Parhaat maatalouskäytännöt Itämeren alueella [pdf, 9,5 mt] - MTK

mtk.fi

Parhaat maatalouskäytännöt Itämeren alueella [pdf, 9,5 mt] - MTK

Parhaat maatalouskäytännöt

Itämeren alueella


Ravinteiden käytön optimointi on kustannustehokas tapa parantaa tilan

tuottavuutta ja tuoda samalla muita hyötyjä tilalle sekä parantaa ympäristön

tilaa. Viljelijälle voi olla joskus hyvin haasteellista valita tilalle parhaiten

soveltuva toimintatapa ravinteiden käytössä. Neuvonnalla on tärkeä

asema parhaiden maatalouskäytäntöjen käytön edistämisessä.

Lue lisää hyvistä maatalouden käytännöistä,

menetelmistä sekä investoinneista osoitteessa

balticdeal.eu/measures

Baltic Deal on EU:n Itämeristrategian lippulaivahanke. Hankkeen rahoittajat ovat Itämeren ohjelma

2007–2013 ja NEFCO/NIB Baltic Sea Action Plan Trust Fund. Hankkeen budjetti on noin neljä miljoonaa

euroa. Hanke kestää vuodesta 2010 vuoteen 2013.

Yhteystiedot: Airi Kulmala ja Susanna Kaasinen, MTK

Puhelin: +358 400 755 454 (Airi), +358 20 413 2303, +358 40 128 1311 (Susanna)

S-posti: etunimi.sukunimi@mtk.fi, www.balticdeal.eu, www.facebook.com/balticdeal

Tuotanto: Baltic Deal 2012

Kuvat: Ester Sorri, Trons & Palm, Anders Wirström, Marek Krysztoforski, Daiga Vilkaste, Santa Pāvila

Piirrokset: Christina Jonsson. Graafinen suunnittelu: Karozz Grafisk Form

Käännökset ja editointi suomeksi: Airi Kulmala ja Susanna Kaasinen/MTK, Mia Grönberg/Seepia Design


Johdanto

NP

Typpi (N) ja fosfori (P) ovat elämälle

välttämättömiä alkuaineita.

Niitä tarvitaan kaikkialla solukoiden rakennus-

ja korjausaineena, toimintojen säätelyssä

sekä energian tuotannossa. Maatalousekosysteemeissä

viljelijöiden hyvin suunnittelema

ja toteuttama sekä taloudellisesti

järkevä ravinteiden käyttö on kestävän kehityksen

kannalta oleellista. Tässä yhteydessä

ei ole merkitystä, ovatko ravinteet peräisin

maan omista varastoista, lannoitevalmisteista

tai lannasta, taikka käytetäänkö niitä

ruoan, uusiutuvan energian tai kuidun tuotantoon

paikallisille tai maailman markkinoille.

Kestävässä maataloustuotannossa

ravinteita käytetään järkevästi.

Viljelijät etujoukoissa

Viljelijät Itämeren alueella tietävät hyvin,

että harkitsematon ravinnelähteiden käsittely

ja käyttö hukkaa tilan arvokkaita tuotantopanoksia.

He tietävät myös, että yhteikunta

odottaa heidän vähentävän ravinnevalumia

pinta- ja pohjavesiin, joista ravinteet

voivat lopulta päätyä Itämereen. Viljelijät

ottavat jatkuvasti käyttöön ravinteiden

käytön tehokkuutta parantavaa uutta teknologiaa

ja viljelykäytäntöjä samalla, kun tieto

asiasta lisääntyy. Investointitukia voidaan

hyödyntää kehittyneempien tekniikoiden

käyttöönoton edistämiseen.

Tiedon tärkeys

Neuvonta on keskeisessä asemassa uusien

menetelmien käyttöönottamisessa. Itämeren

alueella ammattitaitoiset neuvojat tapaavat

päivittäin viljelijöitä ja viljelijäryhmiä. Käytössään

olevan ajantasaisen tiedon avulla

neuvojat tekevät työtä maatalouden kestävän

kehityksen eteen.

Parhaat toimintatavat esille

Esittelytilat ovat yksi tapa levittää tietoa

parhaista maatalouskäytännöistä. Näiden

tilojen viljelijät toimivat malleina muille

viljelijöille, ja tiloilla pääsee tutustumaan,

miten menetelmät toimivat käytännössä.

Esittelytilat voivat saada tukea työhönsä

neuvojilta.

Tässä vihkosessa on esimerkkejä erilaisista

tuotantotavoista Baltic Deal -hankkeen

maissa. Nämä todellisiin tilanteisiin pohjautuvat

esimerkit kuvaavat menetelmiä, käytäntöjä

ja investointeja, jotka vähentävät

tilojen ravinnepäästöjä. Vihkosen lopussa

on luettelo Baltic Deal -hankkeen yli 100

esittelytilasta. Tiloilla esiteltävien menetelmien,

käytäntöjen sekä investointien määrä

on vielä tätäkin suurempi.

Mukavia lukuhetkiä, toivottavasti löydät

täältä vinkkejä myös omalle tilallesi!

BALTIC DEAL – PARHAAT MAATALOUSKÄYTÄNNÖT ITÄMEREN ALUEELLA 2012 3


Parhaat maatalouskäytännöt

Itämeren alueella

Ravinteiden käytön optimointi on kustannustehokas tapa parantaa tilan tuottavuutta ja tuoda

samalla muita hyötyjä tilalle sekä parantaa ympäristön tilaa. Viljelijälle voi olla joskus hyvin

haasteellista valita tilalle parhaiten soveltuva toimintatapa ravinteiden käytössä.

Itämeren

rehevöitymistilanne

Lähde: HELCOM (2010)

Hyvä

Huono

Keskisyvyys: 52 metriä

Tilavuus: 21 700 km 3

Pinta-ala: 415 200 km 2

Valuma-alue: 1 700 000 km 2

Valuma-alueen väkiluku: 85

miljoonaa

Valuma-alueelta tuleva keskim.

N-kuorma 2001-2006:

641 000 t/v

Valuma-alueelta tuleva keskim.

P-kuorma 2001-2006:

30 200 t/v

Typpi- ja fosforikuormitus on laskenut

huomattavasti 1970- ja 80-lukujen

vaihteen huippumääristä ja on

nyt alle vuoden 1960 tason.

Neuvojat auttavat viljelijää

Pätevät, erilaisia neuvonnan työkaluja hyödyntävät

maatalousneuvojat voivat tukea

viljelijää hyvien investointien, menetelmien

ja käytäntöjen valinnassa. Neuvonnassa

tulee ottaa huomioon tilan taloudellinen

tilanne sekä ympäristöolosuhteet.

Kuormitus laskusuunnassa

Itämeren rehevöityminen näkyy runsaina

leväkukintoina, monimuotoisuuden muutoksina,

kuolleina merenpohjan alueina sekä

pienentyneinä kalasaaliina.

Kehitys on menossa myönteiseen suuntaan.

Viimeisimmät Itämeren suojelukomission

(HELCOM) esittämät viralliset luvut

osoittavat ravinnekuormituksen selkeästi

laskeneen vuodesta 1990. Tietokonesimulaatioilla

ja käytännön tutkimuksella on

osoitettu, että laskusuunta alkoi jo vuosikymmen

aikaisemmin ja että nykyinenkuormitustaso

on alhaisempi kuin vuonna

1960.

Tähän on päästy tekemällä suuria investointeja

jätevedenpuhdistamoihin, poistamalla

useita teollisuuden pistekuormituslähteitä

sekä parantamalla maatalouden käytäntöjä.

Hiljattain julkaistussa ruotsalaisessa tutkimuksessa

havaittiin pienten vesistöjen

ravinnekuormituksen ja ravinnepitoisuuksien

olevan merkittävästi laskusuunnassa

Ruotsin maatalousvaltaisilla valuma-alueilla.

Tämä osoittaa selvästi, että tehdyt maa-

4

BALTIC DEAL – PARHAAT MAATALOUSKÄYTÄNNÖT ITÄMEREN ALUEELLA 2012


Rehevöityminen tarkoittaa kasvien

perustuotannon kasvua, mikä

johtuu lisääntyneestä ravinteiden

saatavuudesta. Typpeä ja fosforia

kulkeutuu vesiekosysteemeihin

esimerkiksi jätevesien sekä pelloilta

ja muualta maa-alueilta tulevien

valumavesien mukana.

talouden ympäristötoimet ja neuvonta ovat

olleet hyödyllisiä.

Ulkoisen kuormituksen lisäksi on muistettava

myös sisäinen kuormitus. Fosforikuormituslaskelmat

osoittavat, että Itämeren

sisäinen fosforikuormitus pohjasedimenteistä

on tällä hetkellä suurempaa kuin

valuma-alueelta tuleva kuormitus.

Vähemmän petokaloja – leväkukinta

lisääntyy

Itämeren sisäisen ekosysteemin toiminta

vaikuttaa merkittävästi meren ravinnekuormitukseen.

