Antiikin Kreikasta helmiponttiin - listaprofiilien historiaa (pdf) - Puuinfo

puuinfo.fi

Antiikin Kreikasta helmiponttiin - listaprofiilien historiaa (pdf) - Puuinfo

Antiikin Kreikasta helmiponttiin

listaprofiilien historiaa


Antiikin Kreikan ja Rooman arkkitehtuurista

Jokainen puutavaraa käyttänyt tai ostanut tietää mitä tarkoittaa helmipontti. Se on usein seinä- ja kattopaneeleissa käytettyä

lautaa, jonka ponttireunassa on halkaisijaltaan puoliympyrän- tai 3/4 ympyränmuotoinen pullea nauha. Mutta mistä muoto

ja sen nimi ovat peräisin? Sen selvittääkseen on mentävä ajassa taaksepäin yli 2000 vuotta antiikin Kreikkaan asti. Kreikan

klassisen arkkitehtuurin kukoistusaikaa olivat vuosisadat 800 – 300 e.Kr., jonka jälkeen Rooman vallan vaikutus alkoi kasvaa.

Roomalaiset käyttivät kuitenkin Välimeren alueella yhä kreikkalaista muotokieltä lisäten siihen uuden tärkeän elementin,

holvaustekniikan. Rooman vallan kausi kesti vuodesta 300 e.Kr. vuoteen 300 j.Kr.

Sima eli räystäslista

Tympanon eli päätykolmio

Palkisto

Kapiteeli eli pylvään pääty

Pylvään varsi

Pylvään jalusta

Joonialainen temppelipääty ja sen osien nimet.

2

Julkaisija:

Lauta Oy

Tampereentie 166,

PL 10, 37551 Lempäälä

www.lauta.fi

Teksti, valokuvat, piirrokset:

Arkkitehti Tuula Rauma

Kiitän yhteistyöstä:

Professori Ove Hidemark, Tukholma

Museovirasto, Helsinki

Taitto ja paino:

Minna Jousmäki

Domus-Offset Oy, Tampere

ISBN 952-91-9313-0 (nid.)

ISBN 952-91-9314-9 (PDF)

Kansikuva:

Erekteion Akropolis, Ateena,

joonialainen pylväsjärjestelmä,

v. 410 e.Kr.


Klassisen kreikkalaisen tyyliopin määrittäjiä olivat eri jumalille pystytetyt temppelit, joista tunnetuin on Ateenan Akropoliin

laaja temppelialue. Temppelipäädyn eri osien muodon, mittasuhteiden ja koristeiden mukaan rakennukset jaettiin viiteen eri

tyyliin aikajärjestyksessä: toskanalainen, doorilainen, joonialainen, korinttolainen ja komposita (Rooman vallan aikainen).

Näistä kolme keskimmäistä ovat tunnetuimmat. Myöhemmät listaprofiilityylit ottivat eniten vaikutteita joonialaisesta ja

korinttolaisesta tyylistä.

SUURI JÄRJESTELMÄ

Rakennusosien nimet

PIENI JÄRJESTELMÄ

Muotojen nimet

P A L K I S T O N O S A T

Karniisi

Friisi

Arkkitraavi

Kapiteeli

Karniisi

Corona

Dentil l. hammaslista

Ovolo l. munasauva

Friisi

Ovolo

Fascia l. laatta

Astragaali l. helminauha

Astragaali

Karniisi l. lehväsauva

Kapiteelin voluutti

Ovolo

Pylvään varsi

Pylvään uurteet

l. kanneluurit

Jalusta

Joonialainen pylväs ja palkisto.

Kaksi astragiaalia

Torus

Scotia

Astragaali

Scotia

Torus

SUURI JÄRJESTELMÄ

Rakennusosien nimet

PIENI JÄRJESTELMÄ

Muotojen nimet

Pylvään varsi

Kanneluurit

Torus

Scotia

Kaksi astragaalia

Scotia

Ekinus

Torus

Piirrokset eivät ole mittakaavassa.

Abacus

Joonialaisen pylväsjärjestelmän jalustaosa.

