itsestään. (Törmä 2003, 85-88.) 

Kurvin arvioinnissa mietittiin toimipaikan perimmäistä tavoitetta ja hoitofilosofiaa. Onko 

tavoitteena saada mahdollisimman paljon apua tarvitsevia hakeutumaan Kurviin ja saada 

heidät hoidon piiriin vai saada mahdollisimman moni Kurviin tuleva asiakas kiinnittymään 

hoitoon ja raitistumaan? Täysin kynnyksettömälle poliklinikalle voi periaatteessa hakeutua 

hyvinkin syrjäytyneitä huumeiden käyttäjiä, jotka eivät ole pystyneet hakeutumaan tai heitä 

ei ole otettu sisään muualle hoitojärjestelmään. Esimerkiksi Kurvin asiakaskunta oli muuttunut 

entistä huonokuntoisemmaksi, moniongelmaisemmaksi ja vaikeahoitoisemmaksi. 

Heidän hoitoennusteensa ja oma motivaationsa huumeista eroon pääsyyn on todennäköisesti 

heikko. Jos tavoitteeksi asetetaan mahdollisimman hyvä huumehoitoon kiinnittyminen 

ja hyvä hoitotulos, on täysin kynnyksetön sisääntulo jossain määrin ristiriidassa matalan 

kynnyksen tavoitteen kanssa. Hyvin syrjäytyneiden huumeiden käyttäjien ensisijaiset tarpeet 

liittyvät enemmänkin peruspalveluihin ja hoivaan kuin katkaisuhoitoon pääsemisen. 

Huumeiden käyttäjät tietävät, ettei Kurvin kautta pääse tällaisiin peruspalveluihin, joten 

tämä hoitojärjestelmästä johtuva perusasetelma asettaa osalle huumeiden käyttäjistä kynnyksen 

tulla Kurviin. (Törmä 2003, 124-126.) 

Kynnyksen nostaminen liittyy yleensä työntekijöiden tavoitteeseen hallita ja organisoida 

omaa työtään. Matalan työntekijät kertoivat, että välillä he olivat luoneet asiakkaille erilaisia 

kynnyksiä ja rajaehtoja, mutta ”virastomaisuudesta” on palattu takaisin matalaan kynnykseen. 

He kertoivat, että nykyisiä kynnystä nostavia tekijöitä ovat esimerkiksi lääkehoitoon 

kytkeytyvät huumeseulat, ajanvarausjärjestelmä ja karenssit. Lisäksi he kertoivat, että 

varsinkin arviointiyksikössä on lisätty kontrolloivia sääntöjä hoitosopimukseen ja osasta 

seuraa välitön uloskirjoitus. Karenssin ja ulosohjaamisen kohdalla rajat ovat liittyneet henkiseen 

tai fyysiseen väkivaltaan tai uhkaavaan käytökseen. Psyykkisesti tai somaattisesti 

sairaat, alaikäiset ja raskaana olevat äidit pyritään ohjaamaan muihin palveluihin, joissa on 

erikoisosaamista näiden asiakasryhmien auttamiseksi. Matalassa kohtaamisen tavoitteena 

30 Tällaisiksi ryhmiksi mainittiin esimerkiksi psyykkisesti erittäin sairaat ja terminaalivaiheessa olevat hivpositiiviset 

huumeiden käyttäjät. 

56

oli ”ottaa tässä se ensimmäinen huoli vastaan” ja ohjata tarkoituksenmukaiseen paikkaan. 

Monien työntekijöiden mielestä Matala ei ole sopiva paikka nuorille kokemattomille kokeilu- 

tai satunnaiskäyttäjille, koska heidät rekrytoidaan nopeasti mukaan syvempään huumekulttuuriin. 

Jotkut työntekijät kertoivat, että kun "Matalan asiakaskunnan keski-ikä on 

yli 25 vuotta ja monilla asiakkailla on kova huumeja rikostausta ja niiden moraali on mitä 

on”, on nuoremmilta asiakkailta muun muassa kiristetty lääkkeitä. 

Työntekijät olivat lähes yksimielisiä siitä, että asiakkaat voivat käydä päivittäin, mutta päivätilassa 

vietettävällä ajalla tulee olla jonkinlaiset rajat. Erään työntekijän sanoin 

”notkumista, lojumista ja viihtymistä” ei pidetä suotavana, koska Matala ei halua profiloitua 

päiväkeskukseksi tai huumeiden käyttäjien kahvilaksi. Työntekijät kertoivat, että Lorvissa 

olijoita pyydetään poistumaan, jos he käyvät monta kertaa päivässä tapaamassa vain kavereitaan 

tai sopivat treffejä sinne, käyttävät kännykkää tai käyvät kauppaa. Samoin sellaisia 

asiakkaita ei toivota oleilemaan Matalaan, joilla on hoitosuhde jossain muussa paikassa ja 

tulevat pelkästään kahville ja kokeilemaan ”josko täältä sais jotain mukaansa”. He eivät 

halua asiakkaiden viettävän aikaa Lorvissa monia tunteja, ja asiakkaita ohjataan pois varsinkin 

silloin, kun tilassa on enemmän kuin viisi asiakasta. Myös muutama asiakas harmitteli 

asiakaskyselyssä, että Lorvissa on välillä liikaa asiakkaita ja siitä johtuen levoton ilmapiiri. 

Työntekijöiden mukaan hiljaiset asiakkaat eivät uskalla välttämättä sanoa, että he haluaisivat 

keskustella työntekijän kanssa kahdestaan, jos sisällä on paljon asiakkaita. Jotkut 

asiakkaat eivät ole uskaltaneet tulla Matalaan, kun tietävät, että sisällä on joitain tiettyjä 

henkilöitä. Työntekijöiden mukaan asiakkaiden keskinäiset ”säätämiset” ovat liittyneet velkojen 

perintään tai lääkkeiden kiristämiseen toisilta asiakkailta. 

Työntekijät olivat yksimielisiä siitä, että ilta- ja yöaikaan sisälle otettavista asiakkaista tulee 

luoda tiukat ja tarkat raamit. Toisaalta jotkut painottivat, että koska Matala on ympäri vuorokauden 

auki, tulisi palvelua myös saada vuorokauden ajasta huolimatta: 

”Ei kaikkien aamuyön hätä tarkoita sitä, että täytyisi majoittua taloksi siltä 

istumalta, mutta ei ole kattavaa ympärivuorokautista aukioloa, jos yövuoro 

tarkoittaa sitä, että voi saada puhelimessa ohjeita”. 

Ennen Matalan avaamista työntekijät ajattelivat, ettei yöaikaan päästetä kaikkia asiakkaita 

automaattisesti sisään kadulta, vaan heitä neuvotaan ovipuhelimessa tulemaan aamulla uudestaan. 

Tuttuja asiakkaita saatettiin ottaa yöaikaan keskustelemaan, mutta yöllä työntekijät 

olivat tarkempia päihtymystilan suhteen ja huonokuntoisia asiakkaita ei päästetty sisään. 

57

Iltayhdeksän jälkeen sisään otettavien asiakkaiden kanssa oli päivällä sovittu saapumisesta 

tai he tulivat jonkin viranomaisen ohjaamana ja yhteydenoton perusteella Matalaan. Työntekijät 

toivoivat, että lähettävä taho ottaisi yhteyttä ja kertoisi asiakkaan tulosta. Tällöin 

asiakasta ei tarvitsisi arvioida ovipuhelimen kautta uudelleen, kun hänen tilanteensa ja tarpeensa 

tiedettäisiin jo etukäteen. Samoin varmistettaisiin, että hänellä ole ei epärealistisia 

odotuksia Matalan yöaikaan annettavista palveluista, ja että hänet on turvallista ottaa yöllä 

sisään. 

Useimpien työntekijöiden mielestä Paussin YPO:ja (yksilöllisessä palveluohjauksessa olevat 

asiakkaita) ei kannata kiinnittää Matalaan, koska heillä on selkeä hoitosuunnitelma 

Paussiin. Heidän mukaansa nämä asiakkaat käyvät Matalassa lähinnä kahvilla, tapaamassa 

tuttuja ja lepäämässä. Joidenkin mielestä heidän oleskeluaan päivätiloissa on yritetty hillitä 

ja siitä on syntynyt ”vääntöä”, mutta tilanne on myöhemmin rauhoittunut. Kaksi Paussin 

YPO-asiakasta ilmaisi asiakaskyselyssä kiitollisuutensa siitä, että he saavat käydä Matalan 

päivätilassa Lorvissa. Toinen kirjoitti: 

”Olen hyvin kiitollinen huomiosta, jota te olette antaneet koska olette nähneet 

että tarvitsen sitä. Kiitollinen tuesta, joka onnas hienosti, neuvoista, yksilökeskusteluista, 

joita saan käyttää, vaikka olenkin Paussin asiakas. Ei pahaa 

sanottavaa.” 

Työntekijöiden mukaan yksilöllisessä palveluohjauksessa olevat asiakkaat ovat tyytyväisiä 

Paussin palveluun eivätkä he ole salanneet asiakkuuttaan. Heidän kanssaan ei olla ryhdytty 

hoitokeskusteluihin, koska Paussissa on saatettu tehdä asiakkaan kanssa töitä jo pitkään ja 

heillä on tieto ja tuntemus asiakkaasta. Päällekkäisessä asiakkuudessa on vaarana, että asiakas 

puhuu eri asioita molemmissa paikoissa, ja Matalassa voidaan viedä hoitosuhdetta väärille 

urille. Toiseksi yhteisasiakkuudessa pidettiin hankalana sitä, että jos asiakkaalle tulee 

ristiriitoja lääkityksen suhteen Paussissa, niin asiakas haluaa siirtyä Matalan lääkitykseen ja 

menettää samalla tutun hoitosuhteen ja sosiaalityöntekijät palvelut. Eräs työntekijä pohti 

asiakkuuden määritelmää ja poissulkemista seuraavasti: 

”Meillä on nyt rajauksena, että Paussin ypot ei meille asiakkaiksi, mutta pitäisi 

miettiä kuka on asiakas ja kuka ei. Onko kaikki asiakkaita, jotka tulee 

ovesta sisään, vai ei? Jos ihminen käy tuossa istumassa, niin onko hän silloin 

asiakas, jos ei hän itse koe niin, mutta meillä niin määritellään. Jos jotain 

58

yhmätoimintaakin täällä järjestetään, niin miksi joku Paussin porukka täytyy 

rajata siitä pois?” 

Osa henkilökunnasta on sitä mieltä, että matala kynnys tarkoittaa kaikkien päihdeongelmaisten 

ottamista vastaan. Alkoholiongelmaiset ajateltiin ohjata A-klinikalle, mutta toisaalta 

havaittiin A-klinikan jonossa olevien ihmisten tarve saada palveluita ja tukea odotusaikana 

– "jos joku A-klinikan asiakas käy tuossa kahvia juomassa, niin se on hänelle ihan 

eri asia mitä hän A-klinikalta saa". 

6. Matala päihdepalvelujärjestelmän osana 

6.1 Matalaan kohdistuvat odotukset 

Matalan henkilökunta ei ollut kokenut alkuvaiheessa heihin kohdistuvan kritiikkiä ja he 

arvelivat sen johtuvan siitä, että heidän toimintansa profiloituu erilailla kuin Nervi eli keskittyy 

hoidontarpeen arviointiin haittojen minimoinnin ohella. Toisaalta he olivat huolissaan 

siitä, että kunnan asukkailla ja viranomaisille on saattanut syntyä epärealistinen mielikuva, 

että huumeongelma saadaan nyt hallintaan ja huumeongelmaiset saadaan vihdoinkin 

hoitoon, pois kaduilta ja porttikäytävistä. Työntekijät arvelivat, että yhteistyökumppaneilla 

on suuret odotukset Matalaa kohtaan ja toivoivat, että nämä tiedostaisivat vaikutusten tulevan 

näkyville vasta ajan kuluessa. Sidosryhmien uskottiin ajattelevan, että he pystyvät jatkossa 

keskittymään paremmin omaan ydintehtäväänsä, purkamaan omaa ruuhkaansa ja 

ohjaamaan hankalat asiakkaansa Matalaan (ks. Kekki 2002, 118-120). Työntekijät arvelivat, 

että sidosryhmille tulisi ensin selkiyttää Matalan resurssit, jotta odotukset, palveluiden 

kysyntä ja asiakkaiden ohjaamisen taso olisivat realistisia. Väärinkäsitykset ovat aiheuttaneet 

muun muassa sellaista, että Matalaan on ohjattu yliannostuksen saaneita tai pelkkää 

lääkitystä haluavia henkilöitä. 

Stakesin huumehoidon edellytyksiä ja tarpeita käsittelevän raportin mukaan sosiaalija 

terveydenhuollon yleisten palvelujen merkitys huumehoidon palvelujen tarjonnassa on 

merkittävä sekä kontaktipintansa että alueellisen kattavuutensa ansiosta. Asenteelliset, tiedolliset 

ja taidolliset puutteet sekä henkilöstöresurssien määrään liittyvät rajoitukset ka- 

59

ventavat merkittävästi sosiaalija terveydenhuollon palvelujen edellytyksiä vastata huumausaineiden 

käyttäjien hoidontarpeisiin. Huumeiden käytön aiheuttamat ongelmat ovat suomalaisessa 

yhteiskunnassa verraten uusi ja kulttuurisesti vieras ilmiö. Kytkeytyneenä käytön 

kriminalisoituun asemaan se on omiaan ruokkimaan varautunutta ja vierastavaa asennetta 

huumeita ja huumeiden käyttäjiä kohtaan. (Hakkarainen et al. 2000, 13, 38.) Matalan 

työntekijät näkivät samoin vaarana sen, että perusterveydenhuolto pyrkii siirtämään päihdeongelmaisten 

terveydenhoidon Matalan tehtäväkenttään, koska sillä ei ole valmiuksia ja 

halukkuutta hoitaa alkoholi- ja huumeongelmaisia ihmisiä. Huumeiden käyttäjät saattavat 

vatuntua hankalasti hoidettavilta asiakkailta, joten palvelukentällä voi olla odotuksia, että 

Matala ottaa päävastuun tästä asiakasryhmästä. He painottivat sitä, etteivät he voi ottaa sitä 

terveydenhuollollista vastuuta ja niitä tehtäviä, mitkä peruspalveluilla lakisääteisesti on. 

Työntekijät arvelivat, että he voisivat vastata ainakin hiljaisina öinä sellaisen asiakasryhmän 

tarpeisiin, joilla ei ole somaattista hätää, vaan jotka etsivät keskusteluseuraa, lievitystä 

ahdistukseen ja turvaa yöaikaan. Ihanteellisen pidettiin sellaista käytäntöä, että esimerkiksi 

Hatanpään terveysasema arvioi asiakkaan terveydentilan ja ohjaa Matalaan, jos hän ei tarvitse 

akuutisti sairaalahoitoa. 

Sidosryhmäkyselyn mukaan valtaosa päihdepalveluiden järjestäjistä Tampereella oli tyytyväisiä 

Matalaan. Lähes kaikki vastaajat olivat sitä mieltä, että Matala on vastannut odotuksiin 

hyvin tai kohtalaisen hyvin sekä selviytynyt hyvin yhteisten asiakkaiden hoidossa. Osa 

vastaajista myönsi, että he olivat odottaneet lääkäripalveluiden olevan kattavampia ja olivat 

pettyneitä lyhentyneeseen aukioloaikaan. Kiitosta annettiin siitä, että Matalan kautta tulleiden 

asiakkaiden hoitopolut ovat olleet hyvin järjestettyjä. Samoin he arvostivat sitä, että 

Matalassa oli tavoitettu paljon asiakkaita ja ohjattu heitä runsaasti hoitoon, vaikka Matalan 

henkilöstöresurssit ovat tehtyyn työmäärään verrattuna vähäiset. Vastaajat toivoivat työnjaon 

selkiyttämistä muun muassa Matalan ja Paussin sekä A-toimen yksiköiden välille. Vastaajat 

toivoivat yhteisötyön syventämistä sekä konkreettisia toimintamalleja hoitoon ohjaukseen 

sekä hoitopolkuihin. Toimintaperiaatteita toivottiin selkeytettävän myös sen suhteen, 

mille asiakasryhmille paikka on tarkoitettu. Kaksi vastaajaa lohdutti, että jotkut asiakkaat 

ovat hyvin vaikeita autettavia ja sopivan hoitopaikan löytäminen on hankalaa. Muutaman 

vastauksen mukaan Matalan rooli palvelujärjestelmässä on vielä epäselvä; erään vastauksen 

mukaan se on epäselvä myös asiakkaiden mielestä, ja asiakkaat käyttävät hyväkseen 

uusia työntekijäkontakteja. 

60

Kritiikki kohdistui siihen, että Matala on keskittynyt liikaa huumeasiakkaisiin ja pitkäaikaisiin 

hoitosuhteisiin. Jotkut kyselyyn vastanneet toivoivat, että alkoholiongelmaisten tilanne 

huomioitaisiin paremmin joko Matalassa tai luotaisiin samankaltainen paikka alkoholisteille. 

Toiveena oli saada ympärivuorokautinen päivystys lääkärinpalveluineen kaikille 

päihdeongelmaisille. Vastaajien mukaan yhteistyössä lastensuojelun kanssa ja keskinäisessä 

tiedottamisessa on vielä kehittämistä. Esimerkiksi eräs vastaaja halusi tietää mitä Matalassa 

tehdään asiakkaiden kanssa, eli jos he ohjaavat asiakkaan Matalaan, he toivoivat henkilökunnan 

antavan palautetta asiakkaasta ja hänen kanssaan tehdyistä suunnitelmista eikä 

tyytyä ainoastaan asiakkaan kertomaan tietoon. 

6.2 Matalan vaikutukset Tampereen päihdepalvelujärjestelmään 

Matalan sisällöllisen suunnitelman mukaan matalan kynnyksen hoitopisteen perustaminen 

selkeyttää palvelujärjestelmien työnjakoa Tampereella. A-klinikka painottuu terapiapalveluihin 

ja päihde-ongelmaisten avokatkaisuhoitoihin ja Nuorisoasema nuorten eri ongelmatilanteisiin 

ja perheisiin, erityisosaamisenaan päihdekysymykset. Kuntoutumiskeskus keskittyy 

yli 18-vuotiaiden katkaisuja kuntoutushoitoon, Rauhaniemen huumepysäkin osasto 

ja poliklinikka lasten ja nuorten ja heidän perheidensä huumehoitoihin ja Paussi sosiaalipäivystykseen. 

Sidosryhmäkyselyssä tiedusteltiin miten Matala oli vaikuttanut vastaajien oman toimipaikan 

tilanteeseen ja työkäytäntöihin. Eniten parannusta oli tapahtunut palveluketjujen tiivistymisessä, 

hoitojatkumoiden rakentumisessa, hoidontarpeen arviointien keskittämisessä 

sekä uusien verkostojen muodostumisessa. Vastaajista lähes yhtä moni oli sitä mieltä, että 

tilanne oli parantunut hieman tai ei ollut tapahtunut muutosta omien palveluiden laadun 

kehittämisessä ja hoitoon ohjausten keskittämisessä. Vähiten muutosta oli tapahtunut päällekkäisten 

hoitosuhteiden syntymisessä, maksusitoumuskäytännön yhtenäistymisessä, jonojen 

purkamisessa, ruuhkatilanteiden estämisessä sekä omien resurssien kasvussa suhteessa 

nykyiseen asiakasmäärään. Vastauksissa on varsin paljon vaihtelua. Esimerkiksi kysymykseen 

uusien asiakkaiden tavoittamisesta ja motivoinnista viisi vastasi tilanteen parantu- 

61

neen oleellisesti, yhdeksän parantuneen hieman, kymmenen ei muutosta ja yksi tilanteen 

heikentyneen hieman. (Ks. liite 4). 

