Maataloustuotteiden tuotanto ja markkinointi [pdf, 442 kt] - MTK

mtk.fi

Maataloustuotteiden tuotanto ja markkinointi [pdf, 442 kt] - MTK

Maataloustuotteiden tuotanto ja markkinointi

Avaintehtävät

1. Markkinaedunvalvonta

2. Maatalouden kustannusten alentaminen

edistämällä kustannustehokkaita käytäntöjä

ja panosmarkkinoiden toimivuutta

3. Hyvän eläin- ja kasviterveyden ylläpitäminen

sekä kuluttajien luottamuksen säilyttäminen

suomalaisiin elintarvikkeisiin

Vuonna 2007 koettiin maataloustuotteiden markkinoilla

yleismaailmallinen voimakas hintojen nousu.

Maataloustuotteiden hintojen, erityisesti viljan, nopea

ja huomattava kallistuminen nosti keskustelun maataloustuotannosta

ja elintarvikkeista valtamedioiden

otsikoihin niin Suomessa kuin maailmallakin.

Alan tutkimuslaitokset ja maatalousekonomistit arvioivat

yleisesti syitä tapahtuneeseen. Epäedulliset

sääolot olivat luonnollisesti merkittävin tekijä äkilliseen

markkinatilanteen muutokseen, mutta kasvavan kysynnän

taustalla olivat myös erityisesti Aasian talouskasvu

ja sen seurauksena tapahtuva ruokavalion muutos.

Myös lisääntyvällä biopolttoaineiden tuotannolla on

oma merkityksensä kysynnän kasvussa.

Myönteisen viljan hintakehityksen varjopuolena olivat

kohonneet rehukustannukset kotieläintuotannossa.

Rehujen ja myös muiden tuotantopanosten voimakas

hinnannousu aiheutti kotieläintiloille kannattavuusongelmia.

Kustannusten nousua vastaavien hinnankorotusten

saaminen kotieläintuotteille oli MTK:n markkinaedunvalvonnan

keskeisin asia vuoden loppupuolella.

MTK vetosi vuoden lopulla voimakkaasti kotieläintuotteita

jalostaviin yrityksiin pikaisten hinnankorotusten tarpeellisuudesta.

Korotuksia hintoihin saatiinkin, mutta ei

kokonaan tuotantokustannusten nousua vastaavaa tasoa.

Vuoden 2008 alussa elintarvikkeiden vähittäishinnat

kohosivat kaupoissa merkittävästi. Tämä lienee osoitus

siitä, että elintarvikealan yritykset onnistuivat siirtämään

kohonneita kustannuksiaan lopputuotteisiin.

Kotieläintuotantosektorilla keskeisiä teemoja olivat

keskustelut geenimuunnellun rehun käytöstä sekä

eläinten hyvinvointi. Kesäkuussa yksi rehutehdas ilmoitti

alkavansa tuoda sikojen valkuaistäydennykseksi

soijarehua, jossa on muuntogeenistä raaka-ainetta.

Asia käynnisti laajan keskustelun geenimuuntelusta ja

geenimuunnellun rehun käytöstä kotieläintuotannossa.

MTK:n johtokunta otti elokuussa asiaan kannan, jonka

mukaan kuluttajalla on oikeus tietää geenimuuntelun

käyttö kaikissa tuotantoketjun vaiheissa ja peräsi asiasta

vapaaehtoista merkintää kaupan pakkauksiin.

Eläinten hyvinvointiasioista syntyi kohu marraskuun

lopussa, kun Yleisradio esitti Oikeutta Eläimille ‐ryhmän

kuvamateriaalia, jolla pyrittiin näyttävästi osoittamaan

puutteita eläintensuojelulain noudattamisessa. Asiaan

liittyvissä Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran suorittamissa

tarkastuksissa ei ilmennyt mitään vakavampia

ongelmia. Parannettavaa eläinten hyvinvointiin liittyvissä

asioissa toki on. Yleisesti eläinten hyvinvointiasiat

ovat Suomessa hyvällä tasolla. MTK korosti asiassa,

että eläinten hyvinvointi on asia, josta ei voi tinkiä. Kuluttajien

luottamuksen säilyttäminen elintarvikeketjussa

on ehdottoman tärkeää.

Vuoden 2007 kylvötyöt etenivät maan eri osissa

hyvin eri tahtiin. Etelä-Suomessa kasvukauden alku

oli varhainen. Kevättöihin päästiin yleisesti huhtikuun

puolivälin tienoilla. Itä- ja Pohjois-Suomessa toukokuun

alkupuolen runsaat sateet hidastivat toukotöiden

alkua. Myös yöpakkaset ja alhaiset päivälämpötilat viivästyttivät

kasvukauden etenemistä. Maan pohjoisemmissa

osissa sateet ja kylmä sää venyttivät kylvötöiden

valmistumisen tavanomaista myöhäisemmäksi.

Syysviljojen talvehtiminen sujui normaalisti. Kevään

yöpakkaset ja alhaiset päivälämpötilat hidastivat syysviljojen

ja nurmien kasvuun lähtöä. Kevätviljojen kasvuun

lähtö käynnistyi vaihtelevasti toisaalta runsaiden

sateiden ja toisaalta kuivuuden vuoksi. Kirpat vaivasivat

yleisesti rypsikasvustoja Etelä-Suomessa ja Pohjanmaalla.

Monin paikoin kasvustoja jouduttiin kylvämään

uudestaan, pahimmillaan jopa kahteen kertaan.

Säilörehun ensimmäinen sato saatiin talteen hyvissä

oloissa suuressa osassa maata. Poutaiset säät vauhdittivat

yleisesti myös kuivaheinän korjuuta. Kasvustot

olivat heinäkuun lopulla hieman edellä tavanomaisesta

aikataulusta suuressa osassa maata. Elokuun alkupuolen

sateet ja tuulet lakoonnuttivat pahasti viljoja monin

paikoin Etelä- ja Väli-Suomessa.

Sateet viivästyttivät myös puintien sekä säilörehun

korjuun alkamista. Kuurosateet hidastivat puinteja ja

pehmittivät peltoja monilla alueilla koko korjuukauden

ajan. Maan pohjoisemmissa osissa saatiin syyskuun

puolivälissä erittäin runsaita sateita. Virallisen satotilaston

mukaan vuonna 2007 pelloilta korjattu sato oli

kuitenkin lopulta hyvä. Viljasato oli 4,1 mrd. kiloa, joka

on Suomessa kaikkien aikojen toiseksi suurin (vuonna

1990 4,3 mrd. kg).

Leipäviljasato kohosi viidenneksen edellisvuodesta.

Nurmirehusato palautui normaaliksi edellisen vuoden

kuivuuden aiheuttamasta notkahduksesta. Sokerijuurikkaan

hehtaarisadot kohosivat ennätyslukemiin, mutta

Salon tehtaan sulkemisen vuoksi viljelyala supistui.

Perunasato kohosi selvästi edellisvuotta korkeammaksi.

Öljykasveilla sato jäi edellisvuotta alhaisemmaksi.

Maito

Maitoalan edunvalvonnassa MTK toimii yhteistyössä

maitovaltuuskunnan ja SLC:n kanssa sekä kotimaassa

että EU:n tasolla. Yhteiselimenä on maitovaliokunta.

Edunvalvonnan tavoitteena on suomalaisten maidontuottajien

toimintaedellytysten turvaaminen ja kehittäminen

yhteisen strategian pohjalta.

Edunvalvonnan keskeisiä asioita ovat maitopolitiikkaan

ja maidontuotantoon liittyvät asiat sekä maitotilan

kansalliset ja EU-tuet. Tärkeä toiminnan muoto

on yhteistyö tutkimuslaitosten kanssa alan kehittämistarpeiden

kartoittamiseksi ja perusteluksi.

13


Maitovaliokunta

Maitovaliokunta kokoontui kertomusvuoden aikana

kahdeksan kertaa. Valiokunnan edustajat osallistuivat

COPA-COGECA:n maitotyöryhmiin ja EU:n komission

neuvoa-antaviin työryhmiin sekä IDF:n ja EDA:n työryhmiin.

Maitovaliokunnan edustajat osallistuivat maitovaltuuskunnan

kokouksiin.

Tämän lisäksi maitovaliokunnan jäsenet osallistuivat

tutkimushankkeiden ja projektien seurantaryhmiin sekä

Brysselin kotieläinasiamiehen taustaryhmän kokouksiin.

Lisäksi valiokunnan eri työryhmissä olevat jäsenet

raportoivat mm. COPA:n maitoryhmän ja ETU-työn

ajankohtaiset asiat.

Maitovaliokunta oli myös vaikuttamassa Meijeriyhdistyksen

päivittämään Maidontuotannon hyvät

toimintatavat ‐julkaisuun.

Maitovaltuuskunta

Maitovaltuuskuntaan kuului 24 osuuskuntaa. Osuuskunnista

oli maitovaltuuskunnassa 58 edustajaa. Maitovaltuuskunta

kokoontui kertomusvuoden aikana kolme

kertaa. Kevätkokous ja seminaari pidettiin 26.–27.3.

Pietarissa ja kesäkokous 26.6. Helsingissä. Tähän kokoukseen

osallistui ministeri Sirkka-Liisa Anttila. Syyskokous

pidettiin 23.11. Helsingissä.

Maitovaltuuskunnan puheenjohtajana toimi mv. Olli

Laaninen ja varapuheenjohtajana mv. Esa Lappalainen.

Maitovaltuuskunnan tarkastajina toimivat mv. Marianne

Hanhimäki ja mv. Osmo Oinonen.

Tuotanto ja markkinat

Meijerien vastaanottama maitomäärä vuonna 2007 oli

2 226 milj. litraa eli 2,3 % vähemmän kuin edellisenä

vuonna. Kiintiökaudella 1.4.2006 – 31.3.2007 maakiintiö

alittui 68 milj. litraa. Edellisellä kiintiökaudella alitus oli 36

milj. litraa. Maakiintiö on alittunut neljä kautta peräkkäin,

kun se sitä ennen ylittyi neljänä kiintiökautena. Ylitys oli

suurimmillaan kiintiökautena 2001-2002, jolloin kertyi 67

milj. ylityslitraa, minkä seurauksena maitovaltuuskunta,

MTK ja SLC päättivät keväällä 2002 aloittaa toimenpiteet

tuotannon sopeuttamiseksi maakiintiöön.

Kiintiökaudella 2007/08 maakiintiön ennustetaan

alittuvan noin 150 milj. litraa. Maakiintiö kasvoi kyseiselle

kaudelle edelleen noin 12 milj. litralla 2 354 milj.

litraan EU:n kiintiön lisäysten takia. Maidontuotannosta

luopuminen on hidastunut vuodesta 2006, jolloin

EU:n tilatukiuudistuksen takia luopuminen oli kiivasta.

8,5 %:n luopumistahti on kuitenkin nopeampaa kuin

2000-luvun alussa ollut noin 7 %:n luopumistahti.

Lehmien keskituotokset nousivat edelliseen vuoteen

nähden alkuvuonna, mutta pysyivät edellisen vuoden

tasolla elo- ja lokakuussa ja jäivät edellisestä vuodesta

marras–joulukuussa. Lehmämäärän 4 %:n lasku näkyi

syksyllä lähes kokonaan maidon tuotannossa. Vuotta

aiemmin lehmiä lypsätettiin lisärehulla, kun kuivuus

vaivasi laitumia. Ostorehujen kallistumisesta – jopa yli

30 % – johtuen ruokinnassa tingittiin. Nurmirehun laadussa

esiintyi paljon tilakohtaisia vaihteluja erityisesti

toisen sadon osalta. Tike arvioi säilörehusadon olevan

yli 50 % suurempi kuin vuonna 2006, jolloin syyskesä

oli ennätysmäisen kuiva.

Milj. l

3500

3000

2500

2000

MAIDON TUOTANTO JA KULUTUS 1976-2007

NESTEENÄ MITATTUNA

1500

1976 1978 1980 1982 1984 1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006

Lähde: Suomen Gallup Elintarviketieto Oy

Maailmanmarkkinoilla maitotuotteiden hintataso

nousi historiallisen korkealle kesän ja syksyn aikana,

ja EU lopetti kaikkien maitotuotteiden vientituen

maksun kesäkuussa. Jauheiden ja voin hinnat olivat

EU:ssa noin 70 % edellistä vuotta korkeammalla tasolla

ja juustojen noin 25–40 %. Maidon tilityshinta nousi

syksyllä useissa EU-maissa yli 40 senttiin litralta. EU:n

komission maidon hallintokomiteassa esittämän arvion

mukaan EU:n sisämarkkinahinnoilla rasvattoman

maitojauheen ja voin tuotantoyhdistelmä tuotti parhaillaan

lähes 50 sentin tilityskyvyn maitolitraa kohden.

Maailmanmarkkinoilla hinta oli yli 40 snt/litra.

Maitovaliokunta jatkoi kesällä 2007 keskustelua maitotuotteiden

hinnoista Suomessa ja tuottajien aseman

vaikeutumisesta tuotantokustannusten voimakkaan

nousun takia. Maitovaliokunnan nimeämän kustannusten

seurantaryhmän saaman MTT taloustutkimuksen

arvion mukaan tuotantokustannukset olivat nousseet

yli 5 snt/l. Gallup Elintarviketiedon keräämien aineistojen

perusteella nestemaitojen kuluttajahinnat olivat

vuoden lopussa alhaisimpia muuhun Eurooppaan verrattuna,

ohi olivat menneet niin UHT-painoitteiset maat

kuin alhaisen alv-tason maat.

Maidonjalostajat nostivat tuottajahintoja lokakuussa

2 snt/l. Lisäkorotukset siirtyivät vuoden 2008 alkuun.

Kokonaistilitys maidontuottajille olisi kohoamassa

ennakkotietojen perusteella noin 2 sentillä litraa kohti

vuonna 2007. Maitovaliokunta ja MTK ovat tyytyväisiä,

että teollisuus on onnistunut vastaamaan edunvalvonnan

tavoitteisiin osittain markkinoiden kautta ja paikkaamaan

sitä kautta rajusti nousseita kustannuksia.

Maidon ennakkotilityshinta laatulisineen normimaidolle

vuonna 2007 oli ennakkotietojen mukaan noin 1,5

snt/l korkeampi kuin edellisenä vuonna. Normimaidon

(4,3/3,3 %) ennakkohinta laatulisän kanssa (ilman jälkitiliä)

oli noin 34,5 snt/l. Vuonna 2006 tuotetulle maidolle

maksettiin jälkitiliä 3,46 snt/l. Jälkitilin odotetaan nousevan

vuonna 2007 tuotetulle maidolle.

Maitovaliokunta pyysi maitovaltuuskunnan päätösten

mukaisesti maitovaltuuskunnan jäsenosuuskunnilta

vastaukset vuoden 2006 tilityshintakyselyyn.

Yli puolet osuuskunnista (63 % maitovaltuuskunnan

edustamasta maitomäärästä) vastasi kyselyyn. Painotettu

keskihinta (36,50 snt/l) oli hivenen korkeampi kuin

Tiken keskihinta 36,39 snt/l. Kokonaishinnassa ylimmän

ja alimman ero kasvoi edellisestä vuodesta ollen

2,30. Tilityskyvyssä hintaeroa ei voitu määrittää puutteellisten

tietojen takia. Tuottajapalveluiden arvo aleni

edellisestä vuodesta ollen 0,38 snt/l (2005: 0,53 snt/l).

14


Kyselyyn vastasi osuuskuntia kaikista ryhmittymistä.

Cap-reformin viimeinen eli neljäs vaihe laski voin

interventiohintoja heinäkuussa. Maailmanmarkkinoilla

kysyntä on vahvistunut vuosittain noin 2 %. Maidon

tarjonta ei ole pystynyt vastaamaan kysynnän kasvuun,

koska Oseaniassa on vallinnut kuivuus ja EU:n maatalouspolitiikan

uudistus, kiintiönlisäyksistä huolimatta,

ei ole lisännyt tuotantoa. Voin interventiovarastot käytännössä

tyhjenivät EU:ssa keväällä 2007 ensimmäisen

kerran sitten vuoden 1964. EU lopetti voin vientitukien

maksun kesäkuussa, jolloin ne olivat laskeneet alkuvuoden

noin 100 eurosta/100 kg jo 50 euroon/100 kg.

Maitojauheiden vientituet poistuivat jo aiemmin.

