Ammattilaatua 200 eurolla - MikroPC

mikropc.net

Ammattilaatua 200 eurolla - MikroPC

Kuvanlukijoiden tarjonta näyttää

pikkuhiljaa keskittyvän

muutaman suuren valmistajan

ympärille, kun osa valmistajanimistä

on poistunut

ainakin Suomen markkinoilta. Esimerkiksi

Agfa lopetti koko työpöytätuotelinjansa

pari vuotta sitten ja tuoreimpina niminä

ovat häipyneet Heidelberg sekä Acer. Jälkimmäisen

tekniikkaa yritetään nykyään

tuoda esiin BenQ-nimellä, mutta Suomessa

sen suhteen eletään toistaiseksi käyntiinlähtövaihetta.

Eniten karsintaa on tapahtunut skannereiden

halpamalleissa, kun sellaiset

vanhat tutut kuten Plustek, Relisys ja Genius

ovat luopuneet leikistä. Kotikäyttäjän

ensimmäiseksi skanneriksi soveltuvia, reilusti

alle sadan euron laitteita on sentään

edelleen tarjolla useammallakin valmistajalla,

ja satunnaisia tarjouseriä voi kiertää

oudommistakin merkeistä.

Tämänkertaisesta skanneritestistä

kaikkein halvimmat ehdokkaat karsittiin

pois ja katsastettavaksi otettiin julkaisutyöhön

ja myös vaativan harrastajan kotikäyttöön

soveltuva valikoima. Hinta ei

välttämättä kerro skannerin laatua, joten

eurohaarukka asetettiin väljästi noin sadan

ja kolmensadan euron välille.

Tarjolle löytyi skannereita viideltä valmistajalta.

Kaikilla näillä on useampia

vaihtoehtoja, joista mukaan valittiin kohtalaisen

tuoreita malleja kahteen hintaryhmään

rajana noin 150 euroa. Canonilta

ja Hewlett-Packardilta on mukana kaksi

mallia sekä yksi laite Mustekilta,

Epsonilta ja Umaxilta. Microtek on

karsinut valikoimistaan edullisemman

pään tarjontaa, mutta siltä

valittiin verrokkilaitteeksi kalliimpi

malli, joka on mukana

osoittamassa niitä mahdollisuuksia,

joita lisärahalla kenties on saatavissa.

"Tarkkuus riittää

jopa diojen lukuun."

TARKKUUTTA

TARPEESEEN

Skannereiden paras myyntivaltti ei enää

ole tarkkuus. Ei niin, etteikö tarkkuudella

edelleen olisi merkitystä, mutta kaikki uudet

kuvanlukijat pystyvät skannaamaan

kuvat riittävän suurella tarkkuudella. Resoluutiosta

puhuttaessa 1200 x 1200 näytettä

neliötuumalta alkaa olla minimi, jolla

uusia laitteita tarjotaan.

Valokuvien ja sitä suurempien dokumenttien

skannauksessa on harvemmin

tarvetta yli 300 pisteellä tapahtuvaan kuvan

digitointiin. Jos kuvaa käyttää sellaisenaan

riittää jo 75 dpi:n tarkkuus kuvaruutuesityksiin

ja 150 dpi paperitulosteisiin.

Web-sivulla käytettävät kuvat kannattaa

pakata jpeg-muotoon, vaikka siinä hieman

informaatiota katoaakin.

Suuremmalle tarkkuudelle on käyttöä

silloin, kun kuvaa on tarkoitus suurentaa –

vaikkapa julistekokoista tulostusta varten.

Myös pienten originaalien kanssa tarkkuudelle

on käyttöä. Tyypillinen skannauskohde

on 35-millinen diakuva tai negatiivi,

jonka skannauksessa ei 1200 dpi:n

tarkkuuskaan välttämättä riitä.

Suurten skannaustarkkuuksien käyttöä

ei tarvitse vältellä laitteiden suorityskyvyn

takia; useimmat skannerit selvittävät suuretkin

tarkkuudet korkeintaan muutaman

minuutin skannausajoilla. Ongelmaksi

muodostuvat isot kuvatiedostot, joilla

kymmenien gigojen kiintolevytkin saa täytettyä

nopeasti.