Kalakannan merkitystä ravintoketjun

lenkkinä on viime aikoina korostettu.

Hapen puute ja liikakalastus ovat merkittävästi

pienentäneet Itämeren turskakantaa,

minkä johdosta turskan saaliskalojen, silakan

ja kilohailin, kannat ovat lisääntyneet.

Tästä on edelleen seurauksena, että silakanja

kilohailin ravintona käyttämän eläinplanktonin

määrä vähenee, mutta kasviplanktonin

määrä kasvaa. Ketju johtaa

lopulta leväkukintoihin.

Menneisyys vaikuttaa nykyisyyteen

Itämeren nykyiseen rehevöitymistilaan

vaikuttavat myös vuosikymmeniä sitten

tapahtuneet ravinnepäästöt. Tämä vaikeuttaa

rehevöitymiseen liittyvää tutkimusta.

Tutkittaessa Itämeren nykyiseen tilaan

johtaneita tekijöitä on tarpeen tarkastella

myös aiemmin käytössä olleita käytäntöjä,

politiikkaa sekä tietämystä nykyisten rinnalla.

Lisäksi vuorovaikutus ihmisten aiheuttamien

ja luonnollisten muutosten välillä

on otettava huomioon.

Ravinnekuormitus lisääntyi jyrkästi toisen

maailmansodan jälkeen. Itämeren

kuormitushuippu osui vuoden 1980 paikkeille,

jonka jälkeen kuormitus on tasaisesti

laskenut.

Muutokset ovat hitaita

Korkea ravinnekuormitus yhdistettynä veden

pitkään viipymäaikaan johtaa siihen,

että Itämereen huuhtoutuneet ravinteet, erityisesti

fosfori, säilyvät siellä pitkän aikaa.

Veden kerrostuneisuus Itämeressä lisää

sen rehevöitymisherkkyyttä. Kerrostuneisuus

vaikeuttaa tai estää veden pystysuun-

taista sekoittumista ja samalla hapen kulkeutumista

pohjanläheiseen veteen.

Hapen vähetessä pohjasedimentin fosfori

vapautuu veteen ja luonnollinen typenpoisto

heikkenee. Näin ravinteet siirtyvät takaisin

veteen ja voivat kulkeutua pintakerrokseen

levien käyttöön. Tämä sisäinen kuormitus

voikin olla huomattavaa.

Pienenevä ravinnekuormitus

Summer algae

Leväbiomassa kesällä

Ravinnekuormitus

Nutrient load

9

8

7

6

5

4

3

2

1

0

Vuosi Year 1900 1920 1940 1960 1980 2000

80

70

60

50

40

30

20

10

0

Lähde: Bo Gustafsson, Baltic Nest Institute (2010)

Rehevöitymiseen vaikuttavat

mm.

• tuulet ja merivirrat

• sadanta

• Itämeren ja sen pohjasedimentin

suuri fosforimäärä (sisäinen

kuormitus)

• Pohjanmereltä tuleva uusi

happipitoinen ja suolainen vesi

• ilmastoon liittyvät lämpötila- ja

sadantamuutokset

• veden kerrostuneisuus

Itämerellä.

Maatalouden ravinnekuormituksen

vähentäminen

Ravinnekuormituksen vähentäminen

laajoilta, ominaisuuksiltaan

vaihtelevilta ja säätekijöille alttiina

olevilta peltoalueilta on haasteellisempaa

kuin leikata päästöjä pistekuormituslähteistä,

joissa on

kuormituksen säätelymahdollisuus.

Maataloudessa tehty ympäristötoimenpide,

kuten kerääjäkasvien

käyttö tai fosforilannoituksen vähentäminen,

saattaa näkyä vasta

vuosikymmenien viiveellä vesistökuormituksen

pienenemisessä ja

lopulta Itämeren tilan paranemisessa.

BALTIC DEAL – PARHAAT MAATALOUSKÄYTÄNNÖT ITÄMEREN ALUEELLA 2012 5


Vilja- ja sokerijuurikastila

Suojavyöhyke

Fosforipato

Nurmet

Kerääjäkasvit

Ravinnetaselaskelmat

Suojavyöhyke

Maanäytteet

Tilan pinta-ala: 70 ha

Päätuotanto: Sokerijuurikas,

viljat

Viljelykierto: sokerijuurikas,

kevätvilja, apila, syysvilja

Maalaji: savimaat

6

BALTIC DEAL – PARHAAT MAATALOUSKÄYTÄNNÖT ITÄMEREN ALUEELLA 2012


Neuvoja apuna viljelyn suunnittelussa

Viljelykäytäntöjä parantamalla sekä parasta saatavilla olevaa teknologiaa hyödyntämällä viljelijä voi vähentää

tilan ravinnepäästöjä ja samalla säästää rahaa. Ympäristöasioihin perehtynyt maatalousneuvoja auttaa

viljelijää valitsemaan tehokkaat menetelmät käyttöön.

Tilan ravinnetase

Ravinnetase kuvaa viljelijälle tilan ravinteiden

käytön tehokkuutta. Taseen avulla voidaan

esimerkiksi laskea, mikä osuus ravinteista

on päätynyt satoon. Hyödyntämättömät

ravinteet ovat joko huuhtoutuneet, haihtuneet

ilmaan tai pidättyneet maahan.

Tilan ravinnevirtoja kuvaava tase lasketaan

vuosittain. Kasvinviljelytilan taseeseen

vaikuttaa suuresti saadun sadon määrä. Jos

taseet ovat vuosi vuodelta selvästi ylijäämäisiä,

on syytä pohtia, mitkä tekijät ovat tähän

syynä. Tehoton ravinteiden hyödyntäminen

on viljelijälle myös taloudellinen tappio.

Laskelmat ohjaavat toimintaa

Ravinnetaselaskelma voi osoittaa, että tilalla

on käytetty 148 kg N/ha ja poistettu vastaavasti

95 kg. Tämä tarkoittaa, että maassa

voi edelleen olla jäljellä huuhtoutumiselle ja

muille häviöille altista typpeä 53 kg/ha.

Vastaavasti tase voi osoittaa, että hehtaaria

kohti on käytetty 22 kg fosforia ja kasvit ovat

ottaneet siitä 19 kg. Tällöin 3 kg P/ha on edelleen

maassa huuhtoutumiselle alttiina. Ravinteita

on myös voitu menettää jo aiemmin

kasvukaudella.

Ravinnetasetulosten perusteella neuvoja

auttaa viljelijää tarkentamaan lannoitusta

lähemmäs kasvien ravinteiden tarvetta. Myös

maan mm. fosforiluokka, pH ja maalaji otetaan

huomioon lannoitusmääriä laskettaessa.

Maanäytteet

Neuvojan ohjeistamana viljelijä päättää

ottaa maanäytteitä, jotka kertovat maan

ominaisuuksista ja ravinnetilasta. Analyysitulokset

auttavat myös ravinnetaseiden

tulkinnassa.

Maanäytteistä määritetään ensisijassa

maan ravinnepitoisuuksia ja happamuus.

Tieto on tärkeä, jotta voidaan varmistaa

kasvien tasapainoinen lannoitus. Minkä

tahansa ravinteen puute haittaa kasvua,

jolloin myös esimerkiksi typen häviöiden

riski voi kasvaa.

Kasviravinteiden käyttökelpoisuus riippuu

maan happamuudesta. Yleisesti ottaen

ravinteet ovat kasveille käyttökelpoisimpia

pH:n ollessa 6 - 7. Sopiva pH-taso edistää

kasvien ravitsemusta myös juurten paremman

kasvun, lisääntyneen mikrobiaktiivisuuden

sekä parempien maan fysikaalisten

ominaisuuksien kautta.

Suojavyöhykkeet

Viljelijä on perustanut pienten vesiuomien

varsille suojavyöhykkeitä. Niiden päätehtävä

on ehkäistä eroosiota sekä hiukkasten ja

fosforin huuhtoutumista vesistöihin. Suojavyöhykesuositukset

vaihtelevat maittain.

”Normaali” suojavyöhyke vesistön varrella

on 6 - 20 metriä leveä.

Monivuotisen, lannoittamattoman kasvuston

perustaminen vesistön varrelle ehkäisee

paitsi ravinteiden myös torjuntaaineiden

huuhtoutumista vesistöihin.

Fosforipato

Tilan fosforin käyttö on optimoitu hyvällä

lannoitussuunnittelulla. Viljelijä on myös

tehnyt ojaan fosforipadon, joka vähentää

fosforin kulkeutumista kauemmaksi vesistöihin.

Pato hidastaa veden virtausta, jolloin

vedessä olevat maapartikkelit laskeutuvat

padotun altaan pohjalle.

Fosforipato on ”pieni kosteikko”. Se voidaan

myös yhdistää ojasuodattimiin. Fosforipato

voi mittausten mukaan pidättää 23 -

42 % valumaveden fosforista.

