You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
4•2005<br />
100<br />
vuotta/år
Sisällys<br />
4–5 Kalkkunoiden kohtelu on joskus ala-arvoista.<br />
6–7 Saila Keskitalo kertoo millainen eläinsuojeluvalvojan arki on Lapissa.<br />
8–9 Lintujen talviruokinta tuo iloa ihmisille ja linnuille.<br />
10–12 Sukella saukon mukana talviseen virtaan!<br />
13–15 Tallinnaan on perustettu uusi löytöeläinkoti.<br />
16 Pikkupossut kiusaavat Aura Koivistoa.<br />
17 Puheenjohtajalta.<br />
18–20 SEY toimii.<br />
22–23 Ulkomailta.<br />
24–25 Valintoja, ruokaa ja kirjoja.<br />
26 Kurkista menneeseen – mitä tapahtui 90 vuotta sitten.<br />
27 Kirppu lähettää terveisiä lapsille.<br />
Kannessa töyhtötiainen. Tämä eloisa lintu on harvinaistunut metsäluonnon yksipuolistumisen myötä. Kuva: Carl<br />
Forsblom. Sisäkannessa siipirikko sinisorsa. Se ei tulisi toimeen ilman ihmisen ruokintaa. Tällä linnulla oli onnea:<br />
se pääsi taustalla näkyvään Korkeasaareen hoitoon. Kuva: Hanna Oksman.<br />
Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen ja Eläinten ystävä -lehden yhteystiedot ovat sivulla 17.<br />
2<br />
E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 4 / 2 0 0 5
Juha Valste<br />
PÄÄKIRJOITUS<br />
LEDAREN<br />
Kalkkunat<br />
ahdingossa<br />
Keskitalvella, kun vuoden pimeimmän jakson selkä<br />
taittuu, perheet kokoontuvat kulttuurista riippumatta<br />
yhteen. Ilmassa on tunnelmaa, musiikkia ja tuoksuja.<br />
Yhteistä hetkeä juhlistetaan hyvällä ruualla – nykyään yhä useammin<br />
kalkkunalla.<br />
Keskitalvi jouluineen on kalkkunasesongin ehdoton huippu,<br />
vaikka lintua saa nykyisin jo ympäri vuoden kymmeninä<br />
erilaisina tuotteina savustetusta eri tavoilla marinoituihin suikaleisiin.<br />
Kalkkuna on vähärasvaista ja halpaa. Lihan pitäisi<br />
kuitenkin takertua eläimistä vähänkään piittaavien ihmisten<br />
kurkkuun, niin julmasti näitä isoja lintuja kohdellaan.<br />
Kalkkunoiden kasvattaminen on samanlaista keskitysleiritoimintaa<br />
kuin broilereidenkin tuottaminen. Linnut pystyvät<br />
kuitenkin liikkumaan jonkin verran, seisomaan pää pystyssä ja<br />
halutessaan laskeutumaan maahan. Nopeasti kasvaneet kalkkunat<br />
joutuvat uudenlaiseen ympäristöön, kun niitä lähdetään<br />
viemään teurastamolle. Linnut pakataan mataliin laatikoihin,<br />
joissa tila ei riitä seisomiseen tai liikkumiseen.<br />
Elävät kalkkunat kirjaimellisesti viikataan kuljetuslaatikoihin.<br />
Jokaiseen laatikkoon tulee niin monta kalkkunaa, ettei tilaa<br />
jää sivusuunnassakaan lainkaan. Pakkaaminen, kuljetus, kuorman<br />
purkaminen ja odotus teurastamolla vievät aikaa muutamasta<br />
kuuteen, jopa kahdeksaan tuntiin. Linnuilta murtuu<br />
jalkoja ja siipiä pakkaamisen, siirtelyjen ja kuljetuksen aikana.<br />
Teollisuus väittää asioiden olevan kunnossa ja tilavampien kuljetuslaatikoiden<br />
lisäävän kustannuksia.<br />
Tällainen kuljetus on kuitenkin vastoin sekä EU:n direktiivejä<br />
että Suomen eläimiä suojelevaa lainsäädäntöä. Kun valvova<br />
viranomainen puuttui asiaan ja kielsi lainvastaiset kuljetukset,<br />
hänen päätöksensä kumottiin hallinto-oikeudessa – tosin vasta<br />
äänestyksen jälkeen.<br />
Toivottavasti asian tulo julkisuuteen saa aikaan sen, että eläinten<br />
rääkkäämisellä voittoja tekevät yrittäjät joutuvat korjaamaan<br />
kuljetukset edes EU:n säädösten ja lain kirjaimen mukaisiksi.<br />
Siinäkään tilassa ei ole juuri hurraamisen aihetta, mutta linnut<br />
mahtuvat edes liikahtelemaan. ■<br />
Kalkoner<br />
lever trångt<br />
När midvintern är som mörkast är samvaron med familjen<br />
en tradition oberoende av kultur. Det är stämningsfullt,<br />
vi omges av musik och dofter. De gemensamma<br />
stunderna förgylls med god mat – numera allt oftare med kalkon.<br />
Julen är högsäsong för kalkonkonsumtion, även om man<br />
numera året om kan få kalkonkött i tiotals olika former, allt<br />
från rökt till marinerade strimlor. Kalkonköttet är magert och<br />
billigt. Men ändå borde det här köttet vara svårt att svälja för<br />
de människor som ens lite bryr sig om djurens väl. Så grymt<br />
behandlas de här stora fåglarna.<br />
Kalkonuppfödningen är en likadan koncentrationslägerverksamhet<br />
som broilerproduktionen. Fåglarna har begränsad<br />
rörelsefrihet, de kan stå upprätt och lägga sig då de vill.<br />
De snabbvuxna kalkonerna hamnar i en ny situation då de ska<br />
transporteras till slakt. Då packas fåglarna i låga trånga lådor,<br />
där de varken kan stå eller röra på sig.<br />
De levande fåglarna viks bokstavligen in i transportlådorna.<br />
I varje låda placeras så många kalkoner att de inte alls kan röra<br />
sig i sidled. Inpackningen, transporten och avlastningen samt<br />
väntan i slakteriet kan räcka från några timmar upp till åtta<br />
timmar. Under packningen, lastningen och transporten får<br />
fåglarna frakturer på både ben och vingar. Men på industrihåll<br />
påstår man att allt står väl till och att rymligare transportlådor<br />
skulle öka kostnaderna.<br />
En dylik transport strider dock mot både EU:s direktiv och<br />
den lagstiftning som i Finland skyddar djuren. Då den övervakande<br />
myndigheten ingrep och förbjöd den lagstridiga transporten<br />
upphävdes beslutet i förvaltningsdomstolen – visserligen<br />
efter omröstning.<br />
Då de här missförhållandena blir allmänt kända får vi hoppas<br />
att de hänsynslösa företagare som gör vinst genom sitt<br />
grymma handlande mot fåglarna blir tvungna att rätta till<br />
olägenheterna i transporterna så att dessa ens följer EU:s direktiv<br />
och lagens bokstav. Även om dessa bestämmelser inte är<br />
mycket att hurra för, ger de i alla fall fåglarna möjlighet att röra<br />
på sig ens lite. ■<br />
E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 4 / 2 0 0 5<br />
3
Litistetty<br />
Yläkuvassa kalkkuna seisoo luonnollisessa<br />
asennossa kuljetuslaatikossa.<br />
Alakuvassa ylempi laatikko on<br />
asetettu alemman laatikon päälle.<br />
Tässä asennossa kalkkunat joutuvat<br />
matkustamaan kasvattamolta teurastamolle,<br />
jossa ne saattavat lisäksi<br />
joutua odottamaan teurastuslaatikossaan<br />
pitkäänkin armahtavaa<br />
kuolemaa. Yhteensä tämä voi kestää<br />
jopa kahdeksan tuntia. Kuvat<br />
ovat osa hallinto-oikeuden saamaa<br />
kuvamateriaalia.<br />
4<br />
E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 4 / 2 0 0 5
