Tallentavien dvd-levyjen kestotesti - MikroPC
Tallentavien dvd-levyjen kestotesti - MikroPC
Tallentavien dvd-levyjen kestotesti - MikroPC
Transform your PDFs into Flipbooks and boost your revenue!
Leverage SEO-optimized Flipbooks, powerful backlinks, and multimedia content to professionally showcase your products and significantly increase your reach.
TEKSTI: SAMU MIELONEN<br />
VALOKUVAT: JARI TOMMINEN<br />
<strong>Tallentavien</strong> <strong>dvd</strong>-<strong>levyjen</strong> <strong>kestotesti</strong><br />
Laadulla<br />
pitkää ikää<br />
Viime vuonna maailmassa tuotettiin<br />
yli 14 miljardia tallentavaa<br />
cd- ja <strong>dvd</strong>-levyä. Niille mahtuisi<br />
useampaan kertaan kaikki<br />
maailman painettu teksti. Levyille<br />
tallennetaankin nykyään aivan<br />
kaikkea. On aika kysyä: kuinka<br />
hyvin tämä tieto säilyy?<br />
Tämä artikkeli on jatkoa <strong>MikroPC</strong><br />
3/2006:ssa olleelle<br />
<strong>dvd</strong>-<strong>levyjen</strong> testille.<br />
Tallennettavien optisten<br />
<strong>levyjen</strong>, kuten cd-r- ja<br />
<strong>dvd</strong>-r-<strong>levyjen</strong>, säilyvyydestä<br />
liikkuu paljon sekavaa tietoa: valmistajien<br />
mukaan tieto levyillä kestää satoja vuosia<br />
– mitään ongelmia ei ole. Joidenkin asiantuntijoiden<br />
mukaan levyt taas tuhoutuvat<br />
vuosissa ja käsissämme on kohta valtava<br />
tuhoutuneen tiedon ongelma, jota kukaan<br />
ei pysty ratkomaan. Kuten tavallista,<br />
totuus on hieman monimutkaisempi kuin<br />
kumpikaan näistä ennusteista.<br />
Valmistajien omat ennusteet <strong>levyjen</strong><br />
säilyvyydestä eivät perustu alan yleisen<br />
standardin (ISO 18927) mukaisiin kokeisiin.<br />
Valmistajien tiedot <strong>levyjen</strong> säilyvyydestä<br />
ovatkin tämän takia usein epäluotettavia<br />
ja ylioptimistisia. Kuluttajien käyttökokeet<br />
sekä Yhdysvaltain kansallisen teknologiainstituutin<br />
(NIST) rasituskokeet<br />
todistavat, että levyt tuhoutuvat huomattavasti<br />
luvattua nopeammin.<br />
Toisaalta, osa levyistä tuntuu selviävän<br />
sekä laboratoriossa tehdyistä rääkkäyskokeista<br />
että vaativan kenttäkäytön rasituksista.<br />
Eli kaikki levyt eivät suinkaan tuhoudu<br />
muutamassa kuukaudessa tai edes<br />
vuodessa. Vaikka kukaan ei voi antaa takeita<br />
levyn ja sille tallennetun tiedon säilyvyydestä<br />
sadoiksi vuosiksi, ovat parhaat<br />
levyt yllättävän kestäviä. Ne säilyvät todennäköisesti<br />
kymmeniä vuosia lukukelpoisina,<br />
jos myös tulevaisuudessa on käytössä<br />
levyjä lukeva laite.<br />
Levyjen neljä tuhoajaa<br />
Optiset levyt tuhoutuvat pääosin neljän<br />
syyn yhteisvaikutuksesta: valmistuksen,<br />
käsittelyn, säilytyksen ja kemiallisen<br />
36 <strong>MikroPC</strong> 5 / 2007<br />
WWW.MIKROPC.NET
Testi<br />
Hd-levyformaattien kestävyys<br />
MARKKINOIDEN UUSIMMAT kirjoittavat levymuodot ovat uudelleenkirjoitettavat<br />
hd-<strong>dvd</strong>-r, bd-re ja kertakirjoitettavat hd<strong>dvd</strong>-r<br />
ja bd-r (bd tulee sanoista Blu-ray Disk). Näiden <strong>levyjen</strong><br />
kestävyys on vielä täysin pimennossa, koska formaatit ovat<br />
niin tuoreita.<br />
Levyjen rakenteesta voi kuitenkin päätellä jotain suuntaa<br />
antavaa: uusien formaattien monimutkaisempi levyrakenne ja<br />