3


Renessanssi, antiikin uusi tuleminen

Gotiikan kauden jälkeen Italiasta alkanut renessanssi (1420 – 1620) otti jälleen vaikutteita antiikin Kreikan ja Rooman

arkkitehtuurista. Tunnetut renessanssiarkkitehdit kuten esim. Serlio, Vignola ja Andrea Palladio laativat laajoja tutkielmia

antiikin temppeliarkkitehtuurista ja niiden mittasuhteista luoden perustan sille muotokieliopille, jota klassinen arkkitehtuuri

eri variaatioina noudatti aina 1800-luvun loppuun asti, jolloin jugend, kansallisromantiikka ja funktionalismi astuivat kuvaan.

Tosin 1900-luvun alussa oli vielä jugendin jälkeen lyhyt noin 20 vuoden tyyliperiodi, jota kutsutaan 1900-luvun klassismiksi.

Temppelipääty jakaantuu kahteen järjestykseen, suureen ja pieneen. Suuren järjestelmän osat ovat temppelin keskeisiä

rakennusosia, joilla kullakin on oma nimensä. Pienen järjestelmän osat ovat koristemuotoja, jotka täydentävät suurta järjestelmää

ja muodostavat siirtymän suuren järjestelmän osasta toiseen. Juuri pienen järjestelmän osat ovat profiilihistorian perusmuotoja,

jotka siirtyivät myöhemmin varhaisista kivirakennuksista myös puurakentamiseen.

Profiilikielioppia

Kreikkalaista ornamentiikkaa on tutkittu eri maissa eri aikoina, ja muodoille on eri kielissä annettu erilaisia nimiä. Alkujaan

käsitteet perustuvat kuitenkin antiikin kreikan ja italian kieleen. Uudempien tulkintojen mukaan (mm. George Hersey) eräät

muodot ovat saaneet alkunsa muinaisista uskonnollisista riiteistä. Niissä jumalille uhrattiin erityisesti härkiä, joiden sarvet

oli koristeltu helminauhoin ja kukkaiskäädyin. Muinaiskreikan härän sarvea merkitsevästä sanasta ja kaarevasta muodosta

kehittyi karniisimuoto, helminauhoista astragaalimuoto ja kukkaiskäädyistä torus. Doorilaisen palkiston friisiosassa kuvataankin

vielä nauhoin koristeltuja härän pääkalloja reliefeinä.

Klassiset ornamentit ovat ikään kuin aakkosia, joista tietyin säännöin yhdistelemällä on muodostunut kulloisellekin

arkkitehtuurityylille ominainen muotokieli. Tässä käytetään lähinnä Ruotsissa käytössä olevaa sanastoa, joka puolestaan

perustuu kreikan- ja italiankielen terminologiaan. Lukijalle ja tutkijallekin voi aiheuttaa sekaannusta se, että kreikkalaisen

temppelin rakenteellisilla osilla on kullakin oma nimensä ja lisäksi ko. rakennusosan muodolla omansa. Tässä

perehdytäänkin vain perusmuotoihin ja niihin nimiin, jotka ovat olennaisia suomalaisia listaprofiileja tutkittaessa.

4


Upotus, kynte, falssi (ruots.)

Viiste, faasi (ruots.)

Fascia, laatta

Nouseva karniisi

Cyma recta

Laskeva karniisi

Cyma reversa

Cavetto, kouru

1/4 sauva (ympyrän 1/4 osa)

Ovolo

Ovolo,

munasauva

Astragaali,

helmisauva

Astragaali

Scotia

Torus, lehväkimppu

Dentil, hammaslista

Listaprofiilien perusmuodot. Vasemmalla muodon leikkauspinta, oikealla muodon kuva kolmiuloitteisena.

5


Eri aikakausien profiilihistoriaa

Eurooppalaiset arkkitehtuurityylit voidaan ajoittaa pääpiirteissään seuraavasti: Gotiikka 1130 – 1500, renessanssi 1420 – 1620,

barokki 1600 – 1720, rokokoo 1720 – 1750, uusklassismi 1750 – 1840. Uusklassismiin luetaan tällöin kuuluvaksi myös

Suomessa tärkeät kustavilaisuus 1770 – 1800 ja empire 1800 – 1840, jota Suomessa edusti erityisesti Carl Ludvig Engel. 1840-

luvun jälkeen alkoi ns. kertaustyylien kausi, joka sovelsi gotiikan, renessanssin ja barokin muotoja uudella tavalla.

Rapattuja empiretyylisiä räystäsprofiileja Eckerön

posti- ja tullitalon julkisivusta, mm. hammaslista.

Arkkitehti Carl Ludvig Engel 1828.