Maidontuottajien lukumäärä oli kertomusvuoden

päättyessä 12 775. Vähennystä edellisen vuoden vastaavaan

ajankohtaan oli 1 290 eli 8,1 %. Maidontuotannosta

luopuminen (-8,9 %) hidastui kalenterivuoden

aikana. Edellisenä kalenterivuonna tuotannosta luopui

9,5 % tiloista.

Lypsylehmiä oli kertomusvuoden päättyessä

287 500. Lehmiä oli noin 10 900 vähemmän lypsyssä

kuin samaan aikaan vuotta aiemmin.

Nestemäisten maitotuotteiden kotimaan markkinatilanne

jatkui suhteellisen vakaana. Kulutus säilyi kokonaisuudessaan

edellisen vuoden tasolla. Jogurttien

kulutus kasvoi toisen vuoden peräkkäin 8 %, josta

kotimaan valmistus kasvoi yli 4 %, ja tuonnin kasvu oli

lähes 40 %. Tuontijogurttien osuus kulutuksesta nousi

yli 19 %:iin edellisen vuoden 15 %:sta. Tuoretuotteiden

tuonti on noin 3 % kulutuksesta.

Juustojen valmistus kasvoi yli prosentin. Tuonnin

kasvu taittui, kun Suomen hintataso ei enää houkutellut

tuojia. Kotimaisten kypsytettyjen juustojen myynti

kotimaahan kasvoi yli 2 %. Tuontijuustojen osuus kulutuksesta

oli 33 %, kun se vuonna 2006 oli 34 %. Voin

kotimaan myynti säilyi edellisen vuoden tasolla.

Maitotilan tuet ja kiintiötilanne

Maidon tukia vuodelle 2007 rajoittivat Etelä-Suomen

kansallisen tuen ratkaisussa (artikla 141) asetetut

rajoitteet sekä yksikkötuen maksimille (5,8 snt/l

vuosina 2004–2007) että vuosittaiselle määrärahalle

(30,97 milj. euroa vuonna 2004, 17,71 milj. euroa

vuonna 2005, 17,35 milj. euroa vuonna 2006 ja 17,00

milj. euroa vuonna 2007) määrittävät tuen enimmäistason.

Jälkierän jälkeen Etelä-Suomen tuki on noin

3,3 snt/l. C-tukialueella maidon yksikkötuet nousivat

0,3–0,6 snt/l, koska tuen maksu rajoittui enintään tilakiintiöön.

Maidon tuotantotukeen käytetyt kokonaismäärärahat

säilyvät vuodelle 2007 käytännössä vuoden 2006 tasolla.

Etelä-Suomen tukivaltuuksiin tulleiden rajoitteiden

takia koko maassa tuotantotuista 0,3 snt/l on jätetty

maksettavaksi jälkikäteen, kun lopulliset litramäärät

ovat tiedossa. Maitomäärien alennuttua Etelä-Suomen

yksikkötukea korotettiin 0,1 snt/l jo marraskuussa.

Ympäristötukea hakeneiden tilojen pinta-alasta kasvinviljelytiloilla

oli AB-tukialueella 720 000 ha ja C-tukialueella

487 000 ha ja kotieläintiloilla AB-tukialueella

280 000 ja C-tukialueella 610 000 ha. Keskimäärin kaikki

tilat valitsivat AB-tukialueella 1,76 lisätoimenpidettä ja

C-tukialueella 0,95. Maitotilat valitsivat AB-tukialueella

yli 1,6 lisätoimenpidettä (tiloilla noin 140 000 ha) ja C-

tukialueella 0,56 (tiloilla noin 445 000 ha). Maitotilojen

pelloista noin 90 % on nyt sitoutunut ympäristötukiohjelmiin,

kun kaikkien tukia hakeneiden tilojen peltoalasta

ympäristötukeen sitoutui 93 %.

Ympäristötukiohjelma heikkeni, sillä vuonna 2006

maitotilat saivat korkeimmillaan ja yleisimmin ympäristötukea

140 euroa/ha, johon sisältyi lisätoimenpiteenä

maitohuoneen pesuvesien käsittely. Nyt perustuen

ollessa 107 euroa/ha ja lisätoimenpiteistä muodostuessa

keskimäärin C-tukialueelle reilut 13 euroa/ha

on kokonaistuki noin 120 euroa/ha. Ohjelmaan sisältyy

mm. lannan ravinteiden laskutavan tiukentaminen.

Valiokunnan vaatimus kotieläintiloille muodostuvien

korkeampien kustannusten kompensoimisesta toteutui

vain osittain, kun komissiolle päätettiin esittää, että

ympäristötuki maksettaisiin 14 euroa/ha korkeampana

kotieläintiloille, vaikka koko prosessin ajan tuen eriyttäminen

oli vastatuulessa.

Tärkein valmisteluun koko ajan välitetty viesti oli

lisätoimenpiteiden sopimattomuus maitotiloille. Lannan

vastaanottoon tähtäävien sopimusten poistuminen

ohjelmasta oli suuri takaisku. Suomessa aloitettiin

valmistelu korvaavien toimenpiteiden rakentamiseksi.

Etelä-Suomen maitotilat valitsivat ennakkotietojen

perusteella vajaalle 100 000 ha:lle ”tehostetun talviaikaisen

kasvipeitteisyyden” (45 euroa/ha) ja vajaalle

15 000 ha:lle ”laajaperäisen nurmituotannon” (55 euroa/ha).

Sen sijaan kaikki tilat valitsivat näitä toimenpiteitä

420 000 ha:lle ja lähes 30 000 ha:lle.

Vuonna 2007 edunvalvonnan keskeisenä tavoitteena

oli 141-tukiratkaisuun vaikuttaminen. Maitovaliokunnan

maitolähetystö yhdessä Brysselin toimiston

kanssa tapasi syyskuussa komissaarit Mariann Fischer

Boel ja Olli Rehn. Tapaamisissa tuotiin esille, että

”maataloutemme merkittävin tuotantomuoto maidontuotanto

on alentunut Suomessa ja kaikista rajuimmin

Etelä-Suomessa. Kustannukset ovat nousseet, mutta

kohonneita kustannuksia ei ole vielä kokonaan pystytty

saamaan markkinoilta. Kansallisten tukien epävarmuus

on johtanut etelässä kiintiöiden vähäiseen kysyntään.

On täysin välttämätöntä jatkaa 141-tukia. Tuotantoon

sidottu tuki on nautasektorin korkeiden kustannuksien

ja tuotantomotivaation säilyttämisen takia koko maassa

äärimmäisen tärkeä.”

Lisäksi tuotiin esille EU:n maatalouspolitiikan uudistukseen

liittyen, että ”kiintiöjärjestelmä on ollut tehokas

väline maidon tarjonnan tasapainottamisessa EU:ssa.

Samalla se on luonut alueellisen tasapainon EU:n tuotannolle.

Tunnemme komissaarin kannan, mutta emme

ole lainkaan samaa mieltä, koska kiintiöiden poisto aiheuttaisi

isoja ongelmia Suomen maidontuotannolle.

Kysymmekin, mitä välineitä komissio aikoo esittää

maidontuotannon säilymiseksi Suomessa ja muilla

luonnonhaitta- ja vuoristoalueilla.”

Maatalouskomissaarin tapaaminen oli osaltaan

edesauttamassa, että maidon tuotantotuki alenee

2008–2013 sovitulla tukikaudella vain vähän, ja lisäksi

tiloille tulee käyttöön kotieläintiloille suunnattu 30 euron

suuruinen hehtaarituki. Komissaari kiitteli tapaamisen

antia ja totesi, että hän sai tärkeää uutta tietoa Suomen

tuotanto-olosuhteista ja kustannusrakenteesta verrattuna

muihin EU-maihin. Komissaari oli tapaamisessa

yllättynyt Suomen korkeammista tuotantokustannuksista

kuin mitä Itävallalla on.

15


Maitoasiamies ja maitovaliokunta vaikuttivat tiiviisti

Vanhasen II hallituksen ohjelman valmisteluun maitovaltuuskunnan

linjausten pohjalta. Kaikki keskeiset

tavoitteet saatiin kirjattua ohjelmaan. Tässä yhteydessä

mm. kirjattiin lisälomapäivät, joista ensimmäinen

saadaan vuonna 2008. Hallitus sitoutuu korvaamaan

mahdolliset maatalouspolitiikan markkinajärjestelmämuutoksista

aiheutuvat muutokset tuottajille.

Maitovaliokunta sai tiedoksi läänineläinlääkärien tiloille

tekemien tarkastuskäyntien raportit. Niiden perusteella

tilanne on parantunut, ja edellisen vuoden joka

kolmannella vasikkatilalla olleet puutteet vasikoiden

kasvatustiloissa olivat hivenen korjaantuneet, mutta

ongelmia oli edelleen 28 %:lla tiloista. Maitovaliokunta

on nähnyt asian koko sektorin imagonkin kannalta merkittäväksi,

ja asiaa on edelleen pidetty esillä.

MTK:n edustajat veivät maitokiintiöneuvottelukuntaan

maitovaltuuskunnan esitykset. Kiintiöiden myyntiajan

lyhentämisestä käytiin maa- ja metsätalousministerin

kanssa paljon keskustelua. Maitovaltuuskunta

linjasi kevään 2005 kokouksessa, että kiintiön lyhytaikainen

vuokraus tulisi ottaa käyttöön. Kevään 2006

aikana ministeriö taipui pitkien neuvottelujen jälkeen

ottamaan käyttöön kiintiöiden lyhytaikaisen vuokrauksen

maitovaltuuskunnan tavoitteen mukaisesti.

Kiintiöneuvottelukunnassa ajettiin muutoksia, joilla

helpotetaan investoivien ja investoineiden tilojen asemaa.

Ministeri päätti, että kiintiön ulosvuokraus myönnetään

kolmena kautena peräkkäin investointitukipäätöksen

saaneille tiloille. Maitovaliokunta on rakentanut

osuuskunnille kiintiön vuokrauksessa suositeltavat pelisäännöt.

Näiden avulla pyritään vähentämään kiintiöiden

vuokrauksen kustannuksia ja parantamaan kiintiöiden

kohdentumista niitä tarvitseville. Kiintiön vuokraus

onnistui hyvin, sillä lähes 60 milj. litraa vuokrattiin, kun

kiintiökaupassa liikkuu vuosittain vapailla markkinoilla

noin 40-50 milj. litraa.

Sijaisapuoikeuden saaminen maitovaltuuskunnan

kokouksen ajaksi eteni. Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta

otti kannan lomituslakiin, minkä perusteella

Mela sitoutuu myöntämään sijaisavun maitovaltuuskunnan

kokouksiin osallistuville vuoden 2008

alusta alkaen.

Maitovaltuuskunnan päätöksen mukaisesti maitovaliokunta

kutsui koolle kustannusten seurantaryhmän,

joka aloitti toimintansa kesällä. Ensi vaiheessa työryhmä

selvitti olemassa olevien tilastojen käytettävyyttä

kustannusten selvittämisessä. Työryhmän toimikausi

jatkuu vuoteen 2009 saakka. Siinä ovat edustettuina

maitovaltuuskunnan, meijeriosuuskuntien, ProAgrian,

Valion, MMM:n, Maaseutuviraston ja tutkimuslaitosten

edustajat.

Tutkimusyhteistyö

Maitovaltuuskunta on osallistunut Helsingin yliopiston,

MTT taloustutkimuksen ja Seinäjoen Ammattikorkeakoulun

tutkimushankkeen rahoitukseen.

Tavoitteena on selvittää suomalaisten maitotilojen

kustannustehokkuutta ja kilpailukykyä kilpailijamaihin

verrattuna. Tutkimus on lähtenyt liikkeelle kesällä 2006

ja maitovaltuuskunnan rahoitus kohdennetaan Helsingin

yliopiston Taloustieteen laitoksessa tehtäviin pro

gradu ‐töihin.

Liha

Lihavaliokunta

Lihantuotannon edunvalvontaa ja yhteyksiä tuottajia

lähellä olevaan teollisuuteen hoitaa MTK:n lihavaliokunta.

Lihavaliokunta on MTK:n valtuuskunnan asettama

MTK:n johtokunnan asiantuntijaelimenä toimiva

liha-asioihin keskittyvä erikoisvaliokunta, joka seuraa

ja edistää kotimaisen lihantuotannon toimintaedellytyksiä.

Valiokunnan muodostavat MTK:n johtokunnan nimeämät

edustajat, SLC:n edustaja, sika‐, nauta‐, siipikarjanliha-

ja lammasjaostojen puheenjohtajat sekä

osuusteurastamoiden nimeämät toimihenkilö- ja luottamushenkilöedustajat.

Valiokunnan alaisuudessa toimivat

sika‐, nauta‐, siipikarjanliha- ja lammasjaostot.

Lihavaliokunta kokoontui vuoden 2007 aikana neljä

kertaa. Valiokunnan puheenjohtajna toimi MTK:n johtokunnan

2. puheenjohtaja Juha Marttila.

Vuoden aikana lihasektorilla tapahtui useita merkittäviä

asioita, jotka olivat myös lihavaliokunnan pöydällä.

Valiokunnassa käytiin laaja keskustelu mm. gmo-valkuaisen

käytöstä lihantuotannossa, viljan hinnan nousun

vaikutuksesta tuotantokustannuksiin, 141-ratkaisun sisällöstä

sekä eläinaktivismin siirtymisestä koskemaan

myös lihantuotantoa. Erityisesti tuotantokustannusten

nopea nousu syksyn aikana ja teollisuuden vaikeudet

hinnankorotusten vyöryttämisessä kaupan tukkuhintoihin

keskusteluttivat valiokuntaa.

Valiokunta teetti Gallup Elintarviketieto Oy:llä tutkimuksen

lihantuotantotilojen halukkuudesta jatkaa

ja kehittää tuotantoaan eri tukialueilla. Tutkimus valmistui

marraskuussa. Tutkimuksessa oli rahoittajana

myös elinkeino sekä maa- ja metsätalousministeriö.

Tämän lisäksi lihavaliokunta on rahoittamassa Maa- ja

elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa (MTT) tehtävää

tutkimusta sikojen tuotto- ja laatuominaisuuksien

eroista eri roduilla ja erojen taloudellisesta merkityksestä

tuotantoketjussa. Tutkimus on kolmivuotinen, ja

se päättyy vuonna 2009.

Tuotanto ja markkinat

Vuonna 2007 koko maailman lihantuotanto kasvoi

vain yhdellä prosentilla, kun se vuotta aiemmin kasvoi

2,5 %. Tuotannon laskuun vaikuttivat kohonnut rehukustannus,

mutta suurimpana yksittäisenä syynä oli

PRRS-kriisi Kiinassa. Yhdysvaltain maatalousministeriön

arvion mukaan Kiinan sianlihan tuotannon vähentyminen

oli jopa 9 %, joka on enemmän kuin Euroopan

suurimman tuottajan Saksan koko tuotanto. Sikakriisin

vuoksi Kiinasta tuli vuonna 2007 sianlihan tuoja, kun

se perinteisesti on ollut nettoviejä. Tämä nosti sianlihan

hintaa etenkin Brasiliassa.

Vuosi oli erittäin vaikea EU:n sikamarkkinoilla. Tuotanto

kasvoi 2,5 %. Samaan aikaan kustannukset

nousivat voimakkaasti, ja vahva euro heikensi kilpailukykyä

kolmansiin maihin. Tämän vuoksi markkinat

ajautuivat ylitarjontaan, ja kustannusten nousua ei

pystytty siirtämään kaupan tukkuhintoihin. Komissio

yritti tasapainottaa tilannetta varastointi- ja vientituella,

mutta näiden keinojen vaikutus on osoittautunut

vähäiseksi.

16


Siipikarjanlihassa noususuhdanne jatkui. Maailman

tuotanto kasvoi 3 % ja EU:n noin 2 %. EU:n kulutuksen

kasvu oli 2,2 %. Suomessa lihantuotanto ja kulutus

etenivät myönteisesti. Tuotanto kasvoi 4 % (395,3 milj.

kg) ja kulutus 5 % (378,7 milj. kg). Merkittävin muutos

kotimaan markkinoilla oli tuonnin selvä kasvu (+12 %).

Vienti sen sijaan väheni 2 %.

220

200

180

160

SIANLIHAN TUOTANTO JA KULUTUS 1976-2007

Sianliha

Sikajaosto

Sikajaosto piti vuoden aikana kuusi kokousta, joista

yksi oli puhelinkokous ja yksi osittain yhteinen lihasiipikarjajaoston

kanssa. Jaosto oli tiiviisti mukana

141-neuvotteluprosessissa. Jaosto linjasi omaksi tavoitteekseen

tuen pysymisen tuotantoon sidottuna.