Sidosryhmien mukaan Matala on 

1. parantanut mahdollisuuksia päästä hoitoon, erityisesti nuorten kohdalla 

2. monipuolistanut tarjontaa ja tuonut vaihtoehtoja eri hoitotavoista esille; tuki kriisitilanteessa 

ja lyhyt katko/vieroitus osastolla 

3. lisännyt huumeiden käyttäjien tavoitettavuutta 

4. jakanut hoitoja palvelujärjestelmän kuormitusta sekä hoitovastuuta 

5. keskittänyt huumeiden käyttäjien hoitoonohjausta ja hoidontarpeen arviointia yhteen 

toimipisteeseen. 

6. tarjonnut kriisitilanteissa selvittely- ja yöpymispaikan 

7. tehostanut palveluketjujen ja hoitojatkumoiden rakentamista 

8. tuonut esille tarpeen kehittää palveluketjuja ja verkostoitumista eri toimipisteiden välille. 

Sidosryhmätahot peräänkuuluttivat hoitoonohjausverkoston luomista ja käytäntöjen yhtenäistämistä 

koko päihdepalvelujärjestelmässä Tampereella. Matala oli omalta osaltaan uutena 

paikkana osoittanut palvelujärjestelmän katkoksia ja puutteita. Hoitoketjujen tehostamiseksi 

kaivattiin A-klinikan, TAYS:n ja muiden hoitoyksiköiden roolin täsmentämistä 

sekä selkeän arviointi – hoitoonohjaus -katkohoito -kuvion luomista näiden hoitopaikkojen 

välille. Tulevan asiakasohjauksen työryhmän toivottiin tehostavan alueellista työtä ja päihdehuollon 

koordinointia. Lisäksi toivottiin yhteisiä sopimuksia hoitokäytännöistä, kuten 

huumeseuloista hoitoonohjauspaikoissa, palaute- ja arviointikäytäntöä lähettävän tahon 

kanssa sekä tiiviimpää työnjakoa ja verkostoitumista yhteistyötahojen välille. 

Tampereen kaupunginvaltuusto edellytti vuonna 2002 huumehoitoketjujen ja siinä olevien 

mahdollisten päällekkäisyyksien selvittämistä. Valtuuston ponnen pohjalta tehtiin kysely, 

johon vastasi 57 huumeidenkäyttäjien hoitoon ja ohjaukseen osallistuvaa tahoa Tampereella 

ja sen ulkopuolella. Huumeiden käyttäjien palveluketjujen nykytilaa ja kehittämistarpeita 

kartoittavan raportin (2002) mukaan 9 % huumehoidon toimijoista piti hoitoonohjauksen 

toimivuutta erittäin hyvänä, 35 % hyvänä, 39 % kohtalaisena ja 16 % huonona. Kyselyyn 

saatujen vastausten perusteella lähes kaikki Tampereella toimivat yksiköt tekevät jossain 

määrin hoitoonohjausta sekä neuvovat ja motivoivat asiakkaita (jatko)hoitoon (ks. hoito- 

62

poluista Päihdepoliittinen suunnitelma 2000). Hoitoonohjauksen ongelmakohtina vastaajat 

pitivät motivaation puutetta hoitaa ja ohjata päihdeongelmaisia sekä yhteistyön, tiedonvaihdon 

ja kokonaiskoordinoinnin vähyyttä. Yksiköt haluaisivat vastausten perusteella kehittää 

hoitoonohjausta muun muassa lisäämällä erilaisia yhteistyömuotoja, kuten hoitoneuvotteluita, 

sekä laatimalla kirjalliset toimintalinjat hoitoonohjauksen ketjuttamiseksi ja vastuullisen 

tahon nimeämiseksi. Lisäksi vastaajat toivoivat yhtä, keskitettyä matalan kynnyksen 

yksikköä, jolla olisi kokonaisvastuu asiakkaiden hoidoista, hoitoonohjauksen toteuttamisesta 

ja palveluketjujen koordinoinnista. (Heikkilä & Koivisto 2002.) 

6.3 Palveluiden päällekkäinen käyttö 

Työntekijät arvelivat, että päällekkäisyyttä esiintyy muiden palveluiden kanssa lääkityksen 

antamisessa, muttei arvioinneissa 31 . Työntekijät kysyvät asiakkailta muiden palveluiden 

käytöstä ja tarkistavat tiedot muun muassa omalääkäriltä, jos asiakas antaa siihen luvan. 

Ilman lupaa tietoja ei voida tarkistaa edes A-klinikkatoimen sisällä. Päällekkäisen asioimisen 

uskottiin olevan mahdollista yksityissektorin, kunnan ja järjestöjen tarjoamien palveluiden 

kesken. Osa asiakkaista on hävinnyt Matalasta sen jälkeen kun on ilmennyt, että hän 

asioi säännöllisesti jo jossakin muussa paikassa lääkeasioissa. Matalan työntekijät kertovat, 

että päällekkäisyys lääkkeiden haussa on ongelma, mutta on toisaalta itsestään selvää ja 

ymmärrettävääkin, että lääkeriippuvaiset yrittävät hakea lääkkeitä monesta paikasta, koska 

he eivät saa yhdestä paikasta tarvitsemaansa lääkemäärää. Toisaalta työntekijät ajattelivat, 

että Matalassa määrätään niin pieniä lääkemääriä, etteivät monet asiakkaat jaksa pitkään 

sitoutua päivittäiseen lääkkeiden hakuun sieltä. Toiseksi seulojen otto saattaa karsia osan 

kävijöistä pois. He kertoivat, että jossain vaiheessa "vilppi" tulee esille; esimerkiksi niin, 

että asiakas alkaa tulemaan myöhässä tai jättää muutaman kerran tulematta kokonaan. 

Muutama työntekijöistä kaipasi Tampereelle yhtenäistä seurantajärjestelmää, jolla saataisiin 

tietoa päihdeongelman vakavuudesta, palveluketjujen sujuvuudesta ja asiakkaiden tarpeista. 

31 Huumeiden käyttäjien palveluketjujen nykytilaa ja kehittämistarpeita kuvaavan raportin mukaan samanaikaista 

palvelun käyttöä arveltiin esiintyvän toisinaan tiedonpuutteen takia lääkityksen määräämisen ja hoidon 

tarpeen arvioinnin yhteydessä. Katkaisu-, vieroitus tai kuntoutushoidossa ja tukipalveluissa hoidon päällekkäisyyttä 

ei juuri uskottu tapahtuvan. (Heikkilä & Koivisto 2002.) 

63

He tiedostivat, että kunnalla ja A-klinikalla ei ole järjestelmällistä tiedonkeruuta päihdeasiakkaista. 

Järjestelmää voitaisiin käyttää hyväksi mietittäessä asiakkaalle sopivaa hoitopaikkaa 

ja verrattaessa hoitopaikkojen tuloksellisuutta. Yhteisen päihdekartoitus- ja arviointilomakkeen 

suurimpana etuna nähtiin olevan päällekkäisen työn välttäminen. Jos asiakkaasta 

olisi tehty arviointi kahden ammattilaisen voimin Tampereen A-klinikkatoimen 

Kuntoutumiskeskuksessa, Rauhaniemessä, Paussissa, TAYS:sa tai Matalassa, muiden yksiköiden 

henkilökunta voisi luottaa arviointiin eikä sitä tarvitsisi tehdä uudelleen. Tällä käytännöllä 

voitaisiin välttää pahimmillaan kymmenen tunnin päällekkäinen työ, jos asiakkaalle 

tehtäisiin muussa tapauksessa kahden tunnin hoidontarpeen arviointi viidessä yksikössä. 

Toisena ideana oli päihdekuntoutujakortti, jossa olisi kirjattuna tietoja kuntoutujan terveydestä, 

elämäntilanteesta ja edistymisestä. Tällaiseen korttiin tarvittaisiin asiakkaan suostumus 

tiedon keräämisestä ja käyttämisestä. Kuntoutujakortin tietojen tulisi olla yleistajuisia 

ja asiakaslähtöisiä, jotta asiakas voisi itse seuraa tilanteensa kehittymistä ammattilaisen 

kanssa käydessään eri pisteissä. Vaikeutena pidettiin tietosuojaongelmia ja vaatimuksena 

luoda yhteinen kieli ja käsitteet terveys- ja sosiaalitoimen välille. 

Asiakaskyselyn mukaan 43 prosenttia asiakkaista (N=42) oli jokseenkin tai täysin samaa 

mieltä siitä, että Matalan takia hänellä ei ole tarvetta hakea apua muualta. Kolmasosa vastanneista 

(N=26) ei osannut sanoa ja joka seitsemäs (N=14) oli eri mieltä. Asiakkailta kysyttiin 

lisäksi tämän hetkisistä asioimisesta muualla kuin Matalassa. Vastausten perusteella 

ilmenee, että 47 asiakasta käytti myös muita palveluita ja 39 asiakasta ei ilmoittanut asioivansa 

muissa tuki- ja hoitopaikoissa; näistä puolet vastasi kielteisesti ja puolet jätti vastaamatta 

kysymykseen. Yleisimmin asiakkaat ilmoittivat käyvänsä Matalan lisäksi Nervissä, 

sosiaalitoimistossa tai Paussissa. Muutamat asiakkaat asioivat mielenterveystoimistossa, 

Päiväperhossa, NA/AA-ryhmissä ja Hatanpään terveysasemalla. Yksittäisiä asiakkaita asioi 

lisäksi päiväkeskuksissa, asumispalveluissa, A-klinikalla, omalääkärillä tai Nuorisoasemalla. 

64

Matalan takia ei ole tarvetta hakea 

apua muualta 

Matala antaa hyvät eväät elämänmuutoksen 

tekoon 

Palvelut ovat tarpeeksi monipuoliset 

Täysin tai jokseenkin 

EOS Täysin tai jokseen- 

samaa mieltä 

kin eri mieltä 

43 % 28 % 29 % 

81 % 14 % 5 % 

65 % 17 % 18 % 

Taulukko 4: Matalan palveluiden kattavuus asiakaskyselyn mukaan 

Jos tarkastellaan niitä kahtakymmentä asiakasta, jotka ilmoittivat asioivansa ainoastaan 

Matalassa 32 , voidaan todeta, että valtaosalla on aikaisempia hoitokokemuksia. Katko-, avo-, 

laitos- ja psykiatrisia hoitojaksojen määrä vaihteli yhden ja viidentoista välillä. Ainoastaan 

neljä heistä oli hakeutumassa hoitoon ensimmäistä kertaa, mutta näilläkin oli kokemuksia 

asioimisesta muun muassa Paussissa, mielenterveystoimistossa, Nervissä ja sosiaalitoimistossa. 

Runsas puolet (N=12-14) näistä asiakkaista käytti Matalan palveluista lääkehoitoa ja 

tukikeskusteluja. Jatkohoidon suunnittelun vuoksi tai sosiaalityöntekijän luona kävi kummassakin 

viisi asiakasta. Joukossa oli kaksi 1960-luvulla syntynyttä ja viisi 1980-luvulla 

syntynyttä keskiarvon ollessa 26-vuotta eli vuonna 1977 syntyneet. Huumeita oli käytetty 

keskimäärin seitsemän vuotta. Seitsemän asiakasta oli käyttänyt huumeita yli kymmenen 

vuotta ja kaksi asiakasta alle vuoden. Ylivoimaisesti yleisin ensisijaisesti käytetty huumausaine 

oli amfetamiini. Toiseksi yleisimmin käytetyt aineet olivat Subutex ja kannabis. 

Näillä ainoastaan Matalassa asioivilla henkilöillä oli oman ilmoituksen mukaan eniten vaikeita 

ongelmia rahaan, työhön ja päihteiden käyttöön liittyvissä asioissa. 

6.4 Mielenterveyspalveluiden tarve 

Työntekijöiden mukaan Matalassa käy paljon mielenterveyspalveluita tarvitsevia asiakkaita, 

mutta mielenterveystoimistoon hakeutumista vaikeuttavat ruuhka, psykiatripula sekä 

tiukat kriteerit päihteettömyydestä ja sen kestosta. Matalan henkilökunta on harjoitellut 

joidenkin asiakkaiden kanssa ajanvarauskäytäntöä ennen näiden siirtymistä mielenterveystoimistoon. 

Heidän mielestään huumeiden käyttäjien mielenterveysongelmien hoidossa on 

32 Tarkastelun ulkopuolelle jäävät ne vastauslomakkeet, joissa kohta oli jätetty täyttämättä. Hyvin monet vastaajat 

täyttivät kysymyslomaketta "valikoidusti" eli jättivät vastaamatta osaan kysymyksistä. 

65

edelleen ratkaisematta työnjako muiden hoitopaikkojen kanssa 33 . Matalan avokuntoutukseen 

lähetetään Matalaan selkeästi laitoshoidon tarpeessa olevia asiakkaita, koska he eivät 

tahdo mennä sairaalahoitoon eikä heitä pystytä laittamaan tahdonvastaiseen hoitoon. Matalassa 

asiakkaat on otettu osastolle, mutta heidän auttamisesta tai hoitamisesta ei ole saatu 

hyviä tuloksia, koska asiakkailla on ollut niin vakavia psyykeongelmia ja he tarvitsivat 

psykiatrista arviointia ja asianmukaista lääkitystä. Erityisesti kaksoisdiagnoosiasiakkaiden 

kohdalla toivotaan yhteistyötä mielenterveystoimiston kanssa, koska heitä ei pystytä hoitamaan 

pelkästään Matalassa. 

Sidosryhmäkyselyssä moni vastaaja kaipasi Tampereelle lisäystä päihdepsykiatrisiin palveluihin 

sekä kaksoisdiagnoosipotilaiden palveluiden, kuten pitkäjänteisten avohoitopalveluiden, 

sekä diagnosoinnin kehittämistä ja keskittämistä. Sidosryhmäkyselyn mukaan 

asiakkaiden ohjaaminen Kaivannon ja Pitkäniemen sairaaloihin ei ollut vielä muodostunut 

vakiintuneeksi käytännöksi, eivätkä eri toimipaikkojen hoidontarpeen arvioinnit ole olleet 

yhteneväisiä. Erään hoitopaikan edustajan mukaan Matalasta ohjatut asiakkaat ovat melko 

usein olleet liian huonokuntoisia heidän yksikköönsä. Asiakkaiden psyykkisen tilan arviot 

ovat olleet toisinaan vajavaisia eikä potilaiden oma motivaatio ole aina tullut esiin, mitä 

toisaalta pidetään yhtenä osoituksena potilaiden vaikeahoitoisesta. 

Mielenterveyspalveluiden tarjonta on osoittautunut Tampereella liian vähäiseksi ja palveluiden 

ruuhkautuminen on hyvin tiedostettu myös Tampereen kaupungin päihdepoliittisessa 

suunnitelmassa ja Mielenterveyspalveluiden kehittämisohjelmassa. Asiakirjoissa on huomioituna 

mielenterveysongelmista kärsivien huumeiden käyttäjien hoitovastuun puuttuminen 

sekä tarkoituksenmukaisten hoito-ohjelmien puute. Mielenterveyspalveluiden kehittämisohjelmassa 

tarkoituksenmukaisena pidettiin yhtenäisen hoitojärjestelmän luomista psykiatrista 

hoitoa vaativille ja päihdesairauksista kärsiville potilaille yhdistämällä käytettävissä 

olevat resurssit sosiaalitoimessa ja mielenterveyspalveluissa. Kehittämisohjelman mukaan 

kokonaishoitovastuun siirtäminen psykiatriselle hoitosektorille estäisi väliinputoaja- 

33 Elokuussa 2003 aloitti toimintansa Tampereen mielenterveyskeskuksen Pilvestä paisteeseen –projekti, jossa 

on luotu hoitomalli 13-17 -vuotiaille nuorille, joilla on mielenterveysongelmien lisäksi päihdeongelmia. Hoitojaksolla 

nuorella on tapaamisia psykiatrin, sairaanhoitajan ja sosiaalityöntekijän kanssa. Nuoren tilannetta 

tarkastellaan kokonaisvaltaisesti ja siksi nuoren perhe on keskeisesti mukana hoidon aikana. Lääkärin lähetettä 

ei välttämättä tarvita, vaan nuori voi itse varata ajan tai yhteydenotto voi tulla esimerkiksi vanhemmilta 

tai viranomaisilta. http://tampere.terve.com/palvelut/mielenterveys/hoitkunt/paiste 

66

yhmien syntymistä. (Päihdepoliittinen suunnitelma 2000, 59-61; Mielenterveyspalveluiden 

kehittämisohjelma 2002). 

6.5 Hoitoon lähdön organisointi 

Olavi Kaukosen mukaan päihderiippuvuus ja mielenterveysongelmat lienevät olevan erilaisia 

toimintakykyä alentavia sairauksia kuin fyysiset tai psykosomaattiset sairaudet, sillä 

päihdeongelmaisen ja hänen asioitaan hoitavan työntekijän tulee erilailla perustella hoidontarve 

lähetteen kirjoittavalle ja hoitoa antavalle terveydenhuollon edustajille sekä maksusitoumuksia 

kirjoittavalle sosiaalihuollon työntekijälle. Päihdepalvelut myönnetään ammatillisen 

harkinnan perusteella. Asiakkaalla on oikeus palveluun, mutta viime kädessä 

kunta määrittelee tarvittavan palvelun luonteen. Palveluverkosto perustuu pääosin asiakkaiden 

aloitteellisuuteen ja vapaaehtoisuuteen, mutta itse asiakkuus ja asiakkaiden tarpeet ovat 

kuitenkin tulkinnallisia ja sopimuksellisia kysymyksiä. (Kaukonen 2002, 137-138, 161.) 

Työntekijät arvelivat alkuhaastattelussa, että suurin osa asiakkaista on jo alueellisen sosiaalityön 

piirissä, joten maksusitoumus järjestyy vaivattomasti. Tampereen huumekatkotilanteen 

huomioiden työntekijät arvelivat, että asiakkaiden eteenpäin ohjaaminen vaatii kartoittamista, 

kenelle käy avokatko ja mitkä valtakunnalliset paikat ovat käytössä Tampereen 

A-klinikkatoimen Kuntoutumiskeskuksen ja Pitkäniemen sairaalan lisäksi 34 . Kuntouttavaan 

huumehoitoon pääsyä ei tarvitse odottaa pitkään, mutta hoitoprosessia hidastaa se, että 

kuntoutuspaikat edellyttävät katkohoidon läpikäymistä ja katkohoitopaikoissa on ruuhkaa. 

Työntekijät eivät pitäneet realistisena, että hoitoa pyrittäisiin tarjoamaan kaikille halukkaille, 

koska hoidot ovat hyvin kalliita ja hoitomotivaatio usein lyhytaikaista. Vaikeuksia 

tuottaa se, että asiakkaan motivaatio voi vaihdella päivien kuluessa eikä ole vakuutta mihin 

”hetkeen tulisi todellisuudessa tarttua”. Toisaalta todettiin, että rajoittamalla hoitoon pääsyä 

voidaan ohittaa juuri se hoitojakso, joka olisi tuottanut pitkäaikaisia tuloksia. 

34 Aamulehti kirjoitti 31.3.2004, että huumeiden käyttäjille tarvittaisiin kipeästi lisää räätälöityä katkaisuhoitoa 

Tampereella. Artikkelin mukaan muutaman päivän katkoja joudutaan tekemään jo Matalassakin, joka 

perustettiin hoitoon ohjausta ja neuvontaa varten. Samoin jutussa kuvataan, miten kuntien rahapula vaikuttaa 

negatiivisesti muun muassa katkopaikkojen ruuhkautumiseen, hoitojaksojen kestoon sekä Subutexriippuvaisten 

hoidon saatavuuteen. Artikkelin mukaan päihdehuollon varojen säästäminen hoidon alkupäässä 

kostautuu, kun vaikeasti huumeriippuvaiset tarvitsevat ajan kuluessa ja ongelmien kärjistyessä kalliita laitospaikkoja. 