pienemmät lukuvaiheen toleranssit tekevät levyistä herkempiä<br />
lukuvirheille. Levyjen kemiallinen ikääntyminen on myös<br />
mysteeri, kunnes levyjä kokeillaan riittävästi. Tämä vie kuitenkin<br />
vielä vuosia.<br />
Mikäli historia toistaa itseään, alkuvaiheen uusista kirjoittavista<br />
hd-levyistä on turha kuvitella saavansa yhtä pitkäikäistä<br />
tallennetta kuin parhaista <strong>dvd</strong>+/-r-levyistä ja erityisesti<br />
cd-r-levyistä. Vasta vuosien käytön ja useiden laboratoriokokeiden<br />
jälkeen tiedämme varmasti, kuinka hyvin hd-formaatit<br />
soveltuvat pitkäaikaiseen arkistointiin. ■<br />
ikääntymisen. Huonosti valmistettu levy<br />
ei voi kestää, vaikka sitä käsittelisi ja säilyttäisi<br />
virheettömästi. Huonosti valmistettu<br />
levy hajoaa silminnähden irrallisiin kerroksiin<br />
(niin sanottu delaminoituminen).<br />
Valmistusvirhe voi myös johtaa levyn nopeaan<br />
kemialliseen ikääntymiseen: levyn<br />
tallennus- tai heijastuskerros korruptoituvat<br />
kemiallisten reaktioiden vuoksi.<br />
Käsittelyn ja säilytyksen virheet ovat<br />
kotikäytössä yleisiä: levyjä naarmutetaan,<br />
ne poltetaan huonolla polttimella ja liian<br />
suurella polttonopeudella tai niitä säilytetään<br />
auringonvalossa ja kosteudelle alttiina.<br />
Tästä seuraa <strong>levyjen</strong> ja tallennetun tiedon<br />
ennenaikainen tuhoutuminen.<br />
Yksikään levy ei kuitenkaan ole ikuinen,<br />
vaikka valmistus, käsittely ja säilytys<br />
tehtäisiin virheettä. Levyt ovat kemiallisia<br />
tuotteita, jotka hitaasti muuttavat kemiallista<br />
koostumustaan. Tämä on aivan odotettavaa<br />
vanhenemista, mutta hyvän, arkistokelpoisen<br />
levyn tulisi silti säilyä ainakin<br />
40 vuotta hyvin käsiteltynä.<br />
On siis tärkeää muistaa, että optinen<br />
tallenne ei koskaan ole ikuinen. Vaikka levyn<br />
saisikin säilymään vuosikymmeniä,<br />
tulee vastaan viimeistään levyformaattia<br />
lukevan laitteen saatavuus: kenellä on toimiva<br />
cd-asema vielä kolmenkymmenen<br />
vuoden päästä? Jo nyt on vaikea löytää toimivia<br />
Syquest-asemia, jotka olivat erittäin<br />
suosittuja vain kymmenisen vuotta sitten.<br />
Levyjen säilyvyyden ABC<br />
Pitkään kestävän levyn ensimmäinen tärkeä<br />
vaihe on laadukas polttojälki. Laadukas<br />
tallennus syntyy hyvälaatuisesta levystä,<br />
joka on poltettu hitaalla nopeudella<br />
käyttäen yhteensopivaa ja korkealaatuista<br />
poltinta. Tätä kirjoitettaessa hyviä asemien<br />
valmistajia ovat muun muassa Nec,<br />
><br />
WWW.MIKROPC.NET<br />
<strong>MikroPC</strong> 5/2007<br />
37
Testi<br />
Plextor ja Pioneer, joskin myös näiden<br />
kohdalla laatu vaihtelee mallikohtaisesti.<br />
Hyvä levy ei takaa säilymistä, jos polttava<br />
asema ei osaa tunnistaa levylle tarvittavaa<br />
polttostrategiaa ja tekee jo tallennusvaiheessa<br />
kuraa. Hyvä levy tulisi valita<br />
aseman valmistajan ja käyttäjien suosittelemista<br />
laadukkaimmista vaihtoehdoista.<br />
Yksikerroslevylle kannattaa polttaa<br />
vain noin kolme gigatavua tietoa, jolloin<br />
helpoimmin vaurioituvalle levyn ulkokehälle<br />
ei tallennu tietoa. Kaksikerroslevylle<br />
voi tallentaa turvallisemmin noin kuusi gigatavua,<br />
vaikka mitään yksiselitteistä rajaa<br />
ei voikaan asettaa. Toistaiseksi yksikerroslevyt<br />
näyttäisivät kestävän paremmin kuin<br />