Kesällä oli selvää, että Suomesta ei sellaista esitystä

komissioon lähde. Jaoston kanta oli myös selvästi toteutunutta

voimakkaampi tuotantokytkös dekolpausvaihtoehdossa.

Jaosto kävi keskustelemassa valtiosihteeri Jouni Lindin

kanssa kesäkuun lopussa tukineuvottelutilanteesta.

Jaosto keskusteli tilanteesta myös ministeri Sirkka-Liisa

Anttilan kanssa yhdessä lihasiipikarjanlihajaoston ja

kananmunavaliokunnan kanssa heinäkuun alussa.

Edellä esitetyt asiat olivat esillä myös jaoston tekemällä

Brysselin-matkalla heinäkuussa. Jaosto pääsi

esittämään suoraan komission edustajalle näkemyksensä

tuen välttämättömyydestä ja sen pysyvästä tarpeesta

suomalaisessa sikataloudessa, kun toimitaan

EU:n yhteisillä markkinoilla. Samoin jaosto toi esille

vastustavan kantansa tuen irrottamisesta tuotannosta.

Jaosto tapasi myös COPA-COGECA:n sekä Tanskan

ja Hollannin sikasektorin edustajat ja vieraili Euroopan

talous- ja sosiaalikomiteassa. Jaosto vieraili

Brysselin opintomatkallaan myös kahdella sikatilalla,

joista toisella oli merkittävä lannan jatkojalostuslaitos

energiaraaka-aineeksi. Toinen vierailukohde oli tehokas

yhdistelmätila.

Jaosto oli jatkuvasti yhteydessä teollisuuden toimivaan

johtoon ja luottamushenkilöjohtoon loppuvuoden

aikana heikentyneestä kannattavuudesta. Vaikka lihan

hinta nousi syksyn aikana, nousu ei kattanut kustannusten

nousua. Suomen hinta oli heinä-syyskuuta lukuun

ottamatta EU:n keskihinnan yläpuolella. Vuoden

lopussa Suomessa maksettiin EU:n korkeinta hintaa.

Kustannusten nousussa rehut olivat merkittävin erä,

mutta myös energian ja lannoitteiden hinnat kallistuivat

huomattavasti.

Tuotanto ja markkinat

Sianlihan markkinatilanne kiristyi selvästi vuoden

aikana. Varsinkin viljan ja rehujen hinnan nousu nosti

sikatalouden kustannuksia. MTK:ssa tehtyjen laskelmien

mukaan rehukustannuksen nousu nosti yhdistelmätuotannon

kustannusta noin 0,30 euroa/kg.

EU:ssa tuotanto nousi 2,5 % ja kulutus noin 1 %.

Vienti väheni noin 10 %, koska euron vahvistuminen

heikensi EU-maiden kilpailukykyä kolmansiin maihin.

Tämä lisäsi edelleen sian ylitarjontaa sisämarkkinoilla.

Etenkin viennistä riippuvaisen Tanskan hinta laski ja oli

140

120

100

1976 1978 1980 1982 1984 1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006

tasolla 1,10 euroa/kg vuoden lopulla. Saksassa kilohinta

oli syksyllä tasolla 1,32 euroa.

Sianlihan omavaraisuusaste pysyi ennallaan EU:ssa ja

oli 106 %. Sianlihaa kulutettiin EU:n alueella vajaa 20,8

milj. tn ja tuotettiin 22,0 milj. tn. Keskimääräinen kulutus

henkeä kohti oli 43 kg. EU vei sianlihaa noin 1,27 milj. tn

ja oli siten maailman suurin sianlihan viejä.

Tilastokeskuksen mukaan sianlihan kuluttajahinta

nousi 1,7 %. Sianlihan kulutus nousi 2 % 184,2 milj.

kiloon. Sianlihan tuotanto kasvoi 2 % 212,6 milj. kiloon.

Sianlihan vienti väheni 5 % ja oli 46 milj. kg. Tärkeimmät

vientimaat olivat Venäjä, Ruotsi ja Viro. Sianlihan tuonti

kasvoi voimakkaasti jo toisena vuotena. Vuonna 2007

lisäys oli 18 %.

EU:ssa keskimääräinen vertailuhinta oli suurimman

osan vuotta tasolla 1,30 euroa/kg. Suomen hinta oli

alkuvuonna 1,35–1,37 euroa ja nousi loppusyksyn aikana

1,45 euron tasolle. Porsaan hinta laski EU:ssa

voimakkaasti: vuoden alussa vertailuhinta 20 kilon porsaasta

oli 41 euroa ja marraskuussa 27 euroa. Suomessa

porsaan hinta on ollut suhteellisen vakaa eli tasolla

48 euroa (25 kg).

Kertomusvuonna tukea sai arviolta 2 800 sikatilaa,

mikä oli 10 % vähemmän kuin edellisenä vuonna.

Emakkotilojen määrä laski tätäkin enemmän. Emakoita

oli noin 1 850 tilalla. Emakkojen kokonaismäärä laski

parilla tuhannella vajaaseen 156 000 eläimeen. Emakkotilojen

keskikoko nousi 83 emakkoon ja lihasikatilojen

yli 1 400 myytyyn lihasikaan. Lihasikoja teurastettiin

2 369 129 kpl. Lihasikojen keskiteuraspaino oli 85,1

kiloa. Porsaiden välitys kasvoi 0,6 % vuositasolla.

Naudanliha

Nautajaosto

Lähde: Suomen Gallup Elintarviketieto Oy

Nautajaosto piti kuusi kokousta, joista yksi oli puhelinkokous.

Nautajaosto oli aktiivisesti mukana 141-prosessissa

sen käynnistyessä toden teolla keväällä 2007.

Nautajaosto kävi tapaamassa ministeri Sirkka-Liisa

Anttilaa 9.5. ja korosti tapaamisessa tarvetta korottaa

AB-alueen nautatukia ja pitää ne tuotantoon sidottuina.

Jaosto kävi tapaamassa valtiosihteeri Jouni Lindiä 5.6.

Tapaamisessa keskusteltiin mahdollisista ratkaisuvaihtoehdoista.

Erityisenä kysymyksenä oli jaoston kanta

hieholehmien tukeen, mikä oli myönteinen, mutta se

tulee priorisoida nykyisten tukien jälkeen.

Rehukustannuksen voimakas nousu oli esillä myös

nautajaoston työssä syksyllä. Jaosto oli tiiviissä yh-

17


teydessä teurastamoihin tilityshinnan korjaamiseksi

kustannusten nousua vastaavalle tasolle.

Tuotanto ja markkinat

Milj.kg

140

130

NAUDANLIHAN TUOTANTO JA KULUTUS 1976-2007

Maailmanmarkkinoilla naudan hinta on ollut jatkuvassa

vaikkakin hitaassa nousussa jo usean vuoden ajan.

EU:ssa naudanlihan markkinatilanne jatkui hyvänä.

Kulutus on tuotantoa suurempaa. Ja tuotanto laskee.

Suurin syy tuotannon alentumiseen on lypsykarjan vähentyminen

koko EU:ssa. Kokonaiskulutus EU-27:ssä

oli 8,55 milj. tn. Vanhoissa jäsenmaissa naudanlihan

kulutus on vajaa 20 kg/hlö ja uusissa vain 7,5 kg/hlö.

EU:n nautamarkkinat olivat kaksijakoiset vuonna

2007: alkuvuonna hinnat laskivat ja alkoivat uudelleen

nousta heinäkuussa. Vuoden lopussa EU:n keskihinta

oli tasolla 2,70 euroa/kg (O2), kun se alimmillaan heinäkuussa

oli 2,50 euroa.

Suomessa nautamarkkinoita häiritsi kasvanut varasto,

joka syntyi loppuvuoden 2006 ja alkuvuoden 2007 teurasruuhkasta.

Sen purkaminen loi hinnan laskupaineita

vähittäismarkkinoille. Vaikka hinta nousi syksyn mittaan

joitain senttejä, se ei riittänyt kattamaan tuotantokustannuksen

nousua, joka oli useita kymmeniä senttejä.

Naudanlihan kulutus kasvoi 96,6 milj. kiloon (+1 %).

Naudanlihan kuluttajahinnat nousivat noin 4 %. Naudanlihaa

tuotiin noin 6 % edellisvuotta vähemmän eli

13,5 milj. kg. Naudanlihan vienti kasvoi 100 % ollen

4,8 milj. kg. Naudanlihan tuotanto kasvoi hieman, pääasiassa

lisääntyneiden lehmien teurastusten ja edellisen

vuoden teurassiirtymän vuoksi ja oli 86,5 milj. kg

(+2 %). Teuraspainot nousivat edelleen. Sonnien keskipaino

oli jo 333 kg (+9 kg), hiehojen 237 kg (+ 4 kg) ja

lehmien 270 kg (+ 5 kg).

Suomessa naudan hinta oli suhteellisen vahva. Nuoren

naudan hinta oli yhtäjaksoisesti huhtikuusta lähtien

yli EU:n keskihinnan.

Vuoden aikana teurastettiin 154 578 sonnia, 37 729

hiehoa ja 96 307 lehmää. Luvut eivät sisällä kotiteurastusta.

Se lienee muutama tuhat kappaletta. Sonnien

keskiteuraspaino nousi 333 kiloon ja hiehojen 237 kiloon.

Lehmien teuraspaino nousi 270 kiloon.

Suomessa oli noin 4 100 naudanlihantuotantoon erikoistunutta

tilaa, joista noin 1 400 oli emolehmätiloja.

Emolehmätuotannon kasvu jatkui edelleen vahvana.

Vuoden 2007 marraskuussa Suomessa oli noin 45 000

emolehmää, joten määrä kasvoi noin 10 % edellisvuodesta.

Ternivasikoiden osuus vasikkavälityksestä oli noin

82 % kaikista välitysvasikoista. Vasikoiden hinta laski

noin 5 %. Sonniternin ostohinta laski 5 % ja oli keskimäärin

143,6 euroa/kpl ja perinteisen sonnivasikan 254

euroa/kpl.

Siipikarjanliha

Siipikarjanlihajaosto

Vuoden 2007 aikana MTK:n siipikarjanlihajaosto kokoontui

neljä kertaa. Painopistealueita olivat markkinoihin,

kansallisten tukien ratkaisuun sekä siipikarjanlihan

tuottajahintatasoon vaikuttaminen. Kotimaassa kuluttajien

luottamus säilyi hyvänä suomalaiseen tuotantoon.

Broilerin lihan kulutus on hyvässä kasvussa.

120

110

100

90

80

1976 1978 1980 1982 1984 1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006

Kansallisessa tukipolitiikassa painopiste oli kansallisen

tuen jakopäätökseen vaikuttamisessa niin, että

suuri osa tuesta säilyisi tuotantoon sidottuna. Jaosto

esitti mahdollisuutta, että uudelle 141-ohjelmakaudelle

otettaisiin esimerkiksi lattiapinta-alaan perustuvia tukielementtejä,

mutta esitykset eivät tuottaneet konkreettista

tulosta. Jaosto kävi kertomassa ministeri Sirkka-

Liisa Anttilalle kalkkunantuotannon erityisongelmista.

Jaosto tapasi ministeriä myös yhdessä muiden yksimahaissektorin

edustajien kanssa 141-tuen valmistelun

yhteydessä.

Jaosto otti kantaa uuden rahoituslain valmisteluun

ja vaati investointitukien tasapuolista jakoa ja mahdollisuutta

aloittaa rakentaminen ennen tukipäätöksiä.

Jaosto seurasi ja otti kantaa huimasti nousevaan rehukustannukseen

ja EU:n broilerien hyvinvointidirektiivin

valmisteluun.

MTK osallistui aktiivisesti useisiin yhteistyöryhmiin

siipikarjanlihan kotimaisen menekin vahvistamiseksi.

Taustaselvityksen pohjalta MTT laati yhteistyössä

elinkeinon kanssa tutkimussuunnitelman, jonka osatuloksia

julkaistiin vuoden aikana. Siipikarjanlihajaosto

osallistui pienellä panoksella tutkimuksen rahoitukseen.

Tutkimusprojekti päättyy alkuvuonna 2008.

EU:n osarahoitteinen tiedotuskampanja ”Sulka hattuun

siipikarjalle” aloitettiin. MTK osallistui kampanjaan

Finfoodin, Suomen broileriyhdistyksen ja rehuteollisuuden

kanssa yhteistyössä projektin johtoryhmässä.

Eläinsuojelujärjestöjen lobbaus ja siitä johtuva viranomaisvalvonnan

tiukentuminen hidastivat tiedotuskampanjan

tiedotteiden ja nettisivujen laatimista.

MTK oli mukana valmistelemassa yhteistä hankehakemusta

broilerien hyvinvointidirektiivin toimeenpanoon

valmistautumista varten. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen

Efsan keväällä 2007 julkaisema ensimmäinen

kartoitustutkimus EU:n broilertilojen salmonellatilanteesta

vahvisti suomalaisen broilerituotannon

olevan hyvin tavoitetasollaan eli positiivisia näytteitä alle

1 %. Eri maissa esiintyvyys vaihtelee suuresti.

Tuotanto ja markkinat

Lähde: Suomen Gallup Elintarviketieto Oy

Siipikarjanlihan tuotanto kasvoi edellisvuoteen verrattuna

ja oli 95,3 milj. kg. Kalkkunanlihan tuotanto väheni,

mutta broilerin tuotanto kasvoi 12 % ja oli 83,5

milj. kiloa. Kalkkunanlihan tuotanto laski 7 % verrattuna

edelliseen vuoteen ja oli 11,39 milj. kiloa.

Siipikarjanlihan kulutus ja kotimainen tuotanto olivat

vuonna 2007 kutakuinkin hyvin tasapainossa. Siipi-

18


karjanlihan kulutus oli 93,0 milj. kg (12 % kasvua vuodesta

2006). Broilerin kulutus kasvoi 80,7 milj. kiloon.

Kalkkunanlihan kulutus laski 11,70 milj. kiloon (-7 %).

Siipikarjanlihan vienti oli 12,10 milj. kg. Kotimaassa siipikarjanlihan

kysyntä on suurin rintafileillä, minkä mukaan

tuotanto mitoitettiin. Tuonti oli neljänneksen suurempaa

ja vienti 11 % pienempää kuin vuotta aiemmin. Keskeiset

tuojamaat olivat Tanska ja Brasilia. Siipikarjanlihan

kulutuksen kasvu tulee arvioiden mukaan kuitenkin jatkumaan

niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa.

EU:ssa siipikarjanlihan kulutuksesta on broileria

70 %, kalkkunaa 20 % ja muuta siipikarjanlihaa 10 %.

Suomessa kulutetusta siipikarjan lihasta on broileria

85 % ja kalkkunaa yli 13 %. Kalkkunanlihan kulutuksen

nousu pysähtyi vuonna 2004. Kulutus alkoi laskea

vuonna 2005. Broilerin kulutusnäkymät ovat edelleen

suotuisat. Muiden siipikarjanlihalintujen osuus kulutuksesta

on pieni, mutta kasvava.

Siipikarjanlihan tuotannossa Suomi on omavarainen.

Broilerin kulutuksen kotimaisuusaste oli 92,3 %. Kalkkunan

kulutuksesta noin 20 % koostuu tuontilihasta.

Suomessa broilerin ja kalkkunan tuonti on kasvanut

tasaisesti, vaikka tuonnin osuus kulutuksesta on edelleen

pieni. Tuontilihan osuus saattaa edelleen kasvaa

etenkin suurkeittiöiden ja valmistuotteiden osalta.

Suomen vahvuutena on etenkin broilerinlihan hyvä

tuotteistus ja salmonellattomuus. Suomessa kuluttajien

luottamus siipikarjatuotteisiin ei ole horjunut. Kulutuksen

kasvua ylläpitää siipikarjanlihan edullinen hinta

ja kasvava käyttö lihajalosteissa myös Keski-Euroopan

markkinoilla.

Kotimaassa siipikarjanlihan tuottajahintakehitys oli

lievästi nouseva. Vuonna 2007 broilerin tuottajahinta

asettui 1,13 euroon/kg. Kalkkunan tuottajahintaa ei

enää tilastoida toimijoiden vähyyden takia.

Lampaanliha

Lammasjaosto

Vuonna 2007 lammasjaosto kokoontui kolme kertaa.