67

Muutaman Matalan työntekijän mielestä he ovat profiloituneet liikaa hoitoonohjauspaikaksi, 

ja hoitoonohjausta tehdään avopoliklinikoilla ja sosiaaliasemilla jo riittävästi. Vuosia 

huumeita käyttäneiden ja aikaisemmin hoidoissa olleiden ”konkareiden” hoitoon hakeutuminen 

tapahtuu siten, että he kysyvät tutulta alueen sosiaalityöntekijältä hoitoon pääsyn 

mahdollisuutta. Näiden ihmisen käyttö- ja hoitohistoria on kirjattu jo moneen kertaan, eivätkä 

he jaksa kerrata taustojaan yhä uudelleen uusille työntekijöille. Matalan rooli korostuu 

nuorempien käyttäjien kohdalla, joilla ei ole aikaisempaa kokemusta tai tietoa hoitoon 

hakeutumisesta. Nuorilla ei ole välttämättä valmiuksia kommunikoida sosiaalitoimiston 

työntekijöiden kanssa, joten Matalan työntekijät voivat perustella hoidontarvetta alueen 

sosiaalityöntekijöille ”viranomaiskielellä” . Kyselyn mukaan asiakkaat olivat tyytyväisiä 35 

Matalan työntekijöiden toimimiseen yhdyshenkilönä huumehoitopaikkojen, sosiaalitoimen 

ja muiden palveluiden välillä. 

Työntekijät yllättyivät siitä, kuinka paljon he onnistuivat motivoimaan ja ohjaamaan hoitoon 

(60 hoitoonohjausta vuonna 2002 ja noin 120 vuonna 2003). Heidän mielestään kyse 

oli pitkälti siitä, että asiakkaat saatiin ”syttymään hoidollisuuteen ja välittämään itsestään”. 

Matalan arveltiin lisänneen ”huumeongelman hoidon innostusta” tamperelaisten käyttäjien 

piirissä. Arviointiyksiköllä arveltiin olleen suuri rooli siinä, että monta sellaistakin asiakasta 

oli ohjattu hoitoon, jotka aluksi eivät olleet motivoituneita muutokseen. He kertoivat toisella 

haastattelukerralla saaneensa kritiikkiä siitä, että he ohjasivat aluksi liian paljon asiakkaita 

hoitoon, jolloin laitospaikat tulivat täyteen ja kaupungin päihdehoitoihin varatut rahat 

loppuivat. Sama viesti välittyi sidosryhmäkyselyn avovastauksista. Tilanteen uskottiin tasaantuvan 

sitten, kun alkuinnostus Matalaan tarjoamia palveluita kohtaan laskee ja suurin 

osa hoitoa haluavista ja tarvitsevista henkilöistä on tavoitettu. Huolestuttavana pidettiin sitä, 

että Matala tulee ruuhkautumaan aivan samalla tavalla kuin muutkin paikat. Työntekijät 

arvelivat, että Tampereen katkaisuhoitotilanne tuottaa turhauttavia tilanteita, kun halukkaita 

ja hoidontarpeen arviossa olleita ei saada ohjattua eteenpäin, vaikka se on yksi heidän perustehtävistään 

- ”tuntuu hassulta aloittaa palvelu, jossa tarjotaan ei-oota. Olisi pitänyt 

saman tien satsata katkoon.” 

35 Joka neljäs vastanneista (N=21) oli tyytyväinen Matalan työntekijöiden yhteydenpitoon huumehoitopaikkoihin 

ja alueen sosiaalityöntekijöihin asiakkaan asioiden hoidossa. Kaksi asiakasta viidestä (N=32) oli tyytyväisiä 

ja joka neljäs (N=21) ei osannut vastata. Kolme asiakasta oli tyytymätön tai tosi tyytymätön siihen, 

kuinka Matalan henkilökunta huolehti hänen asioidensa hoitamisesta muiden viranomaistahojen kanssa. 

68

Työntekijät kertoivat, että he olivat onnistumaan motivoimaan asiakkaita huumekatkolle 

enemmänkin, kuin mitä Tampereen A-klinikkatoimen Kuntoutumiskeskus pystyi ottamaan 

heitä vastaan. Suljettua laitoskatkoa tai psykiatrista hoitoa tarvitsevat asiakkaat ohjattiin 

edelleen Pitkäniemen ja Kaivannon sairaaloihin. Eräs työntekijä arveli, että jatkossa Pitkäniemen 

sairaalaan voisi olla mahdollisuutta ohjata yhä useampia asiakkaita, kun korvaushoidon 

arviointeja ei voida tehdä korvaushoitopaikkojen täyttyessä. Työntekijät otaksuivat, 

että tulevaisuudessa Tampereelle perustetaan erillinen huumekatko, mutta tätä ennen heillä 

on mahdollisuus kehittää toimintoja nykyisen katkotilanteen helpottamiseksi. Matalan 

osastohoitoa pidettiin merkittävänä asiakkaan hoitomotivaation arvioinnin ja ylläpitämisen 

kannalta sekä lyhyiden huumekatkojen järjestämisen takia. Työntekijät arvelivat pystyneensä 

helpottamaan Tampereen A-klinikkatoimen Kuntoutumiskeskuksen ruuhkia, kun monia 

asiakkaita oli lähetetty osastolta tai Matalan avohoidosta suoraan Kankaanpäähän ja Lastuun. 

Työntekijöillä oli hyviä kokemuksia näiden hoitoon lähtöjen onnistumisesta ja suunnitelmallisuudesta. 

Heidän mielestään tämä käytäntö osoittaa, että Tampereen päihdepalveluista 

löytyy joustavuutta. Käytäntö koettiin hyvin tarpeelliseksi senkin takia, että kaikki 

asiakkaat eivät tarvitse pitkiä katkaisuhoitojaksoja ja lääkevierotusta, vaan osan asiakkaista 

saa hyvinkin lyhyellä ja intensiivisellä katkolla eteenpäin. Työntekijöiden mukaan Matalan 

ansiosta hoitoprosessit olivat olleet entistä systemaattisempia ja eheämpiä, ja näin hoitojen 

tuloksellisuus oli parantunut. 

Työntekijät kertoivat, että kaupungin sosiaalityöntekijöillä ei ole aikaa osallistua verkostokokouksiin 

niiden muutaman vuorokauden aikana, jotka asiakkaat viettivät arviointiyksikössä. 

Hoitoon lähtöön liittyvät asiat hoidettiin puhelinneuvotteluina, mitä pidettiin nopeana 

ja joustavana käytäntönä 36 . Heidän mukaansa sosiaalitoimesta oli annettu hyvin maksusitoumuksia 

Matalassa tehtyihin arviointeihin ja osa hoitojaksoista oli ollut pitkiäkin, 

aina vähintään kaksi kuukautta. Tosin maksusitoumuksia ja paikan vapautumista jouduttiin 

välillä odottamaan paikasta riippuen pari viikkoa. Tilanteen arveltiin vaikeutuvan syksyllä, 

ja loppuvuodesta tulisi olemaan hankalaa saada maksusitoumuksia. Jotkut työntekijät kritisoivat 

sitä, että loppuvuodesta maksusitoumuksia ei enää anneta kovin helposti hoitoa tarvitseville 

ja niitä määrätään vain lyhyeksi ajaksi ja vain joihinkin tiettyihin hoitopaikkoi- 

36 Asiakaskyselyn mukaan viidelläkymmenellä (71 %) vastaajalla ei ollut mielipidettä tai kokemusta verkostokokouksista. 

Kahdestakymmenestä kokemusta omaavasta 18 asiakasta vastasi olevansa tyytyväinen ja kaksi 

olevansa tyytymätön verkostokokouksiin. 

69

hin 37 . Työntekijät kertovat, että Matalasta ohjataan monipuolisesti 20 eri kuntoutuspaikkaan 

ja 5-10 katkaisuhoitopaikkaan, mutta loppuvuodesta valinnanvapaus rajoittuu vain muutamaan 

paikkaan. Aamulehden (23.08.2003) mukaan loppuvuonna kustannetaan ainoastaan 

lyhytaikaisia katkaisuja ja vieroitusta lähinnä A-klinikan katkaisuhoitoasemalla ja Pitkäniemen 

sairaalan huumevieroitusosastolla. Ellei katkohoito riitä, asiakkaat lähetetään Mainiemen 

kuntoutuslaitokseen Lammille. 

Matalan työntekijät toivoivat läheistä yhteistyötä sosiaalitoimen kanssa, jotta hoitoon ohjauksen 

asiakaslähtöisyys säilyisi vuodenajasta riippumatta. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, 

että Matalan työntekijät eivät turhaan kypsyttelisi asiakasta hoitoon, jos tälle asiakkaalle ei 

enää sinä vuonna aiota myöntää maksusitoumusta, tai ettei asiakas innostuisi jostakin hoitopaikasta, 

johon loppuvuodesta ei maksusitoumuksia enää anneta. Heidän mukaansa siinä 

on vielä opettelemista, että maksusitoumusasioista päättävät kunnioittaisivat työntekijöiden 

mielipidettä siitä, miksi juuri jonkun tietyn asiakkaan kohdalla tulisi harkita hoitoon pääsyä. 

Käytännön asiakastyön ja päihdehuollon hallinnoinnin välinen ristiriita välittyy seuraavasta 

kommentista: 

Jotenkin hämmentää päihdetyön kentässä se, että kuulee sellaisia viestejä, 

että olette lähettäneet liian tehokkaasti ihmisiä hoitoon, tai että rahat loppu, 

tai ei nyt sinne hoitoon vaan tänne, niin jotenkin tuntuu, että politiikalla ja 

rahalla on niin uskomaton mahti joka paikassa. Ärsyttää, että jos ihminen on 

oikeasti valmis ottamaan apua vastaan ja valmis lähtemään, niin systeemi on 

edelleen niin jäykkä, ettei ota vastaan. 

37 Perhehuoltojärjestelmästä poimittujen huumehoitotietojen mukaan 17 % huumehoidossa olleista tamperelaisista 

asiakkaista (N=27) oli ollut hoidossa samassa hoitopaikassa vuoden aikana useammin kuin kerran. 

Vuodesta 2000 vuoden 2003 lokakuun loppuun mennessä 48 % (N=74) hoidossa olleista asiakkaista oli ollut 

hoidossa syyskuussa tai sitä myöhemmin loppuvuodesta. Vuoden 2003 lokakuun loppuun mennessä 20 % 

(N=13) hoidossa olleista asiakkaista oli saanut maksusitoumuksen syys-joulukuulle. 

70

Asiakkaiden mielipide hoitoon pääsyn edellytyksistä 

Asiakaskyselyssä pyydettiin asiakkaita arvioimaan, kuinka helppoa tai vaikeaa on päästä 

erilaisiin hoitopalveluihin Tampereella. Kaikki asiakkaat jättivät vastaamatta joihinkin 

kohtiin, joten tiedot eivät ole täysin vertailukelpoisia. Ehdottomasti helpointa oli pääsy yksityislääkärien 

vastaanotolle: 84 prosenttia vastanneista arvioi sen olevan melko tai todella 

helppoa. Ääripäätä edustaa korvaushoito, johon 16 prosenttia vastanneista arveli olevan 

helppo päästä. Keskimäärin kolme viidestä eli 55–62 prosenttia vastanneista ilmoitti, että 

katkaisu-, kuntoutus- ja jatkohoitoon on melko tai todella helppo päästä. Vajaa puolet eli 48 

prosenttia arveli, että mielenterveystoimistoon on helppo päästä. Kaksi vastannutta viidestä 

eli 40 prosenttia uskoi, että on helppo päästä juuri siihen hoitopaikkaan, mihin itse haluaisi 

mennä. Asiakkaiden mielipide tai arvio vastaa sosiaalija terveydenhuollon käsityksiä hoidon 

saatavuudesta. Ainoa poikkeus on asiakkaiden mielipide katkaisuja kuntoutushoidon 

tasavertaisesta saatavuudessa, sillä hoitohenkilöstön mielestä kuntoutushoitoa on katkaisuhoitoa 

paremmin saatavilla. 

70 

60 

asiakkaat 

50 

40 

30 

20 

10 

0 

6 

1 

35 39 35 

8 

6 

31 

24 28 

katko kunt. jatkoh. miel.terv. yks.lääk. korv.hoito minne 

haluan 

1 

9 

5 

22 

Melko helposti 

Todella helposti 

Kuvio 9: Eri hoitopalveluiden saatavuutta helpoksi arvioineiden asiakkaiden lukumäärä 

asiakaskyselyn mukaan 

71

Todella Melko helposti 

Melko Todella N 

helposti 

huonosti huonosti 

Katkaisuhoito 6 35 25 9 75 

Kuntoutushoito 1 39 21 8 69 

Jatkohoito 8 35 24 2 69 

Mielenterveys 6 24 22 11 63 

Korvaushoito 1 9 18 33 61 

Yksityislääkäri 31 28 7 4 70 

Sinne, minne haluan 5 22 17 23 67 

Taulukko 5: Eri hoitopalveluiden saatavuuden helppoutta tai vaikeutta arvioineiden 

asiakkaiden lukumäärä asiakaskyselyn mukaan. 

Asiakasvastauksia palautui keväällä 39, kesällä 23 ja syksyllä 25 kappaletta. Kun verrataan 

keskenään eri vuodenaikana tulleita vastauksia, vastausmäärien erot huomioiden voidaan 

havaita, että asiakkaiden käsityksen mukaan syksyllä oli helpompaa kuin keväällä päästä 

katkaisuhoitoon ja siihen hoitopaikkaan, mihin itse haluaisi. Kuntoutushoidon osalta ei 

esiintynyt eroja. Asiakkaat arvelivat, että mielenterveyshoitoon oli syksyllä hieman vaikeampi 

päästä kuin keväällä. Päihdehoitohenkilöstön vallitsevista käsityksestä poikkeavien 

asiakasmielipiteiden voidaan olettaa johtuvan siitä, että joko kyselyyn vastannut asiakaskunta 

oli erilainen hoitohistorian ja –motivaation suhteen tai hoitopalveluissa oli syksyllä 

enemmän vaihtoehtoja, jolloin esimerkiksi motivoituneet pääsivät edelleen katkaisuhoitoon 

ja muille tarjottiin riittävästi asiakkaita tyydyttäviä avopalveluita. 

Asiakaskyselyssä tiedusteltiin hoitoon pääsyssä ilmeneviä vaikeuksia. Yleisimpiä syitä, 

miksi hoitoon on vaikea päästä olivat asiakkaiden mielestä paikkojen vähyys ja siitä aiheutuvat 

jonot 38 (N=20), määrärahojen puute 39 (N=16) ja oma motivaatio ja käytös 40 (N=6). 

Hoitopaikkojen ja määrärahojen vähyys yhdistettiin yleisimmin korvaushoitojen järjestämiseen. 

Kolme asiakasta pahoitteli sitä, että mielenterveystoimisto ei ota päihdepotilaita vastaan. 

38 Kommentti: "Korvaushoito, ylläpitohoito on ihan LAPSENKENGISSÄ! Paikkoja on liian vähän! Jonottaa 

saa vuosia (sairasta). Päättäjien ei pidä aloittaa semmosta mihin ei pysty!" 

39 Kommentti: "Rahassa, kuka maksaa?" 

72

6.6 Jatkohoito – vaikea yhtälö 

Matalan tehtävänä pidettiin hoitoonohjausta, eikä tarkoituksenmukaisena pidetty sitä, että 

asiakkaat palaavat Matalaan muuten kuin kriisitilanteessa tai seulan ottoa varten. Ajatuksena 

oli, että asiakkaat voivat muutamia kertoja käydä tervehtimässä ja kertomassa kuulumisia 

hoidon jälkeenkin, vaikka varsinainen jatkohoitosuhde tulee sitoa johonkin muuhun 

hoitoja tukipalveluun. Todellisuudessa asiakkaat ja sidosryhmät pyrkivät muovaamaan 

Matalasta jatkohoitopaikkaa. Asiakaskyselyyn vastasi useita raittiina olevia asiakkaita, 

jotka kirjoittivat kaipaavansa edelleen tukea ja "pistäytymispaikkaa". Päihdehuollon työntekijät 

olivat osoittaneet joillekin asiakkaille Matalan hoidon jälkeiseksi tai uloskirjoituksen 

yhteydessä jatkohoitopaikaksi. Tämä ilmeni myös asiakaskyselyssä, sillä muutama asiakas 

ilmoitti Matalan jatkohoitopaikakseen. Työntekijät ymmärsivät, että hoitopaikkojen on 

osoitettava asiakkaille joku jatkopaikka, mutta he toivovat, että lähettävä taho ottaisi yhteyttä 

Matalaan ja varmistaisi asiakkaan saattamisen hoidosta eteenpäin. ”Jatkohoitoon” tulleilla 

asiakkailla oli haastateltavien kertoman mukaan sellainen mielikuva, että heitä aletaan 

heti hoitamaan Matalassa, vaikka todellisuudessa varsinaista hoitoa terapeuttisessa ja lääketieteellisessä 

mielessä heille ei pystytä tarjoamaan. Matalan henkilökunnan mukaan joidenkin 

hoidosta uloskirjoitettujen asiakkaiden kanssa tukisuhteen luominen saattaa olla 

hankalaa, kun heidän lääkityksensä on lopetettu edellisessä hoitopaikassa, eikä sitä aloiteta 

automaattisesti Matalaan saapuessakaan. 

Jotkut työntekijät näkivät ongelmalliseksi sen, että hoidosta palaavat tapaisivat Matalassa 

aktiivikäyttövaiheessa olevia kavereitaan. Heidän mielestään kuntoutumisprosessin alkuvaiheessa 

oleville ei ole välttämättä tarpeeksi vahvuutta kieltäytyä houkutuksista. Vastakkaisen 

mielipiteen mukaan raitistuneet näkevät käyttäjiä kadulla ja liikkuvat usein samoissa 

kaveripiireissä. Erään työntekijän mukaan käyttävien kavereiden tapaaminen ja heidän tilanteensa 

peilaaminen itseensä saattaa olla rohkaisevaa ja motivoida hoitoon – "yksi osa 

hoitoa, että näkee ihmisiä jotka ovat huonommassa tai paremmassa tilassa kuin itse.” Yksi 

suunnitteluasteella oleva vaihtoehto raitistuneille asiakkaille oli ”toipujien tarinatupa”, jossa 

he voisivat kertoa kokemuksistaan muille ja kannustaa heitä hoitoon. Tosin työntekijät 

kannattivat sitä, että Matala voisi tarjota koordinointia tai palvelunohjausta niille asiakkail- 

40 Kommentti: "Jos hoitoon on vaikea päästä, kannattaa miettiä montako kertaa on katkaissut hoitoja ja näin 

ollen menettänyt luottamuksen moneen eri suuntaan". 

73

le, joille jatkohoito on jäänyt järjestämättä, jotta onnistuneesti alkanut hoitoprosessi ei valuisi 

hukkaan. 