Porttitaseen laskenta

Porttitase = Tilalle tulevat ravinteet –

Tilalta lähtevät ravinteet

Tilalle tulee ravinteita hankittujen lannoitteiden,

siementen, rehujen ja eläinten

mukana sekä biologisessa typensidonnassa

ja ilmalaskeumana. Tilalta

poistuu ravinteita maidon, lihan, munien,

kasvikunnan tuotteiden, lannan ja

myytyjen eläinten mukana.

Ravinteiden huuhtoutuminen

Maasta huuhtoutuu aina typpeä ja fosforia

olkoon kyse sitten vehnäpellosta,

metsästä tai kukkivasta niitystä. Ravinteiden

huuhtoutumisriski kasvaa, jos

maahan lisätään enemmän ravinteita

kuin kasvit tarvitsevat. Huuhtoutumisriskiin

vaikuttavat lisäksi maaperän

olosuhteet ja säätekijät.

Salaojien tai pintavalunnan kautta vesistöihin

huuhtoutuvat ravinteet päätyvät

lopulta Itämereen.

BALTIC DEAL – PARHAAT MAATALOUSKÄYTÄNNÖT ITÄMEREN ALUEELLA 2012 7


Lypsykarja- ja viljatila

Hyvä maan rakenne

Viljelykierto

Kelluva kuorettuma

Viljelty nurmi

Lanta-analyysi

Parantunut

sisäilman laatu

Letkulevitys

Yhteistyö

naapureiden kanssa

Tilan pinta-ala: 300 ha

Päätuotanto: Maito, viljat

Eläimet: 200 lypsylehmää

Viljelykierto: nurmi, viljat

Maalaji: Savimaat

8

Kerääjäkasvit

BALTIC DEAL – PARHAAT MAATALOUSKÄYTÄNNÖT ITÄMEREN ALUEELLA 2012


Ravinteet tarkasti käyttöön

Viljelijän haasteena on hyödyntää lanta nykyistä tehokkaammin. Tilalla on juuri siirrytty kuivalannasta

lietelantaan. Ajan ja työn säästämiseksi tilalle on myös hankittu lypsyrobotti rakenteilla

olevaan uuteen navettaan.

Lietelannan sijoittaminen peltoon

Jotkut viljelijät ovat investoineet sijoittavaan

lietteen levityskalustoon. Tällöin

ammoniakin haihtuminen voi olla vielä

pienempää kuin letkulevitintä käyttäen.

Myös hajuhaitat pienenevät. Lannan sijoitus

nurmeen voi vahingoittaa jonkin

verran kasvien juuria, mutta toisaalta injektoinnilla

vältetään hygieniaan liittyviä

ongelmia.

Kuorettuma vähentää päästöjä

Liete varastoidaan säilössä, jossa lietteen

pinnalle muodostuu kuorettuma. Kuorettuman

hyödyntäminen on viljelijälle halpaa

verrattuna kiinteän katon rakentamiseen.

Kuorettuma syntyy lähes itsestään, ja muodostumista

voidaan tehostaa turvetta lisäämällä.

Ilman kattamista 10 % lietteen kokonaistypestä

voi haihtua ilmaan ammoniakkina.

Ammoniakki happamoittaa ja rehevöittää

ympäristöä. Kiinteää kattoa käyttäen kaasumaiset

päästöt olisivat vielä pienemmät.

Lanta-analyysi

Viljelijä ottaa joka kasvukausi lietteestä

näytteen sen ravinnepitoisuuden selvittämiseksi.

Lannoitussuunnitelma

Lannoitussuunnitelman avulla viljelijä pystyy

tarkentamaan lannoitteiden käyttöä

lohkokohtaisesti. Tämä auttaa viljelijää

pienentämään ravinteiden huuhtoutumisriskiä.

Suunnitelmassa otetaan huomioon maalaji,

maan kasvukunto, maassa ennestään

olevat ravinteet ja happamuus sekä kaltevuus,

sääolot, viljelykierto ja satotavoite.

Lietteenlevitys

Letkulevitys vähentää kaasumaisia typen

häviöitä verrattuna hajalevitykseen. Tämä

parantaa myös viljojen ravinteiden käyttöä.

Lannoituksessa pyritään antamaan kasveille

oikea määrä ravinteita oikeaan aikaan.

Naudan lietelanta tulee hyödynnettyä

tehokkaimmin, mikäli se levitetään keväällä.

Tällöin noin 70 % kasveille käyttökelpoisesta

typestä voidaan hyödyntää. Muokkaus

levityksen jälkeen tehostaa typen hyödyntämistä.

Lietteen ja sen suuren kaliummäärän

hyödyntäminen lyhytikäisten nurmien lannoituksessa

kiinnostaa monia tiloja. Kevätlevitys

sopii tähän paljon paremmin kuin

kesä- tai syyslevitys.

Kesällä lämpötila on tavallisesti liian

korkea (kaasumaiset typen häviöt), ja on

tärkeää valita levitykseen mahdollisuuksien

mukaan pilvinen tai jopa vähän sateinen

päivä. Syyslevitys lisää ravinteiden huuhtoutumisriskiä

talvella.

Viljelijä on investoinut lantavarastoon,

johon mahtuu koko vuoden lanta. Tällöin

viljelijä voi luopua kokonaan lannan syyslevityksestä.

Navetan parantunut sisäilma

Lannasta haihtuu ammoniakkia, kun se

joutuu kosketuksiin ilman kanssa. Uusia

tiloja rakennettaessa tulisikin minimoida

pinta-ala, jolla lantaa käsitellään etenkin,

jos käytössä ei ole automaattista lannanpoistoa.

Pienempi ala vähentää ammoniakkipäästöjä.

Tilan uudessa navetassa myös lämpötila

on vanhaa alhaisempi ammoniakin haihtumisen

vähentämiseksi. Karja sietää ihmistä

viileämpää lämpötilaa.

Turpeen käyttö kuivikepohjissa vähentää

myös ammoniakkihäviötä samoin kuin

silputtu olki pitkän oljen sijasta.

Kerääjäkasvit

Kerääjäkasvit ovat nopeakasvuisia kasveja,

jotka kasvavat yhdessä satokasvin kanssa tai

niiden välikasvina. Kerääjäkasvit ottavat

maasta ravinteita pääkasvin sadonkorjuun

jälkeen sekä vähentävät pintavaluntaa ja

eroosiota. Kerääjäkasvit voidaan muokata

maahan syksyllä, mutta on parempi, jos kerääjäkasvit

säilytetään aina seuraavan kasvin

kylvöön asti.

Lietteen sijoituksessa maahan vedetään

vako, jonne liete syötetään ja vako suljetaan.

Tämä vähentää sekä ravinteiden

huuhtoutumis- että kaasumaisten häviöiden

riskiä. Injektoinnissa lietteen ravinteet

sijoitetaan maakerrokseen, jossa ne

ovat heti kasvien käytettävissä toisin kuin

pintalevitystä käytettäessä.

Kerääjäkasvit

Sopivan kerääjäkasvin valintaan vaikuttavat

mm.

• sääolot

• maalaji

• viljelykierto

• kerääjäkasvin kasvunopeus

• kerääjäkasvilla tavoiteltava hyöty.

Esimerkkejä kerääjäkasveista ovat mm.

raiheinä, apilat, valko- ja keltasinappi

sekä öljyretikka.

BALTIC DEAL – PARHAAT MAATALOUSKÄYTÄNNÖT ITÄMEREN ALUEELLA 2012 9


Luomukarjatila

Laidunnurmet

Lisääntynyt

luonnon

monimuotoisuus

Kosteikon

rakentaminen

Viljelykierto

Kasvipeitteisyys

Luonnonlaidun

Ruokinnan

suunnittelu

Pohjapadot

Lantala

Kerääjäkasvit

Suojavyöhyke

Tilan pinta-ala: 200 ha viljaa,

nurmia sekä luonnonlaitumia

Päätuotanto: naudanliha

Eläimet: naudat, lampaat

Viljelykierto: kaura nurmen

suojaviljana, heinä-apilanurmi

(3 v.), syysvehnä, palkokasvi

Maalaji: runsasmultaiset kivennäismaat

10

BALTIC DEAL – PARHAAT MAATALOUSKÄYTÄNNÖT ITÄMEREN ALUEELLA 2012

Nurmi


Viljelijä yhteistyössä luonnon kanssa

Kosteikot ovat yksi luonnon ekosysteemipalveluista, joita viljelijä voi hyödyntää tilallaan. Viljelijä voi

säästää vähentämällä väkirehujen käyttöä, kun laidunkausi on parhaimmillaan. Samalla ympäristökuormitus

vähenee.

Laidunnurmet

Jos laidunala on rajallinen, laiduntaminen

kaistoittain on tehokasta, mutta vaatii paljon

työtä. Laitumet, joilta lehmät saavat pääosan

ravinnontarpeestaan, ovat myös hyvä

tapa hyödyntää lannan ravinteita.