Lampaiden ja vuohien merkintä- ja rekisteröintijärjestelmän

uudistaminen jatkui. Lammasjaoston jäsenet ottivat

kantaa ja antoivat kehitysideoita viljelijärajapinnan

kehittämiseksi. Nautajaosto kiirehti nautarekisterissä

toimivan asiakasraadin perustamista myös lammasrekisteriin.

Eläinten kuljetuslainsäädännön muutoksilla oli merkittäviä

vaikutuksia lammastiloille. Useimpien lammastilojen

omat kuljetukset katsottiin kaupallisiksi kuljetuksiksi,

ja se toi lisävelvoitteita kalustolle ja kuljettajan

hyväksynnälle.

Lammastalouden 141-tukien neuvottelu oli osa märehtijöiden

prosessia. Tavoitteena oli tukitasojen nosto

ja tuen siirtäminen kohti lihantuotantoa. Tuki säilyy lähes

aikaisemmalla tasolla yhdistettynä kotieläintilojen

pinta-alatukeen. Tukirakenteeseen ei saatu toivottua

muutosta, vaan se säilyy edelleen eläinyksiköihin sidottuna.

oli 0,7 milj. kg. Todellinen tuotanto lienee tätä suurempi,

sillä kaikki tuotettu lampaanliha ei päädy tilastoihin.

Lammasta tuotiin Suomeen 2,8 milj. kg, joten tuonnin

osuus kulutuksesta oli 85 %. Lihaa tuotiin pääasiassa

Uudesta-Seelannista.

Suomessa lampaanlihan tuottajahinta oli koko vuoden

EU:n keskitason alapuolella. Karitsanlihan tuottajahinta

nousi edelleen. Se oli teurastamotilaston mukaan

2,70 euroa/kg. Uuhenlihan hinta oli huono, noin 0,40

euroa/kg.

Maatilarekisterin mukaan uuhien määrä 1.6.2007 oli

62 149, mikä on 2,3 % enemmän kuin vuotta aiemmin.

Kananmunat

Kananmunavaliokunta

Vuoden 2007 aikana kananmunien keskimääräinen

tuottajahinta nousi 89 senttiin/kg, joka kuitenkin on

edelleen tuotantokustannuksen alapuolella. Positiivista

on, että kuorimunien kulutus nousi vuoden aikana 1

%:n. MTK:n kananmunavaliokunta kannusti edelleen

kananmunien tasapainoisen markkinatilanteen saavuttamista

tuottajien sopimustuotannon avulla.

Valiokunta osallistui kananmunantuotannon tukipolitiikan

valmisteluun ja keskusteli aktiivisesti markkinoiden

toiminnasta. Valiokunnan edustajat tapasivat

ministeri Sirkka-Liisa Anttilan 141-neuvottelujen yhteydessä

muiden yksimahaissektorin edustajien kanssa.

SLC:n kanssa edellisvuonna aloitettu kananmunaalan

yhteistyöhanke eteni konkreettiselle tasolle. Kananmunayhdistys

perustettiin Suomen Siipikarjaliiton

hallinnoitavaksi ja luo laajan koko kanamunantuotantoketjun

keskustelufoorumin.

Tuottajahinta jatkoi hidasta nousua vuoden aikana

ja roikkuu edelleen kestämättömän alhaisella tasolla

pakkaamoiden hintakilpailun ja ylituotannon seurauksena.

Lisäksi rehukustannuksen jyrkkä nousu syksyllä

aiheutti tuotantopanoksiin merkittävän nousun, joka

edelleen vaikeuttaa alan tuottajien ahdinkoa. Kanamunavaliokunta

suositteli tuottajia kilpailuttamaan rehun

toimittajia, sillä rehukustannukset vaihtelivat suuresti.

Kananmunantuotannolla on edessään useita haasteita:

uusiin tuotantomuotoihin siirtyminen vuonna

2012, rehun hinta, kansallisten kotieläintukien muutokset,

kananmunapakkaamoiden keskinäinen kilpailu,

CAP-reformin toteuttaminen, salmonellaerivakuuksien

saaminen kuluttajien tietoon, kuorimunien kulutuksen

Milj. kg

100

80

60

KANANMUNIEN TUOTANTO JA KULUTUS 1976-2007

Tuotanto ja markkinat

Lampaanlihan kulutus nousi 27 % vuonna 2007 ja oli

noin 3,3 milj. kg. Lampaanlihan tuotanto kasvoi 16 % ja

40

1976 1978 1980 1982 1984 1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006

Lähde: Suomen Gallup Elintarviketieto Oy

19


nousun jatkaminen ja Eurooppaan rantautuneen vaarallisen

lintuinfluenssan (H5N1) aiheuttamat mahdolliset

markkinahäiriöt.

Valiokunta katsoi uusiin tuotantomuotoihin siirtymisen

ja investointien mahdollisimman nopean aloittamisen

välttämättömäksi hallitulle rakennekehitykselle,

kuitenkin niin, ettei kokonaistuotantoa kasvateta. Kotimaisten

kuorimunien kulutuksen lisääminen on yksi

alan suurimpia haasteita.

Tuotanto ja markkinat

Kananmunantuotanto laski Suomessa vuoden 2007

kesään saakka. Syksyllä tuotantomäärä kääntyi kuitenkin

nousuun. Kuorimunien tuotanto oli 56,5 milj.

kg, mikä jäi hieman pienemmäksi kuin edellisvuonna.

Kananmunista oli edelleen ylituotantoa, joka pystyttiin

purkamaan vain osittain viennin ansiosta. Kananpoikien

vähentyneet haudonnat pystyivät korjaamaan

hieman ylituotantotilannetta. Kuorimunia vietiin 1,6 %

enemmän kuin vuonna 2006, kun taas munavalmisteiden

vienti sekä tuonti laskivat.

Tuotanto vakiintui Euroopassa ja tuottajahinnat olivat

vakaat vuonna 2007. Alimmillaan tuottajahinta oli vuoden

alussa, 60 senttiä/kg. Vuoden lopulla se nousi 89

senttiin kilolta. Hintakehitys vaihteli tuotantomuodoittain.

Tuotantomuotojen väliset hintaerot pienenivät.

Suomessa valtaosa kananmunista (noin 83 %) tuotettiin

perinteisissä häkeissä. Lattiatuotannon osuus

oli 12 % ja luomutuotannon 2 %. Uusia virikehäkkejä

on tuottajista vasta 2 %:lla. Suomessa lattiatuotannon

määrä noudattelee likimain EU:n keskiarvoa.

Kananmunien kulutus kääntyi lievään nousuun kesällä

2006. Vuonna 2007 kananmunia kulutettiin 48,5 milj.

kg, mikä oli 1 % enemmän kuin edellisvuonna. Keskuspakkaamoiden

kuorimunien myynti nousi 1,1 %.

Munavalmisteiden kotimaanmyynti nousi noin 1,8 %.

Kananmunien vienti nousi vuoden 2007 aikana 1,6 %

10,2 milj. kiloon. Vientikohteista merkittävin oli Ruotsi.

Kuorimunia ei tuotu Suomeen. Suomessa ja Ruotsissa

käytössä olevan salmonellavalvontaohjelman takia

Suomeen tuotavilta kuorimunilta edellytetään salmonellattomuutta.

Tämän takia kuorimunien tuonti ei ole

käytännössä mahdollista muualta kuin Ruotsista. Uuden

EU:n zoonoosilainsäädännön voimaantultua on tavoitteena,

että kaupan olevat kananmunat ja broilerit

eivät saisi sisältää tiettyjä salmonellatyyppejä. Tavoitteen

toteutuminen poistaisi osin perusteet edellyttää

muualta EU:n alueelta Suomeen tuotavilta kananmunilta

vaadittavat salmonellatutkimukset. Suomessa tosin

seurataan kaikkia salmonellatyyppejä.

EU:n tuotantoon ja sen kannattavuuteen tulee vaikuttamaan

niin sanottu munivien kanojen hyvinvoinnin minimin

määrittävä direktiivi (1999/74/EY). Vuoden 2003

alusta koko yhteisön alueella kanakohtainen tilavaatimus

nousi 480 cm 2 :sta 550 cm 2 :iin, ja uusien häkkien

tulee olla niin sanottuja varusteltuja häkkejä. Viimeistään

vuonna 2012 perinteiset häkit pitää korvata niin

sanotuilla virikehäkeillä. Komissio ei aio lykätä uuden

direktiivin toimeenpanoa.

Kuorimunien osalta kuluttajan valinnat ja halu maksaa

erikoismunista ratkaisevat jäsenmaiden oman tuotannon

kehityssuunnan ja tuotantotapojen kehityksen.

Sen sijaan kananmunavalmisteissa tuotantotavalla ei ole

suurta merkitystä, vaan valintaa ohjaa pääosin hinta. Koko

EU:ssa kananmunien tuotantotavan merkintä muniin

ja pakkauksiin tuli pakolliseksi vuoden 2004 alusta.

Viljat

Edunvalvonnan tavoitteena on suomalaisen viljantuotannon

toimintaedellytysten ylläpitäminen ja kehittäminen.

Markkinaedunvalvonta olikin yksi tärkeimmistä

ja haasteellisimmista avaintehtävistä kertomusvuonna.

Edunvalvontaan osallistuttiin Suomen lisäksi COPA:n

viljatyöryhmässä ja komission neuvoa-antavassa viljatyöryhmässä.

Kannattavan viljantuotannon perusta on onnistuminen

myös markkinoilla. Se vaatii kuitenkin tietoa

markkinoiden toiminnasta ja välineitä markkinoinnin

hallintaan. MTK pyrki vahvistamaan ajantasaisen

markkinainformaation jakamista jäsenilleen Maaseudun

Tulevaisuuden, Repun sekä MTK:n viljakirjeiden

välityksellä. Repussa markkinahintapalvelua parannettiin

alkuvuodesta huomattavasti ja MTK:n viljakirjeitä

ilmestyi kertomusvuoden aikana kuusi.

Viljavaliokunta

Viljavaliokunnan tärkeimpinä tehtävinä kertomusvuonna

oli viljamarkkinoiden seuranta ja markkinatilanteeseen

vaikuttaminen sekä ympäristötukiohjelmaan

ja Etelä-Suomen kansallisen tuen valmisteluun vaikuttaminen.

Viljavaliokunta osallistui aktiivisesti vilja-alan

yhteistyötyöryhmän työhön.

Pellervo-Instituutin viljaseminaarin yhteydessä järjestettiin

oma seminaari, johon oli kutsuttu sekä keskusliiton

että liittojen viljavaliokuntien edustajat. Seminaarissa

käytiin tulevaisuuskeskustelua sekä tukipolitiikasta

että markkinaedunvalvonnasta.

Viljavaliokunta kävi lokakuussa Brysselissä tapaamassa

maatalouskomissaarin kabinetin edustajia ja

komission virkamiehiä, jotka osallistuivat 141-ratkaisun

valmisteluun. Valiokunta kokoontui kertomusvuonna

kuusi kertaa.

Tuotanto ja markkinat

Kesä 2007 tuotti runsaan ja laadukkaan viljojen kokonaissadon.

Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen

(Tike) lopullisen satolaskelman mukaan

kokonaissato oli 4 249 milj. kiloa, joka oli Suomessa

kaikkien aikojen toiseksi suurin viljasato. Tuotanto kasvoi

edellisvuodesta lähes 500 milj. kg eli 12 %.

Vehnän kokonaissato, 801 milj. kg, kasvoi edelliseen

vuoteen verrattuna 17 %. Ruissato kasvoi peräti 72 %

ja oli 88 milj. kg. Ohran kokonaissato oli 2 039 milj. kg,

josta rehuohraa oli 1 525 milj. kg. Kauran kokonaissato

oli 1 262 milj. kg. Kasvua edelliseen vuoteen oli peräti

234 milj. kg. Kaikkien viljojen hehtaarisato ylitti edellisvuoden

tason, samoin selvästi 10 vuoden keskiarvona

lasketun keskisadon.

Viljan kokonaistuotantoala oli kertomusvuonna 1,166

milj. ha, joka oli 16 000 ha edellistä vuotta suurempi.

Viljantuotantoala oli 51 % koko peltoalasta. Kesantoala

oli 121 200 ha ja hoidettu viljelemätön pelto 110 400

eli yhteensä 231 600 ha, mikä on 10 % koko maatalousmaasta.

20


MILJ. KG

800

700

600

500

400

300

200

100

LEIPÄVILJOJEN KOKONAISSADOT 1965-2007

SYYSVEHNÄ KEVÄTVEHNÄ RUIS

LEIPÄVILJOJEN HA-SADOT 1965-2007

100 KG/HA SYYSVEHNÄ KEVÄTVEHNÄ RUIS

45

40

35

30

25

20

15

0

1965 1967 1969 1971 1973 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007

Lähde: TIKE

10

1965 1967 1969 1971 1973 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007

Lähde: TIKE

REHUVILJOJEN KOKONAISSADOT 1965-2007

REHUVILJOJEN HA-SADOT 1965-2007

MILJ. KG OHRA KAURA SEOSVILJA

2250

40

OHRA

KAURA

2000

1750

1500

1250

1000

35

30

25

20

100 KG/HA

750

500

250

0

1965 1967 1969 1971 1973 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007

15

10

1965 1967 19691971 1973 1975 19771979 1981 1983 19851987 1989 1991 19931995 1997 1999 20012003 2005 2007

Lähde: TIKE

Lähde: TIKE

Kasvukausi oli vaihteleva. Kevät oli sääolosuhteiltaan

normaali, vaikkakin hieman viime vuosia myöhäisempi.

Kylvöjä päästiin kuitenkin tekemään hyvissä olosuhteissa.

Kasvukauden aikana saatiin kohtuullisesti

sateita, mutta myös lämpöä, mikä takasi hyvät kasvuolosuhteet.

Sadonkorjuu alkoi Lounais-Suomessa

hyvissä olosuhteissa elokuun lopulla. Syyskuussa

alkoivat kuitenkin sateet, jotka hankaloittivat puinteja

koko syksyn ajan. Hankalimmat olosuhteet olivat

Itä- ja Pohjois-Suomessa. Syyskylvöjä ei saatu tehtyä

halutussa laajuudessa. Kylvöala jäikin huomattavasti

edellistä syksyä alhaisemmaksi.

Viljan laatu oli hyvä. Vehnän laatu oli hyvä ja valkuaispitoisuus

kohosi edellisvuotta korkeammaksi. Elintarviketurvallisuusviraston

(Evira) mukaan 397 milj. kg eli

puolet vehnästä täytti leipävehnän laatuvaatimukset.

Rukiista lähes 84 % täytti myllyteollisuuden vaatimukset.

Myös rehuviljojen laatu täytti hyvin teollisuuden

vaatimukset, sillä ohrasta 71 % ylitti 64 kilon hehtolitrapainon,

ja kaurasta 94 % ylitti 52 kilon hehtolitrapainon.

Korkealaatuisella sadolla pystytään tyydyttämään

kotimaisen teollisuuden tarpeet. Myllyteollisuus joutuu

täydentämään vain erikoisvehnäerillä kotimaasta

saatavan raaka-aineen. Kotimaiset mallastamot saavat

riittävästi mallasohraa Suomesta. Poikkeuksellisesti

myös rukiin kysyntä pystytään hyvin pitkälti tyydyttämään

kotimaisella raaka-aineella.

Hyvän markkinatilanteen ansiosta viljaa vietiin vuoden

aikana Suomesta runsaasti. Keväällä vienti oli

lähinnä kauraa ja ohraa interventiovarastoista, mutta

syksyllä ruista lukuun ottamatta kaikkia viljoja vietiin

muualle Eurooppaan poikkeuksellisen paljon.

EU:n viljantuotanto ja markkinatilanne

Viljantuotantoala oli EU-27 jäsenmaassa yhteensä

56,6 milj. ha, joka oli 0,5 % edellisvuotta alhaisempi.

Myös kokonaistuotannon määrä laski edellisvuodesta

3,5 %. Pinta-alaa suurempi tuotannon lasku johtui Itä-

Eurooppaa vaivanneesta koko kasvukauden kestäneestä

kuivuudesta, mikä aiheutti suuren pudotuksen

maissin kokonaistuotannossa (-14 %). Myös vehnän

tuotantomäärä laski (-5 %), mutta muiden viljojen tuotanto

säilyi edellisvuoden tasolla tai oli jopa parempi.

Satokausi 2007/08 jää historiaan erittäin voimakkaan

ja poikkeuksellisen nopean hinnan nousun kautena.