6.7 Alaikäiset palveluiden ulkopuolella 

Työntekijät eivät uskoneet alkuhaastattelussa, että Matala profiloituisi nuorten huumeiden 

käyttäjien paikaksi. Käytännössä uskomus toteutui, ja vain muutamalla työntekijällä oli 

ollut alaikäisiä asiakkaita. Alaikäisten vähäisen hakeutumisen ajateltiin johtuvan siitä, että 

joko lastensuojelu kohtaa näitä nuoria tai alaikäiset varovat hoitotoimenpiteitä lastensuojelutoimenpiteiden 

pelossa. Molemmilla haastattelukerroilla Matalan henkilökunta totesi, että 

alaikäisten kanssa toimivat samat matalan kynnyksen perusperiaatteet kuin täysi-ikäisten 

kanssa, eli anonyymi asioiminen ja asiakaslähtöinen tukisuhde. Jos nuori tulee vanhempien 

kanssa Matalaan, niin lastensuojeluviranomainen kutsutaan tarvittaessa palaveriin. Yksin 

tulleiden nuorten kanssa toimittiin niin, että työntekijä pyrkii ylläpitämään kontaktia nuoreen, 

luomaan tukisuhteen ja motivoimaan nuorta verkostotyöhön, johon kutsutaan nuoren 

ja sosiaalityöntekijän lisäksi vanhemmat mukaan. Alkukontaktin ei ajateltu poikkeavan 

normaalista asiakaskohtaamisesta muuten kuin entistä painokkaammin pyrittiin sopimaan 

uudesta tapaamisesta. Ennen seuraavaa tapaamista työryhmä miettii yhdessä, kuinka nuoren 

kanssa edetään. Alaikäisten kanssa vastuuta ei haluta jättää yhden työntekijän kannettavaksi, 

vaan sosiaalityöntekijä ja vastaanottanut työntekijä muodostavan työparin. 

Matalan työntekijät olivat rakentaneet yhteistyössä kunnan sosiaalitoimen eli nuorisopoolin 

41 , Paussin sekä Nuorisoaseman kanssa työnjaollista mallia alaikäisten asiakkaiden 

kanssa toimimisesta. Työntekijöillä oli hyviä kokemuksia verkostotyöstä lastensuojelun 

kanssa. Joidenkin alaikäisten kohdalla oli päädytty lastensuojelullisiin toimenpiteisiin yhteisymmärryksessä 

nuoren kanssa. Työntekijöiden mukaan verkoston luominen takaa nuoren 

pysähtymisen. He kertoivat ohjanneensa alaikäisiä ja juuri täysi-ikäisyyden ylittäneitä 

nuoria henkilöitä nuorisoasemalle tai Paussiin. Jos nuori ei ole päässyt näihin paikkoihin 

heti, on häntä pyydetty tulemaan Matalaan. Jos nuori tulee Matalaan vanhempien kanssa 

kriisiluonteisesti, heidät otetaan vastaan, mutta mietitään samalla mihin hoitopaikkaan nuori 

kuuluisi ja pyritään ohjaamaan hänet heti sinne päällekkäisen arvioinnin välttämiseksi. 

74

Nuoren tietämättä huumeiden käytöstä ei ilmoiteta lastensuojeluviranomaisille eikä vanhemmille, 

koska siinä tapauksessa nuoret eivät enää hakeutuisi vapaaehtoisesti tukipalveluihin 

ja Matalassa matalan kynnyksen periaate kärsisi. 

Jotkut työntekijät tunsivat kiukkua sitä kohtaan, ettei pelkkä päihteiden käyttö oikeuta viranomaisia 

puuttumaan nuorten tilanteeseen, ja lastensuojelutyössä tavataan moniongelmaisia 

nuoria, joiden tilanteen kehittymistä on katsottu vierestä ja toimenpiteisiin ryhtymistä 

pitkitetty. Nuoria on vaikea saada hoitoon ja ”välinpitämättömyys yhteiskunnassa heijastuu 

aina lainsäädäntöön asti”. Työntekijät painottivat lastensuojelulain velvoitteita (4. luku 

12§), jonka mukaan alaikäisen tilanteeseen on puututtava välittömästi, jos hän käyttäytymisellään 

vaarantaa terveytensä. Lain tulkinta koettiin hankalaksi, sillä kokeilu ja toistuva 

satunnainen käyttö ei välttämättä aiheuta vakavia terveysriskejä eikä siten velvoita viranomaisia 

mihinkään toimenpiteisiin. Erään työntekijän mukaan vaikeinta on kohdata läheisten 

hätä, kun 17-18-vuotiaalla nuorella on huumeiden käytön lisäksi vaikeita mielenterveysongelmia, 

eikä lainsäädäntökään auta pysäyttämään tätä nuorta. 

Ne työntekijät, joilla oli aikaisempaa työkokemusta päihdeongelmaisten nuorten kanssa, 

olivat sitä mieltä, että nuoria hyödyttää varsinkin alkuvaiheessa rajumpikin pysäytys. Kokemusten 

mukaan nuoret, jotka ovat tulleet vastentahtoisesti hoitoon, ovat olleet tyytyväisiä 

jälkikäteen. Nuoren motivoitumattomuutta hoitoon pidettiin selvyytenä, koska nuorilla ei 

ollut vielä aiheutunut käytöstä vaikeita seuraamuksia, heillä oli ”rakkaussuhde” aineeseen 

ja tunne, että muutkin nuoret tai ainakin lähipiirin kaverit käyttävät. Nuorten motivointityö 

koettiin erityisen tärkeäksi ja kannattavaksi, vaikka halukkuus hoitoon syntyisikin vasta 

vuosien kuluttua. Kontaktin ylläpitämisen avulla tarjotaan nuorelle mahdollisuus tarttua 

apuun sillä hetkellä, kun hän on siihen valmis ja samalla tarjotaan huomaamattomasti neuvoja 

elämänhallinnan parantamiseksi ja käytön vähentämiseksi ja lopettamiseksi. 

Tartuntataudit ilmaantuvat tavallisesti kokemattomuuden ja varomattomuuden takia käytön 

alkuvaiheessa, joten työntekijät ovat huolissaan niistä nuorista, jotka eivät ole kontaktissa 

Nerviin. Nervin asiakkaista noin joka kymmenes on ilmoittanut ensimmäisellä asiointikerrallaan 

iäkseen alle 18-vuotta. Viive käytön aloittamisen ja hoitoon hakeutumisen välillä on 

niin pitkä, että alaikäiset huumeiden käyttäjät eivät ehdi hakeutua palveluiden piiriin. Sa- 

41 Rauhaniemi, Metsola ja perhetyöryhmä 

75

moin poliisirekisterissä on hyvin vähän alaikäisiä huumeiden käyttäjiä, sillä viive on pitkä 

myöskin käytön aloittamisen ja poliisin kontrollin kohteeksi joutumisen välillä. Erään 

haastateltavan mukaan Nervin toimintaa arvostellaan siitä, että nuorille annetaan välineitä 

ja tältä osin tuetaan käyttöä, mutta hänen mielestään toiminta on perusteltua haittojen minimoimiseksi 

asiakkaan iästä riippumatta. 

6.8 Huomioita Tampereen päihdehuollon tilanteesta 2002 

Sidosryhmäkyselyn mukaan moni vastaaja pitää tulevaisuudennäkymiään hyvinä palveluiden 

kysynnän ja resurssien suhteen. Samoin moni kommentoi, että asiakkaita tulee jatkossakin 

riittämään ja toivovat, että nykyiset resurssit, toimintaedellytykset ja rahoitus säilytetään, 

jotta toiminta voisi jatkua entisellään tai kehittyä yhä monipuolisemmaksi. Usea vastaaja 

toivoi enemmänkin lisäresursseja jo olemassa oleviin paikkoihin kuin uusien paikkojen 

perustamista, jotta olemassa olevien yksiköiden käyttö tehostuisi ja palveluita voitaisiin 

paremmin toteuttaa yhteistyössä. Jotkut vastaajista olivat sitä mieltä, että heillä ei ole mahdollisuuksia 

suurten asiakasmäärän takia intensiiviseen työskentelyyn ja nopeaan reagoimiseen 

asiakkaan hädässä. Varsinkin peruspalveluiden avovastauksissa kuului väsymys: "resurssit 

eivät kasva ja perustasolle kaatuvat vaikeimmat tapaukset". Eräs vastaaja muistutti, 

että asiakasmäärien kasvaessa sekä ongelmien monimutkaistuessa ja vaikeutuessa on kiinnitettävä 

huomiota myös työntekijöiden jaksamiseen. Samoin hän peräänkuuluttaa realistisuutta: 

"työn sisältöä on edelleen kehitettävä ja mietittävä, mitä asiakastyön todella tulee 

sisältää ja mitä yleensä voidaan tehdä." 

Päihdehuollon tarve eilen ja huomenna 

Sidosryhmäkyselyn vastaajat olivat sitä mieltä, että huumeiden käyttö lisääntyy jonkun verran 

varsinkin nuorison keskuudessa. Huumeiden kokeilun ja käytön (amfetamiini, Subutex 

ja sekakäyttö) arveltiin lisääntyvän tarjonnan kasvaessa ja saatavuuden helpottuessa. Käytön 

kasvua enemmän uskottiin hoitoon hakeutumisten ja hoidontarpeen arveltiin lisääntyvän. 

Hoitohalukkuuden oletettiin lisääntyvän käyttäjien sosiaalisten ongelmien yleistymisen, 

käyttöhistorian etenemisen ja fyysisen kunnon heikkenemisen myötä. Lasten mielenterveysongelmien 

yleistyminen sekä aikuisten mielenterveys- ja kaksoisdiagnoosiongelmi- 

76

en lisääntyminen näkyivät sosiaalija terveysalan palveluiden arkityössä. Erityisesti kaksoisdiagnoosipotilaiden 

arveltiin hakevan apua jatkossa yhä enemmän sekä mielenterveysettä 

päihdehoitopalveluista. Huumehoitojen osalta uskottiin, että korvaus- ja ylläpitohoidon, 

lääkkeettömien hoitojen sekä pitkäkestoisen huumehoidon tarpeet lisääntyvät, mutta tavalliset 

sairaalavierotukset vähenevät. Lisäksi uskottiin, että matalan kynnyksen avo- ja laitoshoidon 

palveluiden tarve kasvaa. Huolta kannettiin huumehoidon rahoittamisesta, sillä varsinkin 

tällaiset päihdehuollon erityispalvelut, joita jatkossa uskottiin tarvittavan yhä enemmän, 

ovat kalliita pitkäkestoisuuden ja henkilökuntaa sitovuuden takia. 

Vastaukset kysymykseen erilaisten päihde- ja mielenterveysongelmien takia hoitoon hakeutuneiden 

asiakkaiden määristä vaihtelivat varsin paljon. Kun yhdistetään ne vastaukset, 

joissa asiakkaiden määrä oli lisääntynyt vähän tai oleellisesti, voidaan todeta, että useimmissa 

paikoissa huumeja mielenterveysongelmien sekä sekakäytön (monipäihdeongelman) 

takia hoitoon oli hakeutunut viimeisen vuoden aikana aikaisempaa enemmän asiakkaita. 

Erityisesti sosiaaliasemilla oli lisääntynyt huumeja sekakäyttäjien, alaikäisten huumeiden 

käyttäjien sekä mielenterveysongelmaisten asiakkaiden määrä. Muita toimipisteitä, 

joissa oli tavattu aikaisempaa enemmän huumeiden käyttäjiä, olivat Lastu-palvelut, mielenterveystoimiston 

kriisityöryhmä, A-kilta, Musta Lammas, Tampereen Kuntoutumiskeskus, 

Nuorisoasema, KAN ry:n Ankkuri, Päiväperho, Kriisikeskus Osviitta, Irti Huumeista 

ry, Koho-projekti ja Kriminaalihuoltolaitos. Alaikäisten huumeiden käyttäjien määrä oli 

lisääntynyt hieman Kaivannon sairaalassa ja Paussissa. Sekakäytön lisääntyminen ei näkynyt 

yhtä voimakkaasti ja laajasti tuki- ja hoitopaikoissa. Mielenterveysongelmaisten asiakkaiden 

määrä oli lisääntynyt lähes poikkeuksetta kaikissa hoitopaikoissa. 

Alkoholiongelmaisten asiakkaiden määrässä ei yleisimmin ollut tapahtunut muutosta. 

Muutamassa paikassa huumeja sekakäytön takia hoitoon oli hakeutunut aikaisempaa vähemmän 

asiakkaita. Alkoholi- ja mielenterveysongelmien takia hoitoon hakeutuneiden 

määrä ei ollut vähentynyt missään paikassa. 

77

Miten hoitoon hakeutuneiden määrä on 

muuttunut viimeisen vuoden aikana? 

20 

18 

16 

14 

12 

10 

8 

6 

4 

2 

0 

Huume Alkoholi Sekak. Mielenterv. 

Lisääntynyt 

ole ellise sti 

Lisääntynyt vähän 

E i m u utosta 

Vähentynyt vähän 

Kuvio 10: Muutokset huume- alkoholi-, sekakäyttö- ja mielenterveysongelmien takia 

hoitoon hakeutuneiden asiakasmäärässä viimeisen vuoden aikana sidosryhmäkyselyn 

mukaan 

Hoidontarve huumeiden käytön takia oli lisääntynyt yleisesti viimeisen vuoden aikana 

useimmissa sosiaalija terveydenhuollon palvelussa. Erityisesti oli lisääntynyt 18–24 - 

vuotiaiden asiakkaiden määrä hoitoja tukipalveluissa. Sidosryhmäkyselyn mukaan keskimäärin 

yhtä moni ilmoitti asiakkaiden määrän lisääntyneen kuin asiakasmäärän pysyneen 

samana alaikäisten, ensikertalaisten ja perheiden kohdalla. 

MIten hoitoon hakeutuneiden määrä on muuttunut viimeisen 

vuoden aikana 

14 

12 

10 

8 

6 

4 

2 

0 

Huume Alaikäiset Alle 24-v Ensikert. Perheet 

Lisääntynyt oleellisesti 

Lisääntynyt vähän 

Ei muutosta 

Vähentynyt vähän 

Kuvio 11: Muutokset huumeongelman takia hoitoon hakeutuneiden alaikäisten, alle 

24-vuotiaiden, ensikertalaisten ja perheiden määrissä viimeisen vuoden aikana sidosryhmäkyselyn 

mukaan. 

78

Huumepalvelujärjestelmän kehittämistarpeet 

Erään työntekijän mukaan ensisysäys matalan kynnyksen toimipaikan perustamiseen tuli 

seurakuntien diakoniatyöntekijöiltä, jotka tekevät katutyötä ja ensiavullista sosiaalityötä; 

"Siihen tarpeeseen alettiin puhua yksikön perustamisesta, mutta hyvin pian 

puhuttiin, että yömajaa siihen ei tule, hoitakoon joku muu, mutta en tiedä kuka 

sen sitten hoitaisi. Ei tule peruspeseytymis- ja ruokailutoimintaa, hoita 

koon seurakuntien diakoniatyö sen jne. Sitä kautta siitä tuli hoitopaikka, joka 

nyt on siinä puristuksessa, että sitä mukaan kun se tuottaisi asiakkuuksia, niin 

olemassa olevat hoitopaikat ei taas niitä vedä." 

Nykyisten palveluiden ei ajatella ratkaisevan niiden ihmisten elämäntilannetta, joiden tuentarve 

perustuu peruspalveluihin eli asuntoon, hygieniaan ja ravintoon. Palveluiden tarjonta 

on jakaantunut niin, että Viinikanlahden ensisuoja ja hoitokoti ovat keskittyneet lähinnä 

kroonikkoalkoholistien hoitoon ja Musta Lammas tarjoaa palveluita täysi-ikäisille 

päihdeongelmaisille. Päihdepoliittisen suunnitelman mukaan vastaavia palveluita suunnitellaan 

nuorille aikuisille, joiden päihderiippuvuus kohdistuu huumeisiin ja lääkkeisiin. 

Matalan työntekijöiden ja sidosryhmätahojen mukaan paikka, joka kohtaisi näiden aktiivikäyttäjien 

tarpeet, olisi päiväkeskus tai yömaja. Kriminaalihuoltolaitoksen, Sininauhaliiton 

ja Kisko-projektin tekemää työtä pidettiin arvokkaana, mutta riittämättömänä kysyntään 

nähden. Kriittisen näkemyksen mukaan Matalassa tehtävä työ ei paikannu siihen, mitä 

Tampereelle eniten kaivattiin eli ympärivuorokautista matalan kynnyksen keskusta huumeiden 

käyttäjille, joiden tuentarve perustuu muuhun kuin päihdekuntoutukseen. Sidosryhmät 

kaipasivat Tampereelle tuettua asumista, joka pitää sisällään asuntolan ilman täysraittiuden 

vaatimusta, moniongelmaisten asumispalveluja sekä huumeiden käyttäjien kriisimajoitusta. 

Päihdepoliittisen suunnitelman mukaan Matalan kynnyksen hoitopisteen yhteydessä 

toimivan huumeiden käyttäjien päivätoimintakeskuksen ja yömajan perustamista 

selvitetään yhteistyössä eri palveluntuottajien ja kolmannen sektorin kanssa (Päihdepoliittinen 

suunnitelma 2000, 72). 

Kyselyn mukaan sidosryhmät pitivät Tampereen päihdehuollon suurimpana ongelmana 

katkohoidon riittämättömyyttä (ks. Aamulehti 31.3.2003). Katkotilanteen korjaamiseksi 

vaadittiin lukumääräisesti lisää katkoja vieroitushoitopaikkoja huumeja alkoholiongelmaisille 

sekä nuorille omaa huumevieroitus- ja laitoskuntoutusyksikköä. Uusien paikkojen 

lisäksi haluttiin kehittää uusia vaihtoehtoja katkohoidon järjestämiseksi ja yhtenä vaihto- 

79

ehtona pidettiin Matalan osastohoitoa. Katkohoidon lisäksi sidosryhmien mielestä Tampereella 

oli riittämättömästi psykiatrisia päihdepalveluita, jatkohoitoa, kuntouttavaa päivätoimintaa, 

perhekuntoutusta sekä tuettua asumista (vrt. Heikkilä & Koivisto 2002). Yksittäisissä 

vastauksissa toivottiin päihdepoliittisen suunnitelmaan sitoutumista ja sen päivittämistä 

sekä seutukunnallisen yhteistyön lisääminen. Kaupungin päihdehuollon budjettia pidettiin 

riittämättömänä palveluiden tuottamiseen ja ostamiseen. Erään vastaajan mukaan 

kaupungin ja TAYS:n byrokraattisuus hidastavat hoitoprosesseja. Yksi vastaaja toivoi pelkästään, 

että Matalan toiminta turvataan ja toinen ehdotti, että muutkin toimipisteet voisivat 

omaksua asiakaslähtöisen työotteen Matalan tapaan. Matalan työntekijät pohtivat katkon 

jälkeen eniten hoidollisen tukiasuntolan sekä päiväkeskuksen tarvetta huumekuntoutujille ja 

hoidosta palaaville henkilöille. Muiden huumehoitopaikkojen käytäntöjä ei arvosteltu ja 

palvelujärjestelmän puutteita pidettiin tyypillisenä suurelle paikkakunnalle, jonka asiakasmäärät 

ovat myös suuria. 

Matalan henkilökunnan haastatteluissa sekä sidosryhmäkyselyssä nousi esiin pohdintaa 

avoimien ovien tai matalan kynnyksen periaatteen omaksumisesta laajemminkin päihdehuoltopalveluissa. 

Tämä vaatisi kehittämistoimia sekä hoitojärjestelmältä että asiakkailta, 

jotka molemmat ovat tottuneet ajanvarauskäytäntöön, sovittuihin yksilökeskusteluihin ja 

virka-aika -käsitteeseen. Matalan työntekijät arveli, että sitä mukaan kun syntyy uusia palveluita, 

syntyy vastaavasti palvelukentässä uusia tarpeita; esimerkiksi uuden asiakasryhmän 

tai järjestelmästä väliinputoajajoukon tarpeiden kohtaamiseen. 