Laitumelle jäävät lannan ravinteet korvaavat

kasvien ottamia ravinteita. Ravinteiden

huuhtoutumisen riski kasvaa, jos laidunala

on pieni suhteessa eläinten määrään

Tiloilla, joilla ei ole riittävästi laitumia ja

laidunruokinta muodostaa pienemmän osan

ruokinnasta, lehmiä voidaan pitää sisällä

muutama tunti kauemmin lypsyn ja ruokinnan

yhteydessä. Tällöin lannasta jää suurempi

osa navettaan ja vastaavasti suora

lannoitusvaikutus laitumilla pienemmäksi.

Terveet ja tyytyväiset eläimet tuottavat

hyvin ja lopullinen ympäristövaikutus jää

pienemmäksi.

Kuivalannan käsittely

Lannasta aiheutuvia typen ja fosforin häviöitä

voidaan välttää mitoittamalla levitysmäärä

kasvien ravinnetarpeen mukaan.

Myös levitysaika on valittava huolellisesti

ottaen huomioon toiminnan aiheuttamat

rajoitteet. Esimerkiksi lannan levitys varhain

syksyllä nurmelle, joka kynnetään, on

riskialtista ravinteiden huuhtoutumisen

kannalta. Suuria päästöjä voi aiheutua,

vaikka pellolle kylvettäisiin syysvilja.

Ammoniakkihäviöiden välttämiseksi lanta

tulee mullata nopeasti maahan levityksen

jälkeen. Paras levityssää on pilvinen ja jopa

vähän sateinen, mutta vähätuulinen.

Monipuolinen viljelykierto ja kesanto

Tilan monipuolinen viljelykierto koostuu

palkokasveista, viljoista ja nurmista. Tällä

tavoin maan rakenne pysyy hyvässä kunnossa,

ja riski ravinteiden huuhtoutumiseen

pienenee. Usean viljelykasvin kierto vähentää

myös kasvitauti- ja tuholaispainetta.

Tila yrittää välttää avokesannointia, koska

ravinnehuuhtoumariski on silloin suuri. Joskus

kesannointi on kuitenkin tarpeellista

rikkakasvien torjumiseksi. Aika, jolloin maa

on paljaana, pyritään kuitenkin pitämään

mahdollisimman lyhyenä. Esimerkiksi kerääjäkasvi

tai syysvilja kylvetään pellolle pian

kesannon jälkeen.

Kosteikko pidättää ravinteita

Jotta kosteikko pidättäisi hyvin ravinteita,

sen tulee olla riittävän suuri suhteessa valuma-alueeseen.

Vesi kosteikkoon tulee ojaa

myöten.

Kosteikkoon johtavaan ojaan on rakennettu

pohjapatoketju. Se hidastaa veden

kulkua, jolloin maahiukkasilla on enemmän

aikaa painua ojan pohjaan.

Kosteikon hyötyjä ovat:

• ravinteiden huuhtoutumisen väheneminen

• luonnon monimuotoisuuden lisääntyminen

• maiseman monipuolistuminen

• virkistyskäyttö

• kasteluvesivarasto

• tulvan torjunta.

Kosteikon rakentaminen

Kosteikko rakennetaan suhteellisen matalaksi,

koska tällöin ravinteiden pidätys on

tehokkainta ja samalla luonnon monimuotoisuushyödyt

ovat suurimmat.

Rakentamiskustannukset riippuvat kosteikon

koosta, rakenteesta ja paikasta. Suurin

osa kustannuksista kertyy kaivusta,

kasvien istutuksesta ja hoidosta.

Kasvit levittäytyvät kosteikkoalueelle

itsestäänkin, mutta viljelijä voi nopeuttaa

prosessia istuttamalla tai kylvämällä kasveja.

Kasvit ovat tärkeitä kosteikon typenpoistolle.

Kosteikot vähentävät ravinnekuormitusta

Ruotsalaisessa tutkimuksessa arvioitiin

kosteikon ravinteiden pidätyskykyä vesinäyttein

ja mallintamalla. Tutkimuksen

kohteena olleet 50 kosteikkoa pidättivät

vuodessa keskimäärin 59 - 105 kg typpeä

ja 1,7 - 5,3 kg fosforia kosteikkohehtaaria

kohti.

Kosteikkojen välillä oli kuitenkin suuria

eroja. Paras tulos saavutettiin, kun kosteikko

oli varta vasten rakennettu ravinteiden

pidättämiseksi.

Suomalaisessa tutkimuksessa verrattiin

yhden luonnon ja kahden rakennetun

kosteikon kykyä pidättää ravinteita mittauksin

ja mallintaen. Kokonaistyppikuormitus

väheni -8 - 38 % ja kokonaisfosforikuormitus

-6 - 67 %. Rakennettu

kosteikko, jossa veden viipymä oli suurin,

toimi parhaiten. Se pidätti vuosittain

noin 25 kg kokonaisfosforia ja 300 kg

kokonaistyppeä hehtaaria kohti. Tutkimus

osoittaa, että kosteikon koolla on

tärkeä merkitys kuormituksen vähentämisessä.

BALTIC DEAL – PARHAAT MAATALOUSKÄYTÄNNÖT ITÄMEREN ALUEELLA 2012 11


Sikatila

Letkulevitys

Lietteen

happamoittaminen

Biokaasuntuotanto

Katettu lietesäiliö

Lietteen

separointi

Lietteenjäähdytys

Ruokinnan

suunnittelu

Lannoitussuunnitelma

Parantunut

sisäilman laatu

Suojavyöhyke

Tilan koko: 400 ha

Päätuotanto: porsaat, sianliha

Eläimet: 1 200 emakkoa,

33 600 porsasta, 4 000 lihasikaa

Viljelykierto: syysohra, syysrapsi,

syysvehnä ja kevätohra

Maalaji: hiuemaat

12

BALTIC DEAL – PARHAAT MAATALOUSKÄYTÄNNÖT ITÄMEREN ALUEELLA 2012


Lannankäsittely kehittyy koko ajan

Sikatiloille on tarjolle monia toimenpiteitä, joilla voidaan vähentää ravinteiden huuhtoutumista

tilatasolla. Maatalousneuvoja auttaa viljelijää viljely- ja lannoitussuunnitelman laatimisessa.

Lietteen separointi

Separoimalla 100 kg lietettä syntyy noin

5 kg kuivajaetta, jossa on 25 - 35 %

kuiva-ainetta sekä noin 20 % lietteen

typestä ja 80 % fosforista. 95 kg nestejaetta

sisältää 1 % kuiva-ainetta sekä

noin 80 % lietteen typestä ja 20 % fosforista.

Lannoitussuunnitelma

Suunnitelmalla tähdätään mahdollisimman

suureen tuottoon ja laadukkaaseen satoon sekä

samalla pitämään haitalliset ympäristövaikutukset

mahdollisimman pieninä. Viljeltävät

kasvit vaikuttavat sopivan strategian valintaan.

Viljelijä ja neuvoja laskevat yhdessä eri kasvien

tarvitsemia ravinnemääriä. Esimerkiksi

syysrapsi hyödyntää lannan fosforin ja kaliumin

tehokkaimmin. Viljavuusanalyysin tulokset

on huomioitava lannoituksen suunnittelussa,

sillä lanta sopii hyvin lannoitteeksi

lohkoille, joiden fosforin ja kaliumin pitoisuudet

ovat alhaiset.

Lietteen separointi

Lietteen separoinnilla hallitaan eläintuotannossa

syntyvää fosforin ylijäämää. Virtsa ja sonta

sekoittuvat tuotantorakennuksessa lietteeksi.

Lietteen separoinnissa neste- ja kuivajae erotellaan

uudelleen toisistaan. Suurin osa typestä

siirtyy nestejakeeseen ja fosfori kuivajakeeseen.

Kuivajae hyödynnetään tilan omalla tai lähiseudun

biokaasulaitoksella energiantuotannossa.

Myös kasvinviljelytilat voivat vastaanottaa

kuivajaetta lannoitteeksi.

Nestejae levitetään pellolle letkulevittimellä

tai injektoidaan maahan.

Lietteen jäähdytys

Viljelijä on asennuttanut lietteen jäähdytysjärjestelmän.

Lietteestä kerätyllä lämmöllä

lämmitetään pikkuporsaiden tiloja ja asuinrakennusta.

Jäähdytysjärjestelmä vähentää

myös kaasumaisia ammoniakkipäästöjä.

Katettu lietesäiliö

Liete varastoidaan säiliöön, jossa on tiivis

PVC-katto. Tämä vähentää kaasujen haihtumista.

Katto estää myös sadeveden pääsyn

säiliöön ja vähentää hajuhaittoja.

Lietteen happamoittaminen

Viljelijä vähentää lietteen typen haihtumista

ammoniakkina tuotantorakennuksissa ja

pintalevityksessä alentamalla lietteen pHarvoa

happokäsittelyn avulla. Happamoittamiseen

käytetään rikkihappoa (96 %

H 2

SO 4

).