kalkkuna<br />
– kevyttä ja terveellistä<br />
Kalkkunan liha on halpaa ja vähärasvaista.<br />
Halpuudella ja vähärasvaisuudella on kolkko<br />
kääntöpuolensa, joka saavutetaan kalkkunoiden<br />
elämänlaadun kustannuksella.<br />
Rekka taittaa matkaa jäisellä tiellä.<br />
Rahtitilassa huojuu laatikkotorneja.<br />
Laatikoissa kyhjöttää suuria valkoisia<br />
lintuja, kalkkunoita. Ne on pakattu tiiviisti<br />
mataliin laatikoihin ja lintujen pitkä<br />
kaula on hankalasti taittuneena.<br />
Kalkkunoita kuljetetaan kuin mitä hyvänsä<br />
elotonta raaka-ainetta. Asetuksen<br />
mukaan eläinten on voitava seistä luonnollisessa<br />
asennossa tai käydä makuulle<br />
kuljetuksen aikana. Nykyisissä kuljetuslaatikoissa<br />
se ei onnistu.<br />
Kalkkunoiden kuljettamiseen tarkoitettu<br />
muovinen kuljetuslaatikko on noin 33 senttimetriä<br />
korkea. Laatikko on kanneton, mutta<br />
niitä pinotaan päällekkäin kuljetusrekan<br />
lastitilaan torneiksi, jolloin seuraava laatikko<br />
toimii edellisen kattona. Se antaa laatikkotilaan<br />
pari senttiä lisää korkeutta. Näissä<br />
oloissa joutuvat jopa yli metrin korkuiset<br />
kalkkunat matkustamaan. Kalkkunoita kuljettavat<br />
rekat ovat pressuseinäisiä.<br />
Joskus kalkkunat pakataan vauhdilla ja<br />
ne saattavat jäädä laatikkoon miten sattuu.<br />
Useimmiten ne painetaan mahalleen<br />
laatikkoon, mutta joskus ne voivat jäädä<br />
myös kyljelleen. Asentoaan ne eivät enää<br />
pysty muuttamaan sen jälkeen, kun päälle<br />
tuleva laatikko on asetettu paikoilleen. Joskus<br />
kalkkunan pyrstö tai siipi jää laatikon<br />
ulkopuolelle.<br />
Kuljetussäännöt vanhoja ja<br />
yleisellä tasolla<br />
Kuljetuslaatikot suunniteltiin alun perin<br />
pienempiä kalkkunoita varten. Nyttemmin<br />
kalkkunan kasvatusmenetelmät ovat<br />
muuttuneet. Koiraita ja naaraita kasvatetaan<br />
erikseen ja varsinkin koiraat kasvavat<br />
isommiksi kuin ennen. Silti niille käytetään<br />
samankokoista laatikkoa kuin aikaisemminkin.<br />
Laatikko, joka ei alun perinkään<br />
mikään ruhtinaallinen kalkkunalle ollut,<br />
on kasvatuksen tehostuttua käynyt auttamattoman<br />
pieneksi.<br />
Määräyksen ”eläimen on voitava seistä<br />
luonnollisessa asennossa ja asettua tarvittaessa<br />
makuulle kuljetuksen aikana” kiertämiseksi<br />
on kehitetty termi low standing.<br />
Kalkkunoiden sanotaan seisovan laatikossa<br />
low standing -asennossa. Ornitologitkaan<br />
eivät tunne käsitettä low standing – ellei<br />
sillä sitten tarkoiteta kyyryssä olemista.<br />
Muutosta yritetty saada<br />
aikaan<br />
Kuljetuksiin on yritetty puuttua jo parin<br />
vuoden ajan – tai onhan ongelma jo tiedostettu<br />
pidempäänkin. Tarkastuseläinlääkäri<br />
on muun muassa yrittänyt kiinnittää HK<br />
Ruokatalon teurastamon huomiota kuljetusepäkohtiin.<br />
Teurastamolla todettiin laatikkokannan<br />
vaihtamisen isompiin maksavan<br />
seurauksineen miljoona euroa eikä muutoksiin<br />
ryhdytty, vaikka laatikot kestäisivät<br />
kovasta käytöstä huolimatta luultavimmin<br />
vuosikausia. Vuonna 2004 HK Ruokatalon<br />
liikevaihto oli 680,4 miljoonaa euroa ja liikevoitto<br />
31,3 miljoonaa euroa.<br />
Eläinlääkäri yritti rakentavasti ehdottaa,<br />
että kalkkunat vietäisiin teuraaksi hieman<br />
nuorempina, jolloin ne mahtuisivat<br />
paremmin kuljetuslaatikoihin. Tämäkään<br />
ei teurastamoa miellyttänyt. Samoin hän<br />
yritti saada HK Ruokatalon johtoa tutustumaan<br />
kuljetusongelmaan ja katsomaan<br />
kalkkunoita laatikoissaan, mutta heitä ei<br />
sovittuun tilaisuuteen saapunut.<br />
Tarkastuseläinlääkäri teki neljä erillistä<br />
eläinsuojelutarkastusta, joissa hän totesi,<br />
Pekka Hänninen<br />
että kalkkunoille oli aiheutunut tarpeetonta<br />
kärsimystä sekä kuljetuksista että säilytyksestä<br />
teurastamolla. Tarkastuseläinlääkäri<br />
päätti kieltää HK Ruokataloa jatkamasta<br />
tätä menettelyä. Kielto koski kuljetuslaatikoiden<br />
käyttämistä yli 120 vuorokautta<br />
vanhojen kalkkunakukkojen kuljetukseen.<br />
HK Ruokatalo valitti näistä päätöksistä<br />
Turun hallinto-oikeuteen. Valitus hyväksyttiin<br />
ja hallinto-oikeus kumosi tarkastuseläinlääkärin<br />
päätöksen.<br />
Tarkastuseläinlääkärin päätöksestä menee<br />
kopiot aina myös lääninhallitukseen ja<br />
poliisille. Aina lain rikkomista epäiltäessä,<br />
on valvontaviranomaisten virkavelvollisuus<br />
ilmoittaa asia poliisin tutkittavaksi.<br />
Näin tässäkin tapauksessa on menetelty.<br />
Poliisitutkinnan jälkeen juttu on nyt syyttäjällä<br />
syyteharkinnassa. Seuraavaksi juttu<br />
menee käräjäoikeuteen, jossa ratkaistaan,<br />
onko HK Ruokatalo syyllistynyt eläinsuojelulain<br />
ja -asetuksen sekä eläinten kuljetusasetuksen<br />
rikkomiseen.<br />
Tarkastuseläinlääkärit ovat valtion virkamiehiä,<br />
mutta työskentelevät päivittäin<br />
niissä teurastamoissa ja tuotantolaitoksissa,<br />
joita he valvovat. Heitä voidaan pitää<br />
osana teurastamon työyhteisöä ja he saattavat<br />
joutua kovan painostuksen kohteeksi<br />
mikäli kritisoivat eläinten kohtelua. Nyt<br />
tarkastuseläinlääkärit ovat kuitenkin nousemassa<br />
yhtenä rintamana kuljetusongelmia<br />
vastaan.<br />
Kalkkunan lihaa mainostetaan kevyeksi<br />
ja terveelliseksi. Kovin kevyin mielin sitä<br />
ei ainakaan voi syödä. Halpuuden saavuttaminen<br />
on vaatinut kohtuuttoman paljon<br />
kauhua ja tuskaa. Kasvatuskautensa loppuvaiheessa<br />
keskimäärin viisitoistakiloinen<br />
preerian uljas lintu on elänyt kasvatushallissa<br />
viisi yksilöä neliömetrillä. ■<br />
SEY lähetti 8.12. kalkkunoiden teuraskuljetuksista<br />
avoimen kirjeen maa ja metsätalousministeriölle.<br />
Kirje on luettavissa tämän<br />
lehden sivulla 20.<br />
E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 4 / 2 0 0 5<br />
5
Saila Keskitalo<br />
Lapi<br />
Eläinsuojeluv<br />
Lapissa välimatkat ovat pitkiä kuten<br />
eläinsuojeluvalvojan päivätkin. Muuten<br />
eläinsuojeluvalvojan tehtävät ovat melko<br />
samanlaisia kuin etelässäkin: koira- ja<br />
kissatapauksia.<br />
Vaikka väkiluku on Lapissa alhainen,<br />
riittää eläinsuojeluvalvojalle<br />
työsarkaa. Esimerkiksi jo Muonion<br />
ja Enontekiön kuntien alueella on koiria<br />
tuhat – ja ne ovat hajallaan isolla alueella.<br />
Talvella kaamosaikaan niukkaa valoa riittää<br />