Asiakkaat toivoivat eniten (N=9) Tampereelle uusia matalan kynnyksen paikkoja, joiden 

palveluihin kuuluisivat piikitysvälineiden vaihto, ensiapu yliannostustapauksissa, yöpyminen, 

vapaamuotoinen oleskelu ja kriisiapu. Seuraavaksi eniten kaivattiin lisäystä korvaushoitoon 

(8) ja kolmanneksi eniten katkaisuhoitoon (5). Asiakkaat ilmoittivat kaipaavansa 

erillisiä katkopaikkoja eri ikäisille ja eri aineiden käyttäjille. Kolme asiakasta toivoi helpompaa 

pääsyä psykiatrille ja mielenterveystoimistoon. Samoin kolme asiakasta toivoi lisää 

perhehoitopaikkoja. Lisäksi toivottiin pitkäaikaista kuntoutusta tarjoavia hoitopaikkoja, 

"asunnottomien narkomaanien" yöpymispaikkaa, akupunktiota, jatkohoitoa ja toimintaa 

"toipuville addikteille", ruokatarjontaa sekä ilmaisia harrastusmahdollisuuksia. Kolme asiakasta 

ilmoitti, että heidän mielestään Tampereella on todella hyvät palvelut päihdeongelmaisille 

eikä tarvetta uusille palveluille ole. Samaa saattavat kertoa sellaiset vastaukset, 

joissa toivotaan pelkästään apua asunnon, työn ja harrastusten löytämiseen. 

80

Sidosryhmien tarpeet 

Katko 

Hoitoketjut 

Päihdepsykiatria 

Jatkohoito 

Tuettu asuminen 

Perhehoito 

Asiakkaiden tarpeet 

Katko 

Korvaushoito 

Mielenterveyspalvelut 

Jatkohoito 

Yömaja 

Perhehoito 

Matalan kynnyksen pisteet 

Taulukko 6: Sidosryhmien ja asiakkaiden mielipide Tampereen päihdepalvelujärjestelmän 

puutteista 

Huumehoidon kesto Tampereella 

NIDA:n hoitosuositusten mukaan tutkimustiedot viittaavat siihen, että useimpien huumeasiakkaiden 

kohdalla kriittinen rajapyykki merkittävälle edistymiselle on noin 3 kuukautta 

(Principles…1999). Tätä seuraava jatkohoito voi edelleen edesauttaa kuntoutumista. 

Suomalaisyksiköiden ilmoittamat keskimääräiset hoitoajat vastaavat hyvin mainittua kolmen 

kuukauden periaatetta. Siitä ei kuitenkaan ole olemassa tarkempaa tietoa, miten laitoshoidon 

erityispalvelujen jälkeinen jatkohoito on järjestetty. Ei ole myöskään tarkkaa tietoa 

siitä, kuinka suuri osa lyhytaikaisen katkaisuja vieroitushoidon huumeongelmaisista asiakkaista 

jatkaa pidempään kestävään kuntoutushoitoon tai kuinka moni laitospalvelujen 

piiriin tulevista keskeyttää hoitonsa ennenaikaisesti. (Hakkarainen et al. 2000, 16.) 

Tampereen perhehuoltojärjestelmästä poimittujen hoitotietojen perusteella voidaan todeta, 

että suurin osa huumehoidoista kesti yli kuukauden, mutta alle kolme kuukautta. Toiseksi 

yleisimmin hoito oli kestänyt runsas kolme kuukautta ja kolmanneksi yleisimmin kuukauden. 

81

70 

60 

63 

50 

45 

40 

35 

30 

20 

15 

21 

15 13 11 

10 

4 

0 

vk o tai 

alle 

alle kk 1 kk alle 3 

kk 

3-4 kk alle 6 

kk 

6 kk 9kk tai 

alle 

alle 

vuos i 

hoidon kesto 

Kuvio 12: Vuosina 01/2000-10/2003 hoidossa olleiden tamperelaisten asiakkaiden 

huumehoitojen kesto (N=154) 

Kun perhehuoltojärjestelmästä poimitaan vuoden 2003 tammi-lokakuun huumehoitotiedot, 

voidaan havaita, että hoitojaksot olivat keskimäärin hieman pidempiä kuin vuosituhannen 

alusta asti kertyneet hoitojaksot yhteensä. Suurin osa hoidosta oli kestänyt suositellut kolme 

kuukautta ja seuraavaksi yleisimpiä olivat yli kuukauden, mutta alle kolme kuukautta sekä 

alle kuukauden kestäneet hoitojaksot. 

18 

16 

16 

14 

12 

10 

8 

6 

4 

2 

4 

9 

6 

10 

7 7 

4 

1 

0 

vko tai 

alle 

alle kk 1 kk alle 3 

kk 

3-4 kk alle 6 

kk 

6 kk 9kk tai 

alle 

alle 

vuosi 

Hoidon kesto 

Kuvio 13: Vuonna 2003 tammi-lokakuussa hoidossa olleiden tamperelaisten asiakkaiden 

huumehoitojen pituus (N=64) 

82

7. Matalan kehittämishankkeen koetinkiviä 

7.1 Työturvallisuus huolen aiheena 42 

Alkuhaastattelussa työntekijät kokivat uhkatekijöiksi lääkkeiden jaon, yövuorossa työskentelyn, 

vähäisen työntekijämäärään, päihtyneet asiakkaat, huumekaupan käymisen Matalan 

tiloissa ja väkivallan. Yhteinen ja tiukasti rajattu lääkelinja koettiin suurimmaksi 

haasteeksi, sillä samanaikaisesti halutaan vastata asiakkaiden tarpeisiin ja olla mahdollistamatta 

asiakkaiden lääkkeiden väärinkäyttö. Toisella haastattelukerralla työntekijät kertoivat, 

että tunteita kuohuttavat tilanteet olivat liittyneet erityisesti juuri lääkkeisiin, mutta 

myös uloskirjoituksiin ja seuloihin. Hyvin harva työntekijä oli kohdannut varsinaisia vaaratilanteita, 

mutta moni oli kokenut sanallista uhkailua. Uhkaavan käytökseen syyllistyvät 

yhtä lailla satunnaiset kävijät kuin vakioasiakkaatkin. Samoin uhkaavia tilanteita tapahtuu 

sekä päivällä että illalla. Eräs työntekijä kuvasi: 

”Meillä heti näkyy, kun jotain ainetta on liikenteessä, asiakkaat tulee tänne 

purkamaan paineita, nytkin viikonloppuna ihan selvästi oli jotain satsia tullut 

kaupunkiin, kun suurin osa asiakkaista niin tokkurassa”. 

Työntekijät olivat sitä mieltä, että väkivallan uhkaan suhtaudutaan nykyisin riittävästi ja 

sitä kokeneet huomioidaan järjestämällä keskustelutilaisuus. Samoin asiakkaan on osallistuttava 

karenssin päättymisen jälkeen purkupalaveriin, jossa tilanteeseen osallistuneet kohtasivat 

toisensa ja käsittelivät tapahtunutta välikohtausta. Tärkeä turvallisuutta lisäävä tekijä 

on parityöskentely. He kertoivat, että uhkaavaksi tiedetty asiakas pyritään aina ottamaan 

vastaan työparin kanssa. Muutama työntekijä epäili, että he ovat jakautuvat ”hyviin ja pahoihin 

työntekijöihin”. Osa ei aseta tai uskalla asettaa asiakkaille rajoja ja muiden osaksi 

jää rajojen asettaminen ja asiakkaalle epämieluisista asioista, kuten lääkityksen lopettamisesta, 

ilmoittaminen. Työparikäytännön etuna pidettiin sitä, että asiakkaiden negatiiviset 

tunteet eivät kohdistu yhteen työntekijään. Työntekijöiden mukaan asiakkaat koettelevat 

työntekijöiden rajoja, joten työntekijöiden tulee noudattaa yhtenäistä ”Matalan linjaa” kon- 

42 Hyvinvointitaseen 2001-2002 mukaan asiakaspalvelutyö on muuttunut entistä turvattomammaksi, sillä 

huumeiden käyttö ja mielenterveysongelmat ovat yleistyneet asiakaskunnassa. Samoin syrjäytymiskehitykseen 

viittaavat ongelmat kasaantuvat samoille henkilöille. Kunta10-tutkimuksen mukaan sosiaalityön henkilöstöstä 

reilulla kolmanneksella oli alentunut työkyky sekä psyykkistä rasittuneisuutta. Sosiaalityön ja erityispalveluiden 

työntekijät kohtaavat työssään enemmän vaaratilanteita kuin muiden tehtäväalueiden työntekijät. 

(Hyvinvointitase 2001-2002.) 

83

fliktien välttämiseksi. Heidän mielestään sitä enemmän tulee ”vääntöä” mitä suurempi asiakasvolyymi 

on ja mitä vähemmän henkilökuntaa on työvuorossa. Joidenkin mielestä rajoitukset 

vähentävät asiakaslähtöisyyttä ja joidenkin mukaan monet asiakkaat kaipaavat rajoja. 

Turvattomuutta koettiin ehdottomasti eniten yöaikaan, koska silloin oli vähemmän henkilökuntaa 

työssä. Heitä mietitytti, kuinka monta ja minkälaisia asiakkaita voidaan ottaa sisään 

ja millaisia palveluita tarjota, kun työvuorossa on vain sairaanhoitaja ja ohjaaja. Hankaluuksia 

aiheutti myös se, että asiakkaat jouduttiin hakemaan alaovelta. Yöaikaan kaivattiin 

mahdollisuutta soittaa kolmas työntekijä paikalle, jos sisällä olevat asiakkaat olivat rauhattomia. 

Poliisi saivat kritiikkiä osakseen liian hitaasta avunantamisesta ja vartijat varovaisuudesta 

ja tehottomuudesta ennen poliisien saapumista paikalle. Työntekijöiden mukaan 

uhkaavissa tilanteissa muut asiakkaat eivät aina lähde riehumiseen mukaan, mutteivät 

myöskään puolusta henkilökuntaa, koska heillä on ”omat systeemit kadulla - kostautuu 

varmaan heti kadulla”. Työntekijät arvelivat, että valta-asettelu tuo kärjistyneitä tilanteita, 

mutta asiakkaat tietävät työntekijöiden ja toimipisteen olevan heitä varten, joten kapinointi 

aiheuttaa paikan sulkemisen tai turvatoimien ja kontrollin lisääntymisen. 

7.2 Asiakastulvan hillintä eli kiireeseen vastaaminen 

Kurvin arviointiraportin mukaan matalan kynnyksen paikoissa ei päivittäisiä asiakasmääriä 

ja asiakkaiden hoitoon hakeutumisajankohtia voida tarkoin ennustaa. Hoitoyksikön pitäisi 

toimia koko ajan asiakashuippuihin varautuneena, mutta tällöin törmätään resurssi- ja tehokkuuskysymyksiin, 

joilta mikään hoitoyksikkö ei täysin välty. (Törmä 2003, 121.) Samoin 

eräs työntekijä vertasi Matalaa Kurviin ja totesi, että matalan kynnyksen palveluissa 

asiakasmäärät ovat aina massiiviset. Hänen mukaansa asiakasmäärä olisi huomattavasti 

pienempi, jos Matala olisi selkeästi arviointiyksikkö, kuten Kurvi Helsingissä. Kurvi oli 

alussa samantyyppinen matalan kynnyksen paikka kuin Matala, mutta muuttui nopeasti 

siksi arviointiyksiköksi, mikä se on nykyään. Työntekijän mukaan vuoden aikana oli tullut 

selkeästi näkyville, että kummallakin paikalla olisi tilaus ja tarpeensa. 

84

Työntekijät olivat yksimielisiä siitä, että jokainen asiakas tulee kohdatuksi tämän saapuessa 

Matalaan, mutta asiakkaan hätä ei aina tule heti kuulluksi – ”välillä on niin kiire ettei ehdi, 

sitten täytyy varata aikaa eteenpäin ja toivoa, ettei hänellä ole mikään kovin akuutti hätä”. 

Kiire ajoittuu erityisesti aamu- ja päivävuoroon, jolloin on eniten työntekijöitä vuorossa, 

mutta samoin eniten asiakkaita paikalla. Heidän mielestään asiakkaiden paljous vaikuttaa 

siihen, että yksilökeskustelua kaipaavat arat asiakkaat eivät saa ääntään kuuluviin ja tarpeeksi 

huomiota, joten sitä kautta he eivät tule kohdatuiksi. Samoin ruuhka saattaa hämärtää 

ensikertaa Matalaan tulevien asiakkaiden mielikuvaa Matalan hoidollisuudesta ja asiakaskeskeisyydestä 

sekä yksilökeskusteluiden mahdollisuudesta. Työntekijöiden mielestä 

ensikohtaamiseen panostaminen on heidän suurin voimavaransa, eikä ole välttämättä ratkaisevaa, 

kuinka paljon aikaa siihen kuluu. 

Useiden työntekijöiden mukaan vuorokautta tulisi jaksottaa eri tavalla, sillä aamu- ja päivävuorot 

ovat hyvin kiireisiä. Sosiaaliterapeutit ottavat vastaan ajanvarausasiakkaita, sairaanhoitajat 

jakavat lääkkeitä ja ohjaajat päästävät asiakkaita sisään ovella. Sosiaaliterapeuttien 

asiakkaat 43 ovat hakeutumassa hoitoon, käyvät viikoittaisissa avohoitoon kytkeytyvissä 

yksilökeskusteluissa tai hoitamassa maksusitoumuksiin, toimeentuloon, asumiseen, ulosottoihin, 

sakkoihin, häätöihin, maksamattomiin vuokravelkoihin tai muihin ongelmiin liittyviä 

asioita. Sairaanhoitajat kertoivat, että he eivät pysty tekemään lainkaan hoidonarviointeja 

aamuvuoroissa, koska he pussittavat ja jakavat lääkkeitä. Tilanteen helpottamiseksi 

asiakkaiden kanssa sovittiin lääkkeidenhakuajat (klo. 9-12 ja 15-17). Ohjaajat kertovat 

työnsä olevan toisinaan sitä, että he päivystävät ulko-ovella päästämässä ihmisiä sisään, 

mutteivät ehdi monta sanaa vaihtamaan tulijoiden kanssa, kun lisää asiakkaita 44 on oven 

takana. Eräs työntekijä kuvasi hetkittäistä kiirettä seuraavasti: 

”Useasti epämiellyttävät tilanteet oli niitä, että meillä oli päädyssä asiakkaita. 

Sitten tuli pariskuntia, jotka käyttäytyi ihan käsittämättömällä tavalla, 

Lorvissa porukkaa, sairaanhoitajalla lääkkeiden hakijoita, ja kaikessa lykyssä 

tänne tuli vielä yksi perhe. Maksimissaan oli 3 työntekijää, ei riittänyt joka 

suuntaan. Sitten se kiire, kauheasti oli asiakkaita, ois kai ehtinyt, jos olis vaan 

istunut ja kohdannut, mutta kuitenkin se kiire painoi päälle. Oven takana oli 

koko ajan tulijoita, ovikello soi, puhelin soi. Ei varmaan sanottu koskaan ei 

oota, vaan että tulisitko tänään tai huomenna uudelleen, kun on kiirettä.” 

43 Viikossa noin 20-30 kontaktia, joista osa on samoja henkilöitä. 

44 Työvuorossa 15-30 asiakasta 

85

Työntekijöiden mielestä ajanvaraus on järkevä työkalu päivittäisen asiakasmäärän jakamiseksi, 

kun asiakkaita käy noin 40 päivässä. Määrää voidaan paremmin hallita ja spontaanisti 

tulevaa asiakaskuntaa palvella, kun osa ajoista on sovittua aamu- tai iltapäivälle. Joillain 

työntekijöillä oli tapana sopia asiakastapaaminen ilta- tai yöaikaan tai viikonloppuna, jolloin 

on rauhallisempaa. Työntekijöiden mukaan ajanvaraus on sujunut hyvin, ja asiakkaat 

ovat pitäneet sovituista ajoista hyvin kiinni. Joskus pahimmassa tapauksessa aika on mennyt 

seuraavalle viikolle, mutta tavallisesti ajanvarauksessa ei ole jonoa ja tapaaminen järjestyy 

seuraavalle päivälle. 

7.3 Työn palkitsevuus ja oma jaksaminen 

Työntekijät eivät pidä masentavana sitä, että hoitoprosessin käynnistäjänä he eivät usein 

näe työnsä mahdollista lopputulosta – ”Se on sosiaalija hoitopuolen haittatekijä, ettei 

oman työn vaikuttavuutta näe heti. Raitistuminen voi tapahtua 10-15 vuoden päästä ja 

siihen on voinut vaikuttaa kymmenen muunkin ihmisen toiminta.” Moni työntekijä tosin 

totesi, ettei raitistumista voi laittaa Matalassa työn ensisijaiseksi ja ainoaksi tavoitteeksi, 

koska toipuminen on pitkä prosessi. Jokaisesta hoitokontaktista ja -kerrasta jää jotakin arvokasta 

jäljelle, vaikka asiakas ehkä osaa antaa arvoa ainoastaan viimeiselle hoitopaikalleen. 

Mahdollisena pidettiin sitä, että jotkut asiakkaat käyvät Matalassa muutamia kertoja ja 

menevät hoitoon jotain muuta kautta, jolloin Matalan henkilökunta ei tule tietoiseksi työnsä 

vaikutuksesta. Raitistumisen lisäksi päihdetyössä onkin tarpeellista havaita ja arvostaa osatavoitteiden, 

kuten elämänhallinnan lisääntymisen tai käytön vähentymisen, toteutumista. 

Erään työntekijän mukaan oman jaksamisen kannalta tulee etsiä onnistumisia pienistä asioista. 

Esimerkkinä hän kertoo tilanteesta, jossa hän sopii asiakkaan kanssa tapaamisesta ja 

asiakas soittaa, ettei pääsekään tulemaan – ”itselle tuollaiset asiat on normaaleja, että ilmoittaa, 

jos jää tulematta, mutta tässä työkentässä yksi puhelinsoittokin on iloinen asia”. 

Harvinaisia ja kaivattuja onnistumisen kokemukset saadaan silloin, kun raitistuneet entiset 

asiakkaat tulevat kadulla tervehtimään ja kiittämään. Asiakkaat ovat olleet kiitollisia siitä, 

kun työntekijät ovat jaksaneet motivoida, tukea ja uskoa muutokseen, vaikka asiakkaat itse 

eivät olisi aina uskoneetkaan muutoksen mahdollisuuteen. 

86

Onnistumista koetaan siitä, kun on saatu motivoitua ja ohjattua asiakas eteenpäin, vaikka 

hoidon tai muun intervention onnistumisesta ei olisikaan takuita. Työn tavoitteet toteutuvat, 

kun asiakas lähtee muuttamaan elämäntapansa ja arvomaailmansa, lopettaa käytön, löytää 

elämälle uuden mielekkään suunnan ja lähtee työstämään omaa huumeriippuvuuttaan. 

Erään työntekijän mielestä yksikin tällainen kokemus auttaa kokemaan työn mielekkääksi, 

mutta hänen mukaansa näitä onnistumisia tulee onneksi enemmän. Hänen kokemuksensa 

mukaan hoitopaikassa olevasta kymmenestä asiakasta kuiville selviää yksi tai kaksi. Jännittävää 

työssä on se, että yksi tai kaksi raitistuvaa voi olla asiakasryhmästä kuka tahansa – 

”ei välttämättä se alussa motivoitunein, luulin tietäväni, tuolla hyvä asenne, tulee pärjäämään 

tai tuolla huono asenne, ei niin paatunutta ja pahaa ole olemassakaan tai toivotonta.” 

Erään työntekijän mukaan huumeiden käyttäjät eivät saa yleensä asiallista kohtelua 

viranomaisilta, joten asiakaskontakteissa voi kokea myös onnistumista, kun asiakkaat saadaan 

tuntemaan, että heitä kohdellaan ihmisinä. 