Profiilimuotojen ajoitusta määritettäessä on huomattava, että eri tyylikausien rajat ovat liukuvat ja mitä kauempana tyylin

alkulähteestä ajallisesti, maantieteellisesti ja kulttuurisesti ollaan, sitä myöhäisemmin tietyn kauden tyylimuotoja vielä esiintyy.

Suomen historian kannalta ovat merkittäviä kustavilainen tyyli Ruotsin vallan ajalta sekä Saksasta ja Venäjältä vaikutteensa

saanut empire. 1800-luvun loppupuolella Saksasta vaikutteita saanut uusrenessanssi saavutti Suomessa suuren suosion.

Tyylimuodot esiintyivät tietysti puhtaimmillaan ja edustavimmillaan kuninkaallisissa linnoissa ja palatseissa, joista niitä

kopioitiin aatelisten linnoihin ja kartanoihin. Edustavimmista rakennuksista tyylit taas siirtyivät maaseudun varakkaimpiin

talonpoikaistaloihin, joissa puusepät jo voivat soveltaa omaa näkemystään vapaammin. Profiilihistoriassa kiehtovinta onkin

seurata alkuperäisen muodon siirtymistä ajassa ja paikassa sekä sen muuntumista provinsiaaliseksi rakennustraditioksi, josta

Suomen maaseudulla on monia hienoja esimerkkejä. Harmoniassaan ja kauneudessaan ne eivät häviä yhtään alkuperäisille

esikuvilleen, vaan todistavat puusepäntaidon vankasta, esteettisestä perinteestä ja käsityötaidosta.

Vasta 1800-luvun lopun teollistumisen myötä listaprofiilit standardoituivat ja valikoimat pienenivät edelleen tultaessa 1900-

luvulle. Tässä lyhyessä historiikissa keskitytään lähinnä vuorilautojen (ovien ja ikkunoiden ympärillä) muotoihin, joissa

klassiset osamuodot esiintyvät runsaimmillaan. Samoja perusmuotoja esiintyy myös lattia-, katto- ja rintapaneelilistoissa.

Erilaisia suomalaisia listamuotoja on runsaasti esitetty teoksessa Talo Kautta aikojen, osa: Kiinteän sisustuksen historiaa.

Hämeshavuisen komea talonpoikaistalo Kauhajoelta vuodelta 1827. Valkoiseksi

maalatut pystypilasterit ovat saaneet aiheensa antiikin temppelin pylväistä, jonka

päätynä on räystäskarniisi. Puoliympyrän muotoinen lunetti-ikkuna ullakolla on

myös tyypillinen empirekauden rakennuksissa.

Käsin veistettyjä seinäpaneelien vuorilistoja Sturehovin linnasta, Ruotsi, 1770-luku.

6


Listamuotoja tutkiessa voi huomata, että eri päämuodot liittyvät toisiinsa täsmällisesti teräväkärkisillä upotuksilla, yleensä

terävällä tai suoralla kulmalla. Upotukset erottavat eri muodot toisistaan ja antavat listalle selkeän, ryhdikkään kokonaisvaikutelman.

Usein moneen kertaan maalatuissa listoissa terävät upotukset täyttyvät maalista ja listan muoto pehmenee, "löystyy". Kun

vanhasta listasta otetaan mallia korjauksen yhteydessä, tuleekin kaikki maalikerrokset poistaa mallipalasta, jotta oikea muoto

saadaan esiin. Toisaalta monet maalikerrokset kertovat myös listan iästä, joten korjaustyössä ei ole tarpeen ryhtyä liian

perusteelliseen maalinpoistoon, vaan poistaa vain irtoava maali varovaisesti siten, että listan pieniä profiilimuotoja ei hävitetä.

Fascia Karniisi Torus

Karniisi Fascia Fascia

Symmetrinen barokkilista

1600-luku

Rokokoo

1740-luku

Uusklassismi

1810-luku

Ovolo Astragaali

Fascia

Torus

Cavetto

Fascia

Barokki

1670-luku

Myöhäisrokokoo

1760-luku

Empire

1840-luku

Torus

Karniisi Fascia

Karniisi

Myöhäisbarokki

1720-luku

Kustavilainen klassismi

1700-luvun loppu

Uusrenessanssi

1800-luvun loppu

Myös Suomessa käytettyjä ovien listaprofiileja eri historiallisilta tyylikausilta.