vain keskipäivällä. Mikäli kohdalle sattuu<br />
ulkokeikka, on töistä otettava vapaata.<br />
Olosuhteet ilmaston vuoksi ovat hankalat.<br />
Valvontaa hankaloittaa, etteivät valvojat<br />
edes tiedä kaikkia rekikoirien pysähdystai<br />
porojen erotuspaikkoja, eivätkä sitä,<br />
milloin porot ovat erotusaidassa.<br />
Ongelmia pimeyden lisäksi tuottaa myös<br />
runsas lumi ja pakkanen. Kotiini tuotiin<br />
löytökoira, jota lähdin viemään löytöeläinhoitolaan.<br />
Hoitolan tie oli kapea ja luminen.<br />
Auto suistui tieltä, vaikka nopeus oli<br />
vain 40 km/t. Lumi pöllysi ja puut vilisivät.<br />
Väsynyt koira vain nukkui lämpimän auton<br />
takapenkillä eikä päätään nostanut,<br />
kun autoa hinattiin tielle. Kerran olin tarkastamassa<br />
eläinlääkärin kanssa porokuljetusautoa.<br />
Oli 30 astetta pakkasta, enkä<br />
ollut osannut ottaa huomioon, että kuivamustekynäkin<br />
”kärsii” pakkasesta.<br />
Ongelmat eläinten pidossa syntyvät<br />
Lapissa samoista syistä kuin muuallakin<br />
Suomessa: omistajan asenteissa on vikaa,<br />
eläimiä on paljon ja hoitajia vähän tai<br />
eläinten hyvään hoitoon ei ole taloudellisia<br />
mahdollisuuksia.<br />
Löytökissat<br />
Usean kissan omistajana kissa-asiat ovat<br />
lähellä sydäntäni. Hylättyjä tai karanneita<br />
kissoja löytyy myös Lapin taajamista. Teen<br />
yhteistyötä eläinten löytäjien ja löytöeläinhoitajien<br />
kanssa. Seuraavanlaisia ohjeita<br />
olen antanut: kiinnipyydystetystä kissasta<br />
pitää tutkia millaisessa kunnossa se on ja<br />
sylkeekö ja raapiiko se ihmistä. Kissa ruokitaan<br />
ja sen annetaan rauhoittua ja levätä.<br />
Jos kissa on arka, sille yritetään tarjota kädestä<br />
ruokaa, jolloin se lähestyy itse ihmistä<br />
ja sen jälkeen sitä on helppo koskettaa.<br />
Mahdollista villiintymistä ei varmuudella<br />
heti näe, mikäli eläin on säikkynyt pyydystämistä.<br />
Irrallaan tavattua kissaa ei ole lupa ampua.<br />
Metsästyslaki sallii vain villiintyneen<br />
kissan ampumisen, mutta villiintymisen<br />
toteaminen ei ole jokamiehen tehtävä! Vain<br />
luonnossa syntynyttä ja ihmisiin tottumatonta<br />
kissaa voidaan pitää villinä – molempien<br />
kriteerien pitää siis täyttyä. Koska<br />
kiinniottajan tehtävä ei ole määritellä, onko<br />
kissa villiintynyt, on suoraan lopetettavaksi<br />
toimittaminen mielestäni laitonta. Kissa ei<br />
villiinny kovin helposti, kuten usein luullaan,<br />
mutta se ei useinkaan anna vieraan ottaa itseään<br />
kiinni. Sen käyttäytyminen riippuu<br />
paljon siitä, millainen koti sillä aikaisemmin<br />
on ollut ja millaista kohtelua se on osakseen<br />
saanut. Perheestään erossa ollut araksi tullut<br />
kissa kesyyntyy kyllä pian uudestaan.<br />
6<br />
E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 4 / 2 0 0 5
ssa<br />
alvojana<br />
Kuvat: Saila Keskitalo<br />
Hiljattain meillä oli tapaus, jossa kolme<br />
vuotta kadoksissa ollut kissa löydettiin.<br />
Kissa oli vähän arka, mutta kotiinsa päästyään<br />
osoitti heti vanhat käytöstapansa,<br />
joista kissan omistajat tiesivät sen muistavan<br />
kotinsa. Toinen pitkän ajan jälkeen<br />
kotiinsa päässyt kissa muisti heti, missä<br />
kissojen wc ja kynsienteroituspuu olivat.<br />
Lemmikistä olisi hyvä olla valokuvia,<br />
jotka auttavat tunnistamisessa, jos eläin<br />
katoaa. Katoamistapauksessa kuvallinen<br />
ilmoitus kannattaa toimittaa löytöeläinkotiin,<br />
koska lemmikki saattaa löytyä pitkänkin<br />
ajan kuluttua.<br />
Porot<br />
Poro on kesytetty tunturipeurasta, jota<br />
ei enää Suomessa tavata. Poron käytössä<br />
hyötyeläimenä on myönteistä se, että<br />
sillä on mahdollisuus elää vapaudessa ja<br />
vaeltaa Lapin lakeuksilla – sikäli kuin paliskuntien<br />
rajat sallivat. Vapaa seurustelu<br />
lajitovereiden kanssa on myös mahdollista.<br />
Poromäärät ovat paikoin kasvaneet liian<br />
suuriksi luonnon tarjoamaan ravintoon<br />
nähden ja siksi poroja otetaankin talveksi<br />
kotitarhoille ruokittaviksi. Liikalaidunnus<br />
näkyy myös maisemassa – jäkälät ovat<br />
paikoin Suomen Lapista kadonneet ja ero<br />
naapurimaiden tunturikasvillisuuteen on<br />
silmin nähtävissä.<br />
Osa poroista kesytetään matkailun tarpeisiin<br />
ajoporoiksi ja joitakin käytetään<br />
kilpaporoina. Näissä ”poroformuloissa”<br />
olen puuttunut porojen vetämiseen moottorikelkan<br />
perässä tutustumassa reittiin.<br />
Se aiheuttaa mielestäni väistämättä vaaratilanteita<br />
porolle ja toistuvasti saman<br />
poron joutuessa kelkan perään mahdollisuus<br />
pysyvien vammojen syntyyn kasvaa.<br />
Toivottavasti sääntöihin tulee muutokset jo<br />
ensi kaudelle.<br />
Suomen liityttyä EU:hun poroja ei saa<br />
enää teurastaa erotuspaikalla, vaan ne on<br />
kuljetettava EU:n hyväksymiin teurastamoihin.<br />
Teurastamoihin on matkaa usein<br />
satoja kilometrejä. Kuljetus on metsässä<br />
eläneelle villille eläimelle psyykkinen rasite.<br />
Vasat erotetaan emoistaan ja täysikasvuisilta<br />
yksilöiltä sahataan usein sarvet<br />
ennen rekka-ajelua. Porojen kuljetuksiin<br />
metsästä kotitarhalle moottorikelkan perässä<br />
olevaan avorekeen sidottuna olen<br />
myös joutunut puuttumaan. Tällainen kuljettaminen<br />
on kiellettyä, mutta niitä<br />
tehdään valvonnan puuttuessa.<br />
Poro on hiljainen eläin, jolle<br />
ei ole suotu koiran äänilahjoja.<br />
Se ei pidä meteliä,<br />
vaikka sitä kohdellaan kaltoin. Ääntely<br />
hätätilanteessa on joillakin lajeilla heikkouden<br />
osoitus, jota pyritään välttämään<br />
hengen säilyttämisen toivossa. Tämän hiljaisuuden<br />
takiako poroa toisinaan käsitellään<br />
kuin esinettä?<br />
Valjakkokoirat<br />
Lapissa on koiratarhoja, joissa pidetään<br />
rekikoiria, joita voi olla kymmeniä, joissakin<br />
300-400 koiraa samassa tarhassa. Valjakkomatkat<br />
ovat päivän aikana tehtäviä<br />
lyhyitä ajeluja tai myös useita päiviä kestäviä<br />
vaellussafareita. Asiakkaista suuri osa<br />
on ulkomaalaisia. Kaikki rekikoirat eivät<br />
suinkaan ole siperianhuskyja, vaan seassa<br />
on ”pieniä sekarotuisia rääpäleitä”, joiden<br />
soveltuminen ulkona eläväksi koiraksi on<br />
monesti kyseenalaista. Koirien ”majoittuminen”<br />
pysähdyspaikoissa on puutteellista:<br />
koppeja ei ole eikä marraskuiseen 10 cm:n<br />
lumeen voi kieppiä kaivaa.<br />
Milloin ihmisen hyötyminen eläimestä<br />