Työntekijät korostivat, että avoin keskusteleva työyhteisö ja ulkopuolinen työnohjaus ovat 

erittäin tärkeitä oman jaksamisen kannalta. He muistuttivat itselleen, että asiakastyössä 

kohdatut vastoinkäymiset tai edistymiset eivät ole henkilökohtaisia onnistumisia tai pettymyksiä, 

koska vastuu ja ratkaisunavaimet ovat kuitenkin asiakkailla itsellään. Asiakkaan 

raitistuminen ei ole työntekijän päätettävissä. Matalan kynnyksen asiakkaille on tyypillistä, 

että raitistumisprosessi on hidas, mutta kuten eräs työntekijä kertoi: ”ei jaksaisi, jos ajattelisi, 

että aina ne samat asiakkaat tulee uudestaan, ja mikään ei muutu. Etsitään aina jotain 

uutta, olipa hienoa että taas pari päivää jaksoit.” Sellaisissa tilanteissa, joissa työntekijä 

kokee, ettei enää osaa ja pysty tukemaan asiakasta, on mahdollista pyytää työkaveria mukaan 

asiakastapaamiseen oman jaksamisen ja asiakkaan auttamisen tehostamiseksi. 

7.4 Projektimaisuus eli kokeilua ja suunnanmuutoksia 

Alkuhaastattelussa työntekijät pitivät haasteellisena sitä, että toimintalinjat eivät olleet valmiina 

Matalan aloittaessa. Ajatuksena oli, että rutiinit syntyvät ajan myötä, tilanne- ja asiakaskohtaisesti, 

ja työntekijät saavat käyttää omaa luovuuttaan. Jotkut työntekijöistä toivoivat, 

että heti alussa olisi ollut tiukempia suunnitelmia toimintalinjoista, sillä uuden toimipisteen 

ja vakiintumattomien palveluiden suunnittelussa asiakkaiden ehdoilla työskentely 

87

aiheutti epävarmuutta ja häiritsi työyhteisön yhteishengen luomista. Toisaalta suunnittelemattomuudessa 

säilyi joustonvara ja mahdollisuus kokeilla uusia toimintatapoja, mutta 

työntekijät eivät olleet varmoja, mitä reunaehtoja luovuuden käytölle on asetettu tai mitä 

etukäteen sovittuja toimintalinjoja heidän tulee noudattaa. Työntekijät painottivat yhtenäisten 

työkäytäntöjen muovaamisen vaativan runsaasti yhteistä aikaa. Työntekijät eivät 

asettaneet alkuhaastattelussa työlleen erityisiä tavoitteita ja odotuksia juuri sen takia, että 

työnkuva tulee muotoutumaan palveluihin hakeutuvien asiakkaiden tarpeiden perusteella. 

Vastaanottavaisuus johtui myös itsesuojelusta, sillä osa työntekijöistä pelkäsi asettaa odotuksia 

hyvin korkealle pettymysten ja turhautumisen välttämiseksi, jos työn sisältö ja toiminnot 

eivät vastaakaan odotuksia. Alkujännitys purkautui myös huumorilla: 

”Naurettiin, että maanantaina (1.7.2002) menee 10 ihmistä ovelle, että mitä 

sulla on asiaa. Suhtaudutaan vähän huumorilla, ei kai sitä tarvi niin vakavis 

saan ottaa.” 

Vuosi aloittamisen jälkeen työntekijät olivat sitä mieltä, että tuotteistamisprosessi oli edennyt 

nopeasti, vaikka osa tuotteista oli ”vasta paperilla”. Työntekijät olivat ylpeitä tekemisistään 

vuoden aikana ja erityisesti arviointiyksikköä pidettiin hyvänä ja toimivana palvelutuotteena, 

joka on syytä ottaa heti uudelleen käyttöön, jos he saavat lisäresursseja. Arviointiyksikkö 

on yksi esimerkki projektimaisesta luonteesta; projektin aikana kaikkia kehiteltyjä 

palveluita ei tarvitse ottaa käyttöön, ja oleellisempaa on se, mitä jää projektin jälkeen 

jäljelle. Kehittämishankkeessa tulee yhtä paljon pohtia, miksi joku ei toimi kuin miksi 

se toimii, ja nämä toimimattomat elementit otetaan kehittämiskohteeksi. Työntekijöiden 

mielestä palvelutuotteet elävät ja kertovat aina siitä hetkestä. Joidenkin työntekijöiden 

mielestä tuotteistaminen tuntui välillä ahdistavalta, koska toiminnot muuttuivat jatkuvasti, 

joten kirjalliseen asuun päästyään ne olivat jo vanhentuneet. Tuotteistamista pidettiin erittäin 

tärkeänä sen takia, että jokaiselle toiminnalle saadaan ensin yhteinen nimi ja sisältö, ja 

sitä kautta toimintalinjat selkiytyvät ja yhtenäistyvät. 

Työntekijöiden mielestä kehittämishanke tarkoittaa sitä, että he kokeilevat ja kehittävät 

jatkuvasti uusia työmalleja ja samalla luopuvat niistä vanhoista malleista, jotka eivät toimi, 

joihin resurssit eivät riitä tai joita tarjotaan jo tarpeeksi muissa paikoissa. Tällöin projektilla 

on riittävät edellytykset ja mahdollisuudet jäädä elämään, koska kehittämishankkeen työ ei 

lopu hankevuosien jälkeen. Jo syksyllä 2002 eräs työntekijä mainitsi, että kolmivuorotyö ja 

yövuoro täytyy lopettaa, jos olemassa olevilla resursseilla ei saada työstä mielekästä, ei 

88

jakseta kehittää uusia toimintoja eikä ehditä tarjota päivällä laadukkaita palveluita. Jos 

hoitoon motivoituneita ihmisiä on enemmän kuin hoitopaikkoja, niin tilanne tulee rauhoittaa 

ja tarjota asiakkaille hoitoon ohjauksen sijaan esimerkiksi ryhmätoimintaa. Hänen mielestään 

projekti olisi onnistunut, jos syntyisi uusia, toimivia ja muita hoitopaikkoja täydentäviä 

työmuotoja, vaikka resurssit olisivat vähäiset ja vaikka työntekijöiden, muiden viranomaisten 

ja asiakkaiden toiveita ei olisikaan täytetty. 

8. Pohdintaa 

Suomalainen huumetutkimus on monipuolistunut 1990-luvulta lähtien, ja käytön ja kokeilun 

yleissyyttä ja trendejä kuvaavien tutkimuksen lisäksi on kertynyt tietoa muun muassa 

erilaisista käyttökulttuureista, huumehoidoista sekä huumepolitiikasta. Vaikka tutkimuksissa 

on otettu yhä enemmän mukaan huumeiden käyttäjien omaa ääntä, tutkimustietoa ei ole 

kerätty siitä, minkälaista tukea ja hoitoa huumeiden käyttäjät tarvitsisivat ja minkälaisia 

esteitä palveluihin hakeutumisessa esiintyy (Perälä et al. 2002). Matalan arviointiraportissa 

on pyritty keräämään asiakkaiden mielipiteitä ja kokemuksia huumehoidosta sekä hoidontarpeesta 

ja saatavuudesta. Toiseksi on haluttu antaa ääni päihdetyön asiantuntijoille eli 

käytännön työssä oleville työntekijöille. 

Arvioinnin paikka ja asema 

Arviointitutkimuksen tarkoituksena voidaan pitää tilivelvollisuutta (accountability), kehittämistä 

ja parantamista (improvement) tai uuden tiedon tuottamista (basic knowledge) (Vedung 

2000, 101). Tämän arviointitutkimuksen tarkoituksena on etupäässä tuottaa tietoa ja 

lisätä ymmärrystä käytännön päihdetyöstä ja asiakkaiden tarpeista. Tiedontuotannon tarkoituksena 

taas on nostaa esiin kysymyksiä ja etsiä niihin vastauksia Matalan henkilökunnan 

ja A-toimen kehittämistyön tueksi. Yhtä lailla tarkoituksena on tuottaa tietoa Matalan 

kynnyksen huumehoidosta muille päihdetyön ja –huollon toimijoille Tampereelle. Viimeksi 

mainittu tavoite liittyy myös tilivelvollisuuteen eli toiminnan oikeutuksen ja perusteluiden 

esittämiseen. Matala käynnistyi suotuisassa ilmapiirissä eikä kohdannut vastarintaa. Kuitenkin 

matalan kynnyksen toimintaan, kuten anonyymiin asioimiseen sekä lääkitys- ja alaikäisyyskysymyksiin 

liittyy epäluuloja ja huolta. Tilivelvollisuus-arviointia käytetään yleisesti 

poliittisen päätöksenteon välineenä, ja siksi sille asetetaan korkea objektiivisuuden 

89

vaatimus (Korander et al. 2002, 55). Tässä arviointiraportissa on pyritty antamaan tilaa 

vastakkaisille näkemyksille, huomioimaan toiminnan reunaehdot suhteessa tavoitteisiin ja 

välttämään ajamasta kenenkään etuja. Arvioinnissa ei ole tavoiteltu toiminnan kehittämistä 

tutkijan toimesta eikä tässä siten esitetä kehittämisehdotuksia tai –suosituksia. Kehittämistyö 

jätetään todellisille asiantuntijoille eli Matalan ja A-toimen henkilöstölle. 

Matalan kynnyksen toimipisteen arviointia vaikeuttaa se, että käytössä on vain harvoja vaikutuksia 

osoittavia mittareita, kuten Matalaan hakeutuneiden ja hoitoon ohjattujen asiakkaiden 

määrä. Sitä vastoin Matalan perustehtävien, kuten kohtaamisen ja motivoinnin arvioiminen, 

on vaikeaa. Työntekijät tekevät suurimmaksi osaksi näkymätöntä työtä, josta ei 

jää kirjallista dokumenttia tutkijoiden arvioitavaksi. Lisäksi toiminnan vaikuttavuus ja tulokset 

näkyvät vasta pitkällä aikavälillä, joten asiakkaiden elämänlaadun parantuminen, 

vastuullisuuden oppiminen ja päihteettömyyteen pyrkiminen sekä muut välilliset mittarit 

eivät ole tutkimushetkellä käytössä. On mahdotonta ilmoittaa, kuinka paljon Matalan toiminta 

on estänyt yliannostuksia, retkahduksia tai rikoksia. Samoin ei ole mitattavissa ja 

todennettavissa kuinka moni on vähentänyt tai lopettanut huumeiden käytön Matalasta 

saamansa avun ja tuen perusteella. Osaltaan tutkimustyötä vaikeutti tarvittavien tilastojen ja 

rekisterien puuttuminen, joten kaikkea Matalan työtekijöiden kertomaa tai sidosryhmien ja 

asiakkaiden välittämään tietoa ei ole pystytty tarkistamaan ja todistamaan. 

Odotukset 

Matalan kynnyksen toimipistettä ei ole tarkoituksenmukaista arvioida perusteellisesti siltä 

kannalta, miten ulkopuolisten odotukset ovat täyttyneet. Matalaan kohdistuvien odotusten 

ja käytännön realiteettien koettiin olevan usein ristiriidassa keskenään. Muiden päihdepalveluiden 

ja kuntalaisten toiveet tuntuivat ylimitoitetuilta, esimerkkinä päihdetyön kentältä 

tullut kommentti Matalan työntekijälle: ”onneksi Matala on täällä, saa lapsen yötä päivää 

hoitoon, jos siltä tuntuu”. Sidosryhmien toiveena oli muun muassa, että Matalan avulla 

huumeasiakkaat keskittyvät yhteen paikkaan, jolloin muissa huumeasiakkuuksien määrä 

vähenee ja jonot lyhenevät. Todellisuudessa Matalan palvelutuotteet eivät kata kaikkia asiakkaiden 

tarvitsemia palveluita, ja rinnakkainen asiakkuus muissa sosiaalija terveydenhuollon 

palveluissa on välttämätöntä. Uusien hoitoon haluavien asiakkaiden kautta päihdehoitopaikkojen 

jonot eivät suinkaan lyhentyneet, vaan paremminkin pysyivät entisellään tai 

jopa kasvoivat katkaisuja kuntoutushoidon kysynnän lisäännyttyä. Samoin ulkopuolelta 

90

asetettuna toiveena oli, että Matalan kautta päihdehuollon hoitoketjut selkiytyisivät, vaikka 

todennäköisesti uusi toimipaikka aluksi sekoittaa totuttuja palveluketjuja ennen uusien 

ketjujen vakiintumista. Matala ei myöskään ole nykyisessä muodossaan päiväkeskus, vaikka 

sen toivottiin tarjoavan palveluita ja tavoittavan peruspalveluiden ulkopuolelle jääneitä 

asiakkaita. Sidosryhmäkyselyn mukaan Matala oli kuitenkin vastannut heidän odotuksiinsa 

hyvin, joten ajan kuluessa käytännön realiteetit olivat tasoittaneet ylimitoitettuja odotuksia. 

Kysyttäessä sidosryhmiltä vuosi Matalan aloittamisen jälkeen toimipisteen roolia ja merkitystä 

Tampereen huumehoitojärjestelmässä, he arvioivat sitä erityisesti asiakkaiden, eikä 

oman toimipaikkansa näkökulmasta. Tärkeimpänä pidetään sitä, että asiakkaiden on helppo 

hakea ja saada apua Matalasta, jossa on kaikki huumehoitoon liittyvät toimenpiteet, kuten 

lääkärin ja sosiaalityöntekijän palvelut, keskitettyinä yhteen toimipisteeseen. Lisäksi Matala 

on turvaverkko, johon asiakas voi palata hoidon keskeydyttyä. Asiakkaiden ja myös sidosryhmien 

omalta kannalta arvostettiin Matalassa tehtävää hoitoonohjausta ja motivointityötä. 

Tavoitteiden toteutuminen 

Odotusten sijaan on tarpeellista arvioida, kuinka sisällöllisessä suunnitelmassa ilmaistut 

tavoitteet ovat toteutuneet. Suunnitelman mukaan Matalan kynnyksen hoitopisteen ensisijainen 

tehtävä on arvioida, motivoida ja ohjata asiakkaita hoitoon. Määrällisesti Matalan 

työntekijät ohjasivat hoitoon noin 180 asiakasta puolen toista vuoden aikana. Hoitoon ohjaamisen 

onnistuminen edellyttää pitkäjänteistä työskentelyä, yhteistyötä päihdepalveluiden 

välillä, hoitopalveluiden hyvää saatavuutta ja motivoituneita asiakkaita. Tampereen katkotilanteesta 

huolimatta lukuisa määrä asiakkaita pystyi aloittamaan hoitoprosessin. Lisäksi 

Matalassa käynnistyi useita hoidon aloituksia avokuntoutuksena sekä arviointiyksikössä, 

joten hoitoon motivoituneille asiakkaille pystyttiin perinteisen katkohoidon sijaan tarjoamaan 

vaihtoehtoisia hoitoja tukimuotoja. 

Kehittämishankkeen toisena tarkoituksena on kehittää uusia hoitokäytäntöjä asiakkaille, 

jotka eivät pidä mahdollisena päihteiden käytön lopettamista, mutta tarvitsevat silti palveluita. 

Tällaisia hoitoja tukikäytäntöjä ovat Nervin ja päivätila Lorvin palvelut, syksyllä 

2003 aloittaneet ryhmät sekä yksilökeskustelut. Toiminnassa korostetaan kohtaamista ja 

hoidollisuutta, ja näitä toteutetaan sekä hoitoon motivoituneiden että muiden asiakkaiden 

kohdalla asiakkaan tilanteen ja tarpeiden edellyttämällä tavalla. Suunnitelmassa korostettiin 

91

toimimista matalan kynnyksen periaatteella siten, että asiakas voi tulla Matalaan omasta 

aloitteestaan ilman ajanvarausta. Matalan työntekijät, sidosryhmät ja asiakkaat olivat sitä 

mieltä, että Matalan toiminnassa toteutui matalan kynnyksen periaate johdonmukaisesti ja 

kantavana ideologiana. Erityisesti asiakkaat olivat sitä mieltä, että Matalaan on helppo hakeutua 

asiakkaaksi ja pistäytyä ilman erikoisempaa syytä. Asiakaspaljous osoittaa omalla 

kielellään, että asiakkaat ovat saaneet tyydytettyä psykososiaalisia tarpeitaan Matalassa ja 

aikaisemmat positiiviset käyntikerrat ovat rohkaisseet heitä hakeutumaan uudelleen. Matalassa 

toteutuu haittojen vähentäminen siinä suhteessa, että tarkoituksena on tavoittaa mahdollisimman 

paljon huumeiden käyttäjiä, solmia asiakassuhde palveluiden ulkopuolelle 

jääneisiin henkilöihin ja tuoda heidät sosiaalija terveystoimen palveluiden piiriin. Samalla 

Matala voi muiden palveluntuottajien rinnalla vaikuttaa huumeiden käyttäjien syrjäytymiskehitykseen. 

Matala kehittyi ja kehitti palveluitaan vaihtuviin tilanteisiin nähden varsin nopeasti ja 

luontevasti taloudellisten ja henkilöstöresurssien reuna-ehtojen puitteissa. Arviointiyksikkö 

lähti käyntiin kahden kuukauden kuluttua Matalan toiminnan aloittamisesta. Saman aikaisesti 

kehitettiin avokuntoutusta ja erityisesti arviointiyksikön lakkauttamisen jälkeen aloitettiin 

ryhmätoimintaa. Avokuntoutuksen kehittäminen vahvistui myös laitoshoitoon ohjaamisen 

vaikeuduttua. Arviointiyksiköstä muodostui valmis tuote, joka on uudelleen 

käynnistettävissä, jos palvelua päätetään rahoittaa jatkossa. Arviointiyksikön hyötynä pidettiin 

ensisijaisesti sitä, että pystyttiin vahvistamaan asiakkaan heikkoa hoitomotivaatiota, 

turvaamaan hoitoon lähdön onnistuminen, tarjoamaan vaihtoehtoinen katko muiden katkopaikkojen 

ruuhkauduttua ja rauhoittamaan asiakkaiden kriisitilanne. 

Terveydenhuollon ja lääkärin palvelut olivat hyvin kysyttyjä ja itsenäisen työkentän lisäksi 

tukevat hyvin asiakkaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa. Ylläpitohoito järjestettiin hetken 

aikaa Matalassa, mutta muita alkuperäisestä suunnitelmasta poikkeavia toimintoja, kuten 

rokotuksia tai laajamittaista testaamista, ei ole käynnistetty. Matalassa toteutettava terveydenhuolto 

on joutunut pitämään kiinni matalan kynnyksen palveluihin soveltuvien toimenpiteiden 

rajoista, sillä asiakkaat ja perusterveydenhuolto ovat asettaneet palveluille lisäodotuksia. 

Sisällöllisessä suunnitelmassa painotetaan asiakaslähtöisyyttä eli kohtaaminen lähtee asiakkaan 

tarpeista ja voinnista. Matalan kehittämishankkeessa lähdettiin kehittämään palvelu- 

92

tuotteita tästä lähtökohdasta käsin. Asiakkaat toivoivat kyselyn mukaan erityisesti tukikeskusteluja, 

lääkehoitoa, hoitoonohjausta ja sosiaalisia kontakteja. Nämä toiveet voi yhdistää 

kahteen palvelutuotteeseen: avokuntoutus ja päivätoiminta. Yksilökeskustelut ovat osoittautuneet 

tarkoituksenmukaisiksi välineiksi motivoida asiakasta hoitoon, puuttua hänen 

fyysisiin, psyykkisiin ja sosiaalisiin ongelmiinsa sekä järjestää hoitoon lähtöön liittyviä 

asioita. Matalan kynnyksen palveluissa pidetään tärkeänä asiakkaan päihdeongelman helpottamisen 

lisäksi kokonaisvaltaisen tilanteen huomioimista ja elämän muiden osa-alueiden 

kohentamista. Matalassa tämä arvo toteutuu, sillä palveluissa kiinnitetään huomiota asiakkaan 

tilanteeseen laajemminkin kuin huumeiden käytön näkökulmasta. Ainoa puoli, johon 

Matalan henkilökunnalla ei ollut riittäviä valmiuksia puuttua, olivat mielenterveysongelmat. 