Positiivinen hintakehitys alkoi jo keväällä, mutta

alkusyksyn kehitys oli poikkeuksellisen voimakas. Esimerkiksi

vehnän hintanoteeraukset ranskalaisessa Matif-pörssissä

olivat markkinakauden alussa 180 euroa

tonnilta, josta ne syyskuun loppuun olivat nousseet

100 eurolla tonnia kohti. Korkeimmillaan noteeraukset

olivat siis lähellä 300 euroa/tn. Muiden viljojen hintakehitys

seurasi vehnän hintaa, tosin mallasohraa lukuun

ottamatta maltillisemmin.

Voimakkaaseen hinnan nousuun oli useitakin syitä.

Kehitystä vahvistivat pitkän aikavälin kulutusmuutokset.

Viljan käyttö sekä elintarvikkeiksi että rehuksi on lisääntynyt

useiden vuosien ajan. Maailman kasvava väkiluku

ja etenkin kehittyvien maiden ruokavalion muuttuminen

kasvisperäisestä yhä enemmän kotieläintuotteita kuluttavaksi

on syynä viljan käytön lisääntymiseen. Myös

bioetanolin valmistukseen tarvittavan viljan määrä on

kasvanut, varsinkin USA:ssa, voimakkaasti. Tuotanto

ei kuitenkaan ole kehittynyt vastaavasti, mikä on

aiheuttanut varastojen supistumisen. Tuotantoa alen-

21


sivat eniten poikkeukselliset sääolosuhteet. Ilmaston

lämpeneminen on lisännyt toisaalta kuivuutta, mutta

myös tulvien ja rankkasateiden määrää.

Muutokset ympäristötukijärjeselmään

EU:ssa ympäristötukijärjestelmää määrittelevä lainsäädäntö

muuttui, eikä ympäristötuen lisäosaa voitu

maksaa Etelä-Suomen kasvinviljelylle enää kertomusvuonna.

Korvaavia keinoja etsittiin koko vuoden ajan

sekä vuodelle 2007 että seuraaville vuosille. MTK ja

viljavaliokunta olivat mukana tässä valmistelussa tiiviisti,

mutta täysin vastaavaa järjestelmää ei saatu.

Osa kansallisista tuista siirrettiin maksettavaksi ympäristötuen

lisätoimenpiteiden kautta ja osa maksettiin

niin sanottuna de minimis ‐tukena. Tilakohtainen

kokonaistukimäärä riippui paljolti siitä, miten tila valitsi

ympäristötuen lisätoimenpiteitä. Hyvin monissa tapauksissa

tuki viljojen osalta jäi huomattavasti aikaisempia

vuosia pienemmäksi, ja pahimmillaan tilakohtaiset

menetykset olivat tuhansia euroja.

Vilja-alan yhteistyöryhmä

Vilja-alan yhteistyöryhmässä MTK osallistui aktiivisesti

niin johtoryhmätyöskentelyyn kuin yhteistyöryhmän

lukuisten alatyöryhmien työskentelyyn.

Yhteistyöryhmän työskentelyssä alkoi uusi toimintakausi.

Ryhmän kokoonpanoa vahvisti keskusliikkeiden

mukaantulo. Vanhoista jäsenistä mukana jatkoivat lähes

kaikki. Tärkeimmiksi painopistealueiksi uudelle

toimintakaudelle asetettiin viljastrategian tavoitteiden

toteutuminen ja viljaketjun tehokkuuden kehittymisen

seurantaan tarkoitettujen mittarien luominen.

Mallasohra

Mallasohrajaosto

Mallasohrajaoston toiminnan painopiste oli markkinaedunvalvonnassa

ja erityisesti sopimusmallin kehittämisessä.

Jaosto tapasi kaikkien mallastamoiden

edustajia. Tapaamisissa pyrittiin elvyttämään hyvä keskusteluyhteys

tuottajajärjestön ja mallastajien välille.

Myös kansallisen mallasohratuen jatkolle pyrittiin

löytämään vaihtoehtoisia toimintamalleja. Tässä työssä

onnistuttiin vain osittain, sillä komission suhtautuminen

Suomen esityksiin tuotekohtaisista tuista oli erittäin ehdoton.

Komissio ei niitä hyväksynyt. Mallasohrajaosto

kokoontui vuoden aikana neljä kertaa.

Tuotanto ja markkinat

Mallasohran viljely onnistui hyvin. Mallasohran tuotantoala

supistui hieman edelliseen vuoteen verrattuna.

Viljelyala oli 130 000 ha ja kokonaistuotanto 513 milj.

kg. Mallasohran keskisato oli 3 950 kg/ha, mikä on

pitkäaikaista keskiarvoa selkeästi parempi. Elintarviketurvallisuusviraston

(Evira) mukaan 42 % mallasohrasta

täyttää mallastamoiden laatuvaatimukset. Tämä määrä

riittää tyydyttämään mallastamoiden raaka-ainetarpeen.

Mallasohran ja maltaan markkinatilanne pysyi edellisvuoden

tapaan hyvin tiukkana, vaikka mallasohran

kokonaistuotanto hieman kasvoi kertomusvuonna.

Varastomäärät eivät kuitenkaan parantuneet vuoden

2007 sadosta, joten hinta nousi edelleen ja pysyi hyvin

korkealla koko vuoden.

Noteeraukset esimerkiksi Saksassa nousivat korkeimmillaan

yli 300 euroon/tn. Myös Suomessa mallasohran

hinta nousi edellisten vuosien tasosta. Keväällä

hintataso vaihteli välillä 130–140 euroa/tn ja syksyllä

välillä 225–251 euroa/tonni. Hintataso oli siis erittäin

paljon alhaisempi kuin muualla Euroopassa.

Mallastamot ottivat ensimmäistä kertaan käyttöön

mallasohrasopimuksissaan hinnan kiinnittämismahdollisuuden.

MTK olikin pitkään vaatinut hintatason

ilmoittamista jo keväällä. Voimakas hinnan nousu

syksyllä 2007 kuitenkin osoittautui kiinteähintaisten

mallasohrasopimusten vahingoksi. Osa viljelijöistä

pettyi siihen, ettei sitovia sopimuksia voinutkaan purkaa,

vaikka olosuhteet olivat muuttuneet radikaalisti.

Loppuvuodesta mallastamot kuitenkin tulivat viljelijöitä

vastaan näissäkin sopimuksissa, ja pääsääntöisesti

ongelma pystyttiin ratkaisemaan.

Kylvösiemen

Edunvalvonnan tavoitteena on turvata suomalaisen

kylvösiementuotannon jatkuvuus ja kehittäminen. Suomalaisen

kasvintuotannon perusta on kannattava kotimainen

kylvösiementuotanto.

MTK osallistui kylvösiementuotannon edunvalvontaan

kotimaassa sekä Euroopan siementuottajien

yhdistyksen (ESGG) ja komission neuvoa-antavassa

kylvösiementyöryhmässä EU:n tasolla.

Kylvösiemenjaosto

Kylvösiemenjaoston edunvalvonnan tärkeimmät

osa-alueet kertomusvuonna olivat tukijärjestelmän kehittäminen

ja kansallisten tukien jatkon varmistaminen.

Myös sopimustoiminnan kehittäminen sekä osallistuminen

keskusteluun eri siemenketjun toimijoiden välillä

kuvaavat jaoston toimintaa. Keskustelua aiheutti siementuotannon

kannattavuus sekä siemensopimusten

kehittäminen. Kylvösiemenjaosto kokoontui kertomusvuoden

aikana kolme kertaa.

Tuotanto ja markkinat

Siemenviljan tuotantoala supistui edellisvuodesta

7 %. Hyväksytty tuotantoala oli yhteensä 23 000 ha.

Kevätvehnän siementuotanto supistui hieman, mutta

syysvehnäala pysyi edellisvuoden tasolla. Kevätvehnän

tuotantoala oli 2 086 ha. Ohran siemenen sertifioitu tuotanto

väheni neljänneksellä, 10 900 hehtaariin. Kauransiemenen

tuotantoala sen sijaan kasvoi merkittävästi,

27 %, edellisvuodesta. Kertomusvuonna kaura-alan

oli lähes 9 000 ha. Syysrukiin siementuotantoala lähes

kaksinkertaistui, mutta kevätrukiin siementuotantoala

väheni kolmannekseen edellisestä vuodesta.

Kasvukausi oli suosiollinen myös siementuotannon

osalta. Siemensato oli määrällisesti hyvä, mutta kosteus

ja lämpö lisäsivät kasvitautien määrää, mikä puolestaan

heikensi laatua.

Sertifioidun siemenen käyttöaste oli kertomusvuonna

34 %.

22


ERIKOISKASVIEN KOKONAISSADOT 1965-2007

MILJ. KG PERUNA SOKERIJUURIKAS ÖLJYKASVIT

1600

1400

1200

1000

800

600

400

200

0

1965 1967 1969 1971 1973 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007

Lähde: TIKE

ERIKOISKASVIEN HA-SADOT 1965-2007

100 KG/HA PERUNA SOKERIJUURIKAS ÖLJYKASVIT

450

400

350

300

250

200

150

100

50

0

1965196719691971197319751977197919811983198519871989199119931995199719992001200320052007

Lähde: TIKE

Nurmisiementen viljely onnistui kertomusvuonna

kohtuullisesti. Kokonaisuudessaan satojen määrä ja

laatu olivat vähintään kohtuullisia. Timotein viljelyala

supistui, sillä edellisen vuoden sato ja kasvanut

tuotantoala olivat tuottaneet erittäin hyvän sadon.

Timotein hyväksytty tuotantoala oli noin 7 000 ha.

Myös nurminadan tuotantoala supistui hieman, mutta

merkittävä muutos tapahtui ruokonadan siementuotannossa,

joka väheni 270 hehtaariin, kun vuonna

2006 ala oli lähes 1 200 ha. Nurmiheinien ja apiloiden

tuotantoala oli 10 % edellisvuotta pienempi eli 9 800

ha.

Kukaan toimija ei tehnyt nurmisiementen sopimusehtoihin

merkittäviä muutoksia timotein viljelijähintaa

lukuun ottamatta, joka vaihteli toimijakohtaisesti. Timotein

markkinatilanne oli suhteellisen tasapainoinen,

ja hinta vahvistui edellisvuosiin verrattuna. Muiden

nurmisiementen viljelijähinnoissa ei juuri tapahtunut

muutoksia.

Siementuotannon tukijärjestelmässä tapahtui kertomusvuonna

useitakin muutoksia. Kansallinen tukivaltuutus

päättyi vuoden 2005 loppuun, mutta vasta

kesällä 2007 saatiin lopullinen päätös vuoden 2006

kansallisen tuen jatkosta ja tukitasoista.

Viljan tuki muuttui hehtaariperusteiseksi, ja maksimihehtaaritukitasoksi

komissio asetti 73 euroa/ha. Uusi

tukimalli ja ‐taso aiheuttaa vääjäämättä suotuisimmilla

tuotantoalueilla tuotantotuen leikkautumisen ja toisaalta

hyödyttää heikoimpia alueita. Nurmisiementen

tukitasoksi määräytyi, timoteita lukuun ottamatta, kaikille

lajeille 200 euroa/ha. Tämä merkitsee esimerkiksi

apilan tuen laskua, mutta nurminadan tuen osittaista

korotusta.

Samaan aikaan tuki laajennettiin koskemaan kaikkia

nurmisiemenlajeja, kuten esimerkiksi ruokonataa.

Timotei jäi kokonaan tukijärjestelmän ulkopuolelle.

Muutoksia tehtiin myös tukikelpoisten lajikkeiden luetteloon.

Komissio hyväksyi EU:ssa siementuotantoa määrittelevän

asetuksen niin sanotun Suomi-pykälän muutoksen

lokakuussa. Muutoksen perusteena oli komission

laatima raportti tukikauden 2000–2005 vaikutuksista

suomalaiseen siementuotantoon.

Raportissa kansallisen tuen väitettiin virheellisesti

aiheuttaneen ongelmia kilpailutilanteeseen sisämarkkinoilla,

ja siksi komissio tiukensi asetustekstiä

merkittävästi sekä rajasi tulevaisuudessa tuen maksun

mahdolliseksi vain vuoteen 2010 asti. Asetus rajaa tuen

maksun aikaisempaa tiukemmin lajikkeisiin, joista tuotetaan

siementä vain Suomen osalta. Rajaus supisti

tukikelpoisen siementuotantoalueen viljojen 70 % ja

nurmisiementuotannon 45 % vuoden 2005 alasta. Tämä

tulkinta aiheutti erittäin paljon pettymystä ja keskustelua.

MTK vaati voimakkaasti kotimaisen tulkinnan

lieventämistä, mutta valtio ei tinkinyt tulkinnastaan.

Tukineuvotteluissa valtio tekikin yksipuolisen päätöksen

vuoden 2006 kansallisesta siementuotantotuesta

kesällä 2007.

Kertomusvuotta koskeva tukiesitys kansallisesta

siementuesta komissiolle tehtiin vasta loppuvuodesta,

joten tukia koskevat päätökset ja maksatus siirtyivät

jo toisena siementuotantovuonna pitkälle varsinaisen

tuotannon ja jopa sadon myynnin jälkeen tapahtuvaksi.

Öljykasvit

Edunvalvonnan tavoitteena on suomalaisen öljykasvinviljelyn

toimintaedellytysten ylläpitäminen ja

kehittäminen. Öljykasvit lisäävät mahdollisuuksia kasvinvuorotteluun

ja parantavat viljelyn kokonaistaloutta

katkaisemalla viljatiloilla yksipuolisen viljelykierron.

MTK osallistui öljykasvisektorin edunvalvontaan kotimaassa

sekä COPA-COGECA:n öljykasvityöryhmässä

ja komission neuvoa-antavassa öljykasvityöryhmässä

EU:n tasolla.

Öljykasvijaosto

Öljykasvijaosto kokoontui kertomusvuonna kolme

kertaa. Jaoston edunvalvonnan tärkein osa-alue

kertomusvuonna oli rypsin sopimustuotantoalan kasvattaminen.

Jaostossa paneuduttiin myös öljykasvimarkkinoiden

ja maailmanmarkkinahinnan kehitykseen

sekä öljykasvituotannon tukipolitiikkaan.

Tuotanto ja markkinat

Öljykasvien tuotantoala oli 91 400 ha. Tästä alasta

78 500 ha oli rypsiä, 11 000 rapsia ja 1 900 ha Camelinaa.

Kokonaisala supistui 16 % eli 20 800 ha vuoteen

2006 verrattuna. Rypsin tuotantoala pieneni 21 100

ha ja Camelinan 3 300 ha. Rapsin tuotanto kuitenkin

kasvoi vajaalla 4 000 hehtaarilla.

Kasvukausi oli hankala öljykasvien kasvulle. Tuhoeläimiä,

etenkin kirppoja, oli keväällä erittäin runsaasti.

Tuhansia hehtaareita jouduttiin kylvämään keväällä

uudestaan, ja torjunta-aineruiskutuksia tehtiin monin-

23


kertainen määrä normaaliin kevääseen verrattuna.

Toimenpiteistä huolimatta kasvustot jäivät osin harvoiksi,

mikä lisäsi rikkakasvien määrää. Kasvukausi

oli varsinkin loppukesästä sateinen, joka lisäsi myös

kasvitautien, etenkin pahkahomeen, määrää.

Lukuisat kasvukauden ongelmat heikensivät satoa.

Keskisadot jäivät viime vuosien tasoa alemmiksi. Rypsin

ja rapsin kokonaistuotanto oli 114 milj. kg eli 23 %

kesää 2006 alhaisempi. Sadon laatua heikensi erityisesti

korkea rikkasiemenpitoisuus. Kertomusvuoden

rypsin ja rapsin keskisadon rikkapitoisuus oli yli 7 %

ja öljypitoisuus 37 %.

Rapsin maailmanmarkkinahinnan kehitys oli voimakkaasti

nouseva koko kertomusvuoden. Vuoden alussa

hinta oli 279 euroa/tn. Etenkin syksyllä hinnan kehitys

oli nouseva, koska kehitys seurasi viljojen hintakehitystä.

Joulukuussa noteeraukset Matif-pörssissä

ylittivät 400 euroa/tn. Korkeimmillaan noteeraus kävi

450 eurossa/tn.

EU:n tuotanto- ja markkinatilanne

Euroopassa saatiin kohtuullisen hyvä rapsisato.