Rikkihappoa annostellaan esivarastosäiliössä

noin 5 kiloa lietetonnia kohti. Tavoitteena

on alentaa lietteen pH reilusta 7:stä

6:een. Ammoniakin haihtuminen on hyvin

vähäistä, kun lietteen pH on 6,0. Happamoittaminen

ei kuitenkaan vähennä lietteen

hajuhaittoja.

Biokaasulaitos

Tilalla on pieni biokaasulaitos, joka tuottaa

sähköä ja lämpöä tuotantorakennuksiin sekä

energiaa lietteen jäähdyttämiseen. Osa

tuotetusta sähköstä myydään naapureille.

Ruokinnan optimointi

Tilan sikojen ruokinta perustuu ruokintasuunnitelmaan,

jotta siat saisivat juuri oikean

määrän tarvitsemiaan ravinteita. Lannan

typpipitoisuutta voidaan vähentää

optimoimalla rehun proteiinipitoisuutta.

Fytaasia voidaan lisätä rehuun vähentämään

lannan fosforipitoisuutta.

Ruokintaan käytetään myös tilan omaa

viljaa. Viljelijä on hyvin tarkka rehusta - koska

se korjataan, kuinka se kuivataan ja varastoidaan.

Laadukas itse tuotettu rehu vähentää

sikojen täydennysrehujen tarvetta. Tästä hyötyy

sekä ympäristö että tilan talous.

Biokaasun tuotanto

Biokaasua tuotetaan anaerobisissa

oloissa biokaasulaitoksella esimerkiksi

lannasta tai kasvimateriaalista. Kaasu

käytetään energianlähteenä, ja jäljelle

jäänyt materiaali voidaan usein kierrättää

kasvintuotannon lannoitteeksi.

Ravinteita voidaan siirtää tiloilta, joilla

on ravinteiden ylijäämää, tiloille, jotka

tarvitsevat ravinteita. Näin riski ravinteiden

huuhtoutumiseen pienenee. Biokaasuprosessi

muuttaa myös ravinteiden

liukoisuutta.

Tanskalaiset laskentamallit osoittavat,

että vuoden aikana typen huuhtoutuminen

voi pienentyä 3 kg/ha, kun levitetään

biokaasulaitoksessa mädätettyä

lietettä (80 - 140 kg kokonaistyppeä)

käsittelemättömän sijaan ja samalla

muuta typpilannoitusta vähennetään

mädätetyn lietteen mukana tulevan

epäorgaanisen typpilisän verran.

Selitys tähän on, että iso osa lietteen

kiintoaineessa olevasta typestä muuttuu

kasveille käyttökelpoiseen muotoon

vasta syksyllä. Jos pellolla ei silloin ole

kasvustoa, on typen huuhtoutumisen

riski suuri.

BALTIC DEAL – PARHAAT MAATALOUSKÄYTÄNNÖT ITÄMEREN ALUEELLA 2012 13


Kana- ja viljatila

Yhteistyö

valuma-alueella

Fosforipato

Kalkitus

Täsmäviljely

Lantala

Kerääjäkasvit

Lannoitussuunnitelma

Tilan pinta-ala: 450 ha

Päätuotanto: viljat, kananmunat

Eläimet: 54 000 munivaa

kanaa

Viljelykierto: syysrapsi, syysvehnä,

kaura, ohra, herne, syysvehnä,

kesanto

Maalaji: savimaat

14

BALTIC DEAL – PARHAAT MAATALOUSKÄYTÄNNÖT ITÄMEREN ALUEELLA 2012


Vanhat ja uudet tekniikat rinnan käytössä

Yhdistämällä uusia ja perinteisiä tekniikoita tämä tavanomaista tuotantoa harjoittava suuri tila on onnistunut

puolittamaan typen huuhtoutumisen vesistöihin. Tilalla on hyvät tilat viljankäsittelyyn sekä

oman kananrehun valmistukseen.

Kevätmuokkaus

Monelle tilalle sopiva kevätmuokkaus on

yksinkertainen ja toimiva menetelmä huuhtoutumisen

vähentämiseksi. Muokkaus

edistää maan lämpenemistä, mikä voi nopeuttaa

itämistä ja kasvua. Lannan lannoitusvaikutus

voi olla parempi, kun lanta

levitetään varhain keväällä ja muokataan

välittömästi maahan. Typen huuhtoutuminen

voi vähentyä jopa 25 prosenttia siirryttäessä

kevätmuokkaukseen.

Kevätmuokkaus ei kuitenkaan sovellu

hyvin raskaille savimaille. Näiltä mailta

typen huuhtoutuminen on kuitenkin luonnostaan

vähäisempää kuin keveämmiltä

maalajeilta.

Täsmäviljely

Tila on investoinut N-sensoriin, joka kertoo

kasvin tarvitseman typen määrän ja mahdollistaa

lannoituksen täsmentämisen tarpeen ja

säädösten mukaan. Tämä auttaa vähentämään

haitallisia ympäristövaikutuksia ja parantamaan

tilan taloudellista tulosta.

N-sensori on yksi täsmäviljelyn apuvälineistä.

Traktorin liikkuessa lannoitettavassa kasvustossa

traktoriin kiinnitetty N-sensori määrittää

kasvin tarvitseman typen määrän mittaamalla

kasvista heijastuvaa valoa.

Yhteistyötä valuma-alueella

Taatakseen hyvän veden laadun ja turvallisen

juomaveden saannin lähialueen viljelijät

ovat muodostaneet valuma-alueelle suojeluryhmän.

He järjestävät yhteistapaamisia, joissa he

asiantuntijoiden avustuksella keskustelevat

mahdollisista parannustarpeista. He ovat

yhdessä vähentäneet fosforin huuhtoutumista

esimerkiksi maan muokkausta kehittämällä,

ojia perkaamalla ja peltojen muuta

kuivatusta parantamalla. Toimiva ojitus luo

maaprofiiliin hapen ja veden välille tasapainon,

joka lisää maan viljavuutta. Kun pellon

kosteusolot ovat kasville sopivat, kasvin

juuret ottavat ravinteita paremmin, mikä

vähentää ravinteiden huuhtoutumisriskiä.

Kalkitus

Viljelijä kalkitsee peltoja maan happamuuden

vähentämiseksi sekä rakenteen ja biologisen

aktiivisuuden parantamiseksi. Kalkin

kalsium parantaa savimaiden murustumista,

ja edelleen maan rakennetta ja veden läpäisykykyä.

Muita kalkituksen hyötyjä ovat esimerkiksi

lierojen määrän lisääntyminen, sillä

ne menestyvät parhaiten neutraalissa maassa.

Kalkitus myös parantaa ravinteiden

käyttökelpoisuutta, sillä suurin osa ravinteista

on parhaiten kasvien käytettävissä,

kun pH on noin 6,5.

Kalkitustarve ja tarvittava kalkkimäärä

riippuvat maalajista, maan orgaanisen aineksen

määrästä, pH:sta ja kasvilajista.

Kalkituksen tulisi aina perustua tuoreeseen

viljavuusanalyysiin.

Maan luontainen happamuus on erilainen

esimerkiksi savi- ja turvemailla. Turvemailla

on paljon H + -ioneita verrattuna muihin

maalajeihin. Turvemailla tarvitaan 25 tonnia

karbonaattia per hehtaari nostamaan

pH:ta yhdellä yksiköllä, kun karkeilla kivennäismailla

tähän riittää 7,5 tonnia. Maan

savespitoisuudella on myös vaikutusta. Mitä

enemmän savea on, sitä enemmän karbonaattia

tarvitaan vähentämään maan happamuutta.

Jotkut kasvilajit kuten ohra ja sokerijuurikas

ovat herkkiä maan happamuudelle, kun

taas toiset kuten kaura kestävät happamuutta

paremmin.

N-sensorin hyödyt

Käytännön kokemus osoittaa, että N-

sensori voi nostaa satotasoa jopa 10 %

perinteisiin viljelymenetelmiin verrattuna

lisäten samalla tilan tuottoa ja vähentäen

ympäristövaikutuksia.

Taloudellinen hyöty tarkennetusta typpilannoituksesta

sensoria apuna käyttäen

on 50 - 100 €/ha viljoilla ja noin

80 €/ha syysrapsilla.

Rakennekalkitus

Rakennekalkitus on uusi menetelmä,

jota testataan Ruotsissa. Poltettua

kalkkia (CaO) tai sammutettua kalkkia

(Ca(OH) 2

) levitetään savimaille ja muokataan

maahan pian levityksen jälkeen.

Tarkoituksena on parantaa maan rakennetta

ja vähentää fosforin huuhtoutumista.

Poltetussa tai sammutetussa

kalkissa on enemmän kalsium-ioneja

kuin esimerkiksi kalkkikivessä, jota käytetään

“perinteisessä” kalkituksessa.