Tulevaisuudessa henkilöstörakennetta on hyödyllistä vahvistaa psykiatrisella osaamisella. 

Tähän mennessä työntekijät kokivat, että asiakkaille on saattanut riittää kriisiavun 

saaminen eikä pitkäaikaisen terapian puute ole muodostunut kynnyskysymykseksi. 

Matalan sisällöllisen suunnitelman mukaan matalan kynnyksen hoitopisteen perustaminen 

selkeyttää palvelujärjestelmien työnjakoa Tampereella. Matalan työntekijät uskoivat helpottaneensa 

joidenkin toimipisteiden asiakasruuhkaa kokoamalla suuren määrän tuki- ja 

hoitopalveluita haluavia huumeiden käyttäjiä yhteen paikkaan. He kokivat täydentävänsä 

päihdehuollon kenttää, mutta he eivät korvaa mitään muuta toimipaikkaa, joten he omalta 

osaltaan myös lisäävät muun muassa katkaisuja kuntoutushoitopaikkojen palveluiden kysyntää. 

Sidosryhmäkyselyssä enemmistön mukaan Matalan vaikutuksesta palveluketjut 

tiivistyivät, uusien asiakkaiden tavoittaminen ja motivointi parantui, hoidontarpeen arvioinnit 

keskittyivät yhteen paikkaan ja hoitojatkumoiden rakentuminen kehittyi. Sen sijaan vähiten 

muutosta oli tapahtunut päällekkäisten hoitosuhteiden syntymisessä, maksusitoumuskäytännön 

yhtenäistymisessä, jonojen purkamisessa, ruuhkatilanteiden estämisessä sekä 

omien resurssien kasvussa suhteessa nykyiseen asiakasmäärään. Avovastauksissa positiivisena 

pidettiin muun muassa sitä, että Matala oli monipuolistanut tarjontaa ja tuonut vaihtoehtoja 

eri hoitotavoista esille, jakanut hoitoja palvelujärjestelmän kuormitusta sekä hoitovastuuta, 

tarjonnut katkohoitoa sekä kriisitilanteissa selvittely- ja yöpymispaikan sekä tuonut 

esille tarpeen kehittää palveluketjuja eri toimipisteiden välille. 

93

Matalan tavoittamat asiakkaat 

Kyselyyn vastasi myös alkoholin käyttäjiä, Paussin yksilöllisen palveluohjauksen asiakkaita 

sekä Matalassa kavereiden mukana tai omin päin tulleita "poikkeilijoita", joka osoittaa 

asiakaskunnan heterogeenisyyden sekä palveluiden hyvän tavoittavuuden. Huumeiden 

käyttäjistä Matala tavoitti eri käytön vaiheessa olevia asiakkaita; joukossa oli eri ikäisiä, eri 

aineiden käyttäjiä ja erilaisen hoitoja käyttöhistorian sekä elämäntilanteen omaavia henkilöitä. 

Työntekijät arvelivat tavoittaneensa sellaisia 18–25 -vuotiaita huumeja sekakäyttäjiä, 

joiden ainoa asiakkuussuhde on aikaisemmin rajoittunut sosiaalitoimistoon ja Nerviin. 

Tämä "seikkaileva asiakasryhmä" ei helposti sitoudu mihinkään eivätkä viranomaiset saa 

heihin tarttumapintaa. Osa asiakkaista on niin kutsuttuja palveluiden suurkuluttajia, mutta 

asiakaskontakteja on sidottu myös ensikertalaisiin. Valtaosaa asiakkaista yhdisti se, että 

heillä oli vaikeuksia elämänhallinnassa; ihmissuhteissa, työssä käymisessä sekä taloudellisissa 

ja rikosoikeudellisissa asioissa päihteiden käytön lisäksi. Suurin osa asiakkaista oli 

kyselyn ja Matalan työntekijöiden haastatteluiden perusteella aktiivikäyttäjiä, joilla oli aiheutunut 

huumeiden käytöstä erilaisia haittoja ja ongelmia. Satunnaisesti huumeita käyttäviä 

tai niin kutsuttuja viihdekäyttäjiä ei ollut hakeutunut Matalaan pidempiaikaiseen tukisuhteeseen. 

Asiakkaat suhtautuivat hoitoon pääsyn mahdollisuuteen positiivisemmin kuin päihdehuollon 

työntekijät. Keskimäärin kolme asiakasta viidestä (55-62 %) ilmoitti, että katkaisu-, 

kuntoutus- ja jatkohoitoon on melko tai todella helppo päästä. Vajaa puolet asiakkaista (48 

%) arveli, että mielenterveystoimistoon on helppo päästä. Hoitoon pääsyn esteiksi nimettiin 

hoitopaikkojen ja määrärahojen vähyys, mutta myös oma motivoitumattomuus ja aikaisemmat 

epäonnistuneet hoitojaksot. Asiakaskyselyn vastauksissa oli havaittavissa se tosiasia, 

että kaikki huumeiden käyttäjät eivät halua hakeutua hoitoon, joko sen takia, että 

huumeiden käytön positiiviset puolet ovat lopettamista vahvempia tai hoito ei ole houkutteleva 

vaihtoehto aikaisempien huonojen hoitokokemusten takia. Kaikkein vähiten kritiikkiä 

asiakkaat osoittivat Matalan palveluita kohtaan; yhdestä neljään prosenttia vastaajista 

oli tyytymätön verkostokokouksiin, terveysneuvontaan, terveydenhuoltoon, yhteydenpitoon 

Matalan ja muiden päihdehuollon toimijoiden kesken tai yksilökeskusteluihin. Yhdeksän 

prosenttia oli tyytymätön lääkärinpalveluihin. Kahdeksantoista prosenttia asiakkaista piti 

Matalan palvelutarjontaa liian suppeana, viiden prosentin mielestä Matalaan ei pääse helposti 

asiakkaaksi ja kaksi prosenttia vastaajista ilmoitti, että henkilökunta ei ole aina tavat- 

94

tavissa. Työntekijät olivat paljon kriittisempiä itseään kohtaan, ja tästä aiheutui heille riittämättömyyden 

ja epäonnistumisen tunnetta. 

Käytännön reunaehdot kehittämishankkeen haasteena 

Ensimmäisellä haastattelukerralla muutama päivä ennen Matalan toiminnan aloittamista 

työntekijöiden haastatteluista paistoi innostus uuden toiminnan aloittamista ja kehittämistä 

kohtaan. Toisella haastattelukerralla vuoden kuluttua päällimmäisenä tuntemuksena oli väsymys 

asiakaspaljouden, kolmivuorotyön ja yleisen riittämättömyyden tunteen vuoksi. Vaihe 

oli verrattain lyhytaikainen ja korjaantui muun muassa yövuoron lakkauttamisen jälkeen. 

Kokonaisuudessaan työntekijät pitivät matalan kynnyksen työskentelytapaa haastavana, 

kiinnostavana ja ainutlaatuisena. Työllä koettiin olevan vaikutusta ja merkitystä asiakkaiden 

tilanteen kohentamisessa ja muun palvelujärjestelmän tukemisessa. Työntekijöiden 

vaihtuvuus kuitenkin osoitti työn olevan myös kuluttavaa, ja työntekijöiden odotukset ja 

toiveet koskien työn luonnetta eivät kaikilta osilta täyttyneet. Työntekijöillä oli toiminnan 

alkuvaiheessa erilaisia näkemyksiä matalan kynnyksen periaatteesta, lääkkeiden määräämisestä 

ja Matalan toimenkuvasta 45 , mutta kehittämisprojektin edetessä tuotteistamisprosessin 

kautta käsitykset alkoivat yhtenäistyä. 

Matalassa koettiin ajoittain vaikeaksi yhdistää matalan kynnyksen mukainen vapaamuotoinen 

asiakkaiden kohtaaminen sekä sääntöjä ja sopimuksia sisältävä hoitoon ohjaaminen. 

Nämä kaksi toimintaa ovat kuitenkin matalan kynnyksen palveluiden ydintehtäviä, sillä 

niissä pyritään nimenomaan tavoittaa mahdollisimman paljon asiakkaita, mahdollisimman 

varhaisessa huumeiden käytön vaiheessa ja ohjaamaan heitä hoitoja tukipalveluiden piiriin. 

Matalalla on edellytyksiä kehittää toimintaansa useaan eri suuntaan. Vaihtoehtoja ovat 

muun muassa avokuntoutuksen ja päiväkeskustoiminnan vahvistaminen tai taloudellisten 

lisäresurssien avulla katkaisuhoidon kehittäminen. Yksi vaihtoehto olisi suunnata toimintoja 

tulevan asiakasohjauksen työryhmän työskentelytapojen ja Paussin yksilöllisen palveluohjauksen 

suuntaan. 

45 Erilaiset näkemykset liittyivät siihen, millaiset työntekijä-asiakassuhteet matalan kynnyksen palveluihin 

soveltuvat ja painottuuko työssä sosiaali- vai terveystoimen palvelut. Ensihaastattelussa päivähuone Lorville 

annettiin kolme erilaista merkitystä: päiväkeskus, ryhmähuone ja odotustila. Arviointiyksikkö keräsi viisi 

erilaista merkitystä: arviointipaikka, avokatko, odotustila, hetkellisesti motivoituneiden lepopaikka sekä väärinkäytöksille 

alttiit ja turhat hukkaneliöt. 

95

Niin kauan kun Matala noudattaa matalan kynnyksen ideologiaa - eli asiakkaat voivat tulla 

ilman ajanvarausta, lähetettä ja erityistä syytä - asiakkaat tulevat käyttämään Matalaa päiväkeskusperiaatteella 

eli hakemaan kontaktia hoitohenkilökuntaan, viettämään aikaa turvallisessa 

paikassa ja tapaamaan tuttujaan. Asiakastulva tulee todennäköisesti rauhoittumaan 

joko normaalia kautta kontaktia haluavien huumeiden käyttäjien vähentyessä tai rajoitusten 

avulla. Asiakasmäärän paljous (572 asiakasta ja 12380 käyntiä vuonna 2003) aiheutti 

sen, että Matalan työntekijöiden mielestä heidän toimintatehonsa ja palveluiden laatu 

laski. Asiakastyön koettiin vievän kaiken ajan, jolloin projektin edellyttämään kehittämistyöhön 

ei tuntunut riittävän aikaa ja toimeliaisuutta. Toisaalta kehittämishankkeessa tahdottiin 

ja päätettiin etukäteen toimia asiakaslähtöisesti, jolloin toimintojen sisältö sekä palveluketjut 

muotoutuisivat asiakkaiden tarpeiden mukaisesti. Hankkeessa saatujen kokemusten 

lisäksi taloudelliset toimintaedellytykset ja asiakaspaljous vaikuttivat toimintojen 

kehittymiseen. Matalan toimintaa arvioitaessa tulee lisäksi huomioida se, että Matala ei ole 

irrotettavissa päihdehuollon kentältä täysin itsenäiseksi toimijaksi, vaan Tampereen päihdehuolto 

on vahvasti vuorovaikutuksessa Matalan kehityksen kanssa ja asettaa sille omia 

reunaehtojaan. Tiivistettynä voidaan todeta, että suuremmalla henkilökunnalla, vähemmin 

asiakkain ja runsaimmin päihdehuollon palveluiden turvin Matalan tuloksellisuus olisi 

saattanut olla vieläkin parempi. 

A-klinikkatoimen ja kunnan välillä ei käyty etukäteen neuvotteluita hoitokäytännöistä ja 

palveluketjuista muiden päihdehuollon toimipaikkojen tai järjestöjen kanssa, koska näissä 

asioissa päätettiin edetä asiakaslähtöisesti ja tapauskohtaisesti. Linjaukset Matalan asiakaskunnasta 

ja alustavista palveluketjuista olisivat saattaneet nopeuttaa ja helpottaa Matalan 

sijoittumista Tampereen päihdepalvelukentälle. Matalan työntekijät olivat epävarmoja toiminnan 

alussa muun muassa tulevan asiakaskunnan määrästä ja luonteesta, käytössä olevista 

ja potentiaalisista uusista palveluketjuista sekä toimintalinjoista alaikäisten ja mielenterveysongelmaisten 

asiakkaiden kohdalla. Samoin päihdehuollon toimijat ilmoittivat sidosryhmäkyselyssä, 

että he eivät olleet varmoja keitä asiakkaita Matalaan voi ohjata tai millaisia 

palveluita Matalassa on saatavilla. 

Tampereen päihdepalvelut ovat jatkuvasti liikekannalla ja kehittämistyön alaisena, joten 

Matalan kynnyksen kehittämishanke ei ole uusi ilmiö projektien muuttuvassa maailmassa 

Tampereella. Linjanmuutoksia on tapahtunut viime vuosina muun muassa Rauhaniemessä, 

96

Paussissa ja perhetukikeskuksissa. Tampereen päihdepalvelut osoittivat joustavuutta ja yhteistyökykyisyyttä 

ottaessaan Matalan uutena projektina vastaan ja luodessaan omalta 

osaltaan uusia palveluketjuja ja toimintamalleja. Matala ei todennäköisesti vastannut kaikkiin 

odotuksiin eivätkä muutokset palvelukentällä olleet silminnähtäviä. Matalan kautta 

palveluiden kysyntä ja asiakasmassa kasvoivat, joten ruuhka ja kiire ei vähentynyt muissa 

toimipaikoissa. Eniten sidostyhmät olivat tyytyväisiä siihen, että Matala tavoittaa ja tarjoaa 

tukea huumeiden käyttäjille, jotka aikaisemmin ovat olleet palveluiden ulkopuolella. Lisäksi 

Matalan tekemää katkaisuhoitoa, yöosastoa ja pitkäjänteistä motivointityötä arvostettiin. 

Matala osoitti entistä vahvemmin aikaisemminkin tiedossa olleet puutteet päihdepalveluissa 

eli katkaisuhoidon ja päiväkeskustoiminnan riittämättömyyden sekä mielenterveys- ja päihdehuollon 

yhteistyön tarpeen. Ennen kaikkea se nosti esiin kysymyksen vaikeiden asiakkaiden 

hoitovastuusta. Onko tarkoituksenmukaista ohjata ja hoitaa huumeongelmaisia erityispalveluissa 

vai tulisiko peruspalveluiden pystyä hoitamaan heitä tehokkaammin ja mahdollisesti 

jo varhaisemmassa vaiheessa? 

97

Lähteet 

Erickson, Patricia G. & Riley, Diane M. & Cheung, Yuet W. & O´Hare, Patrick A.: Introduction. 

In: Harm Reduction: A New Direction for Drug Policies and Programs. University 

of Toronto Press, Toronto Buffalo London 1997. 

Erityispalvelujen strategia vuoteen 2012: Meiräm matkassa - erityispalvelut elämän keskellä. 

Tampereen kaupungin sosiaalija terveystoimi. Sosiaali- ja terveystoimen julkaisuja 

7/2002. Tampere 2002. 

Hakkarainen, Pekka & Kekki, Tuula & Mustalampi, Saini & Muuri, Anu & Nuorvala, Yrjö 

& Partanen, Airi & Virtanen, Ari & Virtanen, Päivi: Huumehoidon nykyiset tarpeet ja 

edellytykset. Stakes, Aiheita 31/2000. Helsinki 2000. 

Heikkilä, Mirja-Leena & Koivisto, Milla: Yhteistyöllä pätkät pitäviksi.. Kuvaus huumeiden 

käyttäjien nykytilasta ja kehittämistarpeista keväällä 2002. Tampereen kaupunki, sosiaalija 

terveystoimi, päihdetyö. Tampere 2002. 

Hyvinvointitase 2001-2002. Tampereen kaupungin sosiaalija terveystoimi. Sosiaali- ja 

terveystoimen julkaisuja 8/2002. Tampere 2002. 

Inkinen, Maria & Partanen, Airi & Sutinen, Tiina: Päihdehoitotyö. Tammi, Tampere 2000. 

Kaukonen, Olavi (2002): Päihdepalvelupolitiikka ja hyvinvointivaltion muutos. Teoksessa: 

Kaukonen, Olavi & Hakkarainen, Pekka (toim.): Huumeiden käyttäjä hyvinvointivaltiossa. 

Gaudeamus, Helsinki 2002. 

Kekki, Tuula. 2002. Tavoitteena huumetilanteen hallinta. Käytännön kokemuksia ja tutkimustietoa 

huumeiden ehkäisyn, torjunnan ka seurannan tehostamisesta. Huumepilotin 1. 

raportti. Tampereen kaupungin sosiaalija terveystoimen selvityksiä 3/2002. 

Korander, Timo & Laapio, Marja-Liisa & Soine-Rajanummi, Seppo. 2002. Nollatoleranssin, 

“Viideltä saunaan ja kuudelta putkaan” –hankkeen ja monitahoarvioinnin perusteet. 

Teoksessa: Korander, Timo & Soine-Rajanummi, Seppo (toim.) 2002: Kaheksalta Koskarille 

– samantien sakot. Tampereen nollatoleranssikokeilu 1999-2000: historiallinen konteksti, 

vastaanotto ja vaikuttavuus. Poliisiammattikorkeakoulun tutkimuksia 13. Helsinki. 

Mielenterveyspalvelujen kehittämisohjelma: Ammattitaidolla Silta parempaan, Silta tulevaan 


3/2002. Tampere 2002. 

Murto, Lasse (2002): Päihdehuollon suomalainen malli kansainvälistyvässä ympäristössä. 

Teoksessa: Kaukonen, Olavi & Hakkarainen, Pekka (toim.): Huumeiden käyttäjä hyvinvointivaltiossa. 

Gaudeamus, Helsinki 2002. 

Partanen, Airi (2003): Päihdehuollon huumeasiakkaat 2002. Stakes, Tiedonantajapalaute 14 / 2003. 

Ks. http://www.stakes.info/2/6/2,6,4.asp 

98

Partanen, Airi (2002): Päihdehuollon huumeasiakkaat 2001. Stakes, Tiedonantajapalaute 9 / 2002. 

Ks. http://www.stakes.info/2/6/2,6,4.asp 

Pearson, Geoffrey: Drugs and criminal justice. A harm reduction perspective. In: O´Hara, 

P.A. & Newcombe, R. & Matthews, A. & Buning, E.C. & Drucker, E.: The Reduction of 

Drug-related Harm. Routledge, London, New York 1992. 

Perusterveydenhuollon strategia vuoteen 2012: Terveyttä tamperelaisille - yhdessä tehden. 


6/2002. Tampere 2002. 

Perälä, Riikka & Partanen, Airi & Holmström, Pekka & Holopainen, Antti: Riskitutkimus 

selvittää piikkihuumeiden käyttäjien todellisuutta. Tiimi 1/2002. 

Principles of drug addiction treatment – A research-based quide (1999). NIH Publication 

99-4180. NIDA (National Institute on Drug Abuse). 

Sarvanti, Tapani (1997): Huumepolitiikka ja oikeudenmukaisuus. Stakes, tutkimuksia 83, 

Jyväskylä 1997. 

Sisällöllinen suunnitelma: Matalan kynnyksen kehittämishankkeen sisällöllinen suunnitelma. 

Julkaisematon. 

Sosiaali- ja terveystoimen strategia vuoteen 2012: Ihmisten kesken - taidolla ja sydämellä. 


2/2002. Tampere 2002. 

Sosiaalityön strategia vuoteen 2012: Arjen ja unelmien palvelut. Tampereen kaupungin 

sosiaalija terveystoimi. Sosiaali- ja terveystoimen julkaisuja 4/2002. Tampere 2002. 