Uusrenessanssi

1800-luvun loppu

7


Listaprofiilien merkitys arkkitehtuurissa

Sekä rapatuilla että puulistoilla on kolme tärkeätä funktiota: peittää rakennusosien välisiä saumoja (tekninen funktio), erottaa

eri rakennusosia toisistaan ja korostaa rakennuksen arkkitehtonista muotoa. Erityisen runsaasti koristelluilla ikkunoilla

julkisivussa saatettiin korostaa rakennuksen päätiloja (esim. keskellä sijaitsevaa salia) ja pääsisäänkäyntiä. Kivirakennuksissa

ei ikkunoita yleensä vuorattu sisäpuolelta listoituksella, sen sijaan kattolistojen (varjovaikutelma), ovien vuorilistojen, paneelien

ja lattialistojen avulla korostettiin huoneen muotoa ja sen harmonisia mittasuhteita. Lattialistojen ja rintapaneelien tarkoituksena

oli myös suojata seinän maalausta tai tapetointia.

PIENI JÄRJESTELMÄ

Muotojen nimet

SUURI JÄRJESTELMÄ

Rakennusosien nimet

Karniisi

Corona

Ovolo

Fascia

Ovolo

Fascia

Astragaali

Fascia

Karniisi

Friisi

Arkkitraavi

P A L K I S T O N O S A T

Fascia

Oviaukko

Sivukonsoli

Klassismia edustavan oviaukon päällyslistoitus, jossa palkiston arkkitraaviosa

kääntyy sivulle vuorilaudaksi.

Piirrokset eivät ole mittakaavassa.

8

Voluuttimuotoinen

sivukonsoli


Ikkunoiden ja ovien vuorilistat ovat uusklassismissa (kustavilaisuus ja empire)

muodostuneet siten, että kreikkalaisen palkiston arkkitraaviosa on käännetty aukon

sivulle. Juhlavammissa ovissa arkkitraavilistan yläpuolella on koristeena muut

palkiston osat: friisi ja karniisi, joita sivuilla voivat vielä tukea voluuttimuotoiset

konsolit. Sen sijaan barokin ja rokokoon runsaat torus- ja astragaalimuodot ovat

saneet lähtökohtansa pylvään jalustan ekinusosasta.

Helsingin säätytalo, juhlasalin ovi, jota koristaa täyden palkiston lisäksi temppelin päätykolmio

eli tympanon. Tässäkin arkkitraavi kääntyy sivuille vuorilistoiksi. Arkkitehti Gustaf Nyström

1890. Kuva: Simo Rista.

PIENI JÄRJESTELMÄ

Muotojen nimet

SUURI JÄRJESTELMÄ

Rakennusosien nimet

Ovolo

Cavetto

Corona

Piirrokset eivät ole mittakaavassa.

Nouseva karniisi

Laskeva karniisi

Karniisi

Dentil

Ovolo

Astragaali

Fascia

Friisi

P A L K I S T O N O S A T

Oven vuorilista, jossa kanneluurit

Ovolo

Astragaali

Arkkitraavi

Fascia

Astragaali

Täyspalkiston käsittävä oven ylälistoitus ja empirelle tyypillinen uritettu sivulista.

Tervalammen kartano, Vihti, arkkitehti Anders Fredrik Granstedt, 1830.

9


1800-luvulla vielä vallitsevan keskeissalipohjakaavan (karoliininen pohjakaava) mukaisesti sisätilassa ovet rakennettiin lähelle

ulkoseinää samaan linjaan. Voimakkaasti profiloiduilla listoilla koristetut ovet muodostivat ikään kuin portin, jonka kautta

avautui polykromaattinen tilasarja, kun kaikki huoneet oli maalattu tai tapetoitu eri väreillä.

Palatkaamme takaisin helmiponttiin. Linnoissa ja kartanoissa oli varaa palkata taitavia koristepuuseppiä, jotka kaiversivat

helmilistan helmi kerrallaan. Kun listoja ryhdyttiin tekemään höyläämällä, yhdistettiin astragaalin helmet yhdeksi nauhaksi,

joka leikkausmuodostaan ja koostaan suhteessa listan muihin muotoihin on kuitenkin edelleen tunnistettavissa. 1800-luvun

lopulla on kuitenkin valmistettu myös ovia, joissa peilin ja kehän liitoksessa on neljännesympyrän muotoinen helmilista. Se

tehtiin pyöreästä listasta sorvaamalla helminauhaksi, joka sitten sahattiin neljään osaan. Samat antiikista peräisin olevat

klassiset muodot esiintyivät myös käsityönä tehdyissä vaatimattomammissa rakennuksissa, kuten kuvan leikkimökissä.