alkaa tapahtua eläimen ehdoilla? ■<br />
E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 4 / 2 0 0 5<br />
7
Talviruokinnasta iloa lin<br />
Kuva: Sampo Laukkanen<br />
Viherpeipolla on keltainen pitkittäisjuova<br />
siivellään.<br />
Talvi on ankara linnuille. Osa niistä ei selviytyisi<br />
kevääseen ilman ihmisen apua. Ruokinnalla voi<br />
myös seurata lintuja ja havaita, kuinka linnusto<br />
muuttuu talven ja vuosien kuluessa. Lyhteessä<br />
keinuva punatulkku on erottamaton osa<br />
suomalaista pihapiiriä talvella.<br />
Renate Zierach on ruokkinut talvilintuja<br />
pihallaan Sipoossa jo yli 40<br />
vuotta. ”Lintujen ruokkimisesta on<br />
minulle suuri ilo”, kuvailee Renate harrastustaan.<br />
”Talveen kuuluu, että on eläimiä<br />
ympärillä”, hän perustelee pihamaansa<br />
Ruokinta-automaatti.<br />
Kuva: Pekka Hänninen<br />
ruokintapaikkaa. Ja aika vilske siellä käykin!<br />
”Perimmäinen syy lintujen ruokkimiselle<br />
kuitenkin on, että ne saavat ruokaa”,<br />
jatkaa lintujen ystävä.<br />
Talven tultua ja lumen peitettyä maan<br />
käy ravinnon löytäminen yhä vaikeammaksi<br />
linnuille. Niille on talviruokinnasta<br />
varsinkin kovien pakkasten ja lumipyryjen<br />
aikaan korvaamaton apu. Pakkanen ja talvi<br />
eivät sinänsä ole linnuille haitaksi: mikäli<br />
ruokaa ja energiaa riittää, ne pärjäävät kylmässä<br />
hyvin.<br />
Loukkaantuneille tai huonokuntoisille<br />
linnuille ihmisen apuun tarttuminen on<br />
ainut mahdollisuus selvitä talvesta. Lisäksi<br />
meillä luonnostaan talvehtivien lintujen<br />
joukkoon jää ruokintapaikoille usein sellaisia<br />
lintulajeja, jotka yleensä muuttavat. Talvehtiminen<br />
lintulaudan antimien äärellä<br />
on lintuyksilölle parempi vaihtoehto kuin<br />
vaaralliselle muuttomatkalle lähteminen.<br />
Lisäksi se on keväällä valitsemassa parasta<br />
Pekka Hänninen<br />
pesäpaikkaa ennen etelän lämpöön matkanneita<br />
lajitovereitaan.<br />
Linnusto muuttuu<br />
Renaten pitkän ruokintauran aikana linnusto<br />
on muuttunut paljon. ”Ennen hömöja<br />
töyhtötiaiset olivat paljon yleisempiä<br />
kuin nykyään, samoin keltasirkut”, hän<br />
muistelee. ”Täällä kävi myös teeriä ja peltopyitäkin,<br />
joskus valkoselkä- tai harmaapäätikka.<br />
Nyt niitä ei ole näkynyt kahteenkymmeneen<br />
vuoteen”, Renate jatkaa. ”Varis<br />
on sitä vastoin lisääntynyt.”<br />
Helsingin Luonnontieteellisen keskusmuseon<br />
johtamat talvilintulaskennat tukevat<br />
Renaten havaintoja. Laskenta-aineiston<br />
perusteella juuri metsätiaiset ja kanalinnut<br />
ovat vähentyneet huomattavasti. Syy tähän<br />
ovat metsien hakkuut. Hakkuiden takia<br />
metsissä on etupäässä nuorta puustoa, ja<br />
monet vanhemmissa metsissä elävät lajit<br />
ovat harvinaistuneet. Esimerkiksi hömötiaiselle<br />
talousmetsät eivät pysty tarjoamaan<br />
ravintoa samalla tavoin kuin vanhat metsät<br />
koloineen ja pökkelöineen.<br />
Keltasirkut ovat myös talvilintulaskenta-aineiston<br />
mukaan vähentyneet Eteläja<br />
Länsi-Suomessa. Lajin pesimäkanta on<br />
kutistunut vieläpä talvikantaa rajummin.<br />
Tähän on syynä maatalouden koneellistuminen<br />
ja siistiytyminen. Ennen viljan<br />
8<br />
E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 4 / 2 0 0 5
nuille ja ihmisille<br />
siemeniä yksinkertaisesti varisi enemmän<br />
maahan kuin nykyään. Syynä talvikannan<br />
hupenemiseen etelästä ja lännestä pidetään<br />
karjatalouden siirtymistä itään ja<br />
pohjoiseen päin. Talviruokinnalla onkin<br />
suuri helpotus keltasirkun talvehtimiselle<br />
niillä seuduin, joilla sille ei löydy karjan<br />
tiputtelemaa apetta. Ahvenanmaalla, jossa<br />
lintuja ruokitaan paljon yleisemmin kuin<br />
Manner-Suomessa, keltasirkku on talvisin<br />
edelleen runsas.<br />
Talviruokinta on toisaalta muuttanut<br />
Suomen pesimälinnustoa. Esimerkiksi<br />
sinitiaisen talvikannan on havaittu 20-<br />
kertaistuneen ja viherpeippokannan 30-<br />
kertaistuneen 50 viime vuoden kuluessa.<br />
Samoin pikkuvarpunen on levinnyt Karjalasta<br />
eri puolille Suomea. Talviruokinnalla<br />
onkin ollut merkitystä näiden lajien runsastumiselle<br />
myös pesimäaikaan.<br />
”Paikallisesti talviruokinta voi myös<br />
sekoittaa lajien välistä kilpailuasetelmaa”,<br />
kertoo professori Risto A. Väisänen Luonnontieteellisestä<br />
keskusmuseosta. Väisäsen<br />
mukaan Pohjois-Suomessa talviruokinnasta<br />
hyötynyt närhi on saattanut jopa syrjäyttää<br />
paikoin kuukkelin. ”Yleisesti ottaen<br />
talviruokinta helpottaa lintujen selviytymistä.<br />
Ne ovat myös keväällä paremmassa<br />
pesimäkunnossa talviruokinnan ansiosta”,<br />
jatkaa Väisänen. ”Ruokinnan ehdottomia<br />
hyviä puolia on sen ihmisille tuottama ilo”,<br />
Väisänen lisää.<br />
Talviruokintapaikat ovat hyviä opetuskohteita<br />
kouluille ja päiväkodeille. Lintuja<br />
voi tarkkailla läheltä. Ruokintapaikat lisäävät<br />
myös myönteistä asennoitumista lintuja<br />
ja muita eläimiä kohtaan. Myönteinen<br />
ilmapiiri yhteiskunnassa helpottaa lintujen<br />
ja muiden eläinten suojelua.<br />
Millainen ruokintapaikka?<br />
Hyvä ruokintapaikka sijaitsee tuulensuojassa,<br />
mutta toisaalta linnuilla on sieltä<br />
hyvä näkyvyys ympäristöönsä, jolloin ne<br />
huomaavat niitä uhkaavat pedot. Ruokintapaikan<br />
voi sijoittaa pihapiiriinkin, mutta<br />
ikkunan viereen lintulautaa ei kuitenkaan<br />
kannata laittaa. Linnut lentävät nimittäin<br />
herkästi päin ikkunaa, varsinkin jos siitä<br />
heijastuu taivasta tai maisema. Pahimmassa<br />
tapauksessa ikkunasta näkyy talon läpi,<br />
jolloin linnut luulevat että siitä voi lentää<br />
läpi.<br />
Linnuille kelpaa monenlainen ruoka,<br />
kunhan se ei ole pilaantunutta eikä liian<br />
suolaista. Suosituimpia talvilintujen ravintokohteita<br />
ovat maapähkinät, auringonkukan<br />
siemenet, kaura ja tali. Auringonkukansiemenet<br />
maistuvat useimmille lajeille.<br />
Kaura on keltasirkun herkkua, omena<br />
maistuu mustarastaalle ja tali tai läskikimpale<br />
houkuttelee paikalle tikkoja ja tiaisia.<br />
Talviruokintaa pitäisi jatkaa kevääseen<br />
saakka. Pienetkin katkokset ruokinnassa<br />
voivat olla kohtalokkaita linnuille.<br />
Perinteinen lintulauta on soma, mutta<br />
koska linnut istuvat ruokansa päällä ja seassa,<br />
se saattaa levittää tauteja. Ruokintaautomaatti<br />
onkin lintujen kannalta parempi<br />