Tästä syystä sama vaikutus maan rakenteeseen

saavutetaan voimakkaammin

ja nopeammin. Rakennekalkin levitykseen

soveltuun normaali kalkinlevityskalusto.

BALTIC DEAL – PARHAAT MAATALOUSKÄYTÄNNÖT ITÄMEREN ALUEELLA 2012 15


Lypsykarjatila

Viljelty nurmi

Letkulevitys

Suojavyöhyke

Rehun

varastointi

Lannoitussuunnitelma

Kelluva

kuorettuma

Rehuntuotanto

Tilan pinta-ala: 50 ha

Päätuotanto: maito, karjan

rehu

Eläimet: 50 lehmää

Viljelykierto: viljat, nurmi

Maalaji: savimaat

16

BALTIC DEAL – PARHAAT MAATALOUSKÄYTÄNNÖT ITÄMEREN ALUEELLA 2012


Tasapainoinen ruokinta ehkäisee

ravinnepäästöjä

Lietesäiliö on peitetty kelluvalla katteella kaasumaisten päästöjen vähentämiseksi. Ammoniakkipäästöjä voidaan vähentää

myös lietteen letkulevityksellä. Letkulevitys vähentää typen haihtumista, jolloin ravinteiden hyödyntäminen paranee

hajalevitykseen verrattuna. Lähekkäiset tilat voivat ostaa levittimen yhdessä säästääkseen kustannuksissa.

Ruokintasuunnitelma

Lypsylehmien rehun raakavalkuaispitoisuus

vaikuttaa lietteen ja erityisesti virtsan typpipitoisuuteen.

Valkuaisruokintaa voidaan

kuitenkin vähentää vain tilanteissa, joissa

eläimet ovat saaneet valkuaista yli tarpeen,

sillä rehun valkuaisen määrällä on vaikutusta

myös maidon tuotantoon.

Laitumien hyvä kunto ja sato varmistetaan

kasvien tarpeen mukaisella lannoituksella.

Laidunrehun määrää voidaan maksimoida

pitämällä kierrossa useita laitumia.

Tällä voidaan varmistaa nurmen tarkka

syöttö ilman suuria tallaustappioita.

Viljellyt nurmet

Jotta viljelijä saisi hyvän nurmisadon, hän

hoitaa nurmia hyvin sekä uusii niitä säännöllisesti.

Nurmi päätetään kyntämällä,

jonka jälkeen lohkolle kylvetään viljaa.

Tämän jälkeen vuorossa on jälleen nurmi.

Ravinteiden huuhtoutuminen nurmilta on

yleensä pientä, mutta jos pelto viettää jyrkästi,

riski ravinteiden huuhtoutumiseen

pintavalunnan mukana kasvaa. Yleensä

huuhtoutumisriski on suurin nurmen päättämisen

yhteydessä. Jos nurmikasvusto sisältää

paljon typensitojakasveja kuten apilaa

tai sinimailasta, on parempi päättää nurmi

vasta keväällä tai myöhään syksyllä juuri

ennen pakkasten tuloa. Paljon typpeä sisältävän

kasvuston päättäminen aikaisin syksyllä

lisää typen huuhtoutumisen riskiä.

Puhtaat heinänurmet eivät sisällä niin

paljoa typpeä kuin heinä-apilanurmet. Tällöin

typen huuhtoutumisriski on myös pienempi,

vaikka nurmi päätettäisiin aikaisin

syksyllä.

Laidunlohkojen kierrättäminen mahdollistaa

laitumien tehokkaan hoidon. Viljelijä

tuo laiduneläimille puhdasta juomavettä

säiliöissä. Hän ei halua, että eläimet pääsevät

juomaan peltojen läpi virtaavasta joesta,

koska tällöin joen reunojen kasvillisuus

tuhoutuu helposti ja ravinnerikasta maata

kulkeutuu veteen.

Laadukasta nurmirehua

Kasvuston tarkkailu ja kasvustonäytteiden

analysointi ennen korjuuta antaa hyvän

kuvan nurmen proteiini-, energia- ja kuitupitoisuuden

kehittymisestä. Tiedon perusteella

voidaan valita optimaalisin aika korjuulle.

Parantamalla nurmirehun laatua voidaan

sen osuutta ruokinnassa nostaa, ja ostorehun

määrää voidaan vähentää vastaavasti. Tästä

hyötyvät sekä ympäristö että tilan talous.

Rehun varastointi

Rehun oikea kuiva-ainepitoisuus on tärkeä

säilörehun korjuussa. Laakasiilovarastoinnissa

sopiva kuiva-ainepitoisuus on 30 %:n

paikkeilla korjuutavasta riippuen. Paalisäilörehua

tehtäessä on sopiva kuiva-ainepitoisuus

30 - 45 %.

Jos rehu on liian kuivaa, riskinä ovat homeet

ja hiivat. Toisaalta liian märässä rehussa

klostridien aiheuttaman haitallisen voihappokäymisen

riski kasvaa. Märästä

rehusta erittyvä ympäristöä kuormittava

puristeneste on myös kerättävä talteen.

Kasvipeite

Tilan pellot ovat talviaikaan suurelta osin

kasvipeitteisiä, koska tilalla on paljon nurmia

ja suojavyöhykkeitä. Tämä vähentää

eroosioriskiä, kun olot ovat märät. Nurmet

parantavat myös maan rakennetta, lisäävät

luonnon monimuotoisuutta sekä vähentävät

kasvihuonekaasupäästöjä.

Suojavyöhykkeet

Suojavyöhykkeet ovat yleensä 6 - 20

metriä leveitä nurmipeitteisiä kaistoja

vesistöjen kuten jokien ja järvien reunoilla.

Pintavalunnan riski on suurin kaltevilla

pelloilla rankkojen sateiden aikaan.

Riski kasvaa myös, jos maassa ei

ole kasvipeitettä tai se on heikosti kehittynyttä.

Tällöin kasvien juuret eivät sido

maata, kasvin maanpäälliset osat eivät

suojaa maata veden kuluttavalta vaikutukselta

eivätkä kasvit myöskään käytä

paljoa vettä.

Suojavyöhykkeistä on hyötyä:

• partikkelifosforin, muiden ravinteiden

sekä torjunta-aineiden huuhtoutuminen

vähenee

• luonnon ja maiseman monimuotoisuus

lisääntyy

• alueita voi käyttää virkistykseen

• alueita voi hyödyntää peltoliikenteessä.

Tutkimusten mukaan 90 prosenttia fosforista

huuhtoutuu usein 10 prosentin

alalta 1 prosentin ajanjaksolla. Oikein

sijoitettu ja suunniteltu suojavyöhyke

voi olla erittäin toimiva kuormituksen

vähentämisessä.

BALTIC DEAL – PARHAAT MAATALOUSKÄYTÄNNÖT ITÄMEREN ALUEELLA 2012 17


Vilja- ja vihannestila

Kevätmuokkaus

Kuivatus

Kasvipeite

Kerääjäkasvit

Hyvä maan

rakenne

Tilan pinta-ala: 200 ha

Päätuotanto: viljat, vihannekset

Viljelykierto: sipuli, kevätvehnä,

viherkesanto, punajuuri,

parsakaali

Maalaji: runsasmultaiset saviset

kivennäismaat

18

BALTIC DEAL – PARHAAT MAATALOUSKÄYTÄNNÖT ITÄMEREN ALUEELLA 2012

Suojavyöhyke


Hyvä maan rakenne lisää tuottavuutta

Säännöllinen maanäytteiden otto ja analysointi auttaa viljelijää seuraamaan pellon ravinnepitoisuuden ja

pH-arvon kehitystä. Tieto maan viljavuudesta auttaa optimaalisen lannoitustason määrittämisessä. Jos

yhdestä ravinteesta on puutosta, ei kasvi pysty välttämättä hyödyntämään hyvin muitakaan ravinteita ja

ravinnehuuhtoumien riski kasvaa.

Hyvä maan rakenne

Viljelijä voi vähentää fosforin huuhtoutumista

lisäämällä maan murujen kestävyyttä,

vähentämällä maan tiivistymistä sekä tilanteeseen

sopivalla muokkaustekniikalla.

Maan rakenteen kannalta tärkeitä ovat

mm. toimiva ojitus, kalkitus ja orgaanisen

aineksen lisäys. Kaikki, mikä parantaa

maan rakennetta, on hyväksi sekä kasveille

että fosforipäästöjen vähentämiselle.

Maan rakenne vaikuttaa veden ja ilman

virtaukseen maassa, maan lämpötilaan ja

maan muokattavuuteen. Kun rakenne on

hyvä, veden imeytyminen on nopeaa ja

murut ovat kestäviä.

Maan rakenne ei ole pysyvä ominaisuus.

Luonnollisen vaihtelun lisäksi myös viljelymenetelmät

vaikuttavat rakenteeseen. Maan

rakenne voi olla erilainen eri maakerroksissa.