Eckerön postitalo, Carl Ludvig Engel, 1828,

sisänäkymä.

Uusrenessanssityyppistä nikkarityyliä

edustava leikkimökki 1900-luvun alusta.

Cavetto

Astragaali

Scotia

10

Helmipontti.

Torus

Cavetto

Leikkimökin räystäskonsolissa on erotettavissa keskeiset

historialliset profiilimuodot pienessä mittakaavassa.


Uutta luoden, perinteitä kunnioittaen

Puu kuuluu edelleen vahvasti suomalaiseen rakentamiseen. Eri lajeineen, käsittelyineen ja profiileineen se

antaa mahdollisuudet moninaisiin ratkaisuihin. Perinteisen puutavaraliikkeen valikoimien lisäksi yli 50

vuotta toimineen Lauta Oy:n valmistusohjelmaan kuuluu mm. laaja valikoima perinnelistoja, paneeleita ja

ulkoverhouslautoja. Mallistomme on muodostunut vuosien saatossa kymmenien erilaisten tehtyjen tilaustöiden

pohjalta. Näyttelytilastamme löytyy runsaasti malleja lista- ja paneeliprofiileista, tervetuloa tutustumaan!

Varastomallit löytyvät myös internetistä www.lauta.fi

Lauta Oy:n omassa höyläämössä valmistetaan tilaustyönä myös asiakkaan mallin mukaisia listoja ja paneeleita.

Ammattitaitoinen henkilökuntamme antaa arvokasta tietoa ja käytännön vinkkejä niin pieniin kuin suuriinkin

rakennusprojekteihin.

Lauta Oy on toimittanut listoja ja paneeleita mm. seuraaviin kohteisiin:

Hakkarin kartano

Niuvaniemen sairaala

Lempäälän nuorisoseurantalo

Suomen pankki

Vesilahden kirkko

Kesärannan huvila (Villa Bjälbo)

Lempäälän työväentalo

Peitelista HAKKARI, 1880-luku

Kulmalista HAKKARI, 1880-luku

Peitelista PETSAMO, 1900-luku

Kattolista PETSAMO, 1900-luku

Peitelista NURMI, 1920-luku

Jalkalista NURMI, 1920-luku

Peitelista RYYNIKKÄ, 1940-luku

Jalkalista RYYNIKKÄ, 1940-luku

Tampereentie 166,

PL 10, 37551 LEMPÄÄLÄ

Puh (03) 3123 6000, Fax (03) 3123 6060,

Sähköposti: lauta@lauta.fi

LEMPÄÄLÄ www.lauta.fi AVOINNA: ma-pe 7-18, la 8-14

11


www.lauta.fi

Lähteet:

Ars Suomen taide osa 2, 1988

Castrén, Pietilä-Castrén: Antiikin käsikirja, 2000

Glazier, Richard: A manual of historic ornament, 1914

Gympel, Jan: Arkkitehtuurin historia, antiikista nykyaikaan, 2000

Günther, Stefan: Listverkens grammatik, den klassiska interiördetaljens form

och innebörd, väitöskirja, Ruotsi 2004

Hauser, Alois: Stillehre der Architektonischen formen des Altertums, 1913

Heikkinen-Heinämies-Jaatinen-Kaila-Pietarila: Talo kautta aikojen,

kiinteän sisustuksen historia, 1989

Hersey, George: The Lost Meaning of Classical Architecture, 1988

Hidemark, Ove, professori: Något om foder, Kulturmiljövård-lehti 1/94

Issel, Hans: Die Baustillehre, 1904

Niiranen, Timo: Miten ennen asuttiin, vanhat rakennukset ja sisustukset, 1981

Palladio, Andrea: The four books of architecture, 1965

(I Quattro Libri dell´Architettura, Venezia 1570)

Sales Meyer, Franz: Ornamentik, 1918

Schneider, J. und Metze, O: Hauptmerkmale der Baustile, 1928

Svartsjö slott. Dokumentation, analys och restaureringsförslag, Konsthögskolans

arkitekturskola, restaureringskonst 1988-89, restaurointikurssin lopputyö

Uhde, Constantin: Die Konstruktionen und die Kunstformen der Architektur,

Band I, und Band III, Der Steinbau, 1902