Lataa ilmaiseksi Taidetta suunnitteluun - Taideteollinen korkeakoulu

ajattelen lukijaa kuvataiteilijana tai suunnittelijana, ja kuinka itse hahmotan
tilaa, tunnelmia ja merkityksiä ympärillämme. Muistelen lämpimästi emeritusprofessori
Jere Maulan arkkitehtiopiskelijoille välittämää tarinaa kiinalaisista
maalareista, jotka humaltuneina kastavat pitkät hiuksensa musteeseen
ja maalaavat sitten hiuksillaan. Ajatus villistä hiuksilla maalaamisesta
on ollut houkuttelevaa käydessäni kirjoittamaan. Pyydän lukijoilta samaa
kärsivällisyyttä kuin tätä työtä kanssani tehneiltä matkatovereilta, jotka ovat
joutuneet koulimaan kieltäni ja ajatteluani sekä vaatineet pysähtymään elämän
maalaamistanssissa.
Kieltä ja kuvaa ei mielestäni voikaan erottaa toisistaan. Myös työstäni
kasvaneet ja siihen takertuneet metaforat ovat visuaalisia ja tilallisia mielessä
kasvaneita esineitä ja paikkoja, joilla on omat tuoksunsa, tuntunsa ja
muuttuvat luonteensa. Silta-metafora on kasvanut kiinni Aurajokeen palatessani
yhä uudelleen sen äärelle sekä konkreettisesti että mielikuvissa.
Metafora itse työn tekemiselle on kasvanut Anu Tuomisen teoksesta Trasselisukka,
jossa Anu on purkanut kirjavaa villasukkaa ja eriväriset langat
on koottu kukin omiksi lankakerikseen. Mielessäni olen purkanut niin kaupunkisuunnittelun
kuin julkisen taiteenkin sukkia. Olen pohtinut, löytyisikö
näistä jotakin samankaltaista, toisiaan täydentävää tai yhteen sovittamatonta
sekä voisiko sukkia käyttää ehkä parina. Ajatus siitä, kuka sukkia
käyttää, on ollut tärkeä samoin kuin mielikuva paljaan jalan paljastumisesta
sukkia purettaessa.
Kolmas metaforani on laiva, joka on työn aikana saanut mielikuvissa
konkreettisen muodon, ja meri sen ympärillä on kasvanut rakkaaksi. Tutkimusmerellä
tuulee usein, mutta joinakin aamuina sumu hälvenee, kuten
työhuoneeni ikkunan alla Arabiassa Vanhankaupunginlahden yllä usein
tapahtui. Olen saanut purjehtia kauan tietäen, että satamassa minua odotetaan.
Olen saanut luvan matkata aavalle merelle. Olen saanut kallisarvoisen
mahdollisuuden kietoa yhteen ajatukseni ympäristöstä, taiteesta sekä
ympäristön suunnittelusta, sen vaalimisesta ja siinä elämisestä.
Unelmien ja taitojen yhdistäminen on ollut työmotivaationi lähde, enkä
halua luopua omasta taidetoiveestani siitä, että työn tulisi olla luovaa ja mielekästä.
Tavoitteeni on olla niiden asialla, jotka eivät tunne kaupunkisuunnittelun
ja julkisen taiteen yhteisiä käytäntöjä. Taiteilijoiden, joille käytännöt
eivät ole vielä tuttuja, sekä suunnittelijoiden, jotka törmäävät näihin haasteisiin,
mutta myös kaupunkilaisten, jotka lopulta tekevät kaupungit.
Tällaista matkaa ei voi tehdä yksin. Omistan työni sinulle Rasmus. Olet
varttunut pikkupojasta nuoreksi mieheksi matkani aikana. Kiitos, että olet
ollut mukanani. Kiitos lapsen uskosta ja seikkailunhalusta matkalla, sillä
olen saanut usein lainata vilpitöntä ja mietteliästä, joskus kujeilevaa katsettasi.
Olen kiitollinen kaikille rakkaille, teille, jotka olette tärkeimmät.
Kiitos, äiti ja isä, Erja, Virve ja Klaus perheinenne. Kiitos, puolisoni Lokki-