vaihtoehto. Siinä ravinto valuu säiliöstä<br />
kouruun, josta linnut sen noukkivat. Oli<br />
käytössä lintulauta tai ruokinta-automaatti,<br />
laite tulee puhdistaa usein – lintulauta<br />
päivittäin. Maahan ruokaa ei tule heittää,<br />
sillä siinä se kastuu ja menee pilalle. Lintulautaa<br />
ei saa valmistaa painekyllästetystä<br />
puusta.<br />
Mikäli oravia tai rottia ei haluta ruokkia,<br />
tulee lintulauta tai ruokinta-automaatti<br />
ripustaa naruun tai tolpan nenään. Lisäksi<br />
naruun tai tolppaan tulee kiinnittää<br />
kiipeämistä estävä levy. Muovisiin ruokinta-automaatteihin<br />
kutsumattomat vieraat<br />
eivät pääse kiipeämään. Kissoille ei pidä<br />
myöskään järjestää suojaisia piiloja, joista<br />
ne pääsevät yllättämään pikkulinnut.<br />
Lintuinfluenssaa ei lintuja ruokkivan ihmisen<br />
tarvitse pelätä. BirdLife Suomen tiedotteen<br />
mukaan H5N1-viruksen ei tiedetä<br />
Kuva: Sampo Laukkanen<br />
Kuva: Sampo Laukkanen<br />
Kaunis sinitiainen on talviruokinnan avulla<br />
runsastunut Suomessa.<br />
Keltasirkut viihtyvät tunkioilla.<br />
koskaan tarttuneen suoraan luonnonvaraisesta<br />
linnusta ihmiseen. Lintuinfluenssa<br />
on siipikarjan tauti. Se voi tarttua myös<br />
ihmiseen, jos hän on tekemisissä virukseen<br />
sairastuneiden kanojen ja ankkojen<br />
kanssa.<br />
SEY tukee lintujen talviruokintaa jokatalvisella<br />
keräyksellä. Keräyksen tilillepanokortti<br />
on lehden takakannessa. Merkitse<br />
siihen myös jäsenyhdistys, jonka alueelle<br />
toivot varat kohdennettavan. Viime vuonna<br />
keräys tuotti noin 2500 euroa – sillä täyttyi<br />
jo tuhansien pikkulintujen kupu! Osoitteesta<br />
http://www.fmnh.helsinki.fi/seurannat/<br />
linnut.htm saa lisätietoa Luonnontieteellisen<br />
keskusmuseon talvilintulaskennoista<br />
ja ruokintapaikkaseurannasta. ■<br />
ERI LINTULAJEILLA ON LISÄKSI JÄLJEMPÄNÄ LUETELLUT MIELIRUOKANSA:<br />
Hirssi: varpunen, pikkuvarpunen ja närhi.<br />
Ihra: tiaiset, tikat, pähkinänakkeli, harakka, närhi ja kuukkeli.<br />
Kaura: varpunen, pikkuvarpunen, keltasirkku, fasaani, pähkinähakki, harakka, närhi<br />
ja punatulkku.<br />
Leivänmurut: fasaani, mustarastas, pähkinähakki, harakka, närhi, kuukkeli, varpunen<br />
ja pikkuvarpunen.<br />
Maapähkinät: pähkinähakki ja -nakkeli, harakka, närhi, kuukkeli, mustarastas, tiaiset<br />
ja fasaani.<br />
Omenat ja kuivatut pihlajanmarjat: rastaat, tilhi ja taviokuurna.<br />
Ruokintapaikalle on lisäksi hyvä varata hiekkaa, jota linnut voivat nokkia lihasmahaansa<br />
ruoan jauhamista helpottamaan.<br />
E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 4 / 2 0 0 5<br />
9
Juha Valste<br />
Saukon<br />
Pinnan alla on pimeää – vesi on sameaa ja<br />
jääkaton päällä oleva lumikerros pysäyttää valon.<br />
Se ei kuitenkaan haittaa saukkoa, joka syöksyy<br />
huono-onnisen hauen kimppuun. Kalan horteinen<br />
uinti synnytti veteen värähtelyjä, jotka saukko<br />
havaitsi tuuheilla viiksikarvoillaan.<br />
Saukon mielestä Etelä-Suomen rintamailla<br />
on mukava elellä. Järviä ja<br />
lampia on muutaman kilometrin säteellä<br />
kymmenkunta, ja niitä liittävät toisiinsa<br />
purot ja pikkujoet. Rehevissä järvissä<br />
riittää monenlaista särkikalaa, haukea ja<br />
ahventa – ihmisten mielestä ihan kiusaksi<br />
asti. Tässä Nummenjoessa tarjolla on kalojen<br />
lisäksi monia erilaisia simpukoita ja<br />
vesimyyriä, kesällä myös sammakoita. Mikäpä<br />
sen mukavampaa.<br />
Vain muutama vuosikymmen sitten asiat<br />
olivat toisin. Saukot hävisivät vähiin koko<br />
Suomesta, ja pahimmin<br />
kärsivät merensaaristojen<br />
ja rannikkoseutujen<br />
kannat.<br />
Järvi-Suomeen,<br />
itärajan tuntumaan<br />
ja Etelä-<br />
Lappiin saukkoja toki jäi, mutta surkean<br />
vähän entisiin aikoihin verrattuna.<br />
Saukkoja harvensivat ympäristömyrkyt<br />
ja metsästys. Vuosikaudet paljon kalaa<br />
syöneet eläimet keräsivät ruuasta itseensä<br />
vaarallisia määriä elohopeaa ja erilaisia<br />
orgaanisia klooriyhdisteitä. Myrkyt varastoituivat<br />
maksaan ja rasvakudokseen, mistä<br />
niitä vapautui elimistöön vähän ruuan<br />
aikoina – juuri silloin, kun eläimillä oli<br />
muutenkin vaikeaa. Aineet tekivät hylkeistä,<br />
saukoista, merikotkista ja muista kalansyöjistä<br />
steriilejä.<br />
Romahdus huomattiin ja saukon metsästys<br />
lopetettiin. Kanta alkoi kasvaa, ensin<br />
hitaasti, mutta sitten nopeammin. Viiksiniekat<br />
palasivat monille alueille, mistä ne<br />
olivat olleet poissa vuosia tai vuosikymmeniä.<br />
Yksi tällainen oli läntisellä Uudellamaalla<br />
sijaitsevan Nummen kirkonkylän<br />
ympäristö: saukot ilmestyivät Pitkäjärveen,<br />
Nummenjokeen ja myös Saukkolaan, vanhaan<br />
tukikohtaansa ykköstien varressa.<br />
Arkista elämää<br />
Saukolla oli aamuyöllä ollut vähän vaikeuksia<br />
saada unta – joku tomppeli mekasti<br />
ihan jokitörmään kaivetun pesän yläpuolella.<br />
Onneksi paksu hanki suojasi sen ver-<br />
Piirros: Pauliina Pölhö<br />
10<br />
E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 4 / 2 0 0 5
päivä<br />
ran, ettei häirikkö päässyt ihan hännälle<br />
hyppimään. Aamulla saukko kävi tarkistamassa<br />
asian: tallattu lumi ja papanat osoittivat,<br />
että peuran perhanat olivat käyneet<br />
oikein joukolla riipimässä rantapensaikosta<br />
silmuja, kuorta ja ohuita oksia.<br />
No, jokainen hankkii elantonsa parhaaksi<br />
katsomallaan tavalla ja syö sitä mikä<br />
tuntuu sopivalta. Saukko palasi hetkeksi<br />
pesänsä lämpöön, puhdisti ja suoristi viiksikarvansa<br />
yön jäljiltä ja sujahti veteen.<br />
Pesä avautui suoraan kohollaan olevan<br />
jäälautan alle, missä pyörteili pienen nivan<br />
vinhasti liikuttama vesi. Virtaava vesi<br />
ei jäätynyt pahallakaan pakkasella ja näin<br />
saukolla oli aina avoin väylä oivalliseen<br />
ruokakomeroon.<br />
Ei saukko toki yksin kalastellut koskessaan:<br />
viereisen sulan reunalla istui tumma,<br />
pyylevä ja lyhytpyrstöinen koskikara.<br />
Sen hohtavan valkoinen rinta erottui kuin<br />
paraskin huomiomerkki talvisessa hämärässä.<br />
Kara niiasi levottomasti, kun saukko<br />
ilmestyi näkyviin, mutta rauhoittui huomatessaan<br />
tämän kiinnostuneen vain kalastuksesta.<br />
Olisihan se ollut noloa, jos<br />
Lapin tunturipurojen asukki olisi<br />
päättänyt päivänsä eteläsuomalaisen<br />