kaksikerroslevyt.<br />
Käsittely ja arkistointi<br />
Toinen, ja aivan yhtä tärkeä, vaihe <strong>levyjen</strong><br />
säilyvyyden kannalta on niiden käsittely<br />
ja arkistointi. Levyjä tulisi aina käsitellä<br />
reunoista, mieluiten puhtain käsin. Jopa<br />
käsien rasva voi nopeuttaa levyn kerrosten<br />
kuoriutumista, kunhan se saa vaikuttaa<br />
riittävän pitkään. Arkistoitavien <strong>levyjen</strong><br />
pintaan ei myöskään tulisi kirjoittaa tai<br />
tulostaa, eikä niitä tulisi altistaa naarmuille,<br />
taipumiselle tai iskuille.<br />
Sopivia suojia levyille ovat ph-neutraalit<br />
levykotelot, <strong>levyjen</strong> säilytykseen soveltuvat<br />
laatikostot suojataskuineen ja arkistokelpoiset<br />
taskukansiot. Laatikostoissa<br />
ei saisi olla käytetty liuottimia tai happamuutta<br />
laatikon sisällä alentavia aineita.<br />
Halvimmat kirkkaat cd-kotelot on lähes<br />
aina tehty abs-muovista, jossa on käytetty<br />
kemiallisia aineita kotelon joustavuuden<br />
lisäämiseen. Yhdisteet laskevat kotelon<br />
sisällä happamuuden jopa tasolle ph<br />
2, mikä voi nopeuttaa <strong>levyjen</strong> tuhoutumista<br />
huomattavasti. Sopivat yksittäiskotelot<br />
ovat polykarbonaatista tehtyjä arkistokelpoisia<br />
erilliskoteloita, jotka täytyy ostaa<br />
erikseen.<br />
Kotelottomat erillistaskut ja näistä kootut<br />
kansiot on myös syytä valita huolella:<br />
Älä säilytä levyjä näin, jos haluat tiedon säilyvän.<br />
ilman liuottimia, ph-neutraaleja ja mielellään<br />
valolta suojaavia. Yksi tällainen tasku<br />
on arkistointiin erikoistuneen CDL:n Corrosion<br />
Intercept -tasku, joka suojaa <strong>levyjen</strong><br />
heijastuskerrosta jonkin aikaa ennenaikaiselta<br />
hapettumiselta. Nämä taskut eivät<br />
kuitenkaan ole ikuisia, vaan niiden suojauskyky<br />
heikkenee ajan myötä, kun taskut<br />
sitovat ilman reaktiivista happea riittävästi<br />
itseensä.<br />
Olosuhteet tärkeimmät<br />
Lopulta säilytystilan ja sen olosuhteiden<br />
valinta on ehkä kuitenkin<br />
tärkein levyn pitkään<br />
ikään vaikuttava tekijä.<br />
Valolta suojattuna,<br />
tasaisessa<br />
ilmankosteudessa<br />
(30–45 % suhteellinen<br />
kosteus), tasaisessa<br />
lämpötilassa<br />
Varoittava<br />
esimerkki<br />
(noin 17–21°C) ja vaihtuvassa ilmankierrossa<br />
levyt voivat kestää vuosikymmeniä.<br />
Usein ne säilyvät ainakin sen aikaa, että<br />
tiedot on syytä lukea viimeisellä toimivalla<br />
asemalla uuteen tallenneformaattiin.<br />
Arkistoinnin ammattilainen ei jätä työtään<br />
vielä tähän. Kriittinen tieto on syytä<br />
tallentaa vähintään kahdelle eri tallenteelle,<br />
säilöä levyt paloturvallisesti ja mie-<br />
Arkistokelpoinen happovapaa pahvilaatikko,<br />
naarmutus- ja hapettumissuojatut suojataskut ja valolta<br />
suojaava arkistointikansio pidentävät <strong>levyjen</strong> ikää.<br />
WWW.MIKROPC.NET
Testi<br />
Kuinka tunnistan hajoavat levyt<br />
HAJOAVA LEVY EI AINA ANNA ulkoisia<br />
merkkejä tuhoutumisestaan, ennen kuin<br />
on liian myöhäistä. Heijastuskerroksen erilaisiin<br />
laikkuihin ja muutoksiin on kuitenkin<br />
syytä suhtautua vakavasti ja kopioida tiedot<br />
levyltä toiselle, mikäli mahdollista.<br />
Levyn kerrosten irrotessa toisistaan<br />
tieto on yleensä jo menetetty, eikä tällaista<br />
levyä yleensä kannata laittaa enää<br />