Maan tiivistymisen seuraukset:

• alhaisempi satotaso

• suurempi lannoitustarve

• ravinteita jää sadonkorjuun jälkeen

enemmän maahan ja huuhtoutumisen

riski kasvaa.

Lisäksi usein huonosti kasvavat kasvit

ottavat vähemmän vettä, jolloin maan vesipitoisuus

kasvaa. Tämä kasvattaa typen

huuhtoutumisen riskiä.

Maan humuspitoisuus

Vihannesten riviviljely voi vähentää maan

rakenteen kannalta tärkeää maan humuspitoisuutta.

Viljelijä jättää kaikki kasvintähteet

pellolle tai ne kompostoidaan. Myös

vihannesten myyntikunnostuksessa syntyvä

jäte ja taimien kasvatuksessa käytetty turve

kierrätetään takaisin pellolle. Vihannesten

pesuvedet, jotka sisältävät paljon juuriin

tarttunutta maata ja kasvin osia, kierrätetään

kompostiin ja levitetään myöhemmin

pellolle.

Maan mururakenne

Maan mururakenteen muodostumista voidaan

parantaa valitsemalla käyttöön toimia,

jotka häiritsevät mahdollisimman vähän

maaperän luontaisia prosesseja, parantavat

maan viljavuutta, lisäävät orgaanisen aineksen

määrää ja kasvipeitteisyyttä sekä vähentävät

maan orgaanisen aineksen hajoamisnopeutta.

Kasteluvesien kierrätys

Kastelu lisää ravinnehuuhtoumien riskiä,

jos vettä käytetään enemmän kuin maaperä

pystyy sitä varastoimaan. Viljelijä on rakentanut

systeemin, jossa kasveluvedet kierrätetään

takaisin lohkoille. Järjestelmä vaatii,

että riittävän lähellä peltoa on allas, johon

vettä voidaan varastoida.

Puhtaan veden saanti voi joskus olla rajoitettua.

Näissä olosuhteissa veden kierrätys

on erityisen tärkeää.

Viljelijä suunnittelee säätösalaojitusta,

jonka avulla voidaan nostaa tai laskea pohjaveden

korkeutta pellolla. Tarkoituksena

on, että kasveilla on sopivasti vettä kasvukauden

eri aikoina. Samalla ravinteiden ja

torjunta-aineiden huuhtoutuminen ojien

kautta vähenee.

Viljelykierto

Viljelijä suunnittelee viljelykierron niin,

että toisiaan seuraavat kasvit ovat eri sukua,

lajia tai lajiketta. Esimerkiksi viljoja viljellään

usein kaalikasvien jälkeen. Kierrossa

on myös nurmia ja apiloita.

Sopiva viljelykierto parantaa viljelijän

tuottoja, koska sadot paranevat tauti- ja

tuholaisongelmien vähentyessä ja maan

laadun parantuessa.

Maan rakenne vaikuttaa ravinteiden

huuhtoutumiseen

Virolaisessa tutkimuksessa kevätvehnän

typenotto heikkeni lähes 30 prosenttia

ja ohran 40 prosenttia, kun maa

oli pahoin tiivistynyt. Myös kasvien kalium-

ja kalsiumpitoisuudet olivat alhaisemmat

kuin kasveilla, jotka kasvoivat

ei-tiivistyneellä maalla.

Monessa tutkimuksessa on osoitettu,

että maan voimakas tiivistyminen heikentää

juurien kasvua ja toimintaa. Tällöin

kasvin ravinteiden otto vähenee.

Huuhtoutumisen vähentäminen

kerääjäkasveilla

Tanskassa on laskettu, että eri maalajeilla

voidaan huuhtoutumista vähentää

keskimäärin 25 kg N/ha, kun normaalien

viljelykasvien jälkeen viljellään kerääjäkasveja

(ei typensitoja) ja samalla

huolehditaan tasapainoisesta kasviravitsemuksesta.

Syväjuuristen kerääjäkasvien

arvioidaan vähentävän huuhtoutumista

10 - 40 kg N/ha.

BALTIC DEAL – PARHAAT MAATALOUSKÄYTÄNNÖT ITÄMEREN ALUEELLA 2012 19


20

BALTIC DEAL – PARHAAT MAATALOUSKÄYTÄNNÖT ITÄMEREN ALUEELLA 2012


Esittelytilat

Viljelijät ympäri Itämerta tekevät työtä, jotta ravinnepäästöt heidän tiloiltaan pienenevät. Seitsemään Itämeren

maahan on perustettu esittelytilojen verkosto. Mukana olevilla yli 100 tilalla esitellään kustannustehokkaita

maatalouden vesiensuojeluinvestointeja ja -käytäntöjä.