saukon hampaisiin!<br />
Saukko löysi pienen etsimisen<br />
jälkeen ison kiven kosteesta kylmänkohmeisen<br />
ahvenen. Kala ei ehtinyt edes<br />
pyrstöä heilauttaa, kun se siirtyi ravintoketjussa<br />
porrasta ylemmäksi. Saukko puolestaan<br />
siirtyi tyytyväisenä rantatörmän<br />
päälle omistautuakseen päätyölleen eli<br />
leikkimiselle.<br />
Joki virtasi peltojen ja metsiköiden halki<br />
reittiä, jonka se oli uurtanut vuosisatojen<br />
kuluessa. Paikoin uoma leveni pieneksi<br />
laaksoksi, paikoin se taas kapeni jonkinlaiseksi<br />
kanjoniksi. Rantatörmät olivat joissakin<br />
kohdissa niin jyrkät, että niitä oli hankala<br />
kiivetä. Mutta sellaiset paikat olivat<br />
parhaita mäenlaskuun, joten saukko nousi<br />
törmän päälle lyhyillä hypyillä. Sitten se<br />
heittäytyi pää edellä alas rinnettä.<br />
Tässä ei tarvittu lumilautaa, pulkkaa tai<br />
kelkkaa, sillä märkä turkki liukui pitkin<br />
hangen pintaa. Aluksi liuku jäi lyhyeksi,<br />
mutta ura jäätyi lasku laskulta liukkaammaksi.<br />
Lopulta saukko liukui riemukkaasti<br />
yli kymmenen metrin matkan törmän<br />
päältä joen rantajäälle saakka. Muutaman<br />
toiston jälkeen homma alkoi maistua puulta.<br />
Koskikarakin näytti katselevan päätään<br />
puistellen liukumäkeä laskevaa saukkoa<br />
– ihan kuin se olisi epäillyt viiksiniekan<br />
kadottaneen muutaman ruuvin jostakin<br />
tärkeästä paikasta.<br />
Matkalle menevän mieli<br />
Saukko päätti lähteä tutkimaan jokiuomaa<br />
ylävirran suuntaan. Helmikuinen aurinko<br />
valaisi lumista maisemaa ja pieni sisäinen<br />
kutina osoitti hormonien jo lähteneen liikkeelle.<br />
Saukko tiesi, että muutaman kilometrin<br />
päässä olevan Pitkäjärven vanha<br />
uros ei oikein pitänyt vieraista maillaan<br />
eikä vesillään – reviirinsä rajat se oli merkinnyt<br />
huolella hoidetuilla tuoksumerkeillä.<br />
Mutta sen alue ulottui vain vanhan voimalaitoksen<br />
patoon, sen alapuolinen joki<br />
oli ei kenenkään -maata.<br />
Saukolla oli ollut aikaisemmin vähän vispilänkauppaa<br />
tämän uljasviiksisen uroksen<br />
kanssa – itse asiassa hiukan enemmänkin<br />
kuin vain vähän. Uros oli saukon kahden<br />
edellisvuoden poikasen isä. Nyt nuoret olivat<br />
hävinneet omiin vesiinsä kalastelemaan<br />
– luojan kiitos. Mutta ukko kyllä muistaisi<br />
vanhan lemmenkumppaninsa eikä ryhtyisi<br />
väkivaltaisiin toimiin. Jos valon lisääntyminen<br />
oli saanut köriläänkin hormonit hyrräämään,<br />
niin ties mitä voisi sattua!<br />
Tutkimusmatkan voisi huoletta ulottaa<br />
padolle ja Pitkäjärven eteläpäähän joen<br />
luusuaan saakka. Suurin osa joesta virtasi<br />
tällä välillä rauhallisesti peltomaiden halki;<br />
saukko ei uskonut koko matkalla olevan<br />
E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 4 / 2 0 0 5<br />
11
Kuva: Juha Valste<br />
Vanha uros viihtyy vanhan voimalapadon liepeillä kesät talvet – koski pysyy sulana pahimmillakin pakkasilla.<br />
yhtäkään koskea tai edes pientä nivaa. No,<br />
rannat tarkkaan tutkimalla se löytäisi kyllä<br />
kohtia, joista voisi pujahtaa jään alle hakemaan<br />
ruokaa.<br />
Retkellä alkoi olla kiire: talvinen päivä<br />
loppuisi pian ja tuleva yö olisi kuuton<br />
ja synkkä kuin suolammen pikkuahven.<br />
Saukko aloitti matkan loikkimalla joen<br />
jäätä pitkin. Sen jalat olivat niin lyhyet, että<br />
lumeen jäi loikista syntyvien parijälkien<br />
lisäksi matala kouru ja pitkän hännän piirtoja.<br />
Muutaman sadan metrin välein rannasta<br />
löytyi kohollaan olevia jäänreunoja tai<br />
joessa oli virtapaikan osoituksena pieniä<br />
sulakohtia. Saukko käytti jokaisen mahdollisuuden<br />
hyväksi puikahtaakseen veteen.<br />
Muutaman minuutin sukeltelu tuotti tavallisesti<br />
mukavan välipalan narskuteltavaksi<br />
jään reunalla istuen. Ison pohjakiven luota<br />
saukko löysi muutaman maistuvan vuollejokisimpukan.<br />
Hyviltä ne maistuivat – eikä<br />
ihme: olihan kyseessä aivan erityisesti suojeltu<br />
EU:n direktiivilaji.<br />
Jonkin aikaa matkattuaan saukko huomasi<br />
liikenteen melun lisääntyneen. Ainahan<br />
siitä metelistä joutui kärsimään, mutta<br />
nyt autojen, rekkojen ja bussien pitämä<br />
ääni alkoi olla sietämätön. Samalla saukon<br />
herkkään nenään työntyi yhä karmeampi<br />
pakokaasujen katku. Edessä oli vilkasliikenteisen<br />
ykköstien alitus.<br />
Keskellä peltomaisemaa<br />
Saukko liikkui nyt varovaisesti: autojen<br />
melun seasta kuului tuon tuosta ihmisten<br />
ääniä ja välillä koirien haukuntaa. Kukaan<br />
ei kuitenkaan huomannut sitä, kun se pujotteli<br />
matalana kahdenkin eri maantiesillan<br />
ali. Jokivarsilla oli nyt taloja – onneksi<br />
niistä oli vaikea nähdä uoman reunoille.<br />
Puolen kilometrin kujanjuoksun jälkeen<br />
saukko oli päässyt läpi Saukkolasta.<br />
Joki virtasi jääkantensa alla rauhallisesti<br />
läpi hienon maalaismaiseman. Uoman<br />
reunoilla kasvoi paikoin pieniä puita ja<br />
pensaikkoa, paikoin taas lumen läpi nousi<br />
korkeita heiniä ja ruohoja. Jonkin matkan<br />
päässä vesi oli noussut uomasta ja levinnyt<br />
pelloille tulvajärveksi, jonka nimi oli Hyvelänjärvi.<br />
Vedenpinnan nousu ja lasku olivat<br />
jättäneet paikoin jälkeensä jääkannen, jonka<br />
alla saukko pystyi hyvin liikkumaan.<br />
Suojaisa jääkannen alainen maailma olisi<br />
ollut oiva pysähdyspaikka saukolle, mutta<br />
siellä ei ollut mitään syötävää ja veteen<br />
pääsy näytti mahdottomalta. Otus jatkoi<br />
matkaa viikset huurteessa. Jäässä oli sula<br />
kohdassa, missä isot ojat toivat vettä etelä-<br />
ja pohjoispuolen pelloilta. Saukko pääsi<br />
veteen lämmittelemään ja matkaevästä etsiskelemään.<br />
Vihdoin saukko kuuli kosken kohinaa.<br />
Pian jokiuoman keskellä oli sulaa ja tietysti<br />
muutama koskikara sukeltelemassa vesihyönteisten<br />
toukkia ja koteloita. Saukko<br />
kiersi maata pitkin ohi vanhan voimalan<br />
padon, löysi ensimmäisen ihanasti tuoksuvan<br />
reviirimerkin (miten se köriläs osaakin)<br />
ja pulahti vilkkaasti virtaavaan pieneen<br />
koskeen voimalan yläpuolella.<br />
Saukko ui sulavasti häntäänsä heilautellen<br />
ja räpyläisillä takajaloillaan meloen<br />
vastavirtaan, kohti Nummenjoen latvoja.<br />
Itse asiassa olisi ihan kiva tavata se vanha<br />
viiksiniekka taas pitkästä aikaa, se tuumi.<br />
Ihan kiva... ■<br />
12<br />