<strong>dvd</strong>-asemaan, ellei halua ottaa riskiä sen<br />
hajoamisesta. Delaminoituneelta levyltä<br />
voidaan vielä usein pelastaa tietoja ammattipalvelussa,<br />
kunhan levyä käsitellään<br />
erittäin hellävaroen päällimmäisen kerroksen<br />
kuoriuduttua.<br />
Levyjen hajoamista voi yrittää arvioida<br />
lukemalla levyjä <strong>dvd</strong>-asemissa: luentavirheiden<br />
mittaaminen esimerkiksi Cd-<strong>dvd</strong><br />
Speed -ohjelman Disc Quality -toiminnolla<br />
on hyvä tapa verrata virheiden kehittymistä.<br />
Ikävä kyllä ohjelma toimii vain Liteon-,<br />
Nec-, Benq- ja joissakin Pioneer-malleissa<br />
edes jotenkuten luotettavasti.<br />
Luentavirheistä on tärkeää muistaa perussäännöt:<br />
testaa ja vertaa aina tuloksia<br />
vain yhdellä lukevalla <strong>dvd</strong>-asemalla. Kaksi<br />
eri asemaa antavat keskenään erilaisia ja<br />
vertailukelvottomia tuloksia.<br />
Muista vertailukelpoisuus<br />
Levyjen keskinäinen paremmuusarviointi<br />
yhdellä asemalla on sekin helposti harhaanjohtavaa.<br />
Lisäksi yksikään asema ei raportoi<br />
virheitä levyltä, vaan aseman omat<br />
lukuvirheet levyä luettaessa. Tästä syystä<br />
on mahdotonta antaa absoluuttisia rajoja,<br />
joiden ylittäminen tekee levystä rikkinäisen.<br />
Nyrkkisääntönä voi todeta, että jos pietai<br />
pif-luentavirheiden määrä kasvaa lukukerrasta<br />
toiseen merkittävästi (yli 40 %),<br />
niin levyn kunto on silloin todennäköisesti<br />
huonontunut. Pieni vaihtelu lukukerrasta<br />
toiseen (10–20 %) on tavallista, eikä se<br />
välttämättä tarkoita levyn kunnon huonontumista.<br />
Hidastuminen varoittaa<br />
Jos oma <strong>dvd</strong>-asema ei tue luentavirheiden<br />
raportointia, voi levyä yrittää mitata nopeustestillä.<br />
Tällöin tulisi tietää, kuinka nopeasti<br />
levyn nopeustesti saatiin suoritettua<br />
heti levyn polton jälkeen. Nopeustuloksia<br />
ei koskaan pitäisi verrata kahden eri aseman<br />
tai eri levyn välillä, sillä ne eivät kerro<br />
välttämättä mitään.<br />
Kuitenkin, jos yksi ja sama levy alkaa hidastua<br />
samassa asemassa kahdesti testattuna,<br />
on syytä olettaa, että levy on hiljalleen<br />
hajoamassa. Nopeustesti ei ole kovin<br />
luotettava tapa testata <strong>levyjen</strong> ikääntymistä,<br />
mutta usein se on parempi vaihtoehto<br />
kuin ei testausta lainkaan. ■<br />
lellään eri paikkoihin. Lisää arkistoinnin<br />
ohjeita löytyy osoitteesta www.itl.nist.gov/<br />
div895/carefordisc/.<br />
Suositeltavat levytyypit<br />
Kestävimmän cd-levytyypin valinta on<br />
toistaiseksi vielä mahdollista kohtuullisella<br />
vaivalla. Levyn kirjoituskerroksen tulisi<br />
olla ftalosyaniinia (engl. phtalocyanine),<br />
heijastuskerroksen kultaa ja levyn luokituksen<br />
tulisi olla arkistokelpoinen. Tämä<br />
levytyyppi on säilynyt hyvin sekä käytössä<br />
että ikäännyttämiskokeissa. Suomessa tällainen<br />
levy on MAM-E:n valmistama cd-rlevy<br />
nimeltä Archival Gold. Omistusvaihdosten<br />
takia tämänkin levyn saatavuus voi<br />
olla vaakalaudalla.<br />
Poltettavien <strong>dvd</strong>-r- ja <strong>dvd</strong>+r-<strong>levyjen</strong><br />
kohdalla valinta onkin jo huomattavasti<br />
hankalampaa: luottaako perinteisiin japanilaisiin<br />
(Mitsubishi, Maxell, Ricoh, Taiyo<br />