300 dpi:n tarkkuudella täysillä väreillä

skannattu 10 x 15 sentin valokuva tallentuu

häviöttömässä, pakkaamattomassa

tiff-muodossa noin 6 megatavun tiedostoksi.

Sellaista ei esimerkiksi sähköpostin

liitteeksi mielellään laita. Tarkkuuden kasvattaminen

kaksinkertaiseksi 600 pisteeseen

nostaa tiedostokoon jo nelinkertaiseksi

eli 24 megatavuun.

LÄHELTÄ KATSOEN

▲ Lähes kaikissa nykyskannereissa on joukko

pikanäppäimiä, joilla dokumentti voidaan

skannata suoraan haluttuun sovellukseen

tietokoneella. Tyypillisimpiä ovat sähköpostiliitteeksi,

tiedostoon tai kopiona suoraan

tulostimelle.

LEDEILLÄ HALVEMMIN

Malliltaan kaikki testilaitteet ovat A4-tasoskannereita.

Vaikka tasoskanneri on selkeä

laite, löytyy niidenkin tekniikasta eroja.

Useimmissa skannereissa on liikkuva

valonlähde, peilejä ja valoherkkä ccd-kenno.

Poikkeuksen tästä perusrakenteesta

muodostaa led-tekniikka. Siinä skannattavaa

dokumenttia valaisee led-rivistö ja

cmos-ilmaisinkenno liikkuu skannauksen

aikana valoyksikön mukana.

Ledejä ja cmos-tunnistinta käyttävä

skannerin lukupää on halvempi valmistaa

ja yleistynee sen vuoksi ainakin edullisissa

skannerimalleissa. Testilaitteista led-tekniikkaa

käyttävät Canonin Lide30-malli ja

Mustek. Nämä kaksi ovat myös malliltaan

sirompia ja niiden vain parin kolmen watin

tehontarve tyydyttyy usb-väylän kautta.

Ccd-tekniikkaankin pohjautuvien

skannereiden tehontarve jää noin 15–18

wattiin, mutta niille usb-väylän virransyöttö

ei enää riitä, vaan erillinen virtalähde

on tarpeen.

"Led-skanneri mahtuu

pieneen tilaan."

Pikkuskannerin sijoitus työympäristöön

on luonnollisesti isoa konetta helpompaa.

Pöytäpinta-alaa tarvitaan parin

A4-arkin verran ja yläpuolelle vaaditaan tilaa

kannen avausta varten. Kansi vaatii

pystyyn nostettuna helposti puolisen metriä

tilaa. Mustekilla ja HP ScanJet 4500c

-mallilla korkeussuunnan tilantarvetta vähentää

kannen saranointi leveämmältä sivulta.

Ratkaisu ei heikennä skannerin

normaalia käyttöä mitenkään.

Monen skannerin kannessa on

kiinteä diavalaisin. Kiinteä diakansi

kuuluu ScanJet 3570:een, Epson

Perfection 1660:een sekä Canon

5000F:ään. Erillisen irtovalaisimen

käyttöön on varauduttu ScanJet

4500:ssä. Umax Astra 4500:n Promallissa

4 x 5 tuuman laakadioille

sopiva diavalaisin tulee vakiovarusteena.

Microtek ScanMaker 8700:ssä

diojen ja muiden läpikuultavien dokumenttien

skannausalusta on rakennettu

isokokoisen skannerin sisälle ja sillä pystyy

lukemaan lähes A4-kokoisen alan.

PIKANÄPPÄIMILLÄ HELPOSTI

Pari vuotta sitten skannereihin ilmestyivät

ensimmäiset pikanäppäimet, joilla skannauksen

tiedostoon tai kopioinnin printterille

sai käynnistymään napin painalluksella.

Pikanäppäimet yleistyivät nopeasti

ja nyt, Microtekiä lukuun ottamatta, kai-

W W W . M I K R O P C . N E T MikroPC 1 / 2003 33

More magazines by this user
Similar magazines