E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 4 / 2 0 0 5
Tallinnan uusi uljas löytöeläinkoti.<br />
Kuva: Laura Uotila<br />
Kodutute<br />
koerte<br />
Laura Uotila<br />
hoiupaik<br />
Tallinna sai vihdoin uuden löytöeläinhoitolan.<br />
Loomade hoiupaikan valmistumisen myötä<br />
sulkeutuvat pahamaineisen Kodutute koerte<br />
varjupaikan ovet. Mutta voiko tarjouskilpailun<br />
voittanut yritys kantaa vastuun myös eettisestä<br />
tehtävästään?<br />
Tallinnassa monen suomalaisen<br />
eläinten ystävän kulku on suuntautunut<br />
kauppakeskusten sijaan surullisenkuuluisaan<br />
löytöeläintarhaan, Koerte<br />
varjupaikkaan. Entisen neuvostokasarmin<br />
tiloissa kahdeksan vuotta toimineelle koiratarhalle<br />
päätyi vuosittain yli tuhat koditonta<br />
koiraa ja kissaa. Varsinkin varjupaikan<br />
toiminnan alkuvuosina eläinten hoidon<br />
taso oli heikko ja koiria saattoi seisoa<br />
ketjujen päissä yli kaksisataa. Vanhimmat<br />
asukkaat olivat odotelleet uutta kotia jo<br />
useamman vuoden ajan.<br />
Suomalaisten vierailujen ja paikallisten<br />
eläinsuojelijoiden lisääntyneen kiinnostuksen<br />
ansiosta koirien määrä alkoi kuitenkin<br />
vähentyä, ja viime vuodet tarhalla<br />
oli yleensä alle sata koiraa ja kissaa kerrallaan.<br />
Koirat joutuivat odottamaan aiempaa<br />
lyhyemmän ajan uutta kotia, ja vaikeimmin<br />
sairaat eläimet pääsivät eläinlääkärin<br />
hoidettaviksi.<br />
Kilpailutettu hoitola<br />
Tallinnan kaupunki järjesti vajaa kaksi<br />
vuotta sitten löytöeläinten hoitamisesta<br />
tarjouskilpailun, jonka voitti kiinteistönhuoltoyhtiö<br />
TEHO. Yritys valmisteli suunnitelman<br />
suuresta eläinhoitolasta, joka<br />
käsittäisi löytöeläintoiminnan lisäksi mm.<br />
hotellin lemmikkieläimille sekä oman<br />
eläinlääkäriaseman. Uuden eläinhoitolan<br />
valmistuminen viivästyi kuitenkin lähes<br />
vuodella.<br />
Viimein syyskuussa oli avajaisten aika.<br />
Puhujiksi tilaisuuteen oli kutsuttu niin kaupungin<br />
edustajia kuin eläinsuojelijoitakin;<br />
myös SEY:n toiminnanjohtaja Risto Rydman<br />
oli saanut kutsun saapua kertomaan<br />
Suomen löytöeläintilanteesta. Avajaisissa<br />
uusi hoitola vakuutteli avoimuuttaan ja aitoa<br />
kiinnostusta eläinsuojelutyöhön, vaikka<br />
ilmassa on jatkuvasti leijunut epäilyksiä<br />
hoitolan taustalla toimivan kiinteistöhuol-<br />
E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 4 / 2 0 0 5<br />
13
Kuva: Tiina Notko<br />
Koirilla on tilavat tarhat entisen ketjukiinnityksen sijasta.<br />
toyhtiö TEHO:n tarkoitusperistä. Yritysten<br />
tarkoitus on yleensä tuottaa mahdollisimman<br />
paljon voittoa, ja sen yhdistäminen<br />
eläinsuojelutyöhön on usein vaikeaa, jollei<br />
jopa mahdotonta.<br />
Hoiupaikassa on sen täysin valmistuttua<br />
tilat 80 koiralle ja 90 kissalle. Koirista suurin<br />
osa asuu tarhoissa, joissa on pieni sisätila<br />
ja suurehko ulkohäkki. Luukun kautta<br />
koirat pääsevät halutessaan ulkoilemaan.<br />
Lattia on sekä sisällä että ulkona betonia,<br />
jotta se olisi mahdollisimman helppo pestä<br />
ja desinfioida.<br />
Koiranilmoja vai<br />
kissanpäiviä?<br />
Parikymmentä koiraa elää pelkissä ulkotarhoissa.<br />
Paksuturkkiselle koiralle ulkona<br />
eläminen ei ole ongelma, mikäli sillä on<br />
käytössään kunnollinen koppi. Vastarakennetut<br />
kopit olivat kuitenkin varsin huteria<br />
ja ilman riittäviä eristeitä. Kopeissa<br />
ei myöskään ollut minkäänlaisia alusia<br />
tai edes olkia koirille. Kovilla pakkasilla<br />
pelkkä ohut lautaseinä ei riitä pitämään<br />
miinusasteita ulkopuolella. Muutenkin oli<br />
havaittavissa, että hoitolan rakennusmateriaalien<br />
valinnassa ei ollut otettu riittävästi<br />
huomioon koiria ja niiden aiheuttamaa<br />
kovaa kulutusta. Jo muutamien viikkojen<br />
käytön jälkeen koirat olivat saaneet tehtyä<br />
ulkotarhojen väliseiniin lähes läpimeneviä<br />
reikiä, tuhottua useita koppeja sekä raavittua<br />
maalipintoja.<br />
Kissat elävät suurissa sisähuoneissa.<br />
Huoneiden seinillä on hyllyjä, joilla kissat<br />
voivat makoilla ja tarkkailla ulkomaailman<br />
tapahtumia erikokoisista ikkunoista. Huoneissa<br />
on myös kiipeilypuita ja leluja, joten<br />
kissoilla on varsin lokoisat oltavat ainakin<br />
verrattuna entisen varjupaikan pieniin<br />
metalliverkkohäkkeihin. Miinuspuoliakin<br />
kuitenkin löytyy: yhdestä huoneesta pelastimme<br />
kiipeliin joutuneen kissan, joka oli<br />
saanut tungettua itsensä katon ja metallisen<br />
verkko-oven väliin jäävään kapeaan<br />
rakoon. Janosta päätellen kissa oli viettänyt<br />
tukalassa paikassa tuntikausia.<br />
Kissoille ei ole vielä kunnollisia karanteenitiloja,<br />
joten kadulta pyydystetyt kissat<br />
yhdistetään suoraan huoneissa oleviin<br />
laumoihin. Rokottamattomien kissojen<br />
laumoissa tarttuvat taudit pääsevät leviämään.<br />
Uusien kotien löytyminen kissoille<br />
vaikeutuu samalla entisestään, kun kissa<br />
saattaa saada heti hoitolaan tullessaan vaikeasti<br />
hoidettavan tartuntataudin. Muutoinkin<br />
uusien kotien löytyminen kissoille<br />
on edelleen äärimmäisen hankalaa Virossa.<br />
Ammattilaisista pulaa<br />
Hoiupaikan johtajana työskentelee Jaanika<br />
Holsting. Hänen lisäkseen hoitolan<br />
palkkalistoilla on neljä eläintenhoitajaa,<br />
kaksi löytöeläinten pyydystäjää sekä yksi<br />
toimistovirkailija. Tiloissa toimii myös<br />
eläinlääkärin vastaanotto. Eläinlääkäri<br />
hoitaa oman yksityispraktiikkansa lisäksi<br />
hoitolan sairaat eläimet.<br />
Työntekijät vastaavat eläinten hoidosta,<br />
ja siten hoidon taso määräytyy suoraan<br />
eläintenhoitajien kiinnostuksen ja ammattitaidon<br />
mukaan. Valitettavasti tilanne on<br />
kuitenkin sama kuin oli usein Varjupaikassakin:<br />
hoitola maksaa niin huonoa palkkaa,<br />
että työhön on vaikea saada ammattitaitoisia<br />
ihmisiä. Tällä hetkellä kellään<br />
hoitolan työntekijöistä ei ole eläintenhoidon<br />
ammatillista koulutusta. Pieni palkka<br />
ei myöskään houkuta sitoutumaan työhön,<br />
jolloin työntekijöiden vaihtuvuus on suurta<br />
ja kokemusta ei ehdi karttua.<br />
Hoiupaikassa on syksyn ajan ollut jatkuvasti<br />
noin 60 koiraa ja paristakymmenestä<br />
14<br />
E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 4 / 2 0 0 5
Kuva: Tiina Notko<br />
Eläinsuojelijoiden ansiosta lauta-alustalla on huopa lämmikkeenä.<br />