Yuden) vai käyttääkö arkistokelpoiseksi<br />
luokiteltua levyä vähemmän tunnetulta<br />
valmistajalta? Ikävä kyllä, <strong>dvd</strong>-<strong>levyjen</strong><br />
kestävyydestä ei ole saatavilla yhtä laajalti<br />
ikääntymisestä kertovia koetuloksia kuin<br />
cd-levyistä.<br />
Suomen olosuhteissa käyttäjien kokemukset<br />
viimeiseltä muutamalta vuodelta<br />
ovat hyviä juuri yllä mainittujen, japanissa<br />
valmistettujen <strong>levyjen</strong> osalta. Kosteammissa<br />
olosuhteissa asuvien käyttäjien<br />
kohdalla japanilaisetkaan levyt eivät tahdo<br />
kestää: kun suhteellinen ilmankosteus<br />
nousee 80 prosenttiin ja lämpötila yli<br />
30 celsius-asteeseen, niin laatulevytkin<br />
hajoavat lukukelvottomiksi kuukausissa.<br />
Lämpimissä ja sateisissa maissa tällaiset<br />
olosuhteet ovat hyvin tavallisia.<br />
Erikoismaininnan arvoisia ovat niin sanottuun<br />
faasimuutostekniikkaan perustuvat<br />
uudelleenkirjoitettavat levyt, kuten cdrw,<br />
<strong>dvd</strong>+rw, <strong>dvd</strong>-rw ja <strong>dvd</strong>-ram. Näitä ei<br />
lähtökohtaisesti voi suositella pitkäaikaiseen<br />
tallentamiseen, koska levyt ovat fysikaalisesti<br />
epäluotettavampia kuin kerrantallentavat<br />
levytyypit (cd-r, <strong>dvd</strong>-r ja <strong>dvd</strong>+r).<br />
Levyjen kesto heikkenee vielä entisestään,<br />
mitä useammin niille on tallennettu tietoa<br />
uudelleen.<br />
Nopeutettua vanhennusta<br />
Tätä artikkelia varten testasimme 19 erilaista<br />
levyä, joita kaikkia ikäännytettiin<br />
kahteen otteeseen korkean lämpötilan ja<br />
suhteellisen kosteuden olosuhteissa niin<br />
kutsutussa ikäännytysuunissa. Tämän lisäksi<br />
levyjä altistettiin luonnonvalolle ja<br />
erityisesti kesäauringon uv-säteilylle kahdeksan<br />
viikon ajan.<br />
Testatuista levyistä parhaiten nopeutettua<br />
ikäännyttämistä sietivät japanilaiset<br />
<strong>dvd</strong>-levyt, kuten Maxell <strong>dvd</strong>-r 16x,<br />
Ricoh <strong>dvd</strong>+r 8x, Verbatim <strong>dvd</strong>-rw 4x, Ricoh<br />
<strong>dvd</strong>+rw 8x ja EU-valmisteinen TDK<br />
Scratch Proof 8x <strong>dvd</strong>-r. Uv-säteilyä sietivät<br />
parhaiten Maxellin -r 16x- ja Verbatimin<br />
-rw 4x -levyt. Monet levyt eivät kestäneet<br />
uv-rasitusta nimeksikään. Levyjä ei<br />
tulisikaan koskaan jättää suojaamatta auringonvalolta<br />
edes muutamaksi päiväksi,<br />
vaan ne tulisi laittaa suojaan heti polton<br />
jälkeen. Tarkempi lista testattujen <strong>levyjen</strong><br />
tuloksista on kaaviossa 1.<br />
Testin jälkeen markkinoille on tullut lukuisia<br />
arkistointikäyttöön markkinoituja<br />
levyjä, kuten Kodak Preservation <strong>dvd</strong> (valmistaja<br />
MAM-A), Verbatim Archival Grade<br />
<strong>dvd</strong>-r (valmistaja Prodisc) ja Emtec (valmistaja<br />
MPO). Levyt ovat kuitenkin sen<br />
verran uusia, että luotettavaa tietoa niiden<br />
kestävyydestä ei ole vielä saatavilla. Nämäkin<br />
levyt ovat kerrankirjoitettavia, yksikerroksisia<br />
ja luokiteltu enintään 8x-polttonopeutta<br />
varten.<br />
Tietohäviö hiipii hiljaa<br />
Levyjen tiedon muuttuminen lukukelvottomaksi<br />
on hidas ja usein täysin huomaamaton<br />
prosessi. Levyissä ei välttämättä<br />
ole ulkoisesti mitään muutoksen merkkejä,<br />
mutta yritykset lukea tietoa levyiltä voivat<br />