EU-27 jäsenmaan kokonaistuotanto oli yhteensä 18

milj. tn, mikä oli vajaat 2 milj. tn vuotta 2006 korkeampi.

Viljelyala oli 6,4 milj. ha, mikä oli yli 1 milj. ha

suurempi kuin vuonna 2006. Keskisato oli koko EU:n

alueella 2 800 kg/ha ja alhaisempi kuin vuonna 2006.

Non food ‐tuotannon osuus on kasvanut viime vuosien

aikana selvästi. Rapsin tuotannosta lähes 6 milj.

tn oli kertomusvuonna tuotettu kesannolla non food

tuotantoon tai energiakasvituen tuotantoehtojen

mukaan. Myös osa niin sanotusta elintarvikerapsista

käytettiin biopolttoaineiden raaka-aineena.

Öljykasvien kokonaistuotanto oli EU:ssa 24,6 milj. tn,

josta rapsin osuus on siis selkeästi suurin. Öljykasvien

kokonaistuotantoala oli 10,7 milj. ha, jossa kasvua vuoteen

2006 verrattuna oli 826 000 ha. Tuotantoala kasvoi

etenkin Itä-Euroopan maissa.

Öljykasvien syyskylvöala arvioitiin jäävän edellisvuosia

pienemmäksi, sillä viljantuotannon kannattavuuden

parantuminen lisäsi syysviljojen kylvöalaa öljykasvien

kustannuksella. Syksyllä tehtiin päätös kesannointivelvoitteesta

luopumisesta vuonna 2008. Myös tämä

osaltaan heikensi öljykasvien kilpailukykyä, koska öljykasvien

non food ‐tuotanto on ollut aikaisemmin sallittua

velvoitekesantolohkoilla. Velvoitteen poistuttua

tällaiset lohkot kannattikin kylvää rapsin sijasta vehnälle.

Sokerijuurikas

MTK:n ja sen sokerijuurikasvaliokunnan toiminnan

tärkein tavoite oli varmistaa sokerijuurikkaan viljelyn

ja sokerin jalostuksen jatkoedellytykset maassamme.

Tärkeimmät asiat kertomusvuonna olivat sokeriuudistuksen

muutokseen vaikuttaminen, sokerin uuden

markkinajärjestelmän soveltaminen Suomeen, neuvottelut

uudesta pitkäaikaisesta toimialasopimuksesta sekä

tukipoliittisiin kysymyksiin vaikuttaminen.

Syksyn aikana käytiin neuvottelut teollisuuden ja

maa- ja metsätalousministeriön kanssa sokerin rakenneuudistustuesta

ja sen jakoperusteista. Syksyllä

sovittiin myös monipuolistamistuen jakoperusteista.

Lisäksi neuvoteltiin syksyllä Sucroksen kanssa leikekorvauksesta

vuodelle 2007, mutta ei päästy asiassa

sopuun.

MTK osallistui sokerisektorin edunvalvontaan kotimaan

lisäksi EU-tasolla Euroopan sokerijuurikkaan

viljelijöiden yhdistyksen CIBE:n eri työryhmissä ja komission

neuvoa-antavassa sokerityöryhmässä.

Sokerijuurikasvaliokunta

Sokerijuurikasvaliokunta pyrki vaikuttamaan vuoden

aikana suunnittelussa ja päätännässä olleeseen

sokeriuudistuksen muutokseen, jolla komissio halusi

tehostaa kiintiöistä luopumista. Valiokunta vaikutti kotimaisiin

päättäjiin, suoraan ja CIBE:n kautta muihin

jäsenmaihin ja komission edustajiin, jotta muutoksessa

olisi huomioitu maat, jotka olivat jo vapaaehtoisesti

vähentäneet tuotantoa.

Syyskuussa ministerineuvosto kuitenkin päätti ratkaisusta,

jossa teollisuudelle annettiin tulevissa kiintiöleikkauksissa

kiinteä 90 %:n osuus rakennerahasta,

mikä vei jäsenmaan vaikutusmahdollisuudet tuotannon

lopettamisvaihtoehdossa. Lisäksi kaikissa jäsenmaissa

viljelijät pystyivät jättämään hakemuksen luopua

korkeintaan 10 %:sta tehtaan kiintiöstä. Suomeenkin

kohdistuvat mahdolliset tulevat väliaikaiset sokerin

markkinoilta poistamiset ja lopullinen kiintiöiden leikkaus

vuonna 2010.

Tuotanto ja markkinat

Kuljetusasioista neuvoteltiin niin autoilijoiden kuin VR

Cargon ja Combitransin kesken. Riittävän junakuljetusvolyymin

saavuttaminen oli haasteellista. Kuljetuskustannukset

nousivat polttoaine- ja palkkakustannusten

takia.

Juurikkaan kylvöala laski 23 800 hehtaarista 16 000

hehtaariin, koska Suomi leikkasi tuotantokiintiötään

38 % ja Sucros sulki Salon tehtaan.

Viljelyalueen eteläosissa routa suli maalis-huhtikuun

vaihteessa ja Säkylän alueella muutamia viikkoja

myöhemmin. Kylvöt alkoivat jo huhtikuun alkupuolella

Varsinais-Suomessa. Keskikylvöpäivä oli 4.5. Kasvukauden

alun sateiden aiheuttamien kuorettumien takia

uusintakylvöjä jouduttiin tekemään yli sadan hehtaarin

alalla. Kesä oli lämmin ja sateita saatiin usein. Olosuhteet

olivat juurikkaan kasvulle suosiolliset. Sateet

viivästyttivät viljan puintia, mikä joillain tiloilla viivästytti

myös juurikkaiden nostoa. Myöhäissyksyn säät olivat

kuitenkin suosiolliset nostolle.

Hehtaarisato oli keskimäärin 42,1 tn/ha eli noin kaksi

tonnia korkeampi kuin vuotta aiemmin. Hehtaarisato oli

historian paras. Multapitoisuus oli 13 %. Sokeripitoisuus

oli 16,81 %, mikä on hiukan normaalia parempi

viiden edeltäneen vuoden keskiarvon ollessa 16,7 %.

Juurikkaiden kokonaissato oli noin 673 000 tn, mistä

saatiin sokeria 101 250 tn. Kansalliseen carry overiin

voidaan siirtää vuoden 2007 sadosta 13 000 tn. Vuodelta

2006 oli purettavaa carry overia 12 643 tn. Säkylän

tehdas aloitti kampanjan 25.9. ja lopetti 16.12.

Kaksivuotisen toimialasopimuksen jälkimmäisenä

vuonna kuljetuskorvaukseen saatiin korotus korvaamaan

lisääntyvää kuljetuskustannusta, kun Salon

tehdas suljettiin edellisen käyntikauden jälkeen ja juu-

24


Sokerintuotannon jatko oli vaakalaudalla. Viljelijät seurasivat huolestuneina

tilannetta ja pyrkivät vaikuttamaan siihen, että tuotanto

jatkuu Suomessa.

rikkaat jouduttiin kuljettamaan Säkylän tehtaalle koko

maasta.

Ympäristötuen lisäosan poistuminen aiheutti juurikkaalle

tukimenetyksen, joka oli yli 200 euroa hehtaarilta.

Valiokunta haki tukiratkaisuja, joilla poistuva tuki pystyttäisiin

korvaamaan. Hallitus teki syksyllä ratkaisun

sokerijuurikkaan kansallisen tuen korottamisesta täysimääräiseksi

eli 267 eurosta/ha 350 euroon/ha.

Sokeriuudistus

Marraskuussa 2005 hyväksytty sokeriuudistus ei

ole johtanut komission mielestä riittävään sokerikiintiöiden

leikkaukseen. Vain reilu 2 milj. tn kiintiöitä

oli luovutettu vuoden 2006 aikana, ja samaan aikaan

osa jäsenmaista oli hankkinut yhteensä lähes 1 milj. tn

lisäkiintiöitä. Vähennys oli vain murto-osa tavoitellusta

5 milj. tonnista. Tämän takia komissio alkoi valmistella

sokeriuudistuksen tehostamista. Komission ajatukset

tulivat ensimmäisen kerran julkisuuteen toukokuussa

2007. Pitkien neuvotteluiden jälkeen ratkaisu hyväksyttiin

ministerineuvostossa syyskuussa. Suomi äänesti

esitystä vastaan.

Tehty ratkaisu merkitsi, että rakennerahan jakosuhde

on kiinteä teollisuuden ja viljelijöiden kesken, kun

aiemmin jäsenmaa sai päättää jakosuhteen. Teollisuus

saa 90 % rakenneuudistustuesta, viljelijöiden ja koneurakoitsijoiden

osuus on 10 %. Lisäksi viljelijät saavat

luopumistuen, jonka suuruus on 237,50 euroa/sokerikiintiötonni,

jos kiintiöistä luovutaan talvella 2008.

Viljelijät saivat mahdollisuuden hakea kiintiöistä luopumista

aina 10 %:iin asti tehtaan kiintiöstä. Ehdot tulevat

rahasummien osalta voimaan takautuvasti koskemaan

jo tehtyjä kiintiöleikkauksia. Vuosittain tehtävissä

sokerikiintiöiden väliaikaisissa ja lopullisessa vuoden

2010 leikkauksessa otetaan jo tehdyt leikkaukset osittain

huomioon.

MTK:n mukaan Suomi oli jo tehnyt osuutensa sokerimarkkinoiden

tasapainottamisessa luopumalla 38 %:sta

kiintiötään ja sulkemalla Salon sokeritehtaan. Sokeriomavaraisuutemme

oli noin 50 %. MTK vaati, että viljelijäluopumisenkin

on oltava jäsenmaan päätettävissä.

Lisäksi tulevissa kiintiöleikkauksissa pitää huomioida

jo tehdyt leikkaukset täysimääräisesti. Tärkein asia oli

rakennerahan jakosuhde, jonka MTK:n kannan mukaan

olisi ehdottomasti pitänyt jäädä jäsenmaan päätettäväksi.

Kiinteä jakosuhde antoi teollisuudelle avaimet

toimialan lopettamiseksi Suomessa. Hyväksytty sokeriuudistuksen

muutos oli MTK:n mukaan erittäin epäoikeudenmukainen,

eikä anna mahdollisuuksia kohdella

viljelijöitä riittävän tasapuolisesti.

MTK ja sen sokerijuurikasvaliokunta vaikuttivat uudistukseen

komission, Euroopan Parlamentin ja Euroopan

sokerijuurikkaantuottajien yhdistyksen CIBE:n

kautta. Kotimaassa vaikuttamisen kohteina olivat maaja

metsätalousministeriön lisäksi mm. eduskunta, ulkoministeriö

ja valtioneuvoston avainhenkilöt.

Viljelijäluopumishaku järjestettiin marraskuussa. Yli

700 viljelijää oli valmis luopumaan noin 29 000 sokerikiintiötonnista.

Sucros otti sokeriasetuksen antamilla

valtuuksilla viljelijöiden haun nimiinsä ja ilmoitti luopuvansa

9 001 sokerikiintiötonnista. Tältä osin käytiin

rakennerahastokuulemiset Sucroksen ja tuottajajärjestöjen

välillä sekä tuottajajärjestöjen ja maa- ja metsätalousministeriön

välillä marraskuussa. Sucros halusi

viljelyrakenteen kehittämistarpeen takia jakaa luopumistuen

ja rakenneuudistustuen kauimpana tehtaasta

oleville viljelijöille. Sucros piti tätä välttämättömänä tuotannon

jakamisen kannalta. Tuottajajärjestöt ja maa- ja

metsätalousministeriö eivät lähteneet tätä esitystä vastustamaan,

koska tuotannon jatkoedellytykset haluttiin

varmistaa. Maa- ja metsätalousministeriö tarkistaa

ratkaisun oikeudelliset perusteet ja tekee päätöksen

asiasta kevään 2008 aikana.

Monipuolistamistuki Salon tehtaan sulkemisesta ja

56 087 sokerikiintiötonnista luopumisesta tulee hakuun

talvella 2008. Sen ehdoista neuvoteltiin syksyllä ministeriön

kanssa. MTK:n vaatimusta tuen suuntaamisesta

myös maatalouden muutosinvestointeihin sokerijuurikastiloilla

ei hyväksytty.

Pitkäaikainen toimialasopimus

Neuvottelut 7-vuotisesta toimialasopimuksesta (TAS)

olivat alkaneet jo vuoden 2006 syksyllä ja jatkuivat koko

vuoden. Teollisuus odotti kesän ajan tulevaa ministerineuvoston

päätöstä uudistuksen muutoksesta, jonka

aikana he eivät halunneet käydä TAS-neuvotteluja. Sopimukseen

päästiin vaikeiden neuvotteluiden jälkeen

joulukuussa.

Peruna

Edunvalvonnan tavoitteena oli perunanviljelyn kannattavuuden

parantaminen markkinoiden paremman

hallinnan, tukipolitiikkaan vaikuttamisen ja ruokateollisuusperunalla

sopimusneuvotteluihin vaikuttamisen

kautta.

Perunavaliokunta

Perunavaliokunta pyrki vaikuttamaan tuotantoalaan

ja näin tuotantomäärään, jotta se vastaisi paremmin

kysyntää. Valiokunta kokoontui kaksi kertaa.

Tukiasioissa toiminnan painopisteinä olivat mm.

uusi ympäristötuki, ympäristötuen lisäosan korvaava

tuki ja perunantuotannon kansallisen tuen ratkaisu.

Valiokunta seurasi myös 141-tukipaketin valmistelua.

Valiokunta aloitti pohdinnan vuonna 2012 poistuvan

perunantuotannon tuen korvaamiskeinoista.

25


Siemenasioissa esillä oli vaikea virustilanne, joka

heikensi erityisesti korkeampien kantasiemenluokkien

määriä. Tämä heijastuu tulevien vuosien siemenmääriin.

Edellisvuonna hyväksytyn uuden ruokaperunaasetuksen

tulkintoja pyrittiin selkeyttämään. Valiokunta

käsitteli myös perunan menekinedistämisasioita.

Tuotanto ja markkinat

Varhaisperunan istutukset alkoivat varhaisen kevään

ansiosta selvästi normaalia aiemmin ja voimakkaammin

jo maaliskuun 24. päivän tienoilla. Istutukset hidastuivat

huhtikuun alkupuolella säiden takia. Pääosa

katteenalaisesta varhaisperunasta saatiin istutettua

19.4. mennessä. Kevään viileät säät viivästyttivät ja

tasasivat perunan markkinoille tuloa. Varhaisperunaa

alkoi tulla markkinoille noin kolme viikkoa ennen juhannusta.

Määrät kasvoivat juhannusviikolle asti, ja kysyntä

oli hyvä. Hinta pysyi tarjontapiikkien puuttuessa

kohtuullisella tasolla koko kesäkuun.

Muun perunan istutusten osalta kevättä voi pitää

normaalina. Osa perunasta saatiin istutettua aikaisin,

mutta se ei viilentyneiden säiden takia saanut siitä juuri

lisäetua myöhemmin istutettuihin nähden. Kesäkuun

loppupuolelta lähtien sadepäiviä oli runsaasti. Sademäärät

vaihtelivat alueittain, mutta koko maassa saatiin

vähintään riittävästi sadetta. Kesän sateissa hukkui

reilu 200 ha perunaa Pohjanmaalla. Sateet vaikeuttivat

ruttoruiskutuksia ja lisäsivät painetta ruton esiintymiseen.

Tyvimätää ja maltokaarivirusta esiintyi säiden

takia normaalia enemmän.

Alkusyksyn sateet vaikeuttivat perunan nostoja, mutta

myöhemmin syksyllä säät suosivat nostoja. Perunan

kokonaissato oli Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen

(Tike) mukaan 702 milj. kg, missä on

lisäystä edellisvuoden heikosta sadosta 22 %, mutta

vähennystä vuoden 2005 hyvään satoon 5,5 %.

Varastokyselyn mukaan perunaa oli varastoissa lokakuun

puolivälissä 13 % enemmän kuin vuotta aiemmin.

Perunan laatu oli jonkin verran normaalia heikompi ja

lajittelutappiot suuremmat.

Kevätkaudella perunan hinnat olivat edellisvuotta

selvästi korkeammalla tasolla koko Euroopassa johtuen

edelliskesän helteen ja kuivuuden heikentämästä

perunasadosta. Tilanne oli sama myös Suomessa. Keväällä

ruokaperunan veroton viljelijähinta nettokiloille

oli 20–24 euroa/100 kg. Syksyllä viljelijähinta oli 10–15

euroa/100 kg. Myös pakkaamohinnat laskivat kevään

tasosta noin 10 euroa/100 kg.