viiteenkymmeneen kissaa. Eläimet odottavat<br />
ensin 14 vuorokautta edellistä omistajaansa,<br />
minkä jälkeen ne voidaan sijoittaa<br />
uusiin koteihin. Nuoret ja terveet koirat<br />
saavat uusia koteja suhteellisen helposti,<br />
mutta vähänkään iäkkäämmät koirat eivät<br />
tahdo löytää uutta omistajaa Virosta. Kissojen<br />
tilanne on vielä vaikeampi. Valitettavasti<br />
kaikkia eläimiä ei pystytä koskaan<br />
auttamaan, ja sekä koiria että kissoja lopetetaan<br />
aina tilojen täyttyessä.<br />
Hoiupaikan eläimet eivät varsinaisesti<br />
maksa mitään. Hoitola kuitenkin toivoo<br />
uuden omistajan antavan lahjoituksena<br />
eläimen rokottamiskulut. Eläinten kannalta<br />
edes pieni kiinteä hinta voisi kuitenkin<br />
olla parempi, sillä ilman maksua annettavat<br />
eläimet houkuttelevat helposti herätehankintoihin.<br />
Hoitola vastaanottaa vierailulle myös<br />
vapaaehtoisia koirien ulkoiluttajia sekä<br />
eläinten kanssa seurustelijoita. Hoitolan<br />
aukioloajat ovat kuitenkin varsin rajatut,<br />
mikä vaikeuttaa vapaaehtoisten vierailuja,<br />
mutta toisaalta mahdollistaa eläimille<br />
rauhallisemmat olot. Hoitolan ovet pysyvät<br />
vierailijoilta kokonaan kiinni sunnuntaisin<br />
ja maanantaisin. Lauantaisin eläimiin pääsee<br />
tutustumaan kello kymmenen ja neljäntoista<br />
välillä sekä arki-iltapäivisin kello<br />
neljästätoista seitsemääntoista.<br />
Koerte Varjupaik ja sen suuri avoin koirakenttä<br />
siirtyvät vuodenvaihteessa historiaan.<br />
Uudella löytöeläinhoitolalla olisi<br />
tilojensa puolesta hyvät mahdollisuudet<br />
eläinten asianmukaiseen hoitoon. Nähtäväksi<br />
siis jää, millaiseksi toiminta muodostuu<br />
ajan mittaan. Tietoja hoitolasta<br />
sekä kuvia kotia etsivistä eläimistä löytyy<br />
hoiupaikan vironkielisiltä verkkosivuilta<br />
http://www.loomadehoiupaik.ee/. ■<br />
Joskus löytöeläinkotiin tulee kokonainen hylätty pentue. Niiden on helpompi saada<br />
ottaja kuin vanhojen koirien.<br />
Kuva: Laura Uotila<br />
E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 4 / 2 0 0 5<br />
15
PAKINANURKKA<br />
Villit<br />
pihapossut<br />
Vormsin<br />
V<br />
saarella on paljon villisiko-<br />
Vja. Niiden jälkiä näkee kaikkialla:<br />
myllättyä sammalikkoa, kivisiksi ja<br />
kuoppaisiksi tongittuja peltoja, jopa sorateihin<br />
kairattuja aukkoja. Toukkien, juurten ja<br />
muun kärsäänpantavan löytäminen vaatii<br />
reippaita otteita.<br />
Viljeleminen on hankalaa, kun niittokoneet<br />
karahtelevat kiviin tai perunasato häviää yön<br />
aikana. Sähköaidatkaan eivät aina auta. Ihmisiä<br />
kiukuttaa, myös meitä. Isäntä ja minä<br />
murehdimme muralle möyrittyjä lehtoja ja<br />
kukkakasvustoja. Minä pelkään, että jonakin<br />
päivänä hevoseni kompastuu sian kuoppaan<br />
ja katkaisee koipensa…<br />
Suu vaahdossa pauhaan metsästysseuran<br />
johtajalle, että kaatolupia on myönnettävä lisää.<br />
”Siat ovat vitsaus! Ne on saatava kuriin!”<br />
Tänä syksynä villisikoja alkoi näkyä lammaslaitumella<br />
ja naapurin villiintyneessä<br />
puutarhassa myös keskellä päivää. Ja sitten<br />
yksi tuli pihalle asti…<br />
Aamulenkiltä tultuani jätin koirat pariksi<br />
minuutiksi ulos jäähdyttelemään. Sinä aikana<br />
Nappi löysi pihapuskan alla lymyilleen<br />
possun – ja puraisi sen hengiltä. Kun menin<br />
katsomaan, possu liikautti enää kerran pientä<br />
jalkaansa.<br />
Mikä riipaiseva näky! Pitkät, tuuheat ripset,<br />
silmissä avuton lapsen katse. Ja miten pieni<br />
se oli! Moisen viirupossun olisi vielä pitänyt<br />
Villisikojen mylläämää maata. Ison kuvan<br />
possu on kuvattu tarhassa Suomessa.<br />
Aura Koivisto<br />
olla tiukasti mamman hoivissa. Se oli jäänyt<br />
orvoksi tai hylätty.<br />
Lohduttelin itseäni, että parempi näin. Olisihan<br />
naurua piisannut, jos olisin ruvennut<br />
hyysäämään villisianpossua – sikoja vilisevällä<br />
saarella! Entäs kun siitä olisi kasvanut<br />
satakiloinen emakko? Varsinainen lemmikki.<br />
Ja teurastuksilla en tahdo itseäni ahdistaa,<br />
minähän olen kasvissyöjä. Hyvä vain, että<br />
Nappi hoiteli homman, ja ilmeisen nopeasti<br />
ja kivuttomasti.<br />
Pari päivää myöhemmin lähdin ratsastusretkelle.<br />
Nyt koirista oli mukana vain Mosse.<br />
No, Mossehan ei tee pikku possuille pahaa. Se<br />
vain paimensi possun heinikosta esiin… Orpopahnueesta<br />
oli siis vielä yksi hengissä!<br />
Viskasin takkini possun päälle, kääräisin<br />
kainalooni ja kannoin lampolaan. Se oli säälittävän<br />
laiha ja peloissaan. Se teki pari valehyökkäystä<br />
minua kohti ja yritti murahdella<br />
uhkaavasti. Vein sille puuroa ja jätin sen lepäämään.<br />
Kun myöhemmin tulin uudestaan,<br />
puuroon ei oltu koskettu. Lopulta ymmärsin<br />
tarjota maitoa tuttipullosta. Se kelpasi – tosin<br />
tutti myös pureskeltiin rikki.<br />
Samalla huomasin, että possuraukka kihisi<br />
täitä. Täit vaikuttivat innokkailta vaihtamaan<br />
isäntäeläintään, joten ruokinnan jälkeen riisuin<br />
kiireesti päällimmäisen vaatekertani.<br />
(Tuttien lisäksi ostoslistaan jotakin syöpäläislääkettä...)<br />
Illalla kaupunkiretkeltä palannut isäntä ei<br />
puhkunut intoa täisestä villipossusta, mutta<br />
tottapa hän ymmärsi, ettei muuta vaihtoehtoa<br />
ollut: määräähän jo eläinsuojelulaki auttamaan<br />
hädässä olevia luonnoneläimiä!<br />
Minä taas helliä äidintunteita täynnä mietiskelin<br />
tyttöpossulle sopivaa nimeä…<br />
Ristiäisiä ei koskaan pidetty, sillä yön aikana<br />
possu kuoli. Ilmeisesti se oli päässyt jo<br />
liian huonoon kuntoon. Ja täytyy tunnustaa:<br />
olin haikealla mielellä. Eivätkä järkevät ajatukset<br />
oikein lohduttaneet…<br />
Lohdutti vasta se, kun pihallamme alkoi<br />
vierailla uusi possupahnue! Nämä eivät olleet<br />
orpoja, vaan niitä kaitsi komea mustan ja<br />
hopeankirjava emakko.<br />
Viikon verran possut kävivät joka yö talomme<br />
keittiön päädyssä mussuttamassa puiden<br />
alle pudonneita omenia. Ulkovalo paloi, mutta<br />
possut vähät välittivät. Minä katselin niitä<br />
vintin ikkunasta ja nautin ”vitsausten” järjestämästä<br />
näytelmästä!<br />
Nyt kun joku alkaa sättiä villisikoja, minä<br />
en osallistu. Onhan puheissa ja teoissa oltava<br />
johdonmukainen! ■<br />
Kuvat: Risto Sauso<br />
16<br />
E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 4 / 2 0 0 5
Change language