epäonnistua täysin. Yleinen harhaluulo<br />
onkin, että jos levyltä voi lukea tiedostot<br />
onnistuneesti, levy on virheetön.<br />
Jokaisella optisella levyllä on aina vir-<br />
><br />
WWW.MIKROPC.NET <strong>MikroPC</strong> 5/2007 39
Testi<br />
Tallentavan<br />
kaksikerros-<strong>dvd</strong>:n<br />
rakenne<br />
1 Etiketti<br />
2 Suojaava polykarbonaattikerros<br />
3 Heijastava kerros<br />
4 Toinen tallennuskerros<br />
5 Polykarbonaattivälikerros<br />
6 Puoliläpäisevä heijastuskerros<br />
7 Ensimmäinen tallennuskerros<br />
8 Suojaava polykarbonaattikerros.<br />
Tiedon tuhoutuminen levyllä johtuu ensisijaisesti<br />
heijastus- tai tallennuskerrosten<br />
(3, 4, 6 ja 7) vahingoittumisesta kemiallisen<br />
(esimerkiksi hapettuminen) tai mekaanisen<br />
vaurion seurauksena. Delaminoitumisessa<br />
jompi kumpi tai molemmat suojaavat kerrokset<br />
(2 ja 8) irtoavat levystä ja jättävät<br />
arat sisäkerrokset alttiiksi vaurioille. Myös<br />
suojakerrosten likaantuminen ja naarmuttuminen<br />
vaikuttavat levyn luettavuuteen.<br />
heitä, niin valmiiksi prässätyillä <strong>dvd</strong>-elokuvilla<br />
kuin itse poltetuilla huippu <strong>dvd</strong>-rlevyilläkin.<br />
Levy säilyy lukukykyisenä siihen<br />
asti, kunnes sitä lukevan laitteen virheensietokyky<br />
ylittyy. Tätä ennen levyn<br />
huononeminen voi kuitenkin olla jo havaittavissa.<br />
Cd- tai <strong>dvd</strong>-levyn kunnon mittaamiseen<br />
kotikonstein on joitakin menetelmiä.<br />
Sellaiset ilmaisohjelmat kuin Cd-<strong>dvd</strong><br />
Speed, Kprobe, Pxscan ja Dvd Info Pro tarjoavat<br />
mahdollisuuden tarkistaa levyn luentavirheitä<br />
yleisissä <strong>dvd</strong>-asemissa (Nec,<br />
Liteon, Sony, Benq, Plextor). Mitään absoluuttisia<br />
rajoja hyvien ja huonojen <strong>levyjen</strong><br />
luentavirheiden määrästä ei voi antaa.<br />
Jos haluaa varmistaa <strong>levyjen</strong> luettavuuden,<br />
on niiden virhemääriä syytä tarkistaa<br />
säännöllisesti – vaikka puolen vuoden välein.<br />
Usein yksi levy kunkin ikäistä ja tyyppistä<br />
levyä on riittävä merkki muiden samanlaisten<br />
<strong>levyjen</strong> säilyvyydestä.<br />
Virhemäärää tulisi aina verrata samalla<br />
asemalla luettuihin aikaisempiin virhetietoihin<br />
ja erityisesti heti polton jälkeiseen<br />
virhemäärään. Yllättävät nousut erityisesti<br />
pif-virheissä ovat hälyttäviä. Samoin levyn<br />
loppua kohti nouseva virheiden määrä.<br />
Myös virheiden selkeä kasaantuminen<br />
yhteen kohtaan levyä voi olla merkki alkavasta<br />
hajoamisesta.<br />
Tietohäviö on lähes aina näkymätöntä.<br />
Aina eivät hyvälaatuinen levy, oikea käsittely<br />
ja säilytys takaa jokaisen yksittäisen<br />
levyn pitkää säilyvyyttä. Nopeimmin levyt<br />
voivat hajota jopa kuukausissa, etenkin<br />
jos säilytystila on kosteahko tai lämmin.<br />
Usein ensimmäisen virheluennan ja<br />
vuoden ikäisen virheluennan välinen erotus<br />
kertoo jo paljon levyn ikääntymisestä:<br />
mitä vähemmän näkyviä eroja virheiden<br />
määrässä, sen pitkäikäisempi levystä todennäköisesti<br />
tulee.<br />
Levyn luentavirheiden kasvaessa liikaa<br />
levy muuttuu lukukelvottomaksi. Tieto<br />
voidaan ehkä kuitenkin vielä pystyä pelastamaan<br />
levyltä, jos käytössä on useampia<br />
laitteita ja tallennus on suunniteltu alkuvaiheessa<br />