Siemenperunatuotannossa laatuongelmaksi muodostui

edellisvuoden tapaan Y-viruksen korkea määrä

tietyissä lajikkeissa, joskin ongelma näytti helpottuvan.

Lisäksi tyvimätä vaivasi tiettyjä lajikkeita.

Tärkkelysperuna

Edunvalvonnan tavoitteena oli parantaa alan kannattavuutta

vaikuttamalla tukipolitiikkaan ja viljelijöiden ja

teollisuuden välisiin sopimusehtoihin.

Tärkkelysperunajaosto

Jaosto esitti huolensa maa- ja metsätalousministeri

Sirkka-Liisa Anttilalle alan negatiivisesta kannattavuuskehityksestä,

minkä johdosta viljelyhalukkuus on ollut

heikko jo useamman vuoden ajan. Jaosto kertoi terveisensä

suunnittelussa ja päätännässä olleesta kahden

vuoden kiintiökaudesta viranomaisille ja pyrki vaikuttamaan

päätöksiin Euroopan tärkkelysperunatuottajien

yhdistyksen CESPU:n kautta. Jaosto aloitti myös valmistautumisen

CAP:n terveystarkastukseen yhdessä

maa- ja metsätalousministeriön ja teollisuuden kanssa.

Tärkkelysperunajaosto kokoontui neljä kertaa.

Tuotanto ja markkinat

EU:n alueella perunatärkkelyksen tuotanto oli normaalitasolla.

Etelä-Euroopassa vaivasi helle ja kuivuus,

Euroopan pohjoisosissa sateisuus. Suomessa kiintiön

täyttyvyys jäi 90 %:iin Etelä-Pohjanmaan alhaisen viljelyalan

takia.

Teollisuus vastaanotti perunaa 223 milj. kg eli 40 milj.

kg enemmän kuin edellisvuonna. Tärkkelyspitoisuus oli

keskimäärin 18,26 %, mikä on normaalitasoa.

PerunaSuomi ry

PerunaSuomi ry:n toiminnan keskeisin tavoite oli

perunamarkkinoiden tasapainottaminen ja viljelijöiden

markkinatietoisuuden parantaminen. MTK-Varsinais-

PERUNAN NOSTOALAT JA SATOMÄÄRÄT VUOSINA 2006–2007

Ruoka-

Siemen,

Ruoka- teollisuus- Tärkkelys- kotitarve YHTEENSÄ

Vuosi peruna peruna peruna ym.

Ala, 1 000 ha 2006 11,7 3,9 8,3 4,2 28,0

2007 11,9 3,7 7,7 ,0 7,3

Muutos-% 2,1 –6,6 –6,9 –4,6 –2,8

Sato, kg/ha 2006 19 590 22 580 21 870 18 560 20 528

007 24 094 30 480 28 750 21 470 25 820

Muutos-% 23,0 35,0 31,5 15,7 25,8

Kok. sato, milj.kg 2006 228,4 88,4 181,4 77,5 575,7

007 286,8 111,4 218,0 ,5 701,6

Muutos-% 25,6 26,0 20,2 10,3 21,9

MMM/Tietopalvelukeskus

26


Suomen kanssa laadittiin varhaisperunan satoennuste.

Ennusteen avulla viljelijöille ja ostajille pystyttiin kertomaan

kotimaisen varhaisperunan markkinoille tuloaika

ja viikoittaiset määrät. Syksyllä laadittiin perunan

kokonaissatoennuste. Markkinatilanteesta tiedotettiin

Maaseudun Tulevaisuudessa. Vuoden aikana yhdistykselle

rakennettiin omat internetsivut, joiden kautta

markkinatietoa voidaan välittää.

Perunan menekinedistämisessä alan on itse kyettävä

keräämään 50 % kokonaisrahoituksesta. Keruu peruna-alalla

järjestettiin vuoden vaihteessa yhteistyössä

SLC:n ja Kotimaiset Kasvikset ry:n kanssa. TV-mainoksia

varhais- ja varastoperunalle esitettiin Neloskanavalla

kesäkuun alkupuolella ja loka-marraskuussa.

Puutarhatuotanto

Kertomusvuonna tärkeällä sijalla tukipolitiikassa olivat

141-tuen jatkoneuvottelut. Puutarhatuotannossa

asia liittyi puutarhatuotteiden varastointitukeen sekä

kasvihuonetuotannon tukeen. Lopputulos oli puutarhatuotannon

osalta kohtuullinen. Lisäksi saatiin päätökseen

uuden ympäristötukiohjelman loppuvalmistelu.

Oltiin aktiivisesti mukana puutarhatuotantoon liittyvien

asioiden valmistelutyössä, ja tuotiin esille alan eritysvaatimuksia.

Puutarhatuotteiden markkinoilla lähtökohtana oli

markkinoiden tasapainottaminen. Vihannesten markkinatilanne

oli kesällä pitkästä aikaa kohtuullisen tasapainoinen.

Kesän sääolot olivat melko suotuisat, eivätkä

pitkät hellejaksot sekoittaneet markkinoita. Markkinoille

saatiin satoa tasaisesti koko kasvukauden. Hintataso

oli myös pääosin kohtuullinen. Varastoitavien vihannesten

satomäärät olivat useimmilla tuotteilla normaalilla

tasolla, tosin edellisvuotta suuremmat. Suuremmista

varastomääristä johtuen tuotteiden hintataso varastokaudella

oli selvästi edellisvuotta alhaisempi.

Tuotteiden menekinedistämiseen ja mainontaan liittyvää

työtä jatkettiin pääosin edellisvuoden tapaan.

Avomaavihanneksia mainostettiin kertomusvuonna

pelkästään televisiossa.

Tuotanto ja markkinat

Vuoden 2007 kevään aikana varastovihannesten

kysyntä oli hyvä. Hintataso oli selvästi edellisvuotta

korkeampi. Useimpien tuotteiden hintatasoa saatiin

myös kohotettua varastokauden aikana. Keväällä vihannesten

varastomäärät olivat edellisvuotta pienemmät.

Porkkanaa riitti varastoissa huhtikuulle saakka ja

sipulia kesäkuulle saakka.

Avomaavihannesten kasvukausi alkoi keväällä normaaliin

aikaan. Viileä sääjakso hidasti kylvöjen ja istutusten

alkukehitystä ja viivästytti varhaissadon valmistumista.

Osassa maata puolestaan runsaat sateet

vaikeuttivat kylvöjä ja istutuksia, ja kylvöt venyivät normaalia

myöhempään. Tärkeimpien vihannesten viljelyalat

hieman lisääntyivät edellisvuoteen verrattuna.

Varhaisvihannesten markkinoilla tarjonta oli pääosin

kysyntää pienempi ja satokausi totutusta myöhässä.

Hintataso oli edellisvuotta parempi. Kesäkaudella

avomaavihannesten markkinatilanne oli pääosin tasapainossa.

Etenkin kaalikasveilla tarjonta ei kuitenkaan

riittänyt kattamaan kysyntää.

Vihannesten markkinatilanne oli kesällä 2007 pitkästä aikaa tasapainoinen.

Porkkanan, sipulin sekä keräkaalin varastomäärät

olivat syksyllä suuremmat kuin syksyllä 2006. Varastovihannesten

laatu oli varastokauden aikana edellisvuotta

heikompi. Varastovihannesten hintataso oli syksyllä

edellisvuotta alhaisempi.

Avomaavihannesten

tuotekohtaiset yhdistykset

Juuresten‐, Kaalin- ja Sipulintuottajien yhdistykset

osallistuivat aktiivisesti avomaan puutarhasektorin

edunvalvontaan yhdessä MTK:n kanssa. Yhdistysten

yhteenlaskettu jäsenmäärä oli noin 200 jäsentä. Yhdistyksissä

osallistuttiin mm. ympäristötuen loppuvalmisteluun,

141-tuen valmisteluun sekä vaikutettiin EU:n

uuden kasvinsuojeluaineasetuksen valmistelutyöhön.

Kasvinsuojeluaineisiin liittyvää yhteistyötä tehtiin tiiviisti

viranomaisten ja alan yritysten kanssa.

Keskeisellä sijalla toiminnassa oli edellisvuosien

tapaan puutarhatuotteiden mainontaan ja menekinedistämiseen

liittyvä työ. Työtä tehtiin läheisessä yhteistyössä

Kotimaiset Kasvikset ry:n ja kaikkien puutarhasektorilla

toimivien järjestöjen kanssa. Viljelijöiltä

kerättyjä mainosrahoja käytettiin kertomusvuonna

pelkästään televisiomainontaan. Mainosrahaa kertyi

selvästi edellisvuotta vähemmän.

Yhdistykset seurasivat aktiivisesti puutarhatuotteiden

markkinatilannetta ja hintatasoa. Kesän aikana

seurattiin kasvutilannetta sekä satonäkymiä järjestämällä

juurestentuottajien yleiskokous perinteisesti Lepaan

puutarhanäyttelyn yhteydessä. Sipulintuottajat

kävivät kesällä opintomatkalla Irlannissa, missä tutustuttiin

paikalliseen vihannesten tuotantoon.

Tiedotus hoidettiin Maaseudun Tulevaisuuden markkinasivun

välityksellä sekä jäsenille lähetetyillä viljelijäkirjeillä.

Hintatietojen välittämisessä tehtiin yhteistyötä

Kasvistieto Oy:n kanssa.

Luomutuotanto

Luonnonmukaisen tuotannon valiokunta

MTK:n luonnonmukaisen tuotannon valiokunta kokoontui

vuoden aikana viisi kertaa. Valiokunta käsitteli

kokouksissaan mm. luomumarkkinoiden toimivuutta

27


sekä eri tuotantoalojen kehittymistä. Myös luomukotieläintuotannon

ongelmat ruokintasääntöjen kiristyessä

nousivat keskeiselle sijalle.

Lisäksi käsiteltiin tukipolitiikkaa ja tukiehtoja, joista

merkittävin oli uuden ympäristötukiohjelman loppuvalmistelu.

Gmo-asiat nousivat vuoden aikana yleiseen

keskusteluun, ja valiokunta osallistui omalta osaltaan

keskusteluun.

Tuotanto ja markkinat

Luomutuotannossa oli peltoa noin 149 900 ha, joka

oli 6,6 % koko maan peltoalasta. Luomutuotannossa

oleva peltoala lisääntyi edellisvuodesta 4 %. Luomutilojen

lukumäärä väheni 1 % edellisvuodesta. Kertomusvuonna

luomutiloja oli 3 917 kpl, joka on 5,6 %

kaikista suomalaisista maatiloista. Uusia sopimuksia

tehtiin 117 kpl ja luopujia oli 150 kpl.

MTK osallistui komission uuden luomuasetuksen valmistelutyöhön

yhteistyössä kansallisten virkamiesten

kanssa. Esityksessä oli useita Suomen kannalta merkittäviä

yksityiskohtia, joihin vaikuttaminen oli tärkeää.

Lisäksi osallistuttiin uuteen luomuasetukseen liittyvien

toimeenpanosäännösten valmisteluun.

Luomuviljan sato oli kertomusvuonna kohtuullisen

hyvä. Luomuviljan kysyntä jatkui hyvänä, eikä viljaa

saatu markkinoille läheskään kysyntää vastaavia määriä.

Luomuviljan hinnat olivat hyvällä tasolla.

Luomumarkkinat maailmalla kehittyivät edelleen suotuisasti.

Suomessa kasvu oli hitaampaa. Kotitalouksien

luomuostot kasvoivat 10 % vuodesta 2006 vuoteen

2007. Luomutuotteiden markkinaosuudet kasvoivat lähes

kaikissa tuoteryhmissä. Kasvua tapahtui erityisesti

ruokaöljyjen, jogurtin, juuresten, jauhojen ja kananmunien

markkinaosuuksissa. Isot yritykset eivät pääosin

edelleenkään ole kiinnostuneet luomutuotteiden markkinoinnista

eivätkä uusien luomutuotteiden kehittämisestä.

Luomukotieläintuotteiden markkinoilla tapahtui pieni

muutos parempaan suuntaan. Luomumaidon käyttöaste

parani kysynnän kasvaessa, ja maidon jalostajien

tuottajille maksama luomulisä nousi. Luomulihan tuotanto

ei sen sijaan lisääntynyt, koska tuotantopanosten

hinnannousu on heikentänyt tuotannon kannattavuutta.

Luomulihalle ja luomulihajalosteille olisi markkinoilla kysyntää,

ja luomulihan jalostus onkin kääntynyt hienoiseen

nousuun.

Pula luomuvalkuaisesta paheni, koska luomuvalkuaiskasvien

sato epäonnistui lähes täydellisesti kevään poikkeuksellisen

tuholaisongelman sekä syksyn huonojen

sadonkorjuusäiden vuoksi. Osasyynä oli myös luomurypsin

pienentynyt viljelyala. Luomurypsin ja muiden

valkuaiskasvien viljelyä halutaan lisätä, jotta vuoden lopussa

kiristyneet ruokintavaatimukset voidaan täyttää.

MTK teki yhteistyötä FinfoodLuomun kanssa ja oli

edustettuna yhdistyksen ohjausryhmässä.

Kasvinsuojelu

Kevät 2007 oli haasteellinen kasvintuhoojien torjunnan

kannalta. Kevään tuholaispaine oli erityisen voimakas

ja tuhosi laajalti esimerkiksi öljykasvien taimia.

Siementen peittauksen teho ei ollut alkuunkaan riittävä.

Uusintakylvöjä jouduttiin tekemään laajoilla alueilla.

Muuten kasvukausi oli kasvinsuojelun osalta kohtuullisen

helppo. Viileä kevät ja alkukesä heikensivät

rikkakasvien kasvua, ja niiden torjunnassa onnistuttiin

kohtuullisen hyvin. Kuiva loppukesä vähensi kasvitautien

torjuntatarvetta.

Kasvinsuojeluun ja kasvinsuojeluaineisiin kuuluva

edunvalvonta liittyi edellisvuosien tapaan kasvinsuojeluaineiden

saatavuuteen Suomessa. Tärkeällä sijalla oli

myös EU:n kasvinsuojeluaineasetuksen valmisteluun

vaikuttaminen. Lisäksi käynnissä oli EU:n torjunta-aineiden

kestävää käyttöä säätelevän direktiivin valmistelu.

MTK oli aktiivisesti mukana asioiden valmistelussa.

Vuoden aikana valmistuivat kansalliseen kasvisuojeluainelakiin

liittyvät asetukset.

Satovahingot

Olosuhteet olivat sateista huolimatta hyvät kasvukaudella,

eikä merkittävästi satovahinkoja tiloilla tapahtunut.

Tilakohtaisia satovahinkoarvioita tehtiin 623

tilalla. Omavastuu ylittyi 380 tilalla. Omavastuun vähentämisen

jälkeen tilakohtaisiin korvauksiin tarvittiin

1,342 milj. euroa. Vahingoista korvataan perinteisesti

90 % omavastuun ylittävältä osalta.

Kertomusvuoden keväällä vielä valmisteltiin ratkaisua

kesän 2006 satovahinkojen osalta. Kesä oli kuiva ja

osassa maata etenkin maito- ja nautatiloilla nurmirehusadot

jäivät erittäin alhaisiksi. Koska tilakohtainen satovahinkokorvausjärjestelmä

huonosti huomioi nurmirehun

satovahingot, niin MTK vaati yleiskorvausta tietylle

alueelle Pohjois-Pohjanmaalla. Pitkästä valmistelusta

ja neuvotteluista huolimatta yleiskorvausvaatimusta ei

saatu läpi, vaan tältä osin satovahingot jäivät korvaamatta

ja tilojen kannettavaksi.

Loppuvuodesta valmisteltiin satovahinkojärjestelmän

muuttamista. Kansallista satovahinkojärjestelmää

muutettiin siten, että se täyttää valtiontukisäännöt.

Tämän muutoksen myötä satovahinkokorvaukset voidaan

maksaa viljelijöille ilman komission ilmoitusta,

ja sitä kautta arvioidaan, että maksatuksia voidaan

aikaistaa. Varsinkin viime vuosina maksatukset ovat

siirtyneet pitkälle seuraavaan kevääseen. Käytännössä

järjestelmään ja ehtoihin uudistus tarkoitti vain pieniä

muutoksia. Hintojen osalta siirryttiin käyttämään normihintoina

kuluvan vuoden toteutuneita hintoja, mikä on

parannus aikaisempaa tilanteeseen. Lisäksi korvattavien

kasvien listaa jonkin verran päivitettiin.