Lue lisää maatalouden vesiensuojelusta ja esittelytiloista: www.balticdeal.eu

RUOTSI

Hovgården/Milsbo – Lypsykarjatalous

Tisby – Kasvintuotanto

Hacksta – Kasvintuotanto

Wiggeby – Kasvintuotanto

Hidinge – Sianlihantuotanto

Broby – Kananmunantuotanto

Stafva – Kasvintuotanto

Bottorp – Siipikarjatalous

Badenen kartano – Porsastuotanto

Fårdala – Lypsykarjatalous

Stenastorp – Kasvintuotanto

Västraby – Lypsykarjatalous

Södervidinge – Vihannestuotanto

Sjöstorp – Kasvintuotanto

Norups – Kasvintuotanto

Egonsborg – Kasvintuotanto

Södergård – Porsastuotanto

Bäckens – Sianlihantuotanto

Skarstad Ingagården – Lypsykarjatalous

Stora Istad Alböke – Lypsykarjatalous

SUOMI

Paljok – Kasvintuotanto

Lassila – Kasvintuotanto

Broby – Kasvintuotanto

Kosken kartano – Lihakarjatalous

Knehtilä – Kasvintuotanto

Vapola – Lihakarjatalous

Toivo – Kasvintuotanto

Paappala – Kasvintuotanto

Paddaisten kartano – Lihakarjatalous

Levomäki – Porsastuotanto

VIRO

Simmo-Paavli – Lypsykarjatalous

Riido – Lypsykarjatalous

Harju – Kasvintuotanto

Mätiku – Lypsykarjatalous

Pirmastu – Kasvintuotanto

Männimetsa – Lypsykarjatalous

Pilsu – Kasvintuotanto

Viraito Kungingamäe – Lypsykarjatalous

Latvia

Veckūkuri – Lypsykarjatalous

Āboliņkalns Oy – Lihakarjatalous

Vairogs – Kasvintuotanto

Dālderi – Kasvintuotanto

Valti – Lihakarjatalous

Lielkrūzes – Lihakarjatalous

Lejasķerzēni – Kasvintuotanto

Kurzemnieki – Puutarhatuotanto

Vekši – Lihakarjatalous

Kalna Dambrāni – Lypsykarjatalous

LiETTUA

Jasiulis – Lypsykarjatalous

Giedrikai – Vihannestuotanto

Žalių stogų duba – Lihakarjatalous

Gricius – Lypsykarjatalous

Pučkočiumas – Lihakarjatalous

Urbonas – Lypsykarjatalous

Miškiniai – Lypsykarjatalous

Ksaveros Stirbienės – Lypsykarjatalous

Macijauskienė – Lypsykarjatalous

Gavutis – Lypsykarjatalous

Jesinevičius – Lypsykarjatalous

Urbonienė – Lypsykarjatalous

TANSKA

Frennegaard – Kasvintuotanto

Vellensbygaard – Sianlihantuotanto

Munkhøj – Lypsykarjatalous

Billegravgaard – Sianlihan- ja porsastuotanto

Brændegaard – Sianlihan- ja porsastuotanto

Vestergaard – Lypsykarjatalous

Kolleroedgaard – Lypsykarjatalous

Esromgaard – Kasvintuotanto

Brunbjerggaard – Lypsykarjatalous

Soeris – Puutarha- ja perunantuotanto

PUOLA

Czerwieniec – Sianlihantuotanto

Rak – Kasvintuotanto

Hantke – Lypsykarjatalous

Kurzyński – Lypsykarjatalous

Reszka – Sianlihantuotanto

Cyckowski – Kasvintuotanto

Kuligowski – Sianlihantuotanto

Majewski – Taimitarhatuotanto

Osik – Vihannestuotanto

Szewczak – Sianlihantuotanto

Trybuchowski – Kasvintuotanto

Wikoński – Lypsykarjatalous

Olejniczak – Sianlihantuotanto

Imiołek – Lypsykarjatalous

Hryc – Lammastalous

Kłębek – Kasvintuotanto

Sosnowski – Kasvintuotanto

Leszek – Puutarhatuotanto

Jeznach – Vihannestuotanto

Niestępski – Lypsykarjatalous

Pysiak – Sianlihantuotanto

Stachelek – Kasvintuotanto

Kubik – Sianlihantuotanto

Potoczny – Kasvintuotanto

Szeliga – Puutarhatuotanto

Czapski – Lihakarjatalous

Chyliński – Lypsykarjatalous

Krawczyński – Lypsykarjatalous

Plotta – Sianlihantuotanto

Elmix - Agro Oy – Kasvintuotanto

Rapta – Kasvintuotanto

Kierat – Sianlihantuotanto

Słomian – Kasvintuotanto

Zawadzka – Vihannestuotanto

Górski – Sianlihantuotanto

Biskup – Sianlihantuotanto

Lisiecki – Sianlihantuotanto

Cichowski – Sianlihantuotanto

Kaczmarek – Lypsykarjatalous

Kurkowski – Lypsykarjatalouss

Jończyk – Lypsykarjatalous

Kujawski – Lihakarjatalous

Kruczkiewicz – Kasvintuotanto

Ziejewski – Siipikarjatalous

Kruczek – Siipikarjatalous

Ordysińska – Vuohitalous

Rolpol Oy – Kasvintuotanto

CDR – Lihakarjatalous

BALTIC DEAL – PARHAAT MAATALOUSKÄYTÄNNÖT ITÄMEREN ALUEELLA 2012 21


Yleistietoa

Ruotsi Suomi Viro Latvia Liettua Puola Tanska

Kokonaispinta-ala, ha 44 996 400 39 092 000 4 523 000 6 458 900 6 530 000 31 267 900 4 310 000

Väkiluku, kpl 9 413 000 5 351 427 1 340 122 2 236 910 3 239 032 38 100 000 5 534 738

Asukkaita/km 2 21,0 17,6 31,0 34,7 52,0 122,0 126,0

Denmark Tanska

Denmark

Poland Puola

Poland

Land Maa-ala, area, hectare ha

Land area, hectare

Sweden Ruotsi

Sweden

Viljelyala % kokonaisalasta 6,0 7,5 21,0 17,2 52,0 51,7 61,7

Nitraattiherkät alueet, % kokonaisalasta 15,0 100 7,5 12,7 100 1,5 100

Lithuania Liettua

Lithuania

Latvia Latvia

Latvia

Estonia Viro

Estonia

Suomi Finland

Finland

Maatilat ja kotieläimet

Ruotsi Suomi Viro Latvia Liettua Puola Tanska

Tilojen määrä, kpl 72 000 62 042 19 700 132 663 200 080 2 565 969 40 024

Keskimääräinen tilakoko, ha 36,7 36,0 38,9 25,5 48,3 8,4 65,0

Sikatilat, kpl 2 000 2 041 2 888 2 206 62 755 297 764 5 041

Lypsykarjatilat ml. hiehot, kpl 6 100 11 159 4 378 36 835 85 082 495 000 4 311

Siipikarjatilat, kpl 3 300 741 8 322 2 398 85 270 21 560 -

Denmark

Denmark Tanska

Poland

Poland Puola

Tilojen Number lukumäärä of farms

Number of farms

Sweden

Sweden Ruotsi

Finland

Estonia Suomi Finland

Estonia Viro Latvia

Lithuania Latvia

Lithuania

Liettua

Naudat, kpl 1 538 000 925 789 236 200 379 494 740 800 5 757 000 1 540 000

Siat 1 500 000 1 329 870 373 000 323 087 860 400 15 825 000 12 369 000

Siipikarja, kpl 7 200 000 6 137 250 2 023 000 4 829 000 11 402 300 114 266 000 34 394 000

Baltic Deal -hanke

Baltic Deal -hankkeessa Itämeren alueen

maatalouden tuottaja- ja neuvontajärjestöillä

on yhteisenä päämääränä parantaa edelleen

neuvojien ja viljelijöiden osaamista maatalouden

ympäristönsuojeluun liittyvissä

asioissa.

Tavoitteena on auttaa viljelijöitä vähentämään

tilan ravinnepäästöjä ilman, että tilan

tuotanto tai kilpailukyky kärsii.

Neuvontapalvelut

Kaikissa hankkeessa mukana olevissa maissa

viljelijöiden avuksi tarjotaan neuvontaa.

Neuvontasektorin omistus- ja organisaatiorakenne

vaihtelee jonkin verran maittain.

Ruotsissa ja Suomessa neuvontapalveluja

tarjoavat yritykset ovat yksityisiä, irrallaan

valtiosta tai tuottajajärjestöistä. Tanskan

suurin neuvontaorganisaatio on yksityinen,

mutta sen omistaa tuottajajärjestö. Viron,

Latvian, Liettuan ja Puolan neuvontapalvelut

ovat ainakin osittain valtio-omisteisia.

EU:n säädökset

Kaikki seitsemän hankkeen maata ovat

EU:n jäseniä eli joka maassa noudatetaan

nitraattidirektiivin säädöksiä. Direktiivissä

säädellään mm. lannan varastointia ja levitystä

sekä typpilannoitusta. Neljä maata

(Viro, Latvia, Ruotsi ja Puola) ovat määrittäneet

osan maasta nitraattiherkäksi alueeksi,

jolla sääntely on tiukempaa. Loput kolme

maata (Tanska, Suomi ja Liettua) ovat toimeenpanneet

direktiivin koko maassa, jolloin

samat määräykset koskevat kaikkia.

Täydentävät ehdot

Kaikissa maissa EU:n viljelijätukien saaminen

edellyttää täydentävien ehtojen noudattamista.

Tämä on haaste neuvonnalle, sillä

neuvojien määrässä ja palvelujen saatavuudessa

on maakohtaisia eroja. Monissa Itämeren

maissa neuvojien määrä suhteessa

viljelijöiden määrään on alhainen.

22

BALTIC DEAL – PARHAAT MAATALOUSKÄYTÄNNÖT ITÄMEREN ALUEELLA 2012


Viljelijöiden ja neuvojan puheenvuoro

Karsten West, Brændegaardin tila, Tanska

- Separoitu liete ja biokaasulaitokselta tuleva liete ovat hyvin käyttökelpoisia pelloillani.

Carl F. Bruun, Esromgaardin tila, Tanska

- Hyödynnän lannoituksessa Yaran N-sensoria, joka säätää käytetyn typpimäärän kasveista mitatun

N-pitoisuuden perusteella. Tämä varmistaa tasalaatuisen sadon saamista. Se on minulle

tärkeä väline korkean ja tasaisen proteiinipitoisuuden saavuttamiseksi ja lannoitteiden levittämiseksi

kasvien tarpeen mukaan.

Matian Rak, Puola. WWF:n Itämeren

ympäristöystävällisin viljelijä -kilpailun

voittaja vuonna 2011

Rakilla on edistyksellinen tavanomaista

tuotantoa harjoittava tila.

- Tilan luonnonympäristön hoito on tärkeää.

Olen huomannut, että kasvilajien määrä on

vähentynyt lapsuudestani. Haluan suojella niitä,

jotka ovat vielä jäljellä ja palauttaa ne, jotka

ovat kadonneet. Kun olin rakentanut ensimmäisen

lammen, huomasin, että sen ympärille

oli ilmestynyt uusia eläin- ja kasvilajeja. Olen

istuttanut pensasaitaa tilalleni monimuotoisuuden

lisäämiseksi. Aita on hyvä suoja eläimille.

Tällä hetkellä tilallani on 2,5 km erityyppisiä

aitoja. Kasvatan myös leppiä ja pajuja ojien

varsilla, sillä ne ottavat typpeä ja fosforia

ojavedestä.

Marek Krysztoforski, Brwinowin viljelyneuvontakeskuksen

sivutoimisto Radomissa

(CDR), Puola

- Suojavyöhykkeet ovat tärkeitä sekä

maiseman monimuotoisuuden lisäämiseksi

että lopulta Itämereen päätyvien ravinteiden

huuhtoutumisen vähentämiseksi. Kasvatamme

CDR:n omalla kokeilutilalla myös kerääjäkasveja,

jotka ovat tärkeitä maaperän- ja

vesiensuojelulle.

Guntars ja Valentina Dolmane, Lielkrūzesin tila, Latvia

- Meillä on luonnonmukaista viljelyä lammessa, jonne kerätään maatalouden valumavesiä. Me

hyödynnämme maaston tarjoamia mahdollisuuksia kalankasvatuksessa, karjankasvatuksessa

sekä luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä, sanoo Valentina Dolmane. - Lampi vesiputouksineen

toimii typen siepparina ja on näin tärkeä osa typen kierrätystä, kertoo Guntars Dolmanis.

Didzis Neimanis, Dālderin tila, Latvia

- Lehtilannoitus ilman juurten kautta

tapahtuvaa lannoitusta on innovatiivinen ja

mielenkiintoinen uusi menetelmä.

BALTIC DEAL – PARHAAT MAATALOUSKÄYTÄNNÖT ITÄMEREN ALUEELLA 2012 23


Part-financed by the European Union

(European Regional Development Fund)

Ltd “Latvian Rural Advisory and Training Centre”

More magazines by this user
Similar magazines