oikein.<br />
Kuinka pelastaa tietoa levyiltä<br />
Levyn tietoa ei saada luettua ulos silloin,<br />
kun lukeva asema ei kykene enää korjaamaan<br />
luennassa syntyneitä virheitä levylle<br />
tallennettua virheenkorjaustietoa käyttämällä.<br />
Kyse on kuitenkin vain kyseisen<br />
aseman lukukyvystä, ei itse levyn virhemäärästä.<br />
Tämän takia virheitä sanotaan<br />
luentavirheiksi: ne syntyvät luennassa eivätkä<br />
ole itse levyllä. Toki itse virheet ovat<br />
pitkälti levyn kunnon heikkenemisen syytä,<br />
mutta virheet eivät ole tallentuneet levylle.<br />
Toisinaan tiedon voi vielä saada luettua<br />
levyltä talteen vaihtamalla lukeva asema<br />
toiseen. Erityisen hyviä virheellisten <strong>levyjen</strong><br />
lukijoita ovat olleet Liteon-, Plextor- ja<br />
Benq-merkkiset asemat. Nec, LG ja Samsung<br />
puolestaan ovat hyvin usein ensimmäisinä<br />
luovuttamassa ikääntyvien <strong>levyjen</strong><br />
kohdalla. Usein myös luentanopeuden<br />
laskeminen ohjelmallisesti alhaisemmaksi<br />
auttaa (esimerkiksi Nero Drivespeed -ohjelmalla).<br />
Toisinaan myös levyä useita kertoja lukevilla<br />
ohjelmilla voi onnistua lukemaan<br />
vioittunutta levyä paremmin. Windowsympäristöön<br />
on tarjolla muun muassa Badcopy<br />
Pro-, Unstoppable Copier- ja Cd<br />
Roller -ohjelmat, joilla voi yrittää lukea levyä<br />
useampia kertoja. Ihmeitä on silti turha<br />
odottaa, koska pahimmat virheet eivät<br />
ole korjattavissa ohjelmallisesti. Jos levy<br />
on ainoastaan naarmuuntunut ulkoisesti<br />
heijastavalta pinnalta, voi levyn pinnan<br />
hiominen joskus auttaa. Hiomiseen kätevä<br />
laite on Skipdoctor laite, joka testatusti<br />
auttaa, kunhan naarmu ei ole tuhonnut<br />
syvältä levyn sisältä itse tallennus- tai heijastuskerroksia.<br />
Viimeisenä ja kalleimpana vaihtoehtona<br />
on levyn lähettäminen yritykselle, joka<br />
pelastaa tietoja levyiltä työkseen. Palvelu<br />
on tavallisen kotikäyttäjän hintatasoon<br />
nähden kallista (noin 1 500 euroa levyä<br />
kohden), joten palautuspalvelun varaan<br />
ei ehkä kannata laskea tietonsa säilyvyyttä.<br />
Viimeisenä vaihtoehtona se on kuitenkin<br />
hyvä pitää mielessä, jos tieto on ainutkertaista<br />
ja korvaamattoman tärkeää.<br />
Ohjelmistakin apua<br />
Lopuksi yhtenä kikkana tiedon säilyvyyden<br />
parantamiseksi mainittakoon erilliset<br />
virheenkorjaustietoa lisäävät ohjelmat.<br />
Näitä käytetään ennen kuin tieto poltetaan<br />
levylle. Niiden avulla lasketaan matemaattisesti<br />
jokaiselle tallennetulle tiedostolle<br />
ylimääräistä virheenkorjaustietoa, joka<br />
tallennetaan tiedostojen mukana levylle.<br />
Tämä lisätieto syö hieman levyn<br />
tallennustilaa, mutta parantaa luettavuutta<br />
virhetilanteissa.<br />
Yksinkertaisempi ja enemmän tilaa vievä<br />
ratkaisu samaan haasteeseen on tallentaa<br />
jokainen tiedosto levylle kahdesti. Tallennustila<br />
puolittuu, mutta toisaalta puolet<br />
levystä voi tuhoutua ja silti tiedostoista<br />
on suuri osa usein vielä luettavissa. ■<br />
40 <strong>MikroPC</strong> 5 / 2007<br />
WWW.MIKROPC.NET
Testi<br />
Levykerrosten irtoaminen (delaminaatio) on<br />
merkki huonosta levystä. (Kuva: Robert J. Wilting)<br />
Ikäännytyksen vaikutus luentavirheiden määrään<br />
Luentavirheiden keskiarvo<br />
(avg PiSum8 – 4 asemaa)<br />