Eläinterveys

Vuonna 2007 EU:n alueella luonnonvaraisissa linnuissa

ja siipikarjassa esiintyi edelleen lintuinfluenssan

H5N1-tyyppiä. Suomessa ei virusta tavattu viranomaisten

tutkimuksista huolimatta. Talvella 2004 Kaukoidässä

laajalle levinnyt lintuinfluenssa sai asiantuntijat

varpailleen, koska oli mahdollista, että influenssavirus

voisi muuntua ihmisestä toiseen tarttuvaksi. Sen seurauksena

varautumista mahdolliseen pandemiaan tehostettiin

EU:n alueella.

Uudentyyppisen sinikielitaudin leviäminen ja taudin

ärhäköityminen Euroopassa aiheutti merkittäviä

taloudellisia menetyksiä nauta- ja lammastaloudelle.

EU on varautunut vuonna 2008 kustantamaan suuren

osan sinikielitaudin rokotuskampanjasta, jotta taudin

28


leviäminen saataisiin pysäytettyä. Viime vuosien suuret

eläintautiepidemiat ja niiden taloudelliset menetykset

vauhdittivat EU:n yhteisen eläintautistrategian valmistumista.

Nyt suunnitelmissa on uuden puitelain valmistelu

ja eläintautikorvausjärjestelmän uudistus.

Suomessa toimii hyvä kansallinen yhteistyö elintarviketurvallisuuden

varmentamiseksi ja avoin tiedottaminen

on luonut edellytykset kuluttajan luottamuksen

säilymiseen. Eläinterveystilanteen säilyttäminen hyvänä

ja tehokas tautien vastustaminen oli mahdollista

viranomaisten, elinkeinoelämän ja eläinten omistajien

välisen toimivan työnjaon ja yhteistyön avulla. Maamme

eläinterveystilanne luo vahvan perustan kansalliselle

elintarviketurvallisuudelle ja tukee laatuketjun

rakentamista pellolta pöytään ‐periaatteella. Hyvän

eläinterveystilanteen säilyttäminen vaatii toimijoiden

pitkäjänteistä yhteistyötä.

MTK painotti omassa toiminnassaan elintarviketurvallisuutta

tukevia toimia. Toimien ja päätösten pitäisi perustua

tieteelliseen näyttöön ja riskinarviointiin. MTK painotti

ennaltaehkäisevän työn ja toimivien korvausjärjestelmien

tärkeyttä, jotta tuottajien ilmoituskynnys tautiepäilystä

säilyisi mahdollisimman alhaisena. MTK osallistui tuotantoeläinten

lääkintää ja hyvinvointia koskevien lakien,

asetusten ja päätösten valmisteluun antamalla niistä

lausuntoja sekä olemalla kuultavana eduskunnan eri

valiokunnissa. Eläintautien ehkäisyyn tarvittavista varotoimista

tiedotettiin mm. Maaseudun Tulevaisuuden sekä

internetissä toimivien Reppu-jäsensivujen kautta.

MTK piti tiivistä yhteyttä eläinlääkintäviranomaisiin ja

MMM:n eläinlääkintä- ja terveysosastoon, Elintarviketurvallisuusvirastoon

(Evira) sekä muihin sidosryhmiin.

MTK tapasi säännöllisesti Eläinlääkäriliiton ja Eläintautien

torjuntayhdistyksen (ETT) edustajia. Yhteistyötä

tehtiin myös elintarviketeollisuuden ja kuluttajajärjestöjen

kanssa.

Eläinten hyvinvoinnin nouseminen näkyvästi otsikoihin

ja julkiseen keskusteluun työllisti vuonna 2007

normaalia enemmän. Panostuksia asiaan tullaan lisäämään

entiseen verrattuna.

MTK:n kriisiapu vakavissa eläintautitapauksissa

Tuottajajärjestöllä on sisäisen eläintautien kriisienhallinnan

ohjeistus, ja se löytyy Reppu-sivuilta. MTK:n

ja viranomaisten yhteistyönä on luotu ohjeistot tuottajajärjestön

toiminnalle vakavissa eläintautitapauksissa.

Ohjeessa on kriisiapuesite ja muistilistat tuottajalle.

MTK-liitot antavat pyydettäessä tukihenkilöapua ja apua

kriisitilanteissa tilalla tehtävissä käytännön töissä.

Eläintaudit Euroopassa ja Suomessa

Lintuinfluenssan leviäminen Kaukoidästä Eurooppaan

nostatti otsikoihin viruksen mahdollisen muuntumisen

otollisissa olosuhteissa sellaiseksi, että se voisi levitä

ihmisestä toiseen. Lintuinfluenssa on helposti leviävä

eläintauti, joka voi säilyä oireettomana luonnonlinnuissa,

ja jotkut virustyypit aiheuttavat tautia ihmisessä.

Viruksen tekee vaaralliseksi sen hyvä muuntautumiskyky.

Euroopassa todettiin vuoden 2007 aikana useita

tapauksia siipikarjassa ja luonnonvaraisissa linnuissa.

Suomessa kartoitettiin edelleen lintuinfluenssavastaaineiden

esiintymistä siipikarjassa ja luonnonvaraisissa

Eläinten hyvinvoinnista keskusteltiin vilkkaasti vuoden lopulla.

linnuissa. Lintuinfluenssan vaarallista muotoa ei tavattu

suomalaissa siipikarjassa eikä luonnonvaraisissa linnuissa

vuonna 2007.

Suu- ja sorkkatauti pääsi leviämään todennäköisesti

”laboratoriokarkulaisena” Isossa-Britanniassa kahdelle

nautatilalle. Leviäminen saatiin kuitenkin rajoitettua.

Suu- ja sorkkataudin vastustustoimia rahoitetaan edelleen

EU:n lähialueilla. Suomessa suu- ja sorkkatautia on

todettu viimeksi vuonna 1959. Helposti leviävien eläintautien

varalta voi suojautua noudattamalla huolellisia tautisuojaustoimenpiteitä.

Esimerkiksi matkailijoilla on syytä

toimenpiteisiin, mikäli he ovat kotimaassa tekemisissä

taudeille herkkien eläinlajien kanssa. Erityisesti tuottajia,

mutta myös muita Euroopassa matkailijoita, on ohjeistettu

tarttuvien eläintautien leviämisen ehkäisyssä.

Bse:n esiintyminen Keski- ja Etelä-Euroopan maissa

oli edelleen selvässä laskussa. Tämä on merkki taudin

torjumiseksi tehtyjen toimenpiteiden tehoamisesta.

Suomessa ei löydetty vuoden aikana yhtään tapausta.

Euroopan komission Suomeen keväällä 2001 tekemässä

tarkastuksessa todettiin Suomen bse-valvonnan

toimivan hyvin. Suomessa jatkuivat edellisvuonna

käynnistetyt tehostetut toimet bse-valvonnassa. Testauksesta

aiheutuu merkittäviä lisäkustannuksia lihaketjulle,

ja riskinarviointiin perustuvia toimia testausten

vähentämiseksi on alettu toteuttaa.

Suomen kansallinen yleinen eläinterveystilanne säilyi

hyvänä, vaikka meillä todettiin vuoden aikana kahdella

tilalla scrapieta lampaissa. Lampaiden TSE-testauksien

ikärajaa nostettiin, ja lainsäädäntöä muutettiin epätyypillisen

scrapien osalta joustavampaan suuntaan.

Uusia sikojen PMWS tauti- (postweaning multisystem

wasting syndrome) tapauksia todettiin edelleen

Ruotsissa. Tauti on vieroitettujen porsaiden monisyysairaus,

jonka aiheuttajana on circo-virus tyyppi 2.

Vasta-aineita virukselle on todettu Suomessakin sioilla

yleisesti, mutta ensimmäinen varsinainen tautitapaus

todettiin syksyllä 2007. Tauti ei kuulu vastustettaviin

eläintauteihin, mutta voi aiheuttaa huomattavia taloudellisia

tappioita porsaskuolleisuuden kautta.

Ruotsissa todettiin heinäkuussa 2007 ensimmäinen

sikojen PRRS tautitapaus, joka kuitenkin saatiin taltutettua

nopeasti. PRRS( Poricine Reproductive and

Respiratory Syndrome) on vastustettava virustauti,

joka aiheuttaa hyvin vaihtelevia oireita sikojen iästä ja

muusta tautitilanteesta riippuen: mm. kuumetta, luomisia,

yskää ja porsaskuolleisuutta.

29


Tuotantoeläinten terveydenhuolto

MTK osallistui tiiviisti eläinten terveydenhuoltotyön

sisältöjen ja toimintarakenteiden valmisteluun yhdessä

viranomaisten, ETT:n ja elintarviketeollisuuden kanssa.

Työ terveydenhuollon ohjaus- ja asiantuntijatyöryhmissä

jatkui aktiivisesti. MTK:n edustajat toimivat

eri asiantuntijatyöryhmissä (maito, nauta, sika ja siipikarja).

Asiantuntijaryhmien tärkein työ on hahmotella

kansallisen tason terveydenhuoltosopimusten tilatason

sisältö ja toimintamalli. Työ perustuu tilatasolla

vapaaehtoisuuteen.

Terveydenhuoltotyö antaa mahdollisuuksia eläinten

terveyden edistämiselle ja sitä kautta tilatason kannattavuuden

paranemiselle. Terveydenhuoltosopimusten

tehneiden tilojen valmiuksia tuleekin voida jatkossa

hyödyntää tarkasteltaessa lääkkeiden käyttöä, luovutusta

ja määräämistä. MTK:n kotieläintuotevaliokunnat

ja jaostot osallistuivat tiiviisti oman tuotantosuuntansa

terveydenhuollon kehittämistyöhön.

Vuonna 2004 toteutui teurastamoiden perustama

ETU-palvelut yhteisö, joka toimii ETT:n yhteydessä. Vuoden

2003 aikana rakennettiin tietokanta, jossa seurataan

teurastamoiden terveysluokkia ja eläintautiseurantaa.

Sikojen kansallinen terveysluokitus aloitettiin helmikuussa

2004. Vuoden 2007 aikana vajaa 90 % Suomen

sikaloista saatiin tietokantaan. Vuonna 2006 käynnistyi

nautojen terveydenhuollon seurantajärjestelmä Naseva,

johon liitytään terveydenhuoltosopimuksella. Terveydenhuollon

seurantajärjestelmiä voidaan tulevaisuudessa

käyttää apuna EU:n hygieniapaketista seuraavan ketjuinformaation

tarvitseman tiedon tuottamiseen.

ETU-palveluiden ohjausryhmän puheenjohtajana oli

MMT Juha Marttila ja jäseninä teurastamoiden edustajia.

Vuoden 2007 aikana valmisteltiin hyvinvointitavoitteet

lihasiipikarjalle, ja kalkkunoiden hyvinvointitavoitteiden

valmistelu aloitettiin.

EU:n hygienialainsäädännön uudistaminen

MTK seurasi edelleen tarkkaan EU:n hygienialainsäädännön

uudistuspaketin käsittelyä vuoden aikana.

Uudistus kokosi useita elintarvikealaa koskevia säännöksiä

yhteiseksi direktiiviksi. Lainsäädäntöpaketissa

on useita alkutuotantoa ja teurastamoteollisuutta koskevia

kohtia, ja siksi se on tärkeä myös maatiloille.

MTK seurasi Suomen kansallisen elintarvikelakityöryhmän

työtä ja antoi lausuntoja kansallisen elintarvikelain

valmistelussa, joka tuli voimaan 1.3.2006. MTK pyrki

vaikuttamaan valmistelussa olevaan säännöstöön niiltä

osin, jotka voisivat vaikeuttaa Suomen alkutuotannon

kilpailukykyä. Alkuvuonna 2007 tuli voimaan alkutuotantoasetus,

joka sisältää uusia vaatimuksia kasteluveden

laadulle ja joitain maitohygieniaan liittyviä muutoksia, jotka

ovat aiempaan kansalliseen lainsäädäntöön nähden

tiukempia. MTK osallistui ETU-asiantuntijatyöryhmien

kautta tuotantotapakuvausten laadintaan.

EU:n direktiivi koskien broilerien hyvinvointia

Eläinten hyvinvointi on herättänyt EU:ssa ja kotimaassakin

viime aikoina paljon keskustelua. Komission

pitkään valmistelema direktiivi koskien broilerien

hyvinvointia hyväksyttiin kesäkuussa. MTK oli tiiviissä

yhteistyössä Suomen edustajan kanssa valmistelussa

mukana. Ehdotus yhtenäistää lainsäädännön tulkintaa,

valvontaa ja toimeenpanoa EU:n alueella. Eläinten

hyvinvointiin vaikuttavat useat tekijät, ja eläinten

hyvinvointia voidaan parantaa monella tavalla. Tämä

johtaa siihen, että yksityiskohdista keskustelu ja

kompromisseihin päätyminen ei ole ollut Euroopan

tasolla helppoa.

MTK vaikutti aktiivisesti sekä Suomessa että EU:n

toimielimissä ehdotukseen liittyvissä kysymyksissä.

Suurimpana tuottajille kustannuksia lisäävänä asiana

ehdotuksessa on maksimieläintiheyden laskeminen

38 kiloon/m 2 . Tiukempia kasvatusolosuhteita noudatettaessa

voidaan kuitenkin kasvattaa maksimissaan

42 kg/m 2 . Suomessa keskimääräinen eläintiheys on

noin 42 kg/m 2 kasvatuskauden lopussa. Suomen

kaikki sisään kaikki ulos ‐kasvatuksen etuina ovat

hyvä eläintautitilanne ja korkea elintarvikehygieeninen

taso. Lopullinen esitys muokataan kansallisesti

lainsäädäntöön, jonka valmisteluun osallistutaan aktiivisesti.

Työryhmä: Eläinlääkintähuollon

uudistaminen Suomessa

MMM asetti syksyllä 2004 työryhmän eläinlääkintähuollon

kehittämiseksi. Työryhmän tehtävänä on

tehdä ehdotuksia eläinlääkintähuollon palvelujen ja

valvontatehtävien kehittämisestä, selvittää tuotantoeläinten

terveydenhuollon ja erityistä asiantuntemusta

vaativien eläinlääkäripalvelujen järjestäminen eläinlääkintähuollossa

sekä laatia luonnos eläinlääkintähuoltolain

uudistamista koskevaksi hallituksen esitykseksi.

MTK:lla oli työryhmässä edustaja. Työryhmässä

voidaan vaikuttaa jo usein MTK:ssa esiin nousseiden

eläinlääkintäpalveluiden saatavuutta ja laatua koskevien

ongelmien ratkaisemiseen. Esityksessä ehdotetaan

seutukunnallisen yhteistyön lisäämistä ja virkaeläinlääkäreiden

palkkaamista eläinsuojeluvalvontaan,

jääviyskysymysten ratkaisemiseksi. Työryhmän

lopullisen esityksen odotetaan etenevän eduskuntaan

vuonna 2008.

Eläinten hyvinvoinnin tutkijakoulu

Opetusministeriö on myöntänyt Eläinten hyvinvoinnin

tutkijakoulun toiminnalle rahoitusta vuosille 2006–2009.

Opetusministeriön rahoittamat viisi tutkijakoulutettavaa

aloittivat koulutuksensa 2006 vuoden alusta. Lisäksi

tutkijakoulun toiminnassa on alkuvaiheessa mukana

noin 20–30 muulla rahoituksella toimivaa jatko-opiskelijaa.

Tutkijakoulun tarkoituksena on kouluttaa tieteellisesti

ja ammatillisesti päteviä eläinten hyvinvoinnin

asiantuntijoita, jotka osaavat mitata ja arvioida hyvinvointia

eläimen ja yhteiskunnan tarpeita huomioiden ja

joilla on vahva kansallinen ja kansainvälinen verkosto.

Tutkijakoulu on monitieteellinen, ja se luo hyvät yhteydet

elinkeinoon. On erittäin tärkeää, että toiminnassa

on mukana alan elinkeinon edustajia.

MTK:lla on edustaja tutkijakoulun johtoryhmässä.

Tukijakoulun toiminnasta tiedotetaan verkkosivuilla,

jotka avattiin vuoden 2006 alussa. Tutkijakoulu järjesti

syksyllä kaksipäiväisen seminaarin Helsingissä.

30

More magazines by this user
Similar magazines