STM (2003): Toimenpideohjelma huumausainepolitiikan tehostamiseksi vuosille 2001- 

2003 ja raportti ohjelman toteutumisesta. Sosiaali- ja terveysministeriö, Työryhmämuistioita 

2003:8, Helsinki 2003. 

STM (1999): Valtioneuvoston periaatepäätös huumausainepolitiikasta. Sosiaali- ja terveysministeriön 

julkaisuja 4/1999. Helsinki 1999. 

Tampereen kaupungin päihdepoliittinen suunnitelma (2000). Tampereen kaupungin sosiaali- 

ja terveystoimi. Tampereen kaupungin sosiaalija terveystoimen julkaisuja 8/2000. 

Törmä, Sinikka & Huotari, Kari & Inkeroinen, Tiia (2003): Kurvi 24 h. Helsingin Diakonissalaitoksen 

Kurvin huumepoliklinikan ulkoinen arviointi. Sosiaalikehitys Oy. Sosiaalikehitys 

Oy:n julkaisuja 1/2003. 

Vedung, Evert: Public Policy and Program Evaluation. Transaction Publichers, London 

2000. 

99

Virtanen, Ari (2003): Huumausainetilanne Suomessa 2002. Suomen huumausaineiden seurantakeskuksen 

kansallinen raportti EMCDDA:lle. REITOX. Tilastoraportti 2/2003. Helsinki 

2003. 

Sanomalehdet: 

Aamulehti 31.08.2003: Rahapula muutti hoitopaikka Matalan kynnyksen korkeaksi. 

Aamulehti 23.08.2003: Uusia nuoria ei enää pääse pitkäaikaiseen huumehoitoon. 

Aamulehti 31.03.2003: Narkomaanien katkohoitoon tarvittaisiin lisää paikkoja. 

Aamulehti 31.03.2003: Matalan kynnyksen yli on heti helppo kävellä hakemaan apua. 

Helsingin Sanomat 07.01.2004: Lääkkeiden väärinkäytön estämiseksi etsitään uusia tehokkaampia 

keinoja. Vahvojen lääkkeiden myynti voidaan keskittää muutamaan apteekkiin. 

Helsingin Sanomat 15.11.2002: Vahvoja lääkkeitä määrätään huumeiksi yhä useammin. 

Helsingin Sanomat 15.11.2002: Työryhmä: Lääkkeiden väärinkäyttöä ehkäistävä tietosuojaa 

murtamalla. 

100

Liite 1: Työntekijähaastatteluiden teemat 

1. MATALAN ROOLI PALVELUNTUOTTAJANA 

• Mikä on Matalan asema Tampereen päihdepalvelujärjestelmässä? 

• Miten Matala on sijoittunut Tampereen palvelujärjestelmään, minkälaisia palveluketjuja? 

• Erityinen kohderyhmä, joita pyritään tavoittamaan/on tavoitettu? 

• Käsityksesi muiden palveluiden saatavuudesta ja hoitoketjujen sujuvuudesta? 

• Miten vältetään hoidon päällekkäisyys? 

• Mielipiteet onnistuneista työmenetelmiä ja yhteistyökuvioista? 

• Kehittämistä vaativia ongelmakohtia ja mahdollisia ratkaisuja niihin? 

2. MATALAN KYNNYKSEN MERKITYS 

• Missä vaiheessa kynnystä tulee nostaa/on nostettu ja missä tilanteissa henkilökunnan 

rajat tulevat vastaan? 

• Mitä on motivoitumattomien asiakkaiden kanssa tehtävä työ? 

• Painotetaanko sosiaalityötä vai terveydenhoitoa – lääkkeet vs. terapeuttinen tuki? 

• 

3. TYÖSKENTELY MATALAN KYNNYKSEN TOIMIPAIKASSA 

• Kerro tulevasta työnkuvastasi/ tyypillisestä työpäivästäsi? 

• Arvio asiakasmääristä? Miten selvitty asiakasmääristä – määrä vai laatu? 

• Mitä tavoitteita asetat/olet asettanut työllesi ja mitä vaaditaan niiden toteutumiseksi? 

• Oletko kokenut tai kuullut hoitopaikkaan kohdistuvaa kritiikkiä? 

• Minkälaista lääkelinjaa toivot, että Matalassa noudatetaan? 

• Vaikeudet, joita epäilet kohtaavasi/ olet kohdannut työssäsi? 

• Toimintalinjat alaikäisten asiakkaiden kanssa? 

• Toivomuksesi Matalan kehityssuunnista ja tulevaisuudesta? 

101

Liite 2: Kysely Matalan sidosryhmille 

Hyvät päihdealan toimijat, 

SAATE 

Osana Tampereen kolmivuotista Huumepilotti-hanketta suoritetaan tutkimus Matalan kynnyksen 

kehittämishankkeesta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää mm. 1.) Matalan 

vaikutuksia Tampereen päihdepalvelujärjestelmään, 2.) asiakkaiden kohtaamisen ja hoitoon 

ohjauksen mahdollisuuksia sekä 3.) valittujen työmenetelmien kehittymistä vakiintuneiksi 

työkäytännöiksi. 

Tutkimuksessa on tähän mennessä haastateltu kahteen eri otteeseen Matalan henkilökunnan 

edustajia sekä tehty asiakaskysely. Kokonaiskuvan saamiseksi on erittäin tärkeää saada 

palautetta myös Matalan sidosryhmiltä. 

Tämän kyselyn tarkoituksena on saada tietoa Matalan toimintaympäristön tilanteesta, tarpeista 

ja odotuksista. Tutkimuksen kannalta tärkeitä kysymyksiä, joihin nyt tavoitellaan 

vastauksia, ovat: 

• Huumehoidon ja tukipalveluiden kysyntä 

• Matalan linkittyminen Tampereen päihdepalvelujärjestelmään 

• Verkostoituminen ja yhteistyön sujuvuus 

• Tampereen päihdepalveluiden kehittäminen 

Toivon teidän vastaavan kyselyyn viimeistään viikolla 36 eli perjantaina 5.9.2003 mennessä. 

Lomakkeen lisäksi toivon teidän lähettävän toimipaikkanne toimintakertomuksen, tilastoja 

tai muuta olemassa olevaa materiaalia. Jos tämän kirjeen vastaanottaja on estynyt 

vastaamasta kyselyyn, hän voi nimetä vastaajaksi toisen henkilön työyhteisöstään. Kyselyyn 

vastataan nimettömänä, mutta pyydän teitä ilmoittamaan työpaikkanne. Vastaukset 

käsitellään luottamuksellisesti. Ohessa vastauslomaketta varten kirjekuori, jossa postimaksu 

on maksettu (sopimuslähetys). 

Yhteydenotot: Tuula Kekki 

Poliisiammattikorkeakoulu 

Terveisin 

Tuula.kekki@pakk.poliisi.fi 

p. 09-8388 3459 / 040-825 3074 Tuula Kekki 

102

Matalan toimintaympäristön palaute 16.6.2003 

Toimipaikka: ____________________________________________________________ 

Vuosittainen asiakasmäärä: ________ Arvioitu huumeasiakkaiden osuus (%): ________ 

Keskeinen asiakasryhmä: ___________________________________________________ 

Yksikkönne tehtävä: _______________________________________________________ 

A. Huumetilanteen kehitys viimeisen vuoden aikana 

1. Miten hoitoon hakeutuneiden määrä on seuraavien asiakasryhmien kohdalla muuttunut 

viimeisen vuoden aikana? 

Lisääntynyt Lisääntynyt Ei muutosta Vähentynyt Vähentynyt 

oleellisesti vähän 

vähän oleellisesti 

Alkoholiongelmaiset 

yhteensä 

Huumeongelmaiset 

yhteensä 

Sekakäyttäjät yhteensä 

Mielenterveysongelmaiset 

yhteensä 

Alaikäiset / alkoholi 

Alaikäiset / huume 

Alle 24-vuotiaat / 

huume 

Alle 30-vuotiaat / 

huume 

Yli 30-vuotiaat / 

huume 

Ensikertalaiset / 

huume 

Naiset / huume 

Perheet / huume 

Lisätietoja asiakaskunnasta tai muutoksista siinä: 

_________________________________________________________________________ 

_________________________________________________________________________ 

103

2. Yleisimmät päihteet, joiden käytön takia kontakti on syntynyt? 

_________________________________________________________________________ 

_________________________________________________________________________ 

3. Miten arvioit lähivuosina huumeiden käytön ja hoitoon tarpeen kehittyvän? 

_________________________________________________________________________ 

_________________________________________________________________________ 

B. Kysymykset Matalan toiminnasta ja vaikutuksista 

1. Minkälaista yhteistyötä olet tehnyt Matalan kanssa? ____________________________ 

_________________________________________________________________________ 

_________________________________________________________________________ 

2. Mikä on mielestäsi Matalan rooli ja merkitys Tampereen huumehoitojärjestelmässä? 

_________________________________________________________________________ 

_________________________________________________________________________ 

3. Miten Matala on vastannut siihen kohdistettuihin odotuksiin? _____________________ 

_________________________________________________________________________ 

_________________________________________________________________________ 

4. Mikä on Matalan suurin hyöty omalle toimipaikallesi?____________________________ 

_________________________________________________________________________ 

_________________________________________________________________________ 

5. Miten hyvin Matala on selviytynyt yhteisten asiakkaiden hoidossa? _________________ 

_________________________________________________________________________ 

_________________________________________________________________________ 

6. Mitä toimintoja tulisi edelleen kehittää? _______________________________________ 

_________________________________________________________________________ 

_________________________________________________________________________ 

104

7. Miten työnjaosta ja -käytännöistä on sovittu Matalan kanssa: ______________________ 

_________________________________________________________________________ 

_________________________________________________________________________ 

8. Miten Matalassa mielestäsi toteutuu matalan kynnyksen periaate? __________________ 

_________________________________________________________________________ 

_________________________________________________________________________ 

9. Miten Matala on vaikuttanut oman toimipaikkasi tilanteeseen ja työkäytäntöihin? Rastita 

mielipidettäsi vastaava kohta muutoksista alla oleviin tilanteisiin: 

Parantunut 

oleellisesti 

Parantunut 

hieman 

Ei muutosta 

Heikentynyt 

hieman 

1. Hoitojatkumoiden rakentuminen 

2. Hoitoon ohjausten keskittäminen 

3. Jonojen purkaminen 

4. Ruuhkatilanteiden estäminen 

5. Maksusitoumuskäytäntöjen 

yhtenäistyminen 

6. Uusien asiakkaiden tavoittaminen 

ja motivointi 

7. Päällekkäisten hoitosuhteiden 

syntyminen 

8. Omat resurssit suhteessa 

nykyiseen asiakasmäärään 

9. Omien palveluiden laadun 

kehittäminen 

10. Palveluketjujen tiivistyminen 

11. Hoidontarpeen arviointien 

keskittäminen 

12. Verkostojen muodostaminen 

Heikentynyt 

oleellisesti 

En osaa 

sanoa 

Lisäkommentteja: __________________________________________________________ 

_________________________________________________________________________ 

_________________________________________________________________________ 

_________________________________________________________________________ 

105

10. Minkälaisia palveluita kaipaisit lisää Tampereelle? 

_________________________________________________________________________ 

_________________________________________________________________________ 

11. Matalan vaikutukset Tampereen päihdepalvelujärjestelmään? ____________________ 

_________________________________________________________________________ 

_________________________________________________________________________ 

_________________________________________________________________________ 

_________________________________________________________________________ 

_________________________________________________________________________ 

12. Arvioi oman toimipisteesi toimintaedellytyksiä ja tulevaisuudennäkymiä: __________ 

_________________________________________________________________________ 

_________________________________________________________________________ 

_________________________________________________________________________ 

13. Arviosi Tampereen päihdepalveluista ja kehittämisideoita: 

_________________________________________________________________________ 

_________________________________________________________________________ 

_________________________________________________________________________ 

_________________________________________________________________________ 

KIITOS VASTAUKSESTASI! 

106

Liite 3: Kysely Matalan asiakkaille 

Tällä kyselyllä halutaan saada selville mitä palveluita olet hakenut ja saanut Matalasta, 

kuinka tyytyväinen olet Matalaan ja miten helposti Tampereella saa apua päihdeongelmiin. 

Rastita sinun tilannettasi tai mielipidettäsi vastaavat kohdat. Kaikki lisäkommentit ovat 

tervetulleita. Jos joihinkin kysymyksiin on vaikea vastata, niin jätä kohta tyhjäksi. 

KIITOS OSALLISTUMISESTA! 

Vastaajan sukupuoli: ( ) Nainen ( ) Mies Syntymävuosi:_______ 

Asuinpaikka: ( ) Tampere ( ) Pirkanmaa ( ) muualla 

Asiointi Matalassa 

1. Mitä kautta sait tiedon Matalasta? 

_________________________________________________________________________ 

2. Kun tulit Matalaan 1. kerran niin mikä siihen vaikutti tai mitä toivoit saavasi: 

( ) Neuvonta/ keskustelu ( ) Yöpyminen 

( ) Pelkkä uteliaisuus ( ) Katko- tai jatkohoidon tarve 

( ) Akupunktio ( ) Elämän muutoksen etsiminen 

( ) Terveydenhuolto ( ) Siirrettiin heinäkuussa Paussista 

( ) Lääkkeet ( ) Kahvi, lämpö & nojatuoli 

( ) Apu elämänkriisiin ( ) muu, mikä ____________________________ 

3. Mitä palveluita käytät tällä hetkellä: 

( ) Akupunktio ( ) Jatkohoidon suunnittelu ( ) Tukikeskustelu 

( ) Terveydenhuolto ( ) Lääkehoito ( ) Asiointi sosiaalityöntekijällä 

( ) muu, mikä ________________________________________ 

107

4. Kuinka tyytyväinen olet Matalan 

Puhelinneuvontaan 

tosi tyytymätön 

tyytymätön En tiedä tyytyväinen tosi tyytyväinen 

Lääkärin palveluihin 

Verkostokokouksiin 

Terveysneuvontaan 

Terveydenhoitoon 

Yksilökeskusteluihin 

Yhteydenpitoon huumehoitopaikkoihin, 

sosiaalitoimeen 

jne. 

Lisäkommentteja: 

_________________________________________________________________________ 

_________________________________________________________________________ 

5. Mitä mieltä olet seuraavista väittämistä: 

Matalaan pääsee helposti asi- 

Täysin eri 

mieltä 

Jokseenkin 

eri 

mieltä 

En osaa 

sanoa 

Jokseenkin 

samaa 

mieltä 

Täysin 

samaa 

mieltä 

akkaaksi 

Matalaan voi tulla ilman erikoisempaa 

syytä 

Henkilökunta on kannustava ja 

asiaansa osaava 

Joku henkilökunnasta on aina 

tavattavissa 

Matalan lääkäripalvelu toimii 

hyvin 

Matalan takia minulla ei ole 

tarvetta hakea apua muualta 

108

Palvelut ovat tarpeeksi moni- 

Täysin eri 

mieltä 

Jokseenkin 

eri 

mieltä 

En osaa 

sanoa 

Jokseenkin 

samaa 

mieltä 

Täysin 

samaa 

mieltä 

puoliset 

Matalan kahvihuone ja muut 

tilat ovat viihtyisät 

Matalasta täytyisi saada samoja 

palveluita kuin Nervistä 

Haluaisin osallistua toimintaja 

terapiaryhmiin säännöllisesti 

Matalassa käyminen on leimaavaa 

Voisin suositella Matalaa kavereilleni 

Matala antaa hyvät eväät elämänmuutoksen 

tekoon 

Lisäkommentteja: 

_________________________________________________________________________ 

_________________________________________________________________________ 

Hoitokokemukset: 

1. Kuinka kauan olet käyttänyt huumeita? ___________________ 

2. Mitä päihteitä käytät pääasiassa? ___________________________________________ 

3. Onko tämä sinulle ensimmäinen hoitoon hakeutumiskerta? ( ) Ei ( ) Kyllä 

Jos vastasit kielteisesti, niin kuinka monta kertaa olet ollut 

katkaisuhoidossa? ______________ 

avohoidossa?________________ 

laitoskuntoutuksessa?_______________ 

psykiatrisessa sairaalassa? ______________ 

109

4. Oletko asioinut seuraavissa paikoissa: 

( ) Rauhaniemi ( ) Pitkäniemi ( ) NA/AA -ryhmä 

( ) Nervi ( ) TAYS:n päihdepoli ( ) Päiväperho 

( ) A-klinikka ( ) mielenterveystoimisto ( ) Viinikanlahden hoitokoti 

( ) Vipunen ( ) sosiaalitoimisto ( ) Musta lammas 

( ) Paussi ( ) K-klinikka ( ) Työvoimatoimisto 

( ) Nuorisoasema ( ) Ensisuoja 

( ) laitoskuntoutus, missä___________________ ( ) jatkohoito, missä_____________ 

Mistä paikasta on jäänyt paras kokemus?________________________________________ 

Miksi? ___________________________________________________________________ 

Mistä paikasta on jäänyt huonoin kokemus? ______________________________________ 

Miksi?____________________________________________________________________ 

Missä muualla asioit tällä hetkellä kuin Matalassa?________________________________ 

5. Kuinka helposti arvelet, että Tampereella pääsee halutessaan hoitoon? 

Katkaisuun 

Kuntoutukseen 

Jatkohoitoon 

Yksityislääkärille 

Korvaushoitoon 

Mielenterveyshoitoon 

Juuri siihen paikkaan, 

mihin itse tahdon 

todella huonosti 

melko huonosti melko helposti todella helposti 

Jos mielestäsi hoitoon on vaikea päästä, mistä se johtuu? __________________________ 

_________________________________________________________________________ 

6. Minkälaisia palveluita kaipaisit lisää Tampereelle? 

_________________________________________________________________________ 

_________________________________________________________________________ 

110

ELÄMÄNTILANNE 

1. Kuinka paljon vaikeuksia sinulla on seuraaviin asioihin liittyen: 

Vaikeita ongelmia Vähän Ei ongelmia 

Asunto ( ) ( ) ( ) 

Päihteiden käyttö ( ) ( ) ( ) 

Ihmissuhteet ( ) ( ) ( ) 

Raha-asiat ( ) ( ) ( ) 

Rikosasiat ( ) ( ) ( ) 

Terveys ( ) ( ) ( ) 

Työ / koulu ( ) ( ) ( ) 

Jos sinulla on lapsia, niin 

liittykö huoltajuuteen ( ) ( ) ( ) 

Mihin asiaan tarvitset eniten apua: 

_________________________________________________________________________ 

Mihin asiaan olet eniten tyytyväinen elämässäsi: 

_________________________________________________________________________ 

KIITOS VASTAUKSESTASI! 

111

Liite 4: Matalan vaikutukset sidosryhmän näkökulmasta 

Parantunut 

oleellisesti 

Parantunut 

hieman 

Ei muutosta 

Heikentynyt 

hieman 

1. Palveluketjujen tiivistyminen 2 19 5 1 

2. Hoitojatkumoiden rakentuminen 2 15 8 

3. Hoidontarpeen arviointien keskittäminen 4 12 8 1 

4. Verkostojen muodostaminen 4 11 11 

5. Omien palveluiden laadun kehittäminen 13 14 

6. Hoitoon ohjausten keskittäminen 3 10 12 1 

7. Uusien asiakkaiden tavoittaminen ja motivointi 5 9 10 1 

8. Omat resurssit suhteessa nyk. asiakasmäärään 1 8 16 

9. Ruuhkatilanteiden estäminen 1 7 17 

10. Jonojen purkaminen 6 18 1 

11. Maksusitoumuskäytäntöjen yhtenäistyminen 4 16 

12. Päällekkäisten hoitosuhteiden syntyminen 2 12 2 

112

harm reduction - Poliisi

Transform your PDFs into Flipbooks and boost your revenue!

Delete template?

Save as template ?