600<br />
Nouseva käyrä on huonompi<br />
550<br />
Näin testasimme<br />
POLTIMME TESTIÄ VARTEN 19 Suomessa<br />
tai Euroopassa yleisesti saatavilla<br />
olevaa levyä. Testissä keskityttiin<br />
pääosin -r- ja +r-formaatteihin ja yksikerroslevyihin.<br />
Polton jälkeen <strong>levyjen</strong><br />
luentavirheet tarkistettiin neljässä<br />
yleisessä <strong>dvd</strong>-asemassa. Tästä muodostui<br />
<strong>levyjen</strong> laadun lähtötilanne.<br />
JOKAINEN LEVY IKÄÄNNYTETTIIN<br />
koeuunissa korkeassa lämpötilassa<br />
(yli 40°C) ja suhteellisessa kosteudessa<br />
(yli 80 %) hieman yli 40 tuntia.<br />
Ensimmäisen ikäännytyksen jälkeen<br />
tarkistimme luentavirheet uudestaan<br />
neljällä eri asemalla. Sitten levyjä<br />
ikäännytettiin toiset 50 tuntia lisää<br />
ja luentavirheet mitattiin taas. Virhemäärien<br />
muutoksista muodostui<br />
trendi, josta päättelimme ikääntymisen<br />
kehittymisen.<br />
TÄMÄN LISÄKSI TEIMME jokaisesta<br />
levytyypistä toiset kopiot, joiden luentavirheet<br />
mittasimme polton jälkeen.<br />
Sitten levyt altistettiin Suomen<br />
kesän uv-pitoiselle auringonsäteilylle<br />
kahdeksan viikon ajaksi. Uv-rasituksen<br />
jälkeen mittasimme luentavirheet<br />
uudelleen. Uv-sietokyvystä levyt<br />
saivat vain vähän lisäpisteitä.<br />
NÄISTÄ TULOKSISTA MUODOSTUI<br />
levyn kestävyysprofiili, joka on nähtävissä<br />
ylemmässä kaaviossa. Mitä alhaisempina<br />
levyn virhemääriä kuvaavat<br />
palkit pysyvät, sen luotettavampi<br />
levy on pitkäaikaiseen tallennukseen.<br />
Testissä hyvin pärjänneiden -rw- ja<br />
+rw-<strong>levyjen</strong> suhteen on kuitenkin<br />
syytä olla varovainen, koska niiden<br />
pitkäikäisyydestä ei ole riittävästi kokeellista<br />
tietoa. ■<br />
500<br />
450<br />
400<br />
350<br />
300<br />
250<br />
200<br />
150<br />
100<br />
50<br />
TDK DVD-R 16x<br />
Memorex DVD-R 8x<br />
Philips DVD+R 16x<br />
Gigatain DVD+R 8x<br />
Philips DVD-R 16x<br />
Budget DVD-R 4x<br />
Verbatim DVD+R DL 2.4x<br />
Verbatim DVD-R 16x<br />
TY DVD-R 16x bulk<br />
Sony DVD-R 8x<br />
Samsung DVD-R 8x<br />
Ricoh DVD+RW 8x<br />
TDK DVD+R 8x Scratchproof<br />
LG DVD+R 8x<br />
Ricoh DVD+R 8x<br />
Verbatim DVD-RW 4x<br />
Maxell DVD+R 16x<br />
Fujifilm DVD+R 8x<br />
MAM-E DVD-R 4x<br />
0<br />
1 2 3<br />
Testattujen <strong>levyjen</strong> kestävyys<br />
0 1 2 3<br />
Väliaikaistallennukseen<br />
Lyhytaikaiseen Keskilyhyeen Pitkään<br />
tallennukseen tallennukseen tallennukseen<br />
(kuukausia) (1–2 v)<br />
(2–5 v) (5+ v)<br />
TDK DVD-R 16x<br />
Budget DVD-R 4x<br />
Philips DVD+R 16x<br />
Sony DVD-R 8x<br />
Gigatain DVD+R 8x<br />
Memorex DVD-R 8x<br />
Philips DVD-R 16x<br />
TY bulk DVD+R 16x<br />
Verbatim DVD+R DL 2.4x<br />
Samsung DVD-R 8x<br />
Ricoh DVD+RW 8x<br />
Verbatim DVD-R 16x<br />
TDK DVD+R 8x Scratcp.<br />
Maxell DVD-R 16x<br />
LG DVD+R 8x<br />
Ricoh DVD+R 8x<br />
MAM-E DVD-R 4x<br />
Verbatim DVD-RW 4x<br />
Fujifilm DVD+R 8x<br />
Virhemäärien<br />
muutos ikääntymistesteissä<br />
ennustaa <strong>levyjen</strong><br />
säilyvyyttä.<br />
Yksikään levyistä ei<br />
ikääntynyt niin hitaasti,<br />
että sitä uskaltaisi suositella<br />
todella pitkään<br />
arkistointikäyttöön<br />
(kymmeniä vuosia).<br />
WWW.MIKROPC.NET <strong>MikroPC</strong> 5/2007 41
Change language